• SuomenLehdistö FINLANDS PRESS 8­9/2012 82.VUOSIKERTA Avautuva data tietää uutisia Valtion tietovarannot aukeavat pikkuhiljaa yleisölle Suomessakin. Siksi Helsingin Sanomiin perustettiin datajournalismin ryhmä, joka auttaa löytämään tietomassasta uutiskärkiä ja visualisoimaan löydökset. Sivu 12. Ilkan uusi päätoimittaja Satu Takala kannattaa lehtien välistä yhteistyötä. Sivu 8 14 4 5 Mantilan viisi syytä pysyä broadsheetissa 18 Talousmedian tulonlähteet muuttuvat Harva toimittaja sopii puoluelokeroon Eurokriisi on vaikea aihe kuvittajallekin
• 8­9/2012 PUHEENAIHE Toimittajien puolueettomuus s. 4 Kuunnellaan mainonnassa kuluttajaakin UUSIN MAINOSBAROMETRI luki jälleen mainoseurojen madonluvut. Loppuvuodesta tulee tiukka, verkkomediaan panostetaan ja leikkausaikeet satuttavat varsinkin sanomalehtiä. Äänessä ovat mainostajat, mainosalan edustajat ja mainostilan ostajat. Mainostaja tietää budjettinsa ja mainostilan ostaja on ammattilainen. Mutta mitä tavalliset ihmiset mainosviestikanavista miettivät? Tuoretta ja laajasti eri kanavia huomioivaa tietoa asiaan tuo YTM Kari Elkelän Aalto-yliopiston kauppakorkeakouluun tekemä väitöskirja. Tutkimuksen näkökulma on harvinainen, sillä se katsoo asiaa tiukasti kuluttajan kannalta. Elkelä tutki kyselyin tuhansien suomalaisten kuluttajien mieltymyksiä useamman vuoden ajan. Kysymys kuului, mistä markkinointiviestintäkanavista ihmiset pitävät eniten ja vähiten, miksi näin on ja miten mieltymykset ovat viime vuosina muuttuneet. TUTKIMUKSEN MUKAAN suomalaisille mieluisimmat tavat ottaa vastaan mainontaa ovat sanomalehdet, kuvastot ja esitteet sekä internetin hakupalvelut. Neutraalisti mutta hyväksyvästi mainontaan suhtaudutaan aikakauslehdissä, radiossa, televisiossa ja verkon uutissivuilla. Sen sijaan ihmiset eivät pidä markkinoinnista, joka tavalla tai toisella häiritsee, tyrkyttää tai keskeyttää. MIELTYMYKSEEN VAIKUTTAA eniten se, että ihminen voi itse päättää, milloin hän ottaa viestin vastaan vai jättääkö sen huomiotta. Mieluisimpien kanavien listasta näkyy, että suurin osa ihmisistä haluaa edelleen tuntea käsissään paperilehden ja printti mainosympäristönä on vahva. Lisäksi lehdessä markkinointiviestit erottaa muusta sisällöstä, mikä ei verkon uusissa mainosmuodoissa välttämättä ole aina niin selvää. TAPOJEN MERKITYSTÄ ei väheksy tämäkään tutkimus, sillä tottumus on toiseksi tärkein mieltymystä selittävä tekijä. Siksi uudet kanavat saavat sijansa ihmisten arjessa viiveellä. Tarjonnasta huolimatta kaikki eivät ole niiden käytössä niin sanottuja aikaisia omaksujia. Muutos ja sen nopeus näkyy tutkimuksen tuloksissa selvästi. Vuonna 2006 osallistujista ei erottunut ryhmää, joka olisi pitänyt vain digitaalisesta mainonnasta. Neljän vuoden kuluttua heitä oli jo noin viidennes. Samalla ajanjaksolla digitaalisten mediapalveluiden käyttökärjessä ovat sanomalehdet. AJANKOHTAISTA Lehdissä tapahtuu s. 6 NÄIN KIRJOITAN Urheilutoimittaja kertoo työstään s. 10 NÄIN ME TEEMME Helsingin Sanomien datajournalismin ryhmä s. 12 KUVITTAMINEN INTERNET Sisääntuloreitit verkkolehteen s. 17 Eurokriisin visualisointi s. 14 Kaija Jäppinen päätoimittaja kaija.jappinen@ sanomalehdet.fi TUTKIMUS Talousmedian murros s. 18 LUKIJAPUHE Kenelle ulkoasua tehdään? s. 20 Kuntavaali-ilmoittelu Mitä odotat kuntavaaliilmoittelulta? Henri Mattinen myyntineuvottelija, Pohjolan Sanomat Juha Hukkanen ilmoitusjohtaja, Karjalainen Sylvi Laitinen markkinointijohtaja, Keskisuomalainen JSN Päätöksiä 14.3., 10.4., 18.4. ja 16.5. s. 21 NIMITYKSIÄ Sanomalehti on perinteisesti ollut levikkialueensa kuntavaalien suurin paikallinen tiedottaja, joten se on tehokkain media ehdokkaiden viestin välittämiseen. Odotukset ovat tälläkin kertaa korkealla. Uusia tuotteitamme ovat printtilehden suuret vaaliliitteet ja paikkakuntakohtaiset vaaliaukeamat, verkkolehden uudet mainosratkaisut sekä vaalisivustot, joille ehdokkaat voivat hankkia lisänäkyvyyttä. Some ja bloggaaminen ovat välineitä vaalimainostajan viestin syventämiseen ja toimivat suorina keskustelukanavina. Niillä ei tavoita äänestäjiä, jotka eivät hakeudu puolueen tai ehdokkaan puhuteltavaksi. Kuntavaalit ovat maakuntalehdelle aina vaisummat kuin eduskuntavaalit. Toivottavasti gallupien tulokset laittavat vipinää puolueisiin, jotka haluavat säilyttää aikaisempia asemiaan. Meillä oli jo viime kunnallisvaaleissa osittain maksulliset vaalisivustot. Paketointia ei ole. Ehdokas voi valita lehden, vaalitabloidin, verkkolehden ja vaalisivustojen joukosta sopivimman omiin tarpeisiinsa. Meidän leveysasteella ei pelkästään sähköisellä pärjää. Sanomalehdet pärjäävät tässä kilpailussa kuten ennenkin ja tulevat viemään omansa vaali-ilmoittelun euroista. Odotamme kuntavaalien olevan hieman vilkkaammat kuin edellisellä kerralla. Puoluekartta on muuttunut ja kilpailu puolueiden välillä samoin. Oletamme sen lisäävän hieman ilmoittelun määrää. Nyt on leikkimielinen valtuustoralli, johon ehdokas voi ostaa lisänäkyvyyttä. Jo ennen kesää esittelimme puolueiden edustajille Keskisuomalaisen mahdollisuuksia ja kysyimme heidän tarpeitaan. Olemme tehneet analyysia siitä, miten mainonta Keskisuomalaisessa tuo ääniä: äänimäärä on suorassa suhteessa ilmoitteluun. Ilmaiskanavien kautta ei saa samaa tavoitettavuutta. Uusiin tehtäviin s. 27 Oletteko kehittäneet näitä vaaleja varten uusia ilmoittelutapoja? Ovatko Facebook tai blogit syöneet kuntavaalimainontaa lehdestä? FINLANDS PRESS Valtion tieto vara Helsingin San nnot aukeavat pikk uhil löytämään omiin perustettiin data jaa yleisölle Suomes tietomassast sakin. Siksi a uutiskärkiä journalismin ryhmä, joka ja visualiso imaan löyd auttaa Ilkan uusi päät ökset. Sivu oimittaja 12. Avautuva da ta tietää uuti Satu Takala kann attaa lehtien välistä yhteistyö tä. SuomenLeh distö 8­9/2012 82.VUOSIKE RTA sia Sivu 8 ja 4 Harva toimittaja sopii puoluelok eroon 14 5 Mantilan viisi syytä pysyä broads heetissa 18 Talousmedian tulonlähteet mu uttuvat Eurokriisi on vaike aihe kuvittajall a ekin Kannen kuva : nyt verkossa. Mene ja lue, mistä alalla puhutaan: www.suomenlehdisto.fi SuomenLehdistö 8­9/12 3 JOHANNES TERVO
• PUHEENAIHE Toimittajien puolueettomuus Harmaata sakkia Politiikan toimittajilla on harvoin suosikkipuolueita, muttei inhokkejakaan saisi olla. JÄSENKIRJA, ehdokkuus vaaleissa, tiukat kytkökset politiikkaan ja Facebook-kannanotot siirtävät politiikan toimittajan muihin tehtäviin. ­ Etenkään politiikan toimittajalla ei voi olla jäsenkirjaa tai liian tiukkoja henkilökohtaisia kytköksiä politiikkaan. Toimittajat saavat periaatteessa sympata ketä symppaavat, mutta kuuluu ammattitaitoon, ettei se näy jutuissa, Helsingin Sanomien politiikan toimituksen esimies Marko Junkkari huomauttaa. Aihe nousi ajankohtaiseksi Sunnuntaisuomalaisen kesällä toimittajille tekemän kyselyn jälkeen. Kyselyssä selvisi, että toimittajien suosikkipuolueita ovat vihreät ja kokoomus ja inhokkipuolue perussuomalaiset. misistä. Silloin ei kuitenkaan voi kirjoittaa heidän tekemisistään, Junkkari sanoo. " Kytkökset auki Työnhakijalta ei saa kysyä puoluekantaa suoraan. Jos politiikasta haluaa kirjoittaa, pitää kuitenkin olla valmis avaamaan kytköksiään. ­ Työhaastattelussa voidaan kysyä, onko hakijalla sellaisia yhteiskunnallisia kontakteja, jotka saattaisivat aiheuttaa jääviyden. Isä tai äiti kunnanvaltuustossa ei välttämättä ole tällainen, koska ihminen ei ole vastuussa vanhempiensa teke- Emme vaalienkaan aikana tarkastele juttuja millimetrimitan kanssa, mutta tasapuolisuudessa ollaan tarkempia. Matti Pietiläinen Savon Sanomien yhteiskuntatoimituksen esimies STT:n politiikan esimiehen Johanna Vesikallion mukaan kaikkea toimittajan poliittista aktiivisuutta ei pidä tuomita yksioikoisesti. ­ Politiikan toimittajat ovat yleensä kiinnostuneita yhteiskunnallisista asioista ja olleet ehkä opiskeluaikoinaan mukana politiikassa. Se voi olla hyväkin. Sekään ei välttämättä ole este, jos on joskus ollut ehdolla vaaleissa tai kuulunut puolueeseen. Haluaisin kuitenkin hyvän analyysin siitä, miten työtä pystyy tekemään puolueettomasti. Savon Sanomien yhteiskunnallisen toimituksen esimiehen Matti Pietiläisen mukaan jo työsuhteessa olevat toimittajat nostavat kysymättäkin esiin omia kytköksiään. Vaalit lisäävät tarkkuutta Osassa toimituksista juttujen asiallisuudesta huolehditaan kontrolloimalla juttuprosessia. Savon Sanomien yhteiskuntatoimituksessa tasapuolisuutta ja puolueettomuutta korostetaan etenkin vaalien alla. Muulloinkin kuntapolitiikan kiistoja avaavat jutut pyritään lukemaan moneen kertaan. ­ Emme vaalienkaan aikana tarkastele juttuja millimetrimitan kanssa, mutta tasapuolisuudessa ollaan tarkempia juttuaiheista ja sanavalinnoista lähtien. Joidenkin juttujen kohdalla sovimme etukäteen, että osastoltamme joku muukin kuin kirjoittaja lukee sen. Normaalin käytännön mukaan uutispäällikkö ja taittaja lukevat jutun etukäteen, Pietiläinen kertoo. Lipsahduksia sattuu, vaikkei yksikään esimies muista tuoreita tapauksia. Vesikallion ja Pietiläisen mielestä vakituisen toimittajan julkinen kannanotto vaikuttaa lehden uskotta- 4 SuomenLehdistö 8­9/12
• kissapöydälle MIIKA IMMONEN Tällä kertaa kissan nosti pöydälle Kalevan päätoimittaja Markku Mantila. Tabloidi on jokaisessa mediatalossa johdon ajatuksissa, monessa jo pöydälläkin. Helsingin Sanomien muuttuminen broadsheetista tabloidiksi vuodenvaihteessa vaikuttaa muihin päivälehtiin. Suurin näyttää suuntaa. Oletko puolueeton? Vuokko Lahti Perhonjokilaakson toimittaja ja perussuomalaisten kunnanvaltuutettu Vetelissä sekä puoluehallituksen jäsen. Iiro-Pekka Airola Siilinjärveläinen vihreiden kunnanvaltuutettu, joka on työskennellyt määräaikaisena Savon Sanomissa. Tabloidi ei ole oikotie onneen TABLOIDITIELLÄ ON mutkansa, ja suomalaisen sanomalehdistön yhteistyön lippulaivan Kärkimedian kautta vaikutukset muihin lehtiin voivat olla myös suoria. Etenkin brändimainonta muuttunee tabloidin kokoiseksi. Broadsheet-kokoisiin lehtiin suoraan sijoitettuna se tietää niille vähempiä millejä ja pienempiä tuloja. Muutos on riski, joka pohjaa seuraaviin viiteen tekijään. Ensiksi lukijalle tabloidikokoinen päivälehti, iltapäivälehti ja ilmaisjakelulehti näyttävät kovin samanlaisilta. Kestotilauksia myyvän tehtävä ei ainakaan helpotu. Toiseksi julkinen liikenne on pääkaupunkiseutua lukuun ottamatta monessa Suomen isossa kaupungissa retuperällä. Valitettavasti en voi tässä suhteessa kehua kotikaupunkiani Ouluakaan. Lehti luePitäisi olla varma, taan valtaosin kotona pöydällä. että hoitaa oikeaa Ja ne jotka matkustavat työkvaivaa oikeilla seen, ovat jo ottaneet iPadin lääkkeillä. käyttöön. Kolmas seikka on se, ettei Suomesta sen enempää kuin muualtakaan maailmasta tahdo löytyä tabloidiksi käännettyä päivälehteä, joka olisi saanut lisää tilaajia tai mainostuloja. Levikissä sama lievästi alaspäin sojottava käyrä vain kasvaa pituutta samalla tavalla kuin broadsheeteillakin. Kysyä tietenkin voi, olisiko käyrä alaspäin ollut monella jyrkempi ilman koon muuttamista. Epäillä tuota ainakin sopii. NELJÄS ON lukijaprofiili. Suurimman osan tilattavista lehdistä tilaavat +50-vuotiaat. He ovat broadsheetiin tottuneita. Vastaavasti alle 30-vuotiaita on työläs saada printtilukijoiksi. Nuoret ovat netin löytäneet ja siihen uponneet. Varttuneemmalle väelle tabloidi on iso muutos samalla, kun nuorten halukkuus tarttua paperiseen lehteen saatikka vielä maksaa siitä on kyseenalainen. Viides syy on se, että suurimmalla osalla sanomalehdistöstä ei ole juurikaan kokemusta tabloidin tekemisestä. Muutos ei tarkoita vain sivun pinta-alan pienentämistä. Toimituksia on organisoitava uudelleen ja lehden rakenne menee uusiksi. Ne eivät aina suinkaan ole huonoja asioita. Kunnon ravistelu aika ajoin tekee terää. Mutta kun esimerkiksi Kalevassa pääkirjoituksen siirto pois kakkossivulta innosti osaa lukijoista harkitsemaan päätoimittajan julkista lynkkaamista, en uskalla arvailla, millaisia ajatuksia tabloidi-Kaleva herättää. Edes lukijatutkimukset eivät yksiselitteisesti tue tabloidia. PAHIMMILLAAN TABLOIDI tarkoittaa sitä, että käytämme suuren summan rahaa lehtiuudistuksiin, pelotamme varttuneet ja vankimmat tilaajamme pois, menetämme mainostuloja emmekä kuitenkaan saa nuoria tilaamaan sanomalehteä kotiinsa. Rakennemuutoksen hallinnastahan tässä on kysymys. Pitäisi olla varma, että hoitaa oikeaa vaivaa oikeilla lääkkeillä. Paperilehtien levikkien laskua ei aiheuta kyllästyminen painetun sanomalehden kokoon. Rakennemuutoksen aiheuttajana on uusi media, jota ei nautita painettuna. " Varmasti joku ajattelee, että hyi kuinka epäsopivaa Vuokon toiminta on. Kaikki tietävät, että olen perussuomalainen, ja se on reilua. Vetelin kunnallispolitiikka on päätoimittajan vastuulla. En tarvitse mitään hokkuspokkuksia: emme lue päätoimittajan kanssa juttuja ristiin sillä silmällä, löytyykö niistä jotain keskustalaista tai perussuomalaista. Ennen kuin minusta tuli valtuutettu, oli päätoimittaja ollut keskustan valtuutettuna kolme kautta. Hän suhtautui ehdokkuuteeni positiivisesti. On haastavaa olla oman ammattikunnan inhokkipuolueen jäsen. Se lisää yksinäisyyden tunnetta, mutta koen myös olevani avainasemassa muuttamassa toimittajien käsityksiä perussuomalaisista. " Sitä ei ole sanottu suoraan, mutta voisin kuvitella, että olen ollut urheilutoimituksessa, koska olen kunnanvaltuutettu. Puoluetaustasta puhuttiin työhaastattelussa, koska mainitsin sen hakemuksessa. Toimittajana teen journalismia enkä muuta. Jääväsin itseni jutusta, jossa käsiteltiin siilinjärveläisten ampumaharrastajien kiistaa radan kunnostamisesta. Rata kuuluu kunnalle. En asetu enää ehdolle. Ensi vuonna en maksa puolueen jäsenmaksuakaan. Pyrin julistautumaan riippumattomaksi ja puolueettomaksi. Aion pitää cv:ssä sen, että olen ollut kahdeksan vuotta valtuutettuna. Se varmasti vaikuttaa pari vuotta, mutta tuskin enää kymmenen vuoden päästä. vuuteen enemmän kuin määräaikaisen. Junkkari puuttuisi jo ensimmäiseen puoluesympatioita sisältävään juttuun. Kannanotosta ei välttämättä päätyisi heti hyllylle. ­ Jos huomautus ei auttaisi, toimittaja siirtyisi muihin tehtäviin. Näin ei kuitenkaan ole käynyt. Toimittajan uskottavuus menee, jos tämä ottaa kantaa puolueen tai ehdokkaan puolesta tai vastaan. Se vaikuttaa myös lehden uskottavuuteen. Viime kädessä hektisessä työssä paras tae puolueettomuudesta on ammattitaito. Alma Median Helsingin toimituksen esimies Kirsi Hölttä pitää juttujen tarkistamista "poliittiset lasit päässä" hätävarjelun liioitteluna. ­ En tunnista uutisoinnissamme poliittista vääristymää mihinkään suuntaan. Toimittajien sulkeminen yhteiskunnallisesta keskustelusta olisi typerää. Esimerkiksi kolumneissa toimittaja voi ottaa kantaa. Värin vierastajat Junkkarin, Pietiläisen ja Vesikallion mukaan toimittajat sopivat harvoin poliittisten tunnusten alle. Hölttä ei halua arvioida muiden toimittajien lähtökohtia, mutta nostaa itsensä esimerkiksi. ­ Minua on kolumnien perusteella syytetty ainakin kokoomuslaiseksi, vihreäksi ja kommunistiksi. Kristilliseksi ei ole haukuttu, joten ehkä olen sitten johonkin suuntaan kallellani. Syyskuussa esimiehenä aloittanut Pietiläinen näkee sukupolvieron tarpeessa jaotella toimittajia näkemysten perusteella puolueisiin. ­ Minun sukupolveni toimittajat ovat vieraantuneita puoluepolitiikasta. Nuoret ajattelevat politiikkaa enemmän asiakysymysten näkökulmasta. Joillakin vanhemmilla toimittajilla, poliitikoilla ja yleisöllä taas vaikuttaa olevan tarve jakaa toimittajia puoluelokeroihin. Pietiläinen ja Vesikallio näkevät toimittajien inhokkipuolueet akuuttina ongelmana. ­ Säännöllisin väliajoin on hyvä katsoa peiliin ja miettiä, vaikuttavatko omat sympatiat ja antipatiat työhön, Vesikallio toteaa. Sarita Blomqvist > Ensi kerralla kirjoittajana voit olla sinä: kerro aiheesi toimitukselle. Sähköposti: suomen.lehdisto@sanomalehdet.fi. SuomenLehdistö 8­9/12 5
• AJANKOHTAISTA Lehdissä tapahtuu GRAFIIKKA: MIIKA IMMONEN Mobiilin kasvu tuntuu jo mainostuloissa Mobiilin kävijämäärät voivat kasvaa parikin vuotta, mutta kasvun muuttaminen tuloiksi on mediataloille haaste. TNS METRIXISSÄ pisimpään mukana olleiden sanomalehtien mobiilisivujen yhteenlaskettu viikkokävijämäärä on yli kaksinkertaistunut alkuvuodesta 2011. Ilta-Sanomilla kävijöiden määrä kasvoi eniten: puolessatoista vuodessa yli 200 prosenttia. Kasvu näkyy jo mainostuloissa. ­ Aloitimme mediamyynnin mobiilin puolella oikeastaan vasta viime vuonna. Tänä vuonna mainoseurojen määrä kymmenkertaistuu. Enää ei puhuta kymmenistä tuhansista vaan miljoonakerhosta, ja mainostajat vasta heräilevät mobiiliin, Ilta-Sanomien kaupallinen johtaja Kari Mononen kertoo muttei halua tarkentaa mainostulojen määrää. Myös muilla paljon silmäpareja keräävillä sanomalehdillä kasvu näkyy mainonnassa. 19 lehden valtakunnallista mobiilimainontaa myyvän Kärkimedian verkkomyynnin myyntija kehitysjohtajan Mikko Mattisen mukaan mainonnan kasvu näkyy parhaiten niillä lehdillä, joilla mobiiliversio on ollut yli vuoden. ­ Kolmen vuoden päästä lehden alueen väestömäärä määrittää mainostulot, mutta nyt ne korreloivat täysin sen kanssa, miten aikaisin lehti on ollut mobiilissa. Isot kuitenkin hallitsevat kärkeä: Ilta-Sanomien lisäksi Helsingin Sanomat, Iltalehti. Pitkään mobiilin kehitystä seuranneen Ideanin markkinaanalyytikon Kalle Snellmanin mukaan pienet saavat mobiilista vain murusia. Hänen mukaansa mainonnan kasvusta ei myöskään pidä odottaa yhtä räjähdysmäistä kuin käyttäjämäärän kasvusta. Hän kuitenkin ennustaa display- ja hakumainontaan vauhdikasta lisäystä. MONET KOTIMAISET ja kansainväliset tutkimukset ennustavat eurojen valuvan mobiiliin mainonnan tavasta riippumatta. Snellman uskoo mobiilimainonnan kasvavan Suomessa 25 miljoonaan euroon vuoteen 2015 mennessä. Vuonna 2011 mobiilimainontaan käytettiin 14 miljoonaa euroa. ­ Valtaosan rahasta nappaavat mediayhtiöt, Snellman toteaa. Ilta-Sanomien Monosen mukaan mainonnassa on kasvuvaraa niin kauan kuin voidaan saada lisää silmäpareja. ­ Meillä on vasta 600 000 mobiilikäyttäjää. Kun luku on yli kaksi miljoonaa, voidaan sanoa, ettei kasvuvaraa ole enää hirveästi. TNS Gallupin Digital-yksikön johtaja Ville Wikström arvioi silmäparien määrän kasvavan vauhdilla vielä seuraavat pari vuotta. Älypuhelin on vasta noin puolella suomalaisista ja taulutietokone alle kymmenellä prosentilla. ­ Voimakas kasvu käyttäjämäärissä jatkuu ehkä pari vuotta. Tablettien kohdalla kasvu ei varmasti tule olemaan yhtä aggressiivista kuin älypuhelinten kohdalla, Wikström arvioi. Mainostulojen lisäksi myös kuluttajien kukkaronnyörit on saatava heltymään, jotta kasvu olisi kestävää. luun liittyviä mobiilisovelluksia, jotka eivät liity ihan suoraan lehden sisältöön, Mononen kertoo. VAIKKA MAINOSTULOJEN kasvuennuste on hyvä, raja tulee vastaan ennemmin tai myöhemmin. ­ Kyseessä voi olla kupla, koska rahan tekeminen mobiilissa on yrityksille vaikeaa. Se on kuitenkin erinomainen käyttöliittymä sanomalehdille. Kannustan etsimään ja yrittämään erilaisia ansaintalogiikoita, Wikström sanoo Snellman muistuttaa, ettei mobiilimainonnan kasvu tarkoita sitä, että mainostulot kaiken kaikkiaan kasvaisivat. ­ Mobiilimainonnan kasvu tulee kannibalisoimaan perinteistä verkkomainontaa. Lopputulos voi mennä jopa miinuksen puolelle, koska mobiiliin mainontaa mahtuu vähemmän kuin verkkosivuille. Hän uskoo mobiilisurffaamisen kirivän pöytäkonesurffaamisen ohi muutamassa vuodessa. Sarita Blomqvist " Meillä on vasta 600 000 mobiilikäyttäjää. Kun luku on yli kaksi miljoonaa, voidaan sanoa, ettei kasvuvaraa ole enää hirveästi. Kari Mononen Ilta-Sanomien kaupallinen johtaja Kärkimedian Mattinen uskoo, että älypuhelimista voidaan saada tuloja myös tilauksista eikä vain lehden sisältöä liippaavista sovelluksista. IltaSanomat aikoo kuitenkin panostaa nykyistä tuntuvammin sovelluksiin. ­ Lanseeraamme pian maksullisia, muun muassa urhei- 6 SuomenLehdistö 8­9/12
