• MEDIA-ALAN OMA LEHTI • NRO 6 • 25.9.2019 • PERUSTETTU VUONNA 1930 SuomenLehdistö KUNNISSA ON paljon tietämättömyydestä johtuvia pelkoja toimittajia kohtaan, sanoo kaupungin viestintäjohtajasta päätoimittajaksi siirtynyt Sanna Keskinen. » Sivu 8 Hämeen Sanomien Soini ja muut kertovat verkon maksumalleista. » Sivu 10 Helpotusta aivoille Media-alan startupit Selvitimme innovaatiokisoissa palkittujen kuulumiset. » Sivu 4 Mun Oulu kaipaa taustoja Tiedotusvälineiden journalismi ei tyydytä kaupunkia. » Sivu 7 Mediapoolin ”salat” Mistä kokouksissa päätetään ja mistä ei? » Sivu 6 Silja Tenhunen: Uusi järjestelmä tehostaa työtä. » Sivu 14 JUHA NEUVONEN
• SuomenLehdistö 6/2019 3 6/2019 kolmesta poikki Haastateltava pelkää uhkailua sisältö AJANKOHTAISTA 4 Osa innovaatiokilpailuissa palkituista ideoista on osoittautunut menestystarinoiksi; osa hankkeista on jo haudattu. 5 Voisiko paikallislehden verkkosivu olla journalistisia sisältöjä laajempi tietopaketti? 6 Käännyttääkö Mediapooli Suomea Naton kannalle? Tero Koskinen vastaa nettiväitteisiin. 8 Sanna Keskinen: Kuntien virkamiehet ja luottamushenkilöt eivät tunne journalismin tekemisen tapoja. TAUSTAT 10-13 Selvitimme, millaisia verkon maksumalleja sanomalehdet suosivat. 14-16 Keskisuomalaisen lehtien yhteinen toimitusjärjestelmä helpottaa konsernin laajentumista. 17 Harvinainenkin julkaisualusta voi toimia. Kokeile kalenteria! PALSTAT 18 Tiedotteet kaipaavat lähdekritiikkiä. 20 Karismaattinen toimittaja ui vastavirtaan. ” Moni tutkija jättää mieluummin kommentoimatta kuin ottaa riskin joutua vihapuheen kohteeksi.” Puoluelehtien rahoitus Noora Autio Puoluelehtien tuki on pienentynyt. Miksi sitä pitäisi mielestäsi lisätä? Miten olette muuttaneet lehtenne konseptia tai ilmestymistä? Mitkä ovat puoluelehtien suurimmat haasteet? Rane Aunimo va. päätoimittaja, Demokraatti Mikäli poliittisen journalismin moniäänisyydestä halutaan pitää kiinni, rahoitus täytyy turvata. Puoluelehdet palvelevat paitsi puolueiden jäseniä, myös koko demokraattista järjestelmää. Tämä on tärkeä tehtävä valemedioiden keskellä. Demokraatti muuttui aikakauslehdeksi tammikuussa. Se ilmestyy noin joka toinen viikko. Ero maksuttoman, uutissisältöä päivittäin tuottavan verkon ja puheenaiheita syventävän tilattavan printin välillä on aiempaa selvempi. Puoluelehdet kamppailevat pitkälti samojen haasteiden parissa kuin muu lehtiala. Sisällöllisesti ja visuaalisesti laadukkaille erikoisjulkaisuille on yhä mahdollisuus löytää tilaajia. Sammeli Heikkinen vs. päätoimittaja, Vihreä Lanka Kun verovaroja kanavoidaan puoluelehdille, niitä ohjataan pelisääntöihin sitoutuneelle moniääniselle journalismille. Vihreä Lanka toimii vihreän aatteen yhteensitovana liimana ja puoluepolitiikan läpivalaisijana. Se myös kertoo, miten taistelu ilmastokriisiä vastaan etenee. Vuonna 2016 Vihreä Lanka muuttui aikakauslehdeksi ja alkoi ilmestyä kahdeksan kertaa vuodessa. Sen jälkeen lehden ilmestymiskertoja on vähennetty, jotta laadukkaan verkkojournalismin tekoon on riittänyt aikaa ja työvoimaa. Verkkojuttumme ovat ilmaisia. Puoluelehtien on selvittävä samoista ongelmista kuin journalismin yleensä. Sisällön on oltava niin kiinnostavaa, että se voittaa joka päivä kilpailun ihmisten ajankäytöstä. Samalla on etsittävä totuutta ympäristössä, jossa valheiden levittäminen on yhä yleisempää. Juha Määttä päätoimittaja, Suomenmaa Puoluelehdillä on tärkeä rooli median moniäänisyyden ylläpitämisessä. Ne tuottavat näkemyksellistä journalismia niin puolueen jäsenille ja kannattajille kuin muillekin kiinnostuneille. Viestintätuen pienentäminen on kaventanut merkittävästi mahdollisuutta toteuttaa tätä tehtävää. Suomenmaa muuttui viime kesänä viikkolehdestä kuukausilehdeksi. Edellinen muutos sanomalehdestä viikkolehdeksi tapahtui vuonna 2016. Tilaajat ovat ottaneet muutoksen hyvin vastaan. Verkkosisällöt ovat ilmaisia. Lisäksi tarjolla on maksullinen, tilattava digilehti. Suurimmat haasteet ovat samat kuin muillakin printtilehdillä: levikin lasku, postituskustannusten nousu ja jakeluongelmat. Lisähaasteena on lehdistötuen muuttuminen yleiseksi puoluetueksi, minkä seurauksena tukea on suunnattu entistä enemmän puolueiden omalle viestinnälle puoluelehtien sijaan. TOIMITTAJAT OVAT viime aikoina kertoneet työssään kokemastaan uhkailusta. Suomen Lehdistön viime numerossa esiteltiin oikeusministeriön tuottama opas, jossa neuvotaan toimittajille ja heidän esimiehilleen, miten vihapuheen kohteen kannattaa toimia. Vähemmän on puhuttu siitä, että myös haastateltavat pelkäävät joutuvansa vihapuheen kohteiksi. OSALLISTUIN HILJATTAIN Helsingin yliopiston oikeustieteen tutkijoille ja toimittajille järjestämään keskustelutilaisuuteen. Siellä nousi selvästi esiin tutkijoiden huoli siitä, uskaltavatko he kommentoida tiettyjä aiheita, kuten maahanmuuttoa. Pelkästään juridisten taustojen kertominen voi tutkijoiden mukaan johtaa heihin kohdistuvaan someryöpytykseen. Naisilla riski on suurempi kuin miehillä. Moni tutkija jättää mieluummin vastaamatta toimittajan kysymyksiin kuin ottaa tämän riskin. Journalismin ja ihmisten tiedonsaannin kannalta on ongelmallista, jos asiantuntijat eivät jaa tietämystään vihapuheen pelossa. Moniin toimituksiin on jo rakennettu selvät mallit, miten uhkailutilanteissa toimitaan. Samanlaiset tarvittaisiin myös yliopistoihin ja vastaaviin organisaatioihin. Lisäksi tarvittaisiin isompaa yhteiskunnallista keskustelua aiheesta. Mitä voisimme tehdä, jotta pieni mutta uhkaava joukko ei pystyisi vaientamaan ihmisiä? Voisiko ratkaisu olla vihapuheen lisääminen omana nimikkeenään rikoslakiin, jotta siihen voitaisiin puuttua paremmin? TOINEN SAMASSA tilaisuudessa puhuttanut aihe oli haastateltavien valinta. Usein julkisuudessa lausuntoja antavat tutut tutkijat. Tähän on kuitenkin ymmärrettävä syy. Toimittajalla on yleensä kiire, eikä hän voi metsästää tuoretta kommentoijaa useita tunteja. Haastateltavien kirjon laajentamiseen paras keino lienee, että yliopistot ja vastaavat laitokset kertoisivat selvästi toimituksille esimerkiksi verkkosivuillaan, ketkä tutkijat pystyvät mitäkin aihetta kommentoimaan. Tärkeää on toki myös se, että nämä henkilöt olisivat helposti tavoitettavissa. Monen tutkijan tavoittaa kuulemma parhaiten sähköpostilla; työpuhelin ei välttämättä ole aina käden ulottuvilla. Toimittajan kannattaa myös kysellä tutulta tutkijalta vinkkejä tämän kollegoista, jotka voisivat sopia haasteltaviksi. Noora Autio vs. päätoimittaja noora.autio@sanomalehdet.fi > Lue myös digilehti ja lisää uutisia verkosta osoitteessa www.suomenlehdisto.fi M IR KK U M ER IM AA
• AJANKOHTAISTA täysin vääristä kohdista ja saattavat esimerkiksi leikata ihmisen pään pois näyttökuvasta. Kahden vuoden aikana Frameright on kehittänyt selainpohjaista kuvatyökaluaan, joka pääsi tuotantovaiheeseen viime kevään aikana. – Nyt haluamme saada aikaan ensimmäiset myynnit. Työkalullamme on käyttäjiä, ja haluamme integroitua erilaisiin julkaisujärjestelmiin. Meillä on WordPressiin kytkettävä lisäosa, joka laittaa kuvat kohdilleen julkaistavalle sivustolle, kertoo Fra4 SuomenLehdistö 6/2019 Palkintorahat menivät LP:n julkaisualustan ja tilauspalvelun kehittämiseen sekä henkilöstön palkkaamiseen. Nykyisin LP:llä on neljä työntekijää. Ansaintamalli on muuttunut yksittäisten juttujen myynnistä tilauskeskeiseksi. Tilaajia on nyt 7 000. – Tilaajamäärät ovat kasvussa, ja viime vuoden liikevaihto oli 249 000 euroa. Olemme myös kannattavia tällä hetkellä. Juttuja on julkaistu tasan 80. Järvi arvelee, että ilman kilpailuvoittoakin LP voisi olla olemassa, mutta toiminta olisi ehkä pienimuotoisempaa. Hänen mukaansa innovaatiokilpailut osoittavat, että uusia tapoja toimia syntyy myös suurten mediatalojen ulkopuolella. Uusimmilla voittajilla on into päällä Vuonna 2017 Uutisraivaajan voiton jakoivat Frameright-sovellus ja matkailumedia Tripsteri. Frameright lupasi ratkaista kuvien rajaamiseen liittyvän ”internetinlaajuisen systeemisen ongelman”. Monilla alustoilla kuvat rajautuvat merightin perustaja ja toimitusjohtaja Marina Ekroos. Free-kuvaajana työskentelevän Ekroosin mukaan Framerightin alkuperäinen ajatus väärin rajattujen kuvien korjaamisesta on laajentunut kuvien päälle lisättyihin teksteihin ja blurrauksiin. Ne ovat tyylikeinoja, joilla valokuvaajat ja julkaisut voivat luoda omaa erottuvaa brändiään. – Kuvien rajauksessa voi hyödyntää tekoälyä. Sovellus antaa rajaukselle valokuvaajan tai julkaisijan persoonallista ilmaisutyyliä mukailevan ehdotuksen, jota käyttäjä itse muokkaa. Think Ink -kilpailun viime vuoden voittaja VidCast on käyttänyt 80 000 euron voittorahansa ohjelmiston kehitystyöhön. Puhelinsovelluksen avulla käyttäjä voi tuottaa sisältöä perinteisen median alustalle – esimerkiksi radiojuonnon radiokanavalle. – Aktivoimme ihmisiä sisällöntuotantoon. Toimittajan roolina tässä mallissa on olla toimeksiantaja, keskustelun ohjaaja ja kuratoija, sanoo VidCastin projektinjohtaja Jan Zapasnik. Zapasnikin mukaan VidCastin näLOKA-MARRASKUUN VAIHTEESSA joku onnellinen työryhmä nappaa jälleen 250 000 euroa kehitysrahaa Helsingin Sanomain Säätiön Uutisraivaaja-kilpailun voittajana. Vuorovuosin Uutisraivaajan kanssa järjestetty Media-alan tutkimussäätiön Think Ink -innovaatiokilpailu pyörähtää käyntiin jälleen ensi vuonna. Molemmat kilpailut ovat ehtineet jakaa melkoisen tukun rahaa media-alan startup-yrityksille ja uusille luoville hankkeille 2010-luvun aikana. Kuten startupeille usein käy, osa voittaneista hankkeista on jo haudattu. Joukkoon mahtuu kuitenkin myös menestystarinoita. Suomessa tunnetuin voittaja lienee Uutisraivaaja-kisan ykkönen vuodelta 2013. Tuolloin kilpailun voitti Long Play (LP), joka julkaisee pitkiä reportaaseja ja tutkivaa journalismia. LP oli alussa kahdeksan toimittajan yhdistys, mutta kilpailun voitto pakotti miettimään toimintamallia. – Olimme varsin idealistinen hippikollektiivi. Long Playta tehtiin enimmäkseen talkootyönä. Kilpailun voitto johti siihen, että meistä tuli yritys, kertoo päätoimittaja Antti Järvi. Mitä kuuluu voittajille? Uutisraivaajaja Think Ink -kilpailu ovat kirittäneet innovaatiopalkinnoillaan mediaalan startup-yrityksiä. Frameright lupasi ratkaista kuvien rajaamiseen liittyvän ongelman. Monilla alustoilla kuvat rajautuvat täysin vääristä kohdista ja saattavat esimerkiksi leikata ihmisen pään pois näyttökuvasta. Kuvissa Framerightin Ilkka Järstä, Marina Ekroos ja Jaakko Hyvärinen.
• SuomenLehdistö 6/2019 5 AJANKOHTAISTA: PUHEENAIHE ki ss ap öy dä lle JOS PAIKALLISLEHTI Iijokiseutu olisi puolitoistakerroksinen rintamamiestalo Pudasjärven Livolla, oululaisen maakuntalehti Kalevan toimitalon torni huitelisi 924 metrissä. Tämä on lehtien nettikävijämäärien suhde. Verkon kävijämäärien ero lehtien välillä ei vastaa printtilevikkien suhdetta, vaikka siinäkin ero on huomattava. Vertailulla en halua vähätellä Iijokiseudun digielämän merkitystä. Haluan tuoda esiin lehtien erilaiset lähtökohdat. Ne pitää huomioida, kun saman yhtiön pieni paikallislehti ja suuri maakuntalehti opettelevat yhteiseloa digimaailmassa. Kaleva Media julkaisee Iijokiseudun lisäksi viittä pohjoissuomalaista paikallislehteä. PARHAAT PAIKALLISLEHDET hurmaavat lukijansa läheisyydellä ja lämmöllä. Tutut ihmiset ja pienet uutiset kiinnostavat aina. Paikallisuuden voiman ovat huomanneet myös maan mahtavimmat. Helsingin Sanomat halusi kutsua pääkaupunkiseudun kuntakohtaisia julkaisujaan paikallislehdiksi. Radio Suomipopin Aamulypsy on ottanut hauskojen paikallisuutisten ruotimisen ohjelmaansa. Kun isot rynnistävät pienten reviirille, mitä pienille jää? Iltapäivälehden sitaattiuutinen paikallislehden jutusta lämmittää hetken toimituksen mieltä, mutta ei kilauta kassaa. Paikallislehtien on keksittävä digitaalinen olemassaolon oikeutuksensa muuten kuin massiivisten kävijävirtojen kautta. Muutama iso haukkaa valtaosan yleisön huomiosta, eikä tilanteeseen ole näköpiirissä muutosta. KERRAN VIIKOSSA ilmestyvän lehden toimituksessa on henkilökuntaa kourallinen. Sen vuoksi on kohtuutonta olettaa, että lehdellä olisi nettisivut, jotka päivittyvät vuorokauden ja viikon ympäri. Kun sisältöä on rajallisesti, ei kävijöitä kerry. Paikallislehtien on mietittävä nettiläsnäolonsa muun kuin jatkuvasti päivittyvän journalistisen sisällön varaan. Voisiko paikallislehti olla sisältöaggregaatti, joka kerää kaiken paikallisesti merkittävän tiedon, myös muun kuin journalistisen sisällön? Sivuilta voisi löytyä kaikki tieto koulun ruokalistasta uimaveden lämpötilaan, torikamerasta virtuaalisiin sisältöihin. Hyviä alkuja on jo olemassa. Esimerkiksi Loviisan Sanomien nettisivuilta löytyy kiitettävän kattavasti paikallista tietoa. Paikallisista sisällöistä ei ole pulaa, mutta ne pitäisi paketoida personoidusti. Koska käsipareja ei ole, tekoäly rientää avuksemme. Algoritmi tunnistaa Matin, rekisteröityneen käyttäjän, ja osaa tarjota juuri häntä kiinnostavaa sisältöä – myös muuta kuin journalistista. Entä ansainta? Maailmalla paikallislehtiä myydään ”kotiseutujäsenyytenä”. Laatikkoon kolahtava printtilehti on vain yksi osa paikallislehden palvelua. Toki tärkeä. JOS SÄILIÖREKKA kaatuu Pudasjärven Panumalla valtatien varteen kello seitsemän aamulla, pitää maakuntalehden verkkodeskin tekemä uutinen saada myös alueella ilmestyvään pieneen sisarlehteen. Tämä on meillä totta, kunhan Kaleva Median lehdet vaiheittain tulevan talven aikana siirtyvät samalle verkkojulkaisualustalle. Kun Iijokiseudun toimitus tulee aamulla töihin, on omassa verkossa odottamassa uutinen, jota voi jatkaa haluamaansa suuntaan. > Ensi kerralla kirjoittajana voit olla sinä: kerro aiheesi toimitukselle. Sähköposti: suomen.lehdisto@sanomalehdet.fi Tällä kertaa kissan nosti pöydälle Kaleva Median asiakkuusjohtaja Petri Karjalainen. ” Paikallislehtien on keksittävä digitaalinen olemassaolon oikeutuksensa muuten kuin massiivisten kävijävirtojen kautta.” Personoitu paikallislehti kymät ovat hyvät. Ensimmäisen asiakkaan kanssa tehty yhteistyöhanke julkistetaan ensi vuonna. – Enää ei ole kyse loputtomasta kehitystyöstä, vaan meitä ohjaa nyt halu saada projekti maaliin. Pettymyksiä ja menestystä Molempien kilpailujen historian ensimmäiset voittajat ovat jo lopettaneet toimintansa. Agroprintin painettava peltomatto sai Think Inkin voitosta 100 000 euroa keksinnön jatkokehittämiseen vuonna 2012, mutta hanke jäi prototyyppivaiheeseen. Agroprint oli painoteknisesti toteutettu biohajoava viljelykalvo, jonka tavoitteena oli tehostaa viljelyä ja vähentää viljelyn luonnolle aiheuttamaa kuormitusta. – Kilpailu toi hetkellistä näkyvyyttä ja potentiaalisia käyttökohteita. GALLUP Miten kilpailunne on hyödyttänyt media-alaa? ULLA KOSKI Helsingin Sanomain Säätiön yliasiamies Uskon vahvasti Uutisraivaaja-kilpailun olleen hyödyksi media-alalle. Kilpailun ansiosta on syntynyt uusia elinvoimaisia yrityksiä. Lisäksi kilpailu on tuonut näkyvyyttä ja toimeliaisuutta koko alalle. Pidän tärkeänä myös sitä, että olemme voineet rohkaista erityisesti nuoria yrittäjyyteen ja uuden luomiseen. HELENE JUHOLA Media-alan tutkimussäätiön vt. johtaja Uutta liiketoimintaa on syntynyt. Think Ink -kilpailu on vuosien mittaan parantanut juoksuaan ja suuntautunut yhä selvemmin alan eri liiketoimintoja palvelevien uusien sovellusten ja palveluiden kehittämiseen. Jotkin voittajaideat ovat tuottaneet hyötyä erityisesti yhdelle toimijalle, mutta muuttaneet jollain tavalla totuttuja tapoja toimia, millä on puolestaan laajempaa merkitystä. Tässä maassa on kuitenkin vaikea lähteä etenemään ilman Tekesin tukea, jota emme saaneet, kertoo Agroprintiä kehittänyt Sami Kalliokoski. Nettilehtien lukutapoja seurannut Scoopinion palkittiin Uutisraivaajassa vuonna 2011. Palvelu loppui vuonna 2016. – Olemme ylpeitä lopputuloksesta, josta käyttäjät pitivät kovasti. Riittävän moni ei kuitenkaan ollut valmis maksamaan palvelusta, eikä sen pyörittäminen ollut kannattavaa, kertoo ajatushautomo Demos Helsingissä nykyisin vaikuttava Johannes Koponen. Vuonna 2014 Think Inkin voittaneella lastenkirjailija Linda Liukkaalla ja Hello Ruby -konseptilla menee puolestaan lujaa. Kiireistä naista ei saanut langanpäähän, mutta hänen managerinsa kommentoi tilannetta sähköpostitse. Liukas kiertää ahkerasti puhumassa eri puolilla maailmaa, ja Hello Rubyn ilmaiset tietojenkäsittelytieteen opetusmateriaalit opettajille lanseerattiin juuri maailmanlaajuisesti. Pasi Kivioja ” Enää ei ole kyse loputtomasta kehitystyöstä, vaan meitä ohjaa halu saada projekti maaliin.” FR AM ER IG H T, KU VA N KÄ SI TT EL Y: JA N N E H U LK KO N EN
