MEDIA-ALAN OMA LEHTI • NRO 5 • 22.8.2018 • PERUSTETTU VUONNA 1930 SuomenLehdistö PUHEOHJAUS ON yksi tulevaisuuden megatrendi. Ilta-Sanomien Valtteri Vartiainen uskoo, että iso osa uutisista kuunnellaan jatkossa älykaiuttimilla. » Sivut 10–13 Markku Parkkonen: Digiuudistus oli paikallislehdelle piristysruiske. » Sivu 14 Vihapuheeseen pitää puuttua Maailman nuukin kansa Suomalaisten into maksaa digistä kasvaa edelleen hitaasti. » Sivu 6 Hyppää Instagramiin! Ulkomaiset lehdet keräävät yleisöä kuvilla ja videoilla. » Sivu 17 Pornosta opittua Digitaalinen media on ottanut mallia aikuisviihteestä. » Sivu 20 Jenita Rauta kertoo toimittajien vaikenevan usein uhkauksista. » Sivu 4 VESA LAITINEN
SuomenLehdistö 5/2018 3 5/2018 kolmesta poikki Uutisia älykaiuttimesta sisältö AJANKOHTAISTA 4 Toimittajiin kohdistuu paljon vihapuhetta, tietää tutkija Jenita Rauta Poliisiammattikorkeakoulusta. 5 Silja Tenhunen listaa, miten toimitukset pärjäävät paikallisessa kilpailussa. 6 Digital News Report -tutkimus: Suomalaiset ovat nuukia maksamaan verkkouutisista. 8 Lukijoihin pitäisi keskittyä enemmän kuin teknologiaan ja välineisiin, sanoo Tiina Ojutkangas. TAUSTAT 10-13 Megat rendit tulevat – oletko valmis? 14-16 Joutsan Seutu hyppäsi vihdoin digijunaan ja laittoi mainosmyynnin uusiksi. PALSTAT 17 Instagram voi kasvaa jopa Facebookia suositummaksi. 18 Maahanmuutosta kirjoittava toimittaja leimataan usein ”suvakiksi” tai rasistiksi. 20 Pornoteollisuus on ollut medialle vaiettu suunnannäyttäjä. ” Puheohjaus on kehityskulku, jonka kyytiin jokaisen innovatiivisen mediatalon kannattaa hypätä.” Jukka Huikko teki opinnäytetyönsä Joutsan Seudun uudistuksesta. Metoo-uutisointi Katri Simola Mitä ajattelet Ruotsin lehdistökomitean langettavista päätöksistä? Miten Suomessa on mielestäsi uutisoitu metoo-tapauksista? Millaisilla perusteilla henkilön nimi voidaan julkaista? Esko Pihkala toimittaja, Turun Sanomat Uskon, että Ruotsin lehdistökomitea osaa asiansa ja on antanut langettavat tuomionsa aiheesta. Olen itsekin sitä mieltä, että Ruotsissa on syyllistytty asiassa ylilyönteihin. Hyvin perustellusti. Sen näkee jo siitäkin, että yksikään julkaistu juttu ei ole herättänyt lukevassa yleisössä raivoisaa vastareaktiota. Parempi olla varovainen. TS ei julkaissut Luostarivuori-opettajan nimeä siinäkään vaiheessa, kun Turun kaupunki pyysi uhreilta anteeksi. Nimi julkaistiin vasta, kun Kaarinan kaupunki teki opettajasta tutkintapyynnön ja hyllytti hänet. Taika Dahlbom kulttuuritoimittaja, Helsingin Sanomat Lehdistöasiamiehen perusteluissa tuotiin tärkeimmät seikat hyvin esiin. Perusteluissa korostettiin, että seksuaalinen häirintä on nostettava esiin mediassa yhteiskunnallisesti merkittävänä aiheena, mutta samalla tulee noudattaa hyvää eettistä käytäntöä. JSN:n puheenjohtaja Elina Grundström totesi HS-haastattelussa, että Suomessa metoo-uutisointi on ollut eettisesti kestävää, ja olen samaa mieltä. Ei ole esitetty huhuja faktana, on pyritty kuulemaan kaikkia osapuolia ja on tutkittu tapauksia riittävällä laajuudella. Nimien julkaisun harkinnan on HS:ssä tehnyt toimituksen johto tapaus kerrallaan miettien, riittävätkö perusteet. Emme ole julkaisseet juttua ennen kuin meillä on ollut riittävästi perusteita, esimerkiksi tietty määrä luotettavia lähteitä. Janne Huuskonen uutispäällikkö, STT Langettavia tuli eri syistä. Epäilyn uutisointi nimellä ja faktana on selvä rikkomus. Näyttää siltä, että moni toimitus myös epäonnistui arviossaan, kuinka merkittäviä vallankäyttäjiä syytösten kohteet ovat ja millaista suojaa heidän yksityisyytensä nauttii. Havaintojeni mukaan nimien ja nimettömiin lähteisiin perustuvien tietojen julkaisu punnittiin tarkkaan ja tiedot pyrittiin tarkistamaan huolellisesti. Isoimmissa metoo-jutuissa kielteiseen julkisuuteen joutuneet ovat olleet merkittävissä valta-asemissa ja osa tekemisissä nuorten kanssa. Jos on käytetty hyväksi valta-asemaa ja tekijä on otsikkonimi, nimen julkaisua harkitaan. Jos nimi ei ole tunnettu, se kerrotaan vain poikkeustapauksissa, aivan kuten rikosepäilyjä uutisoitaessa. Juttujen julkaisu ylipäätään edellyttää, että epäasiallisesta käytöksestä on aukoton näyttö. PIENI KURKISTUS rapakon taakse: 18 prosentilla yli 12-vuotiaista amerikkalaisista on kotona käytettävissään älykaiutin. Vuotta aiemmin luku oli 7 prosenttia. Kasvu on kovempaa kuin matkapuhelimella sen yleistymisen huippuvuosina. Tiedot kertoi tutkimusyhtiö Edison Research keväällä. Amazonin ja Googlen älykaiuttimet ovat saavuttaneet USA:ssa huimat myyntiluvut. Kämmenen kokoinen älykaiutin on kuin pieni puheohjattava tietokone, jossa ei ole näyttöä. Sitä voi vaikkapa pyytää soittamaan musiikkia, kertomaan säätiedotuksen – tai lukemaan uutiset. Uutissisältöjä kuunnellaankin Yhdysvalloissa älykaiuttimien kautta paljon. Isot mediatalot julkaisevat esimerkiksi Amazonin Echo-laitteeseen sopivia uutisia päivittäin. PUHEOHJAUS TULEE todennäköisesti olemaan yksi media-alaa lähivuosina mullistava megatrendi myös Suomessa. On hyvin mahdollista, että uutisten kuuntelu kuluttajan haluamalla hetkellä on pian yleinen tapa käyttää mediaa. Muutamat mediatalot ovatkin meillä jo ryhtyneet tekemään omia kokeilujaan. Tämän lehden megatrendejä käsittelevässä jutussa (sivut 10–13) Valtteri Vartiainen kertoo, millaisia kokemuksia Ilta-Sanomilla on älykaiuttimen kautta kuunneltavasta IS Uutisminuutista. Vartiainen kannustaa sanomalehtiä testaamaan rohkeasti puheohjausta. Se ei edes ole erityisen hankalaa, jos hyödyntää olemassa olevaa tekniikkaa ja esimerkiksi oman talon sisältöjä, kuten radiouutisia. Puheohjaus on kehityskulku, jonka kyytiin jokaisen innovatiivisen mediatalon kannattaa hypätä ajoissa. Kokeilla, erehtyä ja oppia. KANNATTAA OTTAA selvää neljästä muustakin megatrendistä, joita ovat keskustelubotit, virtuaalitodellisuudet, tekoäly ja datalähtöisyys. Niitä hyödyntävistä mediataloista kerrotaan myös jutussamme. Esimerkiksi VR-teknologian avulla ihmiset pystyvät samaistumaan paremmin muiden kokemuksiin, jopa Syyrian sotaan, kuten Yle Kioskin VR-sisällössä. Hieno tavoite journalismille. Noora Autio vs. päätoimittaja noora.autio@sanomalehdet.fi > Lue myös digilehti ja lisää uutisia verkkosta osoitteessa www.suomenlehdisto.fi MIRKKU MERIMAA
4 SuomenLehdistö 5/2018 AJANKOHTAISTA Viharikollisuus on kasvussa ja ammattinsa puolesta sen kohteena ovat erityisesti toimittajat. He ovat kuitenkin usein arkoja tekemään rikosilmoituksia. ON KESÄKUINEN AAMU Helsingin oikeustalolla. Salin edustalla on tungosta. Toimittaja Jessikka Aron tapausta käsittelevää oikeudenkäyntiä haluavat päästä kuuntelemaan niin käräjiä seuraavat toimittajat kuin syytettyinä istuvien Ilja Janitskinin ja Johan Bäckmanin kannattajat. Aroon epäillään kohdistuneen vainoamista ja törkeitä kunnianloukkauksia. Vihapuhetta ei tarvitse kuvitella, sillä se on läsnä myös salin ulkopuolella. MV-lehden tukijat mustamaalaavat Aroa kilpaa ja videoivat solvauksiaan suorana lähetyksenä nettiin. Vartijat eivät puutu touhuun. Absurdissa tilanteessa ei voi kuin ihmetellä, miten tähän on tultu. Miksi viharikollisuutta ei saada kuriin? Kuinka paljon viharikoksia kohdistuu toimittajiin? Vihapuheelle altis ammatti Suomessa tehtiin toissa vuonna yli tuhat epäiltyä viharikosta. Viharikoksessa motiivi on vihamielisyys tai ennakkoluulo esimerkiksi uhrin taustaa tai vakaumusta kohtaan. Epäiltyjen viharikosten määrä on kasvanut viime vuosina. – Viharikollisuus on lisääntynyt, mutta osa kasvusta voi selittyä sillä, että nykyään viharikoksia tunnistetaan paremmin ja niistä uskalletaan kertoa, sanoo tutkija Jenita Rauta Poliisiammattikorkeakoulusta. Vihapuhe voi täyttää usean rikoksen tunnusmerkistön. Toimittajiin kohdistuu Raudan mukaan eniten kunnianloukkauksia, laittomia uhkauksia ja vainoamista. On myös julkisia kehottamisia rikokseen. Millaista toimittajiin kohdistuva vihapuhe on? – Aika usein se tapahtuu iltaja yöaikaan netin keskustelupalstoilla ja sosiaalisessa mediassa. Toimittajalle saatetaan myös soittaa tai lähettää uhkauskirje töihin, mutta näitä on vähemmän, Rauta kertoo. Raudan mukaan vihapuhetta kohdistuu erityisesti toimittajiin, vastaanottokeskusten työntekijöihin sekä bussija taksikuskeihin – heihin enemmän kuin esimerkiksi poliitikkoihin. Pelottelua ja uhkailua Poliisiammattikorkeakoulu julkaisee vuosittain tilastoja epäillyistä viharikoksista. Vuoden 2017 tietoja ei ole vielä julkaistu, mutta Rauta pystyy jo sanomaan, että rikosepäilyjä oli edellisvuotta enemmän. – Kunnianloukkaukset ja kiihottamiset kansanryhmää kohtaan moninkertaistuvat. Monissa tapauksissa rikokset sattuvat keskustelupalstoilla ja poliisi tekee rikosilmoituksen. Raudan tutkimus on hidasta. Kuluvana vuonna hän on seulonut hakusanojen avulla jo yli 10 000 rikosilmoitusta. Tutkimus on sitä nopeampaa, mitä paremmin poliisi käyttää viharikoskoodia rikosilmoitusten teossa. Koodi kertoo, että tapaukseen saattaa liittyä vihamotiivi, mikä voi koventaa rangaistusta oikeudessa. Aiemmin poliisi käytti koodia laiskasti, mutta on tehostanut käyttöä viime vuosina. Rikosnimikkeet määräytyvät vakavimman rikoksen mukaan. Pahoinpitely on sanallista viharikosta yleisempi viharikos, mutta pahoinpitelyihin voi sisältyä myös sanallisia viharikoksia. Sanallisissa viharikoksissa poliisi on kiinnittänyt huomiota vihapuhekampanjoihin, joiden kohteeksi on joutunut ainakin toimittajia, poliitikkoja, virkamiehiä ja tutkijoita. Poliisihallituksen poliisitarkastaja Timo Kilpeläinen arvioi, että kyse on uudesta ilmiöstä, jossa yksilöiden kautta pyritään horjuttamaan instituutioiden luotettavuutta ja uskottavuutta. – Toiminnan tarkoituksena on esimerkiksi toimittajien kohdalla pyrkiä hiljentämään heidät ja siten rajoittaa heidän sananvapauttaan, ammatinToimittajat maalitauluina > Lue vinkit, miten toimia vihapuhetta kohdatessa osoitteesta www. suomenlehdisto.fi.
SuomenLehdistö 5/2018 5 AJANKOHTAISTA: PUHEENAIHE KESKUSTELU SANOMALEHTIALAN tulevaisuudesta on viime vuosina keskittynyt tilattaviin päivälehtiin – miten journalismille on löydettävissä jatkossakin maksavia lukijoita. Tämä on perusteltua. Samalla paikallisja kaupunkilehdissä on kuitenkin voitu tuudittautua harhaluuloon, että pelkkä paikallisuus turvaa lehtien tulevaisuuden. Ei turvaa. Paikkakoodi lyödään jutun alkuun tekijöitä, ei lukijoita, varten. Paikallisuudella on tulevaisuutta vain, jos se on riittävän kiinnostavaa ja merkityksellistä. Yksikään lehti ei omista enää yksinoikeutta paikkakuntaan. SYY ON osin sosiaalisessa mediassa. Eikä vain siinä, että paikallisten asukkaiden FB-ryhmässä tai Jodel-kanavassa juorut kerrotaan ensimmäisenä tai siellä selvitetään nopeimmin, mikä matonpesupaikka on tänä kesänä auki tai mikä paukahti keskustassa. Jos FB-ryhmä on riittävän iso ja suosittu, sen jäsenet seulovat ryhmälle valtakunnallisista uutisista kaikki ne jutut, joissa on paikallinen kytkös. Ennen toisella puolella maata – tai maailmaa – julkaistun jutun löysi tuurilla kirjastosta, nyt se on luettavissa samana päivänä oman paikkakunnan someryhmässä. Paikallinen lehti on aivan toisella tavalla vertailtavana. Pystyykö se tälläkin viikolla tarjoamaan riittävästi kiinnostavia juttuja, jotta juttujen yhteismäärä kattaa valtakunnallisissa välineissä ympäri maan julkaistut, paikkakuntaa koskevat aiheet? Hyvän lehden on pystyttävä. PAIKALLISEN SISÄLLÖN haastaa myös paikallisuuden käsitteen muuttuminen, erityisesti suurimmissa kaupungeissa. Mitä nopeammin maa kaupungistuu, sitä enemmän paikallisuudessa on kyse oman kaupunginosan tai lähikortteleiden arjesta, ei enää kotikunnan kokoisesta alueesta. Paradoksaalista kyllä, samaan aikaan paikallisuus on silti myös entistä enemmän kuntien tai kaupunginosien välistä vertailua. Kun entistä useampi asukas muuttaa kuntaan jostakin naapurikunnasta tai suunnittelee muuttoa johonkin niistä, pelkkä paikallinen tonttitai hammaslääkärijonotilanne ei riitä. Toimituksen on pystyttävä kertomaan oman kunnan tilanne suhteessa tulevaan tai entiseen kotikuntaan tai kaupunginosaan. SIKSI PAIKALLISEEN sisältöön luottavien välineidenkin on mietittävä paikallista sisältöä ja sen kriteereitä uudelleen. Tässä kilpailussa parhaiten tulevat pärjäämään ne toimitukset, jotka 1) pystyvät kertomaan, mitä tapahtuu juuri nyt tai mihin lukijat juuri nyt etsivät vastauksia, 2) keskittyvät niihin asukkaiden kannalta kiinnostaviin aiheisiin, joita muut eivät seuraa (riittävän matala ja lukijaa lähellä oleva uutiskynnys) ja 3) syventävät aiheita, joita muissa välineissä käsitellään rajallisesti (vertailudata, taustat, long tail eli paikallinen historia). Koska tällaisen sisällön tuottamiseen niitä tarvitaan. Myös tulevaisuudessa. Tällä kertaa kissan nosti pöydälle Etelä-Suomen Median sisältöjohtaja Silja Tenhunen. ki ss ap öy dä lle ” Paikallisuudella on tulevaisuutta vain, jos se on riittävän kiinnostavaa ja merkityksellistä.” Paikallisuus ei riitä, jos se ei muutu vuotta sitten, noin joka kuudes kertoi saaneensa uhkausviestejä. Työnantajille kerrotuista tapauksista vain pari prosenttia oli päätynyt poliisille. – Toimittajat saattavat ajatella kuten poliitikot, että heidän pitää kestää enemmän ja että tämä kuuluu työnkuvaan. Vaikka eihän vihapuhe kuulu kenenkään toimenkuvaan, Rauta sanoo. – Tai ajattelevatko toimittajat, ettei poliisi ammatin vuoksi suhtaudu heihin vakavasti? Rauta pohtii myös, mieltävätkö toimittajat edes itseään vihapuheen kohteeksi, jos törky kohdistuu toimittajaa enemmän juttujen aiheisiin. Rauta selkeyttäisi rangaistavan vihapuheen ja sananvapauden rajaa. – Voisiko jokin pykälä myös ottaa huomioon sen, että ihmisellä voi ammattinsa takia olla suurempi mahdollisuus joutua vihapuheen kohteeksi? Toivon, että sisäministeri Kai Mykkänen osaa tehdä jotain. Mykkänen on kertonut, että viharikoksiin liittyvän lainsäädännön tehokkuutta arvioidaan uudelleen. Katri Simola ” Eihän vihapuhe kuulu kenenkään toimenkuvaan.” harjoittamistaan ja demokratiassa tärkeää tarkistetun tiedon välittämistä. – Käytännössä toimittajia on halvennettu, heidän toimintaansa on kyseenalaistettu ja heitä on uhkailtu netissä ja kaduilla, jotta he kenties lopettaisivat kirjoittamisen tietyistä aiheista. Heidän yksityiselämäänsä liittyviä tietoja on levitelty ja joissain tapauksissa vääristelty häirintäja painostustarkoituksessa, Kilpeläinen jatkaa. Valtaosa jää piiloon Suurin osa viharikoksista ei kantaudu ikinä poliisille asti. Oikeusministeriön mukaan noin 80 prosenttia viharikoksista jäänee ilmoittamatta. Rauta arvioi, että toimittajat voivat vaieta jopa muita useammin. Kun Journalisti-lehti selvitti toimittajien kohtaamaa vihapuhetta pari VE SA LA IT IN EN Miten suitsia vihapuhetta? ANU MANTILA Valtionsyyttäjä, Valtakunnansyyttäjänvirasto Rikosoikeudellisia keinoja tarvitaan, mutta niillä on rajoituksensa. Tekijä saattaa hakea huomiota ja sympatiaa. Jakamalla tutkittua tietoa ennakkoluuloista ja niiden taustasyistä voidaan lisätä ihmisten tietoisuutta esimerkiksi heidän omista rasistisista motiiveistaan, jotka ovat usein tiedostamattomia. Sosiaalisessa mediassa ylläpitäjien tulisi kaikin keinoin toimia verkkovihan kitkemiseksi. Koulutetut keskustelijat voisivat kyseenalaistamalla ja näkemyksiä sovittelemalla vaikuttaa asenteisiin. Aito keskustelu on tärkeää. Vaientamalla saadaan aikaan vain lisää vastakkainasettelua. JARMO MÄKELÄ Puheenjohtaja, Toimittajat ilman rajoja ry Mitä tahansa oikeutta voidaan käyttää väärin, myös sananvapautta. Nyt siihen vedoten puolustellaan sekä vihapuhetta että valeuutisia. Tilanne voidaan korjata luomalla rakenteita, joiden myötä totuudellisia uutisia suositaan ja niiden tekijöitä suojellaan samalla kun valeuutiset ja vihapuhe paljastetaan. Hyvä esimerkki on aloite, jonka mukaan Facebookin ja Googlen tulee muuttaa hakukoneidensa algoritmit oikeita uutisia suosiviksi. Neuvotteluja tästä käydään. Niiden tuloksesta riippuu paljon. > Ensi kerralla kirjoittajana voit olla sinä: kerro aiheesi toimitukselle. Sähköposti: suomen.lehdisto@sanomalehdet.fi Jenita Rauta tutkii viharikoksia Tampereella Poliisiammattikorkeakoulussa. Kesälomallaan hän vieraili Helsingissä koiransa kanssa. Vuosittain Rauta käy läpi tuhansia rikosilmoituksia.
