• ”M e vo im m e m yö s nä yt tä ä, ku in ka ki va a ja hy vä ä ek ol og is em pi el äm ä vo i ol la .” Nro 5 18/8/2021 PErUSTETTU VUoNNA 1930 OIKEAA MUUTOSTA Kangasalan Sanomissa haluttiin, että strategia menee käytäntöön. Ja nyt näyttäisi, että niin käy. MATTI APUNEN & JOUKO JOKINEN EX-KRIITIKOT YLEN JOHDOSSA
• 260x370_print_1.pdf 1 21/01/2021 13.29 260x370_print_1.pdf 1 21/01/2021 13.29 260x370_print_1.pdf 1 21/01/2021 13.29 260x370_print_1.pdf 1 21/01/2021 13.29 260x370_print_1.pdf 1 21/01/2021 13.29 260x370_print_1.pdf 1 21/01/2021 13.29
• nro 5/2021 a B C Janne Arola Kirjoittaja on Suomen Lehdistön tuottaja. janne.arola@uutismediat.fi Itsesensuuri käytännössä T ämän lehden tämä tila oli tyhjänä viime hetkeen saakka. Syynä oli paitsi hyvien ideoiden puute myös itsesensuuri. Pitkät ajat suunnittelin kirjoittavani jotakin Alfa TV:stä otsikon ”Kauhistuttava Alfa-muunnos leviää media-alalla” alle. Kirjoitus olisi rakentunut ironiselle ja ajankohtaisen nokkelalle(!) letkautukselle, ja varsinainen sisältö olisi syntynyt myöhemmin. Itse tekstissä olisin varmaankin pääasiassa keskittynyt miettimään tuohtumusta ja pilkkaa, jota pörssilistautumista havittelevan Alfa TV:n toimet näyttävät aiheuttavan. Mikä tällaisessa kolmen miljoonan euron liikevaihtoa pyörittävässä puulaakissa, jonka tv-kanavan katsojaosuus on marginaalinen ja joka esittää prime time -aikaan seuratanssin SM-etäkisoja, on niin kova pala? Jos kyse on arvoista, niin mahtaako kanavan emoyhtiö uusine omistajineen eli hjallisharkimoineen, topisukareineen ja eerolehtineen todella onnistua käännyttämään katsojat äärikonservatiivisiksi salaliittoteoreetikoiksi, mikä taitaa olla pahin mahdollinen skenaario? O lisin myös miettinyt, onko itsensä liberaaliksi asemoineen Iltalehden entisen toimittajan Tommi Parkkosen uusi ohjelma Alfa TV:llä hävettävää katseltavaa vain siksi, että se esitetään Alfa TV:llä? Puolittaisena kevennyksenä olisin saattanut pohtia, miksi kansanjoukot eivät vaadi tilille kaikkia tv-kanavia, jotka esittävät aamuöisin puoskaroivien selvänäkijöiden ohjelmia, joiden tarkoituksena on viedä köyhiltä ja hyväuskoisilta rahat. Olisin pohtinut – nyt taas vakavassa sävyssä – että vaikka en olisi täsmälleen kanavan kohderyhmää, voisiko olla mahdollista, että sen keskusteluohjelmat tai tuleva uutisjournalismi voisivat tuottaa jotakin sellaista, jonka vuoksi kanavan kehitykselle kannattaisi antaa asiallinen mahdollisuus. Ja lopuksi olisin voinut vetää esiin sananvapauskortin: eikö kuitenkin ole hyvä kuulla mediasta sellaisiakin asioita, joita ei välttämättä haluaisi kuulla tai joille ei muuten altistuisi, kunhan niitä kerrotaan lakien ja Journalistin ohjeiden puitteissa? Näin olisin kirjoittanut, jos olisin uskaltanut. ? 4 avaaja Miksi pitäisi kiinnostua algoritmeista, Johanna Vehkoo? 5 Gallup Uutiskirjeiden saajat lukevat enemmän juttuja kuin muut. Heistä tulee myös maksavia tilaajia. 6 puheenaihe Journalismilla on vaikutusta, mutta kuinka paljon juttujen vaikuttavuutta pohditaan toimituksissa. 7 Kolumni Pauliina Penttilä: ”Etänä innostus ei nouse eikä tartu. Tehdään kuten on totuttu.” 9 lehdistötilaisuus Miten tässä niin kävi, että Matti Apunen ja Jouko Jokinen toimivat nyt Ylen johdossa? 14 paiKallismedia & strateGiatyö Ei sen tärkeämpää olekaan vai turhaa työtä? 20 ratKaisut Iltalehti panostaa parhaat sisällöt päivästä toiseen samoihin kävijäpiikkeihin. 24 ratKaisut Tilausautomaatti: juttu jokaisesta asuntokaupasta. 25 teKijä Lifestyle-journalismin tavarasuhteen täytyy muuttua, sanoo A-lehtien Maija Koski. 26 teoria & Käytäntö Jutun imu on vaikeasti mitattava ja lukijakohtainen käsite. Tärkein tekijä sen muodostamisessa on aloitus. 28 tutKimuKset Yritystilausten merkitys on kasvamassa. 29 diGi edellä Podcasteja on vaikea rahoittaa journalismin ehdoin, kirjoittaaa Elina Lappalainen. 30 täällä työhuone Digisisältöä ei ole vaikea löytää, mutta se on helppo jättää lukematta, kirjoittaa Reetta Räty. 31 nimitys Tuore päätoimittaja Esa Keskinen ei ollut käynyt Kemijärvellä ennen kuin ryhtyi kaupunkilehti Koti-Lapin päätoimittajaksi. SUOMEN LEHDISTÖ Päätoimittaja Riikka Virranta. tuottaja Janne Arola. ulkoasu ja taitto Origine ky / Janne Hulkkonen, Arto Kinnunen. toimitus Eteläranta 10, 00130 Helsinki. Puhelin (09) 228 77 300. sähköPosti suomen.lehdisto@uutismediat.fi. suomen lehdistö verkossa www.suomenlehdisto.fi. julkaisija Uutismedian liitto. ilmestyminen 91. vuosikerta. 8 numeroa vuodessa. tilaukset ja osoitteenmuutokset sl@uutismediat.fi. tilaushinnat 2021 kestotilaus 107 euroa / vuosi (sis. alv 10%), määräaikainen tilaus 114 euroa / vuosi (sis. alv 10%), määräaikainen opiskelijatilaus 42 euroa / vuosi (sis. alv 10%). Tilaushintaan sisältyy digilehti. Maksettua tilausmaksua ei palauteta, kun tilaus irtisanotaan. Määräaikainen tilaus ei jatku tilausjakson päätyttyä ilman erillistä ilmoitusta. issn: 0039-5587. mediamyynti Alpo Ohtamaa, Myynnin A&O, alpo.ohtamaa@myynninao.fi, 044 311 0201. PainoPaikka PunaMusta, Joensuu. Suomen Lehdistön tekemiseen on käytetty Kopioston keräämiä kopiointikorvauksia. ve sa la it in en 20 4 suomen lehdistö 3 ve sa la it in en
• uutisraivaajan tuella. Johanna Vehkoo oli perustamassa Long Playta, joka voitti Uutisraivaaja-kilpailun vuonna 2013 ja sai 250 000 euroa palvelunsa kehittämiseen. Nyt saadulla 30 000 eurolla pyöritetään algoritmitoimitusta loppuvuoden ajan. 4 suomen lehdistö 5/2021 A a
• Long Play käynnistää syksyllä algoritmitoimituksen. Miksi algoritmeista pitäisi olla kiinnostunut, toimitusta vetävä Johanna Vehkoo? Algoritmien kautta käytetään yhteiskunnallista valtaa, ja meitä kiinnostaa tutkia, miten tuo vallankäyttö näkyy tavallisten ihmisten arjessa. Kuka valtaa käyttää ja millä perustein? Entä kontrolloidaanko vallankäyttöä millään tavalla? Ja jos algoritmien toiminnasta löytyy vinoumia tai epätasa-arvoisuutta, miten siihen reagoidaan? Miten algoritmit näkyvät tavallisten ihmisten elämässä? Kaikki ovat kuulleet, että sosiaalisen median palvelut käyttävät algoritmeja, joiden perusteella ne tarjoavat käyttäjille sisältöjä. Ja vaikkapa Netflix ja Spotify käyttävät suosittelualgoritmeja. Algoritmien avulla voidaan tehdä myös päätöksiä esimerkiksi pankkilainoista, arvioida asuntojen arvoja tai valvoa sosiaalietuuksien väärinkäyttöä, ennustaa rikollisuutta tietyillä alueilla tai käyttää niitä terveydenhuollossa tunnistamaan ja ennustamaan hoidontarpeita tai vaaratilanteita. Monet kaupalliset algoritmit ovat kuitenkin liikesalaisuuksia. Ne ovat niin sanottuja mustia laatikoita, joiden sisälle ei pääse katsomaan. Kuinka hyvin ihmiset mielestäsi ymmärtävät algoritmien toimintaa ja valtaa? Luulen, että aika vähänlaisesti. Eikä kaupallisista algoritmeista lopulta ole ihan hirveästi tietoa saatavillakaan. Miten algoritmeihin voi päästä journalismin keinoin kiinnostavasti käsiksi? Tämä on ensimmäinen kysymys, jota kartoitamme. Journalismin ja tutkimuksen, kuten datatieteen, keinoin niitä voidaan tutkia. Yksi tapa on lopputulemien eli erilaisten algoritmien tekemien päätösten kerääminen ja niiden toiminnan tarkasteleminen. Millaisia esimerkkejä hyvästä algoritmijournalismista on olemassa? Oma kiinnostukseni on herännyt, kun olen seurannut ProPublican duunia, ja erityisesti heidän Machine Bias -sarjaansa. Myöhemmin on syntynyt myös The Markup, joka on tyystin algoritmeihin keskittyvä uusi toimitus. Ne ovat yhdysvaltalaisia alan pioneereja. Euroopassa on AlgorithmWatch, joka tekee muutakin kuin journalismia. Miten toimituksenne aikoo työskennellä? Vielä ei ole päätetty, paljonko juttuja julkaistaan, mutta teemme useamman lyhyemmän jutun emmekä tyypillistä Long Playn maratonjuttua. Syksyn mittaiselle projektille on 30 000 euron rahoitus Uutisraivaaja-kilpailusta, joten hirveän pitkälle sillä ei pötkitä. Minä vedän projektia ja kirjoitan jutut, ja datatyyppinä on Onni Aarne. Neuvonantajina ja ohjaajina toimivat tutkijat Matti Nelimarkka ja Aleksi Knuutila. Millaisia tavoitteita teillä on? Ajattelen, että projektin päällimmäinen tavoite on löytää journalistisia tapoja tutkia algoritmeja ja niiden vastuullisuutta sekä herätellä keskustelua. Algoritmien vastuullisuudesta on puhuttu Suomessa hyvin vähän. ? avaaja Mustien laatikoiden purkajat Long Playn uuden projektin tarkoituksena on tuottaa tietoa jokaisen ihmisen elämään vaikuttavien algoritmien vastuullisuudesta. teksti Janne Arola kuva Vesa Laitinen Gallup Näettekö uutiskirjeissä potentiaalia? Ville-Petteri Määttä Kainuun Sanomien kehityspäällikkö Johanna Käkönen ts-Yhtymän digituottaja Uskomme vahvasti, että uutiskirjeissä on potentiaalia. Markkinoimme toimituksen uutiskirjeillä verkkosisältöjä erityisesti tilaajillemme. Uutiskirjeen lähetys tuo aina verkkoon kävijäpiikin. Tarkoitus on sitouttaa ja luoda tarve vierailla verkkosivuillamme säännöllisesti. Olemme luomassa yhtymän paikallislehdissä ja Turun Sanomissa uusia uutiskirjeitä eri kohderyhmille, esimerkiksi paikkakuntaja aluekohtaisesti. Näillä pyrimme tavoittamaan uusia lukijoita ja tilaajia. Testaamme samalla erilaisia lähestymistapoja ja sisältöjä.” Jutta Högmander Aamulehden uusien yleisöjen päällikkö Meillä on yksi päivittäinen ja kahdeksan teemauutiskirjettä eri aihealueista. Näemme niissä paljon potentiaalia. Ne ovat hyvä väline ihmisten sitouttamiseen ja siihen, että tavoitamme heidät arjessa. Uutiskirjeiden tilaajat myös lukevat enemmän juttuja kuin muut. Tiedämme, että uutiskirjeiden kautta tulee myös tilauksia. Uutiskirjeemme ovat kuratoituja eli niissä näkyy aina lähettäjän kädenjälki introineen. Olemme pitäneet tärkeänä näyttää tilaajille, että kirjeiden takana on ihminen, joka on valinnut tärkeimmät jutut aiheeseen liittyen.” —Janne Arola Uutiskirjeiden merkitys tulee kasvamaan, koska ihmiset haluavat kuluttaa sisältöjä eri tavoilla. Tavoitteenamme on tuoda tarjolle personoituja, esimerkiksi pesäpalloon liittyviä sisältöjä uutiskirjeinä. Samalla rakennamme polkuja, joiden kautta aiheesta kiinnostuneet nykyiset, entiset ja tulevat tilaajat pääsevät esimerkiksi katsomaan livestriimejä alasarjojen pesäpallo-otteluista. Tällä hetkellä käytämme uutiskirjeitä tilausmyynnin tukena kanta-asiakkaille, markkinoinnin automaatiossa ja mediamyynnin kanavissa.” 5/2021 suomen lehdistö 5 A
