”Puolustusvoimia ei käsitellä journalismissa samalla kriittisyydellä kuin muita organisaatioita, joilla on vastaavat resurssit.” KANSAN UUDET ÄÄNET Satakunnan Kansan Meri Suominen ja Veera Reko valitsivat journalismin, koska siten voi lisätä ymmärrystä maailmasta olematta kenenkään asialla. ”SÄVYJA IMAGOEROJA” ONKO UUTIS MEDIALLA ARVOJA? Nro 7 27/10/2021 PErUSTETTU VUoNNA 1930
Mediapäivä tulee taas! Media-alan yhteinen Mediapäivä järjestetään 26.1.2022 hybriditapahtumana Bio Rexissä Helsingissä sekä etäyhteyden välityksellä. Päivän teemana on vastuullinen media. Mediapäivä kokoaa pitkän tauon jälkeen media-alan toimijat, vaikuttajat ja toimialasta kiinnostuneet yhteen saman katon alle verkostoitumaan ja vaihtamaan kuulumisia kiinnostavan seminaaripäivän merkeissä. Ehdit vielä ilmoittautua mukaan ennakkohinnalla: jäsenten hybridiosallistuminen 380 € (norm. 450 €) + alv ja muiden hybridiosallistuminen 435 € (norm. 499 €) + alv. Etäosallistumisen hinnat ovat 250 € + alv (jäsenet) ja 299 € + alv (muut). Ennakkohinta voimassa 31.10. asti – osta liput www.mediapaiva.? SUOMEN KUSTANNUSYHDISTYS medialiitto
nro 7/2021 a B C Riikka Virranta Kirjoittaja on Suomen Lehdistön päätoimittaja riikka.virranta@uutismediat.fi Aikaa ajatella L uin hiljattain viisivuotiaasta aasialaisesta talousmediasta nimeltä The Ken. Sen erikoisuus on julkaista vain yksi juttu joka arkipäivä. Vain yksi mutta oma, analyyttinen kappale narratiivista journalismia. 30 000 tilaajaa saavuttaneen verkkomedian pointti on olla tuottamatta lisää tiedonpalasia tulvaan. Valita tarkkaan, mitä ei tehdä. Yhden päivittäisen jutun mallilla on johdon mukaan kolme hyötyjää: bisnes, lukijat ja journalistit. Helppo tietysti toteuttaa hitaan journalismin mallia monen miljardin ihmisen markkinoilla ilman perinteisen median taakkaa tehdä tiiviissä tahdissa kattava printtipainos. Silti saan aina tyydytystä, kun luen että jossain priorisoidaan, tehdään vähemmän ja toivottavasti paremmin. 2000 -luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä työskentelin useissa sanomalehdissä, joissa löysin itseni aika ajoin samasta tilanteesta: Sain äkkilähdön tapahtumaan tai tiedotustilaisuuteen, ohkaisella briiffillä. Paikalla saattoi olla uutinen, usein ei. Kohtasin aivan päteviä asiantuntijoita ja kivaa paikallista pöhinää. Loppupäivän painoin kasaan juttua, josta en aina ymmärtänyt itsekään, miksi se tehdään. Oma kokemattomuus toimittajana ja ihmisenä oli vahvasti läsnä. Silti olen jälkikäteen ajatellut, että aikaa olisi kannattanut käyttää enemmän sen miettimiseen, mistä ja miten juuri nyt olisi merkityksellistä kertoa, ja vähemmän sen tuskailuun, miten ihmeessä tästä tehdään kiinnostava juttu. A jat ovat tietysti muuttuneet. 2000-luvun alussa ei puhuttu juttujen osumatarkkuudesta. Yksittäisen jutun merkitys tilausveturina verkossa on kasvanut, ja niihin nähdään vaivaa. Moni valtakunnallinen ja maakunnallinen media on kertonut, että juttujen määrää on tietoisesti vähennetty viime vuosina. Valitaan aiheet, joissa pitää onnistua ja joita resursoidaan. Kaikesta ei tarvitse tehdä vähintään keskipitkää perusjuttua. Verkkoyleisö ei ole tästä vähentynyt, päinvastoin. Tietysti uutismediassa tarvitaan myös nopeaa reagointia ja kattavuutta. Hitaus ei ole journalismissa itseisarvo eikä sitä ole tekstin pituus. Ajattelu sen sijaan on. Ideointi, pallottelu, jalostaminen. Siksi ilahdun kaikista organisatorisista tempuista, joilla media raivaa tekijöilleen aikaa vähemmän tärkeästä olennaisimpaan, omien aiheiden kaivamiseen ja huolelliseen toteuttamiseen. ? 4 avaaja ”Opiskelijat eivät tiedä, mitä kaikkea Ilkka-Yhtymä nykyään on”, Piia Uusi-Kakkuri perustelee Ilkka Trainee -ohjelmaa. 5 Gallup Kun Facebook kaatui, ihmiset hakeutuivat uutismediaan. 6 puheenaihe Puolustusvoimat, mediakritiikki, leikkauspolitiikka: Mitä aiheita media arastelee nykyään? 7 Kolumni Toimituksissa ajatellaan, että analytiikka kuvaa koko yleisöä, kirjoittaa Liisa Ovaska. 9 lehdistötilaisuus Meri Suominen ja Veera Reko vakinaistettiin Satakunnan Kansaan vuosi sitten, ja se tuntuu heistä vieläkin ihmeelliseltä. 14 uutismedian arvot Toimituksia syytetään yhä useammin agendajournalismista. Mutta mitä arvoja media todella edustaa? 20 ratKaisut Jussi Murtasaari parantaa verkkojournalismia dataklinikoilla. 24 ratKaisut Saksalaiskonserni perusti perinteisen mediabrändin rinnalle ilmaissaitin tavoittamaan nuoria. 25 teKijä Hanna Hietikko kertoo, miten lasten ja nuorten haastatteluista saadaan paljon irti. 26 teoria & Käytäntö Markkinoinnin automaatio on parantanut asiakaskokemusta Kalevassa. 28 tutKimuKset Facebookin ja Googlen palveluista tulevat lisätulot uutismedialle kasaantuvat isoimmille niin kuin tilaustulotkin. 29 täällä työhuone Instituutioiden vallan sanotaan murtuvan, mutta journalistista mediaa seuratessa sitä ei heti huomaa, kirjoittaa Reetta Räty. 30 diGi edellä Elina Lappalainen löytää LinkedInistä alkuja tutkivaan journalismiin. 31 nimitys Kalevaan datajournalistiksi nimitetyn Tuomas Hirvosen mielestä ulkopuoliset tahot saavat liikaa määrittää, mitä journalismissa kerrotaan. SUOMEN LEHDISTÖ Päätoimittaja Riikka Virranta. tuottaja Janne Arola. ulkoasu ja taitto Origine ky / Janne Hulkkonen, Arto Kinnunen. toimitus Eteläranta 10, 00130 Helsinki. Puhelin (09) 228 77 300. sähköPosti suomen.lehdisto@uutismediat.fi. suomen lehdistö verkossa www.suomenlehdisto.fi. julkaisija Uutismedian liitto. ilmestyminen 91. vuosikerta. 8 numeroa vuodessa. tilaukset ja osoitteenmuutokset sl@uutismediat.fi. tilaushinnat 2021 kestotilaus 107 euroa / vuosi (sis. alv 10%), määräaikainen tilaus 114 euroa / vuosi (sis. alv 10%), määräaikainen opiskelijatilaus 42 euroa / vuosi (sis. alv 10%). Tilaushintaan sisältyy digilehti. Maksettua tilausmaksua ei palauteta, kun tilaus irtisanotaan. Määräaikainen tilaus ei jatku tilausjakson päätyttyä ilman erillistä ilmoitusta. issn: 0039-5587. mediamyynti Alpo Ohtamaa, Myynnin A&O, alpo.ohtamaa@myynninao.fi, 044 311 0201. PainoPaikka PunaMusta, Joensuu. Suomen Lehdistön tekemiseen on käytetty Kopioston keräämiä kopiointikorvauksia. m at ia s ho nk am aa suomen lehdistö 3 20 4 ja rn o Pe ll in en
iSo Juttu. Piia Uusi-Kakkuri pitää harjoitteluohjelmaa osoituksena siitä, että Ilkka-Yhtymä on valmis panostamaan osaamiseen ja sen kehittämiseen. ”Uskon, että Ilkka-Yhtymän maine kasvaa alan nuorten osaajien keskuudessa. Tiedetään, että tällaisia mahdollisuuksia on eikä tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan.” 4 suomen lehdistö 7/2021 A a
Miksi perustitte Ilkka Trainee -ohjelman, hdr-asiantuntija ja ohjelman vetäjä Piia Uusi-Kakkuri? Osaajapula on tälläkin alalla kasvun tiellä. Meidän on tehtävä oma osamme osaajien kasvattamisessa. Samalla kehitymme itsekin, saamme opiskelijoilta uutta tietotaitoa ja voimme yhdessä katsoa, miten se muuttuu arjessa palveluiksi ja asiakaskokemukseksi. Lyhyellä tähtäimellä tarvitsemme ihmisiä meille hetimmiten. He voivat jäädä meille kesätöihin ja valmistumisen jälkeen vakkariksi, jos kaikki menee hienosti. Pitkällä tähtäimellä haluamme kehittää työnantajamielikuvaa. Opiskelijat eivät tiedä, mitä kaikkea Ilkka-Yhtymä nykyään on, että meillä on myös digimarkkinoijia, luovia sisällöntuottajia ja koodaajia. Teillä on auki keväälle 11 trainee-tehtävää esimerkiksi ohjelmoinnin, datan ja digitaalisen markkinoinnin parissa. Miten nämä tehtävät on valittu? Jokaisesta tiimistä kysyttiin, millaista tarvetta on ja missä tehtävissä pystymme ohjaamaan harjoittelijoita. Tiimeissä on ihmisiä, jotka tekevät samaa työtä kuin harjoittelijat. Esimiehen tuen lisäksi opiskelijat saavat nimetyn Ilkka-frendin eli työkaverin, jota on helppo lähestyä. Haetteko jatkossa kaksi kertaa vuodessa saman määrän harjoittelijoita? Määrä tulee varmasti vaihtelemaan. Lanseeraamme ohjelman nyt ja odotamme jännityksellä, kuinka paljon kiinnostusta se herättää. Kevään ohjelmasta puuttuu vielä pari meidän yritystämme eli Liana Technologies ja MySome. Voi olla, että ohjelma näin laajentuukin. Miten paljon työvoimaa harjoitteluohjelman pyörittäminen sitoo? Kyllähän se sitoo, ja siksi yritykset usein jättävätkin harjoittelijat ottamatta. Mutta tämä on nyt juttu, joka pitää tehdä, jotta varmistamme, että olemme nuorille kiinnostava paikka myös tulevaisuudessa. Opiskelijat kulkevat ensin yhtä matkaa pari viikkoa ja ohjelman aikana on yhteisiä koulutuspäiviä ja yritysvierailuja. Yhteisen perehdytyksen päälle tulee vielä tehtäväkohtainen perehdytys ja opettaminen. Harjoittelijat eivät ole työsuhteessa Ilkka-Yhtymään. Maksatte viiden kuukauden harjoittelusta kahdelta viimeiseltä kuukaudelta 1000 euron palkkion. Miten perustelette palkattomuutta? Tämä on tietysti herättänyt keskustelua. Ammattikorkeakouluopiskelijoillahan harjoittelu on yleensä palkaton, koska se kuuluu opintoihin ja he saavat siitä 30 opintopistettä. Totta kai olisi mahtavaa maksaa hyvä palkka, mutta opiskelijat joutuisivat herkästi maksamaan opintotukeaan takaisin. Yliopisto-opiskelijoilla työharjoittelu ei kuulu niin vahvasti mukaan. Yliopistoista on kuitenkin haettu meille harjoitteluun ennenkin myös ilman 1000 euron korvausta. Aluksi ohjelmassa haettiin harjoittelijoita myös toimitukseen. Miksi näistä paikoista luovuttiin? Saimme hausta palautetta, sillä toimituspuolella on jo muodostunut erilainen harjoittelukäytäntö. Päätimme ottaa vielä lisäaikaa valmisteluun, mutta kyllä meillä on tahtotila saada myös journalismin ja viestinnän opiskelijoille trainee-ohjelma. Aikooko Ilkka-Yhtymä palkata lähivuosina aiempaa enemmän uusia tekijöitä? Olemme viime aikoina palkanneet paljonkin ihmisiä. En osaa sanoa tarkasti tulevaisuuden näkymistä, mutta tavoittelemme kasvua ja tekijöitähän kasvu vaatii. ? avaaja Harjoittelijoita osaajapulaan Ilkka-Yhtymä perusti trainee-ohjelman, jossa on haussa tehtäviä myynnistä, markkinoinnista ja digikehityksestä. Harjoittelun palkattomuus on herättänyt keskustelua. teksti Riikka Virranta kuva Jarno Pellinen Gallup Miten Facebookin käyttökatko näkyi kävijäliikenteessä? Jaakko Lempinen Asiakaskokemuspäällikkö, Yle Niina Viitanen Kehityspäällikkö, Ilta-Sanomat Tämä oli meillä ensisijaisesti uutistapahtuma, ja käyttö kasvoi sinä iltana. Ihmiset janosivat tietoa siitä, missä vika on ja mitä tapahtuu. Käyttökatkosta käsitelleet jutut olivat erittäin luettuja. Toisaalta ihmisiltä vapautui aikaa, ja se näkyi siinä, että Iltsua käytettiin kuten myös muita medioita. Meillä keskeisintä on aina suora liikenne ja lukijasuhde on tiivis. Olemme itsenäisempiä suhteessa alustoihin kuin ne mediat, joissa ollaan paljon viittaavan liikenteen varassa.” Mona Haapsaari mtv Uutisten toimituspäällikkö Facebook-liikenne tietyti droppasi isosti, mutta lopputulos oli jopa positiivinen, koska suora liikenne kasvoi. Facebook on meille tosi merkittävä varsinkin viikonlopun jälkeen kevyemmissä, arkea lähellä olevissa lifestyle-aiheissa. Sitä on vaikea suoraan korvata jollain toisella liikenteen lähteellä, mutta vahva hakukoneoptimointi, etusivun selkeys ja uutispainotukset varsinkin erikoistilanteissa auttavat. Jatkuvasti pitää olla valmiina ottamaan asioita enemmän omiin käsiin ja vähentämään riippuvuussuhteita vahvalla uutistyöllä ja brändin vahvistamisella.” —Riikka Virranta, Janne Arola Meillä vaikutus näkyi mobiilikäyttäjissä. Uutiskontekstissa Facebook-liikenne romahti, mutta se kompensoitui aika nopeasti suoralla ja hakukoneliikenteellä. Liikenteen laatu parani eli ihmiset lukivat enemmän sisältöjä, heillä oli selkeästi aikaa. Sosiaalisesta mediasta käydään tyypillisesti lukemassa juttu ja mennään pois. Tällaisessa tilanteessa jengi tiesi, mihin mennä. He hakeutuivat suoraan Ylen sivulle. Median riippuvuutta alustoista vähän ylikorostetaan. Meillä some-liikenteen osuus on kokonaisuutena alle viidesosa.” 7/2021 suomen lehdistö 5 A
