MEDIA-ALAN OMA LEHTI • NrO 5 • 24.8.2016 • PErUSTETTU VUONNA 1930 SuomenLehdistö Paine kasvaa lehtijakelussa Katse Skandinaviaan Tutkimus kartoitti uusia avauksia Pohjoismaissa. » Sivu 4 Uutispimento houkuttaa Työ mediassa tekee mediasta työtä, pohtii Kaisa Hahto. » Sivu 15 Intensiivinen podcast Miksei intiimi journalismin laji yleisty Suomessa? » Sivu 18 Kari Väisänen uskoo mediatalojen oman jakelun kasvuun. » Sivut 10–13 Vesa Laitinen Kun Anu vuoKKo palasi Kauppalehteen vuosien tauon jälkeen, kaikki oli toisin. Nyt esimerkiksi mediamyyjän budjetista puolet tulee sisältömarkkinoinnista. » Sivut 8–9 Tutkiva journalismi myy digitilauksia, sanoo Boston Globen Scott Allen. » Sivu 14
sanomalehtien liitto AVARRA MAAILMAASI. LUE SANOMALEHTIÄ. SuomenLehdistö
SuomenLehdistö 5/2016 3 5/2016 kolmesta poikki Lehti vain kaupunkeihin? sisältö AjAnkohtAistA 4 Dagens Nyheterin hinta vaihtelee tilaajan asuinpaikan mukaan. Tämä ja muut ideat Pohjoismaista. 5 Jos tuote ei myy, ongelma on tuotteessa, väittää Tapio Kivistö. 6 Mobiili ohittaa pian pöytäkoneen suosiossa – Suomessakin parin vuoden päästä. 8 Anu Vuokko piti välivuosia mediasta. Sillä aikaa asiakkaista tuli entistä vaativampia. tAustAt 10–13 Samalla kun Posti shokeeraa lehtiä avauksillaan, kustantajat ottavat jakelua omiin käsiinsä. 14–16 Boston Globe on tunnettu tutkivasta journalismista ja Spotlight-elokuvasta. Johanna Vehkoo selvitti, miten tutkiva ryhmä toimii. PAlstAt 17 Pääkirjoituskin muuttuu digiympäristössä. 18 Ei satunnaiskuuntelijoille: podcast syventävää lukijasuhdetta. 20 Sairaus vertauskuvana on vaikea yhtälö, pohtii Eija Eskola-Buri. 23 Sunnuntaisuomalaisen tuottaja Ville Grahn potkii ihan kivaa vastaan. ” Jaettava vähenee sitä nopeammin, mitä enemmän jakelupalveluja heikennetään.” ”Yhdysvalloissa podcastmainonnalle on enemmän kysyntää kuin hyviä mainospaikkoja”, sanoo Olli Sulopuisto. Lisätty todellisuus Riikka Virranta Pelaatko Pokémon Go -hittipeliä? Miten lisätty todellisuus muuttaa mediaa ja milloin? Joko hyödynnätte tekniikkaa? Aleksi Leinonen Kaupallinen kehityspäällikkö, MTV Latasin pelin heti sen ilmestyttyä ja olen pyydystänyt viisi hahmoa. Tämän jälkeen poistin pelin. Minua kiinnosti virtuaalitodellisuuden ja reaaliaikaisen pelin yhdistäminen. Sittemmin olen seurannut poikani ja naapurin lasten pelaamista. Peli tuntuu olevan addiktoiva, ja hienoa siinä on, että pelaajat ovat liikkeellä. Uskoisin, että lisätty todellisuus tulee noin viiden vuoden sisällä testattua mediakäytössä. Tämä voi tapahtua esimerkiksi niin, että viihdeohjelmiin lisätään pelillinen taso. Uutispuolella ihminen voisi saada älypuhelimensa näytölle esimerkiksi jonkin historiallisen tapahtuman skenen, joka liittyy hänen senhetkiseen sijaintiinsa. Suunnitelmia tekniikan hyödyntämisestä ei tällä hetkellä ole. Kaisa Aalto, HS.fi-kehitystiimin esimies En. Käytän tekosyynä sitä, että lapset ovat vielä hivenen liian pieniä innostumaan siitä, ja itse taas yritän olla tarttumatta uusiin kännykän käyttöä lisääviin harrasteisiin. Hesarin kehitystiimistä yli puolet pelaa – ja tiimin WhatsApp-ryhmässä muun muassa vertaillaan saaliita. Parhaalla on 77 erilaista. Uskon, että näemme lähivuosina erilaisia kokeiluja niin tarinankerronnan kuin käyttöliittymäkehityksenkin puolella. Isomman, massoja koettelevan muutoksen uskon olevan pikemmin kymmenen kuin viiden vuoden päässä. Emme vielä hyödynnä, mutta suunnitelmia on tutkia ja protoilla aihepiiriä. Kirsi Hakaniemi digitaalisen liiketoiminnan johtaja, Keskisuomalainen Oyj Latasin pelin jo puhelimeen, mutta sitten en halunnutkaan aloittaa pelaamista, kesälomalla kun olin ja tarkoitus oli vähentää digitaalisten laitteiden käyttöä. Omassa digiyksikössä moni on kyllä hurahtanut peliin. Media voisi rakentaa esimerkiksi kiinnostavaan paikallisja historiatietoon perustuvan sovelluksen ja hyödyntää lisättyä todellisuutta journalismin alustana. Jotta liikkeelle päästäisiin, pitäisi olla joku valmis alusta, jonka päälle media voisi rakentaa oman juttukokonaisuuden. Omaa sovellusta ei ihan heti lähdetä rakentamaan. Emme hyödynnä vielä tekniikkaa. Stoori.fiblogipalvelussa olemme etsineet kylläkin Pokémon-valmentajaa bloggariksi. Mediamyynti on kiinnostunut perehtymään lisättyyn todellisuuteen erityisesti digitaalisen markkinoinnin kannalta. > Lue myös digilehti ja lisää uutisia Suomen Lehdistön verkkopalvelussa osoitteessa www.suomenlehdisto.fi POSTILAIN UUDISTUS etenee toiseen ja ratkaisevaan vaiheeseensa alkavana syksynä. Eduskunta säätää postilaissa siitä, millaiset postipalvelut kansalaisille taataan. Suomen postilaki ja EU:n postidirektiivi määräävät, että postia on kerättävä ja jaettava viitenä päivänä viikossa. Tästä ikeestä Posti haluaa nyt eroon. Lehtien ja kirjeiden jakelu nähdään Postin johdossa laskevaksi bisnekseksi, vaikka se on yhtiön kannattavin liiketoiminta-alue. Jakelumäärät laskevat mutta vähemmän kuin usein esitetään. Kaikkien Suomessa jaettavien sanomalehtien kappalemäärä on pienentynyt vuodesta 2012 lähtien noin kuusi prosenttia vuodessa. Se on selvästi vähemmän kuin kirjejakelun pudotus ja vain murto-osa Postin viime vuonna kärsimästä sanomalehtivolyymin 27 prosentin pudotuksesta. Posti on menettänyt markkinaosuuttaan, kun se on irtisanonut sopimuksiaan ja korottanut hintojaan. Jaettava vähenee sitä nopeammin, mitä enemmän jakelupalveluja heikennetään. POSTI ON KÄYTÄNNÖSSÄ siirtynyt nelipäiväiseen jakeluun, kun se pyrkii hyppäämään tiistain yli yleispalvelukirjeiden jakelussa. Sanomalehtiä se jakaa teoriassa tiistainakin, mutta eri asia on, pystyykö kukaan maksamaan jopa kolminkertaistuvaa hintaa. Kaupunkilehtiä ja sanomalehtien peittojakeluja Posti suostuu jakamaan vain torstaina ja perjantaina. Päiväjakelun päättymistä on venytetty klo 18:aan ja pidemmällekin Postin havittelemien muiden palveluiden vuoksi. Sanomalehdelle tämä aikataulu on kestämätön. Takaraja on palautettava klo 16:een. SANOMALEHTIEN LIITTO ehdottaa, että viisipäiväinen jakelu turvataan kehittämällä jakelua. Se tarkoittaa erilaisten jakelujen yhdistämisiä ja uusia liiketoimintamalleja. Taajamissa voidaan yhdistää päiväjakelu varhaisjakeluun ja maaseudulla jakelu muihin kuljetuksiin ja palveluihin. Liikenneja viestintäministeriön valmistelema liikennekaarihanke avaa tähän uusia mahdollisuuksia haja-asutusalueiden yrittäjille. Kun Posti jo nykylailla jättää jakelupäiviä väliin tai jakaa postin iltamyöhään, voi vain kuvitella mitä tapahtuisi kolmen päivän jakeluvelvoitteella ja kirjeiden huomattavasti hidastetulla aikataululla. Posti kulkisi ehkä kerran tai kaksi viikossa. Samalla lopetettaisiin valtion päätöksellä päivälehtien ilmestyminen haja-asutusalueilla. Jukka Holmberg päätoimittaja jukka.holmberg@sanomalehdet.fi
4 SuomenLehdistö 5/2016 AJANKOHTAISTA Personoitavat verkkotilaukset, digiin hyökyvät paikallislehdet ja sisältöjen kohdennus lapsiperheille – näin lehdet vastaavat kilpailuun Pohjoismaissa. voi tarkoittaa personoituja tilauksia. Tanskalainen konserni Jysk Fynske Medier tarjoaa verkkotilausta, johon voi koota valitsemiensa alueiden sisällöt. Muutamalla eurolla kuussa lukija saa paikallisen mikrotilauksen – esimerkiksi valtakunnallisen sanomalehden oheen. 2. Printin hinta joustaa Printtilehden eliniästä on erisuuntaisia arvailuja Pohjoismaissa. Ruotsin suurin päivälehti Dagens Nyheter on ryhtynyt toimiin ja uudistanut printin hinnoittelua ja ideaa. Paperilehden hinta määräytyy jakelukustannusten mukaan: kalleimmalla postinumeroalueella lehti maksaa jopa 800 euroa vuodessa. Tukholman ulkopuolella DN tarjoaa Helsingin Sanomien esimerkin mukaan viikkolehteä parhaista artikkeleista. 3. Katse tilaustuloihin Dagens Nyheter ennakoi aikaa, jolloin tulot tulevat lähes kokonaan lukijoilta. Tähän kannustaa lukijatuottojen kasvu samaan aikaan, kun mainostuottojen osuus on pudonnut. Lehti seuraa tarkasti lukijoiden kiinnostuksen kohteita verkossa, ja digimaksamisesta on tehty mahdollisimman helppoa. Samalla kuitenkin esimerkiksi länsinaapurin iltapäivälehdet nojaavat entistä voimakkaammin mainostuloihin. 4. Rahaa tai dataa Tiukka jaottelu maksaviin ja ei-maksaviin asiakkaisiin on turhaa. Maksamatonkin asiakas tuo rahanarvoista käyttäjätietoa. Siksi esimerkiksi Ruotsin digiedelläkävijällä, iltapäivälehti Aftonbladetilla, on ryhmä, joka pohtii, miten lukijat saataisiin sitoutettua nykyistä paremmin lehden pariin. Rekisteröityneille käyttäjille on helpompi kohdentaa mainontaa. 5. Virta omalle alustalle Monessa pohjoismaisessa lehtitalossa kysymys alustoista koetaan polttavaksi aikana, jona sosiaalisen median palvelut Facebook etunenässä haluaisivat uutiset oman palvelunsa sisään. Pohjoismaisen mediajätin, Schibstedin, strategia on pitää käyttäjät, data, maksaminen ja mainokset samalla, omalla alustalla. Yhtiö tahtoo vähentää riippuvuuttaan sosiaalisen median palveluista ja jopa kilpailla niiden kanssa. Yhden Schibstedin lippulaivan, Aftonbladetin, verkkokävijöistä jopa 60–75 prosenttia rantautuukin sivustolle suoraan. 6. Maksumuuri tuo tilauksia Paikallislehtiä Norjassa kustantava Amedia siirtyi digivetoiseen malliin nelisen vuotta sitten. Tuolloin konsernin lehdillä oli pyöreä nolla verkkotilausta. Nyt jo hieman alle viidennes tilauksista (18 %) on digitaalisia. Lehdet ovat saaneet laajalti uusia, myös nuoria, tilaajia. Yleensä he ovat ensin tulleet lukemaan paikallisia uutisia ja törmänneet maksumuuriin. Halvan koetilauksen jälkeen moni on tarttunut johonkin monista tilausvaihtoehdoista. Ylipäätään paikallisten julkaisujen tilanne näyttää usein päivälehtiä turvatummalta. 7. Kymppi kuussa ei ole katto Amediassa on yllätytty, ettei digitaalisen tilauksen kipuraja olekaan seideaa naapurista Viime keVäänä joukko suomalaisia tutkijoita kiersi haastattelemassa media-alan avainhenkilöitä Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa. He kartoittivat Sanomalehtien Liiton tilauksesta, mitä Suomen verrokkimaissa on kehitetty vastaukseksi kovenevaan kilpailuun lukijoista ja mainostajista. Kokosimme rohkeimmat avaukset ja strategiset valinnat. 1. Lehti purkautuu osiin Yhden laaja-alaisen sanomalehden sijaan osa mediataloista harkitsee kapeampien niche-tuotteiden ja alabrän dien luomista. Verkossa tämä re im a Ka n ga s, pii rr o sh ah m ot 12 3r f
SuomenLehdistö 5/2016 5 AjAnkohtAistA: PUhEEnAihE ki ss ap öy dä lle Ottaisitko mallia muista Pohjoismaista? MiKKo KaLLionPää uutispäällikkö, Pohjalainen Digimaksamisen helppous on mielestäni aivan ykkösasia. Jos joku näkee kiinnostavan aiheen tai otsikon ja olisi valmis maksamaankin, ei saisi mennä kymmentä minuuttia rekisteröintiin. sehän on heräteostos. sitten tuli tämä kohta kahdeksan ja Justin Bieber. sattumoisin taloudessamme on yksi Bieber-fani ja nuorempi tubettaja-fani. hän katsoo koko ajan tubettajia kännykästä ja voi sitten yhtäkkiä sanoa, että thaimaassa on räjähtänyt pommi. eli kyllä nuoria uutiset kiinnostavat, jos ne vaan ovat tarjolla helposti. LauRa ääRi vastaava päätoimittaja, aamuposti Kiinnostavia avauksia, joista muutamiin täytynee perehtyä tarkasti. Jos vain yhden saa nostaa, se on Vg ja nuoret lukijat. Jos Vg:n hyväksi havaitsema resepti on ottaa nuorten aiheet vakavasti, se herättää kysymyksiä. olen nimittäin luullut meidän jo tekevän niin. ilmeisesti meillä vakava käsittelytapa tarkoittaa edelleen liian usein samaa kuin puiseva – tai sitten holhoava. Kirjoitammeko tubeconista edelleen vain aikuisille: viisi vinkkiä – näin saat tubettavan teinin nukkumaan? mitäpä sitä kiertelemään: jos tuote ei käy kaupaksi, ongelma on lopulta tuotteessa. Ei jakelukanavassa, alan murroksessa, taantumassa, kilpailijoiden asemassa tai jossakin muussa. Kuluttaja maksaa juuri siitä, mitä kulloinkin katsoo tarvitsevansa. Ja juuri sen verran kuin on valmis erilaisten tarpeidensa tyydytyskeinoista maksamaan. Medialiiketoiminnassakin kyse on pohjimmiltaan kuluttajan tarpeista. Jyväskylän yliopistossa tarkastetussa journalistiikan väitöskirjassani tutkin, millaisia lukijan tarpeita kaupalliset printtiaikakauslehdet näyttäisivät tyydyttävän ja miten. Väitöstä varten analysoin yleisaikakauslehtien sisältöjä ja haastattelin päätoimittajia. Tutkimustuloksiani voi tiivistää niin, että lehdet ovat pyrkineet olemaan eräänlaisia lukijan valmentajia, personal trainereitä. Ne ovat tarjonneet tyydytystä lukijoiden tarpeisiin, jotka liittyvät vertaiskokemukseen ja samastumiseen, ajankohtaisten ilmiöiden ja tiedon saamiseen sekä neuvoihin hankintoja ja elämänvalintoja varten. Aikakauslehti on pohjimmiltaan antanut vastauksia lukijan suureen kysymykseen: miten minun kannattaisi elää? Samalla, kun aikakauslehti on halunnut lempeästi valmentaa lukijaa, se on pyrkinyt tarjoamaan mahdollisuuden irrottautua arjesta omaan miellyttävään hetkeen. Kaiken sisällön on pitänyt olla viihdyttävää. AikAkAuslehdet oVAt tyydyttäneet erinomaisesti näitä lukijoiden tarpeita viime vuosiin saakka. Sen jälkeen kato on käynyt tilaajaja ilmoittajakunnassa. Tutkimuslehtien levikeistä hävisi viidessä vuodessa (2009–2014) viidennes eli 400 000 tilaajaa. Yleisaikakauslehtien ilmoitustulot ovat puolestaan supistuneet huippuvuosista kolmasosaan. Eri medioista aikakauslehtien onkin ollut tähän asti ehkä hankalinta selvitä digitaalisesta murroksesta. Syy on ilmeinen: niiden tontille on astunut monimuotoinen sosiaalinen media. Some tyydyttää nyt ilmaiseksi samoja tarpeita, joita aikakauslehdet ovat perinteisesti tyydyttäneet. Sen kautta voi tarkastella monella tavalla ja viihdyttävästi muiden elämää tai löytää neuvoja oman elämän suuriin ja pieniin kysymyksiin. Monet kuluttajat ovat some-aikana valinneet tarpeidensa tyydyttämiseen uusia tuotteita uudella tavalla. Ovatko aikakauslehdet ja sanomalehdet samaan aikaan kyenneet uudistumaan riittävästi? Varmasti ne ovat uudistuneet entistäkin paremmiksi omassa sarjassaan, mutta ovatko ne löytäneet some-ajan kilpailutilanteessa kuluttajien tarpeiden hierarkiasta uusia tasoja tai kehittäneet kiehtovia tyydytyskeinoja perinteisiin tarpeisiin? Levikkija ilmoitusluvuista päätellen eivät. tutkimuksenikin perusteellA perinteiset lehdet tarvitsevat nyt lisää kuluttajien tarpeisiin sitoutunutta tuotekehitystä. Löytyisikö uusia mahdollisuuksia vaikkapa avoimen kaupallisista ei-journalistisista palveluista, jotka tarjoaisivat vastaanottajille roimasti uudenlaista hyötyä kuukausimaksulla? Entä janan toinen pää: pystyisikö vastaanottajia sitouttamaan viihdyttämisen sijasta aiempaa selkeämmillä arvovalinnoilla, joihin ehkä pienempi yleisö sitoutuisi mutta nykyistä tiukemmin? Pitäisikö lehden ajaa voimakkaasti kohderyhmänsä, vaikkapa kaupunkilaisen lapsiperheen, etuja sekä arvottaa myös yhteiskunnallisia ja kulttuurisia ilmiöitä vahvasti sen silmin? Jos lehti tarjoaa arvoja, se voi olla kirjaimellisesti arvokas vastaanottajalleen. > Ensi kerralla kirjoittajana voit olla sinä: kerro aiheesi toimitukselle. Sähköposti: suomen.lehdisto@sanomalehdet.fi Tällä kertaa kissan nosti pöydälle journalisti ja filosofian tohtori Tapio Kivistö, jonka aikakauslehtiä käsittelevä väitös kirja tarkastettiin Jyväskylän yliopistossa toukokuussa. ” Some tyydyttää nyt ilmaiseksi samoja tarpeita, joita aikakauslehdet ovat perinteisesti tyydyttäneet.” Kuka saa olla personal trainer? mentoitunut noin kymppiin kuussa, minkä esimerkiksi musiikkipalvelu Spotify veloittaa. Kuukausimaksun yläraja on lähempänä 20:tä euroa. Myös Schibstedistä kerrotaan, että verkon premium-tilausten hinnat ovat nyt korkeammalla kuin koskaan. 