• MEDIA-ALAN OMA LEHTI • NrO 7 • 4.11.2015 • PErUSTETTU VUONNA 1930 SuomenLehdistö turun sanomat uudistui oman väen voimin. Iso koko säilyi, mutta uusi ulkoasu taipuu tarvittaessa myöhemmin tabloidiin. » Sivut 14–16 Linkittäkää lähteeseen! Organisaatiot kohti digiä Monikanavaisuus muokkaa toimitusten työskentelyä. » Sivu 10 Uhka display-mainonnalle Mainonnanesto-ohjelmat tulevat jo älypuhelimiin. » Sivu 6 Media julisti syylliseksi Ulvilan murhauutisoinnista löytyi petrattavaa. » Sivu 18 Paikallislehdet toivovat tarkkuutta toisen juttuun viittaamiseen. » Sivut 4–5 timo jakonen Koillis-Savon konkari Pirjo Mononen ei kumartele herroja. » Sivut 8–9 Yleisöä edustava Heli Kärkkäinen nauttii työskentelystä JSN:ssä. » Sivut 8–9
• Mediapäivässä muun muassa: liikenneja viestintäministeri Anne Berner, Googlen Madhav Chinnappa, Blendle , professori Petri Parvinen, toimittaja Maria Pettersson, päätoimittaja Svein-Erik Hole, toimitusjohtaja Timo Lepistö, uutispäätoimittaja Minna Holopainen, tutkimusjohtaja Heikki Nikali, toimitusjohtaja Katriina Jaakkola ja monia muita. Ilmoittaudu nyt Mediapäivän päättää keskustelu, jossa median tulevaisuutta ruotivat MTV Oy:n vastaava päätoimittaja ja Mediahub Helsinki Oy:n toimitusjohtaja Merja Ylä-Anttila, HS:n vastaava päätoimittaja Kaius Niemi, Tekesin suuret yritykset ja julkiset organisaatiot -yksikön johtaja Ilona Lundström sekä Suomen Kuvalehden, Kanavan ja Parnasson päätoimittaja Ville Pernaa. Paneelin vetäjänä toimii VKL:n toimitusjohtaja Jukka Viitasaari.
• SuomenLehdistö 7/2015 3 7/2015 kolmesta poikki Ystävä vai vihollinen? sisältö AjAnkohtAistA 4 Toisen juttua lainaavan lehden tulisi muistaa viitata ja linkittää alkuperäiseen lähteeseen. 5 Lehdillä on nyt hyvä sauma uudistaa yhteistyötä koulujen kanssa. 6 Mainostenesto-ohjelmat tulevat myös älypuhelimiin. 8 Pirjo Mononen on työskennellyt paikallislehden päätoimittajana 40 vuotta. tAustAt 10-13 Toimitusten organisaatioita muokataan digivetoisiksi. 14-16 Turun Sanomat pitää kiinni broadsheetista. PAlstAt 17 Pitkiä verkkojuttuja luetaan pitkin päivää. 18 Toimittajat julistivat Anneli Auerin syylliseksi ennen tuomiota. 20 Haastateltavalle on annettava tarpeeksi aikaa tarkistaa kommenttinsa, lausuu JSN. 23 Piia Hietamäki vauhdittaa Sanomalehtien Liiton mediakasvatushanketta. ” Lupia ei kysellä, mutta kaikki tieto kerätään ja käytetään hyväksi omassa liiketoiminnassa.” Turun Sanomien toimituksessa oli aihetta syödä kakkua. Lehti uudistui, mutta formaatti säilyi. Postinen-muutos Noora Autio Mitä mieltä olet Postinen-mainosnipun jakelupäivän muuttamisesta torstaista keskiviikoksi? Miten muutos vaikuttaa lehteenne? Mitä haasteita teillä on jakelussa? Jari Haavisto toimitus­ johtaja, Lapin Lehti­ kustannus Oy Päätöksellään Posti valitsee itselleen parhaan jakelupäivän ja samalla kieltää kaupunkilehtien jakamisen keskiviikkona. Kyseessä on johtavassa markkina-asemassa toimivan organisaation yksipuolinen päätös omista lähtökohdista. Postin ratkaisun vuoksi jaettavia lehtiä on jatkossa entistä vähemmän. Jotta voimme taata ilmoittajillemme parhaan mahdollisen ilmoituspäivän, joudumme muuttamaan Inarilainen-lehden tilattavaksi ensi vuoden alusta alkaen. Uskomme saavamme kattavan tilaajapeiton. Tällä menettelyllä varmistamme, että voimme edelleen jakaa lehden keskiviikkoisin. Meillä ei ole kilpailevia jakeluorganisaatioita, vaan olemme Postin varassa. Hinnankorotukset ovat isoja, ja niissä ei ole neuvotteluvaraa. Voisimme jakaa Sompio-lehden Alma Manun taajamajakelussa, mutta Posti kieltäytyy jakamasta syrjäalueita. Maija Latva päätoimitta­ ja, Alueviesti Meille Postin yksinpuolinen päätös oli harmillinen, sillä Alueviesti ilmestyy keskiviikkoisin. Muutenkin on käsittämätöntä, että valtionyhtiö käyttää näin härskisti hyväkseen monopoliasemaansa. Postia on syytetty tässä yhteydessä avoimen tiedonvälityksen rajaamisesta, ja allekirjoitan väitteen. Keskiviikkoisin ilmestymme jatkossakin, ja vuoden alusta alkaen jakelumme hoitaa Alma Manu. Varhaisjakelualueen ulkopuolelle olemme laittamassa noutolaatikoita ja lisäämme noutopisteitä, joita on nykyäänkin muun muassa kauppojen ja kahviloiden yhteydessä. Alueviestin voi myös tilata postimaksun hinnalla. Nykyisten noutopisteiden lisääminen sekä uudet noutolaatikot, joita tulee varhaisjakelualueen ulkopuolelle noin 100, aiheuttavat meille valtavasti lisätyötä ja kustannuksia. Haluamme kuitenkin palvella myös haja-asutusalueilla asuvia lukijoitamme. Riitta Ketola päätoimit­ taja, Sipoon Sanomat On tärkeää, että Posti kuuntelee asiakkaiden mielipiteitä. Kun lehdet kamppailevat levikin laskujen kanssa, ei sen lisäksi tarvita enää mitään ylimääräisiä esteitä. Asioiden hoito yhteistuumin hyödyttää varmasti myös Postia. Sipoossa ja ylipäätään Uudenmaan alueella näillä ei ole merkitystä lehdille, jotka ovat varhaisjakelun piirissä. Jakeluun liittyvät reklamaatiot eivät saa kasvaa nykyisestään, jotta lukijat eivät ryhdy lopettamaan tilauksiaan. Välillä on myös ollut havaittavissa, että ongelmien ratkaisu vie entistä enemmän aikaa. Lieneekö tähän syynä se, että Posti on vähentänyt henkilökuntaa? > Lue myös digilehti ja lisää uutisia Suomen Lehdistön verkkopalvelussa osoitteessa www.suomenlehdisto.fi GOOGLE, FACEBOOK, Apple, Twitter ja muut internetmarkkinoita hallitsevat jätit nähdään hyvin kaksijakoisesti. Ne ovat hyväntekijöitä, jotka kehittävät pyyteettömästi vuorovaikutteisia julkaisukanavia turvatakseen vapaan sanan kulkemisen globaalisti ja mobiilisti. Kaikki tieto kaikkien saataville ilmaiseksi. Tai ne vievät mainosrahaa perinteiseltä medialta tuottamatta itse sisältöä ja maksamatta veroja kotimaisten yhtiöiden tapaan. Lupia ei kysellä, mutta kaikki tieto kerätään ja käytetään hyväksi omassa liiketoiminnassa. Ystävä vai vihollinen -pohdinta on käynnissä eri puolilla mediamaailmaa. Nämä kaksi puolta yhdistyvät englanninkielisessä termissä frenemy (friend and enemy). Se voi tarkoittaa vihollista, joka uskottelee olevansa ystävä, tai kilpailijaa, joka voi olla myös kumppani. RAJOJA PIIRTÄVÄT sekä poliitikot että tuomarit. Googlen hallitseva asema hakukonemarkkinoilla on EU-komission hampaissa. Joissakin EU-maissa mediayhtiöt ovat riitauttaneet Googlen oikeuden käyttää lehtien uutisia Google News -palvelussa. Ranskassa Google on taipunut maan hallituksen vaatimukseen kymmenien miljoonien eurojen ”verosta” sanomalehdille. Espanjassa hakuyhtiön uutispalvelu määrättiin lailla korvaamaan sisällön käytöstä mediayhtiöille. Saksassa Googlen oikeutta hyödyntää lehtien uutisia on rajoitettu vain muutamaan sanaan. Suomi ja Tanska ovat ainoat EU-maat, joissa Google ei ole aloittanut omaa uutissivustoaan. Suomessa halutaan, että sisällön käytöstä sovitaan. SOME JA HAKUKONEET ovat lehdille myös tärkeitä kumppaneita. Ne tuovat merkittävästi kävijäliikennettä median omille sivuille. Yhteistyötä tehdään myös hakusanamainonnassa. Muutamat kansainväliset laatulehdet ovat lähdössä pidemmälle: ne aikovat julkaista jatkossa osan sisällöstään suoraan Facebookissa tai Applen sovelluksessa, tuomatta lukijaa omalle sivulleen. Puntarissa ovat toimiva käyttöliittymä ja hyvä tavoittavuus ja toisaalta asiakastiedon menettäminen ja mainosrahan jakaminen. Kysymys ei ole mustavalkoinen. Tärkeintä on, että oikeuksista sovitaan ja lupa toisen tuottaman sisällön käyttöön kysytään ennen liiketoiminnan aloittamista eikä jälkikäteen oikeussaleissa. Jukka Holmberg päätoimittaja jukka.holmberg@sanomalehdet.fi
• 4 SuomenLehdistö 7/2015 AJANKOHTAISTA JSN saattaa jatkossa antaa vakavan huomautuksen asiallisia lainauskäytäntöjä toistuvasti rikkovalle viestimelle. Monen paikallislehden jutut leviävät harmittavan usein suurempien medioiden verkkosivuille ilman asiallisia viittauksia alkuperäiseen lähteeseen. Vaikka alkuperäinen lähde kerrottaisiinkin, linkki siihen puuttuu monesti. Esimerkiksi Loviisan Sanomien uutisten alkuperää kunnioitetaan päätoimittaja Arto Henrikssonin mukaan epäsäännöllisesti. – Se tuntuu olevan enemmänkin sattumasta kiinni. Monesti näkee, että tietyt toimittajat muistavat säännöt, ja jotkut taas eivät muista, Henriksson sanoo. Siteerauskäytännöt ovat vakiopuheenaihe paikallislehtien päätoimittajien keskuudessa. – Pienissä lehdissä tästä keskustellaan ja siitä ollaan jumalattoman tarkkoja. Isommissa ehkä eletään norsunluutornissa ja ajatellaan, että juttuja voidaan ottaa miten tahansa, sanoo Lapuan Sanomien päätoimittaja Tarja Kojola. JSN huolissaan tilanteesta Julkisen sanan neuvostossakin on havahduttu tilanteeseen. Pääsihteeri Ilkka Vänttisen mukaan neuvoston sisällä on käyty keskustelua vakavan huomautuksen käyttöön ottamisesta silloin, kun viestin toistuvasti käyttää toisen viestimen työtä ilman asianmukaisia lainauksia. – Vakavaa huomautusta on käytetty vain kerran. Nyt on mietitty, että jos siteerauksiin liittyvä tilanne pahenee, sitten mennään tähän raskaimpaan vaihtoehtoon, Vänttinen sanoo. JSN julkaisi toukokuussa 2010 periaatelausuman, jossa täsmennettiin erityisesti verkkojulkaisujen lainauskäytäntöjä. Lausumassa todetaan, että ”mitä enemmän juttu perustuu toisen työlle, sitä näkyvämmin lähde on syytä tuoda esiin”. Esimerkiksi kokonaan toisen median työhön perustuvassa verkkouutisessa lähde pitäisi mainita heti otsikossa, ja leipätekstissä pitäisi linkittää alkuperäiseen uutiseen. Vänttisen mukaan periaatelausuma rauhoitti tilannetta pariksi vuodeksi, mutta viime aikoina on ollut havaittavissa lipsumista. Viimeksi syyskuussa Ilta-Sanomat sai huomautuksen amerikkalaissivusto Gizmodossa julkaistun jutun lainaamisesta ilman asianmukaisia lähdeviitteitä. JSN on periaatelausumansa jälkeen käsitellyt 16 lainaamiseen ja/ tai toisen työn käyttämiseen liittyvää tapausta. Useimmin on kanneltu Ilta-Sanomista ja Iltalehdestä, joista kumpikin on saanut viidessä vuodessa viisi langettavaa päätöstä ja yhden vapauttavan. Kuka julkaisi ensin? Iltalehden verkkotoimituksesta vastaavan uutispäällikön Timo Melarin mukaan toimituksessa on kreditointiin selkeät ohjeet. Alkuperäiseen lähteeseen linkitetään aina kun se tiedetään. – Lähtökohta on antaa kunnia sille, jolle se kuuluu. Varsinkin pienet paikallislehdet ovat tässä erityisasemassa, Melari sanoo. Nopeasti muuttuvassa uutistilanteessa siteerauskäytännöt kuitenkin elävät. Mitä enemmän toimitus tekee omaa työtä jutun eteen, sitä vähemmän on tarvetta linkata alkuperäiseen lähteeseen. – Tapauskohtaisesti voidaan linkkailla, mutta siitä ei ole selkeää ohjetta. Melarista on turhauttavaa, että lehtien yhteenliittymien vuoksi alkuperäistä lähdettä ei aina saa helposti selville. Kävijäpiikki tuo tuloja Loviisan Sanomien Henrikssonin mukaan linkitys alkuperäiseen uutiseen voi olla pienelle paikallislehdelle tärkeämpi kuin isommissa lehdissä kuvitellaankaan. Kun Loviisan Sanomat syyskuun puolivälissä seurasi verkkosivuillaan lohirysän päälle uponneen purjevePuuttuva linkki kismittää
• SuomenLehdistö 7/2015 5 AjAnkohtAistA: PUhEEnAihE ki ss ap öy dä lle Al is A JA vi ts Siteerataanko lehteänne asiallisesti? MARJA MÖLSÄ päätoimittaja, Lieksan Lehti Minun mielestäni siteeraaminen on ollut asiallista, ja se on aina ollut hyvällä tasolla. lähinnä meitä siteeraa maakuntalehti Karjalainen, ja sitä kautta saamme sisältöämme laajemmallekin alueelle. se on tosi hyvä juttu. ESA JOENSUU päätoimittaja, Keski-Häme Koen, että siteeraukset on hoidettu asiallisesti. Meitä siteerataan hyvin harvoin, käsittääkseni korkeintaan muutamia kertoja vuodessa. Useimmiten siteeraa alueradio, jossa luetaan paikallislehtiä. tosin aina sitä ei tule edes havaittua, koska ei tule kuunneltua radiota sellaiseen aikaan, kun siteerauksia luetaan. peruskoulun yhdeksäs luokka on viimeinen hetki, kun järjestelmä kohtaa koko ikäluokan. Sen jälkeen lapset hajaantuvat lukioon, ammatilliseen koulutukseen, töihin, työttömäksi ja kuka minnekin. Yhä useampi yläkoululainen tulee kodista, jonne ei tilata sanomalehteä. Toki useimmissa kodeissa lueskellaan lehtien uutisia älykännyköistä ja päätteiltä, mutta se on paljon yksityisempää kuin keittiön pöydälle levitetty sanomalehti. Digitaalinen tuote ei ole samalla tavalla läsnä arjessa kuin paperi. Siksi sanomalehtien työ kouluissa ja nuorten parissa on entistä tärkeämpää. koulujen opetussuunnitelMat (ops) muuttuvat radikaalisti syksystä 2016 alkaen. Yhden aineen luokkaopetuksen sijaan korostuvat ryhmät, oma tiedonhankinta ja -analysointi sekä useamman oppiaineen kokonaisuudet. Muutos lähtee alakouluista. Opetussuunnitelmat muuttuvat myös yläkouluissa vuoteen 2019 mennessä. Hyvä ja tärkeä uutisaihe lehdille? Kyllä, mutta myös paljon enemmän. Uusissa opetussuunnitelmissa on paljon asioita, jotka liittyvät syvästi journalismin perusosaamiseen. Medialukutaito, tiedonhankinta ja -analysointi, lähdekritiikki, tekstin, kuvien ja liikkuvan kuvan tuottaminen, esiintyminen, digitaalisuus, monialaisuus. Lehtien kannattaa nyt olla tiiviisti yhteydessä kuntien opetusohjelmavastaaviin. Valmiita materiaaleja ja ideoita ei ole paljoa. Vastuu jää kunnille ja kouluille. Ensi syksy lähenee nopeasti. Tarjotaan apua ja ideoita, miten tuotteitamme ja osaamistamme voisi kouluissa hyödyntää. Oman kokemukseni perusteella tiedän, että opetusohjelmista vastaavat rehtorit ja virkamiehet ottavat paikalliset mediatoimijat mielellään mukaan yhteistyöhön. Vaikuttamisen aika on juuri nyt. Ottakaa yhteys paikallisiin ops-vastaaviin ja tehkää aiheesta myös uutisia. Eivät vanhemmat vielä ole tajunneet, kuinka paljon ainakin perinteisimmät koulut tulevat muuttumaan. sanoMalehtien liitto on tehnyt Hanna Romppaisen johdolla oppaan, jossa kerrotaan, mitä lehdissä voitaisiin ops-työhön liittyen tehdä. Oppaassa on paljon käytännön vinkkejä. Myös talven Sanomalehtiviikolla keskitytään uuden ops-työn kokeiluihin. Kiireisiin ei kannata nyt vedota. Jos ei aivan heti ehdi mukaan ops-pohdintaan, aikaa on, sillä opetusohjelmien muutos vaikuttaa koulujen työhön usean vuoden ajan. Mukaan pääsee, mutta paras hetki vaikuttaa paikallisiin ops-sisältöihin on tänä syksynä ja ensi talvena. Miksi lehtien pitäisi kiinnostua ops-työstä? Toki tavoitteet ovat osin itsekkäitä. Nuoret käyttävät mediaa enemmän kuin koskaan, mutta samaan aikaan vähemmän lehtien sisältöjä kuin koskaan. Koulujen avulla voimme saada nuoret huomaamaan, että taskussa sykkivä älykännykkä sisältää hyvää ja tarpeellista sisältöä, josta paikallisuus tekee kaiken lisäksi