”Megafoni-ilmiö ei ole tämän hallituksen aikana syntynyt, mutta etenkin perussuomalaisten kannattajien voi olla nyt sitä vaikea muistaa.” RYYSISTÄ JA PIKAVALINTOJA Juhani Niiranen hakee spontaaneja tilanteita kuvatessaan poliitikkoja. Usein se tapahtuu tiukassa uutistilanteessa. Hän kiistää, että kenenkään poliitikon kuvia väritettäisiin epäedulliseen suuntaan. BIISEJÄ ERI LEVYILTÄ A-LEHDET MENEE DIGIIN YHDISTÄMÄLLÄ BRÄNDEJÄ. Nro 6 27/9/2023 PErUSTETTU VUoNNA 1930
Sananvapautta on oikeus oikeaan tietoon. Se on demokraattisen, vapaan maailman perusta. Toimitaan yhdessä sananvapauden puolesta tässä ajassa, jossa erilaiset vaikuttamisyritykset ja disinformaation levittäminen ovat tulleet jäädäkseen. Luotettava uutismedia antaa suojaa vääristeltyä tietoa vastaan. SANANVAPAUS ON TOIVON TUOJA Luotettavan uutismedian tunnistat tästä nimestä Sananvapautta on oikeus oikeaan tietoon. Se on demokraattisen, vapaan maailman perusta. Toimitaan yhdessä sananvapauden puolesta tässä ajassa, jossa erilaiset vaikuttamisyritykset ja disinformaation levittäminen ovat tulleet jäädäkseen. Luotettava uutismedia antaa suojaa vääristeltyä tietoa vastaan. SANANVAPAUS ON TOIVON TUOJA Luotettavan uutismedian tunnistat tästä nimestä
Sananvapautta on oikeus oikeaan tietoon. Se on demokraattisen, vapaan maailman perusta. Toimitaan yhdessä sananvapauden puolesta tässä ajassa, jossa erilaiset vaikuttamisyritykset ja disinformaation levittäminen ovat tulleet jäädäkseen. Luotettava uutismedia antaa suojaa vääristeltyä tietoa vastaan. SANANVAPAUS ON TOIVON TUOJA Luotettavan uutismedian tunnistat tästä nimestä nro 6/2023 a B C Janne Arola Kirjoittaja on Suomen Lehdistön tuottaja. janne.arola@uutismediat.fi Ammattimaisuuden kova ydin V iime kuukausina Suomessa on puhuttu normaaliakin enemmän politiikan uutisoinnista, sen painotuksista, tekemisen tavoista ja siitä, mikä ylipäätään on uutinen. Samoja teemoja käsitellään tämän lehden monessa jutussa: gallupissa uransa alussa olevat toimittajat kertovat, miten mennyt kesä vaikutti heidän urasuunnitelmiinsa. Lehdistötilaisuudessa seurataan Hesarin konkarivalokuvaajaa Juhani Niirasta, joka kertoo, miten poliitikkoja kuvataan puoluekokouksessa ja millaisia kuvia heistä lähetetään julkaistavaksi. Pääjutussamme päätoimittajat kertovat, kuinka poikkeuksellista erityisesti perussuomalaisten mediavastainen vyörytys on ollut ja miten media on suoriutunut kesän uutisoinnista. J ournalistit korostavat usein ammattietiikkansa tärkeyttä ja sitä, että poliitikot saavat samanlaisen kohtelun puoluetaustasta riippumatta. Tätä ei ole syytä epäillä. Tänä vuonna julkaistun kyselytutkimuksen perusteella journalistinen etiikka on edelleen tärkein yksittäinen vaikuttava tekijä suomalaisten toimittajien työssä. Yksittäisiä huteja tietysti tulee, mutta missä ammatissa ei? Vastaavien päätoimittajien tehtävä on pitää huoli siitä, että uutisoinnin laatu, määrä ja näkökulmat ovat oikeassa suhteessa asioiden yhteiskunnalliseen merkittävyyteen nähden. M oni mediapomo toistelee, että hyökkäyksien keskellä journalistien on syytä pitää pää kylmänä. Kaiken ytimessä on hyve, jota voi kutsua uteliaisuudeksi. Kun toimittaja on aidosti kiinnostunut selvittämään, mistä ilmiössä x on kysymys tai miten jokin poliittinen päätös syntyi, sitä vähemmän populistien salaliittoteorioille agendajournalismista tai tietyn puolueen sorsimisesta on kasvualustaa. Helsingin Sanomien uusi vastaava päätoimittaja Erja Yläjärvikin kyseli Ylen Viimeinen sana -ohjelmassa, ovatko toimittajat aidosti uteliaita. “Uteliaisuus uhkaa vähetä yhteiskunnassa muutenkin, kun olemme kiinnostuneita lähinnä itsestämme. Aito uteliaisuus on kuitenkin ammattimaisuuden kova ydin”, Yläjärvi sanoi. Uteliaisuus voi työarjessa tarkoittaa vaikka sitä, että soittaa vielä yhden ylimääräisen puhelun ollakseen varma, että jutun näkökulma kantaa. Ja kun on sisäinen rauha siitä, että oman työn taustat ovat kunnossa, kritiikkikään ei välttämättä niin kovasti hetkauta. ? 4 avaaja Toimittajien sometilit itsesääntelyn piiriin? Suomessa pohditaan, miten Journalistin ohjeet pätevät somessa. 5 Gallup Miten kesä toimituksessa vaikutti urasuunnitelmiin? 6 puheenaihe Uutismedia pyrkii neuvotteluihin alustayhtiöiden kanssa ensi vuonna. 7 Kolumni Jenny Halvari listaa asioita, joita maakuntamedia voi oppia paikallislehdiltä. 9 lehdistötilaisuus Juhani Niiranen: ”Jos joku poliitikko näyttää tilanteessa luonnostaan kummalliselta, niin totta kai me sellaisen kuvan julkaisemme.” 14 päätoimittajaKysely Poliitikkojen kovat puheet koetaan poikkeuksellisiksi ja osin uhaksi. Päätoimittajat myös näkevät virheitä kesän uutisoinnissa. 20 ratKaisut A-lehdet räjäytti brändien rajat digikanavissa. 24 ratKaisut Lapin Kansa käännätti tutkivan jutun kausityöläisten oloista. 25 teKijä Alma Talentin analyytikko Ari Rajala kertoo, mitä jokaisen toimittajan pitäisi ymmärtää yritysanalyysista. 26 teoria & Käytäntö Läpinäkyvyys ei lisääkään luottamusta journalismiin, sillä epäluottamuksen syyt ovat muualla. 28 tutKimuKset Lehdistö väheksyy ammattikoululaisia. 29 näKöalapaiKKa Toimitustyön johtamisessa korostuu nyt kolme asiaa, kirjoittaa Erja Yläjärvi. 30 riKosdesKi Järjestäytynyttä rikollisuutta ja jengejä rahoittaa ryhmä, joka ei tunnu kiinnostavan mediaa, arvioi Jecaterina Mantsinen. 31 nimitys Joni Räikkönen headhuntattiin Milttonilta PunaMustan kasvujohtajaksi. SUOMEN LEHDISTÖ Päätoimittaja Riikka Virranta. tuottaja Janne Arola. ulkoasu ja taitto Origine ky / Janne Hulkkonen, Arto Kinnunen. toimitus Eteläranta 10, 00130 Helsinki. Puhelin (09) 228 77 300. sähköPosti suomen.lehdisto@uutismediat.fi. suomen lehdistö verkossa www.suomenlehdisto.fi. julkaisija Uutismedian liitto. ilmestyminen 93. vuosikerta. 8 numeroa vuodessa. tilaukset ja osoitteenmuutokset sl@uutismediat.fi. tilaushinnat 2023 kestotilaus 112 euroa / vuosi (sis. alv 10%), määräaikainen tilaus 120 euroa / vuosi (sis. alv 10%), määräaikainen opiskelijatilaus 42 euroa / vuosi (sis. alv 10%). Tilaushintaan sisältyy digilehti. Maksettua tilausmaksua ei palauteta, kun tilaus irtisanotaan. Määräaikainen tilaus ei jatku tilausjakson päätyttyä ilman erillistä ilmoitusta. issn: 0039-5587. mediamyynti Alpo Ohtamaa, alpo.ohtamaa@myynninao.fi, puh. 044 311 0201. PainoPaikka BotniaPrint, Kokkola. Suomen Lehdistön tekemiseen on käytetty Kopioston keräämiä kopiointikorvauksia. ve sa la it in en suomen lehdistö 3 20 4 ve sa la it in en
Kenen aSia? JSN:n valmistelijan Laura Juntusen mukaan useimmissa maissa medianeuvostot katsovat, että toimittajien somekäyttäytymisen ohjeistaminen ei ole niiden vaan mediatalojen asia. 4 suomen lehdistö 6/2023 A a
Tutkit seitsemän eurooppalaisen medianeuvoston ratkaisuja sosiaaliseen mediaan liittyvissä kysymyksissä. Esimerkiksi Norjassa, Hollannissa, Belgiassa ja Britanniassa toimittajien sosiaalisen median postaukset kuuluvat itsesääntelyn piiriin. Miten tätä perustellaan, jsn:n valmistelija Laura Juntunen? Muun muassa sillä, että yleisö ei välttämättä osaa tehdä eroa sen välillä, onko jonkun tunnetun toimittajan julkaisu tehty ammatillisessa vai yksityisessä roolissa. Kuka näissä maissa siis saa mahdollisen langettavan? Eurooppalaisten medianeuvostojen välillä on eroja siinä, hyväksyvätkö ne yksittäisistä toimittajista tehtyjä kanteluja vai vastaako kanteluun lähtökohtaisesti tiedotusväline, kuten meillä. Ratkaistessaan, kuuluuko somesisältö niiden toimivaltaan, neuvostot arvioivat yleensä, onko sisältö tulkittavissa journalistiseksi ja onko journalisti toiminut ammatillisessa roolissaan eli ilmoittaako hän esimerkiksi tilillään olevansa toimittaja. Kaikki toimittajien yksityishenkilöinä tekemät postaukset eivät siis suinkaan ole sääntelyn piirissä. Iso kysymys on, miten turvataan journalistien oikeus ilmaista näkemyksiään ja toimia yhteiskunnassa. ” On erittäin paljon vastustusta sille, että JSN:n mandaat tia laajennettaisiin toimittajien some tileihin.” Millaisissa tapauksissa yleensä toimittajan sometoiminta on noussut medianeuvoston käsittelyyn? Esimerkiksi tapauksissa, joissa toimittaja on julkaissut ja kommentoinut saamaansa yleisöpalautetta omalla sosiaalisen median tilillään tai esittänyt kärkevää kritiikkiä tai vahvoja mielipiteitä henkilöstä tai aiheesta, jota on käsitellyt myös journalistina Ovatko toimittajien sometilit keskusteluissa myös Suomessa, nyt kun Journalistin ohjeita uudistetaan? Tämä on todella kuuma peruna. Asiasta varmasti käydään keskustelua työryhmässä, joka valmistee uudistusta. Viime kädessä Julkisen sanan neuvoston kannatusyhdistys hyväksyy ohjeet. Tiedän, että on erittäin paljon vastustusta sille, että JSN:n mandaattia laajennettaisiin toimittajien sometileihin, eikä se näytä erityisen todennäköiseltä. Yleisön luottamuksen näkökulmasta se on kuitenkin kysymys, joka on katsottu keskustelun arvoiseksi. Jos jostain tulisi painetta muuttaa käytäntöä, niin yleisöltä. jsn kysyi Journalistin ohjeiden muutostarpeista yleisöltä ja median edustajilta. Millaisia sosiaaliseen mediaan liittyviä muutostoiveita tuli? Kyselystä nousi kautta linjan, että pitäisi katsoa, miten Journalistin ohjeet soveltuvat sosiaalisessa mediassa toimimiseen. Todennäköisesti yksittäisiin Journalistin ohjeisiin tullaan kytkemään tapaushistoriaa ja tarkempaa ohjeistusta siitä, miten ohjetta sovelletaan eri tilanteissa. ? Julkisen sanan neuvoston kannatusyhdistys Jusanek saa ehdotuksen Journalistin ohjeiden päivityksestä oletettavasti tammikuussa. Jusanek päättää päivityksen sisällöstä ensi kevään aikana. avaaja Ammatillisessa vai yksityisessä roolissa? Monissa maissa medianeuvostot käsittelevät myös toimittajien sometilien sisältöjä. Suomessa keskustellaan juuri nyt, miten Journalistin ohjeet soveltuvat sosiaalisessa mediassa toimimiseen. teksti Riikka Virranta kuva Vesa Laitinen Gallup Miten kesätyö toimituksessa vaikutti urasuunnitelmiisi? Ada Pahkala Kesällä Keskisuomalaisen uutistoimituksessa Mari Kononen Kesällä Ilta-Sanomien kotimaantoimituksessa Haluan ehdottomasti jatkaa toimittajan töitä. Uutistyö on hyvä tapa opetella alaa, mutta jossain vaiheessa pyrin ehkä tekemään syväluotaavampaa journalismia. Kaikki lukijapalaute mitä kesällä sain, liittyi oikeastaan politiikkaan. Olen aiemmin tehnyt ensihoitajan työtä, jossa sai face-toface rankkaakin palautetta. Osasin varautua, että se on pakollinen paha, mitä työhön nykyään liittyy. Sinällään on surullista, mihin suuntaan keskustelu mediasta on mennyt. Nuorena journalistina, jolla on koulut kesken, mietityttää, miten töitä on tulevaisuudessa, jos median valtaa haperretaan.” Hanna Eskelinen Kesällä Kangasalan Sanomissa Olen koko neljän vuoden opiskelujeni ajan miettinyt, onko minusta toimittajaksi. Kesän aikana tuli olo, että kyllä tämä on minun hommaani. Tajusin, että olen hyvä näkökulmittamaan juttuja paikallislehden kohdeyleisölle. Se voi olla vahvuus, millä erottua. Hallituspuolueiden jäsenten hyökkäykset mediaa ja yksittäisiä toimittajia kohtaan huolestuttavat tosi paljon. Ajattelen, että tällä alalla työskennellessä pitää olla tietynlaista jämäkkyyttä ja rohkeutta, koska pieniäkin vaikutusyrityksiä on paljon.” —Janne Arola Tämä oli ensimmäinen kesäni lehdessä ja se vahvisti ideaa, että haluan olla toimittaja. Koen, että kirjoittaminen on supervoimani. Huomasin, että tykkään enemmän feature-tyyppisistä jutuista, joissa saa paneutua aiheeseen. Toimittajan työssä voi myös vaikuttaa asioihin. En tiennyt esimerkiksi kuukautisköyhyydestä etukäteen mitään, mutta pääsin tutustumaan siihen ja tuomaan näkyvyyttä tärkeälle asialle. En itse saanut vihapostia, mutta työkavereiden juttujen perässä oli välillä aika hätkähdyttäviäkin kommentteja.” 6/2023 suomen lehdistö 5 A
