• MEDIA-ALAN OMA LEHTI • NrO 5 • 19.8.2015 • PErUSTETTU VUONNA 1930 SuomenLehdistö AAMULEHDEN UUTISPÄÄTOIMITTAJAN Jussi Tuulensuun mielestä sanomalehtien pitää tarjota lukijoille ratkaisuja ja keskittyä olennaiseen. »Sivut 8–9 USA:n lehdet uuteen aikaan Älykkäät kynät ja lehtiöt Uusi teknologia nopeuttaa toimittajien työtä. »Sivu 4 Verkko meni printin ohi Netti on perinteisiä välineitä suositumpi uutislähde. »Sivu 6 Digi-alv ja Yle pohdintaan Uusi hallitusohjelma ymmärtää sanomalehtien haasteet. »Sivu 20 Haastavinta digimyllerryksessä on keskisuurilla sanomalehdillä »Sivut 10–13 vesa laitinen Lännen Median Matti Posio: Sekuntien uutiskilpailu ei kannata. »Sivut 14–16 Yleisöä edustava Heli Kärkkäinen nauttii työskentelystä JSN:ssä. »Sivut 8–9
• LEHTI LOGO LUKUTAITO ON LUKEMATTOMAN ARVOKAS Exeratem. Es eliquunt ligendant. Ris isto coraect atioreperi untiatibust essimagnia sim rempore rciunt, utendi nobis volo oficae ommoluptum experia verent, ex est harcita temquodi cusdae veliquam aut et pro bla de dolorestiis. SuomenLehdistö
• SuomenLehdistö 5/2015 3 5/2015 kolmesta poikki Digikultaa vuolemassa? sisältö AjAnkohtAiStA 4Teknologia nopeuttaa toimittajien työtä. 5Paikallinen sopiminen kannattaa, kirjoittaa Journalistiliiton Hanne Aho. 6 Suomalaiset maksavat verkossa uutisista useammin kuin muut eurooppalaiset. 8 Jussi Tuulensuu kehottaa keskittymään yhteen asiaan kerrallaan. tAuStAt 10-13 USA:n isot lehdet hakevat toisistaan yliotetta digikilpailussa. 14-16Kun monta lehteä tekee yhteistyötä Lännen Mediassa, suunnittelun selkeys on avainasemassa. PALStAt 17 Pelillisyys on uutisoinnin nouseva trendi. 18Hyvä editointi on sellaista, että lukija ei huomaa sitä. 21Susien kaatoluvasta valittaneen nimen julkaiseminen laittoi JSN:n äänestämään. 20 Hallitusohjelma on sanomalehdille suopea. 23 Janne Rantanen aloitti LänsiSuomen päätoimittajana. ” Vuosikausien pudotuksen jälkeen maasto on tasaisempaa, mutta tie silti pomppuista.” Lehtimyyntiä Virginiassa USA:ssa. Monikulttuurisuus Noora Autio Törmäättekö monikulttuurisuuden vastustamiseen tai rasismiin? Miten? Kuuluuko sanomalehden edistää eri kulttuurien hyväksymistä? Miten? Miten kesän keskustelu on vaikuttanut käytäntöihinne? Kyösti Karvonen päätoimittaja, Kaleva Kyllä törmäämme, useinkin, enemmän rasismiin. Verkkokeskustelussa sitä suorastaan vilisee. Kun näitä möläytyksiä ei julkaista, sitten naristaan sensuurista. Mölinä alkaa niinkin pienestä kuin ruotsin kielen puolustamisesta. Se tästä vielä puuttuisi, että sanomalehdet vaikenisivat! Johtavat poliitikot ottavat kantaa valitettavan vaisusti. Kun näin on, median on puhuttava rohkeasti ja kovalla äänellä. Kaikkea ei pidä hyväksyä, mutta rasismi kumpuaa osin tietämättömyydestä. Koska aihepiiri on ollut koko kesän kuuma, siitä on kirjoitettu tavallista enemmän. Aihetta on kommentoitu ahkerasti myös pääkirjoituksissa. Alueellamme on useita pakolaisten vastaanottokeskuksia, ja siksikin teema on tärkeä. Pasi Koivumaa päätoimittaja, Karjalainen Yleisönosastoillemme tarjotaan säännöllisesti ja valitettavasti enenevässä määrin kirjoituksia, joissa syyllistytään kiihottamiseen jotakin kansanryhmää vastaan ja joita emme voi julkaista. Kuuluu toki, joskin ennen muuta se kuuluu yhteiskunnallisille toimijoille, joiden tekemistä media seuraa. Uutisoimme ja teemme pääkirjoituksia säännöllisesti maahanmuutosta ja eri kulttuureista, ja meillä on myös maahanmuuttajia kolumnisteina. Aina kun valtakunnallisesti tapahtuu jotakin uutisarvoista, paikallistamme maakuntalehtenä näitä uutisia täkäläiselle tasolle, tässä tapauksessa muun muassa haastattelemalla maahanmuuttajia ja heidän edustajiaan. Päivi Anttikoski päätoimittaja, Helsingin Sanomat Keskustelupalstoillamme mielipiteiden vaihto käy kiivaana, ja sosiaalisen median jaot lisääntyvät huomattavasti. Keskustelu siirtyy nopeasti palstoiltamme someen, koska moderaattorit siivoavat törkyisimmät ja loukkaavimmat kommentit pois. Sosiaalisessa mediassa voi lyödä ja kirjoittaa juuri niin kuin haluaa. Tietysti. Median kuuluu edistää erilaisten kulttuureiden tutummaksi tekemistä ja ihmisten tasa-arvoisuutta, koska se lisää ymmärrystä ja sitä kautta toivottavasti hyväksymistä. Median tehtävänä on myös keskustelun lisääminen. Meidän tulee tuoda keskusteluun faktaa ja analyysiä ja viedä sitä eteenpäin. Sen lisäksi, että olemme uutisoineet kesän tapahtumista ja käynnissä olevasta keskustelusta, olemme myös taustoittaneet näitä aihepiirejä ja etsineet ratkaisuja. HS elää keskellä tätä yhteiskuntaa, ja olemme tehneet laajasti juttuja aiheesta aiemminkin. > Lue myös digilehti ja lisää uutisia Suomen Lehdistön verkkopalvelussa osoitteessa www.suomenlehdisto.fi SYÖKSYKIERRE ON OHI , myllerrys jatkuu. USA:n sanomalehdet ovat oppineet elämään muuttuneessa maailmassa. Näin tiivistää Saska Saarikoski raporttinsa Yhdysvaltain sanomalehtimarkkinoista sivuilla 10–13. Mainosmyynnin miinukset ovat lännen kultamailla nyt selvästi pienempiä kuin Suomessa. Levikkitulot ovat hienoisessa kasvussa. Vuosikausien pudotuksen jälkeen maasto on tasaisempaa, mutta tie silti pomppuista. Ilmoitustulojen väheneminen on suurin ongelma molemmin puolin Atlantia. Tilausmaksujen osuus lehtien tuloista on siksi kasvanut huomattavasti. NEW YORK TIMESIN kustantaja Arthur Sulzberger Jr. muisteli kesäkuussa WAN-IFRAn maailmankongressissa Washingtonissa, kuinka ilmoitustulojen osuus oli 90 prosenttia hänen aloittaessaan uransa. Nyt lukijat maksavat jo yli puolet lehden tuloista. Suhde on sama Suomessa ja koko maailmassa. Digitulojen osuus maailman kaikkien sanomalehtien tuloista oli viime vuonna vain seitsemän prosenttia, täsmälleen saman verran kuin Suomessa. Myös Yhdysvalloissa edelleen noin 90 prosenttia lehtien tuloista tuli printistä. Yhtiötasolla digin osuus saattaa kuitenkin olla useita kymmeniä prosentteja, koska monet uudet digipalvelut eivät liity suoraan lehden julkaisutoimintaan. BH Media Groupin toimitusjohtaja Terry Kroeger huomautti Washingtonissa, että digiprosentin nopeaan kasvattamiseen on olemassa helppo keino: tuhotaan printtibisnestä. Digitulot ovat 100 prosenttia heti, kun lehden painaminen lopetetaan, mutta montako toimittajaa jäljelle jäävillä tuloilla työllistetään? WASHINGTON POSTIN toimitusjohtaja Stephen Hills totesi, että printti on tärkeä, koska sen tulot mahdollistavat digitaalisen tulevaisuuden rakentamisen. Kasvua printistä ei hänen mukaansa kannata kuitenkaan enää odottaa. Suunta on selvä, mutta muutosvaihe kestää kauemmin kuin innokkaimmat digisaarnaajat toivovat ja vähemmän aikaa kuin vannoutuneimmat printin puolustajat luulevat. Kun talous taas joskus kasvaa, se tuloutuu nimenomaan digissä ja mobiilissa. Siksi siellä on oltava vahvasti mukana. Jukka Holmberg päätoimittaja jukka.holmberg@sanomalehdet.fi
• 4 SuomenLehdistö 5/2015 Monet toimittajat käyttävät teknologiaa, joka nopeuttaa työtä. Esimerkiksi erikoiskynällä tehty haastattelu siirtyy hetkessä tietokoneelle. ToimiTTajan arki on pahimmillaan tappelua vanhentunutta teknologiaa vastaan. Stressitaso nousee, ja jutun tekeminen viivästyy, kun diginauhuri ei toimi, tiedostot ovat hukassa tai toimitusjärjestelmä tökkii. Nykypäivänä journalisti voi kuitenkin myös merkittävästi sujuvoittaa töitään mobiiliteknologialla. Mobiililaitteet, kuten älypuhelimet, tabletit ja kannettavat tietokoneet, ja niihin ladattavat sovellukset helpottavat työvaiheita tiedonkeruusta haastattelujen tekemiseen, niiden purkamiseen ja jutun kirjoittamiseen. – Mobiililaitteita voidaan käyttää oikeastaan kaikissa työvaiheissa, toteaa tutkijatohtori Heli Väätäjä Tampereen teknillisestä yliopistosta. Hän on tutkinut väitöskirjassaan älypuhelimien käyttöä ja käyttökokemuksia toimittajien ja visuaalisten journalistien uutistyössä. Kun hän aloitti tutkimuksensa vuonna 2008, vain harva journalisti hyödynsi älypuhelinta työssään. Nyt siitä on tullut perustyökalu. Sovellus joka lähtöön Suosituista mobiilisovelluksista tiedon tallentamista helpottaa esimerkiksi Dropbox, pilvipalvelu, jonne voi tallentaa kuvia ja tiedostoja. Tiedostot ovat sovelluksen kautta helposti saatavissa ja jaettavissa eri laitteilla. Pocket taas on sovellus, joka tallentaa verkkoartikkelit ja -sivut yhdellä klikkauksella myöhempää lukemista varten. Esimerkiksi tiettyyn juttuprojektiin liittyvät lähdeartikkelit voi tallentaa palveluun omalla hakusanallaan. Puhelinhaastatteluissa hyödyllisiä ovat muun muassa Android-laitteille tarkoitetut Automatic Call Recorder ja Yallo sekä Skype-puhelut Applen laitteilta tallentava Call Recorder. Kasvokkain tehtävissä haastatteluissa esimerkiksi Androidille ja Applelle suunnattu AudioNote sekä Microsoftin OneNote tallentavat äänen ja synkronoivat ääninauhan ja muistiinpanot. Synkronoinnin ansiosta muistiinpanoja vastaavan kohdan löytää nauhalta helposti. Haastattelunauhan purkaminen on tunnetusti tympeää puuhaa. Iphonelle saatava Dragon Dictation lienee pisimpään markkinoilla ollut sovellus, joka tunnistaa myös suomenkielisen puheen ja purkaa sen testiksi älypuhelimen näytölle. Se tosin soveltuu ainakin vielä tällä hetkellä paremmin lyhyiden ja selkokielisten viestien saneluun kuin polveilevan haastattelun purkamiseen. Kynä nauhoittaa haastattelun Valtioneuvoston verkkoviestintäpäällikkönä työskentelevä teknologiatoimittaja Pekka Pekkala kertoo käyttävänsä haastattelukeikoilla Live Scribe -kynää. Se näyttää tavalliselta mustekynältä, mutta sen sisällä on nauhuri, joka tallentaa haastattelun. Pieni infrapunakärki taas tallentaa erikoisvalmisteiselle paperille tehdyt muistiinpanot. Kun tiedoston purkaa tietokoneelle, muistiinpanoja vastaavan kohdan voi tarkistaa nauhalta hetkessä. Se nopeuttaa jutun kirjoittamista ja parantaa sitaattien täsmällisyyttä. Live Scribe -kynä maksaa mallista riippuen noin 110–180 euroa ja esimerkiksi 200-sivuinen erikoisvalmisteinen muistikirja noin 23 euroa. Sovelluksista Pekkalalle tärkeä on myös Evernote, joka helpottaa muistiinpanojen tekemistä ja niiden pitämistä järjestyksessä. Sinne hän kerää juttujensa kannalta hyödyllistä aineistoa: netistä lukemiaan artikkeleita, tuotearvioita, kuvia ja PDFtiedostoja. Kun on aika ryhtyä kirjoittamaan, materiaali on valmiiksi yhdessä paikassa. Pekkala tekee teknologiajournalistin töitä freelancerina, mutLehtiökin voi olla älykäs AJANKOHTAISTA
• SuomenLehdistö 5/2015 5 taustat AjAnkohtAistA: PUhEEnAihE ki ss apö yd äl le ta edellä luetelluista työkaluista ja sovelluksista voivat hänen mukaansa hyötyä myös työsuhteiset toimittajat. – Jos olisin ammattijalkapalloilija, olisi hullua tyytyä seuran minulle antamiin kenkiin sen sijaan, että valitsisin itse sopivat kengät itselleni, Pekkala vertaa. – Välineet ovat tärkeät, varsinkin nykyään. Ne helpottavat kiirettä. Mitä vähemmän on säätämistä ja säveltämistä, sitä enemmän on aikaa tehdä sisältöä. Työnantaja ei aina tarjoa uusinta teknologiaa Teknologian nopea kehitys on johtanut siihen, että työnantaja ei enää aina pysty tarjoamaan toimittajille uusimpia työvälineitä. ” Jos joku hoksaa hyvän sovelluksen, se leviää toimituksessa.” Alis A JA vit s Miten hyödynnät teknologiaa työssäsi? JUKKA-PEKKA RÄSÄNEN verkkotoimittaja, Savon Sanomat lähinnä uutisten seurannassa sosiaalisen median sovelluksia, kuten twitteriä ja Facebookia. työpaikalla meillä on käytössä samsungin älypuhelimet, joissa on Automatic Call Recorder -nauhoitusohjelma. Älypuhelimella on myös helppo kuvata still-kuvaa ja videoita. Koen, että työnantaja tarjoaa riittävät välineet työn tekemiseen, enkä oikeastaan kaipaa lisää teknologian apua mihinkään työvaiheeseen. ALEKSI MOISIO uutispäällikkö, Taloussanomat Käytän aktiivisesti sosiaalisen median työkaluja. varsinkin twitteristä tulee bongattua ideoita, kommentteja ja keskustelua. Hyödyllisiä ovat myös rsslukijat, joilla voi seurata päivittyviä tietoja, kuten uutisia, tiedotteita ja tilastoja. Käytän lisäksi Googlen ilmaisia työkaluja, joista on hyötyä datajournalismissa. Puheen tekstiksi muuttava sovellus olisi hirveän hyödyllinen, samoin tekstinkäsittelyn indeksointityökalu tiedon hakemiseen. – Mobiilisovellusten kustannukset ovat pienet, ja niitä on tosi helppo ottaa käyttöön. Siihen ei tarvita koko toimitusorganisaation pyörähtämistä, sanoo Heli Väätäjä. Esimerkiksi Satakunnan Kansassa hyväksytään, että toimittajat käyttävät omia työvälineitään. Kehitysjohtaja Inka Partasen mukaan on vain hyväksi, että SK:ssa on innokas toimitus, joka kokeilee ennakkoluulottomasti uusia sovelluksia. – Me emme voi mitenkään keskitetysti tarjota kaikkia palveluja, vaan niiden käyttöönotto on toimittajien oman aktiivisuuden varassa. Jos joku hoksaa hyvän sovelluksen, se leviää toimituksessa, hän sanoo. Janne Arola >Kaikki jutussa mainitut sovellukset ovat saatavissa Applen App Storesta, Googlen Playsta ja/tai Windows Phone Storesta. Sovellusten perusversiot ovat ilmaisia tai muutaman euron hintaisia. Lisää toimittajille hyödyllisiä sovelluksia löytyy esimerkiksi osoitteesta: www.journalism.co.uk/journalism-tools/ s341/. TyömarkkinajärjesTöjen sapeleissa käy läiske. Työnantajat katsovat, että työaikaa on pidennettävä ja joustoja tarvitaan. Työehtosopimuksetkin rajoittavat liikaa työelämää. On myös vihjailtu, että työntekijät olisivat suurin piirtein suurin este tuottavuuden parantamisessa. Mitä voi työntekijäjärjestöiltä vastaukseksi odottaa? Yksipuolisiin vaatimuksiin vastataan aina samoin: kovaa vasten pannaan kova. Keskustelu koskee media-alaa muiden joukossa, mutta voidaanko vaatimuksia soveltaa meille? Ja