• Marja Heinonen ihmettelee nihkeää keskustelua. » Sivut 4–5 MEDIA-ALAN OMA LEHTI • NRO 7 • 31.10.2018 • PERUSTETTU VUONNA 1930 SuomenLehdistö LEHTIEN OMISTUKSET ja yhteistyökuviot ovat muuttuneet isosti 2010-luvulla. Minna Harmaala työskentelee nykyään virtuaalitoimituksessa. » Sivut 10–13 VESA LAITINEN Helsingin Sanomat julkaisee Kauhajoki-lehden juttuja. » Sivut 14–16 Tekoäly putsaa keskustelua Robotit nopeuttavat verkon kommenttien moderointia. » Sivu 6 Toimittaja, haravoi valheet Osalle lukijoista viihdyttävyys on totuutta tärkeämpää. » Sivu 18 Kuka kaipaa tiedotehuttua? Anniina Jeskanen karttaa uutisointia tavan vuoksi. » Sivu 8 Nyt tulevat mikromaksut
• Kuka kuiskuttaa uutiset korvaasi? Netistä löytyy monenlaista tarinankertojaa. Onneksi sanomalehtien tehtävä lahjomattomana tiedon välittäjänä on ja pysyy välineestä riippumatta. Vaikka uutisointi pyörii kellon ympäri, lukijan on pystyttävä luottamaan siihen mitä näkee. Tartu siis rauhallisin mielin paperiin, selaimeen tai kännykkään ja lue sanomalehtiä.
• SuomenLehdistö 7/2018 3 7/2018 kolmesta poikki Digi-alv nopeasti voimaan sisältö AJANKOHTAISTA 4 Tutkija uskoo, että mikromaksut toimisivat Suomessakin. 5 Lehdissä ajatellaan, että lukijat haluavat osallistua niiden kehittämiseen. Tutkimus ei tue ajatusta. 6 Hyvin moderoidusta verkkokeskustelusta markkinavaltti mediataloille? 8 Anniina Jeskasen mukaan on iso riski, että nuoret lipeävät sanomalehtien otteesta. TAUSTAT 10-13 Selvitimme, miten lehtien omistusja yhteistyökuviot ovat muuttuneet 2010-luvulla. 14-16 Kauhajoki-lehti tekee verkkoyhteistyötä Helsingin Sanomien kanssa. 17 Toimitusten tulisi taipua nopeaan reagointiin. Joskus se tarkoittaa pesukarhufanituotteita. PALSTAT 18 Journalistien ei pidä alistua populistien puppugeneraattorien kaiuttimiksi. 20 Musiikkialalle on syntynyt kiinnostava valtakeskittymä, kirjoittaa Jani Halme. ” Digi-alvin alennus nopeuttaa todennäköisesti lehtien digitaalista kehitystyötä ja kasvua.” Verkkopäivystys Katri Simola Mitä päivystäminen teille tarkoittaa, ja milloin päivystätte? Miten olette muuttaneet verkkopäivystystä viime vuosina? Miksi verkkopäivystys on teille tärkeää? Valtteri Varpela toimituspäällikkö, Ilta-Sanomat Meillä uutiskone pyörii ympäri vuorokauden ja 24/7-päivystys on itsestäänselvyys. Toimittajat eivät moderoi keskusteluja. Keskustelujen moderointi on moderoijien käsissä, eikä se pyöri läpi yön. 24/7-päivystys alkoi vuonna 2013. Sitä ennen iltavuorot loppuivat myöhemmin kuin nyt. Yövuoroja tekevät omat toimittajamme. Meille kaikkein tärkeintä on tehdä Suomen kiinnostavinta uutispalvelua: Ilta-Sanomien etusivulta lukija tietää löytävänsä tärkeimmät ja kiinnostavimmat jutut ympäri vuorokauden. Niklas Holmberg uutispäällikkö, Maaseudun Tulevaisuus Päivystämme arkisin kello 7–20 ja viikonloppuisin kello 10–16. Keskellä päivää vuorossa on kaksi henkilöä, aamulla ja illalla yksi henkilö. Päiväaikaan verkkokeskusteluja moderoi erillinen moderoija, muina aikoina verkkopäivystäjä tai uutispäällikkö. Siirryimme nykyiseen päivystysmalliin kolme vuotta sitten. Sen jälkeen olemme lisänneet verkon resurssointia päiväaikaan. Vuorossa oleva uutispäällikkö on varalla päivystysvuorojen ulkopuolisina aikoina ja reagoi tarvittaessa lukijakuntaa koskettaviin kiireellisin uutisiin. Tavoitteenamme on olla maaseutua koskevissa asioissa valtakunnan johtava uutispalvelu ja kasvattaa edelleen verkkopalvelumme tavoittavuutta. Anja Harju uutistuottaja, Kaleva Verkko päivystää arkisin kello 6–24 sekä viikonloppuisin ja juhlapyhinä kello 8–24. Muina aikoina reagoimme erilaisiin hälytyspalveluihin, kuten STT:hen. Työtä tehdään myös etänä. Moderointi kuuluu tarvittaessa osana työhön. Päivystysaika on pidentynyt. Verkon on pystyttävä reagoimaan entistä nopeammin ja tehokkaammin. Myös henkilöstöresurssit ovat hiukan kasvaneet. Yhteistyö eri lehtien kanssa on laajentanut ja elävöittänyt verkon tarjontaa. Elävä, nopea verkko on paitsi vastaus ihmisten kiihkeään uutisnälkään, myös elinehto median murroksessa. Verkko on hermokeskus, jonka syke ja säteily ovat vasta alkuvaiheessa. Meidän on oltava hereillä, kun ympärillä tapahtuu. MEDIATALOT SAIVAT lokakuussa myönteisiä uutisia. Digi-alvista syntyi Euroopan unionissa sopu pitkän väännön jälkeen. EU:n neuvosto päätti sallia digitaalisten lehtien ja kirjojen myynnin alennetulla arvonlisäverokannalla. Tähän saakka digitaalisiin julkaisuihin on pitänyt soveltaa yleistä arvonlisäverokantaa, kun taas paperilehdille on sallittu alempi vero. Suomessa digitaalisten julkaisujen verokanta on ollut 24 prosenttia ja lehtitilausten ja kirjojen vero 10 prosenttia. Mediatalojen kannalta tilanne on ollut erikoinen: saman uutisen julkaisemisesta sanomalehden verkkosivuilla on verotettu enemmän kuin saman lehden paperiversiossa. Lukualusta on ratkaissut veron määrän. Nyt tämä epäkohta saadaan korjattua. Suomen hallitus päätti jo kesällä, että digilehtien ja -kirjojen arvonlisävero lasketaan samalle tasolle printtiversioiden kanssa heti, kun direktiivimuutos mahdollistaa sen. Asiasta on parhaillaan tekeillä lakiesitys. Tavoitteena on, että hallitus antaa sen eduskunnalle joulukuun alussa ja eduskunta hyväksyy sen alkuvuonna 2019. Tällöin muutos voisi tulla voimaan viimeistään ensi vuoden heinäkuussa. Sanomalehtien kannalta olisi ensiarvoisen tärkeää, että tämä aikataulu pitää. Muutoin asia siirtyy seuraavan eduskunnan käsiteltäväksi. JO VUOSIA digisiirtymän tuomien haasteiden kanssa kamppailleelle media-alalle alennettu digi-alv tuo kaivattua, tehokasta tukea. Takaisin ei toki saada niitä menetettyjä euroja tai irtisanottuja työntekijöitä, joihin hallituksen vuonna 2012 tekemä päätös luopua sanomalehtien nollaverokannasta – yhdistettynä digitalisaatioon ja kilpailun kovenemiseen – on johtanut. Digi-alvin alennus nopeuttaa todennäköisesti lehtien digitaalista kehitystyötä ja kasvua. Jos mediatalot laskevat alv-alennuksen myötä digituotteidensa hintoja, niiden kysyntä kasvaa. Ainakin Alma Median toimitusjohtaja Kai Telanne lupasi tuoreeltaan Ylen haastattelussa, että hänen uskoakseen digijulkaisujen alv-muutos alentaa hintoja. Lisäksi muutos helpottaa printin ja digin yhdistelmätilausten hinnoittelua. Tähän asti lehtien on ollut hankala määritellä, mikä osa tilauksesta verotetaan printin ja mikä digin arvonlisäveron mukaan. Noora Autio vs. päätoimittaja noora.autio@sanomalehdet.fi M IR KK U M ER IM AA > Lue myös digilehti ja lisää uutisia verkosta osoitteessa www.suomenlehdisto.fi
• 4 SuomenLehdistö 7/2018 AJANKOHTAISTA Tutkija antaa kolme vinkkiä, miten mikromaksuilla voi menestyä. MIKROMAKSUJA KÄYTTÄÄ Suomessa ani harva media. Muutaman vuoden päästä ne ovat kuitenkin arkipäivää, ennakoi valtiotieteen tohtori ja viestintäalan yrittäjä Marja Heinonen. – Ihmisten arki on muuttunut. Ajatus siitä, että netissä voi ostaa mitä tahansa, alkaa olla arkipäivää. Nyt on mikromaksamisen momentum, kunhan maksutapahtuma saadaan sujuvaksi, Heinonen sanoo. Media-alalla mikromaksulla tarkoitetaan nimensä mukaisesti pientä maksua, jolla lukija voi ostaa lukuoikeuden yksittäiseen juttuun. Heinonen on tutkinut mikromaksamista tiiviisti noin vuoden ajan Suomessa ja ulkomailla. Tutkimusta on rahoittanut Media-alan tutkimussäätiö, ja sen on määrä valmistua marraskuussa. Heinonen on tehnyt tutkimusta yhdessä Markku Hurmerannan kanssa. Hurmeranta eläköityi viime vuonna Fokus Median kustantajan paikalta ja istuu tällä hetkellä sekä Fokus Median että mikromaksufirma Pressdoorin hallituksessa. Myös Heinosella on kytkös Pressdooriin: hän on konsultoinut suomalaista startup-yritystä viestintään liittyvissä kysymyksissä. Pressdoor pilotoi mikromaksuja Long Playssa ja Fokus Median kustantamassa Hifimaailmassa. Kannattavuus epäilyttää Uusista avauksista huolimatta mikromaksut ovat Suomessa yhä marginaalissa. Mikä jarruttaa mikromaksujen laajaa käyttöönottoa? – Iso syy on mielestäni korvien välissä. Perinteinen tapa tehdä asioita on mediassa tiukassa, ja toisaalta monet alan konkarit viittaavat epäonnistuneeseen mikromaksukokeiluun, Ape-kukkaroon. Pinnalla on ajatus, että kokeiltu on, ei toiminut, Heinonen sanoo. Ape Paymentsin mikromaksujärjestelmää kokeilivat muutama vuosi sitten muun muassa Keskisuomalainen ja Sanoma. Keskisuomalaisen digitaalisen liiketoiminnan johtaja Kirsi Hakaniemi kertoo, että järjestelmä koettiin hankalaksi käyttää, sillä Ape-kukkaroon piti erikseen ladata rahaa. Moni lukija ei vielä tuolloin ollut tottunut maksamaan verkkosisällöistä. Lisäksi toimituksessa ei ollut kovin tarkkaan mietitty, millaisia sisältöjä kannattaa maksun taakse laittaa. Hakaniemi epäilee mikromaksujen kannattavuutta ja maksamisen sujuvuutta. Niitä ei suunnitella otettavan Keskisuomalaisessa käyttöön ainakaan tällä hetkellä. – Tilausmaksut ovat meille ykkösasia, sillä asiakassuhde on niissä pitkäaikainen ja sisältöjä luetaan kuukaudesta toiseen. Mutta toki seuraamme alan tilannetta. Jos mikromaksuista tulee alalle standardi ja tapa, saatamme taas kokeilla, Hakaniemi sanoo. Myös Sanomassa keskitytään mikromaksujen sijaan tilausmaksuihin. – Sanoma Media Finlandissa sanomaja aikakauslehtiä myydään määräaikaisina ja jatkuvina tilauksina, joiden hinnat ovat mikromaksuja suuremmat eivätkä mikromaksut niiden osalta ole ajankohtaisia, kertoo kuluttajamyynnin tuen päällikkö Anu Vasara. Heinonen tunnistaa epävarmuuden, tuovatko mikromaksut tuloja. – Ajatellaan, että yksittäisiä juttuja ostavat eivät ryhdy median tilaajiksi, koska voivat poimia rusinat pullasta. Virolainen esimerkki kertoo kuitenkin toista. Mediakonserni Ekspress Grupp otti mikromaksut käyttöönsä pari vuotta sitten. Konserniin kuuluvat lehdet käyttävät virolaisen Zlickin räätälöimää järjestelmää. – Heillä on ollut huikeita muutoksia digituloissa sen jälkeen. Mikromaksut ovat lisänneet maksullisista sisällöistä tulevia tuloja 40 prosentilla. Lehdet ovat havainneet, että yk”Nyt on mikromaksamisen momentum” Tutkija Marja Heinosen mielestä keskustelu mikromaksamisesta on Suomessa ”nihkeää”. Ilmapiiri tuo hänen mieleensä 2000-luvun alun, jolloin hän teki väitöskirjaa. ”Verkkomedian ja digitalisaation tulo torjuttiin sanomalehdissä täysin. Vei vuosia, kunnes niitä ryhdyttiin edes kokeilemaan”, Heinonen sanoo.
• SuomenLehdistö 7/2018 5 AJANKOHTAISTA: PUHEENAIHE MEDIATALOISSA ON jo useampi vuosi puhuttu lukijoiden sitouttamisesta. Yleisön toivotaan osallistuvan mediatalojen toimintaan esimerkiksi lähettämällä kuvia uutispaikalta tai kommentoimalla uutisia. Usein ajatellaan, että totta kai lukijat haluavat osallistua. Tästä ei kuitenkaan ole takeita tutkimusten valossa. Syyskuussa Suomen Lehdistö kertoi Lappeenrannan teknillisen yliopiston tutkimuksesta, jonka mukaan maakuntalehtien lukijat eivät koe tärkeänä olla mukana kehittämässä lehtien tuotteita tai tuottamassa lehdille sisältöjä. Tutkija Amanda Piepponen oli hyödyntänyt muun muassa kyselyä, joka oli tehty noin 2 500:lle Kaakon Viestinnän asiakkaalle. Juuri tällaista tutkimustietoa olisin tarvinnut lisää, kun selvitin journalistisessa hankkeessani yleisön osallistumisen kiemuroita. SUOMESSA ON kiitettävästi tehty laadullisia tutkimuksia lukijoiden halukkuudesta osallistua uutistuotantoon. Aineistot ovat kuitenkin melko pieniä ja kontekstit monenkirjavia. Tutkimuksia on vaikea vertailla keskenään. Määrällistä ja yhteenvetävää tutkimustietoa Suomesta on puolestaan tarjolla turhan vähän. Media-alan tiedelehdistä löysin Mikko Villin ja Janne Matikaisen kyselytutkimuksen vuodelta 2015. Tulosten mukaan ”yleisö asennoituu varauksellisesti aktiiviseen osallistumiseen”. Aineisto oli vuodelta 2012. Kun tiedustelin Villiltä tuoreempia tutkimuksia, sain vinkin. Tilastokeskus kerää tietoja siitä, miten yli 16-vuotiaat suomalaiset käyttävät journalistia verkkomedioita sekä blogeja ja keskustelupalstoja. Kyseiseen katsantoon eivät sisälly Facebookin ja Twitterin kaltaiset yhteisöpalvelut. TILASTOKESKUKSEN MUKAAN vuosina 2014–2017 kaikista vastaajista vain 8–9 prosenttia oli kommentoinut uutisia verkkolehtien tai televisiokanavien sivuilla viimeisen kolmen kuukauden aikana. Samaan aikaan muille keskustelufoorumeille kirjoittavien osuus laski jyrkästi 24 prosentista 8 prosenttiin. Myös kuvia ja videoita yhteisöpalveluiden ulkopuolella jakavien osuus laski 35 prosentista 27 prosenttiin. Toki yleisö voi osallistua mediatalojen arkeen muillakin tavoilla, kuten laittamalla sähköpostia toimittajille tai jakamalla uutissisältöjä. Näitä osallistumisen tapoja Tilastokeskus ei ole selvittänyt. Tilastokeskus arvelee, että syynä osallistumisen vähentymiselle esimerkiksi keskustelufoorumeilla on yleisön siirtyminen ”jonnekin muualle”, erityisesti yhteisöpalveluihin. VERKKOLEHTIEN JA uutissivustojen seuraaminen puolestaan lisääntyi hieman kaikissa ikäryhmissä vuosina 2014–2017. Tämä Tilastokeskuksen tieto ei kuitenkaan kerro, haluavatko lukijat osallistua aktiivisesti uutismedioiden toimintaan vai lähinnä lukea hyvää journalismia. Lappeenrannan teknillisen yliopiston tutkimuksessa lukijat hakivat maakuntalehdiltä pääosin ”peruskäytettävyyttä” ja laadukkaita juttuja. Tutkija Piepponen arveli tulosten olevan ”ristiriidassa sen kanssa, mitä alalla yleisesti ajatellaan asiakkaiden osallisuudesta”. Mediataloilla lienee peiliin katsomisen paikka: missä määrin olettamukset yleisön osallistumishaluista pohjautuvat tutkittuun tietoon ja missä määrin takapuolituntumaan? Tällä kertaa kissan nosti pöydälle vapaa toimittaja Sini Lemmetty. Hän on selvittänyt osallistavaa journalismia C. V. Åkerludin säätiön apurahalla. ki ss ap öy dä lle ” Tilastokeskus arvelee, että syynä osallistumisen vähentymiselle keskustelufoorumeilla on yleisön siirtyminen ”jonnekin muualle”, erityisesti yhteisöpalveluihin.” Haluaako yleisö osallistua? ”Nyt on mikromaksamisen momentum” sittäisten juttujen myynti ei myöskään syö tilauspohjaa – päinvastoin, Heinonen sanoo. Uusia lukijoita paikallislehdille Aika on mikromaksuille Heinosen mukaan otollinen siitäkin syystä, että median liiketoimintamallit ovat viime vuosina monipuolistuneet. Pelkkien tilaajaja mainostulojen tukena on muitakin tulonlähteitä, kuten esimerkiksi konserttilippujen myyntiä. Sisällöistä saatavien tulojen merkitys korostunee tulevaisuudessa, jos Facebookin ja Googlen kaltaiset teknologiajätit ahmivat yhä suuremman siivun mainosmarkkinoista. – Kun tähän vielä lisätään teknologian kehitys, sokea Reettakin ymmärtää, että journalismille avautuvat aivan uuden mittaluokan mahdollisuudet. Heinosen mukaan mikromaksuilla on paljon annettavaa erityisesti paikallislehdille, joiden sisällöt saattavat kiinnostaa lukijoita myös valtakunnallisesti tai jopa kansainvälisesti. Tällaisia voivat olla esimerkiksi luontoaiheiset artikkelit, Heinonen arvioi. Mikromaksujärjestelmiä on monenlaisia. Yksinkertaisimmillaan kyse on tekstiviestillä ostamisesta, joissain järjestelmissä maksu suoritetaan luottokortilla. Eroja on myös siinä, missä jutuista käydään kauppaa. Hollantilainen Blendle myy useiden eri lehtien sisältöjä omalla alustallaan. Kanadalainen Winnipeg Free Press puolestaan myy juttuja omilla nettisivuillaan. Mikromaksuja kokeilevan mediatalon kannattaa Heinosen mukaan muistaa kolme asiaa. Ensinnäkin maksullisten sisältöjen pitää olla laadukkaita ja ainutlaatuisia. Toisekseen niiden pitää olla lukijan kannalta relevantteja juuri sillä hetkellä. Kolmanneksi: maksamisen pitää olla sujuvaa. – Nämä asiat ratkaisevat sen, menestyykö mikromaksuissa vai ei. Katri Simola VESA LAITINEN Miksi otatte mikromaksut käyttöön? HANNA NIKKANEN Päätoimittaja, Long Play Olemme alusta asti myyneet tilausten ohessa yksittäisiä juttuja, joten tavallaan olemme aina käyttäneet mikromaksuja. On kuitenkin ollut hankalaa löytää maksutapaa, joka ei olisi kysynyt postiosoitetta tai tuntunut käyttäjistä raskaalta. Pressdoorin pilotointi osuu tarpeeseen, joka meillä on ollut kohta kuuden vuoden ajan. Tavoitteen pitäisi olla se, että digitaalisesta journalismista maksaminen on asiakkaalle yhtä helppoa kuin esimerkiksi musiikin ja elokuvien suoratoistopalveluista maksaminen. Haluamme, että mahdollisimman monen on helppo tutustua Long Playn sisältöihin, ja tällaisena sisäänheittotuotteena yksittäiset jutut toimivat mainiosti. ARI TOIVANEN Tietojärjestelmäjohtaja, Fokus Media Päättimme ryhtyä Pressdoorin pilottikumppaniksi ennen kaikkea sen vuoksi, että halusimme saada kokemuksia mikromaksamisesta ja testata erityyppisten artikkeleiden myyntiä joissakin kohderyhmissämme. Maksullisuuden yleistyminen netissä on ollut hidasta mediatalojen vuosikausia harjoittaman ilmaisjakelun vuoksi. Nyt maksumuurit ovat yleistyneet, mikä luo uusia mahdollisuuksia mikromaksamisen käyttöönotolle. Digitaalisten aineistojen verotus ei ole tähän asti tukenut niiden kauppaa, mutta toivottavasti tähän on odotettavissa korjaus EU-päätöksen myötä. > Ensi kerralla kirjoittajana voit olla sinä: kerro aiheesi toimitukselle. Sähköposti: suomen.lehdisto@sanomalehdet.fi ” Pinnalla on ajatus, että kokeiltu on, ei toiminut.”