• ONKO journalismilla vaikutusta? Hölmö kysymys, totta kai on. Paljastusuutisen vuoksi ministeri tai virkamies saattavat joutua eroamaan. Mutta kuinka paljon toimituksissa oikeasti suunnitellaan juttujen vaikuttavuutta? – Ei sitä eksplisiittisesti mietitä, Paavo Teittinen sanoo. Teittinen on Helsingin Sanomien palkittu toimittaja. Hän muun muassa sai vuonna 2020 Tutkivan journalismin yhdistyksen Lumilapio-palkinnon nepalilaisravintoloiden työntekijöiden hyväksikäyttöä käsittelevästä jutusta. Se oli monin tavoin vaikuttava juttu: kymmenet nepalilaiskokit hakivat apua rikosuhripäivystyksestä ja silloinen sisäministeri Kai Mykkänen (kok) vaati viranomaisille lisää voimavaroja ja valtuuksia työperäisen ihmiskaupan valvontaan. ton journalismikoulussa New Yorkissa. Puhumassa kävi monia isojen mediatalojen rekrytoijia. Helin yllättyi eräästä heidän esiin nostamastaan asiasta. – Kun he kertoivat, millaisia työhakemuksia he arvostavat, aina korostettiin, että heitä kiinnostavat impact ja effect: kerro millainen vaikutus tekemälläsi jutulla oli. Suomessa omissa opinnoissani tästä puhuttiin aika vähän. Uutistaloissakaan se ei ole ollut ykkösasia. Yhdysvalloissa lehtitalot saattavat jopa tehdä tarkkoja suunnitelmia, miten jutusta saataisiin mahdollisimman vaikuttava. Reutersin tutkivan journalismin yksikkö tekee toimintasuunnitelman, keitä kaikkia virkamiehiä ja sidosryhmiä kontaktoidaan jutunteon yhteydessä ja millä tavalla aihetta seurataan kuukausienkin päästä. – Reutersin esimerkki jopa nosti karvoja pystyyn. He määrittelevät jo alussa, ketkä ovat syyllisiä ongelmaan. Kuulosti siltä, että ennen julkaisua reaktioita melkein kiristetään niiltäkin, jotka ovat olleet vaikkapa lakiesityksen kanssa edes etäisesti tekemisissä. Kuitenkin Helinin mukaan Suomessa voitaisiin oppia suunnitelmallisuudesta puheenaihe Journalismin vaikuttavuutta ei Suomessa seurata, pitäisikö? Ylen Satu Helin oppi Yhdysvalloissa, että vaikuttavuus on siellä tärkeimpiä uutiskriteerejä. Suomeen samaa kehitystä ei välttämättä kannata tuoda. teksti Ilkka Pernu kuva Vesa Laitinen Jutun vaikuttavuuden maksimoimiseksi teksti käännettiin englanniksi ja nepaliksi ja laitettiin verkkoon ilmaiseksi. Juttu julkaistiin myös nepalilaisessa sanomalehdessä Kathmandu Postissa. Toinen, siivousalalla rehottavaa hyväksikäyttöä käsittelevä Teittisen juttu käännettiin arabiaksi, englanniksi ja kurdin soraniksi. Poikkeuksellisesti Teittinen mietti jutussa vaikuttavuutta. – Oli itseisarvoisen tärkeää, että ne kieliryhmän ihmiset, jotka ovat alttiita riistolle ja hyväksikäytölle, voisivat lukea aiheesta. Että he ymmärtäisivät, mitä täällä tapahtuu, millaisissa olosuhteissa voi joutua työskentelemään ja mistä voi hakea apua. YLEISRADION ulkomaantoimituksen datajournalisti Satu Helin opiskeli lukuvuoden 2019–2020 Columbian yliopisennakointi vaikeaa. Paavo Teittisen mielestä on tärkeämpää pohtia jutun yhteiskunnallista merkittävyyttä kuin suoraa vaikuttavuutta. Seuraukset ovat usein moninaisia ja vaikeasti ennakoitavissa. 6 suomen lehdistö 5/2021 A
• Kolumni Pauliina Penttilä Kirjoittaja on Suomen Kuvalehden toimittaja ja tuottaja, joka on väitellyt journalismiprofession kentän dynamiikasta. Etätyön huuma voi näivettää toimitukset E tätyö hurmasi työnantajat. Mediayhtiöt havaitsivat tilaisuuden säästää: Luovutaan tiloista! Eihän kaikkien tarvitse joka päivä konttorilla käydä. Ei tarvitsekaan. Välillä työtä on sekä järkevää että mukavaa tehdä muualla kuin työpaikalla. Toimitus ei kuitenkaan ole vain tila, jossa on isot näytöt, sähköpöydät ja lounasseuraa. Se on myös paikka, jossa määritellään journalismia. Jos paikka surkastuu, niin voi käydä myös journalismille. Jokainen toimitus käy arjessaan jatkuvaa keskustelua siitä, millaista journalismia juuri meidän pitäisi tehdä; mihin aiheisiin tarttua, ollako ärhäkkä ja nopea vai viileä ja taustoittava, mitä kertoa kuvilla tai grafiikalla. Kysymykset ovat pieniä ja jokapäiväisiä. Niitä ratkaistaessa muodostuu kuitenkin jaettu käsitys yhteisestä tehtävästä, sen periaatteista ja päämääristä. Tämä käsitys on erityisen tärkeä, kun eteen tulee uusia, yllättäviä tilanteita. Kun puhkeaa pandemia, toimituksen ratkaisut rakentuvat yhteiselle perustalle. Samalla alkaa muovautua uusi ymmärrys siitä, miten juuri me tätä aihetta käsittelemme. E tätyössä jokainen toimituksen jäsen ratkaisee monta asiaa itsekseen. Teams-viestit toki kulkevat, mutta pieniä kysymyksiä jää kysymättä: Kumpi kuva laitetaan? Mitä tykkäät jutun alusta? Kun jokainen kököttää kotonaan, suurimmassa vaarassa ovat rohkeat ja hullut ideat. Etänä innostus ei nouse eikä tartu. Tehdään kuten on totuttu. Jos mediayhtiöt keskittyvät sisältöjen tuottamisen sijaan neliöiden kutistamiseen, toimitukset näivettyvät koloiksi, joissa kukaan ei voi eikä halua työskennellä. Väki vääntäytyy paikalle kerran viikossa ja päätoimittaja vetää liturgisen toimituskokouksen. Yhdessä tekemisen ilo katoaa, jaettu käsitys journalismista rapautuu ja journalismi kangistuu kaavoihinsa. Tämän torjumiseksi toimitus tarvitsee tilat, joissa on hyvä tehdä töitä yhdessä. Se kannattelee myös etätyötä. ? Mikko Isotalo stt:n uutispäällikkö Uutistoimiston pitää vakuuttaa asiakasmediat, että ne julkaisevat meidän jutun. Teemme etukäteissuunnittelua, miten juttuja jaellaan. Viime aikoina on erityisesti mietitty sitä, milloin meidän kannattaa julkaista juttuja, jotta ne menisivät läpi. Olemme onnistuneet tunnistamaan hiljaisia uutishetkiä. Tarkoituksemme on kertoa, mitä yhteiskunnassa tapahtuu. Emme pyri ministerin eroon. Vaikuttavuudesta keskustellaan päiväkokouksissa. Se, kuinka moni media on julkaissut stt:n jutun, on tärkeä mittari.” Gallup Pohditaanko toimituksessanne journalismin vaikuttavuutta? Pia Hunnakko Ilkka-Pohjalaisen uutispäällikkö Vaikuttavuutta pohditaan normaalin uutistyön yhteydessä käytännönläheisesti. Pohditaan, mitkä aiheet ovat alueen kannalta tärkeitä tuoda esiin – mukana on myös ajatuksia ja ilmiöitä, jotka eivät ole lukijoillemme ennestään tuttuja. Vaikuttavuusanalyysiä ei tehdä, mutta se tulee usein esiin aamupalavereissa, joissa myös päätoimittaja on mukana. Tärkeää on se, että jutuilla on lukijoita, muuten vaikuttavuus jää pieneksi. Alueen etu ei ole itsestäänselvyys, mutta vaikuttavuus liittyy siihen, että pyrimme pitämään alueen iskukykyisenä.” esimerkiksi siinä, miten juttuja jatketaan. Yhdysvalloissa vaikuttavuuteen panostaminen ei noussut journalismin keskiöön sattumalta. Se liittyy Helinin mukaan keskusteluun, jota maassa käydään median vastuusta. Keskustelua ovat herättäneet muun muassa tapaukset, joissa tappouhkauksien poistamisen vaatiminen keskustelupalstoilta on nähty sananvapauden rajoittamisena. Yhdeksi uutiskriteeriksi on noussut sen kysyminen, mikä vaikutus journalismilla on ihmisiin, jotka lukevat lehteä. – On omaksuttu positiivisen kautta ajatteleminen. Kysytään ennemmin, kenen elämästä tulisi parempaa jutun julkaisun jälkeen. HELSINGIN Sanomien Paavo Teittinen sanoo, että vaikuttavuutta tärkeämpää on kysyä juttuprosessin alussa, onko jutulla yhteiskunnallinen kehys ja laajempaa merkittävyyttä. Hänen mukaansa on vaarallista lähteä liikkeelle siitä, että ajaa jotain tiettyä ratkaisua tai agendaa. Jutun seuraukset voivat olla hyvin moninaisia, eivätkä ne aina näy heti. Jutusta seuraava laaja yhteiskunnallinen keskustelu ja vaikutus esimerkiksi lainsäädäntöön eivät luonnollisesti ole ainoita vaikuttavan jutun kriteerejä, Teittinen sanoo. – On paljon tärkeitä juttuja, joista ei välttämättä ole seurannut juuri mitään ulospäin näkyvää. Mutta ne ovat saattaneet vaikuttaa moniin asioihin. Ajattelen, että useissa tekemissäni jutuissa tärkein vaikuttavuuden mittari on se, miten juttu on vaikuttanut niihin ihmisiin, joita se koskee. Teittisen mukaan vaikuttavuuden ennakointi on hankalaa. Kun Teittinen kirjoitti yhdessä Maria Mannerin kanssa juttua kunniaan liittyvästä väkivallasta, hänellä ei ollut ajatusta siitä, että jutulla olisi jokin spesifi seuraus. – Toivottavasti juttuni nostaa aiheen pinnalle, mutta en ajattele, että toivottavasti jutulla on vaikutusta. VÄLILLÄ oman jutun merkittävyydelle voi myös sokeutua, kun on itse viettänyt sen parissa kuukausia. Viime huhtikuussa Teittiseltä julkaistiin juttu poliisin ihmiskauppatutkinnoista. Julkaisua edeltävän päivän jännitti. – Mutta aamuyöllä tuli hetki, jolloin kaikki jännitys katosi ja tuli olo, että ei tämä varmaan kiinnosta ketään. Juttu oli päivän merkittävin puheenaihe ja apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalainen kertoi aikovansa selvittää, onko poliisin ihmiskauppatutkinnoissa rakenteellinen ongelma. Teittisen jutuissa kerrotaan usein ihmisistä, joiden tilanne on hyvin vaikea. Häntä ei kuitenkaan aja juttujen kirjoittamisessa myötätunto. – Vitutus on paras ohjaava voima journalismissa. Koen, että se ajaa minua paljon enemmän kuin mikään muu tunne. Minua vituttaa miten suomalaisessa oikeusvaltiossa kohdellaan ihmisiä. Tulee sellainen olo, että ei tämä voi mennä näin. ? ” Aina korostettiin, että heitä kiinnostavat impact ja effect: kerro millainen vaikutus tekemälläsi jutulla oli.” 5/2021 suomen lehdistö 7 A
• tutKimus Suomalaiselle riittää usein yksi tilaus POIKKEUKSELLISEN harva eli vain viidennes verkon uutisista maksaneista suomalaisista kertoo maksavansa vähintään kahdesta eri uutispalvelusta. Tämä on kaikkein pienin osuus 34 vertaillun maan joukossa verkkouutisten käyttöä luotaavassa Reuters-instituutin vuotuisessa tutkimuksessa. Ruotsissa ja Norjassa vähintään kahdesta tilauksesta maksaa kaksi kertaa suurempi osuus. Tyypillisintä Suomessa on tilata rinnakkain valtakunnallista ja paikallista julkaisua, selviää tutkimuksen kesäkuussa julkaistusta Suomen maaraportista. Osa kyselytutkimukseen vastanneista kertoi tilaavansa myös nykyisen ja entisen asuinpaikkansa lehteä verkossa tai päivittäisuutistarjonnan oheen täydentävää ja syventävää uutispalvelua. Verkossa nopeimmin suosiotaan kasvattavat ilmaiset verkkomediat, kuten Yle, MTV ja Ilta-Sanomat. Myös koronapandemian tuoma kysynnän lisäys näyttää hyödyttäneen verkossa eniten MTV:tä ja Yleä. Näiden palveluiden suosio on kasvanut etenkin niiden joukossa, jotka eivät maksa verkon uutisista. Verkkouutisista maksaminen taas lisääntyy hitaasti. Tänä vuonna verkkouutisista maksaneita oli viidennes suomalaisvastaajista yhden prosenttiyksikön kasvulla edellisvuoteen nähden. Maksaneista lähes puolet kertoi tilanneensa Helsingin Sanomat ja vajaa kolmannes jonkin maakuntalehden. Muita useammin verkkouutisista maksavat miehet, nuoret, hyvätuloiset, korkeasti koulutetut, politiikasta kiinnostuneet ja paikallisyhteisöönsä kiintyneet. —Riikka Virranta talousjournalismi Kauppalehti korostaa nyt yritysvastuuta KAUPPALEHTI julkaisi kesäkuussa työkalun vastuulliseen sijoittamiseen. Samalla se lisää journalismia yritysvastuusta. Ensivaiheessa lehden julkaisemat niin sanotut ESG-riskiarviot koskevat Helsingin pörssin 25:tä vaihdetuinta yritystä. Lyhenne viittaa vastuuseen kolmella alueella; ympäristön, sosiaalisten seurausten ja hyvän hallinnon näkökulmista. Vastaavan päätoimittajan Arno Ahosniemen mukaan aluksi pohdittiin yritysten hiilijalanjälkimittarin luomista ruotsalaisen Dagens Industri -talouslehden tapaan. Kauppalehdessä yritysvastuuta haluttiin kuitenkin seurata laajemmin, eikä uskotta van mittariston luominen olisi ollut yksinkertaistakaan. Yhteistyökumppaniksi löytyi ameri kka lainen analyysitalo Sustainalytics. – Tilaajilla on mahdollisuus seurata yritysten vastuullisuutta ja harkita, mihin sijoittavat. Se, mihin rahansa laittaa, on myös meidän mielestämme yksi keskeinen tapa vaikuttaa maailman tulevaisuuteen, Ahosniemi sanoo. – ESG-reittaus ei ole vain sitä, että pörssiosiossa on jokin mittari. Sen tueksi tarvitaan juttuja, ja jos esimerkiksi arvioissa tapahtuu isoja muutoksia, totta kai uutisoimme siitä. Ahosniemen mukaan aihepiirin käsittelylle on aitoa kysyntää. – Vastuullisuudella on niin suuri taloudellinen voima tällä hetkellä, että se ei ole mikään sivujuonne vaan