ARTHUR FRANCKIN ohjaama Pesänlikaajat-dokumentti ja toimittaja Aarno Laitisen kuolema toivat keskusteluun vuonna 1981 ilmestyneen Tamminiemen pesänjakajat -kirjan, joka ravisteli toimittajien ja vallanpitäjien tiiviiksi muodostuneita välejä. Kekkosen varominen jäi historiaan ja Neuvostoliittokin on kaatunut. Mutta vieläkö journalistit arkailevat? Suomen Lehdistö kysyi journalismin parissa työskenteleviltä ja mediaa seuraavilta kommentaattoreilta, mitkä heidän mielestään ovat vaikeita ja vaiettuja aiheita suomalaiselle journalismille nykyään. Salla Nazarenko kansainvälinen asiantuntija, Suomen Journalistiliitto Haluaisin nähdä enemmän kriittistä journalismia Puolustusvoimista – sellaista, jota Helsingin Sanomien Tommi Nieminen teki vastikään Afganistanista, tai jota MOT:n Kaisu Suopanki teki Puolustusvoimien johtamiskulttuurista. Puolustusvoimia ei mielestäni useinkaan käsitellä suomalaisessa journalismissa samalla kriittisyydellä kuin muita organisaatioita, joilla on vastaavat resurssit ja valta. Puolustusvoimista kyllä uutisoidaan ja tiedotetaan esimerkiksi hankintojen yhteydessä, mutta sitä ympäröi hartauden ja varovaisuuden aura, kuten myös presidenttiä, joka toimii Puolustusvoimien ylipäällikkönä. Aika vähän näkee pakinointia tai parodiointia näistä aiheista. Kun Suomessa on muutenkin ongelmia julkisuuslain noudattamisessa, olisi erittäin perusteltua tutkia ja tarkastella organisaatiota, jossa salaaminen on syystäkin ytimessä. Lisäksi Puolustusvoimien järjestämät maanpuolustuskurssit luovat toimittajille mahdollisuuden epäterveiden sidonnaisuuksien syntymiselle. Kun pääset eliitin sisäpiiriin, tarkasteletko instituutiota enää kriittisesti?” kuprut julkisissa hankinnoissa jo niiden valmisteluvaiheissa. Kun perusteelliseen analyysiin jää aiempaa vähemmän aikaa, sokeita pisteitä tulee entistä enemmän. Meillä on suosittu presidentti, joka tekee erittäin tärkeää unilukkarin työtä. Se vaatisi kuitenkin vastapainoksi riittävän kokeneita, puolustuspolitiikkaa ja eurooppalaista talouspolitiikkaa tuntevia toimittajia, jotka pystyisivät asiallisella tavalla haastamaan istuvaa presidenttiä. Siitä tulisi tärkeää vuoropuhelua, ja luulisin, että presidenttikin olisi tyytyväinen.” Mikko Hautakangas Sovittelujournalismi-hankkeen tutkija, Tampereen yliopisto Toimittajille pitämissämme työpajoissa olemme selvittäneet konfliktiherkkinä pidettyjä aiheita. Sen perusteella en näkisi, että joihinkin aiheisiin ei uskallettaisi tarttua, vaan että on olemassa aiheita, jotka näyttäytyvät toimittajille hankalina ja vaativat heidän mielestään erityistä varautumista. Hankaluutta näyttää olevan ainakin kahdenlaista: poliittisen vallan käsittelemiseen liittyvää hankaluutta, kuten suhde populismiin, ja toisaalta identiteetin ja kulttuurisen vallan hankaluutta, kuten vähemmistöjen esittäminen ja susikysymys. Meillä on aiheita, joista on turvallista keskustella, ja puheenaihe Vaietut aiheet Presidentti Urho Kekkosta ympäröinyt hiljaisuus kaatui neljäkymmentä vuotta sitten. Mitä aiheita arkailee 2020-luvun suomalainen journalisti? teksti Tuukka Tuomasjukka Jyrki Lehtola kirjailija ja pakinoitsija Mediassa vaietaan ainakin siitä, kuinka alas mediassa on vajottu, kun puuttuu uskallus katsoa itseensä. Kun sukupolvet ovat vaihtuneet, päällimmäisenä alkaa näkyä narsismin ja laiskuuden yhdistelmä, joka tuottaa vain minä-kirjoittamista. En halua maksaa toisten tunteista. Olen haaveillut, että joku Helsingin Sanomissa alkaisi kirjoittaa viikoittain siitä, missä Hesari on epäonnistunut. Se voisi olla lehden luetuimpia palstoja. Toisaalta Hesarilla menee kaupallisesti hyvin, ja kun menee hyvin, ei kannata tehdä mitään. Toimitusten johdossa kierrätetään helppoja tyyppejä sen sijaan, että joku sanoisi, että kamoon, pidät popcornin syömisestä elokuvissa, mitä sitten, ei tätä voi julkaista. Mediassa vaietaan myös biologisesta sukupuolesta. Kukaan ei nauranut, kun Tammen tiedotuspäällikkö pyysi anteeksi, että Tammi julkaisi Pride-viikolla kuvan J. K. Rowlingin romaanin käännöksen kannesta. Tuija Siltamäen päätoimittama Ylioppilaslehti on tällä hetkellä Suomen virkein lehti. Siellä seurataan ylioppilaslehtien historiallista velvollisuutta näsäviisauteen.” Kalle Heiskanen Tamminiemen pesänjakajat -kirjan työryhmän jäsen, Pohjalaisen ja Turun Sanomien entinen päätoimittaja Suomalaisen journalismin nykyistä tilannetta ei voi millään tavalla verrata 70-luvun loppuun ja 80-luvun alkuun. Meillä ei enää ole samanlaisia tabuja kuin Kekkonen ja Neuvostoliitto olivat silloin. Tilanne on tältä osin huomattavasti parempi. Sen sijaan ongelmaksi muodostuu se, että toimitusten resursseja on kautta linjan leikattu niin paljon, että syntyy väistämättä erilaisia asioita, joihin ei puututa – kuten aikanSa kohukirJa. Tamminiemen pesänjakajat kertoi presidenttipelin asetelmista Kekkosen jälkeen. Kirjaa myytiin 160 000 kappaletta. 6 suomen lehdistö 7/2021 A
Kolumni Liisa Ovaska Kirjoittaja on Tampereen yliopiston journalismin tutkija, joka on työskennellyt toimittajana ja kirjoittanut gradun algoritmisesta yleisökäsityksestä. Analytiikka antaa kapean kuvan ihmisestä ”K iinnostaako tämä ketään?” toimittaja miettii juttua kirjoittaessaan. Jutun julkaisun jälkeen hän siirtyy seuraamaan analytiikkaa. Klikkauksien määrä kasvaa, kun jutusta on mennyt ilmoitus mobiililukijoille. Toimittaja irvistää. Otsikkotestauksen myötä jutun otsikoksi on päätynyt räväkkä sitaatti. Silti lukuaikamittari kertoo, että lukijat viihtyvät jutun parissa. Toimittaja on tyytyväinen. Otsikko onnistui houkuttelemaan lukijat heitä kiinnostavan aiheen ääreen, hän ajattelee. Analytiikan luvut kertovat median verkkosisältöjen käyttöhetkestä. Se kertoo, mitä klikattiin ja mitä luettiin. Analytiikka kuvaa sitä, miten hyvin toimitus on onnistunut tarjoilemaan sisältönsä niin, että sitä kulutetaan. Tästä huolimatta toimitukset tekevät analytiikasta paljon pidemmälle meneviä päätelmiä. Toimittajat päättelevät pitkälti analytiikan perusteella, mitä mieltä yleisö on heidän tekemistään jutuista. Analytiikan ajatellaan kertovan siitä, millaista journalismia yleisö toivoo. T odellisuudessa analytiikka ei kerro, klikattiinko juttua ärsytyksen vai kiinnostuksen takia tai johtuiko pitkä lukuaika keskittymisen herpaantumisesta. Se ei kuvaa yleisön kritiikkiä journalismia kohtaan tai sitä, millaista erilaista sisältöä yleisö kaipaa. Analytiikka tarjoaa yleisöstä hyvin kapean kuvan. Kesällä valmistuneessa gradussani huomasin, että analytiikan kautta havaitun algoritmisen yleisön ajatellaan kuvaavan koko yleisöä. Tosiasiassa algoritminen yleisö kuvaa osajoukkoa. Se jättää ulkopuolelleen printtilehden lukijat eikä se havainnoi yleisöä, joka ei kuluta kyseisen median sisältöjä. Jos media haluaa lisää lukijoita tai todella ymmärtää yleisöään, pitää yleisölle tarjota parempia tilaisuuksia kertoa mielipiteistään suoraan toimittajille ilman analytiikkaa välikätenä. ? aiheita, joissa toimittajien koetaan pyrkivän vaikuttamaan asioiden kehitykseen. Esimerkiksi keskustelu vihreiden puheenjohtajakilvasta on mietoa poliittisen pelin raportointia, jollaiseen olemme tottuneet. Vaikka toimittajat mielellään vetoavat objektiivisuuteensa, hankalien aiheiden kohdalla tunnistetaan, että yhteiskunnallinen keskustelu on aina poliittista. Tällaisia aiheita ovat myös isot, poliisin ja Puolustusvoimien kaltaiset luottamusta edellyttävät instituutiot suomalaisen yhteiskunnan ytimessä, tai vaikka Venäjäja Nato-suhteet. Näiden yhteydessä helposti ajatellaan, että niistä ei voi kuka tahansa lähteä kirjoittelemaan vaan täytyy olla esimerkiksi turvallisuuspolitiikkaan perehtynyt asiantuntija.” Susanna Kuparinen teatteriohjaaja, toimittaja Mediassa on kaksi kaistaa hyvinvointivaltiosta ja leikkauksista kirjoittamiseen. Yhtäällä ovat kauhutarinat siitä, miten vanhus mätänee yksin sänkyynsä muistisairaana ja sairaanhoitajat ovat stressaantuneita. Toisaalla taas on politiikan uutisointi, jossa velkaantuminen täytyy kommentaattoreiden mukaan pysäyttää. Nämä kaistat eivät yhdisty, ja tässä on sokea piste. Median pitäisi sisäistää, mitä velkarahalla tehdään. Kun leikataan, sitä pidetään mediassa ainoana järkevänä vaihtoehtona. Kukaan ei halua olla se hippi ja vastuuton nulikka, joka kyseenalaistaa järkevän taloudenpidon. Siitä tulee toimittajalle nolo olo, ja niin tulee minullekin. Tunnen rikkovani sääntöjä. Iltalehdessä vuonna 2018 julkaistu Olli Ainolan juttu Kelan sekoilusta perusturvan kanssa näytti hienosti, miten huono-osaiset joutuivat pulaan. Pulassa olevat ihmiset kai paavat journalismia, joissa näy tetään syy-seuraussuhteet. Nämä virkamiehet ovat halunneet tätä, siitä ovat seuranneet nämä asiat, ja sen takia sä olet kusessa.” ? ” Toimitusten johdossa kierrätetään helppoja tyyppejä sen sijaan, että joku sanoisi, että kamoon, pidät popcornin syömisestä elokuvissa, mitä sitten, ei tätä voi julkaista.” m ik ko ke ll on ie m i 7/2021 suomen lehdistö 7 A
