• MEDIA-ALAN OMA LEHTI • NRO 7 • 30.10.2019 • PERUSTETTU VUONNA 1930 SuomenLehdistö TOIMITTAJA TUOMAS MANNINEN bongaa vapaalla lintuja ja töissä kiinnostavia yksityiskohtia viranomaistiedotteista. Hän on tunnettu huumoristaan. » Sivut 8–9 Marko Krapu: Opimme, mitkä asiat nuorten mielestä ovat uutisia. » Sivut 14–16 Rajanveto parantunut Avoimuutta verkkoon Lehtien omistusja yhteystietoja on usein vaikea löytää. » Sivu 4 Maksullisuus yleistyy Paikallislehdissä verkon tulot ovat kiven alla. » Sivu 6 Somestrategiat uusiksi Facebookissa toimivat tunteita herättävät postaukset. » Sivu 18 VESA LAITINEN Elina Grundström: Sisältömarkkinointi erottuu journalismista. » Sivu 10
• Ilmastonmuutos on . Siitä puhutaan .” ” Olisihan se mukavaa. Nähdä vain sitä mitä haluaa nähdä. Lukea vain asioista, jotka tukevat omia näkemyksiä ja sopivat omaan maailmankuvaan. Mutta todellisuus ei ole sellainen. Vaikka mielipiteitä on yhtä monta kuin meitä ihmisiäkin, faktat ovat faktoja. Niitä tarvitaan valistu neen mielipiteen muodostamiseen ja järkevän yhteiskunnallisen keskustelun käymiseen. Siksi tarvitsemme riippumatonta, moni äänistä mediaa. MIELIPITEET VOIVAT OLLA VAIHTOEHTOISIA – FAKTAT EIVÄT
• SuomenLehdistö 7/2019 3 7/2019 kolmesta poikki Hyödyllistä tutkimusta sisältö AJANKOHTAISTA 4 Lehtien yhteysja omistustietoja ei aina ole helppo löytää niiden verkkosivuilta. 5 Yllättäviä kehuja kiinalaiselle internetille. 6 Maksumuurit yleistyvät paikallislehdissä. 8 Tuomas Manninen kirjoittaa omintakeisia ja humoristisia uutisia. TAUSTAT 10-13 Piilomainontaan liittyvät JSN-kantelut ovat vähentyneet ja journalismin ja sisältömarkkinoinnin ero selkeytynyt. 14-16 Ylen Yrityskylässä lapset pääsevät tekemään journalismia. PALSTAT 17 Vanhoja juttuja kannattaa hyödyntää uudelleen. 18 Facebook voi olla tärkeä työkalu lukijamäärän kasvattamiseen. 20 Onko idea lehtien yhdistämisestä pohjalaista hulluutta? 22 Eero Hyvönen on huolissaan toimittajien maalittamisesta. ” Tutkijoille ja toimittajille tarvittaisiin vuorovaikutteinen nettifoorumi.” Minna Pyhälahti kertoo, onko valkoinen kurittaja onnistunut sääsana, s. 7. Lasten haastatteleminen ja kuvaaminen Noora Autio Mikä käytäntö teillä on lasten haastattelemiseen ja kuvaamiseen? Millaisiin asioihin kiinnitätte huomiota lapsia haastatellessa? Arkistoitteko lasten kuvat, ja missä yhteydessä niitä voidaan käyttää? Asko Virtanen, päätoimittaja, Auranmaan Viikkolehti 15-vuotiasta haastattelemme ilman erillistä lupaa. Neutraaleissa aiheissa ikäraja voi olla alempikin. Kouluissa kuvatessa varmistamme, että kuvausluvat ovat kunnossa. Toisissa kouluissa ne on hoidettu paremmin kuin toisissa. Lapsi ei saa joutua kiusatuksi tai muuten vaikeisiin tilanteisiin sellaisen vuoksi, mitä on lehdessä sanonut. Ei nyt eikä myöhemminkään. Tämän merkitys on netin myötä kasvanut, kun jutut löytyvät arkistoista. Toimitusjärjestelmä arkistoi kaikki kuvat automaattisesti. Kaupallisiin tarkoituksiin arkistokuvia ei käytetä. Muutenkin pyrimme siihen, että juttujen kuvat ovat tuoreita. Tuulia Viitanen, päätoimittaja, Hämeenlinnan Kaupunkiuutiset Kysymme huoltajalta lupaa, jos kyse on alle 15-vuotiaasta. Oletamme, että 15-vuotiaalla on kyky arvioida itse, vastaako hän esimerkiksi gallup-kysymyksiin. On tärkeää, että lasten ja nuorten ääni kuuluu lehdessä. Emme ole rajanneet, mitä nuorelta voi kysyä. Aina pitää harkita, onko lausunnosta haittaa nuorelle. Tässä toimii hyvänä ohjenuorana omakohtaisuus: olisiko minusta hyväksyttävää, jos oma lapseni kommentoisi lehdessä vastaavasti. Kuvat arkistoidaan, mutta niitä ei käytetä kaupallisiin tarkoituksiin. Uudelleenjulkaisu harkitaan aina erikseen. Jaana RautioTeijonmaa, vastaava päätoimittaja, Itä-Savo Lapsia haastattelemme ja kuvaamme vain, kun heillä on huoltajan lupa tai he ovat vanhempansa seurassa. Luvat varmistetaan aina etukäteen päivähoidosta tai koulusta. Yläasteikäisiä voimme haastatella ja kuvata esimerkiksi gallupeihin. Tosin silloinkin mietimme, onko aihe sopiva. Kohtelemme lapsia ja nuoria erityisen varovaisesti. Mietimme tarkasti, mistä aiheista, miten ja millaisissa tilanteissa heitä voi haastatelta. Etenkin digiin päätyvissä kuvissa huomioimme, ettei lapsen kuvaa voi käyttää muissa yhteyksissä väärin. Joitakin kuvia voimme arkistoida, jos niillä on mahdollisesti aihekuva-arvoa. Kuvissa lapsi tai nuori ei saa kuitenkaan olla tunnistettavissa. Kaupallisiin tarkoituksiin, omiin tai ulkopuolisiin, emme kuvia käytä tai myy. TEKEVÄTKÖ YLIOPISTOT mediatutkimusta, josta on hyötyä mediatalojen omalle kehitystyölle? Eivät ilmeisesti tee – ainakaan riittävästi. Tämä ajatus nousi päällimmäisenä mieleen Päivälehden museossa lokakuussa järjestetyssä keskustelutilaisuudessa. Esimerkiksi paneeliin osallistunut STT:n vastaava päätoimittaja Minna Holopainen sanoi kaipaavansa tutkimusta erityisesti median ansainnasta. ”Ellei journalismin ansaintalogiikkaa tutkita, kohta ei ole journalismia, jota tutkia”, hän kiteytti. Holopainen odottaa tutkimusta myös siitä, miten analytiikka on ohjannut toimitusten valintoja. Hän kertoi miettivänsä jatkuvasti, jääkö toimitukselta kokonaan ajattelematta lukijoiden käyttäytymisestä ne asiat, joista ei ole dataa. ”Mitä jos käyttämämme mittarit vievätkin meitä harhaan?” Todella kiinnostavia ja käytännönläheisiä aiheita, joihin tutkijat saisivat kernaasti tarttua. SYYNÄ TUTKIMUSMAAILMAN ja mediatalojen väliseen kuiluun lienee juuri se, että mediataloissa monet tutkimusaiheet koetaan liian kaukaisiksi toimitusten arjesta. Arjesta, jota hallitsee pitkälti taistelu lukijoiden ajasta ja sitä myötä euroista. Kyllä käytännönläheistä tutkimustakin silti tehdään. Suomen Lehdistön tutkimusaukeamalla esitellään usein hyvinkin lähelle lehtitalojen jokapäiväisiä haasteita meneviä tutkimuksia. Tässä numerossa (s. 18–19) journalistiikan yliopistonopettaja Panu Uotila kirjoittaa tutkimuksesta, jossa neljä sanomalehteä testasi uudenlaista somestrategiaa. Kolmen lehden seuraajamäärät kasvoivat kokeilun aikana merkittävästi. USKON, ETTÄ tutkimusja mediamaailma voisivat lähentyä toisiaan jo pelkästään tiedonkulkua lisäämällä. Toimitusten arki on kiireistä, eivätkä toimittajat ehdi tutustua kokonaisiin tutkimuksiin – jonkun on kerrottava heille niistä. Alalle tarvittaisiin jonkinlainen vuorovaikutteinen nettifoorumi. Siellä tutkijat voisivat valottaa tuoreita tutkimuksia ja kysellä mediatalojen edustajilta näkemyksiä tutkimusaiheiden valintaan ja näkökulmiin. Toimitukset puolestaan voisivat vinkata oma-aloitteisesti aiheita. Lisäksi toimitusten olisi tärkeää luovuttaa tutkijoiden käyttöön lukijadataa, johon tutkijoilla harvoin on pääsyä. Noora Autio vs. päätoimittaja noora.autio@sanomalehdet.fi > Lue myös digilehti ja lisää uutisia verkosta osoitteessa www.suomenlehdisto.fi M IR KK U M ER IM AA Ilmastonmuutos on . Siitä puhutaan .” ” Olisihan se mukavaa. Nähdä vain sitä mitä haluaa nähdä. Lukea vain asioista, jotka tukevat omia näkemyksiä ja sopivat omaan maailmankuvaan. Mutta todellisuus ei ole sellainen. Vaikka mielipiteitä on yhtä monta kuin meitä ihmisiäkin, faktat ovat faktoja. Niitä tarvitaan valistu neen mielipiteen muodostamiseen ja järkevän yhteiskunnallisen keskustelun käymiseen. Siksi tarvitsemme riippumatonta, moni äänistä mediaa. MIELIPITEET VOIVAT OLLA VAIHTOEHTOISIA – FAKTAT EIVÄT
• 4 SuomenLehdistö 7/2019 Tutkijat suosittelevat medioita avaamaan tarkemmin konserniyhteyksiään ja eettisiä linjauksiaan. Askelia avoimuuteen otetaan pikkuhiljaa. Liikenneja viestintäministeriön (LVM) tilaamaa raporttia varten tutkijat kävivät läpi 134 median verkkosivut. Peräti neljänneksestä tutkituista verkkoetusivuista ei löytynyt tietoa siitä, mihin konserniin kyseinen media kuuluu. Lisäksi vain neljän median verkkosivuilla oli selkeästi nähtävissä toimituksen eettiset linjaukset tai oikaisukäytännöt. Lain mukaan verkkojulkaisussa on kerrottava julkaisijan ja vastaavan toimittajan nimi. LVM:n raportissa tutkijat kuitenkin suosittelevat kertomaan myös esimerkiksi konserniyhteyksistä sekä toimituksen eettisistä linjauksista. Suomen Lehdistö kysyi suurimmista mediakonserneista, onko niillä aikeita lisätä avoimuutta verkossa. Almalta periaatteet verkkoon Konkreettisia suunnitelmia on ainakin Alma Mediassa, jonka mediat ovat sitoutuneet julkaisemaan toimitukselliset periaatteensa verkkosivuillaan tämän vuoden loppuun mennessä. Periaatteissa linjataan, miten mediat käytännössä toteuttavat totuudenmukaista, läpinäkyvää ja moniarvoista journalismia. Sanomaltakin kerrotaan, että toimenpiteitä LVM:n raportin mukaisten suositusten toteuttamiseksi on aloitettu. Helsingin Sanomien toimituspäällikkö Esa Mäkinen toteaa, että Julkisen sanan neuvoston jäsenyydestä kertominen on ollut yksi vastuullisuuden korostamiseen tähtäävä hanke. Hän sanoo vastuullisuuden olevan asia, joka on otettava huomioon jokapäiväisessä työssä esimerkiksi avaamalla juttuprosesseja silloin, kun yleisö tuntuu tietoa tarvitsevan. Esimerkiksi lokakuussa lehden vastaava päätoimittaja Kaius Niemi perusteli kolumnissaan, miksi Helsingin Sanomat julkaisi Hongkongin itsehallintoalueen mainoksen etusivullaan. Myös Alman vastauksessa korostettiin toimituksellisten päätösten avaamista tarpeen mukaan päivittäisessä työssä. Oikaisut yhtenäisiksi Keskisuomalainen omistaa jo liki 70 tilattavaa lehteä ja kaupunkilehteä. Suurimmassa osassa Keskisuomalaisen lehtiä esimerkiksi konserniyhteydet on selkeästi kerrottu, mutta keväällä yhtiöön liittyneen Kaakon Viestinnän lehtien sivuilta konsernista ei suoraan löydy tietoa. Digikehityspäällikkö Ville Grahn Keskisuomalaisesta sanoo, että konsernin verkkopalveluiden tekniikat ja rakenteet on tarkoitus yhtenäistää ensi vuoden aikana, joten viimeistään silloin konserniyhteys tuodaan kaikkien lehtien verkkopalveluissa näkyviin samalla tavalla. Grahnin mukaan Keskisuomalaisen lehdissä pyritään läpinäkyvyyteen esimerkiksi kokoamalla oikaisut verkossa yhteen paikkaan. – Ensi vuonna julkaistavassa konsernin lehtien yhteisessä verkkopalvelussa on myös suunniteltu oikaisuille yhtenäinen ja lukijan kannalta läpinäkyvä julkaisutapa, Grahn toteaa. Konsernin lehtien sivujen alalaidassa on myös linkki JSN:n VastuulLisää läpinäkyvyyttä MEDIA VAATII vallanpitäjiltä läpinäkyvyyttä, jotta heidän toimintaansa on helpompi arvioida. Mutta kuinka läpinäkyvästi mediat itse toimivat? Saako tavallinen lukija sanomalehtien verkkosivuilta riittävästi tietoa niiden toiminnasta ja sidonnaisuuksista? Suomalaisen mediaja viestintäpolitiikan tilaa luotaavan tutkimushankkeen viime vuonna julkaistun loppuraportin perusteella läpinäkyvyys vaihtelee lehdestä ja mediakonsernista toiseen.