KESÄKUUSSA Kanadassa tapahtui suurta: Meta poisti uutissisällöt palveluistaan ja Google uhkasi tehdä saman. Taustalla on uusi lainsäädäntö, jonka perusteella teknologiajättien tulee neuvotella korvauksista uutismedioille niiden sisältöjen hyödyntämisestä. Kanadalaiset päättäjät arvioivat Kanadan yleisradiolle, että Googlen pitäisi maksaa korvauksia noin 120 miljoonaa euron arvosta ja Metan noin 40 miljoonan euron arvosta. Vastaavan kaltaisessa pattitilanteessa oltiin kaksi vuotta sitten Australiassa, jossa Meta poisti uutissisällöt palveluistaan viikoksi. Sittemmin alustat ovat maksaneet kustantajille noin 140 miljoonan dollarin edestä korvauksia vuosittain. Sopiminen alustajättien kanssa on lähitulevaisuudessa edessä myös Suomessa. Huhtikuussa voimaan tullut tekijänoikeuslainsäädäntö ja sen sopimuslisenssipykälä mahdollistavat kustantajille sen, että ne voivat neuvotella korvauksista yhdessä. Nyt lehtikustantajia edustavat liitot pohtivat, miten kollektiivinen sopimusmalli pitäisi järjestää. – Tavoitteena on, että keskusteluihin päästäisiin ensi vuoden puolella, kertoo Uutismedian liiton lakiasiainjohtaja Ismo Huhtanen. Mediayhtiöt voivat edelleen tehdä sopimuksia myös yksin. Esimerkiksi Ranskassa ja Saksassa suuret lehtikustantajat ovat tehneet omia sopimuksiaan suoraan Googlen kanssa. – Itse olen suuri suoran sopimisen ystävä, mutta on hyvä muistaa, että vastapuolella ovat maailman suurimmat yritykset, jotka myös tietävät olevansa maailman suurimpia ja osaavat käyttää neuvotteluvoimaansa edukseen, Huhtanen sanoo. Suhtautumiseltaan Ismo Huhtanen on toiveikas. Kaikki merkit viittaavat hänen mukaansa siihen, että lähivuosina teknologiayhtiöt alkavat maksaa korvauksia lehtikustantajille Suomessakin. – Parhaimmiltaan sieltä voi tulla ihan uutismedian kannalta merkityksellisiä summia. Tilanne on edennyt jo toisessa Pohjoismaassa Tanskassa, jossa tekijänoikeuslakia uudistettiin EU:n tekijänoikeusdirektiivin pohjalta Suomea nopeammin. Talvella maassa tehtiin alustavat lisenssisopimukset Microsoftin ja Googlen kanssa, ja nyt neuvotellaan korvausten tasosta. Tanskan neuvottelut antavat Huhtasen mukaan suuntaa sille, miten asiat Suomessa etenevät. Hän ei usko, että Euroopassa uutismedian sisällöt voisivat kadota sopimusneuvotteluiden aikana teknologia-alustoilta – ainakaan lähitulevaisuudessa. Tilanteen kärjistymistä Kanadassa ja Australiassa selittää hänen mukaansa englanninkielinen kielialue. – Jos teknologiayhtiöt joutuvat maksamaan paljon ympäri maailmaa, niiden liiketoimintamallit alkavat tietysti pikkuhiljaa vaarantua. ALMA TALENTIN toimitusjohtaja Juha-Petri Loimovuori ei ota kantaa siihen, haluaako yhtiö edistää sopimista Taru Salo Asiakkuuspäällikkö, Viestimedia Jopa 30 prosenttia liikenteestämme on aikaisemmin voinut tulla Facebookista. Tämän vuoden aikana on selvästi tapahtunut pudotusta. Se on luonnollista, kun Facebook kanavana on alkanut menettää entisaikojen loistoaan. Instagram ei näyttele meillä vielä suurta roolia, mutta Twitter (nykyään X) on aktivoitunut positiivisella tavalla. Jos Meta päättäisi poistaa sisältömme palveluistaan, tapahtuisi hyvin samankaltaista kuin Australiassa: näkyvyytemme vähenisi, ja se näkyisi suoraan kävijämäärissä.” Vilja Sorsa Digituottaja, Kainuun Sanomat Meillä tulee 17 prosenttia liikenteestä somen kautta, käytännössä Metasta. Määrä on sama kuin vuosi sitten. Hakukoneliikenteessä on ollut pientä laskua vuoden aikana. Taustalla on todennäköisesti vaikuttanut massiivinen verkkosivustouudistus, jossa kaikki Hilla Groupin mediat päivittyivät maaliskuussa uuteen toimitusjärjestelmään. Tämän myötä jotkin verkkojutuista ovat kadonneet ja jotkin nousevat heikommin esiin hakukoneissa. Kainuun Sanomien verkkosivuston suora liikenne on lähtenyt topakkaan kasvuun verrattuna viime vuoteen. Olemme lisänneet esimerkiksi livetuotantoja, jotka ovat tuoneet sivustolle isoja kävijämassoja.” puheenaihe Alustajätit maksanevat pian korvauksia Suomessakin Kanadassa Meta sulki uutissisällöt palveluistaan, sillä se ei halua maksaa uutismedialle. Ismo Huhtanen ei usko vastaavaan Suomessa. Myös tekoäly-yhtiöt käyttävät uutismedian sisältöjä ja voivat tulevaisuudessa joutua maksamaan siitä. teksti Tuukka Tuomasjukka Gallup Mikä merkitys Googlesta ja Facebookista tulevalla liikenteellä on? 6 suomen lehdistö 6/2023 A
Hakuohjeet ja lisätiedot osoitteessa skr.fi/lokakuunhaku Suomen Kulttuurirahastolla on myös journalisteille, journalistiseen työhön ja alan tutkimukseen suunnattuja varoja. Tänä vuonna jakovuorossa ovat seuraavat nimikkorahastot: Poliittisia ja muita yhteiskunnallisia asioita käsitteleville toimittajille ulkomaisiin jatko-opintoihin erityisesti Yhdysvalloissa, 30 000 euroa (Matti ja Toini Aution rahasto) Suomenkielisille sanomalehden toimittajille, 90 000 euroa (Maija-Liisa Heinin rahasto) Suomen sanomalehdistöä koskevaan tutkimukseen, 30 000 euroa (Sanomalehtien Liiton rahasto) Tiedonjulkistamiseen, erityisesti televisiotoimintaan kohdistuvaan tutkimusja kehittämistyöhön, 60 000 euroa (MTV-rahasto) SUOMEN KULTTUURIRAHASTON VUODEN 2024 APURAHAT LOKAKUUN HAKU 10.–31.10.2023 painettu lehti Suomen Lehdistön tilattava printti loppuu vuoden vaihteessa UUTISMEDIAN liiton julkaisema Suomen Lehdistö ilmestyy vuoden 2024 alusta lähtien pääosin vain verkossa. Kahdeksan kertaa vuodessa ilmestynyt tilattava printtilehti jää historiaan sen vähentyneen kysynnän vuoksi. Jatkossakin paperille painetaan kesäkuussa ilmestyvä tilastonumero. Suomen Lehdistö on ilmestynyt vuodesta 1930 lähtien. Painettua lehteä on jaettu vapaakappaleena Uutismedian liiton jäsenlehtiin ja -yrityksiin. Lisäksi lehteä on voinut tilata. Printin painosmäärä on pienentynyt jo pitkään, ja verkossa lehden yleisö on merkittävästi suurempi kuin printissä. Jo useamman vuoden ajan lehden sisällöt on julkaistu pääosin myös Suomen Lehdistön verkkosivuilla. Ilman printtilehteä toimitus voi keskittyä tekemään nykyistä verkkolähtöisempää journalismia aiempaa nopeammalla julkaisurytmillä. Perinteisen verkkojournalismin lisäksi toimitus aikoo julkaista podcasteja ja järjestää webinaareja. Muutoksella ei ole henkilöstövaikutuksia. Suomen Lehdistön sisältöjä on jatkossakin helpointa seurata tilaamalla viikoittainen uutiskirje. —Riikka Virranta omistusjärjestelyt LänsiSuomi siirtyy Sanomalle: ”Fiilikset vahvasti positiiviset” SANOMA osti Länsi-Suomea ja kaupunkilehti Raumalaista julkaisevan Marva Median elokuun lopussa. Kauppa on jatkoa Sanoman Satakunnan-laajentumiselle, sillä yhtiö osti Porissa ilmestyvän Satakunnan Kansan Alma Medialta jo vuonna 2020 osana laajempaa alueja paikallismediajärjestelyä. Länsi-Suomen päätoimittajan Janne Rantasen mukaan Sanoman omistajuuteen siirtyminen on toisaalta yllätys mutta toisaalta ei lainkaan yllättävää. Hänen mukaansa pienen perheomisteisen yhtiön on vaikea pärjätä digitaalisessa tekemisessä vain omin voimin. – Omat fiilikseni ovat vahvasti positiiviset, kun on nähty, että leveämpiä hartioita tarvitaan. Sanoma on oikeasti ja aidosti uutismediaja journalismitalo. Länsi-Suomen väkeä on puhuttanut, miten suhde Porissa ilmestyvään Satakunnan Kansaan muuttuu. Sanoman ostettua SK:n kilpailu lehtien välillä jopa kiristyi Rantasen arvion mukaan. – Uskon, että Sanomakin on oppinut, että Helsinki–Tampere– Pori-akselilla alueet ovat erilaisia. Kaikennäköistä taustatekemistä voi olla vaikka kuinka paljon ja mennään varmaankin yhteistoimitukseen. Mutta säilyttäisin kuitenkin sen, mikä näkyy ulos eli että täällä päässä ollaan Rauman Lukon väreissä ja porilaiset voivat pitää vähän huonommin menestyvän jääkiekkojoukkueensa. Marva Median oston jälkeen Sanoma Media Finlandin osuus sanomalehtien mainosja tilausmyynnin kakusta nousee yhdellä prosenttiyksiköllä 38 prosenttiin viime vuoden luvuilla laskien. Sanoma perustelee kauppaa tavoittavuuden ja asiakaskannan kasvattamisella Satakunnassa. Sanoma Media Finlandin uutisja featuremedia -yksikön liiketoimintajohtajan Petteri Putkirannan mukaan kaupassa syntyy synergiaa. ”Hypoteesi” on, että Länsi-Suomi ja Raumalainen tulevat osaksi Sanoman Satakunnan yhteistoimitusta. Kertooko Marva Median osto jotain siitä, miten onnistunut päätös Alman aluemedian osto oli? – Ennen kaikkea tämä kertoo siitä, että me olemme sitoutuneita kehittämään niitä alueita, joilla jo olemme. Siitä se kertoo paljon enemmän kuin siitä, että olisimme kiinnostuneita joistain muista alueista. —Janne Arola, Riikka Virranta ajanKohtaista 8 suomen lehdistö 6/2023 A
lehdistötilaisuus ”EDUSTAVIEN POTRETTIEN OTTO ON PR-TOIMISTOJEN TEHTÄVÄ” Suomen Lehdistö seurasi Helsingin Sanomien Juhani Niirasen työtä sdP:n puoluekokouksessa. Hän avaa periaatteitaan poliitikkojen kuvaamisessa sekä kuvien valinnoissa, jotka ovat puhuttaneet viime aikoina. teksti Janne Könönen kuvat Petri Blomqvist RyöpSähtele vää KRitiiKKiä. Juhani Niiranen arvioi, että tähän asti lähinnä toimittajille tullutta törkypalautetta voi tulla entistä enemmän myös valokuvaajille. 6/2023 suomen lehdistö 9 B B
