”Tilaajien keski-ikä on reippaasti yli 70 vuotta ja digissäkin yli 60 vuotta. Jos jatkamme niin kuin ennen, kenelle me kohta teemme näitä sisältöjä?” PUHEENAIHE Perttu Kauppinen on johtanut Iltalehteä kohta kolme vuotta ja haluaa lehden määrittävän, mistä suomalaiset puhuvat. Monen mielestä lehti on tyyliltään kuin päätoimittajansa. KIITOS 1930–2023 TÄMÄN NUMERON JÄLKEEN SUOMEN LEHDISTÖ ELÄÄ VERKOSSA. Nro 8 13/12/2023 PErUSTETTU VUoNNA 1930
Sopeutuva ja muuttuva media 23.4.2024 Helsingissä Ilmoittaudu mukaan uudistuneeseen Mediapäivään ennakkohinnalla vuoden 2023 loppuun mennessä. www.mediapaiva.fi SUOMEN KUSTANNUSYHDISTYS 20 24 MEDIA PÄIVÄ
NRO 8/2023 a B C Riikka Virranta Kirjoittaja on Suomen Lehdistön päätoimittaja. riikka.virranta@uutismediat.fi Jäähyväiset printille T eimme viime lehdessä virheen jutussa, jossa vertailtiin mediayhtiöiden tilinpäätöstietoja. Julkaisimme yhden lehtiyhtiön rivillä vääriä lukuja. Oikaisun tarve huomattiin vasta viikko printtilehden ilmestymisen jälkeen, silloin kun juttu julkaistiin verkossa ja se lähti uutiskirjeessä maailmalle. Esimerkki on kuvaava. Printtilehti on paitsi hyvällä myös harmillisella tavalla fyysinen: vain yhdessä, ehkä väärässä paikassa kerrallaan. Juttu ei ikään kuin ole lainkaan olemassa, ellei se ole verkossa. Se on vaikeammin saatavilla, ei-jaettava. Kun Suomen Lehdistön printti nyt loppuu (yhtä vuotuista erikoisnumeroa lukuun ottamatta), tietenkin myös menetämme jotain. On lukijoita, jotka ovat tottuneet nimenomaan printtiin. Paperilehti on kokonaisuus, josta luetaan myös sellaista, mitä ei verkossa tulisi klikanneeksi auki. R atkaisu lopettaa printtilehti on meille silti ainoa oikea. Maksullisen printtimme lukijakunta on käynyt pieneksi, ja valtaosa yleisöstämme seuraa meitä verkossa. Uskomme myös, että pystymme tekemään verkossa nykyistä parempaa journalismia. Paperilehti on hidastanut tekemistä. Vaikka kuinka on omaksunut ajatuksen, ettei hyvä journalismi ole printtitilojen täyttämistä, deadlinen puskiessa päälle pieni toimitus on kohtalaisen kädetön tarttumaan hetken polttaviin puheenaiheisiin. Jatkossa lupaamme siis olla nopeampia. Verkko myös pakottaa terästäytymään. Lukija ei lue velvollisuudesta, mistä syystä myös toimitukset karttavat ”velvollisuusjournalismia”. Vaikka verkkojournalismia on tavanomaista syyttää ylilyönneistä, itse uskon että verkkologiikka tuottaa keskimäärin aiempaa terävämpää ja parempaa sisältöä – ainakin jos julkaisut muistavat noudattaa omia erityisiä sisältölinjojaan. Suomen Lehdistö on verkossakin puolustamassa vapaata, vastuullista lehdistöä ja auttamassa sitä kehittymään ja selviytymään yli talouskurimusten. Painotus on niin kauan kuin muistan ollut digitaalisessa kehitystyössä, ja tämä linja jatkuu. M iten Suomen Lehdistö siis jatkossa löytää yleisönsä? Paras tapa seurata meitä on tilata viikoittainen uutiskirje, johon koostamme kaiken luettavan, kuunneltavan ja webinaari-sisältömme. Lisäksi pyrimme parantamaan sosiaalisen median osaamistamme ja löytämään ihmisten luo. Ratkaisevinta tietenkin on, että jutut ovat riittävän puhuttelevia. Silloin ne maagisesti tuppaavat hakeutumaan myös niiden silmien eteen, jotka eivät olleet etsimässä mitään. ? 4 avaaja Keskisuomalainen-konsernin vain digi -tilaajien määrä kasvaa aikataulussa. 5 Gallup Miten toimitustyö muuttuu vuonna 2024? 6 puheeNaihe Suomalaiset lehtikuolemat ovat osuneet kaupunkilehtiin. ”Nyt eletään murrosvaihetta”, sanoo Karri Kannala. 7 KOlumNi Rajut väitteet pitää tarkistaa, vaikka ne olisi painettu kirjaan, kirjoittaa Janne Arola. 9 lehdistötilaisuus Perttu Kauppinen on vähän niin kuin johtamansa Iltalehti. 14 teKOÄlY Kysyimme viidestä mediatalosta, miten ne vastaavat generatiivisen tekoälyn tuloon. 20 RatKaisut Karjalaisen suuri muutos: Sisällöt suunnataan alle 50-vuotiaille tarkasti rajatuille kohdeyleisöille. 25 RatKaisut Miten kulttuurijutut raivasivat tiensä verkon kärkipaikoille? 26 teORia & KÄYtÄNtö Päätoimittajat eivät käytä aikaa osaamisensa kehittämiseen. 28 tutKimuKset Moni trendi kertoo nyt audiosisältöjen noususta. 29 NÄKöalapaiKKa X on käynyt raskaaksi. Sen sijaan Tiktokissa näkee suomalaisen arjen ja lyhyen videoformaatin kehityssuunnat, kirjoittaa Erja Yläjärvi. 30 RiKOsdesKi Rasismikeskustelu jäi kesken, kun kohteita ei kuultu, kirjoittaa Jecaterina Mantsinen. 31 NimitYs Radio Keskisuomalaisen päätoimittaja Jari Lindström ei usko, että pystyisi samastumaan tekoälyääneen. SUOMEN LEHDISTÖ Päätoimittaja Riikka Virranta. tuottaja Janne Arola. ulkoasu ja taitto Origine ky / Janne Hulkkonen, Arto Kinnunen. toimitus Eteläranta 10, 00130 Helsinki. Puhelin (09) 228 77 300. sähköPosti suomen.lehdisto@uutismediat.fi. suomen lehdistö verkossa www.suomenlehdisto.fi. julkaisija Uutismedian liitto. ilmestyminen 92. vuosikerta. 8 numeroa vuodessa. tilaukset ja osoitteenmuutokset sl@uutismediat.fi. issn: 0039-5587. mediamyynti Alpo Ohtamaa, alpo.ohtamaa@myynninao.fi, puh. 044 311 0201. PainoPaikka BotniaPrint, Kokkola. Suomen Lehdistön tekemiseen on käytetty Kopioston keräämiä kopiointikorvauksia. m ik ko vä hä ni it ty suomen lehdistö 3 14 4 m ik ko vä hä ni it ty
tutKiMuS RatKaiSee. Milla Hännisen mukaan konsernin oma tutkimusyritys Iro Research on merkittävä apu, kun pohditaan esimerkiksi hintastrategiaa. “On älyttömän tärkeää tuntea lukijoiden arvot ja kiinnostuksen kohteet”. 4 suomen lehdistö 8/2023 A a
Keskisuomalainen-konsernin tilattavien uutismedioiden vain digi -tilaukset ylittivät 100 000:n rajapyykin marraskuun lopussa. Loppuvuodesta 2020 tavoite oli, että konsernilla on 115 000 pelkän digituotteen tilaajaa vuoteen 2024 mennessä. Oletteko aikataulussa? Ennusteen perusteella saatamme saavuttaa tavoitteen. Täytyy sanoa, että aika hyvin se on osattu asettaa. Totta kai digitilausten määrä voisi olla suhteessa markkinapotentiaaliin isompikin. Olen taloon tultuani tutkinut asiaa, ja uusien tilaajien potentiaalia on aika paljon. Se on tosi rohkaisevaa. Nyt on aika painaa kaasua. Onko konsernin lehtien välillä digitilauksissa isoja eroja: löytyykö ylija alisuoriutujia? Meidän maakuntalehtemme Savon Sanomat, Keskisuomalainen ja Etelä-Suomen Sanomat ovat aika tasaisia keskenään suhteessa alueensa asukasmäärään. Mutta totta kai lehtien välillä on muuten eroja. Kaakkois-Suomessa on oltu digiliikevaihdon osuudessa muita meidän alueitamme edellä, mutta tätä eroa on otettu kiinni. Digitilausten osuudet ovat tasaisessa nousussa joka puolella. 100 000 on iso luku, mutta ovatko yksittäisten lähes 50 lehden digitilausmäärät kestävällä tasolla? Ne ovat kestävällä pohjalla siksi, että meillä on nyt resepti siihen, miten kasvua rakennetaan uusista asiakkaista. Teemme konsernin kuluttajastrategian mukaisesti sisältöjä, jotka puhuttelevat parhaita kasvusegmenttejämme. Markkinoimme sisältöjä kanavissa, joissa nämä kohderyhmät ovat läsnä. Tässä me olemme tulleet tosi hyviksi. Mutta sen kanssa pitää olla supertarkkana, että tuotetta kehitetään koko ajan kuluttajaa kuunnellen ja tutkien. Mikä on paras yksittäinen keino hankkia uusia digitilaajia? Erityisen hyvin toimii kohdennettu digitaalinen sisältömarkkinointi. Juttujen ja laajempien sisältökokonaisuuksien lisäksi markkinoimme brändilupaustamme, eli sitä minkä tarpeen tuote asiakkaan arjessa ratkaisee. Mitä tiedätte digitilaajistanne? Ovatko he entisiä printtitilaajia vai kokonaan uusia? Merkittävin osa tulee digisiirtymän kautta eli meillä on tosi paljon printin parissa pitkään viihtyneitä asiakkaita, jotka siirtyvät digitilaukseen. Aivan uusien ” Haluamme viestiä, että meillä on isot hartiat.” asiakkaiden osuus kasvaa kuitenkin koko ajan. Jos digitilausten kasvu olisi pelkkää siirtymää, siinähän olisi liikevaihdon kutistumisen polku. Olemme onnistuneet tavoittamaan ja puhuttelemaan aiempaa nuorempia yleisöjä. Myös koko konsernin digitilaajien määrä on reaaliaikaisesti seurattavissa työntekijöillenne. Miten tärkeää on, että yksittäinen toimittaja tietää myynnin tilanteen? Se on tapa luoda yhteishenkeä ja ylpeyttä yhteisestä tekemisestä. Tässä ajassa moni miettii toimialan kykyä transformoitua. Haluamme viestiä, että meillä on isot hartiat, joilla rakennamme yhteistä tulevaisuutta ja tulemme olemaan täällä sadankin vuoden päästä. ? avaaja ”Uusien tilaajien potentiaalia on aika paljonkin” Keskisuomalainen-konsernilla on nyt yli 100 000 pelkän digituotteen tilaajaa. Aivan uusien asiakkaiden osuus digitilaajista kasvaa, sanoo kuluttajamyynnin johtaja Milla Hänninen. teksti Riikka Virranta kuva Mikko Vähäniitty Gallup Mihin panostatte toimitustyössä vuonna 2024? Veera Vasara Kaupunkilehti Uuden Rovaniemen päätoimittaja Tomi Lähdeniemi Satakunnan Kansan päätoimittaja Meille tulee iso muutos, kun Satakunnan Kansan ja Länsi-Suomen toimitukset yhdistyvät. Ensimmäinen panostus on, että tämä yhteenliittymä saadaan futaamaan. Lisäämme Rauman alueella voimakkaasti livelähetyksiä ja samalla Länsi-Suomen toimituksesta tulee meille ihan uutta osaamista esimerkiksi ympäristöjournalismiin. Tulossa on myös sovellusuudistus, jonka myötä äänisisällöt tulevat nousemaan voimakkaasti.” —Janne Arola, Riikka Virranta Olemme taittaneet lehden itse, mutta tammikuussa lehtemme teko siirtyy automaattitaittoon Kaleva Median yhteisessä tiimissä. Oma työtapa muuttuu perinpohjaisesti. Menemme verkko edellä, eikä toiminta ole sellaista kolojen tilkitsemistä, mihin taittotyö herkästi ohjaa. Toivon myös, että juttuihin pystyy panostamaan aiempaa enemmän. Toinen iso muutos on Lapin Kansan päätoimittajan vaihtuminen vuoden alussa. Olemme itsenäinen lehti, mutta verkossa osa Lapin Kansaa. Vältämme tietenkin päällekkäisyyttä tekemisessä, joten muutos Lapin Kansassa voi vaikuttaa meidänkin tonttiimme.” Vappu Kaarenoja Suomen Kuvalehden toimituspäällikkö Samoihin asioihin kuin tänä vuonna ja aiemminkin eli siihen, että mahdollisimman moni ihminen haluaisi juttuihimme törmätessään käyttää aikaa niiden lukemiseen. Ja että lukemisen jälkeen he kokisivat käyttäneensä aikansa hyvin, ehkä myös kertoisivat jutuista ystävilleen. Presidentinja eurovaaleja seuraamme tarkasti ja haluamme tietenkin olla media, joka luo vaaleista kokonaiskuvaa ihmisille. Ensi vuonna juttujamme voi todennäköisesti myös kuunnella entistä enemmän.” 8/2023 suomen lehdistö 5 A
ETELÄ-SUOMEN Media kertoi muutosneuvotteluidensa päätteeksi odotettuja uutisia: yhtiö lopettaa kaksi kaupunkilehteä, Aamuposti Viikon ja Keski-Uusimaa Viikon. Lisäksi se yhdistää Karkkilan Tienoo -lehden ostamansa Karkkilalaisen liiketoimintaan. Etelä-Suomen Median paikallisjohtaja Karri Kannala sanoo, että lehtien lopettamispäätökset eivät ole helppoja. – Mutta taloudelliset reunaehdot ja lehden markkina-asema lopulta määrittävät, mihin suuntaan päätös kallistuu. Uutismedian liiton jäsenlehtiä on vuodesta 2010 lähtien lopetettu tai yhdistetty toisiin lehtiin 45 kertaa. Eniten järjestelyitä tapahtui koronavuonna 2020, jolloin peräti seitsemän kaupunkilehden toiminta loppui. Muutenkin vuoden 2010 jälkeen lopetetut lehdet ovat pääosin lukijoille ilmaiseksi jaettavia, mainosrahoitteisia kaupunkilehtiä. Liitolla on jäsenlehtiä tällä hetkellä yhteensä reilut 230. NYT eletään Kannalan arvion mukaan todellista murrosvaihetta kaupunkilehtien liiketoiminnassa. Koronapandemian ja Venäjän hyökkäyssodan myötä mainonnan määrä on laskenut kenties pysyvästi, digitaalisen mainonnan hinta on jäänyt alhaiseksi ja painoja jakelukustannukset ovat jatkaneet lähes räjähdysmäistä nousuaan. – Kaupunkilehtiemme jakelukustannukset ovat viidessä vuodessa nelin-viisinkertaistuneet, ja se on todella raju kasvu. Kannalan arvio silti on, että journalismi ei vähene yhtiön nyt lopetettavien lehtienkään alueilla. Kaupunkilehtien toimitukselliset resurssit siirretään alueen kantalehtiin eli Aamupostiin ja Keski-Uusimaahan. – Inhottavampaa voisi olla, jos pitäisi tehdä lakkautuspäätös alueellaan erittäin vahvan, arvostetun ja lukijamäärällä mitattuna kovin luetun median kohdalla. Kannala arvioi, että Suomen mediakentällä journalismin alueellinen kattavuus on kyetty turvaamaan “vähintään kohtuullisen hyvin”. Tätä on avittanut erityisesti kaupallisen median konsolidaatiokehitys. Samaan aikaan toimittajien määrä liiton jäsenlehdissä on kutistunut reippaasti: 13 vuoden takaisesta 3166:sta vuoden 2022 lopun 2280:een. TILATTAVAT lehdet vähenevät Suomessa ensisijaisesti yhdistymällä. Maakuntalehdistä Pohjolan Sanomat yhdistettiin Lapin Kansaan vuonna 2017 ja Ilkka ja Pohjalainen yhdistyivät Ilkka-Pohjalaiseksi vuonna 2020. Helmikuussa 2024 yhdistyvät puolestaan Satakunnan Kansa ja Länsi-Suomi. Paikallislehtikentälläkään lehtikuolemia ei ole laajamittaisesti nähty, vaikka lehtien kannattavuus onkin paikoin tiukassa. Suomen Lehdistö uutisoi marraskuussa tilinpäätöstiedoista, joiden perusteella jopa 40 prosenttia pienistä lehtiyhtiöistä teki tappiota vuonna 2022. Paikallislehtien päätoimittajayhdistyksen puheenjohtaja Sauli Pahkasalosta lehtien yhdistämiset tai lopettamiset ovat aina vaaran paikka paikallisesti tärkeän journalismin kannalta, vaikka suurempia uutiserämaita ei olekaan Suomessa päässyt syntymään. Moni lehti on kuitenkin onnisMarkku Mantila Vastaava päätoimittaja, Ilkka-Pohjalainen Se oli vaikeampaa kuin kuvittelin. Lehti ilmestyy kahdessa maakunnassa, jonka keskuskaupungit ovat kovin erilaisia. Mutta tämä oli lehtitalouden sanelema juttu. Itsenäisenä Pohjalaisen levikki olisi nyt varmaan mennyt jo niin alas, että ilmestymispäiviä olisi pitänyt pudottaa radikaalimmin. Yhdistymisellä saatiin aika hyvä sisällöntuotanto pysymään hengissä. Nyt asia alkaa olla jo arkipäivää, eikä tule enää puheeksi kovin usein.” Gallup Miten lehtien yhdistäminen onnistui? Helén Kurri Päätoimittaja, Östnyland Olin yhdistymisen kannalla, mutta ehkä kaikki ei mennyt niin kuin Strömsössä. Kaksi vanhaa brändiä haudattiin, tuli uusi nimi ja hybridilehti. Kritiikki kohdistui siihen, että paikallista materiaalia olisi pitänyt olla enemmän. 