MEDIA-ALAN OMA LEHTI • NRO 6 • 23.9.2020 • PERUSTETTU VUONNA 1930 SuomenLehdistö KIINNI TILAAJISTA. Alma Talentin Nina Söderholm ja Johanna Suhonen tiimeineen kehittävät keinoja vähentää tilausperuutuksia. Se on lehdille elintärkeää. » Sivut 10–13 Sisältömarkkinointi löi läpi Sanoman Satakunnan lehdissä. » Sivut 14–16 Koodareita toimituksiin Mervolan teesit Ilman mediatukea uhkaa syntyä alueellisia uutiserämaita. » Sivu 4 Hirveästä lohdulliseen Koronan isku lehtien taloudelle oli pelättyä lievempi. » Sivu 7 Lisää kuvatoimittajia? Kilpailun kiristyessä oman tason laskeminen ei toimi. » Sivu 20 TOUKO HUJANEN Graafikko Mikko Pitkänen kertoo työstään Savon Sanomissa. » Sivu 8
Kuinka minun käy? ”Osaanko vakiintua vuosien veijarielämän jälkeen? Toteutuuko unelmani omasta yrityksestä? Ja mitä se vaatii, että menestyisin?” Eero, 24 vuotta, luonnonvaratuottaja Uutismedian tehtävä ei ole vain kertoa viimeisimpiä uutisia. Sen tehtävä on myös tarjota erilaisia näkökulmia, vertaistukea, ikkunoita ihmisyyden eri muotoihin jokaisessa arkipäivässä. Nostamalla esiin aitoja huolenaiheita, synnyttämällä keskustelua ja herättämällä päättäjien huomion, laadukas journalismi tekee positiivisesta muutoksesta mahdollista.
SuomenLehdistö 6/2020 3 6/2020 kolmesta poikki Tilaushinta ei ole mikromaksu sisältö AJANKOHTAISTA 4 Mediatuet jakavat mielipiteitä. Ylen rooli ei hetkauta paikallislehtiä. 6 Lapset halusivat printtiä – Hufvudstadsbladet ja Helsingin Sanomat vastasivat huutoon. 8 Savon Sanomien palkitun graafikon Mikko Pitkäsen työt kumpuavat pop-kulttuurin maailmasta. TAUSTAT 10-13 Sadan päivän raja. Lehdet haluavat nyt vähentää tilausperuutuksia. 14-16 Sisältömarkkinointi vetää Satakunnassa. Seuraavaksi Sanoman lehdet keskittyvät palvelun hinnoitteluun. PALSTAT 17 Instagram on nousemassa merkittäväksi uutislähteeksi, eikä se ole oikeastaan yllättävää. 18 Haastattelijan pelikirjasta löytyy ratkaisu kiperiinkin vuorovaikutustilanteisiin. 20 Visuaalisuus pyörittää maailmaa, joten kannattaisiko sanomalehtien panostaa siihen? 23 Juhopekka Pietilä otti Kalevan live-lähetykset näppeihinsä. ” Kritiikin mukaan ala on jo liiankin konversiokeskeinen: digitilaajia ei pitäisi haalia hinnalla millä hyvänsä.” Korona muuttaa mainontaa Janne Arola Millaisia pysyviä vaikutuksia koronalla on mainontaan? Mitkä ovat vaikutukset mainontaan uutismediassa? Miltä mainonnan loppuvuosi näyttää tällä hetkellä? Riikka-Maria Lemminki, toimitusjohtaja, Marketing Finland Se on saanut firmat miettimään entistä tarkemmin, missä ne haluavat näkyä. Toinen trendi on vastuullisuus ja kolmas se, että tähtäintä halutaan laajentaa digistä sinne, missä ihmisiä aidosti tavoitetaan, vaikkapa ulkomainontaan. Luvuista nähdään, mitä sanomalehtimainonnalle on tapahtunut. Lehtien näkökulmasta hyvää on, että nyt mainostajien piirissä puhutaan siitä, millainen merkitys alueellisilla medioilla on alueen kehitykseen. Kenenkään intressinä ei ole uutisaavikko. Monessa firmassa markkinointia on rakennettu uusiksi. Korona-aika on saanut yritykset ymmärtämään markkinointiviestinnän merkitystä ja hajauttamaan panostuksia entistä laajemmalle. Vaikka varovaisuuden aika jatkuu, osa on lisännyt panostuksiaan merkittävästi. Krista Elopuro, toimitusjohtaja, Dagmar Mainostajat miettivät entistä tarkemmin mainonnan vaikuttavuutta. Fokus siirtyy digitaaliseen markkinointiin ja asiakaspolun haltuunottoon eli siihen, missä kuluttajat on parasta kohdata, mitä sisältöä he kyseisessä kanavassa haluavat ja mikä on oikea aika dialogille. Kuluttajat siirtyvät digitaalisiin kanaviin, jonne mainostajat seuraavat. Kiinnostus painettuun mediaan on saattanut vähentyä siksikin, että tietoa esimerkiksi koronan vaikutuksista painettujen lehtien lukijamääriin ja median parissa vietettyyn aikaan ei ole ollut saatavilla. Kokonaisuus tulee jäämään merkittävästi alle viime vuoden tason, mutta uskon, että niin syvää miinusta kuin keväällä ei nähdä loppuvuonna. Riikka Nikula, varatoimitusjohtaja, ToinenPHD Pitkän aikavälin vaikutukset riippuvat siitä, miten korona vaikuttaa talouteen. Esimerkiksi vuosien 2007–2009 talouskriisin jälkeen mainontaan investoidut rahat eivät ole täysin palautuneet ennalleen. Median kulutus ei ole koronan aikana laskenut, mutta medioiden välillä on tapahtunut muutoksia. Uutismediat ovat mainostajille edelleen tärkeitä. Niistä haetaan paljon tietoa, jolloin niissä myös tavoitetaan kohderyhmät. Uskomme, että mediamainonta elpyy, mutta on mahdotonta sanoa tarkkaan, kuinka nopeasti. Epävarmoina aikoina mainostajat keskittyvät kanaviin, joihin voi tehdä nopeita tuotantoja ja muuttaa mediainvestointeja joustavasti. ONKO ARPU tuttu? Joko lyhenne on painettu kahvimukiisi muistuttamaan itsestään? Kansainvälinen uutismedia on tehnyt pitkään töitä, jotta verkkokävijöistä tulisi tilaajia. Viime vuosina on kuitenkin putkahdellut puheenvuoroja, joiden mukaan ala on jo liiankin konversiokeskeinen: digitilaajia ei pitäisi haalia hinnalla millä hyvänsä. Ei pidä käsittää väärin. Lisää volyymiä tilauksiin todella tarvitaan. Huomio vain pitäisi jossain kohtaa siirtää määrästä pidemmän tähtäimen arvoon. Ensinnäkin ohuisiin, katkaisuherkkiin verkon tilaajasuhteisiin tarvitaan pitoa. Uusien tilaajien hankinnan sijaan strategisesti vähintään yhtä tärkeää on pitää kiinni jo tavoitetuista. Tärkein apu tässä on analytiikka: voi olla että eri sisällöt tuovat tilauksia ja saavat tilaajat sitoutumaan. TOISEKSI UUTISMEDIALLE on kansainvälisestikin ollut tyypillistä verkkotilausten alihinnoittelu. Euron digitilaus voi olla kestävä malli valtavan yleisömassan medioille. Muiden ei auta kuin hilata hintaa ylöspäin. Monen kommentaattorin mielestä arpun (average revenue per user) eli käyttäjäkohtaisen liikevaihdon pitäisikin olla yksi keskeisistä median toiminnan mittareista. Voi kuulostaa tekniseltä yksityiskohdalta, mutta sitä se ei ole: kyse on siitä, selviytyykö uutismedia. Pystyykö se luomaan digitaalisessa ympäristössä tulopohjan, jolla voidaan pitää kiinni nykyisestä määrästä journalisteja. Mittarit ja tavoitteet taas ohjaavat ajattelua ja toimintaa. Esimerkiksi Helsingin Sanomat on kertonut uutismediajärjestö Inman sivuilla tavoitteekseen 300 000 digissä aktiivista tilaajaa vuonna 2023. Tavoite-arpu on vähintään 180 euroa. Vaikea kysymys on, miten arpu saadaan kasvuun. Tilaajapito on siksikin tärkeää, että sitoutunut lukija ei ole yhtä herkkä hinnankorotuksille kuin muut. Tarvitaan siis sisältöä, josta ei haluta luopua, ja uskallusta viestiä, että journalismi maksaa. KAIKESTA TÄSTÄ avautuu yksi kulma keskusteluun Ylen verkkosisältöjen rajaamisesta. Kilpailu Ylenkin kanssa tulee vaikeutumaan, sillä lehdillä on paineita saada verkkotilauksistaan parempi hinta. Kyse ei ole vain siitä, ovatko ihmiset valmiita maksamaan journalismista ilmaisen tarjonnan keskellä vaan onko riittävän moni valmis maksamaan riittävän paljon. Riikka Virranta, päätoimittaja riikka.virranta@sanomalehdet.fi > Lue lisää verkossa osoitteessa www.suomenlehdisto.fi M IR KK U M ER IM AA Kuinka minun käy? ”Osaanko vakiintua vuosien veijarielämän jälkeen? Toteutuuko unelmani omasta yrityksestä? Ja mitä se vaatii, että menestyisin?” Eero, 24 vuotta, luonnonvaratuottaja Uutismedian tehtävä ei ole vain kertoa viimeisimpiä uutisia. Sen tehtävä on myös tarjota erilaisia näkökulmia, vertaistukea, ikkunoita ihmisyyden eri muotoihin jokaisessa arkipäivässä. Nostamalla esiin aitoja huolenaiheita, synnyttämällä keskustelua ja herättämällä päättäjien huomion, laadukas journalismi tekee positiivisesta muutoksesta mahdollista.
4 SuomenLehdistö 6/2020 Terveisiä kuolemanlaaksosta Pekka Mervolan mielestä journalismi tarvitsee pysyvää tukea. Hän ei ole kannassaan yksin, vaikka alaa pidetään tukikriittisenä. MUISTATTEKO KUOLEMANLAAKSON? U-käyrän näköisen paikan, joka on tuttu ainakin Pekka Mervolan puheista. Hän analysoi vuosia sitten, että noin puolet perinteisestä mediasta tulee kuolemaan 2010-luvulla. Nyt vuosikymmenen päätyttyä sanomalehti Keskisuomalaisen vastaava päätoimittaja Mervola myöntää, että laakso ei ollut yhtä syvä eikä kehitys niin nopea kuin hän arvioi. Vertauskuvan ydin pätee hänen mielestään yhä. – Vielä ollaan siellä syvällä. Markkinan putsautuminen on käynnissä. Uskon, että lopputulos on kuitenkin voimakkaasti karsiva. Syypää on lyhyesti verkko: uusi teknologia muutti median kulutuksen ja sotki tulovirrat. Näkyykö laaksossa mitään valoa? – Onhan paljonkin valoa näkyvissä. Digitaaliset tilaukset lisääntyvät kaikissa maakuntaja aluelehdissä, ja aika hyvää tahtia lisääntyvätkin. Kysymys on, onko kasvu liiketoiminnallisesti riittävän nopeaa ja mikä on omistavan yrityksen kyky sietää aikaa. Tukea alueelliseen mediaan Mervolan mukaan nyt tarvitaan yhteiskunnan tukea alueelliseen uutistoimintaan. – On hassua, että merkittävää tukea on jaettu MTV:lle ja Sanoman enemmistöomistamalle STT:lle. STT:n tuki on tietenkin alalle hyväksi. Valtakunnallisella tasolla meillä on kuitenkin vaihtoehtoja uutisvälineissä. Sen sijaan jos maakuntalehti tai paikallislehti putoaa pelistä, paikalliselle päätöksenteolle ei ole seuraajaa. Tuen pitäisi Mervolan mielestä olla merkittävää, pysyvää ja kohdistua journalismiin. Sitä pitäisi jakaa ilman sisällön arviointia, esimerkiksi tilaajamäärään, toimituksen henkilömäärään tai liikevaihtoon sidottuna. Tilaushinnan arvonlisäveron poisto kelpaisi. – Voimme tietenkin katsoa, että markkina hoitaa tämän. Silloin täytyy hyväksyä myös seuraukset yhteiskunnan ja demokratian toimintaan. Se on ideologinen valinta. Ja ne seuraukset: Mervola uskoo, että syntyy alueellisia uutiserämaita. Niiltä puuttuisi puolestapuhuja ja uutisseuranta, jolloin yhteisön kiinteys ja koko alue voi heiketä. Yhteiskunta jakautuisi entisestään. Mervolan mukaan maakuntaja paikallislehtiä on perinteisesti luettu laajasti eri taustoilla. Jos lehdet katoavat, eliitti löytää uutislähteensä mutta osa siirtyy kevyemmän sisällön pariin tai ei kuluta journalismia lainkaan. Näin on osittain jo käynyt. – Kun ihmisille syntyy ihan erilainen käsitys siitä, millainen tämä maa on, se repii heitä poliittisesti eri suuntiin. Kaikki eivät tuista innostu Mediapolitiikassa tapahtuu nyt paljon. Tulossa on väliaikaista koronatukea ja pohdinnassa pysyvä tukijärjestelmä. Jakeluun haetaan ratkaisuja ja Ylen tehtävää ollaan rajaamassa. Kaikki eivät tuista kuitenkaan innostu. Sanoman toimitusjohtaja Susan Duinhoven ilmoitti keväällä Helsingin Sanomissa, ettei ”ole halukas menemään valtion kukkarolle” vaikka ymmärtääkin tuen STT:lle ja alueellisille lehdille. Tätä suoremmin tukikriittinen on Sanoman kustantaman Aamulehden vastaava päätoimittaja Jussi Tuulensuu. – Pohjimmiltaan valtiontukia ei pitäisi olla, ei myöskään Ylellä niihin asioihin, joihin valtiontukia ei voi EU-sääntelyn mukaisesti käyttää. Ongelma on Tuulensuun mielestä se, etteivät tuet toimi reilusti – eivät lopulta edes kuluttajan eli laskun maksajan hyväksi. Hän toivoo mediapolitiikalta toimintaedellytysten kilpailuneutraalia parantamista. – Tukeminen yleensä johtaa siihen, että tulee tarve tukea jotain toista ja niin edelleen. Tilausten arvonlisäveron Tuulensuu kuitenkin haluaisi nollaan, sillä verottamatta jättäminen ei hänen mielestään ole valtiontukea. Lisäksi amerikkalaiset alustayhtiöt pitäisi saada julkaisijavastuuseen ja verovelvollisiksi sinne, missä niiden tuottama arvonlisä syntyy. AJANKOHTAISTA Olli Sirén Jussi Tuulensuu Tenna TalviPietarila Maija Latva
