• SuomenLehdistö finlands press • 4/2014 • 84. VUOSIKERTA • lehti sanomalehdistä tonkija sami kilpiö Perättömät huhut naistoimittajista ovat valitettavan yleisiä, sanoo toimittaja Minna Passi. Hän itse kohtasi paljon vastustusta penkoessaan poliisin toimia. »Sivut 8–9 Mirja Vänttinen: Sanomalehtien brändäys on lapsenkengissä. »Sivut 4–5 Projektina rajan ylitys Long Play haluaa sisartoimituksia Eurooppaan. » Sivu 12 Vuoden parhaat valittu Kirkas konsepti yhdistää palkittuja sivuja. »Sivu 6 Kun taantuma ei tunnu Paikallislehtien myynti on vakaampaa kuin isoilla. »Sivu 10 Rapport on rohkea aloite Kolumnisti arvioi uutta joukkorahoituspalvelua. »Sivu 13
• 3
• aihe Sisältö Teksti 4/2014 Mobiili kasvaa vahvan printin rinnalla PUHEENAIHE Sanomalehtien tuotemerkit s. 4 AJANKOHTAISTA Vuoden parhaat -kilpailu s. 6 LEHTI-IHMINEN Minna Passi s. 8 Talous Paikallislehtien omistus keskittyy s. 10 NÄIN ME TEEMME Longplay s. 12 TUTKIMUS älypuhelimeensa keskittynyt ihminen on tutuista tutuin näky, milloin ja missä tahansa. Hyvä tieto sanomalehdille on, että hän entistä useammin keskittyy jonkin lehden juttuun. Vielä todennäköisempää tämä on, jos hän on nuori tai nainen. Tiedot selviävät toista kertaa tehdystä Suomalaisten sanomalehtisuhde -tutkimuksesta, jossa haastateltiin tuhatta 15–74-vuotiasta suomalaista. Tutkimuksen teki IRO Research Oy Sanomalehtien Liiton toimeksiannosta. Printtilehden lukeminen on edelleen ylivoimaisesti suosituinta, mutta mobiililaitteet ovat kovia nousijoita. Ja edelleen: vaikka suurin osa tuhannesta vastaajasta arvioi viidenkin vuoden päästä lukevansa paperilehteä, ennusteessakin osuuksiaan kasvattavat nimenomaan mobiililaitteet. Sanomalehtien kehitystyössä ja strategioissa on nyt tärkeää ottaa huomioon, että älypuhelin on entistä useammalla koko ajan käden ulottuvilla. Jatkossa niissä on varmasti nykyistä enemmän arkea helpottavia, esimerkiksi maksamiseen ja henkilötunnistukseen liittyviä ominaisuuksia. Ihmisen ja kännykän suhteen voi olettaa vain tiivistyvän. Kaija Jäppinen päätoimittaja kaija.jappinen@ sanomalehdet.fi Älypuhelin toimittajan 1 työkaluna s. 14 INTERNET Verkkoon syntyneet Miten eurovaalit ovat näkyneet lehdessänne? julkaisut s. 16 JSN Riitta Monto Päätoimittaja Turun Sanomat 2 Uusiin tehtäviin s. 19 Miten mediamyynnillä on mennyt? Suome press • 4/2014 a finlands • 84. VUOs nLehdi iKerTa • lehT i sanO stö malehdis Tä sami kilpiö Per ätt Minna öm ät huhut Passi. Hän nais itse koh toimittajista tasi palj ova on vast t valitettava ustusta n penkoe yleisiä, sanoo Mirja Vän ssaan poli toim ttinen: San isin toim ittaja ia. »Sivut omaleht Projek rajan ylitina tys Long Play haluaa sisartoimit uksia Eurooppaa n. »Sivu 12 ien brän däys on lapsenkeng issä. »Sivut 4–5 Vuoden parhaat Kirkas valit konse palkittuja pti yhdistää tu sivuja. »Sivu 6 Kun taan Paikallislehtuma ei tunn u vakaampaa tien myynti kuin isoilla on . » Sivu 10 Rapport on rohk Kolum ea aloit nisti e joukkoraho arvioi uutta ituspalvelua . » Sivu 13 8–9 Tutkimuksessa näkyy viime vuodesta kasvanut yleisöryhmä, joka viiden vuoden päästä aikoo seurata vain verkon ilmaispalveluita. Ilmaisuus on kuitenkin huono, lyhytnäköinen ja lopulta kaikille kuluttajille kostautuva harha. Maito ei tule meijeristä vaan edelleenkin jonkun hoitamasta lehmästä, ja kunnon sisällön takana ovat aina oikeat tekijät, ei ”ilmainen verkko”, Facebook tai uutisaggregaatti. 3 Onko sosiaalinen media näivettänyt lehden roolia vaalimediana? Karri Kannala Päätoimittaja Lappeenrannan Uutiset ja Imatralainen Kari Grahn Päätoimittaja Forssan Lehti Paljon ja monipuolisesti. Lukijoille on esitelty puolueiden vaaliteemat, meppitavoite ja kampanjabudjetit. Suomalaiset puolueet on sijoitettu Euroopan vaaliasetelmaan ja maakunnan ehdokkaiden kannat selvitetty. Vaaliarvioita on kysytty tutkijoiden lisäksi äänestäjiltä. Hyödynnämme jokaisessa lehdessä Keskisuomalainen-konsernin ja Etelä-Suomen Sanomien eurovaalikonetta, jossa on 20 kysymystä. Jokaisesta niistä puretaan juttu ainakin verkkolehtiin. Olemme myös esimeriksi tehneet juttuja, kun meitä kiinnostava ehdokas on vieraillut EteläKarjalassa. Saamme positiivista palautetta siitä, että seuraamme näin voimakkaasti vaaleja. STT:n eurovaalijutut on käytetty tarkasti ja tehty ydinalueen ehdokkaista henkilökuvia. Teemoissa ehkä maaseutuun ja lähiruokaan liittyvät kysymykset ovat nousseet paikallisesti esiin. Vaalikonetta harkittiin lehtien yhteistyössä, mutta katsoimme, etteivät eurovaalit ole meidän tyyppiselle lehdelle yhtä tärkeät kuin eduskunta- ja kuntavaalit. Edellisiin EU-vaaleihin verrattuna ilmoitustulot näyttävät supistuvan. Eurovaalit ovat aina olleet mediamyynnille eduskunta- tai kuntavaaleja pienempiä, mutta edelleen sanomalehdillä on ehdokasmainonnassa merkittävä rooli. Mainonta kiihtynee vaalipäivän lähestyessä. Paikallinen vaalimyynti on mennyt budjetoidusti. Etelä-Karjalassa tietysti omia ehdokkaita on vain kaksi. Ehdokkaat voivat ostaa lisänäkyvyyspaketin vaalikoneeseen, mutta sillä katetaan lähinnä vaalikoneen omia kuluja. Printti on kärkituote eurovaaleissakin. Mitä syvemmälle maakuntiin päin mennään, sitä vähemmän vaali-ilmoittelulla voi herkutella. Vaikuttaisi siltä, että myynti jää vaisummaksi kuin aiempina vuosina. Tietysti viimeinen rutistus on vasta tulossa. Oikeastaan päinvastoin. Lehti on antanut teemoja some-keskusteluun, ja toisaalta kiinnostavia kommentteja on poimittu somesta printtiin. Keskustelu on monipuolistunut. Sosiaalisen median vaikutus ei näy mielestäni Imatralaisessa ja Lappeenrannan Uutisissa mitenkään. Meidän kaupunkilehtiemme kehitys on ollut tänäkin vuonna erittäin myönteistä. Totta kai sosiaalisen median vaikutus näkyy. Jokainen ehdokas on ehdolla valtakunnallisesti Rovaniemeltä Forssaan. Heille on haaste valita, mihin rahansa laittavat, eikä puolueillakaan ole varaa satsata. On eri asia, kiinnostuvatko kansalaiset eurovaaleista sosiaalisessa mediassakaan. Päätöksiä 23.4. s. 17 NIMITYKSiä Suomalaisten sanomalehtisuhde -tutkimuksen tuloksissa näkyy hyvin se, miten monissa käytettävyyteen, tiedollisen pääoman kasvattamiseen ja henkilökohtaiseen kokemukseen liittyvissä ominaisuuksissa painettu sanomalehti on täysin ylivoimainen. Lehdet osaavat printin. Printin loistoominaisuuksien siirtäminen uusiin kanaviin ei ole helppoa. Silti myös niitä ajatellen sanomalehdillä on jo olemassa olevat valttinsa, sillä ne ovat parhaita paikallisia uutiskoneita. Kun tähän liittää tiedon, että kevyestä sisällöstä kasvanut BuzzFeed rekrytoi kovia uutistoimittajia huomattuaan uutisten vetovoiman verkkoseuraamisessa, kannattaa paikallisten, omankielisten tekijöiden uskoa itseensä. Myös sanomalehtisuhteestaan kertoneet suomalaiset vahvistivat, että toimittajien työlle on kysyntää. kolmesta poikki Eurovaalit tonkij Teksti SuomenLehdistö Lue Suomen Lehdistöä myös verkossa: suomenlehdisto.fi Tai seuraa facebookissa ja twitterissä SuomenLehdistö 4/2014 3
• PUHEENAIHE Sanomalehtien tuotemerkit Savon Sanomat yhtenäisti kaikkien tuotteidensa ilmeen viime vuonna. Projektissa olivat mukana myyntijohtaja Mirja Vänttinen (vas.) ja brand manager Sanna Sutinen. Keltamustaa kaikkialla Maakuntalehtien on herättävä itsensä brändäämiseen kovassa kilpailussa. Sanomalehden brändäys on monessa paikassa vielä lastenkengissä. Tätä mieltä on Savon Sanomien myyntijohtaja Mirja Vänttinen. Kun Vänttinen reilu vuosi sitten aloitti työnsä Savon Sanomissa, hänen pöydällään odottivat käyntikortit, muistilehtiöt ja esitteet. Niistä puuttui kuitenkin yhtenäisyys; ne puhuivat keskenään eri kieltä. Saman Vänttinen havaitsi lehteä selatessaan: samassa numerossa saattoi olla aivan erinäköisiä lehden omia ilmoituksia. Vahvojen tavaramerkkien palveluksessa aiemmin työskennellyt myyntijohtaja yllättyi siitä, että sanomalehdessä tietoinen ja näkyvä brändityö ei ollutkaan itsestäänselvyys. – Savon Sanomien brändi oli syntynyt osittain itsestään. Sinänsä lehti oli hyvin tunnettu, mutta 4 SuomenLehdistö 4/2014 tuotemerkki vaati kirkastamista ja yhtenäistämistä. Saman ongelman hän on havainnut monessa muussakin maakuntalehdessä. Harvassa lehdessä edes on hänen mukaansa markkinointipäällikkö tai -osasto, joka miettisi imagon rakentamista. – Täälläkin oli ikään kuin aina keksitty polkupyörä uudestaan, kun jokainen tuote suunniteltiin erikseen. Ei ole edes kovin kustannustehokasta, että jatkuvasti kehitetään jotain uutta. Yhtenäisyyttä ja oivaltavia otsikoita Savon Sanomien johtoryhmässä mielikuvatyötä oli kyllä tehty jo aiemmin, mutta Vänttisen aloitteesta siihen tartuttiin käytännönläheisemmin. Viime vuonna toteutetusta brändiuudistuksesta vastaa päätoimittaja Jari Torunen, ja se on osa lehden strategiaa. Vaikka näkyvimmin tuotemerkin huomaa markkinoinnissa, Tourusen mukaan kaikki tekeminen, journalismi mukaan lukien, on nyt sidoksissa brändiajatteluun. Päätoimittaja kuvaa brändiä kolmella sanalla: läheinen, pirteä ja uutismainen. – Sisällön on oltava innostavaa. Haluamme jatkuvasti yllättää ja ilahduttaa lukijoitamme, Tourunen sanoo. Savon Sanomat sai myös oman ”brändipoliisin”, kun lehden brand manageriksi nimettiin samalla markkinointi- ja viestintätoimisto Mediaseppien avainasiakaspäällikkönä toimiva Sanna Sutinen. Mukana projektissa on ollut koko lehden henkilökunta. Viime kädessä ulkoasun yhtenäisyyden arvioi Savon Sanomien ulkoasupäällikkö Juha Hirvaskero. Imagoa hiottiin yhtenäistämällä tuotteiden ulkoasua ja rakentamalla graafinen ohjeistus. Työhön osallistui Mediaseppien lisäksi kuopiolainen mainostoimisto AD Kiivi. Käyntikortit, lomakepohjat, mainokset, autot ja yrityslahjat saivat ” Hyvästä brändistä halutaan maksaa enemmän.” yhtenäisen kelta-mustan ilmeen, ja kuhunkin tuotteeseen kirjattiin siihen sopiva otsikko, vaikkapa ”Aina siellä, missä tapahtuu” tai ”Kanssasi kaikkialla”. Kynissä lukee: ”Kynä on miekkaa terävämpi”. Brändin vahvistamiseen liittyvät myös sähköiset lööpit, jotka on juuri otettu käyttöön. Esimerkiksi kauppakeskuksiin ja muille näkyville paikoille on sijoitettu näyttöjä, joissa pyörii lehden otsikoita ja lyhyitä juttuja sekä omia mainoksia. Tunnettuutta pidetty itsestäänselvyytenä Mirja Vänttisen mielestä brändäys on tärkeää tunnettuuden ja uskottavuuden vuoksi. – Kun omat perusasiat ovat kunnossa, on helpompi näyttää esimerkiksi ilmoittaja-asiakkaille olevansa ammattilainen. Vänttinen ja Sutinen ovat sitä mieltä, että maakuntalehtien brändäys on jäänyt huomiotta, koska kilpailu on pysynyt ennen viime vuosia melko maltillisena. – Sanomalehdillä on pitkät perinteet kansan sivistäjinä, ja lehdissä on
• akseli muraja rami aaltonen Toimitusjohtaja, planner Mainostoimisto Mediatavast Sanomalehtien brändi on usein vaikeasti tunnistettava muualta kuin lehden nimiöstä, koska lehtien tuotemerkkejä ei ole johdettu. Samalla monen lehden logotyypistä on muodostunut valtakunnallisestikin tunnistettava. Jos suomalaiset mieltäisivät sanomalehdet brändeiksi, moni osaisi nimetä vinon pinon maakuntien lehtiä. Olisi hienoa nähdä lehtiä luomassa suhdetta lukijoihinsa ja mainostajiinsa mietityn identiteetin avulla. Jokaisessa firmassa pitäisi olla brändinvartija. Se ei ole resurssikysymys vaan mielentila. Kielitaitoiset suomalaiset virtaavat verkossa usein ulkomaisiin medioihin, joissa kokemus on yhdenmukainen ja tunnistettava. Lisäksi lehtien kannattaisi tehdä lukijansa ylpeiksi lukijoiksi. Hufvudstadsbladet on esimerkiksi käyttänyt samaa erottuvaa ilmettä laaja-alaisesti jo pitkään. Visuaalisesti helposti tunnistettavan Höblän kantaminen on lupaus hyvin hoidetuista hampaista. mikko airas Founding partner, creative Suunnittelutoimisto Wörks Oy Sanomalehdet brändäytyvät sisältönsä kautta. En usko, että yksikään sanomalehti pystyy korjaamaan levikki- tai myyntiongelmiaan visuaalisella mielikuvan rakentamisella, mutta sen tekemättä jättämisellä voi aiheuttaa haittaa toiminnalleen. Sen sijaan sisällön brändilupauksen pitäisi olla kiteytetty, eikä sitä voi jättää ulkopuolisen hoidettavaksi. Se on nimenomaan toimituksen tehtävä. Sanomalehden brändin alla voi olla esimerkiksi yksittäisten toimittajien tai sanomalehden verkkokeskustelun brändejä. Ne kaikki muokkaavat käyttäjien mielikuvaa siitä, minkälaista sisältöä on odotettavissa. Näiden tekijöiden tunnistaminen ja määrätietoinen kehittäminen on avain sanomalehtien uudelleensyntymiseen. kissapöydälle Miten lehdet voivat brändätä itseään? Tällä kertaa kissan nosti pöydälle Savon Sanomien artikkelitoimittaja Riitta Raatikainen. Lukijan sydämeen Jokaisen toimituksen rutiineihin kuuluu pitää kirjaa siitä, kuka meitä on lainannut ja miten omat juttumme ovat eläneet verkossa. Ne ovat asioita, joita voi mitata nopeasti ja helposti. Ammattitaitoinen toimittaja tietää jo juttua tehdessään, syntyykö aiheesta läpimeno. Usein syntyy, kunhan päälle kiinnittää räväkän syötin ja tarjoilee paketin houkuttelevasti. Jos läpimenoa ei tule ja kilpailijat eivät noteeraa, olo on hitusen pettynyt. Ammattilainen yrittää ymmärtää, mikä meni pieneen, ja ottaa opikseen. Siteerausten laskeminen on yksi tapa varmistaa, että mediatalon journalistinen kone on kunnossa. Samalla siteerauksilla on kiistämätön merkitys lehden tai kanavan ja sen toimituksen identiteetille. Kun lehti voittaa, kaikki tekijät ja lukijat voittavat. Siteerausten määrä onkin osoittautunut näppäräksi tuloskorttien tavoitteeksi. Tavoite pysyy mielessä, kun suunnittelemme ja teemme työtämme. Se ohjaa sisällön ja tyylin valintoja ja tuottaa selkeydessään ryhtiä sumuisiin, kaaosmaisiin päiviin. Juuri siksi läpimenot ovat vaarallisia. Mikäli arkityössä ei hahmotu muita, kirkkaampia maaleja, siteerausten tavoitteleminen johtaa meidät harhaan. Se tekee meidät toistemme kaltaisiksi. Suomalainen mediamaisema muistuttaa sadan vuoden takaista Klondikea. Suuri kultaryntäys oli silloin ohi. Valtauksia järjesteltiin uudelleen. Monet lähtivät muihin töihin. Kulta ei loppunut, mutta pikavoittoja osui entistä harvemman kohdalle. Me tämän päivän lehdentekijät tiedämme, mitä teemme, mutta harhailemme silti kuin väsyneet kullankaivajat. Kun näkymä eteenpäin on lyhyt, korkeintaan kvartaalin mittainen, kurssia täytyy jatkuvasti säätää. ” Siteerausten tavoitteleminen tekee meidät toistemme kaltaisiksi.” ajateltu, että tunnettuus on itsestään selvää, Sutinen toteaa. Myös Etelä-Saimaan, Kouvolan Sanomien ja Kymen Sanomien kaupallinen johtaja Jari Koskikuru sanoo, että maakuntalehtien brändäys ei ole ollut kovin järjestelmällistä. – Monien arkisten tekemisten ja päätösten vaikutusta brändiin ei ole aiemmin huomioitu riittävän laajasti. Koskikurun mukaan hänen edustamissaan lehdissä mielikuvia vahvistettiin tabloidiuudistuksen yhteydessä vuosi sitten. Markkinointituotteiden sukunäköisyyteen on panostettu jo pidempään. Ulkokuoren viilaus ei yksinään riitä Kaikki haastateltavat puhuvat siitä, että nyt kun kilpailu on kiristynyt, tunnettuuteen pitää panostaa. – Maakuntalehtien on tehtävä itsestään haluttavia ilmoittajille ja lukijoille myös näillä keinoin. Hyvästä brändistä halutaan maksaa enemmän