1,5 vuotta myöhemmin ilmestymispäiviä vähennettiin viidestä kahteen ja puolet porukasta sai lähteä. Olemme kuitenkin saaneet tilaajia aika hyvin takaisin, ja palautteen perusteella Östnylandia pidetään hyvänä paikallislehtenä, jossa on paljon luettavaa. Moni kuitenkin edelleen sanoo, että anteeksi, mutta minulle tämä lehti on edelleen Borgåbladet.” puheeNaihe Kuolleet lehdet Painoja jakelukulut nousevat ja mediatalojen talous on tiukalla, silti “suuremmilta uutiserämailta” on vältytty. Vuoden 2010 jälkeen lopetetuista 45 lehdestä valtaosa on kaupunkilehtiä. teksti Janne Arola grafiikka Origine 2010 2011 2012 2013 2014 2015 2016 1867 1876 1822 1820 1656 1584 1491 1401 Toimittajien määrä Uutismedian liiton lehdissä 2017 Yht. 3166 Yht. 3161 Yht. 3123 Yht. 3052 Yht. Yht. 2850 2850 Yht. 2712 Yht. 2531 Yht. 2480 591 594 619 574 533 468 440 471 510 508 503 500 519 529 475 482 198 183 179 158 143 131 126 126 6 suomen lehdistö 8/2023 A
lähde: uutismedian liitto KOlumNi Janne Arola Kirjoittaja on Suomen Lehdistön tuottaja. Raju kolumniväite: Tietokirjoja saatetaan siteerata löperösti ”T iedot on tarkistettava mahdollisimman hyvin – myös silloin kun ne on aikaisemmin julkaistu”, kuuluu Journalistin ohjeiden kohta 10. Ohje tuppaa harmillisen usein unohtumaan, kun mediassa siteerataan tietokirjallisuutta. ”Kirjaväite” ja ”Raju kirjaväite”, ovat tavanomaisia otsikkoaineksia esimerkiksi iltapäivälehdille. On rutiinia, että odotetun hittielämäkerran julkaisupäivänä tai jo sitä ennen kirjan sisältöä siteerataan laajasti mediassa useissa eri jutuissa – todennäköisesti sen kummemmin väitteitä tarkistamatta. Kirjaväitteillä on toki eroa. Jos vallanpitäjä kirjoittaa tuntemuksistaan jonkin häntä kohdanneen kohun keskellä, väitteisiin voinee suhtautua kuin hän olisi kertonut ne haastattelussa. Jos taas kirjassa kerrotaan tapahtumista, joihin liittyy myös muita osapuolia, pitäisi olla perusasia kysyä asianosaisilta kommenttia ennen journalistisen jutun tekemistä. Kirjaväitteisiin perustuvia juttuja julkaistaan tyypillisesti myös esimerkiksi kuninkaallisten tai jo edesmenneiden julkkisten historiallisista tekemisistä, jolloin medialla ei välttämättä ole lainkaan mahdollisuutta varmistaa asioita ensikäden lähteiltä. Viime aikoina on puhuttu tietokirjallisuuden tekemisen prosesseista. Tietokirjallisuus ei ole lähtökohtaisesti journalismia, eikä sen totuudellisuutta säätele samanlainen itsesääntelyjärjestelmä kuin journalisteilla. Muistelmat taas ovat nimensä mukaisesti usein kohteidensa värittyneitä muistikuvia siitä, miten asiat kenties tapahtuivat. On mahdotonta selvittää tarkasti, liukastuiko Vesa-Matti Loiri 50 vuotta sitten oikeasti omaan siemennesteeseensä niin, että häneltä lähti taju, kuten Jari Tervon kirjoittamassa Loiri-elämäkerrassa väitetään ja kuten kirjaa käsitelleissä uutisissa yksityis kohtaisesti kerrottiin. Vaikka väitteitäkin voi uutisoida, kannattaisi niiden luotettavuutta silti pohtia tarkasti ennen julkaisunappulan painamista. Ainakin voi miettiä, kuinka varmaksi tiedoksi väitettä jutun otsikossa väitetään. ? tunut jarruttamaan mediamyynnin laskua ja pystynyt tekemään kannattavaa tulosta. Myös rohkeita ja onnistuneita digisiirtymiä on tehty. Synkkiä pilviä on toki näkyvissä: esimerkiksi kunnat ja seurakunnat ovat paikallislehdille isoja mainostaja-asiakkaita, mutta nyt niidenkin taloudet ovat poikkeuksellisen tiukalla. – Miten se heijastuu siihen, miten kunnat pitävät paikallislehteä maksullisena ilmoituskanavanaan? Pahkasalo pohtii. Hän toteaa, että tappiollisten yritysten voi olla myös vaikea keksiä enää paikkoja kulujen karsimiseen. – Jos printtipäiviä on vain yksi ja toimitus ja kulut on vedetty tiukalle, mistä pystytään enää nipistämään painoja jakelukustannusten noustessa? Yhtälö ei toimi, kun samaan aikaan pitäisi tehdä lehteä tilaajille. Erityisesti Postin jakelusta riippuvaiset lehdet kärsivät Pahkasalon mukaan ”mielivaltaisesta hinnoittelusta”, johon eivät pysty itse vaikuttamaan. PAHKASALO siirtyy vuodenvaihteessa paikallislehti Rantalakeudesta pohjoiseen Lapin Kansan päätoimittajaksi. Hän tiedostaa, että Pohjolan Sanomien yhdistäminen Lapin Kansaan on väistämättä vähentänyt Kemi-Tornio-alueen asukkaiden saaman paikallisen journalismin määrää. – Alue on kuitenkin meille tosi tärkeä, ja haluan nostaa koko maakunnan ääntä paremmin esille, hän sanoo. Karri Kannala puolestaan sanoo, että yhtiössä tehdään kaiken aikaa kovasti töitä uusien liiketoimintamallien kehittämiseksi ja digitaalisen mediamainonnan kasvattamiseksi. Yhtiö aikoo jo lähitulevaisuudessa kertoa liiketoimintamalleihin liittyvistä uudistuksista. Nopeasti murrosvaiheen yli ei kuitenkaan ole mahdollista päästä. – Oma arvioni on, että seuraavat kaksi vuotta ovat edelleen haastavia perinteiselle printtija uutismediakustantamiselle, ja Suomessa nähdään varmaankin lisää ilmestymispäivävähennyksiä ja paperilehtien lakkautuksia. ? 2016 Päivälehdet Paikallislehdet Muut lehdet Kaupunkilehdet 1491 1401 1292 1220 1187 1209 1235 2017 2018 2019 2020 2021 2022 Yht. 2531 Yht. 2480 Yht. Yht. 2347 2347 Yht. 2238 Yht. 2207 Yht. 2230 Yht. 2280 440 471 465 456 430 418 421 475 482 476 445 484 497 517 126 126 115 118 107 108 108 2010 Luoteis-Satakunta ja Uutismarkku yhdistettiin Luoteisväylä-lehdeksi 2011 Pohjolan Työ Viikko Vapaus Karjalan Maa Kalajoen Seutu ja Kalajoki-lehti yhdistettiin Kalajokiseutulehdeksi 2012 Kaupunkilehti Tori Vartti Pääkaupunkiseutu Meri-Lapin Helmi yhdistettiin Pohjolan Sanomiin Mäntsälän Viikkouutiset yhdis tettiin Mäntsälän Uutisiin 2013 Vartti Uusimaa Mitt i Nyland Vieskalainen Porin Sanomat yhdistettiin Satakunnan Kansaan Mäntsälä-lehti 2014 Keski-Suomen Viikko Lapuan Linkki 2015 Borgåbladet ja Östra Nyland yhdistettiin Östnylandiksi Satakunnan Työ Ykkössanomat 2016 Hämeenkyrön Sanomat ja Pohjois-Satakunta yhdistettiin UutisOivaksi 2017 Pohjolan Sanomat yhdistettiin Lapin Kansaan Vartti Kymenlaakso Viikkoset 2018 Länsi-Uusimaa Ilta Vartti Etelä-Karjala 2019 Tampereen Viikko Uusi Aika Maaselkä Imatralainen 2020 Hämeenkulma Kaupunkilehti Kukko Ilkka ja Pohjalainen yhdistyivät Ilkka-Pohjalaiseksi hs Metro Oulu-lehti yhdistettiin Forum24-lehteen Kuopion Kaupunkilehti Seutu-Sanomat Hangötidningen – Hangon Lehti Jokilaakso 2021 Ps Pulssi 2022 Luoteis-Uusimaa 2023 Seinäjoen Sanomat Keski-Uusimaa Viikko Aamuposti Viikko Karkkilan Tienoo 2024 Länsi-Suomi ja Sata kunnan Kansa yhdistyvät Uutismedian liiton jäsenlehtien lopetukset Päivälehtiä yhteensä 3 Paikallislehtiä yhteensä 9 Kaupunkilehtiä yhteensä 27 Poliittisia lehtiä yhteensä 6 8/2023 suomen lehdistö 7 A
OiKaisut Edellisen numeron tilinpäätösjutussa julkaistiin Hilla Groupin osalta vääriä lukuja. Taulukossa mukana olleen emoyhtiö Hilla Group Oyj:n vuoden 2022 luvut eivät kuvaa luotettavasti liiketoimintaa tytäryhtiöiden sulautumisen vuoksi. Ohessa on taulukko niin, että mukana ovat koko Hilla Group -konsernin tiedot. Näin ollen myös kaikkien vertailussa mukana olevien lehtiyhtiöiden keskimääräinen liikevoittoprosentti oli viime vuonna 2,7 eikä jutussa mainittu 2,4. Samassa jutussa mainittiin virheellisesti, ettei Bonnier News jo olisi entisten ksf Median lehtien enemmistöomistaja uudessa Hufvudstadsbladet Ab -yhtiössä. mediamaiNONta Nettipelien vapautumisesta odotetaan piristystä mainontaan SUOMI on avaamassa verkon rahapelaamisen kilpailulle. Hallitusohjelman mukaan tavoitteena on siirtyä viimeistään vuoden 2026 alusta Veikkauksen yksinoikeudesta niin sanottuun lisenssimalliin. Se tarkoittaa, että lisenssin saava peliyhtiö saa tarjota rahapelejä Suomessa, maksaa veroja Suomeen ja markkinoida pelejä määrätyin ehdoin. Tämä on hyvä uutinen media-alalle. Tähän mennessä rahapelien markkinoinnissa on liikkunut Suomessa vain Veikkauksen siihen käyttämät varat. Viime vuonna Veikkaus kulutti mainontaan ja markkinointiin 22,5 miljoonaa euroa. Ruotsin esimerkin pohjalta on arvioitu, että summa voisi tästä moninkertaistua. – Monessa maassa lisenssijärjestelmän avaaminen on ollut mediamainonnan piristysruiske, muotoilee toimialajohtaja Mikko Hoikka Medialiitosta. RAHAPELIEN markkinointia koskevan sääntelyn isot linjat ratkaistaan oletettavasti jo tämän vuoden puolella. Hallitusohjelman mukaan markkinoinnin on oltava muun muassa ”sisällöltään, laajuudeltaan, näkyvyydeltään ja toistuvuudeltaan maltillista ja vastuullista”. Medialiiton Hoikka sanoo, että toisaalla hallitusohjelmassa puhutaan halusta parantaa kotimaisten mediayritysten asemaa suhteessa kansainvälisiin alustajätteihin, mikä pitäisi ottaa huomioon myös rahapelimarkkinoinnin säätelyssä. Ruotsissa merkittävä osa rahapelimainonnan potista on ohjautunut verkkoon, sosiaaliseen mediaan ja vaikuttajille. Suosittu markkinoinnin muoto Ruotsissa on ollut kumppanuusmarkkinointi, jossa rahapeliyhtiötä mainostava media tai henkilö voi saada korvausta esimerkiksi sillä perusteella, kuinka paljon mainoksen kautta tullut asiakas häviää rahojaan eli tuo tuottoa rahapeliyhtiölle. Hoikka pitää tämäntyyppisen kumppanuusmarkkinoinnin kieltämistä rahapelimainonnassa perusteltuna. Hänen mukaansa ongelmapelaamisen kannalta vastuullisempaa olisi ohjata mainosrahaa journalistiseen mediaan – Siellä on helppo löytää yhteyshenkilöt, kuka mainoksen on julkaissut. Meillä on Mainonnan eettinen neuvosto ja meillä valvotaan mainonnan erottuvuutta journalistisesta sisällöstä. SEITSEMÄÄ ulkomaista rahapeliyritystä edustavan Rahapeli ry:n toimitusjohtaja Mika Kuismanen on sitä mieltä, ettei rahapelimainonnalle pidä asettaa kanavarajoitteita. Hän pitää hyvin mahdollisena, että verrattuna monopolijärjestelmään, rahapelialan Suomessa käyttämät mainonta-, markkinointija sponsorointirahat tulevat moninkertaistumaan lisenssimallilla. – Ei tämä ole mikään Manulle illallinen -juttu, että nyt räjähtää, peliyritykset alkavat mainostaa ja me saamme tästä rahaa. Se vaatii myös uutismedian puolelta omaa myyntityötä ja houkuttelevuutta. Jos pohjatyöt tehdään proaktiivisesti ja hyvin – niin kuin tiedän, että osa yhtiöistä tekee – niin kyllä he tulevat tästä merkittävästi hyötymään. Entä näkeekö media-alan edustaja eettistä ongelmaa siinä, jos entistä isompi osa median mainosrahasta tulee yhtiöiltä, jotka liitetään ongelmapelaamiseen? – En pidä sitä kovin suurena ongelmana, koska silloin raha tulee kuitenkin yhteiskunnassa laillisesta toiminnasta ja se ohjautuu myös journalismin tuottamiseen. Sitä tietysti pidämme myönteisenä kehityksenä, Mikko Hoikka kommentoi. —Riikka Virranta ajaNKOhtaista 8 suomen lehdistö 8/2023 A
8/2023 suomen lehdistö 9 B lehdistötilaisuus ILTALEHDEN NÄKÖINEN MIES Perttu Kauppinen haluaa johtamansa Iltalehden määrittävän, mistä suomalaiset puhuvat. Myös päätoimittajasta itsestään puhutaan, ja pienen harkinnan jälkeen Kauppisesta ei olekaan aivan samantekevää, mitä muut hänestä ajattelevat. teksti Janne Arola kuvat Vesa Laitinen B uutiSMediaN YtiMeSSÄ. Perttu Kauppinen halusi urallaan edetä päätoimittajaksi ja johtaa nyt yhtä Suomen suurimmista uutismedioista. Monien mielestä Iltalehden sisällöissä näkyy selvästi päätoimittajan tyyli.
