”Tarvitaan vähemmän tykittelyä silloin, kun ollaan epävarmoja.” Nro 5 24/8/2022 PErUSTETTU VUoNNA 1930 PARAISILTA PIETARIIN Anna-Lena Laurén on raportoinut Venäjältä yhtäjaksoisesti lähes 15 vuotta. Keväällä hän joutui miettimään, voiko enää palata maahan. ETUSIVU UUSIKSI PERSONOINTI TULI PAIKALLISJOURNALISMIIN.
Sananvapauden rajoittaminen on aina hälytyssignaali siitä, että demokratia horjuu. Ei ole sattumaa, että diktaattorit rajoittavat aina ensimmäiseksi sananvapautta. Suojellaan sananvapautta. Aina ja kaikkialla. Sananvapaus pelastaa elämää. Luotettavan uutismedian tunnistat tästä nimestä
Sananvapauden rajoittaminen on aina hälytyssignaali siitä, että demokratia horjuu. Ei ole sattumaa, että diktaattorit rajoittavat aina ensimmäiseksi sananvapautta. Suojellaan sananvapautta. Aina ja kaikkialla. Sananvapaus pelastaa elämää. Luotettavan uutismedian tunnistat tästä nimestä nro 5/2022 a B C Janne Arola Kirjoittaja on Suomen Lehdistön tuottaja. janne.arola@uutismediat.fi Mediakritiikin kuolema J ournalistipiireissä on viime aikoina keskusteltu viestintäkouluttaja Katleena Kortesuon julkaiseman Journalismin kuolema -kirjan väitteistä. Kirja on saanut myönteisen vastaanoton, ja moni toimittajakin on pitänyt mediakriittisiä huomioita tervetulleina. Kortesuon mielestä suomalainen media esimerkiksi palvoo ja idolisoi pääministeri Sanna Marinia. Tätä hän perustelee erityisesti kolmen esimerkin avulla: 1. Eräs toimittaja oli televisio-ohjelmassa tammikuussa 2019 pitänyt ”ihanana” ajatusta, että Marin, Maria Ohisalo ja Li Andersson olisivat samaan aikaan puolueidensa puheenjohtajia. 2. Ilta-Sanomien Marin-henkilöhaastattelussa oli kuvateksti, jossa mainittiin pääministerin hiustyylinkin viestivän sitä, että Suomi on siirtymässä koronan vastaisessa taistelussa uuteen aikaan. 3. Iltalehti oli jakanut Mariniin liittyvän uutisjutun Facebookiin pääministeriä ylistävin saatesanoin, jotka tosin sittemmin oli muokattu neutraalimmiksi. Kovin vakuuttavaa aineistoa Kortesuo ei median kritiikittömyydestä pääministeriä kohtaan onnistu kokoamaan! Pääministerin ja median suhdetta voi ja pitää tietysti myös kritisoida. Esimerkiksi politiikan toimittaja Robert Sundman pohtii tässä lehdessä, onko pääministeriä hyvä käsitellä kuin viihdejulkkista. Suomalaisen median leimaaminen Marinin sylikoiraksi edellä mainittujen esimerkkien perusteella on kuitenkin hataralla pohjalla. N opealla etsinnällä löytyy paljon juttuja, joissa Marinia kritisoidaan kovasanaisesti. Häntä on tylytetty sähköpostiensa salaamisesta julkisuuslain vastaisesti ja baari-illasta korona-altistuksen jälkeen – monenlaisesta muusta bilettämisestä puhumattakaan. Toukokuussa 2021 alkoi monta viikkoa vellonut aamupalakohu. Pääkirjoituksissa on kritisoitu muun muassa valmiuslain käyttöönottoa ja hallituksen intoa ottaa velkaa. Marinin johtamisja viestintätyyliä on myös arvosteltu eri yhteyksissä. Sekä Journalistiettä Kanava-lehdissä on julkaistu laajoihin aineistoihin perustuvat artikkelit, joissa todetaan journalismin olleen jopa erityisen kriittistä Marinin hallitusta kohtaan. Tätä kirjoitusta laadittaessa kohutaan Marinin uusista bilevideoista. Uutiset kehystyvät fanittamisen sijaan kysymään ja moralisoimaan: onko tämä sopivaa käytöstä pääministeriltä? Tekstini otsikko on tällä kertaa raflaava, enkä oikeasti ole sitä mieltä. Suomessa on hyvää mediakritiikkiä, ja sitä tarvitaan lisääkin. Koko median leimaaminen tietynlaiseksi laihojen esimerkkien perusteella ei kuitenkaan täytä kriteerejä. ? 4 avaaja Helsingin Sanomat alkaa tehdä aiempaa enemmän journalismia suoraan sosiaaliseen mediaan. 5 Gallup Mikä muuttuu, kun Yle-laki tuli voimaan? 6 puheenaihe Politiikan journalismin puolueettomuus puhuttaa. Voiko pääministeriä kohdella kuin julkkista, kysyy Robert Sundman. 7 Kolumni Kaikki nuoret toimittajat eivät halua Helsinkiin, kirjoittaa Tuukka Tuomasjukka. 9 lehdistötilaisuus Tapasimme Anna-Lena Laurénin, joka kertoo mutkikkaasta Venäjä-suhteestaan. 14 personointi Etusivuja personoidaan nyt jo Valkeakosken Sanomissakin. 20 ratKaisut Karjalainen panostaa uutisliveen ja se tuo tuloksia. 24 ratKaisut Saksalaiskonserni jakaa, mitä se on oppinut paikallisjournalismin kehittämisestä verkossa. 25 teKijä Aina jankkaamassa. Tutkiva toimittaja Outi Salovaara kertoo, millaista on olla aina kriittinen. 26 teoria & Käytäntö Jaksamisongelmat ovat toimituksissa yleisiä. Nyt etsitään keinoja työhyvinvoinnin parantamiseen. 28 tutKimuKset Luottamus uutisiin kasvoi Suomessa taas tänä vuonna. 29 riKosdesKi Suomen Lehdistön uusi kolumnisti Jecaterina Mantsinen arvostelee toimittajien tapaa käyttää rikostilastoja. 30 diGi edellä Maakuntalehdet tappoivat talousjournalisminsa, kirjoittaa Elina Lappalainen. 31 nimitys Mediamogulin elämää: Korpilahti-lehden omistaja ja päätoimittaja Maarit Nurminen osti heinäkuussa PaikallisUutiset. SUOMEN LEHDISTÖ Päätoimittaja Riikka Virranta. tuottaja Janne Arola. ulkoasu ja taitto Origine ky / Janne Hulkkonen, Arto Kinnunen. toimitus Eteläranta 10, 00130 Helsinki. Puhelin (09) 228 77 300. sähköPosti suomen.lehdisto@uutismediat.fi. suomen lehdistö verkossa www.suomenlehdisto.fi. julkaisija Uutismedian liitto. ilmestyminen 92. vuosikerta. 8 numeroa vuodessa. tilaukset ja osoitteenmuutokset sl@uutismediat.fi. tilaushinnat 2022 kestotilaus 109 euroa / vuosi (sis. alv 10%), määräaikainen tilaus 117 euroa / vuosi (sis. alv 10%), määräaikainen opiskelijatilaus 42 euroa / vuosi (sis. alv 10%). Tilaushintaan sisältyy digilehti. Maksettua tilausmaksua ei palauteta, kun tilaus irtisanotaan. Määräaikainen tilaus ei jatku tilausjakson päätyttyä ilman erillistä ilmoitusta. issn: 0039-5587. mediamyynti Alpo Ohtamaa, alpo.ohtamaa@myynninao.fi, puh. 044 311 0201. PainoPaikka BotniaPrint, Kokkola. Suomen Lehdistön tekemiseen on käytetty Kopioston keräämiä kopiointikorvauksia. sa ar a tu om in en suomen lehdistö 3 14 6 ve sa la it in en
MuRRoKSen KoelaBoRatoRio. Nyt-sometoimitus testaa uusia formaatteja sosiaalisessa mediassa ja päivittää vanhoja. ”Testaamme TikTokissa rentoja katugallupeja. Toimittaja esimerkiksi meni Uffin ovelle ja kyseli tyypeiltä, mitä tarttui mukaan.”, Jutta Sarhimaa sanoo. 4 suomen lehdistö 5/2022 A a
Syyskuussa Helsingin Sanomissa aloittaa kuusihenkinen Nyt-sometoimitus, joka tekee journalismia suoraan Instagramiin ja TikTokiin sekä testaa uusia kerronnan muotoja. Miksi toimitus perustetaan, suunnitteleva uutispäällikkö ja tiimin esihenkilö Jutta Sarhimaa? Meillä on tarve tehdä maailmaa avartavaa, punnittua mutta myös hauskaa journalismia alle 35-vuotiaille ja nimenomaan niille, joita Hesari ei tavoita. Väylä siihen on sosiaalinen media. Tässä on myös demokratisoiva ajatus. Ei tarvitse tulla kodista, johon on tilattu Hesari, tai päätyä luotetun aikuisen kautta lukemaan lehteä, vaan voit törmätä tarkistettuun tietoon somessa itse. Lisäksi meillä on jo Nyt, joka on perustettu samaistumispinnaksi nuorille. Nyt on käynnistetty uudelleen aina uudelle sukupolvelle, ja taas on korkea aika uudelleen käynnistää Nyt. Mitä te teette sosiaalisessa mediassa eri tavalla kuin tähän mennessä? Meillä on tällainen kaksikärkiohjus. Nytin fokus on alle 25-vuotiaissa ja sen tone of voice myös sosiaalisessa mediassa on tuore ja humoristinen, mikä kuuluu Nytin DNA:han. Kokeilemme myös, miten Hesarin muilla osastoilla voidaan tehdä sisältöjä someen lähtien Kuukausiliitteen pitkistä jutuista päivänpäällisiin kotimaan uutisiin. Esimerkiksi Ukrainasta kentältä tehdyt videot ovat toimineet hyvin TikTokissa, jossa on suuri tarve faktatsekatulle videomateriaalille. Tietenkään Nyt-sometoimitus ei yksin hoida koko Hesarin somea, mutta suunnittelemme yhdessä julkaisuja. Teette aiempaa enemmän journalismia, joka on kokonaan somessa eikä vain linkkaa muualle. Mitä järkeä on tehdä sisältöä ilman ansaintalogiikkaa? Etenkin alle 25-vuotiaiden pääasiallinen uutislähde on kasvavissa määrin some. Ensisijainen tavoite on saada ihmiset törmäämään Nytiin ja Hesariin ja tehdä nämä mediat tutuiksi. Meidän pitää mennä sinne, missä ihmiset ovat, ja katsoa, mistä he tykkäävät. Vuorovaikutus yleisön kanssa on tässä olennaista. Uskomme, että jossain vaiheessa nämä ihmiset voivat päätyä myös Hesarin saitille, mutta se ei ole ainoa tavoite. ” Ei tarvitse tulla kodista, johon on tilattu Hesari, vaan voit törmätä tarkistettuun tietoon itse.” Uutta toimitusta varten rekryttiin uusi toimittaja. Ilmoituksessa toivoitte, että hänellä olisi ”näkemyksellinen journalistinen ote sekä vahva oma ääni”. Tuleeko toimittajan rooli lähelle vaikuttajaa? Varmaan niissä on yhtymäkohtia. Persoonallinen ote vetoaa ihmisiin ja saa itsenikin seuraamaan monia toimittajia – ei vain se, että he kirjoittavat mielenkiintoisia juttuja. Ei ole pakko kertoa, millä shampoolla pesee hiuksensa, ja jakaa koko elämäänsä, mutta saa olla omalla persoonalla töissä. Norjan yleisradion uutisosasto jättää Facebookin ja vähentää näkymistään muilla alustoilla. Myös tutkijoiden piirissä on henkeä, että journalismin pitäisi pyristellä irti alustayhtiöistä ja algoritmeistä. Mitä ajattelet tästä? Toki ei ole hyvä olla liian riippuvainen minkään somealustan algoritmista tai liikenteenohjauksesta. On hyvä kysymys, missä laajuudessa journalistisia sisältöjä kannattaa laittaa yksinomaan someen. Yhteyden mahdollisuus yleisön kanssa on kuitenkin asia, jonka takia sosiaalista mediaa ei kannata hylätä. ? avaaja Nyt-liitteen uusi tuleminen Helsingin Sanomissa aloittaa kuusihenkinen toimitus, joka tekee Instagramissa ja TikTokissa kulutettavaa journalismia alle 35-vuotiaille – niille joita Hesari ei muuten tavoita. teksti Riikka Virranta kuva Mitro Härkönen Gallup Mikä muuttuu, kun Yle-laki tuli voimaan? Tuomo Björksten Ylen nuorten uutistoimituksen tuottaja Laura Ahva Journalistiikan apulaisprofessori, Tampereen yliopisto Ensimmäinen tuntumani on, että Yle-laki ei aiheuta merkittävää muutosta suomalaisessa mediakentässä. Laki muotoiltiin sillä tavalla löyhästi ja sitä on tulkittu niin. Luulen, että laki vauhdittaa kehitystä suuntaan, johon oltiin muutenkin menossa. Voisiko olla, että Yle jopa saa sysäyksen kehittää audiovisuaalisten sisältöjensä verkkonäkyvyyttä ja vahvistuisi näin. Tällöin kaupalliset toimijat joutuvat miettimään, miten tähän vastataan. Kilpailu siis vain siirtyy vähän eri teemoihin.” Jussi Orell Turun Sanomien vastaava päätoimittaja Lain käytännön vaikutukset näkyvät ajan kanssa, ja paljon on kiinni siitä, miten muutosta valvotaan. Sellaisia epäilyjä on, että lakiin kirjattuja poikkeamia esimerkiksi kehittyvistä uutistilanteista saatetaan käytännön työssä laventaa. Puutteistaan huolimatta laki on selkeä kannanotto median monimuotoisuuden turvaamiseksi. En osta väitettä, että Ylen sananvapaus kapenee. Yle saa yhä tehdä sisältöjä, kunhan ne liittyvät radioja televisiotuotantoon. Sananvapaus päinvastoin laajenee, kun kilpailutilanteesta tehdään reilumpi.” —Riikka Virranta Jokaisen jutun kohdalla pitää miettiä Yle-lain toteutumista. Se on yksi elementti lisää tuottajan työpöydällä. En näe, että journalismin ydin kuitenkaan muuttuisi tai että menettäisimme mitään. Muutos voi olla hyväkin asia. Himolukeminen on Suomessa vähentymään päin. Ylen verkossa audiovisuaalista kerrontaa on kehitetty pitkään, ja parhaimmillaan tämä johtaa siihen, että kehitymme ammatillisesti ja yleisö saa parempia juttuja. Pitkien tekstijuttujen sijaan voimme aiempaa useammin tehdä esimerkiksi explainer-videon, jossa asioita selitetään lyhyesti.” 5/2022 suomen lehdistö 5 A
