• MEDIA-ALAN OMA LEHTI • NRO 7 • 28.10.2020 • PERUSTETTU VUONNA 1930 SuomenLehdistö KOKO ELÄMÄ. Jaana Selander on tehnyt Kiuruvesi-lehteä 30 vuotta, eikä päätoimittajan roolista saa vapaata. Selvitimme, miten itsenäisillä paikallislehdillä menee. » Sivu 10 Määräkin on laatua: Näin Keskisuomalaisen lehdet hankkivat digitilaajia. » Sivu 16 Mikä on jutun merkitys? Ei pelkkä katsaus Saska Saarikoski haluaa pääkirjoituksista teräviä. » Sivu 4 Oma uutinen tuo tilauksia Jarkko Ambrusin louhi paikallislehtien dataa. » Sivu 5 Täsmäosaajia talouteen Hesarin viiden toimittajan rekry on osa sisältöstrategiaa. » Sivu 7 Kalle Pirhosta kiinnostaa journalismin vaikuttavuus. » Sivu 8 PETRI BLOMQVIST
• Kuinka minun käy? ”Saisinko vielä kerran rakkaan vanhan rouvan eli veneeni kuntoon ja vesille? Pärjäävätkö lapseni yrityksessä, jonka perustin? Miten pysyisin terveenä mahdollisimman pitkään?” Jouko, 73 vuotta, eläkeläinen Uutismedian tehtävä ei ole vain kertoa viimeisimpiä uutisia. Sen tehtävä on myös tarjota erilaisia näkökulmia, vertaistukea, ikkunoita ihmisyyden eri muotoihin jokaisessa arkipäivässä. Nostamalla esiin aitoja huolenaiheita, synnyttämällä keskustelua ja herättämällä päättäjien huomion, laadukas journalismi tekee positiivisesta muutoksesta mahdollista.
• SuomenLehdistö 7/2020 3 7/2020 kolmesta poikki Älä jätä etätyöntekijää yksin Printin mittaaminen Riikka Virranta Mittaatteko printin lukemista? Miten? Luetaanko printistä eri sisältöjä kuin verkosta? Onko riski, että verkon data ajaa tekemään vääriä sisältöjä printtiin? Niiles Nousuniemi, Kaleva Median sisältöliiketoiminnan johtaja Kyllä. Näköislehden kautta olemme hankkineet tietoa muun muassa siitä, minkä verran lukijat käyttävät aikaa lehden sivuilla tai aukeamilla. Lukijapaneelin avulla voimme tehdä esimerkiksi kohdennettuja sähköpostikyselyjä tiettyjen aiheiden ja sivujen merkityksestä. Kiinnostavat jutut luetaan, oli kanava mikä tahansa. Verkon ja printin kulutuksessa on toki erojakin, jotka johtuvat erilaisista käyttötilanteista ja käyttöliittymistä. Näköislehti ja printti taas ovat hyvin samankaltaisia käyttötavoiltaan. Ei ole riski, kun mittarit ja lähestymistavat ovat oikeat. Datan seuraamisen ei pidä ”ajaa” valintoihin, vaan se auttaa toimitusta tekemään valintoja prosessin eri vaiheissa jutun suunnittelusta julkaisemiseen saakka. Jyrki Utriainen, Karjalaisen toimituspäällikkö Printin lukemista on vaikea mitata niin, että saadaan yksiselitteistä dataa. Olemme tutkineet paneelin avulla esimerkiksi juttujen huomioarvoa ja vastaanottoa. Näköislehden analytiikkaa on seurattu tiiviisti vuoden verran. Se antaa osviittaa siitä, mitä lehdestä luetaan. Näköislehden ja verkon analytiikkaa vertaamalla on havaittu välineiden välistä eroa. Muun muassa STT:n uutisten rooli Karjalaisen verkossa on pieni mutta näköislehdessä niillä on paikkansa. Perinteisen printtijutun julkaiseminen sellaisenaan verkossa toimii harvoin. Se, että juttu on rakennettu verkkoon hyvin, ei ole millään tavalla pois printin lukijalta. Päinvastoin: juttu on koeponnistettu, ja se toimii. Printin lukijakin voittaa. Anniina Jeskanen, KPK Yhtiöiden analytiikkaasiantuntija Arjessa printin lukeminen vertautuu meillä näköislehden dataan. Saamme tiedon siitä, miten kauan sivuja luetaan, minne ihmiset zoomaavat tai mitä tekstilaatikoita ja rikasteita avataan. Meillä on myös lukijapaneeli, jolla voi teettää kyselyitä. Näköislehden ja muun verkon osalta suurta eroa ei ole, ja näköislehden käyttäjäryhmä vastaa hyvin printin lukijoita. Printissä ja näköislehdessä on toki sisältöjä, joita verkossa ei ole, ja ne erottuvat. Esimerkiksi kuolinilmoitukset luetaan tarkasti. Ei mielestäni. Jos data ohjaa tekemään kiinnostavia sisältöjä, miksi paperille painaminen tekisi jutuista vähemmän kiinnostavia? En usko, että henkilöjutut, analyysit tai uutisia taustoittavat jutut heikentävät lehteä, ja ne erottuvat analytiikassa. KORONA-AJAN MASSIIVINEN etätyökokeilu on johtanut siihen, että ensimmäiset lehdet maailmalla ovat kertoneet sulkevansa säästösyistä toimitustiloja pysyvästi. Toiminta jatkuu, etänä. Ilman näin radikaalejakin siirtoja voi olettaa, että etätyötä tullaan tekemään aiempaa enemmän pandemian jälkeen myös Suomessa. Mutta miten etänä johdetaan? Miten työ pitäisi järjestää? Tunnistettavia kokemuksia yhdysvaltaismediasta on koottu uutismediajärjestö Inman raporttiin. OLENNAISTA ON huomata, että etänä työntekijät kaipaavat tavallista enemmän henkistä tukea ja empatiaa esihenkilöltään. Toimistolla tätä tarjoavat myös kollegat, mutta nyt kaikki ovat harvinaisen yksin. Pomon täytyy olla kiinnostunut, millaisia haasteita ihmisillä on ja miten hän voi auttaa. Hänen kannattaa myös kannustaa epämuodollista yhteydenpitoa tekijöiden kesken. Tarvitaan virtuaalinen kahviautomaatti, oikeasti matalan kynnyksen kanava tunnelmien purkamiseen. Tietenkin ergonomian ja välineiden pitää olla kunnossa ja uusien sovellusten käyttöön täytyy opastaa. Etänä johtaminen on kuitenkin pohjimmiltaan viestinnän järjestämistä uudelleen. Eri asioille tarvitaan tarkoituksenmukaiset kanavat: miten kommunikoidaan akuutit asiat, miten ideoidaan? Järkevän, säännöllisen, agendassa pysyvän palaverirakenteen pohtiminen on kenties aiempaakin tärkeämpää. Pitkään etätyötä tehneet antavat täsmävinkin: jos asia on vaikea tai tunnelma kiristyy, unohda kirjallinen viestintä ja tartu puhelimeen. Se kannattaa tunnistaa, että etätyössä on merkittävä riski uupumiseen, kun työn ja muun elämän rajat hälvenevät. Tekemättömistä tehtävistä on hankala irrottautua, ellei tähän tarkoitukseen luoda vahvoja rutiineja. Esihenkilö voi tässä vähintään näyttää mallia ja huolehtia omista rajoistaan. ETÄTYÖ ON hyvin organisoituna tuloksellista ja miellyttävää kaikille osapuolille. Sen lisääntyminen on monella tapaa hyvä asia. Silti toivon, ettei etätyöstä tule pakottava normi. Jos arkinen, satunnainen kommunikaatio sattumanvaraisilla kokoonpanoilla loppuu, väistämättä menetetään jotain ideoinnissa, kehittämisessä, työelämässä ja ihmisenä olemisessa. Riikka Virranta päätoimittaja > Lue lisää verkossa osoitteessa www.suomenlehdisto.fi M IR KK U M ER IM AA Kuinka minun käy? ”Saisinko vielä kerran rakkaan vanhan rouvan eli veneeni kuntoon ja vesille? Pärjäävätkö lapseni yrityksessä, jonka perustin? Miten pysyisin terveenä mahdollisimman pitkään?” Jouko, 73 vuotta, eläkeläinen Uutismedian tehtävä ei ole vain kertoa viimeisimpiä uutisia. Sen tehtävä on myös tarjota erilaisia näkökulmia, vertaistukea, ikkunoita ihmisyyden eri muotoihin jokaisessa arkipäivässä. Nostamalla esiin aitoja huolenaiheita, synnyttämällä keskustelua ja herättämällä päättäjien huomion, laadukas journalismi tekee positiivisesta muutoksesta mahdollista. sisältö AJANKOHTAISTA 4 Saska Saarikoski haluaa luoda HS:n pääkirjoituksille digitaalisen brändin. 6 Dynaamiset maksumallit yleistyvät suomalaisessakin mediassa, arvioi Juho-Petteri Huhtala. 8 Ylen strategia-asiantuntija Kalle Pirhosta kiinnostaa nyt mediasisältöjen vaikuttavuus TAUSTAT 10-14 Sanomalehtiä siirtyy konsernien omistukseen. Kiuruvesi-lehti on edelleen itsenäinen, ja se näkyy. 16-18 Keskisuomalaisen strategiassa maakuntaja aluelehtienkin pitää kertoa maailman asioista. PALSTAT 15 Jutun taustojen avaaminen auttaisi hahmottamaan mittasuhteita. 19 Visualisoinnin ABC: Näistä syistä homma useimmiten sössitään. 20 Journalismin kannattaisi kiinnostua verkon alakulttuureista. 23 Tanja Herranen tutkii yleisöjä Mediatalo Keskisuomalaisessa. ” Etänä johtaminen on pohjimmiltaan viestinnän järjestämistä uudelleen.”
• 4 SuomenLehdistö 7/2020 Saska Saarikoski haluaa HS:n pääkirjoituksille digitaalisen brändin. Mutta kuinka persoonallisesti lehden linjaa voi ilmaista? Nykyisessä roolissa iso osa Saarikosken työstä on keskustelua kokeneiden kollegoiden kanssa. Herkissä aiheissa pääkirjoitusten linjanvetoja käydään yleensä läpi myös lehden vastaavan päätoimittajan Kaius Niemen kanssa. Saarikosken mielestä pääkirjoituksen kaltaisella institutionaalisella mielipiteellä on edelleen paljon arvoa, koska maailma on pullollaan näkemyksiä ja kanavia tuoda niitä julki. Pelkkä asia tai kannanilmaisu ei Saarikosken mukaan kuitenkaan riitä, vaan myös pääkirjoituksen tyylillä on väliä. – Minusta pääkirjoituksessa täytyy olla välillä tilaa myös älyllisyydelle ja huumorille, The Economistin pääkirjoituksia ihaileva Saarikoski toteaa. Saarikoski toivoo pystyvänsä laajentamaan kirjoitusten aihepiirejä nykyistä enemmän esimerkiksi kulttuuriin ja akateemiseen tutkimukseen. Hänen tavoitteenaan on myös parantaa pääkirjoitusten digitaalista brändiä. Yksi askel tähän suuntaan on julkaista pääkirjoitukset verkossa aiempaa nopeammin. – Pääkirjoitus on ollut selkeästi perinteisten printin lukijoiden, tällaisten paperidinosaurusten, juttu. Sellainen olen pohjimmiltani minäkin. – Mutta voisimme olla verkossa samanlainen instituutio kuin printissä. Että kun lukija näkee HS Pääkirjoituksen, hän ajattelee, että tuota en ainakaan ohita. Tavoitteena on Saarikosken mukaan oppia, millaiset pääkirjoitukset verkossa toimivat. Hänestä on hyvä, jos pääkirjoitus saa aikaan reaktioita, mielipidekirjoituksia tai keskustelua sosiaalisessa mediassa. Pääkirjoitusten lukijamääriä verkossa Saarikoski ei kuitenkaan myönnä vielä kertaakaan vilkaisseensa. Seitsenkertainen lukijamäärä Iltalehti uudisti pääkirjoituksiaan jo viitisen vuotta sitten. Nykyään pääkirjoitukset julkaistaan verkossa heti niiden valmistuttua. Julkaisuaikataulun muutos on toiminut pääkirjoitustoimittaja Kreeta Karvalan mielestä todella hyvin, sillä pääkirjoitusten lukijamäärä seitsenkertaistui uudistuksen jälkeen. Nyt lehdellä on valmius ottaa ajankohtaisiin kysymyksiin nopeasti kattava ja punnittu näkemys. Vaikka Iltalehden pääkirjoitus voi olla räväkkäkin, Karvala pitää tekstilajia kuitenkin sellaisena, että se ei lisää tarpeetonta vastakkainasettelua yhteiskunnassa. – Asioita voidaan nostaa esiin perustellusti mutta kenenkään kimppuun käymättä. Vielä joitakin vuosia sitten Iltalehden toimituksen sisäisessä oppaassa pääkirjoituksista linjattiin muun muassa, että lehti kannattaa yleistä asevelvollisuutta ja on ”pääsääntöisesti poliisin puolella”. Nykyään näin yksityiskohtaisia kirjauksia ei ole, vaan Iltalehden linjana on yleisluontoisemmin puolustaa esimerkiksi yksilönvapautta, yritteliäisyyttä ja oikeudenmukaisuutta. Iltalehden pääkirjoitukset julkaistaan kirjoittajan omalla nimellä ja naamalla mutta lehden linjan mukaisesti. Karvalan mukaan tavoite on tuoda läpinäkyvyyttä ja läheisyyttä pääkirjoituksiin. Instituution ravistelua SASKA SAARIKOSKI määrittelee pääkirjoituksen kunnianarvoisaksi instituutioksi, joka ilmaisee lehden kannan ajankohtaisiin asioihin. Se kanta vain voisi usein olla vähän terävämpi. – Lähden siitä, että pääkirjoitus on mielipidekirjoitus eikä pelkästään katsaus johonkin asiaan. Jos mielipide on esitettävissä, sen esittämistä ei pidä pelätä, elokuussa Helsingin Sanomien pääkirjoitustoimituksen esimiehenä aloittanut Saarikoski sanoo. Lukijoista aina joku toki pahastuu terävistä näkemyksistä. – Mutta silloin pitää vaan fiksusti ja läpinäkyvästi perustella, mihin mielipide perustuu. AJANKOHTAISTA
• SuomenLehdistö 7/2020 5 SAMI VAINIO Artikkelitoimittaja, Savon Sanomat ”Ehkä tärkeintä pääkirjoituksissa on historiallinen perspektiivi. Niiden pitäisi toimia journalismin muistina, koska päivittäisestä uutisvirrasta se usein puuttuu. Pääkirjoitus on journalismille tilaisuus palata kunkin ilmiön alkulähteille ja vaikkapa jonkin poliittisen päätöksen aikaisempiin vaiheisiin.” KREETA KARVALA Pääkirjoitustoimittaja, Iltalehti ”Pääkirjoitusten pitää elää ajassa. Päätimme Iltalehdessä, ettemme enää käytä sanaa koulukiusaaminen tapauksissa, joissa on ollut selkeää fyysistä väkivaltaa. Sanat luovat merkityksiä, ja tämä on yksi selkeä tässä ajassa tapahtunut linjaus.” SASKA SAARIKOSKI Pääkirjoitustoimituksen esimies, Helsingin Sanomat ”Twitterissä oleminen on jatkuvaa vapaapainia, jossa katsotaan, millaiset mielipiteet kiinnostavat ja millainen argumentaatio toimii. Meidän täytyy olla mukana keskustelussa, erottua ja olla relevantteja. Hesarin pääkirjoitukset ja mielipiteet voisivat olla kiintopisteitä, joiden perusteella mielipidemerellä voi suunnistaa.” AJANKOHTAISTA: PUHEENAIHE ki ss ap öy dä lle MITÄ LUKIJASI haluaa? Yksinkertainen kysymys aiheuttaa suuria intohimoja ja joskus myös mielipahaa toimituksissa. Vastaukset ovat useimmiten yleisiä fraaseja lukijalle merkityksellisestä sisällöstä. Jatkokysymys: mistä tiedätte, mitä lukijanne haluavat? Yleensä pitkän hiljaisuuden jälkeen saan vakiovastauksen: ”Tiedämme sen pitkällä kokemuksella.” Usein varsinkin paikallismedioiden toimituksilta puuttuu analysoitu data lukijoiden toiveista, vaikka sitä on saatavissa pilvin pimein. Juttuja tehdään monesti mutulla. Vedotaan herkästi jonkun dosentin sanomisiin analytiikan uhista ”oikealle journalismille”. Tällainen ajattelu on suorastaan vaarallista. Lukijalle – asiakkaalle – merkityksellinen sisältö on nimittäin se medioiden rahanarvoisin ydin. Siksi lukija on kuningas. Sori mediamyynti, mutta näin se vain on. Ei ole myyntiä ilman mediaa. LOUHIN HIEMAN dataa neljän paikallismedian digitilauksia tuottaneista jutuista. Juttuja ja niistä tulleita tilauksia oli satoja. Viisi eniten tilauksia tuottanutta juttutyyppiä olivat: 1. Paikallinen, kova uutinen, jota ei voi lukea mistään muualta ja jossa journalistinen työpanos näkyy. Usein saanut alkunsa päätöksenteosta, mutta jutussa on menty esityslistaa syvemmälle. Ylivoimainen ykkönen. 2. Niin sanotut mellakkauutiset. Rikokset, onnettomuudet, eläinten pelastamiset. Nämä kirvoittavat uteliaisuuttamme. 3. Mielenkiintoiset henkilöjutut. Niissä on tarina. Suuri oivallus. Otetaan kantaa johonkin ajankohtaiseen teemaan. Kun ihminen puhuu ihmiselle, se koskettaa. 4. Lukijoiden lähettämät mielipidekirjoitukset ja niistä tehdyt jatkojutut. Näistä syntyy yhteisöä koskettavia puheenaiheita. 5. Luontoaiheet. Me rakastamme kissojamme ja kasvejamme usein enemmän kuin kanssaihmisiämme. Tilauksia tuottaneista jutuista näkee, että niiden eteen on nähty vaivaa. On kysytty vaikeitakin jatkokysymyksiä. Ei ole tyydytty helpoimpaan reittiin. Entä mikä juttutyyppi ei tuota tilauksia eikä väräytä mitään muutakaan viisaria? Journalismin pahin rikkaruoho eli velvollisuusjournalismi. Juttuja, jotka pomo, puoliso, suurin ilmoittaja, ”toimituksen vahva persoona” tai tyhjä kolo taitossa pakottaa tekemään ilman sen suurempia perusteluja. Juttuja, joissa hallintojargon on kopioitu suoraan tekstiin. Sellainen, jossa sekä tekijä että jutun kohde ovat vahvasti omalla mukavuusalueellaan. Me kirkasotsaiset journalistit teemme näitä juttuja edelleen ihan tolkuttoman paljon. Siellä ne kaikki ovat, lukemattomien juttujen hautausmaalla. Samalla olemme tuhlanneet ainoaa uusiutumatonta pääomaa eli aikaa. OLEN SAANUT ilokseni työskennellä urani aikana datalähtöisten toimitusten kanssa. Niitä kaikkia yhdistää yksi asia: todellinen uutisnälkä ja kiinnostavan sisällön metsästys. Dataa hyödynnetään suuntaa-antavana työkaluna. Toimittajien silmissä on Rocky-elokuvista tuttu Eye of the Tiger. He kokevat tekevänsä merkityksellistä työtä. Asenne ei ole resurssikysymys. Kahden ihmisen toimituksessa voi olla sama palo kuin 30 ihmisen toimituksissa. Tärkeintä on kysyä: miksi lukija haluaa lukea juttuni? Sitä ne palvotut norjalaiset mediat kysyvät joka päivä. Ja tulosta tulee. Tällä kertaa kissan nosti pöydälle journalisti ja yrittäjä Jarkko Ambrusin, joka edistää datalähtöisiä työtapoja eri medioissa. ” Tilauksia tuottaneista jutuista näkee, että niiden eteen on nähty vaivaa.” Datalähtöinen toimitus pelastaa journalismin – On kuitenkin tärkeää, että lukijat ymmärtävät pääkirjoituksen olevan lehden linja, vaikka se tuodaankin esiin yksittäisen pääkirjoitustoimittajan persoonan kautta ja persoonallisilla vivahteilla. Vaatimus maltillisuudesta Savon Sanomien artikkelitoimittaja Sami Vainio ei näe pakottavaa tarvetta uudistaa pääkirjoituksia. Hän arvioi, että jos lehti signeeraisi pääkirjoituksensa, ne sekoittuisivat kolumneihin, joissa kirjoittajan ajattelu on vapaampaa. – Lukija jäisi miettimään, onko toimittaja täsmälleen samaa mieltä kuin lehti-instituutio, onko kyse toimittajan mielipiteestä vai lehden ” Pääkirjoitus on ollut selkeästi tällaisten paperidinosaurusten juttu. ” mielipiteestä, joka on pakotettu toimittajan nimiin. Nimetön pääkirjoitus taas genrenä sallii sen, että esimerkiksi Vainio itse voi kirjoittaa mielipiteen, joka ei välttämättä täysin vastaa hänen omia näkemyksiään. Lähtökohtaisesti pääkirjoituksissa ilmaistaan asioita, jotka ovat lehden mielestä tärkeitä ja joiden pitäisi siksi olla myös lukijoille tärkeitä. Savon Sanomissa se tarkoittaa usein Pohjois-Savon elinvoimaa hyödyttävien hankkeiden puolustamista sekä maaseudun hyvinvoinnin ajamista kaupunkien rinnalla. Vainio ei lämpene ”pikapääkirjoituksille”, joissa lehden kanta pitäisi muodostaa ja julkaista mahdollisimman nopeasti. Hänen mielestään pääkirjoitusgenressä korostuu tasapuolisuuden ja maltillisuuden vaatimus. – Pääkirjoitukset ovat osa demokraattiseen yhteiskuntaan kuuluvaa julkista keskustelua. Niitä siteerataan ja luetaan esimerkiksi muissa lehdissä. Näen, että ne puoltavat paikkaansa. Janne Arola Pääkirjoitus muistaa mutta myös elää ajassa Koronan vuoksi Saska Saarikoski ajattelee ja kirjoittaa paljon myös kotityöhuoneessaan. VE SA LA IT IN EN
