• MEDIA-ALAN OMA LEHTI • NRO 5 • 21.8.2019 • PERUSTETTU VUONNA 1930 SuomenLehdistö HELSINGIN SANOMIEN ilmastokirjeenvaihtaja Piia Elonen syyllistäisi kuluttajien sijaan poliitikkoja. Hän haluaa kuitenkin keskittyä pestissään ratkaisuihin ja toivoon. » Sivut 8–9 Riikka-Maria Lemminki: Mainostajille digi on helpompi kuin printti. » Sivut 10–13 Painostusta ja uhkailua Paikallislehti kasaan etänä Toimittaja-toimitussihteeri teki vuoden töitä Espanjassa. » Sivu 6 Kirjaklubi tukee brändiä Turun Sanomat oikoo käsityksiä kulttuurijournalismista. » Sivu 14 Hyvä, paha Facebook Uutismedioiden riippuvuus somejätistä uhkaa syvetä. » Sivu 20 VESA LAITINEN Kunnat ovat herkkiä kritiikille, sanoo päätoimittaja Elina Jyrinki. » Sivu 4
• SuomenLehdistö 5/2019 3 5/2019 kolmesta poikki Tuntematon vahtikoira sisältö AJANKOHTAISTA 4 Tarja Kojolan mukaan paikallislehtien toimituksien painostamista tulee ilmi lähes viikoittain. 5 Mediamyyjät tuntevat monen yrityksen melkein yhtä hyvin kuin yrittäjä itse. 6 Sompio-lehden toimittajatoimitussihteeri teki vuoden etätöitä ulkomailta käsin. 8 Helsingin Sanomien ilmastokirjeenvaihtaja Piia Elonen ei tunnustaudu mallioppilaaksi ilmastoasioissa. TAUSTAT 10-13 Mainoksista saadaan tuloja yhä kitsaammin. Kaksi päivälehteä kertoo, mikä siivittää mainosmyyntiä. 14-16 Parisataa ihmistä seuraa Turun Sanomien kirjaklubia kuukausittain. 17 Lehtitilauksen lopettamisesta kannattaa tehdä helppoa, mutta tarjota lukijalle vaihtoehtoja. PALSTAT 18 Niin sanotussa maalittamisessa vihaposti tukkii toimittajan sähköpostin ja some-kanavat. 20 Lehtien tilaajamäärien kasvu on Facebookin varassa. ” Ihmiset ymmärtävät journalismia ja luottavat siihen paremmin, jos he käsittävät, miten sitä tehdään.” Sanomalehden kannattaa pohtia omaa markkinointiaan ja tempaista arvojensa puolesta, sanoo mainostoimisto Wörksin suunnittelija ja partneri Pia af Hällström (s. 13). Levikintarkastus Noora Autio Mittautatteko levikkiänne levikintarkastuksessa? Miksi olette tai ette ole luopuneet levikintarkastuksesta? Millaisia muita mittaustapoja teillä on käytössänne? Pauliina Makkonen myyntijohtaja, Alma Consumer Alma Consumerissa ei mitattu vuoden 2018 levikkiä. Muutos koski Aamulehteä, Satakunnan Kansaa ja meidän 11:tä paikallismediaamme. Viralliselle levikkitiedolle ei enää ollut tarvetta mediamyynnissä ja tarkastusprosessi oli hyvin työläs. Kuluttajamyynnissä seuraamme levikinkehitystä edelleen päivittäin, mutta sielläkään ei ole tarvetta viralliselle tiedolle. Mediamyynnissä käytämme Kansallista Mediatutkimusta (KMT). Kuluttajamyynnissä levikkitieto on edelleen tärkeä mittari, ja sitä seurataan päivittäin sekä printin että digin osalta. Kirsi Kela myyntijohtaja, SLP Kustannus Oy Kyllä, tarkastutimme levikkimme niin maakuntalehti Kainuun Sanomista kuin Kainuun alueen paikallislehdistämmekin. Mietimme parhaillaan, palveleeko mittaus meitä vielä parhaalla mahdollisella tavalla. Tarkastus on ollut tapa, vaikka mainostajat eivät enää juuri kysy siitä. Käytämmekin nykyään heidän kanssaan keskustellessamme lähinnä tavoittavuuslukuja. Mahdolliseen luopumiseen vaikuttavat tavoittavuuslukujen nousu uusiksi mittareiksi ja muiden lehtien luopuminen. KMT:n tavoittavuusluvut kertovat hyvin, montako lukijaa lehti eri kanavineen tavoittaa päivittäin ja viikoittain. Käytämme hyödyksi myös RAM-tutkimuksia, joiden avulla asiakkaat saavat tietoa mainostensa huomioarvosta ja toimivuudesta. Juha Väyrynen varatoimitusjohtaja, kaupallinen johtaja, Kaleva Oy Mittautimme vuoden 2018 levikin. Tänä vuonna emme enää tee levikintarkastusta. Levikintarkastuksen säännöt ovat monimutkaisia, ja laskenta työllisti meitä liikaa suhteessa saatavaan hyötyyn. Levikintarkastus on mittaustapana muuttunut jäänteeksi menneisyydestä sitä mukaa, kun digikanavien merkitys sekä lukijoillemme että mainosasiakkaillemme on kasvanut. Käytämme KMT:tä. Se antaa vertailukelpoista tietoa suhteessa muihin medioihin. Digitaalisten sisältöjen menestystä seuraamme sisäisesti monelta kulmalta. Printin sisältöjen menestystä ja asiakasuskollisuutta arvioimme NPS-luvulla. Hyödynnämme myös näköislehden lukemisesta kertynyttä dataa. MITÄ TAPAHTUU, kun paikallislehti kirjoittaa kunnan asioista kriittisesti? Pahimmillaan seurauksena voi olla, että kuntapäättäjät uhkaavat toimitusta tilausperuutuksilla tai kunnan ilmoitusten poisvetämisellä. Toimittaja saatetaan pyytää puhutteluun tai vaatia perusteetonta oikaisua. Tässä numerossa (s. 4) kaksi paikallislehden päätoimittajaa kertoo, miten kuntapoliitikot ovat suivaantuneet heidän johtamiensa lehtien jutuista. Näissä tapauksissa journalismin rooli on ymmärretty varsin nurinkurisesti. Toimittajien ajatellaan olevan vallan vahtikoirien sijaan vallan sylikoiria. Osa kuntapoliitikoista odottaa lehden raportoivan vain positiivisista asioista ja toimivan kunnan tiedotteiden välittäjänä. EPÄSELVYYS JOURNALISMIN etiikasta ja pelisäännöistä ei valitettavasti rajoitu pelkästään kuntapäättäjiin. Netin kommenttipalstoilla törmää yllättävän usein kummallisiin käsityksiin esimerkiksi siitä, miten juttuaiheet valitaan. Kommentoijat saattavat uskoa, että mediat ovat tehneet yhteisen sopimuksen jättää jokin aihe käsittelemättä. Tai että jokin asia nostetaan esiin toimittajan oman tai jonkin väestöryhmän edun ajamiseksi – tai jopa mainostarkoituksessa. Tähän ilmiöön on kiinnittänyt huomiota myös pitkään media-alalla työskennellyt Simo Husso. Hän kertoo tässä lehdessä (s. 7) mobiilipelistä, joka opettaa, miten media toimii. ERITYISESTI NYT valemedian ja sosiaalisen median puristuksissa toimiessaan sanomalehtien kannattaisi itsekin avata enemmän omia valintojaan. Ihmiset ymmärtävät journalismia ja luottavat siihen paremmin, jos he käsittävät, miten sitä tehdään. Toimittaja voi kertoa uutisen yhteydessä olevassa kommentissaan, miksi lehti koki tärkeäksi tarttua kunnan epäselviin rahoituskuvioihin, miksi se päätyi käyttämään nimettömiä lähteitä tai jopa salaisia aineistoja tai miksi rikoksentekijän nimeä ei julkaistu. Esimerkiksi Helsingin Sanomat onkin viime aikoina valottanut juttujensa taustoja tähän tapaan. Lisäksi lehtien on järkevää perustella, miksi niiden julkaisema tieto on luotettavampaa kuin kenen tahansa nettiin suoltama sekä mihin Journalistin ohjeet ja Julkisen sanan neuvoston jäsenyys velvoittavat. Noora Autio vs. päätoimittaja noora.autio@sanomalehdet.fi > Lue myös digilehti ja lisää uutisia verkosta osoitteessa www.suomenlehdisto.fi M IR KK U M ER IM AA
• 4 SuomenLehdistö 5/2019 Kun paikallislehden journalismi ei miellytä, kunnallispoliitikko saattaa pimittää tietoja tai uhata ilmoittelun lopettamisella. kuntapäättäjät suivaantuivat tekstistä pitäen sitä täysin ala-arvoisena ja loukkaavana, Jyrinki kertoo. Tervareitti ilmestyy Pohjois-Pohjanmaalla Muhoksella kerran viikossa. Pääkirjoituksen vuoksi muutama kuntapoliitikko perui paikallislehden tilauksensa. Kuohunta ei ollut ainutkertainen. – Valitettavan usein olen saanut kokea sen, että kunnissa älähdetään herkästi, jos koetaan oman paikallislehden astuvan varpaille. Sanotaan, että kritiikkiä saa olla, mutta kun sitä on, siitä rangaistaan lehteä: uhkaillaan tilausten peruutuksilla tai joskus jopa kunnan ilmoitusten poisvetämisellä. Painostusta tulee ilmi lähes viikoittain Lapuan Sanomien päätoimittajalla Tarja Kojolalla on samanlaisia kokemuksia kuin Jyringillä. Kojola on ollut paikallislehtien johdossa toistakymmentä vuotta. Sinä aikana paikalliset poliitikot ovat niin ikään kiivastuneet uutisista ja pääkirjoituksista, kiristäneet kaupungin ilmoitusten poisvetämisellä sekä kutsuneet häntä puhutteluihin, vaatineet perusteettomia oikaisuja, pimittäneet tietoja ja yrittäneet estää uutisointia. – Vaikuttamista on monenlaista, enkä koe kaikkea vaikuttamista painostamiseksi. Paikallislehtien päätoimittajien keskusteluryhmässä tulee kuitenkin lähes viikoittain ilmi tapauksia, joissa toimituksia yritetään painostaa, Kojola kertoo. Hänen oman kokemuksensa mukaan paikallislehtiin yrittävät vaikuttaa eniten kuntapoliitikot. Kojolaa ja Jyrinkiä harmittaa, että osa kuntapäättäjistä nimittää heidän johtamiaan lehtiä puolueellisiksi, vaikka sisältöä koskevat ratkaisut tehdään aina tiukasti journalistisin perustein. Päätoimittajien mukaan valtaosa kuntapäättäjistä ymmärtää, mikä on journalismin tehtävä. Niitä, jotka eivät ymmärrä, pitäisi valistaa. – Lehdet eivät ole kuntien tiedotteiden automaattijulkaisijoita eivätkä myöskään pelkkien positiivisten asioiden esille tuojia, vaikka näin toisinaan luullaan, Jyrinki summaa. Sekä Jyrinki että Kojola pitävät ensiarvoisen tärkeänä, että paikallislehdet voivat uutisoida myös valmisteluvaiheessa olevista asioista. Yhteistyön takkuaminen ei ole kenenkään etu – ei edes kuntapoliitikon, jonka on syytä pysyä kärryillä kuntalaisten mielipiteistä. – Liian lepsuksi päätyminen ei palvele ketään pitkässä juoksussa: Asiat, joissa olisi kritiikin aihetta, eivät avaudu suurelle yleisölle kuin tietyn totuuden näkökulmasta. Lehti ei saa herätettyä keskustelua. Asiat etenevät vain kulisseissa, ja avoimuus kärsii, Jyrinki listaa. Tutkijoiden vaikea päästä käsiksi ilmiöön Paikallisten lehtien ja kuntapäättäjien välillä on kuohunut viime vuosina myös muun muassa Laihialla ja Pyhäjärvellä. Laihialla kunnan johto kimpaantui kolmisen vuotta sitten maakuntalehti Pohjalaisen kriittiseen Piiri pieni pyörii KIRJOITTAESSAAN pääkirjoitustaan toukokuun lopulla, Tervareitin päätoimittaja Elina Jyrinki ei osannut arvata, millaisen myrskyn se nostattaisi. Pienuuden ihanuus ja kurjuus -otsikon alla julkaistu teksti oli kuvitteellinen, mutta meni joidenkin kuntapoliitikkojen ihon alle. Jyrinki pohdiskeli pääkirjoituksessaan, miten pienissä piireissä suhtaudutaan uusiin ideoihin. – En kohdistanut tekstiä mihinkään tiettyyn kuntaan, henkilöön tai tilanteeseen, mutta jostain syystä se otettiin kalikan iskun tavoin vastaan Muhoksella, missä muutamat AJANKOHTAISTA
• SuomenLehdistö 5/2019 5 AJANKOHTAISTA: PUHEENAIHE ki ss ap öy dä lle GALLUP Miten kunnan omistus vaikuttaa journalismiin? TEIJA UITTO Päätoimittaja, VakkaSuomen Sanomat Lehden kustantajana toimii Vakka-Suomen Media Osuuskunta, jossa on jäseninä kahdeksan kuntaa. Jos lehden omistaisi yksi tai kaksi kuntaa, lehdestä muodostuisi helposti kunnan viestinnän jatke. Kun lehtemme hallituksessa istuukin edustajia kahdeksasta kunnasta, toimitus saa tehdä työtään täysin journalistisin perustein. Hallituksen edustajat toimivat ikään kuin vahtikoirina, että lehti on sitoutumaton. TUOMAS KOIVUNIEMI Päätoimittaja, Kauhajoki-lehti, toimitusjohtaja, Kauhajoen Kunnallislehti Oy Kaupungin omistajuudella ei ole ollut vaikutusta journalismin sisältöön. Omistajat käyttävät sananvaltaansa yhtiökokouksessa. Tämä periaate on ollut selvä koko ajan. Kauhajoen Kunnallislehti Oy:n perustamisen lähtölaukaus oli silloisessa kunnanvaltuustossa tehty aloite oman ilmoitusja tiedotusvälineen saamisesta paikkakunnalle, mikä sitten tapahtui juhannuksena 1925. Kauhajoen kunta (nykyinen kaupunki) on ollut alusta lähtien yhtiön omistaja viidenneksen osuudella. Yhtiöllä on 83 osakkeenomistajaa. He ovat kaupunkia ja yhtä yritystä lukuun ottamatta yksityisiä henkilöitä, jotka joko asuvat paikkakunnalla tai joilla on juuret pitäjään. ME PAIKALLISLEHTIEN tekijät olemme jo kolme kertaa aloittaneet vuoden Jyväskylästä. Olemme kulkeneet Suomen Paikallismediat Oy:n järjestämissä myynnin koulutuspäivissä Ilon kautta Yli esteiden Huipulle. Parhaillaan mietimme, mikä on ensi tammikuun koulutuspäivän motto. Päivillä olemme oppineet toisilta, vaikuttuneet paikallislehtien myyntitykkien kertomuksista ja jakaneet kokemuksia hyvistä projekteista – sekä kuulleet seuraavana vuonna, millaiseen lentoon ne ovat jollakin muulla seudulla lähteneet. Monesta myyjästä on nähnyt, miten he ovat puhjenneet kukkaan (Terveisiä!). Toiset siksi, että ovat päässeet keskustelemaan kollegojen kanssa ja huomanneet, että ovat tehneet hyvää työtä. Toiset siksi, että he ovat nähneet, että a-haa, tuotakin voisi kokeilla. Ja ovat sitten menneet ja kokeilleet. JOS ETTE kerro kenellekään, paljastan, että olemme illalla livahtaneet porukalla karaokeen keskustaan. Kiitos, että minutkin on kelpuutettu taustakuoroon. Alan olla aika pro Dirlandaassa. Tanssilattialla se iski (se – ei hän). Lapuan Sanomien Tuula lauloi lavalla Kaija Koon Supernaisia, niin kuin oli tehnyt jo aiempinakin vuosina. Me muut tanssimme ringissä ja lauloimme mukana. Korkkarit kattoon, tää ilta on meille Mun sielunsiskoille, supernaisille Kun katsoin ympärilleni, näin Marjon, Kaisan, Armin, Antin, Jannen, Merjan, Jukan, Maaritin, Helin, Kristiinan, Ritan, Jounin ja monta monta muuta. Sielunveljiä ja supermiehiäkin siis. SUOMESSA ON yli 130 tilattavaa paikallislehteä, ja jokaisessa on myyjä tai useampi, toimittaja tai useampi. Arjessa harvoin tulee pysähdyttyä sen ääreen, että olemme monelle yrittäjälle ainoa markkinointikanava. Ja läheisin. Ei sitä aina moni yrittäjä tai lukijakaan tule ajatelleeksi. Myynnin osaajamme ovat kulkeneet monen yrittäjän rinnalla koko hänen yrittäjätaipaleensa. He tuntevat monen yrityksen melkein yhtä hyvin kuin yrittäjä itse. Myyntitykit ovatkin koulutuksissa kertoneet, että heitä kutsutaan jopa asiakkaiden perhejuhliin. Myynnin ammattilaisemme ovat kuulleet alueemme yrittäjien murheen alhoista, ilonpäivistä, arjesta. Vinkanneet heille, että kannattaisi laittaa ilmoitukseen näistä tuotteista tai muistuttaa tästä ja siitä palvelusta. Myyjämme ovat suositelleet sopivia teemoja ja jakelulehtiä ja olleet yhdessä yrittäjien kanssa järjestämässä paikallisia tempauksia saadakseen ihmiset liikkeelle ostoksille ja tapahtumiin. Myyjämme ovat kasvaneet ilmoitusten vastaanottajista alueemme yritysten edun valvojiksi ja kumppaneiksi. Siksi Suomen Paikallismediat Oy palkitsee jo neljättä kertaa tilattavien paikallislehtien vuoden Myyntitykin, ansioituneen myynnin ammattilaisen. NÄMÄ PAIKALLISLEHTIEMME myyntitykit ja toimitukset toimivat joka päivä alueidensa elinvoiman parantamiseksi. Olemme lehdissä ainutlaatuisia paikkakunnan puolestapuhujia ja yhteen kokoajia. Alueidemme ääniä. Kuvaannollisesti ja kirjaimellisesti. Muutenkin kuin karaokessa. Tää ilta on meille, Sielunsiskoille, Supernaisille ja Sielunveljille, Supermiehille! Nyt lähdetään Esson baariin, on Ollin vuoro laulaa. > Ensi kerralla kirjoittajana voit olla sinä: kerro aiheesi toimitukselle. Sähköposti: suomen.lehdisto@sanomalehdet.fi Tällä kertaa kissan nosti pöydälle Loimaan Lehden päätoimittaja Kati Uusitalo, joka toimii myös paikallislehtien valtakunnallisen myyntiorganisaation Suomen Paikallismediat Oy:n kehitystyöryhmässä ja viestinnässä. ” Myynnin osaajamme ovat kulkeneet monen yrittäjän rinnalla koko hänen yrittäjätaipaleensa.” Korkkarit kattoon Piiri pieni pyörii uutisointiin ja kutsui toimittajat puhutteluun. Pyhäjärvellä kaupungin johto yritti noin seitsemän vuotta sitten painostaa paikallislehti Pyhäjärven Sanomia kirjoittamaan kaupunginhallituksesta myönteisemmin ja lehden mukaan uhkaili toimittajia potkuilla. Muun muassa vapaa toimittaja ja viestintäyrittäjä Pasi Kivioja on käsitellyt kyseisiä tapauksia Suomen Kuvalehden Mediaansekaantuja-blogissaan. Kuinka vapaata tiedonvälitys on paikallisissa lehdissä Suomessa, Helsingin yliopiston viestinnän professori Hannu Nieminen? – Tätä on koetettu selvittää, mutta siitä on saatu lähinnä anekdootti” Sanotaan, että kritiikkiä saa olla, mutta kun sitä on, lehteä rangaistaan.” tasoista tietoa. Näyttöä on vaikea saada, mutta yksittäisiä epäilyksiä esiintyy ajoittain. Nieminen painottaa puhuvansa asiasta yleisellä tasolla. – Nämä ovat äärimmäisen hankalia tapauksia ilman evidenssiä. Historiallisesti on kuitenkin nähty, että varsinkin pienissä kunnissa on hyvä veli -verkostoja. Vaikutussuhteita syntyy muun muassa liike-elämän ja kuntapäättäjien välille. Nieminen arvioi, että paikallisten lehtien liikkumavaraan vaikuttaa ennen kaikkea lehden ja ilmestymisalueen koko. Kun piirit ovat pienet, voi niin kuntapäättäjien kuin isojen mainostajienkin reaktioilla olla merkittäviä vaikutuksia lehden toimintaan ja talouteen. – Jos lehdessä on töissä vain muutamia henkilöitä, vaikuttamisketju toimitukseen on suorempi. Jos kunnassa on vain jokunen iso veronmaksaja, voivat vaikutukset mainostuloihin olla isot. Mainostajat saattavat käyttää tätä hyväkseen. Katri Simola H AN N A M AL IN EN
