• SuomenLehdistö finlands press • 8/2013 • 83. VUOSIKERTA • lehti sanomalehdistä Sy v y ys cata portin ”Oikeat toimittajat olivat minusta niin kovia. Halusin itse olla samanlainen” Philip Teir kirjoitti kirjan, koska ei pystynyt käsittelemään kaikkia ajatuksiaan lehtiteksteissä. Kulttuurijournalismiin hän kaipaa lisää ärhäkkyyttä. »Sivut 8–9 Verkkoanalytiikan hallinta korostuu mediataloissa. »Sivut 10–11 Printti kerran viikossa ei riitä Johanna Lahti kertoo, miten Me Naiset tarjoaa sisältöjä päivittäin. »Sivut 12–13 Poliitikot suopeina Osa kansanedustajista ajaa alv-alennuksia lehdille. »Sivu 4 Paikallislehti sähköistyy Verkkouutisointi on tiivistynyt viime vuosina. »Sivu 6 Joukkoäly vajaakäytössä Toimitukset vierastavat vielä uutta työtapaa. »Sivu 14
• 3 Hiljaisia signaaleja ja uusia menestysreseptejä Inspiroidu ja haasta näkemyksiäsi yhdessä media-alan ammattilaisten ja vaikuttajien kanssa uudessa, koko alan yhteisessä tapahtumassa. Päivän juontaa Pauli Aalto-Setälä. Mediapäivää edeltää Sanomalehtien Liiton Broadsheetistä tabloidiin – tutkimusta ja käytäntöä sekä kolme muuta mediakohtaista aamupäiväseminaaria. Katso päivän ohjelma ja ilmoittaudu 20.11. mennessä osoitteessa www.mediapaiva.fi Mediapäivä_SL_marraskuu_2013.indd 1 29.10.2013 14.13
• 13 14.13 aihe Sisältö Teksti 8/2013 Digi-alviin on vaikutettava nyt PUHEENAIHE Kirjallinen kysymys lehdistön asemasta s. 4 AJANKOHTAISTA Lehdissä tapahtuu s. 6 Lehti-ihminen Philip Teir s. 8 MAINONTA Verkkomainonnan vaikuttavuuden mittaus s. 10 NÄIN ME TEEMME Me Naisten Joka päivä -konsepti s. 12 Tämän päivän päättäjät ovat sukupolvea, jolle kotimainen sanomalehdistö ja sen vahva sivistyksellinen ja yhteiskunnallinen rooli on ollut itsestäänselvyys. Syksyn pimetessä moni poliitikko pääministeri Jyrki Kataista myöten on havahtunut siihen, että näin ei välttämättä nykyisillä edellytyksillä kauan ole. Keskustelun avasi lokakuun alussa viestintäministeri Pia Viitaselle Sinuhe Wallinheimon johdolla esitetty kirjallinen kysymys siitä, mitä hallitus aikoo tehdä, jotta sanomalehdistö ja sen tarjoamat työpaikat säilyvät. Suomen Lehdistö kysyi allekirjoittaneilta kansanedustajilta, mitä he itse tekisivät. Vastaukset löytyvät sivuilta 4 ja 5. Ministeri Viitasen vastaus on sekin tullut. Jos lehdistö sieltä positiivista signaalia hakee, se voisi olla kohta, jossa ministe- TUTKIMUS Joukkoistaminen journalismissa s. 14 INTERNET Uutismediat sosiaalisessa mediassa s. 16 JSN NIMITYKSET Suome 8/2013 • 83. VUOs nLehdi iKerTa • lehT S press • i sanO stö malehdis Tä cata portin ”Oikea t toimitta jat olivat minust a niin kov Halusi ia. n samanlitse olla ainen” PhiliP teksteiss Teir kirjoitti kirja ä. Kulttuu rijournaln, koska ei pyst yny ismiin hän kaip t käsittelemää aa lisää Verkkoana ärhäkky n kaikkia ajat uksiaan yttä. »Sivut lytiikan lehti8–9 hallint a korost uu media taloissa . »Sivut 10–11 Printt viikossi kerran a ei riitä Johanna Lahti kertoo, miten Me Naise t tarjoa a sisältö jä päivit täin. »Sivut 12–13 Poliitikot Osa kansa suopeina nedustajista alv-alennuk sia lehdil ajaa le. » Sivu Paika llislehti 4 Verkkouuti sähköisty viime vuosisointi on tiivist y ynyt na. Joukkoäly »Sivu 6 Toimitukse vajaakäyt uutta työtapt vierastavat össä vielä aa. » Sivu 14 Miten ison osan mainosbudjetistanne sijoitatte digimainontaan? Miten mittaatte digimainonnan tehoa? Uusiin tehtäviin s. 18 finlands 1 2 Päätökset s. 17 ri toteaa, että ”on tärkeää, että tunnustamme sanomalehdistön merkityksen ja sen tulee myös jatkossa säilyttää asemansa alennetun verokannan piirissä”. Muilta osin ministeri jää odottamaan kansliapäällikkö Harri Pursiaisen johtaman lehtiasiain neuvottelukunnan raporttia, joka on valmistumassa parin kuukauden sisällä. Kaija Jäppinen päätoimittaja kaija.jappinen@ sanomalehdet.fi Asiat etenevät kuitenkin myös toisaalla. EU:ssa käsitellään parhaillaan sitä, saako alennettuja arvonlisäkantoja ylipäätään olla. Sanomalehtien kannalta olennainen juonne tällä hetkellä on, että EU määrittelee digilehdet palveluiksi. Palveluihin saadaan soveltaa vain yleistä verokantaa eli vero on Suomessa 24 prosenttia. Mediaa koskee keskustelu, joka käydään jäsenvaltioiden mahdollisuuksista soveltaa alen- nettuja kantoja sähkökirjoihin ja digilehtiin. Käsittely etenee vaikutusten arviointiin, ja kun se on valmis, voidaan asiasta odottaa suositusta. Arvioiden mukaan sellainen saatetaan saada jo ensi vuoden alkupuolella. Poliitikoista moni on nyt todennut, että lehtien alv tuli huonoimpaan mahdolliseen aikaan ajatellen yleistä vaikeaa taloustilannetta ja digimurrosta. Nyt kun entistä useampi lehti alkaa löytää liiketoimintaa myös verkosta, pitäisi tätä toimintaa tukea verokannalla sen sijaan että sitä verotetaan korkeimman kautta. Suomen poliitikoilla olisi vielä aikaa viestittää Brysseliin lehdistön elinedellytyksiä tukeva kantansa. Tällä kertaa havahtumista ei ole varaa odottaa kahta vuotta. kolmesta poikki Digimainonta Syvy y Teksti 3 Millainen mainonta kiinnostaa tällä hetkellä eniten? Anne Mehtäläinen markkinointi- ja viestintäjohtaja HOK-Elanto Arto Heinonen johtaja, markkinointi ja sponsorointi LähiTapiola Saija Moisio markkinointijohtaja Valio Raja mainonnan tuotannon ja median kesken katoaa digitaalisuuden myötä: digimainontakäsitettä ei oikeastaan enää erillisenä ole, digi on jo osa perustekemistämme. Välinekirjo laajenee teknologian mahdollisuuksien myötä ja kuluttajien käyttäytymisen muuttuessa – ja ennen kaikkea asiakkaittemme tarpeiden mukaan. LähiTapiolassa digimainonnan osuus on noin kolmannes. Pyrimme olemaan mukana sellaisissa ympäristöissä, jotka kiinnostavat ja innostavat keskustelemaan. Journalismi on tae tästä. Valion panostukset digitaaliseen markkinointiin ovat viime vuosina kasvaneet merkittävästi. Ruoka, reseptiikka ja verkko ovat nykyään linkittyneitä yhteen. Panostamme omiin medioihimme, kuten verkkopalveluumme, uutiskirjeisiin, mobiiliapplikaatioihin sekä läsnäoloon sosiaalisessa mediassa. Lisäksi hyödynnämme hakusana-, näyttö-, mobiili-, Facebook- ja videomainontaa. Seuraamme median tehokkuuteen ja mainontaan liittyviä tunnuslukuja, mm. suoraa myyntiä etenkin verkkokaupassa, käyntejä, klikkejä, preferenssejä, löydettävyyttä, kohderyhmäkäyttöä, suositteluhalua, huomioarvoja. Palautteen määrä ja asiakkaiden toiveet ovat seurannassa tehokkuusmielessäkin. Raportointijärjestelmä linkittää myynnin ja markkinoinnin. Haemme liidejä. Etenemme markkinointisuppilossamme kaupantekoon asti. Seuraamme verkkomarkkinointitoimenpiteidemme tavoittavuutta, sitouttavuutta, määriteltyjen tavoitteiden toteutumista sekä keskustelua Valiosta verkossa. Seuraamme toimenpiteiden vaikutusta Valion brändeihin ja tuotteidemme myyntiin. Lisäksi seuraamme kohdennetun mainonnan kustannustehokkuutta. Yhä paremmin kohdennettu mainonta on erityisen kiinnostuksen kohde. Omien medioittemme innovatiivinen ja monipuolinen käyttö sekä etenkin digitaaliset mediapinnat, esimerkiksi Kauppakeskus Kaari ja Helsingin Sokoksen pyöräkulma, ja liikkuva kuva ovat kehityslistalla. Suunta on yhä enemmän tulospohjaiseen mainontaan. Haemme LähiTapiolassa lisäksi alueellisesti räätälöityjä ratkaisuja. Haluamme mainontaan henkilökohtaisuuden tuntua. Mietimme eri mediavälineitä sen osalta, miten hyvin ne tavoittavat kohderyhmiämme. Kiinnostavuus tulee siis median tavoittavuudesta. SuomenLehdistö Lue Suomen Lehdistöä myös verkossa: suomenlehdisto.fi Tai seuraa facebookissa ja twitterissä SuomenLehdistö 8/2013 3
• PUHEENAIHE Kirjallinen kysymys sanomalehdistön asemasta Alv ei ole kiveen hakattu Kansanedustajat huolehtivat nyt sanomalehdistä. Osa hölläisi verotusta ja tukisi jakelua. Lokakuun alussa 18 kansanedustajaa jätti hallitukselle kirjallisen kysymyksen sanomalehdistön aseman turvaamisesta. Siinä poliitikot kaikista eduskuntapuolueista kysyivät, mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä suomalaisen sanomalehdistön ja sen työpaikkojen turvaamiseksi. Sinuhe Wallinheimon (kok.) tekemä kysymys ylitti uutiskynnyksen. Vähemmälle huomiolle jäi viestintäministeri Pia Viitasen (sd.) vastaus, joka ei luvannut lehdistölle mitään uutta. Mutta mitä allekirjoittajat itse tekisivät lehtien hyväksi? Heistä 12 vastasi Suomen Lehdistön kyselyyn. Keinoihin kuuluvat ainakin arvonlisäveron alennukset. 4 SuomenLehdistö 8/2013 Kyselyyn vastanneet kansanedustajat ovat Kari Uotilaa (vas.) lukuun ottamatta valmiita alentamaan lehdistön arvonlisäveroa (alv). Tämä on ehkä yllättävää, sillä lähes kaikki vastaajat edustavat hallituspuolueita ja nykyinen hallitus luopui lehtitilausten alv-vapaudesta vuonna 2012. Nyt printtitilausten alv on 10 ja digitilausten 24 prosenttia. Valtaosa vastaajista alentaisi printtitilausten alv:n 5 prosenttiin, mikä on alin EU:n hyväksymä taso. Jukka Gustafssonin (sd.) mukaan ”alv ei ole kiveen hakattu” vaan ratkaisun vaikutuksia esimerkiksi työpaikkojen määrään on seurattava. – Lehti- ja digitilausten alv-prosentti on syytä harmonisoida ja hakea uusi taso esimerkiksi viidestä prosentista, joka tapauksessa kohtuulliselta tasolta, Heikki Autto (kok.) linjaa. Suomi verottaa lehtitilauksia keskivertoa kovemmin Euroopan maiden joukossa. Ruotsissa lehtitilausten arvonlisävero on kuusi prosenttia. Norjassa ja Tanskassa taas on pidetty kiinni täydestä verovapaudesta. – Erityisen pahalle kuulostaa di- gitaalisten tilausten nykyinen 24 prosentin taso, Wallinheimo arvioi. Osa edustajista pitäisi paperilehtien verotuksen nykyisellään, mutta pudottaisi digitilausten alv:n printin tasolle kymmeneen prosenttiin. Myös digi-alv:n alentaminen vaatii muutoksia EU-tason sääntelyyn, mutta muutokseen on selvää painetta eri maista. Verokantojen tasaamista kannattaa esimerkiksi Kimmo Tiilikainen (kesk.), ”jos kevennysvaraa on”. – Ensisijainen toimi on estää alvkantojen harmonisointi, joka johtaisi lehtitilausten alv:n nousuun yleisen alv:n tasolle, Tiilikainen arvioi. Vasenryhmän Markus Mustajärvi poistaisi lehtitilausten alv:n kokonaan, jos se olisi mahdollista. ” Erityisen pahalle kuulostaa digitaalisten tilausten nykyinen 24 prosentin taso.” – Olin ja olen sillä kannalla, että lehtitilausten arvonlisäverovapaus olisi pitänyt säilyttää, hän vastaa. Kari Rajamäki (sd.) muistuttaa, että esitti puoluetovereineen neuvotteluja lehdistön alv-tason kohtuullistamisesta valtiovarainvaliokunnassa jo syksyllä 2011. – Valitettavasti emme saaneet edustaja Wallinheimon ryhmältä silloin vastakaikua. Osa kannattaa jakelutukea Alan sisälläkin ristiriitaisia tunteita herättävää suoraa lehdistötukea kannattaa kuusi edustajaa eli puolet vastanneista. Jörn Donner (r.) jakaisi tukea sisältöjen tuotantoon talousvaikeuksissa oleville lehdille – samaan tapaan kuin Norjassa tehdään. Muut tuen kannattajat avustaisivat jakelua hajaasutusalueilla. Joko tilaajille tai kustantajille osoitettu suora tuki nauttii kannatusta oikealla ja vasemmalla. – Harvaanasutulla alueella tuki voi olla perinteisen paperilehden jakelun tukemisen ohella myös tukea digitilausten lukemiseen tarvittavi-
• Miltä poliitikkojen suopeus kuulostaa? OLLI KUIVANIEMI talouden ja politiikan esimies, STT-Lehtikuva On tietysti hyvä, että on herätty kaupallisen median tilanteeseen. Syyt siihen ovat rakennemuutoksessa, joka tässä on käynnissä, mutta alvkorotus tuli huonoon tilanteeseen. Kun katsoo firmojen osavuosikatsauksia, digipuolihan kasvaa selvästi. Ei ainakaan kannata veroratkaisuilla kampittaa uuden bisneksen löytymistä. Kannustaako 24 prosentin alv loikkaamaan digiaikaan? PEKKa PUUSTINEN uutistoimittaja, Karjalainen Tapaus on malliesimerkki siitä, että kun hallitusohjelmassa joku saa neronleimauksen uudistuksesta ja vaikka millaiset asiantuntijat sanovat, mitä tästä seuraa, sitä ei uskota. Hyvä, että nyt on herätty, mutta vahinko on jo tapahtunut. Eihän tässä ole kyse vain alv-korotuksesta. Pitäisi tutkia, vaikuttiko hinnankorotus tilausperuutuksiin. Toinen selittäjä on median murros. en laitteiden hankkimiseen, Heikki Autto ehdottaa. Sanomalehtien jakelusta haja-asutusalueilla vastaa pääasiassa valtioomisteinen Itella. Valtio voi ainakin teoriassa halutessaan vaikuttaa jakeluhintoihin. Tätä ehdotti Sanoma Newsin toimitusjohtaja Pekka Soini Suomen Lehdistössä syksyllä. Maksujen kohtuullistamista kannattaa myös viisi edustajaa. – Tämä vaihtoehto takaisi tuen jakaantumisen tasaisesti, oikeudenmukaisesti ja läpinäkyvästi kaikille alan toimijoille, Wallinheimo vastaa. Ylen tehtävää halutaan rajata Lehdistön asemaan vaikuttaa myös Yleisradio, joka kilpailee verkossa lehtien kanssa samantyyppisellä sisällöllä. Ylen rahoitus on kuitenkin turvattu verolla, jonka taso on sidottu indeksiin. Sosiaalidemokraatit ja vasemmiston edustajat eivät puuttuisi Ylen asemaan. Sen sijaan kokoomuksen, keskustan, kristillisten ja Rkp:n edustajat rajaisivat julkisen palvelun tehtävän nykyistä tarkemmin. > Lue Suomen Lehdistön selvitys suorasta ja epäsuorasta lehdistötuesta Skandinavian maissa osoitteessa www. suomenlehdisto.fi. – Ylellä on ymmärrettävistä syistä paine toimia laajalla reviirillä. Mutta