”Journalismiin kuuluu rohkeus, mutta ei saa olla törkymooses.” VOITON VARJO Paikallismediakilpailussa palkitun Kalajokiseudun päätoimittaja Hanna Parhaniemi uupui vuosia jatkuneisiin vaikutusyrityksiin. VALTAA TIIMEILLE KALEVA VÄHENSI KESKUSJOHTOISUUTTA TOIMITUKSESSA. Nro 8 8/12/2021 PErUSTETTU VUoNNA 1930
Mediapäivän ohjelma julkaistu Päivän teemana on vastuullinen media. Ohjelmassa on vastuullisuutta niin kansainvälisessä mittakaavassa kuin kotimaisesta näkökulmastakin. Tapahtumassa esitellään ajatuksia audiosta uutismediaan sekä alan ulkopuolista näkökulmaa peliteollisuudesta. Media-alan yhteinen Mediapäivä järjestetään 26.1.2022 hybriditapahtumana Bio Rexissä Helsingissä sekä etäyhteyden välityksellä. Hinta jäsenille 450 € ja muille 499 € + alv. Tutustu ohjelmaan ja ilmoittaudu osoitteessa www.mediapaiva.? SUOMEN KUSTANNUSYHDISTYS medialiitto
Mediapäivän ohjelma julkaistu Päivän teemana on vastuullinen media. Ohjelmassa on vastuullisuutta niin kansainvälisessä mittakaavassa kuin kotimaisesta näkökulmastakin. Tapahtumassa esitellään ajatuksia audiosta uutismediaan sekä alan ulkopuolista näkökulmaa peliteollisuudesta. Media-alan yhteinen Mediapäivä järjestetään 26.1.2022 hybriditapahtumana Bio Rexissä Helsingissä sekä etäyhteyden välityksellä. Hinta jäsenille 450 € ja muille 499 € + alv. Tutustu ohjelmaan ja ilmoittaudu osoitteessa www.mediapaiva.? SUOMEN KUSTANNUSYHDISTYS medialiitto nro 8/2021 a B C Riikka Virranta Kirjoittaja on Suomen Lehdistön päätoimittaja. riikka.virranta@uutismediat.fi Yksilöt ovat lehdistönvapauden riskitekijä O nko Suomi yhä lehdistönvapauden mallimaa? Kysymys herää, kun Helsingin Sanomien kolmea toimittajaa syytetään turvallisuussalaisuuden paljastamisesta ja sen yrityksestä. Tilanne ei tietysti ole radikaalisti muuttunut yhdessä yössä. Puitteet ovat edelleen kunnossa. Elämme maassa, jossa esimerkiksi viranomaisten sähköpostiviestittely päätösten valmistelusta on julkista materiaalia. Lakiin kirjattu julkisuusperiaate tarkoittaa radikaalia avoimuuden vaatimusta. Riskitekijöitä lehdistönvapaudelle tietenkin on. Yksi niistä ovat ihmisyksilöt, jotka eivät ehkä edes huomaa, että maabrändiinkin kuuluva lehdistönvapaus saattaisi liittyä juuri heidän toimintaansa. Julkisuusperiaate ei käytännössä kanna, jos viranhaltijat eivät ymmärrä sitä tai ole sitoutuneet siihen. T oimittajien mukaan julkisten instanssien pyrkimykset maineenhallintaan yleisön tiedonsaannin kustannuksella ovat lisääntyneet. Julkisia tietoja ylisalataan, ehkä vain koska on mukavampaa tai vähemmän kiusallista olla kertomatta tai koska siitä ei seuraa salauspäätöksen tehneelle mitään. Paikallismedian työskentelyolosuhteet vaihtelevat paljonkin sen mukaan, millaisia päättäjiä ja viranhaltijoita alueella sattuu toimimaan. Tiedonsaantia saatetaan hankaloittaa ja painostaa epämiellyttävän tiedon julkaisijaa. Hämmästyttäviä anekdootteja kentältä riittää. Päättäjä on esimerkiksi saattanut toivoa, ettei asukkaita haastateltaisi kunnan päätöksentekoa koskevista asioista lehteen. Joissakin kunnissa haastattelun antajan täytyy pelätä ei yleistä some-raivoa vaan silmille tulevaa luottamusjohtoa. Esimerkit kertovat siitä, etteivät viranhaltijat ja päättäjät ole omaksuneet omaa rooliaan osana avoimesti toimivaa hallintoa saati lehdistön tehtävää sen arvioijana. H elsingin Sanomien Viestikoekeskus-tapaus on poikkeuksellinen, ja on vaikea arvioida, mitkä sen seuraukset lehdistönvapaudelle laajemmin lopulta ovat. Syytteiden nostaminen oli joka tapauksessa pettymys ja etenkin vankeuden uhka pelkästä jutun valmistelusta – vaikkakin vain turvallisuussalaisuuden paljastamisen yritystä koskien – avaa vaarallisen tulkintahetteikön: saako aroista aiheista tehdä muistiinpanoja? Ei-toivottu seuraus olisi itsesensuuri esimerkiksi Puolustusvoimia koskevassa journalismissa, jota on jo valmiiksi kritisoitu ylivarovaiseksi. Lehdistönvapauden mallimaassa lehdistön tulee voida toimia koko kapasiteetillaan rajojakin koetellen. Muuten se jo varmuudeksi pienentää rooliaan. ? 4 avaaja Marika Paaso tutki, millaisen kuvan toimittajat haluavat antaa itsestään sosiaalisessa mediassa. 5 Gallup Tilausperuutuksella uhkaaja ei läheskään aina ole tilaaja. 6 puheenaihe Jos media haluaa olla brändi, joka valitaan, se vaatii vaivannäköä, sanoo Sanoman uutisbrändien kehityksestä vastaava Heidi Björklöf. 7 Kolumni Toimittajien kapea kielitaito tarkoittaa, että jotain jää huomaamatta, kirjoittaa Tuukka Tuomasjukka. 9 lehdistötilaisuus Hanna Parhaniemi sinnitteli pitkään uupumuksen partaalla ja sieti painostamista ennen kuin päätti kertoa kokemastaan. 14 diGiKehitys Työvoimapula Alma Median digikehityksessä on vain pahentunut. Kysyimme, mitä mediataloissa nyt kehitetään. 20 ratKaisut Kaleva uudisti toimitusorganisaationsa tiimipohjaiseksi, jotta journalistit voisivat tehdä työtään aiempaa itsenäisemmin. 25 teKijä Toimittaja Zahra Karimyn mukaan mitä tahansa aiheita voi käsitellä journalistisesti Tiktokissa tai Instagramin reelsissä. 26 teoria & Käytäntö Spinnauskulttuuri on voimissaan, mutta kaikki politiikan tapahtumat eivät ole käsikirjoitettuja. 28 tutKimuKset Uutismedia pienentää toimitiloja ja järjestää niitä uudelleen. 29 väliporras Kun teemme sisältöä naisille tai miehille, mietimme useimmiten stereotyyppejä, kirjoittaa Ville Seuri. 30 rivien välissä Trollit riehuvat median somesivuilla, ja asialle on tehtävä jotain, kirjoittaa Silja Tenhunen. 31 nimitys Mari Markkanen on urallaan oppinut ilmiöittämistä ja näkökulmittamista ja käyttää taitojaan seuraavaksi Uutisvuoksessa. SUOMEN LEHDISTÖ Päätoimittaja Riikka Virranta. tuottaja Janne Arola. ulkoasu ja taitto Origine ky / Janne Hulkkonen, Arto Kinnunen. toimitus Eteläranta 10, 00130 Helsinki. Puhelin (09) 228 77 300. sähköPosti suomen.lehdisto@uutismediat.fi. suomen lehdistö verkossa www.suomenlehdisto.fi. julkaisija Uutismedian liitto. ilmestyminen 91. vuosikerta. 8 numeroa vuodessa. tilaukset ja osoitteenmuutokset sl@uutismediat.fi. tilaushinnat 2022 kestotilaus 109 euroa / vuosi (sis. alv 10%), määräaikainen tilaus 117 euroa / vuosi (sis. alv 10%), määräaikainen opiskelijatilaus 42 euroa / vuosi (sis. alv 10%). Tilaushintaan sisältyy digilehti. Maksettua tilausmaksua ei palauteta, kun tilaus irtisanotaan. Määräaikainen tilaus ei jatku tilausjakson päätyttyä ilman erillistä ilmoitusta. issn: 0039-5587. mediamyynti Alpo Ohtamaa, Myynnin A&O, alpo.ohtamaa@myynninao.fi, 044 311 0201. PainoPaikka PunaMusta, Joensuu. Suomen Lehdistön tekemiseen on käytetty Kopioston keräämiä kopiointikorvauksia. to m i ko so ne n suomen lehdistö 3 6 14 ve sa la ti ti ne n
PAINEITA ON. Työnhaku ja valmiiksi näkyvä rooli omassa toimituksessa lisäävät toimittajan paineita omasta somenäkyvyydestään, sanoo Marika Paaso. ”Osa haastatelluista arvioi, että somessa huomatuksi tuleminen oli vaikuttanut työpaikan saamiseen.” 4 Suomen lehdiStö 8/2021 A A
Haastattelit väitöskirjaasi 35 toimittajaa Ylestä, Helsingin Sanomista ja Ilta-Sanomista. He korostivat, että uutiskynnyksen on ylityttävä myös sosiaalisessa mediassa eikä tylsä saa olla. Miksi? Ajatellaan, että se miten olet sosiaalisessa mediassa, on todiste ammatillisesta osaamisestasi. Osaatko kertoa hauskasti sanoitettuja, mukaansatempaavia tarinoita? Tylsyydessä on pidemmän aikavälin riski kuin kohutwiitissä. Muodostuu kuva, ettei ole kovin kiinnostava tai ei ole sanottavaa. Tavanomaisuus ei ole kovaa valuuttaa työmarkkinoilla. Toisaalta moni toimittaja kertoi varovansa ärhäkkyyttä ja erottumista..? Erottautumisessa on riski saada kuraa niskaansa, ja pahimmassa tapauksessa työnantajakaan ei tykkää. Siksi turvallinen strategia on pyrkiä sulautumaan joukkoon. Silloin ammatillinen brändäys on hankalaa. Se on vähän niin, että brändätessä roiskuu. On vaikeaa olla kiinnostava ilman että herättää mitään negatiivisia tunteita. Usein toimittajat eivät tavoittelekaan kaikkien hyväksyntää vaan positiivista erottautumista tietyn ryhmän silmissä. Tutkimuksesi mukaan toimittajat arvostavat assertiivista tyyliä sosiaalisessa mediassa. Mitä se tarkoittaa? Se on sitä, että uskaltaa sanoa näkemyksensä mutta tekee sen rakentavasti ja kohteliaasti. Rohkeus kuuluu journalismiin, mutta ei saa olla mikään törkymooses. Pidetäänkö puolueettomuuden ihanteesta kiinni? Kaikki mainitsivat, että toimittajan ei pitäisi ottaa kantaa puoluepoliittisesti. Se vaihtelee, mikä lasketaan puolueettomuuden piiriin: liittyykö se vain puoluepolitiikkaan vai ylipäätään yhteiskunnallisiin asioihin? Uskaltaako esimerkiksi kasvisruokapäivää tai autoilua sorkkia leimautumatta? Kuinka paljon työnantajien someohjeet rajoittavat toimittajia? Ohjeissa korostetaan, että toimittaja on toimittaja myös vapaa-ajalla sosiaalisessa mediassa. Tämä ei ollut haastatelluille ongelma, koska he ymmärsivät asian muutenkin ja kokivat, että toimittajuus ei ole työ vaan elämäntapa. ” Rohkeus kuuluu journalismiin, mutta ei saa olla törkymooses.” Moni toimittaja suhtautuu yhä jyrkän kielteisesti itse brändäykseen. Miksi? Osa katsoi, että journalismin kannalta ei ole hyvä, jos toimittaja tuo itseään esille. Sen katsottiin vaarantavan uskottavuutta ja luotettavuutta. Voi olla kyse siitäkin, ettei itse ole saanut positiivisia kokemuksia asiasta. Bränditoimittajille, eräänlaisille toimitusten lippulaivoille, on palkitsevampaa näkyä sosiaalisessa mediassa kuin toimittajalle, jolla ei ole valmiiksi seuraajakuntaa ja joka ei saa vastakaikua keskustelunavauksilleen. Mikä on omasta mielestäsi toimittajalle paras tyyli toimia somessa? Se riippuu siitä, mitkä ovat omat tavoitteet ja millaista työtä tekee. En sano, että kaikkien täytyy olla aktiivisia somessa. Voi pohtia, onko se työn kannalta tarpeellista vai ylimääräinen taakka. Jos somessa kuitenkin on, mielestäni kannattaa osallistua muiden keskusteluihin ja palvella yleisöä, ei vain tuoda omia asioitaan esille. ? AVAAJA Tylsä sometili on maineriski Sosiaalisessa mediassa on vaikeaa olla sekä kiinnostava että herättämättä negatiivisia tunteita. ”Brändätessä roiskuu”, sanoo Marika Paaso, joka tutki väitöskirjassaan toimittajien vaikutelman hallintaa sosiaalisessa mediassa. TeksTi Riikka Virranta kuva Hanna-Kaisa Hämäläinen GAllup Tuleeko nykyään aiempaa enemmän tilausperuutuksia, joiden syynä on journalismista pahastuminen? Tiina Okko Ts-Yhtymän lukijamarkkinoinnin johtaja Markku Mantila Ilkka-Pohjalaisen päätoimittaja Ei tule. Herkkyys pahastua on kyllä lisääntynyt, ja se johtuu somesta. Useimmiten kovinta möykkää pitävät ne, jotka eivät lehteä tilaa eivätkä aiokaan tilata. Jutut sukupuolivähemmistöistä ja uskonnosta herättävät aina puheita. Me olemme myös patistaneet väkeä ottamaan koronarokotteen, ja siitä on tullut aika reipasta palautetta, että se on propagandaa. Osa väittää, ettei koko koronaa ole olemassa. Nämä eivät kuitenkaan näy piikkinä tilausperuutuksissa, vaan päinvastoin tämä vuosi on meillä mennyt aika hyvin.” Kaius Niemi Helsingin Sanomien päätoimittaja Sisältö on yksi syy, jonka vuoksi lehden tilauksia perutaan, mutta ei suinkaan ainoa. Esimerkiksi jakelun laatu on merkittävä tilauksen peruutuksien syy. Vaikka sosiaalisen median kuohahduksissa paljon käytetään argumenttia tilauksen lopettamisesta, suurimmassa osassa tilanteista ei kuitenkaan näy merkittävää muutosta. Joskus voi tulla peruutusten aaltoja, mutta ei kuitenkaan niin mittavia, että ne vaikuttaisivat isossa kuvassa journalismin rahoitukseen.” —Janne Arola Lyhyt vastaus on ei. Olemme seuranneet vuosia, miksi ihmiset peruuttavat tilauksiaan, ja yhtenä vaihtoehtona on toimituksellinen sisältö. Siinä ei kuitenkaan ole tapahtunut dramaattista muutosta. Ihmiset kyllä saattavat antaa palautetta matalalla kynnyksellä ja uhata, että peruuttavat tilauksen jonkin yksittäisen jutun takia. Mutta käytännössä he eivät kuitenkaan tee niin. Useammin tilaus peruutetaan kuoleman, konkurssin tai sairauden, taloudellisten syiden tai ajankäyttöön liittyvien syiden vuoksi.” 8/2021 suomen lehdisTö 5 A