ja sen kanssa halutaan viettää enemmän aikaa, Vänttinen uskoo. Sanoma Media Finlandin brändien kehittämisestä vastaava Caro- line Lilius sanoo, että tuotemerkki on vahvasti kytköksissä siihen, millä vahvuuksilla lehti haluaa erottua kilpailijoistaan. – Suomalaisten sanomalehtien on todella tärkeä kiteyttää omaa brändiään ja strategista ajatteluaan, koska kilpailemme nyt kansainvälisten toimijoiden kanssa. Asiakkaan vaihtoehtoina ovat rinnakkain esimerkiksi Aamulehti ja Google. Lilius korostaa, että tuotemerkin tulee näkyä kaikessa tekemisessä journalismista pintaan. – Yleinen väärinkäsitys on yhä, että brändäys olisi pelkästään ulkoista markkinointiviestintää ja yritysilmettä. Se on vain yksi ilmentymä. Kaikkein tärkeintä on määritellä ydin, joka ohjaa perustoimintaa: sisältöä ja asiakassuhteita. Lähes 20 vuotta Helsingin Sanomien mielikuvaa työstänyt Lilius vannoo niin ikään johdon, markkinoinnin ja toimituksen yhteistyön nimeen. – On tärkeää, että näitä asioita miettii laaja joukko. Brändin pitää olla johdon sydämen asia. Myös onnistumisen seuraaminen on olennaista. Noora Autio Yritämme koko ajan vähän kaikkea. Pidämme kiinni vanhasta. Toimimme intuitiivisesti ja satsaamme tähän hetkeen. Keksimme uutta ja toteutamme sen heti. Samalla me kaikki tiedämme, ettei näin voi jatkua loputtomasti. Selän taakse kasautuu liikaa asioita, jotka jäävät huonolle hoidolle. Kukaan ei ehdi purkaa sumaa, mutta koska emme myöskään uskalla luopua mistään, vanhoja töitä ja toimintatapoja raahataan mukana. Kuorman paino kasvaa. Suuren kultaryntäyksen jälkeen mediaväkeä on nyt selvästi vähemmän kuin ennen. Ilmeisesti meitä on silti edelleen liikaa. Saamme tehdä maailman parasta ja palkitsevinta työtä, mutta sen rönsyjä on pakko karsia. Ensiksi pitäisi pystyä ratkaisemaan, mikä on rönsy. Kasvavia puita ei kannata leikata juustohöylällä. Jokainen lehti tekee ratkaisunsa itse. Kaikille yhteistä on kuitenkin se, millaisia läpimenoja tarvitsemme. Enemmän kuin toinen toistemme tekemiä siteerauksia, tarvitsemme sitä, että omat lukijat puhuvat jutuistamme ja ajattelevat niitä. Sosiaalisessa mediassa, tietenkin, mutta myös kahvipöydissä, työpaikoilla ja vuoteissa. Lehdelle arvokkain juttu voi olla se, joka ei kelpaa yhdenkään toisen median lainattavaksi. Juuri se voi saada lukijan luottamaan, että tämä lehti on meidän omamme. Tämä jakaa meidän ajatuksemme ja toimii meidän hyväksemme. Me olemme sille tärkeitä. Minä olen. Tärkein läpimeno ei välttämättä löydy vuoden siteeratuimpien listalta. Tärkein läpimeno lävistää lukijan tajunnan ja sydämen. >Ensi kerralla kirjoittajana voit olla sinä: kerro aiheesi toimitukselle. Sähköposti: suomen.lehdisto@sanomalehdet.fi. SuomenLehdistö 4/2014 5
• aihe ajankohtaista Teksti tapahtuu Lehdissä Teksti Vuoden parhaat sivut- ja Vuoden paras juttu -kilpailut Kirkas konsepti pelastaa ulkoasun Vuoden parhaat sivut -kilpailussa menestyivät muuntautumiskykyiset lehdet, joissa hallitaan kuvan käyttö. sivukilpailun PALKITUt > Paras etusivu/ premiääri: Levikki yli 12 000 1. Helsingin Sanomat 2. Aamulehti 3. Satakunnan Kansa Levikki alle 12 000 1. Raahen Seutu 2. Västra Nyland 3. Pohjankyrö Sanomalehtien Liiton järjestämässä sivukilpailussa erottuivat tällä kertaa selvästi edukseen ne lehdet, joilla on hyvä konsepti. Hiottu konsepti takaa sen, että esimerkiksi etutai premisivu taipuu monenlaisiin ratkaisuihin ja toimii niin hiljaisena päivänä kuin uutispommin jysähtäessä. Esimerkiksi Helsingin Sanomat oli antanut paljon tilaa Nokian myymisestä kertovalle uutiselle taittamalla vaikuttavan kuvan yli tabloidiaukeaman. Perusuutispäivänä lehden premi on hyvin erinäköinen. Pienten sarjassa Västra Nylandilla ja Raahen Seudulla oli kilpailussa mukana useita tasokkaita töitä, mikä kertoo tuomariston mielestä juuri toimivasta konseptista. – Hyvään lehtikonseptiin kuuluu muun muassa riittävä määrä erilaisia juttumalleja, toimiva typografia ja tapa käyttää kuvia, sanoo Kubosuunnittelutoimiston perustaja, aiemmin muun muassa Kauppalehden ulkoasupäällikkönä työskennellyt Markus Frey. – Muidenkin kannattaisi laittaa resursseja sivupohjien tekemiseen. Se on hyödyllinen kertasatsaus, lisää asiakasmediatalo Dialogin visuaalinen johtaja Jesper Vuori. Hänen mukaansa kilpailussa menestyneet sivut olivat myös muita paremmin viimeisteltyjä. – Yleisesti ottaen olen kyllä vähän huolissani typografisesta hygieniasta. Esimerkiksi orporiveihin ja palstaansovitusasetuksiin ei aina kiinnitetä tarpeeksi huomiota. > Parhaat featuresivut: Levikki yli 12 000 1. Helsingin Sanomat 2. Helsingin Sanomat 3. Hufvudstadsbladet Levikki alle 12 000 1. Västra Nyland 2. Raahen Seutu 3. Itä-Häme > Katso palkitut sivut ja arviot osoitteesta sanomalehdet.fi Sivukilpailun taso oli tuomareiden mielestä tänä vuonna niin kova, että ”perushyvät” jäivät palkinnotta. Kuvassa on isojen lehtien featuresivujen parhaan kokonaisuuden lähtösivu Helsingin Sanomista. Galleria palkituista sivuista osoitteessa sanomalehdet.fi. Huomio pääkuvaan Sekä pienten että isojen uutissarjan menestyjiä yhdisti huomion kiinnittävä pääkuva. – Kuvien merkitys korostuu. Iso kuvankäyttö etenkin broadsheetissä vetoaa, koska nykyään luetaan paljon pieniltä näytöiltä, Frey sanoo. Myös featuresarjassa kuvilla oli iso rooli. Valokuvaajataustaiset tuomarit, Tampereen yliopiston visuaalisen journalismin opettaja Laura Vuoma ja Sanomalehtien Liiton tiedottaja Eeva Vierros, kaipasivat kuitenkin moneen lehteen tarkempaa silmää kuvien valintaan. Heidän mukaansa useassa kokonaisuudessa ei ollut uskallettu valita selkeää pääkuvaa tai sitten paras kuva oli piilotettu kuvareportaasiin liian huomaamattomalle paikalle. Vaikka lehdillä ei olisi resursseja kuvatoimittajan palkkaamiseen, niiden kannattaisi tuomariston mieles- 6 SuomenLehdistö 4/2014 tä miettiä, millaista ammattitaitoa omasta toimituksesta löytyy. – Voisi nimetä yhden henkilön, joka keskittyisi kuvien editointiin. Myös kuvaaja kannattaisi ottaa edes lyhyeksi aikaa mukaan taittoon, Vuoma vinkkaa. Taso parantunut Markus Freyn mukaan kilpailun yleistaso oli nyt parempi kuin kuusi vuotta sitten, jolloin hän oli viimeksi tuomaroimassa samaa kisaa. – Emme voineet enää palkita sivuja, jotka olivat perushyviä, sillä mukana oli myös huippuja. Tämän vuoden kilpailutyöt osoittivat Freyn mielestä, että sanomalehden rooli syvän ja perusteellisen tiedon vä- ” Sivupohjien tekemiseen kannattaisi laittaa resursseja.” littäjänä on korostunut. Esimerkiksi Helsingin Sanomat ja Aamulehti pärjäsivät featuressa siksi, että ne taipuivat pitkään muotoon, niissä juttujen idea oli kirkas ja toteuttamiseen oli irrotettu riittävästi resursseja. – Vaikka jouduimme jättämään useita hyviä töitä palkinnotta, monen maakunta- ja paikallislehden kannattaa olla ylpeä siitä, miten hienoa lehteä pienissä toimituksissa tehdään ympäri Suomea, hän muistuttaa. Noora Autio
• Vuoden paras juttu -kilpailussa loistivat omat huolella tehdyt uutiset. sa kolumneissa kiteytyi ytimekkäästi kirjoittajan viesti. – Hyvässä kolumnissa kohtaavat perusteltu selkeä muoto, journalistinen taustatyö ja vahva persoonallinen tyyli, Leikola sanoo. Uutiset ovat edelleen sanomalehtien vahvuus. Tämä nousi esiin Sanomalehtien Liiton järjestämässä Vuoden paras juttu -kilpailussa. Kolmesta kilpailusarjasta uutissarjan taso oli tuomareiden mielestä kovin. – Siinä näkyi koko lehdistökentän pyrkimys omiin merkityksellisiin ja huolella tehtyihin uutisiin, sanoo kolumnisti-kirjailija Markus Leikola. – Hyvää journalismia tehdään ympäri maata, toteaa Viestintä- ja kehitys -säätiö Vikesin toiminnanjohtaja Salla Nazarenko. Myös featuresarja oli tuomariston mukaan tasokas, mutta kolumnisarjassa oli hajanaisuutta. Vain parhais- Yksittäistapaus vai ilmiö? Featuresarjassa tuomaristoa puhutti erityisesti se, onko yksittäisellä tarinalla yleistä merkitystä. Monet toimittajat osaavat tuomareiden mielestä kirjoittaa tunteisiin vetoavasti ja käyttää koskettavia yksityiskohtia. Usein jää kuitenkin epäselväksi, onko kyseessä yksittäistapaus vai esimerkki isommasta ilmiöstä. – Moni ansiokas juttu olisi menestynyt vielä paremmin, jos kirjoittaja olisi kuvailevan journalismin lisäksi tarjonnut syvempään pohdintaan rohkaisevia polkuja, sanoo Svenska social- och kommunalhögskolanin journalistiikan professori Tom Moring. Käytännössä tämä tarkoittaisi tuomariston mukaan lähinnä taustatyön lisäämistä. – Aina ei tarvitse käyttää mitään tilastotietoa tai muuta sellaista. Toimittajalla tulisi kuitenkin itsellään olla käsitys siitä, onko kyse poikkeuksesta vai laajemmasta ilmiöstä. Ja tämän käsityksen pitäisi hyvässä featurejutussa näkyä, Leikola sanoo. – Toimittajalla on iso vastuu suhteellistaa asioita ja sanoa, mikä on paljon ja mikä vähän, Nazarenko pohtii. Long Playn päätoimittajan Johanna Vehkoon mukaan on myös tärkeää muistaa, että jos tarina on vahva, sen dramaattisuutta ei tarvitse korostaa alleviivaavalla kielenkäytöllä. Kielen ja rakenteen hiomisessa auttaa, jos juttua työstää useampi ihminen. – Jokaisessa sarjassa tarkka editori olisi tehnyt lähes joka jutusta vielä paljon paremman, Vehkoo sanoo. Noora Autio miksi ihmeessä Taustatyö näkyy ansiokkaassa jutussa juha inkinen juttukilpailun PALKITUt Kunniamaininta: Pojat epämukavuusalueella, Pohjalainen, Mikko Kallionpää > Feature 1. Vaari oli natsi, Helsingin Sanomat, Katarina Baer 2. Isän särkemät tyttäret, Kaleva, Susanna Kemppainen 3. Pahaa paossa, Lapin Kansa, Risto Pyykkö Kunniamaininta: Mikkelin tulimeri, Ilta-Sanomat, Rami Mäkinen ja Lauri Lähteenmäki > Kolumnit 1. Pedofiilinhyysääjämedia, Aamulehti, Tuomas Rimpiläinen 2. Den 27 november 2013, Nya Äland, Annika Kullman 3. Viekää panos ja viette koko pelin, Pohjalainen, Minna Kallasvuo Hannu Kauhasen erämaisten järvien rantakaavoitusta käsittelevä uutinen palkittiin viime vuoden parhaana. > Lue palkitut jutut ja arviot osoitteesta sanomalehdet.fi Penkominen miellyttää ympäristötoimittajaa Karjalaisen toimittaja Hannu Kauhanen nauttii sellaisten uutisten tekemisestä, joissa aiheeseen saa paneutua pitkään ja joissa voi penkoa totuuksia. Tällainen oli myös Vuoden paras juttu -kilpailun uutissarjan voittanut juttu, joka kertoo UPM:n suunnittelemien kaavoitusratkaisujen merkityksestä kuntien asukkaille ja seudun ainutkertaiselle luonnolle. Kauhanen kirjoitti uutista muiden töiden rinnalla muutaman viikon ajan. Aikaa ei mennyt niinkään paljon itse haastatteluihin vaan ministerien kommenttien tuloksettomaan metsästämiseen, mistä toimittaja kertoi myös uutiskommentissaan. Tuomaristo kiitteli, että jutussa näkyy ”jalkatyön hiki” ja taidokas lähteiden käyttö. Lisäksi tuomarit korostivat jutun merkitystä niin alueen asukkaille kuin laajemmin yhteiskunnallisesti. Tämän merkityksellisyyden Kauhanen aisti jo mökkiläisiä jututtaes- saan. Vinkin aiheeseen hän sai lintuharrastuksen kautta tuntemaltaan luonnonsuojelupiirin aktiivilta. Juttu on ilmeisesti vaikuttamassa kaavoitukseen siten, että kaavoitusoikeutta vähennetään. – Tarkoitus juttua tehdessäni oli vain kertoa prosessista. Jos kirjoitukseni muuttaa kaavaa, mikäpä siinä. Kauhanen on työskennellyt Karjalaisessa 12 vuotta. Hän on erikoistunut ympäristö- ja rikosasioihin. Noora Autio hatun nosto > Uutiset 1. Erämaisten järvien rannat uhattuina, Karjalainen, Hannu Kauhanen 2. Eläkelaitos laski kahdesti väärin johtajansa asuntoedun arvon, Helsingin Sanomat, Tuomo Pietiläinen 3. Armeijan lait, Aamulehti, Taneli Koponen FB-jako lisää toimittajan tuloja Sosiaalisen median näkyvyys vaikuttaa joidenkin Helsingin Sanomien toimittajien palkkaan. Mistä toimittaja saa bonusta, toimituspäällikkö Perttu Kauppinen? Tänä vuonna Nyt.fi:ssä ja Metro.fi:ssä yhtenä palkkiokriteerinä on sosiaalisen median näkyvyys, mutta se ei missään nimessä tarkoita toimittajan vaan juttujen näkyvyyttä. Mittaamme sitä, kuinka monta yli 1 000 Facebook-jakoa saanutta juttua toimittaja on tuottanut. Mihin pyritte tällaisilla tavoitteilla? Nyt.fi ja Metro.fi ovat puheenaihesivustoja, jotka herättävät jutuillaan aktiivisesti keskustelua sosiaalisessa mediassa. Jaettavien sisältöjen tekemiseen kannustaminen on ainoastaan järkevää. Jakohan on laadullinen mittari. Kiinnostavat ja hyvät jutut jaetaan. Miten toimittajat ovat suhtautuneet sosiaaliseen mediaan liittyviin kriteereihin? Ihan hyvin. Näissä tuotteissa sen ymmärtää, mutta en toisi niitä koko uutistoimitukselle. Kuinka paljon bonusta jaoista voi saada? Tavoitepalkkiosta noin viidesosa tulee sosiaalisesta mediasta. Entä miten verkkoanalytiikka vaikuttaa bonuksiin? Olemme siirtyneet digijulkaisuun tähtääviin tavoitepalkkioihin koko toimituksessa. Eri rooleissa olevilla on vähän erilaisia mittareita. Esimerkiksi esimiehillä on tavoitteena kasvattaa oman osastonsa lukijamäärää ja lukuaikaa digitaalisissa tuotteissa. Riikka Virranta Lukemisia lapsille Lasten verkon ja älypuhelinten käyttö arveluttaa monia vanhempia. Tässä osa printtikustantajista näkee markkinaraon. Huhtikuun lopussa ilmestyi uusi lapsille suunnattu uutislehti. Tanskalainen sanomalehtikustantaja Berlingske Media julkaisi tuolloin ensimmäisen numeron Kids’ News -viikkolehteä, joka tavoittelee etenkin 10–12-vuotiaiden huomiota. Tai oikeastaan heidän (iso)vanhempiensa: Kids’ News on maksullinen tuote, jota voi tilata tai ostaa irtonumeroina. Toisen julkaistun numeron jälkeen tulokkaalla oli 2 100 tilaajaa. Joko voi puhua trendistä? Lasten uutislehtien markkinoille on ilmaantunut tällä vuosikymmenellä myös norjalainen Aftenposten Junior (2012) ja saksalainen Zeit Leo (2011). Uutta lastenlehdissä on, ettei niistä tehdä ilmaisia liitteitä sanomalehden väliin. Lehtien odotetaan tuottavan vähintään omat kustannuksensa. Suomen Lehdistö nostaa hattua toimituksille, jotka ottavat nuoret lukijat vakavissaan. Riikka Virranta Lapset haastattelivat pääministeri Helle ThorningSmithiä Kids’ Newsin ensimmäiseen numeroon. SuomenLehdistö 4/2014 7