• Hesari uskoo maksuhaluihin verkossa Helsingin Sanomien tutkimusten mukaan verkon klikkikalastelu tympii lukijoita. HELSINGIN SANOMAT ilmoitti elokuussa, että loppuvuodesta lehden verkkopalveluun tulee "avoin maksumuuri". Avoimessa mallissa tietty määrä juttuja on luettavissa ilmaiseksi eikä maksullisuus estä verkossa luontevaa linkkailua. Yksityiskohdat ovat auki, mutta Helsingin Sanomat aikoo myydä vain erimittaisia tilauksia eikä kehitteillä ole mikromaksujärjestelmää. Maksua verkon uutisista keräävät jo eri mallein ainakin Kauppalehti, Keskisuomalainen ja Hämeen Sanomat. Teitte lukijatutkimuksia päätöksen tueksi. Mitä selvisi, Helsingin Sanomien kuluttajaliiketoiminnasta vastaava johtaja Petteri Putkiranta? Ensinnäkin yllättävän suuri osa lukijoista tiedostaa mainosrahoitteisen verkkojournalismin bisnesmallin ja sen, että se voi johtaa klikkikalasteluun. He havaitsevat sen verkkojournalismin laadussa. Toinen viesti on, että asenteet verkossa maksamista kohtaan ovat muuttuneet. Ehkä joskus on ajateltu, että verkossa en ainakaan maksa mitään, mutta ei enää. Maksumuuri-sana ei ole erityisen myyvä. Oletteko saaneet alalta palautetta sanavalinnasta? Alalta on tullut palautetta, mutta joka tapauksessa toimittajat olisivat käyttäneet maksumuuri-sanaa, joten päätimme itsekin käyttää. Esikuvana uudistuksessa on New York Times. Mikä NYT:n kokemuksissa on ollut rohkaisevaa? New York Timesin verkkopalvelun kävijämäärä ei käytännössä ole laskenut ja vaikutus verkon mediamyyntiin on ollut maltillinen. Lisäksi NYT on saanut runsaasti uusia digi- ja lehtitilaajia. Yhdysvalloissa verkon mainostulot ovat monella lehdellä laskeneet, kun verkkojutuille on laitettu hinta. Tavoitteemme on, etteivät mainostuotot laske. Uskon, että maksullisuuden ansiosta palvelumme erottuu muista mainostajien silmissä. Mitä Kärkimediassa ajatellaan verkon maksullisuuskehityksestä, toimitusjohtaja Kimmo Laaksonen? Laadukasta sisältöä ei synny verkkoon ilmaiseksi, on totta kai perusteltua pyytää työstä korvaus. Helsingin Sanomat on verkossa iso toimija, ja todennäköisesti sen ratkaisuilla on vaikutusta muihin palveluntarjoajiin. Kauppalehden ja Hesarin mallissa lähdetään liikkeelle maltillisesti: annetaan ilmaisia maistiaisia. Se on fiksua ja antaa mahdollisuuden arvioida jatkotoimenpiteitä. miksi ihmeessä? Hassu ilme voittaa poseerauksen Suomen Lehdistö on bongaillut viime aikoina uutiskuvista muikeita ilmeitä poliitikoilla. Tunnetusti kansanedustaja Jussi HallaAho on ollut näreissään lehtikuvistaan. Haetteko tietoisesti hassuja naamoja politiikan kuviin, STT-Lehtikuvan uutiskuvatoiminnan esimies Panu Tuunala? Monesti palaverissa kehutaan, että onpa ilmeikäs kuva. Vältämme pönötystä. Haluamme ottaa eläväisiä kuvia, joissa ihmiset tekevät jotain, ovat aktiivisia ja ilmeillään ja eleillään kertovat parhaimmillaan samaa tarinaa jutun kanssa. Ei meillä koskaan ole tarkoituksena, että joku saatettaisiin naurunalaiseksi. Mutta jos jollain on hassu ilme, emme ajattele että poliitikoista pitää olla julkisuudessa vain kuvia, joissa he hymyilevät ja hiukset ovat suorassa. Osoittaako uutisvälineen riippumattomuutta, että poliitikosta ei valita myyvintä otosta vaan se, jossa naama kiiltää? Tämä koskee varmaan yhtä lailla muitakin kuin politiikan kuvia. Ennen jalkapalloottelusta päätyi yleensä lehteen se kuva, jossa potkaistaan pallo maaliin. Nykyään haetaan pysäyttävämpiä kuvia. Ei välttämättä valita sitä, joka ensimmäisenä tulisi mieleen. Riikka Virranta " Ehkä joskus on ajateltu, että verkossa en ainakaan maksa mitään, mutta ei enää. Petteri Putkiranta HS:n kuluttajaliiketoiminnasta vastaava johtaja Vähentääkö maksullisuus mainontaa lehtien verkkosivuilla? Tyhmä olisin, jos väittäisin, ettei tässä ole riskejä. Kaikki lähtee sisällöstä. Jos sisältö ei kiinnosta, se ei vedä puoleensa ilmaisenakaan. Etu mainostajille on, että ostovoimainen kansa on tavoitettavissa maksulliselta puolelta. Riikka Virranta ferag... MiniSert ­ inserting the new way Ensimäinen askel manuaalisesta sisäänpistosta automaattiseen. Edullinen, helppokäyttöinen, 2­6 käsinalistajaa, 20 000 kpl/h, lyhyet asennusajat ja nopea käyttöönotto. Ferag Suomi OY Melkonkatu 24 FI-00210 Helsinki Phone +358 9 682 40 30 Fax +358 9 682 20 24 info@ferag-suomi.com www.ferag-suomi.com Halli 8, standi 140 SuomenLehdistö 8­9/12 7
• AJANKOHTAISTA Lehdissä tapahtuu lehti-ihminen JOHANNES TERVO KUKA? Satu Takala syntyi Seinäjoella vuonna 1973. Takala on valmistunut metsätalousinsinööriksi ja filosofian maisteriksi pääaineena Suomen kirjallisuus. Hän on tehnyt toimittajan töitä 1990-luvulla Metsälehden kesätoimittajajana ja eri tehtävissä Ilkassa vuodesta 2000. Takala toimi Sunnuntaisuomalaisen tuottajana ja Väli-Suomen Median toimitusjohtajana 2007­2010 sekä llkan ja Pohjalaisen journalistisena toimituspäällikkönä 2010­2012. Hän aloitti Ilkan vastaavana päätoimittajana elokuussa. Avomiehensä mukaan Takala lukee aina lehteä. Siksi hänet on kuvattu Seinäjoen uuden maakuntakirjaston lehtisalissa. Joka viikko isommat painot Satu Takala meinasi ensin jättää hakematta Ilkan päätoimittajaksi. ALUKSI ILKAN uusi päätoimittaja Satu Takala päivittää kuulumiset Madonnan Helsinginkeikalta ­ ja kertoo, että haastattelu jännittää. Haastattelu tehdään Satraappi-kabinetissa, emerituspäätoimittaja Kari Hokkasen entisessä työhuoneessa. Yläkerrassa on Alkio-sali, jonka seinällä on muotokuva jokaisesta Ilkan entisestä päätoimittajasta alkaen keskustaideologi Santeri Alkiosta. Vain elokuussa Helsingin Sanomiin siirtynyt Matti Kalliokoski puuttuu. Kari Hokkanen vertasi elokuussa Ilkassa Takalan valinnan "naishistoriallisuutta" Tarja Halosen presidenttiyteen ja Anneli Jäätteenmäen pääministeriyteen. Melko harvinainen nainen vastaavana päätoimittajana Suomessa onkin. Miksiköhän? ­ Kun Matti ilmoitti lähdöstään tammikuussa, en edes ajatellut, että hakisin päätoimittajan paikkaa. En nähnyt itseäni siinä roolissa. ­ Ajattelevatkohan muutkin naiset samoin kuin minä? MUILLE ILKKALAISILLE ajatus Takalasta kärkihakijoiden joukossa tuskin oli kaukaa haettu. Työtoverit ja kollegat kuvaavat Takalaa kunnianhimoiseksi, määrätietoiseksi, ahkeraksi ja aikaansaavaksi. Kun jotain on sovittu, se tapahtuu. Yksi esimerkki tästä on työ Sunnuntaisuomalaisen tuottajana. Takala lupasi valitsijoilleen nuoria aikuisia lukijoiksi ja joka sunnuntaille etusivun uutisen. Lukijamittausten mukaan tavoite toteutui, ja "skuuppiekstaasia" riitti. Viime vuosina Takala on ollut vetämässä Ilkan ja Pohjalaisen uudistuksia; kahden lehden toimitusten yhdistämistä, uutta ulkoasua, ennakoivan taiton käyttöönottoa ja suurta sisältöuudistusta. Vaikka enemmistö kertoman mukaan ilahtui Takalan valinnasta päätoimittajaksi, se saattoi olla pettymys joillekin, jotka eivät ole pitäneet muutoksen suunnasta. ­ Kun tulee oman talon sisältä, siinä on tiettyä vaikeuskerrointa, Takala muotoilee. Entisen alaisen mukaan Takala on ollut hänen uransa pa- Ilkka-Yhtymä ja Alma Media yhteistyöhön Alma Media ja Ilkka-Yhtymä suunnittelevat laajaa yhteistyötä tuotekehityksessä ja sisältöjen vaihdossa. Jos yhtiöt pääsevät yhteisymmärrykseen, Ilkka-Yhtymän lehdet erkanevat Väli-Suomen Mediat Oy:sta sekä yhteistyöstä muiden kuin Alman maakuntalehtien kanssa vuoden 2014 alussa. Aloite yhteistyöhön tuli Ilkasta. Toimitusjohtaja Matti Korkiatuvan mukaan on luontevaa tehdä yhteistyötä maantieteellisesti lähellä sijaitsevien lehtien kanssa. Ilkasta ja Pohjalaisesta siirtyy yksi toimittaja kolmeen Alman toimitukseen: yksi Helsingin-toimitukseen, yksi hyötyjournalismia tuottavaan toimitukseen ja yksi viikonvaihdetoimitukseen. Maakunta- ja paikallislehtiä julkaisevassa Alma Aluemediassa aloittaa syksyllä, kevätkesän yt-neuvottelujen tuloksena uusi organisaatio, jossa on seitsemän yhteistoimitusta: mainittujen lisäksi urheilu-, kulttuuri-, verkkoja visuaalinen toimitus. Kutakin johtaa oma esimies, ja toimittajat voivat sijaita erillään. Myös Alman maakunta- ja paikallislehdet tiivistävät yhteistyötä. Aamulehden päätoimittaja Jouko Jokisen mukaan uusi malli on helppo hahmottaa ja tekee yhteistyön laajentamisesta yksinkertaista, vaikkei hinkua uusiin kumppanuuksiin olekaan. ­ Yksi lehti on digitalisoituvassa maailmassa liian pieni yksikkö, Jokinen sanoo. Riikka Virranta Kaakon lehdet tabloidiin ilmoittajien tukemina Etelä-Saimaa, Kouvolan Sanomat ja Kymen Sanomat muuttuvat tabloidiksi 9. huhtikuuta 2013, Uutisvuoksi jo maaliskuussa. Sanoma Lehtimedian vastaavan päätoimittajan Pekka Lakan mukaan tabloidipäätös oli helppo Helsingin Sanomien jälkeen. ­ Hesarin käytös muuttaa koko markkinaa ja on jo muokannut ilmoittajien mielipidettä. Ensimmäinen koetabloidi sai ilmoittajilta varovaisen positiivisen vastaanoton. ­ En halua jälkiviisastella, mutta minusta ala eläisi helpompia aikoja, jos formaatit olisi muutettu aiemmin. Maakuntalehdille tulee yhteinen ulkoasu ja juttuformaatit. Ennakkosuunnittelu korostuu ja lehdille tehdään mallilukijat, joista vastaa ulkopuolinen konsultti Hanna Jensen. ­ Lehteen tulee osia, joihin haemme malleja aikakauslehdistä, Lakka sanoo. Sarita Blomqvist Sanoma kauppaa Uudenmaan Vartteja Sanoma Kaupunkilehdet neuvottelee Vartti Uudenmaan ja Itä-Uudenmaan myymisestä. Ostajaehdokkaita on useita, mutta kaupan toteutuminen on vielä auki. Yhtiö ilmoitti syyskuun alussa, että pääkaupunkiseudun Vartti saatetaan lakkauttaa loppuvuodesta. Sanoma Kaupunkilehtien toimitusjohtaja Pekka Soini ei sulje pois senkin myymistä. ­ Mikään ei ole mahdotonta, mutta se ei ole ensisijainen suunnitelma. Sarita Blomqvist 8 SuomenLehdistö 8­9/12
• ras pomo, itse Takala arvioi olevansa vaativa esimies. ­ Toivon usein, että asiat olisivat olleet valmiina jo eilen, ja odotan samaa itseltänikin. Malttia täytyykin harjoitella. ­ Mentoriltani Jorma Pokkiselta olen oppinut, että jotkin asiat menevät vaihteluväliin ja niistä ei nipoteta. Mistä kaikki tämä kunnianhimo ja vimma on peräisin? tiskriteerein. Valitsen henkilön puolueesta riippumatta. Juuri nyt Ilkka on taas muutoksen edessä. Lehtiyhteistyön suunta vaihtuu Väli-Suomen Mediasta Alma Mediaan, jonka kanssa pohditaan tabloidia, digiratkaisuja ja vaihdetaan juttuja. Takala kannattaa lehtien yhteistyötä. Hänestä odotukset toimitukselle ovat niin kovat, ettei yksin voi revetä kaikkeen. MUTTA EI ELÄMÄ ole pelkkää työtä. Satu Takala on tyytyväinen voidessaan edetä urallaan Seinäjoella, lähellä vanhempiaan. Kuvioon kuuluu avomies, rivitalon pätkä, pihanhoitoa, historiankirjoista tuttuja matkakohteita ja kahvilassa istumista lauantaisin. Neljä kertaa viikossa Takala käy kuntosalilla, eikä sielläkään tavata laiskimusta. Aiemmin hän kävi jumpissa, mutta koki ettei kehittynyt. Nyt oma personal trainer paikkaa tilannetta. ­ Me katsomme säännöllisesti, olenko edistynyt. Joka viikko isommat painot, Takala sanoo. ­ Mutta ei minua miksikään Miss Olympiaksi yritetä tehdä. Riikka Virranta " Minusta ei saa sellaista tarinaa, että olin oikeassa paikassa oikeaan aikaan. SATU TAKALA KASVOI Seinäjoella "meijeriperheessä". Molemmat vanhemmat työskentelivät Valiolla, ja Takala itsekin teki teininä kesätöitä hillosilmänä eli jugurtin maustajana. ­ Lapsena olin kova organisoimaan asioita. Minulla oli muun muassa näytelmäkerho, Takala sanoo. Hän kirjoitti näytelmiä ensin käsin tavuviivoin ja myöhemmin Adler-merkkisellä kirjoituskoneella. Viimeisin yritys romaaniksi on lojunut korpulla yli kymmenen vuotta. Yläaste meni pieleen kiusaajien takia. ­ Jännitin kouluun menemistä, ja kaikki energia meni siihen. Olin yläasteella aika laiskimuskin. Varmaan siitä jäi paljon näyttämisen tarvetta, Takala muistelee. ­ Minusta ei saa sellaista tarinaa, että olin vaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Kiusaamisen kesti, kun tiesi että se joskus loppuu. Ja iltalukiossa se loppui. PÄÄTOIMITTAJANA Takala tahtoo olla läsnä uutiskoneen toiminnassa, "tietää asiat oikeasti eikä vain teoriassa". ­ Luulen, että minulle on helppo tulla puhumaan, koska toimituspäällikkönä ovi kävi koko ajan. Takalaa ei tunneta politiikan kiemuroiden kuvaajana, ja puoluekytköksistä kysyminen vähän huvittaa. ­ En ole minkään puolueen puolesta kaapissa. Ajattelen uu- juttu muutti maailmaa AIJA PIRINEN Ismo Vornanen kaivoi Kuopion johtavien virkamiesten matkakuluja ja paljasti tuhlailun. Rehtorin törsäys sai lopun ENNEN Savonia-ammattikorkeakoulun rehtorin holtiton rahankäyttö alkoi selvitä, kun tein kyselyn Kuopion johtavien virkamiesten ulkomaanmatkoista vuoden aikana. Savonian rehtorin matkustelu oli omassa sarjassaan. Pelkkiin matkakuluihin hupeni kymppitonni, kun esimerkiksi yliopiston rehtori käytti reissuihinsa neljä tonnia. Mitä tekemistä rehtorilla on esimerkiksi Kanadassa, Intiassa, Etelä-Koreassa tai Brasiliassa? Syntyi uutiskärki: "Kymppitonnin matkat verovaroilla". Selvitysten yhteydessä henkilöstö ihmetteli rehtorin Kuopiossa pitämiä 50vuotisjuhlia. Päiväjuhlan lisäksi rehtori järjesti iltajuhlat, jonne kutsuttiin 200 ihmistä. Talon väen lisäksi tilaisuus oli tarkoitettu rehtorin sukulaisille, läheisille ja tuttaville. Kutsuissa oli luvattu kyytipojaksi juomaa, yhteiskuljetukset ja jatkot aina klo 01.00 asti. Syntymäpäiväjuhlista syntyi toinen uutiskärki. Organisaatiossa näytti olevan heikko sisäinen valvonta. JÄLKEEN Kirjoituksen vauhdittamana Savonian tarkastustoimi aloitti rehtorin rahankäyttöön liittyvän tilintarkastuksen. Savonian johtajat ja valvonnasta päävastuun kantava hallituksen puheenjohtaja aloittivat puolustustaistelun. Juttu poiki Kuopion alueen medioissa vuoden kestävän keskustelun. Organisaation johto yritti salata rehtoria koskevan tilintarkastusraportin. Sain vuotojen avulla selville raportin keskeisen sisällön. Yhdistelin tietoja ja Kaupunkilehti julkaisi raportin keskeisen sisällön ensimmäisenä keväällä 2012. Syntymäpäiväjuhlat olivat ainakin 7000 euron ar- Puntari vain avoin värin näyttö? Uutistenhan pitää olla objektiivisia. Mutta toimittajalla on sananvapaus, hän voi kertoa mielipiteensä kommenteissa ja kolumneissa. > Sukupuolikiintiöt pörssiyhtiöiden hallitukseen vai ei? Mukava olisi sanoa, että ei kiintiöitä. Mutta tilanne ei varmasti muutu, jos kiintiöitä ei ole. > Lady Gaga vai Madonna? Madonna. Madonna on aina uudistunut. Hän on niin kauhean rohkea nainen, joka nostaa asioita esille. > Pyrkimys objektiivisuuteen voiset. Piittaamaton rahankäyttö näytti systemaattiselta ja alkuperäiset uutiskärjet olivat vain esimerkkejä pitkään jatkuneesta toimintatavasta; viinalaskuista ilman ulkopuolisia vieraita, taksimatkoista aamuyöllä ja juhlinnasta, joka ei liittynyt virkatehtävien hoitoon. Rehtoria valvova hallitus ja sen puheenjohtaja joutuivat eroamaan. Matkustus- ja merkkipäiväsääntöjä kirjoitettiin uudestaan. Rehtori sai varoituksen ja talousjohtaja huomautuksen. Kaupunkilehden uutisoinnin ansiosta myös Kuopion muut organisaatiot alkoivat tehostaa sisäistä valvontaansa ja uusivat hallinto- ja virkasääntöjään. Saamani palautteen perusteella myös Suomen muissa ammattikorkeakouluissa matkustelu ja rahankäyttö antaisivat aihetta jatkotutkintaan. Ismo Vornanen Kuopion Kaupunkilehden erikoistoimittaja Mäntsälässä on pian yksi lehti vähemmän Esa Kaupunkilehdet myi Mäntsälän Uutiset Suomen Lehtiyhtymälle kesäkuussa. Jo ennen kauppaa Lehtiyhtymä kustansi myös kaupunkilehti Mäntsälän Viikkouutisia sekä kaksi kertaa viikossa ilmestyvää, tilattavaa Mäntsälä-lehteä. Vuoden vaihteessa kolmen lehden toimitukset tukitoimintoineen yhdistyvät ja Mäntsälän Viikkouutiset lakkaa ilmestymästä. Jäljelle jää yksi tilattava ja yksi kaupunkilehti. ­ Markkina ei riitä kolmelle lehdelle millään, Suomen Lehtiyhtymän toimitusjohtaja Jor- ma Hämäläinen perustelee yhdistämistä. Henkilöstövaikutusten hän uskoo jäävän "minimaalisiksi", sillä konsernissa riittää tehtäviä Uudellamaalla. Kauppa sinetöi Lehtiyhtymän Mäntsälän valloituksen. Vuonna 2010 Mäntsälä-lehti siirtyi Lehtiyhtymälle Paikalliskustannus Alangolta. Samana vuonna Lehtiyhtymä perusti Mäntsälän Viikkouutiset. ­ Meitä rohkaisi näille markkinoille järvenpääläisten kauppojen toive saada ostettua samalta luukulta myös Mäntsälän ilmoittelu, Hämäläinen kertoo. Riikka Virranta Lehtiyhtymän tabloidihanke viivästyy aiotusta Vastoin aiempaa ilmoitusta Suomen Lehtiyhtymän kaikki lehdet eivät siirry heti vuoden vaihteessa tabloidiin. Luultavasti jo tämän vuoden puolella formaattiaan vaihtavat kaupunkilehdet Tamperelainen ja Turkulainen. Puolentoista vuoden aikajänteellä tabloidiin siirtyvät ensin muut konsernin kaupunkilehdet ja lopulta tilattavat lehdet. Toimitusjohtaja Jorma Hämäläisen mukaan Lehtiyhtymä seuraa, miten Uudenmaan markkinat reagoivat Helsingin Sanomien formaattivaihdok- seen. Kokemusten mukaan tabloidiaikataulua voidaan säätää. Hämäläisen mielestä pienempi formaatti sisältää mahdollisuuksia lukijamarkkinoilla mutta riskejä ilmoitusmyynnissä. ­ Kun tabloidisaatio nyt alkaa Suomessa, se alkaa mahdollisimman huonoon ajankohtaan. Nousukautena se menisi livauttamalla paremmin. Riikka Virranta Ilves Jakelu haki postitoimilupaa Ilves Jakelu haki postitoimilupaa elokuussa Kanta-Hämeen alueelle. Aiemmin vain Esa Ja- kelut on hakenut ja saanut postitoimiluvan. Yhtiö kuitenkin koki jakeluehdot kohtuuttomiksi ja vei päätöksen käsiteltäväksi Korkeimpaan hallintooikeuteen. Muun muassa vaatimusta kolmipäiväisestä jakelusta pidettiin liian tiukkana. Toimitusjohtaja Antti Niiniön mukaan Ilves Jakelut tuskin joutuu samanlaisen ratkaisun eteen, sillä tarkoitus on jakaa vain sopimusasiakkaiden osoitteellisia kirjeitä. Ilves Jakelu Oy on Hämeen Sanomat Oy:n tytäryhtiö, joka jakaa päivittäin noin 55 000 lehteä Hämeenlinnan ja Riihimäen alueilla. Sarita Blomqvist SuomenLehdistö 8­9/12 9
