• SuomenLehdistö finlands press • 7/2014 • 84. VUOSIKERTA • lehti sanomalehdistä jaana kautto aluElehTIEn on aika muokata organisaationsa verkkovetoisiksi ja leikata printin kuluja, sanoo digisiirtymää tutkinut Kirsi Hakaniemi. »Sivu 4 Tiina Valkonen tekee reseptejä ja muita sisältöjä mainostajille. »Sivu 12 Toimitusten muutosagentit Verkkoanalyytikko Kimmo Katajamäki ja muut kertovat työstään. » Sivu 10 HS Ilta seuraa HBL Kvälliä Mihin iltapäiväpainoksia tarvitaan uutisvirrassa? »Sivu 6 Tapasimme Matti Posion Posion mukaan Lännen Media tuo alueellista tasa-arvoa. »Sivu 8 Rapportin kokemukset Joukkorahoitus toimii työläissä juttuprojekteissa. »Sivu 9
• 3
• aihe Sisältö Teksti 7/2014 Teknologia on medialle hyvä renki Teksti PUHEENAIHE Alueellisten lehtien siirtyminen digikanaviin s. 4 AJANKOHTAISTA Lehdissä tapahtuu s. 6 LEHTI-IHMINEN Matti Posio s. 8 TOIMITUS Uudet tehtävänkuvat s. 10 NÄIN ME TEEMME ON puhuttu paljon siitä, miten verkko ja teknologia ovat muuttaneet ihmisten mahdollisuuksia ja tapoja käyttää mediaa. Siitä, miten teknologia on muuttanut mediataloissa tehtävää työtä ja työkaluja, on puhuttu paljon vähemmän. Toimittajat ja mediamyyjät ovat edelleen lehden tekemisen ytimessä, mutta data, analytiikka ja kehittäminen ovat mukana monessa uudessa työnimikkeessä. Sisältöjen näkökulmasta muutos on ollut laite- ja teknologiavetoista ja taaksepäin katsoen huikean nopeaa. Keskeistä on ollut löytää tavat, joilla teksti ja kuvat taipuvat erilaisiin laitteisiin. Syksyllä 2010 kirjoitin tämän lehden pääkirjoituksessa tableteista, että harva suomalainen on sellaista pitänyt kädessään ja vielä harvempi käyttänyt. Ja vähäiset olivat tuolloin vielä varsinkin suomenkieliset tabletteihin sopivat si- sällöt. Älypuhelintenkin voittokulku päätelaitteina oli vasta alussa. Neljässä vuodessa tarjonnan määrä on mullistunut. Myös kerronnan muotoja kehitetään koko ajan. Jotkut uudet ideat voivat tuntua uutiskerronnan suhteen oudoilta, mutta miksipä torpata niitäkään ennakkoon? Esimerkiksi uutispelien kehitystä on kiinnostava seurata. Yhdysvaltalainen mediayhtiö Gannett tavoittelee nuoria kehittämällä uutiskerrontaa pelaamisessa käytettäviin Oculus Rift -virtuaalilaseihin. Suomessa journalismin pelillistämistä on tutkittu Jyväskylän yliopiston tietotekniikan ja viestintätieteiden laitoksilla. Kaija Jäppinen päätoimittaja kaija.jappinen@ sanomalehdet.fi Muutoksen näkökulmasta on yllättävää, miten vähän toimittajien kenttätyökalut ovat muuttuneet. Monikanavajulkaiseminen on muuttanut toimitusten työtä ja entistä useampi journalisti tekee myös videoita. Perustyökaluja ovat yhä kynät, nauhurit ja kamerat. Yhdysvalloissa puettavasta teknologiasta, kuten älylaseista, on kaavailtu uusia työkaluja toimittajille. Älylaseja voi käyttää haastattelemisessa, kuvaamisessa ja juttujen jakamisessa. Visio tuntuu vielä kaukaiselta ja laitekin on meillä melko tuntematon. Puolestapuhujien mukaan lasit vapauttavat toimittajan keskittymään ydinosaamiseensa eli haastattelemiseen ja jutuntekoon. Totta on, että teknologia helpottaa työtä, ja robotit voivat ehkä hoitaa toimituksellisia rutiineita. Inhimilliseen kohtaamiseen ne eivät kuitenkaan pysty. Analyyttisiin, monitasoisiin ja lukijoita liikuttaviin juttuihin tarvitaan aina ihminen. Magazine Median kolmesta poikki kaupalliset sisällöt s. 12 TUTKIMUS Sanomalehdet & Instagram Joukkoistaminen 1 toimitustyössä s. 14 INTERNET Verkkojournalismin Miksi olette Instagramissa? hyveet s. 16 JSN Päätöksiä 20.8. ja 17.9. s. 17 NIMITYKSiä Mitä teette siellä? Svante Wahlbeck s. 19 Messuopas World Publishing Expo s. 20 Suome finlands press • 7/2014 • 84. VUOs nLehdi iKerTa • lehT i sanO stö malehdis Tä jaana alu ElE printin hTI En on aika kuluja, muokata sanoo organisa digisiirt ationsa ymää tutk inut Kirs verkkovetoi Tiina Valk siksi i Hakanie onen teke mi. »Sivu ja leikata e reseptej ä ja mui ta sisältöjä ko Kimm o Kataj amäki ja muut kertovat työstä kautto 3 Mikä on teille tärkein sosiaalisen median palvelu? Missä kaikissa olette? mainostajil le. än. »Sivu 10 Jussi Pullinen Uutispäällikkö, HS (vastaa HS:n ja Nytin Instagram-tileistä) Instagramissa voi tavoittaa lukijoita ja tehdä Ilta-Sanomien brändiä tunnetuksi. Sillä on enemmän aktiivisia suomalaisia käyttäjiä kuin esimerkiksi Twitterillä, vaikka Twitteristä on hirveästi pöhisty. Näitä on toki välillä vaikea vertailla, kun kaikki palvelut eivät kerro lukujaan. Ei ole epäselvää, kumpi on nuorten ykkönen tällä hetkellä, Facebook vai Instagram. Olisi hölmöä olla olematta siellä. Instagramhan ei ole mikään liikenteensyöttökanava vaan sellainen, jossa luodaan mielikuvaa meistä. Instagram on markkinointiväline. Kerromme lehden tekemisen taustoista. Esimerkiksi Ilosaaren aikaan julkaisimme kuvia backstagelta, jossa toimittaja oli juttukeikalla. Olemme järjestäneet siellä myös yhden kuvakilpailun. Jaamme kiinnostavaa sisältöä. Instagram on kuvavetoinen palvelu, jossa pienemmässä sivuroolissa on muu kommunikointi. Olemme julkaisseet pari videota, mutta lähinnä omien kuvaajiemme kuvia. Meillä kaikki tekevät kaikkea, tilanteen mukaan myös Instagramia. Jaamme siellä päivän agendaan liittyviä kuva-aiheita. Jos Helsinkiin avataan kissakahvila, kerromme sen lyhyesti kuvan kanssa. Siellä voi olla lyhyitä uutisia, menovinkkejä tai vaikka perjantain fiilis. Parhaassa tapauksessa brändi jää mieleen. Instagram on meillä prosessissa sisällä, teemme sitä kaikki. Tärkein tavoite on tuoda liikennettä Karjalaisen sivuille, ja siinä Facebook on ylivoimainen. Asiakaspalvelua on siirtynyt sinne, ja osallistamme lukijoita. Olemme myös Google+:ssa ja LinkedInissä, mutta aktiivisesti vain Facebookissa, Twitterissä ja Instagramissa. Olemme kaikissa palveluissa, joissa suomalaiset tykkäävät olla. Vain YouTube-kanavaa ei ole, sillä ISTV:n videot julkaistaan Ruudun kautta. Olemme Facebookissa, Twitterissä, Instagramissa, Pinterestissä, LinkedInissä ja mietimme, miten menisimme Ask.fm:ään WhatsAppiin. Facebook on meille ylivoimaisesti paras. Lopuissakin meidän pitää olla, koska kaikki eivät käytä Facebookia. Facebook on tietenkin ylivoimaisesti merkittävin. Nopeimmin kasvava on Instagram. Twitter tulee kolmantena, mutta se ei ole niin merkittävä liikennemielessä tai yhteydenpitokanavana yleisöön. On meillä tilejä myös esimerkiksi SoundCloudissa, mutta emme oikeasti ole aktiivisia siellä. »Sivu 12 HS Ilta Matti Markkola Sosiaalisen median tuottaja, Ilta-Sanomat Siellä on nuorta yleisöä, jonka kanssa emme muilla välineillä pääse kontaktiin. Karjalaisen verkon käyttäjien ja Facebooktykkääjien keski-ikä on 40 vuoden tienoilla. Instagram-seuraajiemme keski-ikä on arviolta yli 15 vuotta tätä vähemmän. 4 Toimitu sten muutosa gentit Verkkoanal yytik 2 Risto Salminen Sähköisen liiketoiminnan päällikkö, Karjalainen seura a Mihin iltapäiväpaHBL Kväll iä tarvitaan inoks uutisvirrass ia a? Tapasimm »Sivu 6 e Matti Posion Posion mukaan tuo aluee Länne llista tasa-a n Media rvoa. Rapportin koke »Sivu 8 Joukkoraho muk juttuprojektitus toimii set työläissä eissa. »Sivu 9 SuomenLehdistö Lue Suomen Lehdistöä myös verkossa: suomenlehdisto.fi Tai seuraa facebookissa ja twitterissä SuomenLehdistö 7/2014 3
• PUHEENAIHE Alueellisten lehtien siirtyminen digikanaviin Viisi askelta verkkoon jaana kautto Ennen kuin sanomalehti on valmis jättämään printtikeskeisyyden, sen on muokattava organisaationsa uusiksi. Miten alueellinen sanomalehti siirtyy digiaikaan? Siinä on kysymys, jota Kirsi Hakaniemi tutki vuoden ajan Reuters-instituutissa Oxfordissa Helsingin Sanomain Säätiön stipendiaattina. Kun Hakaniemi oli työskennellyt sanomalehti Keskisuomalaisen verkkotoimituksessa kymmenen vuotta, hän kaipasi mahdollisuutta laajentaa asiantuntemustaan ja miettiä syvemmin lehtien siirtymistä digikanaviin. – Olin kulkenut projektista toiseen ehtimättä vilkuilla sivuille. Digitaalinen kehittäminen oli jäänyt meillä pienen piirin puuhasteluksi, eikä koko organisaatiota ollut saatu reivattua uuteen suuntaan. Oxfordin-vuoden aikana Hakaniemi vakuuttui siitä, että muutoksen on lähdettävä liikkeelle juuri organisaation muokkaamisesta. Hän löysi siihen viisi askelta tutkimalla kolmen eri mediatalon murrosta. Mediatalot olivat ruotsalainen Stampen Media Group, yhdysvaltalainen Press Democrat ja brittiläinen Johnston Press. 1. Hajota nykyinen bisnes Hakaniemen tapaustutkimusten mukaan printtiin keskittyneen maakunta- tai paikallislehden on uskallettava rapauttaa vanha liiketoimintamallinsa ja luoda rohkeasti uutta. Tämä tarkoittaa printtikeskeisten kulujen – kuten painamisen ja jakelun – leikkaamista. – Ilmestymispäivien vähentäminen sekä reuna-alueiden jakelun ja pienten toimipisteiden karsiminen voivat olla ratkaisuja. Samalla kun printin kuluja karsitaan, mediatalojen tulisi investoida vastaavat määrät digitaaliseen kehitykseen. Hakaniemen mukaan alueellisten lehtien kannattaa myös etsiä uusia valtakunnallisia yleisöjä ja rakentaa tulovirtoja sitä kautta. – Esimerkiksi monia alueellisia lehtiä kustantavalla Stampenilla on Ruotsin suosituin blogipalvelu ja hääsivusto. ”Ilmestymispäivien ja reuna-alueiden jakelun karsiminen voivat olla ratkaisuja.” 4 SuomenLehdistö 7/2014 Digisiirtymää tutkinut Kirsi Hakaniemi sanoo, että alueelliset lehdet voivat menestyä, jos ne hajottavat vanhan bisneksensä ja investoivat uuteen. Taustalla videokuvaaja Marko Kauko kuvaa KSML.tv:n lähetykseen videojuttua, jossa kerrotaan, kuinka kahden euron kolikolla voi testata omien autonrenkaiden urasyvyyden. KSML.tv julkaisee uusia videoita joka arkipäivä. 2. Luo digimyönteinen johto Onnistuneen digisiirtymän alku on strategia, joka kattaa koko organisaation. Hakaniemen tutkimien lehtien johtopaikoilla oli tapahtunut dramaattisia muutoksia strategian teke- misen jälkeen. Monet printtiorientoituneet johtajat olivat lähteneet itse, tai heidät oli irtisanottu. – Suurin vastuu strategian jalkauttamisesta lankeaa ylimmälle johdolle. Jos johto ei ole sitoutunut strategiaan, tekijät ovat aika kädettömiä. Johdolla pitää myös olla näkemys, millaista osaamista tarvitaan. Johdon tehtävä on suojella digibisnestä perinteiseltä organisaatiolta ja uutta kohtaan nousevalta vihamielisyydeltä. Se voi esimerkiksi perustaa erillisen pienen digitiimin toimi-
• vesa pihlajamaa toimitusjohtaja Keski-Pohjanmaan Kirjapaino Oyj En usko, että johto jarruttaa digikanaviin siirtymistä, jos se on taloudellisesti järkevää. Printin kuluja on luultavasti karsittava kannattavuuden vuoksi joka tapauksessa. Nuo säästöt eivät ole ”korvamerkittyjä” mihinkään erityiseen kohteeseen. Investointeja digiin tehdään, jos se on kannattavin kohde panostaa. Me uskomme, että juuri nyt näin on. Keskipohjanmaan toimitusta organisoidaan parhaillaan uudelleen. Enää ei tehdä vain digiä tai printtiä vaan sisältöä, josta syntyy molemmat. Rekrytoinnissa huomioimme uuden osaamisen tarpeen. tuksen, tekniikan ja liiketoiminnan osaajista ja antaa sille resursseja. – Tiimillä tulee olla mahdollisuus kilpailla vanhaa liiketoimintaa vastaan. Se ei saa tuoda mukanaan printin puolelta vanhoja työprosesseja, arvoja ja tehtäviä, Hakaniemi sanoo. 3. Muuta työtehtäviä Hakaniemen haastateltavat korostivat työskentelykulttuurin muuttamista. Jotta kulttuuri voi muuttua, on muutettava työtehtäviä ja toimenkuvia. Esimerkiksi norjalaisessa paikallislehtiyhtiössä Amediassa oli tutkittu, että 66 prosenttia lukijoista käytti digikanavia, mutta toimituksen työstä vain 10 prosenttia kohdistui digiin. Yhtiö muokkasi tehtäviä niin, että 50 prosenttia työstä keskittyy printtiin ja 50 digiin. Hakaniemi havaitsi myös, että Keskisuomalaisen erillinen verkkotoimitus on maailmalla harvinaisuus. Toimituksissa kaikki osallistuvat verkon tekemiseen. Sama monikanavainen tekeminen koskee myyntiä ja asiakaspalvelua. – Mediatalojen kaikilla osastoilla kaikki tekevät kaikkea. Asiakaspalvelijankin kannattaa kommunikoida lukijoiden kanssa eri kanavissa ja sosiaalisessa mediassa. 4. Palkkaa uusia osaajia Sen lisäksi että vanhat työtehtävät muuttuvat, mediatalot janoavat uutta osaamista: koodareita, datajournalisteja, tilastoanalyytikkoja, sovelluskehittäjiä ja talousasiantuntijoita. – Tarvitaan ihmisiä, jotka pysyvät mukana muutoksessa. On tapahtunut valtavasti: ensin tuli verkko, sitten älypuhelin ja tabletti, nyt sosiaalinen media ja video. – Toimiva organisaatio syntyy yhdistelmästä väen kouluttamista, vanhasta luopumista ja uusien palkkaamista, Hakaniemi kiteyttää. jukka ottela toimitusjohtaja Mediatalo ESA Ei johto jarruta mutta ei myöskään hosu sen kanssa. Median murros ja pitkään kestänyt taantuma sanelevat ehdot: kannattavuus on nyt tärkein. Printin kuluja karsimme koko ajan, ja investoinnit kohdistuvat pääasiassa digipuoleen. Henkilöstöä on koulutettava uusiin työskentelytapoihin ja toisaalta on pakko löytää uusia tekijöitä. Olemme tässäkin taloustilanteessa tehneet muutamia rekrytointeja uuteen osaamiseen. Etelä-Suomen Sanomien organisaatiota ja johtamista uudistetaan parhaillaan: haetaan uusi malli tukemaan muutosta. Tällä kertaa kissan nosti pöydälle Ville Eloranta, joka on Helsingin Sanomien kielenhuollosta vastaava toimittaja. Suomen kielen myytinmurtajat On se kumma, kun Helsingin Sanomien toimittajat eivät tajua, että montaa on virheellinen muoto! Senhän näkee Nykysuomen sanakirjastakin! Toimitukseen saapuvasta palautteesta huomaa joskus turhankin hyvin, että moni lukija uskoo kielen olevan jotain muuttumatonta. Riittää, kun asiat on taottu kalloon 1960-luvulla kansakoulussa. Jos vaikkapa lääketieteeseen suhtauduttaisiin yhtä ylimalkaisesti, kansanterveys voisi olla varsin huonolla tolalla. Sitkeimpiä valituksen aiheita on montaa-muoto. Ei sinänsä ihme, koska sen hyväksymisestä yleiskieleen on ”vasta” parikymmentä vuotta. Muodossa riivasi kaksoispartitiivi: moni-sanan monta-partitiiviin on lisätty vielä toinen partitiivin pääte. Sijapäätteitä ei yleensä lätkitä peräkkäin. Suomen kielen lautakunta hyväksyi montaa-muodon vuonna 1995 sillä perusteella, että joissain tapauksissa sen käyttö on tarpeellista – on eri asia syödä montaa kakkua kuin monta kakkua. Mistään nykyajan pöhköydestäkään ei ole kyse, sillä montaa-muotoa esiintyi jo 1700-luvun teksteissä. Joistain lukijoiden inhokeista on paha mennä sanomaan, ovatko ne oikeastaan koskaan olleet virallisesti kartettavia. Kyseessä on saattanut olla yhden tai muutaman niuhottavan lehtorin tekemä tuomio, joka on alkanut elää omaa elämäänsä. Tällaisia tapauksia ovat esimerkiksi oleellinen-sanan karsastaminen ja vaatimus, ettei virke ala koskaan mutta-sanalla. Yhdysvalloissa keinot ovat koviakin: Press Democrat järjesti myyjilleen neljätasoisen koulutuksen digimyynnistä. Jos sitä ei läpäissyt, joutui lähtemään. Puolet myyjistä vaihdettiin. Myös kannustimien pitää olla oikeanlaiset. – Jos myyntitavoite täyttyy vain myymällä digiä, niin sittenhän sitä myydään. 5. Rakenna yhteisöä Kirsi Hakaniemi muistuttaa, että alueellisilla lehdillä on yksi valtti uusissakin kanavissa. Lehden juuret ovat paikallisessa yhteisössä. Sen tehtävä ja merkitys oman alueensa lukijoille eivät muutu, vaikka teknologia muuttuu. Olen viettänyt koko aikuisikäni suomen kielen parissa, sekä opinnoissa että työelämässä. Vähitellen valkeni, että kielestämme on kymmeniä tai jopa satoja enemmän tai vähemmän yleisiä harhaluuloja. Osa niistä on varsin harmittomia (suomen kieli on maailman vaikeimpia), mutta turhan mo- ” Jos johto ei ole sitoutunut strategiaan, tekijät ovat aika kädettömiä.” – Suomalainen alueellinen sanomalehtiyhtiö voi menestyä, jos lopetamme pelkäämisen ja rakennamme järjestelmälliseti paikallista yhteisöä kaikissa niissä kanavissa, joita lukijamme haluavat käyttää. – Olemme suojelleet liikaa printtiä, eikä meillä ole ollut oikeita digitaalisia taitoja pysyäksemme kehityksessä mukana. Omassa työssään Hakaniemellä on tilaisuus hyödyntää oppejaan käytännössä. Hän työskentelee nyt Keskisuomalainen Oyj:n verkkoliiketoiminnan päällikkönä ja on mukana ryhmässä, joka rakentaa konsernille digistrategian. – Muutoksen aika on nyt – tai ei koskaan. Noora Autio kissapöydälle Jarruttaako johto digisiirtymää? > Kirsi Hakaniemen tutkimus From a Print House to a technology company. How to reinvent a regional newspaper in the digital age? on luettavissa osoitteessa: http:// reutersinstitute. politics.ox.ac.uk/ publication/printhouse-technologycompany-howreinvent-regionalnewspaper-digitalage ” Kyseessä on saattanut olla yhden tai muutaman niuhottavan lehtorin tekemä tuomio.” net ovat melko masentavia (niin-sana on väärin sivulauseen jälkeisen päälauseen alussa). Aloin haaveilla jonkinlaisista suomen kielen myytinmurtajista. Haave sai lopulta kirjan muodon. Tämän kolumnin julkaisun aikoihin ilmestyy 125 myyttiä suomen kielestä, jossa esittelen toistasataa väärinkäsitystä. Yleiskielen normien löystymisestä huolestuneille voi kertoa, että mukana on myös käänteisiä myyttejä: toisin kuin usein luullaan, sukunimien taivutus ei ole mielivaltaista eikä omistusliite kuole pois ainakaan pitkään aikaan. Kielitoimisto ja suomen kielen lautakuntakaan eivät ole panneet täysin ranttaliksi, vaikka jotkut saivat taannoin sydämentykytyksiä, kun yli vuosisadan vainottu alkaa tekemään -rakenne pääsi osaksi yleiskieltä. Lisäksi moni aiemmin pätenyt normi on ollut jo syntyessään kiistanalainen ja osoittautunut sittemmin joko ahtaaksi tai muuten liian vaikeasti hallittavaksi. Entisajan kielimiesten toraisista väleistä saa hyvän kuvan Taru Kolehmaisen uutuuskirjasta Kielenhuollon juurilla. Entä Nykysuomen sanakirja? Ei pidä antaa modernilta kalskahtavan nimen hämätä: kirjan osat ilmestyivät vuosina 1951–1961, eikä teoksen sisältöön ole kajottu myöhemmissä painoksissa lainkaan. Vaikka Nykysuomen sanakirjan kulttuurihistoriallinen arvo on kiistaton, huomattavasti ajantasaisempaa tietoa tarjoaa Kielitoimiston sanakirja. >Ensi kerralla kirjoittajana voit olla sinä: kerro aiheesi toimitukselle. Sähköposti: suomen.lehdisto@sanomalehdet.fi. SuomenLehdistö 7/2014 5