KÄSITTELEEKÖ media tasapuolisesti eri puolueiden poliitikkoja? “Iltalehti kehuu porvarihallitusta ja haukkuu punavihreää hallitusta”, toteavat emeritusprofessorit Heikki Luostarinen ja Raimo Salokangas toukokuun Kanava-lehden artikkelissaan. Tekstistä on sen jälkeen väitelty runsaasti. Jutun aineistoksi päätyneitä artikkeleita tehnyt toimittaja Jarno Liski kirjoitti vastauksena lähes 80 tviitin ketjun, jossa hän kritisoi aineiston luokittelutapaa. Kirjoittajat vastasivat 17-sivuisella tekstillä otsikolla “Tuloksemme Iltalehdestä pitävät”. Politiikan ilmiöitä Jaa, ei, tyhjiä, poissa -podcastissa analysoinut toimittaja Robert Sundman pitää keskustelua journalismin riippumattomuudesta hyvänä. Hän toivoo kuitenkin myös tarkempaa analyysiä politiikan journalismin sisällöistä. – Onko siellä lakiehdotuksia vai esimerkiksi ministerejä henkilöinä? Sellainen analyysi on kiinnostavaa, koska tekemisen keskeltä toimittajien on vaikea nähdä vinoumiaan. OBJEKTIIVISUUDEN sijaan Sundman on huolissaan tekemisen tahdin kiihtymisestä. Politiikan journalismi on hänen mukaansa jatkuvassa liveseurannan tilassa. Tästä seuraa laadun ja osumatarkkuuden heikentyminen. – Viime vuosilta on paljon esimerkkejä, joissa on tehty juttuja anonyymien lähteiden pohjalta, ja niitä on myöhemmin muutettu ilman muutosmerkintöjä. Tiedän, että tällaisia raflaavia juttuja saatetaan kadehtia toisissa toimituksissa, kun ne saavat paljon lukijoita, mutta myöhemmin ne ovat osoittautuneet virheellisiksi, Sundman sanoo. Sundman kaipaa säntillisemmin oikaisuja tilanteisiin, joissa politiikan käänteitä ennakoivat tiedot ovat osoittautuneet vääriksi. Tällaista jää hänen mukaansa tekemättä, vaikka tiedot olisi mainittu otsikossa ja niistä olisi lähetetty push-notifikaatio. – Tarvitaan vähemmän tykittelyä silloin, kun ollaan epävarmoja, ja enemmän pohdintaa siitä, kuinka on arvioitu lähteen luotettavuutta. MINKÄLAISIA vinoumia politiikan journalismi sitten sisältää? Robert Sundmanin mukaan eri julkaisujen jakolinjat eivät juurikaan seuraa puoluepoliittisia linjoja. – Journalismin positiota voisi leikkimielisesti kutsua common sense -ajattelua edustavaksi arkijärkiliberalismiksi, sellaiseksi, mitä suomalainen keskiluokka kannattaa, hän sanoo. Luostarinen ja Salokangas toteavat Kanava-lehdessä, että Ilta-Sanomat olisi vapaamielisempi kuin Iltalehti. Iltapäivälehtien muutoksesta väitellyt toimittaja ja viestintäalan yrittäjä Pasi Kivioja ei tutkijoiden käyttämän aineiston perusteella allekirjoita väitettä. – Molemmat iltapäivälehdet ovat ainakin Jenni Tamminen Päätoimittaja, Uusi Suomi Politiikan journalismissa mennään nykyään enemmän viihdejournalismin puolelle. Jos poliitikko tai pääministeri tekee jotain somessa ja siitä raportoidaan, onko se politiikan vai viihteen journalismia? Supistimme Uudessa Suomessa aihekirjoa politiikkaan vuonna 2016. Nyt yritämme perehtyä ilmiöihin ja niiden juurisyihin syvällisemmin. Lisäksi yritämme löytää työkaluja päättäjille. Kriisiaika on vaikuttanut journalismiin. Poliitikot eivät halua näyttää ristiriitoja ulospäin, eikä toimittaja saa niitä heistä ulos väkisin.” Gallup Miten politiikan journalismi on muuttunut viime aikoina? Pauliina Pohjala Toimittaja, Suomenmaa Politiikan jutut eivät ole enää pientä yleisöä kiinnostavia tylsiä asiapläjäyksiä kuten joskus takavuosina, vaan niihin haetaan laajaa lukijakuntaa kiinnostavia kulmia. Kaikkinensa politiikan journalismi on pysynyt asiakeskeisinä, eikä se ole viihteellistynyt siihen tapaan kuin 15 vuotta sitten ennustettiin. Samalla mediat harrastavat somenostoja: uutisoidaan siitä, mitä joku sanoo Twitterissä ja mitä toinen siihen vastaa. Se on aika kritiikitöntä ja pinnallista journalismia mutta toisaalta myös lukijaystävällistä.” puheenaihe Vähemmän tykittelyä Suomen Lehdistön kommentaattorit eivät allekirjoita professorien Kanava-lehdessä esittämää analyysiä Iltalehden puoluepoliittisesta värittyneisyydestä. Politiikan journalismista löytyy kuitenkin korjattavaa. “Voiko pääministeriä kohdella kuin ketä tahansa julkkista”, kysyy Robert Sundman. teksti Tuukka Tuomasjukka kuva Vesa Laitinen 6 suomen lehdistö 5/2022 A
Kolumni Tuukka Tuomasjukka Kirjoittaja on tamperelainen freelance-toimittaja ja kustannustoimittaja, joka vietti uransa neljä ensimmäistä kesää maakuntalehtien kesätuuraajana. Älä häädä hyvää Helsinkiin ”S ä olet niin hyvä, että sä menet varmaan Hesariin tai Aamulehteen”, eräs esihenkilöni sanoi minulle joitain vuosia sitten, kun työskentelin maakuntalehdessä kesätoimittajana. Sama kokemus toistui seuraavana kesänä toisella puolella Suomea. Toimitussihteeri pohti, ketkä kesätoimittajista olivat niin päteviä, että he päätyisivät vielä pääkaupunkiin. Kehuiksi tarkoitetut kommentit tuntuivat hyvältä mutta myös suututtivat. Miksi te häädätte meidät pois? Miksette te anna meidän tehdä hyvää journalismia maakunnassa? J ournalismissa elää itseään toteuttava oletus siitä, että kunnianhimoinen nuori toimittaja lähtee väistämättä Helsinkiin. Se on karhunpalvelus lehdille muualla Suomessa. Etätyöaikana tehdyt huomiot pätevät myös nuoriin. Kaikki eivät halua pääkaupungin korkeita asuinkustannuksia. Korkeallekin tähtäävä voi haluta pienemmän mittakaavan arjen, jossa kaikki aika ei kulu liikenteessä istumiseen. Kun tapaan kollegoitani, puhumme toistuvasti siitä, miten hienoa on saada tehdä omannäköistään työtä pääkaupunkiseudun ulkopuolella. Samalla meitä yhdistää kokemus siitä, että maakunnissa voi olla vaikea löytää työtä, jota tehtäisiin haluamallamme kunnianhimolla. K un journalismi etsii keinoja tilaajien hankkimiseksi, se tarvitsee myös nuoria ammattilaisia. Kun heille antaa vastuuta ja vapautta, he eivät karkaa kesän jälkeen etelään. Toimitukset voisivat myös kuunnella vakiväkeään. Monesti heidänkin osaamisensa on alihyödynnettyä – ja turhautuneina he kannustavat kesätoimittajia välttämään tämän kohtalon. Eräs alle kolmikymppinen tuttuni kertoi vastikään, että olisi hyvin voinut jäädä maakuntalehteen, jos olisi saanut tehdä hyvillä resursseilla kiinnostavia juttuja ja päässyt kehittämään julkaisua. Nyt hän on töissä Helsingissä. ? takavuosina olleet varsin konservatiivisia. Niissä kummassakin on heiluteltu moraalisia etusormia kettutytöille, Kivioja sanoo. Kiviojan mukaan iltapäivälehtien juttujen näkökulmissa on kuitenkin riittävästi hajontaa, että julkaisuja ei voi sanoa puoluepoliittisesti värittyneiksi. KANAVAN artikkeli sivuaa myös pääministeri Sanna Marinia, joka on kirjoittajien mukaan iltapäivälehdille “kultaisella nauhalla sidottu lahjapaketti”. Sundman huomauttaa, että julkkisten ja somevaikuttajien kanssa aikaa viettävä Marin on levittäytynyt politiikan julkisuuden lisäksi viihdejulkisuuteen. Tämä aiheuttaa Sundmanin mukaan ongelmia juttujen tulkintaan. Yleisö ei tee eroa politiikan ja viihteen uutisoinnin välille, vaikka ne eroavat esimerkiksi kriittisyyden asteeltaan. Sundman suhtautuu Marinista tehtyihin viihdejuttuihin kriittisesti. – Moni on sitä mieltä, että media kohtelee Marinia liian kivasti, kun se tekee esimerkiksi juttuja kuvista Ruisrockissa. Nuo jutut ovat kuitenkin viihdetoimittajien tekemiä ja samanlaisia, joita tehdään kenen tahansa Instagram-postauksista. On silti hyvä kysymys, voiko pääministeriä kohdella journalismissa kuin ketä tahansa julkkista. SAMALLA Kanava-lehden artikkelin mukaan iltapäivälehdet ovat siirtäneet painopistettä viihteestä politiikkaan. Pasi Kivioja allekirjoittaa väitteen. Hän teki vastaavan löydöksen väitöskirjassaan, jossa hän erittelee yhteiskunnan ja politiikan aiheiden alkaneen korostua iltapäivälehdissä 2000-luvun alun aikana. Sundmanin mukaan iltapäivälehdet ovat muuttuneet aiempaa merkittävämmiksi politiikan uutisoijiksi. Kivioja kaipaa tason nostamista ja ottaa esille Iltalehden tekemät tutkivien toimittajien rekrytoinnit. – Kaipaisin kovempia paljastuksia kuin aamupalakohut tai taksiajelut, merkittävän korruption paljastamista. Resurssia toimituksissa on, toivon mukaan kovia uutisia löytyy lisää. ? liveSeuRannan tilaSSa. Robert Sundmanin mukaan tahti on kiihtynyt politiikan journalismissa, mikä näkyy osumatarkkuuden heikentymisenä. Sundman kuvattiin Säätytalolla. 5/2022 suomen lehdistö 7 A
Iisalmen Sanomat on vahva alueellinen media Ylä-Savossa. Uskomme erityisesti paikallisten uutisten kiinnostavuuteen. Haluamme kertoa alueemme ihmisistä ja ilmiöistä merkittäviä valtakunnallisia uutisia unohtamatta. Kehitystyötä yhdessä toimituksen kanssa eteenpäin viemään etsimme vakituiseen työsuhteeseen Päätoimittajaa joka toimii myös Ylä-Savossa ilmestyvien kolmen paikallislehden ja kaupunkilehden muodostaman lehtiryhmän päällikkönä. Odotamme, että sinulla on kokemusta verkkolähtöisestä uutistyöstä ja analytiikan käyttämisestä sisällön kehittämisessä. Saat tiimisi innostumaan tavoitteista ja autat heitä onnistumaan. Olet yhteistyökykyinen ja kiinnostunut paikallisista asioista sekä haluat ottaa niihin kantaa. Haluat kehittyä ja kehittää. Tulosvastuullisena päätoimittajana tehtäviisi kuuluu verkostoitua YläSavon talousalueen toimijoiden kanssa ja rakentaa alueen yhteisöllisyyttä. Alueen asukkaille tuotettu vahva sisältö on tässä avainasemassa. Nyt on sinun vuorosi loistaa, mutta et ole yksin. Tukea saat Savon Media Oy:n ja Mediatalo Keskisuomalaisen laajalta ammattilaisten verkostolta. Katso lisätiedot ja jätä hakemus: keskisuomalainen.com/rekry Hakemukset 11.9.2022 mennessä. Savon Sanomien digitilaajien määrä on saatu hyvään kasvuun. Tule mukaan vauhdittamaan sitä. Etsimme Savon Sanomiin Kuopioon, Verkkotoimittajaa Katso lisätiedot ja jätä hakemus: keskisuomalainen.com/rekry Hakemukset 31.8.2022 mennessä. jaKelu Kalliin jakelun seuraus: Printin tilaushinta vaihtelee osoitteen mukaan KALEVA Media on kasvavia jakelukuluja kattaakseen ryhtynyt perimään tilaajilta lisämaksuja lehtien printtitilauksista. Yhtiöllä on viime vuoden alusta lähtien ollut