• AJANKOHTAISTA 6 SuomenLehdistö 5/2019 yllättäviä keskeytyksiä tulee vähemmän. Karjalaisen kohdalla etätyö ei myöskään tyrehdyttänyt juttuvinkkien tuloa – päinvastoin. – Ihmiset ajattelevat sanovansa asiansa, kun törmäävät minuun kaupan kassalla, eikä niin välttämättä aina käy ja aihe unohtuu. Kun lukijat ovat tienneet minun olevan Espanjassa, he ovat laittaneet juttuvinkin heti tekstiviestillä tai sähköpostilla. Välimatkat ovat tosiasia myös Sodankylässä, joka on pinta-alaltaan Suomen toiseksi suurin kunta. Juttukeikoille voi joutua ajamaan puolitoista tuntia suuntaansa, ja välillä haastatteluja tehdään toimituksesta käsin puhelimitse. Pidempiaikainen etätyö on Lapin Lehtikustannuksessa tuttua. Esimerkiksi Sompion, Inarilaisen ja Saariselän Sanomien tilaajapalvelu toteutetaan Tampereelta käsin. Työja elinkeinoministeriön julkaiseman Työolobarometri 2018 -raportin mukaan etätyö on viime vuosina yleistynyt. Vuonna 2018 etätyötä teki säännöllisesti runsas viidennes palkansaajista, päivittäin kolme prosenttia. Raportissa ei eritellä sitä, missä etätyötä tehtiin. – Vuosina 2015–2018 etätyö oli kaikkein yleisintä mediaja viestintäalalla, kertoo ministeriön erityisasiantuntija Maija Lyly-Yrjänäinen. IDEA ETÄTYÖVUODESTA virisi Karjalaisen pojalleen tekemästä lupauksesta. Lapsi oli joitakin vuosia sitten etelänloman jälkeen haaveillut, että pääsisipä pelaamaan jalkapalloa ulkokentillä myös talvisin. Fuengirola valikoitui kohteeksi, sillä siellä toimii suomalainen koulu, johon nykyisin 12-vuotias lapsi pääsi sisään. Lähdön mahdollisti myös se, että Karjalainen sai vuokrattua heidän kalustetun Sodankylän-kotinsa. Suomen sosiaaliturva säilyi, koska Karjalainen työskenteli lähetetyn työntekijän statuksella. Toimittajanuransa 1980-luvun lopulla aloittanut Karjalainen on työskennellyt Sompio-lehdessä vakituisesti vuodesta 2002. Etätöitä on helpottanut se, että Karjalaisen työajasta noin puolet kuluu taittamiseen. Sompion lisäksi hän taittaa neljästi vuodessa ilmestyvän Saariselän Sanomat sekä Lapin Lehtikustannuksen erikoislehtiä. – Suomen pohjoisimmat lehdet on vuoden ajan taitettu eteläisimmästä suomalaiskaupungista, Karjalainen toteaa Aurinkorannikon suomalaisyhteisöön viitaten. Toinen puolisko työajasta painottuu kuntapolitiikan seuraamiseen. Sekin sujuu etänä näppärästi, sillä SODANKYLÄSSÄ VIIKOITTAIN ilmestyvän paikallislehden toimitukseen kuuluu kolme henkilöä. Viimeisen vuoden ajan yksi heistä työskenteli noin 4 000 kilometrin päässä Sodankylästä Espanjan Fuengirolassa. Etätöissä ollut Sompio-lehden toimittaja-toimitussihteeri Tarja Karjalainen palasi Suomeen tänä kesänä. Hän kehuu vuoden onnistuneen hienosti, sillä hän pystyi etäyhteyksien (muun muassa sähköposti, Skype, puhelin, some, Microsoft Teams) kautta olemaan läsnä Lapissa vaikkei ollutkaan fyysisesti paikan päällä. – Pidempiaikainen etätyö voi onnistua, jos tunnet ilmestymisalueen ihmiset ja asiat hyvin entuudestaan etkä ole etätöissä lopullisesti. Samaa mieltä on Sompio-lehden päätoimittaja ja lehteä julkaisevan Lapin Lehtikustannus Oy:n toimitusjohtaja Jari Haavisto. – En nähnyt mitään estettä sille, etteikö tämä voisi toimia, kun se on teknisesti mahdollista. Kaikki on mennyt vielä paljon paremmin kuin ajattelin. Sekä Karjalainen että Haavisto arvioivat, että työnteko etänä on usein tehokkaampaa kuin toimistolla, sillä Paikallislehden toimittaja-toimitussihteeri teki vuoden verran töitä Aurinkorannikolta. Etätöitä Espanjasta käsin Tarja Karjalainen palasi Suomeen kesäkuussa toimitettuaan Sompio-lehteä vuoden verran Fuengirolasta. Ennen Espanjaan lähtöä Karjalainen pelkäsi, että uppoutuisi liikaa töihin eikä malttaisi sulkea tietokoneita iltaisin ja viikonloppuisin. Jälkikasvun vaatima huomio sekä viikonloppujen vaellusretket pitivät kuitenkin huolen vapaa-ajasta. VESA LAITINEN kunnanvaltuuston esityslistat julkaistaan ja kokoukset suoratoistetaan verkossa. Karjalainen hoitaa myös toimitussihteerin tehtäviä sekä käsittelee kuvia ja printtijuttuja verkkoon. Aikaeron hän kampitti pitämällä tietokoneensa kellon Suomen ajassa. Teknisesti kaikki sujui mallikkaasti. Toimitusjärjestelmä ja pilvipalvelut toimivat etänäkin. Käytössä oli suojattu VPN-yhteys ja ripeä netti. – Kuituliittymän nopeus oli 600 megaa, jollaista ei käsittääkseni edes saa Sodankylästä. Tietoliikennekustannukset Karjalainen halusi maksaa itse. Työnantaja rahoitti kaksi isoa näyttöä sekä tehokkaan kannettavan telakalla. KARJALAINEN KANNUSTAA kaikkia – myös paikallislehtien – toimittajia hakemaan välillä perspektiiviä lehteen ja kohdeyleisöön. – Pienessä kylässä sitä lakkaa olemasta oma itsensä ja muuttuu vain kyseisen lehden toimittajaksi. Perheen kanssa halusimme tästä pienen irtioton. Vuoden aikana olen saanut paljon uudenlaisia näkökulmia työn tekemiseen ja elämään. Etätöitä tekevän pitää Karjalaisen mukaan osata johtaa itseään sekä olla varautunut siihen, ettei muu työyhteisö ole fyysisesti läsnä. – Kannattaa pohtia, onko minusta tähän ja miksi haluan lähteä. Työnteko ei siitä kevene, Karjalainen sanoo pidempiaikaista etätyötä pohtiville. Katri Simola ” Pidempi etätyö voi onnistua, jos tunnet ilmestymisalueen hyvin entuudestaan.”
• AJANKOHTAISTA SuomenLehdistö 5/2019 7 KUN LUKIJA käyttää mediaa verkossa, hän joutuu usein kirjautumaan sisään palveluun. Kun käyttäjä vaihtaa mediasivuston toiseen, voidaan kirjautumista vaatia taas uudelleen. Jokaiseen palveluun on oma tunnuksensa ja salasanansa, eikä niiden muistaminen ole aina helppoa. Muun muassa tämä ongelma halutaan ratkaista palvelulla, jonka työnimi on Mediatili. Mediatili on alan toimijoiden yhdessä suunnittelema rekisteröitymisja kirjautumisjärjestelmä, joka mahdollistaa asiakkaan kirjautumisen eri mediayhtiöiden palveluihin yhdellä käyttäjätunnuksella ja salasanalla. Kyse on vain yhteisestä tunnistautumisesta eikä esimerkiksi portaalista, jonka kautta eri medioita voisi käyttää. Mediatiliä ovat olleet muovaamassa Sanoma, Alma Media, MTV ja Yle sekä Medialiiton teknologiatyöryhmä, johon kuuluu jäseniä eri mediataloista. Projekti on saanut tukea myös Media-alan tutkimussäätiöltä. Edellä mainitut isot mediatalot osallistuvat hankkeeseen jo aiemmin perustamansa kehitysyhtiön Media Metrics Finlandin kautta. – Tekninen toteutusvaihe voisi alkaa loka-marraskuussa ja kuluttajien käyttöön palvelu voisi tulla ensi kesänä, arvioi Media Metrics Finlandin toimitusjohtaja Tomi Härmä. Mediatili tulee olemaan avoin kaikille suomalaismedioille. Neljän ison mediatalon myötä sen piiriin on tulossa jo noin 2,8 miljoonaa aktiivista käyttäjää. Tavoitteena on hyödyttää verkossa surffaavien lukijoiden lisäksi suomalaista mediaa. – Kirjautuneet lukijat ovat arvokkaampia kuin kirjautumattomat. Kirjautunut lukija tunnetaan aina paremmin ja hänelle pystytään tehokkaammin kohdentamaan mainontaa ja journalistista sisältöä. Nykyään käyttäjiä on tunnistettu verkossa erityisesti evästeiden avulla, mutta niiden rooli on Härmän mukaan heikkenemässä kiristyneiden tietosuojalakien ja selainvalmistajien toimenpiteiden takia. – Kirjautuessaan käyttäjä aktiivisesti itse hyväksyy käyttöehdot ja tietosuojaan liittyvät asiat, mikä lisää läpinäkyvyyttä. Tietosuojalainsäädäntö on monelta osin vaikeasti tulkittavaa, mutta Mediatilissä alan käytännöt määritellään yhdessä. Suomalaisella mediankäyttäjällä on tunnukset keskimäärin kahteen tai kolmeen kotimaiseen mediapalveluun. Härmä ennakoi määrän kasvavan tuntuvasti lähivuosina. – Kirjautuneiden käyttäjien määrän kasvaessa Mediatilin hyödyt realisoituvat entistä vahvemmin. Teknisesti Mediatili tulee toimimaan mediatalojen omien asiakasrekisterien päällä. Tästä voi koitua jonkin verran kustannuksia. Tuloja on puolestaan mahdollista saada sisältöjen ja mainoksien kohdennuksesta sekä tilaajamarkkinoinnista. – Tämä on hyvä alusta, jonka päälle voisi rakentaa muitakin palveluita esimerkiksi maksamiseen liittyen, sanoo Alma Median digitaalisen liiketoiminnan johtaja ja Medialiiton teknologiatyöryhmän puheenjohtaja Santtu Elsinen. Katri Simola USEAMPI KUIN joka kymmenes suomalainen tarvitsee selkokieltä. Kyseessä on suomen kielen muoto, joka on mukautettu sisällöltään, sanastoltaan ja rakenteeltaan yleiskieltä ymmärrettävämmäksi. Selkokielen tarvitsijoiden määrä on lisääntynyt viime vuosina muun muassa maahanmuuttajien ja ikääntyvän väestön vuoksi. Suuren ja alati kasvavan kohderyhmän takia sanomalehti Karjalainen ryhtyi kesällä julkaisemaan selkokielistä sisältöä. – Selkokieltä tarvitsevat monenlaiset ihmiset, kuten lukihäiriöiset, maahanmuuttajat, muistisairaat vanhukset ja kehitysvammaiset. Haluamme helpottaa heidän ymmärrystään maailmasta. Ajatuksena on, että uutiset ovat tärkeitä kaikille, kertoo Karjalaisen toimittaja Anna Dannenberg. Karjalainen on tällä hetkellä tiettävästi ainoa sanomalehti Suomessa, joka julkaisee selkokielisiä artikkeleita. Selkokielisiä juttuja julkaisevat Suomessa myös muun muassa Yle Uutiset Selkosuomeksi, Selkosanomat ja ruotsinkielinen LL-Bladet. Selkokielisistä uutista on Suomessa pulaa, arvioi selkokieltä edistävän Selkokeskuksen suunnittelija Ari Sainio. – Karjalaisen päätös on hyvin merkittävä, ja Karjalaisen selkojutut ovat hieno kädenojennus selkokieltä tarvitseville lukijoille. Sainio pitää sanomalehtien vahvuutena paikallisuutta, sillä esimerkiksi Ylen selkouutisissa käsitellään usein valtakunnallisia asioita. Karjalainen julkaisee selkojuttuja verkkosivuillaan noin kerran viikossa. Katri Simola m ik si ih m ee ss ä? ja tk oj ut tu Yli 30 vuotta media-alalla työskennellyt Simo Husso julkaisi Tosipelinimisen pelin, jonka tarkoituksena on opettaa ihmisiä ymmärtämään mediakäytäntöjä ja -lainsäädäntöä. Mistä idea mobiilipeliin syntyi? Ajatus kypsyi siitä havainnosta, miten vähän ihmiset tietävät median toiminnasta. Monilla on erikoisia käsityksiä esimerkiksi siitä, mistä aiheista ja miten juttuja tehdään tai ei tehdä. Usein kuvitellaan, että toimitukset olisivat yhdessä päättäneet olla kirjoittamatta jostain aiheesta, ja epäillään erilaisia salaliittoja. Journalistinen etiikka ja Journalistin ohjeet ovat niin ikään vieraita. Epätietoisuutta on varmasti ollut aina, mutta sosiaalisen median ja valeuutisten aikana se tulee näkyvämmäksi. Media vaikuttaa entistä enemmän maailmankuvaamme, minkä takia sen toiminnasta olisi hyvä olla selvillä. Median kannattaa myös itse perustella valintojaan. Keille peli on suunnattu? Kyseessä on maksullinen opetuspeli, josta hyötyvät esimerkiksi haastateltavina esiintyvät ja omalle asialleen julkisuutta kaipaavat henkilöt. Pelistä on olemassa kolme versiota: yrittäjille, harrastusryhmille ja ammattiyhdistystoimijoille. Näillä kohderyhmillä on tarvetta tiedolle ja myös rahaa maksaa. Peli tulee edullisemmaksi kuin mediakonsultin palkkaaminen. Lisää versioita kehitetään tarpeen mukaan. Millainen vastaanotto on ollut? Peli lanseerattiin heinäkuussa. Vielä on ollut hiljaista ostojen suhteen, mutta kiinnostusta löytyy. Paljon on kiinni siitä, miten hyvin markkinointi onnistuu. Noora Autio Suomen Lehdistössä 2/2018 Keskisuomalaisen varapäätoimittaja Inkeri Pasanen toivoi kesätyöntekijöiden hakuaikojen myöhentämistä. Seuraavan vuoden kesätuuraajia on haettu jo loka-marraskuussa. Nyt Journalistiliitto on julkaissut ensi vuodeksi suosituksen, jonka mukaan haut avattaisiin vasta tammikuussa. Suosituksen on allekirjoittanut reilut 20 mediataloa. Miten suositus syntyi, Journalistiliiton opiskelijatoiminnasta vastaava Martta Kallionpää? Journalistiliiton opiskelijayhteistyöryhmä toivoi jo toukokuussa 2018 kesätyöhakujen siirtämistä. Loppuvuonna Ylen Jouko Jokinen ja Helsingin Sanomien Kaius Niemi olivat Twitterissä hakujen myöhentämisen kannalla. Tämän jälkeen aloimme Journalistiliitosta kysellä medioita sopimukseen, ja moni lähti innolla mukaan. Opiskelijat kokevat, että heidän on helpompi suunnitella elämäänsä ja esimerkiksi opiskelijavaihtoja, jos haut eivät ole niin aikaisin. Myös pätkätyöläisille on ollut vaikeaa sitoutua hyvissä ajoin kesäpestiin, kun tarjolle on voinut myöhemmin tulla pidempiä työmahdollisuuksia. Mediatalojen taas voi olla hankala tietää aikaisin, paljonko kesätoimittajia ne tarvitsevat. Syynä hakujen aikaistumiseen on ollut vain kilpailu hyvistä työntekijöistä. Noora Autio Mediatili helpottaa surffausta Karjalainen alkoi julkaista selkojuttuja Tosipeli opettaa, miten media toimii Kesätoimittajien hakuun malttia ” Kirjautuneet lukijat ovat arvokkaampia kuin kirjautumattomat.” Uusi järjestelmä mahdollistaa kirjautumisen eri mediayhtiöiden palveluihin yhdellä käyttäjätunnuksella ja salasanalla. Selkokielen tarve on kasvanut: sitä tarvitsee jo yli puoli miljoonaa suomalaista. KATRI SIMOLA Mediatiliä ovat olleet kehittämässä muun muassa Media-alan tutkimussäätiön ja Medialiiton uuden kasvun johtaja Noora Alanne, Media Metrics Finlandin toimitusjohtaja Tomi Härmä sekä Alma Median Chief Digital Officer ja Medialiiton teknologiatyöryhmän puheenjohtaja Santtu Elsinen. MARKO PUUMALAINEN Karjalaisen toimittaja Anna Dannenberg kääntää eli mukauttaa juttuja selkokielelle. Yhden jutun selkokielellistämiseen menee keskimäärin puolikas työpäivä. Kuvakaappaus Tosipelistä.