AJANKOHTAISTA 6 SuomenLehdistö 5/2018 -tutkimukseen, jonka Suomen maaraportin on tehnyt tutkija Esa Reunanen Tampereen yliopiston Journalismin, viestinnän ja median tutkimuskeskuksesta. Raportin on rahoittanut Viestintäalan tutkimussäätiö. Verkkomaksamisen osuus kasvaa väistämättä, sillä maksumuureja on Sanomalehtien Liiton kyselyn mukaan jo 90 prosentilla päivälehdistä (Suomen Lehdistö 4/2018) ja digitilausmaksu on monesti kytkettynä perustilaukseen. Suomessa printin ja verkon yhdistelmätilaukset ovat selvästi yleisempiä kuin muissa maissa. Verkkomaksaminen ei vaadi asiakkaalta erityistä halukkuutta, jos hänelle ei muuta vaihtoehtoa tarjotakaan. Jos asiasta kysytään erikseen, kuten Reuters Instituten kyselyssä on tehty, maksamishalukkuus ropisee alas. Esa Reunanen arvioi syyksi verkon ilmaisuutistarjonnan, joka on Suomessa varsin kattavaa. – Maksamisvalmiuden kasvu maksamattomien keskuudessa vahvistaa kuitenkin näkemystä, että ihmiset alkavat vähitellen tottua ajatukseen verkkouutisten maksullisuudesta. NUORET OLIVAT vanhempia hieman valmiimpia maksamaan verkkosisällöstä, ja miehet olivat naisia hieman maksamishaluisempia. Valtaosa (82 VERKKOUUTISISTA MAKSAMINEN on yleistynyt Suomessa hieman, mutta edelleen suomalaiset ovat maksamishalukkuudessa maailman uppiniskaisinta kansaa. Uutismedia verkossa 2018 -raportin mukaan verkkouutisista maksaneiden osuus oli tänä vuonna Suomessa 18 prosenttia, kun se neljä vuotta sitten oli noin 15 prosenttia. Kun tiedusteltiin maksamishalukkuutta niiltä, jotka eivät vielä maksa verkkouutisista, Suomi oli tutkittujen maiden hännänhuippuna 11 prosentin osuudella. Myös viime vuonna kyseinen luku oli vertailun pienin, 6 prosenttia. Tiedot perustuvat Reuters Instituten vuosittaiseen Digital News Report Suomalaiset ovat nuukinta kansaa, kun kysytään valmiutta maksaa verkkouutisista. Yhdistelmätilauksilla on kuitenkin saatu totutettua lukijoita maksulliseen verkkosisältöön. Minä en maksa! prosenttia) maksamattomista suomalaista piti epätodennäköisenä sitä, että maksaisi verkkouutisista seuraavan vuoden aikana. Maksamisvalmiuden kärjessä on Turkki, jossa maksamishalukkaita oli jopa 39 prosenttia niistä vastaajista, jotka eivät vielä maksa. Reunasen mukaan yksi syy tilanteelle voi olla se, että Turkissa kyselyn otos kattaa vain kaupunkialueita eikä edusta koko väestöä. Muutoin maksamishalukkuus vaihtelee 11–23 prosentin välillä eri maissa. YKSI DIGITAALISTEN uutispalvelujen rahoitusmuoto ovat lahjoitukset, joita käytetään erityisesti Australiassa ja Taiwanissa. Suomalaiset suhtautuivat lahjoituksiinkin penseästi – toisaalta lahjoittaminen tai vapaaehtoiset kannatusmaksut eivät ole meillä ansaintamallina yleisiä. Yksi tunnetuimmista hankkeista on ollut Radio Helsingin pelastamisyritys vapaaehtoisilla kuuntelijamaksuilla, joita Poliisihallitus piti rahankeräyslain vastaisina. Lahjoittajien osuus oli Reuters Instituten kyselyssä vertailun pienin Suomessa (5 %). Lahjoituksen tehneet suomalaiset halusivat tukea arvokkaaksi kokemaansa toimintaa ja saada laadukasta tietoa. Pasi Kivioja Mikset maksa digisisällöstä? Suomen Lehdistö kysyi sosiaalisessa mediassa, miten ihmiset perustelevat haluttomuuttaan maksaa digitaalisesta mediasisällöstä. > ”Ei ole varaa.” Hannele Neuvonen > ”Vaikuttaa siltä, etten jää mitään vaille, vaikken jaksa maksaa.” Malla Muuriaisniemi > ”Monista artikkeleista ja niiden näkökulmista paistaa nykyään läpi joko lehden tai monen tekijän ajatusmaailma.” Petri Juola > ”Jätän tilaamatta, jos hinta on liian kallis saatavaan hyötyyn ja hupiin.” Jukka Lehtinen > ”Maksaisin mieluummin, jos olisi luottokorttia kätevämpi maksutapa ja artikkeleita voisi ostaa yksitellen.” Riku Erkkilä > ”En mä nyt koko lehteä tilaa yhden artikkelin vuoksi.” Perttu Rytsölä 39 36 23 11 22 15 20 12 20 11 19 10 18 15 18 9 18 12 17 11 15 11 15 14 13 7 13 8 13 8 12 8 12 9 11 6 Turkki Sveitsi Taiwan Australia Irlanti Kanada USA Ruotsi Norja Ranska Japani Italia Saksa Itävalta Tanska Hollanti Iso-Brit. Suomi Valmius ryhtyä maksamaan verkkouutisista Vuoden aikana maksaneet Niiltä vastaajilta, jotka eivät ole maksaneet verkkouutisista vuoden aikana, kysyttiin, kuinka todennäköisesti he maksaisivat suosikkilähteittensä verkkouutisista seuraavan vuoden aikana. Vastaajilta kysyttiin, ovatko he lukeneet maksullisia uutissisältöjä viimeisen vuoden aikana. 2018 2017 Norja 30 Ruotsi 26 Turkki 26 Australia 20 Taiwan 18 Suomi 18 Meksiko 17 Puola 16 Yhdysvallat 16 Tanska 15 Hollanti 13 Italia 12 Sveitsi 12 Irlanti 11 Ranska 11 Japani 10 Kanada 9 Portugali 9 Itävalta 8 Unkari 8 Saksa 8 Tšekki 8 Iso-Brit. 7 Kreikka 6 Tutkija Esa Reunanen arvelee runsaan ilmaisen uutistarjonnan vähentävän maksamishalukkuutta. Digital News Report 2018: www.viestintaalan tutkimussaatio.fi/ files/4493/Reuters_ Institute_Digital_News_ Report_2018.pdf Suomen-maaraportti: www.viestintaalan tutkimussaatio.fi/ files/4495/Reuter_ Digital_News_Report_ Suomi_2018.pdf % % LÄHDE: DIGITAL NEWS REPORT 2018, SUOMEN MAARAPORTTI. GRAFIIKKA: JANNE HULKKONEN.
AJANKOHTAISTA SuomenLehdistö 5/2018 7 LÄHDE: DIGITAL NEWS REPORT 2018, SUOMEN MAARAPORTTI. GRAFIIKKA: JANNE HULKKONEN. YLEISRADIO JULKAISI kesällä verkossa Merisääpelin, jossa seikkaillaan Radio Suomen perinteisen säätiedotteen maisemissa Suomen rannikolla ja ratkotaan erilaisia tehtäviä. Pelaamalla voi testata tietojaan luonnosta ja historiasta sekä oppia muun muassa erilaisia eläinja kasvilajeja. Journalistinen verkkopeli sopii kaikenikäisille. Sen toteutuksessa ja grafiikassa on kuitenkin huomioitu erityisesti nuoret ja nuoret aikuiset. – Tavoitteena on ohjata nuoria journalismin pariin. Heitä on vaikea tavoittaa perinteisillä journalismin tavoilla, mutta pelillisyys voi olla yksi keino saada heidät kiinnostumaan, sanoo pelin journalistisesta osuudesta vastannut Yle Jyväskylän verkkotuottaja Laura Tolonen. Peli sai alkunsa Tolosen ideasta. Hän halusi tehdä jotakin uudenlaista sisältöä Merisäästä. Koko Suomessa kuuluva lakisääteinen viranomaistiedote rannikkoasemien säästä on vuosikausia herättänyt mielenkiintoa ja ihmetystä etenkin sisämaan asukkaissa. Kun Tolonen keskusteli ideasta Yle Mediadeskin väen kanssa, Mediadeskin AD Asmo Raimoaho ja koodaava toimittaja Tuomas Hynninen keksivät, että Merisää voisi taipua peliksi, jossa liikutaan samoilla rannikkohavaintoasemilla kuin radiotiedotteessa. He ovat vastanneet Tolosen kanssa pelin toteutuksesta. Aluetoimitusten kanssa yhteistyötä tekevän Mediadeskin tuottaja Sarita Blomqvist sanoo, että journalismia kannattaa pelillistää, koska se on tapa, jolla nuoret ja nuoret aikuiset hahmottavat maailmaa. – Joskus se, että annetaan ihmiselle elämys ja mahdollisuus kokeilla jotain, on parempi ratkaisu kuin se, että kerrotaan ja näytetään asioita, hän sanoo. Blomqvistin mukaan journalismissa on äärimmäisen tärkeää tehdä uusia aluevaltauksia ja innovaatioita. – Jonkun pitää raivata tietä pelilliselle journalismille, jotta muiden on helpompi astua samalle polulle. Me haluamme Ylellä paitsi kehittää teknisiä ratkaisuja, myös olla omalta osaltamme mukana herättelemässä alaa siihen, että journalismi voi näyttäytyä lähes minkälaisessa asussa hyvänsä. Blomqvistin mielestä pelillinen journalismi sopii myös kaupalliseen mediaan. – Ihmisten halu maksaa journalismista on kasvussa, ja sitä pystyy kasvattamaan ja tukemaan entisestään tarjoamalla elämyksiä ja vahvoja muistijälkiä. Jokainen, joka on joskus pelannut jotain, tietää, että se jättää jäljen. Merisääpeliä on tarkoitus tarjota myös koulujen käyttöön ensi syksynä. Sitä voi pelata suomeksi tai ruotsiksi. Noora Autio JULKISUUDESSA ON kohkattu runsaasti Facebookin aikomuksista vähentää uutismedioiden näkyvyyttä palvelussaan. Menetetylle Facebookliikenteelle näyttää kuitenkin löytyneen korvaaja toisen jättiyhtiön, Googlen, palveluista. – Dramaattinen muutos ei ole se, että Facebookin kautta tuleva liikenne on vähentynyt, vaan se, että Google-suosittelu on lähtenyt valtavaan kasvuun, sanoo Keskisuomalainen-konserniin kuuluvan EteläSuomen Median sisältöjohtaja Silja Tenhunen. Google-suositukset ovat lisänneet Etelä-Suomen Median päiväja kaupunkilehtien verkkoliikennettä merkittävästi. Esimerkiksi Helsingin Uutisten kuukausikävijämäärä kasvoi maalis–huhtikuussa peräti 113 000 lukijalla eli yli 15 prosentilla. Tenhusen mukaan se on pitkälti Googlesuositusten ansiota. Google-suositukset tarkoittavat yhtiön Chrome-selainta käyttäville mobiilikäyttäjille automaattisesti suositeltavia artikkeleja. Aina kun käyttäjä avaa mobiililaitteellaan uuden internet-välilehden Chromessa, hänelle suositellaan ajankohtaisia juttuja. Kyse ei ole Googlen hakutuloksista, vaan suositukset perustuvat ainakin osittain käyttäjän verkkoselailuhistoriaan. – Google ohjaa ensisijaisesti luotettaviin lähteisiin, joten median rooli korostuu, Tenhunen sanoo. Analytiikkayhtiö Chartbeatin mukaan Googlen suositusten kautta tullut verkkoliikenne on lisääntynyt merkittävästi viime vuodesta lähtien. Kovin kasvu tulee mobiilikäytöstä. Se on erityisen hyvä asia Etelä-Suomen Median pääkaupunkiseudulla toimiville kaupunkilehdille, joiden verkkoliikenteestä jopa 50–60 prosenttia tulee mobiililaitteista. Nyt yhtiössä yritetään Tenhusen mukaan kehittää tapoja, joilla satunnaisen suosituksen kautta lehden sivuille tulevia kävijöitä pystyttäisiin sitouttamaan brändiin aiempaa paremmin. – Teimme keväällä verkkouudistuksen ja kiinnitämme nyt erityistä huomiota siihen, miten lukija pääsee uutisprosessiin mukaan kesken kaiken. Tenhunen näkee Googlessa sanomalehtien kannalta valtavan potentiaalin. Suositukset tarjoavat väylän uudenlaisiin kohdeyleisöihin, erityisesti nuoriin ja miehiin, joita on Tenhusen mukaan vaikea tavoittaa Facebookissa. – Meidän mielenkiintomme Facebookin algoritmiin on jossain määrin lopahtanut, hän sanoo. Janne Arola ja tk oj ut tu m ik si ih m ee ss ä? Helmikuussa 2017 toimintansa aloittanut Uutissuomalainen on laajentunut kahdeksasta lehdestä 15:een. Mitä vaikutuksia julkaisukanavien lisääntymisellä on ollut, uutispäällikkö Matti Pietiläinen? Jutuillamme on nykyään parempi näkyvyys. Ajattelutapojen ja käytäntöjen viilaamista tarvittiin, kun rinkiin liittyi Mediatalo Keskisuomalaisen isoja kaupunkilehtiä, joiden painoaikataulu ja lukijalupaus poikkeavat tilattavista lehdistä. Viime vuonna tavoitteenanne oli julkaista vähintään 130 STT:n siteeraamaa uutista vuodessa. Miten kävi? Tavoite toteutui 11 kuukaudessa. STT:n siteerausten paljous kokoomme nähden oli yksi syy siihen, miksi olimme kolmen finaaliehdokkaan joukossa Bonnierin Suuren Journalistipalkinnon saajaksi Vuoden journalistisena tekona. Miten erilaiset maksumallit vaikuttavat uutisointiin? Maksumallikäytännöt ovat reilussa vuodessa enemmänkin yhdenmukaistuneet. Nykyään sisällöt ovat verkossa lähtökohtaisesti vain tilaajille tarjolla. Kaupunkilehdissä sisältöjä julkaistaan printissä. Katri Simola Teinityttöjen aikakauslehti Demi julkaisee syyskuussa 20-vuotisen taipaleensa kunniaksi juhlanumeron, joka on kokonaan lukijoiden tekemä. Myös sosiaalisen median kanavat annetaan nuorten haltuun. Mitä vaikeuksia ja mahdollisuuksia kokeiluun sisältyy, päätoimittaja Päivi Lehtomurto? Uusien freelancerien briiffaaminen ja juttujen editointi vie tavallista enemmän aikaa, mutta siihen osasimme varautua. Saimme tekijöiksi mahtavan porukan, jolta löytyy tuoreita näkökulmia. Z-sukupolvi on kohderyhmä, joka haluaa aktiivisesti osallistua eikä vain kuluttaa mediaa. Uskon, että kokeilu auttaa kirkastamaan, mitkä ovat ne juttutyypit ja kanavat, joissa yleisön osallistaminen toimii parhaiten. Toivon, että saamme entistä sitoutuneempia lukijoita ja myös muutaman uuden vahvistuksen avustajarinkiimme. Voisiko vastaava toimia isossa sanomalehdessä? Haastaisin kyllä sanomalehdetkin kokeilemaan. Tämä on hyvä mahdollisuus lisätä omaa kohderyhmäymmärrystä, ravistella vanhoja tekemisen tapoja ja sitouttaa lukijoita. Uutistyön rytmiin voisi sopia työpariajattelu, jossa jokaisella kuvaajalla ja toimittajalla olisi oma lukija-avustaja päivän tai vaikka viikon ajan. Katri Simola Yle yhdistää journalismin ja pelit – Merisääpeli tavoittelee nuoria Google-suosituksista tulossa sanomalehtien uusi verkkovaltti? STT siteerasi yli odotusten Lehti ja some lukijoiden haltuun ” Jonkun pitää raivata tietä pelilliselle journalismille, jotta muiden on helpompi astua samalle polulle.” ”Haluamme herätellä alaa siihen, että journalismi voi näyttäytyä lähes minkälaisessa asussa hyvänsä”, sanoo Yle Mediadeskin tuottaja Sarita Blomqvist. ”Mielenkiintomme Facebookin algoritmiin on lopahtanut”, sanoo Silja Tenhunen. Demin päätoimittajan Päivi Lehtomurron mielestä sanomalehtijournalisteilla olisi hyvä olla vähän aikaa oma lukija-avustaja. HANNES PAANANEN Merisääpelissä seikkaillaan Radio Suomen perinteisen säätiedotteen maisemissa Suomen rannikolla. ASMO RAIMOAHO
8 SuomenLehdistö 5/2018 AJANKOHTAISTA: LEHTI-IHMINEN TAMMIKUUN ALUSSA se tapahtui toisen kerran: Tiina Ojutkangas muutti Kokkolaan. Syynä oli uusi työpaikka kehittämispäällikkönä Keski-Pohjanmaan Kirjapainon toimituksissa. Viimeksi Itä-Savon päätoimittajana Savonlinnassa työskennellyt Ojutkangas ei ole kuitenkaan jättänyt rakasta uutistyötä: se on osa Keski-Pohjanmaan Kirjapainon lehtien kehittämistä. Hetkeä ennen kesäkuista haastattelua Ojutkangas on huhkinut Keskipohjanmaa-lehden deskissä, kun Ylivieskassa sattui sähkökatko ja Kokkolan suurteollisuusalueella kaasuJos Tiina Ojutkankaan pitäisi tiivistää sanomalehtien digikehityksen tärkeimmät asiat kolmeen sanaan, ne olisivat asiakasymmärrys, journalismi ja koulutus. Lukijan tarpeet etusijalle vuoto. Ojutkangas tekee verkon uutispäällikön töitä viikoittain pysyäkseen kiinni käytännön uutistyössä, jonka digikehitystä hän konsernissa johtaa. Ensimmäisen kerran Ojutkangas muutti Kokkolaan vajaat 30 vuotta sitten. Silloin Ojutkangas lähti Kuopiosta, jossa oli ollut kesän Savon Sanomissa. Ensimmäinen muutto Kokkolaan oli samanlainen sattuma kuin Ojutkankaan päätyminen media-alalle. – Hyvä ystävä kannusti hakemaan uutistoimittajan paikkaa Keskipohjanmaasta. Oli kiehtovaa muuttaa kaksikieliseen kaupunkiin, jossa en ollut koskaan aiemmin käynyt ja jossa oli meri. Minun piti olla vuosi, mutta olinkin sitten 23 vuotta. Teini-iässä Ojutkangasta kiinnostivat matkailu ja eläinlääkärin ammatti, mutta lukion jälkeen hän ajautui Otavan opiston tiedotusja viestintälinjalle Mikkeliin. Ura urkeni Itä-Savossa, joka oli Ojutkankaan ensimmäinen kesätyöpaikka ja jota tekemällä hän oppi ammatin. Puhuessaan Savonlinnasta ja Kokkolasta tai Etelä-Savosta ja KeskiPohjanmaasta, Ojutkangas asettelee sanansa varovasti. Molemmat kaupungit ja maakunnat sanomalehtineen ovat Ojutkankaalle rakkaita, eikä hän suostu vertaamaan niitä toisiinsa. KEHITTÄMISPÄÄLLIKÖN PESTI on Keski-Pohjanmaan Kirjapainossa uusi. Se on osa Plan A -nimellä kulkevaa projektia. Plan B:tä ei ole olemassa, vaan suunnitelman nimi tulee Norjan Amedialta, jonka luona konsernin johto vieraili vuosi sitten. Amedia on saanut levikit lentoon lisäämällä verkkoon runsaasti maksullista sisältöä ja houkuttelemalla lukijoita rekisteröitymään ja tilaamaan. Norjan-tapaamisen seurauksena konsernissa ryhdyttiin uudistamaan lehtien digitaalisia palveluita. Tavoitteena on mittaamisen avulla kehittää sisältöjä ja saada aikaan parempi käyttäjäkokemus. Ojutkangas houkuteltiin mukaan, jotta kehitys sujuisi jouhevasti toimituksissa. – Yrityksen johto ymmärsi, ettei mikään sovellus, markkinointi tai analytiikka yksin riitä. Numeroita täytyy osata lukea ja niihin pitää osata reagoida yhdessä toimituksen kanssa. Kävijämäärät eivät Ojutkankaan mukaan saa olla ainoa tavoite verkossa. Keski-Pohjanmaan Kirjapainossa mitataan myös rekisteröityneiden lukijoiden ja lehtitilaajien määriä sekä juttujen lukemiseen käytettyä aikaa. Yksi keskeinen – ehkä jopa tärkein – mittari tulee olemaan se, johtaako jutun lukeminen tilaukseen tai rekisteröitymiseen. Rekisteröityneet lukijat saavat lukea ilmaiseksi kolme verkkojuttua viikossa. Tilaajille kaikki verkkojutut ovat ilmaisia. – On tärkeää miettiä, mitä sisällön ja tilauksen välissä tapahtuu. Myös juttujen aikatauluttamista ja otsikointia harjoitellaan koko ajan enemmän. Jouhevan digitekemisen vuoksi Ojutkangas päätti palkata deskiin mediatuottajia uutispäällikön työpariksi. Mediatuottajat tekevät nopeita juttuja, viilaavat otsikoita, järjestelevät etusivua ja ”säätävät kaikenlaista”. – Hyvien sisältöjen teko ei yksinään riitä. Olemme ryhtyneet puffaamaan juttuja jo niiden tekovaiheessa Facebookissa, jotta lukijat tietävät, mitä on tulossa. Potentiaalisten asiKokkolaan jo toista kertaa töiden perässä muuttanut Tiina Ojutkangas asuu meren rannalla, mutta ei saa siitä siltikään tarpeekseen.