olemmeko me journalistit estäneet media-alan kehittämisen? Alan työntekijöiden on ollut pakko joustaa läpi yt-muutosten ja niiden aiheuttaman työvoiman vähenemisen. Silti samat työt on hoidettu. On kehitytty ja kehitetty muun muassa digitekemistä enemmän kuin monella muulla alalla yhteensä. Ylitöitä on tehty ja tehdään palkatta edelleen. Journalistit tykkäävät työstään ja ovat sitoutuneita siihen. On sama, kokoontuvatko journalistit lounaalla tai Facebookissa, he pohtivat, mitä pitäisi tehdä, miten selvitä digimurroksesta ja niin edelleen. He kantavat työstään suurta vastuuta. On vaikea nähdä, että tällä alalla työntekijät olisivat olleet suuri este muutokselle. Myös ajatus työajan pidentämisestä istuu huonosti journalistiseen työhön. Olennaista kun ei ole se, kuinka kauan työpaikalla istutaan vaan se, mitä siellä tehdään. Jos töissä mietitään työtehtäviä, työt etenevät. Jos pelätään seuraavia yyteitä, ne eivät etene. Alan menestyksen kannalta meidän kannattaisi keskittyä asioihin, joista voi olla meille oikeasti hyötyä. Kuten esimerkiksi keskustelun ilmapiirin luomiseen sekä paikallisen sopimisen kehittämiseen. paikallinen sopiminen vaatii paljon. Se vaatii luottamusta työntekijän ja työnantajan välille. Se vaatii välineitä: tietoa ja neuvotteluosaamista kaikille työpaikan tasoille. Paikallinen sopiminen vaatii myös avoimuutta, aikaa opetella ja neuvotella. Se vaatii ymmärryksen siitä, että sopiminen ei tarkoita sanelua. Aito paikallinen sopiminen on tulevaisuutta, se antaa mahdollisuuden sopia yrityksen ja työntekijän tarpeiden mukaan. Toimivaan paikalliseen sopimiseen ei päästä laeilla tai pakottavilla velvoitteilla, ne voivat turhan usein johtaa paikalliseen riitelyyn. Tie paikalliseen sopimiseen käy luottamuksen palauttamisen ja neuvottelukulttuurin luomisen kautta. Tänä päivänä eväät eivät työpaikoilla vielä riitä paikalliseen sopimiseen muuten kuin annetuissa tiukoissa raameissa. Puuttuu osaamista ja luottamusta, ehkä viitseliäisyyttäkin – ja aikaa. Akuutissa kiireessä tehdään mieluummin omat työt kuin ryhdytään pitkäjänteisiin neuvotteluihin. Silti harjoitteluun kannattaisi panostaa. Vaikka paikallinen sopiminen ei anna tulosta kvartaalissa, niin lopulta se kannattaa. Me emme voi vaikuttaa Suomen tämänhetkiseen alakuloon, mutta omiin sisäisiin asioihin voimme. Pureudutaan siis media-alan konkreettisiin ongelmiin ja keskitytään ratkomaan niitä. Luodaan sopimiskulttuuria ja palautetaan luottamus. Jätetään sanelu, vastustaminen ja valittaminen muiden huoleksi – muuta tietä ei ole. Media-alan ongelmia kun ei voi ratkoa kukaan muu kuin me, eikä meistäkään kumpikaan osapuoli yksin. > Ensi kerralla kirjoittajana voit olla sinä: kerro aiheesi toimitukselle. Sähköposti: suomen.lehdisto@sanomalehdet.fi. Tällä kertaa kissan nosti pöydälle Journalistiliiton puheenjohtaja Hanne Aho. ” Vaikka paikallinen sopiminen ei anna tulosta kvartaalissa, niin lopulta se kannattaa.” Media-alan tuottavuusloikka
• 6 SuomenLehdistö 5/2015 AjAnkohtAistA Toisaalta on myös mahdollista, etteivät kaikki esimerkiksi Helsingin Sanomien jatkuvan digitilauksen ostaneet miellä kuuluvansa verkkouutisista maksaviin, jos he lukevat yhä pääasiallisesti painettua lehteä. Tutkimuksen Suomen-maaraportin koostanut tutkija Esa Reunanen totesikin, että eri vastaajat ovat voineet ymmärtää asian eri tavoin. Huonompi uutinen on se, että suomalaistenkin maksuhalukkuus on hiipunut. Reuters-instituutin tutkimuksessa tiedusteltiin halua maksaa verkkouutisista tulevaisuudessa. Kysymykseen vastasivat ne, jotka eivät olleet maksaneet digitaalisesta sisällöstä vuoden aikana. Kahdeksan prosenttia suomalaisvastaajista ilmaisi halunsa maksaa, kun vastaava osuus viime vuonna oli yksitoista prosenttia. Tanskaa, Yhdysvaltoja ja Japania lukuun ottamatta maksuhalut olivat huvenneet muissa maissa muutamia prosenttiyksiköitä ja urbaanissa Brasiliassa jopa 18 prosenttiyksikköä. Helene JuHola nostaa esiin myös suosiota saavuttaneet sanomalehtien nettivideot. Niiden katselu oli Suomessa lisääntynyt vuodessa 18 prosentista 22:een. Eniten uutisvideoita katsellaan Yhdysvalloissa (30 prosenttia), vähiten Japanissa (15). Yksi tutkimukSuomi on digitaalisen muutoksen edelläkävijä, mikä näkyy muun muassa siinä, että suomalaiset maksavat verkossa uutisista useammin kuin muut eurooppalaiset. Brittiläisen Reuters-instituutin tekemän Digital News Report 2015 -tutkimuksen Suomen-maaraportti julkistettiin kesäkuussa. Sen mukaan suomalaisista vastaajista 14 prosenttia kertoi maksaneensa uutissisällöstä tai käyttäneensä verkon maksullista uutispalvelua kuluneen vuoden aikana. Perässä tulevat Tanska (13 prosenttia), Italia (12), Yhdysvallat (11) ja Espanja (11). Maksamisessa Suomen edellä on vain Brasilian suurista kaupungeista koostuva niin sanottu urbaani Brasilia (23 prosenttia). – Niissä maissa, joissa digimaksut perustuvat yksittäismaksuihin, tulovirta jää pienemmäksi. Selkeästi tuottoisin ansaintalogiikka on jatkuva digitilaus, huomauttaa Viestintäalan tutkimussäätiön asiamies Helene Juhola. Suomi loistaa verkkomedian käytössä uutislähteenä ja uutissisällöstä maksamisessa. Maksuhalut hupenevat netissä Monet kokevat videomainonnan ärsyttäväksi. Helene Juholan mukaan tämä on jossain määrin uhka myös ver­ kossa maksami­ selle. Verkko ohitti printin uutislähteenä >Tutkimukseen vastanneista suomalaisista 90 prosenttia seuraa uutisia verkosta ja 88 prosenttia perinteisistä kanavista printistä, televisiosta ja radiosta. >Pääasiallisena uutislähteenä verkkomediaa käyttää 46 prosenttia suomalaisista. Verkko on uutislähteenä erityisesti 18–24-vuotiaiden suosiossa. >Verkkomedian uutislähdekäytössä samalle tasolle Suomen kanssa pääsee vain niin sanottu urbaani Brasilia, jossa verkkoa käyttää uutislähteenä 91 prosenttia vastaajista. >Painetun sanomalehden ja sen verkkoversion yhdistetty viikkotavoittavuus on Suomessa vertailun korkein, 93 prosenttia. Taakse jäävät esimerkiksi Saksa (74 prosenttia), Iso-Britannia (73), Japani (70) ja Yhdysvallat (56). Digital News Report 2015, koko tutkimus: http://www.digitalnewsreport.org Suomen-maaraportti: http://vkl.fi/ files/3147/DNR2015-Suomi-finalb.pdf sen havainnoista oli, että monet kokevat videomainonnan ärsyttäväksi. – Tämä on jossain määrin uhka myös maksamiselle, Juhola sanoo. Vastaajat eivät katsoneet uutisvideoita, koska ne hidastavat ja hankaloittavat lukemista (46 prosenttia), monien edellä on mainoksia, jotka ”saavat katsojan lannistumaan” (36), videot eivät tuo lisäarvoa tekstiin (24), niiden lataaminen tai toistaminen kestää liian kauan (20) ja niitä katseltaisiin mieluummin isolta näytöltä (19). Tutkimuksessa olivat mukana IsoBritannia, Saksa, Espanja, Italia, Ranska, Tanska, Suomi, Yhdysvallat, urbaani Brasilia, Japani, Irlanti ja Australia. Suomi oli mukana nyt toista kertaa. Tutkimus toteutettiin verkkokyselynä tammi–helmikuussa 2015. Pasi Kivioja Verkkouutisista vuoden aikana maksaneet Maksuhalukkaat Uutisvideoita seuranneet Halukkuus maksaa verkkouutisista niiden keskuudessa, jotka eivät vielä maksa, % Verkon uutisvideoita kuluneen viikon aikana seuranneet, % 23 22 14 14 13 10 12 13 11 11 11 8 10 8 10 12 7 6 7 8 5 19 15 20 % 61 19 21 16 12 11 11 11 9 10 9 15 11 6 7 30 30 26 27 25 20 22 18 16 15 10 23 43 Urbaani Brasilia Suomi Tanska Italia USA Espanja Japani Ranska Saksa Iso-Britannia Urbaani Brasilia Italia Espanja Japani USA Tanska Ranska Saksa Suomi Iso-Britannia USA Urbaani Brasilia Italia Suomi Saksa Japani 8 17 8 18 Lähde: Digital News Report 2015 2014 2015 ” Selkeästi tuottoisin ansainta­ logiikka on jatkuva digitilaus.” Su San Tuu lo Sn Iem I
• SuomenLehdistö 5/2015 7 AjAnkohtAistA PoSti vaiHtaa toisen Postinen-nipun jakopäivistä torstaista keskiviikoksi lokakuun alusta alkaen. Siitä eteenpäin nippu ilmestyy maanantaina ja keskiviikkona aiemman maanantain ja torstain sijaan. Syynä muutokseen ovat Postin lehtipalveluista vastaavan johtajan Risto Savikon mukaan sekä paikallislehdiltä että päivittäistavarakaupoilta tulleet toiveet. – Kuulemamme paikallislehtien edustajat ovat kertoneet tarvitsevansa peittojakeluja, ja enemmistö toivoi torstain vapauttamista peittojakelupäiväksi. Kaupunkilehdissä mielipiteet sen sijaan ovat Savikon mukaan jakautuneet aika lailla tasan keskiviikon ja torstain välille. Posti alkoi maaliskuussa niputtaa osoitteettoman postin koneellisesti yhdeksi kääröksi. Heinäkuun alusta Posti ei ole jakanut nipun jakopäivinä muuta osoitteetonta postia. Tämä on tuonut hankaluuksia monille kaupunkilehdille sekä osoitteettomia peittojakeluja tekeville paikallislehdille, joiden ilmestymispäiviin Postinen-päivät osuivat. Lehdet eivät ole päässeet mukaan nippuun, koska niiden olisi pitänyt olla valmiina useita päiviä ennen jakelua. Monet lehdet ovatkin jo vaihtaneet ilmestymispäiviään tai peittojakelupäiviä nippu-uudistuksen vuoksi. Nyt tehdyn päivämuutoksen takia Posti jakaa loppuvuoden siirtymäajan keskiviikkoisin sekä nippua että Preemium-jakelua eli yksittäisiä tuotteita. Postin oli alkujaan tarkoitus rajoittaa osoitteetonta jakelua myös muina kuin Postinen-päivinä. Sen piti jakaa ensi vuoden alusta kullakin postinumeroalueella vain yksi osoitteeton jakelu päivässä. Nyt tiistain, torstain ja perjantain jakeluihin päätettiin kuitenkin ottaa mukaan maksimissaan kolme tuotetta. Postinen-jakeluun pääsyn minimikappalemäärä muuttui 50 000:sta 20 000:een kappaleeseen. Erän voi myös jakaa kahteen eri versioon. Lehdillä tämä voisi tarkoittaa esimerkiksi eri alueille jaettavia versioita, joissa on osin eri mainokset. Nippuun päästäkseen lehti pitäisi edelleen toimittaa jakeluun noin neljä arkipäivää aiemmin. – Olemme kuitenkin uteliaita katsomaan, voisimmeko järjestää niin, että joillakin alueilla lehdet tulisivat mukaan myöhemmin, Risto Savikko kertoo. Noora Autio m ik si ih m ee ss ä ja tko jut tu Kokkolassa alkaa syyskuussa ilmestyä uusi ruotsinkielinen paikallislehti Nya Öb. Miksi päätitte perustaa printtilehden taloudellisesti haastavaan aikaan, tuoreen yhtiön hallituksen jäsen Yrsa Slotte? Kokkolassa ilmestynyt Österbottningen ja pietarsaarelainen Jakobstads Tidning yhdistettiin HSS Median kustantamaksi Österbottens Tidningiksi vuonna 2008. Olin töissä ÖT:ssä noihin aikoihin, ja silloin meitä oli noin 12 toimittajaa Kokkolassa. Pikkuhiljaa toimittajien määrä on yt-neuvotteluissa vähentynyt nykyiseen yhteen tai kahteen. Kokkolassa ei siis käytännössä ole ruotsinkielistä uutistoimintaa, vaikka ruotsinkielisiä asukkaita on noin 6 000 ja naapurikunta Kruunupyyssä saman verran. Olemme olleet ilman omaa lehteä. Idea uuden lehden luomiseen syntyi Facebookissa käydystä keskustelusta. Sen innoittamina perustimme FB-ryhmän, johon tuli nopeasti noin 1 500 jäsentä, jotka toivoivat uutta paikallislehteä. Meitä lehden perustajajäseniä on viisi: osa journalisteja ja osa ”tavallisia kansalaisia”. Kyllä tämä vähän hirvittää, mutta kaikki on voitettavissa. Varmasti onnistumme keräämään sen verran tuloja, että lehti pysyy pystyssä. Valtava kannustus rohkaisi toteuttamaan tällaisen hankkeen. Miten usein lehti ilmestyy, ja ketkä sitä tekevät? Lehti ilmestyy aluksi kerran viikossa. Luultavasti lisäämme myöhemmin ilmestymiskertoja kahteen tai kolmeen riippuen siitä, kuinka paljon tilaajia ja ilmoittajia saamme. Se, ketkä lehteä tekevät, on osin vielä kysymysmerkki. Mukaan on tulossa ainakin useita Österbottens Tidningistä irtisanottuja toimittajia. Meillähän ei kuitenkaan ole juurikaan rahaa, joten ainakin alussa on oltava mukana melkein talkoohengellä. Lehden nimi Nya Öb viittaa uuteen Österbottningen-lehteen. Noora Autio Ilta-Sanomat julkaisi viime syksynä ensimmäisenä Suomessa uutissovelluksen älykelloihin. Ensin sovellus tuli Samsungin ja keväällä Applen kelloon. Millaisia kokemuksia olette saaneet, verkkojohtaja Timo Rinne? Tässä vaiheessa tämä on meille oppimiskokemus. Käyttäjiä on satoja, maksimissaan tuhansia. Applen kelloa ei edes vielä myydä Suomessa. Pääasiassa käyttäjät ovat edelläkävijöitä, jotka seuraavat mobiilimaailmaa. Palaute on ollut hyvää, mutta kyllä tässä menee aikaa ennen kuin voi puhua liiketoiminnalle merkittävästä jutusta. Kuitenkin esimerkiksi itselleni nopein tapa tietää asioista on jo puhelimen sijaan se, että ranne värisee. Sisällön pitää älykellosovelluksessa olla tosi relevanttia ja mahdollistaa tiettyjen erityisalueiden seuraaminen. Samsungin sovellukseen olemme ottaneet jo mainonnankin mukaan. Noora Autio Toinen Postinen-päivä vaihtuu Uusi paikallislehti Kokkolaan Ranne värisee uutisista Postinen­nipun jakopäivät ovat lokakuun alusta maanantai ja keskiviikko. Syynä muutokseen ovat paikallislehdiltä ja päivittäistavara­ kaupoilta tulleet toiveet. Posti selvittää myös, voisiko nippujakeluun päästä mukaan nykyistä myöhemmin. Uutisen voi lukea älykellosta, tai sen voi avata puhelimeen. mainoS Ja kauPallinen yhteistyö. Siinä ovat kaksi termiä, joita Julkisen sanan neuvosto suosittaa mediaa käyttämään. Mainos kuvaa perinteistä ostettua mainostilaa ja kaupallinen yhteistyö esimerkiksi journalistisin keinoin tuotettua natiivimainontaa, jossa tiedotusvälineiden yhteistyö kumppaniensa kanssa voi olla hyvin moninaista. JSN julkaisi uuden suosituksensa selkeyttämään journalistisen ja kaupallisen aineiston erottamista toisistaan ja yhdenmukaistamaan käytäntöjä. Journalistin ohjeet edellyttävät, että tiedotusvälineet erottavat selkeästi toisistaan mainokset ja toimituksellisen sisällön sekä torjuvat piilomainonnan. Tarve ohjeiden tarkennukseen