Kello 17.10 ”M eillä on vielä hyvin aikaa, noin 20 minuuttia.” Mikään Juhani Niirasen olemuksessa ei viittaa siihen, että hänen pitäisi olla pian kuvaamassa vallanvaihtoa Suomen suurimpiin kuuluvassa poliittisessa puolueessa. Viilipyttymäinen konkari ehdottaa, että haastattelu aloitetaan Jyväskylän Paviljongin eteisaulassa vain hieman ennen h-hetkeä, jolloin hänen pitää ehdottomasti olla pääsalissa. Niiranen kaivaa laukustaan kännykän ja kunnioitusta herättävällä objektiivilla varustetun kameran. Niissä näkyy päivän tämänhetkinen saldo. Työnantaja Helsingin Sanomille on lähtenyt jo tukku kuvia salista, joka on täynnä SDP:n puoluekokousedustajia. Mutta kaikkein innostavin hetki on vasta käsillä. Puolen tunnin päästä salissa kerrotaan jäsenäänestyksen tulokset puolueen uudesta puheenjohtajasta. Ennakkospekulaatioissa voittaja osataan arvata, mutta median kiinnostusta lisää tehtävän jättävä Sanna Marin. – Otin päivän ensimmäiset kuvat sillä hetkellä, kun Marin lähti kävelemään kohti puhujalavaa kello kahdentoista maissa, Niiranen kertaa tähänastisen työpäivänsä kulkua. – Tuosta hetkestä kului ehkä 30 minuuttia, kun ensimmäiset kuvani julkaistiin Hesarin verkkosivuilla. Niirasen kännykän ruudulla näkyy Marinin ja Jutta Urpilaisen pitkä halaus. Muutoin kakkosrivin penkissä istuessaan Marin näyttää kuvissa voimattomalta ja surulliselta. Niiranen on pitkän linjan kuvajournalisti. Hän kertoo kiinnostuneensa kuvaamisesta jo 1980-luvun lopulla. Freeja pätkätyöjaksojen jälkeen hänet vakinaistettiin Helsingin Sanomien uutiskuvaajaksi vuonna 2006. Pitkän kokemuksensa ansiosta Niiranen on hyvä ihminen vastaamaan kysymykseen, onko medialla taipumus suojella joitakin puolueita ja poliitikkoja ja vastaavasti sortaa toisia. Keskustelu on levinnyt myös kuvajournalismin puolelle. Sosiaalisessa mediassa on arvosteltu tänä syksynä esimerkiksi Helsingin Sanomien ja Ylen kuvavalintoja Jussi Halla-ahosta, Jutta Urpilaisesta ja Petteri Orposta. Kritiikin mukaan lehdet pyrkisivät vaikuttamaan mielikuviin poliitikoista epäedullisilla kuvavalinnoilla. Halla-ahon tapauksessa on jopa epäilty, että HS olisi muokannut jälkikäteen hänestä otettua kuvaa niin, että perussuomalaisten presidenttiehdokkaan posket punoittavat. Paviljongin aulassa Niiranen kertoo käytännöistään tämänkaltaisessa tilaisuudessa. – Otan puoluekokouksen tärkeimmissä vaiheissa koko ajan kuvia, mutta kun tulee suvanto, teen pikavalintoja parhaista otoksista ja lähetän ne saman tien kameran ja puhelimeni kautta FTP-palvelun avulla toimitukseen. Niiranen otaksuu, että kuvia tulee tänään otettua muutama sata, joista toimitukseen lähtee parisenkymmentä. Mutta nyt on siirryttävä pääsaliin, jossa alkaa päivän odotetuin hetki. Kello 17.30 Isossa salissa on paljon väkeä ja hämyinen tunnelma. Vain puhujakoroke on kunnolla valaistu. aika 1.9.2023 Paikka Jyväskylän Paviljonki ja Matkakeskus Paikalla Helsingin Sanomien valokuvaaja Juhani Niiranen kollegoineen sdP:n 47. puoluekokouksessa aihe Poliitikkojen ja poliittisten tilanteiden kuvaaminen, kuvien valinta ja käsittely tarjolla Mediatiloissa teetä ja Matkakeskuksella intialaisen ravintolan kanaa ja riisiä ”Mutta sori vaan, puolue kokouksissa varsinkin pitää saada kuvata. Se on demokratiaa.” ju ha ni ni ir an en voittaJa. Antti Lindtman valittiin SDP:n puheenjohtajaksi. Valinnan varmistuttua hän suuteli puolisoaan Kaija Stormbomia. 10 suomen lehdistö 6/2023 B
Niirasen kännykkä piippaa. Ruudulle napsahtaa puoluekokousviestinnältä varmistus, että puheenjohtajavaalin tulos kerrotaan ihan pian. Lavan vierustalla on yhden käden sormilla laskettava määrä toimittajia ja kymmenkunta kuvaajaa, joista muutamalla on videokamerat käynnissä. Niiranen on liikkeessä. Hän harppoo varmoin askelin puhujakorokkeen toiseen kulmaan ja istahtaa lavan ylimmälle rappuselle, katsellen saliin päin. Niirasen perässä tulee muitakin kuvaajia, jotka kaikki hypistelevät kameroitaan ja vaihtelevat viime hetkellä objektiiveja. Niiranen ja Lehtikuvan Markku Ulander seisovat lavan edustalla eturivissä, aivan ehdokkaiden nenän edessä. Sali hiljenee ja kuuluu hetken vain kameroiden räpsettä. Sanna Marin on kakkosrivissä yhä apean näköinen. Median huomio, helpotus hänelle tai ei, on nyt toisaalla. – Muistutetaan arvon median edustajia maltista, SDP:n puoluesihteeri Antton Rönnholm hauskuttaa yleisöä. Kukaan toimittajista tai kuvaajista ei vitsille naura. – Lindtman Antti, 12 546 ääntä… Ennakko-odotusten mukaisesti puheenjohtajavaalin voittaa Lindtman, jonka suu aukeaa, silmät painuvat kiinni ja pää notkahtaa takaviistoon: “Huh huh.” Kuvaajien joukko on paisunut yli kahdenkymmenen. Niiranen ja Ulander etujoukoissa ottavat nopean harppauksen ja ovat metrin etäisyydellä vaalin voittajasta. Ensimmäiset mikrofonit syötetään suun eteen. Niiranen räpsii sarjalla. – Onko tämä teille suuri päivä? hihkaisee Iltalehden toimittaja Lauri Nurmi. Lindtman vastaa spontaanein ympäripyöreyksin. Saliin kuulutetaan kolmen minuutin tauko. Niirasen huomio kohdistuu täysin omaan kameraan, kollegojen myös. Tiheiden minuuttien aikana kuvaajat valitsevat pikaotannalla parhaat otokset ja siirtävät ne saman tien uutisdeskeille heti julkaistaviksi. SilMät auKi. Niiranen etsii poliittisista tilaisuuksista jotain inhimillistä ja samaistuttavaa. Pönötyskuvien ottaminen ei häntä kiinnosta. 6/2023 suomen lehdistö 11 B
Hetken päästä muut kuvaajat seuraavat puhujapönttöön kapuavaa Lindtmania, mutta Niiranen ei unohda Sanna Marinia. Hän haluaa ikuistaa hetken, jolloin puheenjohtajuus on juuri kirvonnut Marinilta. Niiranen on parhaalla paikalla lavan edessä, kun Lindtman pyytää Marinin kanssaan lavalle ja paljastaa Manuela Boscon väistyneelle puheenjohtajalle maalaaman taulun. Kello 18.30 Paviljongin pressitilassa on noin 40–50 henkeä hiljaisia, läppäreihinsä syventyneitä journalisteja. – Ainahan siinä on tuollainen ryysis, jonka takia osa kuvista menee pieleen, Niiranen sanoo. Hän näyttää läppäristään, miksi suurin osa kuvista menee hukkaan. – Tuossa Sannalla on kädet kasvojen edessä, tuossa taas jonkun salama on valaissut ympäristön ja pilannut kuvan. Niiranen tarkastelee pidempään suuteluotosta, jossa Lindtman pussaa valintansa jälkeen puolisoaan Kaija Stormbomia. – Sanotaan, että suudelma on kuvissa paras juuri ennen kuin huulet osuvat. Suutelukohtaus päätyy uutisdeskiin ja samalla Hesarin arkistoon hieman rajattuna. Niiranen poistaa Stormbomin oikealta puolelta pimeää hämyä ja jättää vasemmalle puolelle seuraavan päivän varapuheenjohtajavaalissa ehdolla olevan Matias Mäkysen. Niirasen työpisteen takana alkaa Lindtmanin pressitilaisuus, mutta Niiranen ei innostu. – Noista saa vain pönötyskuvia. Taltioin mieluummin spontaaneja hetkiä. Valituiksi tulee aiemmin toimitukseen lähteneiden kuvien lisäksi 12 lisää. Melko monessa kuvassa on mukana Sanna Marin. Kuvataanko väistyvää puheenjohtajaa yleensä näin paljon? – Ei varmaankaan, mutta Marinin voidaan sanoa kiinnostavan lukijoita. Ja onhan 12 suomen lehdistö 6/2023 B
– Paviljongissa on tänään puoluekokousta varten rakennetut punaiset juhlavalot. Sen vuoksi kasvotkin saattavat punertaa. Mutta missään nimessä kenenkään poliitikon kuvia ei lähdetä värittämään tahallisesti epäedulliseen suuntaan. Niiranen on hetkeä aiemmin vaalentanut hieman Marinin kuvaa. – Siitä syystä, että hämärässä istuva Marin näyttäisi edelleen istuvan varjossa, mutta kasvot eivät menisi täysin mustaksi. Kello 20.00 Puoluekokouspäivä on pulkassa. Mediatilan sämpylät ovat lopussa, joten on haukattava jotain Jyväskylän Matkakeskuksen intialaisessa ravintolassa. Siellä Niiranen vastailee kysymyksiin työnsä eettisistä periaatteista. – Ihan selvää on, että ketään poliitikkoa tai puoluetta ei kohdella eri tavalla kuin muita. Kuvaan itse aivan samalla tavalla jokaisen puolueen edustajat, olivat nämä sitten perussuomalaisia, vihreitä tai vaikka kokoomuslaisia. – Väitteet, että Helsingin Sanomilla olisi poliittinen agenda eivät pidä paikkaansa. Niiranen kertoo, että törkypalaute on tähän saakka kohdistunut toimittajiin mutta saattaa olla leviämässä myös kuvaajiin kohdistuvaksi. – Erityisesti nuoria naiskuvaajia saatetaan arvostella ja heidän ammattitaitoaan kyseenalaistaa ja vähätellä. Niiranen luonnehtii periaatteisiinsa kuuluvan tunnetilojen vangitsemisen. – Etsin myös poliittisista tilaisuuksista jotain inhimillisesti samastuttavaa. Kyyneleitä, hämmästystä ja kohtaamisia ihmisten välillä. – Esimerkiksi sinä iltana, kun perussuomalaiset sai jytkyn Timo Soinin kaudella, satuin olemaan kuvaamassa vihreiden vaalivalvojaisissa. Kun tieto jytkystä tuli, sain otoksen, jossa taustalla skriinillä on jättimäinen Soini ja etualalla pieni, hyvin hämmentynyt Anni Sinnemäki. Joillakin poliitikoilla on kuvaajille erityisehtoja. Niirasen käsityksen mukaan Sanna Marin esitti pääministerikaudellaan kuvaajille usein toiveen, että häntä ei kuvattaisi haastattelun aikana vaan ainoastaan ennen ja jälkeen haastattelun. Niiranen muistelee myös ex-pääministeri Juha Sipilän ilmoittaneen keskustan puoluejohtajan tehtävästä erotessaan huhtikuussa 2019, että hän olisi median käytettävissä vasta useita päiviä myöhemmin, pääsiäispyhien jälkeen. – Tietenkin häntä lähdettiin kuvaamaan Kesärantaan. Media odotti aidan takana, mutta Sipilä ei sillä kertaa näyttäytynyt. Valitaanko toimituksissa poliitikoille epäedullisia kuvia julkaistavaksi? Niiranen haukkaa riisiä ja kanaa lautaseltaan. Hän torjuu tämänkin sosiaalisen median samanmielisten ryhmissä leviävän väitteen. – Ei meillä toimituksissa ole mitään ohjelmallista, että jonkun poliitikon pitää näyttää joltain. – Mutta on muistettava, että poliitikkojen ei myöskään pidä väistämättä näyttää edustavilta median ottamissa kuvissa. Edustavien potrettien otto on PR-toimistojen, ei demokraattisen maan kriittisen median tehtävä. Niiranen painottaa pitkän työpäivän ehtoona, että tärkeintä on taltioida politiikan hetket ja ihmiset sellaisina kuin ne paikan päällä näyttävät. – Jos joku poliitikko näyttää tilanteessa luonnostaan kummalliselta, niin totta kai me sellaisen kuvan julkaisemme. ? hän valovoimainen. Tosin valitteli itse, että on raskasta, kun koko ajan kuvataan. Mutta sori vaan, puoluekokouksissa varsinkin pitää saada kuvata. Se on demokratiaa. Kello 19.15 Kuvat on valittu ja Niiranen siirtyy niiden käsittelyyn. Hän ei lämpene väitteille, että tiettyjen poliitikkojen kuvia muokattaisiin tahallisesti hullunkurisiksi. Kuvien käsittelyssä on ennen kaikkea kyse värisävyjen säätämisestä kohdilleen, jotta värit näyttäisivät luonnollisilta. – Sen lisäksi säädetään vähän kontrastia ja valoisuutta, ehkä rajataankin vielä pikkuisen. ”Erityisesti nuorten naiskuvaajien ammattitaitoa saatetaan kyseenalaistaa.” ju ha ni ni ir an en JytKy. Vuoden 2011 eduskuntavaaleissa Niiranen kuvasi vihreiden Anni Sinnemäen sulattelemassa ennakkoäänien huonoa tulosta perussuomalaisten Timo Soinin iloitessa taustalla. MaRin KiinnoSti. Uutistilanteissa kuvaajat lähettävät valokuvia toimitukseen suoraan kameroistaan FTP-yhteyden avulla. 6/2023 suomen lehdistö 13 B