kurkotuS kuntiin. Turun Sanomien kasvot Raision, Ruskon ja Naantalin suuntaan ovat nyt Salli Koivusen kasvot. Hän tuottaa lehden hyperpaikallisia uutiskirjeitä. Uutiskirjehanketta on vetänyt Rami Nieminen. paiKallisjournalismi TS alkaa julkaista kuutta paikallista uutiskirjettä TURUN Sanomat alkaa julkaista tänä syksynä kuutta paikallista uutiskirjettä Turun ympäristössä. Ensimmäisenä oman kirjeensä saivat Raisio ja Rusko sekä Naantali. Viikoittaisia kirjeitä tuottaa Salli Koivunen, joka kerää juttuvinkkejä ja käy keskusteluja sosiaalisen median paikallisryhmissä. Jokainen kirje alkaa Koivusen katsauksella paikallisyhteisön ajankohtaisiin asioihin ja sisältää hänen yhteystietonsa. Journalistinen tavoite on tehdä alueellisesta valtamediasta helpommin lähestyttävä: lisätä vuoropuhelua toimituksen ja paikallisyhteisöjen välillä ja tehdä näin entistä vaikuttavampaa journalismia. Lisäksi sisällön toivotaan löytävän entistä paremmin yleisönsä. – Meillä on jo vahvaa seurantaa näiltä alueilta. Esimerkiksi politiikan toimituksessa on ihmisiä, jotka seuraavat kuntien päätöksentekoa. Tuon toimitusten tietoon ihmisten huolia ja varmistan, että sisältö löytää yleisönsä, Koivunen kuvaa. Uutiskirjeiden tilaaminen on ilmaista, mutta niissä linkatut jutut ovat pääsääntöisesti maksumuurin takana. Ensimmäisinä lanseeratut kirjeet ovat keränneet tilaajia yli odotusten. Projektia johtaneen uutispäällikkö Rami Niemisen mukaan kirjeiden kohdealueet on valittu niin, että paikkakunnalla on riittävä asiakaspotentiaali, TS:llä riittävästi juttuja alueelta ja uutiskirje ei saa häiritä TS-Yhtymän omien paikallislehtien toimintaa. Ainakaan aluksi paikallisen sisällön määrää ei lisätä. – Mutta jos jonkin alueen uutiskirje osoittaa, että siellä on tilaajapotentiaalia, resursseja kannattaa suunnata sinne, Nieminen sanoo. Turun Sanomat sai Facebookilta 50 000 dollarin rahoituksen uutiskirjeiden kehittämiseen osana pohjoismaiselle uutismedialle suunnattua kiihdytysohjelmaa. —Riikka Virranta Brändiuudistus KPK Yhtiöt on nyt Hilla Group KPK Yhtiöiden ylimääräinen yhtiökokous päätti lokakuun puolivälissä vaihtaa yhtiön nimeksi Hilla Groupin. Nimenvaihdokselle katsottiin olevan tarvetta yhtiön laajennuttua alkuvuonna ostamalla Suomalainen Lehtipaino Oy:n osake-enemmistön. Uutta nimeä perusteltiin sillä, että hilla leimaa yhtiön aluetta. ”Pikkuisen harvinaiseen herkkuun liittyy juurevuus ja mehukkuus, jotka toivotaan tunnistettavan meidän yrityksemme toiminnasta.” Konsernin nimenmuutoksella ei ole vaikutusta yhtiön tuotteisiin tai palveluihin. —Janne Arola hiilineutraalius Media-alan tavoite: omat päästöt nollaan 2030 MEDIALIITTO ja sen jäsenjärjestöt tavoittelevat alan yritysten omasta toiminnasta aiheutuvien hiilidioksidipäästöjen nollaamista vuoteen 2030 mennessä. Lisäksi tavoite on vähentää samaan vuoteen mennessä media-alan ja graafisen teollisuuden epäsuoria päästöjä 30 prosentilla perusuraan nähden eli siihen verrattuna, miten päästöjen uskotaan kehittyvän ilman toimia. Liittoja ympäristötyössä konsultoineen Gaia Consultingin arvion mukaan alan päästöistä 10 prosenttia syntyy omassa toiminnassa käytetystä energiasta ja polttoaineista ja 90 prosenttia tulee epäsuorasti arvoketjuista kuten materiaalija palveluhankinnoista. Tavoitteen toteutuessa alan kokonaispäästöt puolittuvat vuoden 2019 tasosta vuoteen 2030 mennessä. Medialiiton toimitusjohtajan Jukka Holmbergin mukaan ala haluaa olla mukana Suomen tavoitteessa olla hiilineutraali vuonna 2035. Hän kertoo, että ympäristöhanke on herättänyt jäsenyrityksissä vain positiivista palautetta. – Media-alallahan on hiilijalanjäljen lisäksi myös hiilikädenjälki eli positiivinen vaikutus. Journalismissa tuotetaan faktapohjaista tietoa ympäristöasioista laajasti ja sillä on vaikutusta koko yhteiskunnassa. Liitot eivät asettaneet tavoitteekseen myös epäsuorien päästöjen nollaamista tai kompensoimista, sillä tämä vaatisi niiden arvion mukaan enemmän aikaa ja kompensointipalvelujen kehittymistä. Tavoitteen toteutumista tullaan seuraamaan. Medialiitto-yhteisö pyrkii auttamaan jäseniään tavoitteen saavuttamisessa. Ensimmäinen konkreettinen työkalu on raportti alan ympäristövaikutuksista, jossa eritellään toimenpiteitä kohti hiilineutraaliutta. Esimerkiksi Uutismedian liitto järjestää aiheesta koulutusta jäsenilleen. —Riikka Virranta yritysosto PunaMusta vahvistaa markkinoinnin palveluitaan PUNAMUSTA Media osti syyskuun lopussa Gredi Oy:n, joka tuottaa ratkaisuja digitaalisen aineiston hallintaan, säilytykseen ja julkaisuun. Kauppahinta oli neljä miljoonaa euroa. Kauppa on osa PunaMustan strategiaa tarjota asiakkailleen kokonaisvaltaisia ja erottuvia markkinoinnin ratkaisuja. Yhtiön mukaan kauppa myös vahvistaa digitaalisten liiketoimintojen kasvua ja tuo samalla ammattilaisia konsernin palvelukseen. Gredi työllisti viime vuonna keskimäärin 14 henkilöä ja sen liikevaihto oli kaksi miljoonaa euroa. —Riikka Virranta Kmt Lähes kaikki lukevat sanomalehteä KANSALLISEN Mediatutkimuksen mukaan 96 prosenttia 15 vuotta täyttäneistä suomalaisista lukee sanomalehtiä. Vähintään 91 prosenttia kaikista ikä-, ammattija tuloryhmistä lukee sanomalehtiä. Digitaalista lehteä lukee 86 prosenttia ja painettua 56 prosenttia 15 vuotta täyttäneistä suomalaisista. KMT:n tavoittavuusluvut syntyvät painetun sanomalehden numerokohtaisesta tavoittavuudesta ja digitaalisen lehden viikoittaisesta tavoittavuudesta. —Janne Arola ajanKohtaista ri it ta sa lm i 8 suomen lehdistö 7/2021 A
7/2021 suomen lehdistö 9 B lehdistötilaisuus UUDEN AJAN MAAKUNTAJOURNALISTIT Meri Suominen ja Veera Reko vakinaistettiin Satakunnan Kansaan vuosi sitten. Suominen haluaa oman historiansa vuoksi antaa äänen ihmisille, joita ei tavallisesti mediassa näe. Reko juontaa vaalistudiota ja kavahtaa asioiden tekemistä vain siksi, että niin on ennenkin tehty. teksti Janne Arola kuvat Veera Korhonen B yhteiSöllinen ilmapiiri. Meri Suominen (vas.) ja Veera Reko sanovat, että Satakunnan Kansan toimituksessa omat ideat menevät hyvin läpi ja kollegoilta saa aina tarvittaessa apua. Etätyöpäivinä Suominen ulkoilee usein Romaniasta tuodun rescuekoiransa Cuban kanssa.
10 suomen lehdistö 7/2021 B rakenteet kiinnoStavat. Veera Reko on jutuissaan selvittänyt muun muassa Satakunnan sisäisen muuttoliikkeen syitä ja seurauksia sekä sitä, miten Tinderin deittailukulttuuri näkyy maakunnassa.
K un Veera Reko ja Meri Suominen joitakin vuosia sitten tekivät valinnan ryhtyä toimittajiksi, he tuskin arvasivat, että olisivat vakituisessa palkkatyössä vuonna 2021. Niin negatiivissävytteistä puhe media-alasta esimerkiksi yliopistossa oli. – Tutkimukset kertoivat, miten hirveä kiire toimituksissa on. Tältä pohjalta toimitustyöstä tuli vähän synkkä kuva, Satakunnan Kansan toimittaja Suominen muistelee porilaisen kahvilan pöydässä. Samaa sanoo hänen vieressään istuva kollega Reko. – Lukioaikana kuuli paljon sellaista, että toimittajan työ on epävarmaa: irtisanomisia on paljon ja töitä on vaikea saada. Suominen aloitti syksyllä 2016 journalistiikan opinnot Tampereen yliopistossa. Hän tuli Satakunnan Kansaan toimitusharjoittelijaksi kesällä 2018, sai säännöllisen kolumnipaikan ja seuraavan kesäpestin jälkeen ttt-sopimuksen, joka muuttui nopeasti lähes täysipäiväiseksi työnteoksi. Reko puolestaan opiskeli Tampereen yliopistossa sosiaalipsykologiaa ja teki sijaisuuksia kotipaikkakuntansa Säkylän paikallislehdessä Alasatakunnassa. Tammikuussa 2020 hän sai määräaikaisen sopimuksen Satakunnan Kansaan. Vuosi sitten syksyllä sekä Reko että Suominen vakinaistettiin lehden palvelukseen. Se tuntui hienolta. Suominen jopa mietti, onko asian taustalla jokin jekku. – Sitä on niin hämmentynyt, että näinkin hyvin voi käydä, hän sanoo. Sekä Reko että Suominen sanovat valinneensa kaikista vaihtoehdoista ammatikseen juuri journalismin siksi, että se on yhteiskunnallisesti merkittävää ja vaikuttavaa. Myös riippumattomuus on heille tärkeä arvo. Suominen sanoo, että moni journalistiikankin opiskelija suuntautuu jo varhaisessa vaiheessa viestintäalalle, koska se koetaan turvallisemmaksi vaihtoehdoksi. Hän ei itse kuitenkaan ole kokenut vetoa viestijäksi. – Journalistina on mahdollisuus lisätä ymmärrystä maailmasta ilman, että on jonkun asialla, Suominen sanoo. REKON ja Suomisen kaltaisista journalisteista on monessa maakuntamediassa pula. Sen tietää esimerkiksi Satakunnan Kansan toimituspäällikkö Kaisa Ylhäinen. Hän pitää erinomaisena, että lehti on löytänyt kunnianhimoisesti journalismiin suhtautuvia ja näkemyksellisiä paikallisia nuoria. Ylhäisen mukaan Reko ja Suominen osaavat tehdä sellaista journalismia, jolle on tässä ajassa analytiikankin mukaan kysyntää. Suominen työskentelee rikosja oikeustoimittajana ja kirjoittaa ajankohtaisten oikeusjuttujen lisäksi paljon yhteiskunnan psykososiaalisista ilmiöistä ja ongelmista, kuten mielenterveysongelmista, köyhyydestä ja huono-osaisuudesta. Reko sanoo Suomisen olevan taitava ja ajatteleva toimittaja, joka myös kirjoittaa todella hyvin. Uutispäällikö Ylhäisen mukaan Suomisella on kyky lähestyä arvostavasti sellaisiakin ihmisiä, joiden elämäntarinat ovat rankkoja. – Hänelle ne ihmiset eivät ole vain juttujen kohteita, vaan heillä on oma ääni, Ylhäinen sanoo. Suominen itse sanoo, että häntä motivoi antaa ääni sellaisille ihmisille, jotka eivät ole mediassa säännöllisesti esillä. Kiinnostus kumpuaa omasta lapsuudesta ja nuoruudesta. Suominen on esimerkiksi kertonut perheensä eläneen vuosia yhteiskunnan tukien varassa niin, että rahat eivät riittäneet kunnolla edes ruokaan. Pitkässä, lastensuojelua käsittelevässä jutussaan hän avasi lukioaikaista masennustaan sekä sitä, kuinka hänen omakin lapsuudenperheensä oli lastensuojelun asiakkaana. – Omat kokemukseni ovat sellaisia, että niistä voisi helposti katkeroitua. Mutta itse ajattelen, että kun olen nähnyt elämää useista eri vinkkeleistä, se auttaa paremmin ymmärtämään ihmisiä, joilla on samanlaisia kokemuksia. UUTISTOIMITUKSESSA työskentelevä Rekokin liputtaa moniäänisen journalismin puolesta ja lisää, että maakuntalehdessä myös paikallisuus on tärkeä arvo. – Olen itse satakuntalainen ja koen, että tässä tehdään työtä myös satakuntalaisille. Mutta vaikka ollaan paikallisia, voidaan kertoa myös valtakunnallisista ja maailmanlaajuisista ilmiöistä. Suominen kuvailee Rekoa kunnianhimoiseksi ja empaattiseksi toimittajaksi, joka miettii juttujensa vaikutuksia niiden kohtei siin pidemmällekin kuin vain julkaisuhetkeen. Reko on jutuissaan käsitellyt esimerkiksi muuttoliikettä ja sitä, mitä seuraa siitä, että aika 29.9.2021 Paikka Kahvila Solo Porin Puuvillassa Paikalla Satakunnan Kansan toimittajat Veera Reko ja Meri Suominen. aihe Maakunnallinen journalismi, journalismin vaikuttavuus, nuorten lukijoiden tavoittaminen. tarjolla Kahvia, teetä ja keksejä. ”Journalistina on mahdollisuus lisätä ymmärrystä maailmasta ilman, että on jonkun asialla.” 7/2021 suomen lehdistö 11 B
