”Jos journalismin uskottavuus perustuu sen ulkoisiin tunnus merk keihin, uskottavuus on hauras.” Nro 3 4/5/2022 PErUSTETTU VUoNNA 1930 MIKA-MIKA -MAA Kriisi vaihtui pandemiasta sotaan, mutta Mika pysyi. Salminen ja Aaltola kertovat mediajulkisuudesta ensimmäisessä yhteishaastattelussaan. KRIISISTÄ TOISEEN NYT TOIMITUKSET VARAUTUVAT VENÄJÄN VAIKUTTAMISEEN.
14 4 nro 3/2022 a B C Janne Arola Kirjoittaja on Suomen Lehdistön tuottaja. Janne.arola@uutismediat.fi Toimitukset ovat valmiina V ain hetki Venäjän Krimin valloituksen jälkeen, huhtikuussa 2014, Yle järjesti Venäjä-aiheisen keskusteluillan. Paikalle kutsuttiin joukko ihmisiä, jotka senhetkisen journalistisen tavan mukaisesti aseteltiin studioon vastakkain istumaan. Toisella puolella oli Venäjän sodanlietsontaan kriittisemmin suhtautuvaa väkeä, toisella taas dosentti Bäckmanin johdolla sakea joukko Venäjä-mielisiä ihmisiä, jotka saivat parasta mahdollista prime time -aikaa puolustellakseen itänaapurin tekoja. Tällaista journalistista keskustelua ei valtamediassa enää järjestettäisi, ja hyvä niin. K rimin valloituksen jälkimainingeissa Venäjän mahdollisesta uhasta Suomelle ei kuitenkaan vielä puhuttu kovin vapaasti ja analyyttisesti. Ulkopoliittisen instituutin johtaja Mika Aaltola sanoo tässä lehdessä, että nyt puhutaan, ja se on pitkälti median ansiota. Kun Venäjän Ukrainassa tekemät raakuudet ovat paljastuneet, journalismikin on katsonut peruutuspeiliin. On pohdittu ja selvitetty, miten esimerkiksi poliitikkojen suhtautuminen Venäjään on muuttunut Krimin tapahtumien jälkeen. Kuka julisti jo vuosia sitten, että Venäjän hyökkäyssodille ei näy loppua? Kuka taas jatkoi uskomista siihen, että keskinäisriippuvuutta ja taloudellista yhteistyötä lisäämällä Putin voitaisiin halata osaksi läntistä arvoyhteisöä? T ieteeseen samoin kuin journalismiin kuuluu sisäänrakennettu ajatus siitä, että ne korjaavat itse itseään. Uudet tiedot asettuvat osaksi aiemmin julkaistua, ja jos evidenssi on riittävän painavaa, ne saattavat myös muodostua uudeksi ”totuudeksi”. Journalistin ohjeissakin sanotaan, että uutisen voi julkaista rajallisten tietojen perusteella, mutta raportointia on syytä täydentää ja tarkentaa, kun uutta tietoa on saatavilla. Kun toimitukset nyt varautuvat Venäjän informaatioja kyberhyökkäyksiin, ne ovat valmiina. STT:n päätoimittaja Minna Holopainen sanoo haastattelussamme, että valeuutisia ja disinformaatiota tunnistetaan aivan eri tavalla kuin aiemmin. On ollut kahdeksan vuotta aikaa harjoitella. ? 4 avaaja Harvinainen bisnesmalli Suomessa: Firma ostaa osuuksia kasvuyrityksistä mainosnäkyvyydellä. 5 Gallup Yhteinen kirjautumisratkaisu kiinnostaa. 6 puheenaihe Sote-uudistus tarkoittaa aiempaa enemmän sisältöyhteistyötä paikallisjournalismissa ja huolta tiedonkulusta. 7 Kolumni Instagramin yhteiskunnallisuutta ei tunnisteta uutismediassa, kirjoittaa Minea Koskinen. 9 lehdistötilaisuus Kun sota alkoi, Mika Aaltolan vienti kasvoi mutta Salmisen laski. 14 varautuminen Toimitukset valmistautuvat vaikuttamisyrityksiin. 20 ratKaisut Alma Talentin Viisikko pohti, miten alle 40-vuotiaat kiinnostuisivat talousjournalismista. 24 ratKaisut Bellingcatin perustaja kehottaa mediaa hyödyntämään avointen lähteiden tiedustelua. 25 teKijä Merituuli Saikkonen paljastaa, miten herätetään yleisön maksuhalukkuus feature-journalismilla. 26 teoria & Käytäntö Tuotekehitysprosessissa on seitsemän porrasta. Ylellä lähdetään liikkeelle trendeistä. 28 tutKimuKset Venäjän valtiollisia propagandakanavia seurataan Ruotsissa pääosin huvin vuoksi. 29 väliporras Jos journalismin uskottavuus perustuu sen ulkoisiin tunnusmerkkeihin, uskottavuus on hauras, kirjoittaa Ville Seuri. 30 diGi edellä Kryptot ja NFT:t tulevat monilta jo korvista. Harvempi ehkä ajattelee, että teknologia koskisi meitä journalisteja, kirjoittaa Elina Lappalainen. 31 nimitys Kalajokiseudun uusi päätoimittaja Annika Tiitto innostuu ihmisistä ja heidän tarinoistaan. SUOMEN LEHDISTÖ PääToimiTTaja Riikka Virranta. TuoTTaja Janne Arola. ulkoasu ja TaiTTo Origine ky / Janne Hulkkonen, Arto Kinnunen. ToimiTus Eteläranta 10, 00130 Helsinki. PuheliN (09) 228 77 300. sähköPosTi suomen.lehdisto@uutismediat.fi. suomeN lehdisTö verkossa www.suomenlehdisto.fi. julkaisija Uutismedian liitto. ilmesTymiNeN 92. vuosikerta. 8 numeroa vuodessa. TilaukseT ja osoiTTeeNmuuTokseT sl@uutismediat.fi. TilaushiNNaT 2022 kestotilaus 109 euroa / vuosi (sis. alv 10%), määräaikainen tilaus 117 euroa / vuosi (sis. alv 10%), määräaikainen opiskelijatilaus 42 euroa / vuosi (sis. alv 10%). Tilaushintaan sisältyy digilehti. Maksettua tilausmaksua ei palauteta, kun tilaus irtisanotaan. Määräaikainen tilaus ei jatku tilausjakson päätyttyä ilman erillistä ilmoitusta. issN: 0039-5587. mediamyyNTi Alpo Ohtamaa, alpo.ohtamaa@myynninao.fi, puh. 044 311 0201. PaiNoPaikka BotniaPrint, Kokkola. Suomen Lehdistön tekemiseen on käytetty Kopioston keräämiä kopiointikorvauksia. ve sa la iT iN eN suomeN lehdisTö 3 ve sa la iT iN eN
Massalla Muistiin. MTV:n entinen toimitusjohtaja, yrittäjä Jarkko Nordlund sanoo, että osalla yhtiöistä tunnettuus jumahtaa, ja ne hyötyisivät massamainonnasta. ”Kohdennus on tärkeää, mutta massamainonnasta jää pysyvämpi muistijälki.” 4 suomeN lehdisTö 3/2022 A a
Firmasi tekee bisnestä niin sanotulla media for equity -mallilla. Mitä ja miksi se on, Jarkko Nordlund, yksi 8 Media Venturesin perustajista? Me uskomme mainonnan ja varsinkin massamedian voimaan. Perinteinen mediayhtiö ei kohtaa startupia, joten me toimimme niiden tinderinä. Me skannaamme kasvuyhtiöitä ja valitsemme niistä parhaita. Rahan sijasta me sijoitamme media-aikaa ja saamme vähemmistöosuuden yhtiöistä. Kovan näkyvyyden vuoksi yritys kasvaa. Ostatte siis osuuksia kasvuyrityksistä tarjoamalla näille mainosnäkyvyyttä mtv:n ja Bauer Median kanavissa. Mikä on firmasi suhde näihin mediayhtiöihin? He antavat meille merkittävän määrän rahanarvoista mainontaa ja luottavat meidän sijoitusosaamiseemme. Olemme vähän kuin salkunhoitajia. Mediat eivät omista meitä eivätkä ne tässä vaiheessa maksa meille mitään, mutta meillä on sopimus tuotonjaosta sitten, kun jossain vaiheessa saamme tuottoja osuutemme myynnistä. Otamme omaa riskiä ja rahoitamme yrityksemme starttia henkilökohtaisesti, sillä uskomme, että nämä kasvuyritykset ovat niin kovia. Mukaan lähteminen on iso päätös myös kohdeyhtiölle. Voisiko mukana olla muitakin medioita? Voisi olla. Näillä saamme kovan tavoittavuuden ja kysymys on sitten, tarvitaanko vielä muita medioita. Olemme ihan avoimia siihen. Miten mediayhtiöt hyötyvät mallista? Siinä on monta puolta. Myöhemmin tulee se raha. Jos teemme jonkin segmentin yrityksen mainontaa, se aktivoi muita mainostajia samassa kategoriassa. Kun satsaamme kasvuvaiheessa mainontaan ja yhtiö näkee, että se toimii, jossain vaiheessa firmoista tulee aktiivisia mainostajia. Media voi myös optimoida mainosvarantoaan eli mainonta on aktiivisessa käytössä koko ajan. Ensimmäinen sijoituskohteenne oli elintarvikeyhtiö Komero Food, josta saitte 15 prosentin osuuden. Mitä Komero Food saa, kun se saa teiltä ”miljoonalla eurolla näkyvyyttä”? Me emme tee vain yhtä kampanjaa vaan toteutamme vuoden, kahden mediasuunnitelman MTV:n ja Bauer Median kanavissa. Tähtäämme voimakkaaseen myynnin kasvuun ja yhtiön arvonnousuun. Emme ole hakemassa nopeaa exitiä, mutta olemme vähän sellainen kesäheila kuitenkin. Tavoite on tuplata investoinnin kokoluokka. ” En ole perinteinen mediamyyjä, josta pian näkyy vain perävalot.” Mitä teet työksesi 8 Media Venturesissa? Ylivoimaisesti eniten aikaa vie kasvuyritysten seuraaminen ja kontaktointi. Haemme sopivassa kasvuvaiheessa olevia startupeja kuluttajaliiketoiminnan puolelta. Tarjoamme myynnin ja markkinoinnin neuvontaa näille yhtiöille. Vaikkapa Komeron tapauksessa menen yhtiön hallitukseen. Eli olemme mukana katsomassa, että yrityksessä on palikat kunnossa. En ole perinteinen mediamyyjä, josta pian näkyy vain perävalot. Mitä suunnitelmia teillä on jatkoon? Toivon, että meillä olisi kattava portfolio, Suomessa vaikkapa parikymmentä firmaa ja Ruotsissa useita. Syntyisi sellainen hyvä hyrrä: joku signataan, joku exitoituu. ? avaaja Massamedian voimalla Jarkko Nordlundin yhtiökumppaniensa kanssa perustama yritys toimii Suomessa harvinaisella mallilla. Se ostaa osuuksia kasvuyrityksistä mainosnäkyvyydellä, konsultoi niitä markkinoinnissa ja odottaa, että firman arvo nousee. TeksTi Riikka Virranta kuva Vesa Laitinen Gallup Kiinnostaako mediaalan yhteinen kirjautumisratkaisu? Kirsi Hakaniemi Mediatalo Keskisuomalaisen digitaalisen liiketoiminnan johtaja Niiles Nousuniemi Kaleva Median sisältöliiketoiminnan johtaja Seuraamme ratkaisua mielenkiinnolla ja toivomme, että se hyödyttää erilaisia toimijoita alalla. Keskeisin syy, miksi emme ole lähdössä siihen ensimmäisenä mukaan, on se, että meillä on omia ponnistuksia liittyen järjestelmien päivittämiseen. Yhteinen kirjautumisratkaisu ei priorisoidu kärkeen. Kirjautuneen käytön merkitys on totta kai meilläkin kasvussa.” Anniina Jeskanen Hilla Groupin digipäällikkö Hilla Groupissa seurataan kyllä osuuskuntaa kiinnostuneina, ja on seurattu yhteisen kirjautumisen prosessia alkuvaiheista asti. Emme vielä ole mukana yhteisessä järjestelmässä, mutta emme sulje sitä vaihtoehtoa pois. Tällä hetkellä meille on tärkeää saada Hilla Groupin asiakkuudet yhteiseen kirjautumiseen, jopa niin että lehtibrändien asiakkaat pystyvät samalla tunnuksella käyttämään muita konsernin digitaalisia palveluita.” —Riikka Virranta Suhtaudumme hankkeeseen positiivisesti, mutta lopullinen päätös tehdään, kun olemme päässeet testaamaan järjestelmää. Kirjautumisratkaisussa kiinnostaa helppous asiakkaan näkökulmasta: samoilla tunnuksilla pystyy kirjautumaan eri mediapalveluihin. Samalla pääsemme haastamaan social login -malleja, kuten Facebook-tunnuksilla kirjautumista, joissa asiakkuudet valuvat kansainvälisten jättien haltuun. Paljon on tietysti tehtävä markkinointia, jotta asiakkaat ottavat ratkaisun laajasti käyttöön. Tässä kuitenkin Yle ja Alma ovat hyviä ajureita, ja jo heillä on paljon asiakkaita.” 3/2022 suomeN lehdisTö 5 A
sote. Koronarokotuksiin ja mielenterveysja päihdepalveluihin opastavat kyltit Mäntyharjun hyvinvointikeskuksella 29. kesäkuuta 2021. ALUEVALTUUSTOT, aluehallitukset, hyvinvointialueiden virkakoneiston toiminta... Paikallisjournalistit seuraavat tiiviisti kuntien päätöksentekoa, mutta sote-uudistus tuo niille kokonaan uuden hallintotason raportoitavaksi. Muutos lisää yhteistyötä lehtien välillä hyvinvointialueiden sisällä. Näin kertoo oman lehtensä osalta selvä enemmistö Suomen Lehdistön kyselyyn vastanneista 37:stä paikallisja kaupunkilehtien päätoimittajasta. Esimerkiksi PunaMusta Median paikallislehdissä sote-asioiden seuranta aiotaan keskittää parille eri julkaisussa toimivalle toimittajalle, joiden juttuja kaikki voivat käyttää. Yhteistyötä on pohdittu myös TS-Yhtymän paikallislehtien kesken. Lehdillä on jo yhteinen kuvapankki aluevaltuustosta. – Yhteistyö hakee vielä muotoaan, mutta koska yksi taho päättää nyt monia kuntia koskevista sote-asioista, aluevaltuuston päätöksentekoa on järkevä seurata yhteistyössä, Auranmaan Viikkolehden Asko Järvinen kertoo. Juttuvaihto ylittää paikoin konsernirajat. Viisi itsenäistä paikallislehteä Pirkanmaalta nimesivät yhden toimittajan sote-kirjeenvaihtajakseen, jonka kustannukset lehdet jakavat. Tyypillistä on, että aluetai maakuntalehti seuraa hyvinvointialueen uutisia, ja tämä materiaali on saman konsernin paikallisten julkaisujen käytössä. – Se ei missään nimessä tarkoita, ettei sote-uutisointiin löytyisi paikallisia kulmia. Löytyy ja runsaasti löytyykin, kommentoi Sanomaan kuuluvien Kankaanpään Seudun ja Merikarvia-lehden päätoimittaja JP Mikola. MONI päätoimittaja kertoi kyselyssä olevansa huolissaan tiedonkulusta, kun päätöksenteko karkaa kauemmas. Loimaan Lehden päätoimittajan Kati Uusitalon mukaan viime vuosina on jo näkynyt trendi, ettei kuka tahansa viranhaltija saa vastata paikallislehden kysymyksiin. Esimerkiksi maakuntakeskuksesta johdettu pelastuslaitos on jo etääntynyt eivätkä paikalliset toimijat välttämättä kommentoi. – On mietityttänyt, miten alueen virkamiehet osaavat eritellä asioiden vaikutuksia paikallisesti, Uusitalo sanoo. – Pelkään, että paikallinen tiedottaminen on minimaalista eivätkä paikalliset sote-toimijat saa suoraan kommentoida medialle, vastaa puolestaan päätoimittaja Katariina Anttila Haapavesi-lehdestä. Vastaajat nostivat esille myös sen, että uudistus lisää lehtien työmäärää ja