”Sitten tulee tällainen kasvoton kansainvälinen jättiyritys, jonka kanssa ei päästä minkäänlaiseen keskusteluyhteyteen.” Nro 8 14/12/2022 PErUSTETTU VUoNNA 1930 FEATURE NYT Reetta Räty ja Lauri Malkavaara kokoontuivat Suomen Lehdistön pyynnöstä selaamaan vanhoja Nyt-liitteitä ja pohtimaan syventävän journalismin muutosta. HELPPO HOMMA RUOTSALAINEN MAAKUNTALEHTI KERTOO, MITEN HANKKIA NUORIA TILAAJIA.
Joulupukkiin kannattaa uskoa etenkin näin joulun alla. Printin voimaan ja Botnia Printin palkittuun painolaatuun kannattaa uskoa ympärivuotisesti. Yhdessä me menestymme tulevaisuudessakin! Toivotamme kaikille Suomen lehdistön lukijoille ja tekijöille erinomaista joulua sekä menestystä vuodelle 2023. BOTNIA PRINT OY AB – PALLON PARASTA PAINOLAATUA Astu sisään: Lekatie 2, Kokkola Lähetä postia: PL 45, 67801 Kokkola Soita: 020 750 4700 Vieraile: www.botniaprint.fi Kannattaa uskoa edelleen.
Joulupukkiin kannattaa uskoa etenkin näin joulun alla. Printin voimaan ja Botnia Printin palkittuun painolaatuun kannattaa uskoa ympärivuotisesti. Yhdessä me menestymme tulevaisuudessakin! Toivotamme kaikille Suomen lehdistön lukijoille ja tekijöille erinomaista joulua sekä menestystä vuodelle 2023. BOTNIA PRINT OY AB – PALLON PARASTA PAINOLAATUA Astu sisään: Lekatie 2, Kokkola Lähetä postia: PL 45, 67801 Kokkola Soita: 020 750 4700 Vieraile: www.botniaprint.fi Kannattaa uskoa edelleen. nro 8/2022 a B C Riikka Virranta Kirjoittaja on Suomen Lehdistön päätoimittaja. riikka.virranta@uutismediat.fi Uuden vuoden arvaukset K ysyimme muutamilta journalismia ja uutismediaa tuntevalta, mitkä kehityskulut vaikuttavat alaan vuonna 2023. Asiantuntijoiden arvioita voi lukea tämän lehden pääjutusta. Alla ovat omat arvaukseni. 1 Paperinhinta ja jakelukustannukset ovat akuutisti sellaisessa asennossa, että siirtymä verkkoon nopeutuu etenkin alueja maakuntamediassa ensi vuonna. Se tarkoittaa, että ilmestymistä paperilla karsitaan ja verkon houkuttavuutta lisätään uniikilla ekstrasisällöllä. Monessa lehdessä nähdään paljon vaivaa sen eteen, että kaikkein printtiuskollisinta yleisöä opastetaan kädestä pitäen kirjautumaan digitaalisiin palveluihin ja käyttämään niitä. 2 Mediayhtiöt pohtivat houkuttavuuttaan työnantajina, ja työssä jaksamiseen etsitään keinoja. Ala tarvitsee parhaita kykyjä. Monesta talosta kuitenkin kuuluu, että rekrytointi on vaikeutunut. Esimerkiksi STT on ottanut käyttöön 300 euron rekrytointipalkkion työsopimukseen johtavasta vinkistä. Syyt ongelmaan eivät ole täysin selvillä. Ovatko nuorten mielikuvat alan näkymistä muodostuneet turhankin synkiksi? Hyvistä ihmisistä on myös pidettävä kiinni. Uutismedian liiton tuoreessa kyselyssä jäsenyritysten työntekijöiden kokemus työnsä mielekkyydestä ja tärkeydestä oli tapissa. Silti varsinkin uutistyö on olemukseltaan hektistä ja usein kuormittavaa, ja jaksamisen ongelmat ovat tavallisia. Niihin pyritään nyt löytämään helpottavia ratkaisuja. 3 Suhde sosiaalisen median alustoihin repii kahteen vastakkaiseen suuntaan. Uudet ja nuoret yleisöt ovat Instagramin ja Tiktokin kaltaisissa palveluissa, jotka määrittävät myös vanhan median uusia kerrontatapoja. Tästä on vaikea jättäytyä ulos. Toisaalta alustayhtiöt ovat pahimmillaan autoritääristen valtioiden taskussa ja joka tapauksessa arvaamattomia liikkeissään. Esimerkki tästä on Facebookin lähes kuukauden mittainen julkaisukielto Kangasalan Sanomien sisällöille ilkivallan vuoksi. Somealustojen ennakoimattomuus johtaa myös paikallisia medioita suuntaan, johon olisi joka tapauksessa hyvä mennä: yleisö pitää saada omiin sovelluksiin, uutiskirjeisiin ja verkkopalveluihin. ? 4 avaaja Pirkanmaalla kokeillaan keväällä lehtijakelua droonien avulla. 5 Gallup Journalistin ohjeet uudistuvat: saadaanko ratkaisuja siteerauskäytäntöihin? 6 puheenaihe Facebook bännäsi Kangasalan Sanomat kuukaudeksi. Somejättiin on erittäin vaikeaa saada ongelmatilanteissa yhteyttä. 7 Kolumni Lähdekritiikki petti, kun media uutisoi etäisyyksistä pankkiautomaateille, kirjoittaa Aleksi Nissilä. 9 lehdistötilaisuus Reetta Rädyn ja Lauri Malkavaaran mielestä feature ei ollut ennen parempaa. Laji on hyötynyt analytiikasta ja digitaalisuudesta. 14 vuosi 2023 Kysyimme, millaiset trendit vaikuttavat uutismediaan ja journalismiin ensi vuonna. 20 ratKaisut Uumajalainen Västerbottens-Kuriren selvitti, miten 18–45-vuotiaat saa tilaajiksi. 24 ratKaisut Hesarin uusi otsikkolinja. 25 teKijä Etelä-Saimaan uutistuottaja Iida Tynnilä kertoo, miten syntyvät tilaajia tuovat uutisanalyysit. 26 teoria & Käytäntö Ilmaiset tekstianalyysityökalut voivat auttaa skuupin jäljille. 28 tutKimuKset Osa nuorista aikuisista ei pidä kotimaista koronauutisointia luotettavana. 29 väliporras Kerromme legendoja entisten aikojen toimittajien ryyppäjäisistä kuin alkoholikeskeinen kulttuuri olisi kokonaan takanapäin, kirjoittaa Ville Seuri. 30 diGi edellä Voiko Tiktokissa tehdä talousjournalismia ilman hittibiisejä ja tanssimista, pohtii Elina Lappalainen. 31 nimitys Aamulehden uutistoimittajaksi vakinaistetun Juho Korpelan toistaiseksi pisin juttuprojekti lehdessä vei lähes 2,5 viikkoa. SUOMEN LEHDISTÖ Päätoimittaja Riikka Virranta. tuottaja Janne Arola. ulkoasu ja taitto Origine ky / Janne Hulkkonen, Arto Kinnunen. toimitus Eteläranta 10, 00130 Helsinki. Puhelin (09) 228 77 300. sähköPosti suomen.lehdisto@uutismediat.fi. suomen lehdistö verkossa www.suomenlehdisto.fi. julkaisija Uutismedian liitto. ilmestyminen 92. vuosikerta. 8 numeroa vuodessa. tilaukset ja osoitteenmuutokset sl@uutismediat.fi. tilaushinnat 2023 kestotilaus 112 euroa / vuosi (sis. alv 10%), määräaikainen tilaus 120 euroa / vuosi (sis. alv 10%), määräaikainen opiskelijatilaus 42 euroa / vuosi (sis. alv 10%). Tilaushintaan sisältyy digilehti. Maksettua tilausmaksua ei palauteta, kun tilaus irtisanotaan. Määräaikainen tilaus ei jatku tilausjakson päätyttyä ilman erillistä ilmoitusta. issn: 0039-5587. mediamyynti Alpo Ohtamaa, alpo.ohtamaa@myynninao.fi, puh. 044 311 0201. PainoPaikka BotniaPrint, Kokkola. Suomen Lehdistön tekemiseen on käytetty Kopioston keräämiä kopiointikorvauksia. jo nn e re nv al l suomen lehdistö 3 14 6 sa ar a tu om in en
ala Kehittyy. Markus Hohenthal uskoo, että droonijakelu kehittyy ja tulee edullisemmaksi, kun alusten käyttö yleistyy. Yksi toistaiseksi ratkaisematon ongelma on jäätymisenesto. ”Pakkanen ei ole ongelma, mutta jäätävät olosuhteet ovat.” 4 suomen lehdistö 8/2022 A a
Lentola Logistics testaa sanomalehtien jakelua droonin avulla 30 pirkanmaalaiseen talouteen kolmen kuukauden ajan ensi keväänä. Media-alan tutkimussäätiö tukee kokeilua 60 000 eurolla. Miten ja missä jakaminen tapahtuu, toimitusjohtaja Markus Hohenthal? Ajatus on, että kokeilemme tätä jossakin tosi haasteellisessa paikassa. Yksi mahdollisuus on Saarikylät Pirkanmaalla, jossa ihmiset asuvat monen mutkan takana autolla ajaen. Tarkoitus on kysyä, ketkä lähtisivät mukaan kokeiluun. Ei ole väliä, ovatko asukkaat jonkin lehden tilaajia vai eivät. Suunnittelemme reitit tarkasti etukäteen. Alukset lentävät koordinaatista toiseen itsekseen lähes autonomisesti. Lennämme aluksi yhdellä koneella. Ajatus on, että tulevaisuudessa operointipaikalla voisi olla useita aluksia, joita yksi henkilö lastaa ja valvoo. Nykyisten drooniemme toimintasäde on noin 20 kilometriä, mutta se ei todellakaan ole maksimi. Pitääkö jonkun ottaa lehti vastaan? Ei tarvitse. Lehti pudotetaan kahden-kolmen metrin korkeudesta sovittuun pisteeseen melkein sentin tarkkuudella. Lehti sidotaan vedenpitäviin kääreisiin. Sen voi jättää nurmikolle, pöydälle tai vaikka postilaatikon tapaiseen. On asiakkaasta kiinni, mitä hän haluaa paikalle viritellä. Kuinka monta lehteä teoriassa drooni voisi jakaa päivässä? Se riippuu monestakin tekijästä, mutta kyllähän päivässä ehtii tehdä paljon lentoja ja yhdellä lennolla voidaan jakaa noin viisi lehteä useisiin osoitteisiin. Alus lentää 80 kilometriä tunnissa vaakalentoa ja pudotustilanteessa menee ehkä yksi minuutti. Mitä etua droonijakelusta on verrattuna tavanomaiseen jakeluun? Mitä pidemmäksi kahden talouden välinen matka menee ja mitä pirstaleisemmin kohteet sijoittuvat, sitä edullisempaa on mennä ilma-aluksella. Autojakelu tuo aina polttoaineja henkilöstökuluja, kun joku joutuu istumaan kyydissä. Hiilidioksidipäätöt putoavat tässä tietysti myös merkittävästi. Mikä visiosi droonien käytöstä lehtijakelussa tarkalleen on? Lähdemme siitä, että toimisimme haja-asutusalueilla. Droonijakelu voisi olla autojakelua tukeva muoto, jolla jaettaisiin lehdet kaikkein vaikeimpiin pisteisiin, joihin joutuisi tekemään useiden kilometrien pistoja jakelureiteiltä. Drooneista on etua myös, jos joku haluaa, että lehti ylipäätään tulee omaan pihaan eikä jakelulaatikkoon 500 metrin päähän. ” Lehti pudotetaan sovittuun pisteeseen melkein sentin tarkkuudella.” Monet asiat ovat nykyään netissä, mutta myös tavaran pitää liikkua. Tämä on uusi askel haja-asutusalueiden logistiikassa. Ei ole ihme, että myös amazonit ja googlet kehittävät droonilogistiikkaa. Millaisella liiketoimintamallilla lehtien droonijakelu voisi olla kannattavaa? Näen asian niin, että maaseudun kauppojen kannattaisi omistaa aluksia ja muutama henkilöstön jäsen olisi koulutettu käyttämään drooneja. Lennättäjät voisivat käyttää aluksia useampaan tarkoitukseen, kuten ruokakassien tai lääkkeiden kuljetukseen. Myös nykyisille logistiikkaoperaattoreille voisi olla kannattavaa ottaa alukset käyttöön. Teettämämme kyselytutkimuksen mukaan monet ovat valmiita maksamaan siitä, että saisivat viiden kilon ruokakassin kotiinsa lennätettynä tai lehden omalle tontilleen järkevään aikaan aamulla. ? avaaja Suorinta reittiä Lehtijakelu miehittämättömillä ilma-aluksilla pudottaisi merkittävästi kustannuksia vaikeakulkuisimmilla alueilla, sanoo Lentola Logisticsin Markus Hohenthal. Hänen visiossaan lähikaupan työntekijät voisivat lennättää lehtiä, lääkkeitä ja ruokakasseja haja-asutusalueilla. teksti Riikka Virranta kuva Saara Tuominen Gallup Journalistin ohjeet päivitetään ensi vuonna: mitä muuttaisit? Aija Pirinen Vihdin Uutisten päätoimittaja Rami Nieminen hs Turun toimitussihteeri Journalistin ohjeet ovat kestäneet aikaa verrattain hyvin. Yksi asia, mikä tulee mieleen, on se, että siteerauskäytännöt ovat edelleen ongelmallisia verkkoajassa. Ohjeista lipsutaan, ja vaativaa journalistista työtä edellyttäneet jutut kannibalisoidaan nopeasti. Iso juttu maksumuurin takaa on pahimmillaan kymmenessä minuutissa kilpailijalla ilmaisena referaattina. On myös aika yleinen käytäntö, että tehdään yksi varmistuspuhelu, jonka vuoksi ei edes mainita alkuperäistä lähdettä. Toivoisin, että ala löytäisi tähän ratkaisuja.” Jonna Nikumaa Hilla Groupin Lapin alueen sisältöjohtaja Pidän Journalistin ohjeita lähtökohtaisesti tosi hyvinä. Näen, että niitä voisi yksinkertaistaa ja paketoida paremmin esille hyötykäyttöön tekijöille ja yleisölle. Nykyinenkin esitys on hyvä, mutta siinä on aika paljon asiaa. Journalistin ohjeet voisivat olla nykyistä näkyvämpi työkalu, jolla voisimme erottua muusta sisällöstä ja joka tukisi yleisön luottamusta mediaan. Kaipaan sellaista työssäni, sillä varsinkin pienet toimitukset joutuvat tekemään töitä sen eteen, että ovat uskottavia.” —Riikka Virranta Moni toimittajakin on somebrändi nykyään. Varmasti olisi syytä tarkentaa Journalistin ohjeiden ammatillista asemaa koskevaa kohtaa siltä osin, miten toimittaja voi tehdä vai voiko toimittaja tehdä henkilökohtaisella tilillään kaupallista yhteistyötä. Vaikka hän ei käsittelisi mediassa samoja teemoja, vaikuttaa se silti median luotettavuuteen, jos toimittaja on omalla ajallaan jonkin brändin mainoskasvo.” 8/2022 suomen lehdistö 5 A