• aihe Ajankohtaista Teksti Lehti-ihminen Teksti Peloton kaivaja Tutkiva journalisti Minna Passi selvitti huumepoliisin toimia vastustuksesta huolimatta. ”Älä tutki poliisin metodeita. Varoitan sinua! Kerjäät vaikeuksia. Terv. Kyttä.” Näin luki Helsingin Sanomien toimitukseen syksyllä tulleessa Helsinki-aiheisessa postikortissa. Rikos- ja oikeustoimittaja Minna Passi ja hänen kollegansa Susanna Reinboth olivat tuolloin ryhtyneet selvittämään Helsingin huumepoliisin epäselvyyksiä, joista seurasi myöhemmin myös rikostutkinta. Nyt useiden aihetta käsitelleiden juttujen jälkeen Passista kiertää huhu, jonka mukaan hänellä olisi puoliso, jolla on jonkinlainen yhteys huumepoliisin hyllytettyyn päällikköön. Toisen järjestelmällisesti liikkeelle laitetun huhun mukaan toimittajat olisivat saaneet tietoja hankkiutumalla intiimeihin suhteisiin poliisien kanssa. Jossain vaiheessa Passi yritettiin myös kääntää työpariaan vastaan kyseenalaistamalla perusteettomasti tämän toimintatavat. Heikompaa hirvittäisi, mutta Passi sanoo, ettei jaksa ottaa turhia paineita. – Journalistista päätäntävaltaa ei saa luovuttaa pelolle. Jos alkaa pelätä, se voi vaikuttaa juttujen sisältöön. Silloin pitää vaihtaa tehtäviä. – Perättömät, nimenomaan naistoimittajiin kohdistuvat huhut ovat valitettavan yleisiä. Passi ja Reinboth palkittiin huumepoliisijutuistaan Tutkivan journalismin yhdistyksen Lumilapiolla. Perusteluissa kehuttiin toimittajien poikkeuksellista paineensietokykyä sekä tietojen hankintaa laajan lähdeverkoston avulla. Passi kertoo, että he tarvitsivat paljon lähteitä, sillä mikään lähde ei yksinään tehnyt isoja paljastuksia. Kokonaisuus oli kuin pikkuhiljaa rakentuva palapeli. Markkinoikaa Eka lehti -kamppista! Maaliskuun alussa alkaneeseen Eka lehti -kampanjaan on tullut ensimmäisten kahden kuukauden aikana vasta noin 1 000 tilausta, kun viimeksi niitä kertyi jo kuukaudessa huimasti enemmän, noin 15 000. Sanomalehtien Liiton kampanjassa lehdet tarjoavat kotoa muuttavalle 16–24-vuotiaalle kahden kuukauden sanomalehtitilauksen ilmaiseksi. Lehtien kestotilaajat voivat tilata nuorelle lahjalehden uuteen kotiosoitteeseen. Liiton mediakasvatusasiantuntija Jonna Tolonen arvelee hitaan käynnistymisen johtuvan siitä, että lehdet 8 SuomenLehdistö 4/2014 Kun huumepoliisiin liittyvässä selvitystyössä oli akuutein vaihe, Minna Passi työskenteli 10 päivää putkeen 12-tuntisia päiviä. Kaikki alkoi siitä, kun Passi ja Reinboth huomasivat kumpikin saaneensa monilta eri tahoilta vinkkejä keskusrikospoliisin ja Helsin- ” Perättömät huhut naistoimittajista ovat valitettavan yleisiä.” eivät ole markkinoineet kampanjaa tarpeeksi. Lisäksi lehdillä on itsellään hyvin samantapaisia projekteja. Tähän mennessä tulleista tilauksista 91 prosenttia on printtilehden tilauksia ja loput digitaalisia lukuoikeuksia. Tästä ei Tolosen mukaan voi päätellä, että nuoret suosisivat printtiä, sillä valinnan tekee yleensä nuoren puolesta joku muu. Kampanja jatkuu ensi vuoden syyskuuhun asti. Noora Autio Kainuun Sanomien verkkokävijät palasivat Kainuun Sanomien verkkokävijät palasivat kuukaudessa osittain maksullisten verkkosivujen käyttöön otos- gin huumepoliisin huonoista väleistä. Viime vuoden alussa he listasivat kaikki henkilöt, jotka saattaisivat tietää asiasta jotain, ja alkoivat järjestelmällisellä puhelukierroksella selvittää, mistä eripura johtui. Usein ihmisiä ei ollut helppo saada avautumaan. – Jotain turhautumista oli kuitenkin ilmassa. Esimerkiksi huumepolii- sin poikkeavista käytännöistä tietolähdetoiminnassa on poliisissa tiedetty pitkään. Poliisin oma hallinto ei ole niihin kyennyt puuttumaan, ja siksi jotkut halusivat puhua toimittajalle. ta. Kainuun Sanomiin tuli huhtikuun alussa samanlainen freemium-mallinen maksumuuri kuin Aamulehdellä. Siinä maksun takana on lehden syventävää laatusisältöä, mutta päivän uutiset ovat edelleen maksuttomia. Alussa kävijämäärät putosivat verkkopäällikkö Antti Ylösen mukaan noin 20 prosenttia. Sivulatausten määrä puolestaan putosi alussa yli 30 prosenttia ja on ensimmäisen kuukauden jälkeen edelleen noin 20 prosenttia pienempi kuin ennen muuria. Maksullisuuteen siirtymisen yhteydessä lehden verkkosivujen ulkoasu ja käyttöliittymä uudistuivat täysin. Uusi sivusto on laiteriippumaton. Alma Aluemedian asiakkuusjohtaja Pauliina Makkonen kertoo, että digitilausten määrä tuplaantui parissa viikossa. – Paperilehden täydennyksiä maksullisella verkkosisällöllä on niin ikään tullut mukavasti. Myös Alman paikallislehdet Sotkamo-lehti, Ylä-Kainuu ja Kuhmolainen ottivat käyttöön maksumuurin samaan aikaan. Niiden sivut ovat teknisesti samalla sivustolla Kainuun Sanomien kanssa. Noora Autio Kevään ajan työpari selvitti poliisin asioita muiden töidensä rinnalla, mutta syksyllä he keskittyivät lähes yksinomaan tutkivaan projektiinsa: jututtivat lisää lähteitä ja HBL+ lakkaa, KSF Media suuntaa älypuhelimiin KSF Median ruotsinkielisten lehtien sisällöistä koottu tablettijulkaisu HBL+ lopetetaan kesäkuussa. Se ei tavoittanut kohderyhmäänsä eli nii-
• Kuka? Minna Passi syntyi vuonna 1982 pienessä maalaiskunnassa Varsinais-Suomessa. Hän opiskeli journalistiikkaa ja taloustieteitä Jyväskylän yliopistossa ja ”vietti railakasta opiskelijaelämää”. Ensimmäiset kolme opiskeluaikaista kesää hän työskenteli Salon Seudun Sanomissa. Helsingin Sanomien taloustoimitukseen hän tuli ensi kertaa vuonna 2006. Vuodesta 2008 hän on ollut lehden rikosja oikeustoimittaja. Passi asuu Helsingissä. Vapaa-aikanaan hän rentoutuu kokkaamalla ja tapaamalla ystäviä. Puntari > Anonyymi vai tunnistettu todistaja? Tunnistettu, mutta jossain harvoissa tapauksissa myös anonyymi todistelu saattaa olla perusteltua. > Kesälukemiseksi dekkari vai rikoslaki? Dekkari. Rikoslain olen tavannut jo monesti. > Pihvi ja uuniperuna vai avokadopasta? Avokadopasta. Ihanan keväinen ruoka. istuivat tuntikausia lukemassa erilaisia asiakirjoja. – Akuuteimmassa vaiheessa tein 10 työpäivää putkeen ja keskimäärin 12-tuntisia päiviä. Passin mukaan vastustusta juttujen tekoon on tullut poliiseilta, virkamiehiltä ja muilta toimittajilta. Syyksi tähän hän arvelee sen, että ihmisten on vaikea uskoa korkeassa asemassa olevien poliisien syyllisty- neen rikkomuksiin – varsinkin jos he ovat tuttuja tai jopa ystäviä kyseisten henkilöiden kanssa. – Tällaisessa tapauksessa toimittajan pitäisi kyllä jäävätä itsensä. Jotkut ovat kirjoittaneet aiheesta hyvin kritiikittömästi. Passi näkee vastarinnassa myös jotain positiivista. Jos kaikki olisivat suhtautuneet hienosti, asioita ei ehkä olisi jaksanut penkoa niin perusteellisesti. tä, jotka eivät lue paperilehteä. Perjantaisin ilmestynyt HBL+ keräsi viikoittain 3 500–4 000 lukijaa. Valtaosa heistä oli kuitenkin printtitilaajia, jotka saivat palvelun ilman lisämaksua. KSF Median tutkimuksesta ja tuotekehityksestä vastaavan Lotta Holmin mukaan lopetuspäätös ei nollaa kaikkea HBL+:n parissa tehtyä kehitystyötä. – Nettiinkin tehdään entistä enemmän interaktiivista sisältöä. Jo se on tärkeä oppi, että ajattelemme digikanavia omina tuotteinaan. – Olemme tehneet nyt aika monta tuotetta tabletti edellä. Seuraava askel on älypuhelimet. Nyt näyttää siltä, että tulevaisuus on mobiilipuhelimissa eikä tabletissa. Riikka Virranta Länsi-Savosta tuli lähes 20 nimekkeen lehtitalo Länsi-Savo-konserni solmi huhtikuussa kaupat Sanoma Lehtimedian ostamisesta. Länsi-Savo saa viiden vuoden siirtymäajalla maakuntalehdet Etelä-Saimaan, Kouvolan Sanomat ja Kymen Sanomat, aluelehti Uutisvuoksen sekä kaupunkilehdet Vartti Etelä-Karjalan ja Vartti Kouvolan. Reilun kolmen vuoden sisällä mikkeliläinen lehtitalo on siis haalinut jo 11 lehteä Sanomalta. Alkuvuonna 2011 Länsi-Savo osti Sanomalta viisi paikallislehteä: Keskilaakson, Joutseno-lehden, Kaakonkulman, Luumäen Lehden sekä Pitäjänuutiset. – Vastustus on ollut merkki siitä, että jotain kaivamisen arvoista löytyy. Tutkivasta journalistista on itsestäänkin ollut ikävää huomata, että poliisia epäillään vakavista rikoksista. Passi kertoo, että hänet on kasvatettu luottamaan viranomaisiin – ja poliisi oli hänen haaveammattinsa lapsena. Leikkeihinsä hän valitsi mieluiten barbinuken, jonka oli nimennyt FBI:n agentiksi. Passi vietti ”turvallisen keskiluokkaisen lapsuuden” maalla. Vanhempiensa asuinpaikasta ja muusta henkilökohtaisesta elämästään hän ei tahdo paljastaa enempää. – En halua läheisilleni mitään hankaluuksia sen takia, että olen valinnut tällaisen duunin. Luonteeltaan Passi on aina ollut utelias ja päämäärätietoinen. Sosiaalisena ihmisenä hänen on ollut luontevaa rakentaa itselleen laaja kontaktiverkosto. Sitä hän on tehnyt järjestelmällisesti siitä asti, kun ryhtyi rikos- ja oikeustoimittajaksi. Passin työpari Susanna Reinboth kuvailee häntä erittäin päteväksi ja luotettavaksi sekä paljon eettisiä asioita pohtivaksi toimittajaksi. Passilla on koko ajan työn alla jokin tutkiva projekti. Hän kokee, että tutkivalla journalismilla on suuri arvo yhteiskunnassa, mutta Suomi on sen tekemisessä monia muita maita jäljessä. – Toki meillä on paljon hyviä tutkivia toimittajia, mutta kyllä esimerkiksi Ruotsissa tehdään päräyttävämpää settiä kuin täällä. Ehkä siellä journalistinen kulttuurikin on erilainen: tutkivaa journalismia arvostetaan enemmän ja siihen annetaan enemmän resursseja. Omassa työpaikassaan Passi kertoo aina saaneensa hyvin aikaa työlleen. – Vaikeissa tutkivissa jutuissa esimiesten tuki ja kannustus on ensisijaisen tärkeää, hän muistuttaa. Noora Autio ammattiauttaja sami kilpiö Etsi luontosi, kolumnisti Kolumnivuoro on käsillä, ja jotain pitäisi keksiä. Mikä neuvoksi, kolumnisti-kirjailija Markus Leikola? Epäselvästi kirjoitettu on epäselvästi ajateltu. Jotta voi rakentaa kepeän ja lennokkaan pinnoitteen, on perustan oltava kaikin puolin kunnossa. Kolumnistin pitää löytää kolumnistiluontonsa. Persoonallisuus on yksinkertaisesti tunnistettava kirjoitustyyli, joka voi vaihdella lehdittäin mutta jonka on oltava kolumnista toiseen johdonmukainen ja julkaisun näköinen. Kolumni voi olla vuodatus, satiiri, uutiskommentti tai jotain muuta. Kannattaa pelata vain tyylikeinoilla, jotka hallitsee. Itse en esimerkiksi käytä sanaleikkejä ja puujalkavitsejä kolumneissa, vaikka muuten niistä pidänkin. En usko pystyväni tuottamaan niitä tarpeeksi tasokkaina viikosta toiseen, kuten Bisquit. Hyvässä kolumnissa on oivallus, se avaa silmiä ja esimerkiksi yhdistää asioita uudesta näkökulmasta. Olipa teksti viihdyttävä tai uutiskommentin kaltainen, siinä on oltava jotain uutta ja lukijan koukuttavaa. Yksi kolumnin tehtävä on täyttää katvealueita joko näkökulman tai aiheen puolesta. ” Kannattaa pelata vain tyylikeinoilla, jotka hallitsee.” Taustatyöt ja tarkastaminen ovat todella tärkeitä, sillä kolumnikaan ei kestä virheitä. Kolumnissa on sekä mahdollista että haluttua käyttää kirjallisia keinoja. Sanasto ja vivahteikas äidinkieli ovat tietoisia valintoja, jotka vaikuttavat tekstin sävyyn. Hyvä teksti rullaa rytmillisesti eteenpäin, siinä on taitekohta, pysähdyksiä, käännöksiä ja suvantoja. Se on sanomalehtikirjallisuutta. Kannattaa kokeilla kirjoittamista eri keinovalikoimilla eikä välttämättä julkaista kaikkea heti. Kaveripalaute ja ääneen lukeminen auttavat erityisesi näkökulmien ja rytmin hiomisessa. Aiheita löytää, kun kehittää havaintokykyään, seuraa aikaa ja panee systemaattisesti asioita ylös heti kun tuntuu, että aihe saattaisi kantaa. Näkökulma tulee usein vasta alustavan tutkimuksen jälkeen. Ei ole tylsiä tai tyhmiä aiheita mutta on sellaisia, joihin näkökulman rakentaminen on vaikeaa. Hyvinkin arkisesta asiasta voi syntyä muuta kuin arkista. Kaija Jäppinen Länsi-Savo-konserni on kasvanut 19 sanoma- ja kaupunkilehteä julkaisevaksi lehtitaloksi. – Se kertoo uskosta alueellisen viestinnän tulevaisuuteen. On myönnettävä, että polku ei ole helppo, mutta perustarve paikalliselle viestinnälle on olemassa, Länsi-Savo-konsernin hallituksen puheenjohtaja Jukka Tikka sanoo. Tikan mukaan suurempana toimijana on helpompi järjestää kehitystyö, sisältöyhteistyö, tukitoiminnot ja jakelu. Länsi-Savo ja Itä-Savo sekä Sanoman maakuntalehdet vaihtavat jo viikonvaihdejuttuja. Riikka Virranta > Lue kaikki uutiset ja taustat verkossa osoitteessa suomenlehdisto.fi Satu kettunen SuomenLehdistö 4/2014 9
• TALOUS Paikallislehtien omistus keskittyy Paikallislehtiä kaupan Kun omistus keskittyy, pieniltäkin odotetaan tulosta. Ja se keskittyy, uskovat suurimmat kustantajat. Alma Median paikallislehtiryhmän vetäjä Lassi Välimäki on saanut viime aikoina yhteydenottoja: paikallislehtiä olisi myytävänä. Pörssiyhtiön strategiaan ei kuitenkaan enää kuulu voimakas laajeneminen tällä kentällä. – Se ei tarkoita, ettemme olisi kiinnostuneita uusista kustannusoikeuksista alueilla, joilla jo julkaisemme lehtiä, Välimäki sanoo. Myyjien hintapyynnöt hiertävät. – Printtiliiketoiminnan tuottoodotukset ovat heikentyneet olennaisesti. Myyjien käsitykset hinnasta perustuvat kuitenkin viiden vuoden takaiseen näkymään. Verkko suosii ketjuja 1970-luvulla alkanut paikallislehtien ketjuuntuminen ei ole vielä nähnyt huippuaan. Sellaisen käsityksen saa haastattelemalla suurimpien paikallislehtikustantajien toimitusjohtajia. Monessa pieteetillä hoidetussa perheyrityksessä on edessä sukupolvenvaihdos. Kasvavia kuluja on helpompi hallita lehtiryppäässä, ja etenkin digisiirtymä tuo kustannuspaineita, joihin on vaikea vastata yksin. – Lehtien lopettamisia tullaan näkemään. Ja lehtiä tulee olemaan tosi paljon kaupan, Keskisuomalainen Oyj:n toimitusjohtaja Vesa-Pekka Kangaskorpi arvioi. – Uskon, että omistus keskittyy. Se alkaa olla pakkorako, kun puhutaan digitaalisesta liiketoiminnasta, Alman Lassi Välimäki sanoo. Kauppoja ennakoi myös monen konsernin strategia hakea mahdollisimman tiivistä lehtipeittoa omalla alueellaan. – Emme osta lehtiä mistä sattuu mutta omalta toimialueelta kyllä, jos tällaisia mahdollisuuksia tulee, Länsi-Savo-konsernin paikallislehtiryhmän toimitusjohtaja Juha Pelkonen sanoo. Maakunnallinen peitto mahdollistaa monenlaista synergiaa. Länsi-Savo-konsernissa on yhdistetty osa-aikaisuuksista kokopäivätöitä niin, että työntekijä liikkuu eri toimipisteissä. Keskisuomalainen hyödyntää tiivistä lehtiverkostoaan Pohjois-Savossa ja Keski-Suomessa myymällä ilmoittajille eri lehtiä yhdistäviä ratkaisuja. Tuottoa odotetaan Konserneissa pieniltä lehdiltä odotetaan tuottoa yhtä lailla kuin isoiltakin. Kolmen suurimman julkaisijan 10 SuomenLehdistö 4/2014 käsitys sopivasta liikevoittoprosentista paikallislehdelle on 10–15. – Haarukka on vaihdellut vuosien varrella viidestä 40 prosenttiin, mutta huipuista on tultu alas. Hyvän paikallislehden liikevoittoprosentti voi olla 20, Kangaskorpi luonnehtii. – Paikallislehdet eivät ole mitään raketteja tuloksentekijöinä, mutta ne ovat toisaalta hyvin ennustettavia, hän jatkaa. ” Näen paikallislehtien tulevaisuuden ehkä stabiilimpana kuin maakuntalehtien.” Nippuina pienilläkin lehdillä on taloudellista merkitystä. Keskisuomalainen-konsernissa paikallislehdet tekevät kymmenesosan liikevaihdosta. Alman 17 paikallislehteä vastaavat liikevaihdoltaan Satakunnan Kansaa ja Länsi-Savo-konsernin 10 lehteä Itä-Savoa. – Ryhmä on pienen maakuntalehden kokoinen mutta tekee parempaa tulosta, Juha Pelkonen sanoo. Hänen mukaansa konetta on yhä varaa virittää. Esimerkiksi levikkimyyntiin ei ketjun lehdissä ole riittävästi panostettu. Paikallislehden tuloksentekokyvyn ratkaisee paitsi johdon yrittäjähenkisyys myös levikkialueen vireys. – Meillä on aika tiukka ketjustrategia, mutta siitä huolimatta teem- me hyvin erilaista tulosta eri puolilla maata, Lassi Välimäki kuvaa. Alman ketjustrategian ydin on, että sisältö ja mediamyynti ovat paikallista toimintaa, ja kaikki muu – levikkimarkkinointi, koulutus, investoinnit, talous ja hallinto – hoidetaan keskitetysti. Vakain osa lehdistöä Ilmoitus- ja levikkituottojen analyysi osoittaa, että talouden nousut ja laskut eivät juuri heiluta paikallislehtiä. Ne eivät elä rekrytointija brändimainonnasta, joissa suhdanteet näkyvät herkästi. Tilaukset ovat kestoja, ja yleinen peruutussyy kuolema. Paikallislehdet ovatkin monen lehtitalon vakainta liiketoimintaa.
