• MEDIA-ALAN OMA LEHTI • NRO 8 • 12.12.2018 • PERUSTETTU VUONNA 1930 SuomenLehdistö ILTAPÄIVÄLEHDET OVAT sopeutuneet nopeasti digitalisaatioon, sanoo Pasi Kivioja väitöskirjassaan. Hän tutki lehtien kehitystä mikrofilmien ajoilta asti. » Sivut 4–5 Kimmo Pietinen: STT:n uutistoiminta tasapainoon vuonna 2020. » Sivut 8–9 Podcastien aika alkoi Opi verkkoanalytiikasta! Kalle Pirhonen: Data auttaa tekemään parempia juttuja. » Sivu 5 Kolme lehteä kimppaan Yhteistyö kasvatti paikallisten sisältöjen määrää. » Sivu 14 Lisää läpinäkyvyyttä Entä jos kertoisit toimitustyön kustannuksista lukijoille? » Sivu 17 Eero Leppänen ja Anne Torvinen tekevät äänisisältöjä. » Sivut 10–13 VESA LAITINEN
• www.botniaprint.fi JOULUILOA ! Botnia Print kiittää kuluneesta vuodesta ja toivottaa Hyvää joulua! KU VA : 12 3R F SuomenLehdistö
• SuomenLehdistö 8/2018 3 8/2018 kolmesta poikki Robotit tuovat uutta pohdintaa sisältö AJANKOHTAISTA 4 Pasi Kivioja ennustaa väitöskirjassaan, että toinen iltapäivälehdistä voi luopua pian printistä. 5 Verkkoanalytiikkaan liittyy myytti, että sitä hyödynnettäisiin vain klikkijuttujen tekoon, sanoo Ylen Kalle Pirhonen. 6 Mediatalot antavat liian paljon valtaa Facebookille, väittää tutkija Merja Myllylahti. 8 STT:n toimitusjohtaja Kimmo Pietinen on huomannut Lännen Median varautuneen siihen, että STT kaatuisi. TAUSTAT 10-13 Moni sanomalehtitalo Suomessakin tekee nyt podcasteja. 14-16 Kolme lehteä perusti yhteistoimituksen turvatakseen taloutensa. 17 Kannattaisiko toimitusten avata työprosessejaan lukijoille? pohtii Olli Sulopuisto. PALSTAT 18 Päälliköt hyödyntävät dataa sujuvasti, mutta monet toimittajat kaipaisivat lisäoppia. 20 Jani Halme: Tekstiä tuotetaan tukahduttavan paljon. ” On mielenkiintoista nähdä, kuinka suuren osan vaaliuutisista tekee ensi keväänä ihmisen sijaan robotti.” Freja Wedenborg neuvoo toimittajia suojautumaan urkinnalta (s. 7). Verkkokommentointi Noora Autio Kommentoidaanko verkkojuttujanne nimellä vai nimimerkillä? Miten nimettömyys vaikuttaa keskustelun laatuun? Miten hoidatte moderoinnin? Esa Mäkinen toimituspällikkö, Helsingin Sanomat Verkkojuttuja kommentoidaan tällä hetkellä nimimerkillä. Tutkimme, miten saisimme lisättyä omalla nimellä kommentointia. Asiantuntijat voisivat olla halukkaampia osallistumaan nimellä käytävään keskusteluun. Nimi tai nimimerkki tuskin sinänsä vaikuttaa laatuun. Tärkeämpää on keskustelupalstan kulttuuri ja moderointilinja. Esimerkiksi Facebookissa ihmiset julkaisevat nimellään kaikenlaista. Kommentit ovat etukäteen moderoituja. Moderointia tehdään varhaisaamusta myöhäiseen iltaan. Se on ulkoistettu Interaktiv Säkerhet -yritykselle. Koneoppiva algoritmi esiluokittelee viestejä moderoinnin nopeuttamiseksi. Krista Koivisto verkkopäällikkö, EteläSuomen Sanomat Pääasiassa nimimerkillä. Omalla nimellään kommentoivat lähinnä juttuihin haastatellut, kuten paikallispoliitikot. Jatkossa mietimme, miten kommentointia voidaan kehittää sellaiseen suuntaan, että aiheiden ympärille syntyisi asiallisempaa keskustelua. Nimimerkin takaa on helppo huudella. Asialliset kommentit tuppaavat jäämään asiattomien varjoon. Perusnegatiivisuus paistaa kautta linjan: vaikka kyseessä olisi positiivinen uutinen, siihenkin kertyy nillittäviä kommentteja. Käytössä on jälkimoderointi. Verkkotoimitus valvoo kommentointia pitkin päivää muun työn ohessa. Herjaavat, sopimatonta kielenkäyttöä sisältävät tai muuten asiattomat kommentit poistetaan. Jos kommentointi riistäytyy käsistä, se suljetaan kyseisen jutun osalta. Juho Hämäläinen sähköisten sisältöjen tuottaja, Keskisuomalainen Ainakin toistaiseksi vielä nimimerkillä. Aiomme rajata ensi vuoden alussa juttujen kommentoinnin vain tilaajille. Todennäköisesti sallimme nimimerkin käyttämisen silloinkin. Nimerkin takaa on helppo ruiskia mitä sattuu. Oman nimen käyttäminen todennäköisesti suitsisi pahimpia ylilyöntejä, mutta isolle osalle kommentoijista anonymiteetti on varmasti edellytys keskusteluun osallistumiselle. Ennakkomoderointia meillä ei ole. Verkkotoimitus siivoaa asiattomia kommentteja muun työn ohessa jälkikäteen. Tyypillisimmät poistettavat kommentit liittyvät maahanmuuttoon. NORJALAINEN MEDIAYHTIÖ Schibsted julkaisi äskettäin 100-sivuisen tulevaisuusraporttinsa. Siinä puhutaan paljon teknologisista mahdollisuuksista: tekoälystä, ääniohjautuvuudesta, datan hyödyntämisestä, robotiikasta… Schibstediin kuuluvan iltapäivälehden Aftonbladetin toimituspäällikkö Michael Poromaa kuvailee raportissa, että robotiikasta on tulossa yksi isoimmista vallankumouksista yhtiön historiassa. Automaation avulla ruotsalaisessa Aftonbladetissa pystytään nyt tuottamaan satoja juttuja päivässä. Ne ovat lähinnä liikenne-, sääja urheilu-uutisia. ”Uusi palvelu täydentää perinteistä journalistista työtä ja luo sisältöä ennennäkemättömän määrän. Automatiikka tarkoittaa, että ei ole enää mitään rajaa sille, paljonko juttuja voimme päivässä julkaista”, Poromaa sanoo. YHTEISTYÖTÄ ROBOTIIKASSA Aftonbladetin kanssa tekee United Robots, joka on ollut myös suomalaisen HSS Median kumppani Rosalinda-robotin kehittämisessä. Rosalinda kirjoittaa lähinnä jalkapallosta ja jääkiekosta. Lisäksi meillä Yle, Helsingin Sanomat ja monet muut mediatalot kehittävät robotiikkaa. On mielenkiintoista nähdä, kuinka ison osan vaaliuutisista tekee ensi keväänä ihmisen sijaan robotti. Jo viime vaaleissa ohjelmistot suolsivat tuhansia vaalijuttuja. Esimerkiksi Helsingin Sanomien Latoja-robotti tuotti viiden minuutin välein tulosuutisen jokaisen Suomen kunnan senhetkisestä äänestystilanteesta. ROBOTIIKKA VOI vapauttaa toimittajia vaativampiin journalistisiin suorituksiin ja mahdollistaa laajemman juttukirjon ja -määrän kuin aiemmin. Se tuo kuitenkin mukanaan myös uutta pohdintaa vastuullisuudesta. Julkisen sanan neuvosto linjasi viime kokouksessaan ensi kertaa uutisautomatiikkaan liittyviä asioita (päätös tämän lehden sivulla 21). ”Tämä aihe tulee varmasti näkymään neuvostossa tulevina vuosina useasti”, JSN:n puheenjohtaja Elina Grundström toteaa. Lukiessa Poromaan hehkutusta juttumäärästä herää helposti kysymys myös siitä, haluavatko kuluttajat lisää tekstitulvaa. Tässä lehdessä Jani Halme kuvaa osuvasti, miten maailma täyttyy tekstistä (s. 20). Hän ehdottaa, että lehdet vastaisivatkin siihen niukkuudella – ja laadulla. Noora Autio vs. päätoimittaja noora.autio@sanomalehdet.fi > Lue myös digilehti ja lisää uutisia verkosta osoitteessa www.suomenlehdisto.fi M IR KK U M ER IM AA
• 4 SuomenLehdistö 8/2018 Väitöstutkija yllättyi, kuinka nopeasti IltaSanomat ja Iltalehti sopeutuivat digitalisaatioon. tumiskehitys ja yhtenäiskulttuurin mureneminen. Kivioja yllättyi myös siitä, kuinka nopeasti iltapäivälehdet ovat sopeutuneet digitalisaatioon. Vielä vuonna 2005 lehtien tuloista noin 20 prosenttia tuli ilmoitusmyynnistä. Nyt Ilta-Sanomissa mainosmyynti tuo tuloista lähes puolet ja Iltalehdessä jo yli puolet. Printtimainonnan osuus on enää noin viidennes mainostuloista. Lehtien digitalisaatiokehityksessä on paljon hyvää, mutta suurempi riippuvaisuus mainonnasta tekee lehdistä haavoittuvampia. – Jos taloudellinen suhdanne heikkenee voimakkaasti ja mainonta vähenee tai mainonnan hinta laskee merkittävästi, iltapäivälehti on pahoissa vaikeuksissa, Kivioja kirjoittaa väitöskirjassaan. Kilpailu on laajentunut Kivioja on tarkastellut iltapäivälehtien kehitystä erityisesti talousteorian näkökulmasta. Vuonna 1932 aloittanut Ilta-Sanomat oli monopoliasemassa siihen saakka, kun Iltalehti vuonna 1980 perustettiin. Sen jälkeen on kuljettu kahden kilpailevan lehden duopolista niin sanottuun monopolistiseen kilpailuun, jossa iltapäivälehdet kilpailevat digitaalisilla markkinoilla esimerkiksi aikakauslehtien ja monien muiden viihdetuotteiden kanssa. Yleensä tällaisessa markkinatilanteessa menestyy, kun pystyy erottautumaan kilpailijoistaan. Iltapäivälehdet ovat kuitenkin pikemminkin yhdenmukaistuneet kuin erottautuneet toisistaan. Se johtuu Kiviojan mukaan siitä, että kilpailijat kopioivat tietäen tai tiedostamattaan menestyviä konsepteja toisiltaan. – Monopolistisessa markkinarakenteessa eli kireässä kilpailussa erot hioutuvat pieniksi. Jos taas tuotteet olisivat täysin identtisiä ja korvattavissa toisillaan, heikompi karsiutuisi pois. Kiviojan tutkimuksen perusteella IS suosi muutama vuosi sitten etusivuillaan hieman enemmän rahaan, kulutukseen ja työhön liittyviä aiheita, kun taas IL:ssä olivat korostetummin esillä kauneuden ja terveyden aiheet. Molemmilla lehdillä on myös erottuvia toimittajabrändejä. – Ilta-Sanomia pidetään ehkä vieläkin hieman vakavampana, vaikka ei Iltalehti enää ole lähellekään yhtä räväkkä ja hätkähdyttävä kuin 1980–90-luvuilla. Silloin sen piti luoda kysyntää ja erottua vahvasti. Tilanne on nyt tasoittunut. Media-alan seuraava sokki Kun Kiviojan joulukuun alussa tarkastetun väitöskirjan materiaali tuli julkiseksi marraskuun puolivälissä, siitä nostettiin otsikoihin erityisesti arvio, jonka mukaan Iltalehti saattaa lopettaa printtilehtensä jo ensi vuonna. Iltalehdestä väite kiistettiin. Kiviojan arvion mukaan iltapäivälehden printtiversio on kannattamaton, jos sen levikki on alle 30 000. Hän ennustaa väitöskirjassaan aiempaan levikkikehitykseen perustuen, että Iltalehden levikki painuisi tuon rajan alle vuosina 2019–2022. Kiviojan mielestä jommankumKilpailu iltapäivälehtien kirittäjänä KUN PUHUTAAN median murroksesta, lehtien ongelmat tiivistetään helposti yhteen sanaan: internet. Todellisuudessa syyt murroksen taustalla ovat moninaisemmat. Tämä selkeni entisestään pitkän linjan media-ammattilaiselle Pasi Kiviojalle, kun hän työsti väitöskirjatutkimustaan. Tutkimus käsittelee iltapäivälehtien muutosta erityisesti mediatalouden näkökulmasta. Kivioja sanoo, että kuluttajatottumukset ja mediankäyttötavat alkoivat muuttua jo 1990-luvun lamassa ennen internetin yleistymistä. Murrokseen vaikuttavat esimerkiksi monet yhteiskunnalliset tekijät, kuten väestön ikääntyminen, kaupungisAJANKOHTAISTA
• SuomenLehdistö 8/2018 5 AJANKOHTAISTA: PUHEENAIHE ki ss ap öy dä lle TEESIT Näin sisällöt ovat muuttuneet 1 1980-LUKU. lltapäivälehtien raju levikkikamppailu näkyi lehtien sisällöissä. Tyylikeinoja olivat sokeeraavuus, sensaationnälkä ja räikeät ylilyönnit. 2 1990-LUKU. Viihteen vuosikymmen. Iltapäivälehdet ammensivat puheenaiheita television viihdeohjelmista, ja lehtiä myytiin usein missien uima-allaskuvilla. Viihde ulottui esimerkiksi politiikan journalismiin, jossa alettiin aiempaa enemmän ruotia myös poliitikkojen yksityiselämää. 3 2000JA 2010-LUVUT. Tämän vuosikymmenen kuluessa rikosja oikeusaiheiden osuus sekä niihin liittyvät ylilyönnit ovat vähentyneet. Myös paljaan pinnan merkitys on vähentynyt, ja esitystavat ovat muuttuneet printtilehdissä hillitymmiksi viime vuosina. Sisällöissä ovat lisääntyneet esimerkiksi terveysja ihmissuhdeaiheet sekä muut lifestylesisällöt. > Lähde: Pasi Kiviojan väitöskirja Iltapäivälehtien evoluutio median murroksessa – hiipuva printti, nouseva digitaalinen mahti ja ansaintamallin uusi asento. Väitöskirja tarkastettiin Tampereen yliopistossa joulukuun alussa. KESKUSTELU MEDIAN tulevaisuudesta typistyy joskus ajan hengelle ominaisesti ääripäiksi: milloin meidät pelastaa yksin tekoäly, milloin yksin timanttinen sisältö, milloin yksin luottamus tai luotettavuus. Tarvitaan kokonaisvaltaisempi näkökulma, jossa syntyy siltoja sellaisten maailmojen välille, jotka ovat olleet jolleivat erillään niin kaukana toisistaan. Data ja luovuus ovat tällaisia maailmoja. Väitän, että niiden liitto voi olla kaunis, kestävä ja yhtiön arvot huomioiva. Kun puhun tässä datasta, tarkoitan laajasti mitä tahansa yleisöistä saatavaa tietoa, en esimerkiksi vain verkkoanalytiikkaa. Yleisöjen ymmärtämistä tarvitaan enemmän kuin koskaan, sillä ihmisten mediankäyttö, arvomaailma ja elämäntavat pirstaloituvat. En usko, että perustelusta on sinänsä erimielisyyttä. On ymmärrettävä, jotta voi palvella paremmin. Erimielisyydet liittyvät tulkintaan, mahdollisesti ennakkoluuloihinkin. ON LUOVUTTAVA tarpeettomista ennakkoluuloista. Tässä media itse voi vilkaista peiliin: missä määrin se esittää vaikkapa tekoälyn tai algoritmit tuomiopäivän työkaluina ja missä määrin se ottaa aidosti huomioon myös kolikon toisen puolen eli mitä hyötyä niistä on. Hieman asian vierestä, mutta vähän samasta syystä en ole koskaan pitänyt ilmaisusta ”data on uusi öljy” enkä liioin siihen liittyvästä kritiikistä. Ei kai kukaan ole väittänyt, että tiedolla johtaminen korvaisi älyllä johtamisen, vaan mutulla johtamisen. Yksi konkreettinen esimerkki ennakkoluuloista on verkkoanalytiikkaan liittyvä myytti, että sitä hyödynnettäisiin vain niin sanottujen klikkijuttujen tekemiseen. Totuus on toinen, vaikka toki voi halutessaan toimia myös niin. Entä jos se verkkoanalytiikan hyödyntäminen tarkoittaisikin tällaista: Listaa 20 sotea käsittelevää verkkojuttua. Mieti, mitkä seikat erottavat tavoitteisiisi nähden menestyneimmät tai vähiten menestyneet jutut toisistaan. Katso dataa monipuolisesti. Tutki esimerkiksi, missä kohtaa juttua lukijoiden mielenkiinto keskimäärin lopahti. Miksi? Ja miksi suhteellisen pitkällä jutulla oli niin kova pito, että se jaksettiin lukea loppuun asti? Entä millaisen tunnetilan arvelet sen synnyttäneen? Tai oliko yhden jutun julkaisemisen ajoitus täydellinen, kun taas toinen oli rakennettu niin, että se kestää hyvin aikaa? Edelleen: Miten voit käyttää tätä kaikkea apuna, kun seuraavan kerran teet jutun? Pelkkä data ei siis riitä, se pitää muuttaa näkemykseksi. OTAN TOISEN esimerkin verkkoanalytiikasta. Myytin, että vähän luettu juttu ei voisi olla onnistunut. Voi. Riippuu tavoitteista. Tutkin viime vuonna, mikä yhdistää vähän luettuja uutisjuttuja verkossa. Vahvistui hypoteesi, jonka moni osaisi sanoa datattakin: yhdistäviä tekijöitä olivat muun muassa prosessimaisuus, toteava äänensävy tai se, että jutun otsikossa oli vaikeita sanoja. Tässä kohtaa tullaan datan tulkintaan. Olisi väärä johtopäätös sanoa, että jätetään ne jutut sitten tekemättä. Ei, vaan mietitään, miten ne voidaan tehdä kiinnostavammin. Ilman tavoitteita dataan voi hukkua. Selkeällä tavoitteiden asettamisella voi ehkäistä väärintulkintoja ja ennakkoluuloja. Toinen tärkeä palanen on avoin keskustelukulttuuri eri osaajien kesken. > Ensi kerralla kirjoittajana voit olla sinä: kerro aiheesi toimitukselle. Sähköposti: suomen.lehdisto@sanomalehdet.fi Tällä kertaa kissan nosti pöydälle Ylen strategia-asiantuntija Kalle Pirhonen, joka kirjoittaa harrastuksekseen Numeroiden takaa -blogia. ” Katso dataa monipuolisesti. Tutki esimerkiksi, missä kohtaa juttua lukijoiden mielenkiinto keskimäärin lopahti. Miksi?” Datan ja luovuuden kaunis liitto Kilpailu iltapäivälehtien kirittäjänä man printti-iltapäivälehden loppuminen olisi media-alan seuraava iso sokki, joka muuttaisi kilpailutilannetta mielenkiintoisella tavalla. Ensinnäkin printin lopettavalta lehdeltä poistuu Kiviojan arvion mukaan yli puolet kiinteistä kustannuksista, jotka syntyvät muun muassa painoja jakelukuluista. – Se tarkoittaa, että kannattavuus paranee. Samalla resursseja vapautuu digilehden kehittämiseen ja markkinointiin. Samaan aikaan printtilehden säilyttävä lehti voi saada pienen piikin ” Ilta-Sanomia pidetään ehkä vieläkin vähän vakavampana, vaikka ei Iltalehti enää ole lähellekään yhtä räväkkä kuin ennen.” printtilevikkiin. Todennäköisesti toisen luopuminen printistä kuitenkin kiihdyttäisi kilpailijan aikeita toimia samoin, koska printtiin jäävän kulut kasvavat. Iltapäivälehdet ovat nyt yhteisjakelussa, jossa kulut jaetaan. Paperisten iltapäivälehtien katoaminen saattaa kuulostaa vakavalta ja surulliseltakin asialta, mutta Kivioja pitää sitä ennemmin luontevana kehityksenä. – Niin käy monelle muullekin. 2020–2030-luvuilla moni printtilehti on kuollut kokonaan. Iltapäivälehdille itselleen paperilehdestä luopuminen ei ole Kiviojan arvion mukaan erityisen iso sokki. Ne ovat kilpailun ja verkon varhaisen haltuunoton ansiosta onnistuneet digisiirtymässä huomattavasti paremmin kuin vaikkapa maakuntalehdet, jotka ovat olleet pitkään monopoliasemassa omalla alueellaan. – Suomalaisessa digitaalisessa markkinassa iltapäivälehdillä menee tosi hyvin, ja ne ovat murroksen voittajia. Janne Arola VE SA LA IT IN EN Pasi Kivioja ennakoi väitöskirjassaan, että Iltalehti saattaa lopettaa printtilehtensä jo ensi vuonna. Hän on tutkinut vanhoja iltapäivälehtiä Kansalliskirjastossa Helsingissä.