• AJANKOHTAISTA 6 SuomenLehdistö 7/2018 ei-toivotuista sisällöistä, kuten väkivaltaan lietsomisesta. Keskustelun moderoijana tekoäly on kustannustehokkaampi kuin ihminen, vaikka sen toimintaa täytyykin valvoa ja kehittää. Kalevan verkkopäätoimittajan Niiles Nousuniemen mukaan tekoäly vapauttaa toimittajien työaikaa moderoinnilta juttujen tekoon. Samalla lukijoille voidaan tarjota nopeampaa moderointia. Kalevan sivuille uutiskommentteja lähetetään satoja päivässä. KUSTANNUSTEHOKKUUS EI ole ainoa syy tekoälyn käyttöön. Osa mediataloista tavoittelee myös laadukkaampaa keskustelukulttuuria verkkoon ja ennen kaikkea omille sivuilleen. Ylen vuorovaikutuspäällikkö Sami Koivisto on huolissaan siitä, kuinka julkinen keskustelu on Suomessa menossa väärään suuntaan muun muassa sosiaalisen median vaikutuksesta. – Nykyään ihmisten on vaikeaa erottaa mielipide ja fakta toisistaan. Sosiaalisen median myötä tämä on lähtenyt lapasesta. Se, joka huutaa kovimpaan, voittaa kilpailun. Helsingin Sanomien toimituspäällikkö Esa Mäkinen arvelee, että ihmiset ovat kyllästymässä sosiaalisen median villiin keskusteluun ja etsivät tasokkaampia keskusteluympäristöjä. – En pysty arvioimaan, mistä ja minne keskustelijat ovat siirtymässä, mutta meidän verkkosivuillamme lukijakommenttien määrä on tänä vuonna kasvanut kolmanneksella verrattuna vuoden takaiseen tilanteeseen. Helsingin Sanomien uutisia kommentoidaan noin 110 000 kertaa kuukaudessa. Sekä Koivisto että Mäkinen näkevät, että uutissivustojen moderoidut keskusteluympäristöt ovat askel kohti parempaa keskustelukulttuuria verkossa. Koivisto myös korostaa, että toimittajien kannattaa osallistua keskusteluihin ja ohjata niitä rakentavampaan suuntaan. JOURNALISTIIKAN TUTKIJA Laura Ahva näyttää vihreää valoa mediatalojen pyrkimykselle kehittää verkkokeskusteluja. Myös tutkija uskoo, että ihmiset kyllästyvät pian sosiaalisen median meteliin. Tasokkaista lukijakeskusteluista saattaakin tulla varteenotettava markkinarako. – Mediatalot voisivat profiloitua esimerkiksi siten, että maksumuurien takana lukijat saisivat osallistua sivistyneeseen ja hyvin hoidettuun keskusteluun, Ahva hahmottelee. ALKUVUONNA Suomen Lehdistö uutisoi, että tekoäly on seulonut Kalevan lukijakommentteja syksystä 2017 lähtien. Tänä keväänä tekoälyyn tarttui myös Yle, joka toi uutiskommentit takaisin isolla volyymilla. Yle luopui kommentointimahdollisuudesta pari vuotta sitten. Ylen päätoimittajan Riikka Räisäsen mukaan laadukas moderointi olisi vaatinut paljon käsityötä. Viimeisimpänä tekoälytulokkaana on Helsingin Sanomat. Syyskuussa lehti ilmoitti ottaneensa käyttöön tekoälyn haravoimaan verkkouutistensa kommentteja. Kalevalla, Ylellä ja Helsingin Sanomilla käytössä oleva tekoäly ei poimi vain yksittäisiä sanoja, vaan arvioi viestin kokonaisuutena. Aiempiin keskusteluesimerkkeihin perustuen tekoäly laskee, millä todennäköisyydellä sanayhdistelmät ovat merkki Uutissivustot ovat ryhtyneet moderoimaan lukijakommentteja tekoälyn voimin. Tutkijan mukaan hyvin hoidetuista keskusteluista voi tulla markkinavaltti mediataloille. Robotti siivoaa keskusteluja HANNA MALINEN Helsingin Sanomissa ei lähdetty kehittämään kommentointimahdollisuutta ensisijaisesti rahan vuoksi, mutta toimituspäällikkö Mäkinen näkee kehitystyössä kaupallisia mahdollisuuksia. – Laadukas keskustelupalsta on lukijoille mielenkiintoisempi. Kun ilmaislukijat käyttävät palvelua aktiivisesti, he tekevät todennäköisemmin tilauksen. Myös mainostajat kiinnostuvat sivustosta, kun kävijämäärät kasvavat, Mäkinen tiivistää. Kalevan verkkopäätoimittajan Nousuniemen mukaan uutiskommentit ja muut lukijoiden tuottamat sisällöt, kuten kuvat, ovat tähänkin asti lisänneet lukijoiden kiinnostusta uutismediaa kohtaan. Jos julkinen keskustelu siirtyisi nykyistä enemmän uutissivustoille, se ei ainakaan heikentäisi uutismedioiden taloutta. FACEBOOKIN JA Twitterin kaltaiset yhteisöpalvelut ovat kuitenkin kova vastus uutissivustoille. Tilastokeskuksen mukaan yhteisöpalveluja käyttävien suomalaisten määrä on viime aikoina kasvanut parilla prosentilla vuosittain. Lisäksi Tilastokeskuksen luvut osoittavat, etteivät uutisten kommentoijat toistaiseksi muodosta suurta joukkoa. Vuosina 2014– 2017 uutiskommentteja kirjoittavien osuus pysytteli 8–9 prosentissa kaikista verkkolukijoista. Sini Lemmetty ” Lukijakommenttien määrä on kasvanut kolmanneksella.”
• AJANKOHTAISTA SuomenLehdistö 7/2018 7 YLEISÖN LUOTTAMUS mediaan on maailmanlaajuisesti heikoissa kantimissa. Yleisön edustajista vain 43 prosenttia kertoo luottavansa mediaan. Luottamus oli yhtä alhaalla vuotta aiemmin. Esimerkiksi Yhdysvalloissa ja Brasiliassa se on kuitenkin laskenut viisi prosenttiyksikköä edellisvuodesta. Luottamus journalisteja kohtaan on vahvempaa. Yleisön edustajista 59 prosenttia kertoo luottavansa journalisteihin. Tiedot käyvät ilmi sanomalehtien maailmanjärjestön WAN-IFRAn lokakuun alussa julkaisemasta World Press Trends 2018 -raportista. Raporttia varten hyödynnettiin tietoja yli 70 maasta. Lisäksi tietoja saatiin WAN-IFRAn kansainvälisiltä kumppaneilta. Globaalia tilannetta kartoittava raportti julkaistaan vuosittain. WAN-IFRAn toimitusjohtajan Vincent Peyrègnen mukaan raportti todistaa, että yleisön epäluottamus mediaa kohtaan voi vaikuttaa ikävällä tavalla sekä kustantajien tuloihin että heidän keskeiseen roolinsa yhteisöissä ja yhteiskunnassa laajemmin. – Luotettavan lukijasuhteen varmistaminen ei ole lehdistölle ainoastaan taloudellinen välttämättömyys, vaan myös sosiaalinen ja demokraattinen velvoite, Peyrègne sanoo WANIFRAn tiedotteessa. Raportissa selvitettiin yleisön luottamusta monella tasolla. Mediaa kohtaan koetun luottamuksen lisäksi selvitettiin yleisön luottamusta esimerkiksi hakukoneita ja sosiaalista mediaa sekä journalismia kohtaan. Hakukoneita ja sosiaalista mediaa kohtaan koettu luottamus on maailmanlaajuisesti laskenut kaksi prosenttiyksikköä vuotta aiempaan verrattuna. Samaan aikaan luottamus journalismia kohtaan on kasvanut viisi prosenttiyksikköä. WAN-IFRAn raportissa listattiin myös sanomalehtien digija printtitulojen kehitystä maailmanlaajuisesti. Digitaaliset lukijatulot jatkoivat viime vuonna kasvuaan. Kasvua oli runsaat 18 prosenttia. Myös digitaaliset mainostulot kasvoivat reilut viisi prosenttia. Mobiilimainontaan käytetty rahamäärä kasvoi peräti 38 prosenttia. Printistä saatavat lukijatulot laskivat viime vuonna noin neljä prosenttia. Printtimainonnan tulot laskivat sitäkin enemmän: yli kahdeksan prosenttia. Printtimedialla on silti vahva asema maailmalaajuisesti, sillä sanomalehtien kokonaistuloista noin 90 prosenttia tuli viime vuonna printin puolelta. Ajallisesti mitattuna printtimediaa myös luetaan huomattavan paljon enemmän kuin lehtien verkkosisältöjä. Sanomalehtien kokonaistulot supistuivat viime vuonna vajaat kaksi prosenttia vuotta aiempaan ajanjaksoon verrattuna. Kokonaistuloista noin 42 prosenttia koostui mainostuloista ja noin 58 prosenttia lukijatuloista. Lukijatulojen osuus kokonaistuloista on kasvanut viime vuosina. Esimerkiksi vuonna 2015 kuluttajaasiakkailta kertyneet tilausja irtonumeromaksut muodostivat runsaat 53 prosenttia sanomalehtien yhteenlasketuista tuloista. Katri Simola m ik si ih m ee ss ä? Helsingin Sanomat nimittää ensi vuodeksi ilmastokirjeenvaihtajan. Miksi, päätoimittaja Antero Mukka? Meillä on ollut vaihtuvia teemakirjeenvaihtajia jo vuosia, aiemmin esimerkiksi Itämerija tulevaisuuskirjeenvaihtaja. Sen sijaan että lähettäisimme henkilön vain yhteen kohdemaahan, voimme kattaa laajempia aihekokonaisuuksia. Ilmasto on luonteva teema. Se nousi esiin, kun vuosi sitten kysyimme lukijoiden toiveita. Viime kesänä moni lukija myös mietti, onko helle ilmastonmuutoksen syytä. Miksi pesti on vain vuoden mittainen? Vuosi ei tarkoita sitä, että kirjoittelu ilmastonmuutoksesta loppuisi siihen. Kyseessä on konsepti, jossa teemakirjeenvaihtajuus kestää vuoden verran. Olemme halunneet tietynlaista liikkuvuutta siihen, mihin kulloinkin ajankohtaiseen alueeseen tartumme. Mitä tavoitteita kirjeenvaihtajan työllä on? Keskeinen tavoite on lukijoiden itseymmärryksen lisääminen: kuinka vakava tilanne on, ja mitä sekä omassa elämässä että maailmanlaajuisesti voidaan tehdä ilmastonmuutoksen etenemisen hidastamiseksi. Avaamalla havainnollisesti käsitteitä, kuten päästökauppaa tai hiilinielua, voimme lisätä lukijoiden tietämystä ilmiöstä. Myös digitaalisista ilmaisukeinoista voi olla tässä apua. Katri Simola Luottamus mediaan on heikkoa Ilmastolle oma kirjeenvaihtaja ” Luotettavan lukijasuhteen varmistaminen ei ole lehdistölle ainoastaan taloudellinen välttämättömyys, vaan myös sosiaalinen ja demokraattinen velvoite.” Maailmalla harva luottaa mediaan, mutta luottamus journalisteja kohtaan on suurempaa. Elä Mobiilisti! Sovelluksen toteutti: www.epaper.fi Paper Lataa Suomen Lehdistön mobiilisovellus, ja lehdet ovat aina mukanasi. Sovelluksessa on verkon ilmainen uutisfiidi, ja tilaajana pääset lukemaan myös näköislehtiä. Arkisto yltää vuoteen 2012. Ensimmäiseen kirjautumiseen tarvitset tilaajatunnuksen, joka näkyy lehtesi osoitekentässä. Sovellus toimii Appleja Android-laitteilla. Tarkemmat ohjeet: www.suomenlehdisto.fi/mobiilisovellus-nakoislehti/ SuomenLehdistö Antero Mukka
• 8 SuomenLehdistö 7/2018 AJANKOHTAISTA: LEHTI-IHMINEN 34-VUOTIAS ITÄ-SAVON uutistuottaja Anniina Jeskanen on perillä millenniaalien mielenliikkeistä. 2000-luvun alussa täysi-ikäistyneiden on sanottu olevan kärsimättömiä median kuluttajia, ja Jeskanen myöntää olevansa sellainen itsekin. Jeskasen y-sukupolven jälkeen maailmaan on putkahtanut z-sukupolvi: 1990-luvun puolivälissä ja 2000-luvun alussa syntyneet, sosiaalista mediaa sujuvasti käyttävät nuoret. Jos uusia sukupolvia ei huomioida sanomalehdistössä, on Jeskasen mukaan iso riski, että nuoret lipeävät lehtien otteesta. Käsillä oleva median murros eli siirtyminen printistä digiin eroaa Jeskasen mielestä selvästi aiemmista median murroksista. Teemme näin, kun näin on aina tehty. Se on lause, jota Anniina Jeskanen vihaa eniten. Ei uutisointia tavan vuoksi – Muutokset ovat aiemmin olleet lähinnä teknisiä, mutta tämä on ensimmäinen kerta, kun alalla pitää oikeasti miettiä todella rajuja muutoksia sisältöön, Jeskanen sanoo. Esimerkiksi uutisia ei voida Jeskasen mielestä enää tehdä vain tavan vuoksi ja auktoriteettiuskossa. – Ei niin, että tiedotustilaisuuteen on pakko mennä ja tehdä juttu. Että me nyt teemme tämän näin, kun näin asia on aina tehty. Se on lause, jota vihaan kaikkein eniten. Ajatus on kuin märkä rätti vasten kasvoja. JESKANEN ON kehittänyt Itä-Savoon aiempaa tehokkaamman tavan toimia uutistilanteissa. Toimintatapaa on testattu parina vuonna Linnan juhlissa. Todelliseen testiin se joutui kesällä 2017, jolloin Venäjän presidentti Vladimir Putin saapui Savonlinnaan ja Punkaharjulle tapaamaan Sauli Niinistöä. Uutisointi presidenttien tapaamisesta oli Itä-Savossa Jeskasen vastuulla, ja hän oli suunnitellut kaiken valmiiksi. Yksi toimittaja oli koko ajan toimituksessa vastaanottamassa ensi käden tietoja ja kuvia. Paikan päällä olevat saivat keskittyä havainnointiin sen sijaan, että huolehtisivat juttujen viilaamisesta. – Kotitoimituksessa oleva ihminen purkaa materiaalia hirveän paljon tehokkaammin, ja tilanne on vähemmän stressaava. Presidenttien tapaamisen aikana Itä-Savon viisi toimittajaa ja kolme kuvaajaa seurasivat tilannetta tapahtumapaikoilla. Toimituksessa istuva toimittaja koosti jutut paikan päältä saaduista palasista, julkaisi jutut, valokuvat ja videot verkossa ja jakoi ne sosiaalisessa mediassa. Hän myös kirjoitti verkkojuttuja Facebook Live -lähetyksistä, joita paikan päällä olleet kuvasivat. – Uutistapahtuma oli vahvasti palasteltu, ja jokaisella oli oma roolinsa. En halua, että kukaan joutuu pulaan, joten aina pitää olla varasuunnitelma ja sillekin vielä varasuunnitelma. SUUNNITELMALLISUUS EI ole sana, jolla voisi kuvata Jeskasen urakehitystä, mutta sanomalehdistä ja uutisista hän pääsi jyvälle jo varhain. Jeskanen oppi lukemaan 4-vuotiaana ja ekaluokkalaisena hän luki jo koko lehden ennen kouluun menoa. – Että olin perillä siitä, mistä sinä päivänä keskusteltaisiin, Jeskanen sanoo ihan vakavissaan. Koulussa hän oli tasaisen hyvä kaikissa oppiaineissa. Se aiheutti pulmia ammatinvalinnan kannalta, kunnes Jeskanen tajusi, että toimittajanhan on hyvä osata kaikkea. Lukioaikana Jeskanen kuitenkin ajautui ravintola-alalle. Hän teki Savonlinnassa ja Helsingissä töitä tarjoilijana, baarimikkona ja vuorovastaavana sekä opiskeli töiden ohessa kieliä ja liiketaloutta Haaga-Helia ammattikorkeakoulussa. – Se oli haahuilua. Lopulta otin itseäni niskasta kiinni ja totesin, etten voi jatkaa tätä loputtomiin. Jeskanen vaihtoi pääaineensa viestintään ja meni kesätoimittajaksi Parikkalan-Rautjärven Sanomiin. Siellä vahvistui ajatus siitä, että kyseessä on oma ala. Itä-Savon uutistuottaja Anniina Jeskanen rentoutuu kesämökillään Laukansaaressa Saimaan rannalla. Paikka on Jeskaselle tärkeä, mutta muuten hän pelkää paikoilleen jämähtämistä.
