• MEDIA-ALAN OMA LEHTI • NRO 6 • 27.9.2017 • PERUSTETTU VUONNA 1930 SuomenLehdistö MAAKUNNISSA NÄKEE TOISIN. Perussuomalaisten vaalivoitto ei päässyt yllättämään Uutissuomalaisen Matti Pietiläistä niin kuin monia muita. » Sivu 8 Jukka Huusko: Terroristi haluaa klikkejä mediaoperaatiolleen. » Sivu 4 Tilauksia timanteilla Uutistoimisto uhan alla Pekka Mervola: STT tarvitsee miljoonien valtiontuen. » Sivu 6 Parhaat ideat USA:sta Kokeilua koetilauksilla, hyötyä datasta, tapahtumia... » Sivu 10 Kommenttien taso ylös Ohjaa keskustelijat pohtimaan oman tekstintä sävyä. » Sivu 17 Niina Käkelä markkinoi Helsingin Sanomien verkkojuttuja » Sivu 14 AKSELI MURAJA
• sanomalehtien liitto TÄNÄÄN ON HYVÄ PÄIVÄ OPPIA UUTTA. LUE SANOMALEHTIÄ.
• SuomenLehdistö 6/2017 3 6/2017 kolmesta poikki STT parempi tuettava kuin MTV sisältö AJANKOHTAISTA 4 Jukka Huusko harkitsisi tarkkaan, kannattaako terroristien nimiä ja kuvia julkaista. 5 Jätetään uutiset irrallisista tutkimustuloksista, ehdottaa Heini Maksimainen. 6 Valtiontuki STT:lle jakaa jopa Suomen Tietotoimiston hallituksen jäseniä. 8 Uutissuomalaisen Matti Pietiläisen mukaan määräkin on laatua. TAUSTAT 10-13 Uudet liiketoimintamallit Yhdysvalloissa. Keräsimme kiinnostavimmat avaukset kahdesta tuoreesta tutkimuksesta. 14-16 Helsingin Sanomilla on yli 200 000 digitilaajaa. Lehti haalii uusia lukijoita juttumarkkinoinnilla. PALSTAT 17 Vertaisarviointi on yksi tapa parantaa verkkokeskustelun laatua. 18 Mitä kuuluu media-alalta irtisanotuille? 20 Uudet verkon kerrontamuodot auttavat tavoittamaan faktattomia. 21 Emme voi haastatella vain raittiita, terveitä, fiksuja ja tasapainoisia, kirjoittaa Kati Uusitalo JSN-palstalla. 23 Mikko Heino hyppäsi Ilta-Sanomista kolmen kaupunkilehden päätoimittajaksi. ” Jos STT lakkaisi, monen välineen tarjonta valtakunnallisissa ja ulkomaan aiheissa kapenisi. Samalla kapenisi lukijoiden näköala.” ”Töiden päätyttyä kehitin tietoisesti kontaktiverkostoani”, Kimmo Lundén kertoo, s.18. Toimittajien uhkailu Riikka Virranta Lisäsikö uutisointi Turun iskusta uhkailua tai vihapuhetta? Onko uhkaava palaute teillä ongelma? Miten käsittelette asiaa toimituksessa? Riitta Monto päätoimittaja, Turun Sanomat Vihapuhetta ja uhkailuja tuli ryöppynä, kun julkaisimme jutun puukotuksen uhreja auttaneesta Afganistanista kotoisin olevasta turvapaikanhakijasta. Asiatonta palautetta vyörytettiin jutun toimittajalle Rebekka Härköselle ja päätoimittajille. Ongelma on se, että vihapuhe on kuormittavaa. Täysin asiattomat palautteet ovat lisääntyneet, ja uhkaukset vievät aikaa mielekkäämmältä tekemiseltä. Toimituksen linja on selvä: uhkauksista tehdään rikosilmoitus. Teemaa on käsitelty sekä henkilökohtaisesti että toimituksen keskustelutilaisuuksissa ja muistutettu työterveyshuollon asiantuntijaavusta. Tärkeää on ollut tuoda esiin sekin, että vihapuheen ohella toimitukseen tuli virtana myös positiivista palautetta. Petri Hakala päätoimittaja, Iltalehti Kyllä näin kävi, mutta onneksi ilmiö tuntuu jääneen tilapäiseksi. On se lisääntynyt. Varsinaiseksi ongelmaksi se menee, kun uhkaukset kohdistuvat suoraan yksittäisiin henkilöihin. Tunne uhkaavasta sanailusta tai käytöksestä pitää ottaa välittömästi puheeksi esimiesten kanssa. Käymme yhdessä asiantuntijoiden kanssa uhkaukset läpi niin konsernissa kuin sen ulkopuolella ja ryhdymme tarvittaviin toimenpiteisiin. Janne Koivisto päätoimittaja, Turkulainen Ei lisännyt. Puukotus on herättänyt Turussa voimakkaita reaktioita. Siihen liittyvästä uutisoinnista on tullut tavallista enemmän palautetta, mutta palaute on ollut enimmikseen asiallista. Ei ole. Erityisesti pakolaiskriisiin liittyvistä jutuista tulee välillä tiukkaa palautetta, mutta emme ole kokeneet palautetta uhkaavana. Olemme pieni toimitus ja keskustelemme matalalla kynnyksellä kaikesta palautteesta. Pyrin olemaan aina toimittajien tukena. Jos uhkailua tulisi, tekisin siitä rikosilmoituksen. W > Lue myös digilehti ja lisää uutisia Suomen Lehdistön verkkopalvelussa osoitteessa www.suomenlehdisto.fi SUOMALAISEN JOURNALISMIN rahoitusvaikeudet saattavat konkretisoitua hurjalla tavalla. Uhan alla on kansallinen uutistoimisto STT, 130-vuotias instituutio, joka tavalla tai toisella näkyy jokaisen mediaa seuraavan suomalaisen arjessa. Taustalla on isojen asiakkaiden menettämisiä joko rahan tai muiden lähtijöiden tarpeiden vuoksi. STT:n loppu olisi mediamurroksen toistaiseksi merkittävin yksittäinen isku suomalaisen journalismin kattavuudelle ja monipuolisuudelle. STT ON SUOMALAISEN mediamaiseman ilma: itsestään selvä mutta elintärkeä osa tarjontaa. Sen sisällöllä ei voi erottua ja houkutella uusia maksavia asiakkaita, minkä vuoksi palvelusta luopuminen voi tuntua kipeiden ratkaisujen joukossa vähiten vaikealta. Jos uutispalvelu lakkaisi, se kuitenkin johtaisi myllerrykseen sitä hyödyntävissä välineissä. Niissä pitäisi nopeasti keksiä korvaavia järjestelyjä oman alueen ulkopuolisen uutisseurannan järjestämiseen. Selvää on, että monen välineen tarjonta valtakunnallisissa ja ulkomaan aiheissa kapenisi. Samalla kapenisi lukijoiden näköala. STT:n harteilla seisovat myös ne välineet, jotka eivät ole sen asiakkaita. Nekin voivat rakentaa palvelulupaukseensa istuvaa sisältöä uutistoimiston luotettavan seurannan päälle. Pelko on, että STT:n loppu kasvattaisi journalismin katvealueita, käsittelemättä jääviä aihepiirejä. Ilman kansallista uutistoimistoa Suomi myös liittyisi itselleen erikoiseen viiteryhmään pois kehittyneiden maiden joukosta. STT:N HALLITUKSEN jäsen Pekka Mervola sanoo tässä lehdessä, että uutistoimiston jatkon turvaisi valtion vuotuinen viiden miljoonan euron tuki, joka vastaa noin prosenttia Yle-veron tuotosta. Tuissa on ongelmia. Ne esimerkiksi tapaavat säilyttää vanhaa eivätkä edistä uuden rakentamista. Lisäksi ne vääristävät kilpailua kapeasti kohdennettuina. Tästä syystä Medialiitto vastustaa hallituksen ensi vuodelle esittämää kahden miljoonan euron tukea kaupallisen television lineaariseen uutisja ajankohtaistoimintaan eli käytännössä MTV:lle. STT:n tukeminen olisi monin verroin järkevämpää kuin MTV:n. Kansallisen tietotoimiston olemassaolosta hyötyy koko uutismedia – myös MTV. Riikka Virranta päätoimittaja riikka.virranta@sanomalehdet.fi
• 4 SuomenLehdistö 6/2017 AJANKOHTAISTA Terrorismi saa voimaa mediasta, sanoo Jukka Huusko. TERRORISTIJÄRJESTÖT TAPPAVAT viattomia ihmisiä, mutta iskut on ennen kaikkea suunniteltu julkisuutta varten. Siksi media ja toimittajat ovat tärkeässä roolissa: lietsovatko he ylimääräistä pelkoa ja epävakautta niin kuin terroristit ovat suunnitelleet. – Toimitukset eivät välttämättä ymmärrä rooliaan. Terroristijärjestöt tietävät, miten moderni mediayhteiskunta toimii. He pyrkivät kääntämään median aseeksi, sanoo Helsingin Sanomien ulkomaantoimittaja Jukka Huusko. Hän tutki viime lukuvuonna jihadistien mediastrategioita HS Säätiön stipendiaattina Berliinin Freie Universitätissa. – Terroristijärjestöthän ovat oikeasti heikkoja. Jos niillä olisi ballistisia ohjuksia, ne eivät tekisi puukkoiskuja tai kaahaisi ihmisten päälle. Voima syntyy julkisuudesta. Ylpeästi filtterinä On mahdoton ajatus, että pelottavista tapahtumista ei kerrottaisi. Jukka Huusko kannustaa suomalaisia toimituksia kuitenkin valmistautumaan mahdollisiin iskuihin. Jo se auttaa, että toimittajat ovat tietoisia terroristien pyrkimyksistä. Hänen mielestään esimerkiksi uhrien auttajista kirjoittaminen toimii pelonlietsontaa ja terroristien tavoitteita vastaan. Pahinta sen sijaan on julkaista nopeasti vahvistamattomia tietoja ja spekuloida. – Kontekstualisointia, taustoittamista ja analysointia kannattaa pitää arvossa, ei sellaista journalismia, että juuri nyt tapahtuu jotain hirveää. Varsinkin suoriin lähetyksiin liittyy vaaroja, jos isku ei ole vielä ohi. Huusko suosittelee joissakin ranskalaisvälineissä omaksuttua linjaa, ettei terroristien nimiä ja kuvia julkaista. Tekijöiden taustoista voi kertoa, mutta esimerkiksi täysi demonisointi on suoraan terroristien intresseissä. Mediassa esitettyjä tekijöiden profiileja käytetään uusien tekijöiden värväämisessä. Yksi virhe olisi julkaista terroristien luomia videoita tai muuta propagandamateriaalia, varsinkaan ilman taustoittamista, mitä on tapahtunut kansainvälisessä mediassa. Toimituksessa saatetaan kokea painetta julkaista sosiaalisessa mediassa jo liikkuvia tietoja ja materiaaleja. Huuskon mielestä median pitää toimia ylpeästi filtterinä eikä tehdä mitään perustelematonta, vaikka osa yleisöstä ja kollegoista pitäisi portinvartijuutta vanhanaikaisena. Hän kuvaa terrorismia makaaberiksi markkinointiviestinnäksi. – Vaikka sosiaalisessa mediassa tapahtuisi ihan mitä vaan, meidän ei tarvitse lähteä siihen mukaan. Me emme julkaise terroristien videoita, emmehän me päästä muutakaan markkinointiviestintää sellaisenaan läpi. – Silloin on tärkeää, että kerromme, miksi toimimme näin. Jihadisteja pitää tutkia Yksi Huuskon tutkimuksessa noussut havainto on, että Isis hyödyntää mediaa Euroopan päätavoitteessaan eli muslimien ja muun väestön välisten suhteiden polarisoimisessa. Isis kokee maastaan paenneet muslimit pettureiksi. Siksi se hyötyy äärioikeiston noususta ja kaikkien islaminuskoisten turvapaikanhakijoiden syyllistämisestä. – Kaikki journalismi, joka ei tee eroa näiden radikaalien ja muiden muslimien välille, on vaarallista. Tässä media voisi toimia tarkemmin. Toisaalta myös liberaalin median korrektius voi hyödyttää terroristeja, jos se estää puuttumasta ääriajatteluun. Huuskon mukaan Suomessa on kiistatta ryhmiä, Isisiin ja al-Qaidaan liittyviä toimijoita, jotka haluavat väkivaltaista kumousta ja synnyttää sekasortoa. Hän kaipaa aiheesta lisää tutkivaa journalismia: Kuinka Älä suostu jihadistin aseeksi > Lue Jukka Huuskon 10 teesiä terroristien ja median suhteesta: http:// www.stipendiblogi. fi/kymmenen-teesia-terrorismista-mediasta-ja-euroopantulevista-haasteista. html ”Vaikka sosiaalisessa mediassa tapahtuisi mitä vaan, meidän ei tarvitse lähteä siihen.”
• SuomenLehdistö 6/2017 5 AJANKOHTAISTA: PUHEENAIHE LIHOTTAAKO AAMIAISEN väliin jättäminen vai ei? Vastausta ei ehkä kannata etsiä uutisista. Helsingin Sanomissa kerrottiin elokuussa tutkimuksesta, jonka mukaan aamiaista syövät ovat muita hoikempia. Jutun nettiotsikko oli kuvaava: ”Milloin ateriat oikein kannattaa syödä? Uusi tutkimus sanoo, että aamiainen pitää painon hallinnassa, vaikka aivan äsken kerrottiin toisin.” Vuotta aiemmin Helsingin Sanomat oli kumonnut professori Mikael Fogelholmin johdolla väitteen, jonka mukaan aamiaisen syöminen laihduttaisi. En osaa neuvoa aamiaistaan pähkäileviä, mutta toimittajia osaan: entä jos lakataan vääntämästä otsikoita yksittäisistä tutkimustuloksista? Se on linja, jota pyritään noudattamaan esimerkiksi The Washington Postin kaltaisissa kansainvälisissä medioissa. Terveysaiheisista tutkimuksista uutisoidaan vain, kun tulokset ovat poikkeuksellisen vakuuttavia. VIETIN VIIME lukuvuoden Oxfordin yliopistossa Helsingin Sanomain Säätiön stipendiaattina ja tutkin sitä, kuinka terveydestä voitaisiin kirjoittaa luotettavammin. Haastattelin tutkimukseeni yhdysvaltalaisia ja brittiläisiä tiedeaiheisiin erikoistuneita toimittajia. Terveysjournalismilla on huono maine. Jos mediaa on uskominen, yhtenä päivänä maito vahvistaa ja toisena päivänä haurastuttaa luita. Se, että käsitys maidon terveellisyydestä vaihtelee viikoittain, ei ole asiantuntijoiden vaan tutkimuksia ylitulkitsevan median vika. Eräs haastateltavani muistutti, että uusi tutkimus kumoaa vallitsevan käsityksen vain harvoin. Usein tulokset näyttävät ristiriitaisilta siksi, että tutkimuksissa on katsottu hieman eri asioita, eri ihmisillä ja eri menetelmillä. Uusi tutkimus voi myös olla virheellinen tai huonosti tehty. Tieteessä on keskusteltu viime vuosina kiivaasti niin sanotusta toistettavuuskriisistä. On yleistä, että tutkijat eivät onnistu toistamaan toistensa kokeita. Hämmennystä lisää se, että ”kohonnut sairastumisriski” tulkitaan muotoon ”maito tappaa”. MIKÄÄN EDELLÄ mainittu ei tietenkään tarkoita sitä, etteikö tieteestä pitäisi kirjoittaa. Siitä vain pitää kirjoittaa paremmin. Haastateltavieni ratkaisu oli taustoittava terveysjournalismi. Tieteen tekeminen muistuttaa palapelin kokoamista, ja kuva vaikkapa aamiaisen merkityksestä rakentuu tutkimustulos kerrallaan. Taustoittava juttu ei kerro vain palapelin uusimmasta, mahdollisesti väärään paikkaan eksyneestä palasesta. Se kertoo siitä, millaisen kuvan tutkijat ovat tähän mennessä saaneet aikaan. Siksi jutun lähteenä ei voi käyttää vain yksittäistä tutkimusta vaan esimerkiksi hyvin tehtyjä systemaattisia katsauksia. Aina nekään eivät anna selkeitä vastauksia, ja se pitäisi kertoa lukijalle. Kuulostaa työläältä, mutta vaivannäkö kannattaa. Haastateltavani olivat huomanneet, että näyttöön perustuvia juttuja luetaan pidempään kuin kiireessä kyhättyjä uutisia. Niitä myös jaetaan sosiaalisessa mediassa. Ihmiset eivät kaipaa jatkuvasti uusia ”ruoka-aine x parantaa syöpää” -otsikoita, jotka kumotaan seuraavalla viikolla. He kaipaavat tietoa, johon uskaltaa luottaa. Tällä kertaa kissan nosti pöydälle freelancetoimittaja Heini Maksimainen, joka opiskeli viime lukuvuoden Oxfordin yliopiston Reuters-instituutissa. ki ss ap öy dä lle ” Entä jos lakataan vääntämästä otsikoita yksittäisistä tutkimustuloksista?” Media uutisoi tieteestä palasina Älä suostu jihadistin aseeksi organisoitunutta ja laajaa liikkeiden värväystoiminta Suomessa on? Tapahtuuko se moskeijoissa vai jossain muualla? – Ongelmat ovat piilossa, ja siksi niitä on vaikea selvittää. Jihadistinen propaganda tapahtuu suurimmaksi osaksi arabian kielellä, jota suomalaiset toimittajat eivät ymmärrä. Rinnastus koulusurmiin ontuu Entä miten suomalainen media onnistui käsitellessään Turun puukotuksia, joita tutkitaan terroristisessa tarkoituksessa tehtyinä murhina? Jukka Huuskon mielestä ”ihan hyvin”. Hyvää oli viranomaisten työn ja tavallisten ihmisten sankaritarinoiden nostaminen. Yleä on kritisoitu liian hitaasta liikkeelle lähdöstä, mutta Huusko pitää vaarallisempana sitä, että alun kaaosvaiheessa julkaistaisiin vääriä tietoja. Ainakin Iltalehti ehti julkaista virheellisesti kehystetyn videon ”miekkamiehistä”. Yksi kritiikinhaara koskee sitä, yhdistettiinkö isku liian nopeasti terrorismiin. Tätä kritiikkiä on saanut VE SA LA IT IN EN Miten media onnistui Turun iskujen uutisoinnissa? KEIJO LEHTO Keskisuomalaisen uutispäällikkö Annan arvosanan 8,5 tai jopa 9-. Sanomalehdet pärjäsivät erinomaisesti. Maltti oli valttia, mutta toisaalta pyrittiin kertomaan täsmällisesti ja nopeasti asiat, kun tiedon tarve oli suunnaton. Erityisesti nostaisin esille Turun Sanomien rohkean ratkaisun kertoa epäillyn nimi jo lauantaina muodossa ”nimi, jota hän käytti”. Oman alueensa sanomalehtenä TS hoiti uutisoinnin kokonaisuutena hyvin. Me taas pyrimme löytämään tietoa omien toimittajien voimin ja olemaan STT:n avulla kiinni siinä, mitä kukin päivä ja tunti toi tullessaan. ELINA YRJÖLÄ Opteamin asiakkuusjohtaja, entinen toimittaja, liiketoimintajohtaja ja mediayrittäjä Media selvisi ihan kunnialla. Journalistinen harkinta paineisessa tilanteessa piti aika hyvin. Todennäköisesti monessa toimituksessa on ollut varautumissuunnitelma iskua varten. Totta kai on asioita, joita olisi voinut tehdä toisin. Kun uutiskoneisto syöksyy toimimaan, tehdään jonkin verran selkäytimen jatkeella. Oli joitakin ylilyöntejä, ja alussa tuli hassuja epämääräisiä silminnäkijähaastatteluita. On mielenkiintoinen kysymys, pitäisikö median odottaa vielä kauemmin, jotta tiedot olisivat varmempia. Ehkä, mutta käytännössä paine julkaisemiseen on tosi iso. Myös jälkihoidosta media selvisi hyvin. Olen pohtinut, pitäisikö raportointia jotenkin hillitä, koska se on tekojen yksi tavoite. Se että media vaikenisi, on kuitenkin vaikea toteuttaa. > Ensi kerralla kirjoittajana voit olla sinä: kerro aiheesi toimitukselle. Sähköposti: suomen.lehdisto@sanomalehdet.fi myös Helsingin Sanomat, joka rinnasti premillään Turun ja Barcelonaan iskut kaksi päivää Turun tapahtumien jälkeen. Huusko kertoo, että HS yhdisti iskut terrorismiin vasta, kun poliisi alkoi tutkia tekoa terroristisena murhana ja kun medialla oli viitteitä tekjän radikalisoitumisesta. – Silloin voi yhdistellä asioita, kun ei hypätä suoraan johtopäätöksiin. Hän myöntää, että raja pelon lietsonnan ja tekojen vähättelyn välillä on häilyvä. Huusko pitää kuitenkin perusteettomana Turun puukkoiskun rinnastamista kouluampumisiin. – Jos puhumme Isisin innoittamista iskuista, taustalla on ammattimainen, satojen miljoonien eurojen vuosibudjetilla toimiva organisaatio, joka levittää propagandaa. Iskut ovat heidän sotilaallinen strategiansa. – Tämä konteksti pitää tuoda esille, vaikka se olisikin pelottava ajatus. Meidän pitää ymmärtää, millaisen ilmiön kanssa olemme tekemisissä, jos haluamme luoda keinoja ennaltaehkäistä iskuja. Riikka Virranta Teesit terrorismin uutisointiin > Terrori-isku on propagandaa. Mitään propagandaa ei kannata toistaa sellaisenaan. > Ei spekulointia tai vahvistamattomien huhujen levittämistä. > Harkitse, onko iskun tekijöiden nimien ja kuvien julkaisu tarpeen. > Tiedosta, että yhteiskunnan polarisaation edistäminen on terroristien ja ääriryhmien tavoite. > Terroristien rikoksia ja laajempia suunnitelmia pitää penkoa. Lähde: Jukka Huusko Jukka Huuskon mukaan terroristit kantavat huolta medianäkyvyydestään. ”He haluavat mahdollisimman paljon klikkauksia mediaoperaatiolleen. Media voisi iskujen aikaan miettiä, onko klikkien saaminen tärkeintä ja kenen etua se ajaa.”