• AJANKOHTAISTA 6 SuomenLehdistö 8/2018 mediayhtiön Facebook-päivitysten jakaminen ja Facebookista uutissivuille ohjautuva liikenne. – Tutkimustulokseni ovat relevantteja suhteessa Suomeen ja muuhun Eurooppaan, koska median toimintarakenne täällä on hyvin samantyyppinen kuin muissa länsimaissa. Reutersin viimeisin tutkimus 12:sta Euroopan maasta antaa hyvin samansuuntaisia tuloksia, Myllylahti sanoo. Myllylahden tutkimuksen mukaan mediatalot ovat vaarallisen riippuvaisia sosiaalisen median liikenteestä. Tutkimus osoitti, että neljännes uutissivujen lukijoista tuli sivuille Facebookin kautta ja 53 prosenttia lukijoista tuli koko sosiaalisen median ja Googlen kautta. – Mediatalojen tulot Facebookista verkkosivuille tulevasta liikenteestä olivat 0,03–0,14 prosenttia kokonaistuloista. Facebook-postausten kautta tulevat tulot olivat 0,009– 0,2 prosenttia kokonaistuloista. Luvut osoittavat, että mediatalot eivät todellakaan tee rahaa jakamalla uutisiaan Facebookissa. Kansainvälisten tutkimustulosten mukaan viidestä seitsemään prosenttia lehtitalojen digituloista tulisi Facebookista ja muusta sosiaalisesta mediasta. MYLLYLAHTI MUISTUTTAA Facebookin arvaamattomuudesta. – Facebook sanelee pelisäännöt. Kun Facebook muutti viime tammikuussa algoritmiaan, uutisjuttujen määrä väheni käyttäjien aikajanalla. Tämän seurauksena joidenkin uutissivujen Facebook-liikenne romahti. Myllylahden mukaan nykyinen tilanne muistuttaa aikaa, jolloin mediatalot perustivat verkkosivuja. – Nettijuttujen klikkaukset eivät kääntyneet rahaksi, eikä niin käy Facebookin tuoman huomionkaan kanssa. Lehtitaloille on kallista ylläpitää dataryhmiä, jotka yrittävät sitouttaa satunnaisia klikkaajia tilaajiksi. Lehtitalot, joilla on maksumuuri, ovat vähemmän riippuvaisia Facebookin kautta tulevasta liikenteestä. – Esimerkiksi The New York Times on vetäytynyt Facebookista lähes kokonaan, Myllylahti kertoo. Uutismedian liiketoimintamalleista ja maksumuureista vuonna 2016 väitellyt Myllylahti uskoo lukijoiden pikkuhiljaa oivaltavan, että hyvästä journalismista kannattaa maksaa. UUTISTALOT TEKEVÄT ison virheen ajatellessaan, että sosiaalisen median huomio kääntyisi rahaksi. Näin sanoo Uuden-Seelannin Auckland University of Technologyn (AUT) tutkija ja projektijohtaja, tohtori Merja Myllylahti. Hän on pyrkinyt selvittämään empiirisellä tutkimuksella lehtitalojen Facebook-liikenteestä saamia mainostuloja. – Materiaalin saaminen on haasteellista, koska lehtitalot eivät julkaise tietojaan sosiaalisen median tuloista, ja siksi aineisto pitää ostaa ulkopuolisilta analyytikkofirmoilta, Myllylahti kertoo. Hän toivoo uutistalojen kertovan tulevaisuudessa avoimemmin sosiaalisen median ansainnastaan, koska se edesauttaisi sosiaalisen median aiheuttaman ongelman ymmärtämistä. Myllylahden tutkimuksen aineistona oli neljän uusiseelantilaisen Tutkija Merja Myllylahti varoittaa, että mediatalot luovuttavat liian paljon valtaa Facebookille käyttäessään sitä uutisten jakelukanavana. Somehuomio ei tuo mainostuloja Uudessa-Seelannissa tutkijana työskentelevä Merja Myllylahti kertoo, että lukijoiden halukkuus maksaa vapaasta nettisisällöstä lahjoitusten tai jäsenyyksien muodossa on kasvanut maailmalla. PÄIVI ARVONEN – Maksumuureja mielenkiintoisempi ilmiö on lukijoiden halukkuus maksaa vapaasta nettisisällöstä lahjoitusten tai jäsenyyksien muodossa. Brittilehti The Guardianilla on jo miljoona vapaaehtoista lahjoittajaa tai jäsenmaksun maksajaa. MYLLYLAHTI USKOO ihmisten maksuhalun kehittyvän vahvan brändin ja luotettavan journalismin seurauksena. – Luottamus perinteiseen mediaan näyttää olevan kasvussa. Monissa maissa 10–15 prosenttia ihmisistä on valmis maksamaan digisisällöstä. Tällä hetkellä printtisisältö tuo mediataloille vielä digisisältöä suuremman osan tuloista. Myllylahti ei usko printtimedian häviävän kokonaan. – Ehkä yksi iso kansallinen sanomalehti kuten Suomessa Helsingin Sanomat ja kaupunkilehdet voivat säilyä printtiversioina. On mielenkiintoista, että Helsingin Sanomat lanseerasi hiljattain kolme uutta kaupunkilehteä, Myllylahti sanoo. Myllylahti on asunut UudessaSeelannissa vuodesta 2009 ja toiminut vuodesta 2011 lähtien tutkijana AUT:n journalismin, median ja demokratian (JMAD) tutkimuskeskuksessa. Päivi Arvonen ” Ehkä Helsingin Sanomat ja kaupunkilehdet voivat säilyä printtiversioina.”
• AJANKOHTAISTA SuomenLehdistö 8/2018 7 VERKKOVALVONTA VAIKUTTAA suuresti niin journalismiin kuin koko yhteiskuntaankin, sillä se haastaa oikeuttamme luottamukselliseen viestintään. Näin sanoo kyberturvallisuusoppaan kirjoittanut tanskalaisjournalisti Freja Wedenborg. Oppaasta julkaistiin marraskuussa suomenkielinen versio. Toimittajan salausopas -nimisen teoksen on toimittanut suomeksi toimittaja Pasi Kivioja Viestintäluotsi Oy:stä. Wedenborg kertoi Suomen Lehdistölle viisi vinkkiä, miten toimittajien kannattaa suojautua urkinnalta. Ensiksi puhelimeen ja tietokoneelle kannattaa ladata ilmainen Signal Private Messenger -ohjelma. Ohjelma salaa kaiken viestiliikenteen koko laitteella: tekstit, kuvat, tiedostot, puhelut ja niin edelleen. Vastaanottajalla pitää kuitenkin olla Signal myös omalla laitteellaan, jotta salaus toimii. Wedenborgin mukaan helppokäyttöistä ohjelmaa suosittelee muun muassa tietovuotaja Edward Snowden. – Tiedämme, ettei esimerkiksi Yhdysvaltain tiedusteluviranomainen NSA ole onnistunut purkamaan sen salausta, Wedenborg sanoo. Toiseksi salasanojen pitää olla ainutkertaisia ja vaikeasti arvattavia. Esimerkiksi oma nimi, jonka perään on lisätty numerot 123 ei ole hyvä salasana. Samaa salasanaa ei saa käyttää kuin yhdessä paikassa. Versiointikaan ei ole suotavaa. Jos salasanat muistuttavat liikaa toisiaan, ne on helppo arvata. Monia salasanoja on vaikea muistaa, joten ne kannattaa säilöä salasanojen hallinnassa auttavaan ohjelmaan. Tällaisia ohjelmia ovat esimerkiksi KeePassX, LastPass sekä 1password. Kolmanneksi on syytä varoa kalasteluyrityksiä, joilla yritetään saada selville henkilökohtaisia tietoja, kuten maksukorttien numeroita, käyttäjätunnuksia tai salasanoja. Tietoja yritetään kalastella esimerkiksi sähköposteilla, joissa kerrotaan laskusta tai postitse saapuvasta paketista, tai kehotetaan päivittämään sähköpostitili. Sähköpostissa oleva linkki saattaa ohjautua aidonnäköiselle sivulle, joka on kuitenkin todellisuudessa lavastettu vain tietojenkalastelua varten. Verkkosivuille kannattaa siis mennä aina omatoimisesti eikä sähköpostiin tulleiden linkkien kautta. Neljänneksi kannattaa sähköpostija some-tileillä käyttää kaksivaiheista vahvistusta. Se estää urkkijoita kirjautumasta sisään, vaikka he tietäisivät salasanan. Kaksiosaisessa tunnistuksessa käytetään normaalin salasanan lisäksi esimerkiksi puhelinta, jonka kautta kirjautuminen varmennetaan. Kaksivaiheinen vahvistus laitetaan sähköpostija sometileihin päälle niiden omien asetusten kautta. Wedenborg suosittelee tutustumaan turnon2fa.com-sivustoon, jossa kerrotaan seikkaperäisesti, miten kaksivaiheinen todennus otetaan käyttöön esimerkiksi Facebookissa, Twitterissä, Instagramissa, Gmailissa ja Outlookissa. Viidenneksi on syytä huolehtia verkkoturvallisuudesta osana päivittäisiä rutiineja. Ei auta, jos viestinnän turvallisuuteen havahtuu vain silloin tällöin tai osittain, sillä urkkijat ovat aina valmiudessa. – Jos omasta verkkoturvallisuudestaan ei huolehdi, se on sama kuin jättäisi polkupyörän lukitsematta kaupungilla tai kotinsa ulko-oven sulkematta, Wedenborg sanoo. Katri Simola m ik si ih m ee ss ä? ja tk oj ut tu Turun Sanomat on alkanut julkaista kerran viikossa Eurooppa-areena-nimistä palstaa printtilehdessä ja verkon maksullisella puolella. Mistä saitte idean, pääkirjoitustoimittaja Ari Niemi? Turussa järjestettiin Eurooppa-foorumi, josta on tulossa pysyvä tapahtuma. Sen jälkeen mietimme, miten voisimme lisätä EU-tietoa. Ensi vuonna pidetään eduskuntavaalit ja europarlamenttivaalit, ja lisäksi Suomen EU-puheenjohtajakausi alkaa heinäkuussa. Tämä lisää ihmisten tiedontarvetta. Haluamme tuoda päättäjiä ja virkamiehiä lähemmäs lukijoita. Palstalla esitetään yksi väite, kerrotaan siitä taustaa ja pyydetään kolmea henkilöä, esimerkiksi parlamentaarikkoa, ottamaan siihen kantaa. Olemme kysyneet muun muassa, pitäisikö Brexit-sopimus hyväksyä ja onko järkevää, että parlamentilla on kaksi toimipaikkaa. Miksi EU-asioista kertominen on tärkeää? EU:ssa tehdään paljon suomalaisia koskevia päätöksiä. Tietämättömyyttä EU-asioista on runsaasti, ja tahallista väärin ymmärtämistäkin esiintyy. Kysyntä vastuulliselle, tarkistetulle tiedolle EU-asioista on kasvanut. Noora Autio Suomenruotsalaiset mediatalot perustivat reilu vuosi sitten oman uutistoimiston, jonka omistaa Svensk Presstjänst. Miten Nyhetsbyrån SPT:n toiminta on lähtenyt käyntiin, toimitusjohtaja Pär Landor? Toiminta on saatu vauhtiin todella hienosti, vaikka melkein nollasta lähdettiin. Tästä kiitos kuuluu ensi sijassa päätoimittajana toimineelle Anna Backille. SPT:n sisältöjä julkaistaan ja luetaan valtavasti, mikä on tietenkin parasta palautetta, jota voimme saada. Tuotamme keskimäärin 20 omaa juttua päivässä. Lisäksi teemme videoita. Vuodenvaihteesta alkaen virtuaalisessa toimituksessamme työskentelee 12 toimittajaa Uudellamaalla, Turun seudulla ja Pohjanmaalla. Teemme myös paljon yhteistyötä Ruotsin uutistoimiston TT:n kanssa. KSF Media, HSS Media ja Åbo Underrättelser luopuivat ennen oman uutispalvelun perustamista silloisen ruotsinkielisen STT:n eli FNB:n palveluista. Oletteko nyt tyytyväisempiä sisältöihin kuin FNB:n aikaan? Oman uutistoimistomme juttuja kulutetaan asiakkailtamme saamieni raporttien mukaan monikymmenkertaisesti enemmän kuin FNB:n juttuja aiemmin. Osaamme täyttää suurten asiakkaiden toiveet paremmin. Olemme tiiviissä yhteydessä lehtitalojen kanssa ja autamme toimituksia digitalisoinnissa. Minusta tuntuu, että olemme mukana mediatalojen sykkeessä. Noora Autio Toimittaja, näin suojaudut urkinnalta Lisää tietoa EU:sta Ruotsinkielinen uutistoimisto vastaa lehtien tarpeisiin ” Esimerkiksi oma nimi, jonka perään on lisätty numerot 123 ei ole hyvä salasana.” Kyberturvallisuusoppaan kirjoittanut tanskalaistoimittaja antaa viisi vinkkiä turvallisempaan viestintään. Nyhetsbyrån SPT:n toimitusjohtaja Pär Landor aloittaa vuodenvaihteessa myös uutistoimiston päätoimittajana Anna Backin siirtyessä takaisin KSF Mediaan. Toimittaja Freja Wedenborg suosittelee kaksivaiheista todennusta sähköpostija some-tilien käyttöön. ANDREA SIGAARD
• 8 SuomenLehdistö 8/2018 AJANKOHTAISTA: LEHTI-IHMINEN 131-VUOTIAAN UUTISTOIMISTON vuosi on ollut vaiheikas. Erityisesti juhannuksen jälkeisellä viikolla tapahtui: Sanoma osti Alma Median ja TS-Yhtymän osakkeet kasvattaen omistusosuutensa STT:stä 75,4 prosenttiin. Samana päivänä eduskunta hyväksyi valtion lisäbudjettiin 1,5 miljoonan euron kertaluonteisen tuen kansallisen uutistoiminnan tukemiseen. STT:n pitää tosin vielä hakea tukea. Syksyllä toimitusjohtajaksi nimitettiin viimeiset 28 vuotta Helsingin Sanomissa työskennellyt Kimmo Pietinen. Pietisen mukaan Sanoma-kauppa vaikutti ratkaisevasti talousvaikeuksissa riutuneen STT:n kohtaloon. – Olen ymmärtänyt, että ilman sitä STT:tä ei varmaan olisi tällä hetkellä STT:n uusi toimitusjohtaja Kimmo Pietinen aikoo saada uutistoiminnan tasapainoon vuonna 2020. Strategi ei mikromanageroi tässä muodossa. Alma ja Turun Sanomat olivat valtiontukea vastaan, ja ilman tukea vaihtoehdot olivat hirveän huonoja. Sanoma oli sitä mieltä, että valtiontuki voidaan ottaa, jotta tämä homma saadaan jotenkin jalkeille. STT:n ahdingon syynä on pitkään tappiollisena jatkunut uutispalvelu. STT:n uutisia julkaisevien mediayritysten määrä on vähentynyt. Rooli tukkukauppiaana on vaikea, sillä asiakasjoukko on kirjava. – Toiveet tälle palvelulle eivät ole yhteneväiset. Nykyään uutistoiminta on myös osin päällekkäistä, ja tästä pitäisi päästä eroon. Päällekkäisyyttä syntyy muun muassa Lännen Median varautumisesta. – On merkkejä siitä, että Lännen Median piirissä ajateltiin, että STT:tä ei ehkä jossain vaiheessa ole, joten ruvettiin rakentamaan valmiuksia sellaiseen tilanteeseen. Tällainen varautuminen on ollut ihan ymmärrettävää. STT:n ruotsinkielinen uutispalvelu FNB puolestaan lopetettiin noin vuosi sitten, kun KSF Media, HSS Media ja Åbo Underrättelser irtisanoivat sopimuksensa FNB:n kanssa ja perustivat oman uutispalvelun. STT:n on ahtaassa raossa kuunneltava asiakkaitaan yhä herkemmällä korvalla. – Lyhyen tähtäimen tärkein tehtäväni on varmistaa, että uutispalvelulle on riittävästi maksavia asiakkaita. Olen päässyt myyntimiehen tehtäviin. PIETINEN EI PIDÄ termeistä ekstrovertti ja introvertti, mutta jos jompikumpi pitää valita, kuvaa jälkimmäinen häntä paremmin. Haastateltavana olo on hankalaa. Kysymykset, kuten millainen johtaja olet, saavat Pietisen vaivaantumaan. – Olen ainakin ratkaisukeskeinen. Se ei ole pelkästään reagointia, vaan myös strategisia näkemyksiä. Lisäksi yritän ottaa ihmiset huomioon. Yksi ihminen ei tee tulosta. STT:n mediapalveluiden liiketoimintapäällikkö Pihla Lehmusjoki kuvailee Pietistä helposti lähestyttäväksi ja sosiaalisesti taitavaksi. – Hänellä on valtavan hyvä taito hahmottaa olennaisimmat asiat. Hän on mukana arjessa, mutta ei millään lailla mikromanageeraa, vaan luottaa organisaatioon ja henkilöstöön. – Hän istuu tänne, kuin olisi aina ollutkin täällä, Lehmusjoki sanoo. ENSIKOSKETUKSEN ALAAN Pietinen sai vuonna 1979 Sanoman toimittajakoulussa. Koulutukseen kuuluneen harjoittelun hän teki urheilutoimituksessa. Liksa oli vuorolisineen ja sunnuntaikorvauksineen houkutteleva, kun ensimmäinen lapsikin oli tuloillaan. Toimittajakoulun jälkeen Pietinen jatkoi kuitenkin poliittisen historian opintoja, kunnes meni toimittajaksi Ylioppilaslehteen. Päätoimittajaksi hän yleni, kun Harri Saukkomaa luopui tehtävästä kesken kauden. – Ehkä se päätoimittajakausi oli sellainen, että tuli tunne: tätä minä tulen tekemään lopullisesti. Ura urkeni Helsingin Sanomissa, jossa hän oppi arvostamaan yhteistyötä ja luottamaan sen voimaan. – Hyvä lopputulos tulee niin, että ammattilaiset tekevät yhdessä töitä. Pomon tehtävä ei ole olla numero yksi, vaan auttaa, jotta muut voivat loistaa. Pietinen vastasi Helsingin Sanomissa viime vuodet muun muassa henkilöstöhallinnosta, budjetoinnista ja strategiatyöstä. – Mutta se, että on nyt viime kädessä viimeinen vastuuhenkilö, on ihan erilaista. Kimmo Pietinen nauttii ulkoilusta Helsingin Herttoniemen kukkuloilla. STT-pesti oli tarjous, josta hän ei voinut kieltäytyä. ”Oli vaikea sanoa ei, kun kuusikymppiselle annettiin mahdollisuus, jossa joutuu varmaankin osaamisensa äärirajoille.”