• AJANKOHTAISTA 6 SuomenLehdistö 6/2019 hen, miten mediayhtiöiden ja toimittajien häirintää voidaan torjua. Toinen suuri Mediapoolin ponnistus on jukuripäisen Suomen kansan käännyttäminen Nato-jäsenyyden kannalle. – Posketon väite. Emme käännytä ketään. Tällaisella ei ole mitään tekemistä Mediapoolin kanssa, eikä poolilla ole puolustuspoliittista kantaa. Ilmeisesti pahamaineinen Mediapooli on se instituutio, jossa valtamedian nokkamiehet yhdessä sopivat, mistä vaietaan ja mistä huudetaan. – Pooli ei päätä journalistisista sisällöistä, eikä edes keskustele niistä. Siellä on keskenään kilpailevia mediayhtiöitä, jotka eivät kerro skuuppejaan toisilleen. Mediapooli on valtion Huoltovarmuuskeskuksen yhteydessä tai alaisuudessa toimiva liitto tai yhtymä, johon kuuluu käytännössä koko maan media. – Mediapoolin rahoitus tulee huoltovarmuusrahastosta, mutta toimintaa johtavat mediayhtiöt. Isoimmat mediayritykset ovat mukana, mutta mediakenttähän on laaja. Kaikki journalistiset mediat ovat tervetulleita tilaisuuksiimme ja koulutuksiimme. Suomen Kuvalehden journalistipalkinto päätetään Mediapoolin sisältöryhmässä. – Mediapoolilla ei ole kyllä yhtään mitään tekemistä journalistipalkinnon kanssa. Valtiolla on Huoltovarmuuskeskuksen kautta tarkkailijan, linjaajan ja kontrolloijan asema koko Suomen mediakentässä. – Kuten totesin, mediasisällöt eivät ole poolin agendalla. Mediapoolin tehtävä on päinvastoin puolustaa median integriteettiä eli koskemattomuutta ja riippumattomuutta. Mediapoolin toiminta joukkoviestinnän sisällön alueella ei selvästikään perustu lakiin, joten se on kirjaimellisesti laitonta. – Me toimimme Valtioneuvoston huoltovarmuuspäätöksen mukaisesti. Huoltovarmuustoiminta ei ole laitonta. Ottaako Jouko Jokinen Yleisradion uutisja ajankohtaistoiminnan ohjeet hallintoneuvostolta vai Mediapoolilta? – No ei ainakaan Mediapoolilta. Jokinen on yhden ryhmän puheenjohtajana ohjaamassa Mediapoolin toimintaa. Pasi Kivioja Väitteiden lähteet: Rauno Lintusen, Mauno Saaren, Pirkko Turpeinen-Saaren ja Paavo Väyrysen blogit sekä Vastavalkea-sivusto. VERKOSSA ON jo jonkin aikaa vellonut villejä huhuja valtion ja median salaseurasta, joka sanelee toimituksille mediasisällöt ja ujuttaa Suomea Natoon. Tämän illuminatin nimi on Mediapooli. Se ei ole järin tuttu kaikille media-alan työntekijöillekään. Suomen Lehdistö teippasi foliohatun syvälle päähänsä ja lähti rohkeasti ottamaan selvää, mitä Mediapoolissa tapahtuu. Mediapoolin valmiuspäällikkö Tero Koskinen työskentelee Medialiitossa Helsingin Etelärannassa, samoissa tiloissa kuin Suomen Lehdistön toimitus. Mediapoolin toimiston toinen työntekijä on osa-aikainen. Koskinen vastaa nyt ensimmäistä kertaa näihin rajuihin väitteisiin, jotka on kaikki poimittu internetin vaihtoehtoisesta todellisuudesta. Mediapoolissa on sisältöryhmä, joka ohjeistaa mediaa informaatiosodan etulinjassa luotettavan tiedon turvaamiseksi. – Pooli ei ohjeista ketään, media johtaa itse itseään. Emme käy informaatiosotaa vaan varaudumme siiValmiuspäällikkö Tero Koskinen kommentoi netissä leviäviä teorioita. Salaseura nimeltä Mediapooli HANNA MALINEN Mikä on Mediapooli? > Turvaa median toimintaa Suomessa tukemalla tiedonvälityksen teknistä varautumista kriisitilanteisiin. Edistää kyberturvallisuutta mediayrityksissä, tukee journalistien varautumista informaatiohäirintään ja pyrkii vahvistamaan faktapohjaista tiedonvälitystä myös sosiaalisessa mediassa. > Poolin rahoitus tulee huoltovarmuusrahastosta, jota hallinnoi työja elinkeinoministeriön alainen Huoltovarmuuskeskus. Käytännön toimintaa johtavat mediayhtiöt. > Poolissa on johtoryhmän (pj Alexander Lindholm, Otavan toimitusjohtaja) lisäksi graafisen viestinnän ryhmä (pj Erkki Summanen, Keskisuomalainen Oyj:n liiketoimintajohtaja), sähköisen viestinnän ryhmä (pj Janne Yli-Äyhö, Ylen tuotantojohtaja) ja sisältöryhmä (pj Jouko Jokinen, Ylen uutisja ajankohtaistoiminnan vastaava päätoimittaja). > Ryhmien kokoonpanoja ei anneta julkisuuteen puheenjohtajien nimiä lukuun ottamatta. Tämä perustuu viranomaisten asiakirjojen salassapitoa koskevan julkisuuslain 24. pykälään. Tero Koskinen kertoo, että Mediapooli ei edes keskustele journalistisista sisällöistä.
• AJANKOHTAISTA SuomenLehdistö 6/2019 7 FACEBOOK ON suosituin sosiaalisen median kanava Sanomalehtien Liiton jäsenlehtien keskuudessa. Facebookia käyttää aktiivisesti noin 95 prosenttia jäsenlehdistä. Seuraavaksi suosituin kanava on Instagram. Siellä on säännöllisesti läsnä noin 66 prosenttia sanomalehdistä. Twitterissä aktiivisia on noin puolet ja YouTubessa runsas viidennes jäsenlehdistä. Määrällisesti Twitter-tilejä ja YouTube-kanavia on sanomalehdillä lähes yhtä paljon, mutta noin kolmannes lehdistä on luopunut YouTube-kanavansa aktiivisesta käytöstä. Tiedot on kerätty Sanomalehtien Liitossa kesän aikana. Jäsenlehtiä on yhteensä 239, joista 35 lehteä eli noin 15 prosenttia on aktiivisia kaikissa neljässä sosiaalisen median kanavassa. Haastattelimme kahta aktiivista lehteä. Kaksi kertaa viikossa ilmestyvä Hevosurheilu hyödyntää sosiaalista mediaa sekä sisältöjensä markkinoinnissa että tilaajamarkkinoinnissa. Sosiaalisessa mediassa toimitus on tarkoituksella keskittynyt Facebookiin, Instagramiin, Twitteriin ja YouTubeen. – Näiden kanavien kautta saamme eniten liikettä ohjattua verkkosivuillemme, ja siellä on oltava, missä ihmiset viettävät aikaansa, päätoimittaja Stiina Ikonen sanoo. Hevosurheilun toimitus jakaa sosiaalisessa mediassa omia uutisia, mutta kaikkea ei julkaista kaikkialla. – Hevosurheilu-lehden kohderyhmänä ovat luonnollisesti hevosihmiset, mutta heitäkin on eri ”alalajeja”. Muun muassa totopeleihin liittyviä uutisvirtoja jaamme nimenomaan Facebookissa ja Twitterissä, sillä ne ovat pelaajien käyttämiä kanavia. Toimitus hyödyntää muutenkin paljon Facebookia ja Twitteriä, sillä Ikosen mukaan julkaisujen tavoittavuuden vertailu on niissä erityisen helppoa. Sosiaalinen media on tehostanut toimituksen tiedonsaantia, ihmisten tavoittamista sekä vuorovaikutusta lukijoiden kanssa. Lukijoilta saadaan palautetta ja juttuvinkkejä, joita hyödynnetään jatkuvasti. Pohjois-Savossa Siilinjärvellä kerran viikossa ilmestyvä paikallislehti Uutis-Jousi käyttää sosiaalista mediaa ennen kaikkea tavoittaakseen nuoria lukijoita. Heitä on runsaasti. – Levikkialueemme on poikkeuksellinen verrattuna moniin muihin paikallislehtiin. Siilinjärvellä asuu paljon lapsiperheitä, ja väestön keski-ikä on noin 40 vuotta, elokuun lopulla eläköitynyt päätoimittaja Seppo Timonen kertoo. Nelihenkinen toimitus on käyttänyt Facebookia noin kahdeksan ja YouTubea noin seitsemän vuoden ajan. Instagramia ja Twitteriä on hyödynnetty kolmesta neljään vuotta. – Seuraamme tarkkaan, mikä lukijoihin puree. Paperilehden jutuista julkaisemme verkossa vain omia aiheita. Emme julkaise juttuja kokonaan, vaan ainoastaan pieniä ja houkuttelevia pätkiä niistä. Tarkoituksena on saada lukijat lukemaan lisää paperitai näköislehdestä. Erityisesti Facebook on tärkeä, sillä se tuo Googlen ohella suurimman osan Uutis-Jousen verkkosivujen kävijämääristä. Liikenne ei tällä hetkellä juurikaan kanavoidu tilauksiksi, mutta syksyllä tehtävän verkkosivu-uudistuksen toivotaan muuttavan tilannetta. Katri Simola MEDIALIITTO EHDOTTAA valtiovallalle järeitä toimia jakelupalveluiden turvaamiseksi uuden hallitusohjelman mukaisesti. Toimiin pitäisi ryhtyä heti, sillä lehtien jakelun hinta on riistäytymässä käsistä. Päivälehdillä jakelukustannusten osuus nettomyynnistä on kasvanut seitsemässä vuodessa 20 prosentista 30 prosenttiin. Jos mitään ei tehdä, nykyinen kustannuskehitys johtaa valtaviin tappioihin koko toimialalle. Spring Advisor -konsulttitoimiston tekemän selvityksen mukaan vuoteen 2030 mennessä jakelutoimialan vuosittainen liikevoitto olisi nykymenolla yli 300 miljoonaa euroa miinuksella. Vuosien 2019–2030 aikana alijäämää kertyisi kaikkiaan 2,4 miljardia euroa. Medialiitto esittääkin selvityksensä pohjalta Suomen postipalveluiden uudistusta, joka turvaisi kansalaisten tiedonsaannin mahdollisimman tasapuolisesti tulevaisuudessa. Postiremonttiin sisältyisi erillisten postija lehtijakeluiden yhdistäminen sekä alueellisen jakelun kilpailuttaminen. Medialiitto toivoo myös Postin yhteiskunnallisen palvelutehtävän ja markkinatoimijan roolin eriyttämistä. Kuluttajille tämä näkyisi siten, että kahdesta päivittäisestä postinjakokerrasta siirryttäisiin yhteen, mahdollisimman varhaiseen jakokertaan. Konsulttiselvitys painottaa vahvasti myös julkisen tuen tarvetta, joka olisi 800 miljoonan euron luokkaa vuoteen 2030 mennessä. Ilman sitä 2,4 miljardin euron aukkoa ei ole mahdollista kuroa umpeen. Medialiitto ei kuitenkaan tässä vaiheessa ota esityksessään suoraan kantaa tuen tarpeeseen. – Julkisen rahoituksen pohdinta tulee vaakakuppiin myöhemmin. Ensin pitää selvittää, miten tuki järjestettäisiin. Sen tuominen nykyiseen palvelurakenteeseen aiheuttaisi monia ongelmia, sanoo Medialiiton toimitusjohtaja Jukka Holmberg. Pasi Kivioja m ik si ih m ee ss ä? ja tk oj ut tu Oulun kaupunki ryhtyy viestintäjohtajansa Mikko Salmen valmistelusta julkaisemaan uutispainotteista Mun Oulu -verkkomediaa helmikuussa. Hanke on herättänyt arvostelua. Mun Oulu sitoutuu Journalistin ohjeisiin, mutta ei hae Julkisen sanan neuvoston (JSN) jäsenyyttä kaupunginhallituksen keskusteltua asiasta. Mikko Salmi, miten ymmärrät tiedottamisen ja journalismin eron? Tiedottaminen tuo esille faktat ja journalismi ikään kuin lihaa luiden ympärille. Journalismi on tiedotteen ruumiinavaus. Kumpaa Mun Oulu on? Ehdottomasti tiedotteiden ruumiinavausta. Olen jossain sanonut, että tämä olisi uutispainotteinen, mutta kyse on identiteettija ilmiöpainotteisesta mediasta, eli emme kilpaile uutisista. Pyrimme olemaan siellä, mihin paikallinen media ei mene, ja kertomaan asioista, joihin paikallinen media ei tartu. Mistä paikallinen media ei kerro? Päätöksenteon taustoista. Media kertoo, mitä on päätetty. Sen avaaminen, miten siihen on tultu, on riittämätöntä. Media ei enää palvele demokratiaa, niin kuin se voisi palvella. Keskisuomalaisen päätoimittaja Pekka Mervola arvioi pääkirjoituksessaan, että ”Oulusta tulee Suomen trumpilaisin kaupunki” ja että ”Oulun uutismedia olisi valemedia”. Miten kommentoit? Sanankäänteet kertovat siitä hädästä, mikä on paikallisen median rooli tulevaisuudessa. Toivoisin, että kaupallinen, riippumaton media pohtisi tarkemmin, mikä sen tehtävä on tässä ajassa. On huolestuttavaa, etteivät kuntalaiset saa tarpeeksi tietoa, mitä kunnassa tapahtuu. JSN:n puheenjohtaja Elina Grundström pohti Kalevan haastattelussa, olisiko tärkeämpää tukea riippumatonta, kaupungissa jo toimivaa journalismia eikä ryhtyä heikentämään sen edellytyksiä. Mitä vastaat? Se on yksi vaihtoehto, ja ihan hyvä pointti. Voimme tukea, mutta koska media ei saa luovuttaa päätäntävaltaa toimituksen ulkopuolelle, emme voi tietää, mitä julkaistaan. Sähköinen media helpottaa, että emme tarvitse mediaa joka väliin. Haluamme myös itse olla media. Katri Simola Väli-Suomen Media perusti tammikuussa Teemasuomalaisen, jossa on mukana reilut 20 lehteä. Miten teemasisältöjen tuottaminen on muuttunut, kun se on keskitetty yhteen toimitukseen, tuottaja Laura Määttänen? Se on aiempaa jäsennellympää, hallitumpaa ja tehokkaampaa. Viisihenkinen virtuaalitoimituksemme keskittyy vain teemajuttujen tekoon. Meistä kaksi työskentelee Joensuussa, yksi Lahdessa, yksi Vantaalla ja yksi Jyväskylässä. Meillä on viisi teemaa: hyvinvointi, tiede, ruoka, matka sekä uutena oma raha. Tuotamme lehdille niistä viisi printtiaukeamaa viikossa ja runsaasti verkkojuttuja. Lisäksi teemme jonkin verran sisältöjä pelkästään verkkoon. Useat lehdet, kuten Keskisuomalainen, Savon Sanomat, Karjalainen ja Etelä-Suomen Sanomat, julkaisevat kaikki juttumme. Nostamme esiin ihmisiä, tarinoita ja ilmiöitä, jotka vetoavat eri puolilla Suomea. Miten rinnakkaiselo Sunnuntaisuomalaisen ja Uutissuomalaisen kanssa toimii? Hyvin. Olemme aiheiden suhteen aika erilaisilla apajilla, ja näkökulmamme ovat erilaisia. Seuraamme toki, mitä muilla on tekeillä, ja vinkkaamme aiheita puolin ja toisin. Noora Autio Facebookissa ovat lähes kaikki Jakelua yhdistettävä ja kilpailutettava Oulun kaupunki haluaa mediaksi Teemoja hallitusti yli 20 lehdelle ” Seuraamme tarkkaan, mikä lukijoihin puree.” ” Julkisen rahoituksen pohdinta tulee vaakakuppiin myöhemmin.” Joka kuudes sanomalehti on aktiivinen kaikkiaan neljässä sosiaalisen median kanavassa. Medialiitto esittää valtiovallalle toimia jakelupalveluiden turvaamiseksi. Medialiiton toimitusjohtaja Jukka Holmberg ehdottaa Postin jakamista kahteen osaan. Yksi osa tuottaisi valtiolle rahaa, toinen osa kansalaisille palveluja ilman voitontavoittelua. MIRKKU MERIMAA ROOSA LINDHOLM Hevosurheilu-lehdessä ilmestyvällä sarjakuvalla on oma Instagram-tili, jolla on runsaat 2 000 seuraajaa. Päätoimittaja Stiina Ikosen mukaan sanomalehtien kannattaa sosiaalisessa mediassa hyödyntää omaa persoonallista brändiään. ”Meillä se voi olla helpompaa kuin monilla muilla, sillä hevonen kiinnostaa ihmisiä.”