syntyi, koska JSN:ään on tullut piilomainonnasta huomattavan paljon kanteluja. Kaikista JSN-kanteluista jo puolet johti langettavaan päätökseen tammi-kesäkuussa, ja yksi keskeinen syy siihen olivat puheenjohtaja Risto Uimosen mukaan piilomainonnasta annetut langettavat. – Suurimpana periaatteellisena asiana on se, että suosituksella pyritään vahvistamaan median uskottavuutta, sanoo työryhmässä mukana ollut Päätoimittajayhdistyksen puheenjohtaja, Kauppalehden päätoimittaja Arno Ahosniemi. Median käyttämät nimitykset kaupallisista sisällöistä ovat olleet monenkirjavia, esimerkiksi ”yhteistyökumppanin sisältöä”, ”kumppaniblogi”, ”sponsoroitu sisältö” ja ”sisältöyhteistyö”. – Termeistä on syntynyt sellainen viidakko, johon yleisö eksyy. Se ei ymmärrä termien todellista merkitystä, Uimonen sanoo. Ahosniemen mielestä kumppaniblogin kaltaisia ilmauksia voi yhä käyttää, jos niiden rinnalla lukee kaupallinen yhteistyö. Lisäksi uudessa ohjeistuksessa neuvotaan tiedotusvälineitä käyttämään verkkopalveluissaan uutisia-sanaa vain toimituksen itse valitsemista uutisista. – Nyt otsikkona saattaa olla esimerkiksi Yritysuutisia. Lukija olettaa, että toimitus on valinnut sen alle yrityksiä koskevia uutisia, kun oikeasti kyseessä on yrityksen mainospaikka, johon se on itse poiminut itseään koskevia uutisia, Risto Uimonen sanoo. Mainos ilmoituksen sijaan Neuvosto suosittaa myös, että sanomalehdet ryhtyisivät käyttämään johdonmukaisesti sanan ”ilmoitus” sijaan termiä ”mainos”. Aikakauslehdet ovat siirtyneet mainos-sanan käyttöön jo aiemmin. – Mainos tarkoittaa ilmoitusta, jossa myydään jotain kaupallista tuotetta. Sillä on yksi ainoa merkitys, kun taas ilmoitus-sanalla on useita merkityksiä. Myös viranomainen voi ilmoittaa jotain, ja se kulkee sanalla ilmoitus, Uimonen selittää. Mainos tai kaupallinen yhteistyö -termi tulee merkitä näkyviin silloin kun kaupallisen sisällön erottaminen journalistisesta sisällöstä ei ole muuten selvää. Neuvosto esittää myös, että tiedotusvälineet julkaisevat omilla nettisivuillaan käyttämiensä termien selitykset. Suositus syntyi keväällä perustetun työryhmän pohdinnan perusteella. Ryhmään kuului kymmenkunta mediatalojen johtavassa asemassa olevaa henkilöä. Noora Autio Selkeyttä termiviidakkoon JSN antoi suosituksen journalistisen ja kaupallisen aineiston erottamiseksi toisistaan. ” Yleisö ei ymmärrä termien todellista merkitystä.” TI m o r Inne reIma KangaS
• taustat 8 SuomenLehdistö 5/2015 AjAnkohtAistA: lehti-ihminen MaailMan kaikkien juttutyyppien joukosta Jussi Tuulensuun suosikki on ”mitä olen oppinut”. Joten aloitetaan siitä, että Aamulehden uuden uutispäätoimittajan mielestä tärkein ohjenuora on selkeys. Asiat pitää ilmaista yksinkertaisilla lauseilla, joihin sisältyy vain yksi viesti. – Alexander Stubbin suosima kolme pointtia on niin totaalisesti metsässä kuin vain voi olla, koska kolmessa pointissa on aina kaksi liikaa, Tuulensuu sanoo. Sama ohje yleistyy monenlaiseen toimintaan. Jokaisella palaverilla pitäisi olla vain yksi viesJussi Tuulensuu on oppinut karsimaan epäolennaisuudet ja miettimään, miten lukijan ongelmat ratkaistaan. Vastauksien suunnittelija ti, ja jokaisella lehdellä pitäisi olla yksi tehtävä. Mikä se voisi Aamulehdellä olla? Muun muassa ulkoasupäällikön, toimitussihteerin ja uutistoimittajan töitä urallaan tehnyt Tuulensuu ei kerro tulevista linjauksista vielä mitään, mutta analysoi journalismin nykytilannetta ja tulevaisuutta. Esimerkiksi toimittajan työ. Sehän on sitä, että ratkotaan lukijoiden elämään pysyvästi vaikuttavia ristiriitoja tavoilla, joista he ovat valmiita maksamaan rahaa ja pysytään samalla totuudessa. Loppu on yksityiskohtia ja toteutusta, tärkeitä mutta toissijaisia asioita. Jotta voisi keskittyä tärkeimpään asiaan, on pakko jättää jotain muuta tekemättä. Yhdeksi sellaiseksi seikaksi Tuulensuu nostaa printtilehden päivittäisen syynäämisen hiuskammalla. Painettuja sanomalehtiä on tehty Suomessa pitkälti toistasataa vuotta, joten sen perusteet ovat luultavasti jo kunnossa ja huomion voisi kääntää vaikkapa mediatalon mobiilitarjontaan. Hän korostaa saman tien, että painetulle lehdelle on käyttöä, mutta muualla on vielä paljon ongelmia, joita ei ole ratkaistu. Ne koskevat niin päivittäistä työtä kuin journalistista tuotekehitystä laajemmin. – Mistä oikeasti halutaan maksaa? Vastaus ei enää ole, että saan lukea, mitä kiinnostavaa tässä huudeilla on. Jos on ostamassa venettä, tietopankki, jossa on kaikkien keskeisten suomalaisten veneiden koeajo kätevästi haettavissa — siitä voi maksaa. Ajattelutapa ulottuu syvälle. Tuulensuu on tehnyt viimeisen viiden vuoden aikana konsulttitehtäviä, muun muassa sanomaja aikakauslehtien uudistuksia sekä ulkoasun että sisällön suhteen. Olen kirjoittanut lehteen, jonka uudistusta Tuulensuu oli sparraamassa. Kun editori kommentoi juttuni ensimmäistä versiota, hän kiinnitti huomiota mitäänsanomattomiin väliotsikoihin. Tuulensuu kun oli painottanut, että myös väliotsikoissa tarjotaan ratkaisuja, joten sorvasin juttuun sellaiset. Mikä sitten sai hakemaan Aamulehden paikkaa? Ainakaan syynä ei ollut kiire päästä pois aikakauslehtipuolelta, Tuulensuu sanoo. Hän listaa ilmeisiä syitä: päätoimittajalla on valtaa, ja Aamulehti on ”johtava lehti”, joka kykenee journalistisena yksikkönä mihin tahansa, myös uudistuksiin. Tuulensuuta on luonnehdittu tyyliltään määrätietoiseksi. Hänen mukaansa tietyissä tilanteissa kannattaa toimia suvereenisti oman näkemyksensä mukaan, jos luottaa siihen, mitä on tekemässä. Usein on parempi hakeutua ongelman luo ja nostaa
• taustat SuomenLehdistö 5/2015 9 AjAnkohtAistA Facebookin kalleus lopetti Xoxofeedin iltalehti on lopettanut vain muutaman kuukauden toimineen englanninkielisen Xoxofeed.com-palvelun, jossa julkaistiin rakkausaiheisia juttuja helppoon verkkojakamiseen perustuvassa formaatissa. Kustantaja Kari Kivelän mukaan päätökseen oli kaksi syytä. Ensinnäkin sisällön esiin saaminen ja palvelun markkinointi Facebookissa olisi vaatinut enemmän resursseja kuin mihin oli varauduttu. Toiseksi Alma Media päätti kesäkuussa yhdistää IL:n kuluttajamediaan Alman digitaalisia palveluja, esimerkiksi Telkku.comin ja Kotikokki.netin, ja jostain piti karsia. Noora Autio Lukijoiden maksut ylittivät mainostulot levikkitulot ylittivät viime vuonna ensimmäistä kertaa tällä vuosisadalla ilmoitustulot koko maailman sanomalehdistössä, ilmenee sanomalehtien maailmanjärjestön vuositilastosta. WAN-IFRAn World Press Trends -tutkimus kertoo, että sanomalehdet keräsivät vuonna 2014 printistä ja digistä levikkituloja 92 miljardia ja mainostuloja 87 miljardia dollaria. Suomessa vastaava muutos tapahtui jo vuonna 2012. Viime vuonna tilaustulot olivat 54 prosenttia ja ilmoitustulot 46 prosenttia sanomalehtien tuotoista. Tutkimuksen yllättävin tosiseikka oli painettujen sanomalehtien levikin vahva kasvu: 6,4 prosenttia. Printtilevikit kasvoivat Aasiassa viime vuonna lähes 10 prosenttia. Jukka Holmberg HS tarjoaa juttuja kuunteluun työmatkalla helsingin sanoMien juttuja voi pian kuunnella myös älypuhelinja tablettisovelluksissa. Verkkoselaimissa ominaisuus on ollut digitilaajien käytettävissä jo viime vuoden marraskuusta asti. Palvelun ideana on digijohtaja Mikael Liljedahlin mukaan antaa tilaajille mahdollisuus perehtyä lehden juttuihin esimerkiksi työmatkalla tai lenkkipolulla. Lisäksi se auttaa näkövammaisia. Noora Autio Demokraatti satsaa verkkolehteen sDP:n Puoluelehti Demokraatti vähentää ilmestymispäiviään neljästä yhteen kertaan viikossa ensi vuodenvaihteessa ja panostaa samalla verkkolehteen. Muutos johtuu päätoimittaja Antti Vuorenrinteen mukaan rahasta. – Viestinnän tukemme on leikkaantunut runsaassa vuodessa noin neljäkymmentä prosenttia. Noora Autio Paikallislehtien toimittajat kiertoon kolMe PohJois-satakunnassa ilmestyvää Alma Median paikallislehteä yhdistävät toimituksensa. Kankaanpään Seudulle, Merikarvia-lehdelle ja Noormarkussa ilmestyvälle Luoteisväylälle tulee yhteinen päätoimittaja ja uutistuottaja sekä kuusi yhteistä toimittajaa. Syynä muutokseen on lehtien päätoimittajan Seppo Kummalan mukaan työn tehostaminen, vaikka henkilöstöä ei karsitakaan. Riikka Virranta Vastauksien suunnittelija m edi an osto se esiin kuin luottaa siihen, että asiat ratkeavat itsestään. – Mutta miten sen hoitaa… siinä voi onnistua ja epäonnistua, ja olen tehnyt varmasti molempia, hän sanoo. Muutosten tekeminen ja johtaminen kiinnostaa häntä. Siinäkin tärkeintä on keskittyminen yhteen asiaan, koska kun viesti on selvä, ruohonjuuritason asioista tarvitsee välittää vähemmän. – Se on vähän samanlaista kuin tarinan tai kaskun kertominen. Kun näkee punchlinen mielessään, sitä kohti ajetaan ja kaikki muu tulee kuin itsestään, Tuulensuu sanoo. kuka? Jussi Tuulensuu aloittaa Aamulehden uutispäätoimittajana syksyllä. Hän on työskennellyt muun muassa Sanoma Media Finlandissa, Kauppalehti Optiossa, Journalistissa ja Aamulehdessä. Vuonna 1977 syntynyt Tuulensuu harrastaa ruokaa ja monumentaalista arkkitehtuuria. Puntari >Suolainen vai makea ruoka? Suolainen. Eihän tässä valinnassa mitään helppoa ole, tietenkään. Parhaita asioita on vaikkapa espanjalainen bellota-kinkku. >Kertaostokset vai tilaukset? Voi olla, että tulevaisuus perustuu molempiin. Voi myös olla, että se ei joissain asioissa perustu kumpaankaan, eli ei aina ole kuluttajalta suoraan laskutettavaa. Yleisesti ottaen pitkäkestoinen asiakassuhde on tavoiteltava asia. >Työsuhteiden yhteiskunta vai freelancer-maailma? Muutos on jo hyvin pitkälti tapahtunut. Nykyään käsitellään luontevammin tilannetta, jossa ihmiset omasta tahdostaan tai yt-kierroksen seurauksena lähtevät työyhteisöstä. Tilanne oli paljon vaikeampi 5–10 vuotta sitten. VES A l Ai Ti N EN Jussi Tuulensuu miettii, millaista hyötyä toimittajien työpanoksesta on lukijoille. Esimerkiksi sivunumeroiden väritystä ei kannata pohtia liikaa. ” Siinä voi onnistua ja epäonnistua, ja olen tehnyt varmasti molempia.” ” Brändin autuaaksi tekevä ominaisuus on, että kaikilla ei ole sellaista. Yt-neuvotteluiden aikana firmalla ei ole varaa päästää muualle sellaista henkilöä, jolla on.” Taika Dahlbom toimittajien brändäyksestä kolumnissaan Viestinnän tulevaisuus -lehdessä ” Yhteiskunnan intressi on vahva ja taloudellisesti hyvinvoiva media.” Liikenneja viestintäministeri Anne Berner Lännen Median haastattelussa > Lue pidemmät versiot ja lisää uutisia: www.suomenlehdisto.fi uutiskooste Sellainen johtajuus vaatii kokemusta. Tuulensuu puhuu näkökulmien monipuolistumisesta. Aluksi journalistilla on vain yksi näkemys siitä, miten työskennellään. Se on hänen omansa. Näkökulmia alkaa kertyä lisää, kun kokemuksen myötä huomio kääntyy työyhteisön muihin jäseniin ja asiakkaisiin. Toisen ihmisen asemaan asettumisen kyky on journalisteille keskeinen taito. Designereille se on elintärkeä kyky, ja siksi he ovat usein myös hyviä yleisjournalisteja. kun ratkaistavana on lukijan ongelma, ei ensimmäisenä mietitä toimittajan ammatin historiallisia reunaehtoja ja paperille painetun lehden jakelulogistiikkaa. – Jos lähtee liikkeelle lukijan tarpeesta, kaikki pohdinnat ovat hirveän paljon yksinkertaisempia. Olli Sulopuisto Valtioneuv ost o Iltalehti keskittyy jatkossa suomenkieliseen Fiidi.fi-palveluun.
• 10 SuomenLehdistö 5/2015 taustat Syöksy on ohi, myllerrys jatkuu USA:n sanomalehdet oppivat elämään muuttuneessa maailmassa. Wall Streetilla menee taas lujaa, mutta Wall Street Journalilla on vaikeampaa. Kesäkuun lopulla maineikas talouslehti ilmoitti panevansa uutistoimituksensa uuteen uskoon ja irtisanovansa kymmeniä toimittajia. WSJ:n ilmoitus ei yllättänyt ketään, sillä samanlaisia uutisia on saatu viime aikoina lukuisista sanomalehdistä. Vaikka sanomalehtien syöksykierre on ohi, myllerrykset jatkuvat, kun suuret sanomalehdet hakevat toisistaan yliotetta armottomassa digikilpailussa. Jättiläisten jalkojen juuressa omia selviytymisstrategioitaan miettivät pienet paikallislehdet ja osavaltioiden ykköslehdet. Pienillä lehdillä menee yllättävän hyvin, mutta keskikokoisilla on vitsit vähissä. Mainosdollarit puoleen kymmenessä vuodessa Julkisesti tuloksestaan ilmoittavien sanomalehtien mainosmyynti putosi viime vuonna neljä prosenttia. Se oli pettymys, sillä edellisenä vuonna lehtitalot olivat pitkästä aikaa päässeet kertomaan plusmerkkisestä kehityksestä. Levikkitulojen yhden prosentin kasvu ei riittänyt korvaamaan kadonneita mainosdollareita, joiden määrä on nyt kymmenessä vuodessa pudonnut puoleen. Suurten lehtien vaikeudet näyttävät jatkuvan tänäkin vuonna. Seitsemän suurta kustantajaa Gannett, McClatchky, The New York Times, A.H. Belo, Scripps, Tribune ja New Media Investment kituuttivat kaikki tämän vuoden ensimmäisen neljänneksen nollatuloksen molemmin puolin. Eniten jäi viivan alle Gannettilla: 18,3 miljoonaa dollaria. Kaikista kehnoimmin sujui The New York Timesilla, jonka alkuvuosi meni 11,1 miljoonaa pakkaselle. Tilanne ei ole kuitenkaan niin synkkä kuin päältä näyttää, kertoo mediatalouden tutkija Robert Picard. Hänen mukaansa mainosmyynnin alamäki on selvästi loiventunut. Parhaiten selviytyvät nyt pienet paikallislehdet, joista osa on pystynyt jopa kasvattamaan ilmoitteluaan. Teksti: Saska Saarikoski | Kuvat: Getty Images > Jatkuu seuraavalla aukeamalla.
• SuomenLehdistö 5/2015 11 taustat Amazon-miljardööri Jeff Bezos osti vuonna 2013 the Washington Postin sekä samaan konserniin kuuluvia muita lehtiä, kuten Expressin. Bezos on julistanut tekevänsä Postista kansainvälisen mediajättiläisen.