AJANKOHTAISTA Kaleva ostaa enemmistön Joutsen Mediasta Kaleva ostaa valtaosan Joutsen Median lehdistä ja toiminnoista. Kahden oululaisen mediayhtiön kauppa astuu voimaan lokakuun alussa. Kalevan omistukseen siirtyvät Joutsen Median paikallislehdet Koillissanomat, Iijokiseutu, Rantalakeus ja Siikajokilaakso, kaupunkilehdet Pudasjärvi-lehti ja Oulu-lehti sekä Kolmiokirjan noin kuusikymmentä aikakauslehteä. Kalevan omistukseen siirtyvät myös omistusosuudet Oulun Suorajakelu Oy:stä ja Koillis-Jakelu Oy:stä. – Saamme Kalevalle lisää voimavaroja tuottaa digitaalisia tuotteita ja palveluja, mutta tämä järjestely tehdään myös paikallisuuden puolesta, Kalevan toimitusjohtaja Juha Laakkonen kertoo tiedotteessa. Kauppaan ei kuulu Suomenmaalehti, jonka julkaisemista Joutsen Media jatkaa. Katri Simola Helsingin Sanomat STT:n uutispalvelun asiakkaaksi Alma Media ja TS-Yhtymä luopuivat kesällä STT:n omistuksesta. Yhtiöt myivät omistamansa STT:n osakkeet Sanoma Media Finlandille. Elokuussa STT:n hallitusta täydennettiin ja Yle palasi hallitukseen. Sanoman kaupan myötä sen omistusosuus STT:stä nousi 75,4 prosenttiin, kun se aiemmin oli 33,4 prosenttia. Samalla Helsingin Sanomat palasi STT:n uutispalvelun asiakkaaksi. Alma Media ja TSYhtymä jatkavat STT:n asiakkaina. Kaupan jälkeen Keskisuomalaisesta tuli STT:n toiseksi suurin omistaja. Hallitus on myös esittänyt lisäbudjettiesityksessään, että STT saisi valtiolta 1,5 miljoonan euron kertaluonteisen tuen uutistoimintojen turvaamiseen. Noora Autio, Katri Simola Keskisuomalaisen mainoksia busseihin Keskisuomalainen Oyj aikoo ostaa enemmistöomistuksen mainosmediayhtiö Neonmedia Oy:stä. Neonmedialla on digitaalisia mainosnäyttöjä paikallisja pikavuoroliikenteen linja-autoissa sekä ulkomainoskohteissa eri puolilla Suomea. Keskisuomalainen-konsernin mainoksia ja journalistisia juttuja voi tulla näkyviin bussien digitaalisille näytöille ja tulevaisuudessa myös ulkomainoskohteisiin. Mainosten ja journalististen juttujen kohdentamisessa voidaan hyödyntää paikkatietoa. – Voimme tarjota kaupallisia ja myös muita sisältöjä kuluttajalle paikkasidonnaisesti. Kun bussi tulee Lahteen, siellä näkyy alueen mainostarjontaa ja vaikka Etelä-Suomen Sanomien uutisia, Mediatalo Keskisuomalaisen konsernijohtaja VesaPekka Kangaskorpi sanoo. Keskisuomalainen Oyj osti kesällä myös markkinaja mielipidetutkimuksia tekevän IROResearch Oy:n. Katri Simola Helsingin Sanomille kansainvälistä menestystä Helsingin Sanomat sai kaksi palkintoa ja kaksi kunniamainintaa kansainvälisessä INMA Global Media Awards -kilpailussa. Lehti palkittiin hopealla printtilukijoiden osallistamista ja lukijasuhdetta kuvaavassa Best Idea to Encourage Print Readership or Engagement -kategoriassa. Palkinto tuli journalismin merkityksellisyyttä korostaneesta The Art of Journalism -kampanjasta. Pronssille HS ylsi brändin vahvistamista arvioivassa Best Brand Awareness Campaign -kategoriassa. HS:n uudella sovelluksella lukijat voivat löytää paremmin itseään kiinnostavia sisältöjä. Helsingin Sanomien verkon timanttijutut toivat kunniamaininnan parhaasta maksullisesta sisällöstä kategoriassa ”Best New Paid Content or Subscription Initiative”. Sanoma Media sai kunniamaininnan HS:n monikanavaisen mediamyynnin strategiasta. Katri Simola Lukijan tarpeet etusijalle m ed ia no st o akkaiden pitää tietää sisällöistämme ja siitä, miten he voivat ostaa niitä. Digisisältöjen kehittäminen edellyttää aiempaa suunnitellumpaa yhteistyötä konsernin lehtien välillä. Sekä päällekkäisiä sisältöjä että tilaajia on paljon. Lehdet eivät kuitenkaan saisi näyttää toistensa kopioilta. – Aivan samanlaisia juttuja ei voi olla maakuntaja paikallislehdessä, jotta asiakkaalla olisi syy tilata molempia. ASIAKASYMMÄRRYS, JOURNALISMI ja koulutus. Näin Ojutkangas vastaa, kun häneltä kysyy digikehityksen tärkeimpiä asioita sanomalehdissä. Toimituksissa tärkeintä on Ojutkankaan mukaan ymmärtää, että ihmisten mediankäyttötottumukset ovat muuttuneet pysyvästi. Tietoa ja tarinoita on oltava jatkuvasti saatavilla. Alan keskusteluissa asiakkaiden tarKuka? Tiina Ojutkangas aloitti tammikuussa Keski-Pohjanmaan Kirjapainon toimitusten kehittämispäällikkönä Kokkolassa. Hän on aiemmin työskennellyt konserniin kuuluvassa Keskipohjanmaassa uutistoimittajana 1990-luvun alussa sekä toimituspäällikkönä 2004–2012. Vuosina 1996–2003 hän oli Yle Keski-Pohjanmaassa toimittajana, juontajana ja päivittäisohjelmien tuottajana. Ennen nykyistä pestiään Ojutkangas toimi Itä-Savon vastaavana päätoimittajana viisi vuotta, joista kolmen vuoden ajan myös Länsi-Savon vastaavana päätoimittajana. Savonlinnasta kotoisin oleva Ojutkangas on opiskellut alaa Tampereen yliopiston toimittajakoulutuksessa. Hän asuu miehensä kanssa. Uusperheeseen kuluu myös viisi aikuista lasta ja kaksi lastenlasta, vaari sekä kaksi koiraa. Puntari > Työttömien niin sanottu ”aktiivimalli kakkonen” vai nykymalli? Työ on tärkeää, ja siihen pitää kannustaa. Mallin on oltava sellainen, että se tukee aidosti työn saamista. > Uutisen nopeus vai oikeat tiedot? Oikeat tiedot ja luotettavuus. On kuitenkin äärimmäisen tärkeää, että paikallisesti tiedetään nopeimmin oman seudun asiat. Lukijoiden on voitava luottaa siihen, että oma media tietää parhaiten. > Meri vai järvi? Jos jompikumpi pitää valita, niin sitten se on järvi. Rakas mökkimme ja sielunmaisema löytyvät Saimaan saaresta Savonlinnasta. Meri on kuitenkin hieno, energinen ja kesyttämätön. JU KK A LE H O JÄ RV I ” Minusta on ihan normaalia, että asioita vastustetaan.” ” Ei olisi paha, jos välillä olisi ”valistavampaa”, klassista tiedonvälitystä, jossa faktat ja fiktio pysyvät omissa nurkissaan. -Laatumedian on pidettävä selkä suorana ja journalismin lippu korkealla.” Ylen tuleva toimitusjohtaja Merja Ylä-Anttila Markkinointi&Mainonnassa Kauppa tuo Kalevalle lisää voimavaroja tuottaa digitaalisia sisältöjä, sanoo Juha Laakkonen. > Lue aiheista lisää netissä ja uutiskirjeestämme. Tilaa uutiskirje: www.suomenlehdisto.fi UUTISKOOSTE peet ovat Ojutkankaan mielestä olleet hieman paitsiossa. Ennemmin on keskitytty teknologiaan ja välineisiin kuin kaikkein tärkeimpään eli lukijoihin. Digikeskusteluissa nousee usein esiin pienten lehtien vähäiset resurssit, mutta siihen voivotteluun Ojutkangas ei halua lähteä mukaan. Hän on suorastaan kyllästynyt, että budjettien pienuuteen vedotaan niin usein. – Toki resurssit vaikuttavat, mutta kaikissa järkevissä yrityksissä ymmärretään, että hyvään lopputulokseen tarvitaan ammattilaisia. Digin kehittäminen ei myöskään ole printiltä pois vaan hyödyttää samalla sitä, Ojutkangas sanoo. KeskiPohjanmaan Kirjapainon lehdet ovat suhtautuneet uudistamiseen hyvin, mutta kriittisyyskin olisi tervetullutta. – Minusta on ihan normaalia, että asioita vastustetaan. Kaikkien pitää tietää, miksi muutosten tekemisessä on järkeä. Ojutkankaalla on ”kova halu auttaa kaikkia”, mutta hän sanoo olevansa myös vaativa. Ihmisten pitää tietää tavoitteet ja osallistua. Katri Simola SuomenLehdistö 2/2018 9 YLE TEIJA SOINI
10 SuomenLehdistö 5/2018 TAUSTAT Mediatalojen kannattaa seurata tarkkaan viittä teknologiatrendiä, jotka mullistavat alaa lähivuosina. Edelläkävijät kertovat, mitä hyötyä uusista välineistä on. A amupalapöydässä vuonna 2030: Sanomalehden tilaaja kuuntelee uutiset puheohjattavalla laitteella tai ehkä jopa katsoo niitä VR-laseilla. Osan uutisista on tehnyt robotti, ja toinen botti on valmiina vastaamaan kysymyksiin. Tämä voi olla arkipäivää jo yllättävän pian. Uudet teknologiat muuttavat arvioiden mukaan mediaa ja koko yhteiskuntaa niin paljon, että niistä on käytetty termiä megatrendi. – Käynnissä on suuria muutoksia, jotka tulevat muokkaamaan sanomalehdistöä rajusti – haluavat nämä sitä tai eivät. Uudet teknologiat vaikuttavat siihen, miten mediaa tuotetaan, jaetaan ja kulutetaan, sanoo tulevaisuudentutkija Otto Tähkäpää. Medialiiton uuden kasvun toimialueen asiantuntija Noora Pinjamaa suosittelee sanomalehtiä varautumaan muutokseen laskin ja idealista kourassa. Oman liiketoiminnan koko, ansaintamallit, tulolähteet, investoinnit ja kumppanuudet pitää miettiä ainakin kahden, viiden ja kymmenen vuoden päähän. – Se, että tämän ajatustyön tekee nyt, ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö sitä pitäisi tehdä joka vuosi uudestaan. Uudet teknologiat nousivat vahvasti esiin Medialiiton julkaisemassa Media 2030 -toimialastrategiassa, jota muun muassa Pinjamaa ja Tähkäpää olivat työstämässä. Teknologisia trendejä listattiin viisi: puheohjaus, keskustelubotit, virtuaalitodellisuudet, tekoäly ja datalähtöisyys. Kehitystä vauhdittavat kansainväliset verkkojätit, kuten Google ja Amazon, mutta osataan sitä Suomessakin. Esittelemme viisi teknologiatrendiä tarkemmin ja kerromme esimerkein, miten suomalaiset mediatalot niitä jo hyödyntävät. > Jatkuu seuraavalla sivulla. Teksti: Katri Simola I Kuvat: Vesa Laitinen mega trendiä 5
TAUSTAT SuomenLehdistö 3/2018 11 SuomenLehdistö 5/2018 11 Ilta-Sanomien uutisia on voinut kuunnella puheohjauksella kesäkuusta lähtien. Kehityspäällikkö Valtteri Vartiainen kertoo, että beta-version lähetyksiä kuuntelee päivittäin vajaat sata testikuuntelijaa. TAUSTAT
12 SuomenLehdistö 5/2018 TAUSTAT lisesti kaukana meistä, mutta erittäin tärkeä, kertoo Yle Kioskin vastaava tuottaja Nora Kajantie. Reportaasissa katsellaan raunioitunutta Helsinkiä Kolmen sepän patsaan juurelta. Näkymä on lohduton, ja taustalla kuuluu pommituksen ääniä. Reportaasia näytettiin ohikulkijoille ja sille luotiin oma verkkosivu, josta kuka tahansa voi ladata videon. – VR:n haasteena on, että saadakseen täyden kokemuksen, se pitää kokea VR-laseilla. Nyt Yle Kioskilla on työn alla virtuaalireportaasi ilmastonmuutoksesta. Tavoitteena on konkretisoida abstraktia asiaa ja näyttää, miten veden pinta nousee tulevaisuudessa. Kajantien takataskussa polttelee kolmaskin teema, johon VR sopisi mitä parhaiten. – Haluaisimme laittaa ihmisen toisen ihmisen asemaan konkreettisesti. Esimerkiksi näyttää aikuiselle, miten autot ja suojatiet hahmottuvat lapsen näkökulmasta. Kioski ei ole Ylessä ainoa toimitus, joka on käyttänyt virtuaalitodellisuuksia. Kesällä jalkapallon MM-kisoissa virtuaalisia pelaajia saatiin studioon ja studioihmisiä stadioneille AR-tekniikan avulla. Nora Kajantien vinkki: ”Miettikää, mitä lisäarvoa VR tuo sisällöille – vai tuoko? Kokeilkaa rohkeasti. Pohtikaa, miten kokemukselle saadaan mahdollisimman paljon katsojia. Pitää muistaa, ettei tekniikka yksin riitä. Sisältö tekee kokemuksen.” Keskustelubotit 3 Asiakaspalvelun tarpeisiin valjastetut robotit voivat nopeuttaa sanomalehdissä esimerkiksi tilausasioiden hoitoa. Bottien ennakoidaan yleistyvän nopeasti. – Tutkimusja konsultointiyritys Gartner on arvioinut, että vuoteen 2020 mennessä 85 prosenttia asiakaspalvelusta voi toteutua ilman ihmisten välistä kanssakäymistä, Noora Pinjamaa sanoo. Keskustelubotti palvelee Helsingin Sanomissa Helsingin Sanomat käyttää koneoppivaa keskustelubottia Facebook Messengerissä. Lukijoille suunnattu botti on yhdistelmä uutiskirjettä ja asiakaspalvelua. Se Puheohjaus 1 Puheohjauksella uutisia voi kuunnella esimerkiksi älykaiuttimesta. Kämmenenkokoiseen kaiuttimeen ladataan halutun uutismedian sovellus, jonka jälkeen kaiutinta käsketään lukemaan uutiset. Älypuhelinta ei tarvita. Älykaiuttimilla voi kuunnella myös musiikkia ja säätietoja sekä tehdä hakuja internetistä. Puheohjattujen hakujen on ennakoitu yleistyvän rajusti. Noora Pinjamaa viittaa tutkimusyritys ComScoreen, jonka mukaan kaikista netin hakutoiminnoista jopa puolet voi olla vuonna 2020 äänellä tehtyjä. – Ääniohjaus yleistyy myös nettiselailussa. Tutkimuslaitos Gartner ennakoi, että vuoteen 2030 mennessä kaikesta nettiselailusta lähes kolmannes tapahtuu puheohjatusti ilman näyttöä. Ilta-Sanomien uutisia älykaiuttimesta Amazonin älykaiuttimelle sanotaan: ”Alexa, tell