SuomenLehdistö 6/2020 5 AJANKOHTAISTA: PUHEENAIHE ki ss ap öy dä lle KORONAEPIDEMIA TULI Suomessa suoraan päättäjien ja median syliin helmi-maaliskuussa. Siinä missä tilanne oli haastava poliitikoille ja johtaville virkamiehille, se oli täysin poikkeuksellinen myös suomalaiselle medialle. Mikä on median rooli ja tehtävä poikkeustilanteessa? Miten tulisi toimia arjen uutistyössä? Eettisestä näkökulmasta asiaa voi lähestyä muutamasta peruslähtökohdasta. On kiinnostavaa, että poikkeusaikoina vallanpitäjät korostavat utilitaristisia näkökulmia median arvon mittana. Utilitaristisessa seurausetiikassa median arvo määräytyy sen tuottaman hyödyn perusteella. Tämä kävi ilmi esimerkiksi pääministeri Sanna Marinin (sd.) tviitissä, jossa hän totesi, että ”kriisiaika ei ole se hetki, jolloin kyseenalaistetaan toimivaltaisten viranomaisten osaaminen ja kyky”. Vaikka Marin viittasi todennäköisesti presidentti Sauli Niinistön ehdotukseen paljon puhutusta ”nyrkistä”, se kohdistui myös mediaan, tahallaan tai tahattomasti. KUN MEDIA tuo ilmi kriittisiä näkökulmia ja valvoo viranomaisia, se ei tuota suoraa hyötyä vallanpitäjille. Media voi toimia heidän silmissään jopa epäsopivasti. Vallan näkökulma uutisoinnissa keskittyy sen omaan hyötyyn ja unohtaa kansalaisten edun. Niiden, jotka hyötyvät eniten totuudenmukaisesta tiedosta ja kriittisyydestä. Iisalmen Sanomat kertoi keväällä, missä vanhainkodissa korona oli ensimmäisenä levinnyt. Jos Kallionsydämen hoivakodin koronatilanteen uutisoinnissa olisi painanut vallanpitäjien näkökulma, uutinen olisi jätetty tekemättä. Vanhainkodin taustalla toimiva yritys ei halunnut uutista julki, kuten ei moni keskeinen poliitikkokaan. Päätös julkaista tehtiin toisaalta se mielessä, mikä on alueen asukkaiden etu eli hyöty ja toisaalta punnitsimme, millaisen periaatteen pohjalta voimme toimia kestävästi. Journalistin ohjeet nojaavat velvollisuusetiikan periaatteisiin. Ne nähdään saksalaista moraalifilosofia Immanuel Kantia mukaillen kategorisina eli velvoittavina. Ohjeeksi vastuulliselle medialle sopii toimia sellaisen periaatteen mukaan, jonka toivoisi tulevan yleiseksi laiksi. Harva journalisti toivoisi yleiseksi laiksi hienotunteisuutta valtaapitäviä kohtaan. Poikkeusoloissa median on pystyttävä tarjoamaan tavallista enemmän näkökulmia tehtyihin päätöksiin. Kriittisyyden tulee korostua eikä päinvastoin. YHDYSVALTALAISESSA SANANVAPAUSKESKUSTELUSSA presidentti Donald Trumpin kansalliset tiedotustilaisuudet korona-aikana on nähty ongelmallisiksi poliittisen kampanjoinnin näkökulmasta. Myös Suomessa Yle antaa johtaville poliitikoille ja virkamiehille jatkuvasti oman alustansa puhua suoraan kansalle. Tässä ei nähdä ongelmaa. Kun asiaa tarkastellaan velvollisuusetiikan näkökulmasta, harva journalisti haluaisi kuitenkaan sellaisen säännön tulevan yleiseksi laiksi, että johtavat virkamiehet ja poliitikot saisivat Yleisradion toistuvasti omaksi suoraksi tiedotuskanavakseen. Erityisesti poikkeusaikana eettiselle keskustelulle tulisi raivata tilaa toimituksen palavereissa. Miksi toimituksessa tehdään juttuja, joita tehdään? Miten näkökulmat valitaan? Kenen intressejä näkökulmat palvelevat? > Ensi kerralla kirjoittajana voit olla sinä: kerro aiheesi toimitukselle. Sähköposti: suomen.lehdisto@sanomalehdet.fi Tällä kertaa kissan nosti pöydälle Iisalmen Sanomien päätoimittaja ja lehtiryhmäpäällikkö Kari Angeria. ” Poikkeusoloissa median on pystyttävä tarjoamaan tavallista enemmän näkökulmia tehtyihin päätöksiin.” Poikkeusoloissa kriittisyyden tulee korostua Politiikassa tapahtuu > Journalismin 5 miljoonan koronatuki jaetaan loppuvuonna. Uutistoimistotukeen on varattu 2,5 miljoonaa euroa. > Liikenneja viestintäministeriön työryhmä alkaa pohtia pysyvää journalismin tukea, joka ehtisi voimaan aikaisintaan vuoden 2022 alussa. > Jakelun uudistamista selvittänyt työryhmä esitti kirjepostin jakelun supistamista kolmeen päivään viikossa ja 10–15 miljoonaa euroa tukea sanomalehtien jakeluun hajaasutusalueilla. Uusi postilaki tulee voimaan vuonna 2022. > Uusi Yle-laki etenee syksyllä eduskunnan käsittelyyn. Sen on määrä tulla voimaan vuodenvaihteessa. Terveisiä kuolemanlaaksosta Osan mieli on muuttunut Virtaus käy kuitenkin toiseen suuntaan, ainakin pieni puro: perinteisesti tukikriittisessä uutismediassa on koronakriisin aikana ollut liikettä siihen suuntaan, että tuet voidaan hyväksyä. Yksi tukiin aiempaa suopeammin suhtautuvista on 14:ää pohjoissuomalaista lehteä kustantavan Suomalaisen Lehtipainon toimitusjohtaja Tenna Talvi-Pietarila. Hän ajattelee asiassa myös konsernin painon asiakkaiden tilannetta. Talvi-Pietarilan mielestä tärkeintä mediapolitiikkaa olisi tuen kohdentaminen jakelun turvaamiseen ja toisaalta digisiirtymään, johon on vain vähän resursseja pienissä yrityksissä. – Näen, että jonkinlaista siirtymätukea tarvitaan, hän sanoo. Myös viittä paikallislehteä julkaisevan Pirmediat Oy:n toimitusjohtaja Olli Sirén kertoo oman tukikriittisyytensä vaihtuneen kirkkaaksi ymmärrykseksi, että paikallislehdet tarvitsevat pysyvää tukea. – Oma ympäristömme Tampereen vaikutuspiirissähän on luksusta: muuttovoittopaikkakuntia, osaavaa porukkaa, yhtiössä asiat aika hyvin. Mutta kun mennään hankalampiin ympäristöihin, muuttotappiopaikkakunnille, toimintaa on vaikea pyörittää. – Moni pienempi lehti, jolla ei ole konsernitaustaa tukena, on tosi vaikeuksissa. Jakelun hinta on Sirénin mukaan noussut ”tähtitieteellisesti” ja riistäytyy nykyvauhtia sellaiseksi, ettei siihen ole kenelläkään varaa. – Toivottavasti syntyisi sellainen postiratkaisu, että hinnat pysyisivät jossakin tolkuissa, Sirén sanoo. Kuntien toiminta ”megahullua” Kaupunkilehti Alueviestin päätoimittaja Maija Latva sanoo, että tärkeintä olisi hoitaa jakelu kuntoon – kustannusten nousun ohella laatu. Sastamalalaisen Alueviestin ongelma on, että Posti kohtelee osoitteetonta lehteä kuin mainosta. Alueviesti ei pääse ensi vuoden alusta varhaisjakeluun. Päiväjakelua taas vaikeuttaa, että tiettyinä päivinä Posti jakaa vain omaa kilpailevaa mainostuotettaan Postinen-lehteä. Latva muistuttaa, että mainosrahoitteisille julkaisuille, kuten kaupunkilehdille, tilausten arvonlisäveron poisto ei toimi. Ne tarvitsevat suoran tukimuodon. Ja kun toimintaedellytyksistä puhutaan, lehtien edustajia närästävät tietenkin julkisin varoin tuotetut ilmaissisällöt – eikä nyt puhuta Ylestä. Useampi haastateltava nostaa esille sen, että kuntien viestintäorganisaatiot ovat alkaneet toimia paikallisina sisällöntuottajina: tehdä juttuja yrityksistä ja yhteisöistä. – En tiedä yhtään paikallislehteä, jolle Yle olisi iso ongelma paitsi periaatteellisesti. Se on enemmän isojen toimijoiden ongelma. Mutta tämä kuntien tekeminen on jotain megahullua ja hyvin voimakkaasti pienten ongelma, Olli Sirén sanoo. Miten ylös laaksosta? Takaisin kuolemanlaaksoon. Täytyy vielä kysyä, mikä on median oma vastuu kuopasta nousemisessa. Ovatko sanomalehdet satsanneet riittävästi digikehitykseen? – Medialla on itsellään täysi vastuu, Pekka Mervola sanoo. Hän pitää alaa ymmärtämättömien puppupuheena ja katteettomana itsesyyllistämisenä ajatusta, ettei kehitykseen olisi panostettu. – Media-ala on panostanut digitalisaatioon niin paljon kuin on ollut resursseja ja niin paljon kuin kuluttajilta on löytynyt vastetta. Olisiko lisäsatsaamisella saatu merkittävästi parempia palveluita? Ei olisi. Lopulta kyse on siitä, mitä ihmiset haluavat. Mervolan mukaan parasta digiin panostamista on sisältöihin panostaminen. Tekijöiden määrää ei vain ole pystytty lisäämään, päinvastoin. – Kestävässä kasvussa myös sisältöjen tekijöiden määrää pystyttäisiin lisäämään. Kun siihen päästään, kuolemanlaakso alkaa olla ohitse. Riikka Virranta ”Voimme tietenkin katsoa, että markkina hoitaa.” Pekka Mervolan mukaan vaikeat ajat ovat ohi siinä vaiheessa, kun lehdet voivat lisätä tekijöiden määrää. PE TR I BL O M Q VI ST
AJANKOHTAISTA 6 SuomenLehdistö 6/2020 nen hetki haaveen toteuttamiselle koitti, kun HBL sai neljä suomenruotsalaista säätiötä rahoittajiksi. Rahoittajat takaavat, että lehteä voidaan tehdä kaksi vuotta. Lisäksi säätiörahoituksen turvin HBL Juniorin neljä ensimmäistä numeroa jaellaan ilmaiseksi noin 21 000 ruotsintai kaksikieliseen talouteen, joissa on alakouluikäisiä lapsia. Kahden ensimmäisen vuoden jälkeen HBL Juniorin on tarkoitus pyöriä tilaajatuotoilla. TÄNÄ SYKSYNÄ lapsille suunnattu journalismi on nosteessa. Yle Mix alkoi tehdä elokuun lopulla alakouluikäisille videoita Areenaan ja Youtubeen sekä uutissisältöjä Tiktokiin. Markkinoille tuli myös suomenkielinen lasten printtilehti, kun Helsingin Sanomat lanseerasi viikoittain ilmestyvän, 24-sivuisen sanomalehden HS Lasten uutiset. Se on suunnattu 8–12-vuotiaille lukijoille. Lähtökohta oli toinen kuin HBL:ssa: muita vaihtoehtoja kuin printtiä ei edes mietitty, kertoo Helsingin Sanomien päätoimittaja Anu Ubaud. – Ohjaava ajatus oli nimenomaan tehdä jotain, mitä ei ole vielä ja mihin me uskomme, Ubaud sanoo. Helsingin Sanomat on jo vuodesta 2016 tehnyt lapsille viikoittaista uutislähetystä ja perjantain lehdessä ilmestyviä juttuja. Ubaudin mukaan aiemman tekemisen perusteella oli tiedossa, että uutisellisella, lasten kannalta yhteiskuntaa katsovalla sisällöllä on merkitystä lapsille. Printtilehden tekemiseen rohkaisivat keskustelut norjalaisten, ruotsalaisten ja virolaisten lasten sanomalehtien tekijöiden kanssa sekä laskelmat esimerkiksi kohderyhmäpotentiaalista. Myös vanhemmilta ja lapsilta saatu palaute testilehdistä tuki ajatusta. LANDORILLE JA Ubaudille oli selvää, että uudet lehdet keskittyvät uutisja ajankohtaissisältöön, toki lapsille ymmärrettävällä tavalla. Lehdet muistuttavat perinteisiä sanomalehtiä myös paperilaadultaan ja ulkonäöltään, vaikka ne on tehty sopimaan pieniin käsiin. Landor ja Ubaud tuovat esiin samansuuntaisia motiiveja: Halutaan tehdä lapsille sanomalehti ja uutiset tutuiksi, sillä lapset eivät välttämättä näe entiseen tapaan kotona sanomalehtiä. Halutaan tarjota lapsille luotettavaa tietoa ajassa, jossa eletään jatkuvan infotulvan keskellä. Halutaan tukea lasten lukutaitoa – ja HBL Juniorin osalta vahvistaa ruotsin kielen asemaa. Samalla lehtien on tarkoitus olla liiketaloudellisesti kannattavaa toimintaa. KUN HUFVUDSTADSBLADET teki kohderyhmähaastatteluja, joissa oli mukana lapsia ja heidän vanhempiaan, viesti oli kirkas: toiveissa oli lasten oma printtilehti. – Olihan se meillekin aikamoinen yllätys, HBL:n päätoimittaja Susanna Landor kertoo. HBL harkitsi muitakin lasten tuotteita, mutta haastattelujen perusteella printtilehdelle oli kysyntää kaiken digitaalisen sisällön keskellä: lapsille konkreettinen esine oli erityinen, ja vanhemmat halusivat tietää lastensa lukevan luotettavana pitämänsä brändin uutisia. Paperista lehteä kannattivat myös opettajat sekä lasten ja nuorten lukemista tukevat suomenruotsalaiset lukulähettiläät. Niinpä syyskuun alussa ilmestyi ensimmäinen HBL Junior. Se on 24-sivuinen, ruotsinkielinen, 7–13-vuotiaille suunnattu sanomalehti, joka ilmestyy kahden viikon välein. Landor oli itse haaveillut lasten sanomalehdestä jo pitkään. OtolliHS Lasten uutisilla on tilaajia 260 kunnasta. Säätiörahoitteisen HBL Juniorin on tarkoitus pyöriä tilaajatuloilla kahden vuoden päästä. Näin lanseerattiin printti lapsille Helsingin Sanomien Lasten uutisia – uutislähetystä, juttuja emolehteen ja uutta sanomalehteä – tekee päätoimisesti tuottaja, kaksi toimittajaa ja graafikko. HBL Junioria tekee tuottaja ja osaaikainen taittaja. Lisäksi lehtien tekemiseen osallistuu emolehtien tekijöitä, freelancereita ja lapsia. KUVANKÄSITTELY: JANNE HULKKONEN HS Lasten uutisilla oli yli 10 000 tilausta ennen kuin yhtään numeroa oli ilmestynyt. Ubaudin mukaan tilaajia on 260 kunnassa ympäri Suomea. Ubaud näkee hyvään starttiin useita syitä: Lasten uutisten brändi oli jo valmiiksi tunnettu, emobrändi Helsingin Sanomia arvostetaan, ja lasten tiedonjanoa ja -tarvetta korostava markkinointikampanja onnistui. Markkinointia tehtiin tv:ssä, sosiaalisessa mediassa, printtilehdissä, verkossa, radiossa ja lanseerausviikolla myös Kampin keskuksessa. Helsingin Sanomien tilaajat saavat HS Lasten uutisten tilauksen asiakashintaan, ja heille lehteä on markkinoitu esimerkiksi sähköpostitse. Ubaud korostaa, että lehteä ei markkinoida lapsille, vaan lasten vanhemmille ja isovanhemmille. Lapsille suunnatussa lehdessä ei ylipäätään ole mainoksia. – Tämä on puhtaasti kuluttajapohjainen tuote, Ubaud toteaa. Myöskään HBL Juniorissa ei ole mainoksia, paitsi ensimmäisessä numerossa lehden oma mainos. Landorin mukaan lehden markkinointi alkaa täydellä vauhdilla vasta lehden ilmestyttyä. – Kun meillä oli mahdollisuus, että voimme jakaa ensimmäiset numerot ilmaiseksi, ajattelimme, että ihmiset saavat ensin tutustua lehteen. Sitten vasta otamme markkinoinnin ja kampanjat käyttöön, Landor kertoo. Anna-Sofia Nieminen ”Lapset eivät välttämättä näe entiseen tapaan kotona sanomalehtiä.”