• 6 SuomenLehdistö 7/2020 AJANKOHTAISTA teen mukaan. Yhdelle käyttäjälle tarjotaan datan perusteella esimerkiksi mikromaksulla yksittäistä sisältöä, toiselle edullista tilausta ja kolmannelle premium-pakettia. DYNAAMISTA MAKSUMALLIA on hyödynnetty ainakin New York Timesissa ja Wall Street Journalissa. Aidosti dynaamisen, koneoppimista hyödyntävän maksumallin rakentaminen vie Huhtalan mukaan aikaa ja siihen tarvitaan osaamista, jota voi olla vaikea haalia. Koneoppiminen vaatii myös paljon dataa eli kävijävirtaa, jota riittää Huhtalan arvion mukaan Suomen suurimmissa medioissa. Hän uskoo kuitenkin, että dynaamisten maksumallien toiminnallisuudet leviävät isoimpia taloja laajemmalle myös Suomessa. Käyttökokemusta kun voidaan parantaa myös analysoimalla muiden luomia ratkaisuja ja rakentamalla niiden pohjalta yleisiä sääntöjä. – Uskon, että dynaamisten maksumallien yleistyminen on väistämätöntä. Haasteena on saada Suomen media-alalle riittävä koneoppimiskyvykkyys. Muuten ratkaisut tulevat ulkopuolelta. Ulkoa ostettu palvelu on aina kompromissi, joka ei välttämättä tuo luvattuja tuloksia. Kompromissikin voi piristää kassavirtaa suhteessa nykyiseen toimintatapaan. MIKROMAKSAMINEN PONNAHTELEE keskusteluissa pintaan, ja usein sen toimivuus on kokeiluissa tyrmätty. Huhtala sanoo, että etenkin nuoret kohderyhmät joka tapauksessa oppivat mikromaksamisen muissa palveluissa ja odottavat sitä myös medialta. – Osa sisällöistä jää käyttämättä, koska mikromaksamista ei ole. Kaikki eivät ole valmiita kuluttamaan sisältöjä tilaamalla, Huhtala sanoo. – Jotta mikromaksaminen alkaisi toimia, meidän pitäisi järjestelmällisesti ja pitkäjänteisesti opettaa ihmisiä siihen. Mikromaksamisen logiikasta on myös helppo siirtyä tilaajaksi. Kuluttaja huomaa, että tiheiden mikromaksujen sijaan tilaaminen saattaisi olla järkevämpää. Tiheistä maksuista voi syntyä medialle kassavirtaa uusista kohderyhmistä. Kaikkein riskialtteimpana verkon maksumallina Huhtala pitää kovaa maksumuuria, joka estää kuluttajilta sisällön kokeilut. Myös NIBSin tutkimus päätyi suosittamaan suomalaismedian tämän hetken perusratkaisuksi freemium-mallia, jossa tietyt sisällöt ovat aina maksullisia. Ilmaista sisältöä pitäisi kuitenkin olla vähän, jotta kuluttajat tottuisivat uutismedian maksullisuuteen. Riikka Virranta KULUTTAJAT TEKEVÄT pelatessaan ostoja mikromaksuilla. He kohtaavat omaan käyttöhistoriaansa perustuvia räätälöityjä sisältöjä ja tarjouksia viihteessä. Parhaat digitaaliset palvelut tuntuvat siltä kuin ne olisi tehty juuri minulle, ja sama logiikka leviää myös mediasisällöistä maksamiseen, sanoo ajatushautomo NIBSin toimitusjohtaja Juho-Petteri Huhtala. – Emme voi vain ajatella, että runttaamme ihmisten käytöksen sopimaan omaan tapaamme toimia, Huhtala sanoo. Huhtalan johtama ajatushautomo Nordic Institute of Business & Society on selvittänyt erilaisten maksumallien soveltuvuutta Suomen media-alalle. Media-alan tutkimussäätiön rahoittama tutkimus päätyi tekemään useita suosituksia uutismedialle. Yksi niistä oli selvittää ja kokeilla mikromaksamista sekä dynaamisten maksumuurien käyttöä. Jälkimmäinen tarkoittaa sitä, että kuluttajalle esitetyt tarjoukset räätälöityvät esimerkiksi hänen aiemman mediankulutuksensa tai käyttötilanMikromaksut ja räätälöidyt tarjoukset leviävät viihteestä uutismediaan, ennakoi JuhoPetteri Huhtala. Dynaamisuutta maksumalleihin Juho-Petteri Huhtalan mukaan suomalainen media on kansainvälisesti verrattuna hyvällä tasolla maksumallien kehityksessä. Nyt kuitenkin tarvitaan paljon testaamista, jotta vauhti pysyisi kuluttajien kohoavan vaatimustason perässä. OTTO VIRTANEN ” Osa sisällöistä jää käyttämättä, koska mikromaksamista ei ole.” Dagens Nyheter sai tilaajia dynaamisella mallilla – ja ilmaisuudella Ruotsalainen päivälehti Dagens Nyheter kertoo käyttävänsä kolmea eri verkon maksumallia. Lehdellä on klassinen muuri, johon lukija törmää luettuaan kolme ilmaisartikkelia viikossa. Digiday kertoi toukokuussa, että tämä malli tuo lehdelle vain noin joka kymmenennen uuden digitilaajan. Dagens Nyheterillä on myös aina maksullista premium-sisältöä, lähinä lifestyle-juttuja. Niiden kautta lehti saa noin 30 prosenttia digitilaajistaan. Eniten eli jopa 60 prosenttia uusista digitilaajista tuo muita dynaamisempi maksumalli, jossa paljon lukijoita keräävät jutut muuttuvat maksullisiksi viimeistään neljän tunnin jälkeen julkaisusta. Päätoimittaja Peter Wolodarski kertoi Financial Timesille syyskuussa, että Dagens Nyheterin digitilaukset ovat kasvaneet viidenneksen edellisvuodesta ja lehti on tekemässä kovimman tuloksensa sitten 1990-luvun. Kaikkein tuottoisin maksullisuusstrategia vaikuttaisi kuitenkin olleen maksullisuudesta luopuminen korona-aikana, mikä toi lehdelle paljon näkyvyyttä ja lopulta tilauksia. Nyt lehti tarjoaakin verkkosisältönsä ilmaiseksi Yhdysvaltojen presidentinvaalien alla. Riikka Virranta
• SuomenLehdistö 7/2020 7 AJANKOHTAISTA Helsingin Sanomat on rekrytoimassa viisi taloustoimittajaa. Haussa on talouden uutistoimittajan ohella teknologian, sijoittamisen ja markkinoiden, uran ja johtamisen sekä yritysten ja yrittäjyyden osaajat. Miksi painotatte niin voimakkaasti taloutta, päätoimittaja Antero Mukka? Meillä on ollut erilaisia kasvupanostuksia matkan varrella. Perustimme pari vuotta sitten uuden paikallistoimituksen, toissa kesänä teimme mittavan rekrytoinnin datadeskiin ja toimitukseen on yhdistetty tiedeja perhelehtiä. Nyt oli talouden vuoro. Se perustuu käsitykseen siitä, minkä aihealueen vetovoima on kasvussa ja missä on olennaista tilaajapotentiaalia. Talous laajasti ymmärrettynä kiinnostaa tiedonjanoisten nuorten ammattilaisten kohderyhmää. Keskivertotoimittaja meilläkin ajattelee yhteiskunnallisesti, mutta näiden nuorten ajatusmaailmat ovat lähempänä yritysmaailmaa, uraa ja kulutusta. He saattavat käyttää mediaa hyvinkin kansainvälisesti. Haluamme olla tässäkin kohderyhmässä vahva suomenkielinen media. Meillä taloutta ja politiikkaa on hoitanut jo monta vuotta yhteistoimitus. Näin on varmaan jatkossakin, mutta kun politiikkaa on ollut hirveän tapahtumarikasta, talous on välillä jäänyt alakynteen. Osin ratkaisuun on vaikuttanut se, että koronalla on niin perustavaa laatua olevia taloudellisia vaikutuksia – myös tapaan tehdä töitä. Millaisen analyysin perusteella päädyitte näin tarkkoihin painopistealueisiin? Me olemme jo muutaman vuoden ajan toteuttaneet ja suunnitelleet aika tarkkaakin sisältöstrategiaa. On selvästi erottuvia osa-alueita, joihin ihmisillä on syvää kiinnostusta. Haluamme edetä suunnitelmallisesti, eikä rekrytointikaan tapahdu niin, että haemme vaan hyviä taloustoimittajia osaamisia tarkemmin yksilöimättä. Pystymme arvioimaan hyvin digitaalisten sisältöjemme käyttöä ja tulevaisuutta. Teemme myös omaa tutkimusta siitä, kuten olemme aiemmin tehneet monien sisältöalueiden kanssa. Nämä ovat alueita, joissa meillä on varaa vahvistaa osaamistamme. Sekä teknologiaettä urasisällöt ovat kovasti nousseet viime vuosina. Mennäänkö nyt siis taas entistä tarkempaan erikoistumiseen toimitustyössä? Se on sisäänrakennettu digitransformaatioon. Tilaajan maksuhalukkuutta ei saavuteta pintaraapaisusisällöllä vaan siinä täytyy olla tietty syvyys ja merkityksellisyys, jotta ihmiset ovat halukkaita maksamaan. Täsmäosaamisen hakeminen vahvistaa sitä kyvykkyyttä. Me olemme oppineet aika paljon tästä korona-aikana. Meillä on talossa kovan luokan tiedetoimittajia, ja se on ollut meille merkittävä kilpailutekijä. Olemme päässeet uutisoinnissa poliitikkojen ja lääkäreiden siteerauksista uudelle tasolle. Uskon, että sama on mahdollista toistaa myös talouden kohdalla. Lisääntyykö Helsingin Sanomien toimituksen väkimäärä aidosti tällä rekrytoinnilla? Kyllä tämä on aito kasvuhanke eli lisääntyy. Riikka Virranta ja tk oj ut tu HÄMEEN SANOMAT Oy on pyörittänyt vuosia kolmea verkkokauppaa, joista yhtiö haki lisätuloja lehtiliiketoiminnan kylkeen. Idea oli koota saman alan kuten kalastustarvikkeiden tai lemmikkieläintuotteiden myyjien tarjontaa yhteen verkon kauppakeskukseen. Hämeen Sanomat kertoi kuitenkin syksyllä kustantajansa myyneen verkkokaupat viime vuonna. Miksi, myyntijohtaja Mika Sutinen? Niitä oli vaikea saada kannattaviksi, joten myimme ne. Kasvua oli, mutta välityspalkkio kaupasta oli turhan matala eikä siitä kertynyt meille tarpeeksi rahaa. Mukana olleiden kauppiaidenkaan katetaso ei ollut niin korkea, että olisimme voineet nostaa provikkaa. Toiminnan olisi pitänyt kasvaa huomattavasti nopeammin, jotta sitä olisi kannattanut rahoittaa lisää. Tässä talossa saa yrittää tällaisia asioita ja vaikka epäonnistuakin välillä, ja sitten koetetaan taas seuraavaa asiaa. Mitä verkkokauppatoiminnasta jäi käteen? Palkkasimme toiminnan aikana verkon ja sosiaalisen median markkinoinnin osaajia, nuoria ihmisiä, jotka säilytimme meillä töissä verkkokauppojen myynnin jälkeenkin. Kun se osaaminen jäi taloon, tarjoamme sitä myös yritysasiakkaillemme. Lisäämme uusia kanavia myös omien tuotteidemme markkinointiin. Riikka Virranta Digiaika vaatii täsmäosaamista Hämeen Sanomat luopui verkon kauppakeskuksistaan ” Politiikka on ollut hirveän tapahtumarikasta, talous on välillä jäänyt alakynteen.” Viiden erikoistuneen taloustoimittajan rekrytointi on osa Helsingin Sanomien sisältöstrategiaa. Pysy kärryillä ja tilaa Suomen Lehdistön uutiskirjeet Kerran viikossa kerromme media-alan käänteistä meillä ja muualla: kokeiluista, hyvistä käytännöistä ja tutkimus tiedosta. Katsomme tulevaisuuteen ja toimimme foorumina alan mieli piteille – myös printti lehteä odotellessa. www.suomenlehdisto.fi/tilaa-uutiskirje SuomenLehdistö
• 8 SuomenLehdistö 7/2020 AJANKOHTAISTA: LEHTI-IHMINEN ALUSSA OLI klikki. Se on yhä se, mitä useimmat ymmärtävät verkkoanalytiikalla. Toimituksen kannalta on olennaisempiakin mittareita. Sellainen on Kalle Pirhosen mukaan esimerkiksi jutun lukemiseen käytetty aika. Voidaan mitata myös hyvin käytettyä aikaa, eli tuleeko lukija palvelluksi lyhyessä ajassa. – Tulevaisuudessa mittareilla pitää kyetä vastaamaan, mitä on tapahtunut lukemisen jälkeen. Mikä on jutun merkityksellisyys ja vaikuttavuus? Pirhonen pohtii. Yleisradiossa strategia-asiantuntijana työskentelevä Pirhonen on median verkkoanalytiikan tunnetuimpia asiantuntijoita Suomessa. Pirhonen kirjoittaa suosittua Numeroiden takaa -blogia, jossa hän on Verkkoanalytiikan asiantuntija Kalle Pirhonen toivoo toimittajilta nöyryyttä numeroiden edessä. Analytiikan kansantajuistaja onnistunut tekemään analytiikkaa tutuksi niillekin, joita numerot eivät erityisemmin kiinnosta. Hän tekee myös Olutta ja analytiikkaa -podcastia yhdessä Jaakko Lempisen kanssa. Haastatteluhetkellä Pirhonen on opintovapaalla. Vapaallaan hän on suorittanut muun muassa yritysten vaikuttavuuden mittaamista käsittelevää kurssia Pennsylvanian yliopistossa. Ihanteellisinta Pirhosen mielestä olisi, jos voisi konkreettisesti osoittaa, kuinka moni ihminen on saanut mediasisältöjen tai palveluiden ansiosta uusia oivalluksia arkeensa. Tai kuinka monen ymmärrys maailmasta on kasvanut tai miten paljon hyvinvointi on yhteiskunnassa lisääntynyt sisältöjen tai palveluiden ansiosta. Kuulostaa idealistiselta, ja sen Pirhonen myöntääkin. Vaikuttavuuden mittaaminen ei ole helppoa, mutta mittarit kehittyvät siihen suuntaan, mihin niiden halutaan kehittyvän. – Vaikuttavuus on kuitenkin sen verran abstrakti käsite, ettei se välttämättä sovi yhtiötason mittariksi. Se käy paremmin sisältöjen ja toiminnan kehittämiseen. VIEHTYMYS NUMEROIHIN voisi viitata kaupalliseen tai insinööritaustaan, mutta Pirhonen on koulutukseltaan kielenkääntäjä. Niitä hommia hän ehti tehdä vain yhden päivän. Hän käänsi savonlinnalaiselle yritykselle nettisivut ruotsiksi. Pirhosen kääntäjänuran katkaisi toimittajanpesti Itä-Savo-lehdessä. Vuonna 2008 hän oli Ilta-Sanomissa Suomen ensimmäisiä reporttereita, joka teki juttuja pelkästään verkkoon. Ennen nettiaikaa käsitys juttujen vetävyydestä perustui lähinnä mutuun. Toki käytössä oli myös lukijatutkimuksia ja Ilta-Sanomissa päivittäiset irtonumeromyyntiluvut, joista ei kuitenkaan pystynyt päättelemään yksittäisten juttujen vetovoimaa. Varsinaisen herätyksensä dataanalytiikkaan Pirhonen sanoo kokeneensa Yle Kioskin tuottajana 2015. Hän aloitti hitaan luopumisen toimittajan identiteetistä parin vuoden päästä Ylen uutisja ajankohtaistoiminnan asiakkuustiimin analyytikkona. – Olen toipuva toimittaja. Tavallaan tulin pelanneeksi toimittajan työn läpi, kun olin ollut samoilla juttukeikoilla tarpeeksi monta kertaa. Pirhonen näki analytiikan maailmassa paljon ymmärrettävää ja yhdisteltävää toimituksellisessa työssä oppimaansa. – Umpihumanistina en kuitenkaan katsele kaikkea numeroiden kautta. Näen itseni analytiikan kansantajuistajana. MENEEKÖ ANALYTIIKAN tuijottaminen jo yli, jos painettua lehteäkin kehitetään verkkoanalytiikan tulosten perusteella, kuten tiedotusopin dosentti Heikki Hellman varoitti taannoin? Pirhosen mukaan se on mahdollista, mutta analytiikan pitäisi pysyä rengin roolissa. – Jos analytiikan perusteella lopetettaisiin vaikka kaikkien sote-juttujen tekeminen, analytiikalle olisi annettu isännän rooli. Sotenkaan ei tarvitse olla tylsä aihe, jos sille mietitään tarinalliset keinot. Myös julkaisualustalla on merkitystä. Toteava otsikko ei kiinKalle Pirhonen löytää kauneutta asuinpaikastaan Helsingin Merihaasta.