• SuomenLehdistö 8/2018 9 AJANKOHTAISTA ”Muutosjohtaminen edustaa mennyttä aikaa” NIIN MEDIA-ALALLA kuin muillakin aloilla on viime vuosina keskusteltu paljon muutosjohtamisesta. Mutta mitä termi oikeastaan tarkoittaa? Kysyimme asiaa ulkomainosyhtiö JCDecaux’n Suomen toimitusjohtajalta Klaus Kuhaselta. Hän on johtanut JCDecaux Suomea lähes 20 vuotta ja seurannut läheltä mediaalan murrosta. Kuhanen päätyi siihen, että ”koko termi tuntuu edustavan mennyttä aikaa”. – Aikaa, jolloin yritysten toiminnassa oli selkeästi erotettavissa stabiilit ajanjaksot ja toisaalta erilliset muutoksen ajanjaksot. Nyt elämme maailmassa, jossa pitäisi puhua mieluummin vaikkapa epävarmuuden johtamisesta. Media on Kuhasen mukaan hyvä esimerkki alasta, joka elää jatkuvassa murroksessa. Muutosta täytyy vain sietää ja johtaa. – Media-yrityksen johdon on hyvä myöntää ääneen, ettei mahdollisesti juuri nyt tiedä, mihin suuntaan pitäisi olla menossa. Kerätä ihmiset yrityksessä kasaan ja pohtia porukalla vaihtoehtoja. Päättää yhdessä, mikä tai mitkä ovat kokeilemisen arvoisia skenaarioita ja polkaista homma käyntiin. Jos se ei toimi, laitetaan seuraava kokeilu päälle. Suomen Lehdistö haastatteli Kuhasta marraskuussa ennen Mediapäivä-tapahtumaa, jossa Kuhanen puhui muutoksen johtamisesta. Katri Simola Keskisuomalainen ostaa Suomen Suoramainonnan KESKISUOMALAINEN OYJ on sopinut Janton Holdings Oy:n konkurssipesän kanssa ehdoista, joilla se ostaa Suomen Suoramainonta Oy:n osakkeet. Suomen Suoramainonnan omistava Janton Holdings hakeutui konkurssiin syksyllä. Kaupan toteutuminen vaatii vielä Keskisuomalainen-konsernin hallituksen ja Janton Holdingsin velkojien hyväksynnän. Järjestelystä on määrä sopia joulukuun aikana. Omistusoikeus osakkeisiin siirtyy viimeistään tammikuun alussa. Suomen Suoramainonta on maan suurin osoitteettomien painotuotteiden jakelija. Valtakunnallinen jakeluverkosto tavoittaa noin 2,4 miljoonaa kotitaloutta, ja sen läpi kulkee vuosittain noin 1,2 miljardia jakelukappaletta. – Järjestelyn jälkeen pystymme tarjoamaan media-asiakkaillemme markkinoiden kattavimman palvelukokonaisuuden. Kauppa kasvattaa selvästi yhtiön liikevaihtoa ja parantaa käyttökatettamme jo vuoden 2019 osalta, kertoo Keskisuomalaisen konsernijohtaja VesaPekka Kangaskorpi tiedotteessa. Katri Simola Radion toimilupia useille sanomalehdille VALTIONEUVOSTO ja viestintävirasto ovat myöntäneet radion ohjelmistotoimilupia useille sanomalehdille. Luvat koskevat toimikautta 1.1.2020–31.12.2029. Sanoma Media Finland sai valtakunnallisen toimiluvan kanavilleen Radio Aalto, Radio Rock ja Radio Suomipop. Sanoma sai myös osavaltakunnallisen toimiluvan LOOP-kanavalleen sekä alueellisen toimiluvan Helsingin kanavilleen Helmiradio ja HitMix. Keskisuomalainen-konserniin kuuluva Keski-Suomen Media sai toimiluvan Jyväskylän alueelle ja samaan konserniin kuuluva Etelä-Suomen Media Pirkanmaan ja Helsingin alueille. Marva Median Radio Ramona -kanavalle myönnettiin alueellinen ohjelmistolupa. Huittisten Sanomalehdelle myönnettiin lupa Raumalle, Mediatalo ESA:lle Lahteen sekä Sanomalehti Karjalaiselle Joensuuhun. Kaleva365 sekä Savon Media jäivät ilman ohjelmistolupia. Syynä oli taajuuksien niukkuus. Katri Simola Strategi ei mikromanageroi m ed ia no st o TOIMITUSJOHTAJANA PIETINEN ryhtyi ensi töikseen miettimään STT:n uutispalvelun tuotteistusta ja hinnoittelua. – Haimme asiakkailta konkreettista palautetta, mikä heitä riepoo. Uudesta hinnoittelumallista he ovat nyt sanoneet, että se on selkeä ja havainnollinen. Ensi vuonna STT:n uutisista maksetaan sen mukaan, kuinka paljon uutisia julkaistaan, kuinka paljon lukijoita ne tavoittavat ja kuinka monessa kanavassa niitä julkaistaan. Uudistus pystyttiin toteuttamaan Tarkkailija-nimisen työkalun avulla. Työkalu kertoo, kuinka monta kertaa ja missä tiedostusvälineissä ja kanavissa STT:n uutisia on julkaistu. Tarkkailija palkittiin syksyllä Euroopan uutistoimistojen liiton EANAn Vuoden uutistoimistoteko -palkinnolla. Uusien teknologioiden kehitys on tärkeä osa STT:n strategiaa, ja valtiontukikin velvoittaa siihen. Tavoitteena kehitystyössä on hyödyttää koko suomalaista mediakenttää. Kuka? Kimmo Pietinen nimitettiin STT:n toimitusjohtajaksi lokakuussa. Hän on syntynyt Helsingissä vuonna 1958. Diplomaattiperheen poikana hän asui lapsena New Yorkissa, San Franciscossa, Wienissä ja Pariisissa. 1970–80-luvun taitteessa Pietinen opiskeli Helsingin yliopistossa poliittista historiaa. Sanoman toimittajakoulun hän kävi vuosina 1979–80, päätoimitti Ylioppilaslehteä 1983–85 ja oli toimittajana Ilta-Sanomissa 1986–90. Helsingin Sanomissa Pietinen työskenteli Uudenmaan ryhmän esimiehenä 1990–97, Sunnuntai-sivujen toisena esimiehenä 1997–98, kotimaantoimituksen esimiehenä 1999–2000 ja toimituspäällikkönä 2001–18. Perheeseen kuuluu puoliso, kolme aikuista lasta ja yksi lapsenlapsi. Puolisonsa kanssa Pietinen harrastaa sienestystä ja patikointia. Hänen lempisienensä on suppilovahvero. Pietinen kuuntelee lähinnä klassista musiikkia ja pitää erityisesti Richard Wagnerin sävellyksistä. Puntari > Kumpi on historiallisesti merkittävämpi poliitikko: Trump vai Putin? Trump. Todennäköisesti hänen käyttäytymisensä vaikutus maailman menoon on lyhyellä aikavälillä yliarvioitu ja pitkällä aikavälillä aliarvioitu. > Hallinnolliset tehtävät vai journalistinen työ? Hallinnolliset tehtävät journalistisessa organisaatiossa. On mielekästä työtä antaa journalisteille ja heidän esimiehilleen mahdollisuus keskittyä varsinaiseen työhönsä. > Helsingin kaupunginorkesteri vai Kansallisooppera? Kansallisooppera. Siellä on enemmän draamaa. M AR TT I KA IN U LA IN EN ” Ei tämä yksin Sanoman pelastusoperaatio ole.” ” Toimittajan ja editorin päämäärä on yhteinen. Jos tulee erimielisyyttä, editori on kuitenkin oikeassa. Editorin pitää silti olla kiltti.” Meillä kotona -sivuston, Kotivinkin ja Unelmien Talo&Kodin päätoimittaja Mari Paalosalo-Jussinmäki Magazine Symposiumissa Toimitusjohtaja Klaus Kuhanen kannustaa sietämään ja johtamaan media-alan jatkuvaa muutosta. > Lue aiheista lisää netissä ja uutiskirjeestämme. Tilaa uutiskirje: www.suomenlehdisto.fi UUTISKOOSTE SANOMA-KAUPASTA JA valtiontuesta huolimatta STT:n kulukuuri jatkuu. Syksyllä käytiin yt-neuvottelut, koska talousja henkilöstöhallintoasioiden hoito siirrettiin Sanomalle. – Se ei merkitse Sanoma-kytköstä muulla tavalla, kuin että isompi Sanoma tekee tai hankkii ulkoa ne palvelut edullisemmin kuin pienempi STT. Pietinen on organisoinut toisenkin säästötoimen. Helmikuussa STT muuttaa Ruoholahteen Sanoman alivuokralaiseksi. Nykyiset tilat Kampissa ovat liian isot. Sanoma-kytköksistä huolimatta Pietinen korostaa, että STT on yhä itsenäinen yhtiö. – Ei tämä yksin Sanoman pelastusoperaatio ole. Yksi merkittävä asia oli Ylen paluu hallitukseen. [Ylen uutisja ajankohtaistoiminnan päätoimittajasta] Jouko Jokisesta on vaikea kuvitella, että hän olisi Sanoman pompoteltavana. Uutistoiminnan Pietinen aikoo saada tasapainoon vuonna 2020. Kasvua hän povaa kuitenkin vain kuvamyynnille ja viestintäpalveluille. – Bisnestä tehdään muilla toiminnoilla, mutta uutistoiminnan pitää kattaa omat kulunsa. Katri Simola > Lue Kimmo Pietisen strategiavinkit sanomalehdille osoitteesta www. suomenlehdisto.fi JO H AN N A M YL LY M ÄK I
• 10 SuomenLehdistö 8/2018 TAUSTAT TAUSTAT Lapin Kansan Eero Leppänen ja Anne Torvinen pureskelevat podcastissaan uutisaiheita viikon varrelta. Tarkoitus on sekä markkinoida Lapin Kansan sisältöjä että löytää uusia yleisöjä.
• TAUSTAT SuomenLehdistö 6/2018 11 SuomenLehdistö 8/2018 11 Sanomalehdet innostuivat uudesta julkaisuformaatista. Sen ansaintalogiikka ei silti taida aueta vielä pitkään aikaan. Teksti: Janne Arola | Kuvat: Jussi Leinonen TAUSTAT apin Kansan Viikkoraati-podcast sai alkunsa kuten monet muutkin podcastit suomalaisissa sanomalehdissä: tekijöidensä innostuksesta. Ei tarvittu perusteellista julkaisustrategiaa, kuukausien palaverirumbaa tai huippulaatuista studiota, kun Lapin Kansan verkkotuottaja Eero Leppänen ja toimittaja Anne Torvinen tänä syksynä päättivät, että nyt purkitetaan ensimmäinen lähetys. Toki Leppänen oli kertonut ajatuksesta lehden päätoimittajalle Antti Kokkoselle, joka oli suhtautunut positiivisesti. Podcastien vuosi
• 12 SuomenLehdistö 8/2018 – Me vain aloitimme. Asioista ei kannata tehdä hirveän isoja projekteja, koska silloin ne alkavat tökkiä ja hidastua, Leppänen sanoo. Hänelle oli alusta asti selvää, että lehden ensimmäisen podcastin pitää keskittyä aiheisiin, jotka tekijät tuntevat entuudestaan. Niinpä Viikkoraadissa puhutaan Lapin Kansassa viikon aikana käsitellyistä uutisaiheista. Leppäsen ja Torvisen vieraina on ollut muita lehden tekijöitä. Podcastin tarkoitus onkin ensisijaisesti markkinoida Lapin Kansan sisältöjä. – Ajatus on myös löytää uusia yleisöjä, jotka eivät ehkä muuten meidän pariimme löytäisi, Leppänen kertoo. Kaikkialla kokeillaan Podcastit ovat verkossa julkaistavia äänitiedostoja, usein esimerkiksi keskusteluohjelmia. Podcast-tallenteita kuunnellaan enimmäkseen älypuhelinsovellusten kautta. Yhdysvalloissa podcastit ovat jo vuosia olleet olennainen osa mediamaisemaa, ja nyt ne ovat pikkuhiljaa lyömässä läpi Suomessakin. Esimerkiksi Radiomedian syyskuussa julkistaman tutkimuksen perusteella noin miljoona suomalaista kuuntelee podcasteja kuukausittain. Äänisisältöjen suosion nousun ovat huomanneet myös sanomalehdet. Podcasteja tehdään tai suunnitellaan monessa talossa. Lapin Kansan lisäksi Alma Median maakuntalehdet Aamulehti ja Satakunnan Kansa ovat aloittaneet podcast-tuotannon tänä syksynä. Tätäkin aiemmin ovat aloittaneet ainakin Helsingin Sanomat, Karjalainen ja Uusimaa-lehti. Myös Ilkalla ja Pohjalaisella sekä talousja iltapäivälehdillä on podcasteja. Kaakon Viestinnän lehdissä julkaiseminen on tarkoitus aloittaa ensi vuoden alkupuoliskolla. Samansuuntaisia suunnitelmia on Turun Sanomilla. – Julkaisemme tammikuusta alkaen teemalehtiä, joihin podcastien on ajateltu sopivan hyvin. Mutta kaikki riippuu siitä, miten asiat saadaan teknisesti valmiiksi, sanoo Turun Sanomien päätoimittaja Riitta Monto. Vasabladetissa puolestaan on tänä vuonna julkaistu VBL Historia -podcastia, joka jatkuu mahdollisesti ensi keväänä. Päätoimittaja Niklas Nybergin mukaan podcast on otettu hyvin vastaan ja jaksoilla on ollut parhaimmillaan yli tuhat kuuntelijaa. Lehdessä suunnitellaan alustavasti myös eduskuntavaaleihin liittyvän podcast-sarjan tekemistä ensi keväänä. Mistä rahat? Iso kysymys kuitenkin on, miten podcasteilla voi ansaita. Podcast-tuotantoyhtiö Jaksomedian toinen perustaja ja podcastien näkyvä puolestapuhuja Olli Sulopuisto sanoo, että Suomen suosituin kaupallinen podcast kerää tällä hetkellä noin 30 000 kuuntelua per jakso. Alkuvaiheessa olevien journalististen podcastien kuuntelumäärät mitataan todennäköisemmin sadoissa tai tuhansissa. Sulopuisto ei usko, että podcastit ovat sanomalehdille varteenotettava bisnes vielä pitkään aikaan. Hän arvioi, että podcastit ovat todennäköisemmin parempi tapa sitouttaa jo olemassa olevaa yleisöä lehteen kuin hankkia uusia, maksavia asiakkaita. Esimerkit maailmalta kuitenkin osoittavat, että pitkäjänteinen työ voi kantaa hedelmää. Sulopuisto sanoo jankuttavansa omille asiakkailleen kaiken aikaa, että jos tavoite on saada mahdollisimman paljon kuulijoita, on julkaistava säännöllisesti ja pitkään. – Neljä jaksoa tekemällä voi oppia, mitä tekeminen on ja paljonko siihen menee aikaa, mutta yleisöstä ei opi siinä ajassa tietämään mitään, Sulopuisto sanoo. Sanomalehdillä toki on valmiit yleisömassat, mutta kukaan ei ryhdy podcastin kuuntelijaksi nappia painamalla. Sulopuisto sanoo, että podcastien kuunteluvalinnat tehdään tarkasti aiheiden perusteella. Siksi erikoistuminen on valttia. Urheilun johdolla Aamulehdessä ja Satakunnan Kansassa ryhdyttiin tänä syksynä sattumalta samoihin aikoihin julkaisemaan urheiluaiheisia podcasteja. Aamulehden urheilun uutispäällikkö Pekka Aalto kertoo, että Lehtinen-podcast syntyi hänen ja podcasteihin perehtyneen urheilutoimittajan Lauri Lehtisen keskustelujen pohjalta. Tavoitteena on tuoda uudenlaista ilmaisua urheiluaiheiden käsittelyyn. Samalla podcast toimii pilottina Aamulehden tuleville hankkeille. – Urheilu on ollut meillä monesti paikka, jossa on avattu pää uusilla juttuformaateilla, Aalto sanoo. Podcastin tekemiseen urheilun kenttä on otollista maaperää: moni suhtautuu tunteella urheilulajeihin ja joukkueisiin, ja niihin liittyviä sisältöjä kulutetaan intensiivisesti. Aalto onkin tyytyväinen siihen, millaisia kokemuksia ja tuloksia Lehtinen-podcastista on parin kuukauden aikana saatu. Podcast on ollut ilmaiseksi kuunneltavissa, ja kuuntelumäärät ovat Aallon mukaan rohkaisevia. Tähän mennessä yksi podcastin jaksoista on julkaistu kovan maksumuurin takana vain tilaajille. Samalla markkinoitiin Aamulehden koetilauksia. – Luvuista en viitsi hirveästi huudella, mutta kyllä sillä koetilauksia saatiin aikaiseksi. Se antaa Aallon mukaan osviittaa, että jotkut kuuntelijoista ovat valmiita maksamaan hyvistä podcast-sisällöistä. Aalto uskoo podcasteista tulevan kiinteä osa urheilutoimituksen arkea tulevaisuudessa. Yksi plussapuolista on julkaisukanavan keveys. Koska urheilutoimittajat seuraavat joka tapauksessa aktiivisesti eri lajeja ja joukkueita, niistä saa suhteellisen helposti tuotettua jaksollisen kiinnostavaa ja analyyttista puhetta. Yleisön näkökulmastakin podcast on kevyt. Se ei vaadi intensiivistä keskittymistä, vaan kuunteleminen onnistuu älypuhelimen kautta esimerkiksi liikkuessa tai arkiaskareita tehdessä. – Tuntuu, että podcast on aika monen ihmisen arkeen sopiva formaatti. Siinä mielessä näen tulevaisuuden hyvänä, Aalto sanoo. Äänisisällöt ovat tulevaisuutta Keskisuomalainen-konserniin kuuluvan porvoolaisen Uusimaa-lehden koko toimitukselle järjestettiin hiljattain podcast-koulutus, jossa toimittajat tekivät omiin juttuihinsa liittyvän podcastin. Lehden urheilutoimitus on julkaissut podcastia jo alkuvuodesta lähtien, ja nyt formaattia on tarkoitus ulottaa muillekin osastoille juttuihin, joihin ääni voi tuoda lisäarvoa. Etelä-Suomen Median sisältöjohtaja Silja Tenhunen sanoo, että yhtiössä seurataan mielenkiinnolla Uusimaan kokeiluja ja kokemuksia. Hän arvioi podcastien soveltuvan erityisen hyvin aiheisiin, jotka herättävät voimakkaita tunteita – ja joissa toimittajan persoona ja ammattitaito kantavat. – Voisin kuvitella, että esimerkiksi tunteita kuumentavia kaavahankkeita ja liikennejärjestelyjä tai oikeusja rikostapauksia pitkään seurannut toimittaja olisi kuunneltu myös podcastissa, Tenhunen sanoo. Hänestä ääni jossakin muodossa on joka tapauksessa sisällöntuotannon todellisuutta ja tulevaisuutta myös sanomalehdissä. – Äänituotantoa johdonmukaisesti kokeilemalla selviää, onko meille sopiva väline podcast vai esimerkiksi ääniohjattaviin laitteisiin tuotettava sisältö. Intoa ja tienraivausta Sanomalehti Karjalaisen Hiukkasviihdytin syntyi toimituksessa lähekkäin istuvien toimittaja Olli Sorjosen, visuaalisen toimituksen esimiehen Jusa HämäläiTAUSTAT ” Tuntuu, että podcast on aika monen ihmisen arkeen sopiva formaatti. Siinä mielessä näen tulevaisuuden hyvänä.”