AJANKOHTAISTA SuomenLehdistö 6/2020 7 KEVÄT OLI järkyttävä ja koko vuosi tähän saakka rankka. Näin tiivistää koronapandemian vaikutukset yhtiönsä talouteen KPK Yhtiöiden toimitusjohtaja Mikko Luoma. Luoman mukaan yhtiön mediamyynti on tänä vuonna jopa 25 prosenttia normaalivuotta jäljessä. – Yksittäisistä kuukausista huhtikuu oli meille kaikkein huonoin. Sen jälkeen suunta on ollut koko ajan parempi mutta ei tietysti lähellekään suunniteltua, hän sanoo. Akuuteimman kriisin aikaan yhtiön hallitus päätti muun muassa koko henkilöstöä koskevista 10 päivän mittaisista lomautuksista. – Pahin vaihe kriisissä toteutui juuri niin kuin ajattelimmekin, Luoma toteaa nyt. Eniten on kärsinyt maakuntalehti Keskipohjanmaa, lievempiä osumia ovat ottaneet paikalliset lehdet. – Näyttää kuitenkin siltä, että paikallisissa ympäristöissä elinkeinoelämän syke on jollakin tavalla säilynyt, koska esimerkiksi erikoiskauppoja ei ole niin paljon. Se on kannatellut lehtiämme mielekkäällä tavalla. SAMANTYYPPINEN KEHITYS näkyy koko toimialan mitassa. Medialiiton ekonomistin Elias Erämajan mukaan sanomalehtien koronan vuoksi kokema isku on ollut kova, mutta hieman lievempi kuin pelättiin. Esimerkiksi toisella kvartaalilla sanomaja kaupunkilehtien mainosmyynti päätyi 38 prosentin laskuun, kun pahimmissa ennusteissa pudotuksen arvioitiin olevan jopa 45 prosenttia. Syynä ennusteita lievempään pudotukseen oli se, että yhteiskunnan koronarajoituksia purettiin kesäkuussa ennakoitua nopeammin. Kaikkiaan sanomaja kaupunkilehtien mainosmyynnistä kuitenkin katosi heinäkuun loppuun mennessä yli 50 miljoonaa euroa, ja maltillisen ennusteen mukaan koko vuoden miinus olisi jopa 85 miljoonaa euroa. Paikallislehdet ovat säästyneet maakuntaja kaupunkilehtiä pienemmällä pudotuksella. – Kriisin iskiessä isot mainostajat katosivat markkinoilta, mutta pienissä kunnissa kauppiaat ja muut vakiomainostajat eivät lähteneet pois. Se on tukenut pienempien lehtien tilannetta, Erämaja sanoo. Tilausmyynti on kriisin aikanakin pysynyt suunnilleen ennallaan, ja etenkin digitilauksia on monissa lehdissä myyty normaalia enemmän. Epävarmuus ei hellitä hetkeen. Sekin jää nähtäväksi, kuinka iso osa mediamarkkinoilta tänä vuonna poistuneesta rahasta ei enää palaa. – Se, että lomauttaminen on ollut helppoa, on tuonut merkittävää pelivaraa yrityksiin laajemminkin. Mutta lomautuksia ei voi pitää yllä loputtomiin. Osa lomautuksista varmasti realisoituu irtisanomisina jossain vaiheessa. KPK:SSA ELETÄÄN Luoman mukaan nyt tilanteen mukaan. Koronan myötä on leikattu ylimääräisiä kuluja ja vähennetty matkustamista. Yt-neuvotteluita ei ole käynnissä. Syksyn näkymät ovat Luoman mukaan lohdulliset, vaikka koronan tulevia vaikutuksia onkin mahdotonta arvioida tarkasti. Luoma toivoo, että ainakin lehtitilauksien kasvun hyvä trendi jatkuisi. Koronakriisi on osoittanut, että totuudenmukaiselle tiedonvälitykselle on kovasti kysyntää. – Tämä voi kuulostaa poikamaiselta toiveajattelulta, mutta ensi vuosi on vaalivuosi, ja toivoisin että se olisi jo normaali vuosi, Luoma sanoo. Janne Arola m ik si ih m ee ss ä? Alma Media myi paikallismediansa Sanomalle viime keväänä. Alman paikallislehtien entinen myyntijohtaja Jarkko Rautio onkin nyt Alma Localin myyntijohtaja. Mutta mitä tekee Alma Local ilman paikallismediaa, Jarkko Rautio? Alma Localhan ei syntynyt tämän lehtikaupan myötä. Local tulee tavastamme tehdä myyntiä. Me haluamme, että paikallisia ja alueellisia pk-yrityksiä autetaan paikan päällä. Yrityksillä on valtava tarve näkyä verkossa ja me kerromme, miten voi tehdä paikallista tai valtakunnallista hyvää verkkomainontaa. Myymme mainontaa kaikkiin Alman medioihin, kuten Iltalehteen, Kauppalehteen, Etuoveen ja Autotalliin. Alman medioiden viikkotavoittavuus on joka puolella Suomea 70–80 prosenttia alueen ihmisistä. Se kiinnostaa paikallisia mainostajia. He haluavat tavoittaa myös nuorempaa kohderyhmää verkon kautta. Kohdennamme mainonnan teknisesti näkymään Alman medioissa vain asiakkaan haluamalle alueelle. Onko Alma Median strategia vahvistaa myyntiä maakunnissa? Strategiassamme on palvella entistä paremmin pk-sektoria, mikä tarkoittaa enemmän läsnäoloa joka puolella Suomea. Tarve verkkomainonnalle kasvaa rajusti, samoin tarve omalle yhteyshenkilölle, joka auttaa sen tekemisessä. Me rekrytoimme lisää jatkuvasti. Riikka Virranta Pudotus oli ennakoitua lievempi Alma vahvistaa maakuntien myyntiyksikköään ” Paikallisen elinkeinoelämän syke on jollakin tavalla säilynyt.” Sanomalehtien mediamyynnistä katoaa koronan vuoksi jopa 85 miljoonaa euroa. Pysy kärryillä ja tilaa Suomen Lehdistön uutiskirjeet Kerran viikossa kerromme media-alan käänteistä meillä ja muualla: kokeiluista, hyvistä käytännöistä ja tutkimus tiedosta. Katsomme tulevaisuuteen ja toimimme foorumina alan mieli piteille – myös printti lehteä odotellessa. www.suomenlehdisto.fi/tilaa-uutiskirje SuomenLehdistö
8 SuomenLehdistö 6/2020 AJANKOHTAISTA: LEHTI-IHMINEN ”KAIPA SITÄ passaa haastattelu tehdä, vaikka en julkisuuden perään olekaan.” Ensimmäinen sähköpostiviesti Mikko Pitkäseltä kertoo paljon. Savon Sanomien graafikko on niitä ihmisiä, jotka antavat ennemmin työn puhua puolestaan. Töidensä vuoksi hän on tämän jutun kohteeksi päätynytkin. Pitkänen on jo parina vuonna putkeen palkittu Society for Newsdesign Scandinavia (SNDS) -järjestön palkinnoilla, joita myönnetään sanomalehtien ulkoasusta eri sarjoissa. Sellaisten Palkittu Mikko Pitkänen pitää osaltaan huolen, että Savon Sanomat näyttää hyvältä. Hänestä toimituksiin tarvitaan lisää koodareita. Geometrisella tarkkuudella saaminen ei ole mikään itsestäänselvyys maakunnalliselle sanomalehdelle. Vaikka ei Pitkänen tietenkään palkintojen kiilto silmissään työskentele, hän itse toteaa haastattelussa hiljaisessa Savon Sanomien toimituksessa Kuopion Vuorikadulla. Tiimityötähän hänenkin hommansa on. – Siinä tavallaan pystyy tekemään kunniaa hyville kuville ja teksteille niin, että ne eivät enää ole vain tekstejä ja kuvia sivulla, Pitkänen sanoo. PITKÄSEN MIELESTÄ sanomalehdillä on visuaalisesti vielä paljon tekemistä varsinkin digikanavissa. Ei riitä, että printtiin tehty grafiikka heitetään nettiin sellaisenaan. Painettua sivua tutkitaan yleensä kokonaisuutena, ja on mahdollista aika tarkkaan arvioida, mihin ihmissilmä sivulla hakeutuu. Digisisältöjä taas käytetään eri laitteilta ja erikokoisilta ruuduilta, joten grafiikankin on oltava palastellumpaa. Interaktiivisuutta Pitkänen ei niinkään kaipaa, mutta toivoisi, että lukijoilla olisi mahdollisuus nykyistä paremmin tutkia grafiikkaa varten hankittua aineistoa verkossa. Kehityksessä olennaisessa osassa on tekniikka. Pitkänen itse ymmärtää jonkin verran koodia, mutta toivoo, että kaikissa toimituksessa työskentelisi ammattitaitoisia koodareita, joiden kanssa grafiikkaakin voisi työstää yhdessä digikanaviin. – Itsekin olen käynyt kouluni 20 vuotta sitten ja tehnyt käytännössä vain printtiä, hän sanoo. Samanlainen tilanne on monissa pienissä ja isommissakin lehdissä. Entisajan ammattitaitoa ei ole syytä väheksyä, mutta on selvää, että ilman koulutusta taidot eivät automaattisesti päivity nykyaikaan. Savon Sanomien tuore verkkouudistus helpottaa visuaalisten ratkaisujen tekemistä myös verkkoon. Vielä tällä hetkellä Pitkänen ei juurikaan tee pelkästään digissä julkaistavia grafiikoita. Työagenda määrittyy edelleen pitkälti printtilehden aikataulujen mukaan. – Sanomalehti ilmestyy joka päivä, ja sen on kuitenkin oltava tiettyyn deadlineen mennessä valmis. PITKÄNEN PALKATTIIN Savon Sanomiin vuonna 2014. Nykyään hän on lehden ainut vakituinen graafikko, kun kollega sai lähteä yt-neuvotteluissa pari vuotta sitten. Ei ole salaisuus, että työtä on enemmän ja se on kiireisempää kuin ennen. Käytännössä Pitkästä työllistää eniten infografiikan tekeminen uutisjuttuihin. Usein hänellä on sormensa pelissä myös lehden B-osan kansissa. Isompana projektina Pitkänen oli hiljattain suunnittelemassa uusia ulkoasuja Savon Median paikallisja aluelehdille samalla, kun toimitusjärjestelmät vaihdettiin. Muutenkin konsernitason asiat työllistävät nykyään selvästi aiempaa enemmän. Pitkänen sanoo, että tarvittaessa aikaa toki löytyy isommille kuvitusprojekteillekin, mutta useimmiten ensimmäisen idean on oltava myös paras idea.
SuomenLehdistö 6/2020 9 AJANKOHTAISTA Suomi voitti uutisdesignissa AAMULEHDEN kuvareportaasi palkittiin parhaana arvostetun Best of News Design Scandinavia -kilpailun printtisarjassa ja Helsingin Sanomien koko portfolio digitaalisessa sarjassa. Suomesta palkintoja printtisarjassa saivat lisäksi Sunnuntaisuomalainen, Lapin Kansa, Savon Sanomat sekä Tekniikka & Talous. Digisarjassa palkittiin HS:n lisäksi Suomesta vain Yle. Seutu-Sanomat lopetti FORSSASSA ILMESTYNEEN kaupunkilehti Seutu-Sanomien ilmestyminen lakkaa. Hämeen Sanomat Oy:n julkaisema lehti oli ollut jo pidempään tappiollinen. Lehden lopettamisella ei kuitenkaan ole henkilöstövaikutuksia. Seutu-Sanomien jättämää aukkoa paikataan saman konsernin tilattavan päivälehden Forssan Lehden suurjakeluilla keskiviikkoisin. – Kahden numeron perusteella ei pidä tehdä isoja johtopäätöksiä, mutta alku on ollut lupaava, toimitusjohtaja Mikko Soini sanoo. STT välittää asiakkailleen robotin otteluraportit UUTISROBOTIIKAN AVULLA tehdyt uutiset leviävät laajalle, kun STT alkaa jakaa asiakkaidensa käyttöön Ylen Voitto-robotin tuottamat otteluraportit. Voitto tuottaa raportteja tänä syksynä jääkiekon naisten ja miesten Liigasta ja Mestiksestä sekä salibandyn naisten ja miesten F-liigasta. Voitto tuottaa peleistä lyhyen raportin heti pelin jälkeen. Tekstin pituus riippuu pelitapahtumien eli etenkin maalien määrästä. Markkinoijat optimistisia JOPA KAKSI kolmesta markkinointipäättäjästä kertoo loppuvuoden markkinointibudjetin kasvavan tai pysyvän ennallaan edellisvuoden vastaavaan aikaan nähden, käy ilmi Bauer Median IRO Researchilla teettämästä kyselystä. Suhteellisesti suurimmat markkinointipanostukset on yrityksillä, joiden liiketoimintaan koronaepidemia on vaikuttanut negatiivisesti. Koonnut: Riikka Virranta Geometrisella tarkkuudella m ed ia no st o – Hirveän paljon pyörittelyaikaa ei ole, vaan asioiden pitää tulla selkärangasta. Hän itse kuvailee töitään geometrisiksi ja selkeiksi. Tyyli ja ideat kumpuavat pop-kulttuurista, sillä Pitkänen on lukenut ikänsä sarjakuvia ja kuunnellut raskasta rokkia. – Siinä mielessä kaikki on tietysti jo aiemmin keksittyä. Yhtään tyhjästä tulevaa ideaa ei ole. Työni ovat yhdistelmä kaikesta siitä, mitä olen tehnyt ja nähnyt parinkymmenen vuoden aikana. PITKÄNEN SANOO, että kun tietoa on nykyään saatavilla enemmän kuin koskaan ennen – ainakin teoriassa – on myös tietoa suodattavien ja jaKuka? Mikko Pitkänen, 40, asuu Kuopion Männistössä kerrostaloasunnossa yhdessä vaimonsa, vaimon 7ja 9-vuotiaiden lasten sekä perheeseen syksyllä syntyneiden kaksostyttöjen kanssa. Savon Sanomien graafikkona Pitkänen on ollut vuodesta 2014. Työskennellyt aiemmin muun muassa Viikkosavossa, Sanomalla sekä mainostoimistoissa. Palkittu kahtena vuonna peräkkäin Best of News Design Scandinavia -kilpailussa. Tänä vuonna menestystä tuli interaktiivisesta elokuvasta kertovasta Savon Sanomien B-kannen kuvituksesta sekä jalkapalloseura KuPS:n mestaruudesta kertovan jutun taitosta ja ulkoasusta. Harrastaa muun muassa halkojen hakkaamista, kalastusta, marjastusta ja kahvakuulaa. Kuuntelee työskennellessäänkin usein raskasta musiikkia, kuten ruotsalaista death metal -yhtye Entombedia. Puntari > Maski vai karanteeni? Eiköhän maski ole näistä helpommin lähestyttävä vaihtoehto. Karanteenissa oleminen on rankempaa kuin maskin käyttäminen vaikka päivittäin. > Etusivu mainoksilla vai ilman? Suunnittelijana mielellään näkisin sen ilman mainoksia, mutta kyllä siinä taloudellinen puoli tulee väkisinkin vastaan. Mutta jos valittava on, niin mieluummin ilman. > Poimuri vai käsinpoiminta? Kyllä minä olen ehdottomasti käsinpoiminnan kannalla. Silloin saa mustikatkin suoraan pakkaseen ilman roskia. AA KE RO IN IN EN Mikko Pitkänen asui ja työskenteli muutaman vuoden Helsingissä, mutta liian pitkä matka vanhempien mökille sai hänet palaamaan kotiseudulle Kuopioon. ” Ensimmäisen idean on useimmiten oltava myös paras idea.” ” Kaikilla toimittajilla ei oo osaamista ja tarvittavaa tietämystä kirjoittaa politiikasta tai urheilusta. Sama koskee myös sukupuolija seksuaalivähemmistöjen asioita. Pitäkää myös vähemmistöasioiden tietämystä ja tuntemusta tärkeänä erityisosaamisena.” Toimittaja Siru Peltola Twitterissä Kiinnostaako interaktiivinen elokuva vai hyppäätkö suoraan sarjiksiin? Mikko Pitkäsen minimalistinen toteutus Savon Sanomissa palkittiin SNDS:n uutisdesign-kilpailun printtisarjassa. UUTISKOOSTE lostavien journalistien työlle aiempaa enemmän tarvetta. – Excel-massoista pitää löytää olennainen ja havainnollistaa se lukijoille helposti ymmärrettäväksi. Kyllä sillä on hyvin suuri merkitys. Hän näkee, että tulevaisuudessa journalistien työnja toimenkuvat laajenevat, ja lehtien perinteiset osastorajat murtuvat. Graafikko on vielä viiden vuoden päästä todennäköisesti graafikko, mutta työhön tulevat entistä voimakkaammin mukaan erilaiset, lehden ulkopuolisetkin, kanavat, joissa yleisöjä tavoitellaan. Lehden olisi hyvä olla läsnä sosiaalisessa mediassa muistuttamassa olemassaolostaan. Siellä toimivat usein graafiset esitystavat. – Eivät uutissisällöt ja Savon Sanomat häviä mihinkään, koska tämän alueen asioista ei silloin kertoisi kukaan. Toimittajien on edelleen kaivettava ja kerrottava uutisia, ja ne pitää toimittaa lukijoille eri kanavissa niin, että ulospanokin on mielenkiintoinen. Janne Arola ” Pisti taas vihaksi, että lehdet ovat digitaalisen aineiston myymisessä näin avuttomia. Niiden pitäisi ryhtyä samanlaiseen yhteistyöhön keskenään kuin museot ovat toteuttaneet Museokortin kanssa.” Maakuntalehden maksumuuriin törmännyt Osmo Soininvaara blogissaan
TAUSTAT Sadan päivän maaginen raja Tilaajista on vaikea pitää kiinni etenkin verkossa. Alma Talentissa maksavan asiakkaan hiipuvaan aktiivisuuteen tarrataan kiinni automaatiolla. TAUSTAT > Jatkuu seuraavalla sivulla. Teksti: Anna-Sofia Nieminen Kuvat: Touko Hujanen EI OLE aikaa tai rahaa, ei kiinnosta, jakelussa on ongelmia. Tällaisia syitä asiakkaat kertovat Kauppalehden tilausten perumiselle, kertoo asiakaspalvelutiimin esimies Nina Söderholm Alma Talentista. Riippuu syystä, yrittääkö Söderholmin tiimi saada asiakkaan pään käännettyä. – Jos asiakas heti sanoo, että ei ole minun lehteni, en seuraa Kauppalehden aiheita ja ei ole aikaa, niin ei lähdetä väkisin tuputtamaan, hän kertoo. Suomalaiset sanomalehdet kamppailevat saman ongelman kanssa kuin lehdet maailmalla: miten pitää kiinni tilaajista etenkin verkossa? Alma Talentin sisältömyynnin johtajan Johanna Suhosen mukaan erityisesti eurolla kuukauden digitaalisen näytetilauksen ottaneet lopettavat tilauksen herkästi. Hän viittaa klassiseen sadan päivän rajaan: jos asiakkaan saa pidettyä tilaajana kolmen kuukauden ajan, todennäköisyys päättää tilaus vähenee huomattavasti. Alma Talentissa asiakaspalvelun ratkaisu on usein tarjota edullista jatkotilausta peruutusta harkitsevalle. 10 SuomenLehdistö 6/2020
TAUSTAT Suomalaiset osaavat kalastella halpoja hintoja, Alma Talentin Nina Söderholm ja Johanna Suhonen (oik.) kertovat. SuomenLehdistö 6/2020 11