nuoret miehet jäävät maaseudulle mutta nuoret naiset lähtevät. Viime vuonna Reko haastatteli Tinderissä lukuisia satakuntalaisia sinkkuja. Tuloksena oli juttukokonaisuus, jossa päästiin syvälle maakunnan miesten ja naisten yksinäisyyteen sen sijaan, että olisi pinnallisesti vain esitelty Tinder iäkkäämmille maakuntalehden lukijoille. Uutispäällikkö Ylhäisen mukaan Reko on kiinnostunut erityisesti siitä, miten nuorten ja nuorten aikuisten ääni kuuluu yhteiskunnassa, ja lisäksi hänellä on kyky nähdä rakenteita, joita on syytä kyseenalaistaa. Samanlaisella näkemyksellisellä, rakentavalla otteella Reko puuttuu Ylhäisen mukaan myös siihen, miten vaikkapa omassa työyhteisössä toimitaan. – Viimeksi tänään aamulla hän kyseenalaisti koko henkilökunnan foorumilla toimituksen johdon antamaa kirjallista palautetta, koska siellä oli hänen mielestään epäonnistunut sanavalinta. Reko on miettinyt, että juttujen kiinnostavuus voi usein riippua siitä, pystyykö ihminen elämänvaiheessaan samaistumaan sen teemoihin. Ikä on tässä usein toissijainen asia. – En koe, että minun pitäisi kirjoittaa erityisesti nuorille, mutta tykkään kuitenkin kirjoittaa aiheista, jotka kiinnostavat nuoria. Suominen taas on rikostoimittajuuden kautta automaattisesti lähellä yhteiskunnallista keskustelua esimerkiksi nuorten pahoinvoinnista. Hänestä päälleliimattu nuorten tavoitteleminen ei kuitenkaan ole järkevää. – Minusta nuoria pitää päästää ääneen, heidän luokseen pitää mennä ja tarjota tilaisuuksia puhua, eikä vain miettiä niin, että tehtäisiinkö nyt juttu nuorten uudesta somealustasta, Suominen sanoo. ARKINEN työ on osoittanut Rekolle ja Suomiselle, että vuosia sitten kuullut pahimmat kauhuskenaariot toimitusten nykypäivän raadollisesta arjesta eivät aivan pidä paikkaansa. Rekon ja Suomisen työpisteet ovat vierekkäin ja he pallottelevat usein ideoita ja valmiita tekstejä. Molemmat kehuvat Satakunnan Kansan toimitusta. – Minusta toimituksessa on yhteisöllinen ilmapiiri. Vaikka on oltu etänä, aamupalavereista välittyy tunne, että ollaan samaa porukkaa, Suominen sanoo. Toimitus on toisaalta sopivan pieni, jotta on mahdollisuus kokeilla monipuolisesti ja joustavasti eri asioita. Toisaalta resursseja on sen verran, että kaikkien juttujen ei ole valmistuttava päivässä. Esimerkiksi Suominen voi noin joka toinen viikko valmistella isompaa ilmiöjuttua, kun hänen rikostoimittajatyöparinsa ja mentorinsa Tomi Tuomi hoitaa ajankohtaiset oikeusjutut. – Aika harvoin ideoita on torpattu. Kun osaa perustella, miksi jokin vähän erikoisempikin asia on tärkeä, ideat menevät hyvin läpi, Suominen kertoo. – Ja kun on huomattu, että tällaiset jutut myös kiinnostavat lukijoita, saa mahdollisuuden tehdä niitä useamminkin, Reko jatkaa. Analytiikasta juttujen toimivuutta seurataan nimenomaan sillä kulmalla, kuinka paljon ne tuovat uusia tilauksia. Työn tulokset ovat siis konkreettisemmin mitattavissa kuin takavuosina. Tuoko se paineita? – Tietynlaisia paineita kyllä, mutta se on asia, jonka kanssa pitää elää. Itse pidän sitä motivaatiotekijänä, joka nykyään kuuluu journalismiin, Suominen sanoo. REKO sanoo, että Satakunnan Kansa ei ole jäänyt kiinni menneisyyteen, vaan on onnistunut monipuolistumaan ja -kanavaistumaan nykyaikaisella tavalla. Lehti tekee esimerkiksi podcasteja, live-lähetyksiä eri tapahtumista ja myös aiempaa enemmän aikakauslehtityyppistä paikallista sisältöä, joissa mennään syvälle paikallisiin ilmiöihin ja ihmisten elämään. Reko itse oli keväällä juontamassa Satakunnan Kansan kuntavaalistudiota. Se oli kuin Ylen perinteinen valtakunnallinen vaalistudio, mutta maakunnallisessa kontekstissa: ehdokkaita haastateltiin videoyhteyksillä ympäri maakuntaa, ääntenlaskennan edistymistä seurattiin reaaliajassa ja välillä käytiin seuraamassa toimituksen kiihkeää uutistunnelmaa. – Sellaista sisältöä ei ollut meillä koskaan ennen tehty. Ja sen rinnalla seuraavan päivän printtilehti kertoi tärkeimmät uutiset kuntavaaleista, Reko sanoo. – On tärkeää kokeilla uusia tekemisen tapoja eikä tyytyä siihen, mitä on aina ennenkin tehty. Satakunnan Kansassa on karsittu rutiininomaista kuntauutisointia ja keskitytty enemmän kiinnostaviin ilmiöihin. Suominen sanoo, että juttujen tekemistä voi nyt lähestyä kokonaisvaltaisemmin kuin aiemmin. Otsikon, kuvan ja tekstin lisäksi digikerrontaan voi kuulua esimerkiksi videoita ja muita tilkkeitä, jotka rikastavat kerrontaa. – Tämä voi olla pääkaupunkiseudun medioissa itsestäänselvyys, mutta ei meillä vielä muutama vuosi sitten ollut niin paljon tällaista, Suominen sanoo. Veera Rekon mielestä olennaisinta on miettiä sitä, kenelle juttuja tehdään. Hän muistuttaa, että maakuntalehden elinehtona on mennä ihminen edellä. – Tavoite on tulla lähelle ihmisiä eikä tehdä asioita vain sen takia, että niin pitää tehdä. ? ”Tavoite on tulla lähelle ihmistä eikä tehdä asioita vain sen takia, että niin pitää tehdä.” 12 suomen lehdistö 7/2021 B
7/2021 suomen lehdistö 13 B narratiivin monta puolta. Meri Suominen on ryhtymässä tekemään gradua siitä, kuinka toimittajat itse kokevat tarinallisuuden rikosjournalismissa. Hän sanoo, että asiaan liittyy paljon eettistä pohdintaa, eivätkä ratkaisut ole yksiselitteisiä.
arvot MILLÄ ASIALLA? Alfatv:n aikomus perustaa oma uutistoimitus on johtanut keskusteluun sen arvopohjasta. Mutta mitä arvoja muu uutismedia edustaa? Keskisuomalaisen konsernijohtaja Vesa-Pekka Kangaskorpi sanoo, että kääntyminen omaa seutukuntaa vastaan tai kielteinen suhtautuminen seksuaalivähemmistöihin voisi tuoda päätoimittajalle potkut. teksti Janne Arola kuva Mikko Vähäniitty 14 suomen lehdistö 7/2021 B
moniarvoiSuuS kunniaan. Keskisuomalaisen konsernijohtaja Vesa-Pekka Kangaskorpi pitää tärkeänä, että yhtiön medioilla on erilaisia arvoja ja näkemyksiä.
16 suomen lehdistö 7/2021 B S amalla lailla Parkkonen siellä tykittää kuin Iltalehdessäkin, Vesa-Pekka Kangaskorpi sanoo Mediatalo Keskisuomalaisen neuvottelutiloissa Jyväskylän Aholaidassa. Hänen mielestään Sanna Ukkolan, Matti Virtasen tai jo mainitun Tommi Parkkosen keskusteluohjelmat AlfaTV:llä eivät sisällöltään poikkea Ylen A-Studiosta. Puhumme AlfaTV:stä, koska Mediatalo Keskisuomalainen sijoitti kanavan taustayhtiöön kesäkuussa 150 000 euroa. Sijoituksen motiiveja konsernijohtaja Kangaskorpi on saanut viime kuukausina selittää kaikille mahdollisille tahoille. Onko kyse strategisesta vai arvopohjaisesta sijoituksesta? – Enemmän se on liiketaloudellinen kuin arvopohjainen, Kangaskorpi vastaa. – Se sopii arvopohjaamme sitä kautta, että meille moniarvoisuus on iso juttu. Kangaskorpi arvioi, että suomalaisen mediakentän arvoerot tulevat esiin ennen kaikkea maakunnallisten medioiden ja ”etelän median” välisessä juovassa. Esimerkiksi sanomalehti Keskisuomalaisen päätoimittaja Pekka Mervola tölvii mielellään pääkaupunkiseudun mediassa näkemiään ongelmia. Myös eri medioiden toimittajakuntien ikärakenne vaikuttaa Kangaskorven mielestä aiheja näkökulmavalintoihin. – Joku keski-ikäinen miestoimittaja jostain Etelä-Pohjanmaalta voi ajatella eri tavalla kuin nuori helsinkiläinen, vihertävä naistoimittaja. – Ja se on sinällään ihan ok. KRISTILLISKONSERVATIIVISEN AlfaTV:n taustayhtiön osakeanti sekä kanavan aikomus käynnistää oma uutistuotanto on ollut vuoden suurimpia mediauutisia Suomessa. Yhtiö rekrytoi parhaillaan toimittajia uutistoimitukseensa. AlfaTV:n pyrkimykset saavat pohtimaan laajemminkin suomalaisten medioiden arvoja. Onko niissä eroja? Asiasta ei tiettävästi ole tehty akateemista tutkimusta, mutta jotain yleisön mieltymyksistä voi päätellä vuosittaisista Reuters-instituutin Uutismedia verkossa -raporteista. Suomen maaraportin vuosittain kokoava yliopistotutkija Esa Reunanen Tampereen yliopistosta sanoo, että poliittisiin äärilaitoihin kuuluvat luottavat mediaan yleisesti vähemmän kuin poliittisesti maltillisempi yleisö. Yleen ja Helsingin Sanomiin luottavat hieman muita ryhmiä enemmän vasemmistoliberaalit. Oikeistolaisemmat taas luottavat perinteisesti talouslehtiin eli Kauppalehteen ja Talouselämään sekä Suomen Kuvalehteen. – Kyse on sävyja imagoeroista. Jos Yle ja Hesari voivatkin joistakin tuntua vähän vihertäviltä, erot luottamuksessa eivät ole isoja, Reunanen sanoo. Tutkimusten perusteella suomalaisten luottamus valtamediaan on joka tapauksessa suurinta koko maailmassa. Koronavuonna luottamus jopa lisääntyi muutaman vuoden lievän laskun jälkeen. Reunanen arvioi, että yksittäisen lukijan tai katsojan silmissä media saattaa näyttää sitä puolueellisemmalta, mitä kauempana omasta maailmankatsomuksesta se on. – Oma ajatusmaailma tuntuu tietysti objektiiviselta. HELSINGIN Sanomien päätoimittaja Kaius Niemi sanoo, että nykypäivänä mediaa yritetään entistä herkemmin vetää osapuoleksi milloin mihinkin poliittiseen kysymykseen. Siksi lehden on entistäkin tärkeämpää pystyä osoittamaan riippumattomuutensa kaikessa tekemisessään. – Olennaista on, että lehti tekee johtopäätöksensä itse. Jossain asiassa voimme pääkirjoituksessa olla samaa mieltä jonkin yksittäisen puolueen kanssa, mutta emme kuitenkaan systemaattisesti puhu minkään ryhmän äänellä, hän sanoo. Riippumattomuus puolueista ja eturyhmistä ei silti tarkoita, etteikö lehdellä olisi arvoja. Niemen mukaan Helsingin Sanomia määrittävät edelleen samat, 1800-luvun lopulta tutut asiat kuin sen edeltäjää Päivälehteä. Siis avoimen demokratian, tasa-arvon, sananvapauden, ihmisoikeuksien, oikeusvaltion ja kansainvälisyyden puolustaminen ja edistäminen. Niemi sanoo, että Päivälehti oli alun perin hengeltään sosiaaliradikaali julkaisu, joka halusi edistää yhteiskunnan kehitystä ennemmin nopeasti kuin hitaasti. Tämän historiallisen taustan myötä Hesarin toimittajakunnassa on perinteisesti ollut enemmän arvoliberaalia kuin arvokonservatiivista maailmankatsomusta. Niinpä esimerkiksi lehden kolmen vuoden takainen päätös kääriytyä Pride-lippuun yhdessä monien suurien suomalaisten yritysten kanssa ei ollut hankala. Niemen mukaan se oli päinvastoin lehden arvojen ytimessä. ”Keski-ikäinen miestoimittaja Etelä-Pohjanmaalta voi ajatella eri tavoin kuin nuori helsinkiläinen.”
ti m o ja ak on ah o / le ht ik uv a helppo pride-päätöS. Helsingin Sanomat oli näyttävästi esillä Pride-kulkueessa vuonna 2018. Päätoimittaja Kaius Niemen mukaan se sopi mainiosti lehden historialliseen perinteeseen tasa-arvon edistäjänä. 7/2021 suomen lehdistö 17 B – Lehdessä on kussakin ajassa tehty töitä kokoavana voimana ihmisoikeuksien ja tasa-arvon edistämisen puolesta. Suomen suurimpana sanomalehtenä Helsingin Sanomilla on hänen mielestään laajemminkin tietynlainen sillanrakentajan rooli yhteiskunnassa. – Se edellyttää sitä, että parhaimmillaan juttumme ovat merkityksellisiä ja niitä voivat lukea hyvinkin erilaisilla taustoilla varustetut ihmiset. Niemi ei näe Suomen valtamedioiden välillä isoja arvoeroja, ennemmin kyse on painotuksista. Enemmän on merkitystä alueellisilla ja maantieteellisillä seikoilla. – Kun katsotaan maakuntalehtiä, on iso arvovalinta, että ne ovat muuttuneet yhä paikallisemmiksi. Se kuvaa tämänhetkistä ajatusta siitä, mikä on maakunnallisen lehden rooli. KESKISUOMALAISEN suuromistaja, hallituksen jäsen ja toimitusjohtaja Vesa-Pekka Kangaskorpi ottaa Twitterissä usein voimakkaasti kantaa esimerkiksi väkivaltarikoksista langetettujen tuomioiden (liian lyhyitä) pituuteen ja verotuksen (liian kireää) vaikutuksiin. Hän kuitenkin sanoo, ettei ajattele, että hänen yhtiönsä lehtien pitäisi olla asioista samaa mieltä kuin hän itse on. Kangaskorpi korostaa, että päätoimittajan asema on pyhä. Toimitusjohtaja voi antaa sisällöistä palautetta vain jälkikäteen. Rajuin toimenpide olisi päätoimittajan vaihtaminen, jos yksittäinen lehti toimisi yhtiön arvomaailmaa tai linjauksia vastaan. Kangaskorvesta syy päätoimittajan erottamiseen voisi olla esimerkiksi se, että maakuntalehden päätoimittaja kääntäisi selkänsä seutukunnalle.