• 6 SuomenLehdistö 6/2017 AJANKOHTAISTA aa vastaan ja ikkuna Suomesta ulos. Hän näkee uutistoimiston ongelmien syyksi kaupallisen median taloudellisen ahdingon, minkä vuoksi STT:n palveluista on täytynyt luopua. MERVOLALLA TILANTEESEEN on yksi selkeä ratkaisu: julkinen tuki. Hänen mukaansa uutispalvelun jatkon turvaisi vuosittainen viiden miljoonan euron tuki, mikä vastaa noin prosenttia Yle-veron tuotosta. Suomen Tietotoimiston liikevaihto viime vuonna oli 10,5 miljoonaa euroa. – Viiden miljoonan tasoinen tuki johtaisi siihen, että STT pystyisi laskemaan hintojaan ja osa asiakkaista palaisi, Mervola arvioi. Jos tähän mentäisiin, Mervolan mielestä STT:stä pitäisi tehdä voittoa tuottamaton yhtiö ja toisaalta kaupallisen median pitäisi sitoutua sen asiakkaaksi. Mervolan mielestä STT:n tukeminen olisi kilpailutilanteen kannalta ongelmattomampaa kuin MTV3:n tukeminen, sillä tuki hyödyttäisi koko toimialaa eikä ohjautuisi yhdelle yritykselle. Hallitus on esittänyt kahden miljoonaan euron tukea kaupallisen tv:n uutisja ajankohtaistoimintaan eli käytännössä MTV3:lle ensi vuodeksi. Uutissuomalainen uutisoi jo, että oppositiopuolueista löytyy halua tukea STT:n suomenkielistä uutistoimintaa, hallituspuolueista ei. Mervola ei osaa sanoa, onko tuki realismia. – Mutta se on realismia, että jos tukea ei synny, meillä ei kohta enää ole STT:tä. Jos se poistuu, sitä ei saada takaisin. TURUN SANOMIEN vastaava päätoimittaja Kari Vainio on Mervolan kanssa samaa mieltä siitä, että STT:n loppuminen olisi dramaattista. Lisäksi se on hänestäkin realistinen visio. – Jossain vaiheessa supistuksissa tulee se raja vastaan, ettei STT voi enää hoitaa 24/7-uutisseurantaa. Myös Vainio on STT:n hallituksen jäsen. Hän kuitenkin vierastaa julkisia tukia media-alalle. – Media-alan pitäisi pikemmin saada valtiolta lupaus, että pelikenttä on vakaa eikä tehdä arvaamattomia siirtoja koskien jakelua tai Yleveroa, Vainio sanoo. Valtion tukea voisi Vainion mukaan kuitenkin perustella huoltovarmuuden takia: jos vain yksi taho eli Yle hoitaa koko valtakunnan kattavan perusuutisseurannan, systeemi on altis informaatiovaikuttamiselle. Vainion mielestä tärkeintä olisi, että Yle ja muut nykyiset uutispalvelun asiakkaat pysyisivät asiakkaina. STT:N UUTISPALVELUN jatko on uhattuna. Tämän viestin kertoi uutisoimiston päätoimittaja ja toimitusjohtaja Mika Pettersson sanomalehti Keskisuomalaisen haastattelussa. Syynä ongelmiin ovat asiakasmenetykset. Viimeisimpänä uutispalvelun irtisanoivat ruotsinkieliset lehdet, mikä johti yt-neuvotteluihin STT:n ruotsinkielisessä toimituksessa. Ylen jatko uutispalvelun asiakkaana on katkolla vuodenvaihteessa. Iltalehti neuvottelee jatkosopimuksesta. Suomen Tietotoimisto teki tappiota vuonna 2015. Uutissuomalaisen mukaan viime vuoden pelasti voitolliseksi kertaluontoinen myyntivoittoerä. Keskisuomalaisen päätoimittajan ja STT:n hallituksen jäsenen Pekka Mervolan mielestä uutispalvelun loppu olisi iso vahinko, josta kärsisi koko suomalainen uutismedia. – Valtakunnallisten uutisten ääni Suomessa heikkenisi. Mikään yksittäinen media Yleä lukuun ottamatta ei pysty vastaavaan uutisseurantaan kuin STT. Lisäksi kärsijäksi tulisi suomalainen yhteiskunta, sillä STT on Mervolan mielestä tärkeä voima valemediSTT vaarassa ilman valtion tukea ”Jossain vaiheessa supistuksissa tulee se raja vastaan, ettei STT voi enää hoitaa 24/7-uutisseurantaa”, Turun Sanomien Kari Vainio kommentoi uutistoimiston tilannetta. – Toisaalta en näe, että lehtien pitäisi talkoillakaan ylläpitää STT:tä, Vainio sanoo. TURUN SANOMAT ja Keskisuomalainen hyödyntävät molemmat STT:tä paljon. Vainion mukaan STT on kustannustehokas tapa hoitaa perusuutisseuranta, mikä lisää uskottavuutta ja vapauttaa tekemään paikallista. – Odotamme STT:ltä nopeutta ja luotettavuutta – sitä että se tekee nopeasti ensiuutisen. Me olemme sitten valmiita syventämään. Tässä uutistoimisto onnistuu Vainion mukaan hyvin, ja ennen kaikkea valvontafunktio pitäisi säilyttää. Vainion mielestä STT:n laatu ei ole supistuksissa kärsinyt, vaikka kattavuus on voinut heikentyä. – Koen sellaisen kiusalliseksi, että luovutaan STT:stä epäillen sen journalistista tasoa. Väitän, että STT pärjää hyvin toimitusten omalle materiaalille, Vainio sanoo. Myös Pekka Mervolan mielestä STT suoriutuu tehtävästään hyvin. Mervola ei koe, että uutistoimistouutisen arvo verkossa olisi kärsinyt täyden inflaation, vaikka monet välineet tarjoavat sen ilmaiseksi. – Me haluamme lehtenä erottua yleisen uutisaineiston päälle tulevalla omalla aineistollamme emme niin, että meiltä puuttuu jotakin. – Uskon, että Keskisuomalaista luetaan, koska se tarjoaa maakunnan, maan ja maailman asiat yhdessä kokonaisuudessa. Riikka Virranta ” On realismia, että jos tukea ei synny, meillä ei kohta enää ole STT:tä.” Asiakkaiden harveneminen ajoi uutistoimiston vaikeuksiin. Pekka Mervola ehdottaa tukea STT:lle. Kari Vainio ei kannata tukea.
• SuomenLehdistö 6/2017 7 AJANKOHTAISTA STT vaarassa ilman valtion tukea U LL A KE N TT AKO H TA LA KESKISUOMALAINEN-KONSERNISSA joukko pieniä lehtiä ottaa käyttöönsä uuden toimitusjärjestelmän, uudistaa ulkoasuaan ja siirtyy ennakoivaan taittoon. Muutos koskee Pohjois-Savossa 16:ta ja Keski-Suomessa 10:tä alue-, paikallisja kaupunkilehteä. Samalla niiden jutturakenteita yhtenäistetään maakuntalehtien kanssa. Hankkeen vetäjä, Savon Sanomien toimituspäällikkö Riitta Raatikainen kertoo, että projekti toteutetaan lehtien kasvavan yhteistyön ja ylläpidon sujuvoittamisen takia. Sen tarkoituksena on ennen kaikkea nopeuttaa ja helpottaa toimittajien työtä. – Rakennamme tuotantoympäristöä, johon on mahdollista tuoda vähitellen entistä suurempi osa konsernin lehdistä. Tavoitteena voisi olla yksi yhteinen lehdentekokone. Nyt uudistuvat lehdet ottavat käyttöön konsernin useimmissa lehdissä jo olevan Anygraafin Neotoimitusjärjestelmän. Lehdet jaetaan kolmeen luokkaan: isoihin 5–7-päiväisiin lehtiin sekä paikallisja kaupunkilehtiin. Kunkin ryhmän lehdille rakennetaan keskenään yhteinen visuaalinen tyyli, kuten sivupohjat, taittomallit ja juttutyypit, ennakoivaa taittoa varten. Myös leipätekstifontit ovat uudistuksen jälkeen kaikissa lehdissä yhtenäiset. Lehtirakenteessa ja esimerkiksi otsikkofonteissa sen sijaan säilyy eroja. – Lehdistä näkee, että ne ovat samaa sukua. Ei ole silti mahdollista, että niistä tulisi kaikista saman näköisiä, koska niillä on paljon päällekkäisiä levikkejä, Raatikainen sanoo. Uudistuksen yhtenä tavoitteena on Raatikaisen mukaan lisätä huoltovarmuutta. Monia pieniä lehtiä tehdään hyvin vähäisillä resursseilla. Jos esimerkiksi paikallislehden ainoa toimittaja sairastuu, lehti pystytään tarvittaessa taittamaan vaikkapa Savon Sanomien toimituksessa. Myös juttuvaihto koko konsernissa lisääntyy, mutta pienimmissä lehdissä sitä ei silti tehdä kovinkaan paljoa. – Esimerkiksi sellaisissa tapauksissa, joissa on jokin iso maakunnallinen uutinen, on järkevää kirjoittaa siitä yksi juttu, jota lehdet paikallistavat omilla jutuillaan, Raatikainen kertoo. Projekti on konsernille iso. Koko projektista vastaa Raatikainen, ja Keski-Suomen vetäjänä toimii Viitasaaren Seudun päätoimittaja Esa Kilponen. Ulkoasuvastaavat ovat Juha Hirvaskero ja Pieta Forssell-Nieminen. Uusien järjestelmien käyttöön otosta huolehtivat Aki Jörgensen, Esa Koski ja Mikko Voutilainen. Kevään ja syksyn aikana uudistustiimi on kiertänyt kaikissa mukana olevissa lehdissä. Valmista on tarkoitus olla tammikuun alussa. – Suurin hyöty saadaan irti, jos mukaan tulee mahdollisimman paljon käyttäjiä, Raatikainen muistuttaa. Noora Autio ja tk oj ut tu m ik si ih m ee ss ä? Alma Media aloitti tämän vuoden alussa Reviiri-hankkeen, jonka tavoitteena on luoda kaupallistettavissa oleva media-alusta. Missä vaiheessa hanke on nyt, digitaalisen liiketoiminnan johtaja Jussi Maaniitty? Tutkimusvaihe on päättynyt. Olemme selvittäneet, millainen media-alusta voisi olla. Toisessa vaiheessa olisi tavoitteena tuotteistaa se. Mitä tarkalleen tarkoitatte media-alustalla? Teknologiaa, jota voi käyttää verkkosivujen tai sovelluksen pohjana. Ajatuksena on, että meidän alustaamme hyödyntämällä esimerkiksi yritykset, yhteisöt tai muut mediatalot voisivat lähettää meille helposti sisältöä. Alustaa on tarkoitus käyttää muun muassa natiivimainonnassa. Jos esimerkiksi yritys nyt julkaisee eri järjestelmillä oman sisältönsä ensin omilla verkkosivuillaan ja sovelluksessaan ja sen jälkeen meillä, tähän kuluu paljon aikaa ja vaivaa. Jos taas yritys käyttäisi meidän alustaamme, se voisi julkaista sillä samanaikaisesti sisällön kaikissa omissa kanavissaan ja siirtää sen suoraan meidän tietokantaamme. Halutessaan se voisi ostaa näkyvyyttä meiltä, mikä toisi meille liiketoimintaa. Noora Autio KAINUUN SANOMAT julkaisi Kansainvälisenä lukutaitopäivänä 8. syyskuuta etusivun, jonka tekstit olivat mielikuvituskieltä. Mistä saitte idean ja mihin pyritte, päätoimittaja Markus Pirttijoki? Idea oli muhinut korvieni välissä jo pari vuotta. Tarkoitus oli pysäyttää. Halusimme nostaa esille lukutaidon merkitystä. Korostimme myös medialukutaitoa ja sitä, että kaikkea lukemaansa ei kannata ottaa todesta. Joku välittää väärää tietoa tahallaan, toinen tahattomasti. Muistutimme lukijoita siitä, että lehdistön yksi tehtävä on oikean tiedon erottaminen väärästä. Millaista palautetta saitte? Pari soittoa tuli jakelupäivystykseen. Kun opastimme lukijoita kääntämään sivua ja he näkivät oikean kannen, puhelut päättyivät hyväntuuliseen nauruun. Sosiaalisessa mediassa kampanjaa kommentoitiin hyvin myönteiseen sävyyn. Noora Autio ”Lehdentekokone” nopeuttaa työtä Alusta helpottaa natiivimainontaa Saitko selvää? Keskisuomalainenkonserni rakentaa toimittajien työskentelyä helpottavaa järjestelmää ja lisää juttuvaihtoa. Myös ulkoasut yhtenäistyvät. Uutta järjestelmää ottavat Uutis-Jousessa käyttöön päätoimittaja Seppo Timonen, projektin vetäjä Riitta Raatikainen ja toimittaja Jussi Kumpulainen.