• 8 SuomenLehdistö 6/2019 AJANKOHTAISTA: LEHTI-IHMINEN SANNA KESKINEN ei ole tottunut piilottelemaan suljettujen ovien takana. Vuoden alussa Kainuun Sanomien päätoimittajana aloittaneen Keskisen työpiste on hyllyillä ja sermeillä rajattu avonainen tila keskellä toimitusta. Hän haluaa olla läsnä toimituksensa arjessa, istua kahvipöydässä ja jutella ihmisten kanssa. – Mitä pienemmiksi resurssit käyvät, sitä lähempänä toimituskuntaa pitää olla, Keskinen sanoo. Ennen Kainuun Sanomia Keskinen on työskennellyt päätoimittajana kaupunkilehti Raahelaisessa ja paikallislehti Raahen Seudussa sekä toiminut samaan aikaan Alman paikallislehtiryhmän päätoimittajana. Alma-vuosiensa aikana Keskinen Kunnissa on hirveästi tietämättömyydestä johtuvia pelkoja toimittajia kohtaan, sanoo Kainuun Sanomien Sanna Keskinen. Suoraa puhetta ja empatiaa joutui vetämään useita yt-neuvotteluja ja päätoimittajanvaihdoksia. – Ne eivät olleet mieltä ylentäviä kokemuksia kenellekään, mutta olen yrittänyt ajatella, että nekin tilanteet on hoidettava niin inhimillisesti kuin mahdollista. Tämä on jäänyt mieleen myös entisille työkavereille. Keskistä kuvaillaan avoimeksi, rehelliseksi ja empaattiseksi pomoksi. – Hän kertoo asiat kaunistelematta, mutta kuitenkin tyylikkäästi. Se on tällaisena maailmanaikana hirmuisen tärkeä taito, sanoo Keskisen entinen alainen, nykyään paikallislehti Siikajokilaakson päätoimittajana työskentelevä Juha Honkala. HAASTEET EIVÄT lopu Kajaanissakaan. Keskinen sanoo Kainuun Sanomien tekevän tänä vuonna todennäköisesti parhaan taloudellisen tuloksensa pitkään aikaan, mutta se on lähinnä rajujen säästötoimenpiteiden ansiota. Esimerkiksi lehden toimituksen työntekijät olivat kukin viisi viikkoa lomautettuina viime talven ja kevään aikana. – Säästöt ovat helposti hetken laastari, ja siksi pitää löytää pysyvämpiä ratkaisuja, Keskinen sanoo. Pysyvämmät ratkaisut liittyvät Keskisen maailmassa siihen, että lehti kiinnittyy entistä tiiviimmin paikalliseen yhteisöön. Keskinen on päätoimittajakaudellaan tuonut lehteen esimerkiksi kerran viikossa ilmestyvän Eräja luonto -teema-aukeaman sekä pyrkinyt rohkaisemaan toimitusta valitsemaan haastateltaviksi entistä useammin naisia, jotta turhankin maskuliininen kuva Kainuusta hieman hälventyisi. – Lisäksi meidän pitää toimituksen ikärakenteenkin takia kiinnittää huomiota näkökulmiin, jotka kiinnostavat esimerkiksi nuoria perheitä. Keskisen mukaan kolmannes toimituksesta tulee eläkeikään lähivuosina. KESKINEN TULI Kainuun Sanomiin Oulusta, jossa hän toimi reilun vuoden kaupungin viestintäjohtajana. Pesti oli opettavainen, vaikka nopeasti kävikin selväksi, että julkisorganisaation rytmi ei ollut nopeita päätöksiä tekevälle Keskiselle luontevin toimintaympäristö. Päällimmäisenä Oulun-keikasta Keskisen mieleen jäi se, että kunnissa on hirveästi tietämättömyydestä johtuvia pelkoja toimittajia kohtaan. Haastatteluja ja tietoja jää antamatta, koska virkamiehet ja luottamushenkilöt eivät tunne journalismin tekemisen tapoja. – Minusta on aika järkyttävää, että jopa ex-kansanedustajatason ihmiset kuvittelivat, että minä viestintäjohtajana kirjoitan kaupunginhallituksesta uutisia Kalevaan. Kainuun Sanomissa Keskinen kirjoittaa suhteellisen paljon, vähintään yhden kolumnin viikossa sekä suurimman osan pääkirjoituksista. Teksteissään hän on pyrkinyt avaamaan toimituksellisia ratkaisuja erilaisissa asioissa. – Pitää olla herkällä korvalla sen suhteen, mitä tietoja yleisö meiltä tarvitsee ymmärtääkseen, miksi toimimme niin kuin toimimme. Päätoimittajan ehkä kovin paikka tähän mennessä on ollut selittää lukijoille, miksi lehti menee nykyään sunnuntaisin niin aikaisin painoon, että paikallisen pesäpallojoukkueen Sotkamon Jymyn peSanna Keskinen viihtyy Kajaanin linnan raunioilla. ”Kuljen päivittäin töihin ja takaisin Kajaaninjoen yli ja puistoalueen läpi, ja se on hyvä pikalatautuminen kauniissa maisemassa.”
• SuomenLehdistö 6/2019 9 AJANKOHTAISTA HSS Media etsii uusia tulovirtoja HSS MEDIA ostaa pohjanmaalaisen markkinointitoimiston Seger Marketingin osake-enemmistön. HSS Median toimitusjohtajan Niklas Nybergin mukaan kauppa tukee yhtiön strategiaa laajentaa toimintaansa ja etsiä uusia tulovirtoja. HSS Media julkaisee Vasabladetia, Syd-Österbottenia ja Österbottens Tidningiä. Seger Marketing on erityisesti sosiaaliseen mediaan, digitaaliseen markkinointiin ja yritysten brändin kehittämiseen erikoistunut markkinointitoimisto. HSS Median lehtien mainosmyynti tulee tekemään yhteistyötä Seger Marketingin kanssa. Kyseessä on HSS Median ensimmäinen yrityskauppa noin kymmeneen vuoteen, jolloin se osti sanomalehti Österbottningenin. Lehti yhdistettiin Jakobstads Tidningin kanssa, ja Österbottens Tidning syntyi. Lähitulevaisuudessa kauppoja saattaa tulla lisää. – Mainospuoli sanomalehdissä on haastava, ja journalismi tarvitsee tuekseen tuloja. Jos kohtaamme hyviä yrityksiä, jotka palvelevat strategiaamme ja tavoitettamme tarjota Pohjanmaalla journalismia vielä 50 ja 100 vuoden päästä, ovat yrityskaupat hyvin mahdollisia jatkossakin, Nyberg sanoo. Noora Autio Tarinallinen journalismi vastaa uutiskysymyksiin UUTISOINTI JA raportointi ovat tarinallisessa journalismissa keskeisiä. Näin sanoo yhdysvaltalainen Pulitzer-palkittu toimittaja, editori ja journalismin opettaja Jacqui Banaszynski. Uutisten peruskysymyksiin – mitä, missä, milloin, miksi, miten ja kuka – pitää vastata myös narratiivisessa journalismissa, mutta laajemmin. Kuka tahansa voi Banaszynskin mukaan oppia kirjoittamaan narratiivista journalismia, kunhan ymmärtää kerronnallisia työkaluja. Tärkein väline on draaman kaari. – Alussa esitellään ihmiset ja heidän tavallinen elämänsä. Sitten jännite saattaa päähenkilöt matkaan ja kasvaa jutun edetessä. Matka on keskeinen asia. Se voi olla fyysinen tai henkinen, maantieteellinen tai sosiaalinen – mitä vain, kunhan se on matka jostakin jonnekin. Juttu kehittyy kohtausten kautta. Ennen kuin ryhtyy kokoamaan narratiivista juttua tai hyödyntää kerronnan keinoja osana uutismaisempaa artikkelia, on syytä selvittää kolme asiaa. – Mieti, mikä on jutun tarkoitus, millainen julkaisualusta on ja mihin tietoihin pääset käsiksi. Katri Simola HS:n historiajuttu palkittiin visuaalisuudesta HELSINGIN SANOMISSA 18.8.2018 julkaistu juttu ”Olkaa pojat varovaisia, venäläiset tulevat” on voittanut Visuaalisen journalismin kilpailun. Juttu kertoo kolmen suomalaisnuoren matkasta Prahaan Tšekkoslovakian miehityksen aikana. Se perustuu ennen julkaisemattomaan nuorten kuvaamaan kaitafilmija valokuvamateriaaliin. – Toteutus on sekä kännykässä että tietokoneen ruudulla mukaansatempaava visuaalinen tarina, vaivaton käyttää sekä tehty sivistyneesti, vailla virheitä, raati perustelee. Kilpailuun osallistui kaikkiaan 80 työtä. Palkinnon jakaa Journalismin Kilta ry, ja rahoittaa Helsingin Sanomain Säätiö. Noora Autio Suoraa puhetta ja empatiaa m ed ia no st o litulokset eivät ehdi maanantain printtilehteen. Sillä printistä Kainuun Sanomat edelleen elää. Toukokuussa toteutettiin verkkouudistus, jonka myötä muun muassa lehden verkkosivujen ulkoasu muuttui ja maksumuuri tiukkeni. Uudistus on Keskisen mukaan otettu hyvin vastaan, mutta todelliseen digiansaintaan on vielä pitkä matka. – Lukijakunta ei täällä ole digikehityksen etujoukoissa, Keskinen sanoo. – Toisaalta se antaa peliaikaa miettiä seuraavia siirtoja, ja Alma-taustani ansiosta tiedän suunnilleen, miten ne polut menevät. VAIKKA KESKINEN viihtyy toimituksessa toiminnan polttopisteessä, vastapainoksi hän tarvitsee luontoa. Kuka? Sanna Keskinen, 45, aloitti Kainuun Sanomien päätoimittajana tämän vuoden alussa. Hän asuu kerrostalokaksiossa Kajaanin keskustan liepeillä. Keskisen aviomies sekä 19-vuotias tytär ja 17-vuotias poika asuvat vielä Limingassa, mutta mies muuttaa ensi vuonna Kajaaniin ja lapset omilleen. Keskinen on opiskellut Tampereen yliopistossa Suomen kirjallisuutta ja tiedotusoppia. Hän on työskennellyt toimittajana Keskipohjanmaassa ja Itä-Savossa sekä päätoimittajana Alma Median Raahelaisessa ja Raahen Seudussa sekä Alman paikallislehtiryhmässä. Harrastaa liikkumista etenkin luonnossa, mökkeilyä, lukemista ja akryylimaalausta. Puntari > Itä-Suomi vai Länsi-Suomi? Itä-Suomi, vaikka olenkin geneettisesti enemmän länsisuomalainen. Idässä viehättää tulkinnanvaraisuus ja mystisyys. Mikään ei ole päivänselvää. Ja luonto on aivan huikea. > Kulttuuri vai urheilu? Kulttuuri, vaikka itse liikunkin paljon. En silti ole kilpailijaluonne. Minusta löytyy taiteellinen puoli, ja Kajaanissa on esimerkiksi erittäin hyvä teatteri. > Kaupungin oma media: uhka vai mahdollisuus? Kallistun enemmän uhkan puolelle, vaikka ymmärrän toisenkin kulman. Journalismilla on oma tärkeä roolinsa yhteiskunnassa, ja jos sitä aletaan sekoittaa organisaatioviestintään, ollaan hyvin epämääräisellä alueella. Aito uutismediana toimiminen vaatisi myös isoa kulttuurimurrosta kuntaorganisaatioissa, enkä usko niiden olevan sellaiseen valmiita. JU H A N EU VO N EN ” Mitä pienemmiksi resurssit käyvät, sitä lähempänä toimitusta pitää olla.” ” Uutisista on tullut enemmän kertakäyttötavaraa. Skuuppeja ja pitkäkestoisia puheenaiheita on vähemmän.” MTV Uutisten yhteiskuntatoimituksen päällikkö Eeva Lehtimäki Markkinointi & Mainonnassa HSS Median toimitusjohtajan Niklas Nybergin mukaan HSS Media osti markkinointitoimisto Seger Marketingin, jotta se voi tarjota yritysasiakkaille kattavampia markkinointipalveluja. Viktoria Forsberg jatkaa Segerin toimitusjohtajana. > Lue aiheista lisää netissä ja uutiskirjeestämme. Tilaa uutiskirje: www.suomenlehdisto.fi UUTISKOOSTE Kesällä Keskinen oli miehensä kanssa muutaman päivän vaeltamassa Ruotsin Lapissa. Se oli 21-vuotishääpäivämatka, totaalinen irtiotto digimaailmasta, lehdenteosta ja muusta hulinasta. Silti Keskinen onnistui löytämään reissusta metaforan sanomalehtibisnekseen. Kun hän vaelteli tuntureilla, horisontissa siinsivät lumihuippuiset vuorenrinteet ja silmänkantamattomiin jatkuneet hengästyttävät maisemat. Ne olivat iso kuva, kuin maali, jota kohti edetään. Samaan aikaan Keskinen kiinnitti huomiota myös tallaamiinsa polkuihin ja niiden varrella kasvaneisiin kauniisiin kukkiin. Mikromaisemaan. – Tässä työssäkin pitää katsoa isoa kuvaa, mutta samalla huomata yksityiskohdat ja niiden merkitys. Pitää uskoa, että vaikka näkee hirveän korkeita lumihuippuisia vuoria, oma reitti löytyy jostain niiden välistä. Samalla tavalla löytyy polku myös kainuulaiselle maakuntalehdelle. Niin Keskinen uskoo. Janne Arola MARCUS LILLKVIST
• 10 SuomenLehdistö 6/2019 TAUSTAT TAUSTAT > Jatkuu seuraavalla sivulla. Teksti: Katri Simola | Kuvat: Esko Tuovinen, Tomi Vesaharju, Jan Sundman Freemium on yleisin maksumalli suomalaisissa sanomalehdissä. Verkon maksullisuus on tulossa vauhdilla myös paikallislehtiin. F REEMIUM ON suomalaisten sanomalehtien suosituin maksumalli. Freemiumissa osa sisällöistä on kaikkien lukijoiden ja osa vain tilaajien saatavilla. Päätoimittajat kuvailevat maksumallia näin: Suoraviivainen, helposti mitattava ja lukijoille selkeä malli. Oikeudenmukainen: ei vapaamatkustajia ja suosii maksavia asiakkaita. Helpoin toteuttaa pienillä resursseilla. Omaa uniikkia journalismia voidaan tarvittaessa tarjoilla ilmaiseksi sopivina annoksina. Meidän pitää tavoittaa myös uusia potentiaalisia asiakkaita. Päivälehdistä runsas kolmannes käyttää freemiummallia verkkosivuillaan. Paikallislehdistä freemiumia hyödyntää lähes kaksi kolmesta verkon maksullisuuteen siirtyneestä lehdestä. Tiedot käyvät ilmi Suomen Lehdistön kyselystä, joka lähetettiin elokuun lopulla suomalaisten päivälehtien ja paikallislehtien päätoimittajille. 31 päivälehdestä kyselyyn vastasi 29. Paikallislehdistä kyselyyn vastasi noin kolmannes. Päivälehdistä freemiumiin tukeutuvat Etelä-Suomen Sanomat, Hufvudstadsbladet, Hämeen Sanomat, Ilkka, Kainuun Sanomat, Kaleva, Lapin Kansa, Länsi-Suomi, Turun Sanomat, Vasabladet ja Österbottens Tidning. Avoimen sisällön osuus vaihtelee. Ilmaiseksi jaetaan muun muassa poliisija onnettomuusuutisia, tiedotteiden pohjalta tehtyjä juttuja sekä sisältöä, joka on saatavissa myös muualta. Maksullisia ovat usein toimituksen ideoimat, taustoittavat, pitkät ja paljon työtä vaatineet uutiset, reportaasit ja henkilöhaastattelut. Hämeen Sanomissa noin 80 prosenttia sisällöstä julkaistaan muurin takana, kertoo virkaa tekevä päätoimittaja-toimitusjohtaja Mikko Soini. – Tavoitteena on aiheuttaa lukijoissa [Aamulehden vastaavan päätoimittajan] Jussi Tuulensuun sanoin maksumuuriketutus, Soini kertoo viitaten Suomen Lehdistössä 2/2019 julkaistuun juttuun. Ketutusta on onnistuttu saamaan aikaan myös Ilkan lukijoissa. – Ei-tilaajat valittavat, kun kaikkein kiinnostavimmat jutut ovat muurin takana, mutta miksi heidän pitäisi saada ilmaiseksi sitä, mistä tilaajat maksavat? Emme voi kilpailla valtakunnallisilla uutisilla vaan niillä Verkko kiristyy Suomen Leh dis tö n S E L V I T Y S
• SuomenLehdistö 62019 11 TAUSTAT SuomenLehdistö 6/2019 11 Hämeen Sanomat on käyttänyt freemium-mallia verkkosivuillaan vuodesta 2010. Suurin osa sisällöistä julkaistaan muurin takana. Etualalla uutispäälliköt Susanna Kinnari ja Markku Uhari työn touhussa.