• 8 SuomenLehdistö 5/2019 AJANKOHTAISTA: LEHTI-IHMINEN KUN PIIA ELONEN luki vanhempainvapaallaan Helsingin Sanomista, että lehti nimittää vuodelle 2019 ilmastokirjeenvaihtajan, hän tiesi heti hakevansa paikkaa. Se sopi yksi yhteen hänen kiinnostuksen kohteisiinsa ja osaamiseensa. – Taustani oli oikea sen takia, että minun mielestäni ilmastokirjeenvaihtajan pitää painottaa myös politiikkaa ja taloutta eikä vain ympäristöpuolta. Elonen on työskennellyt suurimman osan urastaan Helsingin Sanomissa politiikan toimittajana ja esimiestehtävissä, viimeksi politiikan ja talouden toimituksen esimiehenä. Helsingin Sanomien ilmastokirjeenvaihtaja Piia Elonen kaipaa ilmastojournalismiin lisää yhteiskunnallisuutta, suhteuttamista ja tunnetta. Ratkaisujen etsijä Elonen kaipaa ilmastojournalismiin lisää yhteiskunnallisuutta ja suhteuttamista. Jos esimerkiksi puhutaan hiilinieluista, häntä kiinnostaa, miten niiden kasvattaminen voitaisiin järjestää yhteiskunnallisesti: millaista lainsäädäntöä tarvittaisiin, ja mistä rahoitus tulisi? Tai jos kerrotaan jostain uudesta teknologiasta, hän haluaa tietää, auttaisiko se ilmastonmuutoksen hillitsemisessä promillen vai prosentin verran. Tällä hetkellä kuluttajakeskeisyys saa hänestä suhteettoman suuren painoarvon. Sillä, ostaako kuluttaja kaupasta tofua vai jauhelihaa, ei muuteta sitä, miten maataloutta tuetaan. Poliitikot sen sijaan pystyvät ohjaamaan rahankäyttöä ja esimerkiksi säätämään lakeja. – Kuluttajia vastuutetaan ja syyllistetään ihan liikaa, kun minun mielestäni pitäisi vastuuttaa ja syyllistää poliitikkoja. Lisäksi Elonen kaipaa ilmastojournalismiin tunnetta. Hänen mielestään siinä voisi auttaa, jos ilmastonmuutoksesta löytyisi Suomessakin puhumaan kiinnostavia ihmisiä, sellaisia kuin Ruotsissa Greta Thunberg. – Kuka olisi ilmastonmuutoksen Sixten Korkman? TOISIN KUIN kirjeenvaihtajaksi, politiikan toimittajaksi Elonen ei hakeutunut itse. Hän teki Helsingin Sanomissa aluksi sijaisuuksia, ja yksi niistä vei politiikan toimitukseen. Elonen innostui nopeasti. Politiikka tuntui yhteiskunnallisesti merkittävältä ja vaikuttavalta. Kun hän vuonna 2008 sai vakituisen paikan ja pääsi esittämään oman toiveensa, hän halusi jatkaa politiikan parissa. – Se ei ole etäällä, se ei ole irrallista, se ei ole mitään piperrystä. Minua ylipäätään kiinnostaa kaikki, mikä vaikuttaa suoraan lukijan elämään. Elonen sanoo myös, että häntä on aina kiinnostanut vaikuttaa isoihin kokonaisuuksiin. Hän tiesi jo varhain, että haluaa joskus esimieheksi. Eteneminen on ollut määrätietoista. Uransa alussa hän ei koskaan hakeutunut kahta kertaa samaan lehteen kesätöihin. – Ihan tietoisesti joka kesä vaihdoin taloa, jotta opin uutta ja kehityn. Vaihdoin koko ajan pienemmästä lehdestä isompaan ja lopulta Hesariin. Elonen sanoo kuitenkin edenneensä aina sen mukaan, mikä häntä kiinnostaa. Kehittyminen ei tarkoita pelkästään suuntaa ylöspäin, vaan hän ajattelee, että myös sivuaskeleet tai astuminen pari porrasta alaspäin voivat kehittää – esimerkiksi ilmastokirjeenvaihtajuus kahdeksan esimiesvuoden jälkeen. Uudessa pestissä on riittänyt opettelemista. Uutena ovat tulleet esimerkiksi juttumatkat ulkomaille ja esiintyminen erilaisissa tapahtumissa, ja kirjoittavan toimittajan rooli on pitänyt omaksua uudestaan. Piti jopa opetella sukeltamaan, jotta pääsi juttukeikalle merenpinnan alle. Kaiken muun päälle on tietysti pitänyt omaksua tietoa ilmastonmuutoksesta. Elonen kertoo ärsyyntyvänsä, jos ei hahmota asioita kunnolla. Se on johtanut myös yliperehtymiseen, jota ei viitsi tehdä työajalla. – Kehitin pakkomielteen, että minun pitää esimerkiksi lukea IPCCraportti, mitä olen tehnyt vauvan päiväunien aikana kaikki viikonloput ja lomat. Elosen mielestä kansainvälisen ilmastopaneelin IPCC:n viime syksyVapaa-ajallaan Piia Elonen harrastaa liikuntaa mieluiten luonnossa, esimerkiksi meloo, hiihtää ja pyöräilee. Aiemmin on ollut kausia, jolloin hän on liikkunut määrätietoisemmin, mutta nykyään hän tarvitsee kiireisen työelämän vastapainoksi paineetonta vapaa-aikaa.
• SuomenLehdistö 5/2019 9 AJANKOHTAISTA Älypuhelin tietokonetta suositumpi uutislähde INTERNET ON pääasiallinen uutislähde jo yli puolelle suomalaisista. Sitä hyödyntävät erityisesti alle 55-vuotiaat. Kasvava joukko myös hankkii uutisensa vain verkosta. Samaan aikaan painettujen lehtien merkitys on pienentynyt. Printtilehdet ovat yhtä tärkeitä kuin sosiaalinen media: molempia pitää pääasiallisena uutislähteenään yhdeksän prosenttia suomalaisista. Tiedot käyvät ilmi Oxfordin yliopiston Reuters-instituutin Digital News Report 2019 -tutkimuksesta, jossa verrataan uutisten käyttöä 38 maassa. Kussakin maassa kyselyyn osallistui noin 2 000 vastaajaa. Suomessa älypuhelimen suosio uutisten seuraamisen pääasiallisena välineenä kasvoi kuluvana vuonna ensimmäistä kertaa tietokonetta suuremmaksi. Älypuhelinta käyttävät erityisesti alle 45-vuotiaat ja naiset, kun taas yli 45-vuotiaat ja miehet suosivat tietokonetta. Katri Simola Digin kasvu loiventaa levikin pienenemistä SANOMALEHTIEN DIGILEVIKKI kasvoi viime vuonna 4,1 prosenttia. Printtilevikki sen sijaan supistui 6,4 prosenttia. Tiedot perustuvat Media Audit Finlandin vahvistettuihin vuoden 2018 LT-levikintarkastuslukuihin. Digilevikki kasvoi neljättä vuotta, mutta kasvu hidastui. Vuonna 2017 kasvu oli 11 prosenttia, sitä edeltävänä vuonna 31 prosenttia ja vuonna 2015 peräti 37 prosenttia. Media Audit Finlandin tiedotteen mukaan digitaalisen levikin kasvu loiventaa merkittävästi sanomalehtien kokonaislevikin pienenemistä. Kokonaislevikki oli viime vuonna –1,3 prosenttia, kun se vuotta aiemmin oli 1,9 prosenttia tappiolla. Katri Simola Keskisuomalainen osti kaksi lehteä KESKISUOMALAINEN OYJ on ostanut Loviisan Sanomien ja Pyhtäänlehden liiketoiminnat KSF Medialta. Kaupan on määrä toteutua 31.8.2019 mennessä. Loviisan Sanomat on kahdesti viikossa ilmestyvä paikallislehti. Pyhtäänlehteä jaetaan Loviisan Sanomien välissä joka toinen tiistai Pyhtään alueella. – Kaupalla Mediatalo Keskisuomalainen vahvistaa asemaansa Uudellamaalla sekä sisällöissä että mediapalveluissa, sanoo Keskisuomalainen Oyj:n konsernijohtaja Vesa-Pekka Kangaskorpi tiedotteessa. Kangaskorven mukaan kauppa on ”luontainen jatkumo Mediatalo Keskisuomalaisen kasvustrategiassa”. Konserni on kasvanut voimakkaasti viime vuosina. Myyjän osalta kauppaa edisti kielikysymys. – Oman strategiamme ydin on tehdä journalismia ruotsiksi. Olemme iloisia, että löysimme suomenkielisille lehdillemme hyvän uuden kodin, kertoo Föreningen Konstsamfundet -yhdistyksen toimitusjohtaja Stefan Björkman. Yhdistys omistaa KSF Median. Katri Simola Neljä mediataloa palkittiin ulkoasusta HELSINGIN SANOMAT, Aamulehti, Sunnuntaisuomalainen, Savon Sanomat ja Turun Sanomat palkittiin kansainvälisessä Best of News Design Scandinavia 2019 -kilpailussa kesäkuussa Kööpenhaminassa. Palkinnot myöntää Pohjoismaissa ja Baltiassa toimiva Society for News Design -järjestö, joka edistää tasokasta visuaalista suunnittelua sanomalehdissä. Printin puolella Helsingin Sanomat sai kuusi hopeaa ja viisi pronssia. Aamulehti palkittiin viidellä pronssilla. Sunnuntaisuomalainen voitti yhden kullan, yhden hopean ja kolme pronssia. Savon Sanomat sai kaksi pronssia ja Turun Sanomat yhden pronssin. Digitaalisella puolella Helsingin Sanomille myönnettiin yksi kulta ja kolme pronssia. Kultaa toi lehdistönvapautta esiin nostanut Land of Free Press -kampanja. Katri Simola Ratkaisujen etsijä m ed ia no st o nä julkaisemasta raportista on tullut jo osa yleissivistystä. Kaikkien ei oleteta lukevan sitä, mutta kaikkien oletetaan tietävän se. Elosella raportti nosti ympäristöasiat tauon jälkeen uudestaan pintaan. Hän kiinnostui niistä jo lukioikäisenä, luki Pentti Linkolan kirjoja ja pohti muun muassa väestönkasvua. Vielä opiskeluaikoina hän ajatteli ryhtyvänsä ympäristötoimittajaksi, mutta työelämä vei eri suuntaan. Elonen ei kuitenkaan tunnustaudu mallioppilaaksi ilmastoasioissa. Hän kertoo kyllä tehneensä viime aikoina ilmastoystävällisiä valintoja, mutta nimeää niiden päämotiiviksi pian kaksi vuotta täyttävän lapsen. Lapsen takia hän on aviomiehensä kanssa alkanut esimerkiksi syödä terveellisemmin – ja samalla ilmastoystävällisemmin. Kuka? Piia Elonen, 41, on vuoden 2019 Helsingin Sanomien ilmastokirjeenvaihtaja. Hän aloitti lehdessä kesätoimittajana vuonna 2005 ja on työskennellyt pääosin politiikan toimittajana sekä vuodesta 2011 lähtien esimiestehtävissä. Uransa alkupuolella hän teki kesätöitä tai muita työpätkiä muun muassa maakuntalehdissä ja Nelosen uutisissa. Elonen ei vielä tiedä, missä tehtävissä jatkaa Helsingin Sanomissa tämän vuoden jälkeen. Hän ei omasta toiveestaan palaa politiikan ja talouden toimituksen esimieheksi, koska oli ollut esimiehenä jo pitkään ja koska ei halunnut aiheuttaa toimitukseen epävakautta taas uusilla sijaisjärjestelyillä pian vanhempainvapaansa jälkeen. Elonen asuu perheensä kanssa Helsingin Kalliossa ja on kotoisin Kuusankoskelta. Hän on opiskellut Jyväskylän yliopistossa journalistiikkaa ja valmistunut filosofian maisteriksi 2007. Lisäksi hän on käynyt Sanoman toimittajakoulun 2007–2008. Puntari > Kotimaan vai EU:n politiikka? Kotimaan politiikka. Niin merkittävää kuin EU:n politiikka onkin, minun tulee seurattua enemmän kotimaan politiikkaa. > Kirjoittaminen vai esimieheys? Kirjoittaminen. Se on uuden työn takia enemmän pinnalla, mutta toki esimiehenä pystyy vaikuttamaan laajempiin kokonaisuuksiin. > Juna vai auto? Junalla matkustaminen on rennompaa etenkin vauvan kanssa. Junassa voi esimerkiksi syöttää ja vaihtaa vaipan samalla kun matka etenee. VE SA LA IT IN EN ” Kuka olisi ilmastonmuutoksen Sixten Korkman?” ” Digitalisaatio saattaa muuttaa uutisten seuraamista pinnalliseksi. Kännykällä lehden uutissovellusta tai verkkoversiota lukeva rullaa etusivua keskimäärin 22 sekuntia. Paperilehteä luetaan yleensä 20–30 minuuttia.” Päätoimittaja Pekka Mervola Keskisuomalaisessa Yhä useampi suomalainen seuraa uutisia pääasiassa kännykästä. > Lue aiheista lisää netissä ja uutiskirjeestämme. Tilaa uutiskirje: www.suomenlehdisto.fi UUTISKOOSTE MEDIAA ON arvosteltu siitä, että samassa lehdessä kirjoitetaan ilmaston lisäksi formuloista ja julkaistaan pihvireseptejä. Elonen kuitenkin ajattelee, että media ei voi täysin eriytyä yleisöjensä maailmasta, vaan sen pitää puhua lukijoiden kanssa samaa kieltä. Eriytyminen voisi myös aiheuttaa torjuntareaktion. Siksi hänen mielestään varovainen linja toimii: tarjotaan tietoa, mutta ei kampanjoida. Sellainen sopii suomalaiseen mediaperinteeseen. – Median vastuu on tuottaa ajattelun rakennusaineita ja oleellista tietoa, jotta ihmiset voivat ymmärtää maailmaa ja tehdä valintoja omassa elämässään. Kirjeenvaihtajuutensa Elonen näkee painoarvon antamisena ilmastonmuutokselle. Hän on halunnut keskittyä pestissä ratkaisuihin ja toivoon. – Toivottomuus ja lannistuminen on epäkiinnostavaa myös journalistisesti. Anna-Sofia Nieminen Jutun kirjoittaja on freelancetoimittaja, joka avustaa myös Helsingin Sanomia. M AR JO KO IV U M ÄK I TI M O M U ST AL AM PI
• 10 SuomenLehdistö 5/2019 TAUSTAT TAUSTAT Digissä kohderyhmän tavoittaminen ja mainonnan mitattatavuus onnistuvat yleensä tarkemmin kuin printissä. ”Kymmenen vuotta sitten riitti, että laitettiin mainos telkkariin ja sanomalehteen. Nyt vaaditaan tarkempaa kohdentamista”, sanoo Kärkimedian brändijohtaja Kati Mélart.