• 12 SuomenLehdistö 5/2015 – Suurkaupungeissa tilanne on synkempi, lukuun ottamatta paria suurinta metropolia. Parhaiten pärjäävät ne lehdet, joiden levikki on alle 35 000, mutta yli 100 000:n lehdillä on vaikeaa. – Useimmat lehdet ovat sopeutuneet laman ja tulojen pudotuksen jälkeen niin, että ne tekevät plusmerkkistä tulosta, Picard sanoo. Lehdet luovat uusia lisämaksullisia palveluita Mitä tuomiopäivän profeetoille on tapahtunut? Ovatko he kuolleet nälkään? – Pahin synkistely on hälvennyt, koska kaikki ymmärtävät, etteivät asiat jatku entisellään vaan muutoksia pitää tehdä. Nyt etsitään uusia ratkaisuja uuteen tilanteeseen, Picard sanoo. Picardin mukaan kustantajat ovat ymmärtäneet, että tilausmaksuilla ja erikoistuneilla kuluttajapalveluilla voidaan paikata ilmoitustulojen vähenemistä. – Siksi lehdet yrittävät luoda uudenlaisia lisämaksullisia palveluita, lukijatapaamisia ja myyntituotteita, jotka voivat liittyä viiniin, elokuviin tai muuhun, mitä sanomalehdissä tyypillisesti arvostellaan. Uutispuolella sanomalehdillä on Picardin mukaan kaksi isoa haastetta: ihmiset haluavat uutisia useammin kuin kerran päivässä, eikä sama tuote toimi kaikille lukijoille. – Näihin haasteisiin perinteisten sanomalehtien pitää vastata, tai sen tekee joku muu. Alueellisten valtalehtien kultakausi mennyttä Sanomalehdissä on koko 2000-luku puhuttu digisiirtymästä, mutta tulokset eivät häikäise. Edes suurin ja kaunein The New York Times ei saa kuin 28,2 prosenttia mainostuloistaan digistä. Pienemmillä lehdillä luku on yleensä kymmenen prosentin tuntumassa. Picardin mukaan median muutos kuristaa kaikkein kovimmin keskikokoisia lehtiä, sellaisia kuin Miami Herald, Chicago Tribune tai iowalainen Des Moines Register. Tällaiset lehdet ylläpitivät ennen isoa kirjeenvaihtajaverkkoa ja voittivat palkintoja korkeatasoisella journalismilla. Nyt toimituksia on karsittu niin, että entiset mahtilehdet ovat varjoja entisestään. Picardin mukaan alueellisten valtalehtien kultakausi onkin peruuttamattomasti ohi. – Lukijat saavat kansainväliset ja kansalliset uutisensa The New York Timesin ja The Washington Postin kaltaisilta jättiläisiltä ja paikallisuutiset omalta paikallislehdeltään. Keskikokoisten lehtien on pakko keskittyä oman osavaltion paikallisiin uutisiin. Washington Post kansainväliseksi mediajätiksi? Legendaarinen The Washington Post on tempoillut kahden virran välissä. Kolme vuotta sitten lehti ilmoitti keskittyvänsä Washingtonin asioihin. Sitten se myytiin Amazon-miljardööri Jeff Bezosille, joka julisti tekevänsä lehdestä kansainvälisen mediajättiläisen. Bezos on tarjonnut Postille Amazonista tuttua ”kasva isoksi äkkiä” -ajattelua. Siinä keskitytään ensin kasvuun ja huolehditaan kannattavuudesta myöhemmin. Post on lanseerannut vauhdilla uusia digituotteita ja onnistunut kaksinkertaistamaan verkkokävijöidensä määrän. Bezosin uskotaan tähtäävän malliin, jossa vanhasta laatulehdestä tulee verkkojättiläisten kylkiäinen. Jos Postin sisältö annetaan ilmaiseksi esimerkiksi Amazonin, Spotifyn tai Netflixin tilaajille, lehti saa sentään itselleen rahanarvoiset asiakastiedot. Tällä hetkellä Bezosin lompakko on ammollaan, uusia ideoita syntyy ja toimitukseenkin on palkattu satakunta uutta ihmistä. Amerikkalaisjournalistit ovat kirjoittaneet kilvan innostuneita hehkutuksia siitä, miten perinnemedia uudistuu teknomiljardöörin koulussa. Esimerkiksi Michael Meyer ennusti Columbia Journalism Rewiew’ssa, että Bezosin ja Postin liitto ”voi olla yksi merkittävimmistä asioista modernin amerikkalaisen journalismin historiassa”. Bezosilla riittää rahaa ja toivottavasti myös kärsivällisyyttä. Saa nähdä, onnistuuko The Washington Post hänen johdollaan siinä, missä brittilehti The Guardian ei ole onnistunut – muuttamaan suosionsa rahaksi. Haastajat eivät piittaa uutiskriteereistä Perinteistä mediaa haastamaan on viime vuosina syntynyt pelkästään verkossa ilmestyviä uutissivustoja, kuten Vice, Politico, Vox ja BuzzFeed. Picardin mielestä verkkosivustot eivät juuri piittaa perinteisten sanomalehtien ja tv-uutisten yleisöstä tai niiden uutiskriteereistä. – Vicea lukuun ottamatta ne eivät ole tehneet kovin merkittävää uutisseurantaa, Picard arvioi. Vice ja Vox pyörivät nyt voitolla, mutta tilanne voi muuttua jo huomenna, sillä uusia yrittäjiä ilmestyy koko ajan. taustat taustat ” Ideat syntyvät toimittajien, ei pomojen päässä.” taustat sanomalehtien digiyleisö usa:ssa 2014 2015 T H M H T K H E S L M J T H M 164 146 145 161 155 153 155 157 164 166 164 165 173 170 176 Lähde: Newspaper Association of America Yli 18-vuotiaita erillisiä kävijöitä Miljoonaa k ävijää
• SuomenLehdistö 5/2015 13 Mediabloggari Alan Mutterin mukaan vuonna 2010 lanseeratuista start-upeista oli neljä vuotta myöhemmin pystyssä enää joka neljäs. Voxin perusti The Washington Postissa nimensä luonut toimittaja Ezra Klein. Runsaan vuoden ajan toimineen uutissivuston arvoksi lasketaan peräti 380 miljoonaa dollaria. Ei ihme, että tuorein State of Media -raportti nimesi tähtitoimittajien perustamat uutissivustot yhdeksi viime vuoden keskeisistä mediatrendeistä. Muita raportin listaamia mediailmiöitä olivat mobiiliuutisten ja -videoiden ylivalta, uutisten yhä kiihkeämpi leviäminen sosiaalisen median kautta sekä natiivimainonnan ja sponsoroidun sisällön lisääntyminen. Valtaa siirretty johtajilta tekijöille Median trendeihin kuuluu myös sanomalehtien irrottaminen konsernin muusta toiminnasta. Niin tekivät viime vuonna Tribune, Gannett ja News Corporation. Kasvua yhtiöt hakevat televisiosta ja viihteestä, kun taas sanomalehdistä otetaan irti, mitä saa. Gannett esitteli syksyllä ”tulevaisuuden uutishuoneensa”, jossa esimiehiä on vähennetty, klikit ohjaavat tekemistä ja toimittajat julkaisevat omat juttunsa verkossa. Yhtiön lippulaivasta USA Today -lehdestä erotettiin yli 60 kokenutta toimittajaa. Jäljelle jääneet saivat hakea tehtäviä, joista moni oli saanut uuden nimen. Perinteisten reportterien rinnalla Gannettiin lehdissä työskentelee jatkossa esimerkiksi ”yhteisöanalyytikkoja”, ”sisältövalmentajia” ja ”osallistamiseditoreja”. Toimittaja Donna Leinwand toimii USA Today -lehdessä breaking news editorina eli skuuppipomona. Hänen mukaansa uutistoimituksessa kaikki tapahtuu nyt digi edellä. Samalla valtaa on siirretty johtajilta tekijöille. – Aikaisemmin kirjoitin jutun ja annoin sen esimiehelle, joka vei sen toiselle esimiehelle, joka teki julkaisupäätöksen. Nyt minä vain panen jutun julki, Leinwand sanoo. Toimitusten työskentely aiempaa tehokkaampaa Leinwandin mukaan uutistoimituksen toiminta on nopeutunut ja kirkastunut. – Aikaisemmin suunnittelu toimi niin, että minun pomoni kysyi minulta, mitä seuranta-alueellani tapahtuu. Sitten pomo meni pomokokoukseen, jossa pomot kertoivat muille pomoille, mitä he olivat toimittajilta kuulleet. Kokouksessa he muka kehittelivät aiheita ja ideoita, ja lopulta minun pomoni tuli sanomaan minulle, että ok, tee juttu. Leinwandin mukaan toimittajat ovat aina tienneet, että pomokokoukset ovat tyhjää jauhantaa, mutta nyt se on tajuttu myös ylemmissä kerroksissa. – Ideat syntyvät toimittajien, ei pomojen päässä, Leinwand muistuttaa. 90 prosenttia ilmoittelusta yhä printissä Picard kertoo olevansa sanomalehdistön tulevaisuuden suhteen paljon toiveikkaampi kuin vielä muutama vuosi sitten. Hän ei ole valmis hautaamaan edes kuolleista puista tehtyjä paperilehtiä. – Eivät ne lopu vielä pitkään aikaan, sillä 90 prosenttia ilmoittelusta ilmestyy yhä paperilehdissä. Paperilehti on erityisen hyvä julkaisualusta laajoille ja monimutkaisille tarinoille, sillä on havaittu, että ihmiset ymmärtävät ne paperilta luettuna paremmin. Samaan hengenvetoon Picard huomauttaa, etteivät useimmat amerikkalaiset paperilehdet välttämättä jatka kauan seitsemänpäiväisinä vaan alkavat ilmestyä 3–5 kertaa viikossa niin kuin monet niistä tekivät 1970-luvulle asti. – Muutoksia tulee, osa niistä hyviä ja osa huonompia, mutta olen hyvin toiveikas sen suhteen, että journalismille käy lopulta ihan hyvin, Picard vakuuttaa. Samoin ajattelee Donna Leinwand, joka on tehnyt toimittajan töitä 25 vuotta. Alan muutos on ollut huima, mutta isoimmat ilot ovat hänen mukaansa yhä jäljellä. – Haluan tehdä ja oppia jotain uutta joka päivä, ja tässä työssä se on mahdollista. ? taustat << Perinteistä mediaa haastamaan on viime vuosina syntynyt pelkästään verkossa ilmestyviä uutissivustoja. Yksi niistä on voitolla pyörivä Vice, jonka toimitusjohtaja, perustaja ja suurin osakkeenomistaja on Shane Smith. > Uutissivusto Voxin etusivu. Voxin perusti The Washington Postissa nimensä luonut toimittaja Ezra Klein. < Jonah Peretti on suositun BuzzFeedverkkosivuston toimitusjohtaja ja perustaja. Buzzfeed tarjoaa uutisia, viihdettä ja sosiaalisessa mediassa jaettavaa aineistoa. Sivusto tunnetaan etenkin pop-kulttuuria ja lifestyle-aiheita kepeästi käsittelevistä listoistaan, jotka leviävät laajasti somessa.
• 14 SuomenLehdistö 5/2015 Maakuntalehtien lisämoottori Lännen Median toimituksessa pikaviestit, videoneuvottelut ja intranet ovat keskimääräistä kovemmassa käytössä. Lännen Median aamu alkaa kuin minkä tahansa sanomalehden: toimituskokouksilla. Siinä ei ole mitään poikkeuksellista, paitsi se että toimituksen 40 jäsentä ovat ripoteltuna pitkin poikin maata, joten kokous järjestetään videoneuvotteluna. Ensimmäisenä, kello 9.15, palaveeraa ulkomaanosasto. Palaverissa ei paljon jahkailla etenkään näin perjantaisin, jolloin pitää huolehtia myös viikonlopun jutuista. Seuraava kokous alkaa varttitunTeksti: Olli Sulopuisto Turussa työskentelevän Lea Peuhkurin lähin Lännen Media -kollega istuu sermin toisella puolen ja kaukaisin saman osaston työntekijä yli 500 kilometrin päässä. tia myöhemmin. Siihen osallistuvat kaikkien lehtien uutispäälliköt. Kyse on perinteisestä katsauksesta, jossa käydään läpi juttutarjonta, kuunnellaan asiakaslehtien toiveita ja sovitaan siitä, mitkä jutuista tehdään nettiin eli heti ja mitkä printtiin eli huomiseksi. Kolmantena kokoustaa teematoimitus, kello 10.15. Sitten toimittajat käärivät hihat ja ryhtyvät hommiin. Viime vuoden lokakuussa toimintansa aloittaneessa Lännen Mediassa on mukana 12 maakuntalehteä, ja toimittajia on 13 paikkakunnalla. Osa uutistoimittajista, uutishuoneen päällikkö, kulttuurin ja urheilun erikoistoimittajat sekä valokuvaaja ovat Helsingissä. Päätoimittaja Matti Posio ja taittamisesta huolehtiva tuotantoryhmä ovat Tampereella. Lisäksi käytössä on kuvaajaja graafikkopooli, eli asiakaslehtien visuaaliset journalistit työskentelevät tarvittaessa Lännen Medialle. Myös free-kuvaajille on käyttöä. taustat: näin me teemme
• taustat SuomenLehdistö 5/2015 15 Maakuntalehtien lisämoottori viikon jänteellä, ja palvelujournalismin suunnittelu osuu siihen väliin. Valtaosa jutuista käytetään Yhteistoiminta on mennyt monta askelta pidemmälle kuin pelkkä juttuvaihto tai ajoittaiset yhteissivut. Lännen Media tuottaa valmiiksi taitettuja sivuja ja nettijuttuja. Asiakaslehdet saavat itse päättää, miten niitä käytetään. Tarkkaa käyttöastetta Posio ei ole Maria Lassila-Merisalo on journalismin tutkija, kouluttaja ja kirjoittaja. m ed ian ke nt ät > Jatkuu seuraavalla sivulla. Lännen Media tuottaa valmiiksi taitettuja sivuja ja nettijuttuja. Toimitus on jaettu kolmeen osaan: uutishuone, lukemisto ja palvelujournalismi. Uutisissa katsotaan yleensä seuraavaa päivää, mutta haetaan myös omia skuuppeja, lukemistoja suunnitellaan monen Jor i Li im at ai n en SuoMeSSa käydään vähänlaisesti analyyttistä mediakriittistä keskustelua. Mölinää kuuluu milloin mistäkin, mutta asiantuntevia puheenvuoroja esitetään harvemmin, saati että niistä syntyisi rakentavaa dialogia. Lähtökohdat keskusteluun olisivat kai otollisimmat, jos kritiikkiä antaisivat journalistit itse. Näyttää vain siltä, että mitä ahtaammalla media on, sitä vähemmän työsuhteiset toimittajat osallistuvat alan käytäntöjä koskevaan keskusteluun. On ymmärrettävää, että toimittajat eivät halua vaikuttaa epäkiitollisilta. Paikat ovat tuulisia, ja yhtä vapaata lehden toimittajan työpaikkaa kohti oli TEM:n tilaston mukaan kesäkuussa 99,6 työtöntä työnhakijaa. Anu Partanen on entinen Imagen toimituspäällikkö ja sanomalainen. Hän on asunut seitsemän vuotta Yhdysvalloissa ja viimeistelee tietokirjaa amerikkalaiselle kustantajalle. Hän esittää aika ajoin sosiaalisessa mediassa havaintojaan suomalaisesta journalismista. Hän on huolissaan siitä, että suomalainen asiamediakin on langennut höpöjuttujen julkaisemiseen. Hän haluaisi tietää, mitä hyötyä klikkiotsikoista ja somenäkyvyydestä on yrityksille, elleivät ne muutu tilaustai mainostuloiksi. Vastausta hän ei ole vielä saanut. HiLjattain Partanen ehdotti, että suomalaisiin verkkojuttuihin lisättäisiin lähteitä, joiden avulla juttujen uskottavuus paranisi ja lukijat löytäisivät halutessaan lisätietoa. Kommenteissa kuitattiin, että töissä on liian kiire eivätkä toimitusjärjestelmät taivu lähteiden lisäämiseen. Kaukaa on tietenkin helppo huudella. Partanen tietää ja ymmärtää, että hänen kysymyksensä ärsyttävät monia. Silti vastaukset herättävät vain lisää kysymyksiä. kiMMo MäkiLä on nyt tutkimusvapaalla STT:sta, mutta hän on ahkera mediakriitikko myös töissä ollessaan. Työnantaja ei ole puuttunut ulostuloihin. Mäkilä on miettinyt viime aikoina esimerkiksi sitä, miksi media niin herkästi unohtaa oman vaikutuksensa. Monissa yhteiskunnallisissa uutisissa media on ollut tärkeässä roolissa tapahtumien edetessä, mutta tekstistä se häivytetään pois. Esimerkkinä hän mainitsee Merja Ailuksen tapauksen. Toimittajat myös Mäkilän mielestä haistavat liiankin herkästi mätää. Viranomaisten keskenään hivenen erilaiset lausunnot uutisoidaan tiedotuskohuna. Seuraavalla kerralla organisaatiosta saakin tiedottaa vain yksi ainoa ihminen, mikä tuottaa taas toimittajille ongelmia. Mutta Mäkilä tietää, että kiirettä on liikaa ja rahaa liian vähän. Sitä ei kiistä kukaan. ykSikään toiMittaja ei voi olla joka alan asiantuntija, joka pystyisi pikavauhdilla tuottamaan merkitystä juttuun kuin juttuun. Mäkilä muistuttaa, että uutisjournalismi genrenäkin perustuu nopeaan raportointiin, ei taustoittamiseen ja syventämiseen. Anu Partanen ei ymmärrä nopeuskilpailua. Uutisen kuullessaan hän odottaa mielellään, että saa lukea New York Timesin jutun aiheesta. Se tulee hitaammin, mutta siinä on taustoja ja analyysia. Kritiikin kohde karkaa äkkiä toimittajan käsien ulottuvilta johtotasolle. Haluaako sanomalehti olla nopea vai syvällinen? Molempiin se ei ihmisten tekemänä pysty. ? ” Haluaako sanomalehti olla nopea vai syvällinen? Molempiin se ei ihmisten tekemänä pysty.” Media tarvitsee kritiikkiä