yksi pääasioista talousjournalismissa. —Riikka Virranta Ksml osti häsan ”Olisimme pärjänneet yksin vielä viisi vuotta” MEDIATALO Keskisuomalainen ostaa Hämeen Sanomat Oy:n. Kauppaan kuuluvat Hämeen Sanomat, Forssan Lehti, Hämeenlinnan Kaupunkiuutiset sekä Ilves Jakelu ja Hämeenlinnan Jakelupalvelu. Kauppa vaatii vielä Aina Group Oyj:n yhtiökokouksen hyväksynnän syyskuun lopussa. Keskisuomalaiselle kauppa on looginen osa vuosia jatkunutta strategiaa laajentua ostoin. Omistajanvaihdos tarkoittanee konkreettisesti ainakin sitä, että Hämeen Sanomat Oy:n lehdet menevät mukaan Keskisuomalaisen käynnissä olevaan ulkoasu-uudistukseen ja toisaalta vaihtavat Lännen Median yhteistyöringistä Uutissuomalaiseen. – Olisimme pärjänneet hyvin yksin vielä viisi vuotta, mutta omistajan näkemys oli, että 15 vuoden aikajänteellä pitäisi olla leveämmät hartiat, sanoo Hämeen Sanomat Oy:n toimitusjohtaja ja sen päivälehtien päätoimittaja Mikko Soini. Synergiaa syntyy Soinin mukaan jakelussa, digikehityksessä, hallinnossa ja mediamyynnin puolella etenkin uusasiakashankinnassa. Paikallisuus sisällössä kuitenkin säilyy. – Tilaukset tulevat vahvasti oman tekemisen kautta, eivät STT:n tai Lännen Median. Ne ovat kuitenkin tärkeä osa palvelua ja niistä saamme pitovoimaa tilauksiin. —Riikka Virranta oiKaisut SUOMEN Lehdistön tilastonumerossa 4/2021 lehtikohtaiset myyntitiedot sisältävästä taulukosta oli jäänyt pois tieto, että kyse on tuhansista euroista. Toisin kuin erikoisnumerossa kerrottiin sen mediamyynnistä vastasi Alpo Ohtamaa Myynnin A&O Oy:stä. TOISIN kuin kerroimme numerossa 3/2021 Koillissanomien digiversion hinta suhteessa printin hintaan on kolme neljäsosaa eikä kaksi kolmasosaa. ajanKohtaista suomalaisten luottamus uutisiin. Luottamus uutisiin kasvoi Suomessa ja useimmissa Reuters-instituutin mittauksen muissakin maissa koronapandemian aikana. Suomessa uutisiin luotetaan enemmän kuin vertailun muissa maissa. 80 70 60 2015 2016 2017 2018 2019 2020 2021 73 69 72 70 69 73 Uskon että voin luottaa useimpiin seuraamiini uutisiin Uskon että useimpiin uutisiin voi luottaa 68 65 62 62 59 56 65 %% 8 suomen lehdistö 5/2021 A
• 5/2021 suomen lehdistö 9 B lehdistötilaisuus MATIN JA JOKEN RADIO Matti Apunen on ollut kovaääninen Ylen rahoituksen kriitikko. Jouko Jokinen oli allekirjoittamassa Medialiiton kantelua Ylen toiminnasta. Nyt he saavat palkkaa valtionyhtiöstä ja juonivat yhdessä muutoksia Ylen journalismiin. teksti Janne Arola kuvat Rami Marjamäki B valtiomiehet. Entiset Aamulehden päätoimittajat, nykyiset yleläiset Jouko Jokinen ja Matti Apunen ymmärtävät kaupallisen median ahdinkoa, mutta eivät julkisen palvelun rajojen määrittämistä EU-komission kautta. B 5/2021 suomen lehdistö 9
• aika 20.7.2021 Paikka Jouko Jokisen kesämökki Hämeenkyrön Kyröskoskella. Paikalla Ylen uutisja ajankohtaistoiminnan päätoimittaja Jokinen ja Ylen hallituksen puheenjohtaja Matti Apunen. aihe Ylen rajat, kanteleminen, sananvapaus ja journalismin kipupisteet. tarjolla Lihapiirakkaa, pullaa, kahvia ja tikanheittoa. ”Jokke on vähän niin kuin veneenrakentaja, ja mä käyn katsomassa, pitääkö se vene vettä.” isäntä jo tarjoaakin nyrkkiä tervehdykseksi. Aurinkolaseihin ja jalkapalloseura AS Roman huppariin sonnustautunut Apunen tervehtii hieman kauempaa. Kaksikko on mediamaailmaa seuraaville tuttu, mutta vielä viisi vuotta sitten ei olisi voinut arvata, että kesällä 2021 miesten tittelit ovat Ylen uutisja ajankohtaistoiminnan päätoimittaja ja Ylen hallituksen puheenjohtaja. Jokinen oli vuonna 2017 Sanomalehtien Liiton varapuheenjohtajana allekirjoittamassa Medialiiton kantelua, jolla liitto halusi EU-komission selvittävän erityisesti sitä, ovatko Ylen verkkosivuillaan julkaisemat tekstisisällöt EU:n valtiontukisääntöjen vastaisia. Myöhemmin samana vuonna Jokinen siirtyi päätoimittajaksi Yleisradioon. Apunen on Aamulehti-aikojensa jälkeen työskennellyt muun muassa Elinkeinoelämän valtuuskunnan johtajana, puolustanut väsymättömästi vapaata markkinataloutta ja kritisoinut Ylen rahoitusta. Tänä keväänä hän aloitti Ylen hallituksen puheenjohtajana. Miten tässä näin kävi? MARRASKUUSSA 2017 EVA-johtaja Apusen podcastin vieraana oli vasta Ylellä aloittanut Jokinen. Kaksikko keskusteli muun muassa Ylen journalismin läpinäkyvyydestä sekä Ylen riippumattomuudesta. Kuin enteenä tulevasta Apunen linjasi, että Ylen pitäisi vahvistaa hallituksensa roolia niin, että se koostuisi avoimesti ja läpinäkyvästi valituista eri alojen asiantuntijoista ja toimisi mahdollisimman ammattimaisesti. Pihapöydälle katettujen pullakahvien äärellä hän sanoo hallituksen puheenjohtajuuden olevan ”mieletön mahdollisuus ja näköalapaikka”, mutta samalla työ, jonka vastaanottamista piti miettiä huolella. Hänelle ongelma ei ollut Yleisradio itsessään. Apunen koki pestin pikemminkin velvollisuudekseen, kun oli riittävän kauan räksyttänyt katsomossa. Samasta syystä moni kansanedustaja ja jopa yleläinen kuitenkin suhtautui varauksella markkinaliberaalin Apusen palkkaamiseen. – Kävin pitkän ja aika rakentavan keskustelun hallintoneuvoston kanssa. Sanoin, että jos on jotakin mieltä vaivaavaa, sanokaa se nyt. Sen keskustelun jälkeen totesin, että mulla on täydet mahdollisuudet hoitaa tehtävää itsenäisesti, Apunen kertoo. Jokiselle tieto Apusen valinnasta oli yllätys, joskin positiivinen. – Hän on yksi pätevimmistä ihmisistä, jota tällaiseen hommaan voi ajatella. KATSOTAANPA kuitenkin, mitä Apunen on Ylestä vuosien varrella sanonut. Hän on muun muassa todennut olevansa ”Yle-veron synkeä vastustaja” erityisesti siitä syystä, että veron myötä kansalaiset eiL ehtemme lukijoilla on tänään ilo päästä tapaamaan entisiä Aamulehden päätoimittajia Jouko Jokista ja Matti Apusta. Vaikka on kiivain lomakausi, he ovat ystävällisesti Suomen Lehdistön pyynnöstä luvanneet heittää tikkaa, keskustella Ylen ja kaupallisen median välisistä väännöistä sekä kertoa tehtävistään Ylellä. Ollaan Hämeenkyrön Kyröskoskella, Jokisen vanhassa mummolassa, pellon laidalla, ja tuossahan paikan jässikkämäinen 10 suomen lehdistö 5/2021 B kirveelle ei ole töitä. Ylen hallituksen uudella puheenjohtajalla Matti Apusella ei ole leikkauslistaa, jonka perusteella Ylen toimintaa ryhdyttäisiin karsimaan.
• – Journalismin ei pitäisi retkahtaa yksioikoisen sentimentalistiseen tekemisen tapaan, jossa eniten kärsinyt on aina oikeassa. Se on vaarallinen tie. Neljän vuoden takaisessa podcast-jaksossaan Apunen vaati julkisia laatukriteerejä, joita vasten Ylen onnistumista voisi peilata vuosittain. Nyt hallituksen puheenjohtajana hän lupaa edelleen edistää avointa keskustelua laatukriteereistä, vaikka tuloksena ei olekaan ”pikkutarkka katekismus, joka kattaisi kaikki mahdolliset detaljit”. – Olennaista on, että näitä kysymyksiä kysytään koko ajan. Pitää olla tietoisuus siitä, miltä asiat näyttävät ulospäin, hän toteaa. JOKINEN pitää Apusen esille ottamia asioita tärkeinä. Tänä kesänä hänen itsensä tehtävänä on ollut muun muassa pohtia, millaisia isompia yhteiskunnallisia kehityskulkuja ja trendejä Yleltä on jäänyt koronan vuoksi huomaamatta. Syksyllä jatkuvassa hankkeessa näihin katvealueisiin on tarkoitus kiinnittää huomiota. – Mua kiusaa esimerkiksi se, että lobbarit huusivat pää punaisena EU:n ilmastopaketista, vaikka se oli todella maltillinen. Varmaan siitäkin jäi joitain asioita kertomatta, Jokinen puntaroi. – Ja yksi asia on talous. En tiedä hahmottaako kukaan, mitä tapahtuu, kun kaikki maa ilmantalouden lainalaisuudet on ikään kuin kumottu ja on syntynyt kryptotalouksia ja muita täysin uusia talouden ilmiöitä. Kaksikko aikoo syksyn tullen istua alas ja ryhtyä pohtimaan edellä mainittuja asioita vielä tarkemmin. – On parempi, että journalismin laatukeskustelua eivät käy vain päätoimittaja ja päällikkötoimittajat, Jokinen toteaa. Roolijako ja sparrausapu tuntuu olevan kummallekin tervetullutta, sillä aikanaan heidän edustamiensa lehtiyhtiöiden liiketoimintajohdossa journalismiin suhtauduttiin hiukan huvittuneesti. – Kuuluisa vastaus erääseen kehitysideaan oli, että tehkää vaan, kunhan se ei vaikuta negatiivisesti tulokseen, Apunen muistelee. HAASTATTELUN tauolla ratkotaan Yle-pomojen tikanheittoherruus. Jokinen kertoo harjoitelleensa koko kesän, joten ei ole yllätys, että hän jämäkällä mutta rauhallisella tyylillään päihittää epävarman Apusen, jonka tikat vaappuvat varsinkin harjoitusheitoissa välillä kauas taulusta. Kolmen kierroksen yhteistuloksissa päätoimittaja voittaa hallituksen puheenjohtajan 85–39. Intensiivisen kisailun jälkeen on aika siirtyä haastattelun tulenarempaan osuuteen – Ylen rajoihin. Paikoin kiihkeästikin velloneen julkisen keskustelun taustalla ovat Medialiiton sekä Sanoman kantelut EU-komissiolle. Medialiiton neljän vuoden takaisen kantelun myötä eduskunta on nyt muuttamassa Yle-lakia niin, että Ylen tekstimuotoisten sisältöjen on jatkossa entistä tiiviimmin kytkeydyttävä kuvaja äänisisältöihin. Apusen mielestä Medialiiton kantelu ja kysymykset olivat asiallisia ja oikeutetvät voi äänestää jaloillaan eli vapaasti valita, haluavatko maksaa Ylen palveluista. Mieli ei ole muuttunut. – Olen samalla kannalla kuin ennenkin, mutta se taistelu, mitä kävin, on käyty, ja minun edustamani kanta hävisi. Apunen sanoo, että asiaa on turha surra. Nyt pitää hänen mielestään rakentaa mahdollisimman hyvä palvelu veroratkaisun pohjalta. Ylen hallintoneuvostosta hän on sanonut, että sen rooli yhtiön strategian linjaajana on ”kreiseintä mitä on”. Apusen mielestä poliitikkojen pitäisi pysyä Ylestä mahdollisimman kaukana. – Tätäkin mietin pitkään, mutta tulin siihen tulokseen, ettei se minua vaivaa. Entä Ylen rahoitus? Hallituksen tehtävänä on päättää yhtiön talousarviosta. Voisi kuvitella, että hallituksen puheenjohtajan pitäisi pyrkiä saamaan taloon rahoitusta niin paljon kuin vain mahdollista. Apunen toppuuttelee sanomalla, että rahoituksen on oltava ”optimaalinen” suhteessa Yleisradion keskeisiksi katsottuihin tehtäviin. Toisin sanoen myös julkisen palvelun on oltava tehokas. Ja tie tysti mukana on pidettävä ”fiskaalinen terve järki”. – Verovarojen käyttämiseen liittyy poikkeuksellista vastuullisuutta. Omia rahojaan voi käytellä miten haluaa. HALLITUKSEN puheenjohtajana Apunen on nyt journalistisissa asioissa Jokisen pomo. Hallitus ei tietenkään puutu päivittäistoimintaan, vaan tekee isompia, periaatteellisia ja strategiaan liittyviä linjauksia ja samaan aikaan huolehtii Ylen toiminnan laadukkuudesta. – Jokke on vähän niin kuin veneenrakentaja, ja mä käyn katsomassa, pitääkö se vene vettä ja pysyykö se pinnalla, Apunen kuvailee. Ei kuitenkaan tarvitse paljon raaputtaa, kun ex-päätoimittaja Apunen ryhtyy pohtimaan ”journalismin yleistä syntilistaa”: Mitä on tapahtunut yhtäaikaiselle kuulemiselle? Onko taipumusta sensationalismiin? Menevätkö isot ja pienet asiat ja painotukset yleisölle sekaisin? Entä ymmärretäänkö journalismissa vaihtoehtoiskustannuksia? 5/2021 suomen lehdistö 11 B samanlaista työtä. Jouko Jokinen on työskennellyt Ylessä kohta neljä vuotta. Vaikka Yle on monin tavoin poikkeuksellinen mediatalo, journalismia siellä tehdään hänen mukaansa samalla tavalla kuin vaikka Aamulehdessä.