• SuomenLehdistö 5/2019 11 TAUSTAT SuomenLehdistö 5/2019 11 Päivälehdet saavat yhä vähemmän tuottoja mainonnasta. Digissä kasvua tuovat esimerkiksi natiivimainonta sekä sisältöja vaikuttajamarkkinointi. Mikä avuksi mainontaan? ILATTAVAT SANOMALEHDET saavat yhä vähemmän tuloja mainonnasta. Mainostulojen kutistuminen näkyy varsinkin päivälehdissä, joissa tilaustulot ovat olleet mainostuloja suuremmat vuodesta 2013 lähtien. Vielä vuonna 2011 päivälehdet saivat mainostuloja yhteensä runsaat 400 miljoonaa euroa. Viime vuonna määrä oli enää alle 230 miljoonaa euroa. Mainosrahoista on siis seitsemässä vuodessa huvennut lähes puolet. Miksi tilattavien sanomalehtien mainostulot supistuvat? Kärkimedian brändijohtaja Kati Mélart nimeää syyksi muun muassa media-alalle tehtyjen investointien alavireisyyden sekä teknologiajättien rynnistyksen mainosmarkkinoille. Kärkimedia on 32 sanomalehden omistama myyntija markkinointiorganisaatio. – Media-alan investoinnit ylipäätään ovat olleet viime vuosina laskussa, ja trendi on vaikuttanut myös sanomalehteen. Mediakakkua on tullut jakamaan monia uusia toimijoita, kuten Google, Facebook ja koko sosiaalisen median genre, Mélart sanoo. Mainonta on siirtynyt yhä enemmän sähköisiin kanaviin. Google, Facebook ja muut isot kansainväliset toimijat ovat saaneet digimainosmarkkinasta hyvän otteen. Viime vuonna teknologiajätit hallitsivat Suomen digimarkkinasta jo yli puolta. Tieto perustuu digitaalista mainontaa ja markkinointia edistävän IAB Finlandin tilastoihin. Marketing Finlandin (entinen Mainostajien Liitto) toimitusjohtaja Riikka-Maria Lemminki arvioi, että sanomalehtien hidas digisiirtymä on ollut kohtalokas. – Lehdiltä kesti oma aikansa päästä mukaan digitalisaatioon, jolloin menetettiin merkittävästi markkinoita. Markkinoinnin perussääntö on, että ole siellä missä asiakkaasikin. Meistä kuluttajista suurin osa on digissä, joten siksi siellä ovat myös mainostajat ja mainoseurot. Mélartin mukaan digin mainoseurot ovat kuitenkin printtiin suhteutettuna pienempiä, mikä on voinut osaltaan supistaa lehtien mainostuloja. Kaikesta huolimatta sanomalehti on pitänyt pintansa Suomen suurimpana mainosmediana, kun siihen sisällytetään niin digi kuin printtikin. Viime vuonna mainontaan käytettiin Suomessa yhteensä noin 1,246 miljardia euroa, josta kolmannes ohjautui sanomalehdistölle. > Jatkuu seuraavalla sivulla. Teksti: Katri Simola | Kuvat: Vesa Laitinen
• TAUSTAT 12 SuomenLehdistö 5/2019 Televisioon kanavoitui rahoista noin viidennes, hakukonemainontaan noin kymmenesosa. Sosiaalisen median osuus oli seitsemän prosenttia, samoin aikakauslehtien. Tiedot perustuvat mediamainonnan investointeja seuraavan markkinatutkimusyritys Kantar TNS:n kuukausittaiseen mediaseurantaan sekä vuosittaiseen erillistutkimukseen. Digimainonta kasvaa ja printtimainonta kutistuu, vaikka sanomaja kaupunkilehdissä valtasuhteet ovatkin vielä toisinpäin. Kantarin tilastojen mukaan sanomaja kaupunkilehtien mediamainonnasta 79 prosenttia oli viime vuonna painettua ja 21 prosenttia digitaalista. Satakunnan Kansa osallistuu aktiivisesti kampanjoiden ideointiin Päivälehtien mainostulot olivat viime vuonna yhteensä noin 229 miljoonaa euroa. Neljän suuren päivälehden – Helsingin Sanomien, Aamulehden, Turun Sanomien ja Kalevan – mainostulot muodostivat summasta yli puolet. Mainostulojen lasku on viime vuosina kiihtynyt. Vuonna 2016 päivälehtien ilmoitustulot laskivat 4,6 prosenttia edellisvuoteen verrattuna. Vuonna 2017 muutosprosentti oli –7,1 ja vuonna 2018 jo –9,4. Tiedot ovat peräisin Suomen Lehdistön vuosittaisista erikoisnumeroista. Päivälehdistä muun muassa Satakunnan Kansa ja Vasabladet onnistuivat viime vuonna pitämään mainostulonsa suhteellisen hyvinä edellisvuoteen verrattuna. Satakunnan Kansan mainostulot laskivat 1,4 prosenttia. Sähköinen mediamyynti kasvoi 2,4 prosenttia ja painettu laski 1,8 prosenttia. Tuloksia toivat ennen kaikkea sisältömarkkinointi, pitkäjänteisyys ja kasvuasenne. – Saimme enemmän jalansijaa sisältöjen suunnittelussa ja tuotannossa. Olemme yhä useammin mukana jo kampanjoiden ideoimisvaiheessa, vaikka yrityksen apuna olisi myös markkinointitoimisto. Kun osallistumme ideointiin, olemme varmemmin osa mediaratkaisua kampanjan kaikissa vaiheissa, kertoo Satakunnan Kansan myyntijohtaja Hanna Jalonen. Pitkäjänteisyys on tietoisesti valittu lähestymistapa asiakkaisiin ja projekteihin. Pikavoittojen sijaan tavoitellaan pidempiaikaisia tuloksia. Tällöin asiakkaatkin panostavat usein enemmän, mikä näkyy mainostuloissa. Jalonen kannustaa asettamaan tavoitteet korkealle. – Vähenevään myyntiin ei pidä tyytyä, vaikka suurehko asiakas muuttaisi mediaratkaisuaan tai markkina laskisi. Aiemmin yhdeltä saatu mainostulo voi jatkossa muodostua useamman paikallisen asiakkaan ostoista. Satakunnan Kansan mainosmyynnissä satsataan työntekijöihin. – Kun ykkösenä on myyjän hyvinvointi, voi olla luottavaisin mielin, että jokainen myynnissä tekee kaikkensa asiakkaiden hyväksi. Kuluvalle vuodelle nostetta ovat tuoneet kevään eduskuntaja europarlamenttivaalit. Lehden mediamyyjät tapasivat vaalien alla ehdokkaita toimituksen ja myynnin yhteisesti järjestämissä politiikkakouluissa. – Tämä on mediamyynnin kannalta osoittautunut hyväksi tavaksi jo aiemmissa vaaleissa. Sisältöja vaikuttajamarkkinointi tuo tuloja Vasabladetille Vasabladetin mainostulot laskivat viime vuonna 2,5 prosenttia edellisvuoteen verrattuna. Sähköisellä puolella kasvua tuli 10,2 prosenttia, printin puolella laskua 3,2 prosenttia. HSS Median myyntijohtajan Kaj Ritalan mukaan onnistumista selittävät ainakin hyvä myyntiorganisaatio, laajentunut tuoteja palvelutarjooma muun muassa sisältöja vaikuttajamarkkinoinnin ratkaisuissa sekä strategian ja johtamismallin toimivuus. HSS Media vastaa Vasabladetin ohella Österbottens Tidningenin ja SydÖsterbottenin mainosmyynnistä. – Meillä on hyvin selkeä strategia: niin kauan kuin ydintuote eli journalistinen sisältö on kunnossa, toimivat myös muut alueet kuten markkinointipalvelut. HSS Median johtamismallia Ritala kuvaa moderniksi ja epähierarkiseksi. Yksilöillä on vapaus ja vastuu toteuttaa sopiviksi katsomiaan toimia joustavasti, eikä kaikkia päätöksiä mankeloida johtoryhmässä. Tämä nopeuttaa uusien asioiden kokeilua. Sisältömarkkinointia HSS Media on tehnyt jo useiden vuosien ajan printissä ja digissä. Viime aikoina on panostettu erityisesti liikkuvaan kuvaan, sillä sen merkitys asiakkaille on Ritalan mukaan kasvussa. Vaikuttajamarkkinointia HSS Media tekee muun muassa Sevendays-blogiportaalinsa kautta. Lifestyle-sisältöihin painottuva sivusto on toiminut vuoden 2015 alusta lähtien. Portaalissa julkaistaan noin 40:tä blogia. Kärkimedian Kati Mélartin kokemusten mukaan natiivimainonta on erityisen tehokasta, jos kampanja pyörii samaan aikaan sekä printissä että digissä. Kärkimedian kuluttajat tutkivat mielenkiintoisimpia natiivimainoksia jopa useita minuutteja. – Natiivi on kuin luotu sanomalehtimedialle. Lukijoita kiinnostaa asiallinen ja ajankohtainen tietosisältö. Ihmisläheinen tapa esitellä palveluja ja tuotteita on miellyttävä. Kohdentamiseen ja ohjelmalliseen ostamiseen liittyy riskejä Digissä mainontaa voidaan kohdentaa tarkemmin kuin printissä. Kohdentamiseen liittyy myös riskejä. – Mainostaja voi kohdentaa itsensä hengiltä, eli kohderyhmät ovat liian pieniä. Jos toiveena on saada isot joukot liikkeelle, ei kannata kohdentaa liikaa, Mélart sanoo. Vaikka kohdennus osuisi oikeaan, ei vaikutus välttämättä ole toivottu. – Jo yli puolet brittiläisistä kuluttajista sanoo, että heitä ärsyttää kohdennettu sisältö, Lemminki kertoo. – Me toimimme agenttina ja kaupallisena kontaktina bloggareiden ja yritysten välillä, Ritala kertoo. Mainostajat pääsevät sivustolla esiin muun muassa sponsoroiduissa blogipostauksissa, advertoriaaleissa ja bannerimainoksissa. Blogiportaalin avulla HSS Media tavoittaa aiemmin hieman pimentoon jääneen kohderyhmän: 18–34-vuotiaat naiset. Sevendays on väylä myös sosiaalisen median mainosratkaisuihin. – Olemme menneet sosiaaliseen mediaan pitkälti vaikuttajamarkkinoinnin ja Sevendaysin kautta. Yritämme olla mainostajille yhtä relevantti partneri kuin olemme olleet 160 vuotta, oli kyseessä sitten mikä tahansa kanava. Natiivimainonta ja vaikuttaja markkinointi ovat yhä suositumpia Marketing Finlandin Riikka-Maria Lemminki kertoo, että erityisesti natiivimainonnan ja vaikuttajamarkkinoinnin käyttö on mainonta-alalla kasvanut viime vuosina. – Vaikuttajien käyttäminen omien tuotteiden ja ratkaisujen kertojana on kasvanut ja kasvaa edelleen, koska nämä osaavat pukea asian kohderyhmäänsä kiinnostavaan muotoon, Lemminki sanoo. Marketing Finlandin viimevuotisen jäsenkyselyn mukaan noin kolme neljästä mainostajasta on kokeillut vaikuttajamarkkinointia. IAB Finlandin kuluvana vuonna julkaiseman Vaikuttajamarkkinoinnin oppaan mukaan kaupalliset yhteistyöt ovat laajentuneet ”yksittäisistä kampanjoista pitkäaikaisiin brand ambassador -sopimuksiin”. Oppaassa kerrotaan, että brändilähettiläät ”ilmentävät omalla persoonallaan brändin arvoja ja edustavat tunnistettua tai tavoiteltua kohderyhmää”. Natiivimainonta on suosiostaan huolimatta yhä pientä verrattuna esimerkiksi hakukonemainontaan. Kantar TNS:n ja IAB Finlandin mukaan natiivimainonnan osuus digimainonnan euroista oli viime vuonna noin kolme prosenttia. ” Meille tulee jatkuvasti katsottavaksi medioiden tekemiä tarjouksia, joiden sisältö ei ole selkeä. Facebookja Google-mainonnasta kysytään harvemmin.” > Jatkoa edelliseltä sivulta. Kati Mélart (toinen oik.) nimeää Kärkimedian suurimmiksi kilpailijoiksi kaikki sosiaalisen median kanavat, television, suoramainonnan ja ulkomainonnan. ”Mainostajat jakavat mediabudjettia yhä useamman median kesken, sen optimointi on tänä päivänä haasteellista, ja kaikilla medioilla on oma roolinsa.” Kuvassa vasemmalta oikealle Dina Schakir, Pilvi Hulkkonen ja Marika Laaksonen.
• TAUSTAT SuomenLehdistö 5/2019 13 Kuvis tään nyt otettava haltuun, ja laadukkaista sisällöistä on syytä huolehtia jatkossakin. – Sanomalehden pitäisi lopettaa ajattelemasta itseään sanomalehtenä ja keskittyä monikanavaisen median rooliin. Tässä roolissa kyse on laadukkaista ja ihmisille tärkeistä sisällöistä, joita jaetaan eri kanavien kautta. Mitä enemmän sanomalehdet saavat houkuteltua omille alustoilleen ihmisiä, sitä enemmän myös perässä tulee mainostajia – oli kyseessä digi, printti tai jokin muu kanava, Lemminki sanoo. Lemminki ja Mélart pitävät laadukasta ja luotettavaa journalistista sisältöä sanomalehden ehdottomana vahvuutena. Tämä pätee myös digissä – ja on Mélartin mukaan korostunut ”tänä valeuutisten aikana”. Lemminki arvioi valeja sensaatiomedioiden olevan jopa sanomalehden pahimpia kilpailijoita. Mainostoimisto Wörksin suunnittelija ja partneri Pia af Hällström kannustaa sanomalehtiä pohtimaan, millaisia niiden omat markkinointiteot ovat. Hyvänä esimerkkinä hän nostaa esiin Helsingin Sanomien Land of Free Press -kampanjan. Lehdistönvapauden puolesta puhunut kampanja on saanut useita palkintoja. – Kannattaa tempaista omien arvojen puolesta. Nyt pinnalla olevia isoja teemoja ovat muun muassa tasaarvo ja ilmastonmuutos, mutta kantaa voi ottaa pienempiinkin asioihin, kuten kaupunkisuunnitteluun. Kiinnostavuus voi af Hällströmin mukaan karttua myös esimerkiksi tunnettujen toimittajien avulla. – Lehden brändiä nostavat huipputoimittajat ovat suuri voimavara ja laadukkaat sisällöt nostavat median statusta mainostajan silmissä, vaikka juuri niissä sisällöissä ei välttämättä pystyisi suoraan mainostamaan. ? > Millainen mainos toimii, ja mitä erityisesti pitää muistaa digissä ja mobiilissa? Lue verkkojuttu osoitteesta suomenlehdisto.fi. Olipa kohdennus kuinka tarkkaa tahansa, sanomalehden pitää osata sekä mitata että viestiä mainostajalle mahdollisimman selkeästi, miten halutut kohderyhmät tavoitetaan. Tässä sanomalehdellä on Lemmingin mukaan petrattavaa. Ongelmia ilmenee erityisesti printissä. – Mainostajan on selkeästi helpompaa ostaa tällä hetkellä digiä kuin printtiä. Meille tulee jatkuvasti yrityksiltä katsottavaksi medioiden tekemiä tarjouksia, joiden sisältö ei ole selkeä. Sen sijaan Facebooktai Google-mainonnan ostamiseen liittyen kysymyksiä tulee harvemmin. Lemmingin mukaan mainostaja haluaa vain tavoittaa tietyn ihmisryhmän, eikä hänellä välttämättä riitä kiinnostusta tai osaamista eri mainosmuotojen vertailuun. Lemminki arvioi, että printissä vaihtoehtoja on usein jopa liikaa eivätkä mainonnan hyödyt käy riittävän hyvin ilmi tarjouksista. Mainontaa ostetaan yhä enemmän automaation avulla. Kantar TNS:n ja IAB Finlandin selvitysten mukaan display-mainonnasta noin kolmannes ostetaan ohjelmallisesti. Ohjelmallinen ostaminen on mainostajalle helppoa, mutta siihenkin liittyy riskejä. – Ohjelmallisen ostamisen yleistyminen on siirtänyt päätöksentekoa mediatoimistoilta ja mainostajilta algoritmille, joka tekee lopullisen mediapäätöksen digissä ja joka ei ole erehtymätön. Riskinä on, että mainonnan ostaja ei jatkossa enää osaa arvioida eri medioiden välisiä eroja eikä myöskään näe näiden välillisiä hyötyjä, Lemminki sanoo. Mélartin mukaan haasteena on myös se, että ohjelmallisesti ostetut näytöt eivät ole taattuja, joten mainostaja ei välttämättä saa tarpeeksi näyttöjä. Mieti lehden brändiä ja omia markkinointitekoja Mikä tekisi sanomalehdestä houkuttelevamman mainostajan silmissä? Ainakin monikanavaisuus on viimeisLähde: Sanomalehtien Liiton vuosikyselyt Päivälehtien myynnin kehitys Pieni sanakirja: mainonta–suomi DISPLAY-MAINONTA. Määrätyllä mainospaikalla näytettävä mainosaineisto tai mainosbanneri. Voi olla tekstiä, kuvaa tai liikkuvaa kuvaa. KOHDENNETTU MAINONTA. Mainos näytetään ainoastaan määrätyt kriteerit täyttäville käyttäjille, määrätyssä kontekstissa tai tiettynä kellonaikana. NATIIVIMAINONTA. Natiivimainoksen ulkomuoto ja sisältö muistuttavat julkaisukanavan muuta sisältöä eli esimerkiksi journalistisia juttuja. Yleisön pitää silti voida erottaa natiivimainos kuten muukin mainonta toimituksellisesta sisällöstä. Natiivimainontaa on kutsuttu sisältömarkkinoinnin alalajiksi, mutta tästä ei ole alalla täyttä yksimielisyyttä. OHJELMALLINEN OSTAMINEN. Ohjelmallinen ostaminen tehostaa digitaalisen mainonnan prosesseja poistaen siitä manuaalisia työvaiheita. Järjestelmien avulla digitaalista näkyvyyttä voidaan reaaliaikaisesti ostaa, kohdentaa ja optimoida. SISÄLTÖMARKKINOINTI. Sisältömarkkinointia voidaan pitää kattokäsitteenä sellaiselle mainonnalle, joka painottaa myymisen sijaan kiinnostavaa sisältöä. Sisältömarkkinointi saattaa näyttää esimerkiksi uutisartikkelilta, henkilöjutulta tai tietoiskulta. Sen alle voidaan lukea myös mainostajan omat verkkosivut, sosiaalisen median kanavat ja asiakaslehdet. Sisältömarkkinoinnissa mainostaja tarjoaa kohderyhmille hyödyllistä tai viihdyttävää tietoa yrittäen samalla luoda yhteisöjä sisältöjensä ympärille. Tavoitteena on tukea mainostajan asiantuntijuutta, ylläpitää asiakasuskollisuutta sekä herättää luottamusta uusissa asiakkaissa. VAIKUTTAJAMARKKINOINTI. Vaikuttaja on laajan yleisön tai pienemmän kohderyhmän kiinnostavana pitämä persoona, joka jakaa mainostajan arvomaailman. Markkinointi voi koostua esimerkiksi videoista, kuvista tai teksteistä, näkyä myös printissä ja ulkomainonnassa tai jalkautua erilaisiin tapahtumiin ja kohtaamisiin kuluttajien kanssa. Tavoitteena voi olla esimerkiksi parempi brändimielikuva, laajempi kohderyhmä tai uuden tuotteen markkinointi. Yleisön tavoittamisen ohella mainostaja voi saada tarkempaa tietoa kohderyhmästä, jos vaikuttaja käy avointa keskustelua häntä seuraavien ihmisten kanssa. Lähteet: IAB Finlandin verkkosivut sekä oppaat Natiivimainonnan opas, Ohjelmallisen ostamisen opas ja Vaikuttajamarkkinoinnin opas; Markkinointitoimisto Dagmar; Yle; Kilpailuja kuluttajavirasto. 33 32 31 30 29 1000 800 600 400 200 milj.€ 2005 2007 2009 2011 2013 2015 2017 kpl Ilmoitustulot Levikkitulot Lehtien lukumäärä