• aihe ajankohtaista Teksti tapahtuu Lehdissä Teksti kalle kallio Iltapäivän digipainoksia Euroopasta > Belgiassa ranskankielinen päivälehti Le Soir julkisti iltapäiväpainoksensa tammikuussa 2013 (http:// jn.lesoir.be) ja De Standaard huhtikuussa 2013: (http:// www.standaard.be/ plus/avond). > Ranskassa maakuntalehti Ouest France julkisti iltapäiväpainoksensa heinäkuussa 2014 (http://kiosque. leditiondusoir.fr/) ja Sud Ouest syyskuussa 2014 (http://soir. sudouest.fr/demo). > Aamun ja illan printtipainoksenakin ilmestyvä hollantilainen sanomalehti NRC Handelsblad perusti aamun digipainoksen NRC Readerin helmikuussa 2013. Alle 10 artikkelista koostuvaa tablettilehteä myydään erikseen muista tuotteista. > Yleensä painokset on suunniteltu sekä mobiililaitteille että verkkoselaimelle. Useita niistä voi kokeilla eurolla. HS Illan aiheita pohditaan aamupalaverissa ja jo edellisenä iltapäivänä. Kirsti Karttunen on yksi toimitussihteereistä, jotka laativat uutis- ja videokoosteet ja pallottelevat päivän uutispäällikön kanssa, miten aiheita käsitellään. Digitaalisista kanavista vastaavan toimituspäällikön Perttu Kauppisen mukaan HS Ilta on saanut odotetusti lukijoita. Vain kourallinen uutisia, kiitos Lehdet perustavat nyt digitaalisia iltapäiväpainoksia. Tarvitaanko niitä? Helsingin Sanomat julkaisi ensimmäisen iPad-lehtensä joulukuussa 2010. Jo silloin puheissa oli ajatus tablettilehden päivitetystä iltapäiväversiosta. Ensimmäinen HS Ilta ilmestyi lehden mobiilisovelluksiin elokuun lopussa – osuvasti töistäpaluuliikenteen ruuhkahuippuun kello 16.30. Hufvudstadsbladet aloitti HBL Kvällin tammikuussa, ja Aamulehti suunnittelee omaa palveluaan. Viime vuosina sanomalehdet ovat perustaneet digitaalisia iltapäiväpainoksiaan lisäksi ainakin Belgiassa ja Ranskassa. Onko ”painoksille” todella käyttöä jatkuvasti päivittyvässä verkossa? Helsingin Sanomat tutki ensin tablettilukijoidensa kantaa asiaan. – Ihmiset kokevat, että tällainen tuote tarvitaan, toimituspäällikkö Perttu Kauppinen kertoo. – Eniten tästä hyötyy ihminen, joka ei päivän aikana roiku internetin uutisten äärellä. HS Illan lukijamäärää hän ei kerro, mutta se on ”odotusten mukainen”. Lukijakunta on hyvin samankaltainen kuin printtilehden. 6 SuomenLehdistö 7/2014 Kauppinen uskoo, että äärettömässä verkossa rajallisuus on kultaa: HS Illassa on myös pitkiä juttuja, mutta päivän uutisanti näkyy yhdeksän lyhyen jutun koosteena. Myös feature-aineisto on nopeasti hahmotettavissa. Lukijoiden tarpeet pirstaloituvat: osa elää jatkuvassa uutisvirrassa, osa tahtoo sisältönsä sosiaalisen median seurattavien kuratoimana ja osa personoituna. – Näiden rinnalla on varmasti isokin joukko, joka haluaa, että myös sisältöjen valinta on toimitettu. Iltapäiväpainos ei ole muusta pois. Kehitämme edelleen myös personointia ja uutisvirtaa, Kauppinen sanoo. Tavoite: Lisää digitilaajia HS Illan yksi esikuva on belgialaisen päivälehden De Standaardin iltapäiväversio dS Avond. Viime vuoden keväällä aloittaneen dS Avondin avaa päivittäin noin 12 000 lukijaa. Lehden 90 000 tilaajasta noin 55 000 on aktivoinut digitunnuksensa. Lähes poikkeuksetta iltapäiväpainokset ovat osa yhdistelmätilausta, johon kuuluu vähintään lehden digitaalinen tarjonta. Siksi niiden menestystä on vaikea arvioida irrallaan.Belgialaislehden digitilaajien määrä on kuitenkin kasvanut lähes sata prosenttia dS Avondin julkaisemisen jälkeen. – Emme pysty osoittamaan, mikä osa kasvusta on iltapäiväpainoksen ansiota. Käytämme sitä tietenkin myyntiargumenttina, De Standaardin brändijohtaja Emmanuel Naert kertoo. – Jos haluamme tavoittaa mahdollisimman laajan yleisön, myös iltapäiväpainoksen myyminen erikseen on vaihtoehto. Naert on tyytyväinen uuteen tuotteeseen. Se lupaa olla nopeaa, helppoa ja humoristista luettavaa, joka vie vain vartin. Vähemmän on nyt enemmän: myös ranskalaisen Sud Ouestin syyskuussa julkaisema iltapäiväpainos tiivistää päivän alle 15 artikkeliin. sa. Se kerää noin 7 000–10 000 silmäparia viikoittain. Iltapäiväpainos kuuluu printtitilaukseen, joten lukijakunta on lähes kopio paperilehden vastaavasta, vain hieman nuorempi. Käyttötilanne eroaa printistä: noin 90 prosenttia lukee HBL Kvälliä mobiilisti, esimerkiksi liikenteessä tai illalla sängyssä. Uusi deadline muuttaa rutiinit ” Eniten tästä hyötyy ihminen, joka ei roiku netin uutisten äärellä.” Pari viikkoa aloituksensa jälkeen se on kerännyt 3000–4000 päivittäistä lukijaa. Määrä on pieni verrattuna 150 000:n printtilevikkiin, mutta uusia maksavia digitilaajia on tullut ensiviikkoina sata päivässä. HBL Kväll luetaan mobiilisti Suomessa HBL Kvällin lukijat ovat erittäin tyytyväisiä, kertoo digitaalisen median johtaja Fredrik Nars. HBL Kväll on alun ryntäyksen jälkeen löytänyt vakaan lukijakuntan- > Lue täyspitkä versio jutusta: www. suomenlehdisto.fi. Helsingin Sanomissa uusi ilmestymisaika kello 16.30 hieman kirpaisee. Jotta jutut ehditään käsitellä, valmista pitää olla alkuiltapäivästä. – Kyllä siinä kirjoittava toimittaja saa ihan painaa, jos aamulla tulee tehtäväksi juttu HS Iltaan, toimitussihteeri Kirsti Karttunen sanoo. Teknisesti HS Ilta oli melko kevyt rakentaa valmiisiin mobiilisovelluksiin. Sitä tekemään on irrotettu kaksi lehden editoriportaan työntekijää jokaisessa vuorossa. Suuri osa sisällöstä tehdään nimenomaan HS Iltaa varten, mutta juttuja julkaistaan viiveellä verkossa. Uutis- ja videokoosteet kasataan Hs.fi:n päivän tarjonnasta. Iltapäiväpainos on osa jutun kuljetusta pitkin päivää. – Monista aiheista pystyy kääntämään useamman kulman. Samasta hankitusta tiedosta voi jalostua juttu myös seuraavan aamun printtilehteen, Karttunen kertoo. Riikka Virranta
• Lehdet eivät ole sisäistäneet uusia oikaisuohjeita, sanoo JSN:n Risto Uimonen. Moni tiedotusväline ei korjaa oikeaoppisesti virheitään. Tämä näkyy Julkisen sanan neuvostolle tänä vuonna tulleista lukuisista virheen korjaamista koskevista kanteluista ja niistä annetuista langettavista tuomioista. – Olemme neuvostossa huolestuneita siitä, että tiedotusvälineissä ei noudateta Journalistin ohjeiden määrittelemiä periaatteita. Tai sitten haetaan omia ilmaisuja, joista ei selkeästi käy ilmi, että kyse on virheen korjaamisesta, puheenjohtaja Risto Uimonen sanoo. JSN uudisti tammikuussa Journalistin ohjeiden virheen korjaamista koskevaa kohtaa. – Näyttää siltä, että ohjeita ei vielä tunneta riittävän hyvin. Olemme joissakin vapauttavissakin päätöksissä joutuneet kehottamaan toi- mituksia tarkistamaan toimintatapojaan. Uusien ohjeiden mukaan olennainen asiavirhe on korjattava viipymättä ja niin, että se tavoittaa mahdollisimman kattavasti virheellistä tietoa saaneen yleisön. Korjaus on julkaistava sekä tiedotusvälineen toimituksellisilla verkkosivuilla että julkaisussa tai kanavassa, jossa virhe on alun perin ollut. Verkkojulkaisussa ei riitä, että virheellinen tieto tai juttu poistetaan. Yleisölle on kerrottava jutun yhteydessä virheestä sekä siitä, miten ja milloin se on korjattu. Uimonen kertoo ongelmia olleen erityisesti siinä, että oikaisua ei ole julkaistu sekä printissä että verkossa, ja siinä, että verkko-oikaisu on jäänyt puutteelliseksi. – Lisäksi on yleistymässä sellainen tapa, että jutun perään kirjoitetaan ”edit:” ja sen jälkeen kerrotaan tehdystä muutoksesta. Oikaisu tai korjaus on oikea suomenkielinen sana; edit ei ole mikään suuren yleisön vaan lehtialan termi. Myös sanaa täsmennys on käytetty jo pitkään, kun ei ole haluttu tunnustaa virhettä. Uusien ohjeiden mukaan myös oikaisun huomioarvo on suhteutettava tehdyn virheen vakavuuteen. Jos jutussa on useita asiavirheitä tai jos virheestä voi aiheutua suurta vahinkoa, toimituksen tulee julkaista juttu, jossa virheellinen tieto yksilöidään ja korjataan. – Siitä on muutamia positiivisia merkkejä. Esimerkiksi Kauppalehti ja Helsingin Sanomat ovat toimineet näin silloin kun ovat katsoneet, että korjaus edellyttää uutta juttua. miksi ihmeessä Virheen korjaaminen takkuaa Julkisen sanan neuvosto järjestää marraskuussa toimitusten johdolle seminaarin, jossa käydään läpi korjaamiskäytännöt ja keskustellaan samalla journalismin ja kaupallisen aineiston erottamisesta. Uimonen pitää virheiden selkeää korjaamista hyvin tärkeänä median uskottavuuden vuoksi. – Kun tiedotusväline tekee virheen, sen pitää reilusti tunnustaa, että sori olemme tehneet virheen, tässä on oikea tieto. Virheiden peittely tai pelkkä täsmennys herättää yleisön keskuudessa erittäin suurta epäluottamusta. Noora Autio Kuntapeitto yli 100 prosenttia Viime vuoden kuntalevikkitilastoissa silmään pistää pari hurjaa lukua. Esimerkiksi Kaakonkulman peitto Miehikkälässä on 99,1 prosenttia ja Padasjoen Sanomien peitto Padasjoella yli sata prosenttia. Levikki on siis suurempi kuin asuntokuntien määrä. Kuinka tämä on mahdollista, tarkastuspäällikkö Olli Aaltonen Media Audit Finlandista? Näissä kunnissa paikallislehtien peruslevikkipeittokin on korkea, ja siihen päälle tulevat kesämökkiläiset, jotka eivät näy kunnan asukastilastoissa. Mukana voi olla myös yritysten tilauksia ja irtonumero-ostoja. Esimerkiksi paikallinen kauppa saattaa tilata kaikille mökkiläisille kesällä pariksi kuukaudeksi lehden. Mikä selittää yli 100 prosentin peiton teillä, Padasjoen Sanomat Oy:n toimitusjohtaja Heikki Koskinen? Meillä on tehokas irtonumeromyynti, joka on jatkanut nousuaan myös tänä vuonna. Olemme kesäasukaspitäjä, ja vapaa-ajanasukkaamme ovat ilmeisimmin myynnin takana. Itella on osaltaan siirtänyt tilaajia irtonumeroiden ostajiksi, kun lehti on saattanut tulla postilaatikkoon kello 16:n jälkeen. Meillä on tilaajia, jotka menevät aamuvarhaisella myyntipisteelle ostaakseen tuoreen numeron. Riikka Virranta LINUS LINDHOLM hatun nosto Lehti, jolla on Suomen kovin kuntapeitto. Vasabladetin studio ei poistu kokonaan käytöstä: esimerkiksi vaali-iltoina voidaan tehdä suoria lähetyksiä. Kuvassa lähetystä tekivät Heidi Kojonen ja Niklas Nyberg. Österbotten idag -lähetys lopetettiin Pohjanmaan kolmen ruotsinkielisen lehden verkkouutislähetys Österbotten idag lopetettiin elokuun lopussa. Vasabladetin, Österbottens Tidningin ja Syd-Österbottenin maksullisille verkkosivuille tehtiin yhteistä päivittäistä uutislähetystä lähes 1,5 vuotta. Lopettaminen ei kuitenkaan tarkoita videoiden määrän vähenemistä – päinvastoin. Videoita julkaistaan nyt heti niiden valmistuttua, ja koko toimitus tekee niitä edelleen. – Kun meillä ei ole enää päivittäistä lähetystä, ehdimme työstää syvällisempiä videojuttuja ja toisaalta pystymme reagoimaan nopeammin yllättäviin uutisiin. Aiemmin päätimme jo aamulla, mitä juttuja illalla julkaistaan, emmekä kyenneet vaihtamaan vauhdilla suunnitelmia, kertoo Österbotten idag -lähetyksen koordinaattorina toiminut Niklas Nyberg, joka työskentelee nyt Vasabladetin apulaispäätoimittajana. Päätös lähetyksen kuoppaamisesta syntyi käyttäjäkyselyjen poh- jalta. Myös ilmoittajien into hiipui alun jälkeen. – Videoiden paketoiminen ei ole nykyaikaista. Verkkokävijä katsoo mieluiten yhden jutun silloin tällöin oman mielenkiintonsa mukaan, Nyberg sanoo. Lähetyksellä oli silti hänen mukaansa tärkeä tehtävä: sen avulla koko toimitus saatiin opettelemaan videoiden tekoa. – Jokailtaiseen lähetykseen tv-juttua ei voinut jättää tekemättä. Noora Autio Viisikymppinen sai palkinnon Sanomalehtiä on käytetty suomalaisissa koululuokissa jo puoli vuosisataa. Juhlavuottaan viettävä Sanomalehti opetuksessa -toiminta sai hiljattain myös kansainvälistä tunnustusta. Sanomalehtien Liiton organisoimalle, lehtien ja koulujen väliselle yhteistyölle myönnettiin syyskuussa Center of Youth Engagement Excellence -tunnustus. Tunnustuksen myöntänyt sanomalehtien maailmanjärjestö WAN-IFRA halusi nostaa esiin pitkäjänteisen mediakasvatustyön, jota meillä on tehty kolmanneksi pisimpään maailmassa. Ainoastaan Yhdysvalloissa ja Tanskassa alan järjestöjen Sanomalehti opetuksessa -työ on jatkunut kauemmin kuin Suomessa. Suomen Lehdistö nostaa hattua toiminnassa mukana olleille ja oleville ihmisille. Ja etenkin niille lehdille, jotka yhä heikossa taloudellisessa tilanteessa panostavat nuorten saamiseen sanomalehden pariin. Noora Autio SuomenLehdistö 7/2014 7
• aihe Ajankohtaista Teksti Lehti-ihminen Teksti Idän ja lännen tarkkailija Lännen Median Matti Posio tahtoo kurjistumisen kierteelle pisteen. Brändijournalismia. Sana ei meinaa mahtua Matti Posion suuhun. Hän on tulossa haastatteluun Helsingin Alma-taloon suoraan Kuntaliiton järjestämästä seminaarista. Siellä Fazerin mediajohtaja on esitelmöinyt, miten fazerilaiset tekevät itse sisältöjä itsestään omille sivuilleen, siis brändijournalismia. – Sehän on markkinointia! Posio sanoo, sopivasti kierroksilla. Pääsemme Lännen Median päätoimittajaksi keväällä nimitetyn Posion päivän pääviestiin: journalismin arvot on kirkastettava. Sellaiset kuin faktantarkistus, luotettavuus, tinkimätön editointi ja syvä taustatyö, joka avautuu lukijalle selkeänä juttuna. Ilman näitä journalistit eivät eroa viestintäihmisistä ja bloggareista tai verkkopalveluista, jotka eivät ota samanlaista vastuuta sisällöistään. Aihe on ajankohtainen. Entisenä Moskovan-kirjeenvaihtajana Posio on seurannut viime viikot tiiviisti tabletiltaan Venäjän television uutisia. Myös ukrainaa ymmärtävän miehen mukaan vääristely ei jää itänaapurin rajojen sisään. – Puolet Moskovan valheista menee herkästi läpi länsimediassa. Ei voi ottaa puolta totuudesta ja puolta valheesta ja esittää sitä objektiivisena totuutena. Maaliskuusta saakka Matti Posio on tuonut kaikissa yhteyksissä esiin, että valtakunnan julkisuuteen on tullut uusi toimija: Lännen Media. Se on tuotantoyhtiö, 12 maakuntalehden yhteistoimitus, jonka 40 journalistia Posion sanoin alkavat ruiskuttaa valtakunnallista laatusisältöä omistajalehtiinsä lokakuusta alkaen. Posio näkee Lännen Mediassa enemmän kehitys- kuin säästötoi- Minnenyt-palveluun ehkä natiivimainontaa Helsingin Sanomat perusti syyskuussa pääkaupunkiseudun menotiedot kokoavan Minnenyt-palvelun. Siinä tekemistä voi etsiä ajan, paikan ja menolajin mukaan. Myös Nyt-liitteen toimitus suosittelee tapahtumia. Uutispäällikkö Jussi Pullisen mukaan menotiedot kuuluvat Helsingin Sanomien palvelulupaukseen. Lehteen niitä mahtuu kuitenkin rajallisesti. Alkuvaiheessa kävijämäärä on ollut ”tuhansia”. Palautetta on tullut etenkin menotietojen kattavuudesta. – Palvelut ovat usein sellaisia, että keikat ovat yhdessä paikassa ja näyttelyt toisessa. Tässä ovat mukana lastentapahtumatkin, Pullinen sanoo. 8 SuomenLehdistö 7/2014 ” Ei voi ottaa puolta totuudesta ja puolta valheesta ja esittää sitä totuutena.” menpidettä. Tarkoitus on katkaista maakuntalehtien kurjistumisen kierre. Sisältöjä pitää lisätä eikä vähentää. – Osa lehdistä aikoo kasvattaa sivumääriään Lännen Median vuoksi, mikä on ennenkuulumatonta. – Kainuun Sanomissa ei tule koskaan olemaan yhtä paljon sivuja kuin Aamulehdessä, mutta verkossa se voi tarjota yhtä laajan valtakunnan ja ulkomaan palvelun. Se on jo alueellisen tasa-arvon kysymys. Posion mukaan Lännen Media ei ole ”mikään Kehittyvien Maakuntien Suomi”, mutta viransijaisuus Lapin Kansan päätoimittajana avasi silmiä. Beta-vaiheessa olevaa palvelua voi lukea mobiilisovelluksella ja Minnenyt.fi-sivustolla, joka on myös mobiilioptimoitu. Palvelun käytettävyyttä parannetaan vielä, ja kävijämäärää halutaan kasvattaa. Loppuvuodesta sovelluksessa nähdään mainontaa. Tuottaja Santtu Kottilan mukaan alustavasti on ajateltu natiivimainontaa. – Tapahtumasta ilmoittaminen on ilmaista, mutta mainostaja voisi ostaa oman tapahtumansa näkyvämmälle paikalle, Kottila visioi. – Vaikea olisi nähdä tuossa ympäristössä bannerimainontaa. Riikka Virranta Iisalmen Sanomien verkkoon maksumuuri – Innostuneisuus on jopa niin suurta, ettemme ehdi opastaa kaikkia halukkaita kirjoittajia. Ambrusin kertoo, että vanhentuneiksi käyneiden verkkosivujen uudistus oli luonnollinen jatkumo viime vuoden printtiuudistukselle. Keväällä verkossa alettiin julkaista videoita ja nyt niitä tehdään jo useita päivässä. – Liikkuva kuva koskettaa ja tuo ihmisten persoonia esiin. Videoista on saatu hyvää palautetta. Verkkosivuilla on ollut kävijöitä kaksi kertaa enemmän kuin ennen uudistusta, ja myös sivun katselut ovat tuplaantuneet. Tämän vuoden ajan maksullinen palvelu on kestotilaajille ilmainen. Noora Autio Minnenytpalvelussa voi muun muassa lisätä tapahtumia kalenteriin tai suosikkeihin. Iisalmen Sanomat on uudistanut verkkosivunsa omin voimin. Sivut olivat ensin syyskuun ajan kaikille avoimet, koska sisältöä haluttiin markkinoida ja toisaalta kerätä kokemuksia tekniikan toimivuudesta. Lokakuun alussa journalistinen aineisto siirtyy maksumuurin taakse. Ilmaisella puolella julkaistaan lukijoiden tuottamaa sisältöä: blogeja ja tapahtumauutisia. – Pyrimme olemaan yläsavolaisten yhteisöjen sateenvarjo. Yhteisöllisyyden kaipuu on kova; ihmiset tahtovat kertoa heille tärkeistä asioista, perustelee päätoimittaja Jarkko Ambrusin.