• SuomenLehdistö 7/2018 9 AJANKOHTAISTA Kilpailu ulkomaanuutisista on vähäistä ULKOMAANTOIMITTAJIEN yhdistyksen puheenjohtaja Mika Horelli harmittelee, että kilpailu ulkomaanuutisista on suomalaisten päivälehtien kesken olematonta. Horellin mukaan kilpailu olisi tärkeää, sillä se piristäisi ulkomaanuutisoinnin tasoa. – Suomessa avustajaja kirjeenvaihtajaverkosto on paljon harvempi verrattuna esimerkiksi Tanskaan tai Ruotsiin. Tanskassa on useita päivälehtiä, jotka kilpailevat keskenään siitä, että ne pystyvät tarjoamaan ulkomaanuutisia paikan päältä. Suomessa laatukilpailua on vähemmän. Horelli suosittelee satsaamaan laadukkaisiin ulkomaanjuttuihin. Lukijoille kannattaa kertoa muualla asuvien ihmisten arjesta. – Ihmisiä pelottavat asiat, joita he eivät tunne. Sanomalehdet voivat hälventää tätä pelkoa tehokkaasti. Toimitusten pitäisi pohtia myös katvealueita. Esimerkiksi Afrikasta tulisi Horellin mukaan kertoa enemmän: miksi ihmiset pakenevat Eurooppaan, ja mitä mahdollisuuksia maanosan talouskasvuun liittyy suomalaistenkin kannalta? Katri Simola Digi-alvista päätös EU:ssa EU:N NEUVOSTO on päättänyt sallia digitaalisten lehtien ja kirjojen myynnin alennetulla arvonlisäverolla. Tähän saakka digitaalisiin julkaisuihin on pitänyt soveltaa yleistä arvonlisäverokantaa, kun taas paperilehdille on sallittu alempi vero. Suomessa lehtitilausten ja kirjojen verokanta on 10 prosenttia ja digitaalisten julkaisujen 24 prosenttia. – Arvonlisäverodirektiivin muutoksen yksimielinen hyväksyminen osoittaa, että EU-maat arvostavat vapaata lehdistöä ja monimuotoista eurooppalaista kirjallisuutta, toteaa Medialiiton hallituksen puheenjohtaja ja Keskisuomalaisen konsernijohtaja Vesa-Pekka Kangaskorpi Medialiiton tiedotteessa. Medialiiton toimitusjohtajan Jukka Holmbergin mukaan Medialiitto odottaa Suomen muuttavan alvlakia mahdollisimman nopeasti. – Keinotekoisen verokynnyksen poistaminen edistää demokratialle ja sivistykselle tärkeän mediaalan digitaalista kasvua. Sen jälkeen lukemisen verotus ei enää kiristy alustan vaihtuessa paperista digitaaliseksi. Noora Autio Sunnuntaisuomalainen ja HS palkittiin ulkoasusta SUOMALAISET UUTISMEDIAT saivat kansainvälisessä The Best of Scandinavian News Design 2018 -kilpailussa kaikkiaan 31 palkintoa. Palkinnot jaettiin syyskuussa Kööpenhaminassa. Kilpailussa myönnetään palkintoja sekä digitaalisille että painetuille töille. Suomalaiset kahmivat palkintoja erityisesti printin puolella. Printissä Helsingin Sanomat ja Sunnuntaisuomalainen saivat kumpikin seitsemän palkintoa. Aamulehdelle myönnettiin viisi palkintoa. Kaksi palkintoa pokkasivat Hufvudstadsbladet, Lapin Kansa ja Talouselämä. Etelä-Suomen Sanomat ja Karjalainen saivat kumpikin yhden palkinnon. Digitaalisista töistä palkintoja myönnettiin suomalaismedioista vain Helsingin Sanomille, joka sai neljä palkintoa. Katri Simola MV-jutussa tuomioita HELSINGIN KÄRÄJÄOIKEUS on tuominnut MV-sivuston perustaneen Ilja Janitskinin vuoden ja kymmenen kuukauden ehdottomaan vankeusrangaistukseen ja Johan Bäckmanin vuoden ehdolliseen vankeusrangaistukseen. Bäckman tuomittiin toimittaja Jessikka Aron vainoamisesta, törkeästä kunnianloukkauksesta ja yllytyksestä törkeään kunnianloukkaukseen. Lisäksi MV-lehdessä toiminut nainen tuomittiin kolmen kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen. Tuomitut on määrätty maksamaan vahingonkorvauksia ja hyvityksiä yhteensä noin 136 000 euroa. Käräjäoikeuden mukaan MV-lehdessä on julkaistu lukuisia asianomistajia loukkaavia sekä rasistisia kirjoituksia, joiden julkaisemisella ei ole ollut sananvapauden näkökulmasta mitään julkista intressiä tai muutakaan hyväksyttävää syytä. Katri Simola Ei uutisointia tavan vuoksi m ed ia no st o ITÄ-SAVOON JESKANEN palkattiin ensin kolumnistiksi vuonna 2012. Sen jälkeen hän on työskennellyt lähes kaikissa toimituksen tehtävissä. Noin kymmenen määräaikaisuuden jälkeen hänet vakinaistettiin. Nyt titteli on uutistuottaja. – Karkeasti sanottuna olen noussut viidessä vuodessa kesätoimittajasta päätoimittajan tuuraajaksi. Nuori nainen pomon roolissa on ollut joillekin kollegoille yllätys. – On ollut tilanteita, joissa sitä on kyseenalaistettu. Se ei ole ollut kaikille helppo asia omaksua. Meillä on pieni ja tiivis työyhteisö, jossa tosi moni on kuitenkin suhtautunut asiaan hyvin. Media-alan koulutus ei juuri antanut valmiuksia johtamiseen. Jeskanen on opiskellut tiimijohtamista Itä-Suomen yliopistossa. Lisäksi Kaakon Viestintä on tarjonnut esiKuka? Anniina Jeskanen on Itä-Savon uutistuottaja. Hän on työskennellyt Itä-Savossa vuodesta 2012 lähtien muun muassa aluetoimittajana, urheilutoimittajana, verkkotuottajana ja päätoimittajan sijaisena. Aiemmin hän on työskennellyt Parikkalan-Rautjärven Sanomissa sekä mediaseurantayritys Esmerkissä. Jeskanen on valmistunut medianomiksi Haaga-Helia ammattikorkeakoulusta ja filosofian maisteriksi Itä-Suomen yliopistosta, pääaineenaan kulttuurintutkimus. Gradussaan Jeskanen tutki osallistavan journalismin mahdollisuuksia. Häntä kiinnostavat myös tekoäly ja lisätyn todellisuuden mahdollisuudet. Jeskanen on kotoisin Parikkalasta. Perheeseen kuuluu aviomies ja koira, harrastuksiin ravintolakulttuuri, elokuvat ja lukeminen. Jeskanen on auktoriteettikammoinen, nauttii muutoksesta sekä pelkää paikoilleen jämähtämistä. Puntari > Venäjä: uhka vai mahdollisuus? Mahdollisuus. Vaikka kaikkea Venäjällä tapahtuvaa ei voi hyväksyä, on aina parempi nähdä mahdollisuuksia kuin uhkia. Ihminen pelkää sitä, mitä ei tunne. > Personoidut uutiset vai yhtenäiskulttuuri? Personoidut uutiset. Yksilöllisyys on omalle sukupolvelleni selvästi isompi asia kuin aiemmille. Ihmisillä on nykyisin valinnanvaraa paljon enemmän eivätkä he ota kaikkea vastaan vain siksi, että se on olemassa. > Drinkki vai tee? Tee. Syysja talvi-iltoina on parasta kääriytyä vilttiin ison teemukin kanssa. Teestä saa kyllä hyvän pohjan drinkkeihinkin. AN TT I VA RO N EN ” Se, mikä jää pois, on tiedotehuttu!” ” Yksi journalismin tärkeimmistä tehtävistä on selittää, miksi erilaiset ihmiset ajattelevat niin eri tavalla, ei demonisoida heitä.” Washingtonin-kirjeenvaihtaja Laura Saarikoski Helsingin Sanomissa Suomessa pitäisi Mika Horellin mielestä uutisoida enemmän Afrikasta. > Lue aiheista lisää netissä ja uutiskirjeestämme. Tilaa uutiskirje: www.suomenlehdisto.fi UUTISKOOSTE mieskoulutusta. Pomon rooli tuntuu omalta. – Olen luonteeltani suunnittelija ja kehittäjä enkä ole ikinä yrittänyt pitää päätäni kiinni. TOIMITUSTYÖSSÄ OLENNAISINTA on Jeskasen mukaan selvittää, mikä ihmisiä kiinnostaa ja mistä he ovat valmiita maksamaan. – Pitää olla rohkeutta leikata pois sellainen, mihin ei ole aikaa. Se, mikä jää pois, on tiedotehuttu! Jeskanen hylkäisi myös toimituksista ylhäältä alaspäin lukijoille suuntautuvan raportoinnin. Lukijoiden kanssa tulisi elää samaa arkea. – Samaistuttavuus on tärkeää. Usein soitetaan virkamiehille, kun ilmenee jokin ongelma, mutta myös tavallisten ihmisten kokemuksia pitäisi käsitellä. Jos kustannuksia ei tarvitsisi ajatella, Jeskanen satsaisi isompaan toimitukseen ja tutkivaan journalismiin. Hän suosisi myös mentorointia sekä laajempaa yhteistyötä lehtien välillä. Katri Simola RICHARD RAMBARAN
• 10 SuomenLehdistö 7/2018 Suomen Lehdistö selvitti, miten sanomalehtien omistussuhteet ovat muuttuneet tällä vuosikymmenellä. Sisältöyhteistyötä tehdään entistä tiiviimmin jopa yli konsernirajojen. Teksti: Janne Arola | Kuvat: Vesa Laitinen TAUSTAT TAUSTAT Jätit myivät, haastajat ostivat Suomen Leh dis tö n S E L V I T Y S
• TAUSTAT SuomenLehdistö 6/2018 11 SuomenLehdistö 7/2018 11 TAUSTAT Lehtiyhteistyö LänsiUusimaassa on syventynyt uuden omistajan myötä, kertoo toimittaja Minna Harmaala. Keskisuomalainenkonserni osti lehden viisi vuotta sitten. T ämän vuosikymmenen suurin sanomalehtikauppa Suomessa julkistettiin maaliskuussa 2013. Silloin Keskisuomalainen-konserni kertoi ostaneensa kansanedustaja Eero Lehdeltä (kok.) Suomen Lehtiyhtymän liiketoiminnan. Kauppaan kuului viisi tilattavaa lehteä ja 16 kaupunkilehteä. Kauppahinta oli 26 miljoonaa euroa. Kaupan myötä Keskisuomalainen laajensi reviiriään Keski-Suomesta ja Savosta Etelä-Suomeen ja nousi lehtien määrällä mitattuna Suomen suurimmaksi sanomalehtikustantajaksi. Samalla Suomen Lehtiyhtymän lähes 500 työntekijää saivat uuden työnantajan. Yksi kaupan mukana siirtyneistä oli Länsi-Uusimaalehden määräaikaisena uutistoimittajana työskennellyt Minna Harmaala. Hänen mukaansa omistajanvaihdos ei liiemmin vaikuttanut päivittäiseen lehdentekoon. Juttuvaihtoa ja muuta yhteistyötä lehtien välillä oli ollut jo Suomen Lehtiyhtymän aikana, mutta Keskisuomalainen-konsernissa yhteistyö on viiden vuoden aikana entisestään syventynyt. – Koko ajan enemmän on vältetty päällekkäistä työtä, Harmaala sanoo. Kommentti tiivistää suomalaisen sanomalehdistön kehityksen 2010-luvulla: sisältöyhteistyö lehtien ja jopa lehtikonsernien välillä on tiivistynyt, ja nyt samoja juttuja julkaistaan rutiininomaisesti lukuisissa lehdissä ja niiden verkkosivuilla. Alma Media ja Sanoma karsineet lehtiään Suomen Lehdistö vertaili sanomalehtien omistussuhteita vuosina 2010 ja 2018. Vertailusta selviää, että Keskisuomalaisen lisäksi sanomalehtiomistuksiaan ovat lisänneet selvästi mikkeliläinen Länsi-Savo, kajaanilainen Suomalainen Lehtipaino, oululainen Kaleva ja kokkolalainen Keski-Pohjanmaan Kirjapaino. Vuonna 2016 Keskisuomalainen nielaisi Etelä-Suomen Sanomia kustantavan Mediatalo Esan. Uutena pelurina sanomalehtikentälle on tullut Suomalainen Lehtipaino, jolla ei ollut merkittäviä lehtiomistuksia vuonna 2010. Se osti keväällä 2015 Alma Medialta Kainuun Sanomat ja muutaman pienemmän lehden Kainuussa. Sanoma Lehtimedia puolestaan myi Kaakkois-Suomen maakuntalehtensä Länsi-Savo-konsernille vuonna 2014. Suomalaisen mediakentän jättiläiset Alma Media ja Sanoma ovat myyneet lehtiään ydintoiminta-alueidensa ulkopuolella. Muiden vähintään kaksi lehteä omistavien yhtiöiden tilanne on pysynyt melko vakaana koko vuosikymmenen ajan. Erityisen voimakasta omistusten keskittymistä 2010-luvulla ei näytä tapahtuneen. Tutkimuspäällikkö Mikko Grönlund Turun yliopistosta on tutkinut sanomalehdistöä erityisesti liiketoiminnallisesta näkökulmasta. Hän muistaa, että omistusten keskittymisestä on puhuttu jo pitkään. Omistusjärjestelyjä on toki tehtykin jo 1990-luvulla ja 2000-luvun alussa. – Maakunnallisilla mediamarkkinoilla isoin toimija omistaa yleensä alueen ykköslehden, paikallislehtiä, ilmaisjakelulehtiä ja jopa radiokanavia, Grönlund sanoo. 2010-luvulla digitaalinen kehitys on monin tavoin mullistanut sanomalehtien ansaintalogiikkaa ja pakottanut mediayhtiöt panostamaan suuruuden ekonomiaan. Esimerkiksi digikehitys on pienille lehdille helpompaa osana suurempaa konsernia kuin yksinään. – Vain yhden median omistaminen olisi ongelmallista. Kotitalouspeittoa pyritään kasvattamaan hankkimalla useampia lehtiä, Grönlund sanoo. Esimerkiksi Almalla ja Sanomalla on 2010-luvun lehtimyyntien jälkeenkin niin paljon asiakaspohjaa, että ne pystyvät hyödyntämään mittakaavaetuja. Kaleva on kasvanut vauhdilla Oululainen Kaleva on laajentanut imperiumiaan pohjoisessa viime vuosina. Vuonna 2010 konsernin omistuksessa oli maakuntalehti Kalevan lisäksi kaksi kaupunkilehteä, mutta nyt se on paisunut jo kahta maakuntalehteä, kuutta paikallislehteä ja viittä kaupunkilehteä kustantavaksi yhtiöksi. (Kalevan omistama Pudasjärvi-lehti ei ole Sanomalehtien Liiton jäsen, eikä sitä siksi ole listattu seuraavan sivun grafiikkaan). Toimitusjohtaja Juha Laakkonen kertoo Kalevan lähteneen ostojen tielle, koska sen liikevaihto oli laskenut pitkään ja kiihtyvässä teknologiakehityksessä tarvittiin uudenlaisia ratkaisuja. Kaleva on käynyt sanomalehdistä kauppaa erityisesti Alma Median kanssa. Viime vuoden lopulla se osti Almalta kolme paikallislehteä Pohjois-Pohjanmaalla ja tänä keväänä maakuntalehti Lapin Kansan sekä pari kaupunkilehteä. Hiljattain se hankki omistukseensa myös Joutsen Median paikallisja kaupunkilehtiä Pohjois-Pohjanmaalla ja Lapissa. Kaleva on ostanut lehtiä ydinalueiltaan ja haluaa brändäytyä ”puolen Suomen mediaksi”. Laajenemisesta huolimatta yhtiö uskoo paikallisuuden voimaan. – Paikallislehti on hyvä yhteisö, Laakkonen sanoo. Toisaalta Kalevalla on myös paljon omaa teknologiakehitystä, jonka tehokkaaseen hyödyntämiseen tarvi> Jatkuu sivulla 13.