• 14 SuomenLehdistö 5/2019 Kirjapuhetta keskellä kaupunkia Turun Sanomien kirjaklubi on vakiinnuttanut paikkansa Turun kulttuurielämässä. Samalla se pitää lehden brändiä esillä ja auttaa kehittämään maksullisia verkkosisältöjä. TURUN SANOMAT on jo pitkään panostanut kulttuurijournalismiin. Alkuvuonna 2017 lehti ryhtyi kokoamaan kirjallisuusaiheisia sisältöjään verkkoon TS Kirja -brändin alle. Samalla tuottaja Jaakko Mikkolan sekä kulttuurin ja lukemiston päällikön Tuomo Karhun päissä muhinut ajatus kirjallisuutta käsittelevän keskustelutilaisuuden perustamisesta konkretisoitui. – Toimituksemme sijaitsee melko kaukana keskustasta, joten halusimme jalkautua ihmisten pariin, Karhu sanoo. Ensimmäinen TS Kirja -klubi järjestettiin Turun ydinkeskustan Bar Kukassa syyskuussa 2017. Siitä lähtien yleisölle maksutonta klubia on järjestetty kuukausittain. Alkuvuodesta 2019 uudeksi paikaksi vakiintui Turun kaupunginteatterin lämpiö. Tänä vuonna keskustelut ovat vetäneet paikalle keskimäärin jopa parisataa kirjallisuuden ystävää tilaisuutta kohden. Myyntiluvut eivät ratkaise TS Kirja -klubeilla toimittajat haastattelevat kirjailijoita eri teemoista. Parin vuoden aikana aiheina ovat olleet muun muassa seksuaalisuus, valta ja ilmasto. Tavoitteena on välttää perinteistä kirjakauppahaastattelua, jossa tähtikirjailija markkinoi uutta kirjaansa. Mukaan otettavat kirjat ja kirjailijat valitaan kiinnostavuuden ja teemaan sopivuuden, ei myyntilukujen, perusteella. Journalistisen otteen lisäksi olennaista on yleisön osallistuminen ja osallistaminen keskusteluun. – Kulttuurijournalismiin liittyy väärä käsitys, että se on elitististä, vain tietynlaiselle väelle tehtyä ja valtavaa tietomäärää vaativaa. Klubit ovat olleet kenelle tahansa luonteva tapa tulla kuuntelemaan keskustelua ja osallistumaan siihen, Mikkola sanoo. Kaupunginteatterissa yleisönä on toki paljon sellaista väkeä – erityisesti naisia – joka nauttii muutenkin ahkerasti kirjallisuusja kulttuuritapahtumista. Mikkolan mukaan kahdesta kolmeen tuntia kestävä kirjallisuusklubi on vastaveto sille, että nykypäivänä kaiken – usein myös journalismin – pitäisi olla nopeaa ja helposti omaksuttavaa. Samalla lehden edustajat tulevat ihmisten pariin, tekevät näkyväksi journalistista työtä ja altistavat itsensä keskustelulle. – Meille on sanottu suoraan, että en tiennytkään, että te olette tuollaisia. Joillekin on ollut järkytys, että mediainstituution takana on oikeita ihmisiä, Karhu heittää. Teksti: Janne Arola Kuvat: Jori Liimatainen TAUSTAT: NÄIN ME TEEMME
• TAUSTAT SuomenLehdistö 5/2019 15 Kirjapuhetta keskellä kaupunkia Karhu ja Mikkola ajattelevat, että TS Kirja -klubi ei varsinaisesti kilpaile muiden kulttuuritapahtumien kanssa, vaan lisääntyvä tarjonta luo myös kysyntää. – Kun ihmiset tottuvat käymään tapahtumissa, he ymmärtävät, mitä niistä voi saada, Mikkola kuvaa. Karhun ja Mikkolan mukaan parhaat tilaisuudet syntyvät silloin kun yleisöä on paljon ja vieraat innostuvat myös toisistaan. Kaksikko muistelee erityisellä lämmöllä esimerkiksi raja-teemaista klubia, jossa psykologian professori Jukka Häkkinen ja tutkija Jeena Rancken keskustelivat oudoista ja yliluonnollisista kokemuksista. – Se on yksittäinen esimerkki siitä, miten molemmat keskustelijat pääsivät pois poteroistaan. Yleisökin provosoitui, mutta hyvällä tavalla, ja pyysi perusteluja keskustelijoilta, Mikkola kuvaa. Säätämistä ja ylitöitä Karhu ja Mikkola pyörittävät klubeja muiden töitten ohella. Ihan kaikkia hommaan käytettyjä tunteja ei lasketa. YHDYSVALLAT ON monessa asiassa huono esikuva, mutta usein varoittava esimerkki. Niin myös siinä, mitä journalismin ja mediabisneksen pitäisi tehdä, kun yhteiskunta ympärillä muuttuu riitaisammaksi. Polarisoituvan Amerikan ongelman puki taannoin sanoiksi viihdeja ajankohtaisohjelma Daily Show’ssa vieraillut New York Magazinen politiikan toimittaja Olivia Nuzzi. Hänen mielestään toimittajia ei Amerikassa riivaa niinkään poliittinen puolueellisuus kuin taipumus nähdä yhteiskunta ja erityisesti politiikka konfliktia etsivän linssin läpi. ”Toimittajat etsivät kerrottavaksi jotakin, joka tapahtuu juuri nyt, ja politiikassa usein se mitä tapahtuu, on jonkinlainen konflikti”, Nuzzi sanoi. ON VAIKEA väittää, etteikö havainto olisi oikea. Politiikan uutiset syntyvät usein siitä, kuinka ihmiset ovat eri mieltä: hallituksen sisällä on ristivetoa, virastot riitelevät tai oppositio haukkuu mojovasti uuden lakiesityksen. Uutinen on usein myös kisa vallasta: kuka nimitetään mihinkin virkaan, kenestä tulee seuraava puheenjohtaja, kuka kampittaa ketäkin. Tätä journalismin luomaa pelikehystä on tietysti kritisoitu jo vuosikymmenten ajan. Sen heikkoudet korostuvat ajassa, jossa julkisesta konfliktista on tullut arkea. Pahimmillaan journalismi päätyy vain korostamaan osapuolten toisistaan luomia kärjistettyjä narratiiveja, kun uutisen kärjeksi päätyy vastakkainasettelu. Puhe ääripäistä, polarisaatiosta ja riitelevistä ideologisista leireistä rakentaa kuvaa maailmasta, jossa ratkaisut ongelmiin eivät löydy yhdessä käytännönläheisesti pohtimalla vaan vastustaja nujertamalla. KAIKEKSI ONNEKSI yleisö ei näytä janoavan vain pelikehykseen survottua journalismia. Maksumuurit ovat osoittaneet, että yhteiskunnallinen journalismi myy – mutta vain silloin, kun se selittää ja avaa monimutkaista maailmaa. Yhteiskunnallinen journalismi kiinnostaa, kun se on vaikuttavaa kahdessa mielessä: se kertoo yhteiskunnasta ja kohteistaan jotakin uutta sekä esittelee aiheensa kirkkaasti ja perinpohjaisesti. Tällainen vaikuttava journalismi avaa näkymän johonkin päivän konfliktia suurempaan: se voi kertoa henkilön motivaatioista ja ajattelusta, jonkin puolueen aatemaailman suurten virtausten muutoksesta tai kohdata ja todella kuunnella vähäosaisia, jotka ovat jääneet poliittisessa keskustelussa syrjään. KONFLIKTIT JA vallanjako ovat yhteiskunnassa toki keskeisiä tilanteita, jotka suurelta osin ratkaisevat, miten asioitamme hoidetaan. Niiden esittely ilman laajempaa kontekstia jättää kuitenkin liian usein jälkeensä hölmistyneitä lukijoita, jotka eivät ymmärrä, miksi esitellyllä konfliktilla tai valtakamppailulla on edes väliä: ovathan todelliset ongelmat näitä kiistoja suurempia. Kyse ei ole siis siitä, etteikö valtakamppailuja pitäisi käsitellä – pitää – vaan siitä, miten niitä käsitellään. Yksi asia kuitenkin on selvää: vaikuttavan yhteiskunnallisen journalismin tekeminen vaatii osaamista, aikaa raivaavaa johtamista ja usein ryhmätyötä. Jos niitä löytyy, vaikuttavan ja myyvän yhteiskunnallisen journalismin kulta-aika on vasta edessä. ? Jussi Pullinen on Helsingin Sanomien politiikan ja talouden toimituksen esimies. he im oj a& kl ik ke jä ” Yhteiskunnallinen journalismi myy – mutta vain silloin, kun se selittää ja avaa monimutkaista maailmaa.” Konfliktit kiehtovat toimittajia liikaa Jaakko Mikkola haastatteli Turun Sanomien kirjaklubin vieraita Turun kaupunginteatterissa keväällä. ” Kulttuurijournalismiin liittyy väärä käsitys, että se on elitististä ja vain tietynlaiselle väelle tehtyä.” > Jatkuu seuraavalla sivulla.
• TAUSTAT: NÄIN ME TEEMME 16 SuomenLehdistö 5/2019 Klubin alkuvaiheen ideoinnissa olivat mukana Turun Sanomien päätoimittaja Riitta Monto sekä levikkija markkinointipäällikkö Tiina Okko. Kaupunginteatteriin siirtymisen myötä mukaan tulivat kirjailija-opettaja Niina Repo sekä Turun kaupunginteatterin dramaturgi Satu Rasila. He osallistuvat sisältöjen suunnittelemiseen ja ohjelmiston toteuttamiseen, ja Repo on mukana itse lavakeskusteluissakin. Karhu ja Mikkola kertovat yhden klubin järjestämiseen menevän yllättävän paljon aikaa. Pitää pohtia teemoja ja sisältöjä, valita ja lukea kirjoja, sopia haastateltavia ja valmistautua haastatteluihin. Jokaisella klubilla on mukana yksi pitkä kirjailijahaastattelu ja alkunumero, joka voi olla vaikka runoesitys. Klubien teemat on päätettävä kuukausia etukäteen ja ohjelman on käytännössä varmistuttava viimeistään edellisen kuukauden klubiin mennessä. – Mutta koen tämän tarpeeksi mielekkääksi ja arvokkaaksi työksi tehdä muiden töiden lisäksi, Mikkola toteaa. Vähän rosoa pitää olla Karhun ja Mikkolan mielestä oleellista keskusteluklubin järjestämisessä on tehdä tapahtumasta tekijöidensä näköinen. TS Kirja -klubin tapauksessa se tarkoittaa esimerkiksi avarakatseisuutta ja vähintään hienoista rosoisuutta. Haastattelijoiden ei ole tarkoitus olla liian sujuvia. – Keskusteluja ei ole suunniteltu mihinkään suoran lähetyksen millimetripaperiruudukkoon, Mikkola sanoo. Hän näkee, että vastaavia klubeja voisi hyvin järjestää muidenkin sanomalehden osastojen nimissä. Keskustelut olisivat yksi luonteva tapa tuoda toimittajien asiaosaamista esiin vaikkapa paikallisessa urheilussa, politiikassa tai taloudessa. TS Kirja -klubi on alusta alkaen toiminut pilottina, jonka toimivuutta seurataan ja jota mahdollisuuksien mukaan sovelletaan muuallakin Turun Sanomissa. TS:n videokuvaaja Juha Paju on kuvannut jokaisen klubin suorana lähetyksenä lehden verkkosivuille. Tallenteet ovat TS:n sivuilla maksumuurin takana ja jäävät TS Kirja -brändin alle myöhemmin katsottaviksi. Karhu näkee, että keskustelutilaisuudet ovat juuri sellaista substanssia ja kiinnostavuutta tarjoavaa sisältöä, josta lukijoilta kannattaa pyytää maksua. – On tämä antanut paljon siihen, mitä verkossa voidaan tehdä ja miten sitä voidaan kehittää, Karhu sanoo. – Vähä vähältä TS Kirjaan rakentuu sisältöpankki, joka voi osaltaan laskea kynnystä lehden tilaukseen. Tarkkoja tavoittavuuslukuja miehet eivät kerro, mutta Mikkolan mukaan klubin uutiskirjeen tilaajia ja muita verkkosisältöjen seuraajia on mukava määrä. Tavoitteena pysyvyys Erityistä kasvusuunnitelmaa tai taloudellisia tavoitteita klubilla ei ole missään vaiheessa ollut. Jalona ideana on ollut edistää kirjallisuutta ja lukemisen kulttuuria, ja samalla tietysti markkinoida Turun Sanomien kirjasisältöjä ja lehteä laajemminkin. – Pitkän tähtäimen suunnitelmana on luoda jotain kestävää. Ihannetilanteessa klubi jatkuisi vielä 20 vuoden päästäkin, Karhu sanoo. Karhu ja Mikkola vievät kirjallisuusja kulttuurikeskusteluja muihinkin yhteyksiin. Esimerkiksi elokuussa he ovat Turun musiikkijuhlilla ja lokakuussa Turun kirjamessuilla. Viime toukokuussa puolestaan järjestettiin ensimmäinen TS Kirjan Kevätjuhla Turun kaupunginteatterin suurella näyttämöllä. Esiintyjinä oli Suomen eturivin kirjailijoita, ja tapahtumaan myytiin 25 euron hintaisia pääsylippuja. Katsojia tuli lopulta noin 150. – Se oli jo aika iso tilaisuus suhteessa alkuperäiseen ajatukseen. Mutta meillä on loistava ympäristö ja yleisöä riittää, joten ajattelimme, että miksi ei, Karhu selittää Kevätjuhlan järjestämiseen johtanutta ajattelua. Kuukausittaiset klubit ovat jatkossakin maksuttomia, ja Kevätjuhlan kaltaisia isompia tilaisuuksia saatetaan järjestää jossain vaiheessa uudelleen. Päätöksiä ei kuitenkaan vielä ole. ? Turun Sanomat on järjestänyt kohta kahden vuoden ajan yleisölle maksuttomia kuukausittaisia kirjaklubeja. Turun Sanomien Tuomo Karhun (vas.) ja Jaakko Mikkolan ideana on ollut jalkauttaa toimitus ihmisten pariin ja tehdä kulttuurijournalismista helposti lähestyttävää. Kirjailija-opettaja Niina Repo osallistuu tapahtumien sisältöjen suunnitteluun ja on mukana myös lavakeskusteluissa. Vinkit Keskusteluklubin järjestäminen 1. VAKIINNUTA AIKA JA PAIKKA Yleisö löytää paikalle parhaiten, kun tapahtuma järjestetään säännöllisesti tietyssä paikassa tiettyyn aikaan. Vakiintunut tila helpottaa myös esimerkiksi teknisten asioiden sujuvuutta. 2. PIDÄ KYNNYKSET MATALALLA Klubia järjestettäessä on otettava huomioon lukuisia asioita, esimerkiksi esteetön pääsy tilaan. Turun Sanomat sai yhdenvertaisuusja tasa-arvolautakunnalta 5 000 euron uhkasakon, kun se ei epähuomiossa ollut varmistanut, pääseekö baarissa järjestettyihin keskustelutilaisuuksiin myös painavalla sähköpyörätuolilla. 3. TEE TAUSTATYÖT HUOLELLA Lavalla yleisön edessä oleminen voi olla kirjoittavalle toimittajalle jännittävä paikka, sillä tiedon puutteet paljastuvat herkemmin kuin lehtijutuissa. Siksi live-esiintymiseen on valmistauduttava erityisen huolellisesti. Lähteet: Turun Sanomien Jaakko Mikkola ja Tuomo Karhu ” Vähä vähältä rakentuu sisältöpankki, joka voi osaltaan laskea kynnystä lehden tilaukseen.” Turun Sanomien kirjatapahtumat ovat vetäneet tänä vuonna paikalle keskimäärin parisataa ihmistä kerralla.