käytössään tilaajan asuinalueeseen perustuva lisämaksu, jonka myötä vaikeammin saavutettavilla alueilla asuvat maksavat lehtitilauksestaan lisähintaa. Kaleva Median sisältöliiketoiminnan johtaja Niiles Nousuniemi perustelee jakelulisiä yhtiön lehtien laajalla maantieteellisellä jakelualueella, joka on ”suurin piirtein puoli Suomea”. Nousuniemen mukaan vielä pari vuotta sitten Kaleva Medialla oli printtitilauksia, jotka tuottivat yhtiölle tappiota. – Jakelukustannukset ovat paitsi nousseet myös eriytyneet. Isoimpien kaupunkien taajamien alueella jakelu on selvästi edullisempaa kuin syrjäseuduilla, hän sanoo. Nyt yhtiön maakuntaja paikallislehdet on jaettu hinnoittelussa kolmeen vyöhykkeeseen sillä perusteella, kuinka vaikeaa ja kallista jakelu eri alueille on. Vyöhykkeestä riippuen yhtiön maakuntalehden vuositilaukseen voidaan lisätä 30–60 euron suuruinen jakelulisä. Paikallislehdissä lisämaksu on 6–30 euron suuruinen. Nousuniemen mukaan vyöhykehintojen käyttöönottamisen jälkeen kyseisiltä alueilta on tullut hieman enemmän tilausperuutuksia kuin alueilta, joissa jakelulisiä ei ole. – Hinnankorotuksista harvemmin kiitosta tulee. Vastaavantyyppinen jakelulisä on käytössä ainakin Turun Sanomissa. Joillakin seuduilla lehden ydinlevikkialueen ulkopuolelle jaettavien printtilehtien normaaliin tilaushintaan lisätään 19 senttiä per jaettava lehti. Lukijamarkkinoinnin johtaja Tiina Okon mukaan hinta on yleisin syy peruuttaa lehden tilaus, ja jakelulisän käyttöönotto on tuottanut aavistuksen normaalia enemmän peruutuksia. – Näen kuitenkin, että muualle kuin Varsinais-Suomeen lehteä tilaavilla on hinnan sijaan muita syitä, kuten syvä kotiseuturakkaus, tilata lehteä. Jokainen ymmärtää, että mitä kauemmaksi lehteä toimitetaan, sitä kalliimmaksi kilometrit tulevat. —Janne Arola selvitys Lehtien ja kirjojen nolla-alv toisi media-alalle satoja työpaikkoja KIRJOJEN ja lehtien arvonlisäveron laskeminen nollaan nykyisestä kymmenestä prosentista lisäisi kirjaja lehtialan nettomyyntiä 104 miljoonalla eurolla vuonna 2023 verrattuna tilanteeseen, jossa verotaso pysyy entisellään. Henkilöstön määrä taas kasvaisi noin 450 henkilötyövuodella. Näin arvioidaan Medialiiton konsulttiyhtiö EY:llä teettämässä selvityksessä. EY arvioi, että veroalennus siirtyisi osittain lehtitilausten ja kirjojen hintoihin, jotka laskisivat muutamalla prosentilla. Jos hinnat eivät alenisi, veroalennus voisi raportin mukaan silti parantaa alan kannattavuutta, julkaisujen määrää ja laatua sekä lisätä journalismiin kohdennettuja investointeja. Arvonlisäveron alennusta mediatuen epäsuorana muotona on kritisoitu siitä, ettei sen kohdistumisesta journalismiin ole takeita. Miten arviossa on päädytty siihen, että veroalennus menisi työntekijöiden palkkaamiseen? – Jokainen yritys varmaan haluaisi tehdä investoinnin, johon ei tarvitse yhtään työntekijää lisää, mutta sisältöbisneksessä se on vähän haastavaa, Medialiiton ekonomisti Elias Erämaja sanoo. Erämajan mukaan raportin tulos on kattavaan taloustieteelliseen kirjallisuuskatsaukseen perustuva paras arvio. Siinä on oletettu, missä määrin alennus menee kuluttajahintoihin, miten kuluttajat reagoivat tähän ja miten myynnin kasvu vaikuttaa työllistämiseen. – Journalismin puolella on vielä kirja-alaa todennäköisempää, että euro suuntautuu työllisyyteen. Raportin mukaan alv:n alentamisen vaikutus julkisiin menoihin on epäselvä. Se vähentää välittömästi verotuloja, mutta voi lisätä niitä toisaalla työllisyyden ja liikevaihdon kasvun ansiosta. Medialiiton toimitusjohtajan Jukka Holmbergin mukaan liiton päätavoite mediapolitiikassa on lehtitilausten ja kirjojen alv:n laskeminen nollaan. Tämä olisi perusteltua ei vain tavanomaisena yritystukena vaan demokratiatukena. Holmberg viittaa Liikenneja viestintäministeriön elokuun alussa julkaisemaan raporttiin, jossa arvioidaan pohjoismaisen mediatukimallin vaikuttavuutta. – LVM:n raportistakin käy ilmi, että Suomessa tuki painottuu muita Pohjoismaita vahvemmin yleisradioyhtiölle ja että meillä on myös muita korkeammat alv-kannat. Meidän ensisijainen ehdotuksemme on, että niitä lasketaan nyt, kun se on mahdollista. —Riikka Virranta ajanKohtaista oiKaisu: Suomen Lehdistön numerossa 3/2022 kirjoitimme väärin Auranmaan Viikkolehden päätoimittajan sukunimen. Oikea nimi on Asko Virtanen. julKinen tuKi painottuu ylelle. Toisin kuin muissa Pohjoismaissa Suomessa ei ole suoraa mediatukea. Myös lehtien alv-kanta on muita verrokkeja korkeampi. Lähde: Liikenneja viestintäministeriö Arvio mediatuista Pohjoismaissa 2019 (€/asukas) Yleisradioyhtiöiden rahoitus Suorat tuet Epäsuorat tuet 50 100 150 Tanska Suomi Norja Ruotsi 93 114 77 10 6 7 13 17 13 32 87 8 suomen lehdistö 5/2022 A
5/2022 suomen lehdistö 9 B lehdistötilaisuus TYST! Vladimir Putin haluaisi vaientaa ulkomaiset toimittajat, mutta Anna-Lena Laurénia ei niin vain vaienneta. teksti Janne Arola kuvat Pasi Leino B RauhoittuMiSen paiKKa. Anna-Lena Laurén viettää kesäja joululomansa Paraisilla lapsuudenmaisemissaan, jossa hänellä on myös talo.
V ladimir Putinin takia paraislaisen Pjukalan kylän historiikki ei valmistu tänäkään vuonna. Dagens Nyheterin ja Hufvudstadsbladetin Venäjän-kirjeenvaihtaja Anna-Lena Laurén oli suunnitellut käyttävänsä kesälomansa kotikylästään kertovan kirjan kirjoittamiseen. Sen sijaan hänen pitää kesken kiivaimman lomakauden hypätä katumaasturiinsa Sissel-tyttärensä ja koiriensa kanssa ja ajaa Pietariin uusimaan työviisumiaan. Venäjän aloitettua sodan Ukrainassa ulkomaisilta toimittajilta vaaditaan työviisumien ja akkreditointien uusimista kolmen kuukauden välein, ja asia on hoidettava paikan päällä. Se on tietysti kiusantekoa. – Helpompaa olisi olla uusimatta, Laurén sanoo kotitalossaan Paraisilla kesäkuun puolivälissä, kun kuukausia haarukoitu haastatteluaika on viimein saatu järjestymään. Laurén on reportaaseissaan, kirjoissaan ja kolumneissaan kertonut Venäjän ja sen naapurivaltioiden yhteiskunnallisista murroksista yli 20 vuoden ajan. Nyt hän on periaatteessa hetken lomalla, mutta on kuitenkin joutunut tekemään vähän töitä. Kuvatekstejä ja sen sellaista viimeisimpään Ukraina-reportaasiin, joka on tarkoitus julkaista lähipäivinä. Huomenna taas on tarkoitus lähteä muutamaksi päiväksi saareen digitaalisten laitteiden ulottumattomiin ottamaan hetken hengähdystauko journalismista. Mutta nyt Laurén kaataa kahvia, ottaa suklaakakun uunista ja on valmis kertomaan vuosistaan Venäjällä. Hän puhuu nopeasti ja paljon, räjähtää välillä kovaääniseen nauruun ja sihahtelee haukkuville koirilleen jatkuvasti: ”tyst!” HELMIKUUN 23. päivän iltana kotonaan Pietarissa Laurén sai puhelun Tukholmasta. Hänen pomonsa Dagens Nyheterissä oli puhunut yhtiön turvallisuuspäällikön kanssa. Kaikki viittasi siihen, että seuraavana aamuna Venäjän tankit vyöryisivät syvälle Ukrainaan. Laurén kävi unille myöhään ja nukkui kevyesti. Varhain aamulla hän näki puhelimestaan, että pomo soittaa taas. Ei ollut vaikea arvata, mistä oli kysymys. – Menin suoraan tietokoneelle ja kirjoitin tekstin, että tämä on Putinin Afganistan. Tämä tulee olemaan hänen loppunsa ennemmin tai myöhemmin. Laurén oli myös hämmentynyt. Hän istui turvallisessa asunnossaan keskiluokkaisella Petrogradin alueella, jossa ihmisten elämä jatkui normaalisti. Samaan aikaan hän tajusi, että Venäjän hyökkäys tulisi muuttamaan kaiken. Siihen saakka Laurén oli saanut toimia maassa etuoikeutettuna ulkomaalaisena toimittajana melko vapaasti. Pahin rangaistus olisi ollut joutua karkotetuksi maasta. Laurénkin oli silloin tällöin joutunut lyhyeksi aikaa viranomaisten kiinniottamaksi maaseudulle suuntautuneilla reportaasimatkoilla. Mutta se kuului asiaan. Pian hyökkäyksen jälkeen Venäjä kuitenkin saattoi voimaan lain, jonka perusteella ”valeuutisten” levittäjä saattaisi joutua jopa 15 vuodeksi vankilaan. Lain voimaantulon jälkeen Laurén oli kollegoineen samassa tilanteessa kuin venäläiset toimittajat ja ihmisoikeusaktivistit olivat jo pitkään olleet. Moni ulkomainen journalisti joutui lähtemään maasta, kun ei ollut varmuutta, miten lakia ryhdyttäisiin tulkitsemaan. Sodan alkamisen jälkeen Laurénkin lähti aika 13.6.2022 Paikka Anna-Lena Laurénin koti Paraisilla Paikalla Dagens Nyheterin ja Hufvudstadsbladetin Venäjän-kirjeenvaihtaja, tietokirjailija Anna-Lena Laurén aihe Venäjä, Venäjä, Venäjä tarjolla Kahvia ja suklaakakkua ”Aluksi ajattelin, että en voi palata. Mutta sitten totesin, että on pakko palata.” 10 suomen lehdistö 5/2022 B pitKä KoKeMuS. Laurén ryhtyi tekemään juttuja Venäjältä jo 1990-luvulla. Nyt hän on asunut maassa yhtäjaksoisesti lähes 15 vuotta.
ennalta sovitulle lomalle Suomeen ja sen jälkeen reportaasimatkalle Ukrainaan. Sitten hän palasi Pietariin. Siihen mennessä moni muukin tiedotusväline oli palannut maahan, ja Laurén arvioi, että Venäjän viranomaiset eivät ole kiinnostuneet hänestä. – Aluksi ajattelin, että en voi palata. Mutta sitten totesin, että on pakko palata. Se oli tavallaan velvollisuuteni, koska Venäjällä on niin paljon valheita ja propagandaa. LAURÉN syntyi vuonna 1976 Paraisilla ruotsinkieliseen, tukevan keskiluokkaiseen perheeseen. Hänen isänsä on geologi ja äiti oli opettajana Turun ainoalla ruotsinkielisellä yläasteella. Mielenmaisemana Parainen tarkoittaa Laurénille jopa naurettavan turvallista lapsuutta. Siskon ja serkkujen kanssa juostiin aamusta iltaan ulkona ja käytiin uimassakin ilman aikuisten valvontaa, mikä tänä päivänä saattaa kuulostaa kauhistuttavalta. Perhe omistaa pienen saaren ja mökin, jonne kuljettiin kahden vuohen kanssa veneellä. Saaressa ei ollut muuta tekemistä kuin kalastaa tai lukea, niinpä Laurénin lapsuus on koostunut pitkälti kampelan syömisestä ja ”kaiken mahdollisen” lukemisesta viikkolehdistä mainoksien kautta vanhempien kirjoihin. Tänä vuonna Laurén on ollut jo kahdesti reportaasimatkalla Ukrainassa. Hän muistelee erityisesti haastattelemiaan vanhempia, jotka olivat menettäneet sodassa ainoan poikansa. Tilanne sai Laurénin palaamaan nuoruusmuistoihinsa. Vuonna 1994 kun Laurén oli juuri täyttänyt 18 ja seuraavana keväänä siinsivät ylioppilaskirjoitukset, hänen siskonsa kuoli. – Se opetti minulle, että maailmassa on sellaista julmuutta, että mitä tahansa voi tapahtua koska tahansa. Luulen, että tämän ymmärtäminen on auttanut minua töissäni. Laurén päätyi Åbo Akademiin opiskelemaan valtiotieteitä ja historiaa sekä sivuaineena venäjän kieltä. Samalla hän ystävystyi monien Pietarista tulleiden opiske5/2022 suomen lehdistö 11 B iRti jouRnaliSMiSta. Tänä kesänä Laurén joutui keskeyttämään lomansa ja käymään Sissel-tyttärensä kanssa Pietarissa uusimassa viisuminsa. Paraisilla ollessaan he viettävät aikaa muun muassa perheen omistamassa saaressa.