IHMISET valikoivat, mistä uutisensa kuluttavat. Verkossa vaihtoehtoja riittää. – Kukaan ei ole enää pakotettu käyttämään tiettyä uutismediaa. Jos haluaa olla brändi, joka valitaan, se vaatii vaivannäköä ja kuluttajien tarpeisiin vastaamista, sanoo portfoliokehitysja markkinointijohtaja Heidi Björklöf Sanomalta. Hän vastaa Sanoman journalistisessa yksikössä brändien kehityksestä. Björklöfin mukaan esimerkiksi ruotsalaisessa uutismediassa tehdään kovasti töitä brändien kirkastamiseksi, kun taas Suomessa asiaan ei ole herätty. Hän korostaa, että brändin uudistaminen tapahtuu yhteistyössä toimituksen kanssa. – Sisältö on äärimmäisen kriittisessä roolissa. Markkinoinnissa voi huudella mitä vaan, mutta hukkaan menee, jos sisältö ei lunasta lupausta. SANOMAN uutismedioissa työstetään pääosin kahta brändiongelmaa. Ensimmäinen on relevanttius alle 30-vuotiaille. Toinenkin ongelma liittyy etenkin nuoriin kohderyhmiin. Miten perustella, että kaikille tasoille tarvitaan uutismediaa: kansalliselle, maakunnalliselle ja paikalliselle? – Paikallismedia mutta myös maakuntalehdet hieman hakevat paikkaansa. Saa tehdä töitä, että iltapäivälehtikään on olemassa ihan nuorimmille ryhmille. Björklöfin tiimissä brändinkehitys tarkoittaa digitaalisen käytettävyyden eli esimerkiksi tuotteistusten pohtimista ja asiakaskokemuksen parantamista. Lisäksi tiimi tekee tutkimusta tunnistaakseen kohderyhmiä ja heidän sisältötarpeitaan. – Olemme pystyneet tunnistamaan tarpeen vaikkapa HS Vision sisältöihin ja ympäristöteemaan. Toisaalta live-lähetykset palvelevat todella hyvin asiakkaiden tarpeita Aamulehdessä ja Satakunnan Kansassa. Suorissa lähetyksissä toimii eksklusiivisuus – media tarjoaa jotain mitä ei muualta saa – ja nopeus, joka on vahva uutismedian käytön syy. – Esimerkiksi live-seurannat kasvattavat suosiotaan. On ihmisiä, jotka haluavat koko ajan tietää, missä mennään. Osalle taas taustoittava sisältö on tärkeää. Uskoakseni nämä ovat samojen ihmisten eri tarpeita. Sanoman maakuntalehdissä on vahvistettu myös paikallista lifestylea ja hyvinvointisisältöjä, sillä ne ovat vedonneet nuoriin Helsingin Sanomissa. Ilta-Sanomissa taas MeNaisten yhdistäminen samaan digipalveluun on tuonut selvästi lisää nuoria naislukijoita. Nuoria on huomioitu myös tuomalla IS:n urheiluun heitä kiinnostavia lajeja ja juttutyyppejä. Tällä hetkellä tutkitaan paikallismediaan liittyviä kulutustarpeita. Valmista uudistuskonseptia ei ole, mutta se on selvää, että rikokset, menovinkit ja yritystoimintaan liittyvät uutiset vetoavat paikallismediassa. HEIDI Björklöfin mukaan nuorten puhuttelemiseksi heille täytyy muodostua Emma Savimäki Karjalaisen markkinointivastaava Bränditutkimuksessamme nousi esiin, että lukijat eivät koe Karjalaista arjessaan niin läheiseksi kuin haluaisimme. Lähdimme kirkastamaan brändimielikuvaa. Kuvasimme neljä pohjoiskarjalaista lukijaamme eri kohderyhmistä mainokseen. Yhdessä oli Pertti, 65, joka kertoi olevansa urheilufani. Nostimme mainokseen otsikoita, joiden oletimme liittyvän Pertin elämään, eli toimme lukijan ja sisällön yhteyttä esille. Mietimme koko ajan keinoja, miten olisimme kiinnostavia nuorille. Meillä on vahvaa some-tekemistä ja seuratut tilit. Olemme tuoneet esiin myös ympäristövastuuta. Kaikki konsernin lehdet painetaan hiilineutraalisti.” Gallup Miten ratkotte brändihaasteita? Tommi Peura Ilkka-Pohjalaisen myyntijohtaja Olemme nostaneet 30–40-vuotiaat Ilkka-Pohjalaisen tärkeimmäksi kohderyhmäksi. Tavoitteena on olla vahvin tekijä digitaalisessa uutisoinnissa pohjalaismaakunnissa. Vahva brändi lähtee käytännön teoista. Julkaisimme juuri uudistuneen verkkopalvelun, jossa olemme freesanneet ulkoasua ja parantaneet käytettävyyttä ja luettavuutta. Tulemme kertomaan uudistuksesta näyttävästi lukijoillemme. Kampanjan viesti on ’nautitaan uusi tuoreena’.” puheenaihe Brändityötä edessä Sanomalla uutismedian brändejä kehitetään tekemällä nuorten kohderyhmien tutkittuihin tarpeisiin vastaavia sisältölanseerauksia. Arvopohjainen markkinointi Hesarin tapaan ei toimi kaikissa lehdissä, sanoo Heidi Björklöf. TeksTi Riikka Virranta kuva Vesa Laitinen 6 suomen lehdisTö 8/2021 A
Kolumni Tuukka Tuomasjukka Kirjoittaja on itäiseen keski-Eurooppaan erikoistunut freelance-toimittaja ja romanian kielen kääntäjä. Hei toimitus, mitä kieliä teillä puhutaan? M itä kieliä toimituksemme käyttää tiedonhankinnassa? Kuinka suuri osa jutuistamme syntyy suomenja englanninkielisten lähteiden pohjalta? Toimittajana työskennellessäni en ole koskaan kuullut esihenkilöideni kysyvän näitä kysymyksiä – vaikka syytä olisi. Kielivarannon käsitteellä viitataan siihen, mitä kieliä ihmisjoukko hallitsee. Uusien suomalaisten – maahanmuuttajien ja heidän jälkeläistensä – kielitaito laajentaa kielivarantoamme, mutta samaan aikaan monen kielitaito typistyy englantiin. Harva toimittajakollega kehuu ruotsintaitoaan. Entä sitten? Etenkin maakuntatai paikallislehti voi ajatella, että täällä meidän levikkialueellamme pääkieli on suomi. Apukielenä toimii hyvin englanti. Suomi ei kuitenkaan elä tyhjiössä, mikä näkyy hyvin esimerkiksi rajaseuduilla. Kesätoimittajana susirajalla kuuli, kuinka venäjäntaitoisista toimittajista on pulaa. Englanti ei aina riitä. T oimittajien kapeassa kielitaidossa huolettavat erityisesti sen seuraukset. Millaiseksi muodostuu suomalaisten maailmankuva, jos heille kerrotaan maailmasta vain yhden vieraan kielen kautta? Mitä meiltä jää silloin huomaamatta? Huomiota on jo herättänyt Yhdysvaltojen sisäpolitiikan korostuminen uutisissamme. Vastapainona tälle toimii esimerkiksi suomalaisen median Venäjään ja Turkkiin erikoistuneiden, kielitaitoisten toimittajien työ. Mitä yksittäinen toimitus sitten voisi tehdä? Ensimmäinen askel on tilanteen kartoitus. Mitä kielitaitoa toimittajillamme on ja mitä siitä jää tällä hetkellä käyttämättä? Osittainenkin kielitaito on hyvä tunnistaa, koska siitäkin on apua tiedonhankinnassa. Seuraava askel on aukkojen tunnistaminen ja täyttäminen, kuten kouluttautuminen työnantajan ja säätiöiden tuella. Uutisten seurantaan riittävän kielitaidon hankkiminen ei aina vie vuosikausia. Voiko kielitaitoa korostaa rekrytoinneissa? Lopuksi kielitaitoa pitää käyttää. ? emotionaalinen suhde uutisbrändiin. – Siinä markkinoinnilla on todella iso rooli, hän sanoo. Björklöfin mukaan Helsingin Sanomat on onnistunut markkinoinnissaan tuomalla esiin arvoja, jotka ovat yhteneviä nuorten arvojen kanssa. On tehty sananvapauskampanjoita ja lanseerattu ilmastofontti. Vastaava arvolähtöinen markkinointi ei Björklöfin mukaan välttämättä toimi muissa lehdissä. HS on tuonut historiansa varrella arvojaan paljon esiin, kun taas esimerkiksi Aamulehden puhuttelutapa on ollut kaupallisempia. Aamulehti on tehnyt tänä vuonna Ennen kaikkea -mainoskampanjaa, joka tavoittelee digiorientoitunutta kohderyhmää. Se nostaa tunnettuja tamperelaisia henkilöitä ja ilmiöitä, kuten wings-annos, ratikka tai Jesse Markin, jotka esitetään useassa valossa. – Nuorilla korostuu tarve alustasta, josta saa kaiken tiedon ja kaikki näkökulmat. Lähdimme hakemaan aiempaa freshimpää mielikuvaa Aamulehdestä. Mielikuva oli hieman pölyttynyt niiden silmissä, jotka eivät lue tai tilaa lehteä. Björklöfin mukaan on vahva este tilaamiselle, jos mielikuva mediasta ei ole moderni. Tunnetason lisäksi on vakuutettava myös rationaalisesti. Siinä hinnalla ja digitaalisella tuotteistuksella on iso merkitys. – Haemme koko ajan, millä hinnalla eri lehdet koetaan houkutteleviksi ja mitä kaikkia palveluelementtejä paketissa pitää olla. Tarjoushinta ei kuitenkaan saisi olla syy valita meidän brändiämme. VAIKKA nuorten tavoittamisessa riittää yhä työtä, Björklöf korostaa, että Sanomalla on onnistumisia. Aamulehden kampanja paransi mitatusti nuorten mielikuvaa lehdestä. HS Visio on täyttänyt kolon, joka kiinnostaa myös mainostajia: nuoret, korkeasti koulutetut ja yritysmyönteiset henkilöt. Hesari on nuorten tilaajien suhteen hyvällä polulla, ja sama kehitys on jalalla Aamulehdessä. – Mitä historiallisempi brändi, sitä isommin pitää uudistua. Sekä sisällöissä että siinä, miten niistä kerrotaan, Björklöf linjaa. ? MiEliKuVA JuMiSSA PRinTiSSÄ. ”En näe sanomalehtitalojen tekevän sisällön kattauksen ja digitaalisen tarjonnan eteen töitä ihan sillä tahdilla kuin pitäisi. Se vaikuttaa pakosti siihen, miten brändit mielletään ja miten uutismediaa halutaan kuluttaa”, sanoo Heidi Björklöf. 8/2021 Suomen lehdiStö 7 A