• 8 SuomenLehdistö 6/2017 AJANKOHTAISTA: LEHTI-IHMINEN VIIME KEVÄÄNÄ Matti Pietiläisen 2-vuotias tytär alkoi kutsua isäänsä Matti Pietiläiseksi. Niin usein tyttö oli työhuoneen oven läpi kuullut isänsä vastaavan puhelimeen koko nimellään. Joka viikko päivän tai kaksi kotonaan Kuopion Maaningalla työskentelevä Pietiläinen oli helmikuussa aloittanut Keskisuomalainen-konsernin lehtien ja Karjalaisen yhteisen uutistoimituksen, Uutissuomalaisen (Usu), uutispäällikkönä. Urakkaa riitti, sillä päätoimittajat olivat asettaneet toimitukselle tavoitteeksi tehtailla vuodessa vähintään 130 STT:n siteeraamaa uutista. Uutissuomalaisen uutispäällikkö Matti Pietiläinen ei halua parantaa maailmaa vaan kertoa ihmisille tärkeistä asioista. Asiajournalismin asiamies Juuri tällaisista haasteista Pietiläinen kertoo syttyvänsä. Hän kutsuu itseään kilpailuhenkiseksi projektimieheksi, jonka vahvuuksiin ei kuulu olla vapaalla. Pietiläisen kanssa työskennelleet puolestaan kuvailevat häntä luotettavaksi ja systemaattiseksi journalistiksi, joka saa asiat tavalla tai toisella hoitumaan. Erään taustahaastateltavan mukaan Pietiläisellä on konsernin paras substanssiosaaminen taloudesta ja politiikasta. – Kyllä hänen poliittiset arvionsa ovat aika osuvia ja syviä, sanoo puolestaan Savon Sanomien päätoimittaja Seppo Rönkkö, joka aikanaan palkkasi Pietiläisen taloon. PIETILÄISEN JOHTAMA Uutissuomalainen on ajankuva maakuntalehtien journalismin muutoksesta. Se on Pietiläisestä ja seitsemästä kirjoittavasta toimittajasta koostuva virtuaalitoimitus, jonka työntekijät ovat hajallaan ympäri maata. He pitävät yhteyttä videopuheluilla ja pikaviestipalvelu Slackilla. Usu tuottaa konsernin lehdille tiistaista lauantaihin vähintään kaksi valmista tabloidisivua. Päälle tulevat viikottaiset taloussivujen juttupaketit sekä sunnuntain ja maanantain uutisjutut. Pietiläisen työnkuvaan kuuluu uutisoinnin suunnittelu ja näkökulmittaminen, kotitoimitusten kanssa kommunikointi ja tarvittaessa nopeakin reagointi uutistilanteeseen. – Ei tämä mikään lepokoti ole, hän kuittaa utelut Uutissuomalaisen kiivaasta työtahdista. Uutistuotannon Usu on aloittanut kovia ennakko-odotuksia paremmin. Toimitus on tehnyt Pietiläisen kirjanpidon mukaan reilussa seitsemässä kuukaudessa yli 90 uutista, joita STT on siteerannut. Pietiläisen mukaan myös Uutissuomalaisen brändäys on onnistunut hyvin, eikä haastateltaville ja lukijoille tarvitse enää selittää, mistä on kyse. – Olen iloisesti yllättynyt, että palautteen perusteella varsinkin Helsingin päässä meitä luullaan isommaksi porukaksi kuin oikeasti olemme. Uutissuomalaisen toimittajille Pietiläinen jakaa runsaasti kehuja. Heiltä vaaditaan kokemusta ja perehtyneisyyttä, sillä juttujen on useimmiten synnyttävä päivässä tai kahdessa. Laajemmalle penkomiselle ja tutkivammalle journalismille ei ole resursseja. Sen paikka on ennemmin konsernin lehdissä kerran viikossa julkaistavassa Sunnuntaisuomalaisessa. – Meidän pitää ajatella myös niin, että määrä on paikoin laatua. Meidän tehtävämme on tuottaa tietty määrä uutisia viikossa, Pietiläinen tiivistää. PIETILÄISTÄ VOINEE hyvällä syyllä kutsua politiikkanarkkariksi. Jo uransa alussa Savon Sanomissa hän asetti tavoitteekseen olla jossain vaiheessa vastuussa sekä lehden kunta-, eduskunta-, euroettä presidentinvaalien vetämisestä. Sen tavoitteen hän on saavuttanut. – Se on työnjohdollisesti tosi hieMatti Pietiläinen on äänestänyt vaaleissa kuutta puoluetta. Näin hän varmistaa riippumattomuutensa politiikan toimittajana. Hänellä on tapana tasata ajatuksiaan Kallaveden rannalla töiden ja äijä-pilateksen välissä.
• SuomenLehdistö 6/2017 9 AJANKOHTAISTA Suomenruotsalaiset lehdet luopuvat STT:stä SUOMENRUOTSALAISET mediatalot perustavat uuden uutispalvelun. Hankkeessa ovat mukana KSF Media, HSS Media ja Åbo Underrättelser. Uudenlaisen uutistoimiston on tarkoitus tuottaa marraskuun alusta lähtien lehdille yhteistä uutisseurantaa ja juttuja aamusta iltamyöhään. Samalla lehdet luopuvat tai ovat luopuneet ruotsinkielisen STT:n eli FNB:n asiakkuudesta. Vasabladetin päätoimittajan Niklas Nybergin mukaan pääsyy oman uutistoimiston perustamiseen on halu olla mukana kehittämässä uutistoimiston tuottamia sisältöjä ja lisätä ruotsinkielisten lehtien yhteistyötä. – Haluamme myös, että uutistoimiston vauhti digitalisoitumisessa on samanlainen kuin omassa talossa, Nyberg toteaa. Uutistoimiston päätoimittajaksi on valittu Anna Back. Ruotsinkielinen Yle on nyt FNB:n ainoa asiakas. Sen sopimus on voimassa vuoden loppuun. FNB:ssä aloitettiin lehtien päätöksen jälkeen yt-neuvottelut. Noora Autio Aamulehti rukkaa verkon maksumalliaan AAMULEHTI LISÄÄ maksullisten juttujen määrää verkossa. Se siirtyy maksumalliin, jossa tiettyjä juttuja voi lukea jatkossakin vapaasti viisi kappaletta viikossa, kun taas toiset ovat aina maksullisia. Vastaavan päätoimittajan Jouko Jokisen mukaan Aamulehti houkuttelee uudistuksella uusien tilaajien lisäksi paperilehden lukijoita rekisteröitymään digipalveluiden käyttäjiksi. Jutut brändätään ja niiden markkinointiin panostetaan kaikissa kanavissa. Aamulehti on viime vuosina lisännyt näkymistään sosiaalisessa mediassa. Jatkossa se korostaa maksavan asiakkaan palvelua ja suhtautuu kriittisemmin somejakoihin. Riikka Virranta Kaleva osti paikallisten lehtien verkkopioneereja POHJOIS-POHJANMAALLA ilmestyvät paikallislehdet Raahen Seutu ja Pyhäjokiseutu sekä kaupunkilehti Raahelainen siirtyvät Alma Medialta Kalevan omistukseen. Kaleva365 halusi toimitusjohtajansa Juha Laakkosen mukaan vahvistaa kaupalla Oulun eteläpuolisen alueen sisällöntuotantoa. Kalevalla on alueella jo jakelutoimintaa, ja se saa lisää painettavaa Oulun painoonsa. Suunnitteilla on sisältöyhteistyötä kasvavan konsernin lehtien välillä. Ostetut lehdet ovat olleet digikehityksessä paikallislehdistön pioneereja. Etenkin kolmepäiväinen Raahen Seutu on myös paikallislehtien digituloissa maan kärkeä. Alma Media Kustannuksen Kari Juutilaisen mukaan syy lehtien myyntiin oli etäinen sijainti muista konsernin toimipisteistä. Kaleva Oy osti syyskuussa myös enemmistön paikallisten tarjousten diilipalvelusta Offerillasta. Riikka Virranta Demokraatti kasvatti eniten lukijamääräänsä TUOREIMMASSA KMT-mittauksessa SDP:n äänenkannattaja Demokraatti nosti printin lukijamääräänsä yli neljänneksellä eli prosentuaalisesti eniten sanomalehtien joukossa. Lisäksi lehden kokonaistavoittavuus kasvoi eniten eli 15 prosenttia. Kasvun taustalla on yli vuoden takainen lehtiuudistus. Noin 30 sanomaja kaupunkilehteä kasvatti printin lukijamääräänsä tai kokonaistavoittavuuttaan uusimmassa mittauksessa. Riikka Virranta Asiajournalismin asiamies m ed ia no st o no kokemus, kun on niin hyvin valmistautunut, että pystyy hallitusti reagoimaan kaikkiin tilanteisiin, Pietiläinen kommentoi vaali-illan johtamista. Hänelle vaalit ja puoluekokoukset ovat kuin politiikan Mestarien liigan finaaleita. Tapahtumia, joissa vaarat ovat aina läsnä ja joissa politiikan elämän ja kuoleman kysymykset ovat yhden illan ajan tiiviisti esillä. Toisaalta Pietiläinen myös kritisoi politiikan liiallista henkilöimistä mediassa. Poliitikkojen nilkkaan potkimisen sijaan olisi tärkeämpää seurata, millaisia lakeja säädetään ja millaisia vaikutuksia niillä on. Kiivaan uutistahdin keskellä Pietiläinen yrittää pitää mielessä, kenelle juttuja tehdään. – Vaarana on, että juttuja tehdään Kuka? Matti Pietiläinen, 36, on Uutissuomalaisen uutispäällikkö. Hän asuu vaimonsa ja 2,5-vuotiaan tyttärensä kanssa Kuopion Maaningalla. Ennen Savon Sanomiin tuloa Pietiläinen opiskeli Oulun yliopistossa suomen kieltä ja kirjallisuutta ja työskenteli vuoden Suomenmaalehdessä. Savon Sanomissa hän on työskennellyt kuntaja taloustoimittajana sekä politiikan toimittajana ja yhteiskuntatoimituksen esimiehenä. Harrastaa sulkapalloa, salibandya ja äijä-pilatesta. Vannoutunut West Wing -fani ja kirjallisuuden ystävä, joka tekee joka vuosi pyhiinvaellusmatkan Helsingin kirjamessuille. Puntari > Fakta vai fiktio? Rakastan fiktiota, mutta journalismin näkökulmasta ehdottomasti fakta. > Valtakunnallinen vai paikallinen? Maakuntalehdillä ei ole tulevaisuutta ilman paikallisuutta. Mutta nykyisessä työssä katson ensisijaisesti valtakunnallisuutta. > Populismi vai byrokratia? Kummallakin on paikkansa, mutta en toivo, että Suomessa virkamiehet muuttuvat populisteiksi ja poliitikot liian byrokraattisiksi. AK SE LI M U RA JA ” Ei tämä mikään lepokoti ole.” ”Ongelma on siinä, että maailmassa yleensä tyhjiöt täyttyvät. Millä ne täyttyvät mediassa, jos editoitua ja punnittua uutisseurantaa ei ole.” STT:n päätoimittaja ja toimitusjohtaja Mika Pettersson sanomalehti Keskisuomalaisessa ”Suuren yleisön kiinnostuksen kohteet ovat: minä, minun lompakkoni, minun veroni, minun ihmissuhteeni, minun kotikatuni, minun suoleni toiminta, ja tietysti meidän lasten päiväkoti ja koulu.” Toimittaja Joanna Palmén Markkinointi & Mainonnassa Uutta ruotsinkielistä uutistoimistoa luotsaa Anna Back. Hän on työskennellyt viimeksi Hufvudstadsbladetissa. > Lue aiheista lisää netissä ja uutiskirjeestämme. Tilaa uutiskirje: www.suomenlehdisto.fi UUTISKOOSTE toisille toimittajille, poliitikoille tai talouselämän vaikuttajille. Sitä vastaan pitää taistella koko ajan. PIETILÄINEN PITÄÄ itseään pragmaatikkona, jolla ei ole journalistista missiota. Hänen tavoitteenaan ei ole parantaa maailmaa, vaan kertoa ihmisille tärkeistä asioista. Maakunnassa toimimisesta voi olla myös etua: esimerkiksi perussuomalaisten vuoden 2011 vaalijytky ei ollut Pietiläiselle niin suuri yllätys kuin monille Helsingissä päivystäville politiikan toimittajille. Hänestä on tärkeää ymmärtää laajalti puolueiden toimintaa, ei pyöriä vain ministereiden ja kansanedustajien joukossa. – Minun verkostoni ovat eri yhteiskuntaluokista ja ammattitaustoista. En ole koskaan halunnut kuulua eliittiin, enkä pidä tarkoituksenmukaisena olla tekemisissä vain kerman kanssa. – Ennemmin haluan ymmärtää kuin olla jotakin. Janne Arola H EI D I H AK AL A / SV EN SK PR ES ST JÄ N ST
• 10 SuomenLehdistö 6/2017 TAUSTAT 9 ideaa USA:sta Yhdysvalloissa sanomalehdet etsivät lisää tuloja muun muassa houkuttelemalla digitilaajia koejaksoilla, uudistamalla sisältöä lukijadatan avulla ja järjestämällä tapahtumia. S anomalehdet elävät haasteellista aikaa myös Yhdysvalloissa. Levikit ja mainostulot ovat laskeneet, ja satoja sanomalehtiä on lakkautettu ja yhdistetty tai niiden viikoittaisia ilmestymiskertoja on vähennetty. USA:n sanomalehtiyhtiöt etsivät parhaillaan aktiivisesti keinoja uudistaa ansaintaansa. Keräsimme kiinnostavimmat oivallukset kahdesta tuoreesta uutismedian uusia liiketoimintamalleja kartoittaneesta tutkimuksesta. Teksti: Noora Autio
• SuomenLehdistö 6/2017 11 W ES TE N D 61 / LE H TI KU VA Yhdysvaltalaiset sanomalehdet ostavat ja perustavat uusia yhtiöitä sekä etsivät uusia kumppaneita. Innovatiivinen New York Times tarjoaa esimerkiksi yhteistilauksia Spotifyn kanssa. TAUSTAT
• TAUSTAT 12 SuomenLehdistö 6/2017 Lisää tuloja tilaajilta 1 Lukijamaksujen suhteellinen osuus lehtien tuloista on kasvanut voimakkaasti, ja painopiste yhtiöiden strategiassa on siirtymässä entistä enemmän kohti lukijoilta saatavia tuloja. Perinteisesti yhdysvaltalaiset sanomalehtiyhtiöt ovat olleet hyvin riippuvaisia mainostuotoista. Uusien tilaajien saaminen ja vahvan asiakassuhteen rakentaminen on niille iso haaste. Lukijatuloja pyritään lisäämään esimerkiksi nostamalla tilausten hintaa. Lukuisat kustantajat ovat yllättäen huomanneet maksavien asiakkaiden herkkyyden hinnankorotuksille olevan oletettua matalampi. Esimerkiksi The Boston Globe nostaa tilausten hintoja asteittain. Vuoden tilauksen jälkeen hinta on 365 dollaria per vuosi eli dollarin päivässä. On olemassa myös pieni joukko tilaajia, jotka ovat valmiita maksamaan huomattavasti lisää premium-tarjonnasta, kuten kehittyneemmistä visualisaatioista, paremmista hakutoiminnoista tai ennakkolukuoikeudesta. Tältä joukolta voi saada lisätuloja niinkin, että antaa heidän sponsoroida opiskelijatilauksia, kuten New York Times on tehnyt. Lehti hyödynsi näin maksuhalukkaiden anteliaisuutta ja kehitti opiskelijoiden lukutottumuksia. Minnesotalainen The Star Tribune on alkanut lähestyä erityisesti niitä lukijoita, joiden on havaittu olevan vaarassa irtisanoa tilauksensa. Näin lehti on onnistunut vähentämään tilausten irtisanomista kymmenellä prosentilla. Data-analyytikko tarkkaili lehden verkkosivuilla sellaisten digitilaajien käyttäytymistä, joiden tilaus oli päättymässä 60 päivän aikana. Vajaakäytön perusteella hän erotti ryhmän, jonka todennäköisyys irtisanoa tilaus oli suuri. Tämän jälkeen markkinointiosasto aloitti näille tilaajille kohdennetun kampanjan, joka muistutti heitä sisällöstä, jota he eivät olleet huomanneet. Maistiaisilla uusia tilaajia 2 Monet suuret lehdet, kuten The Wall Street Journal ja Forbes, vaativat ilmaiskäyttäjiltä sisäänkirjautumista Facebookin tai Googlen kautta vastineeksi lukuoikeudesta verkkosisältöön. The Washington Post puolestaan on alkanut pyytää ilmaiskäyttäjiltä sähköpostiosoitetta. Samalla heidät kirjataan päivittäisen uutiskirjeen postituslistalle. Tällaisilla toimilla lehdet saavat kuluttajista lisää dataa ja sitä kautta mahdollista rahallista hyötyä. Uusia tilaajia houkutellakseen monet lehtitalot tarjoavat edullisia koetilauksia, sillä ne ovat osoittautuneet tehokkaaksi keinoksi rakentaa lukutottumuksia ja lojaliteettia. The Financial Times onnistui vuonna 2016 saavuttamaan 14 prosentin kasvun digitilauksissaan korvattuaan maksumuurin kokeilujaksolla. FT tarjoaa nyt yhdestä kolmeen ilmaista artikkelia kuukaudessa. Vaihtoehtona on myös valita neljän viikon koejakso vain yhden dollarin hintaan rekisteröintiä ja luottokorttitietoja vastaan. Julkaisijat ovat lisäksi havainneet, että koetilausten jälkeen lukijoille kannattaa markkinoida pitkiä tilausjaksoja. Lukijat ovat olleet valmiita tarttumaan pidempiin tilausjaksoihin kuin mitä aiemmin on tarjottu. Koetilausten lisäksi jotkin lehdet virittelevät uudenlaisia yhteistyökuvioita. Esimerkiksi New York Times on tarjonnut kilpailukykyisesti hinnoiteltuja yhteistilauksia Spotifyn kanssa. Osa lehdistä hyödyntää mikromaksuja muiden tilausmuotojen rinnalla. Uusia yhtiöitä ostetaan ja perustetaan 3 Uusien palveluiden luominen sanomalehden ydinliiketoiminnan ympärille on selkeä trendi myös Yhdysvalloissa. Esimerkiksi päivälehti The Dallas Morning News on ostanut medialiiketoimintaan liittyviä yhtiöitä, jotka keskittyvät muun muassa markkinoinnin automaatioon ja kehittyneisiin hakupalveluihin. Lisäksi se on perustanut itse uusia digitaalisen markkinoinnin ja sisältömarkkinoinnin yhtiöitä. Samaan aikaan se on ulkoistanut niitä tuotantoprosesseja, joita se ei pidä ydinalueenaan. Yritysryppääseen kuuluvat muut yritykset auttavat The Dallas Morning Newsiä pääsemään osaksi mainostajien markkinointibudjetteja, joista iso osa menee Facebookille ja Googlelle. Gatehouse Media, Yhdysvaltain suurin kustantaja päivälehtien määrällä mitattuna, ei näe itseään vain sanomalehtikustantajana, vaan se haluaa tarjota myös markkinointija teknologiapalveluita pienille ja keskisuurille yrityksille lehtien ilmestymisalueella. Lehdet järjestävät tapahtumia 4 Kustantajat ovat lähteneet mukaan tapahtumatuotantoon. Ne keräävät tapahtumista tuloja myös sponsoreilta, jotka voivat esimerkiksi näkyä tapahtumamainonnassa tai itse tapahtumassa. Gatehouse Media on perustanut erillisen tapahtumatuotanto-osaston. Tänä vuonna osasto järjestää 240 tapahtumaa eri aloilta. Se tarjoaa tapahtumiin strategian, brändäyksen, markkinoinnin ja kaiken muun tuotannon. Pienistä julkaisuista Voice of San Diego järjestää tapahtumia esimerkiksi paikallisessa ravintolassa. Ne käsittelevät eri teemoja ja paikallisia ongelmia, joista ihmiset ovat kiinnostuneita. Lehtien on erotuttava sisällöillään 5 Oleellinen opetus yhdysvaltalaisista sanomalehdistä on, että vähenevillä resursseilla ei voida enää tarjota kaikkea kaikille. Lehdille ei riitä, että ne ovat jonkin alueen tai kaupungin yleissanomalehtiä. Sen sijaan lehtitalojen johdossa mietitään nyt, mitä juuri heidän lehtensä tarjoaa parhaiten ja mikä erottaa sen muista uutislähteistä. Lehdet pohtivat, mikä sisältö saa tilaajat pysymään uskollisina ja houkuttelee uusia lukijoita. Esimerkiksi Miami Heraldin toimituksen strategia on kaksijakoinen. Toisaalta se julkaisee osavaltion uutisia ja toisaalta espanjankielistä väestöä palvelevia uutisia Karibialta sekä Välija Etelä-Amerikasta. Miamissa on paljon väkeä, joka on kiinnostunut tietämään, mitä Gatehouse Media on perustanut erillisen tapahtumatuotanto-osaston. Se oli mukana järjestämässä Readers’ Choice Awards -tapahtumaa The Fayetteville Observerin toimituksen tukena elokuussa. Gatehouse Median erillinen tapahtumatuotantoosasto järjestää tänä vuonna 240 tapahtumaa. RA U L F. RU BI ER A / TH E FA YE TT EV IL LE O BS ER VE R