• 12 SuomenLehdistö 7/2018 TAUSTAT 2010 3 lehteä Sanomalehtiketjut 2010 ja 2018 Keskisuomalainen Oyj Alma Media Oyj Länsi-Savo Oy SLP Kustannus Oy Kaleva 365 Oy Keski-Pohjanmaan Kirjapaino Oyj TS-Yhtymä Oy I-Mediat Oy Pohjois-Karjalan Kirjapaino Oyj KSF Media AB Ujaisen lehtiperhe Hämeen Sanomat Oy Pirkanmaan Lehtitalo Sanoma Media Finland Oy HSS Media AB Joutsen Media Oy Suomen Lehtiyhtymä Oy ¹ Esan Kirjapaino – Mediatalo ESA ¹ Forssan Kirjapaino Oy ² 2010: 4 päivälehteä (Aamuposti, Keski-Uusimaa, Länsi-Uusimaa, Uusimaa), 1 paikallislehti, 10 kaupunkilehteä. 2010: 4 päivälehteä (Etelä-Saimaa, Helsingin Sanomat, Kouvolan Sanomat, Kymen Sanomat), 5 paikallislehteä, 6 kaupunkilehteä, 1 iltapäivälehti. 2018: 1 päivälehti (Helsingin Sanomat), 1 kaupunkilehti, 1 iltapäivälehti. 2010: 1 päivälehti (Kaleva), 2 kaupunkilehteä. 2018: 2 päivälehteä (Kaleva, Lapin Kansa), 6 paikallislehteä, 5 kaupunkilehteä. 2010: 1 kaupunkilehti. 2018: 1 paikallislehti, 2 kaupunkilehteä. 2010: 2 kaupunkilehteä. 2018: 2 kaupunkilehteä. 2010: 2 paikallislehteä. 2018: 2 paikallislehteä. 2010: 2 paikallislehteä. 2018: 1 paikallislehti, 1 kuukausilehti. 2010: 1 aikakauslehti, 1 verkkolehti. 2018: 1 aikakauslehti, 1 verkkolehti. 2010: 1 päivälehti (Länsi-Suomi), 1 kaupunkilehti. 2018: 1 päivälehti (Länsi-Suomi), 1 kaupunkilehti. 2010: 2 paikallislehteä. 2018: 2 paikallislehteä. 2010: 1 päivälehti (Hufvudstadsbladet), 3 paikallislehteä. 2018: 1 päivälehti (Hufvudstadsbladet), 4 paikallislehteä. 2010: 5 paikallislehteä, 1 kaupunkilehti, 1 erikoislehti. 2010: 4 paikallislehteä. 2018: 5 paikallislehteä. 2010: 1 päivälehti (Hämeen Sanomat), 1 paikallislehti. 2018: 2 päivälehteä (Forssan Lehti, Hämeen Sanomat), 2 paikallislehteä. 2010: 1 päivälehti (Etelä-Suomen Sanomat), 1 paikallislehti, 1 kaupunkilehti. 2010: 4 paikallislehteä. 2018: 4 paikallislehteä. 2010: 1 päivälehti (Forssan Lehti), 1 kaupunkilehti. 2010: 2 päivälehteä (Vasabladet, Österbottens Tidning), 2 paikallislehteä. 2018: 2 päivälehteä (Vasabladet, Österbottens Tidning), 1 paikallislehti. 2010: 2 paikallislehteä. 2018: 1 paikallislehti. 2010: 2 paikallislehteä. 2018: 1 paikallislehti. 2010: 3 päivälehteä (Iisalmen Sanomat, Keskisuomalainen, Savon Sanomat), 17 paikallislehteä, 1 kaupunkilehti. 2018: 8 päivälehteä (Aamuposti, Etelä-Suomen Sanomat, Iisalmen Sanomat, Keski-Uusimaa, Keskisuomalainen, Länsi-Uusimaa, Savon Sanomat, Uusimaa), 20 paikallislehteä, 23 kaupunkilehteä, 1 verkkolehti. 2010: 5 päivälehteä (Aamulehti, Kainuun Sanomat, Lapin Kansa, Pohjolan Sanomat, Satakunnan Kansa), 18 paikallislehteä, 8 kaupunkilehteä, 1 erikoislehti, 1 iltapäivälehti. 2018: 2 päivälehteä (Aamulehti, Satakunnan Kansa), 11 paikallislehteä, 2 kaupunkilehteä, 1 erikoislehti, 1 iltapäivälehti, 1 verkkolehti. 2010: 2 päivälehteä (Itä-Savo, Länsi-Savo), 4 paikallislehteä, 1 kaupunkilehti. 2018: 5 päivälehteä (Etelä-Saimaa, Itä-Savo, Kouvolan Sanomat, Kymen Sanomat, Länsi-Savo), 9 paikallislehteä, 1 kaupunkilehti. 2018: 1 päivälehti (Kainuun Sanomat), 8 paikallislehteä, 5 kaupunkilehteä. 2010: 1 päivälehti (Keskipohjanmaa), 5 paikallislehteä, 2 kaupunkilehteä. 2018: 1 päivälehti (Keskipohjanmaa), 7 paikallislehteä, 3 kaupunkilehteä. 2010: 2 päivälehteä (Turun Sanomat, Salon Seudun Sanomat), 7 paikallislehteä, 1 kaupunkilehti. 2018: 2 päivälehteä (Turun Sanomat, Salon Seudun Sanomat), 7 paikallislehteä, 1 kaupunkilehti. 2010: 2 päivälehteä (Ilkka, Pohjalainen), 5 paikallislehteä, 2 kaupunkilehteä. 2018: 2 päivälehteä (Ilkka, Pohjalainen), 5 paikallislehteä, 2 kaupunkilehteä. 2010: 1 päivälehti (Karjalainen), 6 paikallislehteä, 1 kaupunkilehti. 2018: 1 päivälehti (Karjalainen), 6 paikallislehteä, 1 kaupunkilehti. Joutsan Seutu Oy Viestintä Alanko Oy 2 lehteä 1 2 lehteä 1 2 lehteä 2018 5 lehteä 2010 4 lehteä 2010 4 lehteä 2010 4 lehteä 2010 8 lehteä 2010 7 lehteä 2018 8 lehteä Lalli Oy Eteenpäin Oy Förlags Ab Sydvästkusten Hämeen Paikallismedia Oy Kansalliskustannus Oy Marva Media Oy Ruoveden Sanomalehti Oy 1 2018 3 lehteä 2010 3 lehteä 2 lehteä 2 lehteä 2 lehteä 2 lehteä 2 lehteä 2 lehteä 2 lehteä 2 lehteä 2 lehteä 2018 5 lehteä 2010 9 lehteä 2010 8 lehteä 2010 10 lehteä 2010 16 lehteä 2010 15 lehteä 2018 13 lehteä 2018 10 lehteä 2018 11 lehteä 2018 9 lehteä 2010 7 lehteä 2010 21 lehteä 2010 33 lehteä 2018 14 lehteä 2018 52 lehteä 2018 18 lehteä 2018 15 lehteä 2018 3 lehteä 2018 4 lehteä 2018 4 lehteä 2010 4 lehteä 2018 3 lehteä 1) Suomen Lehtiyhtymä ja Esan Kirjapaino – Mediatalo ESA ovat nykyään osa Keskisuomalainen-konsernia. 2) Forssan Kirjapaino on nykyään osa Hämeen Sanomat Oy:tä. Lä ht ee t: Su om en Le hd is tö n er ik oi sn um er ot 20 10 ja 20 18 , Sa no m al eh tie n Li itt o. Vu od en 20 10 tie do t ov at ke sä ku un al us ta . M uk an a ov at Sa no m al eh tie n Li ito n jä se nl eh de t, jo tk a ku ul ui va t us ea m m an le hd en le ht ik et ju un vu on na 20 10 ta i 20 18 . Tiedot: Noora Autio, Janne Arola Graafi: Janne Hulkkonen Suomen Leh dis tö n S E L V I T Y S 2 lehteä 2 lehteä 2 lehteä 2 lehteä
• TAUSTAT SuomenLehdistö 7/2018 13 taan aiempaa suurempi lehtiverkosto. Siis volyymia ja massaa, kuten Laakkonen sanoo. Alma tiivistää lehtiensä yhteistyötä Vuonna 2010 Alma Media oli Suomen suurin sanomalehtikonserni lehtinimikkeiden määrällä mitattuna. Kahdeksassa vuodessa sen omistamien lehtien määrä on pudonnut 33:sta 18:aan. Tällä vuosikymmenellä Alma on panostanut digitaalisiin palveluihin. Se on hankkinut muun muassa rekrytointiportaaleja itäisestä Keski-Euroopasta. Suomalaisten sanomalehtiomistusten vähentäminen ei kuitenkaan ole ollut itsetarkoitus. Alma luopui lehtipainoistaan Kajaanissa vuonna 2007 ja Rovaniemellä vuonna 2014. Sen jälkeen oli luontevaa myydä myös Kainuussa ja Lapissa toimineet lehdet. – Paikallisilla toimijoilla, jotka omistavat painon ja joilla on ennestään muuta sanomalehtiliiketoimintaa, on enemmän synergisiä mahdollisuuksia kehittää lehtiä eteenpäin kuin meillä oli, sanoo Alma Median talousjohtaja Juha Nuutinen. Nyt Alma omistaa sanomalehtiä lähinnä Pirkanmaalla ja Satakunnassa. Yhtiö on kaiken aikaa myös tiivistänyt jäljelle jääneiden lehtiensä yhteistyötä. Lehdille on luotu yhteisiä tukitoimintoja esimerkiksi myynnissä, hallinnossa ja it-ratkaisuissa. – Meillä on hyviä, elinvoimaisia lehtinimikkeitä, jotka ovat omilla alueillaan vahvoja brändejä. On erityisen tärkeää säilyttää ja kehittää näiden lehtien asiakassuhteita digitransformaatiossa, Nuutinen sanoo. Lännen Media tukee osakaslehtiään Synergiaa eli yhteistyön tuomia etuja lehdet hakevat luonnollisesti myös sisällöistä. Sanomalehtien sisältöyhteistyö on syventynyt 2010-luvulla, ja nykyään yhteistyötä tehdään entistä enemmän jopa yli konsernirajojen. Esimerkiksi vuonna 2014 perustetussa Lännen Mediassa on mukana 12 sanomalehteä. Lännen Median 40 journalistia tuottavat osakaslehdille erityisesti tilaajille tarkoitettuja sisältöjä digiin ja printtiin: kotimaan ja ulkomaan uutisia, ajankohtaisia taustoja ja analyyseja, viikonvaihdeja teemapaketteja sekä kuvia ja videoita. Lännen Median päätoimittajana koko sen olemassaolon ajan toiminut Matti Posio listaa kolme syytä lehtien yhteisen sisältöyhtiön perustamiselle: juttuvaihdon selkiyttäminen, tasalaatuiset sisällöt ja kustannussäästöt. – Voimakas motiivi muutokselle on se, että kun ei itse enää pysty, on kiinnostavaa hakea leveämpiä hartioita, Posio sanoo. Hänen mukaansa yhteistyön haasteena on kaiken aikaa ollut ennen kaikkea tekniikka. Lehdillä on erilaisia toimitusjärjestelmiä ja verkkojulkaisualustoja, ja kaikkia pitäisi pystyä palvelemaan tasapuolisesti. Uutisoinnin siirryttyä entistä voimakkaammin verkkoon, sinne STT Aamulehti Etelä-Suomen Sanomat Forssan Lehti Helsingin Sanomat Hufvudstadsbladet Hämeen Sanomat Iisalmen Sanomat Ilkka Kainuun Sanomat Kaleva Karjalainen Keskipohjanmaa Keskisuomalainen Lapin Kansa Länsi-Suomi Pohjalainen Salon Seudun Sanomat Satakunnan Kansa Savon Sanomat Turun Sanomat Svensk Presstjänst Hufvudstadsbladet Vasabladet Österbottens Tidning Lännen Media Aamulehti Forssan Lehti Hämeen Sanomat Ilkka Kainuun Sanomat Kaleva Keskipohjanmaa Lapin Kansa Länsi-Suomi Pohjalainen Satakunnan Kansa Turun Sanomat Väli-Suomen Media Aamuposti Etelä-Suomen Sanomat Iisalmen Sanomat Karjalainen Keskisuomalainen Keski-Uusimaa Länsi-Uusimaa Savon Sanomat Uusimaa Merkittäviä lehtikauppoja 2010-luvulla 2010, joulukuu: Länsi-Savo Oy ostaa Sanoma Lehtimedialta viisi paikallislehteä. 2013, maaliskuu: Keskisuomalainen ostaa Suomen Lehtiyhtymän ja saa omistukseensa useita uusia päivälehtiä ja 13 kaupunkilehteä. 2013, marraskuu: Hämeen Sanomat Oy ostaa Forssan Kirjapainolta päivälehti Forssan Lehden ja kaupunkilehti SeutuSanomat. 2014, huhtikuu: Länsi-Savo Oy ostaa enemmistön Sanoma Lehtimediasta. Kaupassa Länsi-Savolle siirtyy muun muassa kolme päivälehteä. 2015, helmikuu: SLP Kustannus ostaa Alma Medialta maakuntalehti Kainuun Sanomat, kolme paikallislehteä ja yhden kaupunkilehden. 2016, syyskuu: Keskisuomalainen ostaa Mediatalo Esan, jonka myötä konserniin siirtyy maakuntalehti Etelä-Suomen Sanomat sekä paikallisja kaupunkilehtiä. 2017, syyskuu: SLP Kustannus ostaa yksittäisten kustantajien lehtiä Lapissa. 2017, lokakuu: Kaleva ostaa Alma Medialta kolme Pohjois-Pohjanmaalla ilmestyvää paikallislehteä. 2018, huhtikuu: Kaleva ostaa Alma Medialta Lapin Kansan ja kaksi kaupunkilehteä. 2018, kesäkuu: Kaleva ostaa Joutsen Medialta neljä paikallislehteä ja kaksi kaupunkilehteä. Päivälehtien sisältöyhteistyö 2018 Uutissuomalaisen uutistoimittaja Minna Harmaala keskustelee työkavereidensa kanssa virtuaalisesti. Lä ht ee t: Su om en Le hd is tö n er ik oi sn um er ot 20 10 ja 20 18 , Sa no m al eh tie n Li itt o. Vu od en 20 10 tie do t ov at ke sä ku un al us ta . M uk an a ov at Sa no m al eh tie n Li ito n jä se nl eh de t, jo tk a ku ul ui va t us ea m m an le hd en le ht ik et ju un vu on na 20 10 ta i 20 18 . pitäisi pystyä tuottamaan sisältöä, josta lukijat haluavat maksaa. Posio ei pidä moniäänisyyden kannalta ongelmallisena sitä, että samat sisällöt julkaistaan 12 lehdessä. – Päinvastoin me tuemme mukana olevien maakuntalehtien olemassaoloa ja uudistumista. Toimitusjohtaja Laakkosen mukaan Kalevassa tarkastellaan eri sisältöyhteistyökuvioiden rooleja ja mahdollisia päällekkäisyyksiä. Sekä Kaleva että Lapin Kansa ovat osakkaina Lännen Mediassa ja samaan aikaan STT:n asiakkaita. – Meidän pitää jatkuvasti miettiä, mitkä ovat kuluttajien mielenkiinnon kohteet. Ihmiset ovat valmiita maksamaan vain relevantista sisällöstä, Laakkonen sanoo. Hän vihjaa, että tulevaisuudessa Kalevan sisälle saattaa syntyä uudenlaisia niche-medioita eli kapealle kohdeyleisölle tarkoitettuja julkaisuja. – Meillä on makea 150 hengen toimittajakaarti. Siitä porukasta löytyy monensorttista intohimoa ja hyvää kirjoitusta. Tehokasta uutistyötä Toinen merkittävä sisältöyhteistyöklikki on syntynyt Keskisuomalainen-konserniin. Keskisuomalaisella ja sen yhteistyölehdillä on ollut jo pitkään monenlaista juttuja sivuvaihtoa. Konserniin kuuluva Väli-Suomen Media on vuodesta 1998 lähtien tuottanut Sunnuntaisuomalainen-liitettä, jossa ovat tällä hetkellä mukana Etelä-Suomen Sanomat, Karjalainen, Keskisuomalainen ja Savon Sanomat. Helmikuun alussa 2017 Väli-Suomen Median alle perustettiin uusi valtakunnallinen uutistoimitus Uutissuomalainen, jossa on uutispäällikkö ja seitsemän toimittajaa. Uutissuomalainen tekee päivittäin vähintään tabloidiaukeaman verran uutisia 15 lehden käyttöön. Parhaillaan yhtiöön on perusteilla myös teemasisältöjen tekemiseen tarkoitettu viisihenkinen virtuaalitoimitus. Se aloittaa toimintansa alkuvuonna 2019 ja toimii samantyylisellä periaatteella kuin Uutissuomalainen. Väli-Suomen Median toimitusjohtajan Ville Grahnin mukaan Uutissuomalaisen perustaminen on selkeyttänyt yhteistoimituksen johtamista ja tuonut sille tavoitteita, joihin kaikki mukana olevat lehdet ovat sitoutuneet. Ilman yhteistoimitusta valtakunnallisia juttuja olisi Grahnin mukaan lehdissä vähemmän – tai ainakin ne olisivat vähemmän syvällisiä. – Uutissuomalaisessa on mukana 15 lehteä, joista jokainen saa käyttöönsä kahdeksan toimittajan työpanoksen alle yhden toimittajan hinnalla. Jos toimituksen resurssit hajautettaisiin lehtiin, ei tilalle pystyttäisi tekemään lähellekään vastaavaa määrää sisältöä, hän sanoo. Kahtalaiset tunnelmat Uutissuomalaisessa työskentelee nykyään myös Minna Harmaala, virallisesti Keskisuomalaisen tytäryhtiön Etelä-Suomen Median edustajana. Yksi iso muutos hänelle on ollut siirtyminen päällikkövetoisesta Länsi-Uusimaan toimituksesta itseohjautuvaan virtuaalitoimitukseen, jonka toimittajat istuvat eri puolilla Suomea ja pitävät yhteyttä lähinnä videopuheluilla ja pikaviestipalvelulla. – Nykyisessä työssä valtaosa jutuista syntyy omasta uutishankinnasta, Harmaala sanoo. Omistajanvaihdoksen ja sisältöyhteistyön lisääntymisen ansiosta Harmaala on saanut mahdollisuuden hypätä paikallisuutisia tekevästä aluelehden toimittajasta 1,5 miljoonaa lukijaa tavoittavaan valtakunnalliseen uutistoimitukseen. Se on ollut hieno mahdollisuus Harmaalan omalla uralla, mutta toisaalta tunnelmat kehityksen suunnasta ovat kahtalaiset. – Tietysti olisi kiva, jos kaikilla lehdillä olisi oma kotimaantoimitus ja toimittajilla olisi töitä. Mutta ehkä se ei ole nykytilanteessa mahdollista. Tämä on sitä alan taistelua, että säilytään ylipäätään hengissä. ? ” Uutissuomalaisessa on 15 lehteä, joista jokainen saa kahdeksan toimittajan työpanoksen alle yhden toimittajan hinnalla.”
• 14 SuomenLehdistö 7/2018 Yllättävää yhteistyötä Kauhajoki-lehden uutisia julkaistaan Helsingin Sanomien verkkosivuilla. Yhteistyön tavoitteet ovat taloudellisia, mutta samalla paikallislehti oppii digitekemistä. KAUHAJOKI-LEHTI PAINII samojen ongelmien kanssa kuin muutkin paikallislehdet Suomessa. Printtilehti tuo lähes kaikki tulot, mutta digitaalisiakin ansaintapolkuja pitäisi löytää. Viime vuonna Kauhajoki-lehteä kustantavan Kauhajoen Kunnallislehti Oy:n hallituksessa virisi idea uudenlaisesta digitaalisesta juttupankista. Yhteistyökumppaniksi lehti halusi Helsingin Sanomat, Suomen suurimman päivälehden. Kauhajoki-lehden päätoimittaja ja toimitusjohtaja Tuomas Koivuniemi lähti pääkaupunkiin esittelemään ideaa yhdessä hallitukseen kuuluvan Timo Kauran kanssa. Juttupankki ei lopulta toteutunut, mutta palaverissa pöydälle tuli uusi idea: entä jos HS.fi:ssä ryhdyttäisiin julkaisemaan Kauhajoki-lehden juttuja? Yhteistyön ajateltiin hyödyttävän molempia lehtiä. Helsingin Sanomat saisi laajennettua läsnäoloaan alueella, jossa sillä ei ole aluetoimittajaa tai vakituista avustajakuntaa. Paikallislehti taas saisi jutuilleen näkyvyyttä Suomen suurimman sanomalehden sivuilla. – Meidän pitää miettiä, miten pystymme löytämään uusia väyliä olla läsnä verkossa ja ansaintaa uusien lukijoiden kautta, Koivuniemi sanoo. Ennen HS-yhteistyön alkua tutkimusyritys haastatteli Kauhajokilehden tilaajia ja lukijoita heidän mediankäytöstään sekä suhtautumisestaan digitalisaatioon ja siihen, että paikallislehden juttuja alkaisi ilmestyä valtakunnallisen median verkkosivuilla. Koivuniemen mukaan paikallislehdellä on paljon lukijoita, joille on ensiarvoisen tärkeää, että jutut ovat ensin luettavissa paperilehdestä. – Jos lehti tulee verkkoon ennen kuin paperilla naaman eteen luettavaksi, siitä saa isot haukut. Sen sijaan tilaajille ei Koivuniemen mukaan näytä olevan hirveästi merkitystä, mitä jutuille tapahtuu sen jälkeen, kun ”ensilukemisoikeus” on käytetty. Osin tästä syytä mutta myös verkon ansaintalogiikan vaikeuden vuoksi Kauhajoki-lehti ei ole kovin Teksti: Janne Arola Kuvat: Timo Aalto TAUSTAT: NÄIN ME TEEMME
• TAUSTAT SuomenLehdistö 7/2018 15 Yllättävää yhteistyötä aktiivisesti julkaissut juttuja omilla verkkosivuillaan. Facebook-sivujaan lehti on käyttänyt nopeassa uutisvälityksessä esimerkiksi paikallisen koripalloseuran Kauhajoen Karhubasketin otteluista raportoimiseen. Kenellä on päätoimittajan vastuu sisällöistä? Ensimmäinen HS.fi:ssä julkaistu Kauhajoki-lehden juttu ilmestyi kesäkuun alussa. Sen jälkeen juttuja on julkaistu kymmeniä. Koivuniemen mukaan artikkelit kertovat ihmisten arjesta ja kiintoisista persoonista, alueellisesti ja paikallisesti kiinnostavista tapahtumista, yrityselämän kehityksestä sekä maatalouden ja maaseudun arjesta. Jutut näkyvät HS.fi:n etusivulla lukijoille, jotka liikkuvat Suupohjan seutukunnan eli Isojoen, Karijoen, Kauhajoen ja Teuvan alueella. Paikannus tapahtuu ip-osoitteen perusteella. MAAKUNTAMEDIAN TULEVAISUUTTA uhkaa ennen kaikkea sen loistava eilinen. Suomen Lehdistö uutisoi syyskuussa (12.9.) Lappeenrannan teknillisen yliopiston (LUT) tutkimusprojektista, jonka mukaan asiakkaat eivät vaadi maakuntalehden digitalisaatiolta ihmeitä eivätkä halua osallistua sen kehittämiseen. Siinäkö se oli? Viimeinen kuolinisku. Maakuntalehti on tyypillinen polkuriippuvainen. Ajan saatossa vakiintuneet toiminnot ja rakenteet jarruttavat sen kehitystä ja uudistusten käyttöönottoa. Päälle jää vanha versio, vaikka tarjolla olisi nykypäivään joustavammin istuva malli. Maakuntalehti ei eroa muista tuotteista siinä mielessä, että se elää tai kuolee ihmisten arjessa. Historiallinen polku on sille yhtä aikaa taakka ja voimavara. Vaarallisin tapa suhtautua LUT:n Amanda Piepposen tekemän tapaustutkimuksen tuloksiin on nostaa jalat pöydälle ja antaa periksi. Paljon olennaisempaa on yrittää ymmärtää, mistä tutkimukseen osallistuneiden lukijoiden kokemus syntyy ja miksi heillä on niin alhaiset odotukset maakuntamedian digitaalisia palveluita kohtaan. Mitä maakuntamedian tulisi olla, jotta se voisi olla merkittävä uudella ja ennen kokemattomalla tavalla? Jokaisen toimituksen tulisi etsiä vastauksia näihin kysymyksiin, vaikkei tutkimuksen tuloksia voi sellaisinaan yleistää. JOURNALISMIN TEKIJÖINÄ ajattelumme kaipaa säännöllisin väliajoin ravistelua. Toisten ihmisten näkökantojen ja kokemusten ymmärtäminen – kuunteleminen – on keskeinen asia, jotta voimme tehdä merkittävää journalismia. Lukijoita ei ole syytä tuomita vanhanaikaisiksi sen perusteella, että he haluavat lukea paperilehteä. Toimituksia voi sen sijaan kutsua vanhanaikaisiksi, jos ne eivät pysty vastaamaan digitaalisesti lukijoidensa arjen tarpeisiin, jos ne eivät löydä väylää vuorovaikutukseen eivätkä osaa ottaa lukijoitaan mukaan muutokseen. Sisällön ja teknologian näkeminen erillisinä asioina tai vain toiseen tukeutuminen johtaa hitaaseen mutta varmaan lukijakatoon ja sitä kautta maakuntamedian kuihtumiseen. Yksikään tuote ei elä ikuisesti nykyisillä asiakkaillaan ja tavallaan toimia. MIKSEI KUKAAN puhu älykkäästä maakuntamediasta? Siitä, kuinka tarjolla olevien palvelujen käyttökokemusta ja älykkyyttä kehitetään yhdessä lukijoiden kanssa. Paperilehden jutut digitaalisella alustalla julkaiseva maakuntamedia ei ole vielä aidosti digitaalinen tuote. Sen sijaan, että lehdet vaihtavat keskenään juttuja, niiden kuuluisi vaihtaa ideoita ja digitaalisia työkaluja – kehittää niitä yhdessä yli konsernirajojen, koska lehdistä ei tunnu olevan siihen yksin. Teknisen lautakunnan asiakirjoja kampaava botti osaa poimia niin imatralaisia kuin vaasalaisia kiinnostavia asioita ilman, että vaasalaisten tarvitsee pelätä joutuvansa lukemaan imatralaisten asioista. Yhtä lailla kerronnan tavat, jotka havainnollistavat rakennushankkeita nykyisiä havainnekuvia tehokkaammin, palvelevat lukijoita kaikkialla. Helsingin Sanomain Säätiön Uutisraivaaja-innovaatiokilpailun voittaja palkitaan 250 000 eurolla. Kuka lähtee kanssani kehittämään maakuntamediaa eteenpäin vievää ideaa, jolla osallistua kilpailuun? ? Elina Paasonen on journalistiikan vierailijaprofessori Tampereen yliopistossa. si lto ja ra ke nt am as sa ” Lukijoita ei ole syytä tuomita vanhanaikaisiksi sen perusteella, että he haluavat lukea paperilehteä.” Vaihdamme juttuja, miksemme työkaluja? Kauhajoki-lehden päätoimittaja Tuomas Koivuniemi ja toimittaja Päivi LahtiKuusisto siirtävät paikallislehden juttuja Helsingin Sanomien järjestelmään. Kauhajoki-lehdelle näkyvyys Suomen suurimman päivälehden verkkosivuilla on mieluinen lisä. ” Jos lehti tulee verkkoon ennen kuin paperilla naaman eteen luettavaksi, siitä saa isot haukut.” > Jatkuu seuraavalla sivulla.