mahdollisimman selkeä työnjako on kaikkien etu, Sauli Ahvenjärvi (kd.) kommentoi. – Keskittyminen enemmän perinteiseen radio- ja tv-toimintaan ja näiden ohjelmien välittäminen myös netissä voisi olla yksi, harkittava vaihtoehto, Wallinheimo ehdottaa. Kolme kokoomusedustajaa jäädyttäisi Yle-veron indeksikorotukset. – Kun yhteiskunnassa kaikkia menoja tarkastellaan nyt kriittisesti, myöskään Ylen indeksikorotusta ei voi hyväksyä automaattisena toimena, Arto Satonen (kok.) perustelee. Vasemmalla ei uskota Ylen ja kaupallisen median kohtaloiden riippuvan toisistaan, mikä kävi ilmi myös ministeri Viitasen vastauksesta. – Yleltä ei voi karsia tekniikan tuomia mahdollisuuksia tehdä journalismia ja tarjota palveluja. Lehdistön on löydettävä kannattavuutensa muualta, vaikka paremmasta journalismista, Eila Tiainen (vas.) kommentoi. Riikka Virranta kissapöydälle JESSE PASANEN Tällä kertaa kissan nosti pöydälle Kauppalehden Brysselin-kirjeenvaihtaja Jarno Hartikainen. Tatu ja uusi julkisuus Onnittelut Haaga-Helian toimittajaopiskelijoille! Tuima.fiverkkolehden juttu yhteiskunnan tuilla tyytyväisenä elelevästä helsinkiläisestä Tatusta meni voimalla läpi iltapäivälehdissä ja lähti kulovalkean tavoin leviämään sosiaalisessa mediassa. Tatu iski suomalaisia kipeään kohtaan ja käynnisti hyvin tunteikkaan keskustelun, jota myös poliitikot ehättivät kommentoimaan. Tapaus on kuitenkin kiinnostava myös journalismin ja viestinnän näkökulmasta. Se konkretisoi, kuinka verkkojournalismin ja sosiaalisen median aikakausi on mullistanut haastateltavan aseman. Ilta-Sanomien verkkojutussa (8.10.) Haaga-Helian koulutusohjelman johtaja Anne Leppäjärvi kertoo, että alkuperäisen jutun kirjoittaja tuntee Tatun. Emme tiedä, kuinka haastatteluun päädyttiin ja millainen haastattelutilanne oli, mutta yhden asian voimme varmuudella sanoa. On eri asia antaa haastattelu ystävän tai tuttavan koulun harjoitusjulkaisuun kuin jollekin Suomen suurimmista uutisvälineistä. Tatu antoi haastattelun ensimmäiselle ja päätyi jälkimmäisen sivuille. Siellä hän oli, Suomen suurimman puheenaihemedian etusivulla, keräämässä sosiaalietuuksien väärinkäyttäjiin kohdistuvan raivon. Lynkkaus jatkui Facebookissa. Yhdellä hiiren klikkauksella lukija pääsi katsomaan Tatun kuvankin Tuiman verkkosivuilta. Parin päivän ajan Tatu istui jalkapuissa kirkonmäellä. Journalistin ohjeiden mukaan haastateltavalla on oikeus saada ennakolta tietää, millaisessa asiayhteydessä hänen lausumaansa käytetään. Hänelle on myös kerrottava, jos haastattelua voidaan käyttää useissa eri välineissä. Ohjeita ei rikottu iltapäivälehdissä tai Tuimassa, mutta silti tilanne oli Tatun kannalta kohtuuton. Ennen verkkojournalismin ja sosiaalisen median aikakautta haastateltavalla oli jonkinlainen turva siitä, millaiselle yleisölle hänen kommenttinsa leviävät. Tatun tapaus osoittaa, ettei näin enää ole. Toisten medioiden uutisia siteerattiin toki aiemminkin, mutta verkkojournalismissa juttujen kierrättäminen on ”Online-maailmassa haastateltavalla on aiempaa vähemmän valtaa siihen, kuinka hänen sanomisensa leviävät.” noussut aivan uuteen mittaluokkaan. Toimitusten omat voimat eivät riitä ruokkimaan ikuisesti nälkäistä verkkoa, ja juttuja haalitaan, mistä vain saadaan. Uutiskriteerit hipovat maanrajaa. Puheenaiheita etsivät toimittajat tarttuvat herkästi sosiaalisessa mediassa kiertäviin ilmiöihin ja teksteihin. Sosiaalisen median avustuksella taas marginaalijulkaisutkin saattavat saada poikkeuksellisen suuren yleisön. Näissä olosuhteissa opiskelijoiden harjoitusjulkaisun lyhykäinen juttu yksittäisestä työnvälttelijästä kelpaa lainauutiseksi Suomen suurimmille medioille. Online-maailmassa haastateltavalla on aiempaa vähemmän valtaa siihen, kuinka hänen sanomisensa leviävät. Mikä on verkossa, on kaikkien ulottuvilla ja käytettävissä. Tieto virtaa vapaammin, mutta samalla julkisuudesta tulee entistä kovempi ja arvaamattomampi paikka. Pr-ammattilaisten ympäröimille mediaketuille tämä ei ole ongelma, mutta voi yllättää kokemattoman haastateltavan. >Ensi kerralla kirjoittajana voit olla sinä: kerro aiheesi toimitukselle. Sähköposti: suomen.lehdisto@sanomalehdet.fi. SuomenLehdistö 8/2013 5
• aihe ajankohtaista Teksti tapahtuu Lehdissä Teksti Susanna Tikkanen Jämsän Seudun verkkopalvelu on ilmainen, mutta päätoimittaja Mari Tuohiniemi luottaa siihen, että verkosta voi tulla myös tuloja. Palkitun lehden verkkoa tekevät kaikki toimittajat, heistä kuvassa Matti Järvi ja Mikko Lindroos (oik.). Verkkojournalismin taso harppasi Paikallislehtikilpailun verkkosarjan parhaat julkaisevat videoita ja päivittyvät tiiviisti. Paikallislehtikilpailun tuomaristo arvioi tänä syksyä 32 paikallislehden verkkopalvelua. Otoksen nojalla sillä on positiivista kerrottavaa. – Jossain vaiheessa on tapahtunut aikamoinen harppaus, tuomaristoa vetänyt yliopistotutkija Heikki Heikkilä toteaa. – Vanha mielikuva on, että paikallislehtien verkkopalvelut ovat staattisia ja suppeita versioita paperilehdistä. Tämä ei pidä enää paikkaansa. Tänä vuonna lehtien ja verkkopalveluiden arvioinnista vastasivat Heikkilä ja koulutussuunnittelija Pia Sivunen Tampereen yliopiston Comet-tutkimuskeskuksesta. Apunaan heillä oli joukko opiskelijoita. Aiempina vuosina paikallislehtikilpailun tuomaristo on palautteessaan patistellut lehtiä ajattelemaan myös verkkoa. Nyt verkkosivut, tai ainakin kilpailuun valikoitunut osa niistä, ovat Heikkilän mukaan jo ajankohtaispalveluita, jotka päivittyvät tiiviisti. 6 SuomenLehdistö 8/2013 Paikallislehdet hyödyntävät melko laajasti verkolle tyypillisiä kerrontakeinoja, kuten videoita. Osa lehdistä myös roolittaa entistä tarkemmin verkon ajankohtaisvälineeksi, jota printti taustoittaa. – Resursseja siirretään nyt selvästi verkkoon, Heikkilä tulkitsee. ole printtilehden tilausta, verkossa voi lukea ilmaiseksi vain pari juttua päivässä – tosin vapaasti luettavien juttujen määrää on vaihdellut. – Olennaisempaa kuin se, tuleeko verkosta kymppejä vai satasia, on että lukijat tietävät, että sisältö maksaa, Liljedahl sanoo. Eri lukijat verkossa ja printissä Historiaa kunnianhimoisesti Myös uutiset paikallislehdistä kertovat, että niiden kärkijoukko askaroi verkossa samojen kysymysten parissa kuin maakuntalehdet: maksumallien, videoiden, mobiilijulkaisemisen ja jopa verkkokauppojen. Esimerkiksi kerran viikossa ilmestyvien verkkosarjassa palkittu Sydän-Hämeen Lehti uudisti puolitoista vuotta sitten kaiken ”paitsi painopaperin värin”. Tuolloin verkkoa alettiin tehdä tosissaan. Lehti julkaisee netissä jo kaiken printin sisällön ja enemmänkin. Toimitus harjoittelee myös videoiden tekemistä. Päätoimittaja Tommi Liljedahlin mukaan verkon lukijat ovat eri väkeä kuin printin lukijat, esimerkiksi nuorempia ja mökkiläisiä. – Pakko on olla kiinnostunut siitä, mitä netissä tapahtuu. Meidänkin alueen asiat ovat parhaiten siellä, Liljedahl viittaa sosiaaliseen mediaan. Sydän-Hämeen Lehti pystytti kesän kynnyksellä kaikessa hiljaisuudessa maksumuurin. Jollei lukijalla Heikki Heikkilä iloitsee, että osa lehdistä käsittelee verkossa kiinnostavasti paikallishistoriaa. Yksi näistä on Jämsän Seutu, joka julkaisee verkossa 1990-luvulla toimineen paikallistelevision materiaalia. Lehti on ollut mukana myös digitointihankkeessa, jonka ansiosta Kansalliskirjaston sivuilta voi lukea alueen vanhoja paikallislehtiä 1920–40-luvuilta. – Verkko antaa mahdollisuuksia tuoda historiaa esille vähän suun- Palkitut verkkolehdet > Sydän-Hämeen Lehti, kerran viikossa ilmestyvät. > Jämsän Seutu, kahdesti viikossa ilmestyvät. > Valkeakosken Sanomat, vähintään kolme kertaa viikossa ilmestyvät, toimitus 1–9 henkilöä. > Nya Åland, vähintään kolme kertaa viikossa ilmestyvät, toimitus yli 9 henkilöä. ” Paikallislehtien resursseja siirretään nyt selvästi verkkoon.” nitellummin ja kunnianhimoisemmin, Heikkilä sanoo. Kaksi kertaa viikossa ilmestyvien sarjassa palkitussa Jämsän Seudussa jokainen neljästä toimittajasta tekee joka päivä jotakin verkkoon. Lehti julkaisee siellä uutiset nopeasti ja lyhyinä ja taustoittaa printissä. Vaikka verkkoa tehdään vähällä väellä, se on kanavana tekijöillekin palkitseva. Palaute on välitöntä. – Ei tunnu, että verkko revittäisiin ihmisten selkänahasta. Sen päivityksestä on tullut luonteva osa työtä, päätoimittaja Mari Tuohiniemi sanoo. Keskustelu käydään muualla? Vaikka paikallislehdet aktivoivat lukijoita lähettämään kuvia ja videoita toimitukselle, Heikki Heikkilän mukaan keskustelu verkossa on melko vähäistä. Hän epäilee, että moderointiin ei riitä työvoimaa. – Verkkolehtiä ei kauheasti leimaa se, että ihmiset pulisisivat siellä paikallisista asioista. Juttujen jakamista sosiaalisessa mediassa rohkaistaan, jolloin keskustelua käydään muualla kuin verkkolehdessä, Heikkilä arvioi. Toisin on Jämsän Seudussa. Mari Tuohiniemen mukaan yksi tärkeimmistä syistä olla verkossa on mahdollistaa lukijoiden keskustelu. – Olen seurannut iloisena, että juttuja kommentoidaan hyvin aktiivisesti. Jopa kunnallispolitiikasta käydään vilkasta keskustelua. Riikka Virranta > Paikallislehtikilpailun tulokset osoitteessa www.sanomalehdet.fi
• Maria Rikala Kurikka-lehti pyörittää verkkokauppaa, jonka päätavoite on turvata haja-asutusalueiden jakelu. ” Odotamme, että saamme jakelujärjestelmäämme lisää töitä, kun väistämättä lukijakuntaa siirtyy verkkoon ja jaettavan määrä vähenee.” verkkokaupassa näkymisestä. Vaihtoehtona on myös pienempi maksu ja provisio myydyistä tuotteista. – Kohderyhmänä meillä ovat pienet, paikalliset yritykset, joilla ei ole resursseja perustaa omaa verkkokauppaa, Kurikka-lehden toimitus- Kotikori-verkkokaupassa myydään muun muassa Kurikan Kirjakaupan uutuuskirjoja. Yrittäjä Liisa Latva-Korpela kaipasi liikkeelleen näkyvyyttä verkossa. johtaja Arja Hissa sanoo. Paikallislehden myynti- ja hallintohenkilöstö hoitavat tuotteet esille verkkoon, tilaukset yrityksille ja tilitykset. Kauppa hyödyntää myös lehden markkinointiosaamista. – Yleensä pienet verkkokaupat eivät pääse esille, koska niillä ei ole resursseja markkinoida. Me markkinoimme kauppaa jokaisessa numerossa ja Facebookissa ja teemme hakukonemainontaa, Hissa sanoo. Jakelussa suurimmat odotukset Idea Kotikori-kaupasta syntyi kuitenkin haja-asutusalueiden lehtijakelun turvaamiseksi. Toistaiseksi posti tai yritykset itse toimittavat myydyt tuotteet asiakkaille. Vuoden alusta soveltuva osa ostoksista kulkee torstaisin ja lau- antaisin ilmestyvän Kurikka-lehden mukana. Lehti ostaa jakelun paikalliselta urheiluseuralta. – Me odotamme, että saamme omaan jakelujärjestelmäämme lisää töitä, kun väistämättä lukijakuntaa siirtyy verkkoon ja jaettavan määrä vähenee, Hissa sanoo. Arja Hissan mukaan lehdellä on kuitenkin pitkän tähtäimen suunnitelma myös verkkokaupan laajentamisesta vähittäiskauppaan. Kauppa-alustaa saatetaan myydä jatkossa muille paikallislehdille. Ensin se leviää muiden saman ketjun lehtien levikkialueille. Kurikka-lehti kuuluu Ujaisten lehtiperheeseen, joka julkaisee myös Kyrönmaa-, Pohjankyrö- ja Tejukalehteä. Riikka Virranta TS:n uudet toimitukset tekevät uutisia tiimityönä Turun Sanomat laittoi toimituksensa osastojaon uusiksi. Entistä suurempien osastojen tarkoituksena on lisätä joustavuutta ja parantaa paikallisten uutisten tekemistä. – Yksi iso uutistoimitus yhden työnjohdon alla pystyy reagoimaan tapahtumiin paremmin. Toimituksia vaivaa aika usein sellainen, että kun tapahtuu jotain yllättävää uutisoitavaa, huomataan, että kaikilla on jo kädet täynnä, sanoo vastaava päätoimittaja Kari Vainio. Uutistoimitukseen yhdistyivät taloustoimitus ja aluetoimitukset. Viikonvaihdesivut ja Extra yhdistettiin lukemistotoimitukseksi. Teemasivut ja erikoisliitteet taas tekee nyt arjen ja hyödyn toimitus. Itsenäisinä jatkavat artikkeli-, kunta-, kulttuuri- ja urheilutoimitus. Lehden osastorakenteessa uudistus näkyy siten, että lehden alkupäässä on iso uutisosasto. Siinä julkais- ” Talousosaamista kaivattaisiin usein kotimaan perusuutisjutuissakin. Nyt on helpompi ajatella, että juttuja tehdään työpareina.” taan myös paikallisia talousuutisia. Varsinaisille taloussivuille päätyvät yleisemmät talousaiheet. – Maailma ja elämänpiiri eivät jakaudu kotimaahan, Lounais-Suomeen tai talousuutisiin. Lehden etu- osan uutispainotusta lisätään siten, että merkittävimmät jutut ovat heti alussa riippumatta siitä, ovatko ne taloutta vai jotain muuta. Kari Vainio toivoo, että uudistus lisää tiimityötä. – Talousosaamista kaivattaisiin usein kotimaan perusuutisjutuissakin. Nyt on helpompi ajatella, että juttuja tehdään työpareina. Turun Sanomissa on kolmasosa vähemmän tekijöitä kuin viitisen vuotta sitten. Päätoimittajan mukaan pienemmällä työvoimalla on mietittävä, miten toimitaan mahdollisimman tehokkaasti ja joustavasti. – Olennaista on, että paikallisiin uutisiin on tarpeeksi tekijöitä, hän sanoo. Noora Autio hatun nosto Suuret sanomalehtikustantajat ovat viime vuosina laajentaneet toimintaansa erilaisiin verkkokaupparatkaisuihin Suomessakin. Nyt vuorossa näyttävät olevan