• Kuka? Matti Posio syntyi Tampereella 1973 juristi-isälle ja muusikkoäidille. Hän on opiskellut tiedotusoppia ja kansainvälisiä suhteita Tampereen yliopistossa ja perehtynyt innovaatiojournalismiin Stanfordissa Piilaaksossa. Posio tuli 1995 Aamulehteen, jossa hän on toiminut mm. Moskovan-kirjeenvaihtajana, sunnuntailiitteiden ja näkökulma- ja kulttuuriosaston esimiehenä sekä vetänyt tabloidiprojektia. Lapin Kansan päätoimittajana hän toimi 2012– 2013. Posio on 12 maakuntalehden yhteisyritys Lännen Median päätoimittaja. Vaimo Olga on tulkkaus- ja käännösalan yrittäjä. Puntari > Asiat vai Ihmiset? Asioista tieto, ihmisistä viisaus. > Moskova vai Piilaakso? Piilaakso. Sieltä lähtevät aallot, jotka muuttavat maailmaa. > Karita Mattila vai Erin? Mahtavia artisteja molemmat, mutta Karita Mattiloita on vain yksi. Erineitä voi olla muitakin. Aamulehden toimituksessa sijaitseva videoneuvotteluhuone on tullut tutuksi Matti Posiolle. – Minullakin oli ennen Lappiin menoa kuvitelma, että pohjoisessa ihmiset keskittyvät ruikuttamaan etelästä saamiensa tukiaisten vähyyttä. Ruokimme herkästi mediassa tällaista kuvaa, kun esimerkiksi Microsoft lakkauttaa Oulun-tehtaan. Innovaatiotuesta tulossa lisätietoa Matti Posio on Alma Median luottopelaaja. Siksi hänet valittiin Lännen Median johtoon. Posio on kokenut kehittäjä: hän perusti Aamulehden Asiat ja Ihmiset -sunnuntailiitteet, veti lehden tabloidiuudistuksen ja käynnisti haja-asutusalueen tablettijakelun Lapissa. Hän on myös opiskellut innovaatioiden syntymistä Piilaaksossa. Uuteen rooliin kuuluu esiintymistä, eikä valitsijan mukaan Posion puolesta täydy jännittää, leikkaako ajatus suorassa lähetyksessä. ministerin johdolla vai hoitaako sen esimerkiksi toisena vaihtoehtona esiin nostettu Tekes. – Tekesillä on tukien jakamiseen pitkä kokemus ja valmis, EU:n hyväksymä toimintatapa. Toisessa vaihtoehdossa jakomalli on ensin hyväksytettävä EU-komissiossa, ja siihen menee aikansa, sanoo Niiranen. Kaija Jäppinen KSF Media harkitsee lehtien yhdistämistä KSF Median ruotsinkielisiä lehtiä tehdään tulevaisuudessa tiiviissä paikkakuntien rajat ylittävässä yhteistyössä. Jatkossakin toimitukset sijaitsevat Helsingissä, Hangossa, Tammisaa- puhe keskeytyy, sillä Matti Posio kiirehtii junaan. Tampereella alkaa puistosähly, laji jossa pallo juuttuu rei’istään ruohoon ja antaa tasoitusta hitaille. Haastattelu jatkuu seuraavana aamuna puhelimessa, kun Posio kävelee Aamulehden toimitukseen Siperiaan. Sieltä hän johtaa Lännen Mediaa – ja tien päältä. Uskooko Posio, että digitalisoitumisen yhtälö ratkaistavissa lehtien eduksi? Vastaus on pitkä. Lyhyesti: uskoo. – Ilmoittajat näyttävät karkaavan välineisiin, joista paistaa tulevaisuuden kajo. Lukijat vain eivät välttämättä ole siellä. Meidän pitää saada sanomalehtiin tätä lumoa. Tuloissa lukijan merkitys korostuu suhteessa mainostajiin. – Siinä on laadukkaan journalismin toivo. Mutta lukijat ovat fiksumpia kuin koskaan ennen. Toimittajan on painittava jutuillaan omassa luokassaan verrattuna siihen, miten ihminen voi itse kasata tietoa. Riikka Virranta ressa, Loviisassa ja Porvoossa. Sisällöntuotantoon muodostetaan kaksi toimitusta, joista toinen tuottaa paikallista aineistoa ja toinen lehdille yhteistä sisältöä. Yhteistä sisältöä voidaan myös myydä muille. – Rakennamme organisaatiota, jota ei ole suunniteltu vain printin tekoon ja joka joustaa esimerkiksi erilaisten juttuprojektien mukaan, kertoo toimitusjohtaja Barbro Teir. Konserni harkitsee Itä-Uudenmaan lehtien Borgåbladetin ja Östra Nylandin yhdistämistä. Päätös asiasta tehdään lokakuun lopussa. KSF Media vähentää henkilöstöään 48 henkilötyövuodella. Tällä hetkellä työntekijöitä on 248. Päälliköitä on nyt 35 ja uudessa organisaatiossa 22. Kaija Jäppinen Toimittaja ehdottaa juttuideaa, ja yleisö päättää, mitä se siitä maksaa. Tällä idealla toimii joukkorahoituspalvelu Rapport. Toukokuussa avatussa palvelussa rahoituksensa on kerännyt kymmenkunta juttua. Millainen juttu rahoitetaan, Rapportin perustaja Seppo Honkanen? Yksi rahoitusta keräävä juttutyyppi ovat aiheet, jotka koskettavat ihmisiä ja herättävät voimakkaita tunteita. Esimerkki tästä on Ystävänsä omaishoitaja -työnimellä kulkenut juttu, joka kertoi äkillisesti sairastuneesta 27-vuotiaasta, kuolemaa tekevästä naisesta. Idea sai noin 20 000 jakoa Facebookissa. Tekijät pyysivät 1 500 euroa mutta saivat 4 670. ” Suurin yksittäinen maksettu summa on ollut 200 euroa.” Tai sitten on toimittaja, jota halutaan tukea. Jani Kaaro on varmasti saanut rahoitusta vain siksi, että on Jani Kaaro. On paljon ihmisiä, jotka pitävät hänen näkemyksellisistä tiedekolumneistaan Helsingin Sanomissa. Joukkorahoitus ei ole mikään viihdejournalismin rahoitusmuoto. Rahoitetut aiheet vaativat paneutumista. Ensimmäisenä rahoituksen keräsi Olli Sulopuiston projekti, jossa hän selvittää, miten pääkaupunkiseudun terveydenhuollon tietojärjestelmä Apotti on voinut maksaa 500 miljoonaa. Rahoittajina oli ymmärtääkseni paljon it-alan asiantuntijoita, jotka kokivat, että asia on hyvä selvittää. Tärkeintä on, että aihe leviää sosiaalisessa mediassa. Silläkin on iso merkitys, miten rahoitettavan jutun kuvaus kirjoitetaan. Myynnin perussääntö on, että pitäisi ajatella asiaa potentiaalisen rahoittajan näkökulmasta: miksi hän kiinnostuisi? On myös fiksua avata työmäärää, jonka aihe vaatii. Monella lukijalla ei ole siitä mitään käsitystä, ja jokin 2000 euroa kuulostaa siksi paljolta. Suurin yksittäinen maksettu summa on ollut 200 euroa. Jos toimittajalla on takataskussaan päivänpolttava uutinen, se on helppo varastaa Rapportista. Joukkorahoitettaviksi sopivat ajattomat, tutkivat jutut. Toisaalta toimittajilla on oppimista joukkorahoituksen käyttämisessä nopeissa aiheissa. Jos joku olisi laittanut rahoitettavaksi ajatuksen kaivella Laura Rädyn lääkäribisnekset, aihe olisi ehkä levinnyt verkossa ja kerännyt nopeasti rahoituksen. Riikka Virranta satu kettunen Medialle jaettavaksi päätetystä innovaatiotuesta saadaan lisätietoa liikenne- ja viestintäministeriön tiedotustilaisuudessa 7. lokakuuta. Hallitus myönsi maaliskuisessa kehysriihessä medialle tarkoitetun 30 miljoonan euron innovaatiotuen vuosille 2014–2016. – Oletettavasti esillä ovat ministeriön laatimat kriteerit siitä, millaisiin hankkeisiin tukea voidaan myöntää, sanoo Viestinnän Keskusliiton toimitusjohtaja Valtteri Niiranen. Niirasen mukaan toinen ja prosessin keston suhteen olennainen tieto voi olla tuen jakomalli eli se, jaetaanko tuki liikenne- ja viestintä- – Mutta mitä oululaiset tekevät? He rakentavat tilalle omia yrityksiään ja luottavat itseensä paljon enemmän kuin valtioon. Entinen alainen kehuu, että Posio luottaa tekijöihinsä eikä kyttää. Tavoitteet ovat korkealla: kesätoimittaja voi saada tehtäväkseen setviä maailmanpolitiikan tilanteen. Erään arvion mukaan Posio on älykkö, vähän besserwisser, jonka intohimo on kansainvälinen politiikka. Itse Matti Posio kertoo olleensa lapsena pikkuvanha. – Loukkaannuin, jos kutsuilla oli katettu erikseen lasten pöytä enkä saanut istua aikuisten seurassa. Kirjoittaminen alkoi 15-vuotiaana Kangasalan Sanomista. Alle 20-vuotiaana hän pääsi Helsingin Sanomien kulttuuriosastolle kesätöihin. Osin siksi että oli arvostellut paikallislehdessä kriitikoita Jukka Kajavaa ja Seppo Heikinheimoa, joiden kanssa pian istui ravintola Elitessä. 25-vuotiaana hän lähti jo kirjeenvaihtajaksi. – Aloitin sellaisena pikkupapparaisena. Olen nuortunut koko ajan vaan. ammattiauttaja Miisa kaartinen Joukko maksaa työlään jutun SuomenLehdistö 7/2014 9
• TOIMITUS Uudet tehtävänkuvat Töiden kirjo kasvaa Mediataloihin on viime vuosina syntynyt uusia verkkoon ja tekniseen kehitykseen liittyviä työtehtäviä. Suomen Lehdistö haastatteli neljä oman alansa osaajaa. Videointi rikkoi jutun teon rutiinit anni nieminen toimittaja, Iisalmen Sanomat Iisalmen Sanomien toimittajat koulutettiin viime keväänä tekemään videoita verkkoon. Toimittaja Anni Nieminen on tehnyt tähän mennessä muutamia videoita. Hän kertoo jännittävänsä ajankäytön vuoksi niitä juttukeikkoja, joille hän lähtee videokamera mukanaan. vuorotellut still- ja videokuvaamisen kanssa. Alun epävarmuudesta huolimatta Nieminen sanoo olevansa innostunut uudesta työtehtävästä. Lukijoilta on tullut hyvää palautetta: liikkuva kuva kiinnostaa ja välittää tunnelmia. Toimittaja on myös yllättynyt siitä, miten harva on kieltäytynyt videoimisesta. ” Eniten mietin sitä, miten ehdin kaiken: hoitaa haastattelun, ottaa valokuvat lehteen ja vielä videoida.” – Eniten mietin sitä, miten oikein ehdin kaiken: hoitaa haastattelun, ottaa valokuvat lehteen ja vielä videoida. – Olen pohtinut ihan sellaisia käytännön asioita, pitäisikö minun myös kirjoittaa muistiinpanot lehtijuttua varten vai ennätänkö myöhemmin selailla videota ja poimia kommentit sieltä. Ainakin toistaiseksi Niemisellä on kuitenkin ollut keikoilla mukanaan kuvaaja, jonka kanssa hän on – Nykyään ihmiset itsekin kuvaavat paljon ja tekevät kaikenlaista kotikoneillaan. Tuntuu, että monesta on ihan mukavaa tulla haastatelluksi videolla. Anni Nieminen tuli ensimmäistä kertaa kesätöihin Iisalmen Sanomiin vuonna 1995, jolloin hän opiskeli tiedotusoppia. Vuodesta 2000 hän on työskennellyt lehden vakituisena uutistoimittajana. Noora Autio Uutistoimittaja Anni Nieminen haastattelee videolle iisalmelaista palveluskoiraharrastajaa Tanja Kaarakaista. Nieminen on yllättynyt siitä, miten luontevasti haastateltavat suhtautuvat videointiin. Verkkoanalyytikko etsii ymmärrystä kimmo katajamäki verkkoanalytiikka-asiantuntija, Alma Diverso Kimmo katajamäki seuraa näyttöpäätteeltään reaaliajassa, moniko klikkaa lukemaan maakuntalehden toimittajan tekemää uutista. Keräämällä ja analysoimalla tietoja eri datalähteistä hän pystyy päättelemään, millainen otsikko tai aihe houkuttaa tiettyä kohderyhmää tai mihin aikaan ja millä paikalla juttu kannattaa julkaista. – Verkkoanalytiikka pyrkii lisäämään ymmärrystä lukijoista. Sitä kautta syntyy oivalluksia: mediatalo kykenee tuottamaan lukijoille mieleistä sisältöä ja tehostamaan liiketoimintaansa, Katajamäki kiteyttää. Katajamäki vastaa Alma Median analytiikasta. Hänen keräämiään tie- 10 SuomenLehdistö 7/2014 toja voidaan hyödyntää toimituksissa saman tien esimerkiksi otsikkoa vaihtamalla tai pitkänkin aikavälin juttusuunnittelussa. ” Tässä työssä on hyötyä siitä, että ymmärtää sekä johtajia että nörttejä.” Kimmo Katajamäki kokee olevansa muutosagentti: verkkoanalytiikkaan kohdistuu paljon ennakkoluuloja. Yksittäisten juttujen analysoinnin lisäksi Katajamäki on kiinteästi mukana useissa mediatalon projekteissa, kuten sivustouudistuksissa. – Pidämme myös journalistisia työpajoja analytiikasta. Tavoitteena on, että lehtiin saataisiin avainhenkilöt, jotka pystyisivät seuraamaan dataa. Katajamäki on koulutukseltaan kauppatieteiden maisteri, ja hänen pääaineenaan oli tietotekniikka. – Tässä työssä on hyötyä siitä, että ymmärtää sekä johtajia että nörttejä. Välillä Katajamäki kokee olevansa muutosagentti. Verkkoanalytiikkaan kohdistuu paljon ennakkoluuloja: ihmiset pelkäävät, että sen perusteella potkitaan pois huonoimmat toimittajat tai että lukijoiden yksityisyyden suoja kärsii. Tästä ei hänen mukaansa ole kyse. Tällä hetkellä verkkoanalyytikoita työskentelee lehtitaloista lähinnä Almalla ja Sanomalla. Katajamäki arvioi kuitenkin, että tulevaisuudessa dataan liittyvä työskentely tulee osaksi monen työnkuvaa pienemmissäkin lehdissä. Noora Autio
• katja kaikkonen Twitter mullisti toimittajan työn leena laakso toimittaja ja verkkoetusivun tuottaja, Kauppalehti Sosiaalisesta mediasta on tullut viime vuosina tärkeä osa Kauppalehden toimittajan Leena Laakson työtä. Erityisesti Twitter on hänelle uutistoimistoihin verrattava tietolähde. – En enää juuri etsi uutisia käymällä esimerkiksi ulkomaisten lehtien verkkosivuilla. Minulla on vain Twitter auki. Kun seuraan muita tiedotusvälineitä siellä, uutisvirta tulee minulle sitä kautta. Laakson työaika jakautuu niin, että hän on osan kuukaudesta printtitoi- Leena Laakso nauttii verkossa tekemisen nopeudesta. ” En enää juuri etsi uutisia ulkomaisten lehtien sivuilta.” mittajana, osan verkkotoimittajana ja osan Kauppalehti.fi:n verkkoetusivun tuottajana. Verkkotoimittajana työskennellessään hän on vastuussa Kauppalehden somenäkyvyydestä. Kaikki Kauppalehti.fi:ssä julkaistavat jutut menevät automaattisesti Twitteriin. Noin puolet toimittajista tviittaa myös omilta tileiltään, ja Laakso jakaa viestejä eteenpäin Kauppalehden tililtä. – Näin toimittajamme saavat näkyvyyttä. Ihmisiä kiinnostaa Twitterissä, mitä mieltä joku henkilö on, ei niinkään, mitä mieltä jokin media on. LinkedInissä Kauppalehti julkaisee etenkin yritysuutisia. Facebook taas on Laakson mukaan erikoislehdelle vaikeampi kanava. – Sinne valitsemme pehmeämpää sisältöä, kuten työelämäjuttuja. Ennen nykyistä tehtäväänsä Laakso työskenteli 12 vuotta tv-toimittajana MTV:llä ja Kauppalehden talousuutisissa. Kun lähetys lopetettiin, hän jatkoi ensin lyhyen aikaa Kauppalehden pörssitoimituksessa ja vuodesta 2010 verkkopuolella. Verkko- ja someosaamistaan hän on kartuttanut muutamilla kursseilla, mutta eniten hän on oppinut itse työn parissa. Verkkotyö sopii toimittajalle, sillä hän nauttii tekemisen nopeudesta. Noora Autio Nopea kehitys kiehtoo innovaattoria jan ketonen mobiilimainonnan asiantuntija ja innovaattori, Sanoma Media Finland Mobiilimainonnan asiantuntija ja innovaattori. Tällä tittelillä Jan Ketonen on työskennellyt Sanoma Media Finlandilla 2,5 vuotta, ja yhä hän kertoo olevansa tehtävässään aivan alkutaipaleella. – Kehitys on huimaa, ja se kiehtoo minua. Kun aloitin, lehtiemme verkkosivujen liikenteestä 10 prosenttia tuli mobiilista. Nyt luku on yli 60. Ketosen tehtävänä on kehittää mobiilimainontaa ja neuvoa asiakkaita siinä, miten älypuhelimissa ja tableteilla kannattaa mainostaa. Hänen mukaansa mobiilimainonnassa tulee hyödyntää puhelimen ominaispiirteitä: pyyhkäise, ravista, kallista, soita ja paikanna. Jan Ketonen neuvoo työkseen, miten mobiilissa kannattaa mainostaa. – Kehitämme ratkaisuja, joissa mainostaja voi tuoda sisältönsä suoraan sivuillemme , jotta lukijan on helpompi löytää se ja tehdä toivottuja toimenpi- teitä mainoksessa. Jos asia piilotetaan klikin taakse, murto-osa löytää sen. – Puhelin kulkee mukana aamusta iltaan. Kannattaa muistaa, mitä tarpeita ihmisellä on eri kellonaikoihin ja eri tilanteissa – ja palvella kuluttajaa. Paikannukseen perustuvaa mainontaa pitää Ketosen mielestä tehdä aina asiakkaan luvalla ja häntä kunnioittaen. – Se ei saa olla sillä tavalla tunkeilevaa, että kun kävelet jonkin kaupan ohi, sinulle tippuu tarjous, joka ei todellakaan kiinnosta. Puhelimeen sopivat Ketosen mukaan sellaiset mainokset, joissa ku- ”Tällaiselle työnkuvalle tulee olemaan tarvetta.” luttaja pääsee osallistumaan. Hän voi vaikkapa äänestää jäätelösuosikkiaan tai tilata kalenterimuistutuksia. – Voidaan lähettää viesti, että lempiohjelmasi alkaa tällä kanavalla vartin yli yhdeksän. Koulutukseltaan Ketonen on ”perus suomenruotsalainen ekonomi”. Alkujaan hän tuli Sanomalle töihin vuonna 2006 Radio Helsingin myyntipäälliköksi. Sen jälkeen hän on työskennellyt samassa talossa muun muassa verkko- ja monimediamyynnissä, kunnes haki mobiilipuolelle avautunutta tehtävää. – Ennen katse oli verkossa, nyt mobiilissa. Jokaisella kasvavalla sektorilla tulee olemaan tarvetta tällaiselle työnkuvalle, hän ennakoi. Noora Autio SuomenLehdistö 7/2014 11