18 suomen lehdistö 7/2021 B ”Nykymaailman aikaan” toinen potkuihin johtava asia voisi Kangaskorven mukaan olla päätoimittajan kielteinen suhtautuminen seksuaalivähemmistöihin tai sukupuolten tasa-arvoon. – Näen vaikeaksi hyväksyä päätoimittajan, joka suhtautuisi näihin asioihin kielteisen jyrkästi, koska arvoihimme kuuluu liberaali moniarvoisuus. Toisaalta Kangaskorpea ei tunneta myöskään siitä, että hän vaikenisi mielipiteistään. – Annan päätoimittajille palautetta paskoista jutuista. Mutta se on sisäistä dialogia, ja on luontevaa, että keskustelua käydään. Kangaskorpi sanoo, ettei koskaan naputtaisi mielipiteitään yhtiön pienimpien lehtien päätoimittajille, jotta ei voitaisi ajatella, että hän yrittää vaikuttaa sisältöihin. Mediatalo Keskisuomalaisen journalistiselle johtajalle, ”sisältöjen ylipappi” Pekka Mervolalle hän sen sijaan naputtaa useinkin, koska tietää, että naputuksella ei ole Mervolaan vaikutusta ja Mervola osaa naputtaa takaisin. KERROS Kangaskorven työhuoneen alapuolella häärii ikiliikkuja Keijo Lehto, joka on uutispäällikkönä johtanut sanomalehti Keskisuomalaisen uutistoimintaa vuodesta 2009. Hän on sopiva henkilö puhumaan arvojen vaikutuksesta käytännön uutistyöhön, koska on vuonna 2005 valmistuneessa väitöskirjassaan tutkinut suomalaisten sanomalehtien linjapapereiden muutoksia. Keskisuomalaisessa otettiin osin Lehdon väitöskirjan innoittamana vuonna 2009 käyttöön lukijalupaus, jossa linjataan julkisesti, millaisten arvojen pohjalta lehden journalismia tehdään. Lukijalupauksessa sanomalehti Kespakan SekoittaJa. AlfaTV:n aikomus perustaa oma uutistoimitus on käynnistänyt keskustelun suomalaisen median arvoista.
em m i ko rh on en / le ht ik uv a 7/2021 suomen lehdistö 19 B kisuomalainen muun muassa sanoo puolustavansa suomalaista kulttuuria ja kansallista itsenäisyyttä sekä edistävänsä Keski-Suomen maakuntahenkeä ja keskisuomalaisten asiaa. Lehti ”korostaa isänmaallisuutta, moniarvoisuutta, demokratiaa, koulutusta ja kansallisia perinteitä”. Samankaltaisia julkisia lukijalupauksia tai linjapapereita on muillakin sanomalehdillä. Esimerkiksi Aamulehti muun muassa “puolustaa yksilön oikeutta ihmisarvoiseen ja täysipainoiseen elämään”. Karjalainen taas sanoo antavansa arvon isänmaallisuudelle ja kansallisille ja karjalaisille perinteille, mutta olevansa myös avoin arvojen muutoksille, kuten monikulttuurisuudelle ja kansainvälisyydelle. LEHTO on tullut Keskisuomalaiseen 1980-luvun lopulla, jolloin lehti oli vielä avoimesti keskustalainen. Silloin toimittajakunnassa oli paljon puolueen jäseniä, ja keskustapuolueen tapahtumia ja vaikkapa paikallisyhdistysten toimintaa seurattiin tarkasti. Lehdon mukaan edes häntiä tämänkaltaisesta puoluepoliittisesta sitoutumisesta ei ole kuitenkaan näkynyt pitkiin aikoihin. Hän ei myöskään omalta uraltaan muista tilannetta, jossa olisi joutunut puuttumaan toimittajien tekemisiin siksi, että ne olisivat lehden linjan tai arvojen vastaisia. – Mutta jos meille tulisi joku satakuntalainen toimittaja, joka alkaisi tehdä myyräntyötä sen puolesta, että Jyväskylän yliopisto pitäisi siirtää Poriin, puhaltaisin pelin poikki. Lehto sanoo, ettei ole kokenut ristiriitaiseksi olla alueen puolesta mutta samaan aikaan kriittinen journalisti. Ajatus kulkee niin, että kertomalla maakunnan asioista tarvittaessa kriittisesti, asiat voivat muuttua paremmiksi. Se taas hyödyttää alueen asukkaita, kuntia ja muita yhteisöjä. – Vaikenemalla emme ajattelisi alueen ihmisiä ja lukijoiden etua, Lehto sanoo. Hänkin on huomannut, että nykyään kriittisiä uutisia luetaan herkemmin niin, että lehti ikään kuin ottaisi kantaa vaikkapa jonkin poliittisen ryhmittymän puolesta. Lehto joutuu yhä useammin selventämään juttujen taustoja puhelimessa lukijoille. – Totuudellisuuden vaatimukset ovat kasvaneet. Nykyään pitää jo suunnitteluvaiheessa tehdä itselleen entistä selvemmäksi, miksi juttua tehdään. MTV:N yhteiskuntatoimituksen päällikkö Eeva Lehtimäki sanoo jo haastattelua sovittaessa, etteivät ”ylevät arvohaastikset” ole hänen suosikkejaan. Syynä on se, että journalismin arjessa tällaisia isoja, kiveen hakattuja arvolinjauksia haastetaan kaiken aikaa. Uutiset ovat muuttuneet prosesseiksi, eri kanavissa niitä julkaistaan erilaisilla painotuksilla. Tärkeäksi uutiskriteeriksi on noussut kiinnostavuus. Lehtimäki arvioi, että suomalainen toimittajakunta on koulutustaustaltaan ja yhteiskuntaluokaltaan samantyyppistä ja arvoiltaan pääosin liberaalia, mikä väistämättä vaikuttaa siihen, mistä näkökulmista media maailmaa katsoo. Toisaalta toimittajat kohtaavat tänä päivänä aiempaa enemmän syytöksiä agendajournalismista, ja Lehtimäen mielestä on outoa, että tällaisia syytöksiä saattaa tulla jopa aivan tavallisesta perusjournalismista, jossa kuullaan tasapuolisesti eri osapuolia. – Joissain somekeskusteluissa näkee kommentteja, että tietyntyyppisiä ihmisiä tai aiheita ei edes pitäisi päästää ääneen, jos ne ovat oman aatemaailman vastaisia. Tällaista ajattelua vierastan hyvin paljon. Lehtimäki ei lähtisi hysterisoimaan esimerkiksi AlfaTV:n tuloa markkinoille, vaan pitää kilpailua ja ylipäätään median moniäänisyyttä hyvänä asiana. Hänestä on kuitenkin hyvää journalistista ja yhteiskunnallista keskustelua selvittää yhtiön taustoja ja rahan lähteitä. Toisaalta markkinaraon löytäminen uudelle tulokkaalle on vaikeaa, koska uutisbisnes on erittäin kilpailtu, ihmisvaltaisvaltainen ja siten kallis ala. – Ilolla otan vastaan uuden toimijan, jolla on resursseja. Hyvä, että on kirittäjä ja kilpailua. PALATAAN kuitenkin vielä ylevään arvokeskusteluun. Kun Keskisuomalainen-konsernissa kymmenen vuotta sitten tehtiin ”arvotyötä”, hallituksen puheenjohtajana toiminutta Vesa-Pekka Kangaskorpea vähän ärsytti. Hänestä yrityksen arvoja ei olisi pitänyt keksimällä keksiä, saati käyttää työssä apuna ulkopuolista konsulttia. Arvojen pitäisi muodostua yrityksessä luontevasti yhdessä työntekijöiden kanssa. Viime vuosina Mediatalo Keskisuomalaisen arvot ovat Kangaskorven mukaan kirkastuneet, ja nyt konsernijohtajankin on helppo tiivistää olennaiset: vastuullisuus, tuloksellisuus ja läheisyys. Näistä ainakin tuloksellisuuden alleviivaaminen erottaa Kangaskorven mukaan Keskisuomalaisen muista media-alan yrityksistä. – Yrityksen pitää tehdä tulosta ja lunastaa paikkansa kannattavuudella. Median murroksessa ne, jotka tekevät tulosta, säilyttävät sananvapautensa ja riippumattomuutensa, Kangaskorpi sanoo. ? ”Nykyään pitää jo suunnitteluvaiheessa tehdä itselleen selväksi, miksi juttua tehdään.”
ratKaisut TERVETULOA KLINIKALLE Esillepano on verkkotekemisen suurin kompastuskivi, sanoo Jussi Murtasaari. Hän pitää Keskisuomalaisen Savon alueen lehdille dataklinikoita, joissa ratkotaan verkkotekemisen ongelmia. teksti Mari Uusivirta kuvat Matias Honkamaa 20 suomen lehdistö 7/2021 B M issio on kirkas. Savon Sanomien digipäällikkö Jussi Murtasaari haluaa luoda Keskisuomalaisen Savon alueen toimituksiin ”selkäydinkokemuksen” siitä, millaisista sisällöistä lukijat ovat verkossa kiinnostuneet ja kuinka niitä parhaiten heille tarjotaan. Se onnistuu dataklinikoilla, joita Murtasaari on järjestänyt toimituksille parin vuoden ajan. Dataklinikat ovat tuontitavaraa Ruotsista, Mittmedia-konsernin alkuperäisidea. Klinikoilla käydään läpi julkaistuista jutuista kertynyttä dataa ja pohditaan, mitä tehdä paremmin. – Kun on kiirettä ja moninaisia työtehtäviä, verkkotekemistä saattaa vain suorittaa miettimättä sen tarkemmin, mitä voisi parantaa, Murtasaari kuvailee. Esillepano on verkkotekemisen suurin kompastuskivi. Siksi dataklinikoilla käydään läpi erityisesti kuvan käyttöä, otsikoimista, jutun palastelua sekä julkaisuaikaa niin verkossa kuin sosiaalisessa mediassa. – Näitä pitää käydä läpi uudestaan ja uudestaan. Nämä eivät ole mitään itsestäänselvyyksiä, jotka muistetaan aina. Vetävään verkkosisältöön tarvitaan vaivannäköä kaikilta toimittajilta, ei ainoastaan julkaisevalta ja editoivalta verkkotoimitukselta. Murtasaari pitää dataklinikoita noin kahden viikon välein. Savon Sanomissa tapaamiset järjestetään osastoittain ja Ylä-Savon, Keski-Savon sekä Kuopion lehdille lehtiryhmittäin. Välillä klinikoita on järjestetty henkilökohtaisesti, yleensä klinikalle saapuvat toimittajat ja esimiehet yhdessä. Ja nyt pääsemme vierailemaan dataklinikalla. Ensimmäinen oppitunti: Facebookin juttumarkkinoinnin hyödyntäminen kuvavalinnassa. Kun Facebookissa maksaa juttumarkkinoinnista, samasta jutusta voi tehdä useampia mainoksia. Tällä työkalulla Murtasaari on testannut kuvan vaikutusta jutun lukijamääriin. – Vain miettimällä millaisen kuvan valitsee, saattaa parantaa klikkausmääriä kymmenilläkin prosenteilla. Esimerkki: Tänä kesänä sähköpotkulaudat saapuivat Kuopioon. Savon Sanomien jutussa käytettiin kuvaa nuoresta potkulaudalla alamäkeen kruisailevasta naisesta. Murtasaari nosti Facebookiin sen kilpakumppaniksi lukijan kuvan Kuopion keskustaan sikin sokin parkkeeratuista potkulaudoista. Jälkimmäinen veti paremmin, koska se pureutui ilmiöön ja sen ongelmiin. Kuvan kiinnostavuutta ja osuvuutta kannattaakin Murtasaaren mukaan aina miettiä.
tieto liSää motivaatiota. Savon Sanomien digipäällikkö Jussi Murtasaari ajattelee, että datan jakaminen on innostavaa. Kun analytiikan lukemista opetetaan, moni alkaa seuraamaan sitä myös itse. ”Toimittajille on motivoivaa nähdä, mistä jutuista tulee tilauksia.”