postilain uudistus huolettaa. Sanomalehtijakelu haja-asutusalueilla mutkistuu, kun jatkossa postia jaetaan vain kolmena päivänä viikossa koko maassa. toimitus HS perustaa uuden toimituksen Turkuun HELSINGIN Sanomat perustaa uuden toimituksen Turkuun. Se hakee parhaillaan vakituista toimittajaa ja uutiskuvaajaa sekä määräaikaisia toimittajia Turkuun perustettavaan ”paikallisfeatureen ja syventäviiin uutisiin keskittyvään toimitukseen”. Lehdellä on Turussa tällä hetkellä yksi aluetoimittaja. Päätoimittaja Kaius Niemen mukaan avauksella halutaan katsoa ja kokeilla, millä tavalla lehti pystyy parantamaan digitaalisten tilaajien palvelutasoa Turun suunnalla. Tarve tulee hänen mukaansa siitä, että digitaalisena aikana Hesarin kysyntä on valtakunnallista. – Silloin pitää kysyä myös, kuinka hyvin palvelemme eri puolilla, Niemi sanoo. Jo aiemmin Helsingin Sanomat on panostanut paikallisjournalismiin pääkaupunkiseudulla. Uusi toimitus keskittyy Niemen mukaan esimerkiksi perusuutisista erottuviin ilmiöja reportaasijuttuihin sekä ajankohtaisia asioita taustoittavaan sisältöön. – Tarkoitus on erilaisilla juttumuodoilla kokeilla, mikä toimii, mistä on aidosti hyötyä ja mikä on merkityksellistä. Niemen mukaan uuden toimituksen perustaminen kertoo siitä, että mediataloissa satsataan tällä hetkellä journalismiin ja erityisesti sellaiseen journalismiin, jossa jalkaudutaan eri alueille. Toisaalta paperilehden jakelun tökkiessä digitaalinen journalismi mahdollistaa sekä uusien että nykyisten yleisöjen tavoittamisen entistä nopeammin ja helpommin. – Me haluamme olla valtakunnallinen koko kansan lehti, ja se näkyy siinä, että uusista digitaalisista tilaajistamme merkittävä osa on pääkaupunkiseudun ulkopuolelta. —Janne Arola postilaki Kustantajat haluavat kiinteät jakelupäivät lakiin UUTISMEDIAN liitto, Medialiitto ja useat kustantajat vaativat, että uuteen postilakiin kirjataan kolme kiinteää jakelupäivää, jotka ovat samat koko maassa. Muuten järjestelmästä uhkaa liittojen mukaan tulla sekava. Uudessa postilaissa postin perusjakelu on muuttumassa viisipäiväisestä kolmepäiväiseksi koko maassa, myös alueilla, joilla ei ole yksityistä varhaisjakeluverkostoa. Liikenneja viestintäministeriön ehdotuksen mukaan Posti saisi määrittää jäljelle jäävät kolme jakelupäivää valitsemallaan tavalla eri alueilla ja vaikka vaihdella jakopäiviä viikoittain. Postin päiväjakelussa kulkee noin 20 prosenttia sanomalehtien volyymista. Valtio haluaa turvata viisipäiväisen sanomalehtijakelun varhaisjakeluverkon ulkopuolella. Tätä varten postilain rinnalla valmistellaan asetusta jakelutuesta. Asetusluonnoksen mukaan tukea saisivat jakelupalvelun tarjoajat niinä kahtena päivänä viikossa, joina Posti ei jatkossa hoida perusjakelua. Ehdotuksen mukaan Liikenneja viestintävirasto Traficom kilpailuttaisi tukea saavat jakeluntarjoajat korkeintaan maakunnan kokoisilla alueilla. Jakelutukea saisi kuitenkin vain vähintään kolme kertaa viikossa ilmestyvien sanomalehtien jakeluun. Asetus jakelutuesta olisi voimassa vain vuoden 2027 loppuun saakka. Luonnokset postilaiksi ja jakelutukiasetukseksi ovat lausuntokierroksella, ja niiden on tarkoitus tulla voimaan vuonna 2022. Jakelutukea on tarkoitus jakaa vuoden 2023 alusta alkaen. Postilain muotoilut ovat kriittisiä esimerkiksi Maaseudun Tulevaisuudelle, joka jaetaan päiväpostin mukana kolmena päivänä viikossa. Viestimedian toimitusjohtaja Anu Nissinen korostaa, että kiinteät jakelupäivät ovat äärimmäisen tärkeä asia uutislehdelle. – Tavoitteet ovat hyviä, että turvataan tuella viisipäiväinen jakelu haja-asutusalueilla ja tuki vähentäisi kustannusnousun painetta. Mahdollisuus vuoropäiväjakeluun haja-asutusalueilla on kuitenkin huolestuttava, Nissinen sanoo. —Riikka Virranta kilpailut Korona korosti omaa ideointia Alasatakunnassa KORONA-AIKA lisäsi omaa ideointia Eurassa ja Säkylässä ilmestyvässä Alasatakunta-lehdessä. Kun tapahtumat ja harrastukset pysähtyivät, toimituksessakin pysähdyttiin miettimään, mistä juttuja tehtäisiin. Kun kutsuja tilaisuuksiin alkoi taas tulla, toimitus piti kiinni uudesta linjastaan. – Meillä on ammattitaitoisia toimittajia, joilla on seudulla laajat verkostot. Tunnemme paljon ihmisiä ja kuulemme asioita. Kun niitä porukassa käännellään ja väännellään, sieltä ne ideat löytyvät, kertoo toimituspäällikkö Mirja Linnemäki. Lehden ideat purivat Uutismedian liiton Paikallismedia-kilpailussa, sillä Alasatakunta palkittiin parhaana vähintään kaksipäiväisten lehtien sarjassa. Kilpailussa palkitut ja heidän kommenttinsa löytyvät osoitteesta suomenlehdisto.fi. —Riikka Virranta ajankohtaista Sh ut te rS to ck 8 Suomen lehdiStö 8/2021 A
8/2021 Suomen lehdiStö 9 B LehdistötiLaisuus VOITTAJAN VÄSYMYS Kalajokiseudun päätoimittaja Hanna Parhaniemi uupui vuosia jatkuneisiin vaikuttamisyrityksiin ja taipui kokemaansa sisäiseen painostukseen. Kun hän lopulta kertoi tilanteestaan, tsemppiviestien ja tuen määrä yllätti. tekSti Janne Arola kuvat Esa Melametsä meren ääreLLä. Kun Hanna Parhaniemi palkattiin Kalajokiseudun päätoimittajaksi vuonna 2016, hän piti sitä unelmatyönä, jossa hän saa kirjoittaa ihmisistä, asioista ja ilmiöistä, joiden parissa on kasvanut. B
K ohtalainen ahdistuneisuus. Keskivaikeat / kohtalaiset masennusoireet. Vakava työuupumus. Tämän vuoden huhtikuussa tullut diagnoosi ei varsinaisesti yllättänyt Kalajokiseudun päätoimittajaa Hanna Parhaniemeä. Pitkin alkuvuotta hän oli havainnut jo aiemmiltakin vuosilta tuttuja hälytysmerkkejä, jotka työterveyslääkärikin kirjasi lausuntoonsa: ahdistusta, väsymystä, passivoitumista, heräilyä öisin, maha-, pääja niskakipuja, itkuisuutta. Ennen tilanteen laukeamista oli työpäiviä, jolloin Parhaniemi istui keittiön pöydän ääressä tuntikausia ”aivan sumussa”. – Katsoin vain tyhjää dokumenttia tietokoneella enkä saanut kirjoitettua siihen mitään, hän muistelee samaisen pöydän ääressä marraskuussa 2021. Talossa on hiljaista, vain kissat Wimma ja Untamo hyppelevät välillä pöydälle, niskaan ja muurin päälle. Viereisessä huoneessa Parhaniemen aviomies Pasi, samassa yhtiössä työskentelevä ilmoitusvalmistaja, tekee iltapäivän työrupeamaansa. Ikkunan takana pohjoispohjalainen päivä hämärtyy, taivaalta tippuvat raskaat lumihiutaleet peittävät maiseman. Support your local -huppariin pukeutunut Parhaniemi puhuu vuolaasti mutta rauhallisesti, itsekriittisestikin. Hän on nyt tämän vuoden toisella sairaslomallaan. Hän on päättänyt, että on aika puhua aivan kaikesta. PARHANIEMI oli 2-vuotias, kun perhe muutti Ruotsin Gävlestä Kalajoelle vanhem pien töiden perässä. Hän kävi koulua Pohjankylän ala-asteella kaupungin kes kustassa ja harrasti klarinetin soittamista. Kultalusikoita ei perheessä jaettu, vaan vanhemmat olivat välillä työttöminäkin. – Ehkä siksi pidän tärkeänä saada pienten ja vähempiosaisten ihmisten asioita kuuluviin. Minulle tämän työn suola on haastatella tavallisia ihmisiä, kalajokisia hauskoja persoonia, mutta tuoda esiin myös ikäviä tarinoita. Lehtihommista Parhaniemi innostui lukioikäisenä. Eräällä äidinkielen kurssilla tehtävänä oli kirjoittaa juttu sanomalehteen. Kokkolassa ilmestyvä Keskipohjanmaa julkaisi Parhaniemen kaverinsa kanssa tekemän sähköpostihaastattelun Tehiksen Arskasta (Tehosekoitin-yhtyeen kitaristi Ari Tiainen). Jutun myötä Parhaniemi alkoi tehdä Keskipohjanmaahan myös levy-, kirjaja elokuva-arvosteluja ja kirjoittaa nuorten sivuille. Parhaniemen valmistuttua medianomiksi vuonna 2010 hänet palkattiin Nivala-lehteen toimittajaksi. Siinä roolissa hän kirjoitti Kalajoella ilmestyvään saman konsernin paikallislehti Kalajokiseutuun vieraskolumnin, jonka otsikkona oli ”Kalajoki ei ole Dubai”. Tekstissä hän kritisoi kaupungin massiivisia rakennushankkeita Hiekkasärkkien alueella. Olihan hän asunut lähes koko elämänsä paikkakunnalla ja näki, kuinka paikallisille tärkeää niemenkärkeä suunniteltiin raivattavan turistien loma-asuntoalueeksi. Kolumnin julkaisun jälkeen hän kertoo saaneensa eräältä saman lehtiyhtiön palveluksessa työskennelleeltä mieheltä tekstiviestin: Tuollaista paskaa ei meidän lehtiimme tarvitse kirjoittaa. KUN Parhaniemi vuonna 2016 valittiin Kalajokiseudun päätoimittajaksi, hän piti sitä unelmatyönä: hän pääsi takaisin meren äärelle kirjoittamaan ihmisistä, ilmiöistä ja asioista, joiden parissa on kasvanut. Samaan aikaan perhe löysi etsimänsä rintamamiestalon. Sen pihalla on pieni piharakennus, jonka Parhaniemet muuttivat kanalaksi. Siellä asuu nykyään kuusi kanaa ja Albert-kukko. – Olen sanonut niitä terapiakanoiksi. Jos töissä tulee ikävää palautetta, se unohtuu, kun menee kanalaan puuhastelemaan. Jossain vaiheessa vain kävi niin, että asiat eivät enää unohtuneetkaan. Päätoimittajan työn näkökulmasta Kalajoki ei ole toimintaympäristönä kaikkein helpoin. Kaupungin päätöksentekoa varjostavat poliittisten ryhmien pitkään jatkuneet erimielisyydet sekä kaupungin johdon ja joidenkin poliitikkojen tulehtuneet välit. Luottamushenkilöt ja virkamiehet ovat myös aggressiivisesti yhteydessä mediaan, jos eivät pidä juttujen näkökulmista tai niiden sävystä. Myös Hilla Groupin (ent. KPK Yhtiöt) hallitukseen ja toimitusjohtajaan on oltu poikkeuksellisen paljon yhteydessä juuri Kalajoelta. Usein yhteydenottojen tarkoituksena on kyseenalaistaa Kalajokiseudun tai muiden yhtiön lehtien puolueettomuus. Keskipohjanmaan päätoimittaja ja sisältöjohtaja Tiina Ojutkangas Hilla Groupista sanoo, että suoraa yhteyttä ottavat erityisesti kaupungin luottamushenkilöt. – Ja aina kun yhteyttä otetaan, kyse on siitä, että me olisimme tehneet jotain väärin. AIKA 9.11.2021 PAIKKA Parhaniemien koti, 1950-luvun rintamamiestalo Kalajoen keskustan liepeillä PAIKALLA Vuodesta 2016 Kalajokiseudun päätoimittajana työskennellyt Hanna Parhaniemi AIHE Päätoimittajaan vaikuttaminen ja painostus, työuupumus TARJOLLA Kahvia ja keksejä ”Vaikka olemme paikkakunnan lehti, emme kuitenkaan ole paikkakunnan mainoslehti.” 10 SuOmEn LEHdISTö 8/2021 B
PARHANIEMI itse kokee, että häntä on vuosikausia yritetty savustaa pois päätoi mittajan paikalta. Jatkuvan työnantajaan yhteydessä olemisen lisäksi Parhaniemi sanoo, että häntä on uhkailtu muun muassa tilauksien peruutuksilla, jos ”meininki ei muutu”. Hän arvioi, että aktiivisia viestien lähetteli jöitä ja yhteydenottajia on kymmenkunta, asiasta riippuen he ovat joko poliitikkoja tai kaupungin virkamiesjohtoa. Varsinkin Kalajoen turismiin liittyvät kriittiset kirjoitukset ovat saaneet päättäjiä älähtämään. Parhaniemelle on esitetty vaatimuksia esimerkiksi lehden teksti viestipalstan poistamisesta ja annettu ymmärtää, että tavallisia kuntalaisia ei pitäisi päästää lehdessä ääneen kaupun gin päätöksentekoon liittyvissä asioissa. Parhaniemi sanoo, että päättäjien pitäisi ymmärtää tai ainakin perehtyä siihen, mikä on lehden rooli. – Vaikka olemme kuinka paikkakunnan lehti, emme kuitenkaan ole paikkakunnan mainoslehti, hän sanoo. – Sehän on myös meiltä pois, jos kau pungilla menee huonosti. Mutta meidän tehtävämme on kertoa, mitä täällä tapah tuu, myös huonoista puolista. KYSELYJEN perusteella epäasialliset, toimituksen ulkopuoliset vaikuttamisyrityk set ovat monille paikallislehtien päätoimit tajille arkea. Harvinaisempaa on, että journalismiin yritetään kajota oman talon sisältä. Parhaniemi kertoo kokeneensa tätäkin. Syyskuussa 2018 Kalajoella jätettiin sittemmin äänestyksessä kaatunut valtuus toaloite kaupunginjohtaja Jukka Puoskarin erottamiseksi. Syiksi mainittiin muun muassa luottamuspula, tietojen pimittämi nen sekä kaupunginjohtajan epäasiallinen käyttäytyminen. Voisi kuvitella, että kaupunginjohtajan erottamishalut olisivat paikallislehden pää uutinen. Ei kuitenkaan Kalajokiseudussa. Aloitteen tultua julkisuuteen yhtiössä työskennellyt mies antoi Parhaniemen mukaan ymmärtää, että erottamisasialla ei kannata revitellä lehdessä. Kyse on samasta miehestä, joka aiemmin lähetti viestin Hiekkasärkkien rakennushanketta käsitel leestä kolumnista. 8/2021 Suomen lehdiStö 11 B aikaa itselle. Tämä vuosi on opettanut Hanna Parhaniemeä ajattelemaan myös itseään eikä panemaan muiden toiveita ja tarpeita aina etusijalle. Sairaslomalla on ollut aikaa esimerkiksi neulomiseen.