tarkoittaa uuden opettelua. – Asiat ovat järkyttävän isoja ja vaatisivat todella paljon perehtymistä. Niistä voisi tehdä jopa omaa paikallista lehteä. Alueelle siirtyy noin puolet täkäläisten kuntien henkilöstöstä ja alue pyörittää parin miljardin operaatiota, Kati Uusitalo kommentoi. Vastauksena haasteeseen Eparin päätoimittaja Tero Hautamäki pohtii, olisiko joku avustaja halukas ottamaan seurantatai kommentointivastuuta. Vantaan Sanomissa Anne Salminen Viiden itsenäisen paikallislehden yhteinen sote-kirjeenvaihtaja sekä UutisOivan digituottaja Tehtäväni on seurata Pirkanmaan hyvinvointialueen toimintaa ja tehdä sitä ymmärrettäväksi. Kaivan juttuihin paikallista näkökulmaa. Nyt alkuun olen selvittänyt, miltä alueilta valittiin edustajia jaostoihin ja valiokuntiin. Meitä kiinnostavat omat paikalliset kasvot, esimerkiksi se, ovatko kuntien johtohenkilöt hakeneet uusiin hyvinvointialueen virkoihin. Välillä on haastavaa kirjoittaa ihmisläheisesti eikä termistö auta. Jos kirjoitan ”Pirkanmaan hyvinvointialueen aluehallituksen jaostot”, lukija nukahtaa jo. Sote-jutut eivät ole luetuimpia juttujamme, mutta kyllä ne kiinnostavat.” Gallup Miten tehdään sotesta kiinnostavaa? Marika Lumme Vantaan Sanomien toimittaja Vastuullani on Vantaan ja Keravan hyvinvointialueen seuraaminen ja uutisointi. Kiinnostavaa siitä voi tehdä asettumalla tavallisen lukijamme asemaan ja pohtimalla, mikä on hänelle merkityksellistä. Mitä enemmän arkipäivän konkretiaa saadaan juttuihin, sitä enemmän ne lukijoitamme koskettavat. Tärkeää on myös, että tavallisten ihmisten ääni kuuluu jutuissa säännöllisesti.” puheenaihe Kauas päätös karkaa Uusien hyvinvointialueiden seuraaminen lisää yhteistyötä paikallislehdissä. Osaa päätoimittajista huolettaa nyt tiedonsaannin heikentyminen. Kuntien tehtävien kaventuessa myös paikallislehtien rooli voi muuttua. TeksTi Riikka Virranta 6 suomeN lehdisTö 3/2022 A
Kolumni Minea Koskinen Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja yksi Öyhökratia-teoksen kirjoittajista. Hän on työskennellyt aiemmin Yle Kioskissa. Vaikuttajista uutisoidaan kuin huonekaluista V aikuttaja Maiju Voutilainen kertoi Instagramissa 175 000:lle seuraajalleen, että Ilta-Sanomat oli kirjoittanut, että hän oli ollut koditon vuoden ajan. Voutilaisen mukaan näin ei ollut. Hän huomautti myös, että jutut vaikuttajista syntyvät usein postausten perusteella, siis ilman että toimittaja on vaikuttajaan yhteydessä. Instagramin käyttö on selvästi yleisintä alle 35-vuotiailla naisilla. Vaikka iltapäivälehtien verkkoversioita lukevat monenikäiset, somea käsittelevät jutut suunnataan enemmän yli kuin alle 35-vuotiaille. Vaikuttajien postauksia nostetaan iltapäivälehtien kaikukammioon kumisemaan yleisölle, joka ei käytä Instagramia. Suosiosta sosiaalisessa mediassa on tullut itsessään uutiskriteeri. Usein juttujen lukuohje on, että somesisältö on suosittua mutta tyhmää. Harva toimittaja vaivautuu analysoimaan somen keskusteluja tai vallankäyttäjiä. Se vaatisi jonkinlaista osallistumista, jopa kontaktia. Viihdetoimittajalle vaikuttajan sisältö kelpaa vain osoiteltavaksi. Politiikan toimittajat pysyttelevät vieläkin kauempana. Instagramissa hoitajien lakko sai näkyvyyttä vaikuttajilta. Esimerkiksi Natalia Salmela (yleisöä 52 000), Jenni Rotonen (46 000), Emmi Nuorgam (30 000), Kirsikka Simberg (30 000) ja Maria Veitola (192 000) kannattivat hoitajille palkankorotuksia. Keskustelu yhteiskunnan rahanjaosta sosiaalisessa mediassa ei kuitenkaan kelpaa uutismedian huomion kohteeksi samalla tavalla kuin vaikuttajan kuulumiset. Ei, vaikka se olisi suosittua. Toimittajat mieluummin selittävät yleisölle, että somessa huudellaan kaikenlaista. Kun vaikuttajat vaativat poliitikoilta lisää rahaa, se osoittaa toimittajan mielestä vain, etteivät he ymmärrä työmarkkinajärjestelmää. Uutismediassa puhutaan politiikasta. Sen sijaan naisvaltaisen media-alustan keskustelut on uutismediassa tuomittu kehnoiksi identiteettipoliittisiksi yrityksiksi leikkiä jotakin yhteiskunnallista. ? aluevaltuuston ja -hallituksen seuraaminen on keskitetty yhdelle toimittajalle, ja toimituksen avainhenkilöt pyrkivät verkostoitumaan hyvinvointialueen ihmisten kanssa. – Koen, että suurin haaste on sisällöllinen. Miten saamme lukijat mukaan ja opimme kertomaan sote-asioista heitä kiinnostavalla tavalla, Vantaan Sanomien päätoimittaja Mia Lindström pohtii. – Oma pyrkimyksemme on uutisoida niin, että ihmiset aktivoituisivat käyttämään vaikutusvaltaa, jos sellaista tarjolla on, Ylä-Satakunta-lehden toimitusjohtaja-päätoimittaja Jukka Huikko sanoo. ENTÄ muuttuuko paikallisja kaupunkilehtien rooli samalla, kun kuntien tehtävä kaventuu? Enemmistö päätoimittajista on sitä mieltä, että ei muutu. – Journalismin kannalta ei ole merkitystä, järjestääkö palvelut kunta vai hyvinvointialue, päätoimittaja Niina Hentilä kaupunkilehti Forum24:stä kiteyttää. Osa kuitenkin katsoo roolin muuttuvan. – Paikallislehden merkitys supistuu, kun isot uutiset ovat maakunnallisia, arvioi Uudenkaupungin Sanomien ja Laitilan Sanomien päätoimittaja Teija Uitto. – Meidänkin tehtäväkentällämme korostuu mielestäni yhä enemmän paikallisen elinvoiman vaaliminen, sanoo puolestaan Kunnallislehden ja Kaarina-lehden päätoimittaja Taina Tukia. Samoin ajattelee Helsingin Uutisten päätoimittaja ja Etelä-Suomen Median paikallisjohtaja Karri Kannala. – Syntyy myös uusia mahdollisuuksia, kun kunnan tärkeimmäksi tehtäväksi jää elinvoima. Se on yhteinen asia paikallisen median kanssa. ? ” Pelkään, että paikallinen tiedottaminen on minimaalista eivätkä paikalliset sotetoimijat saa suoraan kommentoida medialle.” sa NT er i vi iN am äk i / le hT ik uv a 3/2022 suomeN lehdisTö 7 A
Kakskaks Maakuntalehti Sunnuntaina 27.3.2022 73 72 Kakskaks Maakuntalehti Sunnuntaina 27.3.2022 Lilasirkkujen höyhenpeite kääntää lukijoiden katseet L appiin ja Etelä-Suomeen ennakoidaan vaikeaa kelirikkoa. Väyläviraston mukaan kelirikon aiheuttamat pehmentymät, reiät ja kohoumat sorateillä voivat vaikeuttaa kaikkea teillä liikkumista. Erityisen hankalia ne ovat raskaalle liikenteelle, ja siksi raskaita kuljetuksia suositellaan ajoitettavaksi joko ennen tai jälkeen kelirikon. – Olosuhteet ovat syksyn ja talven aikana olleet todella haastavat. Lisäksi vettä on paljon kevään sulamisvaiheessa, myös eteläisessä Suomessa, kertoo maanteiden kunnossapidon asiantuntija Jarkko Pirinen Väyläviraston tiedotteessa. Kelirikon vakavuus riippuu kuitenkin vielä tulevista säistä. Esimerkiksi kuiva ja aurinkoinen sää sekä yöpakkaset voisivat helpottaa tilannetta. Väylävirasto muistuttaa, että tienkäyttäjien on sopeutettava nopeutensa tien kunnon edellyttämälle tasolle. Lisäksi tiestölle asetetaan jokavuotiseen tapaan kelirikosta johtuvia painorajoituksia. Tänä vuonna painorajoitettuja teitä tullee olemaan noin 2 000 kilometriä. Kelirikon lisäksi teillä liikkumista haittaavat päällystevauriot, joita helmikuiset pakkasjaksojen välissä tulleet vesisateet aiheuttivat runsaasti Etelä-Suomessa. Keskisessä Suomessa päästäneen tänä keväänä Erikoisen värinen siivekäs ilahduttaa sanomalehtien lukijoita yleensä ensimmäisenä aamulla, mutta myös pitkin päivää ja iltaa. Lilasirkku ilahduttaa lehden lukijoita yleensä heti ensimmäisenä aamulla. Teksti: Sanna Sammakko Kuvat: Kimmo Kimalainen Lilasirkun serkku raitasirkku on harvinainen lintu, mutta sitäkin suurempi sanomalehden ystävä. A photo shows northern lights in Vaasa, western Finland. people walking under cherry blossoms in Nanjing, in China’s eastern Jiangsu province. Aurinkoinen sää Valkjärven rannalla Heinolan Vierumäellä 29. maaliskuuta. Jään paksuus ei enää kevätkeleillä kerro sen kantavuudesta. Uutiset p p Uutiset S 2 Kakskaks Maakuntalehti Sunnuntaina 27.3.2022 Lilasirkkujen omintakeinen höyhenpeite pitää petolinnut loitolla Sivu 13 LUIS ROBAYO Kuinka kirsikkapuu selviää kukinnan aikaisesta takatalvesta? Sivu 32 Eläinpuisto on joka vuosi erityisesti pienten suosikki Sivu 5 Japaninsinistä. Mallitaitoissa näkyy Keskisuomalaisen alueja maakuntalehtien uusi ilme. Ulkoasun suunnitteli Anna Thurfjell. ulKoasu Yli 80 lehteä uudistui mobiili edellä MEDIATALO Keskisuomalainen uusii alue-, paikallisja kaupunkilehtiensä ulkoasun. Samalla uudistuu myös sanomalehti Karjalaisen printti eli yhteensä yli 80 lehteä. – Halusimme yhden perusdesignin, joka toimii kaikkien kolmen lehtiryhmän printissä ja verkossa mutta ei ole aivan yksi yhteen, sanoo projektia vetänyt Sunnuntaisuomalaisen tuottaja Terhi Nevalainen. Lisäksi olennaista oli, että konepellin alla oleva tekniikka olisi yhteinen kaikille lehdille. Ensimmäiset uudistuneet printtilehdet ilmestyivät pääsiäisen jälkeisenä tiistaina. Uudistuneet verkkopalvelut julkistetaan myöhemmin keväällä. Nevalaisen mukaan uudenlaisia toiminnallisuuksia on tulossa, vaikka hän ei vielä kerro niistä tarkemmin. Yksi uudistuksen isoista tavoitteista on ollut yksinkertaistaa toimituksellista prosessia ja tehdä etenkin verkkojulkaisemisesta helpompaa. – Olemme joutuneet aiemmin tekemään jutuista kahdella tavalla koodattuja versioita verkkoon ja printtiin. Nyt versioimisesta päästään eroon ja yksi turha käsittelyporras jää kokonaan pois. Mediatalo Keskisuomalaisen journalistinen johtaja Pekka Mervola kertoo, että ulkoasu-uudistus on tehty mobiili edellä: kaikki on suunniteltu lähtökohtaisesti digitaalista luettavuutta ajatellen ja ratkaisut on siirretty printtiin. – Tämä on iso periaatteellinen muutos, Mervola toteaa. Mervolan mukaan konsernissa ei aiota lisätä sisältöyhteistyötä tai sivuvaihtoa tai keskittää taittotyötä, vaikka uudistus antaisi siihen mahdollisuudet. Yhtä teknistä alustaa on kuitenkin merkittävästi helpompaa ja tehokkaampaa ylläpitää ja kehittää niin printissä kuin digissä. – Suurin osa suomalaisista paikallislehdistähän ei kauhean usein uudistu. Nyt voimme kehittää niitäkin koko ajan, jatkuvana evoluutiona ja tehdä myös tulevat uudistukset yhdessä. Se on merkittävä kilpailuetu meille tulevaisuudessa, Mervola sanoo. —Riikka Virranta edunvalvonta Lehtitilausten nolla-alv on nyt mahdollinen SUOMESSAKIN on nyt periatteessa mahdollista ottaa käyttöön niin sanottu nolla-alv sanomaja aikakauslehtien printtija digitilauksille. Asia varmistui, kun EU-päätös on virallisesti hyväksytty kaikissa EU-maissa. Kustannusalan järjestöt toivovat, että verotus kevenisi Suomessakin heti kun se on mahdollista. – Suomessa mediaa ei tueta kuten muissa Pohjoismaissa. Nyt tehokas keino on olemassa. Arvonlisäveron alentamisen etu on, että päättäjien ei tarvitse arvottaa erilaisia sisältöjä. Vaikutus kohdentuu tasapuolisesti kaikkiin sisältöihin, joista lukija on valmis maksamaan, Medialiiton toimitusjohtaja Jukka Holmberg perustelee tiedotteessa. Tällä hetkellä lehtien ja kirjojen arvonlisävero Suomessa on 10 prosenttia. —Janne Arola painaminen Keskisuomalainen sulkee lehtipainon Jyväskylässä MEDIATALO Keskisuomalaisen tytäryhtiö Lehtiseppien painotoiminta Jyväskylässä loppuu tämän vuoden syyskuuhun mennessä tuotannollisista ja taloudellisista syistä. Painon lopettamisen seurauksena yhtiö irtisanoo 23 henkilöä. Jyväskylässä on painettu muun muassa Keskisuomalaista ja Maaseudun Tulevaisuutta. Jyväskylässä tehtävät painotyöt siirretään yhtiön muihin lehtipainoihin, jotka sijaitsevat Tuusulassa, Lahdessa, Kouvolassa ja Varkaudessa. Viimeksi mainitun painon Keskisuomalainen osti alkuvuodesta Sanomalta. —Janne Arola marKKinointi PunaMusta osti näkyvyysratkaisufirman PUNAMUSTA Media on ostanut näkyvyysratkaisuihin erikoistuneen Coloro CLR Oy:n koko osakekannan 2,5 miljoonalla eurolla osaksi markkinoinnin palveluitaan. Coloro toteuttaa muun muassa erilaisia jättiscreenejä, liikkuvaa kuvaa hyödyntäviä seiniä, kattoja ja lattioita, rakennusten ulkovalaistuksia ja projisointeja. Sen liikevaihto viime tilikaudella oli 6,7 miljoonaa euroa ja liiketulos 0,3 miljoonaa plussalla. PunaMusta kertoo pörssitiedotteessaan kaupan olevan osa strategiaa, jonka mukaan yhtiö tuottaa asiakkaille ”kokonaisvaltaisia erottuvia ratkaisuja markkinoinnin tarpeisiin”. —Riikka Virranta ajanKohtaista 8 suomeN lehdisTö 3/2022 A
B 3/2022 suomeN lehdisTö 9 lehdistötilaisuus TÖIDEN JÄLKEEN Kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan, Mika Aaltola istui monta päivää putkeen tvstudioissa. Samaan aikaan Mika Salmisen puhelin lakkasi soimasta. Nyt koko kansan Mikat pohtivat oluttuoppien ääressä kriisiaikojen mediamaisemaa. TeksTi Janne Arola kuvaT Vesa Laitinen B tv:stä tutut. Mika Salminen ja Mika Aaltola ovat Suomen kysytyimpiä haastateltavia omilla osaamisalueillaan.