• SuomenLehdistö 7/2019 5 AJANKOHTAISTA: PUHEENAIHE ki ss ap öy dä lle KÄVELLESSÄNI VIIME vuoden elokuussa stipendiaattivuoteni ensimmäisiä päiviä Shanghain kaduilla jouduin sopeutumaan ajatukseen, että Kiinan hallinto on halutessaan perillä kaikesta viestiliikenteestäni. Se johtui siitä, että kaikki olennaiset sovellukset ja niiden käyttöön vaadittava teknologia ovat hyvin suoraan linkitettävissä valtiovaltaan. Vastineeksi tästä uhrauksesta sain kuitenkin yllättävän mukavasti toimineen kiinalaisen internetin. Sanapari ”Kiina” ja ”internet” ei herätä luottamusta, mutta käyttömukavuudesta yhdistelmä ansaitsee kehuja. Kuluttajan näkökulmasta internetin ydin Kiinassa on Wechat-mobiilisovellus, joka on vähitellen kasvanut ratkaisemaan suuren osan arjen ongelmista. Wechatin kärkiominaisuudet ovat helpot maksuja rekisteröitymistoiminnot sekä sosiaalinen media, jonka käyttölogiikassa on paljon samaa kuin Wechatin muun sisällön käytössä. Kun Wechatia katsoo median julkaisualustana, jota se myös on, löytää asioita, joista suomalaiset mediatalot voisivat oppia. Tärkein opeista on uutispalvelun yksinkertaisuus. Kevyt ulkoasu tarkoittaa yleensä kevyttä koodia ja helppoa navigointia, mikä nostaa sisällön paremmin esiin, parantaa käyttökokemusta ja saa lukijat palaamaan samojen sisältöjen pariin myös jatkossa. Ylimääräiset elementit voi karsia analysoimalla, mitä siitä seuraisi, jos kyseisen osan ottaisi pois. KULUTTAJAT HALUAVAT medialta helpon pääsyn kiinnostavaan sisältöön, jota on helppoa jakaa muille ihmisille. Kun reitit sanomalehtien sisältöihin monipuolistuvat entisestään, käyttökokemukset pirstaloituvat. Samalla lukijan riski törmätä turhauttaviin tilanteisiin kasvaa. Joskus sovelluksen selain ei näytä haluttua sisältöä, koska kirjautuminen on tallennettu eri selaimeen. Toisinaan taas valikkorakenne toimii yhdellä laitteella eri lailla kuin toisella. Seurauksena on usein tyytymätön kuluttaja, joka käyttää palvelua jatkossa aiempaa vähemmän. Suomessa mediatalojen sisällä julkaisut toimivat usein samanlaisesti. Eri mediatalojen palvelut sen sijaan toimivat kovin eri tavoin. Jos sivustot ja sovellukset ovat ulkoasultaan ja käytöltään erilaisia ja keräävät erilaista dataa, on vaikeaa kehittää esimerkiksi nykyistä kiinnostavampia mainosratkaisuja. Yksinkertaistaminen ja yhtenäisyys auttaisivat myös mediamyyntiä. KIINNOSTAVA SIIRTO oikeaan suuntaan otettiin Suomessa tänä vuonna, kun neljä suurta media-alan toimijaa alkoi työstää kirjautumista yksinkertaistavaa yhteistä Mediatiliä. Mikäli lukijat ottavat tuon kehitysaskeleen julkaisun jälkeen positiivisesti vastaan, toivon mediatalojen tekevän vastaavaa yhteistyötä myös tulevaisuuden kehitystyössä. Yhtenäisen kirjautumispalvelun jälkeen työn alle voisi ottaa kuluttajaystävällisen maksamisjärjestelmän, joka toimiessaan avaisi mediataloille upeita liiketoimintamahdollisuuksia eri toimialoilla. Kirjautumisessa kannattaa seurata Mediatilin rakentumista, mutta mikään ei estä palvelumuotoilun aloittamista verkkojulkaisujen yksinkertaistamiseksi jo tänään. > Ensi kerralla kirjoittajana voit olla sinä: kerro aiheesi toimitukselle. Sähköposti: suomen.lehdisto@sanomalehdet.fi ” Työn alle voisi ottaa kuluttajaystävällisen maksamisjärjestelmän, joka avaisi mediataloille upeita liiketoimintamahdollisuuksia eri toimialoilla.” Kiinalainen internet ansaitsee myös kehuja Lisää läpinäkyvyyttä lista journalismia -kampanjan sivuille. Yhteystiedot piilossa Avoimuutta odottavaa lukijaa saattaa ihmetyttää, että suurten medioiden verkkosivuilta ei aina löydy edes kaikkien päällikkötoimittajien nimiä saati puhelinnumeroita. Lisäksi tiedot saattavat olla vaikeasti löydettävissä. Harvalla medialla toimituksen yhteystietoihin pääsee kiinni yhdellä klikkauksella. Alma Mediasta perustellaan, että esimerkiksi Iltalehden ja Kauppalehden suurissa toimituksissa ei käytännön syistä nähdä tarpeelliseksi ” Peräti neljänneksestä verkkoetusivuista ei löytynyt tietoa siitä, mihin konserniin media kuuluu.” julkaista kaikkien toimittajien yhteystietoja. Koska tiedot eivät tilateknisistä syistä mahdu printtiin, ei niitä ole listattu verkossakaan. Toimittajien puhelinnumerot saa pääsääntöisesti Alman puhelinvaihteesta tai hakupalveluista. Toisaalta kyse on myös turvallisuudesta: varsinkin Iltalehden käsittelemät aiheet saattavat olla sellaisia, että palautetta ei ole syytä ohjata toimittajien kännyköihin. Päinvastoin joskus puhelinnumeroita on aiheellista jopa salata, Alman vastauksessa todetaan. Helsingin Sanomien ja Ilta-Sanomien yhteystiedoissa on mainittu toimituksen johdon nimet sekä eri osastojen sähköpostiosoitteet, joita seurataan myös viikonloppuisin ja iltaisin. Sanomasta perustellaan linjausta sillä, että näin yhteydenotot eivät jää yksittäisten ihmisten harteille. Keskisuomalainen-konsernin mediat sen sijaan kertovat verkossa pääsääntöisesti kaikkien toimituksellisten työntekijöidensä nimet ja puhelinnumerot. Janne Arola Tällä kertaa kissan nosti pöydälle Karelia-ammattikorkeakoulun projektiasiantuntija Risto Salminen, joka opiskeli vuoden Kiinassa HS-Säätiön stipendiaattina ja toimi viimeksi Karjalaisen digitaalisen liiketoiminnan päällikkönä. GALLUP Pitäisikö medioiden olla avoimempia verkossa? ARTO HENRIKSSON Loviisan Sanomien päätoimittaja Lehtien käytännöt poikkeavat kovasti toisistaan, mutta keskimäärin selkeästi parempaan suuntaan on menty. Lähtisin siitä, että lehtien pitäisi kertoa mahdollisimman laajasti mutta selkeästi taustoistaan, toimituksesta ja asiakaspalvelusta sekä varsinkin lukijoiden ja tilaajien oikeuksiin kuuluvista asioista. Meillä esimerkiksi on verkkosivuilla ohjeet ja erillinen lomake oikaisun tekemistä varten, lupaus oikaisupyynnön käsittelemiseen viipymättä sekä linkki JSN-kantelun tekemistä varten. SANNA KESKINEN Kainuun Sanomien päätoimittaja Parempaan suuntaan ollaan menossa, mutta jostain syystä oman toiminnan läpinäkyvyyden vaaliminen ei ole ollut median prioriteettilistalla kovin kärjessä. Ainakin mahdollinen konsernirakenne on hyvä avata, eikä haitaksi olisi kertoa lehden historiasta tai roolista omalla levikkialueellaan sekä arvoista ja toimintaperiaatteista. Esimerkiksi kaikkien toimittajien suorien puhelinnumeroiden julkaiseminen netissä on kuitenkin kaksipiippuinen juttu. Osalla työnumero on ainoa numero, ja nykyaikana avoimuutta rajoittavat turvallisuusja häirintäasiat. H AN N A M AL IN EN
• AJANKOHTAISTA 6 SuomenLehdistö 7/2019 Kaikilla ei ole rahkeita Noin 49 prosenttia Suomen Lehdistön kyselyyn vastanneista paikallislehdistä ei käytä maksuporttia. Kiuruvesi-lehdessä maksullisuuden kehittämistä hidastavat vanhat verkkosivut, jotka pitää ensin uusia, kertoo päätoimittaja Jaana Selander. Oriveden Sanomissakin on ollut teknisiä vaikeuksia. Lehden osti lokakuussa Pirkanmaan Lehtitalo, jonka toimitusjohtaja Olli Sirén arvioi, että maksumalli otettaisiin lehdessä käyttöön vuodenvaihteessa. Iijokiseudussa maksullisuuteen on päästy aiemmin kiinni, mutta tällä hetkellä muuria ei ole. – Järjestelmän vaihtumisen takia maksulliset jutut ovat olleet pois käytöstä puolisen vuotta. Uusi maksumalli on tulossa lähikuukausina, kertoo päätoimittaja Martta OinasPanuma. Puolanka-lehden päätoimittaja Tuomo Seppänen sanoo, että ongelmana ovat henkilöja talousresurssit. Kustannussyyt ovat jarruttaneet muutosta myös Tervareitissä. – Meillä ei myöskään ole oman talon sisällä osaamista kyseisiin teknisiin ratkaisuihin. Yhteistyökumppaniksi tyrkyllä olevilla tahoilla on tarjolla niin erilaisia palvelupaketteja, että emme ole uskaltaneet niistä vielä mihinkään tarttua, sanoo päätoimittaja Elina Jyrinki. Ilmaista sisältöä niukasti Moni lehti, jossa ei ole maksuporttia, julkaisee verkossa vain vähän sisältöä. Näin toimittiin myös Paikallislehti Somerossa ennen maksumuuria. Pitkistä jutuista julkaistiin verkossa jutun alku tai muokattu vinkkiteksti ja ohjattiin lukija maksulliseen näköislehteen. Lieksan Lehdessäkin pidätellään verkkojuttujen kanssa. – On täysin älytöntä jakaa arvokasta lehden sisältöä ilmaiseksi. Siksi meidän verkkosivujen tarjonta on hyvin niukkaa siihen saakka, kunnes maksumuuri saadaan, kertoo päätoimittaja Marja Mölsä. Kerran viikossa ilmestyvä Pargas Kungörelser – Paraisten Kuulutukset päivittää verkkosivuilleen murto-osan jutuista. – Olemme toki harkinneet koko aineiston julkaisemista verkkosivuilla, mutta siinä tapauksessa maksumuuriratkaisu olisi luotava, emmekä aiYHÄ USEAMPI paikallislehti on ryhtynyt käyttämään verkkosivuillaan maksumuuria. Tieto käy ilmi Suomen Lehdistön kyselystä, johon vastasi elokuussa noin kolmannes Sanomalehtien Liiton 134 paikallislehdestä. Kyselyyn vastanneista paikallislehdistä noin 51 prosenttia hyödyntää verkossa jotakin maksumallia. Noin 43 prosenttia on siirtynyt maksullisuuteen viime vuonna ja noin 24 prosenttia toissa vuonna. Kymmenisen päätoimittajaa kertoi, että muuri on tulossa lähiaikoina. Moni konserniin kuuluva paikallislehti ottaa maksuportin käyttöön emoyhtiönsä myötävaikutuksella. TS-Yhtymän Paikallislehti Somero siirtyi maksullisiin verkkosisältöihin lokakuussa. Päätoimittaja Sari Merilä arvioi, että muutosta tuskin olisi tehty ilman konsernia. – Siinä suhteessa olemme turvautuneet emoyhtiöön. Olemme halunneet maksumuuria kuitenkin monen vuoden ajan, jo ennen kuin se tuli TS-Yhtymän isoihin lehtiin. Somero on saanut konsernilta erityisesti teknistä apua. Tekniset ongelmat ja ansainta haastavat paikallislehtiä. Maksullisuus yleistyy verkossa Paikallislehti Somero ryhtyi julkaisemaan verkkojuttuja pääosin maksullisina lokakuusta lähtien. Päätoimittaja Sari Merilä kertoo, että maksullisuuden perään ehdittiin haikailla monta vuotta. KAI MERILÄ nakaan vielä ole lähteneet siihen, kertoo toimittaja Mikael Heinrichs. Digitulot kiven alla Verkkoansainta tuottaa vaikeuksia. Viime vuonna verkon maksullisuuteen siirtyneen Keskilaakson päätoimittaja Stiina Kokkonen kuvailee tilannetta ”erittäin haasteelliseksi”. – On pakko mennä printti edellä, kun sieltä tulee raha. Verkkoa on vaikea saada tuottamaan, ja pitäisi oikeasti pohtia, kuinka paljon sen eteen kannattaa tehdä lehdissä töitä, kun resursseja on vähän. Verkon tulot ovat kiven alla myös Paikallislehti Somerossa. – Miten sen nyt sanoisi. Eihän sitä [verkkoansaintaa] juuri ole. Painopiste on edelleen printtilehdessä, siitä ei ole pienintäkään epäilystä, Sari Merilä sanoo. Tulevaisuudessa verkon maksullisuus voi tukea printtiä, jos jakelu yskii. Outokummun Seudun päätoimittaja-toimitusjohtaja Esa Nevalainen sanoo, että digitaalisia ratkaisuja tarvitaan, koska varsinkin Postin jakelun hintakehitys on ollut ennustamatonta ja viime vuosien kustannusten nousu ”kestämätöntä”. – Tekniikat pitää olla olemassa ja testattuna, jos jakelu kallistuu tai heikkenee merkittävästi kerralla. Katri Simola ” On pakko mennä printti edellä, kun sieltä tulee raha.”
• AJANKOHTAISTA SuomenLehdistö 7/2019 7 KÄRISTYSKUPOLI, HELLEINFERNO, valkoinen kurittaja. Muun muassa näillä sanoilla erityisesti iltapäivälehdet ovat revitelleet säästä viime vuosina. Kielitoimistossa sanakirjantoimittajana työskentelevä Minna Pyhälahti on seurannut uusien sääsanojen kehittelyä mielenkiinnolla. Hän arvioi erikoisten sääsanojen buumin alkaneen Ilta-Sanomien seksihellesanasta vuonna 2010. Pyhälahden mukaan sään ääriilmiöt ovat lisääntyneet, mikä ruokkii sääsanojen kehittelyä. Erikoisilla termeillä houkutellaan irtonumeron ostajia ja verkkojuttujen klikkaajia. Kahden iltapäivälehden mittelö lyö löylyä uusien sanojen ideoinnille. – Vaikuttaa siltä, että toimittajilla on kilpajuoksu päästä erottumaan toisesta lehdestä. Pitää olla erikoinen, että saa myytyä enemmän. Pyhälahden mukaan osa iltapäivälehtien käyttämistä sääsanoista toimii, osa ei. Yksi hänen suosikeistaan on valkoinen kurittaja. Iltalehti hyödynsi termiä viime talvena. – Sillä kuvattiin pitkään jatkunutta lumisadetta, ja se on mielestäni kekseliäs ja hauska, vaikka osaa lukijoista se ärsytti. Myös helletti on Pyhälahden mielestä kekseliäs. Termi on yhdistelmä sanoista helle ja helvetti, molemmat kuumia asioita. Helletin jälkeen samoista sanoista riimiteltiin hellevetti. Tätä termiä Pyhälahti pitää hieman väkinäisenä versiointina. Zombimyrsky ylitti Pyhälahden mielestä hyvän maun rajat. Zombisanalla viitattiin Atlantilla viikkoja ilman selkeää suuntaa pyörineeseen hurrikaaniin, joka heikentyi myrskyksi. Pyhälahti pitää sanan käyttöä lähes epäkunnioittavana, sillä hurrikaanit ja myrskyt voivat aiheuttaa kuolonuhreja. – Sana tuntui huonolta ja liian kevyeltä. Sen käyttö on hyvä esimerkki siitä, miten median ei tulisi kertoa säästä. Yleisellä tasolla media kuvaa säätä melko hyvin, Pyhälahti sanoo. – En toivo, että media käyttäisi meteorologien kieltä, kuten vaikka tuuliväännettä. Mutta toivon, ettei ihmisiä peloteltaisi. Pienestä sadekuurosta ei voi käyttää sanaa tulva. Isommille ilmiöille ei jää sanoja, jos pienistä ilmiöistä käytetään äärisanoja. Pyhälahti suosisi tavallisia sääsanoja. Erikoiset sanat voivat toimia mausteena silloin tällöin, kunhan niiden käyttö ei ole itsetarkoituksellista eikä niitä viljele loputtomiin. Katri Simola m ik si ih m ee ss ä? Maaseudun Tulevaisuus julkaisi 11. lokakuuta toista kertaa Suomen suurimman sanomalehden, jonka painos oli puoli miljoonaa. Miksi teitte erikoisnumeron, päätoimittaja Jouni Kemppainen? Haluamme palvella lukijoitamme ja ilmoitusasiakkaitamme. Vaikka panostamme paljon verkkoon, printti on meille tärkeä. Olemme saaneet lisää lukijoita molemmissa kanavissa. Monet tykkäävät lukea paperilehteä, ja tahdomme kunnioittaa perinteistä julkaisumuotoa. Printissä on alku ja loppu. Niiden välissä on sisältö, jolla on merkitys. Erikoisnumerossa oli 60 sivua. Sitä jaettiin tilaajille sekä peittojakeluna. Lehden näkökulma oli valtakunnallinen, ja siinä nostettiin esiin erityisesti maaseudun elämää ja ihmisiä. Mainoksia lehteen myytiin hyvin. Maaseudun Tulevaisuus on yksi harvoista sanomalehdistä, joka on pysynyt broadsheet-koossa. Onko iso koko teille jo valttikortti? Kyllä. Ei meillä ole suunnitelmia siirtyä tabloidiin, sillä suurin osa lukijoistamme ja ilmoittajistamme pitää enemmän nykyisestä koosta. Noora Autio Valkoinen kurittaja toimii, hellevetti ei Maaseudun Tulevaisuus teki jättilehden ” Pienestä sadekuurosta ei voi käyttää sanaa tulva.” Suomen kielen asiantuntija toivoo, ettei sääsanoilla peloteltaisi lukijoita. Elä Mobiilisti! Sovelluksen toteutti: www.epaper.fi Paper Lataa Suomen Lehdistön mobiilisovellus, ja lehdet ovat aina mukanasi. Sovelluksessa on verkon ilmainen uutisfiidi, ja tilaajana pääset lukemaan myös näköislehtiä. Arkisto yltää vuoteen 2012. Ensimmäiseen kirjautumiseen tarvitset tilaajatunnuksen, joka näkyy lehtesi osoitekentässä. Sovellus toimii Appleja Android-laitteilla. Tarkemmat ohjeet: www.suomenlehdisto.fi/mobiilisovellus-nakoislehti/ SuomenLehdistö Syyskuun lopulla Ilta-Sanomat uutisoi maltillisesti kesäisestä hönkäyksestä. KATRI SIMOLA MT:n päätoimittaja Jouni Kemppainen pitää broadsheet-kokoa valttikorttina. KARI SALONEN
• 8 SuomenLehdistö 7/2019 AJANKOHTAISTA: LEHTI-IHMINEN TUOMAS MANNINEN näkee jutunituja siellä, mihin moni muu ei ehdi tai välitä katsoa. Manninen työskentelee uutistoimittajana Ilta-Sanomissa. Hänen lempityötään on poliisitiedotteiden ja hälytyslistojen kahlaaminen niin sanotussa väijyeli uutispäivystysvuorossa. Viranomaistehtävistä löytyvät usein pohjat uutisille, joita Manninen jalostaa omintakeisella ja humoristisella kirjoitusja haastattelutyylillään. – Tykkään jutella palomiesten ja poliisien kanssa. Vaikka heidän mielestään ei olisi tapahtunut yhtään Ilta-Sanomien uutistoimittaja rakastaa hälytyslistojen perkaamista. Niistä löytyvät usein idut kulttimaineeseen nousseisiin juttuihin. Manninen väijyvuorossa mitään, taustalta saattaa paljastua huikea tarina, kun haastateltavan kanssa pääsee vauhtiin, Manninen sanoo. Kun faktat ovat kasassa, Manninen ryhtyy rakentamaan valitsemansa näkökulman mukaista juttua. Usein syntyy niin sanotusti tikusta asiaa eli paljon hauskaa tekstiä mitättömän tuntuisesta aiheesta. Vuosien varrella jutut ovat käsitelleet esimerkiksi partakonetta, joka ei suostunut sammumaan, toispaikkakuntalaista perheenisää, joka havaitsi ryhmäseksisession Yyterin hiekkarannalla, tai lehdenjakajan järvenjäällä näkemää outoa valoilmiötä. – Minulla on tapana nähdä asioita kummallisessa, jopa vähän absurdissa valossa, Manninen sanoo. – Innostun aina, kun pienestä aiheesta saa yrittää tehdä suurta. Tyyli on nostanut Mannisen suorastaan kulttimaineeseen. Esimerkiksi lukuisilla suomalaisilla keskustelupalstoilla on ketjuja, joissa hänen työnsä jälkeä ihaillaan. Mannisen juttujen bongaaminen uutisvirrasta on eräänlainen kansanhuvi, sillä ne tunnistaa usein jo otsikosta. Vai kuka muu otsikoisi poliisitiedotteen pohjalta kirjoittamansa jutun takkivarkaudesta näin: Aidolle herrasmiehelle kävi kalpaten Helsingin yössä. – Inhoan mysteeriotsikoita. Minusta otsikossa on aina hauskempaa kertoa jokin pieni tarina. MANNINEN TIESI jo nuorena haluavansa toimittajaksi. Ura ei kuitenkaan auennut helposti. Hän haki kesätoimittajaksi Helsingin Sanomiin, Uuteen Suomeen ja Länsi-Savoon, mutta ei tullut valituksi. Sanoman toimittajakouluun hän pääsi vasta toisella yrittämällä vuonna 1985 ajettuaan ensin jonkin aikaa taksia Helsingissä. Toimittajakoulusta tie vei harjoittelujakson jälkeen suoraan Ilta-Sanomiin. Siitä lähtien hän on tehnyt tismalleen samaa uutistoimittajan työtä. Manninen ei ole 32 vuoteen ollut urakierrossa tai esimiestehtävissä. Syitä on monia, yksi niistä perfektionismi. Mannisella on tapana ”hinkata” juttujaan loputtomasti. – Esimiehenä olisin täysin sietämätön kyylä, koko ajan kyttäämässä, enkä luottaisi kehenkään. Manninen on myös vastarannan kiiski. Hän oli omien sanojensa mukaan viimeisiä Ilta-Sanomien toimittajia, jotka ryhtyivät tekemään juttuja verkkoon. Kyse ei ollut internetin vastustamisesta sinänsä, vaan yleisestä muutosvastarinnasta, joka on Manniselle ominaista. Vuosien saatossa mieli on muuttunut. Nyt hän sanoo verkkojournalismin olevan todella antoisaa ja palkitsevaa. Erityisen hienoa on nähdä omasta mielestä nerokkaasti otsikoidun jutun ”breikkaavan” eli nousevan luetuimpien joukkoon. – Jokaisen toimittajan pitäisi olla sen verran narsisti, että toivoisi juttujaan luettavan. Jotkut keekoilevat, että ovat vaan töissä, eivätkä välitä lukijamääristä. Minusta se on kummallinen asenne. KUN ON tehnyt yli 30 vuotta samaa työtä, on riski leipääntyä. ManniselVapaa-ajallaan Tuomas Manninen bongaa mielellään lintuja Malmin lentokentällä.