Miehen tapana oli Parhaniemen mukaan välittää kaupungin päättäjien antamaa kriittistä palautetta toimitukseen. Hänen tiedettiin olevan hyvää pataa esimerkiksi kaupunginjohtajan kanssa. – Sitähän sitten kovasti ihmeteltiin, kun meillä ei ollut sen suurempia juttuja aiheesta. Kyllä sitä jollain tavalla käsiteltiin, mutta olisi pitänyt käsitellä isommin, Parhaniemi sanoo nyt. Parhaniemi sanoo suoraan, että taipui asiassa kokemaansa painostukseen. – Hän osasi tehdä sen tosi taitavasti. Saattoi puolihuumorilla töksäytellä, että toimittaa verokortin takaisin, jos asiat eivät etene hänen haluamallaan tavalla. Vaikka tasan tarkkaan tiesin, että se ei ole huumoria. – Kyllä se minua ahdisti ja pelotti ja tuntui väärältä. Kyse ei ollut vain omasta työpaikastani vaan perheenjäsenenikin olisivat saattaneet joutua kärsimään, jos toimin toisin kuin hän haluaa. SUOMEN Lehdistö on vahvistanut miehen toimintaan liittyviä tietoja laajasti eri lähteistä. Tämän perusteella piirtyy kuva voimakastahtoisesta henkilöstä, joka ei ole epäröinyt käyttää valtaansa. Lähteet puhuvat samansuuntaisesti valta-aseman väärinkäytöstä, kuten miehen painostavaksi koetusta viestinnästä ja irtisanomisilla vihjailemisesta. Parhaniemi itse sanoo, että miehen käytös loi työyhteisöön pelon ilmapiiriä. Kun Parhaniemi alkoi kuulla samantyyppisistä asioita muiltakin, hän rohkaistui kertomaan kokemastaan työnantajalle. Mies ei nykyään enää työskentele yhtiön palveluksessa. Mies itse ei tunnista itseään lähteiden kuvauksista. Hän kiistää koskaan vaikuttaneensa journalismiin tai edes välittäneensä päättäjiltä tullutta palautetta toimitukseen. – Olen aina vain antanut kentän terveisiä, enkä koskaan ole lähtenyt vaikuttamaan sisältöihin, hän sanoo. Hän ihmettelee väitettä pelon ilmapiirin luomisesta. – Olen saanut ihan toisenlaista viestiä. Tämä tuntuu todella oudolta, koska olen saanut todella paljon palautetta työyhteisön ilmapiirin positiivisena rakentajana. Parhaniemi nostaa esiin Terhi Pirilä-Por12 Suomen lehdiStö 8/2021 B terapiakanala. Albert-kukon ja kuuden kanan kanssa puuhastelu auttoi pitkään Parhaniemeä unohtamaan töissä tulleen kriittisen palautteen. Jossain vaiheessa asiat eivät enää unohtuneetkaan.
”Sitä ajautuu huomaamattaan seittiin, jota hallitsevat henkilöt punovat.” valin, joka irtisanoutui Ilmajoki-lehden päätoimittajan paikalta sen jälkeen, kun lehtiyhtiön hallitus ja paikalliset poliitikot yrittivät painostaa häntä olemaan julkaisematta uutista erään koronakaranteenissa olleen keskustalaisen valtuutetun osallistumisesta kunnanvaltuuston kokoukseen. – Hän piti journalistisesta näkemyksestään kiinni viimeiseen saakka. Itse en ole aina ollut niin voimakas, Parhaniemi sanoo. – Sitä ajautuu huomaamattaankin seittiin, jota hallitsevat henkilöt punovat. PARHANIEMI sanoo haluavansa puhua viime vuosina kokemistaan asioista avoimesti, jotta muut samankaltaisessa tilanteessa olevat ihmiset saisivat apua ja tukea. Hän itse sinnitteli vuosien ajan joululomille, joiden aikana sai ladattua akkuja sen verran, että jaksoi palata töihin. Jaksamisestaan huolehtineille hän kaunisteli tilannettaan. – Edellisjouluna itkuhuusin kotona, että tarvitsen sairaslomaa. Sitten menin astman takia lääkärille ja ajattelin, että pitäisi sanoa kaikista muistakin oireista. Mutta päätin kuitenkin, etten sano mitään. Erään kerran ollessaan esihenkilönsä kanssa etäpalaverissa Parhaniemeä alkoi itkettää. – Sain kuitenkin pinnisteltyä, ettei hän huomannut mitään. Mutta nyt mietin, mikähän järki siinä pinnistelyssäkin oli. Parhaniemen lähipiirissä muutos huomattiin ennen kaikkea siinä, että aiemmin hän totesi kriittisestäkin palautteesta huolimatta, että eteenpäin on mentävä. Jossain vaiheessa hän ei kuitenkaan enää saanut asioita mielestään. – On myös vihainen ja surullinen mieli, että on tullut ajettua itsensä tähän pisteeseen. Olisi pitänyt avata suu jo vuosia sitten. Tunnistan itsestäni vähän sellaista kiltin tytön tunnollisuuden tuskaa. Oman työnantajansa tukea Parhaniemi kiittelee. Heti kun hän työterveyspsyko logija lääkärikäyntien välissä uskalsi kertoa tilanteestaan esihenkilölleen Hilla Groupissa, lehteen järjestettiin hänelle sijainen. KEVÄISEN sairasloman ja kesäloman jälkeen Parhaniemen työuupumuksen oireet palasivat nopeasti. Samoihin aikoihin elämään ilmaantui uusi, erittäin kuormittava asia, kun eräs kaukainen sukulainen alkoi vainota Parhaniemeä ja muun muassa yritti vaatia tätä kirjoittamaan lehteen haluamistaan asioista. Parhaniemi lakkasi vastailemasta puhelimeen ja teki asiasta rikosilmoituksen. – Silloin alkoi tuntua, että tämä työ ei ole enää ihmisen kokoista. Illalla viedessä koiraa pihalle sai vilkuilla olkapään yli, että onko siellä joku. Haastatteluhetkellä marraskuun toisella viikolla Parhaniemi on juuri jäänyt uudelleen sairaslomalle. Hän yrittää ottaa rauhallisesti päivän kerrallaan. – Nyt on saanut painia sen kanssa, että äiti jääkin kotiin lepäilemään, kun lapset lähtevät päiväkotiin ja eskariin. Mutta tätä tarvitsen nyt. Olen vuoden aikana oppinut ajattelemaan itseänikin. Hiljattain Parhaniemi toteutti yhden pitkäaikaisen unelmansa, kun perheeseen hankittiin koira, sekarotuinen Hessu, joka nyt hamuaa kovasti emäntänsä syliin. Ikkunan takana on jo pimeää, lumisade on loppunut. Parhaniemi ei vielä tiedä, miten hänen työuransa jatkuu. Juuri nyt hän näkee mahdottomaksi palata päätoimittajaksi, mutta asiasta on käytävä keskusteluja myös lääkärin ja työnantajan kanssa ennen lopullisia ratkaisuja. Vaikka päällimmäisinä tunteina tällä hetkellä ovatkin viha, katkeruus ja kyynisyys, Parhaniemi on saanut myös paljon tukea kerrottuaan tilanteestaan LinkedInissä ja lehden pääkirjoituksessa. – Viestejä on tullut paikallisilta, ihan tavallisiltakin ihmisiltä ja myös päättäjiltä ja yrittäjiltä. Se on tuntunut todella ihmeelliseltä ja yllättävältäkin. Monet ovat toivoneet, että jatkaisin vielä tässä työssä. Parhaniemestä tuntuu myös siltä, ettei hän haluaisi luovuttaa ja antaa painostajien voittaa. – Ainakin ennen luovuttamista olen avannut suuni. PARHANIEMEN viimeisellä työviikolla ennen keväistä sairaslomaa Kalajokiseudun toimitus teki erikoislehteä. He tiesivät, että kyseisen viikon lehti lähtisi Uutismedian liiton järjestämään Paikallismedia-kilpailuun. Parhaniemi oli niin uupunut, että hän lähinnä ”itki ja taittoi”. Kun lehti lähti painoon, hän käveli työterveyslääkärille. Marraskuun puolivälissä parhaat lehdet palkittiin Suurilla Lehtipäivillä. 1970-luvun teeman mukaisesti Tähtien sodan jediprinsessaksi pukeutunut Parhaniemi kuunteli tulosten julkistamista Seinäjoella hotelli Sorsanpesän juhlasalissa. Kun kerran viikossa ilmestyvien lehtien kilpailun kolmonen ja kakkonen oli julkistettu, Parhaniemen olo oli epäuskoinen. – En uskaltanut toivoa voittoa, olin ihan varma, että jäämme jaetulle neljännelle sijalle. Sitten viimeinen kuori, “huutomökä” ja ”mieletön fiilis”. Kilpailuraadin mukaan Kalajokiseutu on raikas, hyväntuulinen ja ajankohtainen lehti, jonka journalistinen järjestys ja laatu, visuaalinen ilme ja vuorovaikutus lukijoiden kanssa ansaitsevat tunnustusta. Raadin mielestä voittajalehti erottui kilpailijoistaan siksikin, että se käsittelee rohkeasti ja elävästi myös raskaita aiheita. ? 8/2021 Suomen lehdiStö 13 B
digikehitys OMIN VOIMIN Digikehityksen resurssit kasvavat, kun mediatalot haluavat pitää datan omissa käsissään. Työvoimapula kuitenkin viivästyttää ainakin Alma Median projekteja. TeksTi Janne Arola kuvaT Tomi Kosonen B 14 suomen lehdisTö 8/2021
Merkittävä vuosi. I-Medioiden digikehitystiimin Sini-Maaria Rintamäki, Jussi Jokipii, Terhi Kaaranka, Petra Puumala ja Mikko Muilu ovat tänä vuonna kehittäneet muun muassa uutta data-alustaa sekä sisällöntuotannon ympäristöjä.