• 16 SuomenLehdistö 5/2015 Vinkit Suunnittele huolella > vieSTiä ei voi Liikaa Kun monta lehteä tekee yhteistyötä, suunnittelun ja viestinnän selkeys on avainasemassa. Viimeistään edellisenä iltapäivänä pitää tietää mitä ollaan tarjoamassa muille, jotta uutispäälliköt pääsevät rauhassa miettimään oman lehden linjauksia eikä heidän tarvitse huolehtia päällekkäisestä työstä. > TaPaaMiSeT kannaTTavaT Videopalaverit ovat toimiva yhteydenpitokeino moneen paikkaan hajautetulle toimitukselle, mutta kasvokkain kohtaamisen merkitystä ei pidä aliarvioida. etenkin alkuvaiheessa uusien työtovereiden tapaaminen edes lyhyesti auttaa tutustumisessa. > oMa näkökuLMa on PakoLLinen Vaikka lehtien taloustilanne kiristyy, niiden on tarjottava asiakkaille entistä parempaa luettavaa. Jos uutinen ei ole oma, ainakin siihen pitää tuoda uusi näkökulma. osaavien toimittajien profiilia kannattaa nostaa entisestään. laskenut, mutta arvioi sen olevan 70–80 prosentin luokkaa. Kaikki jutut eivät sivumäärien puolesta edes mahtuisi kaikkiin lehtiin, joten osa julkaisee jutut netissä tilaajille tarkoitetulla puolella. Lännen Median juttuja ei uutispätkiä lukuun ottamatta pääse lukemaan ilmaiseksi minkään lehden sivuilla. Koska kaikki Lännen Median lehdet ovat myös STT:n asiakkaita, tarkoituksena ei ole kilpailla uutistoimiston kanssa, vaan pikemminkin täydentää ja syventää sen tarjontaa. Posion mukaan sekunneissa mitattu uutiskilpailu ei edes olisi järkevää. Sillä ei erotu eikä palvele lukijaa. – Tehtävämme on miettiä, voidaanko uutinen ennakoida jollain tavalla. Tai heti sen jälkeen kun uutinen tulee, me olemme ensimmäinen, joka tarttuu puhelimen kampeen ja selvittää reaktiot ja kommentit. Jatkuva yhteys kollegoihin Koska Lännen Median journalistit on hajasijoiteltu ympäri Suomea, korostuu jatkuvan yhteydenpidon merkitys. Yleisin työväline siihen on pikaviestiohjelma Lync, jota voi käyttää niin kirjoittamiseen kuin äänija videopuheluihinkin. Esimerkiksi Turun Sanomissa Lännen Median neljä toimittajaa istuvat kaikki toistensa lähellä, joten kollegoilta voi kysyä nopeita kommentteja tai vaikkapa jupista, jos yhteydet eivät toimi. Lännen Median toimitusjärjestelmänä käytetään Aamulehden Dorista. Uuden järjestelmän rakentaminen todettiin liian suureksi urakaksi, sillä toiminta haluttiin saada nopeasti käyntiin. Sen rinnalla käytetään selainpohjaista intranettiä, joka toimii suunnitteluja tiedotuskanavana. LM Maailma -osastolla Turussa työskentelevälle Lea Peuhkurille se on tärkeä työväline etenkin iltavuorossa. – Toisista lehdistä hyvin herkästi kirjoitetaan sinne, jos ei ole vaikka saatu juttua, hän sanoo. Viestintäteknologian runsaudesta huolimatta välillä maantieteellisesti hajautettu toiminta tuntuu aiheuttavan ongelmia. Turun Sanomissa vieraillessani kuulin toimituksen johdon purkavan tyytymättömyyttään tapaan, jolla Lännen Medialle Turusta ehdotettu aihe oli käsitelty. Kultaisia kompromisseja Kun tuotetaan juttuja — ja kokonaisia sivuja — tusinaan lehteen, on selvää että kompromisseja pitää tehdä. Se korostaa suunnittelun merkitystä entisestään. Lännen Media edustaa maakuntia, mutta jokaisen lehden paikallisuus ei voi näkyä jutuissa erikseen. Sen sijaan, että valtakunnallisiin uutisiin tehtäisiin tusina kainaloa, toimitus tekee yhden kaikille asiakaslehdille kelpaavan jutun ja jättää paikallistamisen lehtien oman harkinnan varaan. Toinen esimerkki on ennakoiva taitto. Samat sisällöt saadaan taitettua joko yhdeksi broadsheet-sivuksi tai tabloid-aukeamaksi ja puolikkaaksi tabloid-sivuksi, jolloin toimittajan aikaa ei kulu mekaaniseen juttujen trimmailuun. Vajaassa vuodessa toimintatavat ovat tulleet tutuiksi, vaikka muun muassa Turun Sanomissa ennakoiva taitto oli aivan uusi tuttavuus. Peuhkuri arvelee kaikilla olleen aluksi paineita siitä, että Lännen Media saadaan toimimaan kunnolla. Työnteko ei sinänsä ole muuttunut, mutta työyhteisö ja -välineet olivat vieraita. – Nopeasti se alkoi vakiintua, hän sanoo. ? Lännen Media edustaa maakuntia, mutta jokaisen lehden paikallisuus ei voi näkyä jutuissa erikseen. Hyvätkin jutut menevät hukkaan, jos ei saa kerrottua muille ajoissa, että sellaisia on tarjolla, korostaa Tampereella työskentelevä päätoimittaja Matti Posio. Lea Peuhkurin työpaikka Turun Sanomat om yksi 12:sta Lännen Median lehdestä. Lännen Median Lehdet Aamulehti Forssan Lehti Hämeen Sanomat Ilkka Kainuun Sanomat Kaleva Keskipohjanmaa Lapin Kansa Pohjalainen Pohjolan Sanomat Satakunnan Kansa Turun Sanomat m iis a K aar ti n en Jori Liimatainen taustat: näin me teemmeteemme
• SuomenLehdistö 5/2015 17 Journalismin trendeJä tulee olemaan ”uudenlainen konvergenssi”, jossa pelillisyys, virtuaalitodellisuus ja wearables eli puettavat tietokoneet yhdistetään uutistuotantoon. Myös robottien tekemät uutiset, podcastit ja chat-sovellukset muodostuvat entistä tärkeämmiksi. Näin ennakoidaan sanomalehtien maailmanjärjestön WAN-IFRAn uusimmassa Trends in Newsrooms -katsauksessa. Siinä esitetään yhdeksän nousevaa – tai uudelleen nousevaa – kehityskulkua, jotka on julkaisuun haastateltujen alan ammattilaisten mielestä syytä panna merkille. Monet niistä liittyvät teknologiaan, mutta haastatellut mediavaikuttajat ovat huolestuneita myös journalismin toimintaehdoista. Raportissa muistutetaan, että esimerkiksi BBC, Guardian ja New York Times ovat jo kehittäneet uutisten pelillistä esittämistä. Myös valtamedian ulkopuolelta journalismin kentälle tullut BuzzFeed ilmoitti äskettäin perustaneensa pelillisyystiimin tuottamaan sisältöjä verkkojulkaisuunsa. Odotettavissa on siis uudenlaista kerrontaa päivittäisuutisoinnissa. teknologia on synnyttämässä uusia työtapoja, ja erityisesti uutisoinnin automatisointi on nouseva trendi. AP on pestannut ”automaatiotoimittajan”, joka on ensimmäinen alan historiassa. Kyse on tehtävästä, jossa kaitsetaan urheilun tulosdatasta juttuja generoivaa ohjelmistoa. Podcastien eli äänijournalismin jälleentulemista ei ehkä enää voi nimittää uudeksi trendiksi, mutta WAN-IFRAn raportin mukaan se kannattaa ottaa nyt vakavasti. Podcastien kasvu liittyy pitkälti niiden nivoutumiseen sosiaaliseen mediaan. Myös chatsovellusten uskotaan olevan nousussa. Niiden arvioidaan muuttavan yleisön tapoja käyttää sosiaalista mediaa mobiilisti samalla kun valtamedia vielä opettelee nykyistä somea. Yhteiskunnallisesti merkittävä ja huolestuttava ilmiö on WAN-IFRAn raportin esiin nostama lähdesuojan rapautuminen digiympäristössä, jossa viestien seuraaminen ja jäljittäminen on luultuakin yleisempää. Raportissa sanotaan tämän vaarantavan erityisesti tutkivan journalismin mahdollisuuksia, mutta samalla tietoliikenteen massamittainen ja kohdennettu seuranta on uhka ylipäänsä ilmaisunvapaudelle. Raportissa viitataan oikeudellisiin säännöksiin, joita perustellaan kansallisella turvallisuudella ja terrorismin vastaisella toiminnalla ja joita tulkitaan usein ahtaasti. Asetelmaa on omiaan hämmentämään se, että siinä ovat osallisina niin valtiot, journalistiset mediat kuin uudet tiedon portinvartijat ja tietovirtojen kerääjät Googlesta Facebookiin ja moninaisiin verkkopalvelujen tarjoajiin. Raportissa pohditaan myös journalismia ”Charlien jälkeen”. Hyökkäys satiirilehteen nosti esiin journalistisen työn tekijöiden turvallisuusongelmat. Samalla sen katsotaan käynnistäneen tai ainakin ryydittäneen pohdintoja siitä, miten kulttuuriset erot otetaan oikealla tavalla huomioon journalismissa. Tapahtuman uutisointi nosti kärjistetysti esiin myös sen, että käyttäjien tuottaman sisällön hyödyntämistä on syytä arvioida toimituksissa tarkasti.? Robotit tulevat journalismiin Väri kertoo luotettavuuden ErivärisEt tEkstit ilmentävät jutussa esitettyjen tietojen luotettavuustasoja. Siinä on yksi idea, jonka Columbia Journalism Review on sisällyttänyt koosteeseensa ennakkoluulottomista journalistisista kokeiluista. Toistaiseksi vain kerran tehdyssä kokeilussa Quartz-julkaisu käytti lihavoitua tekstiä kertomaan, että tämän tiedon toimitus on varmistanut, normaalia fonttia viestittämään, että tämän arvellaan olevan totta, ja harmaata osoittamaan, että tieto on epävarma. Jutun alussa lukijalle kerrotaan värien merkitys. CJR esittelee runsaan tusinan verran kokeiluja, jotka ovat monenkirjavia mutta oivaltavia. Esimerkiksi Vox-julkaisun infokortit auttavat lukijaa pysymään kärryillä ajankohtaisten uutisaiheiden taustoista. Medium on esimerkki hillityn selkeästä, helposti luettavasta blogialustasta ja The Skimm näyte siitä, että uutiskirje voi toimia tyylikkäästi. Paikallismediat ahtaalla PaikallismEdiat ovat usein syrjässä, kun puhutaan mediamurroksesta. Silti niiden tilanne on vähintään yhtä kimurantti kuin isompienkin medioiden. Aiheesta kirjan toimittanut tutkija rasmus klein Nielsen sanoo paikallismedioiden olevan digiaikana ahtaalla kahdesta suunnasta: globaalit toimijat, kuten Google, voivat yhtä lailla tarjota paikallistettua mainontaa, ja samalla erilaiset yhteisömediat haastavat perinteiset paikallisjulkaisut verkossa. Oxfordin yliopistossa olevan Reuters-instituutin tutkimusjohtajana toimiva Nielsen on koonnut teokseen Local Journalism: the decline of newspapers and the rise of digital media joukon kirjoittajia eri maista arvioimaan paikallisjournalismin näkymiä. Juuri yli rajojen kurkottavan perspektiivinsä vuoksi julkaisu on hyvä virikelähde. Kuolemantapaukset esiin GuardiaNiN Yhdysvaltain-versio on pystyttänyt julkisen palvelun, johon kootaan yleisön avustuksella tietoja maan poliisin aiheuttamista kuolemantapauksista. The Counted -tietokanta rakennettiin Guardianin toimituksen keräämien aineistojen varaan, mutta sen täydentämiseen ja ylläpitoon kutsutaan mukaan lukijoita joukkoistamisen hengessä. Palvelussa kerrotaan kustakin tapauksesta paikka, päivämäärä ja tapaukseen liittyvä poliisipiiri. Käyttäjä voi tarkastella tietokantaa listamuodossa tai kartan avulla. Tietoihin sisältyy linkkejä Guardianin ja muiden medioiden juttuihin, jakopainikkeita sosiaaliseen mediaan ja mahdollisuus lähettää lisätietoja palvelun ylläpitäjille. Kirjoittaja Ari Heinonen on dosentti ja tiedotusopin lehtori Tampereen yliopistossa. ari.a.heinonen@ uta.fi Klikkaukset verk on si lmä Teknologia on synnyttämässä uusia työtapoja, ja erityisesti uutisoinnin automatisointi on nouseva trendi. AP on pestannut ”automaatiotoimittajan”. Pelillisyys ja automatisaatio ovat uutisoinnin nousevia trendejä. Tietoliikenteen seuranta taas voi uhata tutkivan journalismin mahdollisuuksia, arvioidaan WAN-IFRAn raportissa. > Katso linkit Verkonsilmän juttujen lähteille: suomenlehdisto.fi/ blog/aiheet/ artikkelit/ verkonsilma/ Endgame Syria on uutispeli, jossa pelaaja pääsee eläytymään maan tämänhetkisiin tapahtumiin. palstat Palstat
• 18 SuomenLehdistö 5/2015 palstat TOIMITTAJAT OVAT YKSIMIELISIÄ siitä, että juttujen kielenhuolto on tärkeää. Oulun yliopistossa tarkastetun Maija Saviniemen väitöskirjan mukaan 97 prosenttia toimittajista on vakuuttunut hyvän kielen tärkeydestä. Huono kieli heikentää lukijoiden suhdetta lehteensä ja voi jopa karkottaa lukijoita. Toimittajat yhdistävät hyvän kielen journalismin laatuun sekä vuorovaikutukseen lukijoiden kanssa. Osa toimittajista korostaa myös vastuuta suomen kielestä, kielen merkitystä työkaluna, huonon kielen ärsyttävyyttä sekä kielen vaalimista. Samaan aikaan kuitenkin toimitusten sisällä ei kielenhuollon periaatteista ole useinkaan sovittu yhteistä linjaa, ja käytännöt vaihtelevat paljon lehtikohtaisesti. Myös kielenhuollon täydennyskouluttautuminen on pitkälti toimittajien oman aktiivisuuden varassa. Toimittajat tekevät eniten virheitä yhdyssanojen ja pilkutuksen kanssa. Oikolukuohjelmat karsivat lyöntivirheitä, mutta erityisesti pilkutus on oman osaamisen varassa. Tyylilajin osalta varsinkin paikallislehtien toimittajia askarruttaa suhtautuminen murteisiin. Lähtökohtaisesti yleiskieli on normi, ja murre on sallittua vain muissa kuin uutisjutuissa. Murre tekee jutusta vaikealukuisemman ja vaatii kirjoittajaltaan erinomaista kielikorvaa. Toisaalta, jos voimakasta murretta puhuva haastateltava pistetään jutussa puhumaan kirjakieltä, kärsii sitaattien autenttisuus. Esimerkiksi voimakkaan savon murteen kääntäminen yleiskielelle vaatii sekä sanaston että tekstin rakenteen muokkaamista. TOIMITTAJAT TIEDOSTAVAT merkityksensä suomalaisten kielitajun ylläpitäjinä. Osassa paikallislehtiä eli vielä tutkimuksen tekohetkellä tavoite puhtaan suomen kielen vaalimisesta. Sen sijaan maakuntalehdissä ja Ylellä ei juurikaan puhuttu perinteisen kielen säilyttämisestä, vaan lähdettiin siitä, että kieli muuttuu ja elää joustavasti ajassa eikä tarvitse erityistä suojelua. Saviniemen väitöskirjaan liittyvät kyselyt on tehty jo vuosina 2002 ja 2004. On todennäköistä, että perinteisen hyvän suomen vaalimistavoite on tällä vuosikymmenellä hiipunut lukijoiden ja toimittajasukupolvien muuttumisen myötä. Kielen muuttumisen vastustamisen sijaan esimerkiksi Helsingin Sanomat on monissa asioissa pyrkinyt uudistamaan kielenkäyttöä. Lehti kirjoitti jo aiemmin internet-sanan pienellä alkukirjaimella, kunnes oikeinkirjoituksen suosituksia antava suomen kielen lautakunta taipui hyväksymään pienellä kirjoittamisen hyväksytyksi muodoksi. KIELI ON TOIMITTAJALLE julkaisualustasta riippumatta työkalu, jota ilman sekä tiedon hankkiminen että esittäminen on mahdotonta. Kielenhuoltoa pidetään kuitenkin monissa toimituksissa itsestäänselvyytenä, eikä sen käytäntöihin kiinnitetä riittävästi huomiota. On luultavaa, että kirjojen lukemisen yleisen vähenemisen myötä tarve kielenhuollolle vain kasvaa. Esimerkiksi pienissä paikallislehdissä voitaisiin tehdä lehtiketjujen sisällä enemmän yhteistyötä kielenhuollossa ja jakaa osaamista. Lehdissä voitaisiin antaa vastavuoroisesti palautetta toiselle lehdelle juttujen kielestä, jotta kielenhuoltoon saataisiin omaa toimitusta laajempi näkökulma. Antero Okkonen kirjoitti 1960-luvulla Toimittajan työ -kirjassaan, että ”lehtikieli ei ole salin seinällä oleva paraatimiekka, vaan keittiönpöydän terävä puukko”. Väite ei ole Okkosen ajoista vanhentunut tekniikan ja journalismin kehityksestä huolimatta. Terävä kieli kertoo terävästä ajattelusta. HELSINgIN