P erttu Kauppinen seisoo Alma-talon aulassa hiukset pörrössä, yllään laivastonsininen puku, kädessään lasillinen kuohuvaa. On marraskuinen keskiviikkoilta, ja Iltalehden vieraaksi on saapunut kokoomuksen kansanedustajia ryhmänjohtaja Matias Marttisen johdolla. Alma Talentin ja Iltalehden toimituksilla on tapana kutsua vaalikauden ensimmäisenä vuonna kukin eduskuntaryhmä vuorollaan vapaamuotoiseen verkostoitumistilaisuuteen, jonka ideana on vaihtaa ajatuksia ja tutustuttaa poliitikkoja ja toimittajia. Tänä vuonna perussuomalaisten tilaisuus tosin piti perua, koska mukaan ilmoittautuneita poliitikkoja oli niin vähän. Kauppinen avaa tilaisuuden toivottamalla ”hyvät ystävät” tervetulleiksi. ”Rakkaiksi ystäviksi” hän ei poliitikkoja enää kutsu, sillä edellisellä viikolla keskustan kokkareilla erityisesti Mika Lintilä oli kuittaillut ilmaisusta niin paljon. Kauppinen ei pidä pitkistä ja pönöttävistä juhlapuheista, joten hän keskittyy muistuttamaan, miksi hallituksen ykköspuolueen poliitikkojen kannattaisi olla kiinnostuneita Iltalehdestä, joka on Suomen suurimpia uutismedioita. Sitten hän kehuu Iltalehden journalismia ja uutisia muun muassa Suomen Nato-prosessista ja sanoo lehden tavoitteena olevan kertoa kaikki kansalaisia koskevat päätökset ennen kuin ne julkistetaan virallisesti. Hän heittää, että todennäköisesti myös seuraavan hallituksen hallitusohjelman voi lukea ensimmäiseksi Iltalehdestä. aika 15. ja 27.11. Paikka Alma-talo, Iltalehden toimitus Paikalla Iltalehden vastaava päätoimittaja Perttu Kauppinen aihe Kauppisen johtamistyyli, Iltalehden menestys ja toimintatavat tarjolla Juomana kahvia ja kuohuvaa, syötävänä suolaisia ja makeita cocktailpaloja Poliitikot hörähtelevät letkautuksille kohteliaasti. KAUPPINEN on työskennellyt Iltalehden vastaavana päätoimittajana kohta kolme vuotta. Hän on ollut muun muassa kehittämässä Iltalehti Plus -palvelua, joka on saavuttanut jo 50 000 maksavan tilaajan rajan, ja kasvattanut toimituksen kokoa. Iltalehti on hänen ja edellisen päätoimittajan Erja Yläjärven aikana panostanut omien uutisten hankintaan ja kunnostautunut erityisesti politiikan skuuppien tehtailijana. Iltapäivällä ennen cocktail-tilaisuutta Kauppinen esittelee lltalehden toimitusta ja toimitiloja ja kertoo, miksi lehti näyttää nykyajassa menestyvän sekä journalistisesti että taloudellisesti. – Mehän lähdimme Erjan kanssa tekemään Iltalehdelle selkeää sisältöstrategiaa siitä, mitä haluamme olla ja mihin pyrimme, hän sanoo lehden toimitilojen keskellä olevan hiljaisen alueen sohvalla. Strategian mukaan Iltalehti tähtää digitaalisen mainosmedian markkinajohtajaksi, Suomen suurimmaksi mediaksi, jota kaikki 10 suomen lehdistö 8/2023 B avOiN tOiMituSKulttuuRi. Moni kuvailee Kauppisen olevan helposti lähestyttävä päätoimittaja. Haastattelupäivänä hänen johtajuuttaan ylistettiin vitsikkään suurieleisesti sen jälkeen, kun Kauppinen julisti suureen ääneen Suomen Lehdistön tekevän juttua ”Iltalehden erinomaisuudesta”.
Kauppinen viittaa emeritusprofessorien Heikki Luostarisen ja Raimo Salokankaan tutkimukseen, jonka jälkimainingeissa Iltalehdestä luotiin hänen mielestään kuvaa Marin-vastaisena mediana. Tämä huvittaa Kauppista, joka sanoo itsekin kirjoittaneensa useita Marinia kehuvia pääkirjoituksia. Hän kuvailee Iltalehden tehtäväksi olla kriittinen kaikkia vallan keskittymiä kohtaan. Eräälle konsultille antamassaan haastattelussa Kauppinen erehtyi kuitenkin käyttämään termiä vallan keskittymien ”vastainen”. Kun konsultti kysyi, vastustaako lehti oikeasti vallanpitäjiä, Kauppinen mietti hetken ja sanoi: – Jos Yleisradio on valtaa kohtaan kriittinen, niin kyllä vittu me ollaan sitten vastaan, jos tämä on se asteikko. MONIEN mielestä nykyinen Iltalehti kuvaa hyvin vastaavaan päätoimittajaansa yhdistettyjä piirteitä. Kauppisesta ei nimittäin ole vaikea saada luonnehdintoja hänet tuntevilta ja hänen kanssaan työskennelleiltä ihmisiltä. Häntä pidetään kovan luokan journalistina, joka on terävä ja kriittinen ja osaa löytää kiinnostavia näkökulmia asioihin. Myös hänen persoonastaan esitetyt kuvaukset toistuvat lähes poikkeuksetta: ristiriitainen hahmo, osaa olla ylimielinen ja provokatiivinen. Toisten mielestä taas innostava ja rento pomo, joka pitää toimittajiensa puolia. Kun Jarno Liski oli palkattu Iltalehteen, moni entinen opiskelukaveri oli kiinnostunut, miten yhteistyö päätoimittajan kanssa sujui. Eräässä toimituksen keilaillassa Liski kysyi Kauppiselta hieman liioitellen, mistä johtuu, että kaikki kaverit nykyään kysyvät ensimmäisenä, miten hän tulee toimeen Kauppisen kanssa, ”kun se on niin mulkku”. Kauppinen vastasi rauhallisesti kenties joskus olleensa sellainen, mutta uskovansa ja toivovansa kasvaneensa ihmisenä niistä ajoista, kun hänen toimintaansa on luonnehdittu ensisijaisesti miehen sukuelimestä johdetulla adjektiivilla. Liski on työskennellyt Iltalehdessä nyt kolme vuotta ja arvioi Kauppisen päätoimittajuutta omasta, lähinnä etätöitä tekevän tutkivan journalistin roolistaan. Pahaa sanaa ei ole. Liski kehuu, kuinka päätoimittajalla on tarvittaessa aina aikaa keskustella julkaisupäätöksistä tai muista vaikeisiin juttuprojekteihin liittyvistä asioista. – Hän ei puutu liikaa tai mikromanagee”Meillä ei voi olla tabuja tai asioita, joista tuodaan ainoastaan yhdenlaisia mielipiteitä esille.” lukevat. Siihen liittyy, että erityisiä kohderyhmiä ei ole, vaan kaikkien pitää saada lehdestä kosketuspintaa. – Meillä ei voi olla tabuja tai pyhiä lehmiä tai mitään asioita, joista tuodaan ainoastaan yhdenlaisia mielipiteitä esille. Niinpä Iltalehden strategiaan kuuluu, että lukijoilla saa ja pitää olla voimakkaita tunteita sitä kohtaan. Myöhemmin päivällä Kauppinen kertoo saavansa valtavasti palautetta eri kanavissa ja sen olevan pääosin ”hirveää” ja ”hullua”. Palautetta tulee tavallisten kansalaisten lisäksi poliittisen puoluekentän eri suunnilta yhtä voimakkaasti. – Jos kirjoitan pääkirjoituksen Yleisradion tehtävistä ja rahoituksesta, saan yleensä tappouhkauksia ja muutaman viestin, joissa toivotaan, että mää kuolisin mahdollisimman hitaasti mutta kuitenkin pian. Kauppisen mukaan on tarkkaan harkittua, että suurten uutistapahtumien yhteydessä toimitus tekee sekä kohun keskellä olevaa ihmistä kritisoivia että tätä puolustavia mielipiteellisiä tekstejä. Tämä näkyi esimerkiksi edellisen pääministerin Sanna Marinin bilekohu-uutisoinnin yhteydessä. raa, mikä on toipuvalle yleläiselle hyvä juttu, Liski sanoo. OULUSTA kotoisin olevasta Kauppisesta piti tulla diplomi-insinööri, mutta lukiossa hän ajatteli, että lähtisi kuitenkin Helsingin yliopistoon lukemaan viestintää. Ovet eivät auenneet, joten Kauppinen päätyi Tampereelle opiskelemaan tiedotusoppia. Opiskeluajoiltaan hänet muistetaan samaan aikaan opiskelleen Jussi Tuulensuun tutkaparina. Kaksikko teki yhdessä muun muassa ylioppilaslehti Aviisia. Kauppisen tyyliin kuuluivat blondattu, punk-henkinen kuontalo ja pitkä Gestapo-takki. Hän oli myös kova vittuilemaan, enimmäkseen kuitenkin hyväntahtoisessa hengessä. Journalistisella urallaan Kauppinen ehti työskennellä lyhyitä pestejä Aamulehdessä, Karjalaisessa ja Kalevassa ennen kuin päätyi kesällä 2004 Helsingin Sanomiin. Hesariin pääsy oli ollut hänelle pitkäaikainen haave. Siellä hän myös työskenteli aluksi määräaikaisuuksilla ja sittemmin vakituisena toimittajana ja päällikkötehtävissä yli kymmenen vuotta. Kun Kaius Niemi aloitti Helsingin Sanomien päätoimittajana loppuvuonna 2013, hän valitsi toimituspäälliköiksi Erja Yläjärven ja Perttu Kauppisen. ”Toimituksen johto on nyt kasassa ja se on paras mahdollinen”, Niemi kommentoi HS:n omassa uutisessa. Noin vuotta myöhemmin, lokakuussa 2014, uutisoitiin, että Kauppinen on irtisanoutunut Helsingin Sanomista. Seuraavasta työpaikastakaan ei ollut varmuutta. Mitä tapahtui? – Olin silloin nuori ja kiihkeä, tein nopeita ratkaisuja, Kauppinen itse kommentoi. Hän sanoo myös sopineensa Kaius Niemen kanssa, ettei hänen lähtönsä syitä puida julkisuudessa. Helsingin Sanomissa monille jäi mieleen Kauppisen tyyli tulla kiroilemaan uutisdeskiin, jos päivätavoitteita ei ollut saavutettu, ja sen jälkeen hävitä jonnekin. Sen ajan Kauppista ei kuvailla hyväksi ihmisjohtajaksi. Väitteisiin huonosta käytöksestään Hesarissa Kauppinen sanoo, että on kovien tavoitteiden ja paineiden keskellä saattanut sortua liian äkkipikaiseen ja kovaan johtamiseen. – Vastapuoli on tietysti se, että kun halutaan muutoksia ja parantaa toimintaa, ei voi olla liian pehmeäkään. 8/2023 suomen lehdistö 11 B avOiN tOiMituSKulttuuRi. Moni kuvailee Kauppisen olevan helposti lähestyttävä päätoimittaja. Haastattelupäivänä hänen johtajuuttaan ylistettiin vitsikkään suurieleisesti sen jälkeen, kun Kauppinen julisti suureen ääneen Suomen Lehdistön tekevän juttua ”Iltalehden erinomaisuudesta”.