priorisointi on tärkeää. I-Medioiden digikehitystiimin päällikkö Jussi Jokipii sanoo, että sisällöntuotannon kehitystä tehdään mieluusti omin voimin, mutta esimerkiksi sosiaalisen median datapalveluja kannattaa ostaa ulkoa. 16 Suomen lehdiStö 8/2021 B J ärjestelmäuudistuksia, käyttökokemuksen ja ostoputkien parantamista, digijournalismin rikastamista ja datan hyödyntämistä. Tällaiset vastaukset toistuvat, kun Suomen Lehdistö kysyi mediataloista, millaisia asioita niiden digikehityksessä on pinnalla. Esimerkiksi I-Medioissa kuluva vuosi on ollut digikehityksessä merkittävä. Alkuvuonna kehitettiin omaa data-alustaa, joka kerää yhtiön hallussa olevaa asiakasdataa yhdelle alustalle ja tehostaa sen käyttämistä eri liiketoiminnoissa. Loppuvuonna I-Medioissa on uudistettu koko sisällöntuotannon ympäristöä. – Työkalujen pitää mahdollistaan aidosti digitaalinen sisällöntuotanto, sanoo digikehitystiimin päällikkö Jussi Jokipii. Kun verrataan muutaman vuoden taakse, suurin muutos yhtiössä on hänen mukaansa tapahtunut suhtautumisessa digitaalisuuteen. – Nyt digikehitys ei ole päälleliimattua, vaan sitä on kaikissa toiminnoissa. Ensi vuoden iso teema I-Medioissa on tilattavien mediatuotteiden käytettävyys, kuten personointi. Toisaalta tarkoitus on kehittää myös automaatiota ja robotiikkaa. Se voi tarkoittaa esimerkiksi uutisia alasarjojen urheilusta niistä kiinnostuneille tilaajille. Suhteellisen pienessä yhtiössä on tärkeää kohdistaa resursseja oikeisiin aisoihin. Jokipii sanoo, että esimerkiksi sisällöntuotantoon liittyvää kehitystä tehdään mieluusti talon sisällä omin voimin. Sen sijaan esimerkiksi sosiaalisen median datapalvelut ovat niin valmiita tuotteita, että niitä voi ja kannattaa ostaa ulkopuolelta. KUN Suomen Lehdistö viisi vuotta sitten teki jutun mediatalojen digikehityksestä, Alma Median digijohtaja Santtu Elsinen valitteli työvoimapulaa, joka hidasti kehitystyötä. Nyt hän sanoo tilanteen menneen vieläkin huonommaksi. – Se tarkoittaa muun muassa sitä, että esihenkilöillä menee paljon työaikaa rekrytointiin. Tämä taas viivästyttää hankkeita, Elsinen sanoo. Hänen ratkaisuehdotuksensa tilanteeseen ovat tuttuja: koulutuksen lisäämistä ja työperäisen maahanmuuton helpottamista. – Suomeen on edelleen turhan vaikea tulla tämäntyyppisiin hommiin. Sekä digikehityksen budjetti että henkilömäärä ovat Alma Mediassa kuitenkin tasaisesti kasvaneet. Tällä hetkellä digikehityksen parissa työskentelee yhtiön omilla palkkalistoilla kolmisensataa henkeä eli noin puolet enemmän kuin viisi vuotta sitten. Kumppaniyrityksistä ostetaan muutaman kymmenen hengen verran työvoimaa joka kuukausi. Yhtiössä on pysyviä tiimejä, jotka kehittävät esimerkiksi Iltalehteä, Kauppalehteä, Etuovi.comia ja Alman omistamia eurooppalaisia rekrytointipalveluita. Moni kehityshanke ei välttämättä näy suoraan käyttäjille: esimerkiksi taustajärjestelmien parissa tehtävä työ saattaa nopeuttaa palvelun latautumista sadalla millisekunnilla. Se kuulostaa pieneltä, mutta on kuitenkin olennaista hakukonelöydettävyyden näkökulmasta. Erillisiä isompia hankekokonaisuuksia Alma Mediassa liittyy esimerkiksi datapanostuksiin, kirjautumisen ja identiteetin hallinnan parantamiseen sekä tietosuojavaatimuksiin vastaamiseen. SANOMA Media Finlandin digikehityksestä ja asiakaskokemuksesta vastaava johtaja Timo Rinne sanoo, että juuri tällä hetkellä kokonaan uudet teknologiat eivät ole kehityksessä niin pinnalla kuin vaikkapa kymmenen vuotta sitten. Sanomallakin on ollut takavuosina kokeiluja esimerkiksi älykelloihin ja virtuaalilaseihin liittyen. – Nyt ei oikein ole erityistä uutta aluetta, jossa tehtäisiin kokeiluja, vaan ollaan pikemminkin perusasioissa, Rinne sanoo. Se tarkoittaa esimerkiksi julkaisujärjestelmien ja muiden toimitusten työkalujen kehittämistä. Rinne mainitsee erikseen Helsingin Sanomien datadeskin, joka on jo vuosikausia keskittynyt kehittämään digijournalismin esitystapoja ja journalistista tarinankerrontaa. Sanoma osti Alma Medialta viime vuonna useita maakuntaja paikallislehtiä, mikä on tuonut oman mausteensa digikehitystyöhön. – Viisi vuotta sitten tehtiin enemmän yhden brändin näkökulmasta, mutta nyt tehdään kaikille. Toisaalta koko yhtiön tasolla aikaa ja resursseja menee esimerkiksi selainten evästekäytäntöjen muuttumisen ja muihin pakollisen regulaation tuomiin haasteisiin. – Se työllistää yllättävän paljon, kun vaikka joidenkin selainten tai sovelluskaup”Suomeen on edelleen turhan vaikea tulla tämäntyyppisiin hommiin.”
8/2021 Suomen lehdiStö 17 B pojen käytänteet muuttuvat. Niinpä osa panostuksista menee tavallaan paikallaan pysymiseen. KALEVA Mediassa tehtiin vuonna 2017 uusi strategia, jonka myötä ryhdyttiin panostamaan muun muassa palvelumuotoiluosaamiseen, asiakaskokemukseen, prosessien tehostamiseen sekä datan hyödyntämiseen. Yhtiön kehitysja teknologiajohtaja Tommi Silfverhuth muistuttaa, että teknologia sinällään on vain asioiden mahdollistaja. Paljon olennaisempaa on, että toimintamallit ja sisällöt tukevat asiakkaiden tarpeita ja sen myötä liiketoimintaa. Silfverhuth sanoo, että digitaalisen kehityksen näkökulmasta Kalevassa on tähän saakka kurottu umpeen takamatkaa, joka yhtiöllä on ollut moniin muihin asiakkaiden ajasta kilpaileviin palveluihin nähden. Tästä eteenpäin digikehitystä on hänen mukaansa tarkoitus tehdä kolmen horisontin taktiikalla. Ensinnäkin kehityksen ja muun liiketoiminnan ytimessä ovat yhtiön ”lypsylehmät” eli mediat ja niiden kehittäminen. Toiseksi ovat uudet, jo tunnistetut kasvun aihiot eli muun muassa yhtiön kehittämät alustat, jotka tehostavat toimintaa ja myyntiä, kun dataa voidaan hyödyntää aiempaa tehokkaammin. Kolmanneksi Kaleva Mediassa ryhdytään katsomaan pidemmälle tulevaisuuteen aina vuoteen 2030 saakka ja mietitään, millaista kasvua vuosikymmenen päästä voisi löytyä. – Jos katsotaan teknologisia muutoksia, niin esimerkiksi lohkoketjut saattavat muuttaa mediaa ja sitä, millaista medialiiketoiminta on, Silfverhuth sanoo.
18 Suomen lehdiStö 8/2021 B YLEN digikehitysresurssit suuntautuvat karkeasti jaotellen kahteen: uutispainotteiseen Yle-palveluun sekä Areenaan, joka vie resursseista suuremman osan. Ylen palveluissa on kiinni noin sata digikehittäjää, ja viime aikoina omien kehittäjien määrää on lisätty muutamalla kymmenellä, sanoo teknologiajohtaja Janne Yli-Äyhö. – Tämä on jatkuvaa, pysyvää toimintaa, joten pitää varmistaa, että meillä on kriittistä osaamista. Yle tarvitsee kehittäjäresurssia, koska Yli-Äyhön sanoin ”digikakku laajenee joka suuntaan”. – Tulee uusia ruutuja ja toiminnallisuusvaatimuksia, palvelut laajenevat, henkilökohtaisuudessa pitää mennä eteenpäin ja digimarkkinointia tehdä yhä paremmin, hän luettelee. Esimerkiksi Areenan osalta Ylen iso tehtävä on varmistaa, että sen palvelut ja suosittelut toimivat kaikenlaisilla laitteilla myös silloin, kun käyttäjä vaihtaa laitetta. Toinen iso kehityskohde on audio. – Yhtä lailla sillä puolella parannamme käyttäjäkokemusta, koska volyymit ovat erittäinkin hyvässä kasvussa. Tällä hetkellä Yle kehittää esimerkiksi yhdessä Radiomedian kanssa radioille teknistä alusta, joka olisi helppo integroida autonvalmistajien käyttämiin teknologioihin. Uutispuolella kehittämiskohteena on Yli-Äyhön mukaan ennen kaikkea videoja audiosisältöjen tuominen uutissisältöihin. Se tarkoittaa esimerkiksi mahdollisuutta ottaa videoklippejä suorista lähetyksistä huomattavasti aiempaa nopeammin. – Kone toimii jopa nopeammin kuin itse lähetys tulee Areenasta ulos. Tulostiedot ja maalit saatetaan saada klippeinä ulos ennen kuin ohjelma menee Areena-putken läpi. Vaikka kehitys kehittyy, Yli-Äyhö toteaa
Käytettävyys etusijalle. Ensi vuonna I-Medioiden digikehitystiimi keskittyy muun muassa personointiin, automatiikkaan ja robotiikkaan. Kuvassa Jussi Jokipii ja Terhi Kaaranka. I-Mediat Liikevaihto: 26,7 milj. euroa Digikehitystiimin koko: 6 Alma Media Liikevaihto: 230 milj. euroa Digiliiketoiminnan osuus liikevaihdosta: 69% (vuonna 2020) Digikehittäjien määrä: 300 henkeä omilla palkkalistoilla ja lisäksi noin 50 henkilön työpanos kuukausittain kumppaniyrityksiltä. Sanoma Media Finland Liikevaihto: 562,2 milj. euroa Digikehittäjien määrä: Ei kerro Yle Liikevaihto: 487,6 milj. euroa Digikehitysbudjetti: Noin 20 miljoonaa euroa. Digikehittäjien määrä: Omia ja alihankkijoita yhteensä noin 100 Kaleva Media Oy Liikevaihto: 64,8 milj. euroa Digiliiketoiminnan osuus liikevaihdosta: 20–25% Digikehittäjien määrä: 16 omilla palkkalistoilla ja tarpeen mukaan ostoja kumppaniyrityksiltä Keskisuomalainen Oyj Liikevaihto: 206,8 milj. euroa Digiliiketoiminnan osuus liikevaihdosta: 12% Digikehittäjien määrä: 20 8/2021 Suomen lehdiStö 19 B silti, että muutokset ovat yleensä hitaampia kuin povataan. Niinpä Ylenkin pitää edelleen pitää huolta myös perinteisistä broadcast-tuotannoista jatkuvasti kehittyvien digikanavien rinnalla. – Vielä 10 vuoden päästäkin radioja televisiokanavilla liikkuu tavaraa, mutta katsojamäärät ovat erilaisia kuin nyt. MEDIATALO Keskisuomalaisessa valmistui tämän vuoden keväällä vuosia kestänyt projekti, jossa konsernin kaikki uutispalvelut saatettiin samaan alustaan ja rakenteeseen. Digijohtaja Kirsi Hakaniemen mukaan se oli valtava urakka, jonka tuloksista iso osa ei edes näy asiakkaille vaan helpottaa ennen kaikkea sisäistä työskentelyä konsernissa ja palveluiden jatkokehitystä. Nyt konsernissa on käynnissä ensi vuonna valmistuva iso ulkoasu-uudistusprojekti, jossa pyritään parantamaan digitaalisten palveluiden käyttökokemusta ja ostopolkua. Tavoitteena on myös tehostaa sisällöntuotantoa digissä ja printissä. Organisaatiotasolla Mediatalo Keskisuomalainen on vuosien saatossa uudistunut niin, että digikehityksen eri osa-alueilla on nimettyjä tuoteomistajia. He huolehtivat muun muassa eri tuotteiden kehittämiseen liittyvien asioiden priorisoinnista roadmapille eli teknologisen suunnittelun pohjaksi. Hakaniemen mukaan malli on selkeyttänyt kehitystyötä ja vähentänyt sitä, että ”kaikki huutavat yhtä aikaa” toiveitaan. Uuden, yhtenäisen digialustan ansiosta konsernissa voidaan nyt nopeammin viedä hyviä käytäntöjä kaikkiin yhtiön yli 70:een uutispalveluun. Toisaalta on mahdollisuus tehdä myös alueellisia kokeiluja. Se on tärkeää, koska konsernin lehdet ja niiden toiminta-alueet ovat erilaisia. Keskisuomalaisessa on konsernitasolla esimerkiksi dataklinikoita, joiden tarkoituksena on esitellä kuluttajamyynnin, mediamyynnin ja toimitusten henkilöstölle, mitä kaikkea dataan liittyvää konsernissa jo tehdään. Aiheet vaihtelevat tilausperuutusten analysoinnista koronauutisoinnin oppeihin. Samalla eri liiketoiminta-alueille on luotu esimerkiksi visualisoituja dashboardeja, joiden kautta ne voivat seurata omien tunnuslukujensa kehittymistä. – Dataklinikat ovat pieni datan tulkitsemista auttava arjen innovaatio, Hakaniemi sanoo. ? ”Osa panostuksista menee tavallaan paikallaan pysymiseen.”
Ratkaisut VALTAA JA VASTUUTA TOIMITTAJILLE Kaleva uudisti toimitusorganisaationsa, koska toimittajat halusivat työskennellä itsenäisemmin. Tavoite näyttää toteutuneen, vaikka esimerkiksi tiedonkulun ongelmia ja roolituksia ratkotaan edelleen. TeksTi Janne Arola kuvaT Jukka-Pekka Moilanen 20 suomen lehdisTö 8/2021 B O ululaisen Kalevan toimitusorganisaatio rukattiin tämän vuoden keväällä uuteen uskoon. Perinteisistä osastojaoista ja vanhoista palaverikäytännöistä luovuttiin. Toimitukseen luotiin tiimejä, joiden ei tarvitse olla orjallisesti riippuvaisia printtilehden aikatauluista. Organisaatiomuutos sai alkunsa, kun Kalevan päätoimittajaksi toukokuussa 2020 tullut Sanna Keskinen kävi kahdenkeskisiä keskusteluja toimittajien kanssa. Keskustelujen ja toimituksessa pidetyn työhyvinvointikyselyn vahva viesti oli, että työntekijät halusivat tehdä työtään itsenäisemmin ja vapaammin. – Olimme aiemmin aika keskusjohtoisessa moodissa. Ihmiset halusivat käyttää enemmän omaa ajatteluja ideointikykyään, Keskinen sanoo. Toinen iso syy uudistukselle oli se, että toimituksen ajatuksia piti saada pois printtilehden miettimisestä digijulkaisemisen suuntaan. Keskinen huomasi, että siirtymää jarrutti esimerkiksi perinteinen koko toimituksen yhteinen aamupalaveri. – Kun se tietoisesti rikottiin, ei ollut enää foorumia, jossa pohditaan yhdessä seuraavan päivän printtiä. Koko toimitus palaveeraa nykyään tunnin verran kahden viikon välein. Tiimit puolestaan kokoustavat keskenään sopimillaan tavoilla ja aikatauluilla.
itse ideoituja juttuja. Toimittaja Silja Aitoaho kokee, että uudessa tiimipohjaisessa organisaatiossa työn itsenäisyys on lisääntynyt. Hän toivoisi kuitenkin, että odotukset työlle määriteltäisiin vielä nykyistä selkeämmin.