päätoimittajaKysely ”KUN TUNNISTELLAAN KRAVATTIEN ELÄIMIÄ” Päätoimittajat arvioivat median onnistuneen melko hyvin kesän uutisoinnissa hallituksen alkutaipaleesta. Moni näkee myös virheitä ja tyylirikkoja. Perussuomalaisten poliitikkojen kova kritiikki mediaa kohtaan on päätoimittajien mielestä poikkeuksellista ja potentiaalisesti uhka journalismille. teksti Riikka Virranta
M ikkelissä ilmestyvän Länsi-Savon päätoimittaja Timo Laitakari arvioi, että kesän uutisoinnissa hallituksen alkukaudesta isoimmat kohut syntyivät oikeista aiheista: Junnila, nimimerkki ”riikka”, Rydman. Laitakari muistuttaa, että myös edellisellä hallituskaudella media teki selvitystyötään niin kuin kaikkien hallitusten aikana. Tuolloin keskustan puheenjohtaja Katri Kulmuni erosi median paljastusten vuoksi ja pääministeri Sanna Marinin (sd) aamupaloja ja bilettämistä pyöritettiin uutisissa päiväkausia. Mutta ei kaikki toki mennyt ihan putkeen. Laitakari pohtii, että kun uutisointi keskittyi henkilöiden taustoihin ja hallituksen kestokykyyn, hallitusohjelma ja sen toimeenpano jäivät aluksi liian vähälle huomiolle. Sen lisäksi oli yksittäisiä virheitä ja huonoa harkintaa. – Kun lähdetään etsimään piiloviestejä ja tunnistellaan kravattien eläimiä kovin isolla volyymilla, asioiden mittasuhteet vääristyvät. Ymmärrän, että ulkoapäin asiat voivat näyttää ajojahdilta, Laitakari arvioi. – Megafoni-ilmiö ei ole tämän hallituksen aikana syntynyt, mutta etenkin perussuomalaisten kannattajien voi olla nyt sitä vaikea muistaa. Myös Kalevan päätoimittajana tässä jutussa kommentoiva, lokakuussa Aamulehteen siirtyvä Sanna Keskinen pohtii, miltä asiat näyttivät ulospäin. – Kun media halutaan maalata osapuoleksi, on tärkeää, että mediassa kaikki huolehtivat siitä, ettei siitä osapuolta saa. Tässä ei ole kaikilta osin onnistuttu. Keskinen antaa kaksi esimerkkiä. Hänen mielestään toimittajien pitäisi käyttää entistä enemmän harkintaa siinä, miten he kommentoivat asioita sosiaalisessa mediassa ja millaisiin vääntöihin lähtevät. Hän pitää ”kaksipiippuisena” myös Helsingin Sanomien ratkaisua, että elinkeinoministeri Wille Rydmanin (ps) rasistista kieltä sisältäneistä yksityisviesteistä uutisoi Paavo Teittinen, joka oli kirjoittamassa myös juttua Rydmanin väitetystä ahdistavasta käytöksestä naisia kohtaan. Rydman on tehnyt jutusta tutkintapyynnön ja asia on esitutkinnassa. Päätoimittaja Laura Saarikoski perusteli ratkaisua Suomen Kuvalehdessä sillä, ettei lehdellä ollut mitään syytä epäillä Teittisen integriteettiä ja näin ollen jäävätä häntä. – Toki ymmärrän senkin puolen, että Hesari halusi näyttää, ettei meihin voi vaikuttaa siinäkään, kuka jutun tekee. Samalla annettiin helppo maali niille, jotka haluavat näyttää median toimintatavat arveluttavassa valossa, Keskinen sanoo. 6/2023 suomen lehdistö 15 B Median eteen. Valtiovarainministeri Riikka Purra ja pääministeri Petteri Orpo vastasivat toimittajien kysymyksiin heinäkuussa. Purra pyysi anteeksi vanhoja, rasistista kieltä sisältäneitä verkkokirjoituksiaan. le ht ik uv a / ro ni re ko m aa
FaKta Näin kysely tehtiin Suomen Lehdistö lähetti elokuun lopussa kyselyn maan suurimpien uutismedioiden ja Uutismedian liiton jäsenlehtien päätoimittajille. Kysely lähti noin 200 päätoimittajalle, joista siihen vastasi 46 elokuun viimeisen ja syyskuun ensimmäisen viikon aikana. Näytämme numeerisina vain päivälehtien päätoimittajien vastaukset. Vastaajat edustavat 25:tä Suomen 30 päivälehdestä. Koko joukon vastaukset ovat hyvin samansuuntaisia kuin päivälehtien päätoimittajien. 16 suomen lehdistö 6/2023 B Kokonaisuutena sekä Keskisen että Laitakarin mukaan kesän uutisointi hallituksen jäsenten taustoista onnistui kuitenkin ennemmin hyvin kuin heikosti. SUOMEN Lehdistö lähetti uutismedioiden päätoimittajille elokuun lopussa kyselyn siitä, miten hyvin uutisointi hallituksen alkutaipaleesta onnistui ja miten poikkeuksellisena ja vakavana poliitikkojen jyrkkä kritiikki mediaa kohtaan koetaan. Ylivoimainen valtaosa päätoimittajista katsoo uutisoinnin onnistuneen kokonaisuutena melko hyvin. Vastauksissa korostetaan, että kansalaisilla on oikeus tietää, millaiset henkilöt maata johtavat. – Oli päivänselvää, että menneet puheet ja kannanotot tulevat jossain vaiheessa uuden hallituksen syliin. Näiden asioiden uutisointi on normaalia journalismia. Nyt puhutaan jo enemmän hallituksen työn sisällöstä, Ylen uutisja ajankohtaistoiminnan päätoimittaja Jouko Jokinen kirjoittaa. Myös Ilta-Sanomien vastaavan päätoimittajan Johanna Lahden mukaan ”aina voi pohtia julkaisupäätösten eri aspekteja”, mutta kohutuimmissa uutisissa kohteena olleet ovat ministereitä, jotka käyttävät korkeinta operatiivista valtaa. Sanomalehti Keskisuomalaisen Pekka Mervola korostaa vapaan kaupallisen median riippumattomuutta. Hänen mukaansa lehdistön pitää olla ”tarvittaessa julkisen vallan vastapaino” mutta median tehtävä ei toisaalta ole olla osapuoli enempää hallituksen puolesta kuin sitä vastaan. NÄISTÄ periaatteista huolimatta moni näkee uutisoinnissa virheitä. Savon Sanomien päätoimittaja Matti Pietiläinen kritisoi, että vaikka media onnistui ”isossa kuvassa hyvin”, jotkut mediat pitivät ”aivan liian arrogantisti” kiinni virheistään tai virheellisistä tulkinnoistaan. Pietiläinen sanoo viittaavansa erityisesti juttuihin valtiovarainministeri Riikka Purran (ps) nettikirjoituksista. Koti-Lappi-lehden päätoimittaja Esa Keskinen lähestyy asiaa eri kulmasta. Hänen mukaansa median olisi pitänyt käyttää useammin miksi-kysymystä: miksi ajattelit niin syrjivästi? Muutama päätoimittaja arvioi myös, että media heräsi perussuomalaisten kaksoisviestintään kunnolla liian myöhään, vasta tänä kesänä. Paikallisja kaupunkilehtien päätoimittajat ovat hieman muita kriittisempiä uutisoinnin onnistumisen suhteen. Heistä neljä arvioi sen olleen heikkotasoista. Esimerkiksi Kunnallislehden ja Kaarina-lehden päätoimittaja Taina Tukia kommentoi, että ulospäin on näyttänyt, että media on menettänyt puolueettomuutensa, vaikka näin ei välttämättä tosiasiassa olisi tapahtunut. Muutama paikallisia julkaisuja edustava vastaaja arvioi myös, että media ei ole ollut uutisoinnissa tasapuolinen. Kaupunkilehti Helsingin Uutisten päätoimittaja Karri Kannalan mukaan journalistien olisi pitänyt kaivaa enemmän, mistä kohuihin johtaneet uutisvinkit tulivat. – Media meni opposition miinaan siinä, että liian moniin hallituksen tai sen jäsenten vastaisiin vinkkeihin on suhtauduttu liian sinisilmäisesti. Kannala ei kuitenkaan tarkenna, mihin tapaukseen viittaa vaan puhuu kokonaisuudesta. Hänen mukaansa rasismikeskustelua piti käydä, mutta sen rinnalla olisi pitänyt pystyä käsittelemään tasavahvasti myös muita merkittäviä asioita, kuten velkaantumista ja rajusti nousseita korkokuluja. ESIMERKKEJÄ poliitikkojen kovista mediapuheista ei ole ollut erityisen vaikea löytää viime kuukausina. Suomalaista mediaa tai sen yksittäisiä tekijöitä ovat kovasanaisesti kritisoineet esimerkiksi Riikka Purra, Wille Rydman, liikenneja viestintäministeri Lulu Ranne (ps), perussuomalaisten eduskuntaryhmän Miten media on mielestäsi onnistunut uutisoidessaan uuden hallituksen alkutaipaleesta? Päivälehtien päätoimittajat N = 24 Erittäin hyvin Melko hyvin Melko heikosti Erittäin heikosti En osaa sanoa 0% 20% 40% 60% 80% 100% 4,2% 4,2% 4,2% 87,5% 0,0% puheenjohtaja Jani Mäkelä sekä kansanedustajat Sebastian Tynkkynen (ps) ja Sari Tanus (kd). Poliitikot toki ovat aina olleet harmissaan heihin kohdistuvasta kriittisestä uutisoinnista. Jo vuonna 2017 Juha Sipilän (kesk) hallituksen aikaan vastaavassa kyselyssä päätoimittajat arvioivat poliitikkojen ja median suhteiden kiristyneen. Politiikan
6/2023 suomen lehdistö 17 B le ht ik uv a / ju ss i nu ka ri tutkija Mari K. Niemi puhui Suomen Lehdistössä tuolloin populismiin kuuluvasta strategisesta mediavastaisuudesta, jossa ”valtamedia” käsitetään osaksi eliittiä. Mitä ihmeellistä nykyisen hallituksen edustajien esittämässä kritiikissä siis on? Osan mielestä ei mitään. – Median pitää kestää kritiikki eikä kokea sitä ajojahtina tai maalittamisena, Keskisuomalaisen Pekka Mervola arvioi. Harva päätoimittaja on Mervolan kanssa varsinaisesti eri mieltä. Monet vastaajat huomauttavat, että median kuuluu saada ja kestää kritiikkiä toiminnastaan. Silti yli 80 prosenttia päivälehtien päätoimittajasta ja vielä hieman useampi kaikista vastanneista pitää poliitikkojen viimeaikaista kritiikkiä mediaa kohtaan poikkeuksellisena. Poikkeuksellista päätoimittajien mukaan on kritiikin voimakkuus ja systemaattisuus, toimittajien henkilöön käyvä paine sosiaalisessa mediassa sekä se, että puhujat ovat maan ylimpiä vallankäyttäjiä. Monelle on syntynyt vaikutelma, että perussuomalaiset poliitikot horjuttavat tietoisesti median asemaa ja että he eivät ymmärrä median roolia osana avointa yhteiskuntaa. Yksittäisten kärhämien sijaan kyse on koko instituution kyseenalaistamisesta, ja siihen osallistuu laaja rintama puolueen edustajista. Tätä kuvaa esimerkiksi Ilkka-Pohjalaisen päätoimittaja Markku Mantila. Hänen mukaansa aiemmin poliitikoilta on tullut ”ohimeneviä kiukunpurkauksia”. – Sitten on jatkettu eteenpäin. Perussuomalaisten kohdalla tuntuu siltä, että media on heidän kaikkien ongelmiensa syy. – Esimerkiksi rasismikeskustelussa perussuomalaiset keskittyivät useimmiten miettimään, mitähän puoluekantaa jutun tehnyt toimittaja mahtaa edustaa, sen sijaan että olisivat keskittyneet itse asiaan. Länsi-Savon Timo Laitakari huomauttaa, että median yhteiskunnallisen roolin ymmärtävät äänet ovat hallituspuolueissa olleet heikkoja. Hän nostaa esiin myös liikenneja viestintäministerin ulostulot. Ranne on esimerkiksi opastanut mediaa tuomaan esille, miten päteviä, perehtyneitä ja sitoutuneita ministereitä perussuomalaisilla on ja kehottanut Yleä lopettamaan “tietyn totuuden tuuttaamisen”. – Liikenneja viestintäministeri, jonka vastuualueeseen media valtioneuvostossa kuuluu, ei näytä ymmärtävän alan merkitystä ja omaa asemaansa. Kun hän antaa medialle ohjeita uutisointiin, hän ei tunnu havaitsevan toimintansa painostavaa luonnetta. Jotkut vastaajat arvioivat, etteivät uudet ministerit ole tottuneet asemansa mukana tulevaan uutisointiin. – Osittain arvostelussa on ollut tietoista Kovien puheiden puolueKoKouS. Monen päätoimittajan mukaan oli poikkeuksellista, että perussuomalaisten puoluekokouksessa elokuussa merkittävä osa puheista kritisoi kovasanaisesti mediaa. Kuvassa liikenneja viestintäministeri Lulu Ranne, elinkeinoministeri Wille Rydman ja puhemies Jussi Halla-ahon vaimo Hilla Halla-aho. ”Perussuomalaisten kohdalla tuntuu, että media on heidän kaikkien ongelmiensa syy.”
