SuomenLehdistö finlands press • 6/2014 • 84. VUOSIKERTA • lehti sanomalehdistä Mainos Taina Ristikivi xx Ville keto kuvaa sponsoroituja videoita Keskisuomalaisen verkkosivuille. Aikakauslehdistä tutut kaupalliset sisällöt tulevat nyt myös sanomalehtiin. »Sivut 10–11 Ylen Rahkonen: Tulevaisuus on personoiduissa uutissovelluksissa. »Sivut 4–5 Uusi asiakas joka päivä Karri Kannala kertoo, miten myynti näyttää plussaa. » Sivut 12–13 Robotti toimittajana Kolumnisti uskoo, että kone vapauttaa rutiineista. »Sivu 5 Numerot vähenivät Lukijalle ja ilmoittajalle riittää yksi paksu lehti. »Sivu 6 Some hämmentää Toimittajat eivät tiedä, mitä heiltä odotetaan. »Sivu 14
3
aihe Sisältö Teksti 6/2014 Suomi on ajan tasalla median trendeissä PUHEENAIHE New York Timesin innovaatioraportti s. 4 AJANKOHTAISTA Lehdissä tapahtuu s. 6 LEHTI-IHMINEN Tapio Honkamaa s. 8 mediamyynti Sponsoroidut sisällöt sanomalehdissä s. 10 NÄIN ME TEEMME Ilmoitustuottojen lisääminen s. 12 Sosiaalinen media toimittajan työkaluna s. 14 INTERNET Datan käyttö paikallisjournalismissa s. 16 JSN NIMITYKSiä Veikko Valtonen s. 19 Suome 6/2014 • 84. VUOs nLehdi iKerTa • lehT s press • i sanO stö malehdis Tä Taina xx Vil le ket o kuv Aikakau slehdist aa sponsoroit ä tutut kaupall uja videoita Kesk iset sisä llöt tule isuomalaise Ylen Rah n verkkosi vat nyt konen: Tule myös san vuil omaleht le. vaisuus iin. on persono iduissa uuti ssovellu ksissa. »Sivut Uusi a joka päsiakas ivä Karri Kann ala kerto o, miten myynti näyttää plussa a. »Sivut 12–13 »Sivut 10–11 4–5 Robotti Kolum toimittaja nisti na vapauttaa uskoo, että rutiineista. kone »Sivu 5 Numerot vähenivät Lukijalle yksi paksuja ilmoittajall e riittää lehti. Some häm »Sivu 6 Toimittajat mentää heiltä odote eivät tiedä, mitä taan. »Sivu 14 RisTikivi Konfrenssin ja raportin mukaan toinen medialle kansainvälisesti yhteinen aihe on datan hyödyntäminen sisällön tuotannossa ja asiakasymmärryksessä. ”Data on uusi öljy” -hokeman taustalla on lehtitaloja kirvelevä huomio, miten kansainväliset yritykset ovat keränneet tietoja ja muuttavat niitä nyt rahaksi. Mediataloilta löytyy samaa öljyä, ja nyt ne hakevat omia tapojaan jalostaa sitä. Kaija Jäppinen päätoimittaja kaija.jappinen@ sanomalehdet.fi maailmantrendi on myös lehtitalojen tuottamat videot. Edelläkävijöiden ohje on, ettei videoitakaan kannata käyttää itsetarkoituksellisesti. Pitää löytää omaleimainen ja omaa yleisöä palveleva tapa esimerkiksi paikallistuntemuksen voimalla. Printin advertoriaalien seuraavaa sukupolvea ovat digin journalistista kerrontaa hyödyntävät sponsoroidut sisällöt. Natiivimainonta ja siihen liittyvä eettinen pohdinta on tapetilla kaikkialla. Suomen media-alalle Next Mediasta omaksuttu ketterän kehityksen toimintatapa on trendien aallonharjaa. Kokeilu, testaaminen ja nopea reagointi käyttäjäkokemuksiin koskevat niin yksittäisiä juttuja kuin palveluitakin. Kotimaisten lehtitalojen tekemisiin tutustumalla huomaa, että suomalaismedia on ajan tasalla. Tässäkin lehdessä siitä kertoo useampi juttu. Kysyimme suurimmilta verkkotoimijoilta heidän digi edellä -linjoistaan. Yksi vastaajista sanoi, että vaikka suunta on selvä, jokaisessa toimituksessa joku seisoo jarrun päällä. Murrosvaiheessa tarvitaan jarrumiehiäkin, mutta kaasun painajien suunta on tulevaisuuteen. kolmesta poikki 1 Onko lehdessänne asetettu ilmoitusmyyjille viikoittaiset tulostavoitteet? 2 Päätöksiä s. 17 finlands Printti tuo edelleen yli 90 prosenttia maailman sanomalehtien tuloista. Kehittyneissä, laskevien printtituottojen maissa katse on silti digimaailmassa ja etenkin voimakkaasti kasvavassa mobiilikäytössä. Kun sanomalehtien edustajat alkukesästä kokoontuivat maailmankongressiin Torinoon, oli digital first -ajattelu yksi keskeisistä puheenaiheista. Moni sanoo, että mobiili on Euroopan ja Pohjois-Amerikan sanomalehdistölle uusi mahdollisuus ottaa paikkansa verkkotoimijana. Se edellyttää marssijärjestyksen vaihtamista printtivetoisesta digi- ja etenkin mobiililähtöiseksi. Tuore Trends in Newsrooms -raportti ennustaa, että mobiililaitteet ohittavat isonäyttöiset koneet uutiskanavina jo vuonna 2015. Sisältötuotanto pitää skaalata pieniin näyttöihin. Myynnin seuranta TUTKIMUS Maino Teksti Miksi olette päätyneet tulostavoitteisiin? Miksi ette? 3 Olli Kantola Maaseudun Tulevaisuus, Viestilehdet Oy markkinointijohtaja Jarkko Kaartinen Länsi-Savo-konserni myyntijohtaja Kimmo Huovila Kouvolan Sanomat, Kymen Sanomat myyntijohtaja Myyjillä on kuukausikohtaiset tulostavoitteet euroissa. Lisäksi on keskimääräinen asiakaskäyntitavoite: 4 käyntiä viikossa. Tapaamme myös asiakkaita paljon eri tapahtumien yhteydessä. Puhelujen tai sähköpostien määrään ei ole asetettu tavoitteita, koska siihen vaikuttaa asiakaskunnan rakenne. Pyrimme kiinnittämään huomiota asiakaskäyntien määrän lisäksi laatuun ja suuntaan. Myyjille on asetettu viikoittaiset euromääräiset tavoitteet sekä kontaktitavoitteet. Ne vaihtelevat myyntiryhmittäin. Viikkotavoitteet ja niiden seuranta on lisännyt tehokkuutta ja parantanut lopputulosta eli myyntiä. Kyllä on. Esimerkiksi mediamyynnissä yhden myyjän perustavoitteena on mennä henkilökohtaiselle myyntikäynnille 40 eri asiakkaan luokse kuukaudessa. Osassahan käydään useamman kerran kuussa. Myös euromääräiset tavoitteet ovat seurannassa. Tietynlainen tulostavoite luo ryhtiä asiakastyöskentelyyn, ja toki siitä myös palkitaan. Kolmen kuukauden välein palkitsemme henkilökohtaisen tavoitteen ylittämisestä ja sen lisäksi koko vuoden euromääräiseen tavoitteeseen pääsystä. Tavoitteiden asettaminen, niihin tähtääminen ja seuranta ovat luonnollinen osa myyntityötä sekä myynnin ohjausta. Tavoitteiden säännöllisellä täyttämisellä pyrimme varmistamaan halutun myynnillisen lopputuloksen. Haluamme varmistaa myyntikäyntien laajuuden, ja selvä tavoite auttaa myös myyjää suunnittelemaan omaa ajankäyttöään. Oman onnistumisen arviointi on helpompaa ja motivoi tekijää. Myös myynnin johtaminen tehostuu. Tätä ei ole nähty tässä vaiheessa tarkoituksenmukaiseksi. Mietimme koko ajan uusia keinoja paremman myynnin saavuttamiseksi. Käytössä oleva tietojärjestelmä on määritelty siten, että se on avoin kaikille myynnissä. Avoin järjestelmä on olennainen osa yrityskulttuuriamme. Se on osa työntekijöiden tasapuolista kohtelua. Järjestelmän avoimuus parantaa myös asiakaspalvelua, kun kuka tahansa myyjä voi tarvittaessa hoitaa kollegalle nimettyä asiakasta. Kyllä avoin järjestelmä on käytössä. Se helpottaa esimerkiksi poissaolojen ja lomien sijaisuuksissa. Avoin järjestelmä myös motivoi ja innostaa koko ryhmää hyvään suoritukseen. Onko käytössänne järjestelmä, josta myyjät voivat seurata toistensa myyntiä? SuomenLehdistö Lue Suomen Lehdistöä myös verkossa: suomenlehdisto.fi Tai seuraa facebookissa ja twitterissä SuomenLehdistö 6/2014 3
PUHEENAIHE New York Timesin innovaatioraportti Ajatukset verkkoaikaan Suurimpien toimitusten strategia on mennä digi edellä. Ajatellaan seuraavan päivän jatkojuttua, vaikka tekeillä pitäisi olla seuraavan tunnin päivitys. Seurataan vanhoja kilpailijoita, vaikka innovaatiot ovat muualla. Uusia verkkoideoita ei kiirehditä skuupin tavoin, ja joku muu ehtii ensin. Ja mobiili – se unohtuu välillä kokonaan! New York Timesin sisäiseen käyttöön tarkoitettu innovaatioraportti vuoti julkisuuteen toukokuussa. Se oli yksityiskohtainen todistus siitä, miten printtivetoista jopa suurten resurssien toimitustyö voi yhä olla, vaikka lukijoita on enemmän sähköisissä kanavissa. Missä Suomessa mennään digisiirtymässä? NYT:n ongelmat ovat täällä tuttuja, mutta ainakin verkossa suurimmat yleisöt keräävien toimitusten tavoitteet ovat digissä. Helsingin Sanomat päätti viime lokakuussa mennä uutistyössään digi edellä. Yle rukkaa 900 hengen 4 SuomenLehdistö 6/2014 organisaationsa verkkovetoiseksi ensi vuoden alkuun mennessä. Iltapäivälehdissä verkkoon erikoistuneiden määrä kasvaa. – Kannattavuudessa digitaalinen media on meillä ohittanut tai ohittamassa printin. Silläkin tavalla on perusteltua mennä digi edellä, Iltalehden kustantaja Kari Kivelä sanoo. Haussa: yleisö > New York Timesin innovaatioraportin voi ladata esimerkiksi täältä: http://mashable. com/2014/05/16/ full-new-york-timesinnovation-report Yksi NYT:n suurimmista huolista oli, ettei toimitus promoa sisältöjään tarpeeksi verkossa. Nuori polvi ei hakeudu selaamaan uutisia vaan luottaa tärkeiden aiheiden löytävän heidät. – Hyviä juttuja hukkuu verkossa massaan ja nopeaan kiertoon, mutta Suomessa suora liikenne isoimpien brändien sivuille on vahvempaa kuin maailmalla yleensä, Ilta-Sanomien vastaava päätoimittaja Tapio Sadeoja sanoo. Täälläkin uutinen hälyttää jo itsestään mobiilin uutissovelluksissa. Niistä Ylen Uutisvahtia voi säädellä kiinnostustensa mukaan. – Tulevaisuus on notifikaatioissa. Ihmisillä tulee olemaan kasa perso- noituja uutissovelluksia, Ylen uutisja ajankohtaistoiminnan internetpäällikkö Mika Rahkonen sanoo. Sisältöjen löydettävyyttä ratkotaan myös hakukoneoptimoinnilla ja sosiaalisen median näkyvyydellä. Jos Ylen juttu ei saa yleisöä, toimitus vaihtaa kärkeä, hioo otsikkoa, lisää kuvaa tai heittää uusia täkyjä sosiaaliseen mediaan. Verkon päivittäistä juttumäärää on vähennetty noin 400:sta 270:een. – Asetimme tavoitteeksi tehdä vähemmän mutta paremmin. Vieläkin olisi varaa karsia, Rahkonen sanoo. ränneet arvokisojen verkko-oppaat. Monessa toimituksessa kaivataan nykyistä enemmän satsausta verkkoanalytiikkaan. MTV3:lla seurataan monitoreilta reaaliajassa, miten jutut menestyvät. Analytiikkatiimi tekee jatkuvasti käytettävyystestejä näyttämällä esimerkiksi rinnakkain kahta etusivua. – Digipalveluiden käytettävyys on kaiken a ja o. Tutkimme esimerkiksi juttulistauksia ja teemme johtopäätöksiä siitä, miten kuluttaja viettäisi meillä enemmän aikaa, MTV:n verkkojohtaja Henrik Laine kertoo. Analyytikkoja toimitukseen Harjoitteluun verkkodeskiin NYT:n digiosaajat kertovat raportissa heikosta yhteydestään toimitukseen: tekninen ja journalistinen kyky eivät kohtaa. Suomessa resurssit tuotekehitykseen ovat rajallisemmat. – Voi ajatella, että pienuudesta on tässä etua. Eristäytyminen on vaikeampaa, Iltalehden Kivelä kommentoi. Ylellä verkon kehitystiimi toimii osana toimitusta. Yhteistyöstä on syntynyt muun muassa Uutisvahti, vaalikone ja miljoonia klikkejä ke- Organisaatioissa tasapainoillaan erikoistumisen ja moniosaamisen oikean suhteen löytämiseksi. Suurimmissa toimituksissa kaikki tekevät verkkoa, mutta osa muita enemmän. – Ongelma on löytää tekijöitä, joilla on digiosaamista ja kova journalistinen ammattitaito, Sadeoja sanoo. Helsingin Sanomissa digi edellä meneminen tarkoittaa, että organisaatio taipuu käymään läpi uutisen arvoketjun sähkeestä taustoi-
Vieläkö printti näkyy työssä? PETRi KORHONEN toimituspäällikkö, verkkolehti Taloussanomat Pari vuotta vain digijulkaisuksi siirtymisestä kesti tajuta, ettei deadlinea tai merkkirajoja ole. Olemme tarkoituksella yhä sukunäköisiä lehtien kanssa sen sijaan että menisimme Ampparit-tyyliseen listaulkoasuun. Infotulvan keskellä on tärkeää määritellä, mikä on meidän pääjuttumme. Niissä lehdissä, joissa tehdään sekä printtiä että verkkoa, kaksijakoisuus on varmasti stressin aihe. Sen sijaan että kohkataan verkosta nyt pitäisi kysyä, osaammeko me tehdä sellaista sisältöä, joka näyttää mobiilissa hyvältä. Markku Huusko päätoimittaja, verkkolehti Uusi Suomi Alkuvaiheessa ajattelimme, että ihmiset lukevat verkkosivujakin osastoittain. Nykyään erityisesti Facebookin ja muiden sosiaalisen median palveluiden myötä ihmiset tulevat suoraan juttuihin. Aika pitkään juttu miellettiin niin, että siinä on vain teksi ja kuva. Yhä enemmän käytämme kuvituksena YouTube-videoita tai Twitterpäivityksiä ja journalismi linkittyy ulkopuolisiin lähteisiin. Verkon kuvitusmaailma ammentaa edelleen printin visuaalisuudesta. Siellä osataan yhdistää kiinnostavasti kuvaa ja grafiikkaa tekstiin. tukseen jo samana päivänä. Kaikki toimitukset tekevät juttuja myös digikanaviin. Lisäksi toimittajat kiertävät parin kuukauden harjoittelussa verkkodeskissä. – Siitä on suunnattoman hyvät kokemukset. Ihmiset innostuvat verkon tekemisestä, toimituspäällikkö Perttu Kauppinen sanoo. Verkko-osaamista levittää myös datajournalismin ryhmä. – Datadeski on luonut työkaluja, joilla kuka tahansa toimittaja voi tehdä interaktiivisia esityksiä. Bonukset verkossa Helsingin Sanomissa, Ylellä ja Iltalehdellä kasvava osa toimituksen tavoitteista ja tulospalkkioista on sidottu menestykseen digikanavissa. Ylellä ja HS:ssa osa bonuksista liittyy sosiaaliseen mediaan. ” Ei Suomessa olla jäljessä internetin ymmärtämisessä.” Yle mittaa verkkomenestystään kysymällä, kuinka tyytyväisiä Yleveron maksajat ovat. HS:ssa on luotu mittareita, jotka yhdistävät klikkimääriä siihen, moniko on lukenut jutun kokonaan ja miten sitä on jaettu. Iltalehden toimituksen tulospalkkioissa yksi tekijä on kasvu verkon tavoittavuudessa ja talousluvuissa. Kari Kivelän mukaan bonuksilla voi alleviivata tavoitteita. Muutostarve jokaisen on kuitenkin sisäistettävä itse – samalla kun printistä pidetään huoli. Ollaanko Suomessa ehkä jäljessä digisiirtymässä? – Ei Suomessa olla muuta maailmaa jäljessä internetin ymmärtämisessä, toimeenpanokyvyssä sen sijaan kyllä. Kaikissa mediataloissa osa seisoo jarrun päällä, Mika Rahkonen arvioi. Printti ei ole ainoa rajoite mielissä, kun siirrytään mobiiliin. – Mobiili ajatuksissa päällimmäisenä on. Verkon tekeminen on ollut kaikilla viime vuosiin saakka desk top -orientoitunutta, Sadeoja sanoo. Riikka Virranta kissapöydälle ANNA-KAISA JORMANAINEN Tällä kertaa kissan nosti pöydälle Carl-Gustav Lindén, entinen taloustoimittaja, joka tutkii parhaillaan robottijournalismia Åkerlundin Säätiön apurahan turvin. Tietokone kirjoittaa ihan itse Muistan nuorilta