22 Suomen lehdiStö 8/2021 B KALEVASSA ON nyt kahdeksan toimituksellista tiimiä: kaupunki ja kunnat, talous, tiede ja luonto, ihmiset ja kulttuuri, urheilu, uutisdeski, visuaalinen tiimi, näkemys ja mielipide sekä printtituotanto. Keskisen mukaan ajatuksena oli painottaa lisää muun muassa taloutta ja tiedettä sekä uudistaa kuntauutisointia kaupunki-ilmiöiden suuntaan. Uusi organisaatio muodostettiin yt-neuvotteluissa nollasta ja kaikilta toimituksen jäseniltä kysyttiin mielenkiinnon kohteita. Tämän seurauksena osalla toimittajista työnkuvat muuttuivat reippaasti ja esihenkilöiksikin tuli uusia nimiä. Yksi uusista tuottajista on Kalevassa vuodesta 2011 työskennellyt Panu Sivula, joka vastaa uutispainotteisista talous, tiede ja luonto sekä kaupunki ja kunnat -tiimeistä. Tiimit pitävät tunnin mittaiset palaverit kahdesti viikossa. Maanantain palaverissa tiimit käyvät läpi viikon aiheita ja viikon jälkimmäisessä palaverissa tutkaillaan myös analytiikkaa ja yritetään löytää eväitä siihen, millaisista tekijöistä digitaalisesti toimivat jutut syntyvät. Muulla ajalla toimittajat työskentelevät pääosin itsenäisesti. Sivula kuvailee rooliaan ennen kaikkea sparraajaksi ja koordinoijaksi, jonka tehtävänä on työstää juttuideoita kahden kesken toimittajien kanssa. Tiimeillä on karkeat raamit siitä, millaisia juttuja viikossa pitäisi syntyä. Tuottajat myös käyvät printtitiimin kanssa läpi paperilehteen päätyviä juttuja. Sivula toteaa, että tuottajan näkökulmasta on kuitenkin hyvä, että rooli ei ole enää printtilehden kolojen mekaanista täyttämistä. – Olemme pyrkimässä siihen, että jutut tehtäisiin verkko edellä ja printtitiimi ottaisi sieltä analytiikan perusteella parhaat jutut lehteen. Mutta aika lailla kaikki juttumme menevät vieläkin printtiin ja välillä edetään kädestä suuhun, hän sanoo. UUDISTUKSEN yksi tavoite on ollut se, että toimittajilla on aiempaa selkeämmät seuranta-alueet ja he pystyisivät syventämään asiantuntemustaan sekä parantamaan verkostojaan näillä alueilla. Sisältöjen näkökulmasta tämä on tarkoittanut sitä, että jutut ovat aiempaa pidempiä, syvällisempiä ja taustoittavampia. Sivula arvioi, että toimittajien työ ei ole enää niin pakkotahtista kuin ennen, vaikka tulit töihin, sait aiheen ja pusersit siitä jutun usein jo seuraavan päivän lehteen. Nyt paineen tunne on vähentynyt ja se tunne lisääntynyt, että voi itse vaikuttaa omaan työhönsä. Aitoaho sanoo, ettei ole talousasiantuntija, vaikka kuuluukin myös taloutta seuraavaan tiimin. – Se voi olla myös vahvuus, ettei ole niin syvällä aihepiirissä. Silloin voi olla helpompi tarttua siihen, mikä on yleistajuista. Aitoaho sanoo, että koska paine tuottaa juttuja määrällisesti niin paljon kuin ennen on hieman hellittänyt, tilalle on tullut pieni Vinkit ”Iso kulttuurinmuutos ei tapahdu hetkessä” Ole kärsivällinen. Iso organisaatioja kulttuurinmuutos ei tapahdu hetkessä. Siksi tekijöille pitää antaa heidän tarvitsemaansa aikaa ja tukea mukautua uusiin käytäntöihin. Arjen kiireissä tämä vaatii esihenkilöiltä aikaa ihmisten kohtaamiseen ja johtamiseen. Pitää miettiä myös, miten esihenkilöitä tuetaan uudenlaisessa johtamisessa. Kaikilta ei tarvitse vaatia kaikkea. Vaikka toimitus siirtyy entistä vahvemmin digitekemisen suuntaan, esimerkiksi digijulkaisemiseen liittyy myös erikoisosaamista, jota ei ole mielekästä vaatia kaikilta. Riittävän digiosaamisen takaaminen kaikille on kuitenkin työnantajan velvollisuus. Tunnista muutoksen esteet. Pysyvän muutoksen esteenä on usein arkeen muovautuneita käytäntöjä ja rakenteita. Näihin asioihin kannattaa kiinnittää huomiota, sillä kulttuurin ja toimintatapojen muutoksessa vanha nielaisee helposti uuden, jos sille antaa mahdollisuuden. Lähde: Sanna Keskinen “Työskentelyilmapiiri on parantunut ja töihin on mukavampi tulla.” toki hänen vastuullaan olevien tiimien tarkoitus on edelleen tuottaa säännöllisesti myös perusuutisia. Niin sanottuihin päivänpäällisiin uutisiin reagoi ensisijaisesti lehden deskitiimi. Koska ideointi on toimittajalähtöisempää kuin ennen, tuottajien ja muiden esihenkilöiden vastuulle jää pitää huolta siitä, että lehden sisältö pysyy monipuolisena. – Joudumme miettimään nyt enemmän sitä, teemmekö oikeita asioita vai ovatko esimerkiksi aihevalinnat liian sattumanvaraisia, koska koordinointi ei ole niin keskitettyä kuin ennen. TALOUS, tiede ja luonto -tiimin toimittaja Silja Aitoaho kokee työnsä itsenäisyyden lisääntyneen merkittävästi uuden organisaatiomallin myötä. Hän on keskittynyt tiedeaiheisiin ja kirjoittanut paljon esimerkiksi Oulun yliopistossa tehdystä tutkimuksesta. – Valtaosa tekemistäni jutuista on itse ideoimiani. Aiemmin oli paljon sitä, että
Työn pakkoTahTisuus väheni. Panu Sivula ja Silja Aitoaho arvioivat, että kiireen tunne työssä on vähentynyt. He kuuluvat talous, tiede ja luonto -tiimiin, jota Sivula vetää kaupunki ja kunnat -tiimin ohella. 8/2021 Suomen lehdiStö 23 B kipuilu siitä, onko esimerkiksi yksi iso juttu viikossa riittävästi. Tähän mennessä viesti esihenkilöiltä on ollut, että on. – Tuntuu, että jos jutun tekemiseen on enemmän aikaa, sen pitäisi myös lunastaa enemmän toiveita. Hän pitää toimituksen kulttuurin ja työnkuvien muutosta omasta näkökulmastaan innostavana. Se on tuonut uutta motivaatiota työhön. Toisaalta samaan aikaan hän toivoisi, että hänen roolinsa määriteltäisiin vielä tarkemmin. Millaisia tiedejuttuja häneltä odotetaan, paljonko ja miten tarjoiltuna? – Mutta muutos on tapahtunut niin hiljattain, että asiat vielä kehittyvät ja hakevat muotoaan. PÄÄTOIMITTAJA Keskinen ei ole yllättynyt siitä, että uuden toimintakulttuurin omaksuminen on vienyt aikaa ja siihen liittyviä ratkaistavia asioita tulee edelleen lennosta esiin. Isoksi asiaksi ovat nousseet esimerkiksi tiedonkulun ongelmat. Aiemman aamupalaverikäytännön ansiosta jokainen toimituksessa tiesi, mitä eri osastoilla tehdään. Nyt tällaiset kirjaukset on siirretty toimitusjärjestelmään ja tiimien välinen kommunikointi on lähinnä tuottajien ja muiden pomojen harteilla. Esimerkiksi viikonloppuvuorojen esihenkilövastuut ovat aiheuttaneet hämmennystä, kun vuorolaisia on eri tiimeistä. Positiivinen asia on kuitenkin se, että tiimeissä tehdyn kyselyn ja käytyjen keskustelun perusteella työntekijät ovat tyytyväisiä uuteen kehityssuuntaan. – Se on ilahduttanut, että työskentelyilmapiiri on parantunut ja töihin on mukavampi tulla. Näyttäisi siltä, että isoimmat kysymykset on saatu ratkaistua. ?
24 Suomen lehdiStö 8/2021 A sampo.com HYVÄÄ JOULUA! Hyvää joulua 2021! Vy ht in en Pe kk a / he lS in g in ka uP un g in m uS eo
On paljon ihmisiä, muitakin kuin nuoria, jotka eivät ymmärrä uutisia tai katso niitä koko ajan. Melkein kaikki nuoret taas viettävät aikaa Instagramissa tai Tiktokissa. Siksi on tärkeää tehdä journalismia näille alustoille. Kun Afganistanin tilanne kärjistyi, halusimme Yle Kioskissa tehdä vakavasta aiheesta uudenlaista journalismia nuorilta nuorille. Teemme Tiktokiin ja Instagramin reelseihin mahdollisimman lähestyttäviä ja ymmärrettäviä videoita. Kerromme yksinkertaisesti ja lyhyesti, mitä on tapahtunut, missä ja milloin. Instagramissa reelsin aikaraja on minuutti, Tiktokissa vähän pidempi. Vaikkapa Afganistanin historian kertominen minuutissa oli tosi vaikeaa. Ihan sama mikä aihe on, siitä voi tehdä journalismia näin. Käytämme somesta entuudestaan tuttuja videomuotoja. Nuoret tietävät, että my dayssa kuvataan päivän kulkua ja story timessa kerrotaan tarina. Kun halusimme kertoa haastateltavien pakoyrityksistä Afganistanista Iraniin, formaatti oli story time. Haluamme, että nuoret voivat videota katsoessa ajatella, että ”hei mä tiiän miltä toi tuntuu, toi vaikuttaa mun kaverilta, mäkin ajattelen samoja asioita”. Yhdessä videossa puhumme esimerkiksi afganistanilaisten nuorten tavallisista unelmista. Vaikka alusta ja tekemisen tapa ovat uusia, teemme journalismia. Meillä on faktat kunnossa, emme keksi päästämme asioita tai näyttele mitään. Haastattelemme ihan oikeita Afganistanissa asuvia ihmisiä. Kuvaamme videot minun huoneessani tai muualla, missä olisin omassa arjessanikin voinut kuvata somevideoita. Emme halua, että minun ja katsojan välissä on jää, joka tulee murskata. Näin olisi, jos olisin jossain studiossa puhumassa a-studiomaisella tavalla. Videot tehdään sillä asenteella, että kerron ystävänä mitä tapahtuu. Haastavinta on, ettemme voi näyttää kaikkea materiaalia, esimerkiksi videoita joissa Taliban lyö naisia. Raa’at videot sensuroidaan heti. Erityisesti Tiktok on todella herkkä sensuroimaan. Näissä tapauksissa jätämme kuvamateriaalin käyttämättä, mutta kerron tapahtumista selostuksessa. ? Tekijä Tällä palstalla ihmiset kertovat työstään. TeksTi Mari Uusivirta Yle Kioskin toimittaja Zahra Karimy kertoo, kuinka tehdään journalismia Tiktokiin ja Instagramin reelsvideoformaattiin. ”Videot tehdään asenteella, että kerron ystävänä mitä tapahtuu” C kuva Vesa Laitinen 8/2021 suomen lehdisTö 25 C