paikallislehdet. Kurikka-lehti perusti oman, paikallisten yrittäjien tuotteita myyvän Kotikori-verkkokaupan viime viikolla. Mukana on kymmenkunta yrittäjää, esimerkiksi paikallinen kirja- ja kukkakauppa, ja lisää haalitaan. Verkosta on jo tilattu esimerkiksi leipomotuotteita kotiin. Monen muun lehden tapaan Kurikka-lehti ottaa maksun yrityksiltä miksi ihmeessä Verkkokauppa kiinnostaa nyt myös paikallislehtiä Leipää luukkuun Aamulehti kirjoitti lokakuussa, että saman konsernin jakeluyhtiö Alma Manu jakaa lehtien lisäksi myös ruisleipää varhaiskannossa. Mitä ihmettä, tuotepäällikkö Timo Räsänen? Meitä lähestyi tällainen toimija, Leipiainen, vähän niin kuin leipäaamiainen. Hänen ideansa on toimittaa lähistöllä leivottua ruisleipää suoraan leipomosta postiluukkuun. Meille tulee leivät ja me jaamme ne kuluttajille. Siinä on kaksi ruispalaa yhden tai kahden hengen aamiaispöytään. Aluksi pilotissa oli mukana 40 kerrostalotaloutta Tampereen Onkiniemestä ja leipä oli ilmaista. Onko idea laajemminkin alkaa jakaa elintarvikkeita? Tässä vaiheessa tarkoitus on testata lähinnä jakelua ja logistiikkaa. Emmehän me tietenkään voi viedä leipää omakotitalon postilaatikkoon. Kun on pakkasta 30 astetta, leipä ei ole siellä kovin pitkään tuoretta. Tällaisia asioita tulee eteen. Onkiniemen kokeilu oli pilotin ensimmäinen vaihe, jatkossa on tarkoitus kokeilla jakeluja myös muilla alueilla sekä maksullisella tuotteella. Meinaatteko tästä ihan oikeaa lisäliiketoimintaa? Kyllä jakelu tarvitsee muutakin kuin sanomalehtiä, koska niiden levikki laskee. Onko se sitten leipä vai jokin muu tuote? Tätä jokainen jakeluyhtiö joutuu miettimään. Riikka Virranta Lukijoiden lehti markkinoi verkkoa Viitasaaren seudun lukijat saattoivat lokakuun 10. päivänä hieraista silmiään kerran jos toisenkin. Tutun paikallislehden kansi näytti kovin erilaiselta, lehti oli nimetty Lukijan Seuduksi, ja päätoimittajana oli Esa Kilposen sijaan lukijapäätoimittaja Johanna Vuorenmaa. Lehden jutuista suurin osa oli lukijoiden tekemiä. Nekin jutut, jotka toimittajat tekivät, syntyivät lukijoiden ideoista. Lukijapäätoimittaja veti toimituspalaverit, kokosi lukijaraadin ja teki päätökset julkaistavista jutuista. Lukijoiden materiaalista valittiin jutut sopiville paikoille lehden uudistuneeseen rakenteeseen. Kyseessä oli tempaus, jolla markkinoitiin Viitasaaren Seudun samana päivänä auenneita yhteisöllisiä verkkosivuja. Verkkosivuilla lukijat ovat pääosassa. He voivat rekisteröidyttyään kirjoittaa juttuja ja blogeja, lähettää valokuvia ja keskustella. Toimittajat kommentoivat. Verkkosivut koostuvat värikkäistä laatikoista ja poikkeavat selvästi perinteisistä sanomalehden verkkosivuista. Palaute ja kävijämäärät ovat olleet rohkaisevia. Eri kävijöitä on päivittäin 400– 600, kun ennen heitä oli viikossa 150– 200. Suomen Lehdistö nostaa hattua lukijoiden aktiiviselle mukaan ottamiselle! Noora Autio SuomenLehdistö 8/2013 7
• aihe Ajankohtaista Teksti Lehti-ihminen Teksti Kritiikin ystävä Kulttuuripomo kirjoitti satiiriseen romaaniin ajatukset, joita ei lehtijutuissa pystynyt käsittelemään. – Paljon enemmän toimittaja, vastaa Philip Teir, kun häneltä kysyy, onko hän ensisijaisesti toimittaja vai kirjailija. Tämän vuoden aikana kirja-arvioita lukemalla on huomannut, että moni toimittaja on ryhtynyt myös kirjailijaksi. Hufvudstadsbladetin kulttuuritoimituksen esimies Teir on yksi heistä. Kulttuuripomolta ilmestyi hiljattain Talvisota – avioliittoromaani -niminen teos, yläluokkaista suomenruotsalaista perhettä ja sen ongelmia käsittelevä tapakomedia. Aiemmin hän on julkaissut runoja ja novelleja. Vuoden kokopäiväinen hyppy kirjailijan saappaisiin tarjosi toimittajalle tervetulleen keinon purkaa ajatuksia, joita hän ei pystynyt journalistisessa tekstissä käsittelemään. Talvisota-romaanin päähenkilöinä ovat keski-ikäinen pariskunta ja heidän kaksi aikuista tytärtään ja miljöönä Helsinki. Teoksen aihe ja juoni ovat tarkoituksellisen kliseisiä; ydin löytyy kohtauksista ja niiden aitoudesta. Tietynlainen syvyyden etsintä onkin Teirin mielestä isoimpia eroja kirjailijan ja toimittajan työssä. – Ihmisten tunteiden sisään meneminen on aika vaikeaa. Silloin pitää vain yrittää sulkea kaikki pois ja keskittyä tilanteeseen. Se on vähän sellaista terapeuttista toimintaa. Luodessaan henkilöille todentuntuista taustaa Teir joutui kaivamaan asioita omista muistoistaan. Kirjailijana hän ei myöskään tiennyt alussa, mihin lopulta päätyisi, toisin kuin lehtijuttuja kirjoittaessaan. Pohjolan Sanomat karsii maanantain ja torstain Kemissä ilmestyvä Pohjolan Sanomat ei enää ensi vuoden alusta ilmesty maanantaisin ja torstaisin. Alma Aluemedian yksikön johtajan Kari Juutilaisen mukaan Pohjolan Sanomat on jatkossa entistä ”paikallisempi aluelehti”, joka tulee julkaisemaan myös ulkomaanuutisia, ”vaikkei nykyisellä ponnekkuudella”. Lehti ilmoitti ilmestymispäivien vähentämisestä yt-neuvottelujen päätteeksi. Henkilöstö vähenee yhdeksällä. Myös kaupunkilehti MeriLapin Helmestä syntynyt Helmi-liite lakkaa ilmestymästä. Juutilaisen mukaan sunnuntaina lehtijakelu on noin kaksi kertaa 8 SuomenLehdistö 8/2013 Philip Teir kaipaa Suomen kulttuurijournalismiin samantapaista debattia ja ideologista pohdintaa kuin Ruotsissa, missä eri lehtien kulttuuritoimittajat ovat vähän väliä ”sotajalalla” keskenään ja kommentoivat kärkkäästi toistensa mielipiteitä. ” On tärkeää, että romaani saa monta eri arviota.” Kirjaprojektin jälkeen Teir puhkuu uutta virtaa toimitustyöhön. – Vuoden aikana ehdin lukea ja kalliimpaa kuin arkena ja lauantain jakelu haja-asutusalueella maksaa moninkertaisesti normaaliin nähden. Silti viikonlopun lehdistä ei voitu luopua, sillä niitä luetaan eniten. Maanantai ja torstai valikoituivat pois jääviksi päiviksi, sillä tuolloin Kemissä ilmestyy Alma Median kaupunkilehti Lounais-Lappi. Ilmestymispäivien vähentäminen on syksyn ilmiö. Viimeksi Warkauden Lehti ilmoitti yt-neuvottelujen lopuksi ilmestyvänsä ensi vuonna kuuden sijaan viidesti viikossa. Väliin jäävät maanantai ja perjantai. Riikka Virranta saada uusia impulsseja. Ennen kirjan kirjoittamista suolsin koko ajan tekstiä ulos, ja tuntui, ettei minulla ollut enää mitään sanottavaa. Nyt sanottavaa taas riittää, etenkin kulttuurijournalismista, joka voisi toimittajan mielestä olla Suomessa hauskempaa – tai toisaalta riitaisampaa. Teir haluaa kulttuurijournalismiin lisää omaperäisyyttä kalenterijour- nalismin eli alan tapahtumista kirjoittamisen rinnalle. Kulttuurisivuilla voisi hänen mielestään olla myös enemmän keskustelua sisällöistä kuin rakennuksista, millä hän viittaa mittavaan Guggenheim-uutisointiin. Teir kaipaa Suomeen samantapaista kulttuuridebattia ja ideologista pohdintaa kuin Ruotsissa, missä eri lehtien kulttuuritoimittajat ovat Savon Sanomille mittaroitu maksumuuri Odotan, että vuoden päästä olemme lähellä niitä lukuja, joita meillä oli ennen maksumuuria. Konsernin resurssit olivat suurin syy siihen, että Savon Sanomien verkkosisältö muuttui maksulliseksi vasta nyt. – Henkisesti olisimme olleet valmiit maksumuuriin jo aiemmin. Noora Autio Savon Sanomat otti lokakuun lopulla käyttöön verkon maksumuurin, jossa saa lukea ilmaiseksi viisi juttua viikossa. Tämä niin sanottu mittaroitu malli on käytössä muun muassa saman konsernin Keskisuomalaisessa. Malliin päädyttiin päätoimittaja Jari Tourusen mukaan siksi, että se pitää verkon kävijämäärän riittävän suurena varsinkin mediamyynnin näkökulmasta. Ensimmäisen viikon jälkeen kävijämäärä pieneni 15 prosenttia. Tourusen mukaan lehdessä oltiin varauduttu kovempaan, noin 30 prosentin pudotukseen. – Ensimmäisien kuukausien jälkeen kävijämäärät alkavat palautua. Sanoman paletti kasvoi hakukonemainonnalla Sanoma News alkaa myydä mainostaja-asiakkailleen myös Googlen hakukonemainontaa. Yhtiö teki lokakuussa ensimmäisenä suomalaisena mediatalona Googlen kanssa sopimuksen pienten ja keskisuurten
• Kuka? Philip Teir syntyi Pietarsaaressa vuonna 1980. Harrasti nuorena aktiivisesti musiikkia ja kirjoitti levyarvioita Jakobstads Tidningiin. Lukion jälkeen muutti Helsinkiin opiskelemaan filosofiaa ja kirjallisuustiedettä ja tuli ensimmäistä kertaa Hufvudstadsbladetiin kesätoimittajaksi vuonna 2000. Työskenteli lehden uutis- ja verkkotoimituksessa vuosina 2006–2009, kunnes siirtyi kulttuuritoimituksen vetäjäksi. Asuu Helsingin Taka-Töölössä vaimonsa ja 11- ja 8-vuotiaiden lastensa kanssa. Kirjoittanut aiemmin runokokoelman (Någonting ur hennes mun faller i min mun) ja novellikokoelman (Donner-ryhmä). Puntari > Ooppera vai popmusiikki? Popmusiikki. Toimittajanurani lähti käyntiin rakkaudesta nimenomaan popjournalismiin. > Kyllä vai ei Guggenheimille? Kyllä. Kulttuuri- ja taidevastaisuus on usein populismia, vaikka rahoituskysymys pitää tietenkin ratkaista. > Kirja vai nettipeli lasten kanssa? Kirja. Nettipelaaminen tulee ihan itsestään. vähän väliä ”sotajalalla” keskenään ja kommentoivat kärkkäästi toistensa mielipiteitä. – Me olemme täällä paljon kiltimpiä. Teir tunnustautuu hyvän kritiikin ystäväksi. Hänen ensimmäiset omat kirjoituksensa olivat musiikkiarvosteluja paikallislehteen. Vaikka henkilöhaastattelujen tekeminen on no- yritysten palvelemisesta Google Adwords -tuotteilla. Yritys voi Google Adwordsia käyttämällä päästä hakutulosten kärkeen. Myyntijohtaja Esa Juvosen mukaan Sanoma Newsin tuotepaletti printti- ja digipalveluineen on nyt ”täydellinen”. – Yritykset voivat nyt tavoittaa myös asiakkaat, jotka ovat jo tekemässä ostopäätöstä, hän sanoo. Pieniä summia hakukonemainontaan käyttävät yritykset ostavat hakukonemainontaa usein itsepalvelutyökaluja hyödyntäen. – Osa tekee sitä itse yön pimeinä tunteina. Mutta me olemme ammattimainen kumppani hakukonemainonnassa. Sehän ei ole ihan helppoa vaan vaatii osaamista, Sa- peampaa, kritiikkiperinnettä tulee hänen mielestään vaalia. – Suomenruotsalaisissa lehdissä yritetään säilyttää omat kulttuuritoimitukset, koska suomenruotsalaiselle kulttuurille on tärkeää, että esimerkiksi romaani saa monta eri arviota. Hbl:n kulttuurisivuilla on päivittäin 3–4 kritiikkiä. Ruotsinkielisistä kirjoista lähes jokaisesta julkais- noma Newsin ja Sanoma Media Finlandin myynnin kehitysjohtaja Jarkko Kyttänen sanoo. Sanoma ja Google myös kilpailevat samoista mainoseuroista. – Nykyisessä mediamaailmassa yhteistyötä voi tehdä myös kilpailijan kanssa, Esa Juvonen kommentoi. Riikka Virranta Mäntsälä-lehti lakkaa ilmestymästä Suomen Lehtiyhtymä lopettaa tilattavan Mäntsälä-lehden julkaisemisen vuodenvaihteessa. Kuntaan jää yhä saman konsernin kaupunkilehti Mäntsälän Uutiset, jonka ilmestymistä lisätään yhdestä kahteen kertaan viikossa. taan arvostelu. Niin tehtiin osaston vetäjän omastakin kirjasta, tosin siitä kirjoitti ruotsalainen kollega, joka ei tunne häntä. Kritiikki oli kehuva, mutta Teir sanoo, että olisi julkaissut kielteisenkin arvion. Se on helppo uskoa, kun kuuntelee hänet tuntevia. Kollegojen mukaan kulttuuripomo ei tee itsestään numeroa, vaikka on 33-vuotiaaksi saavuttanut paljon. Kollegat luonnehtivat häntä arvostavasti käyttäen sanoja: taitava, älykäs, luova, yhteistyökykyinen ja analyyttinen. Teirille kulttuuritoimittajuus on elämäntapa. Hän kertoo, ettei ole pitkään aikaan pystynyt katsomaan yhtään esitystä tai lukemaan yhtään kirjaa miettimättä, mitä siitä kirjoittaisi. Lauseet tulevat valmiina mieleen. Ei ollut itsestään selvää, että Teiristä kasvoi kulttuurin suurkuluttaja. Hän eli lapsuutensa Pietarsaaressa suomenruotsalaisessa perheessä. Isä oli insinööri ja äiti opettaja. Veljestäkin tuli insinööri, ja kaksi siskoa päätyivät kaupalliselle alalle. – En voi sanoa, että kulttuuri olisi ollut iso osa perheemme arkea. Äiti kyllä luki paljon kirjoja ja vei meitä kirjastoon. Minä olin sitten se, joka alkoi käydä siellä itsekin. Teir muistelee olleensa vähän erikoinen lapsi. Viidennellä luokalla hän halusi välttämättä kulkea talvihaalarissa tai laittaa isän kravatin kouluun eikä pelännyt, mitä toiset sanovat. Sellainen hän on mielestään yhä – tekee sitä, mikä itseään kiinnostaa. Kirjoittaa esimerkiksi romaanissaan paljon keski-ikäisistä, vaikka sitä ei ehkä kolmekymppiseltä mieheltä odotettaisi. Erään kollegan mukaan Teir onkin ikäistään vanhemman oloinen, kypsä mietiskelijä. Sellainen tyyppi, josta ei ihan heti saa otetta, mutta jonka pinnan alta paljastuu paljon. Noora Autio SLY-paikallislehdet Oy:n toimitusjohtajan Pentti Kiiskin mukaan Mäntsälä-lehti oli tappiollinen. – Ilmoitukset vain kanavoituivat kaupunkilehteen. Mäntsälä-lehden levikki oli päässyt jo niin alas, että sen nostaminen osoittautui vaikeaksi. Lehtiä on tehnyt yhteinen toimitus, josta yksi toimittaja siirtyy vuoden alusta päivälehti Keski-Uusimaahan. Kiiskin mukaan tulevaisuuden vaihtoehtoja ideoitiin yhdessä henkilökunnan kanssa. Jäljelle jäävä lehti uudistuu; sen uutiskärki terävöityy. Lehtiyhtymä osti ensimmäisen lehtensä Mäntsälästä vuonna 2010. Enimmillään se julkaisi kunnassa kolmea nimekettä, mainittujen lisäksi Mäntsälän Viikkouutisia. Riikka Virranta ammattiauttaja cata portin