• TAUSTAT SuomenLehdistö 6/2017 13 timointia ja kirjoittamaan houkuttelevia otsikoita nettisivuille ja sosiaaliseen mediaan. Mittausten avulla huomattiin, että tietyt aiheet, esimerkiksi tanssi ja teatteri, eivät kiinnosta lukijoita netissä. Tulosten perusteella lehden elokuvakriitikko siirrettiin kirjoittamaan kiinteistökaupoista, jotka kiehtovat miamilaisia suuresti. Urheilutoimituksen kolumnisti alkoi pitää Miami Aggreavations -nimistä palstaa, jolla hän kirjoittaa ihmisiä hermostuttavista asioista. Pikaviestimet ja uutiskirjeet yleistyvät 7 Pikaviestipalveluiden, kuten WhatsAppin, Facebook Messengerin ja Snapchatin, käyttö kasvaa Yhdysvalloissa etenkin nuorten keskuudessa. Niitä käytetään myös yhä enemmän uutisten seuraamiseen. Edelläkävijä Yhdysvalloissa on ollut Atlantic Median vuonna 2012 perustama digitaalinen uutismedia Quartz, joka kehitti uutissisällölleen viestityylisen formaatin. Sähköpostikirjeiden suosio näyttää olevan nousussa. Esimerkiksi The Washington Postin tärkeimpiä jakelukanavia ovat sähköpostitse lähetetyt uutiskirjeet. Mediatalo julkaisee jopa yli 70:tä erilaista uutiskirjettä eri yleisöille, muun muassa politiikasta kiinnostuneille ja positiivisia juttuja kaipaaville. Tällä tavalla toimitus koukuttaa ihmisiä lehden pariin säännöllisesti ja sitouttaa heitä. näillä alueilla tapahtuu. Lisäksi toimitus yrittää irrottaa resursseja tutkivaan journalismiin. Lukijadataa mitataan ja hyödynnetään 6 Vaikka yleisö on noussut keskipisteeksi monessa toimituksessa, se on nähty siitä huolimatta helposti edelleen massana eikä sen käyttäytymistä tunneta tarpeeksi hyvin. Nyt toimituksissa pyritään oppimaan lisää lukijoista ja tarkastelemaan esimerkiksi lukijan sivuilla käyttämää aikaa ja hänen liikkeitään sivustolla. Mediayhtiöt ovat ottaneet käyttöönsä vaikuttavuutta ja sitoutumista kuvaavia työkaluja esimerkiksi Chartbeatilta ja Google Analyticsilta. Esimerkiksi The Washington Post ilmoittaa, että analytiikkatyökalujen kehittäminen mahdollisti osaltaan sen lukijakunnan kaksinkertaistamisen 50 miljoonasta 100 miljoonaan vain kahden vuoden sisällä. Lehti hyödyntää verkossa artikkelisuositusjärjestelmää ja reaaliaikaista otsikoiden ja kuvituksen muuntelua. Sillä on käytössään testijärjestelmä, jolla voi päätellä välittömästi, miten erilaiset otsikot, kuvat ja grafiikat vaikuttavat verkkoliikenteeseen. Eräässä viimeaikaisessa kokeilussa automaattista testijärjestelmää käytettiin eri kuvien ja otsikoiden yhdistelyyn 18 eri tavalla. Yksi isoimmista muutoksista on tehty Miami Herald -lehdessä. Lehteen on perustettu real-time-toimitus, joka seuraa millaiset aiheet herättävät ihmisten mielenkiinnon. Toimittajia on opetettu käyttämään lukijoiden kiinnostusta kuvaavia mittausvälineitä. Sen lisäksi toimittajat ovat harjoitelleet muun muassa hakukoneopAutomatisoituminen ja lisätty todellisuus tulevat 8 Tekniikan kehittyminen luo sanomalehtien sisällöntuotannolle huimia mahdollisuuksia. Yhdysvaltalaislehdet uskovat sekä automatisoituun journalismiin että lisätyn tai virtuaalitodellisuuden mahdollisuuksiin. Associated Press (AP) on automatisoidun journalismin pioneeri. AP julkaisee nykyisin 5 000 yhtiön tulostiedotteet automaatiota hyödyntämällä, kun se ennen kykeni käsittelemään vain 500:aa yhtiötä. AP ehtii tuottaa talousuutiset usein ensimmäisenä, mikä auttaa sitä saavuttamaan halutun ykköstilan Googlen hakutuloksissa. New York Times on ottanut ensiaskeleet VR-teknologiassa – tarkoituksena on, että lukijat voisivat kokea, ei vain lukea, uutiset. Monet kustantajat uskovat teknologian mullistavan tapamme kuluttaa uutisia ja viihdettä. Mainosten niukkuus lisää tuloja 9 Yhdysvalloissa on havaittu, että mainostajat ovat valmiita maksamaan enemmän, jos tietävät julkaisun sisältävän vain harvoja ja valittuja mainoksia. Esimerkiksi Quartzilla on mobiilisovellus, joka saa tulonsa esittämällä käyttäjilleen vain yhden mainoksen jokaisella käyttökerralla. Sovellus on juuri alkanut tehdä voittoa. Mainosten vähäisyyden vuoksi julkaisu kykenee pyytämään jokaisesta mainoksesta noin kolme kertaa enemmän kuin kilpailijansa. Tämänkaltaiset uudet oivallukset ovat mainonnassa tärkeitä. Kustantajien on Yhdysvalloissa tällä hetkellä hyvin vaikeaa tukeutua mainonnasta saatavaan liikevaihtoon, koska pieni määrä kansainvälisiä mainontajättejä dominoi markkinoita. Juttu perustuu seuraaviin tutkimuksiin: New business models in the newsindustry in the United States, Kairos Future, heinäkuu 2017, ja Uutismedian uudet liiketoimintamallit Yhdysvalloissa, syyskuu 2017. Jälkimmäisen ovat kirjoittaneet Mikko Grönlund Turun yliopistosta, Katja Lehtisaari ja Carl-Gustav Lindén Helsingin yliopistosta ja Mikko Villi Jyväskylän yliopistosta yhteistyössä Yhdysvalloissa työskentelevien tutkijoiden kanssa. Molemmat tutkimukset ovat Viestintäalan tutkimussäätiön rahoittamia. Oleellinen opetus on, että vähenevillä resursseilla ei voida enää tarjota kaikkea kaikille. Miami Herald palvelee eri lukijaryhmiä ja panostaa myös tutkivaan journalismiin. Lehden valokuvaaja Angel Valentin ottaa kuvan itsestään toimituksen edessä. The Washington Post panostaa printtilehden ohella voimakkaasti verkkoon ja uutiskirjeisiin. RE U TE RS / LE H TI KU VA
• TAUSTAT: NÄIN ME TEEMME 14 SuomenLehdistö 6/2017 Timantit tuovat tilauksia Maksullisten verkkojuttujen valinta on Helsingin Sanomien toimitukselle iso journalistinen harjoitus. Juttulähtöinen markkinointi on poikinut uusia asiakkaita. TIMANTTIEMOJISTA Facebook-julkaisussa erottaa Helsingin Sanomien maksullisen jutun. Siitä voi yleensä päätellä myös, että ainakin sponsoroidun julkaisun postaustekstin on tehnyt sisältömarkkinointipäällikkö Niina Käkelä. Helsingin Sanomat on julkaissut timanttijuttuja nyt reilun vuoden ajan. Niitä pääsevät sosiaalisen mediankin kautta lukemaan vain tilaajat tai ne, jotka tarttuvat maksuttomaan kahden viikon tutustumistilaukseen. Käkelä palkattiin viime vuoden lopulla Helsingin Sanomiin tekemään ja kehittämään journalististen sisältöjen markkinointia eli juttumarkkinointia. Siihen kuuluvat juttujen markkinoiminen ja mielikuvamainonta ulkoisissa kanavissa, kuten sosiaalisessa mediassa. Jälkimmäisestä esimerkkejä ovat muun muassa Kuukausiliitteen ennakkomarkkinointi videon avulla ja Näkökulmien takana -kampanja, jossa toimittajat kertovat videoilla juttujensa synnystä. Käkelä nappaa heti herättyään puhelimen käteensä ja tarkistaa, miten aikaisin aamulla julkaistut jutut vetävät. Nopeasti hän päättää, kannattaako niille ostaa lisää näkyvyyttä tai kohdistaa niitä eri kohderyhmille esimerkiksi sukupuolen tai asuinpaikan mukaan. Hesarilla on paljon seuraajia somessa. Siksi timanttijutut saavuttavat usein suuren näkyvyyden orgaanisesti ilman rahallista panostustakin, kun ihmiset jakavat heitä kiinnostavia juttuja. Suurimmalle osalle timanttijutuista ostetaan silti näkyvyyttä pienellä summalla. Viikossa tähän käytetään yhteensä muutamia satoja tai tuhansia euroja. – Huonosti vetävää juttua ei kuitenkaan kannata markkinoida. Eivät massat tule rahalla, jos juttu ei ole parin tunnin aikana juuri lähtenyt itsekseen leviämään, Käkelä sanoo. Timanttijutulla on vahva tarina tai yhteys lukijan elämään Käkelän työpiste on suurimman osan viikosta uutisdeskin vieressä. Hän pallottelee juttujen ulospanon ideoita luontevasti toimituksen kanssa, osallistuu aihepalavereihin ja pääsee toimitusjärjestelmään. Näin hän pystyy jo etukäteen suunnittelemaan, miten timanttijuttuja sosiaalisessa mediassa nostetaan: onko postaus esimerkiksi tekstilähtöinen vai käytetäänkö videota tai grafiikkaa. Visuaalisuutta hyödynnetään paljon. Apuna ovat niin oman talon videotuotanto ja datadeski kuin tarvittaessa ulkopuolisia sisällöntuottajiakin. Sisältöjen markkinoinnissa auttaa, että Käkelällä on itsellään kokemusta myös journalistisesta työstä, muun muassa Ilta-Sanomien uutispäällikkönä. Siihen, mikä juttu päätyy timanttijutuksi, Käkelä ei kuitenkaan vaikuta, vaan valinnat tekee uutisdeski. Timanttijutut ovat perusteellisesti hiottuja tekstejä, joiden aiheet käsittelevät kulttuuria, hyvinvointia, tiedettä tai yhteiskuntaa. – Tämä on iso journalistinen harjoitus, jossa toimitus oppii analytiikan avulla koko ajan enemmän siitä, millainen juttu herättää maksuhalun, vastaava päätoimittaja Kaius Niemi sanoo. Toimituspäällikkö Erja Yläjärven mukaan hyviä timanttijuttuja ovat sellaiset, jotka herättävät vahvan kiinnostuksen lukea aiheesta lisää, joilla on yhteys omaan elämään tai joissa on poikkeuksellisen vahva tarina. – Periaatteessa emme ole vielä löytäneet aihepiiriä, joka ei voisi toimia timanttijuttuna. Se voi olla yhtä hyvin vahva ulkomaanreportaasi, henkilöhaastattelu tai jopa historiaa käsittelevä juttu, hän sanoo. 60 prosenttia tilaajista maksaa digistä Timanttijutut ovat päätoimittaja Niemen mukaan kiihdyttäneet Helsingin Sanomien digitilausten kasvua. Lehdellä on jo yli 200 000 digitaalisista sisällöistä maksavaa lukiTeksti: Noora Autio Kuvat: Vesa Laitinen ” Huonosti vetävää juttua ei kannata markkinoida. Eivät massat tule rahalla.” Helsingin Sanomat nostaa markkinoinnissaan vahvasti esiin juttujen takana olevia toimittajia ja heidän kertomuksiaan niiden synnystä. Niina Käkelä (vas.), Erja Yläjärvi ja Veera Siivonen kertovat, että sosiaalisessa mediassa timanttijutuille ostetaan näkyvyyttä muutamalla sadalla tai tuhannella eurolla viikossa. jaa. Pelkkiä digitilauksia näistä on reilut 60 000. Hesarin tilaajista lähes 60 prosenttia maksaa lehden digitaalisesta journalismista joko osana yhdistelmätilausta tai vain digitaalisessa muodossa. Digitilausten määrä on tuplaantunut viidessä vuodessa. Kun timanttijuttujen tarkoituksena on houkutella suoraan uusia tilaajia, muilla verkkojutuilla haetaan pääasiassa lisää liikennettä sivustolle. Hesarilla on käytössä maksumuuri,
• TAUSTAT SuomenLehdistö 6/2017 15 jossa lehden muita kuin timanttijuttuja pääsee lukemaan maksutta viisi kappaletta viikossa. Tosin määrää muutetaan välillä mobiililaitteissa, kun halutaan testata erilaisia malleja. Kohderyhmäksi valittu alle 45-vuotiaat Timanttijuttujen markkinoinnin kohderyhmänä ovat alle 45-vuotiaat. Helsingin Sanomien markkinointijohtajan Veera Siivosen mukaan heihin panostetaan siksi, että lehdellä olisi tulevaisuudessakin tarpeeksi maksuhaluisia lukijoita. Tällä hetkellä Hesarin juttumarkkinointi keskittyy Facebookiin, mutta sitä tehdään myös muihin somekanaviin: Twitteriin, Instagramiin ja YouTubeen. Siivonen kertoo, että sosiaalinen media on ollut luonteva paikka aloittaa sisältölähtöinen markkinointi, mutta nyt sitä on tarkoitus lisätä Sanoman omissa kanavissa. ON KAHDENLAISIA toimittajia: niitä, joilla merkit riittävät ja niitä, joilla ei millään. Itse kannan jälkimmäistä ristiä. Vuodesta toiseen mangun tuottajalta tai tuotannolta lisää merkkejä, vaikka tiedän, että niitä tuskin heruu. Se taas on lopulta kaikkien etu: hengittävä taitto ja visuaalisesti toimiva kokonaisuus eivät kestä äärimmäisiä tekstimassoja. Yleensä myös itse tekstiä tiivistys parantaa. Ja kun sanon yleensä, tarkoitan, että lähes aina. Se on kuitenkin jälkiviisautta. Mankumisvaiheessa siitä on joka kerta eri mieltä. Kliseisesti ilmaistu sydänkäpyjen tappaminen on aina yhtä vaikeaa. KOULUSSA LEVEILTIIN sillä, että äidinkielen aine saattoi olla kokonaisen vihkon mittainen, ehkä useammankin. Taisi siitä saada tunnustustakin. Mitä enemmän, sitä ahkerampi, luultavasti arvostelunumerotkin viestivät. Yläasteen äidinkielen tunnilta muistan oman, riipaisevaksi tarkoitetun tarinani vangin kokemuksista venäläisessä vankilassa. Riipaisevuuden todenmukaisuuteen en tahtoisi palata (mitään lähteitä ei ollut käytössä), mutta ainakin aine oli pitkä. Silti se piti lukea luokan edessä. Ehkä usko runsauteen sai vahvistusta jo silloin. Perusteellisuudesta palkittiin myös muiden aineiden kokeissa, joissa paperille oli tapana ryöpsäyttää kaikki, minkä aiheesta tiesi. Nykyisin koulussakin luultavasti korostetaan tiivistämisen taitoa. Tapasin työn merkeissä hetki sitten yläkoulun äidinkielen opettajan ja oppilaita, jotka puhuivat näkökulman rajaamisen merkityksestä. Ajattelin, että siinäpä taito, joka koulun pitäisin opettaa. Etenkin tietoähkyisinä nykyaikoina. Siitähän toimittajan työssäkin on kyse. Tiukka rajaaminen on vaativaa, kun mieli rönsyää eikä yksinkertaisia totuuksiakaan ole. SITÄ EN tiedä, miksi toiset kipuilevat merkkirajojen kanssa vähemmän kuin toiset. Ehkä heillä on kurinalaisempi mieli. Ehkä heidän ajatuksensa pysyvät helpommin raiteella, jolle ne on lähettänyt eivätkä hairahdu niihin kaikkiin muihin kiinnostaviin ja olennaisiin tietoihin, joita prosessin mittaan paljastuu. Tai ehkä heidän lähestymistapansa on vähemmän kerronnallinen ja enemmän suoraviivainen. Kiinnostamaan houkuttelevat yksityiskohdatkin syövät merkkejä. Ei tiivistys toki aina tee autuaaksi. On syynsä sille, miksi oikeasti pitkiä juttuja kirjoitetaan ja miksi niitä myös innolla luetaan. Silloin tekstilajin täytyy kuitenkin olla hyvin hallussa. Pidennetty uutisteksti ei kanna pitkänä juttuna. Ei löperö maisemakuvauskaan. Mukaan kuvioihin tulevat entistä laajempi taustatyö, havainnointi, tarinallisuus ja huolella muotoiltu rakenne. Edelleen ytimessä on myös valinta: näkökulman ja juttuun asti tuotujen yksityiskohtien. SIIRRYIN VASTIKÄÄN lähes kymmenen vuoden viikonvaihdetoimittamisen jälkeen tekemään uutisia. Mahdolliset merkkimäärät jotakuinkin puolittuivat. Se voi kieltämättä olla piinaavaa, mutta myös virkistävällä tavalla haastavaa. On oikeasti karsittava. On oikeasti päätettävä tiivis näkökulma. On oikeasti oltava valmis luopumaan jostain, jos tahtoo pientä tarinallisuutta mukaan. On pystyttävä teurastamaan entistä enemmän darlingseja. Se tekee ihmiselle – tai ainakin toimittajalle – hyvää. ? Kaisa Hahto on Lännen Median toimittaja. le hd en te kij ä ” En tiedä, miksi toiset kipuilevat merkkirajojen kanssa vähemmän.” Merkilliset kirjoittajat > Jatkuu seuraavalla sivulla.