• näin me teemme Magazine Median kaupalliset sisällöt Mainostajan ja toimituksen v Kaupallisen sisällön tuottajat aloittivat Sanoman aikakauslehdissä toukokuussa. Syksystä tulee kiireinen. Mainokset ovat lukijatutkimusten mukaan osalle yleisöä tärkeitä. Mutta entä kun mainos lähenee journalistista sisältöä? Silloin se saattaa hyvin olla lehden luetuin osa. Tähän viittaavat kokemukset MyCosmosta, aikakauslehti Cosmopolitanin digitaalisesta brändinjatkeesta, jossa julkaistaan rinnan journalistista, kaupallista ja lukijoiden sisältöä. Joinakin päivinä kaupalliset sisällöt ovat olleet luetumpia kuin journalistiset. MyCosmossa on julkaistu muun muassa vaateliikkeen sponsoroimia muotisisältöjä ja testattu yhden valmistajan ihokarvanpoistotuotteita. – Hyvä kaupallinen sisältö on sellaista, jonka lukisin tai katsoisin välittämättä, onko se kaupallista vai ei, Ria Vaahto sanoo. Tiin val tet Sop pal ei o dis ma ruo ke- tai kosmetiikka-alan mainostajan leivissä, jotta ymmärtäisivät näiden bisneslogiikkaa. Magazine Media palkkasi lopulta puolet koulutetuista kaupallisen sisällön tuottajista. Syksy on ollut kiireinen. Asiakkaat ovat vaihdelleet terveysalan yrityksistä elektroniikkavalmistajien kautta Kansallisoopperaan. Sisältö vaatii työtä Kaupallinen ryhmä toimii avaimet käteen -periaatteella. Se työstää kampanjan luovan idean ja valitsee kanavat. Niitä voivat olla lehdet mutta myös tapahtumat tai kokonaan uudet verkkopalvelut. Asiakas määrittelee tavoitteet, jotka liittyvät usein brändin tunnettavuuden lisäämiseen. Kampanjat hyväksytetään aina niiden lehtien ” Ei riitä, että meitä kiinnostaa jokin aihe. Ideointi lähtee aina mainostajan tavoitteesta.” Vaahto on yksi neljästä kaupallisen sisällön tuottajasta, jotka aloittivat toukokuussa Sanoman aikakauslehtiyksikössä, Magazine Mediassa. Hän on erikoistunut kauneussisältöihin, ja se sopii: Vaahto on koulutukseltaan maskeeraaja mutta työskennellyt aiemmin myös toimittajana. Uutta osaamista lehtiin Pari vuotta sitten Sanomassa herättiin siihen, että mainostajia kiinnosti sisältömarkkinointi. Asiakkaat myös tarvitsivat apua puhuttelevan sisällön tuottamiseen tavoitelluille kohderyhmille. – Tässä talossa on tietoa siitä, mikä ihmisiä, vaikka pienten lasten äitejä, kiinnostaa. Halusimme käyttää tätä osaamista, mutta eiväthän meidän toimittajamme voi tehdä kaupallista sisältöä, kaupallisen ryhmän vetäjä Sami Smolander kertoo. Sanoma räätälöi ensimmäisenä Suomessa koulutusohjelman kaupallisten sisältöjen tuottajille yhteistyössä Valion ja L’Oréalin kanssa. Se haki yhdeksän ruuan ja kauneuden ammattilaista, jotka syventyivät reilussa vuodessa pidemmälle oman alansa sisältömarkkinointiin. Koulutus sisälsi useita harjoitteluja. Sanoman sisällä opiskeltiin eri lehtibrändejä ja tutustuttiin toimituksiin. Mediatoimistoissa opeteltiin mediasuunnittelua ja konseptointia. Suuntautumisestaan riippuen opiskelijat kävivät myös elintarvi- 12 SuomenLehdistö 7/2014 päätoimittajilla, joissa sisältö näkyy. Kaupallisen sisällön tekeminen on erilaista kuin journalistisen. – Ei riitä, että meitä kiinnostaa jokin aihe. Ideointi lähtee aina mainostajan tavoitteesta, Ria Vaahto kuvaa. Työhön kuuluu tuntea, millaiset aiheet ja näkökulmat kunkin sisältökanavan kohderyhmää kiinnostavat. – Tässä pitää olla silmää sekä kaupallisuudelle että kuluttajan tarpeille. Toimimme välittäjänä lehtibrändin ja mainostajan välissä. Se vaatii vähän diplomatiaakin. Myös visuaalinen lahjakkuus on tarpeen. – Parhaimmillaan teemme kaiken siitä eteenpäin, kun saamme asiakkaalta briiffin: suunnittelemme ja toteutamme kampanjan sekä analysoimme, miten se meni, Tiina Valkonen sanoo. Valkonen on aiemmin kouluttautunut ravintolakokiksi ja toimii nyt ruokaan erikoistuneena kaupallisen sisällön tuottajana. Hänen työhönsä kuuluu myös reseptien laatimista, ainesten hankkimista, ruuan valmistamista ja kuvausten järjestämistä. Sisältö pitää kohdentaa Vaikka valtaosa Magazine Median mainostuotoista tulee yhä perinteisistä muodoista ja printistä, kasvua on nyt sisältömarkkinoinnissa. Myös suurimmat mainostajat perustavat omia sisältöosastojaan. Sami Smolander uskoo silti valtaosan keskittyvän ydinliiketoimintaansa. kaupalliset sisällöt? > Kaupalliset sisällöt ovat mainontaa, joka hyödyntää journalistista kerrontaa. > Julkisen sanan neuvoston ja kuluttajaviranomaisten mukaan ne täytyy erottaa journalismista tunnistetekstillä ja graafisella ilmeellä niin, että kuluttaja erottaa ne mainonnaksi ensisilmäyksellä. > Kaupallisesta sisällöstä käytetään usein myös nimityksiä sisältömarkkinointi tai natiivimainonta.
• JOHANNA KANNASMAA Tiina Valkonen kuvaa valmistamiaan maustettuja popcorneja Soppa365-reseptipalveluun. Sopassa ei ole perinteistä display-mainontaa: mainostajat näkyvät ruokasisällöillä. Vinkit Hyvä kaupallinen sisältö... >RATKAISEE ONGELMAN Sisällöillä voi kertoa palveluista laveammin kuin perinteisessä mainonnassa. Tarkoitus on palvella ja antaa hyötytietoa – ”ratkaista lukijan ongelma”, sanoo kaupallisen sisällön tuottaja Tiina Valkonen Magazine Mediasta. ”Kun sisältö puhuttelee kohderyhmäänsä, se toimii”, toteaa kollega Ria Vaahto. >EI TUPUTA tuotetta Toisinaan mainostaja toivoo, että tuote on sisällössä framilla, välillä mainostaja näkyy vain tunnistetiedoissa. Lukijat ovat kriittisiä. ”Jos sanot, että tämä tuote on paras, eivät he siitä kostu”, Vaahto sanoo. Usein kampanjatavoite ei ole kasvattaa suoraan myyntiä vaan lisätä bränditietoutta. Sisällön on sovittava julkaisevan median brändiin, mainostajan imagoon ja halutulle kohderyhmälle. >On uskottavaa genressään Kaupallinen sisältö ei tongi tutkivia aiheita, mutta genressään sen on oltava uskottavaa. Jos kutsuu lukijoita testiryhmään ja kaunistelee kommentteja, voi saada negatiivista julkisuutta sosiaalisessa mediassa. Hyvä kaupallinen sisältö on myös avoimesti kaupallista. ”Jos joku ahneuksissaan sekoittaa journalismin ja mainonnan, se vie lehden uskottavuuden eikä tee hyvää mainostajankaan brändille”, kaupallisen ryhmän vetäjä Sami Smolander sanoo. – Silloin he hakevat sisällöntuotantoon kumppaneita. Kuka tahansa pystyy tekemään sisältöjä, mutta ovatko ne oikeasti mielenkiintoisia? Hyväkään sisältö ei yksin riitä: se pitää kohdentaa. Sanoman aikakaulehtien ydinkohderyhmiä ovat perheet, naiset ja yli 55-vuotiaat. Sihtiä täytyy tästäkin tarkentaa. Viime aikoina Magazine Media on tutkinut erilaisia perheisiin liittyviä elämänvaiheita sekä sitä, millaisia kulutustarpeita niihin liittyy. Lapsen syntymä esimerkiksi on hetki, jolloin perhe vaihtaa herkästi kauppaa vaippa- ja vauvanruokatarpeiden mukaan. Se on mainostajalle otollinen aika olla liikkeellä. – Me pääsemme tarkalle tasolle kohdentamisessa. Siinä ei ole järkeä, jos viestit ovat geneerisiä, Smolander sanoo. selvästi mainonnaksi ja niitä tekevät muut kuin toimittajat. Ylen toimittaja Sanna Ukkola epäili blogissaan, että Sanoma olisi myynyt mainosten ohella myös journalistista näkyvyyttä kosmetiikkakonserni L’Oréalille. Kaunis Gloria -lehden liite sai Julkisen sanan neuvostolta langettavan piilomainonnasta 2012. Huhtikuussa tehtävässään aloittanut Smolander kieltää jyrkästi, että journalistista näkyvyyttä voisi ostaa. Hänen mukaansa erillinen kaupallinen ryhmä selkiyttää rooleja. Voisiko Sanoman lehdessä siis lukea, ettei L’Oréalin tuote toimi? – Kyllä. Mainostajilta tulee palautetta, kun heidän tuotteensa saa testissä huonot arviot. Siihen on helppo vastata, kun emme ole missään vaiheessa sanoneet, että mainospanostuksilla olisi vaikutusta journalismiin. ” Kuka tahansa pystyy tekemään sisältöjä, mutta ovatko ne oikeasti mielenkiintoisia?” Hänen mukaansa kohdennetussa sisältömarkkinoinnissa teho on perinteistä mainontaa parempi. – On tutkittukin, että kun viesti on relevantti kuluttajalle, se vain totta kai toimii paremmin. Miten käy journalismin? Sami Smolander ei usko, että kaupalliset sisällöt ovat riski lehtien uskottavuudelle, kunhan ne merkitään Maailmalta kuuluu, että kaupalliset sisällöt ovat parhaimmillaan hyvin suosittuja. Korvaavatko ne tulevaisuudessa journalismia? Sanoman printtiaikakauslehdissä enintään puolet sivuista saa olla mainontaa, eikä määrään ole kajottu. – Mutta uskon, että kaupallisen sisällön määrä tulee kasvamaan. Riikka Virranta mediankentät n välissä Maria Lassila-Merisalo on journalismin tutkija, kouluttaja ja kirjoittaja. Omaa tyyliä etsimässä Uutisella on uutisen tyyli, ja pääkirjoituksella on pääkirjoituksen tyyli. Mutta vapaammissa juttutyypeissä, kuten reportaaseissa, ilmiöjutuissa tai henkilökuvissa, tyyli on vapaa. Millainen se silloin on? Harjaantunut lukija ei tarvitse bylinea tunnistaakseen jutun kirjoittajan, jos tämän tyyli on hänelle tuttu. Tunnistaminen on useimmiten intuitiivinen prosessi: emme osaa välttämättä nimetä, mistä huomaamme jutun tietyn toimittajan kirjoittamaksi. Sen vain tietää. Jos tunnistamisen paikkoja alkaa eritellä, ne kietoutuvat useimmiten vahvan kertojuuden ympärille. Kirjoittajat tulkitsevat maailmaa eri tavoilla ja arvottavat yksiä huomioita toisten edelle. Lintuharrastaja kirjoittaa tekstiinsä pikkulinnun sijasta kirvisen. Viskit tunteva toimittaja ei totea, että haastateltavan lasissa on viskiä, jos siinä on 25-vuotiasta Glenfarclasia. Tunnistettava tyyli voi liittyä myös kieliopillisiin valintoihin, joskin vahvan editoinnin lehdissä kieli usein yhdenmukaistuu. Tyylin ja manerismin välinen raja voi olla häilyvä. Joskus kirjoittajan tunnistaa maneereista. Helsingin Sanomien Heikki Aittokoski kirjoitti muutama viikko sitten Narrien laiva -blogissaan ulkomaantoimittajien maneereista. Hän eritteli sääkuvaukset, hassut ääniefektit, tervetulotoivotukset, myöhästymisen peittelyt, värikkäät johtoverbit ja latteat lopetukset. ” Imitointia tapahtuu sekä tahallisesti että tahtomatta.” Kirjoittaja itse on useimmiten autuaan tietämätön maneereistaan, koska niiden tunnistaminen ilman ulkopuolista apua on vaikeaa. Aittokosken ohjeet ovat erinomaisia kaikille kirjoittajille. Oman tyylinsä etsijän kannattaa lukea paljon muiden tekstejä, mutta matkiminen harvoin kannattaa. Imitointia tapahtuu sekä tahallisesti että tahtomatta. Jotkut imevät vaikutteita ympäristöstään tehokkaammin kuin toiset, huomaamattaan. Tarjosin kerran maakuntalehteen juttua retkestä luontokeskukseen, jossa vietettiin teemapäivää. Minulla oli samaan aikaan tekeillä tutkimus, jota varten luin kymmenittäin matkakertomuksia 1800- ja 1900-lukujen vaihteesta. Lähdin perheeni kanssa retkibussin kyytiin, vietimme mukavan kesäpäivän luontokeskuksessa, haastattelin ihmisiä ja kotiin palattuamme kirjoitin jutun ja lähetin sen lehteen. Järkytys oli suuri, kun toimitussihteeri ilmoitti, ettei juttu ollut julkaisukelpoinen. Vielä suurempi järkytys oli, kun tajusin, mitä olin kirjoittanut: puhdasoppisen matkaraportin – sadan vuoden takaa! Vaikutteille herkkä toimittaja voi silti hyötyä ominaisuudesta työssään. Juttuihin saa aitoa tunnelmaa, kun pystyy eläytymään kohteensa puheenparteen ja olemukseen, ja pukemaan ne sanoiksi. Entä tyylin ja brändin ero? Toimittajien keskikasti puhuu bränditoimittajista usein halveksuvaan sävyyn, mutta jos toimituksessa huomataan, että lukijat ylittävät maksumuurin selvästi useammin jonkun tietyn toimittajan juttujen kohdalla, hänen arvonsa luonnollisesti nousee. Suomessa seurattaneen tässäkin asiassa amerikkalaista ilmiötä pienellä viiveellä: parin vuoden sisällä lukijat eivät niinkään kysy, missä juttu on julkaistu, vaan kuka sen on kirjoittanut. Silloin oma tyyli voi olla menestyksen tae. SuomenLehdistö 7/2014 13
• tutkimus Joukkoistaminen toimitustyössä teoria&käytäntö Vesa-Matti Juuti lainen Joukkoäly toimii journalismissa TEORIA VÄITTÄÄ Kirjoittaja Panu Uotila on journalistiikan yliopistonopettaja Jyväskylän yliopiston viestintätieteiden laitoksella. panu.uotila@jyu.fi YLEISÖSSÄ PIILEVÄ joukkoäly ja sen hyödyntäminen joukkoistamalla kuulostavat sanoina yleviltä ja tuovat mieleen tutkivien journalistien aikaa vievät kokeilut. Joukkoälyn tehokas hyödyntäminen onkin Suomessa jäänyt yksittäisten kokeilujen varaan, vaikka joukkoistaminen voisi olla uusi arkinen työkalu rivitoimittajien pakissa. Joukkoistaminen, eli crowdsourcing, tarkoittaa toimitustyössä rajatun tehtävän teettämistä yleisöllä tai tietojen ja mielipiteiden kysymistä. Tiedonhankinnan osittaisella ulkoistamisella saadaan juttuihin uusia lähteitä, uutta tietoa, laajempia näkökulmia ja lisää kosketuspintaa yleisöön. Joukkoistaminen, tai siitä käytetyt sanat joukkouttaminen tai talkoistaminen, ei ilmiönä ole uusi, mutta internet ja sosiaalinen media ovat tuoneet yleisön mukaan ottamiseen uusia helppoja toteutustapoja. Esimerkiksi lehtien aikoinaan järjestämät nimikilpailut olivat joukkoistamista. TUTKIJA JA TOIMITTAJA Tanja Aitamurto selvitti suomalaisittain uraauurtavassa väitöskirjassaan joukkoälyn vaikutusta journalismiin. 14 SuomenLehdistö 7/2014 Tutkimuksen mukaan joukkoälyn hyödyntäminen lisää journalismin uskottavuutta ja vahvistaa lukijasuhdetta. Joukkoälyä voidaan kanavoida journalismiin myös joukkorahoituksen ja dialogisen tiedonhaun eli co-creationin avulla. Väitöskirjassa tutkituissa tapauksissa toimittajat ottivat yleisön juttuprosessiin mukaan esimerkiksi pyytämällä heitä lähettämään tietoa juttuaiheesta, vastaamaan netissä kysymyksiin, vinkkaamaan lähteistä, lahjoittamaan rahaa tai tarkastamaan toimituksen verkossa julkaisemia dokumentteja. Yleisön mukaan ottaminen avoimen journalismin käytännöillä tuottaa tutkimuksen mukaan journalistista, taloudellista ja yhteiskunnallista lisäarvoa. Joukkoälyn käyttö luo yhteiskuntaan uuden kaksisuuntaisen valvontamekanismin. Julkaistuja alkuperäisdokumentteja perkaamalla yleisö pystyy valvomaan sekä vallankäyttäjiä että dokumenttien pohjalta juttuja kirjoittavia toimittajia. JOUKKOÄLYN HYÖDYNTÄMISESSÄ on kaksi pullonkaulaa, joiden hallinta vaatii toimittajalta ammattitaitoa: tiedon käsittely ja tarkastaminen. Joukkoälyn vahvuus, ja samalla sen ongelma, on jutuntekoon osallistuvan joukon suuruus ja moninaisuus. Fakta Tutkija: Tanja Aitamurto Tutkimus: Collective Intelligence in Open Journalism: Power, Knowledge and Value. Tiedotusopin väitöskirja, Tampereen yliopisto 2014. Aineisto: Suomessa, Ruotsissa ja Yhdysvalloissa toteutetut 28 juttuprosessia. 70:n juttuprosesseihin osallistuneen yleisön edustajan sekä 51 toimittajan haastattelu. ” Joukkoistus ei korvaa toimittajan työtä.” Kun tiedonhankintaan osallistuvien määrä kasvaa tuhansiin, vaatii tietojen käsittely yleensä datajournalismia. Tällöin toimituksissa pitäisi pystyä muodostamaan tiimi, jossa yhdistyvät datan käsittelyn, tilastotieteen, journalismin ja visualisoinnin asiantuntemus. Näiden hallinta yhdistyy harvoin samassa tekijässä. Toinen kriittinen piste on lähdekritiikki, kun tiedot tulevat anonyymilta nettiyleisöltä. Juttuaiheesta riippuen monet väitteet pystyy ja pitää pystyä tarkastamaan toimituksessa normaaliin tapaan, mutta aina tämä ei ole mahdollista. Aitamurron tutkimus osoittaa, että vaikka avoimet käytänteet lisäävät journalismin uskottavuutta lukijoiden silmissä, ne myös pakottavat hylkäämään tiedon tarkastamisen normin. Yleisön motivaatioksi riittää tutkimuksen mukaan halu vaikuttaa. Osallistujat haluavat jakaa tietoaan ja osaamistaan ja siten olla osa suurempaa kokonaisuutta. Rahallisilla korvauksilla toteutettu joukkoistaminen olisi tiedon totuudenmukaisuuden suhteen riskialtista, koska se heikentäisi tiedon luotettavuutta. JOUKKOISTAMINEN EI korvaa toimittajan työtä, vaan journalismissa ulkoistaminen on mielestäni keino saada aikaan parempia juttuja. Tulevaisuudessa joukkoistaminen voisi olla yksi journalistisen tiedonhankinnan muoto, siinä kuin vaikkapa kunnanvaltuuston esityslistojen kahlaaminen. Varsinkaan pienissä toimituksissa ei vielä olla alettu ideoimaan, millaisiin juttuaiheisiin joukkoistaminen sopisi. Joukkoistamisessa – kuten journalismissa yleensäkin – kaikki lähtee hyvästä ja yhteiskunnallisesti merkittävästä ideasta sekä ammattitaidosta toteuttaa se.