• TAUSTAT: NÄIN ME TEEMME 16 SuomenLehdistö 7/2018 Juttujen siirtämisen Helsingin Sanomien järjestelmään hoitaa pääosin kaksi asiaan vihkiytynyttä toimittajaa neljän hengen toimituksesta. Muillakin on valmius juttujen syöttämiseen. Hesari on tarjonnut Kauhajokilehdelle apua ja koulutusta verkkojulkaisemisessa. Lokakuussa yksi Kauhajoki-lehden toimittaja oli viikon verran Helsingissä tutustumassa Hesarin kaupunkitoimituksen arkeen ja digijulkaisemiseen. Koivuniemen mukaan paikallislehdessä käsiteltävät asiat ja ihmiset ovat lukijoille useimmiten ennestään tuttuja, joten taustojen kertomiseen ei tarvitse käyttää niin paljon aikaa ja tilaa. Esimerkiksi tätä on pitänyt miettiä tarkkaan, kun juttuja on julkaistu valtakunnallisessa mediassa normaalia laajemmalle yleisölle. Samoin juttujen otsikointi on mietittävä eri tavalla kuin printtilehdessä. ”Nuorisoseurantalolla menestyksekkäät iltamat” ei välttämättä ole otsikko, joka houkuttelee lukemaan jutun Hesarin sivuilta. Hesarin ja Kauhajoki-lehden yhteistyö on saanut huomiota myös Suomen Kuvalehden sivuilla Mediaansekaantuja-blogia pitävältä Pasi Kiviojalta, joka pohti blogikirjoituksessaan, kuka lopulta on päätoimittajavastuussa jutuista. – Jututhan on jo kertaalleen julkaistu lehdessämme tai verkkosivuillamme eli siinä vaiheessa päätoimittaja on jo joutunut punnitsemaan, että ne ovat käypää tavaraa, Koivuniemi sanoo. Toisekseen Kauhajoki-lehden jutut eivät automaattisesti nouse Hesarin sivuille, vaan ne syötetään Helsingin Sanomien toimitusjärjestelmään, jossa niitä käsittelevät Helsingin Sanomien toimittajat. Viime kädessä Hesarin sivuilla julkaistuista jutuista vastaa Helsingin Sanomien vastaava päätoimittaja Kaius Niemi. Hesari hamuaa alueille Helsingin Sanomat haluaa Kauhajokilehti-yhteistyöllä ennen kaikkea testata, miten valtakunnallinen lehti voi olla relevantti muuallakin kuin ydinalueellaan Uudellamaalla, kertoo strategiaja liiketoiminnan kehityspäällikkö Kaisa Aalto. – Taustalla on tietysti ajatus, että pystyisimme saamaan lisää kuluttajaliikevaihtoa ympäri Suomen, Aalto sanoo. Kauhajoki-lehden uutisten lukijoiden toivotaan löytävän Hesarin muutkin verkkosisällöt ja sitä kautta tilaamaan digi-Hesarin. Samaan tavoitteeseen tähtäävä hanke Helsingin Sanomilla on käynnissä myös Järvenpäässä. Lehti kirjoittaa syksyn ajan erityisen paljon juttuja kaupungista ja yrittää etsiä uusia tapoja seurata paikallisia aiheita. Kauhajoki-lehden ja Hesarin pilotti kesti aluksi kolme kuukautta, mutta yhteisellä sopimuksella sitä päätettiin jatkaa marraskuun loppuun saakka. Sekä Aalto että Koivuniemi puhuvat tähänastisista tuloksista varovaisesti. – Tämä on herättänyt lukijoissa kiinnostusta. Vielä on ehkä varhaista sanoa, mikä vaikutus sillä on Hesarin tilaajamääriin, mutta alustavasti näyttää positiiviselta, Aalto sanoo. Lehden kiinnostavuus kasvoi Koivuniemen mukaan palaute Hesari-yhteistyöstä on ollut positiivista, ja moni lukija on iloinnut siitä, että Kauhajoen ja lähialueen asiat saavat näkyvyyttä valtakunnan päälehden verkkosivuilla. – Voi sanoa, että yhteistyö on lisännyt lehden ja sen sisällön kiinnostavuutta lukijoiden, tilaajien ja ilmoittajien parissa, hän muotoilee. Koivuniemen mukaan pilottia ympäröivän ”positiivisen pöhinän” kääntäminen euroiksi on kuitenkin vaikeaa. Rahaa ei ole tullut ainakaan vielä. Loppuvuoden aikana on tarkoitus kokeilla, miten Kauhajoki-lehden juttuihin suhtaudutaan, jos ne ovat Hesarissa maksumuurin takana. Se kertoo taas hieman tarkemmin lukijoiden maksuhalukkuudesta. Rahaa tärkeämpää ovat tähän mennessä kertyneet kokemukset ja opit, joita Kauhajoki-lehti on saanut lukijoiden digikäyttäytymisestä ja verkkojuttujen tekemisestä. Koivuniemen mukaan toimituksessa pilottiin on suhtauduttu myönteisesti, vaikka se onkin tuonut vähän lisää työtä eli erityisesti juttujen syöttämistä Helsingin Sanomien toimitusjärjestelmään. – Tässä pääsee vähän testaamaan ja kehittämään omaa osaamistaan. ? ” Taustalla on tietysti ajatus, että pystyisimme saamaan lisää kuluttajaliikevaihtoa ympäri maan.” Tuomas Koivuniemi ehdotti ensin Helsingin Sanomille yhteistä juttupankkia, mutta käynti pääkaupungissa johtikin toisenlaiseen yhteistyöhön. Vinkit Näin teet yhteistyötä yli yhtiörajojen 1. UNOHDA REVIIRIAJATTELU Media-alan vallitsevassa tilanteessa nurkkakuntainen oman pesän suojelu kannattaa unohtaa. Pahin kilpailija ei välttämättä ole toiseen konserniin kuuluva naapurilehti vaan yhdysvaltalainen mediajätti. Yhteistyötä voi löytää sieltä, mistä sitä ei ole aiemmin osannut etsiä. 2. KOKEILE KEVYESTI Yhteistyön ei aluksi tarvitse olla syvällistä tai vaatia isoja investointeja. Pilottihankkeilla on mahdollista kokeilla kevyellä tavalla, onko yhteistyöstä konkreettisia hyötyjä molemmille osapuolille. Yhteistyötä voi syventää myöhemmin. 3. SISÄLTÖ ON YKKÖNEN Ihmisiä kiinnostaa ennen kaikkea hyvä ja heille itselleen merkityksellinen sisältö. Erilaisten yhteistyökuvioiden keskellä kannattaa muistaa pitää kiinni omasta ydinosaamisesta, uskottavuudesta ja luotettavuudesta. Lähde: Tuomas Koivuniemi Kaisa Aallon mukaan vielä on aikaista sanoa, miten yhteistyö vaikuttaa Helsingin Sanomien tilaajamääriin, mutta ”alustavasti näyttää positiiviselta”. SANOMA
• PALSTAT SuomenLehdistö 7/2018 17 AINA VÄLILLÄ toimituksen syliin saattaa tipahtaa aiheita, joista yleisö on loputtoman kiinnostunut. Niin kävi kesäkuussa minnesotalaiselle Minnesota Public Radiolle (MPR), kun toimituksen viereisen kerrostalon seinää pitkin kiivennyt pesukarhu ei enää päässytkään alas. Toimittaja Tim Nelson tviittasi ahkerasti eläimen kiipeilyn etenemisestä. Pian ihmiset alkoivat julkaista fanikuvia pesukarhusta ja kysellä, olisiko mahdollista saada sitä esittäviä fanituotteita. Oli selvää, että vaikka yleisön kiinnostus oli suurta, se ei kestäisi kovin kauan. Ensimmäiset jutut eläimestä julkaistiin tiistaina, ja se pääsi turvaan talon katolle keskiviikkona. Tuolloin MPR-kanavan verkkokaupassa oli jo tarjolla t-paitoja ja kangaskasseja. ENSIMMÄINEN KYSYMYS tällaisissa tapauksissa kuuluu ”vaikuttaa hyvältä, mutta kuka sen ehtii tehdä?” Radiokanavan jokainen osasto nimesi pesukarhuprojektille vastuuhenkilön, ja vähemmän kiireisiä hankkeita pantiin hetkellisesti jäihin. Tarvittaessa muut auttoivat projektiin irrotettujen työntekijöiden deadline-kiireiden kanssa. Toinen asia eli verkkokaupan pystyttäminen kävi nopeasti Shopify-palvelun avulla. Painatus ja jakelu ulkoistettiin kolmannelle osapuolelle. Markkinointiosaston tehtäväksi jäi oikeastaan vain tuotteiden suunnittelu ja hinnan päättäminen. Solutions Set -julkaisun haastattelussa radiokanavan jäsenyyspäällikkö kertoi, että tuotevalikoiman suunnittelussa kaikkein tärkeintä oli tarjota asiakkaille vaihtoehtoja. Oli mahdollista ostaa parinkympin t-paita tai liittyä kuukausilahjoittajaksi, jolloin kangaskassi tuli ikään kuin tilaajalahjana kaupan päälle. Koko pesukarhuhanke syntyi yleisön kiinnostuksesta, joten MPR jätti myös tuotteiden promootion sosiaalisen median käyttäjien huoleksi. Miksi tuputtaa silloin kun innostusta riittää? FANITUOTTEIDEN MYYMINEN voi tuntua suomalaisen sanomalehden näkökulmasta omituiselta, mutta se ei suinkaan ole ainoa tapa, jolla voidaan hyödyntää yleisön ylitsevuotavaa kiinnostusta jotakin asiaa kohtaan. Toinen esimerkki saatiin syyskuun loppupuolella. Yhdysvaltalainen Vox-verkkolehti julkaisi interaktiivisen infografiikan, jossa vertailtiin Christine Blasey Fordin ja Brett Kavanaugh’n tapaa vastata kysymyksiin senaatin kaksipäiväisessä kuulemisessa. Ford syytti korkeimman oikeuden tuomariksi pyrkinyttä Kavanaugh´ta seksuaalisesta ahdistelusta. Graafikkojournalisti Alvin Chang kertoi Source-julkaisulle pyöritelleensä aihetta kollegoiden ja ystävien kanssa jo ensimmäisenä päivänä eli torstaina, mutta varsinaisen idean hän sai perjantaiaamuna. Nopeus oli tärkeää: juttu oli saatava julki ennen viikonloppua, koska silloin Voxin sivuilla on paljon vähemmän kävijöitä. Niinpä Chang mietti, mikä asiassa oikeastaan oli olennaista ja päätyi yksinkertaiseen ratkaisuun. Hän laski, kuinka monta kertaa Ford ja Kavanaugh vastasivat tai jättivät vastaamatta senaattorien kysymyksiin. Tämän kyllä-ei-laskutoimituksen pohjalta hän piirsi pylväsgraafin, jossa siniset ja punaiset kohdat kertoivat, kummasta vastaustyypistä oli kyse. YKSINKERTAISUUS OLI kolminkertainen etu. Ensinnäkin se tarkoitti, että jutun sisältö oli nopeasti toteutettavissa – ei tarvittu monimutkaisia Excel-kaavoja, piti vain käydä kuulemisen pöytäkirja läpi ja laskea kahdenlaisia vastauksia. Toisekseen siitä seurasi, että myös tekninen toteutus sujui nopeasti. Kolmas hyöty oli se, että lukijat tajusivat graafista heti, mitä sillä viestittiin. Changin alkuperäinen havainto oli, että Kavanaugh kierteli vastauksissaan paljon enemmän kuin Ford. Yksinkertaisesti värikoodattu graafi todisti sen oikeaksi. ? Mitä osaatte tehdä nopeasti? ko pi oi tä m ä Ajankohtaisiin asioihin kannattaa reagoida muutenkin kuin kirjoittamalla. Toimitus voi alkaa tuottaa vaikkapa fanituotteita. Olli Sulopuisto on helsinkiläinen vapaa toimittaja, podcastaaja ja nörtti. olli@nonfiktio.fi HANNA SAKARA 1 Kun vauhdilla on väliä, käytä olemassa olevia palveluita (esim. verkkokauppa) sen sijaan että tekisit itse vähän paremman. 2 Kuulostaa itsestäänselvyydeltä, mutta toimivuus mobiilissa on tavallistakin tärkeämpää, kun halutaan ratsastaa juuri nyt leviävällä aiheella. 3 Älä yritä tekohengittää aihetta. Ei kannata turhaan anella huomiota sisällöille, kun yleisön kiinnostus on jo hiipunut. 3 pointtia
• PALSTAT 18 SuomenLehdistö 7/2018 YHDYSVALTOJEN VAALIT ja Britannian Brexit-äänestys ovat suurimpia esimerkkejä siitä, miten värikkäät ja viihdyttävät valheet polkevat totuuden jalkoihinsa. Pulizer-palkinnon voittaneen faktantarkistussivuston Politifactin mukaan jopa seitsemän kymmenestä Trumpin kampanjaväitteestä oli valetta, mutta se ei estänyt Trumpin vaalivoittoa. Emme voi jäädä vain seuraamaan, mitä maailman johtavissa valtioissa tapahtuu. Totuuden jälkeisen ajan ilmiöt vaikuttavat jo Suomessa ja suomalaisessa mediassa, väittää Totuuden jälkeen -tietokirjan kirjoittanut toimittaja-tutkijanelikko. Totuuden jälkeen on eräänlainen pitkä pamfletti, joka toteaa, että suhde totuuteen on muuttunut. Yhteiskunnallisen analyysin ja mediakritiikin tueksi kirja kerää ja osoittaa vakuuttavan määrän tämän päivän ilmiöitä. Kirjan kirjoittajista Jarno Hartikainen on Helsingin Sanomien toimittaja, Olli Seuri Ylen toimittaja, Antto Vihma kansainvälisen politiikan tutkija ja Hannu-Pekka Ikäheimo Sitran asiantuntija. Propagandaa ja valheita on hyödynnetty oman edun ajamiseen tietysti niin kauan kuin on ollut ihmisiä, mutta kirjoittajat väittävät, että enää valehtelua ei hävetä eikä pyritä peittelemään. Informaatiokohinassa puppupuheen päämääränä ei ole saada ihmisiä uskomaan johonkin näkemykseen, vaan saada olemaan uskomatta mihinkään näkemykseen. KIRJOITTAJIEN PERUSKÄSITE on paskapuhe, jota he tarkastelevat analyyttisesti eri näkökulmista. Paskapuhe ei käsitteenä kuulosta akateemiselta, mutta juuri tässä kohtaa kirjasta näkyy, että se on toimittajien ja tutkijoiden kollektiivin kirjoittama: tekstissä saatetaan samassa kappaleessa kärjistää journalistisen mehukkaasti ja pohtia akateemisen analyyttisesti. Toisin kuin valheessa, paskapuheessa on siteeksi totuutta, mutta koskaan ei tiedä, mikä on liioittelua, osatotuus tai valetta. Paskanpuhujalle totuus on vanhentunut käsite: hänelle on oleellista, että juttu on värikäs ja kiinnostava. Paskanpuhuja sysää täyden vastuun kuulijalle, kuten stereotyyppinen savolainen. Räväkkä paskapuhe menee tutkitusti sosiaalisessa mediassa paremmin läpi kuin kuivakka totuus. Se kerää kommentteja ja jakoja, minkä vuoksi algoritmit pitävät siitä. Myös toimittajille on suuri houkutus tehdä paskapuheesta juttuja, koska ne keräävät varmasti klikkauksia. Informaatiotulvassa pinnalle nousevat vain kaikkein räväkimmät heitot. Kirjoittajat esittelevät jopa Alberto Brandolinin mukaan nimetyn paskapuheen epäsymmetrian lain, jonka mukaan paskapuheen kumoamiseen tarvittavan energian määrä on huomattavasti suurempi kuin sen tuottamisen vaatima energia. SUOMESSA PERUSSUOMALAISTEN puoluevirkailija Matti Putkonen lanseerasi väitteen, jonka mukaan lepakot räjähtelevät tuulivoimaloiden läheisyydessä. Se keräsi huikean julkisuuden perussuomalaisten tuulivoimakannalle. Putkonen tuskin itsekään uskoi väitteeseen, jonka hän oli googlannut ennen tiedotustilaisuutta. Taitavana strategina hän kuitenkin tiesi, että totuuden jälkeisenä aikana julkisuuteen pääsyyn tarvitaan räväkkää puppua. Suomalaiselle journalismille ei ole kirjoittajien mukaan kunniaksi, että Helsingin Sanomat käsitteli väitettä jopa pääkirjoitustasolla ja Yleisradion A-studio kutsui Putkosen esittämään näkemyksensä THL:n johtavan tutkijan rinnalle. Mediahuomion jälkiviisaassa kritisoinnissa on mukana hyvää itsekritiikkiä, koska kirjoittajatiimiin kuuluvat Hesarin ja Ylen toimittajat. Ongelmia ja epätoden puheen voittokulkua on helppo kirjata, mutta helppojen ratkaisujen tarjoaminen näin monimutkaiseen ilmiöön olisi itsessään populismia. Kirjoittajat suosittavat journalisteille vastalääkkeeksi totuuskäsitysten vahvistamista, paskapuheen torjumista, oman toiminnan läpinäkyvyyden ja avoimuuden parantamista, itsekritiikkiä ja realistisen tilannekuvan muodostamista. Totuuden jälkeen -kirjan tekijöiden mukaan journalismin ei pitäisi vain toistaa poliitikkojen paikkansapitämättömiä puheita, vaan purkaa jutuissa analyyttisesti, miksi näitä valeita tai osatotuuksia syötetään medialle. Lännen Median uutispäällikkö Jussi Orell, oletko samaa mieltä? – Kyllä. Journalismin tehtävä on asettaa sanomiset kontekstiin ja arvioida niiden paikkansapitävyyttä. Tarvittaessa pitää vaatia perusteluja ja näyttöjä julkista valtaa käyttävien toimijoiden, kuten poliitikkojen puheille. – Politiikka on osin myös itseään korjaava prosessi, jossa poliitikot mielellään ampuvat kollegoidensa virheellisiä väitteitä alas. Tosin korjauksiakaan ei saa toistaa punnitsematta niiden totuuspohjaa. Mihin vedätte Lännen Mediassa rajan, milloin juttu tehdään pelkän tiedotteen perusteella, milloin asian tarkistukseen riittää yksi lähde ja milloin tarvitaan useita toisistaan riippumattomia lähteitä? – Lähtökohtaisesti kaikkeen tarjolla olevaan tietoon pitää suhtautua niin, ettei sitä julkaista pureskelematta. Lyhyiden tiedotesähkeiden aika alkaa muutenkin olla ohi, koska lukijat ovat tottuneet verkossakin lukemaan sähkeitä pidempiä toimitettuja juttuja. – Mitä kovempi jutussa esitettävä väite on tai mitä kriittisempään valoon se kohteensa asettaa, sitä tarkemmin juttu on taustoitettava ja sen tiedot pyrittävä varmistamaan. Kirjan mukaan näyttöihin perustuvaa argumenttia ja mielipidettä ei pitäisi asettaa journalismissa samanarvoiseen kehykseen ”kokemusasiantuntijoiden” kanssa, koska kyse on eri asioista. Onko journalismilla mielestäsi skarppaamisen varaa siinä, keille se antaa jutuissa asiantuntijan statuksen? – Parantamisen varaa on aina. Journalismin pitää lähtökohtaisesti pyrkiä tasapuolisuuteen, mutta tämä ei tarkoita sitä, että kaikki mielipiteet tai näkemykset olisivat keskenään tasa-arvoisia. – Journalismin tehtävänä on tapauskohtaisesti punnita sitä, millainen näyttö minkäkin argumentin takana on. Erityisen tärkeää tämä on sosiaalisen median aikana, jolloin journalismin rooli faktan ja fiktion määrittäjänä on korostunut. Luottamus on ratkaiseva asia, joka erottaa laatujournalismin muusta tarjonnasta ja saa yleisön maksamaan sisällöistä. Mitä toimittajien pitäisi tehdä, jotta lukijat ymmärtäisivät journalismin ja muun mediasisällön, kuten sosiaalisen median ”juttujen”, eron? – Yleisön luottamus on lunastettava päivästä toiseen juttu jutulta. Toimittajatkin ovat ihmisiä ja tekevät joskus virheitä. Tässä mielessä toimittajalla on samankaltainen ja joskus ikävä rooli kuin jääkiekkojoukkueen maalivahdilla: parhaiten mieleen jäävät virheet. – Kun virheitä tehdään, on olennaista, että ne oikaistaan. Riittävän matala oikaisukynnys on merkki laadunvalvonnasta. Päätös oikaisun tai korjaavan jutun tekemisestä kuuluu kuitenkin aina toimitukselle, ei haastateltavalle. ? te or ia & kä yt än tö Teoria väittää: Osaa lukijoista ei kiinnosta, onko uutinen totta, kunhan se viihdyttää. Journalistien ei kuitenkaan pidä alistua populistien puppugeneraattorin kaiuttimiksi. Viihdyttävyys haastaa toden Tutkijat: Antto Vihma, Jarno Hartikainen, Hannu-Pekka Ikäheimo ja Olli Seuri. Tutkimus: Totuuden jälkeen. Miten media selviää algoritmien ja paskapuheen aikana. Teos, 2018. Aineisto: Kirjallisuus ja media-aineistojen analyysi, joka sisältää viisi tapaustutkimusta. Tekijä: Lännen Median uutispäällikkö Jussi Orell. Kokemus: Lännen Median uutispäällikkö vuodesta 2015. Aiemmin Turun Sanomissa mm. uutispäällikkö, uutistoimittaja sekä rikosja oikeustoimittaja vuodesta 2003. Yhteiskuntatieteiden maisteri Tampereen yliopistosta 2003. Fakta Fakta Kirjoittaja Panu Uotila on journalistiikan yliopistonopettaja Jyväskylän yliopiston kielija viestintätieteiden laitoksella. panu.uotila@jyu.fi Käytäntö vastaa: Kaikki väitteet ja mielipiteet eivät ole samanarvoisia. Toimittajien tehtävä on vaatia kommenteille perustelut ja arvioida niiden totuuspohja.