Teoria & käyTänTö Näytöspoliitikkoja ja huomion suuntaajia Teoria väiTTää Päätösten saama julkisuus ohittaa välillä jopa päätettävän asian merkittävyydessä, myöntävät poliitikot. Median valta on valtaa kääntää katse haluttuun suuntaan. JULKISUUDEN merkitys politiikan teossa on kasvanut. Viestintäammattilaisten ja mainostoimistojen rooli puolueiden ja poliitikkojen menestyksessä voi olla ratkaiseva, selviää median ja poliitikkojen välisten suhteiden dynamiikkaa selvittäneestä väitöskirjasta. Tutkimukseen haastatellut poliitikot ja heidän avustajansa myöntävät, että päätösten julkisuus on joissakin tapauksissa ohittanut merkittävyydessään jopa päätettävän asian. Asioiden julkisuusstrategia otetaan poliittisessa päätöksenteossa huomioon alusta asti. Poliittiset päättäjät joutuvat medioituneessa yhteiskunnassa ”myymään” päätöksensä kansalle journalistisen ja sosiaalisen median kautta. Poliitikot pyrkivät viestintäkonsulttien avulla rakentamaan mediatapahtumia, joissa edetään tarkan käsikirjoituksen mukaan tavoitteena maksimaalinen julkisuus. Merkittävä osa politiikan uutisista tulee mediaan siten, että ministeri, kansanedustaja tai avustaja on suunnitellusti syöttänyt näkökulman journalisteille. Viestin läpimenoa tukevat viestintäja mainostoimistojen kanssa yhdessä hiotut sloganit ja ”onelinerit”. Ilta-Sanomien pääkirjoitustoimittaja Timo Paunonen päätyy valtio-opin väitöskirjassaan lopputulokseen, että poliitikot ovat sopeutuneet yhteiskunnan medioitumiseen ja journalismin iltapäivälehtimäistymiseen luultua paremmin. Jälkimmäisellä termillä Paunonen viittaa kiinnostavuuden, henkilöiden ja viihteellisyyden korostumiseen mutta myös tapaan selittää, miten päätöksen vaikuttavat lukijan arkeen. Paunonen haastatteli väitöskirjaansa kahdeksaa poliitikkoa ja kahtatoista journalistia. Väitöskirjasta paistaa läpi Paunosen yli 30 vuoden kokemus toimittajana ja toimituspäällikkönä. JOURNALISMI ja poliitikot elävät vapaaehtoisessa symbioosissa, koska se hyödyttää molempia. Symbioosista irtautuminen tarkoittaa riskiä ulkokehälle joutumisesta sekä poliitikoille että toimittajille. Paunonen käsittelee kiinnostavasti sitä, kumpi osapuoli käyttää todellista valtaa. Päätökset tehdään edelleen pienissä vallan keskittymissä, piilossa julkisuudelta. Median valta on samantyyppistä kuin Tampereen Pyynikin kesäteatterin pyörivän katsomon ohjaajalla: media voi kääntää yleisön katsetta haluttuihin suuntiin poliittisessa näytelmässä. Journalismin toimintalogiikan ennalta-arvattavuus antaa valtaa poliitikoille. Taitava näytöspoliitikko pystyy mediareaktioita ennakoimalla ohjailemaan julkisuuden määrää ja laatua, ilman että media kokee toiminnan suunnitelmallisena. SOSIAALINEN media muuttaa journalismin kilpailuasemaa politiikan julkisuudessa. Paunonen kysyy väitöskirjansa lopuksi, uhkaako politiikan journalismia näivettyminen somen jatkeeksi. Itse olen sitä mieltä, että someaikana laadukkaan politiikan journalismin tarve jopa kasvaa. Politiikan journalismia tarvitaan paljastamaan valheita ja piiloagendoja, fokusoimaan katsetta hälyn keskellä sekä linkittämään politiikan merkitys lukijoiden elämään. ? Timo Paunosen väitöskirja ”Kuka kaivaa pääministerin poliittisen haudan? Poliitikkojen ja toimittajien väliset suhteet viiden pääministerin aikana 1987–2010” on julkaistu Tampereen yliopiston johtamisen ja talouden tiedekunnassa. Panu Uotila Kirjoittaja on journalistiikan yliopistonopettaja Jyväskylän yliopiston kielija viestintätieteiden laitoksella. Teoria ” Median valta on samantyyppistä kuin Tampereen Pyynikin kesäteatterin pyörivän katsomon ohjaajalla.” käyTänTö ” Toimittajien on tärkeää tiedostaa, että he ovat jatkuvan vaikuttamisen kohteena.” 26 Suomen lehdiStö 8/2021 C
Uutissuomalaisen eduskuntatoimittaja Erno Laisi, huomaatko usein työssäsi, että poliittisen toiminnan julkisuus on selvästi käsikirjoitettu ennakkoon? Aika usein tulee tunne, että tässä on tarkkaan harkittu, miten asiat juoksutetaan julkisuuteen. Spinnauskulttuuri on voimissaan, eli tulossa oleville päätöksille saatetaan alkaa pehmittää maaperää hyvissä ajoin etukäteen. Kuiskutellaan, miksi ehkä tulossa oleva päätös on hyvä tai huono jonkin viiteryhmän kannalta. Toimittajien on tärkeää tiedostaa, että he ovat jatkuvan vaikuttamisen kohteena. Pitää pitää pää kylmänä, keskittyä asiaan ja pyrkiä kohti totuutta. Riippumatta siitä mikä kunkin poliitikon tai puolueen viestintästrategia on tai onko sitä. Toisinaan päätösten julkisuusprosessi menee poliitikkojen näkökulmasta heikosti tai jopa täysin pieleen. Kertooko se, että käsikirjoitus ei ole toiminut vai että sitä ei ole ollut? Väitän, että kaikki tapahtumat eivät ole niin laskelmoituja, kuin me mediassa tuppaamme ajattelemaan. Poliitikot myöntävät itsekin taustakeskusteluissa, että osa toiminnasta on ristiin puhumista, rikkinäistä puhelinta ja jopa epämääräistä sekoilua. Sellaistahan monen ihmisen välinen kommunikaatio usein on. Käyttävätkö politiikan toimittajat mielestäsi valtaa? Toimittajat väittävät usein, että he eivät käytä valtaa. Minun mielestäni se ei ole kuitenkaan täysin totta. Toimittajilla on asioiden kehystysvaltaa. Poliittiset prosessit voivat lähteä eri suuntiin sen mukaan, mihin toimittajat kiinnittävät huomiota. Sillä on merkitystä, mistä ja millä näkökulmalla juttu tehdään sadoille tuhansille lukijoille. Tutkimuksessa arvioidaan, että politiikan journalismi on menettämässä asemaansa sosiaalisen median myötä. Onko politiikan journalismin painoarvo vähenemässä? Uskon, että hyvin toimitetulle politiikan journalismille on jatkossakin tilausta riippumatta siitä, mitä somekanavissa tapahtuu. Politiikan toimittajia tarvitaan kysymään tärkeitä jatkokysymyksiä, kyseenalaistamaan väitteitä ja haastamaan poliitikkoja. Olet kohta vuoden seurannut poliittista päätöksentekoa läheltä eduskunnassa. Mikä on ollut suurin yllätys? En tiedä, viekö tämä minulta uskottavuutta toimittajana, mutta sanon kuitenkin, että kuvani poliitikoista on muuttunut parempaan suuntaan. Kansanedustajat ovat keskimäärin hyvin lahjakkaita ja älykkäitä ihmisiä. Se pintakuohu, möly ja huuto, jota politiikkaan liittyen voi somesta seurata, ei anna asioista todellista kuvaa. ? Erno Laisi, 32, on työskennellyt Uutissuomalaisen eli 15 maakuntaja aluelehden yhteisen uutistoimituksen, eduskuntatoimittajana vuoden 2021 alusta ja Etelä-Suomen Sanomien toimittajana vuodesta 2014. Aiemmin hän on työskennellyt muun muassa Yle Lahden toimituksessa ja Itä-Hämeessä. Laisi on valmistunut yhteiskuntatieteiden kandidaatiksi Itä-Suomen yliopistosta. Käytäntö vastaa Spinnauskulttuuri on voimissaan, mutta kaikki politiikan tapahtumat eivät ole käsikirjoitettuja. Kuvitus Elina Rajala 8/2021 suomen lehdistö 27 C
KyselytutKimus Etätyö lisäsi tehoa ja vähensi luovuutta Federica Cherubini, Nic Newman & Rasmus Kleis Nielsen: Changing Newsrooms 2021: Hybrid Working and Improving Diversity Remain Twin Challenges for Publishers. The Reuters Institute for the Study of Journalism. Oxfordin yliopisto. ETÄTYÖSKENTELY on tehnyt toimituksista tehokkaampia, ja monet työntekijät arvostavat lisääntynyttä joustavuutta. Samalla toimitusten ikävän kohteena ovat niin sanotut kolme C:tä: creativity (luovuus), collaboration (yhteistyö) ja communication (viestintä). Reuters-instituutin laaja vuosittainen toimitusten kyselytutkimus kartoitti tänä vuonna muun muassa hybridityötä ja monimuotoisuutta. Tutkimus perustuu 132 haastatteluun 42 maassa. Haastateltujen joukossa on päätoimittajia, toimitusjohtajia ja toimitusten johtoa. Monimuotoisuuden huomioiminen ei sen sijaan ollut edistynyt uutismediassa. Yli neljännes vastaajista (27 prosenttia) kertoo, ettei heidän toimituksessaan ollut tehty mitään kyselyssä mainituista toimenpiteistä monimuotoisuuden edistämiseksi. Myös monimuotoisuuden edistämisessä oli eroja. Vastaajista 78 prosenttia sanoi organisaationsa tekevän hyvää työtä sukupuolten monimuotoisuuden eteen. Huonommin onnistuttiin vastaajien mukaan etnisen monimuotoisuuden, vähemmän etuoikeutettujen edustuksen ja erilaisten poliittisen näkemysten edistämisessä. —Tuukka Tuomasjukka ArtiKKeli Bisnesja johtamistaidot ennakoivat startupin menestystä Daniel O’Brien & Christian-Mathias Wellbrock: How the Trick is Done – Conditions of Success in Entrepreneurial Digital Journalism. Digital Journalism. MITÄ asioita digitaalisen journalismin yritys tarvitsee pärjätäkseen ja menestyäkseen taloudellisesti? Perustajan kokemusta ja toimivaa organisaatiota, toteavat Daniel O´Brien ja Christian-Mathias Wellbrock Digital Journalism -lehden artikkelissaan. Tutkimusta varten on haastateltu Saksassa 49 digitaalisen journalismin yrittäjää, joiden yritys on toiminut korkeintaan kymmenen vuotta. Tutkijat nimeävät seitsemän edellytystä menestykselle: kokemus, taidot, persoonallisuus, tuote, bisnesmalli, organisaatio ja toimintaympäristö. Puutteet missä tahansa näistä aiheuttavat journalistiselle start-upille merkittävän epäonnistumisriskin. Menestykseen johtavat tutkimuksen mukaan erityisesti bisnesja johtamistaidot. Kokemuksen osalta menestystä edistivät työhistoria media-alalla, korkeakoulututkinnot, johtamiskokemus ja työkokemus ulkomailta. Organisaationäkökulmasta taloudellista selviytymistä ennakoivat laajat verkostot ja työyhteisön osallistuminen päätöksentekoon. —Tuukka Tuomasjukka GrAdu Itsemurhafeature tasapainoilee ohjeiden kanssa Sanni Harmanen: ”Viillot muuttuivat syvemmiksi ja pahemmiksi” – Tarinallisen feature-journalismin vaarat ja mahdollisuudet itsemurhista kertomisessa. Journalistiikka. Tampereen yliopisto. TOIMITTAJILLE itsemurhauutisoinnista annetut ohjeet kehottavat pidättäytymään itsemurhan tekotavan kertomisesta – tai ainakin sen yksityiskohtaisesta kuvailemisesta. Mitä tarinallisempaa ja eläytyvämpää tyyliä juttu kuitenkin edustaa, sitä enemmän siinä ilmenee ristiriitoja mediaohjeiden kanssa, toteaa Sanni Harmanen pro gradu -tutkielmassaan. Aineistona on viisi sisällönanalyysin keinoin tarkasteltua tarinallista tekstijuttua, jotka on julkaistu Helsingin Sanomissa, Ilta-Sanomissa, Iltalehdessä, Aamulehdessä ja Yle Uutisten verkkosivuilla. Harmasen mukaan tarinallisen jutun kiinnostavuuden logiikka edellyttää jutulta sellaista jännitettä ja yksityskohtaisuutta, joka ei ole täysin linjassa itsemurhan mediassa käsittelemiselle annettujen ohjeiden kanssa. Ristiriitoja aiheuttavat esimerkiksi kontekstoivan tiedon poissaolo sekä kuvaukset ja vihjaukset itsemurhan toteutustavoista. Analysoidut jutut kuitenkin pidättäytyvät Harmasen mukaan itsemurhan ihannoimisesta ja syiden yksinkertaistamisesta, minkä lisäksi niissä oli vahvaa yhteiskuntakritiikkiä etenkin terveydenhoitojärjestelmää kohtaan. —Tuukka Tuomasjukka uutismediAn toimitilojA pienennetään jA järjestetään uusiksi. Mediatalojen ja toimitusten johto 42 maasta kertoi toimitilasuunnitelmistaan Reuters-instituutin kyselyssä. Tehty jo Suunnitelmissa Ei harkinnassa En osaa sanoa % lehdistönvApAus Valitettavasti monet autoritaariset valtiot ottavat varmasti mallia Suomen toimista Helsingin Sanomien työntekijöitä vastaan, ja päätöksellä tulee olemaan kauaskantoisia vaikutuksia myös Suomen rajojen ulkopuolella. Lehdistönvapauden rajoittaminen kansallisen turvallisuuden varjolla on vaarallinen suunta, joka globaalilla kentällä kiihdyttää sananvapauden kriisiä.” Kansainvälisen lehdistöinstituutin IPI:n harjoittelija Ronja Koskinen Stipendiblogissa. tutKimuKset Toimitilan vähentäminen Toimitilojen muutos 24 16 27 46 46 14 16 11 28 Suomen lehdIStö 8/2021 C