TAUSTAT 12 SuomenLehdistö 6/2020 – Suomalaiset osaavat kalastella halpoja hintoja. He tietävät, että soittamalla asiakaspalveluun saattaa saada edullisen tarjouksen, Nina Söderholm sanoo. Yksi vaihtoehto on tarjota printtitai yhdistelmätilauksen tilalle digitilausta. Söderholmin mukaan erityisesti koronapandemian aikaan digitilausta on tarjottu ratkaisuksi niin mökeillä oleskeleville yksityishenkilöille kuin yrityksille, joiden työntekijät ovat siirtyneet etätöihin. Söderholm kertoo, että jakelunkeskeytyksiä ja osoitteenmuutoksia tuli hurjasti, kun korona iski keväällä. Kesän jälkeen niiden suhteen on ollut rauhallisempaa. Helpompi pitää kiinni kuin hankkia uusi On edullisempaa pitää kiinni olemassa olevasta asiakkaasta kuin hankkia uusi. Niinpä mediataloissa tehdään paljon toimia sen eteen, että jatkuvia tilauksia ei peruta ja että määräaikaiset tilaajat jatkavat asiakkaina tilausjakson päätyttyä. Alma Talentin Kauppalehden kokonaislevikki on kasvanut monena vuonna peräkkäin. Printin levikki on laskenut kovaa vauhtia, mutta kasvu tulee digitilauksista. Niitä ottavat Johanna Suhosen mukaan erityisesti uudet tilaajat. Kampanjoissa on karenssit, eli asiakas ei voi saada samaa hyvää tarjousta monta kertaa peräkkäin. Suhonen kertoo, että asiakkaille on kehitetty automatisoituja markkinointipolkuja eri tilanteisiin. Esimerkiksi uusille tilaajille on systemaattinen esittelyjakso, jossa avataan tilauksen sisältöä ja siihen liittyviä etuja automatisoidussa järjestyksessä muun muassa sähköpostitse, sivustolla ja puhelimitse. Keinot ja kanavat vaihtelevat tilauksen tyypin mukaan. Tavoitteena on, että asiakas ottaa kaikki tilauksen ominaisuudet käyttöön ja pysyy tyytyväisenä. Digissä pyritään tunnistamaan, milloin asiakas on mahdollisesti lopettamassa tilaustaan. Tätä varten seurataan monenlaista dataa, esimerkiksi sitä, minkä verran asiakas lukee artikkeleita. Jos mallinnukset ennakoivat tilausperuutusta, asiakkaalle tarjotaan pääsääntöisesti sähköpostilla samantyyppisiä sisältöjä, joita hän on aiemmin käyttänyt. Samalla kerrotaan muista eduista, tarjotaan esimerkiksi tilaajalahjana toisen Alma Talentin median tilausta. – Tämä on hyvin kehittyvä alue. Testaamme koko ajan enemmän, mikä olisi se keino, jolla tässä kohtaa vielä saisimme käännettyä asiakkaan takaisin, Suhonen kertoo. Alma Talentilla on automatisoidut markkinointipolut myös tilauksen peruuttaneille. Polkuja personoidaan sen mukaan, millainen tilaushistoria asiakkaalla on. Paras keino torjua peruutus: hyvät sisällöt Myös Mediatalo Keskisuomalaisessa ja Turun Sanomissa on alettu kerätä dataa, mutta toimenpiteet hiipuvien asiakassuhteiden pelastamiseksi ovat vielä kehitteillä. Automatisoituja markkinointipolkuja on jo toiminnassa esimerkiksi uusille tilaajille ja tilauksen jo peruuttaneille. Mediatalo Keskisuomalaisen kehityspäällikkö Sami Hannukka kertoo, että printtitilaajille käytetään samanlaisia toimenpiteitä kuin digija yhdistelmätilaajille: kerrotaan esimerkiksi tilauksen sisällöstä ja tulevista eduista. Hannukan mukaan lehden koko vaikuttaa markkinointitoimenpiteisiin. – Mitä isompi lehti, sitä enemmän toimenpiteitä tehdään, mutta keinovalikoimat ovat samantyyppisiä, hän toteaa. Kuitenkin Turun Sanomien ja mediatalo KeskisuoAlma Talentissa on kehitetty automatisoituja markkinointipolkuja eri tilanteisiin ja peruutusten torjunnan keinoja testataan aktiivisesti, Johanna Suhonen (oik.) kertoo. Nina Söderholmin tiimi taas yrittää kääntää asiakkaan pään keskustelemalla. ” Testaamme koko ajan enemmän, mikä olisi se keino, jolla tässä kohtaa vielä saisimme käännettyä asiakkaan takaisin”
TAUSTAT SuomenLehdistö 6/2020 13 malaisen lehtien levikit ovat laskussa. Turun Sanomien lukijamarkkinoinnin johtaja Tiina Okko kertoo, että jatkuvan printtitilauksen ottaneet ovat kaikkein uskollisimpia tilaajia. – Heillä tilaus loppuu kärjistetysti, kun he kuolevat, Okko sanoo. Niin Okon kuin Hannukan ja Suhosenkin mielestä paras keino pitää kiinni tilaajista on yksinkertaisesti tehdä hyvää sisältöä. Sisältöä nostetaan esiin markkinoinnissa, esimerkiksi uutiskirjeissä. Herkkyys tarjoushintaan vaihtelee Jos asiakas haluaa luopua tilauksestaan, Alma Talentin asiakaspalvelu tarjoaa herkästi tilauksia edulliseen hintaan. Mediatalo Keskisuomalainen ja Turun Sanomat puolestaan pyrkivät välttämään tätä. Hannukka ja Okko kertovat, että asiakkaalle ehdotetaan esimerkiksi aiempaa lyhyempiä laskutusjaksoja tai vaihtoa edullisempaan tuotteeseen, kuten yhdistelmätilauksesta digitilaukseen. – Mehän kaivamme itsellemme kuopan, jos tarjoamme digiä erityisen edullisesti emmekä koskaan pääse siihen, että ihminen ottaa jatkuvan tilauksen, Okko sanoo. Kuitenkin myös Turun Sanomien digitilauksen saa eurolla ensimmäiseksi kuukaudeksi, ja seuraava määräaikainen jakso voi olla tavallista edullisempi. Hannukka, Okko tai Suhonen eivät halua antaa tarkkoja lukuja siitä, kuinka moni jatkaa tilaajana euron tarjouksen jälkeen. Kaikkien mukaan poistuma on kuitenkin iso. Okko kertoo, että suurin osa Turun Sanomien näytetilaajista ei jatka tilausta – ainakaan suoraan. – Jos on joskus ottanut näytetilauksen, hanakammin tarttuu tilaukseen myöhemminkin, Okko toteaa. Alma Talentin Suhonen nostaa esiin myös sen, että maksukortin vanheneminen saattaa katkaista tilauksen maksamisen. Hänen mukaansa 30–40 prosenttia kaikista maksukortilla tehtyjen tilauksien päättymisistä johtuu siitä, että kortilla ei ole katetta tai se on vanhentunut tai suljettu. Suhosen mukaan tällaisissa tapauksissa asiakasta muistutetaan asiasta eri kanavissa ja pidetään tilausta voimassa jonkin aikaa. Perujan kanssa halutaan keskustella Mediatalo Keskisuomalaisen lehtien tilauksia ei pääsääntöisesti voi perua verkossa, vaan peruutus pitää tehdä puhelimitse. Hannukan mukaan tämän tarkoitus on, että päästään keskustelemaan asiakkaan kanssa asiasta henkilökohtaisesti. – Mutta toki voi olla varsinkin digitilauksien myynnin este, että asiakkaalla ei ole helppoa tapaa peruuttaa tilausta suoraan verkossa. Meillä on keskustelussa, mitä asialle tulevaisuudessa tehdään, Hannukka kertoo. Alma Talentissa ja Turun Sanomissa tilauksen peruminen on pyritty tekemään mahdollisimman helpoksi, joskin Suhosen ja Okon mukaan siinä riittää vielä tekemistä. Ajatuksena on, että jos lehden saa kätevästi tilattua verkossa, se pitää myös pystyä perumaan verkossa – silloin asiakas kenties uskaltaa tulla joskus takaisin. Sekä Suhosen että Okon kokemus on, että kun ihminen on kerran ollut tilaajana, hän sietää aika paljon markkinointia. Niinpä ex-tilaajat pyritään saamaan aktiivisesti takaisin, pääosin sähköpostiviesteillä. – Emme me pommita joka päivä. Varmaan kerran viikossa suurin piirtein olemme alkuvaiheessa yhteydessä, Suhonen kertoo. Korona näkyy positiivisesti myös peruutuksissa Ainakaan vielä koronatilanne ei ole näkynyt sanomalehtitilausten joukkoirtisanomisina. Hannukka kertoo, että Keskisuomalainen-konsernin lehtien tilauksia peruttiin alkuvuonna selkeästi vähemmän kuin edellisenä vuonna vastaavaan aikaan. – Suurin yksittäinen tekijä on todennäköisesti korona ja ihmisten kasvanut tiedonhalu alueellisesta tilanteesta, hän arvelee. Suhonen kertoo, että Alma Talentilla digitilausten määrä on kasvanut tavallista nopeammin koronapandemian aikana. Digitilausten liikevaihto kasvoi huhti–kesäkuussa 46 prosenttia, kun taas printtija yhdistelmätilaukset vähenivät normaalin levikinlaskun verran. Okon mukaan myös Turun Sanomissa etenkin keväällä yhdistelmätilausten määrä väheni, mutta digitilausten määrä kasvoi enemmän kuin yleensä. ? Näin tilaus peruutuksia torjutaan maailmalla 1 Vahva lukijalupaus ja siinä pysyminen on tärkeää tilaajauskollisuuden näkökulmasta. Pelkkä laatujournalismi ei kuitenkaan välttämättä riitä, vaan lukijoita kannattaa sitouttaa myös muilla ekstrapalveluilla. Esimerkiksi New York Times on panostanut ristikoihin ja ruokasisältöihin. 2 Tilaajapidossa avainroolissa on analytiikka. Esimerkiksi Svenska Dagbladetissa on keskitytty tekemään sisältöjä, jotka lisäävät tilaajapitoa erotuksena jutuista, jotka tuovat tilauksia. Yksinkertaistettuna ero on siinä, että elämästä ja yhteiskunnasta ymmärrystä lisäävät artikkelit konvertoivat hyvin, mutta uskollisuuden näkökulmasta esimerkiksi kulttuuriaiheet, arviot ja oppaat toimivat paremmin. 3 Washington Post on lähettänyt tilaajilleen sähköpostia hieman ennen kuin ensimmäinen vuosi heidän tilauksestaan täyttyy ja tarjonnut toisen vuoden tilausta kymmenen prosenttia normaalia halvemmalla. Tarkoitus on ollut ehkäistä peruutuksia muistuttamalla hyvistä sisällöistä. 4 Boston Globessa suurin yksittäinen syy tilausten peruuntumiseen on ollut korttimaksujen epäonnistuminen. Tästä syystä päättyi pahimmillaan jopa puolet digitilauksista. Globe on kuitenkin onnistunut kehittämään tekniikoita, jotka ennakoivat lukijoiden luottokorttien vanhentumista ja helpottavat esimerkiksi muistutusten lähettämistä hyvissä ajoin ennen kuin maksu on epäonnistumassa. Tämän ansiosta luottokorttimaksujen epäonnistumisen osuus tilauksen peruuntumissyynä laski 20 prosenttiin. Janne Arola Lähde: Engaged Readers Don’t Churn: Retention Lessons for Digital Subscriptions. Wan-Ifra report.
14 SuomenLehdistö 6/2020 Paikallisuus toimii natiivissa Sisältömarkkinointi tuo jo merkittävän siivun Sanoman Satakunnan lehtien digimainonnan tuloista. Teksti: Anna-Sofia Nieminen Kuvat: Veera Korhonen KUN TANJA HOVI aloitti kolmisen vuotta sitten sisältömarkkinoinnin tuottajana, hän oli ainoa vakituinen työntekijä Alma Median Satakunnan alueen luovassa tiimissä. Nyt tiimissä on lisäksi toinen tuottaja ja kuvaaja-graafikko. Myös freelance-kuvaajien ja -kirjoittajien verkosto on kasvanut. Tekijämäärän lisäksi muutkin numerot osoittavat ylöspäin: viime vuonna sisältömarkkinoinnin myynti kasvoi yli 40 prosenttia Satakunnan Kansassa ja alueen paikallislehdissä. Hovi pitääkin natiivimainontaa potentiaalisena tulomuotona paikallisille lehdille. – Paikallisia hyviä tarinoita rakastetaan Suomen joka kolkassa, ja mediataloilla on hyvä kokemus tarinankerronnan muodosta: osataan kirjoittaa ja kuvata dokumentaarisesti ja otsikoida, Hovi sanoo. Hovin mukaan jokaisella paikkakunnalla on myös sen verran isoja organisaatioita, että niillä on varaa ostaa natiivimainontaa. Esimerkiksi markkinointiin investoivat kunnat ovat mahdollisia asiakkaita. Toukokuussa Hovin työnantaja vaihtui Alma Mediasta Sanomaksi. Työ on kuitenkin säilynyt samana ja pääpaino natiivimainonnassa, vaikka tiimi tuottaa sisältöjä myös asiakkaiden omiin medioihin. Hovin tiimin tuottamia natiivimainoksia julkaistaan pääosin maakuntalehti Satakunnan Kansassa ja alueen paikallislehdissä SydänSatakunnassa, Kankaanpään Seudussa ja Merikarvia-lehdessä, mutta myös muissa Sanoman lehdissä. Sisällöt voivat olla paitsi artikkeleita myös videoita ja tietovisailuja, ja ne julkaistaan kaupallinen yhteistyö -vinjetillä. Myynti vaatii asiantuntemusta Natiivimainonnan tulo on muuttanut työtä valtavasti, kertoo 12 vuotta myyntineuvottelijana työskennellyt Jutta Kangas. Hän myy mainontaa Sanoman medioihin pääosin juuri Satakunnan alueella ja tekee siis tiivistä yhteistyötä Hovin vetämän luovan tiimin kanssa. Iso muutos on Kankaan mukaan ollut se, että natiivimainontaa myydessä ja ideoidessa täytyy olla aiempaa paremmin perillä yritysasiakkaiden tekemisistä ja tavoitteista. Koska yritysasiakkaita on paljon eri aloilta, omaksuttavaa on runsaasti. – Tavallaan meidän tarvitsee olla vähän joka alan asiantuntijoita, Kangas kuvailee. Toiset asiakkaat käyttävät natiivimainontaa kerran pari vuodessa, toiset jatkuvasti. Kangas arvioi, että natiivimainonta on esillä useammassa kuin joka toisessa myyntitilanteessa. Myyntitiimi myy natiivimainoksia samalla kuin muutakin mainontaa. Luovan tiimin tuottajat saattavat TAUSTAT: NÄIN ME TEEMME
SuomenLehdistö 6/2020 15 TAUSTAT Paikallisuus toimii natiivissa kuitenkin olla mukana myyntipalavereissa tai valmistella niitä. – Jos en ole itse mukana palaverissa, annan myynnille aina ohjeeksi, että yritä kartoittaa asiakkaan tarve, Tanja Hovi kertoo. Hovin mukaan natiivimainonta voi sopia alalle kuin alalle, ja asiakkaina onkin kuntien lisäksi esimerkiksi oppilaitoksia, teollisuuden alan yrityksiä ja ravintoloita. Tärkeää on, että mainonta ja sen tavoitteet suunnitellaan asiakkaan tarpeiden mukaan. Hovi kertoo natiivimainoksesta, jossa esiteltiin myytävänä olevaa koulurakennusta. Asiakkaan tavoitteena oli tietysti saada koulu myytyä, mutta natiivimainoksen tavoitteeksi määriteltiin, että asiakas saa kymmenen kouluun liittyvää tiedustelua. Paikallinen ihminen kiinnostaa Hovin mukaan luetuimmissa natiivimainoksissa toistuvat samat teemat: ruoka, terveys, raha-asiat, autoilu, koulutus – ja se, että on paikallinen ihminen puhumassa. – Jos vaikka porilainen perhe koeajaa uuden auton, se kiinnostaa laajemmin myös niitä, joita autoilu itsessään ei välttämättä niin kiinnosta. Kiinnostaa, miten joku merkki taipuu paikallisilla nupukivillä ja toreilla, Hovi kuvailee. JOURNALISTIT SUOMESSA vaikuttavat olevan yhtä mieltä siitä, että on tärkeää ratkaista naisten aliedustus mediassa. 50:50-tavoitteeseen pyrkivät niin Helsingin Sanomat kuin Yle. Mutta onko tämä ainoa aliedustus, joka meidän pitää korjata? Z-sukupolvi tuo keskusteluun lisää näkökulmia. Noin vuosina 1995–2010 syntyneet nuoret ovat kasvaneet maailmassa, jossa 13-vuotias voi nousta satojentuhansien seuraamaksi vaikuttajaksi ja jossa monet yhteiskunnalliset liikehdinnät ovat voimistuneet sosiaalisessa mediassa. #MeToo #FridaysforFuture Perinteisten auktoriteettien kuten journalististen medioiden sijaan monet nuoret hakevat tietoa vertaisiltaan. Greta Thunbergia kuunnellaan ilmastoasioissa, ja jos suosittu tubettaja kertoo videoilla mielenterveysongelmistaan, häneltä kysytään yksityisviestillä apua omiin ongelmiin. Mimmit sijoittaa -podcastin parikymppiset Pia-Maria Nickström ja Hanna Tikander antavat kasvot sijoittamiselle ja ovat luoneet yhteisön, jossa osingot ja rahastot eivät tunnu kaukaisilta asioilta opiskelijoille. Samaistuttavuus synnyttää luottamusta ja merkityksellisyyttä. Tunteen, että tuo ihminen tietää, mitä käyn läpi. Ajatus ei ole vieras vanhemmillekaan ikäluokille, mutta Z-sukupolvella samaistumisen merkitys korostuu. MITÄ TÄMÄ tarkoittaa toimittajille? Ainakin sitä, että haastateltavien ikää on syytä pohtia yhtä tarkasti kuin sukupuoltakin. Ketä pidämme pätevänä? Kenen mielipidettä kysymme? Lasketaanko asiantuntemus työvuosissa? (Ja mitä sukupuoleen tulee, binäärinen jako naisiin ja miehiin ei ole zetojen juttu!) ”Nuoret suhtautuvat asioihin eri tavalla kuin aikuiset, joten jos kaikki kirjoitetaan vain aikuisten näkökulmasta, emme kiinnostu kunnolla edes niistä itseämme kiinnostavista aiheista”, kommentoi eräs vastaaja tutkimuskyselyssä, jonka toteutimme Jyväskylän yliopiston kanssa osana Demin toimituksen vetämää #nuoretmyös-hanketta. Erityisesti ilmastonmuutos, mielenterveys, koulutus, syrjintä ja harrastukset ovat aiheita, joihin toivotaan enemmän nuorten näkökulmia. Tärkeistä asioista pitäisi puhua tavalla, joka liittyy koululaisen tai opiskelijan arkeen. Usein viesti välittyy parhaiten nuorelta nuorelle. TÄMÄN EI tarvitse johtaa asiantuntijoiden hylkäämiseen. Tutkijoille, viranomaisille ja muille ammattilaisille on paikkansa myös nuorten kuluttamassa mediassa. Väitän kuitenkin, että paras asiantuntija ei ole aina se, joka tietää eniten. Voisiko joskus sopivin lähde olla vastavalmistunut, jonka muistot teini-iästä eivät ole haalistuneet? Tai opiskelija, jolla ei ole vielä titteliä nimensä perässä, mutta joka on kartuttanut osaamistaan vapaa-ajalla? Kiinnostus syttyy, kun journalismissa on nuorelle samaistumispintaa. Hyvä asiantuntija ei ota itseään liian tosissaan, mutta suhtautuu vakavasti nuorten kysymyksiin. Hän puhuu sanoilla, jotka on helppo ymmärtää – videohaastatteluissa toimittaja ei edes voi ryhtyä jargon-nuori-tulkiksi. Tällainen haastateltava helpottaa myös journalistin työtä. Tehtäväksemme jää esittää nuoria askarruttavat kysymykset. ? Päivi Lehtomurto on nuortenmedia Demin päätoimittaja. Su ku po lv iZ ” Haastateltavien ikää on syytä pohtia yhtä tarkasti kuin sukupuoltakin. (Ja mitä sukupuoleen tulee, binäärinen jako naisiin ja miehiin ei ole zetojen juttu!)” Tarvitsemme nuorempia haastateltavia Kuvaajagraafikko Vesa Saivo ja tuottaja Milla Majander kuvaavat tietosuojaa koskevan artikkelin pääkuvaa asiakaslehteen. Satakunnan luova tiimi käyttää hyvin harvoin kuvapankin kuvia. ” Meidän tarvitsee olla vähän joka alan asiantuntijoita.” > Jatkuu seuraavalla sivulla.