• KÄYTÄNTÖ VASTAA Helsingin Sanomien politiikan ja talouden toimittaja Tuomo Pietiläinen, miksi joukkoistaminen on jäänyt Suomessa vain kokeiluiksi, eikä se ole vakiinnuttanut asemaansa yhtenä tiedonhankinnan muotona? – Toimittajat eivät ole tajunneet, kuinka helppoa joukkoistaminen on toteuttaa. Mielestäni toimittajilla ei ole vielä riittävästi tietoa siitä, miten joukkoistaminen käytännössä tapahtuu ja millaisiin juttuaiheisiin sitä voidaan käyttää. – Toimituksista puuttuu linkki journalistisen ajattelun ja toteuttamisen välillä, koska nörtit ja journalistit eivät tee riittävästi yhteistyötä eivätkä puhu samaa kieltä. Mitä joukkoistaminen mielestäsi parhaimmillaan on? – Itse korostaisin sanaa joukkoäly. Samalla tavalla kuin tietokoneita kytketään yhteen, jotta saataisiin enemmän prosessitehoa, niin joukkoistaminen on parhaimmillaan sitä, että kytketään mediayleisön aivot keskenään prosessoimaan vaikeita ongelmia ja käsittelemään toimituksen julkaisemaa materiaalia. Näin saadaan kaivettua tietoa, jonka löytämiseen toimituksella ei ole resursseja tai riittävää asiantuntemusta. Miten joukkoistamista voisi hyödyntää tutkivassa journalismissa? – Joukkoistamisen hankaluus on, että se vaatii hyvän journalistisen idean, jotta sitä voi käyttää yhteiskunnallisesti tärkeiden ja kriittisten aiheiden kaivamiseen. Kaikki joukkoistaminen ei ole tutkivaa journalismia eikä välttämättä edes journalismia, vaan viihdettä. Onko joukkoistaminen liian kallis ja hidas työtapa journalistiseen tiedonhankintaan? – Ei ole. Kun muutama vuosi sitten joukkoistimme pörssimeklaritutkimuksen Esa Mäkisen kanssa, huomasin, että siihen liittyvä tekniikka on hyvinkin yksinkertaista. Joukkoistaminen voidaan toteuttaa esimerkiksi Googlen työkalujen avulla lehden nettisivulle, jolloin vastaukset saadaan suoraan taulukkolaskentamuotoon. Millaisten juttujen joukkoistaminen sopisi mielestäsi parhaiten suomalaiseen mediamaisemaan? – Mielestäni maakunta- ja paikallislehdissä olisi valtavat mahdollisuudet joukkoistaa erilaisia maakunnan tai kunnan politiikkaan liittyviä kysymyksiä. Esimerkiksi koulujen alkaessa voitaisiin pyytää lukijoita miettimään vaarallisia paikkoja koulutien varrelta. Lomakkeella voisi lisäksi ilmoittaa, missä on ollut läheltä piti -tilanteita. Näin saataisiin uutta tietoa tärkeästä aiheesta. Millaisen joukkoistamista hyödyntävän jutun tekisit, jos sinulla olisi käytössäsi rajattomasti aikaa ja resursseja? – Tutkisin kunnallispolitiikkaa ja siihen liittyvää päätöksentekoa ympäri Suomen. Aineistojen julkaisemisen avulla kuntalaiset voisivat yhdessä selvittää ja pohtia, millaista julkisten verovarojen käyttö kunnassa on. Tätä tutkin Tiedon visualisointi sopii median murrokseen ANNAMARI KUVAJA Filosofian maisteri Tutkimus: Pro gradu Jyväskylän yliopiston viestintätieteiden laitokselle: ”Sallitut keinot. Tutkimus Helsingin Sanomien uutissivujen visuaalisuudesta tabloidiuudistuksen ensimmäisen kuukauden aikana.” Ulkoasu-uudistus on ollut lehtitalojen tapa vastata digitaalisen mediamurroksen haasteeseen. Sisältö halutaan ymmärtää mahdollisimman nopeasti ja lukea helposti esimerkiksi työmatkalla. Tätä ymmärrystä helpottaa ennen kaikkea tiedon visualisointi: oivaltavasti kuvitetun ja palastellun jutun sisältö on helppo hahmottaa jo silmäilemällä. Helsingin Sanomien tabloidiuudistus kiinnosti minua, sillä olin toteuttanut aikaisemmin itse lehtiuudistuksen sekä ollut taittamassa niin Ilta-Sanomia kuin Helsingin Sanomien broadsheet-versiota. Koska tabloidiuudistus sisältää usein pelkoja siitä, että laatulehti muuttuu iltapäivälehtimäiseksi, ja minulla oli kosketuspintaa molempiin lehtiin, halusin tutkia, mitä visuaalisia tehokeinoja Helsingin Sanomat pitää ”sallittuina”. Tein 30 päivän ajalta huomioita HS:n uutissivujen kuvituksesta, taittoratkaisuista, hierarkiasta ja elementtien käytöstä. Tarkastelin myös, missä teemoissa ilmeni näkyviä ongelmia ja mistä uudistuksen linjauksista toimitus mahdollisesti jousti. Olin mukana lanseerausta edeltävissä tabloidiuudistusta koskevissa koulutuspäivissä, joista saatua tietoa vertasin tutkimustuloksiini. Tein myös pienen vertailun elementtien käytöstä HS:n ja IS:n välillä. Helsingin Sanomissa esiintyi uudistuksen jälkeen vaikeuksia erityisesti juttuhierarkian hallitsemisessa: yhdellä aukeamalla saattoi esimerkiksi olla kaksi pääuutista. Hierarkiaongelmat helpottivat hieman tutkimuskuukauden loppua kohden. Myös aukeamataitto lisääntyi, ja kuvia vedettiin rohkeammin keskitaitteen yli. Elementtejä taitettiin päällekkäin ja erilaisia visuaalisia tehokeinoja, kuten syvättyjä kuvia, hyödynnettiin enemmän kuin broadsheet-aikana. Tutkimuksen perusteella voisin antaa seuraavan ohjeen tulevien tabloidiuudistusten tekijöille: aukeamataitto helpottaa uutisten hierarkian hahmottamista ja auttaa mielenkiintoisen visualisoinnin luomisessa, joten sitä ei kannattaisi välttää ainakaan viihteellistymisen pelossa. ” Median murroksesta selviävät lehdet tulevat pienenemään vielä tabloidikoostakin.” Merkit viittaavat siihen, että median murroksesta selviävät lehdet tulevat pienenemään vielä tabloidikoostakin, joten tiedon oivaltava visualisointi ja materiaalin esittäminen kompaktissa muodossa tulee olemaan kullanarvoinen taito niin printissä kuin verkossa. Yli puolet paikallislehdistä Facebookissa ERIKA Åkman Medianomi Tutkimus: Opinnäytetyö Haaga-Helia Ammattikorkeakoulun journalismin koulutusohjelmaan: ”Ny Feispuukis! Miten ja miksi paikallislehdet käyttävät Facebookia.” Tutkimus löytyy osoitteesta: https://publications. theseus.fi/handle/ 10024/75091 Pienen pitäjän kasvattina kiinnostuin opinnäytetyössäni tutkimaan paikallislehtien suhdetta Facebookiin. Tutkimuksessani pureuduin siihen, kuinka ta?rkea?a? paikallislehdelle on olla aktiivinen sosiaalisessa mediassa ja mita? annettavaa Facebookin kaltaisella verkkoja?tilla? on pienelle paikallislehdelle. Paikallislehdeltä odotetaan tänä päivänä enemmän ja parempaa sisältöä samoilla, tai jopa entistä pienemmillä resursseilla. Kysymys kuuluukin, miten pieni paikallistoimitus saa voimavaransa riitta?ma?a?n tuottaakseen laadukasta sisa?lto?a? useaan eri kanavaan useassa eri muodossa? Ja mita? hyo?tya? koko sosiaalisesta mediasta paikallislehdelle ylipa?a?ta?a?n on? Lähestyin aihetta tutkimalla Facebookia sekä haastattelemalla 20 paikallislehden edustajat eri puolilta Suomea. Tutkimukseen osallistui seka? Facebookia ka?ytta?via? paikallislehtiä etta? lehtia?, jotka eiva?t ka?yta? Facebookia. Tutkimus paljasti, että yli puolet suomalaisista paikallislehdista? käyttää Facebookia, joista suurin osa melko aktiivisesti. Useimmat paikallislehdet päivittävät Facebook-sivujaan useaan kertaan viikossa. Paikallislehti liittyy Facebookiin tavoitellakseen uusia lukijoita, hakeakseen juttuvinkkejä ja -ideoita sekä tarjotakseen lukijoille uuden tavan lähestyä lehteä ja lehdentekijöitä. Facebook antaa lisämahdollisuuksia uutisointiin harvoin il- mestyvälle paikallislehdelle sekä toimii nopeana palautekanavana. Osa lehdistä on halunnut ensin seurata, miten muiden ka?y sosiaalisen median myllyssa?, eika? Facebookiin liittymisen suhteen ole pidetty kiiretta?. Liittyminen koetaan turhaksi, ellei sen voida todeta tuovan konkreettista lisa?arvoa printtilehdelle. Facebook-ja?senyyden puuttumisen yleisimma?ksi syyksi tutkimuksessa paljastui ajan ja resurssien puute. Teknologinen kehitys helpottaa toimitustyo?tä mutta tuo mukanaan uusia vastuualueita, joiden hoitamisesta ei va?ltta?ma?tta? ole kokemusta. Paikallislehdissä ei aina riitä aikaa uuden opettelulle, vaikka halua ja kiinnostusta olisikin. Verkkovideo viihdyttää, todistaa ja välittää tietoa MARJAANA LAHOLA Filosofian maisteri Tutkimus: Pro gradu Jyväskylän yliopiston viestintätieteiden laitokselle: ”Videota videon tähden? Verkkovideoiden sisältö suomalaisissa seitsenpäiväisissä sanomalehdissä.” Tutkimus löytyy osoitteesta: https:// jyx.jyu.fi/dspace/ handle/123456789/ 43274 Suuri osa suurista suomalaisista sanomalehdistä on ainakin kokeillut verkkovideoiden tekemistä. Minua kiinnosti, millaista sisältöä sanomalehtien videoista löytyy. Tutkin verkkovideoiden tyypillisiä teemoja, lähteitä ja tekijöitä ja yritin niiden perusteella päätellä, mikä videoiden tarkoitus sanomalehdissä on. Aineistonani oli kaksikymmentä suomalaista sanomalehteä ja 90 verkkovideota. Joissakin lehdissä videoihin on selvästi panostettu. Laatu on ammattimaista, tai videoita tehdään jopa useita päivässä. Toisissa lehdissä videoita tehdään harvakseltaan, tai videoiden sisällöllinen tai tekninen laatu kaipaavat parannusta. Kahdessa lehdessä videoita ei ollut lainkaan. Vähän yli puolet verkkovideoista oli toimituksissa itse tehtyjä. Loput olivat peräisin joko ulkopuolisista lähteistä, toisilta uutismedioilta tai yhteistyökumppaneilta. Toimitusten tekemissä videoissa tyypillisin aihe oli jokin yleisötapahtuma. Yleisiä olivat myös ennakoitavat uutiset. Varsinaisia nopeita, yllättäviä uutisia oli toimituksen omissa videoissa vain muutama. Muilta medioilta saaduissa ulkomaanuutisissa niitä oli sen sijaan jonkin verran enemmän. Silminnäkijävideoita oli aineistossa vain neljä. Suosittua oli myös urheilu. Jaottelin videoita lisäksi moneen pienempään kategoriaan. Erityisen yllättäviä videoita olivat satunnaiset mainokset, elokuvatrailerit ja musiikkivideot. Usein video on tarkoitettu tekstijutun yhteydessä katsottavaksi, mutta linkit ovat joiltakin lehdiltä unohtuneet. Tämä teki joistakin videoista oudon irrallisia. Videoiden tyypit vaihtelivat yksinkertaisesta kuvituskuvasta lyhyitä televisio-ohjelmia muistuttaviin videoihin. Tekotapa vaihteli myös lehtien välillä. Videoilla on siis sanomalehdissä useita tehtäviä, mutta loppujen lopuksi ne pyrkivät samaan kuin muu sisältö: välittämään tietoa, viihdyttämään, kertomaan tarinoita, opastamaan ja herättämään keskustelua. Lisäksi videolla näytetään ja todistetaan, mitä maailmassa tapahtuu, annetaan ihmisille mahdollisuus nähdä jotain omin silmin, tai vain saadaan kiinnostavalla videolla verkkosivuille sopivaa täytettä. SuomenLehdistö 7/2014 15
• aihe internet Teksti Verkkojournalismin hyveet Kirjoittaja Ari Heinonen on dosentti ja tiedotusopin lehtori Tampereen yliopistossa. ari.a.heinonen@ uta.fi Verkko vaatii läpinäkyvyyttä Ei riitä, että journalismi on täsmällistä, riippumatonta ja puolueetonta. Verkossa journalismin on oltava myös läpinäkyvää, avointa, moniäänistä ja jaettavaa. Näin katsoo Kellie Riordan, Australian yleisradioyhtiön toimittaja, joka pohdiskeli verkkoaikakauden journalismin etiikkaa Reuters-instituutissa Oxfordin yliopistossa. Tutkielmassaan hän selvitti yhtäältä perinteisten medioiden ja toisaalta verkkoon alun perinkin perustettujen välineiden hyvän journalistisen tavan käytäntöjä. Mukana olivat Guardian, New York Times ja BBC sekä Quartz, Buzzfeed ja Vice News. Raportissa on tapausesimerkkejä myös useista muista välineistä. Avoimuuden periaatteesta käy esimerkiksi oikaisujen julkaisukäytäntö. Verkossa on tilaa, eikä ainakaan siitä syystä ole tarvetta piilotella oikaisuja. Riordan nostaa esimerkiksi hyvästä verkkojournalismista urheilujulkaisu Grantlandin menettelyn tilanteessa, jossa se oli saanut ankaraa kritiikkiä eräästä jutustaan. Grantland julkaisi sivuillaan päällikkötoimittajan kirjeen asiasta – ja antoi lisäksi näyttävästi tilaa itse tilaamalleen ulkopuolisen kirjoitukselle, jossa oiottiin julkaisun tekemiä virheitä. Tällainen kasvattaa luottamusta, katsoo Riordan. Läpinäkyvyytttä on mahdollista lisätä tarjoamalla lukijoille pääsy alkuperäislähteille. Kyse on vähimmillään hyperlinkkien journalistisesta käytöstä, josta on puhuttu koko verkkojournalismin ajan. Riordanin mielestä tätä ei kuitenkaan ole osattu tai haluttu hyödyntää. Pidemmälle menevä läpinäkyvyyden käytäntö on esimerkiksi Pro meneviä linkkejä. Riordan nostaa yhdeksi esimerkiksi BBC:n taannoisen raportin Syyriasta. Varsinaisen jutun hännässä oli linkkejä niin Facebookin aihetta käsittelevälle sivustolle, Syyrian uutistoimistoon kuin erääseen ihmisoikeusjärjestöönkin. Verkkoympäristön yksi ongelma hyvän journalistisen etiikan kannalta on Riordanin mukaan erilaisten sisältötyyppien sekoittuminen. Hän pitää esimerkiksi natiivimainonnan ilmiötä huolestuttavana: nämä printtiaikana advertioraaleiksi kutsutut sisällöt syövät journalismin uskottavuutta. Riordanin mielestä journalismin tulisi omaksua verkossa tälle ympäristölle ominaisia hyveitä. Tällainen on esimerkiksi sosiaalisuus siinä mielessä, että kirjoittajilla on oltava oikeus tuoda oma äänensä esiin. Se tarkoittaa myös sitä, että sisältöjen tulisi olla vaivattomasti jaettavissa sosiaalisessa mediassa. Riordan ennakoi, että nousemassa on ”journalismin kolmas malli”, joka osaa yhdistää verkon hyvät tavat perinteisiin journalismihyveisiin. Tällaiset mediat voivat napata nettisukupolvet. alisa javits verkonsilmä Teksti Publica -verkkojulkaisulla, joka antaa yleisönsä käytettäväksi kokoamiaan tietopankkeja – maksua vastaan. Useat mediathan ovat vaatineet toisten tietovarantojen avaamista, mutta eivät juuri halua avata omiaan. Moniäänisyys journalistisena hyveenä toteutuu esimerkiksi niin, että oman toimituksen jutun ohella yleisölle annetaan mahdollisuus katsoa, mitä muut mediat tai muut tahot ovat aiheesta sanoneet. Lukija saa monipuolisempaa tietoa ja voi arvioida erilaisia näkökulmia. Tässäkin on olennaista, ettei pelätä oman välineen ulkopuolelle olevan kovin vauhdikasta Itävallassakaan. European Journalism Observatoryssa raportoinut Daniela Kraus havaitsi, että sikäläiset mediat näkevät yleisön osallistumisen ennen muuta keinona lisätä levikkiä ja tuotteen tunnettuutta. Tyypillinen tapa antaa yleisön osallistua on järjestää kyselyitä tai äänestyksiä. Sen sijaan esimerkiksi joukkoistettuja materiaalien analyysejä ei juuri harrasteta. Osa kyselyyn osallistuneista medioista sanoi myös tylysti, etteivät lukijat ole kovinkaan tärkeitä juttujen lähteinä. Ylipäänsä monet katsoivat, ettei lukijoiden osallistaminen ole kovin tähdellistä. > Daniela Krausin havaintoja itävaltalaismedioiden asenteista yleisön osallistamiseen European Journalism Observatoryssa: http:// goo.gl/96Dmf6 nen ja pyrkii hankkimaan tulonsa paitsi mainoksilla myös paikallisille yrityksille suunnatuilla palveluilla. Viimeksi mainittujen luonnetta lehden päätoimittaja Mats Falck ei kuitenkaan täsmennä Mediavärldenin jutussa. Bättre Stadsdelin synty on kiinnostava sikäli, että sen perusta on sosiaalisessa mediassa ja ei-ammattimaisessa journalismissa. Seudun noin 85 000 asukkaasta kymmenisen prosenttia seurasi varsinaista lehteä edeltänyttä, kolmisen vuotta pyörinyttä Facebook-tiliä. Nyt perustettu lehtikin linjaa olevansa kaupunginosafoorumi ja ilmoitustaulu. > Bättre Stadsdel: http://www.battrestadsdel. se ja juttua siitä Mediavärldenissä: http:// goo.gl/b7BGUK > Kellie Riordanin raportti Accuracy, independence, and impartiality – How legacy media and digital natives approach standards in the digital age: http://goo.gl/2lRFiy > Juttua aiheesta journalism.co.uk:ssa: http://goo.gl/ocf26O > Grantlandin tilaama kirjoitus oman juttunsa virheistä: http://goo.gl/7dFiDz > ProPublican datakauppa: http://goo.gl/ uhg1kO > BBC:n Syyria-juttu linkkeineen: http://goo. gl/XVg8LL Klikkaukset Perinteikäs mutta nyt uusien omistajien vetämä Washington Post ei arastele kertoa omilla verkkosivuillaan, mistä muualla verkossa puhutaan. Post on ryhtynyt julkaisemaan uutta osastoa the Most. Se on laajennus nykyisin tavanomaisesta ”eniten luetut” -palvelusta niin, että mukana on usean muunkin verkkolehden vastaavien osastojen listaukset. Koostepalvelu kertoo tarjoavansa suosituimmat jutut ympäri verkon, joskin otanta on rajoittunut Yhdysvaltoihin. Mukana on kuitenkin lähes 20 lehteä eri puolilta maata. Post on tehnyt niiden kanssa sopimuksen, että se saa RSS-syötteet tälle osastolle. Otsikkolinkit, osin kuvalliset sellaiset, vievät suoraan alkuperäiseen juttuun. Näyttävällä sivulla on annettu tilaa kaikille yhtä paljon, ja Post on yksi muiden joukossa. > Washington Postin The Most: www. washingtonpost.com/pb/themost Jos yleisön osallistaminen journalismin tekemiseen on edennyt Suomessa verkkaisesti, ei se näytä 16 SuomenLehdistö 7/2014 Tukholma sai vastikään ensimmäisen digitaalisen kulmakuntalehtensä. Bättre stadsdel kattaa Hägerstenin ja Liljeholmenin kaupunginosat, on lukijoilleen ilmai- Sosiaalinen media on ihmisten välistä viestintää, journalismissakin. Tästä muistuttaa Mathew Ingram kommentoidessaan Gigaomissa taannoista Times of Indian linjausta rajoittaa toimittajiensa vapauksia. Leh- ti määräsi ensin, että toimittajilla saa olla vain ja ainoastaan yhtiön alaisia tilejä sosiaalisessa mediassa. Ärhäkän vastalauseryöpyn jälkeen linjaa pikkuisen lievennettiin niin, että henkilökohtaisiakin tilejä saa olla. Niissä ei kuitenkaan voi linkata tai twiitata muihin kuin yhtiön tileihin. Moni muukin media näyttää Ingramin mukaan pelkäävän, että jotain pahaa tapahtuu, jos toimittaja on sosiaalisessa mediassa omana itsenään. Ingram arvelee, että mediajohtajat uumoilevat toimittajien puhuvan levottomia tai peräti luovan itsestään tuotemerkkejä, jotka sitten vievät mukanaan muualle lähtiessään. Juuri näin onnistutaan Ingramin mielestä tärväämään sosiaalisen median vahvuus journalismissa: some rakentuu ihmisten vuorovaikutukselle, ei kasvottomien brändien viestinnälle. Lukijat haluavat kohdata toimittajat yksilöinä eivätkä edustajina. > Mathew Ingramin pohdintaa sosiaalisen median journalistisesta käytöstä Gigaomissa: http://goo.gl/2yjWnV