• PALSTAT SuomenLehdistö 5/2019 17 KAKSI TÄRKEINTÄ lehtijuttua, jotka digitilaaja lukee, ovat ensimmäinen ja viimeinen. Ensin satunnaislukijan pitää löytää niin hyviä artikkeleita, että hän muuttuu maksavaksi asiakkaaksi. Vähintään yhtä tärkeää on, että tilausinnon loppuessa hänelle tarjotaan hyviä syitä pitää tilaus voimassa. Syy on sama kuin paperitilausten aikaan: on paljon helpompaa säilyttää vanha asiakas kuin hankkia uusi. Digimaailma vain tarjoaa enemmän työkaluja, joilla vakuuttaa lukija tilauksen hyödyllisyydestä juuri silloin, kun hän on lopettamassa. MONET TILAAJIEN säilyttämiseen liittyvistä keinoista ovat oikeastaan enemmän bisnespuolen kuin toimitusten huolia. Yksi tapa on tehdä lopettamisesta helppoa, mutta silti muistuttaa tilauksen hyvistä puolista. Esimerkiksi norjalainen mediakonserni Schibsted ohjaa käyttäjät sivulle, jossa heille tarjotaan vaihtoehtoja tilauksen lopettamiselle. Tilauksen voi keskeyttää väliaikaisesti tai vaihtaa toiseen lehteen. Jos käyttäjä kuitenkin valitsee tilauksen päättämisen, Schibstedin järjestelmä kertoo hänestä kertyneiden tietojen perusteella, miksi tilausta ei kannattaisi lopettaa, sekä esittelee erilaisia tarjouksia. Tilauksen päättäneille lähtee vielä myöhemmin sähköpostiviesti, jossa päätoimittaja pahoittelee tilannetta ja tarjoaa mahdollisuuden jatkaa tilausta yhdellä napinpainalluksella. Yksinkertaisemmatkin keinot toimivat. New York Timesin ja Washington Postin tapaiset lehdet myyvät digitilauksia muutenkin edullisesti, mutta jos tilauksen peruu, saa pian niin halvan tarjouksen, ettei hinta enää voi olla kynnyskysymys. Timesista maksan tällä hetkellä euron viikossa ja Postista euron puolessa vuodessa. Financial Times uudisti vuonna 2016 nettisivunsa, jotta ne toimisivat nopeammin. Mitä hitaammat sivut, sitä vähemmän juttuja luettiin, ja siten tilausten perumisen riski kasvoi. KAIKKIEN KANNALTA olisi tietysti fiksumpaa, jos lukijat eivät ikinä hakeutuisi peruuta tilaus -sivulle. Wall Street Journalissa on huomattu, että uudet tilaajat on saatava vakuutettua lehden arvosta sadan ensimmäisen päivän aikana. (Dagens Nyheterissä puhutaan 4–6 kuukaudesta.) Jos lukijat eivät tuona aikana ole seuranneet lehden sisältöjä, eivät he luultavasti tee sitä myöhemminkään. Toistuva ja säännöllinen lehden lukeminen kun on vahva ennuste tilauksen uusimiselle. Niinpä Wall Street Journal lähettää uusille lukijoille sadan päivän ajan sähköposteja, joissa kerrotaan juttutarjonnasta. Ja koska vain yhteen kanavaan tukeutuminen ei ole viisasta, myös nettisivuille lisättiin palikoita, jotka muistuttavat tilaajaeduista – niihin törmäävät nekin lukijat, jotka eivät avaa sähköpostejaan. Brittiläinen Times testasi yhdeksän kuukauden ajan, mitä tapahtuu, jos tekoälyn annetaan personoida uutiskirjeiden sisältö ja lähetysajat lukijoiden mieltymysten mukaisesti. Tilausten peruminen puolittui verrokkiryhmään verrattuna. Tulokset paranivat etenkin sellaisten tilaajien joukossa, jotka lukivat lehteä kaikkein vähiten eli olivat todennäköisimpiä tilauksen perujia. Samantapaisia edistysaskeleita saavutti myös kanadalainen Globe and Mail, joka tavoitteli epäaktiivisia lukijoita sähköpostitse. KYSEESSÄ ON eräänlainen Kultakutri-ongelma. Muistatte sadun, jossa ensin puuro oli liian kuumaa, sitten liian kylmää ja vasta lopulta sopivan lämpöistä. Ratkaisu lukijoiden säilyttämiseen ei siis ole tuputtaa heille jok’ikistä juttua. Economistissa on todettu, että kiinnostavien sisältöjen yletön määrä oli yksi tärkeimmistä syistä tilausten lopettamiselle. Kaikkein ristiriitaisin huomio tulee Northwestern Universityn tutkijoilta, jotka analysoivat kolmen amerikkalaislehden anonymisoitua tilaajadataa. He huomasivat, etteivät luettujen juttujen lukumäärä ja lukemiseen käytetty aika vaikuttaneet tilauksen perumisen todennäköisyyteen. Toisin sanottuna ahkera lukija saattoi olla ihan yhtä herkkä lopettaja kuin laiska lukija. ? Älä mee! ko pi oi tä m ä Ulkomaiset lehdet ovat kehittäneet monia tapoja pitää lukija tilaajana. Lopettamista harkitsevalle tarjotaan esimerkiksi superalennuksia. Olli Sulopuisto on helsinkiläinen vapaa toimittaja, podcastaaja ja nörtti. olli@nonfiktio.fi HANNA SAKARA 1 Ensimmäiset kuukaudet ovat uuden lukijan herkkyyskautta, jonka aikana häntä on hyvä muistuttaa lehden hyvistä jutuista tiuhaan. 2 Erityisesti kannattaa tavoitella sellaisia tilaajia, jotka eivät ole kaikkein innokkaimpia lukijoita. 3 Jos kaikki muu pettää, voisiko digitilaajalle tarjota roimaa alennusta ja muistuttaa samalla, mikä tilauksen normaalihinta on? 3 pointtia
• PALSTAT 18 SuomenLehdistö 5/2019 RIKOKSEN TUNNUSMERKIT täyttävästä vihapuheesta tehdyt rikosilmoitukset ovat lisääntyneet. Vihapuheeseen liittyviä tapauksia käsitellään myös tuomioistuimissa aiempaa enemmän. Vaikka vain osa vihapuheesta on rangaistavaa, sen kohteeksi joutuvat toimittajat eivät saisi turtua hyökkäyksiin. Vakavasta vihapuheesta pitäisi aina ilmoittaa poliisille, joka muodostaa ilmoitusten perusteella tilannekuvan ilmiön laajuudesta. Oikeusministeriö on julkaissut journalisteille ja heidän esimiehilleen käytännön oppaan, jossa kerrotaan konkreettisesti, miten vihapuheen kohteeksi joutuvan pitäisi toimia. Vihapuhe on vaarallista, koska sen tarkoitus on vaimentaa yhteiskunnallista keskustelua, mikä uhkaa koko demokraattisen yhteiskunnan toimintaa. Demokratia ei voi toteutua ympäristössä, joka ei mahdollista journalistien ja kansalaisten vapaata yhteiskunnallista keskustelua. Onkin melkoinen paradoksi, että vihakampanjoiden yllyttäjät vetoavat oikeuteensa käyttää omaa sananvapauttaan, vaikka toiminnan tarkoitus olisi pelon ja uhan ilmapiiriä lietsomalla rajoittaa muiden sananvapautta. Oikeudessa linjataan käytännössä sananvapauden ja rangaistavan vihapuheen rajaa, eivätkä rikolliset vihanpurkaukset nauti sananvapauden suojaa. VIHAKAMPANJAT ALKAVAT yleensä ”maalittamisella”. Joku tai jotkut yllyttävät ihmisiä vihapuheen kohteeksi valitun journalistin kimppuun, mutta kun myllytys alkaa, yllyttäjä vetäytyy usein itse sivuun. Maalittamisesta on syytetty aktivistien lisäksi joitakin poliitikkoja. Kun vihaposti alkaa tukkia toimittajan sähköpostia, pitää asiasta kertoa ensimmäisenä omalle esimiehelle. Vaikka solvausja uhkailuviesteistä tekisi mieli päästä eroon mahdollisimman pian, on tärkeää tallentaa koko vihapuhetta sisältävä aineisto esimerkiksi kuvakaappauksina. Vihaviestintä voi olla tekstien lisäksi muun muassa puhetta, kuvia, symboleja, musiikkia tai piirroksia. Mikäli omaan itseen kohdistuvaa vihapuhetta on julkisella sivustolla, kannattaa pyytää sivuston ylläpitäjää poistamaan viestit. Omien sometilien salasanojen vahvuus ja yksityisyysasetukset kannattaa varmistaa. Omien henkilötietojen luovutuksen voi kieltää väestötietojärjestelmästä ja salata henkilökohtaisen puhelinnumeron. Vakavissa tapauksissa uhkaaville henkilöille voi hakea myös lähestymiskieltoa. VIHAPUHEEN KOHTEEKSI joutuneen toimittajan esimiehen on tärkeää osata ohjata toimittaja tarvittavan tuen piiriin. Esimiehen pitää huolehtia, että työntekijät tuntevat toimintaohjeet vihapuheja häirintätilanteissa. Työntekijällä on oikeus tietää, mihin toimiin esimies ryhtyy, kun hänelle on kerrottu vihapuheesta. Rikosilmoituksen voi tehdä myös työnantaja, mutta asianomistajarikoksissa uhrin täytyy olla mukana prosessissa. Myös työnantaja voi olla vihakampanjoiden asianomistaja, mikäli yritykselle on aiheutunut vahinkoa esimerkiksi sähköpostihyökkäysten, sairauslomien tai työntekijöiden turvaamisja tukitoimien vuoksi. Vihapuhetta ei mainita erikseen rikoslaissa, mutta se voi täyttää rikoksen tunnusmerkistön olemalla esimerkiksi laiton uhkaus, kunnianloukkaus, vainoaminen, yksityiselämää loukkaavan tiedon levittäminen tai kiihottaminen kansanryhmää vastaan. Vihapuhe voi olla myös yhdenvertaisuuslaissa tai tasa-arvolaissa kiellettyä häirintää tai julkista kehottamista rikokseen. Vihamotiivi voi toimia rangaistuksen koventamisperusteena. te or ia & kä yt än tö Teoria väittää: Oikeusministeriön mukaan journalistien on tärkeää ilmoittaa poliisille vihapuheen tai -kampanjan kohteeksi joutumisesta. Kaikki vihaposti on hyvä tallettaa. Vihapuheeseen ei saa tottua Julkaisija: Oikeusministeriö. Julkaisu: Journalistit ja vihapuhe, 2019. https:// journalistiliitto.fi/ wp-content/uploads/2019/06/Journalistit-ja-vihapuhe-1.pdf. Sisältö: Toimittajille ja heidän esimiehilleen suunnattu opas siitä, miten vihapuheen kohteeksi jouduttuaan kannattaa toimia. Tekijä: Tuomas Muraja. Kokemus: Freelancetoimittaja vuodesta 2013, kirjoittanut mm. The Guardianiin, Le Figaroon, Imageen ja Helsingin Sanomiin. Faktabaarin vastaava toimittaja ja perustajajäsen 2014–2017. Aiemmin Turun Sanomien ulkomaantoimituksen vastaava 2011– 2013, EU-kirjeenvaihtaja 2007–2011 ja ulkomaantoimittaja 2002–2006. Julkaissut neljä tietokirjaa sekä saanut Bonnierin Suuren journalistipalkinnon Faktabaarin työryhmässä. Filosofian maisteri, ranskan kielen kääntäminen ja tulkkaus. Fakta Fakta Kirjoittaja Panu Uotila on journalistiikan yliopistonopettaja Jyväskylän yliopiston kielija viestintätieteiden laitoksella. panu.uotila@jyu.fi Käytäntö vastaa: Vihapuhe pitäisi lisätä omana nimikkeenään lakiin, jotta demokratian edellyttämä sananvapaus voi toteutua. Osa toimittajista välttelee räjähdysherkkiä aiheita. Vapaa toimittaja Tuomas Muraja, olet joutunut toimittajana vihapuheen kohteeksi sekä työskennellyt ministeriöiden asettamassa vihapuhetyöryhmässä etsimässä keinoja vihapuheen kitkemiseksi. Millaisia kohtaamasi vihakampanjat ovat käytännössä olleet? – Maalittaminen on yleinen keino, eli aktivisti kirjoittaa esimerkiksi ”tapahtuisiko tuolle Murajalle jotain, jos sille vähän Twittuilisi”. Eli yllytetään keskustelufoorumeilla spämmäämään niin, että sähköposti, Facebook ja Twitter tukkeutuvat. – Sähköpostin täyttyminen hidastaa ja vaikeuttaa työntekoa, kun tärkeät viestit hukkuvat spämmiin. Onko vihakampanjoista ollut muuta haittaa kuin somekanavien tukkeutuminen? – Vuonna 2015 jouduin identiteettivarkauden kohteeksi. Sähköpostini tiedoilla oli lähetetty lehtien toimituksiin viestejä, joissa haukuttiin ihmisiä minun nimissäni. Millaiset juttuaiheet ja näkökulmat todennäköisimmin laukaisevat vihakampanjan? – Varmimmat aiheet ovat maahanmuutto ja Venäjä. Aiemmin myös susien metsästys, äitiys, rokotukset ja humpuukihoidot. – Yleensä samat aktiiviset tyypit ovat maahanmuuttovastaisuuden lisäksi rokotuksen salaliittoteoreetikkoja sekä homofoobikkoja, eli vihaviestijöillä on koko mielipiteiden viuhka käytössään. Miten voi erottaa sananvapauden suojaaman vihaisen puheen vihapuheesta? – Sananvapauden raja menee rikoksen tunnusmerkkien täyttymisessä. Kun ilmaisussa on kyse esimerkiksi kunnianloukkauksesta tai kiihottamisesta kansanryhmää kohtaan, se ei kuulu enää sananvapauteen. Toimiiko nykyinen lainsäädäntö vihapuheen kitkemisessä? – Lain toteutumisessa on se ongelma, että näissä asioissa esitutkintakynnys on niin korkealla, että tapauksia lähdetään harvoin viemään eteenpäin. Pitäisikö vihapuhe lisätä omana nimikkeenään rikoslakiin, jotta siihen voitaisiin puuttua paremmin? – Ehdottomasti kyllä, eikä tällä asialla ole mitään tekemistä sananvapauden kanssa. Oikeusministeriön oppaan mukaan on erittäin tärkeää, että vihapuheesta ilmoitetaan poliisille. Onko poliisille ilmoittamisesta ollut sinulle mitään konkreettista hyötyä? – Ei siitä mitään apua ole ollut, koska mitään ei ole tapahtunut eikä asiaani ole sen kummemmin tutkittu. Poliisi totesi, että ei jatka esitutkintaa, koska ei tiedä, kuka tekstien takana on. – Kyllä ilmoitus kannattaa mielestäni silti joka kerta tehdä, koska siitä jää poliisille merkintä, jota voidaan käyttää tarvittaessa myöhemmin todisteena. Vihapuheen ja -kampanjoiden tarkoitus on vaimentaa yhteiskunnallista keskustelua. Tunnetko toimittajia, jotka pelkäävät tai välttävät tiettyihin asioihin puuttumista? – Kyllä. Minulle on useampi toimittaja ja tutkija sanonut, että ei halua kirjoittaa tietyistä aiheista, ja se on aivan ymmärrettävää. Asiaan vaikuttaa myös sukupuoli, koska naisia kohtaan ollaan paljon rajumpia. Onko vihapuheen kohteeksi joutuminen vaikuttanut omaan toimintaasi? – En ole todellakaan ajatellut, että valikoisin aiheita tällä perusteella, vaikka tiedän, että joistain aiheista käydään herkemmin päälle. Olen tullut tähän ammattiin sen vuoksi, että suita ei suljeta, vaan niitä avataan. ?
• PALSTAT SuomenLehdistö 5/2019 19 Hesari otti tietoisen riskin TUTKIMUS: Joulukuussa 2017 suomalaisia kuohutti Helsingin Sanomien artikkeli, jossa lehti kertoi Puolustusvoimien Viestikoekeskuksen toiminnasta. Artikkelin lähteenä oli käytetty salaisiksi leimattuja asiakirjoja, ja lehteä syytettiin pahimmillaan jopa maanpetoksellisesta toiminnasta. Sananvapauden ja valtiosalaisuuksien suhdetta ovat ruotineet myös akateemiset tutkijat. Media & Viestintä -lehdessä julkaistussa artikkelissa Heikki Heikkilä, Matti Kortesoja ja Risto Kunelius analysoivat HS:n artikkelin ilmestymisen jälkeen käytyä verkkokeskustelua. Tutkijoiden mielestä jutun julkaisussa ja sen jälkipuinnissa on kaikuja kansainvälisestä suuntauksesta, jossa konservatiiviset julkaisut eivät katso tietovuotoja hyvällä, mutta liberaaleissa viestimissä niihin suhtaudutaan suopeammin. Tässä katsannossa Helsingin Sanomat asettuu liberaaliin porukkaan. Tutkijoiden mukaan Hesari otti jutun julkaistessaan tietoisen riskin koetellessaan riippumattomuuttaan kansallisen turvallisuuden ytimessä. ”Viestikoekeskus-juttu oli lehden näkökulmasta tietoinen journalistinen interventio, jonka tarkoituksena oli politisoida jo vuosikausia virkamiesvalmistelussa edennyttä tiedustelulakien valmistelua.” Janne Arola > Heikki Heikkila?, Matti Kortesoja & Risto Kunelius: Lyhyt matka epa?isa?nmaallisuuteen – Valtion ja median suhteet HS:n tietovuotoa koskevassa keskustelussa https://bit.ly/2GOSZOR Dynaamisuutta maksumuureihin TUTKIMUS: Sisällön tuottaminen ja jakelu ilman vaikutusten mittaamista on kuin lentämistä ilman korkeusmittaria ja kompassia. Näin sanoo Michael Leitner, joka on Reutersinstituutille tekemässään tutkimuksessa selvittänyt, miten mediayhtiöt hyödyntävät dataa saadakseen digitilaajia ja pitääkseen heidät tilaajina. Leitnerin tutkimus keskittyy dynaamiseen maksumuuriin, josta on tullut suosittu ainakin joissakin suurissa mediataloissa maailmalla. Kyse on maksumuurimallista, joka tarjoaa automatiikan avulla käyttäjille yksilöllisiä tilausratkaisuja sen perusteella, miten he selailevat median verkkosivuja. Leitner huomauttaa, että dynaamiset maksumuurit ovat ennen kaikkea suurimpien ja varakkaimpien mediayhtiöiden työkaluja. Datamallien seuranta nimittäin vaatii jatkuvaa huomiota ja osaavia työntekijöitä, ja siksi dynaamisen maksumuurin kehittäminen voi olla pienille ja keskisuurille yrityksille turhan kova panostus. Yksi kiintoisa havainto tutkimuksessa on sekin, että moni mediayhtiö pystyy jo nyt datan perusteella siivilöimään ne tilaajat, jotka ovat aikeissa lopettaa tilauksensa. Ongelma on, että mediataloilla ei ole vielä kovin toimivia keinoja saada heitä toisiin aatoksiin. ”Yhteyden ottaminen vain vähän sitoutuneisiin tilaajiin saattaa johtaa jopa negatiivisiin vaikutuksiin, koska muistutus tilauksen olemassaolosta voi johtaa sen peruuttamiseen”, Leitner kuvaa. Janne Arola > Michael Leitner: How media companies use data to sign up digital subscribers (and keep them) https://bit.ly/2YqlIUV Sanomalehti nuortenkin aamupalapöydässä TUTKIMUS: Ei ole yllätys, että puhelin on lasten ja nuorten tärkein mediaväline ja WhatsApp ja YouTube tärkeimmät mediankäyttökanavat. Aikakausmedian kesäkuussa julkaisemassa mediankäyttötutkimuksessa hauska yksityiskohta on se, että sanomalehteä lukevat nuoret lukevat sitä usein samaan tapaan kuin vanhempansa: aamupalapöydässä. Tutkimuksen perusteella sanomalehti on nuorten keskuudessa jopa suosituin ”aamulla ensimmäiseksi” käytettävä media. Totuuden nimissä kuitenkin mainittakoon, että tutkimuksen perusteella suomalaisnuorista noin 18 prosenttia lukee sanomalehtiä edes joskus, kun esimerkiksi YouTubea käyttää jopa 92 prosenttia. Tutkimukseen haastateltiin huhti–toukokuussa yli 500:aa 7–15-vuotiasta suomalaisnuorta vanhempineen. Siitä selviää myös esimerkiksi se, että vielä alakouluikäisillä median käyttö tapahtuu useimmiten tiettyinä hetkinä päivästä vanhempien valvonnassa, kun taas yläkouluikäisillä käyttö on jatkuvaa virtaa aamuvarhaisesta iltamyöhään. Janne Arola > Aikakausmedia: Lasten ja nuorten mediapa?iva? – Tutkimus 7–15-vuotiaiden medianka?ytösta? https://bit.ly/2TfDrsw ” Suomessa ollaan vasta havahtumassa siihen, että meillä on paljon monimuotoisempia yleisöjä kuin on kuviteltu. Näiden ryhmien profiloinnin pitäisi tuottaa voittoa suomalaiselle kulttuuribisnekselle eikä kilahtaa vaikkapa Amazonin taskuun.” Pauli Kopu kirjassaan Media television jälkeen – Tutkimusmatka tarinoiden tulevaisuuteen (Into) tu tk im us no st o ki rj at ie to ELI NA RA JA LA
• 20 SuomenLehdistö 5/2019 Mediat ovat Facebook-riippuvaisia m ai lla & ha lm ei lla Facebookista tykätään uutisoida negatiivisesti. Samaan aikaan lehtien tilaajamäärien kasvu on Facebookin varassa. Riippuvuus uhkaa vain syventyä. Kirjoittaja Jani Halme on mediatoimisto ToinenPHD:n luova johtaja ja digitoimisto Kuubin osakas. jani.halme@ toinenphd.com H AN N A SA KA RA PALSTAT SUHTAUDUN HYVIN ristiriitaisesti Facebookiin. Niin palveluun kuin yhtiöön. Vaan eipä tämä näytä käyttööni juuri vaikuttavan. On täysin mahdotonta kuvitella elämää ilman Facebookia. Ystävien kuulumisten lukeminen ja elämäniloisten valokuvien katseleminen on kerta kaikkiaan liian ilahduttavaa. Suljetut ryhmät ne vasta mahtavia ovatkin. Long Playn suljetussa ryhmässä käydään erittäin korkealuokkaista keskustelua journalismista. Kertomusten vaarat -ryhmässä perataan tarinallisen journalismin ja markkinoinnin esimerkkitapauksia niin häpeilemättömän kurttuotsaisesti, että sen oppija viihdearvo on korvaamaton. Oma Facebook-riippuvuuteni ärsyttää minua suuresti. Tunnista ja päivästä ja vuodesta toiseen skrollailen ruutua varsin tyytyväisenä, vaikka en ole hyötysuhteesta laisinkaan varma. Tuntuu pahalta olla kyvytön oman somekäytön edessä. Viime kesänä jouduin turvautumaan ensimmäistä kertaa elämässäni ulkopuoliseen apuun mediankäytön määrän suhteen. Kytkin vihdoin päälle kännykkäni Ruutuaikasovelluksen. Sen avulla rajoitin omaa somekäyttöäni tuntiin per päivä. YHTIÖNÄ FACEBOOKISSA minua ärsyttää sen yhteiskuntavastuuttomuus. Aivan kuten muillakin globaaleilla jättiläisillä sotefirmoista alkaen, on Facebookilla veronkierto verissä. Kun suomalainen yritys ostaa Facebookilta mainosaikaa, tulee lasku Irlannista, tarkemmin sanottuna Dublinin Grand Canal Street 4:stä. Facebook toimii näin, koska Irlannissa on keveämpi verotus. Suomesta kerätyt voitot kelpaavat, mutta siitä ei haluta suin surminkaan maksaa veroa. Yhtiö voisi halutessaan toimia toisinkin. Toki on hyvä muistaa, että Facebookin ansiosta myös Suomeen syntyy uudenlaisia työpaikkoja, jotka kerryttävät kansantaloutta. JOS MINUN suhteeni Facebookiin on ristiriitainen, niin on se sitä uutismediallekin. Toimituksissa näkökulma näyttää lähtökohtaisesti olevan negatiivinen. Tietovuodot, jättisakot, valeuutiset ja huoli kryptovaluutta librasta. Siinä suurimpien suomalaismedioiden keskeiset Facebook-teemat tänä vuonna. Samaan aikaan samojen uutismedioiden liiketoiminta on erittäin riippuvaista Facebookista. Suurimmat sanomalehdet ovat Suomessa ulkoistaneet lähes koko uusasiakashankintansa maailman suurimmalle somefirmalle. Uutismedian tulevaisuus kun on digitaalisten tilausten kasvun varassa. Tuo kasvu vastaavasti perustuu timantti-, tähtija avainjuttujen eli vain tilaajien luettavissa olevien sisältöjen kautta tapahtuvaan levikkimarkkinointiin. Joka tapahtuu lähes puhtaasti juuri Facebookissa. Uutismedioiden iloisten digitilausuutisten taustalla on poikkeuksetta investoinnit juuri Facebookin yhä aktiivisempaan ja parempaan hyödyntämiseen. Medioiden oma orgaaninen digiliikenne ei riitä mitenkään levikin kasvattamiseen. UUTISMEDIOIDEN LIIKETOIMINNAN Facebook-riippuvuus saattaa jopa kasvaa tulevaisuudessa. Yhtiön viime kesänä julkistaman kryptovaluutta libran on tarkoitus tehdä nettimaksamisesta äärimmäisen edullista ja sujuvaa. Lohkoketjuun perustuva libra saattaa olla myös ratkaiseva palanen medioiden artikkelikohtaisessa mikromaksamisessa. Rahankäytöstä lupaillaan tulevan yhtä helppoa kuin emojin lähettämisestä. Yhden rengin varaan uusasiakashankintaa ja maksuliikennettä ei kannata mielestäni laskea. Katseet kääntyvät suomalaisten mediatalojen yhteiseen tunnistautumispalvelu Mediatiliin. Toivottavasti se valmistuu pian ja siihen tulisi heti perään maksuominaisuus. Mikä tahansa uudistus on tervetullut. Tunnuslukulappujen tai 16-numeroisen luottokorttimaksamisen varassa juttukohtainen mikromaksaminen ei yleisty ikinä. ? Yhtiönä Facebookissa minua ärsyttää sen yhteiskuntavastuuttomuus.