• SuomenLehdistö 7/2019 9 AJANKOHTAISTA STT ja Yle tiivistävät yhteistyötä robotiikassa STT JA YLE lisäävät yhteistyötään uutisrobotiikassa. Ylen Voitto-robotti ryhtyy kirjoittamaan jääkiekkouutisten versioita STT:n Scoopmaticin rinnalla. Teknologisesti toisistaan eroavat robotit tulevat työskentelemään STT Holvi -nimisessä järjestelmässä, jonka betavaiheen pilotointi aloitetaan pian. Pilottia voivat aluksi käyttää STT:n täyden uutispalvelun asiakkaat. Holvi on samaan aikaan sekä datapankki että työkalupakki. Järjestelmään on mahdollista liittää useita uutisrobotteja, jotka tuottavat datasta tekstiä tai graafisia elementtejä. – Ensivaiheessa STT Holvissa on tarjolla Liigan tulosdataa jääkiekon ja salibandyn miesten ja naisten sarjoista. Otteludatasta esitetään perustietojen lisäksi esimerkiksi maaleja, jäähyjä, sarjatilastoja ja pelaajatietoja. Lisäksi Holvista löytyy uutistekstejä niin Scoopmaticin kuin Voiton kirjoittamina versioina, kertoo STT:n liiketoimintapäällikkö Pihla Lehmusjoki. Jatkossa tavoitteena on, että Holviin tuodaan dataa myös muista uutistyön kannalta olennaisista lähteistä. Katri Simola Vihreä Lanka lopetetaan VIHREIDEN PUOLUEHALLITUS on päättänyt, ettei vihreät jatka puoluelehtensä Vihreän Langan rahoittamista nykyisen sopimuskauden päättyessä vuodenvaihteessa. Vihreät on Vihreän Langan suurin rahoittaja, ja päätös todennäköisesti johtaa lehden lakkauttamiseen. – Vihreistä kiinnostuneiden ihmisten määrä on kasvanut viime vuosina kovaa vauhtia. Puoluelehti pystyy tavoittamaan heistä vain pienen osan, eikä levikin kasvattaminen ole onnistunut 450 000 euron vuosittaisella rahoituksella, vihreiden puoluesihteeri Veli Liikanen sanoo tiedotteessa. Liikasen mukaan yhä useampi vihreiden kannattaja käy poliittista keskustelua sosiaalisessa mediassa. Noora Autio Pirkanmaan Lehtitalo osti Oriveden Sanomat PIRKANMAAN LEHTITALO -konserni on ostanut Oriveden Sanomalehti Oy:n paikallislehtiliiketoiminnan. Kauppa koski vain sanomalehtiliiketoimintaa. Oriveden Sanomalehti Oy:n painoliiketoiminta ei vaihtanut omistajaa. Omistajanvaihdokseen vaikuttivat Pirkanmaan Lehtitalon vankat otteet sähköisessä mediassa. Oriveden Sanomien viisi henkilöstön jäsentä siirtyivät uuden omistajan palvelukseen vanhoina työntekijöinä. Päätoimittaja Vesa Kangas kuitenkin jätti tehtävänsä. Pirkanmaan Lehtitalon toimitusjohtaja Olli Sirén aloitti Oriveden Sanomien vt. päätoimittajana. Pirkanmaan Lehtitalo kustantaa entuudestaan neljää paikallislehteä: Akaan Seutua, Lempäälän-Vesilahden Sanomia, Sydän-Hämeen Lehteä ja Ylöjärven Uutisia. Katri Simola Ilkka ja Pohjalainen yhdeksi lehdeksi ILKKA-YHTYMÄ SUUNNITTELEE yhdistävänsä Vaasassa ilmestyvän Pohjalaisen ja Seinäjoella ilmestyvän Ilkan. – Suunnitelman toteutuminen tarkoittaisi, että jatkossa Ilkan ja Pohjalaisen tilaajat saisivat lehtensä ja digipalvelunsa uudistuvana kahden maakunnan yhteisenä lehtenä, tiedotteessa kerrotaan. Lehtibrändien yhdistämistä kaavaillaan, jotta ”mediakulutuksen ja toimintaympäristön muutokseen” voitaisiin vastata entistä paremmin. Tavoitteena on saada liiketoiminta kannattamaan myös tulevaisuudessa. Viime vuonna Ilkan ja Pohjalaisen yhteenlaskettu kokonaislevikki oli noin 56 000 ja kokonaistavoittavuus 260 000 kappaletta. Katri Simola Manninen väijyvuorossa m ed ia no st o le näin ei ole käynyt, sillä hän sanoo edelleen innostuvansa lähes kaikista juttuaiheistaan. Oleellista on, että itsellä on hauskaa. Mannisessa on sellainenkin jännittävä piirre, että hän lukee mielellään juttujensa perään ilmaantuvia lukijakommentteja ja pitää niitä arvokkaana työkaluna tuleviin juttuihin. – Siellä on välillä todella fiksuja kommentteja, ja usein joku jalostaa jutun ideoita paljon alkuperäistä hauskemmiksi. Mutta kaikesta ei tietenkään voi vitsailla. Joskus uutistoimittajan eteen tulee esimerkiksi vakava onnettomuus, josta kirjoittamiseen huumori ei sovi. Manninen tunnetaan myös kysymys-vastaus-muotoon kirjoitetuista teksteistä, joissa hän reagoi taiKuka? Tuomas Manninen, 60, on Ilta-Sanomien uutistoimittaja ja urheilukolumnisti. Asuu Helsingissä. Naimisissa, kolme aikuista poikaa. Mannisen isoisän vanhemmat olivat runoilija Otto Manninen ja kirjailija Anni Swan. Valmistunut valtiotieteiden maisteriksi Helsingin yliopistosta. Sanoman toimittajakoulun jälkeen aloitti työt Ilta-Sanomissa vuonna 1987. Harrastaa muun muassa mökkeilyä, penkkiurheilua, lukemista, lintubongausta ja joogaa. Fanittaa mikkeliläisiä urheiluseuroja ja Matti Klingeä. Ihailee brittiläistä The Economist -lehteä, joka kirjoittaa painavista yhteiskunnallisista aiheista usein humoristiseen sävyyn. Puntari > Huuhkaja vai helmari? No helmari tietysti. Äärimmäisen sympaattinen pöllö, jota kuulee nykyään surullisen harvoin keväisessä öisessä metsässä. > Donald Trump vai Boris Johnson? Donald Trump. Jos on sekopää, niin parempi, että on kunnolla sekopää. > Kolumni vai pikku-uutinen? Kolumni. Silloin on pienempi mahdollisuus, että kukaan tulee sorkkimaan kirjoittamaani tekstiä. VE SA LA IT IN EN ” Innostun aina, kun pienestä aiheesta saa yrittää tehdä suurta.” ” Kiireisessäkin työssä on mahdollista säilyttää tunnelma, jossa voi rennosti ideoida. Parhaita ovat ne hetket, kun ideat lähtevät käsistä kuin mopo puskaan.” Ilta-Sanomien vastaavana päätoimittajana marraskuussa aloittava Johanna Lahti Kauppalehdessä. Aluksi robotiikkaa hyödynnetään urheilu-uutisissa, myöhemmin myös muissa aiheissa. > Lue aiheista lisää netissä ja uutiskirjeestämme. Tilaa uutiskirje: www.suomenlehdisto.fi UUTISKOOSTE tavasti haastateltavan sanomisiin. Hän sanoo nopean temperamenttinsa olevan peruja viipurilaiselta äidin puolen suvulta, kun taas isän puolen savolainen suku on jähmeämpää porukkaa. Reagointikyvyllään Manninen on kuitenkin pannut vallanpitäjiä koville ja leiponut esiin inhimillistä lämpöä tavallisista, outoihin tilanteisiin joutuneista kansalaisista. Esimerkiksi tämän vuoden helmikuussa Manninen riemastutti jutullaan, jossa hän tivasi lukuisin erilaisin tavoin kaupunginvaltuuston puheenjohtajalta, miksi Orivedellä on tehty valtuustoaloite siitä, että asukkaiden on edustettava vain kahta sukupuolta, tyttöjä ja poikia. – Tyyli toimii silloin, jos asetelma on jotenkin täysin kummallinen, Manninen sanoo. – Mutta täytyy olla myös tosi reilu. Jos itse munaa, tyhmät kysymykset pitää myös näyttää. Juttua ei saa editoida niin, että haastateltava saatetaan häpeään. Janne Arola 123RF
• 10 SuomenLehdistö 7/2019 TAUSTAT TAUSTAT Tasapaino Lempäälän-Vesilahden Sanomien toimittaja Katariina Rannaste tekee sekä journalismia että sisältömarkkinointia. Toimituksen seinällä on juttulakana, johon on tarralapuilla kiinnitetty työn alla olevat sekä tulevat journalistiset jutut ja sisältömarkkinoinnin sisällöt. Tarralappujen värit eivät kerro, onko kyseessä journalismi vai mainos, sillä erivärisiä lappuja käytetään sikin sokin.
• SuomenLehdistö 62019 11 TAUSTAT SuomenLehdistö 7/2019 11 > Jatkuu seuraavalla sivulla. Tasapaino Teksti: Katri Simola l Kuvat: Eino Ansio Media ja lukijat ovat oppineet erottamaan sisältömarkkinoinnin ja journalismin yhä paremmin toisistaan. Erityisen tarkkana pitää olla, jos sama henkilö tekee molempia. J OURNALISMIN JA sisältömarkkinoinnin raja on selkeytynyt viime vuosina mediassa. Näin arvioi Julkisen sanan neuvoston (JSN) puheenjohtaja Elina Grundström. Muutos näkyy hänen mukaansa aiheeseen liittyvien kanteluiden määrän merkittävänä vähenemisenä neuvostossa. – – Meille ei tule enää juurikaan kanteluita piilomainonnasta. Kokemuksemme on se, että media on oppinut merkitsemään sisältömarkkinoinnin ja yleisö on oppinut tunnistamaan sen. Sisältömarkkinointi on mainontaa, jossa painotetaan myymisen sijaan kiinnostavaa sisältöä. Sen tekemisessä voidaan hyödyntää journalistisia metodeja, kuten haastattelua, ja se saattaa myös ulkoasultaan muistuttaa journalistista juttua, kuten uutisartikkelia. Yleisön pitää kuitenkin voida erottaa sisältömarkkinointi muun mainonnan lailla toimituksellisesta sisällöstä. JSN:n lausuman mukaan kaupallinen aineisto pitää merkitä mainokseksi tai kaupalliseksi yhteistyöksi. Lisäksi tulee käydä ilmi, kuka mainostaja on. Pirkanmaalla ilmestyvä paikallislehti Lempäälän-Vesilahden Sanomat (LVS) on tehnyt sisältömarkkinointia noin neljän vuoden ajan printissä ja verkossa. Lukijat ja mainostajat ovat ottaneet mainosmuodon hyvin vastaan. Sisältömarkkinointia julkaistaan tilattavan lehden lisäksi Hali-kaupunkilehdessä, jota jaetaan LVS:n välissä tilaajille sekä suoraja telinejakeluna muille lukijoille. – Sisältömarkkinoinnin sisällöt ovat usein Halin kantavia pääjuttuja ja verkossa aina luetuimpien artikkelien
• TAUSTAT 12 SuomenLehdistö 7/2019 Sanomissa julkaistaan yleensä yksi sisältömarkkinointimainos, teemalehdissä niitä voi olla parikin. – Sisältömarkkinointi on vakiinnuttanut paikkansa myynnissä ja myös lehden ja verkon visuaalisessa ilmeessä. Se on pieni mutta mukava lisä mainostuloihin, Pusa sanoo. Samat laatukriteerit kuin journalismissa Toimittajat ovat Pusan mukaan oivallisia sisältömarkkinoinnin tekijöitä – ja jopa parempia kuin mainonnan ammattilaiset. – Toimittajat tekevät vain omaa työtään eli koettavat löytää lukijoita parhaiten palvelevan näkökulman. Heillä on kyky kirjoittaa asiat kiinnostavaan, faktapohjaiseen, objektiiviseen ja tarinalliseen muotoon ilman mainoskieltä. Pusa kokee sisältömarkkinoinnin toimivan vastapainona räikeän kaupalliselle journalismille. – Kauhean paljon toimittajat tekevät esimerkiksi yhdistyksistä ja puolueista mainosmaisia juttuja, jotka kuuluisivat sisältömarkkinoinnin alle. Monesta jutusta pitäisi mielestäni laskuttaa ilmaista julkisuutta saanutta tahoa. Sisältömarkkinoinnissa raha vaihtaa omistajaa, joten ristiriitaa journalismin ja kaupallisuuden välillä ei ole. Pusan mukaan sisältömarkkinointia tehdään kuten journalismia, vaikka sisältö tarkistutetaankin maksajalla moneen kertaan, ja sen pitää olla mainostajalle mieleinen. Myös lukijat olettavat laadun olevan korkealla, kertoo Tampereen yliopiston tutkija Niina Uusitalo. – Yleisö odottaa sisältömarkkinoinnilta samoja laatukriteereitä kuin journalismilta. Esimerkiksi otsikoiden joukossa. Ne julkaistaan juttuvirrassa, mutta ne erottuvat ulkoasultaan journalistisista jutuista, kertoo LVS:n päätoimittaja Kari Pusa. Pusan mukaan sisältömarkkinointi vetoaa ihmisiin, koska se esittelee arjessa apua tuovia tuotteita ja palveluita kiinnostavasti. – Ihmisten pitää syödä, harrastaa ja ostaa vaatteita. LVS:n verkkosivuilla suurin osa sisällöstä on journalistista. Jutuista noin 70 prosenttia on maksumuurin takana ja noin 30 prosenttia kaikkien luettavissa. Sisältömarkkinoinnin sisällöt ovat nähtävillä ilmaiseksi. Roolit täytyy pitää erillään Toimituksissa on keskusteltu sisältömarkkinoinnista viime vuosina varsinkin siitä näkökulmasta, kuka sitä voi tuottaa. Elina Grundströmin mukaan sama henkilö voi tehdä sekä journalismia että sisältömarkkinointia, kunhan pitää ne selvästi erillään. – Jos tekee sisältömarkkinointia jollekin taholle, pitää olla äärimmäisen varovainen, ettei tuo toimeksiantajan näkökulmia journalismiin ja tee journalismin puolella ratkaisuja miellyttääkseen kyseistä tahoa. Grundström viittaa Journalistin ohjeiden neljänteen kohtaan, jonka mukaan toimittaja ei saa käyttää asemaansa väärin eikä hänen pidä käsitellä aiheita, joihin liittyy henkilökohtaisen hyötymisen mahdollisuus. Tärkeä on myös kuudestoista ohje, joka linjaa, että piilomainonta on torjuttava. Grundströmin mukaan helpointa on tehdä journalismia ja sisältömarkkinointia eri aiheista. Tekijä voi myös asettaa itsensä karenssiin, jossa pidättäytyy sisältömarkkinoinnin tuottamisen jälkeen kyseistä tahoa koskevasta journalismista esimerkiksi kahden vuoden ajaksi. Grundström arvioi, että hankalissa kaksoisrooleissa toimivat erityisesti freelancerit ja pienten toimitusten työntekijät. Grundström kehottaa päätoimittajia huolehtimaan, että he ovat molempia asioita tekevien ihmisten tukena siinä, että raja kaupallisten sisältöjen ja journalismin välillä pysyy selvänä. Sisältömarkkinointi ei hiljennä vahtikoiraa Lempäälän-Vesilahden Sanomissa työskentelee päätoimittajan lisäksi kaksi toimittajaa, joista toinen tekee journalismin ohella sisältömarkkinointia ja toinen ei. Toinen toimittaja on kieltäytynyt sisältömarkkinoinnin teosta työehtosopimukseensa vedoten. – Pirkanmaan Lehtitalon linjana on ollut, että jokainen saa itse päättää, haluaako tehdä sisältömarkkinointia. Tiedän, että osa toimittajista suhtautuu siihen nihkeästi, mutta sisällöt ja tekoprosessi ovat hyvin samanlaisia kuin journalismissa, Kari Pusa sanoo. Lempäälän-Vesilahden Sanomissa sisältömarkkinointia ja journalismia tehdään myös samoista aiheista. Pusa ei koe tätä ongelmalliseksi. Aiemmin tuotettu sisältömarkkinointi ei hänen mukaansa estä käsittelemästä samaa tahoa kriittisesti journalismissa. – Ei se siihen vaikuta. Kaikki ymmärtävät sen, että hyvinä päivinä kerrotaan hyviä asioita ja huonoina päivinä huonoja. Jos sisällöt olisivat ristiriidassa eli samasta kohteesta olisi tulossa samaan lehteen sekä negatiivinen juttu että positiivinen sisältömarkkinointimainos, siirrettäisiin jälkimmäistä tuonnemmaksi. Käytännössä toimitus kuitenkin punnitsee, ettei tee lyhyessä ajassa jostakin tahosta sekä journalismia että sisältömarkkinointia. Tätä vältetään, etteivät lukijat puutuisi samaan teemaan. Päätoimittaja on tyytyväinen nykytilanteeseen eikä haikaile isompaa toimitusta, jossa olisi erillinen osasto tekemässä sisältömarkkinointia. – Näkisin sen kauhean keinotekoisena. Sitä urautuisi tekemään vain yhtä asiaa. Mielestäni on kiva kokeilla erilaisia asioita ja tavata ihmisiä eri merkeissä, Pusa kertoo. Miten sisältömarkkinointia tehdään? Lempäälän-Vesilahden Sanomissa sisältömarkkinointi syntyy yleensä seuraavan kaavan mukaan: Mainostaja ottaa yhteyttä LVS:n asiakkuuspäällikköön Piia Kylliäiseen. Ajoittain käy myös niin, että toimitus saa yritykseltä juttuvinkin, joka ei kanna uutisena, ja välittää vinkin Kylliäiselle. Kylliäinen sopii yhteistyöstä mainostajan kanssa. Sisällön tekevä toimittaja ottaa yhteyttä mainostajaan ja haastattelee, kuvaa sekä videoi. Toimittaja kokoaa sisällön ja lähettää sen asiakkaalle tarkistettavaksi. – Muutoksia tulee ani harvoin, Pusa sanoo. Kun mainostaja on hyväksynyt sisällön, tuottaja Soile Virtanen taittaa mainoksesta printtiversion ja lähettää sen asiakkaalle viimeistä tarkistusta varten. Tässä vaiheessa varmistetaan erityisesti se, että mainostajan yhteystiedot ovat oikein. Pusa on tehnyt viime aikoina sisältömarkkinointia muun muassa paikallisesta pankista ja hautaustoimistosta. Pankin mainoksen tavoitteena oli parantaa brändiä ja tunnettuutta ihmisläheisen näkökulman avulla. Pusa haastatteli pankinjohtajaa tämän vaellusharrastuksesta. Hautaustoimistoa mainostanut sisältö oli puolestaan tietopaketti siitä, mitä pitää tehdä, kun läheinen kuolee. Kerran viikossa ilmestyvässä Lempäälän-Vesilahden Lempäälän-Vesilahden Sanomien toimittaja Erkki Koivisto tekee journalismia ja toimittaja Katariina Rannaste sekä journalismia että sisältömarkkinointia. Vielä muutama vuosi sitten sisältömarkkinointia saatettiin kuvata journalismijohdannaisilla sanoilla kuten palvelutai brändijournalismi. Nykyään näin ei enää juuri tehdä, mihin JSN:n puheenjohtaja Elina Grundström on tyytyväinen. M IL KA AL AN EN