Viimeinen kuulutus Lehdet tarvitsevat uusia tilaajia, mutta yhtä tärkeää on pitää vanhoista kiinni. Pohjalaisen markkinointipäällikkö Dan Nygren kertoo, miten määräaikaistilaajat pidetään lukijoina. ”Kun tilaus on päättymässä, lähetämme tilaajalle ensin kirjeellä kestokortin. Tarjoamme siinä pelkästään kestotilausta, jossa ensimmäisen vuoden saa vähän muita halvemmalla. Kun erittäin harva valitettavasti tilaa keston, loput soitetaan läpi ja tarjotaan myös määräaikaista. Meillä on asiamiehiä, jotka hoitavat soittorundin. Maksamme heille provikkapalkkaa kaupoista. Aika hyvin he haravoivat näitä. Yli 60 prosenttia soitetuista tilaa lehden. Moni määräaikaistilaaja päättää kuitenkin viime tingassa, tuleeko lehti huomenna vai ei. Viime tingan tekstiviesti on ollut systemaattisessa käytössä meillä noin vuoden ajan. Torstai-iltaisin lähetämme tekstiviestin niille, joiden tilaukset ovat päättyneet tai ”Tekstiviestillä saadaan pidettyä tilaajina 20 prosenttia niistä, jotka eivät vielä ole reagoineet muuhun.” päättymässä sillä viikolla. Viestissä todetaan, että tilauksesi on päättymässä, tee jatkotilaus nyt, niin voit lukea myös viikonlopun lehdet. Tekstiviestillä saadaan pidettyä tilaajina 20 prosenttia niistä, jotka eivät vielä ole reagoineet muuhun. Se on ollut positiivinen yllätys. Viimeisin tarjous oli kymmenen viikkoa 45 eurolla, mutta mielikuvituksestahan kaikki on kiinni. Ennen kesää tekstiviestissä oli maininta kesälehdestä, ja tilausprosentti kasvoi merkittävästi. Kovin monta tilausta ei kerralla tule, mutta jos tätä jaksaa tehdä ympäri vuoden joka viikko, määrä on aika merkittävä kuitenkin. Meidän kokoisessa lehdessä tavoite voisi olla 400–500 tilausta vuodessa. Tekstiviesti ei vaadi paljoa työtä. Se tehdään tunnissa. Vielä tämän vuoden puolella järjestelmää muutetaan niin, että se kerää numerot ja lähettää viestit automaattisesti, kun vain päätämme, millainen viesti on. Jos asiakas ilmoittaa, ettei halua mainosviestejä, otamme numeron pois järjestelmästä. Mutta harva vetää herneen nenään viesteistä. Nehän ovat palvelua.” Riikka Virranta SATU KETTUNEN SuomenLehdistö 8/2013 9
• MAINONTA Verkkomainonnan vaikuttavuuden mittaus Klikki pettää Klikkausten laskeminen on johtanut mainostajia vuosia harhaan. Hyvä mainos ohjaa ostoksille, ilman klikkiäkin. Muistatko vielä 1990-luvun lopun verkkomainontaa? Pieniä, tiilenmuotoisia ja mieluiten vilkkuvia bannereita? Klikkaa tästä! Osallistu arvontaan! Verkossa mainontaa oli harvassa, ja kuluttajat klikkailivat innokkaasti. Klik – ja ensi kertaa mainostajalla oli mahdollisuus saada välitöntä tietoa siitä, miten mainontaa kohdannut ihminen reagoi siihen. – Klikki oli maata mullistava mahdollisuus. Ihmiset hämääntyivät siitä, muistelee digitaalista markkinointiviestintää edistävän IAB Finlandin toiminnanjohtaja Birgitta Takala. Viime vuosikymmenen lopulla bannerit kasvoivat panoraamoiksi. Verkon mainonta alkoi vallata mahdollisimman suuria pintoja. Hakukonemainonta lisäsi suosiotaan. Samoihin aikoihin klikkien laske- tekemässä, haet sakset, menet muualle, Lintunen kuvaa. Harva tosiaan tulee esimerkiksi sanomalehden verkkopalveluun klikatakseen itsensä muualle. Lintunen johtaa noin 30:n ympäri Suomea toimivan maakunta- ja paikallislehden myyntiä. Hän muistuttaa, että digimainonnan tavoite maakunnissa on usein ohjata kuluttajia ostoksille fyysisiin liikkeisiin. Tästä kävijäliikenteestä ei valitettavasti jää verkkoon lokitietoja, eivätkä klikkiluvut kerro siitä mitään. Brändimainonnassa klikkaukset eivät siis toimi mittarina. Lisäksi ne kertovat hyvin vähän siitä, mitä mainostajat oikeasti ovat hakemassa eli myynnistä. Lintusen mukaan moni mainostaja kuitenkin tuijottaa klikkiprosenttia, koska ”se tieto on joka tapauksessa olemassa”. ” Ulkomainontaa ei klikata. Miksi siis verkon brändimainontaa pitäisi?” mista lisäsi tulospohjaisen verkkomainonnan trendi. Mainostajat tahtoivat nyt maksaa sen perusteella, kuinka moni klikkaa tai kuinka moni aktivoituu muuten, esimerkiksi ostaa tuotteen verkkokaupasta tai osallistuu arvontaan. Klikit eivät kerro myynnistä Bittejä on virrannut verkossa sitten viime vuosisadan. Moni ei enää usko klikkien kertovan paljoakaan mainonnan vaikuttavuudesta. Alma Aluemedian kaupallinen johtaja Jaakko Lintunen havainnollistaa asiaa kahdella vertauksella. Ensin Lintunen vertaa verkon display-mainontaa ulkomainontaan. – Molemmissa on aika pieni aika kiinnittää ihmisen huomio ja viestiä se asia. Se joko menee ohi tai ei mene ohi. Ulkomainontaa ei klikata. Miksi siis verkon brändimainontaa pitäisi? Lintusen toinen vertaus tulee printtimainonnan maailmasta. – Se, että klikkaat banneria, on suoraan verrannollinen siihen, että leikkaat mainoksen irti lehdestä. Se vaatii vaivaa, keskeytät sen mitä olet 10 SuomenLehdistö 8/2013 Yhä harvempi klikkaa Verkossa vitsaillaan, että on todennäköisempää selviytyä lento-onnettomuudesta kuin klikata verkkomainosta. Ja todella, kun verkkomainonnasta tuli valtavirtaa, yhä harvempi viitsii tutustua siihen, mitä mainoksen takana on. Kun reilu vuosikymmen sitten mainosnäytöistä useampi prosentti saattoi johtaa klikkaamiseen, nyt vastaavat lukemat ovat menestys. On tavallista, että vain yksi tuhannesta etenee kampanjasivuille. Toki kaikki riippuu kampanjasta. Onko klikkien laskemisen kritiikki siis vain verkkomainonnan myyjien ja muiden intressiryhmien yritys selittää kiinnostuksen hiipuminen parhain päin? Ei ainakaan kokonaan. Tieto ostopoluista kasvaa Tieto verkkomainonnan vaikuttavuudesta lisääntyy koko ajan. Sanoma-konsernissa on tutkittu, miten verkon display-mainonta vaikuttaa ihmisiin. Viime vuoden lopulla Sanoma aloitti uudenlaisen yhteistyön suu- MIIKA IMMONEN rimpien mainostaja-asiakkaidensa kanssa: datavaihdon. Kun mediatalon ja mainonnan ostajan verkkopalveluiden tietoja yhdistetään, muodostuu evästeistä polkuja. Ne kertovat suuntaa-antavasti yksittäisen, anonyymin vierailijan käyttäytymisestä eri palveluissa. Ja kun verkossa tehdään entistä enemmän kauppaa, polut kertovat myös ostokäyttäytymisestä. Klikkikeskeisyys mainonnan tehokkuuden arvioinnissa on vienyt kunniaa ostospäätöksen syntymisestä hakukonemainonnalle, sillä viimeinen, ostokseen johtava klikki tulee usein Googlesta. Kun ihminen hakee verkosta tietoa, sanotaan vaikka pesukoneista, hän on kuitenkin usein jo tehnyt ostopäätöksensä tai on ainakin lähellä sitä. Sanoman tutkimuksissa onkin selvinnyt, että verkon display-mainonnan näkeminen ohjaa kuluttajia viiveellä hakukoneisiin ja lopulta tekemään ostoksia. Mainonta toimii ostospäätöksen herättelijänä. Panoraamat ja bannerit käännyttävät epävarmoja ja niitä, jotka eivät harkitsekaan ostavansa. Ne myös vaikuttavat tuotteiden suosioon – ilman, että mainoksia klikataan.
• Media tarvitsee mittaamisosaamista Kuluttajien käyttäytymisestä verkkopalveluissa on saatavilla entistä enemmän digitaalista tietoa. Tämän datan hallinnasta ja ymmärtämisestä tulee mediata- Teemu Relander loille välttämätöntä osaamista. Sanoman analytiikkatiimin johtajan Teemu Relanderin mukaan verkkoanalytiikka korostuu kahdestakin syystä. Ensinkin kun kohdentamisen tavat kehittyvät, median täytyy osata myydä mainostajalle verkossa entistä tarkemmin rajattuja yleisöjä, kuten vaikka muuttoaikeissa olevat helsinkiläisperheet tai kuninkaallisista kiinnostuneet keski-ikäiset. Sanomassa, kuten myös ainakin Alma Mediassa, on käynnissä niin sanottuja big data -hankkeita, joissa konsernien lukuisten verkkopalveluiden kuluttajadata yhdistetään verkon käyttäjätietoihin. Palveluiden joukossa on muun muassa verkkokauppoja, uutispalveluita ja luokiteltuja asuntoilmoituksia, joten mainostajille voidaan myydä kohderyhmiä paitsi kiinnostusten myös elämäntilanteiden tai ostoaikomusten perusteella. Toinen syy verkkoanalytiikan korostumiseen on tarve vakuuttaa mainostajat. – Median pitää pystyä koko ajan paremmin osoittamaan mainonnan vaikuttavuutta ja tehoa. Siinä tulee tapahtumaan paljon kehitystä, digitaalinen mainostaminen on kuitenkin kohtuullisen nuorta, Relander sanoo. Sanoma on jo satsannut voimakkaasti analytiikkaan. Sen Suomentoimintojen tukena on 13 verkkoanalyytikon joukko, joka kaivaa sekä myynnin että toimitusten käyttöön relevanttia tietoa yleisön käyttäy- Samaa tukevat kansainväliset tutkimukset. – Meidän pitäisi nähdä displaymainonta välineenä, jolla haetaan uusia asiakkaita, sanoo Sanoman Suomen-toimintojen analytiikkatiimin vetäjä Teemu Relander. Sanoman selvitysten mukaan ostava asiakas on myös altistunut useammalle mainosnäytölle kuin potentiaalinen asiakas, joka ei osta. Parasta olisi toistaa sama mainos jopa yhdeksän kertaa kuluttajalle verkossa. Tulos on yllättävä. – Tyypillinen tapa tehdä displaymainontaa on, että lyhyissä kampanjoissa haetaan ehkä printistä tutul- la ajattelumallilla mahdollisimman laajaa peittoa, mutta toisto on alhainen, Relander sanoo. Tulevaisuudessa verkon lyhyistä mainoskampanjoista siirrytäänkin ehkä jatkuvaan mainostamiseen, joka kohdennetaan millin tarkasti halutuille yleisölle. Vanhatkin keinot käytössä Toistaiseksi suurten mainostaja-asiakkaiden kanssa tehty ostopolkujen analyysi on eräänlaista perustutkimusta. Se ei ole rutiinimetodi kampanjoiden tulosten mittaamiseen. Teemu Relander uskoo, että uusista digitaalisista analyysimene- telmistä tulee vielä tuotteistettuja mittareita verkkomainonnan vaikuttavuuteen. Miten sitä ennen verkkomainonnan tehoa pitäisi mitata, ellei klikeillä? IAB Finlandin Birgitta Takalan mukaan mainostajat ovat entistä enemmän kiinnostuneita yleisön ” Display-mainonta pitäisi nähdä välineenä, jolla haetaan uusia asiakkaita.” 3 trendiä digimainonnassa > 1. BrändiMAINONTA Taktinen mainonta on korostunut verkossa. Mutta kun verkon käyttö lisääntyy, brändimainostajat tulevat viiveellä perässä. Trendiä edistää, että välineet mitata verkon brändimainonnan tehoa paranevat. > 2. VideoT Mainostajat haluavat nyt näkyä verkkovideoilla: sekä esimerkiksi journalististen videoiden alussa että interaktiivisissa mainosratkaisuissa, jotka upotetaan verkko- tai mobiilipalveluihin. Samaan aikaan videot yleistyvät verkkojournalismissa. > 3. kohdennus Verkkomainonnan kohdentamisen keinot kehittyvät niin nopeasti, että se on pian oma tieteenalansa. Uutta on muun muassa re-targetointi eli mainonnan kohdentaminen evästeiden avulla ihmiselle, joka on jo aiemmin reagoinut display-mainontaan. tymisestä. Yhtiössä on aloittanut hiljattain myös työntekijä, joka paneutuu datahankkeiden yksityisyyskysymyksiin. Ne otetaan Relanderin mukaan vakavasti. Hänen mukaansa maailma on käynyt mainostajille entistä monimutkaisemmaksi teknologian kehittyessä. – Se lisää epävarmuutta. Meidän pitää pystyä yksinkertaistamaan ja tarjoamaan työkaluja. – Dataahan on. Sitä on ihan liikaakin, Relander toteaa. Riikka Virranta sitoutumisesta, esimerkiksi siitä, miten pitkän ajan kuluttaja viettää mainoksen parissa. Myös verkkomainonnan huomioarvotutkimus on lisääntynyt. Verkon mainonnan vaikuttavuutta mitataan siis edelleen melko samalla tavalla kuin minkä tahansa muun mainonnan: kyselyillä. Lopulta massiivinenkaan verkkodata ei ainakaan toistaiseksi kerro siitä, mitä ihmisten aivoissa tapahtuu, kun hän altistuu mainonnalle, Birgitta Takala muistuttaa. Vaikuttuuko hän? Vakuuttuuko hän? Riikka Virranta SuomenLehdistö 8/2013 11