• SuomenLehdistö 7/2020 9 ” Kaikki tuotteet eivät rakenna identiteettiä, eikä jokainen kilke tarvitse tarinaa taakseen. Usein napakka informaatio tuotteen tai palvelun tarjoamista ydinhyödyistä riittää.” Liiketaloustieteen professori Jaakko Aspara Print&Media-lehdessä ” Karu totuus alan oman median suhteen on: sitä ei saa, mitä ei tilaa.” Uutispäällikkö Jani Niipola (kuvassa) Markkinointi&Mainonnassa, jonka Alma Talent suunnittelee lopettavansa AJANKOHTAISTA Keskipohjanmaa julkaisee joka päivä ääniuutiset SANOMALEHTI KESKIPOHJANMAA on alkanut julkaista ääneen luettuja uutisia. Tiivis uutislähetys ilmestyy verkkoon joka päivä neljältä iltapäivällä. Ääniuutiset rikastavat videoiden ohella myös näköislehteä, jota tilaajat voivat selailla uutisia kuunnellessaan. – Keksimme uusia tapoja tavoittaa lukijat ja saada heidät kuluttamaan meidän sisältöjämme. Tämä on tietysti sekä teknisesti että journalistisesti uuden opettelua, Keskipohjanmaan päätoimittaja Tiina Ojutkangas perustelee. Keskipohjanmaa lähettää nyt myös suoria lähetyksiä verkossa. Ensimmäinen, suuren yleisön kerännyt striimaus oli koronasuora, jossa infektiolääkäri vastasi lukijoiden kysymyksiin. – Meillä on tekniikkaa ja osaamista vähän isompiin ja pienempiin projekteihin. Omassa talossa on valmistumassa studio, josta voidaan lähettää haastatteluita ynnä muuta, Ojutkangas kertoo. Keskisuomalainen myy mainontaa HSL:n busseihin MEDIATALO KESKISUOMALAISEEN kuuluva Neonmedia on tehnyt viisivuotisen sopimuksen Helsingin Seudun Liikenteen runkolinkojen busseihin ja Suomenlinnan lauttoihin toimitettavista näytöistä. Niillä esitetään HSL:n tiedotteita, mainontaa ja reittien mukaan myös Helsingin Uutisten, Länsiväylän ja Vantaan Sanomien paikallisuutisia. Mediatilan näytöille myy Keskisuomalainen. Sopimukseen kuuluu myös näyttöjen asennus, huolto ja ylläpito. Ensimmäiset 120 näyttöä asennetaan maaliskussa. Jo ennen uutta sopimusta Keskisuomalaisella on Suomessa yli 900 digitaalista bussinäyttöä, yli 1300 mainostaulua huoltoasemilla sekä 70 suurta ulkonäyttöä eri puolella Suomea. Näytöillä esitettävässä mainonnassa hyödynnetään paikannusta. – Jos esimerkiksi bussi lähestyy tiettyä asuinaluetta, tulevat alueen myytävät kohteet tai vaikka paikallisen lähikaupan tarjoukset näytölle, Neonmedian toimitusjohtaja Jari Lähdemäki kertoo tiedotteessa. Journalismin koronatuki on nyt haettavana TIEDOTUSVÄLINEIDEN KORONATUEN haku on alkanut ja jatkuu 17.11. saakka. Avustusta myönnetään journalistisen työn rahoittamiseen. Yritys voi hakea tukea, jos sen mainosmyynti on pienentynyt vähintään 30 prosenttia ja liikevaihto vähintään 10 prosenttia viime huhti-toukokuussa edellisvuoden vastaavaan jaksoon verrattuna. Liikenneja viestintäministeriö on vetänyt 2,5 miljoonan euron uutistoimistotuen pois ja ehdottaa summan lisäämistä median koronatukeen. Näin tukisumma voi kasvaa 7,5 miljoonaan euroon, jos hallitus ja eduskunta hyväksyvät esityksen. Ministeriöstä kerrottiin STT:lle, että syy uutistoimistotuen perumiseen on se, ettei ministeriössä nähty tuen auttavan tekemään uutistoimistoa kannattavaksi. Oppimateriaalien rooli Sanomassa kasvaa SANOMA ON hankkinut omistukseensa merkittävän espanjalaisen oppimateriaalikustantajan Santilla Spainin. Kauppahinta ilman velkoja ja käteisvaroja on 465 miljoonaa euroa. Sanoman tiedotteen mukaan kauppa kasvattaa oppimisliiketoiminnan osuutta konsernin tuloksesta yli 65 prosenttiin. Koonnut: Riikka Virranta ja Janne Arola Analytiikan kansantajuistaja m ed ia no st o nosta verkossa mutta voi olla radiouutisissa hyvinkin toimiva. Vuonna 2016 Pirhonen listasi Ylen sisäiseen käyttöön tuhat vähiten yleisöä kiinnostanutta verkkojuttua. Hän ei paljasta, mitä tylsimmät jutut olivat, mutta sanoo niillä olleen yhteisiä tekijöitä. – Niiden otsikoissa oli vaikeita sanoja. Toinen yhdistävä seikka oli se, että jutun kärjestä kävi ilmi, ettei ole tapahtunut oikeastaan mitään. Monet tällaiset jutut olivat niin sanottuja prosessiuutisia, joissa seurattiin esimerkiksi juridisen tapauksen vaiheita. Sittemmin Ylellä vähennettiin prosessiuutisointia ja ryhdyttiin miettimään aiempaa enemmän tarinankerronnan menetelmiä, kuten muissakin toimituksissa. Kuka? 41-vuotias Yleisradion strategiaasiantuntija. Syntyisin Varkaudesta. Valmistunut kielenkääntäjäksi Joensuun yliopistosta 2004. Aloitti uransa Itä-Savo-lehden toimittajana 2004. Sen jälkeen työskennellyt muun muassa Ilta-Sanomissa toimittajana ja uutispäällikkönä. Siirtyi Ylen uutisiin verkkotuottajaksi 2013. Asuu Helsingin Merihaassa puolisonsa, sijoittaja-yrittäjä Merja Mähkän ja heidän 8-vuotiaan poikansa kanssa. Puntari >Tekstisisältöä vai liikkuvaa kuvaa? Olen aina tykännyt sanoista, siksi teksti. Pidän myös tekstitetystä liikkuvasta kuvasta, koska katson yleensä ilman ääniä. Äänet päällä katson Youtubesta huippusulkapalloa, koska haluan kuulla lyöntien läiskähdykset ja pelikenkien natinat. >Kävellen vai juosten? Jossain vitsailtiin, että viiden kilsan juoksu lisää elämääsi 30 minuuttia, mutta vähentää siitä 40 minuuttia. Tältä tuntuu onneksi yhä harvemmin. Olen kyllä harventanut juoksemista ja korvannut kävelyllä. >Tekovai tunneälyä? Termikyylänä tekoäly on liian lavea termi, mutta ei siitä sen enempää. Tulevaisuudessa tekoäly toivottavasti auttaa hoitamaan rutiinihommia niin, että ihmisille tarjoutuu enemmän aikaa ja mahdollisuuksia harjoittaa tunneälyään. VE SA LA IT IN EN ” Mittarit kehittyvät siihen suuntaan, mihin niiden halutaan kehittyvän.” Kuvis UUTISKOOSTE PIRHONEN TOIVOISI toimittajilta nöyryyttä numeroiden edessä. – Tarkoitan sitä, että ihmiset suhtautuisivat avoimin mielin uusiin asioihin kyynisyyden sijaan. Analytiikka ei ole uhka journalismin tekemiselle. Analytiikkaan suhtautuminen ei ole Pirhosen mukaan sukupolvikysymys, sillä niin nuoret kuin vanhat kykenevät halutessaan omaksumaan uudet työkalut osaksi tekemistä. Eräs kollega Yleltä kiittelee, että Pirhonen on selväsanainen puhuessaan analytiikasta. Verkkoanalytiikan ilosanomaan suhtaudutaan Ylessä yleensä myönteisesti jo senkin takia, että yhtiössä on ennestään perinteitä Finnpanelista ja katsojatutkimuksista. Perinteinen analytiikka on ollut historiatietoa ja jo julkaistujen juttujen perusteella tehtyjä päätelmiä. Pirhosen mukaan tulevaisuudessa hyödynnetään tekoälyä ennakoivassa analytiikassa. – Kokeilussa on jo työkaluja, jotka ennakoivat, miten suosittu jutusta tulee. Niiden kypsyminen vie kuitenkin oman aikansa. Pasi Kivioja
• Mitä itsenäisyys teille merkitsee? Itsenäisten lehtien määrä on vähentynyt, mutta ilman konsernin tukea voi silti pärjätä. Se tosin vaatii pitkiä päiviä, kekseliäisyyttä ja yksinäisyyden sietämistä. TAUSTAT TAUSTAT Teksti: Janne Arola | Kuvat: Petri Blomqvist 10 SuomenLehdistö 7/2020
• SuomenLehdistö 7/2020 11 SuomenLehdistö 7/2020 11 TAUSTAT K IURUVESI on noin 8 000 asukkaan yläsavolainen pikkukaupunki, joka elää erityisesti naudanlihan ja maidon tuotannosta. Se heijastuu tietysti myös Kiuruvesi-lehden käsittelemiin aiheisiin, joskus liikaakin. Kyllästynyttä lukijapalautetta tulee silloin, kun lehdessä on paljon kuvia paikkakunnan symboleista. – Lehmät ja ainoa kansanedustaja ovat punainen vaate, päätoimittaja Jaana Selander sanoo. On lokakuinen arkiaamu, ja päätoimittaja istuu lehden paljon nykyistä suuremmalle henkilöstölle suunnitellussa kahviossa yhdessä markkinoinnista vastaavan Anu Laitisen sekä yhtiössä liki 40 vuotta työskennelleen konttorivastaavan Pirjo Palon kanssa. He ovat kokoontuneet kertomaan, millaista on itsenäisen paikallislehden tekeminen vuonna 2020. Itsenäisyys ei nimittäin ole mikään itsestäänselvyys täällä Pohjois-Savossa, jossa kaikki muut alueen tilattavat lehdet ovat nykyään Keskisuomalainen-konsernin omistuksessa. Konserniomistukseen on siirtynyt moni muukin lehti Suomessa. Vielä vuonna 2009 lähes puolet Sanomalehtien Liittoon kuuluvista paikallislehdistä oli itsenäisiä mutta tänä vuonna enää hieman yli kolmannes. Kiuruvesi-lehden itsenäisyyttä on suojannut ainakin sen hajanainen omistuspohja. Paikallisen kanttorin, opettajan ja pankinjohtajan vuonna 1953 perustaman lehden suurin yksittäinen omistaja on nyt Ylä-Savon Osuuspankki. Sen lisäksi on kymmeniä paikallisia pienomistajia, heidän joukossaan muun muassa päätoimittaja Selander. Lehteä tehdään muutaman kilometrin päässä Kiuruveden keskustasta 1990-luvulla valmistuneessa rakennuksessa, jossa toimi vielä vajaat 10 vuotta sitten myös paino. Paino perustettiin 1960-luvulla turvaamaan lehden ilmestyminen. Kahvihuoneen seinän takana painossa työskenteli kultavuosina kymmeniä saman yhtiön eli Kiuruveden Sanomalehti Oy:n ihmisiä. Lehti eriytettiin omaan yhtiöönsä vuonna 2010, mikä Selanderin arvion mukaan varmisti sen tulevaisuuden, sillä sittemmin painotoiminta on loppunut kannattamattomana. Kiuruvesi-lehden päätoimittaja Jaana Selander haastatteli yrittäjä Aki-Juhani Ruotsalaista ja tet-harjoittelija Tatu Kaikkosta (oik.) Elinvoimaa-liitteen juttuun. > Jatkuu seuraavalla sivulla.