toimittajavuosiltani 80-luvulta, miten vastentahtoisesti monet kollegat ottivat tietokoneet käyttöön. Jotkut jopa kieltäytyivät koskemasta niihin ja perustelivat, ettei Hemingwaykaan käyttänyt tietokonetta. Ironista kyllä, nyt on saatavilla Hemingway App, joka auttaa kirjoittamaan selkeästi. Lopulta Journalistiliitto sai työnantajat maksamaan näyttöpäätelisän, joka muistaakseni oli pari sataa markkaa kuussa. Näyttöpäätetyöskentely oli monelle toimittajalle ensimmäinen, vaikea askel kohti digitaalista maailmaa. Nyt on meneillään melkein yhtä iso muutos, kun ihmisten virittämät tietokoneet kirjoittavat jutut ihan itse. Yhdysvalloissa tämä on jo arkea. Esimerkiksi talouslehti Forbesin nettisivuja lukiessa huomaa, että monen jutun kohdalla lukee ”Narrative Science, Partner”. Kyse on firmasta, joka hoitaa automaattisesti suurimman osan Fortune 500 -listan yritysten rutiiniseurannasta eli niin sanotun lapiokaman. Lehden toimittajat keskittyvät muutamaan kymmeneen tärkeimpään yritykseen. Finanssialan rutiiniuutiset ovatkin pitkälti tietokoneiden kirjoittamia. Thomson Reuters, Bloomberg ja Dow Jones ovat käyttäneet algoritmeja uutistuotannossa jo vuosikausia, mutta vasta nyt ilmiöstä on ruvettu puhumaan. Suuri yleisö havahtui keväällä, kun Ken Schwencke, Los Angeles Timesin toimittaja-koodaja, heräsi aamuyöllä maanjäristykseen. Hän avasi tietokoneen ja selasi läpi jutun, jonka Kenin oma ohjelma oli automaattisesti kirjoittanut avoimen geologisen datan pohjalta. Ken päätti julkaista jutun. Tämä ”quakebot” keräsi suuren huomion ja sai aikaiseksi valtavan keskustelun siitä, mikä on toimittajan rooli tulevaisuudessa. Robottijournalismi oli yhtenä teemana maailman päätoimittajien ja mediayrittäjien kolmepäiväisessä tapaamisessa Barcelonassa tämän vuoden kesäkuussa GEN Summitissa. Kysyin siellä entiseltä konkaritoimittajalta ja brittiläisen Local World -lehtiyhtymän uudelta digitaaliselta johtajalta ” Sokkotestissä opiskelijat pitivät tietokoneen tekstiä jopa parempana.” Matt Kellyltä, voitteko todella julkaista yli sataa paikallislehteä ilman yhtään perinteistä toimittajaa, kuten omistaja David Montgomery on väittänyt. Kelly nauroi: ”Ei pidä paikkaansa, kyllä toimittajia tarvitaan kaksi tai kolme”. Vastaavia esimerkkejä on monia. Narrative Sciencen kilpailija Automated Insights on jo ilmoittanut julkaisevansa miljardi tietokoneen kirjoittamaa uutista tänä vuonna, ja yleinen veikkaus on, että muutaman vuoden sisällä suuri osa uutisista tulee suoraan tietokoneista. Mitä lukijat sanovat tästä? Ruotsalaisen tutkijan Christer Clerwallin tekemän pienen kokeen perusteella selvisi, ettei opiskelijoiden testiryhmä erottanut robottiuutista journalistin kirjoittamasta. Sokkotestissä opiskelijat pitivät tietokoneen kirjoittamaa tekstiä yleensä jopa parempana. Robottijournalismille on vielä monta estettä. Tulee ratkaista muun muassa, miten data strukturoidaan niin, että sitä voi käyttää raaka-aineena. On myös eettisiä ongelmia: Miten varmistetaan, että faktat pitävät? Kuka vastaa virheistä? Kuinka varmistetaan, että toiminta on läpinäkyvää? Näen toimittajan työn muutoksen valoisana: vihdoin voi keskittyä hyvien juttujen tekoon ja raivata tylsän työn alta pois. >Ensi kerralla kirjoittajana voit olla sinä: kerro aiheesi toimitukselle. Sähköposti: suomen.lehdisto@sanomalehdet.fi. SuomenLehdistö 6/2014 5
aihe ajankohtaista Teksti tapahtuu Lehdissä Teksti erika suominen Pirjo Mononen haastattelee Kaavin aluepappia Mikko Huhtalaa. Monosen mukaan yhteen ilmestymispäivään siirtyminen on tuonut lisää aikaa juttujen tekoon. Toisaalta nyt vaaditaan pidempää suunnittelua. Harvemmin mutta tuhdimmin Maakunnan Sanomien ilmestymispäivien karsiminen ei karkottanut tilaajia ja ilmoittajia. Hyvin mennyt keissi kaiken kaikkiaan, kiteyttää Keskisuomalainen Oyj:n asiakkuusjohtaja Jyrki Pasanen Maakunnan Sanomien paikallislehtien ilmestymispäivien vähentämisen vaikutukset. Pasanen oli tekemässä päätöksiä siitä, että usea paikallislehti harventaa ilmestymistään tänä vuonna. Sisä-Suomen Lehti muuttui kolmipäiväisestä kaksipäiväiseksi ja Pitäjäläinen, Koillis-Savo ja Soisalon Seutu kaksipäiväisistä yksipäiväisiksi tammikuussa. Uutis-Jousen ilmestymispäivät vähenivät kahdesta yhteen huhtikuussa. Syynä ratkaisuun oli etenkin alkuviikon lehtien pienet ilmoitusmäärät ja sen seurauksena muultakin sisällöltään ohentuneet lehdet. – Aikaisemmin päivittäistavarakauppa ilmoitti pari kertaa viikossa. Muutamassa vuodessa rytmi on muuttunut niin, että yksi kerta loppuviikolla tuntuu riittävän, Pasanen sanoo. Maakunnan Sanomien toimitusjohtajan Erkki Summasen mukaan 6 SuomenLehdistö 6/2014 vanhoilla ilmestymiskerroilla lehtien taloudellinen elintila olisi supistunut vuosi vuodelta ja ne olisivat tulleet jossain vaiheessa kannattamattomiksi. – Päädyimme siihen, että ilmestymiskertojen vähentämisillä ja pienillä tuotemuutoksilla pääsemme parempaan lopputulokseen. Viestinnällä iso merkitys Vaikka muutoksista on vain vähän aikaa, Pasanen ja Summanen uskaltavat sanoa, että tavoitellut positiiviset vaikutukset lehtien talouteen ovat toteutumassa. Tilaajamäärät ovat vähentyneet lehdissä vain hieman enemmän kuin niissä konsernin paikallislehdissä, joiden ilmestymispäivät säilyivät ennallaan. – Tilaajaperuutuksissa puhutaan kymmenistä per lehti, Summanen sanoo. Ilmoituksia kerran viikossa ilmestyvään lehteen myydään suunnilleen saman verran kuin aiemmin kahteen lehteen yhteensä; joissakin lehdissä ilmoitusmäärä on jopa hienoisesti kasvanut. – Tähän vaikuttaa varmasti se, että yksi lehti on tukevampi lukupaketti. Myyjät ovat saaneet myös enemmän työskentelyaikaa, kun on vain yksi taittopäivä, Pasanen pohtii. Yhden lehden sivumäärä on nyt jokseenkin sama kuin aiemman kahden yhteensä. Summasen mukaan sillä, miten lu- kijoille uudistuksesta viestitään, on iso merkitys heidän reaktioihinsa. – Ensimmäisenä muutoksesta kertoneesta lehdestä eli Koillis-Savosta opimme paljon. Peruutuksia tuli eniten siellä. – Kyllä oli. Olimme sitä jo itsekin miettineet, kun päivittäistavarakaupan ilmoittelu oli niin pientä. Tavoitteena lisää etätilaajia Hinta ei pudonnutkaan puoleen Koillis-Savon päätoimittaja Pirjo Mononen kertoo, että alussa muutos oli lukijoille sokeeraava. – Olimme ilmestyneet kahdesti viikossa yli kolmekymmentä vuotta. Ihmisille tuli sellainen olo, että heitä oli ” Myyjillä on enemmän työskentelyaikaa.” petetty. Monelle vanhukselle olemme ainoa lehti, ja yksi päivä tuntui heistä hirveän vähältä. Palautetta tuli myös siitä, että tilaushinta ei pudonnutkaan puoleen, kuten ihmiset kuvittelivat. Hinnanalennus oli kaikilla lehdillä noin 20 prosenttia. Heti muutoksen jälkeen vuodenvaihteessa Koillis-Savon tilauksia peruttiin muutama sata. – Nyt kun lukijat ovat nähneet uuden paksumman lehden, mielialat ovat muuttuneet ja tilaajia on tullut takaisin. Olemme suunnilleen siinä budjetissa, joka yksipäiväistä varten tehtiin. Oliko päätös Monosen mielestä oikea? > Lue ilmestymispäiviään lisänneistä lehdistä tämän lehden sivuilta 12–13. Maakunnan Sanomien paikallislehdistä Sisä-Savo säilytti kaksi ilmestymispäiväänsä ja Pieksämäen Lehti kolme. Erkki Summasen mukaan ne ilmestyvät muita lehtiä elinvoimaisemmilla markkina-alueilla eikä niiden ilmoitusmyynnissä ole tapahtunut isoja muutoksia. Muut paikallislehdet, joiden ilmestymispäiviä ei karsittu, olivat jo ennestään yksipäiväisiä. Summanen sanoo, että tällä hetkellä Maakunnan Sanomat ei suunnittele ilmestymispäivien vähentämistä tai pienimpien lehtien lakkauttamista. Jyrki Pasanen näkee harvemmin ilmestyvillä lehdillä myös uusia mahdollisuuksia. – Kerran viikossa ilmestyvillä lehdillä on enemmän etätilaajia: niille, jotka eivät asu paikkakunnalla, kaksi kertaa tuleva lehti on usein liikaa. Tämä mahdollistaa meille uusmyynnin ex-paikkakuntalaisille. Maakunnan Sanomien lehtien verkkosivut uudistettiin viime talvena. Ne eivät kuitenkaan ole varsinaisia uutissivuja vaan sisältävät näköislehden lisäksi lähinnä yhteisöllistä materiaalia. – Niiden rooli on lehteä täydentävä, Summanen sanoo. Noora Autio
Printin reaaliaikainen mittaus muuttaa myyntiä. verkon mittausdatan reaaliaikaisesti, Sanoma Media Finlandin kaupallinen johtaja Antti Järvinen sanoo. – Printti tulee nyt yhteismitalliseksi verkon kanssa. Tälle on valtava asiakastarve. Mitattavuutta pidetään verkkomainonnan valttina. Helsingin Sanomat aikoo kuitenkin kilpailla mittaamisella myös printissä. Se alkaa mitata painetun lehden lukemista lähes reaaliaikaisesti näköislehteä apuna käyttäen. Osa Helsingin Sanomien ilmoittajista saa jo tänä syksynä mainok- Satoja tuhansia euroja maksava mittausjärjestelmä tarkoittaa muutoksia mediamyyntiin. Helsingin Sanomat alkaa tarjota ilmoittajilleen kontaktitakuuta. Perinteisesti sanomalehdet ovat myyneet printissä määräpaikkailmoituksia levikkiin ja lukijatutkimuksiin pohjautuen. Kontaktitakuukaupassa lehti myy ilmoittajalle näkyvyyttä sovitulle määrälle halutun kohderyhmän silmäpareja ja raportoi kontaktien kertymisestä eri kanavista kampanjan edetessä. – Televisiomainontaahan on myyty kontaktitakuukauppana jo pitkään. On elinehto sanomalehdillekin siirtyä nykyistä enemmän kontakti- ja kohderyhmäkauppaan, Järvinen sanoo. Helsingin Sanomat on tuotteistanut paketteja, joissa se lupaa asiakkaalle miljoona uniikkia kontaktia printissä, verkossa, tabletilla ja mobiilissa – nopeimmillaan päivässä. Jos printissä tavoitettu joukko jää suunnitellusta, kampanjaa täyden- ” Myös se jää Helsingin Sanomien huoleksi, millaisella näkyvyydellä ja missä kanavissa kontaktit kertyvät.” sensa julkaisua seuraavana päivänä raportin siitä, kuinka moni printtilukija näki mainoksen, pysähtyi sen kohdalle sekä mitä ikäryhmää ja sukupuolta mainoksen tavoittama henkilö edustaa. – Kaikkea tätä on aiemmin selvitetty lukijatutkimuksin, mutta ne ovat kauhean hitaita maailmassa, jossa mainostajat ovat tottuneet saamaan netään muissa kanavissa. Miljoonapakettien hintaan sisältyy myös monikanavaisen mainonnan tuotanto. Asiakkaan ei tarvitse versioida ilmoitustaan eri kanaviin, yksi aineisto riittää. Myös se jää Helsingin Sanomien huoleksi, millaisella näkyvyydellä ja missä kanavissa kontaktit kertyvät. Mutta miten printin lukemista voidaan mitata näköislehden avulla? – Lyhyesti sanottuna me olemme tutkineet paperisen lehden lukukäyttäytymistä suhteessa näköislehden lukemiseen. Näköislehden dataan on totta kai paljon helpompi päästä kiinni, Antti Järvinen sanoo. Helsingin Sanomien näköislehteen on kirjautunut profiilitietoineen 7 000 lukijaa. Analytiikka kertoo, miten yksittäinen tablettisivu tai -mainos vetoaa esimerkiksi yli 45-vuotiaisiin naisiin. Myyntiorganisaatiossa syntynyt innovaatio on tutkimukseen perustuva painotuskerroin, jolla näköislehden sivun lukijamäärästä ja -profiilista saadaan arviot printtisivun vastaavista. Menetelmä ottaa huomioon myös erilaiset lukutavat eri viikonpäivinä ja eri välineillä. Riikka Virranta Muiden esimerkki vie Kalevan tabloidiksi Kalevan päätoimittaja Markku Mantila ei ole koskaan ollut tabloidi-intoilija. Hän on aiemmin todennut, että tabloidi on sanomalehdille turha välivaihe digiin siirtymisessä. Nyt Kaleva on kuitenkin ilmoittanut siirtyvänsä tabloidiin ensi helmikuussa. Miksi? – Tämä on käytännöllinen ratkaisu. Monet lehdet ovat jo tabloideja, ja suuren yleisön valmius ottaa pienempi koko vastaan on parantunut. Menemme mukaan Lännen Mediaan. Sen lehdistä suurin osa ilmestyy tabloidina, ja näin aineistojen siirtäminen käy helpommin, Mantila perustelee. Ei Mantila silti ole kokonaan kelkkaansa kääntänyt. Hän sanoo, ettei ole löytänyt yhtään kotimaista tai ulkomaista esimerkkiä, jossa tabloidi olisi tuonut lisää levikkiä tai ilmoitustuloja. – On silti luultavaa, että tabloidilla voidaan uudistaa sisältöä sillä tavalla, että levikkikehitys saadaan pysymään parempana kuin se muuten olisi. Koon lisäksi sisältö muuttuu. Parhaillaan tabloidihanke on siinä vaiheessa, että työryhmä koostaa neljättä koelehteä. Keväällä järjestettiin laaja kiertue, jolla kerättiin lukijoiden mielipiteitä silloisesta koelehdestä. – Suuri enemmistö kehui tabloidin kätevää kokoa. Paljon palautetta tuli myös siitä, että lehden halutaan olevan jaettavissa kahteen osaan, kertoo projektipäällikkö, toimitussihteeri Simo Hiltunen. miksi ihmeessä Hesari tarjoaa kontaktitakuuta Ei vain kriisejä maailmalla Kauppalehti uutisoi lähettävänsä syyskuun alussa maailmalle peräti 10. kirjeenvaihtajansa, asemapaikkanaan San Fransisco. Vertailun vuoksi: Yleisradiolla on laskutavasta riippuen 9–11, Helsingin Sanomilla 8, MTV:llä 4 ja STT-Lehtikuvalla 0–1 vakituista kirjeenvaihtajaa. Ovatko Kauppalehden kirjeenvaihtajat kuukausipalkallisia, päätoimittaja Arno Ahosniemi? Joukossa on sekä freelancer-sopimuksella toimivia että kuukausipalkkaisia. Meidän kaltaisellemme yhtiölle ei olisi muutoin taloudellisesti mahdollista ylläpitää näin laajaa verkostoa. Kaikki nämä ovat hyvin omistautuneita Kauppalehdelle. Meillä on tarkat pelisäännöt siitä, tekevätkö he juttuja muualle. Meillä on hyviä kokemuksia myös yhteistyöstä. Tapio Nurminen Münchenissä on myös MTV3:n kirjeenvaihtaja. Miksi Kauppalehti satsaa näin voimakkaasti ulkomaanjournalismiin? Meidän pitää pystyä seuraamaan kaikkia suomalaisille yrityksille keskeisiä alueita. Venäjä on tärkeä, samoin EU-asiat ja Aasia. Pörssin suunta tulee Yhdysvaltain itärannikolta, ja Piilaaksosta tulevat suurimmat innovaatiot ja uudet teknologiat. Se on erittäin tärkeä paikka startup-yrityksille. Perinteinen ulkomaanjournalismi kulminoituu kriisiuutisointiin, joka on tietysti hirveän tärkeää hoitaa hyvin. Kauppalehden pointti on kertoa muustakin kuin katastrofeista ja politiikasta. Meidän ulkomaanjuttumme ovat myös tutkitusti luettuja. Erityisesti Venäjänuutisoinnistamme on viime aikoina tullut paljon positiivista lukijapalautetta. Riikka Virranta jukka leinonen Kaleva esitteli tabloidikoelehteään Oulun Rotuaarilla, joka oli lukijakiertueen ensimmäinen paikka. Yli 5 000 tabloidi-Kalevaa lähti kiinnostuneiden matkaan. Lukijoiden toiveesta lehti on nyt päätetty jakaa A- ja B-osaan. Tarkka osastojako on kuitenkin vielä auki. – Ensimmäinen osa on uutismaisempi; siinä on muun muassa kotimaan- ja ulkomaanuutiset ja urheilu. Toinen osa on varattu ilmiöille, ihmisille ja kulttuurille, Hiltunen kertoo. Tabloidiuudistukseen liittyy olennaisesti paikallisuuden korostaminen. Hiltusen mukaan paikallista omaa näkökulmaa tuodaan erityisesti kummankin osan alkuun. Resursseja paikallisuuteen vapautuu juuri Lännen Media -yhteistyön avulla, kun kotimaan- ja ulkomaan- uutiset tehdään yhteistoimituksessa. Päätoimittaja Mantila kertoo, että noin puolet lehden sisällöstä on jatkossa omaa ja puolet Lännen Median tuotantoa. Liitteiden kohtalo on vielä auki. Televisioliite todennäköisesti säilyy. Sunnuntaina julkaistaan erillistä sunnuntaiaineistoa joko osana lehteä tai liitteenä. Uudistusprojektin käytännöntyössä on mukana kolme henkilöä toimituksesta, kaksi lukijamarkkinoinnista ja kaksi yrityspalveluista. Päätöksiä ilmoitushinnoittelusta ei ole vielä tehty. Noora Autio SuomenLehdistö 6/2014 7