ainutlaatuista. Tavoitteet ovat kuitenkin paljon isommat. Lukeminen on ajattelemista. Kun lukeminen vähenee, myös ajattelu vähenee. Lehdistön suuri tehtävä on lukutaidon ylläpito. Medialukutaito, tiedonhankinta, -hallinta ja lähdekritiikki ovat entistä tärkeämpiä yhteiskunnallisia taitoja. Lehtien mukanaolo ops-prosessissa ei ole tärkeää vain lehtien tulevaisuuden kannalta. Se on tärkeää myös opetusohjelmien onnistumisen ja lasten tulevaisuuden kannalta. > Ensi kerralla kirjoittajana voit olla sinä: kerro aiheesi toimitukselle. Sähköposti: suomen.lehdisto@sanomalehdet.fi. Tällä kertaa kissan nosti pöydälle Aamulehden vastaava päätoimittaja Jouko Jokinen. ” Hyvä ja tärkeä uutisaihe lehdille? Kyllä, mutta myös paljon enemmän.” Lehdillä annettavaa kouluille juuri nyt Puuttuva linkki kismittää neen tunnistamista ja nostamista, Helsingin Sanomat linkkasi lehden live-lähetykseen omilla verkkosivuillaan. Se jopa kymmenkertaisti Loviisan Sanomien verkkosivujen kävijämäärän. Marraskuussa 2011 valtavaksi klikkihitiksi nousi uutinen Loviisan kirkon penkkeihin painautuneista pyllykuvioista. Se keräsi jopa 100 000 klikkausta, mutta Henrikssonin arvion mukaan vain neljäsosa uutista siteeranneista viestimistä linkitti suoraan alkuperäiseen juttuun. Linkin pois jättämisellä voi olla vaikutusta pienen paikallislehden talouteen. ” Koko sanomalehtialan uskottavuuden kannalta on tärkeää, että lähteet merkitään oikein.” – Meillä on banneri-ilmoittajia, jotka arvostavat sivunäyttöjä ja erityisesti klikkauksia. Vaikka kävijöistä vain 1–2 prosenttia klikkaisi banneria, isojen uutisten kohdalla puhutaan jopa kymmenkertaisesta klikkausmäärästä tavalliseen päivään verrattuna, Henriksson sanoo. Lapuan Sanomien Kojola puolestaan pitää puutteita toisen viestimen työn lainaamisessa suurena ongelmana koko alan uskottavuuden kannalta. – Suuressa tiedon tulvassa on sanomalehdille kilpailukeino, että linkataan oikeisiin uutislähteisiin. Koko sanomalehtialan uskottavuuden kannalta on tärkeää, että lähteet merkitään oikein ja annetaan arvo toisen lehden uutisille ja toimitustyölle. Kojola myös muistuttaa, että alkuperäiseen lähteeseen linkittäminen ei heikennä toimitustyön arvoa. – Ihan kuin toimittaja mokaisi saadessaan tietoja jostakin muualta. Eihän se niin ole! Jutun välittäminen omille lukijoille on joka tapauksessa lukijoiden palvelua. Janne Arola
• AjAnkohtAistA 6 SuomenLehdistö 7/2015 jelman käytöstä ja neuvoo, miten se tehdään. Viidennes hukkaan? Mainosteneston levinneisyydestä ei ole varmaa tietoa. Adoben ja Page­ Fairin tuoreen selvityksen mukaan yli 19 prosenttia mainoksista jää Suomessa näyttämättä esto­ohjel­ mien takia. Kolme vuotta sitten luku oli ClarityRay­yhtiön mukaan noin 15 prosenttia. Ongelma koskee myös videomai­ noksia. Mainostenesto­ohjelmien torjuntakeinoja tarjoavan Secret Me­ dian mukaan Suomessa jopa 38 pro­ senttia kaikista nettivideoista jää vaille mainoksia. Edes esto­ohjelmien tekijät eivät välttämättä tiedä, miten paljon niitä käytetään. Osviittaa suosiosta antaa se, että heti julkaisun jälkeen iPho­ nen sovelluskaupan suosituimpien maksullisten sovellusten joukossa oli useita mainostenestosovelluksia. Suomalainen F­Secure julkai­ si oman ilmaisen Adblocker­sovel­ luksensa lokakuussa, mutta se tietää vain, kuinka monta kertaa sovellus on ladattu, eikä kerro lukuja ulko­ puolisille. Yhtiö perustelee estosovelluksen tekemistä sillä, että se sujuvoittaa Mainostenesto-ohjelMat ovat se­ lainten lisäosia, jotka tunnistavat bannerit ja muut mainokset ja jät­ tävät ne lataamatta. Käyttäjän nä­ kökulmasta sivut latautuvat no­ peammin, mutta kustantajalta jää mainostulot saamatta. Esto­ohjelmat tunnistavat mai­ nokset erilaisten osoitelistojen avul­ la. Suosituimmilla listoilla on kym­ meniätuhansia sääntöjä, joista sadat koskevat suomalaisten medioiden mainoksia. Kyseessä ei ole uusi ilmiö, mut­ ta julkiseen keskusteluun se pon­ gahti lokakuussa, kun Applen uusin ohjelmistopäivitys toi mainokse­ nestomahdollisuuden iPhoneihin – vakiovaruste se ei kuitenkaan ole. Kustantajien vastareaktioiden skaala on laaja. Saksalainen Bild ei näytä esto­ohjelmien käyttäjille jut­ tujaan, vaan pyytää poistamaan oh­ Mainostenestoohjelmien suosio kasvaa, mutta lehtitaloissa ei vielä tiedetä, mitä asialle pitäisi tehdä. Display-mainonta vaarassa? älypuhelimella surffailua. Estettävi­ en mainosten lista on kerätty yhti­ ön omassa tietoturvalaboratoriossa. – Olemme tästä hyvin avoimia joka suuntaan. On helppoa tarkis­ taa, ovatko omat mainokset listal­ la, ja siitä voi käydä kanssamme keskustelua, jos on sitä mieltä, et­ tei sinne kuulu, sanoo Freedome­ ja Adblocker­tuoteperheestä vastaava Janne Pirttilahti. Yhteistyötä IAB:ssä Markkinointi & Mainonta kertoi 9. lokakuuta, että joukko suomalaisia mediataloja – A­lehdet, Aller, Alma Media, City Digital, Kaleva, KSF Me­ dia, MTV, Sanoma, Otavamedia ja Ta­ lentum – miettivät yhdessä, miten reagoida mainoksenesto­ohjelmiin. Jutussa mainittu A­lehtien onli­ ne­liiketoiminnan kehityspäällik­ kö Harri Kärkkäinen kertoo kuiten­ kin Suomen Lehdistölle, että mitään virallista organisaatiota tai yhteis­ ” Yksittäiset mediatalot eivät pysty asiaa ratkaisemaan.” rintamaa ei ole, vaan kyse on ollut vapaamuotoisista keskusteluista yk­ silöiden välillä. – Yksittäiset mediatalot eivät pys­ ty asiaa ratkaisemaan, koska kyse on yksittäistä taloa suuremmista asiois­ ta, Kärkkäinen sanoo. Hänen mukaansa asiaa käsitellään digimainonnan yhteistyöjärjestö IAB Finlandissa, joka perusti syyskuussa asiantuntijaryhmän pohtimaan par­ haita käytäntöjä. IAB Finlandin toi­ minnanjohtaja Birgitta Takala vah­ visti asian sähköpostitse. Kuten niin monesta muustakin asiasta, myös parhaista vastakei­ noista on epäselvyyttä. Kovien kei­ nojen käyttöä ei tunnuta suosivan. – Jossain määrin tulemme kartoit­ tamaan todellista adblock­käyttäji­ en määrää, mutta ei ole suunnitel­ missa alkaa estää heitä käyttämästä sivuja, sanoo Turun Sanomien verk­ koliiketoiminnan johtaja Miika Kalliokoski. – Kun ajatellaan mainonnan suun­ nittelua, hyvä mainos ei ärsytä. Toi­ nen asia on mainonnan kohdistetta­ vuus. Etenkin mobiilissa mainonta, joka ei ole minulle relevanttia, aiheut­ taa tuskaa, sanoo Kärkimedian toimi­ tusjohtaja Tom Jungell. Olli Sulopuisto, Juha Jaakkola Emilia ahonEn
• AjAnkohtAistA SuomenLehdistö 7/2015 7 Pohjalaisen lukijat voivat aloittaa viikkonsa iloisin mielin. Lehti alkoi lokakuussa julkaista Mainio maa­ nantai ­nimistä sivua, jolle tehdään vain positiivisia juttuja. Sivu sai alkunsa uutispäällikkö Mikko Kallionpään ja uutistoimit­ taja Elina Pajusen kahvipöytäkes­ kustelusta: kaksikko mietti synkkien uutistapahtumien keskellä, että oli­ sipa mukava lukea joskus vain iloisia uutisia. Ideasta toteutukseen meni parisen viikkoa. – Tavoitteemme on saada lukijat nauramaan. Maanantai valittiin jul­ kaisupäiväksi, koska se on monelle huonoin päivä viikossa. Sivu on leh­ temme ensimmäisen osion viimei­ nen sivu, ja toivomme, että lukijat kääntävät sen ensimmäisenä esiin, Kallionpää sanoo. – Minulla on sellainen ajatus, että tämä on viaton ja naivistinenkin sivu. Sisältö on kuitenkin tarkkaan mietittyä, ei mitään hömppää. Mainion maanantain pääjutussa käsitellään esimerkiksi naurujoo­ gaa tai julkaistaan ylioppilasteatte­ rin improvisaatioryhmän näytteli­ jöiden hauskoja ilmeitä. – Onpa meillä tulossa myös jut­ tu naisesta, joka osti pilkullisen aa­ sin ja jonka mielestä jokaisella pitäi­ si olla pilkullinen aasi, Kallionpää naurahtaa. Sivulla on useampi vakiopalsta. Kallionpään mukaan aiheita on runsaasti mietittynä ja osa on jo te­ ossa tuleviin lehtiin. – Lukijoilta on tullut uskomat­ toman paljon hyvää palautetta ja ideoita. Tekijöitäkin on ilmoittautunut kii­ tettävästi: toimittajat kaipaavat täl­ laista vaihtelua. Kallionpää uskoo, että kiinnostus­ ta löytyy jatkossa myös mainostaji­ en keskuudesta. Ilouutiset kaupungin sivuille KSF Median lehdet Loviisan Sano­ mat, Östnyland ja Västra Nyland puo­ lestaan ovat alkaneet julkaista verk­ kosivuillaan positiivisia uutisia, ja sellaiset on suunnitteilla myös Huf­ vudstadsbladetiin. Lehdet eivät tee hyviä uutisia erik­ seen, vaan otsikon alle poimitaan uutisvirrasta juttuja, jotka ovat yksi­ selitteisesti myönteisiä. Loviisan Sa­ nomissa Ilouutisia on noin neljännes. – Esimerkiksi tuulivoiman raken­ taminen tai jonkin alueen kaavoitus saattaa olla toisille myönteinen ja toisille kielteinen asia. Niistä kerto­ via juttuja emme voisi laittaa tämän otsikon alle, Loviisan Sanomien pää­ toimittaja Arto Henriksson sanoo. Henrikssonin mukaan idea kokei­ luun syntyi konsernin koulutustilai­ suudessa. Henriksson päätti tarttua siihen saman tien ja kysyi Loviisan kaupungilta, haluaisiko se ostaa verkkosivuilleen positiivisia uutisia. – Siellä oltiin innostuneita, ja nyt kaupungin suomenkielisellä sivus­ tolla näkyvät meidän uutisemme ja ruotsinkielisillä sivuilla ÖN:n uuti­ set. Myös ilmoittajilta on tullut pa­ lautetta, että he olisivat kiinnostu­ neita ilmoittamaan positiivisessa ympäristössä. Eivät kaikki halua mai­ noksiaan onnettomuuksien ja mui­ den ikävien uutisten joukkoon. Maailmalla positiivisten uutisten trendi on näkynyt jo pidempään. Esi­ merkiksi Ruotsissa Dagens Nyheter ja Aftonbladet julkaisevat niitä sään­ nöllisesti. Noora Autio länsija itä-savo siirtyvät tabloidiin ensi helmikuussa. Lehdet ilmesty­ vät nyt berliner­formaatissa, joka on broadsheetin ja tabloidin välimuoto. Tabloidiratkaisu perustuu lehtien vastaavan päätoimittajan Tiina Ojutkankaan mukaan siihen, että Kaakon Viestinnän muut maakuntalehdet – Etelä­Saimaa, Kouvolan Sanomat ja Kymen Sanomat – ilmestyvät tab­ loidina ja lähes kaikki muutkin sa­ nomalehdet ovat siirtyneet tai siir­ tymässä tabloidiin. – On järkevää olla samassa formaa­ tissa, sillä se avaa yhteistyömahdolli­ suuksia omassa yhtiössä ja mahdol­ lisesti myöhemmin myös muualla. Lisäksi tabloidi on älyttömän hieno ja näppärä formaatti, Ojutkangas sanoo. Tabloidin ulkoasussa ja rakenne­ ratkaisuissa hyödynnetään Etelä­ Saimaan, Kouvolan Sanomien ja Ky­ men Sanomien malleja. Uudistuksen jälkeen juttuvaihto näiden lehtien kanssa lisääntyy, ja niiden kanssa aletaan julkaista myös yhteisiä si­ vuja. Lehtiin tulee yhteinen taitto­ ryhmä, joka kuitenkin työskentelee useammassa kaupungissa. Tabloidiuudistus on osa laajempaa organisaatio­ ja sisältöuudistusta. Toi­ mituksessa mietitään jatkossa sisällöt useampaan kanavaan samaan aikaan. Länsi­ ja Itä­Savo painetaan jatkos­ sa Kouvolassa, koska Mikkelin lehti­ paino ei pysty painamaan tabloidia. Myös samaan Länsi­Savo­konser­ niin kuuluvan ESV­Paikallismedioi­ den paikallislehdet siirtyvät tabloi­ diin tämän vuoden puolella. Maakuntalehdistä tabloidiin ovat ilmoittaneet siirtyvänsä ensi kevää­ nä Keskisuomalainen, Savon Sano­ mat, Karjalainen, Etelä­Suomen Sa­ nomat ja Salon Seudun Sanomat Noora Autio m ik si ih m ee ss ä ja tk oj ut tu Mainiota maanantaita! Kokeilijat eivät riittäneet Floulle Baarista tietoa mainonnan toimivuudesta Uutispäällikkö Mikko Kallionpää ja uutistoimittaja Elina Pajunen tarkastelevat Pohjalaisen hyvien uutisten sivua. Sen tavoitteena on saada lukijat nauramaan. Pohjalaisen Mainio maanantai. ” Lukijoilta on tullut uskomattoman paljon hyvää palautetta ja ideoita.” Pohjalainen ja KSF Median lehdet haluavat tarjota positiivisia uutisia. Länsija Itä-Savon tabloidiuudistus tuo viiteen lehteen yhteisen taittoryhmän ja yhteisiä sivuja. Lehtiin tulee yhteinen taittoryhmä, joka kuitenkin työskentelee useammassa kaupungissa. minna hirvElä Kaakon Viestinnän lehtien yhteistyö lisääntyy Sanoma julkaisi maaliskuussa muutaman kustantajan sisältöpalvelun Floun, sen jälkeen kun beta-versiota oli testattu muutamalla sadalla testikäyttäjällä usean kuukauden ajan. Kuukausimaksullinen palvelu lopetettiin kuitenkin jo puolen vuoden kuluttua. Miksi päädyitte tällaiseen ratkaisuun, Sanoma Media Finlandin digitaalisesta kehityksestä vastaava johtaja, Masa Peura? Saimme paljon kokeilijoita, mutta he ei­ vät muuttuneet riittävässä suhteessa mak­ saviksi asiakkaiksi ja jatkaneet käyttöään riittävän pitkään. Asiakaslähtöisissä kokei­ luissa on tärkeää tarvittaessa osata muuttaa suuntaa tai lopettaa nopeasti. Meillä on ollut useita hankkeita käynnissä samaan aikaan. Esimerkiksi Helsingin Sanomien digitaa­ lisen tilauksen yhteydessä pystyy ostamaan lukuoikeuden aikakauslehtiimme, ja se on saanut hyvän vastaanoton. Tietyllä tavalla tämä oli siis myös valintakysymys. Tutum­ pi brändikohtainen lähestymistapa tuntuu olevan tehokkaampi tässä ajassa. Uskotko yhä kuukausimaksullista sisältöä tarjoaviin palveluihin? Kuukausimaksu on perusmalli, jolla useat palvelut toimivat. Lisäksi on uudentyyppi­ siä kokeiluja, kuten Blendle. Varmasti mah­ dollisuuksia markkinoilta löytyy, mutta ei menestyminen helppoa ole. Takaisiko isomman kustantajajoukon mukaan saanti menestyksen? Sitä emme nyt päässeet testaamaan. Sisäl­ lön laajuus on yksi merkittävä tekijä, kuten myös kuluttajan valmius ottaa tämäntyyp­ pisiä palveluja käyttöön suhteessa tuttuihin brändeihin. Sisällön pitää olla sellaista, jota ei saa muualta ilmaiseksi. Noora Autio Suomen Lehdistössä 3/15 kerrottiin, että Kärkimedia kehittää parhaillaan printti-ilmoitusten tehon mittaamista. Mitä jutussa viitatulle Baari-palvelulle kuuluu nyt, Kärkimedian tutkimuspäällikkö Minna Haapala? Baari­palvelusta löytyy monta eri osiota, kuten Analyysit ja Mainospankki. Yhtenä osa­alueena ovat tutkitusti toimivat mainok­ set. Parhaat mainokset valitaan kuukausit­ tain kategorioissa paras huomioarvo, paras positiivinen mielikuva ja paras aktivointi. Suunnittelutyökalussa voi tehdä kampan­ jasuunnitelman, ja palvelu laskee sille huo­ mioarvoennusteen. Huomioarvoon vaikut­ tavat muun muassa mainoskoko lehdittäin, mainostajan tunnistettavuus sekä se, miten helppoa mainoksesta on ymmärtää, mitä siinä mainostetaan. Kärkimedialla on näiden lisäk­ si työn alla useita eri aihioita, joita kehitäm­ me printtimainonnan tehon mittaamiseksi. Baari-palvelusta vastaa kehitysyhtiö Talea. Mitä muuta palvelu tarjoaa, Talean vetäjä Jari Kosonen? Uusin osio on kivijalkakaupan kävijämää­ rien mittaaminen. Viemme mainostajan liikkeeseen mittalaitteen, joka laskee esi­ merkiksi kävijämäärän sekä uudet ja palaa­ vat asiakkaat, ja kytkemme tiedon mainos­ kampanjoihin. Tämä on nyt yhden lehden ja mainostajan pilottivaiheessa. Noora Autio