10 suomeN lehdisTö 3/2022 B raJansa kaikella. Mika Salminen päätti aikaisessa vaiheessa, että ei lähde henkilöjuttuihin, jotka eivät liity hänen työhönsä.
H elsingin Museokadulla taksista nousee eräs Suomen tunnetuimmista julkisuuden henkilöistä. Mika Salmisen raamikkaasta hahmosta ei voi erehtyä, vaikka hänen kasvoillaan onkin maski. Salminen on Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen terveysturvallisuusosaston johtaja, joka on ilmestynyt säännöllisesti suomalaisten olohuoneisiin uutisten, a-studioiden ja lukuisten muiden mediakanavien kautta nyt jo reilun parin vuoden ajan. Tänään hänen on tarkoitus kertoa yhteishaastattelussa Ulkopoliittisen instituutin johtajan Mika Aaltolan kanssa, millaista on olla kriisiajan SE asiantuntija, jonka lausuntoja ja näkemyksiä kaikki odottavat. Tapaamispaikaksi on sovittu presidentti Urho Kekkosen mukaan nimetty anniskeluravintola, jossa valtakunnan eliitti on vuosikymmenien ajan parantanut maailmaa ja tehnyt politiikkaa. Aaltola tosin taitaa olla vielä lähettyvillä sijaitsevassa Eduskuntatalossa, jossa käsitellään samaan aikaan Nato-selontekoa. Koska kaimaa ei näy, siirrytään tiskin kautta nurkkapöytään puhumaan aluksi Salmisen omasta mediajulkisuudesta. KORONAKRIISIN alkaessa Salminen työskenteli THL:n terveysturvallisuusja valmiusjohtajana, ja hänet oli etukäteen nimetty yhdeksi niin sanotuksi ”spokespersoniksi”, jonka tehtävänä oli esiintyä mediassa pandemiatilanteessa. Salminen kertoo, että pandemian varalle oli toki pidetty valmiusharjoituksia ja koulutuksia ainakin kymmenen vuoden ajan sekä Suomessa että Euroopan tasolla. – Viestintä on aina ollut kaikessa mukana, koska tiedonjano on hirveän suuri, hän sanoo. THL on järjestänyt asiantuntijoilleen myös mediakoulutusta, jossa on käyty läpi esimerkiksi sitä, miten oman viestinsä saa parhaiten menemään läpi julkisuudessa. Lisäksi Salmisella oli jonkin verran kokemusta mediassa olemisesta jo aiemmalta uraltaan. Silti julkisuuden mittakaava yllätti. Kun THL kaksi vuotta sitten maaliskuussa kertoi tiedotustilaisuudessa, että koronavirus todennäköisesti pääsee leviämään Suomessakin, Salmisen puhelin soi ainakin viikon verran lakkaamatta. Sitä seuranneiden kahden vuoden aikana Salminen on esiintynyt A-Studiossakin niin monta kertaa, että olisi periaatteessa voinut jäädä asumaan Ylen tiloihin. – Alkuun se hirvitti, ja jossain vaiheessa alkoi tuntua liioittelulta, hän kuvaa julkisuuden määrää. Eivätkä Salminen tai THL:n muut asiantuntijat tietenkään ole edes osallistuneet kaikkiin ohjelmiin, joihin heitä on pyydetty. – Emme mielellämme mene esimerkiksi sellaisiin tilaisuuksiin, joissa poliitikot ja asiantuntijat kohtaavat. Se on vähän epäreilua, koska puhumme eri tasoilta. JOLLAKIN elämänalueella julkisuutta saanut ihminen ryhtyy jossain vaiheessa saamaan tarjouksia myös toisenlaisesta julkisuudesta. Salminenkin suostui aluksi pariin kevyempään henkilöjuttuun, mutta tajusi pian, ettei halua julkisuutta, jossa ei käsitellä hänen työnsä kannalta olennaisia asioita. Häntä on pyydetty myös esimerkiksi Ylen kesäbiisiohjelmaan arvostelemaan musiikkia, mutta hän katsoi, ettei sekään kuulunut THL:n terveysturvallisuusjohtajan toimenkuvaan. Salminen vaikuttaa suhtautuvan mediaan aika lunkisti ja pragmaattisesti. Hän sanoo, että joskus THL:n viesti vääristyy julkisuudessa, mutta se ei ole niin vakavaa. Sen Salminen on oppinut, että lehtijutun teksti kannattaa pyytää luettavaksi etukäteen ja korjata asiavirheet. Juttujen otsikoista taas ei kannata vetää hernettä nenään, koska ”niitä tehdään hieman eri logiikalla”. – Pointtihan on se, että median rooli on hirveän tärkeä. Emme me saavuta ihmisiä meidän verkkosivuillamme. Jos viesti ei kulje myös yleismedian kautta, ihmiset eivät löydä sitä, Salminen sanoo. – Mutta se ei tietenkään tarkoita, että me voisimme määritellä, mitä media julkaisee. VIIMEIN Mika Aaltolakin harppoo baarin ovesta sisään. Hän ei päässyt irtautumaan eduskunnasta aiemmin, koska hänen asiantuntemukselleen oli kysyntää vielä Nato-selonteon käsittelyn jälkeenkin. Ensin kilistellään, sillä Aaltolasta on edellisellä viikolla tullut isä. Ulkoja turvallisuuspoliittisen kommentoinnin lisäksi myös perheasiat ovat siis pitäneet häntä poikkeuksellisen kiireisenä. Aaltola on kertonut, että Venäjän hyökättyä Ukrainaan hän istui monta päivää lähes aamusta iltaan eri tv-studioissa kommentoimassa asiaa. Kansalaisetkin huomasivat, että kriisin syyn vaihtuessa haluttiin silti edelleen turvautua Mikaan. Noin viikkoa ennen Venäjän hyökkäystä Aaltola oli sopinut Ylen kanssa olevansa vaikka keskellä yötä tavoitettavissa, jos tilanne vaatii asiantuntijaa. Soitto tuli aamuviideltä 24. helmikuuta. Aaltola joi nopeat kahvit ja hyppäsi taksiin kohti Pasilaa. Kiasman nurkalla hän huomasi kaksi ihmistä Ukrainan lippujen kanssa. – Silloin ymmärsin, että kysymys on Aristoteleen käytännöllisen viisauden mallista. Että omassa mielessäni voin pyöritellä erilaisia abstrakteja malleja sodan etenemisestä, mutta sitten kun tositilanne koskettaa, sydämen täytyy olla mukana. Sen sanoittaminen, miltä sota tuntuu, on yhtä tärkeää kuin kertoa sen dynamiikasta. AALTOLA ja Salminen ovat aiemmin tavanneet ohimennen jossakin paneelikeskustelussa tai vastaavassa tapahtumassa, mutta eivät tunne toisiaan. Yhteistä maaperää kuitenkin löytyy saman tien. Asiantuntijanäkökulmasta sekä pandemia että sota ovat asioita, joiden etenemistä on mahdotonta ennustaa tarkasti. Aaltola sanoo, että Ulkopoliittisessa instituutissa julistettiin joulukuun 16. päivänä tutkimuksellinen hätätila ja pantiin pystyyn aika 20.4.2022 Paikka St. Urho’s Pub Helsingin Museokadulla Paikalla Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen terveysturvallisuusosaston johtaja Mika Salminen ja Ulkopoliittisen instituutin johtaja Mika Aaltola aihe Mediajulkisuus, kriisit, salaliittoteoriat Tarjolla Klassikko-Ipaa (terveysviranomaiselle) ja vehnäolutta (ulkopolitiikan asiantuntijalle) ”Salminen on esiintynyt A-Studiossakin niin monta kertaa, että olisi voinut jäädä asumaan Ylen tiloihin.” 3/2022 suomeN lehdisTö 11 B
12 suomeN lehdisTö 3/2022 B kiitosta lehdistölle. Mika Aaltola sanoo suomalaisen median osaltaan mahdollistaneen sen, että Venäjänuhasta voi nyt puhua aiempaa vapaammin.