aihe Ajankohtaista Teksti Lehti-ihminen Teksti Nopea verkostoituja Tapio Honkamaa on kiinnostuneempi kirjoittamisesta kuin hallinnon koukeroista. Tapio Honkamaan työrintamalla on tapahtunut paljon. Viime vuoden joulukuussa hänen pestinsä Länsi-Savon päätoimittajana päättyi. Sen jälkeen hän haki Etelä-Savon maakuntajohtajan paikkaa mutta vetäytyi myöhemmin ehdokkuudesta, koska koki, ettei olisi sitoutumattomana saanut tarpeeksi kannatusta poliittisessa valintaprosessissa. Maaliskuussa hän aloitti työt Keskisuomalaisen toimittajana ja kesäkuussa Sisä-Suomen Lehden päätoimittajana. Länsi-Savon lähtöpasseista Honkamaa on päättänyt olla lausumatta muuta kuin, että työ päättyi yhteisymmärryksessä. Keskisuomalaisen päätoimittajan Pekka Mervolan tarjoamasta määräaikaisen toimittajan tehtävästä hän sen sijaan puhuu mielellään. – Vuosien päällikkötehtävien jälkeen reportteriksi ryhtyminen tuntui vapauttavalta. Siinä sain keskittyä siihen, mikä on minulle luontaista: kirjoittamiseen ja vaikuttamiseen. – Toisaalta mietin kyllä, vieläkö osaan. Tekemisen palo löytyi kuitenkin nopeasti, eikä uutistyö tuntunut juuri muuttuneen. Pian Sisä-Suomen Lehdestä vapautui päätoimittajan paikka, johon konkari valittiin lukuisten hakijoiden joukosta. Miltä Honkamaasta on tuntunut hypätä isoista saappaista pienempiin? Lehtimies kertoo, ettei ole vapaa hierarkia-ajattelusta, mutta on yrittänyt vapautua siitä. Hänen mukaansa lehtityö on loppujen lopuksi melko samanlaista tekee sitä Espalla tai Lestijoen rannalla. Aamulehden iltapäiväpainos on verkkopäivitys Aamulehden verkon iltapäiväpainos ei tule olemaan lehden muotoon tehty, kuten HBL Kväll. Todennäköisesti kyseessä on ennemminkin iso verkkopäivitys tiettyyn kellonaikaan. Päivityksen kulmakiviksi muodostuvat päätoimittaja Jorma Pokkisen mukaan uutiset, tarjonnan verkonomaisuus, videot ja käyttäjätutkimuksiin perustuvat muut uudistukset. Paljon on silti vielä auki, eikä lanseerausajankohtaa ole päätetty. Aamulehti-paneelilla on juuri saatu testiversiosta 700–800 käyttäjän kokemuksia, joita työryhmä purkaa. Se on varmaa, että iltapäiväpainos lanseerataan Aamulehden ver- 8 SuomenLehdistö 6/2014 Tapio Honkamaan mieli lepää mökillä. Kysymykseen sanomalehdistön tulevaisuudesta hän vastaa mutkattomasti: ”Ei minulla siihen mitään viisautta ikävä kyllä ole. Tietääköhän kukaan, miten printin lukijoista pidetään kiinni ja miten siirrytään verkkoon kannattavasti?” Omiin ratkaisuihinsa hän on tyytyväinen. – Vanha kunnon journalismi ei turhauta yhtään. Sen sijaan hallin- ” Isossa lehdessä etääntyy helposti lukijoista.” kon maksulliselle puolelle ja se tulee olemaan iso osa nykyistä maksullista freemium-aineistoa. Sisältö on Pokkisen mukaan pääbrändin mukaista. – En usko, että se on kevyempää mutta siihen kohtaan päivää hyödyllisempää. Päätökseen iltapäiväpainoksesta vaikuttivat lukijatutkimukset, joiden mukaan tilaajat ovat valmiita maksamaan videoista ja muusta sellaisesta lisämateriaalista, jota paperilehdessä ei pystytä julkaisemaan. Alma Aluemedian liiketoimintayksikön johtajan Kari Juutilaisen mukaan iltapäiväpainos lanseerataan myöhemmin myös muissa Alman maakuntalehdissä, jos tuote toimii. Noora Autio topuolen värkkääminen ja nippelit eivät kiinnosta minua niin paljon kuin ehkä pitäisi, hän toteaa. Kahdesti viikossa ilmestyvän paikallislehden vetäjänä Honkamaa toivoo pääsevänsä lähemmäs lukijoita kuin suuremmissa lehdissä, joissa ”päätoimittaja istuu monen oven takana”. – Isossa lehdessä etääntyy helposti lukijoista. Sanomalehtien Liitto uusissa tiloissa Sanomalehtien Liitto ja Suomen Lehdistö ovat muuttaneet Viestinnän Keskusliiton ja sen muiden jäsenliittojen kanssa yhteisiin tiloihin. Uusi toimisto sijaitsee Helsingissä Teollisuuskeskuksessa. Muutto oli ajankohtainen, koska liittoyhteisö tarvitsi toiminnallisesti ja taloudellisesti tehokkaammat tilat. – Entinen tila oli liian suuri, ja talo kaipasi remonttia. Omistamisen sijasta olemme nyt vuokralla, kertoo liittojohtaja Jukka Holmberg. Holmberg uskoo, että yhteiset tilat edistävät liittoyhteisön toimintaa. Sosiaaliset kontaktit ovatkin Savossa kasvaneelle miehelle tärkeitä. Honkamaan tuntevat kuvailevat häntä hyväksi verkostoitujaksi ja mainioksi seuramieheksi. Entisen työtoverin mukaan ”Tapion raikuva nauru tunnetaan kaikkialla”. Honkamaan mielestä paikallislehden näkyvyys ilmestymisalueellaan on tärkeää, samoin vaikuttaminen seudun kehitykseen. Muut muuttajat olivat Aikakausmedia, Graafinen teollisuus ja Suomen Kustannusyhdistys. Liiton puhelinnumerot ja sähköpostiosoitteet säilyvät ennallaan. Kaija Jäppinen Sanomalehtien Liitto työskentelee nyt avokonttorissa osoitteessa Eteläranta 10. Kuvassa yhteistiloja. Kärkimedia perusti yhtiön kehitykseen Päivälehtien myyntiyhtiö Kärkimedia keskittyy jatkossa entistä tiukemmin myyntiin. Se perusti kesällä yhdessä it-yritys Futuricen kanssa tytäryhtiön kehittämään digitaalisia työkaluja mediatalojen myynnin tueksi. Tytäryhtiö Talea Solutions jatkaa enemmistöomistajansa Kärkimedian viime vuosina tuottamien palveluiden kehittelyä ja kaupallistamista.
Kuka? Sisä-Suomen Lehden päätoimittaja Tapio Honkamaa syntyi vuonna 1955 Punkalaitumella. Hänen ensimmäinen toimitusalan työpaikkansa oli Lestinjoki-lehti (nykyään Lestijoki) 1982–84. Samoihin aikoihin hän toimi myös historian tuntiopettajana ja valmistui Jyväskylän yliopistosta. 1980–90-luvuilla hän työskenteli Pieksämäen Lehdessä, Iisalmen Sanomissa, Keskisuomalaisessa ja Taloussanomissa. Vuonna 1999 hän siirtyi Kauppalehti Option ja sittemmin koko Kauppalehden toimituspäälliköksi ja vuonna 2006 Länsi-Savon päätoimittajaksi. Kevään 2014 hän työskenteli Keskisuomalaisen toimittajana. Honkamaa on suorittanut MBAtutkinnon. Puntari >Ydinvoima vai bioenergia? Kaikelle puhtaalle energialle on takuuvarmasti kysyntää. >Valtakunnallinen vai paikallinen vaikuttaja? Veteen piirretty viiva. Monen paikallisen päättäjän sana painaa paljon myös valtakunnallisesti. >Tietokirja vai dekkari? Tietokirjaa kaksi kolmannesta ja loput dekkaria. Erityisen innoissaan vanha taloustoimittaja on Äänekoskelle rakennettavasta biotuotetehtaasta ja sen tuomista uusista asukkaista, liikkeistä ja tulovirroista. – Tällainen hanke on pienellä paikkakunnalla journalistisesti valtava mahdollisuus; asia, joka kiinnostaa kaikkia. Lisäksi meidän kannattaa pohtia, miten saamme lehteen siivun kasvusta, joka alueelle tulee. Honkamaan suunnitelmissa on sekä kehittää printtilehteä että ottaa verkko tehokkaammin käyttöön, kunhan uudistuksiin on kerätty ideoita henkilökunnalta ja lukijoilta. – Paikallislehti voisi olla media, jota kannattaa seurata jatkuvasti. Tekijöiden niukkuus on toki ongelma, mutta ehkä mietimme jotain yhteistyötä Keskisuomalainen-konsernin kanssa. – Kärkimedialla on mediatuntemusta ja verkosto, Futurice taas tuo resursseja kehittämiseen, Kärkimedian toimitusjohtaja Kimmo Laaksonen perustelee. Kymmenen työntekijän Talean ydintuote on palkittu Baari-palvelu, jonka avulla mainostaja voi ostaa mainontaa ja seurata sen tuloksia. Mediatalo taas voi seurata myynnin kehitystä sekä esimerkiksi analysoida mainontaa toimialoittain. Asiakkaiksi kaavaillaan Kärkimedia-verkostoa. – Tarkoitus on, että ostamisen kynnys madaltuu ja prosessiin tarvitaan nykyistä vähemmän käsipareja, Talean operatiivisesta toiminnasta vastaava Jari Kosonen kertoo. Riikka Virranta Iltalehti tuottaa draamasarjan verkkoon Iltalehti alkaa tänä syksynä julkaista verkkotelevisiossaan draamasarjaa. Kämppikset-niminen 12-osainen sarja kuvataan elokuussa, ja se on käsikirjoitettu vain IL-TV:tä varten. Jaksot ovat alle viiden minuutin mittaisia. Yhdeksi uuden sarjan rahoitusmalliksi on ajateltu tuotesijoittelua. IL-TV:n tuottajan Pekka Nummisen mukaan kyse on osin kokeilusta. – On kauhean vaikea sanoa, miten sarja vetää yleisöä. Kokemusten perusteella katsomme, jatkammeko tämän tyyppistä sisältöä. Tämä on kuitenkin aika kallista tuotantoa, Numminen kertoo. Honkamaan mielestä paikallislehden kannattaa lisätä toisaalta uutismaisuutta ja toisaalta huolella tehtyjen reportaasien ja henkilöhaastattelujen määrää. – Välimössöä saisi olla vähemmän. Tarkoitan tällä epäosuvia lehden täyttämiseksi kehiteltyjä aiheita, joista tekijä itse ja lukijakaan eivät ole kiinnostuneita. Ideointia ja pohdiskelua on hyvä viedä pidemmälle. Honkamaa vietti lapsuusvuotensa pääasiassa Iisalmessa. Hän oli neljän rasavillin pojan parvesta vanhin, äiti oli opettaja ja isä virkamies. Poika haaveili lentäjän ammatista mutta lähti kuitenkin opiskelemaan historiaa ja suomen kieltä. Toimittajaksi hän päätyi vähän sattumalta, kun opiskelutoverit hakivat töihin sanomalehtiin. Toimittajanuransa pisimmät jaksot Honkamaa on työskennellyt talousjournalistina. Talous ja yhteiskunnallinen päätöksenteko kiehtovat häntä yhä. Honkamaa myöntää, että taloudesta on vaikea tehdä kansaa kiinnostavia ja silti relevantteja juttuja. – Vähenevät resurssit vähentävät osaamista myös taloustoimituksissa. Kun toimittaja itse ymmärtää, mistä on kysymys, ollaan jo pitkällä. Jos hänellä on hyvä tuntuma lukijoihin ja sopivasti draamantajua, syntyy hyvää journalismia. Nykyään Honkamaa asuu ainakin arkipäivät Äänekosken vuokraasunnossaan. Varsinainen koti on vaimon luona Mikkelissä. Kaksi aikuista lasta tienaavat kirjoittamalla elantonsa: Antti Honkamaa on IltaSanomien toimittaja ja Asta Honkamaa kirjailija. Vapaa-aikaansa lehtimies viettää kesämökillä puuhastelemalla. Lisäksi hän nauttii reissaamisesta, golfin peluusta ja lukemisesta. Yksin hän ei kuitenkaan montaa päivää viihdy. – Kyllä se verkostoituminen tuppaa olemaan iso osa myös vapaa-aikaa. Noora Autio Televisionomainen kerronta sanomalehden verkkosivuilla on yleistynyt Ruotsissa ja Norjassa viime vuosina. Myös Iltalehti ja Ilta-Sanomat ovat tehneet verkkoon muun muassa keskusteluohjelmia ja sketsejä. ISTV:n kanavajohtaja Hanna Kouri suhtautuu kaksijakoisesti draamaan uutisvälineen sivuilla. – Meidän painotus tulee olemaan entistä enemmän uutisissa. Olemme kuitenkin vahvimmillamme journalismissa. Draamatuotantoa hän pitää kalliina. – Ei ole mahdoton ajatus, että ostaisimme jonkun sarjan ulkoa, mutta ei se meidän ydinalue ole tulevaisuudessakaan. Riikka Virranta ammattiauttaja antero teittinen Puhuva pää pois videolta Valtaosa verkkokansasta Suomessakin kuluttaa uutisensa mieluummin tekstinä kuin liikkuvana kuvana, kertoi Reuters-instituutin kansainvälinen tutkimus kesällä. Kaikki aiheet eivät siis ehkä sovi videolle. Millaiset sopivat, IL-TV:n tuottaja Pekka Numminen? Videolla pitää olla idea, jossa liikkuvasta kuvasta on lisäarvoa. Iltalehdellä on esimerkiksi taikurikoulu. Siinä ammattitaikuri esittelee joka viikko yhden tempun, jota ei voi ilman videota oppia tekemään. Teemme entistä enemmän hyötysisältöä, kuten meikkaus- ja kuntoiluvinkkejä. Video, jossa neuvottiin treenaamaan kahvakuulalla oikein, on vetänyt 1,5 miljoonaa katsojaa. Erityisen hyvin toimivat luontoon, eläimiin ja ihmeellisiin sääilmiöihin liittyvät ”Perushaastattelu toimii paremmin tekstinä.” aiheet, joissa esimerkiksi salama on tallentunut videolle. Tällaiset lukijanvideot ovat vetäneet kesällä satoja tuhansia klikkejä. Jos aihe on yllätyksellinen ja dramaattinen, kuvanlaadulla ei ole niin väliä. Iltapäivälehden sivuilla viihteellisemmät videot vetävät paremmin kuin kovat uutiset, mutta uutisvideoiden katsojamäärä kasvaa koko ajan. Poliitikkojen videohaastattelut eivät kerää kauheasti katsojia. Ylipäätään perushaastattelu toimii paremmin tekstinä, ellei kyseessä ole todella kiinnostava persoona tai pätkästä välity tunnetta. Videolla pitää tapahtua. Esimerkiksi tulipaloista näytämme vain kuvaa paikan päältä. Spiikatun, telkkariuutisjuttua muistuttavan pätkän tekemiseen menee pari tuntia, ja siinä häviää klikeissä. Olen huomannut, että päinvastoin kuin tutkimuksessa osa – ilmeisesti nuorempi väki – katsoo mieluummin videoita kuin lukee tekstejä. Videoiden tuottaminen on samalla yleisön totuttamista katsomaan. Teemme koko ajan enemmän suoria lähetyksiä verkkoon ja koulutamme yleisöä siihen, että sanomalehden nettisaitilla voi olla myös tv-ohjelmamaisia sisältöjä. Riikka Virranta SATU KETTUNEN SuomenLehdistö 6/2014 9