• näin me teemme Me Naisten Joka päivä -konsepti Naistenlehteä jokaiseen h Me Naiset on ensimmäinen suomalainen naistenlehti, joka tarjoaa sisältöjä tilaajilleen päivittäin. Viikoittain ilmestyvää printtilehteä täydentävät mobiilissa ja verkossa luettavat jutut. Älypuhelimen näytölle aukeaa tarkkapiirtoinen, kirkas kuva Me Naiset -lehden tuoreimmasta kannesta. Siinä hymyilee valkoisilla hampaillaan laulaja Anna Abreu. Parilla sormen liikautuksella pääsee lehden sisällysluetteloon ja sieltä valitsemaan vaikka sen Annaa käsittelevän jutun. Itse juttu ilmestyy luettavaksi yhdelle puhelimen näytön levyiselle palstalle taitettuna. Elementit kuvineen ja fontteineen ovat samat kuin printtilehdessä. Lehti on kuitenkin taitettu erikseen älypuhelinta varten, ja se on Suomessa ensimmäinen laatuaan. Maailmallakin vastaava kännykkään räätälöity lehti on harvojen käytössä. Me Naiset Plussaksi nimetty tuote on osa Me Naisissa kesällä lanseerattua Joka päivä -konseptia. Ideana on tarjota aikakauslehden tilaajille sisältöjä missä ja milloin vain. – Maailma ja ihmisten mediankäyttö on muuttunut paljon. Emme voi enää olettaa, että lukijat odottaisivat kuin linnunpoikaset, että toimitamme heille vain printtilehden kerran viikossa. Se ei voi olla ainoa tapamme toimia, sanoo Me Naisten päätoimittaja Johanna Lahti. – Ihmiset räpläävät koko ajan kännyköitään tai tablettejaan. Olisimme pöllöjä, jos emme tarjoaisi sisältöjä noihin tilanteisiin. Joka päivä -tilaajat saavat enemmän ja aikaisemmin kuin muut. Kännykkälehti, tabletti- ja verkkonäköislehti sekä printtilehti ilmestyvät kerran viikossa torstaisin. Niiden lisäksi kokonaisuuteen kuuluu lehden maksullinen Joka päivä -verkko-osio, kymmenen kertaa vuodessa ilmestyvä Me Naiset Sport -digilehti, emolehden näköislehti ja arkisto. Joka päivä -osiossa julkaistaan tällä hetkellä päivittäin kolme uutta juttua: artikkeleja, horoskooppeja, tv-tärppejä ja ruokaohjeita. Niistä osa on verkkoon varta vasten tehtyjä ja osa printtilehteen tulevia juttuja, jotka julkaistaan muutamaa päivää aiemmin verkossa. Jutut päivittyvät myös puhelimelle ladattuun lehteen automaattisesti verkkoyhteyden kautta. Kännykkälehti on teknisistä syistä ladattavissa toistaiseksi vain iPho- 12 SuomenLehdistö 8/2013 Sanoma Magazinesin digitaalisten sisältöjen johtaja Harri Lindfors ja Me Naisten päätoimittaja Johanna Lahti selaavat naistenlehden juttuja tabletilta ja älypuhelimelta. Heidän mukaansa Joka päivä -konseptin taloudelliset tavoitteet on ylitetty ja konseptia ollaan viemässä muihin Sanomien aikakauslehtiin. neen. Parhaillaan kehitetään uutta toteutustapaa, joka mahdollistaisi sisältöjen jakamisen kätevästi kaikkiin mobiililaitteisiin. Jokaisella kanavalla oma rooli Johanna Lahden mukaan Joka päivä -konseptiin siirtyminen on ollut aikakauslehdessä iso mullistus. Ajattelu ja tekeminen ovat muuttuneet. Jokaisen jutun kohdalla pitää miettiä, mihin kanaviin se tehdään, millaista kertomisen tapaa käytetään ja onko sisältö maksullista vai ei. – Jokaisella kanavalla on oma roolinsa. Printin kanssa ihminen käpertyy sohvan nurkkaan ja ottaa aikaa itselleen. Kännykkä on nopea väline, joka kaivetaan laukusta esimerkiksi ” Suurten fanfaariuudistusten aika on ohi.” bussipysäkillä. Verkko on jotain siltä väliltä, Lahti pohtii. Ratkaisut maksullisuudesta tehdään aina juttu kerrallaan. Verkkosivujen maksuttomalle puolelle laitetaan päätoimittajan mukaan niin sanotut vetojutut, jotka tuovat sivuille liikennettä. Maksulliseen Joka päivä -osioon sopivat myös syventävät aineistot. Jälkikäteen ajatellen sisällöllisten linjausten suunnittelun olisi Lahden mielestä voinut aloittaa vieläkin aiemmin, sillä se on työllistänyt paljon konseptin käyttöönoton jälkeen. Myös sen hän on huomannut, että ajattomien juttujen suunnitteluprosessia kannattaa aikaistaa. – Jotta pystyy tekemään nopeaa, pitää tehdä suunnitellummin ja pidemmällä syklillä hidasta. Me Naisissa kaikki toimittajat tuottavat sisältöjä kaikkiin kanaviin. Lehden graafikoista kaksi taittaa myös kännykkälehteä. Toimitukseen rekrytoitiin keväällä kaksi uutta tekijää: digituottaja ja sosiaalisen median toimittaja. Toimitus on saanut paljon digikoulutusta, ja jokainen muun muassa seuraa verkkoanalyysejä siitä, miten paljon eri jutut keräävät lukijoita. Jatkuvaa uudistumista Johanna Lahti ja Sanoma Magazinesin digitaalisten sisältöjen johtaja Harri Lindfors eivät kerro Joka päivä -konseptin taloudellisia tavoitteita, mutta paljastavat, että ne on ylitetty. Kumpikin on tyytyväinen uusien tilausten määrään ja saatuun palautteeseen. – Se toki kertoo paljon, että olemme viemässä tätä muihin brändeihin. Näemme, että olemme oikean äärellä, Lindfors muotoilee. Mainostajille uusi konsepti tarjoaa Lindforsin mukaan mahdollisuuden olla mukana nopeammassa syklissä. – Tämä on avannut mainostajien silmät siinä, että Me Naiset ei ole enää viikkolehti vaan kokonaisvaltainen media.
• panu pälviä Vinkit Näin syntyy toimiva uudistus > Ole mieluummin rohkea kuin liian varovainen. Kokeile uutta! > Ota koko toimitus mukaan uudistukseen. Viisaus ei asu harvoissa päissä. > Aloita suunnittelu hyvissä ajoin – millainen sisältö mihinkin kanavaan, mikä on maksullista? > Suhtaudu uudistukseen jatkuvana prosessina. Kerralla ei tule valmista. > Seuraa ja analysoi tarkkaan, mikä toimii ja mikä ei. Tee tarvittaessa nopeitakin korjausliikkeitä. Joka päivä -tilaus sisältää: > kerran viikossa ilmestyvän printtilehden > kerran viikossa ilmestyvän Me Naiset Plus -kännykkälehden (sisältää 60–70 prosenttia samana päivänä ilmestyvän printtilehden sisällöistä sekä koko ajan päivittyvää sisältöä), joka on toistaiseksi teknisistä syistä ladattavissa vain iPhoneen > verkkosivujen maksullisen Joka päivä -osion, jossa julkaistaan päivittäin kolme uutta juttua > kymmenen kertaa vuodessa ilmestyvän Me Naiset Sport -digilehden > näköislehden ja arkiston, jotka ovat luettavissa verkossa ja tablettisovelluksena. 3 kuukauden kestotilauksen tarjoushinta on 29,50 e (normaalihinta 51,85 e). vierailuproffa n hetkeen Elina Grundström on vapaa toimittaja ja tietokirjailija, joka työskentelee journalistiikan vierailijaprofessorina Tampereen yliopistossa 2013–2014. Rakasta, niin sinua rakastetaan Suomalaisen älymystön reaktio Helsingin Sanomien historiallisiin yt-neuvotteluihin on ollut hämmentävä: syvä hiljaisuus. Suomen tärkeintä poliittisen debatin ja kulttuurikeskustelun kanavaa ajetaan alas, mutta kulttuurieliitti ei edes inahda. Facebookissa toivotetaan kyllä voimia ja jaksamista tutuille toimittajille, mutta kukaan ei kanna huolta itse lehdestä. Yliopistolla ei kerätä nimilistoja, kirjailijat eivät kirjoita manifesteja, eivätkä opiskelijat suunnittele Sanomatalon valtaamista. Myös maakuntalehtien henkilöstöleikkaukset ovat menneet ohi vähin äänin ilman protesteja. Se on outoa. Suomessa sanomalehdet ovat olleet suurten intohimojen kohteita ja kulttuurisotien näyttämöjä. Tilauksia on peruutettu suurieleisesti, kun lehdessä on ollut vääriä mielipiteitä, mutta samat lukijat ovat tilanneet lehtensä pian uudestaan. Nyt rakkaus on kuollut. Oma vanha aamulehti on enää yksi uutissivusto muiden joukossa. Sen vuoksi ei lähdetä barrikadeille. Rakkaus ei lopu satunnaisiin riitoihin vaan torjutuksi tulemisen tunteisiin. Jos rakastettu kääntää selkänsä eikä enää huomaa ja arvosta, se aiheuttaa ensin sydänsuruja. Sitten tilalle tulee välinpitämättömyys. Tunteet kuolevat. Juuri näin on tapahtumassa suomalaisen sanomalehdistön ja älymystön suhteelle. Media on hylännyt kulttuuriväen samaan aikaan, kun journalismi on parantunut. Suomalaiset laatulehdet ovat lähteneet kunniakkaaseen taisteluun nopeita nettiuutisia vastaan. Ne ovat vähentäneet vanhanaikaista noteerausjournalismia ja tiedotteiden kopioimista. Tilalle on tullut omaa uutishankintaa, kunnianhi- ”Suomalaista tiedettä ja kulttuuria ei käsittele mikään muu kuin suomalainen media.” ” Me Naiset ei ole enää viikkolehti vaan kokonaisvaltainen media.” Loppuvuosi on Me Naisissa kehityksen vaihe, jossa analysoidaan, mikä toimii ja mikä ei. – Suurten fanfaariuudistusten aika on mielestäni ohi, eli sellaisten, joissa sulkeudutaan kuukausiksi bunkkereihin ja lanseerataan sen jälkeen mittava uudistus. Jatkuva suunnan etsiminen, kokoaikainen kehittäminen, tuulien haistelu ja niihin reagointi on tämän prosessin pääidea, Johanna Lahti sanoo. Ensi vuonna Joka päivä -konsepti otetaan käyttöön useissa muissa Sanoman aikakauslehdissä. Joka päivä -elementit voivat olla eri lehdissä erilaisia niin sisällöltään kuin tekniikaltaankin. Perusajatus kuitenkin säilyy. Aikakauslehti on läsnä lukijoiden arjessa paikasta ja ajasta riippumatta, juuri silloin kun tilaaja haluaa. Noora Autio > Joka päivä -konsepti on osa Next Media -tutkimusohjelmaa. moista tutkivaa journalismia, datajournalismia ja narratiivista kirjoittamista. Noteerausjournalismin mukana lehdistä on kuitenkin puolivahingossa pudonnut pois myös suurin osa kotimaisen tiede-elämän seurannasta. Yritykset saavat uutisensa läpi ainakin talouslehdissä, mutta tutkijoiden tekemisiä ei noteeraa kukaan. Maakuntalehdissä oman yliopiston tapahtumat ylittävät sentään vielä uutiskynnyksen, mutta Helsingin Sanomat ei enää kerro Helsingin yliopiston tärkeimpiäkään uutisia, kuten professorinimityksiä tai kansainvälistä huomiota saavuttaneita tutkimustuloksia. Merkittävätkin tietokirjat jäävät arvioimatta, koska lehtien avustajabudjetit ovat pienentyneet. Taidearvosteluja julkaistaan vielä kohtuullisen hyvin, mutta muualla käydyn kulttuurikeskustelun seuraaminen jää toimittajien oman kirjoittamisen varjoon. Kärjistäen voi sanoa, että toimittajat eivät enää kerro tutkijoiden työstä vaan tekevät omaa tutkivaa journalismia. He eivät arvioi muiden tietokirjoja vaan kirjoittavat niitä itse. He eivät haastattele asiantuntijoita niin kuin ennen vanhaan, ja he täyttävät entiset vieraskynäpaikat toimituksen kolumneilla. Onko siis ihme, jos älymystön mielenkiinto herpaantuu, eikä se edes huomaa, että nyt ollaan menettämässä jotain tärkeää. Se on sääli. Laadukasta ulkomaanjournalismia löytyy maailmalta yllin kyllin, mutta suomalaista tiedettä ja kulttuuria ei käsittele mikään muu kuin suomalainen media. SuomenLehdistö 8/2013 13
• tutkimus Joukkoistaminen journalismissa teoria&käytäntö miika immonen Yleisösuhde lujemmaksi TEORIA VÄITTÄÄ Kirjoittaja Panu Uotila on journalistiikan yliopistonopettaja Jyväskylän yliopiston viestintätieteiden laitoksella. panu.uotila@jyu.fi Journalismin digimurros tiivistää yleisön ja toimitusten vuorovaikutusta. Kun yksikanavaisessa mediamaailmassa uutistyötä jäsennettiin julkaisualustan kautta, monikanavainen julkaiseminen on korostanut mediabrändien ja toimitusten yleisösuhdetta. Joukkoistaminen, eli crowdsourcing, on tehokas keino ottaa suuri yleisö mukaan jutuntekoon ja vahvistaa sitä kautta keskustelevaa yleisösuhdetta. Joukkoistamisen avulla toimitus pystyy parhaimmillaan valjastamaan yleisön aivokapasiteetin, asiantuntemuksen ja havainnot rikastuttamaan juttuja. Asioiden monimutkaistuessa ei ole järkevää jättää lukijoiden henkistä pääomaa käyttämättä, varsinkaan tutkivassa journalismissa. Suomessa joukkoistamisen hankkeet ovat kuitenkin jääneet yksittäisten luovien kokeilujen varaan. Kokemukset joukkoistamisesta ovat olleet periaatteessa myönteisiä, mutta jutunteon muotona sosiaalista mediaa hyödyntävä joukkoistaminen on kuitenkin edelleen lapsen kengissä. Journalismin tulevaisuuteen erikoistunut toimittaja-tietokirjailija Johanna Vehkoo esittelee tutkimusraportissaan onnistuneita 14 SuomenLehdistö 8/2013 joukkoistamishankkeita Britanniasta ja Suomesta sekä pohtii kokeilujen opetuksia. Vehkoo muistuttaa, että digitaalisen murroksen mukanaan tuomat uudet yhteydenpitovälineet mahdollistaisivat joukkoälyn käytön aivan uudenlaisiin tehtäviin. Ongelma on, että uusia mahdollisuuksia ei aina huomata eikä osata hyödyntää. Tarvittaisiin luovuutta ja resursseja, joukkoistamiseen kannustavia esimiehiä sekä journalistisen työprosessin avaamista yleisölle. Britit ovat edelläkävijöitä joukkoistamisen hyödyntämisessä. Jo klassikkoesimerkin asemaan on noussut sanomalehti Guardianin joukkoistamishanke, jossa lehti siirsi satoja tuhansia kansanedustajien kulukorvausdokumentteja verkkoon lukijoiden tarkastettavaksi. Kansanedustajien kulukorvauksia innostui kaivelemaan yli 20 000 lukijaa. Vaikka dokumenteista ei löytynytkään suuria väärinkäytöksiä, on valtavan lukijajoukon aktivoiminen jo sinällään merkittävä saavutus. Suomessa joukkoistamisen pioneereja on Helsingin Sanomien tutkiva taloustoimittaja Tuomo Pietiläinen. Merkittävimmässä joukkoistamiskokeilussaan hän julkaisi Helsingin Sanomien sivuilla sisäpiirirekisterin tietoja pankkiirien ja omaisuudenhoitajien henkilökohtaisista osake- ja arvopaperikaupois- Fakta Tutkija: Johanna Vehkoo Tutkimus: Crowdsourcing in Investigative Journalism. Tutkimusraportti, University of Oxford, Reuters Institute for the Study of Journalism, 2013. Aineisto: Britanniassa ja Suomessa toteutettujen joukkoistamiskokeilujen analyysi. ” Joukkoista­ mista ei oikein vielä osata tai uskalleta kunnolla käyttää.” ta. Yleisö sai perehtyä asiakirjoihin ja antaa vinkkejä epäilyttävästä toiminnasta. Juttusarja paljasti pankkiirien tekevän yhä paljon niin sanottua lyhyttä arvopaperikauppaa, työnantajansa kielloista huolimatta. Joukkoistaminen on edelleen niin uusi työkalu journalistin työkalupakissa, että sitä ei oikein vielä osata tai uskalleta kunnolla käyttää. Tähän mennessä se on osoittautunut hyödyllisimmäksi silminnäkijöiden ja muiden lähteiden jäljittämisessä sekä joukkoälyn talkoistamisessa. Uusille innovaatioille olisi mahdollisuuksia ja tilausta. Joukkoistaminen on siitä kätevä työkalu, että se toimii sekä nopeassa että hitaassa journalismissa. Suurissa ja nopeaa uutisointia vaativissa tapahtumissa esimerkiksi Twitterin ja muun sosiaalisen median avulla pystyy kätevästi muodostamaan kokonaiskuvaa siitä, mitä tapahtuu. Hitaassa journalismissa tutkiva toimittaja voi päästä olennaisen tiedon jäljille avaamalla yleisölle juttuaihettaan ja aineistoaan sekä esittämällä oikeita kysymyksiä. Tämä vaatii kuitenkin sosiaalisen median sekä yleisön toimintalogiikan ja motivointikeinojen tuntemista. Joukkoistaminen ei vähennä normaalin lähdekritiikin ja faktojen ristiintarkistamisen tarvetta vaan jopa kasvattaa sitä. Verkossa kuka tahansa voi esittää ketä tahansa ja toimituksen vedättämisen ja manipuloinnin riski on suuri. Joukkoistaminen ei korvaa toimittajan työtä, eikä se ole toimituksille pelkkä keino ulkoistaa ikäviä tietomassojen tarkastusrutiineja ilmaiselle työvoimalle. Joukkoistaminen tarjoaa kuitenkin toimittajille yhden väylän laskeutua alas norsunluutornista aktiiviseen vuorovaikutukseen yleisön kanssa.