16 SuomenLehdistö 6/2020 TAUSTAT: NÄIN ME TEEMME Viime vuoden alkupuolelta Hoville on jäänyt mieleen esimerkiksi Akaan kaupungin natiivimainos, jonka hän itse kirjoitti. Siinä Akaaseen hiljattain muuttanut perhe kertoi muuton syistä ja arjesta Akaassa. Mainos julkaistiin naapurikaupungissa ilmestyvässä lehdessä Valkeakosken Sanomissa. – Siinä ei ollut mitään sellaista, että kunnanjohtaja olisi ollut äänessä ja kertonut, miten hyvä paikka tämä on asua. Annettiin ihan täysin puheenvuoro perheelle. Siitä tuli tosi onnistunut. Asiakkaan tarve ohjaa sitä, missä lehdissä natiivimainos julkaistaan. Hiljattain esimerkiksi eräs kiinteistönvälitysyritys osti natiivimainoksen, jossa esiteltiin kolme erilaista ja erihintaista mökkiä. Kaikki esitellyt mökit sijaitsevat alle tunnin ajomatkan päässä Kankaanpäästä tai Porista. Mainos julkaistiin niin Kankaanpään Seudussa kuin maakuntalehti Satakunnan Kansassa, koska sille haluttiin lukijoita laajemmalti kuin pelkästään Kankaanpäästä. Näkyvyys maksaa erikseen Natiivimainokset ovat erilaista myytävää kuin palstamillimetrit, Hovi huomauttaa. Esimerkiksi artikkelimuotoisen mainoksen hinnan pitää kattaa ideointiin, kirjoittamiseen, kuvaamiseen ja projektin johtamiseen menevä aika. Toisaalta hinta ei kuitenkaan saa nousta liian korkeaksi paikallisille organisaatioille. Sanoman Satakunnan alueen lehdissä 2000–4000 merkin artikkelin tuotantohinnaksi on määritelty 550 euroa. Siihen sisältyy artikkelin suunnittelu ja tuottaminen, kaksi korjauskierrosta ja tarvittaessa valokuvaus. – Hinta on nyt tosi nafti. Meillä on siinä vähän nostopainetta, koska tuotantotyöstäkin pitäisi laskea kate, Hovi sanoo. Näkyvyydestä maksetaan erikseen. Viiden päivän näkyvyys esimerkiksi satakunnankansa.fissä tai merikarvialehti.fissä maksaa 1100 euroa per lehti. Printtilehdissä hinta vaihtelee lehden koon mukaan. Eniten Satakunnan lehdissä on kasvanut natiivimainonta digikanavissa sekä tuotantojen myynti joko asiakkaan omiin medioihin, kuten asiakaslehtiin, tai mediakohtaisiin natiivikampanjoihin. Yhä useammat natiivisisällöt julkaistaan sekä digissä että printissä. Asiakkaat voivat myös jakaa kustannuksia. Hovi kertoo, että esimerkiksi Mänttä-Vilppulassa paikallinen lvi-asiantuntijayritys ja lämpöjärjestelmävalmistaja ovat ostaneet yhdessä natiivimainontaa kunnassa ilmestyvään KMV-lehteen. Markkinointieurojen lisäksi pienistä organisaatioista uupuu usein markkinointiosaamista. Hovi törmää usein siihen, että asiakkaat haluavat tehdä kaikkea kaikille, esimerkiksi haastatella yhteen natiivimainokseen niin paljon ihmisiä, että fokus hukkuu. – Meidän pitää uskaltaa sanoa, miten asioita kannattaa tehdä. Aika kehittää toimintaa Hovi on työskennellyt ensin Alma Median ja sitten Sanoman sisältömarkkinoinnin tuottajana nyt kolmisen vuotta. Hän kuvailee, että ensimmäinen vuosi meni tekijäverkoston kasvattamiseen ja toinen sisältöjen laadun kehittämiseen. Kolmantena vuonna on tehty tulosta. Natiivimainonnan osuus kaikesta digimainonnasta oli Satakunnan Kansassa noin 40 prosenttia vuonna 2019. Nyt on hänen mielestään jälleen aika kehittää toimintaa. Se tarkoittaa esimerkiksi hinnoittelun miettimistä uusiksi ja pyrkimystä hankkia laajempia kumppanuuksia. Hovi tuottaisi mielellään enemmän esimerkiksi usean natiivimainoksen sarjoja. Parhaillaan hän tuottaa sarjaa rakennusalan yrityksen tekemästä julkisivuremontista. Sarjassa seurataan yhden remontin etenemistä asiakasinfosta ja julkisivun purkamisesta lähtien. Yrityksen tavoite on saada natiivimainossarjan avulla lisää julkisivuremontteja tehtäväkseen. Yksi Hovin toive on, että hän saisi tulevaisuudessa rekrytoida tiimiin vakituisen videokuvaajan, vaikka markkinoinnissa yleinen trendi on freelance-verkostojen kasvattaminen. Hovi kertoo, että osa free-kuvaajista ja -toimittajista tekee sisältömarkkinoinnin lisäksi journalismia, mutta eri toimeksiantajille. Jos siis tekee Satakunnan Kansaan sisältömarkkinointia, ei voi tehdä sinne journalismia. Hovin mukaan natiivimainonnan tekijöiltä vaaditaan asiakaspalveluasennetta, idearikkautta ja sitä, että jaksaa vähän opettaa asiakkaita, jotka eivät välttämättä ole markkinoinnin ammattilaisia. – Ei ole ollut ihan helppoa kasvattaa sitä verkostoa. ? Vinkit Natiivimainontaa kustannustehokkaasti 1. NIMEÄ YKSI VASTUUHENKILÖ Natiivimainonnan tekemiseen kuuluu paljon projektinjohdollista työtä. Tekemistä helpottaa, jos yksi henkilö vastaa kokonaisuudesta myyntihetkestä raportointivaiheeseen. Vastuuhenkilö – esimerkiksi tuottaja tai asiakkuuspäällikkö – voi koota muun tiimin vaikka freelancereista. 2. KÄYTÄ AIKAA BRIIFFEIHIN Asiakkaan ja tekijätiimin väliseen briiffiin kannattaa kirjata, mitä mainoksella tavoitellaan, mitkä ovat mittarit, kuka mainoksessa puhuu ja mikä sen kohderyhmä on. Siten kaikki tietävät, mitä ollaan tekemässä. 3. HINNOITTELE TYÖ OIKEIN Hintaan on syytä laskea paitsi tekeminen myös ideointi ja projektinhallinta. Tarkoitus ei ole tehdä vain liikevaihtoa vaan myös katetta. ” Hinta on nyt tosi nafti. Meillä on siinä vähän nostopainetta.” Sanoman Satakunnan lehdissä julkaistaan tekijöiden nimet natiivimainoksissa. Tanja Hovin (oik.) mukaan läpinäkyvyys on mainostajan, lukijan ja median etu. ”Se ohjaa meitä siihen, että sisältö on niin hyvää, että haluan sen itse allekirjoittaa”. Natiivimainonnan tulo on muuttanut myyntineuvottelija Jutta Kankaan työtä valtavasti.
PALSTAT SuomenLehdistö 6/2020 17 INSTAGRAMIN KÄYTTÖ tiedonhakuun ja uutisten seuraamiseen on kasvussa. Reuters-instituutin Digital News Reportin mukaan monessa maassa jopa neljännes 18–24-vuotiaista haki Instagramista tietoa koronaviruksesta tänä keväänä. Saman tutkimuksen mukaan Instagram toimi Suomessa uutisvälineenä vain seitsemälle prosentille. Arvelisin luvun nousevan. Britannian viestintävirasto Ofcomin tuoreen tutkimuksen mukaan Instagram on seuratumpi uutislähde kuin BBC:n kaikki radiokanavat tai The Guardian. Uutispalvelu Axios ilmoitti elokuisessa jutussaan, että kyseessä on trendi. Erilaista infografiikkaa Instagramissa julkaisevat ja aktivismiin kannustavat tilit ovat kasvattaneet seuraajamääriään selvästi. Osansa kasvusta on saanut sellainenkin media kuin tutkivaan journalismiin keskittyvä ProPublica, joka julkaisee lähinnä tekstivoittoista sisältöä. Mikä on ilmiön taustalla? USKOTTAVAN OLOISIA veikkailuja on muutama. Yksi tekijä on se, että Facebookiin ja Twitteriin verrattuna Instagram tuntuu väljemmältä paikalta, sellaiselta jossa suuret toimijat eivät ole vielä varanneet kaikkea tilaa itselleen. Toisekseen Instagramissa toisten postausten jakaminen helposti onnistuu vain stooreissa – vuorokauden sisällä näkyvistä katoavissa julkaisuissa – ja sekin on ollut mahdollista vasta vuodesta 2018 eli pari vuotta story-ominaisuuden esittelyn jälkeen. Kilpailevat alustat on alusta asti rakennettu muiden julkaiseman sisällön uudelleenjakamiseen. Ehkä siksi uutiskäyttö on alkanut vasta äskettäin. Kolmanneksi samantapainen ilmiö on nähty jo aiemmin Youtubessa. Kun somealustalla on paljon käyttäjiä ja hakutoiminto näkyvällä paikalla, hakua käytetään myös ajankohtaisten asioiden tutkimiseen. Eräiden kriitikoiden mielestä ainakin osa Youtuben haitallisimmasta sisällöstä on saanut happea juuri siitä, etteivät perinteiset mediayhtiöt tajunneet, miten suosittu hakukone Youtube on suurten uutistapahtumien aikaan. Se jätti tilaa häikäilemättömille toimijoille, jotka latasivat videoidensa otsikot täyteen klikinkalastelusanoja ja lupasivat kertoa totuuden. Instagramin versio tästä saattavat olla QAnon-salaliittoteoriaa jakavat tilit, jotka paketoivat viestit samaan estetiikkaan kuin muutkin vaikuttajat. MISSOURIN YLIOPISTOSSA toimiva, journalismin tulevaisuutta tutkiva Reynolds Journalism Institute keräsi kesällä kokemuksia Instagramin käytöstä uutistoiminnassa. Koko blogikirjoitus on lukemisen arvoinen, joten nostan tähän vain osan siinä tarjotuista neuvoista. Eräs kiinnostava huomio oli, että tykkäysten ja kommenttien määrän sijaan kannattaa seurata sovelluksen sisäisiä jakoja ja tallennuksia. Ne kertovat siitä, että sisältö on oikeasti kiinnostanut seuraajia eivätkä he ole painaneet sydäntä vain kohteliaisuudesta. Toinen vinkki oli, että kuvateksteihin kannattaa merkitä muita Instagram-tilejä, joilta löytyy lisätietoa aiheesta. Se voi hyvinkin johtaa siihen, että käyttäjät tallentavat kuvasi ja palaavat myöhemmin sen pariin tarkistamaan, mitkä ne tägätyt tilit olivatkaan. Tiedon pilkkominen pieniksi palasiksi on suositeltavaa. Se ei ole puute vaan ominaisuus: käyttäjien on helppo napata tiedonmuruja osaksi omia stoorejaan. EIKÄ KANNATA väheksyä Instagramia tiedonhankintavälineenä. Baltimoren korruptoituneista poliiseista kertovan I Got A Monster -tietokirjan äskettäin julkaissut Brandon Soderbergh kertoi, että hän lähestyi useita haastateltavia – poliisin uhreja – henkilökohtaisen Instagram-tilinsä kautta. Se tuntui vähemmän viralliselta ja siten myös vähemmän uhkaavalta kuin sähköposti. Soderbergh käytti Instagramia myös faktantarkistukseen. Minkä värinen taivas oli tiettynä iltana? Välillä hän näki senkin, miltä poliisien ryöstämäksi joutuneiden ihmisten kotona näytti ennen kuin niihin tunkeuduttiin.? Instauutisia ko pi oi tä m ä Instagramin käyttö uutisseurantaan on kasvava trendi. Samalla lisääntyy palvelun arvo uutistoiminnassa. Olli Sulopuisto on helsinkiläinen vapaa toimittaja, podcastaaja ja nörtti. olli@nonfiktio.fi HANNA SAKARA 1 Stoorit ovat Instagramin jakamistalouden tärkein elementti. 2 Palastele tieto yhden kuvatekstin kokoisiksi suupaloiksi. 3 Kerro seuraajille, mitä heidän pitää tehdä: jaa kuva, tallenna se, tägää kaverisi. 3 pointtia
18 SuomenLehdistö 6/2020 PALSTAT HAASTATTELU ON toimittajan yleisin tiedonhankinnan työkalu, mutta sen tärkeyteen nähden haastattelutekniikoista ja -menetelmistä puhutaan toimituksissa vähän. Haastattelutekniikka koetaan jokaisen yksityisasiaksi, vaikka se ei sitä ole, väittää Ylen toimittaja, yhteiskuntatieteiden tohtori Olli Seuri kirjassaan Avoin kysymys. Seuri hakee entisenä jalkapalloilijana haastattelutekniikan vertauksensa urheilumaailmasta. Hänen mukaansa jokaisen toimittajan pitäisi miettiä itselleen haastattelutilanteisiin ”pelikirja”, joka antaa kehyksen sille, miten nopeasti eteen tulevissa muuttuvissa tilanteissa kannattaa reagoida. Seurin mallissa pelikirja antaa linjat taktisille variaatioille, joita ”pelisuunnitelmassa” eli tilannekohtaisessa käsikirjoituksessa hyödynnetään. Suorien haastattelujen tekijänä Seurin oman pelikirjan kulmakiviä ovat kysymysten teemoittelu, avoimet kysymykset, kysymysketjut ja tietoinen tekeminen. Esimerkiksi kirjoittavien toimittajien haastattelun dynamiikka on erilainen kuin suorien radioja televisiohaastattelujen tekijöillä. Lehtitoimittajat haastattelevat kaivosmenetelmällä: louhivat tonneittain malmia löytääkseen hippusen kultaa eli hyvän sitaatin. Suorien lähetysten tekijät puolestaan lähtevät nopeasti esiin tulleen kiiltävän perään. Lehtitoimittaja voi jättää vaikeat kysymykset haastattelun loppuun, mutta haastatteluohjelman tekijän täytyy miettiä koko lähetyksen draaman kaarta. TOIMITTAJA ON haastattelutilanteessa ammattiroolissa, jossa voi Seurin mukaan tilanteen ja pelikirjan raameissa hyödyntää terapeutin, kuulustelijan, tutkijan, uutishaukan, keskustelijan, anekdoottien metsästäjän tai imartelijan keinoja. Erityisen kiinnostava on kirjassa esitelty Helsingin Sanomien Kuukausiliitteen edesmenneen toimittajan Ilkka Malmbergin metodi. Malmberg ei omien sanojensa mukaan tehnyt haastatteluja. Hän saattoi jututtaa ihmisiä tai tarkkailla sosiaalisia tilanteita, mutta hänelle niissä ei ollut kyse haastatteluista. Hän koki, että varsinaisissa haastatteluissa ihmiset sanovat asioita, jotka näyttävät lehdessä hyvältä tai antavat mairittelevan kuvan. Malmbergin mielestä haastattelu ei keinotekoisuutensa vuoksi ole paras tapa päästä lähelle totuutta. Poikkeavaan metodiin motivoi, että journalismissa ei ole mieltä, ellei sitaateissa päästä jargonia ja tyhjänpäiväisiä itsestäänselvyyksiä syvemmälle. HAASTATTELIJAN HANKALIN tilanne on, kun haastateltava menee lukkoon tai muista syistä ei vastaa kysymyksiin. Tällöin toimittajan pelikirjasta pitää löytyä keinoja tilanteen rentouttamiseen, luottamuksen synnyttämiseen ja vastauksiin kannustamiseen. Seuri listaa keinovalikoimaksi taitavat jatkokysymykset, aiempien vastausten referoinnin, hiljaisuuden, kuuntelemisen ja läsnäolon alleviivaamisen, itsestä puhumisen, tyhmän tai epätietoisen esittämisen, huumorin, aiempiin tapaamisiin viittaamisen, kannustavan kehonkielen ja bluffaamisen eli sen esittämisen, että toimittajalla olisi salaisia taustatietoja. Tilanteesta ja haastateltavasta riippuen keinot voivat pelastaa haastattelun tai epäonnistuessaan ajaa sen entistä selvemmin umpikujaan. Avoin kysymys -kirja jäsentää ja kirjaa ansiokkaasti hiljaista tietoa, jota haastatteluun toimituskulttuureissa liittyy. Toimittajien muodollisen koulutuksen lisäksi vakiintuneet käytännöt muokkaavat sitä, miten ja millaista journalismia Suomessa tehdään. On tärkeää, että toimitusten sisällä työskentelee myös Seurin kaltaisia toimitustyön ja tutkimuksen välimaastoon sijoittuvia tekijöitä, jotka kirjaavat ja läpivalaisevat toimitusten muutoksessa olevia käytäntöjä. te or ia & kä yt än tö Teoria väittää: Haastattelu on sosiaalista pelisilmää vaativa tekniikkalaji. Jokaisen toimittajan pitäisi miettiä taktiikkansa kuntoon, väittää toimittaja Olli Seuri. Haastattelijan pelikirja Tutkijat: Olli Seuri. Tutkimus: Avoin kysymys, haastattelun käsikirja. Vastapaino, 2020. Aineisto: Toimittajahaastattelut, kirjoittajan omat kokemukset, kirjallisuus. Tekijä: Sunnuntaisuomalaisen tuottaja Terhi Nevalainen. Kokemus: Sunnuntaisuomalaisessa vuodesta 2019. Aiemmin Karjalaisessa mm. artikkelija pääkirjoitustoimittaja, tutkiva uutistoimittaja ja kulttuurija ajankohtaistoimittaja vuodesta 1998 alkaen. Filosofian tohtori kirjallisuudesta, ItäSuomen yliopisto, 2015. Filosofian maisteri 2004. Fakta Fakta Kirjoittaja Panu Uotila on journalistiikan yliopistonopettaja Jyväskylän yliopiston kielija viestintätieteiden laitoksella. panu.uotila@jyu.fi Käytäntö vastaa: Toimittajan tehtävä on löytää kysymyksiä, joita kukaan muu ei huomaa kysyä. Se vaatii perehtymistä. 13 sanomalehden yhteisen sunnuntaisivuston Sunnuntaisuomalaisen tuottaja Terhi Nevalainen. Oletko samaa mieltä kuin Olli Seuri, että haastattelutaidot ja kysymysten muotoilu vaikuttavat olennaisesti siihen, kuinka hyviä sitaatteja juttuun saa? – Olen osittain samaa mieltä. Osa haastateltavista on niin kokeneita ja koulutettuja median kanssa toimijoita, että he miettivät tarkkaan valmiiksi mitä haluavat toimittajalle sanoa. Heistä on vaikea saada hyvilläkään kysymyksillä enempää irti. – Toimitustyössä on kuitenkin paljon tavallisten ihmisten kohtaamisia, joissa haastattelijan ja haastateltavan välinen kemia voi vaikuttaa lopputulokseen ratkaisevasti. Haastattelutilanteen tunnelma ja haastattelun aikana syntyvä luottamus vaikuttavat usein enemmän kuin varsinainen kysymysten muotoilu. Sanoit Karjalaisen haastattelussa, että ”tärkeintä on kysymys, jota kukaan muu ei ole vielä kysynyt”. Miten toimittaja voi löytää sellaisia kysymyksiä? – Ennen kysymättömien kysymysten löytäminen edellyttää aina kunnollista perehtymistä asiaan. Toimittajalla pitää olla kriittistä ajattelukykyä ja utelias luonteenlaatu, joiden avulla oma kiinnostus herää niihin olennaisiin näkökulmiin, joista kukaan ei ole vielä huomannut asiaa selvittää. Sen verran pitää tietysti olla kriittinen myös itseään kohtaan, että miettii, kiinnostaako asia varmasti myös muita. Miten toimittaja voi kehittää haastattelutaitojaan? – Ihmisten kohtaaminen on taito, jota tarvitaan toimittajan työssä koko ajan, mutta emme saa siihen varsinaista koulutusta. Kohtaamiseen ja luottamuksen synnyttämiseen pitäisi kiinnittää toimituksissa paljon nykyistä enemmän huomiota. Mitä mieltä olet sähköpostilla tai chatissa tehtävistä haastatteluista? – Hyvää henkilöhaastattelua on vaikeaa tehdä sähköpostilla. Ymmärrän tällaiset haastattelut, kun kyseessä on kiireinen asiantuntija ja aihe liittyy ajankohtaiseen teemaan. Haluavatko haastateltavat aiempaa useammin sähköpostihaastatteluja? – Tämä on hieman yleistynyt. Tekstiviestija Messenger-kulttuuri on ehkä johtanut siihen, että osalle kirjoittaminen tuntuu luontevammalta tavalta pitää yhteyttä kuin puhelimessa puhuminen. Lisäksi osalla haastateltavista voi olla huonoja kokemuksia median kanssa toimimisesta ja siksi he vastaavat vain sähköpostilla. Olli Seuri kirjoittaa, että ”printtijournalismissa muutamia murteenpuhujia lukuun ottamatta kaikki haastateltavat kuulostavat edelleen noin 45-vuotiaalta, korkeakoulutetulta mieheltä, joka puhuu yleiskieltä”. Pitäisikö sitaattien editointia vähentää? – Tämä on mielenkiintoinen ja herkkä kysymys, josta olen vain osittain samaa mieltä. Periaatteessa olisi hyvä, että ihmisten puhetavat näkyisivät sitaateissa nykyistä enemmän, mutta asia pitää tehdä taitavasti ja siinä pitää olla varovainen. Jos meillä on jutussa Pohjois-Savon saaressa asuva vanha ihminen, niin kyllä tämän henkilön elämä ja tausta pitää välittyä myös hänen kirjoitetuista sitaateistaan. – Puhuttu kieli on kuitenkin aina mutkittelevaa ja sitaatteja pitää editoida, jotta haastateltavan sanoman saa välittymään paremmin. Jos puhe litteroitaisiin jutuissa suoraan sitaateiksi kuten tutkimuksissa, haastateltava saataisiin helposti näyttämään hölmöltä. ?