me news”. Jos laite ymmärtää käskyn, se lähettää IS Uutisminuutin eli minuutin kestävän radiouutislähetyksen. Kaiutinta ohjataan englanniksi, mutta uutiset kuunnellaan suomeksi. Kyseessä on beta-versio, joka julkaistiin kesäkuussa. Päivittäin lähetyksiä kuuntelee vajaat sata testikuuntelijaa. Palaute on ollut myönteistä. – Kuuntelijat pitävät konseptia hyvänä, kunhan laitteiden tuki – erityisesti suomen kielen tuki – paranee, kertoo digitaalisten kuluttajatuotteiden kehityspäällikkö Valtteri Vartiainen Ilta-Sanomien kehitystiimistä. Älykaiuttimet ovat Vartiaisen mukaan vain yksi esimerkki suuresta mediamurroksesta. – Mikä tahansa hetki tai kanava on potentiaalinen median kulutukselle. Ilta-Sanomien uutisia ei enää mennä lukemaan vain selaimessa, vaan odotetaan, että Ilta-Sanomat kertoo kiinnostavat uutiset oikealla hetkellä oikeassa paikassa ja oikeassa muodossa. Vartiaisen mielestä puheohjattavia kokeiluja voitaisiin tehdä monissa sanomalehdissä jo nyt. Varsinkin jos äänisisältöä, kuten radiouutisia, löytyy omasta takaa. Vartiaisen mukaan merkittävä osa uutisista saatetaan tulevaisuudessa kuluttaa puheohjauksen kautta. – Ääniohjaus on ihmiselle luonnollinen tapa olla vuorovaikutuksessa koneiden kanssa, ja erityisesti käyttötilanteet kotona ja matkustaessa ovat houkuttelevia uutisten tarjoamisen kannalta. Suomen kielellä toimivasta ääniohjauksesta voi muodostua käänteentekevä käyttäytymismalli, jolla uutisia kulutetaan tulevaisuudessa. Valtteri Vartiaisen vinkki: ”Kannattaa aloittaa yksinkertaisista konsepteista. Esimerkiksi Amazon ja Google tarjoavat kehitystyökaluja ääniohjattaviin sovelluksiin. Kehittyneempien sovellusten tekeminen kannattaa, kunhan suomen kielen tuki on parempi ja potentiaalinen käyttäjäkunta isompi.” AR, MR ja VR 2 AR on lyhenne sanoista augmented reality eli lisätty todellisuus. AR:ssä oikeaan todellisuuteen on lisätty virtuaalisisältöä. Esimerkki Pokemon Go -mobiilipeliä voi pelata taustalla näkyvän oikean todellisuuden päällä. VR tulee sanoista virtual reality eli virtuaalitodellisuus. VR:ssä ei ole oikeaa todellisuutta, vaan näkymä on tietokoneen luoma. Jotta käyttäjä tuntee olevansa osa VR-sisältöä, näkymää katsotaan VR-laseilla. MR yhdistää AR:n ja VR:n ominaisuuksia. MR eli mixed reality käännetään yleensä yhdistetyksi todellisuudeksi. MR:ssä oikea todellisuus ja virtuaalisisällöt ovat vuorovaikutuksessa keskenään. Kaupallista potentiaalia on erityisesti lisätyllä todellisuudella, sanoo Noora Pinjamaa. – ARja VR-markkinan on ennustettu olevan yli 90 miljardin euron arvoinen vuoteen 2021 mennessä. VR on New York Timesin mukaan voimakas keino empatian lisäämiseen, sillä se hälventää rajaa ulkopuolisen katsojan ja läsnäolijoiden välillä. Yle konkretisoi vaikeita asioita VR:n avulla Yle Kioski toteutti runsas vuosi sitten Teatime Researchin kanssa virtuaalireportaasin Helsinki–Aleppo. Katsoja saa kokea, miltä Helsingin keskusta näyttäisi ja kuulostaisi, jos kaupungissa sodittaisiin kuten Syyrian Aleppossa. VR-sisältö syntyi tarpeesta käsitellä Syyrian kriisiä. – Mietimme, miten saisimme Aleppon tilanteen mahdollisimman samaistuttavaksi suomalaisille. Halusimme avata ymmärrystä tilanteesta, joka on maantieteel1 Ilta-Sanomien Valtteri Vartiainen arvioi, että tulevaisuudessa merkittävä osa uutisista saatetaan kuluttaa puheohjauksen kautta. Ääniohjaus on hänen mukaansa ihmiselle luonnollinen tapa olla vuorovaikutuksessa koneiden kanssa.
TAUSTAT SuomenLehdistö 5/2018 13 hankittiin, jotta lukijoiden kysymyksiin voitaisiin vastata nopeammin. – Kyseessä oli ihan maltillisen kokoinen projekti. Yksi ihminen kehitystiimistä keskittyi asiakaspalveluun ja kaksi ihmistä toimituksesta kieleen, kertoo Helsingin Sanomien toimituspäällikkö Esa Mäkinen. Kesähessu-nimistä bottia on pilotoitu runsaan vuoden ajan kehitystiimin omilla Facebook-sivuilla. Botti on keskustellut muutaman sadan testikäyttäjän kanssa. Sille on opetettu, millä eri sanoilla ja sanamuodoilla ihmiset voivat kysyä lehden tilausta. – Kone oppii, mitkä vastaukset liittyvät mihinkin kysymykseen. Vastaukset ovat ihmisen kirjoittamia, ja meillä on niistä pitkä dokumentti, jossa on lueteltu kaikki vastausvaihtoehdot. Syksyllä botti aiotaan siirtää oikeisiin töihin Helsingin Sanomien julkiselle Facebook-sivulle. Kesähessu-nimestä luovutaan ja botin äänensävyä hiotaan. – Kesähessu on aika puhekielinen. Muutamme sen äänensävyä rauhallisemmaksi ja aikuisemmaksi, jotta se sopii paremmin HS:n brändiin. Botin käyttöliittymä ei rajoitu vain Facebook Messengeriin. – Se on riippumaton alustasta. Esimerkiksi ääniohjauksella toimivat systeemit kuten älykaiuttimet pystyisivät hyödyntämään samantyyppistä tekniikkaa. Esa Mäkisen vinkki: ”Chatbot-ohjelmia on saatavilla jopa ilmaiseksi. Kannattaa kokeilla monia ohjelmia ennen kuin tekee valinnan.” Tekoäly ja koneoppiminen 4 Tekoäly ja koneoppiminen louhivat dataa sekä automatisoivat ja nopeuttavat rutiiniprosesseja journalismissa ja mainonnassa. Suomessa robotit uutisoivat jo esimerkiksi urheiluja vaalituloksia. Otto Tähkäpään mukaan nykyrobotit ovat kuitenkin ”tyhmiä” verrattuna siihen, mitä on tulossa. – Tulevaisuudessa sisältöroboteista kehittyy yhä älykkäämpiä. Koneoppimisen avulla ne pystyvät tuottamaan myös analyysia ja taustatietoa yksinkertaisten uutisten tueksi. Robotti kirjoittaa urheilu-uutisia HSS Mediassa HSS Median urheilu-uutisten tarjonta laajeni runsas vuosi sitten, kun toimitusten avuksi saatiin uuttera käsipari: Rosalinda-robotti. Se kirjoittaa lyhyitä ennakkojuttuja ja otteluraportteja jalkapallosta ja jääkiekosta. Uutisia julkaistaan Vasabladetissa, Syd-Österbottenissa ja Österbottens Tidningissä. – Nykyään meillä on juttuja peleistä, joita ei tullut seurattua aikaisemmin. Eli lukijat saavat enemmän, kertoo Vasabladetin vastaava päätoimittaja Niklas Nyberg. Robotti saa tietonsa lajiliittojen tilastosivuilta, tulosraporteista ja ottelupöytäkirjoista. Ottelutulosten ohella se osaa kertoa esimerkiksi muutoksista sarjataulukoissa ja maalipörsseissä. – Juttu on periaatteessa valmis, kun ottelun tiedot ovat digitaalisesti löydettävissä. Toimitus päättää, mistä alasarjoista ja joukkueista robotti julkaisee uutisia. Julkaisemattomat tiedot jäävät robotin tietokantaan, Mitä ajatuksia uudet teknologiat herättävät Mediatalo Keskisuomalaisessa? Digitaalisen liiketoiminnan johtaja Kirsi Hakaniemi innostuu erityisesti datalähtöisyydestä, jota mediatalossa jo hyödynnetään. Neljä muuta teknologiatrendiä ovat vieraampia. – Osa on ehkä enemmän kuorrutetta, eikä niillä ole merkitystä, ennen kuin saadaan perusta kuntoon. Esimerkiksi VR ja AR tuntuvat tällaisilta. Jos Hakaniemellä olisi enemmän aikaa, hän perehtyisi tekoälyyn sekä puheohjaukseen eli äänellä käytettäviin sisältöihin. – Ääni tulee muuttamaan koko systeemiä. Äänipuolella on ihan uudet lainalaisuudet, miten optimoidaan ja kohdennetaan. ” Ääni muuttaa koko systeemiä” ja se voi hyödyntää niitä myöhemmin. Datasta voidaan saada ideoita myös henkilöjuttuihin. – Esimerkiksi jos vitosdivarin pelaaja on tehnyt 14 maalia neljässä pelissä, tieto löytyy Rosalindasta. Voimme haastatella maalitykkiä, josta monikaan ei tiedä mitään. Niklas Nybergin vinkki: ”Kaikkea ei aina tarvitse rakentaa alusta asti itse. Me kehitimme robottia yhdessä United Robotsin ja muiden lehtitalojen kanssa. Se säästi paljon aikaa ja rahaa.” Datalähtöisyys 5 Datalähtöisyys liittyy Noora Pinjamaan mukaan esimerkiksi hyperkohdentamiseen, tehokkaaseen markkinointiin ja asiakaslähtöisiin konsepteihin – sekä neljään muuhun teknologiatrendiin. – Datalähtöisyys edellyttää, että tiedetään, miten ja miksi dataa kerätään. A-lehdet kohdentaa mainontaa A-lehdet on hyödyntänyt datalähtöisyyttä esimerkiksi Meillä kotona -sivustollaan. Puutarhasisältöjen yhteydessä ilmestyi keväällä Viherpeukalot-verkkokaupan kohdennettuja mainoksia. Koneoppiva järjestelmä sijoitti artikkelien yhteyteen mainoksia, jotka liittyivät juttujen sisältöön. – Kävijä on voinut googlettaa tomaatintaimia ja tullut sitä kautta lukemaan juttua, jonka ohessa hän saa suosituksia tomaatintaimiin verkkokaupasta, kertoo asumisen liiketoimintajohtaja Anna Ruohonen. Uudella tavalla kohdennettuja mainoksia klikattiin yli kymmenkertaisesti tavallisiin mainoksiin verrattuna. Klikkausprosentti vaihteli kolmen ja neljän välillä. Tulokset ovat olleet niin hyviä, että järjestelmästä on jo tehty myytävä tuote. Tuotteita suosittelevat mainokset ilmestyvät juttujen lomassa, mutta omilla mainospaikoilla, joiden yllä lukee, että kyseessä on mainos. Teknisesti juttujen ja mainosten yhdistäminen onnistuu tarkkojen kategorioiden ja asiasanojen avulla. Datalähtöisyyden hyödyntämiselle on selvä syy. – Olemme ajatelleet menestyä. Kun tuntee kohderyhmänsä datan, voi lukijaa palvella parhaalla mahdollisella yhdistelmällä journalismia ja muita sisältöjä. Data on tarjonnut myös yllätyksiä. – Usein ajatellaan, että mökkiasiat kiinnostavat vain keväällä ja kesällä. Dataa pöyhimällä saimme selville, että mökkijutuissa on kävijäpiikki myös lokakuussa. Ihmiset suunnittelevat seuraavaa kesää. ? Anna Ruohosen vinkki: ”Palkatkaa toimitukseen analyytikko. Dataa kannattaa tarkastella myös journalistisen intuition kautta: mitä se kertoo ihmisten pohjimmaisista tarpeista? Pelkkä data ei auta ilman näppituntumaa elämästä.” ” ARja VR-markkinan on ennustettu olevan yli 90 miljardin euron arvoinen vuoteen 2021 mennessä.” Noora Pinjamaa kehottaa sanomalehtiä tekemään tarkat tulevaisuussuunitelmat kahden, viiden ja kymmenen vuoden päähän – ja miettimään niitä uudelleen joka vuosi. Kysymys: Kuinka merkittäviä vaikutuksia arvioit luetelluilla asioilla olevan sanomalehdistölle seuraavien viiden vuoden aikana? Tärkeydeksi sai merkata 0–10. Mikä vaikuttaa sanomalehtiin viiden vuoden aikana? Kuinka suuria vaikutuksia VR:llä, tekoälyllä ja roboteilla on sanomalehdille? Asiaa kysyttiin kuluvan vuoden alussa Sanomalehtien Liiton jäsenkyselyssä. Uusien teknologioiden vaikutusten arvioitiin olevan viiden vuoden aikana vähemmän merkittäviä kuin esimerkiksi väestön ikääntymisen tai sisältöjen jakamisen Facebookissa ja Googlessa. Medialiiton uuden kasvun toimialueen asiantuntija Noora Pinjamaa pitää sanomalehtien ennakointia loogisena. Uudet teknologiat ovat vielä monelle vieraita. – On helpompi varautua sellaiseen, mikä on ymmärrettävissä. Moniin uusiin teknologioihin liittyy myös epävarmuutta siitä, kuinka laajalti ja nopeasti ne tulevat. Toteutuessaan muutokset ovat kuitenkin suuria, Pinjamaa sanoo. Väestön ikääntyminen Brändi ja yrityskuva Sanomalehtisisällön jakaminen Facebookissa Sanomalehtisisällön jakaminen hakukoneiden kautta Sisältömarkkinointipalvelut mainostajille Tietosuoja Kaupungistuminen Sanomalehtisisällön jakaminen somessa Uutisten kuluttaminen videoiden katseluna Lisätty todellisuus (AR), virtuaalitodellisuus (VR) Vaikuttajayhteisöt (tubettajat) Tekoäly asiakaspalvelussa (esim. chatbotit) Uutisten kuluttaminen ääniuutisina (podcastit) Robotit sisällöntuottajina Sisällöntuotannon joukkorahoitus Keinoälyn lisääntyminen kotitalouksissa 7,7 7,4 6,3 6,2 6,2 6,1 5,8 5,7 5,6 5,1 5,1 4,9 4,8 4,8 4,6 4,1 N O O RA LE H TO VU O RI