lijoiden kanssa. Vielä 1990-luvulla Venäjälle pääsi ilman työviisumia ja akkreditointia, ja Laurén ryhtyi tekemään reportaaseja maasta. Hän työskenteli Hufvudstadsbladetin politiikan toimittajana vuonna 2005, kun Yleltä otettiin yhteyttä ja kysyttiin hänen kiinnostustaan lähteä ruotsinkieliseksi kirjeenvaihtajaksi Venäjälle. Asiaa ei tarvinnut miettiä kauan. Ylelle siirtyminen tarkoitti myös sitä, että juttuja piti ryhtyä tekemään televisioon ja radioon, mitkä olivat Laurénille aivan uusia välineitä. – Höblässä naurettiin, kun puhun aika nopeasti, että jos Anna-Lena menee radioon töihin, kuulijat eivät ymmärrä mitään, hän sanoo ja räväyttää tavaramerkkinaurunsa. KUN Lauren aloitti kirjeenvaihtajana, juttuja tehtiin enemmän niin sanotulla human interest -kulmalla kuin nykyään. Kerrottiin perusasioita esimerkiksi siitä, miten ihmiset Venäjällä elävät tai kasvattavat lapsiaan. Näkökulmana oli usein se, miten erilaista elämä Venäjällä on kuin Suomessa. Silti Laurénkin on kaiken aikaa tehnyt myös paljon kriittistä journalismia. Jo 15 vuotta sitten suomalaistoimittajat raportoivat jatkuvasti ihmisoikeusloukkauksista ja siitä, kuinka oppositiota häiritään vaaleissa. Tästä syystä Laurén pitää virheellisenä nyt esitettyjä väitteitä, että Putinia ja hänen toimintaansa olisi ymmärretty liian myöhään. Toisaalta kansalaisyhteiskunnan aseman heikentyminen ja maan ajautuminen puolidiktatuuriksi on Laurénin mukaan tapahtunut asteittain. Vuoden 2014 Krimin valloituksen lisäksi kyse on ollut hiljaisesta yhteiskunnallisen ilmapiirin muutoksesta. Hän sanoo aina rakastaneensa venäläistä kieltä ja kulttuuria, vaikka jälkimmäinen usein myös ärsyttää häntä. Silti hänellä on aina Venäjällä ollessa ollut olo, että ”minä en kuulu tähän maailmaan”. Siitä kertoo esimerkiksi Kremlin arvaamattomuus ja autoritaarisuus. 12 suomen lehdistö 5/2022 B eläMä pietaRiSSa. Laurénia pitää Venäjällä paitsi journalismi myös Sissel-tyttären koulunkäynti ja kasakkaratsastusharrastus. Tytär voitti lajissa tänä vuonna oman ikäluokkansa Pietarin mestaruuden.
”Myös mummoni sanoi, että on tärkeintä, ettei tule sotaa, mutta hän tarkoitti sitä.” jouRnaliSMia taRvitaan. Laurén päätti palata sodan alkamisen jälkeenkin Venäjälle, jotta voi jatkaa raportointia maan valheista ja propagandasta. – Mitä tahansa voi tapahtua, hän kuvailee. Tästä syystä Laurén ei ole hankkinut omistusasuntoa tai tehnyt investointeja Venäjällä. Vaikka Laurén on asunut maassa yhtäjaksoisesti lähes 15 vuotta ja analysoinut valtiota ja sen vallanpitäjiä herkeämättä, hän myöntää silti auliisti olleensa koko ajan siinä uskossa, että Putin ei aloita täysimittaista sotaa Ukrainassa. – Putin on diktaattori ja kyynikko, ja ajattelin ettei hän aloita sotaa, jota ei pysty voittamaan. Olin väärässä. LAURÉN sanoo venäläisessä kulttuurissa ja kommunikoinnissa olevan piirteitä, jotka tekevät toimittajan työstä maassa hankalaa. Ensinnäkin haastateltavat harvoin vastaavat suoraan siihen, mitä kysytään. Ainakaan aluksi. Moni toistelee kliseenomaisesti esimerkiksi fraasia ”tärkeintä, ettei tulee sotaa”, vaikka sillä tarkoitetaan ennemmin sitä, että ikävästä asiasta ei haluta puhua. – Myös mummoni sanoi, että on tärkeintä, ettei tule sotaa, mutta hän tarkoitti sitä. Venäjällä näin voi sanoa kuka tahansa. Laurén on huomannut, että jopa hänen omassa, koulutetussa ja urbaanissa pietarilaisessa ystäväpiirissään sodasta puhumista vältellään. Se on joidenkin venäläisten tapa suojella itseään totuudelta. – Osa kavereistani on myös sitä mieltä, että jos Putin näin tekee, se on valitettavaa, mutta hän on varmasti oikeassa. Venäläisten reaktiot sodan aloittamiseen ovat opettaneet Laurénille, ettei koskaan pidä aliarvioida ihmisten kykyä katsoa toiseen suuntaan ja kieltää ilmiselviä totuuksia itseään suojatakseen. – Sillä ei ole mitään tekemistä koulutuksen tai älykkyyden kanssa, hän sanoo. HAASTATTELUN päätteeksi lähdetään vielä ottamaan valokuvia ja kiertelemään Laurénin perheen tiluksia. Pihapiirissä on heinäpeltoa ja kanoja, ja vähän matkan päässä olevilla talleilla hevosia. Ratsastus on Laurénin ja hänen tyttärensä Sisselin rakas harrastus. Pietarissa Sissel on innostunut kasakkaratsastuksesta, jossa hevosen selässä tehdään erilaisia liikkeitä. Journalismin lisäksi juuri tyttären harrastus ja koulunkäynti Pietarissa ovat erityisen tärkeitä syitä Laurénille jäädä Venäjälle – ainakin vuodeksi. Motivaatiota työhön tuo se, että hänellä on pitkä kokemus Venäjästä ja Ukrainasta ja ymmärrys paikallisten ihmisten mielenmaisemasta. – Se on auttanut ymmärtämään myös populismia ja trumpismia, johon kuuluu vastustajan mustamaalaaminen ja se, että ei kuunnella toisten parasta argumenttia vaan vain pilkataan. Se on hyvin tyypillistä post-Neuvostoliittoa. Laurén toivoo, että sota ei pitkittyessään katoaisi uutisista, koska se olisi Ukrainalle tuhoisaa. – Kaikki sodat unohtuvat jossain vaiheessa. Siksi ukrainalaisten kannalta olisi tärkeää, että jotain ratkaisevaa saataisiin tehtyä nopeasti. LOPUKSI on kysyttävä vielä journalistin roolista tilanteessa, jossa puolen valitseminen on inhimillisesti katsoen itsestäänselvää. Kuinka säilyttää siitä huolimatta journalismiin kuuluva objektiivisuus? Laurénille se tarkoittaa perinteisiä hyveitä: kirjoittaa siitä mitä näkee, puhuu monien eri ihmisten kanssa ja on koko ajan tietoinen siitä, että ei ole aktivisti vaan journalisti. Myös ilmaisujen ja termien kanssa pitää olla tarkkana. Ei pidä puhua ”Ukrainan sodasta” vaan ”Venäjän hyökkäyssodasta”, koska se on alkusyy koko tilanteelle. Laurén oli Ukrainassa samaan aikaan, kun venäläiset surmasivat Butšassa satoja ihmisiä. Silti Laurén ei halua huolettomasti käyttää esimerkiksi kansanmurha-termiä, koska sen määrittely on tarkkaa. Sen sijaan sotarikoksista on voinut jo pitkään puhua. – Liioitella ei tarvitse. Se riittää hyvin, kun kertoo mitä tapahtuu. ? 5/2022 suomen lehdistö 13 B
personointi ENTISTÄ RÄÄTÄLÖI DYMPIÄ SISÄLTÖJÄ Sisältöjen personointi yltää Suomessa suurimpien sanomalehtien ja ainakin yhden paikallislehden etusivulle. Alma Medialle personointi tuo miljoonia sivulatauksia kuukausittain. teksti Janne Arola kuvat Saara Tuominen 14 suomen lehdistö 5/2022 B SiSällöt paReMMin eSiin. Aamulehden uusien yleisöjen päällikkö Jutta Högmander sekä monimediatoimittajat Juha Karilainen ja Saara Nyystilä ovat työssään tekemisissä Aamulehden personoidun verkkoetusivun kanssa.
toiMituSten KäSiSSä. Jutta Högmander pitää tärkeänä, että toimituksilla on ollut vahva rooli Sanoman journalistisen suosittelujärjestelmän kehittämisessä. 16 suomen lehdistö 5/2022 B V alkeakosken Sanomien päätoimittaja Mari Tuohiniemi uskoo, että paikallislehdillekin voi olla hyötyä sisältöjen personoinnista verkossa. Moni lukija käy sivuilla vain kerran–pari viikossa, jolloin potentiaalisesti kymmeniä juttuja saattaa mennä ohi silmien. – Ajatus on, että ne, jotka käyvät sivuilla harvoin, saavat paremman käsityksen siitä, millaista tarjontaa on, hän sanoo. – Jos personoinnin avulla pystymme osoittamaan, että meillä on paljon kiinnostavaa sisältöä, pystymme pitämään paremmin kiinni lukijoista. Suomen suurimpien sanomalehtien verkkoetusivut eivät enää pitkään aikaan ole olleet kaikille lukijoille samanlaiset, ja nyt sisältöjen personointi on laajentunut jopa paikallislehtiin. Sanoman omistamassa Valkeakosken Sanomissa on parhaillaan menossa pilottikokeilu, jonka tarkoituksena on testata, miten verkkosisältöjen personointi soveltuu paikallislehdelle. Etusivun personointi otettiin osalle tilaajista käyttöön tämän vuoden tammikuussa. Tuohiniemen mukaan kokeilun vaikuttavuutta ja tuloksia seurataan pikkuhiljaa, eikä johtopäätöksiä suuntaan tai toiseen ole vielä tehty. Jos pilotti onnistuu, teknologia on tarkoitus ottaa käyttöön Sanoman muissakin paikallislehdissä. SAMAAN konserniin kuuluvassa Aamulehdessä journalistinen suosittelu otettiin käyttöön viime vuoden kesällä, kertoo lehden uusien yleisöjen päällikkö Jutta Högmander. Se perustuu Sanoman rakentamaan journalistiseen suosittelujärjestelmä Hermekseen. Aamulehden verkon etusivulla kolme ylintä juttua ovat aina kaikille kävijöille samat. Tämän jälkeen sisällöt voivat käyttäjäkohtaisesti vaihdella. Samanlainen malli on käytössä myös esimerkiksi Valkeakosken Sanomissa ja Helsingin Sanomissa. Högmanderin mukaan lukijoiden palvelu ja käyttökokemukset ovat personoinnin myötä parantuneet, mutta kovin tarkasti hän ei voi algoritmin toiminnasta saati tuloksista kertoa. Sen verran hän sanoo, että suosittelun pohjana toimii toimituksen hallinnoima etusivu ja suosittelu “täydentää toimituksen valintoja sen mukaan, mistä käyttäjä on kiinnostunut”. Personointialgoritmit ovat kuitenkin sen verran fiksuja, että ne pystyvät suosittelemaan lukijalle juttuja muunkin kuin hänen aiemman selaushistoriansa perusteella. Tällainen ”kuplautumisen estomekanismi” pitää huolen siitä, että kävijöille ei suositella pelkästään heidän omien toiveidensa ja maailmankuvansa mukaisia juttuja. Högmander pitää personoinnin kehittämistä yhtenä tärkeimmistä kehitysputkessa olevista asioista. Se auttaa tarjoilemaan median parhaita sisältöjä lukijoille aiempaa tehokkaammin. Aamulehti on kertonut personointikäytännöistään julkaisemassaan artikkelissa, eikä ainakaan Högmanderin korviin ole tullut lukijoilta ainuttakaan palautetta käytäntöihin liittyen. – Ehkä tämä on asia, johon ihmiset ovat jo muilla alustoilla tottuneet, eikä se herätä erityisemmin intohimoja. HELSINGIN YLIOPISTON viestinnän dosentti Henrik Rydenfelt johtaa parhaillaan Helsingin Sanomain Säätiön rahoittamaa tutkimushanketta, jossa on haastatteluilla selvitetty sisältöjen personoinnin nykytilaa ja tavoitteita suomalaisessa mediassa. Rydenfeltin mukaan suurimmilla suoma”Ehkä tämä on asia, johon ihmiset ovat jo muilla alustoilla tottuneet.” laisilla medioilla on jo erilaisia personoinnin teknologioita käytössä ja aikomuksena kehittää niitä entisestään. Pienemmillä medioillakin on kyllä personointikokeiluja mutta samaan aikaan myös voimakkaampia epäilyjä, sopiiko sisältöjen personointi niille. Epäilyjen syynä on resurssien lisäksi se, että esimerkiksi maakuntasaati paikallislehdellä on melko vähän sisältöjä, joita
5/2022 suomen lehdistö 17 B kohdentaa eri yleisöille. Lisäksi sisällöt on jo lähtökohtaisesti rajattu esimerkiksi alueellisesti tai temaattisesti. – Ei ole välttämättä järkeä ryhtyä jäsentämään sisältöjä, kun idea on, että luetaan koko paketti, Rydenfelt kuvaa. Suomen Lehdistön kyselyjen perusteella Aamulehden lisäksi ainakin Helsingin Sanomissa, Ilta-Sanomissa, Iltalehdessä ja Kauppalehdessä verkon ja sovellusten etusivut ovat tällä hetkellä personoituja eli osalla kävijöistä sisällöt vaihtelevat esimerkiksi sillä perusteella, millaisia juttuja he ovat aiemmin lukeneet tai millaisista sisällöistä he ovat ilmoittaneet olevansa kiinnostuneita. Myös Kaleva Mediassa ja Mediatalo Keskisuomalaisessa verkkoetusivujen personointia pohditaan. Esimerkiksi sanomalehti Keskisuomalaisella on uutiskirje, jossa tilaajille suositellaan juttuja heidän aiemman lukuhistoriansa perusteella. ALMA MEDIAN teknologiajohtaja Simo Syrjäsen mukaan yhtiössä on 3–4 vuoden kokemus artikkeleiden suosittelusta. Tällä hetkellä personointi toimii niin, että mitä alemmas Iltalehden ja Kauppalehden verkkoetusivulla tai sovelluksissa mennään, sitä enemmän lukijan aiemmat valinnat ja