• TAUSTAT 12 SuomenLehdistö 6/2019 Suomen Lehdistön kyselyn maksumallit Freemium-malli. Osa sisällöstä on kaikkien lukijoiden saatavilla ja osa vain tilaajien saatavilla. Hybridimalli. Yhdistelmä mittarimallia ja freemium-mallia. Tietty määrä sisältöä on tiettynä aikana kaikkien lukijoiden saatavilla, mutta ilmaiseksi lukeva ei voi valita luettavaa koko sisällöstä. Kova maksumuuri. Kaikki sisältö on vain tilaajille. Mittarimalli. Kaikki lukijat voivat maksutta lukea rajoitetun määrän sisältöä tiettynä aikana, kuten viikossa tai kuukaudessa. Dynaaminen maksumuuri. Toimii kuten mittarimalli, mutta personoidummin: ilmaiseksi luettavissa olevien juttujen määrä vaihtelee eri lukijoiden kohdalla. Lähde: Suomen Lehdistön verkkokysely, joka lähetettiin Sanomalehtien Liiton jäseninä olevien päiväja paikallislehtien päätoimittajille elokuun lopulla. Päivälehdistä kyselyyn vastaisivat lähes kaikki, paikallislehdistä noin kolmannes. Kaikki vastaajat eivät vastanneet kaikkiin kysymyksiin. jutuilla, mitä ei muualta saa, ja yleensä ne jutut ovat vahvasti paikallisia, sanoo Ilkan päätoimittaja Satu Takala. Freemium on monen mielestä toimiva malli myös mainosmyynnin kannalta. – Verkkosivulle on saatava muutakin liikennettä kuin vain tilaajat jo siksikin, että ilmoittajat ovat kiinnostuneita kävijämäärästä, kertoo Pohjois-Pohjanmaalla ilmestyvän Rantapohjan päätoimittaja-toimitusjohtaja Pekka Keväjärvi. Hybridi tuo sekä lukijoita että tilaajia Päivälehtien toiseksi suosituin maksumalli on hybridi, joka on yhdistelmä freemiumia ja mittarimallia. Tällaista maksumallia hyödyntää lähes kolmannes päivälehdistä. Hybridi on käytössä Aamulehdessä, Etelä-Saimaassa, Helsingin Sanomissa, Itä-Savossa, Kouvolan Sanomissa, Kymen Sanomissa, Länsi-Savossa, Satakunnan Kansassa ja Savon Sanomissa. Lukija voi tietyssä ajassa lukea tietyn määrän sisältöä. Hän ei kuitenkaan pääse käsiksi kaikkiin juttuihin, sillä osa sisällöstä on vain tilaajille. Hybridiksi voidaan kutsua myös joidenkin muiden maksumallien risteymää, mutta Suomen Lehdistön kyselyssä hybridi määriteltiin freemiumin ja mittarimallin yhdistelmäksi. Helsingin Sanomien hybridimalli painottuu freemiumiin. Mittarimallin merkitys on vähäinen, mutta se on jätetty rinnalle selainkäyttöön. – Freemium-malliin on päädytty perusteellisen harkinnan myötä, myös kansainväliset verrokit läpikäyden. Olennaista mallissa on se, että tilaaminen yhdistyy nimenomaan laadukkaimpaan, maksuhalukkuutta synnyttävään sisältöön, ei satunnaisiin juttuihin, kertoo päätoimittaja Antero Mukka. Satakunnan Kansa valitsi hybridin, koska se vastaa kahteen tarpeeseen. – Ilmaiset jutut tuovat lukijoita, mittaroitu ja kova maksumuuri tilauksia, vastaava päätoimittaja Tomi Lähdeniemi summaa. muistakin medioista ja lähteistä, kuten poliisin somekanavista. Olemme havainneet, että oman aineiston suojaaminen maksumuurilla tuottaa tilauksia parhaiten, kertoo varapäätoimittaja Inkeri Pasanen. Keskipohjanmaassa on käytössä malli, joka pohjaa freemiumiin mutta jossa osa sisällöstä on rekisteröinnin takana. – Rekisteröityminen on ensimmäinen askel kohti tilausta. Se pehmentää "matkaa", sanoo päätoimittaja Tiina Ojutkangas. Maksumalli on kokeilu, ja muitakin vaihtoehtoja mietitään parhaillaan. Digitilaajien määrä on nousussa, mutta kasvu on Ojutkankaan mukaan liian maltillista. Pelkkään kovaan maksumuuriin luottavat päivälehdistä vain Karjalainen ja Salon Seudun Sanomat. – Näemme kovan maksumuurin keskeisenä tekijänä maksullisten digitaalisten tilausten lisäämiseksi. Eitilaajille tarjotaan koetilausta tai 95 sentin mikromaksua, Karjalaisen päätoimittaja Pasi Koivumaa kertoo. Paikallislehdissä kova maksumuuri on toiseksi suosituin maksumalli freemiumin jälkeen. Kaikki sisällöt vain tilaajien saataville on laittanut vajaa kolmannes kyselyyn vastanneista paikallislehdistä, joilla on maksumuuri. Kymen Sanomien hybridissä valtaosa uutisista menee huokoisen maksumuurin taakse, ja näitä juttuja voi kuka tahansa lukea viikoittain kolme kappaletta. Vain tilaajille julkaistaan päivittäin ainakin kolme juttua. – Olemme tutkineet ja käytännön journalistisessa työssä todenneet, että tämä on meidän yhtiössämme ja myös kansallisen vertailun näkökulmasta paras mahdollinen malli digiliiketoiminnan edistämiseen, sanoo vastaava päätoimittaja Heidi Ekdahl. Länsi-Savossakin on hybridi, koska toimituksen havaintojen mukaan lukijoista tulee tilaajia "hivuttamalla". – Se tarkoittaa, että ensin tuote tulee tutuksi ja tarpeelliseksi ilmaisten juttujen kautta ja sitten jossain vaiheessa ylittyy kynnys, että kokeeksi otetaan maksullinen versio käyttöön, vastaava päätoimittaja Timo Laitakari sanoo. Moni lehti on räätälöinyt oman maksumallin Noin neljännes päivälehdistä käyttää verkkosivuillaan maksumallia, joka ei suoraan istu kyselyn määritelmiin. Nämä lehdet valitsivat jokin muu -kohdan. Etelä-Suomen Median päivälehdissä eli Aamupostissa, Keski-Uusimaassa, Länsi-Uusimaassa ja Uusimaassa on käytössä kovaa maksumuuria muistuttava maksumalli. Kaikki sisältö on vain tilaajien luettavissa, mutta tilaajat voivat jakaa juttuja ilmaiseksi muille lukijoille sosiaalisessa mediassa. Näin voi halutessaan tehdä myös toimitus. – Tämä maksumalli on selkeä ja palkitsee tilaajaa. Hän on etuoikeutettu, kun pääsee jakamaan sisältöä myös somessa, sanoo Uudenmaan päätoimittaja Marko Enberg. Samaan konserniin kuuluvan päivälehti Keskisuomalaisen maksumalli on puolestaan yhdistelmä kovaa maksumuuria ja mittarimallia. Jälkimmäiseen kuuluvat STT:n tuottamat sisällöt sekä tulipaloja onnettomuusuutiset. Tällaisia juttuja voi lukea maksutta viisi kappaletta viikossa. – Ilmaisjutuilla pidämme otteen satunnaisista kävijöistä. Usein ilmaisjutut ovat sellaisia, jotka löytyvät ” Emme voi kilpailla valtakunnallisilla uutisilla vaan niillä jutuilla, mitä ei muualta saa, ja yleensä ne jutut ovat vahvasti paikallisia.” Millainen maksumalli verkkosivuillanne on käytössä? Päivälehdet Freemium-malli 37,9 % (11) Hybridimalli 31 % (9) Kova maksumuuri 6,9 % (2) Mittarimalli % Dynaaminen maksumuuri % Jokin muu 24,1 % (7) Paikallislehdet Freemium-malli 61,9 % (13) Hybridimalli 9,5 % (2) Kova maksumuuri 28,6 % (6) Mittarimalli % Dynaaminen maksumuuri % Jokin muu % Suomen Leh dis tö n S E L V I T Y S
• TAUSTAT *esim. timantti, avain, kruunu, ** vain päivälehdet SuomenLehdistö 6/2019 13 Edullisilla tarjouksilla voi olla kääntöpuolensa Suomalaisten sanomalehtien maksumalleja ovat kuluvan vuoden aikana kartoittaneet muun muassa Oxfordin yliopiston alainen Reuters-instituutti sekä kotimainen ajatushautomo Nordic Institute of Business & Society (NIBS). Reutersin tutkimuksessa maksumalleja ruoditaan kuudessa Euroopan maassa sekä Yhdysvalloissa. Suomen tilanne vastaa monilta osin muuta Eurooppaa: kovat maksumuurit ovat harvinaisia, ja suosituimpia malleja ovat freemium sekä mittarimalli, jonka alle Reuters luokittelee myös hybridin. Erona Yhdysvaltoihin on se, että Atlantin takana ei käytetä freemium-mallia. Reutersin mukaan maksumallit ovat todennäköisesti tulleet jäädäkseen ja yhä useampi sanomalehti on siirtänyt sisältöjään maksumuurien taakse. Yhdysvalloissa maksumallien suosio kasvaa Eurooppaa nopeammin. NIBS:n raportissa todetaan, että Suomessa kuluttajat ovat tottuneet tilauspohjaisuuteen, joten digitilauksia on mahdollista myydä yhä laajemmalle joukolle. Maksuhalukkuus painottuu kuitenkin taustoittavampiin artikkeleihin. Raportin mukaan suomalaismedioiden haasteena onkin löytää tasapaino kahden sisältötyypin – perusuutisvirran ja erikoisartikkeleiden – välillä. Hämeen Sanomien Mikko Soini tunnistaa ongelman. – Se on jokapäiväistä tasapainoilua ja jatkuvaa taistelua. Hintamielikuvan säilyttäminen on kuitenkin tärkeää. NIBS suosittelee suomalaiselle uutismedialle erityisesti freemium-mallia. Ajatushautomon haastattelemien media-alan asiantuntijoiden mielestä tämäntyyppinen malli toimii hyvin Suomen kaltaisessa markkinassa, ja on kuluttajille selkeä sekä helposti lähestyttävä. Pitkällä aikavälillä sopiva malli voi NIBS:n mukaan olla freemium-mallista sovellettu dynaaminen maksumuuri. Dynaaminen muuri toimii kuten mittarimalli, mutta personoidummin: ilmaiseksi luettavissa olevien juttujen määrä vaihtelee eri lukijoiden kohdalla. Sen sijaan kovaa maksumuuria pitäisi NIBS:n mukaan käyttää harkiten. – Malli sopii Suomessa lähinnä erittäin vahvan brändin ja kuluttajakunnan omaaville mediatoimijoille tai niche-tyyppisille julkaisuille, joiden toki kannattaa harkita mallin kokeilua ja käyttämistä, raportissa kirjoitetaan. Ajatushautomo suosittelee pohtimaan myös edullisia tai ilmaisia kokeilutilauksia. Monissa lehdissä lukijoita houkutellaankin tilaajiksi tarjoamalla ensimmäinen kuukausi esimerkiksi eurolla tai jopa ilmaiseksi. Mikko Soinin mukaan tällaiset tarjoukset voivat kuitenkin lähettää väärän viestin lukijoille – vaikka jokaisella medialla toki on oma strategiansa. – Hintamielikuva saattaa vääristyä, kun sisältöjä saa noin pienellä rahalla tai jopa maksutta. Meidän mielestämme on järjetön tapa antaa juttuja niin paljon ilmaiseksi. – Täysihintaisen tilauksen tehneille on tietysti myös vaikea perustella sitä, jos muutamalla sähköpostiosoitteella saa kikkailtua ilmaisen tilauksen lähes vuodet läpeensä, Soini lisää. Hämeen Sanomissakin on kokeiltu ilmaisia kuukausia, mutta ne eivät ole helpolla muuttuneet pidempiaikaisiksi tilauksiksi. Tällä hetkellä ”sisäänheittotuotteena” on kolme kuukautta 30 eurolla. Soini pitää tätä edullisena sopimuksena, mutta ei kuitenkaan liiallisena halpuutuksena. – Se on kymppi kuussa, mikä ei ole paljoa. Toimittajien palkatkin pitää maksaa. ? > Jutussa on käytetty lähteenä Reuters-instituutin tutkimusta ”Pay Models for Online News in the US and Europe: 2019 Update” sekä Nordic Institute of Business & Societyn tutkimusta ”Maksumallien soveltuvuus Suomen media-alalle: systemaattinen skenaarioanalyysi”. > Lue osoitteesta suomenlehdisto.fi maksu muurien tulosta paikallislehtiin. – Kova maksumuuri näyttää olevan meille oikea strategia. Digitilauksemme ovat kasvaneet vuoden takaisesta yli 60 prosenttia, ja digin kasvun ansiosta tilaajamäärämme on ollut plussalla koko tämän vuoden, kertoo Valkeakosken Sanomien päätoimittaja ja Alman paikallislehtiryhmän vetäjä Mari Tuohiniemi. Maksumuurit tulossa vauhdilla paikallislehtiin Kaikilla suomalaisilla päivälehdillä on verkkosivuillaan maksumuuri. Puolet päivälehdistä on siirtynyt maksullisiin nettisisältöihin viimeisen viiden vuoden ja puolet viimeisen kymmenen vuoden aikana. Suomen Lehdistön kyselyyn vastanneista paikallislehdistä maksumuuri on käytössä noin puolessa. Maksullisuus on monelle paikallislehdelle vielä uusi asia. Yli 40 prosenttia kyselyyn vastanneista päätoimittajasta kertoi, että maksuportti on otettu verkkosivuilla käyttöön viime vuonna. Neljännes lehdistä oli ryhtynyt hyödyntämään maksullisuutta toissa vuonna. Useat päätoimittajat myös vastasivat, että muuria ollaan pystyttämässä parhaillaan tai aivan lähiaikoina. Kunnallislehti Paimio-Sauvo-Kaarina muutti verkkosisältöjään maksullisiksi elokuun lopussa. Lehti on TS-Yhtymän paikallislehdistä ensimmäinen, jossa maksumuuri otettiin käyttöön. Loppuvuoden aikana maksullisuus on tulossa muihinkin konsernin paikallislehtiin. Kunnallislehti valitsi maksumallikseen freemiumin, jossa suurin osa sisällöistä on vain tilaajien saatavilla. Kaikkien luettavaksi julkaistaan pääosin poliisija onnettomuusuutisia. Lukijat ovat ottaneet muutoksen mukisematta vastaan. – Olin valmistautunut perustelemaan, miksi otimme maksumuurin käyttöön, mutta kukaan ei ole kysynyt syitä maksullisuudelle, päätoimittaja Taina Tukia kertoo. – Ehkä aika on kypsä maksumuureille, sillä ne ovat monelle tuttuja jo esimerkiksi e-kirjaja musiikkipalveluista. Lukeminen on murroksessa ja siirtyy yhä enemmän digitaaliselle puolelle. Siihen suuntaan on mentävä, mihin maailma ohjaa. Onko verkkosivuillanne käytössä jokin maksumalli? Voiko juttuja lukea ilmaiseksi some-jakojen kautta? Onko maksulliset sisällöt merkitty symbolilla? Koskeeko symbolimerkintä kaikkea maksullista sisältöä? Päivälehdet Paikallislehdet (vastaajia noin kolmannes) Päivälehdet Paikallislehdet Kunnallislehti otti freemiumin käyttöön kuukausi sitten. ”Muuri on aika tiukka. Katsotaan, miten jutut vetävät, ja kehitetään mallia tarpeen mukaan”, päätoimittaja Taina Tukia sanoo. Hämeen Sanomien lukijat ovat tottuneet maksumuuriin, mutta digitilaajia saisi olla enemmän, sanoo vt. päätoimittaja Mikko Soini. Tilaajista noin 10 prosenttia tilaa pelkkää digiä. Kyllä 51,2 Kyllä 9,5 Osaa 17,4 Kyllä 10,3 Ei 20,7 Ei 48,8 Ei 90,5 Kaikkea 82,6 Ei 89,7 Kyllä 79,3 Kyllä 100 % % % % % % *, ** **
• 14 SuomenLehdistö 6/2019 68 lehteä, yksi järjestelmä Keskisuomalaisen uudessa toimitusjärjestelmässä kaikki toimitukset näkevät toistensa sisällöt. MEDIATALO KESKISUOMALAINEN uudistaa parhaillaan toimitusjärjestelmäänsä. Konsernissa on ollut jo vuosia käytössä Neo, mutta viitenä eri versiona eri puolilla Suomea. Nyt kaikki toimitukset ovat siirtyneet yhden ja saman, Anygraafin räätälöimän Neon käyttäjiksi. Uusi järjestelmä hyödyttää sekä toimituksia että lukijoita, sanoo konsernin journalistinen johtaja ja Keskisuomalaisen päätoimittaja Pekka Mervola. Toimitukset voivat tehdä työnsä tehokkaammin ja jakaa aiempaa helpommin sisältöjä keskenään. Lukijoiden taas on entistä sujuvampaa käyttää palveluja älypuhelimissaan. – Aiemmin oli printti ja sitten digi ensin. Nyt on mobiili ensin. Satsaus mobiiliin näkyy muun muassa siinä, että uudessa toimitusjärjestelmässä otetaan käyttöön printin ohella verkon esikatselu. Toimittaja voi rikastaa kirjoittamaansa juttua esimerkiksi videoin, linkein, sosiaalisen median upotuksin ja kyselyin sekä tarkkailla koko ajan, miltä juttu näyttää kännykän näytöllä. Muutos parantaa verkkosisältöjen ulkoasua ja toimivuutta. Eri välineitä ei kuitenkaan kannata miettiä liikaa, sanoo konserniin kuuluvan Etelä-Suomen Median sisältöjohtaja Silja Tenhunen. – Toimittajan ei pitäisi ajatella, että olen tekemässä nyt verkkoversiota tai printtiversiota, vaan että olen tekemässä sisältöä. Uuteen toimitusjärjestelmään tulee kaikki sisällön tekijän kannalta tärkeät ominaisuudet, mikä auttaa meitä kehittämään sisältöjä merkittävästi. Mediatalo Keskisuomalaisessa ei tyydytä uudistamaan vain toimitusjärjestelmää. Konsernissa siirrytään seuraavaksi myös yhteen verkkoalustaan sekä yhtenäistetään sovellukset ja näköislehdet. Uusi verkkoalusta mahdollistaa uusien palvelujen ja tuotteiden rakentamisen. Yksi mahdollisuus on tarjota yhden lehden tilaajalle sisältöä myös muista lehdistä, jos lukija näin haluaa. – Esimerkiksi pääkaupunkiseudulla asuva tilaaja voisi verkossa lukea mökkipaikkakuntaansa koskevia uutisia toisesta lehdestä, Tenhunen sanoo. Jopa Pohjoismaiden suurin toimitusjärjestelmä Toimitusjärjestelmäuudistus on ollut iso projekti, sillä Keskisuomalainen Oyj on sanomalehtien lukumäärällä mitattuna Suomen suurin mediatalo. Konserniin kuuluu 68 sanomalehteä. – Toimitusjärjestelmä tulee olemaan Suomen tai jopa Pohjoismaiden suurin, sillä käyttäjiä on yli tuhat, Tenhunen sanoo. Hän käyttää hankkeen yhteydessä titteliä kummi. Kummiudessa on kyse mallista, jossa yksi Mediatalo Keskisuomalaisen viidestä sisältöTeksti: Katri Simola Kuvat: Vesa Laitinen, Jaana Kautto TAUSTAT: NÄIN ME TEEMME
• TAUSTAT SuomenLehdistö 6/2019 15 68 lehteä, yksi järjestelmä johtajasta koordinoi konsernin sisältöä koskevia hankkeita. – Olen myös tulkki. Ei ole ollenkaan selvää, että ict-puoli ja toimitukset pystyisivät vaivatta kommunikoimaan keskenään. Tärkein roolini on saattaa eri ihmiset yhteen ja kertoa järjestelmästä vastaaville, mitä käyttäjät haluavat, Tenhunen kertoo. Keskisuomalaisen järjestelmäasiantuntija Jani Hiitoluoma ohjaa ictihmisten käytännön työtä. Tietoteknistä kehitystyötä on tehnyt noin 15–20 hengen porukka. – Projektin mittaluokka ja aikajänne olivat haasteellisia. Toimitukset ovat myös hyvin erikokoisia ja meidän on pitänyt ratkaista, miten järjestelmä toimii mahdollisimman jouhevasti jokaisella käyttäjällä eli että kaikilla on oikeat käyttöoikeudet, asetukset ja niin edelleen, Hiitoluoma kertoo. Hanke aloitettiin vuosi sitten. Aikataulu oli symbolinen: projektia tehtiin yhdeksän kuukautta, ja se saatiin päätökseen viime äitienpäivänä. Uusi järjestelmä on jo käytössä kaikissa konsernin ”vanhoissa” lehdissä. Uudemmissa, kuten keväällä ostetun Kaakon Viestinnän julkaisuissa, se otetaan käyttöön tulevina kuukausina. AJATELLAAN TILANNE, jossa työntekijälle esitellään työkalut, mutta ei kerrota, miten niitä käytetään. Lopputuloksen voi arvata. Silti tämä on todellisuutta suomalaisissa toimituksissa. Moni toimittaja on livahtanut korkeakoulusta ilman syventymistä haastattelemiseen. Onhan opittavaa muutenkin paljon. Toimituksissa oletuksena on, että jokainen toimittaja osaa haastatella. Lisäksi haastattelemista pidetään usein henkilökohtaisena, jopa salamyhkäisenä asiana, joka on osa tiedonhankintataitoja. Eihän kysymysten esittäminen niin vaikeaa ole. Tämän kulttuurin seurauksena Suomessa on paljon toimittajia, jotka eivät ole koskaan järjestelmällisesti pohtineet kysymysten asettelua tai haastateltavien kohtaamista, valtaa ja vuorovaikutusta. Sen näkee ja kuulee. TEKEMÄNI AVOIN kysymys -podcast on julkaistu tänä syksynä Yle Areenassa. Haastattelen sarjassa haastattelijoita haastattelemisesta ymmärtääkseni minulle toimittajana keskeistä työkalua ja journalismin lajia paremmin. Kuvaavaa on, että vain yksi kahdeksasta eturivin haastattelijasta kertoi saaneensa haastattelemiseen koulutusta. Twitterissä ja yksityisviesteinä saamani palautteen perusteella tilanne ei ole kentällä sen parempi. Opetus tulee kantapään kautta, jos ollenkaan. HAASTATTELU ON monisyinen, lähtökohtaisesti keinotekoinen kohtaaminen, joka voi jäljitellä, performoida, tavoitella tai väistää todellisuutta. Toimittaja on se henkilö, jolla on vastuu lopputuloksesta. Toimittaja asettaa haastattelutilanteen ensisijaisen kehyksen. Siksi toimittajia ei saa jättää yksin haastattelemisen kanssa. Haastatteleminen tulisi nähdä taitona, jota voidaan kultivoida ja kehittää. Sitä pitäisi opettaa korkeakouluissa ja pohtia työpaikoilla, vaikka tekemisten tai tekemättä jättämisten erittely tuleekin toimittajan iholle. Kollegat tai esimiehet eivät kuulu haastattelutilanteisiin, mutta se ei tee haastattelemisesta niin henkilökohtaista, etteikö sitä voisi arvioida tai analyyttisesti eritellä. MITEN SITTEN tiivistäisin oppini haastattelemisesta sarjan tekemisen jälkeen? Ensinnäkin kysymyksellä on väliä. Ammattilaiset vannovat avoimen kysymyksen voimaan syystä. Kannattaa haastaa itsensä tekemään pitkiäkin haastatteluita pelkkien avointen kysymysten avulla. Niin oppii tunnistamaan myös ne tilanteet, joissa suljettu kysymys toimii. Toisekseen haastattelijan työ on ihmistyötä. Luottamuksellinen haastatteluilmapiiri ei synny itsestään, vaan vaatii aikaa, paneutumista ja hyviä vuorovaikutustaitoja. Sosiaalisesta pelisilmästä on hyötyä, sillä usein haastattelijan tulee sopeutua ja valita roolinsa haastateltavan ja tilanteen mukaan. Kolmanneksi maailmassa ei ole vain yhtä tapaa haastatella. On monta tapaa olla hyvä haastattelija. Siksi kaikkein tärkeintä on, että toimittaja tietää mitä tekee ja miksi. Jo sillä pääsee pitkälle. ? Olli Seuri on journalistiikan työelämäprofessori Tampereen yliopistossa. ka ik uj a& ko hi na a ” Kollegat tai esimiehet eivät kuulu haastattelutilanteisiin, mutta se ei tee haastattelemisesta niin henkilökohtaista, etteikö sitä voisi arvioida.” Haastattelijat hunningolla Länsiväylän toimittaja Anniina Virtanen (vas.) ja Etelä-Suomen Median sisältöjohtaja Silja Tenhunen tarkastelevat taittoja. Visuaalisuudella ja ulkoasulla on Tenhusen mukaan suuri merkitys erityisesti pienten näyttöjen mobiililukijoille, joiden määrä kasvaa jatkuvasti. ”Me katsomme verkkosivujemme etusivuja kahdelta näytöltä, että näyttääkö kaikki hyvältä. Samaan aikaan lukija tulee suoraan artikkeliin mobiilissa. Sisältö pitää tehdä hänelle kiinnostavaksi.” ” Ei ole ollenkaan selvää, että ict ja toimitukset pystyisivät vaivatta kommunikoimaan.” > Jatkuu seuraavalla sivulla.