SOMEYHTIÖ Meta esti lähes kuukauden ajaksi Kangasalan Sanomien juttujen linkkaamisen Facebookissa ja Instagramissa. Syynä on tiettävästi ilkivalta. Kangasalan Sanomat julkaisi 9. marraskuuta verkkosivuillaan jutun nuorten väkivallasta ja jakoi linkin Facebookissa. Osa lukijoista koki artikkelin syyllistävän neuropsykiatrisista häiriöistä kärsiviä lapsia. Joku tai jotkut tekivät päivityksestä ilmeisesti ilmiannon Facebookille, minkä seurauksena linkki Kangasalan Sanomien verkkosivuille katosi kaikilta sen jakaneilta. Lehti puolestaan sai ilmoituksen, että julkaisu rikkoi Facebookin roskasisältöä koskevia yhteisönormeja. Kangasalan Sanomien päätoimittaja-toimitusjohtaja Heli Keskinen kertoo, että lehdellä oli jo tuolloin teossa jatkojuttu, jossa myös nepsy-lasten vanhemmat pääsisivät ääneen. Ennen kuin jatkojuttua ehdittiin julkaista, joku tai jotkut alkoivat ilmeisesti ilmiantaa myös lehden vanhoja postauksia, joilla ei ollut yhteyttä asiaan. Massailmiantojen jälkeen Facebookin algoritmit tulkitsivat verkko-osoitteen Kangasalansanomat.fi roskapostittajaksi. Lehden sisältöjen jakaminen Facebookiin ja Instagramiin estyi, ja myös vanhat linkit poistettiin palvelusta. Keskinen pitää tapahtumia painostuksena. Hän harkitsi jopa rikosilmoituksen tekemistä liiketoiminnan haittaamisesta, mutta päätti olla vastamatta hyökkäykseen hyökkäyksellä. maassa, jossa kunnioitetaan sananvapautta ja median toimintaa säätelee Julkisen sanan neuvoston kaltainen itsesääntelyelin. – Sitten tulee tällainen kasvoton kansainvälinen jättiyritys, jonka kanssa ei päästä minkäänlaiseen keskusteluyhteyteen. Mielivaltaiseksikin sitä voi kuvata, Rönkkö sanoo. SOMEASIANTUNTIJA Harto Pönkä on vuosien varrella nähnyt vastaavaa tapahtuneen eri alojen yrityksille mutta ei medialle. Hänen mukaansa Facebookin ylläpidossa on suuria ongelmia. Yhtiö yrittää suitsia epäaitoja käyttäjätunnuksia ja esimerkiksi disinformaation levittämiseen syyllistyviä sivuja algoritmien avulla. Algoritmit eivät kuitenkaan aina erota legitiimejä uutissivustoja valesivustoista. – Suurin osa moderoinnista tehdään automaattisesti käyttäjien ilmiantojen perusteella. Tietysti myös kielialue vaikuttaa siihen, kuinka nopeasti asioita tarkistetaan, Pönkä sanoo. Pöngän tiedossa ei ole tahoa, johon perättömistä ilmiannoista kärsivät voisivat ottaa yhteyttä. Estetyistä artikkeleista voi kuitenkin tehdä vastailmoituksia, kuten Kangasalan Sanomat tekikin. puheenaihe Facebook tulkitsi Kangasalan Sanomat roskapostittajaksi Kuukauden mittaan venyneen bännin taustalla olivat ilmeisesti ilkivaltaiset ilmiannot. Myös Savon Sanomat on joutunut Facebookin algoritmien mielivallan kohteeksi. Digijätiltä ei saa selitystä asiasta. teksti Janne Arola, Riikka Virranta kuva Saara Tuominen – On pelottavaa, että sananvapautta pystytään rajoittamaan tällä tavalla, jos jokin juttu ei miellytä, Keskinen sanoo. Hänestä nimenomaan nuorten väkivallasta olisi ollut tärkeää keskustella yhteisössä. Moneen viikkoon Keskinen ei saanut yrityksistä huolimatta mitään yhteyttä Facebookiin. VASTAAVANLAINEN kokemus on myös Savon Sanomilla, jonka Facebook tulkitsi jakaneen palveluun kiellettyä sisältöä joulukuun alussa 2021. Kyse oli Fingerpori-sarjakuvan stripistä, jossa päähenkilö Heimo Vesan hihassa oli hakaristi. ”Yhteisönormien rikkomisen” seurauksena Savon Sanomien sivuille Facebookista tuleva liikenne on romahtanut vuodessa 70 prosenttia. Päätoimittaja Seppo Rönkkö kertoo, että lehti ei ole vuoden aikana saanut mitään suoraa yhteyttä Facebookiin tai selitystä tapahtuneelle. Uutissuomalaisen jutussa Facebookin Pohjoismaiden viestintäpäällikkö tyytyy toteamaan sarjakuvan rikkoneen Metan vaarallisia henkilöitä ja organisaatioita koskevia käytänteitä. Kyse oli kuitenkin pilapiirroksesta, jonka kontekstia palvelu ei ymmärtänyt. Rönkön mukaan Savon Sanomat on onnistunut kompensoimaan Facebook-liikenteen pudotusta muissa kanavissa. Hän pitää muutenkin tärkeänä, että sanomalehti ei ole riippuvainen someyhtiöiden toimintalogiikoista. Rönkkö pitää tilannetta erikoisena 6 suomen lehdistö 8/2022 A
Kolumni Aleksi Nissilä Kirjoittaja on geoinformatiikan alkeiskursseilla jotakin kuunnellut maantieteen ja journalistiikan opiskelija. Karttakriittisyys on osa lähdekriittistä lukutaitoa V ertaaEnsin-sivusto julkaisi kesällä selvityksen, kuinka pitkä matka suomalaisilla on nostamaan rahaa. Tulokset sellaisenaan julkaisi ainakin Taloussanomat, Maaseudun Tulevaisuus, pari Ylen aluetoimitusta sekä lukuisat paikallislehdet. Sinänsä tuloksiin on helppo uskoa. Kuulostaa järkeenkäyvältä, että Inarin kaltaisessa harvaan asutussa ja alueeltaan laajassa kunnassa matka pankkiautomaatille on pisin. Korkeammilla sijoilla taas on suurempia kaupunkeja. Ainut vain, että tulokset eivät pidä paikkaansa. Laskukaava herättää kysymysmerkkejä: “kuntien sisäiset etäisyydet pankkiautomaateille on laskettu jakamalla yhden automaatin kattama alue neliöjuurella.” Selvityksessä ei siis huomioida pankkiautomaattien sijainteja saati sitä, missä ihmiset asuvat. ”Pankkiautomaatin kattama alue” on yksinkertaisesti kunnan pinta-ala jaettuna automaattien määrällä. Neliöjuuritulos on yhden tällaisen teoreettisen neliön sivun pituus eikä matka yhtään minnekään. Jos vaikkapa Kihniöön laitettaisiin sen ainokaisen pankkiautomaatin viereen toinen, kihniöläisten keskimääräinen matka rahaa nostamaan laskennallisesti puolittuisi. Oikeasti kaikilla olisi tietenkin edelleen sama matka samaan paikkaan. Onko VertaaEnsin-niminen sivusto tosiaan niin jykevä instituutio, että sen tuloksia kannattaa julkaista suodattamattomana? Reuna-alueiden palveluiden näivettymistä käsittelevät uutiset selvästi kiinnostavat lukijoita, mutta journalistilla on vastuu tiedon todenperäisyydestä. Karttakriittisyys on osa lähdekriittistä lukutaitoa. Esimerkiksi Suomen Pankki on jo tehnyt ihan oikean selvityksen samasta aiheesta viime vuonna. Se sentään laski matkat pankkiautomaateille teitä pitkin jokaisen asutun neliökilometrin osalta. Oikeitakin tuloksia voi siis saada, jos neuvoa kysytään geoinformaatikoilta. ? EU:ssa on vireillä toimia, joilla suitsitaan digijättien valtaa. Esimerkiksi hiljattain voimaan tullut digipalvelusäädös velvoittaa alustayhtiöitä puuttumaan tehokkaammin vilpillisiin ilmoituksiin. Kangasalan Sanomilla on Facebookissa yrityssivusto, ja yritys on tunnistautunut uutismediaksi Metan ohjeistuksen mukaan. Pönkä kehottaa muitakin tiedotusvälineitä tekemään saman, sillä tunnistautumisella on todennäköisesti vaikutusta siihen, miten alustan moderointialgoritmit toimivat. KANGASALAN Sanomien Facebook-bänni purkautui lopulta sen jälkeen, kun Heli Keskinen jakoi Suomen Lehdistön jutun aiheesta Linkedinissä. Ratkaisuun johti Aller Median työntekijältä tullut vinkki. – Sain sähköpostiosoitteita aidoille ihmisille, jotka hoitavat mediasuhteita Facebookissa. Lähetin heille viestiä, ja yksi vastasi tosi nopeastikin. Muutaman päivän päästä yhteydenotosta lehden tili palautui entiselleen, ja poistetut linkit ja niihin tulleet kommentit palasivat näkyviin. Mitään selitystä tapahtumille Keskinen ei kuitenkaan saanut. Koska julkaisukielto jäi lyhyeksi, seuraukset eivät olleet merkittävät. – Jos tämä olisi jatkunut pidempään, kyllähän sillä olisi ollut kävijämääriin iso vaikutus. Suuri yleisömme kuitenkin sympatiseerasi meitä aika voimakkaasti esimerkiksi kaupungin Facebook-ryhmässä. Se näkyi niin, että sivulataukset olivat lopulta oikein hyvät. Tämä johtui ennen kaikkea siitä, että meillä oli kiinnostavaa sisältöä. Lehti sai selkkauksen aikana paljon sovelluksen latauksia ja teki marraskuussa myös kaikkien aikojen ennätystuloksensa verkkosivujen kautta tulleiden tilausten määrässä. Kangasalan Sanomissa tehdään parhaillaan somestrategiaa. – On pakko nojautua siihen, että liiketoiminta on sellaista, että tällaiset asiat eivät hetkauta. ? ” Suuri yleisö sympatiseerasi meitä aika voimakkaasti. Se näkyi niin, että sivulataukset olivat lopulta oikein hyvät.” lehti ei ole somen varassa. Heli Keskisen mukaan Kangasalan Sanomat ei ole ratkaisevalla tavalla riippuvainen Facebookista, mutta se on hyvä kanava tavoittaa uusia yleisöjä. 8/2022 suomen lehdistö 7 A
Anygraaf eNeo www.anygraaf.. Kumppanisi strategisissa mediaratkaisuissa Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta 2023 Mediapäivässä media-alan kansainvälisiä ja kotimaisia huippuja Media-alan oma kärkitapahtuma, Mediapäivä, järjestetään 25.1.2023 Lasipalatsin Bio Rexissä Helsingissä sekä etäyhteyden välityksellä. Päivän teemana on Vauhtia teknologisista innovaatioista. Tapahtumassa kuullaan media-alan ansioituneita ammattilaisia. Päivän keynote-puhujat ovat pohjois maisen Schibstedmediakonsernin Head of Lab Agnes Sten bom aiheenaan Responsible AI and journalism sekä mediayhtiö Condé Nastin Senior Innovation Manager Siobhan Keam, jonka aihe on Web3 innovations and business opportunities. Lisäksi mukana ovat mm. kirjailija Paula Noronen, Helsingin Sanomien toimittaja Fanny Fröman, Podimon Content Manager Kirsi Takala, ohjelmisto yritys a.i.materin toimitusjohtaja Lauri Falck, konsultointi yritys 8-bit-sheep, TBWA:n strategia johtaja Markus Nieminen, Aalto-yliopiston professori Risto Sarvas, A-lehtien Head of Digital Antti Karvanen sekä Storytelin Nordic Publishing Manager Aleksi Pöyry. Tapahtuman juontaa media-alan moni taituri Nuppu Stenros. Hybridilippu maksaa jäsenille 450 € + alv ja muille 490 € + alv. Hybridilipulla pääsee paikan päälle Bio Rexiin verkostoitumaan kollegoiden kanssa kiinnostavan seminaaripäivän merkeissä ja nauttimaan tarjoiluista sekä live musiikista. Lippu sisältää myös etä mahdollisuuden. Etäosallistumisen hinnat ovat jäsenille 350 € + alv ja muille 390 € + alv. Ilmoittaudu mukaan Mediapäivään: www.mediapaiva.fi SUOMEN KUSTANNUSYHDISTYS medialiitto
8/2022 suomen lehdistö 9 B lehdistötilaisuus ENNEN KAIKKI EI OLLUT PAREMMIN Suomen Lehdistö pyysi Reetta Rädyn ja Lauri Malkavaaran lukemaan vanhoja Nytliitteitä ja keskustelemaan featurejournalismin muutoksista. Se tapahtui Helsingin Sanomien esikoiskirjapalkintojuhlallisuuksien jälkeisenä aamupäivänä. teksti Janne Arola kuvat Vesa Laitinen B oliKo ennen rohKeampaa? Lauri Malkavaara innostui lukemaan Nyt-liitteen vanhoja vitsipalstoja, joista hän uskoo lehden ilkeän maineen kumpuavan.