18 suomen lehdistö 6/2023 B järjestäytyneen yhteiskunnan kivijalan, avoimen tiedonvälityksen, potkiskelua ja oman agendan rakentamista, mutta varmasti hämmennystäkin, Kymen Sanomien päätoimittaja Heidi Ekdahl kirjoittaa. – Hallitusvastuun mukanaan tuoma velvollisuus olla omissa toimissaan enemmän luupin alla myös takautuvasti on voinut yllättää. VALTAOSA päätoimittajista kokee poliitikkojen mediavastaisuuden ainakin jossakin määrin uhaksi journalismille. Mekanismeja on pääosin kaksi: voimakas henkilöön menevä kritiikki voi aiheuttaa itsesensuuria ja toisaalta epäluulo voi tarttua kansalaisiin ja heikentää luottamusta mediaan. Toistaiseksi näin ei näytä käyneen. Kesän rasismikeskustelun jälkeen on julkaistu kaksi mittausta suomalaisten luottamuksesta tiedotusvälineisiin. Tilastokeskuksen kansalaispulssissa luottamuksessa näkyy notkahdus, joka tosin osuu normaaliin vaihteluväliin – sen sijaan luottamus hallitusta kohtaan on romahtanut. Uutismedian liiton kyselytutkimuksessa taas luottamus sanomalehtiin oli vuodentakaisella tasolla. – Uhka liittyy siihen, että media pyritään ajamaan osapuoleksi poliittisessa kamppailussa ja edetään kohti amerikkalaista asetelmaa, jossa faktaperusteisuuteen ja median riippumattomuuteen ei enää samassa laajuudessa ja merkityksessä luoteta, arvioi Antero Mukka, joka toimi vielä kyselyn aikaan Helsingin Sanomien vt. vastaavana päätoimittajana. Etelä-Saimaan päätoimittajan Pekka Lakan mukaan riski aiheutuu siitä, kun voimakkaasti ja kovalla volyymilla kritisoivat ovat lainsäätäjiä. Moni ei pidä tilannetta kuitenkaan erityisen kriittisenä. Esimerkiksi Turun Sanomien Jussi Orell ei usko yleisösuhteen muuttuvan pitkällä aikavälillä, sillä suomalaisten medialukutaito on hyvä. On myös selkeä koulukunta, joka ei näe tilanteessa lainkaan uhkaa. Salon Seudun Sanomien päätoimittaja Rami Nieminen arvioi, että ”niin kauan kuin pöljät puheet eivät näy politiikkatoimina, suomalainen journalismi ja sananvapaus kestävät kyllä”. Samaa mieltä on Helsingin Uutisten Karri Kannala. – Suomessa on sananvapaus, se pitää myös median itsensä ymmärtää ja kestää, vaikka arvostelu kohdistuisi mediaan itseensä. Turha kauhistelu vain tekee mediasta osallisen ja osoittaa, että kritiikki on mennyt ihon alle. TOIMITUKSET ovat eri asemassa siinä, miten kiristynyt keskusteluilmapiiri näkyy työn arjessa. Isoissa valtakunnallisissa medioissa journalistit saavat aiempaa rajumpaa ja rumasanaisempaa palautetta ja asiasta keskustellaan paljon. Helsingin Sanomien Antero Mukan mukaan ajassa korostuvat ammattimaisuus ja rohkeus. Toisaalta koventunut kritiikki mediaa kohtaan näkyy monilla alueilla. Pihtiputaalla ilmestyvän Kotiseudun Sanomien Hanna Kankaanpään mukaan ”valtamediakritiikkiä on tullut jopa iäkkään kyläaktiivin syntymäpäivähaastattelussa”. – Paikallispoliitikoissakin näkyy tietynlaista jakautumista niihin, joiden mielestä mediatyö on tärkeää ja ok, ja niihin, jotka väheksyvät, Kunnallislehden ja Kaarina-lehden Taina Tukia sanoo. Päätoimittajat ovat yksimielisiä siitä, ettei poliitikkojen kova kielenkäyttö saa vaikuttaa eikä ole vaikuttanut toimituksellisiin linjauksiin. Osa kommentoi, että toimitus pyrkii perustelemaan ratkaisujaan aiempaa MiKä eläin, MiKä vieSti? Elinkeinoministerin tehtävästä eroamaan joutuneen Vilhelm Junnilan solmiovalinta eduskunnan luottamusäänestyksessä sai huomiota valtakunnallisessa mediassa kesäkuun lopussa.
Kuinka poikkeuksellista poliitikkojen kritiikki mediaa kohtaan mielestäsi tällä hetkellä on? Päivälehtien päätoimittajat N = 24 Erittäin poikkeuksellista Melko poikkeuksellista Melko tavanomaista Erittäin tavanomaista En osaa sanoa 0% 20% 40% 60% 80% 100% 6/2023 Suomen lehdiStö 19 B le ht iK uV A / ee VA -m AR iA BR ot he Ru S näkyvämmin tai että toimitus on nyt korostetun tarkka tasapuolisuuden sekä ulkopuolisen vaikuttamisen torjumisen suhteen. Ilta-Sanomien Johanna Lahden mukaan median on myös itse pohdittava sitä, miten sen tekemät valinnat vaikuttavat luottamukseen. Syntyykö jonkin asian käsittelystä esimerkiksi vino kuva? Erään paikallislehden kohtalaisen lyhyen aikaa tehtävässään toiminut päätoimittaja tosin myöntää nimettömänä, ettei kirjoita perussuomalaispoliitikoista niin kriittisesti kuin muista. Syynä on somekiusaamisen pelko; että käy sama, mikä tapahtui kesällä Iltalehden Ida Erämaalle. Kyse on päätoimittajan omasta tavasta toimia, ei toimituksellisesta linjauksesta. Hän sanoo, ettei lähtisi tieten tahtoen penkomaan perussuomalaisten taustoja. – Lähtökohtaisesti olen vähän sovittelevampi perussuomalaisten poliitikkojen kuin muiden kanssa. Päätoimittaja myöntää, että linja ei ole hyvä mutta hän ei ole valmis uhraamaan kaikkea työlle. VIIME aikoina Suomessakin on oltu huolissaan kansalaisten jakautumisesta erimielisten leireihin. Myös media on pohtinut paikkaansa kehityksessä. Onko siis polarisaation ehkäisy uutismedian tehtävä? Kolme haastateltavaa antaa kolme erilaista vastausta. Keskipohjanmaa-lehden hiljattain tehtävässään aloittanut päätoimittaja Suvi Tanner sanoo kyllä. – Jos mietimme, mistä polarisaatio johtuu, niin siitä, että ihmiset eivät ymmärrä tai halua ymmärtää toistensa ajattelua, Tanner aloittaa. – Kaiken journalismin tehtävä on aina ollut tarjota ihmisille aineksia ympäröivän maailman ja toistensa käyttäytymisen ymmärtämiseen. Meidän tehtävämme ei ole kertoa, kenen puolella olla tai mitä pitäisi tehdä. Siinä mielessä totta kai se on median tehtävä. Kalevan Sanna Keskisen mukaan median pitää ainakin huolehtia, ettei se ole lisäämässä polarisaatiota. Se voi tosin olla vaikeaa. – Ihmisten on vaikea ymmärtää, että yhteen juttuun ei voi tuoda jonkin monimutkaisen asian kaikkia puolia. Monet asennoituvat julkisuudessa olevaan tekstiin niin, että ne ovat kannanottoja, Keskinen sanoo. Hän pohtii, että läpinäkyvyys oman toiminnan suhteen saattaisi ehkäistä väärinkäsityksiä. Samaa mieltä on Länsi-Savon Timo Laitakari. Laitakari ei tosin näe polarisaation ehkäisyä ensisijaiseksi asiaksi journalismissa. Ensisijaista on asioiden yhteiskunnallinen merkitys, ajankohtaisuus ja totuudellisuus. – Näistä ei voi tinkiä. Jos totuus aiheuttaa polarisaatiota, sille ei voi mitään. ? ”Turha kauhistelu vain tekee mediasta osallisen ja osoittaa, että kritiikki on mennyt ihon alle.” 20,8% 16,7% 0,0% 62,5% 0,0% Ovatko poliitikkojen viimeaikaiset mediavastaiset puheet mielestäsi uhka suomalaiselle journalismille? Päivälehtien päätoimittajat N = 24 Kyllä, merkittävä uhka Kyllä, jossain määrin uhka Eivät lainkaan En osaa sanoa 0% 20% 40% 60% 80% 100% 8,3% 12,5% 79,2% 0,0%
ratKaisut A-LEHDET RÄJÄYTTI PERINTEISTEN LEHTIBRÄNDIEN RAJAT Aikakausmedian digitaalinen kehitys ei voi olla vain sitä, että printin sisältöjä siirretään sellaisenaan verkkoon, sanoo yhtiön medialiiketoiminnan johtaja Anna Ruohonen. teksti Janne Arola kuvat Vesa Laitinen 20 suomen lehdistö 6/2023 B Kone huoneeSSa. Anna Ruohonen ja Antti Karvanen ovat johtaneet A-lehtien medioiden digitaalista uudistusta, jonka yksi päätepiste on lokakuussa suurelle yleisölle lanseerattava Apu360-digipalvelu ja -sovellus. A -lehdet julkistaa lokakuussa uuden Apu360-sovelluksen. Kyse on maksullisesta digipalvelusta, jossa julkaistaan pitkiä, yhteiskunnallisia featureartikkeleita ja esseitä sekä matkailu-, auto-, terveysja luontosisältöjä. Juttuja, jotka vanhassa maailmassa ilmestyivät Avussa, Imagessa, Mondossa ja Tuulilasissa tai niiden verkkosivuilla. Lisäksi julkaistaan runsaasti vain uuteen palveluun tehtävää sisältöä. A-lehtien medialiiketoiminnan johtaja Anna Ruohonen kuvaa, että sisällöissä on digitalisaation myötä palattu olennaiseen, kuten pitkään kerrontaan. A-lehdissä puhutaan ”syväjournalismista”. Tavoitteena on tehdä koko Suomen kattavaa mediaa, jonka sisältöpainopisteinä ovat esimerkiksi huono-osaisuus ja koulutus. – Meillä ei oikeastaan ole juuri mitään viihteellistä, Ruohonen sanoo. VUONNA 2017 A-lehdissä tehtiin päätös siirtää lukuisa määrä yhtiön lehtiä kolmen palvelun alle. Asumissisällöt koottiin Meillä kotona
22 suomen lehdistö 6/2023 B -verkkobrändiin, jonka tuotot tulevat verkkokaupan ja sisällön yhdistämisestä sekä mainonnasta. Naisten media on Eeva. fi:ssä, joka on kävijöille ilmainen ja panostaa mainontaan ja sisältömarkkinointiin. Ajankohtaismedioiden Apu360 vannoo pääosin tilaajamaksullisuuden nimeen. Ruohonen korostaa, että aikakausmedian digitaalisessa kehityksessä ei riitä, että printtilehtien sisältöjä vain siirretään sellaisinaan verkkoon. Apu.fi:ssä otettiin helmikuussa 2022 käyttöön kirjautumisportti, jonka avulla yhtiö sai entistä tarkempaa tietoa siitä, millaiset sisällöt houkuttelevat rekisteröitymään palveluun. – Yllätyimme, että niin moni ihminen teki tunnukset ja kirjautui, Ruohonen sanoo. A-lehtien medialiiketoiminnan digitaalisten palveluiden ja kehityksen päällikön Antti Karvasen mukaan datassa kiinnosti esimerkiksi kirjautuneiden asiakkaiden vierailujen kesto sekä se, millaiset sisällöt saivat heidät palaamaan palveluun. Avun kohdalla selvisi, että sen printin ja digin yleisöt ovat kaksi eri yleisöä. Digissä Apu.fi tavoittaa erityisen hyvin 30–45-vuotiaita, kun printissä yleisö on iäkkäämpää. Kun dataa oli analysoitu ja sisältöstrategia hiottu, otettiin käyttöön maksuportti tämän vuoden helmikuussa. Apu360:n lopullista kuukausihinta vielä testataan, mutta se asettunee noin 10 euroon. Ruohosen mukaan ensimmäisen vuoden maltilliset tilaajatavoitteet täyttyivät jo kesällä. Kyse on kuitenkin ”tuhansista” uusista asiakkaista A-lehdille. KARVASEN mukaan digitaalisia palveluita käytetään fiidimäisesti, ja jokaiselle fiidille muodostuu ajan myötä oma palvelulupauksensa. Apu360:n maailma ei ole nopea uutismedia, vaan “taustoittava ja ajattelemaan rohkaiseva palvelu, jossa pyritään tarjoamaan käyttäjälle rauhallinen lukukokemus”. Olennaista on tarjota erityyppisiä sisältöjä eri hetkiin. Esimerkiksi jonottaessa tilaaja voi lukea lyhyitä juttuja, työmatkalla bussissa tai autossa kuunnella audiota ja iltaisin kotisohvalla lukea pidempiä tekstimuotoisia juttuja, joissa on myös liikkuvaa kuvaa. – Me emme valitse mediaa tai kanavaa, jota ihminen käyttää, Karvanen sanoo. Erityisen innoissaan Karvanen ja Ruomuu hönöily pitää jättää pois. Ruohonen vaikuttaa hivenen turhautuneelta kysymyksestä, mitä yksittäisille lehtibrändeille käy, jos niiden sisältöjä julkaistaan usean julkaisun yhteisessä verkkopalvelussa. – Voi jumpe sentään, että tästä jaksetaan puhua. Me Naiset on ollut Ilta-Sanomien alla vaikka kuinka pitkään ja Hesarin alla julkaistaan valtavat määrät lifestyle-sisältöjä. Ruohonen ajattelee, että uudistuksessa on jätetty pois lähinnä ”rakkaus urliin” eli siihen, että vaikkapa Image löytyisi verkosta vinKit Näin A-lehdet hyödynsi dataa uuden digituotteen lanseerauksessa Kerää dataa hyvissä ajoin. A-lehdet loi noin vuotta ennen maksuportin käyttöönottoa kirjautumisportin, jossa lukijoita pyydettiin rekisteröitymään palveluun ilmaiseksi. Kiinnitä huomio olennaiseen. Kirjautumisportin kautta saatavan datan olennaisin asia oli saada ymmärrystä siitä, ketkä konvertoituvat vierailijoista käyttäjiksi ja miten heitä voitaisiin palvella parhaalla mahdollisella tavalla. Askel kirjautujasta maksavaksi asiakkaaksi ei ole valtava, jos sisältö vastaa odotuksia. Tee tarvittavat muutokset. Kun kertyi dataa siitä, millaisista sisällöistä kirjautumisja tilauskäyttö tyypillisesti alkoi, toimitukset pystyivät hiomaan tekemistään entisestäänkin yleisöä kiinnostavampaan suuntaan. Lähteet: Antti Karvanen ja Anna Ruohonen ”Tähtäin on yleisön palvelussa, kaikki muu hönöily pitää jättää pois.” honen ovat siitä, että maksumuurin takana olevat audiosisällöt ovat toimineet eli tuoneet hyvin kuuntelukertoja, palaavia käyttäjiä ja myös maksavia asiakkaita. Yhtenä esimerkkinä Imagen klassikkojuttuja tuotetaan nyt äänimuotoisiksi ja julkaistaan Apu360:ssä. Ruohosen mukaan digi edellä menemisen isoin muutos on ollut ajattelutavassa: käyttäjän ei tarvitse valita kokonaista albumillista musiikkia (tai yksittäisen lehden tilausta) vaan hän voi kuunnella yksittäisiä biisejä lukuisilta eri levyiltä. – Tähtäin on yleisön palvelussa, kaikki
KetteRää KehityStä. Karvasen ja Ruohosen mielestä A-lehdet on sopivan kokoinen yritys tekemään tarvittaessa nopeitakin suunnanmuutoksia, jos digikehitys ei etene toimivalla tavalla haluttuun suuntaan. 6/2023 suomen lehdistö 23 B omasta osoitteestaan. Painettuna lehtenä se ilmestyy edelleen normaaliin tapaan. – Imagella on erittäin paljon suurempi yleisö nyt kuin sillä olisi omalla domainillaan. Ja sillä on myös suurempi yleisö diginä kuin printtinä. A-LEHTIEN medialiiketoiminnan liikevaihto viime vuonna oli 48,4 miljoonaa euroa, kun se vielä kolme vuotta aiemmin oli noin 70 miljoonaa. Osin laskun syynä on joistakin liiketoiminnoista luopuminen tai niiden siirtäminen konsernin muihin osiin. Medialiiketoiminta on kuitenkin kaiken aikaa ollut taloudellisesti kannattava. Tuloista suurin osa tulee edelleen printistä. Ihannetilanteessa A-lehtien digitulot kasvavat vähintään sitä mukaa kuin printin tuotot laskevat, Ruohonen toteaa. Hän puhuu tulovirtojen vallankumouksesta, mikä tarkoittaa sitä, että mediayhtiöiden ansainta tulee aiempaa useammista lähteistä. A-lehdet-konsernissa on muitakin toimintoja, muun muassa kansainväliseksikin kasvanut verkkokauppa Finnish Design Shop sekä kasvumarkkinointiyhtiö Genero. Konsernin liikevaihto on ollut selvässä kasvussa ja oli viime vuonna jo 145 miljoonaa euroa. Konserni on voitollinen, joskin viime vuonna vain niukasti. Sekä Ruohonen että Karvanen pitävät A-lehtiä sopivan kokoisena yhtiönä tekemään tarvittaessa nopeita ja joustavia suunnanmuutoksia. Karvanen kehuu erityisesti sitä, miten innokkaasti toimitus on ollut mukana digipalvelujen kehittämisessä. – Kertaakaan ei kuulunut kysymystä, että miten siirretään printin asioita digiin ja mitä siinä menetetään, vaan enemmän oli kyse siitä, mitä ekstraa tämän myötä pystytään tarjoamaan, Karvanen sanoo. ?