14 SuomenLehdistö 5/2018 Kohti mainostoimistoa Joutsan Seutu rysäytti kertaheitolla lehden sisällöt ja mainospalvelut digitaalisiksi. Ilmoitusmyynti ei enää rajoitu vain paikallislehden kanaviin ja perinteisiin raameihin. PÄÄTÖS KYPSYI parikymmentä vuotta. Vihdoin viime vuonna Joutsan Seutu käynnisti JS Digi -hankkeen, jossa Joutsan ja Luhangan paikallislehdestä tehtiin toimiva digijulkaisu. Jo oli aikakin, puuskahtaa päätoimittaja Markku Parkkonen. – Vuodesta 1996 asti olemme miettineet, missä vaiheessa olisi oikea aika hypätä kunnolla digijunaan. Kaikki loksahti kohdalleen, kun toimittaja-digituottaja Jukka Huikko kertoi haluavansa pitää opintovapaata suorittaakseen ylemmän ammattikorkeakoulutukinnon. Todettiin, että on kaikkien edun mukaista, jos Huikko tekee opinnäytetyönsä Joutsan Seudun digiuudistuksesta. Sitten kävi ilmi, että uudistuksen toteuttamiseen on mahdollista saada yhteiskunnan tukea. Pienyrityksenä Joutsan Seutu Oy haki ja sai ely-keskukselta runsaat 50 000 euroa yritysryhmähankkeeseen, johon otettiin mukaan muutama ilmoitusasiakas. Hanke tukee digiuudistukseen liittyvää tutkimusja kehitystyötä. Varsinaisen digiuudistuksen suorat kustannukset ovat aika pienet, koska digituote rakennettiin jo olemassa olevien nettisivujen päälle. Myös myöhemmin hankittava mobiilisovellus on varsin edullinen. Digiuudistus nopeutti journalismia mutta mullisti ennen kaikkea mainosmyynnin. – Isoin muutos on se, että aiemmin olemme myyneet mainostajille pelkkää printtiä, mutta jatkossa tuotevalikoima laajenee ihan hirveästi ja tarjoamme myös entistä valmiimpia palveluja. Tietyllä tavalla viemme paikallislehteä mainostoimistotyyppiseen suuntaan, Huikko sanoo. Yrityksille näkyvyyttä Googlessa ja somessa Ely-keskuksen rahoitus edellytti, että digihankkeessa on mukana vähintään kolme muuta yritystä. Joutsan Seutu haali kasaan viisi: parturi-kampaajan, autokorjaamon ja kolme muuta lehden pitkäaikaista mainosasiakasta. Mainostajien tarpeita kartoittaneiden keskustelujen pohjalta mietittiin, miten lehti voi vastata toiveisiin. Syntyi kokoelma ilmoitustuotteita ja -palveluita. Jatkossa yritykset voivat ostaa Joutsan Seudulta näkyvyyttä esimerkiksi Googlesta ja sosiaalisesta mediasta. Repertuaariin kuuluu niin hakusanamainontaa kuin yritysten Facebook-sivujen ylläpitoa. Lehti myy yrityksille myös verkkosivujen kehitystä, asiakaslehtien tekoa ja videotuotantoa. Perinteisempi mainosmyynti jatkuu printin lisäksi lehden verkkosivuilla sekä Joutsan keskustassa sijaitsevalla diginäytöllä. – Pitää ymmärtää muutos, joka ilmoitusasiakkaiden ajatuksissa on tapahtunut. Ihmisten käyttäytymiTeksti: Katri Simola Kuvat: Ilona Savitie Teksti: Katri Simola Kuvat: Ilona Savitie TAUSTAT: NÄIN ME TEEMME
TAUSTAT SuomenLehdistö 5/2018 15 Kohti mainostoimistoa nenhän on muuttunut pysyvästi digitaaliseksi, Huikko sanoo. Paikallislehti on haistanut potentiaalisen bisneksen. Kun etsii hakukoneella mainostoimistoa Joutsasta, tulee tekijöitä vastaan vain pari kappaletta. Digitaalisilla ilmoituspalveluilla saadaan myös tukittua tilaajatulojen vuotoa. Uusi liiketoiminta polkaistaan toden teolla käyntiin tulevana syksynä. Huikko siirtyy toimituksesta päätoimiseksi digituottajaksi hieromaan kauppoja ilmoitusasiakkaiden kanssa Tarja Kuikan paikatessa häntä toimituksessa. Pienessä lehdessä työnkuvat ovat häilyviä. Toimittajatkin vastaanottavat ilmoituksia ja tekevät ilmoitusmarkkinointia – ”koska ymmärtävät, mistä raha tulee”, Parkkonen sanoo. Jääviysongelmat eivät huoleta. Ne ovat tuttuja jo entuudestaan. – Henkilökunta on hyvin vahvasti mukana yhdistystoiminnassa ja kunnallispolitiikassa. Välillä pitää vaihtaa hattua ja antaa toisen tehdä juttu, Parkkonen sanoo. Piristystä ja lisätöitä toimitukselle Digihanke on myllännyt mainosmyynnin, mutta myös ryhdistänyt ELOKUUN 10. PÄIVÄNÄ vuonna 1918 isoisoäitini hyppäsi altaaseen ja ui Suomen mestariksi. Anna Järvinen oli palannut arkeen. Muutama päivä myöhemmin Toivo Aro raportoi Urheilulehdessä vain naisille ja alokkaille tarkoitetuista itsenäisen Suomen ensimmäisistä SM-kilpailuista: ”Naisethan ovat saaneet harjoitella säännöllisesti. Heidän kilpailunsa pelastivat mestaruuskilpailujen arvon.” Sisällissota oli päättynyt vain kolme kuukautta aikaisemmin. Voisi kuvitella, että Lahdessa käytyjen kilpailujen suurin haaste olisi ollut jokin muu kuin toisena kisapäivänä puhaltanut tuuli, joka Aron mukaan ajoi altaaseen äkkijyrkkiä aaltoja. HISTORIANTUTKIJA, DOSENTTI Marko Tikan mukaan suomalainen media on poliittisen historiankirjoituksen vanki. Tapahtumat, sotapäälliköt ja poliitikot tahdittavat yhä tapaamme kertoa sata vuotta sitten käydystä sisällissodasta. Siteeraamme äänekkäimpiä ovat he sitten kuolleita tai eläviä. Tikan mielestä suomalaisessa nykymediassa ja äidinäidinäidissäni on samoja piirteitä. Vielä viime talvena ja keväänä sisällissotauutisointi oli näkyvästi esillä arjessamme. Seurasimme päivä päivältä, kuinka rintamalinjat liikkuivat eri puolilla Suomea. Sitten sota loppui ja jatkoimme eteenpäin. Tuli helle, jalkapallon MM-kisat, sote hiersi ja puristi, Trump pieraisi viikoittaisen valheensa. Kuten poliisi rikospaikalla, hätistelimme ihmisiä siirtymään loitommalle. Täällä ei ole enää mitään nähtävää. Koko kuva ei tietenkään ole näin yksiselitteinen. En esimerkiksi itse olisi tullut ajatelleeksi omaa äidinäidinäitiäni, jos en olisi lukenut Anu Nousiaisen kesäkuun Kuukausiliitteeseen kirjoittamaa juttua Suomenlinnan vankileiristä. Samaan aikaan, kun isoisoäitini kroolasi Lahdessa, punavanki nyppi syöpäläisiä ihostaan. SOTA PÄÄTTYY kuin seinään vain paperilla. Mistä meidän kuuluisi kirjoittaa taistelujen tauottua? Pienistä asioista. Siitä kuinka ihmiset ryhtyivät jälleen ihmisiksi toisilleen. Näin vastaa suomalaisen yhteiskunnan historian professori Pirjo Markkola. Meidän pitäisi olla kiinnostuneita siitä, kuinka toisella puolella taistellut ojensi pöydän alta leivänpalan sodan toiselle osapuolelle. Tarjosi lasillisen maitoa. Mitä me oikeastaan tiedämme median kautta siitä, miten arki asettui taloksi sodan jälkeen? Milloin oli lupa iloita ja käydä tansseissa? Vaikka sota ja sen seuraukset lävistivät koko suomalaisen yhteiskunnan, sen vaikutukset näkyivät ja tuntuivat eri paikkakunnilla ja perheissä eri tavoilla. JÄNTEEMME SEURATA kunkin aikakauden suuria murroksia on lyhyt, kuten nykyistenkin kriisien kohdalla. Ähkyynnytämme itsemme taisteluilla ja käänteentekevillä tapahtumilla. Olemme huonoja arjen jälleenrakentajia. Kiinnostuksemme lopahtaa, kun suurin uhka tuntuu väistyneen. Meidän journalistien pitäisi muistaa esittää vielä yksi kysymys: niin, mutta mitä sitten tapahtui? ? Elina Paasonen on journalistiikan vierailijaprofessori Tampereen yliopistossa. si lto ja ra ke nt am as sa ” Jänteemme seurata kunkin aikakauden suuria murroksia on lyhyt, kuten nykyistenkin kriisien kohdalla.” Sota loppui, mummo palasi radalle Joutsan Seudun toimittaja-digituottaja Jukka Huikko (vas.) teki opinnäytetyönsä lehden digiuudistuksesta. Päätoimittaja Markku Parkkonen on tyytyväinen, että Huikon opinnot toimivat sysäyksenä isoon muutokseen. ” Aiemmin olemme myyneet mainostajille pelkkää printtiä, nyt tarjoamme valmiimpia palveluja.” > Jatkuu seuraavalla sivulla.
TAUSTAT: NÄIN ME TEEMME 16 SuomenLehdistö 5/2018 toimitusta. Digi on otettu vastaan innolla. Parkkonen muistelee taannoin toppuutelleensa toimitusta, että pitäkää paperilehtikin mielessä. – Meillä ei ollut perinteistä muutosvastarintaa digiin, vaan se on enemmänkin ollut piristysruiske. Nykyään puolet jutuista julkaistaan verkossa heti juttukeikan jälkeen tai ajastettuna seuraaville päiville ja puolet keskiviikkoaamuisin samaan aikaan printtilehden kanssa. Juttujen nopeampi purkaminen ja kuvien käsittely verkkoon ovat aiheuttaneet lisätyötä, mutta purnausta ei ole kuulunut. – Henkilökunta ymmärtää, että tuotteen on oltava houkutteleva ja hyvä, Parkkonen sanoo. Verkossa tilaajat voivat lukea näköislehteä sekä digilehteä, jolla Joutsan Seudussa tarkoitetaan nettisivujen uutisvirtaa. Jatkossa lukijoille markkinoidaan myös pelkkää digiä. Hinta tulee olemaan noin 20 euroa halvempi kuin 64 euroa vuodessa maksava printtitilaus. – Meidän kannalta olisi erinomainen asia, jos kaikki siirtyisivät digiin. Silloin jäisi enemmän viivan alle, Parkkonen sanoo painoja jakelukustannuksiin viitaten. Hankerahoituksella henkilökuntaa on koulutettu muun muassa kuvaamaan videoita. Parkkonen editoi videot ennen julkaisua. – Emme voi käyttää videoihin hirveästi resursseja, emmekä halua tehdä mitään dokumenttielokuvia. Videot ovat lähinnä lisäpalvelu lukijoille. Parkkonen ihmettelee joidenkin paikallislehtien videotuotantoa. – En tiedä, onko alan lehdessä syytä kritisoida muita, mutta mielestäni kaikkien kannattaisi miettiä, millaiset videot kiinnostavat ihmisiä. Jotkin lehdet videoivat esimerkiksi kunnanvaltuuston kokouksia. Meillä on sellainen lähtökohta, että videot ovat lyhyitä ja toivon mukaan myös kiinnostavia. Joutsan Seudun videoista erityisen kiinnostavia ovat olleet esimerkiksi poliisiauton esittely sekä tukkirekan perävaunun ojaanajo. Molemmilla on yli tuhat katselukertaa. Tavoitteena konsultoida muita paikallislehtiä Usko digiuudistuksen viitoittamaan tulevaisuuteen on vahva. Parkkosen mukaan kasvua odotetaan niin tilauskuin ilmoituspuolella. Mainostulojen ennakoidaan kasvavan jopa reippaasti. – Asiakkuuksia on mahdollista saada myös levikkialueen ulkopuolelta, Huikko sanoo. Parkkosen ja Huikon tiedossa ei ole, että missään muussa suomalaisessa itsenäisessä paikallislehdessä näin kattavasti kartoitettaisiin ilmoitusasiakkaiden tarpeita sekä räätälöitäisiin mainontaa ja muuta ulkoista viestintää. – Kokeiluja on ollut, mutta ei näin laajaa uudistusta. Olemme me Suomen mittakaavassa kärkipaikoilla tai ainakin pistesijoilla, Parkkonen sanoo. Parkkonen ja Huikko eivät aio uudistaa ainoastaan Joutsan Seutua. Tavoitteena on saada kokoon niin hyvä ilmoitusasiakkaiden palvelukonsepti, että sillä pystyy konsultoimaan myös muita itsenäisiä paikallislehtiä. Konsultteja on maa väärällään, mutta paikallislehden voi olla vaikea löytää sopivaa. Parkkosen ja Huikon mukaan harva insinöörilähtöinen konsulttiyritys ymmärtää mediaalaa paikallislehtien näkökulmasta tai tarjoaa muita kuin teknisiä ratkaisuja. Parkkonen ideoi, että yhteistyö ilmoituspalveluissa voisi synnyttää itsenäisistä paikallislehdistä ”tiiviitä lehtiporukoita”. Lehtitaloksi Joutsan Seutu ei kuitenkaan havittele. Aiemmin omistukseen kuului pari pienempää lehteä, mutta niistä luovuttiin kannattamattomuuden takia. Joutsan Seudun neljä vakituista työntekijää ovat työskennelleet lehdessä keskimäärin 16 vuotta – Parkkonen peräti 23 vuotta. Pitkä yhdessäolo on voimavara mutta voi hidastaa muutosta. – Digihanke pakotti siihen, että kehitämme vihdoin toimintaamme. Olennaista oli se, että Jukka teki lopputyötään taustalla. Muuten uudistuksia ei olisi tehty niin nopeasti ja perusteellisesti, Parkkonen sanoo. Tieteellistä tutkimusta paikallislehtien digiuudistuksista saisi Huikon mukaan olla enemmän. Hänen oli vaikea löytää opinnäytetyöhön aiempaa tutkimusta. Huikon tutkimus palkittiin Jyväskylän ammattikorkeakoulussa ainoana viime kevään opinnäytetöistä. ? ” Olemme me Suomen mittakaavassa kärkipaikoilla tai ainakin pistesijoilla.” Joutsan Seutu julkaisee myös videoita. Erityisen paljon ihmisiä on kiinnostanut esimerkiksi video, jossa esitellään poliisiautoa. Vinkit Näin digiloikka tehtiin 1. TUNNUSTA TOSIASIA Digitalisaatio on kaikkia koskettava tosiasia. Sen sijaan että voivottelisi häviäviä työpaikkoja, kannattaa keskittyä mahdollisuuksiin ja hyötyihin. 2. PIDÄ ASIAT YKSINKERTAISINA Joutsan Seudussa esimerkiksi näköislehti on mahdollisimman yksinkertainen sekä tuottaa että käyttää. 3. HYÖDYNNÄ OPPILAITOKSIA JA HAE RAHOITUSTA Joutsan Seutu tilasi opiskelijoilta selvityksen digitilauksen sopivasta hinnasta. Pienyrityksenä lehti sai ely-keskukselta hankerahoitusta. 4. SITOUTA HENKILÖKUNTA Kaikkien pitäisi ymmärtää, miksi digi on välttämätöntä. Kyse ei ole vain teknisestä muutoksesta. Joutsan Seutu järjesti työpajoja henkilöstölle ja ilmoitusasiakkaille. 5. HUOLEHDI LAADUSTA Moni tilaa paperista paikallislehteä tavan vuoksi. Digimaailmassa tämä ei toimi. Digilehden on pakko sisältää merkityksellistä ja laadukasta sisältöä. Joutsan Seudun toimittaja-digituottaja Jukka Huikko (vas.), päätoimittaja Markku Parkkonen ja toimittaja Tarja Kuikka ovat työskennelleet jo vuosikausia yhdessä. Parkkosen mukaan pitkä yhdessäolo on voimavara mutta voi hidastaa muutosta.