• taustat 8 SuomenLehdistö 7/2015 AjAnkohtAistA: lehti-ihminen JOS PIRJO MONOSEN työhuoneesta joskus kuuluu huutoa ja sadattelua, ei kannata huolestua. Todennäköisesti kyse on siitä, että tekniikka ei toimi tai jokin tärkeä tiedosto on kadonnut hetki ennen deadlinea. Alaisilleen Koillis-Savo-lehden päätoimittaja ei räyhää. Sen hän myöntää, että olisi vuosien varrella voinut antaa enemmänkin positiivista palautetta. – Minä en kauheasti osaa ihmisiä taputella olalle ja sanoa, että ”voi ku oot hyvä”. Mutta sitten kun sanon, niin varmasti tarkoitan sitä, hän to40 vuotta KoillisSavoa päätoimittanut Pirjo Mononen istuu mieluummin tavallisten ihmisten kuin herrojen pöydissä. Suorapuheinen savolainen teaa ja nauraa päälle. Itseään hän kuvailee ”semmoiseksi savolaiseksi” – ja sen huomaa ainakin puheenparresta. Kun eräs mies kesken tämän jutun valokuvaussession nousee portaita Koillis-Savon toimitukseen, Mononen sanoo: – Kyllä siitä piäsöö, kun pujottelloo. MONONEN TULI Koillis-Savon päätoimittajaksi 21-vuotiaana marraskuussa 1975. Sitä ennen hän oli työskennellyt toimittajana Outokummun Seudussa ja joensuulaisessa Karjalan Maassa, opiskellut tiedotusoppia Laajasalon opistossa ja järkyttänyt äitinsä päättämällä ryhtyä toimittajaksi. – Herranjumala, nehän ovat kaikki juoppoja, Mononen muistaa äitinsä huudahtaneen. – Eikä tiennyt, miten oikeassa oli silloin 1970-luvulla, hän lisää. 40 vuoden aikana Mononen on nähnyt tekniikan kehittyvän ja pikkulehtien ajautuvan isojen konsernien syliin. Hän on tietysti kuullut myös useat haukut paikallispoliitikoilta, jotka eivät ole olleet tyytyväisiä Koillis-Savon kirjoituksiin. Jos poliitikko on uhannut lopettaa lehden tilauksen, Mononen on saattanut täräyttää, että ”te tarvitsette meitä enemmän kuin me teitä”. Erään entisen työkaverin mukaan Mononen ei ole koskaan kumarrellut ketään. Toisaalta hän on kuitenkin näyttänyt, että paikallislehden ympäristössä kaikkien asiat ovat yhtä tärkeitä. Kun Mononen menee tilaisuuksiin, paikalla olevien mummojen joukosta löytyy aina joku, joka vilkuttaa päätoimittajalle iloisesti. Ja kun Mononen vilkuttaa takaisin, alkaa porukassa supina: ”Mistä sinä tuon tunnet?” – Minä oon hirveän tavallinen ihminen. En rakasta herroja enkä halua tilaisuuksissa istua kunnanjohtajien vieressä, vaan tavallisen kansan seassa, Mononen itse sanoo. KUN MONOSELTA kysyy Koillis-Savon digitalisaatiosta, hän nojautuu hieman taaksepäin ja puuskahtaa: – Nyt mennään epämukavuusalueelle. Keskisuomalainen-konserniin kuuluvalla lehdellä on toki kotisivut ja Facebook-sivu, mutta kovin säännöllisesti niille ei sisältöä tehdä. – Minä vaan ähkin ja huhkin, että pitäisi varmaan tehdä enemmän. Mutta ansaintalogiikka on alusta alkaen ollut onneton, kun mietitään, millä alueella toimitaan. Koillis-Savon lukijoiden keski-ikä on päätoimittajan oman iän hujakoilla. Mononen uskoo, että paperilehti säilyy päätuotteena vielä pitkään. Senkin tulevaisuutta helpottaisi, jos maan talous kääntyisi nousuun. Myös jakelu aiheuttaa ongelmia, sillä Monosen mukaan Posti on arvaamaton yhteistyökumppani. Koillis-Savon jakelua hoitaa Savon Jakelu kaikissa alueen taajamissa. Lehti on silti pärjännyt taloudellisesti. Monosen mielestä syy menes
• AjAnkohtAistA Kaleva saa hyväntuulisen pikkuveljen Kale!:n KALEvA ALKAA julkaista lokakuun lopussa Kale!-nimistä kerran viikossa ilmestyvää kaupunkilehteä. Kalevan ”pikkuveljeä” jaetaan Oulun alueella niihin talouksiin, joihin ei tule Kalevaa. Tarkoituksena on houkutella maakuntalehdelle lisää tilaajia. Lehti tahtoo päätoimittaja Kyösti Karvosen mukaan olla hyväntuulinen ja ”ei-ryppyotsainen”. Liiketoimintajohtaja Juha Väyrynen kertoo, että tavoitteena on luonnollisesti myös lisätä mainostuloja. Lehteä tarjotaan sekä oululaisille että valtakunnallisille mainostajille. Noora Autio Nimi lisäsi pääkirjoitusten kiinnostavuutta SK:ssa SATAKUNNAN KANSAN pääkirjoitukset ovat kiinnostaneet verkossa isompaa joukkoa sen jälkeen kun lehti alkoi lokakuussa julkaista niitä nimen ja kuvan kera. Päätoimittaja Tomi Lähdeniemen mukaan muutokseen vaikuttaa osaltaan myös aiheiden tuominen ”alemmas norsunluutornista.” Satakunnan Kansa halusi uudistuksellaan lisätä avoimuutta. Suomalaisissa sanomalehdissä pääkirjoitukset on perinteisesti julkaistu nimettöminä, koska on pyritty korostamaan, että kyseessä on lehden linja eikä yksittäisen kirjoittajan mielipide. – Aika on ajanut ohi nimettömän pääkirjoituksen; tämän hetken ilmiö on persoonan korostaminen. Pääkirjoitus edustaa edelleen lehden linjaa, vaikka siinä onkin nimi, Lähdeniemi sanoo. Noora Autio Karjalan Heili rakastaa lähimmäistään JOENSUULAINEN KAUPUNKILEhTI Karjalan Heili kyllästyi verkossa vellovaan vihapuheeseen ja ”rintamalinjojen rakenteluun”, jota etenkin sosiaalisessa mediassa on viime aikoina esiintynyt maahanmuutosta, hallituksen toimista ja monista muistakin aiheista puhuttaessa. Niinpä toimitus päätti esittää oman kannanottonsa teemalla Rakasta lähimmäistäsi: Heili julkaisi Facebookissa ja viikonlopun lehdessä kuvan päätoimittaja Arttu Käyhköstä ja toimittaja Aimo Salosesta tapailemassa suudelmaa Vapaudenpuistossa. Lisäksi se järjesti Instagramissa pusukuvakilpailun, jonka satoa on julkaistu myös lehdessä. – Facebookissa kuva on tavoittanut 17 000 käyttäjää. Kampanjasta tuli iloinen mieli meille ja monille kaupunkilaisille, Käyhkö sanoo. Noora Autio Lukijaraati laajenee Iisalmen Sanomiin IISALMEN SANOMAT on ottanut käyttöönsä lukijaraadin. Lukijaraatiin ilmoittautuneille lähetetään noin kerran kuussa lyhyt kysely ajankohtaisesta ja paikallisesta aiheesta ja sen pohjalta tehdään juttu lehteen. – Lehtemme tavoitteena on ollut jo pidempään lukijasuhteen tiivistäminen, ja meillä on muun muassa yhteisölliset verkkosivut. Raati on luontevaa jatkoa tälle, perustelee päätoimittaja Jarkko Ambrusin. Raati on Keskisuomalainenkonsernin Tietoykkösen tuote. Se otettiin ensimmäisenä käyttöön Tamperelaisessa 1,5 vuotta sitten (Suomen Lehdistö 2/15). Keskisuomalainen aloitti raadin huhtikuussa ja Karjalainen ja Turkulainen toukokuussa. Noora Autio Suorapuheinen savolainen m ed ia no st o tykseen on yksinkertainen: lehden henkilökunnan on tunnettava paikallinen yhteisö ja oltava osa sitä. Se tarkoittaa esimerkiksi asumista samalla paikakunnalla lukijoiden kanssa. – Meillä on ollut myös tuuri löytää hyviä ihmisiä töihin. Esimerkiksi myyjämme on tehnyt 10 vuotta huipputulosta. Hiljattain Koillis-Savon ilmestymistiheys pudotettiin yhteen kertaan viikossa. Tällä hetkellä kirjoittavia toimittajia on päätoimittajan lisäksi kaksi: toimittaja ja tuottaja. – Toivon konsernissamme ymmärrettävän, että jos jostain pitää säästää, se ei ole toimituksesta. Kaikki kuitenkin lähtee toimitetusta aineistosta. kuka? Pirjo Mononen on Koillis-Savo-lehden 61-vuotias päätoimittaja. Hän aloitti työssään 40 vuotta sitten marraskuussa 1975. Asuu miehensä Heinon ja kahden koiran kanssa Juankosken Akonpohjan kylällä. Monosilla on kaksi lasta ja kaksi lastenlasta. Mononen keräilee vanhoja esineitä, joita kotitalon pihassa oleva Riitavaaran mökki on täynnä. Puntari > Digi vai printti? No, kyllä toistaiseksi printti. Se on ollut minun lapseni 40 vuotta. Printistä jääpi oikea jälki, ja lehti jää elämään eri tavalla. > Työajan pidentäminen vai lomarahan poisto? Työajan pidentäminen. Jos se 15 minuutin lisäys työaikaan olisi hyväksytty, meillä olisi kaikki asiat reilassa. Ei tarvitsisi Juha Sipilän sanoin vatuloida. Ja olisihan se ihan kiva, että joku muukin tekisi vähän pidempiä työpäiviä. > Iltatee vai aamukahvi? Aamukahvi, ehdottomasti. Päivä ei lähde millään käyntiin, jos ei ole aamukahvia ja omaa hiljaista hetkeä. PE TR i Bl o M q vi ST Pirjo Mononen vetäytyy usein rauhoittumaan kotipihalle tuotuun mökkiin, joka on täynnä hänen keräämiään vanhoja esineitä. Vieressä poseeraa 9-vuotias Ferro-koira. ” Kyllä siitä piäsöö, kun pujottelloo.” ” Täällä USAssa on vaikea selittää, että Suomessa valtion mediaa pidetään ´riippumattomana´ ja yksityistä ´kaupallisena´.” Toimittaja Saska Saarikoski (kuvassa) Twitterissä ”Jos media pysyy norsunluutornissa ja kieltää esimerkiksi kommentoinnin, silloinhan ei välitetä lukijasta ollenkaan.” Mediasijoittaja Niklas Herlin > Lue pidemmät versiot ja lisää uutisia: www.suomenlehdisto.fi uutiskooste Mononen pyrkii päätoimittajanakin tekemään yhtä paljon juttuja kuin muut kirjoittavat toimittajat eli noin 10 viikossa. Jos oletetaan, että hän on tehnyt suunnilleen saman verran koko 40-vuotisen uransa ajan, juttuja on kertynyt tähän päivään mennessä noin 18 000. Se on melkoinen pala paikallishistoriaa. – Jos paikallislehti ei kirjoita ja tallenna asioita, kukaan ei niistä tiedä, Mononen sanoo. KUN MONONEN kahden vuoden kuluttua jää eläkkeelle, hän jättää taakseen elämäntyönsä. Sitten on aikaa esimerkiksi sotahistorialle ja ”puuhastelulle”, joka on kuulemma hyvä termi kaikelle tekemiselle, jolla ei ole aikaa tai päämäärää. Tosin Mononen on jo nyt ehdottanut, että voisi eläkepäivillään jatkaa Koillis-Savon avustajana. Hän kun sattuu mielellään olemaan ”jääräpäisesti omista mielipiteistään kiinni pitävä joka alan asiantuntija”. Janne Arola Karjalan Heilin kannanotto suvaitsevaisuuden puolesta. ARTTu lAAKKoNEN PETE AAR RE-A HTio
• 10 SuomenLehdistö 7/2015 taustat Toimittaja Tiina Knaappila (vas.), vastaava päätoimittaja Tiina Ojutkangas ja verkkopäällikkö Kristiina Tiippana Länsi-Savosta keskityttävät jatkossa julkaisukanavien lisäksi entistä enemmän sisältöihin. Vielä on silti käyttöä taululle, jolle kiinnittää printtilehden sivuvedokset. Teksti: Tuomo Tamminen Kuvat: Jaakko Avikainen, Janne Laakkonen Sanomalehdet rukkaavat toimitus­ organisaatioitaan vastaamaan uutta tekemisen tapaa. Toimittajat kirjoittavat juttuja kaikkiin kanaviin, mutta esimiehet keskittyvät monesti joko printtiin tai digiin. Digiin järjesty!
• SuomenLehdistö 7/2015 11 taustat Digiin järjesty!
• 12 SuomenLehdistö 7/2015 S anomalehtien toimitusten arki ehti pyöriä pari sataa vuotta deadlinen ympärillä. Aamulla toimittajat saivat tehtäväkseen jutun, illalla sen piti olla valmis ennen kuin lehti meni painoon. Tämä aikakausi alkaa olla ohi. – Deadline-riippuvuus on mennyt. Nyt deadline on koko ajan, toteaa liiketoimintayksikön johtaja Kari Juu­ tilainen Alma Aluemediasta. Syynä tähän ovat tietenkin verkko ja mobiili, joiden varaan sanomalehdet tulevaisuuttaan yhä enemmän rakentavat. Digimaailmassa perinteinen aamupalaverin ja paino-deadlinen välillä toimimaan viritetty toimitus ei enää pärjää. Sen takia toimituksia kaikkialla nyt rukataan tai on jo rukattu uuteen asentoon. Ulos siiloista Länsija Itä-Savo-lehdille perustettiin toukokuussa 2014 yhteinen digitoimitus, johon kuului esimiehen lisäksi viisi toimittajaa. Digitoimitus kehitti kaikkea verkkoon liittyvää tekemistä molempien lehtien toimituksissa: esimerkiksi otsikointia, kyselyjä, videoita ja sosiaalista mediaa. Ensi tammikuussa erillisestä digitoimituksesta luovutaan. Jatkossa tuottajat suunnittelevat sisältöjä printtiin, verkkoon ja mobiilisovellukseen. Digitoimituksen oppeja sovelletaan koko toimituksessa, ja digiosaamisen merkitys korostuu entisestään. – Oli tärkeää, että meillä oli pieni porukka, joka erikoistui verkonomaisiin sisältöihin, lehtien yhteinen vastaava päätoimittaja Tiina Ojutkangas sanoo. – Nyt meille tulee kuitenkin ihan uusi organisaatio. Opettelemme ajattelemaan sisältöä ja asiakasta niin, että ei ole erillisiä siiloja digille ja printille, vaan deskistä lähtee sisältö erilaisiin kanaviin julkaistavaksi. Suurin muutos on tekemisen tavassa. Verkko ensin Yksi verkon vetoon innokkaimmin vastanneista on Etelä-Suomen Sanomat. Lehti siirtyi viime keväänä digital first -toimintamalliin, jossa kaikki tehdään ensin verkkoon. – Ajatus on, että me ikään kuin rakennamme jutut lukijoiden silmien edessä, vastaava päätoimittaja Pert­ tu Kauppinen sanoo. Kun jotakin tapahtuu levikkialueella, siitä tehdään ensin sähke verkkoon. Sitten mietitään seuraavia näkökulmia, käydään kuvaamassa, taustoitetaan ja analysoidaan. Kaikki tämä julkaistaan verkossa. – Lukijan saama arvonlisä kasvaa prosessin aikana. Vasta joskus myöhemmin mietitään, mitä on painetun lehden kokonaisuus, joka yleisesti ottaen ei sisällä mitään ekstraa maksulliseen verkkoon nähden. Toimitusorganisaatio sen sijaan ei ole dramaattisesti muuttunut. Alun perin lehdessä oli kunnianhimoinen ajatus, että kaikki toimittajat tekisivät kaikkea, mutta siitä on hieman tingitty. Toimituksessa on edelleen verkkodeski, jossa on vakituiset verkkotoimittajat. Vaikka kaikki toimittajat kirjoittavatkin kaikkiin kanaviin, katsottiin parhaaksi jättää tietyt julkaisemiseen liittyvät tekniset yksityiskohdat niihin erikoistuneiden toimittajien vastuulle. Koulutusta kaikille Uudenlaista tekemisen tapaa opetellaan muuallakin. Alma Aluemedian lehdissä esimerkiksi on käynnissä Etukeno-hanke, jossa on Kari Juutilaisen mukaan kyse asennemuutoksesta ja siihen liittyvästä koko henkilöstön kouluttamisesta. Toimittajat ovat muun muassa jalkautuneet lukijoiden pariin kyselemään, miten, missä ja milloin nämä haluaisivat tulevaisuudessa journalisminsa kuluttaa. Työpöydällä jatkokehittelyä odottaa jo kymmeniä erilaisia ideoita. Etelä-Suomen Sanomissa, Helsingin Sanomissa ja Keskisuomalaisessa perinteisten kulttuuri-, talousja muiden osastojen toimittajat puolestaan kiertävät kukin vuorollaan muutaman viikon tai kuukauden ajan verkkodeskissä – oppimassa. – Toimittajamme osaavat verkkotekemisen, mutta kiertosysteemi tuo lisää erikoisosaamista verkon juttuihin, päätoimittaja Päivi Anttikoski Helsingin Sanomista kertoo. Kanavilla omat esimiehet Vaikka kirjoittavat toimittajat keskittyvätkin jo kaikkialla sisältöön eivätkä tiettyyn julkaisukanavaan, ovat esimiehet monessa toimituksessa kiinni tietyssä kanavassa. Etelä-Suomen Sanomissa yksi uutispäällikkö vastaa sekä printistä että digistä. Myös Helsingin Sanomissa yhdistettiin lokakuussa yt-neuvotteluiden jälkeen lehden ja verkon tuotannot uutisdeskiksi, joka tuottaa sisällöt yli välinerataustat ”Opettelemme ajattelemaan sisältöä ja asiakasta niin, että ei ole erillisiä siiloja digille ja printille.” Tiina Knaappila (vas.), Tiina Ojutkangas ja Kristiina Tiippana testaavat Länsija Itä-Savo-lehdissä lokakuussa käyttöön otettua maksullista mobiilisovellusta. Ensi vuonna tulossa ovat myös uusi verkkopalvelu ja tabloidiuudistus.