22 suomen lehdistö 7/2021 B Jos toisella kuvalla saa Facebookista 500 klikkiä sivustolle ja toisella 2000, on se Murtasaaren mukaan 1500 mahdollista tilaajaa enemmän. Dataklinikat ovatkin tuottaneet tulosta. Digitilaajien määrä kasvaa, ja suoraan jutuista tehdään entistä enemmän tilauksia. Muutkin mittarit, kuten päivittäiset kävijämäärät, sivulla vietetty aika ja se, kuinka moni aloittaa tilauksen tekemisen tietystä jutusta, ovat ”kehittyneet parempaan suuntaan”. Toinen oppitunti: Otsikkotestit auttavat parhaan valinnassa, muuta kaikkivoipaa niksiä ei ole. Kauppakeskukseen avataan georgialainen leipomo. Mikä seuraavista otsikoista vetää parhaiten? Takaisin juustounelmiin Georgiasta Kuopioon palannut mies osti romuksi menevät keittiölaitteet ja nyt kuopiolaisen kauppakeskuksen käytävillä leijuu taas tuttujen herkkujen tuoksu Kuopiolaisen kauppakeskuksen käytävillä leijuu taas tuttujen herkkujen tuoksu No, tällä kertaa vaihtoehdoista kolmas. Murtasaari kertoo, ettei kaikkivoipaa lääkettä vetovoimaiselle otsikolle ole. Joskus toimii pitkä tarinallinen otsikko, joskus napakka paperilehden otsikko, joskus niiden välimuoto. Otsikon miettimiseen kannattaa käyttää aikaa monesta näkökulmasta. – Kannattaako otsikosta kätkeä jotain vai tuoda siihen avainsanoja jutusta, kuten esimerkiksi Viagra? Jotkut sanat houkuttavat klikkaamaan. Kannustus on auttanut: Murtasaari kertoo havainnoineensa, että yhä useampi toimittaja tekee jutuilleen paitsi entistä verkonomaisempia otsikoita myös oma-aloitteisesti otsikkovaihtoehtoja Chartbeatohjelmaa varten. Chartbeat näyttää eri lukijoille eri vaihtoehdon ja valitsee parhaiten menestyneen käytettäväksi testiajan jälkeen. Kolmas oppitunti: Julkaisuajankohdalla on merkitystä. Data kertoo myös paljon siitä, milloin julkaistu juttu löytää parhaiten ihmisiä. Savon Sanomien kävijämäärät alkavat laskea kymmenen jälkeen aamulla ja lisääntyä jälleen iltapäivällä ja iltaa kohden. Murtasaari muistuttaa usein verkkotoimittajia siitä, kuinka tärkeää jutut on jakaa sosiaaliseen mediaan, erityisesti Facebookiin. Savon Sanomien liikenteestä noin kolmasosa tulee somen kautta, ja vinKit Älä sokaistu datasta Datan takana on ihminen. Tilastoissa ei välttämättä näy lukijan tyytyväisyys juttuun tai klikkaisiko hän sitä uudelleen. On tärkeää säilyttää sosiaalinen kontakti lukijoihin. Etsi vastauksia kokonaisuuksista, älä yksityiskohdista. Listaa esimerkiksi urheilun lähtöjutut kuukauden ajalta ja tarkastele, mikä toimii, mikä ei. Ovatko henkilövetoiset urheilujutut luetumpia kuin perinteiset peliselostukset? Tee rohkeasti toimenpiteitä, kun ymmärrät kokonaisuuksia. Älä unohda journalistista hoksnokkaa. Journalistinen ymmärrys hyvistä sisällöistä syntyy ennen kaikkea siitä, että elämme tätä elämää, emmekä tuijota pelkkiä lukuja. palveluista tärkein on juuri Facebook. Somejaoissakin ajankohdalla on väliä. Esimerkiksi Facebookista sivuille tulevien vuorokausirytmi on hieman erilainen kuin verkkopalveluun suoraan tulevilla, kävijöiden jyrkkä pudotus alkaa jo iltayhdeksältä. Neljäs oppitunti: Pienetkin paikalliset asiat kiinnostavat. – Kaiken taustalla on hyvä sisältö, Murtasaari muistuttaa. Siksi häntä ilahduttaa, että data osoittaa paikallisten asioiden kiinnostavan lukijoita shokkija nice to know -juttujen sijaan. – Meidän on seurattava tosi tarkasti, mitä kuntapolitiikassa tapahtuu. Luetuimpia ja tilatuimpia juttuja ovat ne, joissa kerrotaan kaavamuutoksesta tai jonkin uuden rakentamisesta. Nämä aiheet ovat toki olleet aina toimitusten seurantalistoilla, mutta dataklinikoilla Murtasaari pääsee valamaan toimittajiin itseluottamusta niiden tärkeydestä. Dataklinikoiden näkökulma on yleensä onnistumisissa. – Yritän mennä myönteisen kautta ja poimia niitä asioita, mitkä ovat toimineet, että tarttuisi hyviä käytänteitä, niksejä, sisältöideoita ja niin edelleen, Murtasaari kertoo. Syksyn klinikoilla Murtasaari aikoo kuitenkin tehdä ruumiinavauksia myös vähiten luetuille jutuille. Olisiko niille voinut saada lisää lukijoita jollain keinolla? Vai olisiko ne pitänyt hylätä? Viimeinen oppitunti: Palastelu voi tuoda lisää lukijoita. Kesäkuussa Kuopiossa uutisoitiin ratapihan uusimisesta. Savon Sanomat julkaisi aamulla kymmenen jälkeen nopean jutun tiedotteesta. Se keräsi 1970 eri kävijää. Päivän aikana toimittaja jatkoi aiheen parissa. Illalla kello kuuden aikaan julkaistiin toinen, hankkeen taustoja avaava jatkojuttu, jossa oli useita haastatteluja. Jatkojutun kuvitukseksi saatiin havainnekuva uudesta ratapihasta. Juttu keräsi 5000 eri kävijää. – Toinen vaihtoehto olisi ollut, että tiedotteesta tehtyyn juttuun olisi lisätty asianosaisten kommentteja ja kuvia. Olisiko se sitten vetänyt yhtä lailla? Tästä käytiin keskustelua, Murtasaari kertoo. Murtasaaren kokemuksen perusteella lukijat rakastavat havainnekuvia. Otsikko taas houkutteli ”katso kuva” -kikalla, jonka lupaus myös lunastettiin. Aamun jutun julkaisuaika osui kävijämäärien laskuun, illan juttu kasvavaan kävijäpiikkiin. – Tavoitteena on, että verkkotoimittaja kävisi jokaisen jutun kohdalla keskustelun itsensä kanssa: onko otsikko kunnossa, onko kuvitus kunnossa? Kannattaako jakaa someen nyt vai vasta myöhemmin. ?
vartiSSakin ehtii. Toisinaan dataklinikat kestävät vartin, toisinaan tunnin. Keskustelua hyvistä käytännöistä käydään myös klinikoiden välillä. Kuvassa verkkotoimittaja Janne Niiranen ja Jussi Murtasaari. 7/2021 suomen lehdistö 23 B ”Vain miettimällä millaisen kuvan valitsee, saattaa parantaa klikkausmääriä kymmenilläkin prosenteilla.”
24 suomen lehdistö 7/2021 B ratKaisut SAKSALAISKONSERNI TUPLASI YLEISÖNSÄ DIGISSÄ: PERUSTI ILMAISSAITIN MOBIILISUKUPOLVELLE Moin.de tekee jotain ihan muuta kuin Hampurin alueen johtava perinteinen sisarbrändi. teksti Riikka Virranta Ä änekkäämpi, hullumpi, koukuttavampi. Jan David Sutthoff pohtii, miten viime vuoden keväällä perustettu Moin.de-sivusto eroaa perinteisestä lehtibrändistä Hamburger Abendblattista. Kumpaakin kustantaa Funke Mediengruppe ja molemmat ilmestyvät Hampurin ympäristössä Pohjois-Saksassa. – Me teemme jutut, jotka koskettavat monia ihmisiä, emme kirjoita kaupunginosista ja kortteleista, Moin.de:n toimituksen päällikkö Sutthoff sanoo. Eroavaisuuksia lehtien välillä on hänen mukaansa paljon. Moin.de:n sisältö on ilmaista. Jutut ovat usein lyhyitä. Ääni annetaan useammin yksilölle. Toimitus kaivaa aiheita sosiaalisesta mediasta. Ennen kaikkea Moin.de:n aiheiden pitää herättää tunteita niin kuin esimerkiksi rikokset tai alueen korkeat vuokrat tekevät. FUNKE MEDIENGRUPPE perusti Moin.de :n keväällä 2020, jotta se saisi paremman jalansijan Pohjois-Saksan digitaalisesta markkinasta. Se halusi tavoittaa yleisöä laajemmin kuin mihin maksullinen päivälehden verkkosivu yltää. Uuden sivuston kohderyhmää ovat ihmiset, jotka saavat uutisensa ensisijaisesti mobiilista. Yleisö on nuorempaa kuin perinteisellä lehtibrändillä, mutta ikähaitari venyy parikymppisistä eläkeläisiin. Puoli vuotta aloituksen jälkeen Moin.de ja Abendblatt tavoittivat konsernin oman kertoman mukaan parhaimmillaan yhteensä kaksi kertaa enemmän yleisöä kuin Abendblatt yksin aiemmin. Lisäksi uusi portaali toi jo tuolloin merkittävästi mainostuloja ja oli maksanut siihen sijoitetut varat takaisin. HYVÄNÄ kuukautena Moin.de kerää Sutthoffin mukaan verkossa enemmän yleisöä kuin Hampurin suurin sanomalehti Abendblatt, huonona vähemmän. Miten tähän voi päästä niin nopeasti nollasta? – Me tiedämme, miten Google ja sosiaalinen media toimivat. Meillä on 15–20 juttua päivässä, mutta yritämme saada niille niin paljon huomiota kuin mahdollista, Sutthoff sanoo. Hän on työskennellyt aiemmin Saksan Huffington Postissa. – Jokaisen meidän toimittajamme täytyy olla myös hakukoneoptimoiva toimittaja. Jokainen oppii myymään sisältöä. Koukuttavat otsikot ovat tärkeitä, mutta vielä tärkeämpää on löytää hyvät aiheet. Se ei ole niin helppoa kuin miltä kuulostaa. Moin.de aloitti kuuden hengen ”startupina”, joka toimii samassa talossa mutta erillään Abendblattin toimituksesta. Nyt toimittajia on kymmenen. Osa jutuista on valtakunnallisia ja tulee konsernin poolista, jossa toimii kolme muutakin Saksan eri osiin keskittyvää palvelua samalla idealla kuin Moin.de. VALTAOSA Moin.de:n yleisöstä tulee Googlesta. Sutthoffin mukaan toisin kuin Abendblattin maksava yleisö Moin.de:n lukijat eivät ole kovin uskollisia eikä sivusto ole riittävän tunnettu PohjoisSaksassa. Siksi toimitus pyrkii laajentamaan tonttiaan sosiaaliseen mediaan. Se on luonut promomielessä kolme ryhmää Facebookiin ja Küstenkindern-uutiskirjeen. Nimi viittaa pohjoissaksalaiseen elämäntapaan, jossa Itämeren rannikko ja sen matkailuelinkeino ovat keskeisiä. Sutthoffin mukaan ilmainen saitti ei ole syönyt perinteisen sisarbrändin ansaintaa. Kilpailijat ovat muualla. – Me tavoitamme uusia ja eri yleisöjä kuin Abendblatt. Esimerkiksi heitä jotka eivät enää käytä perinteistä mediaa tai joilla ei ole aikaa lukea lehtiä, Sutthoff sanoo. ? yleiSöä tyhJäStä. Jan David Sutthoff tiivistää oppejaan uutissaitin yleisön kasvattamiseksi nollasta: priorisoi tehtävät joka tunti, etsi tekijät jotka ovat valmiita kokeilemaan uutta ja tee jotain mitä muut eivät tee. Fu nk e m ed ie ng ru PP e
Kannatan sitä, että toimittajat ottavat lasten ajatukset ihan tosissaan, kohtaavat heidät ihmisinä ja käyttävät heistä koko nimeä. Lapset ovat kuitenkin se kansanosa, joka näkyy mediassa tosi vähän. Työskentelin pari vuotta Ilkka-Pohjalaisen koululinkkinä ja etenkin viime vuonna tein paljon uutisia koululaisille. Nyt vedän mediakasvatushanketta, jonka tarkoitus on luoda uusi opiskelijamedia. Kun haastattelee lapsia ja nuoria, on tärkeää valmistautua hyvin ja tulla lapsen tasolle – siis istua esimerkiksi viereen saman pöydän ääreen. Aluksi kannattaa käydä tilanne rauhassa läpi, että lapsi ymmärtää, mistä jutussa on kysymys, mihin juttu on tulossa ja mitä haastateltavalta kaivataan: gallup-mielipidettä vai muuta. Haastattelu kannattaa aloittaa helpoilla kysymyksillä ja käyttää aina kysymyssanoja. Ko-, köja onko-kysymyksiin on helppo vastata vain joo tai ei. Toimittajan ei tarvitse kysymyksellä päättää, että kokemus on joko kiva tai kamala, vaan hän voi rauhassa kuunnella, mitä lapsella on sanottavaa. Jos haastattelu ei etene, jatkokysymykset ja saman asian kysyminen eri sanoin voivat auttaa. Haastateltavaa voi myös rohkaista toteamalla, että kysymyksiin ei ole oikeita tai vääriä vastauksia. Jos olisi kyyninen, saattaisi sanoa, että lasten ja nuorten pitää näkyä, koska he ovat tulevaisuuden median tilaajia. Kysymys on kuitenkin demokratiasta. Lapset ja nuoret ovat tärkeä osa yhteiskuntaa, mutta he eivät voi äänestää tai olla töissä mediassa. Heidän äänensä pitää saada esille muuten. Lapsia ja nuoria koskevissa asioissa on tärkeää kysyä heiltä mielipiteitä. Tällaisia asioita ovat myös lakimuutokset ja direktiivit, eivät pelkästään hassunhauskat jutut tai harrastukset. Esimerkiksi oppivelvollisuuden pidentämisestä ja etäkoulusta kirjoittaessa olennaista on kertoa, kuinka nuoret ja lapset itse kokevat asian. Sukupuolimittarit ovat journalismin nykypäivää. Samalla tavalla voitaisiin katsoa ikäjakaumaa. Sen lisäksi, että meillä on paljon miehiä, meillä on paljon vanhoja ihmisiä mediassa.” ? teKijä Tällä palstalla ihmiset kertovat työstään. teksti Mari Uusivirta Hanna Hietikko kertoo, miten onnistua lasten ja nuorten haastattelemisessa. Hän on I-medioiden ja Etelä-Pohjanmaan Opiston projektipäällikkö ja hankeopettaja. ”Lapsilta on tärkeää kysyä muustakin kuin harrastuksista” C kuva Tomi Kosonen 7/2021 suomen lehdistö 25 C