8. VG tavoitti nuoret Norjalainen iltapäivälehti Verdens Gang on onnistunut tavoittamaan vaikeana pidetyn nuorten kohderyhmän. Resepti on ottaa nuorten aiheet vakavasti. Poptähti Justin Bieberin oleilua Oslossa seurattiin verkossa kuin tärkeää valtiovierailua. Nuoret sitoutuivat ja palasivat VG:n sivuille myöhemminkin muun muassa lu” Premiumtilausten hinnat ovat korkeammalla kuin koskaan.” kemaan ulkomaanuutisia. Tämä on saavutus alalla, jolla erään tanskalaisen haastatellun mukaan lukijoiden keski-ikä nousee vuodella vuodessa. 9. Kohderyhmänä perheet Kaupunkilehtiä Tanskassa kustantava North Media taas on ottanut strategiakseen tavoittaa sisällöillään lapsiperheet, tarkemmin vakiintumassa olevat ja tätä hieman vanhemmat lukijat. Mainostajiakin kiinnostaa kohderyhmä, joka kuluttaa ja toimii aktiivisesti paikallisessa yhteisössään. Yhä jatkuva sisältöuudistus on jo kasvattanut lukijamääriä. 10. Säätiöomistus tahmaa Median murroksessa huudetaan toisinaan apuun säätiöomistusta, joka irrottaa journalismin kovista tuottoodotuksista. Tanskassa moni suuri mediakonserni on ainakin osittain säätiöiden omistama, mutta varma rahoitus nähdään myös muutosta hidastavaksi tekijäksi. Digiloikka ei välttämättä kiinnosta, jos sitä ei ole pakko tehdä. Riikka Virranta > Juttu perustuu Katja Lehtisaaren, Mikko Grönlundin, Mikko Villin ja CarlGustav Lindénin tutkimukseen Uutismedian uudet liiketoimintamallit Pohjoismaissa. Sanomalehtien Liiton ja Viestintäalan tutkimussäätiön rahoittama tutkimus julkaistaan 1.9. Tule keskustelemaan aiheesta Helsingin Etelärantaan. Ilmoittaudu: www. sanomalehdet.fi/ ajankohtaista/ tapahtumakalenteri > Lue lisää verkosta osoitteesta suomenlehdisto.fi: Ruotsin lehtien tilanne tukala Verkkouutisista maksaneiden osuus 2016 Norja 27 % Ruotsi 20 % Suomi 15 % Tanska 15 % Lähde: Digital News Report 2016 / Reuters Institute. Painetun lehden ja printin yhdistetty viikkotavoittavuus 2016 Suomi 94 % Ruotsi 91 % Norja 91 % Tanska 84 % Lähde: Digital News Report 2016 / Reuters Institute. Mainontaan käytetty summa per asukas 2014 Norja 399 e Ruotsi 349 e Tanska 343 e Suomi 257 e Lähde: Institutet för reklamoch mediestatistik: The Nordic Advertising Market 2014 / Uutismedian uudet liiketoimintamallit Pohjoismaissa. Painettujen sanomaja kaupunkilehtien osuus mediamainonnasta 2014 Suomi 38 % Norja 27 % Tanska 24 % Ruotsi 21 % Lähde: Institutet för reklamoch mediestatistik: The Nordic Advertising Market 2014 / Uutismedian uuden liiketoimintamallit Pohjoismaissa. Suomen luvut Sanomalehtien Liitto Viiden MittaRin MaaotteLu Sanomalehtikustantajien nettotulosprosentti, mediaani. Yrityksen toimintaa voidaan pitää kannattavana vain, jos nettotulos on positiivinen. 6 5 4 3 2 1 -1 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 Lähde: Uutismedian uudet liiketoimintamallit Pohjoismaissa. norja Ruotsi tanska
AjAnkohtAistA 6 SuomenLehdistö 5/2016 ” On tullut luontevaksi seurata uutisia päivän mittaan mobiilisti.” la mobiili ohittaa tietokoneen Suomessakin parin vuoden kuluessa. Eniten mobiililukijoita oli Ruotsissa, 69 prosenttia. Irlanti, Suomi ja Puola olivat vertailussa mobiilin kehitysmaita 58–59 prosentin osuuksilla, mutta Suomessa ja muissa Pohjoismaissa uutisten seuraamiseen verkossa käytetään useampia laitteita kuin useimmissa muissa maissa. Tutkimuksesta käy ilmi myös se, että sanomalehtien pelastajiksi kaivattujen tablettien uutiskäyttö on maailmalla tasaantunut. Suomessa tabletin uutiskäyttö kuitenkin lisääntyi 26:sta 30 prosenttiin vuoden aikana. Eniten uutisia luettiin tabletilla Tanskassa (37 prosenttia). Eri laitteiden käyttö on vahvasti kytköksissä päivärytmiin. Suomessa on perinteisesti luettu painettua lehteä aamulla kahvipöydässä. Tottumukset ovat kuitenkin muuttumassa. – Älypuhelimen hankkimisen jälkeen on tullut luontevaksi seurata uutisia päivän mittaan mobiilisti, mikä on heikentänyt painetun sanomalehden tai television iltauutisten asemaa, todetaan Tampereen yliopiston tutkijan Esa Reunasen laatimassa Suomen-maaraportissa. Älypuhelimet ohittavat pian tietokoneet suosituimpina laitteina uutiskäytössä. Monessa maassa näin on jo käynytkin, ja samalla tietokoneen uutiskäyttö on kääntynyt laskuun. Oxfordin yliopiston Reuters-instituutin tuoreen Digital News Reportin mukaan Ruotsissa, Turkissa, Etelä-Koreassa ja Sveitsissä älypuhelin on jo johtava uutistenlukulaite. Suomessa suhdeluku on vielä reippaasti tietokoneen hyväksi, mutta älypuhelin on vuoden kuluessa nostanut osuuttaan peräti 9 prosenttiyksikköä. Reuters-instituutin kyselytutkimuksen mukaan älypuhelinta oli käyttänyt uutisten seuraamiseen 59 prosenttia suomalaisista vastaajista. Alle 35-vuotiaille älypuhelin oli selvästi suosituin päätelaite tässä tarkoituksessa. Tietokoneen käytön osuus oli pudonnut prosenttiyksiköllä 74 prosenttiin. Tällä kasvuvauhdilAlle 45-vuotiaille älypuhelin on jo suosituin tapa saada aamun ensimmäiset uutiset. Mobiilista tulee ykkönen Alle 45-vuotiaille älypuhelimen internet on jo suosituin tapa saada aamun ensimmäiset uutiset. Tavallisinta on mennä suoraan uutissivustolle ja uutissovellukseen. Kakkosena tulee Facebook ja kolmantena Ampparit.comin kaltaiset uutisaggregaatit. Sosiaalisen median, kuten Facebookin ja Twitterin, käyttö uutislähteenä on kasvanut tasaisesti, mutta se ei vielä yllä perinteisten tiedotusvälineiden tasolle. 45 prosenttia suomalaisista vastaajista käytti somea uutislähteenään, kun vastaava lukema kaksi vuotta sitten oli 36 prosenttia. – Sosiaalinen media on suomalaisille lähinnä perinteisiä uutismedioita täydentävä uutislähde. Perinteisen median asemaa verkossa vahvistaa Suomessa ennen muuta iltapäivälehtien ja Yleisradion kiinnostava ja maksuton tarjonta, Reunanen sanoo. Pasi Kivioja Suomalaisten luottamus uutisiin korkealla > Suomi on tutkimuksen ylivoimainen ykkönen siinä, kuinka paljon ihmiset luottavat uutisiin. Vastaajista 65 prosenttia pitää uutisia luotettavina. Suomalaiset luottavat vahvasti myös uutisorganisaatioihin. > Uutisten seuraamisessa verkosta Suomi on kärkimaiden joukossa. Verkkoa piti pääasiallisena uutislähteenä 46 prosenttia suomalaisvastaajista. > Suoraan uutismedian sivuille tai sovellukseen meneminen on Suomessa yleisin tapa hakeutua verkkouutisten pariin. Perinteisen median verkkosivustolta uutisia haki suoraan 62 prosenttia vastaajista. > Viidettä kertaa tehdyssä kyselytutkimuksessa oli mukana 26 maata. Suomi oli mukana kolmatta kertaa. Tutkimukseen haastateltiin kustakin maasta noin 2 000:ta yli 18-vuotiasta henkilöä. Digital News Report 2016, koko tutkimus: http://www.digitalnewsreport.org/ Suomen-maaraportti: http://www.vkl.fi/ files/3690/DNR2016-Suomi-b.pdf Uutiskäyttö eri laitteilla Eri laitteilla viikon aikana uutisia seuranneiden osuudet ikäryhmittäin maissa, joissa käytetään eniten älypuhelinta uutisten seuraamiseen . Ruotsi Turkki Etelä-Korea Norja Brasilia Sveitsi Tanska Irlanti Suomi Puola 69 64 34 68 62 24 66 60 12 64 66 36 63 68 19 61 60 29 60 63 37 59 72 23 59 74 30 58 75 18 % Tabletti Älypuhelin 18–24 68% 76% 25–34 60% 74% 35–44 62% 71% 45–54 52% 56% 55– 32% 42% Tietokone 18–24 60% 62% 25–34 75% 73% 35–44 77% 74% 45–54 78% 78% 55– 78% 75% Tabletti 18–24 23% 17% 25–34 21% 26% 35–44 29% 37% 45–54 31% 30% 55– 25% 33% Verkkoonkytkettytelevisio 18–24 4% 4% 25–34 5% 2% 35–44 4% 5% 45–54 7% 6% 55– 6% 3% uuTiskÄyTTöikÄryhmiTTÄin Erilaitteillaviikonaikanauutisiaseuran neidenosuudetikäryhmittäinsuomessa 2015 2016 Tietokone Älypuhelin LähDe: DigiTaL NewS RePoRT 2016, SUomeN maaRaPoRTTi. gRafiikka: Reima kaNgaS
AjAnkohtAistA roa enemmän mainostuloja sanomalehdille ja 380 000:ta euroa enemmän kaupunkilehdille verrattuna vuoden 2015 kesäkuuhun. Tässä on siis huomioitu vain painetun muutoseurot, kertoo kuluttajaja mediamarkkinoinnista vastaava johtaja Sirpa Kirjonen Sanomalehtien Liitosta. Kesäkuussa ainoa menettäjä oli painettujen aikakauslehtien ryhmä. Miinusta tuli peräti 9,3 prosenttia (rahana 470 000 euroa vähemmän kuin kesäkuussa 2015). Painetuille sanomalehdille kesäkuu oli jo toinen perättäinen kasvukuukausi. Toukokuussa kasvua oli viime vuoden toukokuuhun verrattuna puoli prosenttia. – Markkinoinnin lisäämisellä on suuri merkitys yritysten menestymiseen. On uskallettava markkinoida entistä enemmän. Toivottavasti toukoja kesäkuun mediainvestointien kasvu on osoitus siitä, että nyt puheista edetään tekoihin, Kirjonen sanoo. Viimeisen puolen vuoden aikana mainosmyynnin kehitys on ollut seuraavanlainen: painetut sanomalehdet -5 %, painetut kaupunkilehdet -5,9 %, painetut aikakauslehdet -10,4 %, televisio -3,0 %, ulkomainonta +1,9 %, radiomainonta +7,6 %, verkkomainonta +12,5 % ja elokuvat +19,3 %. Heinäkuun luvut julkaistaan elokuun lopulla. Noora Autio SuomenLehdistö 5/2016 7 m ik si ih m ee ss ä ja tk oj ut tu HS säätää maksumuuriaan Blogin lukeminen on naisten juttu Facebook-käyttäjät huomasivat alkukesällä muutoksen Helsingin Sanomien maksumuurissa. Aiemmin kaikki sosiaalisessa mediassa jaetut HS:n jutut on päässyt lukemaan ilmaiseksi kirjautumatta. Viime aikoina osa jutuista ei ole avautunut kuin digitilaajille. Muille on tarjottu ilmaista kokeilujaksoa. Mistä on kyse, päätoimittaja Päivi Anttikoski? Testaamme jatkuvasti erilaisia vaihtoehtoja tehdä maksumuuria, jotta ymmärtäisimme, mikä toimii ja mikä ei. Mitään pysyvää muutosta ei ole tehty. Sosiaalisen median kautta tuleva liikenne on yksi osa maksumuuria, ja pyrimme ymmärtämään myös sitä paremmin. Millaista palautetta ja millaisia kokemuksia olette saaneet? Palautetta ei ole juuri tullut. Kokemukset vaihtelevat kokeilusta riippuen. Tämä on osa normaalia tuotekehitystä. Nämä ovat kokeiluja, joten emme avaa niitä tässä vaiheessa enempää. Noora Autio Keskisuomalainen Oy lanseerasi tammikuussa Stoori-blogipalvelun. Tuolloin kävijätavoitteeksi kerrottiin 100 000 eri viikkokävijää. Onko tavoitteeseen päästy, myyntijohtaja Timo Vilpponen? Eri kävijöitä on keskimäärin 20 000– 40 000 viikossa. Huiput ovat olleet yli 100 000. Ensin ihmettelimme, miksi emme saa määrää nousemaan enempää, mutta asiaa tutkimalla havaitsimme tavoittaneemme kuitenkin kaikki varsinaiseen kohderyhmäämme kuuluvat eli blogeja seuraavat 18–40-vuotiaat naiset. Olemme huomanneet, että miehet eivät yksinkertaisesti lue blogeja. Se on toivoton porukka! Miten mainostajat ovat ottaneet palvelun valikoimiinsa? Ihan hyvin. Mainostajille tämä on ollut uusi, kiinnostava kanava tavoittaa nuoria naisia. Ei mennyt kuin pari kuukautta, kunnes palvelu oli omillaan. Stoorin mainospaikkoja myydään sekä suoraan että ohjelmallisen ostamisen avulla. Tähän asti palvelua on markkinoitu mainostajille vain Keski-Suomessa, mutta harkitsemme laajentumista valtakunnalliseksi. Samalla 150 keskisuomalaisen bloggaajan joukkoon otettaisiin kirjoittajia muualta Suomesta. Noora Autio maaseudun vÄestö vähenee, pienten paikkakuntien elinvoima kärsii, ja monet yritykset lopettavat toimintansa. Tämä näkyy myös alueiden paikallislehtien ilmoitusja tilaustuotoissa. Kolme Pielisen Karjalassa ilmestyvää paikallislehteä ei kuitenkaan ole tyytynyt seuraamaan tilannetta neuvottomina. Lieksan Lehti, Ylä-Karjala ja Vaarojen Sanomat ovat laittaneet alulle Pielisen parraaks -kampanjan, jonka tavoitteena on saada alueen asukkaat huomaamaan oman seudun kaupallinen tarjonta ja palvelut. Mukaan pyydettiin alueen yrittäjäjärjestöt ja kehittämisyhtiöt. Paikallislehdet kampanjoivat Pielisen parraaks Ideakilpailu kannustaa ostamaan oman seudun tuotteita ja palveluja. Vain aikakauslehtien mainosmyynti väheni kesäkuussa. Painettujen sanomalehtien mainosmyynti kasvoi mainontaan investoitiin kesäkuussa 3,8 prosenttia enemmän kuin vuotta aiemmin. Painettujen kaupunkilehtien mainonta kasvoi peräti 8,4 prosenttia. Painetuille sanomalehdille kirjattiin vuoden suurin kasvu: 1,9 prosenttia. Viimeksi yhtä isoa kasvua oli huhtikuussa 2015. Verkkomainonta lisääntyi 15,4 prosenttia, mikä vaikuttaa osaltaan myös sanomalehtikustantajien tuloihin. – Nämä kesäkuiset kasvuprosentit tarkoittavat kassassa 430 000:ta eu”Painetuille sanoma lehdille kesäkuu oli jo toinen perättäinen kasvukuukausi.” Keskisuomalaisen Stooriblogipalvelu harkitsee laajentumista valtakunnalliseksi. Anu Saarelai nen (vas.), Pasi Karjalainen ja Marja Mölsä pyysivät lukijoita ideoimaan, miten oman alueen elinvoimaa voisi lisätä. Vastauksia on tullut noin 80, mutta ne ovat vielä salaisia. Vaarojen Sanomien päätoimittaja Pasi Karjalainen kertoo, että idea lähti liikkeelle siitä, kun kolmen lehden yhteisen talvimatkailulehden jälkeen mietittiin seuraavaa yhteistä projektia. – Silloin tajusimme, että tällaiselle elinvoimakampanjalle olisi tarvetta. KevÄÄllÄ lehdet alkoivat julkaista kampanjaan liittyviä ”mysteeri-ilmoituksia”, jotka herättivät ihmisissä kysymyksiä. Yhdessä ilmoituksessa oli esimerkiksi kuva tyhjästä liiketilasta ja Pielisen parraaks? -teksti. Kesän alussa julistettiin ideakilpailu, jossa etsitään oivalluksia siitä, miten alueen asukkaita, kesämökkeilijöitä, yrittäjiä ja julkista sektoria voitaisiin kannustaa ostamaan oman alueen liikkeistä ja käyttämään oman alueen palveluita. Tähän mennessä ideoita on tullut noin 80. Vinkkejä on voinut tarjota kesän tapahtumissa ja netin kautta. Parhaat ideat julkistetaan syksyllä ilmestyvässä erikoislehdessä ja palkitaan yrittäjäjuhlassa. Pääpalkinto on 500 euroa. – Toivottavasti ideat ovat sellaisia, että ne pystytään toteuttamaan. Lisäksi saamme ideoista juttuaiheita. Kaikissa kolmessa lehdessä tehdään yhteislehteen teemaan liittyviä juttuja ja myydään ilmoituksia. Taitto ja jakelu ostetaan ulkoa. – Lehti menee suurjakeluna alueen kuntiin. Tempaus tuo meille lisää myyntiä. Tärkeintä on silti yhteistyörutistus tärkeän asian puolesta. Tämä varmasti poikii hyvää myös jatkossa, Karjalainen sanoo. Lehdet ovat aiemminkin tehneet paljon yhteistyötä muun muassa juttuvaihdossa. Vaarojen Sanomat on itsenäinen paikallislehti, ja Lieksan Lehti ja Ylä-Karjala taas kuuluvat Pohjois-Karjalan Kirjapaino -konserniin. Noora Autio TyyNe kaRjaLaiNeN