10 suomen lehdistö 8/2022 B sinniKKyyslaji. Nykyään moneen julkiseen saati yksityiseen instanssiin ei pääse yhtä helposti kuin ennen. Siinä mielessä feature on sinnikkyyslaji, Reetta Räty pohtii.
A arteet on sijoitettu näkyvälle paikalle Reetta Rädyn kodin hyllylle. Helsingin Sanomien Nyt-liitteiden vuosikerrat ovat siistissä rivissä oransseissa kansioissa. Juuri missään muualla kuin täällä, ehkä Sanomatalossa ja Päivälehden museossa niitä ei sitten olekaan. Ja tänään, marraskuisena perjantaina, on tarkoitus selailla vanhoja lehtiä ja puhua Rädyn ja Lauri Malkavaaran kanssa featurejournalismin muutoksista. Malkavaara oli perustamassa Nyt-liitettä vuonna 1995. Pari vuotta myöhemmin hän siirtyi Kuukausiliitteeseen, jossa on siitä lähtien toiminut editorina ja esihenkilönä. Räty taas kirjoitti Nyt-liitteeseen sen perustamisesta lähtien ja oli lehden pomo vuosina 2004–2007. Featurejournalismilla tarkoitetaan perinteisesti aikakauslehtimäistä, tarinallista journalismia. Digiaika on mullistanut genren, joten tarkkojen määrittelyjen tekeminen on vaikeaa. Lainataan siis Rädyn, Tuomas Kasevan ja Olli Seurin hiljattain julkaiseman Feature!-kirjan esipuhetta: ”Featuren voi määritellä sadalla tavalla, mutta määritellään se tässä kohtaa näin: feature on kertovaa, syventävää ja elämyksellistä journalismia.” NYT-LIITETTÄ synnytettäessä Lauri Malkavaara hahmotteli lehdelle tehtäviä: ”kepposia tehdään” ja ”1. perustetaan seurapiiri, 2. perustetaan lehti”, hän kirjoitti muistikirjaansa. Nytin tarkoitus oli irrottautua Kuukausiliitteen journalismin traditioista olemalla energisempi ja vauhdikkaampi. Kärjistäen sanottuna, kun uutisjournalismin piti olla muodoltaan aina samanlaista, Nytin journalismin piti olla ainutkertaista ja erilaista. Esikuvina olivat erityisesti amerikkalaiset laatulehdet, joita tilattiin myös toimitukseen: New Yorker, Esquire, Vanity Fair. Niiden sivuilta virisi aikanaan niin sanotun New Journalismin aalto, jossa journalismi ryhtyi ottamaan tyylillisiä vaikutteita kaunokirjallisuudesta. Malkavaara kertoo esimerkin. Hän oli kerran, kauan sitten, hellepäivänä Kumpulan maauimalassa ja luki Esquire-lehden numeroa. Lehdessä oli juttu kahden naisen ja yhden miehen suhteista. Suhteista kerrottiin ensin vuorotellen naisten ja lopuksi miehen näkökulmasta. Juttua lukiessaan Malkavaara katseli uima-altaalla päivää viettäneitä ihmisiä ja kuuli keskusteluja sieltä täältä. Ihmisten välisiä suhteita ja perhetilanteita pystyi tulkitsemaan pienistä lauseista ja äänensävyistä. – Silti koko ajan tuntui, että tämä lehtijuttu on jotain enemmän. Niin kuin kirjallisuuskin parhaimmillaan pystyy kuvaamaan todellisuutta paremmin kuin todellisuus itse. NUORI Reetta Räty ryhtyi kirjoittamaan Nytiin aluksi avustajana. Hän muistaa ennen kaikkea sen, että juttuja tehtiin pitkään ja hartaasti. Jos haluttiin juttu siitä, millaista koulussa on, kouluun mentiin viikoiksi. Tai jos tehtiin haastattelujuttua, johon haluttiin ihmisten mielipiteitä, soitettiin sadalle ihmiselle. Ja aina kun mahdollista, mentiin paikan päälle. Saatettiin matkustaa esimerkiksi Kirkkonummelle tekemään lyhyt Kuka nyt -haastattelu. – Toisaalta ne kysymykset olivat niin tuhmia, että oli reiluakin kysyä ne paikan päällä, Malkavaara heittää. Nyt-liite mielletään ja miellettiin helposti nuorisoliitteeksi, mutta sekä Malkavaara että Räty kiistävät asian jyrkästi. – Talon johto luuli, että me tehdään nuorisoliitettä, mutta se ei missään tapauksessa pitänyt paikkaansa. Nyt-liite oli suunnattu kaikille, Malkavaara sanoo. Räty muistelee, että ollessaan Nytin pomona hän piti kaikkein kauhistuttavimpana asiana ajatusta, että toimituksen sohvilla olisi mietitty ”mitä nuoriso haluaisi lukea”. Mitään aihetta ei karsastettu siksi, että ne olisivat “epänuorisoaiheita”. Nytiin tehtiin juttuja Ilkka Kanervasta, uskonnosta, taloudesta ja politiikasta. TOINEN asia, jonka Räty ja Malkavaara kiistävät, on se, että ennen feature olisi ollut yksiselitteisesti parempaa. Digitaalisen journalismin ajassa analytiikkaa tuijotetaan entistä enemmän. Malkavaaran mukaan analytiikka ei kuitenkaan vaikuta aihevalintoihin tai siihen, millaista journalismia hänen nykyään vetämässään Kuukausiliitteen toimituksessa tehdään. Koska Kuukausiliite on niin suuri, hän voi kieltäytyä kaikesta kohderyhmäajattelusta. Aiheet valitaan niin, että ne lähtökohtaisesti kiinnostavat kaikkia, tai niin, että ne eivät kiinnosta ketään, mutta ne pannaan kiinnostamaan kaikkia. – Kun ihminen alkaa lukea, hän saattaa jopa vähän pilkallisesti ajatella, että tämä ei kiinnosta minua vähääkään. Mutta lopussa hän huomaa, että olipa kiinnostavaa. Digitaalisuus ja analytiikka ovat auttaneet feature-journalismia, Räty ja Malkavaara sanovat. Juttujen lukumäärät ja -ajat sekä tilausmäärät kertovat toimitusten johdollekin, että pitkällä muodolla on merkitystä. Malkavaara sanoo, että hienoinkaan analytiikka ei silti lopulta pysty tekemään kaikkein tärkeintä mittausta: sitä, kuinka hyvin jokin juttu jää lukijoiden mieleen. Räty sanoo vuosien varrella kuljeskelleensa ympäriinsä kertomassa kavereilleen hienoista jutuista, jotka ovat jääneet hänen mieleensä. Hänestä se kertoo, että journalismillakin voi päästä poikkeuksellisen syvälle. Juuri tästä featurejournalismissa pitäisi parhaimmillaan olla kyse: muistijäljen jättämisestä. ENTÄ oliko feature ennen rohkeampaa? Malkavaara sanoo, että monet muistavat Nyt-liitteen sen ilkeydestä. Hänen mukaansa se johtuu lähinnä siitä, että lehteä leimasivat vitsit, joita lähinnä hän ja aika 18.11.2022 Paikka Reetta Rädyn koti Helsingin Kalliossa Paikalla Journalisti ja kouluttaja Reetta Räty sekä Helsingin Sanomien liitepäällikkö Lauri Malkavaara aihe Nyt-liite, featurejournalismin muutokset, tyyli ja rohkeus tarjolla Kahvia ”Kun ihminen alkaa lukea, hän saattaa jopa vähän pilkallisesti ajatella, että tämä ei kiinnosta minua vähääkään.” 8/2022 suomen lehdistö 11 B
Teppo Sillantaus vuosi toisensa perään keksivät lehden vitsipalstalle. – Vitsit ovat vitsejä. Mutta hirvittävän paljon tehtiin ihan perusfeaturejournalismia. Hyvin tehtyä ja huolellista. Malkavaara sanoo nykypäivänä ongelman olevan, että digitaalisesti julkaistavilla jutuilla ei aina ole kontekstia. Jos lukija tulee somen kautta lukemaan yksittäisen huumoripitoisen jutun, hän ei välttämättä lainkaan hahmota sen genreä. – Kun menee sohvalle Nyt-liitteen kanssa, sillä on konteksti. Se antaa enemmän mahdollisuuksia kaikenlaisille kepposille, Malkavaara sanoo. Kepposista puheen ollen Malkavaaralla on jo klassikoksi muodostunut kaavio, jonka avulla hän on kerran puolustanut jotakin Nyt-liitteen juttua, jonka vuoksi joutui Hesarin silloisen päätoimittajan Janne Virkkusen puhutteluun. Kuva kaaviosta on tämän jutun yhteydessä, mutta tiivistettynä kyse on siitä, että journalismin laatu nousee, vaikka siinä mentäisiin vähän huonon maun puolelle. Jos mennään liikaa, laatu romahtaa. REETTA Räty puolestaan on puhunut siitä, kuinka nykypäivän nuoret ovat paljon aiempaa sensitiivisempiä eli herkempiä joillekin asioille. Silti hän ajattelee, että valtaosa muinaisista Nyt-liitteen jutuista toimisi tänä päivänäkin digitaalisesti hyvin tarjoiltuna lukijoille. – Jotkut yhteiskunnalliset kontekstit ovat tietyllä tavalla ajattomia. Jotkut jutut tietysti vanhenevat paremmin ja toiset huonommin. Yksi isoista muutoksista featurejournalismin tekemisessä on, että paikkoihin ei pääse enää niin helposti. Tänä päivänä Rädyn ei olisi mahdollista soluttautua kolmeksi viikoksi lukioluokkaan ja kirjoittaa rehellistä reportaasia teini-ikäisten opiskelijoiden arjesta, iloista ja suruista. Julkiset instanssit eivät ole enää niin julkisia kuin ennen, ja esimerkiksi yritykset vahtivat tarkasti, kuka heidän nimissään voi puhua. Julkisuuden henkilöilläkin on omat kanavansa kertoa kuulumisistaan ja markkinoida itseään. Silloin ei välttämättä riitä kiinnostusta osallistua juttuun, jonka näkökulmaa tai tekotapaa ei voi itse valita. – Toisaalta on myös sinnikyyslaji, että pääsee paikkoihin, Räty sanoo. – Prosessi pitäisi aloittaa siitä, kuinka jutusta tulisi mahdollisimman hyvä. Usein kuulee sanottavan, että riittää kun teen näin ja näin. Ei varmasti riitä, Malkavaara jatkaa. ON selvää, että kiire toimituksissa on lisääntynyt. On useampia julkaisukanavia, sosiaalista mediaa, livejournalismia, radio kanavia ja podcasteja, joissa tavallisen toimittajankin on nykyään oltava läsnä. Räty on yhdessä Long Playn toimituspäällikön Anu Silfverbergin kanssa järjestänyt Koneen säätiön ja Jokesin tuella kisällikoulutusta, jossa nuorille toimittajille käyvät luennoimassa kokeneet konkarit. Räty muistaa oman toimittajauransa alkutaipaleelta Nytliitteeseen kirjoittamansa jutun, jota hän kävi kahvilassa läpi Malkavaaran kanssa. Tällaiset sessiot olivat hänelle suuri oivallus ja opetus siitä, miten journalismia tehdään. – Sitä voi kutsua editoinniksi tai opettamiseksi, että joku näyttää, että näitä palikoita voi siirrellä, Räty intoilee vielä 30 vuotta myöhemmin. Tällaista kulttuuria hän kaipaa tämän päivän toimituksiinkin, joihin pölähtää kaiken aikaa ihmisiä, joille toimitusten käytännöt ja kulttuuri ovat täysin vieraita. PLING-PLING. Pling-plingpling. Pling-pling-pling. Jonkun puhelin piippaa hälytyksiä, mutta kukaan ei reagoi. Räty on hakenut lisää Nyt-liite-kansioita valokuvien ottamista varten ja selailee niitä lattialla. Malkavaara istuu nojatuolissa, lukee Nyt-liitteen historiikkia ja naureskelee edelleen vitseille, joita hän on aikanaan keksinyt liitteen vitsipalstalle yhdessä Teppo Sillantauksen kanssa. Mutta mitä tämä kilahtelu on? Lopulta Malkavaara havahtuu ja hakee puhelimensa pöydältä. Sitten hän istahtaa takaisin nojatuoliin ja jää tuijottamaan ruutua puhelin nostettuna kasvojensa eteen. Hän ei pitkään aikaan sano mitään. Lopulta hän puhuu ääneen mutta kuin itselleen jotain siihen suuntaan, että “voiko tämä olla edes totta”. Kaivan oman puhelimeni esiin ja klikkaan Helsingin Sanomien sovelluksen auki. Pääotsikko julistaa: HS:n vastaavaa päätoimittajaa Kaius Niemeä epäillään törkeästä rattijuopumuksesta – ”En näe mahdollisuutta jatkaa tehtävässäni”. Haastattelusessio on päättynyt. ? ”Usein kuulee sanottavan, että riittää kun teen näin ja näin. Ei varmasti riitä.” Kaavio janne virKKuselle. Lauri Malkavaaran näkemys siitä, miten journalismin laatu kehittyy suhteessa hyvään ja huonoon makuun. 12 suomen lehdistö 8/2022 B
8/2022 suomen lehdistö 13 B lehti KaiKille. Sekä Reetta Räty että Lauri Malkavaara kiistävät jyrkästi, että Nyt-liitettä olisi sen alkuaikoina tehty nuorisolle.