• gRAFIIKKA: JESSE PASANEN Tasainen tulokäyrä, ei lupaa levätä Vakaa, hillitysti nouseva viiva. Levikki- ja ilmoitustuottojen kehityksen perusteella paikallislehtiryhmä ei tunne taantumaa. Aivan yhtä mutkattomalta talous ei näytä kahdessa Suomen Lehdistön haastattelemassa esimerkkilehdessä. – Isoja heilahduksia ei ole tapahtunut, mutta pikkuhiljaa meilläkin näkyy ilmoitusmyynnissä vaisuus, Kunnallislehden päätoimittaja Taina Tukia sanoo. Suurta huolta ei ole. Kun Salon Seudun Sanomat Oy osti Kunnallislehden vuonna 2009, lehden tuottavuus nousi noin kolmanneksen. Tulosta odotetaan ja sitä tulee: Kunnallislehti on tehnyt viime vuosina 15–18 prosentin liikevoittoa. Tehokkuutta tuovat konsernin paikallislehtien yhteiset investoinnit ja tukitoiminnot. Paikallisesti tehdään sisältö ja myydään valtaosa ilmoituksista. Keskittämisessä on haittansakin. – Tilaajapuolella meillä ei ole enää asiakaspalvelua paikallisesti, vaan ohjaamme heidät keskitettyyn puhelinpalveluun tai nettiin. Levikkikampanjointi tapahtumissa on vähentynyt, Tukia kertoo. Turun ja Salon välissä ilmestyvän Kunnallislehden tuloista jopa 65 prosenttia tulee mediamyynnistä. Osuus on poikkeuksellisen suuri. Tukian mukaan lukua selittää paitsi virkeä levikkialue myös tavoitteel- ”Me emme ole niin kovasti optimoineet liikevoittoprosenttia.” Perttu Hemminki – Itä-Savossa Kärkimedian valtakunnallinen mediamyynti on ollut tänä keväänä miinuksella yli 30 prosenttia, ja edellisvuonnakin tuli miinusta 20 prosenttia. Tällainen ei vaikuta paikallislehtiin oikein mitenkään, Juha Pelkonen havainnollistaa. – Näen paikallislehtien tulevaisuuden ehkä stabiilimpana kuin maakuntalehtien, Lassi Välimäki komppaa. – Mutta vaikka kokonaisuus näyttää vakaalta, lehtikohtaiset erot ovat suuria. Isot mainostaja-asiakkaat saattavat lähteä yhdessä yössä. Murros osuu toki myös paikallislehtiin. Vaikka niiden levikit ovat kääntyneet viime vuosina laskuun – tosin loivempaan kuin päivälehtien – hinnankorotuksilla levikkituotot on toistaiseksi saatu jopa kasvamaan. Lassi Välimäen mukaan ainoa keino pitää tilaustuotot kasvu-uralla on tienata digikanavissa. Printti tuo kuitenkin leivän vielä kauan. – Luulen, että paikallislehdet pärjäävät pisimpään printtimuodossa, Vesa-Pekka Kangaskorpi sanoo. – Google tai edes Hesari ei ole kiinnostunut perusarjesta Vieremällä tai Laukaassa. Kaavilta voi mennä valtakunnalliseen julkisuuteen läpi joku parrakas nainen sirkuksessa. Riikka Virranta > Jutun taustana on käytetty Helsingin yliopis- ton Viestinnän tutkimuskeskuksen tuoretta raporttia Suomalainen paikallislehti – Perhealbumista journalismin uudistajaksi. linen myynnin tehostaminen, johon herätti kuntien ja seurakuntien ilmoittelun väheneminen jo vuosituhannen vaihteessa. – Ovista ja ikkunoista automaattisesti tuleva ilmoittelu vähenee. Sen takia oman myynnin on oltava aktiivista. Pohjanmaalla itsenäisessä Kauhajoki-lehdessä sivupinta-alasta mainoksia on ollut vähintään viidennes, mihin päätoimittaja-toimitusjohtaja Tuomas Koivuniemi on tyytyväinen. Heilahduksia viime vuosina on aiheuttanut kauppa. Pari vuotta sitten paikkakunnalle tuli Citymarket, mikä lisäsi kilpailua ja ilmoittelua. Nyt tulorakenne on palautunut alan normiin: ilmoituksista tulee jonkin verran yli puolet. Dramaattista muutosta myynnissä ei ole ollut. – Täytyy koputtaa puuta. Kauppa selvästi testailee eri foorumeita ja välineitä, Koivuniemi sanoo. Ilmoitusmarkkinoilla kilpailu on vähäistä. Huolena onkin lukijoiden vanheneminen. Kauhajoki-lehti on piristänyt levikki- ja ilmoitusmyyntiään tekemällä peittojaeltuja kylänumeroita, joita varten on ”kammattu mainostajat tiheään”. Sekä TS-Yhtymän Kunnallislehti että itsenäinen Kauhajoki-lehti ovat pitäneet levikkituottonsa kasvussa tilaushinnan korotusten turvin. – Mutta korotusten tiellä tulee seinä vastaan. Nyt konsernissa mietitään, menevätkö lehdet maksumuurin taakse, Taina Tukia sanoo. – Jos oikein olisi katsonut euron kuvaa, olisi voinut isommastikin korotella hintaa. Mutta me emme ole niin kovasti optimoineet liikevoittoprosenttia, Tuomas Koivuniemi sanoo. Kauhajoki-lehden viime vuosi meni tappiolle konttori-, koulutus- ja järjestelmäinvestointien sekä sijoitusten alaskirjausten vuoksi. Normaalivuonna tulosta syntyy ”kohtuullinen korko”: 4–7 prosenttia liikevaihdosta eli noin 35 – 70 000 euroa. Kauhajoki-lehdestä 20 prosenttia omistaa kaupunki ja loput kuuluvat yksityisille. – Tämän alueen menestys on sitä henkistä liikevoittoprosenttia, Koivuniemi kommentoi. Riikka Virranta Kunnallislehden myyntineuvottelijan Raija Kirveskarin kalenteri on täynnä merkintöjä. Päätoimittaja Taina Tukian mukaan myynnin tuloksiin vaikuttaa suoraan kontaktien määrä. SuomenLehdistö 4/2014 11
• näin me teemme Long Play Kasvuiässä Pian puolitoistavuotias Long Play tahtoo olla rajat ylittävä laatujournalismin brändi. Bisneskehitys. Se on sana, jota ei ensimmäisenä yhdistä lähes kirjan mittaisia juttuja julkaisevaan verkkopalvelu Long Playhin. Sana kuitenkin pulpahtelee esiin haastattelun alkuminuuteista lähtien. Suomen ehkä tunnetuin journalistinen startup ei olisi alkuun halunnut sekaantua bisnekseen lainkaan. – Suomessa on vain näköjään mahdotonta perustaa non-profitjulkaisua. Yritimme hakea säätiöiltä rahaa, mutta emme saaneet penniäkään. Suomessa ei ole ajatusta, että journalismi tarvitsisi tukea, päätoimittaja Johanna Vehkoo sanoo. Moni asia on muuttunut reilussa vuodessa, jonka Long Play on ollut olemassa. Yksi merkittävimmistä muutoksista on, että julkaisu voitti Helsingin Sanomain Säätiön Uutisraivaajainnovaatiokilpailun marraskuussa. Se sai palkinnoksi 250 000 euroa, jotka on budjetoitu julkaisualustan ja liiketoiminnan kehittämiseen seuraavan kahden vuoden ajalle. – Kaikki kehitystoiminta pyörii Uutisraivaaja-rahalla. Sisältöpuoli maksaa itse itsensä, Vehkoo kertoo. Innovointi vaatii organisoitumista. Kahdeksan freetoimittajan ja yhden koodarin kollektiivi on alkuvuodesta jakautunut soluihin. On bisnessolu, alustasolu ja sisältösolu. Haastattelua edeltävänä päivänä ryhmä on perustanut myös kansainvälisten asioiden solun. – Aiemmin kaikki osallistuivat kaikenlaiseen päätöksentekoon. Nyt yritämme olla vähän professionaalimpia. On pakko jakaa vastuita. Anu Silfverberg ja Johanna Vehkoo pohtivat nykyään levikkiä ja markkinointia. Suuntana Eurooppa Long Play aikoo kasvaa, ja suuntia on monia. Yksi niistä on Eurooppa. Viime aikoina toimitus on onnitellut itseään englanninkielisen nimen valinnasta. ” Suomalaista kulttuuria ylläpitävät keskiikäiset naiset. Heitä me haluamme lisää.” Johanna Vehkoo etsii parhaillaan Euroopasta kunnianhimoisia toimittajia, jotka muodostaisivat maahansa sisartoimituksen. Aikeena on tehdä Long Playsta rajat ylittävä laatujournalismin brändi. Long Play Viro ja Long Play Ruotsi julkaisisivat jutut eli sinkut omilla kielillään. 12 SuomenLehdistö 4/2014 Long Playlla on yhdysvaltalaisia esikuvia, mutta pienillä kielialueilla vastaavia palveluita ei ole muualla kuin Tanskassa. Tilausta voisi siis olla. – Kaikki on hyvin alustavaa, mutta kiinnostuneita on ollut ainakin seitsemästä maasta, Vehkoo paljastaa. Suomalaiset ottaisivat mahdollisesti myyntiprovision jutuista ja vuosimaksun alustan käytöstä. – Voisimme tehdä yhteistyössä juttuja, kansainvälisiä tutkivan journalismin projekteja, hän visioi. – Haluamme, että verkossa on tarjolla laadukasta journalismia, ja haluamme valloittaa Euroopan tällä idealla. ...ja kotimaa Long Play suunnittelee Uutisraivaaja-rahalla vuoden alussa pystytetystä julkaisualustastaan tulonlähdettä myös kotimaassa. Elämä ilman omaa juttukauppaa oli niin tahmeaa, että kollektiivi uskoo alustan liisaamisen kiinnosta- van suomalaisia julkaisijoita. Vielä viime vuonna Long Playn juttuja sai ostaa joko Hitaan journalismin yhdistyksen kannatusjäsenenä koko vuodeksi tai sinkkuina kourallisesta sähkökirjakauppoja. Jälkimmäinen osoittautui hankalaksi. Välittäjät ottavat provision, eikä heiltä saa verkkoanalytiikkaa yleisön käyttäytymisestä. Toimittajat joutuivat it-tueksi lukijoille, joille jutun ostaminen oli toistuvasti liian vaikeaa. Suurin ongelma oli, ettei sähkökirjakaupoissa ole tilausoptiota. – Mikä tahansa journalistinen julkaisu tarvitsee tilaajia, Vehkoo sanoo. Niitä Long Play tarvitsee nyt lisää. Kurotus ulos kuplasta Tilaajamääriään Long Play ei paljasta, mutta suosituinta juttua, Himasen etiikkaa, on myyty yli 5 000 kappaletta. Palautteen perusteella Long Playn lukijat ovat erittäin tyytyväisiä. Al- kujulkisuuden jälkeen maksavien asiakkaiden määrän kasvu on kuitenkin taittunut. Ei ehkä ihme: markkinointia ei käytännössä ole ollut – ”sosiaalisessa mediassa paukuttamista” lukuun ottamatta. Anu Silfverbergin mukaan Long Playn ensimmäinen vuosi meni kuplassa, josta se nyt kurkottaa kohti potentiaalisia yleisöjä. Tähän mennessä Long Playn lukijoiksi ovat löytäneet ennen kaikkea noin 25–45-vuotiaat koulutetut kaupunkilaiset sekä tätä vanhemmat naiset. – Suomalaista kulttuuria ylläpitävät keski-ikäiset naiset, Silfverberg tarkentaa. – Heitä me haluamme löytää lisää. Kuten myös yliopisto-opiskelijoita, opettajia ja netissä maksamiseen tottuneita nuoria. Suunnitelmissa on kohdennettuja alennuskampanjoita, kumppanuuksien rakentamista sekä näkymistä kirjakaupoissa ja tapahtumissa.