• PALSTAT SuomenLehdistö 5/2019 21 VERKKOUUTISET Julkisen sanan neuvoston langettava päätös olennaista asiavirhettä ja yleisön tuottamaa aineistoa koskevassa asiassa. Lehti julkaisi mielipidekirjoituksen, jossa oli olennainen asiavirhe, jota lehti ei korjannut saatuaan siitä tiedon. Kantelu 9.4.2019 Kantelu kohdistuu Verkkouutisten 6.3.2019 julkaisemaan blogikirjoitukseen ”Punavihreä valtamedia”. Kantelun mukaan kirjoituksen ingressissä väitetään, että ”Ylen ja Hesarin toimittajista on kaksi kolmasosaa vasemmistolaisia ja vihreitä”, mutta kirjoituksesta ei käy lainkaan ilmi, mihin tieto perustuu. Kirjoituksessa ainoastaan viitataan tarkemmin määrittelemättömään tutkimukseen, kun siinä väitetään, että ”tutkittu fakta on, että nämä juuri valmistuneet toimittajat ovat vasemmistolaisia ja vihreitä 70 – 80-prosenttisesti”, mutta ei perustella, kuinka tästä voidaan johtaa ingressin väite. Kantelija kertoo pyytäneensä lehdeltä virheen korjaamista ja on liittänyt toimitukselle lähettämänsä sähköpostiviestin kanteluunsa. Kantelun mukaan kirjoituksesta ei myöskään käy riittävästi ilmi, että se olisi juttutyypiltään mielipidekirjoitus. Verkkouutisten vastaus 10.6.2019 Verkkouutisten päätoimittaja Alberto Claramuntin vastaus kuuluu kokonaisuudessaan seuraavasti: ”Verkkouutisilla on toimituksen ulkopuolisia blogisteja yli 70. Heille perustetaan oma blogitili. He kirjoittavat säännöllisesti ja itsenäisesti omakohtaisia yhteiskunnallisia kirjoituksia. Blogisteina on päättäjiä ja yhteiskunnallisesti valveutuneita tavallisia kansalaisia. Tuotokset ovat kirjoittajansa näköisiä mielipidekirjoituksia. Ne siis eroavat jo tyyliltään Verkkouutisten uutisaineistosta hyvin selvällä tavalla. Sen takia kirjoitukset on sijoitettu omaan blogiosastoonsa, joka on erillinen osa ja löydettävissä Verkkouutisten etusivulta yläpalkista. Myös Verkkouutisten toimittajat bloggaavat, mutta kirjoittajan henkilötiedoista lukija näkee heti, onko kyseessä vieraileva kirjoittaja vai toimituksen oma blogisti. Teemme, kuten Uusi Suomi, blogeista joskus uutisnostoja. Ne ovat osa toimituksellista prosessia – uutisia, jotka perustuvat vaikkapa yhteiskunnallisesti merkittävässä asemaassa olevan bloggaajan kirjoitukseen. Kantelun kohteena oleva blogi jäi tietenkin ilman uutisnostoa – se oli puhtaasti hänen oma mielipidekirjoituksensa. Tästä uutisnoston ja blogin välisestä erosta on myös Uuden Suomen päätoimittaja luonnehtinut vastauksessaan JSN:lle (Vapauttava 4408/IL/10). Blogit voivat olla luonteeltaan ironisia ja viiltäviäkin yhteiskunnallisia analyysejä, ja niistä kirjoittajan mielipiteiden ja arvojen tuleekin näkyä. Kantelun kohteena oleva ex-maanviljelijän blogi on hänen näköisensä tuotos, joka pureutuu yhteen yhteiskunnalliseen vallankäyttäjätahoon, toimittajiin eli näkyvään ammattikuntaan. Kirjoittaja ei esimerkiksi nimeä ketään erikseen vaan puhuu yleisesti ammattikunnasta. Toimituksen ulkopuoliset bloggaajat ovat Verkkouutisten mielipidekirjoittajia. Heidän tuleekin antaa persoonallinen panoksensa yhteiskunnalliseen keskusteluun. Kantelun kohteena oleva blogi ei ole millään muotoa asiaton, vaikka onkin asenteellinen. Kantelun kohteena oleva blogi on siis verkkolehden mielipidekirjoitus, joka on sijoitettu eri osastoon kuin uutisaineisto. Luotamme siihen, mitä JSN on itse sanonut blogeista. Suora sitaatti päätöksestä 5787/AL/15: ”Blogit ovat uusi ja yhä suuntaansa hakeva ilmaisumuoto. Neuvosto rinnastaa ne mielipideaineistoon, jossa kirjoittajilla on suhteellisen vapaat kädet ilmaista käsityksiään ja kirjoittaa myös hyvin henkilökohtaisista asioista.” Ratkaisu 18.6.2019 JO 8: Journalistin velvollisuus on pyrkiä totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen. JO 11: Yleisön on voitava erottaa tosiasiat mielipiteistä ja sepitteellisestä aineistosta. Myöskään kuvaa tai ääntä ei saa käyttää harhaanjohtavasti. JO 15: Otsikoille, ingresseille, kansija kuvateksteille, myyntijulisteille ja muille esittelyille on löydyttävä sisällöstä kate. JO 20: Olennainen asiavirhe on korjattava viipymättä ja niin, että se tavoittaa mahdollisimman kattavasti virheellistä tietoa saaneen yleisön. Korjaus on julkaistava sekä tiedotusvälineen toimituksellisilla verkkosivuilla että julkaisussa tai kanavassa, jossa virhe on alun perin ollut. Journalistin ohjeiden liite: Yleisön tuottama aineisto tiedotusvälineiden verkkosivuilla, kohta 5. Verkkouutiset julkaisi mielipidekirjoituksen, jossa kirjoittaja esitti näkemyksiään median puolueellisuudesta. Kirjoittaja väitti, että kaksi kolmasosaa Ylen ja Helsingin Sanomien toimittajista on vasemmistolaisia ja vihreitä ja perusteli väitettään sillä, että tutkittu fakta olisi, että juuri valmistuneet toimittajat ovat vasemmistolaisia ja vihreitä 70–80-prosenttisesti. Julkisen sanan neuvosto toteaa, että tiedotusvälineiden julkaisemat blogit ja muut mielipidekirjoitukset ovat lähtökohtaisesti toimituksellista aineistoa, jonka tulee noudattaa Journalistin ohjeita kaikilta osin. Mikäli tiedotusväline julkaisee yleisön tuottamaa aineistoa, Journalistin ohjeiden liite edellyttää, että toimituksellisen aineiston ja yleisölle varattujen palstojen raja pidetään selvänä tiedotusvälineen verkkosivuilla. Kantelun kohteena oleva mielipidekirjoitus oli julkaistu osastossa, jota ei ollut eroteltu mitenkään lehden muusta toimituksellisesta aineistosta, joten neuvosto tulkitsee myös sen olevan toimituksellista aineistoa. Neuvosto toteaa, että jutusta kävi riittävästi ilmi, että kyseessä oli mielipidekirjoitus eikä uutisjuttu ja jutun ingressi vastasi sen sisältöä. Olennaiset asiavirheet tulee kuitenkin korjata myös mielipidekirjoituksista. Tässä tapauksessa lehti esitti varmana tietona kiistanalaisen väitteen, jota se perusteli ainoastaan tutkimuksella, joka käsitteli eri kohderyhmää kuin mihin väitteellä viitattiin. Tämä oli olennainen asiavirhe, joka lehden olisi pitänyt korjata saatuaan siitä tiedon. Lehti ei kuitenkaan korjannut kirjoitusta, eikä se perustellut ratkaisuaan kantelijalle tai neuvostolle. Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Verkkouutiset on rikkonut Journalistin ohjeiden kohtia 8, 11 ja 20 ja antaa sille huomautuksen. Ratkaisun tekivät: Elina Grundström (pj), Taina Roth, Lauri Haapanen, Antti Kokkonen, Riitta Korhonen, Pentti Mäkinen, Ulla Virranniemi, Heli Parikka, Hannele Peltonen, Ismo Siikaluoma, Maria Swanljung ja Tuomas Rantanen. JOURNALISTI Julkisen sanan neuvoston vapauttava päätös oikeudenkäyntiin vaikuttamista koskevassa asiassa. Lehti julkaisi verkkosivuillaan päätoimittajansa kommentin, joka kritisoi käräjäoikeudessa käsiteltävää kunnianloukkaussyytettä. Jutussa ei pyritty asiattomasti vaikuttamaan tuomioistuimen ratkaisuihin eikä ennakoimaan syyllisyyttä. Kantelu 2.4.2019 Kantelu kohdistuu Journalistin verkkosivuillaan 20.3.2019 julkaisemaan kommenttijuttuun ”Saako journalisti kutsua ihmistä rasistiksi?” Kantelun mukaan jutussa on rikottu Journalistin ohjetta 35, jonka mukaan oikeudenkäynnin aikana ei pidä asiattomasti pyrkiä vaikuttamaan tuomioistuimen ratkaisuihin eikä ottaa ennakolta kantaa syyllisyyteen. Kantelijan mielestä Journalisti on selvästi ottanut kantaa syytetyn syyttömyyden puolesta muun muassa vastatessaan myönteisesti kysymykseen, saako journalisti sanoa ihmistä rasistiksi, ja todetessaan, ettei rikosta ole tapahtunut, koska asianomistaja ei todellisuudessa koe kunniaansa loukatun. Kantelijan mukaan toimittajan pitäisi odottaa käräjäoikeuden päätöstä ennen kuin näin voisi lausua. Kantelun mukaan toimittaja myös esittää vahvasti, että syytetty on syytön kirjoittaessaan, että jos henkilö kutsuu itse itseään rasistiksi ja käyttäytyy rasistisesti, hänen kutsumisensa rasistiksi ei voi loukata hänen kunniaansa. Journalistin vastaus 16.5.2019 Journalistin päätoimittajan Maria Petterssonin mukaan kantelun kohteena oleva juttu tarkastelee lehdistönvapauden, sananvapauden ja toimittajien ammattikunnan kannalta erittäin tärkeää oikeustapausta, jota Journalisti-lehdellä oli ammattikunnan lehtenä velvollisuus käsitellä. Päätoimittajan mukaan kyseessä on kommenttikirjoitus, joka voi sisältää tavallista kärjekkäämpiä ja poleemisempia huomioita ja mielipiteitä. Näin erityisesti, jos kyseessä on asianomistajan kaltainen julkisuuden henkilö ja vallankäyttäjä. Jutussa käsitellään päätoimittajan mukaan ajankohtaista oikeustapausta esimerkkinä käyttäen yleisellä tasolla sitä, millaisissa tilanteissa media voi tai sen tulee kutsua ihmistä rasistiksi. Kirjoituksessa todetaan muun muassa, että median on ylipäätään uskallettava kutsua rasisteja rasisteiksi. Päätoimittaja toteaa, että asianomistaja on itse sanonut itseään rasistiksi ja todennut, ettei usko kunnianloukkaukseen. Kirjoitus ei suoraan ota kantaa syytetyn syyllisyyteen, vaan siinä käydään läpi, miten asianomistaja on itse itseään luonnehtinut ja miten hänen sanojaan tulisi tulkita. Kirjoituksesta ei päätoimittajan mielestä jää epäselväksi, että oikeudenkäynti on vasta edessä, eikä siinä pyritä asiattomasti vaikuttamaan tuomioistuimen ratkaisuihin. Päätoimittaja toteaa, että sekä Suomen oikeuslaitoksen periaatteiden että lehdistönvapauden kannalta on itsestäänselvää, että tutkintapyyntöjen ja syyttämissekä syyttämättäjättämispäätösten perusteita on voitava kommentoida ja kyseenalaistaa. Ratkaisu 18.6.2019 JO 35: Jos tutkintapyynnöstä, syytteestä tai tuomiosta on julkaistu uutinen, asiaa on mahdollisuuksien mukaan seurattava loppuun saakka. Oikeudenkäynnin aikana ei pidä asiattomasti pyrkiä vaikuttamaan tuomioistuimen ratkaisuihin eikä ottaa ennakolta kantaa syyllisyyteen. Toimittajien ammattilehti Journalisti julkaisi verkkosivuillaan päätoimittajansa kommenttikirjoituksen, joka kritisoi voimakkaasti käräjäoikeudessa myöhemmin samana päivänä käsiteltyä kunnianloukkaussyytettä. Julkisen sanan neuvosto toteaa, että tiedotusvälineen ei pidä asiattomasti pyrkiä vaikuttamaan tuomioistuimen ratkaisuihin eikä ottaa ennakolta kantaa syyllisyyteen. Oikeuslaitoksen toiminnan kriittinen arviointi on kuitenkin sananvapauden käyttämisen ydinaluetta ja yksi journalismin keskeisistä tehtävistä. Tämän vuoksi neuvosto on aiemmissa ratkaisuissaan korostanut, että tiedotusvälineillä on oikeus arvostella lakeja, oikeuden päätöksiä ja rangaistusvaatimuksia. Lisäksi neuvosto on todennut, että tiedotusvälineiden tehtävä on raportoida myös keskeneräisistä oikeustapauksista. Neuvoston aiemmissa ratkaisuissa oikeudenkäynnin kriittistä käsittelemistä ei ole tulkittu asiattomaksi vaikuttamispyrkimykseksi, ellei jutussa ole rikottu myös muita Journalistin ohjeita tai ennakoitu selvästi syyllisyyttä. Tässä tapauksessa juttu käsitteli ajankohtaista, yhteiskunnallisesti merkittävää oikeustapausta, josta yleisöllä oli oikeus vastaanottaa tietoja ja mielipiteitä. Vaikka lehti arvosteli kärjekkäästi oikeudenkäynnin perusteita, jutussa ei ollut sellaisia elementtejä, joilla olisi asiattomasti pyritty vaikuttamaan tuomioistuimen ratkaisuihin ja otettu ennakolta kantaa syyllisyyteen. Juttu käsitteli journalistien kannalta keskeisiä ammattieettisiä kysymyksiä. Kommenttikirjoitus pyrki käsittelemään jutun aiheena ollutta rasisti-saFaktaa ei voi vetää hatusta VERKKOUUTISTEN BLOGISTI väitti, että kaksi kolmasosaa Ylen ja Hesarin toimittajista on vihreitä tai vasemmistolaisia. Kirjoittajan mukaan on tutkittu fakta, että juuri valmistuneet toimittajat ovat 70–80-prosenttisesti vasemmistolaisia tai vihreitä. Kantelija peräsi perusteita väitteelle: kuinka tarkemmin määrittelemättömästä tutkimuksesta voidaan vetää johtopäätös, että mainittujen medioiden toimittajista kaksi kolmesta on punavihreitä? Langettavaan ratkaisuun vaikutti olennainen asiavirhe, puoluekantapäätelmän vetäminen eri kohderyhmää käsittelevästä tutkimuksesta. Asiavirhe olisi pitänyt oikaista, vaikka se oli mielipidekirjoituksessa. Neuvoston mielestä kirjoitus oli selvästi mielipideteksti, mutta se julkaistiin osastossa, jota ei ollut eroteltu julkaisun muusta toimituksellisesta aineistosta. Räväkät kannanotot kyllä miellyttävät lukijaa, mutta tutkimustaustalla ei kannata vakuutella, jos sellaista ei ole, eikä heitellä prosenttilukuja hatusta. Selvä asiavirhe kuuluisi oikaista. Siinä mielessä langettava päätös täältäkin. Kirsi Haapea vs. päätoimittaja Pyhäjärven Sanomat 15 7 Haapean poiminta Palstalla jatkuu keskustelu Julkisen sanan neuvoston kiinnostavasta päätöksestä. Julkisen sanan neuvoston päätöksiä 18.6., 15.5. ja 10.4. Päätöksiä yhteensä 22. JSN Vapauttavat Langettavat