taustat 8 SuomenLehdistö 5/2016 AjAnkohtAistA: lehti-ihminen 2000-LUVUN TAITTEESSA internet ei ollut vielä arkipäivää mediataloissa. Vuonna 1998 Kauppalehdessä myyjänä aloittanut ja sittemmin verkkomainonnan kehityspäällikkönä toiminut Anu Vuokko muistaa hyvin, kuinka online-tiimi yritti keksiä suomenkielistä käännöstä banneri-sanalle. – Me suomennettiin se leveäksi palkiksi, Vuokko sanoo ja nauraa kuuluvasti. Koska Kauppalehti oli monin tavoin edelläkävijä verkossa, asiakkaat eivät aina olleet samalla viivalla. Vuokko muistaa opastaneensa eräässä mediatoimistossa työskenKun mediamyyjä Anu Vuokko palasi muutaman vuoden kierrokselta Kauppalehteen, kaikki oli muuttunut. Vaikeuksien selättäjä nelleelle vanhemmalle rouvalle kädestä pitäen, mikä on internet: Avaa selain. Kirjoita www.kauppalehti.fi. Mutta vaikka digitalisaatio on tämän vuosikymmenen sana ja verkko muuttunut paperilehden pikkuveljestä isoveljeksi, yksi asia on Almassakin säilynyt. – Me olemme aina pitäneet kiinni siitä, että samat myyjät myyvät kaikkia kanavia. Se on tuonut myyjille laaja-alaisuutta ja monipuolisuutta ymmärtää median murrosta ja asiakkaiden tarpeita. Juuri niistä ominaisuuksista Vuokkoakin kehutaan. Hänen sanotaan paneutuvan asiakkaiden ongelmiin huolella ja hoitavan sen, minkä lupaa. – Anu ei koskaan sano, että ei onnistu vaan että katsotaan ja ratkaistaan, eräs Vuokon tunteva kertoo. KUN VUOKKO PALASI muutaman vuoden tauon jälkeen Kauppalehteen helmikuussa 2015, hän huomasi, että myyjän työstä oli tullut huomattavasti aiempaa vaativampaa. – Alkuaikoina myytiin printtisivuille vähän erikokoisia mainoksia. Nyt myydään mobiilia, digiä, printtiä, sisältömarkkinointia, tapahtumia ja kombinaatioita niistä, Vuokko listaa. – Jos tuotteita ei tunne tosi hyvin, pieleen menee. Asiakkaat ovat myös paljon vaativampia kuin vielä joitakin vuosia sitten. Mediamyyjää ei oteta vastaan huvikseen, vaan tuloksia on tultava. Eivätkä esimerkiksi Alman kilpailijoina ole enää vain muut suomalaiset mediatalot vaan facebookit ja googlet ja jopa asiakasyritysten omat mediat. Kaiken tämän keskellä kaikki palaa lopulta – Vuokon mielestä vähän kliseisestikin – siihen, että tärkeintä on asiakkaan kuunteleminen. – On vain hyväksyttävä, että maailma menee tiettyyn suuntaan. Mutta kumpi on helpompaa: että yritetään väkisin muuttaa asiakasta vai muututaan itse siihen suuntaan? VUOKON NYKYINEN titteli Alma Talentissa eli hiljattain fuusioituneiden Alma Median ja Talentumin yhteisyrityksessä on avainasiakaspäällikkö. Hän vastaa isoista asiakkaista erityisesti ictja finanssialalla. Käytännössä työ on jatkuvaa pohdintaa siitä, mitkä markkinointija viestintäratkaisut toimisivat asiakkaille parhaiten. Vuokon budjetista jo lähes puolet tulee sisältömarkkinoinnista, jota voi pitää tämän hetken kuumana trendinä mediamainonnassa. Se on silti vain yksi ratkaisu muiden joukossa. – Sisältömarkkinoinnissa tulee raja vastaan siinä, että jos julkaisee tuhottoman paljon, sisällöt kilpailevat keskenään ja niiden teho heikkenee, Vuokko toteaa. Yksi tulevaisuuden kehityssuunta saattaa olla printin uusi tuleminen. Vuokon mielestä sitä voisi ehkä vauhdittaa sisältömarkkinoinnilla käyttämällä verkossa julkaistuja blogikir
taustat AjAnkohtAistA Vaikeuksien selättäjä joituksia tai muita artikkeleita myös lehdessä. – Printti voisi olla monille teksteille parempi ympäristö, koska ihmiset keskittyvät siihen paremmin kuin nettiin. SEITSEMISEN VUOTTA sitten Vuokko tuli elämässään risteyskohtaan. Hän oli ollut Kauppalehdessä yli 10 vuotta ja ryhtyi tosissaan pohtimaan, mitä haluaisi elämällään tehdä. Ensin hän jäi vuorotteluvapaalle ja ryhtyi opiskelemaan psykologiaa avoimessa yliopistossa. Hän kiinnostui erityisesti onnellisuuden taloustieteestä, onhan hän taustaltaan kansantaloustieteilijä. Jonkinlaisena neljänkympin kriisikuka? Anu Vuokko on 47-vuotias Alma Talentin avainasiakaspäällikkö. Hän asuu Kirkkonummella 13-vuotiaan tyttärensä kanssa. Vuokko harrastaa lavatanssia, uimista ja kuntosalia. Hektisen työn vastapainoksi hän haluaa usein myös ”olla vaan” ja antaa mahdollisimman paljon aikaa lapselleen ja parisuhteelleen. Miesystävänsä hän löysi lavatansseista pari vuotta sitten. Puntari > Olympialaiset vai ooppera? Ei oikein kumpikaan, mutta ehkä ennemmin ooppera. Se tuo minulle enemmän uudenlaisia kokemuksia ja laajentaa ehkä tajuntaa. > Puhelinvai sähköpostikontakti? Puhelin. Se on vuorovaikutteisempi ja lähempänä ihmistä. > Kesäloma pätkissä vai putkeen? Putkeen, koska stressi laukeaa tutkitusti vasta parin viikon päästä loman alkamisesta. Käsittääkseni pitkä putki on parempi palautumisen kannalta. VE SA LA iT in En Anu Vuokon mielestä sisältömarkkinoinnissa ei kannata julkaista liikaa – muuten sisällöt kilpailevat keskenään ja niiden teho heikkenee. ” Yritetään väkisin muuttaa asiakasta vai muututaan itse siihen suuntaan?” nä alkaneet pohdinnat johtivat avioeroon ja pariin työpaikan vaihdokseen. Hän siirtyi ensin TNS Gallupille tutkimuskonsultiksi ja vuotta myöhemmin viestintätoimisto Pohjoisranta Burson-Marstelleriin tutkimuksista ja analyyseista vastaavaksi johtajaksi. Mutta veri veti takaisin median pariin ja myyntityöhön. Kun vanha työkaveri eräällä joululounaalla vinkkasi, että Kauppalehdessä olisi myyjän paikka auki, Vuokko heitti, että ”ottakaa minut takaisin”. Psykologiaa opiskellessaan Vuokko kuitenkin tajusi yhden tärkeän asian: hän ei ole koskaan haaveillut mistään. Ei edes lapsena. Hän päätti hyväksyä onnellisuusteorioihin pohjautuvan ajatuksen, jonka mukaan onni on parhaimmillaan sitä, että on tyytyväinen siihen, missä on. Koko ajan ei tarvitse haikailla muualle. – Se ei kuitenkaan tarkoita, ettei saisi olla tavoitteita tai että pitäisi jäädä tuleen makaamaan. Janne Arola Oma leirilehti on ylpeyden aihe JOUTSAN YhTENäISKOULUN ekaja tokaluokkalaiset pääsivät leiripäivänsä aikana harjoittelemaan toimittajan työtä. Joutsan Seudun toimittaja Jukka Huikko lähetti oppilaat tekemään ryhmissä pieniä juttuja päivän ohjelmasta. Yhdessä ryhmässä oli 3–4 lasta, joista osa kirjoitti ja osa valokuvasi. Erityisen innoissaan lapset seurasivat, miten toimittaja sijoitti heidän ottamansa valokuvat ja kirjoittamansa tekstit valmiiseen taittopohjaan. Leirilehti valmistui jaettavaksi päivän päätöstilaisuuteen saapuneille vanhemmille. – Lapset tuntuivat tykkäävän hirveästi. Minä vähän vierastan sellaista, että mennään kouluihin kertomaan, miten toimittajan työtä tehdään. Tässä oppilaat pääsivät itse kokeilemaan, Huikko sanoo Noora Autio Sanomalehtien Facebookstrategioita tutkitaan MONI SANOMALEhTI jakaa parhaat juttunsa Facebookissa. Voiko ihminen siis saada useasta lehdestä tykkäämällä omaan feediinsä itselleen ylivoimaisen, ilmaisen median? Tästä pohdinnasta lähti Tietoykkösen toimitusjohtajan Osmo Kurjen mukaan liikkeelle uusi hanke, jossa tutkitaan sanomalehtien Facebook-strategioita. Tutkimuksen tilaaja on Sanomalehtien Liitto ja toteuttaja Tietoykkönen. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, mitä juttuja ja millä perusteilla lehdet jakavat Facebookissa. Tutkittavat lehdet ovat Aamulehti, Kaleva, Loviisan Sanomat ja KoillisSavo. Tutkimukseen sisältyy lehtien edustajien haastattelujen lisäksi niiden Facebook-tykkääjille tehtävä kysely. Tutkimustulokset julkistetaan Sanomalehtien Liiton Suurilla lehtipäivillä 3. marraskuuta. Noora Autio Lukijatulot yhä tärkeämpiä maailmalla LUKIJOILTA SAATAVAT tulot ovat yhä tärkeämpiä sanomalehdille kaikkialla maailmassa. Kuluttaja-asiakkailta kertyneet tilausja irtonumeromaksut nousivat viime vuonna yli 53 prosenttiin sanomalehtien yhteenlasketuista tuloista. Sanomalehtien maailmanlaajuiset kokonaistulot vuonna 2015 olivat 168 miljardia dollaria, ja ne pienenivät 1,2 prosenttia edellisvuodesta. Tiedot ilmenevät sanomalehtien maailmanjärjestön WAN-IFRA:n tuoreimmasta vuositilastosta. – Uusien tulolähteiden merkitys on kuitenkin kasvussa. Tutkimusdatamme näyttää, että kehittyneimmillä sanomalehtimarkkinoilla muiden kuin levikkija ilmoitustulojen osuus on jopa 20 prosenttia yhtiöiden liikevaihdosta, WAN-IFRA:n toimitusjohtaja Vincent Peyrègne sanoo. Jukka Holmberg Alma Media ostaa Uuden Suomen takaisin ALMA MEdIA ostaa uutisja blogipalvelu Uuden Suomen Niklas Herliniltä. Verkkolehti tulee osaksi muun muassa Kauppalehteä ja Talouselämää julkaisevaa Alma Talentia syyskuun alussa. Kyse on paluusta, sillä Herlin osti Uuden Suomen osakekannan ja tavaramerkkioikeudet Almalta vuonna 2007. – Se motivaatio tässä meillä on, että Uusi Suomi on kehittänyt itselleen kymmenessä vuodessa aika hyvän digitaalisen preesensin, kertoo Alma Talentin toimitusjohtaja Juha-Petri Loimovuori. Uusi Suomi tavoittaa viikossa keskimäärin 450 000 henkilöä TNS Metrixin mukaan. Lukuja selittää käyttäjien tuottama blogisisältö, joka erottaa Uuden Suomen kilpailijoista ja on uutta myös Alma Talentin palettiin. Riikka Virranta m ed ia no st o ”Juttu ei saa olla tylsä. Koskaan. Ikinä. Mistään syystä. Jos juttua ei lue kukaan, sen arvo on nolla.” Helsingin Sanomien toimittaja Jussi Lehmusvesi blogissaan ”Työ kulkee mukanamme kaikissa näissä laitteissa. On kiinnostavaa nähdä, mihin se johtaa. Nythän on jo alkanut tulla digitaalidetoxeja ja retriittejä ilman laitteita.” Tietokirjailija ja toimittaja Maaretta Tukiainen Viestinnän Tulevaisuus -lehdessä > Lue pidemmät versiot ja lisää uutisia: www.suomenlehdisto.fi uutiskooste Joutsan yhtenäiskoulun oppilaat olivat kiinnostuneita leirilehden taitosta. SuomenLehdistö 5/2016 9
10 SuomenLehdistö 5/2016 taustat Postin ja sanomalehtien yhteistyö on käymässä ongelmalliseksi. Lehtiyhtiöt ottavat jakelua kiihtyvällä tahdilla omiin käsiinsä. Esa Jakeluiden Arja Sipiläinen jakaa sanomaleh tien lisäksi muun muassa suoramai noksia, kirjeitä ja aikakauslehtiä. Jakeluliiketoimin nan johtajan Kari Väisäsen mukaan yksin kirjejake lu muodostaa tulevaisuudessa 10–20 prosenttia yksikön liikevaih dosta. Lusikat jakoon? Teksti: Janne Arola Kuvat: Aku Isotalo
SuomenLehdistö 5/2016 11 taustat
12 SuomenLehdistö 5/2016 S hokkiuutinen. Isku suoraan turpaan. Keskisuomalaisen konsernijohtaja Vesa-Pekka Kangaskorpi tiivisti sanomalehdistön tunnelmat elokuun alussa sen jälkeen, kun julkisuuteen oli noussut tieto Postin halusta vähentää jakelupäiviään nykyisestä viidestä kolmeen viikossa. Vaikka uutinen ei tullut täysin puun takaa, se oli silti rajua kuultavaa. Vain reilua viikkoa aiemmin Keskisuomalainen oli uhrannut etusivunsa Kangaskorven ja päätoimittaja Pekka Mervolan avoimelle kirjeelle, jossa vedottiin pääministeri Juha Sipilään (kesk.) ja Postin toimitusjohtajaan Heikki Maliseen, jotta postinjakelua erityisesti maaseudulla aikaistettaisiin nykyisestä. Vetoomuksesta tuli Kangaskorven mukaan paljon ja hyvää palautetta, jopa Postin sisältä. Jakelupäivien vähentäminen uhkaisi Kangaskorven mielestä merkittävästi maaseutua ja perinteistä tiedonvälitystä. Liikenneja viestintäministeriön muistio postilain muutoksista on lausuntokierroksella. Kangaskorpi toivoo Postin, valtiovallan ja sanomalehtien löytävän tilanteeseen muita ratkaisuja kuin jakelupäivien vähentämisen. – Katse on nyt käännetty lainsäätäjiin, jotta suomalaiset tulevat tasapuolisesti kohdelluksi riippumatta siitä, missä kukin asuu. Hankala yhtälö Jakelupäivien vähentämisehdotus on viimeisin takaisku sanomalehtien pienentyvien levikkien kierteessä, joka on ajanut myös jakelun murrokseen. Osa lehtitaloista on viime aikoina täydentänyt ja kehittänyt omaa jakeluverkostoaan, mutta esimerkiksi Keskisuomalainen on Kangaskorven mukaan lähes täysin riippuvainen Postista. Kangaskorpi sanoo, että tilanne on paradoksaalinen. Postin jakelukustannukset ovat nousseet, ja se perii lehtitaloilta aiempaa isompaa hintaa heikentyneestä palvelusta. Samalla se kuitenkin myös kilpailee jakelumarkkinoilla sanomalehtien kanssa. Kangaskorpi näkee luonnolliseksi kehitykseksi, että lehtiyhtiöt ottavat jakelua entistä enemmän omiin käsiinsä ja ryhtyvät jakamaan muutakin kuin sanomalehtiä. Näin on laajasti tapahtunutkin. Moni lehtiyhtiö jakaa jo kirjeitä ja aikakauslehtiä, ja Jakeluyhtiö Suomen kautta viritellään muun muassa pakettien jakamiseen liittyvää pilottia. Alma Manu puolestaan on aloittanut ruokakassien jakamisen Lapissa. Jos esimerkiksi Keskisuomalainen ryhtyy rakentamaan laajemmin omaa jakeluorganisaatiotaan, kysymys kuuluu, miksi se ei samalla havittelisi kaikkea maakunnallista postinjakelua. – Käykö niin, että Posti vetäytyy jakelusta kokonaan ja yksityiset hoitavat sen kaikelta osin? Kangaskorpi kysyy. – Tai onko Postin paikka pörssissä, jolloin sen on ruvettava toimimaan joka suhteessa kuin kaupallisten toimijoiden? Kiertotalous kiinnostaa Tämän vuoden kesäkuussa postitoimiluvat vapautuivat niin, että nyt kuka tahansa saa ryhtyä jakamaan kirjeitä vain ilmoittamalla siitä Viestintävirastoon. Jakeluyhtiö Suomen omistajista ainoastaan Sanomalla ei ole postitoimilupaa. Muut 10 lehtiyhtiötä ovat hakeneet ja saaneet sen jo vanhan lupamenettelyn aikana. Jakeluyhtiö Suomen toimitusjohtaja Marko Toivari sanoo, että yhtiö on kiinnostunut tekemään yhteistyötä varsinkin sellaisten toimijoiden kanssa, jotka ryhtyvät harjoittamaan postitoimintaa alueilla, joilla Jakeluyhtiö Suomella ei ole vielä omaa toimintaa. Jakeluyhtiö Suomea kiinnostavat paitsi postilaatikoihin ja -luukkuihin jaettavat myös kotitalouksista takaisin päin tulevat tuotteet, esimerkiksi verkkokaupan palautuspaketit tai kiertotaloudessa tapahtuva pienkaupankäynti vaikkapa Huuto.netin tai Tori.fi:n kautta. Tämänkaltaiseenkin liiketoimintaan yhtiöllä on Toivarin mukaan mahdollisuus ryhtyä nopeasti. Perinteisistä tuotteista yhtiön kautta jaetaan tällä hetkellä osoitteellisia kirjeitä ja aikakauslehtiä. – Sitä kautta toimintaa kasvatetaan ja samanaikaisesti rakennetaan uutta, Toivari sanoo. Pilotti pienpaketeista Lahtelaisen Mediatalo Esan jakelun liiketoimintayksikkö Esa Jakelut selvittää parhaillaan mahdollisuutta esimerkiksi ruuan kotiinkuljetukseen ja kuluttajapakettien kuljettamiseen. Pakettien jakelun aloittamista selvitetaustat ” Tutkimme mahdolli suutta jakaa paketteja sekä varhaisjakelun yhteydessä että erilliskierroksella.” tään sekä Jakeluyhtiö Suomen kautta että Esa Jakeluiden omana palveluna. – Tutkimme mahdollisuutta jakaa sekä varhaisjakelun yhteydessä että erilliskierroksella, sanoo jakeluliiketoiminnan johtaja Kari Väisänen. Pienpakettien jakelu omana toimintana on tarkoitus aloittaa syksyllä pilottikokeiluna. Palvelu on Väisäsen mukaan jo tuotteistettu ja yksi asiakaskin on tiedossa. Mediatalo Esassa jakeluliiketoiminta nähdään kannattavana kasvualana, vaikka vielä tällä hetkellä tarkoitus onkin ensisijaisesti paikata levikkien laskusta johtuvaa liikevaihdon pienenemistä. Järjestelmien rakentaminen vie aikaa Esa Jakelut on jakanut varhaisjakelun yhtey dessä suoramainoksia jo yli kymmenen vuoden ajan, erityisesti haja-asutusalueilla ja viikonloppureiteillä. Viime vuonna lisääntyivät sanomalehtien sisällä olevien liitteiden peittojakelut, ja tämän vuoden maaliskuusta lähtien yhtiö on jakanut aikakauslehtiä ja toukokuusta lähtien kirjepostia. Kirjeiden jakelijaksi ryhtyminen on tuonut jakeluprosessiin uutta seurattavaa. Kirjeitä varten on pitänyt luoda oma järjestelmä, jolla jakelun laatua voidaan seurata ja laatu voidaan osoittaa myös asiakkaille. Satunnaisten leimauspuutteiden selvittäminen on kuitenkin tuonut lisätyötä. Lisäksi jakajat eivät ole päässeet öisin kaikkiin yrityksiin jakamaan postia, jolloin jakelua on jouduttu paikkailemaan aamulla. Väisänen kuitenkin uskoo, että ajan myötä pitkäjänteinen työ palkitaan.