• tuja. Hän sanoo, että asiaa on käsitelty Ylessä, eikä siitä ole enempää sanottavaa ennen kuin eduskunta tekee virallisen päätöksen lainmuutoksesta. – Mutta pitää muistaa, että rajanveto nykyaikaisessa journalismissa on tosi vaikeaa. Jotta voi tehdä merkityksellistä ja menestyvää journalismia, pitää olla koko paletti käytössä. Journalismiin kuuluvat myös esittämisen ja levittämisen muodot, ei pelkästään juttujen sisältö tai idea. Jokinen sanoo Medialiiton kantelun rauhoittaneen Ylen ja kaupallisen median välejä. Päätoimittajana hän on silti silminnähden suivaantunut siitä, että hänen toimituksensa sananvapautta halutaan rajoittaa rajaamalla siltä pois mahdollisuuksia julkaista tekstimuotoisia juttuja. Siitäkin huolimatta, että hän oli itse allekirjoittamassa kantelua, jonka perusteella hänen sananvapauttaan nyt rajoitetaan. – Jos Pekka Mervola kokisi samanlaisen kohtalon, hän kirjoittaisi kolumnin, kuinka tyhmä ja absurdi tilanne on, Jokinen sanoo. SANOMAN kantelu Yle Areenan sisällöistä ja Ylen oppimateriaaleista taas tuli Apusen pöydälle ”pyytämättä ja yllättäen” heti hänen hallituspestinsä aluksi. Sanoma on kritisoinut esimerkiksi tosi-tv-sarjojen esittämistä ja vaatii kantelussa Yle Areenan sisältöjen laajuudelle selkeät rajat. – Keskustelua on hyvä käydä. Mutta olisin toivonut, että sitä käytäisiin jossain toisessa muodossa kuin komissiossa ja kantelun kautta, Apunen sanoo. Sekä Sanoman että Medialiiton mukaan keskusteluja on kuitenkin ennen kanteluita pyritty käymään Suomessa. Apunen vetoaa siihen, että lain mukaan Yleisradion tehtävä on muun muassa viihdyttää ja sivistää. (Laissa puhutaan erityisesti ”virikkeellisestä” viihteestä.) Oppimissisällöistä hän sanoo, että Areenassa ei ole suoraan koulujen opetussuunnitelmiin sisältyvää aineistoa. – Tällainen tehtävä Yleisradiolle on annettu. Ei siis ole niin, että Yleisradio saisi esittää ainoastaan taloudellisesti vaikeita, vanhoja elokuvia, jotka eivät muille kelpaa. Ei Yleisradio voi olla kierrätyskeskus tai kaatopaikka. Mutta koska Ylen rajat perustuvat nimenomaan lakiin, eikö silloin ole vain hyvä, että lainmukaisuuden rajoja selvitetään? EU-komission tehtävänähän on ottaa kantaa muun muassa valtiontukikysymyksiin oikeudellisesta näkökulmasta. Sekä Jokinen että Apunen pitävät tätä vääränä tulokulmana. – Amsterdamin sopimuksessa on EU-tasolla sovittu, että yleisradiotoiminnan määrittelee jokainen jäsenvaltio itse. Jos kilpailuoikeudellista näkökulmaa aletaan määrittää komission kautta, mediamerkonomit alkavat päättää, mitä julkaistaan. Se on aika hapan tilanne, eikä siten voi määrittää julkista palvelua, Jokinen sanoo. – Karrikoidusti sanoen huoneessa olisi aina julkaisupäätöstä tehtäessä läsnä juristi, joka arvioisi, mahtuuko juttu julkisen palvelun raameihin, Apunen jatkaa. Juuri Amsterdamin sopimuksen tulkinnasta osapuolilla on kiistaa. Suomi saa määrittää vapaasti yleisradiotoiminnan, mutta mikä on yleisradiotoimintaa? Entä miltä osin siihen saa käyttää valtion varoja? Apunenkin on aiemmin todennut moneen otteeseen, että Ylen ei pitäisi olla markkinahäirikkö. Nyt hän sanoo, että suomalaisen kaupallisen median todellinen kilpailu tulee aivan muualta kuin Ylen suunnasta. – Netflixit, hbo:t, viaplayt. Ne tekevät lokalisoituja sisältöjä ja muodostavat alliansseja, joiden kyky tuottaa erilaisia sisältöpalveluja on ihan mieletön. Kanteluista huolimatta kaksikko arvioi, että viiden vuoden aikajänteellä Ylen toiminta tuskin tulee muuttumaan dramaattisesti. Apusen mukaan rönsyjä karsitaan ja toimintaa fokusoidaan, mutta esimerkiksi mitään leikkauslistaa Ylen lopetettavista toiminnoista ei ole olemassa. – Meillä on hyvin laajakirjoinen toimintavelvoite. Emme me oikein voi sanoa, että tämä ei tunnu hyvältä, jätetään se pois, Apunen sanoo. SEKÄ Jokinen että Apunen sanovat kuitenkin ymmärtävänsä kaupallisen median ahdinkoa. Jokisen mielestä 2010-luvun alussa valmisteltu ja käyttöönotettu Yle-vero tuli monin tavoin onnettomaan saumaan kaupallisen median kannalta. Samaan aikaan sanomalehtitilauksia alettiin arvonlisäverottaa, ja Postin jakelukustannukset ovat suorastaan räjähtäneet. – Siksi tämä epäoikeudenmukaisuuden tunto on hyvin vahva. Ja se on huono juttu. Jokisenkaan mielestä vero ei ole paras tapa rahoittaa Ylen toimintaa. Hänestä kansalaiset voivat veron vastineeksi kuitenkin vaatia Yleltä lähes mitä tahansa. Oman rootelinsa eli uutistoimituksen osalta Jokinen sanoo, että jos Ylellä ei olisi esimerkiksi Pirkanmaalla 30 hengen toimitusta, alueelle syntyisi tiedonvälityksen yksityinen monopoli, joka taas olisi huonoin mahdollinen tilanne ja johtaisi ”kaameaan mediamaisemaan”. Ylellä on parhaillaan käynnissä pilottikokeiluja, joissa se antaa uutisiaan Ylä-Satakunnan ja Maaseudun Tulevaisuuden käyttöön. Kaupallisen median edustajat ovat kritisoineet yhteistyömallia siitä, että se vääristää kilpailua. Jokisesta malli ei kuitenkaan ole keneltäkään pois, vaan lehdet hyötyvät verorahoilla tuotetuista sisällöistä. Hän pohtii jopa sitä, voisiko STT tulevaisuudessa olla alusta, jonka kautta voisi jaella Ylen maakunnallisia uutisia. – Mutta tässä pitää olla vähän varovainen kanteluiden ja muiden vuoksi, ettei asia tule väärästä kulmasta esiin. Tarkoitus on kuitenkin olla hyveellinen. – Koen väännön kaupallisen median kanssa kiusalliseksi. Meillä on yhteiset globaalit kilpailijat ja muita samoja probleemeja, kuten nuorten mediankulutus. Näin pienessä maassa viholliset pitäisi hakea kauempaa. MONI Ylen merkittävistä tehtävistä on nyt läänitetty henkilöillä, joiden tausta on kaupallisessa mediassa: Jokisen ja Apusen lisäksi toimitusjohtajana toimii Maikkari-taustainen Merja Ylä-Anttila ja uutisja ajankohtaistoimituksen toisena päätoimittajana ex-hesarilainen Riikka Räisänen. On selvää, että oman työnantajan toimia on puolustettava. Mutta kuinka paljon Jokisen ja Apusen ajatusmaailma on muuttunut ajoista ennen Yle-pestejä? – Kun tätä julkisen palvelun eetosta miettii sisältä päin, niin onhan se aika helvetin hieno juttu. Tässä on ehkä vähän enemmän vapautta tehdä asioita kuin jossain muussa roolissa, Jokinen sanoo. Apunen toteaa edelleen olevansa talousja arvoliberaali. – Kilpailu on edelleen yhteiskunnan jalostava voima. Vaikka olisin miten lääpälläni Suomen yleisradioyhtiöön, tämä lähtökohta ei muutu miksikään. – Ja miksi tarvitsisikaan muuttua? Monopolit, sekä yksityiset että julkiset, ovat vahingollisia. Julkisia monopoleja näyttää olevan tässä maailmanajassa helpompi tuottaa. Mutta Yleisradio ei ole lähelläkään monopolia. ? “Koen väännön kaupallisen median kanssa kiusalliseksi. Näin pienessä maassa viholliset pitäisi hakea kauempaa.” 12 suomen lehdistö 5/2021 B
• 5/2021 suomen lehdistö 13 B jälleen yhdessä. Apunen ja Jokinen työskentelivät aikanaan Alma Median lehdissä päätoimittajina samaan aikaan. Nyt he pohtivat, miten Ylessä voitaisiin tehdä mahdollisimman laadukasta journalismia.
• luksuspulma. Kangasalan Sanomissa Heli Keskinen ja Satu Pasanen (oik.) pohtivat monen muun ohella lehdelle vauvastrategiaa: miten saadaan asiakkaiksi Tampereelta halvempien tonttien perässä muuttavat lapsiperheet, jotka eivät koe olevansa kangasalalaisia. Tarkoitus on luoda systematiikka, jossa huomioidaan perheiden kaikki jaksot lasten vauva-ajasta teini-ikään.