• JSN JSN:n jäsenet: Päätöksiä 20.8. ja 17.9.2014 Risto Uimonen Julkisen sanan neuvoston päätöksiä 20.8. ja 17.9.2014. Päätöksiä yhteensä 17. Vapauttavia Langettavia 12 5 Hämeen sanomat Julkisen sanan neuvoston vapauttava päätös virheen korjaamista koskevassa asiassa. Ratkaistu 17.9.2014 Lehden pääkirjoituksessa oli virhe. Se korjattiin painetussa lehdessä seuraavana päivänä. Verkossa korjaus viivästyi teknisen syyn vuoksi, mutta siitä ei aiheutunut kenellekään kohtuutonta haittaa. Kantelu 14.7.2014 Kantelu kohdistuu Hämeen Sanomissa 28.6.2014 julkaistuun pääkirjoitukseen ja siinä olleen virheen puutteelliseen korjaamiseen seuraavana päivänä. Pääkirjoituksessa kerrottiin, että Arla on Pohjoismaiden suurin yritys. Hämeen Sanomat korjasi painetussa lehdessä, että Arla on Pohjoismaiden suurin meijerialan yritys. Verkossa korjausta ei kantelijan mukaan julkaistu. Hämeen Sanomien vastaus 13.8.2014 Päätoimittaja Pauli Uusi-Kilponen vastaa seuraavasti: ”Tietokatkon takia ko. virheen oikaisu ei mennyt välittömästi verkkojulkaisuumme. Oikaisu julkaistiin verkossa 8.8. klo 16:54.” http://www.hameensanomat.fi/ paakirjoitukset/264312-maitosotatulee-kalliiksi Ratkaisu JO 20: Olennainen asiavirhe on korjattava viipymättä ja niin, että se tavoittaa mahdollisimman kattavasti virheellistä tietoa saaneen yleisön. Korjaus on julkaistava sekä tiedotusvälineen toimituksellisilla verkkosivuilla että julkaisussa tai kanavassa, jossa virhe on alun perin ollut. Korjauksen huomioarvo on suhteutettava virheen vakavuuteen. Jos jutussa on useita asiavirheitä tai jos virheestä voi aiheutua suurta vahinkoa, toimituksen tulee julkaista uusi juttu, jossa virheellinen tieto yksilöidään ja korjataan. Verkossa olennaisen virheen korjaamiseksi ei riitä virheellisen tiedon tai jutun poistaminen, vaan yleisölle on kerrottava virheestä sekä miten ja milloin se on korjattu. Tiedotusvälineen on suotavaa tehdä yleisölle selväksi ne käytännöt ja periaatteet, joiden mukaan se korjaa virheensä. Hämeen Sanomien pääkirjoituksessa mainittiin, että Arla on Pohjoismaiden suurin yritys. Toimitus korjasi virheen seuraavana päivänä painetussa lehdessä, ja lukijoille kerrottiin, että kyse on Pohjoismaiden suurimmasta meijerialan yrityksestä. Verkossa oi- Pasasen poiminta Palstalla jatkuu keskustelu Julkisen sanan neuvoston kiinnostavasta päätöksestä. Lukijan luottamus lisääntyy Hämeen Sanomat sai samassa kokouksessa sekä langettavan että vapauttavan oikaisupäätöksen. Hyvä, että Arla-uutisen sinänsä pienen virheen verkko-oikaisun viivästymistä katsottiin läpi sormien. Olihan oikaisu painetussa lehdessä heti tuoreeltaan. Kyllähän se toimitusta nyppii, jos päivän pisin juttu on oikaisuja-palsta! Silti kiistattomien virheiden rehti oikaiseminen on olennainen asia lukijoiden luottamuksen säilyttämiseksi. Mitä vakaampi on lukijan luottamus lehteensä, sitä lujempi on lukijasuhde. Aika moni virhe jäisi tulematta julki, jos toimituksissa luettaisiin ahkerammin kollegojen juttuja ennen julkaisua. Perinteisesti sanomalehdissä kardinaalimunauksetkin on korjattu pieninä yksipalstaisina ”miinareina” ilman näkyviä otsikoita. Uudet ohjeet velvoittavat korjaamaan isot mokat isosti. Näin pitää ollakin. Siihen ei pidä taipua, että juttuja aletaan jälkeenpäin ”täsmentää” jokaisen soittajan tahtoa myötäillen. Toimituksen on pidettävä kiinni journalistisesta riippumattomuudestaan: oikeudesta valita jutun näkökulma. Muillekin näkemyksille on toki paikkansa: yleisönosasto. Inkeri Pasanen varapäätoimittaja Keskisuomalainen kaisu julkaistiin yli kuukausi myöhemmin. Julkisen sanan neuvosto toteaa, että Hämeen Sanomat korjasi pääkirjoituksessa olleen olennaisen asiavirheen painetussa lehdessä viivytyksettä eli heti seuraavana päivänä. Verkossa lehti julkaisi oikaisun yli kuukausi myöhemmin. Päätoimittajan mukaan syynä oli tietokatkos. Neuvosto pitää päätoimittajan vastausta uskottavana, koska lehti korjasi virheen printissä viivytyksettä ja verkossakin heti, kun se sai laiminlyönnistä tiedon JSN:n vastauspyynnössä kanteluun. Virheen korjauksen viivästyminen verkossa ei aiheuttanut neuvoston mielestä kohtuutonta haittaa. Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Hämeen Sanomat ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa. Ratkaisun teki: Puheenjohtaja Risto Uimonen Hämeen Sanomat Julkisen sanan neuvoston langettava päätös virheen korjaamista koskevassa asiassa. Ratkaistu 17.9.2014 Lehden kolumnisti kirjoitti valtionlainan korkomenoista. Myöhemmin lehti oikaisi kolumnia painetussa versiossaan. Lehti menetteli virheellisesti, kun se ei julkaissut oikaisua myös verkossa. Kantelu 22.5.2014 Kantelu kohdistuu Hämeen Sanomissa 3.5.2014 julkaistuun kolumniin ”Poliitikoilla rajalliset vaikutusmahdollisuudet” ja siinä olleen virheen korjaukseen 8.5.2014. Kolumnin kirjoittajan mielestä Suomen on otettava huomioon luottoluokittajien arvioinnit ja korotettava veroja sekä tehtävä kipeitä leikkauksia. Kantelija kiinnittää huomiota siihen, että tässä kontekstissa kirjoittaja väitti seuraavaa; ”Jos luokitustamme heikennetään, nousevat korot. Valtionlainoihin pannaan helposti prosentti lisää, jolloin velanhoitoon tulee vuodessa miljardin lisäkustannus”. Väite valtionvelan korkojen nousun kustannuksista oli kantelun mukaan väärä, ja se johti lukijoita harhaan. Jos valtionlainan korkoihin (noin 1 814 miljoonaa euroa) lisätään prosentti eli sadasosa, velanhoidon lisäkustannus nousee kantelijan laskujen mukaan viidessä, kuudessa vuodessa vajaaseen 20 miljoonaan euroon. Taustalla on se seikka, että lainojen juoksuaika on viisi, kuusi vuotta, eikä koron nousu vaikuttaisi heti koko lainakantaan, vaan ainoastaan uuden lainan hintaan. Kantelijan mielestä kirjoittaja oli sekoittanut prosentit ja prosenttiyksiköt. Hän ei myöskään ollut ymmärtänyt, että koron nousu ei vaikuta koko lainakantaan, vaan ainoastaan uuden velan hintaan. Kantelija pyysi lehteä korjaamaan olennaiset asiavirheet. Verkkolehdessään Hämeen Sanomat ei kuitenkaan julkaissut lainkaan oikaisua, ja painetun lehden oikaisu esitti korjattavan virheen valheellisesti. Lehti väitti oikaisussaan, että kolumnissa oli puhuttu prosenttiyksiköistä, vaikka siinä kirjoitettiin prosenteista. Hämeen Sanomien vastaus 5.6.2014 Päätoimittaja Pauli Uusi-Kilposen vastauksen mukaan kolumnissa mainit- Kalle Heiskanen Jyrki Huotari tiin, että jos valtionvelan korkoihin pannaan prosentti lisää, niin sen vaikutus on miljardi euroa vuodessa. Kantelijan mukaan kirjoittaja oli sekoittanut prosenttiyksikön ja prosentin. Näin ei päätoimittajan näkemyksen mukaan tapahtunut. Kolumnissa mainitaan ”korkoihin pannaan prosentti lisää” eli jos korko on prosentti ja siihen pannaan prosentti lisää, on se kaksi prosenttia. Selvennykseksi kolumnissa mainitaan, että se (”korkoihin pannaan prosentti lisää”) nostaisi valtion korkomenoja miljardilla. Valtiolla on päätoimittajan vastauksen mukaan velkaa yli 90 miljardia euroa, ja vuoden 2014 lopulla ollaan lähellä sataa miljardia. Siitä tulee tuo kolumnissa pyöreästi mainittu rahamäärä. Kolumnissa ei mainita sitä, tuleeko korko heti kokonaisuudessaan maksuun vai myöhemmin. Kolumnissa ei pyritty selvittämään yksityiskohtaisesti esimerkiksi valtion velanhoitoon liittyvää juoksutusaikaa, vaan siinä pyrittiin antamaan kiteytetty kuva tekemisten ja tekemättä jättämisten kokonaisvaikutuksista yleisellä tasolla. Kolumnin luonteeseen kuuluu päätoimittajan mukaan kiteyttää ja pelkistää sanomisia niin, että kirjoituksen idea ja kokonaiskuva käsiteltävästä asiasta välittyvät lukijalle. Hämeen Sanomat julkaisi oikaisut -otsikon alla täsmennyksen. Siinä sanottiin, että tuo kolumnissa mainittu miljardin lisäkustannus korkoihin tulee viipeellä eli viidessä vuodessa, jos korot nousevat prosenttiyksikön. Lisäyksen tehnyt toimitussihteeri oli päätoimittaja Uusi-Kilposen mukaan käyttänyt ilmaisua jos ”korot nousevat prosenttiyksikön” eikä kolumnin alkuperäistä mainintaa ”korkoihin pannaan prosentti lisää”. Toimitussihteeri sanoi päätoimittajan mukaan ymmärtäneensä niin, että kyse oli samasta asiasta kuin kolumnissa. Päätoimittaja Uusi-Kilposen vastauksen mukaan kolumnissa ei mainittu mitään siitä, miten nopeasti koron mahdollinen nousu vaikuttaisi täysimääräisesti. Korjaukseen ei ollut hyvän journalistisen tavan kannalta perusteita, koska asia jota ei edes mainita, ei voi olla oleellinen tai merkittävä virhe. Hämeen Sanomat kuitenkin päätti julkaista täsmennyksen kantelijan sitä toivoessa. Päätoimittajan mukaan tuo ”oikaisu” olisi pitänyt julkaista esimerkiksi täsmennys-otsikon alla tai jättää kokonaan pois, koska siihen ei ollut journalistisia perusteita. Siksi sitä ei myöskään julkaistu verkossa. Ratkaisu JO 20: Olennainen asiavirhe on korjattava viipymättä ja niin, että se tavoittaa mahdollisimman kattavasti virheellistä tietoa saaneen yleisön. Korjaus on julkaistava sekä tiedotusvälineen toimituksellisilla verkkosivuilla että julkaisussa tai kanavassa, jossa virhe on alun perin ollut. Sanomalehden kolumnisti kirjoitti valtion luottoluokituksesta. Myöhemmin lehti julkaisi kolumnia koskevan oikaisun. Näin toimiessaan lehti tunnusti, että kyseessä oli Journalistin ohjeiden tarkoittama olennainen asiavirhe, jolloin se olisi pitänyt korja- Timo Huovinen Ulla Järvi Anssi Järvinen ta myös verkossa. Oikaisua ei julkaistu verkossa. Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Hämeen Sanomat on rikkonut hyvää journalistista tapaa ja antaa lehdelle huomautuksen. Ratkaisun tekivät: Risto Uimonen (pj), Kalle Heiskanen, Liina Matveinen, Timo Huovinen, Jussi Lankinen, Anssi Järvinen, Pasi Kivioja, Heli Kärkkäinen, Riitta Ollila, Jaakko Ujainen, Heikki Valkama ja Heikki Vento. Etelä-Suomen Sanomat Julkisen sanan neuvoston vapauttava päätös valokuvaa ja yksityiselämän suojaa koskevassa asiassa. Ratkaistu 17.9.2014 Lehti julkaisi etusivullaan pääkuvan, jossa sairaalan wc:ssä istuvaa 91-vuotiasta potilasta puettiin. Kuvattava oli antanut suostumuksensa kuvaukseen. Kuva ei ollut sensaatiohakuinen, vaan kertoi sairaalan arjesta. Vapauttava päätös äänin 9-2. Päätöksen lopussa Heli Kärkkäisen ja Timo Huovisen eriävät mielipiteet. Kantelu 22.4.2014 Kantelu kohdistuu Etelä-Suomen Sanomien etusivulla 20.3.2014 julkaistuun valokuvaan, joka julkaistiin ”Ikäihmisille pika-apua ammattilaisilta” -jutun yhteydessä. Kantelun mukaan lehden etusivun pääkuvassa erittäin vakavasta sairaudesta toipuva 91-vuotias henkilö istuu sairaalassa wc-istuimella tilanteessa, jossa sairaanhoitaja avustaa hänelle housuja jalkaan. Kantelu kohdistuu myös päätoimittajan tekemään ja kuvan julkaisua puolustavaan kirjoitukseen, joka julkaistiin 21.3.2014. Kantelijoina ovat kuvassa olevan henkilön lapset, jotka ovat saaneet isältään kirjallisen suostumuksen kanteluun. Kantelussa vedotaan Journalistin ohjeiden kohtiin, joissa käsitellään ihmisarvoa, hienotunteisuusvaatimusta sairaustapauksista kerrottaessa ja yksityiselämän suojaa. Kantelun mukaan lehden vastaava päätoimittaja selittelee seuraavana päivänä julkaistussa kirjoituksessaan kuvan julkaisemista: ”Saimme kuvasta runsaasti palautetta. Monet katsoivat, että lehti syyllistyi ikäihmisten halventamiseen ja yksityisyyden rikkomiseen”. Päätoimittaja selittää, että kuvitusta oli pohdittu yhdessä hoitohenkilökunnan ja jopa kuvattavan itsensä kanssa ja että tämä oli antanut luvan kuvan ottamiseen ja oli tilanteessa aidosti läsnä. Kantelun mukaan 91-vuotias potilas oli nukkunut viikon erittäin huonosti meluisalla osastolla. Päätoimittaja sanoo puolustuskirjoituksessaan, että kuvattava istuu wcistuimen kannen päällä. Tämä ei pidä kantelun mukaan paikkaansa. Hän istuu wc-istuimelle asetettavan lisäosan päällä, vaikkakaan ei kyllä tarpeillaan. Kantelun mukaan päätoimittaja vyöryttää toimitukselle kuuluvaa julkaisupäätöstä pois itseltään sillä perusteella, että kuvitusta olisi pohdittu hoitohenkilökunnan ja jopa kuvattavan SuomenLehdistö 7/2014 17