teoria & Käytäntö Kohdennetumpaa markkinointia teoria väittää Markkinoinnin automaatiojärjestelmä on välttämättömyys mediatalojen digitaalisessa kuluttajabisneksessä, mutta sen tuomissa hyödyissä on suuria yrityskohtaisia eroja. MARKKINOINNIN automaatiojärjestelmistä saatavat hyödyt vaihtelevat voimakkaasti eri mediataloissa. Edelläkävijät ovat saaneet huomattavia tulosparannuksia järjestelmien käyttöönoton ansiosta. Osalla suomalaisista mediataloista hyödyt ovat jääneet laihoiksi ja olleet jopa pettymys, selviää Sanna Uusivirran LAB-ammattikorkeakouluun tekemästä opinnäytetyöstä. Parhaisiin tuloksiin ovat päässeet yritykset, joissa automaatio on ollut koko talon yhteinen projekti, johon on sitoutettu osaamista markkinoinnin ja tekniikan lisäksi asiakaspalvelusta ja toimituksesta. Parhaista tuloksista kertoneessa yrityksessä automaation käyttöönottoa on johtanut eri osaamistaustaisista henkilöistä koottu ohjausryhmä, joka on asettanut tavoitteet ja seurannut niiden toteutumista. Markkinoinnin automaatiojärjestelmä hoitaa sille annettujen sääntöjen perusteella itsenäisesti rutiinitehtäviä sekä viestii asiakkaalle oikea-aikaisesti yksilölliset asiakaspolut huomioiden. Se voi esimerkiksi lähettää asiakkaalle automaattisen sähköpostiviestin aina, kun määräaikaistilaus on päättymässä. Näin työntekijöiden aikaa säästyy markkinoinnin kehittämiseen. Markkinoinnin automaatiojärjestelmä kasvattaa toimiessaan tilausmääriä ja parantaa tilaajapitoa tehokkaalla sitouttamisella. Sen käyttöönoton suurimmat ongelmat liittyvät yritysten osaamisja resurssivajeeseen sekä printin tarpeisiin kehitettyjen asiakastietojärjestelmien toimivuuteen digin rajapinnassa. TUTKIMUKSESSA haastateltiin markkinoinnin automaatiojärjestelmien käyttäjiä viidestä maakunnallisesta lehtitalosta, joista kaksi hyödynsi automaatiota myös paikallislehtien markkinoinnissa. Kaikissa ongelmia oli aiheuttanut rajapinta lehden asiakastietojärjestelmän ja markkinoinnin automaatiojärjestelmän välillä. Hankalimmillaan järjestelmän yhteensopimattomuus on aiheuttanut ”tervetuloa tilaajaksi” -viestien lähtemisen henkilöille, jotka eivät olleet tilanneet pitkään aikaan mitään. Pieleen mennyt kohdentaminen heikentää median brändiä ja uskottavuutta. Tutkimukseen haastatellut kuluttajamarkkinoinnin asiantuntijat näkivät hyödyntämätöntä potentiaalia järjestelmän tuottaman datan analysoinnissa. Automaation avulla voidaan tunnistaa asiakkaiden käyttäytymisestä erilaisia piirteitä, kuten vaikka sisällön käytön hiipumista, ja reagoida siihen. Se mahdollistaa myös markkinointitoimenpiteiden tehokkuuden mittaamisen ja kehittämisen. MEDIA-ALAN yritykset ovat ottaneet viime vuosina laajasti käyttöön markkinoinnin automaatiojärjestelmiä. Digituotteiden ja asiakaspolkujen monipuolistuessa asiakkuuksien hallinta käsityönä alkaa olla mahdottomuus. Markkinoinnin automaatio ei kuitenkaan tarkoita automaattista markkinointia. Ohjelmisto ei riitä, vaan tarvitaan ihmisiä määrittämään prosessit sekä tekemään automaatiopolut ja analyysit. Tämä edellyttää uudenlaista osaamista ja järjestelmän lainalaisuuksien ymmärtämistä. ? Sanna Uusivirran opinnäytetyö ”Markkinoinnin automaatiojärjestelmän käyttöönoton vaikutukset kuluttajamarkkinointiin media-alalla” on julkaistu laB-ammattikorkeakoulussa, liiketalouden koulutusalalla. Panu Uotila Kirjoittaja on journalistiikan yliopistonopettaja Jyväskylän yliopiston kielija viestintätieteiden laitoksella. teoria ” Tarvitaan ihmisiä tekemään automaatiopolut ja analyysit. Tämä edellyttää uudenlaista osaamista ja järjestelmän lainalaisuuksien ymmärtämistä.” Käytäntö ” Olemme aivan kohta tilanteessa, että uutiskirje voi olla jokaiselle erilainen.” 26 suomen lehdistö 7/2021 C
Kaleva Mediassa on kohta kolmen vuoden kokemus markkinoinnin automaatiojärjestelmästä. Tutkimuksessa päädyttiin siihen, että digitaalista tilausbisnestä ei ole mahdollista hoitaa tehokkaasti ilman automaatiota. Oletko samaa mieltä, tuotepäällikkö Ville Näyhä? Kyllä, automaatio ja oma asiakasrekisteri ovat toiminnan perusta. Automatisoitu toiminta sisältää myynnin lisäksi erilaisia sitouttamiskeinoja ja asiakassuhteen hoitoa. Mitä ovat järjestelmän isoimmat hyödyt? Kalevan tilaajiksi tulleiden asiakaskokemus on varmasti parantunut, kun pystymme tekemään kohdennetumpaa viestintää. Järjestelmä auttaa pitämään asiakassuhdetta elinvoimaisena. Meillä on tilaajille optimoidut putket ja tilauksen perujille omat putkensa. Pystyttekö tavoittamaan tilaajia aiempaa oikea-aikaisemmin? Kyllä, esimerkiksi jos näemme, että tilaajan digikäyttö alkaa hiipua, se on meille huolestuttava merkki. Sitouttamisputkeen kuuluu erilaisia viestejä, jotka lähtevät automaattisesti, kun tietyt ehdot täyttyvät. Miten työ on konkreettisesti muuttunut? Olemme saaneet poistettua rutiinitehtäviä, mutta tilalle on tullut kehittämistyötä kohdennettujen sisältöjen tekemisestä ja testaamisesta. Markkinoinnin automaatiosta ei voi koskaan sanoa, että se on valmis, koska aina on jotain testattavaa ja muunnettavaa. Järjestelmä tuottaa paljon dataa, josta voi hakea uusia lähtöjä, kohdennuksia ja segmentointeja. Tutkimuksen mukaan mediatalojen suurin ongelma on ollut automaatiojärjestelmän heikko kommunikointi asiakastietojärjestelmän kanssa. Miten olette tämän ratkaisseet? Kun datan alkupää on printtimaailmassa, sen jalostaminen digin tarpeisiin aiheuttaa ongelmia varmasti kaikissa lehtitaloissa. Meillä on datavarasto, jonka kautta kierrätämme asiakastietojärjestelmän dataa, jotta pystymme jalostamaan sitä ennen ajamista markkinoinnin automaatiojärjestelmään. Rajapintaongelmia on ratkottu paljon, mutta törmäämme niihin edelleen kuukausittain. Millainen lisäkustannus markkinoinnin automaatiojärjestelmä on mediataloille? Eritasoisia järjestelmiä on tarjolla lähtien open sourcesta tonneja ja kymppitonneja kuukaudessa maksaviin. Lisäksi kustannuksia syntyy, kun omat koodarimme integroivat järjestelmiä. Vastaavasti rutiineista säästyy työaikaa. Ovatko investoinnilla saavutetut hyödyt olleet niin isoja, että toiminta kannattaa? Olemme tarkkaan seuranneet investoinnin kuolettamisaikaa ja pystyimme osoittamaan, että järjestelmän hyödyntäminen toi enemmän euroja kuin siihen meni. Investointi saatiin kuoletettua jo ensimmäisen vuoden aikana. Mikä on automaatiojärjestelmän seuraava kehitysaskel? Kehitämme vielä asiakassegmentointiohjelmistoa. Seuraava steppi on, että pystymme personoimaan asiakkaat nykyistä tarkemmin käytön perusteella. Olemme aivan kohta tilanteessa, että esimerkiksi uutiskirje voi olla jokaiselle erilainen. ? Ville Näyhä on työskennellyt Kaleva Median tuotepäällikkönä vuodesta 2019 ja web-asiantuntijana vuodesta 2018. Aiemmin hän työskenteli muun muassa Joutsen Median digiasiantuntijana ja Koodiviidakon account managerina. Näyhä on opiskellut markkinointia Oulun yliopistossa ja tradenomin tutkinnon Kajaanin ammattikorkeakoulussa. Käytäntö vastaa Automaatiojärjestelmä paransi Kalevassa asiakaskokemusta ja vähensi rutiineja, mutta sen kehitystyö ei tule koskaan valmiiksi. Seuraava askel on asiakassegmentoinnin tehostaminen. kuvitus Elina Rajala 7/2021 suomen lehdistö 27 C
artiKKeli Emojilla lisää tavoittavuutta Mario Haim & co: You Should Read This Study! It Investigates Scandinavian Social Media Logics. Digital Journalism. TI E DOTUSVÄLI NE I DE N sosiaalisen median postauksiakin on jälleen tutkittu yliopistotasolla. Saksalais-ruotsalais-norjalais-tanskalaisella yhteistyöllä analysoitiin yli miljoonaa uutissivustojen Facebook-postausta Skandinavian maissa. Tutkijoiden mukaan kieli tiedotusvälineiden some-postauksissa on epämuodollisempaa kuin niiden artikkeliteksteissä. Some-postauksissa välimerkkejä käytetään säästeliäämmin kuin artikkeleissa, poikkeuksina huutoja kysymysmerkit, joilla pyritään osallistamaan lukijoita. Some-postauksissa voi olla myös sellaista emotionaalisuutta, jota artikkeleista ei löydy. Tunnetta korostetaan emojeilla. Tutkimuksessa havaittiin, että kysymysmerkkien ja emojien käyttö on yhteydessä suurempaan Facebook-tavoittavuuteen. Havainnot olivat hyvin samankaltaisia niin Ruotsissa, Norjassa kuin Tanskassakin. —Pasi Kivioja Gradu Urheilujournalismi varttui aikuiseksi Antti Raunio: “Ei ole mitään yhteistä asiaa”. Median ja urheiluseurojen vuorovaikutussuhde toimittajien näkökulmasta. Journalistiikka, Jyväskylän yliopisto. AJATUS urheilujournalismista toimituksen “leluosastona” joutaa jo romukoppaan, pohtii opinnäytteessään urheilutoimittajana ja seuratoimijanakin työskennellyt Antti Raunio. Leluosasto-termiä on käytetty aiemmin mediatutkimuksessa kuvaamaan urheilujournalismin keveyttä ja epäyhteiskunnallisuutta suhteessa journalismin muihin lajityyppeihin. Raunio haastatteli graduunsa kuutta urheilutoimittajaa paikallisja maakuntalehdistä sekä valtakunnallisista sanomalehdistä. Tavoitteena oli selvittää urheilumedioiden ja urheiluseurojen vuorovaikutussuhdetta. Raunio päättelee, että urheilutoimittajat pääsevät Suomessa varsin hyvin kysymään kysymyksiään seuratoimijoilta. Ammattiseurat ovat kuitenkin tiukentaneet rooliaan ja kontrolliaan mediajulkisuudessa. Nykyisin tutkijat suhtautuvat leluosastoleimaan kriittisesti. Urheilutoimittajien koulutustaso ja tietämys eettisistä periaatteista on parantunut. Raunion mukaan urheilutoimittajat eivät enää aja yhteistä asiaa seurojen ja seuratoimijoiden kanssa tai edistä urheilun asiaa kritiikittä. Kielteinen mielikuva voisi hävitä lopullisesti urheilujournalismista entistä omaperäisempien ja yhteiskunnallisempien aihevalintojen kautta. —Pasi Kivioja artiKKeli Alustamaksuista rahasampo – isoille Merja Myllylahti: It’s a Dalliance! A Glance to the First Decade of the Digital Reader Revenue Market and How the Google’s and Facebook’s Payments Are Starting to Shape It. Digital Journalism. KANSAINVÄLISET sanomalehtikustantajat arvioivat saavansa kymmeniä miljoonia dollareita vuosimaksuina yhteistyöstä Googlen ja Facebookin kanssa, kun taas pienemmät kustantajat joutuvat tyytymään pienempiin tuottoihin alustoilta. Artikkelissa kuvattuja yhteistyömuotoja ovat esimerkiksi Google News Showcase ja Facebook News, jotka näyttävät alustallaan yhteistyökumppaneiden uutisia ja maksavat niistä lisenssimaksuja kustantajille. Tarkkoja summia ei ole saatavilla salassapitosopimusten vuoksi. Tiedot käyvät ilmi Merja Myllylahden Uudessa-Seelannissa tekemästä tutkimuksesta. Myllylahti analysoi kustantajien digitaalisia sisältötuottoja vuosina 2010–2020 ja alustajättien kanssa tehtyjen sopimusten vaikutusta niihin. Myllylahden mukaan maailman digimedian markkinoita hallitsevat sisältötuotoissa suuret kansainväliset kustantajat Yhdysvalloista, Australiasta ja Japanista. Kansallisia menestystarinoita ovat muun muassa saksalainen Bild, ranskalainen Le Monde ja suomalainen Sanoma. Suuret kustantajat saivat viime vuosikymmenellä hallitsevan aseman, koska ne onnistuivat kaupallistamaan yleisön huomion ja luomaan digitaalisia tilauksia. Vuosina 2020–2021 Googlen ja Facebookin maksut uutisten julkaisijoille alkoivat vahvistaa jo ennestään hyvin pärjääviä yrityksiä Isossa-Britanniassa, muualla Euroopassa, Australiassa, Yhdysvalloissa, Brasiliassa ja Argentiinassa. Alustamaksut ovat kuitenkin luonteeltaan väliaikaisia, ja niiden pitkän aikavälin vaikutuksia markkinarakenteeseen on vaikea ennustaa. Esimerkiksi Australiassa Google ja Facebook ovat tehneet kustantajien kanssa kolmevuotisen sopimuksen. —Pasi Kivioja emoJit Someen. Tutkijat selvittivät, miten isossa osassa Facebook-postauksista ja toisaalta artikkelien otsikoista ja ingresseistä skandinaaviset julkaisut käyttivät emojien kaltaisia tehokeinoja. Aineistona oli lähes 500 uutismedian postaukset ja niissä linkitetyt jutut 11 kuukauden ajalta. journalismi Toimittajat tietävät, että alan ulkopuolella kuvitellaan, että journalismin prosessit ovat keskusjohtoisia ja systemaattisia, kun ne usein on sotkuisia ja sattuman varaisia. Sitten me katsotaan politiikan maailmaan, ja nähdään siellä aina suuri peli, ei sotkuisuutta ja sekoilua.” Helsingin Sanomien taloustoimittaja Jarno Hartikainen Twitterissä. tutKimuKset 16 12 8 4 % Huutomerkki Emoji Kysymysmerkki Artikkelit Postaukset 7,7 7,7 12,1 12,1 17,5 17,5 2,9 2,9 4,6 4,6 0,1 0,1 -???? 28 suomen lehdistö 7/2021 C