• TAUSTAT SuomenLehdistö 7/2019 13 pitää olla hyviä ja sisällön ammattimaisesti toteutettua, visuaalista ja hyödyllistä, Uusitalo sanoo. Sisältömarkkinointi ei tyydytä uutisnälkää Niina Uusitalo on tutkinut sisältömarkkinointia kahdessa hankkeessa vuosina 2016–2018. Molemmissa tutkimuksissa painottui vastaanotto. Mainosmuoto aiheutti lukijoissa kahtalaisia reaktioita. – Jotkut olivat pettyneitä ja lievästi ärtyneitä, kun he olivat lukeneet sisältömarkkinointia ja tajunneet sen vasta myöhemmin. Osaa ei haitannut se, mistä lähteestä sisältö tuli, jos se oli hyödyllistä, hyvin tehtyä ja laadukasta. Jotkut taas eivät jatkaneet pidemmälle mainos-merkinnän huomattuaan. Monet lukijat mielsivät tutkimuksissa sisältömarkkinoinnin vastaavan kuluttamiseen, viihtymiseen ja visuaalisuuteen liittyviin tarpeisiin ja toiveisiin. Sen sijaan uutisnälkää se ei tyydyttänyt. – Kovassa tiedonvälityksessä yleisö arvostaa uutisia. Luottamus uutisiin koettiin todella tärkeäksi eikä sisältömarkkinointia pidetty uutismediana. Tämän vuoksi voi olla hankalaa, jos sisältömarkkinoinnissa hyödynnetään liian uutismaisia formaatteja. Hyvä sisältömarkkinointi palvelee Uusitalon mukaan yleisöä ja sopii julkaisuympäristöönsä. Journalismin luotettavuus vaarassa Mediasisällöt, joista ei heti käy ilmi, kuka ne on tehnyt ja missä tarkoituksessa, rapauttavat Elina Grundströmin mukaan journalismin luotettavuutta. Onko verkkosivuillanne käytössä jokin maksumalli? – Selkeät valeuutiset ovat aika pieni pisara koko sotkussa, mutta tarkoitushakuista tosiasioiden hämärtämistä on hyvin paljon. Kaikkien viestijöiden pitäisi olla tarkkana, mistä sisällöstä on kyse ja missä tarkoituksessa se on julkaistu. Lempäälän-Vesilahden Sanomissa sisältömarkkinointi erotetaan journalismista JSN:n ohjeiden mukaan mainos-sanalla. Myös ulkoasu eroaa journalismista. Kari Pusan mukaan lukijoilta ei ole tullut palautetta, että joku olisi haksahtanut luulemaan mainosta jutuksi. – Ulkoasu fontteineen ja taittoineen on niin erilainen, että sisältömarkkinointi erottuu selkeästi journalismista. Se on hyvin tärkeää, sillä muuten meiltä menee uskottavuus. Verkossa raja voi hämärtyä printtiä helpommin Vaikka media on Suomessa petrannut rajanvetoa journalismin ja sisältömarkkinoinnin välillä, ei parantuneeseen tilanteeseen pidä tuudittautua. Grundströmin mukaan sisältömarkkinointi voi tulevaisuudessa muuntautua uudenlaisiin muotoihin, joiden suhteen on syytä olla valppaana. Uusia kaupallisen yhteistyön muotoja voidaan Grundströmin mukaan jo havaita esimerkiksi JSN:n sääntelyn ulkopuolella olevilla verkkoalustoilla ja yritysten omissa julkaisuissa. Esimerkiksi viestintätoimistot voivat käyttää journalismin keinoja markkinoinnissaan niin, että yleisö hämääntyy. – Toivoisin, että myös JSN:n sääntelyn piiriin kuulumattomat tahot ajattelisivat asiaa yhteiskuntavastuun näkökulmasta. Journalismin ja viestinnän rajan hämärtyminen heikentää yhteiskunnan faktapohjaisuutta. Grundström on huolissaan siitä, että erityisesti nuorten mediankäyttö painottuu videoblogeihin. Ne ovat hänen mukaansa usein vaikuttajaviestintää, joka näyttää journalismilta mutta on käytännössä mainontaa. – Uudet digitaaliset mediat voisivat halutessaan toimia journalistisin perustein ja erottaa mainonnan muusta sisällöstä. Nyt nuorille ja muillekin voi olla epäselvää, puhuuko suosikkihahmo yleisön ehdoilla vai onko kyseessä maksettu mainonta. Niina Uusitalo on samaa mieltä: kaupallinen yhteistyö voi jäädä pimentoon varsinkin vaikuttajamarkkinoinnissa ja nuorten vastaanotossa. Vaikuttajamarkkinointi on jonkin yleisön kiinnostavana pitämän henkilön kautta tapahtuvaa mainontaa. Se luokitellaan usein sisältömarkkinoinnin alalajiksi. – Kun yksittäiset ihmiset puhuvat kulutustottumuksistaan ja mainostavat tuotteita, on eroa vaikea havaita. Nuoret seuraavat persoonaa, eikä lähdekritiikille ole useinkaan sijaa. Nuoret saattavat jopa tunnistaa mainosviestit, mutta eivät välttämättä välitä niistä. He kokevat, että viestit ovat luonnollinen osa vaikuttajamarkkinointia, Uusitalo sanoo. Grundström on tekemillään kouluvierailuilla huomannut niin ikään, että osa nuorista ei välitä siitä, onko jokin asia piilomainontaa vai ei. – Esimerkiksi klikkiotsikoihin saatetaan suhtautua närkästyneesti, mutta piilomainontaan ei niinkään. ? > Millaista sisältömarkkinointia Helsingin Sanomissa ja Alma Mediassa tehdään? Lue verkkojuttu osoitteesta suomenlehdisto.fi – Luottamus journalismiin vähenee joka kerta, kun ihminen lukee jutun ja kuvittelee sen olevan journalismia, mutta tajuaa myöhemmin, ettei se sitä ole. Uusitalon mukaan sisältömarkkinoinnilla voi kuitenkin olla myönteisiä vaikutuksia, jos se erottuu journalismista. – Kun sisältömarkkinointi on selkeää ja läpinäkyvää, se voi jopa parantaa luottamusta journalismiin, Uusitalo sanoo. Grundströmin mukaan “yleinen hämmentäminen”, jossa faktat ja mielipiteet sekoittuvat ja lähteet jäävät epäselviksi, on tällä hetkellä suurempi ongelma median luotettavuudelle kuin tarkoituksella tehdyt valeuutiset. ” Sisältömarkki noinnissa raha vaihtaa omistajaa, joten ristiriitaa journalismin ja kaupallisuuden välillä ei ole.” LVS:n toimituksessa on esillä kuvanveistäjä Ari Yrjänän patsas, joka on lahja sisarlehdeltä Akaan Seudulta. Videokeikalle lähdössä oleva Lempäälän-Vesilahden Sanomien päätoimittaja Kari Pusa (oik.) juttelee yrittäjä Isamedin Maxhunin kanssa Lempäälän uuden lounasbuffetin avaamisesta.
• 14 SuomenLehdistö 7/2019 Uutisia eväistä ja kahvilan ilmapiiristä Yrityskylän Ylen pienoistoimituksessa nuoret oppivat arvioimaan lähteitä kriittisesti. KUUDESLUOKKALAISET sinkoilevat sukkasillaan Finlaysonin vanhassa tehdashallissa Tampereella. Heidän Yrityskylä-päivänsä on juuri alkanut. Luvassa on töitä, vapaa-aikaa, palkansaantia ja vaaleissa äänestämistä. Noin 80 lasta työskentelee päivän ajan yhdessä yrityksessä. Yrityksiä on paikalla parisenkymmentä, joukossa pankki, ruokakauppa, teollisuusfirmoja, ja nyt lokakuusta lähtien myös Yleisradio. Vanerista rakennetut konttorit ovat nuorten hallussa, eikä paikalla ole yritysten oikeita työntekijöitä. Yrityskylän henkilökunta ohjaa toimintaa opettajien seuratessa taustalla. Oppilaat ovat ennakkoon tutustuneet muun muassa siihen, mitä palkka, verotus ja työnhaku tarkoittavat. He ovat myös hakeneet töihin Yrityskylän yrityksiin. Ylellä työskentelevät tänään nokialaisesta Linnavuoren koulusta päätoimittaja Arttu Michelsson, verkkotoimittaja Riina Ovaskainen ja urheiluselostaja Sandi Hadzalic. Aamu on alkanut työsopimusten allekirjoittamisella ja juttupalaverilla. Hadzalic syventyy kuulokkeet päässään jalkapallo-ottelun videonauhaan. Hän valmistautuu selostamaan viimevuotisen MM-finaalin Ranska–Kroatia. Ovaskainen lähtee kartoittamaan uutisia. Hän aikoo selvittää, mistä kouluista oppilaita on tänään paikalla ja millaista eväsruokaa heille on tarjolla. – Työtehtävät kuulostavat kivoilta. Saa kirjoittaa ja päättää itse, mistä kirjoittaa, Ovaskainen sanoo. Päivä rytmittyy tableteilla näkyvien tehtävien mukaan. Päätoimittaja Michelssonilla on kolmisenkymmentä merkintää kalenterissaan, joukossa myös muun muassa kirjanpitoa. Nyt vuorossa on kaupungin laskuttaminen Yle-verosta, joten hän harppoo pormestarin pakeille. – Kiitos, Michelsson kuittaa, kun 5 000 euron summa näkyy tilillä. Yrityskylän valuutta ei ole käypää rahaa kylän ulkopuolella. Noin 45 000 kuudesluokkalaista Yrityskylä on Talous ja nuoret TAT ry:n oppimiskokonaisuus, joka perustuu suomalaiseen opetussuunnitelmaan. Yrityskylät ovat pienoisyhteiskuntia, joissa koululaiset oppivat, miten yhteiskunta, työelämä ja talous toimivat. Yle solmi Yrityskylän kanssa kolmivuotisen sopimuksen kuluvana syksynä. Konseptin on tarkoitus tukea Ylen mediakasvatusta ja täydentää Yle Uutisluokka -hanketta. – Saamme yhden tavan lisää parantaa nuorten mediakasvatusta. Teksti: Katri Simola Kuvat: Konsta Leppänen TAUSTAT: NÄIN ME TEEMME
• TAUSTAT SuomenLehdistö 7/2019 15 Uutisia eväistä ja kahvilan ilmapiiristä Koululaisille jää muistijälkiä, mikä Ylen rooli on yhteiskunnassa, mitä journalismi on ja miten vastuullinen media toimii, kertoo Ylen uutisja ajankohtaistoiminnan vastaava tuottaja Marko Krapu, joka hoitaa Ylellä Yrityskylä-hanketta. Yrityskyliä toimii kymmenellä paikkakunnalla, joista Yle osallistuu tällä hetkellä Tampereen, Turun ja Vaasan Yrityskyliin. Seuraavan kolmen vuoden aikana Yle tavoittaa Yrityskylän kautta yhteensä noin 45 000 kuudesluokkalaista. Määrä on suurempi, jos paikkakuntien kirjo kasvaa. Vuonna 2020 Yle saattaa osallistua Espoon ja Oulun ja vuonna 2021 Lappeenrannan, Kuopion ja Helsinki–Vantaan Yrityskyliin. Päätöksiä ei ole vielä tehty. Monissa Yrityskylissä on mukana myös sanomalehtiä, esimerkiksi Tampereella Aamulehti. Ylen ammatteja on Yrityskylissä viisi: päätoimittajan, verkkotoimittajan ja urheiluselostajan lisäksi uutistoimittajan ja kuvaajan pestit. Krapu on ideoinut Ylen Yrityskylän ammattien roolit ja tehtävät yhSYKSYN MEDIAPUHEENAIHE on ollut – uskomatonta kyllä – Britanniassa tehty lehtiuudistus. Talouslehti Financial Times lanseerasi syyskuun puolivälissä tilauskampanjan, jossa oli sisältökärki. Lehti kertoi aloittavansa mittavan juttusarjan yhteiskunnallisesti merkittävästä aiheesta, jonka se mitä ilmeisimmin odotti myös myyvän tukuttain tilauksia. Kampanjan muodossa ei ollut mitään yllättävää, sillä lehdet ovat aina myyneet itseään sisältöpainotuksilla. Uudet paikallisosiot, muhkeat urheilusivut tai viikonlopun lukemisto ovat puhelinmyyjien vakioargumentteja. Financial Timesin kampanjassa yllättävää oli sen sijaan juttusarjan aihe: yritystalouden perinpohjainen uudistaminen. Lehti julisti, että sillä on nyt ”uusi asialista”. Sen esitteli lehden päätoimittaja Lionel Barber, joka kirjoitti, että kapitalismi on ”resetoitava”. Yhtiöiden on otettava huomioon myös muut tavoitteet kuin pelkkä voitontavoittelu, hän kirjoitti. Lehti ilmoitti alkavansa julkaista aiheesta runsaasti juttuja ja avasi pelin tähtitoimittaja Martin Wolfin esseellä monopolien uhasta. FT:n kampanjasta tuli kansainvälinen uutinen, joka herätti vilkasta keskustelua. Se oli yllätys, sillä mitään kovin uutta viestissä ei ollut. Ennen Barberin kirjoitusta jopa amerikkalaisten pörssiyritysten toimitusjohtajien muodostama Business Roundtable oli ehtinyt ilmoittaa, että osakkeenomistajien edun ei pitäisi enää olla yhtiöiden ainoa tavoite. MIKSI FT:N kampanja sitten onnistui? Ensinnäkin mukana oli ristiriita. Financial Times tunnetaan globaalin talouseliitin uutislehtenä ja keskustelufoorumina, jossa vallankumousaate ei varsinaisesti jyllää. Lehti ei kenties ollut julistuksellaan liike-elämän eturintamassa, ja moni sen lukijoista varmasti myös karsasti ulostuloa. Lehti eräällä tavalla ojensi ja tökki omiaan: se herätti huomion. Toiseksi painotus osui johonkin yhteiskunnan syvään pohjavirtaukseen. Politiikan polarisoituminen, itsevaltaisten valtiojohtajien nousu ja ilmastokriisi ovat luoneet tunteen siitä, että olemassa olevat järjestelmät ovat muutoksen äärellä. Lehti lupasi etsiä vastauksia ja selittää tätä murrosta: se on väkevä arvolupaus, josta voi maksaakin. JOS ASIAA miettii tarkemmin, missiot eivät ole Suomessakaan aivan uusia. Aluelehdet eivät täällä tietysti ole yksittäisen ihmisen, yrityksen tai instituution huutosakissa, mutta oman alueensa asiaa ne laajasti ottaen usein ajavat. Voisiko tämä missio olla Financial Timesin tapaan rohkeampi? Jotta syntyisi ”FT-efekti”, tarvittaisiin kuitenkin myös ristiriita. Laskevan syntyvyyden Suomessa niitä riittää: uskaltaisiko joku Suomessa vaikkapa ”tehdä barberit” ja julistaa, että väki vähenee, ja nyt on kaikki tehtävä uusiksi, vaikka osa teistä ei siitä pidä? Lehti sitten lähtisi matkalle mukaan. Tämä olisi raju veto, josta heräisi heti kysymys puolueettomuudesta. Siksi Financial Timesin linjaa kannattaa seurata tulevina kuukausina tarkkaan. Tällä hetkellä lehti ei näytä ajavan ”uutta asialistaansa” mielipiteinä lukijoiden kurkusta alas, vaan käsittelee esittämäänsä argumenttia eri näkökulmista – myös kriittisesti, kuten pitääkin. FT:n linjajulistus on iso riski, mutta se voi olla myös menestys: parhaimmillaan painotus tuottaa sekä hyvää journalismia että uusia asiakkaita. ? Jussi Pullinen on Helsingin Sanomien politiikan ja talouden toimituksen esimies. he im oj a& kl ik ke jä ” Lehti lupasi etsiä vastauksia ja selittää murrosta: se on väkevä arvolupaus, josta voi maksaakin.” Kapitalismi uusiksi, julistaa Financial Times Yle lähti mukaan nuorille suunnattuun Yrityskylätoimintaan. Kuudesluokkalainen Riina Ovaskainen työskenteli päivän Ylen verkkotoimittajana Tampereella. Hän teki uutisen muun muassa oppilaille tarjotuista eväistä ja kahvilan ilmapiiristä. ”Pitää osata kertoa mielenkiintoisesti ja laajasti jostakin asiasta,” Ovaskainen pohtii toimittajalta vaadittavia ominaisuuksia. ” Saamme arvokasta tietoa, mitkä asiat ovat nuorten mielestä uutisia.” > Jatkuu seuraavalla sivulla.