• Vinkit Jutun matka ideasta sinkuksi >AIHEVALINTA RATKAISEE Kun julkaisee vain 12 juttua vuodessa, aihevalinnassa on oltava tarkka. Long Play -jutun on täytettävä vähintään kolme viidestä kriteeristä: sen on oltava uutisarvoinen, taitavasti kirjoitettu, yhteiskunnallisesti merkittävä, sisältää lukemaan pakottava tarina ja kannettava vähintään 40 000 merkin mitta. Toimituskokouksissa Long Playn jäsenet ovat esimerkiksi listanneet kaikki puheissa pyörineet ideat taululle ja pisteyttäneet ne. >tarvitaan hyvä kirjoittaja Usein vaikeaa on löytää pitkän mitan kantava aihe ja tekijä, joka hallitsee liki kirjamittaisen rakenteen. ”On yllättävän eri asia kirjoittaa 60 000:n kuin 30 000 merkin juttu. Suomessa on vähän vapaita kirjoittajia, jotka taitavat sen”, Anu Silfverberg sanoo. >editointia kaikissa vaiheissa Johanna Vehkoo, Anu Silfverberg ja Ilkka Karisto seuraavat jutun etenemistä ja pohtivat esimerkiksi sen aukkoja ja lähteitä yhdessä kirjoittajan kanssa alusta saakka. Jutut kirjoitetaan yleensä kahdesti. Kirjoittaja saa palautetta muilta kollektiivin jäseniltä pitkin matkaa. Lopuksi hän istuu alas Kariston kanssa hiomaan kielen ja rakenteen. >Faktat kuntoon Long Play on harvoja suomalaisia julkaisuja, joka hyödyntää järjestelmällistä faktantarkistusta. Viimeisellä editointikierroksella kirjoittaja käy yhdessä editorin kanssa jokaisen lauseen läpi ja varmistaa lähteistään, että se on totta. Yhtään oikaisua ei ole vielä tarvinnut tehdä. – Meillä on vitsi, että menemme jakamaan ipadeja oopperaan. No, ei ihan niin, Silfverberg sanoo. – Olemme varmoja, että jokaiselle jutullemme olisi Suomessa paljon laajempi kiinnostunut lukijakunta. Me emme vain tiedä, miten löytäisimme sen, Vehkoo sanoo. Ensimmäisen vuoden opit Tekijöidensä mukaan Long Play olisi voinut jatkaa ilman Uutisraivaaja-voittoa. Toimitus tekee kuitenkin yhä paljon talkoita. Vehkoo ja toimitussihteeri Ilkka Karisto ovat ainoat, puolipäiväiset palkolliset. Muille maksetaan jutuista ja tuntitöistä. Mitä ensimmäinen vuosi opetti tyhjästä ponnistavan julkaisun tekemisestä? Ainakin ennakoimattoman paljon aikaa menee sälään, jota ei tule etukäteen ajatelleeksi: osakassopimuksiin, kirjastolisensseihin... Moni toimittaja epäili, että 3,90 euroa jutusta, vaikka pitkästä, on liikaa. – Ihmiset eivät pidä sitä liian kalliina. Kynnys maksaa verkossa ylipäätään on suuri, ei ole niin väliä, mikä se hinta on, Vehkoo sanoo. – Myymme sinkkuja, mutta on tullut selväksi, että tilaukset ovat tärkeitä, Anu Silfverberg sanoo. Tilausmallit saattavat kuitenkin elää: maksetaanko tulevaisuudessa jäsenyydestä, johon kuuluu kaikki, koskaan tuotettu sisältö? Epäsäännöllisesti ilmestyvä Long Play on tullut siihen tulokseen, että sen on muistutettava lukijoita itsestään useammin. Suunnitteilla on viikoittainen uutiskirje, johon toimitus kokoaa myös muiden tekemää pitkää, taustoittavaa journalismia. – Yhteiskunta ja politiikka ovat aiheita, jotka kiinnostavat ihmisiä, se on huomattu, Vehkoo sanoo. Välillä toimituksen on tosin ollut vaikea ymmärtää, miksi toinen juttu vetää ja toinen jää Himasen etiikan rahoitettavaksi. Riikka Virranta NÄITÄ uusia avauksia long play seuraa > Faktabaari Faktantarkistussivusto tutkii, pitävätkö julkisuudessa europarlamenttivaaleista esitetyt väitteet paikkaansa. > Rapport Journalismin joukkorahoituspalvelu. Ammattijournalistit esittelevät juttuideoitaan, ja yleisö voi rahoittaa kiinnostaviksi katsomiaan juttuprojekteja. > Beatroot Suomalainen startup myy journalisteille ja julkaisuille analytiikkaa muun muassa siitä, miten jutut leviävät verkossa. mediankentät TOUKO HUJANEN Maria Lassila-Merisalo on journalismin tutkija, kouluttaja ja kirjoittaja. Penni ajatuksistasi Journalismin joukkorahoituspalvelu Rapport avattiin viime viikolla. Idea on yksinkertainen. Toimittaja luo itselleen journalistiprofiilin. Ylläpitäjät tarkistavat, täyttääkö toimittaja kriteerit. Raja menee journalistisissa näytöissä. Esimerkiksi bloggaajia on jätetty ulkopuolelle. Kun profiili on luotu, toimittaja ehdottaa palvelussa omaa juttuideaansa. Hän ilmoittaa summan, jolla sitoutuu toteuttamaan jutun. Kuka tahansa voi rahoittaa haluamaansa juttua. Jos toimittaja saa pyytämänsä summan kasaan itse päättämässään määräajassa, hän käy töihin. Jos ei, rahat palautetaan rahoittajille. Rahoittajan riski on 35 senttiä. Se menee maksunvälityksen kustannuksiin, jos raha palautetaan. Toimittajalla pelissä on oma maine. Jos raha saadaan kasaan, työ on syytä tehdä luvatulla tavalla. Seuraavaan ideaan on muuten turha toivoa rahoittajia. Idea on mainio. Nähtäväksi jää, lähtevätkö suomalaiset rahoittamaan juttuja niin innokkaasti, että 6,9 prosentin provisioita kertyy yrittäjille riittämiin. Toimittajat olivat kyllä aktiivisesti liikkeellä palvelun alkaessa. Heti ensimmäisenä päivänä oli tarjolla kymmeniä juttuideoita. Näin varhaisessa vaiheessa on vaikea arvella menestysjutun reseptiä. Näyttäisi siltä, että ainakin projektin koko kannattaa pitää kohtuullisena. Nimekäs toimittaja ei tarvitse välttämättä kummoista ideaakaan. Minna Lindgren lupasi kirjoittaa kolumnin mistä tahansa aiheesta, jonka voi naamioida ajankohtaiseksi. Olli Sulopuisto lupasi perehtyä pääkaupunkiseudun sairaanhoidon tietojärjestelmien uusimisen eli Apotti-hankkeen ongelmiin. Sulopuisto keräsi puolet pyytämästään summasta jo parin ensimmäisen vuorokauden aikana. Hyvän idean menestystä vauhdittaa vankka läsnäolo ja asema sosiaalisessa mediassa. Verkossa luontevasti liikkuvat ja itseään markkinoivat toimittajat ovat vahvoilla Rapportissa. Idea on hyödyllinen muillekin. Rapportin jutut julkaistaan Creative Commons -lisenssillä, eli kuka tahansa voi julkaista ne uudelleen, kunhan merkitsee lähteen korrektisti. Mikä estäisi sanomalehteä sijoittamasta satasta tai paria juttuun, jonka haluaisi saada omille sivuilleen? ”Mikä estäisi sanomalehteä sijoittamasta satasta tai paria juttuun, jonka haluaisi saada omille sivuilleen?” Laadukas journalismi kestää kyllä kierrättämisen. Kuka tahansa voi myös itse ehdottaa aihetta Rapportissa ja toivoa, että joku toimittaja tarttuu siihen. Olisiko tässä keino oman paikkakunnan tabujen tuulettamiseen? Idea oli sitkeä ja periksiantamaton. Yksi perustajista, Seppo Honkanen, kertoo, että kun ajatus Rapportista oli syntynyt, ei ollut muita vaihtoehtoja kuin toteuttaa se. Näinä päivinä, kun moni ryömii ennemmin koloonsa märisemään, tällainen aloitteellisuus on rohkeaa ja kirkasotsaista. Rapport ei toki ole maailman ensimmäinen journalismin joukkorahoitusmalli. Esimerkiksi Hollannissa perustettiin viime syksynä De Correspondent, joka onnistui keräämään kahdeksassa päivässä hurjat miljoona euroa. Oma viehätyksensä on rahakertymien seuraamisessa. Palvelulla on koukuttava vaikutus: kun sijoittaa omia ropojaan juttuideaan, haluaa nähdä, miten rahoitus etenee. Voin vain kuvitella, mikä jännityksen taso on, kun haen rahoitusta omalle jutulleni. SuomenLehdistö 4/2014 13
• tutkimus Älypuhelin toimittajan työkaluna teoria&käytäntö mikko martikainen Älypuhelin muuttaa uutistyötä TEORIA VÄITTÄÄ Kirjoittaja Panu Uotila on journalistiikan yliopistonopettaja Jyväskylän yliopiston viestintätieteiden laitoksella. panu.uotila@jyu.fi Älypuhelimien ja muiden mobiililaitteiden nopea kehitys on nostanut niillä kuvattujen videoiden ja valokuvien teknisen laatutason jo toimitustyössä hyväksyttävälle tasolle. Toimittaja voi helppokäyttöisen ja aina mukana olevan kännykän avulla rikastuttaa juttuaan tai tuottaa verkkosivuille uudenlaista uutiskerrontaa kuvilla tai videoilla. Hyvissä olosuhteissa ja ammattilaisen käsissä älypuhelinten kuvausjäljessä ei välttämättä ole enää lukijaa haittaavaa laatueroa isompiin kameroihin verrattuna, varsinkin kun kuvat tai video julkaistaan verkossa. Kännykällä tuotetun kuvamateriaalin autenttisuus, ainutkertaisuus, tärkeys, nopea julkaisu ja läsnäolon tuntu saattavat merkitä lukijalle enemmän kuin puutteet kuvan tai äänen teknisessä laadussa. Kuvaaminen pienellä kännykällä saattaa myös vaikuttaa itse tapahtuman autenttisuuteen vähemmän, kuin jos toimittaja kuvaisi tapahtumaa isolla videokameralla. Diplomi-insinööri Heli Väätäjä tutkii väitöskirjassaan toimittajien ja toimittajaopiskelijoiden kokemuksia älypuhelinten käytöstä journalistisena työkaluna. On todennäköistä, että älypuhelimesta tulee yhä tärkeämpi työkalu 14 SuomenLehdistö 4/2014 toimittajan tallennus- ja yhteydenpitovälineenä. Matkalla on kuitenkin vielä sekä päänsisäisiä että teknisiä hidasteita. Varsinkin visuaalisen journalismin opiskelijat kaipasivat järjestelmäkameraa oman ammattitaitonsa symboliksi. Ammattilaisen on vaikea erottua uutiskentällä harrastelijanäppäilijästä, jos kumpikin kuvaa älypuhelimella tai iPadilla. Kännykällä mobiilijournalisti saa ensimmäiset jutut lähtemään nopeasti tapahtumapaikalta, mutta näytön pienuus haittaa vielä sekä tekstin- että kuvankäsittelyä. Kännykän kanssa tapahtumien keskipisteessä häärivä toimittaja tarvitseekin tutkimuksen mukaan hyvän käsittelytiimin keskustoimitukseen, jotta sisällön laatu ei laske liikaa. Myös äänenlaatu on kännykkävideoiden ongelmakohta. Puhelimen sisällä oleva mikrofoni taltioi hyvin kuvaajan köhimiset, mutta itse kohteen ääni saattaa jäädä vaisuksi. Erillisen mikrofoniliitännän, suuremman näytön ja irtonäppäimistön lisäksi älypuhelimeen tarvittaisiin toimitustyössä usein zoom-objektiivia. Kännykkäkameralla otetut kuvat tulivat lehtien sivuille lukijan kuvien myötä. Kun kännykkäyhteys lukijan ja toimituksen välille on syntynyt, sitä voisi käyttää laajemminkin toimitustyön apuna. Fakta Tutkija: Heli Väätäjä. Tutkimus: Framing the User Experience in Mobile Newsmaking with Smartphones. Tietotekniikan väitöskirja, Tampereen teknillinen yliopisto 2014. Aineisto: Havainnointi mobiilisovellusten käytöstä toimitustyössä, haastattelut ja kyselyt, joihin osallistui yhteensä yli sata journalismin opiskelijaa, toimittajaa ja toimitukseen kuvia lähettänyttä lukijaa. ” Ammattilaisten tekemän sisällön pitää erottua kotikutoisista tuotoksista.” Väätäjä tutki myös paikkatiedon hyödyntämistä uutisten tekemisessä ja toimitustyön prosesseissa. Uutispäällikkö voi paikkatiedon perusteella lähettää tehtävänannon tietyllä alueella liikkuville toimittajille tai avustajaksi suostuneille lukijoille. Lisäksi automaattinen paikkatiedon lisääminen valmiiseen sisältöön vähentää virheitä. Uusi tekniikka ja verkottuneiden uutisten tekeminen lukijoiden kanssa voi muuttaa roolijakoa, toimitustyön prosesseja ja uutiskriteereitä. Väätäjän mukaan teknologian nopean kehityksen myötä pitäisi samaa tahtia kehittää myös työ- ja tuotantoprosesseja sekä työnjakoa. On kuitenkin selvää, että lukijaa lähellä oleva paikallinen sisältö kiinnostaa lukijoita ja on tärkeä valtti kilpailussa lukijoiden huomiosta. Kännykkä nopeuttaa ja helpottaa toimitustyötä sekä tekee jokaisesta teknisessä mielessä reportterin. Mielestäni uusien helpompien välineiden käyttöönotossa pitäisi silti ymmärtää, mikä on se lisäarvo, jonka ammattilainen pystyy sisällölle antamaan. Jos ammattilaisten toimittamassa verkkolehdessä olevien kuvien ja videoiden laatu ei ylitä sosiaalisen median itse tuotettujen sisältöjen laatua, miksi kuluttaja olisi halukas maksamaan sisällöstä? Ammattilaisten ja jokaisen taskusta löytyvien kuvausvälineiden yhdentyminen sisältää riskin ammattijournalismin aseman sumentumisesta. Ammattilaisten tekemän sisällön pitää aina erottua kotikutoisista tee se itse -toimittajien tuotoksista. Tämä ero syntyy yleensä ajattelun tuloksena: näkökulman valinnasta, tiivistyksestä, rajauksesta ja tarinankerronnasta, eikä se ole tekniikkasidonnainen asia.
• KÄYTÄNTÖ VASTAA Sydän-Hämeen lehden päätoimittaja Tommi Liljedahl, olette julkaisseet nettivideoita nyt puolitoista vuotta ja verkkolehtenne palkittiin viime vuonna Paikallislehtikilpailussa vuoden paikallisena verkkopalveluna. Miten älypuhelin soveltuu toimittajan työkaluksi? – Kyllä kännykällä saa nykyisin sekä äänen että valon puolesta ihan riittävän hyvää materiaalia. Eihän näiden videoiden kuulukaan olla mitään ammattikalustolla tuotetun näköisiä. Tuleeko lukijoilta palautetta videoiden laadusta? – Laadusta ei ole tullut yhtäkään palautetta. Minusta videoiden julkaisussa ei ole kyse tekniikasta, vaan isoin kynnys on toimittajien pään sisällä, että miten me opimme heittäytymään videoiden tekemiseen osana jokapäiväistä työtämme. Kuvasitte alkuvaiheessa videot älypuhelimella, mutta nyt kuvaatte ne yleensä video- tai järjestelmäkameralla, miksi? – Aluksi tärkein syy kännykän käyttöön oli nopeus ja mahdollisuus ladata videot nettiin suoraan juttukeikalta. Huomasimme kuitenkin nopeasti, että lukijoillemme ei ole kovin olennaista, tuleeko video nettiin nyt vai vasta huomenna. Lisäksi videoiden lataaminen kännykällä huonojen yhteyksien takaa on takkuista. – Suurin syy on kuitenkin se, että ainakin minä tunnen itseni vähän pelleksi kännykän kanssa näprätessäni. Alakouluikäiset lapset leikkivät kännykän kanssa, eikä uskottava paikallislehden päätoimittaja. Siksi sitä kaipaa jotain vähän isompaa ja ammattimaisempaa välinettä. Kolmen toimittajan toimituksessa riittää kiirettä jo pelkän printtilehden tekemisessä. Miten videoiden tekemiselle jää aikaa? – Olennaista on ottaa video haastattelun aluksi. Usein haastateltava innostuu sanomaan muutamassa minuutissa vapaasti sen, mitä olisin saanut nyhtää tunnin haastattelussa. Varsinkin nuoret ovat luontevia kameran edessä, kun he kuvaavat toisiaan koko ajan. – Tätä kautta videointi muuttaa toimittajien työtapoja ja saattaa jopa nopeuttaa haastatteluja. Kuinka suosittuja nettivideot ovat olleet? – Ei ole ollut mitään hirveätä kiimaa nettivideoiden ympärillä. Hyvällä videolla voi olla parisataa katsojaa. Eniten katsotaan ihmisläheisiä aiheita, kuten lapsia ja eläimiä. Videon elinkaari on paljon pitempi kuin paperilehdellä, joten vanhatkin videot voivat kerätä yllättävästi katsojia. – Nyt myös lukijoiltamme on alkanut tulla videoita, joita julkaisemme. On tärkeätä arvostaa lukijoilta tulevaa materiaalia. Uskotko, että älypuhelinten ja tablettien kehittymisen myötä niitä aletaan käyttää vielä nykyistäkin enemmän toimitustyössä? – Kyllähän tekniikka muuttuu ihan järjetöntä vauhtia. Kohta voi koko lehden tehdä älypuhelimella, kun siihen liittää ulkoisen näppäimistön ja näytön. Tätä tutkin Hesari näkee nuoret taloudellisena resurssina minna saarinen Valtiotieteiden maisteri, tradenomi Tutkimus: Pro gradu Helsingin