• TAUSTAT: NÄIN ME TEEMME 16 SuomenLehdistö 6/2017 – Sisällöt ovat se, mitä Hesari on. Siksi on järkevää keskittyä markkinoinnissa siihen. Erja Yläjärven mukaan toimitus on suhtautunut sisältöjen markkinointiin pääosin luontevasti – toimittajat ovat ylpeitä siitä, että hyviä juttuja ja niiden tekijöitä nostetaan esiin. Ketään ei toki pakoteta esimerkiksi esiintymään videolla tai julisteissa. Osa toimittajista on markkinointihenkisiä ja kehittelee ideoita juttujensa esillepanoon. Toimittajat eivät kuitenkaan hallitse Hesarin some-tilejä vaan Käkelän lisäksi deski uutispäälliköineen ja toimitussihteereineen. Yläjärven mielestä some-postauksissa voi toisinaan olla vaikea sanoa, mikä on puhtaasti journalismia, mikä markkinointia. – Selkeää on se, että toimittajat eivät osta näkyvyyttä eikä heidän tehtävänsä ole myydä tuotetta, vaan tehdä kiinnostavaa hyvää journalismia. Näkyvyyden ostaminen on syytä keskittää niille, joilla on kokonaiskäsitys siitä, millaista yleisöä juuri tänään tavoittelemme. Postauksen pitää puhutella lukijaa Somepresenssissä ja postauksissa tärkeintä on Käkelän ja Yläjärven mukaan miettiä, millaisella äänellä viestitään. – Hesarin ääni on persoonallinen mutta asiallinen ja luotettava. Sen pitää jotenkin puhutella lukijaa. Hänelle ei saa tulla sellainen tunne, että hän vain katselee ulkopuolisena jakojamme, Yläjärvi kertoo. – Jokainen postaus on kohdistettu jollekulle. Yleensä nimenomaan alle 45-vuotiaille nykyisille ja potentiaalisille digitilaajille, Käkelä sanoo. Mitään tarkkoja ohjeita siitä, mitä ja miten postauksiin kirjoitetaan, Hesarilla ei kuitenkaan ole. Klikkiotsikoita vältetään. – Kaikki menestyneet jutut ovat hyvin rakennettuja. Esillepanolla jutuista voi tehdä houkuttelevampia, mutta se, jaetaanko sitä, riippuu pitkälti sisällöstä, Veera Siivonen sanoo. Toisaalta joskus kiinnostus on sattumanvaraista. Esimerkiksi vilkkaana uutispäivänä loistavinkaan teksti ei välttämättä lähde lentoon. Sisältöjen markkinointi on vielä Hesarissa uutta, ja toimintatavat hakevat muotoaan. Parhaillaan deskiin etsitään sosiaaliseen mediaan keskittyvää toimitussihteeriä. – Tämä on jatkuvaa kokeilun kautta oppimista ja tulosten seuraamista, Siivonen muistuttaa. ? Niina Käkelä seuraa reaaliajassa, miten timanttijutut vetävät ja päättää nopeasti ostaa niille näkyvyyttä tai lopettaa niiden markkinoinnin. Vinkit Näin teet juttumarkkinointia 1. VALITSE TARKASTI Helsingin Sanomien verkon maksulliset timanttijutut ovat huolella tehtyjä, pitkiä juttuja, jotka koskettavat lukijan elämää tai joissa on vahva tarina. 2. TEE JUTTU HOUKUTTELEVAKSI Käytä tekstin ja kuvan ohella grafiikkaa tai videota. 3. OSTA NÄKYVYYTTÄ Jos juttu leviää somessa ilman rahaakin, sen näkyvyyttä kannattaa yleensä vielä lisätä pienellä summalla. Huonosti vetävää juttua sen sijaan ei kannata markkinoida. 4. NOSTA ESIIN TOIMITTAJIA Tekijät juttujen takana kiinnostavat lukijoita. 5. LAAJENNA MUIHIN KANAVIIN Juttumarkkinointi on kätevä aloittaa sosiaalisessa mediassa, mutta sitä ei kannata jättää vain siihen. Lehden sisältöjä voi markkinoida verkossa tai printissä esimerkiksi juuri nostamalla toimittajia. Tällaisena timanttijuttu avautuu Facebookin kautta.
• PALSTAT SuomenLehdistö 6/2017 17 AL JAZEERA ENGLISH poisti äskettäin sivuiltaan kokonaan mahdollisuuden kommentointiin. Se on äärimmäinen ratkaisu monia medioita koskevaan dilemmaan: lukijoiden äänen halutaan kuuluvan, mutta siitä on kamalasti vaivaa. Muitakin vaihtoehtoja on. Civil Comments on julkaisujärjestelmään lisättävä maksullinen palvelu, joka hajauttaa kommenttien moderoinnin vertaisarvioitavaksi. Ennen kuin kommentti lisätään sivulle, sen kirjoittajan pitää arvioida kolmen muun kommentin sisältö ja kohteliaisuus. Taustalla on kaksi ideaa. Ensinnäkin vertaisarviointi tarkoittaa, että kommenttien ja kommentoijien määrän kasvaessa kaikki työ ei kaadu muutaman moderoijan niskaan, vaan taakka hajautuu tasaisemmin. Toisekseen muiden arvioimisen on tarkoitus virittää kirjoittajat miettimään, millainen heidän oma kommenttinsa oli sävyltään. Kun kommentti on lisätty sivulle, on kirjoittajalla muutama minuutti aikaa muokata sen sisältöä, jos teksti alkaakin tuntua kohtuuttomalta. Civil Commentsilla on asiakkaanaan noin 60 toimitusta, muun muassa Kanadan suurin lehti The Globe and Mail. SE EI suinkaan ole ainoa työkalu, joka käy palvelumuotoilun keinoin kommenttitulvan kimppuun. Säätiörahoituksella toimiva Coral Project on rakentanut Talktuotteen, joka on julkaistu avoimena lähdekoodina eli ilmaiseksi. Washington Post on testannut sitä. Talk tarjoaa moderaattoreille sujuvampia työkaluja mutta koettaa myös ohjata kirjoittajia rakentavampaan suuntaan muun muassa muistuttamalla kommenttipalstan säännöistä ja tavoitteista. Yksi tapa saada kommentoijat pysymään asiassa on varmistaa tietovisalla, että he ymmärsivät, mistä artikkelissa on kyse. Keväällä uutisoitiin Norjan yleisradioyhtiö NRK:n nokkelasta keksinnöstä, joka perustui juuri tähän. On epäselvää, toimiko idea käytännössä vai jäikö se enemmän pelkäksi huvitukseksi, jota lukijat testailivat muuten vain. Tilannetta sotkee, että jutut ja kysymykset ovat norjaksi, mutta kansainvälinen huomio toi paljon lukijoita, jotka eivät ymmärrä kieltä mutta klikkailevat silti vastauksia. NRK julkaisi ohjelman ilmaisena Wordpress-julkaisujärjestelmän lisäosana, joten sitä voi halutessaan kokeilla. MODEROINTITYÖKALUJEN RASKAASSA päässä ovat tekoälyyn pohjautuvat järjestelmät, joita käytetään muun muassa New York Timesissä ja Suomi24.fi:ssä. New York Times on pitänyt vain kymmenesosaa jutuista kommentoitavissa, koska muuten kaikkien juttujen moderoinnissa olisi liikaa työtä. Lehdellä on 14 täyspäiväistä ja osa-aikaista työntekijää perkaamassa 12 000 päivittäistä kommenttia. Kesäkuussa lehti otti käyttöön Moderator-keinoälyohjelmiston, joka opetettiin tulkitsemaan kommentteja syöttämällä siihen 16 miljoonaa käsin moderoitua kommenttia viimeisen vuosikymmenen ajalta. Moderator pisteyttää kommentteja kolmella perusteella: onko niissä kiroilua, häiritsisivätkö ne keskustelua, ja hylkäisikö ihmismoderaattori samansisältöisen kommentin. Lehden tavoitteena on päästä vuoden loppuun mennessä tilanteeseen, jossa 80 prosenttia jutuista olisi kommentoitavissa. Suomi24.fi:n konemoderoinnin tulokset ja tavoitteet ovat samansuuntaisia. KOMMENTTIEN ARVO toimituksille lienee useimmille selvä: ne sitouttavat lukijoita ja synnyttävät juttuaiheita sekä -materiaalia. Mutta mitä lukijat toivovat saavansa kommenteista? Engaging News Projectin kyselyn mukaan suurin tarve on saada journalisteilta vastauksia epäselviksi tai avoimiksi jääneisiin faktoihin sekä asiantuntijoiden kommentteja. Muiden kommentoijien luoma sisältö kiinnosti siis vähemmän. Siinäpä hyvä lähtökohta: selvitä ensin, mitä lukijat kommenttipalstalta haluavat, ja mieti sitten, miten se saadaan aikaan. ? Lisää hyötyä kommenteista ko pi oi tä m ä Kommenttitulvan perkaamisessa voi käyttää apuna vertaisarviointia, palstan säännöistä muistuttavia työkaluja tai tekoälyä. Olli Sulopuisto on helsinkiläinen vapaa toimittaja, podcastaaja ja nörtti. olli@nonfiktio.fi HANNA SAKARA 1 Selvitä, mitä lukijat toivovat kommenttipalstalta: tulla kuulluiksi vai saada lisää tietoa? 2 Ohjaa kommentoijia miettimään tekstinsä sävyä etukäteen. 3 Moderointia voi nopeuttaa tai jopa automatisoida ohjelmallisesti. 3 pointtia
• PALSTAT 18 SuomenLehdistö 6/2017 JOURNALISTEJA VAIVAA alan murroksen tuoma epävarmuus tulevaisuudesta. Ammattikunta kokee joutuneensa virheinvestointien ja suhdanteiden sijaiskärsijäksi. Osalla työmotivaatio ja luovuus ovat kärsineet työelämän kovenemisen, toistuvien yt-kierrosten ja väen vähenemisen seurauksena. Moni toimittaja kokee alan digitalisaation tuoneen mukanaan jatkuvan kiireen ja siitä seuraavan riittämättömyyden tunteen. Muutos viestintäkanavakeskeisistä spesialisteista useissa medioissa viestiviksi moniosaajiksi ei ole tapahtunut ongelmitta. Tällaisiin tuloksiin päädytään Tampereen yliopiston Journalismin, viestinnän ja median tutkimuskeskus COMETIN tutkimuksessa, jossa haastateltiin yt-neuvotteluista, työttömyydestä ja uudelleentyöllistymisestä toimittajia, joiden työt olivat loppuneet vuoden 2008 jälkeen. Suurin osa haastelluista oli irtisanottu, mutta joukossa oli myös niitä, jotka olivat irtisanoutuneet, heidän työsopimustaan ei ollut jatkettu tai he olivat jääneet eläkkeelle. Työnsä menettäneet olivat – ymmärrettävästi – kriittisiä sen suhteen, miten muutosta oli johdettu. Mediatalojen johtamista syytettiin tempoilevaksi ja näköalattomaksi. Kun ei tiedetä, mihin suuntaan pitäisi olla menossa, innostutaan hetkeksi tekemään jotain uutta, mutta kelkka saattaa vuoden kuluttua kääntyä toiseen suuntaan. Uusia tehtäviä tulee koko ajan lisää, ilman että uskalletaan karsia vanhoja ja rikkoa rakenteita. TUTKIMUKSEEN OSALLISTUNEISTA toimittajista oli vajaassa kymmenessä vuodessa selkeästi työllistynyt reilu puolet. Kolmannes oli pätkätai osa-aikatöissä, osittain freelancerina, opiskeli tai oli eläkkeellä. Työttöminä oli viidennes. Toimittajat olivat uudelleentyöllistyneet useimmiten journalistisiin (65 %) tai muihin viestintään liittyviin tehtäviin. Toimittajien siirtyminen viestinnän ja PR:n pariin on loogista tilanteessa, jossa journalistisen työn kysyntä vähenee, mutta muun viestintätyön markkinat kasvavat. Osa toimittajista on kokonaan vaihtanut alaa tai kouluttautuu uuteen ammattiin. Koska toimittajan ammatti on ollut monelle unelmien täyttymys, on siitä irrottautuminen vaatinut surutyötä ja pitkän prosessoinnin. Alanvaihtoon on päädytty pettyneenä vanhan työn mahdollisuuksiin, eikä niinkään uuden työn houkuttelemana. Tutkimukseen haastatellut toimittajat kertoivat kuitenkin viihtyvänsä uudessa työssä paremmin kuin edellisessä työpaikassa. Kun shokkina tulleeseen irtisanomiseen oli saatu riittävästi etäisyyttä, pakkona tullut uuden työn hakeminen oli aikaansaanut elämässä positiivisen muutoksen. TOIMITTAJAN TAIDOISTA on laajasti hyötyä eri tehtävissä. Uudelleen työllistyneet kokivat hyötyvänsä erityisesti journalismin harjaannuttamasta kyvystä omaksua nopeasti uutta tietoa, löytää suurista asiakokonaisuuksista kaikkein olennaisin ja esittää se tiiviissä ja helposti ymmärrettävässä muodossa. Myös journalistien tarinankerronnan taidot ovat hyödyllisiä viestinnän töissä. Osa haastatelluista toimittajista työllistyi lennossa vanhan työn päättyessä: heille oli tarjottu uutta työtä heti, kun tieto edellisen työn päättymisestä oli levinnyt. Suurin osa työpaikoista oli löytynyt tutuilta saatujen vinkkien avulla. Media-alan työpaikoista useimmat ovat piilotyöpaikkoja, eli ne eivät ole avoimesti tarjolla, vaan niistä leviää tieto verkostojen välityksellä. Työnantajat haluavat välttää rekrytoinneissa riskejä, joten työpaikan saa yleensä ennalta tuttu työntekijä tai ainakin sellainen hakija, jonka joku työpaikalla tuntee ”hyväksi tyypiksi”. Työnhaussa onnistumiseen tarvitaan peräänantamattomuutta, avoimuutta ja aktiivista verkostoitumista. Uudelleen työllistyneistä erottui tutkimuksessa verkostoitujien ryhmä. He ovat aktiivisia verkossa ja sosiaalisessa mediassa, kertovat verkostoilleen etsivänsä töitä, käyvät lounailla ja tilaisuuksissa, brändäävät itseään ja suunnittelevat tulevia töitä samalla kun tekevät nykyisiä. Maaseudun Tulevaisuuden taloustoimittaja Kimmo Lundén, sinut irtisanottiin Talentumin ja Alma Median yhdistymisprosessissa keväällä 2016, mutta sait uuden työpaikan reilussa puolessa vuodessa. Mikä oli mielestäsi tärkein tekijä nopeaan työllistymiseesi, vaikka yli 50-vuotiaana työllistyminen media-alalla on yleensä hankalaa? – Kun lähdin Talentumista, lähetin toistasataa meiliä pitkäaikaisille yhteistyökumppaneilleni ja tutuille eri yrityksissä. Kerroin tilanteesta ja välitin uudet yhteystietoni. Kerroin uskovani tapaavani heitä myös jatkossa. Varmistin, että en hukkaa kontaktejani muutoksen yhteydessä. – Tunsin media-alan toimituksia, ja minut tunnettiin. Laaja-alainen toimittajakokemukseni auttoi. Olin seurannut ja arvostin Maaseudun Tulevaisuutta jo pitkään, ja minut tiedettiin lehdessä. Hyödynsin edellisen työnantajan maksamaa työnhakukonsulttia, joka auttoi hakemusten ja CV:n viimeistelyssä. Hain useisiin paikkoihin, kahdesta tarjottiin työtä, ja valitsin Maaseudun Tulevaisuuden. Miten irtisanomisesta selviää parhaiten? – Yllätyksenä tuleva irtisanominen aiheuttaa stressiä ja painetta, ja niin tapahtui minullekin. Töiden päätyttyä kehitin tietoisesti kontaktiverkostoani kiertämällä infoissa, tapaamisissa ja taustatilaisuuksissa. Pidin itseni ajan hermolla eri toimialoista entiseen tapaan. Tutkimuksen mukaan moneen hiipii passivoituminen ja katkeruus irtisanomisen jälkeen. Miten torjuit tätä riskiä? – Tiesin, että työllistymisen mahdollisuus pienenee, mitä pidempi aika irtisanomisesta kuluu ja että työllistyminen on todennäköisintä puolen vuoden sisällä. En jäänyt synkistelemään ja jahkailemaan irtisanomista, koska piti järjestää elämää uudestaan ja hankkia uusi työpaikka. Journalistiliiton arvion mukaan vuoden 2008 taantuman jälkeen Suomessa on irtisanottu keskimäärin 200 toimittajaa vuodessa. Turvautuvatko mediayhtiöt mielestäsi liian herkästi irtisanomisiin? – Mediayhtiöt ovat myös itse ajaneet itsensä noidankehään, jossa tulojen vähentyessä leikataan toimituksista ja sisällöntuotannosta. Kun kokeneita toimittajia irtisanotaan ja toimittajia on vähemmän, se näkyy väistämättä sisällöissä. Lukijat vähenevät, ja levikit putoavat. – Kustannusten leikkauskierteessä mediayhtiöt ovat olleet haluttomia ottamaan riskejä ja kehittämään uutta. Jotta verkossa pystyy myymään maksullista sisältöä, sen pitää olla ainutlaatuista ja sellaista, mitä kuluttaja ei saa muualta ilmaiseksi. Se ei onnistu ilman riittävää määrää toimittajia. Tutkimuksessa osa irtisanotuista kuvaili kriisistä toivuttuaan, että jälkikäteen ajatellen irtisanominen tarjosi uuden, innostavan alun heidän työelämäänsä. Uskotko kokemuksesi perusteella, että potkut voivat olla onnenpotku? – En minä irtisanomista onnenpotkuna pitäisi. Irtisanomiseni taisi olla suurin shokki lähimmille esimiehilleni Talentumissa. Tiesin tehneeni työni hyvin ja olin pidetty kollega toimitusyhteisössä. Optimistina ajattelen, että asiat lopulta järjestyvät, kun toimii aktiivisesti niiden hyväksi. Ja niinhän minunkin osaltani lopulta kävi. ? te or ia & kä yt än tö Teoria väittää: Vaikka potkut ovat aina kriisi, uudelleen työllistyneet toimittajat kertovat työviihtyvyytensä nousseen. Potkuissa voi käydä hyvinkin Tutkijat: Auli Harju, Kari Koljonen ja Ari Heinonen. Tutkimus: Yyteistä uuteen alkuun: Toimittajien kertomuksia mediatyön murroksesta. Tampere University Press, 2017. Aineisto: Puhelinhaastattelu yhteensä 117:lle vuoden 2008 jälkeen ilman töitä jääneelle toimittajalle sekä 20 teemahaastattelua ja haastateltujen laatimaa kirjoitelmaa. Tekijä: Maaseudun Tulevaisuuden taloustoimittaja Kimmo Lundén. Kokemus: Talouselämän, Markkinointi & Mainonnan ja Faktan yhteistoimituksen toimittaja vuosina 2012–2016. Aiemmin Tekniikka & Talouden toimituspäällikkö, Kauppalehden uutispäällikkö ja toimittaja. Aloitti taloustoimittajana Turun Sanomissa vuonna 1990. Valtiotieteiden maisteri Turun yliopistosta 1989. Fakta Fakta Kirjoittaja Panu Uotila on journalistiikan yliopistonopettaja Jyväskylän yliopiston kielija viestintätieteiden laitoksella. panu.uotila@jyu.fi Käytäntö vastaa: Työttömyysaika kannattaa käyttää aktiiviseen kontaktiverkoston kehittämiseen ja ylläpitämiseen.