• PALSTAT SuomenLehdistö 7/2018 19 Moni uskoo median suojelevan väkivaltaisia TUTKIMUS: Vähätteleekö media väkivallan määrää ja suojeleeko väkivallan tekijöitä? Muun muassa näihin kysymyksiin on haettu kansalaisten mielipiteitä Helsingin ja Tampereen yliopistojen yhteisessä tutkimusprojektissa. Kyselytutkimuksessa selvisi, että miehet ja nuoret suhtautuvat perinteiseen uutismediaan epäilevämmin kuin naiset ja vanhemmat ikäryhmät. Kaikista vastaajista jopa lähes kolmannes on sitä mieltä, että ”perinteinen media suojelee tiettyjä väkivaltaa tekeviä ryhmiä”. Erityisesti matala koulutustaso ja pienituloisuus ovat yhteydessä luottamuspulaan perinteistä uutismediaa kohtaan. Näissä ryhmissä rikostietoa haetaan muita enemmän niin sanotuista vaihtoehtoisista lähteistä, jollaisiksi tutkimuksessa katsotaan esimerkiksi MV-lehti, Murha. info ja Hommaforum. Ei ole kuitenkaan yksiselitteistä, mikä mediankäyttäjien motiivi näiden lähteiden käyttämiselle on. Tutkimuksessa kävi ilmi, että käyttäjät saattavat suhtautua niiden sisältöihin hyvin varauksellisesti ja epäillen. ”Silti he uskoivat löytävänsä sieltä vaihtoehtoisia näkökulmia tai tietoa, joka ei ainakaan vielä ole uutismedian agendalla”, tutkimuksen yhteenvedossa kirjoitetaan. Lisälähteitä kriittisesti lukemalla ikään kuin täydennetään kokonaiskuvaa rikoksista ja väkivallasta. ”Tämä sopii hyvin yhteen sen kyselytuloksen kanssa, että vaihtoehtoisten tietolähteiden käyttäjät seuraavat yleensä myös perinteistä mediaa.” Janne Arola > Paula Haara, Janne Kivivuori, Matti Näsi, Esa Reunanen & Maiju Tanskanen: Väkivallan kokemus ja rikostiedon lähteet https:// bit.ly/2Exbg4r Toimittajat kirjoittivat Nokiasta myönteisesti KIRJA: Suomalaisen taloustoimittamisen historiaa ei oikein voi kirjoittaa ilman, että käsitellään Nokiaa. Suomen ja maailman oloissa jättiläiseksi noussut matkapuhelinyritys aiheutti kukoistuksensa vuosina taloustoimituksissa myös päänvaivaa. Filosofian tohtori Jouni Yrjänän kirjoittaman Taloustoimittajat ry:n 70-vuotishistoriikin perusteella vielä 2000-luvun alussa valtaosa Nokiaa käsitelleistä jutuista oli positiivisia. Joissakin toimituksissa saatettiin ajatella, että suomalaisen Nokian menestyksestä on oltava ylpeä ja siksi yritykselle pitää antaa paljon myönteistä julkisuutta. Osa taloustoimittajista kuitenkin koki, että Nokian johto antoi suomalaisia tiedotusvälineitä hövelimmin haastatteluja kansainvälisille talousmedioille. Suomessa taas erityisaseman väitettiin olevan Helsingin Sanomilla, joka sai tulosjulkistusten yhteydessä aina erikseen haastattelun Nokian pääjohtajalta. ”Nokian ja median suhteen normalisoivat viimeistään Nokian älypuhelinten ongelmat. Nokia muuttui tavalliseksi kuolevaiseksi yhtiöksi, jolla tosin oli edelleen valtava merkitys Suomelle ja suomalaisille”, Yrjänä kirjoittaa. Janne Arola > Jouni Yrjänä: Rahan perässä, vallan kintereillä – Suomalaisen talousjournalismin historia (Otava) Älä leimaa pelaavia ja tubettavia lapsia OPAS: Lasten ja nuorten harrastuksista kirjoitetaan valtamediassa harva se päivä. Aika ajoin julkisuuteen ponnahtaa esimerkiksi pelaamiseen liittyviä uusia ilmiöitä, joita toimittajat helposti pöyristelevät. Välillä faktat ovat pielessä tai koko ilmiö on ymmärretty täysin väärin. Tämän on huomannut Mediakasvatusseura, joka julkaisi pari vuotta sitten toimittajille suunnatun oppaan lasten ja nuorten mediailmiöistä kirjoittamiseen. Nyt oppaasta on julkaistu päivitetty versio. Oppaan mukaan lasten ja nuorten mediakulttuuriin liittyvien asioiden käsittelyyn liitetään usein perusteetonta arvottamista tai leimaamista. Toimittajat saattavat unohtaa, että pelaaminen, tubettaminen ja snäppääminen ovat monelle tärkeitä harrastuksia ja merkittävä osa elämää. Yksi oppaan tarjoama vinkki on varmistaa, että haastateltava asiantuntija on asiantuntija juuri siinä asiassa, jota artikkeli käsittelee. Näin voidaan vähentää kohuotsikoita. ”Esimerkiksi lasten kasvatukseen erikoistunut psykologi ei välttämättä ole mediaympäristöjen asiantuntija, eikä mediatutkija välttämättä tunne lapsen kehityksen kannalta keskeisiä vaiheita”, opas kertoo. Janne Arola > Mediakasvatusseura: Näin kirjoitat lasten ja nuorten mediailmiöistä – Pikaopas toimittajille https://bit.ly/2RVPGZY ” Varkauden satelliittipainon Wifag oli koeka?yto?ssa?. Edellisena? yo?na? se oli harjoitellut tekema?lla? Ilta-Sanomia --pian se painaisi Helsingin Sanomia. Kone ei roiskinut mustetta ympa?rilleen, tyo?n ja?ljilta? sali kiilsi puhtautta, mustaa kaartia ei na?kynyt. Me toimittajat ja?imme seisomaan Wifagin viereen. --olin kuulevinani eta?isen uhkaavan a?a?nen julistavan: Aikanne menee mailleen. Muste ja paperi loppuu, eika? teita? ena?a? ole.” Helsingin Sanomien entinen kulttuuritoimittaja Pekka Tarkka elämäkerrassaan Onnen Pekka (Otava) tu tk im us no st o ki rj at ie to ELIN A RA JAL A
• 20 SuomenLehdistö 7/2018 Kuka saa ja kenelle annetaan? m ai lla & ha lm ei lla Kirjoittaja Jani Halme on mediatoimisto ToinenPHD:n luova johtaja ja digitoimisto Kuubin osakas. jani.halme@ toinenphd.com HAN NA SAK ARA PALSTAT POTKUIHIN PERUSTUNUT tuloksen tekeminen ja varjojen mailla haahuilu ovat tiedonvälityksessä vihdoin väistymässä uusien avausten tieltä. MTV tekee suurimman uutisinvestointinsa sitten Kymmenen uutisten perustamisen vuonna 1981. Pöllölaaksosta aletaan lähettää uutisia digikanaviin ympäri vuorokauden. Karjalainen, Kaleva ja Keskisuomalainen panostavat radiotoimintaan. Lisäksi Kaleva on ostanut muun muassa tuotetarjouksia yhteen kokoavan nettipalvelu Offerillan ja Keskisuomainen laajentaa digitaaliseen bussimainontaan. Keski-Pohjanmaan Kirjapaino ja Hämeen Sanomat hakevat kasvua messuja järjestämällä. Kulttuurin saralla näyttävimmistä liikkeistä on vastannut Sanoma-konserni. Suomen suurimmasta mediatalosta tuli yrityskaupan myötä myös maamme suurin festivaalijärjestäjä. Sanomatalosta eli tarkemmin sanottuna Neloselta tuotetaan nyt yli 30 festivaalia ympäri maan. Livetapahtumat, neljä televisiokanavaa (Nelonen, Jim, Liv ja Hero) sekä Suomen suosituimmat kaupalliset radiokanavat (Suomipop, Radio Rock, Radio Aalto, Loop, HitMix ja Helmiradio) tekevät Nelosesta maamme vaikutusvaltaisimman musiikkialan vaikuttajan. Panostukset kotimaiseen kulttuuriin ovat hieno juttu. Samalla vaikutusvalta keskittyy. NELOSELLA ON tehty pitkäjänteistä ja kilpailijoissa kateutta herättävää työtä monikanavaisten kulttuuri-ilmiöiden synnyttämisessä. Yksi osa sitä on radiotoimittajien sitouttaminen yhtiöön televisioroolien avulla. Aamulypsyn Jaajo Linnonmaa kysyy Nelosen prime timessä Haluatko miljonääriksi. Saman aamuohjelman toimittaja Anni Hautala emännöi Sanomien televisiokanavilla Kaikki vastaan yksi -ohjelman lisäksi myös Idolsia, jonka tuomarina toimii Radio Rockin keulakuva Jone Nikula. Idolsin toinen juontaja on Suomipopin toimittaja Juuso Mäkilähde, joka isännöi myös Selviytyjät Suomea, jossa Radio Aallon Kimmo Vehviläinen pääsi finaaliin asti. Juontajien jälkeen Sanomilla halutaan sitouttaa muusikot. Suositut radioja televisiokanavat yhdistettyinä livetapahtumiin ovat palauttaneet Sanomataloon mahdollisuuden nostaa tai laskea suosion kultaista peukkua yksittäisen artistin kohdalla. Onnekkaimmille ja lahjakkaimmille on tarjolla Suomen olosuhteissa ainutlaatuisen tehokas huomioputki. Se alkaa valitsemisesta radiosoittoon pääsyä edellyttävään paneelitutkimukseen, jatkuu soittolistoille nousulla ja päättyy keikkabuukkauksiin. Väliin mahtuu promohaastatteluja ja televisionäkyvyyttä. Yleisö toki lopulta päättää, mistä pitää, mutta kaupallisten radioiden asema uuden musiikin esittelemisessä kuluttajille on hämmästyttävän suuri. Sosiaalisen median piti viedä musiikin suositteluvalta kuluttajalle, mutta toisin kävi. Radion rooli hitin tekijänä on jopa isompi kuin jakelumonopoli Spotifyn pääsoittolistojen vaikutusvalta. Suuri valta luo herkästi epäilyjä sen väärinkäytöstä. Ensimmäinen mediakonsernien välisestä kilpailusta ammentava kulttuurikina on jo nähty. Vuosi sitten rap-artisti Mikael Gabriel syytti Sanomien radioita kappaleidensa boikotoinnista hänen siirryttyään televisiotöihin Neloselta Maikkarille. Tulisesta Facebook-kirjoittelusta liikkeelle lähtenyt tilanne sovittiin myöhemmin. MEDIA-ALALLA NYT nähtävä ansainnan laajentaminen on hyvä asia. Vain taloudellisesti vahvat toimijat pystyvät toisteisesti tekemään laadukasta journalismia ja viihdettä. Tiedotusvälineiden voiman kaupallistaminen muuhun kuluttajaliiketoimintaan lisää vaatimuksia liiketoiminnan läpinäkyvyydestä ja journalististen palomuurien pitävyydestä. Kansallinen medialukutaito kun ei aina ylety omistuksiin asti. Hahmottaako kuluttaja, että radioiden voimasoitossa oleva ja runsaasti tv-aikaa saava artisti voi olla myös tiukassa taloudellisessa suhteessa mediataloon vähintään keikkapalkkioiden jakamisen suhteen? Se on varmaa, etteivät lehtijuttujen loppuun kirjoitetut eri yksiköiden keskinäistä omistussuhdetta avaavat kursivoinnit yksin auta yhtään mitään. ? Kaupallisten radioiden asema uuden musiikin esittelemisessä kuluttajille on suuri. Suomalaisessa mediakentässä on pitkän tauon jälkeen käynnissä uusien rahavirtojen reipas etsintä. Musiikkialalle se on synnyttänyt kiinnostavan valtakeskittymän.