• Riitta Kalliokoski Lauri Karppi Pasi Kivioja kanssa. Journalistin ohjeiden kohdan 2 mukaan journalistista päätösvaltaa ei saa missään oloissa luovuttaa toimituksen ulkopuolelle. Kantelussa huomautetaan, että päätoimittajan kirjoitus ei sisällä anteeksipyyntöä tai edes pahoittelua. Useat henkilöt olivat toimitukseen yhteydessä kuvan julkaisun jälkeen, mutta toimitus ei ollut kuvattavaan millään tavalla yhteydessä eikä keskustellut asiaa hänen kanssaan selväksi. Jos asiasta olisi esitetty anteeksipyyntö, pahoittelu tai jos asiasta olisi käyty keskustelemassa kuvattavan kanssa jälkikäteen, kantelua ei olisi tehty. Päätoimittaja epäilee kirjoituksessaan, oliko kuvattava itse pahoittanut mielensä kuvan julkaisusta. Kantelijat vastaavat, että kyllä hän oli – se olisi myös selvinnyt yhteydenotolla kuvattavaan. Journalistin ohjeiden useiden kohtien rikkominen on kantelun mukaan sitäkin räikeämpää, koska kuvattava ei ole ollut koskaan julkisuuden henkilö. Hän ei ole tottunut toimimaan julkisuudessa eikä tiedä, millä tavalla tiedotusvälineiden kanssa toimitaan. Kantelun mukaan harva ihminen, saati 91-vuotias, vaikeasta sairaudesta toipuva sotaveteraani huomaa, milloin valokuvaamisessa mennään yksityisyyden suojan yli. Itse kuvien ottamiseen hän suhtautui kantelun mukaan myönteisesti ja oli yhteistyöhaluinen. Etelä-Suomen Sanomien vastaus 12.5.2014 Päätoimittaja Heikki Hakalan vastauksen mukaan yksityiselämän suoja tarkoittaa, että yksilöllä on oikeus halutessaan pitää henkilökohtaiset asiansa poissa julkisuudesta. Tiedotusvälineiden kannalta tämä merkitsee sitä, ettei yksityisyyden suojan piiriin kuuluvista asioista saa julkaista tietoja ilman hänen suostumustaan. Tämä koskee myös kuvaa. Etelä-Suomen Sanomat kunnioittaa poikkeuksetta laajimman suojan piiriin kuuluvien tavallisten kansalaisten yksityisyyden suojaa eikä julkaise yksityisyyttä loukkaavia kuvia ilman asianosaisten suostumusta. Päätoimittaja Hakalan mukaan tätä noudatettiin myös, kun lehti oli tekemässä uutista Lahteen perustettavasta uudesta geriatriayksiköstä. Koska itse yksikkö oli vasta suunnitteluasteella ja kyseessä oli lahtelaisittain merkittävä uutinen, toimittaja ja kuvaaja kävivät juttukeikalla toisessa, jo olemassa olevassa geriatriayksikössä, jotta lukijoille havainnollistuisi, mitä monille tuntematon termi geriatria oikein on: sellaisten vanhusten hoitoa, joiden kunto on huonontunut. Toimitus pyysi sairaalan hoitohenkilökuntaa etukäteen etsimään kuvattavaksi geriatriapotilasta. Hoitohen- 18 SuomenLehdistö 7/2014 Heli Riitta Kärkkäinen Ollila Jaakko Ujainen Heikki Valkama kilökunta oli yksimielisesti päätynyt kuvan henkilöön, koska hän on mieleltään erittäin hyvässä kunnossa ja pystyy päättämään omista asioistaan. Päätoimittajan mukaan ei ollut mitään syytä, miksi lehti ei olisi luottanut terveysalan ammattilaisten lausumaan. Monestihan hoitohenkilökunta varta vasten pyytää, että otamme yhteyttä potilaan omaisiin kuvausta tai jutuntekoa varten. Tässä tapauksessa siihen ei Hakalan mukaan ollut tarvetta. Kuvaus tapahtui sairaalassa yksityisyyden suojan rajaamalla alueella. Siksi asianosaisen suostumus kuvaan oli välttämätön. Toimittaja oli pyytänyt kuvausta edeltävänä päivänä hoitohenkilökuntaa etsimään kuvauskohteen ja varmistamaan että kuvauskohde tietää, mistä on kysymys. Julkaistussa kuvassa ollaan aamupesutilanteessa, ei siis tarpeilla, niin kuin kantelussakin todetaan. Kohde istuu kantelun mukaisesti wc-istuimen lisäosan päällä. Hoitaja auttaa potilaalle puhtaita pitkiä housuja jalkaan pesun jälkeen. Wc-istuin oli housujen vaihtamiselle luonteva paikka, mutta yhtä hyvin tämä olisi päätoimittajan vastauksen mukaan voinut tapahtua esimerkiksi potilashuoneessa. Sanalla sanoen kuvassa laitetaan housuja jalkaa pesun jälkeen ja istuimeksi on valikoitunut hoitohuoneen ainoa penkiksi kelpaava. Kuten kantelussakin todetaan, kohde suhtautui kuvaamiseen myönteisesti. Päätoimittajan mukaan toimitus ei nähnyt syytä, miksi tätä kuvaa ei olisi voinut julkaista, kertoohan se hyvin oleellisella tavalla, mistä geriatrisessa hoidossa on mm. kyse: vanhusten avustamissa niissä toimissa, jotka heiltä eivät enää itsenäisesti suju. Kun kuvaaja huomasi, että kuvan mukainen pesutilanne on tulossa, hän Hakalan mukaan varta vasten kysyi, voiko hän jatkaa kuvaamista ja tulla pesutilanteeseen mukaan. Kuvaajan mukaan kuvattava vastasi, että eiköhän paljasta pintaa ole nähty jo aiemminkin. Kaiken kaikkiaan hän suhtautui päätoimittajan vastauksen mukaan kuvaamiseen todella myötämielisesti, samoin sairaanhoitaja. Hakalan mukaan toimitus katsoikin, että kuvattava oli suostunut siihen, että kuva otetaan ja se julkaistaan. Tilanteessa mukana ollut valokuvaaja toteaa, että kuvattava ymmärsi hyvin, mitä oltiin tekemässä. Hakala pitää tärkeänä, että valokuva voi kertoa jotakin olennaista myös vaikeista aiheista, kuten vanhusten hoidosta. Usein tämä ei ole mahdollista siitä syystä, että hoitoa tarvitsevien vanhusten oma harkintakyky on alentunut. Tässä tapauksessa näin ei ollut. Joukkotiedotuksen keskeisiä tehtäviä ovat todenmukaisen ja yleiseltä kannalta merkityksellisen tiedon välit- Heikki Vento täminen. Merkityksellistä päätoimittaja Hakalan mukaan on myös se, mitä ei näytetä. Paitsi että käsiteltävä asia oli merkittävä uutinen Lahden tasolla, kyse on laajemmastakin ilmiöistä: Suomen kansa ikääntyy ja tällaisia geriatriayksikköjä ja sairaanhoitohenkilökunnan auttavia käsiä tarvitaan yhä lisää hoitamaan ikääntyvää väestöä. Lehti ei halua antaa vanhustenhoidosta siloteltua kuvaa. Päätoimittaja kysyy, miksi vanhustenhoito pitäisi häivyttää yhteiskunnasta kadoksiin? Kuva on hänen mielestään hyvä journalistinen kuva, pieni pala ihmisten arkea. Juuri arjen keskelle lehti haluaa Hakalan mukaan myös kuvillaan sukeltaa, oli se sitten hohdokasta tai vähemmän hohdokasta. Ratkaisu JO 26: Jokaisen ihmisarvoa on kunnioitettava. Etnistä alkuperää, kansallisuutta, sukupuolta, seksuaalista suuntautumista, vakaumusta tai näihin verrattavaa ominaisuutta ei pidä tuoda esiin asiaankuulumattomasti tai halventavasti. JO 27: Yksityiselämään kuuluvia erityisen arkaluonteisia seikkoja voi julkaista vain asianomaisen suostumuksella tai jos niillä on poikkeuksellista yhteiskunnallista merkitystä. Yksityiselämän suoja on otettava huomioon myös kuvia käytettäessä. JO 28: Sairaus- ja kuolemantapauksista sekä onnettomuuksien ja rikosten uhreista tietoja hankittaessa ja uutisoitaessa on aina noudatettava hienotunteisuutta. Lehti kertoi, että paikkakunnalle perustetaan geriatriaan erikoistuva hoitoyksikkö. Jutun yhteydessä oli kuvituksena valokuva jo toimivasta geriatrian hoitoyksiköstä. Etusivulla julkaistussa, viiden palstan valokuvassa 91-vuotias mies istui vessanpöntöllä puettavana. Potilaan nimi ja ikä mainittiin kuvatekstissä. Seuraavana päivänä päätoimittaja puolusti kolumnissaan kuvan julkaisua. Julkisen sanan neuvosto toteaa, että vanhusten hoitoon liittyvät ongelmat ja niiden ratkaisut ovat merkittävä yhteiskunnallinen aihealue, josta tiedotusvälineiden on syytä kertoa avoimesti. On myös luontevaa, että juttuja kuvitetaan hoitotilanteista otetuilla valokuvilla. Kuvaaminen ja kuvien julkaiseminen ovat kuitenkin kaksi eri asiaa. Kuvattava voi antaa kuvausluvan, mutta vastuu kuvien julkaisusta on aina tiedotusvälineellä. Mitä arkaluonteisemmasta aiheesta tai tilanteesta on kysymys, sitä tarkemmin toimituksen on harkittava kuvien julkaisua. Julkaisupäätöstä tehtäessä on otettava huomioon myös se, onko kuvattava tai haastateltava ollut tekemisissä median kanssa aiemmin ja onko hänellä edellytyksiä arvioida kuvan julkaisun seurauksia. Vessassa asioiminen on yksityiselämään kuuluva arkaluonteinen asia, mutta kuvassa wc-istuinta käytettiin apuna pukeutumisessa. Neuvosto pitää uskottavana päätoimittajan selvitystä siitä, miten kuvauslupa oli varmistettu ja että potilas oli suostunut hoitotilanteen kuvaamiseen. Yhtä uskottavana voi pitää sitä, että kuvan julkaisu maakuntalehden etusivulla oli tullut hänen lähipiirilleen yllätyksenä ja saattoi yllättää myös kuvattavan. Neuvoston mielestä kuva ei kuitenkaan ollut sensaatiohakuinen, vaan asiallinen. Lehti halusi avoimesti raportoida vanhusten hoidon arjesta tilanteessa, jossa kaupunkiin oli tulossa toinen geriatrian yksikkö. Kuva kertoo, kuinka vanhuksista huolehditaan. Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Etelä-Suomen Sanomat ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa. Ratkaisun tekivät: Vapauttavan päätöksen puolesta äänestivät Risto Uimonen (pj), Kalle Heiskanen, Liina Matveinen, Jussi Lankinen, Pasi Kivioja, Riitta Ollila, Jaakko Ujainen, Heikki Valkama ja Heikki Vento. Langettavaa äänestivät Timo Huovinen ja Heli Kärkkäinen. Heli Kärkkäisen eriävä mielipide: Julkaisemalla etusivullaan viisipalstaisen kuvan wc-pöntöllä istuvasta, vain osittain vaatetetusta vanhuksesta Etelä-Suomen Sanomat ei kunnioittanut tämän yksityisyyttä vaan rikkoi hyvää journalistista tapaa. Timo Huovisen eriävä mielipide: Journalistin ohjeiden mukaan yksityiselämään kuuluvia erityisen arkaluonteisia seikkoja voi julkaista vain asianomaisen suostumuksella tai jos niilla? on poikkeuksellista yhteiskunnallista merkitysta?. Tässä tapauksessa asianomaisen suostumus oli saatu ja asialla oli yhteiskunnallista merkitystä. Ohjeiden mukaan yksityiselämän suoja on kuitenkin otettava huomioon myo?s kuvia julkaistaessa. Jutussa julkaistu kuva oli otettu hoitolaitoksen wc-tiloissa, joka on erityisen yksityinen tila. Kuvan hoitotilanne on myös erityisen yksityinen. Kuvatekstissä ei myöskään ilmennyt kuvan tilanne oikein. Aiheen yhteiskunnallinen merkitys olisi voitu tuoda jutussa esille myös kuvattavan yksityisyyden ytimeen vähemmän puuttuvalla tavalla. Tämän vuoksi katson, että EteläSuomen Sanomat on rikkonut Journalistin ohjeita. Taloussanomat Julkisen sanan neuvoston langettava päätös piilomainontaa koskevassa asiassa. Lehti julkaisi verkossa maksettuja blogeja eli kaupallista sisältöä. Pelkät maininnat ”Kumppaniblogit” ja ”Yhteistyökumppanin sisältöä” eivät erottaneet niitä selvästi toimituksellisesta aineistosta. Helsingin Sanomat Julkisen sanan neuvoston vapauttava päätös lähdekritiikkiä, lähdesuojaa, samanaikaista kuulemista ja tietojen tarkistamista koskevassa asiassa. Lehti julkaisi entisen huumepoliisin haastattelun, jossa kerrottiin poliisien syyllistyneen työssään rikoksiin. Vaikka kantelijat kiistivätkin haastatellun tiedot, eivät he pyytäneet virheiden korjausta tai tarjonneet omaa kannanottoaan julkaistavaksi. Helsingin poliisi kieltäytyi samanaikaisesta kuulemisesta. Kainuun Sanomat Langettava päätös virheen korjausta koskevassa asiassa. Lehti julkaisi henkilöhaastattelun Kajaanissa asuvasta islaminuskoisesta miehestä. Jutussa kerrottiin virheellistä tietoa muslimien avioitumissäännöistä. Lehti ei korjannut virhettä useista pyynnöistä huolimatta. Ilta-Sanomat Langettava päätös piilomainontaa koskevassa asiassa. Lehti julkaisi ilmoituksen, jota se ei ollut erottanut riittävän selvästi toimituksellisesta sisällöstä. Helsingin Sanomat Vapauttava päätös virheen korjausta koskevassa asiassa. Lehti kertoi tiedepalstallaan seulontamammografian hyödyistä ja haitoista. Jutussa sanottiin, että nimeltä mainitun tutkijan epäillään vääristelleen tutkimusaineistoa. Kantelijan kirjoitus ei liittynyt olennaisen asiavirheen korjaamiseen, joten lehdellä ei ollut velvollisuutta tekstin julkaisuun. Lapin Kansa Vapauttava päätös kuvan käyttöä ja lähdekritiikkiä koskevassa asiassa. Lehti julkaisi nettisivuillaan nimettömiin lähteisiin perustuneen jutun, jonka se kuvitti arkistokuvalla ja videolla julkiselta paikalta. Kuva ja kuvateksti vaihdettiin kahden tunnin sisällä jutun julkaisemisesta yleisöpalautteen vuoksi. Iltalehti Vapauttava päätös piilomainontaa koskevassa asiassa. Lehti julkaisi urheilu- ja autosivuillaan ympyränmuotoisen ilmoituksen. Toinen ilmoitus erottui selkeästi toimituksellisesta sisällöstä, toinen välttävästi. > Lue kaikki tuoreet päätökset osoitteessa www.jsn.fi JSN hakee taas yleisön edustajia Julkisen sanan neuvostossa on auki kaksi yleisön edustajan paikkaa. Heille haetaan myös henkilökohtaisia varajäseniä. Kolmivuotiskausi alkaa 1.1.2015 ja kestää vuoden 2017 loppuun. Ainakin toisella yleisön edustajista ja hänen henkilökohtaisella varajäsenellään tulee olla erityistä perehtyneisyyttä sananvapausasioihin tai eettisiin kysymyksiin. Yleisön edustajat eivät saa olla joukkoviestimen palveluksessa eivätkä sen luottamustehtävissä. Heidän odotetaan kuitenkin olevan hyvin perillä tiedotusvälineiden toiminnasta ja seuraavan aktiivisesti niitä. Yleisön edustajista jäävät vuoden vaihteessa pois yliopiston lehtori Riitta Ollila Jyväskylästä (varajäsen järjestöneuvos Marja Irjala Oulu) ja DI Lauri Karppi Vaasasta (varajäsen aatehistoriantutkija Anssi Halmesvirta Jyväskylästä). Vapaamuotoiset hakemukset toimitetaan sähköpostitse 15.10.2014 mennessä osoitteeseen teemu.nordfors@jsn. fi. Lisätietoja verkkosivuilta www.jsn.fi tai toimistosta, puhelin 09 1357 494.
• Nimityksiä suomen.lehdisto@ sanomalehdet.fi Mediatalo Esa Verkkopäällikkö Petteri Ruotsalainen on nimitetty toimituspäälliköksi. Tehtävässään Ruotsalainen johtaa toimituksen työskentelyä ja sisällöntuotantoa. Uusiin tehtäviin Sanoma Oyj Mikael Nybacka Hans Edin on valittu konsernin televisiojohtajaksi (Group Head of Television) tammikuusta 2015 alkaen. Edin on toiminut vt. toimitusjohtajana Sanoman ja Talpa Median omistamassa hollantilaisessa SBS Broadcastingissa ja tätä ennen Nelonen Median liiketoimintajohtajana. Sanoma Media Netherlandsin toimitusjohtaja Peter de Mönnink johtaa 2015 alkaen myös SBS Broadcastingia. MBA Jenni Grandell on nimitetty medialiiketoiminnan myynti- ja markkinointijohtajaksi. Grandell vastaa kuluttajamyynnistä, mediamyynnistä, markkinoinnista ja analytiikasta sekä kuluttaja-asiakaspalvelusta. Satakunnan Kansa Vastaavan päätoimittajan sijaiseksi on valittu lehden uutispäällikkö, FM Tomi Lähdeniemi. Vastaava päätoimittaja Olli-Pekka Behm jää pitkälle sairauslomalle. Myyntipäällikkö Tommi Vilja on nimitetty myyntiryhmän päälliköksi monimediamyyntiryhmään. Vastuullaan Viljalla on myyntiryhmän ohjaaminen, monikanavaisen ratkaisumyynnin kehittäminen sekä myynti- ja asiakastyö. DI Leena Pulkkinen on aloittanut asiakkuuspäällikkönä monimediamyyntiryhmässä. Tehtävässään Pulkkinen vastaa B2B-asiakkuusprosessin kehittämisestä sekä myynti- ja asiakastyöstä medialiiketoiminnan yritysasiakkuuksissa. Tuotepäällikkö Sami Hannukka on nimitetty myynti- ja kehityspäälliköksi. Hannukka vastaa Mediatalo ESAn kuluttajamyynnistä ja vetää kuluttajamyynnin myyntiryhmää. Markkinoinnin asiantuntija Katja Lindman on nimitetty markkinointipäälliköksi markkinointi- ja analytiikkaryhmään. Lindmanin tehtävänä on monikanavaisen markkinointiviestinnän uudistaminen ja kehittäminen, myyntiryhmien analytiikkatyökalujen varmistaminen ja ratkaisumyynnin kehittäminen. Komiat Päätoimittajaksi on nimetty YTK Marianne Lähde. Hän on toiminut eri medioissa toimituksen ja liiketoiminnan johtotehtävissä. Puruvesi-lehti Päätoimittajaksi on nimitetty Antero Heikkinen, joka on myös Juvan Lehden päätoimittaja. Päätoimittajatehtävien yhdistäminen johtuu taloudellisista syistä. Svante Wahlbeckin mukaan ripeä digitaalisten tuotteiden kehittäminen edellyttää uusia toimenkuvia ja mahdollisesti rekrytointeja. Wahlbeck haluaa myös rakentaa lisää yhteistyötä eri kustantajien ruotsinkielisten lehtien välille. Muutosjohtaja toiselta alalta HSS Median uusi toimitusjohtaja Svante Wahlbeck näkee mahdollisuuksia valtakunnan rajat ylittävään yhteistyöhön. – Voisimme hankkia lukijoitamme kiinnostavia sisältöjä Ruotsista. Toinen selvityksessä oleva yhteistyöhanke, jonka Wahlbeck on nostanut esiin, on Suomessa ilmestyvien ruotsinkielisten lehtien yhteinen verkkosivusto. – Sen kautta lukijat saisivat laajemman uutispaketin ja kuvan koko maassa käytävästä keskustelusta ja mainostajat taas tavoittaisivat laajemman asiakaskunnan. Wahlbeckin mukaan yhteinen sivusto voisi olla sellainen, jossa yhdellä maksulla pääsisi lukemaan kaikkien lehtien sisältöjä. SuomenLehdistö Syyskuussa aloittanut toimitusjohtaja tuli Vasabladetia, Syd-Österbottenia, Österbottens Tidningiä ja Pietarsaaren Sanomia kustantavaan lehtitaloon alan ul- ” Yhteisen verkkosivuston kautta lukijat saisivat laajemman uutispaketin ja kuvan koko maassa käytävästä keskustelusta.” kopuolelta. Hän on aiemmin työskennellyt muun muassa ympäristöteknologian parissa. Rekrytoijat painottivat Wahlbeckin kokemusta inno- Levikintarkastuksen säännöt muuttuneet vaatioteollisuudesta. Wahlbeck sanookin lehtialan kaipaavan ripeää digitaalisten kanavien ja tuotteiden kehittämistä. Organisaatiossa tämä tarkoittaa uudentyyppisiä tehtäviä vanhoille työntekijöille ja mahdollisesti myös rekrytointeja. – Se on yksi nopea tapa saada uutta osaamista, jota talossa ei ehkä ole riittävästi. Johtajana Wahlbeck haluaa osoittaa suunnan ja antaa paljon ideoita. Uusi työ toi toimitusjohtajan takaisin synnyinkaupunkiinsa Vaasaan yli 30 vuoden jälkeen. Hän on asunut pitkään Turussa. Printtilehtinä tutuiksi ovat tulleet Turun Sanomat ja Åbo Underrättelser, ja muita lehtiä hän on seurannut diginä. Noora Autio LEHTI SANOMALEHDISTÄ Levikki: 2 815 LT/11. Päätoimittaja: Kaija Jäppinen. Toimitussihteeri: Noora Autio. Toimittaja: Riikka Virranta. Taitto: Noora Autio ja Riikka Virranta. Toimitus: Eteläranta 10, 00130 Helsinki. Puhelin: (09) 228 77 300. Sähköposti: suomen.lehdisto@sanomalehdet.fi. Suomen Lehdistö internetissä: www.suomenlehdisto.fi. Julkaisija: Sanomalehtien Liitto ry / Tidningarnas Förbund rf. Ilmestyminen: 84. vuosikerta. 9 numeroa vuodessa. Tilaukset ja osoitteenmuutokset: sl@sanomalehdet.fi. Tilaushinnat 2014: kestotilaus 84,00 euroa / vuosi (sis. alv 10%), määräaikainen tilaus 89,70 euroa /vuosi (sis. alv 10%), määräaikainen opiskelijatilaus 44,85 euroa / vuosi (sis. alv 10%). Kestotilaus jatkuu niin kauan kuin itse haluat. Maksettua tilausmaksua ei palauteta, kun tilaus irtisanotaan. Määräaikainen tilaus ei jatku tilausjakson päätyttyä ilman erillistä ilmoitusta. ISSN: 0039-5587. Ilmoitukset: KelpomediaOy, Jukka Vivolin, puhelin 050 5029706, jukka.vivolin@gmail.com. Painopaikka: Botnia Print, Kokkola. Levikintarkastussäännöt ovat uudistuneet. Periaatteena on yhdenmukaistaa painettua lehteä, digilehteä ja yhdistelmätilauksia koskeva säännöstö. > Lue muutoksista osoitteessa: http://mediaauditfinland.fi/lt-22014newsletter-uudistuksialevikintarkastussaantoihin Sanomalehtien Liitossa tapahtuu > 8.–10.10. INMA European News Media Conference, Tallinna > 10.10. Kaupunkilehtipäivä 2014, Tampere > 30.–31.10. Paikallislehtipäivät 2014, Kalajoki > 12.11. Mediapäivä ”Luova Suomi”, Helsinki > 20.11. Jakelun ajankohtaispäivä, Vantaa Lisätietoa: www.sanomalehdet.fi/ ajankohtaista/tapahtumakalenteri Ilmestysmisaikataulu 2014 Nro Ilmestyy Aineistot Varaukset 8/14 5.11. 27.10. 21.10. 9/14 10.12. 1.12. 25.11. SuomenLehdistö 7/2014 19