KAUPPISEN seuraava osoite saattoi olla monille yllätys. Alkuvuonna 2015 hän aloitti lahtelaisen Etelä-Suomen Sanomien päätoimittajana. Kauppisen itsensä mukaan siirto oli looginen: hän havitteli päätoimittajan paikkoja ja ajatteli, että maakuntalehti olisi hyvä etappi matkalla kohti isompia ympyröitä. Etlarissakin Kauppisen tyyli jakoi mielipiteitä. Osa ihastui nuoreen helsinkiläiseen, joka halusi viedä lehden ensimmäisten joukossa puhtaasti digi edellä toimivaksi maakuntalehdeksi. Hän halusi vahvistaa toimitusta, keskittyä paikalliseen journalismiin ja visioi rohkeasti uusia tuotteita ja toimintatapoja. Osa taas koki, että Kauppinen katsoi ohi eikä ollut kiinnostunut tasavertaisesti kaikkien mielipiteistä. Välillä Kauppinen saattoi huutaa toimituksen toisesta kerroksesta alakertaan palautetta yksittäiselle ihmiselle. Vaikka palaute sinällään ei ollut epäasiallista, tyyli jäi monien mieleen. Vuonna 2016 Etlarissa vähemmistöomistajana ollut Keskisuomalainen-konserni osti loputkin Mediatalo Esan osakkeet. Konsernijohtaja Vesa-Pekka Kangaskorven mukaan Kauppinen on kiinnostava persoona, jossa yhdistyvät monet ”hankalan luonteen” ja ”huippuälykkyyden” piirteet. Kauppisessa on hänen mukaansa piikikkyyttä ja hänestä oli vaikea saada otetta. – Teollisuusseuran miehiltä Lahdesta tuli palautetta, että Kauppinen ei käynyt tapahtumissa ja jos kävi, häneen ei saanut kontaktia. Kauppinen halusi Etlarin pärjäävän erityisesti journalistisessa tekemisessä ja istui itse mieluummin toimituksen keskellä kuin kaupungin napamiesten illallisilla. Kangaskorpi kuitenkin kehuu Kauppisen päätoimittajuutta ja sanoo, että hänelle olisi ollut käyttöä konsernissa myöhemminkin. Alkuvuonna 2018 Kauppinen siirtyi Iltalehteen uutispäätoimittajaksi. KESKIVIIKKOISIN Iltalehden osastojen pomot kokoontuvat käymään läpi edellisen viikon lukuja ja pohtimaan syitä onnistumisille ja epäonnistumisille. Juuri ennen palaverin alkua Kauppisen puhelin soi ja hän jää käytävälle pitkäksi aikaa puhumaan itärajan tilanteesta, joka on alkanut eskaloitua. Kreeta Karvala on kirjoittamassa aiheesta pääkirjoitusta ja pallottelee näkökulmia päätoimittajan kanssa. Julkaisupäällikkö Joonas Partasen luotsaamassa kokouksessa käy ilmi, että edellistä viikkoa ovat määrittäneet paitsi veropäivä myös Martti Ahtisaaren hautajaiset. Iltalehden niin sanotussa sankomallissa jutut jaetaan sankoihin sen perusteella, kuinka paljon ne keräävät klikkejä. Parhaaseen sankoon pääsevät yli 150 000 sivunäytön jutut, joita on edellisellä viikolla tehtailtu toimituksessa 109. Alimman kategorian sankoon juttu joutuu, jos klikkejä on alle 10 000. Esimerkiksi uutisosasto on kerännyt viikolla yli 8 miljoonaa sivunäyttöä, pitkälti veropäivän ansiosta. Veropäivän vetäjä Timo Melari kuitenkin harmittelee, että Iltalehti ei veropäivänä tavoittanut niin hyvin joitain kiinnostavia nimiä kuin Ilta-Sanomat. Tämä toistuu pitkin palaveria: lehden tekemistä verrataan kaiken aikaa parinsadan metrin päässä lasitalossa työskentelevän porukan tekemisiin. Kokouksen päätyttyä Iltalehden rikosja oikeustoimittaja Jatta Lapinkangas tulee kysymään Kauppiselta linjausta nimenja kuvanjulkaisuun liittyvään asiaan. Kyse on tapauksesta, jossa poliisi on virassa ollessaan kirjoitellut törkeyksiä muiden viranomaisten viestintäkanaviin. Kauppinen pitää tapausta selvänä. – Lapa jäähän ja nimi lehteen. Samaan hengenvetoon hän muistuttaa, että nimen julkaisu ei silti automaattisesti tarkoita oikeutta kuvan julkaisemiseen, koska henkilötietojen julkaiseminen pitää arvioida tapaus kerrallaan. Tässä tapauksessa päätoimittaja pitää myös kuvan julkaisua oikeana ratkaisuna. KAUPPISTA kuvataan teräväksi ja nopeaksi päätöksentekijäksi, joka myös haluaa näyttää olevansa oikeassa. Hänen johtamisfilosofiaansa Iltalehdessä kuuluu, että kun on luotu isot linjat, esimerkiksi sisältöstrategia, sen jälkeen on turha mikromanageerata ja kytätä yksittäisiä juttuja. Iltalehdessä ei esimerkiksi pidetä koko toimituksen yhteisiä viikkotai päiväkokouksia. Se olisi vaikeaakin, sillä digiaikana työvuorot alkavat porrastetusti, jotta toimituksessa on kaikkina vuorokauden aikoina riittävästi henkilöstöä läsnä. Kauppinen kertoo, että kun hän tuli taloon, jokaisella osastolla oli omat, juttujen menestykseen sidotut tavoitteensa. Se johti pahimmillaan siihen, että väki ramppasi etusivun tuottajan selän takana vaatimassa omien juttujensa nostamista ylemmäs. Nyt tavoitteet ovat toimituksen yhteiset ja niillä tavoitellaan kasvua edelliseen viikkoon tai kahdeksan edellisen viikon keskiarvoon nähden. Sivunäytöt eli toisin sanoen klikit ovat edelleen ensisijainen mittari, jota Iltalehdessä tuijotetaan. Niistä kilpaillaan armottomasti naapurin kanssa. Kysyttäessä Kauppinen arvioi Ilta-Sanomien olevan tasalaatuisempi journalistinen tuote kuin Iltalehti. – Me olemme ehkä yllätyksellisempiä, huipuissa parempia ja ehkä terävämpiä. – Haluan ajatella, että me olemme tietyllä tavalla avomielisempiä ja uteliaampia. TOINEN haastattelukerta Kauppisen kanssa on sovittu Alma-taloon marraskuun loppupuolelle. Kauppisen puku on tavaramerkkisininen kuten edelliselläkin kerralla, mutta jalkineet ovat vaihtuneet tennareiksi. Hän onnistuu löytämään yhden vapaan neuvotteluhuoneen. Iltalehti on saanut paljon kiitosta terävästä uutisoinnistaan ja panostuksesta tutkivaan journalismiin, mutta epäonnistumisiakin on sattunut. Tämän vuoden keväällä kävi ilmi, että Iltalehden Ukrainassa käyt”Jos lipsauttaa varomattoman sanan, se voi jäädä vuosi kausiksi ihmisten mieliin.” 12 suomen lehdistö 8/2023 B
tämän paikallisen avustajan jutuissa oli lukuisia epäselvyyksiä. Toimittaja ei esimerkiksi ollut käynyt paikoissa, joissa väitti jutuissaan käyneensä ja lisäksi hänen kirjoitustyylinsä oli niin yksityiskohtainen ja vauhdikas, että jo juttujen ensi riveiltä saattoi epäillä, pitävätkö kuvaukset ollenkaan paikkaansa. Esimerkiksi Ilta-Sanomat kieltäytyi yhteistyöstä kirjoittajan kanssa selviteltyään tämän taustoja. Kauppinenkin myöntää nyt, että ”hälytyskellojen olisi pitänyt soida nopeammin” ja oli lehdeltä ilmiselvä virhe, että asiaan ei puututtu aiemmin. Avustaja ehti kirjoittaa Iltalehteen vuoden aikana yli 30 juttua, jotka on sittemmin poistettu Iltalehden verkkopalvelusta. Toinen Iltalehteä kohtaan esitetty kritiikki liittyy politiikan uutisointiin. Iltalehden ulkoja turvallisuuspolitiikkaan liittyviä uutisia ei monissa muissa välineissä siteerata lainkaan, koska niihin ei luoteta ja niissä olevia tietoja on vaikea tarkistaa. Esimerkiksi tähtitoimittaja Lauri Nurmen jutuissa puhutaan usein vain ”ulkoja turvallisuuspolitiikan lähteiltä” saaduista tiedoista tarkemmin yksilöimättä näitä. Kauppinen on tietoinen kritiikistä ja sanoo törmäävänsä samoihin väitteisiin usein. Hän kuitenkin seisoo järkähtämättä uutisten takana. – Mähän itse tiedän ne lähteet ja ne ovat tosi, tosi hyviä. MONI Iltalehdessä työskentelevä pitää Kauppista helposti lähestyttävänä päätoimittajana ja se käy myös ilmi, kun hänen kanssaan kiertelee toimituksessa. Kauppinen ilmoittaa monille suureen ääneen, kuinka Suomen Lehdistö on viimeisen printtilehtensä kunniaksi tekemässä juttua siitä, miksi Iltalehti on niin erinomainen. Deskissä väki kehuu päätoimittaja Kauppista vitsikkään suurieleisesti. Henki vaikuttaa rennolta ja välittömältä. Kauppinen itse ottaa myöhemmin esiin, kuinka Iltalehti on onnistunut sisäisissä kyselyissä vuodesta toiseen parantamaan henkilöstön tyytyväisyyttä työhönsä ja sanoo, että se on ollut myös hänen oma tavoitteensa. Hän sanoo miettineensä paljon aiemmissa työpaikoissaan saamaansa palautetta ja on pyrkinyt myös muuttamaan omaa johtamistyyliään. – Silti pitää tosi tarkkaan miettiä, jos lipsauttaa jonkin varomattoman sanan, että se voi jäädä vuosikausiksi ihmisten mieliin. Haastattelun jälkeisenä iltana Kauppiselta tulee vielä sähköpostia. Hän haluaa täsmentää paria asiaa. Ensinnäkin hän sanoo, ettei usko IL:n analyysien politiikasta olevan yhtään sen epätarkempia kuin muidenkaan medioiden. – Totta kai meihin kohdistuu suurempi huomio, koska olemme nousseet Suomen johtavaksi politiikan uutisoijaksi, ja niin sen pitää ollakin. Toinen täsmennys liittyy ”mulkkuuteen”. Hän haluaa pehmentää aiemmin päivällä haastattelussa antamaansa lausuntoa, jonka mukaan ei ole väliä, mitä ihmiset hänestä ajattelevat. Sitä ei pidä pelätä, hän kirjoittaa, jos joku pitää mulkkuna, mutta ei hän sitä ”missään tapauksessa toivo”. – Jos jotain olen vanhetessa oppinut niin sen, että ylipäänsä elämässä saavuttaa paljon enemmän kiltteydellä ja mulkkuudella lopulta aika vähän. ? 8/2023 suomen lehdistö 13 B uRapORtaiSSa. Kauppinen kuvaa tyypillistä johtajan uraa neliportaisella asteikolla. Aluksi johtaja on tekijä, sitten mahdollistaja ja muuttuu lopulta hidasteen kautta esteeksi. Vielä tällä hetkellä hän itse kokee olevansa Iltalehdessä tekijäasteella.
teKOÄlY SE DEMOKRAATTISEMPI KEINOÄLY Arkistojuttujen sisällön kiteyttämistä, erikielisiä käännösuutisia, ehdotuksia kuvateksteiksi... Uutismedia vastaa generatiivisen tekoälyn tuloon käytännön kokeiluilla ja rekrytoimalla osaamista. Sanoma ja Alma ovat perustaneet brändirajat ylittävät tiimit ajamaan kehitystä. teksti Tuukka Tuomasjukka kuvat Mikko Vähäniitty 14 suomen lehdistö 8/2023 B
MuKaNa! Kirsi Hakaniemen mukaan tekoälyn hyödyntäminen on lehdille elämän ja kuoleman kysymys. Sisällöntuotannon kehityspäällikkö Juho Hämäläinen on yksi tekoälyn ilosanomaa konsernissa levittävistä.