• paiKallislehtien strateGiatyö OIKEITA ASIOITA Strategian maine: johdon Rukalla muotoilemia kauniita lauseita mapissa. Todellisuus: Jokainen paikallismedia tarvitsee nyt jos koskaan arkeen menevän strategian. Kangasalan Sanomat hyödyntää muotoiluajattelua saadakseen aikaan muutoksia. teksti Riikka Virranta kuvat Saara Tuominen, Päivi Karjalainen 5/2021 suomen lehdistö 15 B B 5/2021 suomen lehdistö 15
• 16 suomen lehdistö 5/2021 B T ästä tuli niin superhyvä ettei mitään järkeä, Kangasalan Sanomien päätoimittaja-toimitusjohtaja Heli Keskinen toteaa. Ylisanaisessa moodissa on myös Satu Pasanen, lehden markkinointipäällikkö ja kaupallisten sisältöjen tuottaja. Innostuksen aihe ei ole kaikkein tyypillisin: strategiatyö. Sitä Kangasalan Sanomissa on tehty tänä vuonna aiemmasta poiketen hyödyntäen liiketoimintamuotoilua. Se tarkoittaa, että erityisen paljon aikaa ja ajatustyötä on laitettu asiakasja työntekijäkokemuksen selvittämiseen. Kumpaakin on jo alettu seurata ja mitata. Henkilöstö kertoo joka viikko kyselyssä esimerkiksi, millaiseksi kokevat työhyvinvointinsa. Lisäksi on luotu malli, jolla strategia rullaa tekemiseen. Hankkeeseen on saatu Business Finlandin rahoitusta. Olo on jo fokusoituneempi. – Tilanne oli se, että teimme vähän joka suuntaan kaikkea, mutta emme olleet kiteyttäneet tarpeeksi, miksi teemme ja mikä on tärkeintä. Halusimme tehdä oikeita asioita, Heli Keskinen sanoo. Työntekijäkokemusta on selvitetty, koska se heijastuu asiakkaiden kokemukseen, Keskinen ja Pasanen sanovat. – Ihmisen pitää kokea tekeminen merkitykselliseksi; että se mitä teen tässä talossa innostaa ja johtaa johonkin, Pasanen sanoo. – Jos haluamme olla vaikkapa moderni ja uusiutuva media, mutta työntekijät eivät usko, että voimme olla sellainen, sehän on yhtä tyhjän kanssa. Emme koskaan voi olla sellainen asiakkaiden silmissä, Keskinen perustelee. RUKAN mökki jolle johto vetäytyy, yläpilvi, huolella mapitetut kauniit lauseet, jotka vaikuttavat työhön niin kuin nyt mapit vaikuttavat… On myös vähemmän innoittunut tapa puhua strategiatyöstä. KPK Yhtiöiden sisältöjohtaja Tiina Ojutkangas tunnustaa, ettei hän ole aina pitänyt strategiatyötä tärkeänä. – Minulla on ollut ennakkoluuloja. Olen ajatellut, että taas menee kauheasti aikaa, kun väännetään jokin pumaska. Olen muuttanut mieleni täydellisesti. Hyvän strategian avulla mennään tavoitteisiin ja johdetaan, huonolla ei ole mitään merkitystä. Hyvä strategia on Ojutkankaan mukaan otettavissa käyttöön. Sen tavoitteiden toteutumista seurataan. Ylä-Satakunta-lehden päätoimittaja-toimitusjohtaja Jukka Huikko arvelee, ettei strategiaa hyödynnetä työkaluna täysimääräisesti paikallismediassa. Itse hän pitää sitä täysin välttämättömänä, varsinkin, jos tarvitaan muutosta. Ylä-Satakunnassa on tarvittu. Vuonna 2018 tulos sukelsi miinukselle. Seuraavana kesänä lehdessä aloittanut Huikko alkoi tehdä monivuotista uudistumisstrategiaa, jolla tilanne on saatu korjattua. – Strategian avulla saa selkänojan, että toimenpiteillä on hallituksen tuki. Meillä on ollut tässä vaikeitakin asioita ratkaistavana, Huikko pohtii. – Pienissä lehdissä on aina tietysti ajasta pula, sanotaan ettei ole aikaa ja osaamista tehdä. Jossain vaiheessa pitäisi kuitenkin puhaltaa pilliin ja miettiä, mikä on olennaista, mitä pitäisi tehdä ja mitä nyt tehdään. KANGASALAN Sanomien uudistusta kätilöinyt liiketoimintamuotoilija Veikko Törrönen Kreapal Design Oy:sta arvioi, että strategiatyö lähtee usein alusta asti menemään pieleen. – Yritykset ymmärtävät, että jos tehdään palvelu, kannattaa kysyä palvelua käyttäviltä ja tuottavilta ihmisiltä. Se on selvä juttu. Jostain syystä samaa ei oivalleta strategiatyön yhteydessä, Törrönen sanoo. Strategiatyötä tehdään asiakkaita, työntekijöitä, omistajia ja johtoa varten. Siksi on olennaista kerätä ymmärrystä kaikilta näiltä tahoilta. Jos tätä ei tehdä, lopputulos luultavasti jää irti arjesta – ja niin nimenomaan usein käy. – Emme enää elä maailmassa, jossa johto pystyy sanelemaan työntekijöille, että tehkää näin. Työntekijät ovat älykkäitä ja luovia kaikilla tasoilla. On kaikkien edun mukaista osallistaa parhaat mahdolliset asiantuntijat kehittämiseen, Törrönen sanoo. Hänen mukaansa muotoiluajattelun tärkein anti strategiatyöhön on perusteellisen ymmärryksen keruun lisäksi lopputuloksen konkreettisuus. Strategia pureksitaan niin, että se on helppo ymmärtää. – Strategian ydintehtävä on auttaa kohdistamaan energiat ja resurssit yhdessä valittuun suuntaan. Jos ihmiset eivät tiedä, mikä se strategia on, on ihan läppä, että ne olisi kohdistettu samaan suuntaan, Törrönen sanoo. KANGASALLA selvitettiin ensin nykytilannetta, tehtiin karttaa haasteista ja vahvuuksista eli siitä, mihin kannattaisi panostaa. Pohdittiin, mitä tavoitellaan. Työntekijät saivat vastatakseen pitkän kyselyn, joka pureutui muun muassa siihen, mitkä asiat vievät tekemistä eteenpäin ja mitkä jarruttavat. Vastauksista nousi esiin paitsi ylpeys työn merkityksellisyydestä myös korjattavia asioita, kuten tarve jakaa työtä eri tavalla ja fokusoitua. Tilaajien ja ei-tilaajien puhelinhaastatteluista kävi ilmi esimerkiksi, että moni ei
• työ helpottui. Tiina Ojutkangas kokee, että mittava panostus strategiaan on ollut suuri helpotus sisältöjohtajan työssä. Yksi konkreettinen valinta on ollut kehittää maakuntalehden muiden digisisältöjen ohella näköislehteä, sillä se kiinnostaa yleisöä. Ojutkangas lukee lauantaisin pääkirjoituksensa videolle, jolla rikastetaan näköislehteä. 5/2021 suomen lehdistö 17 B ”Olen ajatellut, että taas menee aikaa, kun väännetään jokin pumaska. Olen muuttanut mieleni täydellisesti.” Pk
• 18 suomen lehdistö 5/2021 B muotoilu toimi. Satu Pasanen ja Heli Keskinen (oik.) ovat tyytyväisiä muotoiluajattelun hyödyntämiseen strategiatyössään. Se toi framille koko henkilöstön kokemuksen ja näkemyksen kehittämisessä. ”Kun kartoitetaan, missä kukin on parhaiten hyödyksi yhteisölle ja missä on kehittämisen paikka, samalla huomaa itsekin oman työnsä merkityksen kokonaisuuden onnistumisessa”, Satu Pasanen sanoo. ”Jos haluamme olla vaikkapa uusiutuva media, mutta työntekijät eivät usko, että voimme olla sellainen, sehän on yhtä tyhjän kanssa.”
• 5/2021 suomen lehdistö 19 B ole törmännyt lehden tilaustarjoukseen. Osa kaipasi sisältöjä, joita ei ole painotettu tarpeeksi. Lehteä rakastettiin, mutta vastaan tuli myös paikallislehtien imago ”kotiseutulehtinä”, mielikuva pilipalia eläkeläisten tansseista ja luokkakokouksista sisältävistä julkaisuista. – Tällainenhan ei ole yleistä paikallislehdissä, tuotamme kunnianhimoista journalismia, mutta imago on yleinen tässä ajassa, Heli Keskinen sanoo. – Se haaste meidän pitää murtaa niin, että tuotamme omia puheenaiheita, jotka herättävät keskustelua kaupungissa. Kun teemme sen monta kertaa, kyllähän sana kiirii. Kilpailutekijäksi ja valtiksi Netflixiä, sosiaalista mediaa ja muuta mediaa vastaan nousi yhteisöllisyys erotuksena vaikkapa hinnasta tai objektiivisuudesta. Se tarkoittaa yhteisön rakentamista epäkohtiakin nostaen, toisaalta esimerkiksi moniarvoisuutta ja sovittelujournalismia ja nopeaa verkkouutisointia, kun sattuu jotain, mistä ihmisten tulisi tietää. JA KYLLÄ , Kangasalan Sanomilla totta kai on kaunis strategialause: se haluaa olla ”Suomen yhteisöllisin ja rakkain paikallismedia”. Kiinnostavampaa kuitenkin on, miten lause juurretaan käytäntöön. Lehti valitsi viisi strategian kulmakiveä. Ne liittyvät sisäisten ja ulkoisten prosessien helpottamiseen, työyhteisön kulttuurin ja hyvinvoinnin parantamiseen, Kangasalan yhteisön rakentamiseen, brändin uudistamiseen rohkeaksi ja moderniksi sekä kangasalalaisille merkityksellisiin, omaleimaisiin sisältöihin. Jokaisen kohdan alle on listattu lukuisia konkreettisia toimenpiteitä, joiden toteutumisella on vastuuhenkilöt, mittarit ja aikataulu. Esimerkiksi merkityksellisiä ja omaleimaisia sisältöjä ajatellen Kangasalan Sanomat alkaa julkaista uudenlaista uutiskirjettä ja uusii sisältöstrategiaansa. Sitä varten käydään läpi, ketkä lehdessä puhuvat, kuinka paljon on omia puheenaiheita, entä kulttuuria ja urheilua. Onnistumista mitataan sillä, nouseeko asiakastyytyväisyys vai ei. Joka viikko viedään tehostetusti aina yhtä asiaa eteenpäin. Tarkoitus on tehdä vuosikellosta pysyvä käytäntö, jota ei hyödynnetä vain tänä vuonna. – Pyöritys on jo aloitettu ja kyllä se toimii. Moni asia on muuttunut jo nyt, Keskinen sanoo. Tehtävälista tuntuu pitkältä: somestrategiaa, verkkouudistus, mainostaja-asiakkaiden kartoitus, kaupallisen sisällön freesaus, hakukoneoptimointia, vauvaperheiden tavoittamisstrategia… Yli 100-vuotiaan, kangasalalaisten sukujen omistaman lehden tilanne on kuitenkin siinä mielessä onnellinen, että tilaajamäärä on noussut ja tulos parantunut. Tämän vuoksi yhtiö on voinut palkata kaksi uutta työntekijää. Näin esimerkiksi Keskisen aikaa on pystytty ottamaan kehityshankkeille. ENTÄ millaisia strategisia valintoja muussa paikallismediassa on tehty? Ylä-Satakunnan muutaman vuoden takainen uudistumisstrategia keskittyi kolmeen: taloudellisen sopeutuksen lisäksi digiuudistukseen ja kasvun hakemiseen. Huikko on sitä mieltä, digiuudistus käsitetään alalla liian suppeasti digipalveluiden kehittämisenä, kun olennaista olisi hyödyntää digitaalisuus laajemmin esimerkiksi prosessien virtaviivaistamisessa. Kasvua yhtiö hakee mediamyynnistä. Asiakkuuksia on saatava palaamaan, mitä varten on luotu uusia näkyvyystuotteita. Se ei kuitenkaan riitä. Myös Ylä-Satakunnan Sanomalehti Oy on saanut Business Finlandilta kehitysrahaa hankkeeseen, josta Huikko puhuu salamyhkäisesti. – Nykykonseptiin voisi lisätä muutaman lehtinimikkeen tai kasvattaa yhteistyötä itsenäisten lehtien välillä. Olemme myös katselleet muita toimialoja, jotka liittyvät jollain tapaa meidän toimintaamme. KPK YHTIÖISSÄ on monta strategiaa ja paljon niihin liittyviä tavoitteita. Tekeillä on konsernistrategia. Medialiiketoimintojen strategia on jo valmistunut. Lisäksi on tehty toimitusten ja kuluttajaliiketoiminnan strategia. Jälkimmäisessä on muun muassa selkiytetty konsernin lehtien rooleja. – Lehtien on oltava riittävän erilaisia ja vastattava erilaiseen tarpeeseen, jotta olemme kokonaisuutena tarpeellisia emmekä esimerkiksi kilpaile keskenämme, Tiina Ojutkangas sanoo. Karrikoiden maakuntalehti on aluetta yhdistävä sateenkaari, joka taustoittaa ja analysoi laajemmasta perspektiivistä, ”ottaa koppia vaikeista ja kiistanalaisista uutisasioista alueella”, mikä ei Ojutkankaan mukaan tarkoita, ettei paikallislehtikin voisi tehdä kriittisiä juttuja. Paikallislehdet ovat kuitenkin yhteisöllisempiä ja niiden uutiset läheisempiä. Kaupunkilehtien ote on keveämpi ja vähemmän uutismainen, ja sisällössä korostuvat tapahtumat. Ojutkankaan mukaan yhteisen sisällön määrää lehdissä on vähennetty, mutta samalla toimitukset toimivat aiempaa tiiviimmässä yhteistyössä keskenään. – Paras asiantuntija tekemään jostain asiasta juttua voi tulla mistä lehdestä tahansa. ? st
• ratKaisut RYNNÄKÖSTÄ RYNNÄKKÖÖN Iltalehden toimitus elää kävijäpiikeistä, jotka tiedetään minuuttien tarkkuudella etukäteen. Parhaita juttuja budjetoidaan ruuhkahuippuihin. teksti Janne Arola kuvat Vesa Laitinen 20 suomen lehdistö 5/2021 B I ltalehdessä on havaittu, että hämmästyttävän iso osa suomalaisista elää edelleen perinteisessä yhdeksästä viiteen -palkkatyörytmissä. Ainakin selailustatistiikan perusteella. – Kun tullaan töihin, luetaan ensimmäiseksi Iltalehteä. Seuraava piikki on lounastunnilla, ja jopa kahvitauko kello 13.30 on kohtuullisen universaali asia, vastaava päätoimittaja Perttu Kauppinen sanoo. Tämä toistuu analytiikan mukaan päivästä, viikosta ja kuukaudesta toiseen riippumatta siitä, kuinka hiljaisia tai kovia uutispäivät ovat. Neljäs selailuliikenteen nousu tulee illalla. Iltalehden näkökulmasta rytmi tarkoittaa sitä, että etukäteen tiedettyihin kävijäpiikkeihin, lehden sisäisessä slangissa rynnäköihin, ladataan parasta mahdollista sisältöä. Päivän tärkein hetki on aamurynnäkkö. Koska uutispäivä ei ole vielä ehtinyt käynnistyä, on aamuihin tehtävä ja ajastettava valmiiksi kiinnostavia sisältöjä. Rynnäköiden aikana pyritään julkaisemaan pääaiheita kaikilta lehden osastoilta, yhteensä noin kymmenen juttua per rynnäkkö. Niiden ei tarvitse välttämättä olla kovia uutisia, vaan kiinnostavuus on tärkeämpi kriteeri. Nämä sisällöt ovat Iltalehden omaa tuotantoa, eivätkä esimerkiksi STT:n uutisia tai siteerauksia muista medioista. Iltalehti julkaisee verkossa nykyään vähemmän juttuja kuin ennen, noin 125 joka
• alma-talossa. Iltalehti Plussan uutispäällikkö Hilkka Tiiro jutteli kesäkuussa tyhjässä toimituksessa Plussan toimittajan Samppa Raution (vas.) ja politiikan toimittaja MarkoOskari Lehtosen kanssa.