18 suomen lehdistö 5/2022 B mieltymykset vaikuttavat siihen, mitä hänelle näytetään. Auki klikattujen juttujen hännissä näytetään puhtaasti algoritmin tuottamia personoituja suosituksia. Personointia on kritisoitu siitä, että se estää lukijaa näkemästä kaikkia sisältöjä. Syrjäsen mielestä asia on kuitenkin päinvastoin. – Suosittelu ja osin personointi on tapa tarjota artikkeleita luettavaksi laajemmin kuin muuten olisi mahdollista, hän sanoo. Ajatus perustuu siihen, että etusivulle voidaan nostaa lukijan mieltymystä vastaavia juttuja, jotka eivät kiinnosta koko yleisöä. Näin siis vähemmän lukukertoja keräävät artikkelitkin voivat saada näkyvyyttä etusivulla. Jatkokehitysajatuksena Alma Mediassa on pyrkiä parantamaan personointia sillä perusteella, kuinka usein lukija tulee sivulle. – Haluamme myös varmistaa, että säilyy yksi neutraali kuva siitä, mitä Iltalehti ja Kauppalehti sisällöllisesti tarjoavat. Tässä toimituksen omien intressien ja painotusten huomioiminen on keskeistä. Syrjäsen mukaan personoinnin ja suosittelujen ansiosta Alma Median lehdet saavat ”miljoonia ylimääräisiä sivulatauksia” kuukausittain, mikä helpottaa esimerkiksi mediamyyntiä. Vertailun vuoksi yksi Iltalehden viime vuoden luetuimmista
5/2022 suomen lehdistö 19 B voivat olla esimerkiksi viihde-, politiikka-, urheilutai lifestyleartikkelit. HELSINGIN SANOMIEN journalistisesta kehityksestä vastaava johtaja Esa Mäkinen korostaa, että Sanomassa sisäisesti kehitetty personointialgoritmi on täysin toimituksen hallussa ja viime kädessä hän itse on ihminen, joka päättää, miten personointi toimii. – Mitään ei tapahdu ilman toimituksen hyväksyntää, Mäkinen sanoo. Sanoman lehdissä tilaajilla on mahdollisuus omista kirjautumisasetuksistaan valita, onko etusivun personointi päällä vai ei. Mäkisen mukaan Hesarissa valtaosa on valinnut personoidun etusivun. Mäkinen sanoo, että verkon etusivu on edelleen tärkeä osa mediatuotetta varsinkin Suomessa, ja sen merkitys saattaa olla jopa kasvanut takavuosiin nähden. Etusivun personoinnin lisäksi Hesarilla on älypuhelinsovelluksessaan erillinen Sinulle-täppä, johon käyttäjät saavat halutessaan suosituksia. – Käsitykseni on, että varsinkin nuorempi lukijakunta pitää personointia oletuksena. Se on olennainen osa kaikkia muitakin palveluita, joten miksi ei myös mediapalvelua. TUTKIJA Rydenfelt puolestaan sanoo, että suuri yleisö ei vaikuta olevan hirveän kiinnostunutta siitä, miten sisältöjä personoidaan sosiaalisessa saati journalistisessa mediassa. Haastattelututkimuksessa hänen ryhmänsä peilasi mediayhtiöiden edustajien vastauksia viiden personoinnin herättämän yhteiskunnallisen haasteen kautta. Yksi haaste esimerkiksi on se, menettääkö käyttäjä mahdollisuutensa tehdä valintoja, jos mediasisältöjen portinvartijoina ovatkin algoritmit ja uhkaako automaatio myös journalistisen päätöksenteon pysymistä toimituksen käsissä. Suomessa autonomian ongelmat on ratkaistu niin, että mediataloissa korostetaan personoinnin olevan toimitusten kontrollissa. Rydenfeltin mukaan tutkimuksessa tuli esiin, että personointi voi toisaalta myös lisätä toimitusten ymmärrystä siitä, mikä on kiinnostavaa ja tärkeää sisältöä yleisölle. Yksi iso eettinen kysymys on käytettävän datan läpinäkyvyys. Tutkimuksessa yhtenä haasteena nousi esiin, että mediatalojen pitäisi pystyä tekemään käyttäjille hyvin selväksi, millaisiin tarkoituksiin kussakin tapauksessa heidän luovuttamaansa dataa käytetään ja mihin se on tulevaisuudessa käytettävissä. Samaa dataa kun voidaan ainakin periaatteessa käyttää sekä journalistiseen suositteluun että mainonnan kohdentamiseen. Julkisen sanan neuvosto antoi lokakuussa 2019 lausuman uutisautomatiikan ja personoinnin merkitsemisestä. Lausuman olennaisin asia on muistutus siitä, että journalistisen päätösvallan on aina säilyttävä toimituksessa. Lisäksi personoinnista pitäisi kertoa siten, ”että tieto on löydettävissä vähällä vaivalla ja se esitetään ymmärrettävästi”. Monissa medioissa tämä on ratkaistu niin, että käyttäjä voi valikkonäkymässä itse valita, pidetäänkö personointi päällä vai pannaanko se pois päältä. JSN:n puheenjohtajan Eero Hyvösen mukaan neuvostossa ei ole käsitelty personoinnin merkitsemiseen liittyviä kanteluita, mutta asiasta on kuitenkin käyty keskusteluja niin kotimaisissa kuin ulkomaisissa yhteyksissä. – Oma tuntumani on, että personointia koskeva tieto saisi useissa tapauksissa olla helpommin löydettävissä. Tätä kysymystä neuvosto ei kuitenkaan ole toistaiseksi käsitellyt yhdessä, Hyvönen toteaa. ? Lukijat ovat tottumuksiltaan melko samanlaisia, vaikka kokisivat poikkeavansa valtavirrasta. etuSivulla on MeRKityStä. Juha Karilainen työskentelee muun muassa Aamulehden verkkoetusivun parissa. Nykyään vain kolme ylintä juttua on kaikille lukijoille yhteisiä. jutuista Sanna Marinin aamiaisesta klikattiin auki yli miljoona kertaa. Syrjäsen mukaan lukijat ovat lukutottumuksiltaan lopulta melko samantyyppisiä, vaikka kokisivat poikkeavansa valtavirrasta. – Ihmiset pystytään jaottelemaan muutamaan selvästi tunnistettavaan käyttäjäryhmään. Syrjäsen mukaan tyypillisiä painotuksia
ratKaisut PAIKALLISTA OVILIVEÄ Karjalaisen kenttätiimi on aina valmis tekemään suoraa lähetystä. Pitkään puserretuista verkkovideoista uutisliven erottaa esimerkiksi se, että vain toinen tuo tilauksia. teksti Riikka Virranta 20 suomen lehdistö 5/2022 B 250 -vuotias puukirkko tuhoutui täysin tulipalossa Joensuun Kiihtelysvaarassa syyskuussa 2018. Karjalainen uutisoi asiasta laajasti verkossa ja printissä. Silti tapaus ja pari muuta paikallista tulipaloa – Liperin Myllyn ja tanssipaikka Huvitörmän palot – jäivät kaivertamaan toimituspäällikkö Jyrki Utriaista. – Meidän olisi pitänyt olla suorana paikan päällä. Olen itse sähköiseltä puolelta lähtöisin ja tottunut siihen, että mennään kun tapahtuu ja voidaan tehdä rouheastikin, Utriainen sanoo. Karjalainen on tehnyt vuosia suoraa urheilussa. Pikkuhiljaa livelähetyksiä on laajennettu muihin tapahtumiin ja uutisliveen, jota on kehitetty erityisesti tänä ja viime vuonna. Uutisliven ja uutisvideon välillä on ainakin yksi merkittävä ero: tulokset. – Olemme tehneet paljon videoita ja yrittäneet ruuvata niitä kovasti, mutta tulos on kovin paljon laihempi kuin livevedoissa, Utriainen kuvaa. Livet ovat tilaajasisältöä ja yksi uusien tilausten ”pääputkista”. Jos järjestelmään on ilmestynyt kymmeniä tai satoja uusia tilauksia, Utriainen pystyy jo päättelemään, että jokin live on vedetty. Uusien tilausten ohella Karjalainen seuraa, miten paljon tilaajat käyttävät suoria lähetyksiä ja niistä syntyviä tallenteita. Lähetyksiä katsoo tyypillisesti muutamasta sadasta tuhanteen tilaajaa. – Mutta sitten kun tulee alueellisesti iso uutistapahtuma, se ei kiinnosta enää tuhatta ihmistä vaan merkittävää osaa tilaajista, Utriainen sanoo. Viime vuoden marraskuussa paloi suksivoidetehdas Joensuussa. Karjalaisen tulipalosta tekemät suorat lähetykset keräsivät noin 14 000 katsojaa. KARITA Hentunen tuli Karjalaiseen suorien lähetysten ja Radio Rexin tuottajaksi Yleltä viime vuoden helmikuussa. Hänen tehtävänään on ollut kehittää uutisliveä ja suoria lähetyksiä tapahtumista. Karjalaisen uutistoimituksessa on kenttätiimi, jossa kiertää viitisen toimittajaa ja kaikki kuvaajat. Toimituksessa on koko ajan toimittajan ja kuvaajan tiimi, jolla on valmius hypätä lähettämään. Nopean ja reagoivan lisäksi tehdään suunnitelmallista liveä noin kerran viikossa.
sa nt er i ka rj al ai ne n poRttiliveä. Karjalaisen kesätoimittaja Riikka Hiltunen toimitti elämänsä ensimmäisen suoran lähetyksen Ilosaarirockin porttien avaamisesta kahden festarittoman kesän jälkeen. Lähetyksen kuvasi Niko Jouhkimainen. ”Jännitin aika paljon, mutta ei se lopulta ollut turhan haastavaa. Vaikka olen ainoa Karjalaisesta, joka näkyy kuvassa, kuvaajan ja uutispäälliköiden kanssa oli suunniteltu lähetystä etukäteen”, Hiltunen kertoo.
22 suomen lehdistö 5/2022 B – Jonkin verran on pitänyt hakea, mistä liveä kannattaa tehdä. Aiheen pitää olla uutinen tai visuaalisesti kiinnostava, jotta se on liven väärti, Hentunen kuvaa. – Kyse ei ole vain onnettomuuksista. Jos vaikka sote-puolella on tehty tärkeä päätös, olemme paikalla samaan malliin kuin isot televisioyhtiöt ja otamme ensikommentit. Karjalainen on lähettänyt suoraa esimerkiksi paikallisesta Ukraina-mielenosoituksesta ja Joensuun uusista sähköbusseista, joita esiteltiin torilla. Lehti oli paikalla, kun ihmiset jonottivat läpi yön tavarataloketju Rustan myymälän avautumista. Supliikit haastateltavat tekivät tallenteesta hitin, myös TikTokissa. Vaalien suorat lähetykset eli ehdokaspaneelit ja valvojaisilta ovat keränneet paljon katsojia ja hyvää palautetta. – Meillä on ollut toimittajia spekuloimassa alueen eri kuntien tuloksia. Kentällä on oltu eri puolueiden paikallisissa vaalivalvojaisissa kuvaamassa suoraa, joka on istutettu lähetykseen. Eihän mikään muu väline tarjoa sellaista, Hentunen pohtii. KENTTÄTIIMI toimii teknisesti yleensä pelkän kännykän ja kamerajalan varassa. Isompiin tapahtumatuotantoihin tarvitaan kuitenkin useita kameroita, ohjaaja ja esimerkiksi urheilussa selostaja sekä ulkopuolinen kommentaattori. Monikameratuotannoissa Karjalainen on käyttänyt paikallista yrityskumppania. Tuore iso tuotanto oli Joensuusta lähtöisin olevan Neljän Ruusun 40-vuotisjuhlakeikka, jolla oli ensipäivinä 4000 tilaajakatsojaa. Suosittu on ollut myös esimerkiksi lähetys Kauneimmista joululauluista. Viime aikoina Karjalainen on kokeillut lähettää joitakin webinaareja, kuten asiantuntijaluentoja. Usein kuulee sanottavan, että livet tuovat tilaajia, joista iso osa peruu tilauksen saman tien. Jyrki Utriaisen mukaan taas varsinkin urheilulivet auttavat tilaajapidossa, kun ohjelmaa on tiedossa pitkälle eteenpäin. – Kun olemme näyttäneet kesällä ja alkusyksystä kakkosen fudista, meille tuli tilaajia, jotka ovat pelkästään sen takia mukana, hän sanoo. Sekään ei ole ongelma, jos joku on kiinnostunut vain yhdestä tapahtumasta. Karjalainen myi kolmen päivän tilauksia suunnistuksen SM-kisoista hintaan 5,90 euroa. Tyypillisesti yhden lähetyksen voi vinKit Näin sanomalehden toimitus taipuu suoraan lähetykseen Resurssit kuntoon. Organisaatiouudistuksessa viime vuonna Karjalaiselle nimettiin kenttätiimi, johon valittiin halukkaiden joukosta suoran tekemisestä kiinnostuneita toimittajia. Yhteistä koulutusta. Ulkopuolinen yritys on ollut kouluttamassa toimittajia ja kuvaajia siitä, miten kameran edessä ollaan ja miten sijoittaudutaan kuvaan. Kuvaajille muutos oli pienempi, sillä videota on tehty pitkään. Kahdenkeskistä oppia. Karjalainen palkkasi Yleltä liveä vetämään Karita Hentusen, jolla on tv-taustaa. Hentunen on auttanut toimittajia kahden kesken alkuun suorien tekemisessä, kuten suoran idean sisäistämisessä ja löyhän käsikirjoituksen tekemisessä. Lisäksi hän on arvioinut lopputuloksia yhdessä tekijöiden kanssa. Taustatyö korostuu. ”Kun printtitoimittaja lähtee keikalle, hän menee tekemään taustatyötä. Livessä toimittajan pitää jo olla aiheesta perillä ja tietää vähän, mitä aikoo tehdä”, Hentunen tiivistää keskeisen muutoksen. Toisaalta yllättävässä uutistilanteessa on pystyttävä selostamaan juuri sillä hetkellä nähtäviä ja koettavia asioita. Suurimmat ongelmat teknisiä. Jyrki Utriaisen mukaan suurin haaste ovat olleet tekniset ongelmat, jotka on selätetty masentumatta yksi kerrallaan. Lehti on muun muassa vaihtanut teknologiaa Vimeosta ja YouTubesta Flowplayerin sovellukseen, jolla kuvaaja voi lähettää suoraa deskiin, josta se saadaan verkkoon nopeasti. Lähde: Karita Hentunen ja Jyrki Utriainen ”Tarvitaan taitoa tuottaa jatkuvaa puhetta ja sisältöäkin siihen puheeseen.”