• SuomenLehdistö 7/2015 13 taustat ”Opettelemme ajattelemaan sisältöä ja asiakasta niin, että ei ole erillisiä siiloja digille ja printille.” jojen. Uutisdeskiä vetää deskipäällikkö, mutta verkolla ja printillä on yhä myös omat uutispäällikkönsä. Kauppalehdessä ja Keskisuomalaisessa printillä ja digillä on omat vetäjänsä. Kauppalehdessä päivän uutisagendaa vetää digiuutispäällikkö ja Keskisuomalaisessa printin uutistuottaja. Kaikissa kolmessa lehdessä printin ja verkon vetäjät tekevät tiivistä yhteistyötä, mutta yhden ihmisen vastuulle koko uutisorganisaatiota ei ole vielä annettu. – Ajatus siitä, että yksi ihminen pystyisi pyörittämään kaikkea tämän kokoisessa lehdessä, ei ole realistinen. Puhelin soi, ja sähköpostia tulee niin paljon, toteaa Keskisuomalaisen sähköisten sisältöjen tuottaja Ville Grahn. Uutispäällikkötason toimittajien työssä ehkä suurin muutos tulee olemaan siirtyminen yksittäisten toimittajien johtamisesta sisältövirtojen hallintaan, uskoo Aamulehden vastaava päätoimittaja Jouko Jokinen. Ei riitä, että juttuja vain tuutataan verkkoon sitä mukaan, kun ne valmistuvat. Mielessä on koko ajan oltava mallilukija, joka kuluttaa kaiken sisällön mobiilista oman vuorokausirytminsä mukaan. – Meillä on iso toimitus, Lännen Media, STT, Alma Aluemediassa yli 200 toimittajaa ja kaikki muut kumppanit. Uutispäällikön tärkein työ jatkossa on johtaa näistä virroista parhaat sisällöt lukijalle, Jokinen sanoo. – Toki hienoimmat suoritukset tehdään omassa toimituksessa, mutta se on mansikka kakun päällä. Kivijalka luodaan sisältöjen hallinnasta. Verkkoeksperttejä tarvitaan yhä Ville Grahnin mielestä on selvää, että ero printin ja verkon välillä tulee liudentumaan Keskisuomalaisessakin. Hän pitää erillistä verkkotoimitusta silti tarpeellisena, ainakin toistaiseksi. Keskisuomalaisen verkkotoimittajat käsittelevät ja julkaisevat muiden toimittajien jutut parhaaksi katsomallaan tavalla parhaaksi katsomaansa aikaan ja hallinnoivat lisäksi verkkopalvelua, käsittelevät STT:n juttuja ja päivystävät poliisiuutisten varalta. Erilaista osattavaa on niin paljon, ettei sitä ole järkevää kouluttaa kaikille. Kauppalehdessä kaikki toimittajat ovat tehneet digitaalisia vuoroja jo vuodesta 2009 lähtien. Varsinaisia verkkotoimittajia toimituksessa ei ole, mutta niiden sijaan puoli tusinaa verkkotuottajaa. – He osaavat otsikoida ja editoida verkkoon, poimia verkossa kiinnostavia uutisia, hyödyntää analytiikkaa ja jakaa sosiaalisessa mediassa. Nämä taidot ovat välttämättömiä kaikille toimittajille, mutta tuottajat ovat niissä parhaita, kertoo vastaava päätoimittaja Arno Ahosniemi. Samansuuntaisesti ajattelee myös Aamulehden Jouko Jokinen. – Pitää olla toimittajia, jotka tuntevat jääkiekon hyvin, mutta myös niitä, jotka tuntevat verkon hyvin. Pian ollaan tilanteessa, missä deskiin tulee koodaamista osaavia ihmisiä, Jokinen sanoo. Nuoret tukevasti verkossa Päätoimittajat kehuvat, miten hienosti heidän veteraanitoimittajansakin ovat ymmärtäneet verkon merkityksen. Journalistiikan yliopisto-opettaja Panu Uotila Jyväskylän yliopistosta huomauttaa, että kuvaus saattaa olla hieman liian ruusuinen. Hän vastaa laitoksensa harjoittelujärjestelmästä ja lukee kaikki toimittajaopiskelijoiden harjoitteluraportit. Ne kertovat yksityiskohtaisesti, mitä paikallisja maakuntalehtien toimituksissa tapahtuu. – Osa toimittajista kokee yhä, että verkko on vain vanhan päälle sälytetty uusi tehtävä, jonka tekemiseen ei ole annettu lisää aikaa, Uotila toteaa. – Nuorille toimittajille sen sijaan on itsestään selvää, että verkko on koko ajan mukana. He eivät näe printissä esineenä mitään lisäarvoa. Toimituksissa tapahtunut muutos näkyy myös yliopistojen toimittajakoulutuksessa. Jyväskylän yliopistossa erikoistumisopinnoissa oli aiemmin jako graafiseen ja sähköiseen linjaan. Tampereella oli omat kurssinsa lehti-, radioja tv-työlle. Nyt opetuksessa on lähtökohtana, että juttuja tehdään kaikkiin kanaviin. Muutostahti ei rauhoitu Toimitusorganisaatioita on viime vuosina myllätty niin digin, yrityskauppojen kuin yt-neuvottelujenkin takia. Ja tullaan mylläämään jatkossakin, Helsingin Sano mien Päivi Anttikoski uskoo. Digissä on vielä paljon opettelemista, ja internet ja sosiaalinen media tuovat sitä koko ajan lisää. Alan taloustilannettakaan ei voi kehua kovin kirkkaaksi. – Jatkuvan muutoksen kierre vain nopeutuu. Sellaista aikaa ei enää tule, jolloin voisi huokaista ja sanoa, että nyt myllerrys on ohi ja voi keskittyä tekemään työtä sellaisenaan. Ajattelutavan muutos tekee toimituksille kuitenkin hyvää, miettii Länsija Itä-Savon Tiina Ojutkangas. – Monikanavaisuus on yhä luonnollisempi osa toimituksen työtä, mutta printti ja digi ovat vain julkaisukanavia. Sisältö on se olennainen asia. Viime aikoina olemme puhuneet toimituksessa enemmän journalismista kuin pitkään aikaan. Se on tärkeää.? Monimediatoimittaja Kari Anttisen työpiste on Etelä-Suomen Sanomien toimituksen sydämessä. Vastaava päätoimittaja Varapäätoimittaja Uutispäällikkö Tuottaja, sähköiset sisällöt Pääkirjoitustoimitus Liitetoimitus Kuvatuottaja Kuvaajat Uutistuottajat (3) Osastojen esimiehet Verkkotoimitus 4 toimittajaa Kotimaan toimitus TV-toimitus toimittaja, kuvaaja-editoija Talous, kulttuuri, urheilu, jne. Keskisuomalaisen organisaatiokaavio
• 14 SuomenLehdistö 7/2015 Broadsheet elää ja voi hyvin Turun Sanomat osoitti, että lehtiuudistus ei tarkoita aina tabloidiuudistusta. Kauan odotettu modernisointi tehtiin omalla väellä. Onnistuttiin! Ulkoasu-uudistuksesta vastannut Anne Laitinen (vas.) ja sisältöuudistuksen vetäjä Sanna Keskitalo ensimmäisen uudistuneen lehden äärellä. TavoiTTeena oli entistä paikallisempi, läheisempi ja syvällisempi lehti. Tämä selvä. Mutta miten tavoitteeseen päästään – se olikin toinen juttu. Ei riitä, että valitaan uudet fontit ja keksitään uusia juttupalstoja. On mietittävä muun muassa sitä, miten uudistus vaikuttaa toimittajien, taittajien, kuvaajien, graafikoiden ja ilmoitusmyyjien työhön, lehden rakenteeseen, digitaalisiin palveluihin ja tietenkin lukijoihin. Missä aikataulussa mikäkin työvaihe tehdään, miten tekijät koulutetaan? – Uudistamista varten ei ollut valmiita toimintatapoja tai organisaatiota. Esteitä tuli eteen, ja työ oli koko ajan ratkaisujen hakemista. Oli pakko mukautua siihen, että asiat eivät aina edenneet, kuten olisimme halunneet, toimittaja Sanna Keskitalo kertoo. – Olemme molemmat aika pedantteja, mutta välillä oli vain pakko mennä löysin rantein, ulkoasupäällikkö Anne Laitinen täydentää. Konsultti Espanjasta Mutta valmista tuli. Perjantaina 9. lokakuuta ilmestyi ensimmäinen täysin uudistunut Turun Sanomat. Sisältöuudistuksesta vastasi Keskitalo ja ulkoasu-uudistuksesta Laitinen. Molemmat ovat oman talon konkareita, mikä ei ollut päätoimittaja Riitta Monton mukaan sattumaa. – Toimituksessa on niin paljon ammattitaitoa ja kiinnostusta tekemiseen, että tuntui itsestään selvältä, että toimittajat voivat vaikuttaa siihen, mihin suuntaan Turun Sanomia kehitetään, Monto sanoo. Konsulttina uudistuksessa toimi espanjalainen Javier Errea, joka on aiemmin ollut uudistamassa muun muassa Aamulehteä, Hufvudstadsbladetia ja Dagens Nyheteriä. Errea valitsi lehdelle typografian ja teki ehdotuksia, mutta lopullisen ilmeen rakensi niiden pohjalta Laitinen. Tarkkoja vaatimuksia ei tullut myöskään toimituksen johdolta. taustat: näin me teemmenäin me teemme Teksti: Tuomo Tamminen Tältä näyttää uudistuneen lehden kulttuurisivu.
• taustat SuomenLehdistö 7/2015 15 Broadsheet elää ja voi hyvin m ed ia nk en tä t xxxx Jo oli aikakin Uudistusta alettiin valmistella keväällä 2014, ja se oli tarpeen paitsi sisällön ja ulkoasun myös toimituksen ilmapiirin piristäjänä. Turun Sanomissa on käyty kuuden vuoden aikana seitsemät yt-neuvottelut, ja monta työkaveria on joutunut lähtemään. – Olen työntekijänä äärimmäisen kiitollinen, että Turun Sanomiin näinä aikoina satsataan. Innostus uuden tekemiseen on ollut valtavaa, Laitinen sanoo. Tekijöiden kommenteista voi rivien välistä lukea, että ”jo oli aikakin”. Pientä viilausta on vuosien varrella tehty paljon, mutta edellisestä isosta uudistuksesta on jo niin kauan aikaa, ettei kukaan tahdo edes muistaa tarkkaa vuotta. Nyt uusi ilme tuotiin myös verkkolehteen. Verkko uudistui muutoin viime keväänä. Turha säätö pois Keskeistä uudistuksessa oli miettiä työnkulkua uusiksi, käyttää aika oikeisiin asioihin. – Turhasta säädöstä pitää päästä eroon, jotta sama väkimäärä pystyy tuottamaan entistä parempaa sisältöä sujuvasti kaikkiin kanaviin. Myös tuleviin digitaalisiin palveluihin, Laitinen kertoo. Keskitalo aloitti aikanaan opintonsa Ruotsissa, minkä takia länsinaapuri oli hänelle luonteva suunta ottaa mallia. Hän vaihtoi paljon ajatuksia muun muassa Sydsvenskanin tekijöiden kanssa. Laitinen puolestaan viestitteli ahkerasti Javier Errean kanssa, jo ennen Yhä löYTYY toimittajia, jotka haluaisivat julkaista vain paperilla. Verkko pelottaa, digitaalisuus ahdistaa, ja koodarit ovat uhka. Olen kouluttanut vuoden aikana useita kertoja tarinallista kirjoittamista tabletilla. Ohjeeni on ollut rohkaiseva: hyvä tarina on hyvä tarina alustasta riippumatta. Mutta millainen on hyvä tarina? Tarinan rakennetta hahmotetaan usein aristotelisen draaman kaaren avulla. Se alkaa alhaalta ja kohoaa kohoamistaan, kunnes saavuttaa huippukohtansa ja laskeutuu takaisin alas. Draaman kaari tuntuu ennen pitkää rajoittavalta. Olen alkanut hahmottaa tarinan pikemminkin jokena. Juttu on joki, jolla lukija meloo. Kirjoittajan ensimmäinen haaste on saada lukija valitsemaan jokimelonta. Lähistöllä kun on muutakin kiinnostavaa ajanvietettä: kalliokiipeilyä, norsupalloa ja minigolf-rata. Jutun pitää siis houkutella lukija mukaansa. Otsikon, ingressin ja aloituksen pitää herättää kiinnostus. KanooTTi on helppo ohjata rantaan milloin tahansa melontareitin varrella. Lukijankin on helppo jättää juttu kesken. Siksi on tärkeää pitää kiinnostus yllä koko ajan. Mutkan takaa aukeaa uusi, erilainen maisema. Välillä joki kapenee, välillä virta voimistuu. Tekstissäkin rytmi vaihtelee: jotkin tapahtumat kerrotaan hengenvedon tarkkuudella, toisaalla virke kuljettaa vuosia eteenpäin. Tarinallisen jutun taika on virtauksessa. Niin kuin vesi, teksti virtaa koko ajan. Melojan matka voi katketa kivikkoon. Jutussa ne ovat useimmiten raskaita taustafaktoja, perustelemattomia näkökulman vaihdoksia tai tapahtumahetkestä etäännyttäviä sitaatteja. Jos juttu kertoo lapsesta, joka sairastuu vakavasti, taustafaktat sairaudesta voidaan upottaa tarinaan. Kuulivatko vanhemmat ne lääkäriltä tai kaivoivatko netistä? Faktat voi kertoa siinä kohdassa, missä vanhemmatkin ne saivat. Tarinan kertominen on hyvin yksinkertaista, kun vain pääsee irti tärkein ensin -ajattelusta. Kronologia on aloittelevalle tarinankertojalle helpoin tapa rakentaa juttu. Kun kertoo tapahtumat johdonmukaisesti aikajärjestyksessä, teksti lähtee virtaamaan luontevasti. Kronologian voi myös rikkoa. Jos esimerkiksi lopputulos on kaikkien tiedossa, voidaan aloittaa nykyhetkestä ja hypätä sitten menneeseen. Aikahyppäysten kanssa tulee kuitenkin olla varovainen. Mitä useampi hyppy, sitä todennäköisemmin lukija putoaa kärryiltä. Väliotsikoihin on syytä suhtautua kriittisesti. Asiatekstissä niiden tehtävänä on useimmiten tiivistää se, mitä on edessä. Tarinallisessa tekstissä ennakoiva väliotsikko toimii huonosti. Se katkaisee virran. Hyvä opas ei paljasta melojalle etukäteen upeaa peiliä, joka edessä odottaa. Hän antaa melojan löytää sen itse. Taitava tarinankertoja ymmärtää myös väistyä silloin, kun tarina välittyy paremmin jonkun muun median kuin tekstin avulla. Silloin tarvitaan ennakkoluulotonta yhteistyötä. NPR, Yhdysvaltain Yle, julkaisi vajaa vuosi sitten hienon kuvavetoisen Demolished-tarinan Chicagon kaupungin vuokratalojen purkamisesta. Sitä kannattaa tutkia tarkalla silmällä. Se ei ole vaatinut tähtitieteellistä budjettia eikä kymmeniä koodaajia, vaan enimmäkseen toimittajien tärkeää työtä. ? ” Mutkan takaa aukeaa uusi, erilainen maisema. Välillä joki kapenee, välillä virta voimistuu. Tekstissäkin rytmi vaihtelee: jotkin tapahtumat kerrotaan hengenvedon tarkkuudella, toisaalla virke kuljettaa vuosia eteenpäin.” Tarina on joki Maria Lassila-Merisalo on journalismin tutkija, kouluttaja ja kirjoittaja. > Jatkuu seuraavalla sivulla. timo jakonen