PALSTAT SuomenLehdistö 5/2018 17 ENSIMMÄINEN MIELIKUVA The Economistista ei ole ”onpa siinä hienoja kuvia”, mutta niinpä vain talouslehti on onnistunut kasvattamaan Instagramiin aikamoisen seuraajamäärän. Sen päivittäinen julkaisutahti on 4–5 kuvaa, joiden joukossa on myös lyhyitä videoita, piirroksia, pilakuvia, infograafeja ja sitaattinostoja. Lehden digikuvatoimittaja Ria Jones kertoi journalism.co.uk-sivustolle, että on ollut tärkeää miettiä, mikä Instagram-käytön strateginen tavoite on. Economist hakee ennen kaikkea yleisön sitouttamista eli kommentointia ja muuta toimintaa sen sijaan, että se yrittäisi ohjata lukijoita omille sivuilleen. Tavoitteita asettamalla ja Instagramin analytiikkaa seuraamalla Economist huomasi esimerkiksi sen, että toimittajien suoraan kameralle puhumat monologit olivat sille huonosti toimiva formaatti. Niinpä niistä luovuttiin. Eikä Economist ole ainoa Instagramiin panostanut media, sillä muutkin ovat huomanneet kuvapalvelun kasvavan samaan aikaan kuin sen omistaja eli Facebook lähettää entistä vähemmän liikennettä oman palvelunsa ulkopuolelle. NÄKEMYKSET SIITÄ, millaista sisältöä medioiden pitäisi Instagramissa julkaista, vaihtelevat sen mukaan, keneltä kysyy. The Guardianille selvisi analytiikasta, että studiossa kuvatut insertit eivät kiinnostaneet katsojia yhtä paljon kuin keveämmin tuotetut, hieman rosoisemmat pätkät. Financial Timesin sosiaalisen median päällikkö Jake Grovum puolestaan kertoi Digidaylle, että Instagramissa yleisö odottaa korkeampaa visuaalista laatua kuin monessa muussa somepalvelussa. Hänen mukaansa nopeasti tehty roiskaisu voi kerätä reaktioita Facebookissa, mutta kuivua kokoon Instagramissa. Ilmeisesti FT:n valitsema tyyli toimii hyvin, sillä sen postaukset saavat Instagramissa jopa kymmenkertaisen määrän reaktioita Facebook-julkaisuihin verrattuna. Sekä Guardianin että FT:n tapauksissa on kyse Instagram-tarinoista eli lyhyistä videoista tai kuvista, jotka pysyvät näkyvissä 24 tuntia kerrallaan ja katoavat sen jälkeen. Instagramin tarinat ovat medioille houkutteleva muoto, sillä niistä voi linkata suoraan mihin tahansa nettiosoitteeseen, kun aiemmin Instagram toimi paljon suljetumpana palveluna, josta oli hankala ohjata käyttäjiä muualle. Tarinoissa on myös se hyvä puoli, että niille on oma erillinen osionsa sovelluksen käyttöliittymässä ja – ennen kaikkea – käyttäjät näkevät tarinat kronologisessa järjestyksessä. Varsinainen Instagram-syöte on samaan tapaan algoritmin järjestämä kuin Facebookissakin. INSTAGRAMIIN PANOSTAMISEN puolesta puhuu sekin, että Facebook tarjoaa helpon työkalun samojen videoiden julkaisemiseen sekä FB:ssä että Instagramissa. Työkalua voi käyttää Facebook-yleisön ohjaamiseen Instagramin puolelle. Se onnistui esimerkiksi nuorille naisille suunnatulta First Medialta erinomaisesti. Sen Instagram-seuraajien määrät kasvoivat tänä kesänä kymmeniä prosentteja. Jokaisessa somepalvelussa on hurahtamisen vaara: uudet palvelut houkuttelevat käyttäjiä jonkin aikaa, mutta onko niistä pitkäkestoisiksi kanaviksi, joista on myös rahallista hyötyä? Instagramin kohdalla lässähdyksen vaara on poikkeuksellisen pieni. Se saavutti äskettäin miljardin käyttäjän rajan, ja osa markkina-analyytikoista uskoo sen voivan kasvaa jopa Facebookia suuremmaksi. ? Instagramin kyytiin ehtii vielä ko pi oi tä m ä Jos pitäisi valita sosiaalisen median palvelu, joka voi kasvaa Facebookiakin suositummaksi, se olisi Instagram. Olli Sulopuisto on helsinkiläinen vapaa toimittaja, podcastaaja ja nörtti. olli@nonfiktio.fi HANNA SAKARA 1 Instagramissa kuvien pitää näyttää tyylikkäiltä, mutta vuorokauden sisällä katoavissa tarinavideoissa saa olla rosoa. 2 Analytiikkaa seuraamalla voi karsia sisällöt, joiden tekeminen on turhan työlästä suhteessa hyötyyn. 3 Facebookseuraajia on helppo ohjeistaa siirtymään Instagramin puolelle tarinavideoilla. 3 pointtia
PALSTAT 18 SuomenLehdistö 5/2018 POPULISMIN NOUSU on ollut länsimaiselle journalismille toisaalta hyvä asia, mutta toisaalta se on saattanut toimittajat vaikeiden valintojen eteen. Populististen johtajien karismaattisuus, tuoreus ja konfliktinhakuisuus on taannut medialle kiinnostavaa kerrottavaa päivästä toiseen. Esimerkiksi Donald Trumpin ruokkima mediajulkisuus on lisännyt amerikkalaisten medioiden yleisömääriä, kiinnostavuutta ja mainosmyyntiä ja siten kasvattanut mediatalojen tuloksia. Sosiaalisessa mediassa lisääntynyt väärien tietojen levitys ja valemediat ovat nostaneet luotettavien mediabrändien ja journalistisen faktantarkistuksen merkitystä. Toisaalta populististen poliitikkojen ja puolueiden on havaittu saavan valta-asemaansa nähden kohtuuttoman paljon julkisuutta Suomessa ja muissa länsimaissa. Populistiset provosoinnit vievät julkista keskustelua usein tulehtuneeseen suuntaan ja estävät rakentavan vuoropuhelun olennaisista asioista. MARI K. NIEMEN ja Topi Hounin toimittamassa Media & populismi -kirjassa 17 tutkijaa analysoivat artikkeleissaan median ja populismin suhdetta ja antavat työkaluja kriittiseen journalismiin. Kirjan mukaan populismi ei itsessään ole tutkijalle hyvä tai paha ilmiö. Populistit ovat kuitenkin usein niin taitavia mediastrategian hallinnassa, että toimittajien pitää olla tarkkana, että eivät ryhdy yksittäisen puolueen tai poliitikon äänitorviksi ja vaalivankkureiden vetäjiksi. Populismin rajat ovat häilyviä, ja harmaa vyöhyke on laaja. Populismi-sanaa käytetään politiikassa helposti leimakirveenä, vaikka kaikki puolueet hyödyntävät viestinnässään kansaan meneviä elementtejä. Vastaavasti perussuomalaiset ovat tuoneet julkiseen keskusteluun monia yhteiskunnallisesti tärkeitä asioita. Tutkijoiden mukaan populisteille on kuitenkin tyypillistä, että he esiintyvät eliitin huonon kohtelun uhreina. Populistit samaistavat itsensä kansaan ja tavoittelevat uhrin roolia, koska ajatus joutumisesta eliitin kaltoin kohtelemaksi herättää äänestäjissä suuttumusta ja kohdistaa sympatiaa populisteihin itseensä. He leimaavat journalistisen median mielellään eliitin työkaluksi. UHRIUTUMISEN TAVOITTELU asettaa toimittajat hankalaan asemaan: Jos media ei reagoi esimerkiksi rasistiseksi tulkittavaan lausumaan, sitä voidaan syyttää hiljaisen hyväksynnän antamisesta vihapuheelle. Jos taas media reagoi, antaa se pakostakin näkyvyyttä ja painoarvoa rasistisen puheenvuoron esittäjälle. Rasistisen kommentin sanoja pääsee uhriutumaan ja syyttämään mediaa eliitin ajojahdista. Tutkijat erittelevät kirjassa hyvin populistien ja median välistä hyötysuhdetta. Hyvien journalististen käytänteiden antaminen onkin jo vaikeampaa, vaikka siihenkin kirja pyrkii. Lähtökohtaisesti toimittajien tavoitteena pitäisi olla erilaisten näkökulmien saattaminen dialogiin, jossa typeryydet ammutaan alas, mutta järkevät perustelut otetaan osaksi toisiaan ymmärtämään pyrkivää vuoropuhelua. Tutkijoiden mukaan populisteja pitäisi kohdella täysin samoin ja tyynesti kuin muitakin puolueita eikä lähteä revittelemään provosointeja. Maahanmuuttoja rasismikeskustelua ei saisi vaientaa, vaan sitä pitäisi käydä avoimesti, täsmällisesti ja ihmisiä kunnioittaen. Avoin, analyyttinen ja faktoihin perustuva keskustelu maahanmuutosta voi parhaimmillaan ehkäistä populistipuolueiden kannattajien radikalisoitumista sekä auttaa pitämään yllä luottamusta journalistiseen mediaan. Populistit suosivat suoraa puhetta, yksinkertaistuksia ja kiteytyksiä, jotka äänestäjien on helppo ymmärtää. Tutkimuksen mukaan populistiset poliitikot saavat kohtuuttoman paljon julkisuutta, koska toimittajat tarvitsevat juttuihin kiinnostavia ja räväköitä kiteytyksiä. Iltalehden politiikan ja talouden toimittaja Mika Koskinen, onko tämä mielestäsi ongelma? – Minusta poliittisessa journalismissa on ollut yhtä lailla ongelmana, että asiat ovat olevinaan niin monimutkaisia, että niitä ei muka voisi kiteyttää. Esimerkiksi yritysmaailmasta löytyy hyviä esimerkkejä siitä, kuinka oma toimintaidea ja strategia pystytään kertomaan värikkäästi, kirkkaasti ja ymmärrettävästi. – Suomalaisessa keskustelussa leimataan liian helposti populistiksi sillä perusteella, että henkilö on ajatellut asian kirkkaasti ja kiteyttää sen retorisesti hyvin. Tutkimuksen mukaan toimittajat haluavat olla varovaisia, jotteivat ryhdy yksittäisen poliitikon kaiuttimiksi. Pidätkö väitteiden kritiikitöntä toistamista riskinä? – Tietysti laatujournalismiin kuuluu, että kaikkien väitteiden paikkansapitävyys varmistetaan ja niihin esitetään vasta-argumentteja. Hyvät sloganit eivät kuitenkaan automaattisesti ole populismia, vaan jokainen pitää punnita erikseen. Tutkimukseen haastatelluista pohjoismaisista politiikan toimittajista usea koki, että maahanmuutosta kirjoittava toimittaja leimataan helposti ”suvakiksi” tai rasistiksi. Osa toimittajista ajatteli, että maahanmuuton ongelmista ei voinut aiemmin kirjoittaa leimautumatta kollegoiden silmissä rasistiksi. Tilanne muuttui hieman sallivammaksi, kun populistipuolueet kasvoivat ja alkoivat pitää maahanmuuttokriittisyyttä agendalla. Oletko huomannut tällaista itsesensuuriin houkuttavaa ilmiötä? – Tämä on iso ongelma. Vaikka kirjoittaisit maahanmuutosta kiihkottomasti ja aivan samoilla metodeilla kuin muistakin isoista yhteiskunnallisista aiheista, niin et voi selvittää ja uutisoida maahanmuuttoon liittyviä ongelmia tai kustannuksia, ilman että sinut vaietaan tai leimataan rasistiksi tai ”suvakiksi”. Vaikuttaako tämä mielestäsi vapaan yhteiskunnallisen keskustelun toteutumiseen? – Kyllä. Kollegiaalinen paine johtaa helposti siihen, että toimittajat alkavat sensuroida maahanmuuttokysymyksissä itseään, kuten tapahtui Neuvostoliittoon liittyvässä uutisoinnissa kylmän sodan aikaan. – Muutaman vuoden takaisen maahanmuuttoaallon aikaan ilmapiiri toimituksissa oli mielestäni todella herkkä ja omituinen. Tämä jätti liikaa pelitilaa vastaja valemedioille, kun osa lukijoista ei perustellusti voinut aina luottaa valtamedian käsittelyyn. Lisäksi aihetta käsiteltiin ja käsitellään yhä liikaa yksittäistapausten kautta. Mediatutkijat päätyvät kirjassaan siihen, että journalismin tehtävä olisi saada vastakkaiset näkökulmat vuoropuheluun. Pidätkö tätä realistisena? – Voi olla, että juna on jo mennyt. Nyt on vaikea palata monipuoliseen ja vuorovaikutteiseen keskusteluun, kun ääripäät vain kärjistyvät sosiaalisessa mediassa. – Toivon, että perinteinen media pystyy hoitamaan tonttinsa siten, että populismi ei pääse ryöpsähtämään valloilleen, vaikka meillä on suuri joukko yleisöä, jolle faktat eivät enää kelpaa perusteluksi. ? te or ia & kä yt än tö Teoria väittää: Populismi saa voimansa pinnallisista kärjistyksistä ja uhriutumisesta. Journalistien tehtävä on saattaa osapuolet toisiaan ymmärtävään dialogiin. Vastalääkkeitä populismiin Tutkijat: Mari K. Niemi ja Topi Houni (toim.). Tutkimus: Media & populismi. Työkaluja kriittiseen journalismiin. Vastapaino, 2018. Aineisto: Kirjallisuus, sisällönanalyysi, diskurssianalyysi ja pohjoismaisten politiikan toimittajien haastattelut. Tekijä: Mika Koskinen. Kokemus: Iltalehdessä vuodesta 2017. Ilta-Sanomien uutistuottaja 2015– 2017 ja politiikan toimituksen esimies 2007– 2015. Aiemmin mm. Kauppalehden uutispäällikkö ja toimittaja vuodesta 1997. Filosofian maisteri Tampereen yliopistosta 1991. Fakta Fakta Kirjoittaja Panu Uotila on journalistiikan yliopistonopettaja Jyväskylän yliopiston kielija viestintätieteiden laitoksella. panu.uotila@jyu.fi Käytäntö vastaa: Journalismin pitää käsitellä kaikkia merkittäviä yhteiskunnallisia asioita samalla kriittisellä otteella. Luottamus laatujournalismiin syö elintilan valemedioilta.
PALSTAT SuomenLehdistö 5/2018 19 Nainen kolaroi – journalistit kertovat GRADU: Pitääkö kolariuutisessa kertoa törttöilijän sukupuoli? Entä miksi mediassa välillä korostetaan vaikkapa urheilijoiden tai yrittäjien naiseutta, mutta miessukupuolta ei useimmiten erikseen mainita? Reetta Rönkä käsittelee ajankohtaista aihetta Tampereen yliopiston gradussaan. Hän on haastatellut kuutta toimittajaa ja kartoittanut heidän näkemyksiään sukupuolen tuomisesta esiin uutisissa. Rönkä tekee saman havainnon kuin aiemmissakin tutkimuksissa on tehty: kaksinapainen jaottelu miehiin ja naisiin istuu suomalaisessa journalismissa syvällä. ”Haastatteluissa toistui usein ajatus siitä, että sukupuolen esiin tuominen ei olisi jutun kannalta välttämätöntä tai olennaista, mutta se on helppoa ja käytännöllistä”, Rönkä kirjoittaa. Hän pitää tutkielmansa olennaisimpana havaintona juuri journalismin ideaalin ja käytäntöjen ristiriitaa. ”Journalismin arvot ja ihanteet kiinnittyvät ajatukseen sukupuolineutraaliudesta, ja ammatillinen identiteetti nojautuu yhä vahvasti objektiivisen ja neutraalin raportoijan rooliin. Tällöin on varsin hankalaa nähdä omassa työssään merkkejä valinnoista, joilla tuotetaan tietynlaista todellisuutta. Sitä toimittajan työ kuitenkin on, jatkuvia valintoja”, Rönkä kirjoittaa. Janne Arola > Reetta Rönkä: ”Mies on näppärä ja lyhyt sana” – Journalistisia perusteita sukupuolen esiin tuomiseen https://goo.gl/ZPymJc Monia mahdollisuuksia verkkokerrontaan KIRJA: Vaikka digitaalisen median kerrontatavat ja juttutyypit muuttuvat hurjaa vauhtia, Terhi Upola päätti pysäyttää ajan vuoteen 2018 ja kirjata yksiin kansiin tämän hetken parhaat vinkit verkkokerrontaan. Hän on haastatellut Livenä ja läsnä -kirjaansa varten kymmeniä journalismin ammattilaisia. Upolan koostama vinkkilista osoittaa, että digitaaliseen aikaan päivitettynä perinteisilläkin ohjeilla voi saada aikaan yllätyksellisiä juttuja. Esimerkiksi tarinallisen kirjoittamisen ikiaikainen ohjenuora on ”näytä, älä kerro”. Upola muistuttaa kirjassaan, että samaa ohjetta voi hyödyntää myös jutun muodossa ja visuaalisuudessa. Verkossa asioita voi näyttää esimerkiksi vierittämällä, pyyhkäisemällä tai napsauttamalla. Upola muistuttaa, että juttujen kerrontatavat ja -muodot lähtevät ruohonjuuritasolta: jo jutun aihetta miettiessä on hyvä pohtia, miten sen voisi parhaiten tarjoilla lukijoille. ”Taitava yhdistely ja uusien tyyppien luominen tekee lukemisesta mielenkiintoista. Yleisöä ei kuitenkaan pidä johtaa harhaan ja antaa sen pettyä sisällön lisäksi muodossakaan: jos lupaat otsikossa reportaasin, pidä lupauksesi itse jutussa”, hän kirjoittaa. Janne Arola > Terhi Upola: Livenä ja läsnä – Verkon uudet juttutyypit (Art House) Keskitetyllä taitolla haetaan tehokkuutta OPINNÄYTE: Mediataloissa panostetaan nyt uusien ansaintamahdollisuuksien löytämiseen digitaalisista kanavista. Printtilehtiäkin pitäisi silti pyörittää, mutta mahdollisimman kustannustehokkaasti. Ei ihme, että samaan konserniin kuuluvien lehtien yhteistyö on viime vuosina syventynyt ja syvenee luultavasti jatkossakin. Yksi tulevaisuuden yhteistyömalli on keskitetty taitto, jossa useiden lehtien taittaminen hoidetaan kootusti yhdestä paikasta. Alma Mediassa työskentelevä Tiia Paavilainen järjesti Tampereen ammattikorkeakoulun opinnäytetyötään varten kahdessa Alman paikallislehdessä taittopilotin, jonka tarkoituksena oli kokeilla, miten keskitetty taitto onnistuu. Paavilaisen johtopäätösten perusteella keskitettyyn taittoon siirtyminen säästäisi resursseja yhtiössä. Erityisesti päällekkäisen työn määrää eri lehdissä voitaisiin vähentää merkittävästi. Keskitetyn taiton haittapuolia hän ei lyhyen pilottikokeilun pohjalta opinnäytetyössään listaa. ”On todennäköistä, että sisällöntuotannon yhteissuunnittelun lisääminen luo edellytyksiä, joilla esimerkiksi koko konsernin printtituotantoa voitaisiin koordinoida samasta paikasta”, Paavilainen povaa. Janne Arola > Tiia Paavilainen: Printtituotannon keskittäminen ja kehittäminen yhä digipainotteisemmassa Alma Mediassa https://goo. gl/YYmzyd ” Olin kiinnostunut kaikesta, ulkomaista ja politiikasta, taloudesta ja urheilusta, kulttuurista ja viihteesta?. Suuremmissa lehdissa? jokainen osasto hoitaa oman alansa uutiset, eiva?tka? muut puutu niihin. Husiksessa sallittiin, jopa toivottiin, toimittajan hyppa?a?va?n osastolta toiselle.” Kirjailija-toimittaja Staffan Bruun Hufvudstadsbladetista teoksessaan Mies joka rakasti uutisia tu tk im us no st o ki rj at ie to ELIN A RAJA LA
20 SuomenLehdistö 5/2018 Nettiporno ei enää näytä tietä tulevaisuuteen m ai lla & ha lm ei lla Hämmentävän moni digitaalisen median innovaatio on syntynyt aikuisviihteen puolella. Kirjoittaja Jani Halme on mediatoimisto ToinenPHD:n luova johtaja ja digitoimisto Kuubin osakas. jani.halme@ toinenphd.com HAN NA SAKA RA PALSTAT 1400-LUVULLA MUUAN Johannes Gutenberg kehitti kirjapainotekniikan ja hyödynsi sitä Raamattujen tekemiseen. Suurta yleisöä tosin kiinnosti tyystin toisenlainen kerronta. Aikuisten roiseja runoja sisältäneiden pikku vihkojen menekki oli ensimmäisestä päivästä alkaen niin hurjaa, että tuhmia tekstejä varten päädyttiin rakentamaan oma erillinen painokone. Koska Gutenbergillä ei ollut tarkkaa tietoa yläkerran herran kannasta uuteen liiketoimintaan, sijoitettiin uusi painolinjasto varmuudeksi eri rakennukseen kuin Raamattuja painanut kone. Ilmiö toistui, kun valokuvaus keksittiin. Ihmiset otattivat valokuvaamoissa perhepotrettejaan, mutta yllätyshitiksi nousivat maalaustaiteen opiskelijoiden tarpeisiin kehitetyt kuvasarjat alastomista malleista. Kuvataiteita kohtaan koetun kiinnostuksen laajuus paljastui vasta, kun kuvia alettiin löytää monien Krimillä ja Yhdysvaltain sisällissodassa 1800-luvulla kaatuneiden tavaroista. Liikkuvan kuvan hyödyntämisessäkään ei aikailtu. Maailman ensimmäinen elokuva Juna saapuu asemalle esitettiin Pariisissa tammikuussa 1896. Vain kahta kuukautta myöhemmin tehtiin maailman ensimmäinen eroottinen elokuva Le Coucher de la Mariée, jossa hääyötään viettävä morsian riisuu vaatteitaan. Digimediassa pornoteollisuudesta tuli mediakentän vaiettu suunnannäyttäjä. Hämmentävän moni netin suuri keksintö on alun perin syntynyt pornoteollisuudessa. Näitä ovat muun muassa livevideolähetykset, jotka Facebook Liven ja Periscopen myötä yleistyivät vasta viime vuosina. Hollantilainen Red Light District -palvelu teki sen vuonna 1997. Sama yritys striimasi videokuvaa perusselaimessa jo kaksi vuotta aiemmin. Netflixin ja Yle Areenan läpilyönti tapahtui yli vuosikymmen myöhemmin. NETTIMAINONNAN KAIKKI perusperiaatteet on nekin luotu pornoteollisuudessa. Alalla reagoitiin bannerimainonnan hinnoittelun haasteellisuuteen jo 1996. Tuolloin Cybererotica -nimisessä firmassa koodattiin maailman ensimmäinen verkon analytiikkaohjelma. XXX Counter -ohjelmiston avulla pystyttiin arvottamaan mainosnäyttöjen oikeaa hintaa. Samalla yhtiö kehitti CPA eli Cost-Per-Action -hinnoittelumallin, jota kaikki mediayhtiöt nykyään käyttävät. Cybererotica edisti myös verkkomaksamisen turvallisuutta. Se loi väliportaaseen perustuvan toimintamallin, jonka Elon Muskin väitetään kopioineen PayPaliksi. Teslan perustajan vauraus perustuu tuon maksupalvelun myyntiin eBaylle yli miljardilla dollarilla. Maksujärjestelmiä kelpasi kehittää: olihan porno ensimmäinen sisältö, josta oltiin valmiita maksamaan digitaalisen median aikakaudella. Huippuvuosi oli 2006, jolloin Time-lehti laski toimialan liikevaihdoksi peräti 97 miljardia dollaria. Se on enemmän kuin Googlen, Amazonin, Applen ja Microsoftin yhteenlaskettu tulos samana vuonna. Sitten bileet loppuivat. ETUKENO EI auttanut alaa selviytymään tube-aikakaudesta. 2000-luvun alussa RedTube-videopalvelu antoi kenen tahansa ladata videoita ilmaiseen palveluunsa. Tekijänoikeuksien perään ei kyselty. Videoita ja kävijöitä tuli, mutta raha ei seurannutkaan perässä. Ilmaisuuteen tottuneita ihmisiä ei saatu enää maksamaan yhtään mistään eikä isoja käyttäjämääriä saatu käännettyä mainoseuroiksi. Alan voitot luhistuivat mitättömiksi. Mainostajat kaihtavat alastomuuden äärellä mainostamista etenkin eettisistä syistä. Toinen syy on digimedian vallitseva ostotapa, joka perustuu automatisaatioon ja käyttäytymisdataan. Mainostajaa ei netissä kiinnosta verkkomedian kokonaissuosio, vaan mahdollisuus mikrokohdentaa viesti kuluttajasta kerätyn tiedon perusteella. Laadukas sisältö on siis mainostajalle seksihelleviihdettä arvokkaampaa. Jos uutismedian nettistrategia perustuu vain klikkien hakemiseen ja vietteihin vetoamiseen, on niillä edessään pornofirmojen kohtalo. ? Etukeno ei auttanut pornoalaa selviytymään tubeaikakaudesta.