SuomenLehdistö 5/2016 13 taustat – Tulevaisuudessa laadun osoittaminen on helppoa, mutta laadun eteen tehtävä työ tässä alkuvaiheen prosessin trimmaamisessa on yllättävän työllistävää, hän sanoo. Tällä hetkellä Esa Jakeluissa työskentelee yhteensä nelisensataa toimihenkilöä ja jakajaa. Väisänen uskoo, että yksin kirjejakelu muodostaa tulevaisuudessa jopa 10–20 prosenttia yksikön liikevaihdosta. Kasvua ruokakasseista Alma Manu on ensimmäisenä suomalaisena mediatalona ehtinyt ruoka-apajille. Yhtiö aloitti ruokakassien jakelun Rovaniemellä paikallisen kauppiaan kalustolla, mutta pian toiminta laajenee myös Satakuntaan. – Sinne olemme hankkineet omaa autokalustoa ja kylmäkuljetusbokseja, sanoo Alma Manun logistiikkajohtaja Taru Ojala. Yritys hakee koko ajan uusia kumppaneita kauppakassijakeluun, sillä tavoite on laajentaa toimintaa. Kauppakassien jakelu poikkeaa yrityksen perinteisestä jakeluliiketoiminnasta siinä, että asiakkaat kohdataan: ruokia ei voi vain pudottaa laatikkoon. Normaalin jakelukoulutuksen päälle tulee siis vielä asiakaspalvelukoulutus. Almassakin jakeluliiketoiminta nähdään mahdollisuutena kasvuun, ei vain perinteisen tekemisen korvaajana. – Haemme uusia jakelutuotteita avoimin mielin. Joustavampaa jakelua Jakeluliiketoiminnan iso ongelma on, että kun jaettavaa on entistä vähemmän, yksikkökustannukset kasvavat sietämättömiksi. ten yritysten hallinnassa, ja noin 40 prosenttia siitä hoitaa Posti. Viime vuosina Posti on kuitenkin muun muassa nostanut varhaisjakelun hintoja, irtisanonut varhaisjakelusopimuksia eri puolilla maata ja rukannut jakelupäiviään uuteen uskoon. Esimerkiksi mainoslehti Postisen vuoksi moni paikallisja kaupunkilehti on joutunut muuttamaan ilmestymispäiviään, jotta niillä on mahdollisuus päästä Postin osoitteettoman jakelun piiriin. Hiljattain Posti ilmoitti luopuvansa kirjepostinjakelusta tiistaisin lähes kokonaan, ja nyt se siis kaavailee jakopäivien vähentämistä kolmeen. Noin 20 prosenttia Suomessa jaettavista sanomalehdistä kulkee Postin päiväjakelussa. Sen tiheys määritellään postilaissa. Elokuun alussa Posti ehdotti haja-asutusalueella jaettaville sanomalehdille jakelutukea verovaroista. Näin voitaisiin Postin mukaan taata, että lehtien tilaajat saisivat päivän lehden maaseudullakin aamupäivän aikana. Yksi tulevaisuuden suunta saattaa olla lehtien keskinäisen yhteistyön lisääntyminen painamisessa ja jakelussa. Esimerkiksi Helsingin Sanomat on lyöttäytynyt Pohjois-Suomessa Kalevan kelkkaan. Kaleva painaa ja jakelee Pohjois-Suomen alueelle toimitettavat Hesarit lokakuusta alkaen. Helsingin Sanomien Putkiranta näkee vastaavan yhteistyön mahdolliseksi muuallakin Suomessa. – Se on erittäin potentiaalinen vaihtoehto. Kun logistiikkaketju painamisesta varhaisjakeluun on integroitu, se tehostaa kaikkia osa-alueita. ? Sanoma aloitti kesäkuun alussa Karkkilassa pilottiprojektin, johon se haki jakajiksi sopivia yksityishenkilöitä, yrityksiä ja yhteisöjä. Tarkoituksena on ollut joustavoittaa jakelua niin, että jakajat voivat valita itselleen sopivat reitit ja ajankohdat. – Jakajia on löytynyt, mutta enemmänkin saisi olla, Helsingin Sanomien liiketoimintajohtaja Petteri Putkiranta sanoo. Hänen mukaansa suurin osa uusista jakajista on yksityisiä ihmisiä, mutta joukossa on myös esimerkiksi kuljetusalan yrittäjiä. Vielä ei ole kuitenkaan mahdollista sanoa, onko kokeilu laskenut jakelun kustannuksia toivotusti. Ensimmäisen analyysin aika on syyskuun loppupuolella. Jos homma toimii tavoitteiden mukaan, malli voidaan laajentaa muuallekin. Se voi auttaa paikkaamaan tilannetta esimerkiksi Uudellamaalla, jossa Posti ja Sanoma käyvät neuvotteluja kustannustehokkaan ja hyvälaatuisen varhaisjakelupalvelun säilyttämisestä. Helsingin Sanomat keskittyy tässä vaiheessa sanomalehtien jakeluun. – Primääritavoitteemme on aluksi turvata Hesarin varhaisjakelun kustannustaso ja laatu. Se edellyttää luonnollisesti myös muiden sanomalehtien jakamista, Putkiranta sanoo. Lehtiyhtiöiden yhteistyö saattaa lisääntyä Sanomalehtien Liiton vuoden 2014 tilastojen mukaan kappalemäärillä mitattuna noin 60 prosenttia varhaisjakelusta on lehtitalojen ja muiden yksityisEsa Jakelut selvittää parhaillaan mahdol lisuutta esimerkiksi ruuan kotiinkulje tukseen ja kuluttajapakettien kuljet tamiseen. Tämä tietää lisää muutoksia jakeluliiketoiminnan johtajan Kari Väisäsen ja jakaja Arja Sipiläisen töihin.
14 SuomenLehdistö 5/2016 Yksi tutkimus, 600 juttua Boston Globen tutkivan journalismin tiimi Spotlight työstää juttujaan kuukausitolkulla. Siten niistä saa Oscarin arvoisia. Teksti: Johanna Vehkoo Kuvat: Pat Greenhouse / Boston Globe Scott Allen tuli Spotlight-tiimiin toimittajana vuonna 2008. Sittemmin hän sai oman tiiminsä lyhytkestoisia tutkimuksia varten. Tiimit yhdistettiin vuonna 2014, jolloin Allenista tuli Spotlightin vetäjä. Boston GloBen toimitaloa vastapäätä on katolinen koulu – sama, joka esiintyy lehden tutkivasta journalismista kertovassa Spotlight-elokuvassa. Kun Globe 1950-luvulla päätti rakentaa paikalle, lehden johto kävi kysymässä koulun uskonnolliselta johdolta, olisiko heillä mitään sitä vastaan, että vastapäätä tulee sanomalehti. Ei olisi, kunhan lehtitalon korkeus ei ylittäisi koulun kirkontornia. Eikä ole ylittänyt. Boston Globen talo on laajentunut kyllä leveyssuuntaan, mutta ei ylöspäin. Bostonissa katolisen kirkon vaikutusvalta ulottui ennen kaikkialle, mutta Globen toimittajat uskalsivat lopulta haastaa sen 2000-luvun alussa. Lehden tutkivan journalismin tiimi Spotlight paljasti kirkon sisäisen pedofilian ja sen, miten johto suojeli hyväksikäyttäjiä. Tutkimuksista tehty elokuva palkittiin viime helmikuussa vuoden 2015 parhaan elokuvan Oscarilla. Spotlight-tiimin nykyinen vetäjä ja editori Scott Allen istuu pitkän kokouspöydän päässä. Seinällä hänen takanaan on Spotlight-elokuvan suurikokoinen juliste. Se on ainoa merkki siitä, että kuuluisa ryhmä työskentelee juuri tässä avokonttorin nurkassa. Globen toimituksessa näyttää tismalleen samalta kuin amerikkalaisissa lehdissä yleensä: kokolattiamatto, yleisväri harmaa, toimittajat kuutioissaan, vinot pinot paperia kaikkialla. Tiimin koko tuplaantunut Boston Globe ei ole säästynyt journalismin kriisiltä. Lehden toimitus on kutistunut puoleen elokuvan kuvaamista ajoista. Spotlight-tiimi on kuitenkin kasvanut. Se oli pitkään nelihenkinen (kolme reportteria ja editori), mutta vuodesta 2014 ryhmään on kuulunut Allenin lisäksi taustat: näin me teemme
taustat SuomenLehdistö 5/2016 15 Yksi tutkimus, 600 juttua le hd en te kij ä Scott Allen tuli Spotlight-tiimiin toimittajana vuonna 2008. Sittemmin hän sai oman tiiminsä lyhytkestoisia tutkimuksia varten. Tiimit yhdistettiin vuonna 2014, jolloin Allenista tuli Spotlightin vetäjä. xxxx kuusi toimittajaa. Lisäksi Spotlight käyttää toisinaan tutkimuksissaan myös muita Globen journalisteja. – Nyt meillä on kolme tiimin ulkopuolista toimittajaa mukana vuoden kestävässä tutkimuksessa, joka käsittelee mielenterveyspalveluita, Allen sanoo. – Jos koko tiimi työstää yhtä aikaa samaa juttua, meiltä ei ilmesty moneen kuukauteen yhtäkään juttua. Siksi jaan reportterit eri projekteihin. Yksi tekee koko ajan vähän pienempiä juttuja. Erilliset tutkivalle journalismille omistetut ryhmät ovat harvinaisia amerikkalaisissa sanomalehdissä. Spotlight on koko maan alueellisten lehtien suurin tiimi. Se on 45-vuotisen historiansa aikana tutkinut tähän mennessä 102:ta eri aihetta. Katolisen kirkon pedofiliaskandaali oli näistä yksi, mutta siitä tehtiin jopa 600 juttua. – Jotkut instituutiot ovat alttiimpia julkiselle kritiikille kuin toiset. Katolinen kirkko oli vaikea pala. Vaadittiin 600 juttua, ennen kuin hyväksikäyttäjäpappeja suojellut kardinaali saatiin eroamaan. Miksi kiuas muurattiin aikoinaan noin päin, ja pitääkö löylyveden olla kuumaa, kylmää vai jotain siltä väliltä? Kollegani kertoi Lännen Median blogissa, että tällaisia hän oli pohtinut kesäsaunan kosteudessa. Ajatukset ovat esimerkki siitä, mitä toimittajan mielessä voi lomallakin säntäillä. Toimittajuus on ammatti, jossa juttuaiheet eivät jätä rauhaan edes lomalöylyn pyhyydessä. Se on työn ristiriitainen ominaisluonne. Toisaalta antoisaa elämäntapaulottuvuutta, mutta toisaalta tie, joka saattaa uuvuttaa ihmismielen. Jos arkiaamujen rutiinina kännykän näyttö sylkee juuri unesta avautuviin silmiin terrori-iskuja ja puoluegallupeja, edustaisi lomaa puhtaimmillaan kai mahdollisimman samea uutispimento. Ristiriita ei vaadi viikkojen pituista lomaakaan. Se kolkuttelee syyllistävään sävyynsä myös arki-iltoina ja viikonloppuisin. Iltayhdeksän ajankohtaisohjelmat pitäisi katsoa, mutta nekin katsoo toimittajan silmin: Kysyykö toimittaja kaiken, mitä pitää? Mitenköhän ne ovat saaneet studioon tuon ja miksi jättäneet kutsumatta sen toisen? Pitäisikö teeman käsittelyä jatkaa lehdessä? Palauttavampi vaihtoehto olisi kai iltakävelylle lähteminen tai kanavan vaihtaminen hömppään. Pitkien juttujen kirjoittajan pitäisi viikonloppuisin aivan erityisesti lukea muiden lehtien pitkiä juttuja, Suomesta ja ulkomailta. Niihinkin on vaikea nautintomielessä heittäytyä. Toimittaja analysoi, miten juttu on rakennettu ja ehkä ärsyyntyy siitä, että ”nuo ovat saaneet tuolta henkilöjutun tai että olisinpa hoksannut itse kysyä tuolta henkilöjuttua”. Ärsyttävintä on, kun joku on toteuttanut idean, joka omassa päässäkin on muhinut. Tämä ei ole harvinaista, sillä toimittajien ajatuksilla ei ole loputtomasti uria. työ Mediassa tekee kaikesta mediasta vähän työtä. Se on sääli ihmiselle, joka on kouluikäisestä asti seurannut aktiivisesti uutisia ja ajankohtaisohjelmia. Taustalla on alkujaan ollut vapaaehtoisuus ja luonnollinen kiinnostus. Se on ohjannut alallekin. Totaalisen irtautumisen tarve on varmaan yksilöllinen, mutta tasapaino lienee hyväksi kaikille. Itse kuulun niihin ei-niin-onnekkaisiin, joille kaikenlainen netissä pyöriminen on arki-iltana töiden jälkeen vaikea ajatus. Mieluummin siis lenkille, salille tai kuoroharjoituksiin kuin kirjoittelemaan Twitteriin. Sama vastenmielisyys voi lykätä myös omien verkkopankkiasioiden hoitoa. Ennen kesälomaani suunnittelin lukevani loma-aamiaisilla lehtien sijasta kirjaa – jotain mahdollisimman vaikeaa ja ylevää. Ihan niin ei käynyt. Työminä hälveni taustalle yllättävän nopeasti, ja lehtien lukeminen alkoi tuntua paineettomalta ja nautinnolliselta – sellaiselta kuin se toivottavasti suurimmasta osasta lukijoita tuntuu. Kodin ulkopuolella pidin uutispimennosta kuitenkin jossain määrin kiinni. Pyysin lomaseuralaistani lukemaan minulle kännykästään (hänen mielestään) päivän tärkeimmät älähdykset. Annoin tiedotusja valintavastuun toiselle. Uutispimentoon pakeneminen on syntisen houkutteleva ajatus. Se on kutkuttanut lyhyemmälläkin lomalla. Viikon mittaisen talviloman henkisiä kohokohtia oli se, kun vaihtoi kanavan Kymmenen uutisilta Sinkkuelämääsarjan tutumpiakin tutumpiin uusintoihin. Lomalla siitä syyllistyi vain hiukan. ? ” Ennen kesälomaani suunnittelin lukevani loma-aamiaisilla lehtien sijasta kirjaa – jotain mahdollisimman vaikeaa ja ylevää.” Sinkkuelämää ja muuta uutispimentoa > Jatkuu seuraavalla sivulla. Kaisa Hahto on Lännen Median lukemistotoimituksen toimittaja.
16 SuomenLehdistö 5/2016 Vinkit Anna aikaa tutkivalle toimittajalle 1. KySy AinA EnEmmän, KySy AinA miKSi Hyvä tutkiva toimittaja ei tyydy helppoihin vastauksiin eikä niele yleisesti totena pidettyä tietoa. 2. HAnKALA Tyyppi voi oLLA LoiSToToimiTTAjA Parhaat tutkivat toimittajat tapaavat olla hivenen vastakarvaisia. Spotlightin toimittajat ovat yleensä tällaisia. Heitä voi olla joskus vaikea johtaa, mutta he ovat erittäin hyviä työssään. 3. ETSi TuTKivA ToimiTTAjA ToimiTuKSESTA Joskus hyvä kirjoittaja voi olla loistava tutkiva toimittaja, vaikka hän ei itse sitä tietäisi. Hyvät kirjoittajat ajattelevat asiat loppuun asti ja ilmaisevat itseään kirkkaasti. 4. ToimiTTAjA TuTKii, EdiTori TAKAA rAuHAn Editorin tehtävä on taata toimittajille työrauha ja seistä heidän ja talon johdon asettamien aikatauluja talouspaineiden välissä. Lähde: Scott Allen. Yleensä kustakin aiheesta tehdään ainakin kymmenen juttua, useimmiten enemmän. Scott Allen on laskenut, että tyypillinen Spotlight-keissi kestää viisi tai kuusi kuukautta aloituksesta julkaisuun. – Viime aikoina ollaan menty lähempänä yhdeksää kuukautta tai jopa vuotta. Enemmän kuin osiensa summa Spotlight onkin myös elokuva tiimityöstä, journalisteista, jotka soittavat yhteen kuin vuosikausia yhdessä treenannut bändi. Spotlight-tiimin toimittajat on valikoitu siten, että kaikilla on erilaisia vahvuuksia. Yhden Allen valitsi siksi, että tämä on poikkeuksellisen hyvä kirjoittaja. Toinen on poliittisen korruption asiantuntija. Kaksi tiimin jäsentä työskentelee aina parivaljakkona, sillä he täydentävät toisiaan ja ovat yhdessä enemmän kuin kaksi. Yksi on datavelho. Hän muun muas sa tehtailee tietopyyntöjä ja rakentaa niistä informaatiovarastoa, joka auttaa tiimiä tekemään juttuja esimerkiksi oikeuslaitoksesta. Katolisen kirkon hyväksikäyttöskandaalin paljastaneesta tiimistä on jäljellä yksi toimittaja, Mike Rezendes, jolla on pitkän kokemuksensa ansiosta hurja määrä hiljaista tietoa. Sopiva Spotlight-aihe on sellainen, josta on uutta ja merkittävää kerrottavaa ja joka koskettaa sekä Bostonin seutua että mielellään myös koko Yhdysvaltoja. – Katolinen kirkko oli jättipotti, koska se tapahtui omalla takapihallamme, mutta oli merkityksellinen maailmanlaajuisesti. Globen tutkimusten jälkeen katolisen kirkon piiristä on paljastunut lasten hyväksikäyttöä ympäri maailmaa. Spotlightin viimeisin iso juttu käsitteli kirurgeja, jotka tekivät usein kahta leikkausta yhtä aikaa. Potilaille tai heidän omaisilleen ei kerrottu tästä etukäteen, eikä sittenkään, kun jokin meni pieleen. – Juttumme ansiosta leikkauksia koskevat säännöt uudistettiin. Miten aiheet valitaan, kun on aikeissa omistaa kuukausikaupalla usean toimittajan työaikaa yhdelle aiheelle? Tutkivassa journalismissa voi vain harvoin olla varma siitä, että työ tuottaa tuloksen. – Me tsekkaamme neljä tai viisi lupaavaa johtolankaa ja valitsemme sen, joka vaikuttaa lupaavimmalta. Sitten pyydämme päätoimittaja Brian McGrorylta siunauksen. Varma ei silti voi olla, ja juttuja on toki kaatunut. Spotlight antaa muulle toimitukselle aiheet, joista ei ole ison tutkimuksen pohjaksi, mutta jotka ovat silti uutisarvoisia. Hyväksi bisnekselle Scott Allenilla ei ole varmaa tietoa siitä, onko lehden tilaajamäärä kasvanut elokuvan tuoman huomion ansiosta, mutta ainakin Spotlightin saamien juttuvinkkien määrä on räjähtänyt käsiin. – Ihmisiä harmittaa, kun emme ehdi vastata heille tarpeeksi nopeasti, Allen sanoo. Elokuvaa on myös käytetty hyväksi lehden ilmoitusmyynnissä. Nyt tutkivan journalismin tiimi on Boston Globen tunnetuin ja arvostetuin osa. Vuonna 2009 Spotlight – ja koko lehti – olivat vielä uhanalaisia. Tuolloin Globen omisti New York Times, joka väläytteli lehden lakkauttamista. Globe joutui muun muassa sulkemaan kaikki ulkomaan toimituksensa. Nykyinen omistaja, miljardööri John Henry, on Allenin mukaan sitoutunut tutkivan journalismin tukemiseen. – Häntä ei haittaa, vaikka meillä kestää kauan juttujen kanssa, Allen sanoo. – Jos haluaa myydä digitilauksia, parasta on tehdä laatujournalismia, joka leviää ja jolla on yhteiskunnallista merkitystä. Se on osa bisnesajatteluamme: uniikki journalismi erottaa meidät muista. ? ” jos haluaa myydä digitilauksia, parasta on tehdä laatujournalismia, joka leviää ja jolla on yhteiskunnallista merkitystä.” Spotlight-elokuvan kohtauksessa tiimi pitää palaveria. viime vuonna ensi-iltansa saanut elokuva kertoo tutkimuksista katolisen kirkon seksiskandaalista Bostonissa. Se voitti parhaan elokuvan oscarin. Scott Allenin mukaan juttuvinkkien määrä on räjähtänyt käsiin elokuvan tuoman huomion jälkeen. taustat: näin me teemmeteemme xxx KErry HAyES / WALt DiSnEy
SuomenLehdistö 5/2016 17 palstat Boston GloBe julkaisi äskettäin pääkirjoituksen, joka oli ehkä ensimmäisiä multimediaalisia ja vuorovaikutteisia tämän lajityypin juttuja. Aselainsäädäntöön kantaa ottaneessa jutussa käytettiin animoitua grafiikkaa, jutun lukuajan mukaan päivittyvää tilastodataa ja tietolaatikoita aiheeseen liittyvistä poliitikoista. Jutun ulkoasukin oli perinteisestä tekstivoittoisesta esityksestä poikkeavasti ilmava ja visuaalisesti näyttävä. Globen pääkirjoitus kertoo siitä, että verkon kerronnallisia mahdollisuuksia voisi hyödyntää eloisasti myös muualla kuin erikoisreportaaseissa. Epäilemättä pääkirjoituksenkin viesti menee paremmin perille Globen tyylillä kuin pelkällä tekstipötköllä. Taannoinen Financial Timesin juttu maailmaa valtaavista ötököistä oli sekin mainio esimerkki pienieleisestä mutta tehokkaasta multimediakerronnasta. Talouslehden jutussa oli tekstin ja staattisten karttojen lisäksi animoituja hyönteisiä, jotka lentelivät tai ryömivät ruudun poikki. Lukija saattoi hiirellä läpsiä niitä tiehensä ja osallistua ”taisteluun ötököitä vastaan”. Näin sinänsä tavanomaiseen featurejuttuun tuotiin elävyyttä osuvalla lisäelementillä. nuorille aikuisille suunnattu Mic-julkaisu puolestaan perustaa juttunsa mukautuvaan kerrontaan (adaptive storytelling). Mic käyttää erilaisia sosiaalisen median sovelluksia, joiden avulla lukija kutsutaan ottamaan kantaa jutun asiasisältöön tai vaikkapa ehdottamaan kuvatekstejä jutun kuville. Osallistaminen on pelillistä ja julkaisun kohderyhmälle tuttua muista verkkopalveluista. Mic-julkaisun mukaan olennaista kuitenkin on sisältö. Kerronnan monimuotoisuus ja -alustaisuus on keskimäärin 26-vuotiaan lukijan mediatottumusten huomioon ottamista. toisaalta diGitaalisessa ympäristössä on mahdollista tehdä toimitustyöstä aiempaa vaivattomampaa. Norjan uutistoimisto NTB käyttää robotteja jalkapallotulosten raportointiin. Sen mukaan robotin tekemä ottelu-uutinen on valmis muutamassa sekunnissa, mutta julkaisujärjestelmän viiveen vuoksi uutinen on maailmalla ”vasta” puolessa minuutissa ottelun päättymisen jälkeen. Ihminen ei enää tarkista näitä NTB:n robottiuutisia. Ruotsissa Hallpressenin oma Rosalinda-robotti tuottaa uutisia jalkapallon lisäksi myös muun muassa jääkiekosta. Rosalinda tekee myös ennakkojuttuja. Lisäksi sen ominaisuuksiin kuuluu hälytys: jos jossain tapahtuu jotain erityisen uutisarvoista, ihmistoimittaja saa Rosalindalta vinkin. Globen multimediaalinen pääkirjoitus, FT:n interaktiivinen ötökkäfeature ja pohjoismaiset uutisrobotit ovat sukua toisilleen, vaikka voivat vaikuttaa erilaisilta hankkeilta. Kaikki hyödyntävät digitaalisen kerronnan mahdollisuuksia verkossa tavalla, jota tekijät luonnehtivat inspiroivaksi ja lukijoita palvelevaksi. ? Mielikuvituksellista multimediaa maailmalla Tablettien osuus laskemassa TableTTien nousukausi tuli ja meni jo. Media Briefingin jutussa kerrotaan, että tabletteja ei ole kuin vajaalla puolella internetin käyttäjistä ja että osuus on pikemminkin laskemaan päin. Tabletit ovat häviämässä kamppailun älypuhelimia vastaan. Myös tablettien käyttö on vähentynyt huippulukemista. Global Web Index -tutkimukseen viitaten Media Briefing kertoo, että tabletti on vain neljälle sadasta netin käyttäjästä se tärkein väline. Älypuhelimet, kannettavat tietokoneet ja jopa pöytäkoneet koetaan tabletteja tärkeämmiksi. Tabletit ovat menettäneet asemiaan älypuhelimille myös niin sanotussa second screen -käytössä esimerkiksi televisiota katsottaessa. Adblockerien käyttö lisääntynyt USA:ssa MainosTen esTo-ohjelMaT näyttävät tulleen jäädäkseen nettikansan keskuuteen. Tänä vuonna jo useampi kuin joka neljäs internetin käyttäjistä Yhdysvalloissa käyttää jotain ohjelmallista mainosten estoa, arvioidaan eMarketer-julkaisussa. Se tarkoittaa noin 70:tä miljoonaa silmäparia, jotka eivät näe mainoksia. Toistaiseksi mainosten estoa käytetään etupäässä pöytäkoneilla ja kannettavilla tietokoneilla. Näin siksi, että isommilla koneilla tehdään töitä ja mainokset ovat niissä häiritsevämpiä kuin mobiilisovelluksissa. eMarketerissa kuitenkin ennakoidaan, että mobiililaitteiden käytön yleistyessä myös mainosten esto niissä lisääntyy. Datajournalismista rutiinijournalismia TäMän vuoden Data Journalism Awards -kilpailussa palkintoja saaneet työt kelpaavat malleiksi ja ideoiden lähteiksi koko alalle. Huomionarvoista on, että datajournalismia tehdään yhä laajemmin ja monimuotoisemmin ja toisaalta se, että tällainen jutunteko ei välttämättä vaadi valtaisia resursseja. Pikemminkin tarvitaan oivallusta ja osaamista. Toki palkittujen joukossa oli isojen mediatalojen kautta julkisuuteen tullut Panama-projekti, mutta senkin taustalla oli suhteellisen pieni ydinryhmä. Palkittuja juttuja oli tehty myös – ja oikeastaan erityisesti – isojen valtamedioiden ulkopuolella. Palkintoraatia johtanut tunnettu datajournalisti simon Rogers katsoikin, että datajournalismista on tullut hyvässä mielessä rutiinijournalismia. Kirjoittaja Ari Heinonen on dosentti ja tiedotusopin lehtori Tampereen yliopistossa. ari.a.heinonen@ uta.fi Klikkaukset ve rk on si lm ä Jutussa oli tekstin ja staattisten karttojen lisäksi animoituja hyönteisiä, jotka lentelivät tai ryömivät ruudun poikki. Laatulehden multimediaalinen pääkirjoitus ja arvostetun talouslehden ympäristöjutussa pörräävät hyönteiset ovat virkeitä esimerkkejä uudenlaisesta journalistisesta kerronnasta. Voimavaroja ilmeikkääseen verkkojournalismiin voi vapauttaa antamalla robottien hoitaa yksinkertaiset askareet. > Katso linkit Verkonsilmän juttujen lähteille: suomenlehdisto.fi/ blog/aiheet/ artikkelit/ verkonsilma/ Financial Timesin hyönteisartikkelissa leppäkertut ja muut hyönteiset liikkuvat ruudulla. Datavisualisointia Data Journalism Awards -palkitun BuzzFeedin jutussa.