• ”Vuoden sisään meillä on tarkoitus olla ainakin viisi säännöllistä podcastia.” Eero Leppäsen mukaan Lapin Kansalla on selkeät suunnitelmat podcast-tuotannon kasvattamiseen. TAUSTAT SuomenLehdistö 8/2018 13 sen ja verkkotoimittaja Arttu Koistisen päivittäisestä jutustelusta. Sanavalmiin kolmikon podcastin ideana on puhua populaarikulttuurista ”hyvin lavealla kattauksella”. Haasteena on saada sovitettua vaihtelevista työvuoroista yhteistä aikaa nauhoituksille. Podcastia tehdään kuitenkin nyt ja hyvin todennäköisesti jatkossakin omien töiden ohessa. – Muut työt eivät vähene, vaan tuntuvat lisääntyvän. Se rajoittaa vähän, mutta työajalla tätä on tietysti tehty, Sorjonen sanoo. Hän vertaa podcastin tekemistä blogeihin, jotka olivat toimituksissa pinnalla joitakin vuosia sitten. – Toimittajia kannustettiin kirjoittamaan blogeja, jotta sekin sektori mediakentällä saadaan haltuun. Eivät nekään ainakaan aluksi hirveästi rahallista lisäarvoa tuottaneet, mutta toivat yleisnäkyvyyttä. Sama tilanne on nyt podcastien kanssa. Brändimielessä lehdille on tärkeää olla mukana uusissa julkaisumuodoissa ja pyrkiä saamaan yleisöä tilanteissa, joissa se ei ennen ole ollut mahdollista, kuten ihmisten liikkuessa. Ajankohtaisuudelle on tilausta Suomen suurin sanomalehti, Helsingin Sanomat, julkaisee tällä hetkellä kahta podcastia. Hesarissakin podcasteja tehdään muiden töiden ohessa. – Ensisijaisesti toimituksellisia resursseja ei laiteta audioon, tiivistää toimituspäällikkö Anu Ubaud. Podcastien yhdeksi ongelmaksi Ubaud laskee sen, että ne keräävät pieniä yleisöjä, eikä niihin liity samanlaista jakamisen kulttuuria kuin videoihin tai tekstiartikkeleihin. Podcastit lähtevät harvoin viraaleiksi. Toisaalta podcastien kuuntelijat ovat usein sitoutuneita ja intohimoisia: ne, jotka kuuntelevat, kuuntelevat paljon ja pitkään. Myös yleisön suhde podcasteissa esiintyviin toimittajiin on henkilökohtaisempi kuin vain juttuja lukiessa. Hesari jatkaa kokeilujaan ensi vuoden alussa parilla uudella podcastilla. Samaan aikaan Ubaud pitää tärkeänä, että muissakin uutismedioissa ryhdytään kokeilemaan podcasteja. Taka-ajatuksena on, että kun julkaisumuoto tulee entistä tutummaksi, se luo kysyntää ja laajentaa markkinaa kaikille. – Ajankohtaiselle, faktapohjaiselle ja uutiselliselle pod castille on selvästi kysyntää. Kenttä ei vielä kata mitään aihepiiriä niin paljon, etteikö tilaa olisi uusillekin yrittäjille. Matka podcastsfääriin Ainakin Lapin Kansalla on selkeät suunnitelmat podcast-tuotannon kasvattamiseen. Jo ennen tämän Suomen Lehdistön numeron ilmestymistä lehden sivuilla ehtii aloittaa talk show -tyyppinen podcast, joka on ostettu ulkopuoliselta tuotantoyhtiöltä. Ensi keväänä taas on tarkoitus startata jalkapallo-podcast, jonka toivotaan tuovan uusia tilauksiakin. – Jalkapallo-podcastit ovat kansainvälisesti suosittuja, ja meillä on Rovaniemellä Suomen toiseksi paras jalkapallojoukkue. Sen ympärille saa rakennettua tosi mielenkiintoista sisältöä, sanoo verkkotuottaja Eero Leppänen. Blogosfääri on jo mediakielenkäyttöön vakiintunut termi, joka tarkoittaa blogien yhteisöä. Sellaisia moni maakunnallinen mediakin on omille sivuilleen haalinut. Leppänen puolestaan puhuu jo tulevasta podcastsfääristä, jossa Lapin Kansa on maakuntalehtenä eturintamassa. – Vuoden sisään meillä on tarkoitus olla ainakin viisi säännöllistä podcastia, ja sen lisäksi aletaan kokeilla sisältöjen tekemistä älykaiuttimiin ja uutisten lukemista äänimuodossa. ? Eero Leppäsen mukaan Lapin Kansalla on selkeät suunnitelmat podcast-tuotannon kasvattamiseen. Anu Ubaud arvioi, että uutismaiselle podcastille on kysyntää. Pekka Aallon mielestä urheilu on otollinen aihe podcasteille. Olli Sorjonen uskoo, että podcastit ovat tärkeitä brändimielessä.
• 14 SuomenLehdistö 8/2018 Pois poteroista Kolme lehteä perusti yhteistoimituksen ja muutti saman katon alle. VARKAUTELAISESSA kauppakeskuksessa on hiljaista, mutta toisesta kerroksesta löytyy vilkas mediakeskittymä. Toimistotilaan on asettunut kolmen lehden – Warkauden Lehden, Heinäveden Lehden ja Joroisten Lehden – tuore yhteistoimitus. Kolmisen kuukautta sitten perustettu ryhmittymä löi hynttyyt yhteen, jotta tulevaisuus olisi turvatumpi. Jokainen lehti on tehnyt viime vuosina liikevoittoa, mutta tilausja mainostulot ovat laskussa. Tiivis yhteistyö nähtiin hyvänä keinona pitää lehdet elinvoimaisina. – Jos taloudellinen tilanne olisi sellainen kuin se joskus aikoinaan oli, niin todennäköisesti me olisimme aika lailla poteroissamme vielä tänäkin päivänä, kertoo yhteistoimitusta johtava ja kaikkia kolmea lehteä päätoimittava Sari Ristamäki. Eteläja Pohjois-Savossa sijaitsevat paikkakunnat muodostavat kolmion, jossa Varkaudesta on Joroisiin matkaa 20 kilometriä ja Heinävedelle 50 kilometriä. Warkauden Lehti ilmestyy viidesti viikossa, Joroisten Lehti ja Heinäveden Lehti kerran viikossa. Lehdet ovat tilattavia paikallislehtiä. Warkauden Lehden ja Joroisten Lehden yhteistyö alkoi jo kolme vuotta sitten, jolloin Warkauden Lehteä kustantavan Keskisuomalainen-konsernin tytäryhtiö Savon Media osti Joroisten Lehden. Warkauden Lehteä johtaneesta Ristamäestä tuli silloin myös Joroisten Lehden päätoimittaja. Savon Mediaan niin ikään kuuluvan Heinäveden Lehden kanssa ryhdyttiin tekemään yhteistyötä alkusyksystä, jolloin Ristamäki nimitettiin myös Heinäveden Lehden päätoimittajaksi. Yhteistoimitus säästää aikaa 11 hengen yhteistoimituksessa toimittajat tekevät juttuja ristiin rastiin eri lehtiin. Lehtibrändeistä pidetään kuitenkin huolta. Jokainen lehti ilmestyy omalla nimellään paperisena. Jos samasta aiheesta tehdään juttua useampaan lehteen, versioidaan tekstit, kuvat ja taitto erilaisiksi. Tämä on lisännyt jonkin verran yksittäisen toimittajan työtaakkaa. Työaikaa kuitenkin säästyy, kun yksi yhteistoimituksen toimittaja raportoi tapahtumasta, johon aiemmin osallistui esimerkiksi kaksi eri lehden toimittajaa. – Täytyy myöntää, että vähän yrityksen ja erehdyksen kautta linjaa on haettu. Kun aloitimme Joroisten Lehden kanssa tiiviin yhteistyön kolmisen vuotta sitten, oli lukijoiden ensimmäinen reaktio se, että yhteistä sisältöä Warkauden Lehden kanssa on liikaa. Jouduimme siitä peruuttamaan, Ristamäki kertoo. Teksti: Katri Simola Kuvat: Mari Petäjä TAUSTAT: NÄIN ME TEEMME
• TAUSTAT SuomenLehdistö 8/2018 15 Pois poteroista Yhteistoimituksen uutistuottajana syksyllä aloittanut Tiina Laine suunnittelee lehtien juttuaiheet vähintään viikon päähän. Hän delegoi toimittajille juttuja Neo-toimitusjärjestelmän kautta. Pidemmän ajan suunnittelussa on apuna Outlook-kalenteri. Toimittajat myös sopivat itse keikkoja ja seuraavat vastuualueitaan. – Suunnittelulla pyritään siihen, että keikalle lähtevä toimittaja tietää, kuinka moneen lehteen juttu menee. Mutta on tässä vielä vähän opeteltavaa, Laine sanoo. Savon Median lehdet Savon Sanomia lukuun ottamatta näkyvät avoimessa toimitusjärjestelmässä ja toimittajat pystyvät kirjoittamaan jutut suoraan taittoon. Uutiskilpailua ei enää ole Sari Ristamäki ja Tiina Laine uskovat, että yhteistoimitus on rikastuttanut kaikkien lehtien sisältöjä. Kun tekijäkaarti kasvaa, lisääntyy myös toisinajattelu – mikä on aina tervetullutta. Yhteistoimitus, yhteistyö muiden lähellä olevien lehtien kanssa sekä myös STT:stä luopuminen ovat lisänneet lehtien paikallista sisältöä. – Minun mielestäni kehitys ei ole mennyt huonoon suuntaan. Ehkä tämän kokoisissa lehdissä STT menee helposti aukkojen tilkitsemiseksi. Jälkeenpäin ajateltuna STT:stä luopuminen oli hyvä asia, sillä nyt mietimme asioita yhä paikallisemmin, Ristamäki sanoo. EI SITÄ TYÖMARKKINAJUTTUA kukaan lukenut. Ei ne ketään kiinnosta. Tutun kuuloista? Analytiikkaan liittyy sitkeä myytti, että etusivulta klikattavat jutut kertovat tarkalleen, mikä ihmisiä kiinnostaa. Tämä ei ole totta. Asiaa voi tarkastella vaikkapa hollantilaistutkijoiden alkuvuodesta ilmestyneestä laadullisesta syvätutkimuksesta. Tutkijat seurasivat tarkkaan noin 60 hollantilaisen uutisten käyttöä eri tilanteissa. Tutkijat kysyivät ihmisiltä, miksi nämä klikkasivat tai eivät klikanneet uutisia. KLISEEKSI MUUTTUNUT ”ei kiinnosta” oli tutkijoiden mukaan yllättävän harvoin syy olla avaamatta uutisia. Ihmiset lukivat etusivuja tarkkaan, ja arvioivat nopeasti eri näkökulmista, kannattaako jokin juttu avata vai ei. Syy avaamatta jättämiselle saattoi olla esimerkiksi se, että otsikko ja kuva tarjosivat toistuvasta aiheesta, kuten Syyrian sodasta, tarpeeksi tietoa, vaikka itse aiheen olo sivustolla koettiin tärkeäksi. Ihmiset näyttivät olevan myös herkkiä prosessiuutisille: niksahduksista kertovia juttuja ei avata, vaikka aihe kiinnostaisi. Toisaalta kerran uutisissa olleiden asioiden ”päätöspiste” haluttiin nähdä. Lukijat arvostivat myös yksittäisiä faktoja – kuten televisio-ohjelmien katsojaennätyksiä – tarjoavia otsikoita, mutta eivät kokeneet tarvetta lukea juttua, koska jo yksi fakta riitti. Myös rutiineilla oli väliä: esimerkiksi radiota töissä kuunnellut lukija ei klikannut yleisiä uutisaiheita, koska oli kuullut ne jo radiosta. Tutkimuksen löytämät syyt klikata taas olivat lähempänä perinteisiä uutiskriteerejä, kuten aiheen maantieteellinen tai identiteettiin liittyvä läheisyys, merkitys omalle elämälle (ja erityisesti myös työlle), yhteiskunnallinen merkitys tai yllätyksellisyys. MITÄ TÄSTÄ kaikesta sitten voi päätellä? Ainakin sen, että jos uutistuotteen etusivusta haluaa rakentaa ihmisiä miellyttävän tuotteen, juttuja ei kannata järjestää vain klikkausmäärien mukaan. ”Emme sano, että klikit olisivat merkityksettömiä, mutta ne tavoittavat vain rajoitetun kuvan lukijoiden kiinnostuksen kohteista tai toiveista”, tutkijat kirjoittavat. Tämä on myös intuitiivisesti totta: uutisvälineiden etusivut täyttävät monia tarpeita, kuten kartalla pysymistä (hoituu usein pelkillä otsikoilla), puheenaiheiden tarjoamista sosiaalisiin tilanteisiin (aihetaso riittää) tai asioihin syventymistä ja ajassa resonoivia tunteita (sitä, mistä tilaukset syntyvät). Klikkien lisäksi kannattaa siis seurata ainakin sitä, millainen kokemus etusivu kokonaisuutena on: Onko lukujuttujen lisäksi tarjolla otsikon mittaisia pikkufaktoja? Onko tarjoomaa mietitty keskeisten lukijaryhmien päivärutiinien mukaan? Onko seurattu lyhyesti myös aiheita, joita ei ehkä klikata, mutta jotka kiinnostavat monia otsikon verran? Nämä tuovat ihmiset takaisin sivustolle, kohtaamaan myös tilausjutut. Ja kun miettii näitä kaikkia, koossa on tuote, eikä kokoelma sitä, mitä klikataan. ? > Lähde: Tim Groot Kormelink, Irene Costera Meijer: What clicks actually mean: Exploring digital news user practices. Journalism 2018, Vol. 19(5). Jussi Pullinen on Helsingin Sanomien uutispäällikkö. he im oj a& kl ik ke jä ” Jos uutistuotteen etusivusta haluaa rakentaa ihmisiä miellyttävän tuotteen, juttuja ei kannata järjestää vain klikkausmäärien mukaan.” Tätä klikit eivät kerro Yhteistoimituksen muodostavat 11 henkilöä ovat urheilutoimittaja Aku-Pekka Mölsä (ylhäällä vas.), taittaja Antero Tuppurainen, uutistuottaja Tiina Laine, päätoimittaja Sari Ristamäki, urheilutoimittaja Rauno Ylönen sekä toimittajat Kati Soininen, Mari Kosonen, Aulikki Jääskeläinen, Merja Turunen, Eija Kvintus ja Savon Sanomien Varkauden aluetoimittaja Martti Ripaoja. > Jatkuu seuraavalla sivulla.