• 12 SuomenLehdistö 7/2020 TAUSTAT Kerran viikossa ilmestyvässä Kiuruvesi-lehdessä työskentelee neljä ihmistä, ja pienessä työyhteisössä kaikki tekevät tarvittaessa vähän kaikkea. Esimerkiksi Anu Laitinen aloitti lehdessä kymmenisen vuotta sitten toimittajana, mutta on siirtynyt markkinoinnin pariin. Pirjo Palon työnkuvaan konttorivastaavana kuuluu esimerkiksi asiakaspalvelua sekä ilmoitusten ja tilausten käsittelyä, mutta hän myös oikolukee sivuja. – Ihmiset tykkäävät lukea ihan tavallisten ihmisten tarinoita, Laitinen sanoo. – Itseäni viehättää, että voi lähteä 40 kilometrin päähän jututtamaan jotakuta ja löytää uskomattomia tarinoita. Ihmiset kertovat paikallislehdelle avoimesti hankalistakin asioista. Moni lukija puolestaan antaa palautetta, että Kiuruvesi-lehti on ainoa lehti, jota he tilaavat. – Se on kuitenkin paikallislehti, ja siitä saa ne paikalliset asiat tietää, sanoo Palo. Olosuhteilla on väliä Kustannustehokkuus ja synergiaedut ovat uuden vuosisadan sanoja myös mediabisneksessä. Digiliiketoiminta ei lähtökohtaisesti suosi paikallisia pikkupajoja, vaan kehittäminen vaatii usein resursseja eli rahaa, koodareita ja volyymia. Numeroiden valossa itsenäisillä paikallislehdillä on kuitenkin mennyt jopa paremmin kuin konsernilehdillä: niiden myynti on pudonnut viime vuosina vähemmän. Toki Sanomalehtien Liittoon kuuluvien paikallislehtien tuloista edelleen jopa 97 prosenttia tulee printistä. Esimerkiksi Keskisuomalainen-konserniin kuuluvan Loviisan Sanomien päätoimittaja Arto Henriksson on vahvasti sitä mieltä, että myös itsenäinen paikallislehti voi pärjätä. Hän on pätevä ihminen arvioimaan itsenäisyyden ja konserniin kuulumisen eroja. Henrikssonin yhtiökumppani halusi myydä osuutensa Loviisan Sanomista vuonna 2012, ja lehdelle löytyi koti KSF Mediasta. Rajusti kasvanut Keskisuomalainen puolestaan hankki lehden omistukseensa viime vuonna. Henrikssonin mukaan lehtien olosuhteet vaihtelevat valtavasti muun muassa sen perusteella, toimivatko ne kurjistumisen kierteessä olevalla muuttotappioalueella vai kasvavalla paikkakunnalla. Ulkoisten olosuhteiden jälkeen paikallislehden tärkeimmät menestyksen edellytykset ovat Henrikssonin mielestä osaavat ja innostuneet ihmiset. – Kun on pieni porukka, toimitusjohtajan tai päätoimittajan kyvykkyys monesti ratkaisee, miten lehti menestyy. Hän näkee, että myös digikehitystä voi tehdä itsenäisesti ja menestyksekkäästi, koska Suomessa on hyvät mahdollisuudet ostaa kehittäjäresurssia tarpeen mukaan talon ulkopuolelta. – Mutta eivät paikallislehtikonsernitkaan ole veljiä keskenään. Voi sanoa, että KSF Media on mediatalo, jossa tehdään rahalla lehtiä. Keskisuomalaisessa taas on ennemmin ”tehdään lehdillä rahaa” -mentaliteetti, kuten pörssiyhtiössä kuuluukin. KSF Mediassa paikallislehden tekeminen ja kehittäminen oli Henrikssonin mukaan suhteellisen vapaata, vaikka jonkin verran myyntija tulosvastuuta konsernille olikin. Keskisuomalaisen alla Loviisan Sanomista on Henrikssonin mukaan tullut aiempaa keskusjohtoisempi konseptilehti, jossa asiat ovat tarkasti ohjeistettuja, eikä esimerkiksi myyntivastuuta juuri ole paikallistasolla. Esimerkiksi keskusjohtoisuudesta Henriksson ottaa Keskisuomalaisen verkkouudistuksen, jonka myötä kaikki konsernin lehdet paitsi siirtyivät samalle alustalle myös ovat ulkoasultaan lähes identtisiltä. – Toisaalta käytettävissä on valtavasti statistiikkaa, teknistä tukea, markkinointia ja tarvittaessa myös yhteisiä sisältöjä, hän summaa. Päätoimittaja aina valmiudessa Kiuruvedellä hypätään nyt Selanderin Mersun kyytiin ja lähdetään ajamaan juttukeikalle syvälle maaseudulle. Matkalla on aikaa puhua Selanderin omasta historiasta Kiuruvesi-lehdessä. Hän tuli taloon 30 vuotta sitten tehtyään sitä ennen freelancerina juttuja Savon Sanomiin ja Iisalmen Sanomiin. Hänen isänsä Aarne Leväsalmi on Kiuruvesi-lehden historian toinen päätoimittaja, hän itse on neljäs. – Lehden tekeminen on koko elämä. Mitään muuta ei voi olla, eikä mulla mitään muuta ole ollutkaan. Kolme lasta olen välillä tehnyt, mutta siinäpä se onkin, hän sanoo. Päätoimittajan on oltava valmiudessa, sillä koska tahansa saattaa tulla soitto, että tunnin päästä olisi jossakin pirtissä neljä sukupolvea koolla, voisiko lehti tulla tekemään juttua. – Jos jätät menemättä, ei välttämättä toista kertaa pyydetä, Selander sanoo. Vuosia sitten eräs keikka alkoi, kun Selanderin puhelin soi keskellä yötä. Paikallinen metsästysporukka oli kaatanut karhun Kiuruvedellä ensimmäistä kertaa vuosikymmeniin ja vaati päätoimittajaa paikalle ikuistamaan teon. Eräs seurueen jäsenistä haki Selanderin kotoaan ja ajoi päätoimittajan keskelle metsää, jossa humalainen ukkolauma piti peijaisia. Ja kerran paikallinen pastori totesi alttarilla öylättiä ja viiniä tarjotessaan, että olisi sitten yksi juttuvinkki kirkonmenojen jälkeen. Mutta vaikka Selander on uransa aikana haastatellut satoja kiuruvetisiä ja tuntee lähes kaikkien taustat ja tarinat, hän ei ole menettänyt intoaan. – On kiihottavaa olla koko ajan tapahtumien keskipisteessä. Ja mulla on halu kertoa toisille, että mitä hienoa täällä Kiuruvedellä tapahtuu. Googlella ei ole kasvoja Lempäälässä Perheomisteisen Pirmedioiden toimitusjohtaja Olli Sirén taas ei ole koskaan ollut erityisen kiinnostunut lehtien sisällöistä. Hän on diplomi-insinööri, joka tuli auttamaan isäänsä sanomalehden pyörittämisessä 1980-luvulla. Sittemmin yhtiö on kasvanut ja omistaa ”Lehden tekeminen on koko elämä. Mitään muuta ei voi olla, eikä mulla mitään muuta ole ollutkaan.” Päätoimittajan on varauduttava esimerkiksi hevosten valokuvaamiseen märällä laitumella kovassa sateessa.
• TAUSTAT SuomenLehdistö 7/2020 13 nyt Pirkanmaalla viisi paikallislehteä ja radiokanavan. Työntekijöitä on 35. Mutta vaikka Sirén on kiinnostuneempi yrittäjyydestä kuin journalismista, se ei tarkoita, etteikö hän ymmärtäisi, mistä paikallismedioiden menestys tulee. Kaikkein tärkein oivallus yhtiössä on ollut se, että sen medioissa tehdään ainutkertaista sisältöä, jota ei saa mistään muualta. Tätä Sirén on korostanut paitsi asiakkaille myös sisäisesti. Toinen kriittinen menestystekijä on ollut se, että pienessä yhtiössä kaikelle tekemiselle on mahdollisuus antaa kasvot. – Google tai Facebook ei ikinä tule Ylöjärvelle tai Lempäälään juttelemaan yrittäjille. Me taas tunnemme asiakkaamme ja asiakkaat tuntevat meidät. Isompien yritysten on paljon vaikeampaa pitää pieniä asioita näin tärkeänä. Sirén arvioi, että isompiin konserneihin verrattuna Pirmedioiden vahvuus on myös siinä, että jokainen työntekijä näkee oman työnsä merkityksen ja vaikutuksen. Hänen omaan filosofiaansa kuuluu henkilöstön osaamisen kehittäminen kaiken aikaa. – Se on ainoa keino edetä, koska kaikki muuttuu koko ajan, eikä vanha toimi tai toimii huonosti. Sirén sanoo, että digikehittäminen on vaatinut paljon omaa kiinnostusta, kokeilemista ja myös epäonnistumisia. Eräänä vuonna henkilöstö esitti pikkujouluissa toimitusjohtajalleen suunnatun lämpimän pilkkalaulun yhtiön pieleen menneistä digiprojekteista. – Epäonnistumisia on hirveän paljon. Mutta asia on kiinnostanut minua ja siinä on ollut pakko päästä eteenpäin, Sirén toteaa. Valmistautumista jakelun mahdottomuuteen Vaikka Pirmediat ei kuulu isompaan konserniin, Sirén näkee yhtiön digitaalisen tulevaisuuden valoisana. Pirmedioiden tavoitteena on ollut saada tilaajat ottamaan käyttöön digitunnuksia ja käyttämään niitä aktiivisesti, päivittäin. Tällä hetkellä yli 50 prosenttia tilaajista on aktivoinut digitunnuksensa. Sirén sanoo, että yhtiö on halunnut kiirehtiä digikehitystä, koska näkee tulevaisuudessa skenaarion, että paperilehden jakaminen on liian kallista, vaikka lukijat sinällään sitä haluaisivatkin. – Se voi tapahtua viiden tai kymmenen vuoden kuluttua, ja siihen pitää olla valmis. Mutta olen hyvin luottavainen, että digisiirtymä on siihen mennessä jo tapahtunut. Yhtiössä ollaan nyt vaihtamassa maksujärjestelmää, mikä mahdollistaa suoratoistopalveluiden malliin kuukausimaksullisen digi tilauksen. Sirén uskoo tämän kiihdyttävän digitilausten kasvua entisestään. Koronasta huolimatta Pirmedioiden liikevaihto jopa kasvaa tänä vuonna. Selittäviä tekijöitä ovat muun onnistunut myynti sekä se, että vuodenvaihteesta alkaen kaikki yhtiön lehtien isommat printti-ilmoitukset on julkaistu tavalla tai toisella myös digikanavissa. Sirén sanoo, ettei paikallislehtien siirtyminen konserneihin sinällään ole välttämättä huono kehitys, jos siten turvataan niiden ilmestyminen. – On hienoa, että toimialalle tulee tätä kautta myös lisää ammattimaisuutta. Osin alalla edelleen puuhastellaan, mutta se on toisaalta ymmärrettävää. Yksin päätösten kanssa Kiuruveden Koivujärvellä Jaana Selander haastattelee monitoimiyrittäjä Aki-Juhani Ruotsalaista tämän maatilalla. Hän kyselee Ruotsalaiselta moottoripyörien ja autojen korjaamisesta, maaseutuyrittämisestä ja Kiuruveden elinvoimasta, valokuvaa perhettä traktorin renkaan päällä ja nauttii korjaamon takahuoneeseen katetut voileipäkahvit. Lopuksi käydään katsomassa rankkasateessa hevosia, vaikka päätoimittajan korkokengät eivät olekaan kaikkein paras asuste mutaiselle laitumelle. Juttu on tulossa myöhemmin lokakuussa julkaistavaan Elinvoimaa-liitteeseen. Paluumatkalla autossa palataan siihen, mikä itsenäisen lehden tekemisessä on rasittavaa. Selander sanoo olevansa usein yksin päätösten kanssa. Pienessä yhtiössä kollegiaalista tukea ei oikein ole, ja kaikista päätöksistä on vastattava omalla naamalla. Myös sellaisista, jotka eivät liity suoraan lehden sisältöön. Koronakriisin alkuvaiheessa Selander oli lomalla Teneriffalla ennen kuin ulkomailla matkanneille suositeltiin omaehtoista karanteenia. Pian sen jälkeen koronavirus levisi kiuruvetisessä hoivakodissa, ja 12 vanhusta kuoli. 2009: lehtiä yhteensä 194 2014*: lehtiä yhteensä 241 2020: lehtiä yhteensä 230 ITSENÄISTEN OSUUS ON PIENENTYNYT ITSENÄISTEN LEHTIEN OMISTUSMUODOT ITSENÄISET OVAT PÄRJÄNNEET PAREMMIN ITSENÄISET OVAT PIENEMPIÄ Itsenäisiksi on määritelty ne Sanomalehtien Liittoon kuuluvat lehdet, jotka eivät kuulu päivälehtiä kustantaviin konserneihin. *) Sanomalehtien Liittoon liittyi iso joukko kaupunkilehtiä 2010. Suurin osa kaupunkilehdistä on konsernilehtiä, joten tämä on vaikuttanut tason muutokseen. -16 % itsenäisten lehtien määrän kehitys 2014–2020 Tilausja mediamyynnin vertailukelpoinen muutos 2014–2019. Lehtikohtaisten muutos prosenttien keskiarvo. Paikallislehdet Tilausja mediamyynnin keskiarvo 2019 Kaupunkilehdet Mediamyynnin keskiarvo 2019 osakeyhtiö ........................................... 60 yhdistys ...................................................5 osuuskunta ............................................1 säätiö .......................................................1 yksityinen elinkeinoharjoittaja .........1 yhteensä .............................................. 68 Kaupunkilehdet itsenäiset ........................................ 0,2 % konsernilehdet ......................... -11,9 % kaikki ...............................................-8,9 % Paikallislehdet itsenäiset .......................................-1,9 % konsernilehdet .............................-7,8 % kaikki ...............................................-5,8 % itsenäiset 686 000 itsenäiset 831 000 konsernilehdet 866 000 konsernilehdet 1 001 000 Lähde: Sanomalehtien Liitto. Mukana on vain Sanomalehtien Liittoon kuuluvia lehtiä. itsenäisiä 44 % itsenäisiä 34 % itsenäisiä 30 % konsernilehtiä 56 % konsernilehtiä 66 % konsernilehtiä 70 % Juttukeikalta pääsee harvoin pois juomatta kahvia. Myös yrittäjän pojalle Aleksi Ruotsalaiselle maistui pulla. Kiuruvesi-lehden toimitiloissa (kuvassa alapuolella) oli vielä 10 vuotta sitten myös paino. Anu Laitinen (kuvassa alapuolella oikealla) vastaa lehden markkinoinnista.
• 14 SuomenLehdistö 7/2020 TAUSTAT Selanderin mukaan villeimmissä nettihuhuissa väitettiin, että hän oli tuonut viruksen Kiuruvedelle ja levittänyt sen hoivakotiin, jossa hänen vanhempansa olivat hoidossa. Mikään väitteistä ei pitänyt paikkaansa. – Some on mennyt räikeämmäksi ja räikeämmäksi, vaikka se onkin hemmetin hyvä työkalu ja kyllä minäkin siellä olen. Otan niin kuin Jeesus ne raipat vastaan ja jatkan vaan Via Dolorosaa. Selanderilla on päätoimittajana vain sisältövastuu, mutta totta kai pienessä lehdessä on mietittävä myös rahaa. Esimerkiksi pääkirjoituksissa Selander kertoo ottavansa yleensä kantaa melko maltillisesti. Pääsääntöisesti niissä ollaan maaseudun ja yhteisöllisyyden puolella eikä käännytä ketään vastaan. – Se on myös otettava huomioon, että hemmetti jos pääkirjoituksen takia tulee 20 tai 30 tilausperuutusta. Se on vaan realismia, ja sillä lailla kirjoitan kieli keskellä suuta. Sivutulot tukevat lehden tekemistä Paikallislehden pyörittäminen on intohimohommaa, siitä käy esimerkiksi myös vaikkapa vuonna 1983 perustettu Puolanka-lehti. Lehden taustayhtiö tarjoaa myös valokuvauspalveluita, myy lahjatavaroita ja matkamuistoja, välittää pesulapalveluita sekä toimii teleoperaattori DNA:n asiamiespisteenä Puolangalla. – Yritän pitää kiinni siitä, että saamme tehtyä lukijoille hyvää lehteä. Ilman sivutuloja se ei onnistuisi, sanoo päätoimittaja ja toimitusjohtaja Tuomo Seppänen. Haasteet ovat vanhat tutut: lehden jakelu alkaa käydä sietämättömän kalliiksi, eikä digistä ole paikkamaan menetyksiä. Tilaushintaa voi toki vuosi vuodelta nostaa, mutta jossain vaiheessa tilaajien raja tulee vastaan. Lehti on saanut digisiirtymään ulkopuolistakin apua. Se oli seitsemän vuotta sitten mukana Pohjois-Pohjanmaan Ely-keskuksen Digisilta-hankkeessa, jossa lehdelle rakennettiin näköislehti. Viimeisin verkkosivu-uudistus tehtiin tänä vuonna, koska parikymmentä vuotta vanhan palvelimen tietokanta oli vanhenemassa. Uudistuksen teki yrityksen entinen työntekijä, joka toimii nykyään yrittäjänä. – Nämä ovat resurssikysymyksiä. Ei kukaan kerkiä tehdä, eikä ole oikein satsata rahaakaan. Nyt Puolanka-lehti on hakenut ja saanut Business Finlandilta kahteen otteeseen koronatukea, joista jälkimmäisellä lehti pystyy palkkamaan ulkopuolisen ihmisen skannaamaan kuva-arkiston negatiiveja. Arkistokuvien myynnillä ja esimerkiksi paikallishistoriasta kertovien kirjojen tuloilla paikataan taloutta. – Kyllä minä uskon, että viiden vuoden päästä ollaan edelleen olemassa, Seppänen sanoo. Itsenäisyys merkitsee Seppäselle vapautta päättää lehden asioista. Hänelle ei kuitenkaan sinällään ole väliä kuka lehden omistaa, kunhan sen tekemisestä voidaan päättää paikallisesti. Se kuitenkin on itseisarvo, että hän saa tehtyä paikallisille lukijoille hyvää ja tärkeää sisältöä viikosta toiseen. Sitä hän rakastaa ja haluaa vaalia. – Olemme kaikki puolankalaisia, ja olemme hyvin sidoksissa puolankalaiseen yhteisöön. Tuntuu, että tämä pieni kunta on tietynlainen perhe, kaikki tietävät ja tuntevat toisensa. Ensi vuonna maksumuuri? Nyt Kiuruvesi-lehden Jaana Selander istuu taas omassa huoneessaan toimituksessa ja sanoo suoraan lehden verkkosivujen olevan niin vanhanaikaiset, että hävettää. Tällä hetkellä juttuja tehdään paperilehti edellä ja jaetaan kitsaasti digissä, koska tilaajat maksavat paperilehdestä. Toinen syy on se, että Iisalmen Sanomat saattaisi napata lehden uutisia ennen kuin ne ovat paperilehden tilaajilla. Tilanne harmittaa Selanderia. – Journalistina sitä haluaisi olla ajan hermolla. Raivostuttaa, että kerran viikossa ilmestyvässä lehdessä uutiset ovat vanhoja. Hän tietää ja myöntää, että digitulot ovat paikallislehdillekin kohtalon kysymys. – Mutta olemme edenneet varovaisin askelin, koska itsenäiselle lehdelle ne ovat melkoisia panostuksia. Hankkeita edistetään tietenkin oman työn ohessa. Nyt verkkouudistus on kuitenkin käynnistymässä. Marraskuun alussa lehtiyhtiön toimitusjohtajana aloittavan Juha Saastamoisen mukaan verkkotekniikan uudistamisen lisäksi Kiuruvesi-lehdessä otetaan todennäköisesti käyttöön maksumuuri ensi vuonna. Uudistus on yhtiön suurin taloudellinen satsaus kymmeneen vuoteen. Samaan aikaan yhtiössä uskotaan, että Kiuruvesi-lehdessä printti on pääasiallinen alusta vielä pitkään, ja digi lähinnä tukee paperilehteä. Saastamoinen sanoo, että vaikka korona rokottaa ilmoitustuloja, lehden talous on kuitenkin kohtuullisen hyvällä tolalla. Saastamoinen on yksi noin kymmenestä lehden isommasta henkilöomistajasta. Hänen mukaansa lehden periaatteena on aina ollut, että omistajat ja hallitus eivät puutu lehden sisältöihin, vaan niistä vastaa yksiselitteisesti päätoimittaja. Laaja omistuspohja näkyy hänen mielestään ennen kaikkea siinä, että lehti on kiuruvetisten puolella. – Meillä on omat jutut, jotka eivät kierrä lähialueen lehdissä niin kuin joissakin konserneissa saatetaan tehdä. Maailman muuttuessa paikallislehden idea ei muutu. Selander sanoo, että lehden tehtävänä on pitää huolta Kiuruveden elinvoimasta ja tarjota tilaa yhteisöllisyydelle, aivan kuten se on tehnyt jo vuosikymmeniä. – Joku sanoi hyvin, että mistäs myö sitten luettaisiin uutiset, jos ei olisi Kiuruvesi-lehteä. Se on tavallaan ainoa, joka kokoaa ihmiset yhteen leirinuotiolle. Ja vaikka nyt ei ollakaan Linnan juhlissa, pitää silti vielä kysyä: mitä itsenäisyys teille merkitsee? – Se merkitsee hirveän paljon, ettei olla mikä tahansa konsernilehti. Vaan ollaan itsenäisiä niin kuin kiuruvetisetkin ovat eikä Iisalmen alaisuudessa. ? ”Nämä ovat resurssi­ kysymyksiä. Ei kukaan kerkiä tehdä, eikä ole oikein satsata rahaakaan.” Jaana Selander tekee pitkiä työpäiviä ja on käytännössä aina valmiudessa lähtemään juttukeikalle. Jos kieltäytyy, toista kertaa ei välttämättä pyydetä.