• TAUSTAT: NÄIN ME TEEMME 16 SuomenLehdistö 6/2019 Toimitustyön lisäksi samassa järjestelmässä toimivat myös ilmoitusmyynti ja -tuotanto. – Iso asia oli luopua vanhasta ja kalliista tietokannasta ja ottaa tilalle avoimen lähdekoodin tietokantaratkaisu, Hiitoluoma sanoo. Läpinäkyvyys ulottuu myös journalistisiin sisältöihin: kaikki lehdet näkevät toisten toimitusten suunnitteilla ja tekeillä olevat aiheet. Yhteistyö on aiempaa helpompaa. Aiheita, juttuja ja kuvia voidaan vaihtaa joko suoraan yhden tai useamman lehden välillä tai laittaa niitä kerralla tarjolle kaikkiin lehtiin Torinimisessä näkymässä. Valmiita sivuja pystytään vaihtamaan Sivutorissa, jossa automatiikka tunnistaa kunkin lehden ulkoasun erityispiirteet. – Tarkoitus ei ole lisätä ei-paikallisen sisällön määrää tai yhtenäistää sisältöjä, vaan lisätä joustavuutta toimitustyöhön, Tenhunen kertoo. Tavoitteena vähentää aivokuormitusta Uuden toimitusjärjestelmän tavoitteena on tehostaa työtä ja vähentää tekijöiden aivokuormitusta. Rutiininomaisia työtehtäviä automatisoidaan ja toimitusjärjestelmään on tuotu työvaiheita, joita aiemmin tehtiin eri järjestelmien kautta. Tenhusen mukaan toimittajat pystyvät jatkossa keskittymään yhä paremmin sisällön tekemiseen, luovaan ajatteluun ja lopputuotteeseen. – Vääränlaiset välineet voivat rajoittaa tai hidastaa tekemistä. Sillä, kuinka paljon aikaa menee turhiin työvaiheisiin, kuten saatekaavioiden täyttelyyn tai odotteluun, on merkitystä työn kuormittavuuden kannalta. Tenhunen on kollegoidensa kanssa esimerkiksi kellottanut toimitustyön rutiineja, kuten sivujen lähettämistä painoon. Jos seitsemän minuutin työtehtävä toistuu päivittäin, kuluu sen suorittamiseen vuosittain yli viisi työpäivää. – Rutiinien automatisointi vähentää kuormitusta ja vapauttaa aikaa olennaiseen eli paremman sisällön tekemiseen. Tarkoitus on pystyä reagoimaan nopeammin siihen, mitä tapahtuu juuri nyt. Lukijoiden pulssilla pysytään analytiikan avulla. Toimitusjärjestelmään tulee tietoja, jotka ovat Tenhusen mukaan kaikkein tärkeimpiä sisällön kehittämisen kannalta. Tällaisia lukuja ovat muun muassa juttujen lukuaika, minne lukija jatkaa matkaa jutun luettuaan, ja kuinka pitkään hän viipyy lehden verkkosivuilla. Koko analytiikan arsenaalia käytetään jatkossakin erillisessä ohjelmassa, mutta tavoitteena on, että rivitoimittaja pärjää toimitusjärjestelmässä näkyvällä datalla. Historian hyödyntämistä ja tulevaisuuden tavoitteita Uusi toimitusjärjestelmä kurkottaa myös menneeseen. Lehtien digitaaliset arkistot on yhdistetty osaksi järjestelmää, ja ne ovat kaikkien saatavilla. Juttuja on yli seitsemän miljoonaa, kuvia yli neljä miljoonaa. Menneisyydestä on Tenhusen mukaan hyötyä kamppailussa Googlea ja Facebookia vastaan. – Uusien sisältöjen kannattaa tuoda esille myös aiheeseen liittyvää historiaa: miten tähän tilanteeseen on tultu. Esimerkiksi 125-vuotiaalla Uusimaalla on hallussaan 125 vuotta Porvoon historiaa. Sen tuominen osaksi sisältöä muutenkin kuin vain historiajutuissa on luonteva tapa sitoa lukijat paikallisesti tärkeisiin aiheisiin. Arkistojen aiempaa joustavammassa käytössä hyödynnetään tekoäly-yhtiö Leikin automaattista asiasanoitusta. Asiasanojen avulla sisältöjä on helpompi löytää ja ryhmitellä. Historian ohella uusi toimitusjärjestelmä viitoittaa tietä tulevaan. – Yksi järjestelmä on ihan ehdoton, koska meidän strategiamme on laajentua. Kuten konsernijohtajamme Vesa-Pekka Kangaskorpi on sanonut: haemme kasvua ja haluamme olla aktiivinen toimija jatkossakin. Toimitusjärjestelmän pitää olla valmis siihen, ettemme tarvitse vuosia kestäviä integraatioita silloin, kun konsernin lehtivalikoima laajenee, vaan meidän on mahdollista skaalautua nopeasti. Siihen uudella järjestelmällä nyt pyritään, Tenhunen summaa. ? Toimitusjärjestelmäuudistuksen ydintiimiin kuuluvat vasemmalta oikealle Ville Kärkkäinen Mediatalo Keskisuomalaisesta, Jyri Vanninen Anygraafilta, Matti Mäkijärvi Karjalaisesta, Esa Rauhanlaakso Etelä-Suomen Sanomista, Atso Norppa Karjalaisesta, Jani Hiitoluoma Mediatalo Keskisuomalaisesta, Juha Hirvaskero Savon Sanomista, Toni Virolainen Etelä-Suomen Sanomista, Esa Koski Keskisuomalaisesta, Arto Miettinen Karjalaisesta, Mikko Voutilainen Keskisuomalaisesta, Inkeri Pasanen Keskisuomalaisesta, Silja Tenhunen Etelä-Suomen Mediasta ja Aki Jörgensen Väli-Suomen Mediasta. Vinkit Tietotekniikasta kaikki irti 1. MIETI, MITEN JÄRJESTELMÄT TUKEVAT STRATEGIAA Tietotekniset järjestelmät ovat strategisia välineitä, joten visioi niiden tarkka rooli. Pohdi, mihin toimituksessa halutaan panostaa, mitä vähentää ja mitä parantaa. Jos eri järjestelmiä pystyy yhdistämään, tietoteknisen ylläpidon tarve vähenee ja kehittämiselle jää enemmän aikaa. 2. KERRO, MITÄ KETTERYYS TARKOITTAA Jos toimituksessa siirrytään ketterään kehitykseen, kerro kaikille konkreettisesti, mitä se tarkoittaa. Verkossa jatkuva testaus on jo arkipäivää, mutta nopeaa kehitystyötä on mahdollista tehdä myös printin puolella. 3. PYYDÄ KÄYTTÄJILTÄ PALAUTETTA Järjestelmiä käyttävien henkilöiden palaute on keskeistä, jotta työprosesseja voidaan kehittää. Suunnittele, milloin ja minkä kanavien kautta palautetta kerätään. Varaa aikaa ja rahaa palaute-ehdotusten jatkokehitykseen. Lähde: Etelä-Suomen Median sisältöjohtaja Silja Tenhunen. ” Yksi järjestelmä on ihan ehdoton, koska meidän strategiamme on laajentua.” Uusi toimitusjärjestelmä ratkoo printin ja verkon välillä ollutta epätasapainoa. ”Järjestelmä on ketterä siinä mielessä, että voimme taittaa ennakoivasti myös verkossa ja kehittää nopeammin printinkin ominaisuuksia”, Silja Tenhunen sanoo.
• PALSTAT SuomenLehdistö 6/2019 17 MIKÄ OLISI helpoin tapa kertoa lukijoille useita viikkoja tai kuukausia kestävästä tapahtumasarjasta? Vaikka sellaisesta kuin auringonpimennys tai vaalit ja kaikki niitä edeltävä pöhinä. Sanomalehti Minneapolis Star Tribunen vastaus oli kalenteri: jokaisen älypuhelimen ja tietokoneen mukana tuleva ohjelmisto, jota uutismediat hyödyntävät kovin harvoin. Siinä on julkaisukanavana lukuisia hyviä puolia. Käyttäjät seuraavat kalenteria usein, media voi julkaista sinne uusia sisältöjä ilman että käyttäjän tarvitsee tehdä mitään, eikä kilpailua juuri ole. STAR TRIBUNE lainasi idean kalenterista julkaisualustana New York Timesiltä. Star Tribunen kalenterissa seurattiin Minnesotan vaalikauden etenemistä syksyllä 2018. Kalenteriin merkittiin vaalien kannalta tärkeitä tapahtumia, kuten äänestäjäksi rekisteröitymisen ja vaalirahailmoitusten aikarajat sekä ennakkoäänestämisen päivämäärät. Vaalipäivämäärien lisäksi kalenteri sisälsi linkkejä lehden juttuihin. Tiistaisin kalenterissa muistutettiin lukijoita siitä, että Star Tribunen ”näin olet parempi äänestäjä” -juttusarjan uusin artikkeli oli julkaistu. Lehden digiprojekteista vastaava Matt DeLong kertoi Better News -julkaisulle, että kohdeyleisöksi valittiin ”keskimääräisen kiinnostuneet äänestäjät” eli sellaiset, jotka haluavat osallistua demokratiaan, mutta jotka eivät ehdi tai jaksa ottaa asioista itse selvää. Teknisesti kyseessä oli erittäin kevyt tempaus. Kuka tahansa voi tehdä omia kalentereita esimerkiksi Google Calendarin nettisivuilla ja jakaa näin tehdyn kalenterin muille käyttäjille. Ei siis tarvittu erityisiä ohjelmistoja vaan muutama tunti työaikaa. Kääntöpuolena oli, että käyttäjämääristä ei saatu kovinkaan tarkkaa tietoa. Lukijan näkökulmasta kalenteri toimi niin, että lehden verkkosivuilla oli linkit eri kalenterisovelluksiin ja niitä klikkaamalla sai tilattua vaalikalenterin omaan laitteeseensa. Samanlaista toiminnallisuutta näkee vaikkapa parturi-kampaamoiden ajanvarauksissa tai lentoyhtiöiden lipunmyynnissä – asiakkaan ei tarvitse kopioida tapahtuman tietoja omaan kalenteriinsa käsin, vaan ne saa lisättyä sinne nappia painamalla. MIETIN JOKAISTA Kopioi tämä -juttua ideoidessa, olenko vihdoin löytänyt niin omituisen ja pikkupipertelyä olevan aiheen, että siitä kirjoittaminen on tyhjänpäiväistä. Tavallaan idea kalenterista julkaisualustana tuntuu kahjolta, mutta toisaalta – miksi se olisi sen kummallisempaa kuin lukijoiden lähestyminen pikaviesteillä tai sähköpostilla? Itse asiassa niissä on paljon yhteistä. Kaikki ovat henkilökohtaisia viestintävälineitä, joissa sävyä miettiessä on hyvä pitää kieli keskellä suuta. On suuri luottamuksen osoitus lukijalta, että hän on päästänyt jonkun muun kalenteriinsa, joten sinne ei kannata tunkea mitä tahansa sälää. Kopioi tämä -palstalla aiemminkin mainittu nuorille naisille suunnattu, sähköpostilistasta alkanut ja sittemmin monikanavaiseksi mediaksi kasvanut theSkimm on jo tehnyt sen: yhtiön kolmen dollarin kuukausitilaus sisältää podcastien ja tekstiartikkelien lisäksi myös kalenterisyötteen, johon on valittu yleisöä kiinnostavia tapahtumia eri aihepiireihin jaoteltuina (”tärkeät jutut”, viihde, politiikka, urheilu, talous). VOISIKO KALENTEREISTA tulla vakiintunut osa mediayhtiöiden bisnestä? Hankala uskoa. Kiinnostavaa Minneapolis Star Tribunen kokeilussa on, että lehti löysi helpon keinon kokeilla julkaisukanavaa, jossa kilpailijoita ei ole. Olisiko sellaisia enemmänkin? Bloomberg nimittäin uutisoi huhtikuussa, että Google on aloittamassa mainosmyynnin karttapalveluunsa. Journalistiset kartat. Äkkiäkö sellaista testaa? ? Merkkaa kalenteriin! ko pi oi tä m ä Älypuhelimen kalenteriohjelma on julkaisualusta siinä missä tekstiviestit tai sähköpostikin, mutta harva media hyödyntää sitä. Olli Sulopuisto on helsinkiläinen vapaa toimittaja, podcastaaja ja nörtti. olli@nonfiktio.fi HANNA SAKARA 1 Kalenterissa julkaiseminen soveltuu ennakoitaviin tapahtumiin, ei nopeaan reagointiin tai jälkikäteiseen raportointiin. 2 Kunnioita kalenteria hyvin henkilökohtaisena paikkana eli älä tuki sitä höttöisellä sisällöllä. 3 Analytiikka on hankalaa: käyttäjien aktiivisuutta ei ole helppo mitata. 3 pointtia
• PALSTAT 18 SuomenLehdistö 6/2019 LOBBAUSTA KÄSITTELEVÄÄN tutkimukseen haastateltu toimittaja kuvailee toimitusten ulkopuolelta tulevan vaikuttamisen määrää: – 20–30 yhteydenottoa jos sanon johonkin ajankohtaiseen päätöksentekoprosessiin liittyvässä asiassa tulevan, niin ei se mene ainakaan yläkanttiin. Yhteydenotot ovat päivän aikana mieluummin kymmenissä kuin yksittäisissä. Viestintätoimistojen ja toimitusten välinen tasapaino on muuttunut, kun toimittajien määrä on vähentynyt ja samaan aikaan viestintäorganisaatioiden työntekijämäärä kasvanut. Toimitusten lisääntynyt kiire ja toisaalta ulkopuolelta tuleva aiempaa parempi ja journalistisessa mielessä valmiimpi ja myyvempi materiaali houkuttavat julkaisemaan sisältöä vähällä toimitustyöllä varsinkin verkossa. Ammattimaistunut lobbaaminen on tuonut poliittisen päätöksenteon uutisointiin uusia ryhmiä, joiden kanssa toimittajilla on vaikeuksia toimia niin, että journalistinen päätäntävalta pysyisi täysin toimitusten sisällä. Vaikuttajaviestintään on palkattu runsaasti hyviä toimittajia, jotka ymmärtävät medialogiikan ja osaavat toimia siten, että toimittaja luulee pitävänsä langat omissa käsissään. Tällaisiin alustaviin tuloksiin ovat päätyneet Jyväskylän yliopiston tutkijat Markus Mykkänen ja Heikki Kuutti tutkimusprojektissaan ”Journalistit lobbauksen kohteina”, josta on tähän mennessä julkaistu tieteellinen artikkeli. TOIMITTAJIIN PYRITÄÄN vaikuttamaan tietojen ja henkilökohtaisen suostuttelun avulla sekä erilaisilla julkisuustempauksilla. Lisäksi toimittajien kanssa yritetään rakentaa henkilökohtaisiin suhteisiin perustuvia verkostoja. Mediamonitorointi on lobbareiden tärkeä työkalu viestintätoimien suunnitteluun. Yksi tehokas keino on valmiiden juttuaiheiden ja haastateltavien tarjonta. Hyvä vaikuttajaviestijä pystyy ideoimaan journalistisesti aidosti kiinnostavia ja perusteltuja juttuaiheita. Toimittajan tehtäväksi jää tarvittaessa irtautua valmiiksi tarjoillusta näkökulmasta, tai ainakin laajentaa sitä. Lobbarit haluavat ohjata uutisoinnin sävyä ja näkökulmia. Tutkimuksen mukaan erikoistoimittajien määrän väheneminen kasvattaa herkästi ulkopuolisen vaikuttamisen tehoa. Yleistoimittaja on enemmän lähteidensä vietävissä, koska hänellä on asiasta heikommat pohjatiedot. Median digitalisaatio on monimutkaistanut lobbauksen pelikenttää: ammattilaisten tekemä journalismi ja sosiaalinen media muodostavat verkoston, jossa kumpikin vaikuttaa toisiinsa ja molemmat yhdessä poliitikoihin. ULKOPUOLISESSA VAIKUTTAMISESSA ei lähtökohtaisesti ole tietenkään mitään pahaa. Parhaimmillaan kyseessä on win-win-tilanne, kun toimittaja saa journalistisesti perustellun hyvän jutun ja lobbari saa toimeksiantajansa näkökulmia julkisuuteen. Mielestäni toimitukset kuitenkin kaventavat omaa merkitystään, jos ne eivät ehdi tai halua tuottaa viestintätoimistojen materiaaliin journalistista lisäarvoa. Jos sisältöihin ei lisätä esimerkiksi lähteitä tai tarkisteta faktoja, voidaan kysyä, mihin toimituksia tarvitaan ja mistä kuluttaja journalismissa maksaa. Yleisölle pitäisi välittyä, miten juttu on syntynyt ja minkä tahojen tuottamaa materiaalia siihen on käytetty. Läpinäkyvyys kasvattaa luottamusta, joka on toimitusten ja mediatalojen tärkein pääoma. Se konkretisoituu esimerkiksi pysyvinä lukijoina ja maksullisina tilauksina. Luottamusta ei kannata lähteä horjuttamaan luovuttamalla sisällöllistä päätösvaltaa toimitusten ulkopuolelle kustannustehokkaan uutisoinnin toivossa. te or ia & kä yt än tö Teoria väittää: Toimittajiin kohdistuva ammattimainen vaikuttaminen tehostuu ja saa uusia muotoja. Kiire ja lobbauksen uudet keinot hankaloittavat vaikuttamisen huomaamista. Lobbaus monipuolistuu Tutkijat: Markus Mykkänen, Heikki Kuutti ja Pasi Ikonen. Tutkimus: Tutkimusprojekti ”Journalistit lobbauksen kohteena”, https:// www.jyu.fi/medialobbaus. Tutkimuksen osana julkaistu: Media strategies in lobbying process. A literature review on publications in 2000–2018. Academicus, 2019. Aineisto: Kirjallisuuskatsaus, 10 viestintäkonsultin ja 15 toimittajan haastattelu. Tekijä: Maaseudun Tulevaisuuden toimittaja Kaijaleena Runsten. Kokemus: Toimittajana Maaseudun Tulevaisuudessa vuodesta 1999. Haaga-Helian vieraileva journalismin opettaja vuodesta 2018. Helsingin Sanomain Säätiön stipendiaatti Reuters-instituutissa. Oxfordissa vuosina 2011–2012. Ennen toimittajan uraa markkinointija viestintätehtävissä. Maatalousja metsätieteiden maisteri, Helsingin yliopisto 1993. Fakta Fakta Kirjoittaja Panu Uotila on journalistiikan yliopistonopettaja Jyväskylän yliopiston kielija viestintätieteiden laitoksella. panu.uotila@jyu.fi Käytäntö vastaa: Vaikka tiedotteet näyttävät valmiilta jutuilta, pitäisi niidenkin lähteitä monipuolistaa ja faktat tarkistaa. Hyvä tarkoitus ei poista lähdekritiikin tarvetta. Tutkimuksen mukaan toimittajiin kohdistuva vaikuttaminen on yleistynyt ja monipuolistunut. Maaseudun Tulevaisuuden toimittaja Kaijaleena Runsten, oletko huomannut tämän työssäsi? – Erilaisten viestintätoimistojen rooli on vahvistunut viimeisen viiden vuoden aikana. Nyt tulee paljon tiedotteita ja yhteydenottoja viestintätoimistoilta, jotka edustavat yrityksiä ja myös julkisyhteisöjä. Erilaisten kansalaisjärjestöjenkin lobbaaminen on selvästi muuttunut systemaattisemmaksi. Vaikuttamiseen tuskin käytettäisiin näin paljon rahaa, ellei sille saataisi myös vastinetta. Miten merkittävästi vaikuttaminen näkyy mielestäsi journalismin sisällöissä? – Kyllä se näkyy. Jäljet huomaa selvimmin tiedotejournalismissa, kun tiedotteista tehdään nopeasti verkkouutisia yhden lähteen pohjalta. Jos faktoja ei tarkisteta, välitetään helposti harhaanjohtavaa tietoa. Tutkimuksen mukaan toimitusten ulkoisen vaikuttamisen merkitys on kasvanut, koska toimittajien määrä on vähentynyt ja kiire lisääntynyt samaan aikaan kun viestintätoimistoissa työntekijöiden määrä ja osaaminen ovat kasvaneet. Oletko samaa mieltä? – Ehdottomasti. Tiedotteet ovat usein valmiiksi hyvää, sujuvaa kieltä, ja ne on osattu kirjoittaa uutismaisiksi. Niissä on kärki, joka toimii suoraan journalistisena otsikkona. Asiassa on se vaara, että vain copypastettamalla ainakin asioiden suhteellistaminen jää tekemättä. Tutkimuksessa kävi ilmi, että kaikki toimittajat eivät välttämättä huomaa, kun ulkopuolinen taho on onnistunut vaikuttamaan heidän juttuihinsa. Oletko kiinnittänyt huomiota tähän? – Varmaan asiaa pitäisi omienkin juttujen osalta tarkastella kriittisemmin. Sen olen huomannut, että esimerkiksi tärkeää työtä tekevien ympäristöja kehitysjärjestöjen kampanjoiden uutisointi on usein varsin kritiikitöntä. Niiden tiedotteista nostetaan monesti uutisia heppoisin perustein hakematta juttuihin muita lähteitä kuin ne, jotka järjestö itse haluaa nostaa esiin. – Pitäisi muistaa, että myös hyvää tekevät järjestöt haluavat kerätä rahaa, eli niillä on tiedottamisen taustalla oma etu. Vaikka tavoite on hyvä, se ei poista sitä, etteikö toimittajan pitäisi perehtyä aiheeseen monipuolisesti. Kun tutkimukseen pyydettiin haastateltavia, moni nuoren sukupolven toimittaja kieltäytyi sanomalla, että ei osaa kommentoida asiaa. Vastaavasti keski-ikäiset ja sitä vanhemmat toimittajat suostuivat mielellään analysoimaan vaikutusyrityksiä. Mistä tämä mielestäsi kertoo? – Tämä on pohdituttanut minua, kun olen työskennellyt journalismin opettajana. Opiskelijat ovat todella terävää porukkaa muuten, mutta kun uutisoidaan eettisesti hyvällä asialla olevista aiheista, niin heistä osalta tuntuu normaali lähdekritiikki lähes unohtuvan. Mihin suuntaan uskot mediaan vaikuttamisen kehittyvän? – Luulen, että viestintätoimistojen ja järjestöjen vaikuttaminen edelleen lisääntyy ja kehittyy. Haluaisin ajatella, että ihmiset alkavat taas aallonpohjan jälkeen olla valmiita maksamaan uutissisällöistä, mikä vahvistaisi journalismia vaikuttamispyrkimyksiä vastaan. ?
• PALSTAT SuomenLehdistö 6/2019 19 Nuoret kaipaavat hyötyä ja hauskuutta uutisiin RAPORTTI: Perinteinen media näkee uutiset asioina, jotka yleisön pitäisi tietää. Nuoremmille yleisöille uutisten pitää olla myös hyödyllisiä, kiinnostavia ja hauskoja. Näin voi tiivistää nuorten uutisseurantaa kartoittaneen Reuters-instituutin raportin sisällön. Konsulttiyhtiö Flamingo seurasi instituutin toimeksiannosta kahdenkymmenen 18–35-vuotiaan amerikkalaisen ja englantilaisen nuoren mediankäyttöä. Lisäksi suurinta osaa haastateltiin ja heidän mediankäyttöään analysoitiin. Raportissa on lukuisia ehdotuksia, miten uutismediat voivat parantaa suhdettaan nuoriin yleisöihin. Ensinnäkin uutisten käyttökokemuksen pitäisi olla yhtä sujuva kuin vaikkapa Facebookin ja Netflixin käyttämisen. Kyse on paitsi uutisten sisällöllisestä selkeydestä myös siitä, että uutiset ovat helposti saatavilla. Toisekseen tarinoita pitäisi kertoa nuorten odottamilla tavoilla ja tilanteissa, joissa he ovat avoimia vastaanottamaan uutisia. Se voi tarkoittaa esimerkiksi suoraan sosiaalisen median alustoille suunniteltuja visuaalisia sisältöjä tai vaikkapa tilattavia podcast-sarjoja, joita voi kuunnella omaan tahtiin. Kolmanneksi saattaa olla tarpeen miettiä tapoja ja näkökulmia, joilla uutisia kerrotaan. Raportin mukaan nuoret eivät esimerkiksi kavahda kriittisyyttä, mutta kaipaavat sen vastapainoksi myös inspiroivia ja positiiviseen muutokseen tähtääviä tarinoita. Janne Arola > How Young People Consume News and The Implications For Mainstream Media (PDF): https://bit.ly/2kt1uHo Vaikuttajamarkkinoinnissa kannattaa olla avoin VÄITÖS: Vaikuttajamarkkinointi ja sponsoroidut sisällöt ovat yleistyneet mediassa. Esimerkiksi Julkisen sanan neuvosto on jo vuonna 2015 linjannut, että tällaiset sisällöt on erotettava toimituksellisesta aineistoista mieluiten merkitsemällä ne selkeästi kaupalliseksi yhteistyöksi. Carolina Stubb on Åbo Akademin väitöskirjassaan tutkinut muun muassa sitä, miten avoimuus vaikuttajamarkkinoijien viesteissä vaikuttaa yleisön reaktioihin. Tutkimuksen perusteella sisällön yhteydessä julkaistu avoin selvitys siitä, miksi brändi ja vaikuttaja ovat yhteistyössä, tuottaa yleisössä positiivisempia reaktioita kuin vain yksinkertainen merkintä sponsoroidusta sisällöstä. Toisin sanoen mitä avoimemmin yhteistyötä avataan, sitä uskottavampana viestin lähdettä ja sisältöä pidetään. Stubb huomasi, että avoimuus myös toiseen suuntaan on hyvästä. Jos vaikuttajamarkkinoijan postausta ei ole sponsoroitu, sekin on hyvä kertoa. Tällöinkin yleisö luottaa viestiin paremmin kuin jos sponsoroimattomuudesta ei olisi mainintaa. Janne Arola > Carolina Stubb: The Gray Zone in Marketing – Consumer Responses to Influencer Marketing https://bit.ly/2keFEHB Naistoimittajat levikkiä laajentamassa VÄITÖS: Lokakuussa 1932 Helsingin Sanomien uutistoimittaja Vappu Roos soitti eräälle haastateltavalle: ”Milloinkas HS on ruvennut puhumaan noin kauniilla äänellä?” naistoimittajan puhelusta hämmentynyt haastateltava kysyi Roosilta. Roos työskenteli Hesarin toimituksessa sotien välisenä aikana, jolloin naistoimittajien määrä alkoi toden teolla kasvaa. Tuolloin Helsingin Sanomissa työskenteli ensimmäistä kertaa enemmän kuin yksi nainen kerrallaan. Reetta Hänninen on Helsingin yliopiston väitöskirjassaan tutkinut laajemminkin naisten asemaa ja roolia toimituksessa noina aikoina. Hänen mukaansa 1920-luvulla kulutusyhteiskunnan kehittyessä myös Helsingin Sanomat halusi puhutella yhä laajempia yleisöjä, ja esimerkiksi muodista kirjoittavien naistoimittajien arveltiin houkuttelevan lehden lukijoiksi entistä enemmän naisia. Väitöksessä todetaan, että Hesaria mainostettiin ”naisten lehtenä” ensimmäistä kertaa jo 1930-luvulla. ”Tutkimukseni osoittaa, että naistoimittajien määrän kasvu oli yksi juonne Helsingin Sanomien strategiassa laajentaa levikkiä puolueohjauksesta etääntymisen, jo aiemmin alkaneen pikkuilmoitusten julkaisemisen ja uutistenhankintaan panostamisen ohella”, Hänninen kirjoittaa. Janne Arola > Reetta Hänninen: Kevyt ja pirteä kynä? – Naisten ensimmäinen aalto Helsingin Sanomien toimituksessa sotien välisenä aikana (PDF) https://bit.ly/2lPYTHC ” Voimakastahtoisia toimittajia on mahdoton vaientaa. Pa?a?ministerit tulevat ja meneva?t, kriittiset toimittajat pysyva?t. Sipila?n piti vain hyva?ksya? se, etta? he hoitivat tyo?ta?a?n ja ha?n omaansa – va?lilla? paremmin onnistuen, va?lilla? huonommin.” Risto Uimonen entisestä pääministeristä Juha Sipilästä (kesk.) kertovassa kirjassaan Tulos tai ulos (WSOY) tu tk im us no st o ki rj at ie to ELIN A RAJA LA
• 20 SuomenLehdistö 6/2019 Lukijat rakastavat erikoisyksilöitä m ai lla & ha lm ei lla Parhaista toimittajista ei koskaan tiedä, mitä he tekevät seuraavaksi. Siksi he ovat työssään niin loistavia. Kirjoittaja Jani Halme on mediatoimisto ToinenPHD:n luova johtaja ja digitoimisto Kuubin osakas. jani.halme@ toinenphd.com H AN N A SA KA RA PALSTAT MILLAINEN ON hyvä toimittaja? Perimätieto kertoo Helsingin Sanomien entisen päätoimittajan Keijo Kylävaaran sanoneen, että parasta toimittaja-ainesta ovat huonosti sopeutuvat ja rähinöintiin taipuvaiset ihmiset. Olen hänen kanssaan samaa mieltä. Toimitukset tarvitsevat rohkeita erikoisyksilöitä, koska me lukijat rakastamme erikoisyksilöitä. Ihmisiä, jotka laittavat nimensä, naamansa ja kroppansa peliin journalismin perimmäisen ajatuksen eli riippumattoman tiedonvälityksen puolesta. Tuolla yksilön osoittamalla riippumattomuudella on muuten ihan oma nimikin. Sitä kutsutaan karismaksi. Meillä on taipumus pitää karismaattisina ihmisiä, joilla on kyky, halu tai jopa pakko toimia pidäkkeettömästi. Karisman ja vapauden yhteys mahdollistaa sen, että koemme keskenään äärimmäisen erilaiset ihmiset karismaattisiksi. Tunnistamme helposti vaikkapa suorasanaisen vanhuksen tai kekseliään pikkulapsen karisman. Samaan itsenäisyyden ajatukseen perustuu hullun diktaattorin, oudon taiteilijan tai jopa lähiöbaarin nurkassa könöttävän juopon karisma. TÄMÄ KOSKEE myös toimittajia. Karismaattinen toimittaja on rohkeasti joskus samaa, toisinaan eri mieltä vallitsevan mielipiteen kanssa. Hän on omaa mieltä. Karismaattisista ihmisistä ei koskaan tiedä, mitä he tekevät seuraavaksi. Yllätyksellisyys niin aiheissa kuin näkökulmissakin on vastaavasti yksi keskeisimpiä syitä uutismedian tilaamiseen. Kyse on odottamattomaan törmäämisen ihanuudesta Parhaimmillaan karismaattiset yksilöt muuttavat, ainakin oman alansa, journalismia parempaan suuntaan. Itse pidin takavuosina aivan älyttömän paljon Urheilulehdestä. Se oli karismaattinen aviisi. Urheilujournalismia piinaavan fanijournalismin ja eilen pelatun tuloksen dramatisoinnin sijaan toimittajilla oli mielipiteitä. Valtavasti mielipiteitä. 2000-luvun alun Urheilulehti ei ollut mielipidelehti, se oli erimielipidelehti. Toimittajista tuli lehteään suurempia, ja se oli ihanaa. Lehden jääkiekkotoimittaja Petteri Sihvonen nimesi pilkankin uhalla itsensä Suomen johtavaksi jääkiekkoanalyytikoksi. Hän haastoi Jääkiekkoliiton pyhää parivaljakkoa eli johtajia Kalervo Kummolaa ja Jari Kurria tavalla, jota ei aikaisemmin ollut urheilujournalismissa nähty. Lehden linja oli kuitenkin hurjapäisyydessään lopulta rakentava. Kaikesta henki tinkimätön rakkaus urheilua kohtaan. Minä en pitänyt lehden toimittajia tahallisen riidanhaluisina. Pidin heitä mahtavina journalisteina, jotka väsymättä hakivat vastauksia kysymyksiin, joita harva edes rohkeni ajatella. Suomen suosituimman kaupallisen radio-ohjelman Radio Suomipopin Aamulypsyn hohto pohjaa niin ikään poikkeukselliseen yllätyksellisyyteen. Jaajo Linnonmaalla ja Anni Hautalalla on joka päivälle kova lupaus. Kuulija ei koskaan tiedä, miten hauska tai törkeä kasku onkaan luvassa. Rämäpäisyys ei ole ainoa menestyksen resepti. Karismaa kun on niin monenlaista. Pidän valtavasti Ilta-Sanomien toimittaja Tuomas Mannisen kyvystä kirjoittaa äärimmäisen pienistä asioista kiinnostavasti. Uutinen otsikolla ”Loukkaantunut pulu pakeni onnettomuuspaikalta” hipoo jo puhdasta neroutta. Älykästä karismaa löytyy meidän lukijoiden onneksi muiltakin journalisteilta. Uutismedian puolelta tulevat etsimättä mieleen vaikkapa Helsingin Sanomien Heikki Aittokoski, Anna-Stina Nykänen ja Marko Junkkari, Loviisan Sanomien Arto Henriksson, Karjalaisen Suonna Kononen, Hufvudstadsbladetin AnnaLena Laurén, Kangasalan Sanomien Krista Kaitasuo, Kauppalehden Emil Elo ja Aamulehden Matti Kuusela. TOIMITTAJIA ON tavattu haukkua sopuleiksi, koska he vaeltavat lujaa liikkuvana laumana toisinaan jopa alas jyrkänteeltä. Rohkein on kuitenkin se, joka hyppää jyrkänteeltä yksin, oppii uimaan, palaa rantaan ja kiipeää kalliolle yhä uudestaan. Karisma toimii myös käänteisesti. Homma pelittää vain, jos vapaus, erilaisuus ja omaperäisyys on ilmavan aitoa. Pyrkimys olla väkisin erilainen johtaa valitettavan usein sekavaan ajatteluun. Ja jos ajattelee epäselvästi, kirjoittaa epäselvästi. ? Parhaimmillaan karismaattiset yksilöt muuttavat journalismia parempaan suuntaan.