aa va er on en nuoret muKaan. Adile Sevimlin mukaan nuoria toimittajia istutetaan deskissä. He kaipaisivat mentorointia, editointia ja mukaan ottamista.
ve sa la it in en aa va er on en trendit UUDET TUULET 2023 Somen syöksylasku, moniäänisyyden nousu ja sponsoroinnin tunnistaminen… Kysyimme kuudelta journalismin ja uutismedian parissa työskentelevältä, mitkä trendit vaikuttavat alaan ensi vuonna. teksti Tuukka Tuomasjukka 8/2022 suomen lehdistö 15 B säätely haittaa. Santtu Elsisen mukaan lisääntyvä säätely haittaa jo digitaalista tulonmuodostusta.
an tt i yr jö ne n 16 suomen lehdistö 8/2022 B Nuoret janoavat alalle, ottakaa heidät mukaan Adile Sevimli Päätoimittaja, Ylioppilaslehti Journalismin trendi vuonna 2023 voisi olla sen kunnianpalautus nuorten näkökulmasta. Sanon tämän toivoen, että kyseessä on itseään toteuttava ennustus. Professorit ja vanhemmat toimittajat ovat viimeisen kymmenen vuoden ajan haukkuneet meille journalismia alana ja sanoneet, että se on nähnyt parhaat päivänsä. Ala kuolee, täällä on ihan paskaa, ei kannata tulla. Moni nuori toimittaja taas kokee, ettei saa tehdä erilaisia juttuja tai opi tarpeeksi. Tästä huolimatta nuoret janoavat alalle. Ottakaa heidät mukaan. Politiikassa menestyvät progressiiviset hahmot, jotka näyttävät muuttavan perinteisen näköistä demografiaa. Samalla tavalla journalismiakin pitäisi muuttaa ottamalla nuoria tekijöitä mukaan keikoille eikä istuttamalla heitä uutisdeskissä. Muutoksesta on jo positiivisia merkkejä. Viime vuosina on järjestetty inkluusiokursseja, joiden tarkoituksena on kiinnittää nuoret alalle, kuten Hitaan journalismin yhdistyksen kisällikurssi ja Iltalehden tutkivan journalismin kurssi. Nyt kun ongelmasta on kirjoitettu ja siihen on tarjottu lääkkeitä, eikö tämä tarkoita, että me teemme asialle jotain? Sen sijaan, että haukumme journalismia, voimme kannustaa nuoria alalle, mentoroida heitä ja osallistaa heidät tekemään kunnon juttuja. Tämän lisäksi meidän täytyy editoida nuorten juttuja, koska kaikki ansaitsevat hyvää editointia. Jos juuri alalle tulleen kesätyöntekijän julkaistu juttu näyttää keskeneräiseltä, se ei ole hänen vikansa vaan toimituksen ja esihenkilön. Miksi häntä ei ole autettu, pidetty kädestä ja katsottu, miten tästä saadaan napakka ja kirkas teksti? Journalismimme voisi olla paljon hauskempaa ja raflaavampaa. Uskon, että nuoret ovat niitä, jotka pystyisivät tekemään yllättäviä juttuja.” Suhde sosiaaliseen mediaan määritellään uudelleen Johanna Vehkoo Journalistiikan työelämäprofessori, Tampereen yliopisto Vuosi 2023 on se vuosi, jolloin uutisvälineiden ja journalismin suhde sosiaaliseen mediaan pitää määritellä uudestaan. Twitterissä ja Facebookissa, joka nykyään tunnetaan Metana, on mieletön syöksylasku käynnissä. Journalismilla on ollut todella tiivis suhde molempiin yhtiöihin jo yli vuosikymmenen ajan. Me toimittajat olemme olleet hölmöjä ja laiskoja, kun olemme antaneet suuren osan ”Jos Twitter oikeasti menee alta, eikä sen tilalle löydy korvaavaa välinettä, se tarkoittaa toimittajille kriisiä.” hölmöläisten hommaa. Johanna Vehkoon mukaan toimitukset ovat hyppineet liikaa alustayhtiöiden algoritmimuutosten tahdissa. Samoja virheitä ei kannata toistaa Tiktokin kanssa.
an tt i yr jö ne n m ar kk u ul an de r / le ht ik uv a lisää Kategorioita. Sponsorointi journalismin rahoitusmallina haastaa sisältöjen jaon kahteen: mainontaan ja tomitukselliseen aineistoon, arvioi JSN:n puheenjohtaja Eero Hyvönen. 8/2022 suomen lehdistö 17 B sisällöistämme tuosta vain näille firmoille ja niiden oligarkkimaisille johtajille. Toimituksissa on pistetty reilun kymmenen vuoden ajan hirveän iso määrä voimavaroja ja resursseja siihen, mitä Facebook kulloinkin sattuu painottamaan algoritmisesti. Esimerkiksi videotuotantoon on tehty valtavia investointeja, kun Facebook on päättänyt antaa videoille lisää näkyvyyttä. Toivoisin, että oppisimme menneisyyden virheistä emmekä toistaisi niitä esimerkiksi Tiktokin kanssa: hypi yksittäisen lafkan algoritmien muutosten perässä siihen suuntaan, mihin he haluavat meidän hyppivän. Jonkun pitää tuottaa luotettavaa tietoa myös näille alustoille, mutta on tärkeää löytää balanssi sen suhteen, paljonko laitetaan aikaa niille räätälöidyn journalismin tuottamiseen sen sijaan, että tekisimme journalismia toimitusten omille alustoille. Twitterin tapaus näyttää, kuinka riippuvaista journalismi on ollut näistä yhtiöistä. Jos Twitter oikeasti menee alta, eikä sen tilalle löydy korvaavaa välinettä, joka täyttää samoja tehtäviä, se tarkoittaa toimittajille kriisiä. Twitter on vuosikausia ollut breaking news -otsikoiden paikka sekä monin tavoin tärkeä lähteiden hankkimiselle. Jos tällaista kanavaa ei enää ole olemassa, mitä se tarkoittaa esimerkiksi konflikteista etänä tehtävälle journalismille ja journalismin kansainvälisyydelle?” Sponsorointi täytyy erottaa muusta kaupallisesta sisällöstä itsesääntelyssä Eero Hyvönen Puheenjohtaja, Julkisen sanan neuvosto Kaupallinen media etsii jatkossakin uusia ansaintamalleja, jolloin syntyy uudenmallisia ratkaisuja. Samalla myös meille Julkisen sanan neuvostoon tulee kanteluita siitä, miten hyvin yleisö pystyy erottamaan maksetun ja journalistisen sisällön toisistaan. Isossa-Britanniassa digitaaliseen mediaan keskittynyt medianeuvosto on uudistanut säännöksiään niin, että siellä erotellaan sponsoroitu journalismi muusta kaupallisesta yhteistyöstä. Ison-Britannian määritelmässä sponsoroidussa sisällössä rahoittajalla ei ole samalla tavalla määräysvaltaa sisältöön kuin mainonnassa. Myös meidän Suomessa pitää miettiä tällaisen erottelun tekemistä. Broadcasteli lähetystoiminnassa on jo säännöksiä tuotesijoittelusta ja sponsoroinnista, mutta Journalistin ohjeista vastaavat kohdat puuttuvat. Erilaisia kategorioita on Journalistin ohjeissa nyt kaksi – mainonta, joka erotellaan toimituksellista sisällöstä – kun niitä pitäisi olla kolme tai enemmän. Säätiö saattaa rahoittaa artikkelisarjaa, koska heille on tärkeää, että tietyistä aiheista kirjoitetaan. Yliopistot voivat puolestaan rahoittaa heitä seuraavia kirjeenvaihtajia, tai journalismille rahoitusta antavat etujärjestöt voivat haluta, että Brysselissä tehtävää EU-politiikkaa seurataan nykyistä tarkemmin. Tämä kaikki on sponsorointia. Jos journalismilla on ulkopuolinen rahoittaja, se pitää merkitä juttuun helposti ymmärrettävällä tavalla, vaikka rahoittaja ei vaikuttaisikaan sisältöön. Siihen pitää kiinnittää yhä enemmän huomiota ensi vuonna. Media on alkanut tehdä myös aiempaa enemmän juttuja sosiaalisen median vaikuttajista. Niitä tehdessä pitää pohtia, onko mukana kaupallisia intressejä, joista lukijan
moninaisempia näKöKulmia. ”Tuntuu hullulta, jos media näyttää vain sellaista maailmaa, jota ihmiset eivät itse näe omassa arjessaan”, Anniina Makkonen sanoo. an to n so in ne 18 suomen lehdistö 8/2022 B olisi hyvä olla tietoinen. Ratkaisu ei siis ole vaikuttajien laittaminen pannaan vaan tarkemman ja huolellisemman harkinnan käyttäminen heitä haastatellessa. Journalistin ohjeita aletaan päivittää ensi vuonna. Sponsorointi ja vaikuttajamarkkinoijien haastattelujen eettiset kysymykset ovat varmasti esillä silloin.” Enemmän kirjoa siihen, ketkä tekevät mediaa ja keiden näkökulmista asiaa katsotaan Anniina Makkonen Sisältöpäällikkö, Etelä-Suomen Media Meidän pitää saada mediaan enemmän kirjoa siihen, keiden näkökulmasta asioita käsitellään. Tuoreita esimerkkejä tästä ovat saamelaiskäräjät ja aborttilaki sekä kehopositiivisuus. Perinteiselle medialle tulee kritiikkiä siitä, ettemme me huomioi kaikkia ja että näkökulmamme ovat vanhanaikaisia. Sellaiseen huutoon tulee vastata tekemällä asioita paremmin. Vantaan Sanomat julkaisi tänä syksynä uuden tuotteen, Selkovantaalaisen, jossa julkaistaan uutisia selkosuomella. Halusimme huomioida tällä esimerkiksi sen, että Vantaalla noin viidennes asukkaista puhuu äidinkielenään jotain muuta kieltä kuin suomea. Palaute ensimmäisestä numerosta on ollut positiivista. Ratkaisun ei kuitenkaan tarvitse olla oma tuote erilliselle kieliryhmälle. Tärkeintä on, että ymmärretään huomioida muutkin kuin standardiperhe, jossa on nainen, mies, kaksi ja puoli lasta, farmariauto ja kultainen noutaja, ja jossa kaikki ovat cissukupuolisia ja heteroseksuaalisia. Kaupungeissa ja nuorten ihmisten elämässä maailma on jo tätä avarampi. Medioissa pitää tekijätasollakin olla erilaisia ihmisiä ja eri elämäntaustoilla. Esimerkiksi arvokysymykset tulevat mediassa todella voimakkaasti vanhemman sukupolven näkökulmasta. Kun nuorempia ihmisiä on oikeilla paikoilla päättämässä, se näkyy pikkuhiljaa lehdissä. Sosiaalisessa mediassa tartutaan moniin aiheisiin kriittisemmin ja kerrotaan niistä näkökulmia, jotka eivät näy perinteisessä mediassa.” Säätely voi tehdä arkipäiväisten työvälineiden käytöstä mahdotonta Santtu Elsinen Chief digital officer, Alma Media Regulaation eli säätelyn määrä digitaalisessa mediassa on lisääntynyt viime vuosina valtavasti. Sillä on merkittäviä vaikutuksia uutismedian tulonmuodostukseen, jossa mainonta näyttelee merkittävää roolia. Mainonnan kohdentaminen on hankaloitunut jo nyt, ja todennäköisesti se hankaloituu vielä merkittävästi enemmän. Olemme tilanteessa, jossa myös arkipäiväisten työvälineiden käyttö voi muuttua mahdottomaksi. Google Analyticsista on tietosuojaviranomaisten linjaus, jonka mukaan sen käyttö rikkoo EU:n yleistä tietosuoja-asetusta eli GDPR:ää. Saksasta taas ilmoitettiin tuoreeltaan, että Microsoft Officen pilviversioiden käyttö voi niin ikään rikkoa potentiaalisesti yksityisyyden suojaa. Ongelman taustalla on se, että näillä