MEDIAMYYNTI Sponsoroidut sisällöt sanomalehdissä Tarinalla myyntiä Sisältömarkkinointi tulee ryminällä sanomalehtiin. Journalismin ohella moni talo tuottaa jo kaupallisia sisältöjä. Kahdeksankymppinen Irja-Liisa puhuu kameralle sairasteluistaan sanomalehti Keskisuomalaisen verkkosivuilla. Syöpä ja veritulpat veivät kunnon niin huonoksi, ettei hän voinut kävellä eikä arki sujunut ilman happilaitetta. Viime aikoina laite on kuitenkin saanut lojua jouten, kiitos 258 ohjatun liikuntatunnin. – Se tuntuu nuorekkaalta, kun pystyy tekemään samaa, mitä toisetkin, Irja-Liisa kertoo kuntosalilla. Klipin alussa ja otsikossa näkyy ilmoittajan, jyväskyläläisen liikuntakeskuksen, nimi. Sivun ylälaidassa lukee vielä ”ilmoitus” ja ”sponsoroitu sisältöosio”. Kainuun Sanomien myyntijohtaja Kirsi Kela perustelee. Kauppalehti on yksi lehdistä, jotka aikovat lisätä panostusta sisältömarkkinointiin verkossa. Mediamyynnin johtajan Tiina Järvilehdon mukaan tähän ohjaa kysyntä. Lehdellä on vuosien kokemus sponsoroiduista blogeista. Järvilehdon mukaan bloggaaminen on tehnyt yritysten brändeistä tunnetumpia ja journalismilta lainaava muoto tutkitusti toimii. – Blogit ovat luetuimpia, kun teksti ei ole mainosmainen vaan kirjoittaja kertoo laveammin toimialasta ja linkittää omaa bisnestä juttuun, Järvilehto sanoo. Mainonta muuttuu ”Olemme uutisbisneksessä ja tiedämme, mikä kiinnostaa.” Irja-Liisa on osa aaltoa, jossa mainonta tulee lähemmäs journalismia myös suomalaisissa sanomalehdissä. Suomen Lehdistön kyselyyn vastanneista suurimpien sanomalehtien mediamyynnin johtajista valtaosa kertoi lehtensä julkaisevan sponsoroituja sisältöjä eli mainoksia, joissa hyödynnetään journalismin kerrontatapoja. Kyse on kasvavasta ilmiöstä. Kolme neljästä vastaajasta kertoi, että sponsoroidut sisällöt ovat lisääntyneet tai lisääntyvät lehdessä. Vastaajat edustavat yli 20:tä päivälehteä. Tulos ei ehkä yllätä. Maailmalla New York Times on perustanut miljoonatuottojen toivossa myyntiorganisaatioonsa oman osaston kaupallisille sisällöille ja jopa BBC askaroi asian parissa. Suomessa advertoriaalien päivittyminen digiaikaan on toistaiseksi näkynyt voimakkaimmin aikakauslehdissä. Mutta niin vain sanomalehtienkin myyntiorganisaatiot miettivät, miten lihajalostajan tai pankin tuotteista syntyisi kiinnostava tarina. Käsitteistö on hähmäistä: uusista mainonnan muodoista käytetään sekaisin nimityksiä sponsoroitu tai kaupallinen sisältö, sisältömarkkinointi ja natiivimainonta. Sisältö on palvelua Miksi uutispainotteiset sanomalehdet ovat mainostajien sisältöjen pauloissa? Myyntijohtajien mukaa asiakas saa palveluitaan ja tuotteitaan paremmin esiin sponsoroiduissa sisällöissä. Tarinamuodossa hyötyjä voi kuvata uskottavammin. – Perinteinen ilmoitusmuoto rikkoutuu, mikä lisää huomioarvoa, 10 SuomenLehdistö 6/2014 Myös Helsingin Sanomat on myynyt kuluneen vuoden aikana kasvavia määriä mainostajan kanssa yhdessä tuotettuja sisältöjä: perinteisiä advertoriaaleja printissä ja tabletilla, kaupallisia videoita, ruokasisältöjä hyödyntäviä verkkokampanjoita… Helsingin Sanomien kaupallinen johtaja Sanna Myller oli aikanaan aloittamassa kaupallisten sisältöjen tuottajien koulutusta Sanoma Magazinesilla. Sopiiko sisältömarkkinointi myös sanomalehtiin? – Minua lempeästi hymyilyttää ajatus, että aikkarit olisivat niin erilaisia. Me myymme mainontaa samoilla ehdoilla. Toki sanomalehden vakavat uutiset esimerkiksi Gazasta ja Ukrainasta eivät ole oikea ympäristö mainostajalle, Myller sanoo. Hänen mukaansa kaupalliset sisällöt ovat perinteistä mainontaa tehokkaampia – hyvin tehtyinä. – Huonoa sisältöä ei tietenkään lue kukaan. Mutta se, että palvelemme kermaviilinostajaa reseptiikalla ja videoilla, kyllä se tuo yhden momentin lisää elämystä mainostajan brändiin. Sisältö sinetöi kaupat Irja-Liisan haastattelu on ollut sanomalehti Keskisuomalaisen katsotuin sponsoroitu video. Niitä on julkaistu vuoden alusta saakka. Videot käsikirjoittaa, kuvaa ja editoi Keskisuomalainen-konsernin markkinointiviestintään erikoistunut tytäryhtiö Mediasepät. Aluksi sisältömarkkinointiin koulutusta saanut mediamyyjä käy mainostajan luona ja hakee tästä haastattelemalla viidestä kymmeneen kiinnostavaa näkökulmaa. Videot tuotetaan tehokkaasti sarjoina. Asiakkaita on ollut kymmenkunta. Keskisuomalaisen mediamyynnin johtajan Aslak de Silvan mukaan sponsoroidut sisällöt sopivat mainostajalle, joka haluaa tuoda esiin palveluitaan ja erikoisosaamistaan. Tarjousmainontaan on muita menetelmiä, mutta osuva sisältö herättää ostohalun epäröivässä kuluttajassa. – Esimerkiksi personal trainer saa videolla kasvot, hänestä tulee helpommin lähestyttävä, de Silva sanoo. – Me olemme uutisbisneksessä ja tiedämme, millaiset sisällöt kiinnostavat. Eihän perinteisiä yritysvideoita katsoisi kukaan. ”’Lehti saattaa sisältää tuotesijoittelua’ ei kuulosta hyvältä.” De Silva uskoo, että sponsoroidut sisällöt kasvattavat mainostuottoja. Kokemukset ovat hyviä. – Kuntosalikeississä yritys on saanut 10 000 paikallista katsojaa. Myyntiluvut ovat olleet huimat sen jälkeen. Tuotanto on kallista Keskisuomalaisen tapaan moni sanomalehti on alkanut itse tuottaa kaupallisia sisältöjä mainostajille. Niitä tekevät yleensä eri ihmiset kuin journalismia. Osassa lehtitaloista kaupallisista tekijöistä on pulaa, mutta niin on mainostajillakin. Kauppalehti tuottaa mainostajien sisältöjä yhdessä samaan konserniin kuuluvan sisältötoimisto Alma 360:n kanssa. Helsingin Sanomat käyttää aina ulkopuolisia freelancereita, mutta myyntiorganisaatio on mukana työssä. – Autamme pullonkaulassa, joka mainostajilla selvästi on, eli mistä löytyvät resurssit ja tekijät sisällöille, Kauppalehden Järvilehto kertoo. Osa mainostajista tuottaa sisältöjä itse ja myös vain omiin kanaviinsa. – Mutta meillä on vain muutamia bränditaloja mainostajissa, joilla on
Sami Saarenpää Mainonta täytyy erottaa ensisilmäyksellä Piilomainonta on torjuttava ja mainonnan erotuttava journalismista. Periaate tunnetaan, mutta missä menevät rajat? – Lainsäädännön mukaan mainonnan pitää olla tunnistettavissa ensisilmäyksellä ilman, että siihen paneutuu tarkemmin, Kilpailu- ja kuluttajaviraston lakimies Katri Väänänen sanoo. Alkuvuodesta virasto käsitteli sponsoroitujen sisältöjen ilmiötä yhdessä aikakauslehtien kanssa. Neuvottelujen tuloksena Aikakausmedia loi jäsenilleen säännöt, joihin Väänänen kehottaa sanomalehtiäkin tutustumaan. Aikakauslehdet sopivat keskenään muun muassa, että kaupallinen sisältö merkitään vähintään mainoksen leipätekstin kokoisin kirjaimin sanalla ’mainos’ – esimerkiksi sana ’ilmoitus’ ei käy. Mainoksen on erotuttava myös graafiselta ilmeeltään, ja sen tunnistettavuutta tulkitaan kohderyhmään kuuluvan, kohtuullisen medialukutaitoisen henkilön näkökulmasta. Killerin Ravirata tilasi keväällä Keskisuomalaiselta sponsoroituja videota. Mediaseppien Päivi Kantosen ja Ville Kedon tuottamissa videoissa muun muassa haastatellaan ohjastaja Jukka Halttusta ja jaetaan toto-vinkkejä. ”Tarkoitus oli saada uusia ihmisiä raviurheilun pariin”, Kantonen kertoo. Siinä onnistuttiin: kävijämäärä radalla kasvoi viidenneksen. ”Emme tee juurikaan uusintaottoja, eivätkä repliikit ole harjoiteltuja. Se aitous näkyy.” jo tietämystä ja omaa kapasiteettiä tehdä loistavaa sisältöä, Helsingin Sanomien Sanna Myller sanoo. Hänen mukaansa kaupallisia sisältöjä on vaikeaa tuottaa niin kustannustehokkaasti, että niistä jäisi mediatalolle katetta. Raha tulee yhä mediatilasta. – Tämä on mainonnan laji, joka tarvitsee hirvittävän paljon työvoimaa ja on kallista teettää. Uskottavuus kärsii? Journalisteja mainonnan ja toimituksen tuottaman sisällön rajan hämärtyminen epäilyttää, mutta kyllä asia pohdituttaa myös myynnissä. Kaupalliset sisällöt erotetaan graafisella ilmeellä ja mainos-tunnisteella. Silti moni sanomalehden myyntipäällikkö pitää sisältöjen sekoittumista riskinä. Esimerkiksi Demokraatin periaatteisiin sponsoroidut sisällöt eivät kuulu. Epäilijöiden joukossa on myös Karjalainen. – ”Lehti saattaa sisältää tuotesijoittelua” ei kuulosta hyvältä, Karjalaisen markkinointijohtaja Mikko Tiainen kommentoi. Osa epäilee, että sponsoroitujen sisältöjen tiedon tarkkuus joustaa. – Tämä saattaa lukijan mielessä kaatua lehden vastuulle, sanomalehti Länsi-Suomen myyntipäällikkö Eero Robles arvioi vaikka näkee mainonnan lajissa paljon hyvääkin. Tarina ei toimi aina Kaupallisten sisältöjen parissa työskentelevät torjuvat epäilyt. – Kyllä sponsoroidut sisällöt erottuvat selvästi journalistisista. Jos nämä videot eivät olisi meidän sivuilla, ne olisivat jossain muualla, Aslak de Silva sanoo. Sanna Myllerin mukaan palautetta tulee eniten mainoksista, jotka on merkitty liian pienellä präntillä. Sellainen ei palvele ketään. Uutiskone ei myöskään sekaannu mainontaan. – Emme tule tekemään HSTV:hen kaupallista ohjelmasarjaa, jossa Helsingin Sanomien mikit näkyvät. Mediamyynnin johtajien mukaan kaupalliset sisällöt ovat kasvava mainonnan laji, mutta massamarkkinoinnin välinettä siitä tuskin tulee. – Se, että meillä on loistavia tarinoita jäänmurtajista, tuskin kiihottaa yhtäkään teknistä ostajaa hankkimaan lisää jäänmurtajia. Riikka Virranta Myös Julkisen sanan neuvoston linjaksi on muodostunut ensisilmäyksen periaate: mainonnan pitäisi erottua heti. JSN:n puheenjohtajan Risto Uimosen mielestä mediayhtiöiden ja mainostajien välisessä tuotekehittelyssä ei sinänsä ole mitään pahaa ja rajat osataan vetää, jos halutaan. – Neuvoston jäseninä näemme kuitenkin myös huonoja esimerkkejä, hän sanoo. Uimonen pitää hyvänä monen lehden linjausta, ettei kaupallista sisältöä tee toimitus vaan esimerkik- si ulkopuoliset freelancerit tai konsernin asiakaslehtiyksikkö. – Pienissä toimituksissa tämä ei aina ole mahdollista. Silloin advertoriaalisisältöä tekevän toimittajan olisi hyvä jäävätä itsensä. Hänen ei ole sopivaa tehdä samoista aiheista journalistisia juttuja. JSN:n kanteluissa sisältömarkkinoinnin trendi ei ole juuri näkynyt. – Mutta niin kauan kuin JSN on ollut olemassa, yksi suurimmista kantelujen aiheista on ollut se, ettei tehdä selkeää rajaa kaupallisen ja journalistisen sisällön välille, Uimonen sanoo. Kilpailu- ja kuluttajavirasto saa vuosittain markkinointiin ja sopimusehtoihin liittyen 8 000 ilmoitusta. – Joitakin ilmoituksia on tullut journalismin ja mainonnan erottuvuudesta, mutta ei se meillä mikään ykkösaihe ole, Katri Väänänen luonnehtii. Hän epäilee, että kuluttaja ei välttämättä tunnista ongelmaa. Virasto voi myös itse pyytää selvitystä mainostajalta ja tiedotusvälineeltä. Jos yhteisymmärrystä ei synny neuvotteluin, asianosaiset voivat joutua mainonnan ja journalismin sekoittumisen vuoksi markkinaoikeuteen. Viimeksi näin on tosin käynyt vuonna 2000 mainostoimiston ja yhdistyksen päiväkodeissa jakamalle mainosjulkaisulle. Riikka Virranta > Aikakausmedian käytännönsäännöt mainonnan tunnistettavuudesta löytyvät osoitteesta www.aikakauslehdet.fi/content/ Liitetiedostot/Kaytannesaannot.pdf Sponsoroidut sisällöt sanomalehdissä Julkaiseeko edustamasi lehti sponsoroituja sisältöjä? 63 % 37 % Ovatko tällaiset ilmoitustyypit lisääntyneet tai lisääntymässä lehdessäsi? 74 % 26 % Tuottaako edustamasi yritys sponsoroituja sisältöjä yhteistyökumppaneilleen? 47 % 53 % grafiikka: janne hulkkonen KYSELY LÄHTI PÄIVÄLEHTIIN > Suomen Lehdistön kysely sponsoroiduista sisällöistä lähti 5–7-päiväisten sanomalehtien 39:lle mediamyynnin johtajille. Heistä 19 vastasi. Vastaajat edustavat yli 20:tä lehteä. > Sponsoroidut sisällöt ovat esimerkiksi tekstejä, videoita ja digipalveluita, joista mainostaja on maksanut ja joissa käytetään journalistista kerrontaa. Mainostaja pyrkii esimerkiksi hyötytietoa tarjoavalla sisällöllä herättämään lukijan mielenkiinnon ja vaikuttamaan brändin tai tuotteen houkuttavuuteen – kuitenkin niin, että mainonta on selkeästi erotettu journalismista. SuomenLehdistö 6/2014 11
näin me teemme Ilmoitustuottojen lisääminen Plussan tekijät Ilmoitusmyynnin kasvattajien resepti: tutkimustietoa, lisää asiakastapaamisia ja uusia ilmoituspaikkoja tabloidiin. Miinusta miinuksen perään. Sanomalehdistön ilmoitusmyynti on sakannut viime vuosina. Suomen Lehdistön erikoisnumeroonsa keräämistä tiedoista pistää kuitenkin silmään joitakin valopilkkuja: Lappeenrannan Uutisten ja Imatralaisen ilmoitusmyynti on kasvanut vuosien 2012 ja 2013 välillä jopa 33 prosenttia. Kaupunkilehtien kustannusjohtaja-päätoimittaja Karri Kannala vahvistaa, että kyse ei ole kirjausvirheestä. Kasvua on ollut 17–35 prosenttia vuodesta 2011 alkaen, ja tämän vuoden tavoite on yli 40 prosenttia. Mitä Itä-Suomessa sitten tehdään toisin? Kannalan mukaan kasvun taustalla on Suomen Lehtiyhtymän isojen kaupunkilehtien panostus tutkimustyöhön ja sen hyödyntäminen myynnissä. Lisäksi myyntikontakteja on lisätty reippaasti. Lehtiyhtymän tutkimusosasto tutkii kahdesti vuodessa kustakin kaupunkilehdestä 5–8 ilmoituksen herättämiä mielikuvia ja tehoa. Näin tutkittuja printti-ilmoituksia kertyy vuodessa satakunta. Myynnissä hyödynnetään lisäksi muun muassa mainonnan vuosikelloa eli tietoa siitä, missä kuussa mikäkin toimiala tyypillisesti ilmoittaa. Kustannusjohtaja kertoo, että asiakaskäyntien ja -puheluiden laatu on parantunut, kun myyjillä on käytössään vahvoja argumentteja. – Tutkimustiedon avulla koulutamme myyjiä ja vahvistamme ammattimaista otetta asiakkaisiin. Asiakaskin saa paremman tuloksen, kun tarjoamme hänelle esimerkiksi tutkitusti hyvää ilmoituspaikkaa. Tarja Karhu (vas.) ja Karri Kannala hyödyntävät tutkimus- ja tilastotietoa jokaisen asiakastapaamisen yhteydessä. ”Tutkimusosasto tuottaa meille paljon tietoa ilmoitusten lisäksi itse lukijoista. Tämän pohjalta olemme rakentaneet kolme mallilukijaa, joiden avulla lehtiemme sisältöä pyritään suunnittelemaan”, Kannala selvittää. ” Kuukaudessa uusia asiakkaita tulee 20–30 kappaletta.” Lehtiyhtymän kaupunkilehtien julkaisujohtajan Antti-Pekka Pietilän mukaan Etelä-Karjalan lehtien kasvuun vaikuttaa niin ikään se, että venäläiset ostosmatkailijat ovat tuoneet alueelle paljon rahaa ja ostovoimaa. Bongaa uusi