yliopiston valtiotieteelliseen tiedekuntaan: ”Normaalin nuoren rajat? Keskustelu syrjäytyneistä nuorista Helsingin Sanomissa 2010-luvun alussa”. Tutkimus löytyy osoitteesta: https:// helda.helsinki.fi/ handle/10138/42875. Nuorten syrjäytymisestä puhutaan painetussa mediassa yksipuolisesti. Gradussani tutkin, miten syrjäytyneistä nuorista kirjoitetaan ja millaisia identiteetteja syrjäytyneelle ja toisaalta normaalina pidettävälle nuorelle annetaan. Analysoin sisällön- ja diskurssianalyysin avulla Helsingin Sanomissa vuosina 2011–2013 julkaistuja nuorten syrjäytymistä käsitteleviä juttua. Mukana oli 72 juttua mielipiteistä pääkirjoituksiin. Nuorten syrjäytyminen samaistetaan kirjoituksissa työttömyyteen. Ratkaisuna ongelmaan esitetään koulutuksen ja yhteisöllisyyden lisäämistä. Normaalin identiteetin saava nuori nähdään kirjoituksissa taloudellisena resurssina, jolle kasataan velvollisuuksia ilman oikeuksia. Normaalin nuoren rajat ovat ahtaat. Yhteisöllisyys on liian keskeinen ratkaisu, koska suomalaiselta alaluokalta ei keskinäistä yhteisöllisyyttä juuri löydy. Myös koulutukseen suhtaudutaan kritiikittömästi. Oletetaan, että mikä tahansa tutkinto työllistää. Puhutaan ammattikoulutuksen tärkeydestä, vaikka esimerkiksi oppisopimuspaikkoja ei ole tarjolla riittävästi. Paitsioon kirjoituksissa jäi syrjäytyneiden kovin ydin: vammaiset, mielenterveysongelmaiset, neurologisesti sairaat ja moniongelmaiset nuoret. Syrjäytymisongelmaa vähätellään siellä, missä ei pitäisi, mutta liioitellaan siellä, missä suurta ongelmaa ei ole. Aikuisten ja nuorten maailmat eroavat räikeästi toisistaan. Kun aikuiset kirjoittajat näkevät syynä syrjäytymiselle työttömyyden, koulutuksen puutteen ja vanhempien huonot arvot, on nuorten mielestä aiemman tutkimustiedon mukaan kyse yksinäisyydestä: samanikäisen vertaisseuran puutteesta. Helsingin Sanomien syrjäytymiskeskustelusta on tullut poliittinen valtapeli. Keskusteluun kaivattaisiin kokonaisuuksien hahmottamista ja sosiaalitieteellistä tutkimustietoa nyt löyhästi taloustieteisiin ja tilastoihin perustuvan, tunnepitoisen puheen sijasta. Termien yleisyys ja epämääräisyys on kasvattanut kirjoittajien valtaa. Käsitettä ”syrjäytynyt” pitäisikin tarkentaa niin tutkijoiden kuin toimittajienkin piirissä. Kirjeenvaihtaja muokkaa kuvaa asemamaastaan Nina moisio Filosofian maisteri, yhteiskuntatieteiden maisteri Tutkimus: Pro gradu Jyväskylän yliopiston humanistiseen ja yhteiskuntatieteelliseen tiedekuntaan: ”Täällä on aika paljonkin valtaa muokata Saksa-kuvaa Suomessa” – Suomalaisten Berliinin-kirjeenvaihtajien uutis- ja juttuaiheiden valinnan politiikka ja rituaalit. Tutkimus löytyy osoitteesta: https:// jyx.jyu.fi/dspace/ handle/123456789/ 42790. Ulkomaankirjeenvaihtajat ja ulkomailla työskentelevät freelancertoimittajat voivat tuottamiensa juttujen ja uutisten kautta muokata ja ylläpitää sosiaalisen todellisuuden rakenteita ja merkityksiä, käytännössä esimerkiksi yleisön käsityksiä ja mielikuvia asemamaastaan. Uutis- ja juttuaiheiden valikoimisessa käytetyillä kriteereillä on oma vaikutuksensa erityisesti yleisön maailmankuvan muotoutumiseen. Aiheiden valintaa voidaan tarkastella myös poliittisesta näkökulmasta tietoisina, käsityksiä muokkaavina valintoina. Gradussani tutkin laadullisen tutkimuksen keinoin sitä, millaiset kriteerit ja median rituaalit ohjaavat Berliinissä työskentelevien suomalaistoimittajien työtä ja aihevalintoja. Haastattelin kymmentä Berliinissä haastatteluhetkellä työskentelevää tai hiljattain työs- kennellyttä suomalaistoimittajaa. Analysoin haastatteluaineiston diskurssianalyysin keinoin ja hyödynsin tulkinnassani median rituaalija portinvartijateorioita. ” Aihevalintoihin vaikuttavat toimittajien omat mielipiteet ja kiinnostus, tarinat ja ilmiöt, vuoropuhelu kotitoimituksen kanssa ja juttuaiheiden myyvyys.” Haastatteluista käy ilmi, että Berliinin-kirjeenvaihtajat tiedostavat valtansa ja vastuunsa yleisönsä maailmankuvan muokkaajina. Aineistosta nousivat esimerkiksi kulttuurien siirtoa ja kriteerien tul- kintaa reflektoivat diskurssit, jotka olivat keskeisiä pohdittaessa todellisuuden ja kohdemaata koskevien käsitysten muodostumista juttujen kautta. Aihevalinnoissa käytettyihin kriteereihin vaikuttavat toimittajien omat mielipiteet ja kiinnostus, tarinat ja ilmiöt, vuoropuhelu kotitai asiakastoimituksen kanssa ja juttuaiheiden ”myyvyys”. Kriteerit ovat siis sekä vapaasti että ohjatusti valittuja. Median rituaaleista haastatteluaineistossa korostuivat kerrontatapoihin viittaavat uutisrituaalit ja toisteisiin käytäntöihin viittaavat strategiset rituaalit. Uutis- ja juttukriteerien ja median rituaalien tulkinta on yksi näkökulma siihen, millaista maailmankuvaa tiedotusvälineet välittävät ja millaisten valintojen seurauksena jutuista välittyvä käsitys todellisuudesta syntyy. Moderointikäytännöt vaihtelevat Heikki kuutti Filosofian tohtori Tutkimus: ”Verkkoviestien journalistinen moderointi. Yleisön tuottaman aineiston julkaisukäytännöt toimitusten internet-sivuilla.” Jyväskylän yliopisto, viestintätieteiden laitos. Tutkimus löytyy osoitteesta: https:// jyx.jyu.fi/dspace/ handle/123456789/ 43105. Viestinnät lait ja säännöt -kurssini opiskelijat keräsivät 16 toimitukselta kokemuksia yleisön lähettämien kommenttien ja keskusteluviestien julkaisu- ja moderointikäytännöistä. Selvityksen mukaan toimitusten käytännöt vaihtelevat. Työ saattaa olla oman verkkotoimituksen oheistoimintaa, toimitussihteerin tai vuoropäällikön vastuulla, toteutettu ”kuka ehtii” -periaatteella tai ulkoistettua. Keskusteluja koskevat ohjeistukset muistuttavat toisiaan, ja vastuuta viestien sisällöistä sälytetään käytännössä keskustelijoille. Ohjeiden ja ”maalaisjärjen” ohella julkaisuvalinnoissa painotetaan journalismin ja etiikan periaatteita, keskusteluja kollegojen kanssa ja toimituksen yhteistyötä. Viestejä valvotaan sekä ennakkoon että jälkikäteen. Osalla toi- mituksista oli lisäksi käytössään vuorokauden ajasta riippuva sekakäytäntö. Ennakkomoderointi mielletään helpoimmaksi vaihtoehdoksi ja sillä halutaan myös varmistaa keskustelujen asiallisuutta. Jälkimoderoinnissa korostetaan keskustelijoiden henkilökohtaista ilmaisunvapautta ja luottamusta kirjoittajien omaan harkintakykyyn. Merkittävin peruste jälkimoderoinnille ovat kuitenkin niukat toimitusresurssit ja jatkuvan päivystyksen työläys. Viestejä ei pääsääntöisesti editoida, vaan julkaisukelvottomat jätetään kokonaan julkaisematta. Yleisin peruste viestin jälkikäteiselle poistamiselle on asiattomuus, mutta poistamiskynnys nähdään selvästi hyväksymiskynnystä korkeammaksi. Häiriökäyttäytyminen on ollut harvinaista. Yleisöviestien journalistinen hyödyntäminen on jäänyt ainakin toistaiseksi vähäiseksi. Ennemminkin toimitukset ovat halunneet tarjota keskusteluille markkinapaikan ja onnistuneet tätä kautta kasvattamaan verkkosivujensa kävijämääriä. ” Merkittävin peruste jälkimoderoinnille ovat niukat toimitusresurssit ja jatkuvan päivystyksen työläys.” Kuitenkin keskustelujen nähtiin jo sellaisenaan synnyttävän myös journalistisesti hyödynnettävää yhteisöllisyyttä. Toimitukset saavat tätä kautta palautetta omasta toiminnastaan, ilmoituksia tekemistään virheistä ja hyödyllisiä juttuvinkkejä. SuomenLehdistö 4/2014 15
• aihe INTERNET Teksti Verkkoon syntyneet verkonsilmä Teksti julkaisut Kirjoittaja Ari Heinonen on dosentti ja tiedotusopin lehtori Tampereen yliopistossa. ari.a.heinonen@ uta.fi Diginatiivit verkkojulkaisut uudistavat ”Verkkoon syntyneet uutisvälineet ovat ottaneet perinteisen median tehtäviä ja imeneet pätevää journalistikuntaa.” Kun yhdysvaltalainen valtamedia sanomalehdistä televisioon ohentaa toimituksiaan ja supistaa palveluitaan, suoraan verkkoon syntyneet uutisvälineet kasvavat vauhdikkaasti. Pew-tutkimuskeskuksen raportti The Growth in Digital Reporting arvioi, että diginatiivit julkaisut ovat sekä ottaneet perinteisen median tehtäviä että imeneet niistä pätevää journalistikuntaa. Aidosti verkko edellä toimivat julkaisut myös uudistavat journalismin käytäntöjä. Pew’n tekemän kartoituksen mukaan diginatiiveissa uutisjulkaisuissa on tätä nykyä jo tuhansia toimituksellisia työpaikkoja. Kasvu on ollut ripeää erityisesti parin viime vuoden aikana. BuzzFeedin toimittajamäärä on kasvanut kahdessa vuodessa parista kymmenestä lähes kahteen sataan, Vice Media on palkannut jo tänä vuonna melkein 50 toimittajaa ja Business Insider aikoo lisätä 70 henkilön toimitustaan kolmanneksella tänä vuonna. Luvut ovat toki edelleen pieniä, mutta toisen suuntaisia kuin valtamedioissa. Määrällisestä kasvusuunnasta huolimatta verkon alkuperäismedioiden merkitys on ennen muuta journalismin laadullisella suunnalla. Pew’n raportissa todetaan, että diginatiivit mediat ovat ryhtyneet toimimaan alueilla, joihin perinteiset välineet ovat jättäneet tyhjiöitä. Esimerkiksi pikkuiset paikalliset ja ääripaikalliset verkkomediat ovat ottaneet hoitaakseen paikallisuutisointia. Verkkojulkaisun perustaminen ja pyörittäminenkin voi olla halpaa, semminkin, kun osa paikallismedioista toimii yhteisöllisesti eikä bisnesajattelun perusteella. koistamisen avulla. Tällaiset työtavat ovat omiaan vetoamaan nuorempiin yleisösegmentteihin, joita valtamediakin haluaisi piiriinsä. Raportissa sanotaan myös, ettei uutismedian uusi aluskasvillisuus kaihda kansainvälistymistäkään. Tunnetuin esimerkki on Huffington Post, joka aikoo tänä vuonna lisätä kansainvälisiä versioitaan nykyisestä yhdestätoista viiteentoista. Myös usealla muulla diginatiivilla julkaisulla on kirjeenvaihtajia USA:n ulkopuolella, kun taas valtamedia on supistanut tälläkin saralla. Kuvassa diginatiivi eli verkkoon alunperinkin syntynyt lehti. Mutta uusimmat verkkojulkaisut ovat antaneet näyttöjä myös tutkivan journalismin alueella. ProPublica sai Pulitzer-palkinnon. Maineikas on myös tutkivan journalismin verkosto Investigative News Network. Molemmat ovat osoittaneet, ettei laatujournalismin tekemiseksi tarvita välttämättä raskaita organisaatioita ja kymmenien vuosien traditioita. Kun diginatiiveja julkaisuja tehdään alun alkaen ja vain verkkoympäristöön, ne uudistavat myös journalismin toimintatapoja. Toimituksiin on palkattu paitsi journalisteja – usein perinteisistä välineistä – myös verkkoympäristössä kypsyneitä ammattilaisia. Pew’n raportin mukaan tämä tuottaa uusia, kokeilevia kerrontatapoja, joissa esimerkiksi liikkuva kuva, uudenlaiset dokumentaariset esitykset ja datavisualisoinnit ovat olennaisia osia, eivät lisäkkeitä. Digijulkaisut hakevat yhteyttä yleisöihinsä muun muassa jouk- > Mathew Ingram verkkolehtien keskustelualueista Gigaomissa: http://goo.gl/ CO0Ovj. > Selostus Mediumin kylkikommenteista: http://goo.gl/mX2tEX ja esimerkki NY Timesin kommenttinostoista: http://goo.gl/ qLMXxh. Myös sähköpostikirjeiden ajoitusta pidetään tärkeänä – mutta vaikeasti määriteltävänä. Yhden arvion mukaan viikoittaiset viestit jäävät helpommin avaamatta kuin päivittäiset. Aamuiset kirjeet voivat virittää päivään tarjoamalla luettavaa vaikkapa työmatkalle, mutta toisaalta ne saatetaan sivuuttaa yleisen aamuhässäkän seassa. Viestien personointi käytettävissä olevien profiilitietojen mukaan edesauttaa postien saavuttavuutta. Pew’ raportissa muistutetaan, ettei uusien medioiden taloudellisesta kestävyydestä voi vielä sanoa mitään. Niiden ilmaantuminen mediamaisemaan vakavasti otettavina journalistisina välineinä osoittaa kuitenkin, että jos ja kun perinteinen media jättää tyhjiöitä, niille on täyttäjänsä. Diginatiiveja medioita koskeva raportti on osa Pew’n State of the News Media 2014 -katsausta. > Pew-tutkimuskeskuksen raportti The Growth in Digital Reporting: http://goo.gl/ P77Hia. > Koko State of the News Media 2014 -katsaus: http://goo.gl/gkAbos. Klikkaukset Mathew Ingram on Gigaomin blogikirjoituksessaan sitä mieltä, että jos verkkolehtien keskustelualueet ovat sisällöllisesti kelvottomia, ei siitä pidä syyttää foorumeille kirjoittavia lukijoita. Vika on toimituksissa itsessään. Paitsi että toimitukset edelleen vierastavat tuiki tarpeellista läsnäoloa lukijoiden foorumeilla, keskustelualueita ei ole myöskään järin paljon kehitetty. Juttukommenttien ei tarvitse olla läjä tekstiä jutun lopussa, vaan ne voidaan tuoda esiin tyylikkäämmin. Hyvä esimerkki on Medium-verkkojulkaisu, jonka juttukommentit ovat muistiinpanoja jutun kyljessä. Näin keskustelut käydään juuri jutun siinä kohdassa, mistä puhutaankin. New York Times puolestaan on kokeillut lukijakommenttien nostoja jutun eri kohtiin. Ingramin näkemys on, että haluttomuus kehittää lukijafoorumeita on ennen muuta asennekysymys verkkolehdissä. 16 SuomenLehdistö 4/2014 Journalism-julkaisussa muistutetaan (jälleen), että vanha kunnon sähköposti voi olla medioille hyödyllinen väline sosiaalisenkin median aikakaudella. Sen avulla pystyy tavoittamaan lukijat vaikuttavasti, kunhan välineen käyttö harkitaan huolella. Jutussa siteeratut medioiden edustajat painottavat muun muassa sähköpostikirjeiden tyyliä. Heidän kokemuksiensa mukaan sävyn pitäisi olla keskustelunomainen, ei myyntikirjeretoriikkaa. Vastaanottajan pitäisi kokea sähköposti tuttavan lähettämänä viestinä, joka vinkkaa tutustumisen arvoisiin sisältöihin. > Sähköposteista lukijasuhteen rakentajina journalism.co.uk:ssa: http://goo.gl/HTfA08 Google ja muut verkkomenestyjät ovat tunnettuja siitä, että työkulttuurin elimellinen osa on mahdollisuus kehitellä uusia ideoita. Nyt Wall Street Journal pyrkii rakentamaan lehtitaloon ”digitaalisen innovoinnin” käytäntöjä. Tuntuu itsestään selvältä, että kaikki saisivat ja kaikkien pitäisi osallistua ennakkoluulottomien ideoiden kehittelyyn, mutta ehkä tämän kertominen uutuutena kertoo jotain ainakin WSJ:n perinnevetoisuudeista tavoista. Nyt halutaan luopua ison organisaation tavasta organisoida uudistustyö keskitetysti hajauttamalla se kautta toimituksen moninaisiksi ja monialaisiksi toiminnoiksi. WSJ rohkaisee väkeään ideointiin muun muassa sisäisellä digitaalisen innovaation kilpailulla. Ja vaikka ajatuksena on, että kaikki innovoivat, talossa on parikin erityistä tiimiä ajatusten kehittelyyn ja toteutukseen. Toinen on paneutunut yleisön sitouttamisen keinojen pohtimiseen ja toinen, tuotantoryhmä, rakentelee pitkäjänteisemmin esimerkiksi välineitä uudenlaisten kerrontatapojen toteuttamiseksi. Lisäksi pienemmät startup-ryhmät kehittelevät erikoisprojekteja. > Wall Street Journalin ideointikäytännöistä journalism.co.uk:ssa: http://goo.gl/bY7bcX.