• 22 suomen lehdistö 5/2021 B päivä. Kun Kauppinen aloitti Iltalehdessä kolme vuotta sitten, juttuja julkaistiin yli 150 päivässä. – Olemme pyrkineet parantamaan laatua ja osumatarkkuutta. UUTISPÄIVIÄ organisoivat deskin vuoropäälliköt, joita on vuorossa päivän aikana kolme, sekä eri osastojen uutispäälliköt. – Lisäksi deskissä on suunnitteleva uutispäällikkö, joka katsoo vähän kauemmas tulevaisuuteen, Kauppinen sanoo. Päälliköt pitävät huolta siitä, että osastoilta valmistuu koko ajan juttuja eikä ”saitti mene liian synkäksi”. Jos uutispäivää hallitsee esimerkiksi murhaoikeudenkäynti, ajattomamman sisällön on oltava muuta genreä. Toisaalta kovien uutisten päällä ei Iltalehdessä istuskella lainkaan, koska ei voi olla 100-prosenttista varmuutta siitä, että kilpailijoilla ei olisi samaa uutista. Yksi uusi, olennainen osa Iltalehden sisällöntuotantoa on maaliskuussa lanseerattu tilausmaksullinen Plus-palvelu, jota vetää uutispäällikkö Hilkka Tiiro. Plussassa julkaistaan joka päivä 3–4 juttua. Palvelu keräsi parissa kuukaudessa 115 000 maksuttoman koetilauksen ottanutta lukijaa. Maksavia tilaajia on sen jälkeen tullut viikoittain nelinumeroinen määrä, mikä on selvästi enemmän kuin lehdessä uskallettiin etukäteen arvioida. Iltalehti Plussan sisällöt ovat pääosin featureja henkilöjuttuja. Tiirolle tilausmaksullisen palvelun pyörittäminen on opettanut ainakin sen, että vaikka jutun aihe olisi kuinka kiinnostava, se on osattava myydä otsikon, ingressin ja pääkuvan yhdistelmällä. vinKit Tämän Iltalehti on oppinut maksullisen tilaustuotteen tekemisestä Aloita selkeällä konseptilla ja aihevalikoimalla. Jos jokin osa valittua konseptia ei toimi, ole valmis vaihtamaan se surutta. Älä keksi tekosyitä olla luottamatta dataan. Oikeita syitä olla luottamatta siihen ei ole. Ostopäätös tehdään otsikon, kuvan ja ingressin perusteella. Niihin ei voi panostaa liikaa. Lähteet: Perttu Kauppinen ja Hilkka Tiiro Maanantaisin tarjoillaan eskapismia työpaikalle tulleille, perjantaisin aiheina ovat usein seksi ja alkoholi. Kauppinen sanoo, että yleisenä linjauksena maanantaisin tarjoillaan eskapismia työpaikalle tulleille ja perjantaisin on ”perjantai-aiheita”, jotka voivat liittyä esimerkiksi alkoholiin tai seksiin. Yksi selkeä korrelaatio julkaisuajankohdan ja aiheen välillä on Iltalehdestä löytynyt siitä, että seksijuttuja luetaan suhteellisesti eniten viikonloppuöisin. – Mutta tämän havainnon perusteella ei vielä sisältöstrategiaa laiteta uusiksi, Kauppinen sanoo. – Aiheita valitessani ja juttuja editoidessani mietin, olisinko itse valmis maksamaan tästä. Pelkkä wau-efekti ei vielä riitä siihen. ILTAPÄIVÄLEHDET elävät puheenaiheista, eikä millään osastolla ole valtavaa valmiiden juttujen reserviä. – Mutta ajattomammissa aiheissa mietitään tarkkaan, milloin on optimaalinen aika julkaista, Tiiro sanoo. Esimerkiksi sääennuste voi vaikuttaa julkaisuajankohtaan. Jos viikonlopuksi on ennustettu hellepäivää koko Suomeen, päivän kovin Plus-kama saatetaan julkaista vasta illalla. Toisaalta vaikkapa juttua siitä, mihin matkakohteisiin kannattaa vielä matkustaa, ei ole järkeä julkaista lauantaina iltapäivällä, koska sitä ei silloin lue kukaan.
• hurja alku. Hilkka Tiiron vetämä Iltalehti Plus keräsi keväällä 115 000 maksutonta koetilaajaa. Sen jälkeen maksavia tilaajia on tullut nelinumeroinen määrä viikoittain. Luvut ovat suurempia kuin lehdessä uskallettiin etukäteen toivoa. 5/2021 suomen lehdistö 23 B Kauppisen mukaan Iltalehdessä on kyllä yritetty laajemminkin analysoida sitä, mihin aikaan mitäkin juttuja kannattaisi julkaista, mutta tulokset ovat olleet laihoja. Ensinnäkin analysoinnissa on kehäpäätelmän riski: jos jokin juttu toimiikin juuri tietyllä kellonlyömällä, se ei automaattisesti tarkoita, ettei se voisi toimia jopa vielä paremmin johonkin toiseen aikaan. Ja vaikka Iltalehden yleisömäärät ovat massiivisia, tekoäly vaatisi vieläkin enemmän dataa eri aikoina eri paikoissa julkaistuista jutuista, jotta se osaisi optimoida julkaisuaikoja. Myös personoinnin lisääntyminen vähentää tarvetta ajastaa juttuja tiettyihin aikoihin, koska eri lukijoita kiinnostavia juttuja pystytään tarjoamaan heille silloin, kun he tulevat sivustolle. Esimerkiksi Iltalehden etusivulla hyödynnetään kollaboratiivista algoritmia, jonka myötä eri lukijaryhmille tarjotaan osin erilaisia sisältöjä sen perusteella, mitä muut samankaltaiset lukijat ovat lukeneet. Artikkelisivuilla suositteluja tehdään osin sen perusteella, minkä tyyppistä sisältöä lukija parhaillaan lukee ja osin sillä perusteella, mitä hän on aiemmin lukenut. Tiiro sanoo, että vaikka optimaalisia julkaisuajankohtia mietitään paljon etukäteen, hänestä on välillä hauska rikkoa kaavaa. – Yleisesti ajatellaan, että vaikka rankka henkilötarina vetää parhaiten illalla, mutta olen usein testannut sellaista varhaisessa aamussa. Se voi hyvinkin toimia. ?
• 24 suomen lehdistö 5/2021 B automaatio NORJALAINEN TILAUSAUTOMAATTI: JUTTU ALUEEN JOKAISESTA ASUNTOKAUPASTA Bergens Tidenden automatisoitu kiinteistöjournalismi tuottaa olennaista tietoa – ja hermostuttaa asunnonmyyjiä. Nyt lehti julkaisee automatisoidusti myös paikallisten yritysten tulosjutut. teksti Riikka Virranta kuva Rune Sævig V iime kesän jälkeen norjalainen Bergens Tidende on julkaissut yli 10 000 juttua kiinteistökaupoista. Se on julkaissut verkkopalvelunsa erillisessä osiossa automaattisesti tuotetun jutun jokaisesta yksityisestä kiinteistökaupasta Bergenissä ja lähikunnissa. Yksivuotissynttäreiden kynnyksellä uudenlainen sisältöosio on tuonut päivälehdelle jo 800 uutta tilaajaa. Tulos on alle 1 000 tilaajan tavoitteen, mutta tilauksia tippuu ilman lisätyöpanosta. Projektia johtava Jan Stian Vold Bergens Tidendestä on erittäin tyytyväinen. – Pienten tulovirtojen etsiminen on tärkeää mediataloille, hän sanoo. JUTUISTA on pyritty tekemään journalismia eikä vain sen kaltaista sisältöä. Ruotsalaisen United Robotsin kanssa luotu botti arvottaa uutisia. Se nostaa kiinnostavimmiksi rankkaamansa jutut BT:n verkon etusivulle ja kiinteistöosaston kärkeen. Botti luo myyviä otsikoita noin 100 mallin pohjalta ja tarttuu esimerkiksi dramaattisiin hinnannousuihin ja alueensa kalleimpiin kauppoihin. Lisäksi se taustoittaa. – Lukemalla yhden jutun saa aika hyvän käsityksen kiinteistömarkkinoista sekä Bergenin alueella että koko Norjassa, Vold kertoo. Jokaiseen juttuun liitetään tekstiksi ja graafeiksi purettua tilastotietoa esimerkiksi asuntojen neliöhinnoista ja niiden kehityksestä sekä myyntiajoista kaupunginosan tai kaupungin tasolla. Jutuissa listataan alueiden kalleimpia kohteita myyntihintoineen. Tietoja voi verrata myös muiden Norjan kaupunkien trendeihin. Kohteista kerrotaan osoite, kauppahinta, neliöt, myyjän nimi sekä ulkokuva kiinteistöstä. Robotti liittää juttuun automaattisesti joko ilmasta tai kadulta otetun kuvan, joka on peräisin norjalaisesta tietopankista tai Googlen palveluista. NIMIEN julkaisu asuntokauppauutisissa puhuttaa. Suomessa JSN antoi kesällä langettavan Östnyland-lehdelle siitä, että se julkaisi asuinkiinteistön ostaneen yksityishenkilön nimen yhdessä tämän osoitteen kanssa. Nimet oli julkaistu teemaliitteessä osana listausta, joka kattoi tiedot valittujen neljän kunnan alueella tehdyistä vähintään 150 000 euron arvoisista kiinteistönluovutuksista. Julkiset tiedot oli ostettu Maanmittauslaitokselta. Bergens Tidendekään ei ole säästynyt kup ruilta. Aluksi BT julkaisi automatisoiduissa jutuissa myyjän nimen lisäksi ostajan nimen, mistä se luopui hyvin pian. Kävi ilmeiseksi, että on paljon ihmisiä, jotka eivät eri syistä halua osoitettaan julkisuuteen. Edelleen pari kertaa kuussa asunnon myyjä ottaa yhteyttä ja pyytää nimensä poistamista jutuista. Jan Stian Vold on suostunut pyyntöihin, vaikkei pidäkään ratkaisua kovin ”periaatteellisena”. Bergens Tidendellä on pitkä perinne kiinteistöjen myyntitietojen julkaisussa. – Tiedot ovat julkisia ja olemme julkaisseet niitä printtilehden listauksissa vuosikym meniä. Mutta nyt kun tiedot ovat verk ko jutussa talon kuvan ja nimen kanssa, se voi tuntua hieman tunkeilevammalta, Vold pohtii. HÄN pitää uutta palvelua joka tapauksessa paitsi ansainnan näkökulmasta myös journalistisesti kestävänä. – Päätös kiinteistökaupoilla voi olla tärkein taloudellinen päätös koko elämän aikana. Joten kyllä, tämä on tärkeää informaatiota ja journalismia. Loppukesästä BT alkoi julkaista verkossa myös automatisoituja uutisia paikallisten yritysten tulostiedoista. Se tarkoittaa jälleen tuhansia yrityksiä ja valtavaa määrää juttuja paljolti samalla logiikalla: avainluvuista automatisoidaan grafiikkaa ja tuloksia verrataan muiden suoriutumiseen. – Toivon, että pystymme luomaan jotain, jolla on arvoa lukijoille. Siitä automaattisessa journalismissa on kyse. ? lisäarvoa lukijoille. Automaattiset kiinteistöuutiset ovat auttaneet myös toimittajia ymmärtämään paikallisia markkinoita ja tekemään parempia juttuja, Jan Stian Vold kertoo. Hän painottaa, että ajatus ei ole korvata ihmisten tekemää journalismia.