asiakas joka päivä Lappeenrannan Uutisten ja Imatralaisen ilmoitusmyyntiä hoitaa neljän hengen tiimi plus Kannala itse. 12 SuomenLehdistö 6/2014 Vuonna 2011 palkattiin yksi uusi myyjä ja viime syksynä toinen. Valtakunnallisten suurasiakkaiden ilmoitusmyynnistä vastaa Vantaalla Lehtiyhtymän Mediatalli, jossa työskentelee viisi henkilöä. Kannalan lehdissä myyjille on listattu selvät tavoitteet: jokaisella pitäisi olla 10 sovittua asiakaskäyntiä viikossa sekä noin 13–15 tarjoukseen johtanutta puhelua päivässä. Nelisen vuotta sitten kontaktien määrä oli korkeintaan puolet tästä. Tänä vuonna määrä kasvanee edelleen keskimäärin 10–20 prosenttia viime vuodesta per myyjä. Suurin osa kontakteista on vanhoja asiakkaita, mutta Kannalan mukaan jokaisen myyjän tulee miltei päivittäin bongata yksi uusi asiakas. – Myyntimme kasvu perustuu sille, että saamme jatkuvasti uusia asiakkaita. Kuukaudessa uusia asiakkaita tulee 20–30 kappaletta, ja toki aina joku lähtee myös pois. Myyntitiedot oppina muille Tahti kuulostaa kovalta. Myyntineuvottelijana vuodesta 2000 työskennellyt Tarja Karhu myöntää, että työmäärä on lisääntynyt. – En silti koko ajan tuijota kontaktien määrää vaan yritän työskennellä joustavasti ja reippaasti. Jos määriä alkaa miettiä liikaa, työskentely kärsii. Lehtiyhtymän kaikilla lehdillä on myös avoin raportointijärjestelmä, josta näkee kunkin lehden ja halutessaan yksittäisen myyjänkin kontaktit ja myynnit. Myyntimäärät ja uusien asiakkaiden hankinta toimivat tulospalkkauksen pohjana. Karhulle avoimuus sopii. – En ole suhtautunut niin, että kukaan ei saisi tietää tekemisiäni, vaan päinvastoin. Kannattaa myös olla yhteydessä muiden paikkakuntien myyjiin ja vaihtaa kokemuksia. Yksi ilmestymispäivä lisää Lisäksi Lappeenrannan Uutisten ja Imatralaisen ilmoitusmyyntiä on kasvattanut onnistunut tabloidiuudistus vuoden 2013 alussa. Ennen uudistusta markkinointitiimi tapasi valtavan määrän asiakkaita ja kertoi tulevasta muutoksesta. Uudistuksessa lisättiin paikallisia uutisia ja ilmoittelussa siirryttiin moduuleihin, joita myydään myös lehtien sisäsivujen teemapaikoille, kuten puheenaihe- tai viihdeaukeamalle. – Ennen myimme ilmoituksia etusivulle, takasivulle ja tekstiin; nyt meillä on lisäksi paljon määräpaikkoja sisäsivuilla, Karri Kannala sanoo. Lukijat olivat tabloidiin tyytyväisiä, ja lukijamäärä lisääntyi. Sitä kautta ilmoittajien kiinnostus ja ilmoitus- ja sivumäärät kasvoivat. Tämän seurauksena lehti lisäsi ilmestymispäiviään yhdestä kahteen tämän vuoden alussa. – Yksipäiväisenä olisimme voineet kasvaa vielä vähän, mutta emme merkittävästi. Kaksipäiväisenä pys-
Vinkit Satakunnan Viikko laajensi aluettaan Satakunnan Viikko, 46 prosenttia. Näin huimasti ilmoitusmyynti kasvoi eniten petranneessa Sanomalehtien Liiton jäsenlehdessä vuosien 2012 ja 2013 välillä. Myös tämän vuoden ensimmäisen puoliskon kasvu näyttää kaksinumeroista lukua. Hyvä tulos johtuu toimitusjohtaja-päätoimittaja Kim Huovinlahden mukaan päätöksestä kulkea vastavirtaan: kaupunkilehti lisäsi vuoden 2013 alussa ilmestymispäiviään. Aiemmin lehti oli ilmestynyt kerran viikossa tiistaisin Porissa ja naapurikunnissa 55 000 kappaleen jakelulla. Nyt tiistain lehden lisäksi ilmestyy toinen numero torstaisin, ja sen jakelualue on kaksi kertaa suurempi, koko Satakunta. – Satakuntahan on kahden maakuntalehden aluetta: Porin ympäristössä ilmestyy Satakunnan Kansa ja Rauman talousalueella Länsi-Suomi. Niiden tilaukset eivät juuri mene ristiin. Me ajattelimme, että nämä alueet voisi yhdistää ja ilmoittajia voisi kiinnostaa saada koko maakunta haltuunsa yhdellä välineellä. Aavistus osui oikeaan. Ilmoittajien määrä lisääntyi, ja etenkin maakunnalliset yritykset ja tapahtumanjärjestäjät ovat olleet aktiivisia. Uutena asiakasryhmänä mukaan tuli päivittäistavarakauppa. Idea laajempaan jakeluun syntyi saman kustantajan, Lalli Oy:n, kiinteistönvälityslehden Satakunnan Asuntoviikon hyvistä kokemuksista. Se ilmestyi aiemmin joka toinen viikko Porissa, mutta vuoden 2012 alusta asti kerran viikossa koko Satakunnassa. – Otimme Satakunnan Viikossa riskin, joka kannatti. Vaikeassa markkinatilanteessa pitää yrittää löytää tyhjiöitä, joita täyttää. On yhtä voimakas päätös sanoa laajentumiselle kyllä tai ei, Huovinlahti muistuttaa. Noora Autio tymme tekemään parempaa tulosta. Ilmestymispäivien tuplaaminen ei tarkoita sitä, että kulut tuplaantuisivat. Kannalan mukaan kaksipäiväisenä lehti pystyy reagoimaan paikallisiin uutisiin puolet nopeammin ja jatkamaan paremmin omia puheenaiheitaan. Viikonvaihdenumero toi myös kokonaan uuden ilmoittajaryhmän: kiinteistönvälittäjät. Positiivista viestiä printistä Antti-Pekka Pietilä kertoo, että myös Lehtiyhtymän Etelä-Suomen kaupunkilehdet ovat nyt keskimäärin kolmen prosentin kasvussa viime vuoteen verrattuna. Syyt ovat pääasiassa samoja kuin Lappeenrannassa ja Imatralla: tutkimustieto ja sen hyödyntäminen ja paikallisia uutisia painottanut tabloidiuudistus. – Alueelliset erot ovat suuria. Talous kasvaa tällä hetkellä lähinnä Etelä-Suomessa, ja juuri siellä on kasvua ilmoitusmyynnissäkin, hän lisää. Karri Kannala vinkkaa ilmoitusmyynnin kanssa kamppailevia kollegoja kiinnittämään huomiota laadukkaisiin asiakaskäynteihin ja kontaktien määrään. Hän pitää tärkeänä myös omaa uskoa printtiin. – Jos omassa päässä on negatiivinen viesti, sitä on vaikea kääntää positiiviseksi asiakkaallekaan. Printtilehdet ovat edelleen paikallisille yrityksille tehokkaimpia mainoskanavia, koska ne tarjoavat isot peitot. Kannala toivoisi, että ilmoitusmyynti olisi plusmerkkistä myös muilla lehdillä. – Yleinen laskeva suunta on meidänkin kannaltamme harmillinen. Esimerkiksi mediatoimistoille joudumme monesti vakuuttamaan, että meillä mainosmyynti ei ole laskenut, vaikka monilla muilla onkin. Noora Autio mediankentät janne koivisto Maria Lassila-Merisalo on journalismin tutkija, kouluttaja ja kirjoittaja. Ehkei multimedia tuekaan tarinaa? Kun lehdet aloittelivat verkkoversioitaan, vallitseva totuus oli, että nettiin pitää kirjoittaa lyhyesti. Näytöltä lukemista pidettiin raskaana ja hankalana. Sivut latautuivat tuskallisen hitaasti kirskuvilla modeemiyhteyksillä. Nykyteknologialla saadaan pitkätkin tekstit soljumaan sujuvasti, erikokoisilla ja -näköisillä laitteilla. Kilotavujen sijaan yhteysnopeudet mitataan kymmenissä megatavuissa. Silti moni väittää yhä, että nettiin pitää kirjoittaa lyhyesti. Samaan aikaan verkkoympäristöön tupsahtelee uusia, nimenomaan pitkiin juttuihin keskittyviä julkaisuja, ja suuret mediayhtiötkin ovat sijoittaneet laajoihin, näyttäviin verkkototeutuksiin. Politico nappasi edelliskesänä Foreign Policy -lehden päätoimittajan leipiinsä, koska halusi menestyä ”pitkien juttujen pelissä”. He ilmoittivat uskovansa pitkän muodon renessanssiin ja juttuihin, joita ei voi kopioida eikä kannibalisoida. Viimeistelen tutkimusta tarinallisesta journalismista tablettiympäristössä. Tein kyselyn muutamille ammattilaisille Euroopassa ja Yhdysvalloissa. Kysyin, mitkä ovat oleellisimpia muutoksia, kun pitkä, tarinallinen juttu viedään paperilta verkkoon. Odotin vastauksilta multimediasuitsutusta: tekstin täydentämistä kuvilla, audiolla, videolla, interaktiivisilla grafiikoilla. ” Verkkoon mennään yllättävänkin konservatiivisesti teksti edellä.” Sen sijaan sainkin epäröiviä, jopa kriittisiä vastauksia. ”Olemme todellakin parina viime vuonna nähneet kustantajia, jotka ovat käyttäneet paljon eri multimediatoimintoja yhdessä jutussa, koska pystyvät siihen. Eivät siksi, että se kannattaisi”, eräs vastaaja totesi. ”Lukijana en halua, että lukukokemukseni keskeytetään”, ilmoitti toinen vastaaja lyhyesti. Multimedia nähdäänkin kaksiteräisenä miekkana. Yhtäältä erilaiset elementit voivat lisätä jutun mukaansatempaavuutta ja täydentää lukukokemusta, mutta toisaalta mitä useampia elementtejä jutussa on, sitä todennäköisemmin ne hajottavat lukijan huomion ja katkaisevat keskittymisen. Multimediaa tärkeämpänä vastaajat pitivät verkossa olemiseen liittyvää läsnäoloa. Kommentointi, suosittelu ja jakaminen sekä helppo saavutettavuus erilaisilla laitteilla olivat olennaisia piirteitä. Lisäarvo siis tulee enemmän julkaisukanavan kuin jutun itsensä uusista ominaisuuksista. Verkkoon mennään yllättävänkin konservatiivisesti teksti edellä. Riittääkö se? Moni lukija odottaa verkko- ja mobiilisovelluksilta kaikkia aisteja ruokkivaa elämystä. Snowfallin kaltaisia megaprojekteja ei mikään media pysty tekemään jatkuvalla syötöllä, eikä se olisi tarkoituksenmukaistakaan. Isot mediayritykset voivat kuitenkin ohjata muista tuotteista saamiaan resursseja kalliiden pitkien juttujen tekemiseen. Start-up-yrityksillä on hankalampaa. Pitkien juttujen verkkosovellusten kuherruskuukausi on ohi. Maineikkaan Bylinerin kohtalo osoittautui kesän aikana hyvinkin epävarmaksi. Pitkän muodon renessanssi ei ole vielä tuonut muassaan menestymisen reseptiä. Varmaa on silti se, että pitkän jutun pitää jaksaa kantaa lukijan mielenkiinto loppuun asti. Multimedian ansiosta tai siitä huolimatta. SuomenLehdistö 6/2014 13
tutkimus Sosiaalinen media toimittajan työkaluna teoria&käytäntö mikko martikainen Somen käyttö uutistyössä kasvaa TEORIA VÄITTÄÄ Kirjoittaja Panu Uotila on journalistiikan yliopistonopettaja Jyväskylän yliopiston viestintätieteiden laitoksella. panu.uotila@jyu.fi 14 Sosiaalinen media on viime vuosina tullut toden teolla osaksi suomalaisen toimitustyön arkea. Yhä suurempi osa toimittajista käyttää somea juttuaiheiden ideointiin, tietojen ja haastateltavien etsimiseen sekä yhteydenpitoon yleisön kanssa. Sosiaalisen median valtti uutistyössä on nopeus ja läsnäolo, mutta sen suurin ongelma on tiedon epäluotettavuus. Kreeta Karvala selvitti väitöskirjassaan, kuinka toimittajien suhtautuminen nettimurrokseen ja netin kautta tulevan epävirallisen materiaalin käyttöön on muuttunut erityisesti suurten uutistapahtumien yhteydessä. Tutkimuksen mukaan toimittajia vaivaa edelleen some-hämmennys ja hyvien käytäntöjen etsiminen. Osa toimittajista ei vielä tiedä, miten somea pitäisi käyttää uutistyössä ja miten siellä pitäisi olla. Rajanveto ammattipersoonan ja yksityisen persoonan välillä tuottaa vaikeuksia esimerkiksi Facebookissa. Työnantajat rohkaisevat toimittajia olemaan näkyviä some-persoonia, mutta kantaa ei saisi ottaa kuitenkaan niin että uutistyön puolueettomuus kärsii. Toimittajien mukaan sosiaalisesta mediasta löytyvät usein ensimmäi- SuomenLehdistö 6/2014 senä tiedot uutistapahtumista sekä tapahtumien kokijat ja näkijät, mutta netin systemaattinen seuraaminen kasvattaa työmäärää. Karvalan tutkimuksen ensimmäinen, vuonna 2006 tehty haastattelu keskittyi uutistyöhön vuoden 2004 tsunamin aikaan Ylessä, MTV3:ssa ja Nelosella. Tuolloin moni media suhtautui internetin kansalaislähteiden käyttöön ja sosiaaliseen mediaan marginaalisena ilmiönä, jolle ei pantu suurta painoarvoa uutistyössä. Jälkikäteen tarkasteltuna netin epäviralliset tiedot esimerkiksi tsunamissa kuolleiden määristä pitivät paljon paremmin paikkansa kuin viranomaistiedot. Tämä herätti monet toimitukset pistämään lisää resursseja netin seuraamiseen. Tutkimus osoittaa, miten vuosina 2006–2012 internet ja sosiaalinen media nousivat suomalaistoimituksissa marginaalista uutistyön ja mediaorganisaatioiden toiminnan keskiöön. Myös uutisten luotettavuutta on alettu jälleen korostaa, kun nettiuutisoinnin kasvuvuosina painopisteenä olivat nopeus ja kiinnostavuus. Toimittajat kokevat, että uutisagendan kattauksen valta on siirtynyt entistä enemmän sosiaalisen median puolelle ja mediasta on tullut enemmänkin seuraaja kuin agendan luoja. Some toimii myös perinteisen vallan vahtikoiran, eli journalismin, Fakta Tutkija: Kreeta Karvala Tutkimus: Kaaoksen kesyttäjät. Uutismediat nettimurroksessa 2006–2012. Journalistiikan väitöskirja, Jyväskylän yliopisto 2014. Aineisto: Uutistoimittajien ja päälliköiden haastattelut vuosina 2006, 2007 ja 2012. Tutkimuksen päähaastatteluihin osallistui kolmesta mediayhtiöstä yhteensä 17 haastateltavaa vuosina 2006 ja 2012. ” Toimittajia vaivaa somehämmennys.” vahtikoirana, paljastaen median tekemiä virheitä. Haastatellut toimittajat ja esimiehet uskovat, että reaaliaikaisuus, liikkuva kuva, sosiaalinen media ja mobiilit päätelaitteet ovat journalismin edelleen kasvavia trendejä. Tulevaisuuden uutisjournalismi nojaa omille uutisille ja erilaisille jakelukanaville sopiville laadukkaille esitystavoille. Toimittajan ammatin uskotaan säilyvän ja uutisten pysyvän journalismin keskiössä, mutta toimintatavat ja ansaintalogiikat ovat aiempaa hybridimäisempiä. Tulevaisuudessa journalismin kentällä ennustetaan olevan pieniä erikoistuneita verkkopohjaisia julkaisuja sekä joitakin isoja verkkoa ja perinteistä julkaisutoimintaa yhdistäviä monimediataloja, joissa tehdään uutistyötä kaikilla jakelualustoilla ympäri vuorokauden. Median mainoskakkua on tulevaisuudessa jakamassa yhä enemmän kansainvälisiä nettitoimijoita, Googlen ja Facebookin tapaan. Mielestäni on tärkeä muistaa, että sosiaalista mediaa ei voi voittaa tietojen nopeudessa eikä määrässä. Ammattijournalismi voi voittaa kilpailun yleisön ajasta vain kiinnostavuudessa ja luotettavuudessa. Kiinnostavuuden ei tarvitse tarkoittaa populistista klikkausten kalastelua, vaan toimittajien tärkeimpiä haasteita on pystyä käsittelemään tärkeitä asioita kiinnostavasti tuoreista näkökulmista. Tämä edellyttää herkkää uutisnenää eli uutisen näkökulman älyämistä informaatiotulvasta ja oman yleisön tuntemista. Reaaliaikaisuuden yleistymisestä huolimatta myös analyyttisen, uutisia taustoittavan hitaan journalismin arvo säilyy. Omat uutiset, uskottavuus ja kiinnostavuus ovat sitä journalistista lisäarvoa, joiden perusteella mediat voivat saada maksavia asiakkaita välineestä riippumatta tulevaisuudessakin.