• PALSTAT SuomenLehdistö 6/2017 19 Vaikeuksien kautta digivoiton kynnykselle KIRJA: Helsingin Sanomien liki 130-vuotiseen historiaan kätkeytyy paljon draamaa, valtapelejä ja mielenkiintoisia bisneshankkeita. Välillä rahaa ja resursseja on ollut niin paljon, että liian suureksi paisuneen paperilehden sivumäärää on pitänyt supistaa, jotta lehti mahtuu tilaajien postilaatikoihin. Esimerkiksi digitalisaatio taas on ollut osin tuskainenkin taival. Elokuun lopussa julkaistusta Helsingin Sanomien yrityshistoriikista käy ilmi esimerkiksi se, että Sanomassa ei vielä 1990-luvulla oltu täysin vakuuttuneita internetin maailmaa mullistavasta vaikutuksesta. Sittemmin digitaalisuuteen on välillä panostettu rajusti ja välillä taas resursseja on leikattu. Entinen päätoimittaja Reetta Meriläinen kertoo kirjassa joutuneensa kaksi kertaa puolittamaan verkkotoimituksen henkilöstömäärän. ”Aina kun tuli hätäpaikka, ensimmäisenä leikattiin verkosta”, Meriläinen muistelee kirjassa. Hesari oli siis vielä pitkään 2000-luvun alussa ennen kaikkea printtilehti. Lopullinen käänne digitaaliseksi jättiläiseksi on tapahtunut yrityksen historian valossa vasta aivan viime vuosina. Hiljattain Hesari kertoi, että sillä on jo yli 200 000 digitaalisista sisällöistä maksavaa lukijaa. Janne Arola > Niklas Jensen-Eriksen & Elina Kuorelahti: Suuri affääri – Helsingin Sanomien yrityshistoria 1889–2016. Some hämärtää uutislähteitä TUTKIMUS: Uutisten todellista lähdettä voi olla verkkoympäristössä vaikea selvittää. Moni kuvittelee lukevansa uutisia Facebookista, vaikka Facebook ei itse tuota sisältöä – ainakaan vielä. Reuters-instituutin tutkimuksessa median kuluttajilta kysyttiin, muistavatko he lukemansa jutun todellista lähdettä, kun kertovat ”nähneensä jutun Facebookissa”. Vastaus on, että alle puolet muistaa. Kyselytutkimuksen mukaan 47 prosenttia sosiaalisen median kautta tiettyyn uutiseen tulleista muisti uutislähteen oikein. Hakukoneiden kautta tulleiden muisti on vielä surkeampi: vain 37 prosenttia osasi ilmoittaa oikean uutislähteen. Sen sijaan noin 81 prosenttia suoraan uutissivustolle tulleista lukijoista sentään hoksasi, missä oli käynyt. Myös mediayhtiön brändillä on vaikutusta muistamiseen. Tutkimuksen perusteella sosiaalisen median ja hakukoneiden kautta tulleet lukijat muistivat laatumedioiksi luokiteltavat The Guardianin ja BBC:n juttujen lähteinä huomattavasti paremmin kuin keltaisen lehdistön The Sunin tai The Mirrorin. Janne Arola > Antonis Kalogeropoulos & Nic Newman: ‘I Saw the News on Facebook’ – Brand Attribution when Accessing News from Distributed Environments http://bit.ly/2u8LJpB. Johdatus rokkaaviin verkkovideoihin TUTKIMUS: Toisessakin Reutersinstituutin tutkimuksessa pureudutaan sosiaalisen median rooliin mediabrändien haastajana ja yhteistyökumppanina. Judith Argila kirjoittaa tutkimuksensa johdannossa, kuinka Facebook on tehnyt sopimuksia lukuisien arvostettujen mediayhtiöiden kanssa videoiden julkaisemisesta omalla alustallaan. Erityisesti huhtikuussa 2016 lanseerattu Facebook Live -striimauspalvelu on kiihdyttänyt mediayhtiöiden intoa julkaista sisältöään suoraan palvelussa. Argila päätti selvittää kyselytutkimuksen avulla, miten mediayhtiöt voivat saada parhaan hyödyn sosiaalisessa mediassa julkaistavista verkkovideoista. Hän tutki kahdeksan brittiläisen ja espanjalaisen median tapaa julkaista videoita sosiaalisilla alustoilla. Tutkimuksen prusteella tärkeimpiä prinsiippejä rokkaaville verkkovideoille ovat muun muassa videoiden tekstittäminen, sosiaalisiin trendeihin vastaavat henkilökohtaiset tarinat sekä live-lähetykset uutistilanteissa. Mielenkiintoinen havainto on myös se, että Facebookissa toimivat terveyteen ja koulutukseen liittyvät videot, Instagramissa taiteeseen ja kulttuuriin liittyvät ja Twitterissä talousaiheet. Toki Argila myös muistuttaa, että kahdeksaan mediaan keskittyvästä tutkimusaineistosta ei voi vetää liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Janne Arola > Judith Argila: How to Create Video News That Rocks in Social Media http://bit. ly/2vGDF1r. ” Kaupallisella medialla on Suomen jäännössosialistisessa ilmapiirissä paha kaiku, osittain sen vuoksi että Ylen hallitsevan aseman vuoksi kaupallinen tvja radiojournalismi on aika onnetonta. Yleä tarvitaan, koska kaikki muu on aika huonoa, mutta kaikki muu on huonoa, koska markkinoilla ei ole tilaa parempaan.” Ajatuspaja Liberan toiminnanjohtaja Heikki Pursiainen kirjassaan Paska Suomi tu tk im us no st o ki rj at ie to ELINA RAJA LA
• 20 SuomenLehdistö 6/2017 Nyt-liite ja Kioski näyttävät tietä m ai lla & ha lm ei lla Verkon uudet tyylit voivat ehkäistä faktattomuutta. Kirjoittaja Jani Halme on mediatoimisto ToinenPHD:n luova johtaja ja digitoimisto Kuubin osakas. Hänet palkittiin tänä vuonna Suurella journalistipalkinnolla. jani.halme@ toinenphd.com HAN NA SAK ARA PALSTAT PANKITTOMAT. Sillä nimellä kutsutaan ihmisryhmää, joka elää ilman minkäänlaista pankkitiliä. Ilmiö korostuu etenkin Yhdysvalloissa ja useassa Latinalaisen Amerikan maassa. Palkka maksetaan päivän päätteeksi ruskeassa kirjekuoressa, ja koko elämä pyörii muutenkin suoran käteiskaupan varassa. Faktattomat. Sillä nimellä kutsutaan ihmisryhmää, joka elää ilman sen kaltaista tiedonvälitystä, jossa pyritään totuuteen ja oikaistaan julkisesti virheet. Eli he eivät kuluta journalismia. Termit eivät ole omiani, vaan lainatavaraa Huffington Postin päätoimittajalta Lydia Polgreeniltä, joka puhui haastavien kohderyhmien tavoittamisesta Cannes Lions -luovuusfestivaaleilla heinäkuussa. SUOMESSA PANKITTOMUUS on mahdotonta. Tai ainakin siinä vaaditaan päättäväisiä ponnistuksia elää yhteiskunnan marginaalissa. Faktattomuus vastaavasti on meilläkin varsin helppoa. Netissä piisaa kaikkea ihanaa ja hurjaa ajankulua, ilmaiseksi. Tunnustaudun sanomalehtiromantikoksi. Silti en kaipaa satraappimedian tunkkaiselle aikakaudelle, jossa tietoa annosteltiin aina vallasta humaltumiseen saakka. Ihmisen joutuminen journalismin ulkopuolelle on silti huono juttu. Lydia Polgreen kertoi Huffington Postin käyttävän valtavasti aikaa uutisten esitystavan muotoilemiseksi sellaiseen kulmaan, että lehti tavoittaisi jatkossa yhä paremmin juuri faktattomia, etenkin nuoria ihmisiä. Tavoitteena on löytää sellaisia näkökulmia ja käsittelytapoja, joilla toimitus saa uudet kohderyhmät kiinnostumaan tärkeäksi kokemistaan asioista. Polgreen aikoo vähentää ylimieliseksi miellettäviä avoimen valistavia artikkeleita sekä ennustavaa journalismia. Vastaavasti hän aikoo lisätä tarinallisten artikkelien määrää ja kasvattaa human interestin roolia. LISÄISIN LISTALLE verkkokerronnan kuumat lajityypit. Netti on synnyttänyt lukuisia kerronnan tyylejä, joiden evoluutiota eivät ole julkaisualustat rajoittaneet. Näitä ovat muun muassa kuvan ja tekstin yhdistelmät eli meemikerronta, tarinalliseksi sarjaksi taitetut gif-animaatiot ja Snapchat-dramaturgia. Viimeksi mainitulle mobiilivideon aikakaudella syntyneelle tyylille ovat ominaista tiukat kuvarajaukset, henkilökeskeisyys ja aggressiivinen leikkaustapa. Onneksi meillä on Nyt-liite ja Yleisradion Kioski. Ne ovat kansainvälisen tason esimerkkejä siitä, miten verkkokerronnan tuoreimpia tyylejä käytetään klassiseen tiedonvälitykseen. NYT-LIITE ON kunnostautunut kokoamaan somesirpaleita yhteen. Blogimaisesti etenevät ja pitkin tapahtumasarjaa päivittyvät artikkelit yhdistävät ison määrän kuva-, tekstija videopostauksia toimituksen omaan panokseen. Ilman Nytin toimitusta monen merkittävän someilmiön palat olisivat silppuna pitkin nettiä ja monen yhteiskunnallisesti tärkeän asian seuraaminen lukijalle liki mahdotonta. Hyvää journalistista perustyötä, mutta verkkoystävällisellä tavalla esitettynä. Nyt-liite on koonnut yhteen muun muassa Yhdysvaltain presidentin Donald Trumpin ja komediaohjelma Saturday Night Liven keskinäisestä nokittelua, jota käydään edelleen pitkin Twitteriä ja YouTubea. Yle Kioski vastaavasti tuottaa paljon meemivideoita, joissa yhdistetään mittava määrä tekstiplansseja liikkuvaan kuvaan. Toimituksessa hallitaan giffien teon lisäksi videoblogaamisen jalo taito. Viime aikoina Pasilassa on innostuttu TLDR-sisällöistä. Nettislangitermi on kirjainlyhenne englanninkielen sanoista Too Long Didn’t Read. Sillä ilmaistaan kohteliaan sarkastisesti jutun aiheen kyllä kiinnostavan, mutta artikkelin olevan aivan liian pitkä. Vastaavasti TLDR-sisältö on alleviivaavan tiivistä, usein listamaista kerrontaa jostain monimutkaisesta aiheesta. Käsittelytavalla houkutellaan levotonta sielua viettämään rahtusen enemmän aikaa aiheen parissa. Nuoria palvelevan Yle Kioskin yksi tuore TLDR-video käsittelee Lapuan liikettä. Toivottavasti yhä useampi tiedotusväline lähtee uteliaasti hyödyntämään verkkokerronnan toimivimpia tyylejä. Se on yksi parhaita tapoja saada nuori yleisö uutismedian piiriin. Se taas on yhteiskunnallisesti tärkeää. Suomi voisi olla maa, jossa ei elä yhtään faktatonta. ? Suomi voisi olla maa, jossa ei elä yhtään faktatonta.