• 16 SuomenLehdistö 7/2015 Vinkit Joukkovoima saa uudistuksen lentoon > OTA KOKO TOiMiTUS MUKAAn kerro heti alusta asti kaikille, mitä tapahtuu. anna todellinen mahdollisuus vaikuttaa. näytä keskeneräinen työ / design/ koelehdet toimitukselle. käytä ympärilläsi oleva monenlainen osaaminen uudistuksen hyväksi. > RAKennA VAnKKA peRUSTA käy uudistuksen isot linjat läpi keskeisten ihmisten kanssa. Hio erimielisyyksiä. Lopputulokseen kaikkien on oltava sitoutuneita. > SyTyTä innOSTUS ilman innostusta ei synny uutta. Se myös kantaa tekijöitä ison muutoksen läpi. > peRehdyTä pALA pALALTA esittele uudet asiat osissa projektin aikana. täsmäkouluta ennen h-hetkeä. Lanseerauksen jälkeen alkaa kova opettelu, opasta ja anna palautetta. kuin he olivat ehtineet tavata. Suurena tukena ovat olleet myös monet lehtiä kehittävät kollegat Suomessa ja Ruotsissa. – Tällä uudistuksella on monta kummisetää ja -tätiä, Laitinen sanoo. Keskenään Keskitalo ja Laitinen eivät ole paljon ehtineet neuvotella. Sen takia onkin ollut tärkeää, että kemiat ovat pelanneet yhteen. Oma alue esiin Uudistuksen kenraaliharjoitus oli elokuun lopussa, kun mallilehteä esiteltiin yleisölle Turun messuilla. Se julkaistiin myös digitaalisena näköislehtenä. Fraktuuralla kirjoitettu logo pysyi entisellään, mutta muuten lähes kaikki oli myllätty: vähintään päällisin puolin, usein myös sisältöä myöten. – Mitä uutiset tarkoittavat tämän alueen ihmisille, miten lehti tuntuisi lukijasta omalta? Näistä kysymyksistä lähdimme hakemaan konkretiaa, Keskitalo kertoo. Konkretiaa saatiin esimerkiksi uusista Menotja Läheiset-sivuista, joilla oman alueen ihmiset ja tapahtumat ovat pääosassa. Uutisille taas haettiin uusi kärki ensimmäiseltä uutisaukeamalta, jonne nostetaan kiinnostavimmat paikalliset uutiset tai isot uutiset maailmalta. Aiemmin samalla paikalla oli kuolinilmoituksia ja rikosuutisia. – Minulle rakkain uusi sivu on kakkoskansi. Sen pitää näyttää kannelta, mutta sille ei ole mitään kaavaa. On lupa tehdä rohkeitakin kokeiluja, Keskitalo sanoo. Broadsheet yhä suosikki Messuilla tavatut lukijat näyttivät kokonaisuudelle vihreää valoa. Uudistus näytti hyvältä, mutta lehti tuntui silti Turun Sanomilta. Kokonakin säilyi broadsheet. – Olen ylpeä siitä, että teimme uudistuksen broadsheetiin. Se osoittaa, että lehtiuudistus ei ole yhtä kuin tabloidiuudistus, päätoimittaja Monto toteaa. Monto kertoo, että tabloidistakin on totta kai puhuttu, mutta niin suuri osa lukijoista ja ilmoitusasiakkaista on edelleen toivonut broadsheetissä pysymistä, että vanhasta koosta oli helppo pitää kiinni. Uusi design on kuitenkin suunniteltu niin, että sen voi siirtää tabloidiin, jos tilanne tulevaisuudessa muuttuu. Vaikka uudistus on kohdistunut myös digitaalisiin kanaviin, eniten esille on nostettu juuri printtiä. Tässäkin asiassa Turun Sanomat ui vastavirtaan, kun muualla puheissa pyörii eniten digi. – On ihan selvää, että digisisältöjä pitää kehittää. Mutta paperilehden suosio on edelleen valtavan suuri, vaikka levikit ovatkin laskeneet. Jos uusi digituote saisi 90 000 tilaajaa, se olisi menestystuote, Monto vertaa. Vähemmän käsityötä Pian messujen jälkeen alkoi kesälomalta palailevien toimittajien kouluttaminen. Yksi perehtymistä vaativa asia olivat uudet juttumallit ja juttujen koodaaminen. – Olemme saaneet uudistuksen myötä uusia, kaivattuja työkaluja. Koko ulkoasu on rakennettu alusta pitäen uusiksi, pystymme nyt tekemään monipuolista ulkoasua. Aiemmin moni asia piti värkätä käsin Indesignissa. Nyt ulkoasumuotoilut saadaan kulkemaan paitsi printtiin, myös digitaalisiin tuotteisiin, sanoo Laitinen. Ennakoivaan taittoon Turun Sanomissa ei siirrytty vieläkään, mutta tuotannon suunnittelua rukataan uusiksi. Myös materiaalin vaihto Lännen Median talojen kesken on nyt sujuvampaa. Ylimääräinen juttujen käsittelytyö poistuu. – Kun ensimmäinen uusi lehti oli menossa painoon, olin aivan ällistynyt, miten kaikki olivat mukana. Taittajien tiesin olevan tässä täysillä mukana, mutta oli uskomatonta huomata, miten kirjoittajat jokaisella osastolla tekivät töitä uuteen lehteen. Sen tunsi oikein fyysisesti, miten joukkovoima veti uudistuksen lentoon, Laitinen hämmästelee. – Tällä alalla ihmiset ovat tottuneet, että kun tosi paikka tulee, sitten toimitaan, Keskitalo lisää. ? ” Tällä alalla ihmiset ovat tottuneet, että kun tosi paikka tulee, sitten toimitaan.” Taittava toimittaja Teea Jokihaara (vas.) ja ulkoasupäällikkö Anne Laitinen ratkovat taitto-ongelmaa toimituksen keskuspöydässä. taustat: näin me teemmeteemme Vastaava päätoimittaja Kari Vainio tarkastelee kulttuurisivun vedosta. ar i-m at ti ru u Sk a ar i-m at ti ru u Sk a
• SuomenLehdistö 7/2015 17 palstat /2015 17 Pitkien juttujen lukijoiden lukutottumuksia selvittäneessä Columbia Journalism Review’n tutkimuksessa kävi ilmi, että pitkiä juttuja luetaan keskittyneesti. Enin osa lukijoista, yli puolet, luki jutut kokonaisuudessaan siltä istumalta. Havainto antaa tukea oletukselle, että verkon hälyn keskellä ainakin osa lukijoista löytää aikaa paneutuneeseen median käyttöön. Juttuja luettiin melko tasaisesti aamulla, päivällä ja illalla. Yleisesti on ajateltu, että pitkiä juttuja lueskellaan useimmiten iltaisin, päivän päätteeksi, mutta käyttöä vaikuttaisi siis olevan muinakin aikoina. Selvityksen mukaan medioilla on suuri merkitys pitkien juttujen lukemiseen virittävinä lähteinä. Valtaosa lukijoista hakeutui lukemiinsa juttuihin, kun heille ennestään tuttu ja luotettavaksi arvioitu media oli siitä vinkannut. Yli 60 prosenttia lukijoista oli saanut virikkeen tätä kautta. Toiseksi yleisin vinkkilähde oli ennestään tuttu henkilö, mutta tämän lähteen osuus oli vain runsaat kymmenen prosenttia. useimmiten jutut myös löytyivät medioiden verkkosivuilta. Noin kolmannekseen jutuista päädyttiin tätä kautta. Sähköpostitse vinkkejä oli tullut vajaalle parillekymmenelle prosentille selvitykseen osallistuneista, ja sosiaalisen median kautta heräkkeen oli saanut runsaat parikymmentä prosenttia vastaajista. Näitä paneutuvia lukijoita tavoittelemaan pyrkii omintakeisella tavallaan myös Huffington Post. Eläväisestä, sisällöltään rikkaasta, jopa ääritäyteliäästä ilmeestään tunnettu Huff Post tekee itseään tykö tälle kohderyhmälle erillisellä sisarjulkaisulla, Huffington Post Highlinella. Vaikka emojulkaisu on runsas, muutaman kuukauden ikäinen Highline on ulkoasuaan myöten pelkistetyn rauhallinen. Lukukokemus on levollinen millä tahansa päätelaitteella, mutta parhaiten julkaisu sopii tableteille. Highlinen jutut ovat toistaiseksi olleet tekstivoittoisia, mutta verkonomaisuutta on tulossa jatkossa enemmän. Nykylinjausta perustellaan sillä, että Highline on koti perinteiselle journalismille. Lehden kielenkäytössä tämä tarkoittaa laajoja ja perusteellisia, kerronnallisia taustajuttuja. HigHlinea esittelevässä Columbia Journalism Review’n jutussa aprikoidaan aiheellisesti, onko yhtiöllä riittävästi kärsivällisyyttä ylläpitää isoja resursseja vaativaa laatujulkaisua. Toisaalta voidaan ajatella, että Huffington Postin pitkien juttujen julkaisun perustaminen kertoo siitä, että tämä trendi on edelleen vahvistumassa eikä kenenkään ole varaa jättäytyä siitä sivuun. Verkossa on jo useita pitkien juttujen kuratointipalveluita (kuten Longreads ja Longform) ja pitkiä juttuja itse tuottavia uusia julkaisuja (kuten Atavist ja Narratively). Vakiintuneemmat mediat hakevat omia tapojaan olla mukana tässä trendissä. Useimpien linjana on ollut julkaista pitkiä juttuja perusjulkaisujen osana, mutta Highline on ehdotus toisenlaisesta ratkaisusta, jossa pitkien juttujen löydettävyys on oletusarvoisesti parempi kuin jos ne pitäisi noukkia runsaan muun sisällön joukosta. ? Luotettava lähde houkuttaa 360 astetta Keinotodellisuus, virtual reality, on yleistymään päin journalistisissa esityksissä. Tällaisten juttujen tekemiseen ei edes välttämättä tarvita kalliita välineitä tai erikoisosaamista. Oivallus voi riittää pitkälle, todistetaan Poynter-insituutin laajassa jutussa. Esimerkiksi nostetaan Al Jazeeran reportaasi Mekan pyhiinvaeltajista, joka tehtiin 300 euron kameralla ja simppelillä editointiohjelmalla. Tuloksena oli 360 asteen videoreportaasi, jonka myötä katsoja vietiin elämänmakuisesti retkelle pyhiinvaeltajien seuraan. Poynterin juttu on hyvä katsaus meneillään oleviin toimituksellisiin keinotodellisuuskokeiluihin ja julkistettuihin juttuihin. Useimmat tähän asti tehdyt jutut ovat vaatineet huomattavasti enemmän resursseja kuin Al Jazeeran kevytversio. Tyypillistä niille on myös monialainen yhteistyö, jossa journalistinen, visuaalinen ja tekninen osaaminen täydentävät toisiaan. Aiheiden kirjo on laaja. Virtual reality -juttuja rohkaisee tekemään myös se, että tukea esimerkiksi 360 asteen videoille on saatavilla aiempaa enemmän. Al Jazeeran jutun video julkaistiin You Tubessa ja upotettiin juttuun. Myös Facebook on vastikään ilmoittanut tukevansa 360-videoita. Sata suosituinta VerKKolehtensä perusteellisesti uudistanut Libération on sitä mieltä, että miksi tarjota lukijalle vain kymmenen Top-juttua, kun verkkosivulla niitä voi tarjota määrättömästi. Niinpä lehden etusivulla onkin sadan suosituimman jutun lista. Suosittu tarkoittaa tässä luetuimpia, jaetuimpia ja kommentoidumpia juttuja. Rullaamistahan moinen lista lukijalta vaatii, mutta uudistetussa Libérationissa uskotaan muutenkin päättymättömän rullaamisen toimivuuteen. Kun lukija pääsee yhden jutun loppuun, näkyviin tulee kuvallisia juttuvinkkejä – mutta myös uusi juttu. Ja niin edelleen, loputtomasti. Ratkaisu luo tavallaan paperilehden lukukokemuksen, kun sivun kääntäminen eli rullaaminen tarjoaa yllätyksen eikä omaa valintaa. Kiihdytystä mobiiliin useampiKin media on innostunut uudesta AMP-julkaisuteknologiasta. Tämä Accelerated Mobile Pages on digitaalisten sisältöjen standardi, jonka luvataan nopeuttavan sisältöjen käyttöä nimensä mukaisesti erityisesti mobiilivälineissä. Ensi havaintojen mukaan lupaus täyttyykin. AMP:tä ovat kehittäneet ja testanneet muun muassa El País, New York Times, BBC, La Stampa ja monet muut kärkimediat kautta maailman. Hankkeen veturi on kuitenkin ollut Google. Juuri Googlen määräävä rooli AMP-hankkeessa on herättänyt huolta. Nieman Labin blogissa myönnetään AMP:n tekniset hyödyt, mutta muistutetaan sen syntyneen Googlen intresseistä. Ne taas eivät välttämättä ole samat kuin medioiden. AMP:n myötä webin avoimet standardit vaihdetaan Googlen insinöörien määrittämiin ehtoihin, ja samalla julkaisijoiden valtaa siirtyy toisaalle. Kirjoittaja Ari Heinonen on dosentti ja tiedotusopin lehtori Tampereen yliopistossa. ari.a.heinonen@ uta.fi Klikkaukset ve rk on si lm ä Verkon hälyn keskellä ainakin osa lukijoista löytää aikaa paneutuneeseen median käyttöön. Pitkät jutut ovat yleistyneet verkkojournalismissa, ja niitä myös luetaan. Ratkaisevaa on, että jutun tuottaja tai ainakin suosittelija on lukijan mielestä luotettava. Myös Huffington Post hakee jalansijaa pitkien juttujen markkinoilla uudella sisarjulkaisullaan. > Katso linkit Verkonsilmän juttujen lähteille: suomenlehdisto.fi/ blog/aiheet/ artikkelit/ verkonsilma/ Huffington Postin rauhallinen Highline tarjoaa myös mahdollisuuden kuunnella osan jutusta ääneen luettuna.
• palstat 18 SuomenLehdistö 7/2015 ”ÄITI VIIMEISTELI ISÄN SURMAN . Hätäkeskukseen soittanut äiti ojensi puhelimen tyttärelleen ja puukotti miehensä kuoliaaksi,” otsikoi Iltalehti varmana tietona 1.10.2009. Sittemmin Anneli Auer on tuomittu käräjäoikeudes­ sa miehensä murhasta kaksi kertaa ja vapautettu ho­ vioikeudessa murhasyytteistä yhtä monesti, eikä juttu ole vieläkään saanut lopullista päätöstä. Ulvilan surma on yksi Suomen rikoshistorian kummallisimpia oike­ usjuttuja, jossa yllätykselliset tilanteet ovat vaihtuneet koko tapauksen yhdeksänvuotisen historian ajan. Surman esitutkintaa sekä poliisin ja oikeuslaitok­ sen menettelyä tapauksen eri käänteissä voidaan pe­ rustellusti kritisoida, mutta aivan puhtain paperein ei ole selvinnyt myöskään tapahtumista raportoinut media. Tampereen yliopistossa tehdyn tutkimuksen mukaan osa mediasta uutisoi kyseenalaistamatto­ mana totuutena Anneli Auerin tappaneen miehensä Jukka S. Lahden, kun poliisi tiedotti Auerin tunnus­ taneen vuonna 2009. Auer leimattiin mediassa syylli­ seksi ennen oikeuden tuomiota. Tutkimusraportin mukaan uutisoinnin ongelmana oli, että toimittajat välittivät alkuvaiheessa varmana tietona poliisin näkemyksiä, eli toimittajan ja lähteen äänet sekoittuivat. Auerin tunnustuksen murennut­ tua toimittajat alkoivat tarkemmin erotella jutuissa, milloin kyse on poliisiin tai syyttäjän näkemyksistä. Tutkijoiden mukaan myös Auerin ”outojen” piir­ teiden korostaminen uutisoinnissa tuki mielikuvaa hänen syyllisyydestään. Tässä mielessä uutisointia voidaan pitää perinteisistä perhearvoista lähtevä­ nä: Auerin elämäntapaa verrattiin kotiäidin ideaali­ kuvaan, jolloin esimerkiksi likaisen kodin ja Auerin eristyneisyyden katsottiin olevan merkkejä siitä, että kaikki ei ollut kunnossa. Pullantuoksuinen, sosiaali­ nen ja tunteensa näyttävä kotiäiti olisi tässä katsan­ nossa ollut vähemmän epäilyttävä. Auerin luonneh­ dinnoissa toistuivat oudon tyynen ja kylmän naisen, huonon äidin sekä omituisen avioliiton diskurssit. KOVENTUNEESSA UUTISKILPAILUSSA episodijournalismin riski ja ongelmat kasvavat. Episodijournalismi tarkoit­ taa tiedon pirstaloitumista: tänään kerrotaan yksi uusi epävarma tieto tai näkökulma, huomenna ne voidaan kumota uusilla tiedoilla ja näkökulmilla. Esimerkiksi oikeuskäsittelyssä syyttäjän ja puolustuksen puheen­ vuoroista tehdään eri päivinä juttuja, jolloin tasapainoi­ sen kokonaiskuvan saaminen edellyttäisi systemaattis­ ta kaikkien juttujen lukemista. Episodijournalismi palvelee iltapäivälehtien tarpei­ ta, koska ”jatkokertomuksena” etenevä tarina tuottaa jokaiselle päivälle uuden, mielenkiintoisen tiedon eri näkökulmasta sekä koukuttavaa uutisvirtaa nettiin. Ko­ konaisuuden hahmottamisen kannalta on ongelmallis­ ta, että jutut pilkotaan pieniksi paloiksi, jolloin niihin ei mahdu taustoittavaa osuutta. Tällöin lukijalle saattaa jäädä epäselväksi, missä vaiheessa oikeusprosessia ol­ laan menossa: onko jutun henkilö tällä hetkellä epäil­ ty, syytetty, tuomittu vai syytön. Esimerkiksi Auer on ollut vaihtelevassa järjestyksessä kaikkia näitä, ja välil­ lä samaan aikaan eri rikoksista usealla eri statuksella. KRITIIKISTÄ HUOLIMATTA tutkijat antavat kokonaisuudes­ sa median toiminnasta varsin positiivisen arvosanan. Tutkimuksen mukaan Auerin oikeudenkäyntiä koske­ va uutisointi oli perusteellista, siinä tehtiin paljon itse­ näistä tiedonhankintaa ja korjattiin aiemmin tehtyjä virheitä. Esimerkiksi uutisointia alussa vaivannut liika hyväuskoisuus poliisin toimintaa ja tiedottamista koh­ taan vaihdettiin matkan varrella epäileväksi kritiikiksi. Eri oikeusasteissa annetut ristiriitaiset tuomiot muren­ sivat median luottamuksen lähteisiin lopullisesti. Vii­ me käänteissä uutisissa on arvosteltu voimakkaasti po­ liisin ja oikeuslaitoksen toimia. Toisin kuin rikosuutisoinnin historiassa tai nykyi­ sin sosiaalisessa mediassa, Ulvilan surman journalis­ missa ei ollut lynkkausmielialaa tai syylliseksi epäil­ lyn valkopesua. Satakunnan Kansan erikoistoimittaja Harri Aalto, olet seurannut Ulvilan tapausta alusta lähtien. Miten hyvin toimittajat ovat mielestäsi selvinneet tämän erittäin poikkeuksellisen rikoksen uutisoinnista? – Uutisointi perustui alkuvaiheessa aina parhaa­ seen senhetkiseen tietoon, silloin ei ollut merkkejä enemmästä. Jälkiviisastelu nykyisen tiedon pohjalta on mielestäni turhaa. Juttu on saanut edetessään niin merkillisiä käänteitä, ettei niin villiä mielikuvitusta olekaan, joka tätä olisi voinut ennakoida. – Prosessi on ollut opettavainen kaikille osapuolil­ le. Myös toimittajien ammattitaito on kasvanut. Tutkimuksen mukaan Ulvilan surmassa toimittajan ja lähteenä toimineen poliisin äänet pääsivät sekoittumaan – toimittajat kirjoittivat totena sen, mitä poliisi kulloinkin sanoi. Onko tämä mielestäsi ongelma? – Aluksi poliisi oli tärkein