Lokakuussa aloittavan sanomalehtien yhteistoimitus Lännen Median päätoimittaja Matti Posio, kuinka nettimurros ja sosiaalinen media ovat muuttaneet uutistyötä? – Elämme nyt aivan toisessa maailmassa. Kilpailevia tiedonlähteitä on saatavilla yhä enemmän, ja viestintäkanavat ovat auki koko ajan moneen suuntaan. Itse käytän Twitteriä uutistoimistona, joka kertoo tuoreimmat tapahtumat ja tarjoaa näkökulmia etenkin kansainvälisiin asioihin. Tutkimuksen mukaan somen hyödyntämistä uutistyössä haittaa erityisesti se, että kaikki toimittajat eivät löydä netin tietotulvasta esimerkiksi hyödyllisiä keskusteluryhmiä. Tarvittaisiinko toimittajille mielestäsi lisäkoulutusta netin hyödyntämiseen? – Internetin uusi maailma on sellainen, että sen voi omaksua vain asioista kiinnostunut yksilö. Monista uusista työkaluista voi massakoulutuksessa antaa vain perustiedot, loppu on itsestä kiinni. Kyllä Facebookin, Twitterin, YouTuben, Googlen ja Wikipedian toimintalogiikan ymmärtäminen kuuluu nykytoimittajan perustaitoihin. Koulutuksen lisäksi tutkimuksessa kaivataan toimitusten johdolta nykyistä selvempiä somelinjauksia. Oletko samaa mieltä? – Some-linjaus voi olla parhaimmillaan vain yleisluontoinen ”code of conduct”. Some ei korvaa journalismia, vaan päinvastoin asettaa meille uusia paineita tehdä työmme paremmin. Sosiaalista mediaa käytetään paljon myös propagandavälineenä. Miten tietojen todenperäisyys voidaan varmistaa, kun nettiuutisoinnissa kilpaillaan nopeudesta? – Meidän journalistien on kirkastettava arvomme: entistä rohkeampi ja perusteellisempi oma tiedonhankinta, tinkimätön tietojen tarkistaminen ja jutunteon prosessien avaaminen lukijan arvioitavaksi. Niitä yhä fiksummaksi käyvä lukijakunta vaatii. – Kiireestä sanoisin: tarkista, tarkista, tarkista. Tai avaa ainakin lähteesi lukijalle. Nopeuden lisäksi on muitakin tärkeitä asioita. Some-innostuneelle nuorelle toimittajalle suosittelen usein puhelinta. Sillä saa hankittua omia lähteitä, eikä tarvitse tyhmänä toistella muiden hokemaa. Lännen Median toimitus työskentelee 13 paikkakunnalla. Uskotko, että uusi organisaatio tulee muuttamaan journalistista työtä ja juttujen tekotapoja? – Lännen Median toimitus hyödyntää virtuaalista maailmaa ja uusimpia työkaluja. Isoin vahvuutemme on silti oleminen ihmisten keskellä ja lähellä lukijoita eri puolilla Suomea. – Kun toimimme Helsingistä Rovaniemelle, niin varmasti uusia työtapoja syntyy. Näköpuhelut ovat arkea, eikä työtoveruus ole maantieteestä kiinni. Otteemme tulee olemaan yhtä kunnianhimoinen julkaisukanavasta riippumatta. Tätä tutkin Heikko talous lisää päätoimittajan paineita Ella nurmi Humanististen tieteiden kandidaatti Tutkimus: Pro gradu Jyväskylän yliopiston viestintätieteiden laitokselle: ”Vallaton vastuunkantaja? Paikallislehden päätoimittajien valta, vastuu ja suhde työhönsä.” Tutkimus löytyy osoitteesta: https:// jyx.jyu.fi/dspace/ handle/123456789/ 43290 Tutkin gradussani sitä, miten paikallislehtien päätoimittajat kokevat työnsä. Tuntevatko he olevansa enemmän journalisteja vai esimiehiä, ja miten talouden ja journalismin yhdistäminen näkyy työssä? Tutkimuksessa käsiteltiin myös päätoimittajien viihtymistä työssä ja heitä kuormittavia asioita. Toteutin gradun tutkimusaineiston keräämisen keväällä 2009 verkkopohjaisella kyselylomakkeella, jonka lähetin 139:lle yhdestä kolmeen kertaan viikossa ilmestyvän paikallislehden tai aluelehden päätoimittajalle. Vastausprosentiksi tuli 75. Koska graduprosessini venyi, täydensin aineistoa vielä vuoden 2014 alussa haastattelemalla muutamaa päätoimittajaa sähköpostitse. Sekä keväällä 2009 kerätyssä aineistossa että tammikuussa 2014 saaduista vastauksissa kävi ilmi, että päätoimittajat ovat pääsääntöisesti tyytyväisiä työhönsä. ” Päätoimittajan työn vaihtelevuus, vapaus ja hyvä työyhteisö koettiin jaksamista edistäviksi asioiksi.” Sen vaihtelevuus, vapaus ja hyvä työyhteisö koettiin jaksamista edistäviksi asioiksi. Sen sijaan luovan työn raskaus ja se, ettei päätoimittaja pääse työstään irti vapaa-ajallakaan, koettiin työviihtyvyyttä heikentäviksi asioiksi. Myös esimiehiltä saatu puutteellinen tuki syö päätoimittajien voimavaroja. Tuoreimmissa vastauksissa näkyi erityisen selvästi se, että heikentynyt taloustilanne on lisännyt päätoimittajien paineita. Talouden kiristyessä on erityisen tärkeää kysyä, miten talous vaikuttaa journalismiin. Kun lehden talous on hyvässä kunnossa, on yksittäiset painostusyritykset helppo sivuuttaa. Jos taloustilanne on se, että jokainen sisään saatu euro on kullanarvoinen, tekeekö päätoimittaja ratkaisunsa puhtaasti journalistisin perustein? Toivoisin graduni herättävän keskustelua talousahdingon vaikutuksesta journalismiin sekä paikallislehtien merkityksestä ilmoittajille ja lukijoille. Toivoisin sen myös auttavan huomaamaan, millaisissa paineissa päätoimittajat joutuvat työssään toimimaan, ja kannustavan pohtimaan keinoja tukea jaksamista sekä työviihtyvyyttä. Datajournalistin osaamista ei osata hyödyntää ilkka toikkanen Filosofian maisteri Tutkimus: Pro gradu Jyväskylän yliopiston viestintätieteiden laitokselle: ”Pinnallisista klikkikartoista yhteiskunnalliseen merkittävyyteen: datajournalismin työprosessi Helsingin Sanomissa ja Ylessä.” Tutkimus löytyy osoitteesta: https:// jyx.jyu.fi/dspace/ handle/123456789/ 43189 kirjaarvio KÄYTÄNTÖ VASTAA Pirjo-Riitta Puro: Sanomalehdet koulutiellä – 50 vuotta sanomalehtien ja koulujen yhteistyötä. Books on Demand 2014, 286 s. Viime vuosina datajournalismi on noussut yhdeksi toimittajantyön tulevaisuudesta käytävän keskustelun tutuista hypesanoista, joihin ladataan hahmottomia mutta suuria odotuksia. Datajournalismilla tarkoitetaan tietojärjestelmätieteestä, tilastotieteestä ja yhteiskuntatieteistä ammentavia journalistisen työn tapoja, joilla pyritään tiettyjä työkaluja apuna käyttäen hankkimaan, siivoamaan ja järjestelemään digitaalisia tietomassoja muotoon, jossa niitä voi käyttää journalismin lähteenä. Datajournalismi hyödyntää verkonomaisia ilmaisumuotoja, kuten interaktiivisuutta ja pelillisyyttä, ja siihen liittyy kiinteästi yleisön osallistaminen työprosessin avaamisella sekä jutuissa käytetyn data-aineiston julkaisemisella. Pro gradu -työssäni tutkin haastattelujen ja havainnoinnin keinoin, millainen on tällä hetkellä datajournalismin työprosessi Helsingin Sanomien, Ylen uutis- ja ajankohtaisohjelmien sekä Svenska Ylen toimituksissa. Suomalaistoimitusten datajournalismi on monella tapaa vasta kokeiluvaiheessa: työprosessin hallinta ja tekninen osaaminen sekä yhteistyö muun toimituksen kanssa kehittyvät jatkuvasti. Kaikki haastattelemani datajournalistit esittelivät aktiivisesti työtään omissa toimituksissaan, mutta kokivat silti, että heidän osaamistaan ei vielä osata täysin hyödyntää. Tekijöitä arvostetaan toimituksissa haastavan erikoisalansa osaajina. Välillä deadline-ajattelu yhdistettynä yllättävänkin mut- kikkaaseen tekniseen työprosessiin kuitenkin vaatii joustamista sekä datajournalisteilta että muulta toimitukselta. Suomalaisten datajournalistien suhtautumista toimittajan työhön ohjaa datan avoimuuden kannattajille tyypillinen ajatus avoimuuden ja läpinäkyvyyden tärkeydestä. Datajournalistien toiveena on tehdä tulevaisuudessa nykyistä suurempia ja merkittävämpiä juttuja ja siirtää helppoja ja rutiininomaisia työtehtäviä muiden toimittajien itse tehtäväksi. Suomalaistoimituksissa datajournalistien ohjelmointiosaamista käytetäänkin usein varsinaisen datajournalismin sijasta muun verkonomaisen sisällön, kuten erilaisten interaktiivisten elementtien luomiseen. Laadukasta historiaa tositarpeeseen Jos on ongelma, se pitää ratkaista. Kun olemassa ei ollut historiikkia sanomalehtien ja koulun yhteistyöstä, se piti kirjoittaa. Kuullessani kirjahankkeesta ajattelin, että just niin. Niinhän PirjoRiitta Puro toimi kehittäessään ja koordinoidessaan sanomalehtien ja koulujen välistä yhteistyötä Sanomalehtien Liitossa. Nyt kädessä on kirja Sanomalehdet koulutiellä. Se kertoo lehtien ja koulujen puoli vuosisataa kestäneestä yhteistyöstä sujuvasti, kattavasti ja tasapainoisesti. Kirjasta säteilee kirjoittajan historioitsijakoulutus. Dokumentointi on esimerkillistä, samoin lähdeluettelo. Uutteruus koituu lukijan iloksi. Kirjoittaja ei korosta omaa, keskeistä rooliaan, vaan pitäytyy asioihin. Tasapainoa sekin. Puro ihmettelee aiheellisesti kirjan esipuheessa, ettei kouluyhteistyöstä kerrota lehtien historiikeissa. Yhteistyöhän on ollut laajaa ja merkityksellistä yhteiskunnallista toimintaa. Siihen on panostettu aikaa ja rahaa. Lehtitalojen arkista työtä on dokumentoitu muutenkin varsin vähän. Murrospyörteissä arkikin voisi kiinnostaa. Kirja kertoo kouluyhteistyön kautta paljon sanomalehdistä ja koulusta, niiden ja maailman muutoksista. Lukijalle, joka haluaa saada nopeasti kelpo katsauksen lähihistoriasta, kirja on loistovalinta. Kouluyhteistyöllä lehtitalot ovat pyrkineet kasvattamaan uusia lukijoita, varmistamaan sanomalehtien tulevaisuutta. Työn vaikutusta euroissa on vaikea arvioida. Ehkä vaikutukset tuntuvat lehtien lu- kuintona. Suomalaiset nuoret ovat kärkitiloilla kansainvälisissä lukemisvertailuissa. Lukemisen ja kou- ” Pirjo-Riitta Puro ihmettelee aiheellisesti, ettei kouluyhteistyöstä kerrota lehtien historiikeissa.” lumenestyksen välillä on osoitettu myönteinen korrelaatio, sama koskee äänestysaktiivisuutta. Kirja on innostava dokumentti myös lehtien välisestä yhteistyöstä. Ideat on tuotu yhteiseen pöytään ja keskustelu on ollut avointa. Kaikki ovat hyötyneet. Sekin oli hyvä kirjoittaa muistiin. Reetta Meriläinen SuomenLehdistö 6/2014 15
aihe INTERNET Teksti käyttö Datan verkonsilmä Teksti paikallisjournalismissa Kirjoittaja Ari Heinonen on dosentti ja tiedotusopin lehtori Tampereen yliopistossa. ari.a.heinonen@ uta.fi Paikallisuutta datalinssien läpi Kiinnostaisikohan lehdenlukijaa, mihin hintaan hänen asuinseudullaan on tehty asuntokauppoja viime aikoina ja millainen on ollut hintakehitys viime vuosina? Clevelandin paikallinen verkkolehti Data Central tarjoaa lukijoilleen vastauksen. Tai jos Denver Postin lukijoita askarruttaa paikallisen pankin kuntoisuus, sen voi tarkistaa verkkolehden dataosastosta. Louisvillen Courier-Journalin vastaava osio tarjoaa esimerkiksi kattavat tilastot seutukunnan rikoksista. Nämä ovat esimerkkejä datapalveluista, joita yhdysvaltalaiset alueelliset lehdet ovat ryhtyneet yhä enemmän tarjoilemaan lukijoilleen. Innoittajana on ollut datajournalismin yleinen viriäminen, mutta datapalvelujen on havaittu myös tuovan liikennettä verkkolehtiin, kirjoittaa Tanveer Ali Columbia Journalism Review’ssa. Monet Data Central -tyyppiset verkkolehtien osiot sisältävät sanan täydessä merkityksessä tanakkaa datajournalismia: on hankittu dataa, on seulottu ja siivottu sitä, on laadittu informatiivisia visualisointeja, on kirjoitettu täydentävää juttua datan kylkeen. Osa sisällöistä on lähinnä hyödyllisiä linkkejä julkisiin tietovarantoihin. Sellaisetkin palvelevat lukijoita, koska julkishallinnon verkkosivujen syövereistä saman tiedon etsiminen olisi työlästä. Lukijan kannalta hyödyllistä on, että hän löytää The Seattle Timesin data paljastaa paikallisen erityispiirteen: maineeltaan homoystävällisessä Seattlessa tehdään suurista yhdysvaltalaiskaupungeista kolmanneksi eniten viharikoksia seksuaalivähemmistöjä kohtaan. päivitetyt tiedot aina halutessaan, ei vain yksittäisen jutun kautta. Erään paikallisen sanomalehden datajournalisti selittää lukijoiden kiinnostusta tällaisiin juttuihin sillä, että oman elämänpiirin tarkastelu ”datalinssien” kautta on valaisevaa. Kun lukija voi – esimerkiksi – verrata oman seutunsa autoilijoiden ajotapoja naapurialueiden tiekäyt- täytymiseen, syntyy mukavaa puheenaihetta. Pienten ja pienehköjen lehtien datajournalismi on tullut aiempaa yleisemmäksi, kun yhtäältä tarvittavia työkaluja on entistä helpommin kaikkien ulottuvilla ja toisaalta dataa on aiempaa paremmin saatavilla verkossa. Silti lehtien ongelmana on datajournalismin työintensiivisyys. Tyypillisesti dataosioita tehdään yhden tai korkeintaan muutaman toimittajan ja visualistin voimin. Mutta näinkin siis saadaan aikaan lukijoita palvelevaa ja heitä kiinnostavaa verkkosisältöä. > Wolfgang Blaun juttu tarpeesta tasapainotella mobiilien ja isojen päätelaitteiden välillä Nieman Journalism Labin verkkolehdessä: http://goo.gl/C9ruXL jen muuttumista kuvaavaa on sekin, että tällaiset kevyet työkalut kelpaavat nykyisin myös isoille tvtaloille, jotka aiemmin pitäytyivät raskaissa ”ammattilaistyökaluissa”. > Kymmenen reportterin mobiilisovellusta Journalism.co.uk:ssa: http://goo.gl/Xe9rZH organisointiin sen tekemisen kustannuksella. Yhdysvalloissa First Look Media aikoo olla pikemminkin ”journalismin elävä laboratorio” kuin perinteinen verkkojulkaisu. Yhtiö julkaisee jo Intercept-verkkolehteä, ja aikoo perustaa toisen, joka kohdentuisi maan politiikkaan ja kulttuuriin. Mutta jatkossa onkin tulossa journalistisia kokeiluja, eräänlaisia reaaliaikaisia laboratoriotestejä. Ja mikäs on kokeillessa, kun varaa on. First Look Median pyrintöjä nimittäin tukee eBayn perustaja Pierre Omidyar 250 miljoonan dollarin sijoituksella. Olennaista kuitenkin on, että tässäkin tapauksessa halutaan väistää ison, ja yleensä siis jäykän, organisaation vaivoja. Uusia kuvioita tehdään irtonaisella otteella, kuunnellaan kohdeyleisöjä, ja tarpeen vaatiessa toimimattomat konseptit lakkautetaan ja kokeillaan uusia. Gigaomissa kirjoittava Matthew Ingram pitää toimintatapaa järkevänä aikana, jona kukaan ei kuitenkaan tiedä, mikä lopulta on kestävä strategia digimaailmassa. > Trinity Mirrorin ja vähän muidenkin start up -strategiasta Digidayssa: http://goo.gl/ i8RSHz > First Look Median kokeiluista Gigaomissa: http://goo.gl/qcEbtM > Columbia Journalism Review’n juttu paikallisesta datajournalismista Yhdysvalloissa: www.cjr.org/data_points/regional_ data_journalism_becom.php tai http://goo. gl/ifSNw0 Klikkaukset Vaikka mobiili on päivän sana, ei pitäisi unohtaa pöytäkoneille tarkoitettujen verkkojulkaisujen kehittämistä, kirjoittaa Wolfgang Blau Nieman Journalism Labin blogissa. Aiemmin Die Zeitin verkkopuolen päällikkönä toiminut ja nykyisin Guardianin digitaalisesta stategiasta vastaava Blau muistuttaa, että iso osa ihmisistä lukee, ja haluaa lukea, verkkolehtiä työaikanaan, työkoneiltaan. Blau on sitä mieltä, että samalla kun verkkolehdillä on yhä kosolti tekemistä mobiilijulkaisujen osaamisessa, kehityksessä on menty äärestä laitaan. Mobiilijulkaisuja on kehitetty mutta isolta näytöltä luettavan julkaisun kustannuksella. Älypuhelimille ja tableteille suunnitellut julkaisut näyttävät usein kankeilta isommilla ruuduilla. Esimerkkeinä Blau mainitsee muun muassa Wiredin, NBC Newsin ja Slaten. Blau myöntää, että työpaikan ulkopuolella mobiililaitteet ovat valta-asemassa ja niiden käyttö kasvaa kaiken aikaa. Mutta useiden verkkolehtien käyttöhuiput ovat työpäivinä ja työaikoina. Tällöin käytössä ovat pöytäkoneet ja perinteiset kannettavat tietokoneet. Ja niiden käyttäjät ovat tärkeä lukijaryhmä verkkolehdille. 16 SuomenLehdistö 6/2014 Mobiilivälineet eivät ole vain journalismin julkaisemista varten, vaan myös apuna journalismin tekemisessä. Journalism.co.uk-julkaisussa esitellään taas yksi hyödyllinen lista sovelluksista, joita toimittajat voivat käyttää työssään mobiililaitteilla. Kun listan kokoaja on Irlannin yleisradioyhtiön innovaatiopäällikkö, lista keskittyy audiovisuaalisen aineiston työstämiseen. Näinä aikoina siitä on toki hyötyä kaikille verkkojulkaisujen tekijöille. Listassa on useampikin liikkuvan kuvan ja äänen tallennukseen passeli sovellus, joilla voi myös kevyesti editoida materiaalia. Siten ohjelmat ovat avuksi esimerkiksi verkkolehtien toimittajille, jotka tekevät videoklippejä juttuihinsa. Kaikki esitellyt ovat iOS-sovelluksia. Listassa on huomionarvoista se, että sovellukset ovat joko ilmaisia tai maksavat vain muutaman euron. Ne ovat siis jokseenkin kenen tahansa, myös ei-ammattilaisten ulottuvilla. Kiinnostavaa ja aiko- Ketterä kehitys digiaikana näyttää edellyttävän mediassakin jäykkien organisaatioiden purkamista ja tilaa ennakkoluulottomille kokeiluille. Kahta esimerkkiä Atlantin kummaltakin rannalta kannattaa tutkia tarkemmin. Britanniassa Trinity Mirror Group on purkanut ajatusta yhden kaiken kattavan verkkojulkaisun paketista. Reilun vuoden aikana yhtiö on perustanut neljä omaa start up -verkkojulkaisua. Yksi tarjoaa viihdettä, toinen datajournalismia, kolmas palvelee urheilusta kiinnostunutta yleisöä. Neljäs sisälsi human interest -juttuja, mutta se ehdittiin jo lopettaa, kun odotukset kävijämääristä eivät täyttyneet. Muuten Trinityssä on oltu tyytyväisiä uutuuksiin. Trinityssä korostetaan, etteivät tällaiset kokeilut olisi mahdollisia ilman itseohjautuvien pienten työryhmien sallimista. Suurprojekteissa energiaa tärvääntyy hankkeen