• SuomenLehdistö 6/2017 21 PALSTAT YLE Julkisen sanan neuvoston vapauttava päätös totuudenmukaista tiedonvälitystä ja ihmisarvon kunnioittamista koskevassa asiassa. Yle haastatteli uutislähetyksessä julkisuuden henkilöä, joka vaikutti päihtyneeltä. Haastattelu ei loukannut kenenkään ihmisarvoa eikä sekoittanut tosiasioita ja sepitettä. Kantelu 24.2.2017 Kantelu kohdistuu Yle 1:n tv-uutislähetyksessä 16.2.2017 kello 20.30 esitettyyn Aki Kaurismäen haastatteluun. Kantelun mukaan elokuvaohjaaja Aki Kaurismäki oli silminnähden päihtynyt haastattelussa. Kantelijan mukaan jutussa rikottiin Journalistin ohjeiden kohtia 8, 11 ja 26. Hänen mukaansa ohjelmassa haastateltiin vahvasti päihtynyttä julkisuuden henkilöä, hänen ihmisarvoaan ei kunnioitettu, eikä yleisö voinut erottaa tosiasioita sepitteestä. Päätoimittajan vastaus 17.4.2017 Päätoimittaja Atte Jääskeläisen mukaan Aki Kaurismäki on akateemikon arvonimen saanut merkittävä suomalainen elokuvaohjaaja. Hänen julkistettavat elokuvansa sekä niiden saaman vastaanoton seuranta ovat tärkeä kulttuurillinen ja yhteiskunnallinen asia Suomessa. Elokuvat ovat merkityksellisiä myös Yleisradion katselijoille, kuuntelijoille sekä lukijoille. Kaurismäen viimeisimmän elokuvan ensi-ilta pidettiin Suomessa. Elokuva oli eurooppalaisittain ajankohtainen, ei pelkästään elokuvana vaan myös sisällöltään pakolaiskysymyksenä. Kaurismäki ei ollut kuitenkaan Suomen ensiillan yhteydessä haastateltavissa. Ensi-illan jälkeen elokuva osallistui Berliinin elokuvajuhlille. Nämä juhlat ovat vuosittainen kansainvälinen merkittävä elokuva-alan tapahtuma. Elokuvajuhlien yhteydessä Kaurismäki osallistui elokuvansa yleiseen tiedotustilaisuuteen. Lisäksi hän antoi juhlien aikana lukuisia haastatteluja. Yksi näistä haastatteluista oli Yle Uutisille. Päätoimittajan mukaan Ylen haastatteluun saapuessaan Kaurismäki näytti väsyneeltä. Haastattelun tehnyt toimittaja arvioi Kaurismäen tilanteen tarkkaan ennen haastattelua, haastattelun aikana sekä sen jälkeen. Toimittajan arvion mukaan Kaurismäen esiintyminen ei yleisesti poikennut hänen normaaleista julkisista esiintymisistään Berliinin elokuvajuhlilla. Jääskeläisen mukaan Kaurismäki on tottunut esiintyjä, hän tiesi hyvin olevansa haastattelutilanteessa ja hänen sananvapauteensa kuuluu se, että hän voi esiintyä niin kuin esiintyy. Tämän vuoksi toimittaja katsoi voivansa tehdä haastattelun sekä jutun haastattelun perusteella. Jääskeläisen ja jutun tehneen toimittajan mukaan Kaurismäen vastaukset olivat haastattelussa sekä siitä tehdyssä jutussa sisällöltään yhteiskuntaamme analysoivia, tarkkoja, teräviä ja kiinnostavia. Kaurismäki valotti haastattelussa myös tulevaisuuden suunnitelmiaan elokuvan tekijänä. Tämä haastattelun näkökulma nousi kansainväliseksi uutiseksi. Jääskeläisen mukaan Kaurismäen esiintyminen haastattelussa oli tulkittava tietoiseksi eikä se poikennut Kaurismäen normaalista esiintymisestä vastaavissa tilanteissa. Esiintymisen ei voi tulkita loukanneen esiintyjän ihmisarvoa tai tavallista katsojaa. Jääskeläisen mukaan haastateltavaa kohdeltiin haastattelussa kunnioittavasti eivätkä hänen esittämänsä näkemykset olleet loukkaavia tai lainvastaisia. Kaiken kaikkiaan haastattelutilanteen, haastateltavan käyttäytymisen sekä haastattelun sisällön kautta tulkittuna haastattelun totuusarvoa ei ole syytä epäillä haastateltavan näkökulmasta. Päätoimittajan mukaan juttua Pasilassa huolinnut toimittaja, vuorossa olleet TV-lähetyksen juontaja, tuottaja sekä sisältöpäällikkö tarkistivat jutun ennen sen ulosmenoa. Juttu arvioitiin TV-uutisten katsojia kulttuurilliselta, yhteiskunnalliselta sekä vastuulliselta uutisarvolliselta merkitykseltään sisällöllisesti kiinnostavaksi. Jääskeläisen mukaan haastateltu henkilö on merkittävä kansainvälinen ja kansallinen elokuvaohjaaja. Hän oli juuri julkaissut kansainvälistä ja kansallista kiinnostusta herättäneen elokuvan. Harvoin haastatteluja antavana taiteilijana hänen sanomansa oli yhteiskunnallisesti merkittävää sekä kiinnostavaa. Jääskeläinen katsoo, että tämän vuoksi Ylen katsojien oli oikeus tietää, mitä mieltä elokuvaohjaaja on elokuvastaan, taiteilijan urastaan ja yhteiskunnasta yleisemmin. Haastattelun esittäminen pohdittiin Yle uutisten tuotantoketjussa eri henkilöiden taholta tarkkaan ja vastuullisesti. Jutussa esitettiin haastateltavan näkemykset totuudenmukaisesti. Haastatteluun ei myöskään jutun toimitustyön yhteydessä lisätty totuudenvastaisia tai sepitettyjä osuuksia. Jääskeläisen mukaan haastattelun esittäminen oli perusteltua Ylen uutislähetyksessä. Ratkaisu JO 8: Journalistin velvollisuus on pyrkiä totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen. JO 11: Yleisön on voitava erottaa tosiasiat mielipiteistä ja sepitteellisestä aineistosta. JO 28: Jokaisen ihmisarvoa on kunnioitettava. Etnistä alkuperää, kansallisuutta, sukupuolta, seksuaalista suuntautumista, vakaumusta tai näihin verrattavaa ominaisuutta ei pidä tuoda esiin asiaankuulumattomasti tai halventavasti. Lausuma julkisuuden henkilöiden yksityisyydensuojaa koskevassa asiassa 2004 3420/L/04 Ylen pääuutislähetyksessä haastateltiin elokuvaohjaajaa, joka vaikutti päihtyneeltä tai väsyneeltä. Haastattelussa ohjaaja kertoi uudesta elokuvastaan, sen suhteesta Suomen ja Euroopan pakolaistilanteeseen sekä omista tulevaisuudensuunnitelmistaan. Haastattelun asiasisältö ei halventanut haastateltavaa tai muita henkilöitä eikä siinä ollut asiavirheitä. Neuvoston vuonna 2004 antaman lausuman mukaan tiedotusvälineiden on haastatteluja tehdessään huomioitava, että haastateltavan harkintakyky saattaa olla alentunut esimerkiksi sairauden, rasituksen, päihteiden käytön tai muun syyn takia. Neuvosto kuitenkin toteaa, ettei pelkkä väsymys tai päihtymystila ole kategorinen este sille, että henkilö voisi esiintyä julkisuudessa. Toimittajalla on kuitenkin velvollisuus huolehtia, ettei haastateltavan tai hänen lähipiirinsä ihmisarvoa tai yksityisyyden suojaa loukata ja että yleisöllä on mahdollisuus erottaa tosiasiat sepitteestä. Vaikka ohjaaja vaikutti päihtyneeltä, hän kuitenkin esiintyi haastattelussa asiallisesti ja johdonmukaisesti eikä haastattelu loukannut kenenkään ihmisarvoa. Haastattelussa ei myöskään ollut mitään, mitä voisi pitää totuudenvastaisena. Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Yle ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa. Ratkaisun tekivät: Elina Grundström (pj), Lauri Haapanen, Katariina Anttila, Liina Matveinen, Pasi Kivioja, Antti Kokkonen, Riitta Korhonen, Niklas Vainio, Venla Mäntysalo, Ulla Virranniemi, Arja Lerssi-Lahdenvesi ja Juha Honkonen. SATAKUNNAN VIIKKO Julkisen sanan neuvoston langettava päätös toimittajan asemaa ja konserniyhteyttä koskevassa asiasssa. Lehti otti pääkirjoituksessaan kantaa puhelinyhtiöön liittyvään valtataisteluun. Päätoimittajalla oli asiassa ilmeinen kaksoisrooli, ja lehtiyhtiö omisti osakkeita kiistaan liittyvästä yhtiöstä. Sidonnaisuuksista ei kerrottu lukijoille, ja tämä oli omiaan heikentämään journalismin uskottavuutta. Kantelu 1.3.2017 Kantelu kohdistuu Satakunnan Viikon verkkosivuilla ja printtilehdessä 25.1.2017 julkaistuun pääkirjoitukseen ”Pääkirjoitus: Taistelu Findasta eli Satakunnan kruununjalokivestä”. Kantelijan mukaan Satakunnan Viikon päätoimittaja Kim Huovinlahti ottaa pääkirjoituksessa kantaa Finda Oy:n tulevaan yhtiökokoukseen ja asettuu selkeästi yhden osapuolen, Holding Oy Luurin, puolelle. Kantelija kertoo, että Huovinlahti on kaupparekisteritiedon mukaan Luurin hallituksen varajäsen, mutta tätä ei kerrota lukijoille. Kantelija mainitsee kantelussa Journalistin ohjeiden kohdat 4 ja 6. Kantelijan mukaan Finda-jutussa on kysymyksessä yhteiskunnallisesti erittäin merkittävä asia. ”Finda syntyi aikanaan useista paikallisista puhelinyhtiöistä. Puhelinosakkeiden omistajat ovat nykyään Findan osakkeenomistajia. Heitä on yksinomaan Satakunnassa kymmeniä tuhansia. Pääkirjoituksella pyritään vaikuttamaan juuri näihin osakkeenomistajiin kertomatta, että pääkirjoittaja on itse vahvasti asianosainen.” Kantelijan mukaan Huovinlahti ajaa pääkirjoituksessaan Holding Oy Luurin vallan säilyttämistä tulevassa helmikuun yhtiökokouksessa tilanteessa, jossa Luurin valta on ensimmäistä kertaa vakavasti uhattuna. Kokouksen päätöksillä on kantelijan mukaan myös laajempia, kauaskantoisia seurauksia. Kantelija toteaa, että Finda on valtakunnallisen teleoperaattorin DNA:n merkittävin omistaja (33,4 prosenttia osakkeista). Joka käyttää valtaa Findassa, käyttää valtaa myös DNA:ssa. Päätoimittajan vastaus 20.4.2017 Päätoimittaja Kim Huovinlahden mukaan Satakunnan Viikko on maakunnallinen kaupunkilehti, joka ottaa pääkirjoituksessaan kantaa maakunnallisiin asioihin tai Satakuntaan merkittävästi vaikuttaviin asioihin. Satakunnan Viikon pääkirjoitukset ovat päätoimittajan allekirjoittamia. Päätoimittajan mukaan pääkirjoitukset noudattavat lehden maakunnallista linjaa, jossa etusijalla on Satakunnan edun ajaminen ja alueellisen elinvoimaisuuden kasvattaminen. Kantelun kohteena oleva pääkirjoitus ei poikkea lehden linjasta eikä lehden muista pääkirjoituksista tältä osin. Pääkirjoituksen on oltava kaupunkilehdessäkin palsta, jossa on lupa ottaa kantaa lehden linjan kannalta merkityksellisiin asioihin tai taustoittaa tällaisia asioita. Päätoimittaja myöntää, että Finda Oy on satakuntalaisittain merkityksellinen aihe. Kirjoituksessa käydään läpi Finda Oy:n syntyhistorian satakuntalainen tausta. Pääkirjoituksessa kerrotaan julkisten tietojen perusteella, että yhtiötä on kasvatettu pitkäjänteisesti, sen osakkuusyhtiö DNA on viety pörssiin ja että Finda Oy:n osakkeen arvo on kehittynyt omistajien kannalta myönteisesti. Päätoimittajan mukaan pääkirjoituksessa todetaan myös, että Finda Oy:n vanhalla (Holding Oy Luuri -johtoisella) hallinnolla on ollut erilainen käsitys yhtiön kehittämisestä ja voitonjaosta kuin osakeja äänienemmistön yhtiökokouksen alla keränneillä Rivalrahastoyhtiöiden edustajilla. Päätoimittajan mukaan Satakuntalaisittain ja lehden pääkirjoituslinjan kannalta merkityksellistä on ollut se, että Finda Oy on sijoittanut Satakunnan kannalta merkittäviin kohteisiin kuten Rauma Marine Constructions Oy:n (RMC) pääomarahastoon, jonka turvin RMC Oy on pystynyt kehittämään laivanrakennusyhtiönä toimintaansa. RMC Oy:llä on merkittävä työllistävä ja aluetalousvaikutus Satakunnassa. Finda Oy on omistajana myös Ficolo Oy:ssä, joka on Ulvilassa Satakunnassa sijaitseva konesaliyritys. Päätoimittajan mukaan Rival-yhtiöiden julkisissa puheenvuoroissa oli linjattu, että Finda Oy:n olisi syytä keskittyä vain ydintoimintaansa, jollaisena edellä mainittuja satakuntalaisia sijoituskohteita ei voida pitää. Kahdella keskenään kilpailevalla omistajataholla oli myös erilainen näkemys Finda Oy:n tulevasta osinkopolitiikasta. Holding Oy Luurin johtama rintama on harjoittanut maltillista osingonjakoa, Rival-yhtiöiden edustajat olivat julkisuudessa puhuneet huomattavasti suurempien osinkojen puolesta. Päätoimittajan mukaan Satakunnan Viikon pääkirjoituksessa ei asetuttu kummankaan keskeisen omistajatahon puolelle. Pääkirjoituksessa käytiin läpi vain pääomistajatahojen erilaiset näkemykset Finda Oy:n kehittämisestä. Kaikki kirjoituksessa mainitut tiedot olivat julkisia. Tulkinta jätettiin lukijoille. Koska Finda Oy:n osake on Satakunnassa laajasti omistettu kansanosake, satakuntalaisille piensijoitTilakysymys ELOKUVAOHJAAJA Aki Kaurismäki vaikutti päihtyneeltä tvuutisissa. JSN muistutti, ettei päihtymys ole lähtökohtaisesti este julkiselle esiintymiselle. Että sekin merkitsee, mitä sanoo ja miten sanoo. Kukapa ei olisi joskus haastatellut ihmistä, joka on jossakin ”tilassa”: esimerkiksi juovuksissa, syystä tai toisesta järkyttynyt, tuohduksissa tai ylitsevuotavan uskoutumisen tarpeessa. On toimittajan ammattitaitoa punnita, onko haastateltava sillä hetkellä sittenkään harkintakykyinen. Joku onnistuu ”tiloissaankin” saamaan suustaan ulos muillekin olennaista asiaa, joku taas ei. Välttämättä joskus on tarpeen suojella ihmistä häneltä itseltään ja jättää jotakin myös julkaisematta. Toki välillä joistakin palautteista saa sen kuvan, että nimenomaan yleisöä pitäisi suojella altistumiselta kaikelle tavallisuudesta poikkeavalle. Ammattitaito ei ole itsesensuuria. Se on, jos haastattelemme vain raittiita, terveitä, fiksuja ja tasapainoisiksi tiedettyjä kansalaisia – ja kuva otetaan luonnollisesti paraatipuolelta ja poseeraten. Muillakin on sanottavaa. Kati Uusitalo päätoimittaja, Loimaan Lehti 5 2 Uusitalon poiminta Palstalla jatkuu keskustelu Julkisen sanan neuvoston kiinnostavasta päätöksestä. Julkisen sanan neuvoston päätöksiä 23.8. Päätöksiä yhteensä 7. JSN Vapauttavat Langettavat
• 22 SuomenLehdistö 6/2017 PALSTAT tajille oli tärkeää saada median kautta ennen yhtiökokousta laajasti, taustoittavasti ja monipuolisesti tietoa yhtiön tilanteesta. Päätoimittajan mukaan pääkirjoitus noudattaa täysin lehden maakunnallista linjaa ja lehden pääkirjoituksessa on oltava oikeus käsitellä maakunnallisesti merkityksellisiä aiheita. Päätoimittajan mukaan hän on Holding Oy Luurin hallituksen varajäsen, mutta Holding Oy Luurin hallituskäytännön mukaisesti hallituksen varajäsenet kutsutaan kokouksiin vain varsinaisen jäsenen ollessa estynyt. Pääkirjoittaja ei ole varajäsenenä ollut kutsuttuna kokouksiin, koska varsinainen jäsen on ollut kokouksissa paikalla. Varajäsen ei saa myöskään hallituksen kokouksiin kutsuja, asialistoja eikä pöytäkirjoja. Käytäntö on yhtiöissä yleinen. Varajäsenyys on nimellinen ja tarkoitettu käytettäväksi tilanteissa, joissa varsinainen jäsen on ollut estynyt. Päätoimittajan mukaan hänellä ei ole ollut käytössään mitään sellaista tietoa, joka ei olisi ollut jo julkista. Pääkirjoituksen ilmestymisen aikaan asiaa käsiteltiin laajasti Satakunnassa. Luurin hallituksen varsinaisille tai varajäsenille ei myöskään makseta kokouspalkkiota, eikä pääkirjoittaja omista yhtään Finda Oy:n tai Holding Oy Luurin osaketta. Henkilökohtaisen hyödyn mahdollisuutta ei ole ollut. Päätoimittajan mukaan Satakunnan Viikon kustannusyhtiö omistaa Holding Oy Luurista 4,3 prosenttia. Tätä Holding Oy Luurin omistusta ja siten välillistä omistusta Finda Oy:stä ei voida pitää merkittävänä. Päätoimittajan mukaan kantelija on tulkinnut pääkirjoitusta niin, että pääkirjoittaja olisi asettunut yksipuolisesti Finda Oy:n yhtiökokouksen alla taloudellisin motiivein Holding Oy Luurin puolelle. Tämä ei pidä paikkaansa. Mikäli pääkirjoittaja olisi halunnut edistää kustannusyhtiön taloudellista hyötyä, pääkirjoittajan olisi pitänyt kirjoittaa Rival-yhtiöiden puolesta. Näin siksi, että Rival-yhtiöt ajoivat huomattavasti suurempia osinkoja kuin mitä Holding Oy Luuri ajoi, ja kaiken lisäksi listaamattoman yhtiön maksamat osingot ovat listaamattomille yhtiöille verovapaita. Päätoimittajan mukaan pääkirjoituksessa journalismi ja lehden maakunnallinen linja olivat kustannusyhtiön taloudellisten motiivien yläpuolella. Ratkaisu JO 4: Journalisti ei saa käyttää asemaansa väärin. Hänen ei pidä käsitellä aiheita, joihin liittyy henkilökohtaisen hyötymisen mahdollisuus eikä vaatia tai vastaanottaa etuja, jotka voivat vaarantaa riippumattomuuden tai ammattietiikan. JO 6: Käsitellessään omalle tiedotusvälineelle, konsernille tai sen omistajille merkittäviä asioita journalistin on hyvä tehdä asiayhteys lukijalle, kuulijalle ja katsojalle selväksi. Lehti kertoi pääkirjoituksessaan puhelinyhtiön tulevasta yhtiökokouksesta ja siihen liittyvästä valtataistelusta. Lehtiyhtiö omisti osakkeita yhdestä kiistaan liittyvästä yhtiöstä, mutta pääkirjoituksessa ei kerrottu lehtiyhtiön omistuksesta. Päätoimittajalla oli asiassa ilmeinen kaksoisrooli, koska hän oli kyseisiä osakkeita omistavan lehtiyhtiön toimitusjohtaja ja lisäksi toisen kiistaan liittyvän yhtiön hallituksen varajäsen. Pääkirjoituksessa aihetta käsiteltiin yksipuolisesti näiden yhtiöiden näkökulmasta, mutta päätoimittajan sidonnaisuuksista ei kerrottu. Julkisen sanan neuvosto katsoo, että päätoimittaja käytti asemaansa väärin, koska hänellä oli sidonnaisuuksia, jotka saattoivat vaarantaa journalistisen riippumattomuuden ja hänellä oli asiassa henkilökohtaisen hyötymisen mahdollisuus. Neuvoston mukaan tämä oli omiaan heikentämään tiedotusvälineen ja koko journalismin uskottavuutta ainakin paikallisella tasolla. Neuvosto muistuttaa, että henkilökohtaisen hyötymisen mahdollisuus voi tarkoittaa muutakin kuin merkittävää taloudellista hyötyä. Myös lehtiyhtiön ja jutun kohteena olevan yhtiön omistussuhteesta olisi pitänyt kertoa lukijoille, koska kyse oli paikallisesti tärkeästä puhelinyhtiöstä ja asia saattoi olla lehtiyhtiölle ja sen omistajille merkittävä. Omistussuhteiden kertominen olisi ollut erityisen tärkeää siksi, että päätoimittaja oli lehtiyhtiön toimitusjohtaja. Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Satakunnan Viikko on rikkonut Journalistin ohjeiden kohtia 4 ja 6. Ratkaisun tekivät: Elina Grundström (pj), Pirjo Auvinen, Lauri Haapanen, Katariina Anttila, Liina Matveinen, Pasi Kivioja, Antti Kokkonen, Riitta Korhonen, Niklas Vainio, Venla Mäntysalo, Ulla Virranniemi, Arja LerssiLahdenvesi ja Juha Honkonen. Yle Julkisen sanan langettava päätös virheen korjausta ja olennaista asiavirhettä koskevassa asiassa. Yle julkaisi verkkosivuillaan uutisen, jossa oli olennainen asiavirhe. Virheestä oli tehty kaksi oikaisupyyntöä, mutta Yle korjasi virheen vasta saatuaan tiedon kantelusta. Satakunnan Kansa Julkisen sanan neuvoston vapauttava päätös yksityisyyden suojaa, rikosepäillyn tunnistamista ja syyllisyyden ennakoimista koskevassa asiassa. Lehti kertoi kuntavaaliehdokkaan rikostaustasta ja valehtelusta. Ehdokkaan nimen kertominen oli perusteltua. Lehti käytti huolimatonta ilmaisua käsitellessään ehdokkaan tulevaa oikeudenkäyntiä, mutta juttu kokonaisuudessaan ei ennakoinut hänen syyllisyyttään. Julkisuus oli erittäin kielteistä, mutta ehdokkaalla olisi ollut mahdollisuus oman kannanoton julkaisemiseen. Helsingin Sanomat Julkisen sanan neuvoston vapauttava päätös piilomainontaa ja konserniyhteyttä koskevassa asiassa. Lehti käsitteli laajasti samaan konserniin kuuluvaa sarjakuvalehteä ja sen hahmoja. Jutut eivät olleet mainosmaisia. Konserniyhteydestä ei ollut erillisiä mainintoja, mutta lehtien yhteinen historia tuli selvästi esiin juttujen sisällössä. Lasten sivujen jutuissa konserniyhteyden mainitseminen olisi ollut suositeltavaa. Vapauttava äänin 11 – 1. Päätöksen lopussa eriävä mielipide. Nivala-lehti Julkisen sanan neuvoston vapauttava päätös yksityisyyden suojaa koskevassa asiassa. Lehti kertoi oikeuden päätöstä käsittelevässä jutussa yksityiselämään liittyviä tietoja. Tiedot eivät kuitenkaan olleet erityisen arkaluonteisia. > Lue lisää päätöksiä osoitteessa www.jsn.fi. ”Pelkkä väsymys tai päihtymystila ei ole kategorinen este sille, että henkilö voisi esiintyä julkisuudessa.”