avOiMeSti. Kirsi Hakaniemen mukaan lukijalle pitää kertoa, jos teksti on luotu tekoälyllä. ”Mutta jos tekstiä on editoitu tai lyhennetty tekoälyllä, tai siltä on pyydetty otsikointiapua ja toimittaja lukee sen jälkeen tekstin itse, silloin tekoäly on työkalu editointiin eikä sen käyttöä tarvitse merkitä.” 16 suomen lehdistö 8/2023 B E nsimmäisiä konkreettisia esimerkkejä generatiivisen eli sisältöä luovan tekoälyn käytöstä alkaa jo näkyä. Keskisuomalainen-konsernin toimituksissa otetaan ennen joulua käyttöön työkalu, jonka avulla voi lyhentää jutun määrämittaan tai ideoida otsikoita. ChatGPT:hen pohjaava työkalu on luotu Microsoftin suljettuun Azure Open AI -ympäristöön, jota konserni käyttää välttääkseen toimituksellisen aineiston päätymisen tekoälyn opetusmateriaaliksi. Taustalla on konsernin 30-henkisen kokeiluryhmän työ. Muualla talossa generatiivista tekoälyä käytetään jo. Digitaalisen liiketoiminnan johtaja Kirsi Hakaniemi kertoo, että Keskisuomalainen-konsernin oma markkinointiviestintätoimisto hyödyntää ChatGPT:tä esimerkiksi markkinointisuunnitelmien ideoinnissa ja videoiden käsikirjoittamisessa. Hän näkee soveltamismahdollisuuksia myös muualla. – On tosi kiinnostavaa, miten tekoälyä voidaan valjastaa mediamyynnin käyttöön ja tehostaa tarjousten laatimista, myyntikeissien dokumentaatiota ja asiakasjärjestelmien täyttämistä. Konsernissa aiotaan testata myös radiouutisten lukemista tekoälyäänen avulla. Hakaniemen mukaan alustavat tulokset ovat olleet yllättävän hyviä. Hän arvioi, että generatiivinen tekoäly on Keskisuomalaisen julkaisuille ”elämän ja kuoleman kysymys”. – Ala muuttuu vauhdilla. Emme ole nähneet, mitä kaikkea generatiivinen tekoäly mahdollistaa, mutta siinä pitää olla mukana. SUOMEN Lehdistö kysyi useasta suomalaisesta mediatalosta, miten ne vastaavat generatiivisen tekoälyn tuloon. Käytännön työtä helpottavien ratkaisujen lisäksi ainakin Sanoma, Alma Media ja Yle ovat jo päättäneet rekrytoida uutta osaamista ja tehdä muutoksia organisaatioon. Sanoma perustaa Helsingin Sanomille ja Ilta-Sanomille yhteisen generatiivisen tekoälyn tiimin. Talon sisältä koottavaan, projektipäällikön vetämään 5–7 hengen ryhmään irrotetaan alkuvaiheessa työpanosta myös HS:n datadeskistä. Tiimin tarkoitus on saada toimittajat hyödyntämään generatiivista tekoälyä ja pysähtymään sen äärelle. – Vaikka brändimme ovat erilaisia ja uutiskilpailemme keskenämme vahvasti, tämä on asia, jota on järkevä tehdä yhdessä eri brändien kanssa, Ilta-Sanomien vastaava päätoimittaja Johanna Lahti sanoo. Lahden mukaan generatiivinen tekoäly on mahdollisesti internetin saapumiseen verrattava, vallankumouksellinen asia. Näkemys jaetaan laajemmin Sanomalla. Konsernissa on reagoitu generatiiviseen tekoälyyn muun muassa tarkastamalla siihen liittyvät eettiset ohjeistukset. Loppuvuodesta Helsingin Sanomat alkoi julkaista artikkeleiden yhteydessä tekoälyn tekemiä ja toimittajan tarkastamia tiivistelmiä jutuista. Myös Ilta-Sanomissa on toimituksen sisällä kokeiltu tiivistelmiä. Lisäksi Sanoman kehityspuoli on paraikaa viimeistelemässä datatieteilijöiden rekrytointejaan, joilla se vahvistaa myös osaamistaan generatiivisen tekoälyn osalta. Sanoman uutisja featuremedioiden digikehityksestä vastaavan johtajan Timo Rinteen mukaan generatiivinen tekoäly on demokraattisempaa kuin perinteinen tekoäly. Työkalut ovat helppokäyttöisiä, teknologian käyttöön ei tarvita asiantuntijoita ja kokeiluja voi suorittaa minuuteissa. – Me haluamme taklata sen, että tästä tulisi täysin mystinen erikoisosaamisalue, jonka vain muutama ihminen hallitsee, Helsingin Sanomien vastaava päätoimittaja Erja Yläjärvi sanoo. Johanna Lahti uskoo, että generatiivinen tekoäly voi myös vaikuttaa uutismedioiden väliseen kilpailuun – ainakin negatiivisesti, jos mediatalo jää teknologian osalta lähtötelineisiin. MYÖS Alma Media perustaa toimituksilleen yhteistä, brändirajat ylittävää AI-tiimiä. Sen tehtävänä on pohtia, miten toimitusten työtä voisi konkreettisesti tukea generatiivisen tekoälyn avulla. Tiimiin on rekrytoitu datatieteilijöitä, jotka kehittävät ratkaisuja tiiviissä yhteistyössä toimituksen kanssa. Haussa on ollut myös henkilö johtamaan tekoälyn kehitystä toimituksellisessa työssä, mutta suunniteltu työnkuva voi digikehitysjohtaja Pia Ruusukiven mukaan vielä muuttua. Ruusukivi kertoo, että Alma Mediassa on tarkasteltu generatiivisen tekoälyn osalta muun muassa tekstin muuttamista puheeksi koneäänen avulla, tekstien tiivistämistä sekä kuvatekstien automaattista luomista. Suunnitelmissa on myös hyödyntää generatiivista tekoälyä sisältöjen kääntämisessä ei-suomenkielisille yleisöille. – Se on varmaankin sellainen, mitä tullaan testaamaan nopealla aikataululla. Tekoäly voisi Ruusukiven mukaan myös
avOiMeSti. Kirsi Hakaniemen mukaan lukijalle pitää kertoa, jos teksti on luotu tekoälyllä. ”Mutta jos tekstiä on editoitu tai lyhennetty tekoälyllä, tai siltä on pyydetty otsikointiapua ja toimittaja lukee sen jälkeen tekstin itse, silloin tekoäly on työkalu editointiin eikä sen käyttöä tarvitse merkitä.” 8/2023 suomen lehdistö 17 B ”Me haluamme taklata sen, että tästä tulisi täysin mystinen erikoisosaamisalue, jonka vain muutama ihminen hallitsee.”
18 suomen lehdistö 8/2023 B KOKeilija. Journalistitaustainen Juho Hämäläinen on osa Keskisuomalainen-konsernin moniammatillista työryhmää, joka testaa tekoälyn mahdollisuuksia ja rakentaa ensimmäisiä työkaluja. ”Jatkossa me voimme luoda vähemmistö kielisiä uutispalveluita sellaisille kielille, joihin ei aiemmin ole ollut resursseja.”
8/2023 suomen lehdistö 19 B luoda toimittajalle useita kuvatekstiehdotuksia, joista tämä valitsee sopivimman ja viimeistelee sen pohjalta varsinaisen kuvatekstin. Joitain kokeiluja on jo myös toteutettu. Kun muissa mediataloissa tehdään jutuista tiivistelmiä lukijoiden käyttöön, Almalla halutaan tiivistelmien hyödyntäminen osaksi journalistista työprosessia. Talossa on kehitetty kevyt kokeiluversio työkalusta, joka luo toimittajalle nopean tiivistelmän siitä, mitä jostain aihepiiristä on aikaisemmin kirjoitettu. Tarkoitus on auttaa esimerkiksi toimittajaa, joka ei tunne aiheen koko historiaa. Työkalu palvelee myös pitkäkestoisissa uutisaiheissa, joita toimittaja ei välttämättä pysty seuraamaan jatkuvasti. – Kun ottaa arkiston auki, siellä voi olla satoja juttuja. Sen selaaminen, mikä on olennaista ja pihvi, on hyvinkin aikaa vievää. Ruusukivi korostaa, että tekoälyllä halutaan tuottaa arvoa: oli se sitten lisääntynyttä työskentelytehokkuutta tai esimerkiksi parempaa sisältöä. Generatiivinen tekoäly voi hänen mukaansa osaltaan myös korvata kahviautomaatilla tehtyä ideoiden pyörittelyä, kun toimistolla käytetty aika on vähentynyt. Ruusukivi kertoo itse käyttävänsä generatiivista tekoälyä paljon ideoinnin tukena. – Generatiivisen tekoälyn kanssa on helppo pallotella ja saada siltä näkökulma oman ajattelun tueksi, käytti sitä sitten tai ei. Generatiivisesta tekoälystä voisi Ruusukiven mukaan olla apua myös esimerkiksi asiakaspalvelutehtävissä, kun mediataloille rakennetaan omia chatbotteja eli keskustelurobotteja. Se voisi myös tehostaa juttua koskevien asiasanojen lisäämistä toimitusjärjestelmään. MYÖS Kaleva Mediassa on tarkoitus alkaa käyttää tekoälyä tiivistelmien tekemiseen ensi vuonna. Yhtiön operatiivisen johtajan Niiles Nousuniemen mukaan pääpaino on versioinnissa. Tiivistelmiä uutisjutuista on tarkoitus tehdä esimerkiksi uutiskirjeisiin ja radiouutissähkeisiin. Myös Kaleva Mediassa selvitetään, voisiko tekoälyn lukemia tiivistelmiä uutisista käyttää konsernin oman radion uutisissa. Vaikka generatiivista tekoälyä ei ole mediatalossa tähän mennessä käytetty, tekoälyä itsessään on. Esimerkiksi moderointiin otettiin käyttöön tekoälypohjainen työkalu viisi vuotta sitten. Niiles Nousuniemi ei usko, että generatiivisella tekoälyllä olisi vaikutusta perinteisten medioiden välisiin kilpailuasetelmiin. Sen sijaan hän ajattelee, että pieni kielialue ei enää jatkossa suojaa Suomen mediaa toisin kuin aiemmin on ajateltu. – Sitä on hoettu aika paljon, ja se muuttuu radikaalisti, Nousuniemi sanoo. – Nyt joku kansainvälinen toimija pystyykin tuottamaan suhteellisen sujuvaa suomen kieltä. Sellaisia alan ulkopuolisia uhkia varmaan löytyy. MYÖS Yle jatkoi tekoälyyn liittyviä rekrytointejaan, kun se alkoi loppuvuodesta etsiä tekoälyn vastuullisen käytön päällikköä. Yle News Labin päällikkö Jukka Nivan mukaan Yle tarkastelee julkisen palvelun roolinsa takia tekoälyä erityisesti vastuullisuuden näkökulmasta. Generatiivinen tekoäly mahdollistaa Ylellä jo nyt sellaisen sisällön tuottamisen, johon ei muuten riittäisi resursseja. Yle luo päivittäisiä ukrainankielisiä uutisia tekstija videomuodossa eurooppalaisten yleisradioiden koneoppivalla käännösohjelmalla. Lisäksi uutisia on tekemässä ukrainankielinen toimittaja, joka tarkistaa käännökset. Seuraavaksi tarkoitus on alkaa tehdä vastaavia sisältöjä muilla kielillä, esimerkiksi farsiksi tai somaliksi. Valikoimaan on Nivan mukaan alustavasti tarkoitus lisätä yksi uusi vähemmistökieli vuodessa. – Jatkossa me voimme luoda vähemmistökielisiä uutispalveluita sellaisille kielille, joihin ei aiemmin ole ollut resursseja. Nivan mukaan Ylen uutistoimituksissa arvioidaan tällä hetkellä, minkälaisissa muissa toiminnoissa tekoäly voisi tuottaa eniten hyötyä. – Sitten kun kokeilut on vuoden loppuun mennessä tehty, me päätämme mihin satsataan isosti skaalaamalla. Kielimallit yhdistettynä koneoppimiseen muuttavat ihmisten suhteen tietoon kokonaan, Niva arvioi. – Se voi olla todella iso yhteiskunnallinen muutos. Tämä voi näkyä hänen mukaansa myös yleisön suhteessa journalismiin. Mitä jos yleisön mielestä generatiivisen tekoälyn tuottama tieto on – nyt tai teknologian hieman kehityttyä – riittävän hyvää, vaikka se välillä sisältäisikin epätarkkuuksia? Niva vertaa tilannetta kännykkäkameroihin. Nekin ovat jo tulleet uutisjournalismiin videokameroiden rinnalle, vaikka laatu onkin huonompi kuin ammattivideokameroissa. ?
RatKaisut EI DIGI VAAN YLEISÖT ENSIN Karjalainen suuntaa nyt sisältönsä alle 50-vuotiaille ja kääntää tilaajakantaansa nuoremmaksi. Tätä varten se uudisti organisaationsa. Itseohjautuvat tiimit tekevät juttuja valituille kohdeyleisöille ja tietävät tarkalleen, mitä heiltä odotetaan. teksti Riikka Virranta kuvat Minna Raitavuo 20 suomen lehdistö 8/2023 B K arjalaisessa on meneillään isoja muutoksia, eikä nyt puhuta sunnuntaiprintin karsimisesta. PunaMusta Median maakuntalehti on ollut tämän vuoden ajan ensimmäisenä suomalaismediana mukana Googlen ja sanomalehtien maailmanjärjestön Wan-Ifran kehitysohjelmassa, Table Stakes Europessa. Vuoden kestävän ohjelman idea on kasvattaa alueellisen median digituloja. Ohjelmassa jokainen media muotoilee oman lupauksensa, jonka eteen se alkaa tehdä töitä. Karjalainen lupasi, että se tietää mitä sen alle 50-vuotiaat ydinyleisöt haluavat ja että alle 50-vuotiaiden digitilaajien määrä tuplaantuu ensi vuoden kesään mennessä. Nyt Karjalaisen kaikki sisältö on päätetty suunnata alle 50-vuotiaille. Ajatus on, että kun tarjonnassa on myös reagoivaa uutistuotantoa, kokonaisuus palvelee tätä vanhempiakin. Tässä jutussa kerrotaan, miten Karjalainen muokkasi organisaationsa toimimaan yleisöt edellä, miten se valitsi keskeiset yleisönsä ja miten se aikoo parantaa tilausten pitoa lisäämällä toimituksen ja markkinoinnin yhteistyötä. Organisaation pitää ohjata sisältöä oikeaan suuntaan joka päivä Muutama vuosi sitten Karjalainen jakoi toimituksensa päivittäisuutisoinnin hoitavaan tänään-tiimiin ja huomenna-tiimiin, joka vastasi featuresta ja hitaammasta materiaalista. Toimituspäällikkö Jyrki Utriaisen mukaan mallissa oli paljon hyvää, mutta ajankohtaisuuteen perustuva jako ei ottanut kantaa itse sisältöihin. Utriaisen mukaan ”tehtiin vähän turhaa”.
itSeOhjautuvat tiiMit. Ero ideoinnissa ja siitä vastuunottamisessa on toimituspäällikkö Jyrki Utriaisen mielestä iso aiempaan verrattuna. Kuvassa myös Anni Kuronen ja Anna Suoniemi (keskellä).