JSN JSN:n jäsenet: Päätöksiä 21.5. ja 18.6.2014 Risto Uimonen Julkisen sanan neuvoston päätöksiä 21.5. ja 18.6.2014. Päätöksiä yhteensä 21. Vapauttavia Langettavia 8 13 JP-Kunnallissanomat Julkisen sanan neuvoston langettava päätös ihmisarvon kunnioittamista ja journalististsa päätösvaltaa koskevassa asiassa. Ratkaistu 18.6.2014 Lehti paljasti uutisessaan varkaudesta kiinni jääneiden etnisen taustan, vaikka sillä ei ollut merkitystä rikoksen selvittämiselle. Äänestyspäätös 12–1. Lopussa eriävä mielipide. Kantelu 10.1.2014 Kantelu kohdistuu JP-Kunnallissanomissa 9.1.2014 julkaistuun juttuun ”Vanhukselta varastaneet kiinni rysän päältä”. Kantelija viittaa Journalistin ohjeiden kohtaan 26, jonka mukaan jokaisen ihmisarvoa on kunnioitettava. Jutussa on kantelun mukaan tarpeettomasti kerrottu paikalla kiinnijääneiden henkilöiden romanitausta. Etnisen taustan julkistamisella ei ollut merkitystä, koska poliisi sai nämä rikolliset kiinni lähes välittömästi. Kyse saattaa olla kantelijan mielestä myös rasismista koska lehdessä on aiemminkin syyllistytty samantyyppiseen toimintaan. Itse rikoksen kantelija tuomitsee jyrkästi. JP-Kunnallissanomien vastaus 30.1.2014 Päätoimittaja Terhi Rintala vastaa, että romanitausta tuotiin julki jo poliisitiedotteessa, jonka Pohjanmaan poliisilaitos julkaisi 5.1.2014. Uutinen tiedotteen perusteella julkaistiin myös mm. Ilkan verkkosivuilla. Tieto tekijöiden taustasta lähti leviämään jo maakuntalehden ja alueen ilmaisjakelulehtien kautta. Romanitaustan julkituominen ei ollut alun perin lähtöisin JP-Kunnallissanomien toimittajasta. Romanitaustan julkituominen rikoksen yhteydessä perustui päätoimittajan vastauksen mukaan poliisitiedotteeseen. Poliisi oli katsonut sen esille tuomisen tarpeelliseksi. Uutisen sanamuodon valinta oli päätoimittajan vastauksen mukaan tietoinen, eikä missään nimessä rasistinen päätös. Romani on Rintalan vastauksen mukaan se nimitys, jolla romanit itse haluavat tulla kutsutuiksi. Alkuperäisessä tiedotteessa käytetty kiertoilmaus suorista tummista housuista oli lehden mielestä loukkaavampi. Romani on neutraali sana, joka on vähemmistön ja heidän kielensä virallinen nimi. Siihen ei Rintalan mukaan pitäisi sisältyä tunnekuormaa. Aidosti monikulttuurisessa ja suvaitsevaisessa yhteisössä romani-sanaan sisältyvien mielleyhtymien Ristamäen poiminta Palstalla jatkuu keskustelu Julkisen sanan neuvoston kiinnostavasta päätöksestä. Uutisia poliisitiedotteista JSN:n langettava päätös Kunnallissanomille etnisen taustan julkaisusta on oikeutettu. Mielenkiintoiseksi tapauksen tekee, että poliisitiedote muokkautui tässä muodossa uutiseksi useisiin tiedotusvälineisiin. Ennen tämäntyyliset asiat nousivat aina erikseen harkintaan. Nykyisin nopeus on valttia, ja klikkaukset ovat takuuvarmoja poliisiuutisissa. Tilannetta ei helpota, että poliisia on hyvin vaikeaa tavoittaa puhelimitse. Monissa tapauksissa uutiset rakentuvat pelkästään poliisitiedotteiden varaan. Erityisen ikävää niukkuuden karsinta on silloin, jos tieto kiistatta nostaa jutun lukuarvoa. Harkinnan viimeinenkin terä herkästi katoaa, jos naapurilehti on jo ennättänyt linjata asian nettisivuillaan. On täysin hullu ajatus, että poliisi voisi määritellä tai päättää journalistisista perusteista. Näin se kuitenkin taitaa nykyisin toisinaan olla. Tai sitten valta on sillä kaikkein nopeimmalla tiedotusvälineellä, jonka linjaa muut peesaavat. Sari Ristamäki päätoimittaja Warkauden Lehti pitäisi olla samantasoisia kuin toisen vähemmistön eli esimerkiksi suomenruotsalaisen. Päätoimittaja kysyy, miten uutista olisi luettu, jos romanin tilalla olisi ollut suomenruotsalainen? Toinen, tätä sivuava asia on se, miten poliisitiedotteisiin tulee suhtautua. Päätoimittaja Rintalan vastauksen mukaan lähtökohtaisesti täytyy ajatella niin, että poliisi tietää toimittajaa paremmin, mikä rikoksen kannalta on olennaista ja mikä ei. Jos olisi tarpeen karsia poliisitiedotteissa olevia asioita pois, siitäkin olisi hyvä antaa ohjeet. Se haiskahtaa Rintalan mukaan kuitenkin hiukan sensuurilta. Kokonaan eri asia on se, oliko tällä kertaa poliisitiedotteessa tarpeen olla kulttuurisia tietoja. Sen ratkaiseminen ei kuitenkaan ole JP-Kunnallissanomien asia, vaan poliisin tekemä ratkaisu. Ratkaisu JO 2: Tiedonvälityksen sisältöä koskevat ratkaisut on tehtävä journalistisin perustein. Tätä päätösvaltaa ei saa missään oloissa luovuttaa toimituksen ulkopuolisille. JO 26: Jokaisen ihmisarvoa on kunnioitettava. Etnistä alkuperää, kansallisuutta, sukupuolta, seksuaalista suuntautumista, vakaumusta tai näihin verrattavaa ominaisuutta ei pidä tuoda esiin asiaankuulumattomasti tai halventavasti. JO 30: Julkistakin aineistoa julkaistaessa pitää ottaa huomioon yksityiselämän suoja. Kaikki julkinen ei välttämättä ole julkaistavissa. Erityistä varovaisuutta on noudatettava, kun käsitellään alaikäisiä koskevia asioita. JP-Kunnallissanomien uutinen alkaa seuraavasti: ”Kaksi vieraspaikkakuntalaista romaanimiestä varasti sunnuntaina Peräseinäjoella puolenpäivän jälkeen Koulutien varrella sijaitsevasta kerrostaloasunnosta asuvalta mieheltä rahaa.” Jutussa kerrataan yksityiskohtaisesti tapahtumat. Jutun viimeisessä kappaleessa haastateltu huoltomies antaa lukijoille neuvon: ”– – Pahitteeksi ei ole kertaus: ovet lukkoon, eikä tuntemattomia sisälle, olivat he sitten tummia tai vaaleita”. Uutinen perustuu poliisin tiedotteeseen ja huoltomiehen haastatteluun. Jutun mukaan poliisi otti varkaudesta epäillyt miehet kiinni verekseltään läheisestä kaupasta. Julkisen sanan neuvosto korostaa, että lehti ja viime kädessä päätoimittaja vastaavat julkaisemastaan uutisesta ja sen sisällöstä sekä sanamuodoista. Journalistin ohjeiden mukaan journalistista päätösvaltaa ei saa missään olosuhteissa luovuttaa toimituksen ulkopuolelle. Tässäkään tapauksessa lehti ei voi eikä saa sälyttää julkaisijan vastuuta uutisesta poliisille, vaikka juttu suurelta osin perustui poliisin tiedotteeseen. Etnisen taustan kertominen poliisiuutisissa ei neuvoston aiemmin tekemien päätösten perusteella riko Journalistin ohjeita, jos tieto esimerkiksi auttaa poliisia rikoksen tutkinnassa, epäiltyjen kiinniotossa tai yleisövihjeiden saamisessa tai jos sillä on olennaista merkitystä uutisen taustoittamisen kannalta. Tässä tapauksessa poliisi oli jo ottanut kiinni varkaudesta epäillyt ja uutisenkin mukaan tapaus näytti melko pitkälle selvitetyltä. Neuvos- Kalle Heiskanen Jyrki Huotari ton mielestä etnisen taustan tuominen esiin oli asiaankuulumatonta. Uutisessa oli myös halventavia sävyjä, jotka tulivat ilmi esimerkiksi huoltomiehen kuvaillessa epäiltyjä miellyttäviksi nuoriksi miehiksi, vaikka toinen käsi olikin piironginlaatikossa. Uutisessa ei myöskään kerrottu, että epäillyt loppujen lopuksi ilmoittautuivat itse poliisille. Julkisen sanan neuvosto katsoo, että JP-Kunnallissanomat on rikkonut hyvää journalistista tapaa ja antaa lehdelle huomautuksen. Lauri Karpin eriävä mielipide: Journalistin ohje 26: ”Jokaisen ihmisarvoa on kunnioitettava. Etnistä alkuperää, kansallisuutta, sukupuolta, seksuaalista suuntautumista, vakaumusta tai näihin verrattavaa ominaisuutta ei pidä tuoda esiin asiaankuulumattomasti tai halventavasti.” En löytänyt jutusta sellaista kohtaa, jossa etnistä taustaa olisi tuotu esiin halventavasti tai asiaankuulumattomasti. On lukijan palvelua kertoa tarkasti ja asiallisesti tapahtuneesta. Se pitää saada tehdä myös ilman vakiintuneita kiertoilmauksia. Ratkaisun tekivät: Risto Uimonen (pj), Kalle Heiskanen, Timo Huovinen, Jussi Lankinen, Anssi Järvinen, Riitta Kalliokoski, Pasi Kivioja, Veera Ristikartano, Riitta Ollila, Jaakko Ujainen, Heikki Valkama, Heikki Vento ja Lauri Karppi. Helsingin sanomat ja MEERI KOUTANIEMI Julkisen sanan neuvoston vapauttava päätös uhrin hienotunteista kohtelua koskevassa asiassa. Ratkaistu 21.5.2014 Lehti kertoi kuvareportaasissaan kahden alaikäisen tytön ympärileikkauksesta Keniassa. Kuvien ottaminen ja niiden julkaisu eivät sisältäneet seikkoja, jotka olisivat vaarantaneet uhrien hienotunteisen kohtelun. Neuvoston vapauttava päätös äänin 13–1. Päätöksen lopussa eriävä mielipide. Kantelu 10.1.2014 Kantelu kohdistuu Helsingin Sanomissa 5.1.2014 julkaistuun reportaasiin ”Hetki ennen silpomista – suomalaiskuvaaja todisti kahden tytön ympärileikkausta Keniassa”. Kantelu perustuu yksityisyyden suojan rikkomiseen ja rikoksen uhrin hienotunteiseen kohteluun. Aihe on kantelijan mukaan tärkeä, mutta Helsingin Sanomat on viihteellistänyt kehitysmaan lasten kärsimyksen tekemällä kohujutun länsimaiseen lehteen. Suomalaisille on varmasti aivan selvää, että ihmisten silpominen on kauhea asia, eivätkä he tarvitse tällaisia juttuja. Kantelija haluaakin herättää keskustelua siitä, miten noiden tyttöjen oikeudet rikoksen uhrina toteutuvat, kun kuvia heidän silpomisestaan ja tuskasta huutavista kasvoistaan katsotaan aamukahvipöydässä. Kantelija kysyy, kenen mielestä olisi hyvä ajatus ottaa kuvia ja julkaista nii- Timo Huovinen Ulla Järvi Anssi Järvinen tä jonkun omasta lapsesta, kun hänelle tehdään raakaa väkivaltaa? Ovatko tytöt itse tienneet heidän tuskansa dokumentoinnista? Miten tässä artikkelissa toteutuvat Unicefin lapsen oikeudet esimerkiksi yksityisyyteen, kotirauhaan ja siihen, että hänen kunniaansa ja mainettaan ei saa halventaa. Helsingin Sanomien vastaus 7.2.2014 Helsingin Sanomilta ja valokuvaaja Meeri Koutaniemeltä pyydettiin yhteinen vastaus kanteluun. Jutun merkitys: Päätoimittaja Kaius Niemi vastaa, että Journalistin ohjeiden ensimmäisen kohdan mukaan ihmisillä on oikeus saada tietää, mitä yhteiskunnassa tapahtuu. Ympärileikkaus on vakava ihmisoikeusrikos. Hirveitä ja vastenmielisiä asioitakaan ei ole syytä jättää kertomatta. Ympärileikkaus on Niemen vastauksen mukaan tärkeä aihe myös suomalaisille lukijoille, koska Suomessakin asuvia naisia on ympärileikattu. Kun ihmiset saavat tietoa toimenpiteestä ja sen seurauksista, he toivottavasti toimivat leikkausta vastaan. Näin myös Niemen mukaan tapahtui. Jutun julkaisun jälkeen lukuisat lukijat ottivat yhteyttä ja kertoivat lahjoittaneensa rahaa ympärileikkausta vastustaville järjestöille. Myös maahanmuuttajat seuraavat Helsingin Sanomia. Ympärileikkauksen avoin ja asiallinen käsittely suomalaisessa yhteiskunnassa voi vaikuttaa siihen, että maahanmuuttajat rohkaistuvat puhumaan omista kokemuksistaan. Juuri näin Niemen mukaan kävikin. Ainakin kolme naista tuli esiin ensimmäistä kertaa Suomessa omilla nimillään kertoakseen omasta ympärileikkauksestaan. Tietojen hankinta: Valokuvaaja Meeri Koutaniemi matkusti Keniaan kuvaamaan ympärileikkausta saatuaan Maasai-heimoon kuuluvalta perheeltä luvan seurata kahden 14-vuotiaan tytön ympärileikkausta. Päätoimittajan vastauksen mukaan kuvaaja kutsuttiin perheen vieraaksi ympärileikkausjuhlien ajaksi, ja hän vietti ympärileikkausta edeltäneen yön kylässä. Kenelläkään ei Niemen mukaan ollut epäselvyyttä siitä, mitä tarkoitusta varten kuvaaja oli paikalla. Tytöt itse suostuivat kuvattaviksi. Helsingin Sanomien omien eettisten ohjeiden mukaisesti alle 15-vuotiaiden lasten vanhemmilta on myös kysyttävä lasten haastatteluun lupa. Kuvaaja sai molempien tyttöjen vanhemmilta ensin suullisen ja myöhemmin kirjallisen luvan kuvaamiseen ja siihen, että kuvia voidaan käyttää kuvaajan päättämällä tavalla. Niemen vastauksen mukaan erikseen sovittiin, että tyttöjen kasvot saavat näkyä kuvissa. Koutaniemi puolestaan lupasi Niemen mukaan pitää tyttöjen nimet ja kylän tarkan sijainnin salassa. Vanhempien kanssa sovittiin myös, ettei kuvia julkaista kenialaisessa sanomalehdessä. Ympärileikkaus on Keniassa laitonta. Kuvaajalla ei ollut mahdollisuutta vaikuttaa itse ympärileikkaukseen, vaan se tehtiin ja olisi tehty riippumatta siitä, oliko hän paikalla vai ei. Kuvaajan läsnäolo ei siis Niemen vastauksen mukaan vaikuttanut tyttöjen kohteluun. SuomenLehdistö 6/2014 17