mediaakin palveleva tilannehuone, koska Venäjän toimet Ukrainan suunnalla alkoivat näyttää niin akuuteilta. Aaltola muistelee sanoneensa jouluaaton aattona julkaistussa Helsingin Sanomien jutussa, että sodan mahdollisuus Ukrainassa on varteenotettava. – On olemassa traditio, jonka mukaan sodalla ei saa spekuloida. Se saattaa ärsyttää poliittisia päätöksentekijöitä. Mutta me emme spekuloi, vaan esitämme valistuneita skenaarioita parhaan tiedon valossa, hän tarkentaa. Vuonna 2016 Ulkopoliittinen instituutti julkaisi Venäjä-raportin, jossa todettiin, että Venäjä saattaa olla geopoliittinen uhka Suomelle. Vielä kuusi vuotta sitten osa poliitikoista ja epäilemättä jopa toimittajista oli sitä mieltä, että asiaa ei olisi saanut sanoa ääneen. – Suomalainen lehdistö on ollut tärkeässä roolissa siinä, että nyt on kyetty puhumaan vapaasti, Aaltola sanoo. Hän kehuu erikseen esimerkiksi Helsingin Sanomia ja Minna Holopaisen johtamaa STT:tä, jotka ovat hänen mielestään penkoneet taustoja ja olleet uutisoinnissa skarppeja. Salminen jatkaa, että myös THL:ssä on saatu kokemuksia siitä, että poliitikkojen mielestä kaikkia asioita ei olisi saanut sanoa ääneen. Tällainen oli hänen mukaansa esimerkiksi maaliskuussa pari vuotta sitten pidetty tiedotustilaisuus, jossa THL kertoi koronaviruksen todennäköisesti leviävän myös Suomeen. Salmisen mukaan sosiaalija terveysministeriö ei olisi halunnut, että tietoa kerrotaan vielä tuossa vaiheessa julkisuuteen. – Meillä on kuitenkin lainsäädännössä aika selkeä velvoite kertoa asiat niin kuin ne ovat. SE ero miesten omalla ja heidän edustamiensa instanssien mediajulkisuudella on, että Aaltola kertoo Ulkopoliittisen instituutin saavan mediassa esiintymisestä lähes poikkeuksetta positiivista palautetta. Siitäkin huolimatta, että kyse on suomalaisten perusturvallisuutta järkyttävien asioiden kommentoinnista. – Sodasta puhuttaessa suomalainen sielunmaisema on lohduton, Aaltola sanoo. Hän vertaa kommentointia lääkärintyöhön: vaikka diganoosi olisi syöpä, jo pelkästään itse diagnoosin kuuleminen on monelle helpotus. – Minäkin olen hämmästynyt, kun tulee välillä palautetta, että vaikka viestit ovat ikäviä, on silti tavallaan hyvä, että rauhallisesti kerrotaan, millaisia mahdollisuuksia on, Salminen jatkaa. Hän ja THL sen sijaan ovat toki saaneet välillä rankkaakin kritiikkiä ja joutuneet myös salaliittoteoreetikoiden hampaisiin. Salminen jakaa salaliittoteoreetikot kahteen lajiin: niihin, jotka ajattelevat rokotteiden olevan myrkkyä, joilla tapetaan ihmisiä, sekä niihin, jotka pitävät koko koronaepidemiaa keksittynä juttuna. – Sitten on vielä muita, jotka ovat vakuuttuneita, että ihan sama mitä tehdään, se on aina väärin. Parista pahimmasta häiriköstä Salminen on joutunut ilmoittamaan jopa poliisille. MEDIASSA olleista jutuista Salmista on suututtanut eniten ”eräässä nimeltä mainitsemattomassa iltapäivälehdessä” ollut juttu, joka meni henkilöön. Kyse on Ilta-Sanomissa olleesta Tapio Sadeojan kolumnista, jossa entinen päätoimittaja kirjoitti, kuinka Suomea johtaa nyt vaaleilla valitsematon virkamies – siis Salminen. Silloin kyseinen virkamies otti loppupäivän vapaaksi ja harkitsi jopa Ilta-Sanomien boikotoimista, mutta perui ajatuksen nopeasti. – Mutta varmasti 99 prosenttia jutuista on ollut asiallisia ja hyviä. Suomen lehdistö ja media eivät ole sortuneet sellaisiin ylilyönteihin, mitä joissain muissa maissa on nähty. Heti pandemian alkuvaiheissa THL tosin laittoi pannaan tv-kanavan, jossa Salmisenkin sanomisia väänneltiin outoihin suuntiin ja rakennettiin false balance -keskusteluita, jossa näkyvyyttä annettiin yhtä lailla viruksen epäilijöille kuin oikeille asiantuntijoille. – Yleensä olemme olleet aika tarkkoja, ettemme lähde sellaiseen, Salminen sanoo. Misja disinformaatiota voi ja kannattaa Salmisen mielestä mediassakin käsitellä, kunhan sen nimeää siksi mitä se on. – Kyllä ihmisten pitää kuulla, millaisia salaliittoteorioita esimerkiksi on, jos se tehdään hyvin taustoittaen ja tehdään selväksi, että se on huuhaata. Aaltola puolestaan sanoo, että vielä 2014–2016 kuuli paljon sellaisia salaliittoväitteitä, että Ulkopoliittinen instituutti on osa ”illuminatiliittokuntaa” eli verkostoa, jota rahoittaa George Soros. Sittemmin tällaiset äänet ovat hiljenneet, mutta toki ulkoja turvallisuuspolitiikankin asiantuntijat joutuvat kohtaamaan monenlaista palautetta. – Joillekin tutkijoille trollaaminen voi olla lamauttavaa, koska he ovat esillä ammattitaidollaan ja integriteetillään. SALMINEN sanoo, että häntä on omassa työssään ja mediaesiintymisissään motivoinut alun perin tutkijan uteliaisuus. Varsinkin luonnontieteissä tutkija on usein tekemisissä varsin nippeliasioiden kanssa, ja Salminen halusi tehdä ennemmin jotain, jolla on vähän laajempaakin yhteiskunnallista merkitystä. – Jos tällaista motivaatiota ei olisi, en ehkä olisi tällaisiin hommiin lähtenyt. Aaltola puolestaan sanoo, että on aina ollut kiinnostunut ennemmin ”taantuvista, regressiivisistä prosesseista” kuin esimerkiksi integraatioista ja edistyksestä, kuten monet muut tutkijat. Hänen taustansa on psykologiassa, ja sitä kautta tavoitteena on maailman ja ihmisen hulluuden ymmärtäminen, jotta yhteiskuntia saisi vakautettua. – On tietynlainen eettinen kutsumus siihen hommaan. Jos ihmiset näistä sanoituksistani saavat mielenvakautta, niin hyvä niin. JUURI tällä hetkellä Salminen on helpottunut mies. Venäjän hyökättyä Ukrainaan hänen puhelimensa ei kahteen viikkoon soinut lainkaan. Kukaan ei ole ollut kiinnostunut korona-ajan ykkösasiantuntijasta, kun uusi, yllättävä ja kauhistuttava uutisaihe täytti mediat. Tätä Salminen oli jo pitkään toivonutkin, vaikka ei tietenkään ole iloinen sodasta. Mika Aaltola sen sijaan on edelleen erittäin kysytty asiantuntija. Esimerkiksi hhiljattain Al-Jazeeran kuvausryhmä on käynyt haastattelemassa häntä. Hän on yrittänyt logistisista syistä sopia haastatteluja kotinurkilleen. Mutta nyt Mika S. vilkuilee kelloaan jo siihen malliin, että taitaa olla aika lopettaa työt tältä päivältä. Myös Mika A:n on lähdettävä. Lapsenhoitovuoro odottaa. ? ”Aaltola sanoi jouluaatonaattona julkaistussa Helsingin Sanomien jutussa, että sodan mahdollisuus Ukrainassa on varteenotettava.” 3/2022 suomeN lehdisTö 13 B
B 14 suomeN lehdisTö 3/2022 asian ytiMessä. STT:n päätoimittaja Minna Holopainen on pitänyt huolen siitä, että hänen toimituksensa osaamista ulkoja turvallisuuspolitiikassa on viime vuosina kehitetty pitkäjänteisesti.
varautuminen KRIISIEN KESKELLÄ Koronapandemia opetti toimituksille kriisitietoisuutta, mutta Venäjä tuo eteen lisää ja uudenlaisia uhkia. TeksTi Janne Arola kuvaT Vesa Laitinen & Krista Luoma B 3/2022 suomeN lehdisTö 15
16 suomeN lehdisTö 3/2022 B M yöhään helmikuisena iltapäivänä kolme vuotta sitten Suomen Tietotoimistolta katosivat sähköt. Toimitus oli vuoden alussa muuttanut Ruoholahden kauppakeskukseen, jonka alakerrassa sijaitsevassa sisäleikkipuistossa syttyi tulipalo. Äkillisessä poikkeustilanteessa toimitus siirtyi kadun toisella puolella olevaan hotelliin. Vastaanottotiskillä päätoimittaja Minna Holopainen vingutti luottokorttia ja varasi hotellin ainoan neuvotteluhuoneen toimittajille, jotta uutistoiminta ei hetkeksikään keskeytyisi. – Se meni ihan hyvin, hän tiivistää tapahtuman, jota kuvaa ensimmäiseksi todelliseksi harjoitukseksi poikkeusoloissa toimimiseen. Kriisiajan taitoja on tarvittu yli kahden vuoden ajan koronapandemiassa, ja nyt edessä on taas uudenlaisia uhkia, jotka liittyvät Venäjän aloittamaan sotaan Ukrainassa ja sen Suomeen kohdistuviin vaikutuksiin. Esimerkiksi Suojelupoliisi on varoittanut kyberhyökkäyksistä, jos ja kun Suomi päättää hakea Nato-jäsenyyttä. Informaatiosodankäynti on jo toimitusten arkea, ja synkimmissä skenaarioissa joudutaan varautumaan jopa Suomeen kohdistuvaan sotilaalliseen uhkaan. Miten tämä kaikki vaikuttaa toimituksien työskentelyyn? HOLOPAINEN sanoo, ettei STT:llä ole resursseja varautua kaikkiin mahdollisiin uhkaskenaarioihin erikseen. Hän pitää olennaisimpana asiana oikeaa tilannekuvaa, jota on STT:ssäkin rakennettu siitä asti, kun Venäjä valloitti Krimin vuonna 2014. Se on tarkoittanut esimerkiksi ulkoja turvallisuuspolitiikan uutisointiin panostamista ja asiantuntijaverkostojen luomista toimitukselle. – Kyse on hyvin pitkäjänteisestä osaamisen kehittämisestä, Holopainen sanoo. Venäjän helmikuussa aloittamaan sotaan STT varautui pitämällä taustoituksia Venäjän strategisesta ajattelusta ja joukkojen keskittämisestä Ukrainan rajalle sekä päivittämällä turvallisuuskysymyksiin liittyvän asiantuntijalistansa. Juuri vuosikausien työ valeuutisten ja informaatiovaikuttamisen polttopisteessä on Holopaisen mukaan vaikuttanut siihen, että nykytilanteeseen liittyviin uhkiin on uutistoimistossa varauduttu hyvin. Sama tilanne on toki laajemminkin suomalaisessa mediassa. Informaatiovaikuttamisen näkökulmasta valeuutiset, jotka saattoivat vielä vuonna 2014 mennä toimituksissa läpi, tunnistetaan nyt helpommin, Holopainen arvioi. STT:n rooli kansallisena uutistoimistona on erityisen suuri kriisien aikana. Pahin uhkakuva on Holopaisen mielestä se, että STT:n uutisiin päätyisi ”tiedonpesua”. Hän muistuttaa, että luotettavan mediabrändin julkaisemana disinformaatiokin muuttuu lukijan silmissä uskottavaksi. – Teemme kaikkemme, että niin ei käy. Vaikeimmaksi disinformaatioksi ovat Holopaisen mukaan osoittautuneet Venäjän ja Valko-Venäjän korkeimpien päättäjien lausunnot, jotka ovat uutisarvoisia, mutta sisältävät jatkuvaa harhauttamista ja vääristelyä. VOI olettaa, että Venäjä kohdistaa palvelinestoja muita kyberhyökkäyksiä erityisesti maan suurimpiin tiedotusvälineisiin, kuten iltapäivälehtiin. Yksi ennusmerkki vaikuttamisesta saatiin huhtikuussa, kun Venäjä esti kansalaisiltaan pääsyn Ilta-Sanomien verkkosivuille, koska lehti on julkaissut useita venäjänkielisiä juttuja sodasta. Vastaava päätoimittaja Johanna Lahti sanoo, että erilaisia varautumissuunnitelmia tehdään konsernitasolla eikä niistä kerrota yksityiskohtaisesti julkisuuteen. – Yleisellä tasolla voi sanoa, että me olemme aina ottaneet toimintakykyymme kohdistuvat uhkat vakavasti, ja nyt tällaista valmiutta on vain vahvistettu. Lahti toteaa, että erityisesti uutistoimitus altistuu sotauutisoinnissa rankalle kuvamateriaalille, ja paikan päällä Ukrainassa olevat journalistit kohtaavat raakuuksia ja sodan traumatisoimia ihmisiä silmästä silmään. Päätoimittajan mukaan työterveyden kautta toimitukselle on tarjottu keskusteluapua ja tukea rankkojen tilanteiden läpikäymiseen. – Hyvä asia on se, että olemme päässeet enemmän lähityöhön. Jotkut ovat sanoneet, että on ollut mukavampaa, kun on päässyt heti purkamaan asioita kasvotusten työkavereiden kanssa. – Toimitus on ollut kovilla. Tähän liittyy myös kaikilla huoli ja järkytys itse uutisesta. YLEISRADIOSSA erilaisten kriisien eskaloitumisen varalle on kolmiportainen varautumissuunnitelma. Tällä hetkellä varautumisessa ollaan osin koronankin takia ensimmäisellä portaalla, mikä tarkoittaa esimerkiksi uutistoimituksen tiettyjen työntekijäryhmien pitämistä erillään toisistaan. Päätoimittaja Jouko Jokisen mukaan varsinkin Venäjän hyökkäyksen alkuvaiheissa toimituksessa oli aistittavissa levottomuutta ja pelkoja siitä, miten tilanne etenee. Ylessä on viime kuukausina käyty läpi normaalia varautumista eli kerrottu, miten töitä tehdään, jos kriisi eskaloituu ja Suomeen tai Yleen kohdistuisi suoraa uhkaa. Lisäksi tänä vuonna järjestetään muutama varautumisharjoitus. – Nämä suunnitelmat on tehty jo viime syksynä, mutta kyllä tässä huomaa, että ”Tällä hetkellä varautumisessa ollaan osin koronankin takia ensimmäisellä portaalla.”