• KÄYTÄNTÖ VASTAA Ilta-Sanomien sosiaalisen median tuottaja Matti Markkola, miten Ilta-Sanomat hyödyntää joukkoistamisen mahdollisuuksia? – Lukijoiden kuvat ovat tärkeä uutisvinkkilähde. Meille on useamman kerran käynyt niin, että kun soitamme lukijan kuvan perusteella poliisille jostain tapauksesta, kuulee poliisi asiasta ensimmäisen kerran meiltä. – Lisäksi kommentointi ja keskustelu Facebook-sivuillamme ja juttujen perässä on todella aktiivista. Voisiko yleisön ottaa mukaan juttujen tekoprosessiin nykyistä enemmän? – Kansa tuottaa todella paljon erilaista materiaalia, mutta eri asia on, hyödynnämmekö me sitä vielä kauhean hyvin. Minun tehtäväni on kasvattaa tätä lukijoilta tulevan matskun hyödyntämistä. – Ei joukkoistaminen kuitenkaan mikään taikatemppu ole, että tuolla tuhannet ihmiset odottaisivat, että pääsevät tekemään toimittajan työtä. Kyllä lukijat odottavat, että me selvitämme asioita heille valmiiksi. Mitä mieltä olet joukkoistamisen hyödyntämisestä avoimen datan perkaamisessa? – Mielestäni meidänkin pitäisi tehdä asiasta kokeiluja. Aiheen pitää olla lukijoille todella merkityksellinen, jotta he jaksavat nähdä vaivaa asian penkomiseen. Pitäisi järjestää sopiva aineisto, työkalut ja kilpailu, jotta suomalaiset innostuisivat. Toimituksemme on nopea reagoimaan, joten pidän tätä ihan mahdollisena. Mitkä ovat suurimmat ongelmat joukkoistamisen hyödyntämisessä? – Yleisö aiheuttaa paljon hälyä ja dataa sinänsä, mutta tarvitaan edelleen toimittajan ammattitaitoa löytämään ja poimimaan olennaiset jutut sekä tiivistämään ja tekemään kokonaisuuksia. Tältä osin sosiaalinen media ei ole muuttanut toimittajan työtä. Aloitit lokakuun alkupuolella nykyisessä tehtävässäsi. Mitä sometuottaja käytännössä tekee työkseen? – Eniten aikaani on mennyt Facebookin kuntoon pistämiseen. Ilta-Sanomilla on yli sadan tuhannen ihmisen yleisö odottamassa, että tarjoamme parasta mahdollista sisältöä myös Facebookissa. – Vähitellen laajennamme muiden välineiden haltuunottoon. Iltiksellä on esimerkiksi melkein Suomen eniten Twitter-seuraajia, mutta emme vielä suoraan sanottuna palvele heitä parhaalla mahdollisella tavalla. Uskotko, että tulevaisuudessa kaikilla merkittävillä toimituksilla pitää olla erillinen some-tuottaja? – Tämä on mielestäni siirtymävaiheen tehtävä. Nyt kun yksikanavaiset mediat muuttuvat monikanavaisiksi, tarvitaan erillisiä some-vastaavia. En kuitenkaan usko, että viiden vuoden päästä on enää tällaisia duuneja. – Sosiaalisen median ja yleisön mukaan ottamisen pitää elää ja hengittää osana kaikkien toimittajien työtä eikä minään erikseen nimettynä toimenkuvana. Tämä on psykologiaa ja journalismia. Tätä tutkin Pomon kontrolli kolhii kokenutta toimittajaa Reetta Paunonen Yhteiskuntatieteiden maisteri Tutkimus: Pro gradu -tutkielma Tampereen yliopiston viestinnän, median ja teatterin yksikköön: ”Asiantuntija ansassa: Vanhemman toimittajasukupolven ammatilliset arvot ja asema toimitustyön muutosten puristuksessa”. Tutkimus löytyy osoitteesta: http:// tampub.uta.fi/ handle/10024/ 85098. Tutkin gradussani pitkän uran tehneiden toimittajien kokemuksia työnsä muutoksista. Aiheen valintaan vaikutti kokemukseni toimituksissa rinnakkain elävistä toimittajasukupolvista. Monet nuorille journalisteille itsestään selvät toimitustyön käytännöt ovat olleet vanhemmille toimittajasukupolville suuria mullistuksia päivittäisessä työssä. Selvitin kokeneiden toimittajien tuntoja haastattelemalla 11:tä maakuntalehtien 49–55-vuotiasta uutistoimittajaa. Kysyin myös, millaiseksi toimittajat kokevat asemansa ja arvostuksensa toimituksessa. Haastattelut osoittivat, että kokeneiden toimittajien työtä ohjaavat hyvin perinteiset journalismin arvot, kuten objektiivisuus, vapaus ja etiikka. Toimittajat halusivat toimia itsenäisinä uutistyön asiantuntijoina ja tehdä yhteiskunnallises- ti merkittävää, lukijoita palvelevaa journalismia. Näiden arvojen ja ihanteiden kanssa ristiriidassa ole- ” Toimittajat kokivat muuttuneensa asiantuntijoista työrukkasiksi.” vat työn muutokset tuottivat tarinoita työn epämukavuuksista. Uutispäällikön aiempaa voimakkaampi kontrolli juttujen suunnittelussa näytti kolhivan toimittajien asemaa erityisen paljon. Toimittajat kokivat muuttuneensa asiantuntijoista työrukkasiksi, koska uutispäällikkö sanelee jutun aiheen, näkökulman ja jopa otsikon. Tämä heikensi työn itsearvostusta, työmotivaatiota ja työilmapiiriä. Lisäksi toimittajat kokivat han- kalaksi tuottaa viihteellisiä verkkosisältöjä. Myös väen vähennykset ja lisääntyvä työmäärä koettiin uhkiksi omien arvojen ja ihanteiden toteuttamiselle. Toimittajat kokivat kuitenkin jatkuvan muutoksen työn luonnolliseksi osaksi. Huolia aiheuttivatkin sellaiset muutokset, jotka eivät ole vielä asettuneet osaksi työn arkea. Haastattelujen perusteella toimitusten johdon olisi etsittävä tehokkuutta ja lukijoiden huomiota luottamalla toimittajien asiantuntijuuteen ja laadukkaaseen journalismiin. Tuntemukset työn tulevaisuudesta olivat yllättävän positiivisia, vaikka toimituksissa oli hieman ennen tutkimuksen tekemistä koettu raskaita irtisanomisia. Toimittajat uskoivat, että etenkin sanomalehden ja verkkosisällön suhteen ratkaiseminen helpottaa tilannetta toimituksissa. Viidettä valtiomahtia on turvallista vähätellä Pauliina Tolvanen Filosofian maisteri Tutkimus: Pro gradu -tutkielma Jyväskylän yliopiston viestintätieteiden laitokselle: ”Uutinen nimeltä viides valtiomahti: suomalaisen sanomalehdistön välittämä kuva Facebookin ad hoc -ryhmistä”. Tutkimus löytyy osoitteesta: https:// jyx.jyu.fi/dspace/ handle/123456789/ 41157. Sosiaalinen media nosti tavallisen ihmisen äänen kuuluviin 2010-luvun vaihteessa. Mediassa muutos on näkynyt kahdella tapaa: ensinnäkin yhä useampi uutinen on tavallisten ihmisten julki tuoma, toiseksi mediaa vahditaan entistä tarkemmin. Tutkija William H. Duttonin sanoin, neljäs valtiomahti on saanut rinnalleen viidennen valtiomahdin, sosiaalisen median yhteisöt. Pro gradu -työssäni selvitin, miten media suhtautuu tulokkaaseen. Keskeinen kysymys oli, millaisen kuvan sanomalehdet välittävät viidettä valtiomahtia ilmentävistä ad hoc -ryhmistä. Ad hoc -ryhmät syntyvät verkossa ja ottavat kantaa yksittäiseen asiaan. Niillä ei ole hierarkiaa ja ne voivat elää päivän tai vuosia. Keskityin tutkimuksessani vii- teen Facebookissa toimivaan ryhmään, joiden kritiikin kohde vaihteli mediasta kapitalismiin. Aineistoni kokosin vuosien 2009– 2011 Helsingin Sanomista, Aamulehdestä ja Karjalaisesta. Lähiluvun avulla selvitin uutisoinnin kokonaiskuvaa ja kriittisen diskurssianalyysin avulla ad hoc -ryhmien arvottamista. Ad hoc -ryhmien käsittelyä määrittivät perinteiset uutiskriteerit. Muun muassa ryhmän maantieteellinen sijainti ja toiminnan laajuus vaikuttivat mediahuomioon. Eniten sanomalehdissä korostettiin vaikuttavuutta: ad hoc -ryhmiä arvioitiin ensisijaisesti niiden yhteiskunnallisen merkityksen kautta. Lehtiteksteissä ryhmän vaikuttavuudella ei kuitenkaan aina ollut yhteyttä konkreettisiin tekoihin. Li- säksi vaikutusmahdollisuudet arvioitiin usein heikoiksi pelkästään siksi, että ryhmä organisoituu sosiaalisessa mediassa. Suhtautuminen ad hoc -ryhmiin oli kuitenkin varovaisen positiivista. Näin oli etenkin silloin, kun protesti ei kohdistunut mediaan itseensä. Tutkimukseni perusteella näyttää siltä, ettei toimituksissa tunneta riittävän hyvin ad hoc -ryhmiä, jotta niitä osattaisiin arvioida. Kun varmuutta ryhmien merkityksestä ei ole, on turvallisempaa vähätellä. Vähättely ei nähdäkseni ole kuitenkaan järkevää, sillä yhteiskunnassa on jatkuvasti tarve sekä kritiikille että uusille ajatuksille. Median tulee puolestaan olla se voima, joka vie yhteiskuntaa eteenpäin. Sosiaaliset taidot nuorten esimiesten vahvuus MIKKO UIMONEN Yhteiskuntatieteiden maisteri Tutkimus: Pro gradu -tutkielma Tampereen yliopiston viestinnän, median ja teatterin yksikköön: “Young media managers and the effect of age to the challenges in work. Case: Yleisradio and 360-degree evaluation”. Tutkimus löytyy osoitteesta: tampub. uta.fi/handle/ 10024/84763 Media-alalla edetään varhain vaativiin asiantuntijatehtäviin ja myös esimiehiksi. Millainen haaste esimiestyö on nuorelle aikuiselle ja millaista tukea hän tarvitsee vaativassa työssä? Tutkimuksessani tarkastelin nuorten ja ikääntyvien esimiesten kokemien haasteiden eroja. Tutkimusaineistona käytin 360-esimiesarvointiraportteja, jotka oli kerätty Yleisradiossa keskijohdon työtehtävissä työskenteleviltä esimiehiltä. Alaisten antamien arvioiden lisäksi pyysin esimiehiä arvioimaan itse omaa pärjäämistään tyypillisissä esimiestehtävissä. Tutkimustulosteni mukaan nuoret esimiehet suoriutuivat tuloksellisesti esimiestyöstä yhtä hyvin kuin kokeneemmat ikääntyvät kollegansa. Iän vaikutus esimies- työssä suoriutumiseen ja työn haasteisiin näkyi tavassa johtaa. Nuorten esimiesten vahvuuksiksi paljastuivat sosiaalinen vuorovaikutus, persoonallinen työote ja aktiivinen sekä näkyvä esimiestyö. Ikääntyvät esimiehet toimivat etäisemmin ja keskittyivät poistamaan häiriötekijöitä alaisten tuottavan työn tieltä. Esimiesten osaamisessa painottui moderni johtamistapa: hyvä henkilöjohtaminen sekä ymmärrys työpaikan hyvän ilmapiirin ja työntekijöiden välisten suhteiden vaikutuksesta työviihtyvyyteen ja tuloksen tekemiseen. Kehittämisen varaa sekä nuorilla että ikääntyvillä esimiehillä löytyi alaisten osaamisen tunnistamisessa ja sen hyödyntämisessä. Tässä suhteessa ikääntyvät esimiehet vaikuttivat pärjäävän nuoria paremmin laajemman kontaktiverkoston ansiosta. Toinen syy oli se, että heidän oma urakehityksensä on saavuttamassa tai saavuttanut pisteen, jossa henkilökohtaisten etujen tavoittelu ja uuden oppiminen on menettänyt merkitystään. Nuorten esimiesten suurin vahvuus suhteessa ikääntyviin esimiehiin näkyi tietoteknisissä taidoissa ja uusien teknologioiden hyödyntämisessä esimiestyössä. Nuorten esimiesten työuran tukemisessa keskeisellä sijalla on hyvin mietitty ja pitkäjänteinen mentorointiprosessi. Siihen liittyvät tehtävien tarkka määrittely, vastuun lisääminen asteittain, riittävä henkilökohtainen palaute sekä vertaistuki, jota jakavat samaa ikäryhmää edustavat esimiehet. SuomenLehdistö 8/2013 15