”Mainonnan kohdentaminen on hankaloitunut jo, ja se hankaloituu vielä merkittävästi enemmän.” monimediallisuus vahvistuu. Panu Karhusen mukaan digitaalisia kerrontamuotoja osataan nyt käyttää entistä järkevämmin. an tt i hä m äl äi ne n / is an to n so in ne 8/2022 suomen lehdistö 19 B alustoilla siirretään tietoa Yhdysvalloissa sijaitseviin pilviympäristöihin. EU:n ja Yhdysvaltain välinen sopimus, jonka perusteella dataa saatiin siirtää, raukesi heinäkuussa 2020. Sen jälkeen ei ole pystytty solmimaan uutta sopimusta, minkä seurauksena on jääty oikeudettomaan tilaan. Hieman kärjistäen voi sanoa, että kaikki amerikkalainen verkon yli käytettävä pilvipohjainen teknologia on kyseenalaistettu. Lisäksi esillä ovat digitaalisen mainonnan toimintatavat. Kun käyttäjä antaa suostumuksensa siitä, että hänelle saa näyttää mainontaa, suostumus välitetään eteenpäin TCF-standardilla. Toimintamalli on haastettu Belgiassa siitä, että sekään ei ole GDPR:n mukainen. Päätös asiasta tullee vuonna 2023 tai 2024. Alman kaltaiselle yhtiölle, jossa 90 prosenttia mainonnasta on digitaalista, on suuri merkitys sillä, jos regulaatio tai viranomaisen toiminta muuttaa alan käytäntöjä. Sillä on vaikutus tulovirtoihin Suomessa on nähty tiukempia tulkintoja kuin mitä eurooppalainen säätely edellyttäisi. Viestintävirasto tulkitsee esimerkiksi evästesuosituksia tiukasti verrattuna siihen, mikä olisi välttämätöntä.” Sosiaalisen median ilmaisutavat uivat mediaan, mutta kirjoitustaidollakin kannattaa yhä erottua Panu Karhunen Toimituspäällikkö, Ilta-Sanomat Monimediallisuus vahvistuu ensi vuonna entisestään. Lehtitalot ovat tehneet sitä toista kymmentä vuotta, mutta nyt erilaisia kerrontamuotoja, kuten videota ja ääntä, osataan hyödyntää yhä taitavammin ja valita sellainen, joka hyödyttää niin tarinaa kuin kuluttajaa. Lisäksi sosiaalisen median ilmaisutavat uivat perinteisempään mediaan muun muassa sen takia, että mediatalot haluavat lisää nuorta yleisöä. Suomalaisen journalismin monimediallinen tekeminen on kansainvälisestikin verrattuna laadukasta. Kun videot tulivat lehtitalojen journalismiin 2010-luvun alussa, niihin satsattiin paljon, mutta ongelmana oli usein se, että perinteisen lineaarisen television kerrontatapoja yritettiin siirtää verkkoon. Nyt videoiden rinnalla on palattu käyttämään laajaa keinovalikoimaa: niin tekstiä, still-kuvia kuin grafiikkaa sekä niin sanottuja erikoistaittoja. Hetkessä on vaikea tunnistaa, mikä on ohimenevää ja mitkä asiat löytävät paikkansa. Esimerkiksi äänisisällöistä puhutaan nyt kovasti, ja ääni on varmasti tullut jäädäkseen, mutta on vaikea sanoa, missä muodossa ja miten sitä jatkossa kulutetaan. Vaikka nuoret kuluttavatkin muita enemmän podcasteja ja videoita, myös teksti pitää heidän keskuudessaan pintansa. Reuters -instituutin tutkimuksessa yli 50 prosenttia nuorista halusi uutisensa ensisijaisesti tekstimuodossa. Kaiken keskellä onkin yhä perinteinen taito kirjoittaa hyviä juttuja. Silläkin voi ja kannattaa erottautua.” ?
ratKaisut ”ON HELPPOA HOUKUTELLA NUORIA TILAAJIA” Uumajalainen Västerbottens-Kuriren selvitti, miten 18–45-vuotiaat saa tilaajiksi. Ainakin tutkiva journalismi ja juttujen näyttävä lanseeraus kannattaa. teksti Riikka Virranta 20 suomen lehdistö 8/2022 B hintavertailu toimi. Toimittaja Nicolina Burman teki ostoskassivertailun. Se vetosi nuoriin aikuisiin oletettavasti kahdesta syystä: alle 45-vuotiailla on potentiaalisesti useita suita ruokittavinaan ja he pitävät opastyyppisestä sisällöstä. V uoden 2020 lopussa Uumajassa ilmestyvällä päivälehdellä Västerbottens-Kurirenilla oli positiivinen ongelma. Koronauutisointi oli tuonut lehdelle myös nuoria tilaajia. Mutta miten saada heidät jatkamaan ja löytää lisää alle 45-vuotiaita tilaajia, kun pandemia pian loppuisi? Nyt kaksi vuotta myöhemmin pandemia jatkuu, mutta ruotsalaislehden ongelma on tarkentunut. – On oikeastaan melko helppoa houkutella nuoria tilaajia. Haaste on saada heidät pysymään, tuoteomistaja ja liiketoiminnan kehityspäällikkö Marie Albinsson VK Mediasta sanoo. Albinsson johti vuonna 2021 aloitettua projektia, jonka tarkoitus on ymmärtää 18–45-vuotiaiden lukutottumuksia ja luoda sen pohjalta ohjeita toimituksen käyttöön. Aluksi projektiryhmä tonki analytiikkaa. Tätä varten luotiin uusi työkalu, joka näyttää, miten eniten sivulatauksia saaneet jutut tavoittavat tilaajia eri ikäryhmissä. Erityistä huomiota kiinnitettiin kolmen joukon eli 18–25-vuotiaiden, 26–35-vuotiaiden ja 36–45-vuotiaiden mieltymyksiin. Ikätiedot VK Media saa oston yhteydessä. Parhaiten nuorten joukossa toimineet jutut läpivalaistiin: millainen kuva, otsikko ja aihe niissä esimerkiksi oli. – Huomasimme, että vaikkapa yliopistosta kertovat jutut toimivat hyvin. Loimme hypoteeseja ja testasimme niitä. Aloimme huomata tiettyjä kaavoja, Albinsson kuvaa. Hän korostaa, että määrällisen datan rinnalle tarvitaan laadullista. Tekijät ovat voineet esittää kysymyksiä ja ideoita nuorista tilaajista muodostetulle fokusryhmälle myös kasvokkain. KAIKKI Västerbottens-Kurirenin löydökset eivät yllätä, jos on lukenut nuorten tavoittamisesta ennenkin. Esimerkiksi nuorten ihmisten näkyminen kuvissa ja heidän käyttämisensä asiantuntijoina merkitsee. Näkökulmissa on hyvä tunnistaa kohderyhmän elämänvaiheet, jotka ovat erilaisia pari-, kolmeja nelikymppisellä. – Identifikaatio ratkaisee paljon, Marie Albinsson sanoo ja huomauttaa, että jo otsikon on hyvä osoittaa, keitä juttu erityisesti koskee. Nuoret kohderyhmät ovat arvopohjaisia ja arvostavat Västerbottens-Kurirenin kokemuksen mukaan tutkivaa journalismia, epäoikeudenmukaisuuden ja vallan väärinkäytön paljastamista. Tällaisten merkityksellisten juttujen lanseeraus on kriittisen tärkeää. VK:n toimittajat ja visuaaliset ammattilaiset tekevät yhteistyössä markkinoinnin ja sosiaalisen median osaajien kanssa julkaisusuunnitelman omiin kanaviin ja eri alustoille.
ab eb e as re s
22 suomen lehdistö 8/2022 B Esimerkiksi kun VK paljasti seksuaalista häirintää Uumajan yliopistossa, kokonaisuudelle luotiin oma visuaalinen ilmeensä. Nosto jutusta lävähti verkossa ja sovelluksessa silmien eteen samaan tyyliin kuin Hesarin etusivun mainos. Aihekokonaisuutta otsikolla ”VK granskar Umeå universitet” voi seurata niin, että kirjautunut käyttäjä saa notifikaatioita. – Markkinointi auttaa journalismin lentoon sosiaalisessa mediassa, Albinsson kuvaa. ALBINSSONIN mukaan oikea äänensävy on tärkeä. Se että käytetään nykyaikaista kieltä, joka on lähellä puhuttua ja samalla tasolla lukijan kanssa. Toimitus kaihtaa sivistyssanoja mutta ei englanninkielisiä termejä, jos ne todellisuudessa esiintyvät puheessa. Ei siis kirjoiteta vinkeistä vaan life hackeistä. Nuoret kohderyhmät arvostavat myös autenttisuutta, filttereiden hylkäämistä, kaikessa sisällössä. Kiiltokuvamaisten hymykuvien sijaan voi näyttää aitoja tunteita ja esimerkiksi rikostutkinnassa hyödynnettyä, todellista kuvaa. – Uskon, että nuoret ovat kyllästyneitä ruusuisiin juttuihin. Ja tietysti journalismissa on kyse totuuden kertomisesta, Albinsson perustelee. VK on kokeillut myös uudenlaisia juttukonsepteja, kuten interaktiivisia juttuja ja kilpailuja esimerkiksi siitä, kenellä on alueen rumin tatuointi. Historialliset dokumentaariset jutut ovat toimineet hyvin, esimerkiksi sarja sadan vuoden takaisista paikallisista rikoksista. Nuoria aikuisia kiinnostavat myös oppaat, joissa on testattu alueen leikkipuistoja, retkeilykohteita ja uimarantoja. Albinsson sanoo ajattelevansa uutisia palveluna. Lehden pitää tarjota apua eri elämäntilanteissa olevien arkeen. – Tärkeintä on tietysti tuntea omat tilaajat. Se mikä toimii meillä, ei välttämättä toimi muualla. Olemme esimerkiksi nähneet nuorten ihmisten meillä kiinnostuvan metsästyksestä ja metsätaloudesta, Albinsson sanoo. Toimitus on oppinut myös julkaisuajoista, vaikka niiden suhteen ikäryhmät ovat melko samanlaisia. Tällä hetkellä erityinen ohjelma nostaa oletettavasti nuoremmille kelpaavaa sisältöä etusivulle lauantaisin ja sunnuntaisin. vinKit Näin Västerbottens-Kuriren tyypitteli ikäryhmiä elämäntilanteen ja kiinnostusten kohteiden mukaan 18–25-vuotiaat Elämäntilanne: Opiskelee tai ensimmäisessä työpaikassa, arvot tärkeitä, kuluttaa viihdettä, viettää paljon vapaa-aikaa, etsivä asenne ihmissuhteiden, kumppaneiden, uran ja asumisen suhteen. Mistä haluaa lukea: rikos-, oikeusja onnettomuusuutiset, opiskelijaelämä, viihde ja julkkikset, ilmasto, liikenne ja moottoriajoneuvot, seksi ja suhteet, trendit, metsästys, metsätalous. 26–35-vuotiaat Elämäntilanne: Asettumassa elämässään perheen, uran ja asumisen suhteen, kenties kiireinen vanhempi, etsii aktiviteetteja perheelle esimerkiksi retkeilystä, kuluttaa sarjoja, elokuvia ja podcasteja. Mistä haluaa lukea: Vanhemmuus ja perhe-elämä, retkeily, raskaus ja synnytys, asuminen, ravintolat, yrittäjyys, lifestyle ja ihmissuhteet, ilmasto ja uusiokäyttö, elokuva-, sarjaja podcast-vinkit, trendaava ruoka, viihde, inspiraatio ja vinkit. 36–45-vuotiaat Elämäntilanne: Vakiintunut elämäntilanne perheen, asumisen ja ammatin suhteen, voi olla korkeatuloinen, vanhempia lapsia, ehkä vastuuta omien vanhempien hoidosta, sosiaalinen oikeudenmukaisuus kiinnostaa, hemmottelee itseään matkailemalla ja luksuksella. Mistä haluaa lukea: koulu, lastenhoito, terveydenhuolto, elämäntarinat, inhimillisyys, terveys ja sairaudet, talous, bisnessprofiilit, kaupunkien kehitys, työelämä, perhe-elämä, ulkoilu ja treenaaminen, asuminen, lapsiin ja nuoriin liittyvä rikollisuus. Lähde: vk Media / inma ”Loimme hypoteeseja ja testasimme niitä. Aloimme huomata tiettyjä kaavoja.” voitto. Marie Albinsson pitelee pystiä, jonka VK sai nuorten tilaajien houkuttelemisesta kansainväliseltä uutismediajärjestö Inmalta.