• PALSTAT SuomenLehdistö 6/2019 21 SAVON SANOMAT Julkisen sanan neuvoston vapauttava päätös totuudenmukaista tiedonvälitystä, olennaista asiavirhettä, lähdekritiikkiä, tietojen tarkistamista, tosiasioita ja mielipiteitä, nimeä rikosuutisissa ja samanaikaista kuulemista koskevassa asiassa. Lehti julkaisi juttukokonaisuuden, joka käsitteli erimielisyyksiä Kuopion tennispiireissä. Jutuissa ei ollut olennaisia asiavirheitä, ja seuran puheenjohtajaan kohdistuvista rikosepäilyistä oli perusteltua kertoa. Kantelu 4.4.2019 Kantelu kohdistuu Savon Sanomien printtilehdessään 12.2.2019 julkaisemaan juttukokonaisuuteen ”Riita ravistelee Kuopion tennistä”. Kantelija on jutussa mainittu tennisseura. Kantelun mukaan juttukokonaisuudessa esitettiin väitteitä tennisseuran sisäisistä riidoista ja annettiin kuva, että seurassa olisi väärinkäytöksiä tai epäasiallisia toimintatapoja ja että seuran johtokunnan toiminta olisi arveluttavaa. Kantelun mukaan lehti siteeraa seuran entistä johtokunnan jäsentä useaan otteeseen, mutta hänen mielipiteidensä totuudenmukaisuutta ei ole varmistettu millään tavalla ja lukija saa kuvan, että hänen väitteensä olisivat faktoja. Kantelun mukaan lähteellä on vahingoittamisja kostotarkoitus. Kantelun mukaan seuran puheenjohtajasta esitetään totuudenvastaisia väitteitä, kun jutussa mainitaan, että syyttäjä vaatisi hänelle tuomiota rikollisesta menettelystä liiketoiminnassa. Lisäksi puheenjohtaja ei ole kantelun mukaan sellaisessa merkittävässä asemassa, että nimen julkaiseminen tässä yhteydessä olisi ollut kohtuullista. Kantelun mukaan puheenjohtaja ei ole todellisuudessa saanut syytettä mistään rikoksesta, eikä häntä ole haastettu oikeuteen. Kantelun mukaan lehti on virheellisesti yhdistänyt toisiinsa mahdollisen seuran puheenjohtajaa koskevan, yksityisen haastehakemuksen ja tennisseuran asiat. Kantelija ei ole kuitenkaan pyytänyt lehteä oikaisemaan syytteitä koskevia tietoja, joten neuvosto ei käsittele kantelua siltä osin, oliko jutussa niiden osalta asiavirhe. Kantelun mukaan seuralle ei ole annettu mahdollisuutta kommentoida lehden esittämiä väitteitä riittävästi. Kantelija on lähettänyt lehdelle oikaisupyynnön, jossa se on pyytänyt lehteä korjaamaan osan kantelussaan mainitsemistaan asiavirheistä. Savon Sanomien vastaus 14.6.2019 Savon Sanomien vastaavan päätoimittajan Seppo Rönkön mukaan lehti on juttukokonaisuudessa kuvannut tapahtumien kulkua, joka on tulehduttanut henkilösuhteita Kuopion tennisväen keskuudessa. Se on johtanut päätoimittajan mukaan esimerkiksi siihen, että pitkään kaavailtu kahden tennisseuran yhdistyminen on käynyt mahdottomaksi. Päätoimittajan mukaan asian käsittely oli senkin vuoksi perusteltua, että jutun julkaisun aikaan otettiin käyttöön tennisseuran uusi tennishalli. Seura sai 1,1 miljoonaa euroa maksavaan halliin julkista rahoitusta Kuopion kaupungilta yhteensä 425 000 euroa. Vaikka halliin rakentamiseen on käytetty verovaroja, siellä voivat toimia valmentajina ainoastaan kantelun tehneen seuran valmentajat. Päätoimittajan mukaan juttuja varten kerättiin tietoja haastattelemalla lukuisia henkilöitä kokonaiskuvan saamiseksi. Päätoimittajan mukaan kantelun tehneen seuran puheenjohtajalla on ollut mahdollisuus samanaikaiseen kuulemiseen kahteenkin kertaan ja puheenjohtajan kommentit on myös kirjattu juttukokonaisuuteen. Puheenjohtaja henkilökohtaisesti ei ole ollut yhteydessä toimitukseen artikkelikokonaisuuden julkaisun jälkeen, vaan yhteyttä otti seuran johtokunnan puolesta toinen henkilö. Lehti on käynyt seikkaperäisesti läpi oikaisupyynnön ja katsonut, ettei sillä ole ollut perusteita oikaista jutuissa olleita tietoja. Päätoimittajan mukaan kantelussa olevat tiedot siitä, että tennisseuran puheenjohtajaa vastaan nostetut rikossyytteet olisivat totuudenvastaisia, eivät pidä paikkaansa. Savon Sanomien tietojen mukaan syyttäjä vaatii puheenjohtajalle tuomiota törkeästä petoksesta liittyen hänen aiempiin yritystoimiinsa. Viranomaiset ovat vahvistaneet lehdelle, että asia on otettu käsittelyyn PohjoisSavon käräjäoikeudessa, ja Savon Sanomille ilmoitetun tiedon mukaan asia oli menossa pääkäsittelyyn. Päätoimittajan mukaan Savon Sanomat seuraa asian etenemistä hyvän journalistisen tavan mukaisesti. Asiassa vastaajana olevalla puheenjohtajalla on myös ollut mahdollisuus kommentoida asiaa juttukokonaisuudessa. Sen hän on tehnyt, ja näin hän on päätoimittajan mukaan todennut syytteen olemassaolon. Tällä perusteella päätoimittaja katsoo, että kantelussa esitetty väite ja puheenjohtajan Savon Sanomille antama lausunto ovat ristiriidassa. Päätoimittajan mukaan syytteen julkistaminen oli perusteltua, koska puheenjohtajan seura on saanut tennishallinsa rakentamiseen Kuopion kaupungilta julkista tukea satoja tuhansia euroja. Lisäksi puheenjohtaja toimii yrittäjänä sekä hallituksen jäsenenä ja varajäsenenä lukuisissa yrityksissä. Ratkaisu JO 8: Journalistin velvollisuus on pyrkiä totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen. JO 10: Tiedot on tarkistettava mahdollisimman hyvin – myös silloin kun ne on aikaisemmin julkaistu. JO 11: Yleisön on voitava erottaa tosiasiat mielipiteistä ja sepitteellisestä aineistosta. Myöskään kuvaa tai ääntä ei saa käyttää harhaanjohtavasti. JO 12: Tietolähteisiin on suhtauduttava kriittisesti. Erityisen tärkeää se on kiistanalaisissa asioissa, koska tietolähteellä voi olla hyötymistai vahingoittamistarkoitus. JO 20: Olennainen asiavirhe on korjattava viipymättä ja niin, että se tavoittaa mahdollisimman kattavasti virheellistä tietoa saaneen yleisön. Korjaus on julkaistava sekä tiedotusvälineen toimituksellisilla verkkosivuilla että julkaisussa tai kanavassa, jossa virhe on alun perin ollut. JO 21: Jos selvästi tunnistettavissa olevan henkilön tai tahon toiminnasta aiotaan esittää tietoja, jotka asettavat tämän erittäin kielteiseen julkisuuteen, kritiikin kohteelle tulee varata tilaisuus esittää oma näkemyksensä jo samassa yhteydessä. JO 22: Ellei samanaikainen kuuleminen ole mahdollista, voi erittäin kielteisen julkisuuden kohteeksi joutunutta olla tarpeen kuulla jälkeen päin. Jos näin ei tehdä, hyvään tapaan kuuluu julkaista hänen oma kannanottonsa. JO 27: Yksityiselämään kuuluvia erityisen arkaluonteisia seikkoja voi julkaista vain asianomaisen suostumuksella tai jos niillä on poikkeuksellista yhteiskunnallista merkitystä. Yksityiselämän suoja on otettava huomioon myös kuvia käytettäessä. JO 31: Rikoksesta tuomitun nimen, kuvan tai muita tunnistetietoja voi julkaista, ellei se tuomitun asemaan tai tekoon nähden ole selvästi kohtuutonta. Alaikäisen tai syyntakeettomana tuomitun henkilöllisyyden paljastamisessa on oltava erityisen pidättyväinen. JO 32: Tunnistamiseen johtavien tietojen käytössä on syytä olla varovainen, kun kyse on vasta rikosepäilystä tai syytteestä. Julkisen sanan neuvoston periaatelausuma ”Nimi rikosuutisissa 1981”. http://www.jsn.fi/periaatelausumat/nimi-rikosuutisissa-1981/ Savon Sanomat julkaisi printtilehdessään juttukokonaisuuden, jossa käsiteltiin kiistoja Kuopion tennispiireissä. Julkisen sanan neuvosto toteaa, että kantelussa ei osoiteta jutuista sellaisia yksittäisiä olennaisia asiavirheitä, joita lehti ei olisi pyynnöstä huolimatta oikaissut. Tiedotusvälineellä on oikeus valita näkökulmansa ja käyttämänsä ilmaisut silloinkin, kun ne ovat kiistanalaisia. Jutuista käy selvästi ilmi, milloin niissä esitetyt väitteet ovat haastateltavien näkemyksiä. Lehti on käyttänyt lähteitä monipuolisesti, suhtautunut niihin kriittisesti ja tarkistanut tietoja useista lähteistä. Saatuaan kantelijan oikaisupyynnön, jossa kantelija toi esiin näkemyksiään, lehti olisi voinut tarjota kantelijalle mahdollisuutta kertoa näkemyksensä mielipidekirjoituksessa. Neuvosto toteaa, että tämä ei kuitenkaan ollut välttämätöntä, sillä kantelijaa kuultiin jutussa jo samanaikaisesti, kun siinä haastateltiin tennisseuran puheenjohtajaa. Koska kantelijan lehdelle lähettämässä oikaisupyynnössä ei pyydetty korjaamaan jutussa esitettyjä tietoja seuran puheenjohtajaan kohdistuvista talousrikosepäilyistä, neuvostolla ei ole perusteita käsitellä asiaa olennaisen asiavirheen korjaamisen näkökulmasta. Jutuista kävi selvästi ilmi, etteivät epäilyt liity tennisseuran asioihin. Lisäksi neuvosto toteaa, että lehdellä oli perusteet kertoa epäilyistä. Neuvosto toteaa, että lukijoilla on oikeus tietää, jos paikallisesti merkittävän urheiluseuran puheenjohtajaa epäillään talousrikoksista. Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Savon Sanomat ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa. Ratkaisun tekivät: Elina Grundström (pj), Ilkka Ahtiainen, Lauri Haapanen, Antti Kokkonen, Riitta Korhonen, Pentti Mäkinen, Tapio Nykänen, Heli Parikka, Hannele Peltonen, Ismo Siikaluoma, Maria Swanljung, Tuomas Rantanen, Taina Tukia ja Sinikka Tuomi. SATAKUNNAN KANSA Julkisen sanan neuvoston vapauttava päätös tietojen tarkistamista, yksityisyyden suojaa ja uhrin hienotunteista kohtelua koskevassa asiassa. Lehti julkaisi urheiluseuran junioritoiminnan ongelmia käsittelevän jutun. Jutussa kerrottiin alaikäisen joutuneen pahoinpitelyn kohteeksi, mutta tapauksesta kerrottiin niin vähän, ettei julkaiseminen laajentanut niiden ihmisten piiriä, jotka tunsivat tapauksen entuudestaan. Tiedot oli tarkistettu riittävän hyvin. Kantelu 16.4.2019 Kantelu kohdistuu Satakunnan Kansan verkkosivuillaan 31.1.2019 julkaisemaan juttuun ”Lukon junioritoiminnalle rajuja syytöksiä – Ässiin siirtyneille pelaajille jopa tappouhkauksia: ’Huoltaja käski poikani tunkea ässäpullonsa p**seeseen’” (https://www.satakunnankansa.fi/a/201415202) sekä saman jutun 1.2.2019 julkaistuun printtiversioon ”Lukon junioritoiminnalle rajuja syytöksiä”. Kantelu kohdistuu seuraavaan juttukatkelmaan: ”Vanhemmat kertovat tapauksesta, jossa valmentajan poika heitti pelikaverinsa pukukopissa niskalenkillä lattiaan niin, että toisen pojan olkapää murtui. Tapaus eteni aina oikeuteen saakka.” Kantelijat kertovat olevansa ”loukkaantuneen pojan vanhemmat”, mutta eivät kirjoituksessa mainitut ”vanhemmat”. Heidän mukaansa jutun julkaiseminen rikkoi hyvää journalistista tapaa, koska siinä esitettiin yksityiselämään kuuluvia arkaluonteisia seikkoja (terveydentila) ja se kohdistui alaikäiseen lapseen. Lisäksi jutussa oli kantelun mukaan törkeä asiavirhe, koska väite siitä, että loukkaantuneen pojan vanhemmat olisivat vieneet asian oikeuteen, ei kantelijoiden mukaan pidä paikkaansa. Kantelun mukaan toimittaja ei ollut tarkastanut haastateltaviltaan saamaansa tietoa. Vaikka jutussa ei mainittu loukkaantuneen pojan nimeä, kantelun mukaan tapaus sai aikanaan laajaa huomiota sekä joukkueen sisällä että muussa jääkiekkoseuran organisaatiossa, kantelijoiden omassa tuttavapiirissä ja heidän työpaikallaan. Näin ollen kantelijat katsovat, että suuren joukon ihmisiä on ollut mahdollista tunnistaa heidän perheensä jutusta. Kantelijat lähettivät toimitukseen sähköpostin, joka oli samansisältöinen kantelun kanssa. Kantelijat kuitenkin totesivat viestissään, etteivät halunneet asiaan oikaisua, koska eivät alun perinkään olisi halunneet asiaa käsiteltävän julkisesti lehdessä eivätkä kaivanneet sille lisähuomiota. Lehden olisi heidän mielestään pitänyt jättää kyseinen tekstinkohta kokonaan kirjoittamatta. Kantelun on tulkittu kohdistuvan Journalistin ohjeisiin 10, 27, 28 ja 30, mutta ei ohjeeseen 20, koska kantelijat ovat nimenomaisesti toivoneet, ettei väitettyä virhettä korjata eivätkä he myöskään kantele virheen korjaamatta jättämisestä. Satakunnan Kansan vastaus 10.6.2019 Satakunnan Kansan päätoimittajan Tomi Lähdeniemen mukaan väkivallan kohteeksi joutuneen pojan saattoivat tunnistaa tapauksen perusteella ne, jotka jo asiasta tiesivät. Laajalla yleisöllä taas ei ollut mitään mahdollisuutta tietää, kenestä on kyse, koska uutisessa ei mainittu tapahtuman ajankohtaa, poJulkinen raja ja yksityisyys KUOPIOLAISESSA TENNIKSESSÄ kuhisee, ja seuran puheenjohtajan nimi ilmestyy Savon Sanomiin. Kukapa siitä pitäisi, että oma nimi on esillä kyseenalaisessa yhteydessä. Puheenjohtajan itsensä mukaan asiaan on vielä linkitetty yksityinen haastehakemus väärin perustein. Kiistämätöntä on, että seura on saanut merkittävän summan julkista rahaa hallihankkeeseensa. Julkinen tuki kaventaa aina asian ja ihmisen yksityisyyttä. Yhteiskunnan antaman rahan liikkeitä pitää voida seurata isolla suurennuslasilla alusta loppuun. Kantelussa ja päätoimittajan vastauksessa esitettiin erilaisia näkemyksiä siitä, ketä oli kuultu ja missä vaiheessa. Riitatilanteista kerrottaessa samanaikainen kuuleminen on tavoite, mutta aina se ei ole mahdollista pyrinnöistä huolimatta. Jutun julkaisua ei voi estää sillä, ettei kommentoi asiaa. Sitäkin yritetään tämän tästä. Lasse Virtanen päätoimittaja Aamuset Kaupunkimedia 6 Virtasen poiminta Palstalla jatkuu keskustelu Julkisen sanan neuvoston kiinnostavasta päätöksestä. Julkisen sanan neuvoston päätöksiä 29.8. Päätöksiä yhteensä 6. JSN Vapauttavat Langettavat
• PALSTAT 22 SuomenLehdistö 6/2019 jan ikää, asumispaikkakuntaa tai yleensäkään mitään sellaista yksityiskohtaa, josta tunnistaminen olisi mahdollista. Päätoimittaja toteaa, että urheiluseuran junioritoiminnassa on mukana useita satoja harrastajia vuosittain. Juttu käsitteli laajemmin seuran junioritoiminnassa ilmenneitä ongelmia, ja kantelun kohteena oleva tapaus oli vain yksi esimerkki monista. Lasten harrastustoiminnassa ilmenneet ikävät tapaukset ovat päätoimittajan mukaan yhteiskunnallinen ongelma, johon Satakunnan Kansa puuttui haastatellen vanhempia, seuraa, asiantuntijoita ja muiden seurojen edustajia. Kantelijan vaatimus siitä, että kantelun kohteena oleva tekstikohta olisi pitänyt jättää kokonaan kirjoittamatta, sisältää päätoimittajan mielestä huolestuttavan ajatuksen ennakkosensuurista. Nuorisotoiminnassa tapahtuneesta väkivaltatapauksesta kertomatta jättäminen olisi päätoimittajan mukaan sotinut vastoin lukijoiden oikeutta tietää, mitä yhteiskunnassa tapahtuu. Päätoimittajan mukaan kolme juttuun haastateltua vanhempaa kertoi samansisältöisesti, että tapaus olisi edennyt oikeuteen saakka. Ratkaisu JO 10: Tiedot on tarkistettava mahdollisimman hyvin – myös silloin kun ne on aikaisemmin julkaistu. JO 27: Yksityiselämään kuuluvia erityisen arkaluonteisia seikkoja voi julkaista vain asianomaisen suostumuksella tai jos niillä on poikkeuksellista yhteiskunnallista merkitystä. Yksityiselämän suoja on otettava huomioon myös kuvia käytettäessä. JO 28: Sairausja kuolemantapauksista sekä onnettomuuksien ja rikosten uhreista tietoja hankittaessa ja uutisoitaessa on aina noudatettava hienotunteisuutta. JO 30: Julkistakin aineistoa julkaistaessa pitää ottaa huomioon yksityiselämän suoja. Kaikki julkinen ei välttämättä ole julkaistavissa. Erityistä varovaisuutta on noudatettava, kun käsitellään alaikäisiä koskevia asioita. Satakunnan Kansa julkaisi jutun, joka käsitteli urheiluseuran junioritoiminnan ongelmia. Jutussa käytettiin yhtenä esimerkkinä tapausta, jossa alaikäisen kerrottiin joutuneen seurakaverinsa pahoinpitelemäksi. Julkisen sanan neuvosto toteaa, ettei jutussa loukattu lapsen yksityisyyden suojaa, koska pojasta tai hänen perheestään ei kerrottu mitään sellaisia yksityiskohtia, joiden julkaiseminen olisi laajentanut niiden ihmisten piiriä, jotka tunsivat tapauksen jo entuudestaan. Lehti kunnioitti kantelijan nimenomaista toivetta olla korjaamatta juttua. Neuvosto toteaa, että vaikka jutussa olisi ollut asiavirhe tai epätarkkuus, toimituksella oli jutun julkaisuhetkellä riittävät perusteet uskoa useiden haastateltujen kertoma tieto. Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Satakunnan Kansa ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa. Ratkaisun tekivät: Elina Grundström (pj), Ilkka Ahtiainen, Lauri Haapanen, Antti Kokkonen, Riitta Korhonen, Pentti Mäkinen, Heli Parikka, Hannele Peltonen, Ismo Siikaluoma, Maria Swanljung, Tuomas Rantanen, Taina Tukia ja Sinikka Tuomi. > Lue kaikki tuoreet päätökset osoitteessa www.jsn.fi. Elä Mobiilisti! Sovelluksen toteutti: www.epaper.fi Paper Lataa Suomen Lehdistön mobiilisovellus, ja lehdet ovat aina mukanasi. Sovelluksessa on verkon ilmainen uutisfiidi, ja tilaajana pääset lukemaan myös näköislehtiä. Arkisto yltää vuoteen 2012. Ensimmäiseen kirjautumiseen tarvitset tilaajatunnuksen, joka näkyy lehtesi osoitekentässä. Sovellus toimii Appleja Android-laitteilla. Tarkemmat ohjeet: www.suomenlehdisto.fi/mobiilisovellus-nakoislehti/ SuomenLehdistö HEI MYYNTITYKKI! Oletko sinä paikallislehtien Vuoden mediamyyjä? Tai työskenteleekö hän teillä? Suomen Paikallismediat Oy palkitsee jälleen tilattavien paikallislehtien vuoden parhaan mediamyyjän. Ehdota sopivaa henkilöä – itseäsi, alaistasi tai naapurilehden osaajaa – ja perustele ehdotuksesi vaikka värikkäillä tarinoilla. Voittajan valinnassa painotamme myyjän tuloksellisuutta, innovatiivisuutta, asennetta ja sinnikkyyttä. Palkittavan myyjän tulee myös olla vankkumaton paikallislehden puolestapuhuja. Ensimmäisestä kaupasta emme palkitse, mutta emme pelkästään työvuosistakaan. Eduksi valinnassa lasketaan se, jos ehdokas on antanut myyntivinkkejä muille lehdille tai Suomen Paikallismedioille. Lähetä ehdotuksesi perusteluineen 16.10. mennessä osoitteeseen kati.uusitalo@paikallismediat.fi. Palkintotaulun ja nipun riihikuivaa rahaa voit noutaa Suurilta Lehtipäiviltä Hyvinkäältä 7.11. Parhaat Myyntitykkitarinat kuulet livenä Jyväskylässä tammikuussa Suomen Paikallismedioiden järjestämässä myynnin koulutuspäivässä.