• SuomenLehdistö 6/2017 23 PALSTAT HSS Media Kauppatieteiden maisteri Anna-Mari Karhunen on nimitetty toimitusjohtajaksi. Karhunen on työskennellyt markkinointijohtajana it-palveluyhtiö Efectessä ja toiminut mediatoimisto Caratin sekä digitoimisto Isobarin johtotehtävissä. Hän aloittaa toimitusjohtajana lokakuun alussa. Forssan Lehti Toimitussihteeri Outi Lindqvist on nimitetty vastaavaksi uutispäälliköksi. Lindqvist vastaa toimituksen päivittäisestä johtamisesta, uutishankinnasta ja henkilöstöasioista. Hämeen Sanomien päätoimittaja Pauli Uusi-Kilponen toimii lokakuun alusta alkaen myös Forssan Lehden päätoimittajana, kun nykyinen päätoimittaja Kari Suontausta jää eläkkeelle. I-print Ville Perälä on aloittanut kirjapainossa suurkuvatulostajana. Koulutukseltaan hän on mediaassistentti. Aiemmin Perälä on työskennellyt Proprint Oy:ssä ja LR-Mainoksella. Alma Regions Tero Lipsonen on nimitetty digitaalisista ratkaisuista vastaavaksi myyntipäälliköksi pääkaupunkiseudulle. Koti-Kajaani Filosofian maisteri Tiina Suutari on nimitetty päätoimittajaksi syyskuun alusta alkaen aiemman päätoimittajan Simo Hyttisen jäädessä eläkkeelle. Kangasniemen Kunnallislehti Kalevi Tiitinen on valittu päätoimittajaksi. Tiitinen on toiminut aikaisemmin toimittajana ja päätoimittajana Keskisuomalainen Oyj:n lehdissä muun muassa Äänekoskella. Viimeiset puolitoista vuotta hän on työskennellyt Kunnallislehdessä toimittajana. Luumäen Lehti, Joutseno-lehti Filosofian maisteri Antti Pulkkinen on valittu vastaavaksi päätoimittajaksi. Pääaineenaan hän on opiskellut mediatutkimusta. Pulkkinen toimi viimeksi Suomen Pelastusalan keskusjärjestön (SPEK) viestintäsuunnittelijana. Toimituksellisissa tehtävissä hän on ollut aiemmin Länsi-Savossa, Kouvolan Sanomissa, Iltalehdessä, Turun Sanomissa ja Luumäen Lehdessä. Pitäjänuutiset Yhteiskuntatieteiden maisteri Lasse Laitinen on valittu päätoimittajaksi. Hän aloittaa työnsä lokakuun alussa. Hän siirtyy Pitäjänuutisiin Maaseutukuriiri-viestintähankkeen tiedottajan tehtävistä. Aiemmin hän on työskennellyt uutistoimittajana muun muassa Länsi-Savossa, ItäSavossa ja Yle Joensuussa. Uusimaa Marko Enberg on nimitetty uutispäälliköksi. Hän on toiminut viime vuodet urheilutoimituksen esimiehenä. Samu Karvala puolestaan siirtyy uutispäällikön tehtävistä kentälle uutistoimittajaksi. Yleisradio Aamulehden vastaava päätoimittaja Jouko Jokinen siirtyy uutisja ajankohtaistoimituksen vastaavaksi päätoimittajaksi 1. joulukuuta 2017 mennessä. Jokinen on työskennellyt Aamulehdessä vuodesta 2010. Alma Median palvelukseen hän tuli 2001 Helsingin Sanomista. Vuodet 2001–2010 Jokinen työskenteli Satakunnan Kansan vastaavana päätoimittajana ja kustantajana. Mikko Heino siirtyi Ilta-Sanomista kolmen kaupunkilehden johtoon. – AIHEIDEN kohteet ja koot voivat vaihdella, mutta perusuutistyö ei muutu miksikään, Mikko Heino sanoo. Seuraavaksi hän syventyy valtakunnallisten aiheiden sijaan ”korttelin, kaupunginosan tai pääkaupunkiseudun kokoisiin” juttuihin. Heino aloitti syyskuussa kolmen maan suurimpiin kuuluvan kaupunkilehden eli Helsingin Uutisten, Länsiväylän ja Vantaan Sanomien vastaavana päätoimittajana. Lehdet saivat johtoonsa uutisnälkäisen journalistin, joka uskoo ihmisten tarinoiden voimaan. Heino on toiminut urallaan lakanneen Uutislehti 100:n sekä Metron päätoimittajana. Hän työskenteli vuosia Iltalehdessä pääosin toimituspäällikkönä ennen siirtymistään Ilta-Sanomiin. Uusin nimitys on paluu juurille: Heino aloitti toimittajan työt vuonna 1988 saman lehtiketjun Länsi-Uusimaassa Lohjalla, mistä on myös kotoisin. Edellisessä tehtävässään Ilta-Sanomien uutispäällikkönä Heino piti kasassa yhtä uutispäivää kerrallaan. Hän ei aio jättää ruohonjuuritason työtä nytkään vaan osallistuu muun muassa ideoimiseen. Helsingin Uutisia, Länsiväylää ja Vantaan Sanomia tehdään samoissa tiloissa. Kunkin työtä johtaa oma uutispäällikkönsä. Printissä lehdillä on esimerkiksi yhteisiä teemasivuja, verkossa jaetun sisällön osuus on suurempi. Heinosta on kuitenkin tärkeää, että kunkin lehden fokus säilyy ilmestymiskaupunkinsa asioissa. Päätehtäväkseen Heino näkee paitsi luoda hyvät työskentelyolosuhteet ja näyttää suuntaa myös lehtien vahvan lukijasuhteen säilyttämisen. Heinon johtamat lehdet ovat maan kärkeä kaupunkilehtien digitaalisissa tuloissa. Kivijalka taloudessa ja lukijasuhteessa on kuitenkin kahdesti viikossa ilmestyvä printti. – Printti on käyttöliittymänä sittenkin kohtuullisen nerokas. Siihen on helppo palata, se on jäsennelty, ja ainakin vielä löytyy paljon lukijoita, jotka siitä pitävät. Uusinta urasiirtoaan Heino ei olisi tehnyt, ellei uskoisi kaupunkilehtiin. – Kun elämä on kuitenkin paikallista, eivät aiheet meiltä lopu. Jaksan uskoa, että ihmisiä kiinnostaa oma lähiympäristönsä. Riikka Virranta ”Lähiympäristö kiinnostaa aina” Mikko Heino kuljeksii vapaalla Helsingin Viikissä Lyylin kanssa. Lyyli on kahdeksankuinen länsigöötanmaanpystykorva, ”some-koira”, jolla on yli 300 Instagram-seuraajaa. > 29.9. Tutkimustreffit, Helsinki. Alan tilannekatsaus uusimpien tutkimustulosten ja tilastojen valossa. > 2.–3.11. Suuret Lehtipäivät 2017, Oulu. Paikallisja kaupunkilehtiväen vuoden kohokohta. Aiheina muun muassa mobiilijournalismi sekä paikallisjournalismin rahoitus tulevaisuudessa. > 14.11. Mediapäivä, Helsinki. Media-alan kärkitapahtuma. Ideoita, oivalluksia ja inspiraatiota kuuden seminaarin ja 34 puhujan edestä. > 23.11. Jakelun ajankohtaispäivä, Vantaa. Jakelun ammattilaisten sekä jakelun ostopalvelusta, sanomalehtien levikistä tai asiakaspalvelusta vastaavien henkilöiden vuotuinen ammattitapahtuma. > 7.–13.1.2018. Opintomatka Tokioon. Lähde mukaan tutustumaan Japanin sanomalehtikustantamiseen. JOHANNA ERJONSALO uu si in te ht äv iin Tiedot nimityksistä voi lähettää osoitteella suomen.lehdisto@ sanomalehdet.fi Lisätietoa: www.sanomalehdet.fi/ ajankohtaista/tapahtumakalenteri Sanomalehtien Liitossa tapahtuu MEDIA-ALAN OMA LEHTI P äätoimittaja: Riikka Virranta. Toimitussihteeri: Noora Autio. Taitto: Noora Autio, Riikka Virranta, Janne Hulkkonen. Toimitus: Eteläranta 10, 00130 Helsinki. Puhelin: (09) 228 77 300. Sähköposti: suomen.lehdisto@sanomalehdet.fi. Suomen Lehdistö verkossa: www.suomenlehdisto.fi. Julkaisija: Sanomalehtien Liitto ry / Tidningarnas Förbund rf. Ilmestyminen: 87. vuosikerta. 8 numeroa vuodessa. Tilaukset ja osoitteenmuutokset: sl@sanomalehdet.fi. Tilaushinnat 2017: kestotilaus 91 euroa / vuosi (sis. alv 10 %), määräaikainen tilaus 96 euroa / vuosi (sis. alv 10 %), määräaikainen opiskelijatilaus 39 euroa / vuosi (sis. alv 10 %). Tilaushintaan sisältyy digilehti. Maksettua tilausmaksua ei palauteta, kun tilaus irtisanotaan. Määräaikainen tilaus ei jatku tilausjakson päätyttyä ilman erillistä ilmoitusta. ISSN: 0039-5587. Ilmoitukset: Timo Järvenpää, puh. 0400 242 131, timo.jarvenpaa@pp3. inet.fi. Painopaikka: Botnia Print, Kokkola. SuomenLehdistö Ilmestysmispäivät 2017 Nro Ilmestyy Aineistot Varaukset 7 1.11. 20.10. 13.10. 8 13.12. 1.12. 24.11.
• WORLD PUBLISHING EXPO DIGITAL CONTEN T EXPO Ilmoitusliite: Messuopas IFRA DCX
• WORLD PUBLISHING EXPO DIGITAL CONTEN T EXPO BERLIINI 10.–12.10.2017 Miten julkaisemisesta tehdään menestys? Tämän kysymyksen ympärillä pyörii Berliinissä järjestettävä messu­ tapahtuma World Publishing Expo. Se järjestetään tänä vuonna yhtä aikaa ja yhteistyössä Digital Content Expon kanssa. Ensimmäinen messuista keskittyy printtijulkaisemisen ratkaisuihin, toinen digitaalisen sisällön luomiseen ja rahoittamiseen eri alustoilla. Tapahtuma esittelee printti­innovaatiot ja digitaaliset menestystarinat. Samalla lipulla pääsee molempiin. Berliiniin kokoontuu yli 3 000 alan ammattilaista ja vaikuttajaa yli sadasta maasta.
• Edustaja manroland Nordic Finland Oy P. 09-725 66 500 www.manroland.fi info@manroland.fi 3 3T Control A AdFlow-Systems GmbH C.13 halli 22 b ADSDAQ B.27 halli 22 b AdSpirit GmbH B.22 halli 22 b adwonce B.10 halli 21 b alfa Media Partner GmbH C.02 halli 21 b Anygraaf B.29 halli 22b APA-IT Informations Technologie GmbH B.12 halli 21 b apollo.ai C.17-1 halli 22 b Aquafadas C.26 halli 22 b Arab Print Media Magazine Arab Print Media Press Pavilion Arc Publishing (The Washington Post) A.08 D halli 22 b Atex B.01 halli 21 b B Berlin Valley NKF Media GmbH Press Pavilion C Canoo Engineering AG D.07 halli 21 b CCI Europe A/S B.07 halli 21 b ContentConverter – digital publishing by YourFundi GmbH & Co. KG A.10 halli 22 b CJR – Columbia Journalism Review Press Pavilion Contilla GmbH Interaktives Content-Marketing B.33 halli 22 b dataplan Beratungsgesellschaft mbH D.11 halli 21 b D Desk-Net GmbH B.36 halli 22 b Dialog-Factory GmbH D.07 halli 21 b Die Mehrwertmacher GmbH C.17-18 halli 22 b DIG Digitale Medienberatungsund Produktions GmbH B.08 halli 21 b Digital Collections Verlagsgesellschaft mbH B.04 halli 21 b Domenacom A.05 halli 21 b dpa-digital services GmbH B.12 halli 21 b E ePress S.p.A. B.31 halli 22 b Escenic A/S B.07 halli 21 b evolver media GmbH & Co. KG B.26 halli 22 b F actory42 GmbH B.32 halli 22 b FUNKINFORM Informationsund Datentechnik GmbH B.11 halli 21 b FWI Deutschland GmbH C.23 halli 22 b G Genscom NV C.25 halli 22 b GFM Nachrichten – 11 Prozent Communication Press Pavilion gogol medien GmbH & Co. KG B.09 halli 21 b H Happy Contests Online Marketing Toolbox A.09 halli 22 b HUP AG B.19 halli 22 I Infomaker Scandinavia AB A.12 halli 22 b InPublishing Ltd Press Pavilion Ilmoitusliite: Messuopas IFRA DCX Näytteilleasettajia Ohjeet Kartta Integration X A/S B.06 halli 21 b InterRed GmbH C.05 halli 21 b J JJK Gesellschaft fu?r innovative Verlagssoftware mbH C.08 halli 21 b L Lineup Systems Ltd. B.02 halli 21 b Locationews Ltd C.17-6 halli 22 b Lout Magazin – dapamedien Verlags KG Press Pavilion mediarithmics C.29 halli 22 b M manroland web systems GmbH F.14 halli 22 a Miles 33 Ltd B.05 halli 21 b MPP Global A.02 halli 21 b MSH Medien System Haus GmbH & Co. KG B.08 halli 21 b Multicom GmbH C.06 halli 21 b N NEWSCYCLE solutions A.04 halli 21 b Newsfactory GmbH D.07 halli 21 b O OwnLocal C.01 halli 21 b Ownpage C.17-3 halli 22 b P PageSuite Ltd D.01 halli 22 b PandaSuite C.17-5 halli 22 b Poool C.17-8 halli 22 b ppi Media GmbH B.03 halli 21 b PPS PrePress Systeme GmbH D.16 halli 22 b PreMedia Newsletter – Malik Consulting Unternehmensberatung fu?r Medien Press Pavilion ProcSet Media Solutions GmbH B.24 halli 22 b Production Journal Cullum Publishing Ltd Press Pavilion protecmedia C.10 halli 22 b Publishing Exhibition GmbH & Co KG E.14 halli 22 a S sabris aktiengesellschaft D.04 halli 21 b sapro Satzproduktions Gesellschaft mbH B.25 halli 22 b SocialHub – maloon GmbH Press Pavilion storytile UG (haftungsbeschränkt) B.35 halli 22 b SwissPay.ch SA C.24 halli 22 b T Talking New Media Media Partner TECNAVIA C.09 halli 21 b textOmatic AG D.07 halli 21 b TypoServ GmbH C.08 halli 21 b U Utopia Analytics C.17-9 halli 22 b V Vertical Media GmbH Press Pavilion W WhiteBeard D.06 halli 21 b Conference Stage Start-up Park Catering Halli 22 b Halli 22 a Digital advertising Pavillion Content Stage 2 A.9–A.12 B.29–B.36 B.19–B.24 E.29–E.35 C.23–C.29 F.18–F.20 C. 30 –C .3 3 A.16 C.11 C.12 C. 13 C.14 C.15 C.16 C.18 D.14 D.15 D.16 D.17 D.18 D.19 D.20 D.21 D.22 D.23 D.24 E.12 E.13 E.14 E.15 E.17 E.18 E.19 E.20 E.21 E.25 E. 26 E.27 F. 14 F.15 F.16 F.17 F. 21 F.25 B. 13 B. 14 B. 15 B. 16 Tapahtumapaikka: Messe Berlin Metroasema: Theodor-Heuss-Platz Bussipysäkki: Haus des Rundfunks Aukioloajat 10–12.10. Tiistai: 9.00–17.30 Keskiviikko: 9.00–17.30 Torstai: 9.00–16.30
• Ilmoitusliite: Messuopas IFRA DCX B.19 Snack Point A.1 B.1 D.1 E.1 F.1 C.1 Halli 21 b Halli 21 a Snack Point Content Stage 1 A.2 A.4 A.5 A.6 A. 7 A.8 B.2 B.3 B.4 B.5 B.6 B.7 B.8 B.9 B.10 B.11 B.12 C.2 C.5 C.6 C.9 C.10 C.11 C.12 C. 13 D.2 D.3 D.4 D.5 D.6 D.7 D.8 D.9 D.10 D.11 D.12 D.13 D.14 D.15 E.2 E.3 E.4 E.5 E.6 E.7 E.8 E.9 E.10 E.11 E.12 E.14 F.2 F.3 F.4 F.5 F.6 F.7 F.8 F.9 F.10 F.11 F. 12 F.13 F. 14 B. 13 B. 14 B. 15 B. 16 Sisäänkäynti DCX Sisäänkäynti IFRA
• Media-alan yhteinen Mediapäivä kokoaa alan toimijat ja vaikuttajat Clarion Hotel Helsinkiin 14.11.2017. Tarjolla kuuden seminaarin ja 34 puhujan edestä ideoita, oivalluksia ja inspiraatiota median ja markkinoinnin ammattilaisille sekä mainostajille. Ilmoittaudu edullisesti ennakkohintaan syyskuun ajan osoitteessa www.mediapaiva.fi