24 suomen lehdistö 6/2023 B ratKaisut HAASTATELTAVAT LÖYTYIVÄT LINKEDINISTÄ Lapin Kansa käänsi tutkivan jutun kausityöläisten oloista englanniksi. ”Osana yhteiskunnallista vastuuntuntoa halusimme saada jutun laajempaan levitykseen”, tuottaja Katja Kärki perustelee ratkaisua kääntää juttu. teksti Janne Arola kuva Jussi Leinonen E lokuussa Lapin Kansassa julkaistiin poikkeuksellisen työn vaatinut juttu. Siinä lähes kaksikymmentä entistä työntekijää kertoo Saariselällä toimivan luksuslomakohteen kurjista työoloista ja yrittäjän mielivaltaisesta käytöksestä. Vinkki aiheeseen tuli kesällä MTV:llä esitetystä dokumentista, jossa käsiteltiin samaisen yrittäjän saamaa tuomiota ympäristörikoksesta. Samassa yhteydessä eräs entinen työntekijä syytti yrittäjää myös seksuaalisesta häirinnästä. – Lähdin etsimään muita, joilla olisi vastaavia kokemuksia. Niitä ei löytynyt, mutta tosi paljon muuta, sanoo jutun tehnyt toimittaja Niina Lavia. Tavallisesti Lapin Kansan toimittajilla on korkeintaan kaksi päivää aikaa saada juttunsa valmiiksi, mutta Lavia sai käyttää tiedonhankintaan ja kirjoittamiseen viikon. Hän ramppasi monta kertaa tuottaja Katja Kärjen puheilla pohtimassa, montako ihmistä väärinkäytöksistä kertomaan tarvitaan, jotta juttu voidaan julkaista. Haastateltavien tavoittaminen tuntui aluksi vaikealta, koska yritys käyttää paljon ulkomaista kausityövoimaa esimerkiksi Aasiasta. Eräänä iltapäivänä viisi minuuttia ennen työajan loppua Lavialla välähti: LinkedIn. Työelämän sosiaalisen median palvelun kautta hän pystyi etsimään yrityksessä työskennelleitä ihmisiä eri puolilta maailmaa ja tavoittamaan heidät nopeasti. – Käytännössä kaikki, jotka tavoitin, vastasivat, että ”mielelläni kerron kokemuksistani, se oli ihan hirveää”. LinkedInin hyödyntämistä tiedonhankinnassa käsiteltiin myös Columbian yliopiston tutkivan journalismin kesäkurssilla, jolle Lavia tänä vuonna osallistui. Lavia onnistui viikossa haastattelemaan suuren joukon yrityksen entisiä työntekijöitä ja varmentamaan erilaisten dokumenttien avulla heidän kokemuksiaan. Kertomukset olivat yhdenmukaisia. Lavian aiheesta tekemät kolme juttua ovat tuoneet Lapin Kansalle kymmeniä uusia tilauksia ja niillä on yhteensä 17 000 sivunäyttöä, mitä voi pitää erittäin hyvänä määränä. Myös palaute on ollut poikkeuksellisen positiivista, vaikka sekä Lavia että Kärki odottivat myös negatiivisia kommentteja, joissa lehteä olisi syytetty paikallisesti merkittävän matkailuelinkeinon maineen pilaamisesta. UUSI ja merkittävä asia juttukokonaisuudessa oli, että se käännätettiin englanniksi ja julkaistiin ilmaiseksi verkossa. Idea oli tuottaja Kärjen. – Rupesin miettimään, että kuinkahan moni näistä kausityöntekijöistä on kuullut Lapin Kansasta ja miten tavoitamme heitä, joita tämä asia koskee, Kärki kertoo. – Osana yhteiskunnallista vastuuntuntoa halusimme saada jutun laajempaan levitykseen. Englanninkielistä juttuakin on luettu yli 7 000 kertaa. Kärjen mukaan matkailuala on Lapissa iso asia, ja Lapin Kansassakin on julkaistu paljon positiivisia juttuja matkanjärjestäjistä ja yrittäjistä sekä onnellisista turisteista. Kausityöntekijöiden näkökulma on jäänyt vähemmälle. Pettyneitä Lavia ja Kärki ovat siihen, kuinka viranomaiset tuntuvat pompottelevan vastuutaan asiaan puuttumisessa. – Odotin, että jotakuta kiinnostaisi. Olisi masentavaa ajatella, että journalismilla ei olisi mitään vaikutuksia, Lavia sanoo. Kärki arvioi projektin niin onnistuneeksi, että se kannustaa jatkossakin järjestämään aikaa vastaavaan, jos aihe on sopiva. Lavia sanoo, että aika on välillä myös rivitoimittajan päänsisäinen asia: normaalia pidemmän ajan käyttäminen yhteen juttuprojektiin voi tuntua epäreilulta, kun muut puurtavat päivittäisten uutisten parissa. – Mutta itse kunkin olisi hyvä ajatella toisin. Pomo kyllä sanoo sitten, jos aikaa kuluu liikaa, Lavia toteaa. ? yhteiStyötä. Lapin Kansan toimittaja Niina Lavia ja tuottaja Katja Kärki työstivät juttukokonaisuuden, jossa käsiteltiin matkailualan kausityöntekijöiden kokemia epäkohtia. Muukin toimitus oli innokkaasti mukana auttamassa tavalla tai toisella.
Päädyin Kauppalehteen 2000-luvun alussa, kun se osti perustamamme analyysiyhtiön. Niistä ajoista tilinpäätöstiedot ovat muuttuneet totaalisesti: määrä on kasvanut ja laatu ja saatavuus parantuneet. Meillä Kauppalehdessä on päivittäin joitain vakiojuttuja, esimerkiksi pörssianalyysi, johon minun pitää tuottaa datat ja tukea toimittajia ottamalla kantaa lukuihin. Pörssiyhtiöissä keskeistä on esimerkiksi se, miten yhtiö on arvostettu eli onko sen osake kallis vai halpa. Toisaalta arvioin myös muita osakkeeseen liittyviä riskitekijöitä, kuten onko yhtiön tase huonossa kunnossa. Vaikka olemme talousmedia, ei nume roiden tulkitseminen ole kaikilla toimittajilla kauhean syvällistä. Käytämme erittäin paljon tilinpäätösinformaatiota. Olen joskus vähän ihmetellyt maakuntalehtien yritysjuttuja, joissa ei ole ollenkaan selvitetty tilinpäätöstietoja. Usein toimittajat eivät tunne edes alueensa isoimpia tai merkittävimpiä yrityksiä. Jokaisen toimittajan olisi hyvä osata katsoa tilinpäätöksestä yrityksen liikevaihto eli minkä tasoista bisnes on ja mihin suuntaan se on kehittynyt. Liiketulos on ensimmäinen merkittävä tuloserä, joka kertoo operatiivisesta toiminnasta. Jos liiketulos on negatiivinen, yrityksen perusliiketoiminta on tappiollista. Aika usein näkee konserniavustuksia, joita tappiolliseen yritykseen on emoyhtiöstä siirretty, ja sen takia viimeinen rivi onkin positiivinen. Taseen puolelta taas voi olla hyvä ymmärtää oman pääoman tilanne eli onko yhtiössä vielä omistajien varoja jäljellä vai toimiiko se puhtaasti velalla. Eri tilanteissa eri tunnusluvuilla on merkitystä. Tällaista analyysitietoa löytyy verkosta maksuttakin. Kuka tahansa voi vaikka Fonecta Finderista käydä katsomassa, mitä yritysten talouslukuja sieltä löytyy. Etukäteen perehtyminen voi kohentaa toimittajan kysymyksiä ja sitä, ettei tarvitse ottaa kaikkea yrittäjän puhumaa annettuna. Yrittäjät ovat kuitenkin useimmiten positiivisia ja sanovat, että hyvin on pärjätty ja tulevaisuus näyttää hyvältä. ? teKijä Tällä palstalla ihmiset kertovat työstään. teksti Janne Arola Alma Talentin analyytikko Ari Rajala kertoo, mitä jokaisen toimittajan pitäisi ymmärtää yritysanalyysista. ”Ihmettelen yritysjuttuja, joissa ei ole selvitetty tilin päätöstietoja” C kuva Vesa Laitinen C 6/2023 suomen lehdistö 25
teoria & Käytäntö Läpinäkyvyys ei lisääkään luottamusta teoria väittää Avoimuuden kasvattaminen on tehoton lääke journalismia kohtaan tunnetun luottamuksen kasvattamisessa, sillä epäluottamuksen syyt ovat muualla. Läpinäkyvyydellä on kuitenkin merkitystä jo ennestään journalismia arvostaville. TUTKIMUSNÄYTTÖ ei tue oletusta, että journalistisia prosesseja avaamalla voisi merkittävästi vähentää yleisön kokemaa epäluottamusta journalismia kohtaan. Journalismin piirissä esitetään toistuvasti ajatusta, että yleisö luottaisi enemmän, jos ymmärrys journalistisesta työstä, faktojen tarkastuksesta sekä eettisten ja juridisten normien noudattamisesta kasvaisi. Journalismia kohtaan tunnetun epäluottamuksen taustalla vaikuttaa kuitenkin monenlaisia kulttuurisia, poliittisia ja yhteiskunnallisia tekijöitä, joihin on hankalaa, ellei mahdotonta, vaikuttaa sisältöjen keinoin. Journalismin merkitystä ja luotettavuutta kyseenalaistetaan, koska se on poliittisesti kannattavaa erityisesti populistisissa ryhmissä. Tutkimuksissa on löytynyt näyttöä myös siitä, että läpinäkyvyyden kasvattaminen voi jopa lisätä epäluottamusta uutissisältöjä kohtaan. Näin on käynyt, jos lukijat ovat olettaneet esimerkiksi tietojen tarkastusprosessien olevan vankempia, kuin ne verkkotoimitusten kiireessä ovat. Tiedot käyvät ilmi Reuters-instituutissa opiskelleen Jussi Latvalan esseesarjasta, jossa hän murtaa avoimuuden tehon myyttiä tutkimustulosten ja haastatteluiden perusteella. LUOTTAMUS journalismiin ja toimituksiin on median toiminnan perusedellytys, koska journalismin tilaaminen ja kuluttaminen edellyttävät luottamusta. Merkittävälle osalle tilaajia luottamuksessa ei kuitenkaan ole kyse sisällön luotettavuudesta vaan siitä, pitääkö kuluttaja median brändistä ja kokeeko hän sisällöt relevanteiksi suhteessa omaan elämäänsä. Suurta yleisöä kiinnostaa juttujen sisältö eikä yleensä se, miksi tai miten jutut on tehty. Yhteiskunnan tapahtumat kiinnostavat, ei niinkään toimittajien työtavat, vaikka ne avattaisiin faktalaatikossa. Vaikka luottamusta journalismiin kyseenalaistetaan ajankohtaisessa yhteiskunnallisessa keskustelussa, kansainvälisessä vertailussa Suomen tilanne on erinomainen: Reuters-instituutin Uutismedia verkossa -raportin mukaan Suomi on maailman kärjessä journalistista mediaa kohtaan tunnetussa luottamuksessa. Suomalaisista 69 prosenttia kertoo luottavansa useimpiin uutisiin ja journalismiin luottavien määrä on ollut viime vuodet kasvussa. VAIKKA läpinäkyvyys kasvattaa heikosti journalismia epäilevien luottamusta, sillä on kuitenkin merkitystä jo ennestään journalismia arvostaville. Latvalan esseen mukaan tämä näkyy esimerkiksi Helsingin Sanomien Musta laatikko -konseptin suosiossa. Teatteriesityksissä journalistit avaavat juttuprosessejaan ja kertovat, miksi ja miten journalistisia juttuja tekevät. Mustan laatikon noin 150 esityksessä on käynyt jo yli 50 000 katsojaa. Ilmiö kertoo siitä, että journalismin aiheiden lisäksi myös työprosessi kiinnostaa. Kansainvälisesti löytyy onnistuneita esimerkkejä myös siitä, miten mediatalojen markkinoinnissa on hyödynnetty toimitustyön prosessien avaamista mainonnan keinoin. Digitaalinen mediaympäristö mahdollistaa kokonaan uudenlaisia avoimuuden muotoja, joilla voitaisiin vahvistaa toimitusten suhdetta yleisöön, vaikka läpinäkyvyys ei suoraan luottamusta kasvattaisikaan. Läpinäkyvyyden toimintamallien pitäisi lähteä kuitenkin lukijoiden tarpeista ja mediakäytöstä. ? The mirage in the trust desert: challenging journalism’s transparency infatuation. Jussi Latvala, University of Oxford, Reuters Institute, Journalist Fellowship Programme. Panu Uotila Kirjoittaja on journalistiikan yliopistonopettaja Jyväskylän yliopiston kielija viestintätieteiden laitoksella. teoria ” Merkittävälle osalle tilaajia luottamukses sa ei kuitenkaan ole kyse sisällön luotet tavuudesta, vaan siitä, pitääkö kulut taja median brändis tä ja kokeeko hän sisällöt relevanteiksi suhteessa omaan elämäänsä.” Käytäntö ” Koska meidän jut tumme ovat kriittisiä, niin kyllä meidän pitää myös itse kestää kritiikkiä ja pystyä vastaamaan siihen.” 26 suomen lehdistö 6/2023 C