SuomenLehdistö 6/2020 19 PALSTAT Good news is no news GRADU: Pitäisikö toimittajien uutisoida kielteisten tapahtumien lisäksi enemmän myönteisistä kehityskuluista? Eikö kärjistämisen sijaan pitäisi ennemminkin kontekstoida uutistapahtumia? Muun muassa näihin teemoihin kytkeytyy keskustelu rakentavasta journalismista, joka tunnetaan myös ratkaisukeskeisenä journalismina. Journalistiikan opiskelija Miina Viljanen haastatteli opinnäytetyöhönsä kahtatoista uutistoimittajaa valtakunnallisista toimituksista. Haastateltavat suhtautuivat epäillen osaan rakentavan journalismin periaatteista, mutta olivat auliimpia hyväksymään kontekstoinnin ja moniäänisyyden lisäämisen. Kun joku kysyy seuraavan kerran, miksei media kerro myönteisiä uutisia, Viljasen aineistosta löytyy vastaus. Haastateltujen mielestä myönteiset uutiset ovat normaalitila, jolloin ne eivät ylitä uutiskynnystä. Niistä puuttuu usein myös yllättävyys. Osa haastateltavista myönsi tarpeen paisuttaa ja kärjistää vähemmän kielteisiä aiheita, jotta niiden uutisointi olisi perusteltua. Haastateltavat pelkäsivät, että myönteisiä juttuja kirjoittaessaan heitä syytettäisiin kritiikittömyydestä. Pasi Kivioja > Miina Viljanen: ”Kunnon konflikti tekee aina terää”: Rakentavan journalismin periaatteet suomalaisten uutistoimittajien arvioitavana. Tampereen yliopisto. Harva mediatyöläinen on digiekspertti RAPORTTI: Jyväskylän ja Tampereen yliopistojen toteuttamassa Media Work 2030 -kyselyssä kartoitettiin mediatyöntekijöiden kokemuksia työstä ja sen muutoksista, digitalisaatiosta ja työhyvinvoinnista. Media-alan työ on muuttunut merkittävästi kymmenen vuoden aikana ja vaatii erilaista osaamista kuin ennen. Vastaajien mielestä monimediaisuutta, nopeutta sekä someja digitaitoja tärkeämpiä osaamisalueita ovat kuitenkin yhä innovatiivisuus, uuden oppiminen ja luovuus sekä journalistinen ja substanssiosaaminen. Vastaajista 15 prosenttia piti itseään digiosaamisen ekspertteinä, perusosaajia ja selviytyjiä oli 84 prosenttia. Prosentti eli kymmenkunta vastaajaa koki olevansa putoajia. Kyselyssä tiedusteltiin myös työelämän muutokseen liittyvää tavoitettavuutta työasioissa vapaaajalla. Vastaajat olivat melko paljon tavoitettavissa vapaa-ajallaan, miehet useammin kuin naiset. Freelancerit olivat työtai virkasuhteessa toimivia useammin tavoitettavissa. Eroja löytyi myös siinä, että kustannusalalla toimivat olivat muita media-alalla työskenteleviä harvemmin tavoitettavissa. Sähköiseen kyselyyn vastasi tuhat työelämässä olevaa Journalistiliiton jäsentä lokakuussa 2019. Pasi Kivioja > Johanna Rantanen & co: Mediatyöntekijöiden kokemuksia työstä digitaalisessa toimintaympäristössä. Tampereen yliopisto. Teinit koukussa elävään journalismiin RAPORTTI: Teatterilavalla esitetty journalismi eroaa merkittävästi perinteisestä feature-journalismista: featuren kirjoittaja voi vaihdella tarinankerronnan tyyliä ja käyttää esimerkiksi takaumia, mutta puhutussa esityksessä tarinan ja jopa lauseiden rakenteiden pitää olla yksinkertaisempia. Näin analysoi stipendiaattivuotensa loppuraportissa Helsingin Sanomien Musta laatikko -esityssarjaa sen tuottaja Jaakko Lyytinen. Lyytinen opiskeli Oxfordin yliopiston Reuters-instituutissa Helsingin Sanomain Säätiön rahoituksella. HS kutsuu täysiä näytöksiä Kansallisteatterissa myynyttä Musta laatikko -sarjaansa eläväksi journalismiksi. Kun esitys tapahtuu lavalla, lähestytään dokudraamaa, standupia ja esittäviä taiteita. Toisaalta sarjan voi nähdä myös lehden journalismin luovana markkinointina. Live-journalismia on HS:ssa kehitetty yrityksen ja erehdyksen kautta vuodesta 2015. Lyytisen mukaan menestyksekäs esitys syntyy tarkan suunnittelun, intensiivisen valmistautumisen, editoinnin ja runsaan harjoittelun tuloksena. Yleisömenestyksen lisäksi tärkeä saavutus on ollut se, että jopa vaikeasti tavoitettava 15-vuotiaiden kohderyhmä on saatu koukkuun uudenlaiseen esitysmuotoon. Pasi Kivioja > Jaakko Lyytinen: Pulling back the curtain – How live journalism is re-engaging news audiences. ”Me nyt vähän liikaa tehdään somea sillä tavalla, miten somea tehdään. -Otetaan se resepti sieltä valmiina, että se on niin ku jotenkin keksitty sinne, mutta eihän se ole totta.” Nimetön haastateltava Ylen tavasta tehdä somea Liisa Niemen journalistiikan gradussa. ”Vaikka yleisö kertoo haluavansa positiivisia uutisia, niin yleisö oikeasti haluaa lukea surullisia nyyhkytarinoita.” Nimetön uutistoimittaja Miina Viljasen gradussa ratkaisukeskeisestä journalismista. tu tk im us no st o ki rj at ie to ELINA RAJA LA
20 SuomenLehdistö 6/2020 Nyt tarvitaan lisää kuvatoimittajia m ai lla & ha lm ei lla Visuaalisuuden vaatimustaso kaikessa viestinnässä on kasvanut. Onko se nostanut kuvan arvostusta uutismediassa? Kirjoittaja Jani Halme on mediatoimisto ToinenPHD:n luova johtaja ja digitoimisto Kuubin osakas. jani.halme@ toinenphd.com HAN NA SAK ARA PALSTAT KATSOIN KORONA-AIKANA enemmän televisiota kuin vuosiin. Oli ilahduttavaa huomata, miten hyvältä suomalaiset televisio-ohjelmat näyttävät. Jopa halvimmat seuranta-realityt on kuvattu usealla kameralla ja värimääritelty viimeisen päälle. Puhumattakaan yhä näyttävämmiksi kasvaneista suorista viihdeohjelmista. Hätkähdyttävän jättimäisiä led-lavasteseiniä ja mielikuvituksellisiin ajoihin kykeneviä erikoiskameroita nähdään nykyään muuallakin kuin Super Bowlin väliaikashow’ssa. Vain hetki sitten helikopteriin oli kotimaisissa tuotannoissa varaa kaksi kertaa vuodessa. Nyt ilmakuvaa näkee jopa Jethron saunomisesta tai suomalaisista grillikioskeista kertovissa ohjelmissa. Vaikka kuvaajien määrä on kasvanut, edelleen alalla panostetaan rahallisesti huipputekijöihin. Ansioituneen kuvaajan saaminen mukaan työryhmään on monelle tuottajalle kunnia-asia. Ammattitaidosta ollaan valmiita maksamaan. Amatööriltä kun ei saa ammattilaisen jälkeä. Talouskurimus ja somejättien paine painavat myös televisiokanavien katteita. Siitä huolimatta alan vastaus kiristyneeseen kilpailuun on ollut kuvakerronnan laadun jatkuva parantaminen. Digimediassa vasta luotetaankin näyttävään kuvaan. Instagramissa ei pärjää hyvillä jutuilla tai napakoilla mielipiteillä. Kuvan pitää olla kunnossa. Instagramin huima suosio ja ihan tavallisten ihmisten kyky sommitella näyttäviä otoksia on kasvattanut visuaalisuuden vaatimustasoa kaikessa viestinnässä. Mutta onko se nostanut kuvan arvostusta myös uutismediassa? PALKINNOILLA MITATTUNA asiat näyttävät olevan kunnossa. Tänä syksynä isot uutistalot ovat iloisina kertoneet pärjäämisistään kansainvälisissä ulkoasukilpailuissa. Aamulehden hillittömän upea kuvareportaasi Ilveksen jalkapallojoukkueen pelaajien hierontailmeistä valittiin arvostetun Best of News Design Scandinavia -kilpailun parhaaksi työksi. Hesarilla meni samaisessa mittelössä vielä paremmin. Erilaiset taittokokonaisuudet voittivat eri sarjoissa peräti kolme kultaa ja 18 himmeämpää mitalia. Väitän, että noiden onnistumisten varjossa kuvajournalismi on matkalla huonoon suuntaan. Kesäreissuillani tapasin tutun, pitkän linjan uutiskuvaajan keskisuuresta sanomalehdestä. Olin hivenen yllättynyt, kun hän oli hommissa keskellä heinäkuuta. Vielä yllättyneempi olin kuullessani hänen olevan koko kesän ajan lehden ainoa kuvaaja. Edes kesäharjoittelijaa ei ollut palkattu. Juttutuokio ei pitkään kestänyt. Helteisenä tiistaina kun piti ehtiä hoitamaan seitsemän muutakin kuvauskeikkaa. Helpotusta kiireeseen ei ole näkyvissä. Eläköityneiden uutiskuvaajien paikkoja ei enää täytetä, mutta vastaavasti videokuvaa tarvitaan lisää. Kuvaajalle etenkin aika on arvokas resurssi. Kun jatkuvasti on kiire jonnekin toisaalle, ei omaa osaamista pääse hyödyntämään täysimääräisesti. Pahoin pelkään, ettei kesäkohtaamiseni ole yksittäistapaus. KAIKKEEN EI toki tarvita mittavaa määrää talon omia kuvaajia. Otoksia tulvii niin kuvatoimistoilta kuin kansalaisiltakin. Moni kirjoittava toimittajakin kykenee ottamaan kelpo kuvia. Perin ristiriitaista on se, että tässä ajassa kuvatoimittajat ovat äärimmäisen uhanalainen ammattikunta. Heitä pitäisi pikemminkin palkata lisää. Juuri heidän tulisi saada palvella lukijoita rakentamalla kuvavalinta kerrallaan sellaista visuaalista identiteettiä, joka on erottuva, laadukas ja ennen kaikkea parempi kuin mihin instatavikset pystyvät. En ole uutismedian ansainnan tai toiminnan rahoittamisen asiantuntija. Mutta sen tiedän, että kun taso nousee ja kilpailu kiristyy, oman vaatimustason lasku ei ole viisas vaihtoehto. ? Kun kilpailu kiristyy, oman vaatimustason lasku ei ole viisas vaihtoehto.