• TAUSTAT: NÄIN ME TEEMME 16 SuomenLehdistö 8/2018 Toinen iso muutos koskee uutiskilpailua: sitä ei enää ole. Se on Tiina Laineen mielestä vain hyvä asia. – Uutiskilpailu yhteistyötä tekevien lehtien kesken on ihan turhaa tässä ajassa, jossa me taistelemme aikaa ja verkkoa vastaan, Laine sanoo. Julkaisujärjestys lehdissä pohditaan aina juttukohtaisesti. Harvemmin ilmestyviä lehtiä pyritään suosimaan varsinkin silloin, jos aihe on hyvin paikallinen. Esimerkiksi Joroisia koskevat jutut pyritään julkaisemaan ensin Joroisten Lehdessä, ja seuraavalla viikolla enintään kaksi samaa juttua saatetaan julkaista versioituina Warkauden Lehdessä. – Yritämme tietysti kunnioittaa sitä, mille lehdelle esimerkiksi uutisvinkki on tullut tai onko jotenkin imagollisesti tärkeämpää, että pienempi lehti saa kertoa uutisen. Vai onko kyse maakunnallisesti tai jopa valtakunnallisesti niin tärkeästä asiasta, että se pitää vain saada mahdollisimman nopeasti ulos, Ristamäki pohtii. Omia sisältöjä lehdissä ovat pääkirjoitukset, kolumnit, mielipidekirjoitukset ja jotkin palstat. Verkon puolella juttuja julkaistaan pääosin vain Warkauden Lehdessä. Joroisten ja Heinäveden Lehden verkkosivuja aiotaan kehittää jatkossa. Yhteisö lievittää yksinäisyyttä Varsinkin Joroisten Lehden ja Heinäveden Lehden toimittajille yhteistoimitus on ollut iso muutos. Eija Kvintus on tehnyt uutisia Heinäveden Lehteen 25 vuoden ajan. Mari Kosonen on ollut Joroisten Lehdessä yli kymmenen vuotta. Kumpaakin lehteä on tehty kahden henkilön voimin. – Jossakin vaiheessa tunsin itseni todella yksinäiseksi. Kun toimituksessa ei ole paikalla muita, ei voi sanoa kenellekään, keitetäänkö kahvit tai vaihdetaanko ajatuksia. Oli ihanaa saada tämä työyhteisö, jossa voi pyytää neuvoa ja keskustella asioista, Kosonen kertoo. Yksinäisyyttä voi olla hankala käsittää, ellei sitä koe itse. Kaksi vuotta sitten Kosonen vaihtoi kolmeksi viikoksi työpaikkaa Warkauden Lehden toimittajan Merja Turusen kanssa. – Jälkeenpäin nimitin sitä karkotukseksi, kun ei siellä ollut työkavereita, Turunen sutkauttaa. Pieni työyhteisö on myös pulassa, jos joku sairastuu. Kosonen kertoo vitsin, jonka mukaan sairaana ei saanut olla ainakaan maanantaista keskiviikkoon, koska lehti ilmestyy torstaisin. Uudessa työyhteisössä on pitänyt mukautua uusiin työvuoroihin ja uuteen työmatkaan. Heinävedellä asuvan Kvintuksen työmatka kasvoi kahdella tunnilla. Kososen työmatka puolestaan taittuu aiempaa joutuisammin. Heinäveden Lehden ja Joroisten Lehden vanhat toimitilat ovat kuitenkin yhä käytössä, eikä niistä olla luopumassa ainakaan vielä. Kannettavat tietokoneet sopivat telakoihin, joten keikan jälkeen jutun voi purkaa lähimmässä toimituksessa ja pitkänmatkalaisten on kätevä tehdä etätöitä. Yhteistoimituksessa kaikkien toimittajien on pitänyt mukautua aiempaa laajempaan seuranta-alueeseen sekä opetella, millaiset sisällöt puhuttelevat lukijoita missäkin lehdessä. Kosonen ja Kvintus ovat myös joutuneet luopumaan ”yksinoikeudestaan omiin paikkakuntiinsa”. – Olin Heinävedestä vähän mustasukkainen alkuun. Että hitsit, kun nämä muut vievät minun hyvät Heinävesi-aiheet. Mutta kyllä se tuntuu nyt jo laimenevan, Kvintus sanoo. Yhteistyöllä on pitkät perinteet Warkauden Lehti tekee tiivistä yhteistyötä myös muiden lehtien kanssa. Samaan konserniin kuuluvan Pieksämäen Lehden kanssa vaihdetaan juttuja viikoittain ja muutaman kerran vuodessa julkaistaan Keskisavolainen-liite, joka on tehty tiiviissä yhteistyössä ilmoitusmyynnin kanssa. – Olemme Savon Median KeskiSavon alueen myyntipäällikön Tiina Mannisen kanssa löytäneet hyvin toisemme ja saaneet liitteistä myös taloudellisesti paljon irti, Ristamäki kertoo. Yhteistyötä tehdään runsaasti myös Savon Sanomien ja Soisalon Seudun kanssa. Verkossa Warkauden Lehti on osa Savon Sanomien verkkoyhteistyötä, johon kuuluvat myös Iisalmen Sanomat ja Pieksämäen Lehti. – Aikamoinen hämähäkinverkko tähän on jo kudottu. Ei tässä juuri enää ole oman konsernin lehtiä, joiden kanssa ei tehtäisi tosi tiivistä yhteistyötä, Ristamäki sanoo. Kolmen lehden yhteistoimituksen henkilöstöhallinto on kuitenkin pidetty suoraviivaisena, sillä jokainen lehti on oma tulosyksikkönsä eivätkä lehdet vaihda keskenään rahaa. – Jokaisella lehdellä on oma budjettinsa ja palkkakulut on arvioitu lehtikohtaisesti. Juoksevat kulut menevät kyllä auttamatta sekaisin. Olen tarkan euron ihminen, joten yritän tasapainottaa kuluja jossakin muussa asiassa, jos tajuan, etteivät ne mene ihan oikein. ? Varkauteen perustettu yhteistoimitus heilautti Eija Kvintuksen (vas.) ja Mari Kososen työmatkat päälaelleen. Joroisiin aiemmin autolla ajanut Kosonen tulee nykyään töihin pyörällä, sillä hän asuu lähellä toimitusta. Heinävedellä asuvan Kvintuksen työmatka sen sijaan nielee tunnin suuntaansa, kun ennen hän pääsi töihin muutamassa minuutissa. ”Olen ihan kassialma, kun tulen Varkauteen. On kameralaukku, läppäri ja säkki, joka on täynnä piuhoja ja lehtiöitä”, Kvintus kertoo. Vinkit Näin teet yhteistyötä 1. SELVITÄ PERUSTELUT JA TAVOITTEET Miettikää yhdessä, miksi teette yhteistyötä. Mitä hyötyä siitä on, ja mitä yhteistyöltä halutaan. Listatkaa yhdessä tavoitteet ja miten ne voidaan toteuttaa. 2. ETENE PIENEN OSAPUOLEN EHDOILLA Eteenpäin pääsee, jos kykenee etenemään pienemmän osapuolen ehdoilla ja osoittamaan, että yhteistyöstä on hyötyä myös tälle. 3. HUOLEHDI AVOIMUUDESTA JA LUOTTAMUKSESTA Oikea luottamus voi rakentua vain, jos kaikki on toimitusprosessissa avointa: jutut, aiheet, ideat, näkökulmat ja julkaisuajankohdat. 4. KERRO TYÖNTEKIJÖILLE TALOUDESTA Jos talous ajaa kohti tiiviimpää yhteistyötä, pidä työntekijät tilanteen tasalla talousluvuista. Tieto helpottaa suhtautumaan muutokseen, vaikka ei tekisi siitä helppoa. ” Uutiskilpailu yhteistyötä tekevien lehtien kesken on turhaa.” Päätoimittaja Sari Ristamäki uskoo, että journalismin avulla voidaan valaa uskoa pienten paikkakuntien tulevaisuuteen. ”Moni pitää esimerkiksi Varkautta näivettyvänä paperityöläisten kaupunkina, vaikka väkilukuun suhteutettu insinööritiheys on Suomen kärkeä”, Ristamäki sanoo.
• PALSTAT SuomenLehdistö 8/2018 17 KUN TOIMITUKSISSA puhutaan avoimuuden ja läpinäkyvyyden tärkeydestä, sillä tarkoitetaan yleensä mahdollisuutta saada tietoa viranomaisten ja yritysten toiminnasta. Välillä puhutaan myös omien toimitusprosessien avaamisesta, jotta lukijoiden luottamus ei horjuisi. Onpa 2000-luvun mittaan esitetty, että läpinäkyvyys olisi uusi objektiivisuus – yleisön on helpompi luottaa journalismiin, jos se ymmärtää, miten journalismia tehdään. DATAN JAKAMINEN ei ole uusi ajatus. Yle on julkaissut avoindata.fi-palvelussa muun muassa MOT:ia varten kerättyjä yritystukiaineistoja, vaalikonevastauksia ja uusimpana koulujen väistötiloista kerättyjä tietoja. The Economist on ottanut askeleita avoimuuteen julkaisemalla tietokantoja, joiden pohjalta lehti on tehnyt juttuja. Ensimmäisenä jaettiin tietoa Big Mac -indeksistä, jota käytetään eri maiden hintojen ja ostovoiman vertailuun. Mutta millä perusteilla Economist päätyi aloittamaan Big Mac -indeksistä? Ensinnäkin koska sen faktat perustuvat julkiseen dataan, eli ne on luvallista julkaista. Jos lehti ostaa tietoa muilta, saattavat lisenssiehdot kieltää sen jakamisen. Toisekseen toimitus on siistinyt ja organisoinut tiedot käyttökelpoiseen ja koneluettavaan muotoon, jolloin muiden toimitusten ei tarvitse tehdä samaa uudestaan. Niissä voidaan keskittyä miettimään, voisiko valmiin datan pohjalta jalostaa uudenlaisia ideoita. Jokainen viranomaiselta dokumentteja paperimuodossa saanut ymmärtää, että tämä on tärkeä askel. Pelkkä sisältö ei riitä, vaan tieto pitää myös saada helppokäyttöiseen muotoon. AUTOMATISOITUA JUTTUJEN läpivalaisua tekee espanjalainen Transparent Journalism -hanke. Se julkaisi lokakuussa työkalun, joka analysoi artikkeleiden sisältöä ja läpinäkyvyyttä. Läpinäkyvyyttä arvioidaan kahdeksan eri tekijän perusteella. Niihin kuuluvat muun muassa uutiskriteerien kertominen, lähteiden käyttö, tapahtumapaikka, toimittajien nimet, lisätietoa antavat dokumentit sekä julkaisuja päivitysajankohdat. ENTÄ JOS läpinäkyvyys ei rajoitu pelkästään yksittäisiin juttuihin tai juttuprosesseihin? Hollantilainen De Correspondent on vienyt oman toimintansa läpivalaisun kenties pisimmälle. Viisivuotias julkaisu ei ota vastaan mainosrahaa, vaan toimii pitkälti tilausmaksujen varassa. Se on myös alusta asti kertonut lukijoille, mihin rahat menevät. (On hankala kuvitella, että vuosikymmeniä toiminut media pystyisi humpsauttamaan samalla tavalla budjetti-Excelinsä julkisiksi.) Viime vuoden budjetti oli 3,8 miljoonaa euroa. Tärkeimmät tulonlähteet olivat tilausmaksut ja kirjamyynti, joiden osuudet kokonaistuloista olivat 78 ja 14 prosenttia. Eniten rahaa kului palkkoihin ja palkkioihin (45 prosenttia), teknologiaan (18 prosenttia) sekä kuviin ja kuvituksiin (9 prosenttia). Euromäärät ovat aina kiinnostavia, mutta kiinnostavampaa on, miten Correspondent perustelee budjettiavoimuutta. Ensinnäkin se osoittaa lukijoille, että ilman heidän tukeaan julkaisun pyörittäminen olisi mahdotonta. Toisekseen se auttaa lukijoita ymmärtämään, mitä etenkin isot ja työläät juttuhankkeet maksavat. Vanha viisaus sanoo, että tutkiva journalismi ei ole koskaan tuottanut tarpeeksi rahaa omien kulujensa kuittaamiseen, vaan sitä on tuettu muiden osastojen tuotoilla. Kolmanneksi läpinäkyvyys motivoi lukijoita jatkamaan tilaustaan tai jopa lisäämään kuukausimaksuaan – De Correspondent siirtyi äskettäin malliin, jossa jokainen voi itse määrätä tilaushinnan suuruuden. Lukijakyselyissä moni sanoo arvostavansa sitä, että valtaosa rahasta menee journalismin tekemiseen eikä muihin kuluihin. On selvää, että läpinäkyvyys ei ole ihmelääke. Michael Karlssonin ja Christer Clerwallin tuoreen Ruotsissa tehdyn tutkimuksen mukaan suurinta osaa lukijoista toimituksellisten prosessien avaaminen ei erityisesti kiinnosta. Useimmat lukijat eivät olleet panneet merkille koko asiaa, eikä se noussut esille ryhmähaastatteluissa ennen kuin tutkijat kysyivät aiheesta. Mutta ei siitä haittaakaan ollut. ? Näytä työsi taustat ko pi oi tä m ä Jos toimitukset kertoisivat avoimemmin, miten jutut syntyvät, lisäisikö se luottamusta? Ja voisiko se lisätä myös lukijoiden maksuhaluja? Olli Sulopuisto on helsinkiläinen vapaa toimittaja, podcastaaja ja nörtti. olli@nonfiktio.fi HANNA SAKARA 1 Entä jos kertoisit yhden juttuprojektin hinnan lukijoille? Kollegat osaavat kyllä laskea sen, lukijat tuskin. 2 Jos jaat juttusi taustatietoja, esitä ne sellaisessa muodossa, että niistä on hyötyä muillekin. Kollegat voivat tehdä taustatietojen pohjalta jatkojuttuja, lukijat tarkastaa juttujen oikeellisuuden. 3 Jos avaat toimintaasi, varaudu siihen, että se saa lukijat vaatimaan entistä enemmän läpinäkyvyyttä. 3 pointtia
• PALSTAT 18 SuomenLehdistö 8/2018 VERKKOANALYTIIKASSA ON siirrytty nopeasti pelkästä klikkien laskemisesta kohti yleisön sitoutumista mittaavia laadullisia mittareita. Muutos on ollut niin nopea, ettei toimittajien koulutus ole monessakaan toimituksessa pysynyt mittareiden kehityksen vauhdissa, vaan lukijadatan analyysi on jäänyt hyödyttämään lähinnä päälliköiden ja analytiikkaan erikoistuneiden henkilöiden tai tiimien työtä. Toimittajista kaksi kolmasosaa ei osaa päätellä verkkoanalytiikan perusteella, miten juttua kannattaisi parantaa, jotta se menestyisi paremmin. Puolet toimittajista kokee, että ei saa työssään riittävästi tukea yleisödatan hyödyntämiseen. Kolmannes toimittajista on sitä mieltä, ettei verkkoanalytiikka vaikuta heidän journalistiseen päätöksentekoonsa mitenkään. Tiedot selviävät Hanna Asikaisen pro gradusta, jonka kyselytutkimukseen vastasi 79 lehti-, televisioja radiotoimittajaa ja päällikköä 35 eri toimituksesta. Tutkimuksesta näkyy selvästi, että verkkoanalytiikkaa hyödynnetään laaja-alaisesti suurissa valtakunnallisissa toimituksissa, mutta valtaosassa alueellisia ja paikallisia toimituksia analytiikan hyödyntäminen ei ole vielä kehittynyt kovin korkealle tasolle. Tutkimuksesta välittyy selvä jakolinja: toimittajat ovat kriittisempiä verkkoanalytiikan pohjalta tehtävää päätöksentekoa kohtaan kuin heidän pomonsa. Yli puolet (52 %) toimittajista on täysin tai osittain sitä mieltä, että analytiikan käyttö on johtanut siihen, että tärkeitä aiheita jää käsittelemättä. Päälliköistä tätä mieltä on vain kolmasosa (33 %). PELKKÄ SIVUVIERAILUJEN laskeminen ohjaa toimitusta klikkiotsikoiden tekemiseen. Tyhjän lupauksen jutun sisällöstä antavat klikkiotsikot voivat jopa heikentää median brändiä, koska pettyminen jutun sisältöön vähentää maksuhalukkuutta ja luottamusta kyseistä mediaa kohtaan. Huijatuksi tulemisen kokemus ei edistä mitään asiakassuhdetta, vaikka kyse olisikin ilmaisesta sisällöstä. Tutkimuksen mukaan tällä hetkellä suomalaisissa toimituksissa seuratuimpiin asioihin ovat sivuvierailujen lisäksi nousseet sosiaalisen median jakojen määrä ja huomioaika. Somejaot ja huomioaika kertovat yleensä lukijan tyytyväisyydestä juttuun. Lukijaa koskettavimpien juttujen kanssa käytetään aikaa ja ne jaetaan ystäville. Toimitusten päälliköiden ja toimittajien mielestä kymmenen tärkeintä verkkoanalytiikan mittaria ovat tärkeysjärjestyksessä: sivuvierailut, somejaot, huomioaika, kävijät, viikkotavoittavuus, kommentit, vierailun kesto, liikenteen lähteet, reach ja käyntitiheys. YHDEKSÄN YLEISINTÄ journalistista päätöstä, joiden teossa toimittajat ja päälliköt hyödyntävät yleisödataa ovat tärkeysjärjestyksessä: jutun jakaminen sosiaalisessa mediassa, otsikointi, julkaisuajankohta, juttujen ideointi, jutun näkökulman valinta, ensisijaisesti työstettävän jutun valinta, juttujen rikastuttaminen, jutun näkyvyys verkossa ja kuvien valinta. Pelkkä analytiikan seuraaminen journalistisen päätöksenteon perustana kuitenkin helposti