• JSN JSN:n jäsenet: Päätöksiä 23.4.2014 Risto Uimonen Julkisen sanan neuvoston päätöksiä 23.4.2014. Päätöksiä yhteensä 8. Turusen poiminta Palstalla jatkuu keskustelu Julkisen sanan neuvoston kiinnostavasta päätöksestä. Vapauttavia Langettavia 7 1 HELSINGIN SANOMAT Julkisen sanan neuvoston vapauttava päätös virheen korjaamista ja uutisen seuraamista koskevassa asiassa. Ratkaistu 23.4.2014 Lehti kertoi STT:n välittämässä uutisessa albanialaisen huumeviljelmän työntekijöiden sairastuneen kannabismyrkytykseen. Helsingin Sanomat katsoi, että uutisessa ei ole olennaista virhettä. Lehti kuitenkin täydensi uutistaan ja julkaisi siinä yhteydessä myös korjauksen. Kantelu 10.12.2013 Kantelun mukaan Helsingin Sanomat on julkaissut 2.11.2013 jutun ”Kannabisviljely myrkytti satoja ihmisiä albanialaisessa kylässä”. Siinä on kantelijan mukaan virhe, jota lehti ei ole oikaissut huolimatta lähteenä käyttämänsä STT:n oikaisusta, joka on välitetty 25.11.2014. Myös kantelija on huomauttanut lehteä virheestä 2.12.2013. Helsingin Sanomien vastaus 6.2.2014 Helsingin Sanomien päätoimittaja Kaius Niemi vastaa lehden julkaisseen 2.11.2013 uutisen albanialaisessa kylässä tapahtuneista myrkytyksistä. STT:n uutinen perustui Reutersin ja AFP:n juttuihin, joissa lähteenä oli Gjirokasterin kaupungin lääkäri Hysni Lluka. Päätoimittaja Niemi viittaa alkuperäisiin AFP:n ja Reutersin uutisiin ja niissä olleisiin tietoihin sekä haastatteluihin. Niemen mukaan STT lähetti nimettömän suomalaisasiantuntijan lausuntoon perustuvan oikaisun uutiseensa 25.11.2013. Oikaisun mukaan ”Uutistoimistotietoihin perustuvassa jutussa kerrottiin, että sadat kannabisviljelmillä työskennelleet olivat tarvinneet hoitoa kannabismyrkytyksen vuoksi. Suomalaisen päihdeasiantuntijan mukaan kannabismyrkytystä ei voi saada viljelytöissä”. Kantelija lähetti Niemen mukaan 2.12.2013 Helsingin Sanomien toimitukseen sähköpostiviestin, jossa hän kertoi STT:n julkaisemasta oikaisusta. AFP ja Reuters eivät Niemen mukaan tehneet omiin uutisiinsa oikaisuja tai jatkaneet tapauksen uutisointia. Päätoimittajan mukaan STT:n laatimassa oikaisussa ei osoiteta, että uutisessa olisi journalistin ohjeissa tarkoitettua olennaista virhettä. Kansainväliset uutistoimistot eivät oikaisseet uutisiaan, eikä Helsingin Sanomilla ollut syytä epäillä albanialaisen sairaalan antamia tietoja myrkytysoireista. Niemen mielestä STT:n haastattelema päihdeasiantuntija ei ole yhtä luotettava lähde kuin myrkytysoireita saaneita potilaita hoitanut lääkäri. Tekijän vai kohteen kannalta vakava virhe? Lukemattomat mietelauseet kertovat virheistä. Tunnetuimpiin kuuluu Winston Churchillin ”viisasta ihmistä ei tunneta siitä, että hän ei tee virheitä, vaan siitä, että hän ei tee samaa virhettä uudestaan”. Niin, tekevälle sattuu. Myös tiedotusvälineet tekevät virheitä. Virheettömyys olisi luonnotonta. Siksi on yllättävää, kuinka usein näyttää siltä, että virheen tunnustaminen ja korjaaminen on edelleen kovin vaikeaa. Elämänviisas Pihtiputaan mummokin kertoo vakavissaan, että lehti/radio/teevee kyllä julkaisee virheellisen tiedon ”isolla”, mutta oikaisee virheensä ”pienellä” kuin salaten. Alalla korostetaan aivan oikein luotettavuutta. Virheen nopea, näkyvä korjaus on yksi yksinkertainen keino todistaa luotettavuus mummolle ja muille käytännössä. Korjauksen huomioarvo on suhteutettava virheen vakavuuteen, sanotaan Journalistin ohjeissa. Kumman kannalta me tätä virheen vakavuutta katsomme? Tekijän vai kohteeksi joutuneen? Martti Turunen päätoimittaja, Forum24 Uutisessa ei Niemen mukaan väitetä, että hoitoon hakeutuneet ihmiset olisivat saaneet oireensa viljelytöissä. STT:n tekemä oikaisu ei siksi korjaa uutisen virhettä, vaan täydentää sitä suomalaisen päihdeasiantuntijan mielipiteellä siitä, mistä myrkytykset eivät ole voineet johtua. Asian selvittämisen jälkeen Helsingin Sanomien juttuun lisättiin Niemen mukaan täsmennyksenä STT:n tieto suomalaisen päihdeasiantuntijan näkemyksestä. Ratkaisu Uutisen voi julkaista rajallistenkin tietojen perusteella. Raportointia asioista ja tapahtumista on syytä täydentää, kun uutta tietoa on saatavissa. Uutistapahtumia on pyrittävä seuraamaan loppuun saakka (JO 13). Olennainen virhe on korjattava heti tiedotusvälineen toimituksellisilla verkkosivuilla ja lisäksi julkaisussa, jossa virhe on alun perin ollut (JO 20). Helsingin Sanomat julkaisi 2.11.2013 STT:n uutisen, jonka lähteinä olivat AFP ja Reuters. Uutisen mukaan työskentely huumeviljelmällä vei satoja ihmisiä sairaalaan kannabismyrkytyksen vuoksi. Selviteltyään asiaa STT julkaisi 25.11.2013 uutiseen korjauksen. Se perustui suomalaisen päihdeasiantuntijan lausuntoon, jonka mukaan kannabismyrkytystä ei voi saada viljelytöissä. Helsingin Sanomat lisäsi tästä maininnan uutisen tekstiin, julkaisi sen lopussa korjauksen ja loivensi jutun otsikon ilmaisua ”Viljely myrkytti” muotoon ”Viljelyn väitettiin myrkyttäneen”. Uutisessa ei ole näkyvissä muokkauspäivämäärää. Neuvostolla oli käytössään alkuperäiset Reutersin ja AFP:n jutut ratkaisua tehtäessä. Julkisen sanan neuvosto toteaa, että Helsingin Sanomien tekninen tapa korjata virhe täyttää juuri ja juuri vuonna 2013 voimassa olleiden Journalistin ohjeiden vaatimukset. Korjaus on julkaistu alkuperäisen uutisen lopussa. Lisäksi lehti on täydentänyt juttuaan ja editoinut otsikkoa. Lukijalle tulee näin selväksi, mikä mahdollinen virhe tai täydennyksen kohde oli ja kuinka se korjattiin. Olisi ollut kuitenkin kohtuullista, että lehti olisi kertonut selkeästi, milloin ja miten se oli juttua muokannut. Alkuperäisen uutisen STT:lle välittäneet Reuters ja AFP eivät korjanneet tai täydentäneet sitä. Uutisen omille asiakkailleen Suomessa välittänyt STT laati oikaisun, mutta sen selvittelyyn meni kolme viikkoa. Tietotoimistossa tehdyn jakeluvirheen vuoksi oikaisu ei heti tavoittanut kaikkia toimituksia. Kantelija huomautti Helsingin Sanomien toimitusta sähköpostitse viikko STT:n oikaisun jälkeen, mutta lehti ei nähnyt tarvetta oikaisuun. Julkisen sanan neuvosto korostaa, että virhe on korjattava tai uutista on täydennettävä yleensä heti. Tässä tapauksessa Helsingin Sanomat pehmensi ja muutti juttua noin kuuden viikon kuluttua julkaisusta. Tämän lisäksi lehti teki jutun loppuun lisäyksen, jonka se nimesi korjaukseksi. Tästä ja viipeestä ei kuitenkaan voi katsoa aiheutuneen erityistä haittaa. Tämän takia neuvosto katsoo, että puutteineenkin virheen korjaus ja uutisen täydentäminen riittivät. Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Helsingin Sanomat ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa. LÄNSI-saimaan sanomat Julkisen sanan neuvoston langettava päätös yksityisyyden suojaa koskevassa asiassa. Kalle Heiskanen Jyrki Huotari Ratkaistu 23.4.2014 Lehti kertoi syyttäjän tekemästä esitutkinnan lopettamispäätöksestä. Uutisen tietojen perusteella epäilty oli tunnistettavissa, ja hän joutui sen vuoksi kohtuuttomaan julkisuuteen. Kantelu 11.12.2013 Kantelijan mukaan Länsi-Saimaan Sanomat julkaisi 27.9.2013 uutisen ”Edunvalvoja välttyy lakituvalta”. Se perustui syyttäjän syyttämättäjättämispäätöksen yksipuoliseen tulkintaan. Lehti oli kirjoitellut useita rikosilmoituksen perusteeksi keksittyjä valheellisia väittämiä. Kantelija kävi tapaamassa jutun kirjoittanutta toimittajaa jutun julkaisupäivänä. Kantelijan mukaan toimittaja ilmoitti heti, että hänen ei tarvitse ilmoittaa tietolähdettään. Samat henkilöt ovat tehneet kantelijasta yhdeksän rikosilmoitusta, joista yksikään ei ole johtanut syytteeseen, eli niistä kaikista on tullut syyttämättäjättämispäätös. Kantelijan kotipaikka on pieni kunta, ja hän on ollut kunnan palveluksessa kauan. Pienellä paikkakunnalla kaikki tuntevat kaikki. Kantelija on saanutkin useita puhelinsoittoja, ja ihmiset ovat muutoinkin kyselleet, miksi tuollainen juttu on hänestä tehty. Kantelijan mielestä asialle olisi syytä tehdä jotakin. Kantelijan mukaan hän on pyytänyt sekä virheen korjausta että oman kannanoton julkaisua, mutta lehti ei ole niihin myöntynyt. Länsi-Saimaan Sanomien vastaus 23.12.2013 Päätoimittaja Leo Kärsämä vastaa, että uutinen perustuu kihlakunnansyyttäjän 5.9.2013 tekemään julkiseen päätökseen esitutkinnan rajoittamisesta. Kyse ei siis ole syyttämättäjättämispäätöksestä. Jutun kaikki yksityiskohdat löytyvät syyttäjän ratkaisusta. Päätoimittajan vastauksen mukaan rikoksesta epäillyn nimeä, ikää ja ammattia ei jutussa mainita. Uutisen kirjoittanut toimittaja on saanut tietonsa viranomaisasiakirjoista ja poliisin tekemästä esityöstä. Jutussa myös todetaan, että epäilty on kiistänyt syyllistyneensä asiassa rikokseen. Uutinen on Kärsämän mukaan laadittu normaalin hyvän lehtimiestavan mukaisesti. Kantelijaksi esittäytynyt henkilö kävi keskustelemassa uutisesta toimituksessa. Tuolloin hän ei osoittanut yhtään virheellistä kohtaa tekstistä. Mitään kannanottoa tai korjausvaatimusta ei ole toimitettu lehdelle myöhemminkään. Ratkaisu Julkistakin aineistoa julkaistaessa pitää ottaa huomioon yksityiselämän suoja. Kaikki julkinen ei välttämättä ole julkaistavissa. Erityistä varovaisuutta on noudatettava, kun käsitellään alaikäisiä koskevia asioita (JO 30). Rikoksesta tuomitun nimen, kuvan tai muita tunnistetietoja voi julkaista, ellei se tuomitun asemaan tai tekoon nähden ole selvästi kohtuutonta. Alaikäisen tai syyntakeettomana tuomitun henkilöllisyyden paljastamisessa on oltava erityisen pidättyväinen (JO 31). Timo Huovinen Ulla Järvi Anssi Järvinen Tunnistamiseen johtavien tietojen käytössä on syytä olla varovainen, kun kyse on vasta rikosepäilystä tai syytteestä (JO 32). Länsi-Saimaan Sanomat kertoi uutisessaan syyttäjän päätöksestä lopettaa esitutkinta tapauksessa, jossa poliisi oli rikosilmoituksen tai tutkintapyynnön perusteella tutkinut yksityisen edunvalvojan toimia mahdollisessa luottamusaseman väärinkäytössä ja avustuspetoksessa. Lehti kertoi epäillyksi joutuneesta muun muassa sukupuolen, asuinpaikkakunnan, sukulaisuussuhteen päämieheen ja yksityiskohtaisia tietoja epäillyistä rikkomuksista. Kyseessä oli runsaan kolmen tuhannen asukkaan maaseutukunta. Julkisen sanan neuvoston selvitysten perusteella kyseisen kunnan alueella toimi noin tusina yksityistä edunvalvojaa, joista vain osa oli naisia. Tämän vuoksi uutinen ja siinä esitetyt tiedot saattoivat kohdistua vain muutamaan kuntalaiseen. Uutisessa kerrotun tapauksen yksityiskohdat rajasivat mahdollisten epäiltyjen määrää niin paljon, että kantelija oli julkisen sanan neuvoston mielestä jutusta helposti tunnistettavissa. Esitutkinta oli aloitettu ulkopuolisen ilmoituksen perusteella – ei viranomaisen aloitteesta. Tästä syystä toimituksen olisi tullut erityisen tarkasti selvittää ennen uutisointia, oliko ilmoituksen tekijällä mahdollisesti ollut vahingoittamistarkoitus. Edes kaikki julkinen viranomaistieto ei välttämättä ole julkaistavissa. Rikosilmoitus ei johtanut keskeytettyä esitutkintaa pidemmälle, joten tältä osin kantelija ei ollut syyllistynyt lainvastaiseen tekoon. Lehti kuitenkin kertoi huomiota herättävästi sivun pääjutussa esitutkinnasta tietoja, joiden perusteella kantelija joutui kohtuuttomaan julkisuuteen. Toimitus ei myöskään perustellut poikkeuksellista menettelyään esimerkiksi yhteiskunnallisesti merkittävillä seikoilla. Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Länsi-Saimaan Sanomat on rikkonut hyvää journalistista tapaa ja antaa lehdelle huomautuksen. Ilta-sanomat Julkisen sanan neuvoston vapauttava päätös piilomainontaa ja journalistista päätösvaltaa koskevassa asiassa. Ratkaistu 23.4.2014 Lehti kertoi useissa nettijutuissaan pikaruokaketjun lanseeraamisesta Suomeen. Kysymys ei ollut piilomainonnasta. Kantelu 19.12.2013 Kantelijan mukaan Ilta-Sanomat on julkaissut 12.–18.12.2013 välisenä aikana verkkosivuillaan useita uutisia pikaruokaketjun rantautumisesta Suomeen. Kantelijan mielestä jutuissa on hämärtynyt ilmoituksen ja toimituksellisen aineiston raja. Jutut oli julkaistu kolmessa eri osiossa: viihdeuutiset, kotimaan uutiset ja Ruokala.net. Kantelija kysyy, miksi yhden yrityksen ensimmäisen Suomen toimipisteen avaaminen vaati näin monta lähes samanaikaisesti julkaistua artikkelia? Huomiota itse jutuissa herättävät runsaat kehut, kuvituksena SuomenLehdistö 4/2014 17
• Riitta Kalliokoski Lauri Karppi Pasi Kivioja olevat ruokalistat ja muutenkin mainosmaiset otokset, joiden lähde lienee suoraan kyseisen ravintolan markkinointiosasto. Kantelija huomauttaa, että yhdessä jutussa julkkis kehuu jo otsikossa ruokailukokemusta elämänsä upeimmaksi hetkeksi. Lisäksi jutuissa on toistuvasti varsin tarkkoja tuotenimiä. Ilta-Sanomien vastaus 17.1.2014 Päätoimittaja Tapio Sadeoja korostaa vastauksessaan, että Ilta-Sanomilla on selkeät toimintaperiaatteet mainosmateriaalin ja journalistisen sisällön pitämiseen erillään. Ilta-Sanomat on noudattanut näitä periaatteitaan pikaruokaketjua koskevissa uutisissaan. Vastauksessaan päätoimittaja kertoo, ettei Ilta-Sanomat ole saanut tuloja yritykseltä, eikä se ole toiminut ilmoittajana, mainostajana tai sponsorina missään Sanoma Newsin medioissa. Yritys ei ole esittänyt toiveita juttujen näkökulmista tai koosta. Tämän vuoksi päätoimittaja katsoo yksiselitteisesti, ettei Ilta-Sanomat ole syyllistynyt piilomainontaan. Sadeojan mukaan pikaruokaketjun tulo Suomeen on ollut tapahtuma, joka on herättänyt tietyissä, erityisesti nuorisopiireissä suorastaan hurmosta. Hurmos näkyi niin päiväkausia jatkuneena jonona ravintolan edessä kuin sosiaalisessa mediassakin. Sadeoja korostaa, että lehti määrittelee itse, kuinka monta juttua se jostakin ilmiöstä tai tapahtumasta tekee. Ilta-Sanomat kertoi ketjun Suomen-lanseerauksesta useassa artikkelissa, koska siitä muodostui ilmiö. Ravintolasta julkaistut kuvat eivät päätoimittajan mielestä ole mainosmaisia, vaan ilmentävät ilmiötä, jossa osalliset kokivat tapahtuman niin ainutlaatuiseksi asiaksi. He halusivat ottaa ravintolasta, sen sisustuksesta ja ruokalistoista kuvia. Esimerkiksi jutussa ”Varaslähtö! Osa pääsi jo syömään [ravintolaan] – katso kuvat”-jutussa kuvat on ottanut lehden lukija, jonka alkuperäisenä tarkoituksena on ollut kuvien ottaminen sosiaalisessa mediassa jaettavaksi. Yksikään julkaistuista kuvista ei ole peräisin yrityksen markkinointiosastolta. Ratkaisu Ilmoitusten ja toimituksellisen aineiston raja on pidettävä selvänä. Piilomainonta on torjuttava (JO 16). Piilomainontalausuman (5362/L/13) keskeinen periaate on ehdoton journalistinen riippumattomuus mainostajista, ilmoittajista ja sponsoreista. Toimitus ei saa luovuttaa heille minkäänlaista päätösvaltaa toimitukselliseen sisältöön, ei esimerkiksi mahdollisuutta vaikuttaa juttujen näkökulmaan tai kokoon tai siihen, kuka jutun tekee. Yleisön on voitava luottaa siihen, että toimitukset tekevät journalistisin perustein myös kaupallisia tuotteita koskevat esittelyvalintansa ja uutisointipäätöksensä. Ilta-Sanomien verkkosivustolla kerrottiin kuvin ja sanoin pikaruokaketjun Suomeen rantautumisesta ja sen ensimmäisen ravintolan avaamisesta sekä yleisön reaktiosta siihen, kuten noin viikon jatkuneista jonoista. Ravintolan tunnetuin tuote esiteltiin 18 SuomenLehdistö 4/2014 Heli Riitta Kärkkäinen Ollila Jaakko Ujainen Heikki Valkama tarkasti, ja yhden jutun otsikkoon oli nostettu julkisuuden henkilön kehuva mielipide. Lisäksi kolmessa jutussa haastateltiin yritysketjun johtajaa. On normaalia, että lehti tekee juttuja yleistä mielenkiintoa herättävästä tapahtumasta tai ilmiöstä. Neuvosto huomauttaa kuitenkin, että tällaiseen journalismiin sisältyy uskottavuusvaaroja. Tiedotusväline saattaa esimerkiksi toimia varomattomasti antamalla kohtuuttomasti ja kritiikittömästi huomiota kaupallisille tuotteille ja ilmiöille. Tällöin se voi huomaamattaan valjastaa itsensä yleisön silmissä markkinoinnin välineeksi. Esimerkiksi ilmoitusta muistuttava kuva hampurilaisravintolan hinnastosta aiheuttaa epäilyksiä jutunteon motiiveista. Myös Ilta-Sanomien asialle omistama laaja huomio ilman minkäänlaisia vertailevia tietoja herättää perustellusti kysymyksiä lehden journalistisista näkemyksistä. Jutut oli kuitenkin tehty neutraalisti, eikä tekstin tyyli ollut mainosmaisen kehuva. Julkisen sanan neuvoston mielestä lehti saattoi journalistisen päätösvaltansa puitteissa uutisoida ilmiöstä, joka näkyi Helsingin keskustassa sekä sosiaalisessa mediassa. Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Ilta-Sanomat ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa. HELSINGIN SANOMAT Julkisen sanan neuvoston vapauttava päätös piilomainontaa koskevassa asiassa. Ratkaistu 23.4.2014 Lehti kertoi laajasti kuvin ja sanoin suomalaisvalmistajan uutuusmallistosta. Kyse ei ollut piilomainonnasta. Kantelu 10.12.2013 Kantelijan mukaan Helsingin Sanomien Nyt-liitteessä 10.12.2013 julkaistussa jutussa ”Vaatemerkki Samuji julkisti ensimmäisen mallistonsa miehille” ei ole tarpeeksi kriittistä journalistista sisältöä oikeuttamaan viiden mainoskuvan käyttöä. Siksi ensisijaisesti tämä juttu on Samujin miesten malliston mainontaa. Kommentointi ei ole millään muotoa kriittistä, ja siinä on kantelijan mielestä jopa mainonnan sävyjä. Kantelija kertoo kirjoittaneensa palautetta asiasta ja saaneensa vastauksen, vieläpä nopeasti. Toimituksen esimies vakuutti palautteessa, että vaatemerkillä ja NYT:llä ei ole mitään kaupallista yhteistyötä. Kantelijan mielestä ei ole kuitenkaan oikeutettua käyttää näin paljoa mainosmateriaalia journalistisessa julkaisussa – ainakaan, kun kaikki materiaali on yhdeltä tuotemerkiltä. Helsingin Sanomien vastaus 6.2.2014 Päätoimittaja Kaius Niemi vastaa olevan tavanomaista, että kiinnostavia tuotelanseerauksia käsitellään mediassa. Tämä koskee kaikkia tuotealueita. Niemen mukaan Helsingin Sanomat arvioi tuotelanseerausten uutisarvoa aina journalistisin kriteerein. Uusista tuotteista tehdään uutisjuttu, jos niiden kiinnostavuus ja merkittävyys ylittävät toimituksen arvion mukaan leh- Heikki Vento den journalistisen uutiskynnyksen. Uudet tuotteet voivat olla niin kännyköitä, autoja, kirjoja kuin tässä tapauksessa vaatteitakin. Tässä tapauksessa kyse on suomalaisesta vaatemerkistä Samujista, joka viime aikoina on nostanut voimakkaasti profiiliaan myös kansainvälisesti. Kun tällainen kotimainen vaatevalmistaja ilmoittaa merkittävästi laajentavansa tuotantoaan, päätoimittaja Niemen mukaan Helsingin Sanomien uutiskynnys ylittyy. Yritys ei millään tavoin vaikuttanut jutun julkaisupäätökseen eikä aiheen käsittelytapaan. Jutun kirjoittanut toimittaja tai muu toimituksen henkilöstö eivät myöskään ole saaneen jutun perusteella etuisuuksia. Päätoimittaja Niemi sanoo, että Nyt.fi-sivustolla julkaistussa tiiviissä jutussa muotitoimittaja arvioi uutta mallistoa kuvanäytteiden avulla ja neutraalein kommentein. Ne eivät Niemen mukaan sisällä mainontaa. Jutussa ei myöskään kerrota kaupallisia saatavuus- tai hintatietoja. Kuvituksena on käytetty tuotekuvia, koska on perusteltua näyttää lukijoille, miltä uusi mallisto näyttää. Vaatekappaleiden esittely sellaisenaan ei Niemen mukaan ole piilomainontaa, koska kuvilla on selkeä informaatioarvo. Ratkaisu Tiedonvälityksen sisältöä koskevat ratkaisut on tehtävä journalistisin perustein. Tätä päätösvaltaa ei saa missään oloissa luovuttaa toimituksen ulkopuolisille (JO 2). Ilmoitusten ja toimituksellisen aineiston raja on pidettävä selvänä. Piilomainonta on torjuttava (JO 16). Helsingin Sanomien verkkolehden Nyt-liitteessä esiteltiin suomalaisen vaatemerkin paitamallistoa. Kyse oli tunnetun suunnittelijan ensimmäisistä miehille tarkoitetuista tuotteista. Jutussa käytettiin vaatemerkin tuotekuvia, joita lehden oma muotitoimittaja kommentoi. Julkisen sanan neuvoston mielestä uutuustuotteiden esittely sinällään ei hämärrä ilmoitusten ja toimituksellisen aineiston rajaa. Neuvosto ei epäile päätoimittajan vakuutusta siitä, että juttu perustui journalistiseen harkintaan. Suomalaisen vaatemerkin uutuustuotteilla, joilla pyritään kansainvälisillekin markkinoille, on uutisarvoa. Jutun luonnehdinnat tuotteista olivat niukkoja eivätkä sisältäneet ylisanoja tai kehuja. Jutussa ei myöskään mainittu hintoja eikä ostopaikkoja. Lukijan mahdollisuuksia arvioida jutun luonnetta hämärsi vaatemalliston promo- eli myynninedistämiskuvien käyttö ilman mainintaa kuvalähteestä. Neuvoston mielestä juttu kuitenkin erottui riittävästi lehden ilmoitussisällöstä. Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Helsingin Sanomat ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa. JUVAN LEHTI Julkisen sanan neuvoston vapauttava päätös nimen suojaa koskevassa asiassa. Ratkaistu 23.4.2014 Lehti kertoi nimeltä mainiten yrityksen toimitusjohtajaan kohdistuvista talo- usrikosepäilyistä, jotka olivat tulossa lähiaikoina käräjäoikeuden käsittelyyn. Uutisen tiedot pitivät paikkansa. Nimen julkaisu ennen oikeuden istuntoa ei ollut kohtuutonta. Kantelu 6.12.2013 Kantelijan mukaan Juvan Lehdessä 21.11.2013 julkaistussa kirjoituksessa on rikottu Journalistin ohjeiden kohtaa 32. Kantelija vetoaa myös JSN:n antamaan periaatelausumaan ”Nimi rikosuutisissa”. Kyseisessä rikosuutisessa toimittaja on päättänyt julkaista rikoksesta epäillyn nimen, vaikka se ei ole millään tavoin perusteltua. Kyse on pkyrityksestä ja niin sanotusti tavallisesta kansalaisesta, joten ei voida väittää, että yleinen etu olisi vaatinut nimen julkaisemista. Nimen julkaiseminen on tässä tapauksessa aiheuttanut kohtuutonta kärsimystä paitsi rikoksesta epäillylle, myös hänen läheisilleen. Mainittakoon erikseen, että jutun tuomioistuinkäsittely ei ole vielä alkanut. Juvan Lehden vastaus 9.1.2014 Päätoimittaja Antero Heikkinen vastaa, että Juvan Lehti on yhden ainoan kerran uutisoitunut asiasta. Yhden palstan uutiseen ”lipsahti” rikosepäillystä epäillyn, yhtiön entisen omistajan ja johtajan nimi. Tämä kummeksui nimen mainitsemista marraskuussa lähettämässään sähköpostissa. Päätoimittaja kertoo vastanneensa hänelle anteeksipyynnön kera pahoitellen, että kyseessä oli työtapaturma. Päätoimittaja kertoo tuntevansa henkilökohtaisesti rikoksesta epäillyn 20 vuoden ajalta ja tehneensä hänen kanssaan hyvää yhteistyötä. Heikkisellä ei ollut rikosepäilyjen vallitessakaan mitään syytä vahingoittaa epäiltyä eikä hänen läheisiään. Ratkaisu Rikoksesta tuomitun nimen, kuvan tai muita tunnistetietoja voi julkaista, ellei se tuomitun asemaan tai tekoon nähden ole selvästi kohtuutonta. Alaikäisen tai syyntakeettomana tuomitun henkilöllisyyden paljastamisessa on oltava erityisen pidättyväinen (JO 31). Tunnistamiseen johtavien tietojen käytössä on syytä olla varovainen, kun kyse on vasta rikosepäilystä tai syytteestä (JO 32). Juvan Lehti kertoi uutisessaan, että naapurikunnassa toimivan yrityksen toimitusjohtajaa ja pääomistaja koskevien talousrikosepäilyjen käsittely oli alkamassa käräjäoikeudessa. Uutisen mukaan syyte oli tulossa ainakin törkeästä kirjanpitorikoksesta, törkeästä väärennyksestä ja törkeästä petoksesta. Epäilty mainittiin nimeltä. Yritystä, sen pääsemistä yrityssanee- rauksen ja ajautumista konkurssiin oli seurattu muissa tiedotusvälineissä jo vuosia. Myös konkurssin jälkeen paljastuneita, entiseen toimitusjohtajaan kohdistuneita talousrikosepäilyjä käsiteltiin alueen tiedotusvälineissä ja laajemminkin nimeltä mainiten. Nimen suojasta päätettäessä on otettava huomioon epäillyn asema, teon laatu, ajankohta ja uutisen totuudenmukaisuus. Julkisen sanan neuvoston selvityksen mukaan Juvan Lehden uutisen tiedot pitivät paikkansa. Epäilty oli paikallisesti merkittävän ja valtakunnallisestikin tunnetun yrityksen omistaja ja toimitusjohtaja, joten asemansa vuoksi hänen nimensä julkaisukynnys oli madaltunut. Epäillyt teot kohdistuivat yksityisten tahojen lisäksi myös viranomaisiin. Näillä perusteilla neuvosto pitää perusteltuna nimen julkaisua ennen oikeudenkäyntiä. Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Juvan Lehti ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa. Ratkaisut tekivät: Risto Uimonen (pj), Timo Huovinen, Jussi Lankinen, Anssi Järvinen, Riitta Kalliokoski, Anssi Halmesvirta, Heli Kärkkäinen, Riitta Ollila, Jaakko Ujainen, Seppo Määttänen ja Heikki Vento, paitsi ratkaisussa STT:n uutisesta, jota tekemästä puuttuivat Lankinen ja Ujainen. Iltalehti Julkisen sanan neuvoston vapauttava päätös ihmisarvon kunnioittamista koskevassa asiassa. Uskonnollista taustaa ei kerrottu käräjäoikeuden tuomion yhteydessä halventavasti tai asiaankuulumattomasti. > Lue kaikki tuoreet päätökset kokonaisina osoitteessa www.jsn.fi Sanomalehtien Liitossa tapahtuu > 9–11.6. WAN-IFRA 66th World Newspaper Congress, Torino > 8.–10.10. INMA European News Media Conference, Tallinna > 10.10. Kaupunkilehtipäivä 2014, Tampere > 30.–31.10. Paikallislehtipäivät 2014, Kalajoki > 12.11. Mediapäivä ”Luova Suomi”, Helsinki > 20.11. Jakelun ajankohtaispäivä, Vantaa Lisätietoa: www.sanomalehdet.fi/ ajankohtaista/tapahtumakalenteri
• Nimityksiä suomen.lehdisto@ sanomalehdet.fi Kangasalan Sanomat FM Tuula Ruusumaa on nimitetty päätoimittajaksi. Hän työskenteli aikaisemmin lehden uutistuottajana. Edellinen päätoimittaja-toimitusjohtaja Matti Kauhanen jatkaa Kangasalan Sanomalehti-Osakeyhtiön toimitusjohtajana. Uusiin tehtäviin Antti Moilanen on nimitetty logistiikkapäälliköksi kesäkuun alusta alkaen. Taru Ojala on nimitetty logistiikkajohtajaksi vastuualueenaan jakelutoiminnot. eeva vierros Sisä-Suomen Lehti Päätoimittajaksi on nimitetty Tapio Honkamaa. Hän aloittaa tehtävässä kesäkuun alussa. Honkamaa on työskennellyt urallaan toimittajana ja esimiestehtävässä muun muassa Keskisuomalaisessa, Taloussanomissa ja Kauppalehdessä. Hän toimi seitsemän vuotta Länsi-Savon päätoimittajana. Viimeksi hän työskenteli toimittajana Keskisuomalaisessa. Sisä-Suomen Lehden aiempi päätoimittaja Eija Varteva jää eläkkeelle. Aamulehti VTM Lauri Nurmi on nimitetty Aamulehden toimittajaksi Alma Aluemedian Helsingin-toimitukseen. Nurmi siirtyi Aamulehteen Keski-Uusimaan urheilun esimiehen tehtävistä. Alma Aluemedia Tradenomi, AMK Marja-Leena Rautaparta-Ojala on nimitetty henkilöstöpäälliköksi. Hän jatkaa myös Alma Manun henkilöstöpäällikkönä. YTM Katja Laihonen on nimitetty Aamulehden ja Alma Aluemedian mediamyynnin printin tuotepäälliköksi. Hän toimi aikaisemmin Alma Aluemedian tutkimuspäällikkönä. KTM Mira Sarkola-Lehtonen on nimitetty mediamyynnin onlinemainonnan tuotepäälliköksi. Alma Manu Virpi Oksala on aloittanut asiakkuuspäällikkönä vastuualueenaan jakelun asiakkuudet. Asko Eriksson on nimitetty Satakunnan jakelun aluepäälliköksi. Juha Salo on nimitetty aluepäälliköksi vastuualueenaan Pirkanmaan jakelu, länsi. Rauno Asplund on nimitetty aluepäälliköksi vastuualueenaan Pirkanmaan jakelu, itä. Joutsen Media Oy ”Kaikkien toimittajien pitäisi päästä Julkisen sanan neuvostoon välillä harjoittelemaan. Journalistin ohjeet unohtuvat niin helposti”, sanoo JSN:n valmistelevaksi sihteeriksi vastavalittu Nenne Hallman. Medianomi Sauli Pahkasalo on nimitetty paikallislehti Rantalakeuden päätoimittajaksi. Pahkasalo jatkaa myös kaupunkilehti Oulu-lehden päätoimittajana. Kaksoispäätoimittajuus alkaa loppukesästä. Pahkasalo on aiemmin toiminut muun muassa Kalajoen Seutu ja Puruvesi -lehtien päätoimittajana ja ItäSavon aluetoimituksen esimiehenä. Journalistin ohjeiden tulkki Julkisen sanan neuvoston valmistelevalla sihteerillä Nenne Hallmanilla on haastatteluhetkellä puntaroitavanaan kaksi kantelua. Niistä hän työstää päätösehdotuksen JSN:lle, jonka 14 valittua lopulta jakavat vapauttavat ja langettavat. Keissien valmistelu on tarkkaa lukemista, Journalistin ohjeiden läpikäyntiä, lähteiden tarkistamista, lisätietojen pyytämistä sekä kommunikointia tuohtuneen yleisön ja toimitusten välillä. Viestintä on muodollista, kirjallista ja molemmin puolin harkittua. – Jos ottaisimme kanteluita vastaan puhelimitse, niitä olisi paljon enemmän, tehtävässään huhtikuussa aloittanut Hallman sanoo. Ulkoisesti paperinpyörittelyn sukuinen prosessi on Hallmanin mielestä äärimmäisen kiehtovaa eettistä pohdintaa. – Sisällöltään työ on pelkkää journalismia. Tämähän SuomenLehdistö on sitä, mistä journalistit puhuvat keskenään illat pitkät. JSN:ssä Hallman kokee tehneensä paluun esimiestöistä journalismin pariin. Hän aloitti toimittajan uransa paikallislehti Pyhäjokiseudussa ”Jos ottaisimme kanteluita vastaan puhelimitse, niitä olisi paljon enemmän.” ja eteni Sanoman toimittajakoulun kautta Helsingin Sanomien sunnuntaitoimitukseen, Radio Cityyn ja Ylelle. Free-kautenaan Hallman käsikirjoitti dokumentteja ja viihdettä televisioon ja oli aktiivinen edunvalvonnassa. Vuonna 2004 Hallmanista tuli toimituspäällikkö ensin Koti ja keittiö -lehteen ja neljän vuoden kuluttua Kotilieteen. Ennen nykyistä pestiään hän toimi pitkään tuotanto- yhtiö Susamurun julkaisujohtajana. Viime syksynä yhtiö kuitenkin lopetti lehtien julkaisemisen, ja Hallman jäi vaille työtä. Hallman saa nopeasti intuition päätösehdotuksesta. Ensimmäinen ajatus tosin voi olla väärä. – Olen joutunut oppimaan, että mikään ei ole niin tärkeää kuin oman virheen myöntäminen, vaikka journalisti yrittää olla virheetön. Hallman ei ole itse koskaan joutunut neuvoston käsittelyyn. Kanteluiden määrä on kuitenkin moninkertaistunut 2000-luvun alusta. Syyksi hän epäilee verkkojulkaisemista, jossa harkintaan jää vähän aikaa. Kanteluinto osoittaa Hallmanin mielestä JSN:n olevan entistäkin tärkeämpi. – Harvalla alalla on koodistoa, josta voi tarkistaa, onko toiminut oikein. Se on poikkeuksellinen vahvuus suomalaisessa mediassa. Riikka Virranta VIESTINNÄN AMMATTILEHTI Levikki: 2 815 LT/11. Päätoimittaja: Kaija Jäppinen. Toimitussihteeri: Noora Autio. Toimittaja: Riikka Virranta. Taitto: Noora Autio ja Riikka Virranta. Toimitus: Lönnrotinkatu 11, 00120 Helsinki. Puhelin: (09) 228 77 300. Faksi: (09) 607 989. Sähköposti: suomen.lehdisto@sanomalehdet.fi. Suomen Lehdistö internetissä: www.suomenlehdisto.fi. Julkaisija: Sanomalehtien Liitto ry / Tidningarnas Förbund rf. Ilmestyminen: 83. vuosikerta. 9 numeroa vuodessa. Tilaukset ja osoitteenmuutokset: sl@sanomalehdet.fi. Tilaushinnat 2013: kestotilaus 84,00 euroa / vuosi (sis. alv 10%), määräaikainen tilaus 89,70 euroa /vuosi (sis. alv 10%), määräaikainen opiskelijatilaus 44,85 euroa / vuosi (sis. alv 10%). Kestotilaus jatkuu niin kauan kuin itse haluat. Maksettua tilausmaksua ei palauteta, kun tilaus irtisanotaan. Määräaikainen tilaus ei jatku tilausjakson päätyttyä ilman erillistä ilmoitusta. ISSN: 0039-5587. Ilmoitukset: KelpomediaOy, Jukka Vivolin, puhelin 050 5029706, jukka.vivolin@gmail.com. Painopaikka: Botnia Print, Kokkola. Helsingin Uutiset Sakari Nupponen aloittaa päätoimittajana heinäkuun alussa. Hän siirtyy tehtävään kaupunkilehti Tamperelaisen päätoimittajan paikalta. Nupponen on työskennellyt aiemmin muun muassa uutispäällikkönä IltaSanomissa sekä toimittajana Ilta-Sanomissa, Taloussanomissa, Talouselämässä, Aamulehdessä, Satakunnan Kansassa ja Ylä-Satakunnassa. Keskisuomalainen Oyj Konsernin myyntijohtajaksi on nimitetty Erkki Summanen, joka jatkaa myös Savon alueen medialiiketoiminnasta vastaavana johtajana. Summasen tehtävänä on organisoida ja koordinoida Keskisuomalainen-konsernin mediamyynti. Konsernin painotoiminnasta vastaavaksi johtajaksi on nimitetty Jukka Ahokas. Ilmestysmisaikataulu 2014 Nro Ilmestyy Aineistot Varaukset 5/14 18.6. 2.6. 27.5. 6/14 27.8. 18.8. 12.8. 7/14 1.10. 22.9. 16.9. 8/14 5.11. 27.10. 21.10. 9/14 10.12. 1.12. 25.11. SuomenLehdistö 4/2014 19