• TAUSTAT: NÄIN ME TEEMME 16 SuomenLehdistö 7/2019 dessä Yle Uutisluokan kolmen työntekijän kanssa. Yle Uutisluokka osallistuu valtakunnallisiin mediakasvatushankkeisiin ja tarjoaa ilmaisia oppimateriaaleja opettajille. Lisäksi Ylen toimittajat käyvät uutiskummeina kouluissa kertomassa, mitä media ja journalismi ovat. Yrityskylässä ei Ylen toimittajia näy, mutta tieto kulkee. Yle saa dataa siitä, mistä aiheista oppilaat tekevät juttuja ja kuinka paljon he julkaisevat tekstiä, kuvaa, videoita ja niiden yhdistelmiä. – Saamme arvokasta tietoa, mitkä asiat ovat nuorten mielestä uutisia ja millaisia asioita pitää heidän mielestään kertoa omille ikätovereille. Koululaisten julkaisemat sisällöt tulevat vain Ylen sisäiseen käyttöön. Yrityskylässä juttuja julkaistaan suojatussa verkossa, ja oppilaat pääsevät lukemaan niitä tableteilla. Gallup Ylen luotettavuudesta Ylen toimituksessa on tilanne päällä: tabletissa ja mikrofonissa on teknisiä ongelmia. Jälkimmäiseen saadaan vaihdettua paristot, mutta tabletilla kuvatusta videosta ei kuulu ääntä. Ei auta kuin kuvata video uudestaan. Ovaskaisella on kalenterimerkintä metsänhoitoyhdistyksen tiedotustilaisuuteen. Hän käyttää journalistista harkintaansa eikä kirjoita aiheesta juttua. Michelsson ottaa työn alle päätoimittajan tehtävälistaan merkityn jutun Ylen luotettavuudesta. Hän tekee gallupin, ovatko ihmiset lukeneet tänään Ylen uutisia ja onko Yle heidän mielestään luotettava. Michelsson pistäytyy myös Aamulehden toimituksessa, joka sijaitsee aivan Ylen vieressä. – En ole tänään nähnyt uutisia, mutta Yle on luotettava. Varsinkin urheiluselostukset ovat luotettavia, kommentoi Aamulehden mainosmyyjä Mattheus Malinen. Pian Malinen piipahtaa vastavierailulle Ylen toimitukseen ja kysyy, olisiko heillä uutisia Aamulehdelle. Michelsson vinkkaa juttuaiheeksi kyläkahvilan ruokavalikoiman. Ovaskainen on jo aiemmin käynyt kysymässä kahvilasta, mitä tuotteita he myyvät eniten. Ylen pienoistoimitus on kuitenkin päätynyt tekemään jutun kahvilan hyvästä ilmapiiristä, koska se tuntui toimituksesta kiinnostavammalta aiheelta. Kello lyö 12, ja on toisen toimituspalaverin aika. Juttutilanteen ohella käydään läpi kirjanpitoa. Yle-veron ansiosta tili on plussalla. Lähteiden arviointia kriittisesti Yrityskyliä järjestetään myös yhdeksäsluokkalaisille, mutta niiden konsepti on erilainen. – Kuudesluokkalaiset sopivat meille paremmin, sillä siinä iässä lapset ryhtyvät tekemään valintoja, mistä hakevat tietoa. Yhdeksäsluokkalaisten Yrityskylissä nuoret johtavat kilpailevia yrityksiä, jotka tähtäävät kansainvälisille markkinoille, mikä ei sovi meille niin hyvin, Krapu sanoo. Yle tavoittaa yläkouluikäisiä nuoria jo kattavasti Uutisluokan kautta. Krapun mukaan Yrityskylän tärkein anti on se, että nuoret oppivat keräämään, analysoimaan ja julkaisemaan tietoa. – Se on prosessi, jonka soisi meidän kaikkien osaavan. Sosiaalisessa mediassa leviää paljon valeuutisia. Tulevaisuutta ajatellen on hyvin arvokasta, että nuoret oppivat arvioimaan lähteitä kriittisesti. Yrityskylässä oppilaita ohjeistetaan, mikä Ylen näkökulmasta on uutinen ja miten haastatteluja tehdään. – Tehtävänannot on jätetty väljiksi, mutta aikataulu on aika tiukka. Tilanne on tarkoituksella paineistettu, eikä luppoaikaa juuri jää. Kyllä se ihan työpäivästä käy näille lapsille. Tärkeintä on kuitenkin, että heillä on hauskaa ja että heille jää positiivinen kokemus mieleen. Rohkea, luova ja auttavainen Päivä alkaa olla pulkassa, ja Ylen pienoistoimitus on sisäistänyt, mitä journalismi on. Michelssonin mukaan se tarkoittaa uutisten tekemistä ja tapahtumissa käyntiä. – Jos on vaikka mielenosoitus, niin siellä voi haastatella ihmisiä. Hän ei ole huolissaan siitä, etteikö osaisi arvioida lähteiden luotettavuutta. Ihmiset ovat hänen mielestään yleensä luotettavia, mutta jos eivät, ”sen huomaa ilmeestä”. Michelsson on oppinut myös, mitä päätoimittajalta vaaditaan. – Rohkeutta, luovuutta ja auttavaisuutta. Sitä, että osaa pitää hyvän hengen työpaikalla. Michelsson voisi hyvin kuvitella tekevänsä aikuisena vastaavaa työtä. Koulussa hänellä on ollut valinnaisena aineena viestintä. Myös Hadzalic näkee urheiluselostajan ammatin varteenotettavana vaihtoehtona. Ovaskainen harkitsee vielä kiinnostaako verkkotoimittajuus häntä aikuisena, sen verran kiire juttujenteossa tuli. ? Yrityskylässä nuoret työskentelevat päivän jossakin ammatissa. Ylen päätoimittaja Arttu Michelsson videoi, kun Ylen urheiluselostaja Sandi Hadzalic haastattelee pankin yritysneuvojaa Einari Koskista. Vinkit Näin teet mediakasvatusta 1. TUO AIHEET LÄHELLE ARKEA Älä oleta, että lapset ja nuoret eivät ole kiinnostuneita esimerkiksi taloudesta ja politiikasta. Tosiasiassa he ovat kiinnostuneita erityisesti näistä aiheista silloin kun aiheet tulevat tarpeeksi lähelle heidän arkeaan tai he kokevat, että he voivat itse vaikuttaa asioihin. 2. ANNA LASTEN JA NUORTEN IDEOIDA ITSE Lapset ja nuoret ovat innostuneet uutistenteosta Uutisluokassa, kun he ovat saaneet itse ideoida aiheita ja tehdä uutisia heille tärkeistä ja heitä mietityttävistä asioista. Kiinnostus ympäröivää maailmaa ja uutisia kohtaan on monella kasvanut entisestään. 3. HAASTATTELE NUORIA Pidä huolta, että nuorten ääni pääsee kuuluviin yhteiskunnassa. Valitse haastateltaviksi myös nuoria. 4. JULKAISE NUORTEN SUOSIMILLA ALUSTOILLA Tuota sisältöä alustoille, joissa nuoret luonnostaan ovat, jos haluat tavoittaa heidät kunnolla. Nuorten suosiossa ovat erityisesti YouTube, WhatsApp ja TikTok. Lähde: Ylen uutisja ajankohtaistoiminnan vastaava tuottaja Marko Krapu. ” Tilanne on paineistettu, eikä luppoaikaa juuri jää.” Ylen pienoistoimitus julkaisee sisältöjä Yrityskylän suojatussa verkossa. Muut paikalla olevat koululaiset pääsevät lukemaan uutisia tableteillaan. Yle saa tietoa siitä, mistä aiheista kuudesluokkalaiset tekevät juttuja ja kuinka paljon he julkaisevat tekstiä, kuvaa, videoita ja niiden yhdistelmiä.
• PALSTAT SuomenLehdistö 7/2019 17 JOKAISEN TOIMITUKSEN arkistoissa makaa juttuja, joista olisi yhä hyötyä lukijoille. Etenkin sellaiset ikivihreät artikkelit, joiden pariin lukijat löytävät netissä tiensä vuosienkin päästä, ovat kuin ilmaista korkotuottoa tuova sijoitus. Niitä voi ajatella sijoituksena siinäkin mielessä, että vaikka laadukkaan, kiinnostavuutensa säilyttävän jutun tekemiseen luultavasti kuluu normaalia enemmän aikaa, siitä syntyy myös normaalia enemmän hyötyä. Analytiikkayhtiö Content Insight Labs jakaa muut kuin päiväperhosjutut kolmeen kategoriaan, jotka ovat pitkä häntä, ikuiset ja uudelleensyntyneet. Pitkän hännän jutut kiinnostavat lukijoita vielä muutama päivä julkaisun jälkeen sen sijaan, että ne painuisivat unholaan samana päivänä. Ikuisia juttuja puolestaan luetaan jatkuvasti enemmän kuin sivustolla edellisen kuukauden aikana julkaistuja juttuja keskimäärin. Uudelleensyntyneet artikkelit taas ovat sellaisia, joihin alkaa tulla yhtäkkiä ulkopuolista liikennettä. Tämä on hyödyllinen jaottelu, kun ymmärtää, että juttujen uudelleensyntymään ei voi itse vaikuttaa, mutta ikuisten juttujen sisältöä ja markkinointia voi aina petrata. Pitkä häntä taas voi perustua esimerkiksi uutisvoittoihin: syntyy hetkellistä kiinnostusta, joka sataa omaan laariin. TYYPILLISET IKIVIHREIDEN juttujen aiheet löytyvät lifestyle-suunnalta: ruoka, musiikki, harrastukset, sesongit. Jälkimmäinen ryhmä eroaa muista sillä varsin ilmeisellä tavalla, että vaikka sesonkijutut löytävät lukijoita vuodesta toiseen, niitä ei kuitenkaan kannata markkinoida ympäri vuoden. Tai voihan sitä kokeilla, jos jutut joulukinkuista kiinnostaisivat juhannuksena. Myös uutisjuttu voi kääntyä arkistokelpoiseksi artikkeliksi, jos tekstiä vain jaksaa päivittää niin, että se säilyy lukukelpoisena myöhemminkin. Saksalainen bisneskustantaja Ebner tarkistaa tällaisten juttujen sisällön vähintään puolivuosittain. Tarkoituksena on varmistaa, että niiden hakukoneoptimointi on yhä kohdallaan. Osa julkaisijoista muokkaa myös juttujen sisältöä säännöllisesti, esimerkiksi lisäämällä lääketieteellistä tietoa sisältävään artikkeliin tuoreimmat aiheeseen liittyvät tutkimustulokset tai varmistamalla, että jäätelökioskien osoitelistaus on ajantasainen. Toinen tapa lähestyä arkistojuttujen uudelleenhyödyntämistä on, että vaikka sisältöä ei muutettaisi, juttua voi markkinoida netissä lukijoille aina uudenlaisilla tavoilla – sitaattinostoilla, kuvilla ja niin edelleen. IKIVIHREÄT JUTUT kannattaa listata Exceltai Google Sheets -taulukkoon. Sinne kirjataan jutun aihe, milloin se on viimeksi jaettu ja missä kanavissa sekä vapaamuotoisia muistiinpanoja (pitäisikö sisältöä päivittää, toimiko se hyvin Facebookissa ja niin edelleen). Lisäksi juttuja voi ryhmitellä sisällön ja käyttötarkoituksen mukaan. Nola.com | Times-Picayune -lehdessä käytettiin kategorioita juttusarjat, kuvagalleriat, videot, ruoka & juoma, Mardi Gras (median kotipaikka oli New Orleans) ja juhlasesongit. Taulukosta on helppo tarkistaa, löytyisikö arkistoista tuoreeseen uutistapahtumaan liittyvää juttua, tai jos on hiljainen uutispäivä, voisiko jonkun vanhan artikkelin julkaista uudelleen. Lisäksi listan päivittämiselle ja hyödyntämiselle on syytä nimetä vastuuhenkilö, koska muuten se tuppaa unohtumaan. ON PARI julkaisukanavaa, joihin ikivihreä sisältö sopii erityisen hyvin. Niistä ensimmäinen on niin sanottu limited run -uutiskirje, jonka ei ole tarkoituskaan jatkua ikuisesti. Washington Postilla on helppoja reseptejä opettava 12-osainen uutiskirje. Kun lukija kiinnostuu ja tilaa sen, hänelle lähetetään yksi sähköposti kerran viikossa. Koska reseptit eivät sisältönä vanhene, jo kerran julkaistulla materiaalilla saadaan pidettyä lukija kiinnostuneena kolmen kuukauden ajan. Toinen, uudehko kanava on älypuhelimissa toimiva Google-sovellus. Se ehdottaa käyttäjälle luettavaa jo ennen kuin hän on ehtinyt hakea mitään. Sovellus nostaa esiin sekä uusia että vanhoja juttuja, kunhan niiden vain arvellaan kiinnostavan käyttäjää. ? Iloa vanhoista jutuista ko pi oi tä m ä Pidä kirjaa lukijoita kiinnostavista artikkeleista, päivitä niiden sisältöä ja jaa niitä yhä uudelleen omissa kanavissasi. Olli Sulopuisto on helsinkiläinen vapaa toimittaja, podcastaaja ja nörtti. olli@nonfiktio.fi HANNA SAKARA 1 Katsokaa tilastoista, mitkä jutut kiinnostavat vielä pitkään julkaisuajan jälkeenkin ja puunatkaa niitä hieman. 2 Kelpaisiko aiemmin tehty juttusarja julkaistavaksi uudelleen uutiskirjemuodossa? 3 Sesongin lähestyessä harkitkaa, voisiko aiemmin julkaistun arkistojutun nostaa näkyviin. 3 pointtia
• PALSTAT 18 SuomenLehdistö 7/2019 SANOMALEHTIEN FACEBOOK-POSTAUKSET, jotka yhdistävät kysymyksen ajankohtaiseen aiheeseen ja tarinallisuuteen aktivoivat parhaiten lukijoita. Päivityksen kellonaika on tärkeä keskustelun ja tykkäysten aikaansaamisessa: virka-aikaan tehdyt postaukset keräävät selvästi enemmän aktiivisuutta kuin aikaisin aamulla tai myöhään illalla tehdyt. Myös somejulkaisemisessa laatu on tärkeämpää kuin määrä. Oikein kohdennetulla ja ajoitetulla vuorovaikutuksella pystyy synnyttämään enemmän aktiivisuutta kuin määrällisesti runsaalla postaamisella. Lehtien kannattaa miettiä vain Facebookissa julkaistavien natiivipostausten ja linkin sisältävien postausten optimisuhdetta, koska Facebookin algoritmi suosii natiivipostausten näkyvyyttä. Tällaisiin johtopäätöksiin päädyttiin Jyväskylän yliopiston journalistiikan oppiaineen LUOTSIVA-tutkimushankkeessa. Media-alan tutkimussäätiön rahoittaman hankkeen tavoitteena oli luoda strategioita, jotka ohjaavat sanomalehtien toimituksia vahvistamaan yleisösuhdettaan ja laajentamaan verkkolukijakuntaansa lehtien Facebook-sivujen avulla. Tutkimukseen osallistui kaksi maakuntalehteä, Kaleva ja Keskisuomalainen, sekä kaksi paikallislehteä, SisäSuomen Lehti ja Jämsän Seutu. Tutkimukseen osallistuneille maakuntalehdille Facebook-strategian tavoite on ennen muuta omille verkkosivuille ohjaaminen, mutta paikallislehdet ovat halukkaampia rakentamaan vuorovaikutusta ja yhteisöllisyyttä myös Facebookin sisällä. TUTKIMUKSEN ENSIMMÄISESSÄ vaiheessa analysoitiin neljän sanomalehden Facebook-sivuilla julkaisemaa sisältöä. Analyysin ja aiempien tutkimusten perusteella luotiin postausja keskustelustrategiat, joita lehdet kokeilivat kahden kuukauden ajan. Kolmen hankkeeseen osallistuneen lehden seuraajamäärät kasvoivat somestrategian testausjakson aikana merkittävästi. Tutkimuksessa testatut postausstrategiat olivat toimituksen esittäytyminen, yleisön osallistaminen ja postauksen kohdentaminen. Keskustelustrategioina olivat vuorovaikutuksen rakentaminen ja lisääminen sekä keskustelun moderointi ja ohjaaminen. Toimituksen esittäytymisstrategian mukaiset postaukset ovat yleensä vain Facebookissa julkaistavia natiivipostauksia, joita ei linkitetä juttuihin. Niiden tehtävä on lämmittää mieltä, lujittaa yleisösuhdetta ja viestiä arvoista. Yleisön osallistamisstrategian tavoitteena on houkutella yleisö jakamaan uutisjuttuja ja luomaan sisältöä omille verkostoilleen. Postattujen asioiden ja kysymysten kannattaa tutkimuksen mukaan olla riittävän paikallisia ja konkreettisia. Sopivia aiheita ovat esimerkiksi ensilumi, kuva-arvoitukset tai luontokuvat tutuista maisemista. Postauksen kohdentamisessa uutiskriteereistä korostuu tärkeimpänä paikallisuus. Muita huomioitavia kriteereitä ovat uutisen viihdyttävyys, yllättävyys, henkilöitävyys ja laajuus. VUOROVAIKUTUKSEN LISÄÄMISEN strategiassa toimitus kirjoittaa postauksen niin, että se herättää huomiota ja synnyttää keskustelua. Keskustelun moderoinnissa ja ohjaamisessa toimittaja poistaa asiattomia kommentteja sekä pyrkii omilla kommenteillaan kuljettamaan keskustelua toivottuun suuntaan. Somepostausten tekeminen on jälleen uusi työtehtävä verkkotoimitusten muutenkin kiireiseen arkeen. Lukijasuhteen tiiviyden näkökulmasta lehden vuorovaikutus tilaajien tai tilausta miettivän yleisön kanssa on kuitenkin niin tärkeää, että siihen kannattaa varata työprosessissa aikaa. Suomen Lehdistön vuonna 2017 tekemän selvityksen mukaan 8–40 prosenttia kotimaisten sanomalehtien verkkosivujen kävijöistä tuli Facebookin kautta. te or ia & kä yt än tö Teoria väittää: Maakuntalehdet käyttävät somea sisäänheittäjänä. Facebook voi olla tärkeä työkalu yleisösuhteen vahvistamiseen ja lukijoiden määrän kasvattamiseen. Some lujittaa yleisösuhdetta Tutkijat: Epp Lauk, Margareta Salonen, Aleksi Koski ja Niina Sormanen. Tutkimus: LUOTSIVA Luotettavuutta ja sitoutuneisuutta vahvistamassa – sanomalehtien Facebook-sivut yleisösuhteen lujittajina. Jyväskylän yliopisto, 2019. Tutkimukseen liittyvä strategiaopas: Vinkkejä sosiaaliseen mediaan. Postausja keskustelustrategioita toimituksille – julkaisualustana yhteisöpalvelu Facebook, Jyväskylän yliopisto, 2019. Aineisto: Neljän sanomalehden julkaiseman Facebook-sisällön laadullinen ja määrällinen analyysi ja sen pohjalta luotujen somestrategioiden testaaminen sekä toimittajille tehty kysely. Tekijä: Kaleva Median sisältöliiketoiminnan johtaja Niiles Nousuniemi. Kokemus: Aiemmin Kaleva Median sisältöjohtaja, Kalevan verkkopäätoimittaja, verkkotuottaja ja toimittaja vuodesta 2007 alkaen. Tradenomi, johtaminen ja organisaatiot, Oulun ammattikorkeakoulu 2007. Fakta Fakta Kirjoittaja Panu Uotila on journalistiikan yliopistonopettaja Jyväskylän yliopiston kielija viestintätieteiden laitoksella. panu.uotila@jyu.fi Käytäntö vastaa: Facebookiin kannattaa postata ihmisen kokoisia asioita, jotka herättävät tunteita. Facebook on tärkeä markkinointikanava varttuneille, mutta nuoret ovat muualla. Kaleva Median sisältöliiketoiminnan johtaja Niiles Nousuniemi, saatteko luotua Facebookin avulla merkittävästi liikennettä Kalevan sivuille? – Somen tuoma liikenne on meille edelleen tärkeä. Kalevan liikenteestä noin 15 prosenttia tulee somesta. Facebook ei ole tärkein kanava tilaajien hankkimisessa, mutta saamme toki sen avulla koetilauksia. Millaisia postaustyyppejä hyödynnätte? – Tavoittelemme juttuihin linkattavilla postauksilla lisää yleisöä sekä maksuttomalle sisällölle että maksullisille Tähtijutuille. Joskus avaamme toimituksen arkea tai tekemistä natiivipostauksilla, kuten kuvalla, videolla tai livellä. Esimerkiksi toimittaja voi kertoa omasta jutustaan tai sen tekemisestä videolla, josta linkataan varsinaiseen juttuun. Osa lehdistä perustelee toimitusten somepassiivisuutta resursseilla. Oletko sitä mieltä, että somepostauksiin käytetty aika on taloudellisesti kannattavaa? – Facebook on meille tärkeä sisällön markkinointikanava ja postaukset ovat meillä työprosessiin kuuluva asia. Moderoitteko Facebook-keskusteluja? – Moderoimme siten, että jos postauksessa on kuohuttava aihe, niin toimittaja seuraa keskustelua. Hyödynnämme myös ”stop wordseja”, jotka piilottavat automaattisesti kaikkein karkeimmat kommentit sanojen perusteella. Facebookin moderointi on haastavaa, koska esimerkiksi vanhoihin päivityksiin tulevien uusien kommenttien huomaaminen on vaikeaa. Pyrimme ohjaamaan keskustelua omille sivuillemme. Tutkimuksen mukaan lukijoita aktivoivat eniten postaukset, joissa yhdistyi ajankohtainen aihe, tarinallisuus ja lisäksi niissä oli kysymys. Oletko samaa mieltä? – Facebookissa toimivat hyvin tässä ja nyt -tyyppiset uutiset, että jossain on rysähtänyt tai jostain nousee savua. Myös kevyet kaupunkiuutiset, eläimet ja luonnonilmiöt ovat ehdottomasti Facebook-juttuja. Kiinnostavat tähtijutut toimivat usein, vaikka ovatkin maksumuurin takana. Kysymykset lisäävät postauksen aikaansaamaa aktiivisuutta, mutta kuinka usein niitä kannattaa käyttää? – Ei niitä kannata joka postaukseen lisätä. Pitää olla sellainen aihe, joka vaikuttaa ihmisen arkeen ja herättää tunteen. Koukeroiset asiat eivät menesty. Kannattaa kysellä ihmisen kokoisista asioista. Nuoret käyttävät Facebookia aika vähän. Missä somepalveluissa maakuntalehden kannattaa mielestäsi olla mukana? – Vaikka Facebook alkaa olla varttuneemman väen kanava, niin sillä on silti melkoinen valta-asema Suomi-somessa ja sen merkitys säilyy varmaan jatkossakin. – Nuorten tavoittamiseen pitää käyttää eri kanavia. Instagramin merkitys on kasvanut, mutta liikenteen lähteenä omille sivuille se ei uhkaa Facebookia, vaan se on meille väylä visuaalisen sisällön esiin nostamiseen. – YouTubessa kannattaisi olla mukana nykyistä vahvemmin. Jonkinlainen käsitys pitäisi olla myös Snapchatista ja TikTokista, eli ymmärtää, minkälaista kerrontaa nuorin yleisö kuluttaa ja tuottaa. Mikä on mielestäsi eri somepalveluiden tärkeysjärjestys sanomalehdille? – Facebook, Insta ja YouTube. Twitter on tietenkin tärkeä väline toimittajille. ?