yksipuolistaa sisältöä. Mielestäni analytiikka ei saisi myöskään olla ainoa toimittajan työstään saama palaute, vaikka esimiespalaute jääkin toimitusten arkikiireessä usein ohueksi. Verkkoanalytiikka auttaa journalisteja ymmärtämään ja tuntemaan paremmin yleisönsä ja sen, millaista journalismia se kaipaa. Analytiikka palvelee kuitenkin mielestäni paremmin journalismin kaupallisia päämääriä kuin yhteiskunnallisia tavoitteita. Yleisödata kertoo vain osittain siitä, millaista relevanttia yhteiskunnallista tietoa ihmiset tarvitsevat toimiakseen aktiivisina kansalaisina. te or ia & kä yt än tö Teoria väittää: Verkkoanalytiikan käyttö yleistyy juttujen kehitystyökaluna. Päälliköt hyödyntävät dataa jo sujuvasti, mutta puolet toimittajista kaipaisi lisäoppia. Datan käytössä petrattavaa Tutkija: Hanna Asikainen. Tutkimus: Uutisten mittarit. Verkkoanalytiikan käyttö suomalaisissa uutistoimituksissa. Journalistiikan ja viestinnnän pro gradu -tutkielma, Tampereen yliopisto, 2018. Aineisto: Kyselytutkimus, johon vastasi 79 uutistoimituksen työntekijää 35 eri toimituksesta. Tekijä: Iltalehden julkaisupäällikkö Tuukka Matilainen. Kokemus: Iltalehdessä vuodesta 2007 toimittajana, toimitussihteerinä, uutispäällikkönä ja vt. uutispäätoimittajana ennen nykyistä tehtävää. Aiemmin kesätoimittajana Ylessä, Pohjalaisessa ja Savon Sanomissa. Filosofian maisteri Vaasan yliopiston viestintätieteistä 2007. Fakta Fakta Kirjoittaja Panu Uotila on journalistiikan yliopistonopettaja Jyväskylän yliopiston kielija viestintätieteiden laitoksella. panu.uotila@jyu.fi Käytäntö vastaa: Verkkoanalytiikka on työkalu, jonka ei saa antaa tehdä päätöksiä toimittajien puolesta. Tulevaisuudessa kaivataan nykyistä lukijakohtaisempaa dataa. Iltapäivälehdet ovat Suomessa edelläkävijöitä verkkosisältöjen kannattavuuden ja suosion suhteen. Yksi syy menestykseen on niiden taito hyödyntää verkkoanalytiikkaa sisältöjen kehittämisessä. Iltalehden julkaisupäällikkö Tuukka Matilainen, mitkä ovat tärkeimmät mittarit, joita seuraatte? – Tärkeimpiin kuuluvat erityisesti eri selaimet sekä sivunäytöt. Meille on tärkeää, että laajan tavoittavuuden lisäksi sivuillamme on kullekin kävijälle paljon kiinnostavaa kulutettavaa. Lisäksi vahvassa seurannassa ovat huomioaika ja sosiaalisen median jakojen määrä. Onko Iltalehden digissä menestyvillä jutuilla jokin yhteinen piirre? – Ainakin vahvasti toistuvia piirteitä ovat samaistuttavuus, inhimillisyys, yllättävyys ja vahva tunne. Ei ole sattumaa, miksi tavallisten ihmisten erikoiset kohtalot ja elämäntapahtumat ovat niin suosittua lukemistoa. Valtaosa suomalaisista toimittajista ei osaa hyödyntää dataa ymmärtääkseen, miten heidän juttunsa voisivat menestyä paremmin verkossa. Kuinka datasta voi päätellä, miten juttu kannattaisi kirjoittaa? – Data ei itsessään ole ratkaisu kaikkeen, vaan sitä täytyy osata tulkita myös lukemien ulkopuolelta. Jos toimittajalla on oletus, että aihe olisi hänen mielestään ansainnut lukemia paremman yleisön, hän voi miettiä ja keskustella kollegoiden kanssa, olisiko esimerkiksi parempi otsikointi tai yksityiskohtien nostaminen johtanut parempaan lopputulokseen. – Menestystä voi mitata myös reaaliaikaisesti muuttamalla jutun otsikkoa julkaisun jälkeen. Analytiikasta voi tunnistaa esimerkiksi alisuoriutuvia sisältöalueita, mutta lukuja on aina hyvä peilata myös jutun muihin arvoihin, kuten merkityksellisyyteen ja sitouttamiseen. Huippulukemat eivät aina kerro jutun koko arvoa, mutta huonoa kiinnostavuutta ei voi lähtökohtaisesti perustella merkityksellisyydellä. Vaikuttaako verkkoanalytiikan hyödyntäminen enemmän siihen, mistä kirjoitetaan, vai siihen, miten kirjoitetaan? – Vaikuttaa varmasti molempiin. Hyvin menestyneitä aiheita pyritään luonnollisesti jatkamaan ja sisällöllisistä onnistumisista oppimaan. Jos jutulla on erinomainen lukuaika ja suuri yleisö, lienee järkeenkäypää miettiä, mistä aineksista menestys on koostunut. Miten toimittajat asennoituvat verkkoanalytiikan käyttöön päätöksenteossa? – Myönteisesti, mutta se edellyttää johdolta, että analytiikkaan pohjautuvat päätökset ovat reiluja, perusteltuja ja hyvin mietittyjä. Analytiikka on työkalu – se ei saa tehdä valintoja puolestamme. – Mitattavassa maailmassa jää toki vähemmän sijaa selittelyille, siihen on saanut sopeutua toimitus kaikkia portaita myöten. Iltalehdessä analytiikan hyödyntäminen on ollut jo pitkään arkipäiväinen asia, johon on kasvettu yhdessä. Verkkoanalytiikkaan tulee koko ajan uusia työkaluja. Millaisia analytiikkavälineitä kaipaisit nykyisten lisäksi? – Ainakin omiin tarpeisiini tietoa on ollut saatavilla riittävästi. Toki yhä tarkempi lukijakohtainen data kiehtoo. Uskotko, että tulevaisuudessa päätökset juttuaiheista voi tehdä algoritmeihin perustuva uutispäällikkörobotti? – Ehkä joissakin sisällöissä tämä ei ole mahdoton ajatus lähitulevaisuudessakaan, mutta uskoisin isossa kuvassa journalismin inhimillisiin vahvuuksiin. ?
• PALSTAT SuomenLehdistö 8/2018 19 Toimittajien uhkailusta tuli valtavirtaa TUTKIMUS: Tuoreen tutkimuksen tulokset vahvistavat aiemmin havaittua trendiä: journalistien uhkailusta on tullut valtavirtaa. Tampereen yliopiston tutkijan Ilmari Hiltusen kyselytutkimukseen vastasi 875 toimittajaa maaliskuussa 2017. Tulosten perusteella valtaosa (60 prosenttia) suomalaisista toimittajista on saanut vihapalautetta kyselyä edeltäneiden kolmen vuoden aikana, ja 15 prosenttia saa sitä säännöllisesti. Noin 16:ta prosenttia toimittajista on uhkailtu väkivallalla. Yhtä isosta joukosta on levitetty mustamaalaavia huhuja, juoruja tai yksityiselämän piiriin kuuluvia tietoja. Neljä prosenttia journalisteista on joutunut työssään fyysisen väkivallan uhriksi. Hiltunen muistuttaa, että häirinnällä on suorien vaikutusten lisäksi myös välillisiä vaikutuksia. Vihapalautteen saamisen pelko saattaa vaikuttaa esimerkiksi siihen, mitä aiheita ja millä tavalla journalistit käsittelevät. Lähes 70 prosenttia vastaajista oli huolissaan ulkoisen häirinnän vaikutuksesta journalismiin. Janne Arola > Ilmari Hiltunen: Experiences of External Interference Among Finnish Journalists https://bit.ly/2Rc9bwx Nollapersoonan mestarit tekevät pääkirjoituksia VÄITÖS: Pääkirjoituksen tekeminen on taiteenlaji, jossa on pidettävä kieli keskellä suuta. Toisaalta on otettava kantaa ja analysoitava, toisaalta ei pidä kärjistää liiaksi tai suututtaa ketään. Heli Katajamäki on tutkinut Vaasan yliopiston soveltavan kielitieteen väitöskirjassaan Kauppalehden ja jo edesmenneen printti-Taloussanomien pääkirjoitustoimittajien sosiaalista roolia sekä kirjoituksista kumpuavia tekijöiden identiteettejä. Katajamäki kuvailee pääkirjoitustoimittajia lehden omistajien luottohenkilöiksi ja näiden kannattamien ideologioiden myötäilijöiksi. Pääkirjoitustoimittajien ääni on ”viileän, asioiden arvottamiseen keskittyvän talouden tuntijan ääni, joka ei tuo esille tunteita ja joka keskustelee valitsemastaan aiheesta osin näennäisen objektiivisesti”. Lisäksi pääkirjoitustoimittajat ”hyödyntävät varmoja väitelauseita ja tarkastelevat asioita erityisesti kolmatta persoonaa, passiivia ja nollapersoonaa hyödyntäen”. Nollapersoonassa verbi on yksikön 3. persoonassa vailla subjektia eli tekijää. Esimerkiksi kelvatkoon Katajamäen aineistoon kuuluva virke: ”Kehityksen suunta näyttää olevan kohti kilpailun vapauttamista tässäkin liiketoiminnassa.” Janne Arola > Heli Katajamäki: Tekijän identiteetti taloussanomalehtien pääkirjoituksissa: Pääkirjoitustoimittajan sosiaalisesta roolista tuotettu, teksteistä tulkittu https://bit. ly/2DZWbY2 Uutismedian kannattaa puolustaa itseään RAPORTTI: Yleltä lähtönsä jälkeen Atte Jääskeläinen on esiintynyt harvakseltaan julkisuudessa. Laakereillaan hän ei ole kuitenkaan levännyt. Marraskuussa julkistettiin Euroopan yleisradiounionin (EBU) raportti, jossa hahmotellaan julkisen palvelun mediayhtiöille 50 tapaa rakentaa yleisöjä ja luottamusta. Jääskeläinen on tehnyt raportin yhdessä hollantilaisen mediakonsultin Maike Olijin kanssa. Yksi raportin teeseistä on, että uutismedian on syytä puolustautua silloin, kun sitä vastaan hyökätään. Jääskeläisen ja Olijin mielestä mediaa kohtaan laskeva luottamus on välillä synnyttänyt vihamielistä ja epäreilua kritiikkiä mediaa kohtaan. ”Kohtaa kritiikki avoimesti ja vastaa siihen, mutta älä heitä bensaa liekkeihin. Ole avoin virheistäsi, luo yhteyksiä, kerro journalistisista käytännöistäsi ja arvoistasi sekä edistä medialukutaitoa”, tekijät kirjoittavat. Raportissa listataan myös 50 hyvää käytännön esimerkkiä eurooppalaisista yleisradioyhtiöistä. Suomesta mukana on Ylen Voittorobotti, joka debytoi NHL-jääkiekkouutisten kirjoittajana joulukuussa 2016. Nyt Voittoa on hyödynnetty esimerkiksi näyttämään koneoppimiseen pohjautuvia suosituksia älypuhelimien lukituille näytöille. ”Robottijournalisti yhdistää historiallista dataa käyttäjän valintoihin ja palautteeseen ja tuo niiden perusteella esiin uusia ideoita ja näkökulmia”, raportissa todetaan. Janne Arola > Atte Jääskeläinen & Maike Olij: 50 ways to make it better https://bit.ly/2DOx89F ” Empiirisen tutkimuksen tulosten analyysi osoittaa, etta? journalistisen autonomian kutistuminen johtuu liiketoiminnan voittopyrkimyksista?. Virossa ei ole vahvaa toimittajien ammattiyhdistysliiketta? eika? koko journalistiyhteiso? ole kovinkaan innostunut ammattiarvojensa puolesta taistelemisesta.” Urmas Loit Jyväskylän yliopiston väitöskirjassaan Implementation of media governance: A liberal approach in the context of a small market. tu tk im us no st o ki rj at ie to ELIN A RAJA LA
• 20 SuomenLehdistö 8/2018 Maailma täyttyy tekstistä m ai lla & ha lm ei lla Maailmassa tuotetaan nyt aivan hillitön määrä tekstiä. Mitä jos uutismedia vähentäisi sen määrää? Kirjoittaja Jani Halme on mediatoimisto ToinenPHD:n luova johtaja ja digitoimisto Kuubin osakas. jani.halme@ toinenphd.com H AN N A SA KA RA PALSTAT YKSI MAAMME älyllisesti köyhimmistä somekohuista käytiin kansakunnan keskustellessa Guggenheimista. Suomalaisten inhon USA:laista ketjumuseota kohtaan sai kokea etenkin Helsingin taidemuseon silloinen johtaja Janne Gallen-Kallela-Sirén. Kepin nokkaan nostettiin televisiohaastattelu, jossa hän puolusti uutta taidemuseota ja visuaalisen lukutaidon tärkeyttä varsin värikkäin kielikuvin. Hän kuvaili, miten ”alfabeettiseen kommunikaatioon pohjautunut Gutenbergin galaksi horjuu”. Museon kiihkeät vastustajat jakoivat videota ahkerasti kuin osoittaakseen, miten kummallisia ja elämästä vieraantuneita Guggenheimin kannattajat ovat. Mikä galaksi? Kuka Gutenberg? Katsokaa nyt, mikä toope! Villiintyneet kyläläiset saivat haluamansa. Museota ei tullut, ja mokoma galaksimies saatiin karkotettua Yhdysvaltoihin asti. Höhöttelyn keskellä kukaan ei pysähtynyt pohtimaan sitä, mitä meille yritettiin sanoa. Että olisimme siirtymässä kirjoitetulta aikakaudelta takaisin visuaaliselle ajalle? Mitä jos se onkin juuri noin? Merkkejä moisesta on ainakin helppo löytää. Tekstipohjaiseen käyttökokemukseen nojannut Nokia hävisi visuaalisesti vahvalle Applelle oikeastaan ilman taistelua. Kuvan voimaan luottava Instagram on nousemassa maailman suosituimmaksi sosiaaliseksi mediaksi. GALLEN-KALLELA-SIRÉN kuvaili tekstiin pohjautuvan galaksin horjuvan jalkojemme alla. Mitä tapahtuu horjumisen jälkeen? Galaksi räjähtää. Miten se räjähtää? Siten, että galaksin tähdet paisuvat ensin äärimmilleen, punaisiksi jättiläisiksi. Kasvettuaan satakertaisiksi niistä loppuu puhti, ja ne romahtavat valkoisiksi kääpiöiksi. Gutenbergin galaksi totisesti kasvaa ja pullistuu. Kirjoitetun tekstin määrä tuntuu satakertaistuvan vuosi vuodelta. Maailmassa tuotetaan nyt tukahduttavan paljon tekstiä. Monesta asiasta maailmassa voi olla pulaa, mutta kirjoitetun sanan saralla elämme typerryttävässä yltäkylläisyydessä. Klassisten uutismedioiden alati kiihtyvän tarjooman lisäksi sosiaaliset mediat vyöryttävät luettavaksi asiantuntijabloggauksia, kommentteja, mielipiteitä, vastamielipiteitä kommentteihin, kannustusta tilata lisää tekstiä uutiskirjeenä. Viesti siitä, että jokainen on media, on totisesti mennyt perille. Tekstitulva kasvaa tulevaisuudessa etenkin markkinoinnissa. Viestintäyhtiö Burson-Marstellerin tekemän tuoreen tutkimuksen mukaan peräti 87 prosenttia suomalaisyrityksistä aikoo lisätä panostuksiaan sisältömarkkinointiin. Eli pääosin tekstiin. Tämä kiristää entisestään kilpailua ihmisten ajasta, mikä on hyvä huomioida mediataloissa. Pitää tarjota parempaa sisältöä kuin mihin mainostajat pystyvät. MUTTA VOISIKO uutismedia pohtia radikaalimpia keinoja? Mitä jos hillittömään tekstitulvaan vastattaisiin määrällisellä niukkuudella? Mitä jos julkaistaisiin vähemmän, mutta parempaa? Ajatus on inhottava, onhan sanomalehdistössä perinteisesti ihailtu suuruutta ja paksuutta. Hesarin väki ihan herkistyy muistellessaan lehden mahtivuosia, jolloin aviisi oli niin iso, ettei sunnuntainumero enää meinannut mahtua kerrostalojen postiluukuista sisään. Vastaavasti paikallislehtiä on aina ivattu ohuudesta. Aivan toisen auton perään tehtyä parkkeeraamista kuvaillaan tilanteeksi, jossa ”puskureiden väliin olisi mahtunut paikallislehden koko vuosikerta”. Väitän, ettei paikallislehtien ohuus ole tilaamisen esteenä. Enemmän – ja aiheellista – kritiikkiä tulee, jos läheiseksi koettu väline julkaisee liikaa alueeseensa kuulumattomia täytejuttuja. Voisiko napakan kokoisista paikallislehdistä ottaa mallia? Onko isojen lehtien päivittäisellä palstamillimäärällä väliä lukijalle tai mainostajalle? Onko lehdillä tutkimustietoa onnistuneeseen kuluttajakokemukseen vaadittavasta tekstin määrästä? Mitä jos horjuvan galaksin aikakaudella voittava kaava onkin määrän sijaan tinkimättömän tiivis ja kunniantuntoinen laatu? ? Onko lehdillä tutkimustietoa onnistuneeseen kuluttajakokemukseen vaadittavasta tekstin määrästä?