palstat 18 SuomenLehdistö 5/2016 JOURNALISMIN KULUTUKSEN painopisteen siirtyminen mobiililaitteisiin ja kohdennettuihin sisältöihin on kansainvälisesti nostanut podcastit trendin harjalle. Yhdysvalloissa omaan puhelimeen ladattava äänijournalismi on noussut niin suosituksi, että sisältöjä pystytään tekemään kannattavasti erilaisia rahoitusmuotoja hyödyntäen. Ratkaiseva sysäys podcastien yleistymiselle ovat älypuhelimiin tulleet sovellukset, joilla podcasteja on helppo tilata ja kuunnella. Varsinkin nuoret käyttäjät ovat tottuneet siihen, että puhelimen kuulokkeet ovat korvissa pitkin päivää, jolloin musiikin vaihtaminen välillä puheeseen on helppoa. Perinteisen broadcast-radion lähetysvirran täytyy miellyttää mahdollisimman suuria yleisöjä ja sopia kanavan profiiliin, mutta podcastien tekeminen on edullista, joten se mahdollistaa sisällön kohdentamisen pienille ryhmille. Podcastin kuuntelu on aina tietoisempaa ja keskittyneempää kuin radion taustakuuntelu. Kuulokkeiden kautta ohjelma tulee lähelle ja puhuttelee intiimisti kuulijaa. Käytön helppous ja ilmaisuus kuluttajalle ovat ominaisuuksia, joiden voi olettaa kasvattavan podcastien suosiota myös Suomessa. Suosion kasvu kuitenkin edellyttäisi, että tarjolle tulee varta vasten podcasteiksi suunniteltuja sitouttavia sisältöjä, vanhojen radiolähetysten sijaan. Suomalaisessa mediakentässä podcastien tuotanto ja kuuntelu ovat vielä marginaalinen ilmiö. VANESSA QUIRK kartoittaa Tow Centerin tutkimusraportissa podcastien mahdollisia ansaintalogiikoita ja niiden toimivuutta Yhdysvaltojen mediakentässä. Perinteisen äänimainonnan lisäksi podcastit soveltuvat hyvin brändijournalismiin, joukkorahoitukseen sekä tilausmaksuilla rahoitettaviksi. Yhdysvalloissa monet suositut podcastit tulevat mediataloista, joilla on myös radiotoimintaa, mutta tämä ei ole ollut menestyksen edellytys. Merkittävät sanomalehdet, esimerkiksi Guardian, Financial Times, Economist ja Wall Street Journal, julkaisevat verkkosivuillaan laadukkaita ja suosittuja podcasteja. Verkkolehtien podcastit ovat yleensä keskusteluja, haastatteluja, reportaaseja, viikkokatsauksia tai muuta lehden aihepiiriin kuuluvaa äänijournalismia. Quirk korostaa, että podcasteissa oleellista on keino kertoa tarinoita äänellä siten, että ne vetoavat yleisöön ja sitouttavat. Teknisesti podcastit voivat olla hyvinkin eritasoisia. Pelkistetyimmillään podcast voi olla tallentimelle puhuttu blogiteksti. Podcastit ovat yleensä persoonavetoisia, joten kuulijaa voi houkuttaa kiinnostavan persoonan seuraaminen ja häneen samaistuminen, vaikka podcast olisi teknisesti amatöörimäinen. Podcastien teknisen tason toisessa päässä ovat kuunnelmat, joiden äänisuunnittelu on korkeatasoista. Tähän mennessä kaikkein suosituin podcast on amerikkalainen Serial, jonka äänikerronta on laadukasta ja huolellisesti toteutettua. SUOMALAISISTA MEDIATALOISTA Yle on tähän mennessä panostanut eniten varta vasten podcasteiksi tehtäviin sisältöihin. Ylen suurin satsaus on Kadonnut-sarja, joka tutkii tosielämän tapausten kautta, millaisen tyhjyyden katoamiset ovat jättäneet perheisiin ja elämänpiireihin. Muista mediataloista Nelosen Supla-palvelu kokoaa suoratoistettavaksi sekä nettiin tehtyä tuotantoa että ohjelmatallenteita. On ymmärrettävää, että maakuntalehdet tarkkailevat tässä vaiheessa podcastien suosion kasvua, mutta nykyisessä taloudellisessa tilanteessa resursseja ei haluta laittaa podcasteihin ilman varmuutta jonkinlaisesta kannattavuudesta. Toisaalta uusia mainosmuotoja ja innovaatioita ei synny, ellei uusien asioiden kokeiluun ja pilotointiin olla valmiita käyttämään kehitysrahaa. Suomalaisen podcast-tarjonnan kokoavan Jakso.filinkkisivuston perustaja, podcast-tuottaja ja vapaa toimittaja Olli Sulopuisto, kannattaisiko maakuntalehtien alkaa tehdä podcasteja verkkosivustoilleen? – Podcastit soveltuvat parhaiten yleisösuhteen syventämiseen. Jos vertaa sitä mihin tahansa muuhun verkkojulkaisemiseen Suomessa, niin muu julkaiseminen on oman jalanjäljen suurentamista, jotta saadaan lisää bannerinäyttöjä tai lukijoita tilaajiksi. – Suurin lukko on tietysti siinä, että pitäisi pystyä muuttamaan rahaksi työaika, joka toimittajalla menee podcastin tekemiseen. Julkaisijan näkökulmasta podcastien ongelma on, että niistä ei tule heti tuottoa. Podcasteissa toimii kuitenkin arkistoilmiö, eli vanhojakin ohjelmia kuunnellaan, kun yleisö on löytänyt sarjan. Tutkimuksen mukaan podcastien sisään upotettu äänimainonta on tehokasta eikä ärsytä kuulijoita samalla tavalla kuin tekstin seassa oleva bannerimainonta. Voisiko mainosrahoitteisissa podcasteissa siis olla mielestäsi taloudellista potentiaalia? – Yhdysvalloissa podcast-mainonnalle on enemmän kysyntää kuin hyviä mainospaikkoja on tarjolla. Siellä mainonnan vaikuttavuus perustuu kuitenkin ohjelman toimittajan karismaan ja uskottavuuteen. – Suomessa törmätään eettisiin kysymyksiin, pienempään mittakaavaan ja hinnoitteluun. Radiopuoleltahan on jo Julkisen sanan neuvostossa ollut tapauksia, joissa ohjelman juontajien journalistinen sisältö ja mainonta ovat sekoittuneet. Uskotko, että maakuntalehdet alkavat tuottaa podcasteja verkkosivuilleen? – Uskon podcast-tuotannon kasvuun sen vuoksi, että niiden tekeminen on muihin muotoihin verrattuna halpaa eikä tekninen kynnys ole kovin korkea osaamisen tai investointien suhteen. Toimittaja, joka tekee hyviä henkilökuvia lehteen, oppii helposti tekemään kiinnostavaa haastatteluja keskustelutyyppistä podcastia. – Nyt tarvittaisiin mainosmyyjiä, jotka lähtisivät myymään podcast-mainontaa sillä idealla, että se on radiomainontaa tehokkaampaa. Podcastin kuuntelijan on pitänyt nähdä se vaiva, että hakee kyseisen ohjelman. Järjestelmä karsii satunnaiskuuntelijat ja takaa sen, että kuuntelijat haluavat kuunnella kyseistä ohjelmaa juuri sillä hetkellä. Vaikka podcastien kuuntelu on Suomessakin moninkertaistunut jo usean vuoden ajan, on kyseessä kuitenkin edelleen täysin marginaalinen ilmiö verrattuna esimerkiksi radioon. Kuinka suosituksi ennustat podcastien kuuntelun tulevan Suomessa? – Radion kuuntelu muiden kuin radioaaltojen kautta varmasti lisääntyy. On selvää, että kasvua tulee, mutta ei ehkä perinteisen podcastin muodossa, vaan välitysteknologia voi vielä muuttua uusiksi sovelluksiksi. Esimerkiksi Spotify on jo lisännyt podcastit valikoimiinsa. ? Kirjoittaja Panu Uotila on journalistiikan yliopistonopettaja Jyväskylän yliopiston viestintätieteiden laitoksella. panu.uotila@jyu.fi te or ia & kä yt än tö Teoria väittää: Yhdysvalloissa podcastien suosio julkaisukanavana jatkuu uusien älypuhelinmallien tukemana. Suomessa podcastien kuuntelu ja tuotanto on vielä vähäistä. Käytäntö vastaa: Podcastien valtti on intensiivinen kuuntelijasuhde. Nyt tarvittaisiin mainosmyyjiä ja mainostajia, jotka uskovat podcast-mainonnan toimivuuteen. Podcasteissa on potentiaalia Tutkija: Vanessa Quirk. Tutkimus: Guide to Podcasting. The Tow Center for Digital Journalism, Columbia University 2015. Aineisto: Kirjallisuus, tilastot ja alan 68 toimijan haastattelu. Tekijä: Vapaa toimittaja, Ylen Vikasietotila-podcastin tuottaja Olli Sulopuisto. Kokemus: Pääasiassa tekniikasta ja populaarikulttuurista kirjoittava vapaa toimittaja vuodesta 2003. Kirjoittaa muun muassa Helsingin Sanomiin ja Mikrobittiin. Työskennellyt uutistoimittajana muun muassa Keskisuomalaisessa, Ylen Keski-Suomen uutisissa ja Ylen tv-uutisissa. Opiskellut Jyväskylän yliopistossa journalistiikkaa, hum. kand. 2003. Fakta Fakta
palstat SuomenLehdistö 5/2016 19 Sanoma edelläkävijä ohjelmal lisessa ostamisessa SELVITYS: Ohjelmallisesta ostamisesta eli automatisoidusta mediatilan ostamisesta on puhuttu viime aikoina paljon. Popmedia ja InterQuest toteuttivat ohjelmallisesta ostamisesta kyselyn noin 70:lle media-alan ammattilaiselle. Vastaajat kokivat ohjelmallisen ostamisen tärkeäksi muun muassa sen helppouden, mitattavuuden, kustannustehokkuuden sekä kohdennusja optimointimahdollisuuksien vuoksi. Vastaajat pääsivät myös esittämään toiveita medioille, jotka käyttävät ohjelmallista ostamista. Kaksi kolmesta vastaajasta toivoi parempia kohdennusmahdollisuuksia datan avulla. Lähes puolet vastaajista toivoi mobiililaitteiden parempaa hyödyntämistä. Mediayhtiöistä Sanoma koettiin ohjelmallisen ostamisen edelläkävijäksi Suomessa. Kyselyn vastaajat arvioivat, että ohjelmallinen ostaminen Suomessa kasvaa edelleen, vaikka sen kasvuvauhti hiukan hidastuukin. Janne Arola > Interquest & Popmedia: Ohjelmallinen ostaminen. http://www.popmedia.fi/ ajankohtaista/pop-media-ja-interquestselvittivat-ohjelmallisen-ostamisen-nykytilaa. Keskustelu Ylen roolista on reviiritaistelua GRADU: Ylen tehtävistä ja rahoituksesta on väännetty julkisuudessa kättä jo pitkään. Riikka Oosi on tutkinut vuosina 2012–2015 käytyä keskustelua gradussaan. Oosin mukaan Ylen rahoituksesta käyty keskustelu ei ollut vuorovaikutuksellista, koska Yle itse vetäytyi keskustelusta enimmäkseen syrjään. Se oli Yleltä tietoinen valinta. Ylen tehtävistä käydystä keskustelusta puolestaan tuli reviiritaistelu kaupallisen ja julkisen median välille. Oosi kokee, että keskustelu julkisesta palvelusta jäi kuitenkin pinnalliseksi eikä Ylen yhteiskunnallista tehtävää saatu tuotua esille kovinkaan kattavasti. ”Ylen tehtävää koskeva keskustelu jäikin lähinnä julkisen palvelun median ja kaupallisen median väliseksi kiistelyksi siitä, tuliko julkisen palvelun tarjota täyttä vai täydentävää palvelua”, Oosi kirjoittaa. Janne Arola > Riikka Oosi: Suuri ja mahtava Yleisradio? Yleisradion rooli julkisessa keskustelussa sen rahoituksesta ja tehtävistä 2012–2015. http://tampub.uta.fi/bitstream/handle/ 10024/99263/GRADU-1465544917.pdf. Mielipiteet herättävät Facebookissa GRADU: Suomalaiset Facebookin käyttäjät reagoivat voimakkaimmin mielipidejuttuihin sekä terveyttä, hyvää elämää ja perheja parisuhdeasioita käsitteleviin juttuihin. Vähiten käyttäjät reagoivat urheiluja autojuttuihin. Tämä selviää Teemu Rauhalan journalistiikan pro gradu -tutkielmasta, jossa hän kävi läpi kaikki Helsingin Sanomien ja Ilta-Sanomien Facebook-päivitykset syyskuulta 2015. Eräs Rauhalan huomioista on, että kello 16–20 välisenä aikana julkaistut jutut päätyvät erityisen usein hiteiksi sosiaalisessa mediassa. Se johtuu hänen arvionsa mukaan siitä, että tuohon aikaan ihmiset ovat useimmiten vapaalla. ”Kyseisellä aikavälillä julkaistut jutut ovat tuoreita, kun ihmiset pääsevät töistä aktiivisen sosiaalisen median käytön pariin”, Rauhala kirjoittaa. Janne Arola > Teemu Rauhala: Somehuomion jäljillä: käyttäjien reagointi journalistisiin sisältöihin Ilta-Sanomien ja Helsingin Sanomien Facebook-sivuilla. https://jyx.jyu.fi/dspace/ handle/123456789/50103. ”Journalismin autonomiaan (--) ei riitä oman toiminnan ylivertaisuuden ilmoittaminen, vaikka sen läpinäkyvä ja perusteltu artikulointi voikin olla välttämätöntä.” Aki Petteri Lehtinen Helsingin yliopiston väitöskirjassaan Journalismin objektiivisuus – pragmaattinen tietokäsitys ja relativismin haaste moniarvoisessa maailmassa ”Jos elämyshakuinen markkinahenkisyys voittaa analyyttisen, vaikkakin subjektiivisen, argumentaation, on kriitikoiden aiheellista miettiä ammatinvaihdosta.” Maija-Liisa Westman teatterikritiikin muutosta käsittelevässä Jyväskylän yliopiston väitöskirjassaan ki rj at ie to tu tk im us no st o elin a ra jal a