• NÄIN KIRJOITAN Urheilutoimittaja kertoo työstään Vihaatko sinä urheilua? OLYMPIALAISET. Kahdennentoista tai kolmannentoista kisapäivän ilta. North Humberland Arms -niminen nurkkapubi, sellaisia on Lontoon kujilla nykyäänkin yhtä paljon kuin liikkuvia poliiseja entisinä aikoina nelostiellä. Suomalainen urheilutoimittajajoukkio palauttelee vaan ei humallu. Ei, koska olympialaisista ei raportoida enää juovuksissa. Jos raportoitaisiin, kotitoimitus itkisi ja lukijat nauraisivat ­ ennen kuin lakkaisivat lukemasta. Kaiken harmonian keskeltä, pöydän takaa tai sivulta, paiskautuu yksi kysymys suoraan kohti minua. ­ Vihaatko urheilua? Isäni on lukenut juttujasi. Hän väittää, että vihaat. Nikottelen, vastaan selästä taklattuna jotain ylevää ja tyhmää, kuten että "kai minä tässä, tuota, sekä rakastan että vihaan..." Seuraavana aamuna juoksulenkillä King's Crossin synkähköissä kortteleissa. Edellisillan kysymys hakkaa pääni poimuja. Hitto, vihaanko urheilua? Vastaus tulee, kun alan kiertää uneliasta puistoa kolmannen kerran, ja kolmannen kerran vilkaisen nurmialueen keskellä ruohoa polttelevaa oman taivaansa maalaria. Ei, en vihaa. Mutta olen urheilutoimittaja. Toimittajan tehtävä on olla realisti, ei yksitotinen kriitikko eikä parantumaton uneksija, ei negaatioissa rypijä eikä positiivisuuden Tupperware-konsulentti. TÄSSÄ OLLAAN, aapeli. Yli 30 vuotta olen kirjoittanut urheilusta, möykännyt ja tunnelmoinut, yrittänyt olla nokkela, sortunut mahtipontisuuteen, ylistänyt, haukkunut, lyönyt vyön alle, koittanut kun- " nioittaa urheilijaa, ehtinyt, myöhästynyt, hakannut eteen kannettuja koneita korjaamolle, tehtaillut tekstejä, väsynyt ja innostunut. Nyt minun pitäisi yhtäkkiä pysähtyä ja kertoa muille ­ sekä itselleni ­ miten kirjoitan. Ja joku kysyy vieressä, vihaanko urheilua. Voiko kirjoittamisestaan kertoa? Voiko esittää kysymyksiä, joihin ei tiedä vastauksia? Voiko viisastella, jos ei tunne itseään viisaaksi? Voiko toimittamisen pyhää ja epäpyhää riittiä leikkiä muiden puolesta? Kirjoittamista ei voi selittää. Kirjoittaminen on. Kirjaimet ja sanat ovat kaikkien käytettävissä ja sekoiteltavissa kuten lottopallot siinä hemmetin häkkyrässä. Kukaan ei osaa sanoa, miksi minä ­ tai aapeli ­ pyöräyttää ne kulloiseenkin järjestykseensä. Siinä lepää tekstin voima, hurmakin. Siis älä selitä, äläkä ainakaan syötä sanoja toisille. Riittää mainiosti, kun saat oman näl- käsi tyydytetyksi. Kun on vapaus, kirjoittaminen on subjektiivinen mahdollisuus. Sinä teet, sinä päätät. Kuuntele ympäristöäsi, katsele pää kenossa, ime tunnelmia, poimi vaikutteita, suhteuta ja rakenna. Mutta jääkiekkoselostus on sinun näkemyksesi. Kun alat kirjoittaa, hyväile tai kurita näppäimistöä ihan itse, omilla sormillasi. Luota niihin. Toisaalta tiedän, että henkilökohtaisessa ruudussakaan ei ole aina näin ollut. 30 vuotta sitten, ehkä vielä 20 vuotta sitten, kirjoitin urheilulle. Rakastin urheilua ja urheilijoita sumeilemattomasti. Kun löin kirjoituskoneelle jutun painikilpailusta, ajattelin, että toivottavasti tekstini miellyttää sen kohteita. Olin hölmö, mutta en kadu. Se oli välttämätön kehityspolku kohti tätä hetkeä. Jolloin minulta tullaan viattomasti kysymään, vihaanko urheilua. URHEILUTOIMITTAJIA ON näihin päiviin asti pidetty toimitusten reppanoina. Minä en ole koskaan ajatellut näin, vaikka olen saattanut olla reppanoiden stereotypia. Yleistyksillä ei ole mitään väliä, jos itse sysäät ne omaan merkityksettömyyteensä. Jos sen sijaan vielä 57-vuotiaana tunnet itsesi "urheilutoimituksen pojaksi", et ole päässyt koskaan edes liikkeelle. Silloin suorastaan kerjäät yleistyksiä ­ ja jämähdät aihioihisi. Toimittajan tehtävä on olla realisti, ei yksitotinen kriitikko eikä parantumaton uneksija, ei negaatioissa rypijä eikä positiivisuuden Tupperware-konsulentti. Mutta realismi on pirun vaikea taiteen ala, kun ympäristö laulaa omia virsiään. Urheilun ympäristö on tätä: kirjoita meistä näin ja heistä noin. "Ajattele, että olemme koko maakunnan asialla", saarnasi jääkiekkoseuran toimitusjohtaja kolme tuntia yrittäessään estää minusta realistisen mutta hänen mielestään rienaavan jutun julkaisemisen. 10 SuomenLehdistö 8­9/12
• valeproffa RISTO AALTO Tuomo Pietiläinen on Helsingin Sanomien taloustoimittaja, joka opettaa tutkivaa journalismia Tampereen yliopiston vierailijaprofessorina 2012­2013. Journalismin tutkimuksella on paremmat voimavarat kuin tutkivalla journalismilla. Tämä oli ensivaikutelmani, kun aloitin vierailijaprofessorina Tampereen yliopistolla elokuussa. Skuuppikorvaus parantaisi laatua JOURNALISMIN TUTKIMUSTA ei ole liikaa, vaan tutkivaa journalismia on liian vähän. Tutkivalla journalismilla on kallis maine, missä pelossa esimerkiksi Jyväskylän yliopisto ei enää uskalla nimittää kurssejaan tutkivan journalismin vaan jonkinlaisiksi tiedonhankinnan kursseiksi. Tämä on tietenkin outo ratkaisu, sillä tutkiva journalismi on lopulta oikea asenne työhön ja joukko työkaluja. Asennetta ja työkaluja tarvitaan kaikenlaisen perusteellisen ja kriittisen journalismin tekemiseen. Sellainen journalismi saa aikaan omia selvityksiä ja uutisia, parhaimmillaan skuuppeja. Skuuppien takana taas on valistuneen työnjohdon vaisto antaa toimittajalle joskus aikaa tehdä töitä perusteellisesti. Tämä En tiedä muuta tietenkin maksaa tavallista toimialaa kuin enemmän. mediateollisuus, Siksi on outoa, että kilpailejossa kilpailijan vat mediat voivat ottaa täyden hyödyn skuupin tekijän tuoaikaansaannoksista toksista lähes reaaliaikaisesti. saa hyötyä Alkuperäinen julkaisija makilmaiseksi ja ilman saa viulut ja kantaa oikeudenriskiä. käyntien riskin, mitä kilpailijoiden ei tarvitse tehdä kunhan siteeraavat alkuperäistä uutislähdettä oikein. En tiedä muuta toimialaa kuin mediateollisuus, jossa kilpailijan aikaansaannoksista saa hyötyä ilmaiseksi ja ilman riskiä. Internetin reaaliaikaisuus on tuonut ongelman selvästi esiin. SIKSI ESITIN AVAJAISLUENNOSSANI käytäntöä, jossa skuupin julkaissut kaupallinen media saisi kilpailijalta 2000 euron uutisvoiton käyttökorvauksen. Korvaus tilitetään, jos kilpailija siteeraa alkuperäistä uutista 24 tunnin sisällä julkaisusta. Korvaus olisi oikeudenmukainen medialle, joka panostaa yhteiskunnallisesti merkittävien uutisten etsimiseen. Esitykseni herätti pohdintaa uutistuotannon taloudesta, mutta vähemmän ajatuksia skuuppikorvauksen vaikutuksesta journalismin laatuun. Mielestäni uutisvoiton käyttökorvauksella olisi vain myönteisiä seurauksia: se parantaisi tiedon laatua ja monipuolistaisi viestintää. KÄYTÄNTÖ LISÄISI tiedonvälityksen varmuutta, koska kilpaileva media voisi julkaista uutisen, kunhan se hankkii itse samat tiedot kuin alkuperäisellä julkaisijalla oli. Näin merkittävä uutisvoitto tulee tarkistetuksi useamman median voimin ja virheet vähenevät. Journalistin ohjeet velvoittavat nykyisinkin muiden julkaisemien tietojen tarkistamiseen "mahdollisimman hyvin", mutta tätä pykälää ei toimituksissa nettilehtien siteeraushuumassa noudateta. Lisäksi skuupin käyttökorvaus monipuolistaisi uutistarjontaa. Mediat eivät enää toistaisi papukaijoina yhden uutisvälineen hankkimaa skuuppia vaan tarjoaisivat omia uutisiaan. Jos taas skuuppi olisi riittävän merkittävä ja kiireellinen, median kannattaisi tilittää skuuppikorvaus alkuperäiselle julkaisijalle ja julkaista se itsekin siteerattuna. Skuupin käyttökorvaus ei rajoittaisi yhteiskunnallista keskustelua, koska merkittävät asiat tulevat joka tapauksessa vapaasti siteerattaviksi seuraavana päivänä. Kaikkien laatumedioiden ja kansalaisyhteiskunnan etu on, että nykyinen taloudellinen uutisrosvous loppuu ja omiin uutisiin panostava journalismi lisääntyy. Kuka? > Ilkka Kulmala, 57. Urheilutoimittaja Keskisuomalaisessa, Jyväskylässä yli 30 vuotta. Tehnyt pari pistoa viikonvaihdeosastolle ja Sunnuntaisuomalaiseen. Ylioppilas. Pääsi opiskelemaan Tampereelle journalistiikka 1977, ei lähtenyt. Hienoimmat työkokemukset ovat viidet kesäolympialaiset sekä normaalin kiireinen arki-ilta urheiluosastolla. Miksi toimittaja? Sukuvika, kirjoittamisen intohimo ja se, ettei osaa juuri muuta. Nauttii ihmisistä ja kirjoittamisesta. Vinkit > Idea: Älä valitse helpointa ideaa. Käytä mielikuvitustasi jo tässä kohdettasi luikahtamaan aidan matalimmasta kohdasta. Haasta ja haasta. > Kirjoittaminen: Uutisteksti on uutistekstiä, turha kikkailla. Turha kikkailla muutenkaan, mutta mieti kerronnan rytmiä ja tekniikkaa. Muista, että jutun pitää imeä terävän alunkin jälkeen. > Kaiken kaikkiaan: Pyri välttämään tavanomaisuutta, sitä on joka tapauksessa liikaa. Käytä omaa persoonaasi, mutta älä nosta jutuissasi itseäsi pääosaan. Miksi olisin jättänyt julkaisematta? Ajattelin olla maakunnan asialla ja välittää totuuden sellaisena kuin olin sen pöyhimistyöni perusteella nähnyt. En minä tiedä, oliko se absoluuttinen totuus. Kuka lopulta tietää totuuksista? Tärkeintä oli pyrkimys, naiivisti sanoen reilu ja rehellinen maali. NÄEN, ETTÄ urheilutoimittaja on tänä päivänä aidosti toimittaja, tai ainakin suuri osa heistä, meistä, on. Meille voi nauraa, mutta se ei hyödytä ketään. Luen kollegojeni juttuja, joista osa on huonoja mutta isompi osa hämmentävän hyviä. Voisin kertoa omasta kirjoittamisestani paljonkin. Ehkä pitäisi kertoa siitä, että olen enemmän havainnoija. Annan muiden säntäillä, samalla kun menen tekemään "tutkielman" kohteeni kasvoista ja kehonkielestä. Kuuntelen muiden viisaita kysymyksiä, mutta keskityn itse tyhmiin. Niihin saa oivaltavia vastauksia. Ehkä voisin kertoa, kuinka saatan tarttua yhteen lauseeseen ja poimia siitä koko tarinan siemenen. Ehkä haluaisitte kuulla, että haen mieluummin tematiikkaa ja kokonaisuuksia, luonteenpiirteitä, tunnelmaa ja seurannaisia kuin imen usein jargonimaista tekstiä muistilehtiööni. Mutta ihan oikeasti: en halua, että lukisitte tätä aistit ilman vartijoita. Minä voin kertoa vain omasta puolestani. Minun tapani tehdä ja kirjoittaa on yksi tuhansista. Haen jo ideatasolla ihmistä. Kun olin päättänyt kirjoittaa ylös nyrkkeilijä Tarmo Uusivirran traagisen tarinan, päätäni ei olisi kääntänyt enää mikään tai kukaan. Loin vision lopputuloksesta, joka ei ollut lopputulos. Annoin tarinan viedä, en pistänyt vastaan. Se oli juttu Uusivirrasta, olin vain välittäjä. Voisin ylpeillä, kuinka haen tekstiin rytmiä ja viilaan kirjaimia toisinaan aamukahviin asti, kun taas toisinaan annan tajunnan virrata. Mutta en voi suositella tapojani ja tottumuksiani kenellekään. Jokaisen on löydettävä omansa. Jos niin käy, voi puhutella itseään toimittajaksi. TÄSSÄ VAIHEESSA joku voi ajatella, etten ole päässyt eroon kysymyksestä, joka singottiin tuoppini viereen North Humberland Armsissa. Tämä joku on väärässä. Vihaanko urheilua? Minusta se oli yksi upeimmista kysymyksistä, mikä minulle tai aapelille on koskaan esitetty. Jo pelkästään se antaa uskoa siihen, että olen näiden yli 30 vuoden aikana mennyt eteenpäin. Edes hieman. Ai, kuka on "aapeli"? Todennäköisesti joku niistä kollegoista, joita olen oppinut arvostamaan. Heitä on paljon ­ ja yhä enemmän heitä kasvaa. Urheilutoimittajan homma on kasvun paikka. Ilkka Kulmala >Työstö: Kun olet päättänyt toteuttaa ideasi, älä päästä itseäsi ja vaiheessa. SuomenLehdistö 8­9/12 11
• NÄIN ME TEEMME Helsingin Sanomien datajournalismin ryhmä Datajournalismin ryhmän tuottaja Esa Mäkinen, graafikko-koodaaja Jarmo Lundgren ja toimittaja Pauliina Grönholm tekivät useita juttuja ja verkkosovelluksia Opetushallituksen yhteishakuaineistosta. Taulukosta löytyi inhimillinen Helsingin Sanomissa datajournalismin ryhmä auttaa toimittajaa kaivamaan tietomassasta uutisen. 101 000 RIVIÄ Excel-tiedostossa. Sukupuoli, ikä, asuinpaikka ja tieto lukioon tai ammattikouluun pääsystä. Opetushallitukselta 1700 eurolla ostettu yhteishakuaineisto on mykkä, mutta Helsingin Sanomien kaupunkitoimittaja Pauliina Grönholm tiesi mitä kysyä siltä. ­ Halusin selvittää, kenelle koulutuspaikat menevät. Olin tehnyt aiemmin juttua siitä, että Helsingissä jää noin tuhat peruskoulun päättävää nuorta vuosittain ilman koulutuspaikkaa. Laskuapua Grönholm sai Helsingin Sanomiin toukokuussa perustetun datajournalismin ryhmän tuottajalta Esa Mäkiseltä. Työpari istui koneen äärellä, Grönholm esitti kysymyksiä ja Mäkinen teki ajot. Kaksikko yhdisti yhteishakutietoja muun muassa työttömien nuorten määrään ja ikäluokkien kokoon paikkakunnittain. Aineistosta alkoi hahmottua uutisia, yllättäviäkin. Suhteellisesti vaikeinta kouluun oli päästä Lahdessa eikä Helsingissä. Datan pohjalta laskettu syrjäytymisindeksi taas oli synkin Kotkassa. Edes neljän osastonsa pääuutisen ja kahden interaktiivisen verkkokartan jälkeen Grönholm ei usko, että yhteishakuaineisto on loppuun perattu. ­ Yksin en olisi selvinnyt tästä jutusta tai edes lähtenyt tekemään sitä, hän toteaa. Toinen erä verkossa Helsingin Sanomissa datajournalismin ryhmä auttaa toimittajia kaivamaan uutisia suurista tietomassoista sekä visualisoimaan löydökset kiinnostavasti. ­ Toimittajat eivät ehdi tutustua tarvittaviin ohjelmiin, he eivät ole koodaajia tai graafikoita. Se on suurin este datajournalismille, koodaava toimittaja Esa Mäkinen sanoo. Ryhmään kuuluu tuottaja Mäkisen lisäksi Hesarissa pit- kään toiminut koodaaja-graafikko Jarmo Lundgren, joka ohjelmoi ja visualisoi verkkosovelluksia. Sosiaalisen median tuottaja Jussi Ahlroth taas on mukana joukkoistamishankkeissa ja juttujen levittämisessä Facebookissa ja Twitterissa. Idea on, että suuri osa jutuista syntyy toimittajien aloitteesta eikä heiltä vaadita erityistaitoja ehkä Excelin käyttöä lukuun ottamatta. Ryhmän jäsenet itse taas kehittävät jutunteon ohessa uusia työkaluja ja toimintatapoja. Datajournalismi ja avoin data > Datajournalismissa tehdään uutisia yhdistelemällä, analysoimalla ja visualisoimalla laajoja tietoaineistoja. Usein lopputuotteena on myös verkkosovellus. "Englanninkielinen termi data driven journalism sisältää ajatuksen, että data johtaa erilaisiin paikkoihin. Se voi olla uutinen tai tarina", HS:n datajournalismin ryhmän tuottaja Esa Mäkinen sanoo. > Avoimella datalla tarkoitetaan maksutonta, koneluettevassa muodossa olevaa tietoa. Erotuksena tilastosta avoin data on tietoaineistoa, josta ei ole vielä tehty tulkintoja. Esimerkiksi ikäryhmittäin ja maakunnittain jaoteltu tilasto voi peittää ongelmia, jotka nousisivat esiin erilaisella aineiston jaottelulla. 12 SuomenLehdistö 8­9/12
• JOHANNA KANNASMAA Vinkit Datajournalismin työvaiheita Helsingin Sanomissa Idea > Juttu lähtee toimittajan kysymyksestä tai kiinnostavasta aineistosta, joka vaatii penkomista. Alussa toimittaja ja dataryhmän tuottaja keskustelevat. Myös graafikon on hyvä osallistua ideointivaiheeseen. Koko juttuprosessi kestää tyypillisesti päivästä muutamaan viikkoon. Google Refine, Access ja Excel, auttavat. Jos viranomainen on pitänyt huolta tietokannastaan, siivoamista ei juuri tarvita. Analyysi > Analyysi on journalistista työtä; mikä datassa on olennaista ja kiinnostavaa. Aineistoon voi tutustua sorttaamalla tietoja, katsomalla pienimmät ja suurimmat arvot sekä piirtämällä datasta kuvaajia. Oman postinumeroalueen tai ehdokkaan tiedot helpottavat hahmottamista. Verkostoanalyysiohjelmat, kuten Cytoscape tai Gephi, tuovat esiin piiloon jääviä kytköksiä. Ohjelmien käytössä auttaa dataryhmän tuottaja. pyyntihintoihin ja kertoi, millä alueilla pääkaupungissa pyyntihinnoissa on eniten ilmaa. > Datajournalismin lopputulos voi Jutun ulospano > Tärkeä työväline ovat julkisuuslain mukaiset tietopyynnöt viranomaisille. Aineistoa kerätään myös joukkoistamalla, kuten Helsingin Sanomien kysyessä lukijoiden asuntolainojen korkomarginaaleja. Jo tiedon kaappaamiseen sopivassa muodossa voidaan käyttää ohjelmia, scrapereita. Joskus raakadata maksaa. Datan hankkiminen hyvin olla vaikka tarinallinen teksti. Helsingin Sanomien datajournalismin ryhmä pyrkii tuottamaan verkkoon interaktiivista grafiikkaa, josta lukija voi kaivaa itseään kiinnostavan tiedon. Verkkovisualisoinnit ja -sovellukset vaativat graafikon ja koodaajan työpanosta. Aineiston siivoaminen > Erilaisten kirjoitusasujen yhdenmukaistaminen, virheiden korjaaminen ja tiedon karsiminen voivat viedä päiviä työaikaa. Ohjelmat, kuten taan. HS Openiin osallistunut työryhmä taas yhdisti ympäristöministeriön tiedot asuntojen toteutuneista kauppahinnoista Oikotieltä saatuihin > Tyypillistä on yhdistää tieto kart- Tietojen yhdistely suuksien mukaan jutun taustalla olevan aineiston yleisölle. Esimerkiksi eduskuntavaalikoneen vastauksista yksityiset jalostivat verkkosovelluksia ja blogimerkintöjä. Lehdellä on ohjeet datan avaamiseen ja käyttämiseen toimituksessa. Henkilötietolakia rikkovaa tai yksityisyyttä loukkaavaa tietoa ei tietenkään voi julkaista. > Helsingin Sanomat avaa mahdolli- Raakadatan avaaminen yleisölle tragedia Ryhmä tuottaa ensisijaisesti sisältöä verkkoon, jossa sillä on kävijätavoitteet. Mäkisen mukaan Helsingin Sanomien verkkopalvelussa on menossa "toinen erä" 2000-luvun kunnianhimoisten webortaasien jälkeen. Avoin tieto lisääntyy Miksi kenenkään pitäisi vaivautua näin työlään oloiseen työskentelytapaan? Jarmo Lundgrenin mukaan datajournalismi mahdollistaa uudet ilmaisukeinot eli interaktiivisen kerronnan. Nettivisualisoinnit ovat myös sisältöä, jota muut eivät voi kopioida. Tärkein syy ohjelmiin perehtymiseen on kuitenkin se, että datajournalismin työkaluin syn- tyy uutisia, joita ei aiemmin olisi löydetty. ­ Yrityksillä ja viranomaisilla on paljon tietoa, jota ei osata käyttää uutishankinnassa, Esa Mäkinen sanoo. Suomessakin ollaan pikkuhiljaa ymmärtämässä, että tiedon avaaminen lisää sen arvoa; syntyy uutta liiketoimintaa ja hallinto muuttuu läpinäkyvämmäksi. Hallitus antoi periaatepäätöksen digitaalisten tietoaineistojen avaamisesta keväällä 2011. Toistaiseksi Maanmittauslaitos on avannut karttansa, ja Ilmatieteenlaitos tulee säätietoineen perässä. Tulevaisuudessa Opetushallituksen yhteishakuaineistonkin saattaisi saada ilmaiseksi journalistiseen käyttöön. ­ Kun meillä on datajournalismin ryhmä, olemme hyvissä asemissa hyödyntämään valtion avautuvia tietovarantoja, Mäkinen sanoo. Alkuun ilman komiteoita Suomessa datajournalismia tehdään ainakin Suomen Kuvalehdessä, Svenska Ylessä sekä yksittäisten toimittajien voimin siellä täällä. Helsingin Sanomissa toiminta lähti alhaalta ylöspäin. Koodaustaitoiset Mäkinen ja Lundgren alkoivat tehdä projekteja oman toimensa ohessa. ­ Pitäisi vain ryhtyä tekemään, ottaa projekti ja kokeilla. Ei tarvitse komiteoita perustaa, Mäkinen kannustaa. Tarvittavista ohjelmista on ilmaisversioita, ja vauhtia voi hakea Sanomatalon kellarista kaikille avoimista HS Openeista. Niissä toimittajan, koodaajan ja graafikon muodostamat kolmikot ideoivat ja toteuttavat journalismia Helsingin Sanomien hankkimasta datasta. Hän toivoo, että numeroita murskattaisiin myös pehmeiksi koetuissa aiheissa, kuten sosiaalipuolen jutuissa. "Mielialat vaihtelivat" Pauliina Grönholm tekisi jatkossakin datajournalistisia projekteja, mieluiten valikoiduista aiheista, jotka tuntee hyvin. Numeroiden pyörittely oli työlästä ja turhauttavaakin. ­ Mielialat vaihtelivat tämän projektin aikana, Grönholm sanoo. ­ Helpompaahan on soittaa pari puhelua ja tehdä juttu siitä. Yrityksillä ja viranomaisilla on paljon tietoa, jota ei osata käyttää uutishankinnassa Esa Mäkinen Datajournalismin ryhmän tuottaja ­ Inhimillisyyden kaivaminen pitäisi myös muistaa. Kyse ei ole vain numeroista. On ihan katastrofi nuorelle, jos hän ei pääse kouluun. Riikka Virranta " SuomenLehdistö 8­9/12 13