• PALSTAT SuomenLehdistö 8/2018 21 KESKIPOHJANMAA Julkisen sanan neuvoston langettava päätös ihmisarvon kunnioittamista koskevassa asiassa. Keskipohjanmaa julkaisi printtiversiossaan mielipidekirjoituksen. Siinä loukattiin Kokkola Pride -tapahtuman järjestäjien ja seksuaalivähemmistöjen ihmisarvoa. Kantelu 18.5.2018 Kantelu kohdistuu Keskipohjanmaan printtiversiossaan 26.4.2018 julkaisemaan mielipidekirjoitukseen Kokkola Pride – miksi tie vie kirkkoon? Kantelija haluaa, että JSN ottaisi kantaa siihen, onko Keskipohjanmaa -lehti rikkonut hyvää journalistista tapaa julkaisemalla mielipidekirjoituksen. Kantelija toteaa, että hänen mielestään kirjoituksen sisältö täyttää vihapuheen tunnusmerkit ja kiihottaa kansanryhmää vastaan täten rikkoen Suomen lakia. Kirjoitus kritisoi Kokkola Pride -tapahtuman järjestämistä sekä ylipäätään seksuaalivähemmistöjä. Julkisen sanan neuvosto ei tulkitse lakia vaan Journalistin ohjeita. Kantelu otettiin käsittelyyn Journalistin ohjeiden kohdan 26 näkökulmasta. Keskipohjanmaan vastaus 19.9.2018 Keskipohjanmaan päätoimittaja Kauko Palola selvittää vastauksessaan tapauksen taustaa seuraavasti: ”Kokkolassa alkukesästä järjestetty Pride-tapahtuma generoi paljon tekstejä mielipidesivulle. Puolesta ja vastaan. Pride-tapahtumat ja keskustelu sukupuolineutraalista avioliittolaista jatkuu yhä, vaikka laki on voimassa ja railakkaat eduskuntapuheenvuorot takana.” Päätoimittajan mukaan Keskipohjanmaahan tuli normaalia runsaammin mielipiteitä kaupungissa ensimmäistä kertaa järjestetystä Pride-tapahtumasta. Valtaosa kirjoittajista halusi esiintyä nimimerkillä, vaikka mielipide ei kohdistunutkaan henkilöihin. Päätoimittajan mukaan kirjoitusten julkaisun ehtona oli luonnollisesti se, että kirjoittaja esitti mielipiteensä, kärjekkään tai vähemmän kärjekkään, omalla nimellään. Sananvapaus kuuluu demokraattiseen yhteiskuntaan. Päätoimittajan mukaan jokaisella on perustuslaillinen oikeus mielipiteeseen, oli kyse sitten Raamatun tulkinnasta, omasta vakaumuksesta tai suhtautumisesta sateenkaariasiaan. Päätoimittajan mukaan Keskipohjanmaa on tuskin ollut ainoa foorumi, jossa reilu vuosi sitten voimaan astunut sukupuolineutraali avioliittolaki on herättänyt yhteiskunnassamme kiivasta keskustelua myös jälkeenpäin. Päätoimittaja toteaa, että vaikka kantelija itse ei vaatinut vastinetta, asiasta toisin ajattelevat, kantelun kohteena olevan mielipidekirjoituksen tuominneet ja siitä eri mieltä olleet keskustelijat saivat omalla nimellään kirjoittaessaan jopa runsaasti palstatilaa. Päätoimittajan mielestä mielipidekirjoitus ei ole vihapuhetta, siinä ei kehoteta laittomuuksiin toisella tavalla ajattelevia kohtaan. ”Se ei kohdistunut myöskään tunnistettaviin henkilöihin vaan oli yleisellä tasolla Raamatun tulkintaa. Siinä käytetään voimakasta ilmaisua, Raamatustakin tuttua saatana-termiä mutta kiihotuksesta ei mielestäni ole kyse.” Ratkaisu JO 26: Jokaisen ihmisarvoa on kunnioitettava. Etnistä alkuperää, kansallisuutta, sukupuolta, seksuaalista suuntautumista, vakaumusta tai näihin verrattavaa ominaisuutta ei pidä tuoda esiin asiaankuulumattomasti tai halventavasti. Keskipohjanmaa julkaisi printtiversiossaan mielipidekirjoituksen, jossa arvosteltiin sitä, että Kokkola Pride -tapahtuman yhteydessä haluttiin järjestää jumalanpalvelus kirkossa. Kirjoituksessa Kokkola Priden järjestäjiä ja seksuaalivähemmistöjä nimiteltiin useita kertoja mm. ”saatanallisen hengen pimentämiksi tahoiksi” ja todettiin, että he haluavat saastuttaa Jumalan seurakunnan. Heitä väitettiin syntisiksi ja valehtelijoiksi ja heidän elämäntapaansa luonnottomaksi. Lisäksi heistä käytettiin alatyylistä ilmausta. Neuvosto toteaa, että kärjekäskin keskustelu seksuaalivähemmistöjen oikeuksista kuuluu sananvapauden piiriin ja tällaisessa keskustelussa voi esittää myös uskonnollisia perusteluja. Tässä tapauksessa tekstin keskeinen sisältö oli kuitenkin seksuaalivähemmistöjen ja Kokkolan Priden järjestäjien leimaaminen asiaankuulumattomalla ja halventavalla tavalla. Se ylitti Journalistin ohjeiden näkökulmasta hyväksyttävän kriittisen keskustelun rajat. Asian vakavuutta lisää se, että kirjoitus kohdistui pienellä paikkakunnalla tunnistettaviin henkilöihin. Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Keskipohjanmaa on rikkonut Journalistin ohjeiden kohtaa 26 ja antaa sille huomautuksen. Ratkaisun tekivät: Elina Grundström (pj), Ilkka Ahtiainen, Riikka Mäntyneva, Riitta Korhonen, Anna Anttila, Tapio Nykänen, Paula Paloranta, Kaisa Ylhäinen, Ismo Siikaluoma, Maria Swanljung, Aija Pirinen ja Sinikka Tuomi. KAUPPALEHTI Julkisen sanan neuvoston vapauttava päätös virheen korjausta ja journalistista päätösvaltaa koskevassa asiassa. Lehti julkaisi verkkosivujensa yritystietosivulla tietoja yrityksestä. Tiedot päivittyivät sivuille viranomaislähteistä. Vaikka kyse oli toimituksellisesta aineistosta, tiedotusvälineen oli perusteltua ohjata korjauspyyntö ensisijaisesti viranomaiselle. Tässä tapauksessa lehden verkkosivulla ei ollut olennaista asiavirhettä. Kantelut 21.5. ja 6.7.2018 Kantelu kohdistuu Meidänklinikka Oy:n tietoihin Kauppalehden yritystietosivuilla. Kantelun mukaan Kauppalehden sivuilla oli kanteluntekohetkellä virhe, kun siellä väitettiin, että yhtiö olisi aktiivinen, vaikka yhtiö oli poistettu kaupparekisteristä jo tammikuussa 2018. Kantelija on myöhemmin kertonut neuvostolle, että virhe on ollut Kauppalehden sivuilla vielä heinäkuussakin. Kantelija kertoo huomanneensa virheen, kun Satakunnan Kansa oli julkaissut 12.3.2018 jutun, jossa väitettiin yhtiön olevan aktiivinen. Satakunnan Kansan toimittaja oli kieltäytynyt aluksi oikaisemasta juttuaan vedoten Kauppalehden sivuilla olleeseen tietoon, mutta oikaisi juttunsa myöhemmin. Kantelun mukaan kantelija pyysi Kauppalehteä korjaamaan virheellisen tiedon ensimmäisen kerran 25.3., toisen kerran 6.4. ja kolmannen kerran 21.5.2018. Kantelun mukaan Kauppalehdestä vastattiin hänelle vasta toukokuussa ja kerrottiin, että kaikki tietojen muutokset ja korjaukset tulee tehdä alkuperäisrekisteriin, jonka jälkeen tiedot päivittyvät näkymään oikein myös Kauppalehti.fi-sivuilla. Kantelun mukaan vastaus on älytön, koska alkuperäisrekisterissä, eli kaupparekisterissä, tieto oli oikein ja Kauppalehden sivulla väärin. Kantelija kertoo toimittaneensa toimitukseen leimalla varustetun virallisen rekisteriotteen. Kantelija pyytää Julkisen sanan neuvostoa tutkimaan, rikkooko Kauppalehti Journalistin ohjeita 2 ja 20, kun se kieltäytyy korjaamasta virheellisen tiedon vedoten kolmansien osapuolien päätösvaltaan. Kauppalehden vastaukset 10.7. ja 14.11.2018 Kauppalehden vastaavan päätoimittajan Arno Ahosniemen mukaan se, että Meidänklinikka Oy:tä koskevalla Kauppalehden Yrityshaku-tietosivulla todettiin yhtiön olevan aktiivinen johtuu siitä, että Kauppalehden Yritystietosivuille, jonka toimittaa Alma Talent Tietopalvelut, kerätään tietoa useista viranomaislähteistä, kuten verottajalta ja patenttija rekisterihallituksesta. Päätoimittajan mukaan data tulee tiedontoimittajilta Kauppalehteen käytännössä automaattisesti, eikä toimitus käsittele sitä ennen julkaisua. Päätoimittaja toteaa vastaavansa kaikesta, mitä Kauppalehden brändin alla julkaistaan ja kantavansa vastuun myös tiedoissa mahdollisesti olevista virheistä. Päätoimittajan mukaan ei ole täysin yksiselitteistä, voidaanko yrityksen tai ytunnuksen tulkita olevan aktiivinen tai lakannut. Asia on vähintäänkin tulkinnanvarainen. Patenttija rekisterihallitus ei päätoimittajan mukaan tunne käsitettä ”aktiivinen yritys”, joka puolestaan on verohallinnon määrittelemä. Verohallinnon näkökulmasta yritys (/y-tunnus) on aktiivinen niin kauan kuin verottajalla on esimerkiksi jotain saatavia tai muuta vireillä ko. yhteisöltä. Päätoimittajan mukaan siitä, että yrityksen tila on ”aktiivinen” tietokantasivulla ei voi päätellä esimerkiksi sitä, onko se poistanut itseään kaupparekisteristä. Päätoimittajan mukaan kantelija puhuu siis eri asiasta kuin mihin tila ”aktiivinen” viittaa Kauppalehden sivulla. Päätoimittajan mukaan joidenkin elinkeinonharjoittajien kohdalla voi myös olla niin, että toiminta kaupparekisterissä voi olla päättynyt, mutta nämä voivat jatkaa pienimuotoista yritystoimintaa ja siten myös verohallinnon asiakkaina. Näin ollen, mikäli Kauppalehden Yritystietosivulla todetaan, että yritys on ”aktiivinen”, tästä ei voida päätoimittajan mukaan yksiselitteisesti päätellä, onko sen toiminta päättynyt vai ei. Päätoimittaja korostaa, että Meidänklinikka Oy:n kohdalla Kauppalehden Yritystieto-sivulla on ollut – myös Satakunnan Kansan uutisen julkaisemisen aikaan – yhtiön rekisteritieto, jonka mukaan yhtiön rekisteröinti kaupparekisterissä on päättynyt tammikuussa 2018. Tulkinta siitä, oliko yhtiö aktiivinen, oli päätoimittajan mukaan Satakunnan Kansan. Päätoimittajan mukaan kantelija jättää kantelussaan kertomatta, että Kauppalehden toimitus ryhtyi heti toimenpiteisiin saatuaan kantelijan yhteydenoton 21. toukokuuta. Päätoimittajan mukaan kantelijan pyytämät muutokset on päivitetty tietokantaan. Muutos saatiin tuotantoon 12.7. Päätoimittajan mukaan Kauppalehti ei ole luovuttanut päätösvaltaa toimituksen ulkopuolisille. Kauppalehti julkaisee yritystietoa digitaalisessa palvelussaan, ja tiedot tulevat eri viranomaislähteistä. Päätoimittajan mukaan Kauppalehden Yritystietopalvelun data on verrannollinen Kauppalehden julkaisemiin pörssikursseihin, uusien yritysten perustamistietoihin tai yritysten maksuhäiriöistä raportoivaan Kauppalehden protestilistaan. Päätoimittajan mukaan Meidänklinikka Oy:n mainitseminen Yrityshakupalvelussa aktiiviseksi ei ole olennainen asiavirhe vaan pikemminkin sivuseikka yhtiön kyseenalaisessa historiassa. Päätoimittaja toteaa, että Kauppalehden sisäinen prosessi asian selvittämiseksi ei välttämättä ole sujunut nopeimmalla mahdollisella tavalla, mutta Journalistin ohjeita Kauppalehden toimitus ei ole tässä tapauksessa päätoimittajan mukaan rikkonut. Ratkaisu JO 2: Tiedonvälityksen sisältöä koskevat ratkaisut on tehtävä journalistisin perustein. Tätä päätösvaltaa ei saa missään oloissa luovuttaa toimituksen ulkopuolisille. JO 20: Olennainen asiavirhe on korjattava viipymättä ja niin, että se tavoittaa mahdollisimman kattavasti virheellistä tietoa saaneen yleisön. Korjaus on julkaistava sekä tiedotusvälineen toimituksellisilla verkkosivuilla että julkaisussa tai kanavassa, jossa virhe on alun perin ollut. Kauppalehti julkaisi verkkosivujensa yritystietosivulla tietoja yrityksestä. Tiedot päivittyivät sivuille automaattisesti eri viranomaislähteistä. Julkisen sanan neuvosto toteaa, että neuvoston sääntelyn piiriin kuuluvat tiedotusvälineet voivat julkaista vain kahdenlaista sisältöä: toimituksellista aineistoa ja mainoksia. Jos kyseessä on toimituksellinen aineisto, sen tulee noudattaa Journalistin ohjeita kaikilta osin, myös virheen korjaamisen osalta. Neuvosto toteaa, että toimituksen ulkopuolisista lähteistä päivittyvä tietopalvelu voi olla toimituksellista aineistoa, ja joissakin tapauksissa korjauspyyntöjen ohjaaminen ensisijaisesti tällaisen tiedon lähteelle voi olla perusteltua. Näin on erityisesti tapauksissa, joissa tiedotusvälineen julkaiseman tiedon ydin on se, mitä lähde, esimerkiksi viranomaisrekisteri, toteaa. Neuvosto toteaa, että Kauppalehti ei luovuttanut journalistista päätösvaltaa toimituksen ulkopuolisille kehottaessaan kantelijaa tekemään tietopalveluun kohdistuneen korjauspyynnön myös tiedon alkuperäislähteelle, johon Kauppalehden tietopalvelussa viitataan. Kauppalehden tietopalvelussa myös kerrotaan selkeästi, mistä ja millä periaatteilla tiedot kerätään ja miten niihin voi pyytää korjausta. Lisäksi Kauppalehti toimi Journalistin ohjeiden mukaisesti, kun se itsekin selvitti ja tarkensi tietoja. Mikäli kyseessä olisi ollut olennainen asiavirhe, korjaustoimet olisivat kuitenkin olleet Journalistin ohjeiden näkökulmasta liian hitaita. Neuvosto toteaa, että Kauppalehden yritystietosivulla ei kuitenkaan ollut olennaista asiavirhettä, kun siellä todettiin, että kantelijan edustama yritys oli yritysja yhteisötietojärjestelmän (YTJ) mukaan ”aktiivinen”, vaikka yritys oli poistettu kaupparekisteristä. YTJ sisältää myös muita, muun muassa verotukseen liittyviä, viranomaistietoja. Lisäksi Kauppalehden yritystietosivulla oli näkyvissä tieto päivämäärästä, jolloin yritys oli poistettu kaupparekisteristä. Julkisen sanan neuAlatyylejä ja ylilyöntejä KESKIPOHJANMAA julkaisi printissä mielipidekirjoituksen, jossa Kokkolassa järjestetyn Pride-tapahtuman järjestäjistä ja seksuaalivähemmistöistä käytettiin alatyylisiä ilmaisuja. Teksti tuomitsi tapahtuman, järjestäjät ja osallistujat, JSN tekstin julkaisupäätöksen. Verkossa vapailla foorumeilla herjaavien kommenttien määrä on valtava. Huolestuttavaa on se, kuinka vähän parjauksiin puututaan. Vastuullinen media voi erottua muista toimijoista siten, että se pitää sananvapauden lisäksi huolta sananvastuusta. Mielipide täytyy osata ilmaista ilman alatyyliä ja ylilyöntiä. Sanoilla rakennetaan merkityksiä ja muovataan mielipiteitä. Kun sanoissa ei sorruta ylilyönteihin, pysyvät myös oikeat lyönnit kurissa. Keskustelun pitäminen asiallisena ei rajoita keskustelua. Sami Rahkonen päätoimittaja, Sisä-Suomen Lehti ja Pikkukaupunkilainen 13 2 Rahkosen poiminta Palstalla jatkuu keskustelu Julkisen sanan neuvoston kiinnostavasta päätöksestä. Julkisen sanan neuvoston päätöksiä 24.10. ja 21.11. Päätöksiä yhteensä 15. JSN Vapauttavat Langettavat