SuomenLehdistö 6/2020 21 PALSTAT HYMY Julkisen sanan neuvoston langettava päätös mainonnan merkitsemistä koskevassa asiassa. Terveys-Hymy-mainosliitteen sisältöjä ei ollut erotettu riittävän selvästi Hymyn toimituksellisesta aineistosta netissä eikä printissä. Kantelu 24.2.2020 Kantelu kohdistuu Hymy-lehden julkaisemaan Terveys-Hymy-liitteeseen. Kantelun mukaan Terveys-Hymy-liite on ollut jo kaksi kertaa Julkisen sanan neuvoston arvioitavana journalistisen ja ilmoitusaineiston rajan hämärtymisen näkökulmasta. Vuonna 2017 se sai langettavan päätöksen, joka sisälsi vakavan huomautuksen. Neuvosto katsoi, että Terveys-Hymy on konseptiltaan mainontaa. Sittemmin Terveys-Hymy on kantelun mukaan alkanut käyttää joidenkin juttujen yhteydessä Mainos-merkintää. Lukijan on kuitenkin kantelun mukaan mahdoton arvioida, miksi jotkut Terveys-Hymyn jutut ovat mainontaa, kun vastaavanlaiset, tekstimainonnaksi tulkittavissa olevat jutut, eivät ole. Kantelun kohteena on kaksi Terveys-Hymy-osiossa Hymyn nettiversiossa 5.1.2020 julkaistua tekstiä, joista puuttui kanteluhetkellä mainosmerkinnät: 1. Vulkaaninen kivijauhe Itävallasta 2. Tiinaan iski sitkeä influenssa – rauta-arvot nousivat mineraalijauheella Kantelun mukaan jutuissa on muun muassa mineraalijauheen hyötyjä käsitteleviä väitteitä, joita perustellaan tarkemmin yksilöimättömällä tutkimuksella sekä maininta nimeltä mainitsemattomista potilaista, joiden kerrotaan kehuneen jauhetta. Lisäksi kantelun mukaan tuotetta suosittelevan henkilön hyvinvointivalmennuksia mainostetaan hänen nettisivunsa mainiten. Kantelun mukaan Terveys-Hymyn sisältöjä kirjoittaa sama henkilö, joka teki myös vuoden 2017 JSN:n ratkaisun kohteena olleet sisällöt. Kantelussa on mainittu Journalistin ohjeiden kohdat 12 ja 16. Päätoimittajan vastaus 19.5.2020 Päätoimittaja Mika Lahtosen mukaan kantelija on nimennyt kantelun kohteeksi Hymyn ja Terveys-Hymyn sillä perusteella, että Terveys-Hymy sisältäisi piilomainontaa. Päätoimittaja toteaa, että Hymyn liitteenä jaettava Terveys-Hymy on kokonaisuudessaan mainosliite. Tämä kerrotaan päätoimittajan mukaan liitteen etusivulla ja se on etusivulta selkeästi luettavissa. Koska kysymys on kokonaisuudessaan mainosmateriaalista, Julkisen sanan neuvosto ei ole päätoimittajan mielestä toimivaltainen asiassa. Terveysliitteen artikkelit julkaistaan sellaisenaan myös verkkosivuilla, jonne pääsee ainakin osoitteesta hymy.fi Julkisen sanan neuvoston annettua Terveys-Hymylle vuonna 2017 vakavan huomautuksen päätoimittaja kertoo ryhtyneensä välittömiin toimenpiteisiin asiassa: Terveys-Hymy muutettiin kokonaisuudessaan mainosmateriaaliksi, vaikka kaikkia julkaistavia juttuja ei päätoimittajan mukaan varsinaisiksi mainoksiksi voida kutsua. Tuosta lähtien mainosliitteen printtiversiossa on etusivulla kerrottu, että kyseessä on mainosliite. Verkon puolella asia ratkaistiin seuraavasti: päätoimittaja pyysi Otavamedian verkkopalveluista vastaavaa digitiimiä lisäämään oletuksena kaikkiin Terveys-Hymyn juttuihin sanan ’MAINOS’. Päätoimittaja on liittänyt vastaukseensa digitiimin ja hänen välisensä sähköpostikirjeenvaihdon, jossa päätoimittaja toteaa, että jokaisen artikkelin kohdalla on vieressä oltava näkyvissä sana ’MAINOS’. Näin päätoimittajan mukaan tapahtuikin. Kun Terveys-Hymyn verkkosivuille vietiin artikkeli, viereen tuli automaattisesti mainos-sana. Päätoimittaja kertoo jossain vaiheessa huomanneensa, että artikkelien yhteyteen ei jostakin syystä enää tullutkaan oletuksena tätä mainos-sanaa, joten päätoimittaja ryhtyi omatoimisesti lisäämään mainos-sanan näkyviin. Kantelija on päätoimittajan mukaan löytänyt lukemattomien artikkelien joukosta kaksi juttua, joiden kohdalla ei ole lukenut ’MAINOS’. Kyseessä on päätoimittajan mukaan täysin tahaton vahinko ja tekninen virhe. Asian paljastuttua päätoimittaja on välittömästi lisännyt mainos-sanan näiden kahden artikkelin viereen ja informoinut digitiimiä, joka on saman tien ryhtynyt toimiin niin, että kaikkien artikkelien viereen syntyy automaattisesti mainos-sana, kun juttu viedään järjestelmään. Päätoimittaja kertoo myös kehottaneensa digitiimiä testaamaan, että automaattitoiminto pysyy aktiivisena. Asiaa seurataan päätoimittajan mukaan herkeämättä. Lisäksi hymy.fi-sivuston aihejana-kohtaan on muutettu sanamuotoa. Aiemmin siinä oli teksti ’Terveys-Hymy’ – nyt teksti on muutettu muotoon ’Terveys-Hymy mainosliite’.” Lisäkysymykset 2.6.2020 Julkisen sanan neuvoston perussopimuksen mukaan neuvosto ja puheenjohtaja voivat käsitellä perussopimuksen hyväksyneissä joukkoviestimissä julkaistua toimituksellista aineistoa sekä sen erottuvuutta mainosaineistosta. Viitaten päätoimittajan vastaukseen neuvosto katsoo voivansa käsitellä kantelun Journalistin ohjeiden kohdan 16 näkökulmasta. Koska kantelussa nettijuttujen osalta esiin tuodut ongelmat toistuvat myös TerveysHymyn printtiversiossa (numerossa 8/2019), neuvosto käsittelee kantelun myös sen näkökulmasta. Päätoimittajaa pyydettiin vastaamaan seuraaviin lisäkysymyksiin: 1. Kirjoitatte, että Terveys-Hymy on mainosliite ja kokonaisuudessaan mainosmateriaalia, mutta toisaalta myös, että ”kaikkia julkaistavia juttuja ei varsinaisiksi mainoksiksi voida kutsua”. Mitä tarkoitatte tällä? Lähettäisittekö selvyyden vuoksi esimerkin TerveysHymyssä julkaistusta mainosmateriaalista ja Terveys-Hymyssä julkaistusta jutusta, jota ei voi kutsua varsinaiseksi mainokseksi? 2. Onko Terveys-Hymy niin kutsuttua natiivimainontaa? 3. Jotta neuvosto voisi arvioida liitteen toimintaperiaatteita toimituksellisen ja kaupallisen sisällön rajanvedon näkökulmasta, kysymme: saako lehti taloudellista hyötyä suorasti tai epäsuorasti tahoilta, joiden tuotteita tai palveluita Terveys-Hymyn jutuissa käsitellään (esimerkiksi tuottajilta, myyjiltä tai maahantuojilta)? 4. Saiko lehti taloudellista hyötyä kantelussa mainittujen tekstien julkaisemisesta? Jos, niin miltä taholta? 5. Miksi Hymy ei käytä TerveysHymyn kohdalla JSN:n lausuman suosittelemaa kaupallisen sisällön merkitsemistapaa, eli yhdistelmää vinjettimäinen merkintä ”mainos” tai ”kaupallinen yhteistyö” sekä mainostajan tai tuotemerkin nimi? Vastaus lisäkysymyksiin 20.6.2020 Päätoimittaja Mika Lahtonen vastasi lisäkysymyksiin seuraavasti: ”1. Terveys-Hymy on ollut jo vuoden 2017 alkuvuodesta lähtien mainosliite, siis oma mainoksia sisältävä tuotteensa, joka jaetaan Hymy-lehden välissä liitteenä ja jonka tekstija kuvasisältö julkaistaan samanlaisena niin TerveysHymyn painetussa lehdessä kuin mainosliitteen verkkosivuilla. Terveys-Hymyn painetussa lehdessä etusivulla kerrotaan täysin selvästi se, että kyseessä on mainosliite. Etusivulla lukee: MAINOSLIITE. Verkkosivuilla jokaisen tekstin kohdalla on käytetty sanaa ’MAINOS’, lukuun ottamatta kahta kantelun kohteena olevaa tekstiä, joihin on liittynyt ainoastaan tekninen ongelma, kuten olen edellisessä vastauksessani kertonut. Terveys-Hymyn lähtökohta on, että kaikki sisältö on mainosmateriaalia, ja siksi painetun liitteen etusivulla lukee: MAINOSLIITE. Tämä sama sana kerrotaan tällä hetkellä jokaisen Terveys-Hymyn verkkosivuilla olevan tekstin yhteydessä. 2. Terveys-Hymy ei suoraan täytä natiivimainonnan kriteerejä. TerveysHymy on luontaistuotteisiin erikoistunut mainosliite, josta ilmoituksen voi ostaa kuka tahansa. Mainostajat luonnollisesti ovat yrityksiä, jotka tavoittelevat terveysalan kohderyhmää. 3.–4. Tiedossani ei ole, että lehti olisi saanut taloudellista hyötyä juuri kantelussa mainittujen tekstien julkaisemisesta. Luonnollisesti on selvää, että tavoittelemme mainosliitteellä ilmoittajia, ja siten myös taloudellista hyötyä. 5. Terveys-Hymyn painetussa mainosliitteessä kerrotaan, että kysymys on mainosmateriaalista. 24-sivuisen Terveys-Hymyn etusivulla lukee sana: MAINOSLIITE. Terveys-Hymyn verkkosivuilla jokaisen jutun yhteydessä lukee sana MAINOS, lukuun ottamatta niitä kahta tekstiä, jotka teknisestä virheestä johtuen jäivät ilman tätä sanaa, mutta sekin asia korjattiin välittömästi sen jälkeen, kun sain siitä tiedon. Tällä hetkellä Terveys-Hymyn verkkosivuilla lukee jokaisen tekstin kohdalla sana MAINOSLIITE, tarkoittaen sitä, että kyse on painetun mainoslehtisen sisällöstä, eli mainosmateriaalista. TerveysHymy on siis itsenäinen mainostuote, jonka tekstit eivät ole perinteisellä tavalla journalistista sisältöä.” Ratkaisu JO 16: Ilmoitusten ja toimituksellisen aineiston raja on pidettävä selvänä. Piilomainonta on torjuttava. Lausuma medialle mainonnan merkitsemisestä 2015. Hymy julkaisee printtija nettiversiossaan Terveys-Hymy-otsikon alla sisältöä, joka keskittyy lehden ilmoituksen mukaan itsehoitoon. Kyseessä on päätoimittajan mukaan lehden liite, joka on kokonaisuudessaan mainosmateriaalia. Tämä on ilmaistu Hymyn printtilehden välissä jaetun 24-sivuisen liitteen kannen vasemmassa yläkulmassa merkinnällä ”MAINOSLIITE”. Nettiversiossa kantelun kohteena olevista teksteistä puuttuivat kanteluntekohetkellä mainosmerkinnät täysin. Saatuaan vastauspyynnön kanteluun lehti lisäsi teksteihin otsikon ja ingressin väliin merkinnän ”Mainos” ja merkitsi koko Terveys-Hymy-osion nettisivuillaan mainosliitteeksi. Julkisen sanan neuvosto toteaa, että journalismin uskottavuutta turvataan tekemällä yleisölle selväksi, missä kulkee journalismin ja kaupallisen sisällön välinen raja. Neuvoston linjan mukaan tämä on erityisen tärkeää silloin, kun kaupalliselle sisällölle haetaan vakuuttavuutta journalistisia sisältöjä muistuttavilla ratkaisuilla. Neuvosto toteaa, että mikäli itsesääntelyn piiriin kuuluva media julkaisee journalismia muistuttavaa kaupallista yhteistyötä, se pitää erottaa toimituksellisesta aineistosta selkein merkinnöin. Neuvosto toteaa, että Terveys-Hymyn printtiversion kannessa oleva yksittäinen MAINOSLIITE-merkintä on riittämätön kertomaan 24-sivuisen liitteen luonteesta lukijalle. Liitteen sisäsivuilla mainosmerkintöjä ei ole, ja liite muistuttaa monin tavoin Hymyn toimituksellisia sivuja. Tätä vaikutelmaa korostavat liitteen ulkoasu, toimituksen esittely ja liitteen kutsuminen ”Hymylehden terveysliitteeksi”. Myös muun muassa lehden mediakortissa annetaan käsitys, että kyseessä olisi journalistinen liite. Neuvosto toteaa, että mikäli liite on kauttaaltaan mainosmateriaalia, kuten päätoimittaja sen määrittelee, tulee liite myös merkitä sellaiseksi kauttaaltaan siten, ettei esimerkiksi sisäsivuilta lukemisen aloittava lukija luule lukevansa terveysjournalismia. Nettiversiossa kantelun kohteena olevista teksteistä puuttuivat mainosmerkinnät kokonaan. Neuvosto huomauttaa, että myöskään mainosmerkinnät, jotka lehti lisäsi saatuaan tiedon kantelusta, eivät saa osakseen erityisen suurta huomioarvoa yksittäisten mainosten sisällä. Neuvoston havaintojen mukaan myös uusimmat Terveys-Hymyn nettiversiossa julkaistut tekstit on merkitty puutteellisesti. Neuvosto kehottaa Hymyä tutustumaan mainonnan merkitsemistä käsittelevään Julkisen sanan neuvoston lausumaan sekä tarkistamaan, että Terveys-Hymy-liitteen merkinnät ovat riittäviä erottamaan kaupallisen aineiston toimituksellisesta aineistosta ja antavat oikean kuvan liitteen sisällöistä. Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Hymy on rikkonut Journalistin ohjeiden kohtaa 16 ja antaa sille huomautuksen. Ratkaisun tekivät: Eero Hyvönen (pj), Ilkka Ahtiainen, Heta Heiskanen, Kyösti Karvonen, PentLukija ei halua tulla huijatuksi HYMY-LEHTI JULKAISEE Terveys-Hymynimistä liitettä, joka on päätoimittajan mukaan mainosliite. Tästä mainitaan kuitenkin vain kerran 24-sivuisen liitteen kannessa, vaikka liitteen sisältö muistuttaa ulkoasultaan journalismia. JSN on aiemmin antanut lehdelle samasta asiasta vakavan huomautuksen, nyt langettavan päätöksen. Langettava osuu ongelmakohtaan, joka on havaittavissa laajemminkin mediassa. Säännöllisesti lehdissä ja verkossa törmää natiivimainontaan, jota ei ole riittävän selvästi erotettu journalistisista artikkeleista. On lukijan pettämistä, jos hän voi lukea mainosta luullen sitä journalistiseksi tekstiksi. Natiivimainonta on median kannalta tärkeää ja monelle mainostajalle mainio tapa tuoda osaamistaan ja palveluitaan esille. Mainostajakaan ei kuitenkaan hyödy siitä, jos lukija jossain kohtaa huomaa tulleensa huijatuksi. Katri Linnikko päätoimittaja Seutulehti UutisOiva 2 4 Linnikon poiminta Palstalla jatkuu keskustelu Julkisen sanan neuvoston kiinnostavasta päätöksestä. Julkisen sanan neuvoston päätöksiä 26.8.2020. Päätöksiä yhteensä 6. JSN Vapauttavat Langettavat
22 SuomenLehdistö 6/2020 PALSTAT ti Mäkinen, Riikka Mäntyneva, Heli Parikka, Hannele Peltonen, Aija Pirinen, Tuomas Rantanen, Jukka Ruukki, Henrik Rydenfelt, Nina Stenros ja Tuomo Törmänen. ETELÄ-SUOMEN SANOMAT Julkisen sanan neuvoston vapauttava päätös piilomainontaa, olennaista asiavirhettä, tietojen tarkistamista ja lähdekritiikkiä koskevassa asiassa. Lehdellä oli journalistiset perusteet kertoa siitä, että paikallisesti kiinnostava ja historiallisesti merkittävä rakennus on myynnissä. Juttu ei ollut piilomainontaa, eikä siinä ollut olennaisia asiavirheitä. Kantelu 27.3.2020 Kantelu kohdistuu Etelä-Suomen Sanomien 26.3.2020 julkaisemaan nettijuttuun ”Lahden Villa Rauhala on jälleen myynnissä – hintapyyntö komeasta huvilasta 650 000 euroa” sekä jutun 27.3.2020 julkaistuun printtiversioon ”Villa Rauhala on myynnissä”. Kantelun mukaan juttu on kiinteistönvälitysyhtiötä suosivaa piilomainontaa ja lisäksi jutussa on kaksi olennaista asiavirhettä, joita lehti ei suostunut korjaamaan. Piilomainosmaisuutta kantelija perustelee sillä, että lehti on tehnyt jutun yksittäisestä myynnissä olevasta kohteesta ja antanut sille siten näkyvyyttä. Kantelun mukaan jutussa on olennainen asiavirhe, koska siitä saa vaikutelman, että huvila olisi laitettu myyntiin äskettäin. Todellisuudessa sitä on kantelijan mukaan yritetty myydä jo pidempään ja jutussa mainitun kiinteistönvälitysyhtiönkin toimesta jo toista vuotta. Kantelun mukaan jutusta saa myös vaikutelman, että huvilan omistaisivat jutussa mainitut henkilöt. Todellisuudessa omistaja on konkurssipesä. Kantelun mukaan lehti ei tarkistanut tietoja kohteen toimeksiantosopimusten eikä myyjän osalta. Kantelun mukaan lehden lähdekritiikki petti, koska kiinteistönvälitysyhtiö hyötyi ilmaisesta näkyvyydestä. Kantelija on tehnyt myyntiaikaa koskevan korjauspyynnön nähtyään nettijutun. Kantelija kopioi viestiinsä kiinteistönvälittäjäyhdistyksen edustajan, joka huomautti lehteä myös siitä, että kohdetta myy konkurssipesä. Lehti ei korjannut juttuaan vaan julkaisi sen samansisältöisenä printtilehdessään seuraavana päivänä. Päätoimittajan vastaus 16.6.2020 Vastaavan päätoimittajan Markus Pirttijoen mukaan myytävänä ollut kohde on kulttuurihistoriallisesti arvokas rakennus, jonka myyminen on paikallisesti kiinnostava uutinen. Villa Rauhalan rakennutti kapteeni August Fellman kesäasunnokseen 1870-luvulla. Fellman oli keskeinen vaikuttaja Lahden teollisen historian synnyttäjänä ja toimi