• KUVITTAMINEN Eurokriisin visualisointi N JAN EH AR J U Kuvittajan kriisi Kolme visualistia kertoo, miten eurokriisi selitetään piirroksella, valokuvakuvituksella ja infografiikalla. Vakavaakin aihetta voi kuvittaa huumorilla. posti. Nainen ratkoo itse palapeliä, vaikka taustalla kädet tarjoavat ratkaisuja ­ joista mikään ei itse asiassa taida sopia palapeliin. Ehkä kuva päästää lukijan liian helpolla. Palapeli on aika ilmeinen idea. Teen usein ison läjän luonnoksia. Katselen myös vanhoja luonnoksia, jos saisin niistä ideoita. Istun alas, piirtelen ja leikin ajatuksilla. Teen aina taustatyötä: kirjoitan Googleen sanoja, joita minulle tulee aiheesta mieleen. En etsi niinkään faktoja vaan ideoita. Uskon, ettei kaikkia ideoita ole keksitty, vaan uusia löytyy yhdistelemällä. Uuden symbolin löytää niin, että yhdistää kaksi aivan eri asiaa, kuten talouden ja antiikin Kreikan. Skannaan lyijykynäluonnoksen ja piirrän Illustratorilla vektorikuvan. Värit ja varjostukset teen Photoshopilla. Koko prosessi kestää puolesta päivästä kahteen päivään. TUTUILTA ASIAKKAILTA riittää toisinaan lyhyt briiffi, ja ehkä keskustellaan vielä puhelimessa jutusta. Uusilta haluan ja saankin jutun taustaksi. Olen tosi harvoin tekemisissä toimittajan kanssa. Yleensä keskustelen taittajan, graafikon tai muun visualistin kanssa. Se riittää, koska kevyissä kuvituksissa faktojen ei tarvitse olla niin tarkkoja. Jotain pitää silti tietää. Kuvassa ei saa olla virheitä, koska silloin se johtaa lukijan harhaan. Luen lehtiä ja katson televisiota. Iltapäivälehdistä saa yleensä hyvin tietää, mistä ihmiset nyt vouhottavat. Janne Harju Freelance-kuvittaja Harju kuvitti Annaan toukokuussa 2010 jutun, joka kehotti naisia epäilemään pankkeja ja neuvoi ottamaan raha-asiat itse haltuun. Yksi kuvituksista oikealla. Kukaan ei ole koskaan sanonut loukkaantuneensa iloisista kuvista. " " TALOUDEN KUVITTAMINEN on vaikeaa, koska talousaiheet ovat yleensä melko samanlaisia: aina menee huonosti. Tyylini on kepeä ja vähän humoristinen. Kuvitukset tekisivät uutisistakin iloisempia. Kukaan ei ole koskaan sanonut loukkaantuneensa iloisista kuvista. Naistenlehdissä eurokriisiä ja taloutta lähestytään yksilön ja naisen näkökulmasta. Aloitin ideoimalla, mitä kaikkea arjen pankkiasiat sisältävät: sijoittamista, lainoja ja säästämistä. Palapeli-idea syntyi hel- PIIRROS ON AINA kannanotto, koska valitsen siihen näkökulman. Näkökulma lähtee omasta arvomaailmastani, ja jos haluan tuoda kuvituksella jotain lisää juttuun, sen on lähdettävä minusta. En voisi kuvittaa vastoin arvojani. Jos piirtäisin kuvan maahanmuutosta kertovaan juttuun, kuva olisi sen puolesta eikä vastaan. En haluaisi piirtää rasistisesti tai syrjiä mitään ihmisryhmää. Eurokriisikuvitukseen voisin kyllä piirtää ahneen pankkiirin, koska koen, että kriisillä on syyllisiä. Vakavissa kuvituksissa kantaa voi ottaa radikaalimmin. Lasten hyväksikäytöstä kertovaan juttuun voi hyväksikäyttäjät piirtää paholaisiksi. Sarita Blomqvist 14 SuomenLehdistö 8­9/12
• MA RJO TYN KKY NE N Ensimmäinen välähdys jutuissa mielipiteitään, he eivät useinkaan ole jutun aihe, joten miksi kuvittaa juttu heidän naamoillaan. Vaikeudesta huolimatta kuvitus on usein talousaiheissa paras ratkaisu. Valokuvakuvitus käy aiheisiin, joissa on selkeitä symboleja: raha-aiheisiin tai aiheisiin, joissa voi käyttää vaakunoita ja lippuja. Valokuva eroaa piirroksesta eniten siinä, että se tuo käsiteltävän asian lähelle manipuloitunakin. Sillä saa aikaan realismilla leikitteleviä shokkiefektejä, jotka pysäyttävät lukijan. Piirroksiin saa mukaan myös sarkasmia ja kritiikkiä. HISTORIAN TUNTEMISESTA on hyötyä kuvittajalle. Kun tuntee keskustelun avainkohdat, pystyy tekemään tietoisia ratkaisuja. Luen etukäteen jutun, mutta hankin yleensä lisätietoa. Etsin esimerkiksi arkistosta vanhoja juttuja. Tätä kuvitusta varten luin markan historiaa ja etsin erilaisia kolikkomalleja. Taustat täytyy tarkistaa monista lähteistä, koska lukijat ovat todella tarkkoja. Tuotemerkkien ja logojen kanssa pitää olla tarkkana, koska niitä ei voi käyttää miten hyvänsä. Pitää myös tuntea esimerkiksi lippulaki, jotta tietää mitä Suomen lipulle saa tehdä. Lainaaminen ja varastaminen ovat hyviä keinoja ideoimiseen. Luen paljon kansainvälisiä lehtiä, kuten News Weekiä ja New Yorkeria ja seuraan kollegoiden töitä. Näin vältän sen, etten tee samaa kahdesti. Olen tyytyväinen eurojutun kuvitukseen. Kuva olisi voinut olla kooltaan vieläkin mahtipontisempi, mutta olen iloinen siitä, että kerrankin välähti. Sarita Blomqvist Marjo Tynkkynen Otavamedian valokuvaaja ja kuvatoimittaja Tynkkynen kuvitti Suomen Kuvalehden numeroon 30/12 jutun otsikolla Markka vai euro. SAIN IDEAN pois lentävistä joutsenista salamana kirkkaalta taivaalta. Juttu käsitteli sitä, pitäisikö Suomen erota eurosta ja palata markkaan. Koska markka tuli kanteen, oli luonnollista laittaa euro sisäsivulle. Joutsenet ottavat kantaa, mutta kertovat myös suoraan jutun ajatuksen. Ensin kiillotin kolikot. Kuvasin ne studiossa makrolinssillä ja siirsin kuvat tietokoneelle. Irrotin Photoshopilla eurosta Suomen joutsenet ja häivytin reiät. TALOUDEN KUVITTAMINEN on, jos ei vaikeaa, ainakin abstraktia. Talousaiheiden kuvittamiseen ei usein ole aikaa viikkoa tai kahta, koska juttujen pitää olla ajankohtaisia. Aiheet ovat visuaalisesti haastavia, koska tunnusmerkkejä ja symboleja on vähän. Silti on ikävää, jos mennään helpoimman kautta: Kataisen ja Urpilaisen naamat ovat kyllä jo jokaiselle suomalaiselle tutut. Vaikka asiantuntijat kertovat " SuomenLehdistö 8­9/12 15
• Simppeli kuvitus toimii PALLOT OVAT YLEINEN tapa kertoa lukujen välisistä suhteista. Aihe tuli kuvitettavaksi kiireisessä iltavuorossa ja tein tämän saman illan aikana. Isompien kuvitusten tekemiseen on aikaa puolitoista päivää. Luotan yleensä ensimmäiseen ideaan ja alan heti tehdä kuvitusta. Jos tekovaiheessa huomaan, ettei idea toimi, pitää tehdä jotain nopeasti: menen keskustelemaan toimittajan kanssa jutusta. Isoihin projekteihin saatan penkoa itse lisätietoa, mutta yleensä toimittaja hankkii infon ja graafikko visualisoi sen. Toimittajan rooli on huomattava, koska juttu sanelee kuvituksen. Yritän ylläpitää sitä, että vaihtaisin ideoita toimittajan kanssa, mutta joskus on hyvä saada ihan vapaat kädet. TÄHÄN KUVITUKSEEN sain toimittajalta ensin luvut ja sitten tekstit. Pidin palaverin tait- " tajan ja toimittajan kanssa. He toivoivat tällaista esitystapaa. Toinen tapa esittää lukujen välisiä suhteita olisi ollut käyttää neliöitä. Syötin luvut Illustratoriin. Ohjelman toiminnoilla pystyy tekemään tällaisen grafiikan suoraan. Jotta voi vertailla, on tärkeää, että kaikki yksiköt ovat samoja, kuten tässä euroja. Muokkasin vähän palloja ja niiden paikkoja, kun taitossa katsottiin otsikoiden ja ingressin paikat. Meillä on aika tarkat säännöt siitä, miten infografiikkaa tehdään. On määrätyt värit, fontit ja koot. Se helpottaa työtä. KUVA VOI OLLA sanaa tehokkaampi tapa kertoa taloudesta. Itselleni kuvan ymmärtäminen on helpompaa. Sen informaatio on välitöntä. Jos lukija ei ymmärrä kuvitusta, vika ei ole yksin lukijan päässä. Meillä on sellainen käytäntö, että jos graafikko ei täysin ymmärrä lopputulosta, pitää siitä keskustella toimittajan tai päätoimittajan kanssa ja muokata kuvaa. TALOUDEN KUVITTAMINEN ei ole vaikeaa, kun tekee info- grafiikkaa, koska informaatio sanelee kuvituksen. Eurokriisistä tai taloudesta muutenkaan ei tarvitse olla kauhean hyvin perillä. Seuraan uutisointia, mutten väitä olevani mestaritietäjä. Vapaiden kuvitusten tekeminen taloudesta on vaikeaa. Tuntuu, että putoilevia tai rikkinäisiä euron kolikoita näkee paljon. Taloutta kevyemmissä aiheissa voi käyttää enemmän huumoria. Vakaviin aiheisiin ­ ainakaan tässä taloustilanteessa ­ se ei aina sovi. Sarita Blomqvist Tuomas Heiskanen Aamulehden graafikko Heiskanen teki helmikuussa infografiikan Asiat-liitteen Aseissa ei säästellä -juttuun. 16 SuomenLehdistö 8­9/12
• INTERNET Sisääntuloreitit verkkolehteen Yksittäiset jutut tärkeitä sisääntuloissa YHÄ USEAMPI lukija tulee verkkolehteen sivuovesta eikä julkaisun etusivun kautta. Siksi kunkin yksittäisen juttusivun arvo kasvaa suhteessa lehden etusivuun, katsoo Adrianne LaFrance Nieman Journalism Labin blogissa. Sivuovi tarkoittaa tällä hetkellä etenkin hakuohjelmia ja sähköposteissa olevia linkkejä mutta yhä useammin linkkejä ja vinkkejä lukijoiden seuraamissa sosiaalisen median viestivirroissa. Pew-tutkimuskeskuksen mukaan yhdysvaltalaisista lukijoista keskimäärin noin 36 prosenttia saa uutisensa "hyvin usein" menemällä verkkojulkaisun etusivulle. Se on toki paljon verrattuna siihen, että Facebookin tai Twitterin suositusten kautta uutisensa löytää alle joka kymmenes. Mutta kun laskee yhteen sosiaalisen median kautta uutisnälkäänsä tyydyttävät (9 prosenttia), hakuohjelmia käyttävät (32 prosenttia) ja uutiskoostepalvelun tai -sovelluksen käyttäjät (29 prosenttia), onkin sivuovista kulkijoita kaksinkertaisesti etuoven käyttäjiin verrattuna. Verkkolehdet kainostelivat kertoa lukijavirtalukujaan La * Suoraan juttuun tuleville lukijoille pitäisi olla tarjolla lukukokemus, joka on selkeä eikä liian rauhaton. verkonsilmä Francelle, mutta sivuoven käyttäjät lisääntyvät. Eri verkkolehtien lukijat käyttäytyvät eri tavoin. Jutun mukaan etusivulle tulee New York Timesin lukijoista noin puolet, Wall Street Journalin lukijoista alle puolet ja The Atlantic -aikakauslehden lukijoista vain noin joka kymmenes. HAASTATELLUT verkkolehtien edustajat ovat sitä mieltä, ettei etusivu ole tietenkään tarpeeton. Sitä tarvitaan muun muassa julkaisun brändin ilmentämiseksi ja se myös kuvastaa toimituksellisia linjauksia ja uutisarvotuksia. Mutta kunkin yksittäisen juttusivun arvo on yhä tärkeämpi lukijoiden kiinnittämisessä. Ei kannata murehtia, mistä lukijat tulevat vaan mitä he tekevät tultuaan julkaisuun, sanoo The Atlanticin päällikkötoimittaja. Suoraan juttuun tuleville lukijoille pitäisi olla tarjolla lukukokemus, joka on selkeä eikä liian rauhaton. Silti juttusivun pitäisi antaa lukijalle käsitys verkkolehden muusta sisällöstä ­ ja mieluusti ohjata sivuovesta tullut lukija etusivulle ja sitä kautta lehden muille sivuille. Kysymys on juttusivun ulkoasusta mutta myös juttujen rakenteista. YKSI MAHDOLLISUUS kiinteyttää lukijasuhdetta on se, että lukija saadaan palaamaan samaan juttuun useamman kerran. Tällaista mallia tarjoilee Matt Thompson Poynter-instituutin blogiin kirjoittamassaan jutussa. Perusajatus on, että verkkojuttua ei kannata ajatella kertakäyttötuotteena, vaan siitä voidaan rakentaa eräänlainen kestokulutushyödyke, joka pitää lukijoiden kiinnostuksen yllä pitkäänkin. Thompson esittää, että printin perinteiset pitkät juttuprojektit voisivat kukoistaa uudella tavalla verkkoympäristössä muun muassa kytkemällä lukijat mukaan. Esimerkkinä Thompson käyttää verkkojulkaisu ProPublican juttukokonaisuutta Yhdysvaltain asuntomarkkinoita piinaavasta ulosmittausten aallosta. Projektin aluksi lehti kertoi juttuhankkeestaan ja pyysi lukijoitaan kertomaan kokemuksistaan. Toimitus otti tarkemmin selkoa kiinnostavimmista tapauksista ja teki niistä juttuja. Edelleen toimi- tus hahmotti ilmiön keskeisiä piirteitä ja teki näistä analyyttisia taustajuttuja. Vähitellen parivuotinen projekti on saanut lopullisen hahmonsa pitkä verkkojutun muodossa. THOMPSONIN MUKAAN jatkuvasti täydentyvän juttuformaatin vahvuus on siinä, että jo tekoprosessi saa lukijat kiinnostumaan. Oletettavasti juttu saa lukijat myös käymään toistuvasti jutun sivulla. Ja kun juttu elää kaiken aikaa, myös tiedot siitä uusiutuvat muualla internetissä levittäen tietoa potentiaalisille lukijoille. Jutulla oli myös aivan oma Facebooksivunsa, joka osaltaan ohjasi lukijoita juttuun ja lehteen. Juttu on saatavana myös e-kirjana ja Kindlen Singlenä. Voi hyvin olla, että vastaisuudessa paneutuneesti tehdyt, vaativat juttuprojektit ovat niitä sisältöjä, jotka saavat verkossa liikkujat tulemaan verkkojulkaisuun (tai yhtä hyvin tablettilehteen). Pikauutisten virtaa on tarjolla kaikkialla, joten sitä varten ei tarvita käyntiä verkkolehdessä. Kunnon jutulla saa internetissä aikaan kaikuja, jotka kutsuvat alkuperäislähteelle. 1) JESSE PASANEN Ari Heinonen dosentti, tiedotusopin lehtori Tampereen yliopistossa ari.a.heinonen @uta.fi LINKIT 1) Verkkolukijoiden käyttäytymisestä Nieman Journalism Labin blogissa www.niemanlab.org/ 2012/08/coming-in-theside-door-the-value-ofhomepages-is-shiftingfrom-traffic-driver-tobrand tai http://goo.gl/NksNY Prosessijutuista verkkoympäristössä Poynterin sivulla: www.poynter.org/howtos/newsgatheringstorytelling/185409/ the-art-of-the-quest/ tai http://goo.gl/Wnc1v 2) Paikallislehden multimediatyökaluista juttua journalism.co.uk:ssa: www.journalism.co.uk/ news/how-iphones-andsoundcloud-haverevolutionisednewsgathering-at-kmgroup/s2/a549965/ tai http://goo.gl/HkNHg 3) Washington News Councilin verkkosuunnitelmista Poynterin sivulla: www.poynter.org/ latest-news/regret-theerror/177854/how-thelast-u-s-news-councilhopes-to-survive/ tai http://goo.gl/rLqZT * JOS PITKÄ ja hidas journalismi on kehittymässä verkkolehdissä, niin ovat myös keinot nopeaan multimediauutisointiin. Brittiläinen paikallislehtiketju KM Group on tehnyt toimittajille helpoksi audio- ja videotyöskentelyn. Välineinä ovat iPhone ja SoundCloud-sovellus. Paperi- ja verkkolehtiä ja radioasemia omistava kentiläinen julkaisija painottaa välineiden yksinkertaisuutta. Reportteri "vain painaa oranssia nappulaa", kärjistää toimituksen edustaja journalism.co.uk:n jutussa. Aiemmin aineistot tuotiin kentältä toimitukseen ja sitten vasta niitä alettiin työstää. Julkaisuviive saattoi olla tunteja. Nyt materiaalit lähetetään suljetun pilven kautta heti tapahtumapaikalta toimitukseen ja muutamassa minuutissa yleisön saataville. 2) WWW WASHINGTON NEWS Council WNC on viimeinen hengissä sinnittelevä Yhdysvaltain lehdistöneuvosto. Sen tapa hyödyntää verkkoa voisi kuitenkin käydä esimerkiksi muillekin. Verkkosivu on monipuolinen ikkuna journalismin itsesääntelyn kysymyksiin, sillä on oma Twittervirta ja se on läsnä Facebookissa ja LinkedIn-palvelussa. Uusimpana kokeiluna Washingtonin osavaltiossa ­ ei siis pääkaupungissa ­ toimiva WNC avasi muutenkin julkisen tapauskäsittelyn yleisölle myös verkossa. Kyseessä oli poikkeuksellisen hankala tapaus, jossa huonosta journalistisesta käytännöstä epäilty media ei vaivautunut millään tavalla yhteistyöhön lehdistöneuvoston kanssa. Asiasta pidettiin julkinen keskustelutilaisuus, ja myös verkkosivuston kävijät saivat ottaa kantaa ratkaisuun. USA:n vanhin lehdistöneuvosto, Minnesota News Council, lopetti viime vuonna, ja valtakunnallinen National News Council kitui 70- ja 80-luvuilla vain kymmenisen vuotta kuihtuen kustantajien vastentahtoisuuteen. WNC sinnittelee avautumalla debattifoorumiksi ja kutsumalla etenkin verkossa yleisöä keskustelemaan journalismin laadusta ja etiikasta. 3) WWW TÄHÄN ON nyt sitten tultu, että Googlen pomo ottaa asiakseen lohdutella journalistista mediaa. "Journalismin tulevaisuus voi olla ja tulee olemaan parempi kuin sen menneisyys", sanoi Googlen uutisten ja so- siaalisten tuotteiden johtaja Richard Gingras äskettäin. Joitakin saattaa ärsyttää, että juuri Googlesta näin taputellaan olalle, mutta asiallisesti Gingrasin puheessa oli perää. Ja miksei olisi. Google News tavoittaa viikoittain yli miljardi lukijaa. Gingras ei niinkään antanut vastauksia kuin osoitti suuntaa kysymyksillä. Millainen on sisältöarkkitehtuuri julkaisussa, jolla ei ole numeroita, mutta rajattomasti tallennustilaa ja pääsymahdollisuuksia? Miten kehittyy kerronnan muoto välineessä, jota leimaa jatkuva päivitys? Miten voisi luoda työkulttuureita, jotka mahdollistavat jatkuvan innovoinnin? Ja niin edelleen. Gingrasin perusviesti oli se, ettei kyse ole liiketoimintamalleista, vaan perustavammasta journalistisen toiminnan uudelleen miettimisestä.4) WNC:n sivut: http://wanewscouncil. org/ 4) Googlen uutispuolen johtajan Richard Gingrasin puhe Poynterin sivulla: www.poynter.org/latestnews/top-stories/ 185089/googles-gingrasthe-future-of-journalismcan-and-will-be-betterthan-its-past tai http://goo.gl/5sT8G Verkonsilmät nyt myös verkossa www.suomenlehdisto.fi SuomenLehdistö 8­9/12 17
• TUTKIMUS Talousmedian murros Lehtien tulopohja mosaiikkimalliin teoria&käytäntö TEORIA VÄITTÄÄ SANOMALEHTIEN ansaintalogiikka on vuosisatoja perustunut bisneksen näkökulmasta loistavaan duaalimalliin. Muilla aloilla on voitu vain kadehtia sitä, että yrityksellä on ensin maksava asiakas, joka voidaan myydä uudestaan mainoskontakteina. Verkkomaailma pistää kuitenkin median ansaintalogiikat uusiksi, kun toinen tukijalka ontuu vuosi vuodelta enemmän. Mediayritysten on muututtava kahdella jalalla seisovasta organisaatiosta vikkelästi liikkuvaksi tuhatjalkaiseksi. Mediabisneksestä tulee tavallisempaa, kun tuote voidaan myydä vain kerran. Jotta liikevaihto ei uudessa tilanteessa notkahda, pitää tuotevalikoimaa olla aiempaa enemmän. Tulevaisuuden mediayritykset keräävät liikevaihdon sadoilla eri ansaintamalleilla, jotka ovat jatkuvassa muutoksessa. Fokus siirtyy printtilehdistä verkkoon, langattomuuteen ja interaktiivisuuteen. Uutta ansaintalogiikkaa kutsutaan mosaiikkimalliksi. Pitkän linjan talousjournalisti Markku Hurmeranta pureutuu väitöskirjassaan talousmedian tulevaisuuden haarukointiin mediatalouden ja käyttäjien näkökulmasta. Aiheen taustoitus yhdysvaltalaisen ja keskieurooppalaisen median kokemuksista antaa kiinnostavia ideoita myös alan kehittämiseen Suomessa. YHDYSVALLOISSA verkkojournalismin uusiksi rahoitusmalleiksi ovat tulossa esimerkiksi sponsorointi ja tuotesijoittelu. Elokuvissa ja televisiosarjoissa meilläkin yleinen tuotesijoittelu saa verkkojournalismissa tilaa nettivideoiden yleistymisen myötä. Tuotesijoittelu ja sponsoroitu juttutuotanto törmäävät Suomessa kuitenkin riippumattoman journalismin ihanteeseen. On todennäköistä, että verkkojournalismin uudet rahoitusmuodot edellyttävät tulevina vuosina linjanvetoja Julkisen sanan neuvostolta. The Huffington Post on alkanut myydä verkkokeskusteluiden sekaan maksettuja kommentteja. Tilaa on myynnissä sekä lukijakommenttien joukkoon että Twitter-virtoihin. Suomalaisetkin ovat tottuneet maksettuihin hakutuloksiin esimerkiksi Googlen yhteydessä, joten en näe tässä suurta ongelmaa, kunhan lukijat pystyvät riittävän selvästi erottamaan maksetut kommentit muusta verkkokeskustelusta. Näiden lisäksi mediatalot odottavat uusia tulovirtoja esimerkiksi jakelusta, asiakkaiden kiinnostuksista kertovien tietojen myynnistä mainostajille, Panu Uotila journalismin tutkija Jyväskylän yliopiston viestintätieteiden laitoksella panu.uotila@jyu.fi Fakta meranta > Tutkimus: Talousmedia murroksessa. Muutosdynamiikan tarkastelua mediatalouden ja median käytön näkökulmista. Tiedotusopin väitöskirja, Tampereen yliopisto 2012. > Aineisto: Talouslehtien lukijoille suunnattu kysely (420 vastausta), eurooppalaisille talouslehdille tehty kysely (15 vastausta), sekä kuusi talousmedian suurkuluttajan taustahaastattelua. > Tutkija: Markku Hur- viestintäpalvelujen myynnistä ja koulutuksesta. AIEMMIN MUUN muassa Taloussanomien uutispäätoimittajana työskennellyt Hurmeranta ei ennusta painetuille lehdille entisen lehtensä kohtaloa. Painettuja lehtiä tarvitaan taustoittamaan ja analysoimaan uutisia, sekä tarjoamaan lukukokemuksia ja paikallisuutta. Yhdysvalloissa kehitys kulkee kuitenkin printtilehtien ilmestymispäivien karsimisen suuntaan. Lehtitalot tarjoavat tuhdin paperisen lukuelämyksen viikonvaihteessa, mutta viikolla uutistarjonta hoidetaan verkossa. Tällä siirtymällä sanomalehdet tunkeutuvat aikakauslehtien reviirille, mikä osaltaan muuttaa kilpailutilannetta koko lehtikentässä. Tutkimuksen mukaan printtilehti on Suomessa edelleen tärkein taloustiedon media, mutta verkko on noussut kakkoseksi ohi yleissanomalehtien. Printtilehden kaipuu on voimakkaasti sukupolvikysymys. Rajapyykki kulkee nyt viisikymppisissä. Jo 41­50-vuotiaista 48 prosenttia pitää verkkolehtiä tärkeimpänä taloustiedon lähteenä. Alle kolmekymppisistä enää reilu viidennes pitää printtilehtiä tärkeimpänä talousmediana. kän verkkomedian käyttäjiksi. Toisesta puolikkaasta 40 prosenttia sanoo olevansa valmis siirtymään pelkkään verkkomediaan viidessä vuodessa, kahdeksan prosenttia kymmenessä vuodessa ja loput 15 vuoden sisällä. HURMERANTA antaa pohdittavaa myös talousmedian aihevalinnasta päättäville. Lukijat kaipaavat lisää juttuja ympäristöasioista, makrotaloudesta, globalisaation etenemisestä ja kansainvälisistä asioista. Eniten kritiikkiä saa ympäristöasioiden huono seuranta. Lukijakysely vahvistaa kuvaa siitä, että median käyttö ja käyttäjien odotukset pirstaloituvat ikä- ja ammattiryhmittäin yhä selvemmin. Samaan aikaan mediasisältöjä pyritään tuottamaan aiempaa keskitetymmin eri alustoille. Toimituksien haasteena on pystyä tuottamaan kuluttajien toiveiden mukaisia á la carte -mediaannoksia yhdestä ja samasta keskuskeittiöstä. Tuotesijoittelu ja sponsoroitu juttutuotanto törmäävät Suomessa kuitenkin riippumattoman journalismin ihanteeseen. Tutkimuksessa vain kaksi prosenttia haastatelluista ilmoitti tulevansa toimeen pelkästään verkkomediaa seuraamalla. Printtilehden tulevaisuuden kannalta puntit ovat mielenkiintoisesti tasan. Puolet talousmedian kuluttajista ilmoittaa, että eivät ole koskaan valmiita siirtymään pel- " 18 SuomenLehdistö 8­9/12 JESSE PASANEN