KaMeRan eteen. Karjalaisen suorien lähetysten tuottaja Karita Hentunen sanoo, ettei ole ollut luontainen esiintyjä itsekään. ”Mutta niin vain olen mennyt epämukavuusalueelle ja juontanut televisiossa. Kaikkeen tottuu.” ju ha in ki ne n 5/2022 suomen lehdistö 23 B seurata hintaan 3,90 euroa. Mikrotilauksia myydään parhaimmillaan satoja tapahtumaa kohden, ja niistä saadaan kontakteja markkinointiin. KENTTÄTIIMISSÄ työskentelevä toimittaja Olli Sorjonen tekee nykyään suorien lähetysten ohella paljon radiojournalismia. Suorista tehdään yleensä juttua myös printtiin. – Vaikka live olisi etukäteen suunniteltu ja kaikki menisi hyvin, se kuluttaa yllättävän paljon energiaa. Tekeminen ja oleminen on niin intensiivistä, et voi juoda kahvia ja rapsutella päätä, hän kuvaa. – Liven tekeminen vaatii varmuutta, ettei tule tyhjiä hetkiä. Tarvitaan taitoa tuottaa jatkuvaa puhetta ja sisältöäkin siihen puheeseen. En tiedä, saako sitä muuten kuin tekemällä. Silti Sorjonen sanoo, ettei kameran edessä oleminen ole monellekaan Karjalaisessa täysin uutta. Videoista on vain siirrytty enemmän suoraan ja liven tekeminen on säännönmukaistunut. Toimituksessa on keskusteltu paljon siitä, miten livet muuttavat Karjalaisen journalismia. Sorjosen mukaan suoriin lähetyksiin tulee usein kevyitä aiheita ja huumoriakin. Silti hän toivoo, ettei sisältö painotu liikaa loppukevennykseen vaan yleisö oppii katsomaan yhteiskunnallistakin suoraa. Jyrki Utriaisen mukaan on selvää, että kun henkilöstöä ei ole tullut lisää, myös liven tekeminen on jostain pois. – Urheilussa journalismia on viety enemmän siihen suuntaan, että nostamme ihmisiä ja ilmiöitä esille. Uutispuolella meillä mietitään hyvin kriittisesti, mihin tartumme ja mihin emme. Kaikkiaan pyrimme siihen, että teemme vähemmän mutta vaikuttavammin. ?
24 suomen lehdistö 5/2022 B ratKaisut PALUU LÄHTÖRUUTUUN Saksalainen lehtikustantaja kasvattaa päivälehtiensä digitilausmäärää kehittämällä paikallista journalismia. Tulosten parantaminen on edellyttänyt askeleen ottamista taaksepäin verkon kehityksessä. teksti Riikka Virranta ”K ai me unohdimme sen, Richard Mertens sanoo. – Paikalliset uutiset ovat aina olleet erottautumistekijämme, ja siksi meidän on kehitettävä niitä. Yritimme löytää strategiaa, joka toimisi kaikilla markkinoilla. Mertens työskentelee yleisösuhteen kehittämisen ja tilausten kasvattamisen parissa Funke Mediengruppe -konsernissa, joka julkaisee reilua kymmentä alueellista päivälehteä Saksassa. Kyse ei ole paikallislehdistä vaan miljoonien ihmisten markkina-alueita kattavista järkäleistä, kuten Westdeutsche Allgemeine Zeitung. Silti jopa 70 prosenttia lehtien verkkotilauksista tulee paikallisista aiheista. VIIME vuonna konsernissa aloitettiin paikallisjournalismin kehityshanke, joka tähtää verkon tilausmäärien kasvattamiseen. Tarkoitus on löytää jokaiselle markkina-alueelle sen tilanteeseen sopiva yksilöllinen strategia. Eri alueet luokiteltiin sen mukaan, tulisiko niiden keskittyä verkkotavoittavuuden kasvattamiseen paikallisen potentiaalisen yleisön keskuudessa, verkkokävijöiden uskollisuuden lisäämiseen vai paikallisen tilauspeiton kasvattamiseen. Yllätys oli, että valtaosalla Funke Medien gruppen lehtien toiminta-alueista oltiin ensimmäisellä portaalla: oli keskityttävä tavoittavuuteen. Tyypillisesti vain alle 10 prosenttia paikallisesta potentiaalisesta yleisöstä vieraili lehtien sivuilla päivittäin. – Emme voi saada lisää asiakkaita, jos verkkosivuilla ei ole ensin riittävästi kävijöitä. Tämä on iso ongelma konsernissamme, Richard Mertens sanoo. ILMEINEN kehityskohde on ollut tiukat maksumuurikäytännöt. – Ihmiset eivät palaa sivustolle, jos vastassa on aina maksumuuri, Mertens kommentoi. Funke Mediengruppen päivälehdissä jopa 80 prosenttia paikallisen toimituksen tuottamasta sisällöstä on maksullista. Kehitysprojektin alkaessa maksullista osuutta on joillakin markkinoilla pudotettu puoleen sisällöistä tai jopa tämän alle. Tyypillisesti muutaman kuukauden työstämisen jälkeen tavoittavuus on saatu nousuun, ja yllättäen usein myös konversio tilaajiksi. – Mutta pelkkä maksumuurin höllentäminen ei todellakaan tuo lisää tavoittavuutta. Kun aloitimme projektin ensimmäisellä alueilla, myös muualla tiimit halusivat vähentää maksullista osuutta muuttamatta mitään muuta. Tavoittavuus ei lisääntynyt, mutta tilauksia teki aiempaa harvempi. Paikallisjournalismia on muutettava yleisöja verkkolähtöiseksi, Mertens korostaa. Osana kehitystyötä Funke Mediengruppen verkkojournalismiin erikoistuneet toimittajat työskentelevät kolmesta kuuteen kuukautta kunkin paikallistoimituksen kanssa. Kouluttajat ovat joka päivä mukana palavereissa ja kääntävät niissä fokusta verkkoon. Palavereissa tarkastellaan tavoittavuuslukuja, juttujen sopivaa määrää ja otsikointia, pohditaan mitkä aiheet toimivat, miten parhaita aiheita voisi jatkaa ja tuoda esiin sosiaalisessa mediassa sekä miten parantaa niiden hakukonenäkyvyyttä. – Tarkoitus on saada muutos tapahtumaan toimittajien päässä niin, että ilman kouluttajien läsnäoloakin he ovat motivoituneita kasvattamaan tavoittavuutta. FUNKE MEDIENGRUPPEN projekti etenee pikkuhiljaa alueelta toiselle. Valtaosa tähänastisesta työstä on ollut yleisön haalimista, ja tulokset ovat kannustavia. Seuraava vaihe eli lukijoiden uskollisuuden lisääminen tarkoittaa Mertensin mukaan kanavien optimoimista eli työskentelyä notifikaatioiden, uutiskirjeiden ja some-strategian kehittämisen kanssa. Muutamilla alueilla kehitysprojekti on vaiheessa, jossa huomiota käännetään paikallisen tilaajapeiton kasvattamiseen eli konversioon. Tämä on tarkoittanut esimerkiksi maksullisen sisällön osuuden lisäämistä ja kokeiluja: kymmenen ilmaista juttua lukenut näkee kaikki artikkelit maksullisina. Datasta seurataan konversiota. Muuten kyse on paljolti samasta datalähtöisestä journalismin kehittämisestä. – Tiedämme, että poliisiuutiset tuovat enemmän tavoittavuutta kuin konversiota, mutta ei tässäkään muuten ole mitään sääntöä, joka toimisi kaikilla alueilla. Kokeillaan ja katsotaan, mitä tapahtuu – tätä henkeä me haluamme lisätä tiimeissämme. ? aidoSti paiKalliSta. Menestyvään paikallisjournalismiin ei ole Richard Mertensin mukaan mitään yleistettävää tai nopeaa kaavaa. ”Hampurissa emme voi oppia paljon Wolfsburgista, jossa Volkswagen on niin merkittävä toimija”, Mertens kuvaa.
Joku on määritellyt, että tutkiva journalismi on lamppu, joka valaisee yhteiskunnan pimeitä nurkkia, ja minusta se on aika hyvin sanottu. Näen, että siinä on kyse erityisesti vallan väärinkäytön esiin tuomisesta. En ole koskaan ajatellut, että ’nyt minä ryhdyn tutkivaksi toimittajaksi’, vaan kyse on asenteesta. Olen hillittömän utelias, ja minua kiinnostaa tietää, miten asiat ovat oikeasti menneet. En ymmärrä löysää journalismia, jossa haasteltava selittää jotain ja se kirjataan juttuun kyseenalaistamatta mitään. En tarkoita, että haasteltavia pitäisi aina ihan hirveästi epäillä, mutta teemaan liittyvät olennaiset faktat pitäisi kuitenkin tarkistaa. Ihmiset eivät tykkää, kun kysytään ikäviä. Se vaatii, että pitää uskaltaa olla sitkeä. Tiedän, että se on monelle vaikeaa. Ei ole kiva olla se, joka aina jankkaa, vaatii faktoja ja kysyy uudestaan. Haluan kuitenkin olla reilu, enkä halua, että ihmisestä tai asioista syntyy väärä kuva. Journalistin tehtävä on tiedon välittäminen, eikä juttujen seurauksia voi hirveästi pohtia. Kun kyse on yhteiskunnallisen vallan käyttäjistä, on muiden tahojen tehtävä miettiä, mitä asioiden julkitulosta seuraa. Yksi haastateltava lähetteli jokin aika sitten sähköposteja, joissa mainittiin poliisi, asianajaja ja käräjäoikeus. Ja Johan Bäckman teki etukäteen striimin, jossa julkaisi kysymykseni ja vatvoi niitä. En tiedä, oliko se tarkoitettu painostukseksi. Ainakin se oli lapsellista. Tutkivaa journalismia ei voi tehdä ilman pomojen tukea. Minulla on kokemusta myös ammattitaidottomista esihenkilöistä, joille pääasia ei ole journalismi vaan esimerkiksi suhteiden ylläpitäminen. Joskus jopa joidenkin uutisten julkaiseminen on estetty. Olen nyt ollut freelancer kuusi vuotta, ja on ollut onni, että toimeksiantajani ovat olleet hirveän hyviä. Helpompaa olisi tehdä vaikka henkilöhaastatteluja eikä juttuja, jotka vaativat 50 taustapuhelua ja arsenaalin asiakirjoja. Palkkiot eivät aina ole suhteessa työmäärään, ja joskus joku sanoo, että tee vähän helpommin. Mutta minun on pakko kysyä kaikki olennaiset kysymykset. Muuten asiat jäävät selvittämättä.” ? teKijä Tällä palstalla ihmiset kertovat työstään. teksti Janne Arola Tutkiva journalisti Outi Salovaara kertoo, millaista on olla jatkuvasti kriittinen ja kysyä haastateltavilta ikäviä kysymyksiä. ”Ei ole kiva olla se, joka jankkaa” C kuva Mikko Nikkinen 5/2022 suomen lehdistö 25 C
teoria & Käytäntö Työn imu peittää uupumusoireet teoria väittää Toimituksissa keskitytään sisältöjen, ei työkuorman, johtamiseen, vaikka jaksamisen ongelmia tunnistetaan aiempaa paremmin. TOIMITTAJAN työssä merkityksellisyyden tunteet, työn imu ja ammatillinen kutsumus ovat niin voimakkaita ajureita, että ne voivat peittää alleen työuupumuksen ensioireet. On tyypillistä, että toimittaja huomaa jaksamisongelmat helpommin kollegassaan kuin itsessään. Uupumuksen kehittymiseen kannattaa puuttua ajoissa ennen työhyvinvoinnin ja tuloksen heikkenemistä. Digisiirtymä on lisännyt toimittajien kiirettä. Kiire ei kuitenkaan vain kasvata kuormittavuutta, vaan moni kokee sen kannustavana tekijänä. Liian pitkään jatkuessaan kiireen vaikutus voi vaihtua lamauttavaksi. Tiedot käyvät ilmi Helsingin Sanomien toimittaja Jussi Salmelan journalistiikan gradututkimuksesta, jossa analysoidaan 30:n lehti-, radioja tv-toimittajan sekä esihenkilön haastattelua. Tutkimus on osa Helsingin Sanomain Säätiön rahoittamaa Media Work 2030 -tutkimushanketta ja siinä hyödynnetään myös kyselyä, johon vastasi noin tuhat työssä olevaa Journalistiliiton jäsentä. TYÖUUPUMUKSEN merkkejä ovat työntekoa haittaava ja työstä palautumisen estävä väsymys, kyynistymisen tunteet sekä kokemus, ettei kykene vaikuttamaan omaan työhönsä tai saa töistä mitään. Uupumus heikentää ammatillista itsetuntoa: oma aikaansaaminen tuntuu huonommalta aiempaan ja muiden suorituksiin verrattuna. Tämä johtaa helposti negatiiviseen kierteeseen: vakava uupumus heikentää työn laatua ja määrää, altistaa sairauksille ja voi johtaa työkyvyttömyyteen. Työmäärä ei yksin vaikuta uupumiseen. Siihen vaikuttavat myös oman pystyvyyden kokemus, työyhteisön kannustavuus sekä se, miten työntekijä pystyy rajaamaan työnsä ajallisesti ja ajatuksellisesti. Riskiä kasvattavat huono johtaminen, töiden epätasainen jakautuminen ja epävarmuus tulevaisuudesta. Uupumusta ehkäiseviä tekijöitä ovat työn antamat merkityksellisyyden, innostuneisuuden, inspiraation, ylpeyden ja haasteen tunteet. Lähes kaikki haastatellut