POHDIMME nuorten toimittajien kanssa journalismin moniäänisyyttä. Keitä jutuissa pääsee ääneen, ketkä jäävät tai jättäytyvät varjoihin, kenen ohi ja yli puhutaan? Toimittajien kritiikinsietokykyä usein moititaan, mutta kyllä me keskenämme osaamme sättiä, itseämme ja toisiamme. Se on hyvä juttu. Mikä keskusteluissa yllätti? Ainakin se, miten paljon puhuimme siitä, millaisia yhteiskunnallisen keskustelun areenoita journalistinen media tarjoaa niille, jotka eivät kuulu perinteiseen valtaeliittiin. Instituutioiden vallan sanotaan murtuvan, mutta journalistista mediaa seuratessa sitä ei heti huomaa. YHTEISKUNNASSA on joukko toimijoita, jotka pääsevät ääneen asemansa vuoksi. Puoluejohto, ay-liike, EK, tällaisia. Niillä joilla on valtaa, on myös vastuuta. Heitä on tietenkin syytä kuulla ja haastaa julkisesti. Toimittaja ja tutkija Olli Seuri esitteli hiljattain kiky-journalismia koskevan Uutisvuon hallitsija -tutkimuksen tuloksia Twitterissä. Näin tutkimusryhmässä mukana ollut Seuri kirjoitti: ”Havainto 1: Eliittilähteiden ylivalta. On selvää, että kiky-kamppailu käytiin julkisuudessa erityisesti hallituksen ja ay-liikkeen välillä.” ”Toimien kohteena olleet kansalaiset olivat vain vähäisesti äänessä.” Seurin mukaan toimien kohteena olevien ihmisten ääntä pitäisi kuulla paremmin. No niinpä. Kansalaiset näiden kiky-päätösten kanssa elävät. Heillä on paitsi kokemusta myös näkemyksiä siitä, ovatko ne oikeudenmukaisia tai tuloksellisia. Mitä itse teit kiky-päivänä? Nousiko Suomi? Tällaista journalismia varten pitää lähteä ihmisten pariin, kylille. Toisaalta Seuri huomautti, että kun ”pertsamedia” kokoaa yhteen institutionaaliset valtapelurit, se legitimoi median asemaa keskeisenä politiikan näyttämönä. Totta tämäkin. Olemme olemassa, meillä on väliä! Silti voi miettiä, mitä journalismilla on tarjota heille, joita perinteiset instituutiot eivät kiinnosta ja jotka – syystä – laskevat median osaksi näitä epäkiintoisia eliitin instituutioita? VÄHÄN toisentyyppinen kysymys on se, millainen on journalismin valta-analyysi näinä aikoina. Perinteiset asetelmat osaamme rakentaa. Asetellaan työnantajat ja työntekijät tai hallitus ja oppositio vastakkain ja sitten väitellään. Mutta ovatko nämä globaalitalouden, digitalisoitumisen tai ilmastokriisin ajan keskeisimmät – tai ainoat relevantit – toimijat? Jos yhteiskunnallisista asioista puhuvat mediassa lähinnä perinteisten instituutioiden edustajat, osallistumme leikkiin, jossa kaikki valta kuvitellaan kansallisen poliittisen päätöksenteon käsiin. Teknologiajätit ja kansainväliset suuryritykset pysyvät kasvottomina. Kansalaiselle puolestaan jää rooli pysähtyä ostoskeskuksessa tai kylänraitilla kameran eteen ja sieltä käsin vastustaa leikkauksia, kannattaa veroalea tai kompata populisteja, jotka ovat onnistuneet tuputtamaan maailmalle ajatuksen siitä, että he operoivat eliitin paikoilla, palkoilla ja vallalla mutta eivät siihen eliittiin kuulu. ? Reetta Räty Kirjoittaja on toimittaja ja yrittäjä. täällä työhuone Aina samat naamat Instituutioiden vallan sanotaan murtuvan, mutta journalistista mediaa seuratessa sitä ei heti huomaa. ”Tällaista journalismia varten pitää lähteä ihmisten pariin, kylille.” kuvitus Hanna Sakara 7/2021 suomen lehdistö 29 C
KUNNON toimittaja on allerginen henkilöbrändeille, myymiselle ja työelämäpuheelle. Siksi hän myös ylenkatsoo työelämän somepalvelu LinkedIniä ja pitää sitä selkään taputtelevana työelämän naminamina – tai kuvittelee sen olevan yhä vain sähköinen paikka CV:lle. Oikein innostuessaan hän postaa LinkedInin puhetapaa ironisesti jäljittelevän hassun metapostauksen. Siitä vaan. Sen ansiosta olen saanut mellastaa jo vuosia rauhassa LinkedInissä ja kerätä hedelmät. Puolen vuoden aikana olen käyttänyt LinkedIniä myös tutkivan journalismin työkaluna neljän ison artikkelin taustatyössä. Vietnamilaisen opiskelijan LinkedIn-postauksesta sai alkunsa esimerkiksi tuore tutkiva juttuni siitä, miten joissakin suomalaisissa startupeissa kohdellaan ulkomaisia työntekijöitä huonosti – pahimmillaan niin että se herättää epäilyn jopa kiskonnantapaisesta työsyrjinnästä. Hakutoiminnon ansiosta näin, kuinka paljon lyhytaikaisia työsuhteita tässä suomalaisessa startupissa oli ollut. Sen kautta myös löysin lähteet juttuuni. LinkedInissä on jo noin 1,5 miljoonaa suomalaista. Tilastokeskuksen mukaan 25–54-vuotiaista 20–25 prosenttia sanoo seuraavansa LinkedIniä. Luvut ovat suuremmat kuin Twitterillä. Erityisesti meille taloustoimittajille LinkedIn on somekanavana tärkeä. Kohderyhmämme on siellä. Siis esimerkiksi ohjelmistoalan ja finanssisektorin työntekijät, yritysten viestijät ja markkinoijat, tutkijat ja johtajat. Koulutetut asiantuntijat ja ammattilaiset. MITÄ toimittajan sitten pitäisi tehdä LinkedInissä? Taustojen tarkistaminen. Ennen jokaista yhteydenottoa tarkistan ihmisen profiilin. Silloin tiedän jo hänen työhistoriansa, koulutuksensa ja asiantuntemuksensa. Uutiset. Työelämän, johtamisen ja markkinoinnin aiheissa LinkedIn on kova kanava löytää juttuaiheita ja haastateltavia. Siellä saa paljon uutisvoittoja esimerkiksi yrityskaupoista tai isojen nimien uusista yrityksistä. Yksityisviestit. Usein nopeimmin vastauksen haastattelupyyntöön tai muuhun kysymykseen saa epämuodollisella viestillä LinkedInissä. Postaukset. Siinä missä Twitterissä twiittien elinkaari on lyhyt LinkedInin algoritmin ansiosta suosituilla postauksilla voi olla pitkä elämä. Yritän tehdä postaamisen itselleni helpoksi miettimällä ja jopa konseptoimalla erilaisia postaustyyppejä. Sosiaalisen median tekeminen ammatillisesti ei eroa siitä, kuinka kirjoitetaan juttuja konseptiin kohderyhmälle. Haku. Tämä on LinkedInin arvokkain ominaisuus. Voin selata profiileja, kun etsin jonkin toimialan johtajaa haastateltavaksi tai jos etsin haastateltavaksi islantilaista yrittäjää tai tutkimani yrityksen entisiä työntekijöitä. Brändi. Ja kyllä, tietysti rakennan siellä myös asiantuntijabrändiä ja suhdetta yleisöön. Tarkoitan sillä läsnäoloa ja vuorovaikutusta, joka johtaa lukijasuhteen vahvistumiseen, luottamukseen ja sitoutumiseen. En hyväksy kaikkia kontakteiksi, LinkedInissä on myös ”seuraa”-nappi. Erityisen vapauttavaa LinkedInissä on kuitenkin se monien dissaama naminami. LinkedIn on yhä useimmiten rakentava ja positiivinen ympäristö – siinä missä Twitterin mikroaggressio ja räksytys tuntuu usein kuormittavalta. Sitä paitsi LinkedInissä postausten tahti on armollisempi. Jos menestyvä twiittaaminen vaatii jatkuvaa aktiivisuutta, LinkedInissä mietitty postaus tai pari viikossa riittää mainiosti. ? Elina Lappalainen hs Vision toimittaja kirjoittaa median, sosiaalisen median ja teknologian suhteesta. diGi edellä Älä dissaa työelämän somea Ylenkatse estää toimittajaa käyttämästä LinkedIniä, vaikka se on yksi talousjournalistin arvokkaimmista työkaluista ja soveltuu myös tutkivaan journalismiin. ”Yritän tehdä postaamisen itselleni helpoksi jopa konseptoimalla postaustyyppejä.” kuvitus Hanna Sakara 30 suomen lehdistö 7/2021 C
nimitys Me ollaan datajournalisteja kaikki Kalevan tutkivaksi datajournalistiksi nimitetyn Tuomas Hirvosen mielestä jokaisen toimittajan kannattaa lukea kuntalaki ja hallintolaki Finlexistä. teksti Riikka Virranta Asteikolla 1–10, kuinka iso ongelma on työntekijöiden aivovuoto yksityisestä mediasta Ylelle? Olet ilkeä. Ei kai se ole ongelma. Se on ilmiö, sen tunnistan. Jos olisin maakuntalehden päätoimittaja, sanoisin 9, mutta koska en ole, sanon 1. Olemme kaikki pyöröovissa. Kun ihmiset liikkuvat ristiin rastiin, se rikastaa journalismia ja sitä kautta kaikki hyötyvät. Miksi itse siirryt Yleltä Kalevaan? Siihen liittyy se, että puolisoni Leena Hirvonen sai Kainuun Sanomista töitä. Paluu pohjoiseen oli luonteva paikka katsoa uusia kuvioita. Yleläisenä olen seurannut kateellisena Kalevan yleisösuhdetta. Kalevalla on täällä puheenaiheliiderin rooli. Mitä olet oppinut verkkojournalismin tekemisestä Ylellä? Ehkä isoin oppi on ymmärtää se, miten vähän tietää ja miten hereillä pitää koko ajan olla. Junat menevät niin nopeasti. Täytyy olla nöyrä yleisöä kohtaan. Ei voi ikinä olettaa, että ihmiset toimivat niin kuin itse toimit. Oletko Kalevan ensimmäinen datajournalisti? Olen. Tulemme tekemään yhtä aikaa rekrytoidun visualistin kanssa tiivistä yhteistyötä. Luomme visuaalisesti vaikuttavia paketteja digiin. Tavallaan kaikki me, jotka teemme uutisjournalismia, olemme datajournalisteja. Teen sitä vain projektiluontoisesti ja syvemmin. Datajournalisti meillä tarkoittaa sitä, että etsin aiheita datasta ja osaan jalostaa sitä journalismiksi. Luonnehdit tehtävääsi tutkivaksi datajournalistiksi. Mitkä asiat tässä maassa vaatisivat kaivelemista? Ai että kuule. Ihan kaikki – järjestöt, kunnallispolitiikka, kaavoitus, ympäristön tila. Mulla on tällä hetkellä 97 aihetta odottamassa sellaisessa docsissa, lähtien siitä, keitä täällä maakunnassa asuu, miten yhteisiä varoja käytetään ja miten lainmukaisesti asioita hoidetaan. Hyvin arkisetkin asiat ovat tärkeitä ja kiinnostavia. arkiSta tutkimiSta. Tuomas Hirvonen tahtoo määritellä työnkuvansa tutkivana datajournalistina laajasti. ”En halua lukita itseäni sellaiseen, että teen vain kunnallispoliittisia paljastuksia.” Mitä oikeustieteen opinnot ovat antaneet toimittajan työhön? Ihan hirveästi. On avautunut, miten valtava määrä kiinnekohtia oikeustieteellä ja uutisjournalismilla on. Uutistoimittaja törmää sääntöviidakoihin työssään jollei päivittäin niin viikoittain. Aiheita ja epäkohtia on mahdollista havaita, kun tuntee kuntalain ja hallintolain, jotka sivumennen sanoen jokaisen toimittajan olisi hyvä lukea Finlexistä ajatuksella. Mikä suomalaisessa journalismissa on vikana? Liian kova kiire kertoa kaikkea kaikille. Toinen on se, että annetaan ulkopuolisten tahojen määrittää liikaa, mitä kerrotaan. Siinä on menty paljon eteenpäin, mutta vielä on tekemistä. Sen sijaan, että olemme ilmoitustauluja, meidän pitäisi olla puheenaiheiden luojia ja osallistua rohkeammin yhteiskunnalliseen keskusteluun. ? Tuomas Hirvonen aloittaa marraskuussa Kalevan datajournalistina. Hän siirtyy tehtävään editoivan verkkotoimittajan työstä Yle Pirkanmaalta. Hän on työskennellyt Ylellä yhteensä reilut 15 vuotta useissa toimituksellisissa tehtävissä myös päivätuottajana ja vastaavana tuottajana. 2021 Ilmestyy Aineistot Varaukset # 8 8.12. 26.11. 19.11. Mediamyynti Alpo Ohtamaa, Myynnin A & O Oy, alpo.ohtamaa@myynninao.fi, puh. 044 311 0201. ILMOITA SUOMEN LEHDISTÖSSÄ, TAVOITAT UUTISMEDIAN AMMATTILAISET ClimateCalc CC-000101/FI PunaMusta News H IIL IN EU TRA ALI PAINO T UO TE 7/2021 suomen lehdistö 31 C
”Aloitin ravintola-alan työt 15-vuotiaana, jolloin pesin tuhkakuppeja isäni ravintolassa. Siitä alkanut pitkä ura päättyi uupumiseen 16–20 tuntisten työpäivien takia. Palasin opiskelijaksi ja nyt haaveilen omasta hyvinvointiin keskittyvästä yrityksestä, koska olen itse oppinut aiheesta niin paljon.” Uutismedian tehtävä ei ole vain kertoa viimeisimpiä uutisia. Sen tehtävä on myös tarjota erilaisia näkökulmia, vertaistukea, ikkunoita ihmisyyden eri muotoihin jokaisessa arkipäivässä. Antamalla toivoa, valoa ja ratkaisuja laadukas journalismi lunastaa paikkansa myös vaikeina aikoina. Ravintola-alan ammattilainen, opiskelija, tuleva hyvinvointialan yrittäjä Jyri Kyllä minä selviän ”Aloitin ravintola-alan työt 15-vuotiaana, jolloin pesin tuhkakuppeja isäni ravintolassa. Siitä alkanut pitkä ura päättyi uupumiseen 16–20 tuntisten työpäivien takia. Palasin opiskelijaksi ja nyt haaveilen omasta hyvinvointiin keskittyvästä yrityksestä, koska olen itse oppinut aiheesta niin paljon.” Uutismedian tehtävä ei ole vain kertoa viimeisimpiä uutisia. Sen tehtävä on myös tarjota erilaisia näkökulmia, vertaistukea, ikkunoita ihmisyyden eri muotoihin jokaisessa arkipäivässä. Antamalla toivoa, valoa ja ratkaisuja laadukas journalismi lunastaa paikkansa myös vaikeina aikoina. Ravintola-alan ammattilainen, opiskelija, tuleva hyvinvointialan yrittäjä Jyri Kyllä minä selviän