• SuomenLehdistö 7/2020 15 Miksi et kertoisi, miksi juttu tehtiin? ri vi en vä lis tä Uutisten tai featuren julkaisemisen syitä ei pitäisi piilotella. Lukija voittaa, jos aiheiden valintakriteereistä ja taustatyöstä puhutaan avoimesti. Kirjoittaja Silja Tenhunen on sisältöjen ja toimituksen työprosessien kehittämiseen erikoistunut journalisti, joka työskentelee asiantuntijana sovellusja ohjelmistoyritys Anygraafissa. Twitter: @TenhunenSilja HAN NA SAK ARA VERKON ANALYTIIKKA osoittaa, että useimmissa lehdissä lukijoita kiinnostavat juuri nyt tapahtuvat uutiset sekä toimituksen oma, uniikki ideointi – pintaa syvemmälle menevä tutkiva journalismi, analyysit, henkilökuvat ja reportaasit. Silti harva kertoo näissäkään jutuissa, miksi aiheesta kirjoitetaan. Miksi juuri tämä tarina on kertomisen arvoinen tai uutinen perkaamisen väärti? Onko tapaus esimerkki isommasta ilmiöstä vai poikkeuksellisen törkeä ja siksi tärkeä? Onko aihe poikkeuksellisen ajankohtainen vai nostalginen vuosipäivän vuoksi? Koskeeko asia monia vai niin harvoja, että he harvat luulevat olevansa sen kanssa yksin? JUTTUJEN TEKOPROSESSIEN avaamisesta on puhuttu pitkään. Silti uusia kokeiluja on tehty harvoin. Journalisteina uskomme enemmän tarinan kuin lukijalupausten voimaan. Kerromme jutun sisällä, millaista taustatyötä juttuun on tehty, keitä haastateltavat ovat ja miksi he kommentoivat aihetta. Pahimmillaan jätämme nämä asiat kuitenkin jutun loppuun: kokoamme ne faktaksi tai mainitsemme kursivoidussa tekstissä. Siksi olisi virkistävää nähdä jutun keskellä Miksi tämä juttu tehtiintai Näin tämä juttu tehtiin -laatikko. Se olisi kuin lahjapaketti, jonka lukija voi halutessaan avata ja katsoa, millä reseptillä aihetta on käsitelty. TOIMITUKSEN VALINTOJEN taustoittaminen ei kaikissa aiheissa ole realismia tai tarpeen. Parhaimmillaan työtapa voisi kuitenkin auttaa lukijaa hahmottamaan asioiden mittasuhteita ja vähentää näin kritiikkiä ilmiöiden vähättelystä tai suurentelusta. Tapa toisi myös näkyväksi, miten faktoja tarkistetaan tai kuinka aineistoa on koottu. Jos juttua varten on luettu pinotolkulla kokouspöytäkirjoja tai kahlattu läpi oikeuden materiaaleja useammalta vuodelta, tietoa on turha pantata. Mikään ei estäisi käyttämästä mallia jopa haastateltaville tehtyjen kysymysten kertomiseen. Näin lukija näkisi, mitä on kysytty, ei vain, mitä on vastattu. Ratkaisu toimisi myös tilanteessa, jossa jutussa haastatellut asiantuntijat ovat jostakin aiheesta eri mieltä. Silloin asiantuntijoiden taustoja olisi mahdollista avata lukijalle titteliä laajemmin. Edustaako esimerkiksi haastateltu tutkija oman alansa vallitsevaa näkemystä aiheesta vai haastaa sen? Onko kyse aiheesta, joka jakaa asiantuntijoita vai josta asiantuntijat ovat yksimielisiä? Näin journalismiin – ja tieteeseen – kuuluvat näkökulmaerot avautuisivat selkeämmin. YKSITTÄISISSÄ JUTUISSA tätä on jo kokeiltu. Esimerkiksi Ylen MOT on avannut osassa jutuistaan toimituksen työtapoja. Miksi aihetta tutkittiin -mallia on käytetty erityisesti silloin, kun jutun tiedonhankintakeinot ovat olleet poikkeuksellisia. Helsingin Sanomat julkaisi puolestaan elokuun alussa jutun parisuhdeväkivallan uhrin viimeisestä vuodesta. Painetussa lehdessä juttua edeltävällä sivulla ja verkossa jutun alussa julkaistiin toimitukselta-osuus, jossa kerrottiin juttukokonaisuuden taustoja. Samalla käytiin läpi surmiin liittyvää faktaa: surmat ovat vähentyneet, muissa henkirikoksisssa uhri on yleensä mies, mutta aiheesta on silti tärkeä puhua, koska kuudessa tapauksessa kymmenestä naisen surmaa entinen tai nykyinen kumppani. Jutun kirjoittanut Anu Nousiainen kertoi Twitterissä, että tekstillä haluttiin kuvata lukijalle ennakkoon, mistä on kyse, koska ”kaikki eivät halua lukea tällaisista asioista, osa ei omien kokemustensa takia pysty”. Näin toimitus huomioi esimerkiksi lehteä lukevat lapset ja nuoret. Tämän mallin soisi yleistyvän rikosuutisissa. Se suhteuttaisi tapauksien yleisyyttä. Uhreja ei vähätellä, mutta lukijoita ei myöskään pelotella, kun konteksti on alusta asti jutussa mukana. ? Parhaimmillaan työtapa voisi vähentää kritiikkiä ilmiöiden vähättelystä tai suurentelusta. PALSTAT
• 16 SuomenLehdistö 7/2020 TAUSTAT: NÄIN ME TEEMME Määrä on laatua Mediatalo Keskisuomalaisen strategian mukaan lehden sivuilta on saatava kattavasti uutisia. Ensimmäiset tulokset verkkouudistuksen jälkeen ovat lupaavia. YKSI JYVÄSKYLÄSSÄ istuva toimittaja vastaa jatkossa valtakunnallisten ja kansainvälisten uutisten julkaisusta 17:n Mediatalo Keskisuomalaisen alueja maakuntalehden verkkosivuilla. – Ennen kaikki lehdet hallinnoivat valtakunnallista juttuvirtaa erikseen. Nyt se on keskitetty yhteen paikkaan. Onhan se iso kulttuurinmuutos, sanoo Keskisuomalaisen verkkotoimituksen esimies Teemu Rauhala. Rauhalan mukaan lehtien verkkodeskit voivat nyt keskittyä paikallisiin sisältöihin, otsikointiin ja juttujen painotuksiin. Sanomalehti Keskisuomalaisessa muutos on vapauttanut verkkovuorolaiselle aikaa myös kesällä alkaneiden radiouutisten tekemiseen ja lukemiseen. Muutos kytkeytyy uudistukseen, jossa Keskisuomalainen-konsernin yli 70 sanomalehden verkkosivut siirtyvät yhteiseen ulkoasuun ja samalle alustalle. Viimeisenä muutos tapahtuu ensi vuoden alussa Kaakon Viestinnän lehdissä. Lukijoille uudistus näkyy niin, että konsernin isoimpien lehtien verkkosivuilla valtakunnalliset ja kansainväliset sisällöt on koottu Uutissuomalainen-osioon. Sinne on STT:n sisältöjen lisäksi keskitetty jutut, joita konsernin yhteistoimitukset Uutissuomalainen, Teemasuomalainen ja Sunnuntaisuomalainen tekevät. – On kunkin lehden itse päätettävissä, missä suhteessa ne haluavat painottaa etusivullaan paikallista ja valtakunnallista sisältöä, Rauhala sanoo. Uuden verkkojulkaisujärjestelmän ansiosta kaikki konsernissa tehdyt jutut ovat myös entistä helpommin muiden käytettävissä. – Esimerkiksi kun Scania ilmoitti Lahdessa 260 ihmisen irtisanomisesta, saimme Etelä-Suomen Sanomien jutut kaikille Uutissuomalaisen lukijoille. Runsain voittaa Valtakunnallisen osion luomisen taustalla on ajatus siitä, että sanomalehden tilaajien ja lukijoiden on saatava yhden lehden sivuilta laaja kattaus sekä paikallisia että valtakunnallisia uutisia. Keskisuomalainen-konsernin journalistisen johtajan ja sanomalehti Keskisuomalaisen vastaavan päätoimittajan Pekka Mervolan mielestä määrä on laatua, vaikka monessa mediassa sisältöjen määrää on viime vuosina pikemminkin vähennetty analytiikan perusteella. Mervola sanoo mediahistorian osoittavan, että runsaamman palvelun tarjoaja useimmiten voittaa kilpailun. – Maakunnallisen tai alueellisen lehden tilaajat ja lukijat ovat aina odottaneet täyttä palvelua. Verkossa marginalisoituminen paikallisuuteen ei ole järkevää, hän toteaa. Bisneslogiikan lisäksi kyse on Mervolan mukaan myös sivistystyöstä. Keskisuomalaisessa sisällöt jaotellaan kolmen M:n taktiikalla maakuntaan, maahan ja maailmaan, eikä mikään ole vähempiarvoisempi kuin toinen. – Maakuntien ihmiset eivät ole helsinkiläisiä pöljempiä vaan saavat oman lehden kautta laadukasta sisältöä naapurimaiden ja muiden tapahtumista. Mervola sanoo, että verkkojulkaiseminen on vielä lapsenkengisSanomalehti Keskisuomalaisen toimittaja Anna Kivinen, verkkotoimituksen esimies Teemu Rauhala ja toimittaja Markus Mattlar vastaavat osaltaan siitä, että valtakunnalliset ja kansainväliset uutiset lähtevät Keskisuomalaisen toimituksesta muidenkin konsernin lehtien verkkosivuille. ” Tilaukset ovat lähteneet hyvään kasvuun, kun sisältöä on entistä enemmän maksumuurin takana.” > Jatkuu seuraavalla sivulla. Teksti: Janne Arola | Kuvat: Risto Aalto
• SuomenLehdistö 7/2020 17 TAUSTAT OLEN PALANNUT viime aikoina yhä uudestaan toimittaja Ilkka Malmbergin tekstiin, jossa hän kuvaa tunnelmiaan Hesarin toimituksen aamukokouksessa 1990-luvun lopulla. Mistä nämä kollegat puhuvat? Miksi heitä kiinnostavat nimitykset, lausunnot, yrityskaupat, Itävallan ministerivaihto? Teksti on kirjassa Journalismia! Journalismia? (1998) ja siinä Malmberg kuvaa, miten niin tekijöitä kuin lukijoitakin saattavat kiinnostaa mediassa kovin erilaiset asiat. Tähän tapaan: En edes huomannut kollegojen ylistämää uutispläjäystä! Ja: miksi kukaan ei mainitsekaan sitä kiinnostavaa kuvaa, jota jäin tutkailemaan pitkäksi aikaa… Minun on helppo samaistua Malmbergin ajatteluun, varmaankin siksi, että olen uutistyössä ollessanikin edustanut feature-perinnettä. Featurea voi kuvata kokonaan eri journalismin lajiksi kuin uutiset. Itse ajattelen, että kyse on uutiskäsitysten eroista. Näin minua on opetettu Hesarin feature-toimituksissa: reportaasikin on skuuppi, jos jokin asia tulee sen kautta ymmärretyksi ja läheiseksi. JAKO UUTISIIN ja featureen saatetaan sekoittaa ”vakaviin” ja ”kevyisiin” juttuihin. Siitä ei ole kyse. Malmberg selittää erilaisia uutiskäsityksiä kahdella eri tiedonintressillä. On ihmisiä, jotka haluavat tietää nimiä, numeroita, prosentteja, mitä ja paljonko joku on. Heillä on tekninen tiedonintressi. Sitten olemme me, jotka haluamme tietää, miltä jokin tuntuu ja mitä se tarkoittaa. Haluamme ymmärtää ja tulkita. Meitä voi kuvata tiedonintressiltämme hermeneuttisiksi. Malmberg jakaa ihmiset tällä perusteella uroisiin ja naaraisiin. Hän itse oli naaras, niin sanotun tavallisuuden havainnoinnin mestari. Toimituksissa puhutaan usein uutishankinnan terävöittämisen tarpeesta. Pitää olla uutisia! Kaivakaa, urokset! Mutta yleisölle merkityksellistä journalismia löytyy myös naaraiden tontilta. Maailma on monimutkainen ja nopea, eikä tiedosta sinänsä ole pulaa. Pitää katsoa ympärilleen kuin naaras, jos haluaa ymmärtää tietoja ja sitä, miten ne liittyvät toisiinsa. Nopeiden muutosten rinnalla täytyy kuvata asioita, paikkoja ja ihmisiä, joissa hitaammat muutokset näkyvät. On irrottauduttava tahoista ja hallinnosta, osattava havainnoida ja ajatella. MINULLA ON ollut työni takia mahdollisuus osallistua hyvin erilaisten toimitusten uutiskokouksiin. Välillä tulee vaikutelma, että toimituksissa kyllä kovasti kannatetaan sitä, että journalismin pitäisi selittää monimutkaisia asioita kansantajuisesti ja tarjota kontekstia ja eväitä ymmärrykselle. Puhumme mielellämme siitä, miten avaamme ovia eri todellisuuksiin ja olemme läsnä arjessa. Mutta odotas, kun virallisessa Suomessa tapahtuu jotain urosuutisellista! Tunnelma kiihtyy, kone sähköistyy, uutiset hoidetaan kaikkiin kanaviin, toimitus on parhaimmillaan. Ihailen itsekin uutiskoneen käynnistymistä ja tunnen sen lumon. Mutta en voi olla miettimättä, pitäisikö meidän kiihtyä enemmän myös hitaampien muutosten ja monimutkaisuuden äärellä. Maailma on vaikka minkälainen – nyt mennään! ? Reetta Räty on journalistiikan työelämäprofessori Tampereen yliopistossa. tä äl lä Ta m pe re ” On ihmisiä, jotka haluavat tietää nimiä, numeroita, prosentteja, mitä ja paljonko joku on. Heillä on tekninen tiedonintressi. Sitten olemme me, jotka haluamme tietää, miltä jokin tuntuu ja mitä se tarkoittaa.” Reportaasikin voi olla skuuppi
• 18 SuomenLehdistö 7/2020 TAUSTAT: NÄIN ME TEEMME sä. Tekniset ratkaisut eivät tähän mennessä ole suosineet sitä, että lukijoille tarjotaan iso määrä sisältöjä selattavaksi. Verkkolehden houkutteleva taittaminen vaatii paljon koodausvoimaa. – Koska verkon työkalut ovat olleet niin heikkoja, journalismi on mennyt siihen suuntaan, että otsikoista on tehty taidetta. Mutta ei ihminen tilaa lehteä jutun vaan kokonaisuuden takia. Vähemmän ilmaista Mediatalo Keskisuomalainen tavoittelee lehdilleen 115 000:aa pelkän digituotteen tilaajaa vuoteen 2024 mennessä. Tällä hetkellä puhtaita digitilaajia on 45 000, mikä on 32 prosenttia enemmän kuin viime vuonna. Konsernin digitaalisen liiketoiminnan johtajan Kirsi Hakaniemen mukaan yhtiössä uskotaan, että digitilausten määrä kasvaa parhaiten vähentämällä vapaan sisällön määrää. – Tilaukset ovatkin lähteneet hyvään kasvuun, kun sisältöä on entistä enemmän maksumuurin takana. Tavoitteena on kasvattaa maksumuuriin törmäysten määrää ja houkutella tätä kautta lukijoita tilaajiksi, hän kertoo. Uudistuksen jälkeen sanomalehti Keskisuomalaisen päivittäisten digitilausten määrä on moninkertaistunut. Päällimmäiseksi syyksi tähän Mervola näkee sen, että hyvät sisällöt saadaan aiempaa houkuttelevammin ja hyvin painotettuina esiin. Muita tekijöitä tilausmäärän kasvulle ovat hinnoittelu ja markkinointi sekä koronatilanne. – On myös tärkeää ymmärtää toimituksen hyvän uutistyön ja superpitkien juttujen merkitys. Ne luovat uteliaisuutta ihmisiin ja halua lukea lehteä. Lehti on tänä syksynä julkaissut kymmenientuhansien merkkien mittaisia erikoisartikkeleita esimerkiksi perussuomalaisaktiivi Pekka Katajan murhan yrityksestä sekä Jyväskylän Palokassa tapahtuneesta suuresta kerrostalopalosta. – Parhaat jutut lähtevät hyvästä toimittajan nenästä, Mervola sanoo. Väkivaltainen projekti Konsernin nyt jo entinen digikehityspäällikkö Ville Grahn on kuvannut pari vuotta sitten käynnistynyttä verkkouudistusprojektia väkivaltaiseksi, koska kaikkien lehtien tarpeita ei voitu ottaa huomioon tasapuolisesti ja päätöksiä oli runnottava läpi nopeasti. Uudistus oli tehtävä, sillä yritysostoilla rajusti kasvaneen konsernin lehdillä oli lukuisia erilaisia verkkojulkaisuja toimitusjärjestelmiä, jotka eivät parhaalla tavalla kommunikoineet keskenään. Mervola puolestaan kuvailee verkon julkaisujärjestelmän yhtenäistämistä yhtä merkittäväksi asiaksi kuin vuoden 2003 muutosta, jolloin Keskisuomalainen, Savon Sanomat ja Karjalainen siirtyivät yhtenäiseen printtilehden ulkoasuun. Se mahdollisti kokonaisten sivujen vaihtamisen lehtien kesken. – Nyt voimme laittaa kehitysvoimaa yhden asian eikä viiden asian kehittämiseen. Se parantaa laatua ja tuo kustannussäästöjä, Mervola sanoo. Konsernin digikehitysyksikön työ leviää yhdellä kertaa kaikkiin maakunta-, kaupunkija paikallislehtiin. Lehdet on jaettu toiminnallisuuksien mukaan S-, Mja L-kokoluokkiin. – Toimituksissa voidaan nyt käyttää energiaa hyvän sisällön tekemiseen eikä siihen, miten niitä saadaan ravistettua ulos. Tekeminen helpottui Paikallislehdelle konserniin kuuluminen tuo mittakaavaedun digikehityksessä. Pitäjäläisen ja Koillis-Savon päätoimittaja Minna-Liisa Mathalt sanoo, että toimituksen ei tarvinnut tehdä uudistuksessa juuri muuta kuin odottaa järjestelmän päivittämistä. Aiemmin verkkojutut tehtiin eri julkaisujärjestelmässä kuin lehtijutut. Moderointikin on ulkoistettu, mikä säästää toimituksen resursseja. Kun verkkojulkaiseminen on aiempaa helpompaa, se tuo mahdollisuuden miettiä konkreettisemmin myös digiansaintaa. – Koemme, että meillä on nyt hirveän hyvä mahdollisuus tarjota tilaajille ekstraa. Pystymme laittamaan nettiin esimerkiksi taustatai arkistojuttuja, jotka tuovat tilaajille lisäarvoa. Ainakin aluksi Pitäjäläisen ja Koillis-Savon verkkosisällöistä valtaosa pannaan maksumuurin taakse, mutta tilaajia houkutellaan myös joillakin ilmaissisällöillä. Lisäksi juttuvaihto esimerkiksi Savon Sanomien kanssa helpottuu. – Tämä on iso ja tärkeä asia paikallislehdille. Digitekemisessä meillä on vielä paljon oppimista, mutta mitä olen toimittajienkin kanssa jutellut, ihmiset ovat hirmu innoissaan, kun päästään tekemään uudella tavalla, Mathalt tiivistää. ? Vinkit Mediatalo Keskisuomalaisen verkon maksumallit 1. FREEMIUM JYRÄÄ Keskisuomalaisen lehdissä on vuosien mittaan kokeiltu monenlaisia maksumalleja, mutta nyt konsernissa on siirrytty freemium-malliin. Se tarkoittaa, että jutut ovat joko maksullisia tai maksuttomia eikä mittarimallia enää hyödynnetä. Tarkoitus on vähentää ilmaisten juttujen määrää. Viimeisenä freemiumiin siirrytään Kaakon lehdissä ensi vuoden alkupuolella. 