puhuivat ammatillisen kutsumuksen ja sisäisen motivaation merkityksestä. Työstä nauttiminen on voimakkaampaa niillä, joilla on mahdollisuus toteuttaa myös omia juttuideoitaan ja itselleen tärkeitä hankkeita. Tutkimukseen haastatellut toimittajat eivät tuoneet ilmi, että työnantajat huolehtisivat yleisesti työmäärästä ja tekijöiden jaksamisesta ennen ongelmien puhkeamista. Toimituksissa keskitytään sisältöjen johtamiseen. Toisaalta moni tutkimukseen haastateltu kokee, että työhyvinvoinnin ongelmia tunnistetaan toimituksissa aiempaa paremmin ja niihin kiinnitetään huomiota. KYSELYYN vastanneista tuhannesta toimittajasta 86 prosenttia kokee digitalisaation lisänneen työn määrää ja 81 prosenttia arvioi sen vaikeuttaneen työhön keskittymistä. Kolme neljästä kokee, että digitalisaatio on hälventänyt työn ja vapaa-ajan rajaa, mikä heikentää palautumista. Kysymys siitä, oliko ennen paremmin, jakaa mielipiteet: 44 prosenttia kokee asioiden menneen digitalisaation myötä parempaan ja 38 prosenttia huonompaan suuntaan. Toimittajien kutsumuksesta kertoo se, että vain kolmannes (31%) kyselyyn vastanneista haluaisi vaihtaa alaa, jos se olisi mahdollista samalla palkalla. Vakava uupuminen kasvattaa tätä halua. ? Fm Jussi Salmelan maisterintutkielma ”Tunnistaako toimittaja uupumuksen? Tutkimus nykypäivän toimittajille työuupumusta aiheuttavista tekijöistä” on julkaistu Jyväskylän yliopiston kielija viestintätieteiden laitoksella journalistiikan tutkinto-ohjelmassa. Panu Uotila Kirjoittaja on journalistiikan yliopistonopettaja Jyväskylän yliopiston kielija viestintätieteiden laitoksella. teoria ”Työstä nauttiminen on voimakkaampaa niillä, joilla on mah dollisuus toteuttaa myös omia juttu ideoitaan ja itselleen tärkeitä hankkeita.” Käytäntö ”En usko journalistisen työn intensiivisyyden vähenemiseen.” 26 suomen lehdistö 5/2022 C
Tutkimuksen mukaan toimittajat tunnistavat työuupumuksen oireet helpommin kollegoissaan kuin itsessään. Helsingin Sanomien resurssija vuorosuunnittelija Pinja Päivänen, oletko huomannut tätä ilmiötä? – Yksinäisen sankaritoimittajan eetos elää edelleen. Työn merkityksellisyys aiheuttaa sen, että tehdään paljon ylitöitä ja uutistilanteen ollessa päällä jätetään esimerkiksi syömättä. Moni kokee, että ei halua kuormittaa esihenkilöään omilla jaksamisongelmillaan vaan mieluummin puree hammasta ja painaa töitä niin hyvin kuin pystyy. Osa tutkimukseen haastatelluista kokee, että toimituksissa pidetään kiirepuhetta yllä myös, kun kiirettä ei ole. Pitäisikö toimitustyössä alkaa korostaa löysien hetkien merkitystä? – Mielestäni kiireen korostaminen liittyy laajemmin yhteiskunnan muutokseen, ei vain toimitustyöhön. Vallalla on harha, että joka hetki pitäisi olla tuottava. Journalistinen työ on luovaa ja luovuudesta tiedetään tutkimustenkin perusteella, että se vaatii aikaa ja paineettomia hetkiä. Miten jaksamiseen liittyvät tekijät pitäisi mielestäsi ottaa huomioon johtamisessa? – On tärkeää johtaa sisältöjen ja prosessien lisäksi myös ihmisiä ja luoda avointa ilmapiiriä. Iso osa työhyvinvoinnin johtamisesta tapahtuu työntekijän ja lähijohtajan välisessä vuorovaikutuksessa. – Suhteen lähijohtajaan pitäisi olla mahdollisimman välitön ja luottamuksellinen. Lähijohtajan tulee kannustaa kertomaan matalalla kynnyksellä jaksamisongelmista ja töiden liiasta kasaantumisesta. Uskalletaanko toimituksissa puhua riittävän avoimesti uupumisesta? – Jaksamisongelmat ovat niin yleisiä, että mielestäni niihin osataan suhtautua yleensä ymmärtävästi. Kun ihminen tekee työnsä hyvin, niistä kertominen ei vaikuta esimerkiksi määräaikaisten töiden jatkumiseen. Mihin suuntaan uskot toimitusten työkulttuurin kehittyvän työn kuormittavuuden näkökulmasta? – En usko journalistisen työn intensiivisyyden vähenemiseen. Aistin kuitenkin signaaleita siitä, että työssäjaksamiseen liittyvien kysymysten tärkeyteen on toimituksissa havahduttu ja niitä mietitään. – Uskon, että nyt etsitään aktiivisesti keinoja, joilla ihmisten jaksamista ja innostusta pystytään pitämään yllä. Lähivuosina varmaan kokeillaan erilaisia tapoja työhyvinvoinnin kasvattamiseen. Joskus pienilläkin työtapojen muutoksilla voi olla merkittävä vaikutus työhyvinvointiin. ? HuK Pinja Päivänen on työskennellyt Helsingin Sanomien resurssija vuorosuunnittelijana vuodesta 2021. Aiemmin hän on työskennellyt Helsingin Sanomien kolumnistina ja Sport-lehden tuottajana. Päivänen opiskelee journalistiikkaa ja kauppatieteitä Jyväskylän yliopistossa. Käytäntö vastaa Jaksamisongelmat ovat yleisiä. Lähijohtajan tehtävä on luoda luottamuksellinen ilmapiiri, jossa niistä uskaltaa kertoa. Nyt etsitään keinoja työhyvinvoinnin parantamiseen. kuvitus Elina Rajala 5/2022 suomen lehdistö 27 C
raportti Luottamus mediaan sai tehostepiikin Esa Reunanen: Uutismedia verkossa 2022. Reuters-instituutin Digital News Report, Suomen maaraportti. Journalismin ja viestinnän tutkimuskeskus Comet. JO perinteeksi muodostunut vuosittainen Uutismedia verkossa -raportti luotaa kiinnostavia aikoja. Raportin tekemisen aikana maailmalla on jyllännyt koronaviruspandemia ja Ukrainan sota alkoi. Tässä tilanteessa median rooli demokratian tukipilarina korostuu entisestään. Vertailevaan tutkimukseen osallistui yli 40 maata kattaen yli puolet maailman väestöstä. Suuria muutoksia ei ehdi vuodessa tapahtua, mutta erityisen kiinnostavaa on, miten suomalaisten suhde uutisiin on elänyt pandemia-aikana. Ensinnäkin suomalaisten kiinnostus uutisiin on maailman huippua: 67 prosenttia suomalaisvastaajista oli kiinnostunut uutisista. Ero muihin Pohjoismaihin oli merkittävä: Norjaan 12, Ruotsiin 16 ja Tanskaan 18 prosenttiyksikköä. Suomalaiset myös luottivat uutisiin enemmän kuin mikään muu kansa. Vaikka pandemian aikana median luotettavuus on kyseenalaistettu voimakkaammin kuin koskaan, kansalaisten luottamus mediaan on todellisuudessa kasvanut merkittävästi. Jo viime vuoden tutkimus osoitti luottamuksen saaneen tehostepiikin, ja sama kehityskulku on sittemmin jatkunut. Kun kaksi vuotta sitten 56 prosenttia suomalaisista uskoi voivansa luottaa useimpiin uutisiin, vuonna 2022 lukema oli 69 prosenttia. —Pasi Kivioja raportti Printtimainos vaikuttaa pitkään Mark Challinor & Paula Felps: The Power and Promise of Print Advertising. International News Media Association. DIGITALISAATIOSTA huolimatta printtimainonta on yhä tehokas väline. Esimerkiksi viime vuonna tehty australialainen tutkimus havaitsi, että painetun lehden mainoksilla on pitkäkestoisempi vaikutus kuin digimainoksilla. Samalla sanomalehden mainosten vaikutus lukijoihin printtija digilehdessä kesti neljä kertaa pidempään kuin sosiaalisessa mediassa. INMA:n raportti pureutuu tapausesimerkkien avulla lehdistön printtimainontastrategioihin eri puolilla maailmaa. Mukana on lehtiä muun muassa Isosta-Britanniasta, Saksasta, Intiasta, Brasiliasta ja Uudesta-Seelannista. Raportissa muistutetaan printin vahvuuksista, joita ovat yhä muun muassa tavoittavuus, suuri huomioarvo, lukemiseen käytetty aika ja vaikuttavuus. Yleisö arvostaa myös syvällistä lukukokemusta ja printtiin liitettyä “totuusarvoa”. Yhtenä esimerkkinä printin vaikuttavuudesta raportti kuvaa saksalaisen Bildin “maailman suurinta infografiikkaa”, jonka se teki juhlistaakseen Berliinin tv-tornin 50-vuotispäivää. Levitettynä julisteena sivun korkeus oli 2,35 metriä, ja sen yhteydessä oli myös vastaavan kokoinen megapanoraamamainos. —Pasi Kivioja artiKKeli Anteeksi, hyvä lukija Erica Salkin & Kevin Grieves: The ”major mea culpa”: Journalistic Discursive Techniques When Professional Norms are Broken. Journalism Studies. ”OLEMME rikkoneet keskinäisen luottamuksemme. Pahoittelemme syvästi tapahtunutta ja pyydämme sinulta henkilökohtaisesti anteeksi.” Näin katuvaisesti kirjoitti amerikkalainen Cape Cod Times -sanomalehti vuonna 2012, kun sille ilmeni, että yksi sen toimittajista oli käyttänyt keksittyjä lähteitä useissa jutuissaan. Tutkimusta varten analysoitiin kolmekymmentä anteeksipyyntöartikkelia amerikkalaisista sanomalehdistä vuosilta 1981–2020. Kysymys ei ollut pikkuvirheiden oikaisuista vaan merkittävistä mokailuista, jotka voivat horjuttaa lehden journalistista uskottavuutta. Tutkijat päättelivät, että hyödyntämällä journalistisia käytäntöjä anteeksipyynnöissään organisaatiot pyrkivät ilmentämään lukijoille, että ne edelleen noudattivat ammatin ihanteita, vaikka teot puhuivat ehkä toista. Tutkijoiden mukaan organisaatiot sovelsivat journalistisia käytäntöjä käydessään läpi, miten ja miksi virheet tapahtuivat ja miten ne voitaisiin vastaisuudessa estää. —Pasi Kivioja luottoa on. Suomalaisten luottamus uutisiin oli tänä vuonna korkeampi kuin koskaan aiemmin Reuters-instituutin kyselyssä. Uskon että voin luottaa useimpiin seuraamiini uutisiin Uskon että useimpiin uutiisiin voi luottaa mediaKritiiKKi Kiinnostavaa on, että jos tuomitsemme populismin politiikassa, se täytynee kai tuomita journalismissakin. Jos vastustamme todellisuuden yksinkertaistamista politiikassa, meidän on vastustettava sitä journalismissakin.” Katleena Kortesuo teoksessaan Journalismin kuolema tutKimuKset 2015 2016 2017 2018 2019 2020 2021 2022 73 68 65 69 62 62 59 56 65 69 72 70 69 73 75 28 suomen lehdistö 5/2022 C %%