• PALSTAT SuomenLehdistö 7/2018 21 ILTA-SANOMAT Julkisen sanan neuvoston langettava päätös virheen korjausta koskevassa asiassa. Lehti julkaisi Facebook-tilillään päivityksen, jossa oli olennainen asiavirhe. Päivityksessä näkyi jutun otsikko, jossa virhe oli. Lehti poisti päivityksen, mutta ei jakanut Facebookissa oikaisua, jonka se oli julkaissut verkkosivuillaan. Kantelu 11.1.2018 Kantelu kohdistuu Ilta-Sanomien verkkosivuillaan 18.12.2017 julkaisemaan juttuun Kiina tuomitsi stadionilla 10 ihmistä kuolemaan – tuhannet seurasivat katsomossa ja Ilta-Sanomien jutusta Facebook-tilillään tekemään päivitykseen. Ennen saman päivän aikana tehtyä korjausta jutun otsikko oli: Kiina teloitutti 10 ihmistä stadionilla – tuhannet seurasivat katsomossa. Ilta-Sanomat julkaisi Facebook-tilillään päivityksen, jossa se jakoi jutun linkin jakotekstillä ”Täysin barbaarista!”. Kantelun mukaan Ilta-Sanomat on rikkonut Journalistin ohjeiden kohtaa 20. Kantelun mukaan juttua ei korjattu tai oikaistu lainkaan Facebookissa, vaan sen annettiin levitä virheellisellä otsikolla ja jakotekstillä vielä pitkään sen jälkeen, kun verkkosivujen juttu oli korjattu ja oikaistu. Lopulta Ilta-Sanomat poisti Facebook-päivityksen. Virheellistä tietoa pelkästään Facebookissa saanutta yleisöä ei siis kuitenkaan yritetty tavoittaa esimerkiksi uudella Facebook-päivityksellä. Kantelija kirjoittaa ymmärtävänsä, että virheellistä tietoa suositun Facebook-päivityksen kautta saavien täydellinen tavoittaminen on erittäin vaikeaa, koska päivitysten näkyvyys on viime kädessä Facebook-algoritmin eikä toimituksen käsissä. Kantelija kysyy, pitäisikö sitä kuitenkin yrittää esimerkiksi uudella päivityksellä vai eikö tiedotusvälineen Facebook-tiliä lasketa Journalistin ohjeiden tarkoittamaksi kanavaksi, jossa virhe on alun perin ollut. Lisäksi kantelussa kirjoitetaan, että uutisessa ollut virhe korjattiin aluksi vain muuttamalla juttua, vaikka kyseessä oli olennainen otsikossa asti näkynyt virhe. Ilta-Sanomien vastaus 21.2.2018 Ilta-Sanomien vastaavan päätoimittajan Tapio Sadeojan mukaan Ilta-Sanomat on toiminut asiassa hyvän journalistisen tavan ja Journalistin ohjeiden sekä JSN:n lausumien mukaisesti. Kantelija on päätoimittajan mukaan aivan oikeassa siinä, että jutussa oli virhe: ihmiset tuomittiin kyllä stadionilla kuolemaan tuhansien katsoessa, mutta kuolemantuomiota ei pantu täytäntöön paikan päällä vaan tuomitut vietiin pois stadionilta tuomion julistamisen jälkeen. Kantelija moittii Ilta-Sanomia siitä, että virhettä ei olisi pyritty oikaisemaan, mitä Ilta-Sanomat pitää erikoisena. Virhe on korjattu erittäin nopeasti kantelijan otettua yhteyttä Ilta-Sanomien toimitukseen ja oikaisu on julkaistu mahdollisimman pian, varsinkin ottaen huomioon, että kantelija on lähestynyt Ilta-Sanomia hyvin myöhään illalla. Päätoimittajan mukaan kantelija lähetti sähköpostia Ilta-Sanomiin 18.12.2017 klo 22.25. Kun sähköposti havaittiin, uutista korjattiin saman tien eli jo klo 23.58 ja tieto oikaisusta lisättiin jutun loppuun. Kantelijaa itseään kiitettiin huomiosta ja hänelle ilmoitettiin klo 0.33 kohteliaasti myös korjauksesta, hyvin myöhäisestä ajankohdasta huolimatta. Erillinen oikaisu tehtiin puolestaan välittömästi aamulla ja julkaistiin klo 9.28, vaikka periaatteessa se ei olisi päätoimittajan mukaan ollut Journalistin ohjeiden mukaan edes välttämätöntä. Pelkkä korjaus ja oikaisutieto jutun lopussa olisi päätoimittajan mukaan voinut riittää, sillä jutussa ei ollut Journalistin ohjeiden mainitsemia ”useita asiavirheitä” ja on vaikea nähdä sitäkään, että jutusta olisi ”aiheutunut suurta vahinkoa”. Oikaisuihin ja virheiden korjaamiseen suhtaudutaan päätoimittajan mukaan Ilta-Sanomien prosesseissa kuitenkin vakavasti ja toimituksessa katsottiin tarpeelliseksi varmuuden vuoksi tehdä vielä erillinen oikaisu. Ilta-Sanomat on poistanut kyseiseen uutiseen linkanneen Facebook-päivityksensä aiheesta. Kantelija viittaa Journalistin ohjeiden kohtaan, jossa puhutaan ”kanavasta, jossa virhe alun perin on ollut”. Virhe ei kuitenkaan ole ollut päätoimittajan mukaan alun perin Facebookissa, vaan Ilta-Sanomien verkkosivuilla, jossa se on nopeasti korjattu. Korjauksen jälkeen jokainen Facebookin kautta tullut lukija on saanut luettavakseen version, jonka lopusta löytyy tieto oikaisusta. Ilta-Sanomat ei ole julkaissut virheellistä tietoa jakotekstissään eli varsinaisessa Facebook-päivityksessään, vaan pelkästään jakanut virheellisen tiedon sisältävää linkkiä, joka on johtanut Ilta-Sanomien sivuille, joilla virhe on siis asianmukaisesti korjattu. Päätoimittajan mukaan ongelmana Facebookin osalta on myös se, jonka kantelija itsekin kantelussaan toteaa, että Facebook-päivitysten näkyvyys ei ole Ilta-Sanomien toimituksen vaan täysin sattumanvaraisten Facebookin algoritmien varassa. Facebook toimii omalla logiikallaan eikä se ole Ilta-Sanomien hallinnassa oleva julkaisualusta. Ilta-Sanomat on halunnut varmistaa, ettei virheellinen tieto jää Facebookissa elämään ns. omaa elämäänsä. Ratkaisu JO 20: Olennainen asiavirhe on korjattava viipymättä ja niin, että se tavoittaa mahdollisimman kattavasti virheellistä tietoa saaneen yleisön. Korjaus on julkaistava sekä tiedotusvälineen toimituksellisilla verkkosivuilla että julkaisussa tai kanavassa, jossa virhe on alun perin ollut. Korjauksen huomioarvo on suhteutettava virheen vakavuuteen. Jos jutussa on useita asiavirheitä tai jos virheestä voi aiheutua suurta vahinkoa, toimituksen tulee julkaista uusi juttu, jossa virheellinen tieto yksilöidään ja korjataan. Verkossa olennaisen virheen korjaamiseksi ei riitä virheellisen tiedon tai jutun poistaminen, vaan yleisölle on kerrottava virheestä sekä miten ja milloin se on korjattu. Tiedotusvälineen on suotavaa tehdä yleisölle selväksi ne käytännöt ja periaatteet, joiden mukaan se korjaa virheensä. Ilta-Sanomat julkaisi verkkosivuillaan jutun, jonka otsikossa oli olennainen asiavirhe. Ilta-Sanomat julkaisi Facebooktilillään päivityksen, jossa se jakoi jutun linkin jakotekstillä ”Täysin barbaarista!”. Päivitykseen sisältyi jutun pääkuva sekä sen virheelliseksi osoittautunut otsikko Kiina teloitutti 10 ihmistä stadionilla – tuhannet ihmiset seurasivat katsomossa, joita klikkaamalla päätyi itse juttuun Ilta-Sanomien verkkosivuille. Julkisen sanan neuvosto toteaa, että Ilta-Sanomat korjasi virheen Journalistin ohjeiden mukaisesti verkkosivuillaan. Neuvosto kuitenkin toteaa, että tiedotusvälineiden tulee korjata virheet myös sosiaalisen median kanavissaan, joissa virhe on ollut. Tässä tapauksessa olennainen asiavirhe sisältyi Ilta-Sanomien julkaisemaan Facebook-päivitykseen, sillä päivityksessä näkyi jutun otsikko, jossa virhe oli. Neuvosto toteaa, että Ilta-Sanomien olisi pitänyt pelkän päivityksen poistamisen sijaan korjata virhe myös Facebookissa esimerkiksi päivittämällä Facebook-julkaisuaan tai julkaisemalla uusi Facebook-päivitys. Neuvosto ymmärtää, että virheellistä tietoa sosiaalisessa mediassa saaneiden tavoittaminen voi olla vaikeaa. Tiedotusvälineiden pitäisi kuitenkin edes yrittää tätä. Neuvosto suosittelee, että jos verkkojutusta on julkaistu erillinen oikaisu, tämä oikaisu jaetaan samoissa sosiaalisen median kanavissa kuin alkuperäinen juttukin. Neuvosto muistuttaa, että tiedotusvälineiden omissa nimissään omilla sosiaalisen median tileillään julkaisemat sisällöt ovat toimituksellista aineistoa, jonka tulee noudattaa Journalistin ohjeita kaikilta osin. Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Ilta-Sanomat on rikkonut Journalistin ohjeiden kohtaa 20 ja antaa sille huomautuksen. Ratkaisun tekivät: Elina Grundström (pj), Taina Roth, Riikka Mäntyneva, Antti Kokkonen, Pentti Mäkinen, Arja Lerssi-Lahdenvesi, Ismo Siikaluoma, Taina Tukia, Sinikka Tuomi ja Johanna Vehkoo. KOTIMAA24 Julkisen sanan neuvoston vapauttava päätös journalistista päätösvaltaa ja yleisön tuottaman aineiston suojaa koskevassa asiassa. Bloggaaja poisti kommentin keskustelusta verkkolehden tarjoamalla blogialustalla. Kommenttien editointimahdollisuuden delegoiminen kirjoittajalle ei ollut journalistisen päätösvallan luovuttamista. Kantelu 8.3.2018 Kantelu kohdistuu Johanna Korhosen Kotimaa24-blogialustalla 25.2.2018 julkaiseman kirjoituksen kommenttien editointiin. Kantelun mukaan Johanna Korhonen kirjoittaa bloginsa kommenteissa 27.2.2018 kello 08:59 seuraavasti: ”Havaitsin juuri, että minulla onkin valtuudet editoida tätä blogini keskustelua. Poistin (XX.XX.:n) puheenvuoron, koska hän solvaa siinä muita keskustelijoita. Poistan vastaisuudessakin asiattomat puheenvuorot, niin edes tämä palsta pysyy riittävän asiallisessa kunnossa.” Kantelun mukaan antamalla Johanna Korhoselle oikeuden poistaa kommentteja bloginsa keskustelusta Kotimaa24 on luovuttanut hänelle oikeuden päättää Kotimaa24 sisällöstä. Kantelun mukaan sen näkee blogin muistakin kommenteista, jotka ovat etupäässä samaa törkyä kuin itse blogi. Kantelija epäilee, että mahdollisesti kommentteja ei toimituksessa kukaan lue, vaikka päätoimittaja vastaa niiden sisällöstä. Kantelija on pyytänyt päätoimittajaa poistamaan Korhoselta päätösvallan, mutta päätoimittaja ei ole vastannut hänen pyyntöönsä. Kotimaa24:n vastaus 30.4.2018 Kotimaan päätoimittajan Mari Teinilän mukaan Kotimaa24:n blogit ovat alusta saakka olleet kirjoittajien itsensä hallinnoimia mielipiteellisiä kirjoitusten kokoelmia. Johanna Korhonen ei ole ollut erityisasemassa suhteessa muihin blogisteihin moderoidessaan bloginsa keskustelua, vaan hän on toteuttanut kaikille Kotimaa24:n blogisteille annettua oikeutta. Korhosen moderoinnin kohteeksi joutunut henkilö ei myöskään ole itse ilmaissut tulleensa väärin kohdelluksi. Päätoimittaja toteaa, että hän ei ole luovuttanut journalistista päätäntävaltaa toimituksen ulkopuolelle salliessaan Johanna Korhosen Kotimaa24:n bloggaajana hallinnoida omaa blogiaan. Päätoimittajan mukaan Kotimaa24 perustettiin syyskuussa 2009 avoimeksi blogialustaksi. Tarkoitus oli yleisen bloggaamisen hengessä tarjota mahdollisuus kirkolliseen ja elämänkatsomukselliseen keskusteluun, mielipiteenvaihtoon ja itseilmaisuun. Päätoimittajan mukaan vuonna 2015 Kotimaa24:sta tuli maksullinen sivusto ja silloin mukana oli vain kutsubloggaajia. Vuoden 2018 tammikuun puolivälistä sivusto on taas ollut avoin, ja bloggaaminen on kaikille vapaata. Päätoimittajan mukaan koko Kotimaa24:n olemassaolon ajan bloggaajilla on ollut mahdollisuus paitsi valita omat aiheensa ja muokata jälkikäteen omaa tekstiään, myös puuttua sen alla käytävään keskusteluun, kuten bloggauksen periaatteisiin kuuluu. Bloggaaja on jo vuosien ajan ollut yksi osa moderoinnin toteuttamisen kokonaisuutta. Päätoimittaja toteaa, että bloggaaja ei kuitenkaan ole yksin tässä tehtävässä, vaan koska kirjoittaminen tapahtuu Kotimaa24:n alustalla, ylläpito on seurannut blogitekstejä ja kommentteja ja tarvittaessa poistanut niitä suoraan tai keskustellut blogikirjoituksen vaatimista muutoksista bloggaajan kanssa. Bloggaajia on useita kertoja eri yhteyksissä ohjeistettu sekä yleisesti että yksityisesti, että heillä on oikeus poistaa asiaton tai muuten sivuraiteille johtava kommentointi. Myös lukijat voivat ilmoittaa ylläpidolle asiattomista kommenteista. Päätoimittaja toteaa, että Kotimaa24:n blogialustan käyttöehdoissa sanotaan, että Kotimaa ei vastaa blogeissa esitetyistä mielipiteistä, mutta voi tarvittaessa poistaa sisältöohjeiden vastaiset kirjoitukset ja kommentit. Niin voi tehdä myös blogin kirjoittaja oman bloginsa keskustelussa. Ratkaisu JO 2: Tiedonvälityksen sisältöä koskevat ratkaisut on tehtävä journalistisin Tyri, ja oikaise ILTA-SANOMAT julkaisi verkkosivuillaan jutun, jonka otsikossa oli olennainen virhe. IS julkaisi uutisesta oikaisun verkkosivuillaan mutta ei Facebookissa, jossa uutista myös jaettiin. Päätoimittaja perustelee ratkaisua muun muassa FB:n omalla logiikalla toimivilla algoritmeilla ja julkaisualustalla, joka ei ole IS:n hallinnassa. Sosiaalisen median käyttö on tiedotusvälineille arkipäivää, eikä kenellekään ole epäselvää, että julkaisualustana se ei ole yhdenkään tiedotusvälineen hallinnassa. Tällaisen perustelun käyttäminen toimituksellisen aineiston virheiden korjaamattomuudelle tarkoittaisi sitä, että tiedotusvälineet nostaisivat kädet pystyyn ja vetäytyisivät luotettavan tiedonvälittäjän vastuustaan koko sosiaalisen median osalta. Jospa ei kuitenkaan. Tehdään virheitä, korjataan ja oikaistaan oli alusta mikä tahansa. Helpompaakin kuin algoritmien miettiminen. Jentta Ilanmaa päätoimittaja, Karjalan Heili 3 4 Ilanmaan poiminta Palstalla jatkuu keskustelu Julkisen sanan neuvoston kiinnostavasta päätöksestä. Julkisen sanan neuvoston päätöksiä 19.9. Päätöksiä yhteensä 7. JSN Vapauttavat Langettavat
• PALSTAT 22 SuomenLehdistö 7/2018 perustein. Tätä päätösvaltaa ei saa missään oloissa luovuttaa toimituksen ulkopuolisille. Bloggaaja julkaisi Kotimaa24:n blogialustalla kirjoituksen ja poisti sen keskusteluketjusta kommentin. Päätoimittajan vastauksen mukaan Kotimaa24:n blogialustalla julkaistut tekstit eivät ole toimituksellista sisältöä vaan yleisön tuottamaa aineistoa. Julkisen sanan neuvosto toteaa, että toimitukselliseen päätösvaltaan kuuluu myös päätösvallan delegoiminen, kunhan tiedotusväline varmistaa, että julkaisemisessa noudatetaan Journalistin ohjeita. Yleisön tuottaman aineiston osalta tiedotusväline voi delegoida päätösvaltaa, kunhan se varmistaa, että julkaisemisessa noudatetaan Journalistin ohjeiden liitettä, joka käsittelee yleisön tuottamaa aineistoa. Tässä tapauksessa delegoiminen oli tehty läpinäkyvästi, eikä tapauksessa ole viitteitä siitä, että liitteen ohjeita ei olisi noudatettu. Neuvosto muistuttaa, että yleisön tuottamaa aineistoa koskeva Journalistin ohjeiden liite edellyttää, että yleisölle varattujen palstojen raja on pidettävä selvänä tiedotusvälineen verkkosivuilla. Kotimaa24:n blogien luonne yleisön tuottamana aineistona oli blogin julkaisuajankohtana vaikeaa havaita. Kotimaa24 on kuitenkin tämän jälkeen selventänyt yleisön tuottaman aineiston merkitsemistä. Julkisen sanan neuvosto toteaa, että Kotimaa24 ei ole on rikkonut hyvää journalistista tapaa. Ratkaisun tekivät: Elina Grundström (pj), Taina Roth, Riikka Mäntyneva, Antti Kokkonen, Pentti Mäkinen, Arja Lerssi-Lahdenvesi, Ismo Siikaluoma, Sinikka Tuomi ja Johanna Vehkoo. MTV Julkisen sanan neuvoston vapauttava päätös yksityisyyden suojaa koskevassa asiassa. MTV esitti televisiossa julkisuuden henkilöiden perhe-elämää heidän kotonaan esittelevän ohjelman. Osallistuessaan ohjelmaan julkisuuden henkilö otti riskin siitä, että asunnon sijainti saattaa käydä ohjelmasta ilmi. Kantelu 28.3.2018 Kantelu kohdistuu MTV:n Yökylässä Maria Veitola -ohjelman jaksoon, jossa seurattiin julkisuudesta tutun pariskunnan perheen arkea. Jakso esitettiin televisiossa 22.2.2018, ja se julkaistiin myös MTV:n Katsomo-verkkopalvelussa. Kantelun mukaan perheen kodin sijainti kävi ilmi ohjelmasta, ja sen esittäminen on siksi loukannut perheen yksityisyyden suojaa. Ohjelmassa on kantelun mukaan tietoisesti esitetty yksityisyyden suojan piiriin kuuluvaa aineistoa vastoin kyseisten henkilöiden tahtoa. Kantelun mukaan perheen äiti kertoi ohjelman kuvauksissa toimittajalle, tuottajalle ja kuvaajille moneen kertaan, ettei halua perheen kodin sijainnin tulevan ilmi. Kantelun mukaan hän luotti, että ohjelma leikataan siten, ettei kodin sijaintia voisi tunnistaa. MTV sai kantelun mukaan tietää asiasta keskiviikkona 21.2.2018, kun kantelija kävi keskustelun ohjelman tuottajan kanssa nähtyään tulevasta ohjelmasta poimitun videoklipin ohjelman juontajan Instagram-tilillä. Kantelun mukaan tuottaja oli yhteydessä MTV:hen ja kävi asian läpi heidän kanssaan. Tämän jälkeen kantelijalle ilmoitettiin hänen mukaansa, että ohjelma voitaisiin leikata uudelleen siten, että perheen kodin sijainti ei kävisi ohjelmasta ilmi ja ohjelman esitystä voitaisiin viivästyttää viikolla. Kantelija kertoo suostuneensa tähän. Ohjelma kuitenkin esitettiin MTV3-televisiokanavalla 22.2.2018 ja julkaistiin myös MTV:n Katsomo-verkkopalvelussa. MTV poisti ohjelman jakson Katsomosta maanantaiaamuna 26.2.2018 ja julkaisi seuraavana päivänä jaksosta uudelleenleikatun version, josta ei käy ilmi perheen kodin sijainti. Kantelun mukaan tieto kodin sijainnista ehti levitä sadoilletuhansille katsojille. Kantelija kertoo olevansa tietoinen, että on julkisuuden henkilönä omasta tahdostaan kaventanut yksityisyyden suojaansa. Silti kantelun mukaan hänen perheensä asuinpaikka kuuluu heidän yksityisyyden suojansa piiriin. MTV:n vastaus 3.5.2018 MTV:n sisältöjohtaja Marko Karvon mukaan MTV ei ole rikkonut Journalistin ohjeita. Kantelusta saa hänen mukaansa virheellisen ja puutteellisen kuvan asiaan liittyvistä tapahtumista. MTV Oy on tilannut kantelun kohteena olevan ohjelman tuotantoyhtiö Moskito Television Oy:ltä. Tuotantoyhtiö on tehnyt tarvittavat sopimukset ohjelman esiintyjien kanssa. Osallistumissopimuksessa sovittiin nimenomaisesti, että kaikkea kuvauksissa syntynyttä kuvamateriaalia voidaan käyttää ohjelmassa ja että päätösvalta ohjelman sisällöstä on yksinomaan tuottajalla. Vastaavan toimittajan mukaan osallistumissopimuksessa ei sovittu mistään materiaalin käyttämiseen liittyvistä rajoituksista. Ennen ohjelman antamista MTV:lle esittämistä varten tuotantoyhtiö