• Kaiken journalismin pitää muuttua maailman mukana, mutta lifestyle-journalismin vastuu ja mahdollisuudet ilmastokriisin ratkaisussa ovat uutisjournalismia laajemmat. Me luomme unelmia ja trendejä ja olemme toisaalta tiiviisti ihmisten arjessa kiinni. On turha kieltää, etteikö perinteinen lifestyle-journalismi kannustaisi kuluttamaan. A-lehdillä olemme pohtineet paljon ilmaston kannalta kestävämpää journalismia, ja osana sitä medioiden tavarasuhteen täytyy muuttua. Kannustamme ihmisiä esimerkiksi käyttämään, kunnostamaan ja kierrättämään vanhaa, ja valitsemme tee se itse -juttuihin mahdollisimman ekologisia materiaaleja. Kotijutuissa vältämme kaikki uusiksi -sisustamista. Uusia tuotteita voi toki esitellä, ja lukijamme kaipaavat myös sitä. Ammattitaitoa on kannustaa tekemään viisaita valintoja ja välttämään tarpeettoman ostamista ja kertakäyttökulutusta. Kyse on sekä tuoteettä sanavalinnoista, eikä se ole yhdessä yössä tapahtuva muutos. Kestävän tuotannon arvioiminen ei ole aina helppo tehtävä toimituksessakaan: aidosti vastuullisen ja viherpesun erottaminen vaatii osaamista ja hereilläoloa. Onneksi moni vastuullinen firma raivaa jo tietä läpinäkyvyydessä, ja se on myös tavallisten kuluttajien etu. Lifestyle-journalismin muuttamisesta puhuttaessa monen ensimmäinen ajatus tuntuu olevan, mitä mainostajat siitä ajattelevat. Se on hassua. Ilmastokriisiin vastaaminen on elintärkeä kysymys myös yrityksille ja niiden tulevaisuuden menestykselle. Se, että tehdään hyvää, ajassa olevaa ja tiedostavaa journalismia, ei voi olla huono asia mainosasiakkaidenkaan bisnekselle. Lifestyle-journalismiin on aina sisältynyt ajatus ihmisten arjen parantamisesta ja ilon tuomisesta elämään. Ilmastokriisin huomioiminen journalismissa on myös sitä. Ilmastokeskusteluun liittyy paljon ahdistusta, mutta me voimme myös näyttää, kuinka kivaa ja hyvää ekologisempi elämä voi olla. Journalismin muuttaminen kestävämmäksi on palkitsevaa ja merkityksellistä myös journalisteille. ? teKijä Tällä palstalla ihmiset kertovat työstään. teksti Marika Lehto A-lehtien asumisen mediaryhmän vetäjä ja päätoimittaja Maija Koski kertoo, miten tehdään ilmastoystävällistä lifestylejournalismia. ”Voimme näyttää, kuinka kivaa ekologinen elämä on” C kuva Vesa Laitinen 5/2021 suomen lehdistö 25 C
• teoria & Käytäntö Jutun imu lähtee yllättävästä alusta teoria väittää Juttu pitää lukijan otteessaan, kun teksti, visuaalisuus ja rikasteet muodostavat saumattoman kokonaisuuden. Verkon erikoistaittojen kuvajournalismissa on koulukuntaeroja. DIGIJUTUN imun ja kokemuksellisuuden kasvattaminen edellyttää tekijöiltä taitoja luoda eri elementeistä tarinaa tukeva, tyylillisesti yhtenäinen kokonaisuus. Verkkoympäristössä journalististen sisältöjen kokeminen pelkän lukemisen sijaan korostuu. Lukija jättää artikkelin kesken, ellei sen imu ole riittävän vahva. Rikasteilla voi kasvattaa journalismin koukuttavuutta, lukijan uppoutumista sisältöön ja sitä kautta maksuhalukkuutta. Tyylillisesti epäyhtenäisillä, päälleliimatuilla digielementeillä voi kuitenkin myös viedä lukijan huomion itse asialta ja syödä tekstin tehoa. Helsingin Sanomien toimittaja Valtteri Parikka selvitti gradussaan tapaustutkimuksen avulla, miten jutun imua kasvatettiin Helsingin Sanomien erikoisjuttuprojektissa. Projektin seurauksena syntyi Helsingin huumeongelmaa käsittelevä erikoisartikkeli ”Ikuinen kierre”, josta tuli myös kaupallinen menestys lukijoiden ja jutun kautta tulleiden uusien tilausten määrällä mitattuna. JUTUN imu on abstrakti, vaikeasti mitattava ja lukijariippuvainen käsite. Se on kuitenkin tärkeä apukäsite, kun lukijoiden kiinnostusta journalismia kohtaan pidetään yllä ja kasvatetaan. Parikan tutkimuksen mukaan jutun imun keskeisiä elementtejä ovat aloitus, konkretia, faktat ja lopetus. Jutun koukuttava aloitus on tärkein. Shokeeraava, lukijan silmille hyppäävä alku on yleinen, mutta menettää tehonsa liikaa käytettynä. Tapaustutkimuksen kohteena olleessa Hesarin jutussa päädyttiin tarinan huippukohdan esittämiseen ”tiiserinä” jutun alussa, skrollattavana kuva-video-animaationa. Jutun aloituksessakin tuoreus ja yllättävyys on tärkeää eikä yhtä oikeaa kaavaa ole. Tutkimuksen mukaan Kuukausiliitteen aloitukset muodostuvat useimmiten tilanteista, kuvauksista, toimittajan sisäisestä äänestä, faktatiedon esittelystä tai asian käänteistä. Konkretia on tärkeä tekstiin uppoutumisen tekijä, koska henkilöiden, miljöön ja tapahtumien yksityiskohdilla lukijan on mahdollista eläytyä tekstin kuvaamaan maailmaan. Faktoilla tekstiin saadaan syvyyttä ja eri tasoja, jotta juttu kertoo yhteiskunnallisista ilmiöitä yhtä tapausta laajemmin. Lopetuksella lukija saatetaan pois jutusta ja määritetään, millaisen fiiliksen juttu jättää. PARIKAN päiväkirjaan perustuva dokumentointi Helsingin Sanomien juttuprojektista paljastaa, että tekijätiimissä eniten kiistaa aiheutti kuvien käyttö. On koulukuntaeroja sen suhteen, miten paljasta kuvajournalismin tulisi olla erikoisartikkeleissa – eli pitäisikö kuvat näyttää omina kokonaisuuksinaan vai upottaa tekstiin erilaisin tehokeinoin. Pitäisikö lukijalle antaa valtaa vaikuttaa itse kuviin skrollattavilla animaatioilla, tai pitäisikö kuvat pystyä klikkaamaan erikseen isommiksi? Visuaalisuus aiheuttaa digijournalismin kehitystyössä muutenkin pohdittavaa. Suurin osa siitä kulutetaan puhelimien näytöillä mutta tehdään isoilla pöytänäytöillä. Verkkoon on houkuttavaa rakentaa suuria visuaalisia kokonaisuuksia, vaikka kaikki sisältö tulisi optimoida mobiiliin. Rikasteiden käyttö todennäköisesti laajenee pienissäkin lehdissä, kun niiden tekemistä helpottavat työkalut ja valmiit pohjat yleistyvät. Fm Valtteri Parikan maisterintutkielma ”Jutun imun rakentaminen Helsingin Sanomien erikoisartikkeliprosessissa” on julkaistu Jyväskylän yliopiston kielija viestintätieteiden laitoksella journalistiikan tutkinto-ohjelmassa. Panu Uotila Kirjoittaja on journalistiikan yliopistonopettaja Jyväskylän yliopiston kielija viestintätieteiden laitoksella. teoria Konkretia on tärkeä tekstiin uppoutumisen tekijä, koska yksityiskohdilla lukijan on mahdollista eläytyä tekstin maailmaan. Käytäntö ” Erikoistoteutukset tuovat uusia lukijoita, mutta ne ovat olennainen osa myös asiakkaiden pitämisessä.” 26 suomen lehdistö 5/2021 C
• Yle-palveluiden vastaava tuottaja Emma-Leena Ovaskainen, olet erikoistunut verkon erikoistoteutuksiin. Miten tekstillä, visuaalisuudella ja rikasteilla pystyy luomaan jutusta mahdollisimman saumattoman kokonaisuuden? Koko tiimin pitää käsikirjoittaa juttu jo ennalta, jotta kaikilla on jutun rakenne mielessä keikalle lähdettäessä. Tiimille pitää muodostaa yhteinen käsitys siitä, mitä juttua ollaan tekemässä ja mitä siihen tarvitaan. Millaista lisäarvoa digirikasteet voivat parhaimmillaan juttuihin tuoda? Rikasteilla voi syventää kerrontaa ja saada juttuun uusia ulottuvuuksia ja lisää pitoa. Millaiset rikasteet toimivat parhaiten? Se riippuu täysin siitä, mitä tavoitellaan. Halutaanko syventää faktakerrontaa vai luoda juttuun lisää tunnetta? Faktapuolella voi toimia esimerkiksi kartta, jonka kautta lukija pääsee sisälle jutun kuvaamaan maailmaan. Featureen voidaan audion lisäämisellä tuoda esimerkiksi henkilö kertomaan omalla äänellään asioista. Digikerronnan tavat ja työkalut kehittyvät koko ajan ja myös ihmisten digilukutaito. Digitekeminen on parhaiden tekemisen ja kerronnan muotojen opettelua vielä kaikille, koska tätä on tehty vasta noin viisi vuotta nykytahdilla. Uskotko, että rikasteet parantavat lukijoiden elämystä ja sitä kautta maksuhalukkuutta niin paljon, että niiden tekeminen kannattaa taloudellisesti? Uskon siihen vahvasti. Erikoistoteutukset tuovat uusia lukijoita, mutta ne ovat olennainen osa myös nykyisten maksavien asiakkaiden pitämisessä. Digimaailmassa ihmiset liikkuvat jouhevasti, joten tilausten pitämiseksi sisällön pitää yllättää. Millaisten kerronnan keinojen uskot yleistyvän tulevaisuudessa? Journalismi laajenee sosiaalisiin medioihin ja sieltä omaksutaan journalistiseen kerrontaan varsinkin visuaalisia kerronnan muotoja. Esimerkiksi Instagramista tuttu story-tyyppinen kuvakerronta on jo juttumuotona yleistynyt. Myös äänen lisääminen juttuihin lisääntyy. Monille on jo kasvanut nappi korvaan kiinni, eli ääntä käytetään luontevasti kännykän kanssa jo muutenkin arjessa. AR:n eli lisätyn todellisuuden käyttäminen mahdollistaa digissä erittäin yksityiskohtaisen, havainnollisen ja vuorovaikutteisen kerronnan. Uskon, että AR:n käyttö journalismissa kasvaa nopeasti. Vielä en puhuisi taipuvista näytöistä tai hajuefektin välittymisestä kännykän kautta, mutta ehkä nekin ovat vuosien päästä tulossa. Emma-Leena Ovaskainen aloitti Yle palveluiden vastaavana tuottajana elokuun puolessa välissä. Aiemmin hän työskenteli Helsingin Sanomien designtuottajana vuodesta 2012 ja sitä ennen Ilta-Sanomien toimitussihteerinä vuodesta 2004. Ovaskainen on valmistunut yhteiskuntatieteiden maisteriksi Tampereen yliopistosta. Käytäntö vastaa Juttujen rikastaminen edellyttää koko tiimiltä huolellista etukäteissuunnittelua. Digikerronnassa ollaan vielä kokeiluvaiheessa. kuvitus Elina Rajala 5/2021 suomen lehdistö 27 C
• raportti Meillä selvät rajat, muilla ei Mikko Grönlund & co: Uusi kenttä, uudet pelaajat. Paikallismedian johdon näkemyksiä journalismin ja viestinnän rajankäynnistä sekä tulevaisuudesta. Svenska socialoch kommunalhögskolan. PÄÄTOIMITTAJIEN mukaan paikallisjournalismin ja viestinnän raja ei ole selkeä, ja todennäköisesti raja hälvenee entisestään tulevaisuudessa. Vastaajien mielestä erityisesti viestintä hyödyntää yhä enemmän journalismin keinoja. Joulukuussa 2020 toteutettuun sähköiseen kyselyyn vastasi 103 päätoimittajaa ja muuta avainhenkilöä erikokoisista sanomalehdistä. Vastaajista selvä enemmistö oli pienlehtien päätoimittajia. Kyselyn tarkoituksena oli selvittää muun muassa journalismin etiikan käytännön haasteita sekä toimittajien ja viestinnän ammattilaisten suhdetta. Kyselyn perusteella näyttää siltä, että paikallinen uutismedia on käymistilassa ja eettiset kysymykset ja rajanvedot ovat ajankohtaisia. Mielenkiintoinen havainto oli, että lähes puolet vastanneista ei osannut sanoa, pitäisikö Journalistin ohjeita päivittää. Tutkijat pohtivat, onko tämä merkki siitä, ettei ohjeita tunneta riittävästi tai ettei niitä yhdistetä päivittäiseen työhön. Kyselyyn vastanneiden mielestä journalismin ja viestinnän raja on selvä heidän omassa mediassaan, mutta epäselvä muussa mediassa. —Pasi Kivioja artiKKeli Paperilehden luku on sosiaalinen rituaali Pablo J. Boczkowski & co: From the barbecue to the sauna. A comparative account of the folding of media reception into the everyday life. New Media & Society. DIGITAALISEN median aikakaudella paperinen sanomalehti kelpaa yhä kuluttajille eri puolilla maailmaa – jos ei muuhun, niin ainakin sytykkeeksi suomalaisessa saunassa ja argentiinalaisessa grillissä. Kansainvälinen tutkimusryhmä haastatteli lähes viittäsataa painettujen sanomalehtien lukijaa Suomen ja Argentiinan lisäksi Israelissa, Japanissa ja Yhdysvalloissa. Tutkijoita kiinnosti, miten ja miksi ihmiset yhä hankkivat painettuja lehtiä. Tutkijat tunnistivat kolmenlaisia mekanismeja, jotka vaikuttavat sanomalehtien vastaanottoon: lehden saatavuus, lukemisen sosiaalisuus ja rituaalit. Esimerkiksi Israelissa lukijoiden suhde lehtiin oli satunnainen, koska he tarttuivat eteen osuviin ilmaislehtiin. Suomessa ja Japanissa kotiinkanto on yleistä. Aamun lehti on yhä olennainen osa arkea muuallakin kuin vain Suomessa. Esimerkiksi japanilaisen munkin vaimo Asako, 44, kertoo artikkelissa asuvansa miehensä, kolmen lapsensa ja äitinsä kanssa Tokiossa. Kotiin tulee suurimman päivälehden lisäksi kaksi lapsille suunnattua sanomalehteä. ”Mieheni kanssa riitelemme usein lehdestä. Toinen meistä joutuu sitten lukemaan lasten lehteä”, Asako kertoo perheen lukurituaaleista. —Pasi Kivioja raportti Lisää rahaa yritystilauksista Paula Felps: The Growing Promise of B2B in Media’s Reader Revenue Model. International News Media Association (inma). PÄIVÄLEHTIEN ansainta on muuttunut yhä enemmän riippuvaiseksi lukijoilta saaduista tilausmaksuista, kun mainostuotot ovat huvenneet. INMAn raportti nostaa tarkasteluun yhden vähemmälle huomiolle jääneen tulonlähteen, jonka merkitys on nyt kasvamassa: yritysten ja organisaatioiden tekemät tilaukset. Mediasisältöjen myynti yrityksille on tietysti erilaista kuin kuluttajille. Raportti listaa viisi keskeistä eroa: yritysasiakkaiden markkina vaatii kapeampaa fokusta, myyntisykli on pitempi, lehtitilaus pitää motivoida asiakkaalle rationaalisesti, myynti ei voi olla suostuttelevaa vaan kouluttavaa, ja tarjoukset eivät voi olla yhtä yksinkertaisia kuin kuluttajapuolella. Raportin esimerkit ovat Financial Timesista, Wall Street Journalista, New York Timesista, Schibstediltä ja Nikkeistä. Esimerkiksi Financial Times onnistui kasvattamaan yritystilaustensa määrää 250 000 asiakkaasta 625 000:een strategiaansa muuttamalla. Lehti muutti yrityshinnoittelunsa sitoutumisperustaiseksi. Yritysasiakkaat maksavat nyt vain niistä lukijoistaan, jotka lukevat vähintään yhdeksän artikkelia kuussa. —Pasi Kivioja kaupunkilehdet kriittisiä? Vain puolet kyselyyn vastanneista kaupunkilehtien päätoimittajista oli täysin samaa mieltä siitä, että lehden tehtävä on raportoida kriittisesti paikallisesta päätöksenteosta. Lähde: Uusi kenttä, uudet pelaajat. Brändi Sisällön merkitystä ei voi koskaan korostaa liikaa. Laatujournalismi ei kuitenkaan yksin riitä hopealuodiksi, koska verkossa on tarjolla loputon määrä kiinnostavaa sisältöä. Tämä ohjaa sanomalehtiäkin suhtautumaan uudella vakavuudella esimerkiksi brändimielikuvaan ja sisältöjen markkinointiin omien kanavien ulkopuolella.” Kaleva Median sisältöliiketoiminnan johtaja Niiles Nousuniemi Uutismedia verkossa 2021 -raportissa tutKimuKset 5 4 3 2 1 P ai ka lli sl eh de t n = 62 Ilm ai sja ka up un ki le hd et n = 19 M uu t n = 10 K ai kk i n =1 03 P äi vä le hd et n = 12 4,84 4,45 3,84 3,80 4,32 1 = Täysin eri mieltä … 5 = Täysin samaa mieltä 28 suomen lehdistö 5/2021 C