• KÄYTÄNTÖ VASTAA Kauppalehti otti ensimmäisenä suurena suomalaisena uutismediana käyttöön maksumuurin viime toukokuussa, nyt myös Helsingin Sanomat on ilmoittanut tuovansa saman tyyppisen maksumuurin verkkosivuilleen. Kauppalehden sisältömyynnin johtaja Johanna Suhonen, miten lukijat ovat suhtautuneet maksumuuriin? ­ Alku on ollut lupaava, mutta uudistuksesta on sen verran vähän aikaa, että sen tuloksellisuutta ei kannata vielä arvioida. ­ Merkittävä osa verkkopalvelumme kävijöistä oli jo ennalta rekisteröitynyt palveluun ja vain pieni osa käyttää uutistarjontaa kuukausittain enemmän kuin maksuttomat 25 uutista. Eli verkkopalvelumme säilyi useimmille entisellään. Mihin maksullisuuden raja kannatta mielestäsi vetää? ­ Monenlaisella sisällöllä voi olla myyntiarvoa. Yhdysvalloissa esimerkiksi paikallislehdet ovat onnistuneet maksullisen sisällön lisäämisessä ja markkinoille on tulossa myös sosiaalisen median palveluita, jotka perustuvat tilausmaksuihin. ­ Talousmedialla on ollut muita vahvempi argumentti maksullisuudelle, koska uutisointi on suoremmin rahanarvoista kuin viihteellisempi sisältö. Puolet suomalaisten talouslehtien lukijoista ilmoittaa olevansa valmiita siirtymään pelkkään verkkomediaan kymmenen vuoden sisällä. Millaiseksi uskot printtilehden roolin muuttuvan? ­ On harhaanjohtavaa puhua paperilehdestä. Olennaisempaa on puhua pakettituotteesta. Siis siitä, voidaanko uutisvirran ohella myydä vaikka kerran päivässä ilmestyvää tuotetta. ­ Paperilehdet tiivistyvät, mutta tuotteena ne jatkavat elämää sähköisessä muodossa. Ei painettu lehti kuole vielä aikoihin. Kauppalehden kehityspäällikkö Pekka Nykänen. Millaiset jutut toimivat parhaiten printtilehdessä? ­ Parhaiten lehdessä toimii edelleen uutinen. Sellainen jota ei ole verkossa. Talouslehtien lukijat ilmoittavat kaipaavansa enemmän juttuja muun muassa ympäristöasioista ja globalisaatiosta. Ovatko talouslehtien lukijat muuttuneet enemmän kuin tekijät? ­ Mitä kaivataan on eri asia kuin mitä luetaan. Media on fiksu, se tuottaa uutisia joita ihmiset haluavat lukea. ­ Ympäristöasiat ja globalisaatio ovat yleviä teemoja, joita talousmedia käsittelee mielestämme riittävästi. Raha kiinnostaa enemmän. TÄTÄ TUTKIN Uusi sivukoko muutti toimittajien työtä Jaana Kangas Tutkin tabloidiuudistuksen vaikutuksia Lapin Kansan sisältöön ja toimittajien työhön. Tein sisältöanalyysin Lapin Kansan broadsheet- ja tabloidinumeroista viikon ajalta ja toteutin teemahaastattelun Lapin Kansan toimittajille. Tutkimukseni osoitti, että formaatilla on väliä. Sivukoon puolittuessa myös sivujen ja juttujen määrät vähenivät. Samalla lyhyiden juttujen osuus sisällöstä on kasvanut. Toisaalta Lapin Kansassa myös todella pitkät, yli 4000 merkin jutut ovat lisääntyneet taustoittavan O-osan ansiosta. Pääjuttujen merkkimäärä lyheni uudistuksessa ainoastaan 200 merkillä. Kuvien ja grafiikan sekä erilaisten vi- " suaalisten elementtien käyttö puolestaan lisääntyi. Tabloidissa on korostunut tarinallinen alku, jossa uutiskärjen sijasta lähdetään liikkeelle tavallisen ihmisen kokemuksista. Toimittajien työhön formaattimuutos vaikutti enemmän kuin he olivat alun perin ajatelleet. Toimittajille tabloidi tarkoittaa pyrkimistä entistä tiiviimpään ilmaisuun sekä sisällön karsimista ja arvottamista. Myös olennaisen löytäminen ja kokonaisuuden hahmottaminen on tullut tärkeäksi. Samaa asiaa ei voi pienessä tilassa toistaa jutussa, faktalaatikossa ja grafiikassa, sillä silloin jotain oleellista saattaa jäädä kertomatta. Toimittajien kokemuksen mukaan pienemmässä formaatissa saman työn tekemiseen menee enemmän aikaa. Työtunteja kuluu etenkin juttujen viilaamiseen sopivaksi pieneen tilaan. Otsikointi on vaikeutunut merkittävästi. Ennen otsikoksi kelpasi lyhyt lause, mutta tabloidissa pääjutun otsikko täytyy tiivistää keskimäärin neljään, iskevään ja informatiiviseen sanaan. Tabloidissa myös ennakkosuunnittelun merkitys on korostunut. Formaattimuutoksessa koko lehden tekemisen tapa muuttuu. Kirjoittaminen ei ole samanlaista tabloidiin ja broadsheetiin. Sen vuoksi on tärkeää, että toimittajat ymmärtävät tabloidin haasteet ja mahdollisuudet. Pienemmässäkin formaatissa olennaista on ammattitaitoinen toimittaja, joka osaa löytää tietomäärän keskeltä oleellisen ja kertoa sen ymmärrettävästi lukijoille. Tutkija: Jaana Kangas, Medianomi (AMK), Oulun seudun ammattikorkeakoulu Tutkimus: Opinnäytetyö "Koolla on väliä. Tabloidiuudistuksen vaikutukset Lapin Kansan sisältöön ja toimittajien työhön." > Tutkimus löytyy osoitteesta: http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201205147920 Lehti voi olla liian kallis nuorten luettavaksi Anu Korhonen Tutkimukseni pääkysymyksenä oli selvittää, millaisia sisältöjä ja käsittelytapoja itsenäistyvät nuoret odottavat sanomalehdeltä, jonka he olisivat valmiita tilaamaan omalla rahallaan. Tavoitteena oli siis saada selville syitä, jotka saavat nuoren joko luopumaan sanomalehdestä tai siirtymään sen tilaajiksi. Aineistoni koostui Eka lehti -kampanjassa Aamulehteä, Karjalaista, Ilkkaa, Loviisan Sanomia ja Koillissanomia lukeneista nuorista. Tutkin heidän mielipiteitään ja suhtautumistaan sanomalehteen sähköisellä lomakekyselyllä sekä Karjalaista lukeneiden nuorten teemahaastatteluilla. " Tärkeimmät syyt sanomalehden tilaamattomuuteen olivat raha, oma elämäntilanne sekä lehti itse. Haastattelemieni nuorten mukaan sanomalehdestä tulisi löytyä sisältöjä, joita he eivät saa mistään muusta lehdestä tai varsinkaan ilmaisista verkkojulkaisuista. Tällaisia ovat syvälliset taustoittavat jutut sekä paikallisuus. Laadukkuus ja taustoittavuus tukivat nuorten tilaamispäätöstä. Nuorten mukaan pinnalla olevia asioita voisi selvittää helposti ymmärrettävillä konkreettisilla kaavioilla ja faktalaatikoilla. Laajasti esillä olevien uutisten lisäksi nuoret kaipasivat paneutumista ajankohtaisiin asioihin, jotka eivät ole pinnalla. Teemanumerot lisäisivät puolestaan lehden monipuolisuutta. Ne olisivat helppo keino houkutella eri aloihin hajautunutta nuorisoa saman lehden pariin. Kaiken kaikkiaan sanomalehden tilanne näyttää nuorten mielestä hyvältä. Suurin osa vastaajista halusi lukea uutisensa kymmenen vuoden kuluttua paperisesta lehdestä, eivätkä nuoret pitäneet lehteä menneen ajan viestintänä. Lisäksi nuoret jatkavat todennäköisimmin sellaisen lehden tilausta, joka on samanlainen kuin tällä hetkellä. Nuoret eivät niinkään kaipaa jaottelua nuorten ja aikuisten juttuihin vaan toivovat nuorta, selkeää ja helposti lähestyttävää sisältöä. Tutkija: Humanististen tieteiden kandidaatti Anu Korhonen Tutkimus: Pro Gradu Tampereen yliopiston Viestinnän, median ja teatterin yksikköön: "Liian kallis nuoren kukkarolle. Eka lehti -kampanjaan osallistuneiden nuorten suhtautuminen sanomalehteen ja toiveet sen kehittämiseksi. > Tutkimus löytyy osoitteesta: http://tutkielmat.uta.fi/tutkielma.php?id=22826 Sanomalehden Facebook-sivulle lisää sisältöä " Oona Ståhlström Tutkin pro gradu -tutkielmassani, miten sanomalehti voisi kehittää Facebook-sivunsa sisältöä niin, että se vastaisi lehden fanien toiveita. Keskityin pohtimaan, millainen olisi lehden tykkääjiä miellyttävä Facebook-sivu. Tutkin myös, miten lehden toimitus näkee yleisön toiveet, eli onko niitä mahdollista toteuttaa ja pidetäänkö niitä järkevinä. Tarkastelin Facebookin hyödyntämismahdollisuuksia Salon Seudun Sanomien (SSS) näkökulmasta ja keräsin tutkimusaineistoni lehden Facebooksivulle lisäämäni kyselyn avulla. Fanien vastausten pohjalta esitin tulok- set SSS:n toimituksen jäsenille, ja pohdin heidän kanssaan ryhmähaastattelussa, mitkä toiveista voitaisiin ottaa käytäntöön. Lehden fanit kokivat sivun tärkeimmäksi sisällöksi uutiset ja niiden kommentointimahdollisuuden. Oli positiivista huomata, että fanien eniten arvostama sisältö oli valmiina Facebooksivulla. Fanit halusivat myös saada tietoa ja kuvia kaupungissa järjestettävistä tapahtumista. Moni kertoi haluavansa antaa toimitukselle juttuvinkkejä ja palautetta. Toimitus oli valmis tuottamaan suuren osan toivotusta sisällöstä. Yleisön toiveet ja SSS:n henkilökunnan näkemykset Fb-sivusta kohtasivat toisensa yllättävänkin hyvin. Sanomalehdet voivat parantaa Facebook-sivunsa sisältöä esimerkiksi lisää- mällä helposti päivitettäviä elementtejä, kuten mahdollisuuden lisätä sivulle omia kuviaan. Monet toivoivat sivulle myös säätietoja. Pienillä muutoksilla ja päivityksillä sivusta saa elävämmän, jolloin se vastaa myös paremmin fanien odotuksia. Lehtien kannattaa muistaa, että suuri osa Facebookin käyttäjistä käyttää palvelua päivittäin, usein ensimmäisenä aamulla. Säännöllinen päivittäminen on siis tärkeää. Tutkija: Humanististen tieteiden kandidaatti Oona Ståhlström Tutkimus: Pro gradu -tutkielma Vaasan yliopiston viestintätieteiden laitokselle: "Mitä sisällöksi sanomalehden Facebook-sivulle? Salon Seudun Sanomat sosiaalisessa mediassa." > Tutkimus saatavissa tekijältä: oona.stahlstrom@gmail.com SuomenLehdistö 8­9/12 19
• LUKIJAPUHE Kenelle ulkoasua tehdään? uusikulma Visualistille lukijoilla on monet kasvot AIKAKAUSLEHDILLÄ on lukijalupauksia, mallilukija mietittynä ja kuvattuna toimituksen ilmoitustauluilla ja konseptikansiossa. Toimitustyössä oletetaan etukäteen, kuka on se lukija, jolle lehteä tehdään, jutut kirjoitetaan ja ulkoasut suunnitellaan. Tietenkin myös lehden visuaalisuus rakennetaan oletettua lukijaa varten. Kaksikymmentä aikakauslehtien visuaalisesta suunnittelusta vastaavaa art directoria eli AD:ta kertoi projektitutkija Nanna Särkän tekemissä haastatteluissa työnsä eri puolista, myös lukijoista. Aineiston perusteella lukijat näyttäytyvät AD:n työn kannalta niin maaniteltavina, vieraina kuin ristiriitaisinakin, ja toisinaan hämmentävinä ja tuntemattomina. Haasteellisina siis mutta ehdottomasti tärkeinä! Eri näkökulmia tiivistämällä nimesimme kuusi erilaista visualistien lukijapuhetapaa. Joku haastateltavista edusti niistä lähes jokaista, kun taas toisilla korostui lukijoiden jokin puoli, esimerkiksi vieraus tai läheisyys. vaan AD:t sanovat käyttävänsä kaiken ammattitaitonsa tämän maanittelemiseen. Haluttoman lukijan houkutteleminen lehden äärelle ja juttujen pukeminen mahdollisimman kiinnostavaan asuun oli lähes jokaisen haastatellun mielestä heidän tärkein tehtävänsä. "Miten sais huijattua ihmisen lukemaan?" parasta mahdollista jälkeä, se oli tämän itsevarman puhetavan mukaan riittävää. Sanottiin muun muassa, että yksittäistä kriittistä palautetta ei kannata ottaa kovin vakavasti, sillä samaan aikaan suuri, hiljainen lukijamassa on todennäköisesti aivan tyytyväinen. "Jos tulee yksi kommentti, että fontti on ihan hirveä, ei siitä voi tietää onko se joku friikki vaan joka sen sanoo. Lehteä pitää tehdä niin, että tekijät tietää, että mikä on oikein." kaan AD ei osannut kysyttäessä nimetä, kenelle kyseistä lehteä tehdään. Lehtiä tehdään siis intuitiolla. "Oisko se kaksvitoset, kolmevitoset... Jos mä jään täst kii, ett mä en muista näit ulkoo, niin joku voi nauraa mulle pitkään!" Tärkein palveltava Maija Töyry Professori, Median laitos, Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu, Aalto-yliopisto Lukijapalautteen ristiriitaisuuksista huolimatta Lukija on AD:ille mitä tärkein. Kaikkien haastateltujen puheessa lukija oli vahvasti mukana. Osalla haastatelluista jopa kolmannes tai neljännes kaikesta omaa työtä koskevasta puheesta kiertyi lukijan ympärille. Useimmiten lukija nähdään asiakkaana, jota pyritään palvelemaan mahdollisimman hyvin. "Lukijoille ei voi tehdä ikinä liian hienoo lehtee. Ett se on karmeeta aliarvioida, ett tää on nyt liian niin ku hyvin suunniteltu." Eri planeetalta Joskus AD:n puheessa välittyi hämmennys. Lukijat ovat kuin eri planeetalta: heidän aivoituksiaan on vaikea ennakoida. Ehkä taustalla on kaikkia journalisteja vaaniva tilanne, jossa työprosessin kuluessa menettää kyvyn nähdä oma lehti tuoreesti. Silloin lukijoiden antama kritiikki tai jopa kehut voivat hämmentää. "Joskus mulle tulee sellanen olo ett mähän oon yrittäny tehdä just kaikkee muuta ku mitä sä sanot!" Ristiriitainen lukija Monien visualistien kokemuksen mukaan lukija on ristiriitainen persoona. Kun yhden mielestä isot kuvat ovat tuhlausta ja toinen tykkää nimenomaan niistä, ketä siinä sitten pitäisi kuunnella. Ulkoasun suunnittelu on tasapainoilua erilaisten näkemysten välillä. "Vanhan koulukunnan lukijoille se oli semmonen et miks teil on oksennusta kannessa, mut sit taas toiset tyypit on tullu sanoo, ett mieletön." Tyytyväiset hiljaiset? Joissakin tapauksissa AD:t olivat sitä mieltä, että lukijalla on aivan turha vaivata päätään, sillä graafinen suunnittelu on asiantuntijatyötä, jota lukijan ei tarvitsekaan ymmärtää. Kun ammattilainen tekee > Jutun sitaatit ja puhetavat eli dis- Maaniteltava lukija Ennen kaikkea visualistien mielessä oleva peruslukija ei juuri koskaan aktiivisesti etsi itseään kiinnostavaa luettavaa, Tuntematon lukija Kaikessa kiireessä saattavat yksityiskohdat lukijasta ja kohderyhmästä unohtua. Useampi- kurssit perustuvat aikakauslehtien art directorien haastatteluihin, jotka projektitutkija Nanna Särkkä on tehnyt talven 2011­2012 aikana osana Viestintäalan tutkimussäätiön rahoittamaa Visuaalisuuden keinot brandin erottumisessa kilpailijoista -tutkimushanketta. 20 SuomenLehdistö 8­9/12 MIKKO M ARTIKAIN EN
• JSN Päätöksiä 14.3.,10.4.,18.4.ja 16.5. * Ohjelman haastateltavaksi oli valittu laajasta henkirikossarjasta käräjäoikeudessa tuomittu nainen, jonka oikeusprosessi oli kesken. Häntä kohdeltiin ohjelmassa ajoittain samalla tyylillä kuin viihdejulkkiksia. 14.3.2012 Ratkaisut tekivät Risto Uimonen (pj), Jukka Ahlberg, Ulla Ahlmén-Laiho, Ollijuhani Auvinen, Hannu Helineva, Timo Huovinen, Anna-Liisa Hämäläinen, Lauri Karppi, Juha Keskinen, Tuomo Lappalainen ja Riitta Ollila. Palvelutalon koko henkilökuntaa ei haluttu syyllistää. Joukossa on asukkaiden mukaan sekä huonoja että hyviä. Esimies on mainittu, sillä hänellä on palvelutalon toiminnasta laajempi vastuu kuin muulla henkilökunnalla. Esimiestä ei kuitenkaan Hakalan mukaan mainittu uutisessa nimeltä. Hän ei ole ottanut yhteyttä toimitukseen uutisen julkaisemisen jälkeen. Ratkaisu Jos selvästi tunnistettavissa olevan henkilön tai tahon toiminnasta aiotaan esittää tietoja, jotka asettavat tämän erittäin kielteiseen julkisuuteen, kritiikin kohteelle tulee varata tilaisuus esittää oma näkemyksensä jo samassa yhteydessä (JO 21). Ellei samanaikainen kuuleminen ole mahdollista, voi erittäin kielteisen julkisuuden kohteeksi joutunutta olla tarpeen kuulla jälkeen päin. Jos näin ei tehdä, hyvään tapaan kuuluu julkaista hänen oma kannanottonsa (JO 22). Satakunnan Kansan etusivun vinkki "Pelko asuu porilaisessa vammaisten palvelutalossa" ja sisäsivun juttu "Pori tarttui heti palvelutalon ongelmiin ­ selvitys tulossa" käsittelivät vammaisten asukkaiden ongelmia. Juttujen ja toimittajan kommentin "Ei savua ilman tulta..." arvostelun kärki osui palvelutalon esimieheen. Hän oli jutusta tunnistettavissa, koska palvelutalo mainittiin nimeltä. Julkisen sanan neuvoston mielestä jutun kritiikki oli niin raskasta, että kantelija joutui sen vuoksi erittäin kielteiseen julkisuuteen. Tämän takia hänen olisi pitänyt saada vastata syytöksiin samassa yhteydessä tai niin pian kuin mahdollista, jos hän ei ollut tavoitettavissa heti. Kantelijan esimiehen kuuleminen ei poistanut tätä velvoitetta. Päätoimittajan vastauksen mukaan kantelijaa ei tavoitettu kommenttia varten. Toimitus laiminlöi tämän seikan kertomisen lukijoille, eikä haastatellut kantelijaa jälkeenpäinkään. Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Satakunnan Kansa on rikkonut hyvää journalistista tapaa ja antaa lehdelle huomautuksen. > 4689/SL/11 Satakunnan Kansa Julkisen sanan neuvoston langettava päätös samanaikaista kuulemista koskevassa asiassa. Kantelija joutui jutussa erittäin kielteiseen julkisuuteen, minkä vuoksi hänen olisi pitänyt saada vastata syytöksiin. Jos toimittaja ei tavoittanut kantelijaa kommentointia varten, olisi lukijoilla ollut oikeus tietää siitä. Nyt tämäkin laiminlyötiin. taan. Kantelijan näkökulmasta tällainen tuntui uhrien haudalla tanssimiselta. Hän ei katso ohjelman osoittaneen hienotunteisuutta, jota Journalistin ohjeissa edellytetään. Kantelija myös vetoaa Journalistin ohjeeseen 35, jonka perusteella oikeudenkäynnin aikana ei pidä asiattomasti pyrkiä vaikuttamaan tuomioistuimen ratkaisuihin eikä ottaa ennakolta kantaa syyllisyyteen. Hänen mukaansa ei ollut sopivaa, että käräjäoikeuden tuomitsemalle henkilölle annettiin mahdollisuus perustella omia näkemyksiään suorassa tv-lähetyksessä, kun oikeuskäsittely oli kesken. Vastaus: 27.10.2011 Vastaaja: Nelonen Televisiotoiminnasta vastaava johtaja Kristiina Werner-Autio kirjoittaa Maria!ohjelman olevan viihteellinen ajankohtaisohjelma, jossa käsitellään elämän kaikkia puolia. Sen aiheita ovat olleet erilaiset ajankohtaiset ilmiöt, myös rikokset. Werner-Aution mukaan murhista tuomittua henkilöä ei esitelty ohjelmassa tähtenä eivätkä yleisön reaktiot olleet suosionosoituksia vaan naurahduksia. Suoran lähetyksen yleisöä oli etukäteen pyydetty käyttäytymään pidättyväisesti, mutta reaktioihin ei voi täydellisesti vaikuttaa. Werner-Autio korostaa, että haastattelun lopussa yleisö antoi aplodit ohjelman juontajalle. Näin tapahtuu aina ohjelman osioiden päättyessä. Werner-Autio katsoo, että oikeusjuttujen seuranta ja niistä uutisointi on jatkuvaa ja tällaista uutisointia tehdään monissa medioissa. Samaista murhista tuomittua henkilöä oli jo aikaisemmin haastateltu esimerkiksi Ylen kanavalla. Maria!