• PALSTAT SuomenLehdistö 7/2019 19 Tuhansien tilanteiden ja valokuvien mies KIRJA: 40-vuotisen uran pääosin freelancerina tehnyt Peter Jansson on pitkän linjan valokuvaaja, jolta löytyy tarina lähes kaikista Suomea kuohuttaneista uutistapahtumista viime vuosikymmenien ajalta. Pasi Kiviojan kirjoittamassa tuoreessa kirjassa Jansson kertoo lukuisia kiehtovia anekdootteja kuvauskeikkojen kulisseista. Teos ei kuitenkaan ole vain kuvakirja tai Janssonin elämäkerta, vaan se käsittelee mediaa ja yhteiskuntaa tabujen – esimerkiksi seksin, kuoleman, rikollisuuden ja julkkisten – kautta. Ääneen pääsevät Janssonin ja muiden journalistien lisäksi akateemiset tutkijat. Mediaeettinen lähestymistapa ei yllätä, sillä Kivioja on aikanaan toiminut Julkisen sanan neuvoston varapuheenjohtajana ja käsittelee median etiikkaa usein muun muassa Suomen Kuvalehden kolumneissaan. Jansson puolestaan on ollut eläkkeellä vuodesta 2015, mutta toteaa kirjassa lehtikuvaajan työn muuttuneen jo uransa loppuvaiheissa epäkiitollisen kiireiseksi. ”Kuvaa ei enää arvostettu, kun lopetin. Tärkeintä on, että kuva on toimituksessa heti – sillä ei ole niin väliä, mitä kuvassa on. Varsinkaan arkisin lehdissä ei juuri enää koskaan näe hyviä uutiskuvia.” Janne Arola > Peter Jansson & Pasi Kivioja: Tilanne päällä – Suuria uutisia ja arkoja aiheita lehtikuvaajan silmin (Docendo). Paikallinen sisältö houkuttaa digitilaajia OPINNÄYTE: Monessa sanomalehden toimituksessa otetaan vasta ensiaskelia data-analytiikan tehokkaassa hyödyntämisessä. Tältä pohjalta Savon Sanomien toimittaja Petri Karvinen ryhtyi tekemään Haaga-Helia ammattikorkeakoulun opinnäytetyötään. Hän selvitti, millaiset Savon Sanomien verkkojutut johtivat digitilauksiin vuonna 2018 ja miten lehti voisi kehittää analytiikan käyttöä. Opinnäytetyön perusteella maakuntalehden uudet digitilaukset tulevat paikallisista sisällöistä, joten Savon Sanomien on syytä pitää kiinni savolaisesta uutistuotannosta, Karvinen päättelee. Suosituin yksittäinen digitilauksen lähde oli kuitenkin Savon Sanomien sivuilta löytyvä Verokone. Siksi Karvinen ehdottaa muidenkin vastaavien ”isoja datamassoja personoivien juttutyyppien”, kuten uutispelien, kehittämistä. Karvinen huomasi myös, että juttujen otsikoiden ei pidä olla salaavia vaan informatiivisia ja uutismaisia sekä tarvittaessa monikärkisiä. Lisäksi tavallista suurempaa vaivannäköä vaativia journalistisia tuotteita voisi markkinoida ahkerammin. Tänä vuonna Savon Media on ryhtynyt aiempaa enemmän panostamaan analytiikan kehittämiseen. ”Jos yhtiö osaa valjastaa uuden teknologian oikealla tavalla avukseen, sisällön keskimääräisen kiinnostavuuden kasvu näyttää lähes väistämättömältä. Lopulta tämän pitäisi näkyä myös tilausluvuissa”, Karvinen tiivistää. Janne Arola > Petri Karvinen: Askel kohti analytiikkaa – tilaajadatan ensi vaiheen hyödyntäminen Savon Media Oy:ssä https://bit.ly/32n3stF. Hesarin tutkimusurakan tuhti päätös KIRJA: Helsingin Sanomien 130-vuotisjuhlavuoden kunniaksi toteutettu Helsingin yliopiston monivaiheinen tutkimusprojekti on tullut päätökseensä. Niklas Jensen-Eriksenin, Reetta Hännisen ja Aleksi Mainion kirja kertaa lehden olennaisimmat askeleet nuorsuomalaisen Päivälehden perustamisesta Erkon suvun hallinnan kautta digijournalismin lipunheiluttajaksi. Kirjan luvuissa avataan muun muassa naisten asemaa Hesarissa, Erkkojen valtaa sekä lehden poliittista ja kulttuurista vaikutusvaltaa Suomessa. Mutta miksi Helsingin Sanomat on ollut niin mielenkiintoinen tutkimuskohde, että lehden vaiheista on viime vuosina julkaistu useita laajoja teoksia? Asian tiivistää kirjan esipuheessa tutkimusprojektin alullepanija, professori Markku Kuisma: ”Helsingin Sanomat on ollut pitkään suomalaisen mielipiteenmuodostuksen mammutti, kansallisen agendan ylivoimainen asettaja, mielialojen ylittämätön virittäjä – ja kaiken päälle niin vauras, ettei sitä ole kyennyt rahalla painostamaan.” Janne Arola > Niklas Jensen-Eriksen, Reetta Hänninen & Aleksi Mainio: Suomen suurin – Helsingin Sanomat 1889–2019 (Siltala). ” Ta?ta? kirjaa aloitellessani tiesin, etta? tsunamikatastrofin muistelu tulisi olemaan minulle raskas henkinen ponnistus. Nyt, katsottuani videonauhoilta paikan pa?a?lla? tekemia?ni juttuja ja poikkeuksellisen rajua alkupera?ismateriaalia, en voi kuin ihmetella?, miten selvisin siita? kaikesta ilman ammattiauttajan apua.” Toimittaja Kari Lumikero kirjassaan Uutismies (Tammi) tu tk im us no st o ki rj at ie to ELIN A RAJA LA
• 20 SuomenLehdistö 7/2019 Paikallisuus on muotia m ai lla & ha lm ei lla Yritykset ympäri maailmaa luottavat nyt paikallisuuden voimaan. Omista juurista kannattaa olla häpeilemättömän ylpeä. Kirjoittaja Jani Halme on mediatoimisto ToinenPHD:n luova johtaja ja digitoimisto Kuubin osakas. jani.halme@ toinenphd.com HANNA SAKARA PALSTAT JOKAISELLA VOIMALLA on vastavoimansa. Ja suurella voimalla on suuri vastavoima. Globalisaatio on ollut viimeisen vuosikymmenen ajan yksi eniten elämäämme muuttaneita asioita. Nyt paikallisuus on noussut ympäri maailmaa kaupallisesti merkittäväksi voimaksi. Ilmiö näkyy yritysten korkeimmalle johdolle suunnatuissa strategiakirjoissa. Sellaisissa kuten Overthrow II, joka lanseerattiin näyttävästi kesällä maailman suurimmassa markkinointialan tapahtumassa Cannes Lionsissa. Opuksessa avataan kymmenen eri strategiaa, joilla yritykset pärjäävät alati kiristyvässä kilpailussa. Strategioista kiinnostavin on nimeltään ”Local heroes”, jossa yritykset hakevat kilpailuetua luottamalla paikallisuuden voimaan. Nämä firmat ovat häpeilemättömän ylpeitä omista juuristaan ja ammentavat alueellisesta identiteetistä. Tähän strategiaan luottavat yritykset haluavat olla kaikkea muuta kuin kasvottoman kansainvälisiä eli tylsiä. SUOMESSA ETENKIN juomateollisuus kasvaa paikallisuuden avulla. Selkein esimerkki on tislaamo Kyrö Distillery. Maailman parhaana ginin tekijänä palkitun yhtiön pääkonttori on edelleen eteläpohjalaisen Isonkyrön vanha kivimeijeri. Kyrön kiitelty muotoilukieli on erittäin taidokasta ja täydellisen kansainvälistä. Tämä ei ole lainkaan ristiriidassa sen kanssa, että markkinoinnissa korostetaan kotikylää, hyödynnetään sen historiaa ja suomalaisen luonnon erityispiirteitä. Paikallisuus ei tarkoita pienuutta. Yhtiö kasvaa rajusti tähdäten maailman suurimmaksi ruisviskin tekijäksi. Kilpailija naapurikylästä Koskenkorvasta käyttää samaa reseptiä, vaikka tuote on eri. Koskenkorvan kansainvälinen slogan on ”Vodka from a village”. Koko bränditarina nojaa siihen, että tämä vodkapa ei tulekaan mistään jättitehtaasta, vaan sen tekeminen on kyläläisten yhteinen asia ja tärkeä elinkeino. Luodaan ja kommunikoidaan merkityksiä. Klassista brändäämistä siis. Olutpuolella pienpanimoista parhaiten ovat pärjänneet ne, jotka eivät apinoi Amerikkaa, vaan ovat reteästi jostain kotoisin. Suomen suurin pienpanimo on nimeltään Laitila. Viime vuonna alan kovimmasta kasvusta ovat vastanneet Olavinlinnan historiasta innoituksensa saanut Mustan Virran Panimo ja espoolaisuuttaan kaikkialla korostava Fat Lizard. PAIKALLISUUDEN TRENDI on vallannut monta muutakin toimialaa. K-ryhmä palaa vauhdilla juurilleen. Ennen niin rajun ketjuohjauksen sijaan yhtiö luottaa taas keskenään erilaisiin kauppoihin. Sellaisiin, jotka ottavat eri alueiden ja niiden asukkaiden ominaispiirteet paremmin huomioon. Sanaparia ”kauppiaskohtainen liikeidea” hoetaan nyt ympäri Keskoa. Toinen tehokkaasti ketjuohjattu yritys Kotipizza edellyttää nykyään franchising-yrittäjiltään yhä enemmän nimenomaan paikallista vaikuttamista ja mainontaa. Uutismediassa suuri ja mahtava Helsingin Sanomat on ottanut alueellisuuden tuotekehityksen keskiöön. Lehti on perustanut valtakunnallisen painoksen oheen paikalliset printtiversiot Vantaalle, Espooseen ja Helsinkiin. Tuusulaan, Keravalle, Järvenpäähän ja Hyvinkäälle on palkattu aluetoimittajia, jotka tekevät digiin juttuja Keski-Uudenmaan elämänmenosta. TÄTÄ KEHITYSTÄ vasten onkin perin kiinnostava seurata Pohjanmaan tapahtumia. Maamme legendaarisimpiin sanomalehtiin lukeutuvien Ilkan ja Pohjalaisen yhdistäminen yhdeksi lehdeksi on yksi rohkeimpia liikkeitä, joita toimialalla on nähty. Meidän – ja juuri meidän seudun oma lehti on tärkeä yhteenkuuluvuuden tunteen tuoja. Paikallisidentiteetti on erittäin herkkä asia. Ei toki yhtä herkkä kuin Seinäjoen ja Vaasan välit. Idea on niin rohkea, että se on joko neroutta tai sitä kuuluisaa pohjalaista hulluutta. ? Idea Ilkan ja Pohjalaisen yhdistämisestä on joko neroutta tai pohjalaista hulluutta.
• PALSTAT SuomenLehdistö 7/2019 21 JÄRVIRADIO Julkisen sanan neuvoston langettava päätös ihmisarvon kunnioittamista koskevassa asiassa. Radiokanava soitti kappaleen, joka ei yksinään olisi ollut etnistä alkuperää halventava. Juontajan lukemat saatesanat tekivät kokonaisuudesta ihmisarvoa loukkaavan. Äänestyspäätös 11–1. Kantelu 15.4.2019 Kantelu kohdistuu Järviradion 6.4.2019 lähettämään ohjelmaan ”Lauantai-illan tanssit; toivemusiikkia”. Kantelu kohdistuu siihen, että ohjelmassa soitettiin kuuntelijan toiveesta Irwin Goodmanin kappale ”Mutakuono ja lakupelle”. Ennen ja jälkeen kappaleen soittamisen ohjelman juontaja luki kappaletta toivoneen henkilön viestin: ”Perussuomalaisten toimesta Suomi takaisin”. Kantelun mukaan Järviradio rikkoi Journalistin ohjetta 26, jonka mukaan jokaisen ihmisarvoa on kunnioitettava eikä etnistä alkuperää, kansallisuutta, sukupuolta, seksuaalista suuntautumista, vakaumusta tai näihin verrattavaa ominaisuutta pidä tuoda esiin asiaankuulumattomasti tai halventavasti. Järviradion vastaus 25.6.2019 Järviradion päätoimittaja Markku Mäenpään mukaan kyseinen kappale soitettiin 6.4.2019 noin kello 21 kuuntelijan toiveesta vastinetta vastaan, hintaan 10 euroa. Päätoimittaja sanoo, ettei ota kantaa Teoston ja Gramexin hallinnoimiin musiikkiteosten sanoituksiin eikä sävellyksiin. Päätoimittajan mukaan radiokanava toteuttaa pääsääntöisesti kaikki vastinetta vastaan esitetyt kuuntelijoiden kappaletoiveet ja toivojien esittelytekstit luetaan radiossa sensuroimatta, poikkeuksena epäasialliset esittelytekstit. Päätoimittajan mukaan Järviradio ei ole historiansa aikana koskaan joutunut käyttämään musiikkiteoksiin kohdistunutta harkintavaltaa. Jos journalistista harkintavaltaa on käytetty, on harkinta koskenut kuuntelijoiden lähettämiä saatetekstejä. Ratkaisu JO 26: Jokaisen ihmisarvoa on kunnioitettava. Etnistä alkuperää, kansallisuutta, sukupuolta, seksuaalista suuntautumista, vakaumusta tai näihin verrattavaa ominaisuutta ei pidä tuoda esiin asiaankuulumattomasti tai halventavasti. Järviradio soitti kuuntelijan toiveesta kappaleen ”Mutakuono ja lakupelle”. Ohjelman juontaja esitteli kappaleen lukemalla kappaletta toivoneen henkilön viestin: ”Perussuomalaisten toimesta Suomi takaisin”. Julkisen sanan neuvosto toteaa, että sananja julkaisemisen vapauteen kuuluu myös kiistanalaisen tai provokatiivisen taiteen esittäminen. Neuvosto ymmärtää, että kantelun kohteena olevan kappaleen sanat voi tulkita monella tavalla, myös suomalaisuuteen kohdistuvana satiirina. Neuvosto kuitenkin toteaa, että tässä tapauksessa kappaleen ja saatesanojen yhdistelmä loi maahanmuuttajavastaiseksi tulkittavan kokonaisuuden, joka oli ihmisarvoa loukkaava ja etnistä alkuperää halventava. Vaikka radio-ohjelman sisältönä olisi kuuntelijatoiveiden toteuttaminen, tiedotusvälineen on käytettävä journalistista harkintaa siinä, mitä se julkaisee. Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Järviradio on rikkonut Journalistin ohjetta 26 ja antaa sille huomautuksen. Langettavaa äänestivät: Elina Grundström (pj), Lauri Haapanen, Antti Kokkonen, Robert Sundman, Anna Anttila, Ulla Virranniemi, Hannele Peltonen, Heta Heiskanen, Tuomas Rantanen, Taina Tukia ja Sinikka Tuomi. Vapauttavaa äänesti: Ilkka Ahtiainen. YLE Julkisen sanan neuvoston langettava päätös uhrin hienotunteista kohtelua, ihmisarvon kunnioittamista ja journalistista päätösvaltaa koskevassa asiassa. Yle Kioski julkaisi YouTubessa ja Yle Areenassa henkirikosta käsittelevän videon. Käsittelytapa loukkasi rikoksen uhrin ihmisarvoa eikä täyttänyt uhrin hienotunteisen kohtelun vaatimuksia. Kantelu 27.6.2019 Kantelu kohdistuu Yle Kioskin 18.6.2019 YouTubessa ja Yle Areenassa julkaisemaan videoon, joka on osa TLDRDEEPjuttusarjaa. Kantelu kohdistuu jutun osaan, jossa käsiteltiin Seinäjoella vuonna 2015 tapahtunutta henkirikosta. Kantelun mukaan juttu rikkoi Journalistin ohjetta 28, joka edellyttää, että rikosten uhreista uutisoitaessa on aina noudatettava hienotunteisuutta. Kantelussa todetaan, että erityistä hienotunteisuutta olisi tullut noudattaa, koska sekä tekijä että uhri olivat 15-vuotiaita. Kantelun mukaan kyseessä oli kepeä viihteenomainen jutustelu traagisesta tapahtumasta. Kanteluun on lisätty Journalistin ohjeiden kohdat 2 ja 26, koska sen on tulkittu kohdistuvan myös niihin. Ylen vastaus 30.8.2019 Ylen Julkaisujen vastaava toimittaja Ismo Silvo toteaa, että TLDRDEEP-juttusarjassa noudatetaan samaa journalistista prosessia kuin muidenkin Ylen sisältöjen tekemisessä ja julkaisemisessa. Sarjan tekijä on Yle Kioskin toimittaja, ja videot ja ohjelmat käsikirjoitetaan ja julkaistaan yhteistyössä toimittajien ja tuottajien kesken. Ylen vastauksen mukaan sarjan toimittaja ja sitä tekevä toimitus ovat hyvin tietoisia journalismin etiikasta, Ylen omista eettisistä ohjeistuksista ja lainsäädännöstä. Yleisradio noudattaa Journalistin ohjeita myös julkaistessaan sisältöä niin sanotuilla kolmansien osapuolten alustoilla kuten YouTubessa. Vastaavan toimittajan mukaan TLDRDEEP-sarjan pääasiallista kohderyhmää ovat 18–25-vuotiaat nuoret miehet. Sarjan tekijä ja tyyli on mietitty tarkkaan tämän mukaan, ja sisältöä tehdään kohderyhmän näköisesti kuitenkaan unohtamatta journalismin etiikkaa. Sarjaa tekevän toimittajan esiintyminen ja kielenkäyttö ovat omanlaistaan, ja tyylin voi tulkita monella tavalla. Sisällön ja tyylin hyvyyden arvioivat vastaavan toimittajan mukaan sen katselijat. Ylen vastauksessa todetaan, että tällaisenkin sisällön esille tuonti on tärkeää sananvapauden kannalta. Ideoita juttusarjan aiheista pyydetään videokanavan seuraajilta, ja ne toteutetaan journalistista itsenäisyyttä noudattaen. Tässä tapauksessa tarkoituksena oli vastaavan toimittajan mukaan suhtautua kriittisesti rikoksen tekijään, ei sen uhriin. Molempien nimet muutettiin heidän yksityisyytensä suojelemiseksi, eikä videolla kerrottu teosta mitään sellaista uutta, mitä ei olisi jo tuotu julkisuuteen muualla vastuullisessa mediassa. Jutun noustua laajempaan julkisuuteen toimitus päätti poistaa sen YouTubesta edut ja haitat puntaroiden. Tällä haluttiin vastaavan toimittajan mukaan varmistaa, ettei videon julkaisua käsitetä väärin, kun se irrotetaan asiayhteydestään ja kokonaisuudesta osana Yle Kioskin alaista YouTube-kanavaa. Videon poistamisella Yle halusi myös viestiä noudattavansa tiukkaa linjaa herkkäluontoisiakin asioita, kuten alaikäisen tekemää surmatyötä, käsitellessään silloinkin, kun ilmaisumuotoja kieli ovat uutta ja kokeilevaa. Toimitus teki poistopäätöksen harkiten ja itsenäisesti, ja siitä kerrottiin avoimesti yleisölle. Ratkaisu JO 2: Tiedonvälityksen sisältöä koskevat ratkaisut on tehtävä journalistisin perustein. Tätä päätösvaltaa ei saa missään oloissa luovuttaa toimituksen ulkopuolisille. JO 26: Jokaisen ihmisarvoa on kunnioitettava. Etnistä alkuperää, kansallisuutta, sukupuolta, seksuaalista suuntautumista, vakaumusta tai näihin verrattavaa ominaisuutta ei pidä tuoda esiin asiaankuulumattomasti tai halventavasti. JO 28: Sairausja kuolemantapauksista sekä onnettomuuksien ja rikosten uhreista tietoja hankittaessa ja uutisoitaessa on aina noudatettava hienotunteisuutta. Yle Kioski julkaisi YouTubessa ja Yle Areenassa videon, jossa käsiteltiin henkirikosta. Julkisen sanan neuvosto toteaa, että tiedotusvälineiden on onnettomuuksien ja rikosten uhreja käsitellessään noudatettava hienotunteisuutta. Videossa pilailtiin mauttomaan sävyyn henkirikoksella, jonka uhri ja tekijä olivat alaikäisiä. Käsittelytapa loukkasi uhrin ihmisarvoa eikä täyttänyt Journalistin ohjeiden vaatimusta uhrin hienotunteisesta kohtelusta. Tapauksessa ei ollut viitteitä journalistisen päätösvallan luovuttamisesta. Vastaavan toimittajan vastauksen perusteella julkaisupäätös oli tehty Ylen normaalin journalistisen prosessin mukaisesti. Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Yle on rikkonut Journalistin ohjeiden kohtia 26 ja 28 ja antaa sille huomautuksen. Ratkaisun tekivät: Elina Grundström (pj), Ilkka Ahtiainen, Lauri Haapanen, Antti Kokkonen, Anna Anttila, Ulla Virranniemi, Hannele Peltonen, Heta Heiskanen, Tuomas Rantanen ja Taina Tukia. ITÄ-SAVO Julkisen sanan neuvoston vapauttava päätös uhrin hienotunteista kohtelua koskevassa asiassa. Lehti julkaisi verkkosivuillaan jutun, jossa kerrottiin samana päivänä tapahtuneesta hukkumisonnettomuudesta. Lehti ei rikkonut Journalistin ohjeiden vaatimusta uhrin hienotunteisesta kohtelusta. Kantelu 29.7.2019 Kantelu kohdistuu Itä-Savon verkkosivuillaan 29.6.2019 julkaisemaan juttuun ”Mies hukkui Savonlinnassa Massilanmäen kylässä lauantaina aamulla”. Kantelija on hukkuneen lähiomainen. Kantelun mukaan juttu rikkoi Journalistin ohjetta 28, jossa todetaan, että sairasja kuolemantapauksista sekä onnettomuuksien uhreista uutisoitaessa on aina noudatettava hienotunteisuutta. Kantelijan mukaan juttu julkaistiin Itä-Savon verkkosivuilla samalla kellonlyömällä, jona hän itse sai ensimmäisten joukossa kuulla omaisensa kuolemasta. Kantelun mukaan hätäkeskuspuhelusta uutisen julkaisuun kului vain tunti ja 15 minuuttia. Kantelija kysyy, onko sopivaa, että yksityishenkilön kuolemantapaus uutisoidaan näin nopeasti, ja eikö olisi ollut asianmukaista odottaa edes muutama tunti, jotta omaiset olisivat ehtineet saada tiedon tapahtuneesta muuta kautta kuin verkkolehdestä. Vaikka hukkuneen nimeä ei mainittu jutussa, hänet oli kantelun mukaan erittäin helppoa tunnistaa siitä. Itä-Savon vastaus 23.8.2019 Itä-Savon vastaavan päätoimittajan Jaana Rautio-Teijonmaan mukaan juttu oli laadittu hätäkeskuksesta tulleen tiedon sekä palomestarin haastattelun perusteella. Tässä noudatettiin lehden normaalia käytäntöä. Onnettomuusuutisessa ei julkaistu muuta kuin se, mitä viranomaiset kertoivat. Juttua tarkennettiin myöhemmin poliisin tiedotteen perusteella. Lehti kirjoittaa onnettomuusuutisia viranomaisten antamien tietojen perusteella niin yksityisistä kuin julkisuuden henkilöistä. Yksityisten henkilöiden nimiä ei kerrota koskaan onnettomuusuutisissa. Päätoimittajan mukaan lehdellä ei ole mahdollisuutta arvioida, ovatko onnettomuuden uhrien tai loukkaantuneiden omaiset saaneet tietoa tapahtumasta. Tässä tapauksessa onnettomuus tapahtui pihapiirissä, eikä viranomaisilta tullut tietoa siitä, etteivät kaikki omaiset olleet saaneet tietoa asiasta. Päätoimittaja toteaa, että omaisen menettäminen on aina surullinen ja traaginen asia, ja on ikävää, että uhrin omainen on kokenut lehden uutisoinnin ajankohdan ahdistavaksi. Ratkaisu JO 28: Sairausja kuolemantapauksista sekä onnettomuuksien ja rikosten uhreista tietoja hankittaessa ja uutisoitaessa on aina noudatettava hienotunteisuutta. Maksettukaan sisältö ei voi olla loukkaavaa RADIOKANAVA JÄRVIRADIO soitti kappaleen, joka yksinään ei olisi halventanut etnistä alkuperää. Juontajan saatesanat tekivät kokonaisuudesta ihmisarvoa loukkaavan. Taidetta tehdään omassa ajassaan ja usein yhteiskunnallisia ilmiöitä kommentoiden. Irwin Goodmanin laulua voi tulkita monella tavalla: rasistisen sanaston lisäksi siinä pilkataan myös perinteistä suomalaista elämäntapaa. Mielestäni laulun esittäminen on nykyisin kyseenalaista monestakin syystä, mutta viimeistään juontajan lukemat toivelaulun saatesanat tekivät kokonaisuudesta maahanmuuttajavastaisen. Median on käytettävä omaa harkintaansa julkaisupäätöksissään, vaikka yleisö olisikin maksanut sisällöstä. Toivelaulut, tekstiviestipalstat tai muu maksettu sisältö ei voi olla ”ohituskaista” loukkaavan tai epäasiallisen sisällön julkaisemiselle. Terhi Pirilä-Porvali päätoimittaja Ilmajoki-lehti 3 3 Pirilä-Porvalin poiminta Palstalla jatkuu keskustelu Julkisen sanan neuvoston kiinnostavasta päätöksestä. Julkisen sanan neuvoston päätöksiä 25.9. Päätöksiä yhteensä 6. JSN Vapauttavat Langettavat
• PALSTAT 22 SuomenLehdistö 7/2019 Itä-Savo julkaisi verkkosivuillaan jutun, jossa kerrottiin samana päivänä tapahtuneesta hukkumisonnettomuudesta. Juttu perustui viranomaisilta saatuihin tietoihin. Julkisen sanan neuvosto toteaa, että tiedotusvälineiden tulisi pyrkiä välttämään tilanteita, joissa lähiomaiset saavat tiedon kuolemasta median välityksellä. Neuvosto kuitenkin toteaa, että tarkkojen aikarajojen määrittäminen onnettomuuksista kertomiselle olisi mahdotonta ja sananvapauden kannalta arveluttavaa. Jokainen julkaisupäätös on harkittava erikseen. Tässä tapauksessa uhri oli jutusta ainakin lähipiirinsä ja paikkakuntalaisten tunnistettavissa. Vaikka lähimmät omaiset kantelun perusteella jo tiesivät onnettomuudesta, neuvosto ymmärtää, että uutisointi saattoi tuntua heistä tarpeettoman nopealta. Tiedot tapahtuneesta oli kuitenkin saatu viranomaisilta, eikä lehdellä ollut tiedossaan sellaisia syitä, joiden vuoksi jutun julkaisemista olisi ollut syytä viivyttää. Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Itä-Savo ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa. Ratkaisun tekivät: Elina Grundström (pj), Ilkka Ahtiainen, Lauri Haapanen, Antti Kokkonen, Robert Sundman, Anna Anttila, Ulla Virranniemi, Hannele Peltonen, Heta Heiskanen, Tuomas Rantanen, Taina Tukia ja Sinikka Tuomi. ILTALEHTI Julkisen sanan neuvoston vapauttava päätös yleisön tuottamaa aineistoa ja ihmisarvon kunnioittamista koskevassa asiassa. Uutista seuranneella kommenttipalstalla julkaistu viesti ei loukannut seksuaalivähemmistön ihmisarvoa. Kantelu 6.7.2019 Kantelu kohdistuu Iltalehden verkkosivuillaan 29.6.2019 julkaiseman Pridekulkueesta kertoneen jutun lukijakommenttiin. Kantelun mukaan Iltalehti ei ole kahdesta yksilöidystä ilmoituksesta huolimatta poistanut selvästi nimettyä kansanryhmää panettelevaa ja solvaavaa viestiä, vaikka Journalistin ohjeiden liitteen kohdan 1 mukaan toimituksen pitäisi estää ja ainakin poistaa ihmisarvoa loukkaava sisältö. Kantelun mukaan viestissä panetellaan ja solvataan seksuaaliselta suuntautumiseltaan homoseksuaaleja ja väitetään heitä sairaiksi ja toivotaan, että sairauteen kehitettäisiin lääke. Kantelun mukaan homoseksuaalisuus ei ole sairausluokituksen mukaan sairaus, joten väite on ihmisarvoa loukkaavaa solvaamista. Iltalehden vastaus 21.8.2019 Päätoimittaja Erja Yläjärven mukaan kaikista Iltalehden saamista kommenteista hylätään ennakkoon koneellisesti keskimäärin 12 prosenttia. Lisäksi vielä keskimäärin 8 prosenttia kommenteista hylätään ennakkoon käsin. Julkaisematta jätetyistä kommenteista tulee toimitukseen myös runsaasti palautetta. Päätoimittajan mukaan valtavan kommenttimäärän vuoksi ennakkomoderointijärjestelmä ei ole aukoton. Sen lisäksi lukijat voivat lähettää julkaistuja kommentteja ihmismoderaattoreiden tarkastettavaksi, kuten Journalistin ohjeiden liitteen neljäs kohta edellyttää. Päätoimittaja toteaa, että tässä tapauksessa on tarkasteltava, loukkaako kommentti ihmisarvoa tai yksityisyyden suojaa, yllyttääkö se väkivaltaan ja lietsooko se vihaa yksilöä tai kansanryhmää kohtaan. Päätoimittajan mukaan kommentin kirjoittaja kertoo tuntevansa sääliä homoseksuaaleja kohtaan ja toivovansa, että homoseksuaalisuutta voitaisiin lääkitä. Päätoimittajan mukaan on itsestään selvää, ettei kommentti yllytä väkivaltaan tai lietso vihaa. Kommentissa ei myöskään ole yksilöity ketään ihmistä, joten sitä ei voida pitää yksityisyyden suojaa rikkovana. Päätoimittajan mukaan homoseksuaalisuus luokiteltiin Suomessa sairaudeksi vuoteen 1981 asti. Tautiluokituksen poiston takana ei kuitenkaan ole niinkään tieteellinen tutkimus vaan yhteiskunnallinen muutos. Päätoimittajan mukaan tiedeyhteisö ei ole vieläkään ole yksimielinen homoseksuaalisuuden syistä ja osa tutkijoista pitää homoseksuaalisuutta edelleen patologiana. Tätä taustaa vasten esimerkiksi kommentti hormonitasapainon vaikutuksista tai psyykkisistä syistä ei loukkaa ihmisarvoa. Päätoimittajan mukaan Iltalehden linjana on edistää kaikkien ihmisten tasa-arvoa ja lehti on sitoutunut ihmisarvon kunnioittamiseen. Samaan aikaan lehden linjana on julkaista myös mielipiteitä, jotka eivät edusta sen omaa linjaa ja arvoja ja jotka voivat herättää voimakastakin närkästystä osassa lukijoita. Päätoimittajan mukaan lukijakommentin poistaminen ei ollut tarpeen, sillä tässä tapauksessa on kyse pikemminkin sananvapaudesta – yksilön perustuslaillisesta oikeudesta ilmaista ja vastaanottaa mielipiteitä julkisuudessa. Sananvapauden täytyy koskea myös niitä mielipiteitä, jotka eivät edusta Iltalehden linjaa ja arvoja ja jotka eivät miellytä kaikkia Iltalehden lukijoita – kunhan esitetyt mielipiteet eivät ole lainvastaisia eivätkä muuten esimerkiksi yksittäistä henkilöä herjaavia tai halventavia. IL katsoo toimineensa hyvän journalistisen tavan mukaisesti ja pitää kantelua aiheettomana. Ratkaisu Journalistin ohjeiden liite: Yleisön tuottama aineisto tiedotusvälineiden verkkosivuilla (2011): 1. Toimituksen tulee seurata verkkosivujaan sekä pyrkiä estämään yksityisyyden suojaa ja ihmisarvoa loukkaavien sisältöjen julkaiseminen. Syrjinnän lisäksi ihmisarvoa loukkaavat esimerkiksi väkivaltaan yllyttävät sekä yksilöön tai kansanryhmään kohdistuvat vihaa lietsovat sisällöt. 2. Toimituksen tulee viipymättä poistaa sen tietoon tulleet ihmisarvoa ja yksityisyyden suojaa loukkaavat sisällöt. Iltalehden uutista seuranneella kommenttipalstalla käytiin keskustelua seksuaalija sukupuolivähemmistöistä. Lukijakommentissa pidettiin näihin vähemmistöihin kuulumista sairautena. Lehti ei poistanut kommenttia, vaikka sitä pyydettiin kahdesti. Julkisen sanan neuvosto toteaa, että tiedotusvälineen tulee viipymättä poistaa tietoonsa tulleet ihmisarvoa loukkaavat sisällöt yleisön tuottamasta aineistosta verkkosivuillaan. Tässä tapauksessa kyseessä oli kuitenkin lukijan mielipide, jossa ei ollut halventavia ilmaisuja. Kommentti oli osa keskustelua, jossa vastakkaiset mielipiteet saivat monipuolisesti tilaa. Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Iltalehti ei rikkonut hyvää journalistista tapaa. Ratkaisun tekivät: Elina Grundström (pj), Ilkka Ahtiainen, Lauri Haapanen, Antti Kokkonen, Robert Sundman, Anna Anttila, Ulla Virranniemi, Hannele Peltonen, Heta Heiskanen, Tuomas Rantanen, Taina Tukia, Sinikka Tuomi. YLE Julkisen sanan neuvoston vapauttava päätös totuudenmukaista tiedonvälitystä, olennaista asiavirhettä sekä tosiasioita ja mielipiteitä koskevassa asiassa. Yle julkaisi verkkosivuillaan jutun, joka käsitteli suomenruotsalaisten maastamuuton syitä tuoreen tutkimuksen perusteella. Jutussa ei ollut asiavirhettä. Kantelu 31.7.2019 Kantelu kohdistuu Ylen verkkosivuillaan 14.5.2019 julkaisemaan juttuun ”Ruotsinkieliset muuttavat ulkomaille parempien uramahdollisuuksien ja ilmapiirin perässä suomenkielisiä useammin”. Kantelun mukaan jutussa oli virhe, koska siinä väitettiin, että ”muuttajilla on usein negatiivinen kuva Suomesta ja esimerkiksi suomalaisten näkemyksistä maahanmuuttajista, ruotsin kielestä ja yleisesti koventuneesta yhteiskuntailmapiiristä”. Kantelun mukaan tutkimuksessa, johon jutussa viitattiin, kerrotaan, että yhteiskunnallinen ilmapiiri on ollut muuttoon vaikuttava tekijä vain kuudessa prosentissa Ruotsiin muuttaneilla ja viidessä prosentissa muihin maihin muuttaneiden kohdalla. Kantelun mukaan oli vääristelyä ja liioittelua käyttää ilmaisua ”usein”, koska todelliset lukemat ovat marginaalisia. Haastateltujen kokonaisjoukkoon suhteutettuna kyseessä ei kantelun mukaan ole missään nimessä ”usein” vaan erittäin harvoin. Kantelija on lähettänyt Ylelle korjauspyynnön sen verkkosivuilta löytyvällä palautelomakkeella. Ylen vastaus 30.8.2019 Ylen uutisja ajankohtaistoiminnan vastaavan päätoimittajan Jouko Jokisen mukaan uutisessa kerrottiin, että suomenruotsalaiset ovat olleet perinteisesti innokkaampia maastamuuttajia kuin suomenkieliset. Syitä muuttoon voi olla monia. Jutun otsikossa mainittiin esimerkkeinä uramahdollisuudet ja ilmapiiri. Päätoimittajan mukaan uutisessa ei väitetty, että ilmapiiri olisi usein pääsyynä muuttoon. Sen sijaan jutussa todettiin tutkimuksen mukaisesti, että muuttajilla on usein kielteinen kuva ilmapiiristä. Päätoimittaja viittaa vastauksessaan useisiin tutkimusraportin kohtiin, joista kielteinen Suomi-kuva käy ilmi. Myös tutkimusta koskeneessa tiedotteessa todettiin, että ”muuttajien Suomi-kuva on usein negatiivinen ainakin mitä tulee suomalaisten näkemyksiin maahanmuuttajista, ruotsin kielestä ja yleisesti koventuneesta yhteiskuntailmapiiristä”. Myös Ylen juttuaan varten tekemä tutkimuksen toteuttajatahon haastattelu vahvisti, että vaikka muuttajien negatiivinen Suomi-kuva ei ole suora syy muuttoon, muuttajilla on kuitenkin hyvin yleisesti negatiivinen Suomi-kuva. Taulukko, johon kantelija viittaa, on tutkimuksenkin mukaan yksinkertainen luokittelu muuttoon johtaneista syistä. Jutussa kerrottiin monista muuttoon johtaneista syistä, kuten työpaikoista, uramahdollisuuksista, perhesyistä ja seikkailunhalusta. Ratkaisu JO 8: Journalistin velvollisuus on pyrkiä totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen. JO 11: Tiedot on tarkistettava mahdollisimman hyvin – myös silloin kun ne on aikaisemmin julkaistu. JO 20: Olennainen asiavirhe on korjattava viipymättä ja niin, että se tavoittaa mahdollisimman kattavasti virheellistä tietoa saaneen yleisön. Korjaus on julkaistava sekä tiedotusvälineen toimituksellisilla verkkosivuilla että julkaisussa tai kanavassa, jossa virhe on alun perin ollut. Yle julkaisi verkkosivuillaan jutun, joka käsitteli suomenruotsalaisten maastamuuton syitä. Juttu perustui tuoreeseen tutkimukseen. Julkisen sanan neuvosto toteaa, että jutussa tulkittiin sen aiheena ollutta tutkimusraporttia oikein. Kantelussa viitataan ainoastaan yhteen tutkimusraportin taulukkoon, joka käsittelee maastamuuton syitä. Jutussa todettiin, että muuttaneilla on usein negatiivinen kuva Suomesta, mikä pitää jutun lähteenä olleen tutkimusraportin perusteella paikkansa. Siinä ei kuitenkaan väitetty, että kielteinen Suomi-kuva olisi usein maastamuuton syy. Jutussa ei siten ollut asiavirhettä. Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Yle ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa. Ratkaisun tekivät: Elina Grundström (pj), Ilkka Ahtiainen, Lauri Haapanen, Antti Kokkonen, Anna Anttila, Ulla Virranniemi, Hannele Peltonen, Heta Heiskanen, Tuomas Rantanen ja Taina Tukia. YLE Julkisen sanan neuvoston langettava päätös olennaista asiavirhettä koskevassa asiassa. Ylen televisiouutisissa oli olennainen asiavirhe, jota Yle ei korjannut saatuaan virheestä tiedon palautelomakkeen kautta. Kantelu 29.6.2019 Kantelu kohdistuu Ylen aamu-tv:ssä 16.5.2019 julkaistuun uutissähkeeseen, joka käsitteli Venezuelan kriisin sovitteluprosessia. Sähkeessä todettiin, että muiden muassa Norja ja Yhdistyneet kansakunnat pitävät Juan Guaidóa Venezuelan väliaikaisena johtajana. Kantelun mukaan se oli olennainen asiavirhe, koska Norja ja YK eivät ole tunnustaneet Guaidóa Venezuelan väliaikaiseksi johtajaksi. Kantelija on lähettänyt asiasta palautetta Ylen verkkosivujen palautelomakkeella. Lisäksi kantelija kertoo lähettäneensä samansisältöisen viestin sähkeen lukeneelle toimittajalle. Ylen vastaus 21.8.2019 Ylen uutisja ajankohtaistoiminnan päätoimittaja Riikka Räisäsen vastaus kuuluu kokonaisuudessaan seuraavasti: ”Uutissähkeen sisällössä oli virhe. Päinvastoin kuin sähke julkaisuhetkellään väittää, Norja ja YK eivät pitäneet Juan Guaidoa Venezuelan väliaikaisena johtajana. Sähkeen kirjoittanut tai lukenut toimittaja taikka sen käsitellyt uutisdeski eivät virhettä huomanneet. Jos olisivat huomanneet, virhe olisi korjattu. Vastaavaa virhettä ei ollut Yle Uutisten radiolähetyksissä tai verkkosivuilla. Yle Uutisten vastaavalle päätoimittajalle ei koskaan toimitettu asiaan liittyen virallista oikaisuvaatimusta. Sen sijaan Ylen sähköpostiin oli lähetetty lyhyt kysymys, josta ei käynyt ilmi, että kyseessä oli korjauspyyntö, eikä viesti siten erottunut muun yleisen palautteen seasta. Palautteen lähettäjä oli tavoitellut toimittajaa myös sähköpostitse, mutta kirjannut sähköpostiosoitteen väärin. Näin ollen viesti ei valitettavasti koskaan tavoittanut kyseistä toimittajaa, eikä siihen siksi koskaan vastattu.” Ratkaisu JO 20: Olennainen asiavirhe on korjattava viipymättä ja niin, että se tavoittaa mahdollisimman kattavasti virheellistä tietoa saaneen yleisön. Korjaus on julkaistava sekä tiedotusvälineen toimituksellisilla verkkosivuilla että julkaisussa tai kanavassa, jossa virhe on alun perin ollut. Ylen televisiouutisten sähkeessä todettiin, että Norja ja YK pitävät Juan Guaidóa Venezuelan väliaikaisena johtajana. Julkisen sanan neuvosto toteaa, että kyseessä oli olennainen asiavirhe, koska Norja ja YK eivät olleet ottaneet kantaa Venezuelan johtajuuskiistaan. Kantelija oli lähettänyt Yle Uutisten verkkosivujen palautelomakkeen kautta Ylelle kysymysmuotoisen viestin, jossa hän perustellusti kyseenalaisti televisiouutisissa kerrotun tiedon. Vaikka Yle ei saanut yksiselitteistä korjauspyyntöä, neuvosto katsoo, että Ylen olisi pitänyt tarkistaa ja korjata tietonsa saatuaan kantelijan viestin. Lisäksi neuvosto huomauttaa, että Ylen palautelomakkeen vaihtoehdoista puuttui asiavirheestä ilmoittaminen, mikä oli omiaan tekemään kantelijan korjauspyynnöstä vaikeasti tulkittavan. Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Yle on rikkonut Journalistin ohjetta 20 ja antaa sille huomautuksen. Ratkaisun tekivät: Elina Grundström (pj), Ilkka Ahtiainen, Lauri Haapanen, Antti Kokkonen, Anna Anttila, Ulla Virranniemi, Hannele Peltonen, Heta Heiskanen, Tuomas Rantanen ja Taina Tukia. > Lue kaikki tuoreet päätökset osoitteessa www.jsn.fi. ”Tiedotusvälineiden tulisi pyrkiä välttämään tilanteita, joissa lähiomaiset saavat tiedon kuolemasta median välityksellä.”
• PALSTAT SuomenLehdistö 7/2019 23 Hämeen Sanomat Mikko Soini on nimitetty toimitusjohtajaksi. Hän on toiminut kesäkuusta lähtien vt. päätoimittajana ja toimitusjohtajana. Hän jatkaa Forssan Lehden ja Seutu-Sanomien päätoimittajana. Tuulia Viitanen on nimitetty toimituspäälliköksi. Hän jatkaa Kaupunkiuutisten päätoimittajana. Riikka Happonen on nimitetty Just-osion tuottajaksi ensi vuoden alusta alkaen. Hän siirtyy tehtävään Lännen Median esimiestehtävistä. Susanna Kinnari on nimitetty uutispäälliköksi. Hän on työskennellyt Hämeen Sanomissa noin 15 vuoden ajan. Veli-Matti Virtanen on nimitetty kaupunkitoimittajaksi. Hän siirtyy tehtävään uutispäällikön paikalta. Österbottens Tidning Ann-Sofi Berger on nimitetty vastaavaksi toimittajaksi ja HSS Median varapäätoimittajaksi. Karjalan Heili YTM Hanna Käyhkö on nimitetty päätoimittajaksi ja Karelia Viestintä Oy:n toimitusjohtajaksi 1.1.2020 alkaen. Hän on ollut Karjalaisen uutispäällikkönä syyskuusta 2011 lähtien. Toimittajana hän on työskennellyt Savon Sanomissa, Hämeen Sanomissa, Karjalan Maassa ja Väli-Suomen Median Helsingin-toimituksessa. Oriveden Sanomat Olli Sirén on nimitetty vt. päätoimittajaksi. Hän on lehden lokakuussa ostaneen Pirkanmaan Lehtitalon toimitusjohtaja. Sanoma Mika Räihä on nimitetty Sanoma Digitalin kaupalliseksi johtajaksi 2.1.2020 alkaen. Hän toimii tällä hetkellä Schibstedin kaupallisena johtajana Suomessa. Hän on aiemmin työskennellyt Sanoman mediamyynnissä sekä digitaalisen markkinoinnin ja digistrategioiden parissa muun muassa Dagmarilla. Yle Elina Paasonen on nimitetty uutisja ajankohtaistoimituksen Plus-deskin esimies-tuottajaksi. Hän on aiemmin työskennellyt Aamulehdessä sekä journalistiikan vierailijaprofessorina Tampereen yliopistossa. Sasha Ikonen on nimitetty TV2:n kanavapäälliköksi. Hän siirtyy tehtävään Yle Urheilun tapahtumaurheilusta vastaavan toimituspäällikön paikalta. Raisa Lehtivuori on nimitetty Tiede, terveys ja elämäntapa -toimituksen päälliköksi. Hän siirtyy tehtävään Talous ja arki -toimituksen tuottajan paikalta. Ville Laakso on nimitetty Tiede, terveys ja elämäntapa -toimituksen tuottajaksi. Satu Nurmio on nimitetty Kulttuuri-toimituksen päälliköksi. Hän on työskennellyt Ylellä muun muassa toimittajana ja esimiehenä. Heli Suominen on nimitetty Kulttuuri-toimituksen tuottajaksi. Tuomas Ferm on nimitetty Pasilan uutisja ajankohtaistoimituksen projektipäälliköksi. Minna Pöntys on nimitetty saavutettavuusvastaavaksi. Hänen tehtävänään on nostaa esiin sisältöjen ja palveluiden yhdenvertaisuusnäkökulmia sekä huolehtia erityisryhmien tavoittamisesta. A-lehdet Mari PaalosaloJussinmäki on nimitetty Naiset ja terveys -ryhmän vetäjäksi ja ryhmän medioiden vastaavaksi päätoimittajaksi 1.12. alkaen. Maija Koski on nimitetty asumisen medioiden mediaryhmän vetäjäksi sekä Kotivinkin, Meilläkotona.fin ja Unelmien Talo & Kodin päätoimittajaksi 1.12. alkaen. Marja Aarnipuro on nimitetty ajankohtaismedioiden ryhmän vetäjäksi 1.12. alkaen. Iso Numero VTM Veera Vehkasalo on nimitetty päätoimittajaksi. Hän siirtyy tehtävään Suomen YK-liiton viestinnästä. Hän on toiminut vapaana toimittajana vuodesta 2011. Sairaanhoitaja-lehti YTM Katri Simola on nimitetty toimitussihteeriksi. Hän siirtyy tehtävään Suomen Lehdistön toimitussihteerin paikalta. Eero Hyvönen uskoo, että JSN:llä on tärkeä rooli mediaan kohdistuvan luottamuksen lisäämisessä. JULKISEN SANAN NEUVOSTON puheenjohtajana vuodenvaihteessa aloittava Eero Hyvönen harkitsi paikan hakemista jo neljä vuotta sitten, kun tehtävä tuli kokopäiväiseksi. Nyt 60-vuotiaana hän koki, että enää ei kannata jäädä vain harkitsemaan. – Olen urani aikana pohtinut paljon sananvapautta ja eettisiä kysymyksiä. Minusta on alkanut tuntua, että minulla olisi niissä annettavaa ja että pystyisin JSN:ssä hyödyntämään kokemustani erilaisista medioista. Hyvönen on työskennellyt pitkään esimiestehtävissä Yleisradiossa. Ennen Yleä hän on toiminut Nelosen uutisten, Helsingin Sanomien, Radio Cityn ja Ylioppilaslehden päätoimittajana. Uransa hän aloitti Uudessa Suomessa. Koulutukseltaan Hyvönen on oikeustieteen kandidaatti. Tuleeko puheenjohtajan lakitausta näkymään JSN:ssä? – Siinä tarkkuudessa, miten päätöksiä perustellaan, se voi hyvinkin näkyä, Hyvönen sanoo. Hän on tyytyväinen neuvoston viimeaikaiseen kehitykseen Elina Grundströmin kaudella. JSN:ssä työskentelee nykyisin kolme valmistelijaa, ja kokoukset ja päätösesitykset ovat hyvin valmisteltuja. Hyvösen mukaan JSN:llä on tärkeä rooli mediaan kohdistuvan luottamuksen lisäämisessä. JSN selittää ja perustelee yleisölle hyvää journalistista tapaa. – Nykyään on olemassa niin paljon erilaisia tiedonvälittäjiä, että on olennaista avata, mitkä niistä pelaavat reilun pelin säännöillä. Hyvönen uskoo, että algoritmit ja koneäly työllistävät tulevaisuudessa JSN:ää. – Niissä on mielenkiintoista selvittää, kenellä on vastuu. Media-alalla häntä huolettaa se, investoivatko selviytymistaisteluun tottuneet mediat riittävästi tulevaan. Toinen huolenaihe on toimittajiin kohdistuva uhkailu ja maalittaminen. – Se on siltä osin myös JSN:n asia, että me puolustamme sananvapautta, ja maalittamisessa yritetään vaientaa ihmisiä, jotka pyrkivät välittämään tietoa. Hyvösen mielestä uhkailutapaukset on tärkeää nostaa esiin ja antaa kohteille kollektiivista apua ja tukea. – Viranomaisten puoleen kannattaa kääntyä, ja toimituksissa on hyvä olla toimivat ohjeet. Viikot ja kuukaudet voivat olla aika tuskaisia, jos toimintaohjeita ruvetaan miettimään vasta siinä kohtaa, kun tilanne on päällä. Noora Autio Reilun pelin puolestapuhuja Eero Hyvönen haluaa olla JSN:n puheenjohtajana yhteistyön edistäjä. ”Minulle on aina ollut leimallista ajatella, että yhdessä saadaan aikaan enemmän.” > 5.–6.11.2019 The Newsroom Summit 2019, Oslo. > 7.–8.11.2019 Suuret Lehtipäivät 2019, Hotelli Sveitsi, Hyvinkää. > 7.11.2019 Sanomalehtien Liiton syyskokous, Hotelli Sveitsi, Hyvinkää. > 9.–11.12.2019 Opintomatka Ruotsiin. > 30.1.2020 Mediapäivä 2020, Scandic Marina Congress Center, Helsinki. > 3.–7.2.2020 Sanomalehtiviikko 2020. KIMMO HILTUNEN / YLE uu si in te ht äv iin Tiedot nimityksistä voi lähettää osoitteeseen suomen.lehdisto@ sanomalehdet.fi Lisätietoa: www.sanomalehdet.fi/ tapahtumat Sanomalehtien Liitossa tapahtuu MEDIA-ALAN OMA LEHTI Vs. p äätoimittaja: Noora Autio. Riikka Virranta vanhempainvapaalla. Toimitussihteeri: Katri Simola. Taitto: Noora Autio, Katri Simola, Janne Hulkkonen. Toimitus: Eteläranta 10, 00130 Helsinki. Puhelin: (09) 228 77 300. Sähköposti: suomen.lehdisto@sanomalehdet.fi. Suomen Lehdistö verkossa: www.suomenlehdisto. fi. Julkaisija: Sanomalehtien Liitto ry / Tidningarnas Förbund rf. Ilmestyminen: 89. vuosikerta. 8 numeroa vuodessa. Tilaukset ja osoitteenmuutokset: sl@sanomalehdet.fi. Tilaushinnat 2019: kestotilaus 99 euroa / vuosi (sis. alv 10 %), määräaikainen tilaus 105 euroa / vuosi (sis. alv 10 %), määräaikainen opiskelijatilaus 42 euroa / vuosi (sis. alv 10 %). Tilaushintaan sisältyy digilehti. Maksettua tilausmaksua ei palauteta, kun tilaus irtisanotaan. Määräaikainen tilaus ei jatku tilausjakson päätyttyä ilman erillistä ilmoitusta. ISSN: 0039-5587. Ilmoitukset: Timo Järvenpää, puh. 0400 242 131, timo.jarvenpaa@parnet.fi. Painopaikka: Botnia Print, Kokkola. SuomenLehdistö Ilmestymispäivät 2019 ja 2020 Nro Ilmestyy Aineistot Varaukset 8 11.12. 28.11. 21.11. 1 29.1. 17.1. 10.1. 2 11.3. 28.2. 21.2. 3 15.4. 3.4. 27.3. 4 3.6. 15.5. 8.5. 5 19.8. 7.8. 31.7. 6 23.9. 11.9. 4.9. 7 28.10. 16.10. 9.10. 8 9.12. 27.11. 20.11.
• Ennakkohinta jäsenille 399 € (norm. 459 €) ja muille 449 € (norm. 509 €) + alv 30.11. saakka. Osallistu myös puhujaillalliselle Mediapäivää edeltävänä iltana 29.1.2020 ravintola Sipulissa! Tilaisuuteen on myynnissä rajoitettu määrä illalliskortteja (kolmen ruokalajin illallinen juomineen, arvo 149 €). Yhdistelmälippu jäsenille nyt 548 € ja muille 598 € + alv. Kaiken tämän saat ennakkohintaan marraskuun loppuun asti osoitteesta www.mediapaiva.fi YHTEISTYÖKUMPPANIT: MEDIA-ALAN TUTKIMUSSÄÄTIÖ • MEDIAPOOLI • BUSINESS FINLAND 30.1. Marina Congress Center, Helsinki SUOMEN KUSTANNUSYHDISTYS medialiit to Hyödynnä ennakkohinta nyt AAMUPÄIVÄ 1: Osaaminen ja uudet mahdollisuudet • Voiko kirjailija olla brändi? – kirjailijan ja kustantajan näkökulma • Toimitustyön ohjaaminen ennustavan analytiikan avulla • Vaikuttajamarkkinoinnin ilmiöt vuonna 2020 • Strategiana innostaminen – hullua huuhaata vai avain menestykseen? Case Suomalainen Kirjakauppa AAMUPÄIVÄ 2: Käyttäjäkokemus ja palvelumuotoilu • Muutosvoimat robotiikasta tekoälyyn. Case OP • Lidl rikkoo kaikki markki­ nointi oppikirjan säännöt • Digitaalisuus kuluttaja­ pakkauksissa ja omni­ kanavainen kokemus • Arvopohjainen markkinointi – mitä se on vaatinut meiltä? Case HS ILTAPÄIVÄ: Uudet yleisöt ja sitouttaminen • How the Financial Times strategi­ cally optimises content to deep­ en engagement • Paneeli keskus­ telu: Sukupolvi Z ja median tulevai­ suus AAMUPÄIVÄ 3: Innovaatio­ workshop • Why inhouse innovation fails – and how to make it work • Business Finlandin ohjelmaa