22 suomen lehdistö 8/2023 B Ajatus uuden organisaation pohjaksi lähti Table Stakes -ohjelmassa ideoiduista testeistä. Viime keväänä ja kesänä Karjalainen kokeili noin viisihenkisiä minitiimejä, jotka tuottivat muun työn ohessa pari kolme juttua viikossa valitulle kohdeyleisölle. Yksi tiimi teki sisältöjä pikkulapsiperheille, toinen ulkoilmaihmisille ja kolmas hyvinvointija terveysaiheista kiinnostuneille. – Havaitsimme, että hitto tällähän on merkitystä, että mietimme oikeasti yleisöt ensin. Tiimit pohtivat, mitä hyötyä jutusta on valitulle rajatulle kohdeyleisölle. Ratkaiseeko se jonkin ongelman, kenties viihdyttää? Tekijöiksi valittiin vapaaehtoiset, jotka olivat innostuneita aihepiireistä. Utriaisen mukaan tämä näkyi yleisön kiinnostuksessa. – Meille kirkastui, että rakennamme tiimimallin ja toimintatavan, joka pakottaa toimituksen tekemään oikeanlaisia sisältöjä päivittäin ja viikoittain. Marraskuussa aloitti Karjalaisen uusi organisaatio. Yksi uutispäällikkö aiemman kahden sijaan vastaa päivittäisestä tuotannosta. Noin 40-henkinen toimitus jakautuu itseohjautuviin, aihepiirien mukaan jaoteltuihin tiimeihin, joista kullekin on valittu kohdeyleisöt. Osa toimittajista on mukana useammassa tiimissä. Yksi Utriaisen opeista Table Stakes -ohjelmasta on se, että iso visio täytyy pystyä palastelemaan arkeen helposti viestittäviksi, selkeiksi ja riittävän haastaviksi tavoitteiksi. Kullakin tiimillä on nyt pelikirjassaan toivottujen juttuja yleisömäärien lisäksi myös laadullisia tähtäimiä, kuten että tietyn määrän jutuista pitää olla uutisellisia – tai vaikka ravintola-arvioita. – Jos noudatamme mallia, tiedämme tarkkaan, että meillä syntyy joka viikko reagoivan uutisoinnin lisäksi reilut 20 juttua alle viisikymppisille yleisöille, Utriainen sanoo. Tiimeillä ei ole tuottajia, mutta yksi tekijöistä koordinoi juttumäärää ja aikatauluja. Ideointi tapahtuu yhdessä, ja toimittajat saivat toivoa, mihin tiimeihin haluavat. Joka-aamuisista yhteisistä palavereista on luovuttu. Tiimit tapaavat keskiviikkoisin, ja koko toimituksen yhteinen palauteja ideointitilaisuus pidetään enää kerran viikossa maanantaisin. Yleisötuntemus lisääntyy testaamalla mahdollisia kohdeyleisöjä Karjalaisen reilun kymmenen uuden tiimin seuranta-alueet ovat melko perinteisiä, kuten uutiset & juuri nyt, urheilu & liikunta, raha & talous, terveys & hyvinvointi tai kulttuuri & vapaa-aika. Lisäksi on radioon ja printtiin keskittyvät ryhmät sekä mahdollisia pop up -tiimejä, joita voi perustaa ajankohtaisaiheen, kuten vaikka Ilosaarirockin ympärille. Uudempaa ajattelua on, että kaikille muille paitsi uutistiimille on nimitetty 4–7 kohdeyleisöä. Osa niistä on laajoja, kuten viNKit Näin pelikirja ohjaa työtä: esimerkkinä terveysja hyvinvointiaiheita käsittelevä tiimi Yleisöt auttavat juttuaiheiden pohdinnassa. Karjalaisen terveys ja hyvinvointi -tiimille on määritelty seitsemän kohdeyleisöä. Niitä ovat muun muassa ”Pohjois-Karjalan, erityisesti Joensuun seudun terveyspalveluiden käyttäjät”, ”henkisestä hyvinvoinnista, palautumisesta ja työhyvinvoinnista kiinnostuneet työikäiset”, ”parisuhteessa elävät ja sitä hoitavat” sekä ”kauneudenhoidosta kiinnostuneet”. Yleisöjen tarpeita pohditaan BBC:n tunnetun tarveluokittelun avulla. Siinä tunnistetaan kahdeksan erilaista uutisten kuluttajan tarvetta, kuten pidä minut ajan tasalla, anna minun samaistua, auta, opeta, viihdytä tai inspiroi minua. Jos juttu palvelee vaikkapa samaistumisen tarvetta, sopivia formaatteja ovat kolumnit, reportaasit tai kyselyt. Tiimeillä on tarkat laadulliset tavoitteet. Terveys ja hyvinvointi -tiimiltä odotetaan uutisreagoinnin lisäksi viikossa viittä ennalta suunniteltua juttua, joista vähintään kolme on luokiteltu L-kokoisiksi. Vähintään kahden jutun täytyy sisältää uutinen ja vähintään yksi niistä on henkilöjuttu. Vähintään yksi juttu on suunnattu lapsiperheille. Yksi juttu kuukaudessa on laaja Xl-koon juttu, johon liittyy myös radioja sometoteutus. …ja määrälliset. Terveys ja hyvinvointi -tiimin pitkän aikavälin seurannan tavoitteena on, että jokaisella jutulla on vähintään tuhat klikkiä ja vähintään neljällä ennalta suunnitellulla jutulla viikossa on lisäksi yli tuhat tilaajalukijaa. Kuukausittain kahden tällaisen jutun tulisi kerätä yli 5000 klikkiä tai 2000 tilaajalukijaa. Tarkistuslista varmistaa, ettei yleisöajattelua voi ohittaa. Lista muistuttaa pohtimaan asioita, kuten mikä juttumuoto vastaa yleisön tarpeisiin parhaiten, tarvitseeko juttu samaistuttavan ”ihmistyksen”, voisiko yleisöä osallistaa ja mitä aiemmin tehtyä lukija voisi haluta lukea aiheesta? ”Tilaajien keskiikä on reippaasti yli 70 vuotta ja digissäkin yli 60 vuotta.”
NuORet avaiNpaiKOille. Karjalaisessa vastuullisiin tehtäviin on nostettu nuoria osaajia, kuten uutispäällikkö Anna Suoniemi (vasemmalla) ja markkinointiasiantuntija Anni Kuronen. Anna Suoniemen mukaan iso muutos on se, että yleisön ajattelemista ei enää voi ohittaa. 8/2023 suomen lehdistö 23 B kaupunkitiimin kohderyhmä ”Joensuussa asuvat ja työssäkäyvät”. Osa on tarkemmin rajattuja, kuten saman tiimin yleisö ”ravintoloissa ruokailijat”. Pienten lasten vanhemmat ovat kohdeyleisönä jokaisessa tiimissä. Yleisöiksi on pyritty valitsemaan selkeitä, todellisia ryhmiä, joissa on riittävän paljon pohjoiskarjalaisia alle 50-vuotiaita ja joille Karjalainen pystyy tuottamaan sisältöä. – Osittain tiedämme analytiikan perusteella vaikkapa mistä urheilulajeista ihmiset ovat kiinnostuneita ja osittain täytyy käyttää parasta arvausta, uutispäällikkö Anna Suoniemi kertoo. Idea on, että yleisötuntemus lisääntyy pikkuhiljaa. Sekä tiimien aihepiirejä että kohdeyleisöjä voidaan muuttaa, jos jollekin kohdeyleisölle suunnatut jutut eivät tuo yleisöä. Mutta miksi tarvitaan tarkat kohdeyleisöt? – Jos yleisöä ei ole mietitty, jutussa ei usein ole selkeää näkökulmaa tai on liian monta näkökulmaa, tulee yleisesittelyjä eri aiheista, Suoniemi perustelee. Sellaisesta ihmiset eivät ole valmiita maksamaan. – Toinen riski on, että juttu tehdään siitä näkökulmasta, mikä on tärkeä sen vinkkaajalle tai haastateltavalle. Karjalaisen ohjeissa on erikseen mainittu, että esimerkiksi päättäjät, pr-toimijat ja tapahtumajärjestäjät eivät ole kohdeyleisöjä. Kaikkia aiheita tai näkökulmia ei siis käsitellä. Jyrki Utriaisen mukaan maakuntalehteä ei voi enää tehdä sillä periaatteella, että nostetaan tasapuolisesti kaikkea, vaikkapa urheilulajeja. Karjalainen pyrkii käsittelemään esimerkiksi Joensuun seudun ulkopuolista Pohjois-Karjalaa vähän niin kuin ”HS Turku tekee sisältöjä Turusta”, ilmiöihin keskittyen.
24 suomen lehdistö 8/2023 B ”Jos jatkamme niin kuin ennen, kenelle me kohta teemme näitä sisältöjä?” Tilauksista noin 70 prosenttia tulee Joensuun alueelta. – Meidän kätemme eivät joka tapauksessa riitä palvelemaan kaikkia. Tilaajien keski-ikä on reippaasti yli 70 vuotta ja digissäkin yli 60 vuotta. Jos jatkamme niin kuin ennen, kenelle me kohta teemme näitä sisältöjä? Utriainen kysyy. Digitilausten pitäminen kasvu uralla vaatii päivittäistä seurantaa ja ”nopeita liikkeitä” Karjalainen tiivisti uudessa organisaatiossaan myös toimituksen ja markkinoinnin yhteistyötä. Markkinointiasiantuntija Anni Kuronen istuu nyt puolet päivästään toimituksessa. – Toimitukselta tuli toive, että olisi yksi henkilö, joka joka aamu tietää, mitä digitilauksille tapahtui eilen, mitä tapahtuu tänään ja mitä lähitulevaisuudessa, Kuronen sanoo. Kurosen tehtävä on vahtia, etteivät tilaukset pääse notkahtamaan, vaikka iso määrä kampanjatilauksia olisi päättymässä, ja että toimitus pysyy noin kymmenen uuden päivittäisen digitilauksen tahdissa. Tämän varmistamiseksi tarvitaan ”nopeita liikkeitä”. Kurosen mukaan kustannustehokkaita keinoja reagoida on paljon. Karjalainen pystyy esimerkiksi personoimaan tilaustarjouksia aktiivisesti sivuilla vieraileville ei-tilaajille. – Ohjakset ovat hyvinkin napakasti koko ajan kiinni. Jos huomaa vaikka kolmen päivän päästä tiputuksen, on jo myöhäistä. Usein notkahduksiin reagoiminen tarkoittaa juttumarkkinointia sosiaalisessa mediassa. Sitä tekee Karjalaisessa kolmen hengen tiimi, jossa on Kurosen lisäksi visualisti ja toimituksen edustaja. Ryhmä pohtii nykyään päivittäin, mitä juttuja kannattaisi buustata etenkin Instagramissa ja Facebookissa. Tätä on tehty ennenkin mutta satunnaisemmin, nyt markkinointiin varattu kuukausibudjetti täytyy kuluttaa. Kurosen tehtävä on lisäksi paneutua tilaajapitoon, jonka ongelmia Karjalaisessa aletaan selvittää myös laajemmalla joukolla. Karjalaisen tavoite on nostaa vain digi -tilaajien määrä 10 000:een nykyisestä noin 7500:sta vuoteen 2025 mennessä. Jo tähän mennessä Karjalaisessa tehty työ näkyy tuloksissa. Jyrki Utriaisen mukaan vielä kaksi vuotta sitten noin 15 prosenttia Karjalaisen digitilaajista oli alle viisikymppisiä. Tällä hetkellä on viikkoja, joina verkon kautta tulevista uusista vain digi -tilaajista heitä on selvästi yli puolet. – Jos kehitys saadaan pidettyä, meidän digitilaajiemme kanta muuttuu paljon terveemmäksi. ? eSiMeRKKejÄ. Yleisölähtöisesti suunniteltuja toteutuksia ovat olleet esimerkiksi parkkihallitesti ja monen jutun kokonaisuus Joensuun päätöksestä muuttaa lasten ja nuorten liikuntavuorot maksullisiksi.
taBle StaKeS -OSalliStujat. Hamburger Abendblattin Felix Freudenthal (vas.), Maike Schiller ja Holger True osallistuivat ensimmäisenä kulttuuritiiminä Table Stakes Europe -ohjelmaan. Kuvassa oikealla tiimin sparraaja Martin Fröhlich. 8/2023 suomen lehdistö 25 B RatKaisut KULTTUURI NOUSI ETUSIVUN KÄRKEEN Kulttuurisisältö tuo joinakin päivinä eniten digitilauksia Hamburger Abendblattissa. Toimitus on pyrkinyt eroon rutiineista, lisännyt paikallisia kritiikkejä ja palvelunäkökulmaa. teksti Riikka Virranta A lueellinen kulttuurijournalismi ei menesty digitaalisessa ympäristössä, ei tuo tilauksia eikä saavuta yleisöä. Hamburger Abendblattin kulttuuriosaston esimiehelle Maike Schillerille ja varaesimiehelle Holger Truelle teoria on tuttu. Vielä pahempaa: kulttuuri on toimitusten ihan-kiva-osastoa. Kuvaavaa on, että kun lehden kulttuuriosasto osallistui tänä vuonna Table Stakes Europe -ohjelmaan, se oli noin 80 tähänastisen osallistujan joukossa ensimmäinen, joka keskittyi juuri kulttuurijournalismiin. Tänä vuonna Hamburger Abendblattissa on kuitenkin ollut päiviä, joina kulttuuriosasto on tuonut eniten tilauksia ja tavoittanut eniten yleisöä. Sellaista ei ole aiemmin tapahtunut. Jutut ovat myös murtaneet ”itseään toteuttavan ennustuksen” eli nousseet verkkoetusivun pohjalta kärkipaikoille. Schillerin ja Truen mukaan syy on se, että kulttuuritoimitus on kyseenalaistanut rutiinejaan. Tavoite on ollut monipuolistaa kulttuurijournalismin yleisöjä. YKSI läpileikkaava teema uudistuksissa on ollut palveluajattelu. Toimitus on tehnyt kokoavia juttuja esimerkiksi ennen teatterikauden alkua: Mitkä ovat parhaat uudet ja yhä esitettävät produktiot? Mikä on aliarvostetuin teatteri, johon kannattaisi tutustua? Mihin mennä lasten kanssa? Miten pukeutua? – Näitä asioitahan ihmiset kysyvät minulta hississä. Olemme aina listanneet vuoden päätteeksi parhaat konsertit ja kirjat, mutta siinä vaiheessahan se kaikki on vähän has been, Schiller sanoo. Uutta ajattelua on myös pienten potentiaalisten yleisöjen tunnistaminen ja tavoittelu, ehkä vain vähäksi aikaa. – Joskus yleisöt ovat todella pieniä, pop-fanien tai konserteissa kävijöiden sijaan Bruce Springsteenistä pitävät, Schiller sanoo. Kun Springsteen tuli Hampuriin kesällä, Abendblatt kokeili tehdä enemmän kuin perusratkaisun eli konserttiarvion. Ennakkoon lehti julkaisi fanin henkilökohtaisen tekstin pettymyksestään Springsteeniin sekä palvelujournalistisen kokonaisuuden keikalle menijöille. Arvio julkaistiin nopeasti noin tunti setin päätyttyä. Seuraavana päivänä ilmestyi vielä paneutuvampi kritiikki, jonka kirjoitti Springsteeniin perehtynyt hampurilainen paikallispoliitikko. Springsteen toi normaalin reilun 10 tilauksen sijaan noin 70 uutta tilausta. Tänä syksynä Abendblatt aloitti Harry Potter -podcastin. Se liittyy suosittuun Hampurissa esitettävään Harry Potter ja kirottu lapsi -näytelmään mutta käsittelee Potter-ilmiötä laajemmin. Teatteri sponsoroi podcastia, mutta toimitus päättää journalismista. HOLGER True muistuttaa, että kaikkein tärkein pilari ja tilausten tuoja ovat arviot. Kun Suomessa on vuosia valitettu kritiikin vähenemistä, Hamburger Abendblatt on lisännyt niitä. Painotus arvioissa on paikallisuudessa, kuten teatterikritiikissä ja klassisen musiikin konserteissa. Jos jotain kritiikeissä tehdään toisin kuin aiemmin, niin konserttiarviot julkaistaan aiempaa nopeammin niin, että tilauksia tulee jopa yömyöhään tapahtumien jälkeen. Arvioista on pyritty myös tekemään saavutettavampia eli vähemmän tieteellisiä – kuitenkin niin, että ne palvelevat asiantuntevaa yleisöä. Elokuvaja kirja-arvioita taas on karsittu. – Jos Paul Austerilla on uusi kirja, sen arvio on joka lehdessä. Se ei ole syy tulla juuri meille, Holger True sanoo. Kirjallisuutta huomioidaan silloin, kun tekijöitä vierailee paikallisissa tapahtumissa. Live-aspekti korostuu. Hiljattain lehden pitkäikäinen kirjallisuuspodcast nauhoitettiin livenä paikallisessa kirjakaupassa niin, että tapahtumaan myytiin lippuja yleisölle. Vuoden aikana Hamburger Abendblattin kulttuurideskin jutut toivat noin 40 prosenttia enemmän tilauksia kuin viime vuonna ja tuplasti enemmän sivunäyttöjä, vaikka artikkeleita oli hieman aiempaa vähemmän. – Tämä kertoo, että olemme oikealla tiellä, Holger True summaa. ?