vaalit Kiinnostivat. Västerbottens-Kurirenin uutisointi syksyn valtiopäivävaaleista oli menestys nuoren yleisön joukossa. Kuvassa Nicolina Burman haastattelee aiempaa sisäministeriä Morgan Johanssonia siitä, miksi Uumajan alueella jengiväkivalta ei ole ongelma. Pe r la nd fo rs 8/2022 suomen lehdistö 23 B MARIE Albinsson arvioi, että muutos ei ole ollut erityisen kivulias noin 40-henkiselle toimitukselle. Iso asia on se, että toimituksen johto on ollut sitoutunut muutokseen ja pitänyt sitä paljon esillä. Jokaiselle Västerbottens-Kurirenin osastolle on asetettu tavoitteet nuorten tavoittamisesta. – Aiemmin seurasimme paljon sivulatauksia ja konversiota. Nyt mittarimme ovat monipuolisempia. Voi olla, että juttu ei kerännyt laajaa yleisöä mutta se onnistui tietyssä ikäryhmässä. Västerbottens-Kuriren on myös saavuttanut tavoitteitaan. Alle 45-vuotiaiden osuus kaikista tilaajista printti mukaan lukien on tällä hetkellä 24 prosenttia. Sisään tulevista uusista tilaajista heitä on nyt yli 70 prosenttia. Myös tilausperuutusten osuus nuorten ryhmässä on laskenut. Viime vuonna lehti keräsi tavoitemäärän eli yli 2000 koko vuoden tilaajana pysynyttä alle 45-vuotiasta tilaajaa, tänä vuonna tavoite ylittyi marraskuussa. Uusia tilauksia toki tulee valtavasti enemmän: esimerkiksi vuonna 2021 VK keräsi alle 45-vuotiaiden kohderyhmästä noin 10 000 uutta tilausta eli vain viidennes jatkui vuoden lopussa. Mitä nuorempi tilaaja on, sitä hankalampi häntä on sitouttaa. Tätä ajatellen VK pohtii erilaisia vertikaaleja, nuorta kohderyhmää palvelevia digitaalisia sisältökokonaisuuksia, jotka on helppo löytää ja jotka kuuluvat tilaukseen. Yksi tällainen on jo luotu asumisen ympärille. – Jos ihmiset käyttävät palveluitamme, kuten sovellusta, uutiskirjettä tai mahdollisuutta seurata uutisaiheita, he lukevat enemmän ja todennäköisyys pysyä tilaajana kasvaa. Tänä vuonna uudistustyö on liittynyt siihen, miten nuorille saadaan myytyä sisältöä. Yksi kokeilu toi selvän tuloksen, että vaikka hinta on monille nuorille ratkaiseva kysymys, markkinoinnissa toimii arvopohjainen viesti. Entä miten vanhemmat lukijat ovat ottaneet muutoksen? Marie Albinssonin mukaan uuden analytiikkatyökalun avulla toimitus oppii kaikkien ikäryhmien mieltymyksistä. Hän uskoo lehden tason nousseen. – Nuorta yleisöä on muita hankalampaa sitouttaa. Meidän täytyy vain tehdä todella hyvää journalismia. ?
”Jos kaikki otsikot ladataan todella täyteen sitaatteja, adjektiiveja ja välimerkkejä, lukijan voi olla hankala hahmottaa, mitä on tapahtunut.” ka ll e ko Po ne n / hs 24 suomen lehdistö 8/2022 B ratKaisut HELSINGIN SANOMAT LYHENSI VERKON UUTISOTSIKOITAAN Otsikoiden kehitystyössä on korostettu tyylikkyyttä ja vähennetty esimerkiksi ylidramaattisten adjektiivien käyttöä. teksti Tuukka Tuomasjukka H elsingin Sanomat aloitti kesällä 2022 hankkeen, jossa se kehitti verkon uutisotsikoitaan. Taustalla oli niin lukijoilta kuin toimituksen sisältä tullut palaute, jossa paheksuttiin “pitkiä klikkiotsikoita”. Otsikoiden kehityssuunnaksi valikoitui kiinnostavuus, tyylikkyys ja lyhyys. Näistä viimeisin on selkeä muutos aiempaan. HS:n päätoimittaja Laura Saarikosken mukaan otsikoita kehitetään säännöllisesti, viimeksi näin on tehty noin kaksi vuotta sitten. – Joskus palautetta tulee ihmisiltä, jotka elävät printtimaailmassa eivätkä ole tottuneet digitaalisen maailman otsikoihin. Välillä palaute on ollut relevanttia, ja meillä on ollut huonoja otsikoita, joista voimme tunnustaa, että tämä on ollut ylilyönti, hän sanoo. Saarikosken mukaan kehitystyössä huomiota kiinnitettiin siihen, että kaikki otsikot eivät olisi mobiilisovelluksessa viiden tai kuuden rivin mittaisia. – Testasimme, kuinka hyvin suorat uutisotsikot toimivat. Meillä oli syntynyt toimituksessa ajatus, että kaikkiin otsikoihin kannattaa laittaa mukaan yksityiskohtia. Mutta esimerkiksi ‘Jalankulkija jäi auton alle Kaivokadulla’ -tyyppiset otsikot toimivat oikein hyvin, hän sanoo. Saarikosken mukaan pääsäännöksi on kesän jälkeen muodostunut se, että uutisjutut otsikoidaan tiiviisti ja feature-artikkelit pidemmin. Pahimmillaan pitkät, eri osista koostuvat otsikot ovat hänen mukaansa kuin himmeleitä. – Jos kaikki otsikot ladataan todella täyteen sitaatteja, adjektiiveja ja välimerkkejä, lukijan voi olla hankala hahmottaa, mitä on tapahtunut. Tiiviys on tärkeää etusivulla, kun pitäisi käydä ilmi, mitä maailmassa on tapahtunut. SAARIKOSKEN mukaan toimitus käyttää otsikoiden arvioinnissa laadullisia mittareita, joihin kuuluvat muun muassa hoksaavuus, lupauksen lunastaminen ja houkuttelevuus. Tämä tarkoittaa käytännössä esimerkiksi sitä, ettei otsikkoon nosteta yksityiskohtaa, joka on kokonaisuuden kannalta merkityksetön. – Klikkausmäärät ovat hyvä apuri, mutta jos ne olisivat ainoa mittari, tulisi kiusaus turboahtaa yksittäisiä otsikoita etusivun kokonaisuuden kustannuksella, hän sanoo Saarikoski nostaa myös esiin kuvailevien ilmausten käytön otsikoissa ja penää huolellisuutta adjektiivien käyttöön. Otsikoiden tyylikkyyttä vähentää hänen mukaansa “kovin heruttelevien” ilmausten käyttö, kuten “historiallinen”, “dramaattinen” tai “mieletön”. – Tällaiset adjektiivit kokevat inflaation nopeasti. Jos joka päivä on otsikon mukaan dramaattinen tapahtuma, herää kysymys, onko se totta, vai onko siinä hyperbolaa, Saarikoski sanoo. – Jos esimerkiksi otsikossa sanotaan, että jokin käänne on dramaattinen, niin meidän pitää puhua Ukrainan sodasta tai koronakuolleisuudesta. Dramaattisia eivät ole pienet tapahtumat kaupungilla. Helsingin Sanomissa toimittajaa ohjeistetaan tekemään jutulle työotsikko, mutta varsinaisen otsikon tekee toinen henkilö, esimerkiksi uutistuottaja tai toimitussihteeri. Saarikosken mukaan toimituksessa painotetaan sitä, että otsikoijan tulisi keskustella jutun kirjoittaneen toimittajan kanssa. Näin voidaan esimerkiksi varmistua siitä, että otsikon tekijä on tulkinnut jutun oikein. – Otsikoinnissa pitää tasapainotella kiinnostavuuden ja tyylikkyyden välillä, Saarikoski sanoo. ? vähemmän draamaa. Adjektiivien käyttöä otsikossa harkitaan Hesarissa nyt aiempaa tarkemmin. ”Vanhan säännön mukaan: show, don’t tell”, Laura Saarikoski sanoo.
Mielipiteellisellä journalismilla on meille suuri merkitys, mutta se ei voi olla ihan mitä vaan. Olemme jättäneet toimittajien kolumnit kokonaan pois. Niiden tekeminen oli toimitukselle vastentahtoista ja analytiikka vahvisti, ettei kannata turhaan hiillostaa toimittajia siihen. Kolumnien sijaan keskitymme uutisiin ja tarkkaan näkökulmittamiseen. Teemme uutisanalyyseja, jotka tuovat tilauksia ja ovat ykkössisältöämme analytiikankin perusteella. Niiden tekemiseen todellakin kannustetaan. Toimitusten johdon palavereissa käydään läpi, onko tällä viikolla tarjota analyyseja ja onko jokin aihe herättänyt alueella keskustelua. Tarkoitus on, että joka viikko saataisiin yksi tai kaksi analyysia. Uutisanalyysi toimii mittakaavaltaan riittävän suurissa aiheissa, joissa riittää pureskeltavaa. Politiikan analyyseissa toimittaja voi tarjota byrokraattisetkin kuviot ymmärrettävästi, mutta teemme analyyseja myös esimerkiksi kulttuurista ja urheilusta. Olen uutisanalyyseissa toimittajien sparrailuapuna. Tarkennamme näkökulmaa yhdessä ja usein sovimme taustahaastateltavat. Kannustamme toimittajia ottamaan kantaa, mutta tekstiin kuuluu myös paljon taustoittamista. Räväkkyys ja mielipiteellisyys toimivat otsikossa, ja usein lopussa tullaan johonkin johtopäätökseen. Reagoivat analyysit esimerkiksi kaupungin jääkiekkojoukkueen päävalmentajan vaihdosta tai kunnanjohtajan potkuista puristetaan päivässä. Analyysiin saattaa mennä pari-kolme päivääkin. Pitkissä ja vaikeissa uutisprosesseissa analyysit toimivat välija loppuspotteina. Toimittaja pystyy käyttämään asiantuntemustaan ja vetämään asioita yhteen. Kokeneet toimittajat tuovat analyyseja tarjolle myös, jos jostain aiheesta ei saa kommenttia muuten kuin off the record. Varsinkin politiikka-aiheiset tekstit herättävät luottamushenkilöissä paljon keskustelua ja toimittajat saavat palautetta ja jatkoaiheita. Se kaikki tuo meille näkyvyyttä. Tietysti meidän pitää huolehtia siitä, että analyysit ovat journalistisesti kestäviä.” ? teKijä Tällä palstalla ihmiset kertovat työstään. teksti Riikka Virranta Etelä-Saimaan uutistuottaja Iida Tynnilä kertoo, miten syntyvät tilaajia tuovat uutisanalyysit. ”Uutisanalyysit ovat ykkössisältöämme” C kuva Anu Kiljunen 8/2022 suomen lehdistö 25 C
teoria & Käytäntö Tekstianalyysi voi johdattaa skuupin jäljille teoria väittää Ilmaiset ja helppokäyttöiset tekstianalyysityökalut olisivat kätevä apu laajojen asiakirja-aineistojen käsittelyssä, mutta niitä ei hyödynnetä osaamisen puutteen vuoksi. JYVÄSKYLÄN yliopiston tutkimusprojektissa selvitettiin hyödyllisimmät apuvälineet asiakirja-aineistojen uutiskäytössä. Tutkimus kartoitti ilmaisia ja nopeakäyttöisiä ohjelmistoja, joilla voi analysoida isoja tekstimassoja. Viranomaiset tuottavat valtavan määrän asiakirjoja, raportteja ja selvityksiä, joihin hautautuu journalistisesti kiinnostavia aiheita. Viranomaisaineistojen lisäksi muusta avoimesti saatavasta datasta pystyisi vertailevilla analyyseilla tuottamaan uutisarvoista tietoa. Tällaista työtä ei kuitenkaan Suomessa vielä juurikaan tehdä, vaan analyysityökalujen mahdollisuuksia alihyödynnetään varsinkin pienissä toimituksissa. TUTKIMUKSEN vertailussa uutistyöhön soveltui ilmaisohjelmista parhaiten Voyant Tools, jonka käyttö ei vaadi erityisosaamista. Sen tekstianalyysityökaluista keskeisimpiä ovat sanapilvi, ilmenemiskäyrä ja konkordanssihaku. Sanapilvi visualisoi sanojen yleisyyden ja niiden sijainnin aineistossa sekä sen, mitkä sanat esiintyvät yleensä toistensa läheisyydessä. Sanan ilmenemiskäyrä tekee sanojen esiintymisestä visuaalisia esityksiä. Jos aineistossa on paikannimiä, ilmenemiskäyrä näyttää niiden sijoittumisen kartalle yleisyyden perusteella. Konkordanssihaku näyttää yleisimpien sanojen oikealla ja vasemmalla puolella olevat sanat. Se auttaa löytämään asiakirjoista kohtia, joissa sanat esiintyvät etsityssä asiayhteydessä. YHTEISKUNNALLISESTI merkittäviä tietoja jää piiloon kahdesta syystä: joko aineistoa ei ole saatavilla tai sitä on liikaa. Useat viime aikojen isoista skuupeista ovat saaneet alkunsa asiakirjatiedoista, jotka olisivat olleet muidenkin medioiden saatavilla, jos ne olisi löydetty. Tekstianalyysityökalut voi nähdä eräänlaisena datajournalismin ”kevytversiona”. Ne madaltavat laajojen aineistojen analyysin kynnystä niiden joukossa, joille excel-funktiot tai muut enemmän osaamista vaativat koneavusteiset analyysimuodot ovat vaikeita tai aikaa vieviä. Analyysityökalujen käyttöönotossa kaivattaisiin rohkeutta kokeilla uusia työmenetelmiä oman mukavuusalueen ulkopuolelta. Media-alan tutkimussäätiön rahoittamassa jatkohankkeessa jalkautetaan tekstianalyysityökaluja alueja paikallislehtien arkeen. Myös tekstianalyysiin perustuvassa asiakirjajournalismissa ratkaisevaa on kyky oivaltaa olennaiset kysymykset, kuten perinteisessäkin journalismissa. ? ”Journalistisen tiedonhankinnan tehostaminen tekstianalyysityökaluilla” -tutkimushankkeen loppuraportti ja ohjelmistoarvioinnit on julkaistu Jyväskylän yliopiston verkkojulkaisusarjassa. Raportin ovat kirjoittaneet tutkijat Markus Mykkänen ja Aleksi Koski. Tekstianalyysityökalujen käyttöoppaat löytyvät tutkimushankkeen verkkosivuilta: jyu.fi/koneapu Panu Uotila Kirjoittaja on journalistiikan yliopistonopettaja Jyväskylän yliopiston kielija viestintätieteiden laitoksella. teoria ” Yhteiskunnallisesti merkittäviä tietoja jää piiloon kahdesta syystä: joko aineistoa ei ole saatavilla tai sitä on liikaa.” Käytäntö ” Tutkivat journalistit törmäävät valtaviin aineistoihin, joiden läpikäyminen luke malla on mahdo tonta.” 26 suomen lehdistö 8/2022 C