ja monesti ainoa tietoläh­ de. Kun poliisi tiedotti, että Auer on tunnustanut, se oli dramaattinen uutinen, joka piti saada heti julkisuuteen. Haastattelin tutkinnanjohtajaa, eikä minulla ollut pie­ nintäkään syytä epäillä, ettei tunnustus olisi ollut aito. – No, se tunnustushan mureni sitten muutamassa päivässä. Ehkä tapauksen opetus on, että uutisoidessa pitäisi otsikkoa myöten tehdä entistä selvemmin ilmi, että tietolähde on poliisi. Tämän tason asioissa polii­ siin pitäisi kuitenkin voida luottaa. Tutkijat väittävät, että kun media halusi luoda mielikuvaa Auerista syyllisenä, käytettiin arkistokuvaa, jossa Auerilla on tumma nahkatakki. Vastaavasti silloin kun jutun kärjessä oli Auerin syyttömyys, käytettiin kuvaa, jossa Auerilla on valkoinen neule. Pitääkö tulkinta paikkansa? – Tämä on tutkijoiden ylitulkintaa. Olen kirjoitta­ nut tästä tapauksesta satoja juttuja, eikä minulle olisi tullut tällainen mieleenkään. Uutisdeskissä juttuja kä­ sittelevät toimittajat valitsevat kuvat, ja niiden valin­ nalle on täysin muut perusteet kuin se, mitä Auerilla on päällä. Jos väite pitää paikkansa, niin ainakin Sata­ kunnan Kansassa se on täyttä sattumaa. Sosiaalisessa mediassa, varsinkin Murha.infossa, on käyty tapauksesta keskustelua, josta on erittäin todennäköisesti siirtynyt näkemyksiä myös ammattilaisten tekemän median puolelle. Pitääkö rikostoimittajan mielestäsi nykyisin seurata myös sosiaalista mediaa? – Minä olen vanhan liiton mies: minusta sosiaalinen media ei palvele rikosuutisointia. Tässä tapauksessa yk­ sityisiä salapoliiseja ja salaliittoteorioita on pilvin pi­ mein. Jos niitä alkaa seurata, se vie harhapoluille. Netti­ väitteiden alas ampuminen on loputon suo. Moni lukija kuitenkin saa ensin tietonsa ja uskomuksensa sosiaalisesta mediasta. Haastaako tämä mielestäsi ammattijournalistien työtä? – Nykytilanne korostaa luotettavuuden merkitystä. Kaiken, mitä ammattitoimittajat kirjoittavat, pitää olla objektiivista ja luotettavaa. Meidän pitää pystyä teke­ mään selvä ero nettihörhöjen spekulaatioihin. ? Kirjoittaja Panu Uotila on journalistiikan yliopistonopettaja Jyväskylän yliopiston viestintätieteiden laitoksella. panu.uotila@jyu.fi te or ia & kä yt än tö Teoria väittää: Mediatutkijoiden mukaan toimittajat uskoivat liikaa poliisia ja hätäilivät Anneli Auerin julistami­ sessa syylliseksi ennen oikeuden lopullista tuomiota. Käytäntö vastaa: Tapauksessa on ollut niin paljon yllätys­ käänteitä, että vanhojen juttujen kritisoiminen nykyisten tietojen perusteella on jälkiviisautta. Lähde pitäisi kuitenkin mainita jo otsikoissa. Ulvilan opetukset Tutkijat: Elina Noppari, Pentti Raittila ja Pirita Männikkö. Tutkimus: Syylliseksi kirjoitettu. Ulvilan surman uutisointia paperilla ja verkossa. Journalismin, viestinnän ja median tutkimuskeskus COMET, Tampereen yliopisto 2015. Aineisto: Helsingin Sanomien, Iltalehden ja Satakunnan Kansan uutisointi Ulvilan surmasta vuosilta 2009–2015 (yhteensä 649 juttua), seitsemän asiantuntijahaastattelua sekä toimittajien lähettämien Twitter-twiittien ja Murha.infokeskustelufoorumin tarkastelu. Tekijä: Satakunnan Kansan erikoistoimittaja Harri Aalto. Kokemus: Satakunnan Kansan toimittaja vuodesta 1975, vuodesta 1990 alkaen erikoistunut rikosja oikeusjournalismiin. Fakta Fakta
• palstat SuomenLehdistö 7/2015 19 Apple tai Facebook julkaisukanavaksi? ANALYYYSI: Sanomalehtien digitaa­ lisesta julkaisukanavasta käydään kilpaa suurten netti­ ja someyhti­ öiden kesken, koska laadukas uu­ tissisältö kiinnostaa. Lehdet joutu­ vat pohtimaan, keiden kimppaan lähtevät ja millä ehdoilla. Apple News ja Facebook Instant Articles tarjoavat mediayhtiöille ilmaisen, valmiiksi kehitetyn ja tavoittavan jakelualustan. Jutut julkaistaan kokonaan Applen tai Facebookin sovelluksessa, ei siis linkitettynä lehden omille sivuille. Omasta mainosmyynnistä jut­ tujen yhteyteen lehti saa kaikki tu­ lot ja Applen tai Facebookin myy­ mästä 70 prosenttia. Plussana on nopea mobiililataus. Google lupaa saman ominaisuuden avoimen koodin alustallaan (AMP). Vaaroja ovat oman brändin hei­ kentyminen, asiakaskontrollin ka­ dottaminen ja riippuvuus digitaa­ lisen jakeluyhtiön ratkaisuista ja standardeista. Ratkaisematta on myös julkaisuoikeuksiin ja ­vas­ tuuseen liittyviä kysymyksiä. Jukka Holmberg > Gunnar Springfeldt: Slaget om den digitala distributionen. Medievärlden Premium, lokakuu 2015. Opiskelijat mielivät aikakauslehtiin TUTKIMUS: Aikakauslehdet ovat tällä hetkellä journalistiopiskeli­ joiden suosituin tulevaisuuden työpaikka, ilmenee Tampereen yli­ opiston tekemästä tutkimuksesta. Kyselyyn vastanneista yliopisto­ jen ja ammattikorkeakoulujen toi­ mittajaopiskelijoista 81 prosenttia haluaa työskennellä tulevaisuu­ dessa nimenomaan journalismin alalla. Kun opiskelijoiden piti va­ lita yksi toivetyöpaikka, sai aika­ kauslehti eniten kannatusta, 24 prosenttia. Seuraavina tulivat sa­ nomalehdet (16 %), televisio (11 %) ja radio (9 %). Aikakauslehtien suosiota seli­ tetään sanomalehtien irtisanomi­ suutisilla ja tulevaisuuden näky­ millä. Lisäksi opiskelijoita motivoi voimakkaasti tarinallinen itseil­ maisu, jonka koetaan toteutuvan paremmin aikakauslehdissä. Journalistin työn vetovoimai­ simmat tekijät ovat opiskelijoi­ den mielestä luovuus, kirjoitta­ misesta nauttiminen, erilaisten ihmisten tapaaminen ja vaihte­ leva työ. Myös toimiminen ob­ jektiivisena vallan vahtikoirana ja yhteiskunnallinen vaikuttami­ nen ovat edelleen arvossaan. Eri­ tyisen korkealla nuorten agendal­ la on suvaitsevaisuus. Jukka Holmberg > Jenni Mäenpää: Tulevaisuuden toimittajat. Journalistiopiskelijoille suunnatun surveyn tuloksia Suomesta. Tampereen yliopisto, COMET, syyskuu 2015. Tutkimusraportti löytyy osoitteesta: http://urn.fi/ URN:ISBN:978-951-44-9940-1. Journalismin kriisi ajaa viestintäpuolelle GRADU: Miksi moni toimittaja on vaihtanut viime aikoina viestin­ tä­ ja PR­puolelle ja jättänyt jour­ nalismin taakseen? Toimittaja Elina Väntönen nos­ taa viestinnän pro gradu ­tutki­ muksessaan pääsyyksi journalis­ min kriisin. Kiire ja työkuormitus ovat lisääntyneet toimituksissa, ja laadukkaan työn tekeminen koh­ tuullisin inhimillisin panostuksin koetaan vaikeaksi. ”Alan työnäky­ mät ovat synkät, mikä on saanut toimittajat vaihtamaan alaa ennen kuin on liian myöhäistä.” Aidan yli hypänneet toimittajat olivat tyytyväisiä uuteen innosta­ vaan ja itsenäiseen työhön, vaikka osa koki myös tuskaa luopuessaan vahvasta journalisti­identiteetis­ tä. Kiirettä on myös toimistoissa, mutta ryppäinä eikä tasaisen pak­ kotahtisena puurtamisena. Viestintätoimistot ovat muut­ toliikkeessä voittajia: ne saavat käyttöönsä sisäpiiritietoa medi­ an toimintalogiikasta ja pystyvät hyödyntämään tätä osaamista asi­ akkaidensa hyväksi. Jukka Holmberg > Elina Väntönen: Helppo hyppy pimeälle puolelle? Notkistuva ammatti-identiteetti toimittajien alanvaihdoksen helpottajana. Helsingin yliopisto 2015. Tutkimus löytyy osoitteesta: http://hdl.handle. net/10138/156700. ”Julkisen palvelun yhtiön digitaaliset panostukset ovat koventaneet merkittävästi kilpailua sanomalehtien kanssa. Sen vuoksi lehdet ovat menettäneet markkinaosuuksia ja tuloja, joita niillä muuten olisi ollut.” Copenhagen Economicsin tutkijat Ruotsin sanomalehtien liitolle tehdyssä analyysissä ”Sosiaalisen ja perinteisen median rinnakkaiselo sujuu nyt varsin mutkattomasti. Roolit ovat alkaneet selkiytyä.” Reetta Meriläinen muistelmakirjassaan Tytön tie ki rj at ie to tu tk im us no st o ELIN A RAJA LA
• 20 SuomenLehdistö 7/2015 Suomen KuvaLehti Julkisen sanan neuvoston langettava päätös haastateltavan oikeuksia ja virheen korjausta koskevassa asiassa. Lehti julkaisi laajan henkilöhaastattelun, jota kantelija ei saanut tarkistaa ajoissa. Lehti ei suostunut kantelijan vaatimiin oikaisuihin. Kantelu 19.3.2015 Kantelu kohdistuu Suomen Kuvalehden numeron 3/2015 16.1.2015 sivuilla 44?49 julkaistuun kansijuttuun ”Markus Copper ? Kätensä sirkkelöinyt kuvanveistäjä rakentaa helvetinkoneitaan pimeän ruotsalaismetsän laidassa” sekä netissä samana päivänä julkaistuun juttuun otsikolla ”Sahasiko taiteilija Markus Copper kätensä tahallaan? Helvetinkoneita rakentava kuvanveistäjä teki itselleen myös ruumisarkun”. Kantelijan mukaan jutussa tuotiin julkiseen tietoon kantelijan yksityisyyttä loukkaavia asioita ja nostettiin ne esille nettijutun otsikkoon haastateltavan julkaisukiellosta huolimatta. Kantelija ei myöskään saanut tarkistaa sanomisiaan ennen lehden painoon menoa, koska lehti vetosi tiukkaan painoaikatauluun. Kantelijan mukaan julkaistussa artikkelissa oli useita asiavirheitä, joihin hän pyysi oikaisua, mutta lehti kieltäytyi vedoten oikaisuvaatimusajan ylittymiseen ja väitti asiavirheitä olleen vain yhden. Kantelijan sähköpostitse saaman haastattelupyynnön mukaan Suomen Kuvalehden jutun piti käsitellä kantelijaa ja hänen 29.11.2014 – 4.1.2015 Helsingissä esillä ollutta veistostaan. Kantelija on edellisen, ja omien sanojensa mukaan ainoan, kerran antanut medialle haastattelun vuonna 2007. Kantelija suostui haastattelupyyntöön nyt, koska oletti Suomen Kuvalehden olevan laatulehti, jonka artikkelit ovat asiallisia. Kantelija toteaa, että hän ei olisi suostunut lehden vaatimaan haastatteluaikatauluun, jos olisi tiennyt, että juttua ei julkaista näyttelyn aikana. Perusteluna kantelija esittää olleensa väsynyt puolen vuoden raskaasta työrupeamasta. Kantelija kertoo laatineensa työparinsa kanssa sopimusehdotuksen Suomen Kuvalehdelle, mutta unohti ottaa sen esille haastattelutilaisuudessa. Kantelija kuitenkin toimitti sen sähköpostitse toimittajalle tämän lähdettyä pitkälle yöhön venyneestä haastattelutilanteesta. Sopimuksessa hän ehdotti, että olisi saanut lukea valmiin jutun kokonaisuudessaan kuvineen ennen sen julkaisua ja korjata mahdolliset haastattelussa esiin tulleet asiavirheet ja väärinkäsitykset. Kantelija ehdotti myös tarkistusaikataulusta sopimista. Kantelijan ehdottamassa sopimuksessa oli myös rajoitus arkaluontoisten seikkojen julkaisusta vain kantelijan luvalla, vaikka ne tulisivatkin esille haastattelussa. Kantelija halusi myös rajoittaa haastattelumateriaalin julkaisun muissa lehdissä ja Suomen Kuvalehteen kuulumattomissa medioissa. Näitä asioita sivuttiin haastattelussa ja kantelija kertoo kieltäneensä niiden julkaisun. Kantelijan käsityksen mukaan juttu oli tarkoitus julkaista ennen hänen näyttelynsä loppumista 4.1.2015. Näyttely oli kuitenkin jo päättynyt, kun lehti lähetti hänen lausumansa tarkistettaviksi 12.1.2015 klo 15.44 ja antoi kantelijalle aikaa tehdä korjaukset seuraavaan päivään mennessä klo 12. Kantelija ei ollut kyseisinä päivinä sähköpostin tavoitettavissa ja pitää tarkistusaikataulua liian kiireisenä, koska haastattelu oli tehty kuukausi aikaisemmin. Suomen Kuvalehti neuvotteli kantelijan mukaan jutun sisällöstä hänen työparinsa kanssa, mutta kantelijan mukaan työpari ei ole hänen edustajansa tässä asiassa. Kantelija vetoaa Journalistin ohjeiden kohtiin 10, 17, 18, 27, 28 ja 30. Kantelijan mukaan jutun lähteenä oli käytetty tarkistamattomia lähteitä (JO 10) eikä nauhoitettu haastattelu ollut kokonaisuudessaan tarkoitettu julkaistavaksi (JO 17), ja kantelija toteaa maininneensa useita kertoja haastattelun aikana, etteivät tietyt asiat olleet julkaistavia, vaan taustamateriaalia. Kantelijan mukaan jutussa on käytetty materiaalia myös keskusteluista haastattelun ulkopuolella. Kantelijan mukaan jutun tarkistamisajankohta ei ollut hänen tiedossaan, eikä hän siksi ollut tavoitettavissa, kun lehti lähetti hänelle lausumat tarkistettaviksi sähköpostilla (JO 18). Lehden antama 20 tunnin tarkistusaikataulu oli kantelijan mukaan liian lyhyt, koska ajankohdasta ei ollut sovittu. Kantelijan mukaan lehti on myös rikkonut hänen yksityiselämänsä suojaa julkaisemalla arkaluontoisia asioita, joiden julkaisuun hän ei ole antanut lupaa. Kantelija viittaa lähes 20 vuoden takaiseen, sairauteen liittyvään tapahtumaan, joka oli nostettu sekä printtiettä nettijutun kärkeen ja otsikkoon (JO 27, 28, 30). Kantelija toteaa, että haastattelu on aiheuttanut hämmennystä hänet tuntevien ihmisten joukossa ja kärsimystä hänen vanhemmilleen. Kantelija kertoo ahdistuneensa jutusta, joka antaa hänestä varsin ihmeellisen kuvan. Hän kokee Suomen Kuvalehden jutun myös haittaavana omalle uralleen. Suomen Kuvalehden vastaus 27.5.2015 Päätoimittaja Ville Pernaa on pahoillaan siitä, että kantelijalle on jäänyt mielipahaa jutun tekoprosessista, mutta päätoimittajan mukaan Suomen Kuvalehti on jutussa ja sen tekoprosessissa kaiken aikaa noudattanut Journalistin ohjeita. Päätoimittaja keskittyy kantelun niihin kohtiin, jossa lehti on kantelijan mukaan rikkonut Journalistin ohjeita, eli kohtiin 10, 17, 18, 27. Lisäksi päätoimittajan mukaan kantelussa epäsuorasti todetaan, että lehti rikkoi Journalistin ohjeiden kohtaa 20. Kantelijan mukaan lehti on rikkonut journalistin ohjeita sisällyttämällä artikkeliin taustatiedoksi tarkoitettua aineistoa. Päätoimittajan mukaan haastattelu tapahtui yhden päivän ja illan aikana. Päätoimittaja toteaa, että erikseen järjestetyssä haastattelutilanteessa ei ole lähtökohtaisesti mitään syytä olettaa, että osa haastattelusta olisi tausta-aineistoa, ei julkaistavaa materiaalia. Artikkelin kirjoittaja ei myöskään missään vaiheessa haastattelutilannetta sopinut haastateltavan kanssa, että jotain osaa materiaalia käytetään vain tausta-aineistona. Kaikki tällaiset käsitykset perustuvat päätoimittajan mukaan pelkästään kantelijan omaan ajatteluun, ei toimittajan kanssa tehtyihin sopimuksiin. Niiden perusteella ei siis voida sanoa, että lehti olisi julkaissut aineistoa, jonka sovittiin olevan vain taustatietoa. Päätoimittaja kertoo, että artikkelin kirjoittaja lupasi haastateltavalle, että tämä saa ennen jutun julkaisemista tarkistaa sitaattinsa. Päätoimittajan mukaan kirjoittaja ehti purkaa sitaatit nauhalta vasta maanantaina 12.1.2015. Ne lähetettiin sähköpostitse haastateltavalle samana päivänä kello 15.44. Korjauksia pyydettiin seuraavaan päivään kello 12.00 mennessä. Aikataulu oli päätoimittajan mukaan kireä, mutta ei mitenkään poikkeuksellinen viikkolehden työrytmissä. Haastateltavan edustaja ilmoitti samana iltana, ettei