isossa roolissa. Minna Holopainen sanoo kansallisen uutistoimiston tekevän kriisioloissakin kaikkensa, että sen uutisiin voi luottaa. 3/2022 suomeN lehdisTö 17 B jengi paneutuu niihin nyt eri tavalla. Jokinen sanoo, että yhtiön perustietoturva ja it-asiat ovat hyvässä kunnossa mahdollisten häirintäyritysten tai muun vaikuttamisen varalle. Heikko lenkki sen sijaan ovat yksittäiset ihmiset – kuten aina tietoturva-asioissa, ja siitä syystä Ylessäkin pyritään nyt muistuttelemaan esimerkiksi vahvojen salasanojen käyttämisen tärkeyttä. Jokinen sanoo, että tämän lisäksi Ylellä on jatkuvaa koulutusta informaatiovaikuttamisen havaitsemiseen ja sen torjumiseen. Esihenkilönä Jokinen sanoo olevansa hyvin huolissaan toimittajien jaksamisesta nykyisessä tilanteessa. Hän korostaa erityisesti asioiden puheeksi ottamisen merkitystä ja tarvittaessa myös ammattiavun saamista matalalla kynnyksellä. ILKKA-POHJALAISEN päätoimittaja Markku Mantila arvioi, että hän ja hänen päätoimittamansa lehti saattavat myös hyvin olla verkkohyökkäyksien tai muun häirinnän kohteena lähitulevaisuudessa, koska Mantila itse on aiemmin työskennellyt Natossa. Mantila on viime aikoina teroittanut toimitukselleen entisestään lähdekriittisyyttä varsinkin silloin, jos lähteenä käytetään sosiaalisessa mediassa leviäviä tietoja. Hän puhuu myös normaalista varautumisesta arjen tietoturva-asioihin eli esimerkiksi kaksinkertaisen tunnistautumisen hyödyntämisestä some-tileillä ja huolellisuudesta salasanojen kanssa. Ja kun toimitus on pikkuhiljaa palaillut lähitöihin, Mantila on toivonut henkilöstön pitävän esillä kuvallista henkilökorttia. – Meilläkin konserni on kasvanut, joten on hyvä tietää, että käytävillä liikkujat ovat varmasti omaa väkeä. Mantila on työskennellyt mediassa 30 vuotta, eikä olisi hurjimmissa kuvitelmissaankaan voinut ajatella, että ensin ollaan pandemian vuoksi kaksi vuotta etätöissä, sitten naapurimaa ryhtyy sotaan suvereenia valtiota vastaan ja vieläpä paperintuotannon suurvalta Suomi kärsii pakotteiden ja UPM:n lakon takia yllättäen paperipulasta. (Lakko tosin ehti loppua ennen tämän jutun julkaisua.) Mantila on jo pitkään ollut myös sitä mieltä, että Venäjä on Suomellekin akuutti ja sotilaallinen uhka. – Eri asia on, kääntyykö se sotilaallisiksi
18 suomeN lehdisTö 3/2022 B toimenpiteiksi, mutta niitäkään ei voi sulkea pois. Siitä hetkestä, kun Suomi jättää Nato-hakemuksen, alkaa vaaran aika. Näiden pilvien hopeareunuksena Mantila näkee sen, että vapaan median merkitys korostuu. – Asiaa on mahdotonta todentaa, mutta jos Venäjällä olisi vapaa, monipuolinen media, tällaista tilannetta ei olisi koskaan syntynyt. MITÄ Suomeen kohdistuva sotilaallinen uhka tarkoittaisi median kannalta? STT:n Holopainen muistuttaa skenaarion olevan juuri nyt äärimmäisen epätodennäköinen. Siksi hänen mielestään on ajankohtaisempaa pohtia Venäjän muita vaikuttamiskeinoja ja Ukrainan tilannetta, joka vaikuttaa myös tuleviin uhkakuviin muualla Euroopassa. Kriisin eskaloitumisen näkökulmasta hän kuitenkin sanoo, että Suomessa on riippumaton media, eikä ennakkosensuuria ole edes poikkeusoloissa. – Yleisön täytyy voida luottaa, että media tekee työnsä riippumattomasti. Se tarkoittaa Holopaisen mukaan normaalia, hyvää journalistista harkintaa. Hän itse oli esimerkiksi mukana uutisoimassa Atte ja Leila Kalevan puoli vuotta kestäneestä sieppauksesta alkuvuonna 2013. Silloin STT:lläkin oli paljon enemmän tietoa kuin mitä voitiin julkaista vaarantamatta siepattuja. Tiedot kerrottiin heti, kun tilan ne oli ratkennut. Samantyyppistä harkintaa pitäisi käyttää sotilaallisen kriisin keskellä. Holopainen arvioi, että erilaisia turvallisuussyitä ei kuitenkaan oikein osata sanoittaa mediassa. Siksi voisi olla tarve kirjoittaa ohjeistusta siitä, miten ja milloin erilaista tietoa voi käyttää juuri tilanteen ollessa päällä ja toisaalta miten sen jälkeen. – Päätökset tehdään joka tapauksessa toimituksessa, eikä kukaan ilmoita meille, mitä saa julkaista ja mitä ei. Tietysti harkinnassa pitää ottaa huomioon lainsäädäntö aivan samoin kuin esimerkiksi yksityiselämän kysymyksissäkin tehdään. YLEN kolmiportaisen varautumissuunnitelman perusteella organisaatio kapenee ja journalistinen päätöksenteko siirtyy yhä harvempiin käsiin, jos Yleen tai Suomeen kohdistuu välitöntä uhkaa. – Silloin mennään hyvin tiiviiseen linja vaaran aikoJa. Ilkka-Pohjalaisen päätoimittaja Markku Mantila on viime aikoina korostanut omalle toimitukselleen lähdekritiikin merkitystä ja kehottanut pitämään käytävillä kulkiessa esillä kuvallisia henkilökortteja.
3/2022 suomeN lehdisTö 19 B organisaatioon, jota on harjoiteltu. Kriisitilanteessa tulisivat käyttöön myös valmiuslait, jotka tuovat viranomaisille tiettyjä oikeuksia käyttää Ylen kanavia, Jouko Jokinen sanoo. Jokinen pitää kriisitilanteessakin erityisen tärkeänä, että uutistoiminta jatkuu. Syynä on tietysti tiedontarve mutta myös se, että esimerkiksi tiettyyn aikaan lähetettävät uutiset tuovat ihmisille tuttuja ja turvallisia rutiineja. Jos toimintaa pitää ruveta karsimaan, verkkoa pidetään yllä niin pitkään kuin mahdollista, ja perinteisistä kanavista toimi sivat Ylen TV 1, Radio Suomi ja Radio Vega. – Ja jos pahimpiin mahdollisiin skenaarioihin mennään, radio on se, joka toimii viimeisenä. ? ”Jos Venäjällä olisi vapaa, moni puolinen media, tätä tilannetta ei olisi koskaan syntynyt.” KyBerturvallisuuteen erikoistunut kriisiviestintäkonsultti Christina Forsgård sanoo, että informaatioja kybervaikuttamisella pyritään lisäämään toimittajien itsesensuuria, rapauttamaan luottamusta yhteiskunnallisiin instituutioihin, kuten mediaan, sekä kaventamaan journalistien liikkumatilaa. Vaikutusyritysten torjunnassa Forsgård pitää tärkeänä oman digitaalisen hyökkäysrajapinnan kaventamista. Se tarkoittaa tiivistetysti sitä, että toimittajan tai muun digitaalisissa ympäristöissä työskentelevän pitäisi käydä läpi laitteidensa ja verkkopalvelujensa tietoturvan ajantasaisuus. Asia koskee myös perheenjäseniä sekä kaikkia sellaisia kodin laitteita, kuten valvontajärjestelmiä, joista on yhteys internetiin. – Ihmisen elämä saadaan sekaisin siten, että päästään käsiksi hänen tai lähimmäisen sähköpostiin tai verkkotileihin, tai varastetaan identiteetti. Suomen kaltaisessa avoimessa maassa sellainen on yllättävän helppoa, Forsgård sanoo. Tästä syystä nykypäivän perusdigitaitoihin pitäisi hänen mielestään kuulua esimerkiksi se, että osaa kuolettaa puhelimen ja sim-kortin mahdollisimman nopeasti. Työpaikoilla taas it-tuki yltää yleensä talon sisäisiin järjestelmiin, mutta ei välttämättä esimerkiksi Youtubeja Twitter-tilien käyttöön. Forsgård pitää olennaisena, että kaikille median käytössä oleville tileille on määritelty vastuuhenkilö, joka pitää huolta salasanoista ja siitä, kenellä kaikilla on oikeudet käyttää tiliä. – Jaettu vastuu on käytännössä aina ei-kenenkään vastuu. Forsgård sanoo, että jos muuta ei aio tehdä, olisi tärkeää ainakin ottaa käyttöön vahva salasana, kaksivaiheinen tunnistus ja autentikaattori eli sovellus, jonka kautta kirjautuessa käytössä on salasanan lisäksi vaihtuva numerokoodi. – Jos nämä asiat ovat kunnossa, niin et ole ainakaan savannilla lauman hitain, joka syödään ensimmäisenä. Forsgård ottaa esiin pitkä kestoisen stressin ja mielenterveys ongelmien vaikutuksen siihen, miten ihminen jaksaa huolehtia vaikkapa tietoturvastaan. On helppo sanoa, että doomscrollaus pitäisi lopettaa, mutta se nyt vain kuuluu monen toimittajan työhön. Varsinkin koronan pahimpina etätyöaikoina moni toimittaja joutui käsittelemään ristiriitaisia viranomaisviestejä ja polarisoivaa verkkokeskustelua yksin kotonaan, mikä voi Forsgårdin mukaan helposti johtaa epävarmuuteen, lamaantumiseen ja jopa itsesensuuriin. – Tästä syystä yhtäkään toimittajaa ei saisi jättää yksin, ei edes kilpailijaa. Me emme voi jättää vapaata journalismia taistelemaan yksinään, kun kaikki kuitenkin ovat demokratian, sananja lehdistönvapauden puolella. Forsgård puhuu psykologisesta turvallisuudesta. Työnantajien pitäisi järjestää paitsi yhteisiä kokoontumisia myös yksilöille mahdollisuus rankkojen kokemusten purkamiseen. – Sehän auttaa valtavasti, kun turvallisessa piirissä saa sanoa, että eniten vituttaa kaikki. Että sinua kuunnellaan, eikä kukaan tuomitse. ? Suojaudu ainakin näin: Ota käyttöön vahva salasana, kaksivaiheinen tunnistus ja autentikaattori
ratKaisut VIISIKKO LÖYTÄÄ JÄLJEN Alma Talent antoi viidelle työntekijälleen puolen vuoden ajan kaksi työpäivää viikossa aikaa ideoida, miten tavoittaa alle nelikymppistä yleisöä talousjournalismilla. Nyt kehitteillä on nuorisotilaus, datatuote ja äänisisältöjä. TeksTi Tuukka Tuomasjukka kuvaT Vesa Laitinen 20 suomeN lehdisTö 3/2022 B ’O lette vapaita kapitalismin kahleista. Tuokaa meille ideoita ja uusia ajatuksia.” Näin Alma Talentin nuoria yleisöjä tavoittelevalle Viisikko-ryhmälle sanottiin työnsä alussa, muistelee markkinointisuunnittelija Faisal al-Sheikh Atiye. – Ohjeena oli, että tuokaa meille hyviä ja konkreettisia esityksiä, korkeatai matalalentoisia. Kaikki on sallittua. Talousjournalismi on pysynyt kannattavana: vuonna 2021 Alma Talentin mediatoiminnot tekivät 11 miljoonan euron liikevoiton. Konserni julkaisee muun muassa Talouselämää, Kauppalehteä ja Arvopaperia. Viisikon tehtävänä oli kuitenkin pohtia, miten talousmedia tavoittaisi alle 40-vuotiaan yleisön. Ryhmään valittiin avoimella rekrytoinnilla viisi Alma Talentin työntekijää, jotka saivat puolen vuoden ajan käyttää kaksi työpäivää viikossa kehitystyöhön. Joukko aloitti työnsä syyskuussa 2021 ja esitteli tuloksensa helmikuussa 2022. Markkinointiosastolta tulleen al-Sheikh Atiyen lisäksi Viisikossa mukana olivat Kauppalehden toimittajat Hannamiina Tanninen, Mikael Vehkaoja ja Anna-Elina Perttula sekä datatieteilijä Joel Piekkola. Viisikon keski-ikä on alle neljänkymmenen, ja osa on ollut konsernissa töissä vasta vähän aikaa. – Tuotekehitystä tehdään toki koko ajan,
raJoJen yli. Joel Piekkola ja Faisal al-Sheikh Atiye (oik.) työskentelivät kehityshankkeessa kolmen journalistin kanssa. Kehityshankkeen voima tuli heidän mukaansa siitä, että Viisikolle annettiin tyhjä pöytä täytettäväksi hyvillä ideoilla.