20 SuomenLehdistö 5/2016 ILtaLehtI Julkisen sanan neuvoston vapauttava päätös ihmisarvoa koskevassa asiassa. Iltalehden kolumnisti kuvasi suomalaisten tunne-elämää autistiseksi. Vertaus ei rikkonut autistisista häiriöistä kärsivien ihmisarvoa. Kantelu 6.3.2016 Kantelu kohdistuu 26.2.2016 Iltalehdessä julkaistuun kolumniin ”Suomi on armottomien autistien maa”. http://blogit.iltalehti.fi/tuomas-enbuske/2016/02/26/suomi-on-armottomien-autistien-maa/ Kantelun mukaan Iltalehti käsittelee blogikirjoituksessa ja sen otsikossa autisteja heidän ihmisarvoaan loukkaavasti. Lehti liittää autisteihin kielteisiä ominaisuuksia kuten armottomuus, empatian puuttuminen, pilkkaaminen, tarve viinan juontiin sekä kyvyttömyys keskustella ihmisten haavoista, virheistä ja epätäydellisyyksistä. Kantelija kirjoittaa, että Iltalehti käyttää otsikoinnissaan sanaa ”autisti” haukkumasanana irrallaan blogikirjoituksen tekstin asiayhteydestä. Kantelija vetoaa Journalistin ohjeiden kohtaan 26: ”Jokaisen ihmisarvoa on kunnioitettava.” Liittäessään kaikkiin autisteihin leimaavasti kielteisiä ominaisuuksia lehti edistää kantelijan mielestä autistien epäasiallista kohtelua ja loukkaa heidän ihmisarvoaan. Kyseessä on samantyyppinen ryhmän jäsenten ihmisarvoa yleisesti loukkaava tapaus kuin se, josta Julkisen sanan neuvosto on antanut langettavan päätöksen ratkaisussaan 4358/SL/10 (http://www.jsn.fi/ sisalto/?id=5367&search=4358). Autismija Aspergerliiton mukaan ”autismi on autismin kirjoon kuuluva neurobiologinen keskushermoston kehityshäiriö, joka aiheuttaa vaihtelevia toiminnan esteitä, mutta myös vahvuuksia”. http://www.autismiliitto.fi/autismin_kirjo/autismin_kirjo/autismi Kantelija siteeraa kirjaa ”Autismin kirjo aikuisikäisillä” (2010): psykiatri Lena Nylander vastaa kysymykseen, onko autismin kirjoon kuuluvilla henkilöillä vahvuuksia: ”He voivat olla tarkkoja, täsmällisiä, sinnikkäitä ja rehellisiä (mitä ei aina sosiaalisissa tilanteissa arvosteta). Heillä voi olla paljon asiatietoa kiinnostuksensa kohteesta. Joillakin heistä on todella omaperäisiä ja innovatiivisia ideoita, toisilla on selviä taipumuksia taiteelliseen toimintaan, opintoihin ja tutkimustyöhön.” Kantelija viittaa myös Adam Smithin vuonna 2009 julkaistuun tutkimukseen: ”Autistit saattavat vaikuttaa epäempaattisilta, mutta joidenkin tutkimusten mukaan he kokevat jopa voimakkaampaa empatiaa kuin valtaväestö.” http://opensiuc.lib.siu.edu/ cgi/viewcontent.cgi?article= 1031&context=tpr&sei-redir=1 Iltalehden vastaus 4.4.2016 Päätoimittaja Petri Hakala vastaa, että Iltalehden kolumnisti ei käytä kirjoituksessaan sanoja ”autisti” ja ”autistinen” haukkumasanoina, vaan hän on halunnut käyttää niitä kuvaannollisessa merkityksessä ilmaisemaan käsitystään siitä, miten suomalaisessa kulttuurissa suhtaudutaan tunteisiin. Samalla tavalla kuvaannollisesti, ikään kuin kielikuvina, käytetään myös sanoja kuuro, mykkä ja sokea. Päätoimittaja Hakalan mukaan esimerkiksi lause ”amerikkalaiseen verrattuna suomalainen on mykkä” ei halvenna puhevammaisia eikä lause ”hallitus on sokea ongelmille” halvenna näkövammaisia. Autisti on suomen kielessä tuoreempi sana kuin kuuro, mykkä ja sokea, mutta sitä on tässä yhteydessä käytetty vastaavalla, kuvailevalla tavalla, kuin mainittuja sanoja. Iltalehden kolumnisti on kärjekkäällä kielenkäytöllään halunnut korostaa viestiään, mutta Hakalan mukaan ei missään nimessä ole halunnut loukata kenenkään ihmisarvoa. Otsikolle löytyy kate kirjoituksesta. Ratkaisu JO 26: Jokaisen ihmisarvoa on kunnioitettava. Etnistä alkuperää, kansallisuutta, sukupuolta, seksuaalista suuntautumista, vakaumusta tai näihin verrattavaa ominaisuutta ei pidä tuoda esiin asiaankuulumattomasti tai halventavasti. Iltalehden kolumnisti kirjoitti suomalaisista ja Suomesta armottomana maana: ”Emme ole kykeneväisiä keskustelemaan ihmisten haavoista, virheistä ja epätäydellisyyksistä. Seurauksena on joko pilkka, vielä useammin vaikeneminen. Suhteemme tunteisiin on autistinen. Siksi tarvitsemme viinaa.” Neuvosto suosittelee, että journalistit harkitsisivat tarkasti sairauksien ja kehityshäiriöiden nimien käyttämistä kielteisinä vertauskuvina, koska se voi olla leimaavaa sairauksista kärsiville ihmisille. Julkisen sanan neuvoston on kuitenkin tulkinnoissaan puolustettava sananvapautta. Tässä tapauksessa kolumnisti käytti autismi-metaforaa kuvatessaan suomalaisten suhdetta tunneelämään. Kehityshäiriön käyttäminen vertauskuvallisessa merkityksessä kohdistui suomalaisiin – ei kyseisestä kehityshäiriöstä kärsiviin. Kolumnisti ei siten käsitellyt autisteja asiaankuulumattomasti tai halventavasti. Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Iltalehti ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa. Ratkaisun tekivät: Elina Grundström (pj), Aapo Parviainen, Katariina Anttila, Jyrki Huotari, Ulla Järvi, Pasi Kivioja, Antti Kokkonen, Heikki Kuutti, Venla Mäntysalo ja Arja LerssiLahdenvesi. ILta-Sanomat Julkisen sanan neuvoston langettava päätös piilomainontaa koskevassa asiassa. Lehti julkaisi verkossa jutun Suomen suurimmasta ja pienimmästä yksiöstä. Juttu oli tehty lähes pelkästään samaan konserniin kuuluvan verkkosivuston perusteella ja linkityksillä. Konserniyhteyttä ei kerrottu lukijalle. Kantelu 2.2.2016 Kantelu kohdistuu Ilta-Sanomien verkossa 1.2.2016 julkaistuun juttuun ”Kuvat: Tällainen on Suomen suurin yksiö – 189,5 neliötä, hintapyyntö 1 995 000 euroa”. http://www.iltasanomat.fi/asuminen/art-2000001110867.html Kantelijan mukaan Ilta-Sanomien kaupallisen yhteistyökumppanin, Oikotien, asuntoilmoitusta mainostetaan tavallisella artikkelilla Iltalehden verkkojulkaisussa. Artikkelissa kehotetaan useampaan kertaan katsastamaan kyseinen asunto Oikotien sivuilta. Kantelijan mielestä tämä menee jo enemmän kaupallisen yhteistyön piiriin kuin normaaliin journalismiin. Jossain määrin ”Suomen suurimman yksiön” voisi kantelun mukaan toki olettaa ylittävän uutiskynnyksen, mutta koska kyseessä on Ilta-Sanomien kaupallinen yhteistyökumppani, kyseessä on enemmänkin piilomainonta kuin pyrkimys journalismiin. Artikkeli on hyvin ilmoitusluonteinen, eikä siinä ole oikeastaan kovinkaan paljon toimituksellista sisältöä – muuta kuin otteita ilmoituksesta sekä Oikotien edustajan kommentti. Ilta-Sanomien vastaus 3.3.2016 Päätoimittaja Tapio Sadeoja vastaa, että asuminen ja eritoten poikkeukselliset asumisratkaisut kiinnostavat paljon lukijoita. Ilta-Sanomat, kuten muutkin tiedotusvälineet, esittelee säännöllisesti erilaisia asuntoja sivuillaan. Kuten kantelija itsekin kantelussaan toteaa, Suomen suurimman yksiön voisi ”olettaa ylittävän uutiskynnyksen”. Näin juuri on Ilta-Sanomien toimituksessakin Sadeojan mukaan ajateltu. Oikotie kuuluu toki samaan konserniin Ilta-Sanomien kanssa, mutta koko jutun lähtökohta on ollut täysin journalistinen ja sen näkökulma ja käsiteltävät kohteet on valittu toimituksessa. Myytävään jättiyksiöön itse asiassa sattumalta netissä törmäsi asunnoista kiinnostunut IS-toimittaja, joka vinkkasi aiheesta verkkotoimitukselle. Oikotien kautta idea ei ole päätoimittaja Sadeojan mukaan tullut, eikä jutun teon yhteydessä ole luovutettu päätäntävaltaa ulkopuoliselle taholle. Samaan juttuun on toimituksessa päätetty etsiä myös pienin myytävänä oleva yksiö, jotta lukija voi vertailla näiden eroja. Ilta-Sanomien asumissivuilla käsitellään monipuolisesti erilaisia asumiseen liittyviä aiheita asuntojen hintatiedoista sisustamiseen. Suomen suurin ja pienin myynnissä oleva yksiö hintatietoineen ylittävät Sadeojan mukaan uutiskynnyksen varsinkin, kun yksiöiden hintojen nousu pääkaupunkiseudulla on ollut puheenaihe myös tänä talvena. Jutun sisältö perustuu pitkälti asuntojen kuvailemiseen sekä kuviin ja pohjapiirroksiin, jotka ovat kyseisen jutun kannalta olennaista sisältöä. Juttuun on normaaliin tapaan upotettu linkit alkuperäiseen lähteeseen, eikä niihin Sadeojan mukaan sisälly mitään muuta kehotusta kuin tieto siitä, että alkuperäinen lähde löytyy linkin takaa. Ratkaisu JO 6: Käsitellessään omalle tiedotusvälineelle, konsernille tai sen omistajille merkittäviä asioita journalistin on hyvä tehdä asiayhteys lukijalle, kuulijalle ja katsojalle selväksi. JO 16: Ilmoitusten ja toimituksellisen aineiston raja on pidettävä selvänä. Piilomainonta on torjuttava. Ilta-Sanomien verkkojutussa esitellään Suomen suurin myynnissä oleva yksiö ja pienin Oikotiellä myynnissä oleva yksiö. Jutussa on muutama rivi tekstiä, viisi kuvaa ja kolme linkkiä Oikotie-sivustolle. Tekstissä kerrotaan yksityiskohtaisia hintaja neliötietoja sekä kohteiden varustelutietoja. Suomen suurinta yksiötä välitti Kiinteistömaailma, ja se oli myynnissä myös muilla verkkosivustoilla. Kaikki linkit johtivat Sanoma-konsernin Oikotielle. Jutun yhteydessä ei kerrota Ilta-Sanomien ja Oikotien konserniyhteyttä. Myös Julkisen sanan neuvoston mielestä Suomen suurin yksiö voi ylittää uutiskynnyksen, ja siitä voi tehdä jutun. Se oli kuitenkin toteutettu lähes pelkästään markkinointisivustolta otetuilla kuvilla ja luonnehdinnoilla sekä useilla linkityksillä Oikotielle, joka on niin sanottu toissijainen lähde. Asunto on varsinaisesti myynnissä Kiinteistömaailmassa, ja sitä markkinoidaan myös muun muassa Oikotien kilpailijan eli Etuoven sivustolla. Ilta-Sanomat ei kerro juttunsa yhteydessä lehden ja Oikotien kuulumisesta samaan Sanoma-konserniin. Lisäksi neuvosto huomauttaa, että Ilta-Sanomien verkkosivujen toimituksellisesta hakemistosta löytyy suora linkki Oikotien asuntomarkkinoille. Lukijalle ei kerrota, että kyse on mainoksesta. Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Ilta-Sanomat on rikkonut hyvää journalistista tapaa ja antaa lehdelle huomautuksen. Ratkaisun tekivät: Elina Grundström (pj), Pirjo Auvinen, Hannu Helineva, Jyrki Huotari, Jussi Lankinen, Anssi Järvinen, Pasi Kivioja, Antti Kokkonen, Niklas Vainio, Paula Paloranta, Heikki Valkama ja Johanna Vehkoo. ILtamakaSIInI Julkisen sanan neuvoston langettava päätös uhrin hienotunteista kohtelua koskevassa asiassa. Lehti julkaisi uutisen, jossa kerrottiin pikkupojan kuolemasta yliajon uhrina. Uutinen oli sijoitettu verkkosivulla vinjetin ”Viihde” alle. Lehti rikkoi onnettomuuden uhrin hienotunteista kohtelua edellyttävää ohjekohtaa. Kantelu 11.3.2016 Kantelu kohdistuu 11.3.2016 Iltamakasiinissa julkaistuun juttuun ”Auton alle jäänyt poika kuoli kadulle, koska kukaan ei pysähtynyt auttamaan häntä”. http://www.iltamakasiini.fi/ artikkeli/373874-auton-alle-jaanytpoika-kuoli-kadulle-koska-kukaan-eipysahtynyt-auttamaan-hanta Kantelun mukaan ei ole oikein, että tällaisista aiheista uutisoidaan viihdeuutisena. Kantelija sanoo aiem min 12 5 Julkisen sanan neuvoston päätöksiä 18.5. ja 21.6. Päätöksiä yhteensä 17. JSN Vapauttavat Langettavat palstat palStat Vain yksi sana? ToimiTTaja Tuomas EnbuskE kuvaili Iltalehden kolumnin otsikossa suomalaisten tunne-elämää autistiseksi. Sanat ovat kirjoittavan toimittajan tärkein työkalu, ja kolumnisti on varmasti miettinyt otsikon sanavalintaa tarkkaan. Jos autisti-sana olisi korvattu vaikkapa sanalla psykopaatti tai tunnevammainen, kirjoitus ei olisi koskaan saapunut JSN:n käsittelyyn. Muutama vuosi sitten autismi nousi julkiseen keskusteluun, kun Helsingin Sanomat käsitteli Aspergerin oireyhtymän ja koulusurmien yhteyttä. Tästä syntyi jonkinmoinen kohu, ja osa lukijoista koki vahvasti, että juttu leimasi Aspergerin oireyhtymää sairastavat. Tätäkin taustaa vasten ymmärrän kantelijan huolen siitä, että otsikko ruokkii vääriä mielikuvia. Iltalehden päätoimittaja vertasi autismi-sanan käyttöä mykkäja kuuro-sanojen käyttöön. Samalla tavalla sanaa syöpä käytetään kuvaamaan jonkin asian negatiivista vaikutusta yhteiskuntaan. JSN antoi vapauttavan päätöksen, mutta kehotti journalisteja harkitsemaan tarkoin sairauksien nimien käyttämistä kielteisinä vertauskuvina. Toivottavasti tämä ei kaiu kuuroille korville. Eija Eskola-Buri Uudenkaupungin Sanomien päätoimittaja Eskola-Burin poiminta Palstalla jatkuu keskustelu Julkisen sanan neuvoston kiinnostavasta päätöksestä.