• PALSTAT SuomenLehdistö 6/2019 23 Svensk Presstjänst Ari Sundberg on nimitetty uutistoimisto Svensk Presstjänstin (SPT) väliaikaiseksi päätoimittatoimitusjohtajaksi Pär Landorin jätettyä tehtävänsä. Puumala-lehti Tiina Judén on nimitetty päätoimittajaksi. Hän siirtyy tehtävään Maaseutukuriirin toimittajan ja tiedottajan tehtävistä. Aiemmin hän on työskennellyt Kaakon Viestinnässä mediakasvattajana ja nuorten sivun tuottajana sekä toimittajana Kouvolan Sanomissa, Kymen Sanomissa ja EteläSaimaassa. Kangasalan Sanomat Heli Keskinen on nimitetty päätoimittaja-toimitusjohtajaksi. Hän siirtyi tehtävään Janakkalan Sanomien päätoimittajan paikalta. Aiemmin hän on toiminut Valkeakosken Sanomien toimituksen esimiehenä ja Alma Media -konsernissa eri tehtävissä. Hämeen Sanomat YTM Markku Uhari on nimitetty uutispäälliköksi. Hän on aiemmin työskennellyt toimittajana Lännen Median Helsingin-toimituksessa, Hämeen Sanomissa, Forssan Lehdessä, Helsingin Sanomissa ja Karjalaisessa. Sanoma Iiro Kulvik on nimitetty Sanoma Lifestylen johtajaksi. Hän on aiemmin työskennellyt Sanoma Media Finlandin kuluttajamyynnissä strategiaja liiketoiminnan kehitystehtävissä sekä asiakaspalvelun johtajana. Pirkanmaan Lehtitalo Marika Hyvärinen on nimitetty myyntijohtajaksi. Hän vahvistaa konsernin myyntiorganisaatiota, joka toimii neljässä paikallislehdessä ja kahdella radiokanavalla. Hyvärinen on työskennellyt myynnin parissa yli 20 vuotta, viimeisimpänä Aamulehdessä. Helsingin Sanomat Juho Salminen on nimitetty datajournalismin tuottajaksi. Hän siirtyi tehtävään Ylen uutisja ajankohtaistoiminnan Plus-deskin tuottajan ja esimiehen paikalta. Yle Kirsi Crowley on nimitetty Aasian-kirjeenvaihtajaksi Pekingiin ensi helmikuun alusta lähtien. Hän on toiminut vapaana toimittajana ja avustanut Yleä kahdeksan vuotta Filippiineillä. FM Elisa Jussila on nimitetty Yle Urheilun toimituspäälliköksi. Hän siirtyy tehtävään Yle Urheilun uutispäällikön paikalta. Jussila on työskennellyt Ylellä vuodesta 2003. Piia Nokelainen on nimitetty Yle Draaman elokuvatiimin tuottajaksi 1.8.2020 alkaen. I-Mediat FM Matias Ojanperä on nimitetty markkinointija viestintäsuunnittelijaksi. Hän on aiemmin työskennellyt Fulmoressa copywriterina ja sisällöntuottajana. KTM Anna Lehto on nimitetty digisisältöjen myyntipäälliköksi. Hän on aiemmin työskennellyt ABB:ssä markkinoinnin tehtävissä. KTM Annaelina Gröhn-Pitkäkoski on nimitetty yritysmyyntiin aluemyyntipäälliköksi. Hän on toiminut yritysmyynnissä myyntipäällikkönä vuoden 2019 alusta lähtien. Markkinointi & Mainonta Arno Ahosniemi on nimitetty vastaavaksi päätoimittajaksi. Viestilehdet Petri Numminen on nimitetty virkaa tekeväksi toimitusjohtajaksi. Hän hoitaa tehtävää myyntijohtajan toimensa ohella. Kotimaa Otto Mattsson on nimitetty myyntijohtajaksi. Hän vastaa levikkija mediamyynnistä ja markkinoinnista sekä medialiiketoiminnan kehittämisestä. Mustread Raine Tiessalo on nimitetty yritysjohtajille suunnatun erikoismedian Mustread Executiven päätoimittajaksi. HELSINGIN SANOMAT uudistaa organisaatiotaan. Lehden toimitus jaetaan kahteen: uutispuolta päätoimittaa Antero Mukka, ja feature-puolta luotsaa uutena päätoimittajana aloittanut Anu Ubaud. Vastaavana päätoimittajana jatkaa Kaius Niemi. Muutoksen yhteydessä Helsingin Sanomien lifestyle-toimitukseen yhdistyvät myös Sanoman aikakauslehdet: Glorian Ruoka&Viini, Soppa365, Sport, Vauva ja Meidän Perhe. Tiede ja Tiede Luonto ovat jo aiemmin toimineet osana HS:n toimitusta. – Haemme uudenlaisia toimituksellisia malleja ja liiketoimintamalleja. Hesari haluaa kasvaa sekä uutispuolella että muilla alueilla, ja siihen pyritään johtamismallia selkeyttämällä, Anu Ubaud sanoo. Ubaudin alaisuudessa työskentelevät jatkossa hyvinvointi-, design-, kuva-, tiede-, featureja kulttuuritoimitukset. Hänen ensimmäisiin tehtäviinsä kuuluu Helsingin Sanomien ja aikakauslehtien yhteistoimituksen mallin rakentaminen. – Ei toki ole helppoa yhdistää brändejä, liikutella ihmisiä ja luoda uusia toimintatapoja ja vakiinnuttaa ne. Tavoitteenani on saada tämä paletti tehtyä tekijöiden ja lukijoiden kannalta mahdollisimman hyvin ja tuottaa entistä mielenkiintoisempia sisältöjä. Ubaudin mukaan Hesarilla on monia erilaisia lukijaryhmiä. Suurinta osaa kiinnostavat uutiset, mutta se, mitä ihmiset kaipaavat niiden rinnalle, vaihtelee. – Nuoremmissa kohderyhmissä korostuu kiinnostus esimerkiksi teknologiaan, hyvinvointiin, populaarikulttuuriin ja omaan uraan. Perheelliset taas odottavat perheen ja työelämän yhteensovittamiseen liittyviä juttuja. Ubaud kertoo, että Helsingin Sanomissa on tänä vuonna monipuolistettu verkon timanttijuttuja, joilla lukijoita pyritään houkuttelemaan tilaajiksi. Aiemmin niiden aiheissa painottuivat hyvinvointi ja feature-sisällöt. Esimiehenä Ubaud kuvailee itseään organisoivaksi, suoraviivaiseksi ja uutta kokeilevaksi. Ubaudin perheeseen kuuluvat mies ja kolme lasta. Vapaa-ajallaan hän muun muassa juoksee. – Sitä pystyy tekemään vaikkapa kuopus rattaissa silloin kun muut lapset ovat harrastuksissaan. Noora Autio Hesarilla monta lukijaryhmää Anu Ubaud on työskennellyt viimeksi Helsingin Sanomien toimituspäällikkönä sekä aiemmin eri tehtävissä lehdessä. Hänen aiempia työpaikkojaan ovat muun muassa Me Naiset, Meidän Perhe, Cosmopolitan ja viestintäyhtiö Era. > 8.–9.10.2019 IFRA World Publishing Expo, DCX Digital Content Expo, Berliini. > 5.–6.11.2019 The Newsroom Summit 2019, Oslo. > 7.–8.11.2019 Suuret Lehtipäivät 2019, Hyvinkää. > 30.1.2020 Mediapäivä 2020, Helsinki. SAMULI PULKKINEN uu si in te ht äv iin Tiedot nimityksistä voi lähettää osoitteeseen suomen.lehdisto@ sanomalehdet.fi Lisätietoa: www.sanomalehdet.fi/ tapahtumat Sanomalehtien Liitossa tapahtuu MEDIA-ALAN OMA LEHTI Vs. p äätoimittaja: Noora Autio. Riikka Virranta vanhempainvapaalla. Toimitussihteeri: Katri Simola. Taitto: Noora Autio, Katri Simola, Janne Hulkkonen. Toimitus: Eteläranta 10, 00130 Helsinki. Puhelin: (09) 228 77 300. Sähköposti: suomen.lehdisto@sanomalehdet.fi. Suomen Lehdistö verkossa: www.suomenlehdisto. fi. Julkaisija: Sanomalehtien Liitto ry / Tidningarnas Förbund rf. Ilmestyminen: 89. vuosikerta. 8 numeroa vuodessa. Tilaukset ja osoitteenmuutokset: sl@sanomalehdet.fi. Tilaushinnat 2019: kestotilaus 99 euroa / vuosi (sis. alv 10 %), määräaikainen tilaus 105 euroa / vuosi (sis. alv 10 %), määräaikainen opiskelijatilaus 42 euroa / vuosi (sis. alv 10 %). Tilaushintaan sisältyy digilehti. Maksettua tilausmaksua ei palauteta, kun tilaus irtisanotaan. Määräaikainen tilaus ei jatku tilausjakson päätyttyä ilman erillistä ilmoitusta. ISSN: 0039-5587. Ilmoitukset: Timo Järvenpää, puh. 0400 242 131, timo.jarvenpaa@parnet.fi. Painopaikka: Botnia Print, Kokkola. SuomenLehdistö Ilmestymispäivät 2019 Nro Ilmestyy Aineistot Varaukset 7 30.10. 18.10. 11.10. 8 11.12. 28.11. 21.11. Helsingin Sanomien ja Sanoman aikakauslehtien toimitukset yhdistyvät. Uutena päätoimittajana on aloittanut Anu Ubaud.
• 24 SuomenLehdistö 7/2014 ilmoitusliite
• SuomenLehdistö 7/2014 25 ilmoitusliite BERLIINI 8.– 9.10.2019 Uutiset ja sisällöt luovat liiketoimintaa. Tähän teemaan syvennytään Berliinissä 8.–9. lokakuuta järjestettävissä tapahtumissa IFRA World Publishing Expo sekä DCX Digital Content Expo. IFRA World Publishing Expo keskittyy toimiviin printtijulkaisemisen ratkaisuihin, DCX Digital Content Expo puolestaan digitaalisiin trendeihin. Samalla lipulla pääsee molempiin tapahtumiin. Messuilla esittäytyy kaikkiaan yli 190 näytteilleasettajaa. Puheenvuoroja kuullaan viidellä lavalla yli sadalta puhujalta. Tapahtumiin odotetaan tuhansia kävijöitä yli sadasta maasta.
• Näytteilleasettajia 3TControl Precision Systems S.L. E.04 ABB Schweiz AG E.04 Agfa NV F.07 Agraf AS F.04 Alborum, S.L. Press Pavilion DCOS Sweden AB E.16 Deutscher Drucker Verlagsgesellschaft mbH & Co. KG Press Pavilion Druck & Medien Johann Oberauer GmbH E.19 Druckmarkt – arcus design & verlag Press Pavilion EAE Engineering Automation Electronics GmbH E.13 Elettra S.r.l. F.04 EUWID Europäischer Wirtschaftsdienst GmbH Press Pavilion Ferag AG E.02 FUJIFILM Europe GmbH E.03 Graphische Revue Press Pavilion GWS Printing Systems B.V. E.08 Holmen Paper AB F.14 HVG Kiadó Zrt. Press Pavilion Independent News & Media Press Pavilion IST METZ GmbH E.15 Karjala Pulp F.08 Kodak Limited D.10 Koenig & Bauer Digital & Webfed AG & Co. KG E.17 Krause-Biagosch GmbH E.12 MakroSolutions GmbH E.04 manroland Goss web systems GmbH E.08 New ProImage Ltd F.07 News & Tech – Conley Magazines Press Pavilion Papierfabrik Palm GmbH & Co. KG E.07 Proimage F.07 Publisher – Pantara GmbH Press Pavilion Perlen Papier AG D.13 Swiat DRUKU – Polski Drukarz Sp. z o.o. Press Pavilion PreMedia Newsletter – Malik Consulting Unternehmensberatung für Medien Press Pavilion Print & Produktion – EuBuCo Verlag GmbH Press Pavilion Print and Publishing – EMGroup GmbH European Media Group E.20 Publishing Exhibition GmbH & Co KG F.12 Q.I. Press Controls B.V. E.13 Resolute Forest Products F.06 SEM Servicegesellschaft für Elektrik und Mechanik mbH D.06 Smurfi t Kappa Parenco BV E.10 JSC Solikamskbumprom E.09 Stora Enso F.11 Süddeutsche Zeitung GmbH Press Pavilion Techniweb S.A.S. F.15 technotrans SE E.15 Tensor International LLC E.16 TMI Service GmbH F.02 Tolerans AB E.16 TOYO PRINTING INKS INC E.01 UPM Communication Papers F.01 JSC Volga E.11 WAN-IFRA F.12 Wifag Services AG F.05 wobe-team GmbH E.12 XYNAMIX Vertriebs GmbH F.04 YHTEISTYÖKUMPPANIT Fachverband Medienproduktion e.V. (f:mp.) MEDIAN PÄÄYHTEISTYÖKUMPPANIT DIE PRESSE Verlagsgesellschaft m.b.H. & Co KG JP/Politikens Hus A/S MEDIAYHTEISTYÖKUMPPANIT doPAPEL FIPP – the network for global media Polygrafi a – Print Publishing Ltd. RISI S Media Group Advantage CS A.09 a&f systems AG B.08 Anygraaf Oy C.13 Applicaster A.14 Bristar Inc. A.07-B CCI Europe A/S B.10 CKEditor 5 B.12 com!professional Press Pavilion dataplan Beratungsgesellschaft mbH C.08 Digitus Press Pavilion DOK.Magazin Press Pavilion Domena.com A.05 ePublisher BV D.05 Escenic A/S B.10 evolver group C.06-A Fortumo OÜ A.07-A FUNKINFORM Informationsund Datentechnik GmbH C.05 Genscom NV A.01-C GFM Nachrichten Press Pavilion gogol medien GmbH & Co. KG B.14 HUP AG C.12 HVG Kiadó Zrt. Press Pavilion ID Ward D.20 iMatrics AB D.20 Independent News & Media Press Pavilion InPublishing Ltd Press Pavilion InterRed GmbH C.07 inxire GmbH A.10 iZooto A.15 JJK Gesellschaft für innovative Verlagssoftware mbH C.06-E kress pro Johann Oberauer GmbH E.19 a Lout Magazin – dapamedien Verlags KG D.15 marketing-BÖRSE Press Pavilion Miles 33 Ltd C.04 MPP Global A.02 Multicom GmbH B.14 Naviga C.02 Newsfactory GmbH A.01-D NKF Media GmbH Press Pavilion PageSuite Ltd A.02 ppi Media GmbH B.06 PreMedia Newsletter – Malik Consulting Unternehmensberatung für Medien Press Pavilion Production Journal – Cullum Publishing Ltd Press Pavilion Protec Software-Service GmbH C.01 Pubble bv B.09-B Publishing Exhibition GmbH & Co KG Pugpig B.05 Ringier Axel Springer A.01-A SCRIPTOO by INFOR IT A.07-C Simplaex GmbH D.20 Steady Media GmbH D.20 Süddeutsche Zeitung GmbH Press Pavilion TECNAVIA C.11 video intelligence GmbH D.20 WAN-IFRA web&mobile Developer Press Pavilion Welect GmbH D.20 WoodWing Software BV B.08 Wordbee S.A. B.09-A WorkGenius A.01-B YHTEISTYÖKUMPPANIT CMO Asia Content Marketing Forum e.V. Fachverband Medienproduktion e.V. (f:mp.) FIPP – the network for global media PROJECT CONSULT Unternehmensberatung Dr. Ulrich Kampff meyer GmbH MEDIAN PÄÄYHTEISTYÖKUMPPANIT DIE PRESSE Verlagsgesellschaft m.b.H. & Co KG MEDIAYHTEISTYÖKUMPPANIT JP/Politikens Hus A/S Netzpiloten AG The European Sting Ohjeet Tapahtumapaikka: Messe Berlin Metroasema: Theodor-Heuss-Platz Bussipysäkki: Haus des Rundfunks Aukioloajat 8.–9.10. Tiistai: 9.00–17.30 Keskiviikko: 9.00–17.30 ilmoitusliite
• Kartta ilmoitusliite G.01 G.03 G.04 D.11 A.03 A.02 B.10 C.01 C.05 C.08 C.12 C.14 D.14 E.02 E.16 E.21 F.11 F.04 F.01 F.12 F.16 E.03 F.14 F.15 F.07 E.09 E.12 E.11 E.13 B.14 C.02 F.08 D.10 C.04 A B.09-A B.09-B C.11 A.07 -B A.05 B.12 C.13 E.01 A.01 -A D.13 E.17 B.13 A.07 -C A.09 A.07 -A A.10 B C D E G.05 D.15 E.10 E.15 E.20 E.19 F.17 F.02 E.14 E.18 F.03 A.18 B.08 B.06 B.04 B.05 A.13 A.14 A.11 A.12 A.15 A.16 A.01 -B A.01 -C A.01 -D A.01 -E F.06 F.05 C.10 C.09 C.07 C.08 E.07 E.06 E.04 E.08 D.05 D.06 D.20 D.01 DCX Content services and Content marketing stage DCX -stage Start Up Park Conference stage Catering Ca te rin g Sisäänkäynti DCX, halli 21 b Sisäänkäynti IFRA, halli 21 a
• Ennakkohinta jäsenille 399 € (norm. 459 €) ja muille 449 € (norm. 509 €) + alv 30.11. saakka. Osallistu myös puhujaillalliselle Mediapäivää edeltävänä iltana 29.1.2020 ravintola Sipulissa! Tilaisuuteen on myynnissä rajoitettu määrä illalliskortteja (kolmen ruokalajin illallinen juomineen, arvo 149 €). Yhdistelmälippu jäsenille nyt 548 € ja muille 598 € + alv. Kaiken tämän saat ennakkohintaan marraskuun loppuun asti osoitteesta www.mediapaiva.fi YHTEISTYÖKUMPPANIT: MEDIA-ALAN TUTKIMUSSÄÄTIÖ • MEDIAPOOLI • BUSINESS FINLAND 30.1. Marina Congress Center, Helsinki SUOMEN KUSTANNUSYHDISTYS medialiit to Uudet yleisöt ja sitouttaminen AAMUPÄIVÄ 1: Osaaminen ja uudet mahdollisuudet • Voiko kirjailija olla brändi? – kirjailijan ja kustantajan näkökulma • Toimitustyön ohjaaminen ennustavan analytiikan avulla • Vaikuttajamarkkinoinnin ilmiöt 2020 • Strategiana innostaminen – hullua huuhaata vai avain menestykseen? Case Suomalainen Kirjakauppa AAMUPÄIVÄ 2: Käyttäjäkokemus ja palvelumuotoilu • Muutosvoimat robotiikasta tekoälyyn. Case OP • Lidl rikkoo kaikki markkinointi­ oppikirjan säännöt • Digitaalisuus kuluttajapakkauksissa ja omnikanavainen kokemus • Arvopohjainen markkinointi – mitä se on vaatinut meiltä? Case HS ILTAPÄIVÄ: Uudet yleisöt ja sitouttaminen • How the Financial Times strategically optimises content to deepen engagement • Paneelikeskustelu: Sukupolvi Z ja median tulevaisuus