äänensävy Merkitsee. Tutkimushaastatteluista kävi ilmi, että oikea puhuttelutapa on nuorelle kohderyhmälle tärkeä, Joel Piekkola ja Faisal al-Seikh Atiye kertovat. 22 suomeN lehdisTö 3/2022 B mutta usein sitä tekevät sellaiset ihmiset, jotka ovat tehneet sitä pitkään, huomauttaa Piekkola. ALMA TALENT MEDIAN kaupallisen johtajan Johanna Suhosen mukaan tällä hetkellä viidennes tilaajista on alle 40-vuotiaita. Julkaisut tavoittavat heitä ammattijärjestöjen sekä korkeakouluja yritystilausten kautta. – Strategiatyöryhmässä on noussut puheeksi, olemmeko me vanhenevan mieskohderyhmän media, Suhonen sanoo. Viisikko aloitti työnsä teettämällä haastattelututkimuksen. Siihen osallistui toistakymmentä talousasioista kiinnostunutta alle 40-vuotiasta, jotka eivät olleet ennestään Alma Talentin asiakkaita. – Halusimme puhutella uusia yleisöjä emmekä saarnata kuorolle, Piekkola sanoo. Piekkolan mukaan ryhmä havaitsi tutkimustuloksista, että Alma Talentin talousmedioissa käsitellään jo aihepiirejä, joista nuoret ovat kiinnostuneita. Ryhmä kiinnitti kehitystyössään huomiota esillepanoon – alustoihin, sisällön muotoon ja siihen, millaisissa hetkissä sisältöä kulutetaan. – Nuorten informaatioympäristö on kuormittava. Mietimme ratkaisuja, jotka helpottavat tiedon luokse pääsemistä ja jotka saisivat tiedon sopimaan kiireiseen arkeen ja ärsykerikkaaseen ympäristöön, Piekkola sanoo. Nuorta yleisöä yhdistää Alma Talentin talousjulkaisujen perinteiseen yleisöön sen vaateliaisuus. – Talousmedioiden kohderyhmän erityispiirre on, että nämä ihmiset ovat yritteliäitä ja sitä kautta hyvin kiireisiä ja aktiivisia. He odottavat saavansa hyötyä mediaan laittamastaan rahallisesta ja ajallisesta investoinnista, bang for the buck, Piekkola sanoo. VIIME vuosina talousjournalismin kenttä on kokenut muutoksia. Helsingin Sanomat lanseerasi vuonna 2021 näkyvästi HS Vision, joka erottuu osin äänensävyllään. Talouspodcastit taas puhuttelevat yleisöä ja luovat ympärilleen yhteisöjä. – Törmäsimme haastatteluja tehdesmaan asioista, al-Sheikh Atiye kertoo. – Sillä on merkitystä, kuka kertoo ja minkälainen on kerronnan tyyli. Meillä on opittavaa puhuttelussa, Piekkola sanoo. Faisal al-Sheikh Atiye huomauttaa, että kohderyhmän tarpeita kartoittaessa korostuivat tietyt aiheet. Nuorta yleisöä kiinnostivat oma asunto, korot, asuntosijoittaminen sekä työelämän osalta erityisesti palkat. Myös kryptovaluutat ja NFT:t kiinnostivat nuoria muuta yleisöä enemmän. – Emme halua unohtaa nykyistä lukijakuntaa, mutta kysymys on siitä, onko meillä tarpeeksi sisältöä uudelle yleisölle. Pitäisikö juttuja kirjoittaa vielä enemmän ”He odottavat hyötyä mediaan laittamastaan rahallisesta ja ajallisesta investoinnista.” vinKit Viisikon vinkit kehityshankkeeseen 1 Tee pohjatyöt. Selvitä asiakkaan tarve ennen kuin alat ideoida konkreettisia ratkaisuja asiakkaan palvelemiseksi. 2 Muista liiketoiminta. Kuinka idea palvelee organisaation toimintaa? Jotta ideat saa maaliviivalle, niiden pitää tuoda liiketoiminnallista arvoa. 3 Älä takerru ideoihin. Jos tulos osoittautuu huonoksi, idea pitää voida tappaa. Hyväksy kokeiluun kuuluvat kustannukset – myös henkinen energia, joka ideaan on kulunut. sämme monesti äänisisältöihin. Ne ovat kuin sähköautoja: kyse ei ole siitä, tulevatko ne, vaan milloin on oikea hetki, Piekkola sanoo. Viisikon taustatutkimuksen haastateltavat kaipasivat nykyistä samaistuttavampaa kerronnan tapaa. Al-Sheikh Atiyen ja Piekkolan mukaan ratkaisuja voisivat olla keskustelunomaisuus, huumori, visuaalisuus ja ilmaisun selkeys. Asiakeskeisyydestä ei heidän mielestään kuitenkaan tule tinkiä. – Kävi ilmi, että lukijat etsivät samaistumispintaa. Sisältöjä halutaan kerrottuna tietynlaisella äänellä, joka eroaa siitä, miten nykyisin talousmedioissa on totuttu kerto
3/2022 suomeN lehdisTö 23 B koroista ja asuntomarkkinoiden kuumenemisesta, al-Sheikh Atiye kysyy. HAASTATTELUJEN pohjalta Viisikko ideoi parikymmentä aihiota, joista se esitteli helmikuussa kolme jatkokehittelyyn menevää tuote-ehdotusta. Mukana on nuorille suunnattu tilausmalli, jota testataan paraikaa, kesällä lanseerattava datapohjainen tuote sekä syksylle suunniteltu äänisisältöihin perustuva tuote. – Äänisisällöt ovat olleet meille testausalusta, ja kokeilemme taas vähän uutta näkökulmaa niihin, Johanna Suhonen kertoo. Lisäksi ryhmä ideoi joukon pienempiä avauksia, joita se testasi jo kehityshankkeen aikana muutaman päivän jaksoissa. Yksi kokeiluista liittyi Kauppalehden juttujen Instagram-mainonnan kehittämiseen, ja käytäntö on sittemmin levinnyt myös Talouselämään. Kokeilun helppouteen vaikuttaa se, miten suuri investointi on kyseessä, Piekkola huomauttaa. – Olemme kasvavissa määrin digitaalinen media, ja meidän on mahdollista tehdä kokeiluja pienelläkin kynnyksellä, Piekkola sanoo. HS VISIO rekrytoi aloittaessaan useita Alma Talentin taloustoimittajia ja sai suurta huomiota. Al-Sheikh Atiyen mukaan Viisikon tehtävänä ei ollut tehdä Alma Talentista enemmän HS Vision kaltaista, vaikka julkaisu tekeekin sisältöä samalle kohderyhmälle, jota Viisikko tavoittelee. Al-Sheikh Atiye korostaa jo olemassa olevia Alma Talentin mediabrändejä: Kauppalehteä, Talouselämää ja Arvopaperia. Viisikon teettämässä tutkimuksessa ne olivat alansa arvostetuimpia, hän kertoo. – Visio on oma toimijansa. Me pelaamme niillä vahvuuksilla, joita meillä Alma Talentissa on, ja niillä kentillä, missä löytyy uutta tekemistä, hän sanoo. ?
ratKaisut SOTARIKOKSIA PALJASTAVAN BELLINGCATIN PERUSTAJA PATISTAA MEDIAA AVOINTEN LÄHTEIDEN TIEDUSTELUUN Bellingcat tutkii sotatapahtumia Ukrainassa sosiaalisen median kuvaja videosisältöjen avulla. ”Olemme solmukohta internetin kaaoksen ja järjestelmällisemmän tiedon välillä.” TeksTi Tuukka Tuomasjukka M issä video on kuvattu? Milloin kuva on otettu? Näiden asioiden varmistaminen kuuluu perustaitoihin sosiaalisen median konfliktimateriaalia läpi käydessä, sanoo Bellingcatin perustaja ja luova johtaja Eliot Higgins. – Jos sijaintia ei voi varmistaa, aineistolla ei ole lainkaan todistusarvoa. Bellingcat tunnetaan selvityksistään, joita se tekee somen kuvaja video lähteiden pohjalta. Metodia kutsutaan englanninkielisellä nimellä open source intelligence sekä sen lyhenteellä OSINT, avointen lähteiden tiedustelu. Sotia ja ihmisoikeusloukkauksia tutkiva Bellingcat on paljastanut Itä-Ukrainan yläpuolella pudotettuun MH17-matkustajakoneeseen käytetyn BUK-ohjuksen olleen peräisin Venäjältä. Bellingcat selvitti myös entisen venäläisen kaksoisagentti Sergei Skripalin ja hänen tyttärensä Julia Skripalin myrkyttäjien taustat Venäjän tiedustelupalvelussa. Higginsin mukaan moni suuri toimitus angloamerikkalaisessa mediassa on jo alkanut tehdä avoimia lähteitä hyödyntävää tutkimustyötä. Higginsin mukaan paras tapa oppia avointen lähteiden tutkimustyötä on lukea toisten tekemiä tutkimuksia ja seurata OSINT-yhteisön jäseniä Twitterissä. – Jos avointen lähteiden selvitystyötä haluaa tehdä kunnolla, se on kokopäiväistä työtä. Pienemmissä organisaatioissa se ei ehkä ole mahdollista, mutta ne voivat etsiä yhteistyökumppaneita. Myös suomalainen media on alkanut herätä avointen lähteiden merkitykseen. Helsingin Sanomat kertoi maaliskuussa palkanneensa avointa dataa harrastavan opiskelijan John Helinin arvioimaan somen sotakuvien aitoutta. Ilta-Sanomat käyttää Ukrainan sodan rintamalinjojen esittämisessä suomalaisharrastajien kokoamaa karttaa. ELIOT Higgins määrittelee Bellingcatin avoimia lähteitä käyttävien tutkijoiden kollektiiviksi. – Me emme ole mediaorganisaatio, vaikka teemme välillä myös journalismia, emmekä ole myöskään kansalaisjärjestö, vaikka teemmekin välillä ihmisoikeustyötä, Higgins sanoo. Bloggaajana aloittanut Higgins perusti Bellingcatin vuonna 2014. Nykyään sillä on 30 työntekijää pääosin Alankomaissa, ja määrä kasvaa. Työntekijöistä valtaosa tekee tutkimusta, loput varainhankintaa tai työtä tietotekniikan ja talouden parissa. – Bellingcat on solmukohta internetin kaaoksen ja järjestelmällisemmän tiedon välillä. – Me annamme vahvistamillemme tiedoille eräänlaisen Bellingcat-takuun, Higgins sanoo. Bellingcat on viime vuosina kehittänyt mallia, jolla se kerää todistusaineistoa konfliktien myöhempää selvittelyä, esimerkiksi sotarikosoikeudenkäyntejä varten. Se on kouluttanut kymmeniä vapaaehtoisiaan käymään läpi somen kuvamateriaalia Ukrainan kriisin aikana. – Vapaaehtoiset esimerkiksi vahvistavat Twitterissä jaetun materiaalin sijainteja ja lisäävät aineiston kylkeen tietoa siitä, mitä videossa näkyy, Higgins sanoo. Bellingcatin perustama säätiö omistaa myös voittoa tavoittelevan tuotantoyhtiön, jonka on tarkoitus tehdä sen tutkimuksista elokuvia. – Osa selvityksistämme on niin outoja, että niissä on elokuvallista arvoa, Higgins sanoo. ? uraauurtavaa selvitystyötä. Eliot Higgins on jo kymmenen vuoden ajan tehnyt avointen lähteiden tiedustelua muun muassa sota-alueilta. Fa bi o de Pa ol a 24 suomeN lehdisTö 3/2022 B vinKit Näin pääset alkuun avointen lähteiden hyödyntämisessä 1 Listaa aiheet, joiden tutkimisesta olet kiinnostunut. Näin voit rajata, minkä aihepiirin asiantuntijoita alat etsiä ja seurata sosiaalisessa mediassa. Avointen lähteiden käyttäjiä voi löytää hakusanoilla ”osiNT” ja ”open source”. 2 Mene Twitteriin. Valtaosa avointen lähteiden tutkimuksista käytävistä keskusteluista käydään alustalla. Voit luoda myös tilin, jolla ainoastaan seuraat muita, mutta jätät osallistumatta keskusteluihin. 3 Harjoittele. Esimerkiksi Twitterin @Quiztime-tili-jakaa säännöllisesti harjoituksia, ja voit keskustella vastauksista ja ratkaisumenetelmistä muiden kanssa. Lähde: Bellingcat: First Steps to Getting Started in Open Source Research
Ihmiset eivät maksa löysästä journalismista vaan entistä tarkemmin näkökulmitetusta ja paremmin kirjoitetusta sisällöstä, joka on toteutettu hyvin myös visuaalisesti. Meillä lifestyletoimituksessa ajatus on, että jos yhden ison jutun pitää mennä tekoon, täytyy ensin olla viisi ideaa, joista valitaan se, joka resonoi meissä itsessämme parhaiten. Me uskomme, että parhaat ideat syntyvät ryhmässä. On ihmisiä, jotka samoilevat metsässä ja saavat siellä hyviä ideoita. Suurin osa kuitenkin hyötyy siitä, että sparrataan yhdessä. Olemme luoneet prosesseja tukemaan sitä, että ihmiset ideoisivat paljon. Meillä on esimerkiksi slack-kanava, jonne voi linkata, mitä muualla on tehty – vaikutteiden ottaminen muilta on käypä tapa. Teemme myös ideointiharjoituksia. Jaamme esimerkiksi ihmiset ideoimaan pareittain tai annan 10 minuuttia aikaa keksiä kolme ideaa. Silloin tulee mainioita ideoita, kun ei ole paineita. Lopulta katsomme, mitä ämpäriin on tullut ja pohdimme kollektiivisesti, mikä meitä kiehtoo. Ei ole huonoja aiheita, mutta niihin pitää löytää kiinnostava näkökulma. Kysymme, miksi kukaan haluaisi lukea tämän jutun ja onko se isokin ihmisjoukko. Onko juttu vain tärkeä vai onko se kiinnostava? Todella hyvä työkalu näkökulmittamisessa on miettiä, mikä olisi unelmien otsikko jutulle. Entä ingressi? Mihin kahteen kysymykseen juttu vastaa? Näkökulmittaminen on ennen kaikkea ennakoivaa editointia. Jos juttu lähtee väärille urille, sitä on vaikea saada uomilleen. Viisi minuuttia alkupäässä säästää viisi tuntia loppupäässä. Alkupäässä häärii paljon väkeä, mutta kun juttua lähdetään tekemään, mukana ovat enää toimittaja ja editori. Toimittajalla on joku, jonka kanssa sparrata. Ennakoivaan editointiin kuuluu sekin, että uskaltaa näyttää raakaversioita. Valitettavasti emme ole keksineet näkökulmaa, joka toimii aina. Usein hyvä aihe kuitenkin tulee lähelle. Ihmisellä ei ehkä ole jatkuvaa tarvetta tietää viimeisimmän kasvatustieteen väikkärin sisältöä, mutta oman lapsuuden pohtiminen kiinnostaa. ? teKijä Tällä palstalla ihmiset kertovat työstään. TeksTi Riikka Virranta Helsingin Sanomien lifestyletoimituksen esihenkilö Merituuli Saikkonen kertoo, miten näkökulmitetaan maksuhalukkuutta herättävä feature-juttu. ”Miksi kukaan haluaisi lukea tämän jutun?” C kuva Vesa Laitinen 3/2022 suomeN lehdisTö 25 C