Iltalehden tutkiva journalisti Jarno Liski, mitä hyötyä helppokäyttöisistä tekstianalyysityökaluista on journalistisessa työssä? – Tutkivat journalistit törmäävät valtaviin aineistoihin, joiden läpikäyminen lukemalla on mahdotonta. Tällaisia gigatavujen settejä voivat olla esimerkiksi tietovuotoaineistot tai avoimista lähteistä kerätty data. Tekstianalyysityökaluilla voi saada apua sen rajaamiseen, mitä kannattaa lukea tarkemmin. Mitä tekstianalyysityökaluilla kannattaa etsiä? – Journalistinen kysymyksenasettelu on itsellänikin aluksi useammin väärä kuin oikea. On tyypillistä, että juttuidea syntyy datajournalismin keinoin ja varsinainen juttu perinteisin journalismin keinoin. Eli aineistosta nousee esiin kysymys, miksi tämä asia on tällä tavalla. – Näiden onnellisten sattumusten todennäköisyyttä voi kasvattaa analyysityökalujen avulla, kun laajoja aineistoja pystyy katsomaan useasta eri vinkkelistä. Datajournalismissa tehdään liian paljon sitä, että pullautetaan ohjelmistolla jokin tulos ja tarjoillaan se ulos journalistisena lopputuotteena. Kerro käytännön esimerkki? – Tutkiessani vaaliraha-aineistoa klikkailin sitä eri asentoihin, jolloin esiin pomppasi vuosia myöhässä jätettyjä ilmoituksia. Aloin ihmetellä mihin tämä liittyi. Kysymyksistä syntyi skuuppi siitä, miten Turun toriparkin taustalla olevat kiinteistösijoittajat ovat olleet kokoomuksen Varsinais-Suomen piirin merkittävin puolueen ulkopuolinen tukija. Miten analyysityökalun eri näkymiä voi hyödyntää? – Sanapilvi antaa yleiskuvan siitä, millaisia asioita aineistossa painottuu. Korostuvien sanojen ympäristöjä voi katsoa sitten tarkemmin konkordanssihaulla. Sitä kautta voi löytyä aineiston suuaukko, josta pääsee sukeltamaan varsinaiseen kaninkoloon. Riittävätkö valmiit ilmaistyökalut, vai pitääkö tutkivan journalistin osata koodata? – Yleissoftillakin voi päästä kohtalaisen pitkälle. Jos puuhaa datajournalismin parissa, niin minun mielestäni pitäisi osata sen verran jotain ohjelmointikieltä, että osaa kommunikoida journalistisen selvitystarpeensa koodareiden kielellä. Kuinka pitkälle uskot analyysityökalujen kehittyvän? – Uskon, että tekoälyn kehittymisen myötä työkalut oppivat löytämään uutisarvoisia asiayhteyksiä. Nythän tarvitaan vielä ihminen varmistamaan, että koneen löytämä yhteys on uutinen. Jos tekoäly lukee suomalaisten lehtien kaikki digitoidut numerot, niin eiköhän sille synny käsitys siitä, millaiset asiayhteydet missäkin kontekstissa ovat uutisia. – En väitä, että tietokoneilla voisi korvata tutkivat journalistit, mutta väitän, että koneet pystyvät tekemään tulevaisuudessa valtaosan siitä, mihin nyt käytämme työaikaamme. ? Jarno Liski on työskennellyt Iltalehden tutkivana journalistina vuodesta 2020. Aiemmin hän työskenteli muun muassa freelance-toimittajana, Ylessä toimittajana ja uutispäällikkönä sekä Jyväskylän ylioppilaslehden päätoimittajana vuosina 2011–2013. Liski on palkittu Suomen Kuvalehden journalistipalkinnolla vuonna 2011 sekä useilla tutkivan journalismin palkinnoilla. Hän on koulutukseltaan humanististen tieteiden kandidaatti Jyväskylän yliopiston journalistiikasta. Käytäntö vastaa Uutinen syntyy, kun aineiston herättämään kysymykseen löytyy vastaus perinteisen journalismin keinoin. kuvitus Elina Rajala 8/2022 suomen lehdistö 27 C
tutKimus Yleisö päätoimittajia kriittisempi koronauutisoinnista Mikko Grönlund, Katja Lehtisaari, Juho Ruotsalainen, Jaana Hujanen & Salla Tuomola: Koronapandemia, kriisitieto ja media. Päätoimittajien ja paikallisen yhteisön näkemyksiä koronauutisoinnista ja -viestinnästä. Svenska socialoch kommunalhögskolan. SANOMALEHTIEN päätoimittajien ja Oulun alueen yleisön näkemykset eri tietolähteiden merkityksestä koronauutisoinnissa ja -tiedonvälityksestä ovat varsin hyvin linjassa keskenään, ilmenee tuoreesta tutkimusraportista. Erojakin löytyy. Päätoimittajat arvioivat koronauutisoinnin hieman paremmaksi kuin tutkittu yleisöryhmä. Päätoimittajista vain noin joka seitsemäs piti koronauutisointia sisällöltään yksipuolisena tai poliittisesti värittyneenä. Sen sijaan yli kolmannes oululaisista oli tätä mieltä. Erityisesti erottui yhden ikäryhmän vastaajien kielteinen näkemys koronauutisoinnin luotettavuudesta. 25–34-vuotiaista vastaajista kolmannes oli täysin eri mieltä väittämästä, joka koski sitä, voiko hän luottaa koronauutisointiin ja -tiedonvälitykseen Suomessa. Samasta ikäryhmästä yli kolmannes piti päivälehtien roolia koronauutisoinnissa merkityksettömänä. Raportti perustuu kahteen kyselytutkimukseen keväällä 2022. Päätoimittajakyselyyn vastasi 66 henkilöä ja yleisökyselyyn 506. —Pasi Kivioja raportti Äärioikeisto ratsasti Oulun rikosepäilyillä Elina Tolonen: Pahan ja pelon näyttämöllä. Oulun seksuaalirikokset hybridinä mediatapahtumana. Comet. OULUSTA tuli pelon näyttämö talvella 2019, jolloin paljastui suuri määrä alaikäisiin tyttöihin kohdistuneita seksuaalirikoksia. Rikoksista epäiltiin 30:tä miestä, joista 21 oli ulkomaalaistaustaisia. Pian seksuaalirikollisuus kehystettiin maahanmuuttoon tai turvapaikkapolitiikkaan kytkeytyväksi ongelmaksi, josta käyty keskustelu hallitsi viikkojen ajan kotimaista politiikan julkisuutta. Elina Tolonen toteaa tutkimusraportissaan, että Oulun seksuaalirikoksista syntynyt mediatapahtuma sai alkunsa maahanmuuttovastaisten aktivistien vaihtoehtomedioissa, joista se levisi viranomaisviestinnän välityksellä laajempaan mediajulkisuuteen. Tolosen mukaan tasapainottavista pyrkimyksistä huolimatta mediassa välitettiin lukuisia yhdenvertaisuuden ja rasismin kannalta ongelmallisia narratiiveja ja metaforia. Hän sanoo äärioikeistolle tyypillisen narratiivin, jossa ulkomaalaistaustaisten rikosten selitetään johtuvan heidän lähtömaidensa kulttuurista, heijastuneen valtavirtaiseen keskusteluun. Tolosen mukaan journalismin omaksuma sosiaalisen median logiikka ja ammattikäytännöt tuottavat polarisoivaa ja kohisevaa julkista keskustelua, joka pitkällä aikajänteellä heikentää luottamusta journalismiin. —Pasi Kivioja maisterintutKielma Elokapinan viesti jäi kohun jalkoihin Elias Kaskela: Elokapina-kohun muodostuminen journalismin ja Twitterin vuorovaikutteisessa julkisuudessa. Journalistiikka, Jyväskylän yliopisto. ELOKAPINA-MIELENOSOITUKSEN tavoitteet jäivät poliisin ja mielenosoittajien välisen konfliktin varjoon, päättelee syksyn 2020 kohua opinnäytetyössään analysoinut Elias Kaskela. Kaskelaa kiinnosti muun muassa se, miten paljon huomiota saanut selkkaus eteni Twitterin ja uudismedian välillä, ketkä olivat keskeisiä toimijoita sekä se, millaisia tulkintoja mediatapahtuma herätti. Helsingin Sanomista, Iltalehdestä, Ylen uutisista ja Twitteristä kerätyn aineiston perusteella Kaskela arvioi poliisin, poliitikkojen ja Elokapinan tviittien herättäneen voimakkaita vihan, ironian ja pettymyksen tunteita. Uutismediassa puolestaan korostui oikeudellinen puhetapa. Muusta aineistosta erottui myös puhunta, jossa mielenosoittajat nähtiin tavallisia kansalaisia ja normaalia elämää haittaavina tekijöinä. Poliisin viestintä näyttäytyi Kaskelan mukaan vaillinaisena, kun eri mediamuodot törmäsivät. Sen sijaan Elokapina onnistui käyttämään sekä Twitteriä että journalistista mediaa tehokkaasti poliisin väärinkäytösten julkituomiseen. Julkinen keskustelu typistyi kuitenkin pitkälti tapauksen viestinnällisten metatasojen puimiseen, eikä niinkään mielenosoittajien tavoitteisiin. —Pasi Kivioja väitteet Koronauutisoinnista ja -tiedonvälityKsestä. Päätoimittajien ja oululaisyleisön näkemykset ovat varsin linjassa. Päätoimittajat Oulun seudun yleisö talous On varauduttava tilanteeseen, jossa maakuntajulkaisu voi joskus olla pelkästään digitaalinen. Olen varma, että siirtymän toteuttaminen tulee vaikuttamaan meidän toimintaamme jo ensi vuonna.” Hilla Groupin toimitusjohtaja Mikko Luoma kuvaa Keskipohjanmaan jutussa, miten haastava etenkin maakuntalehtien tilanne on juuri nyt. tutKimuKset Nojannut tieteelliseen tutkimustietoon Ollut lähteiltään monipuolista Tarjonnut ratkaisuja korona-ajan ongelmiin Löytänyt uusia näkökulmia koronaan Auttanut käsittelemään koronaan liittyviä tunteita Antanut tilaa myös koronarajoitustoimiin kriittisesti suhtautuville Käsitellyt poliittisten päättäjien toimintaa kriittisesti Ollut sisällöltään yksipuolista Ollut poliittisesti värittynyttä Kutsunut ihmisiä osallistumaan keskusteluun ja julkiseen toimintaan Ollut kritiikitöntä viranomaisten toimintaa kohtaan. 1 2 3 4 5 4,2 3,6 3,6 3,3 3,3 3,3 3,3 3,3 3,3 3,2 3,1 3,1 2,9 3,9 3,5 3,7 3,6 3,7 2,6 2,3 3,5 2,6 1 = Täysin eri mieltä … 5 = Täysin samaa mieltä 28 suomen lehdistö 8/2022 C