PALSTAT SuomenLehdistö 5/2018 21 RADIO CLASSIC Julkisen sanan neuvoston langettava päätös piilomainontaa koskevassa asiassa. Radio esitti mainoksen, jota ei ollut erotettu toimituksellisesta aineistosta Journalistin ohjeiden edellyttämällä tavalla. Kantelu 19.2.2018 Kantelu kohdistuu Radio Classicin 19.2.2018 esittämään haastatteluun, joka oli kantelijan mukaan journalistiselta sisällöltä kuulostava mainos. https://soundcloud.com/radioclassicfi/vogel-01 Kantelun mukaan radiossa haastateltiin lääkäriä influenssa-aiheesta. Lääkäri kertoi yhden nimeltä mainitun valmisteen torjuvan flunssaa ja viittasi tutkimustuloksiin. Kantelun mukaan ”valmistetta käyttämällä ei käytännössä voi sairastua, koska se estää tartunnan”. Kantelun mukaan haastattelu oli pitkä ja vasta sen lopussa kerrottiin, kenen ohjelma oli. Kantelun mukaan radiossa ei mainittu, että kyseessä oli mainos. Noin viisi minuuttia kestävän mainoksen alussa ja lopussa soi musiikki, jonka päälle lausutaan: ”Tämän lyhytohjelmasarjan tarjoaa sveitsiläisten kasvilääkkeiden asiantuntija A. Vogel – punahattua sisältävä Vogelin Echinaforce flunssan tukihoitoon ja ennaltaehkäisyyn”. Vastaus 4.4.2018 Radio Classicin päätoimittaja Mika Lintu kiistää piilomainonnan. Päätoimittajan mukaan kyseessä oli mainos. Se oli päätoimittajan mukaan erotettu muusta ohjelmavirrasta tunnistein, joissa kerrottiin, kuka mainoksen maksaja on ja mistä tuotteesta oli kysymys. Myös ohjelman sisällä mainittiin tuote sekä yhtiö. Lisäksi mainos esitettiin sellaisena aikana, jolloin normaalisti ei tullut muuta journalistista sisältöä, jotta sitä ei sekoitettaisi muuhun sisältöön. Päätoimittajan mukaan mainos oli osa laajempaa kampanjaa, johon kuului lyhyitä spotteja, noin viisi minuuttia kestävä keskustelunomainen mainos sekä nettisivuilla näkyvä banneri. Julkisen sanan neuvosto kysyi päätoimittajalta erikseen, tekeekö haastattelija kanavalle myös journalistista sisältöä. Päätoimittaja vastasi kysymykseen seuraavasti: ”Kyllä. Radiossamme on pieni henkilökunta, ja kaikki työntekijämme tekevät kaikkia työtehtäviä. Teemme työmme noudattaen hyvää journalistista tapaa ja pidämme huolen, että mainoksemme erottuvat muusta ohjelmistosta.” Ratkaisu JO 16: Ilmoitusten ja toimituksellisen aineiston raja on pidettävä selvänä. Piilomainonta on torjuttava. Lausuma medialle mainonnan merkitsemisestä 2015. Radio Classic esitti mainoksen, jossa toimittaja haastatteli lääkäriä, joka puhui mainosmaiseen sävyyn yhdestä nimeltä mainitusta luontaistuotteesta. Noin viisi minuuttia kestävän mainoksen alussa ja lopussa soi musiikki, jonka päälle lausutaan: ”Tämän lyhytohjelmasarjan tarjoaa sveitsiläisten kasvilääkkeiden asiantuntija A. Vogel – punahattua sisältävä Vogelin Echinaforce flunssan tukihoitoon ja ennaltaehkäisyyn.” Julkisen sanan neuvosto toteaa, että mainoksen nimittäminen lyhytohjelmasarjaksi ei kertonut kuuntelijalle riittävän selvästi, että kyseessä oli mainos. Lisäksi neuvosto toteaa, että radiokanavan toimittajan käyttäminen mainosäänenä hämärsi mainoksen erottuvuutta toimituksellisesta aineistossa entisestään. Julkisen sanan neuvosto suosittelee, että kaikki itsesääntelyn piiriin kuuluvat tiedotusvälineet käyttävät mainonnan merkitsemiseen selkeitä ja yleisesti tunnettuja termejä ”mainos” tai ”kaupallinen yhteistyö” aina kun on olemassa vaara, että mainos sekoittuu toimitukselliseen aineistoon. Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Radio Classic on rikkonut Journalistin ohjeiden kohtaa 16 ja antaa sille huomautuksen. Ratkaisun tekivät: Elina Grundström (pj), Ilkka Ahtiainen, Lauri Haapanen, Antti Kokkonen, Anna Anttila, Tapio Nykänen, Arja Lerssi-Lahdenvesi, Hannele Peltonen, Ismo Siikaluoma, Aija Pirinen, Sinikka Tuomi ja Johanna Vehkoo. ILTA-SANOMAT Julkisen sanan neuvoston vapauttava päätös lainaamista koskevassa asiassa. Lehti julkaisi jutun, jossa ystävät muistelivat kuollutta julkisuuden henkilöä. Jutussa, lehden kannessa tai lööpissä ei ollut tarpeen mainita tiedotusvälinettä, joka oli kertonut henkilön kuolemasta ensimmäisenä. Kantelu 28.3.2018 Kantelu kohdistuu Ilta-Sanomien 6.3.2018 julkaisemaan juttuun Pirjo Kauppinen 1961 – 2018 Säteili iloa ympärilleen, lehden lööppiin ja kansiuutiseen. Kantelu kuuluu kokonaisuudessaan seuraavasti: ”Ilta-Sanomat julkaisi näyttävästi sekä etusivullaan että lööpissään 6.3.2018 jutun tv-kasvo Pirjo Kauppisen kuolemasta. Uutinen perustui Iltalehden edellisenä päivänä julkaisemaan tietoon. Koska lehteä myytiin Iltalehden skuupilla, olisi lähde pitänyt mainita jo kannen ja lööpin otsikoissa. Katson, ettei Ilta-Sanomat ole noudattanut Journalistin ohjeiden kohtaa 7 eikä JSN:n periaatelausumaa lainaamisesta. Tätä näkemystä tukevat myös aikaisemmat JSN:n päätökset. Iltalehti julkaisi omiin lähteisiinsä perustuen skuupin tv-kasvo Pirjo Kauppisen kuolemasta verkkosivuillaan maanantaina 5.3.2018 kello 19.13. Ilta-Sanomat julkaisi oman uutisen vasta yli tunnin myöhemmin klo 20.26. Jutun leipätekstin ensimmäisessä kappaleessa kerrottiin Iltalehden uutisoineen kuolemasta ensimmäisenä, joskin siitä puuttui JSN:n lainaamista käsittelevän periaatelausuman edellyttämä linkki alkuperäiseen uutiseen. Otsikossa tai ingressissä Iltalehteä ei mainittu. Painetun lehden myynnissä IltaSanomat käytti tv-kasvon kuolemaa sekä lööpissä että etusivulla. Vaikka Ilta-Sanomien lööppiin ja etusivulle uutinen kuolemasta on muotoiltu ystävien muistojen kautta, ei se muuta sitä, että itse uutinen on tv-kasvon kuolema. JSN on linjannut periaatelausumassaan, että lööpissä ja kannessa lähde on mainittava aina, jos lähdemateriaali on jutun kokonaisuuden kannalta merkittävässä roolissa. Tässä tapauksessa Iltalehti olisi pitänyt mainita lööpissä ja kannessa, koska uutinen tv-kasvon kuolemasta oli tehty puhtaasti Iltalehden skuupin inspiroimana, vaikka Ilta-Sanomat olikin saanut myöhemmin oman vahvistuksen asiasta. Tätä näkemystä tukevat esimerkiksi seuraavat aiemmat JSN:n ratkaisut: 6473/SL/17, 6474/SL/17, 4476/SL/10. Vaikka kantelija mainitsee kantelussaan myös Ilta-Sanomien aihetta käsittelevän 5.3.2018 klo 20.26 julkaistun verkkojutun, hän ei kantele verkkojutusta, joten tapausta ei tarvitse käsitellä verkkojutun osalta. Ilta-Sanomien vastaus 9.5.2018 Ilta-Sanomien päätoimittaja Tapio Sadeojan vastaus kuuluu seuraavasti: ”Sanoma Media Finland Oy:n kustantama Ilta-Sanomat katsoo, että se on toiminut asiassa hyvän journalistisen tavan mukaisesti. IL:n kantelun väite, että IS:n verkkouutinen ja seuraavan päivän painetun lehden jatkojuttu tunnetun tv-kasvon kuolemasta olisi tehty ”puhtaasti Iltalehden skuupin inspiroimana” on väärä. Kantelussa väitetään myös, että IS olisi saanut omat vahvistuksensa asiasta IL:n uutisen jälkeen, mutta tämäkin on virheellinen käsitys. Lisäksi IS haluaa korostaa, että yhdelläkään tiedotusvälineellä ei voi olla omistusoikeutta uutiseen kenenkään kuolemasta. Ihmisen kuolema on aina erittäin vakava uutinen. IS:n periaatelinjana kuolinuutisten kohdalla on se, että niissä on noudatettava äärimmäistä huolellisuutta ja hienotunteisuutta. Väärien tietojen julkaiseminen olisi tämän aihepiirin osalta anteeksiantamatonta. Toimittaja Pirjo Kauppisen kuolemasta alkoi kantautua huhuja jo varhain päivällä 5.3.2018, jolloin toimituksen johdossa linjattiin, että 1) asiasta on saatava täydellinen varmuus ja 2) poismenoa ei uutisoida ennen kuin toimitus varmistuu siitä, että vainajan lähiomaiset ovat tietoisia tapahtuneesta. Julkaisemisen edellytys oli, että vahvistus on saatava läheiseltä taholta, vaikka joku muu media julkaisisikin uutisen. Tiukka linjaus tarkoitti sitä, että esimerkiksi ystäväpiiriä ei pidetty riittävän läheisenä tahona. Iltalehti julkaisi uutisen menehtymisestä verkkosivuillaan 5.3. klo 19.13. Iltalehden jutusta ei kuitenkaan voinut miltään osin päätellä, onko uutisen lähde luotettava ja ovatko kaikki lähiomaiset tietoisia. Siksi Ilta-Sanomat päätti, ettei julkaisuperuste voi olla se, että joku muu media on julkaissut jutun ensin. Toisin kuin Iltalehden tekemässä kantelussa väitetään, IL:n juttu ei ole vaikuttanut IS:n uutisointiin. IS on hankkinut asiasta omat tiedot ja tehnyt omat journalistiset ratkaisunsa uutisoinnista puhtaasti niiden tietojen pohjalta. On syytä mainita, että Ilta-Sanomien toimituksen johdosta on oltu suoraan yhteydessä vainajan läheisimpiin tahoihin jo huomattavasti ennen Iltalehden verkkojutun tuloa julki. Tästä yhteydenpidosta on dokumentaatio, joka osoittaa kaksi keskeistä seikkaa: 1) tapahtunut on ollut toimituksen tiedossa useita tunteja ennen Iltalehden uutista ja 2) uutisen julkistamisen ajankohdan Ilta-Sanomissa ratkaisivat aivan muut seikat kuin Iltalehden kuvaama uutiskilpailu. Lähdesuojaan vedoten Ilta-Sanomat ei katso voivansa paljastaa lähteistään ja julkaisuajankohtaan vaikuttaneista seikoista enempää. Tiedotusväline on itse vastuussa julkaisemansa materiaalin oikeellisuudesta, ja kuoleman kohdalla kriteerien täytyy olla erittäin tiukat. Ilta-Sanomat ei tässä tapauksessa edes harkinnut käyttävänsä lähteenä Iltalehteä, koska IL:n jutusta ei käy millään lailla ilmi, mistä lähteestä IL on tietonsa saanut. Se, että Iltalehti päätyi julkaisemaan uutisen verkossa ensin, ei vaikuttanut Ilta-Sanomien juttujen valmistumiseen, sisältöihin tai julkaisuajankohtiin millään tavalla. Mainittakoon lisäksi, että poismenosta raportoivat luonnollisesti monet muutkin mediat. Esimerkiksi MTV3 ja Yle sen paremmin kuin monet muutkaan mediat eivät ole maininneet Iltalehteä uutisen otsikoinnin yhteydessä. Myöskään STT:n uutisessa, jonka useat mediat julkaisivat sellaisenaan, Iltalehteä ei mainita otsikossa. Se olisikin ollut erikoista, koska kuten todettua, kuolemaa ei voi omistaa.” Päätoimittaja toteaa, että ”printtijutun sisällön Ilta-Sanomien toimitus on hankkinut kokonaan itse. Printissä vainajaa muistelivat hänen kollegansa ja tuttavansa, ja juttua alettiin tehdä vasta sen jälkeen, kun Ilta-Sanomat oli julkaissut omiin lähteisiinsä perustuvan verkkojutun. Myös printissä julkaistun jutun alussa mainitaan, että Iltalehti kertoi suru-uutisen ensimmäisenä. Päätoimittaja toteaa johtopäätöksenään seuraavaa: ”IS katsoo, että kantelun kohteena olevassa asiassa on toimittu tässä vastauksessa perustelluin tavoin hyvän journalistisen tavan mukaisesti. Kantelu on kokonaisuudessaan hylättävä. IltaSanomien uutisointi on perustunut täysin omiin lähteisiin, ei Iltalehteen. IS:n julkaisupäätökseen Iltalehti ei ole vaikuttanut millään lailla. Päinvastoin IS on pyrkinyt asian uutisoinnissa poikkeukselliseen huolellisuuteen, tarkkuuteen ja hienotunteisuuteen. Lisäksi on syytä todeta, että on hyvin outo ajatus, että jonkun tunnetun ihmisen kuolema olisi tietona pysyvästi yhden uutisvälineen omaisuutta – kun tiedot kuolemasta on saatu varmistettua, kuolema on fakta, jota kukaan ei voi omistaa. Iltalehden kantelun perustana olevan ajattelun hyväksyminen johtaisi kestämättömään toimintaan tiedotusvälineissä. Jos tällaisissa tapauksissa edellytetään lähteen mainitsemista pelkästään sillä perusteella, että jokin media on julkaissut jonkun uutisen ensin, neuvosto vie suomalaista journalismia erittäin kyMainos on mainos RADIO CLASSIC esitti kanavallaan toimituksellisen oloista, mutta kaupallista sisältöä, jota se kutsui lyhytohjelmasarjaksi. Julkisen sanan neuvosto suosittelee, että kaikkea maksettua sisältöä kutsutaan oikealla termillä kuten mainos. Klassinen ottelu hyvän ja pahan välillä: missä kohti journalistinen sisältö loppuu ja alkaa mainonta? Radiomainonnan määrä lähetyksissä vapautui kesäkuussa lakimuutoksen seurauksena. Viekoitteleeko se tämän kaltaisiin ylilyönteihin entistä enemmän? Yleistäen: kun mainostulot perinteisessä mediassa tippuvat, saattaa houkutus kasvaa, ja mainostajan vaatimusten edessä taivutaan. Ei näin. Emmehän taivu toimituksissakaan ulkopuoliselle painostukselle. Mutta tämä ei saa tarkoittaa sitä, että aristellaan uusia kaupallisia avauksia. Niitä pitääkin kehitellä – suorastaan entistä kiivaammin – tarvetta on. Kun ne ovat vain tyylikkäästi toteutettuja, eikä median kuluttaja joudu harhapoluille. Jyrki Utriainen Karjalaisen toimituspäällikkö 6 5 Utriaisen poiminta Palstalla jatkuu keskustelu Julkisen sanan neuvoston kiinnostavasta päätöksestä. Julkisen sanan neuvoston päätöksiä 16.5. ja 9.6. Päätöksiä yhteensä 11. JSN Vapauttavat Langettavat