teoria & Käytäntö Tuotekehitys on ongelman ratkaisemista teoria väittää Mediatuotteen kehitysprosessi voidaan jakaa seitsemään vaiheeseen. Päämääränä on tuottaa mahdollisimman paljon lisäarvoa yleisölle. UUSIEN journalististen mediatuotteiden kehitystyössä tunnistetaan ongelma, jota aletaan ratkaista. Prosessissa pitää määritellä tavoitteet ja niiden mittaaminen, konseptoida prototyyppi ja testata sitä sekä jakaa opit organisaation sisällä. INMAn (International News Media Association) julkaisemassa raportissa kuvataan journalististen medioiden tuotekehityksen seitsemänportainen prosessi, jota seuraamalla uutismedia voi saavuttaa myös tuotteen taloudelliset tavoitteet. Prosessikuvaus perustuu yli sataan sisältökehityksen asiantuntijan haastatteluun eri maissa. Jodie Hoppertonin kirjoittamassa raportissa korostetaan selkeän strategian ja mittaamisen tärkeyttä. Vain sellaisia tavoitteita kannattaa asettaa, joiden toteutumista voi mitata. KEHITYSPROSESSI lähtee tavoitteiden asettamisesta. Kaikkien työssä mukana olevien on pelattava samaan maaliin. Seuraavaksi määritellään ongelma, joka uudella tuotteella halutaan ratkaista. Se edellyttää hyvää yleisön tuntemista. Kolmannessa vaiheessa rajataan, mitä yleisöä mediatuotteella halutaan palvella ja miten se tätä ryhmää hyödyttää. Neljännessä vaiheessa ideaa testataan suhteessa markkinatutkimuksiin ja kilpailutilanteeseen sekä päätetään onnistumisen arvioinnissa käytettävistä mittareista. Viidennessä vaiheessa tuotteesta tehdään alfaja betaversiot, jotta niiden ominaisuuksia ja kohderyhmän maksuhalukkuutta voidaan testata yleisöillä. Prototyyppi julkaistaan yleisölle joko kohdennetusti tai riittävässä laajuudessa. Kohdeyleisön palautetta kerätään erityisesti tuotteen toimivuudesta, käytettävyydestä, haluttavuudesta ja mahdollisesti käyttäjien maksuhalukkuudesta. Kuudes vaihe on testaa ja toista -vaihe, jossa tuotteen ominaisuuksia hiotaan palautteen perusteella. Käyttäjätestausvaiheessa on tärkeää selvittää, mitä lisäarvoa kohderyhmä kokee mediatuotteesta saavansa ja miten lisäarvoa voisi kasvattaa. Käyttäjämääriä pyritään kasvattamaan sitä mukaa kun tuotetta hienosäädetään. Viimeisessä vaiheessa keskitytään projektin oppien jakamiseen ja tulosten seurantaan. Tärkeintä on oikeiden johtopäätösten tekeminen pelkän datan jakamisen sijaan. Pelkät menestystarinat eivät tuota olennaista tietoa organisaatiolle, vaan myös epäonnistumisista syntyy tulevan kehitystyön kannalta tärkeitä oppeja. JOURNALISTISEN median perinteinen sisältökehityksen malli on perustunut ajatukseen, että toimitukset tuntevat lukijansa. Toimittajat ovat ideoineet intuitiolla uusia sisältöjä, minkä jälkeen on katsottu miten ne toimivat. Toimituksille ratkaiseva kysymys nykyään on, miten analyysityökalujen tuottama data pystytään hyödyntämään innovoinnissa. Edes mediasisällön suosio ei välttämättä kerro siitä, että sisältö palvelisi lukijoita parhaalla mahdollisella tavalla. Se voi vain vastata tarpeisiin tarjolla olevista vaihtoehdoista parhaiten. Mitä nopeammin yhteiskunta muuttuu, sen nopeampaa muutosta tarvitaan myös journalismin sisältöihin ja muotoihin. ? 7 Steps to a Successful Media Product Process on International News Media Associationin (iNma) julkaisema raportti. Sen on kirjoittanut Jodie Hopperton. Panu Uotila Kirjoittaja on journalistiikan yliopistonopettaja Jyväskylän yliopiston kielija viestintätieteiden laitoksella. teoria ” Vain sellaisia tavoitteita kannattaa asettaa, joiden toteutumista voi mitata.” Käytäntö ” Kaksikymppisissä voimakkaasti nouseva trendi on yhdessä tekemisen fiilis. Yleisön kanssa yhdessä tekeminen on tähän asti tarkoittanut jotain uutisjuttujen kommentointia, joka yleensä lähtee lapasesta.” 26 suomeN lehdisTö 3/2022 C
Ylen mediatuotteiden kehityslaboratorio News Labin päällikkö Jukka Niva, miten pyritte löytämään ne yleisöjen tarpeet ja ongelmat, jotka voisi ratkaista uudella sisällöllä? Digitaalisen sisältökehityksen ideointi lähtee trendien tunnistamisesta. Katsomme Ylen ja muiden tekemiä tutkimuksia. Ylellä on esimerkiksi Pelot ja haaveet -niminen tutkimus, joka hahmottaa, mikä ihmisiä huolestuttaa ja mikä herättää toivoa. Relevantit tutkimukset eivät välttämättä liity mediakulutukseen, mutta niissä voi näkyä myös muotoon liittyviä kysymyksiä, esimerkiksi audion nousu. Miten yleisön tarve konseptoidaan journalistiseksi mediatuotteeksi? Tarvitaan uteliaisuutta sen suhteen, mikä kaikki voi olla journalismia. Kokemukseni mukaan parhaimmat tulokset saadaan, kun kova journalismin ammattilainen, yleisötutkija, esimerkiksi antropologi, ja tekniikkataustainen kehittäjä alkavat yhdessä miettiä ratkaisua. Asioita ei kannata tehdä pelkästään toimituksissa eikä pelkästään kehitysosastolla vaan täsmälleen siinä keskellä. Silloin yleensä syntyy jotain. On tärkeää, että uuden mediasisällön muotoa ei päätetä ensin, vaan kaikki lähtee siitä, kenelle sisältöä tehdään ja mihin tarpeeseen. Jos ongelma on esimerkiksi kolmekymppisten kainuulaisten tavoittaminen, niin ensin pitää selvittää ryhmän elämäntilanne, kiinnostuksen kohteet ja mediakäyttö yleensä. Vasta sitten päätetään, kannattaako tehdä esimerkiksi podcast, video tai jotain aivan muuta. inman raportissa korostetaan tiedon, tavoitteiden ja kokemusten jakamisen tärkeyttä. Miten Yle varmistaa tiedonkulun isossa organisaatiossa? Jokaisessa yksikössä on asiakkuuspäälliköt, jotka tapaavat säännöllisesti. Olemme kokeilleet ristiinpölyttää eri genrejä. Systeemissä esimerkiksi draamataustainen sisältökehittäjä sparrailee uutisihmisiä tai urheilua ja toisinpäin. Sitten katsotaan mitä uutta syntyy. Minkä arvioit olevan seuraavan viiden vuoden aikana selkeimmin kasvava trendi? Osallisuuden tunne tulee olemaan yhteiskunnallisesti todella iso tekijä tällä vuosikymmenellä. Kaksikymppisissä voimakkaasti nouseva trendi on yhdessä tekemisen fiilis. Yleisön kanssa yhdessä tekeminen on tähän asti tarkoittanut jotain uutisjuttujen kommentointia, joka yleensä lähtee lapasesta. Nyt pitää miettiä, miten uutishankinnan prosessin ja lopputuotteen voisi rakentaa yhdessä. Uutisja ajankohtaissisältöjen tekeminen kansalaisten kanssa tuntuu uutiskulttuurissa vaikealta, mutta se on mielestäni jäätävän mielenkiintoinen kysymys, jolle pitäisi tehdä jotain suhteellisen nopeasti. ? vTm Jukka Niva on työskennellyt Yle News Labin päällikkönä vuodesta 2018. Aiemmin hän on työskennellyt Ylessä muun muassa yhteiskuntatoimituksen päällikkönä, uutisja ajankohtaislähetysten vastaavana tuottajana, vt. uutispäätoimittajana, kotimaanja ulkomaantoimittajana sekä Aamu-tv:n ja A-plus-ohjelman juontajana, uutispäällikkönä ja taloustoimittajana vuodesta 2002 lähtien. Käytäntö vastaa Mediatuotteita ei kannata kehittää pelkästään toimituksessa tai kehitysosastolla vaan niiden keskellä. Osallisuuden tunteen kaipuu on tällä vuosikymmenellä kasvava trendi. kuviTus Elina Rajala 3/2022 suomeN lehdisTö 27 C
Kysely Venäjän puppukanavat vetoavat viihteellä Charlotte Wagnsson: The paperboys of Russian messaging – rT/Sputnik audiences as vehicles for malign information influence. Information, Communication & Society. RUOTSISSA tehty väestökysely kertoo, että Venäjän valtiolliset propagandakanavat RT ja Sputnik vetoavat yleisöön ennen kaikkea viihdyttävyydellään. Tämä tukee aiempaa tutkimusnäyttöä, jonka mukaan haitallinen informaatiovaikuttaminen paketoidaan kansainvälisessä tv-toiminnassa viihteellisiin ominaisuuksiin ja tunteita herättäviin kertomuksiin. RT:tä ja Sputnikia seuraavat ruotsalaiset olivat muuta yleisöä vähemmän taipuvaisia pitämään Venäjää uhkana ja suhtautumaan siihen kriittisesti. Propagandakanavien katsojat eivät kuitenkaan olleet eristäytyneet omaan kuplaansa, vaan käyttivät erittäin ahkerasti monenlaisia medialähteitä. Silti he luottivat muita vähemmän ruotsalaisiin poliitikkoihin, yhteiskunnallisiin instituutioihin, tiedotusvälineisiin, uutisiin ja journalismiin. Kysely toteutettiin verkossa marraskuussa 2020, ja siihen vastasi runsaat 3000 henkilöä. Heistä 7 prosenttia kertoi seuraavansa RT:n ja Sputnikin ohjelmia. Parhaillaan RT:n ja Sputnikin näkyminen on estetty EU-maissa niiden levittämän sotapropagandan vuoksi. —Pasi Kivioja tutKimus Heikko luottamus johtaa pikapäätelmiin Amy Ross Arguedas, Sumitra Badrinathan, Camila Mont’Alverne, Benjamin Toff, Richard Fletcher & Rasmus Kleis Nielsen: Snap judgements – How audiences who lack trust in news navigate information on digital platforms. Reuters-instituutti. REUTERS-INSTITUUTIN tutkimuksessa selvitettiin haastatteluin, miten uutisorganisaatioihin luottamaton yleisö navigoi digitaalisessa informaatioympäristössä Isossa-Britanniassa, Yhdysvalloissa, Brasiliassa ja Intiassa. Luottamuksen puutteen lisäksi haastateltavia määritteli keskimääräistä matalampi kiinnostus politiikkaan. Tutkijat havaitsivat, että kun tällaiset haastateltavat kohtasivat somealustoilla uutisia ja yrittivät arvioida tiedon luotettavuutta, he klikkasivat uutisista harvoin alkuperäisiin tietolähteisiin. Sen sijaan he tekivät nopeita päätelmiä mediaympäristöstä saamiensa merkkien ja vihjeiden perusteella. Kaikkiin näihin ominaisuuksiin, kuten tiedon esitystapaan ja visuaalisuuteen, uutisorganisaatiot eivät voi itse vaikuttaa, sillä ne ovat alustasta riippuvaisia. Mielenkiintoista oli se, että Facebookissa tietoa kontekstualisoitiin sen perusteella, kuka sitä jakoi, miten sitä oli kommentoitu ja miten siihen oli reagoitu. Goog lessa taas sijoitus hakutuloksissa oli keskeistä. Haastateltavilla tuntui olevan ylipäätään vaikeuksia hahmottaa, mistä tieto oli peräisin. —Pasi Kivioja pro Gradu Viestijät arvostavat portinvartijoita Tero-Mikko Talaslahti: Toimittaja aidan takana – Hybridiammattilaisten näkökulmia ammattietiikkaan mediatyön murroksessa. Informaatiotekniikan ja viestinnän tiedekunta, Tampereen yliopisto. ONKO journalistin ja viestinnän ammattilaisen välillä ammattieettisiä eroja, kysyy journalistiikan opinnäytetyön tekijä Tero-Mikko Talaslahti. Hän haastatteli seitsemää henkilöä, joita hän kutsuu viestinnän hybridiammattilaisiksi. Heillä on kokemusta journalismin ja viestinnän töistä sekä niiden ammattietiikasta. Talaslahti päättelee, että journalistina toimineilla hybridiammattilaisilla eettinen ajattelu pohjautui myös viestinnän tehtävissä journalismin etiikkaan mutta sai myös täydentäviä tulkintoja toimialasta riippuen. Journalismilla on oma eettinen koodistonsa, mutta viestinnän ammattilaisia toimii useilla toisistaan poikkeavilla toimialoilla, joiden omat eettiset ohjeet rikastavat tai rajaavat journalistin etiikan perusteita. Haastateltavat kuvasivat journalistin roolia tärkeäksi portinvartijan ja kyseenalaistajan tehtäväksi, jonka kanssa viestinnän ammattilaiseksi siirtyneet toimittajat ovat valmiita toimimaan. Journalisteilta odotettiin jatkokysymyksiä eikä tiedotteista tehtyä copy paste -journalismia. Portinvartijaa pidettiin tärkeänä, vaikka yritysten viestinnällä on yhä kasvava määrä omia kanavia käytössään. —Pasi Kivioja paiKallisjournalismi Olen korostanut kaikille, että kunnat viestivät, eivät uutisoi. Siinä on vissi ero. Yhä useammin törmää siihen, että tätäkään eroa ei joko ymmärretä tai haluta ymmärtää. (-) Asetelma vaikeutuu koko ajan, etenkin kun kunnan omaa viestintää saatetaan parhaimmillaan tehdä isommilla resursseilla kuin paikallislehteä.” Rantalakeus-lehden päätoimittaja Sauli Pahkasalo kirjassa Päätoimittaja – Työtä sananvapauden arjessa (Siltala). tutKimuKset % huvin vuoksi. Graafi kertoo, miksi ruotsalaiset katsovat RT:n ja Sputnikin uutisia. H uv in vu ok si Ko sk a si sä ltö ei ol e po lii tti se st i ko rr ek tia Ka ve rin i su os itt el ev at so si aa lis es sa m ed ia ss a Ko sk a m aa ha nm uu tto a ja se n on ge lm ia ko sk ev a si sä ltö on lu ot et ta va m pa a ku in m uu ss a m ed ia ss a Ko sk a Ve nä jä ä ko sk ev a si sä ltö on lu ot et ta va m pa a ku in m uu ss a m ed ia ss a O m at m ie lip ite en i ei vä t nä y m uu ss a m ed ia ss a Si sä ltö so si aa lis is ta on ge lm is ta , ku te n rik ol lis uu de st a, on lu ot et ta va m pa a ku in m uu ss a m ed ia ss a Ka ns al lis es ta tu rv al lis uu de st a ke rr ot aa n lu ot et ta va m m in ku in m uu ss a m ed ia ss a En tie dä / En ha lu a ke rt oa M uu sy y 40 13 8 4 4 4 4 2 25 22 28 suomeN lehdisTö 3/2022 C