MEDIA-ALALLA on lukemattomia legendoja siitä, miten kostea kulttuuri alalla on vallinnut. Niissä kerrotaan, että toimittajat saattoivat tiedotustilaisuudessa yhdessä päättää siirtävänsä juttujen julkaisun ylihuomiselle, jotta kaikki ilmainen viina ehditään juoda. Tai että joku myöhemmin tunnetuksi noussut hahmo herätettiin kosteiden juhlien jälkeen toimituksesta pöydän alle sammuneena. Tarinoiden pääviesti on, että tällaista arki alalla joskus oli, mutta nykyään se on kuivaa ja ammattimaista. NÄIN keskellä pikkujoulukautta olen kuitenkin joutunut miettimään, onko näkemys ennenaikainen. Ensin Helsingin Sanomien päätoimittaja Kaius Niemi päätyi eroamaan epäillyn rattijuopumuksen seurauksena. Niemi oli istunut auton rattiin HS:n järjestämiä juhlia seuraavana aamuna. Pari viikkoa sen jälkeen oman tiimini toimittaja Aleksi Rantamaa kertoi realitysarjassa kamppailustaan alkoholin kanssa. Päätin kysyä näkemystä asiantuntijalta ja soitin ehkäisevää päihdetyötä tekevän EHYT ry:n osastopäällikölle Heikki Luodolle. Luodon perusviesti on lohdullinen: Suomalainen työelämä on raitistunut harppauksittain takavuosista. Isoilla yhtiöillä – kuten omalla työnantajallani Ylellä – on kattavat päihdeohjelmat ja varhaisen puuttumisen mallit. Hektinen työtahti ei enää salli krapula-aamuja. Samalla Luoto tunnistaa useita riskitekijöitä, joista moni kuulostaa tutulta. Alkoholi on joillain aloilla yhä tärkeä tekijä verkostojen ylläpitämisessä. Läheisiä suhteita luodaan baaripöydissä. Päälliköiden ja johtajien oletetaan jaksavan vetää sidosryhmätapaamisissa muiden tahdissa, ja alkoholittomuutta kyseenalaistetaan. Pikkujouluissa avoin baari kutsuu ryyppäämään, vaikka juhlapuheissa firma korostaisi kohtuutta. Lisäksi alkoholi on yhä Suomen yleisin mielialaja unilääke. Yksi kalja tai viskipaukku auttaa irtautumaan työpäivän luomasta stressistä. Mutta entä kun stressitaso nousee? Tai kun yksi paukku ei enää tunnu samalta? MINULTA kesti pitkään käsittää, miten iso asema alkoholilla journalistien työkulttuurissa yhä on. Ei lähteiden kanssa ole pakko roikkua dokaamassa, mutta auttaahan se. Kovimpia ovat ne tyypit, jotka juhlivat pikkutunneille mutta vetävät suoran lähetyksen tai toimituskokouksen seuraavana aamuna. Ja erityisen kovan työrupeaman keskellä on hyväksytympää huuhdella stressi muutamalla oluella kuin käsitellä se työterveyslääkärin luona. Olisiko tämän kulttuurin muuttaminen ihan pelkkää ilon pilaamista? Vaikka alkoholinkäyttö tarjoaa kaivattua sosiaalista liimaa, on se myös työturvallisuusriski ja yhdenvertaisuuden este. Esimerkiksi runsas alkoholinkäyttö yhteisissä tilaisuuksissa lisää syrjinnän riskiä ja tekee työyhteisöstä vähemmän saavutettavan niille, jotka eivät syystä tai toisesta juo. Päälliköiden antamalla esimerkillä on väliä. Jos ajatellaan, ettei toimittajien pitäisi olla krapulassa töissä, ei pomojenkaan pidä. Ainakaan sitä ei tule ihailla. ? Ville Seuri Yle Kioskin vastaava tuottaja kirjoittaa arjen johtamisesta muuttuvassa toimituksessa. väliporras Onko media-alan kostea kulttuuri todella vain menneisyyttä? Kerromme legendoja entisten aikojen toimittajien ryyppäjäisistä kuin alkoholikeskeinen kulttuuri olisi kokonaan takanapäin. Viime aikoina olen joutunut miettimään, onko se aivan totta. ”Runsas alkoholin käyttö yhteisissä tilai suuksissa lisää syr jinnän riskiä ja tekee työyhteisöstä vähem män saavutettavan.” kuvitus Hanna Sakara 8/2022 suomen lehdistö 29 C
SE tilasto jäi vaivaamaan mieltä viikoiksi. Jopa neljännes alle 30-vuotiaista aikuisista Yhdysvalloissa saa säännöllisesti uutisia Tiktokin välityksellä, kertoi Pew Researchin kysely. Vain kahdessa vuodessa uutisia Tiktokista säännöllisesti saavien osuus on kolminkertaistunut. Tiktok on Suomessakin nopeimmin kasvava somekanava ja noussut jo Twitterin ja Snapchatin rinnalle. Kiinalaisen Bytedancen vuonna 2018 julkaiseman sovelluksen tietoturvaongelmista ja yhteyksistä Kiinan hallintoon on keskusteltu laajasti. Nämä riskit ovat vaikuttaneet paitsi siihen, etten ole halunnut ladata Tiktokia, myös suomalaisten mediatalojen nihkeyteen. Mutta jos nuoriso on siellä, tuntuu hankalalta jäädä ulkopuolelle. Olen myös ajatellut, ettei viraaleista tanssivideoista ja hittibiiseistä tunnettu sovellus ole minua varten. Me milleniaalit olemme Tiktokin boomerit, joille z-sukupolvi kuitenkin vain pudistelisi päätään. Ukrainan sota muutti tilannetta, kun tavalliset ihmiset dokumentoivat videoille tapahtumia rintamalta myös Tiktokissa. Nyt yhä useampi englanninkielinen mediatalo tekee tosissaan sisältöjä Tiktokiin, ja niiden seuraajamäärät ovat kasvaneet vuoden aikana nopeasti. PÄHKÄILTYÄNI tilastoa kylliksi, totesin että Tiktok pitää ottaa haltuun. Tanssivideoiden sijaan aloin seurata talouden ja politiikan sisältöjä. Omiksi suosikeikseni nousivat Washington Post ja Bloomberg Quicktake. Washington Postilla on omat sometoimittajat, jotka lähestyvät aiheita huumorilla. Toimittaja David Jorgenson esimerkiksi selitti uutisen siitä, miten republikaanien poliittinen strategi pidätettiin venäläisten avustamisesta Donald Trumpin vuoden 2016 kampanjan aikana. Kuiva aihe? Puetaan parrakkaalle Jorgensonille kissa-asu. Bloombergista on helpompi ottaa mallia, sillä se on lähempänä perinteistä tv-journalismia. Tuoreissa videoissa esimerkiksi toimittaja Sonali Basak selittää kryptopörssi FTX:n romahdusta. Mukana ei ole kummempaa kikkailua kuin iskevät tekstitykset ja pari selittävää kuvakaappausta uutisista. Suomalaisista mediataloista Yle on Tiktokissa suurin useilla eri tileillään. Aktiivisia ovat myös Helsingin Sanomat, MTV Uutiset ja iltapäivälehdet. Kuvaavaa on, että ainoat taloussisältöjä räätälöidysti Tiktokiin tekevät yhtiöt ovat analyysitalo Inderes ja sijoitusalusta Nordnet – eivät talousmediat. Erityisesti Inderesin sometekemisestä moni voisi muutenkin ottaa mallia. Parasta politiikan sisältöä tekee eduskunnan arkea nuorille selittävä Yle Kioskin Marleena Lammikko. KOKEILIN itse Tiktok-videoiden tekemistä tämän vuoden Slushissa, ja kokemuksen perusteella edessä on vielä paljon opettelua esimerkiksi tiiviistä ja hauskemmista videokonsepteista. Jos haluat inspiraatiota, seuraa näitä toimittajia: Emma Bentley, Sophia Smith Galer ja Max Foster. Kuten missä tahansa somekanavassa, ammattilainen opettelee sovelluksen kerrontakeinot sekä sen, miten algoritmi toimii ja mikä sisältö vetää. Sitä ihmettelen, miten Tiktokia minua paremmin hallitseva nuorten toimittajien sukupolvi ei ole ollut siellä ammatillisesti tämän aktiivisempi. Mediatalojen kannattaisikin antaa heille vapaat kädet ja rohkaista tekemään oman näköistä sisältöä. ? Elina Lappalainen hs Vision toimittaja kirjoittaa median, sosiaalisen median ja teknologian suhteesta. diGi edellä Z-sukupolven perässä on mentävä Voiko Tiktokissa tehdä talousjournalismia ilman hittibiisejä ja tanssimista? Päätin seurata kansainvälisiä esikuvia ja kokeilla. ”Me milleniaalit olemme Tiktokin boomerit.” kuvitus Hanna Sakara 30 suomen lehdistö 8/2022 C
nimitys Ei sitaattia otsikkoon Aamulehden uutistoimittajaksi vakinaistettu Juho Korpela paljastaa, mitä on oppinut otsikoinnista ja mikä journalismissa on pielessä. teksti Riikka Virranta kuva Ossi Ahola Mikä on parasta journalismia, jota olet tähän mennessä tehnyt, Aamulehden uutistoimittaja Juho Korpela? Viime kesänä tein Aamulehteen tutkivaa journalismia Pyynikin käsityöläispanimosta, jonka ympärillä oli aika paljon haippia. Juttu toi esiin, kuinka huonosti yritystä oli johdettu ja miten siellä oli epäselviä rahoituskuvioita. Julkaisusta muutama viikko eteenpäin panimo meni konkurssiin. Se oli pisin juttuprojekti, jonka olen tehnyt, vei melkein 2,5 viikkoa, vaikka toki tein vähän välissä muuta. Entä mikä juttusi on kerännyt eniten lukijoita? Se on varmaan ollut jokin deskissä tehty ratikkakolariuutisointi. Jos Tampereella ratikalla on ongelmia, juttu kerää älyttömiä määriä lukijoita. Millä tavalla analytiikka ohjaa tekemistäsi? Se ohjaa omaa ideointia. Pyrin miettimään, mikä olisi aihe ja juttu, josta lukija olisi valmis maksamaan. Esimerkki Pyynikin käsityöläispanimosta oli tälgeneralisti. Kotiseutuaan Etelä-Pohjanmaata rakastava Juho Korpela on kiinnostunut puolustuspolitiikasta. ”Tässä vaiheessa en kaipaakaan mitään yhtä erikoistumisalaa.” Sanotaan 9. Aamulehti on varmasti yksi parhaita paikkoja tehdä juttuja nuorena toimittajana. Pienehkössä toimituksessa pitää tehdä laajalla skaalalla. Pirkanmaata koskevien juttujen lisäksi minulla on tekeillä esimerkiksi Saksan energiakriisiä koskeva juttu ja olen kirjoittanut myös Natosta. Mikä suomalaisessa journalismissa on pielessä? Helppo pointti olisi sanoa Helsinki-keskeisyys. Mutta kun katson oman ikäisiä kollegoitani, liian usein juututaan toimitukseen ja deskistä soitellaan vaan. Se on tietysti myös resurssija aikakysymys. Mitä olet oppinut verkko-otsikoinnista? Olen oppinut, että otsikkoa kannattaa pohtia ja mieluiten jonkun kanssa. Yleensä ei tule hyvä, jos kirjoittaja alkaa viimeiseksi itse miettiä otsikkoa. Otsikot ovat vähän lyhentyneet ja suoraviivaistuneet viime aikoina. Sitaattien määrä otsikoissa on vähentynyt, ellei sitaatti ole poikkeuksellinen. Millainen maine työpaikkana sanomalehtibrändeillä on nuorten toimittajien keskuudessa? Kun aloitin opinnot 2016, ajattelin että työt ovat freelancerina tai vakityöt jossain muualla kuin sanomalehdissä. Ajatus oman ikäisillä on, etteivät he tule koskaan saamaan niistä vakituista työpaikkaa. Toivottavasti viimeaikaiset rekryt osoittavat, että töitä on. Jos kaikki menee täydellisesti, miten urasi etenee tästä eteenpäin? Haluan kirjoittaa pidempää tutkivaa journalismia ja nähdä jossain vaiheessa myös pomotai keskiportaan juttuja. Sen näkee vasta sitten, jos sinne pääsee, onko se oma juttu. ? Juho Korpela vakinaistettiin Aamulehden uutistoimittajaksi marraskuussa. Hän on työskennellyt Aamulehdessä vuodesta 2020 Tampereen yliopiston journalistiikan opintojen ohessa. Aiemmin hän on työskennellyt muun muassa kesätoimittajana Lännen Mediassa, Ilkassa ja Järviseutu-lehdessä. Mediamyynti Alpo Ohtamaa, Myynnin A & O Oy, alpo.ohtamaa@myynninao.fi, puh. 044 311 0201. ILMOITA SUOMEN LEHDISTÖSSÄ, TAVOITAT UUTISMEDIAN AMMATTILAISET 2023 Ilmestyy Aineistot Varaukset #1 8.2. 27.1. 20.1. #2 22.3. 10.3. 3.3. #3 26.4. 14.4. 6.4. laista uniikkia sisältöä. Ennen vakinaistamista tein muutaman kuukauden talousjournalismia, ja huomasin, että myös kaikki oman rahan käyttöön ja säästämiseen liittyvät jutut ovat sellaista materiaalia. Tuukka Tuomasjukka kirjoitti Suomen Lehdistössä, että journalismissa elää itseään toteuttava oletus, että kunnianhimoinen nuori toimittaja lähtee Helsinkiin. Asteikolla 1–10, kuinka kunnianhimoisesti journalismia tehdään Aamulehdessä? 8/2022 suomen lehdistö 31 C
Hyvää joulua ja menestyksekästä vuotta 2023! Mediatalo Keskisuomalainen