SANOMIEN editoiva toimittaja ja kielenhuoltaja Ville Eloranta, kuinka kiinnostuneita toimituksessanne ollaan oikeakielisyydestä ja kielenhuollosta? – Kyllä meillä on talossa aito kiinnostus kieleen ja sen huoltoon. Näistä asioista puhutaan ja kysellään paljon. Kun tulin toimitukseen perustettuun erilliseen editointiryhmään puolitoista vuotta sitten, keskustelu tuntui lisääntyvän edelleen. Miksi hyvä kieli on tärkeää journalismissa? – Uutiskielen pitää olla yksiselitteistä ja arvoista vapaata. Epätarkat sanavalinnat voivat tuoda tekstiin piilomerkityksiä. Päätteet ja pilkut jäsentävät tekstiä ja tekevät kieltä helpommin ymmärrettäväksi. – Laadukas kieli on myös julkisivuasia. Jos julkisivu ei ole kunnossa, se herättää lukijoissa epäilyksen siitä, voiko asiasisältöönkään luottaa. Uskotko, että hyvä kieli vaikuttaa lukijoiden määrään eli että resurssien kohdentaminen editointiin on myös taloudellisesti kannattavaa? – Minulla on selkeä kokemus, että kieli on lukijoille tärkeä asia ja siihen suhtaudutaan tunteellisesti. Kielestä tulee viikoittain palautetta sekä minulle että juttujen kirjoittajille. Millaista palautetta saatte? – Tyypillinen palaute on vihainen, nopeasti suutuspäissään laadittu. Lukijamme olettavat, että kielen pitää olla kunnossa, ja antavat palautetta, jos on jotain kritisoitavaa. Hyvä editointi on sellaista, että lukija ei huomaa sitä, mutta huono editointi huomataan. – Joskus lukijoilla on vanhentuneita käsityksiä kielioppisäännöistä, joten oion näitä käsityksiä kohteliaasti. Tutkimuksen mukaan paikallislehdissä halutaan usein ”vaalia” perinteistä hyvää suomen kieltä rapistumiselta ja englannin vaikutukselta. Miten Helsingin Sanomat suhtautuu kielen muuttumiseen? – Totta kai kielestä täytyy pitää hyvää huolta, mutta rappioajatus tuntuu jopa vähän populistiselta puheelta. Palautteen perusteella lukijoiden joukossa on paljon ihmisiä, jotka suhtautuvat kieleen konservatiivisesti. Lukijoiden turha ärsyttäminen ei kannata. – Esimerkiksi kun suomen kielen lautakunta salli ”alkaa tekemään” -muodon, päätoimittaja linjasi, että me emme salli sitä ainakaan vielä. Tarkkailemme tilannetta ja sitä, miten asenteet muuttuvat. Lukijasta tuntuu, että verkkojournalismissa sallitaan huonompaa kieltä ja enemmän virheitä kuin painetussa lehdessä. Onko tämä tietoinen linjaus? – Verkkojuttujen suurempi virheiden määrä ei johdu niiden sallimisesta. Verkossa oikolukuun on printtiä vähemmän aikaa. Tavoite tietysti on, että jokainen verkossakin julkaistu juttu oikoluetaan kunnolla ennen julkaisemista. – Toiveeni on, että hyvä kieli olisi nousemassa koko mediassa nykyistä suurempaan arvoon, mutta median talouskehitys ei välttämättä kasvata uskoa tähän. ? Kirjoittaja Panu Uotila on journalistiikan yliopistonopettaja Jyväskylän yliopiston viestintätieteiden laitoksella. panu.uotila@jyu.fi teor ia& kä ytänt ö Teoria väittää: Hyvä kieli on tärkeä osa journalismin laatua sekä tekijöiden että lukijoiden mielestä. Huono kieli ärsyttää, koska kieli on osa identiteettiämme. Käytäntö vastaa: Hyvä kieli kertoo uutisen tarkasti, tiiviisti, helppolukuisesti ja yksiselitteisesti. Editointiin kannattaa käyttää aikaa, vaikka se on hyvänä huomaamatonta. Lehtikieli on laatuasia Tutkija: Maija Saviniemi Tutkimus: On noloa, jos ammattilaiset tekevät tökeröitä kielioppivirheitä. Toimitushenkilökunnan kielenhuoltotiedot, -käytännöt ja -diskurssit. Suomen kielen väitöskirja, Oulun yliopisto 2015. Aineisto: Sähköpostikysely, johon vastasi yhteensä 232 toimittajaa ja toimitushenkilöstöön kuuluvaa paikallisja maakuntalehdistä, valtakunnallisista sanomalehdistä sekä Ylen uutisja ajankohtaistoimituksista. Tekijä: Helsingin Sanomien toimittaja, FM Ville Eloranta Kokemus: Aloitti Helsingin Sanomissa oikaisulukijana suomen kielen opintojen ohella vuonna 2003. Vuodesta 2008 kielenhuoltaja, ja vuodesta 2009 editoiva toimittaja. Julkaisi vuonna 2014 kirjan 125 myyttiä suomen kielestä. Median edustaja suomen kielen lautakunnassa vuodesta 2015. Fakta Fakta
• SuomenLehdistö 5/2015 19 palstat Taideviestinnästä journalismiksi VÄITÖS: Puheet kritiikin kuolemasta ja kulttuuriosastojen alasajosta ovat olleet vahvasti liioiteltuja, päättelee Maarit Jaakkola tiedotusopin väitöstutkimuksessaan. Jaakkola analysoi suomalaisten sanomalehtien kulttuuriosastojen muutosta vuosina 1978–2008. Perinteinen korkeakulttuurinen aihevalikoima on täydentynyt populaarikulttuurilla. Arvostelujen pituus on lyhentynyt, ja niiden osuus on hieman vähentynyt. Arvostelujen tuotantoa on ulkoistettu, samaan aikaan kun kulttuuriosastoissa on keskitytty omaan uutistuotantoon. Kulttuuri on lähentynyt sanomalehtien muita uutisosastoja, ja se on alettu nähdä enemmän journalismina kuin itsenäisenä taideviestintänä. ”Kun kulttuurijournalismin kulttuurikäsitys ja ilmaisutavat ovat monipuolistuneet, siitä on tullut yhä laajempien yleisöjen journalismia”, Jaakkola arvioi. Jukka Holmberg > Maarit Jaakkola: The contested autonomy of arts and journalism: Change and continuity in the dual professionalism of cultural journalism. Tampereen yliopisto 2015. Tutkimus löytyy osoitteesta: http://tampub.uta. fi/handle/10024/97272. EU, länsi ja levikkialue VÄITöS: Mihin nykyiset sitoutumattomat sanomalehdet ovat pääkirjoitussivuillaan sitoutuneita, kun eivät enää puolueisiin? Tätä tutki journalistiikan väitöskirjassaan Arja LerssiLahdenvesi. Vuoden 2011 jytkyvaalien aikainen aineisto osoitti, että suuret sanomalehdet puolustivat demokratiaa populismilta, tukivat hallitusta eurokriisin ratkaisuissa ja vahtivat päättäjien pysymistä ulkopoliittisella linjalla. ”Lehdet näyttivät olevan sitoutuneita EU:hun ja muuhun läntiseen maailmaan, mutta myös omaan levikkialueeseensa”, Lerssi-Lahdenvesi tiivistää. Tutkijan mukaan sanomalehdet eivät pyrkineet edistämään kannanotoissaan minkään puolueen asioita tai ideologiaa. Poikkeukseksi hän nostaa Helsingin Sanomat, joka Mikael Pentikäisen johdolla heijasteli keskustan näkemyksiä yllättäen selvemmin kuin entiset keskustalehdet Ilkka ja Keskisuomalainen. Jukka Holmberg > Arja Lerssi-Lahdenvesi: Aina jonkun asialla, vai…? Sitoutumattomat sanomalehdet yhteiskunnallisina vaikuttajina pääkirjoitussivuillaan. Jyväskylän yliopisto 2015. Tutkimus löytyy osoitteesta: https://jyx. jyu.fi/dspace/handle/123456789/45731. Nykytuloihin vasta 25 vuoden päästä? ANALYYSI: Moni pohtii, milloin kasvavat digitulot riittävät nostamaan sanomalehtien kokonaistulot jälleen kasvuun. Italialaisen mediakonserni RCS:n markkinoinnin ja uusien liiketoimintojen johtaja Alceo Rapagna on laskenut, että eurooppalaisilta lehtiyhtiöiltä käänteen saavuttaminen vie nykytahdilla 14 vuotta. Vasta 25 vuoden kuluttua tulot yltäisivät nykytasolle. Laskelma perustuu printtitulojen neljän prosentin laskuvauhdille ja digitulojen kahdeksan prosentin kasvuvauhdille. Lähtötilanteessa printin osuus tuloista on 85–90 prosenttia ja digin osuus 10–15 prosenttia. ”Edes RCS:n kaltaiselle suurelle konsernille eivät lehtien digitaaliset tulot riitä. Tarvitaan täysin uusia tulonlähteitä”, päättelee konsultti Gunnar Springfeldt Medievärldenin raportissaan. Jukka Holmberg > Gunnar Springfeldt: Den digitala brytpunkten. Analys, Medievärlden Premium, kesäkuu 2015. ” Pluralistisen yhteiskunnan rikkauksiin kuuluu, että sen suojassa käydään keskustelua myös keskustelun rajoista.” Tuula Pere oikeustieteen väitöskirjassaan Suojattu, suvaittu vai sanktioitu sananvapaus? ” Mediaorganisaation kilpailukyky on aineettomassa pääomassa, korkeassa asiantuntijuudessa ja henkilöstön sitoumuksellisessa, kokemuksellisessa osaamisessa.” Pekka Kurvinen johtamisen alan väitöskirjassaan Media-ammattilaisen sisäinen puhe. ki rja ti et o ELINA RAJALA ELINA RAJAL A tut ki m us no sto
• 20 SuomenLehdistö 5/2015 Paperilehtien verotus ennallaan Kokonaisveroaste ei nouse, eikä kenenkään palkkaverotus kiristy, lupaa hallitusohjelma. Lehdistön kannalta olennaista on, mitä hallitusohjelmassa ei lue: arvonlisäverojen korottaminen. Kotimarkkinoiden kysyntää ei selvästikään haluttu heikentää. Hallitusohjelmaan sisältyy ”myrkkypilleri” siltä varalta, että hallituksen peräänkuuluttamaa yhteiskuntasopimusta ei synny. Jos sopimukseen ei päästä, laukeavat lähes miljardin euron menoleikkaukset ja puolen miljardin euron veronkorotukset. Merkillepantavaa on, ettei näihinkään veronkorotuksiin sisälly arvonlisäverokantojen nostoa. Tilattavien paperilehtien arvonlisävero säilyy siis 10 prosentin verokannassa ja irtonumeromyynti yleisessä 24 prosentin verokannassa. Näin ainakin toistaiseksi. Tavoitteena keventää digilehtien verotusta Digilehdistä sisältyy hallitusohjelman liitteeseen erillinen kirjaus: ”Vaikutetaan EU:ssa, jotta arvonlisäverodirektiivi mahdollistaisi alennetun verokannan soveltamisen myös digitaalisiin sisältöihin.” Euroopan komission puheenjohtaja Jean Claude Juncker on lupaillut esitystä digitaalisten julkaisujen alemmista verokannoista vuoden 2016 keväällä. Tällä hetkellä digilehdet ovat EU:n arvonlisäverodirektiivin mukaan sähköisiä palveluita, joihin jäsenvaltiot saavat soveltaa vain yleistä verokantaa, Suomessa 24:ää prosenttia. Verodirektiivin muutos edellyttää jäsenvaltioiden yksimielisyyttä, joten läpihuutojuttuna verokantojen alentamista ei voi pitää. Liikenneja viestintäministeri Anne Berner (kesk.) on ilmoittanut olevansa valmis selvittämään, olisiko digitaalisen median arvonlisävero alennettavissa myös kansallisin ratkaisuin (Savon Sanomat 4.6.2015). Tämä oli ilahduttava avaus uudelta ministeriltä. Ylen tehtävä ja rahoitus selvitykseen Kun julkisia palveluita arvioidaan hallituskaudella kautta linjan, julkiset mediapalvelutkaan eivät voi välttyä tarkastelulta. Hallitusohjelman liitteestä löytyy asiaa koskeva kirjaus: ”Hallitus asettaa parlamentaarisen työryhmän arvioimaan Ylen tehtäviä ja rahoitusta.” Julkisen ja yksityisen median roolit ovat digitalisaation myötä hämärtyneet. Yleisradio on laajentanut reippaasti tonttiaan ja ryhtynyt tvja radiotoiminnan ohella myös verkkoja mobiilijulkaisijaksi. Miten Yleisradion palvelut eroavat esimerkiksi lehtien digitaalisista palveluista? Täyttävätkö sanomalehdetkin itse asiassa julkisen palvelun tehtävää? Ja onko julkisia varoja järkevää käyttää palveluihin, jotka hoituvat myös markkinaehtoisesti? Muun muassa näihin kysymyksiin odotetaan tulevalta työryhmältä vastausta. Ehkäpä se kehittää insinöörihengessä kakkaran, jossa kiekkoa kiertämällä löytyy optimaalinen tasapaino julkisten ja yksityisten mediapalveluiden välille. Tämä olisi median moniarvoisuuden kannalta toivottava lopputulos. Suomi osana digitaalisia sisämarkkinoita Hallitusohjelman toteutukseen vaikuttavat osaltaan Brysselissä tehtävät ratkaisut. Komission digitaalisten sisämarkkinoiden strategia tuottaa lähivuosina sääntelyvyöryn, jonka vaikutukset ulottuvat myös lehdistöön. Esille nousevat muun muassa verkon alustojen ja välittäjien asema sekä tekijänoikeudet. Hallitukselta odotetaan nyt aktiivista otetta, jotta lopputulos olisi markkinoiden kasvun kannalta myönteinen. ? Lehdille suopea hallitusohjelma ko va laki Miten Yleisradion palvelut eroavat esimerkiksi lehtien digitaalisista palveluista? Pääministeri Juha Sipilän hallitusohjelmalla on komea nimi, Ratkaisujen Suomi. Millaisia ratkaisuja ohjelma tarjoaa sanomalehtien kannalta? Jokainen lehti rakentaa tulevaisuutensa omin toimin, mutta säädökset vaikuttavat onnistumiseen. Kirjoittaja Satu Kangas on lakiasioista ja viestintäpolitiikasta vastaava johtaja Viestinnän Keskusliitossa. satu.kangas@vkl.fi Hanna Sakara palstat
• SuomenLehdistö 5/2015 21 AAmuLehti Julkisen sanan neuvoston vapauttava päätös yksityisyyden suojaa ja nimen julkaisemista koskevassa asiassa. Lehti julkaisi suden kaatoluvasta valittaneen henkilön nimen. Lehti saattoi tehdä näin, koska valitus on julkinen asiakirja ja koska kyseinen henkilö oli esiintynyt sosiaalisessa mediassa avoimesti omalla nimellään susien puolustajana. Äänestyspäätös 10–3. Lopussa eriävä mielipide. Kantelu 12.2.2015 Kantelu kohdistuu Aamulehdessä ja lehden nettisivulla 24.1.2015 julkaistuun juttuun ”250 metsästäjän susijahti kaatui”. Jutussa uutisoidaan pohjoishämäläisen susijahdin peruuntumisesta hallinto-oikeuteen tulleiden valitusten vuoksi. Kantelija on ainoa metsästysluvasta valittanut yksityishenkilö. Jutun faktalaatikossa mainitaan hänen nimensä kahden muun valittajan ohella. Muut valitukset ovat yhdistysten tekemiä. Jutussa metsästyksen puolustajat esiintyvät nimettöminä. Kantelijan mukaan hänen nimeään ei olisi saanut julkaista. Hän vetoaa vihamieliseen ilmapiiriin ja esimerkiksi tappouhkauksiin ja kiusantekoon, jota susia puolustavat joutuvat kokemaan. Kantelija vetoaa Journalistin ohjeiden kohtiin 21, 26, 27 ja 30. Hän katsoo joutuneensa jutussa erittäin kielteiseen julkisuuteen ja sitä kautta häirinnän kohteeksi. Kantelijan mukaan susien metsästyksestä ja lupapäätöksistä valittavat on tuotu jutussa halventavasti esille ja siten loukattu heidän ihmisarvoaan. Lehti ei ole ottanut huomioon kantelijan oikeutta yksityisyyden suojaan julkaisemalla hänen nimensä, vaikka kyseessä on ollut julkinen tieto. Kantelija oli jutun ilmestyttyä puhelimitse yhteydessä lehden silloiseen päätoimittajaan Jorma Pokkiseen ja pyysi nimensä poistamista nettiartikkelista. Päätoimittaja ei suostunut pyyntöön. Kantelija kertoo tehneensä lehdelle palautejärjestelmän kautta 25.2.2015 kirjallisen valituksen, jossa hän pyysi nimensä poistamista netissä olevasta jutusta. Lehti ei kantelijan mukaan ole ollut häneen yhteydessä asiasta. Aamulehden vastaukset 20.3.2015 ja 2.6.2015 Päätoimittaja Jouko Jokisen mukaan susijahtien peruuntuminen valitusten takia on kiinnostava ja yleistä merkitystä sisältävä uutinen. Hänen mukaansa eri kannat on uutisessa tuotu viileästi ja tasapuolisesti esille. Päätoimittajan mukaan kantelijan nimi julkaistiin lehdessä, koska se oli julkisessa asiakirjassa. Valituksen tekeminen ja omalla nimellä esiintyminen asian yhteydessä muun muassa sosiaalisessa mediassa tekee kantelijasta tässä asiassa julkisen henkilön. Päätoimittajan mukaan jutun kirjoittaneelle toimittajalle ei tullut edes mieleen, että julkisten asiakirjojen tietojen julkaisemiseen olisi pitänyt pyytää erikseen lupa. Vastaava päätoimittaja kertoo, että päätoimittaja Jorma Pokkinen oli korostanut kantelijalle jutun julkaisupäivänä käydyssä puhelinkeskustelussa nimen käytön merkitystä julkisissa