-ohjelmassa häntä haastateltiin sellaisena ajankohtana, että tuomio oli taas tulossa ajankohtaiseksi, koska käsittely hovioikeudessa oli lähestymässä. Asian valmisteleva istunto hovioikeudessa oli jo pidetty, kun Maria! lähetettiin. Ratkaisu Sairaus- ja kuolemantapauksista sekä onnettomuuksien ja rikosten uhreista tietoja hankittaessa ja uutisoitaessa on aina noudatettava hienotunteisuutta (JO 28). Jos tutkintapyynnöstä, syytteestä tai tuomiosta on julkaistu uutinen, asiaa on mahdollisuuksien mukaan seurattava loppuun saakka. Oikeudenkäynnin aikana ei pidä asiattomasti pyrkiä vaikuttamaan tuomioistuimen ratkaisuihin eikä ottaa ennakolta kantaa syyllisyyteen (JO 35). Suorassa keskusteluohjelmassa haastateltiin ensin jääkiekkoilijaa, elokuvaohjaajaa ja -näyttelijöitä sekä pin-up-mallia. Lopuksi, ennen musiikkiesitystä, juontaja haastatteli puhelimitse vankilassa olevaa naista, joka oli käräjäoikeudessa tuomittu niin sanotuista lääkemurhista. Häneltä kysyttiin, millä mielellä hän odotti hovioikeuden tulevaa käsittelyä. Haastateltava sanoi olevansa syytön ja uskoi hovioikeuden vapauttavan hänet. Tuomion ja oikeuskäsittelyn lisäksi juontaja kysyi naiselta muun muassa tämän asemasta vankilan hierarkiassa ja suhteista lähiomaisiin. Ohjelmassa tuotiin myös esiin, että haastateltavan vankilassa solmima avioliitto oli päättynyt ja että hän sai vankilaan ihailevaa postia, kosiokirjeitäkin. Nuorista koostunut studioyleisö reagoi haastatteluun nauramalla hämmentyneesti. Haastattelun päätteeksi yleisö antoi aplodit. Maria! on tarkoitettu viihteeksi, ja sen idea on provosoida yleisöä, joten vieraiksi kutsutaan mielellään ristiriitaisia tunteita herättäviä henkilöitä. Vaikka ohjel- Kantelu: 15.9.2011 Kantelija: Sanna Renfors Kantelijan mukaan toimittaja on kirjoittanut jutussaan (Satakunnan Kansa 10.9.2011) yhden asukkaan mielipiteeseen perustuvan asian tosiasiana: "Yksi asukkaista kertoo ongelmana olevan palvelutalon esimiehen käytös". Kantelijana on palvelutalon esimies. Samoin jutussa kerrotaan hänen kieltäneen alkoholin käytön talossa kokonaan. Tämä ei kantelijan mukaan pidä paikkaansa. Jos selvästi tunnistettavissa olevan henkilön tai tahon toiminnasta aiotaan esittää tietoja, jotka asettavat tämän erittäin kielteiseen julkisuuteen, kritiikin kohteelle tulee varata tilaisuus esittää oma näkemyksensä jo samassa yhteydessä. Kantelijan mielestä hän oli jutusta erittäin selkeästi tunnistettavissa, minkä osoitti todeksi myös useat puhelinsoitot joita hän ko. lauantaipäivänä vastaanotti. Toimittaja ei ole ollut kantelijaan yhteydessä, jotta hän olisi saanut tuoda esille oman näkemykseni asiasta. Vastaus: 14.10.2011 Vastaaja: Satakunnan Kansa Päätoimittaja Petri Hakala vastaa, että lehden tehtävä on tuoda arkaluontoisiakin ongelmia julkiseen keskusteluun. Uutisessa käsitellään kunnallisessa palvelutalossa asuvien vammaisten kohtaamia ongelmia, mikä on yhteiskunnallisesti merkittävä asia. Vammaisten oma kyky nostaa asiaa esille on vajavainen, ja siksi tiedotusvälineiden erityinen tehtävä on kertoa heikko-osaisten ongelmista. Juttu ei päätoimittajan mukaan perustu ainoastaan yhden asukkaan lausumiin. Tämä käy ilmi vammaispalvelujen päällikön mainitsemista valituksista. Haastateltavia ei mainita nimeltä, koska tällaisissa tapauksissa asukkaat pelkäävät henkilökunnan mahdollista kostoa. Alkoholikiellosta kertoi asukkaan omainen. Esimies ei ollut tavoitettavissa työpaikalta tai kotoa haastattelua varten, eikähänen kumpaankaan kännykkänumeroonsa vastattu. Koska palvelutalon esimiestä ei tavoitettu kommentteja varten, uutiseen on päätoimittaja Hakalan mukaan haastateltu vammaispalvelujen päällikköä, joka myöntää palvelutalon ongelmat. Hakalan mielestä uutinen on tasapainoinen kokonaisuus, jossa korostetaan, että ongelmia on ollut, mutta niihin puututaan. Uutisessa kerrotaan ongelmina talon huono suunnittelu, henkilökunnan ylimielinen kohtelu ja palvelutalon esimiehen käytös. Uutisessa ei siis moitita pelkästään palvelutalon esimiestä, vaan tuodaan esiin myös muita ongelmia. ma tavoittelee lööppijulkisuutta, tekijöiden toivoisi harkitsevan huolellisesti sensaatiohakuisuutensa rajoja. Ohjelman haastateltavaksi oli valittu laajasta henkirikossarjasta käräjäoikeudessa tuomittu nainen, jonka oikeusprosessi oli kesken. Häntä kohdeltiin ohjelmassa ajoittain samalla tyylillä kuin viihdejulkkiksia. Esimerkiksi kohdat, joissa juontaja rupatteli tyyliin "leiskuuko lempi linnassa" ja kyseli kosiokirjeistä, tuntuivat varmaankin uhrien omaisista loukkaavilta. Studioyleisö reagoi vangin vastauksiin välillä kepeästi. Vastuu haastattelusta ja sen makaabereista kohdista oli sen tekijöillä, ei yleisöllä. Neuvosto esittää sen takia toiveen, että myös viihdejournalismissa tehtäisiin selkeä ero rikosten ja tavanomaisten aiheiden käsittelytavan välillä. Mitä vakavammasta asiasta on kyse, sitä hienotunteisemmin ja monipuolisemmin sitä tulisi käsitellä. Journalistin ohjeet eivät kiellä keskeneräisten oikeusprosessien esittelemistä ja asianosaisten kuulemista julkisuudessa. Sananvapaus kuuluu vangillekin. Uhreista tai heidän omaisistaan ei esitetty ohjelmassa loukkaavia väitteitä. Toimittaja ei myöskään ottanut kantaa haastatellun syyllisyyteen eikä ennakoinut oikeuden päätöstä. Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Nelonen ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa. > 4700/TV/11 * jaisen kurkkusyövän. Papilloomapohjaiset syövät ovat kuitenkin määrällisesti noin puolet yleisempiä kuin ei-papilloomapohjaiset. Huusko katsoo, että juttu ja otsikko muodostavat ymmärrettävän kokonaisuuden. Suuseksi osoittautuu jutussa tupakkaa "vaarallisemmaksi", eli todennäköisemmäksi kurkkusyövän aiheuttajaksi. Jutussa ei käsitelty muita suuseksin, tupakoinnin tai runsaan alkoholinkäytön aiheuttamia haittoja. Näin siinä ei myöskään kiistetty tupakoinnin aiheuttamia muita haittoja. Ratkaisu Journalistin velvollisuus on pyrkiä totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen (JO 8). Otsikoille, ingresseille, kansi- ja kuvateksteille, myyntijulisteille ja muille esittelyille on löydyttävä sisällöstä kate (JO 15). Olennainen virhe on korjattava heti tiedotusvälineen toimituksellisilla verkkosivuilla ja lisäksi julkaisussa, jossa virhe on alun perin ollut (JO 20). Jutussa kerrottiin yleistajuisesti lääketieteellisen tutkimuksen tuloksista. Tutkijat olivat tulkinneet kurkkusyöpätilastoja 1970-luvulta nykypäivään. Juttuun oli liitetty linkki Science-lehden blogikirjoitukseen. Siitä käy ilmi, että suunielun alueen syövistä 16,3 prosenttia oli vielä 1980-luvulla papilloomapohjaisia, kun 2000-luvulla osuus oli 72,7 prosenttia. Uuden Suomen toimittaja päätteli Science-lehden tietojen perusteella, että suuseksi on vaarallisempaa kuin tupakointi ja nosti tämän näkemyksen otsikkoon. Otsikko ei sisältänyt täsmällistä kuvausta koko tutkimuksesta, vaan se oli toimituksen yleiskielinen tiivistys paljon julkisuutta herättäneestä tieteellisestä tutkimustuloksesta. Toimituksella oli oman päätösvaltansa puitteissa mahdollisuus tällaiseenkin tulkintaan, vaikka tutkijat itse eivät esittäneet väitettä tällaisessa muodossa. Otsikon viestille löytyi katetta itse jutusta. Tekstissä ei käsitelty tupakointia yleensä, vaan osana yksittäistä tutkimusta. Kantelija ei ole osoittanut, että juttu olisi sisältänyt olennaisia virheitä, jotka olisi pitänyt korjata. Julkisen sanan neuvosto katsoo, että verkkolehti Uusi Suomi ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa. > 4706/IL/11 10.4.2012 Uusi Suomi Ratkaisut teki Risto Uimonen (pj). Nelonen, Maria! Julkisen sanan neuvoston vapauttava päätös haastattelua sekä vainajan ja hänen omaistensa hienotunteista kohtelua koskevassa asiassa. Viihteellisessä keskusteluohjelmassa haastateltiin käräjäoikeudessa useista murhista tuomittua henkilöä, joka sai puolustella tekojaan ja lisäksi kertoa muun muassa parisuhteestaan. Osoitti huonoa makua, että keskeneräisestä, henkirikoksiin liittyvästä oikeusprosessista tehtiin viihdettä. Uhreista tai heidän omaisistaan ei kuitenkaan esitetty loukkaavia väitteitä, eikä toimittaja ottanut kantaa haastateltavan mahdolliseen syyllisyyteen. Julkisen sanan neuvoston vapauttava päätös otsikkoa ja totuudenmukaista tiedonvälitystä koskevassa asiassa. Otsikossa kerrottiin, että suuseksi on vaarallisempaa kuin tupakointi. Kantelijan mielestä tämä oli tupakoinnin vaarojen vähättelyä. Itse jutusta selvisi, että kurkkusyöpää esiintyy kahdessa muodossa, joista toiseen liittyy suuseksin välityksellä tapahtuva virustartunta. Otsikkoon oli nostettu toimituksen laatima yhteenveto tieteellisestä tutkimuksesta, johon jutun tiedot perustuivat. Kantelu: 23.9.2011 Kantelija: N.N Kantelija kuuluu rikoksen uhriksi joutuneen henkilön lähipiiriin. Käräjäoikeus tuomitsi tekijän elinkautiseen vankeuteen viidestä murhasta ja viidestä murhanyrityksestä, mutta asia oli viihdeohjelman Maria! esittämisajankohtana 21.9.2011 menossa hovioikeuden käsittelyyn. Kantelijan mielestä murhista ja murhaajista ei tule tehdä viihdettä. Hänen mukaansa oli sopimatonta, että murhista tuomittu henkilö esitettiin ohjelmassa "tähtenä", jolle yleisö osoitti suosio- Kantelu: 4.10.2011 Kantelija: Jaakko Marttila Kantelijan mielestä 4.10.2011 julkaistussa jutussa käsiteltiin tupakointia törkeällä tavalla yksinkertaistaen, kun tupakoinnin vaarallisuus liitettiin pelkästään kurkkusyöpäriskiin. Kantelussa luetellaan Wikipediassa julkaistu lista tupakoinnin aiheuttamista sairauksista. Kantelija huomauttaa myös, ettei jutussa millään tavalla huomioitu osapuolten jo olemassa olevaa viruskantaa tai sukupuolikontaktien määrää, jotka kantelijan mielestä olennaisesti vaikuttavat suuseksissä välittyvien papilloomavirusten määrään. Kantelija kertoo pyytäneensä verkkolehdeltä virheen korjaamista, mutta tähän ei suostuttu. Vastaus: 1.11.2011 Vastaaja: Uusi Suomi Päätoimittaja Markku Huusko kertoo, että jutussa viitattiin Ohion yliopiston lääketieteen tutkijoiden tutkimustuloksiin kurkkusyövän syistä. Hän toistaa Uuden Suomen jutussa julkaistut tiedot, joiden mukaan tupakka ja runsas alkoholinkäyttö usein laukaisevat ei-papilloomapoh- Helsingin Sanomat Julkisen sanan neuvoston vapauttava päätös totuudenmukaista tiedonvälitystä koskevassa asiassa. Lehden toimittajalla oli oikeus tulkinnalleen pankkikriisin vaikutuksista yritysten ja kuluttajien mahdollisuuksiin saada rahoitusta. Kantelu: 6.10.2011 Kantelija: Ville Iivarinen Kantelijan mukaan Helsingin Sanomat kirjoittaa 6.10.2011 nettiuutisessaan mm. näin: "Pankkien varainhankinnan vaikeutuminen uhkaa supistaa yritysten ja kuluttajien tarvitsemaa rahoitusta Euroopassa. Ilmiön taustalla ovat sijoittajien epäilykset monien pankkien maksukyvystä. Epäilyjen takia sijoittajat vaativat nyt aiempaa kovemman hinnan pankeille myöntämästä rahoituksesta. Kun pankkien oma varainhankinta vaikeutuu, ne alkavat supistaa lainanantoaan yrityksille ja kuluttajille, mikä vastaavasti leikkaa kysyntää ja talouskasvua." Kirjoittaja antaa kantelijan mukaan lukijoiden ymmärtää, että lainatakseen rahaa pankkien pitää saada ensin rahoitus- SuomenLehdistö 8­9/12 21
• tasijoittajilta.HSrikkoojournalistinohjeesta kohtaa 8, koska väite ei pidä paikkaansa. Kirjoittaja antaa valtakunnan tärkeimmän median suulla täysin väärää tietoa kansalaisille pankkitoiminnan mekanismeista, mikä on kantelijan mielestä täysin vastuutonta ja vaatii viranomaisten toimenpiteitä. Asian voi kantelijan mukaan tarkistaa Suomen Pankin julkaisun sivulta 8 osoitteesta : www.suomenpankki.fi/fi/ julkaisut/selvitykset_ja_raportit/bof_online/Documents/BoF_Online_3_2007 _Korhonen.pdf Kantelija yritti osallistua verkossa käytyyn kommenttikeskusteluun, mutta hänen mielipidettään ei julkaistu. Vastaus: 2.11.2011 Vastaaja: Helsingin Sanomat Päätoimittaja Mikael Pentikäinen vastaa, että kantelija väittää, että Helsingin Sanomien verkkosivuilla julkaistussa kirjoituksessa annetaan väärää tietoa tavasta, jolla pankit rahoittavat luotonantonsa. Kantelija perustaa väitteensä yhteen lainaukseen, joka on Suomen Pankin verkkosivuilla julkistetusta kirjoituksesta. Kantelutekstin perusteella kantelun voi kiteyttää seuraavasti: jos pankit rahoittavat luotonantoaan lainaamalla rahaa sijoittajilta, HS:n verkkosivuilla julkistetun kirjoituksen tiedot pitävät paikkansa ja kantelu on aiheeton. Teoksessa Pankkitoiminnan käsikirja todetaan Pentikäisen mukaan seuraavaa: "Pankkitoiminnan ytimen muodostaa rahoituksen välitys." (Kontkanen, s. 15) Kansantalouteen joillekin talousyksiköille kertyy säästöjä. Säästöjä kerryttänyt talousyksikkö voi esimerkiksi olla työeläkevakuutusyhtiö. Rahoituksen välitys tarkoittaa säästöjen eli ylijäämien välittämistä rahaa tarvitseville talousyksiköille. Sellainen voi olla esimerkiksi asunnon ostamista harkitseva kotitalous. Pankit ovat siis rahoituksen välittäjiä. Tämä sama asia ilmaistaan seuraavasti kirjoituksessa, johon kantelija viittaa kantelussaan: "Yksittäinen pankki on tietenkin omasta näkökulmastaan lähimain rahoituksen välittäjän asemassa, eli sen on varattava rahoitus luotonantoonsa." (Korhonen, s. 8) Yksittäisen pankin pitää siis hankkia rahoitus luotonantoonsa. Mistä rahoitus tulee? Siihen on yksiselitteinen vastaus: "Yleisön talletusten lisäksi pankit hankkivat varoja markkinahintaisina suoraan raha- ja pääomamarkkinoilta laskemalla liikkeeseen sijoitustodistuksia ja joukkovelkakirjalainoja." (Kontkanen, s. 23) Esimerkiksi syyskuun 2011 lopussa Nordea-konsernilla oli velkaa sijoittajilta (velat luottolaitoksille ja yleiseen liikkeeseen lasketut velkakirjat) 220 miljardia euroa. (Nordean osavuosikatsaus, s. 38) Vastaavasti Nordea-konsernin luotonanto yleisölle oli 333 miljardia euroa. On siis yksiselitteinen tosiasia, että Nordea on ottolainannut rahaa sijoittajilta, jota se on lainannut eteenpäin yleisölle eli kuluttajille ja yrityksille. Saman havainnon tekee, jos tutustuu muiden eurooppalaisten pankkien tilipäätöstietoihin. Tämä tosiasia merkitsee sitä, että kantelu on lähtökohdiltaan perusteeton. Pentikäisen mielestä on hieman epätavallista, että kantelija käyttää kantelunsa perusteluna lainausta, jonka asiasisältö yksiselitteisesti kumoaa kantelijan ajatuksen. Kuten Korhosen kirjoituksessa todetaan, jokainen pankki on " tietenkin omasta näkökulmastaan lähimain rahoituksen välittäjän asemassa, eli sen on varattava rahoitus luotonantoonsa". Kantelun voi tulkita siten, että kantelija viittaa luotonlaajennukseen eli siihen, että pankit luovat uutta rahaa, kun ne ottavat vastaan yleisöltä talletuksia ja lainaavat osan talletuksista eteenpäin vähimmäisvarantosääntöjen mukaisesti. Tämä ilmiö on todellinen. Se liittyy rahateoreettiseen analyysiin kokonaisten kansantalouksien tasolla. Kantelija ei ollut missään vaiheessa yhteydessä päätoimittajaan eikä myöskään lähettänyt vastinepyyntöä. Ratkaisu Journalistin velvollisuus on pyrkiä totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen (JO 8). Helsingin Sanomien taloustoimittaja käsitteli omalla nimellään varustetussa jutussa eurooppalaista pankkikriisiä ja sen mahdollisia vaikutuksia yritysten ja kuluttajien rahoitukseen. Kantelijan mielestä toimittaja tulkitsi kansantalouden lainalaisuuksia virheellisesti, mutta hänen mielipidettään ei julkaistu verkon kommenttiosiossa. Julkisen sanan neuvosto ei tulkitse kansantaloudellisia kysymyksiä, vaan hyvää journalistista tapaa. Neuvoston käsityksen mukaan Helsingin Sanomilla ja sen toimittajalla oli riittävät perusteet julkaisemalleen jutulle. Kirjoitus ei sisältänyt olennaista asiavirhettä, vaan kantelija oli eri mieltä kuin kirjoittaja. Toimituksella on oikeus hyväksyä ja hylätä lehteen lähetetyt mielipidekirjoitukset. Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Helsingin Sanomat ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa. > 4708/SL/11 Ratkaisut tekivät Risto Uimonen (pj), Ulla Ahlmén-Laiho, Ollijuhani Auvinen, Hannu Helineva,Timo Huovinen,Tuomo Lappalainen, Jaakko Ujainen ja Veikko Valtonen, paitsi päätöksessä 4720, josta puuttui Auvinen. 18.4.2012 Janakkalan Sanomat Julkisen sanan neuvoston vapauttava päätös omaa kannanottoa koskevassa asiassa. Kantelijan puoliso pyysi omassa mielipidekirjoituksessaan seurakunnan edustajia vastaamaan hänen kysymykseensä. Edustajat toimivat pyydetyllä tavalla ja mainitsivat vastauksessaan myös kantelijan nimeltä. Kantelija ei joutunut vastauskirjoituksen perusteella niin kielteiseen julkisuuteen, että hänelle olisi syntynyt oikeus omaan kannanottoon. Päätoimittaja Merja Sillasto kuvailee tapahtumien kulkua seuraavasti: mielipidepalstalla päätettiin julkaista kantelijan puolison, Suomen Idäntyö UP ry:n toiminnanjohtajan, laatima mielipidekirjoitus. Siinä viitattiin Janakkalan seurakunnan työntekijäkokouksessa käytyyn keskusteluun ja siellä tehtyyn päätökseen. Kirjoituksessa mainittiin, että kokouksessa oli paikalla Suomen Idäntyö UP:n hallituksen puheenjohtaja, eli kantelija, joka työskentelee myös seurakunnan johtavana diakonian viranhaltijana. Kirjoituksessa esitettiin kysymys seurakunnan kirkkoherralle ja talouspäällikölle. Nämä vastasivatkin kysymykseen samassa yhteydessä omalla kirjoituksellaan. Seurakunnan edustajien kirjoituksessa kantelija mainittiin nimeltä. Päätoimittajan mielestä mainintaa ei kuitenkaan tehty kyseenalaisessa tai loukkaavassa muodossa. Kirjoitus ei Sillaston arvion mukaan myöskään leimannut negatiivisesti kantelijan puolisoa tai Suomen Idäntyö UP:n tekemää avustustyötä. Kirjoituksen julkaisemisen jälkeen kantelija pyysi, että lehti tekee toimitetun jutun häneen omien sanojensa mukaan kohdistuneesta "irtisanomisuhkailusta" ja "työpaikkakiusaamisesta". Päätoimittaja kieltäytyi. Kantelija ei vaatinut vastineen julkaisemista, mutta päätoimittaja totesi omasta aloitteestaan, että aiheeseen liittyvä, henkilötasolle menevä kirjoittelu saa loppua molemmin puolin. 15.9. asiaa käsiteltiin vielä lyhyesti Janakkalan Sanomien Kysymys kulmilta -palstalla, jonne lukijat saavat lähettää toimituksen selvitettäviksi kysymyksiä mistä tahansa aiheesta. Seurakunnalta saadun vastuksen viesti oli, että Janakkalan seurakunnan jokapäiväinen toiminta pyörii normaaliin tapaan. Tämän jälkeen toimitukseen tuli kantelijan puolison sähköpostiosoitteesta lähetetty, kantelijan allekirjoituksella varustettu vastine. Toimitus viittasi päätoimittajan aiemmin esittämään kantaan eikä julkaissut kirjoitusta. Ratkaisu Olennainen virhe on korjattava heti tiedotusvälineen toimituksellisilla verkkosivuilla ja lisäksi julkaisussa, jossa virhe on alun perin ollut (JO 20). Jos selvästi tunnistettavissa olevan henkilön tai tahon toiminnasta aiotaan esittää tietoja, jotka asettavat tämän erittäin kielteiseen julkisuuteen, kritiikin kohteelle tulee varata tilaisuus esittää oma näkemyksensä jo samassa yhteydessä (JO 21). Ellei samanaikainen kuuleminen ole mahdollista, voi erittäin kielteisen julkisuuden kohteeksi joutunutta olla tarpeen kuulla jälkeen päin. Jos näin ei tehdä, hyvään tapaan kuuluu julkaista hänen oma kannanottonsa (JO 22). Lehti julkaisi Suomen Idäntyö UP ry. -nimisen avustusjärjestön toiminnanjohtajan mielipidekirjoituksen, jossa hän kritisoi Janakkalan seurakunnan kirkkoherraa ja talouspäällikköä. Nämä eivät olleet suostuneet ottamaan mukaan tarvikkeita, joita avustusjärjestö tarjosi vietäväksi Viroon. Toiminnanjohtaja kirjoitti, että avustusjärjestön hallituksen puheenjohtaja (kantelija) oli ollut paikalla seurakunnan työntekijöiden kokouksessa tarjoamassa mahdollisuutta tarvikekuljetukseen. Kantelijaa ei mainittu tässä kirjoituksessa nimeltä. Kirkkoherra ja talouspäällikkö vastasivat toiminnanjohtajan esittämään kysymykseen omalla kirjoituksellaan. Siinä otettiin kantaa myös avustusjärjestön hallituksen puheenjohtajan eli kanteli- Kantelu: 25.9.2011 Kantelija: Erja Poutiainen Kantelijan mukaan lehti on rikkonut hänen oikeuttaan vastineeseen tai oikaisuun, jotka olisivat olleet vastaus Janakkalan Sanomien mielipidepalstalla 1.9.2011 julkaistuun tekstiin. Kantelija mainittiin nimeltä kirjoituksessa, joka hänen mukaansa sisälsi totuudenvastaista tietoa. Kantelija soitti jutun julkaisemisen jälkeen päätoimittajalle. Tämä oli sanonut, ettei Janakkalan Sanomissa enää käsitellä asiaa. Lehti kuitenkin julkaisi jutun samasta aiheesta 15.9.2011 Tämän jälkeen kantelija lähetti lehteen oman kirjoituksensa. Sitä ei julkaistu. Kantelija katsoo, että Janakkalan seurakunnan kirkkoherran ja talouspäällikön laatima kirjoitus leimasi negatiivisesti kantelijan ja hänen miehensä sekä heidän tekemänsä avustustyön. Vastaus: 20.10.2011 Vastaaja: Janakkalan Sanomat jan rooliin seurakunnan kokouksessa. Kantelija mainittiin nimeltä ja todettiin, että hän ei ollut kokouksessa mukana avustusjärjestön edustajana vaan seurakunnan työntekijänä. Kirjoituksen mukaan kantelija oli ollut kokouksessa esteellinen käsittelemään ehdottamaansa avustusasiaa. Lisäksi kirjoittajat totesivat, että seurakunnan työntekijäkokousten päätökset ovat julkisia, mutta keskustelut luottamuksellisia. Edellä mainittujen kahden kirjoituksen jälkeen lehti julkaisi jutun "Seurakunnassa ei kriisitunnelmia". Siinä kirkkoherra vastasi toimituksen esittämiin kysymyksiin ja kertoi, että kantelijan ja seurakunnan välillä on käynnissä työyhteisön sisäinen prosessi. Kantelija on paitsi Janakkalan seurakunnan työntekijä ja Idäntyö UP:n hallituksen puheenjohtaja myös Idäntyö UP:n toiminnanjohtajan puoliso. Toiminnanjohtaja nosti omassa mielipidekirjoituksessaan ensimmäisen kerran esiin kantelijan roolin seurakunnan kokouksessa. Toiminnanjohtaja ei maininnut kantelijaa nimeltä, mutta kantelussaan tämä toteaa olevansa Janakkalassa tunnettu henkilö, eli hänen henkilöllisyytensä oli kirjoituksen perusteella helposti pääteltävissä. Kantelija esimerkiksi mainitaan toistuvasti nimeltä puolisonsa julkisessa blogissa, jossa arvostellaan ankarasti Janakkalan seurakuntaa. Seurakunnan edustajat vastasivat asiallisesti Idäntyö UP:n toiminnanjohtajan kirjoituksessaan esittämiin kysymyksiin. Kirkkoherra ja talouspäällikkö perustelivat ratkaisuaan ja kertoivat kokousten pelisäännöistä. Kantelija ei joutunut kirjoituksessa erittäin kriittiseen julkisuuteen, vaan hänen toimintaansa otettiin kantaa niiltä osin, kuin ne oli jo tuotu julkisuuteen Idäntyö UP:n toiminnanjohtajan laatimassa tekstissä. Kantelija ei myöskään ole osoittanut, mitä olennaisia virheitä seurakunnan edustajien kirjoitus olisi sisältänyt. Kantelija kertoi 1.9. jälkeen useissa tiedotusvälineissä joutuneensa seurakunnassa työpaikkakiusaamisen kohteeksi. Oli ymmärrettävää, että asia herätti ihmetystä, ja Janakkalan Sanomat selvitti asiaa edelleen. Kantelija oli ensin itse tuonut työpaikkansa ristiriidat julkisuuteen, ja kirkkoherra päätyi vain vahvistamaan Janakkalan Sanomille, että selvitysprosessi oli käynnissä. Tämäkään haastattelu ei sisältänyt kantelijasta sellaista kriittistä tietoa, että hänelle olisi syntynyt oikeus omaan kannanottoon. Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Janakkalan Sanomat ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa. > 4702/PL/11 raalan potilaasta Timo T.A. Mikkosesta. Vahvistus potilaan hoitamiselle oli jutun mukaan saatu sairaalan puhelinvaihteesta. Kantelijan mielestä tämä ei ole mahdollista, sillä potilastietoja ei anneta ulkopuolisille eikä vaihteesta yhdistetä toimittajan puhelua osastoille. Tällainen käytäntö on vahvistettu sairaalan ohjeissa. Jutussa mainittuja "tehostetun hoidon osastoa" ja "akuutin valvonnan osastoa" ei ole olemassa. Tästäkään syystä sairaalan työntekijä ei ole voinut vahvistaa, että julkisuudesta tuttu potilas olisi ollut siellä hoidossa. Lehti täsmensikin myöhemmin, ettei sairaalassa ole "akuutin valvonnan" nimellä toimivaa osastoa. Kantelija on käynyt sähköpostikirjeenvaihtoa Iltalehden uutispäätoimittajan kanssa ja saanut tiedon, että lehdestä on soitettu sairaalaan kahtena päivänä. Kummallakin kerralla sairaalasta vahvistettiin, että Mikkonen on siellä hoidettavana. Mikkosta hoitaneen ylilääkärin mukaan kukaan osastolta ei kuitenkaan ollut vahvistanut tietoa Iltalehdelle. Myöskään päivystyksestä ei ollut annettu ulkopuolisille tietoa potilaista. Sen sijaan jos soittaja on pystynyt vakuuttamaan puhelinvaihteen hoitajan, hänelle on saatettu antaa potilasrekisterin perusteella tieto, että kysytyn niminen henkilö on hoidettavana sairaalassa tietyllä osastolla. Puhelinvaihteesta voidaan kuitenkin antaa tällaista tietoa vain huolestuneille omaisille. Kantelija epäileekin, että toimittaja on salannut ammattinsa soittaessaan sairaalaan ja ehkä tekeytynyt Mikkosen sukulaiseksi. Kantelijan mukaan lehti on myös rikkonut Journalistin ohjeita, joissa edellytetään hienotunteisuutta hankittaessa tietoa sairaustapauksista sekä huomautetaan, ettei julkinenkaan tieto välttämättä ole julkaistavissa. Vastaus: 3.11.2011 ja 27.3.2012 Vastaaja: Iltalehti Päätoimittaja Kari Kivelä kirjoittaa, että lehti sai tiedon Mikkosen sairastumisesta useasta lähteestä. Lehdestä soitettiin myös HUS:n puhelinvaihteeseen. Soiton tarkoituksena oli löytää sairaalasta taho, joka olisi voinut kommentoida Mikkosen tilaa. Kommentoija olisi voinut olla Mikkonen itse tai tämän lähiomainen. Toimittaja ei puhelun aikana kertonut olevansa toimittaja, sillä tiedon vahvistusta ei haettu puhelinvaihteen hoitajalta, eikä häntä ollut tarkoitus haastatella. Vaihteesta kuitenkin kerrottiin, että Mikkonen on sairaalassa. Vaihteen hoitaja kertoi myös, millä osastolla Mikkosta hoidetaan. Puhelinvaihteesta ei kysytty yhteydenoton syytä tai yhteydenottajan asemaa. Tämän jälkeen Iltalehdestä oltiin yhteydessä kahteen HUS:n palveluksessa olevaan tahoon. Heille lehden edustaja kertoi olevansa toimittaja. Nämä tahot vahvistivat Mikkosen saaman hoidon luonteen. He myös käyttivät terminologiaa, jolla hoitoja jutussa kuvattiin. Kivelän mielestä Iltalehden uutisen lukemallakin voi päätellä, ettei puhelinvaihteella voi olla sellaista tietoa kuin mitä uutinen sisältää. Päätoimittaja pitää omintakeisena ja perustelemattomana kantelijan päätelmää, jonka mukaan Iltalehden toimittaja olisi esiintynyt puhelinvaihteelle Timo T.A. Mikkosen sukulaisena. Kivelän mukaan päätelmä ei pidä paikkaansa. Kivelä toteaa, että lehti ei hakenut HUS:sta vahvistusta Mikkosen sairastumiselle ja olisi kertonut sairastumisesta myös ilman sairaalasta saatuja tietoja. Iltalehti Julkisen sanan neuvoston langettava päätös toimittajan tiedonhankintaa koskevassa asiassa. Lehti kertoi sairaalan vahvistaneen, että julkisuudesta tuttu henkilö on siellä hoidettavana. Toimittaja ei kertonut ammattiaan soittaessaan sairaalan puhelinvaihteeseen. Tämän puhelun aikana lehti sai juttunsa kannalta olennaista tietoa. Toimittajan olisi tullut tehdä selväksi, että hän hankkii tietoa julkaisemista varten. Kantelu: 6.10.2011 Kantelija: Johanna Saukkomaa Kantelija on HUS-yhtymän viestintäjohtaja, jonka mukaan toimittaja jätti ammattinsa kertomatta, kun hän hankki Iltalehdessä 5.10.2011 julkaistut tiedot sai- 22 SuomenLehdistö 8­9/12
• Mikkonen itse on kommentoinut julkisuudessa edellistä vakavaa sairauttaan, ja Mikkosen puoliso on eri tiedotusvälineissä antanut tämän terveydentilasta tietoa, joka on ollut paljon yksityiskohtaisempaa kuin Iltalehdessä 5.10.2011 julkaistut tiedot. Ratkaisu Työtä tehdessään journalistin on suositeltavaa ilmoittaa ammattinsa. Tiedot on pyrittävä hankkimaan avoimesti. Jos yhteiskunnallisesti merkittäviä seikkoja ei voida muutoin selvittää, journalisti voi tehdä haastatteluja ja hankkia tietoja myös tavallisuudesta poikkeavilla keinoilla (JO 9). Haastateltavalla on oikeus saada ennakolta tietää, millaisessa asiayhteydessä hänen lausumaansa käytetään. Hänelle on myös kerrottava, jos haastattelua voidaan käyttää useissa eri välineissä. Haastateltavalle pitää aina kertoa, onko keskustelu tarkoitettu julkaistavaksi vai ainoastaan tausta-aineistoksi (JO 17). Sairaus- ja kuolemantapauksista sekä onnettomuuksien ja rikosten uhreista tietoja hankittaessa ja uutisoitaessa on aina noudatettava hienotunteisuutta (JO 28). Iltalehden otsikko kuului seuraavasti: "Sairaalahoidossa. Timo T.A. Mikkonen saa tehostettua hoitoa Helsingin Meilahdessa." Jutussa kerrottiin, että mediapersoona oli saanut vakavan sairauskohtauksen ja että häntä hoidettiin Meilahden sairaalassa tehostetun hoidon osastolla. Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiristä oli vahvistettu lehdelle, että Mikkosta hoidettiin niin sanotulla akuutin valvonnan osastolla. Iltalehden tietojen mukaan potilaan tila oli vakava. Mikkosen nykyiseltä ja entiseltä vaimolta pyydettiin tietoja sairaudesta, mutta he eivät halunneet kommentoida. Uutisessa käytiin läpi myös Mikkosen aikaisempia terveyteen liittyviä ongelmia. Kainalojutussa "Medi-Heli paikalla" kerrottiin, että Mikkonen oli Iltalehden tietojen mukaan lennätetty kotipaikkakunnaltaan Meilahden sairaalaan. Kuljetus lääkärihelikopterilla oli tapahtunut neljä päivää ennen jutun julkaisua. Iltalehti myöntää, että sairaalan puhelinvaihteeseen soittanut toimittaja ei kertonut ammattiaan. Sitä ei olisi tarvinnut mainita, jos puhelinvaihdetta olisi käytetty pelkästään puhelun yhdistämiseen. Julkisen sanan neuvosto katsoo, että toimittaja kuitenkin teki jo tässä vaiheessa olennaista selvitystyötä tietojen vahvistamiseksi ja uutisen saamiseksi. Hänen olisi tästä syystä kuulunut esittäytyä lehden edustajaksi ja sanoa, miksi hän hankki tietoja Timo T.A. Mikkosesta. Lehti kertoi uutisessaan, että Mikkonen on sairaalassa tehohoitoa antavalla osastolla. Juuri tämän tiedon toimittaja sai puhelinvaihteesta. Journalistin ohjeissa korostetaan avoimen tiedonhankinnan merkitystä. Tämän periaatteenlaiminlyöntionomiaanheikentämään toimittajan työn uskottavuutta ja arvostusta. Potilaaseen liittyvillä sairaustiedoillaeitässätapauksessaollutolennaista yhteiskunnallista merkitystä. Tästä syystä lehdellä ei ollut perusteita turvautua Journalistin ohjeissa tarkoitettuihin poikkeuksellisiin tiedonhankintakeinoihin. Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Iltalehti on rikkonut hyvää journalistista tapaa ja antaa lehdelle huomautuksen. > 4709/SL/11 sa asiassa. Lööpin esirivissä puhuttiin poliisin jättioperaatiosta. Sen alla, lööpin pääotsikossa, kerrottiin miehen teloituksesta. Poliisin rooli tarkentui itse jutussa. sin rooli kuitenkin täsmentyi riittävästi. Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Iltalehti ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa. Kantelu: 4.10.2011 Kantelija: Samppa Tolvanen Kantelu kohdistuu Iltalehden 10.10.2011 julkaisemaan lööppiin, jossa fonttikoon ja värityksen vaihtelut eivät kantelijan mukaan riittäneet erottamaan toisistaan eri toimijoita, tekoja ja päämääriä. Kantelija kiinnittää huomiota samassa lööpissä allekkain julkaistuihin otsikoihin "Poliisin suuroperaatio" ja "28-vuotias teloitettiin kadulle". Kantelijan mielestä nämä tekstit on taitettu toistensa yhteyteen tavalla, joka luo vaikutelman poliisin toteuttamasta teloituksesta. Tällaiselle rinnastukselle ei löydy katetta lehden jutuista. Vastaus: 1.12.2011 Vastaaja: Iltalehti Päätoimittaja Kari Kivelä kirjoittaa, että kantelun kohteena oleva lööppi oli esillä koko Pohjois-Suomen alueella. Otsikkojulisteiden korkeasta huomioarvosta seuraa, että niissä oleva virhe tai epäselvä otsikointi johtaa aina suureen määrään palautteita lehden toimitukselle. Tässä tapauksessa toimitukseen ei tullut ainuttakaan palautetta, mikä Kivelän mukaan osoittaa sen, ettei kantelijan esittämää väärinymmärrystä aiheutunut. Otsikkojulisteessa käytettiin verbin passiivimuotoa ("28-vuotias teloitettiin kadulle"), koska teon tekijä ei lehden ja lööpin julkaisemisen aikaan ollut tiedossa. "Voidaan ehkä ajatella, että passiivimuoto antaa tilaa tulkinnalle, että teloitus olisi ollut poliisin suuroperaatio", Kivelä kirjoittaa. Hänen mukaansa kuitenkin juuri passiivimuoto erottaa poliisin suuroperaation ja tapahtuneen surmatyön toisistaan. Lisäksi erottelua korostavat kantelijankin mainitsemat erilainen väri ja fontti esirivin ("Poliisin suuroperaatio") otsikossa. Ratkaisu Otsikoille, ingresseille, kansi- ja kuvateksteille, myyntijulisteille ja muille esittelyille on löydyttävä sisällöstä kate (JO 15). Paikallisessa, vain Pohjois-Suomeen levitetyssä lööpissä kerrottiin Torniossa tapahtuneesta ampumavälikohtauksesta ja siihen liittyvästä poliisioperaatiosta. Otsikot olivat allekkain saman raamin sisällä. Ne olivat sekä väritykseltään että fonttityypiltään erilaisia. Otsikoiden yhteyteen oli liitetty kuva surmapaikalle tuoduista kynttilöistä. Lööppi on tiivistetty esitys päivän tärkeimmistä uutistapahtumista, joista poimitaan iskevimmät asiasanat yleisön houkuttelemiseksi. Kantelun kohteena olevat otsikot liittyivät samaan tapahtumaan, mutta ne eivät olleet ajallisesti etenevä kuvaus poliisin toiminnasta ennen surmatyötä. Poliisi käynnisti lööpissä mainitun operaation vasta surmatyön jälkeen. Lööpin esirivin ja varsinaisen otsikon viestit erillisinä pitivät paikkansa, vaikka ne yhdessä luettuina antoivat monitulkintaisen kuvan tapahtuneesta. Lööpin sanomaa saattoi tulkita kolmella eri tavalla: 1) poliisi teloitti miehen jättioperaatiossa, 2) poliisi aloitti jättioperaation teloituksen jälkeen ja 3) joku muu kuin poliisi teloitti miehen kadulle jättioperaation aikana. Julkisen sanan neuvosto tähdentää, että lööppitekstit pitäisi laatia mahdollisimman yksiselitteisiksi väärien tulkintojen estämiseksi, koska ne ovat toimituksellista sisältöä. Itse jutussa polii- MTV3 Julkisen sanan neuvoston langettava päätös piilomainontaa ja toimittajan ammatillista asemaa koskevassa asiassa. Urheilutoimittajan esiintyminen tv-mainoksissa selostamansa autokilpailun mainoskatkoilla hämärsi kaupallisen ja toimituksellisen aineiston rajan. Myös journalistinen päätösvalta joutui kyseenalaiseen valoon. Kantelu ja lisäselvitys: 21. ja 25.10.2011 Kantelija: Juha Kukkonen Kantelijan mukaan MTV3:n urheilutoimitus ja MTV3:n mainososasto myymällä mainostilaa sotkevat journalismin ja mainostamisen. Kantelija sanoo olevansa vankkumaton markkinatalouden kannattaja, mutta MTV3:n toiminta on mennyt omituiseksi: urheilutoimitus ja mainostoiminta menevät täysin sekaisin. Toimittaja (yleensä Oskari Saari) haastattelee ja tekee erityisjuttuja F1-kilpa-ajaja Heikki Kovalaisesta. Sitten sama kaksikko (Saari ja Kovalainen) on Kovalaisen maksullisessa Fonectan mainoksessa, jossa toimittaja pitää työnantajansa mikrofonia ja puhuu siihen ihan kuin niin sanotussa uutisjutussaan. Kantelija arvelee, että Fonecta on Kovalaisen sponsori, missä ei ole mitään pahaa tai väärää. Kun näitä yhteisiä mainoksia esitetään MTV3:n formulalähetysten ohessa sekä netissä ja kun mainoksessa on sama haastattelija mikkinsä kanssa kuin on formulaohjelmissakin mikkinsä kanssa haastattelemassa Kovalaista, mainos ja ohjelma menevät täysin sekaisin. Kantelija myös epäilee, voiko yhteisiä mainoksia samalle kanavalle tekeviltä odottaa normaalia kriittistä journalismia. MTV3 tekee siis formulaohjelmaa ja mainostaa kanavaansa maailman nopeimman Heikin avulla. Journalismi ja mainostaminen ovat tässä niin pahasti sotkussa, että siitä on vaikea saada selvää. Kantelijan mielestä on kuitenkin selvää, että mainos ja journalismi sotkeutuvat toisiinsa eettisten ohjeiden vastaisesti. Vastaus: 16.11.2011 Vastaaja: MTV3 Vastaava toimittaja, urheilupäällikkö Tatu Lehmuskallio vastaa, että MTV Oy ja Fonecta Oy ovat yhteistyössä toteuttaneet mainoskampanjan, jossa pk-yrityksille on tarjottu mahdollisuutta saada yhtiönsä tunnus formulakuljettaja Heikki Kovalaisen ajohaalariin ja päästä tapaamaan Kovalainen Monacossa, Singaporessa tai Abu Dhabissa. Mainokset eivät ole MTV Oy:n tuottamia, eikä niiden sisältö ole MTV Oy:n suunnittelema. Kampanjan alkuvaiheen mainoksissa Lehmuskallion mukaan haettiin halukkaita yrityksiä ja markkinoitiin paitsi Fonectaa myös Kovalaisen kautta formulalähetyksiä ja MTV3-kanavaa. Siksi lopputunnuksissa on todettu, että kampanja on toteutettu MTV3:n ja Fonectan yhteistyönä. Näissä Kovalainen on esiintynyt yksin. Loppuvaiheen mainoksissa yrityksiä on esitelty. Nämä mainokset on tuotettu tuoreeltaan kisaviikonlopun aikana Monacossa, Singaporessa ja Abu Dhabissa. MTV Oy:n toimittaja Oskari Saari on esiintynyt Monacossa ja Singaporessa kuvatuissa mainoksissa. Lehmuskallio sanoo MTV3:n ymmärtävän, että journalistinen uskottavuus edellyttää median riippumattomuutta, ja että katsojan on voitava luottaa siihen, ettei televisio sekoita kaupallista aineistoa toimitukselliseen aineistoon. Kaikki mainokset on sijoitettu mainoskatkoille. Tarkoituksena oli Lehmuskallion mukaan, että mainosten lopputunnuksissa olisi ollut maininta MTV3:n ja Fonectan yhteistyöstä. Ruutugrafiikka on kuitenkin MTV Oy:stä riippumattomista syistä jäänyt pois. Katsojalle ei kuitenkaan voi jäädä epäselväksi, että kyse on nimenomaan mainoksista eikä toimituksellisesta aineistosta. MTV3 tulkitsee Lehmuskallion mukaan kantelua niin, että kantelija kyseenalaistaa MTV Oy:n journalistisen riippumattomuuden formulaohjelmien toimituksellisissa osioissa sillä perusteella, että toimittaja Saari ja Heikki Kovalainen ovat esiintyneet samoissa mainoksissa. Yleisellä tasolla MTV Oy toteaa, että televisio- tai muun toimittajan esiintyminen kaupallisessa viestinnässä ei voi sinällään olla kiellettyä, kunhan ero toimitukselliseen aineistoon on riittävän selvä. Sille, että MTV Oy:n toimittaja markkinoi yhtiön televisiokanavaa tai ohjelmistoa, ei varmaan ole esteitä, ja siksi Saarelle on annettu lupa mainoksissa esiintymiseen. Mitä taas tulee MTV Oy:n journalistiseen riippumattomuuteen itse formulalähetyksissä, on Lehmuskallion mukaan vaikea nähdä miten se olisi voinut vaarantua pelkästään siksi, että samoissa mainoksissa on esiintynyt myös Heikki Kovalainen. Hän on sarjan ainoa suomalaiskuljettaja ja siten sekä urheilullisesti että journalistisesti kiinnostava. MTV Oy pyrkii Lehmuskallion mukaan kaikessa toiminnassaan noudattamaan hyvää journalistista tapaa. Jotta siitä ei jäisi epäilystä, MTV Oy on kantelun tultua yhtiön tietoon ilmoittanut Fonecta Oy:lle, että toimittaja Saari ei enää voi esiintyä yhteiskampanjan mainoksissa. Kampanjan viimeisissä, Abu Dhabissa kuvatuissa mainoksissa Saari ei esiinny. Ratkaisu Tiedonvälityksen sisältöä koskevat ratkaisut on tehtävä journalistisin perustein. Tätä päätösvaltaa ei saa missään oloissa luovuttaa toimituksen ulkopuolisille (JO 2). Ilmoitusten ja toimituksellisen aineiston raja on pidettävä selvänä. Piilomainonta on torjuttava (JO 16). MTV Oy:n toimittaja selosti kaudella 2011 F1-kilpailuja yhtiön tv-kanavilla. Sama toimittaja esiintyi myös tv-mainoksissa selostamiensa kilpailujen mainoskatkoilla. Myös suomalainen F1-kuljettaja esiintyi toimittajan kanssa samoissa mainoksissa, joissa markkinoitiin lähinnä Fonecta Oy:tä ja mainospaikkaa kilpaautoilijan ajohaalarissa. Tiedonvälityksen luotettavuuden ja riippumattomuuden takaamiseksi lukijan, kuuntelijan ja katselijan on voitava erottaa mainosaineisto toimituksellisesta sisällöstä. Journalistin ohjeiden mukaan raja on pidettävä selvänä. Tässä tapauksessa sama toimittaja selosti formulakisoja ja esiintyi ohjelman mainoskatkolla käyttäen MTV3:n logolla varustettua mikrofonia. Mainoksissa oli myös formulakuljettaja, jonka ajoa toimittaja selosti ja arvioi. Julkisen sanan neuvosto toteaa, että saman henkilön esiintyminen toimittajana ja ulkopuolisen yrityksen mainoskasvona heikentää journalismin uskottavuutta ja tv-kanavan riippumattomuutta katselijan silmissä. Toimittajan suostuminen toisen yhtiön myynninedistäjäksi saman urheiluohjelman mainoskatkoilla oli erityisen raskauttavaa. Julkisen sanan neuvosto katsoo, että MTV3 on rikkonut hyvää journalistista ta- paa ja antaa tv-kanavalle huomautuksen. > 4720/TV/11 Ratkaisut tekivät Risto Uimonen (pj), Jukka Ahlberg, Ulla Ahlmén-Laiho, Ollijuhani Auvinen, Timo Huovinen, Anna-Liisa Hämäläinen, Lauri Karppi, Juha Keskinen, Tuomo Lappalainen, Salla Nazarenko, Riitta Ollila ja Jaakko Ujainen. 16.5.2012 Keskisuomalainen Julkisen sanan neuvoston langettava päätös loukkaavaa ilmaisua koskevassa asiassa. Pesäpalloilun otteluselostuksessa kirjoitettiin, että joukkueen pelinjohtaja on ostanut paikkansa. Väite on niin loukkaava, että sitä ei olisi voinut korjata edes omalla kannanotolla. Kantelu: 25.9.2011 Kantelija: Antti Yli-Saunamäki Kantelijan mukaan Keskisuomalaisessa kirjoitettiin 25.7.2011 pesäpallon B-poikien Itä-Länsi -ottelusta. Jutun viimeisessä lauseessa luki seuraavasti: "Lännen pelinjohtajavalinta osoitti, että paikan ItäLännen viuhkaan voi käytännössä ostaa". Kommentilla ei ollut mitään todenperäisyyttä, vaan toimittajan ainoa tarkoitus oli mustamaalata jutussa mukana ollutta henkilöä. Jutussa ei esitetä väitteelle perusteluja eikä lähdettä. Väite jättää kantelijan mielestä jutun lukijalle kuvan, että taustalla olisi jotain epäilyttävää ja että kantelija olisi muilla keinoin kuin ansioillaan päässyt peliin. Väite on kantelijan mielestä myös absurdi, sillä loukkauksen kohteeksi joutunut kantelija on kyseisessä ikäluokassa valmentanut joukkueensa kahdesti Suomen Mestariksi ja kerran hopealle, joten toimittajan väitteelle ei löydy tältäkään osin järkeviä perusteluja. Pesäpallon Itä-Länsi on pesäpallon vuosittainen arvo-ottelu, johon valitaan ansioituneimmat ja parhaat pelaajat tai valmentajat. Kantelija sanookin tekevänsä vapaaehtoistyötä noin 300 vuorokautta vuodessa lajin parissa ilmaiseksi. Otteluun pääseminen on hänen mielestään suuri kunnia, ja monelle tällainen mahdollisuus tulee vain kerran elämässä. Kantelija on pyytänyt lehteä korjaamaan virheen urheilutoimituksen esimiehelle ja päätoimittajalle lähettämässään sähköpostissa. Esimies vastasi viestiin ja kertoi luottavansa toimittajan ammattitaitoon. Kun kantelija pyysi perusteluja väitteelle, Keskisuomalainen katkaisi keskustelun eikä korjannut virhettä. Kantelija viittaa seuraaviin Journalistin ohjeiden kohtiin: totuudenmukainen tiedonvälitys, tosiasian erottaminen sepitteestä ja samanaikainen kuuleminen. Vastaus: 15.11.2011 Vastaaja: Keskisuomalainen Päätoimittaja Pekka Mervola sanoo kantelijan puuttuvan jutun yhteen lauseeseen, jossa toimittaja kritisoi hänen toimintaansa pelinjohtajana. Urheiluottelun jälkeisessä jutussa on normaalina tapana arvioida pelaajien ja joukkueen valmennusjohdon onnistumista. Siinä käytetään usein myös vahvasti kuvainnollista kieltä ­ urheilukieltä. Lauseessa viitattiin pelinjohtajan näyttöihin kauden aikana ja valinnan kiistanalaisuuteen. Taustat olivat Mervolan mukaan asiaa seuraavien tiedossa. Jutun kirjoittaja oli Mervolan vastauksen mukaan selvitellyt ennen ottelua län- Iltalehti Julkisen sanan neuvoston vapauttava päätös lööpin harhaanjohtavuutta koskevas- SuomenLehdistö 8­9/12 23