ALOITETAAN pienellä kokeella: keksi harkitsematta kolme aihetta, jotka uutisten mieslukijoita voisivat kiinnostaa. Valmista? Hyvä. Jos et fuskannut, ajatuksesi olivat todennäköisesti aika stereotyyppisiä. Ajattelit ehkä autoja, jääkiekkoa, sotahistoriaa. Mielikuva “miehestä” kattaa loppujen lopuksi vain pienen osan meistä, jotka samaistumme miehiksi. Niin sukupuoli käsitteenä toimii. Vaikka stereotypiat tiedostaisi, sisältöjen kohdistaminen sukupuolen mukaan tuottaa kaavamaista ajattelua. KOHDERYHMÄT ovat vakiintuneet myös uutisjournalismiin, ja hyvä niin. Jos jutun yrittää kohdistaa kaikille, yleensä se joko ei kosketa ketään tai kohdistuu vain toimittajan itsensä kaltaisille ihmisille. Kohderyhmät ja analytiikka auttavat ottamaan huomioon myös sellaiset ihmiset, joita toimituskokouksessa ei istu. Useimmiten strategiset kohderyhmät ovat ikäryhmiä. Esimerkiksi oman tiimini kohderyhmää ovat 15–29-vuotiaat. Joskus ikäryhmään yhdistetään sukupuoli ja todetaan, että vaikkapa nuoret naiset pitäisi saada tavoitettua entistä paremmin. Myös 2000-luvun alussa suosittuja mallilukijoita tapaa media-alalla, jopa yllättävissä paikoissa: Uuden testamentin tuoreessa käännöstyössä mallilukija oli parikymppinen Elisa. KAIKKIIN kohderyhmiin liittyy yleistämisen vaara. Kaikki eläkeläiset eivät kuuntele iskelmää eivätkä kaikki nuoret räppiä. Sukupuoli on kuitenkin erityisen hankala kohderyhmäominaisuus, koska se tuottaa hyvin karkeita jakoja. Yleisö jakaantuu miehiin ja naisiin sekä, hyvässä tapauksessa, pieneen ryhmään “muut”. Näiden ryhmien sisällä erot unohtuvat ja tilastollinen samuus voittaa, vaikka tosiasiassa tapoja olla jonkun sukupuolen edustaja on lukemattomia. MITÄ siis pitäisi tehdä? Yhden esimerkin saa Ylen uutisten somedeskiltä. Deskillä on malliseuraaja, kuviteellinen henkilö, joka auttaa esimerkiksi tekemään tilin puhetavasta oikeanlaisen. Aiemmin malliseuraaja oli Veera, Helsinkiin muuttanut 20-vuotias opiskelija, mutta yksin tämän pohtiminen alkoi tuottaa liian yksioikoista aihevalikoimaa. Siksi rinnalle luotiin Myrsky, 20-vuotias kuopiolainen sähköasentaja. Myrsky ei määrittele sukupuoltaan eivätkä siis myöskään toimittajat tee sitä. Myrskyssä on sisäisiä ristiriitoja niin kuin ihmisissä oikeastikin. Myös datan keräämisessä sukupuolesta voisi luopua. Jotkut mediayhtiöt, esimerkiksi Yle, pyytävät rekisteröityneitä käyttäjiä kertomaan sukupuolensa. Toiset mediatalot ovat kuitenkin tulleet siihen tulokseen, että se on tarpeetonta. Brittiläinen The Guardian totesi jo vuosia sitten, ettei sen tarvitse udella käyttäjiensä sukupuolta. Toimitus pystyy päättelemään kaipaamansa asiat lukijoiden käyttäytymisestä ja tuottamaan sukupuolta hienovaraisempiakin luokitteluja – ja sitä myötä parempaa sisältöä. ? Ville Seuri Ylen uutisja ajankohtaistoiminnan sisältöpäällikkö kirjoittaa arjen johtamisesta muuttuvassa toimituksessa. Väliporras Sukupuoli on huono ominaisuus kohderyhmälle Tapoja olla sukupuolensa edustaja on lukemattomia, mutta kun teemme sisältöä naisille tai miehille, mietimme useimmiten stereotyyppejä. ”Malliseuraaja Veera alkoi tuottaa liian yksioikoista aihevalikoimaa.” Kuvitus Hanna Sakara 8/2021 suomen lehdistö 29 C
JULKISTA riemua urheilijan kuolemasta. Arvailuja haastateltavan seksuaalisesta suuntautumisesta tämän ulkonäön perusteella. Avointa maahanmuuttajavihaa. Toimittajien julkista panettelua. Ei. Kyse ei ole pimeästä verkosta vaan lehtien omien sosiaalisen median kanavien kommenteista. Ne tulvivat edelleen palautetta, jota yksikään julkaisija ei ole enää vuosiin halunnut omalle verkkoalustalleen. Annamme trollien riehua lehtien brändin alla ja sallimme lukijoiden käyttää somesivuillamme kieltä, jota itse paheksumme, kun kirjoitamme verkon naisvihasta, kärjistyneestä keskustelukulttuurista tai tutkijoiden maalittamisesta. Näin siitäkin huolimatta, että julkaisijat ovat vastuussa lehden somekanavien kommenteista. MIKSI? Syy on sekä kommentoijien, alustojen että kustantajien. Toisin kuin moni meistä kuvitteli, omalla nimellä, kuvalla ja yhteystiedoilla luodut tilit eivät siistineet keskustelua verkossa. Alustat ja alkuperäisen sisällön julkaisijat asettavat keskustelun rajat. Alustoja aihe ei kuitenkaan tunnu kiinnostavan. Sosiaalisen median algoritmit suosivat postauksia, joissa on paljon reaktioita, jakoja ja ennen kaikkea kommentteja. Kommentoinnin laatu ei algoritmeihin vaikuta. Malli ruokkii kierrettä, jossa eniten kommentoidut julkaisut saavat eniten näkyvyyttä ja sitä kautta taas lisää kommentteja ja näkyvyyttä. Alustayhtiöt ovat olleet haluttomia kehittämään julkaisijoille työkaluja, joiden avulla mediat voisivat itse moderoida somesivujensa kommentteja nykyistä helpommin. ALATYYLISESTÄ kommentoinnista aiheutuvat mainehaitat kustantajalle voivat kuitenkin olla pitkäkestoisia. Luokattomat kommentit näkyvät sekä niille lukijoille, jotka pitävät huonoa käytöstä vastenmielisenä, että niille, joita se innostaa samanlaiseen kielenkäyttöön. Silloin öyhötys muuttuu osaksi median somebrändiä – eikä rohkaise järkevämpään keskusteluun. JULKAISIJOILLE jää kolme vaihtoehtoa: 1) hyväksyä nykytilanne, 2) jättää julkaisematta sosiaalisessa mediassa sisältöjä, jotka voivat herättää (luokatonta) keskustelua tai 3) poistaa julkaisuista kommentointimahdollisuus. Yksikään vaihtoehto ei ole optimaalinen. Jos jätämme osan aiheista julkaisematta kommenttien pelossa, teemme karhunpalveluksen journalismille. Jos taas suljemme kommentoinnin, saatamme menettää myös ne keskustelijat, joilla olisi asiallista asiaa. Tätä testiä tekee parhaillaan esimerkiksi kanadalainen mediayhtiö CBC News. Nykyisellään meno ei voi kuitenkaan jatkua. Siksi on oltava myös neljäs vaihtoehto: medioiden on painostettava somealustoja yhdessä myös tässä asiassa. Jos kukaan ei puutu, mikään ei muutu. ? Silja Tenhunen Journalisti ja ohjelmistoyhtiö Anygraafin asiantuntija kirjoittaa yleisöymmärryksestä ja toimitustyön kehittämisestä. Rivien välissä Somesaasta on medialle häpeäksi Lehtien omista sosiaalisen median kanavista voi lukea edelleen kommentteja, joita yksikään julkaisu ei päästäisi läpi omalla keskustelupalstallaan. ”Alustoja aihe ei kuitenkaan tunnu kiinnostavan.” Kuvitus Hanna Sakara Esimerkiksi suurimmilla somealustoilla, Facebookissa ja sen omistamassa Instagramissa, kommenttien ennakkomoderointi ei toimi vieläkään ja jälkimoderointi on työlästä. Näin siitä huolimatta, että alustat kyllä voivat pahimmillaan rangaista julkaisijaa liian pitkään esillä olleista asiattomuuksista. Median sometili voidaan jäädyttää, vaikka alusta itse ei ole antanut tilin ylläpitäjälle välineitä tehdä työtään. 30 suomen lehdistö 8/2021 C
Nimitys Mari Markkanen levittää kaikesta selvitään -asennetta eikä pidä ylilaadun nysväämisestä Aikakauslehdissä pitkään työskennellyt Markkanen on tuleva Uutisvuoksen päätoimittaja ja Etelä-Saimaan Imatran toimituksen päällikkö, joka aikoo kehittää paikallisjournalismia entistä lukijalähtöisemmäksi. TeksTi Riikka Virranta Määrittele Uutisvuoksen brändi. Ajattelen, että tehtävämme on olla mukana tekemässä paikkakuntalaisten elämästä parempaa. Imatralaiset ansaitsevat oman median, joka palvelee paneutuen juuri heidän tarpeitaan. Mikä saa siirtymään Imatralle Uutisvuokseen juuri nyt? Olen ihminen, jota muutos innostaa enemmän kuin mukavuus. Kiinnostaa nähdä, mitä voimme saada aikaan, kun lähdemme kehittämään unelmien paikallislehteä. Muuttooni liittyy myös henkilökohtaisia syitä. Isäni kuoli kolme vuotta sitten, ja äitini asuu yksin lapsuudenkodissani, joka on aivan liian iso ja isotöinen 83-vuotiaalle. Korona-aikana olen ollut paljon etätöissä Imatralla, joten tiedän, että viihdyn – etenkin, jos talvella on lunta ja pääsee hiihtämään. Asteikolla 1–10 kuinka perfektionistinen olet? Nykyään ehkä nelosen luokkaa. Siedän hyvin epätäydellisyyttä enkä pidä ylilaadun nysväämistä järkevänä. Mutta kovia tavoitteita pitää olla ja niihin pitää pyrkiä kiitettävällä kunnianhimolla. Kannatan kokeilukulttuuria, jossa saa epäonnistuakin. Mitä olet oppinut esimiestyöstä? Olen tehnyt kaikki mahdolliset virheet, joten luulen oppineeni paljon. Esimerkiksi sen, että useammin kannattaa kuunnella kuin hölöttää itse. Ympärillä on itseäni fiksumpia ihmisiä, joilta voi oppia koko ajan. Kun vaihtaa työpaikkaa, olo on hetken kuin vainajalla, josta kaikki puhuvat kovin kauniisti. Kuulin juuri, että minulla on ”kaikesta selvitään -asenne, joka tarttuu muihinkin”. Miten tunnistaa hyvän henkilöjutun kohteen? Jokaisesta ihmisestä saa kiinnostavan jutun. Se kyllä vaatii uskallusta mennä lähelle, luottamusta, avoimuutta ja rehellisyyttä. Ihminen roolinsa takana on kiinnostava. tULEVAiSUUS AUKi. Mari Markkasta kiinnostaa, miten pieni Imatra pärjää isojen haasteiden kanssa. Sote tulee, väki vähenee ja vanhenee. Luksusvene vuotaa. ”Tilanne on journalistisestikin kiinnostava.” ko di n ku va le hT i Millä kärjellä lähtisit tekemään itsestäsi vetävän henkilöjutun? Ehkäpä jotain saisi siitä, että olen 45-vuotiaana muuttamassa takaisin lapsuudenkotiini äitini luokse synnyinkaupunkiini, josta muuttovirta käy kovasti vastakkaiseen suuntaan. Peräkammarintyttö siis! Mitä muuta ajattelit tuoda Uutisvuokseen aikakauslehtimaailmasta? Aikakauslehdissä olen oppinut, kuinka tehdään kohderyhmää sitouttavaa sisältöä. Ennen aikkareita olin kymmenen vuotta Ilta-Sanomissa, jossa myös opin paljon näkökulmittamista ja ilmiöittämistä. Uskon, että pystyn hyödyntämään kokemustani paikallisjournalismin kehittämisessä entistä lukijalähtöisemmäksi. ? Mari Markkanen aloittaa Uutisvuoksen päätoimittajana ja Etelä-Saimaan Imatran toimituksen päällikkönä tammikuussa. Viimeksi hän työskenteli Kodin Kuvalehden toimituspäällikkönä. Aiemmin hän on työskennellyt Me Naisissa toimituspäällikkönä sekä Ilta-Sanomissa Lontoon-kirjeenvaihtajana, viihdetoimituksen uutispäällikkönä ja kotimaan toimituksen uutispäällikkönä. 2022 Ilmestyy Aineistot Varaukset #1 2.2. 21.1. 14.1. #2 23.3. 11.3. 4.3. #3 4.5. 22.4. 14.4. #4* 16.6 20.5. 13.5. #5 24.8. 12.8. 5.8. #6 28.9. 9.9. 19.11. #7 9.11. 28.10. 21.10. #8 14.12. 2.12. 25.11. Mediamyynti Alpo Ohtamaa, Myynnin A & O Oy, alpo.ohtamaa@myynninao.fi, puh. 044 311 0201. ILMOITA SUOMEN LEHDISTÖSSÄ, TAVOITAT UUTISMEDIAN AMMATTILAISET * Alan tilastoja kokoava tuhti erikoisnumero ClimateCalc CC-000101/FI PunaMusta News H IIL IN EU TRA ALI PAINO TU OT E 8/2021 suomen lehdisTö 31 C
Hyvää joulua ja menestyksekästä vuotta 2022! Mediatalo Keskisuomalainen