PALSTAT 22 SuomenLehdistö 5/2018 seenalaiseen suuntaan: ratkaisevaksi nousisi nopeus luotettavuuden kustannuksella. Jokaisella medialla on omat julkaisupäätöksiin vaikuttavat kriteerinsä. Kritiikitön nopeuden painottaminen johtaa väistämättä siihen, että kärsijöitä ovat ne mediat, joilla on tiukemmat kriteerit julkaisupäätöksiä tehtäessä ja uutisia tarkistettaessa. ” Päätoimittaja käsittelee vastauksessaan laajasti myös verkkojuttujen lainaamiskäytäntöjä. Päätoimittajan vastausta on lyhennetty näiltä osin, koska kantelu ei kohdistu Ilta-Sanomien verkkojuttuun. Ratkaisu JO 7: Myös toisen työtä käytettäessä on noudatettava hyvää tapaa. Lähde on mainittava, kun käytetään toisen julkaisemia tietoja. Periaatelausuma lainaamisesta http://www.jsn.fi/periaatelausumat/ lainaaminen-2010/ Ilta-Sanomat julkaisi printtilehdessään jutun, jossa ystävät muistelivat menehtynyttä julkisuuden henkilöä. Jutusta kerrottiin lehden kannessa ja lööpissä. Henkilön kuolemasta oli kerrottu edellisenä päivänä useissa eri tiedotusvälineissä. Julkisen sanan neuvosto toteaa, että lehden ei ollut välttämätöntä mainita jutussaan kuolemasta ensimmäisenä kertonutta tiedotusvälinettä. Juttu perustui kokonaan lehden tekemiin haastatteluihin ja lehden omaan arkistomateriaaliin, eikä sen näkökulma ollut henkilön kuolemassa vaan siinä, miten ystävät häntä muistelivat. Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Ilta-Sanomat ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa. Ratkaisun tekivät: Elina Grundström (pj), Ilkka Ahtiainen, Lauri Haapanen, Antti Kokkonen, Riitta Korhonen, Paula Paloranta, Hannele Peltonen, Taina Tukia ja Nina Stenros. Savon Sanomat Julkisen sanan neuvoston langettava päätös olennaista asiavirhettä, virheen korjaamista ja lähdekritiikkiä koskevassa asiassa. Lehti kertoi, että Valvira tutkii lääkärin toimintaa. Lehti ei ollut tarkistanut tietoa riittävästi, eikä sillä ollut perusteita väitteelleen. Väite oli olennainen asiavirhe, mutta lehden oikaisuksi nimeämässä jatkojutussa asia jäi edelleen epäselväksi. Kantelija joutui kielteiseen julkisuuteen, mutta häntä kuultiin jutussa riittävästi. Tekniikka & Talous Julkisen sanan neuvoston vapauttava päätös tietojen tarkistamista, olennaista asiavirhettä, virheen korjausta ja samanaikaista kuulemista koskevassa asiassa. Lehti julkaisi kantelijan keksinnöstä kertovan jutun verkkosivuillaan ja printtilehdessään. Jutussa ei ollut siihen tehdyn korjauksen jälkeen olennaisia asiavirheitä, eikä kantelija joutunut jutussa erittäin kielteiseen julkisuuteen. Laukaa-Konnevesi Julkisen sanan neuvoston langettava päätös samanaikaista kuulemista, jälkikäteistä kuulemista ja omaa kannanottoa koskevassa asiassa. Lehti julkaisi jutun, jossa tunnistettavissa oleva pariskunta joutui erittäin kielteiseen julkisuuteen ja jossa kerrottiin, että heistä oli tehty rikosilmoitus. Lehti ei kuullut pariskuntaa samassa yhteydessä eikä jälkikäteen eikä seurannut rikosilmoituksen etenemistä loppuun saakka. Yle Julkisen sanan neuvoston langettava päätös toimittajan asemaa koskevassa jutussa. Yle julkaisi toimittajansa kolumnin, jossa hän selitti, miksi oli ollut yhteydessä häntä sosiaalisessa mediassa kritisoineen henkilön työnantajaan. Kolumnissaan toimittaja puolusteli omaa epäasiallista toimintaansa leimaamalla tunnistettavissa olevan yleisön edustajan yksipuolisella ja liioittelevalla tavalla. Yle Julkisen sanan neuvoston vapauttava päätös totuudenmukaista tiedonvälitystä, tietojen tarkistamista, olennaista asiavirhettä ja samanaikaista kuulemista koskevassa asiassa. Yle julkaisi toimittajansa kolumnin, jossa toimittaja puolusteli epäasiallista käyttäytymistään kritisoimalla tunnistettavissa olevaa henkilöä. Jutussa ei kuitenkaan ollut olennaisia asiavirheitä. Siinä ei myöskään ollut välttämätöntä kuulla kritiikin kohteeksi joutunutta henkilöä samanaikaisesti, koska kyseessä oli kulttuurikritiikkiin rinnastuva mielipideteksti, jossa kommentoitiin aiemmin julkisuudessa käytyä keskustelua. Suomen Kuvalehti Julkisen sanan neuvoston vapauttava päätös totuudenmukaista tiedonvälitystä, virheen korjausta, erittäin kielteistä julkisuutta ja nimeä rikosuutisessa koskevassa asiassa. Lehti kertoi kantelijan henkilöllisyyden, kun hän oli saanut syytteen avunannosta törkeään virka-aseman väärinkäyttämiseen. Se oli perusteltua asian yhteiskunnallisen merkityksen, henkilön keskeisen roolin ja rikossyytteen vakavuuden vuoksi. Jutussa ei ollut asiavirheitä. Kymen Sanomat Julkisen sanan neuvoston langettava päätös tietojen tarkistamista, lähdekritiikkiä, olennaista asiavirhettä ja virheen korjausta koskevassa asiassa. Kymen Sanomat julkaisi uutisen, jossa oli olennainen asiavirhe. Lehti jätti virheen korjaamatta, vaikka se sai siitä tiedon. MTV Julkisen sanan neuvoston vapauttava päätös ihmisarvon kunnioittamista, yksityiselämän suojaa ja rikosepäillyn tunnistamista koskevassa asiassa. MTV julkaisi verkkosivuillaan uutisen, jossa kerrottiin, että kuuro oli tuomittu laittomasta uhkauksesta. Kuulovammaisuutta ei käsitelty halventavasti, ja siitä kertominen oli perusteltua tapauksen ymmärtämisen vuoksi. Kantelija saattoi olla lähipiirinsä tunnistettavissa, mutta se ei ollut tekoon nähden kohtuutonta. > Lue kaikki tuoreet päätökset osoitteessa www.jsn.fi. ”Julkisen sanan neuvosto toteaa, että lehden ei ollut välttämätöntä mainita jutussaan kuolemasta ensimmäisenä kertonutta tiedotusvälinettä.” Elä Mobiilisti! Sovelluksen toteutti: www.epaper.fi Paper Lataa Suomen Lehdistön mobiilisovellus, ja lehdet ovat aina mukanasi. Sovelluksessa on verkon ilmainen uutisfiidi, ja tilaajana pääset lukemaan myös näköislehtiä. Arkisto yltää vuoteen 2012. Ensimmäiseen kirjautumiseen tarvitset tilaajatunnuksen, joka näkyy lehtesi osoitekentässä. Sovellus toimii Appleja Android-laitteilla. Tarkemmat ohjeet: www.suomenlehdisto.fi/mobiilisovellus-nakoislehti/ SuomenLehdistö
SuomenLehdistö 5/2018 23 PALSTAT Etelä-Suomen Media Digituotepäällikkönä on aloittanut Mika Benson. Hän on viimeksi työskennellyt Web Managerina Canal Digital Finland Oy:ssä. Pääkaupunkiseudun lehtien yhteistoimituksessa on nimitetty toimittajaksi Sanna Jompero. Aamuposti Taittaviksi toimittajiksi on nimitetty FM Silja Kononen ja medianomi (amk) Miina Hakala. Toimittajaksi on nimitetty digitaalisen viestinnän datanomi ja kuva-artesaani Toni Forssell. Tamperelainen, Seinäjoen Sanomat Aki Kola on nimitetty kustannusjohtajaksi. Aiemmin hän on toiminut Alexandria Pankkiiriliikkeen aluejohtajana sekä myynnin esimiestehtävissä Telia Soneralla. Väli-Suomen Media Sunnuntaisuomalaisen toimittajiksi on valittu Ira BlombergKantsila Keskisuomalaisesta ja Aki Jörgensen Savon Sanomista. Uutissuomalaisen toimittajaksi on valittu Anna Sievälä Karjalaisesta. Tehtävät ovat määräaikaisia Väli-Suomen Media Oy:n työkiertoperiaatteen mukaisesti. Uusi Aika Maarit Kautto on nimitetty päätoimittajaksi. Kautto on työskennellyt lehdessä yli 20 vuotta toimittajana ja toimitussihteerinä. Alma Talent Johanna Suhonen on nimitetty sisältömyynnin johtajaksi ja johtoryhmän jäseneksi. Aiemmin Suhonen työskenteli Alma Talentin markkinointijohtajana. Sanoma Digital KTM Kati Saarela on nimitetty 3.9. alkaen markkinointijohtajaksi johtamaan ja kehittämään Oikotien markkinointia ja viestintää. Saarela siirtyy Sanomaan TallinkSiljalta. Epari Päätoimittajaksi äitiysja vanhempainvapaan ajaksi on valittu toimittaja Tero Hautamäki. Aiemmin Hautamäki on toiminut useita vuosia sanomalehti Ilkan kulttuuritoimittajana. Yle MTV Uutisten vastaava päätoimittaja ja Mediahub Oy:n toimitusjohtaja Merja Ylä-Anttila on valittu Yleisradion toimitusjohtajaksi 1. syyskuuta alkaen. YläAnttila on työskennellyt MTV:n uutistoiminnassa yli 30 vuotta. MTV Tomi Einonen on nimitetty MTV Uutisten vastaavaksi päätoimittajaksi ja Mediahub Oy:n toimitusjohtajaksi. Hän on työskennellyt MTV:n uutistoiminnassa lähes 20 vuotta. Susa Valvio on nimitetty markkinointijohtajaksi ja liiketoimintaryhmän johtoryhmän jäseneksi. Hän on aiemmin työskennellyt IBM Suomen markkinointija viestintäjohtajana. Otavamedia Tuomas Hämäläinen on nimitetty kuluttajaliiketoiminnan johtajaksi ja johtoryhmän jäseneksi. Aiemmin Hämäläinen työskenteli Alma Talentilla sisältömyynnistä vastaavana johtajana. Journalisti Päätoimittajaksi on valittu Maria Pettersson. Hän on työskennellyt muun muassa Ylioppilaslehden ja City-lehden päätoimittajana sekä toimittajana ja tuottajana Helsingin Sanomissa. Fokus Media Finland Taina Risto on nimetty nuorten naisten lehtiryhmän päälliköksi ja Elle-lehden päätoimittajaksi. Hän toimii myös Fit-lehden päätoimittajana. MustRead Politiikan toimittajana on aloittanut Eeva Kärkkäinen. Hän on aiemmin työskennellyt politiikan toimittajana Suomenmaassa sekä eduskunnassa Anu Vehviläisen (kesk.) eduskunta-avustajana. Erja Yläjärvi on ennakkoluuloton uusien tekniikoiden ja aiheiden suhteen. ”Kehityksen kelkasta ei saa jäädä”, hän sanoo. ILTALEHDEN VASTAAVANA päätoimittajana aloittava Erja Yläjärvi uskoo, että koneoppiminen vaikuttaa merkittävästi toimitusten arkeen lähitulevaisuudessa. – Eivät koneet tule tekemään asioita journalistien puolesta, mutta apuna ne ovat selvästi enemmän kuin nyt. Toimituksissa pitää lisätä tosi paljon ymmärrystä tekoälystä, algoritmeista ja personoinnista, hän sanoo. Yläjärven mukaan Iltalehti alkaa todennäköisesti jossain vaiheessa personoida sisältöjä. – Nykyään saadaan runsaasti tietoa ihmisten erilaisista kiinnostuksen kohteista ja tavasta kuluttaa mediaa. Se, että tiedämme, mihin aikaan luetaan mitäkin ja mihin aikaan voisi olla enemmän kysyntää joillekin aiheille, tuo uusia mahdollisuuksia. Ylipäänsä Yläjärvi on sitä mieltä, että toimitusten elinehto on pysyä mukana kehityksessä ja seurata etenkin nuorten maailmaa. Vaikka esimerkiksi uudet viestintätavat ja tekniikat tuntuisivat itselle vierailta, niistä ei saa jättäytyä syrjään. – Jos nyt jää kehityksen kelkasta, viiden vuoden päästä siitä maksetaan kova hinta, hän sanoo. Yläjärvi nimitettiin tehtävään Helsingin Sanomien toimituspäällikön paikalta. Kun nimitys julkaistiin kesäkuussa, hänen tuleva esimiehensä Kari Kivelä kuvaili häntä rohkeaksi tekijäksi. Yläjärvi itse arvelee rohkeuden näkyvän juuri ennakkoluulottomuutena sekä uusia aihepiirejä että tekniikoita kohtaan. Iltapäivälehdessä Yläjärveä kiehtovat nopeus, aiheiden monipuolisuus sekä aito valtakunnallisuus. – Iltalehti haluaa jatkossakin täyttää tietyn yhteiskunnallisen peruslupauksen eli tarjota nopeasti ja kattavasti tiedot, mitä ympärillämme tapahtuu. Samaan aikaan panostamme aiheisiin, joita kohtaan ihmisten kiinnostus kasvaa, kuten psykologiaan, teknologiaan ja itsensä kehittämiseen. Yläjärven työparina ja uutispäätoimittajana Iltalehdessä toimii Perttu Kauppinen. He ovat työskennelleet yhdessä jo Helsingin Sanomissa, ja heitä yhdistää myös sama harrastus, juoksu. Juoksun lisäksi Yläjärven vapaa-aika kuluu 6ja 8-vuotiaiden tytärten harrastusriennoissa. Ennen Helsingin Sanomia Yläjärvi on toiminut muun muassa Kouvolan Sanomien päätoimittajana. Noora Autio Tekoäly muuttaa toimitusten työtä ”Olen positiivisen iltapäiväjournalismin asialla. Terävä ja kriittinen pitää olla, mutta vihapuhetta ja haukkumista on tässä maassa liikaa, enkä halua olla niitä lisäämässä”, sanoo Iltalehden vastaavana päätoimittajana syyskuussa aloittava Erja Yläjärvi. > 7.9.2018 Myyntikoulutusta: NLP ja erilaisuuden huomioiminen myyntityössä (webinaari). > 20.9.2018 Uutisten tulevaisuus -toimialaworkshop, Helsinki. > 24.-26.9.2018 Opintomatka Norjaan. > 28.9.2018 Myyntikoulutusta: Vasta-argumenttien ja hinnan käsittely (webinaari). > 2.10.2018 Uutisten tulevaisuus -toimialaworkshop, Oulu. > 3.10.2018 Uutisten tulevaisuus -toimialaworkshop, Tampere. > 19.10.2018 Myyntikoulutusta: Kaupan tehokas kotiuttaminen (webinaari). > 1.-2.11.2018 Suuret lehtipäivät 2018, Tampere. > 9.11.2018 Myyntikoulutusta: Myyjänä kasvaminen (webinaari). > 13.11.2018 Mediapäivä 2018, Helsinki. JUKKA LEHTINEN uu si in te ht äv iin Tiedot nimityksistä voi lähettää osoitteeseen suomen.lehdisto@ sanomalehdet.fi Lisätietoa: www.sanomalehdet.fi/ ajankohtaista/tapahtumakalenteri Sanomalehtien Liitossa tapahtuu MEDIA-ALAN OMA LEHTI Vs. p äätoimittaja: Noora Autio. Riikka Virranta äitiysvapaalla. Toimitussihteeri: Katri Simola. Taitto: Noora Autio, Janne Hulkkonen. Toimitus: Eteläranta 10, 00130 Helsinki. Puhelin: (09) 228 77 300. Sähköposti: suomen.lehdisto@sanomalehdet.fi. Suomen Lehdistö verkossa: www.suomenlehdisto.fi. Julkaisija: Sanomalehtien Liitto ry / Tidningarnas Förbund rf. Ilmestyminen: 88. vuosikerta. 8 numeroa vuodessa. Tilaukset ja osoitteenmuutokset: sl@sanomalehdet.fi. Tilaushinnat 2018: kestotilaus 96 euroa / vuosi (sis. alv 10 %), määräaikainen tilaus 101 euroa / vuosi (sis. alv 10 %), määräaikainen opiskelijatilaus 39 euroa / vuosi (sis. alv 10 %). Tilaushintaan sisältyy digilehti. Maksettua tilausmaksua ei palauteta, kun tilaus irtisanotaan. Määräaikainen tilaus ei jatku tilausjakson päätyttyä ilman erillistä ilmoitusta. ISSN: 0039-5587. Ilmoitukset: Timo Järvenpää, puh. 0400 242 131, timo.jarvenpaa@parnet.fi. Painopaikka: Botnia Print, Kokkola. SuomenLehdistö Ilmestysmispäivät 2018 Nro Ilmestyy Aineistot Varaukset 6 26.9. 14.9. 7.9. 7 31.10. 19.10. 12.10. 8 12.12. 30.11. 23.11.
medialiitto KASVUSALI • Ruista ranteessa – millä strategialla menestykseen? Juha Laakkonen, Kaleva, Alexander Lindholm, Otava, ja Miika Lipiäinen, Kyrö Distillery • Osaamista uudistamalla kestävää kasvua – loikkaa menestyjien kelkkaan Heikki Autio, Edita Prima, ja Klaus Kuhanen, JCDecaux • Old Business, New Revenue Model – How It’s Done? Antti Rammo ja Hendrik Väli, Star Cloud ILTAPÄIVÄ SEMINAARI • Going Digital – How Are Legacy Leaders Transforming Strategy, Leadership and Culture? Lucy Kueng, Reuters Institute, Oxford University • Media ja tulevaisuus politiikka – visioita vaikka hohtimilla Paula Laine, Sitra PUOLUEIDEN PUHEEN JOHTAJAPANEELI Media poli tiikan polttavimmat kysymyk set päättäjien agen dalla. Paneeli keskus telun vetää Eeva Lehti mäki ARVO SALI • Counting the Curses and the Blessings of Internet Nic Newman, Reuters Institute, ja Erja Yläjärvi, Helsingin Sanomat • Median arvomaailma puntarissa – ketä media edustaa? Juha Hurme, kirjailija • Mihin arvoja tarvitaan? Minna McGill, Kodin Kuvalehti, ja Seppo Rönkkö, Savon Sanomat MUUTOS SALI • Mediamorphosis – How to Reinvent Journalism for the Digital Age Juan Señor, Innovation International Media Consulting Group • Motivation, Trust and Engagement in Social Media and Online Communities Coye Cheshire, UC Berkeley School of Information MEDIA ILTA Keskustelu ja verkostoi tuminen jatkuvat cocktailtilaisuudessa THINK INK Iltapäivän päätteeksi palkitaan innovaatiokilpailun parhaat DEMO HUONE Demohuoneessa pääset kokemaan, miten virtuaalija lisättyä todellisuutta voi hyödyntää liiketoiminnassa. Kumppa nina Business Finland 13.11. Finlandiatalo Helsinki MUKANA MEDIAPÄIVÄSSÄ • Media-alan tutkimussäätiö • Mediapooli • RadioMedia • Business Finland • Pressdoor Ilmoittaudu nyt ennakkohinnalla! 30.9. saakka järjestävien liittojen jäsenille 399 € + alv (norm. 459 € + alv), muille 449 € + alv (norm. 509 € + alv) mediapaiva.fi