haastateltava ehdi tarkistaa sitaattejaan annetussa ajassa ja että on sovittu, että ilman tarkistusta juttu ei mene painoon. Kantelijan yksityiselämään kuuluvien arkaluontoisten seikkojen julkaisemista päätoimittaja perustelee sillä, että kantelija on niistä haastattelutilanteessa kertonut. Päätoimittaja ottaa esille myös kantelijan lehdelle tekemän sopimusehdotuksen, jonka hyväksyminen olisi ollut hänen mukaansa journalistisen päätösvallan luovuttamista lehden toimituksen ulkopuolelle. Päätoimittaja koki ehdotuksen painostuksena. Päätoimittaja puuttuu vastauksessaan myös kantelijan lehdelle lähettämään oikaisuvaatimukseen, jota hän ei hyväksynyt. Päätoimittaja kiistää kantelijan esittämistä 15 virheestä kaikki muut paitsi yhden, haastattelun virheellisesti kerrotun ajankohdan. Sitä ei päätoimittajan mukaan korjattu, koska kantelijan oikaisupyyntö tuli liian myöhään. Päätoimittaja vetoaa tässä lakiin sananvapauden käyttämisestä joukkoviestinnässä. Lain mukaan oikaisuvaatimus on lähetettävä 14 vuorokauden kuluessa vaatimuksena olevan viestin julkaisemisesta. Päätoimittajan mukaan juttu julkaistiin 16.1.2015 ja oikaisuvaatimus saatiin 5.2.2015. Päätoimittajan mukaan kantelijan virheiksi ilmoittamat asiat, kuten koulutustiedot, asuinpaikka, siviilisääty, eräiden suomalaisten paikkakuntien sijainti ja työhuoneen varustelu eivät ole virheitä, koska kantelija on sanonut asiat haastattelunauhoituksen mukaan siten kuin ne on julkaistu. Ratkaisu JSN:n periaatelausuma haastattelusta 25.8.1981 Pääperiaatteet Kaiken tiedonvälityksen on pyrittävä totuudellisuuteen ja virheettömyyteen. Asiatiedot on siksi tarkistettava niin hyvin kuin mahdollista. Tämä on myös haastattelujen ennalta tarkistamisen perusta. Luottamuksellinen suhde haastateltavan ja toimittajan välillä on tiedonvälityksen kannalta tärkeä. Samalla on kuitenkin muistettava, että päätösvalta siitä, mitä julkaistaan, kuuluu toimituksille. Tätä päätösvaltaa ei haastattelujen tarkistamisella tule siirtää. Ennalta tarkistamista koskevia periaatteita ei voida soveltaa kaavamaisesti. Tavalliselle kansalaiselle on usein perusteltua myöntää laajempi tarkistamismahdollisuus kuin päätöksentekijöille ja muille vaikuttajille. Myös asian merkittävyys voi vaikuttaa näiden periaatteiden soveltamiseen. Tarkistamismenettely ei saa muodostua yhteiskunnallisesti merkittävän tiedon julkistamisen esteeksi. Henkilöhaastatteluissa on haastateltavalla tavallista laajempi tarkistamisoikeus. Yksityiselämän suojaa koskevat periaatteet on muutoinkin otettava huomioon. Haastattelun tarkistaminen Haastateltavan tulee ennakolta saada tietää, missä välineessä ja millaisessa yhteydessä hänen lausumansa julkaistaan. Hänelle tulee myös selvittää, aiotaanko lausumat julkaista hänen nimellään vai onko ne tarkoitettu jutun taustatai muuksi aineistoksi. Ellei näitä tietoja erityisistä syistä voida antaa, haastateltavalle tulee kuitenkin selvästi ilmaista, että hän on tekemisissä työtään tekevän journalistin kanssa. Haastattelun luovuttaminen tarkistettavaksi on toimituksen harkinnassa. Tarkistamispyyntöön on syytä suostua aina kun se asiatietojen varmistamiseksi on perusteltua. Jos tarkistamismenettely aiheuttaisi kohtuutonta haittaa uutisvälitykselle, pyyntöön ei tarvitse suostua. Tarkistamisesta on sovittava yleensä viimeistään haastattelutilanteessa. Haastateltava voi tarkistaa tavallisesti vain omien lausumiensa asiasisällön. Laajoissa henkilöhaastatteluissa voi olla perusteltua myöntää tarkistamismahdollisuus laajempanakin. Haasteltava voi korjata lausumiinsa sisältyviä asiatietoja ja oikaista selvät väärinkäsitykset. Laajempia muutoksia toimituksen ei tarvitse hyväksyä, ellei muusta ole sovittu. Mikäli toimitus ei hyväksy haastateltavan tekemiä muutoksia, tästä on hänelle ilmoitettava. Jos muutokset on hyväksytty, lausumat on julkaistava haastateltavan tarkoittamassa muodossa. JO 20: Olennainen asiavirhe on korjattava viipymättä ja niin, että se tavoittaa mahdollisimman kattavasti virheellistä tietoa saaneen yleisön. Korjaus on julkaistava sekä tiedotusvälineen toimituksellisilla verkkosivuilla että julkaisussa tai kanavassa, jossa virhe on alun perin ollut. Julkisen sanan neuvosto käsittelee kantelun haastattelusta annetun periaatelausuman ja Journalistin ohjeiden kohdan 20 perusteella. Suomen Kuvalehti julkaisi kantelijasta laajan henkilöhaastattelun Pitää ehtiä tarkistaa Suomen Kuvalehti sai JSN:ltä langettavan, kun se ei antanut haastatellulle riittävää tarkistusaikaa eikä myöhemmin oikaissut vääriä tietoja. Digitalisaatio on muuttanut juttujen etukäteen tarkistamista rajusti. Pahimmassa tapauksessa juttuun tulee kommentti myös kolmannelta osapuolelta. Juttu on pantu ennen julkaisemista kiertoon kavereille, ehkä jopa someen. Niinkin on käynyt, että silloisen matkapuhelinjätin tiedotusvastaava vaati Helsingistä korjaukset yhtiön oululaisen työntekijän lausuntoon, olematta paikalla itse haastattelussa. Juttu jäi periaatesyistä julkaisematta. Tarkistusmenettelyn on oltava tarkoituksensa mukainen: virheet ja väärinkäsitykset oikaiseva. Aikaa on silloin oltava sovitusti = riittävästi. Jutun tarkistusversioon kannattaa liittää tiivistelmä jutun tarkistamista koskevista JSN-ohjeista. Moni tarkistaa ensi kertaa. Martti Turunen päätoimittaja Forum24 9 8 Turusen poiminta Palstalla jatkuu keskustelu Julkisen sanan neuvoston kiinnostavasta päätöksestä. Julkisen sanan neuvoston päätöksiä 23.9. ja 21.10. Päätöksiä yhteensä 17. JSN Vapauttavat Langettavat palstat palSTaT
• SuomenLehdistö 7/2015 21 palstat palSTaT printtilehdessään ja netissä. Haastattelu tehtiin, kun kantelijan suuri veistos oli esillä Helsingin Taidehallissa. Erittäin harvoin julkisuudessa esiintynyt kantelija oli suostunut haastateltavaksi, koska jutun oli sanottu koskevan hänen teostaan, joka oli tulossa esille Helsingissä. Kantelija ei haastatteluun suostuessaan tiennyt, että jutussa käsiteltäisiin häneen liittyviä arkaluontoisia asioita lähes 20 vuoden takaa. Julkisen sanan neuvosto toteaa, että haastateltavan pitää saada tietää ennakolta, missä asiayhteydessä hänen lausumiaan käytetään. Neuvosto muistuttaa myös, että laajoissa henkilöhaastatteluissa on usein perusteltua myöntää haastateltavalle laajempi tarkistamismahdollisuus kuin Journalistin ohjeiden kohta 18 edellyttää. Useita tunteja kestävässä haastattelussa haastateltava voi tehdä tahattomia virheitä tai ilmaista itseään huolimattomasti. Jutussa oli kantelijan mukaan useita virheitä, joista hän teki oikaisuvaatimuksen noin kolme viikkoa jutun julkaisemisen jälkeen. Oikaisusta käytiin kirjeenvaihtoa kantelijan kanssa, mutta harkittuaan asiaa kaksi viikkoa päätoimittaja kieltäytyi julkaisemasta oikaisuja vedoten lakiin sananvapaudesta. Oikaisu oli tullut päätoimittajan mukaan viisi päivää liian myöhään. Suomen Kuvalehden mukaan jutussa oli yksi virhe, jonka se olisi korjannut, jos oikaisupyyntö olisi saapunut ajoissa. Lehti vetosi myös siihen, että kaikki jutussa oleva tieto oli haastattelunauhalla. Lehti lähetti haastattelulausumat kantelijan tarkistettaviksi kuukausi sen jälkeen, kun haastattelu oli tehty, ja 20 tuntia ennen lehden painoon menoa. Lehdellä oli tiedossa, että syrjäisissä oloissa työskentelevää kantelijaa oli vaikeaa tavoittaa. Kantelija oli yrittänyt sopia tarkistusajankohdan ennakkoon, mutta lehti ei suostunut siihen. Juttu julkaistiin, vaikka kantelija ei ollut ehtinyt sitä tarkistaa. Juttuun jäi olennaisia asiavirheitä muun muassa kantelijan tutkinnosta, siviilisäädystä, kotipaikkatiedoista, tiedot alaikäisestä lapsesta, isän ammattista ja veistosten virheellisistä luonnehdinnoista. Julkisen sanan neuvoston mielestä Suomen Kuvalehti on suhtautunut haastateltavan tarkistusoikeuteen ylimalkaisesti ja laiminlyöden JSN:n periaatelausumassa mainittuja seikkoja. Henkilökohtaisten ja yksityisyyden suojan piiriin liittyneiden tietojen vuoksi kantelijalle olisi pitänyt antaa tavanomaista laajempi tarkistusoikeus. Myös kantelijalle tarjottu tarkistamisaikataulu oli kohtuuttoman lyhyt, varsinkin kun toimitus tiesi, että kantelija oli vaikeasti tavoitettavissa. Vaikka kantelijan oikaisuvaatimus tuli lain mukaan liian myöhään, lehden olisi pitänyt oikaista kantelijan osoittamat virheet. Journalistin ohjeiden mukaan olennainen asiavirhe on aina oikaistava. Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Suomen Kuvalehti on rikkonut hyvää journalistista tapaa ja antaa lehdelle huomautuksen. Ratkaisun tekivät: Risto Uimonen (pj), Pirjo Auvinen, Kalle Heiskanen, Hannu Helineva, Anssi Järvinen, Heikki Kuutti, Heli Kärkkäinen, Venla Mäntysalo ja Seppo Määttänen. heLSingin Sanomat Julkisen sanan neuvoston vapauttava päätös totuudenmukaista tiedonvälitystä, toimittajan tiedonhankintaa ja samanaikaista kuulemista koskevassa asiassa. Lehti kertoi koulukiusatun henkilökohtaisista kokemuksista. Juttu oli kuvitettu haastatellun vanhassa koulussa, joka mainittiin nimeltä. Koulun henkilökunta ei joutunut niin kielteiseen julkisuuteen, että siitä olisi syntynyt velvoite samanaikaiseen kuulemiseen tai oman kannanoton julkaisemiseen. Kantelu 10.3.2015 Kantelu kohdistuu Helsingin Sanomien verkkosivuilla 10.2.2015 julkaistuun juttuun ” ’Miks on noin rumia ihmisiä?’ – Karoliinaa kiusattiin kuusi vuotta”. Kantelija toimii rehtorina koulussa, jossa jutun päähenkilöä haastateltiin ja kuvattiin. Kantelu perustuu totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen, toimittajan tiedonhankintaan, samanaikaiseen kuulemiseen ja omaan kannanottoon. Artikkeli kuvaa kantelijan johtaman koulun henkilökunnan toimintaa tavalla, jota toimittaja ei ole tarkistanut henkilökuntaan kuuluvilta. Kantelun mukaan olisi ollut perusteltua kysyä koululta, millä tavoin kiusaamiseen puututaan. Toimittaja ilmoitti tekevänsä opintoihinsa liittyvää harjoitustyötä, jota ei välttämättä julkaistaisi missään. Kantelijan mukaan toimittaja lupasi olla yhteydessä ja ilmoittaa, missä kirjoitus julkaistaan ja milloin, mikäli julkaisu olisi ajankohtainen. Näin ei kuitenkaan tapahtunut. Koulun henkilökuntaa olisi pitänyt kuulla kirjoitusta tehtäessä, sillä tekstissä annetaan voimakkaasti ymmärtää, ettei koulussa puututa kiusaamistapauksiin eikä koulu pysty tarjoamaan oppilailleen hyvää oppimisja kasvuympäristöä. Etenkin kuraattorin toiminnasta kirjoitetaan kantelun mukaan tavalla, joka saattaa hänen ammattitaitonsa kyseenalaiseksi ja voisi pahimmillaan vaikeuttaa ammatin harjoittamista tulevaisuudessa. Asiasta tuli myös heti kirjoituksen julkistamispäivänä kysely huoltajalta. Koulun nimen runsas käyttö tekstin sisällä sekä kuvituskuvat liittävät koulun myös perusteettomasti sellaisiinkin haastatellun elämän tapahtumaketjuihin, jotka eivät kouluun millään lailla liity. Kantelija lähetti artikkelin kirjoittaneelle toimittajalle sekä vastaavalle päätoimittajalle sähköpostiviestit vastausta saamatta. Viesti toimittajalle: ”Kävit syksyllä – – kuvaajan kanssa koulullamme tekemässä artikkeliasi ja ottamassa kuvituskuvia koulurakennuksesta. Käynti sujui mielestäni positiivisessa hengessä eikä kukaan yrittänyt millään lailla vaikuttaa artikkelin sisältöön tai sen tekemiseen. Sovimme tässä yhteydessä, että mikäli juttu julkaistaisiin jossain, olisit siitä yhteydessä etukäteen eli kertoisit, missä juttu julkaistaan ja milloin. Näin ei kuitenkaan tapahtunut.” Viesti päätoimittajalle: ”Koulullamme kävi syksyllä toimittaja NN, joka kertoi tekevänsä opiskeluihinsa liittyvää artikkelia, ilmeisesti jonkinlaista harjoitustyötä. Hän pyysi kuvaajan ja haastateltavan kanssa pääsyä koululle ottamaan kuvituskuvia. Tämä sopi luonnollisesti minulle hyvin. Toimittaja sanoi, että hän on yhteydessä, mikäli artikkeli joskus julkaistaisiin, ja kertoisi missä ja milloin. Näin ei tapahtunut, vaan artikkeli julkaistiin eilisessä HS:n digilehdessä ilman etukäteisilmoitusta. Tämä ei mielestäni kuulu hyvään journalistiseen toimintatapaan. NN ei ole vastannut viestiini, jonka hänelle lähetin asiaan liittyen. Haastateltavan sinänsä erittäin tärkeä ja koskettava tarina oli liitetty kouluun mielestäni tarpeettoman kiinteästi. Hänen elämässään oli tapahtunut paljon sellaistakin ikävää, mille koulu ei valitettavasti voi mitään, mutta joka liitettiin meidän henkilökuntaamme ja koulurakennukseemme sellaisessa määrin, että kommentointioikeus koulun puolelta olisi ollut perusteltua.” Helsingin Sanomien vastaus 12.9.2015 Päätoimittaja Kaius Niemi vastaa, että jutussa kerrotaan yhden kiusatun henkilökohtainen tarina. Kyseessä on koulukiusaamista vuosia kokenut tyttö, joka oli aiemmin kertonut asiasta omalla videolla YouTube-videopalvelussa. Juttu on kirjoitettu tarinallisesti yhden kiusatun kertomuksena. Kantelija ei kiistä tarinaa tai siitä jutussa esitettyjä asioita. Jutun kirjoittanut toimittaja teki artikkelin alun perin harjoitustyönä osana opintojaan. Hän ei päätoimittaja Niemen mukaan tuolloin tiennyt, missä teksti julkaistaisiin ja milloin. Tämän toimittaja oli tuonut avoimesti esiin pyytäessään pääsyä kiusatun entiselle koululle valokuvauksia varten. Hän kertoi myös avoimesti, että juttua tarjotaan julkaistavaksi viestimille sen valmistuttua. Toimittaja on siten esiintynyt avoimesti toimittajana ja myös järjestänyt kuvaukset avoimesti ottamalla yhteyttä kouluun. Hän oli jättänyt auki ainoastaan sen, missä viestimessä juttu ilmestyisi, koska asia ei ollut tekijän tiedossa artikkelia tehtäessä. Juttujaan eri tiedotusvälineisiin tarjoava toimittaja ei Niemen mukaan voi aina luvata jutun ilmestymistä tietyssä lehdessä tai tiettynä ajankohtana. Journalistin ohjeet eivät tällaista myöskään edellytä. Jutussa ei myöskään ollut sellaisia sitaatteja tai muita seikkoja, joihin koulun henkilökunnalla olisi ollut tarkistusoikeus ennen julkaisupäätöstä. Tieto jutun ilmestymisestä Helsingin Sanomissa ei tässä tapauksessa kulkeutunut kantelijalle ennen julkaisua. Tämä ei päätoimittajan vastauksen mukaan kuitenkaan ole journalistin ohjeiden rikkomista. Helsingin Sanomat on saanut sähköpostitse yhteydenoton kantelijalta artikkelin julkaisun jälkeen, mutta ei ole saanut harkittavakseen varsinaista, Journalistin ohjeiden kohdassa 22 mainittua jälkikäteistä kannanottoa. Mitä tulee mahdolliseen