Ylen mot-ohjelman vastaava tuottaja Hanna Takala, mot on edelläkävijä juttuprosessien läpinäkyvyyden kasvattamisessa. Kiinnostaako prosessien avaaminen yleisöä? – Olen tutkimuksen kanssa täysin samaa mieltä siitä, että enemmistöä kiinnostaa, mitä jutussa sanotaan, eikä se, miten se on tehty tai mitä toimittaja ajatteli sitä tehdessään. Saamme kuitenkin myös palautetta, että hyvä kun kerroitte, mitä ja miten jutussa on esimerkiksi laskettu. – Sijoitamme verkkojuttujen ”näin juttu tehtiin” tai ”näin tutkimme” -osiot yleensä suljettuihin faktabokseihin. Yksityiskohdista kiinnostuneet saavat niistä klikkaamalla lisätietoa, mutta ne eivät sotke jutun flow’ta. Tutkimuksen mukaan tietyt tahot pyrkivät heikentämään luottamusta journalismiin, koska se on poliittisesti kannattavaa. Jos syyt epäluottamukseen ovat muualla kuin sisällöissä, niin voiko läpinäkyvyydellä kasvattaa luottamusta? – En allekirjoita tutkimuksen lähtökohtaa, että toimituksissa luultaisiin avoimuuden olevan taikasauva luottamuksen lisäämiseen. Ei ainakaan meidän toimituksessamme ajatella, että ”laitetaan nämä lisämateriaalit verkkoon, että yleisö alkaisi luottaa meihin enemmän”. Jos joku on päättänyt, että ei tykkää meistä, niin ei asia faktaboksilla parane. Voiko avoimuudessa olla riski, että se heikentää luottamusta? – Tietysti siinä tapauksessa, jos joku tekee heppoisesti journalismia. Jutun pitää olla sellainen, että se kestää läpinäkyvyyden. On tärkeää, että mikään juttu ei väitä olevansa enempää kuin se on. Tämän saavuttamisessa auttaa, kun avataan, mitä on selvitetty ja miten jutun lopputulokseen päädyttiin. Onko avoimuuden tavoitteena leikata kritiikiltä siivet, eli vaikka henkilö ei pitäisi jutun väitteestä, niin hän ei voi syyttää sitä virheistä? – Ei se ole niin laskelmoitua, että ”laitetaan tämä julki, että kukaan ei pääse kritisoimaan”. Avoimuus on mielestäni samaa hyvää journalismia kuin että tekstiin laitetaan linkkejä lähteisiin. Pidän tätä osana laadunvalvontaprosessia, joka avataan ulospäin. Journalistisessa prosessissa on aina hyvä miettiä, miksi teemme juuri tästä jutun ja miksi teemme sen juuri näin. Syntyykö läpinäkyvyydestä ja lähdesuojasta usein ristiriitaa? – Ei minkäänlaista. Toimimme lähdesuoja edellä, eli jos läpinäkyvyys ja lähdesuoja ovat ristiriidassa, niin lähdesuoja voittaa aina. Onko toimittajilla mielestäsi myös moraalinen velvollisuus avoimuuteen, koska he vaativat sitä muilta yhteiskunnan toimijoilta? – On tässä se logiikka, että koska meidän juttumme ovat kriittisiä, niin kyllä meidän pitää myös itse kestää kritiikkiä ja pystyä vastaamaan siihen. ? Hanna Takala on Ylen mot-ohjelman vastaava tuottaja ja tutkivan ryhmän esihenkilö. Hän on työskennellyt Ylellä vuodesta 2017. Takala työskenteli aiemmin mtv:ssä vuodesta 2001 muun muassa tutkivan ryhmän esihenkilönä, tuottajana ja vastaavana tuottajana Huomenta Suomessa sekä toimittajana 45 minuuttia -ohjelmassa. Takala on valmistunut valtiotieteen maisteriksi Turun yliopistosta. Käytäntö vastaa Ei läpinäkyvyyttä ole ajateltukaan taikasauvana, jota heilauttamalla luottamusongelmat katoavat. Sillä on arvoa lukijoiden palveluna ja laadun nostajana. kuvitus Elina Rajala 6/2023 suomen lehdistö 27 C
maisterintutKielma Mitä mediatalot touhuavat Tik tokissa? Roosa Welling: Journalismin leikkikenttä – Toimitusten keinot ja motiivit Tiktokin kaltaisilla sosiaalisen median uusilla alustoilla. Journalistiikan maisteriohjelma, Tampereen yliopisto. NYKYÄÄN on vaikeaa löytää valtavirtaistunutta some-alustaa, jossa journalistiset organisaatiot eivät olisi lainkaan läsnä, toteaa opinnäytetyössään Roosa Welling. Hän pyrki selvittämään, millä keinoilla suomalaiset mediatalot ovat ottaneet uuden sosiaalisen median alustan Tiktokin haltuun ja mitä ne siellä tavoittelevat. Welling haastatteli Yle Kioskin, Ilta-Sanomien ja MTV:n uutisten sosiaalisen median tuottajia. Lisäksi hän analysoi mediatalojen vuonna 2021 julkaisemia Tiktok-videoita. Tiktokin kaltaiset alustat nähtiin mediataloissa hyödyllisinä paikkoina kokeilla erilaisia kerronnan keinoja ja oppia lisää uusista teknologioista. Tarkistettua faktatietoa halutaan viedä paikkoihin, joista sitä ei välttämättä entuudestaan löydy. Lisäksi tavoitellaan näkyvyyttä, suuria yleisömääriä ja perinteisistä kanavista kadonneiden nuorten huomiota. Welling pohtii, onko mediatalojen Tiktokiin tuottama sisältö enää journalismia. Mitä journalistiset uutismediat ylipäätään tekevät kiinalaisomisteisella, viihdyttämiseen tarkoitetulla sosiaalisen median alustalla, joka on tullut alun perin tunnetuksi kevyistä tanssi-, lauluja huumorisisällöistä? —Pasi Kivioja tutKimus Lehdistö väheksyy ammattikoulu laisia Nina Meriläinen: Boomerit! Meidän äänemme kuuluviin ja näkyviin! jälkes-tutkimushanke, Tampereen yliopisto. AMMATTIKOULUA käyvät nuoret pitävät median antamaa kuvaa itsestään vieraana. JÄLKES-tutkimuksen mukaan ammattikoulutus ja ammattiin opiskelevat olivat esillä kaikissa tutkituissa sanomalehdissä, mutta heidän äänensä pääsivät kuuluviin vain harvoin. Kaikki sanomalehdet kuvasivat ammattiin opiskelevia nuoria samansuuntaisesti esimerkiksi sivistymättöminä sekä terveydeltään ja elintavoiltaan heikompina kuin lukiolaiset. Tutkimuksen mukaan sanomalehdet ovat keskittyneet enemmän lukiolaisiin kuin ammattiin opiskeleviin nuoriin. Mediassa ammattikoulua käyvien nuorten kokemukset ja näkemykset eivät ole tulleet esiin yhteiskunnallisissa teemoissa tai vaikuttamisessa, vaan ammattiin opiskelevat kuvattiin usein kasvottomina duunareina ja yrityselämän resursseina. JÄLKES-tutkimushankkeessa analysoitiin sanomalehtien tapaa esittää ammattiin opiskelevat nuoret. Samalla tutkittiin nuorten käsityksiä itsestään ja yhteiskunnasta. Tutkimuksessa tarkasteltiin yhdeksän sanomalehden julkaisuja vuosien 2010–2020 välisenä aikana. Mukana oli yhteensä 4513 artikkelia ja 362 ammattiin opiskelevaa nuorta eri puolilta Suomea. Tutkimus toteutettiin Helsingin Sanomain Säätiön rahoituksella vuosina 2021–2023. —Pasi Kivioja maisterintutKielma Nuorisovideot algoritmien armoilla Jari Valtee: Somealustojen vaikutukset journalismin sisältöön ja muotoon Yle Uutisten henkilövetoisissa nuorten uutisvideoissa. Journalistiikka, Jyväskylän yliopisto. JYVÄSKYLÄN yliopistossa hyväksytyssä journalistiikan maisterintutkielmassa todetaan, että Ylen uutisten nuorten uutisvideoiden teossa annetaan paljon vaikutusvaltaa sosiaalisen median alustoille. Opinnäytetyön tekijä Jari Valtee summaa löydöksiään toteamalla, että huoli toimittajien autonomian toteutumisesta on perusteltu. Toimittajat antavat somealustojen algoritmien vaikuttaa paljonkin journalismin sisältöön ja muotoon, vaikka algoritmien tarkkaa toimintalogiikkaa ei tunneta. Alustoja arvotettiin niistä videoille saatujen näyttökertojen perusteella, ja tällöin painottui Tiktok Youtubea enemmän. Lisäksi videoiden tuotannossa tehtiin valintoja, joilla pyrittiin lisäämään videoiden saamaa näkyvyyttä. Somealustat vaikuttivat journalismin sisältöön ja muotoon sekä suorasti että epäsuorasti. Valteen mukaan videoiden kuvasuhde ja maksimikesto olisi erilainen, jos ne julkaistaisiin pelkästään Yle. fi:ssä. Myös sommittelu saattaisi olla toisenlainen. Valtee tutki nuorten Tiktok-, Instagramja Youtube-uutisvideoita loppuvuodesta 2022. Hän työskentelee Ylen uutisten nuorten videotoimituksen tuottajana. —Pasi Kivioja tiedonvälityStä, vinKKeJä Ja hauSKoJa videoita. Roosa Welling luokitteli uutismedioiden Tiktok-sisältöjä vuodelta 2021. Sama video voi esiintyä useammassa kategoriassa. strateGia Timanttinen tuotetai muu idea voi aivan hyvin syntyä ’peppu edellä puuhun’ -logiikalla eli ei todellakaan strategia tai jokin hyperfasilitoitu megaworkshop edellä vaan esimerkiksi muutaman ihmisen keskustelusta aamuyön tunteina hiprakassa baarissa. Esimerkkejä baari-ideoiduista, strategiaa mainiosti tukevista hittituotteista media-alalta tiedän muutamankin.” Ylen strategia-asiantuntija Kalle Pirhonen Numeroiden takaa -blogissaan tutKimuKset Yle Kioski Iltalehti Ilta-Sanomat mtv Uutiset Tiedonvälitys Hauskat videot Mainostaminen Haasteet Vinkit ja life hackit Tiedotus Tunteelliset tarinat 14 14 11 00 11 11 11 33 55 22 22 22 99 00 22 11 11 66 00 00 11 00 11 99 77 44 11 11 22 11 28 suomen lehdistö 6/2023 C