Riitta Kalliokoski Lauri Karppi Pasi Kivioja Heli Riitta Kärkkäinen Ollila Tietojen julkaisu: Kun kuvat julkaistiin, toimitus ja kuvaaja pohtivat kuvien käyttöä eri näkökulmista. Lehti teki Niemen mukaan julkaisupäätöksen tietoisena siitä, että verkon takia kuvat saattaisivat olla nähtävissä myös Keniassa. Tyttöjen nimet muutettiin ja kylän sijaintipaikka salattiin, kuten Koutaniemi oli kuvattavien kanssa sopinut. Toimitus punnitsi myös tyttöjen tunnistettavuutta. Vaikka joku tunnistaisikin heidät Keniassa, tytöille ei koidu vahinkoa, koska Maasai-kulttuurissa ympärileikkaus nostaa tyttöjen sosiaalista statusta eikä leimaa heitä. Tässä mielessä ympärileikkauksen uhrit eivät ole päätoimittajan vastauksen mukaan rinnastettavissa esimerkiksi raiskauksen uhreihin, jotka saattaisivat tulla julkisuuden takia halveksituiksi yhteisössään. Toimitus myös harkitsi Niemen mukaan tarkkaan ja erikseen jokaisen kuvan julkaisua. Lehti halusi välittää lukijoille todenmukaisen kuva ympärileikkauksesta, mutta ei halunnut järkyttää herkimpiä tai nuorimpia lukijoitaan. Hienotunteisuus: JSN on todennut käsittelevänsä kantelun kohteena olevaa asiaa ainoastaan Journalistin ohjeiden kohdan 28 perusteella: ”Sairaus- ja kuolemanta- Jaakko Ujainen Heikki Valkama pauksissa sekä onnettomuuksien ja rikosten uhreista tietoja hankittaessa ja uutisoitaessa on aina noudatettava hienotunteisuutta”. Helsingin Sanomien käsityksen mukaan ohjekohta on tarkoitettu nimenomaan esimerkiksi onnettomuuksien ja rikosten uhrien eli asianosaisten suojaksi. Päätoimittaja Niemi vastaa, että sekä Helsingin Sanomat että Meeri Koutaniemi toimivat hienotunteisesti pyytämällä luvan kohteilta ja heidän vanhemmiltaan, salaamalla heidän oikeat nimensä ja asuinpaikkansa sekä punnitsemalla sitä, että tyttöjen tunnistaminenkaan ei johtaisi heidän häpäisemiseensä omassa yhteisössään. Ratkaisu Journalisti on vastuussa ennen kaikkea lukijoilleen, kuulijoilleen ja katselijoilleen. Heillä on oikeus saada tietää, mitä yhteiskunnassa tapahtuu (JO 1). Sairaus- ja kuolemantapauksista sekä onnettomuuksien ja rikosten uhreista tietoja hankittaessa ja uutisoitaessa on aina noudatettava hienotunteisuutta (JO 28). Julkistakin aineistoa julkaistaessa pitää ottaa huomioon yksityiselämän suoja. Kaikki julkinen ei välttämättä ole julkaistavissa. Erityistä varovaisuutta on noudatettava, kun käsitellään alaikäisiä koskevia asioita (JO 30). Etsimme aamujen sankareita Vuoden varhaisjakaja 2014 -kilpailu Etsimme jakajaa, jakajapariskuntaa, tiimiä tai muuta jakajaryhmää, joka on ansioitunut jakotyössä tai sen kehittämisessä. Jos tunnet tällaisen tai olet itse mukana ryhmässä, vinkkaa asiasta esimiehellesi. Katsokaa palkitsemisperusteet ja osallistumisohjeet osoitteesta www.sanomalehdet.fi/varhaisjakaja ja lähettäkää ehdotuksenne kilpailuun. Voittaja palkitaan matkalahjakortilla ja muut osallistuneet kirjapalkinnoilla. Voittaja julkistetaan 20.11.2014 Jakelun ajankohtaispäivässä. Heikki Vento Julkisen sanan neuvosto ei käsittele kantelua Journalistin ohjeiden 27. kohdan eli yksityiselämän suojan perusteella, koska kantelun käsittelyyn ei näiltä osin ole mahdollista saada asianomistajien suostumusta. Neuvostolla on ollut käytössään ympärileikattujen tyttöjen huoltajan valokuvaajalle antama suostumus kuvaamiseen ja kuvien julkaisuun. Sitä ei kuitenkaan liitetä kantelumateriaaliin, etteivät tyttöjen oikeat nimet paljastu. Helsingin Sanomat julkaisi kuvareportaasin kahden kenialaisen, noin 14-vuotiaan tytön ympärileikkauksesta. Kuvaamiseen ja kuvien julkaisuun oli kirjallinen lupa tyttöjen holhoojalta, joka vakuuttaa keskustelleensa kuvaamisesta myös tyttöjen kanssa. Holhooja sanoo tyttöjen myös ymmärtäneen, mistä on kyse. Tytöistä käytettiin tekaistuja nimiä, mutta he esiintyivät kuvissa omilla kasvoillaan. Naisten ympärileikkaus eli ulkoisten sukuelinten silpominen on Keniassa laitonta. Suomessa se tulkitaan törkeäksi pahoinpitelyksi, ja YK on todennut sen rikkovan ihmisoikeuksia. Vaikka ratkaisussa ei käsitelläkään yksityisyyden suojaa, neuvosto toteaa uhrien olevan tunnistettavissa kasvokuvista. Neuvoston mielestä Helsingin Sanomien julkaiseman kuvareportaasin teho kuitenkin perustui avuttomien uhrien ilmeistä välittyvään hätään ja kauhuun. Ympärileikkauksen kuvaaminen kasvottomana olisikin ollut pelkkä kliininen toimenpide. Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Helsingin Sanomilla oli painavat yhteiskunnalliset perusteet julkaista kuvareportaasi. Tyttöjen silpominen on edelleen yleistä Afrikassa ja Lähi-idässä, vaikka se on useimmiten laitonta ja rikkoo ihmisoikeuksia sekä on ristiriidassa YK:n lasten oikeuksien julistuksen kanssa. Myös suomalaisilla on oikeus saada tietää, mitä muissa kulttuureissa tapahtuu, eikä asia ole tuntematon Suomessakaan. Tällaisten kuvien näkeminen tuntuu vastenmieliseltä, mutta pahan olon tunne ei riitä julkaisukiellon perusteeksi. Journalistin ohjeista ei liioin löydy edellytyksiä tuomita kuvien julkaisemista. Neuvoston mielestä kuvareportaasi oli tässä tapauksessa perusteltu myös kannanottona silpomista vastaan. Journalistin ohjeissa todetaan, että hankittaessa tietoja rikoksen uhreista ja heistä uutisoitaessa on aina noudatettava hienotunteisuutta. Vaatimuksella on erityisen painavat perusteet, koska uhrit olivat lapsia. Neuvoston mielestä valokuvaaja osoitti riittävää hienotunteisuutta hankkiessaan kuvattavien huoltajan suostumuksen kuvaukseen ja kuvien julkaisuun. Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Helsingin Sanomat ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa. Marja Irjalan eriävä mielipide: Kyse on alaikäisistä lapsista. Kaikki esitetyt kuvat eivät noudata Journalistin ohjeiden edellyttämää hienotunteisuutta kyseisiä lapsia kohtaan. Ratkaisun tekivät: Risto Uimonen (pj), Kalle Heiskanen, Jyrki Huotari, Timo Huovinen, Ulla Järvi, Anssi Järvinen, Eeva Ruotsalainen, 18 SuomenLehdistö 6/2014 Anssi Halmesvirta, Pasi Kivioja, Heli Kärkkäinen, Jaakko Ujainen, Heikki Valkama, Salla Vuorikoski ja Marja Irjala. Radio SuomiPop Julkisen sanan neuvoston langettava päätös piilomainontaa koskevassa asiassa. Radiokanavan aamulähetyksessä hämärrettiin toimituksellisen materiaalin ja ilmoituksen rajaa. Toimittajat esittelivät kritiikittömästi tuotetta, jonka mainoskampanja oli samaan aikaan käynnissä kanavalla ja sen nettisivuilla. Toimittajat esiintyivät kaksoisroolissa antamalla kasvonsa ja äänensä mainoskampanjan käyttöön. Kauppalehti Julkisen sanan neuvoston langettava päätös virheen korjausta ja lähdekritiikkiä koskevassa asiassa. Lehden juttu perustui kaksi kuukautta vanhaan tiedotteeseen. Tämän vuoksi siinä oli virheellistä tietoa, jota lehti ei korjannut, vaikka sai siitä tiedon. Myös lähdekritiikissä oli toivomisen varaa. Suomen Kuvalehti Julkisen sanan neuvoston langettava päätös virheen korjausta ja oikeutta omaan kannanottoon koskevassa asiassa. Lehti julkaisi tiedetoimittajan poleemisen artikkelin, jossa kiistettiin täysin lääkintälaitteen toimivuus. Yritys joutui erittäin kielteisen julkisuuden kohteeksi. Lehti ei julkaissut kantelijan omaa kannanottoa. Vantaan Sanomat Julkisen sanan neuvoston vapauttava päätös lähdekritiikkiä koskevassa asiassa. Lehti kertoi laihduttamiseen tarkoitetusta geenitestistä. Jutussa haastateltiin lihavuustutkijaa, joka tyrmäsi testit. Toimituksella ei ollut perusteita epäillä lähteen luotettavuutta tai motiiveja. Rakennuslehti Julkisen sanan neuvoston langettava päätös omaa kannanottoa koskevassa asiassa. Lehti kertoi kantelijan olleen mukana yhtenä perustajajäsenenä rakennushankkeessa, jossa hän ja nimeltä mainitut poliitikot olivat jutun väliotsikon mukaan hyötyneet poliittisesta asemastaan. Kantelijaa ei kuultu jutun yhteydessä, eikä hänen kannanottoaan julkaistu lupauksesta huolimatta. MTV, Kymmenen uutiset Julkisen sanan neuvoston langettava päätös virheen korjausta koskevassa asiassa. STT:n tekemässä ja MTV:n julkaisemassa uutisessa oli olennainen virhe. Toimitus ei sitä korjannut kantelijan pyynnöstä ja STT:n oikaisusta huolimatta. 7 päivää Julkisen sanan neuvoston langettava päätös yksityistä ja julkista sekä arkistokuvan käyttöä koskevassa asiassa. Lehti käytti videouutisensa kuvituksena kolme vuotta vanhaa arkistomateriaalia, joka yhdisti kantelijan aiheetta tuoreeseen oikeudenkäyntiin. Kantelija oli tunnistettavissa kuvasta. Lehti poisti kantelijan kuvan, mutta ei kertonut editoinnista eikä maininnut arkistokuvien käytöstä. Yle, uutiset Julkisen sanan neuvoston vapauttava päätös otsikkoa, totuudenmukaista tiedonvälitystä ja virheen korjausta koskevassa asiassa. Ylen tvuutisten grafiikassa käytettiin otsikkona epätäsmällisesti ilmaisua ”pakkoruotsi”. Toimittajan samanaikainen juonto kuitenkin kertoi, että kyse oli ruotsin kielen virallisesta asemasta eikä ruotsin kielen asemasta kouluopetuksessa. Äänestyspäätös 11-1. Lopussa eriävä mielipide. Ilta-Sanomat Julkisen sanan neuvoston langettava päätös virheen korjausta koskevassa asiassa. STT:n tekemässä ja lehden julkaisemassa verkkouutisessa oli olennainen virhe, jota lehti ei kantelijan yhteydenotoista huolimatta korjannut. Lehti korjasi virheen vasta STT:n lähetettyä oikaisun. Päätös tehtiin ensimmäisen kerran 21.5.2014, mutta neuvosto otti sen uudelleen käsittelyyn päätöksessä olleen virheen vuoksi. Tämä päätös korvaa aiemman päätöksen. Iltalehti Julkisen sanan neuvoston langettava päätös virheen korjausta koskevassa asiassa. STT:n tekemässä ja lehden julkaisemassa verkkouutisessa oli olennainen virhe, jota lehti ei pyynnöstä huolimatta korjannut. Lehti oikaisi uutisen vasta kun STT korjasi juttunsa. Iltalehti Julkisen sanan neuvoston langettava päätös virheen korjausta koskevassa asiassa. Lehden verkossa julkaisema otsikko sisälsi olennaisen asiavirheen, jonka se oikaisi viipymättä. Toimitus ei kuitenkaan kertonut virheen korjaamisesta yleisölle Journalistin ohjeiden edellyttämällä tavalla. Yle.fi, uutiset Julkisen sanan neuvoston vapauttava päätös piilomainontaa koskevassa asiassa. Yleisradio julkaisi verkossa jutun energiahoitajasta, joka kertoi ammattinsa harjoittamisesta niin eläinten kuin ihmistenkin parissa. Juttua ei voi pitää piilomainontana. Vapauttava päätös äänin 9–4. Eriävä mielipide päätöksen lopussa. > Lue kaikki tuoreet päätökset osoitteessa www.jsn.fi Sanomalehtien Liitossa tapahtuu > 8.–10.10. INMA European News Media Conference, Tallinna > 10.10. Kaupunkilehtipäivä 2014, Tampere > 30.–31.10. Paikallislehtipäivät 2014, Kalajoki > 12.11. Mediapäivä ”Luova Suomi”, Helsinki > 20.11. Jakelun ajankohtaispäivä, Vantaa Lisätietoa: www.sanomalehdet.fi/ ajankohtaista/tapahtumakalenteri
Nimityksiä suomen.lehdisto@ sanomalehdet.fi Viestinnän Keskusliitto VT Elina Nissi on nimitetty työmarkkinajohtajaksi. Edellinen työmarkkinajohtaja Johanna Varis jatkaa liiton palveluksessa työmarkkinatehtävissä ja Nissin varamiehenä. Uusiin tehtäviin Toimittajana on aloittanut Timo Ahvenniemi. Hän on työskennellyt aiemmin mm. Tekniikka&Talous-lehdessä, Ilkassa ja Pohjalaisessa sekä tehnyt tiedottajan töitä. Tara Jaakkola Aamulehti Jaana Ojatalo on nimitetty yhteysjohtajaksi mediamarkkinointiin. Hän toimi aikaisemmin mediamarkkinoinnin myyntijohtajana. Myyntipalvelussa myyntisihteereiksi on nimitetty Terhi Nieminen, Mira Reunanen ja Paula Tuunanen. Tradenomi Kimmo Ilmavirta on nimitetty Aamulehden mediamarkkinoinnin myyntijohtajaksi. Hänen vastuullaan on myös Alma Aluemedian digitaalinen mediamyynti. Kaleva Oy Heikki Luoma on nimitetty digitaalisen liiketoiminnan kehitysyksikön päälliköksi. Hän on viimeksi työskennellyt Deveteam Oy:ssä projektipäällikkönä. Lapuan Sanomat FM Tarja Kojola on valittu päätoimittajaksi. Hän aloittaa uudessa tehtävässään syyskuun alussa. Kojola siirtyy tehtävään Kauhavalla ilmestyvästä Komiat-lehdestä, jossa on ollut päätoimittaja seitsemän vuotta. Keskisuomalainen Oyj Markkinointiviestintäyhtiö Mediasepät Oy:n markkinointipalvelut-yksikön johtajaksi on nimitetty Jyrki Pasanen. Pasanen jatkaa myös Keskisuomalainen Oyj:n digitaalisen liiketoiminnan yksikössä asiakkuusjohtajana. Alma Aluemedia Anu Meuronen on nimitetty työsuhdeasiantuntijaksi. Hän on toiminut mm. Juvenes-Yhtiöissä talous- ja henkilöstöjohtajana. Rannikkoseutu Marko Vuosjoki on nimitetty päätoimittajaksi. Tällä hetkellä Nokian Uutisten päätoimittajan sijaisena toimiva Vuosjoki aloittaa tehtävässä marraskuussa. Hän on toiminut myös Kankaanpään Seudun toimittajana. Nykyinen päätoimittaja Raija Leppänen jää eläkkeelle syyskuussa. Järviseudun Sanomat Maritta Raudaskoski on nimitetty Järviseudun Sanomia kustantavan Järviseudun Mediatalo Oy:n toimitusjohtajaksi. Hän jatkaa yhä myös lehden päätoimittajana. Veikko Valtonen pitää tiivistyvää lehtiyhteistyötä järkevänä ja välttämättömänä, eikä se vaaranna STT-Lehtikuvan asemaa. ”STT:llä on ammattitaitoa ja tehtäviä, joita Lännen Media ei tule kattamaan”, hän sanoo. Uutishaukkojen esimies Turun Sanomien toimituspäällikkönä pitkään toiminut Veikko Valtonen aloittaa Lännen Median uutishuoneen päällikkönä syyskuun alussa. Kuukausi tämän jälkeen aloittavat hänen 20 alaistaan. Heistä Helsingin Töölönlahdelle Alma-taloon sijoittuu Valtosen lisäksi kahdeksan toimittajaa, joista osa erikoistuu verkkoon. Lännen Median valtakunnan, politiikan, talouden ja ulkomaan uutisointia hoitaa lisäksi kahdeksan kotimaanja neljä ulkomaantoimittajaa, jotka työskentelevät hajallaan maakunnissa. – Mutta meidän Kemin toimittajan ei ole tarkoitus olla alueensa kirjeenvaihtaja vaan tehdä yhdessä meidän omaa agendaamme. Valtonen johtaa puolta Lännen Median 40 journalistin kokonaisvahvuudesta. – Pääsimme valitsemaan 12 lehden vahvuudesta uutishaukkoja. Kyllä se on korkealaatuista jengiä, Valtonen kehuu. SuomenLehdistö Uutisryhmään on nimitetty muun muassa Alma Median entisen Helsingin-toimituksen esimiehenä toiminut Kirsi Hölttä sekä hänen kollegansa Kirsi Turkki jo aiemmin lakkautetusta usean maakuntalehden yhteisestä Helsingin-toimituksesta. Lännen Median päätoimittajana on jo aloittanut Matti Posio, joka on toiminut muun muassa Lapin Kansan vt. päätoimittajana ja esimiestehtävissä Aamulehdessä. ” Journalismilla pitää olla lukijalle hyötykäyttöä, enkä tarkoita tapetointiohjeita.” Yhteiseksi lukemistotuottajaksi on nimitetty Marjo Oikarinen Kalevasta ja teematuottajaksi Annukka Latvala Ilkasta ja Pohjalaisesta. Porissa syntynyt Veikko Valtonen aloitti uransa Sata- Sanoma Digital Finland Kari Härkönen on nimitetty eCom-palveluiden johtajaksi. Hän siirtyy Sanoman palvelukseen Zalandon Suomen maajohtajan paikalta Berliinistä. Härkönen on valmistunut MBA:ksi INSEADkauppakorkeakoulusta ja maisteriksi City Universityn Cass Business Schoolista. kunnan Kansassa ja on tehnyt monikymmenvuotisen uran Turun Sanomissa politiikan ja talouden toimittajana sekä esimiestehtävissä. Hän on opiskellut humanistisia tieteitä ja varanotaarin tutkinnon. Pomohissiin Valtonen päätyi arvionsa mukaan, koska perusuteliaana toimittajana jaksaa tonkia yksityiskohtia. Uutispainotuksestaan huolimatta hän ei näe skuuppitehtailua alaistensa tärkeimpänä tavoitteena. – Journalismilla pitää olla lukijalle hyötykäyttöä, enkä tarkoita tapetointiohjeita, vaan uutisenkin täytyy olla tarpeellinen ja merkityksellinen. Merkitys löytyy syventämisestä. Lännen Media erottuu Valtosen mukaan omilla näkökulmilla, ”kuten kaikki muutkin”. – Meidän lukijakuntamme on pääkaupunkiseudun ulkopuolella, joten meidänkin elämän painopiste on maakunnissa. Riikka Virranta VIESTINNÄN AMMATTILEHTI Levikki: 2 815 LT/11. Päätoimittaja: Kaija Jäppinen. Toimitussihteeri: Noora Autio. Toimittaja: Riikka Virranta. Taitto: Noora Autio ja Riikka Virranta. Toimitus: Eteläranta 10, 00130 Helsinki. Puhelin: (09) 228 77 309. Sähköposti: suomen.lehdisto@sanomalehdet.fi. Suomen Lehdistö internetissä: www.suomenlehdisto.fi. Julkaisija: Sanomalehtien Liitto ry / Tidningarnas Förbund rf. Ilmestyminen: 84. vuosikerta. 9 numeroa vuodessa. Tilaukset ja osoitteenmuutokset: sl@sanomalehdet.fi. Tilaushinnat 2014: kestotilaus 84,00 euroa / vuosi (sis. alv 10%), määräaikainen tilaus 89,70 euroa /vuosi (sis. alv 10%), määräaikainen opiskelijatilaus 44,85 euroa / vuosi (sis. alv 10%). Kestotilaus jatkuu niin kauan kuin itse haluat. Maksettua tilausmaksua ei palauteta, kun tilaus irtisanotaan. Määräaikainen tilaus ei jatku tilausjakson päätyttyä ilman erillistä ilmoitusta. ISSN: 0039-5587. Ilmoitukset: KelpomediaOy, Jukka Vivolin, puhelin 050 5029706, jukka.vivolin@gmail.com. Painopaikka: Botnia Print, Kokkola. KSF Media Sisältöjohtajiksi on nimitetty Martina Harms-Aalto ja Susanna Ilmoni. Harms-Aalto siirtyy tehtävään Helsingin yliopistolta ja Ilmoni Hufvudstadsbladetin feature-päällikön paikalta. Markkinointijohtajaksi on nimitetty Fredrik Nars, joka työskenteli aiemmin konsernin digitaalisen median johtajana. Tamperelainen Anne Lahnajärvi on nimitetty päätoimittajaksi. Hän siirtyi tehtävään tapahtuma-alan lehden Eventon päätoimittajan paikalta. Hän on työskennellyt aiemmin mm. Länsiväylässä, Vantaan Sanomissa ja Helsingin Uutisissa. Ilmestysmisaikataulu 2014 Nro Ilmestyy Aineistot Varaukset 7/14 1.10. 22.9. 16.9. 8/14 5.11. 27.10. 21.10. 9/14 10.12. 1.12. 25.11. SuomenLehdistö 6/2014 19