• SuomenLehdistö World Publishing Expo & Amsterdam RAI 13.-15.10. Edustaja manroland Nordic Finland Oy P. 09-725 66 500 www.manroland.fi info@manroland.fi 20 SuomenLehdistö 7/2014
• o & conference 2014 Tekniikkaa, tietoa ja vertaiskokemuksia Mobiilimarkkinointi, maksumuuriratkaisut, ohjelmoitu ostaminen, data ja analytiikka. Tässä muutamia ajankohtaisia aiheita, joista monikanavaisiksi mediataloiksi muuntuvissa sanomalehtitaloissa puhutaan. Ja samat asiat ovat WAN-Ifran tämänvuotisen messu- ja konferenssitapahtuman keskeistä tarjontaa. Ajankohtaisia ovat myös sosiaalisen median ratkaisut ja esimerkiksi monikanavaiset toimitusjärjestelmät. Tuotannon puolella jatkuu prosessien automaatio ja virtaviivaistaminen. World Publishing Expo pidetään tänä vuonna Amsterdamissa, jonka Wired-lehti viime vuonna julisti Euroopan startup-kaupungiksi. nostava esittely tällä hetkellä tarjolla olevista ratkaisuista. Messujen ehdotonta antia on se, että siellä pääsee tutustumaan myös pienten ja Suomen markkinoilla tuntemattomien toimijoiden ratkaisuihin. Uusiin toimintamalleihin ja innovaatioihin keskittyvän tapahtuman järjestäjien viesti on, että teknologia on korvaamaton renki, kun lehtitalot muokkaavat organisaatiotaan ja toimintaansa monikanavaisten mediasisältöjen tuottajiksi. Yksi tämän vuoden avainsanoista on kaikkea tekemistä koskeva, aikaa ja rahaa säästävä automaatio, joka helpottaa esimerkiksi sisältöjen skaalautumista eri laitteisiin. Expon sivuilla (www.worldpublishingexpo. com) oleva sähköinen messuluettelo on kiin- Tämänvuotisista teemalavoista (Media Port) yhdellä lehtitalojen edustajat kertovat kokemuksiaan maksumuuriratkaisuista. Sen edessä voi olettaa riittävän kuulijoita ja kyselijöitä. Järjestäjien mukaan paikalla on yli 200 näytteilleasettajaa. Saksalaisyritykset ovat vahvasti esillä, sillä niitä on yli 70. Pohjoismaista liikkeellä on reilut 20 yritystä ja Suomesta kuusi. Tekstit: Kaija Jäppinen Taitto: Janne Hulkkonen Mikä World Publishing Expossa kiinnostaa? Elina Nummelin, monimediatuottaja Hämeen Sanomat Tällä kertaa kiinnostavia ovat esimerkiksi mobiilimainontaan liittyvät ratkaisut. On mahtava mahdollisuus päästä tenttaamaan kaikkia pieniä eurooppalaisia järjestelmätoimittajia ja sovelluskehittäjiä, joihin ei Suomessa tavallisesti törmää. Expon kahteen päivään saa mahtumaan tosi monta tapaamista, kun kaikki ovat samassa paikassa. Itselle tämä on myös yksi tapa pysyä kartalla kehityksestä. Raha on entistä kireämmällä ja messuilla saa perspektiiviä myös hintoihin. Kävin messuilla viime vuonna ensimmäisen kerran, ja se oli todella mielenkiintoista. Tänä vuonna olen liikkeellä konkareiden kanssa. Näyttelyn lisäksi RAI-messukeskuksessa järjestetään kolme konferenssia eli tabletti- ja mobiilijulkaisemiseen, uudistuvaan uutishuoneeseen ja tuotantoon keskittyvät tapahtumat. Voimakkaasti kasvava mobiilikäyttö ja sen hyödyntäminen kiinnostaa lehtitaloja. Tabletti- ja mobiilikonferenssissa esillä ovat muun muassa innovatiiviset mainosratkaisut. Antti Haarala, verkkopalvelupäällikkö Iltalehti Mobiilin käyttö ja merkitys kasvavat koko ajan. Esimerkiksi meille puolet liikenteestä tulee jo nyt sitä kautta. Varsinaisesti osallistun tabletti- ja mobiilikonferenssiin. Pitää pysyä ajan tasalla siitä, missä muualla mennään. Monet ovat mobiilin kehityksessä suomalaisia edellä. Toinen tärkeä juttu on mahdollisuus verkostoitua tehokkaasti varsinkin pohjoismaisten kollegoiden kanssa. Expon puolella olen ensikertalainen, mutta käyn siellä mahdollisuuksien mukaan katsomassa, mitä yrityksiä ja ratkaisuja on esillä. Jukka Ojanen, painon tuotantopäällikkö Alma Manu Meille se on tällä kertaa ennen muuta hyvä foorumi tavata yhtä aikaa laitetoimittajamme ja ylläpitää yhteistyötä heidän kanssaan. Käyttökokemuksista keskusteleminen ja tiedonvaihto ovat tärkeää. Vaikka emme tällä hetkellä aktiivisesti etsi mitään uutta laitetta, ei sellaisenkaan löytyminen ole poissuljettua. Painoissakin haetaan koko ajan uusia, asiakkaita kiinnostavia ratkaisuja. Juho Rankinen, projektipäällikkö 7th Tablet and App Summit #TAS14 13th Intl. Newsroom Summit #NRS14 World printers forum #WPF14 Media Port Content Hall 9 Media Port Revenue Hall 10 Media Port Power of print Hall 11 Kalevan paino Uusi painomme osallistui WAN-Ifran joka toinen vuosi järjestämään kansainväliseen painolaatukilpailuun ja pääsimme mukaan laatuklubiin. Menemme messuille hakemaan todistuksen siitä, että olemme nyt Colour Quality Clubin jäseniä. Messujen puolella painon asioista kiinnostaa varsinkin densiteetin säätö eli automaattinen väriruuvien säätö. Kalevan uudessa koneessa ei ole tätä ominaisuutta, koska emme hankintavaiheessa uskoneet, että ominaisuus on vielä valmis. Nyt messuilla päästään tutustumaan tämänhetkiseen tilanteeseen. Tervetuloa tutustumaan messuosastoomme World Publishing Expoon halli 11 osasto 210 www.wrh-marketing-nordic.com www.ferag.com SuomenLehdistö 7/2014 21
• St an d 10 .4 2 5 näytteilleasettajat World Pu Publishing on all Channels? ADPOINT, the leader in Ad Production ADPOINT from Integration X is the leading Ad Production and Material handling solution, for print and digital ads. 47CB<AG àgf Tal f\mX aXjfcTcXe bcXeTg\ba ehaf \a g[X V_bhW TaW VbaaXVgf fXT`_Xff_l gb lbhe TW fX__\aZ gbb_f! See ADPOINT at World Publishing Expo in Amsterdam. We’re on stand 10.425. To book a meeting, please visit www.integration-x.com 4 4c - Magazin für Druck und Design 10.125 4property.com 9.142 Goss International 11.410 Grafikontrol Spa 11.530 GraphicTeam 11.422 GWS Printing Systems 11.300 5 5 fifteen 9.620 H Hamann & Partner 11.365 Harland Simon Plc 11.455 Holmen Paper AB 10.200 Honeywell 11.205 Hunkeler AG 11.630 HUP AG 9.340 / 9.350 A ABB 11.220 AdFactory International 10.255 AdFlow-Systems GmbH 9.330 Adincon Networks LTD 10.320 - 3 Agfa Graphics 9.240 + 9.250 Agile Contents 10.320 - 10 alfa Media Partner GmbH 9.220 Anygraaf 10.340 Aptoma AS 9.320 - 7 Aquafadas 10.223 arvato systems 9.525 Athens Technology Center 10.428 Atex 10.430 Aylesford Newsprint Ltd 10.130 B BEIL Registersysteme GmbH 11.270 binuscan 10.426 Blue Billywig 9.625 Boomads 10.530 BrightGen Ltd 10.450 C Canadian Council of Forest Ministers 11.528 Canon EMEA 11.535 CCI + Escenic 9.510 CeleraOne GmbH 9.525 CGI 9.230 CloudSense Ltd. 10.405 COMYAN GmbH 9.100 Conmio Ltd 9.320 - 8 Content Fleet GmbH 9.525 Crowdynews 9.313 Cxense AS 10.320 - 4 D D-Share 10.140 dataplan Beratungsgesellschaft mbh 10.400 DCOS Sweden AB 11.260 Demain un Autre Jour 10.216 Desk-Net 9.320 - 9 DIG Digitale Medienberatungs-und Produktions- GmbH 9.230 Digital Collections Verlagsgesellschaft mbH 9.415 Domena.com9.418 Dorstener Drahtwerke H. W. Brune & Co. GmbH 11.260 DotLine 11.510 E EAE Engineering Automation Electronics GmbH 11.650 EidosMedia Spa 10.410 Evolok 10.215 evolver group 9.405 F Felix Böttcher GmbH & Co. KG 11.165 Ferag AG Förder- und Verarbeitungssysteme 11.210 Fink & Partner Media Services 9.320 - 2 FotoWare a.s 10.210 Fujifilm 11.510 Funkinform GmbH 9.540 G Glimworm 10.530 Gogol Publishing 9.320 - 4 22 SuomenLehdistö 7/2014 I IE Graphic Engineering Ein Bereich der IE Industrial Engineering München GmbH 11.100 imgZine 10.530 Infomaker AB 10.420 InfraLogic ApS 9.122 ingenieurbüro mauser-kaiser 11.365 Integration X 10.425 InterRed GmbH 10.220 IST METZ 11.555 ITAR-TASS 9.417 J JJK 9.445 K Kalooga 9.525 kau und behrens Unternehmensberater für Verlage und Druckindustrie GmbH 11.365 Kodak 11.560 Koenig & Bauer AG (KBA) 11.250 Krause-Biagosch GmbH 11.265 L Laakirchen Papier AG 10.130 Laidback Solutions 9.400 Layout International 9.140 Lineup Systems 10.300 Localstars 10.320 - 5 Lufthansa Systems AS GmbH 9.200 M Madgex 10.320 - 9 MADS 10.530 MagazineCloner.com 10.320 - 7 manroland web systems 11.230 Maps4News 10.450 Mediaspectrum, Inc. 9.525 Medien-Service Untermain GmbH 9.305 Miles 33 10.335 Mosca 11.428 MPP Global Solutions 10.320 - 6 MSH Medien System Haus GmbH & Co. KG 9.230 MSP - Medien Systempartner GmbH & Co. KG 9.315 Müller Martini DruckverarbeitungsSysteme AG 11.450 Multicom GmbH 9.310 MWM System AB 10.408 N native:media - online for media-natives 9.120 NELA - Brüder Neumeister GmbH 11.558 NEWSCYCLE Solutions 10.310 Newsfactory GmbH 9.105 Newspaper Technology 9.300 O Océ Printing Systems 11.535 OneVision Software AG 10.225 Oppolis Software Ltd 10.406 P PageSuite 10.227 Papierfabrik Palm 11.420 Papierfabrik Utzenstorf AG 11.525 Parenco B.V. 11.457 Perlen Papier AG 11.460 pme maurer GmbH proactive maintenance engineering 11.365 ppi Media GmbH 9.410 PressReader 9.312 ProcSet Media Solutions GmbH 9.320- 5 ProImage Ltd 11.220 Protecmedia 10.230
• rld Publishing Expo & conference 2014, Amsterdam RAI 13.-15.10. World Publishing Expo 2014 13 - 15 October 2014 - Amsterdam RAI Halls 9 - 11 Conference Room (FORUM) 13th Intl. Newsroom Summit 7th Tablet and App Summit World Printers Forum Ruby Lounge HALL 10 WAN-IFRA Trade Press Center / Press Conferences Media Partner Area 10.600 HALL 9 MWM Blue Billywig WAN-IFRA Innovation Hub 5fifteen 9.620 9.625 9.610 Funkinform CeleraOne Content Fleet Kalooga SAP Deutschland Mediaspectrum Oppolis sabris 9.450 HUP AdFlow HUP 9.350 9.340 9.330 Agfa Digital Collections Media Port Content 9.440 9.445 Teknograd 9.415 Aptoma, Conmio, Desk-Net eZ Systems, Fink & Partner Gogol Publishing Plenigo, ProcSet, Publishr.nl Sensix, Zapaday PressReader 10.420 10.425 Crowdynews 9.313 ppi Media Laidback Solutions 9.310 dataplan Visiolink 9.318 9.315 basecom WAN-IFRA Expo Office 9.300 MSH 9.230 10.215 Tansa 10.218 FotoWare 10.210 Woodwing Vuole 10.335 Anygraaf 10.330 10.340 Tecnavia InterRed 10.227 Mundiware 10.120 4C 10.125 Anygraaf 10.350 10.255 Roxen OneVision 10.250 Protecmedia Aquafadas 10.223 10.225 10.220 10.355 AdFactory PageSuite 10.100 Lufthansa Systems red.web alfa Media Partner CGI, DIG QWAM salesforce.com 10.450 Miles 33 10.310 Evolok 10.216 BrightGen 10.430 10.320 10.200 Newspaper & Webtech Atex Applix Agile, Adincon, Cxense Drag & Drop Localstars, Madgex MagazineCloner.com MPP Global Solutions PuzzleFlow NEWSCYCLE Solutions Holmen Paper MSU MSP 10.530 Media Port Revenue 10.410 Demain un Autre Jour 9.305 Integration-X Map4 News 10.300 9.400 9.410 lift Publisher Market Boomads, Glimworm imgZine, MADS Scoopshot, Social Honey 10.455 Lineup Systems 9.405 TMG Binuscan 10.426 10.405 10.400 evolver multicom 9.312 9.320 Agfa 9.250 9.417 9.418 Twipe 10.428 9.510 9.520 Domena.com ITAR-TASS JJK TypoServ lift 9.500 9.540 X-CAGO EidosMedia 10.406 CCI + Escenic Tieto 9.525 Supag Zissor CloudSense arvato Systems 9.650 System 10.408 ATC Infomaker 10.230 SCA Aylesford Newsprint Laakirchen Papier 10.130 10.140 D-Share 9.200 9.210 9.220 9.240 4pm 9.143 9.140 Layout Intl View my.tv 9.135 World of Print 9.128 VRS Media InfraLogic native: media 9.125 9.122 Newsfactory 9.105 9.120 Comyan Holland Restaurant 9.100 R ol l ui k Felix VPM Böttcher JSC VOLGA 11.160 11.165 BEIL 11.270 11.265 techniweb 11.370 Tensor Dorstener Drahtwerke 11.260 KBA 11.250 TMI 11.470 11.460 Kodak 11.230 Müller Martini Sitech 11.450 11.465 11.458 Toray Solikamskbumprom 11.560 11.565 11.650 Publisher Market 10.530 PuzzleFlow Media Technologies 10.320 Q Q.I. Press Controls 11.650 R red.web 9.210 RIMA-SYSTEM 11.450 Roxen Internet Software AB 10.250 S S & S Druckfarben 11.425 sabris AG 9.500 SAP Deutschland AG & Co.KG 9.525 11.210 Papierfabrik Palm to Meeting Rooms C 201 - C 206 Stora Enso 11.108 SMB 11.110 C Honeywell Parenco 11.457 11.559 Mosca 11.428 11.455 Transpak Equipment 11.558 Nela technotrans IST Metz 11.555 Q.I. Press Controls EAE SCA Graphic Paper 10.130 Schneider & Ozga oHG 11.368 Schur Packaging Systems AB 11.600 Scoopshot 10.530 SEM Servicegesellschaft für Elektrik und Mechanik mbH 11.362 Sensix GmbH 9.320 - 6 Siegwerk Druckfarben 11.635 Sitech Systems GmbH 11.465 SITMA MACHINERY S.p.A. 11.450 Social Honey 10.530 Solikamskbumprom 11.458 S&S Graphic Team Harland Simon Druckfarben 11.425 GWS Goss 11.420 XYNAMIX 11.422 Kodak 11.670 11.220 Media Port Power of Print RIMA-SYSTEM SITMA Machinery Schneider & Ozga 11.368 WRH Marketing ProImage ??? 11.205 11.360 Perlen Papier Ferag ABB manroland SEM ingenieurbüro mauser & kaiser kau und behrens, pme maurer Hamann & Partner 11.365 HALL 11 11.100 Krause Tolerans Biagosch DCOS wobe-team Registration Area IE Graphic Engineering 11.410 Prime UV 11.418 11.415 11.300 UPM MAIN ENTRANCE Hewlett Packard 11.405 4c Inks KMI 11.400 11.430 Océ Printing Systems Canon EMEA 11.535 Siegwerk Druckfarben WIFAG Grafikontrol 11.520 11.530 11.528 11.525 CCFM Papierfabrik Utzenstorf Hunkeler 11.630 11.635 Stora Enso Oyj 11.108 SUPAG 9.610 T Tansa Systems 10.218 techniweb 11.370 technotrans AG 11.555 TECNAVIA SA 10.330 Tensor International LLC 11.260 tieto 9.520 TMG 10.530 TMI Service GmbH 11.470 Tolerans AB 11.260 Fujifilm Dotline 11.510 Schur Hamburg Messe WPE 2015 11.615 11.600 Toray Industries, Inc. 11.565 Transpak Equipment 11.559 Twipe Mobile Solutions 9.440 TypoServ 9.445 U UPM 11.415 V Visiolink ApS 9.318 VPM International Marketing & Trading GmbH 11.160 VRS Media GmbH & Co.KG 9.125 Vuole Oy 10.355 Näin pääset paikalle Raitiovaunu numero 4 liikennöi RAIn (Europapleinin pysäkki) ja keskustan ja Amsterdamin keskusaseman välillä. Keskusasemalta messuille pääsee myös metrolla 51. Amstelin asemalta RAIhin kulkevat metro 51 ja bussi 65. Sloterdijkin ja Geinin asemilta messuille menee metro 50. W WAN-IFRAEntrance Foyer WIFAG Maschinenfabrik AG 11.520 wobe-team GmbH 11.265 WoodWing Europe BV 10.100 WRH Marketing 11.210 X X-CAGO 9.450 XYNAMIX Vertriebs GmbH 11.422 Z Zapaday 9.320 - 10 SuomenLehdistö 7/2014 23
• TA PARA(jaSpalkittua) Ä E K L Ä J PAINO - Järjestölehdet t e d h e sl ty ri Y t e d h Sanomale olassa painaa kk o K as d h te ti h le n ti n Botnia Pri at sanomalehtim im is tu aa al e rk ko e maamm hokkaasti tuotteet. Kustannuste sti. ja ympäristöystävällise www.botniaprLQW ? Palkittua laatua Botnia Print osallistui Wan-Ifran kansainväliseen sanomalehtien painolaatukilpailuun keväällä 2014 maakuntalehti Keskipohjanmaalla. Laatuklubin ovet aukesivat loistopistein nyt jo toistamiseen! Botnia Print Oy Ab Lekatie 2 67800 KOKKOLA PL 45, 67101 KOKKOLA Puh. 020 750 4700 www.botniaprint.fi