teORia & KÄYtÄNtö Päätoimittajat eivät käytä aikaa osaamisensa kehittämiseen teORia vÄittÄÄ Toimitusten johto luottaa uuden ideoinnissa omaan organisaatioonsa ja kokemukseensa, käy ilmi kyselystä. SANOMAJA AIKAKAUSLEHTIEN päätoimittajat luottavat uusien asioiden ideoinnissa ja toteuttamisessa vahvasti organisaation omaan osaamiseen ja turvautuvat innovoinnissa omiin kokemuksiinsa. Johtajat ajattelevat, että tulevaisuus on osaamisen kehittämisen varassa, mutta samaan aikaan käyttävät kiireisessä arjessa kuitenkin vain vähän aikaa oman työnsä arviointiin ja osaamisensa kehittämiseen. Tässä on riski, että ulkopuolisten ajatuskulkujen hyödyntäminen organisaatiossa heikkenee. Mediajohtajat kokevat, että heidän organisaationsa toimii innovatiivisesti liittyen ihmisiin, mutta innovatiivisuus ei ole vahvimmillaan teknologisissa ratkaisuissa. Teknologinen osaaminen nähdään haasteena, koska se ei tue nyt sisältöjen tekemistä niin hyvin kuin voisi. Tiedot käyvät ilmi päätoimittajille suunnatusta kyselytutkimuksesta, johon vastasi 57 päätoimittajien yhdistyksen sekä paikallislehtien ja aikakauslehtien päätoimittajayhdistysten jäsentä. Vastaajien enemmistö edusti alueellisia ja paikallisia sanomalehtiä, osa päätoimittajista on myös toimitusjohtajia. Valtiotieteiden tohtori Marja Heinosen laatima tutkimusraportti osoittaa, että käytännön innovaatiotoiminta on monin tavoin ristiriidassa mediayhtiöissä vallitsevan innovaatiouskon ja -tarpeen kanssa. MEDIAN OMISTUKSEN keskittyminen on osaltaan tuonut mediataloihin omaa toimitusta laajempaa ajattelua, joten ulkopuolisten asiantuntijoiden käytölle ei koeta tarvetta. Kyselyyn vastanneista viidennes oli hyödyntänyt kehittämistyössä asiantuntijoita organisaation muista osista, mutta täysin ulkopuolisia konsultteja oli hyödyntänyt vain kaksi prosenttia. Päätoimittajat nimesivät menestyksen kannalta tärkeiksi tekijöiksi seuraavan kolmen vuoden aikana uudet sisältöformaatit (39 %), mobiilisovellusten kehittämisen (30 %), yhteisöllisyyden (30 %) ja digi first -ajattelun (30 %). Tulokset herättävät kysymyksen, millä eväillä päätoimittajat johtavat teknologisen ja yhteiskunnallisen kehityksen edellyttämiä välttämättömiä muutosprosesseja. Tuoreiden ideoiden tarvetta kasvattaa se, että kyselyyn vastanneista 40 prosenttia on työskennellyt nykyisessä organisaatiossa yli kymmenen vuotta ja enemmistö on yli 50-vuotiaita. TEORIA & KÄYTÄNTÖ -juttusarja päättyy Suomen Lehdistön painetun version lopettamisen myötä tähän tekstiin. Palsta alkoi ilmestyä vuonna 2002. Palstan tehtävä säilyi samana lähes 22 vuotta: luoda siltaa journalismin tutkimuksen ja tekijöiden välille nostamalla jutuissa esiin tutkimustuloksia ja tekijöiden käytännön kokemuksia. Olen vastannut Teoria & käytäntö -palstan toimittamisesta elokuusta 2009 lähtien, 109 jutun verran. Kiitän lukijoita sekä haastateltavia, jotka ovat antaneet aikaansa ja asiantuntemustaan. Mielestäni media-ala hyödyntää tutkimuksia toiminnan kehittämisessä alitehoisesti, joten tutkimustuloksissa on popularisoimistarvetta – eri muodoissa – myös tulevaisuudessa. ? Toimituksen johto – muutoksen moottori vai jarru? – tutkimusraportin tekijä on vtt Marja Heinonen, Ilona M Oy. Tutkimus on Media-alan tutkimussäätiön rahoittama. Panu Uotila Kirjoittaja on journalistiikan yliopistonopettaja Jyväskylän yliopiston kielija viestintätieteiden laitoksella. teORia ” Tulokset herättävät kysymyksen, millä eväillä päätoimittajat johtavat teknologisen ja yhteiskunnallisen kehityksen edellyttämiä välttämättömiä muutosprosesseja.” KÄYtÄNtö ” Me päätoimittajat voimme todellakin olla kehityksen jarruja, jos tuudittaudumme omaan erinomaisuuteemme ja siihen, että minun näkemykseni on se oikea.” C 26 suomen lehdistö 8/2023 C
Kangasalan Sanomien päätoimittaja-toimitusjohtaja Heli Keskinen, mitä ajattelet kyselytuloksesta, jonka mukaan päätoimittajat luottavat uuden kehittämisessä vain omaan kokemukseensa ja organisaatioonsa? – Minä käytän viisaampia aivoja hyväksi. Tekee joskus todella hyvää saada ihmisiä sparraamaan asioita ulkopuolelta ja saada tuoreita, uusia näkökulmia. Isoa muutosta ei saa aikaiseksi, jos ei hyväksy sitä, että sinun ja organisaatiosi rahkeet eivät ihan kaikkeen riitä, vaikka oma osaaminen hyödynnetään maksimaalisesti. Päätoimittajat sanovat tutkimuksessa, että kiireisessä lehtityössä ei jää aikaa itsensä kehittämiselle. Mitä mieltä olet? – Tässä kohtaa me päätoimittajat voimme todellakin olla kehityksen jarruja, jos tuudittaudumme omaan erinomaisuuteemme ja siihen, että minun näkemykseni on se oikea. Se, että jokin on toiminut tähän asti hyvin, ei takaa sitä, että se toimii tulevaisuudessa. – Tämä ala menee järkyttävää vauhtia eteenpäin. Jos et etsi aikaa, että kehityt itse, tai etsi kehitystä eteenpäin vieviä ihmisiä ympärillesi, niin alkaa olla aika antaa kapula seuraavalle. Tutkimukseen vastaajien enemmistö oli yli viisikymppisiä, eli he eivät ole digiajan lapsia. Uskotko digisiirtymän vauhdittuvan, kun diginatiivit nousevat mediajohtajiksi? – Aivan varmasti ja se on alaa tervehdyttävä asia. Uuden sukupolven ajattelua ei tarvitse erikseen kääntää digi ensin -asentoon. Muutosten toteuttamista helpottaa, että diginatiiveille muutos on ainoa todellisuus, mitä he ovat media-alalla työssään nähneet. Olet vetänyt viime vuosina isoja kehityshankkeita. Miten muutokset saa parhaiten ideoitua ja toteutettua? – Johtajan tehtävä on saada työtiimissä aikaan halu tehdä muutosta. Kun tiimin saa motivoitua kehittämisajatukseen, ideointi alkaa tapahtua luonnollisesti ryhmässä. Jos ei sitä työtä tee, yksittäisen ihmisen aivotyöskentely on aika turhaa. Miten ideoita kannattaa jatkojalostaa ennen käyttöönottoa? – Olen näissä asioissa pienten askelten ihminen. Ei pidä lähteä liikkeelle siten, että meidän pitää valmistautua valtavaan hyppyyn ja kohta kaikki muuttuu. Pitää alkaa tehdä mikromuutoksia. Sitten kun tiimi pääsee muutosmoodiin, iso muutos tapahtuu huolella mietityillä mikroaskelilla nopeammin kuin isoon loikkaan valmistautumalla. Mitä uudistuksia innovoitte tällä hetkellä? – Teemme digiuudistusta, joka julkaistaan alkuvuodesta. Sivuston uudistamisen lisäksi pyrimme kehittämään printin ja digin synergiaa siten, että printti syntyisi mahdollisimman pienellä vaivalla sisällöstä, jota tuotamme digiin. – Kun yksi uudistus loppuu, seuraava alkaa, ei tässä auta jäädä makaamaan hetkeksikään. Jos innovointi loppuisi, niin sitten olisi minun aikani siirtyä seuraavaan pestiin. ? Heli Keskinen on Kangasalan Sanomien päätoimittaja-toimitusjohtaja. Hän on työskennellyt Kangasalan Sanomissa vuodesta 2019. Keskinen työskenteli aiemmin Janakkalan Sanomien päätoimittajana vuodesta 2018, Valkeakosken Sanomien toimituksen esimiehenä vuodesta 2017. KÄYtÄNtö vastaa Uudet ideat kannattaa toteuttaa mikroaskeleina vasta sitten, kun tiimiin on saanut luotua aidon muutoshalun. Jos innovointi loppuu, on aika antaa kapula seuraavalle. kuvitus Elina Rajala 8/2023 suomen lehdistö 27 C
Yhdysvallat Ruotsi Australia Irlanti Espanja Japani Norja Kanada Tanska Sveitsi Itävalta Suomi Singapore Saksa Italia Ranska Hollanti Argentiina Belgia Iso-Britannia RapORtti Äänisisällöt lisäävät yleisön luottamusta Jodie Hopperton: Why Some Media Companies Are Betting Big on Audio. International News Media Association (inma). INMA:N raportissa käsitellään äänisisältöjen lisääntyvää merkitystä mediayhtiöille. Raportti listaa trendejä, joiden ansiosta äänisisällöt ovat nyt nousussa. Ensinnäkin AirPodien ja langattomien kuulokkeiden myynti on räjähtänyt, ja äänisisältöjen kuuntelijamäärät ovat kasvussa. Raportin mukaan 68 prosenttia yli 12-vuotiaista amerikkalaisista kuluttaa äänisisältöjä kuukausittain, ja heidän keskimääräinen kuunteluaikansa on yli 16 tuntia kuukaudessa. Tämä viittaa siihen, että kuluttajien kiinnostus on siirtymässä visuaalisesta tarinankerronnasta äänikerrontaan, sillä kuuntelu mahdollistaa monenlaiset muut toimet samanaikaisesti. Isossa-Britanniassa ja Yhdysvalloissa on lukutaidottomia tai heikosti lukevia jopa 16–21 prosenttia väestöstä. Audiosisällöillä tämäkin joukko on tavoitettavissa. Lisäksi raportissa tuodaan esiin, että esimerkiksi podcast-sisältöjen intiimi tunnelma näkyy käyttäjien korkeana sitoutumisena ja luottamuksena. Amerikkalaisista 87 prosenttia olettaa kuuntelemiensa podcastien olevan enimmäkseen luotettavia, ja liki kolmannes luottaa niihin enemmän kuin muihin tiedotusvälineisiin. Nämä ominaisuudet puhuvat raportin mukaan sen puolesta, että mediayhtiöiden kannattaa kaupallistaa äänisisältöjä. —Pasi Kivioja aRtiKKeli Teinit kammoavat salakuuntelevia mainostajia Sonali Srivastava, Terhi-Anna Wilska & Jussi Nyrhinen: Awareness of digital commercial profiling among adolescents in Finland and their perspectives on online targeted advertisements. Journal of Children and Media. I N T E R N ETI N kohdennettu mainonta aiheuttaa nuorissa ristiriitaisia tuntemuksia. Nuoret pitävät ajatusta verbaalisiin keskusteluihinsa perustuvista kohdennettuista verkkomainoksista ”creepyinä” eli kammottavina ja enemmän yksityisyyttään loukkaavina kuin heidän verkkotoimintaansa perustuvia mainoksia. Osalla tutkimukseen haastatelluista 13–16-vuotiaista suomalaisnuorista oli sellainen käsitys, että mainoksia kohdennetaan heidän puheidensa perusteella. Tällaisesta kuuntelusta ja mainonnan kohdentamisesta sen perusteella ei kuitenkaan ole olemassa näyttöä, mutta on mahdollista, että markkinoijat kehittelevät tällaistakin tekniikkaa. Jotkut haastatellut pitivät kohdistettuja mainoksia hyödyllisinä, kun taas muutamat muut olivat niistä huolissaan. Joidenkin nuorten mielestä kohdistetut mainokset kannustavat ylikulutukseen. Tutkijat suosittelevat nuorten ymmärryksen lisäämistä kaupallisen mainosseurannan vaikutuksista ja kehottavat yrityksiä tekemään profilointiin liittyviä tiedonkeruuprosessejaan läpinäkyviksi. Tutkimuksessa haastateltiin 38 nuorta fokusryhmissä pääkaupunkiseudun kouluissa joulukuun 2020 ja toukokuun 2021 välillä. —Pasi Kivioja aRtiKKeli Sopeutuminen ei ole median agendalla Annu Perälä: Muuttuva maailma, sopeutuva Suomi – Sisällönanalyysi ilmastonmuutokseen sopeutumisesta Helsingin Sanomissa ja Yle Uutisissa vuosina 2017–2021. Media & Viestintä. ILMASTONMUUTOKSEN eteneminen on tehnyt sopeutumisesta tärkeän yhteiskunnallisen kysymyksen, mutta suurin osa ilmastonmuutosta käsittelevistä journalistisista sisällöistä keskittyy muihin teemoihin kuin sopeutumiseen. Näin toteaa Helsingin Sanomien ja Yle Uutisten verkkoartikkeleita analysoinut Vaasan yliopiston väitöskirjatutkija Annu Perälä. Perälä kävi läpi 469 HS:n ja Ylen julkaisemaa ilmastonmuutosartikkelia vuosilta 2017–2021. Tutkimuksen mukaan ilmastonmuutokseen sopeutuminen esitettiin yleensä sään ääri-ilmiöihin varautumisena. Suomalainen sopeutumisjournalismi ei kuitenkaan näkynyt äkillisten säätapahtumien uutisoinnin yhteydessä kuten monissa muissa maissa. Ilmastonmuutokseen sopeutuminen ilmeni mediassa ennen kaikkea hallinnollisena kysymyksenä. Artikkeleissa keskityttiin ilmastonmuutoksen seurauksien yksityiskohtaiseen raportointiin eikä juuri täsmennetty, mitä sopeutuminen tarkoittaa käytännössä. Perälän mukaan aineiston vivahteikkain sopeutumiskäsitys näkyi luonnon sopeutumista käsiteltäessä. —Pasi Kivioja uSa jOhtaa. Reuters-instituutin Digital News Report -tutkimuksen mukaan noin joka kymmenes suomalainen kuuntelee uutispodcasteja. jaKelu Harva yritys tai toimija voi korottaa hintojaan olemassa oleville asiakkailleen samassa suhteessa tulojen vähenemisen kanssa. Postilla ei ole kuitenkaan monella paikkakunnalla varsinaista kilpailijaa ja tällainen toiminta on mahdollista.” Päätoimittaja Marko Torni Koti-Karjalan pääkirjoituksessa tutKimuKset 12% vastaajista käytti uutispodcastia kuukausittain 19% 17% 14% 14% 14% 13% 13% 13% 13% 12% 12% 11% 11% 10% 10% 9% 9% 9% 9% 8% 0% 25% 28 suomen lehdistö 8/2023 C