asioissa. Pokkinen myös alleviivasi, että journalismi suosii mieluummin nimen käyttöä kuin puskista ampumista. Päätoimittajan mukaan valittaja ei ole esittänyt oikaisutai vastinevaatimusta lehdelle. Näillä perusteilla kantelu on päätoimittajan mukaan perusteeton. Lisävastauksessaan päätoimittaja toteaa, että kantelija on lähettänyt viestin lehdelle palautekanavaan 25.2.2015. Kantelija pyytää viestinsä lopussa nimensä poistamista jutusta. Päätoimittajan mukaan lehti tekee todella harvoin nimen poistoja nettiuutisesta ja vain aivan erityisistä syistä. Uutisen jälkikäteinen käsittely – jos kyse ei ole oleellisesta virheestä – on hieman samaa kuin henkilöiden retusointi aikanaan Kremlissä otetuista kuvista. Ja journalismin etiikan kannalta varsin arveluttavaa. Journalismi on totta ajassa ja hetkessä, puutteineenkin. Uutisten muuttelu jälkikäteen olisi äärettömän arveluttava tie. Ratkaisu JO 21: Jos selvästi tunnistettavissa olevan henkilön tai tahon toiminnasta aiotaan esittää tietoja, jotka asettavat tämän erittäin kielteiseen julkisuuteen, kritiikin kohteelle tulee varata tilaisuus esittää oma näkemyksensä jo samassa yhteydessä. JO 30: Julkistakin aineistoa julkaistaessa pitää ottaa huomioon yksityiselämän suoja. Kaikki julkinen ei välttämättä ole julkaistavissa. Erityistä varovaisuutta on noudatettava, kun käsitellään alaikäisiä koskevia asioita. Aamulehti julkaisi yksityishenkilön nimen uutisoidessaan susijahdin peruuntumisesta. Yhden suden kaatoluvasta olivat valittaneet kaksi luonnonsuojeluyhdistystä ja yksi yksityishenkilö. Uutisessa esitelty susijahti oli osa kaksivuotista kokeilua, kannanhoidollista metsästystä, joka kuuluu maaja metsätalousministeriön tammikuussa hyväksymään uuteen sudenhoitosuunnitelmaan. Suunnitelman julkaiseminen ja kaatolupien määrä aiheuttivat kiivaan puolesta ja vastaan -keskustelun mediassa ja sosiaalisessa mediassa. Aamulehden jutussa haastateltiin pettynyttä jahtipäällikköä ja susivahingoista kärsinyttä karjankasvattajaa. Aamulehti antoi heille luvan esiintyä nimettöminä, vaikka he arvostelivat metsästysluvasta valittaneita kärkevästi. Sen sijaan Aamulehti julkaisi metsästysluvasta valittaneen kantelijan nimen. Lehden menettely oli tältä osin epäreilua kantelijaa kohtaan. Neuvosto kiinnittää päätoimittajan huomiota myös siihen, että lukijoiden asiallisiin pyyntöihin on syytä vastata yhtälailla asiallisesti ja mielellään kirjallisesti. Kantelija on esiintynyt järjestäytyneenä susien puolustajana omalla nimellään. Lisäksi hänen valituksensa metsästyksen poikkeuslupahakemuksesta oli julkinen asiakirja, joka ei sisältänyt arkaluontoista tietoa kantelijasta. Näistä syistä Aamulehti saattoi julkaista hänen nimensä. Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Aamulehti ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa. Vapauttavan ratkaisun puolesta äänestivät: Risto Uimonen (pj), Kalle Heiskanen, Ulla Järvi, Anssi Järvinen, Riitta Kalliokoski, Pasi Kivioja, Heli Kärkkäinen, Venla Mäntysalo, Heikki Valkama ja Heikki Vento. Langettavan ratkaisun puolesta äänestivät: Pirjo Auvinen, Jyrki Huotari ja Niklas Vainio. Auvisen, Huotarin ja Vainion eriävä mielipide: Aamulehden artikkeli kertoi 250 metsästäjän susijahdista, joka kaatui kolmen valittajan vuoksi. Juttu perustui metsästäjien ja kantelijoiden vastakkainasetteluun. Yksi kantelijoista oli yksityishenkilö, jota ei jostain syystä kuultu jutunteon yhteydessä. Journalistin ohjeiden kohdan 21. mukaan asianomaiselle pitää varata mahdollisuus samanaikaiseen kuulemiseen. Tästä syystä katsomme, että Aamulehti rikkoi hyvää lehtimiestapaa. turun SAnomAt Julkisen sanan neuvoston langettava päätös loukkaavan kommentin poistamista ja yleisön tuottamaa aineistoa tiedotusvälineen verkkosivulla koskevassa asiassa. Lehti julkaisi verkkokeskustelussa väkivaltaan yllyttävän kommentin. Kantelijan lukuisista pyynnöistä huolimatta sitä ei poistettu. Kantelu 20.1.2015 Kantelu kohdistuu Turun Sanomien verkkosivuillaan 19.1.2015 julkaiseman jutun kommenttiin, joka liittyi juttuun vapaa-ajattelijoista. Kantelun kohteena oleva kommentti: ”Turpaan. Aina kun tuollainen vapaa-ajattelija tulee vastaan niin sitä voi vetää turpaan, eiköhän ala ajattelu muuttua. ”Arska” ” Kantelijan mukaan kommentissa yllytetään asiattomasti väkivaltaan uskonnollisin perustein rajattua kansanryhmää ja sen edustajia kohtaan. Kantelija teki kommentin julkaisupäivän aikana Turun Sanomien toimitukselle sivujen ilmiantotyökalun kautta viisi ilmoitusta kirjoituksesta, mutta moderaattori ei reagoinut poistopyyntöihin. Kantelijan mukaan Turun Sanomille tehtävään poistopyyntöön ei voi liittää omia yhteystietojaan eikä niihin vastata. Kantelija katsoo Turun Sanomien rikkovan myös JSN:n Journalistin ohjeisiin liittämiä verkkokeskustelun pelisääntöjä. Turun Sanomien vastaukset 4.2.2015 ja 21.5.2015 Vastaava päätoimittaja Kari Vainio toteaa, että kommentin julkaiseminen on ollut toimituksen virhe. Kommentti on päätoimittajan mukaan poistettu heti, kun lehti sai tiedon poistopyynnöstä JSN:n kantelun kautta 22.1.2015. Vastauksessaan JSN:n lisäkysymykseen 21.5.2015 päätoimittaja vahvisti, että kommentti oli läpäissyt verkkokeskustelun esitarkastuksen. Päätoimittaja toteaa, että kantelijan poistopyynnöt eivät tavoittaneet toimitusta inhimillisen virheen vuoksi. Sairausloman aikana lehden verkkosivustoa tuotettiin pienemmällä työvoimalla, eikä työvuorossa ollut toimittaja muistanut tarkastaa poistopyyntösivustolle tulleita viestejä. Päätoimittaja kertoo, että kun TS.fi verkkosivustolle tehdään ilmoitus asiattomasta viestistä, ilmoittaja saa ruudulle viestin ”Ilmoituksesi on siirtynyt käsittelyyn”. Toimitukselle ei kuitenkaan jää ilmoittajan yhteystietoja, koska toimitus on halunnut antaa mahdollisuuden tehdä poistopyyntöjä anonyymisti. Päätoimittaja tarkentaa vielä, että halutessaan ilmoittaja voi antaa yhteystietonsa ja pyytää toimitukselta tarkempaa vastausta. Tässä tapauksessa kantelija ei ollut jättänyt yhteystietojaan toimitukselle. Ratkaisu Journalistin ohjeiden liite: Yleisön tuottama aineisto tiedotusvälineiden verkkosivuilla 1. Toimituksen tulee seurata verkkosivujaan sekä pyrkiä estämään [..] ihmisarvoa loukkaavien sisältöjen julkaiseminen. Syrjinnän lisäksi ihmisarvoa loukkaavat esimerkiksi väkivaltaan yllyttävät sekä yksilöön tai kansanryhmään kohdistuvat vihaa lietsovat sisällöt. 2. Toimituksen tulee viipymättä poistaa sen tietoon tulleet ihmisarvoa ja yksityisyyden suojaa loukkaavat sisällöt. 4. Yleisölle on varattava mahdollisuus ilmoittaa toimitukselle asiattomasta sisällöstä niin, että ilmoittaja saa siitä vahvistuksen. Turun Sanomat julkaisi verkkosivullaan Vapaa-ajattelijoiden toiminnasta kertovan jutun yhteydessä kommentin, joka yllytti väkivaltaan ja loukkasi tunnistettavan ihmisryhmän ihmisarvoa. Kommentti läpäisi ennakkomoderoinnin. Julkisen sanan neuvosto katsoo, että lehden ennakkomoderointi petti ja toimituksen olisi pitänyt poistaa kommentti viimeistään silloin, kun kantelija siitä huomautti. Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Turun Sanomat on rikkonut hyvää journalistista tapaa ja antaa sille huomautuksen. Ratkaisun tekivät: Risto Uimonen (pj), Pirjo Auvinen, Kalle Heiskanen, Jyrki Huotari, Ulla Järvi, Anssi Järvinen, Riitta Kalliokoski, Pasi Kivioja, Niklas Vainio, Heli Kärkkäinen, Venla Mäntysalo, Heikki Valkama ja Heikki Vento. Petojahtia somessa AAmulehdellä oli JSN:n enemmistön mukaan oikeus julkaista susijahdista hallinto-oikeuteen valittaneen nimi. Aamulehti perusteli nimen julkaisua sillä, että kantelijan nimi oli julkisessa asiakirjassa ja että hän oli esiintynyt asiassa omalla nimellään sosiaalisessa mediassa. Ovatko siis some-keskustelijat sellaisia julkkiksia, joilla on myös perinteisessä mediassa alentunut yksityisyyden suoja? Lehti korosti vastineessaan, että journalismi suosii mieluummin nimen käyttöä kuin puskista ampumista. Siksi tuntuukin ihmeelliseltä, että lehti antoi toisen osapuolen eli metsästäjien kertoa kannastaan nimettömänä. Metsästys ja pedot ovat sosiaalisen median riistaa etenkin Lapissa. Sana peto otsikossa herättää vilkkaan, usein asiattoman ja henkilöön käyvän keskustelun verkon kommenteissa. Siksi tasapuolisuutta ja samanaikaista kuulemista olisi mielestäni pitänyt noudattaa. Taru Salo Lapin Kansan ja Pohjolan Sanomien uutispäällikkö 8 10 Salon poiminta Palstalla jatkuu keskustelu Julkisen sanan neuvoston kiinnostavasta päätöksestä. Julkisen sanan neuvoston päätöksiä 20.5. ja 16.6. Päätöksiä yhteensä 18. JSN Vapauttavat Langettavat palstat palStat
• 22 SuomenLehdistö 5/2015 hufvudStAdSbLAdet Julkisen sanan neuvoston langettava päätös piilomainontaa koskevassa asiassa. Lehti julkaisi koko aukeaman laajuisen ilmoituksen, jota se ei erottanut riittävän selkeästi toimituksellisesta sisällöstä. Kantelu 26.1.2015 Kantelijan mukaan Hufvudstadsbladetissa 22.1.2015 sivuilla 20?21 julkaistu ”Ryssland tema för bokmässan” -kirjoitus oli Helsingin Kirjamessujen piilomainos. Aukeama näyttää kantelijan mukaan sitaatteineen, taulukoineen ja kuvineen tavalliselta toimitukselliselta artikkelilta. Kantelijan mukaan lukija ei voinut luokitella kirjoitusta ilmoitukseksi ulkoasuvihjeidenkään perusteella, koska lehden visuaalinen ilme oli juuri muuttunut suuresti. Kantelija ei ole ollut yhteydessä lehteen. Hufvudstadsbladetin vastaus 18.2.2014 Päätoimittaja Jens Berg kertoo vastauksessaan, että kantelijan mainitsema 22.1.2015 julkaistu advertoriaali oli osa lehden keskiaukeamalla julkaistua mainossarjaa. Lehti oli aiemmin julkaissut saman ilmoittajan samantyylisiä ilmoituksia, joten ilmoitustyyppi oli päätoimittajan mukaan lehden lukijoille tuttu. Päätoimittajan mukaan lehdellä on selkeät pelisäännöt advertoriaalien julkaisemisesta. Käytännön taustalla on KSF Median päivälehtien toimituksellisen sisällön uskottavuuden säilyttäminen. Päätoimittajan mukaan KSF Media noudattaa Journalistin ohjetta numero 16, jonka mukaan ”Ilmoitusten ja toimituksellisen aineiston raja on pidettävä selvänä. Piilomainonta on torjuttava”. Siksi lehden advertoriaaleissa käytetään taitollisia keinoja kaupallisen sisällön erottamiseksi journalistisesta sisällöstä sekä merkintää ”Annons”. ”Sponsorerad artikel” tai ”Denna kolumn är sponsorerad av…”. Tällä kertaa mainoksesta unohtui merkintä Annons. Päätoimittaja selittää tapahtuneen inhimilliseksi erehdykseksi, joka johtui siitä, että kyseisellä aukeamalla oli viime aikoina julkaistu lukijoiden kysymyksiä lehden ulkoasumuutoksesta. Päätoimittaja kertoo, että toimitus sai heti jutun ilmestymisen jälkeen huomautuksen asiasta lukijalta. Palaute julkaistiin vastauksen ja pahoittelujen kera 28.1.2015. Ratkaisu JO 16: Ilmoitusten ja toimituksellisen aineiston raja on pidettävä selvänä. Piilomainonta on torjuttava. Hufvudstadsbladet julkaisi aukeaman laajuisen advertoriaalin eli lehtijuttua jäljittelevän mainoksen, jonka otsikko oli ”Ryssland tema för bokmässan”. Aukeama muistutti lehden kulttuuriosaston ulkoasua, vaikka otsikon ja ingressin kirjasintyyppi olikin erilainen. Kokonaisuutta ei ollut erotettu journalistisesta sisällöstä mainostai ilmoitus-sanalla. Neuvoston mielestä ilmoitus olisi vaatinut selkeästi näkyvät ilmoitusmaininnat huolimatta siitä, että aukeaman yläreunassa oli ilmoittajan logo ja mainoksessa käytettiin osittain erilaisia kirjasintyyppejä kuin lehden journalistisessa sisällössä. Lukijan oli vaikea erottaa, oliko kyseessä ilmoitus vai juttu. Hufvudstadsbladetin lukija huomautti toimitusta heti lehden ilmestyttyä. Lehti kuitenkin julkaisi hänen mielipiteensä ja oman, pahoittelevan vastauksensa siihen vasta 28.1.2015. Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Hufvudstadsbladet on rikkonut hyvää journalistista tapaa ja antaa lehdelle huomautuksen. Ratkaisun tekivät: Risto Uimonen (pj), Pirjo Auvinen, Kalle Heiskanen, Jyrki Huotari, Ulla Järvi, Anssi Järvinen, Riitta Kalliokoski, Pasi Kivioja, Niklas Vainio, Heli Kärkkäinen, Venla Mäntysalo, Heikki Valkama ja Heikki Vento. iLtALehti Julkisen sanan neuvoston vapauttava päätös yksityisyyden suojaa koskevassa asiassa. Lehti julkaisi kolmena peräkkäisenä päivänä jutut jääkiekkovaikuttajaan kohdistuvasta syyteharkinnasta. Epäillyn nimen ja kuvan julkaiseminen ei ollut kohtuutonta. Kantelu 30.1.2015 Kantelu kohdistuu Iltalehdessä 28.1., 29.1. ja 30.1.2015 julkaistuihin juttuihin. Iltalehti uutisoi 28.1.2015, että entistä NHLja maajoukkuemaalivahtia ja tunnettua valmentajaa ja urheiluvaikuttajaa epäillään Suomessa tuttavapiiriinsä kuuluneen naisen pahoinpitelystä. Teon väitetään tapahtuneen Venäjällä vuosia sitten. Kantelijan kuva oli etusivulla ja uutinen sisäsivulla. Kantelija kieltäytyi asianajajansa ohjeiden mukaisesti kommentoimasta syyteharkinnassa olevaa asiaa ja kehotti olemaan yhteydessä oikeudelliseen asiamieheensä. Tämä totesi, että kantelija kiistää, jos häntä joskus jostain syytetään. Iltalehti julkaisi tämän toteamuksen 29.1.2015. Samalla Iltalehti julkaisi kantelijasta lööpin ja kuvan etusivulla sekä uutiset sisäsivuilla. Toimitus oli tehnyt juttuun haastatteluja, ja erään haastateltavan mielipide oli, ettei rikollisia voi palkata valmentajiksi. Kantelussa katsotaan, että toimituksen ilmiselvä tarkoitus oli haitata kantelijan uraa maajoukkue-, seuraym. valmentajana sekä TV-kommentaattorina. Viimeisessä jutussa lehti spekuloi sillä, onko sopivaa, että kantelijalle myönnetään urheiluurastaan merkittävä urheilupalkinto. Kantelun mukaan Iltalehti on rikkonut seitsemää eri Journalistin ohjeiden kohtaa. Kantelija katsoo, että kohtaa 3 on rikottu, koska jutun asianomistaja ohjaa lehden toimitusta mielin määrin ajaessaan juttuaan julkisuudessa. Tällöin syyttäjän nostaessa syytteen asia on jo julkisuudessa oikeastaan käsitelty ja kantelija siellä syylliseksi todettu. Kohtaa 8, koska kantelun mukaan toimituksella ei ole mitään pyrkimystä totuudenmukaiseen tiedottamiseen. Asianomistaja sanelee ja ajaa juttuaan julkisuudessa ja julkisuudella. Kohtaa 11, koska lukijat eivät kantelijan mielestä pysty erottamaan asianomistajan väitteitä tosiasioista. Koska lehti ei ole harjoittanut minkäänlaista lähdekritiikkiä, vaan toistaa asianomistajan väitteitä, on se kantelijan mielestä rikkonut Journalistin ohjeiden kohtaa 12. Kantelija katsoo myös, että lehti on rikkonut kohtaa 31, koska häntä ei ole tuomittu, ei edes syytetty, mutta hänen nimeään ja kuvaansa on