toimitti sen vielä ohjelmassa esiintyneelle perheelle tarkastettavaksi. Vastaavan toimittajan mukaan toisen vanhemman manageri, joka oli toiminut ohjelmaan liittyvissä käytännön asioissa perheen edustajana, ilmoitti tuotantoyhtiölle, että jakso on tarkastettu ja hyväksytty esitettäväksi. Kun ohjelmasta julkaistiin ennen sen esittämistä mainosklippi, toinen ohjelmaan osallistuneen perheen vanhemmista toivoi ohjelman sisältöön muutoksia, vastaavan toimittajan mukaan yllättäen. Toisella vanhemmista sen sijaan ei ollut vastaavan toimittajan mukaan ohjelman sisällöstä mitään huomautettavaa. Osapuolet kävivät asiasta keskusteluja, joiden päätteeksi sama manageri ilmoitti, että ohjelma voidaan esittää MTV3-kanavalla alkuperäisessä muodossaan 22.2.2018. Toisin kuin kantelussa väitetään, tuotantoyhtiö ei ole vastaavan toimittajan mukaan sopinut jakson esittämisen siirtämisestä myöhemmäksi eikä MTV ole tiennyt eikä ole voinut tietää tällaisesta väitetystä keskustelusta. Kun toinen ohjelmassa esiintyneen perheen vanhemmista oli jakson esittämisen jälkeen yhteydessä tuotantoyhtiöön ja uusi yllättäen ohjelman sisällön muuttamista koskevan toiveensa, siihen suostuttiin, vaikka velvollisuutta siihen ei olisi vastaavan toimittajan mukaan ollut. MTV poisti jakson verkkopalvelu Katsomosta ja julkaisi siellä muokatun version jaksosta. Vastaavan toimittajan mukaan ohjelmaan osallistuneen perheen vanhemmat antoivat allekirjoittamassaan osallistumissopimuksessa nimenomaisen suostumuksen siihen, että kaikkea kuvauksissa syntynyttä kuvamateriaalia voidaan käyttää ohjelmassa ja että päätösvalta ohjelman sisällöstä on yksinomaan tuottajalla. Osallistumissopimuksen mukaan materiaalin käyttämiseen ei liity rajoituksista. Myös tuotantoyhtiö kiistää, että kuvausten aikana olisi sovittu materiaalin käyttämiseen liittyvästä rajoituksesta. Vastaavan toimittajan mukaan ohjelmaan osallistunut pariskunta antoi perheensä puolesta suostumuksen ohjelman kuvauksissa kertyneen materiaalin esittämiseen. Toisin kuin kantelussa väitetään, MTV ei ole vastaavan toimittajan mukaan ”tietoisesti julkaissut” jaksoa ”vastoin kohteena olevien tahtoa” eikä ole saanut tietoa siitä, että toinen vanhemmista ei haluaisi ohjelmaa esitettäväksi suunnitellusti. Vastaavan toimittajan mukaan ohjelmassa näytettyä kodista ulospäin avautuvaa katunäkymää ei voida pitää tässä tapauksessa yksityiselämään kuuluvana erityisen arkaluonteisena seikkana. Vastaavan toimittajan mukaan asiassa on huomionarvoista, että ohjelmaan osallistuneet perheen vanhemmat ovat julkisuuden henkilöitä, joiden koteja on esitelty aiemminkin televisioohjelmissa. Nyt he osallistuivat vapaaehtoisesti ohjelmaan, jossa esitellään heidän elämäänsä, kotiansa ja asuinympäristöänsä. Jaksoon sisältyi muun muassa heidän kotonaan ja kotikadullaan kuvattuja kohtauksia. Jaksossa myös käsiteltiin avoimesti yksityisyyden suojan ydinalueeseen kuuluvia teemoja. Ratkaisu JO 27: Yksityiselämään kuuluvia erityisen arkaluonteisia seikkoja voi julkaista vain asianomaisen suostumuksella tai jos niillä on poikkeuksellista yhteiskunnallista merkitystä. Yksityiselämän suoja on otettava huomioon myös kuvia käytettäessä. MTV esitti televisiossa ja julkaisi internetissä ohjelman, jossa julkisuudesta tuttu pariskunta esitteli perheensä elämää kotonaan. Kantelun mukaan perheen äiti oli esittänyt ohjelman tekijöille kuvauksissa toiveen, ettei perheen kodin sijainti paljastuisi ohjelmassa. Julkisen sanan neuvosto toteaa, että kantelijan ja vastaavan toimittajan selvitykset tapahtumien kulusta ovat ristiriidassa, eikä neuvosto pysty ottamaan kantaa siihen, mitä asioista oli mahdollisesti sovittu. Neuvosto toteaa, että kantelija on kuitenkin jo lähtökohtaisesti suostunut kaventamaan perheensä yksityiselämän suojaa suostuessaan kotonaan ja kodin ympäristössä kuvattavaan ohjelmaan. Näin tehdessään kantelija on itse ottanut riskin, että asunnon sijainti saattaa paljastua ohjelmasta. MTV on kuitenkin pyrkinyt siihen, ettei kantelijan tarkka osoite selviä ohjelmasta. Julkisen sanan neuvosto katsoo, että MTV ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa. Ratkaisun tekivät: Elina Grundström (pj), Taina Roth, Riikka Mäntyneva, Antti Kokkonen, Pentti Mäkinen, Arja Lerssi-Lahdenvesi, Ismo Siikaluoma, Taina Tukia, Sinikka Tuomi ja Johanna Vehkoo. MTV Julkisen sanan neuvoston langettava päätös otsikkoa ja muuta esittelyä koskevassa asiassa. MTV mainosti keskusteluohjelmaansa televisiossa kanavajuonnoilla, joissa väitettiin, että kantelija olisi yksi ohjelman vieraista. Väitteelle ei löytynyt ohjelman sisällöstä katetta. MTV ei myöskään pyrkinyt korjaamaan kanavajuonnoissa esiintynyttä virhettä itse ohjelmassa tai sen yhteydessä. lltalehti Julkisen sanan neuvoston langettava päätös lähdekritiikkiä, virheen korjausta, yksityisyyden suojaa ja lasten esiintymistä mediassa koskevassa asiassa. Lehti julkaisi jutun, jossa tunnistettavissa olevan alaikäisen lapsen väitettiin syyllistyneen pahoinpitelyyn. Jutussa oli olennainen asiavirhe, jota ei ollut korjauspyynnöstä huolimatta korjattu. Jutun väite loukkasi lapsen yksityiselämän suojaa. Seiska Julkisen sanan neuvoston langettava päätös omaa kannanottoa koskevassa asiassa. Lehti myönsi erittäin kielteiseen julkisuuteen joutuneelle kantelijalle oikeuden vastineeseen eli omaan kannanottoon. Lehti ei kuitenkaan linkittänyt omaa kannanottoa kahteen verkkojuttuun, joihin se kohdistui. Sanansaattaja Julkisen sanan neuvoston vapauttava päätös journalistista päätösvaltaa ja omaa kannanottoa koskevassa asiassa. Lehti ei julkaissut toimittajansa tekemää juttua, jossa kielteiseen julkisuuteen joutunut henkilö tuli samanaikaisesti kuulluksi. Sen sijaan lehti julkaisi aiheesta toisen jutun, jossa häntä ei kuultu. Lehti kuitenkin julkaisi henkilön oman kannanoton heti kun se oli mahdollista. Tapauksessa on viitteitä journalistisen päätösvallan luovuttamisesta toimituksen ulkopuolisille, mutta neuvosto ei pysty saamansa materiaalin perusteella vakuuttumaan siitä. > Lue kaikki tuoreet päätökset osoitteessa www.jsn.fi. ”Tiedotusvälineiden omissa nimissään omilla sosiaalisen median tileillään julkaisemat sisällöt ovat toimituksellista aineistoa, jonka tulee noudattaa Journalistin ohjeita kaikilta osin.” YHTEINEN YMMÄRRYS KESÄTYÖNTEKIJÖITÄ TOIMITUKSIIN Haemme kesätyöntekijöitä Etelä-Suomen Sanomiin Lahteen ja Itä-Hämeeseen Heinolaan työskentelemään toimittajana, kuvaajana, graafikkona tai toimitussihteerinä. Haemme ihmisiä, joilta luonnistuu sekä sanomalehtijutun tekeminen että online-maailmaan hyppääminen. Tärkeintä on avoin mieli ja innokas asenne. Lisäksi edellytämme sujuvaa kynää, ideointikykyä, alan opiskelua ja modernin mediamaailman kanavien tuntemusta sekä kuvaajilta ja graafikoilta kykyä kertoa asiat visuaalisesti myös verkossa. Tarjoamme mahdollisuuden hankkia monipuolista työkokemusta nykyaikaisesta journalistisesta työstä. Kerro hakemuksessasi, mihin tehtävään haet ja mille osastolle ensisijaisesti haluaisit: uutisiin, talouteen, urheiluun, kulttuuriin, teemoihin vai online-deskiin. Lisätietoja Etelä-Suomen Sanomien kesätyöpaikoista antavat vt. päätoimittaja Hanna Myyrä ti 20.11. klo 10 – 11, puh. 044 7360709 sekä uutispäällikkö Mia Miettinen ti 13.11. klo 10 – 11 ja ti 27.11. klo 10 – 11, puh. 044 7360716. Haku on auki marraskuun ajan osoitteessa www.keskisuomalainen.com/rekry Valitse valikosta Päijät-Hämeen alta lehdet, joihin haluat hakea. Mediatalo ESA on Päijät-Hämeen johtava mediayhtiö, joka on erikoistunut painettujen ja digitaalisten sisältöjen sekä mediapalveluiden tuottamiseen. Mediaperheeseen sisältyvät sanomalehdet Etelä-Suomen Sanomat ja Itä-Häme, Radio Voima, kaupunkilehdet Uusi Lahti, Hollolan Sanomat, Päijät-Häme, Nastola-lehti sekä Orimattilan aluelehti. Lisäksi Mediatalo ESA tarjoaa monipuoliset painoja jakelupalvelut. Lisätietoja yrityksestä löydät osoitteesta www.mediataloesa.fi.
• PALSTAT SuomenLehdistö 7/2018 23 STT Kimmo Pietinen on nimitetty toimitusjohtajaksi. Aiemmin Pietinen on työskennellyt pitkään Helsingin Sanomien toimituspäällikkönä. STT:llä Pietinen hoiti toimitusjohtajan tehtäviä Mika Petterssonin eron jälkeen. Sitä ennen hän toimi muutosjohtajana Sanoman ostettua STT:n osake-enemmistön kesäkuussa. Minna Holopainen on nimitetty vastaavaksi päätoimittajaksi. Holopainen on työskennellyt STT:ssä vuodesta 1997, ensin toimittajana, sitten uutispäällikkönä ja toimituspäällikkönä ja vuodesta 2010 alkaen uutispäätoimittajana. Pielisjokiseutu Suvi Palosaari on nimitetty päätoimittajaksi. Palosaari aloittaa tehtävässään marraskuussa. Aiemmin hän on työskennellyt graafisena suunnittelijana ja sisällöntuottajana Pohjois-Karjalan Ilmoitusvalmistuksessa sekä toimittajana ja graafikkona useissa pohjoiskarjalaisissa lehdissä. Hämeenlinnan Kaupunkiuutiset Tuulia Viitanen on nimitetty päätoimittajaksi. Viitanen jatkaa myös Hämeen Sanomien Justosion tuottajana. Aiemmin Viitanen on työskennellyt Hämeen Sanomissa eri tehtävissä vuodesta 2000. Helsingin Sanomat Laura Saarikoski on nimitetty toimituspäälliköksi tammikuun alusta alkaen. Saarikoski siirtyy toimituspäälliköksi suoraan Helsingin Sanomien Washingtoninkirjeenvaihtajan tehtävästä. Aiemmin Saarikoski on toiminut muun muassa Helsingin Sanomien sunnuntaija featuretoimituksen esimiehenä sekä politiikan toimittajana. Anna-Sofia Berner on nimitetty Washingtonin-kirjeenvaihtajaksi tammikuusta lähtien. Hän on työskennellyt Helsingin Sanomien featuretoimituksessa vuodesta 2010 lähtien. Sanoma Media Finland Tatu Kaskela on nimitetty aikakausmediayksikkö Sanoma Lifestylen digijohtajaksi. Kaskela on työskennellyt aiemmin muun muassa Digitassa ja Kauppalehdessä. Keski-Pohjanmaan Kirjapaino Mikko Kallio on nimitetty talousjohtajaksi tammikuun alusta alkaen. Talousjohtamisen lisäksi hän keskittyy liiketoimintojen muutoksen tukemiseen ja digitalisaation edistämiseen. Alma Media Riikka Wulff on nimitetty Alma Talentin Tietopalvelut-yksikön johtajaksi. Nimitys on osa ylemmän johdon tehtäväkiertoa ja kestää 31.7.2019 asti. Heikki Huttunen on nimitetty Alma Mediapartners Oy:n vt. toimitusjohtajaksi. Nimitys on määräaikainen. Minna Marjava-Kontio on nimitetty Alma Mediapartners Oy:n Asuminen-liiketoiminnan vt. liiketoimintajohtajaksi. Nimitys on määräaikainen. Aller Media Sami Hernesaho on nimitetty Seiskan vt. vastaavaksi päätoimittajaksi. Hernesaho on työskennellyt aiemmin muun muassa Ilta-Sanomissa ja Iltalehdessä. Niina Korhonen on nimitetty liiketoimintajohtajaksi Aller Ideas -sisältömarkkinointiyksikköön. Korhonen on aiemmin työskennellyt tiimin kehityspäällikkönä. Anna Vartiainen on nimitetty sisältöjohtajaksi Aller Ideas -sisältömarkkinointiyksikköön. Vartiainen on aiemmin työskennellyt tiimin kehityspäällikkönä. MTV Johannes Leppänen on nimitetty operatiiviseksi johtajaksi. Aiemmin Leppänen on toiminut kuluttajarahoitteisen liiketoimintayksikön vetäjänä. Maakuntalehden kannattaa rakentaa puheenaiheita, sanoo Markus Pirttijoki. ETELÄ-SUOMEN SANOMIEN tulevan päätoimittajan Markus Pirttijoen mukaan maakuntalehti menestyy tulevaisuudessa, kun se on ihmisille yhtä välttämätön kuin sähkö ja vesi. – Maksavien asiakkaiden pitää tarvita lehden uutispalvelua. Tähän päästään sillä, että olemme paikallisia ja läheisiä. Kerromme asioista, jotka oikeasti koskettavat lukijoiden elämää. Vuodesta 2013 Kainuun Sanomien päätoimittajana työskennellyt Pirttijoki siirtyy Etelä-Suomen Sanomiin viimeistään helmikuussa. Pirttijoki pitää mahdollisena, että Kainuun Sanomissa menestyksekkääksi osoittautuneen sisältöuudistuksen oppeja voidaan hyödyntää myös hänen uudessa työpaikassaan. – Luomme Kainarissa puheenaiheita, joita käsitellään eri kulmista useampana päivänä. Olemme siirtyneet lehden suunnittelussa päivärytmistä enemmän viikkorytmiin. Uudistuksen taustalla oli syksyllä 2017 toteutettu lukijakysely, jonka mukaan lukijat kaipasivat puheenaiheita. Nyt toimitus miettii jo edellisellä viikolla aiheen, josta rakennetaan seuraavan viikon maanantaista keskiviikkoon jatkuva kertomus. Aihe voi olla vaikkapa parisuhde, kierrätys tai Snapchat. – Ylipäätään maakuntalehtien pitää mielestäni tarjota pidempiä tarinoita pelkkien uutisten sijaan. Niiden tekemisessä voidaan hyödyntää verkkoa ja printtiä ja Etlarin tapauksessa myös radiota. Pirttijoen mukaan verkko antaa maakuntalehdille oivan mahdollisuuden toimia alueidensa äänitorvina ja nostaa esiin niille tärkeitä asioita. Verkon pitää hänen mielestään tuoda aina printtiin verrattuna jotain lisäarvoa, kuten liikkuvaa kuvaa. Pirttijoki aikoo muuttaa Lahteen vaimonsa, poikansa ja koiransa kanssa. Lahti on hänelle ennestään melko tuntematon kaupunki. – Vielä en tiedä, mitä on lahtelaisuus. Minulle on kuitenkin itsestään selvää, että asun kokoaikaisesti kaupungissa, jonka lehteä päätoimitan. Haluan olla maakunnan asialla. Päätoimittajana Pirttijoki pyrkii olemaan helposti lähestyttävä, reilu ja tavoitteellinen. – Mottoni on, että sellaista ei voi vaatia, mitä ei ole opetettu. Muuten kyllä vaadin aika paljon ja joitain asioita saatan vaatia moneenkin kertaan, jotta ne menevät eteenpäin. Noora Autio Lukijat haluavat jatkokertomuksia Markus Pirttijoki oli Kainuun Sanomissa työskennellessään mukana perustamassa Lännen Mediaa. Aiemmin hän on toiminut muun muassa MTV Uutisten uutispäällikkönä ja Kauppalehden taloustoimittajana. > 1.–2.11.2018 Suuret Lehtipäivät 2018, Tampere. > 9.11.2018 Myyntikoulutusta: Myyjänä kasvaminen (webinaari). > 13.11.2018 Sanomalehtien Liiton syyskokous, Helsinki. > 13.11.2018 Mediapäivä 2018, Helsinki. > 1.–3.6.2019 The World News Media Congress 2019, Scotland. SAMI LETTOJÄRVI / ETELÄ-SUOMEN SANOMAT uu si in te ht äv iin Tiedot nimityksistä voi lähettää osoitteeseen suomen.lehdisto@ sanomalehdet.fi Lisätietoa: www.sanomalehdet.fi/ ajankohtaista/tapahtumakalenteri Sanomalehtien Liitossa tapahtuu MEDIA-ALAN OMA LEHTI Vs. p äätoimittaja: Noora Autio. Riikka Virranta äitiysvapaalla. Toimitussihteeri: Katri Simola. Taitto: Noora Autio, Janne Hulkkonen, Katri Simola. Toimitus: Eteläranta 10, 00130 Helsinki. Puhelin: (09) 228 77 300. Sähköposti: suomen.lehdisto@sanomalehdet.fi. Suomen Lehdistö verkossa: www.suomenlehdisto.fi. Julkaisija: Sanomalehtien Liitto ry / Tidningarnas Förbund rf. Ilmestyminen: 88. vuosikerta. 8 numeroa vuodessa. Tilaukset ja osoitteenmuutokset: sl@ sanomalehdet.fi. Tilaushinnat 2018: kestotilaus 96 euroa / vuosi (sis. alv 10 %), määräaikainen tilaus 101 euroa / vuosi (sis. alv 10 %), määräaikainen opiskelijatilaus 39 euroa / vuosi (sis. alv 10 %). Tilaushintaan sisältyy digilehti. Maksettua tilausmaksua ei palauteta, kun tilaus irtisanotaan. Määräaikainen tilaus ei jatku tilausjakson päätyttyä ilman erillistä ilmoitusta. ISSN: 0039-5587. Ilmoitukset: Timo Järvenpää, puh. 0400 242 131, timo.jarvenpaa@parnet.fi. Painopaikka: Botnia Print, Kokkola. SuomenLehdistö Ilmestysmispäivät 2018 ja 2019 Nro Ilmestyy Aineistot Varaukset 8 12.12. 30.11. 23.11. 1 30.1. 18.1. 11.1. 2 13.3. 1.3. 22.2. 3 17.4. 5.4. 29.3. 4 5.6. 17.5. 10.5. 5 21.8. 9.8. 2.8. 6 25.9. 13.9. 6.9. 7 30.10. 18.10. 11.10. 8 11.12. 28.11. 21.11.
• medialiitto KASVUSALI • Ruista ranteessa – millä strategialla menestykseen? Juha Laakkonen, Kaleva, Alexander Lindholm, Otava, ja Miika Lipiäinen, Kyrö Distillery • Osaamista uudistamalla kestävää kasvua – loikkaa menestyjien kelkkaan Heikki Autio, Edita Prima, ja Klaus Kuhanen, JCDecaux • Old Business, New Revenue Model – How It’s Done? Antti Rammo ja Hendrik Väli, Star Cloud ILTAPÄIVÄ­ SEMINAARI • Going Digital – How Are Legacy Leaders Transforming Strategy, Leadership and Culture? Lucy Küng, Reuters Institute, Oxford University • Media ja tulevaisuus politiikka – visioita vaikka hohtimilla Paula Laine, Sitra PÄÄTTÄJÄPANEELI Media poli tiikan polttavimmat kysymyk set päättäjien agendalla Paneelin vetää Eeva Lehti mäki • Keskustelemassa liikenneja viestintä ministeri Anne Berner, varapuheenjohtaja Maria Ohisalo, valtio varain ministeri Petteri Orpo ja puheenjohtaja Antti Rinne ARVO SALI • Counting the Curses and the Blessings of Internet Nic Newman, Reuters Institute, ja Erja Yläjärvi, Iltalehti • Median arvomaailma punta rissa – ketä media edustaa? Juha Hurme, kirjailija • Mihin arvoja tarvitaan? Minna McGill, Kodin Kuvalehti, ja Seppo Rönkkö, Savon Sanomat MUUTOS SALI • Mediamorphosis – How to Reinvent Journalism for the Digital Age Juan Señor, Innovation International Media Consulting Group • Teknologiakumppanuudet uudistumisen kirittäjinä Santtu Elsinen, Alma Media, Kirsi Hakaniemi, Mediatalo Keski suomalainen, ja Tuure Tuunanen, Jyväs kylän yliopisto • Motivation, Trust and Engagement in Social Media and Online Communities Coye Cheshire, UC Berkeley School of Information MEDIA ILTA Keskustelu ja verkostoi tuminen jatkuvat cocktailtilaisuudessa THINK INK Iltapäivän päätteeksi palkitaan innovaatiokilpailun parhaat DEMO­ HUONE Demohuoneessa pääset kokemaan, miten virtuaalija lisättyä todellisuutta voi hyödyntää liiketoiminnassa. Kumppa nina Business Finland 13.11. Finlandiatalo Helsinki MUKANA MEDIAPÄIVÄSSÄ • Media-alan tutkimussäätiö • Mediapooli • RadioMedia • Business Finland • Pressdoor Vielä ehdit ilmoittautua mukaan! Järjestävien liittojen jäsenille 459 € + alv, muille 509 € + alv. Ilmoittaudu viimeistään maanantaina 5.11. mediapaiva.fi