TOIMITUKSISSA on kuluneena vuonna jouduttu käsittelemään paljon journalisteihin kohdistuvaa vihapuhetta eri somealustoilla. Toistaiseksi vähemmän on puhuttu siitä, millä alustoilla toimittajan kannattaisi enää edes olla. Tänä syksynä on käynyt yhä selvemmäksi, että entisestä Twitteristä, nykyisestä X:stä, on tullut toimitustyössä lähinnä rasite. Aiemmin toimituksissa koettiin vähintäänkin henkistä pakkoa olla läsnä X:ssä uutisseurannan vuoksi. Alustalla on aiemmin kiistatta myös käyty vilkastakin keskustelua journalismista ja journalistisista valinnoista. Tälläkin on vuosien varrella ollut arvonsa. Nykyisin X:stä voi kuitenkin sanoa olevan toimittajalle kokonaisuutena enemmän haittaa kuin hyötyä. Kommentoinnin ilmapiiri on niin myrkyllinen, ettei kukaan voi saada siitä työhönsä aidosti uutta virtaa, vaikka oma nahka olisi miten paksu. Luovuus ja vapaa uusi ajattelu on haettava muualta. Sekavien keskustelujen ja kärjekkäiden mielipiteiden pitkällinen seuraaminen työajalla on myös suoraan pois muusta journalistisesta työstä. Lisäksi vapaa-ajallakin kaikkien meidän kannattaisi palautua henkisesti aivan muilla keinoin. Siksi on helppoa kehottaa omaa toimitusta yksinkertaisesti vähentämään läsnäoloa poleemisessa somessa. Sen sijaan että koko ajan miettisimme, miten olemme X:ssä läsnä kuormittumatta ja ”oikein”, tai miten vastaamme siellä esitettyyn satunnaiseen kritiikkiin. Yksikään päätoimittaja ei tietenkään voi eikä halua pakottaa toimittajiaan Tiktokiin, jonka omistus on Kiinassa. Tiktokissa on muitakin epäilyttäviä ulottuvuuksia. Siellä leviää väärää informaatiota ja väärennettyä aineistoa niin kuin X:ssäkin. Tiktokin merkitys nopean videokerronnan kehittymisessä on kuitenkin juuri nyt aivan valtava. Lyhyen videon journalistiset mahdollisuudet ovat suuret, ja missään kehitys ei kerronnassa ole niin nopeaa kuin Tiktokissa. Yksikään kaupallinen media ei voi ummistaa tältä silmiään. Eikä siltä ole ummistanut silmiään myöskään julkisen palvelun Yle, joka panostaa alustaan verovaroin voimakkaasti. Vaikkei olisi Tiktokissa, sitä kannattaa havainnoida. Tiktok on nopeasti noussut myös kiinnostavaksi suomalaisen arjen dokumentoijaksi. Siinä missä ex-Twitterissä vellovat lähinnä nopeasti purskaistut mielipiteet, Tiktokissa näkyy elämä paljon moninaisemmalla tavalla. Suomi-Tiktok on täynnä maanviljelijää, kalmasiivoojaa, opettajaa, poliitikkoa, remontoijaa. Jaetaan vinkkejä, kerrotaan tunteista, esitellään erilaista arkea. On tärkeää huomata, kun alustat luhistuvat, ja uskaltaa silloin siirtää huomio muualle. Eniten huomio tulee tietenkin pitää omassa alustassa ja omassa journalismissa. ? Erja Yläjärvi Helsingin Sanomien vastaava päätoimittaja kirjoittaa uutisbrändin uudistamisesta ja johtamisesta. NÄKöalapaiKKKa Pois poleemisesta somesta Entisestä Twitteristä kannattaa lähteä nyt. Sen sijaan Tiktokissa näkee suomalaisen arjen ja lyhyen videoformaatin kehityssuunnat – oli Kiina-sidoksesta mitä mieltä tahansa. ”Vaikkei olisi Tiktokissa, sitä kannattaa havainnoida.” OSIN X:ää on toki edelleen hyvä silmäillä. Johtavat poliitikot eivät ole alustaa täysin jättäneet, eikä siksi esimerkiksi politiikan toimituksille voi vielä suositella sen täyttä sivuuttamista. Toimitusten johdolla on myös oma erityinen velvollisuutensa seurata, kohdistuuko palvelussa omiin toimittajiin uhkailua tai vihapuhetta etenkin korkean profiilin edustajilta. Mikä sosiaalinen media sitten pitäisi olla pikemminkin journalistien huomion kohteena? Vastaus on Tiktok. kuvitus Hanna Sakara 8/2023 suomen lehdistö 29 C
JO tässä vaiheessa on varmaa, että tämä kolumni ärsyttää monia. Tiedän siihen syynkin. Rasismista puhuminen on monelle valkoiselle suomalaiselle epämiellyttävää. Elefantti on jollain tavalla jokaisen meidän olohuoneessamme. Kun rasismi nousee aiheeksi mediassa, se kohtaa vähättelyä ja hiljentämisyrityksiä. Media uutisoi kesällä valtiovarainministeri Riikka Purran (ps.) vanhoista rasistisista kirjoituksista, ja pian uutisointi leimattiin ajojahdiksi. Vaadittiin, että perussuomalaisia ja hallitusta arvioitaisiin sen työn kautta ja vanhojen kirjoitusten kaivelu lopetettaisiin. Vahvoilla oli ajatus, että perussuomalaisia kohdellaan epäreilusti ja että media tekee politiikkaa. Medialla kuitenkin voi olla rasismiin vain yksi selkeä kanta, eikä sillä ole mitään tekemistä mielipiteiden tai puolueiden kanssa. Journalismin kuuluu puolustaa kaikkien ihmisarvoa. KESKUSTELU Purran kirjoituksista oli tarpeellinen. Median tehtävä on tuulettaa valtaa pitävien likapyykkejä, mutta samalla se tuli pesseeksi pari koneellista omiaan. Uutisointi osoitti, että olemme jollain tasolla hyväksyneet yhteiskunnassamme vallitsevan rasismin, sillä kuten kirjoitukset myös kään rasismi ei ole tässä maassa uusi asia. Kesän keskustelu loppui kesken. Se sivuutti rasismin kohteeksi joutuvien ihmisten kokemukset. Heidän, joihin enemmistön edustajien viha ja syrjintä kohdistuu ja jotka joutuvat tulemaan toimeen sen kanssa joka ikinen päivä. Keskustelu kirjoituksista typistyi henkilöön ja puolueeseen, vaikka ne kertovat jostain paljon laajemmasta. osattu tai haluttu ottaa vakavasti. Rasismia ei ymmärretä eikä rasismin kohteeksi joutuvien kokemukseen samastuta. Ja se on todennäköisesti ainakin yksi syy sille, miksi rasismia koetaan Suomessa niin paljon. KUN Helsingin Sanomat kysyi pääministeri Petteri Orpolta (kok.) kommenttia selvityksen tuloksesta, hän veti taskustaan hallituksen kesän keskustelun päätteeksi keksimän ihmelääkkeen. Rasismin vastaisen selonteon. Orpon mukaan selvityksen tulos osoitti, kuinka tarpeellinen selonteko oli. Rasismin tuomitseminen ja nollatoleranssin hokeminen on yhdenlainen teko. Kuitenkin, kun keskustelu pidetään ylätasolla, se sivuuttaa aina rasismin vaikeimman ytimen. Rasismia ei ole vain laissa kielletyt teot, vaan rasismi asuu asenteissa ja ennakkoluuloissa, joita on meissä kaikissa. Rasismia ei pidä tuomita vain siksi, että se on ruma sana, vaan sen takia, että rasismilla on seurauksia. Emme voi väittää tuomitsevamme rasismia, jos emme kuuntele sen kohteeksi joutuneita ihmisiä ja ota heidän kokemuksiaan tosissamme. Tämä vaihe suomalaisessa rasismikeskustelussa on vasta edessä, ja sen avain on empatia. ? Jecaterina Mantsinen Kirjoittaja on stt:n rikosja oikeustoimittaja, joka kirjoittaa Suomen Lehdistössä uutistyöstä ja rikosjournalismista. RiKOsdesKi Rasismikeskustelu jäi kesken Emme voi väittää tuomitsevamme rasismia, jos emme kuuntele sen kohteeksi joutuneita ihmisiä ja ota heidän kokemuksiaan tosissamme. ”Medialla voi olla rasismiin vain yksi selkeä kanta.” kuvitus Hanna Sakara Lokakuun lopulla julkaistiin EU:n perusoikeusviraston selvitys, jossa Suomi sijoittui kärkeen afrikkalaistaustaisten kokemassa rasismissa. Selvityksessä oli mukana 13 EU-maata. Selvitystä kritisoitiin viestipalvelu X:ssä muun muassa siitä, että niin ison arvon saivat kokemukset. Niitä ei 30 suomen lehdistö 8/2023 C
B NimitYs Radion päätoimittaja ei samastu tekoälyääneen Radio Keskisuomalaisen johdossa vuoden alussa aloittava Jari Lindström ennakoi pitkää ikää perinteiselle radiolle, mutta paikallisen audion pitää olla saatavilla, kun kuulija haluaa. teksti Riikka Virranta Mistä päätät Radio Keskisuomalaisen päätoimittajana? Vastaan tietenkin meidän sisällöstämme. Suunnittelen ohjelmistoa ja kaupallisen puolen yhteistyöt myynnin ja meidän asiakkaidemme kanssa. Jos haluaa soittaa tunnin Last Christmasia, niin sen voi tehdä, mutta en tiedä onko se järkevää. NÄKYY MYöS lehdeSSÄ! Jari Lindströmin mukaan yhteistyö Radio Keskisuomalaisen ja sanomalehti Keskisuomalaisen välillä on tiivistä. ri st o aa lt o Millainen on Radio Keskisuomalaisen sisältölinja? Me pyrimme elämään siinä samassa vesijohtoverkossa kuin meidän kuulijamme. Teemme juttuja paikallisista puheenaiheista ja haemme paikallisia näkökulmia valtakunnallisiin aiheisiin. Meillä käy vieraita studiossa, teemme haastatteluja perinteiseen tyyliin ja juttukokonaisuuksia. Uutissisältöihin en puutu, koska ne tulevat lehden puolelta. Miten yhteistyö sanomalehti Keskisuomalaisen kanssa toimii? Koko ajanhan me seuraamme, mitä yläkerta tekee, ja he seuraavat, mitä me tuotamme. Me voimme esimerkiksi hakea lehdessä olleeseen juttuun toisen näkökulman, ja radiojuttu voidaan liittää verkossa Keskisuomalaisen jutun yhteyteen. Millainen vastuu teillä on Keskisuomalaisen verkkopalvelun audiosisällön kehittämisessä? Totta kai me tuotamme paljon juttuvirtaa podcasteiksi päivittäin myös Ksml.fi-sivustolle kuultavaksi. Joulumarkkinoista ei tarvitse podcastia tehdä, mutta jos vaikka haastattelemme paikallista Linnan juhliin kutsuttua henkilöä, niin se taas on jo sisältöä, joka kiinnostaa myös verkossa. Sinulla on taustaa myynnissä ja markkinoinnissa. Mitä radio antaa mainostajalle? Mehän olemme kustannustehokas ja nopea väline. Radion tekeminen on tarinan kerrontaa ja radiomainonta on pieniä tiisereitä tarinoista. Meillä on yhdestä kolmeen kaupallista sisältöä per viikko ja kaikki muu siihen päälle on journalistista sisältöä. Millainen on paikallisen audiosisällön tulevaisuus? En usko, että perinteinen FM-mallin ja verkkoradion kuuntelu tulee häviämään, mutta ihmisten elämä on hektistä. Paikallisen audion pitää olla saatavilla silloin, kun kuulija haluaa. Me saamme paljon palautetta, että tuleehan tästä jutusta podcast, kun en nyt pysty kuuntelemaan. Nythän Bauer avasi Pohjoismaiden ensimmäisen tekoälyradiokanavan. Minusta radion suuri arvo kuitenkin on se, että jos jotain oikeasti järisyttävää tapahtuu, siinä puhuu ihminen ihmiselle. On vaikea kuvitella, että pystyisin samaistumaan ChatGPT-ääneen. Olet työskennellyt aiemmin myös Radio Suomessa. Mitä eroa on Ylen ja yksityisen median radiokanavilla? Totta kai resurssit ovat erilaiset. Ylellä jutun tekemiseen voidaan sitoa yksi ihminen jopa viikoksi. Meillä teen juontajana iltapäivään kolme juttua ja totta kai sen lähetysvirran. Toki myös roolit ovat erilaiset. Me elämme ihmisten pulssilla ja Ylellä on yleissivistävämpi ja kokonaisvaltaisemmin tiedottava rooli. ? Jari Lindström aloittaa radio Keskisuomalaisen päätoimittajana 1.1.2024 alkaen. Lindström on toiminut radio Keskisuomalaisen juontajana kanavan käynnistymisestä eli keväästä 2020. Aiemmin Lindström on toiminut muun muassa yrittäjänä, Yle Radio Suomen toimittajana sekä jyPin myyntija markkinointijohtajana. Hän on opiskellut yritysjohtamista. Suomen Lehdistön tarina ei lopu tähän. Pysy seurassamme ja tilaa uutiskirje osoitteessa https://suomenlehdisto.fi/tilaa-uutiskirje/ JATKUU VERKOSSA 8/2023 suomen lehdistö 31 C C a
Sananvapautta on oikeus oikeaan tietoon. Se on demokraattisen, vapaan maailman perusta. Toimitaan yhdessä sananvapauden puolesta tässä ajassa, jossa erilaiset vaikuttamisyritykset ja disinformaation levittäminen ovat tulleet jäädäkseen. Luotettava uutismedia antaa suojaa vääristeltyä tietoa vastaan. SANANVAPAUS ON TOIVON TUOJA Luotettavan uutismedian tunnistat tästä nimestä