• aihe internet Teksti Uutismediat verkonsilmä Teksti sosiaalisessa mediassa Kirjoittaja Ari Heinonen on dosentti ja tiedotusopin lehtori Tampereen yliopistossa. ari.a.heinonen@ uta.fi Uutinen on somessa sivuseikka mikko martikainen Vaikka kävijävirrat sosiaalisesta mediasta uutissivustoille kasvavat jatkuvasti, uutiset eivät kuitenkaan ole se syy, miksi ihmiset ovat esimerkiksi Facebookissa. Uutiset ovat sosiaalisessa mediassa jotain, mikä tulee melko sattumoisin vastaan, todetaan tuoreessa Pew-tutkimuskeskuksen raportissa. Raportin mukaan yhdysvaltalaisista Facebookin käyttäjistä vain 16 prosenttia sanoo olevansa Facebookissa erityisesti uutisten vuoksi ja vain neljä prosenttia pitää Facebookia uutisten päälähteenään. Ylipäänsä vain joka kolmas Facebookin käyttäjä lukee uutisia tätä kautta. Merkillepantavaa on, että tästäkin ryhmästä enin osa sanoo vain ”törmäävänsä uutisiin” Facebookissa. Uutisia ei siis sen kummemmin etsitä sosiaalisesta mediasta. ”Uutisvinkit leviävät myös sähköpostien ja viesti­palvelujen kautta.” Median ponnistelut tunnettuuden hakemiseksi sosiaalisessa mediassa eivät välttämättä ole mahtavan antoisia. Pew’n selvityksessä kävi ilmi, että Facebookissa uutisia lukevista vain kolmannes seuraa nimenomaan tiettyä uutismediaa tai yksittäistä journalistia tai tykkää näistä. Jos uutisia luetaan, se on jokseenkin aina seurausta kaverin vinkkauksesta. Näyttää siis siltä, että sosiaalisessa mediassa toimii kaveriverkostoissa leviävä kiinnostava uutissisältö, ei niinkään median brändi. Selvityksen mukaan viihdejutut ovat luetuinta uutismateriaalia yhdysvaltalaisten sosiaalisen median käyttäjien keskuudessa. Toiseksi eniten Facebook-väkeä kiinnostavat uutiset ihmisistä ja tapahtumista käyttäjien omissa yhteisöissä. Raportissa tulkitaan tämän tarkoittavan paikallisuutisia, mikä kyllä voisikin sopia sosiaalisen median yhteen rooliin toimia ihmisten lähiavaruuden luotaimena. Facebookin demografia perustelee kuitenkin sitä, että toki uutismedian kannattaa tarjota sisältöjään sosiaalisessakin mediassa. Selvityksen mukaan Facebookin kautta uutisia lukevista yli kolmannes on nuoria (kaksi–kolmekymppisiä). Heille sosiaalinen media saattaa olla kutakuinkin ainoa side uutismediaan. Ja tämä nuoriso on myös mobiiliväkeä – reilusti yli puolet heistä käyttää Facebookia kännykällä tai muulla mobiilivälineellä. http://goo.gl/qwqx4C . Tarkemmin perusohjelmasta Freedom of the Press -säätiön sivulla: https://pressfreedomfoundation.org/ blog/2013/10/freedom-press-foundationlaunches-securedrop tai http://goo.gl/EKszRR. Honolulu Civil Beat -julkaisu, joka on vain kolmisen vuotta vanha. Sen perusti eBayn luoja Pierre Omidyar. Tutkivan journalismin palkinnon se sai Honolulun poliisikunnan epäasiallisuuksia selvittäneestä juttukokonaisuudesta. Keskisuurten medioiden ryhmässä innovatiivisesta tutkivasta journalismista palkittiin yhteisprojekti Big Money, jota tekevät PBS, Pro Publica ja American Public Media’s Marketplace. Itse asiassa tässä uusia uria aukovan tutkivan journalismin sarjassa kaikki palkintoehdokkaat pienten ja keskisuurten sarjassa olivat muita kuin valtamedioita. Suurten sarjassa sentään sellaiset kuin Guardian, LA Times ja Bloomberg News olivat kärjessä. > Kaikki Online News Association verkkojournalismipalkintojen eri sarjojen ehdokkaat ja tietysti voittajat: http://journalists. org/awards/2013-awards tai http://goo.gl/ Ys90kU. Valtameren tällä puolen julkistettu selvitys vahvistaa Pew’n raportoimia havaintoja uutismedian ja sosiaalisen median suhteesta. Chartbeat-analytiikkayhtiön mukaan sosiaalisen median kautta uutissivustolle tulevat ovat vähemmän uskollisia medianimikkeelle kuin ne, jotka tulevat suoraan esimerkiksi verkkolehden sivulle. Havainto on arkijärjelläkin uskottava ja alleviivaa sitä, ettei läsnäolo sosiaalisessa mediassa sinällään kovin helposti synnytä kiinteää lukijasuhdetta. Chartbeatin selvitys nimittäin kertoi, että Twitterin ja Facebookin kautta uutismedian sivulle tulleista noin joka kolmas palaa viikon sisällä tälle sivustolle. Suoraan uutissivustolle tulijat sen sijaan ovat vakikäyttäjiä, sillä heistä noin 80 prosenttia palaa sivustolle viikon sisällä. Sosiaalisessa mediassa ollaankin uskollisia Twitterille ja Facebookille mutta ei uutismedialle. Vähän kärjistäen: median nimi ei merkitse, vaan kiinnostus syntyy uutissisältöjen kautta. Median sivulle mennään, jos siellä tiedetään olevan kiinnostavaa sisältöä. Havainto on siten sama kuin Pew’n raportissa. Chartbeatin selvityksessä oli yksityiskohta, joka myös on hyvä pitää mielessä. Twitterit ja facebookit eivät ole ainoa tapa jakaa verkossa uutissisältöjä. Uutisvinkit leviävät myös sähköpostien ja pikaviestipalvelujen kautta. Ja näiden vinkkien perässä uutissivustoille tulevista puolet palaa median sivulle viikon sisällä. > Pew-tutkimuskeskuksen raportti uutisten roolista Facebookissa: http://www. journalism.org/2013/10/24/the-role-ofnews-on-facebook tai http://goo.gl/LweG0Z. Juttua Chartbeatin selvityksestä journalism. co.uk:ssa: http://www.journalism.co.uk/ news/study-twitter-referrals-homepagetraffic/s2/a554427 tai http://goo.gl/rfO0y6 Klikkaukset Mikäli muut mediat seuraavat kunnianarvoisan New Yorkerin esimerkkiä, snowdenit, manningit ja muut tietovuotajat saavat seuraajia. Lehti on ottanut käyttöön turvalliseksi kehutun sovelluksen, jonka kautta sille voidaan toimittaa arkaluontoisia dokumentteja. New Yorker nimittää sovellusta kassakaapiksi (StrongBox), ja sen käyttäjille luvataan ”kohtuullinen” anonymiteetti. New Yorkerin palvelu perustuu sovellukseen nimeltä SecureDrop, jota on kehittänyt Freedom of Press -säätiö. Taustalla on avoimen lähdekoodin järjestelmä, joka vaatii Ubuntu-palvelimia ja hyödyntää Tor-verkkoja. Tor-verkoistahan ollaan montaa mieltä, mutta New Yorkeria se ei ujostuta. SecureDropin voi ottaa kuka tahansa käyttöön. > New Yorkerin juttu lehden StrongBoxista: http://www.newyorker.com/online/blogs/ closeread/2013/05/introducing-strongboxanonymous-document-sharing-tool.html tai 16 SuomenLehdistö 8/2013 Online News Associationin tämän vuoden verkkojournalismipalkintojen saajat olivat osin jo etukäteen arvattavissa. Yleisessä sarjassa, isojen medioiden ryhmässä, voiton vei New York Times, joka palkittiin myös featuresarjassa Snow Fall -verkkoteoksestaan. Guardian palkittiin ”vahtikoirajournalismi”-sarjassa työstään NSAtietojen julkistamisessa. Toteutettavampia ideoita voisi kuitenkin ehkä hakea jutuista ja julkaisuista, jotka palkittiin tai olivat ehdolla palkinnon saajiksi sarjassa ”innovatiivinen tutkiva journalismi”. Pienten medioiden sarjassa voiton vei Lontoon Timesin julkaisemat luvut lehden tablettikäytöstä ovat lupaavia. Sunday Timesilla on 83 000 viikoittaista ja Timesilla 67 000 päivittäistä lukijaa, jotka seuraavat lehtiä tabletilta. Tablettilukijat viipyvät lehtien parissa puolisen tuntia, kun verkkolehden parissa ollaan viitisen minuuttia. Noin 90 prosenttia kummankin lehden tablettilukijoista käyttää iPadia. Luvut perustuvat brittien ABC-levikkiseurannan uuteen mittariin, jota kutsutaan nimellä Publication Active Views. Se mittaa lehden sähköisen version tosiasiallista käyttöä. > Sunday Timesin ja Timesin tablettikäytön lukuja Press Gazettessa: http://www. pressgazette.co.uk/news-uk-announces-firsttablet-reading-figures-times-and-sundaytimes tai http://goo.gl/iGR3uI ja http://www. pressgazette.co.uk/times-readers-spend30-minutes-tablet-versus-five-website tai http://goo.gl/9wn4Ju.
• JSN Päätöksiä 9.10.2013 Julkisen sanan neuvoston päätöksiä 9.10.2013. Päätöksiä yhteensä 11. Vapauttavia Langettavia 6 5 Ilta-Sanomat Julkisen sanan neuvoston langettava päätös toisen työn käyttämistä koskevassa asiassa. Lehti perusti juttunsa idean toisessa tiedotusvälineessä edellispäivänä julkaistuun juttuun. Toimitus unohti maininnan juttuideansa lähteestä. Kantelu 22.5.2013 Kantelijan, Kustannus Oy Demarin näkemyksen mukaan Ilta-Sanomat on 21.5.2013 rikkonut Journalistin ohjeiden kohtaa 7: ”Myös toisen työtä käytettäessä on noudatettava hyvää tapaa. Lähde on mainittava, kun käytetään toisen julkaisemia tietoja.” Demokraatissa oli maanantaina 20.5.2013 juttu, jossa kerrottiin, millainen kuva Suomesta välittyy muiden maiden antamista matkustustiedotteista. Idea oli kantelun mukaan Demokraatin oma ja tiedot hankittiin matkustustiedotteita lukemalla ja suomentamalla. Tiistaina 21.5.2013 Ilta-Sanomat julkaisi pääaiheenaan jutun samasta aiheesta. Matkustustiedotteista Ilta-Sanomat oli poiminut otsikkotasollekin täysin samoja seikkoja kuin Demokraatin jutussa, esimerkiksi kivivyöryt, varkaat, Kanadan mainitsemat väkivaltaisiksi yltyvät mielenosoitukset ja Ranskan mainitsemat pohjois- ja keskisuomalaiset hyttyset. Esimerkiksi Kanadan tiedotteen pitkä lista taskuvarkauksille alttiista paikoista (”Pickpocketing can occur at popular tourist attractions, museums, railway stations, restaurants, hotels and other public places”) on kantelun mukaan Ilta-Sanomissa tiivistetty ja suomennettu sanasta sanaan samoin kuin Demokraatissa (Demokraatti: ”Niitä tapahtuu niin museoissa kuin ravintoloissa”, Ilta-Sanomat: ”...niitä tehdään niin museoissa kuin ravintoloissakin”). Ilta-Sanomien jutussa ei kuitenkaan kerrota, että asiasta kertoi ensimmäisenä Demokraatti eikä mainita Demokraattia millään muullakaan tavalla. Näillä perusteilla Kustannus Oy Demari katsoo kantelussaan, että IltaSanomat on käyttänyt Demokraatin työtä vastoin hyvää tapaa ja jättänyt alkuperäisen lähteen mainitsematta. Ilta-Sanomien vastaus 19.6.2013 Päätoimittaja Tapio Sadeoja vastaa, että Ilta-Sanomat on saanut kimmokkeen artikkeliinsa Demokraatin jutusta ja laajentanut tämän omaksi jutukseen. Sadeoja myöntää, että sen julkaiseman artikkelin yhteydestä on inhimillisen erehdyksen seurauksena jäänyt puuttumaan virke ”Asiasta kertoi ensimmäisenä Demokraatti-lehti”. Alan yleisen käytännön mukaan maininnalla ilmoitetaan lukijoille, että ar- Ristimäen poiminta Palstalla jatkuu keskustelu Julkisen sanan neuvoston kiinnostavasta päätöksestä. Lainaamista vai varastamista? Yhtä vaikeaa kuin suunnitella uusi verhokuosi tai menestysiskelmä, on kehittää lehtijuttu, jollaista kukaan ei ole vielä koskaan tehnyt. Juttuideoita kopioivat enemmän tai vähemmän kaikki, mutta toimittajan ammattitaitoa on jalostaa hyvä idea omannäköiseksi ja tuoda siihen uutta. Suoraselkäinen tekijä ja väline tunnistaa tilanteen, jossa kunnia ideasta kuuluu antaa jollekin muulle. Silloin lainataan, ei varasteta. Erityisesti pienemmiltä varastaminen tuntuu houkuttelevan isompia. Kun paikallislehden tai -radion raikas toteutus tai ison työn vaatinut uutisjuttu julkaistaan isommassa lehdessä, lähteen maininta unohtuu useammin kuin mitä voidaan pitää inhimillisen erehdyksen todennäköisyytenä. Vääryyttä kärsineen tekijän kuuluu peräänkuuluttaa oikeuksiaan ensin toimitusten välisellä vuoropuhelulla. Voidaan silti kysyä, pyhittääkö yhden lauseen oikaisu sen, että jonkun isokin työ varastetaan sellaisenaan. Journalistin ohjetta silloin noudatetaan, mutta noudatetaanko kohtuullisuutta? Olli Ristimäki päätoimittaja, Urjalan Sanomat tikkeli on lähtenyt liikkeelle toisessa julkaisussa käsitellystä aiheesta. Päätoimittaja Sadeoja kirjoittaa vastauksessaan Ilta-Sanomien kuitenkin paheksuvan tapaa, jolla Demari on asiaa hoitanut. Demari ei ole ollut virheestä yhteydessä Ilta-Sanomiin eikä antanut mahdollisuutta korjata virhettä alan normaalin tavan mukaisesti. Lehti olisi Sadeojan mukaan ilman muuta oikaissut virheensä. Alalla laajasti käytössä oleva toimintatapa Sadeojan mukaan on, että virheestä kärsinyt julkaisu reklamoi virheen tehneelle julkaisulle. Jos reklamointi ei johda toivottuun tulokseen, valitetaan virheestä JSN:lle. Ratkaisu Myös toisen työtä käytettäessä on noudatettava hyvää tapaa. Lähde on mainittava, kun käytetään toisen julkaisemia tietoja (JO 7). Periaatelausuma (http://www.jsn.fi/ periaatelausumat/lainaaminen) lainaamisesta: ”Mitä enemmän juttu perustuu toisen työlle, sitä näkyvämmin lähde on syytä tuoda esiin”. Demokraatti julkaisi 20.5.2013 jutun ”Australian mielestä Suomessa pitää varoa mellakoita, varkaita ja kivivyöryjä – Matkustustiedotteiden Suomea ei aina tunnista”. Jutusta oli tehty myös nosto ”Ranskan tietojen mukaan hyttyset kiusaavat vain Suomen keski- ja pohjoisosissa”. Ilta-Sanomien 21.5.2013 julkaisema juttu alkoi etusivulta otsikoilla ”Ulkomaiden viranomaiset pelottelevat riskeillä – Turisteja varoitetaan TERRORISMISTA SUOMESSA. Varo myös näitä: vappu, kivivyöryt, varkaat, hyttyset…”. Sisäsivun juttu oli otsikoitu ”Vältä Suomen vaarat!”. Peräkkäisinä päivinä julkaistuis- sa jutuissa on sama perusidea ja muitakin yhtäläisyyksiä, kuten Ilta-Sanomien vastauksesta käy ilmi. Julkisen sanan neuvosto muistuttaa, että kukaan ei voi varata juttuideaa omiin nimiinsä. Tässä tapauksessa ajallinen yhteys on kuitenkin niin selvä ja idea niin omintakeinen, että lähde olisi pitänyt mainita. Ilta-Sanomat on laajentanut juttuaan, mutta se perustuu kuitenkin suurelta osin Demokraatissa tehtyyn työhön. Julkisen sanan neuvosto toteaa, että lähdeviitteen unohtaminen ei ole Journalistin ohjeissa tarkoitettu olennainen asiavirhe, jonka voisi korjata. Kyse on ohjeiden vastaisesta toisen työn käyttämisestä. Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Ilta-Sanomat on rikkonut hyvää journalistista tapaa ja antaa lehdelle huomautuksen. Ratkaisun tekivät: Risto Uimonen (pj), Jukka Ahlberg, Ulla Ahlmén-Laiho, Kalle Heiskanen, Timo Huovinen, Anna-Liisa Hämäläinen, Marja Irjala, Lauri Karppi, Juha Keskinen, Heli Kärkkäinen, Salla Nazarenko, Jaakko Ujainen ja Heikki Vento. Keskisuomalainen Julkisen sanan neuvoston langettava päätös oikeusjutun seuraamista koskevassa asiassa. Lehti kertoi nimellä tai muutoin tunnistettavasti kantelijan saamista syytteistä ja käräjäoikeuden sakkotuomiosta. Kun hovioikeus kumo- si käräjäoikeuden määräämät sakot, lehti ei maininnut kantelijaa nimeltä eikä myöskään hänen virka-asemaansa. Hufvudstadsbladet Julkisen sanan neuvoston langettava päätös syyllisyyden ennakoimista koskevassa asiassa. Lehti julkaisi uutisen pahoinpitelysyytteen käsittelystä korkeimmassa oikeudessa. Toimittaja otti kesken oikeusprosessin kantaa epäiltyjen syyllisyyteen tavalla, jota neuvosto ei pidä hyväksyttävänä. Helsingin Sanomat Julkisen sanan neuvoston vapauttava päätös piilomainontaa koskevassa asiassa. Lehti julkaisi tv-ohjelmatietojen väleissä ilmoituksia. Ne erottuivat riittävän hyvin toimituksellisesta sisällöstä. Lapin Kansa Julkisen sanan neuvoston vapauttava päätös toimittajan asemaa koskevassa asiassa. Lehti kertoi oppilaiden välisestä kiusaamisesta ja kännykkäkiellosta koulussa, jota myös toimittajan omat lapset käyvät. Lehti olisi toiminut reilusti, jos se olisi kertonut tästä lukijoille. Koska toimittajalla ei osoitettu olleen asiassa omia intressejä, lehti ei rikkonut Journalistin ohjeita. > Lue kaikki tuoreet päätökset osoitteessa www.jsn.fi Ilkka ja Pohjalainen hakevat KESÄTOIMITTAJIA ja -KUVAAJIA päätoimituksiin ja aluetoimituksiin t 0MFU UZ×TUÇTJ JOOPTUVOVU BILFSB UFLJKÇ KPUB FJ UBSWJUTF NBBOJUFMMB KVUVO LJNQQVVO t )VPNBBU VVUJTFO KB M×ZEÇU OJJUÇ QFOLPNBMMB t &UTJU VVTJB OÇL×LVMNJB KB TJOVMMB QBMKPO KVUUVJEFPJUB UPUFVUFUUBWBLTJ t &EFMMZUÇNNF PQJOOPJMMB IBOLJUUVKB QFSVTWBMNJVLTJB KB MFIUJUZ×O LPLFNVTUB t ,BLTJLJFMJTFMMÇ BMVFFMMB UZ×TLFOOFMUÇFTTÇ SVPUTJO LJFMFO UBJUP PO UBSQFFO t "KPLPSUUJ KB WBMPLVWBVTUBJUP PWBU WÇMUUÇNÇUU×NJÇ t 5BSKPBNNF NPOJQVPMJTFO UZ×QBJLBO KPTTB QÇÇTFU IFUJ UFLFNÇÇO MBBKPKBLJO KVUUVLPLPOBJTVVLTJB TFLÇ UVMFWBJTVVUFFO LVSLPUUBWBO KB LBOOVTUBWBO UZ×ZIUFJT×O ,FSSP IBLFNVLTFTTBTJ NJIJO UPJNJUVLTFFO IBFU FOTJTJKBJTFTUJ U×JIJO *MLBTTB KB 1PIKBMBJTFTTB PO UBSKPMMB LFTÇU×JUÇ VVUJTUPJNJUVLTFTTB BMVF UBMPVT LVMUUVVSJ VSIFJMV KB LVWBUPJNJUVLTFTTB -FIUJFO QÇÇUPJNJUVLTFU PWBU 4FJOÇKPFMMB KB 7BBTBTTB BMVFUPJNJUVLTFU "MBKÇSWFMMÇ "MBWVEFMMB ,BVIBKPFMMB ,BVIBWBMMB KB 1JFUBSTBBSFTTB -ÇIFUÇ MZIZU WBQBBNVPUPJOFO IBLFNVLTFTJ KB KVMLBJTUVB KVUUVB UBJ LVWBOÇZUFUUÇ 2.12.2013 mennessä TÇIL×QPTUJPTPJUUFFTFFO UFFNV MBNQJOFO!JMLLB m UBJ UFFNV MBNQJOFO!QPIKBMBJOFO m 7PJU NZ×T MÇIFUUÇÇ IBLFNVLTFTJ QPTUJUTF PTPJUUFFTFFO *MLLB 5FFNV -BNQJOFO ,PVMVLBUV 4FJOÇKPLJ &NNF QBMBVUB IBLFNVLTJB *MNPJUBNNF WBMJUVJMMF IZWÇLTZNJTFTUÇ NFOOFTTÇ NJOLÇ KÇMLFFO UFFNNF TJUPWBU UZ×TPQJNVLTFU -JTÇUJFUPKB LFTÇUZ×QBJLPJTUB BOUBWBU *MLBO KB 1PIKBMBJTFO UPJNJUVTQÇÇMMJLL× 5FFNV -BNQJOFO KB /BEJB 1BBWPMB I-Mediat Oy I-Mediat Oy kuuluu Ilkka Yhtymä -konserniin, jonka emoyhtiönä toimii pörssinoteerattu Ilkka-Yhtymä Oyj. I-Mediat Oy kustantaa maakuntalehtiä Ilkka ja Pohjalainen, kahta kaupunkilehteä Ikkunaa ja Eparia sekä viittä eri paikallislehteä. Konserniin kuuluu myös tuotantoyhtiö I-print Oy. Ilkka ja Pohjalainen ovat molemmat omien maakuntiensa monikanavaisia ykkösmedioita. Ilkan päivittäinen lukijamäärä on 120 000 (KMT 2012), levikki 50 527 (LT 2012) ja verkkopalvelussa on viikoittain n. 53 000 kävijää. Pohjalaisen päivittäinen lukijamäärä on 69 000 (KMT 2012), levikki 23 282 (LT 2012) ja verkkopalvelussa on viikoittain n. 31 000 kävijää. Osa Ilkka-Yhtymä -konsernia SuomenLehdistö 8/2013 17
• Nimityksiä suomen.lehdisto@ sanomalehdet.fi Uusiin tehtäviin Rio Gandara TAMPEREEN YLIOPISTO HAKEE JOURNALISTIIKAN VIERAILIJAPROFESSORIA LUKUVUODELLE 2014Ð2015 Haettavana journalistiikan vierailijaprofessorin tehtävä ajanjaksolle 1.8.2014–31.7.2015. Jussi Pullinen näkee Nyt-liitteessä valtavan mahdollisuuden kehittyä digitaalisena nuorisomediana. Nyt on aktiivisesti mukana nuorten elämässä verkossa ja mobiilissa ja voimistaa ”parhaita juttuja, joita siellä pyörii.” Viestinnän, median ja teatterin yksikkö (CMT) hakee vierailijaprofessoriksi omalla alallaan erityisen ansioitunutta journalistia, jonka odotetaan jakavan kokemustaan sekä antavan panoksensa journalismin opetuksen ja tutkimuksen kehittämiseen. Vierailijaprofessori osallistuu journalistiikan opetukseen eri tasoilla pitämällä esimerkiksi luentoja, työpajoja ja pienimuotoisia seminaareja. Nyt kurottaa ulos piireistä – Ihan mahtavalta tuntuu, odotan tosi innolla, sanoo Helsingin Sanomien Nyt-liitteen uudeksi vetäjäksi valittu Jussi Pullinen, 31. Pullisen into tehtäväänsä kohtaan kumpuaa erityisesti siitä, että hän näkee Nytissä valtavan mahdollisuuden kehittyä digitaalisena nuorisomediana. Tarkoituksena on olla aktiivisesti mukana nuorten elämässä verkossa ja mobiilissa ja etsiä niihin kanaviin sopivia uusia kerrontatapoja. – Voimme seurata nuorten käyttämiä palveluja ja voimistaa niitä parhaita juttuja, joita siellä pyörii. Kertoa esimerkiksi, että tämä tyyppi on saanut tällä viikolla paljon seuraajia tai jakanut tykättyjä kuvia. Digipuolen kehittäminen on Pulliselle luontevaa, sillä tekniikka on ollut hänelle lapsuudesta asti iso osa arkea. Hän on aina ”puuhaillut eri- laisten värkkien kanssa erilaisia asioita”. Aiemmassa pestissään Helsingin Sanomien uutispäällikkönä hän kirjoitti säännöllisesti verkkoa ja tekniikkaa ”Printissä ääntä, jolla lukijoita puhutellaan, muutetaan niin, että se on vähemmän pääkaupunkilainen ja sisäpiiriläinen. ” käsitteleviä kolumneja sekä oli mukana luomassa lehden maksumuuria ja sen taakse tulevia sisältöjä. Kun digissä Nytin kohderyhmänä on selvästi nuoriso, printti taas pyrkii tulevaisuudessa laventamaan kohderyhmäänsä. Siihen kuuluvat kaikki aktiivisesta elämästä, viihteestä ja pop- SuomenLehdistö kulttuurista kiinnostuneet, nuorekkaasti ajattelevat ihmiset. – Printissä ääntä, jolla lukijoita puhutellaan, muutetaan niin, että se on vähemmän pääkaupunkilainen ja sisäpiiriläinen. Haluamme tarkastella nuorten elämää ja yhteiskuntaa laajemmin. Verkon ja printin eriytyminen ei kuitenkaan ole tavoitteena, vaan verkossa julkaistaan printin sisältöjen lisäksi paljon muuta. Verkkomaisia, räväköitä kerrontatapoja on tarkoitus tuoda entistä enemmän myös printin yhteiskunnallisiin aiheisiin. Ravintola-, levy- ja elokuvaarvioilla ja menotiedoilla on laaja kysyntä. Nytin printtilehti jatkaa viikoittain ilmestyvänä. Suunnitelma kuukausittaiseksi julkaisuksi muuttamisesta kuopattiin lukijoiden toiveesta. Noora Autio Hakemukset jätetään yliopiston sähköiseen rekrytointijärjestelmään 05.12.2013 mennessä. Ks. http://www.uta.fi/ ajankohtaista/tyopaikat, josta löytyy myös tarkempaa tietoa tehtävän luonteesta, palkasta sekä hakemuksessa vaadituista suunnitelmista ja muista liitteistä. Tehtävää koskevat tiedustelut: Johtaja Heikki Hellman, 040 571 3184, heikki.hellman@uta.fi CMT - viestinnän, median ja teatterin yksikkö I uta.fi/cmt VIESTINNÄN AMMATTILEHTI Levikki: 2 815 LT/11. Päätoimittaja: Kaija Jäppinen. Toimitussihteerit: Noora Autio ja Riikka Virranta. Taitto: Noora Autio ja Riikka Virranta. Toimitus: Lönnrotinkatu 11, 00120 Helsinki. Puhelin: (09) 228 77 300. Faksi: (09) 607 989. Sähköposti: suomen.lehdisto@sanomalehdet.fi. Suomen Lehdistö internetissä: www.suomenlehdisto.fi. Julkaisija: Sanomalehtien Liitto ry / Tidningarnas Förbund rf. Ilmestyminen: 83. vuosikerta. 9 numeroa vuodessa. Tilaukset ja osoitteenmuutokset: sl@sanomalehdet.fi. Tilaushinnat 2013: kestotilaus 82,80 euroa / vuosi (sis. alv 10%), määräaikainen tilaus 88,40 euroa /vuosi (sis. alv 10%), määräaikainen opiskelijatilaus 44,20 euroa / vuosi (sis. alv 10%). Kestotilaus jatkuu niin kauan kuin itse haluat. Maksettua tilausmaksua ei palauteta, kun tilaus irtisanotaan. Määräaikainen tilaus ei jatku tilausjakson päätyttyä ilman erillistä ilmoitusta. ISSN: 0039-5587. Ilmoitukset: KelpomediaOy, Jukka Vivolin, puhelin 050 5029706, jukka.vivolin@gmail.com. Painopaikka: Botnia Print, Kokkola. 18 SuomenLehdistö 8/2013 Professori Heikki Luostarinen, 050 371 4718, heikki.luostarinen@uta.fi Ilmestysmisaikataulu 2013­–14 Nro Ilmestyy Aineistot Varaukset 9/13 18.12. 9.12. 3.12. 1/14 29.1. 20.1. 14.1. 2/14 5.3. 24.2. 18.2. 3/14 9.4. 31.3. 25.3. 4/14 14.5. 5.5. 29.4.
• Alma Aluemedia kokoaa yhteen 32 Alma Median maakunta-, paikallis- ja kaupunkilehteä sekä niiden verkkopalvelut. Aluemedian tunnetuimpia tuotteita ovat Aamulehti, Kainuun Sanomat, Satakunnan Kansa, Pohjolan Sanomat ja Lapin Kansa. Henkilöstöä meillä on noin 900 kahdeksassa eri maakunnassa. Alma Aluemedia hakee viiteen maakuntalehteen Aamulehteen, Satakunnan Kansaan, Lapin Kansaan, Pohjolan Sanomiin ja Kainuun Sanomiin ensi kesäksi kirjoittavia toimittajia, taittavia toimittajia, verkkotoimittajia, lehtikuvaajia ja graafikoita. Etsimme sinua, joka tunnistat uutisen ja haluat kertoa sen elävästi muille. Oletamme, että ymmärrät sekä printin että verkon vaatimukset. Erityisesti haemme sinua, joka haluat uudistaa lehtimediaa omilla ideoillasi. Sinulla on hyvä yleissivistys, alan koulutusta, kielitaito ja positiivinen elämänasenne. Olet lukijan asialla. Lupaamme mielenkiintoisia työpäiviä ja roppakaupalla oppia. Alla olevan hakulinkin kautta voit täyttää hakemuksen ja kertoa, mihin lehteen haet ensisijaisesti. Täytä hakemus www.almamedia.fi/avoimet_tyopaikat. Liitä työtodistuskopiot ja työnäytteet sähköiseen hakemukseen. Hakuaika päättyy 8.12.2013. Hakulinkki on auki 13.11.-8.12.2013. n Aamulehti kutsuu hakijoita valintakokeeseen, joka järjestetään 9.1.2014 Tampereella. n Lapin Kansa, Pohjolan Sanomat, Satakunnan Kansa ja Kainuun Sanomat lähettävät henkilökohtaiset haastattelukutsut. Lisätiedot: n Aamulehti: toimituspäällikkö Kari Ikonen p. 040 5843731 n Kainuun Sanomat: uutispäällikkö Seppo Turunen p. 050 5444165 n Lapin Kansa: uutispäällikkö Pekka Mauno p. 040 5471529 n Pohjolan Sanomat: päätoimittaja Heikki Lääkkölä p. 0400 695669 n Satakunnan Kansa: uutispäällikkö Matti Majasaari p. 050 4380842 Aamulehti on Suomen toiseksi suurin seitsenpäiväinen sanomalehti. Aamulehti on alueensa ylivoimainen media, sillä lehti tavoittaa päivittäin noin 281 000 lukijaa ja aamulehti. fi:ssä käy 302 000 eri kävijää viikossa. Kainuun Sanomat on Kajaanissa ilmestyvä seitsenpäiväinen sanomalehti, jolla on päivittäin 53 000 lukijaa. Verkkolehtemme tavoittaa 34 000 lukijaa viikossa. Rovaniemellä ilmestyvä Lapin Kansa on maailman pohjoisin seitsenpäiväinen sanomalehti. Lapin Kansalla on päivittäin 79 000 lukijaa ja verkkolehdellä 41 500 lukijaa viikossa. Pohjolan Sanomat on Kemissä ilmestyvä seitsenpäiväinen sanomalehti, joka leviää Meri-Lappiin, Tornionlaaksoon ja myös Ruotsin puolelle Haaparantaan. Lehti ilmestyy viisipäiväisenä vuoden 2014 alusta lähtien. Pohjolan Sanomilla on päivittäin 44 000 lukijaa ja verkkolehdellä 25 000 lukijaa viikossa. Satakunnan Kansa on Porissa ilmestyvä seitsenpäiväinen sanomalehti, jolla on päivittäin 116 000 lukijaa. Verkkopalvelumme satakunnankansa.fi tavoittaa noin 87 000 eri kävijää viikossa. SuomenLehdistö 8/2013 19
• VÄSTRA NYLAND LÖRDAG 11 FEBRUARI 2012 11 Reportaget S a n o m a l e h t i e n ? l i i t o n ?? k i l p a i l u Vuoden parhaat 2013 Hallå! FOTO: NINA AHTOLA De förändrade vardagen för jordens befolkning och i dag är vi alla helt beroende av dem i vårt dagliga liv, ibland utan att vi vet > om det, säger Stig Nyholm. Själv äger han 400 stycken. S a n o m a l e h t i e n ? l i i t o n ? k i l p a i l u Paras juttu -kilpailun sarjat 1) Uutiset 2) Feature-jutut 3) Kolumnit KILPAILUIDEN OSALLISTUMISAIKA PÄÄTTYY 3.2.2014 Kilpailusta lähetetään erillinen jäsentiedote marraskuun lopussa, ja sarjamäärittelyt ja osallistumisohjeet löytyvät samaan aikaan myös Sanomalehtien Liiton verkkosivuilta. Kuvassa viime vuoden xxx Västra Nylandin Hallå. Parhaat sivut -kilpailun sarjat 1) Paras etusivu/premiääri 2) Parhaat feature-sivut