• KYSYIN äskettäin Twitterissä seuraajiltani, mitä podcasteja he suosittelisivat. Siis esimerkiksi taloudesta, teknologiasta, yritysmaailmasta. Vastaukset kuvaavat ongelmaa journalismia tuottaville mediataloille. Herrasmieshakkerit. Mainio F-Securen tuottama podcast tietoturvasta, juontajana muun muassa tutkimusjohtaja Mikko Hyppönen. Rahapodi. Sijoitusalusta Nordnetin podcast, joka on saavuttanut vankan aseman yli 250 jakson voimalla. Äänessä muun muassa Nordnetin talousasiantuntija Martin Paasi. The Twenty Minute VC. Kasvuyrityspodcast, jonka vasta teini-ikäinen Harry Stebbings aloitti vuonna 2014. Nyt hän on 24-vuotias ja podcastia on kuunneltu yli 80 miljoonaa kertaa. NIIN, yksikään näistä ei ollut journalistien tuottamaa sisältöä tai mediatalon brändin alla. Podcastit ovat mediataloille ansaintamalliltaan murheenkryyni, sillä niitä on vaikea tehdä taloudellisesti kannattavasti Suomen kokoisella pienellä kielialueella. Maksumuurin taakse podcasteja ei voi jättää, sillä yleisö on tottunut kuuntelemaan podinsa Spotifysta, Soundcloudista tai esimerkiksi Applen podcast-palvelusta. Jos haluaa kuulijoita, jaksot on annettava ilmaiseksi siellä, missä yleisö on. Suomenkin podcast-kenttään kuitenkin puskee yhä uusia tuotteita, ja podcasteja tuottavilla yhtiöillä näyttää riittävän töitä. Osin kyse on koronasta, osin audio-buumista. Kun tapahtumat ja seminaarit peruttiin, yritysten ja järjestöjen viestintätiimien piti keksiä, mihin tunkea tapahtumiin varatut budjettinsa. Ja nyt kaikki näyttävät haluavan oman podin. Siihen verrattuna: miksi yritys maksaisi mediatalolle 20 sekunnin mainoksesta, joka upotetaan journalistisen podcastin alkuun tai keskelle? Journalistisesta sisällöstä oikeaoppisesti erotetut mainokset eivät vain oikein toimi podcastissa. Siksi esimerkiksi Yhdysvalloissa on yleistä, että juontaja kertoo mainoskumppanista. Vielä pidemmälle mennään, jos kumppani saa vaikuttaa sisältöihin, kuten aiheisiin ja haastateltaviin. Sellaiset kumppanuudet ovat journalistisesti jo harmaalla alueella. Sen sijaan yrityspodcastit ovat puhdasta sisältömarkkinointia, eikä niillä ole ongelmia kaupallisuuden kanssa. SUOMEN Podcastmedian mukaan tyypillinen suomalaispodcast saa 200–300 kuuntelua per jakso, ja yli 1 000 kuuntelun podcastit ovat jo harvinaisia. Sellaisilla luvuilla mediatalon on vaikea rakentaa järkevää bisnestä. Yritykselle, joka tavoittelee kapeaa kohderyhmää oman alansa asiantuntijoista ja päättäjistä, se voi olla täysin riittävä tavoite ja onnistuminen Onko sillä sitten väliä, kuuntelemmeko journalistista sisältöä vai pankin tuottamaa sijoituspodcastia? Ainakin yrityspodcastit valtaavat tilaa journalistiselta medialta. ? Elina Lappalainen hs Vision toimittaja kirjoittaa median, sosiaalisen median ja teknologian suhteesta. diGi edellä Podcasteja journalismin ehdoilla? Yhä useampi podcast on yrityksen tai järjestön sisältömarkkinointia. ”Podcastit ovat mediataloille ansaintamalliltaan murheenkryyni.” Siinä järjestö tai yritys saa oman viestinsä haluamallaan tavalla esille ja omat asiantuntijansa ääneen. Parhaimmillaan tällainen yrityspodcast on kuin Herrasmieshakkerit. Viihdyttävää ja asiantuntevaa sisältöä, lisäarvoa kuulijoille. F-Securen tuotteita ei siinä mainosteta, mutta kyse onkin brändimainonnasta ja sitouttamisesta, tarinankerronnasta. kuvitus Hanna Sakara 5/2021 suomen lehdistö 29 C
• TUNNISTATKO tilanteen: luet printtilehteä ja huomaat, että tarjonta on monipuolisempaa kuin saman median digipalvelussa. Vähän outoa. Digissä sisältöä on lähes loputtomasti, mutta silti se tuntuu kapealta. Koronaluvut, joku on sanonut jotain hieman kuohuttavaa, siivoan väärin, tiedetään. Missä ovat kulttuuri, tai ulkomaat? Missä kokonaisuus, jota pureskella? Tiedotusvälineet lupaavat järjestystä kaaokseen. Uutissaiteilta sitä on vaikea löytää. Herää kysymys: yrittävätkö nämä edes vastata kysymykseen siitä, mitä maailmassa tapahtuu ja mikä täällä on tärkeää. HESARIN ulkomaanuutiset löytyvät näin: HS.fi – uutiset – osastoittain – kotimaa, politiikka, kaupunki, ja viimein: ulkomaat! Siellä ne ovat, klikattavien ketjujen takana. Ei niitä ole vaikea löytää, mutta ne on helppo jättää lukematta. Digilukeminen vaatii enemmän omaa aktiivisuutta kuin printtilehti tai iltauutiset. Tämän huomaa, jos lukee viikolla digiä ja avaa viikonloppuisin printin. Ai niin tällainenkin sivusto, palsta, jatkosivun kiintoisa pikkujuttu! Uutislähetyksessä on kaari, nettiselailussa ei. Sanomalehdessä jutun esillepanosta voi päätellä jotain sen merkityksestä, digijutussa saatetaan horista läpi koko juttuprosessin muistiinpanot. Digi ei ala eikä lopu mistään. Siitä voi tulla levoton olo. MINULLA on ystäviä, jotka lukevat ”digiprinttiä”, eli sanomalehtien näköislehtiä, jotta saisivat jotain selkoa maailmasta rajallisessa ajassa. Käyttöliittymänä näköislehti on surkea, mutta siinä saa eteensä harkitun kokonaisuuden, ilman typeriä nettiotsikoita. En esitä, että ratkaisu säpäleisyyteen olisi paluu taaksepäin, printtiin tai aikaan sidottuun tv-lähetykseen. Osaan kustomoida ja etsiä, ei siinä mitään. Voi silti miettiä, mikä osa journalistisista sisällöistä jää piiloon, kun samat luetuimmat uutiset hallitsevat uutissaittien etusivujen yläosaa, sivuränniä, keskiputkea ja somekanavia. Kyse on myös arvostuksesta. Esimerkiksi kulttuuri ei juuri nouse – sitä ei nosteta – isojen medioiden etusivujen prioille, ja siksi se on usein näkymätöntä. Eikö toimituksissa tehdä kunnon näkyvyyden ansaitsevaa kulttuurijournalismia, vai eikö sitä arvosteta sen vertaa, että sitä nostettaisiin esiin? Ylen Jälki-tuoteperheessä on kulttuuria käsittelevä ohjelma, Jälkinäytös. En käsitä, miten kukaan voisi löytää sen, jos ei katso lineaarista televisiota torstaiaamuisin kello 08.12. Yle onkin ihan mestari piilottelemaan sisältöjään. Itse löysin Jälkinäytöksen siinä esiintyvien keskustelijoiden somekanavista – kyllä, kannattaa jakaa omia juttujaan, joku saattaa vaikka kuulla niiden olemassaolosta. Nykyään yritän muistaa etsiä keskustelun Areenasta viikoittain. Katsokaa te muutkin, jos onnistutte löytämään! TIEDÄN: etusivuja on vain yksi, eikä kaikki mahdu esille yhtä aikaa. Huomaan silti kaipaavani toimitukselta valistunutta näkemystä siitä, mitä maailmassa tapahtuu ja mikä täällä on tärkeää. Ongelmana pitäisin sitä, jos lukijalla on uutissaitilla käytyään enemmän hämmentynyt olo kuin sitä ennen. ? Reetta Räty Kirjoittaja on toimittaja ja yrittäjä. täällä työhuone Piilottelun mestarit Media lupaa järjestystä kaaokseen. Uutissaiteilta sitä on vaikea löytää. ”Esimerkiksi kulttuuri on usein näkymätöntä.” kuvitus Hanna Sakara 30 suomen lehdistö 5/2021 C
• 2021 Ilmestyy Aineistot Varaukset # 6 22.9. 10.9. 3.9. # 7 27.10. 15.10. 8.10. # 8 8.12. 26.11. 19.11. Mediamyynti Alpo Ohtamaa, Myynnin A & O Oy, alpo.ohtamaa@myynninao.fi, puh. 044 311 0201. ILMOITA SUOMEN LEHDISTÖSSÄ, TAVOITAT UUTISMEDIAN AMMATTILAISET ClimateCalc CC-000101/FI PunaMusta News H IIL IN EU TRA ALI PAINO TU OT E nimitys Esa Keskinen: Kriittinen ote on lukijan arvostamista Kaupunkilehti Koti-Lapin uuden päätoimittajan mukaan muualta muuttaneen on helpompi pitää tarvittavaa etäisyyttä journalismin kohteisiin. teksti Riikka Virranta Olet kotoisin Hämeestä ja tehnyt uraa Pirkanmaalla ja Satakunnassa viimeksi Aamulehdessä. Olitko käynyt Kemi järvellä ennen kuin aloit Koti-Lapin päätoimittajaksi? Olen ollut Rovajärvellä leireilemässä armeijan harjoituksissa reilu kymmenen vuotta sitten. Asteikolla 1–10, kuinka vaikeaa on tehdä paikallisjournalismia vieraalla paikkakunnalla? Se on jo laskenut seitsemästä johonkin viiteen. Muualla paikallislehdessä työskennelleenä rakenteet ovat aika tutut, mitä tulee kunnallispolitiikkaan ja järjestötoimintaan. On hyväkin, ettei ole ennakkokäsityksiä tai kytköksiä paikalliseen toimintaan. Etäisyyden pitäminen on helpompaa. Mikä veti johtamaan lappilaista kaupunkilehteä? Lapinhulluus on vakavalla asteella ja olen vitsaillut, että olisi hauska muuttaa tänne. Nyt vitsistä tuli totta. iso alue, iso vastuu. Koti-Lapin ilmestymisalueen laajuus, Kemijärvi, Pelkosenniemi, Salla, Savukoski, hämmästyttää Esa Keskistä. ”Kun lähdet juttukeikalle, se voi olla pari tuntia suuntaansa.” jo ha nn es no us ia in en Maakuntalehdessä on kaikkia mahdollisia tehtäviä, mutta niitä tehdään aina yhtä kerrallaan. Paikallislehden pyörittäminen on kiehtovaa kymmenottelua. Ajattelin myös, että tämä on kiinnostava koeympäristö siihen, millaisia mahdollisuuksia on verkon paikallisjournalismilla. Tuoreessa tutkimuksessa kaupunkilehtien päätoimittajat eivät pitäneet kriittistä raportointia päätöksenteosta ihan niin tärkeänä kuin muut. Ajatuksia? Aika jännittävää. Ajattelen, että tehtävämme on kirjoittaa myös ikävistä aiheista. Kriittinen ote on lukijoiden arvostamista. Koti-Lappi on lähes ainoa foorumi, joka käsittelee neljän kunnan asioita. Sikäli vastuuta on ehkä enemmän kuin sanotaanko kaupunginosan ilmaisjakelussa. Mikä on journalistinen linjasi? Pidetään journalistinen rima korkealla. Ei paikallislehtien ole syytä tehdä vähemmillä kriteereillä kuin jonkin Hesarin. Tehtävä on ylläpitää ja puolustaa paikallisyhteisöä. Olit mukana Hyvän sään aikana -projektissa, josta syntyi muun muassa ilmastonmuutosta käsittelevä tietokirja. Mitä ajattelet suomalaisesta ilmastojournalismista? Se on mennyt hurjasti eteenpäin lyhyessä ajassa. Vuonna 2016 se oli vielä vähän sitä, että jääkarhuille ei riitä jäätä. Nyt puhutaan konkreettisista asioista kuten Suomen turvepeltojen päästöistä tai siitä, paljonko Hanasaaren hiilivoimalan sulkeminen vaikuttaa. Mikä on ollut paras uravalintasi tähän mennessä? Totta kai paras on tämä Koti-Lapin puikkoihin lähteminen. Olen aika usein sanonut joo silloin, kun on tullut mahdollisuus. ? Esa Keskinen aloitti kPk Yhtiöiden Koti-Lappi-lehden päätoimittajana kesän alussa. Hän siirtyi tehtävään Aamulehdestä. Aiemmin hän on työskennellyt Satakunnan Kansassa, ylioppilaslehti Aviisissa, Porin ylioppilaslehden päätoimittajana ja Oriveden Sanomissa. 5/2021 suomen lehdistö 31 C
• ”Kun jotain rutinoitunutta leikataan elämästä pois, niin se voi tarjota myös uutta ja yllättävääkin tilalle. Itselleni kantava teema on ollut viime aikoina asioiden suhteuttaminen. Jos päivien täyttyminen videopalavereilla on elämän suurin huolenaihe, on asiat aika hyvin.” Muusikko ja näyttelijä Johannes Kyllä minä selviän Uutismedian tehtävä ei ole vain kertoa viimeisimpiä uutisia. Sen tehtävä on myös tarjota erilaisia näkökulmia, vertaistukea, ikkunoita ihmisyyden eri muotoihin jokaisessa arkipäivässä. Antamalla toivoa, valoa ja ratkaisuja laadukas journalismi lunastaa paikkansa myös vaikeina aikoina. ”Kun jotain rutinoitunutta leikataan elämästä pois, niin se voi tarjota myös uutta ja yllättävääkin tilalle. Itselleni kantava teema on ollut viime aikoina asioiden suhteuttaminen. Jos päivien täyttyminen videopalavereilla on elämän suurin huolenaihe, on asiat aika hyvin.” Muusikko ja näyttelijä Johannes Kyllä minä selviän Uutismedian tehtävä ei ole vain kertoa viimeisimpiä uutisia. Sen tehtävä on myös tarjota erilaisia näkökulmia, vertaistukea, ikkunoita ihmisyyden eri muotoihin jokaisessa arkipäivässä. Antamalla toivoa, valoa ja ratkaisuja laadukas journalismi lunastaa paikkansa myös vaikeina aikoina.