• PALSTAT 22 SuomenLehdistö 8/2018 vosto katsoo, että Kauppalehti ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa. Ratkaisun tekivät: Elina Grundström (pj), Ilkka Ahtiainen, Riikka Mäntyneva, Riitta Korhonen, Anna Anttila, Tapio Nykänen, Paula Paloranta, Ismo Siikaluoma, Maria Swanljung, Aija Pirinen, Sinikka Tuomi ja Johanna Vehkoo. Enontekiön Sanomat Julkisen sanan neuvoston vapauttava päätös samanaikaista kuulemista ja yksityisyyden suojaa koskevassa asiassa. Lehti julkaisi jutun, jossa kerrottiin rehtorin saamasta varoituksesta sekä hänen kunnanhallitukselle tekemästään hallintokantelusta. Julkisuus ei ollut niin kielteistä, etteikö jälkikäteinen kuuleminen olisi riittänyt, eikä juttu rikkonut rehtorin yksityisyyden suojaa. Iltalehti Julkisen sanan neuvoston vapauttava päätös asiavirhettä, virheen korjaamista, samanaikaista kuulemista ja omaa kannanottoa koskevassa asiassa. Lehti kertoi verkossa remonttipalveluiden kotimyyntiin liittyvistä ongelmista. Jutussa oli olennainen asiavirhe, mutta lehti korjasi sen Journalistin ohjeiden mukaisesti tarkistettuaan asian. Jutussa käsiteltyyn yritykseen kohdistunut julkisuus oli kielteistä, mutta ei niin kielteistä, että se olisi edellyttänyt samanaikaista kuulemista. Iltalehti Julkisen sanan neuvoston vapauttava päätös kuvan harhaanjohtavaa käyttöä koskevassa asiassa. Lehti julkaisi verkkosivuillaan jutun, jossa se käytti kuvituskuvana kuvaa leikkausta tekevästä kirurgista. Jutusta kävi selvästi ilmi, että kuva ei liittynyt jutussa käsiteltyihin potilasvahinkoihin. Iltalehti Julkisen sanan neuvoston vapauttava päätös kuvan harhaanjohtavaa käyttöä koskevassa asiassa. Lehti julkaisi verkkojutun, jossa kerrottiin ravintolapäällikön syyllistyneen syrjintään. Jutusta kävi ilmi, että lehden käyttämä tunnistamatonta järjestyksenvalvojaa esittävä kuvituskuva ei liittynyt tapaukseen. Iltalehti Julkisen sanan neuvoston langettava päätös lähdekritiikkiä, kielteistä julkisuutta, yksityisyyden suojaa, oikeudenkäyntiin vaikuttamista ja yleisön tuottamaa aineistoa koskevassa asiassa. Lehti kertoi verkkosivuillaan ja printtilehdessään omaishoitoon liittyvistä erimielisyyksistä. Omaishoitaja ja hänen hoitamansa henkilö olivat tunnistettavissa ainakin lähipiirissään. Omaishoitaja joutui niin kielteisen julkisuuteen, ettei jälkikäteinen kuuleminen olisi sitä korjannut, ja hänen hoitamansa henkilön yksityiselämästä kerrottiin erityisen arkaluonteisia seikkoja ilman tämän suostumusta. Ilta-Sanomat Julkisen sanan neuvoston vapauttava päätös lainaamista koskevassa asiassa. Lehti käsitteli jutussaan julkisuuden henkilön kymmenen vuoden avoliittoa ja eron taustoja. Lehden kannen ja lööpin otsikoissa ei ollut välttämätöntä mainita erosta ensimmäisenä kertonutta tiedotusvälinettä, koska juttu perustui lehden omaan tiedonhankintaan. Suomenmaa Julkisen sanan neuvoston vapauttava päätös totuudenmukaista tiedonvälitystä, tietojen tarkistamista, olennaista asiavirhettä ja omaa kannanottoa koskevassa asiassa. Lehti julkaisi pääkirjoituksen, jossa käsiteltiin luonnonsuojelujärjestöjen kampanjaviestintää. Kirjoitus saattoi olla yksipuolisuudessaan harhaanjohtava, mutta siinä ei ollut olennaisia asiavirheitä. Kantelijalle ei syntynyt oikeutta omaan kannanottoon, koska kyseessä oli poliittinen arviointi. Loviisan Sanomat Julkisen sanan neuvoston vapauttava päätös ihmisarvon kunnioittamista koskevassa asiassa. Lehti julkaisi jutun, jossa taiteilija käytti kärjekästä ilmaisua kaupungin kulttuuripäättäjistä. Ilmaisu oli kuvaannollinen, eikä se loukannut kulttuuripäättäjien ihmisarvoa. Kouvolan Sanomat Julkisen sanan neuvoston vapauttava päätös totuudenmukaista tiedonvälitystä, tietojen tarkistamista, sepitteellistä aineistoa, lähdekritiikkiä ja olennaista asiavirhettä koskevassa asiassa. Lehti julkaisi jutun, jossa arvioitiin kriittisesti eläinsuojeluyhdistyksen toimintaa. Nimettömiä lähteitä käytettiin monipuolisesti, ja lähdekritiikki oli riittävää. Jutussa ei ollut olennaista asiavirhettä. Yle Julkisen sanan neuvoston vapauttava päätös totuudenmukaista tiedonvälitystä, lähdekritiikkiä ja olennaista asiavirhettä koskevassa asiassa. Yle julkaisi jutun, jossa kerrottiin apulaisoikeusasiamiehen antaneen huomautuksen Oulun kaupungin sivistyspalveluille. Yle ei suhtautunut jutussa haastateltuun rehtoriin kritiikittömästi, eikä jutussa ollut olennaisia asiavirheitä. Yle Julkisen sanan neuvoston vapauttava päätös totuudenmukaista tiedonvälitystä, lähdekritiikkiä, lähdesuojaa ja samanaikaista kuulemista koskevassa asiassa. Ylen MOT esitti televisio-ohjelman, joka käsitteli kriittisesti psykoterapia-alan koulutusta antavaa yritystä. Yle julkaisi verkossa ohjelman käsikirjoituksen ja aiheeseen liittyvän jutun. Yle suhtautui nimettömiin lähteisiin riittävän kriittisesti ja pyrki haastattelemaan opiskelijoita monipuolisesti. Jutuissa esitetyt kriittiset mielipiteet opiskelijaryhmästä eivät velvoittaneet Yleä kysymään kommenttia jokaiselta opiskelijalta. Jämsän Seutu Julkisen sanan neuvoston vapauttava päätös toimittajan asemaa, totuudenmukaista tiedonvälitystä, tietojen tarkistamista, sepitteellistä aineistoa, haastateltavan oikeuksia, olennaista asiavirhettä, samanaikaista kuulemista ja yksityisyyden suojaa koskevassa asiassa. Lehti julkaisi jutun, jossa kerrottiin, että yksityishenkilön hevosesta oli tehty ilmoituksia valvontaeläinlääkärille. Juttu ei loukannut perheen yksityisyyden suojaa. Vaikka hevosen omistajaa haastateltiin vasta jälkikäteen, hän ei joutunut jutussa niin kielteiseen julkisuuteen, etteikö jälkikäteinen kuuleminen olisi sitä korjannut. Jutussa ollut virhe korjattiin Journalistin ohjeiden mukaisesti. Äänestyspäätös 9–5. Päätöksen lopussa eriävä mielipide. Satakunnan Kansa Julkisen sanan neuvoston vapauttava päätös toimittajan asemaa, totuudenmukaista tiedonvälitystä, tietojen tarkistamista, sepitteellistä aineistoa, olennaista asiavirhettä, samanaikaista kuulemista ja yksityisyyden suojaa koskevassa asiassa. Lehti julkaisi jutun, jossa kerrottiin, että yksityishenkilön hevosesta oli tehty ilmoituksia valvontaeläinlääkärille. Juttu ei loukannut perheen yksityisyyden suojaa. Lehti kuuli kantelijaa samanaikaisesti, kun se julkaisi samassa yhteydessä tämän haastattelun. Lehti oikaisi jutussa olleen virheen puutteellisesti, mutta riittävän hyvin. > Lue kaikki tuoreet päätökset osoitteessa www.jsn.fi. ”Neuvosto toteaa, että toimituksen ulkopuolisista lähteistä päivittyvä tietopalvelu voi olla toimituksellista aineistoa.” Elä Mobiilisti! Sovelluksen toteutti: www.epaper.fi Paper Lataa Suomen Lehdistön mobiilisovellus, ja lehdet ovat aina mukanasi. Sovelluksessa on verkon ilmainen uutisfiidi, ja tilaajana pääset lukemaan myös näköislehtiä. Arkisto yltää vuoteen 2012. Ensimmäiseen kirjautumiseen tarvitset tilaajatunnuksen, joka näkyy lehtesi osoitekentässä. Sovellus toimii Appleja Android-laitteilla. Tarkemmat ohjeet: www.suomenlehdisto.fi/mobiilisovellus-nakoislehti/ SuomenLehdistö
• PALSTAT SuomenLehdistö 8/2018 23 Julkisen sanan neuvosto Sanomalehtien Liiton liittojohtaja ja Medialiiton toimitusjohtaja Jukka Holmberg on valittu kannatusyhdistyksen hallituksen puheenjohtajaksi vuodeksi 2019. Keskipohjanmaa Tiina Ojutkangas on nimitetty vastaavaksi päätoimittajaksi. Hän aloittaa tehtävässään ensi vuoden alussa nykyisen päätoimittajan Kauko Palolan jäädessä eläkkeelle. Ojutkangas siirtyy tehtävään Keski-Pohjanmaan Kirjapainon toimitusten kehittämispäällikön paikalta. Aiemmin hän toiminut muun muassa ItäSavon ja Länsi-Savon päätoimittajana sekä Keskipohjanmaan toimituspäällikkönä. Kainuun Sanomat Sanna Keskinen on nimitetty päätoimittajaksi 7. tammikuuta alkaen. Hän työskentelee tällä hetkellä Oulun kaupungin viestintäjohtajana. Aiemmin hän on ollut päätoimittajana sekä paikallislehti Raahen Seudussa ja kaupunkilehti Raahelaisessa että Alma Mediaan kuuluneessa Alma Regionsin paikallislehtiryhmässä. Ilmajoki-lehti Terhi Pirilä-Porvali on nimitetty päätoimittajaksi. Hän aloittaa tehtävässään osittain loppuvuodesta ja täysipäiväisesti vuodenvaihteessa. Hän on aiemmin työskennellyt Suomen Kuntaliitossa, Ilmajoki-lehdessä, Pohjalaisessa, Nelosen uutisissa sekä Ylellä. Puruvesi Merja Kuuramaa on nimitetty päätoimittajaksi. Hän aloittaa tehtävässään 14. tammikuuta. Aiemmin hän on toiminut Puruveden toimittajana. Ilkka-Yhtymä Jukka Korhonen on nimitetty järjestelmäasiantuntijaksi. Aiemmin hän on työskenteli Ähtärin kaupungin tietohallintopäällikkönä. Paikallislehtien päätoimittajayhdistys Tuula Ruusumaa on nimitetty puheenjohtajaksi. Ruusumaa on Kangasalan Sanomien päätoimittaja ja toimitusjohtaja. Sanoma Tero Tiainen on nimitetty vastaamaan Sanoma Media Finlandin videoiden ja digitaalisten tuotteiden myynnin kehittämisestä. Hän siirtyy tehtävään Kodit.io:lta. Teemu Vehmaskoski on nimitetty Rakennuslehteä julkaisevan Sanoma Tekniikkajulkaisujen toimitusjohtajaksi. Hän aloittaa tehtävässään joulukuun alussa. Alma Media Mikko Torikka on nimitetty Tekniikka & Talouden päätoimittajaksi. Hän jatkaa päätoimittajana myös Mikrobitissä ja Tivissä. Lars Grafström on nimitetty kaupalliseksi johtajaksi Alma Talent Media Ab:hen. Hän vastaa Ruotsin yhtiön mainosja sisältömyynnistä sekä uusien liiketoimintojen kehittämisestä. Hän on aiemmin työskennellyt toimitusjohtajana Fokus-aikakauslehdessä sekä mainosmyynnin johtotehtävissä MTGkonsernin eri yksiköissä. Pohjois-Karjalan Kirjapaino Pohjois-Karjalan Kirjapaino Oyj:n painotoimialajohtaja Jari Avellan on nimitetty Forssan Kirjapaino Oy:n ja Erweko Oy:n toimitusjohtajaksi. Yle Sakari Sirkkanen on nimitetty Astudion juontajaksi. Aiemmin hän työskenteli Ylen Politiikkaradiossa. Olli Seuri on nimitetty A-studio Talkin juontajaksi. Hän aloittaa tehtävässään tammikuussa. Annika Damström on nimitetty A-studion juontajaksi. Hän aloittaa tehtävässään vuodenvaihteen jälkeen. Kirsi Heikel on nimitetty politiikan toimittajaksi. Aiemmin hän juonsi Ylen A-studiota. Markus Liimatainen on nimitetty tuottajaksi Yle Luonnon toimitukseen. Aiemmin hän juonsi Ylen A-studiota. MTV Kari Mononen on nimitetty kaupalliseksi johtajaksi. Hän aloittaa tehtävässään 4. maaliskuuta. Hän on aiemmin työskennellyt Sanoma Media Finlandilla, viimeisimpänä Ilta-Sanomien kaupallisena johtajana. Imbrobatur Säde Mäkipää on nimitetty päätoimittajaksi. Hän aloittaa tehtävässään 18. joulukuuta. Hän on aiemmin työskennellyt toimittajana muun muassa Helsingin Sanomissa ja Nyt.fissä sekä kulttuuritoimittajana Länsi-Savossa. Sanoman Pietari Korhonen kohdentaa mainoksia muun muassa uusien kaupunkilehtien avulla. JOURNALISTINEN SISÄLTÖ on tärkeää myös mainosmyynnin näkökulmasta. Jos sanomalehden mainosmyynti laskee, kannattaa ensin huolehtia sisältö kuntoon ja sitten suunnitella mainokset sopimaan sisältöön. Näin sanoo Pietari Korhonen, joka nimitettiin lokakuussa vastaamaan Sanoman uutismedioiden mainosratkaisujen kehittämisestä ja myynnistä. Korhonen näkee, että voi uudessa työssään vaikuttaa sanomalehtien ja laadukkaan journalismin menestymiseen. – Tehtävässäni on takana ylevä ajatus siitä, että Suomessa olisi laadukasta ja riippumatonta suomenkielistä journalismia myös 50 ja 100 vuoden päästä. Se ei ole itsestäänselvyys, jos katsoo sitä, minkä verran esimerkiksi Piilaaksoon valuu rahaa. Korhonen palkattiin pestiin talon sisältä. Hän toimi aiemmin Sanoman mediamyynnissä digitaalisten mainostuotteiden tuotepäällikkönä. Uudessa työnkuvassa ovat mukana myös printtimainokset. Korhonen antaa mainosten kehittämisestä kaksi esimerkkiä. Ensimmäinen koskee mainosten parempaa kohdentamista, joka onnistuu jatkossa uusien kaupunkilehtien avulla. Helsingin Sanomat ryhtyy tammikuussa julkaisemaan HS Espoota, HS Vantaata ja HS Helsinkiä. Joka arkipäivä ilmestynyttä Metroa julkaistaan enää vain maanantaisin ja perjantaisin. – Mainoksia ei ole aiemmin pystytty kohdentamaan kaupunkien mukaan. Olemme tässä pian kilpailijoitamme parempia. Toinen esimerkki mainosten kehittämisestä on monikanavaisuus, jonka vuoksi esimerkiksi Helsingin Sanomiin ei voi enää ostaa mainosta pelkästään paperilehden etusivulle. Mainos tulee hankkia myös verkkoon. – Uudistus on otettu hyvin vastaan, mutta kaikki eivät ole tykänneet. On voinut olla niin, että printtiaineisto on saatu häthätää kasaan ja digi on tullut yllätyksenä. Korhonen on tullut alalle mutkan kautta. Hän opiskeli elokuvaja tvtuottamista Stadiassa, joka kuuluu nykyisin Metropolia-ammattikorkeakouluun. Opintojen jälkeen hän toimi tuotantopäällikkönä koko perheen elokuvassa nimeltä Myrsky. Projekti oli onnistunut, mutta kuluttava. – Elokuvan jälkeen pohdin, että voisin kokeilla valkokaulustöitä. Korhonen ryhtyi tekemään digitaaliseen myyntiin ja kehittämiseen liittyviä töitä ensin Allerilla ja sitten Bonnierilla, josta hän nelisen vuotta sitten siirtyi Sanomalle. Katri Simola Ei enää pelkkiä etusivun mainoksia Pietari Korhonen haluaa johtajana taata alaisilleen mahdollisimman selkeät, helpot ja rauhalliset työolosuhteet. Hän satsaa myös avoimeen ja nopeaan viestintään. > 11.12.2018 Seminaari: VR, AR ja 360-video mediasisällöissä ja mediamainonnassa. > 1.–3.6.2019 The World News Media Congress 2019, Scotland. SANOMA uu si in te ht äv iin Tiedot nimityksistä voi lähettää osoitteeseen suomen.lehdisto@ sanomalehdet.fi Lisätietoa: www.sanomalehdet.fi/ ajankohtaista/tapahtumakalenteri Sanomalehtien Liitossa tapahtuu MEDIA-ALAN OMA LEHTI Vs. p äätoimittaja: Noora Autio. Riikka Virranta äitiysvapaalla. Toimitussihteeri: Katri Simola. Taitto: Noora Autio, Katri Simola, Janne Hulkkonen. Toimitus: Eteläranta 10, 00130 Helsinki. Puhelin: (09) 228 77 300. Sähköposti: suomen.lehdisto@sanomalehdet.fi. Suomen Lehdistö verkossa: www.suomenlehdisto.fi. Julkaisija: Sanomalehtien Liitto ry / Tidningarnas Förbund rf. Ilmestyminen: 88. vuosikerta. 8 numeroa vuodessa. Tilaukset ja osoitteenmuutokset: sl@ sanomalehdet.fi. Tilaushinnat 2018: kestotilaus 96 euroa / vuosi (sis. alv 10 %), määräaikainen tilaus 101 euroa / vuosi (sis. alv 10 %), määräaikainen opiskelijatilaus 39 euroa / vuosi (sis. alv 10 %). Tilaushintaan sisältyy digilehti. Maksettua tilausmaksua ei palauteta, kun tilaus irtisanotaan. Määräaikainen tilaus ei jatku tilausjakson päätyttyä ilman erillistä ilmoitusta. ISSN: 0039-5587. Ilmoitukset: Timo Järvenpää, puh. 0400 242 131, timo.jarvenpaa@parnet.fi. Painopaikka: Botnia Print, Kokkola. SuomenLehdistö Ilmestysmispäivät 2019 Nro Ilmestyy Aineistot Varaukset 1 30.1. 18.1. 11.1. 2 13.3. 1.3. 22.2. 3 17.4. 5.4. 29.3. 4 5.6. 17.5. 10.5. 5 21.8. 9.8. 2.8. 6 25.9. 13.9. 6.9. 7 30.10. 18.10. 11.10. 8 11.12. 28.11. 21.11.
• Vaikeasti tavoitettava kohderyhmä onkin yllättävän helppo tavoittaa. Kunhan tietää mistä. Sanomalehtien digitaaliset palvelut erottuvat nuorten mieluisimpana mainoskanavana. Ja silloin kun mainoksista pidetään, ne myös toimivat – varsinkin tutkitusti luotettavassa ympäristössä. Varaa oma mainospaikkasi. Sa no m ale hd et , di gi TV Pa ine tu t sa no m ale hd et Ra di o Pa ine tu t ka up un kil eh de t Yo uT ub e Fa ce bo ok In sta gr am Go og le Pa ine tu t aik ak au sle hd et Tw itt er 16?% 10?% 6?% 6?% 5?% 5?% 5?% 3?% 2?% 2?% 18?% Mistä mieluiten luet, katsot tai kuuntelet mainoksia? 18–24-v. Lähde: IRO Research, 9/2018 SuomenLehdistö