henkilökunnan kokemaan kielteiseen julkisuuteen, päätoimittaja Niemi korostaa, että ketään koulun henkilökunnasta ei mainita jutussa nimeltä. Heidän toimintaansa ei myöskään käsitellä jutussa laajemmin. Kuraattorin tehtävä on yksittäisenä tehtävänä mainittu jutussa, mutta hänen työnsä tai ammatillinen toimintansa ei ole jutun keskiössä. Koulun henkilökunnan ei siten voi katsoa joutuneen jutussa Journalistin ohjeissa määritellyn erittäin kielteisen julkisuuden kohteeksi. Kantelussa mainitaan jutun seurauksena yksi yhteydenotto koulun oppilaan huoltajalta, mutta tätäkään ei Helsingin Sanomien näkemyksen mukaan voida pitää ”erittäin kielteisenä julkisuutena” vaan tavanomaisena jutun herättämänä palautteena. Niemi katsoo, ettei kyseisessä artikkelissa ole keskitytty mainitun koulun tai sen henkilökunnan toiminnan käsittelemiseen tai kritisoimiseen, vaan kiusatuksi tulleen nuoren ihmisen henkilökohtaiseen selviytymistarinaan. Niemi kirjoittaa, että toimittaja on esiintynyt työssään avoimesti ja pyrkinyt jutussa totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen. Koulun henkilökunta ei ole joutunut jutussa sellaisen Journalistin ohjeiden tarkoittaman erittäin kielteisen julkisuuden kohteeksi, joka olisi edellyttänyt kuulemista ennakkoon. Ratkaisu JO 8: Journalistin velvollisuus on pyrkiä totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen. JO 9: Työtä tehdessään journalistin on suositeltavaa ilmoittaa ammattinsa. Tiedot on pyrittävä hankkimaan avoimesti. Jos yhteiskunnallisesti merkittäviä seikkoja ei voida muutoin selvittää, journalisti voi tehdä haastatteluja ja hankkia tietoja myös tavallisuudesta poikkeavilla keinoilla. JO 21: Jos selvästi tunnistettavissa olevan henkilön tai tahon toiminnasta aiotaan esittää tietoja, jotka asettavat tämän erittäin kielteiseen julkisuuteen, kritiikin kohteelle tulee varata tilaisuus esittää oma näkemyksensä jo samassa yhteydessä. JO 22: Ellei samanaikainen kuuleminen ole mahdollista, voi erittäin kielteisen julkisuuden kohteeksi joutunutta olla tarpeen kuulla jälkeenpäin. Jos näin ei tehdä, hyvään tapaan kuuluu julkaista hänen oma kannanottonsa. Helsingin Sanomien julkaisemassa jutussa haastateltiin koulukiusaajien uhriksi joutunutta 17-vuotiasta. Osa kuvitusta ja haastattelua oli tehty nimeltä mainitussa koulussa, johon lähes kymmenen vuotta vanhat tapahtumat sijoittuivat. Jutussa ei kuultu koulun henkilökuntaa, joka ei myöskään tarjonnut lehdelle mielipidettään jälkeenpäin. Julkisen sanan neuvosto toteaa, että juttu perustui haastatellun henkilökohtaisiin kokemuksiin, tuntemuksiin ja muistikuviin koulukiusaamisesta. Laajahkossa jutussa mainittiin lyhyesti koulussa pidetyt turhat palaverit ja se kuinka ”kiusaaja onnistui kääntämään kuraattorin puolelleen”. Ala-asteen tapahtumista on kuitenkin kulunut lähes kymmenen vuotta, minkä vuoksi koulun silloinen henkilökunta ei joutunut erittäin kielteiseen julkisuuteen eikä sille näin ollen syntynyt oikeutta samanaikaiseen kuulemiseen tai omaan kannanottoon. Mielipidekirjoitustaan kantelija toki olisi voinut lehdelle tarjota. Kantelijaa ei juttuun haastateltu, joten hänellä ei ollut oikeutta saada tietää, missä ja milloin juttu julkaistaan. Neuvoston mielestä toimituksen olisi ollut kohteliasta vastata kantelijan ihmetteleviin sähköpostiviesteihin, mutta Journalistin ohjeita vastaamattomuus ei riko. Lisäksi juttua tehdessään toimittaja oli avoimesti kertonut, että ei tiedä julkaistaanko harjoitustyönä tehtävää juttua missään. Neuvosto huomauttaa, että vain haastateltavalla on halutessaan oikeus saada tietää kyseiset tiedot ennen jutun julkaisua. Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Helsingin Sanomat ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa. Radio Suomipop Julkisen sanan neuvoston langettava päätös ihmisarvon kunnioittamista koskevassa asiassa. Radion aamuohjelmassa arvosteltiin Suomen jääkiekkomaajoukkueen käyntiä Auschwitzin keskistysleirillä. Ohjelmassa vähäteltiin keskitysleirille joutuneiden juutalaisten kärsimyksiä ja naureskeltiin niille. Tekniikan maailma Julkisen sanan neuvoston langettava päätös piilomainontaa koskevassa asiassa. Lehti kertoi uudesta pelikoneesta. Juttu oli tehty valmistajan ehdoilla, ja se oli mainosmainen. Pohjolan Sanomat Julkisen sanan neuvoston vapauttava päätös virheen korjausta koskevassa asiassa. Lehti julkaisi pakinatyylisessä kirjoituksessaan tulkinnanvaraisen kommentin, joka ei kuitenkaan ollut olennainen asiavirhe. Kantelijan oikaisupyynnön julkaiseminen mielipidekirjoituksena osoitti huonoa harkintaa, mutta lukija sai siitä mahdollisuuden punnita asiaa myös toisesta näkökulmasta. Helsingin Sanomat Julkisen sanan neuvoston vapauttava päätös ihmisarvon kunnioittamista koskevassa asiassa. Lehti pyysi lukijoilta pilkkanimiä virolaisista ja järjesti saamiensa ehdotusten perusteella lukijoilleen äänestyksen parhaista nimityksistä. Lehti osoitti huonoa harkintaa, mutta pakinanomaisessa tekstissä voi sananvapauden nimissä julkaista myös ironisia luonnehdintoja. Lisäksi lehti poisti jutun verkosta ja päätoimittaja pyysi anteeksi lukijoilta. Äänestyspäätös 6–4. Päätöksen lopussa eriävä mielipide. > Lue kaikki tuoreet päätökset osoitteessa www.jsn.fi Kantelijaa ei juttuun haastateltu, joten hänellä ei ollut oikeutta saada tietää, missä ja milloin juttu julkaistaan. > 5.–6.11.2015 Suuret lehtipäivät: Paikallislehtipäivät ja Kaupunkilehtipäivät, Kouvola. > 19.11.2015 Jakelun ajankohtaispäivä, Vantaa. > 25.11.2015 Mediapäivä 2015, Helsinki. Sanomalehtien liitossa tapahtuu
• 50% 40% 30% 20% 10% 45 12 11 4 4 2 2 1 1 1 1 16 Painetut sanomalehdet Painetut kaupunkilehdet (ilmaislehdet) Kaupunkilehtien (ilmaislehtien) digit. palvelut Aikakauslehtien digitaaliset palvelut Painetut aikakauslehdet Sanomalehtien digitaaliset palvelut Mistä suomalainen mieluiten lukee, katsoo tai kuuntelee mainoksia? Televisio Radio Google YouTube Twitter LinkedIn En osaa sanoa Facebook Oikeassa paikassa olet Laita mainoksesi sinne, missä se tuntuu mieluisalta.
• palstat SuomenLehdistö 7/2015 23 Turun Sanomat Toimituspäälliköksi on nimitetty Veijo Hyvönen. Hänen vastuullaan ovat toimituksen hallinnolliset tehtävät, pitkän aikavälin suunnittelu ja kehitystyö. Kauppatieteiden maisteri Hyvönen on työskennellyt Turun Sanomissa vuodesta 2000 taloustoimittajana, uutistoimituksen päällikkönä, taloustoimituksen päällikkönä ja viimeksi uutispäällikkönä. Lehden uutena uutispäällikkönä aloittaa verkkotoimituksen esimies Ilkka Tervo. Toisena uutispäällikkönä jatkaa Hannu Miettunen. Sanoma Teknologiajohtajaksi on nimitetty Kai Taka-aho. Uudessa tehtävässään hän vastaa konserninlaajuisista teknologiatoiminnoista. Hänen vastuullaan ovat myös Nelonen Median, SBS:n ja Sanoma Learningin digitaalisen kehityksen päälinjat. Kai Taka-aho on hoitanut Sanomassa useita eri tehtäviä vuodesta 2000 alkaen. Vuonna 2008 hänet nimitettiin Nelonen Median online-toiminnoista vastaavaksi johtajaksi. Hän raportoi Sanoma Digital & Technologyn toimitusjohtajalle Arthur Hoffmanille. Helsingin Sanomat Toimitukseen on perustettu kolme uutta osastoa: uutisdeski, datadeski ja HSTV. Osastoihin on nimetty neljä uutta päällikköä. Deskipäälliköksi on nimitetty Kari Räisänen ja digipäälliköksi Samuli Leivonniemi. Räisänen on aiemmin työskennellyt HS:ssa muun muassa uutispäällikkönä, uutis-, kaupunkija urheilutoimitusten esimiehenä sekä taloustoimituksen varaesimiehenä. Leivonniemi on ollut HS:n palveluksessa paitsi toimittajana ja uutispäällikkönä myös monissa digitaalisissa kehityshankkeissa. Datadeskiä vetää kehityspäällikkö Esa Mäkinen. Hän kuuluu jatkossa Helsingin Sanomien toimituksen johtoryhmään. Hän on työskennellyt HS:ssa kulttuuritoimittajana, datajournalismin tuottajana ja datajournalismista vastaavana uutispäällikkönä. HSTV:n kanavapäälliköksi on nimitetty Kirsi AlmSiira. Hän vastaa yhä myös HS:n sosiaalisen median kanavista. Tamperelainen, Keski-Uusimaa Tamperelaisen päätoimittajaksi ja kustannusjohtajaksi on nimitetty Karri Kannala. Hän jatkaa myös Etelä-Suomen Median maakunnan lehtiperheen johtajana. Kannala siirtyy Tampereelle Lappeenrannan Uutisten ja Imatralaisen päätoimittajan ja kustannusjohtajan tehtävästä sekä Turkulaisen liiketoimintajohtajan paikalta. Tamperelaisen nykyinen päätoimittaja Anne Lahnajärvi siirtyy Keski-Uusimaan ja Tuusulanjärven Viikkouutisten yhteistoimitukseen ja myöhemmin syksyllä Keski-Uusimaan toimituspäällikön tehtäviin. Sotkamo-lehti Päätoimittajaksi on valittu Juha Honkala. Hän on toiminut aiemmin Raahen Seudun toimittajana. Kalajokilaakso, Haapavesi-lehti Kalajokilaakson päätoimittaja Seppo Kangas ryhtyy kokopäivätoimiseksi projektipäälliköksi Keski-Pohjanmaan Kirjapainon toimitustyön uuden toimintamallin käynnistyshankkeeseen. Päätoimittajan tehtävää hoitaa puolen vuoden ajan Katariina Anttila. Hän siirtyy tehtävään Haapavesi-lehden päätoimittajan paikalta. Haapavesi-lehdessä Anttilaa sijaistaa Suvi Hyttinen. Perniönseudun Lehti Päätoimittajaksi on valittu Salonjokilaakso-lehden päätoimittaja Pekka Mäenpää. Perniönseudun Lehden nykyinen päätoimittaja Pekka Poutanen jää eläkkeelle tammikuun 2016 alussa. Pietarsaaren Sanomat Stina Jakobsson on nimitetty mediamyyjäksi. Aiemmin hän on toiminut vastaavissa tehtävissä HSS Median palveluksessa. Suomen Hevosurheilulehti Eetu Alvik on nimitetty Hevosurheilu ja Toto-lehtiä kustantavan Suomen Hevosurheilulehti Oy:n toimitusjohtajaksi. Alvik on aiemmin toiminut myynnin johtotehtävissä kirjakustannusalalla Kustannusosakeyhtiö Paasilinna Oy:ssä, Helsinki-Kirjat Oy:ssä ja Gummerus Kustannuksessa. Mediauutiset Toimitusjohtajaksi ja päätoimittajaksi on nimitetty Anna Niemelä. Hän aloittaa tehtävässään ensi tammikuussa. Tehtävissä aiemmin toiminut Kati Haapakoski siirtyy Talouselämä-lehteen, jossa hän toimii kehityspäällikkönä. Vihreä Lanka Päätoimittajaksi on valittu Huili-lehden perustaja Riikka Suominen. Vihreän Langan entinen päätoimittaja Juha Honkonen siirtyy Readom-journalismipalvelun päätoimittajaksi. Piia Hietamäen uudessa työssä yhdistyvät hänen kaksi lempilastaan: toimittajuus ja koulut. Sampo-lehden ja Saarijärveläisen tuottaja-toimittaja Hietamäki hyppää puoleksi vuodeksi Sanomalehtien Liiton projektityöntekijäksi vauhdittamaan ”Sanomalehti mukana muuttuvassa koulussa” -mediakasvatushanketta. Hietamäen tehtävänä on auttaa sanomalehtiä ideoimaan ja toteuttamaan uudentyyppistä yhteistyötä koulujen kanssa. Kun koulujen perusopetuksen opetussuunnitelmat uudistuvat ensi syksystä alkaen, luokkiin tulee entistä enemmän oppiainerajat ylittävää projektityöskentelyä. Tässä sanomalehdet sopivat hyvin koulujen yhteistyökumppaneiksi. – Tavoitteena on saada viritettyä yhteistyömuotoja, joista on hyötyä pitkälle tulevaisuuteen, Hietamäki kertoo. Hietamäellä on paljon käytännön kokemusta koululaisten kanssa työskentelystä niin Sampo-lehdessä kuin aiemmassa työpaikassaan Keskisuomalaisessakin. Sampossa hän muun muassa ideoi ja toteutti lukiolaisille projektin, jossa nämä saivat tehdä kokonaisen lehden numeron. Samantapaisia voisivat olla myös ne projektit, joita Hietamäki nyt pääsee uudessa työssään sparraamaan. Hänen mielestään on tärkeää, että lehdet ovat tavoitettavissa muulloinkin kuin sanomalehtiviikolla ja että oppilaille annetaan aidosti vastuuta. Hietamäen mukaan sanomalehtien kouluissa tekemää työtä ei aina media-alalla pidetä riittävän suuressa arvossa. – Se on kuitenkin valtavan tärkeää kauaskantoisuutensa ja aitoutensa takia: kouluissa ne tulevaisuuden mediankäyttäjät ovat. On esimerkiksi tosi hienoa nähdä, miten into ja palo loistavat oppilaiden silmistä, kun he pääsevät tekemään lehteä. Hietamäen arki muuttuu uuden työn myötä isosti. Tähän asti työpaikalle on ollut matkaa polkupyörällä alle kymmenen minuuttia. Nyt monet päivät kuluvat auton ratissa Sarijärveltä ympäri Suomea reissaten. Osan ajasta hän työskentelee Helsingissä. Noora Autio Lehti osaksi koulun arkea Piia Hietamäki toivoo saavansa jatkossakin yhtä innostuneen vastaanoton samojediltaan Roopelta, vaikka viipyykin työreissuilla aiempaa pidempään. TOMMI LAMPINEN U us iin te ht äv iin Tiedot nimityksistä voi lähettää osoitteeseen suomen.lehdisto@ sanomalehdet.fi MEDIA-ALAN OMA LEHTI Päätoimittaja: Jukka Holmberg. Toimituspäällikkö: Noora Autio. Riikka Virranta äitiysvapaalla. Taitto: Janne Hulkkonen, Reima Kangas, Noora Autio. Toimitus: Eteläranta 10, 00130 Helsinki. Puhelin: (09) 228 77 300. Sähköposti: suomen.lehdisto@sanomalehdet.fi. Suomen Lehdistö verkossa: www.suomenlehdisto.fi. Julkaisija: Sanomalehtien Liitto ry / Tidningarnas Förbund rf. Ilmestyminen: 85. vuosikerta. 8 numeroa vuodessa. Tilaukset ja osoitteenmuutokset: sl@sanomalehdet.fi. Tilaushinnat 2015: kestotilaus 89 euroa / vuosi (sis. alv 10%), määräaikainen tilaus 94 euroa /vuosi (sis. alv 10%), määräaikainen opiskelijatilaus 40 euroa / vuosi (sis. alv 10%). Tilaushintaan sisältyy digilehti. Kestotilaus jatkuu niin kauan kuin itse haluat. Maksettua tilausmaksua ei palauteta, kun tilaus irtisanotaan. Määräaikainen tilaus ei jatku tilausjakson päätyttyä ilman erillistä ilmoitusta. ISSN: 0039-5587. Ilmoitukset: Timo Järvenpää, puh. 0400 242 131, timo.jarvenpaa@pp3.inet.fi Painopaikka: Botnia Print, Kokkola. SuomenLehdistö Ilmestysmispäivät 2015 ja kevät 2016 Nro Ilmestyy Aineistot Varaukset 8 16.12. 7.12. 1.12. 1 3.2. 21.1. 15.1. 2 16.3. 3.3. 26.2. 3 27.4. 14.4. 8.4. 4 10.6. 23.5. 18.5. Piia Hietamäki innostaa sanomalehtiä uudenlaiseen yhteistyöhön oppilaiden kanssa.
• Botnia Print on hakenut omaa jalansijaansa suomalaisten lehtitalojen keskuudesta reilun viiden vuoden ajan. Toukokuussa 2010 avattu lehtitehdas on herättänyt mielenkiintoa, sillä Botnia Printillä on käytössään Suomen ainoa kuivaoffsetpainokone. Se tarkoittaa, että painoprosessissa ei käytetä lainkaan vettä tai muita kemikaaleja. Vedettömyyden ansiosta Botnia Printissä painetut lehdet erottautuvat edukseen sekä painolaadun että ympäristöystävällisyytensä ansiosta. Botnia Printin tuotevalikoima on laaja. Sanomalehdet * Paikallislehdet * Kaupunkilehdet * Aikakauslehdet * Jäsenlehdet *Järjestölehdet * Yritysten lehdet Tervetuloa laatujoukkoon! www.botniaprint.fi Kuva: Esa Melametsä