• PALSTAT 22 SuomenLehdistö 5/2019 nan käyttöä yksittäistä oikeustapausta laajemmasta näkökulmasta. Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Journalisti ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa. Ratkaisun tekivät: Antti Kokkonen (varapj), Taina Roth, Lauri Haapanen, Riitta Korhonen, Pentti Mäkinen, Ulla Virranniemi, Heli Parikka, Ismo Siikaluoma ja Maria Swanljung. ILTALEHTI Julkisen sanan neuvoston langettava päätös lainaamista koskevassa asiassa. Lehti julkaisi verkkosivuillaan ja printtilehdessään jutun sekä printtilehden kannessa uutisnoston, jotka perustuivat selvästi toisen tiedotusvälineen skuuppiin. Lähde olisi pitänyt mainita verkkojutun otsikossa sekä printtilehdessä kannessa ja jutun alussa. Kantelu 7.12.2018 Kantelu kohdistuu Iltalehden verkkosivuillaan 29.11.2018 julkaisemaan juttuun ”Anna Abreun kimppuun hyökättiin – tilanteessa useampi henkilö” sekä jutun seuraavan päivän printtilehdessä julkaistuun versioon ”Anna Abreun kimppuun hyökättiin” ja lehden etusivun uutisnostoon ”Risteily – Mies hyökkäsi Anna Abreun kimppuun”. Kantelijoina ovat Seiska ja lehden vastaava päätoimittaja. Kantelun mukaan Iltalehti rikkoi Journalistin ohjeiden kohtaa 7, koska sen julkaisema juttu perustui täysin Seiskan printtiversiossaan ja verkkolehdessään 29.11.2018 ennen Iltalehteä julkaisemiin tietoihin. Iltalehti on maininnut printtilehdessään Seiskan lähteenä ainoastaan jutun leipätekstin lopussa eikä lainkaan jutun otsikossa tai ingressissä eikä lehden kannessa. Seiskan otettua yhteyttä Iltalehteen lehti lisäsi verkkojuttuunsa tarkennuksen, jonka mukaan Abreun keikan jälkeen eskaloituneesta tilanteesta uutisoi Seiska. Kantelijat eivät pidä lähdeviittauksia riittävinä. Kantelun mukaan Iltalehti kopioi Seiskan julkaiseman asiasisällön Anna Abreun esiintymisen jälkeisestä välikohtauksesta sellaisenaan ja ainoastaan lisäsi omaan juttuunsa laivayhtiön viestinnästä saadun vahvistuksen tapahtumalle. Lisäksi Iltalehti viittasi Abreun some-päivityksiin, joissa Abreu ei kuitenkaan käsitellyt jutun aiheena ollutta välikohtausta mitenkään. Kantelun mukaan pelkkä tietojen vahvistaminen ei ole sellaista omaa tiedonhankintaa, että ensijulkaisun kreditoinnista voitaisiin poiketa. Iltalehden vastaus 8.2.2019 Iltalehden vastaavan päätoimittajan Erja Yläjärven mukaan Iltalehti pyrkii aina varmistumaan lainattujen tietojen todenperäisyydestä ja pääsääntöisesti myös välittömästi hankkimaan omia lisätietoja uutisiin. Myös tämän uutisen Iltalehti on vahvistanut itse laivayhtiöltä. Tässä tapauksessa kantelija oli julkaistuista jutuista yhteydessä Iltalehteen heti niiden ilmestymisen jälkeen. Tämän seurauksena verkossa julkaistua uutisjuttua muokattiin, kuten kantelussakin todetaan. Painetun lehden osalta muutosta ei kreditoinnin osalta jälkikäteen voitu tehdä. Päätoimittaja myöntää, että painetun lehden osalta toimituksen prosessissa oli tapahtunut virhe. Jutun oli käsitellyt illalla eri henkilö kuin jutun kirjoittaja. Käsittelijä oli saanut itselleen väärän käsityksen siitä, että Iltalehti olisi tehnyt omaa tiedonhankintaa koko jutun sisällön osalta, kun kyse oli ollut vain tapahtuneen vahvistuksesta. Tietokatkoksen vuoksi sisäsivun maininta Seiskan alkuperäisestä uutisesta oli jäänyt uutisen loppuun eikä kannessa mainintaa ollut lainkaan. Päätoimittaja korostaa Iltalehden noudattavan toimintaperiaatteissaan Journalistin ohjeita myös siteerauskäytäntöjen osalta. Myös kantelijan edustamaa mediaa kreditoidaan sekä verkossa että painetussa lehdessä säännöllisesti ja toistuvasti etenkin viihdeuutisissa. Päätoimittaja myöntää, että tässä tapauksessa Seiska olisi pitänyt mainita julkaistun jutun yhteydessä näkyvämmin. Iltalehti ei kuitenkaan katso toimineensa tietoisesti tai tahallisesti Journalistin ohjeiden vastaisesti. Ratkaisu 15.5.2019 JO 7: Myös toisen työtä käytettäessä on noudatettava hyvää tapaa. Lähde on mainittava, kun käytetään toisen julkaisemia tietoja. Periaatelausuma lainaamisesta (2010): http://www.jsn.fi/periaatelausumat/lainaaminen-2010/ Iltalehti julkaisi verkkosivuillaan ja printtilehdessään jutun, jossa kerrottiin, että laulajan kimppuun oli hyökätty risteilyaluksella. Tiedon lähteenä oli Seiskan julkaisema juttu. Iltalehti oli tarkistanut Seiskan julkaisemia tietoja risteily-yhtiön ja levy-yhtiön edustajilta. Lisäksi Iltalehti referoi jutussaan laulajan ja tämän fanien päivityksiä sosiaalisesta mediasta. Julkisen sanan neuvosto toteaa, että Iltalehti tarkisti asianmukaisesti julkaisemansa tiedot. Iltalehden juttu ei kuitenkaan sisältänyt merkittävästi uutta tietoa, vaan Seiskan aiemmin julkaisemilla tiedoilla oli jutussa hallitseva rooli ja jutun kärki oli sama kuin Seiskalla. Neuvoston periaatelausuma lainaamisesta edellyttää, että lähde on mainittava jo jutun otsikossa tai heti jutun alussa, jos lähdemateriaalilla on jutussa hallitseva rooli. Verkkojuttujen osalta lausuma edellyttää, että tällaisesta lainaamisesta kerrotaan jo otsikossa. Lisäksi lausuma ja neuvoston ratkaisukäytäntö ovat edellyttäneet lähteen merkitsemistä myös kanteen. Tässä tapauksessa lähdettä ei ollut merkitty printtilehdessä jutun alkuun eikä lehden kanteen. Iltalehteä myytiin kannen otsikolla, joka perustui toisen lehden hankkimiin ja julkaisemiin tietoihin. Verkkojutussa oli asianmukaisesti linkki lähteenä olevaan juttuun, mutta maininta lähteestä puuttui jutun otsikosta. Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Iltalehti on rikkonut Journalistin ohjeiden kohtaa 7 ja antaa sille huomautuksen. Ratkaisun tekivät: Elina Grundström (pj), Ilkka Ahtiainen, Riikka Mäntyneva, Kyösti Karvonen, Robert Sundman, Pentti Mäkinen, Tapio Nykänen, Heli Parikka, Hannele Peltonen, Heta Heiskanen, Maria Swanljung, Tuomas Rantanen, Taina Tukia ja Nina Stenros. > Lue kaikki tuoreet päätökset osoitteessa www.jsn.fi. ”Lähde on mainittava jo jutun otsikossa tai heti jutun alussa, jos lähdemateriaalilla on jutussa hallitseva rooli. Verkkojuttujen osalta lausuma edellyttää, että tällaisesta lainaamisesta kerrotaan jo otsikossa.” Elä Mobiilisti! Sovelluksen toteutti: www.epaper.fi Paper Lataa Suomen Lehdistön mobiilisovellus, ja lehdet ovat aina mukanasi. Sovelluksessa on verkon ilmainen uutisfiidi, ja tilaajana pääset lukemaan myös näköislehtiä. Arkisto yltää vuoteen 2012. Ensimmäiseen kirjautumiseen tarvitset tilaajatunnuksen, joka näkyy lehtesi osoitekentässä. Sovellus toimii Appleja Android-laitteilla. Tarkemmat ohjeet: www.suomenlehdisto.fi/mobiilisovellus-nakoislehti/ SuomenLehdistö
• PALSTAT SuomenLehdistö 5/2019 23 Sanomalehtien Liitto Hufvudstadsbladetin vastaava päätoimittaja Susanna Landor on valittu hallituksen jäseneksi. Ilta-Sanomat Johanna Lahti on nimitetty vastaavaksi päätoimittajaksi 1.11. alkaen. Hän siirtyy tehtävään Sanoma Lifestylen johtajan paikalta. Lahti on työskennellyt Me Naisten päätoimittajana ja toimituspäällikkönä 2010–2016 ja sitä ennen pitkään Ilta-Sanomissa. Ville Touru on nimitetty NHL-kirjeenvaihtajaksi Montrealiin. Ylä-Satakunta Jukka Huikko on nimitetty päätoimittajaksi ja Ylä-Satakunnan Sanomalehti Oy:n toimitusjohtajaksi. Hän on aiemmin toiminut Joutsan Seudun digituottajana. HSS Media Niklas Nyberg on nimitetty toimitusjohtajaksi ja vastaavaksi päätoimittajaksi. Hän on hoitanut HSS Median toimitusjohtajan tehtäviä vuodenvaihteesta lähtien. Aiemmin hän on toiminut Vasabladetin päätoimittajana. Nina Dahlbäck on nimitetty Vasabladetin sisällöstä vastaavaksi toimittajaksi ja yhdeksi kolmesta HSS Median päätoimittajasta. Mats Ekman on nimitetty yhdeksi kolmesta HSS Median päätoimittajasta. Hän jatkaa Syd-Österbottenin sisällöstä vastaavana toimittajana. Kenneth Myntti on nimitetty yhdeksi kolmesta HSS Median päätoimittajasta. Hän jatkaa Österbottens Tidningenin sisällöstä vastaavana toimittajana. Keskisuomalainen Oyj Karri Kannala on nimitetty Helsingin Uutisten päätoimittajaksi. Hän jatkaa konsernin paikallisjohtajana Etelä-Suomessa. Mia Lindström on nimitetty Vantaan Sanomien päätoimittajaksi. Mikko Heino on nimitetty EteläSuomen Median verkkodeskin ja viihteen esimieheksi. Hän jatkaa Länsiväylän vastaavana päätoimittajana. Maija Syyrakki on nimitetty konsernin valtakunnallisen palvelukanava Meksin myyntijohtajaksi. Hämeen Sanomat Toimituspäällikkö Mikko Soini on nimitetty vt. päätoimittajatoimitusjohtajaksi 31.12.2019 asti Petri Hakalan jätettyä tehtävänsä. Perniönseudun Lehti Aku Poutanen on nimitetty päätoimittajaksi. Hän on työskennellyt lehdessä toimittajana. Uutis-Jousi Tarja Lappalainen on nimitetty päätoimittajaksi. Hän siirtyy tehtävään Paikallislehti Sisä-Savon päätoimittajan paikalta. Paikallislehti Sisä-Savo Päivi Taskinen-Kekki on nimitetty päätoimittajaksi 29.8. alkaen. Hän on työskennellyt lehdessä toimittajana vuodesta 2013 lähtien. Iitinseutu Lumimarja Tirronen on nimitetty päätoimittajaksi. Hän on työskennellyt lehdessä toimittajana. Voitto Ruohonen siirtyy päätoimittajan tehtävistä toimittajaksi. Hän jatkaa toimitusjohtajana. STT Heta Hassinen on nimitetty EUkirjeenvaihtajaksi ensi vuoden alusta alkaen. Hän on työskennellyt STT:ssä useaan otteeseen vuodesta 2013 lähtien. Hufvudstadsbladet Torsten Fagerholm on nimitetty pääkirjoitustoimittajaksi. Sanoma Petri Vatanen on nimitetty vastaamaan mainonnan teknologian kehityksestä. Alma Media Vesa-Pekka Kirsi on nimitetty Alma Markets -yksikön liiketoimintajohtajaksi 1.9. alkaen. Long Play Toimittaja ja tietokirjailija Antti Järvi on nimitetty päätoimittajaksi. Yle Kirsi Heikel on nimitetty Pohjoismaiden kirjeenvaihtajaksi. Susanna Turunen on nimitetty kirjeenvaihtajaksi Brysseliin 1.9. alkaen. Katri Makkonen on nimitetty A-studion juontajaksi syyskuusta alkaen. Tampereen yliopisto Olli Seuri on nimitetty journalistiikan työelämäprofessoriksi yhdeksi lukuvuodeksi. Hän on työskennellyt Ylen toimittajana ja juontajana. Helsingin Sanomien art director kehottaa pitämään kuvaajan mukana jutuntekoprosessissa alusta loppuun. KUIN YMPYRÄ sulkeutuisi. Näin kuvailee uutta pestiään Helsingin Sanomien art directorina elokuussa aloittanut Tuomas Jääskeläinen. Jääskeläinen on työskennellyt yli 20 vuotta aikakauslehtien visuaalisuuden parissa, viimeksi designjohtajana A-lehdissä. Helsingin Sanomat on kuitenkin se lehti, joka hänet houkutti alalle ja opiskelemaan valokuvaajaksi. Sydämeltään Jääskeläinen sanoo aina olleensa uutisjournalisti. – Uusi työ innostaa myös siksi, että Helsingin Sanomat on digitekemisen edelläkävijä. Jääskeläisen vastuulla on Helsingin Sanomien ilmeen kehittäminen kaikissa kanavissa digiä painottaen. Hänen työnsä keskittyy toimitukselliseen puoleen mutta kattaa myös markkinoinnin visuaalisuuden. – Hesarin markkinointi pohjautuu sisältöihin, joten yhtenäinen ilme on luonnollinen valinta. Jääskeläisen työ on ”sekä pientä käytännön säätöä että isojen linjojen piirtämistä toimituksen johdon kanssa”. Sanomalehdillä olisi Jääskeläisen mukaan opittavaa aikakauslehdissä tehtävästä yhteistyöstä. – Aikakauslehdissä on vahva ennakkosuunnittelun ja briiffauksen kulttuuri. Uutismedia toimii nopeammin, mutta eri ammattiryhmät voisivat tehdä enemmän yhteistyötä. Esimerkiksi kuvaajaa helpottaa merkittävästi, jos hänellä on riittävästi ennakkotietoa aiheesta sekä kuvien käyttötarpeista – ja jos hän pystyy olemaan mukana jutuntekoprosessissa alusta loppuun. Erityisen tärkeää kuvaajan, toimittajan ja myös graafikon yhteistyö on Jääskeläisen mukaan verkkototeutuksissa, jotka sisältävät monenlaisia elementtejä, kuten liikkuvaa kuvaa. Sanomalehtien digiversioissa on Jääskeläisen mielestä hyvä pohtia, miten toimitus voi rakentaa jutuille hierarkiaa. Printin vahvuudeksi hän mainitsee ison pinta-alan. – Printissä on loistava mahdollisuus tehdä rohkeita ja näyttäviä visuaalisia ratkaisuja, esimerkiksi osioiden kansissa. Tätä ei minusta hirveän paljoa hyödynnetä. Noora Autio Konkari hyppäsi uutismediaan Tuomas Jääskeläinen on tehnyt pitkän uran aikakauslehdissä. Hän on suunnitellut ulkoasun muun muassa Trendi-, Velija Olivia-lehtiin ja osallistunut melkein kaikkien A-lehtien ulkoasujen uudistamiseen. > 7.–8.11.2019 Suuret Lehtipäivät 2019, Hyvinkää. > 30.1.2020 Mediapäivä 2020, Helsinki. > 3.–7.2.2020 Sanomalehtiviikko. SAMI KERO uu si in te ht äv iin Tiedot nimityksistä voi lähettää osoitteeseen suomen.lehdisto@ sanomalehdet.fi Lisätietoa: www.sanomalehdet.fi/ tapahtumat Sanomalehtien Liitossa tapahtuu MEDIA-ALAN OMA LEHTI Vs. p äätoimittaja: Noora Autio. Riikka Virranta vanhempainvapaalla. Toimitussihteeri: Katri Simola. Taitto: Noora Autio, Katri Simola, Janne Hulkkonen. Toimitus: Eteläranta 10, 00130 Helsinki. Puhelin: (09) 228 77 300. Sähköposti: suomen.lehdisto@sanomalehdet.fi. Suomen Lehdistö verkossa: www.suomenlehdisto. fi. Julkaisija: Sanomalehtien Liitto ry / Tidningarnas Förbund rf. Ilmestyminen: 89. vuosikerta. 8 numeroa vuodessa. Tilaukset ja osoitteenmuutokset: sl@sanomalehdet.fi. Tilaushinnat 2019: kestotilaus 99 euroa / vuosi (sis. alv 10 %), määräaikainen tilaus 105 euroa / vuosi (sis. alv 10 %), määräaikainen opiskelijatilaus 42 euroa / vuosi (sis. alv 10 %). Tilaushintaan sisältyy digilehti. Maksettua tilausmaksua ei palauteta, kun tilaus irtisanotaan. Määräaikainen tilaus ei jatku tilausjakson päätyttyä ilman erillistä ilmoitusta. ISSN: 0039-5587. Ilmoitukset: Timo Järvenpää, puh. 0400 242 131, timo.jarvenpaa@parnet.fi. Painopaikka: Botnia Print, Kokkola. SuomenLehdistö Ilmestymispäivät 2019 Nro Ilmestyy Aineistot Varaukset 6 25.9. 13.9. 6.9. 7 30.10. 18.10. 11.10. 8 11.12. 28.11. 21.11.
• Kesähinnat voimassa elokuun ajan Mediapäivä kokoaa media-alan toimijat, vaikuttajat ja toimi alasta kiinnostuneet 30.1.2020 Marina Congress Centeriin Helsinkiin. Vuoden 2020 teemana ovat uudet yleisöt ja sitouttaminen. Oiva tilaisuus myös verkostoitua ja vaihtaa ajatuksia! Tapahtuman ohjelma alkaa olla valmis – tutustu siihen osoitteessa mediapaiva.fi. Vielä ehdit hyödyntää huipputarjouksen: Jäsenten kesähinta 319 € (norm. 459 €) + alv ja muiden kesähinta 419 € (norm. 509 €) + alv voimassa 31.8. saakka. Osallistu myös puhujaillalliselle Mediapäivää edeltävänä iltana 29.1.2020 ravintola Sipulissa! Tilaisuuteen on myynnissä rajoitettu määrä illalliskortteja (kolmen ruokalajin illallinen juomineen, arvo 149 € + alv). Yhdistelmälippu jäsenille nyt 468 € + alv (muille 568 € + alv). Kaiken tämän saat elokuun ajan osoitteesta www.mediapaiva.fi 30.1. Vielä on kesää jäljellä! SUOMEN KUSTANNUSYHDISTYS medialiitto