SuomenLehdistö 5/2016 21 palstat palStat kysyneensä vastaavasta uutisesta kyseisen lehden toimituksesta, että ”missähän kohtaa siinä uutisen tapahtumassa on mielestänne tapahtunut viihdettä, kun joku on kuollut”. Vastaus oli mallia ”olemme viihdelehti ja julkaisemme kaikenlaisia juttuja, myös viihdeuutisia”. Kantelijan mielestä selitys on huono. Iltamakasiinin vastaus 25.4.2016 Päätoimittaja Jari Kupiainen vastaa kantelijan perustelevan väitettään hyvän journalistisen tavan rikkomisesta sillä, että kyseinen uutinen oli julkaistu viihdekategoriassa. Iltamakasiini julkaisee sekä viihdeaiheisia että muitakin aiheita käsitteleviä uutisia, kuten kaikki iltapäivälehtityyppiset julkaisut kaikkialla Euroopassa ja Yhdysvalloissa. Toimituksen arvion mukaan noin neljäkymmentä prosenttia Iltamakasiinin sisällöstä (otsikkomäärillä laskien) on viihteellisiä. Viihteellä päätoimittaja Kupiainen tarkoittaa aiheita, jotka liittyvät viihdemaailmaan, artisteihin, musiikkiin, elokuviin, tapahtumiin ja vastaaviin aiheisiin. Enin osa verkkojulkaisun sisällöstä käsittelee kuitenkin muita aiheita, joiden kirjo vaihtelee rikoksista autoiluun, liikenteeseen, matkailuun, politiikkaan, ruokaan, elämän ilmiöihin ja eläimiin. Näiden uutisten sisältö ei päätoimittaja Kupiaisen mukaan ole viihteellistä, vaikka esimerkiksi haastateltavien ihmisten tausta saattaa olla viihteessä. Tuoreena esimerkkinä Kupiainen mainitsee laulaja Riki Sorsan syöpäkamppailusta kertovat uutiset. Iltamakasiini on julkaissut mm. jutun vaarallisimmista viikonpäivistä (http://www.iltamakasiini.fi/ artikkeli/386883-tanaan-on-vaarallisinviikonpaiva-nama-ovat-suurimmatriskit-kunakin-viikonpaivana) tai uutisen artisti Princen kuolemasta (http:// www.iltamakasiini.fi/artikkeli/386811nain-911-kutsuttiin-princen-kotiin-kuuntele) kuten tuhannet muut viihdesivustoiksi leimatut uutissivustot. Princen kuolemasta kertoi ensimmäisenä kansainvälinen TMZ-sivusto, joka julkaisee paljon viihdeuutisia. Silti Princen kuolema ei ollut viihdeuutinen. Päinvastoin kuin kantelija esittää, kyse ei Kupiaisen mukaan ole siitä, että auton alle jääneen pojan tapausta olisi journalistisesti käsitelty viihteenä. Myöskään Riki Sorsan sairautta ei ole käsitelty viihteenä. Uutinen oli täysin asiallinen tapahtumakuvaus, joka kuitenkin luokitellaan Iltamakasiinin julkaisutyypin tai yleiskuvan perusteella viihteeksi mm. yhteisöpalvelu Amppareissa. Iltamakasiinin osalta Kupiainen voi esittää myös uutisen, joka ei ole viihdettä, mutta julkaistu viihdelehdeksi luokitellussa julkaisussa. http://www.iltamakasiini.fi/ artikkeli/380903-kolme-bikiniasuistanaista-pahoinpiteli-bikiniasuisen-naisen-video-todistaa-poliisi Kantelija ei ole ollut yhteydessä toimitukseen eikä pyrkinyt selvittämään toimituksen perusteluja aiheen sijoittumisesta viihde-osioon. Tämä olisi ollut päätoimittajan mukaan normaali käytäntö, kun lukija haluaa selvitystä toimituksen tekemään ratkaisuun. Kantelija ei myöskään ole pyytänyt oikaisua tai pyytänyt oman kannanottonsa julkaisemista. Toimituksella ei ole tietoa kantelijan väitteestä, jonka mukaan ”joskus kysyin vastaavan oloisesta uutisesta lehden toimituksesta”. Lisäksi tämä viittaus kyselyyn ei mitenkään liity kantelun alaiseen asiaan. Ratkaisu JO 28: Sairausja kuolemantapauksista sekä onnettomuuksien ja rikosten uhreista tietoja hankittaessa ja uutisoitaessa on aina noudatettava hienotunteisuutta. Iltamakasiini lainasi ja referoi brittiläistä Metro-sivustoa ja julkaisi uutisen 11-vuotiasta yhdysvaltalaispoikaa kohdanneesta onnettomuudesta, jossa tämä joutui yliajetuksi, heitteillejätetyksi ja lopulta kuoli sairaalassa. Iltamakasiini julkaisi uutisen merkitsemällä sen viihdesisällöksi. Journalistin ohjeiden mukaan onnettomuuden uhreista uutisoitaessa on aina noudatettava hienotunteisuutta – tapahtuipa onnettomuus kotimaassa tai muualla ja olipa uhri kotoisin Yhdysvalloista tai Suomesta. Kuolemantapauksesta kertovan uutisen julkaiseminen viihteenä ei tässä tapauksessa noudata Journalistin ohjeiden hienotunteisuusvaatimusta. Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Iltamakasiini on rikkonut hyvää journalistista tapaa ja antaa verkkosivustolle huomautuksen. Ratkaisun tekivät: Elina Grundström (pj), Pirjo Auvinen, Hannu Helineva, Jyrki Huotari, Jussi Lankinen, Anssi Järvinen, Pasi Kivioja, Antti Kokkonen, Niklas Vainio, Paula Paloranta, Heikki Valkama ja Johanna Vehkoo. heLSIngIn Sanomat Julkisen sanan neuvoston vapauttava päätös uhrin hienotunteista kohtelua, valokuvaa ja yksityisyyden suojaa koskevassa asiassa. Lehti julkaisi valokuvan Brysselin terrori-iskussa loukkaantuneista kahdesta ihmisestä. Julkaisemisella oli yhteiskunnallista merkitystä, eikä se rikkonut Journalistin ohjeiden hienotunteisuusvaatimusta. Kantelu 24.3.2016 Kantelu kohdistuu Helsingin Sanomissa 23.3.2016 julkaistun jutun ”Järkytys ja pelko valtasivat Brysselin” yhteydessä olleeseen valokuvaan (http://www. hs.fi/ulkomaat/a1458637050863). Kuva julkaistiin verkossa myös jutun ”Kuva Brysselin iskun selviytyjistä levisi maailmalla – valokuvaaja kuvailee kauhun hetkiä” yhteydessä. http://www.hs.fi/ulkomaat/ a1458703527528?ref=hs-prio-8-1. Julkaisemalla arkaluonteisen värikuvan kahdesta silminnähden shokissa olevasta terroristi-iskun uhrista Helsingin Sanomat on kantelun mukaan loukannut Journalistin ohjeita 27 ja 28. Naisilla on verisiä vammoja. Toinen heistä on puolialaston. Kuvatekstissä, tai jutussa, ei kerrota naisten nimiä mutta heidät, heidän vammansa ja shokkitilansa on selvästi ja yksityiskohtaisesti tunnistettavissa teknisesti onnistuneessa värivalokuvassa. Sama kuva julkaistiin jatkojutun yhteydessä seuraavalla kuvatekstillä: ”Kuva Brysselin lentokentän terrori-iskuista tiistaina selvinneistä naisista levisi maailmalla.” Jutussa kerrotaan kuvaustilanteesta ja kuvan ottaneesta toimittajasta, Ketevan Kardavasta: ”Kuva kahdesta naisuhrista oli ensimmäinen, jonka hän otti. Kardava ei kysynyt naisten nimiä, mutta kansainvälisen median mukaan kyseessä on intialaisen lentoyhtiön lentoemäntä. – Hän oli sokissa, sanaton, Kardava kuvailee Time-lehdelle. – Hän vain katseli ympäriinsä peloissaan.” Kantelun mukaan lehti on loukannut kuvassa olevien, haavoittuneiden naisuhrien yksityisyyttä (JO 27) julkaisemalla heistä kuvan, jonka ottamiseen ja julkaisemiseen he eivät ole antaneet suostumustaan. Kuvan ottaja ei ole äkillisessä ja pelottavassa tilanteessa ehtinyt harkita kuvan ottamisen etiikkaa, mutta julkaisijalta sitä kantelun mukaan tulee edellyttää. Lehti ei ole myöskään osoittanut riittävää harkintaa ja hienotunteisuutta (JO 28) julkaistessaan yleisön tiedonsaannin kannalta tarpeettoman raakaa ja yksityiskohtaista kuvamateriaalia uhreista. Julkaistu kuva ei kantelijan mukaan sisällä sellaista yleisesti merkittävää tietoa tapahtumasta (vakavuus, faktat, tunnelmat), joka ei jo välittyisi riittävästi jutun tekstistä. Jatkojutussa lehdellä olisi ollut tilaisuus arvioida kuvan julkaisemisen eettisyyttä, mutta sen sijaan siinä tuodaan esiin yksipuolisesti vain kuvan ottaneen toimittajan perustelut ja näkökulmat. Vaikka kanteluun ei voikaan tässä tapauksessa liittää tuntemattomiksi jääneiden naisuhrien nimiä, tulisi eettisyys yleisellä tasolla selvittää. Julkaisuperusteeksi ei riitä se, että kansainvälinen lehti on kuvan jo julkaissut. Kantelija huomauttaa, että Helsingin Sanomien julkaisemista jutuista ei löydä lainkaan toimituksen omaa pohdintaa kuvan julkaisemisen eettisyydestä. Helsingin Sanomien vastaus 30.5.2016 Päätoimittaja Kaius Niemi vastaa, että Brysselin lentokentällä ja lähellä keskustaa sijaitsevalla Maalbeekin metroasemalla 22.3.2016 tapahtuneet terrori-iskut olivat iso kansainvälinen uutisaihe. Helsingin Sanomat käsitteli aihetta useiden päivien ajan laajasti niin verkkosivuillaan kuin painetussa lehdessäkin. Ensi vaiheessa HS uutisoi Brysselin terrori-iskut kuvatoimistojen ja uutistoimistojen välittämällä materiaalilla sekä myöhemmin omilla raporteilla paikan päältä. Reutersin välittämän ja toimittaja Ketevan Kardavan ottaman valokuvan kahdesta Brysselin lentoaseman terrori-iskusta selvinneestä naisesta HS julkaisi 23. maaliskuuta 2016. Päätoimittaja Niemen mukaan kuvasta tuli Brysselin terrori-iskua symboloiva, laajasti maailman tiedotusvälineissä levinnyt ja miljoonien ihmisten jakama otos. Kuvaaja oli julkisella paikalla tapahtumien keskellä, ja hän onnistui taltioimaan kuvaan kaksi istuvaa naista, räjähdyksen jäljiltä verisinä ja pölyisinä. Kardavan ottama poikkeuksellinen kuva päätyi uutisen pääkuvaksi osoittamaan, että terrori oli sattumanvaraista ja kohdistui tavallisiin siviileihin: kuka tahansa olisi saattanut olla uhri. Kuten aina onnettomuuksien uhrien ollessa kyseessä, kuvan julkaisupäätöstä edelsi HS-toimituksessa perusteellinen harkinta. Kardavan uutiskuva kertoo paitsi pelosta ja sekasorrosta myös selviytymisestä sekä eloon jäämisestä. Päätoimittajan vastauksen mukaan kirjoitettu teksti ei tällaisessa tapauksessa voi korvata sitä informaatiota, läsnäoloa ja tunnetta, minkä kuva välittää. Kuvassa esiintyvän intialaisen lentoemännän selviytymistä seurattiin maailman välineissä myös jatkouutisissa. Hänen perheensä esiintyi haastatteluissa, ja hänen työnantajansa, lentoyhtiö Jet Airways kertoi tilannetietoja uutisvälineille. Yksityisyyden suojasta Journalistin ohjeissa sanotaan seuraavasti: ”Yksityiselämään kuuluvia erityisen arkaluonteisia seikkoja voi julkaista vain asianomaisen suostumuksella tai jos niillä on poikkeuksellista yhteiskunnallista merkitystä. Yksityiselämän suoja on otettava huomioon myös kuvia käytettäessä (JO 27). Pohdinnan jälkeen Helsingin Sanomat katsoi, että kuvan julkaisuun oli painavat yhteiskunnalliset perusteet. Journalistin ohjeissa sanotaan, että ”lukijoilla on oikeus tietää, mitä yhteiskunnassa tapahtuu (JO 1).” Brysselin terrori-isku oli Niemen mukaan noina päivinä koko maailman ykkösuutinen. Helsingin Sanomien näkemyksen mukaan uutiskuva on kiistatta dramaattinen mutta kohdettaan kunnioittava. Kardavan kuva on pysäyttävä, ja se välittää lentokentän uhkaavan tunnelman, kuolema on läsnä ja lähellä. Kuvan naiset ovat kuitenkin selviytyjiä. Niemi katsoo, että kuvan julkaisussa ei rikottu hyvää journalistista tapaa, vaan lehti toteutti ydintehtäväänsä eli kertoi lukijoilleen kuvin ja tekstein, mitä koko maailmaa järkyttäneessä Brysselin terrori-iskussa tapahtui. Kuva on olennainen osa tiedonvälitystä. Järkyttävääkin kuvamateriaalia todellisista tapahtumista voi esittää, jos sillä on yleistä merkitystä tiedonvälitykselle (JSN 3341/SL/04, http://www.jsn.fi/ sisalto/?id=6008&search=3341). Helsingin Sanomat ei Niemen mukaan käyttänyt kuvaa sensaatiohakuisesti. Valokuvan julkaisussa on toimittu journalistin ohjeiden 27 ja 28 kohtien mukaisesti, erityistä harkintaa ja hienotunteisuutta osoittaen. Valokuvalla ja sen kuvaamilla tapahtumilla oli poikkeuksellisen painavaa yhteiskunnallista merkitystä. Ratkaisu JO 1: Journalisti on vastuussa ennen kaikkea lukijoilleen, kuulijoilleen ja katselijoilleen. Heillä on oikeus saada tietää, mitä yhteiskunnassa tapahtuu. JO 27: Yksityiselämään kuuluvia erityisen arkaluonteisia seikkoja voi julkaista vain asianomaisen suostumuksella tai jos niillä on poikkeuksellista yhteiskunnallista merkitystä. Yksityiselämän suoja on otettava huomioon myös kuvia käytettäessä. JO 28: Sairausja kuolemantapauksista sekä onnettomuuksien ja rikosten uhreista tietoja hankittaessa ja uutisoitaessa on aina noudatettava hienotunteisuutta. JO 29: Julkisella paikalla tapahtuvaa toimintaa on yleensä lupa selostaa ja kuvata ilman asianosaisten suostumusta. Julkisen sanan neuvosto ei käsittele kantelua Journalistin ohjeiden 27. kohdan eli yksityiselämän suojan perusteella, koska kantelun käsittelyyn ei näiltä osin ole mahdollista saada asianomistajien suostumusta. Helsingin Sanomat julkaisi valokuvan Brysselin terrori-iskun kahdesta uhrista, joista toinen puhui puhelimeen. Toinen uhreista oli pahemmin loukkaantunut. Hänen vaatteensa olivat riekaleina, ja niiden alta paljastui ihoa ja alusvaatteita. Tyhjä katse oli suunnattu suoraan kameraan. Molemmat kuvassa olleet uhrit olivat selkeästi tunnistetavissa. Päätoimittaja vastaa, että kuvan julkaisemista harkittiin toimituksessa perusteellisesti. Neuvoston mielestä lehti olisi voinut perustella myös lukijoilleen kuvan julkaisemista esimerkiksi samassa yhteydessä, kun se seurantajutussaan kertoi uutiskuvan leviämisestä maailmalle. Journalistin ohjeita perustelujen puuttuminen ei kuitenkaan riko. Brysselin terrori-iskut kohdistuivat metrolla ja lentäen matkustaneisiin tavallisiin ihmisiin, jotka valikoituivat uhreiksi sattumalta. Helsingin Sanomien julkaisema kuva kertoo kahdesta hengissä selvinneestä naisesta Brysselin lentokentällä. Julkisen sanan neuvosto katsoo, että uutiskuvan julkaisemisella on yhteiskunnallista merkitystä. Kuva ei neuvoston mielestä tavoittele sensaatiota vaan kertoo konkreettisesti terrorismin seurauksista. Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Helsingin Sanomat ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa. Ratkaisun tekivät: Elina Grundström (pj), Aapo Parviainen, Katariina Anttila, Jyrki Huotari, Ulla Järvi, Antti Kokkonen, Heikki Kuutti, Venla Mäntysalo ja Arja Lerssi-Lahdenvesi. Image Julkisen sanan neuvoston langettava päätös journalistista päätösvaltaa koskevassa asiassa. Image käytti maaliskuun numeron vierailevana päätoimittajana Demos Helsinkiä, joka ei ole luonnollinen henkilö. Kantelu 25.3.2016 Kantelu kohdistuu Imagen 25.3.2016 ilmestyneeseen koko numeroon 3/2016 ja erityisesti sen pääkirjoitukseen. Kantelu perustuu Journalistin ohjeiden kohtaan 2: ”Tiedonvälityksen sisältöä koskevat ratkaisut on tehtävä journalistisin perustein. Tätä päätösvaltaa ei saa missään oloissa luovuttaa toimituksen ulkopuolisille.” Image-lehden vierailevana päätoimittajana toimii ajatushautomo Demos Helsinki. Demos Helsinki on kirjoittanut lehden pääkirjoituksen. Kantelun mukaan lehti ei kerro ajatushautomo Demos Helsingin taustasta mitään eikä avaa sitä, mitä vieraileva päätoimittajuus tarkoittaa. Lehdessä ei tule esiin, miten Demos Helsinki on mahdollisesti muilta osin vaikuttanut lehden sisältöön, esimerkiksi juttujen aiheisiin ja näkökulmiin. Kantelija kysyy, miten numerossa esitellyt yritykset, aiheet ja ideat liittyvät Demos Helsingin omiin tutkimushankkeisiin tai toimeksiantajiin? Ajatushautomot tekevät omien arvomaailmojensa mukaisia tutkimushankkeita, joita toteuttaakseen ne tarvitsevat tutkimusrahoitusta, toimeksiantajia, medianäkyvyyttä ja kasvavaa liikevaihtoa. Kantelijan mielestä osaan lehden sisältöä koskevista ratkaisuista ovat saattaneet vaikuttaa muut tekijät kuin journalistiset perusteet, ja päätösvaltaa lehden numeron journalistisesta sisällöstä on luovutettu toimituksen ulkopuolisille. Imagen vastaus 27.4.2016 Päätoimittaja Heikki Valkaman vastauksen mukaan Image-lehdestä voi lukea, että lehden päätoimittaja on kantelijan viittaamassa numerossa Heikki Valkama. Vierailevat päätoimittajat on otettu ikään kuin toimituksen avusta
palStat 22 SuomenLehdistö 5/2016 jasuhteeseen. Kuten muutoinkin lehdenteossa, ulkopuolisilta on otettu ideoita ja kirjoituksia, mutta valtaa sisältöön ei ole luovutettu toimituksen ulkopuolelle. Valkaman mukaan vierailevat päätoimittajat on valinnut ja pyytänyt mukaan toimitus lehden teemojen mukaan. Toimituksellinen prosessi on pysynyt koko ajan toimituksen hallussa. Jokaisen lehdessä julkaistavan jutun julkaisemispäätöksen on tehnyt toimitus sekä varsinainen päätoimittaja. Jokaisen lehdessä julkaistun sanan ovat toimitus ja varsinainen päätoimittaja käyneet läpi. Vierailevien päätoimittajien prosessia on avattu muissa yhteyksissä. Kantelija on ennen kanteluaan kysynyt samasta asiasta, ja päätoimittaja Valkama on vastannut valtaa koskeviin kysymyksiin kantelijalle. Siksi on Valkaman mukaan vaikea uskoa, että kantelijalle tämä asia olisi vielä epäselvää. Julkaistussa haastattelussa päätoimittaja avasi vierailevien päätoimittajien asemaa seuraavasti: ”Valkama sanoo myös, että toimitus sen lehden teki kuin muutkin numerot, toimituksellinen prosessi ja ideointi olivat samat ja korkeasta laadusta pidettiin yhtä tarkkaa huolta kuin aina.” Vieraileville päätoimittajille on maksettu palkkio työstä, myös Demokselle. Kyseessä on Demos ry (http://www. demoshelsinki.fi/demos-kuvaus). Ratkaisu JO 2: Tiedonvälityksen sisältöä koskevat ratkaisut on tehtävä journalistisin perustein. Tätä päätösvaltaa ei saa missään oloissa luovuttaa toimituksen ulkopuolisille. Image ilmoitti maaliskuun numeron niin sanotussa apinalaatikossa ja kannessa, että lehden vierailevana päätoimittajana on Demos Helsinki. Se oli allekirjoittanut myös lehden pääkirjoituksen. Lehdessä ei kerrottu, kuka oli sananvapaus lain tarkoittama vastaava toimittaja. Päätoimittaja Heikki Valkama kertoi vastauksessaan JSN:lle, että Demos Helsingillä tarkoitettiin Demos ry:tä. Lehden lukijoille ei kuitenkaan kerrottu, mitä Demos Helsingillä tarkoitettiin, eikä kerrottu Demos ry:n tai siihen liittyvien osakeyhtiöiden liiketoiminnasta mitään. Sananvapauslain mukaan vastaavan toimittajan tulee olla luonnollinen henkilö. Journalistin ohjeet ja JSN:n tulkinnat ovat perinteisesti olleet lainsäädäntöäkin tiukemmat. Julkisen sanan neuvoston mukaan tiedotusvälineet voivat käyttää vierailevia päätoimittajia, jos he ovat luonnollisia henkilöitä. Tällöin pitää kuitenkin aina määritellä ja kertoa yleisölle, kuka on vastaava toimittaja. Tämä jäi tässä tapauksessa epäselväksi. Neuvosto katsoo, että Journalistin ohjeiden kannalta on olennaista, että toimituksellista päätösvaltaa käyttävät ainoastaan luonnolliset henkilöt. Sitä ei missään tapauksessa saa luovuttaa organisaatiolle, jolla on esimerkiksi liiketaloudellisia tai maineenhallintaan liittyviä intressejä. Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Image on rikkonut hyvää journalistista tapaa ja antaa lehdelle huomautuksen. Ratkaisun tekivät: Elina Grundström (pj), Aapo Parviainen, Katariina Anttila, Jyrki Huotari, Ulla Järvi, Pasi Kivioja, Antti Kokkonen, Heikki Kuutti, Venla Mäntysalo ja Arja Lerssi-Lahdenvesi. kaLeVa Julkisen sanan neuvoston vapauttava päätös piilomainontaa koskevassa asiassa. Lehti julkaisi verkon etusivulla noston, joka oli kalakaupan mainos. Se oli merkitty JSN:n suosituksen mukaisesti mainokseksi. Kantelu 31.1.2016 Kantelu kohdistuu 31.1.2016 Kalevan verkossa julkaistuun mainokseen ”Aurinkoinen ahven vai mystinen mustekala? – Testaa mikä vedenelävä olet”. Kantelun mukaan mainos ei riittävästi poikkea Kaleva.fi:n etusivun uutisvirrasta ollakseen mainos. Kalevan vastaus 29.2.201 Päätoimittaja Kyösti Karvonen vastaa, että natiivimainoksen etusivun nosto on JSN:n toukokuussa 2015 antaman suosituksen mukaisesti merkitty sanalla ”Mainos” (näkyvästi ja versaalilla kuvan yläreunassa). Niin ikään mainostajan nimi on näkyvästi ja versaalilla kirjoitettu nostoon. Näin ollen mainoksen ja toimituksellisen aineiston raja pysyy Karvosen mielestä selvänä eikä kysymyksessä ole piilomainonta. Myös linkistä avautuvalla sivulla on JSN:n suosituksen mukaiset merkinnät. Lisäksi sivu erottuu kauttaaltaan niin ulkoisesti kuin sisällöllisesti toimituksellisesta sisällöstä. Näin ollen Karvonen katsoo, että Kaleva on noudattanut hyvää journalistista tapaa eikä ole rikkonut JO:n 16. kohtaa. Kyseinen natiivimainos ei myöskään poikkea niin sanotusta yleisestä linjasta, joka on muodostunut JSN:n toukokuussa antaman suosituksen jälkeen. Kantelun kohteena oleva natiivimainos oli ensimmäinen laatuaan Kaleva.fi:n etusivulla. Uudet mainonnan muodot voivat näyttää alkuvaiheessa oudoilta niin lukijoiden kuin journalistienkin silmissä. Kaleva onkin Karvosen mukaan oman tarkastelunsa ja kantelijan 31.1.2016 lähettämän palautteen perusteella asemoinut muun muassa natiivimainosten MAINOS-merkinnän entistäkin selkeämmin. Ratkaisu JO 16: Ilmoitusten ja toimituksellisen aineiston raja on pidettävä selvänä. Piilomainonta on torjuttava. Lausuma medialle mainonnan merkitsemisestä 2015: Sanaa ”mainos” ja mainostajaa tai tuotemerkkiä käytetään ”yleisilmaisuna silloin, kun kaupallisen ja journalistisen aineiston välinen ero ei ole muuten riittävän selkeä.” http://www.jsn.fi/lausumat/ lausuma-medialle-mainonnanmerkitsemisesta-2015/ Kalevan verkon etusivulla julkaistu mainos on merkitty sanalla ”mainos”. Siinä kerrotaan lisäksi, että mainostaja on Vihiluodon kala Oy. Etusivun nostosta aukeava yrityksen sivusto on myös merkitty sanalla ”mainos” ja lisäksi yrityksen logolla, jossa on sen nimi. Lisäksi sivuston yleisilme poikkeaa selkeästi Kalevan toimituksellisesta sisällöstä. Kaleva on noudattanut JSN:n suositusta vuodelta 2015 erottaakseen mainoksen toimituksellisesta sisällöstä. Olennaista on kuitenkin, että myös lukijat erottavat mainoksen mainokseksi. Kaleva onkin toiminut esimerkillisesti selkiyttäessään mainosmerkintää lukijapalautteen perusteella. Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Kaleva ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa. Ratkaisun tekivät: Elina Grundström (pj), Pirjo Auvinen, Hannu Helineva, Jyrki Huotari, Jussi Lankinen, Anssi Järvinen, Pasi Kivioja, Antti Kokkonen, Niklas Vainio, Paula Paloranta, Heikki Valkama ja Johanna Vehkoo. kauppaLehtI Julkisen sanan neuvoston vapauttava päätös ihmisarvoa koskevassa asiassa. Lehti julkaisi tyyliltään kevyen ja pakinanomaisen kirja-arvion, jossa 1930-luvun suojeluskunnat ja sotaväki yhdistettiin fasismiin ja alkoholin käyttöön. Teksti ei kuitenkaan loukannut kenenkään ihmisarvoa. Kantelu 18.4.2016 Kantelu kohdistuu Kauppalehdessä 23.3.2016 julkaistuun kirja-arvioon ”Historiaa ja taloutta”. Kantelun mukaan kirjoittaja on kirja-arvostelussaan esittänyt perusteettomasti erittäin kielteisessä sävyssä suojeluskunnasta ja sotaväestä seuraavaa: ”Kotifasistit olivat pääsääntöisesti itsetyytyväisiä kellokkaita, mimoosanherkkiä prinsessoita ja alkoholisoituneita elostelijoita – samaa kuin suojeluskuntalaitos ja sotaväki.” Journalistin ohjeiden kohdan 26 mukaan ”Jokaisen ihmisarvoa on kunnioitettava – – vakaumusta tai näihin verrattavaa ominaisuutta ei pidä tuoda esiin asiaankuulumattomasti tai halventavasti.” Kantelun mukaan on aivan eri asia leimata joitakin yksittäisiä henkilöitä kuin koko joukko. Ei kai toimittajiakaan voi leimata muutamien perusteella. Kantelija esitti kirjoittajalle, että tämä esittäisi lehdessään anteeksipyynnön. Siihen eivät hän eikä päätoimittaja Arno Ahosniemi suostuneet. Kantelijan mielestä kirjoittaja loukkasi syvästi hänen isänsä sukupolvea ja veteraaneja. Kirjoittaja lainaa väärin ”lähdeteostaan” ja esittää omia paikkansapitämättömiä väitteitään. Kun näinä päivinä varotaan – aivan oikein – esimerkiksi kaikkien turvapaikanhakijoiden leimaamista konniksi, salakuljettajiksi ynnä muiksi, olisi kantelun mukaan jotakin rajaa pidettävä ohjeidenne mukaan myös omien kansalaisten ja tahojen leimaamisessa. Kantelija on pyytänyt lehteä korjaamaan virheen ja pyytämään anteeksi. Kauppalehden vastaus 18.5.2016 Päätoimittaja Arno Ahosniemi vastaa, että kantelu koskee Kauppalehden painetun version kulttuuria, muotia, urheilua ja muita kevyitä aiheita käsittelevällä kolmossivulla julkaistua, pakinatyyliin kirjoitettua kirja-arviota, jossa toimittaja pohti kolmea ajankohtaista kirjaa. Yksi teoksista oli Oula Silvennoinen, Marko Tikka & Aapo Roselius: Suomalaiset fasistit. Mustan sarastuksen airuet (WSOY). Toimittaja kirjoitti: ”Kotifasistit olivat pääsääntöisesti itsetyytyväisiä kellokkaita, mimoosanherkkiä prinsessoita ja alkoholisoituneita elostelijoita – samaa kuin suojeluskuntalaitos ja sotaväki.” Kirja on Ahosniemen mukaan vetävästi kirjoitettu, ja kirja-arvio on tehty samaan tyyliin. 1930-luvun asetelmaa voi luonnehtia näin: sekä suojeluskuntaliikettä että armeijan johtoa leimasi ”lapualaisuus”, joka oli syntynyt upseeriajattelun ”pro vapaussota -ideologiana”. Armeija ja suojeluskunta olivat niin kallellaan lapuanliikkeeseen, että Mäntsälän kapinan kukistajia oli vaikea löytää. Alkoholi ja fasismi liittyvät tähänkin tapahtumaan kiinteästi, vaikka Suomessa oli tuolloin kieltolaki. Suomalaiset fasistit -teos kertoo, kuinka lapuanliike oli johtomies Vihtori Kosolan ympärille kokoontunut eripurainen, kateellinen ja eri suuntiin vetävä miesjoukko. Fasistit-kirjasta on päätoimittajan mukaan ehjä asiallinen yhteys tohtori Lasse Laaksosen teokseen ”Mistä sotakenraalit tulivat. Tie Mannerheimin johtoon 1918 -1939” (Helsinki-kirjat 2011). Teos laajentaa kuvaa tuon ajan kenraalikunnasta ja miesten keskinäisestä kilpailusta ja myös itsensä rakentamisesta toisten kustannuksella. Muun muassa tästä juontuu Kauppalehden toimittajan viittaus itsetyytyväisiin kellokkaisiin. Kenraalien ja upseerien piiri ei ollut yhtenäinen. Ristiriidat olivat Laaksosenkin mukaan läsnä heidän ihmissuhteissaan. Keskinäiset valtataistelut aiheuttivat tuohon aikaan kuuluneen prinssi-ilmiön, ja lisäksi myös syvän keskinäisen epäluottamuksen, joka johti selkäänpuukotuksiin ja kantelukirjeiden lähettämiseen. Ahosniemen mukaan johtajien taustan lisäksi myös äidinkieli ja koulutuspaikat asettivat heidät vastakkain. Puolustusvoimat ei voi olla vapaa alkoholismista, koska kyseistä sairautta esiintyy koko väestössä. Eräs esimerkki on myös professori Juhani Suomen teos Mannerheim – Viimeinen kortti? Se esittelee meille ”vääränlaisen” eli vanhenevan ja jo asioissaan hoipertelevan Mannerheimin, joka vie myös omaisuutensa turvaan sodan häviävästä Suomesta. Myös näitä asioita on Ahosniemen mukaan käsiteltävä. Päätoimittaja Ahosniemi katsoo, että Kauppalehti ei ole rikkonut kantelijan mainitsemaa journalistin ohjetta 26. Tekstissä ei ole mitään viittausta sotiemme veteraaneihin, vaan kirja-arvio koskee 1930-luvun fasisteja ja sen ajan tilannetta – lähes vuosikymmentä ennen toista maailmansotaa. Näin ollen kantelijan vaatimaa anteeksipyyntöä ei voi sotiemme veteraaneille esittää, koska kirjoitus ei millään muotoa heitä koske. Kirja-arviota on Ahosniemen mukaan tulkittava kevyesti kirjoitetuksi, joka mahdollistaa lennokkaan tyylin. Termi ”sotaväki” on jo itsessään niin laaja, ettei sen voida katsoa koskevan jotain yksittäistä ihmisryhmää. Ratkaisu JO 26: Jokaisen ihmisarvoa on kunnioitettava. Etnistä alkuperää, kansallisuutta, sukupuolta, seksuaalista suuntautumista, vakaumusta tai näihin verrattavaa ominaisuutta ei pidä tuoda esiin asiaankuulumattomasti tai halventavasti. Toimittaja kirjoitti Kauppalehden kolmossivun kirja-arviossa mm. näin: ”Kotifasistit olivat pääsääntöisesti itsetyytyväisiä kellokkaita, mimoosanherkkiä prinsessoita ja alkoholisoituneita elostelijoita – samaa kuin suojeluskuntalaitos ja sotaväki.” 1930-luvun sotaväen leimaaminen alkoholisoituneiksi elostelijoiksi on rankka väite. Kyseessä on kuitenkin persoonalliseksi tunnetun kirjoittajan kulttuurikritiikki, joka on kirjoitettu pakinanomaiseen tyyliin. Lukija käsittää, ettei sitä ole tarkoitus ymmärtää sananmukaisesti. Tämän tyyppisiin teksteihin on hankala soveltaa Journalistin ohjeita, koska kyse on makuja tyylikysymyksistä. Julkisen sanan neuvoston tehtävä on puolustaa sananvapautta silloinkin, kun ilmaisut ovat kärjekkäitä ja kiistanalaisia. Viittaus ”sotaväkeen” ei tässä yhteydessä tarkoita selkeää ihmisryhmää. Kirja-arvio ei siten käsittele yksittäistä ihmisryhmää asiaankuulumattomasti tai halventavasti. Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Kauppalehti ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa. Aamuposti Vapauttava päätös yksityisyyden suojaa koskevassa asiassa. Lehti kertoi vahingonkorvaushakemuksesta, jonka autoilija oli tehnyt kaupungille rikkoutuneesta auton renkaasta. Nimen kertominen uutisessa ei paljastanut yksityiselämään kuuluvia arkaluonteisia seikkoja. Ilta-Sanomat Langettava päätös piilomainontaa koskevassa asiassa. Lehti julkaisi epämääräisen muotoisen mainoksen, joka ei erottunut riittävän selvästi journalistisesta sisällöstä. Erityisen raskauttavaa oli, että jutun aihepiirikin sekoittui mainoksen elementteihin. Langettava päätös äänin 8–2. Kymen Sanomat Va pauttava päätös erittäin kiel teistä julkisuutta ja omaa kan nanottoa koskevassa asiassa. Kymen Sano mat julkaisi jutun kiinteistön osana myydystä kaivosta ja sen aiheuttamasta riita-asiasta. Kantelija ei pyytänyt oman kannanottonsa julkaisemista. > Lue kaikki tuoreet päätökset osoitteessa www.jsn.fi. MUISTA SEURATA MYÖS DIGISSÄ www.suomenlehdisto.fi ? Lisää uutisia media-alalta www.suomenlehdisto.fi/digilehti Printtilehti aina mukanasi! Su om en Le hd is tö MUISTA SEURATA MYÖS DIGISSÄ www.suomenlehdisto.fi Lisää uutisia media-alalta www.suomenlehdisto.fi/digilehti Printtilehti aina mukanasi! Su om en Le hd is tö MUISTA SEURATA MYÖS DIGISSÄ www.suomenlehdisto.fi/digilehti Printtilehti aina mukanasi! www.suomenlehdisto.fi Lisää uutisia media-alalta Su om en Le hd is tö
palStat SuomenLehdistö 5/2016 23 palStat Viestinnän keskusliitto Ekonomistiksi on nimitetty VTM Elias Erämaja. Hän aloittaa tehtävässään syyskuun alussa. Erämaja siirtyy Viestinnän Keskusliittoon Palvelualojen työnantajien Paltan ekonomistin tehtävästä. Sanoma Markus Holm on nimitetty talousjohtajaksi ja operatiiviseksi johtajaksi ensi vuoden helmikuusta alkaen. Holm vastaa konsernin talousja palvelutoiminnoista ja on johtoryhmän jäsen. Holm siirtyy tehtäväänsä Metsä Groupista, jossa hän on toiminut talousjohtajana Metsä Boardissa vuodesta 2014 lähtien ja Metsä Tissuessa 2008–2013. Nykyinen talousjohtaja Kim Ignatius siirtyy eläkkeelle vuoden 2017 lopussa. Holmin aloittaessa työnsä Ignatius jatkaa nimikkeellä Executive Vice President. Sanoma Media Finland Oy:n yhteiskuntasuhdejohtaja Marcus Wiklund vastaa jatkossa myös Sanoma-konsernin viestinnästä ja yhteiskuntasuhteista. KTM Elina Piispanen on nimitetty transformaatiojohtajaksi. Piispanen on työskennellyt aiemmin pitkään Accenturen palveluksessa. helsingin Sanomat Anna-Liina Kauhanen on nimitetty Berliinin kirjeenvaihtajaksi marraskuusta alkaen ja Katriina Pajari Pekingin kirjeenvaihtajaksi vuodenvaihteesta alkaen. Kauhanen on työskennellyt Helsingin Sanomissa vuodesta 2004 muun muassa uutispäällikkönä sunnuntaitoimituksessa, toimittajana politiikan ja talouden toimituksessa, pääkirjoitustoimituksessa ja HS:n Skandinavian-kirjeenvaihtajana. Pajari on työskennellyt vuodesta 2007 kaupunkitoimituksessa, kotimaan toimituksessa, Nyt-liitteessä ja viimeisimpänä sunnuntaisivuilla. Iisalmen Sanomat Päätoimittajaksi on nimitetty YTM Kari Angeria. Angeria on toiminut tiiminvetäjänä ja verkkotuottajana Iisalmen Sanomissa. Aiemmin hän on työskennellyt muun muassa talousja ulkomaantoimittajana Keskisuomalaisessa ja Ylä-Savon aluetoimittajana Savon Sanomissa. nya Åland Uudeksi päätoimittajaksi on nimitetty uutispäällikkö Anna Björkroos. Edellinen päätoimittaja Jonas Bladh jätti tehtävänsä kesäkuussa. Björkroos ei kirjoita lehden pääkirjoituksia, vaan lehteen valitaan erikseen pääkirjoitustoimittaja. alma media Anu Mattila on nimitetty Satakunnan Kansan sisältömarkkinoinnin tuottajaksi ja Tomi Kytömaa maakuntaja paikallislehtien myyntipäälliköksi Keski-Suomeen. Sanna Koivunen on nimitetty maakuntaja paikallisja kaupunkilehtien markkinointisuunnittelijaksi, Elina Eronen Piper Lapin lehtien sisältömarkkinoinnin tuottajaksi, Tapio Yliaho Aamulehden kuvaaja-editoijaksi ja Saka Paavolainen Alma Manun asiakaspäälliköksi. etelä-Suomen Sanomat Juha Honkonen on aloittanut Etelä-Suomen Sanomien toimituspäällikkönä. Viimeksi hän on työskennellyt Readom Oy:n toimitusjohtajana. kalajokiseutu Päätoimittajana aloittaa syyskuun alussa medianomi, valokuvaaja Hanna Parhaniemi. Tällä hetkellä hoitovapaalla oleva Parhaniemi on työskennellyt ennen äitiyslomaansa viisi vuotta Nivala-lehdessä. Päätoimittajakokemusta hänellä on sekä Nivala-lehden että Selänne-lehden päätoimittajien lomatuurauksista. pitäjäläinen Pitäjäläisen päätoimittajaksi on valittu Minna-Liisa Mathalt. Hän on työskennellyt aiemmin lehden toimittajana. tallinna 24 Uutena päätoimittajana on aloittanut Thea Ekholm. Päätoimittajana vuoden verran toiminut Sami Lotila jatkaa verkkolehdessä kirjoittavana toimittajana ja kolumnistina. Ville grahn aloittaa Sunnuntaisuomalaisen tuottajana ja Väli-Suomen median toimitusjohtajana syyskuun alussa. hän on työskennellyt Sunnuntaisuomalaisen toimittajana vuosina 2009–2011. TIMO MUSTALAMPI uu si in te ht äv iin Tiedot nimityksistä voi lähettää osoitteeseen suomen.lehdisto@ sanomalehdet.fi MEDIA-ALAN OMA LEHTI Päätoimittaja: Jukka Holmberg. Toimituspäälliköt: Noora Autio, Riikka Virranta. Taitto: Janne Hulkkonen, Reima Kangas, Noora Autio. Toimitus: Eteläranta 10, 00130 Helsinki. Puhelin: (09) 228 77 300. Sähköposti: suomen.lehdisto@sanomalehdet.fi. Suomen Lehdistö verkossa: www.suomenlehdisto.fi. Julkaisija: Sanomalehtien Liitto ry / Tidningarnas Förbund rf. Ilmestyminen: 86. vuosikerta. 8 numeroa vuodessa. Tilaukset ja osoitteenmuutokset: sl@ sanomalehdet.fi. Tilaushinnat 2016: kestotilaus 91 euroa / vuosi (sis. alv 10 %), määräaikainen tilaus 96 euroa / vuosi (sis. alv 10 %), määräaikainen opiskelijatilaus 42 euroa / vuosi (sis. alv 10 %). Tilaushintaan sisältyy digilehti. Maksettua tilausmaksua ei palauteta, kun tilaus irtisanotaan. Määräaikainen tilaus ei jatku tilausjakson päätyttyä ilman erillistä ilmoitusta. ISSN: 0039-5587. Ilmoitukset: Timo Järvenpää, puh. 0400 242 131, timo.jarvenpaa@pp3.inet.fi. Painopaikka: Botnia Print, Kokkola. Suomenlehdistö Ilmestysmispäivät 2016 Nro Ilmestyy Aineistot Varaukset 1 3.2. 21.1. 15.1. 2 16.3. 3.3. 26.2. 3 27.4. 14.4. 8.4. 4 10.6. 23.5. 18.5. 5 24.8. 11.8. 5.8. 6 5.10. 22.9. 16.9. 7 9.11. 27.10. 21.10. 8 14.12. 2.12. 24.11. Editoinnin ystävä KuN VILLE GrAHNIA haastateltiin Sunnuntaisuomalaisen tuottajan pestiin, hän totesi, ettei ole menossa sähköistämään viikonloppuliitettä. Ei silti vaikka hän on työskennellyt Keskisuomalaisen sähköisten sisältöjen tuottajana ja sitä ennen verkkoliiketoiminnan päällikkönä. – Digiuudistus on isompi asia, joka lähtee lehdistä itsestään. Meillä on Susussa neljä lehteä, Keskisuomalainen, Savon Sanomat, Karjalainen ja Etelä-Suomen Sanomat, joilla on kullakin vähän erilainen digistrategia. Syy, miksi Grahn halusi töihin Sunnuntaisuomalaiseen, oli puhtaasti journalistinen. – Alalla puhutaan jatkuvasti resurssipulasta. Sunnuntaisuomalaisessa ei ainakaan voi ajanpuutteella perustella, jos tekee huonoja juttuja. Se on journalistisesti kunnianhimoinen paikka maakuntalehdistössä. kErran viikossa ilmestyvässä liitteessä työskentelee tuottajan lisäksi neljä toimittajaa eri lehdistä, ulkoasusuunnittelija ja editori. Tuottaja ja toimittajat editoivat juttuja läpi jutuntekoprosessin, ja editori osallistuu tekstien viimeistelyyn. Tämä sopii Grahnille hyvin. Hän on omien sanojensa mukaan vahvan editointikulttuurin ja ryhmätyön kannattaja. – En usko yksinäiseen journalistiseen taiteilijaan, joka synnyttää valmiin teoksen. Grahn haluaa olla mukana tekemässä sellaista journalismia, joka ei ole vain ihan kivaa vaan joka herättää tunteita ja puheenaiheita – tuo vau-fiiliksen. Näkökulmat saavat mielellään poiketa valtavirrasta. – Kaikkein parasta on, jos lukija odottaa juttujamme sillä mielellä, että siellä on varmasti jotain kiinnostavaa luettavaa ja vielä sellaista, josta voisi vaikkapa maanantaina jutella työkavereiden kanssa. Noora Autio Ville Grahnin luotsaama Sunnuntaisuomalainen haluaa herättää tunteita eikä olla vain ”ihan kiva”. Anu Mattila Tomi Kytömaa Sanna Koivunen Elina Eronen Piper Tapio Yliaho Saka Paavolainen
Luo kasvua www.mediapaiva.fi 16.11. Marina Congress Center Helsinki Pääntuuletusta jo vuodesta 2013