räävitty päiväkaupalla lööpeissä. Lisäksi kantelijan mielestä toimitus ei ole noudattanut kohdan 32 edellyttämää varovaisuutta. Viimeisenä kantelija mainitsee kohdan 35, koska mitään oikeudenkäyntiä ei ole edes vireillä, vain syyteharkinta, ja lehti on silti jo julistanut kantelijalle tuomion. Lisäksi juttujen mukaan hänelle ei pidä antaa edes töitä saati kunnianosoituksia. Iltalehden vastaus 23.2.2015 Päätoimittaja Petri Hakalan mukaan uutisointi on perustunut yksinomaan journalistisiin näkökohtiin. Toimitus on tehnyt julkaisupäätöksen itsenäisesti ilman, että asianomistaja tai kukaan muukaan olisi vaikuttanut julkaisupäätöksiin. Lehti on päätoimittajan mukaan toteuttanut perustehtäväänsä uutisoida yleistä mielenkiintoa herättävistä asioista. Hakala katsoo, että väite siitä, että lehti olisi jollain lailla pyrkinyt vaikuttamaan syyttäjän syyteharkintaan, on täysin perusteeton. Syyttäjä tekee päätöksensä virkavastuulla ja itsenäisesti esitutkinnassa kertyneen aineiston perusteella. Hakalan mielestä on selvää, että lehden artikkeleilla ei ole merkitystä syyttäjän arvioidessa syytekynnyksen ylittymistä. Lehti on tehnyt julkaisupäätöksen sillä olevien tietojen perusteella. Päätoimittajan mukaan rikosjutun asianomistajan lisäksi lehdellä on ollut lukuisia muita lähteitä, joiden kertoman perusteella sillä on ollut vahvat perusteet pitää uutisoimiaan seikkoja totena. Hakala toteaa, että kantelussa ei edes väitetä, että Iltalehti olisi joltain osin uutisoinut paikkansapitämättömiä tietoja. Kantelussa ei ole myöskään yksilöity paikkansapitämättömiä tietoja. Päätoimittajan mukaan huomioiden epäillyn teon vakavuus ja kantelijan asema julkisuuden henkilönä ja jääkiekkovaikuttajana, on asiassa ollut perusteltua uutisoida pahoinpitelystä jo syyteharkintavaiheessa. Hakala toteaa myös, että asian eteneminen syyteharkintaan saakka on osaltaan osoitus siitä, että poliisinkin mielestä on ollut syytä epäillä kantelijan syyllistyneen pahoinpitelyrikokseen. Hän myös korostaa, että lehti ei ole uutisoinnissaan ottanut ennakolta kantaa rikosjutun lopputulokseen eikä ole rikkonut kantelijan syyttömyysolettamaa. Kantelijalle on uutisoinnin alusta alkaen annettu mahdollisuus omaan kannanottoon rikosepäilyn johdosta. Lehti on arvioinut pahoinpitelyepäilyn vaikutusta kantelijan työnsaantimahdollisuuksiin sekä esittänyt eri jääkiekkotahoille kysymyksiä siitä, mikä on näiden näkemys pahoinpitelyepäillyn tai mahdollisen tuomion vaikutuksesta kantelijan palkkaamiseen tai kunnianosoituksiin. Päätoimittaja korostaa, että Iltalehti ei ole ottanut lehtenä kantaa siihen, pitääkö kantelijalle antaa töitä tai kunnianosoituksia. Näin ollen päätoimittajan mielestä lehti on noudattanut uutisoinnissaan hyvää lehtimiestapaa. Ratkaisu JO 32: Tunnistamiseen johtavien tietojen käytössä on syytä olla varovainen, kun kyse on vasta rikosepäilystä tai syytteestä. JO 35: Jos tutkintapyynnöstä, syytteestä tai tuomiosta on julkaistu uutinen, asiaa on mahdollisuuksien mukaan seurattava loppuun saakka. Oikeudenkäynnin aikana ei pidä asiattomasti pyrkiä vaikuttamaan tuomioistuimen ratkaisuihin eikä ottaa ennakolta kantaa syyllisyyteen. Iltalehti uutisoi kantelijan rikosepäilystä kolmena peräkkäisenä päivänä. Kantelija mainittiin nimeltä. Lisäksi hänen kuvansa julkaistiin lehden lööpeissä ja jutuissa. Nimensuojasta päätettäessä on huomioon otettava epäillyn asema, teon laatu, ajankohta ja uutisen totuudenmukaisuus. Kantelija on entinen huippu-urheilija. Nykyään hän on valtakunnallisesti merkittävässä asemassa jääkiekkovalmentajana ja TV-kommentaattorina. Julkisuuden henkilönä hänen nimensä julkaisukynnys oli madaltunut. Kantelijaa ja hänen oikeudellista asiamiestään kuultiin jutun yhteydessä. Kumpikaan ei ole kieltänyt julkaistujen tietojen paikkansapitävyyttä. Julkisen sanan neuvosto katsoo, ettei rikosnimikkeiden kertominen leimannut kantelijaa syylliseksi tekoon, josta häntä vasta epäiltiin. Epäillyn nimen ja kuvan julkaiseminen ei ollut kohtuutonta. Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Iltalehti ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa. Ratkaisun tekivät: Risto Uimonen (pj), Pirjo Auvinen, Kalle Heiskanen, Jyrki Huotari, Ulla Järvi, Anssi Järvinen, Riitta Kalliokoski, Pasi Kivioja, Niklas Vainio, Heli Kärkkäinen, Venla Mäntysalo, Heikki Valkama ja Heikki Vento. Radio Rock Julkisen sanan neuvoston langettava päätös, joka sisältää vakavan huomautuksen, tietojen tarkistamista ja uhrin hienotunteista kohtelua koskevassa asiassa. Radiojuontaja moitti erittäin suorasukaiseen tyyliin hinkuyskään kuolleen vauvan vanhempia siitä, että he eivät olleet antaneet rokottaa uhria. Moitteet perustuivat vääriin tietoihin. Radioasema rikkoi vaatimusta lapsiuhrin ja tämän vanhempien hienotunteisesta kohtelusta sekä tietojen tarkistamisesta. Satakunnan Kansa Julkisen sanan neuvoston langettava päätös virheen korjausta koskevassa asiassa. Lehti käsitteli pääkirjoituksessaan Suomen pakolaispolitiikkaa ja käytti vertailukohtana Ruotsia. Naapurimaan arviossa olivat mukana kaikki maahanmuuttajat, kun Suomen luvut sisälsivät vain pakolaisten määrän. Kyseessä oli olennainen asiavirhe, joka olisi pitänyt korjata. KMV-lehti Julkisen sanan neuvoston langettava päätös yksityisyyden suojaa ja onnettomuuden uhrin hienotunteista käsittelyä koskevassa asiassa. Lehti rikkoi yksityisyyden suojaa julkaisemalla onnettomuuskuvan. Auton rekisterikilpi oli luettavissa ja auton omistaja oli sitä kautta selvitettävissä. TV1 A-talk Julkisen sanan neuvoston vapauttava päätös virheen korjausta koskevassa asiassa. Ajankohtaisohjelmassa esitetty tieto miesten ja naisten palkkaeroista perustui viranomaislähteeseen, jota Yleisradiolla ei ollut perusteita kyseenalaistaa. Kyse ei ollut korjausta vaativasta olennaisesta asiavirheestä, vaikka muitakin tutkimustuloksia voi olla olemassa. Keskipohjanmaa Julkisen sanan neuvoston langettava päätös virheen korjausta koskevassa asiassa. Pääkirjoituksessa oli virhe, jonka lehti oikaisi. Oikaisussa oli edelleen virhe, jota lehti ei suostunut korjaamaan. Verkossa oikaisu julkaistiin toisen pääkirjoituksen yhteydessä, mutta sitä ei linkitetty virheelliseen pääkirjoitukseen, joka edelleen on kaikkien luettavissa. Ilta-Sanomat Julkisen sanan neuvoston langettava päätös lainaamista koskevassa asiassa. Lehti kertoi tunnetun artistin vuokraavan vanhaa asuntoaan. Juttu perustui olennaisilta osin toisen hankkimiin tietoihin, mutta lehti ei kertonut tästä uutisensa yhteydessä. YleX.fi Julkisen sanan neuvoston langettava päätös piilomainontaa ja lähdekritiikkiä koskevassa asiassa. Yleisradion YleX.fi:ssa kerrottiin uskomushoidosta ja kouluttautumisesta kyseisen hoidon ammattilaiseksi. Juttu oli kritiikitön, mainosmainen ja tehty haastateltavan ehdoilla. palstat palStat ” ilmoitus olisi vaatinut selkeästi näkyvät ilmoitusmaininnat huolimatta siitä, että aukeaman yläreunassa oli ilmoittajan logo ja mainoksessa käytettiin osittain erilaisia kirjasintyyppejä.” Lisätietoa: www.sanomalehdet.fi/ ajankohtaista/tapahtumakalenteri > 5.–6.11.2015 Suuret lehtipäivät: Paikallislehtipäivät ja Kaupunkilehtipäivät, Kouvola. > 19.11.2015 Jakelun ajankohtaispäivä, Vantaa. > 25.11.2015 Mediapäivä 2015, Helsinki. Sanomalehtien liitossa tapahtuu
• SuomenLehdistö 5/2015 23 palstat Viestinnän Keskusliitto Jukka Viitasaari on nimitetty toimitusjohtajaksi. Viitasaari siirtyi media-alan edunvalvojaksi Teknologiateollisuus ry:n tietotekniikka-, sähköja elektroniikka-alojen vastaavan johtajan tehtävästä. Aiemmin Viitasaari on työskennellyt Talentumissa päätoimittajana ja toimituspäällikkönä sekä Taloussanomissa toimituspäällikkönä. Österbottens Tidning Päätoimittajana aloittaa syyskuun alussa Sonja Finholm. Hän on toiminut pitkään lehden uutispäällikkönä. Demokraatti Päätoimittajaksi on valittu viestintäalan yrittäjä, teologian maisteri Mikko Salmi. Hän on Oulun kaupunginvaltuutettu ja kaupunginhallituksen jäsen. Nykyinen päätoimittaja Antti Vuorenrinne jää osa-aikaiselle eläkkeelle. Juvan Lehti ja Puruvesi Janne Tiainen on valittu Juvan Lehden ja Puruvesi-lehden päätoimittajaksi. Lehtien nykyinen päätoimittaja Antero Heikkinen on jäämässä eläkkeelle joulukuussa 2015. Viestilehdet KTM, EMBA Tero-Pekka Hämäläinen on nimitetty toimitusjohtajaksi. Hämäläinen on toiminut tammikuusta lähtien Viestilehtien liiketoimintajohtajana. Aiemmin Hämäläinen on työskennellyt muun muassa julkaisujohtajana Otavamediassa. Yhtiön nykyinen toimitusjohtaja Heikki Laurinen jatkaa MTK-konsernin talousjohtajana ja konsernin muissa tehtävissä. Satakunnan Kansa Vastaavaksi päätoimittajaksi on nimitetty FM Tomi Lähdeniemi. Hän on toiminut lehden määräaikaisena vastaavana päätoimittajana syyskuun 2014 lopusta saakka. Tyrvään Sanomat Hanna Pihlajamäki on nimitetty päätoimittajaksi. Hän työskenteli viimeksi toimittajana Sydän-Satakunnan, Jokilaakson ja Satakunnan Kansan yhteistoimituksessa Kokemäellä. Aamulehti Uutispäätoimittajaksi on nimitetty 1. syyskuuta 2015 alkaen Jussi Tuulensuu. Tuulensuu siirtyy Aamulehteen Sanoma Media Finlandin aikakauslehtiyksiköstä Sanoma Lifestylesta. Vastaavana päätoimittajana jatkaa Jouko Jokinen. Lehden nykyinen uutispäätoimittaja Jorma Pokkinen jää eläkkeelle vuodenvaihteessa 2015–2016. Vastaavaksi tuottajaksi on nimitetty LitM Olli Ikäheimo. Hän on aikaisemmin työskennellyt Ikistoori Oy:ssä ja Yleisradiossa. Heinäveden Lehti Päätoimittajaksi on valittu Päivi Konttinen. Konttinen on toiminut Joroisten Lehden päätoimittajana. Nykyinen päätoimittaja Eija Kosunen jää eläkkeelle syksyllä. Miilu Päätoimittajaksi on valittu Päivi Laitinen. Laitinen on toiminut aiemmin Pitäjäläisen päätoimittajana, Matin ja Liisan tuottajana ja Miilun vt. päätoimittajana lokakuusta 2014 alkaen. Päätoimittaja Heikki Valkonen on jäänyt eläkkeelle. Lapin Kansa ja Pohjolan Sanomat Henri Mattinen on nimitetty koko Alma Median Lapin alueen mediamyynnistä vastaavaksi myyntijohtajaksi. Hän toimi aiemmin Pohjolan Sanomien myyntijohtajana. Sanoma Media Finland Tero Huovila siirtyy Nelonen Mediasta koko Sanoma Media Finlandin mediamyynnin johtajaksi. Huovila raportoi tehtävässään Sanoma Media Finlandin kaupalliselle johtajalle Antti Järviselle. I-Mediat Maakuntaja kaupunkilehtitoiminnasta sekä sisäisistä tukipalveluista vastaavaksi johtajaksi on nimitetty Marko Orpana. Orpana on vastannut viimeksi yhtiön verkkoja mobiililiiketoiminnasta. Paikallislehtiliiketoiminnasta ja sanomalehtien jakelusta vastaavana johtajana jatkaa Sauli Harjamäki. KSF Media Sami Kallinen on nimetty digijohtajaksi. Viimeksi hän on työskennellyt Ylellä. Marva Media Urheilutuottajaksi on nimitetty Kimmo Mäkeläinen ja urheilutoimittajaksi Iiro Lehtonen. Nokian Uutiset FM Heli Keskinen on aloittanut taittavana toimittajana. Hän on aiemmin työskennellyt muun muassa Aamulehden verkkotoimituksessa, Yleisradiossa, Ilkassa ja Järviseudussa. Länsi-suomi ja kaupunkilehti Raumalainen saivat vastaavan päätoimittajan, joka tuskin vieraantuu toimituksen arjesta. Länsi-Suomen urheilutuottajana viimeksi toiminut Janne Rantanen aikoo muiden tehtäviensä ja pääkirjoitusten lisäksi tehdä lehteen yhden jutun joka päivä. – Työni ei ole pelkästään sitä perinteistä, että päätoimittaja puuhailee taustalla, tapaa ihmisiä ja punoo verkkoja. Toki teen sitäkin, mutta varmasti turhautuisin pelkässä hallinnollisessa työssä. Rantanen sanoo olevansa ammatti-identiteetiltään vahvasti toimittaja. – Olen tavattoman innostunut paikallisesta journalismista ja kirjoitan mielelläni etenkin taloudesta. Ajattelen niin, että miksi pitäisi delegoida sellaisia töitä, jotka voi ohimennen itsekin hoitaa. Mahdollisuuden kirjoittamiseen takaa Marva Median ratkaisu jakaa tehtäviä vastaavan päätoimittajan ja sisältöjohtajaksi nimitetyn, entisen vt. päätoimittajan Kaija Ulmasen kesken. Sisältöjohtajalle kuuluu muun muassa toimitustyön päivittäinen organisointi. – Jos olisin itse laatinut toimenkuvani, se olisi lähes samanlainen kuin nyt, Rantanen sanoo. uusi päätoimittaja on työskennellyt samassa talossa jo kolmekymmentä vuotta ja siitä pisimmän pestin, 19 vuotta, Raumalaisen edeltäjän Uuden Rauman päätoimittajana. Hänen mukaansa Länsi-Suomen isoin haaste on tällä hetkellä verkon ansaintamallien kehittäminen. – Uutisista emme tule rahaa saamaan. Aluelehdellä kasvun rajat tulevat aika äkkiä vastaan. Vaikka tekisimme kuinka erinomaisia paikallisia juttuja, ne ovat edelleen paikallisia juttuja. Digipuolelle pitää rakentaa uusia tuotteita, joista saa uudenlaisia puroja virtaamaan. Länsi-Suomi on alkanut hiljattain tuottaa verkkoon maksullista sisältöä sekä perustanut digiyksikön, jossa työskentelee kuusi ihmistä. Siihen rekrytoitiin myös kokonaan uusia työntekijöitä. – Digiyksikön suhteen olemme kaikki kädet kyynärpäitä myöten ristissä, että se johtaisi uusiin, fiksuihin avauksiin, Rantanen sanoo. Noora Autio Kirjoittava päätoimittaja Länsi-Suomen uusi päätoimittaja on intohimoinen journalisti. Hän on työskennellyt viimeksi saman lehden urheilutuottajana ja toimituspäällikkönä. PEKKA LEHMUSKALLIO Uusiin tehtä viin Tiedot nimityksistä voi lähettää osoitteeseen suomen.lehdisto@ sanomalehdet.fi MEDIA-ALAN OMA LEHTI Päätoimittaja: Jukka Holmberg. Toimituspäällikkö: Noora Autio. Riikka Virranta äitiysvapaalla. Taitto: Janne Hulkkonen, Reima Kangas, Noora Autio. Toimitus: Eteläranta 10, 00130 Helsinki. Puhelin: (09) 228 77 300. Sähköposti: suomen.lehdisto@sanomalehdet.fi. Suomen Lehdistö verkossa: www.suomenlehdisto.fi. Julkaisija: Sanomalehtien Liitto ry / Tidningarnas Förbund rf. Ilmestyminen: 85. vuosikerta. 8 numeroa vuodessa. Tilaukset ja osoitteenmuutokset: sl@sanomalehdet.fi. Tilaushinnat 2015: kestotilaus 89 euroa / vuosi (sis. alv 10%), määräaikainen tilaus 94 euroa /vuosi (sis. alv 10%), määräaikainen opiskelijatilaus 40 euroa / vuosi (sis. alv 10%). Tilaushintaan sisältyy digilehti. Kestotilaus jatkuu niin kauan kuin itse haluat. Maksettua tilausmaksua ei palauteta, kun tilaus irtisanotaan. Määräaikainen tilaus ei jatku tilausjakson päätyttyä ilman erillistä ilmoitusta. ISSN: 0039-5587. Ilmoitukset: Timo Järvenpää, puh. 0400 242 131, timo.jarvenpaa@pp3.inet.fi Painopaikka: Botnia Print, Kokkola. SuomenLehdistö Ilmestysmispäivät 2015 Nro Ilmestyy Aineistot Varaukset 6 30.9. 21.9. 15.9. 7 4.11. 26.10 20.10. 8 16.12. 7.12. 1.12. Janne Rantanen toivoo digiyksiköltä uusia avauksia verkkoansaintaan.