2. 24 TUNNIN MIKROMAKSUT Keskisuomalaisessa ja Savon Sanomissa on otettu käyttöön 24 tunnin mikrotilaus, jonka hinta on kaksi euroa. Sillä tilaaja saa lehden kaikki sisällöt vuorokaudeksi käyttöönsä. Parhaillaan konsernissa pohditaan tilausmallin laajentamista muihinkin konsernin lehtiin. 3. KOHDENNUSTA JA DYNAAMISIA OMINAISUUKSIA Konsernin lehtien uutissivuille rakennetaan kyvykkyyttä kohdentaa myyntiä, markkinointia ja asiakasviestintää segmenttipohjaisesti. Esimerkiksi tilausmainontaa ei jatkossa näytetä sisäänkirjautuneille tilaajille. Segmentoinnin pohjalta aiotaan tutkia myös dynaamisen eli personoidun maksumuurin mahdollisuuksia. ”Nyt voimme laittaa kehitysvoimaa yhden eikä viiden asian kehittämiseen.” Uutissuomalainen pyörii verkossa sanomalehti Keskisuomalaisen toimituksesta Teemu Rauhalan johdolla.
• PALSTAT SuomenLehdistö 7/2020 19 ON LOHDULLISTA huomata, että The Economistin kaltaisessa julkaisussa tehdään mokia, jotka johtuvat tietokoneohjelmien hankalakäyttöisyydestä. Visuaalinen datajournalisti Sarah Leo kirjoitti Mediumissa, mikä meni pieleen infografiikassa, joka kuvasi brittien mielipidettä Brexit-päätöksen järkevyydestä. Kuvaajan oli tarkoitus kertoa, miten näkemykset muuttuivat vuosina 2016–2018. Graafissa risteili kaksi kaoottisen näköistä viivaa, joista pystyi hyvällä tahdolla päättelemään, että Brexitiä virheenä pitävien määrä oli ajan myötä kasvanut. Oli myös mahdollista tuijottaa visualisointia ja nähdä siinä kaksi sinne tänne pomppivaa viivaa. Kuvaajassa ei ollut varsinaista asiavirhettä. Dataa oli paljon ja se oli syötetty järjestelmään oikein, mutta lopputulos ei onnistunut viestimään, mikä oli olennaisinta. Kaikki tämä johtui siitä, että graafi oli tehty ohjelmistolla, joka ei osannut laskea ja piirtää siloitettua käyrää, joka tuo näkyville trendin yksittäisten mittausten takana. Visualisaation tekijä oli päätynyt valitsemaan vääränlaisen esitysmuodon siksi, että työkalu teki sen helpoksi. Vaan ei syytä huoleen: nykyään jokainen Economistin visuaalinen journalisti osaa piirtää siloitettuja käyriä, Leo vakuuttaa. TOISINAAN TIETOKONE auttaa visualisoinnin sössimisessä, mutta varsinainen syypää löytyy aina näppäimistön käyttäjästä. Erilaisten infografiikoiden nyrkkisäännöt ovat varmasti tulleet tutuiksi useimmille. Esimerkiksi se, että y-akselin arvojen pitää alkaa aina nollasta: jos piirtää vierekkäin kaksi palkkia, jotka esittävät lukuja 65 ja 67, on hämäävää panna ne alkamaan kohdasta 60, jolloin palkit kattavat välit 60–65 ja 60–67. Silloinhan pikaisesti katsottuna näyttää, että 5:n ja 7:n välillä on valtava ero, 40 prosenttia. Oikeasti kyseessä on 65:n ja 67:n välinen ero, vähän yli 3 prosenttia. Joskus on kuitenkin tarpeen painottaa juuri tuota pientä eroa, kirjoittaa Mediumissa Rosamund Pearce, The Economistin visuaalinen datajournalisti hänkin. Kaikki riippuu journalistisesta harkinnasta – onko juuri tässä tapauksessa olennaista painottaa lukujen yhteneväisyyttä vai eroa? Samaa harkintaa on tehtävä myös tekstissä. Voi kirjoittaa, että seitsemän on 40 prosenttia enemmän kuin viisi, tai että viisi on 30 prosenttia vähemmän kuin seitsemän. Valitsin edellä sen esitystavan, joka sai eron tuntumaan suuremmalta. Pearcella oli mielessään toinenkin tapaus, jossa akselin ei tarvitse alkaa nollasta: vertailulukujen esittäminen, mistä asuntojen tai ruokakorien hintakehitys on tyypillinen esimerkki. Näissä tapauksissa ensimmäisen mittauksen arvoksi annetaan 100 pistettä (tai prosenttia), ja olennaista on näyttää muutokset suhteessa siihen eikä nollaan. MYÖS KARTTOJEN piirtämisessä voi mennä harhaan. Yksi syy on se, että niiden piirtäminen käy aiempaa helpommin. Silti kartat eivät ole paras keino kaiken maantieteellisen informaation esittämiseen, kirjoittaa Financial Timesin visuaalinen journalisti Steven Bernard. Hänen mukaansa kartta on parhaimmillaan, kun se näyttää maantieteellisesti leviäviä muutoksia, kuten puolueiden ääniosuuden jakautumisen. Jos kuitenkin valitaan perinteinen karttapohja ja väritetään Suomen tapauksessa kunnat eniten ääniä saaneen puolueen mukaan, ei kartta kerro puoluemieltymyksistä vaan siitä, millaiset pinta-alat eri kunnilla on. Tällöin on parempi käyttää kartogrammia, jossa kuntien koko havainnollistaa väkilukua, ei kunnan pinta-alaa. Karttojen käyttöä vaikeuttaa myös se, että ne pitäisi saada toimimaan printtiaukeaman lisäksi kännykän näytöllä. Silloin viestiä on tiivistettävä entisestään, mikä ei toisaalta ole huono idea koskaan – no, ainakaan melkein koskaan. ? Joskus liian tarkka on epäselvä ko pi oi tä m ä Tietokoneella on helppo tehdä visualisointeja, joissa pointti jää piiloon. Olli Sulopuisto on helsinkiläinen vapaa toimittaja, podcastaaja ja nörtti. olli@nonfiktio.fi HANNA SAKARA 1 Mieti, mikä ydinviesti visuaalisen esitystavan pitää lukijalle välittää. 2 Luonnostele graafeja käsin tai taulukkolaskennassa, varsinkin jos lukuja on paljon. Ensimmäinen idea ei aina ole paras. 3 Useimmiten kannattaa käyttää kaksiulotteisia kuvaajia, sillä 3D-palkit lähinnä sotkevat asiaa. 3 pointtia
• 20 SuomenLehdistö 7/2020 PALSTAT ANONYYMEILLÄ KESKUSTELUFOORUMEILLA esitetään subjektiivista yhteiskuntakritiikkiä, rakennetaan samanmielisten yhteisöjä sekä tapetaan aikaa, viihdytään ja jaetaan huumoria. Ne ovat ikkuna suomalaiseen todellisuuteen, joka jää helposti varjoon journalistisessa julkisuudessa. Eliisa Vainikan väitöstutkimuksen mukaan foorumeille tyypillinen, marginaalisessa asemassa olevien yhteiskuntakritiikki edustaa vastakulttuuria vallassa oleville. Epävarmoja elämäntilanteita kuvaavat keskustelut käsittelevät tyypillisesti esimerkiksi työttömyyttä, mielenterveysongelmia ja sosiaalisten suhteiden vaikeuksia. Palstojen löyhä moderointi antaa mahdollisuuden myös katkeruudesta ja pettymyksistä voimaa saavalle vihapuheelle ja radikaalin ajattelun leviämiselle. Tämä näkyy esimerkiksi kommenttien naisvihana. Verkkokeskusteluissa sekoittuvat oman identiteetin rakentaminen ja politiikan kommentointi omien kokemusten ja tunteiden pohjalta. Nimettömyys mahdollistaa keskusteluilmapiirin polarisoitumisen ja muuttumisen aggressiiviseksi. Negatiiviset ja kärjistetyt tunneilmaisut sekä omien häpeällisten kokemusten julkaiseminen mahdollistavat myös vertaistuen saamisen omaan elämäntilanteeseen. VAINIKAN TUTKIMUS keskittyy Ylilauta-keskustelufoorumiin, jota ei moderoida samaan tapaan kuin journalististen medioiden ylläpitämiä keskusteluja vaan sitä valvovat vapaaehtoiset moderaattorit. Kyse on suositusta mediasta. Ylilaudan oman ilmoituksen mukaan sille lähetetään noin kaksi miljoonaa viestiä kuukaudessa. Foorumin yhteiskuntakriittisessä vastaanpuhumisessa suhtaudutaan journalistiseen mediaan usein epäilevästi tai ainakin sitä pidetään epäkiinnostavana. Moni kirjoittaja on syrjäytynyt koulutuksesta, työstä ja sosiaalisista suhteista, jolloin myös journalismin piiristä ulos jääminen on osa yhteiskunnasta irtautumista. Median käyttötutkimuksissa on löytynyt ryhmiä, joiden jäsenillä ei ole kiinnostusta tai pääsyä journalismiin. He liikkuvat eri lähteistä tulevan informaation piirissä omassa kuplassaan. Marginalisoitumisen ympärille syntyy ulkopuolisuuden alakulttuuri. Tutkimuksen mukaan esimerkiksi Ylilaudalla keskustelevat henkilöt rakentavat mielipiteensä usein muiden kuin journalististen lähteiden kautta. He hakevat tietonsa blogeista ja keskustelufoorumeilta. Agendalleen julkisuutta hakevat saattavat keskustella jopa itsensä kanssa, jotta asia pysyisi esillä. Löyhästi moderoitujen keskustelijoiden ajatteluun kuuluu populistinen lähtökohta, että perinteinen media ei kerro totuutta. Foorumien käyttäjäkyselyyn vastanneet kokivat, että journalismissa asioita käsitellään valikoidusti, tiettyjen tahojen äänellä ja muut äänet vaimennetaan. Moni piti tärkeänä, että heillä on mahdollisuus tuoda mielipiteensä esiin ilman toimitusten ”suvakkiviherpellejä” tai ”punaviherhörhöjä”. YLEISÖJEN ERIYTYMISEN voimakkuus saattaa jäädä journalismin piirissä olevilta huomaamatta. Hyvä ja taloudellisesti kannattava journalismi resonoi kuitenkin mahdollisimman laajasti eri yleisöjen kanssa. Tämän vuoksi journalistien kannattaa seurata myös anonyymien keskustelufoorumien välittämää kuvaa ajankohtaisesta yhteiskunnallisesta keskustelusta. Journalismin yksi tehtävä on demokratian toimintaedellytysten tukeminen. Verkkokeskusteluissa esiin nousevien teemojen huomioiminen journalismin sisällöissä liittyy myös demokratiatehtävään. Marginalisoitumisesta voimaansa saava yhteiskunnallisen luottamuksen rapautuminen palvelee tahoja, jotka pyrkivät esimerkiksi informaatiovaikuttamiseen tai yhteiskunnallisen epävakauden lietsomiseen. Siksi on tärkeää, että journalistinen media tarjoaa julkisen tilan vastuullisesti ja keskustelua kehittävällä otteella moderoiduille keskusteluille. te or ia & kä yt än tö Teoria väittää: Ylilaudan kaltaisilla nimettömillä keskustelufoorumeilla näkyy ulkopuolisuuden alakulttuuri, josta toimittajien kannattaisi kiinnostua. Vallattomien vastajulkisuus Tutkijat: Eliisa Vainikka. Tutkimus: Prekarisaation tunnemaisema. Vastustavat taktiikat, tunnelmat ja elämänpolitiikka verkon julkisuudessa. Informaatioteknologian ja viestinnän tiedekunnan väitöskirja, Tampereen yliopisto 2020. Aineisto: Ylilautakeskustelufoorumin keskusteluketjut ja kuvat, Suomi24-keskustelufoorumin käyttäjille tehty kysely ja Instagramin käyttäjien haastattelut. Tekijä: STT:n moderointipalvelu. Kokemus: Ennakkomoderoi keskusteluja uutismedioiden sivuilla ja jälkimoderoi sosiaalisessa mediassa. Suurimpia asiakkaita ovat Yle, Helsingin Sanomat, Ilta-Sanomat ja Keskisuomalainenkonsernin runsaat 60 lehteä. STT tarkastaa kommentteja joka päivä kello 7–24. Öisin kirjoitetut kommentit jäävät jonoon, jonka moderaattorit purkavat aamulla. Moderointipalvelu alkoi vuoden 2019 marraskuussa. Fakta Fakta Kirjoittaja Panu Uotila on journalistiikan yliopistonopettaja Jyväskylän yliopiston kielija viestintätieteiden laitoksella. panu.uotila@jyu.fi Käytäntö vastaa: Moderoiduissakin keskusteluissa nousevat esiin pahoinvointi ja yhteiskunnan epäkohdat. Moderaattorin tehtävä on huolehtia, että keskustelu pysyy asiassa ja kehittyy. STT EI kerro moderaattoreidensa nimiä julkisuuteen, jotta he saavat tehdä työnsä ilman ulkoista painostusta. Siksi tämä haastattelu julkaistaan poikkeuksellisesti nimettömänä. STT:n moderaattoritiimin esimies, millaiset aiheet tuottavat eniten työtä? – Yhteiskunnalliset epäkohdat, politiikka ja puolueiden toiminta. Kestoaihe on maahanmuutto ja turvapaikanhakijoihin liittyvät asiat. Nouseeko keskusteluissa esiin kirjoittajien syrjäytyminen? – Kommenteissa nousee esiin yhteiskunnan epäkohtia, kuten vanhustenhoidon ongelmat ja kuinka esimerkiksi pienituloiset, työttömät ja lapsiperheet ovat kovilla. Niissä esiintyy syrjäytymisen ja pahoinvoinnin merkkejä. Onko korona-aika näkynyt kommenttien määrässä tai sisällössä? – Koronan kiihtymisvaihe on näkynyt kommentoinnin määrässä. Nytkin on taas vilkasta. – Koronasta on tullut keskustelupalstojen iso puheenaihe. Varsinkin keväällä näkyi, miten ihmiset hankkivat tietoa koronasta ja sitä ruodittiin verkkokeskusteluissa. Olet tehnyt moderointia 15 vuotta. Onko suomalaisten kommentointikulttuuri jotenkin muuttunut? – Verkkokeskusteluissa on aina ollut pitkälle mietittyjä kommentteja ja hyvää argumentointia. Aina tulee myös sitä toista laitaa, eli että pidetään omasta näkökulmasta kiinni eikä kuunnella mitä toinen keskustelija sanoo. – Aiempaan verrattuna kommenteissa näkyy nyt kommentoinnin helppous, eli että kommentteja kirjoitetaan nopeasti missä vain. Mistä syistä kommentti jätetään yleisimmin julkaisematta? – Yleisin syy on, että keskustelu ei pysy aiheessa ja menee epäolennaisiin asioihin tai muuttuu yksittäisten henkilöiden kärkeväksi syyttelyksi. STT moderoi alueellisia lehtiä eri puolilla Suomea. Miten moderoijat voivat tunnistaa paikallisia puheenaiheita ja esimerkiksi rivien väliin kirjoitettuja epäsuoria henkilöön meneviä solvauksia? – Moderaattorit työskentelevät etänä ympäri maata. Paikallistason henkilöiden tunnistaminen voi olla joskus hankalaa, mutta moderaattorin ammattitaitoa on nähdä, millaisia motiiveja kirjoittamisen taustalla on. Voiko moderoija kehittää keskustelua, jotta se menisi eteenpäin eikä olisi vain turhautumisen tai suuttumuksen purkamiskanava? – Se, mitä moderaattori voi tehdä, on pitää keskustelu asiassa. Tämän vuoksi moderaattorin pitää ymmärtää, mistä kommentoitavassa uutisessa on kysymys ja mitkä kommentit liittyvät asiaan. STT moderoi satojatuhansia kommentteja kuukaudessa, joten moderaattorin täytyy varmaan tehdä yksittäisen kommentin julkaisupäätös nopeasti? – No sen voit kuvitella. Kaikki kommentit kuitenkin luetaan ja jokaisen kohdalla käytetään riittävästi aikaa ja harkintaa tarpeen mukaisesti. ?