KOHDISTUUKO Suomen mediaan historiallisia hyökkäyksiä vai onko tilanne sama kuin ennenkin? Itsensä analysointi akuutin tilanteen keskellä on yleensä mahdotonta. Vasta jälkikäteen näemme, onko jokin aika todella ollut käännekohta. Mediaan kohdistuva julkinen epäluulo on silti kasvanut ja todennäköisesti jatkaa kasvuaan. Se ei kuitenkaan alkanut yhtäkkiä. Kirjoitin Iltalehden vastaavana päätoimittajana vihapuhetta koskevan sisäisen ohjeistuksen lähes viisi vuotta sitten. Sen valossa ongelmat ovat aivan samoja kuin tuolloin. Vuonna 2018 ongelmiksi paikannettiin muun muassa palautevolyymin nopea kasvu poleemisissa uutisissa, oikeustoimilla uhkailu ja perusteettomat rikosilmoitukset, (vale)tilien luominen toimittajia vastaan suunnatun palautteen generoimiseksi sekä toimittajien tietojen julkaisu erilaisilla foorumeilla. Ajassa uutta on, että hyvin vaikutusvaltaiset ihmiset, ennen kaikkea perussuomalaiset, pyrkivät metodisesti luomaan koko mediasta epäluotettavaa kuvaa. Ylen sisältöjä kohtaan on jo pidempään nähty hyökkäyksiä, tänä kesänä sama on kohdistunut myös Helsingin Sanomiin. MITÄ tahansa HS, Yle tai vaikka sitten Iltalehti tekeekin, tämä epäluulon kylväminen tuskin loppuu pian. Riittää, kun katsomme Ruotsiin. Niin sanottu vaihtoehtomedia tuli Ruotsiin voimalla jo lähes kymmenen vuotta sitten. Liikehdintä “perinteistä mediaa” vastaan voimistui ruotsidemokraattien nousun jälkeen ja kohdistui nimenomaan maahanmuutosta uutisointiin. Ilmiö on muuttunut maassa pysyväksi, ja osa ruotsalaisista tuntee peruuttamatonta epäluuloa mediaa kohtaan. Toimitukset ovat joutuneet Ruotsissa käymään vuosia vakavaa sisäistä keskustelua siitä, miten toimittajia puolustetaan ja samalla miettimään, mikä osa yleisön kritiikistä on yhä relevanttia. Eikä pohdinta ole rajoittunut toimituksiin. Tänä vuonna Ruotsissa annettiin lakiesitys – ruotsidemokraattien tukemana – siitä, että toimittajiin kohdistuvissa rikoksissa ammatti olisi rangaistuksen koventamisperuste, mikäli ammatilla on ollut yhteys rikokseen. VAIKKA lopullista analyysiä ei Suomen osalta ole, korostuu tänä syksynä johtamisessa kolme asiaa. Ensimmäiseksi toimituksissa on pidettävä ilmapiiri, jossa päivittäinen työrauha säilyy ulkoisen metelin volyymistä riippumatta. Työyhteisössä ei saa tuntua pahalta, vaikka työhön voi liittyä hyvin ikäviä piirteitä. Toisekseen on muistettava, että journalisteilla on muihin ammattiryhmiin verrattuna poikkeuksellisen hyvä mahdollisuus puolustautua julkisesti. Toisin on oikeuslaitoksen edustajilla, virkamiehillä, poliiseilla, opettajilla ja hoitohenkilökunnalla. Kaikkiin näihin voi kohdistua maalitusta ja uhkailua. Jokin taho voisi alkaa halutessaan kyseenalaistaa oikeuslaitosten ja virkamiesten puolueettomuutta niin kuin mediankin. Toimitusten tärkein tehtävä on yhä seurata, mitä maassa tapahtuu nimenomaan toimitusten ulkopuolella. Ja kolmanneksi vaikka meteli olisi kova, voimme yhä pyrkiä tekemään työmme aiempaa paremmin ja monipuolisemmin, vastata tilaajien kritiikkiin niin avoimesti kuin mahdollista ja miettiä, olemmeko niin laadukkaita ja moniäänisiä kuin omat lukijamme haluavat. Tämä on vaikeampaa kuin ennen mutta tehtävissä. ? Erja Yläjärvi Helsingin Sanomien vastaava päätoimittaja kirjoittaa uutisbrändin uudistamisesta ja johtamisesta. näKöalapaiKKa Toimitustyön johtamisessa korostuu nyt kolme asiaa Mitä tahansa media tekeekin, epäluulon kylväminen sitä kohtaan tuskin loppuu pian. Sen huomaa selvästi, kun katsoo Ruotsiin. ”Työyhteisössä ei saa tuntua pahalta, vaikka työhön voi liittyä hyvin ikäviä piirteitä.” kuvitus Hanna Sakara 6/2023 suomen lehdistö 29 C
ELOKUUN alussa, noin viikko ennen Flow-festivaalia olin mukana keskustelussa, jossa yksi osallistuja ilmoitti, ettei pärjää festaria ilman huumeita. Jollain on pakko päihtyä, mutta alkoholista tuleva krapula pilaa seuraavat festaripäivät. Näin vaihtoehtona ovat laittomat piristeet. Ilmoituksen jälkeen keskustelu jatkui siihen, mitä keikkoja kukakin aikoi nähdä ja millainenkohan sää on tulossa. Keskustelu kuvastaa hyvin sitä, mikä on nähtävissä esimerkiksi jätevesitutkimuksista. Huumeidenkäyttö on lisääntynyt, ja se on Helsingissä ja etelän muissa isoissa kaupungeissa yhä useammalle arkipäiväinen puheenaihe. Erityisen voimakkaasti on kasvanut kokaiinin käyttö. Kokaiini oli pitkään korkeamman hintansa takia eliitin huume, mutta nykyään sitä käyttää yhtä lailla keskiluokka – ihan tavalliset ihmiset. Julkinen keskustelu huumeista on vinoutunut. Siinä huumeita maahantuovat ja myyvät ihmiset ovat rikollisia, jotka aiheuttavat huumeongelman yhteiskunnallemme. Huumeita virtaa viattomaan maahamme, ja diilerit pilaavat pahuuttaan puhtoiset naapurustomme. Päihdesairaisiin ihmisiin suhtaudutaan yhä usein ongelmana, joka pitää siivota pois silmistä. Sitten ovat huumeiden bilekäyttäjät; tavalliset, keskiluokkaiset, työssäkäyvät ihmiset, jotka piristävät festareitaan ja juhliaan amfetamiinilla, kokaiinilla tai ekstaasilla. Hyväosaisten huumerikollisuus ei juuri herätä reaktioita eikä nouse aiheeksi mediassa tai politiikassa, mikä johtuu osin siitä, että heidän käyttönsä tapahtuu yksityisissä tiloissa. Bilekäyttöä pidetään yksityisasiana. Ajatellaan, ettei käyttö vahingoita kuin enintään käyttäjää itseään. Se ei kuitenkaan pidä paikkaansa. sääntöjä ei ole, väkivalta velvoittaa. Bilekäyttöä puolustetaan argumentilla, että aikuisen ihmisen pitäisi saada päättää, mitä kemikaaleja kehoonsa laittaa. Jokainen voi kysyä itseltään, ostaisiko Alkosta viinipullon, jos sen tuottajan toiminnassa olisi paljastunut työntekijöihin kohdistuvaa alistamista, riistoa ja väkivaltaa. Uudenlainen jengiytyminen ja katujen väkivalta, joita nykyinen hallitus haluaa kaikin keinoin torjua, eivät nekään ole irrallisia huumekaupasta. Tavallisten suomalaisten huumeidenkäyttö on valtava markkina, jolle riittää tulijoita. Tämä on jollain tasolla ymmärretty länsinaapurissa, jossa jengiväkivallan seurauksia lasketaan jo ruumiissa. Loppuvuodesta 2021 Ruotsin silloinen väistyvä pääministeri Stefan Löfven nosti esille, että huumeita käyttävä keskiluokka on osaltaan vastuussa rikollisjengien voimistumisesta. Myös Suomessa rikollisuutta koskevaan keskusteluun pitää nostaa ne ihan tavalliset suomalaiset, jotka rahoittavat jengejä ja järjestäytynyttä rikollisuutta juhlimisellaan. Se vaan taitaa olla poliitikoille ja toimittajille kiusallista, koska tällä kertaa syyllinen on liian lähellä ja heidänlaisensa. ? Jecaterina Mantsinen Kirjoittaja on stt:n rikosja oikeustoimittaja, joka kirjoittaa Suomen Lehdistössä uutistyöstä ja rikosjournalismista. riKosdesKi Rikollisryhmä, joka näyttää meiltä Järjestäytynyttä rikollisuutta ja jengejä rahoittaa ryhmä, joka ei tunnu kiinnostavan mediaa sen enempää kuin poliitikkojakaan – hyväosaiset huumeiden bilekäyttäjät. ”Julkinen keskustelu huumeista on vinoutunut.” kuvitus Hanna Sakara Järjestäytyneen rikollisuuden pyörittämä huumekauppa on verinen bisnes. Siinä työoikeuden korvaa koko ajan läsnä oleva väkivallan uhka. Kun 30 suomen lehdistö 6/2023 C
nimitys ”Herkullinen mahdollisuus yllättää kaikki” PunaMusta Median uusi kasvujohtaja Joni Räikkönen headhuntattiin Milttonilta. Hän näkee liiketoiminnassa merkittävää kasvupotentiaalia. teksti Janne Arola KaSvun peRuSFiloSoFia. Joni Räikkösen mukaan yritykset janoavat liiketoimintaansa parantavia ja tehostavia ratkaisuja sekä kumppaneita, jotka pystyvät tarjoamaan konkreettista hyötyä. Pu na m us ta Mikä sai sinut vaihtamaan helsinkiläisen konsulttitalon pohjoiskarjalaiseen mediakonserniin? Moni on kysynyt samaa. PunaMusta Mediahan on markkinoinnin, median ja digitaalisen palvelukehityksen moniosaajakonserni. Moni ei ehkä tiedä, että meillä on töissä esimerkiksi 150 it-osaajaa ja laajasti markkinoinnin ammattilaisia. Olen tehnyt yritysten kasvutavoitteiden kanssa töitä viimeiset 10 vuotta. Kun ajattelin, miten keskeisten ja kriittisten kasvun kysymysten ääressä PunaMusta toimii, kiinnostuin kovasti. Haitko paikkaa itse vai headhuntattiinko sinut? Headhuntattiin. Luulen, että PunaMusta halusi ihmisen, joka ei vastaa täysin sitä, millaisia ihmisiä heillä aiemmin on ollut. Tämä on herkullinen mahdollisuus yllättää kaikki. Olet pelannut kymmenisen vuotta sitten jääkiekkoa ammatiksesi Ranskassa. Miten kuvailisit rooliasi PunaMustalla jääkiekkotermein? Peliurallani olin kaveri, jonka voi laittaa kentälle missä tilanteessa tahansa, joka ajattelee joukkueen etua ennen omaa etuaan ja antaa aina kaikkensa voiton tai yhteisen tavoitteen eteen. Näillä vahvuuksilla olen pärjännyt myös työelämässä. Kasvujohtajana toimiminen taas on urheilutermein pelinrakentamista. Pyrin luomaan tiimimme kanssa maalipaikkoja asiakkaille ja nautin, jos olemme syöttöpörssin kärjessä. Mistä PunaMusta-konsernin kasvu löytyy? PunaMustahan on tehnyt tosi paljon yritysostoja viime vuosina. Niiden osaamisia yhdistelemällä pystytään mahdollistamaan asiakkaille merkittävä arvo. Konkreettinen esimerkki ovat digitalisoituvat markkinoinnin ja kaupankäynnin alustat ja vähittäiskaupan ostajadataa hyödyntävän oman median voimakas kasvu. Rakennamme esimerkiksi verkkokauppoja ja -sivuja, joihin tarvitaan käyttäjälle näkyvän puolen lisäksi paljon asiakasymmärryksen hallintaa ja eri järjestelmien integraatioita. PunaMusta on tässä kasvutrendissä tosi pitkällä. Asteikolla 1–10, kuinka valoisana näet medialiiketoiminnan tulevaisuuden? Sanon 9 siitä johtuen, että polarisaation vuoksi epäluotettava tieto lisääntyy ja siksi luotettavalle, puolueettomalle tiedolle on yhä korostuneempi tarve. Trendi korostaa kansallisten, alueellisten ja paikallisten medioiden tärkeyttä. Mitä sanoisit ensimmäiseen työpaikkaansa tulevalle nuoremmalle itsellesi? Jokainen työpaikka antaa tärkeää oppia ja näkemystä, vaikkei se olisikaan alalla, mihin myöhemmin esimerkiksi opintojen myötä päätyy. Kannattaa olla utelias ja kiinnostunut siitä, mitä yritys tekee ja miksi se pärjää. Ja kannattaa muistaa myös nauttia. Elämässä on paljon muutakin kuin työ. ? Joni Räikkönen aloitti PunaMusta Median kasvujohtajana syyskuun alussa. Hän on työskennellyt viimeiset viisi vuotta konsulttitalo Milttonilla muun muassa kasvujohtajana. Räikkönen on kauppatieteiden maisteri Vaasan yliopistosta. Mediamyynti Alpo Ohtamaa, Myynnin A & O Oy, alpo.ohtamaa@myynninao.fi, puh. 044 311 0201. ILMOITA SUOMEN LEHDISTÖSSÄ, TAVOITAT UUTISMEDIAN AMMATTILAISE 2023 Ilmestyy Aineistot Varaukset # 7 9.11. 28.10. 21.10. # 8 14.12. 2.12. 25.11. 6/2023 suomen lehdistö 31 C