NEUVOSTOTRUBADUURI Vladimir Vysotski kirjoitti 1970-luvulla laulun, joka voisi kertoa tästä ajasta. Kappaleessa Pravda i Lož Valhe houkuttelee Totuuden kotiinsa, anastaa tämän vaatteet, kellon ja henkilöpaperit ja alkaa kiertää maailmaa Totuutena esiintyen. Kukaan ei enää erota näitä kahta toisistaan. Juuri näin näyttää käyneen Venäjällä. Journalistisen tiedon levittäminen Ukrainassa käydystä sodasta on tehty mahdottomaksi. Valtion tv-kanavat suoltavat uutisiksi naamioitua propagandaa, jota moni uskoo mieluummin kuin omia ukrainalaisia sukulaisiaan. Hallinnon suosio kasvaa. Samaan aikaan EU-päättäjät ovat turvautuneet valtiosensuuriin venäläisen propagandan leviämisen estämiseksi. He vaikuttavat uskovan, etteivät EU-kansalaiset osaa erottaa Venäjän valeuutisia todenmukaisesta journalismista. Kaikki tämä kertoo, miten haavoittuvaista journalismi on. Yleisön silmissä sen luotettavuus nojaa usein ulkoisiin tunnusmerkkeihin kuten uutismuotoon, virallisiin lähteisiin tai valokuviin tapahtumien keskeltä. Nämä on helppo anastaa valheen käyttöön. JOURNALISMIN luotettavuuden ydin ei kuitenkaan ole ulkokuoressa vaan siinä, miten lopputuotteen eli jutun totuus tuotetaan. Tutkija Heikki Kuutti kutsuu sitä journalistiseksi totuusprosessiksi. Siinä faktojen keräämisen lisäksi arvioidaan niiden olennaisuutta ja merkitystä. Yleensä nämä journalismin tukipuut jätetään jutuissa näkymättömiin. Neutraalissa uutisessa hankitut ja olennaisiksi todetut tiedot tarjoillaan tiiviissä paketissa. Tällaisessa muodossa yleisöllä on vain vähän mahdollisuuksia arvioida tietojen todenmukaisuutta tai olennaisuutta. Kun kansalaisjournalisti – esimerkiksi tubettaja – selvittää jotain asiaa, hän toimii useimmiten toisin. Hän kertoo askel askeleelta, mitä tekee ja miksi. Ammattilaisesta tämä voi tuntua piinalliselta, mutta se lisää tiedonhankinnan avoimuutta ja sitä myötä uskottavuutta. Myös epävarmuuksia on uutisjournalismissa vaikea kommunikoida, sillä se vaatii tilaa ja rikkoo jutun yhtenäisyyttä. Se voi kuitenkin tehdä jutusta iskunkestävän: jos ette usko, lukekaa Helsingin Sanomien Paavo Teittisen tutkivia juttuja. Aivan mahdotonta yleisön on arvioida jutun tietoja, kun toimitus vetoaa omiin, nimeämättömiin lähteisiinsä. Jos yleisö ei tiedä, miksi lähteisiin tulisi luottaa tai edes montako näitä on, jää jäljelle vain luottamus kyseiseen toimittajaan, mediaan ja journalismiin. Näitä ei kannata ottaa annettuina. LÄNSIMAISSA instituutiot ovat nauttineet korkeaa luottamusta vain koska ovat instituutioita, mutta nyt niiden pitäisi pystyä kertomaan, miksi niihin tulee luottaa. Vysotskin kappaleessa Totuutta puolustaa enää yksi friikki, jonka mukaan Totuus voi voittaa vain, jos se oppii toimimaan kuin Valhe. Tällä kyynisellä neuvostonäkemyksellä on nykyäänkin kannattajansa, mutta ei sitä suositella voi. Sen sijaan yleisölle pitäisi pystyä kertomaan, että journalismi on muutakin kuin vaivattoman näköinen paketti. Yleisö arvostaa toimittajien työtä, jos vain pääsee näkemään sen. Journalismin läpinäkyvyyden lisäämisen pitäisi olla 2020-luvun keskeinen kehityskohde kaikissa toimituksissa. ? Ville Seuri Kirjoittaja on Yle Kioskin vastaava tuottaja. väliporras Valhe vei journalismin vaatteet Venäjällä Jos journalismin uskottavuus perustuu sen ulkoisiin tunnusmerkkeihin, uskottavuus on hauras. Toimitusprosessien avaamisen pitäisi olla 2020-luvun keskeinen kehityskohde kaikissa toimituksissa. ”Mahdotonta yleisön on arvioida jutun tietoja, kun toimitus vetoaa nimeämättömiin lähteisiinsä.” kuviTus Hanna Sakara 3/2022 suomeN lehdisTö 29 C
VUODEN 2022 hypetetyin teknologiatrendi on web3 eli lohkoketjuteknologioille perustuva hajautettu internet. Kryptot ja NFT:t tulevat varmasti monilta jo korvista. Silti harvempi on ehkä ajatellut, että sama teknologia koskettaisi mitenkään meitä journalisteja. Maailmalla syntyy jo vauhdilla ensimmäisiä esimerkkejä journalistisista projekteista, jotka eivät ole perinteisiä yrityksiä vaan DAO-yhteisöjä – siis web3-maailmassa toimivia hajautettuja autonomisia organisaatioita (decentralized autonomous organizations). Niitä on verrattu internet-ajan osuuskuntiin. Juuri nyt näitä yhteisöjä kannattaa seurata tarkkaan. Niiden perustajat uskovat, että web3 tarjoaa journalismille uusia ansaintamalleja, työkaluja yhteisön rakentamiseen, lukijoiden palkitsemiseen sekä startupien rahoittamiseen. ILMIÖSSÄ on vielä kyse kokeiluista ja hieman utopistisista ajatuksista hajautetun teknologian tuomasta muutoksesta. Web3-ideologian mukaan hajauttaminen demokratisoi. Mediaan sovellettuna: jos aiemmin omistajuus kuului alustoille ja mediakorporaatioille, DAO antaa vallan sisällöntuottajille ja -kuluttajille, jotka omistavat osuuden yhteisöstä. Yksinkertaisimpia esimerkkejä on Dirt-nimisen uutiskirjeen ympärille syntynyt projekti. Dirt on kahden journalistin, Daisy Alioton ja Kyle Chaykan, perustama uutiskirje digitaalisesta kulttuurista. Se rahoittaa toimintansa myymällä digitaalisia aitoustodistuksia eli NFT:itä, siis esimerkiksi digitaalista taidetta, jonka omistajuus on sidottu lohkoketjuteknologiaan. Tässä NFT:itä voi ajatella Dirtin tilausmaksuna, paitsi että se on jotain jonka omistat ja voit myydä eteenpäin. Uutiskirjeen kolmannelle tuotantokaudelle Alioto ja Chayka perustivat oman DAO:n. Siinä NFT:itä ostaneet yhteisön jäsenet pääsevät äänestämään toimituksen esittelemistä pitkien juttujen aiheista. Mutta kun kryptolompakot ovat anonyymeja ja DAO:n jäsenet siten nimettömiä, eikö tilanteesta synny eettisiä ongelmia journalismille? Kyle Chaykan mukaan juuri näitä kysymyksiä, kuten päätösvallan antamista toimituksen ulkopuolelle, tiimi on pohtinut. Äänestetyt jutut ovat sellaisia, jotka toimitus voisi tehdä muutenkin. Ajatus on, että DAO mahdollistaa erilaisen yhteisön sitouttamisen ja omistajuuden, verrattuna esimerkiksi passiiviseen ja hetkelliseen joukkorahoittamiseen. ENTÄ jos paikallislehden kuukausitilaus antaisikin pääsyn DAO-yhteisöön? Silloin lehden tilausmaksu antaisi myös omistajuutta ja mahdollisuuden osallistua ja vaikuttaa. Tällaisen vision esitti NiemanLab vuoden 2022 journalismin trendiennusteissaan. Erilaisia mahdollisuuksia ja malleja voi visioida paljon. Suomalaisenkin median kannattaisi pohtia niitä systemaattisesti. Hypetetyssä teknologiassa on luonnollisesti paljon tyhjää pöhinää. Koko web3-teemaa on kritisoitu aiheellisesti sekä kryptojen energiankulutuksesta että monista teknologisista ongelmista. Entä ratkaistaanko tässä ylipäätään oikeita ongelmia, joita ei muilla teknologioilla jo pystyttäisi hoitamaan tehokkaammin? Koko aihetta ei kritiikin vuoksi kannata ohittaa. Vaikka isot kaupalliset menestykset olisivat vuosien päässä, nyt saattaa olla se hetki, kun niille kylvetään siemenet. ? Elina Lappalainen hs Vision toimittaja kirjoittaa median, sosiaalisen median ja teknologian suhteesta. diGi edellä Internet-ajan osuuskuntia Seuraavat journalismia uudistavat organisaatiot eivät ehkä ole yrityksiä vaan web3-teknologialle perustuvia hajautettuja yhteisöjä. ”Web3-ideologian mukaan hajauttaminen demokratisoi.” kuviTus Hanna Sakara 30 suomeN lehdisTö 3/2022 C
nimitys Kalajokiseudun uusi päätoimittaja: Keskitie ei ole aina paras vaihtoehto, täytyy tarttua myös vaikeisiin aiheisiin Annika Tiitto nimesi kolme hyvää puolta paikallislehden päätoimittajan työssä. TeksTi Janne Arola Aloitit huhtikuun alussa Kalajokiseudun päätoimittajana usean kuukauden viransijaisuuden jälkeen. Miten juhlit valintaasi? Taisin jonkun leivoksen ostaa kaupasta. Olen tässä työssä ollut aiemminkin, ja konsernikin on tuttu, joten valinta ei tuonut mitään isoa muutosta, vaikka se hieno asia onkin. Millainen päätoimittaja olet? Järjestelmällinen ja ihmisläheinen. Millaisista juttuaiheista innostut? Innostun reportaaseista ja pitkistä henkilöjutuista. Jutuista, jotka liittyvät ihmisiin ja heidän tarinoihinsa. Minusta on tärkeää, että paikallislehdessä on esillä paikallisia ihmisiä. Paikallislehden päätoimittajan työn rankkuus on ollut viime aikoina paljon esillä. Mainitse kolme hyvää puolta työssäsi. Jokainen päivä on erilainen. Oppii uusia asioita aina, kun juttelee uusien ihmisten kanssa. Ja saa olla mukana kehittämässä paikallislehteä ja sitä digiloikkaa, jota lehdet ovat vuosikausia jo tehneetkin. Asut Kokkolassa. Mitä hyviä ja mitä huonoja puolia on siinä, että päätoimittaja ei asu lehden ilmestymispaikkakunnalla? Huono puoli on tietysti vähän pidempi työmatka, mutta se saattaa olla samalla hyvä, koska matkalla pääsee irti työstä. Sekin hyvä puoli on, että kaupassa ja harrastuksissa ihmiset eivät tule koko ajan vetämään hihasta. Huono puoli tietysti on, että ihmiset eivät välttämättä koe ulkopaikkakuntalaista heti heidän omaksi päätoimittajakseen. Sen suhteen pitää tehdä työtä ja näkyä paikkakunnalla. Kalajokiseudun edellinen päätoimittaja Hanna Parhaniemi kertoi viime vuonna Suomen Lehdistön haastattelussa Kalajoen tulehtuneesta päätöktuttuihin hoMMiin. Annika Tiitto on aiemmin tuurannut Kalajokiseudun päätoimittajaa. Cl as -o la v sl oT Te sentekokulttuurista. Millaisia ovat omat kokemuksesi paikallisten päättäjien kanssa toimimisesta? Tiedän, millainen tilanne Kalajoella on ollut. Pyrin kaikessa rauhassa tutustumaan kalajokisiin toimijoihin ja katson, miten asiat lähtevät käyntiin. Koen, että sillä on tosi iso merkitys, että yhteistyö toimii. Tutkit opinnäytetyössäsi Keskipohjanmaan ja Kalajokilaakson lukijoiden näkemyksiä toimittajista. Totesit, että toimittajien on mahdotonta olla mieliksi kaikille, joten on suotavaa kulkea keskitietä. Mitä tämä tarkoittaa toimituksen arjessa? Siitä on aikaa, ja olen ehkä vähän eri mieltä nykyään. Keskitie ei aina ole paras vaihtoehto, vaan paikallislehden pitää tarttua myös vaikeisiin aiheisiin ja tuoda esiin epäkohtia miettimättä, että se tuntuu jostakusta pahalta tai väärältä. Siinä mielessä keskitietä pitää kulkea, että kaikissa aiheissa on hyvä tuoda tasapuolisesti esiin kaikki mahdolliset näkökulmat ja osapuolet. Mitä haluaisit sanoa ensimmäiseen alan työpaikkaan tulleelle nuoremmalle itsellesi? Että kaikki järjestyy. Ja vaikka työtehtävät ja työpaikat vaihtuvat, kaikella on silti tarkoituksensa. ? Annika Tiitto aloitti Kalajokiseudun päätoimittajana huhtikuun alussa. Hän on aiemminkin työskennellyt lehdessä päätoimittajan sijaisena sekä toimittajana muun muassa Keskipohjanmaassa. Mediamyynti Alpo Ohtamaa, Myynnin A & O Oy, alpo.ohtamaa@myynninao.fi, puh. 044 311 0201. ILMOITA SUOMEN LEHDISTÖSSÄ, TAVOITAT UUTISMEDIAN AMMATTILAISET * Alan tilastoja kokoava tuhti erikoisnumero 2022 Ilmestyy Aineistot Varaukset # 4* 16.6. 20.5. 13.5. # 5 24.8. 12.8. 5.8. # 6 28.9. 16.9. 9.9. # 7 9.11. 28.10. 21.10. # 8 14.12. 2.12. 25.11. 3/2022 suomeN lehdisTö 31 C
Sananvapauden rajoittaminen on aina hälytyssignaali siitä, että demokratia horjuu. Ei ole sattumaa, että diktaattorit rajoittavat aina ensimmäiseksi sananvapautta. Suojellaan sananvapautta. Aina ja kaikkialla. Sananvapaus pelastaa elämää. Luotettavan uutismedian tunnistat tästä nimestä Sananvapauden rajoittaminen on aina hälytyssignaali siitä, että demokratia horjuu. Ei ole sattumaa, että diktaattorit rajoittavat aina ensimmäiseksi sananvapautta. Suojellaan sananvapautta. Aina ja kaikkialla. Sananvapaus pelastaa elämää. Luotettavan uutismedian tunnistat tästä nimestä Sananvapauden rajoittaminen on aina hälytyssignaali siitä, että demokratia horjuu. Ei ole sattumaa, että diktaattorit rajoittavat aina ensimmäiseksi sananvapautta. Suojellaan sananvapautta. Aina ja kaikkialla. Sananvapaus pelastaa elämää. Luotettavan uutismedian tunnistat tästä nimestä Sananvapauden rajoittaminen on aina hälytyssignaali siitä, että demokratia horjuu. Ei ole sattumaa, että diktaattorit rajoittavat aina ensimmäiseksi sananvapautta. Suojellaan sananvapautta. Aina ja kaikkialla. Sananvapaus pelastaa elämää. Luotettavan uutismedian tunnistat tästä nimestä