• SuomenLehdistö 7/2020 21 PALSTAT Medianäkyvyys ei takaa podcastin suosiota RAPORTTI: Podcastit ovat vielä niin uusi mediamuoto, ettei niiden yleisömarkkinoinnista ole juurikaan tutkimusta. Tähän puutteeseen vastaa Suomen Podcastmedian sekä Nelonen Median Suplan yhteistyössä toteuttama selvitys. Selvitys avaa näkymän keinoihin, joilla podcasteja markkinoidaan. Markkinointitapoja ovat esimerkiksi kuuntelualustan sisäiset ”mainoskarusellit”, ilmaistileillä suoratoistopalveluissa soivat äänimainokset, someja vaikuttajamarkkinointi, radiomainonta ja niin sanottu ansaittu media. Dataa kerättiin puolen vuoden ajan kahdestakymmenestä podcastista, joita olivat muun muassa HS-Kuukausiliite, Total NHL Forever, Taloudellinen mielenrauha ja Koronan anatomia. Kuunteludataa saatiin Suplan omasta analytiikasta ja Spotifylta. Selvityksen tulos oli, että tehokkainta markkinointia oli kuuntelualustan sisällä tapahtuva markkinointi. Myös radiomainonta näyttää kasvattavan kuuntelulukuja, mutta kuluttaja ei välttämättä ole sosiaalista mediaa selatessaan tai radiota kuunnellessaan sellaisessa tilanteessa, jossa voisi alkaa kuunnella podcastia. Mielenkiintoinen havainto oli, ettei medianäkyvyys aina muunnukaan kuunteluluvuiksi. Pasi Kivioja > Marena Ahonen & co: Mistä kuulijat tulevat? Markkinointitoimenpiteiden vaikutus podcastien kuuntelumääriin Orpo olo ilman sanomalehteä TUTKIMUS: Uutiserämaan käsite on tullut tutuksi etenkin Yhdysvalloissa, jossa on nykyisin suuria asuinalueita ilman omaa sanomalehteä. Yksi tällainen erämaa sijaitsee Virginiassa. Caroline Progress oli viikoittain vuodesta 1919 ilmestynyt paikallislehti, joka lopetti ilmestymisensä taloudellisten vaikeuksien vuoksi maaliskuussa 2018. Lehden viimeinen numero oli tavallinen torstain lehti, jossa ei jätetty hyvästejä lukijoille eikä kerrattu lehden kunniakasta historiaa. Minnesotan yliopiston tutkimuksessa haastateltiin lehden tuuliajolle jääneitä lukijoita, jotka edelleen kaipasivat aamukahviseuralaistaan. Yleisö tunsi surua, pettymystä ja suuttumusta sekä koki tulleensa hylätyksi. Elämän kuvattiin olevan vaikeampaa ilman lehteä. Paikalliset kaipasivat erityisesti uutisia kaupunginvaltuustosta, uusista yrityksistä ja jopa uudesta jalkakäytävästä. Lehden lopettamisen jälkeen valtuuston kokouksissa ei enää käynyt toimittajia. Lehden tilalle oli tullut useita tiedonlähteitä verkossa, mutta niistä tiedon kokoaminen oli osoittautunut hankalaksi. Yllättäen tärkeimmäksi mediaksi oli muodostunut paikallisen postikonttorin ikkuna, jossa asukkaat ilmoittelivat tapahtumistaan. Pasi Kivioja > Nick Mathews: Life in a news desert – The perceived impact of a newspaper closure on community members. Journalism. Vastakeinoja vaikuttamiselle ARTIKKELI: Journalistien brändäämisen ja oman persoonan esiintuomisen varjopuoli on altistuminen joukkoistetulle häirinnälle. Myös muunlaisia vaikuttamisen keinoja kohdistuu näkyvillä oleviin ja helposti tavoitettaviin journalisteihin. Ilmari Hiltunen luokittelee tutkimusartikkelissaan ulkoisen vaikuttamisen menetelmät tiedonsaantiin kohdistuviin, psykologisiin, fyysisiin, institutionaalisiin, taloudellisiin ja tietoteknisiin keinoihin. Luokittelua varten Hiltunen haastatteli runsasta kolmeakymmentä journalistia sekä JSN:n, Journalistiliiton ja Päätoimittajien yhdistyksen puheenjohtajia sekä Ylen journalististen standardien ja etiikan päällikköä. Hiltusen mukaan ulkoinen vaikuttaminen kohdistuu journalismiin tyypillisesti lähteiden, kohteiden tai yleisön taholta. Verkon alustat ovat lisänneet yksilöiden mahdollisuuksia muodostaa löyhiä yhteenliittymiä ja toimia koordinoidusti yhdessä. Samanmielisten verkostot pyrkivät usein vaikuttamaan niille keskeisten asioiden käsittelyyn myös journalistisessa julkisuudessa. Tutkimukseen haastatellut luettelivat vaikuttamiselle useita vastakeinoja. Niitä ovat muun muassa Journalistin ohjeiden ja journalismiin liittyvän lainsäädännön tunteminen, vihanilmausten tallentaminen, omien yhteystietojen saatavuuden rajoittaminen ja kollegiaaliset tuen ilmaukset. Pasi Kivioja > Ilmari Hiltunen: Ulkoinen vaikuttaminen ja sen vastakeinot suomalaisessa journalismissa. Media & Viestintä. ”Kriitikon tehtävä ei koskaan ole selvittää tekstissä, tykkäsikö teoksesta vai ei tai pitikö sitä hyvänä tai ei. Sen voi sanoa kuinka avoimesti hyvänsä, mutta ei tosiaankaan tarvitse. Yllättävän moni silti ajattelee, että tehtäväsi on nimenomaan kertoa mahdollisimman selvästi, tykkäsitkö vai etkö.” Maaria Ylikangas ja Vesa Rantama ohjeistavat kriitikoita Nuoren Voiman blogissa. tu tk im us no st o ki rj at ie to ELINA RAJALA
• 22 SuomenLehdistö 7/2020 PALSTAT VERKKOUUTISET Julkisen sanan neuvoston langettava päätös totuudenmukaista tiedonvälitystä, olennaista asiavirhettä, tietojen tarkistamista, lähdekritiikkiä, mielipiteitä ja tosiasioita sekä otsikkoa koskevassa asiassa. Kuntapoliitikon rikosepäilystä kertoneesta jutusta sai harhaanjohtavan käsityksen siitä, miksi syytettä ei nostettu. Tämä oli olennainen asiavirhe, jonka korjaamisesta olisi pitänyt kertoa selvästi lukijoille. Lehti käytti lähteenään ainoastaan epäiltyä itseään eikä pyrkinyt tarkistamaan tältä saamiaan tietoja. Tosiasiat ja mielipiteet sekoittuivat jutussa. Kantelu 15.4.2020 Kantelu kohdistuu Verkkouutisten 15.4.2020 julkaisemaan nettijuttuun ”Kokoomuspoliitikon tapauksessa ei nostettu syytettä”. Kantelun mukaan jutussa jätettiin kokonaan kertomatta oikea syy siihen, miksi syytettä ei nostettu. Jutussa annettiin ymmärtää, että siinä siteeratun poliitikon ilmoittamat syyt olisivat oikeita, vaikka oikea tieto olisi ilmennyt syyttäjän päätöksestä. Kantelun mukaan Verkkouutiset ei pyrkinyt totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen, sillä totuuteen sisältyy muutakin kuin yhden ihmisen mielipide siitä, mitä on tapahtunut. Lehti ei myöskään tarkistanut tietojaan mahdollisimman hyvin, kuten Journalistin ohjeet edellyttävät. Myös tosiasiat ja mielipiteet sekoittuivat kantelijan mielestä jutussa, sillä siinä käytettiin vain yhtä tietolähdettä eli rikoksesta epäiltyä itseään, ja hänen mielipiteitään kohdeltiin totuutena. Siten lehti ei kantelun mukaan myöskään suhtautunut kriittisesti lähteeseensä. Lisäksi kantelija tulkitsee jutun rikkoneen Journalistin ohjetta 15, koska hänen mukaansa otsikossa esitettiin, että tapahtumat eivät olisi tapahtuneet, vaikka näin ei ole syyttäjän eikä todistajien mukaan. Päätoimittajan vastaus 24.8.2020 Verkkouutisten päätoimittaja Alberto Claramunt huomauttaa vastauksessaan, että kantelu kohdistuu juttuversioon, jota editoitiin sen jälkeen, kun siinä oli havaittu puutteita. Alkuperäinen juttu tehtiin toimituksessa kokoomuspoliitikon Facebook-päivityksen perusteella. Tässä hän totesi, ettei syyttäjä tehnyt syyttämispäätöstä häneen kohdistuneessa jutussa. Jutun kohteena oleva poliitikko oli joutunut keskeneräisen oikeusprosessin takia luopumaan eduskuntavaaliehdokkuudestaan ja halusi tuoda julki, ettei häntä lopulta aseteta syytteeseen. Päätoimittaja sai seuraavana aamuna tietoonsa, että jutusta oli noussut epäilyjä ja keskustelua sosiaalisessa mediassa. Hän totesi, että juttua piti täydentää, koska syyttäjä oli perusteluissaan ottanut esiin seikkoja, jotka oli jutun poliittisuuden ja monitahoisuuden vuoksi syytä mainita. Verkkouutiset täydensi juttuaan seuraavana aamuna. Täydennyksen kärki nostettiin väliotsikkoon. Samalla päätoimittaja katsoi asiakseen pahoitella vaillinaista juttua Twitterissä, koska sosiaalisessa mediassa penättiin toimituksen kantaa asiaan. Tämän jälkeen ”lukijapalaute” sosiaalisessa mediassa päätoimittajan mukaan loppui. Toimitukselle ei esitetty mitään vaateita tämän jälkeen, eikä kantelija ollut yhteydessä toimitukseen. Juttua korjattiin lisäämällä siihen erikoissyyttäjän syyttämättäjättämispäätöksessä ollut maininta siitä, että syytettä ei nostettu, koska syyttäjän mielestä teko oli vähäinen, vaikka syytteen nostamiseksi olisi ollut todennäköiset syyt. Syyttäjä arvioi, että asiaa ei kannattanut viedä tuomioistuimeen. Samalla juttuun lisättiin toisen osapuolen näkemys, että syyttäjän ratkaisu oli hänen mukaansa selkeä. Tämän osan ydinviesti nostettiin väliotsikkoon, jotta se saisi oikean painoarvon. Jutun lopullisessa versiossa otsikko ja ingressi pysyivät ennallaan, koska päätoimittajan mukaan nämä olivat perusoikeuksiin lukeutuvan syyttömyysolettaman mukaisia. Sen mukaan ”todistustaakka rikosasioissa kuuluu aina syyttäjälle ja jokaista, todennäköisin syin epäiltyäkin, on pidettävä syyttömänä. Hänen ei tarvitse todistaa syyttömyyttään välttyäkseen rangaistukselta.” Päätoimittaja huomauttaa, että syyttömyysolettama on myös osa hyvää journalistista tapaa. Otsikko ja ingressi vastasivat hänen mukaansa jutun sisältöä. Jutusta sai päätoimittajan mukaan myös kokonaiskuvan syyttäjän päätöksestä. Mielipiteet ja asia erotettiin toisistaan jo jutun ensimmäisessä versiossa, jossa kokoomuspoliitikon näkemykset oli kirjattu hänen nimiinsä. Vastapuolen näkemys lisättiin jutun editoituun versioon. Päätoimittajan mukaan olennaista asiavirhettä ei ollut jutun ensimmäisessäkään versiossa, ja näin ollen oikaisua tai otsikkomuutoksia ei tehty. Tarpeelliset lisäykset sen sijaan tehtiin ja ne myös julkisesti myönnettiin. Päätoimittaja huomauttaa, että vaikka juttuun sisältyy paljon epämiellyttävää ja myös niin sanottua poliittista vääntöä, asiaa ei koskaan testattu tuomioistuimessa, vaan syyttäjä teki itse päätöksen olla viemättä asiaa loppuun saakka. Näin ollen ”de jure syyllistä ei ole, ja se lienee johtopäätös, joka on oikeusvaltiossa tehtävä”, päätoimittaja toteaa. Tämä tosiasia myös Verkkouutisten jutussa kerrottiin. Ratkaisu JO 8: Journalistin velvollisuus on pyrkiä totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen. JO 10: Tiedot on tarkistettava mahdollisimman hyvin – myös silloin kun ne on aikaisemmin julkaistu. JO 11: Yleisön on voitava erottaa tosiasiat mielipiteistä ja sepitteellisestä aineistosta. Myöskään kuvaa tai ääntä ei saa käyttää harhaanjohtavasti. JO 12: Tietolähteisiin on suhtauduttava kriittisesti. Erityisen tärkeää se on kiistanalaisissa asioissa, koska tietolähteellä voi olla hyötymistai vahingoittamistarkoitus. JO 15: Otsikoille, ingresseille, kansija kuvateksteille, myyntijulisteille ja muille esittelyille on löydyttävä sisällöstä kate. JO 20: Olennainen asiavirhe on korjattava viipymättä ja niin, että se tavoittaa mahdollisimman kattavasti virheellistä tietoa saaneen yleisön. Korjaus on julkaistava sekä tiedotusvälineen toimituksellisilla verkkosivuilla että julkaisussa tai kanavassa, jossa virhe on alun perin ollut. Verkkouutiset käsitteli tapausta, jossa kuntapoliitikkoa epäiltiin kollegansa seksuaalisesta ahdistelusta. Jutussa kerrottiin, että syyttäjä päätti jättää asiassa syytteen nostamatta. Ensimmäinen juttuversio perustui kokonaisuudessaan rikoksesta epäillyn Facebook-päivitykseen. Sen jälkeen, kun lehdelle oli huomautettu jutussa olleesta virheellisestä tulkinnasta Twitterissä, juttua täydennettiin syyttäjän perusteluilla sekä vastapuolen kommenteilla. Julkisen sanan neuvosto toteaa, että lehti suhtautui kritiikittömästi rikoksesta epäillyn poliitikon kertomukseen eikä pyrkinyt tarkistamaan tältä saamiaan tietoja toisesta lähteestä. Vaikka alkuperäisestä jutusta kävi ilmi, että se perustui kokonaisuudessaan epäillyn näkemyksiin, hänen virheelliset tulkintansa esitettiin jutussa harhaanjohtavasti tosiasioiden kaltaisina. Epäilty muun muassa väitti jutussa, ettei syytöksille kourimisesta löytynyt perusteita. Tosiasiassa syyttäjä katsoi, että syytteen nostamiseksi oli todennäköiset syyt, mutta jätti syytteen nostamatta, koska epäiltyä rikosta oli kokonaisuutena arvostellen pidettävä vähäisenä huomioon ottaen sen haitallisuus. Neuvosto muistuttaa, että Journalistin ohjeet koskevat myös haastateltavien lausumia ja muita lainauksia eivätkä tiedotusvälineet voi siirtää vastuuta tietojen oikeellisuudesta haastateltavilleen. Tässä tapauksessa alkuperäinen juttuversio antoi väärän kuvan siitä, miksi syyte jätettiin nostamatta. Tämä oli olennainen asiavirhe. Lehden olisi pitänyt kertoa avoimesti lukijoille, että alkuperäinen juttuversio oli virheellinen sen sijaan, että se kertoi yksilöimättä täydentäneensä juttuaan. Jutun otsikossa ei ollut virhettä ja se vastasi jutun sisältöä. Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Verkkouutiset on rikkonut Journalistin ohjeiden kohtia 8, 10, 11, 12 ja 20, ja antaa sille huomautuksen. Ratkaisun tekivät: Eero Hyvönen (pj.), Kyösti Karvonen, Pentti Mäkinen, Riikka Mäntyneva, Heli Parikka, Tuomas Rantanen, Taina Roth, Jukka Ruukki, Henrik Rydenfelt, Ismo Siikaluoma, Taina Tukia, Sinikka Tuomi ja Kaisa Ylhäinen. Radio City Julkisen sanan neuvoston langettava päätös ihmisarvon kunnioittamista koskevassa asiassa. Radio Cityn aamuohjelmassa käytettiin sosiaalisesta mediasta lainattua pakkovalintapeliä kolmen julkisuuden henkilön arvioimiseen. Humoristiseksi tarkoitettu puhe tappamisesta loukkasi ihmisarvoa. Keskisuomalainen Julkisen sanan neuvoston vapauttava päätös konserniyhteyttä ja piilomainontaa koskevassa asiassa. Lehti julkaisi pääkirjoituksen, jossa se esitteli samaan konserniin kuuluvaa uutta radiokanavaa. Konserniyhteys kävi kirjoituksesta riittävästi ilmi. Yle Julkisen sanan neuvoston langettava päätös totuudenmukaista tiedonvälitystä, kuvan harhaanjohtavaa käyttöä, sepitteellistä aineistoa ja olennaista asiavirhettä koskevassa asiassa. Ylen MOT käytti haastattelulausumia harhaanjohtavalla tavalla koostaessaan toimittajan esittämään suoraan kysymykseen irrallisia pätkiä haastateltavan eri kysymyksiin antamista vastauksista. Äänestyspäätös 10–3. Päätöksen lopussa eriävä mielipide. Helsingin Sanomat Julkisen sanan neuvoston vapauttava päätös olennaista asiavirhettä ja tietojen tarkistamista koskevassa asiassa. Jutussa ei ollut olennaista asiavirhettä. Asia oli osittain tulkinnanvarainen. Lehti julkaisi aiheesta täydentävän jatkojutun kantelijan otettua yhteyttä lehteen. Yle Julkisen sanan neuvoston vapauttava päätös toisen työn käyttämistä, totuudenmukaista tiedonvälitystä, olennaista asiavirhettä ja tietojen tarkistamista koskevassa asiassa. Koronapandemiaan liittyviä liikkumisrajoituksia käsittelevä juttu ei perustunut toisen työlle siten, että ulkomainen uutissivusto olisi pitänyt mainita lähteenä. Jutusta kävi riittävästi ilmi, että siinä esitetyssä simulaatiossa oli kyse kuvitteellisesta esimerkistä. > Lue kaikki tuoreet päätökset osoitteessa www.jsn.fi. 3 3 Rautio-Teijonmaan poiminta Palstalla jatkuu keskustelu Julkisen sanan neuvoston kiinnostavasta päätöksestä. Julkisen sanan neuvoston päätöksiä 30.9. Päätöksiä yhteensä 6. JSN Vapauttavat Langettavat Tietojen todenperäisyys pitää varmistaa kaikilta osapuolilta JULKISEN SANAN neuvosto teki langettavan päätöksen puoluelehti Verkkouutisten jutusta, jossa tiedonlähteenä oli käytetty Facebook-julkaisua. Kuntapoliitikko kertoi päivityksessään oman versionsa siitä, että syyttäjä oli tehnyt hänen asiassaan syyttämättäjättämispäätöksen. Jutussa oli virhe, jota lehti ei ollut korjannut Journalistin ohjeiden mukaisesti. JSN muistutti päätöksessään, että Journalistin ohjeet tietojen tarkistamisesta koskevat myös haastateltavien lausumia ja muita lainauksia. Vastuuta tietojen oikeellisuudesta ei voi siirtää haastateltaville. JSN:n päätös on aiheellinen. Sosiaalisesta mediasta voi parhaimmillaan löytää hyviä jutunaiheita. Toimittajan tehtävä on varmistaa tietojen todenperäisyys ja tarkistaa faktat kaikilta mahdollisilta osapuolilta. Aivan erityistä herkkyyttä faktojen tarkistamisessa on oltava silloin, kun kysymyksessä on kuntapoliitikko tai julkisuuden henkilö, josta puhutaan monissa eri kanavissa, myös sellaisissa, joissa ei noudateta journalistin ohjeita. Jaana Rautio-Teijonmaa vastaava päätoimittaja Itä-Savo ”Alkuperäinen juttu antoi väärän kuvan siitä, miksi syyte jätettiin nostamatta. Tämä oli olennainen asiavirhe. Lehden olisi pitänyt kertoa avoimesti, että alkuperäinen versio oli virheellinen sen sijaan, että se kertoi yksilöimättä täydentäneensä juttuaan.”
• PALSTAT SuomenLehdistö 7/2020 23 Turun Sanomat KTM Veijo Hyvönen on nimitetty pääkirjoitustoimittajaksi sekä artikkelija mielipideosaston ja tietopalvelun päälliköksi. Hyvönen toimii myös Turun Sanomien vastaavan päätoimittajan Kari Vainion varahenkilönä. Hyvönen on työskennellyt Turun Sanomissa vuodesta 2000 taloustoimittajana, uutistoimituksen päällikkönä, taloustoimituksen päällikkönä, uutispäällikkönä ja viimeksi toimituspäällikkönä. Turun Tienoo Matti Lehtonen on aloittanut päätoimittajana. Lehtonen on aiemmin toiminut Turun Tienoon toimittajana ja viime vuodet myös päätoimittajan sijaisena. World Editors Forum Kauppalehden vastaava päätoimittaja Arno Ahosniemi on valittu Sanomalehtien Liiton edustajana kansainvälisen päätoimittajajärjestön World Editors Forumin hallitukseen. WAN-IFRA Vesa-Pekka Kangaskorpi jatkaa uutismedian maailmanjärjestön WAN-IFRA:n hallituksessa Sanomalehtien Liiton edustajana seuraavat kaksi vuotta. Kangaskorpi valittiin globaalin sanomalehtijärjestön hallitukseen ensimmäisen kerran vuonna 2014. Hän on Medialiiton hallituksen puheenjohtaja ja Sanomalehtien Liiton hallituksen jäsen. Medialiitto OTM Eljas Ryhänen on nimitetty työmarkkina-asiantuntijaksi. Ryhänen siirtyy Medialiittoon Suomen Yrittäjistä lakineuvojan tehtävästä. Aikaisemmin Ryhänen on toiminut Itä-Suomen yliopistossa opetusja tutkimusavustajana ja lakimiesharjoittelijana asianajotoimisto Teräskulma Oy:ssä. Ryhänen on suorittanut korkeakouluharjoittelun Elinkeinoelämän keskusliitossa. Tanja Herrasen uusi tehtävä on hankkia myynnin tueksi kokonaisvaltaista tietoa Keskisuomalaisen asiakkaista eri kanavissa. KUN MEDIATALO Keskisuomalaisessa kaivataan laadullista tietoa lukijoista, tilaajista ja asiakkaista, apuun kutsutaan Tanja Herranen. Hän on 20-vuotisella urallaan työskennellyt muun muassa yhtiön tutkimuspäällikkönä ja viimeksi konserniin kuuluvan tutkimusyhtiö Tietoykkösen kehitysja asiakkuuspäällikkönä. Ei siis yllätä, kun Herranen sanoo olevansa intohimoinen tutkija. Pelkästään uusi tieto ei kuitenkaan riitä, vaan se pitää saada käyttöön. – Isoin tyydytys tulee siitä, kun saa kokonaiskuvan muodostettua ja sitä levitettyä eteenpäin, Herranen sanoo. Juuri tästä on kyse hänen uudessa pestissään. Lokakuun alussa Herranen aloitti konsernin valtakunnallisen mediamyynnin yksikön B2B Insight Managerina. Hän hallinnoi edelleen konsernissa tehtäviä tutkimuksia, mutta nyt hänen roolinsa painopisteenä on rakentaa myynnin tueksi laajempaa asiakasymmärrystä eri mediakanavista. Monikanavaisuutta Keskisuomalaisessa nykyään riittää, sillä perinteisten kaupunkilehtien ja tilattavien lehtien lisäksi yhtiö on mukana esimerkiksi mainosnäyttöbisneksessä. – Kaupunkilehdistä ja ulkomainonnasta meillä on vielä hirveän huonosti asenne-, arvoja kulutuskäyttäytymistietoa. Näistä on tarkoitus tehdä uutta tutkimusta, jotta saamme myynnin tueksi muutakin kuin vain peittoja profiilitietoja, Herranen sanoo. Hänellä on käytössään dataa ja analytiikkaa kaikista Keskisuomalaisen kymmenistä lehdistä ja yksiköistä. Olennaista on ymmärtää, että eri alueiden lehdet ovat erilaisia, ja siksi kaikille pitää tuottaa omat profiilit ja materiaalit. Herrasen mukaan isompien valtakunnallisten asiakkaiden lisäksi nykyään myös paikalliset yritykset haluavat entistä useammin tietää tarkasti, millaisia kohderyhmiä heidän on mahdollista tavoittaa Keskisuomalaisen kanavissa. – Mediamaiseman pirstaloituessa on entistä arvokkaampaa, että viestejä pystytään kohdentamaan. Janne Arola Intohimoinen yleisöjen tutkija Tanja Herranen aikoo tutkia muun muassa ulkomainontaan liittyviä asenteita. TIMO MUSTALAMPI uu si in te ht äv iin Tiedot nimityksistä voi lähettää osoitteeseen suomen.lehdisto@ sanomalehdet.fi MEDIA-ALAN OMA LEHTI P äätoimittaja: Riikka Virranta. Tuottaja: Janne Arola. Taitto: Riikka Virranta, Janne Hulkkonen. Toimitus: Eteläranta 10, 00130 Helsinki. Puhelin: (09) 228 77 300. Sähköposti: suomen.lehdisto@sanomalehdet.fi. Suomen Lehdistö verkossa: www.suomenlehdisto.fi. Julkaisija: Sanomalehtien Liitto ry / Tidningarnas Förbund rf. Ilmestyminen: 90. vuosikerta. 8 numeroa vuodessa. Tilaukset ja osoitteenmuutokset: sl@sanomalehdet.fi. Tilaushinnat 2020: kestotilaus 104 euroa / vuosi (sis. alv 10 %), määräaikainen tilaus 110 euroa / vuosi (sis. alv 10 %), määräaikainen opiskelijatilaus 39 euroa / vuosi (sis. alv 10 %). Tilaushintaan sisältyy digilehti. Maksettua tilausmaksua ei palauteta, kun tilaus irtisanotaan. Määräaikainen tilaus ei jatku tilausjakson päätyttyä ilman erillistä ilmoitusta. ISSN: 0039-5587. Ilmoitukset: Timo Järvenpää, puh. 0400 242 131, timo.jarvenpaa@parnet.fi. Painopaikka: Botnia Print, Kokkola. Suomen Lehdistön tekemiseen on käytetty Kopioston keräämiä kopiointikorvauksia. SuomenLehdistö > 4.11.2020 klo 8.30–11. Uutta kasvua -verkkoseminaari. Aiheina muun muassa, miten z-sukupolvi määrittelee journalismin uudestaan ja millainen on tulevaisuuden media-arki nuorten kuvittelemana. Entä miten podcasteille saadaan kuulijoita? Ilmoittauduthan viimeistään 30.10. > 9.–13.11.2020 Suuri Lehtiviikko, webinaari. Suuret Lehtipäivät on tänä syksynä virtuaalinen Suuri Lehtiviikko. Cafe Uutismedia tarjoilee päivittäin ideoita ja asioita klo 12–13. Aamiaista on tarjolla torstaina paikallislehdille ja perjantaina kaupunkilehdille klo 9–11. Viimeinen ilmoittautumispäivä on 2.11. > 13.11.2020 klo 12–13.15. Etämyynti: Uusi normaali vai klikkiotsikko? Webinaari. Perjantain vinkkitunti siitä, kuinka saada vauhtia myyntiin uudessa normaalissa. Kouluttajana Mika D. Rubanovitsch Johtajatiimistä. Viimeinen ilmoittautumispäivä 9.11. > 1.–5.2.2021. Uutisten viikko 2021. Koulujen ja uutismedian yhteinen mediakasvatuksen teemaviikko saa uuden nimen, kun Sanomalehtiviikosta tulee Uutisten viikko. Uutisten viikolla tuodaan esiin kriittisen medialukutaidon merkitystä ja hyödynnetään uutismedian sisältöjä monipuolisesti opetuksessa. Lisätietoa: www.sanomalehdet.fi/ tapahtumat Sanomalehtien Liitossa tapahtuu Tulevat ilmestysmispäivät Nro Ilmestyy Aineistot Varaukset 8/20 9.12. 27.11. 20.11. 1/21 3.2. 22.1. 15.1. 2/21 17.3. 5.3. 26.2. 3/21 21.4. 9.4. 2.4. MUISTA SEURATA MYÖS DIGISSÄ www.suomenlehdisto.fi ? Lisää uutisia media-alalta www.suomenlehdisto.fi/digilehti Printtilehti aina mukanasi! Su om en Le hd is tö MUISTA SEURATA MYÖS DIGISSÄ www.suomenlehdisto.fi Lisää uutisia media-alalta www.suomenlehdisto.fi/digilehti Printtilehti aina mukanasi! Su om en Le hd is tö MUISTA SEURATA MYÖS DIGISSÄ Tilaa Suomen Lehdistön uutiskirjeet www.suomenlehdisto.fi/tilaa-uutiskirje Su om en Le hd is tö
• Äänestäminen on mielestäni , koska sillä vaikuttaa itselleni tärkeisiin asioihin.” ” Olisihan se mukavaa. Nähdä vain sitä mitä haluaa nähdä. Lukea vain asioista, jotka tukevat omia näkemyksiä ja sopivat omaan maailmankuvaan. Mutta todellisuus ei ole sellainen. Vaikka mielipiteitä on yhtä monta kuin meitä ihmisiäkin, faktat ovat faktoja. Niitä tarvitaan valistu neen mielipiteen muodostamiseen ja järkevän yhteiskunnallisen keskustelun käymiseen. Siksi tarvitsemme riippumatonta, moni äänistä mediaa. MIELIPITEET VOIVAT OLLA VAIHTOEHTOISIA – FAKTAT EIVÄT