lukuisia kertoja valtiopäiväedustajana. Etelä-Suomen Sanomille on luontevaa, että se seuraa paikallisesti tärkeän ja kiinnostavan rakennuksen vaiheita. Lehti on uutisoinut Villa Rauhalasta useissa jutuissa aiemminkin. Päätoimittajan mukaan uutinen ei ota kantaa siihen, milloin kohde on asetettu myyntiin. Verkkojutun otsikossa lukee: ”Villa Rauhala on tullut jälleen myyntiin” ja printtiversoissa: ”Villa Rauhala on myytävänä”. Uutisen alussa todetaan, että Villa Rauhala on tullut myyntiin. Verkkojutun otsikko korostaa lisäksi, että kohde on ollut myytävänä aiemminkin. Jutussa on mainittu, että rakennus vaihtoi viimeksi omistajaa vuonna 2014, kun perheyritys teki talosta kaupat. Tämä on päätoimittajan mukaan ollut paras käytettävissä oleva tieto uutista tehdessä ja julkaistaessa. Päätoimittajan mukaan toimittajalla ei ole juttua tehdessään ole ollut mitään syytä olettaa, että yritys olisi konkurssissa. Päätoimittajan mukaan uutisen kannalta oleellinen tieto ei ole se, kukan talon omistaa vaan se, että talo on myytävänä. Uutisen sisältökin keskittyy jälkimmäiseen eli rakennuksen myyntiin. Välittäjää pitää päätoimittajan mukaan voida pitää luotettavana lähteenä mitä tulee myytävään kohteeseen. Kiinteistönvälittäjän velvollisuuksiin kuuluu se, että hänen tulee varmistua tiedon oikeellisuudesta. Välittäjä ei esiinny jutussa ulkopuolisena tai muuten riippumattomana asiantuntijana, vaan lukijalle on päätoimittajan mukaan selvästi tuotu esiin, että rakennusta välittää juuri kyseinen kiinteistönvälittäjä. Päätoimittajan mukaan kyseessä ei ole kiistanalainen asia eikä erityinen hyötymistai vahingoittamistarkoitus. Lehti haastatteli kiinteistönvälittäjää juttuun itse, ja kohteen markkinointimateriaalista lainattiin juttuun ainoastaan kohteen pyyntihinta. Päätoimittajan mukaan juttua ei myöskään ole julkaistu verkossa tai painetussa sanomalehdessä erityisen näkyvällä paikalla. Päätoimittajan mukaan uutistoiminnassa jokainen tapaus arvioidaan erikseen. Jos toimitus näkee, että jollakin myytävällä kohteella on uutisarvoa, siitä uutisoidaan. Myytävän kohteen uutisarvo ratkaisee, ei se, kuka sitä välittää. Kysymys ei ollut piilomainonnasta vaan sen uutisoinnista, että kulttuurihistoriallisesti arvokas rakennus on myytävänä. Silloin kun myytävällä kohteella on yleistä mielenkiintoa, siitä voidaan päätoimittajan mukaan uutisoida ilman, että kyse on piilomainonnasta. Päätoimittajan mukaan juttu ei sisältänyt oleellista asiavirhettä. Uutinen ei ottanut kantaa siihen, kuinka kauan kohde on ollut myytävänä. Toimitus valitsee uutisaiheet ja niiden näkökulmat itsenäisesti ilman ulkopuolista painostusta. Päätoimittajan mukaan kantelijan korjauspyyntöön vastannut henkilö totesi lehdelle, että toimittaja olisi voinut mainita kohteen omistaneen yrityksen olevan konkurssissa. Sähköpostissa ei kuitenkaan päätoimittajan mukaan vaadittu korjaamaan tai oikaisemaan mitään, joten lehti otti tiedon vastaan lisätietona, jota voi hyödyntää seuraavissa uutisoinneissa. Ratkaisu JO 8: Journalistin velvollisuus on pyrkiä totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen. JO 10: Tiedot on tarkistettava mahdollisimman hyvin – myös silloin kun ne on aikaisemmin julkaistu. JO 12: Tietolähteisiin on suhtauduttava kriittisesti. Erityisen tärkeää se on kiistanalaisissa asioissa, koska tietolähteellä voi olla hyötymistai vahingoittamistarkoitus. JO 16: Ilmoitusten ja toimituksellisen aineiston raja on pidettävä selvänä. Piilomainonta on torjuttava. JO 20: Olennainen asiavirhe on korjattava viipymättä ja niin, että se tavoittaa mahdollisimman kattavasti virheellistä tietoa saaneen yleisön. Korjaus on julkaistava sekä tiedotusvälineen toimituksellisilla verkkosivuilla että julkaisussa tai kanavassa, jossa virhe on alun perin ollut. Etelä-Suomen Sanomat julkaisi nettija printtiversiossaan jutun, jossa se kertoi, että paikallinen historiallinen huvila on myynnissä. Juttuun oli haastateltu kohdetta välittävää kiinteistönvälittäjää, ja siinä kerrottiin muun muassa kohteen hintapyyntö sekä huvilan historiasta. Julkisen sanan neuvosto toteaa, että lehdellä oli journalistiset perusteet kertoa siitä, että paikallisesti kiinnostava ja historiallisesti merkittävä rakennus on myynnissä. Juttu perustui lehden omaan tiedonhankintaan, eikä se ollut piilomainontaa. Tapauksessa ei ole viitteitä siitä, että lehden lähdekritiikki olisi pettänyt. Jutusta saattoi saada epätarkan kuvan, jonka mukaan rakennus olisi laitettu myyntiin vasta äskettäin, vaikka todellisuudessa sitä oli myyty jo pidempään. Jutussa ei kuitenkaan esitetty virheellisiä tietoja kohteen myyntiajasta, eikä kyseessä siksi ollut olennainen asiavirhe, joka olisi pitänyt korjata. Jutun kohta, jossa kerrattiin rakennuksen aiempia vaiheita, oli siltä osin epätarkka, kun siitä saattoi saada käsityksen, että jutussa mainittu yritys omistaisi yhä rakennuksen, vaikka rakennusta myy konkurssipesä. Tämä ei kuitenkaan ollut olennainen asiavirhe. Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Etelä-Suomen Sanomat ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa. Ratkaisun tekivät: Eero Hyvönen (pj), Ilkka Ahtiainen, Heta Heiskanen, Kyösti Karvonen, Pentti Mäkinen, Riikka Mäntyneva, Heli Parikka, Hannele Peltonen, Aija Pirinen, Tuomas Rantanen, Jukka Ruukki, Henrik Rydenfelt, Nina Stenros ja Tuomo Törmänen. Journalisti Journalistien ammattilehti viittasi jutussaan tunnetusta toimittajasta muualla esitettyyn kritiikkiin. Kantelija ei joutunut jutussa niin kielteiseen julkisuuteen, että häntä olisi pitänyt kuulla samanaikaisesti tai jälkikäteen. Ilta-Sanomat Lehti julkaisi uutisen, jossa se referoi Yhdysvaltain presidentin pitämää puhetta. Otsikko antoi harhaanjohtavan kuvan puheen ja jutun sisällöstä. Otsikolle ei siten löytynyt sisällöstä katetta. Aamulehti Alueellista vesihanketta käsitelleessä kolumnissa oli yksi selvä olennainen asiavirhe ja useita kohtia, joista saattoi saada väärän käsityksen asiasta. Lehti ei korjannut virheitä saatuaan niistä tiedon. Helsingin Sanomat Juttu käsitteli kriittisesti maahanmuuttajanuorten kotouttamiseen tähtäävää hanketta. Jutusta sai harhaanjohtavan kuvan hankkeen tavoitteista, mikä oli olennainen asiavirhe. Otsikossa esitetylle tulkinnalle ei löytynyt sisällöstä katetta. > Lue kaikki tuoreet päätökset osoitteessa www.jsn.fi. ”Journalismin uskottavuutta turvataan tekemällä yleisölle selväksi, missä kulkee journalismin ja kaupallisen sisällön välinen raja. Neuvoston linjan mukaan tämä on erityisen tärkeää, kun kaupalliselle sisällölle haetaan vakuuttavuutta journalistisia sisältöjä muistuttavilla ratkaisuilla.” HEI MYYNTITYKKI! Työskenteleekö Vuoden mediamyyjä teillä? Vai oletko se sinä? Suomen Paikallismediat Oy palkitsee jälleen tilattavien paikallislehtien vuoden parhaan mediamyyjän. Ehdota sopivaa henkilöä – itseäsi, alaistasi tai vaikka naapurilehden osaajaa. Odotamme palkittavalta myyjältä oikeanlaista asennetta ja sinnikkyyttä, mutta voittajan valinnassa painotamme erityisesti innovatiivisuutta ja tuloksellisuutta. Tämän todistat parhaiten kertomalla meille esimerkkejä kaupoista ja projekteista, joita hän on vienyt tai lehdessä on viety onnistuneesti läpi sekä kuvaamalla tykkiehdokkaan myynnin kehitystä ja sen osuutta lehden/yrityksen kokonaismyynnissä. Lähetä ehdotuksesi perusteluineen 31.10.2020 mennessä osoitteeseen kati.uusitalo@paikallismediat.fi Vuoden 2020 Myyntitykki palkitaan komealla palkintotaululla ja euroilla 14.1.2021 Jyväskylässä Suomen Paikallismediat Oy:n järjestämillä myynnin koulutuspäivillä. Tule mukaan! Lisätietoa löydät täältä: paikallismediat.fi
PALSTAT SuomenLehdistö 6/2020 23 Ylä-Satakunta Niina Kivioja on nimitetty toimittaja-tuottajaksi. Kivioja vastaa jatkossa toimittajan tehtävien ohella asiakasja teemalehtien tuottamisesta. Kivioja on toiminut Ylä-Satakunnan palveluksessa vuodesta 2000 alkaen pilapiirtäjänä, avustajana ja viimeksi määräaikaisissa toimittajan tehtävissä. Helsingin Sanomat Lari Malmberg on nimitetty kaupunkitoimituksen esimieheksi. Aiemmin Malmberg on työskennellyt Helsingin Sanomissa uutistuottajana ja toimittajana kaupunkitoimituksessa, featuretoimituksessa ja ulkomaantoimituksessa. Pipsa Palttala on nimitetty kaupunkitoimituksen uutistuottajaksi. Palttala on työskennellyt toimittajana kaupunkitoimituksessa, uutistuottajana kotimaantoimituksessa ja toimitussihteerinä ja uutispäällikkönä uutisdeskissä. Yle Ville Grahn on nimitetty alueiden yhteisen palveluja kehitystiimi Mediadeskin uudeksi tuottajaksi ja esimieheksi. Grahn toimii samalla aluetoimitusten yhteistä uutistoimintaa koordinoivan Suomi-deskin esimiehenä. Grahn siirtyy tehtävään Keskisuomalaisen digikehityspäällikön paikalta. Elina Paasonen aloittaa Ylen digitaalisen uutis-, urheiluja tapahtumapalvelun päällikön tehtävässä lokakuun alussa. Aiemmin Paasonen on työskennellyt eri tehtävissä Aamulehdessä. Hän oli myös Tampereen yliopiston journalistiikan työelämäprofessori kaudella 2018–2019. Aki Karjalainen on valittu Yle Pirkanmaan uudeksi päälliköksi. Aiemmin Karjalainen on työskennellyt Pohjois-Suomen päällikkönä Yle Oulussa ja Yle Kajaanissa ja sitä ennen Radio Kajauksen toimitusjohtajana ja vastaavana päätoimittajana. Retriever Maunu Anhava on nimitetty mediaseuranta ja -analyysitoimiston sales manageriksi. Kärkimedia Iiris Kuivanen on nimitetty head of digital sales -tehtävään. Aiemmin Kuivanen on työskennellyt muun muassa ulkomainosyhtiö JCDecaux’lla ja KSF Mediassa. Juhopekka Pietilä vastaa, että Kalevan tilaajat saavat kiinnostavia lähetyksiä säännöllisesti. SANOMALEHDET PANOSTAVAT nyt toden teolla verkon live-lähetyksiin. Niin myös Kalevassa, jossa live-lähetyksistä ja podcasteista vastaavaksi toimittajaksi on hiljattain nimitetty Juhopekka Pietilä. Pietilä on viime vuodet elättänyt itsensä pääosin urheiluselostuksilla. Tänä kesänä Kalevan kesätoimittajuuden päätteeksi tarjottu vastuu lehden live-lähetyksistä sopi hänen kuvioihinsa enemmän kuin hyvin. Pestinsä alkajaisiksi Pietilä on luonut Kaleva Livelle ohjelmistoa vuoden loppuun saakka. Lähetysten säännöllisyys on olennaista, jotta tilaajat tietävät, mitä saavat. – Pääpaino on urheilussa, mutta totta kai reagoimme, jos esimerkiksi politiikan kentällä tapahtuu jotain, Pietilä sanoo. Käytännössä hänen työnsä on kontaktoida tapahtumia ja suunnitella tuotantoja. Hän on ainoa Liveen jyvitetty työntekijä Kalevassa, sillä esimerkiksi tuotantotiimin palvelut ostetaan talon ulkopuolelta. Kilpailijoiden, kuten Sanoman omistaman Ruudun ja itsenäisen Solid Sportin, tekemät lähetyssopimukset seurojen ja sarjojen kanssa torppaavat joitakin lajeja Kalevan tarjonnasta. Esimerkiksi salibandyliigan otteluita ei voi tästä syystä näyttää. Tilanne ei Pietilän mukaan kuitenkaan ole erityisen ongelmallinen. – Paikallisuutta saadaan peliin myös keskittymällä sellaisiin lähetyksiin, joista isommat eivät ole kiinnostuneita. Liven tavoitteena on houkutella aiempaa nuorempia yleisöjä Kalevan pariin. Esimerkiksi lehden lähettämän jalkapallon junioriturnaus Kaleva Cupin katsojamäärät olivat Pietilälle positiivinen yllätys. Kiinnostus kertonee, että perheet, sukulaiset ja isovanhemmat seuraavat mielellään yhteisöllisiä tapahtumia sanomalehden sivuilta. Pietilä sanoo, että urheilulähetykset ovat urheilujournalismia, ja siksi esimerkiksi kumppanuuksia on mietittävä tarkkaan. – Vaikka tuotantoyhtiö onkin talon ulkopuolelta, meidän tulee olla vastuussa lähetyksen sisällöstä. On hyvin mahdollista, että otamme mainoksia lähetyksiin tulevaisuudessa, mutta ne eivät saa vaikuttaa journalistisiin valintoihimme. Janne Arola Liveä urheilusta politiikkaan Ensitöikseen Juhopekka Pietilä on tehnyt Kaleva Livelle syksyn ohjelmiston. > 9.10.2020 klo 10–11.30 Webinaari: Nuoret ja media Nuoret kokevat, että heidän äänensä ei kuulu mediassa riittävästi. Miten nuorten äänen kuulemista uutismediassa voisi vahvistaa? Miten tehdä journalismista entistä merkityksellisempää myös nuorille? Nuorten uutismediasuhteeseen johdattelemassa toimittaja, oppikirjailija ja mediaopettaja Tuomas Kaseva sekä mediakasvatusasiantuntija Hanna Romppainen. > 25.9.2020 klo 12–14.30 Lehtitreffit – pohjoinen, webinaari. > 23.10.2020 klo 12–14.30 Lehtitreffit – itä, webinaari. Laita syksyn alueelliset paikallislehtitreffit nyt kalenteriisi. Paikallislehtijaosto haastaa lehdet jakamaan osaamistaan ja kokemuksiaan. Aiheet määräytyvät osallistujien tarpeiden ja toiveiden mukaan. > 30.10.2020 klo 10–11.15 Etämyynti: Uusi normaali vai klikkiotsikko? Webinaari. Perjantain vinkkitunti siitä, kuinka saada vauhtia myyntiin uudessa normaalissa. Kouluttajana Mika D. Rubanovitsch Johtajatiimistä. JUKKA-PEKKA MOILANEN uu si in te ht äv iin Tiedot nimityksistä voi lähettää osoitteeseen suomen.lehdisto@ sanomalehdet.fi Lisätietoa: www.sanomalehdet.fi/ tapahtumat Sanomalehtien Liitossa tapahtuu MEDIA-ALAN OMA LEHTI P äätoimittaja: Riikka Virranta. Tuottaja: Janne Arola. Taitto: Riikka Virranta, Janne Hulkkonen. Toimitus: Eteläranta 10, 00130 Helsinki. Puhelin: (09) 228 77 300. Sähköposti: suomen.lehdisto@sanomalehdet.fi. Suomen Lehdistö verkossa: www.suomenlehdisto.fi. Julkaisija: Sanomalehtien Liitto ry / Tidningarnas Förbund rf. Ilmestyminen: 90. vuosikerta. 8 numeroa vuodessa. Tilaukset ja osoitteenmuutokset: sl@sanomalehdet.fi. Tilaushinnat 2020: kestotilaus 104 euroa / vuosi (sis. alv 10 %), määräaikainen tilaus 110 euroa / vuosi (sis. alv 10 %), määräaikainen opiskelijatilaus 39 euroa / vuosi (sis. alv 10 %). Tilaushintaan sisältyy digilehti. Maksettua tilausmaksua ei palauteta, kun tilaus irtisanotaan. Määräaikainen tilaus ei jatku tilausjakson päätyttyä ilman erillistä ilmoitusta. ISSN: 0039-5587. Ilmoitukset: Timo Järvenpää, puh. 0400 242 131, timo.jarvenpaa@parnet.fi. Painopaikka: Botnia Print, Kokkola. Suomen Lehdistön tekemiseen on käytetty Kopioston keräämiä kopiointikorvauksia. SuomenLehdistö Ilmestysmispäivät 2020 Nro Ilmestyy Aineistot Varaukset 7 28.10. 16.10. 9.10. 8 9.12. 27.11. 20.11. MUISTA SEURATA MYÖS DIGISSÄ www.suomenlehdisto.fi ? Lisää uutisia media-alalta www.suomenlehdisto.fi/digilehti Printtilehti aina mukanasi! Su om en Le hd is tö MUISTA SEURATA MYÖS DIGISSÄ www.suomenlehdisto.fi Lisää uutisia media-alalta www.suomenlehdisto.fi/digilehti Printtilehti aina mukanasi! Su om en Le hd is tö MUISTA SEURATA MYÖS DIGISSÄ Tilaa Suomen Lehdistön uutiskirjeet www.suomenlehdisto.fi/tilaa-uutiskirje Su om en Le hd is tö
Ilmastonmuutos on . Siitä puhutaan .” ” Olisihan se mukavaa. Nähdä vain sitä mitä haluaa nähdä. Lukea vain asioista, jotka tukevat omia näkemyksiä ja sopivat omaan maailmankuvaan. Mutta todellisuus ei ole sellainen. Vaikka mielipiteitä on yhtä monta kuin meitä ihmisiäkin, faktat ovat faktoja. Niitä tarvitaan valistu neen mielipiteen muodostamiseen ja järkevän yhteiskunnallisen keskustelun käymiseen. Siksi tarvitsemme riippumatonta, moni äänistä mediaa. MIELIPITEET VOIVAT OLLA VAIHTOEHTOISIA – FAKTAT EIVÄT