RIKOLLISUUDEN määrä kiinnostaa mediassa ja hyvästä syystä. Ideaalitilanteessa voisimme kertoa ihmisille, kuinka paljon pahaa tapahtuu. Rikosten määrän tarkka selvittäminen ei kuitenkaan ole yksinkertaista. Ei ole olemassa mittatikkua, jonka voisi aina halutessaan tökätä rikollisuuteen, ja lukea siitä ajantasaiset luvut eri rikostyypeistä. Kriminologian professori Janne Kivivuori kertoo kirjassaan Discovery of Hidden Crime, että ensimmäiset viralliset rikostilastot julkaistiin 1820-luvulla Ranskassa. Samaan aikaan tutkijat ymmärsivät niiden ongelmallisuuden. Tajuttiin, että viranomaisten rekisterit kuvaavat vain sitä osaa rikollisuudesta, joka tulee kontrollin piiriin. Kivivuoren mukaan ”kontrollivalli” onnistuttiin murtamaan reilun sadan vuoden jälkeen. Sosiologi Austin L. Porterfield esitteli 1940-luvun alussa itse ilmoitetun rikollisuuden tutkimuksen, jossa ihmisiltä kysytään anonyymisti heidän rikoskäyttäytymisestään. Toinen rikollisuutta mittaava kyselytutkimusmenetelmä on uhritutkimus, jossa lomakkeen kysymykset koskevat rikoksen uhriksi joutumista. Suomessa ensimmäinen rikosuhritutkimus toteutettiin vuonna 1945, kerrotaan Kivivuoren ja muiden suomalaiskriminologien kirjassa Kriminologia. VIRALLISTEN tilastojen sopimattomuus kokonaisrikollisuuden kuvaajaksi on siis ollut tiedossa jo 200 vuotta. Parempi metodi ja sen tarjoamaa dataa on ollut tarjolla vuosikymmeniä. Siitä huolimatta mediassa on toistuvasti juttuja, joissa rikollisuuden kehitystä kuvataan rekisterilähteiden avulla. rikoksissa. Kuitenkin asiantuntijoiden mukaan rikosilmoitusten lisääntyminen kertoo enemmänkin siitä, että yhä useampi tapaus tulee poliisin tietoon – niistä ilmoitetaan herkemmin ja poliisin kyky paljastaa rikoksia on tehostunut. Lisäksi suurin osa lapsiin kohdistuvista seksuaalirikoksista ja yleensä väkivallasta on piilorikollisuutta. Esimerkiksi Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) kouluterveyskyselyn mukaan vain joka neljäs seksuaalisen häirinnän tai väkivallan kohteeksi joutunut kahdeksasja yhdeksäsluokkalainen kertoi tapahtuneesta aikuiselle. Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutin rikosuhritutkimusten mukaan vuosina 2013–2020 väkivallasta ilmoitti poliisille vain 10–13 prosenttia 15–74-vuotiaista uhreista. VAIKKA pääosin viralliset tilastot eivät sovi kuvaamaan kokonaisrikollisuutta, on myös rikostyyppejä, joissa viranomaisten tilastot ovat hyvä tai ainoa tietolähde. Esimerkiksi Suomessa tapahtuneista henkirikoksista lähes jokainen tulee poliisin tietoon. Järjestäytyneen rikollisuuden mittaaminen taas on todennäköisesti mahdollista vain poliisin rikostiedustelun muun tiedustelutoiminnan kautta. Jengeissä tai terroristisoluissa tuskin vastataan kovin innokkaasti yliopistojen kyselyihin. ? Jecaterina Mantsinen stt:n rikosja oikeustoimittaja kirjoittaa uutistyöstä ja rikosjournalismista. riKosdesKi Luvut johtavat harhaan Media käyttää toistuvasti poliisin tilastoja, vaikka jo 200 vuotta sitten ymmärrettiin, että ne kuvaavat huonosti rikollisuuden määrää. ”Ehkä tyypillisin ansa ovat poliisin tilastot lapsiin koh distuvista seksuaali rikoksista.” Ehkä tyypillisin ansa ovat poliisin tilastot lapsiin kohdistuvista seksuaalirikoksista. Niiden kohdalla ilmi tulleiden tapausten käyrä osoittaa uhkaavasti oikealle ylös, ja tilastojulkistuksista uutisoidaan harhaanjohtavasti kuin kasvu olisi tapahtuneissa kuvitus Hanna Sakara 5/2022 suomen lehdistö 29 C
TILASTOJEN mukaan verkon uutissisällöistä maksavat Suomessa tyypillisesti nuoret, hyvätuloiset, korkeasti koulutetut ja uutisiin luottavat. He ovat kiinnostuneita erityisesti politiikkaja talouspitoisista uutisista. Ei siis ole yllätys, että taloussisältöjen tekeminen maksukykyiselle yleisölle, joka on kiinnostunut sijoittamisesta tai omasta urastaan, voi olla verkossa toimiva sisältöalue. Tämä näkyy suoraan Alma Median taloussisältöjen menestyksessä maksullisina verkkosisältöinä ja Helsingin Sanomien päätöksessä perustaa HS Visio. Sen sijaan maakuntalehdet ovat pilanneet omat mahdollisuutensa tässä kohderyhmässä täysin ajamalla taloustoimituksensa alas. Konkreettinen esimerkki: kun käy läpi Taloustoimittajat ry:n jäsenluetteloa, siellä on surullisen vähän Keskisuomalainen-konsernin taloustoimittajia. Tai ne harvat, jotka ovat, ovat oikeasti jo eläkkeellä – tai siirtyneet todellisuudessa uutispäälliköiksi ja pääkirjoitustoimittajiksi. Oman kaupunkini lehti Savon Sanomat lakkautti taloustoimituksensa vuosia sitten, ja sama tilanne on useissa muissa konsernin lehdissä. JOS ajattelee maakuntien ostovoimaista yleisöä, kuvittelisi lehtitalojen toimineen päinvastoin. Paikallinen talousjournalismi on alue, jossa maakuntamedia voi kilpailla valtakunnallisen median ja talouslehtien kanssa: paikallisen yritystalouden ja teollisuuden tuntemuksessa, sen kriittisessä seurannassa ja laadukkaassa analyysissa. Vielä 2000-luvun alkuvuosina, kun olin erään maakuntalehden taloustoimituksessa kesätöissä, toimitus tuntui olevan jopa kiusallisen kumarassa paikallisiin yrittäjiin päin. Yrittäjäjärjestön iltapukujuhlasta täytettiin monta aukeamaa mekkokuvilla. Siihen ei tarvitse palata, mutta oman alueen yrittäjät ja yritysten työntekijät ovat iso kohderyhmä, jonka tarpeita kannattaa kuunnella. Millainen journalismi tuottaisi heille lisäarvoa, olisi ammatillisesti hyödyllistä ja olisi heille arvokasta paikallista palvelua? LEHTITALOT ovat ajaneet linjaa, jossa kaikki ovat yleisja uutistoimittajia. Se johtaa helposti keskimössöön, tavanomaiseen uutistuotantoon, joka ei ylitä maksuhalukkuutta. Oman kokemukseni mukaan talousjournalismi on erikoistumista ja seurantaa vaativa alue. Sisällöllisesti moni maakuntalehti tuntuu jääneen kurjistumisen kierteeseen ja on päätynyt säästämään työvoimakuluista toimittajia vähentämällä. Verkkouutisista maksaminen edellyttää digitaaliseen kerrontaan ja verkon visuaalisuuteen investoimista. Tämä tuottaa positiivisen kierteen: tilaajamäärien kasvu mahdollistaa laatujournalismin ja resurssien kasvattamisen. Jos olisin maakuntalehdessä päättävässä asemassa, aloittaisin perustamalla lehtien yhteisen talousjournalismin akatemian. Se olisi sisäisesti haettava vuoden täydennyskoulutus, joka mahdollistaisi erikoistumisen. Kurssilla puhuttaisiin muun muassa yritystaloudesta, paikallisen talouden erityisteemoista, tutkivasta talousjournalismista, asuntomarkkinoista ja teollisuudesta. Se auttaisi rakentamaan uudelleen jo rapautunutta erikoisosaamista. Sen jälkeen elvyttäisin taloustoimitukset erillisinä toimituksina. ? Elina Lappalainen hs Vision toimittaja kirjoittaa median, sosiaalisen median ja teknologian suhteesta. diGi edellä Maakuntalehdet tappoivat talousjournalisminsa Paikalliset taloussisällöt toisivat rahanarvoista hyötyä ostovoimaiselle lukijalle, mutta niihin ei investoida. ”Lehtitalot ovat ajaneet linjaa, jossa kaikki ovat yleis ja uutistoimittajia. Se johtaa keski mössöön.” kuvitus Hanna Sakara 30 suomen lehdistö 5/2022 C
nimitys Mediamogulina on mukavaa, sanoo Maarit Nurminen Maarit Nurminen osti kesällä lakkautusuhan alla olleen Uuraisten ja Toivakan lehden PaikallisUutiset. Vuonna 2016 hän osti Korpilahti-lehden oltuaan sen päätoimittaja yli kymmenen vuotta. Lisäksi hän päätoimittaa Petäjävesi-lehteä. teksti Riikka Virranta Toiset pelastavat koiria kadulta, mutta sinä pelastat paikallislehtiä. Miksi? Sen takia, että ne ovat hirvittävän tärkeitä alueillaan. Korpilahdella se on näkynyt ihmisten puheissa ja esimerkiksi viime kuntavaaleissa, joissa paikallisia valtuutettuja pääsi asukaslukuun suhteutettuna hyvin läpi. Uskon vakaasti, että alueen omalla viestintävälineellä oli siinä merkitystä. Motivaatiosi ei siis ole taloudellinen? Ei tämä ole mikään tuotto-odotuksien startup, mutta kun lehtiä on useampia, toiminnan jatkumisen edellytykset paranevat. En minäkään niin fanaattinen paikallislehti-ihminen ole, että ihan tekemisen ilosta teen. Petäjäveden Petäjäiset ovat ostaneet sinulta lähes vuoden ajan Petäjävesi-lehden päätoimittajuutta ostopalveluna. Miten järjestely toimii? Se toimii sillä tavalla, että teen täällä kotitoimistolla Korpilahdella esimerkiksi taittoa, juttujen suunnittelua ja laskutusta. Perjantaisin olen Petäjävedellä asiakaspalvelupisteellä ja käyn siellä aina tarvittaessa. Mielestäni on tärkeää, että paikallislehden tekijöitä pystyy tapaamaan. Olet nyt siis kahden lehden päätoimittaja ja samalla ainoa työntekijä ja nyt myös kolmannen lehden julkaisija. Miten Koti ja KonttoRi. Korpilahti-lehti toimii Maarit Nurmisen kotitalossa pitäjän keskustassa. ”Eihän tämä loistobisnes ole, eikä raha tule helpolla, mutta kyllä sillä nyt ihmiset elää.” ti m o le vo la saat aikasi riittämään? Hyvällä suunnittelulla. Täytyy muistaa, että minulla on muutama kymmenen vuotta rutiinia. En tietenkään kirjoita kaikkia juttuja itse, mutta tälläkin viikolla on loppuviikosta viisi keikkaa. Tietysti jos sovitut asiat jostain syystä peruuntuvat, niin minä olen se, joka otan kopin. Töitä on riittänyt! PaikallisUutisia kustantavan Viestipantteri Oy:n tulos on ollut viimeiset kolme vuotta tappiollinen. Miten aiot kääntää suunnan? Kulurakennetta on rukattu. Korpilahti-lehdellä ei ole ollut toimitilakuluja kuuteen vuoteen, ja nyt PaikallisUutisissakin luovutaan toimitilasta. Lahtisen Sanna nimitettiin PaikallisUutisten päätoimittajaksi, ja hän tekee töitä kotoa käsin samalla tavalla kuin minäkin. Minulla ei ole alkuun PaikallisUutisista mitään tuotto-odotuksia. Tässä syntyy myös synergiaa. Onhan se eri asia tehdä vaikkapa ilmoitusliitteitä, kun lehtiä on kolme. Tarkoitus on kasvattaa lehtien sivumäärää. Yhteistä sisältöä tulee jonkin verran, mutta totta kai juttuja pitää sitten paikallistaa. Millaista journalismia pyrit tekemään lehdissäsi? Paikallista tietysti. Seuraan kuntien ja alueiden Facebook-ryhmiä ja bongaan aina, mikä ihmisiä puhuttaa ja kiukuttaa. Esimerkiksi jätehuolto on yksi, mistä kerkesin jo taittaa jutun sivulle. Kuinka mukavaa mediamogulin elämä on asteikolla 1–10? Sukulaiset sanovat minua mediamoguliksi nykyään. Sanon yhdeksän, koska yksi piste pitää ottaa stressin puolesta pois. Yrittäjyys kuitenkin sopii minulle. Tykkään, että ratkaisut ovat omissa käsissäni. ? Maarit Nurminen aloitti heinäkuussa ostamansa PaikallisUutisten julkaisijana. Hän päätoimittaa lisäksi Petäjävesi-lehteä ja Korpilahti-lehteä, joista jälkimmäisen hän myös omistaa. Nurminen on myös viestintäyrittäjä. Mediamyynti Alpo Ohtamaa, Myynnin A & O Oy, alpo.ohtamaa@myynninao.fi, puh. 044 311 0201. ILMOITA SUOMEN LEHDISTÖSSÄ, TAVOITAT UUTISMEDIAN AMMATTILAISET 2022 Ilmestyy Aineistot Varaukset # 6 28.9. 16.9. 9.9. # 7 9.11. 28.10. 21.10. # 8 14.12. 2.12. 25.11. 5/2022 suomen lehdistö 31 C
YMMÄRRÄ UUTIS MEDIAASI. Suomen Lehdistö kertoo media-alan kehittämistyöstä, edelläkävijöistä ja trendeistä. Tilaa lehti nyt tarjoushintaan vain 39 euroa vuosikerta. suomenlehdisto.fi Kysyimme suomalaisilta ideoita, kuinka pitäisimme parempaa huolta Suomen ainutlaatuisesta luonnosta. Tämän päivän valinnoillamme on suuri merkitys ympäristöömme ja tulevaisuuteemme. Tukea ympäristöteoillesi saat laskemalla hiilijalanjälkesi elamantapatesti.sitra.fi tai ilmastodieetti.ymparisto.fi. Suomen luonnon päivää vietetään lauantaina 27. elokuuta. Luotettavan uutismedian tunnistat tästä nimestä Suomen media-alan ja graafisen teollisuuden tavoitteena on olla hiilineutraaleja vuonna 2030. Vedyn käyttöönotto energianlähteenä. Pekka 52 v Lukutaito, tasa-arvo, koulutus ja vapaa media auttavat ratkaisemaan yhteisiä ongelmia ilmastonmuutoksesta maailmanrauhaan. Nasima 37 v Ei roskata merta, eikä revitä puiden kuorta. Noel 5 v Lisäämällä epäitsekkyyttä. Yen 34 v Ei saastuteta. Alvar 11 v Luonnon monimuotoisuuden arvostaminen. Maapallo ei ole omaisuuttamme, vaan kallisarvoinen paikka, jonka toimintaa ei pitäisi liiaksi häiritä. Helmi 51 v Kun jokainen keräisi yhden roskan päivässä. Jenna 9 v Sillä, että ihmiset ryhtyisivät vegaaneiksi ja veisi roskat, eikä heittäisi muovia mereen. Emil 13 v Ilmastoon vaikuttavien haitallisten polttoaineiden käyttö pitää estää. Maailman talouden on sopeuduttava kestävän kehityksen vaatimuksiin. Alma 76 v Me rikkaat länsimaalaiset pidetään itsestäänselvyytenä asioita, jotka on täysin saavuttamattomissa miljardeilta ihmisiltä. Katsotaan asioita laajemmin. Kerkko 19 v Yli 5 miljoonaa tapaa tehdä ympäristötekoja. Vähentämällä päästöjä aiheuttavaa ja luonnonvaroja tuhlaavaa kulutusta. Lotta 45 v