• nen pelinjohtajavalintaa, joka oli aiheuttanut närää pesäpallopiireissä. Joukkueen otteluita seuranneet henkilöt olivat todenneet kantelijan tulleen valituksi lännen pelinjohtajaksi enemmän valitsijan tuttuuden takia kuin ansioista. Esimerkiksi SM-alkusarjaa johtaneen joukkueen taholta oli valitettu, että valitsija ei ollut vaivautunut katsomaan yhtään heidän otteluaan. Lännen joukkueen pelaajat olivat Mervolan mukaan juopotelleet ja metelöineet hotellissa ottelua edeltävänä yönä ja häirinneet idän joukkuetta. Ottelupäivän aamuna kaksi lännen joukkueen alaikäistä pelaajaa puhalsi poliisin alkometriin 2,3­2,8 promillen lukemat, joiden perusteella heidät määrättiin poistumaan joukkueesta. Keskisuomalainen uutisoi asian ja se herätti kantelijassa närää. Itä voitti arvo-ottelun. Urheilullisen tuloksen, hotellin öisten tapahtumien ja humalassa esiintyneiden pelaajien johdosta kirjoittajan toteamus pelinjohtajan sopimattomuudesta tehtävään on päätoimittajan mielestä perusteltavissa. Kantelija oli neljä kertaa toimitsijakiellossa päättyneellä kaudella. Näistä rangaistuksista yksi oli määrätty hänelle epäurheilijamaisuudesta ennen B-poikien Itä-Länsi -ottelua. Kantelija on Mervolan mukaan kertonut tyytymättömyytensä Keskisuomalaiselle, mutta ei ole osoittanut virhettä eikä vaatinut myöskään korjaamista. Uutinen on päätoimittajan mielestä normaali ­ tosin hyvin värikästä pelitapahtumaa arvioiva ja selostava urheilujuttu. Yksittäisen lauseen irrottaminen voi antaa väärän kuvan asiasta, ja siksi juttua ja ottelutapahtumaa on hyvä katsoa kokonaisuutena. Mervola sanoo, että jutussa arvioitiin ottelun pelaajia ja pelinjohtajia journalistisin perustein ja asianmukaisesti. Ratkaisu Jos selvästi tunnistettavissa olevan henkilön tai tahon toiminnasta aiotaan esittää tietoja, jotka asettavat tämän erittäin kielteiseen julkisuuteen, kritiikin kohteelle tulee varata tilaisuus esittää oma näkemyksensä jo samassa yhteydessä (JO 21). Ellei samanaikainen kuuleminen ole mahdollista, voi erittäin kielteisen julkisuuden kohteeksi joutunutta olla tarpeen kuulla jälkeen päin. Jos näin ei tehdä, hyvään tapaan kuuluu julkaista hänen oma kannanottonsa (JO 22). Tavanomainen kulttuurikritiikki, poliittinen, taloudellinen tai yhteiskunnallinen arviointi sekä vastaavan muun mielipiteen esittäminen ei kuitenkaan synnytä oikeutta kannanottoon (JO 24). Keskisuomalaisen urheilu-uutisessa selostettiin B-poikien pesäpallo-ottelun (Itä-Länsi) kulkua. Uutisen lopussa todettiin, että "Lännen pelinjohtajavalinta osoitti, että paikan Itä-Lännen viuhkaan voi käytännössä ostaa". Vihjausta epämääräisestä valinnasta ei uutistekstissä perusteltu. Kantelija oli sähköpostitse yhteydessä toimitukseen ja pyysi perusteluja jutussa esitetylle ostoväitteelle. Selkeää virheen korjausta kantelija ei pyytänyt tai tarjonnut omaa kannanottoaan julkaistavaksi. Julkisen sanan neuvoston mielestä urheilujournalismissa voi käyttää värikästä kieltä, ja kritiikki saa olla tarvittaessa kovaa. Arvostelu voi kohdistua suoraan urheilijaan tai joukkueen johtohenkilöihin, koska huippu-urheilua ei voi olla ilman julkisuutta. Keskisuomalaisen toimittaja olisi voinut arvioida kovin sanoin pelinjohtajan menettelyä joukkueen valinnassa ja johtamisessa sekä hänen osuuttaan joukkueen tappiossa. Sen sijaan uutisjuttu saattaa pelinjohtajan erittäin kielteiseen julkisuuteen väittämällä, että hän on ostanut paikkansa eli mahdollisesti syyllistynyt korruptioon. Kun tällainen väite esitetään, se on perusteltava niin, ettei lukijalle jää epäselväksi, mihin tieto perustuu. Tämä ei selviä lehden vastauksenkaan perusteella, joten jäljelle jää oletus, että väite on voitu esittää loukkaamistarkoituksessa. Lehti löi laimin myös samanaikaisen kuulemisen. Neuvoston mielestä väite oli niin rankka, että vastaaminen myöhemmin omalla kannanotolla ei olisi korjannut vahinkoa. Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Keskisuomalainen on rikkonut hyvää journalistista tapaa ja antaa lehdelle huomautuksen. > 4705/SL/11 Helsingin Uutiset Julkisen sanan neuvoston vapauttava päätös journalistista päätösvaltaa, oikeita tietoja ja haastattelun tarkastamista koskevassa asiassa. Uutinen ja otsikko pitivät paikkansa. Toimituksella oli oikeus valita otsikkoon ja tekstiin haluamansa näkökulma. Haastattelun tarkastamiseen ei ollut mahdollisuutta aikataulusyistä. Kantelu ja lisäselvitys: 3.11.2011 ja 27.4.2012 Kantelija: Päivi Ristolainen Kantelu kohdistuu 3.9.2011 Helsingin Uutisissa julkaistuun juttuun "Helsinkiläiskoulu järjestää pakollisen muslimijuhlan". Kantelija on Strömbergin koulun rehtori. Tapahtumat kulkivat kantelun mukaan seuraavasti: Strömbergin koulu osallistui Monikulttuurinen juhlavuosi hankkeeseen. Koulussa on oppilaita 23 kulttuurista ja tavoitteena on opetussuunnitelman mukaisesti tutustua oppilaiden kulttuuritaustoihin jakamalla tietoa ja juhlimalla ko. kulttuurien keskeisiä juhlia. Kyse ei kantelijan mukaan ollut uskonnon harjoittamisesta. Ensimmäisenä oli 3.9.2011 Id-juhla, jota valmistettiin työpajoissa yhdessä oppilaiden ja heidän vanhempiensa kanssa. Koulu kutsui Helsingin uutisten toimittajan juhliin. Toimittaja ei tullut, koska juhla oli lauantaina. Toimittaja soitti ja teki rehtorin haastattelun puhelimitse. Kantelija kertoo ihmetelleensä sitä, että toimittaja kysyi useaan otteeseen "onko pakko?". Kantelija lupasi lähettää toimittajalle lisäinfoa ja pyysi samalla jutun tarkistettavaksi. Rehtorin lähettämä sähköposti toimittajalle kuului seuraavasti: "Tässä lisätietoa siitä, mitä tarkoittaa se, ettei kyse ole uskonnon harjoittamisesta, vaan sydämellisestä uteliaisuudesta vieraita kulttuureja ja uskontoja kohtaan (ks. liite). Tämä on siis opetussuunnitelman mukaista toimintaa ja oppilailla lauantai on korvaava koulupäivä (syysloma on vastaavasti pitempi). Lauantai järjestetään yhteistyössä koulun vanhempainyhdistyksen kanssa ja kaikki vanhemmat on toivotettu tervetulleiksi juhlavuoden tapahtumiin. Kaikki ovat olleet juhlavuodesta todella kiinnostuneita ja innostuneita, eikä kukaan ole kysynyt "Onks pakko tulla". p.s. Toivoisin normaaliin tapaan saavani lehtijutun luettavaksi, niin voin katsoa tulinko ymmärretyksi. Kiitos!" Toimittaja ei kantelijan mukaan ottanut yhteyttä. Juhla onnistui erinomaisesti ja siitä tuli pelkästään positiivista palautetta. Samana päivänä 3.9.2011 ilmes- tyi uutinen juhlasta. Rehtorin haastattelu oli sisällöltään oikea mutta sävyltään väärä eli siinä näkyi toimittajan tarkoituksellinen onko pakko - ajatus, joka leimasi kirjoitusta. Etusivun otsikko ja juttu aiheuttivat koko alkusyksyn kestäneen koulun toiminnan häiriintymisen. Juttu aiheutti kantelun mukaan erittäin voimakasta vihakirjoittelua useilla nettifoorumeilla ja uhkailua tyyliin "olisipa Breivik ollut Suomessa". Patriootit.com-ryhmä järjesti tarrakampanjan koulun ympäristössä: "Monikulttuurinen koulu vaarantaa lastesi ja lastenlastesi tulevaisuuden." Koulun seinään taiteiltiin jättikokoinen graffiti "Päivi loves neekerit = paskat". Kantelija kertoo ottaneensa yhteyttä toimittajaan, joka kehotti olemaan yhteydessä päätoimittajaan. Tämä lupasi julkaista korjaavan uutisen seuraavassa lehdessä kuultuaan, ettei juttua ollut lähetetty tarkastettavaksi. Koska nettikirjoittelu paisui koko ajan ja oli turvallisuusriski eivätkä netissä julkaistut paikalla olleiden vanhempien asialliset kirjoituksetkaan tehonneet, kantelija päätti, ettei jatka asiaa eikä anna haastattelua. Lehti haastattelikin kantelun mukaan koulun johtokunnan puheenjohtajaa. Juttu oli asiallinen, mutta ei vaikuttanut vihakirjoitteluun tai tarrakampanjaan. Kantelija teki sotkemis- ja tarra-asiassa rikosilmoituksen nimikkeillä vahingonteko ja kunnianloukkaus. Kantelija toivoo Julkisen sanan neuvostolta selvyyttä siihen, miksi lehti halusi tehdä raflaavan ja rasismiin kiihottavan jutun ja otsikoi sen vielä asiaankuulumattomasti. Lisäselvitys: Kantelija pitää todennäköisenä, että hän on pyytänyt sitaattiensa tarkastamista jo haastattelun yhteydessä, koska haastattelun sävy oli outo. Dokumenttia hänellä ei siitä ole. Kantelijan mukaan selkeäksi kuitenkin tuli viesti siitä, että lisäinfo on hyvä ja toimittaja sen haluaa, joten juttua ei sitä ennen julkaista. Vastaus: 12.12.2011 ja lisäselvitys 26.4.2012 Vastaaja: Helsingin Uutiset Päätoimittaja Antti-Pekka Pietilä vastaa, että ajatus jutun kirjoittamisesta syntyi Strömbergin koulun ala-asteen omasta tiedotteesta. Siinä kerrottiin muslimien paastokauden päättäjäisistä Iid Al Fitr -juhlasta. Viime vuosina on ollut julkisuudessa runsaasti esillä koulujen kristilliseen perinteeseen tukeutuvat joulujuhlat. Tämän yhteydessä on painotettu sitä, ettei toisiin uskontokuntiin kuuluvien mm. muslimien tai ateistien ole pakko osallistua kristillisiin joulujuhliin, vaan heille järjestetään samaan aikaan muuta tekemistä. Tästä ovat uutisoineet useat mediat ja aiheesta on käyty laajaa julkista keskustelua. Mm. opetusviranomaiset ovat ottaneet asiaan kantaa useilla eri hallintotasoilla, ja pakollinen osallistuminen kristillisiin joulujuhliin on katsottu uskonnonvapautta ja itsemääräämisoikeutta loukkaaviksi. Helsingin Uutiset kysyi Strömbergin koulun rehtorilta, onko Iid Al Fitr-juhla pakollinen kaikille oppilaille, myös ei-muslimeille. Samassa yhteydessä päätoimittajan mukaan kysyttiin, onko vastaavasti joulujuhla vapaaehtoinen muslimeille. Nämä kysymykset ovat täysin perusteltuja sekä käydyn yhteiskunnallisen keskustelun että journalististen näkökulmien kannalta. Kysymysten ajankohtaisuutta lisäsi se, että tiettävästi ensimmäisen kerran helsinkiläinen koulu järjesti kaikille oppilailleen yhteisen Ramadanin päätösjuhlan. Helsingin kouluviraston tiedon mukaan vastaavaa juhlaa ei ole aikaisemmin järjestetty opetussuunnitelman puitteissa kaikille oppilaille. Strömbergin koulun järjestämä muslimijuhla oli siten myös uutistapahtuma, josta lehdellä oli oikeus ja velvollisuus kertoa lukijoilleen. Kuten Helsingin Uutisten jutusta käy yksiselitteisesti ilmi, rehtori kertoi Iid Al Fitr -juhlan kuuluvan oppivelvollisuuden piiriin, mikä merkitsee, että kaikkien oppilaiden on siihen osallistuttava eikä muihin uskontokuntiin tai uskontokuntiin kuulumattomille järjestetä samaan aikaan muuta ohjelmaa. Koulu perusteli päätöstään viettämällään monikulttuurisella juhlavuodella. Jutussa kerrottiin myös, että Strömbergin ala-asteella vastavuoroisesti tänä vuonna on kaikkien osallistuttava joulujuhlaan sekä katsottava joulukuvaelma, myös muslimien, vaikka tämä on aiemmin ollut koulussa vapaaehtoista. Tämä on selvästi uusi tapa monikulttuurisuuden esittämiseen kouluissa. Jutussa esitettyjen tietojen oikeellisuutta ei ole kyseenalaistettu rehtorin kantelussa eikä muutoinkaan. Helsingin Uutiset on jutussaan käsitellyt yleisessä yhteiskunnallisessa keskustelussa olevaa aihetta uudesta näkökulmasta uuden ajankohtaisen tapahtuman kautta. Helsingin Uutiset on Pietilän mukaan näin palvellut lukijoitaan ja täyttänyt vastuutaan omille lukijoilleen saada tietää uusista asioista. Lisäksi jutussa kerrottiin, kuten rehtori oli sanonut, että monikulttuurisuus on Strömbergin koulussa rikkaus eikä se ole aiheuttanut ongelmia. Jutussa ei myöskään väitetty, että ongelmia olisi esiintynyt. Rehtoria myös lainattiin jutussa kertomalla hänen näkökantansa, ettei juhlaan liity uskonnon harjoittamista. Koulun kannan mukaan kyse ei ollut "muslimijuhlasta" ja uskonnon harjoittamisesta. Jutussa on päätoimittajan mukaan esitetty kaikki tosiasiat oikein ja kunkin haastatellun lausumat on kerrottu totuudenmukaisesti. Helsingin Uutisten juttu oli kirjoitettu asiallisesti ja neutraalisti. Rehtorin tuohtumus jutun julkaisemisen jälkeen liittyikin otsikkoon, jossa todettiin muslimijuhlan olevan kaikille oppilaille pakollisen. Otsikko vastaa täysin jutun sisältöä ja otsikolle on kate jutun yksityiskohdista ja perusteluista. Otsikko ei ole paisutteleva tai harhaanjohtava vaan pikemminkin lakoninen ja toteava. Helsingin Uutisten juttu on Pietilän mukaan jatkoa keskusteluun kristillisten joulujuhlien pakollisuudesta tai vapaaehtoisuudesta ei-kristityille. Journalistisesti on täysin perusteltua esittää kysymys myös toisin päin eli kysyä kristittyjen pakollisesta osallistumisesta muslimijuhlaan. Maahanmuuton ja kulttuurien sekoittumisen mukanaan tuomia ilmiöitä on voitava käsitellä avoimesti myös mediassa, vaikka niistä syntyisikin laajaa keskustelua. Journalismin keskeisiin tehtäviin kuuluu nostaa julkisuuteen aiheita, jotka herättävät julkista keskustelua. Rehtorin toisena tuohtumuksen syynä näyttää Pietilän mukaan olevan aiheesta syntynyt julkinen keskustelu. Demokraattisessa yhteiskunnassa on voitava käydä avointa keskustelua myös vaikeista aiheista ja koulun rehtorin on johtavan asemansa ja lasten kasvatuksesta vastuullisena henkilönä kestettävä koulun virallisesta opetussuunnitelmasta käytävä julkinen keskustelu. Jutun kirjoittanut toimittaja teki puhelinhaastattelun rehtorista torstaina 1.9. noin kello 11. Samassa yhteydessä toimittaja sopi, että hän ottaa vastaan lisätietoja, mikäli rehtori haluaa niitä toimittaa. Haastattelun yhteydessä rehtori ei pyytänyt juttua tarkistettavaksi, vaan lähetti toimittajalle lisätietoja sähköpostiviestillä perjantaina 2.9. klo 12.37. Toimittaja luki viestin vasta myöhemmin iltapäivällä, koska hän ei ollut sähköpostin äärellä muiden työtehtäviensä takia. Tässä vaiheessa uutispäällikkö ja toimitussihteeri olivat jo käsitelleet jutun, se oli mennyt taittoon ja painosivu oli mennyt kiinni. Vasta sähköpostiviestissä rehtori pyysi ensimmäisen kerran juttua luettavaksi. Rehtorin kantelu kohdistuu päätoimittajan mielestä toimittajan kysymykseen, onko muslimien Ramadan kuukauden päättäjäisjuhlaan Iid Al Fitriin osallistuminen pakollista myös ei-muslimeille. Rehtorin mielestä tätä ei olisi saanut kysyä ja nostaa esille, koska koulun piirissä kysymystä ei ollut hänen mukaansa esitetty. Pikemminkin on niin, että toimittajan tulee esittää juuri niitä kysymyksiä, joita ei ole aikaisemmin esitetty. Toimittajalla on oikeus ja velvollisuus esittää haastateltavilleen myös kysymyksiä, joita haastateltavat eivät haluaisi kuulla. Juttu julkaistiin lauantaina 3.9.2011 myösHelsinginUutistenverkkosivuilla,jossaaiheestasyntyikiivastamuttahyvänkeskustelutavan mukaista keskustelua. Aihe levisi myös muille keskustelupalstoille, joiden sisällöstä tai keskustelun laadusta kantavat vastuun näiden verkkopalvelujen ylläpitäjät ja päätoimittajat. Helsingin Uutisissa julkaistiin keskiviikkona 7.9.2011 jatkojuttu, jossa kerrottiin syntyneestä vilkkaasta verkkokeskustelusta. Jutussa referoitiin keskustelussa esitettyjä näkökantoja. Jutun yhteydessä haastateltiin Strömbergin koulun alaasteen johtokunnan puheenjohtajaa, koska rehtori ei halunnut lausua asiasta enempää. Puheenjohtaja paheksui sitä, että jutussa kerrottiin muslimijuhlan olevan pakollinen kaikille oppilaille opetussuunnitelmasta johtuen. Hänkään ei ole väittänyt, että esitetty tieto pakollisuudesta olisi väärä. Hän ei vain olisi halunnut, että siitä kerrotaan. Toimitus tekee päätoimittajan mukaan jutun sisältöä koskevat ratkaisut eikä mikään ulkopuolinen taho. Hyvän journalistisen tavan mukaisesti Helsingin Uutiset seurasi omasta aiheesta syntynyttä keskustelua ja kertoi jatkojutussa asianmukaisesti reaktioista tasapuolisesti ja kiihkottomasti sekä pyysi samaan yhteyteen koulun edustajan kommentit. Tässäkin suhteessa Helsingin Uutiset on päätoimittaja Pietilän mielestä kantanut journalistisen vastuunsa lukijoitaan ja haasteltaviaan kohtaan. Lisäselvityksessään päätoimittaja Pietilä tarkentaa, että lauantaina jaettava Helsingin Uutiset taitetaan ja sen sivut lähetetään painoon viimeistään torstaina kello 22. Kantelija pyysi haastattelunsa tarkastamista perjantaina kello 12.37 lähettämällään sähköpostiviestillä. Ratkaisu Tiedonvälityksen sisältöä koskevat ratkaisut on tehtävä journalistisin perustein. Tätä päätösvaltaa ei saa missään oloissa luovuttaa toimituksen ulkopuolisille (JO 2). Otsikoille, ingresseille, kansi- ja kuvateksteille, myyntijulisteille ja muille esittelyille on löydyttävä sisällöstä kate (JO 15). Haastateltavan pyyntöön tarkastaa lausumansa ennen julkaisemista on syytä suostua, jos julkaisuaikataulu sen mahdollistaa. Tarkastamisoikeus koskee vain haastateltavan omia lausumia, eikä sillä saa luovuttaa journalistista päätösvaltaa toimituksen ulkopuolelle (JO 18). Helsingin Uutiset kertoi uutisessaan koulussa järjestettävästä teemavuoteen 24 SuomenLehdistö 8­9/12
• kuuluvasta juhlasta, joka kuului opetussuunnitelmaan ja oli sen vuoksi oppilaille pakollinen. Kyse oli muslimien paastonajan päättävästä juhlasta, joten se herätti runsaasti huomiota. Uutisessa verrattiin muslimijuhlan pakollisuutta kristityille ja joulujuhlan vapaaehtoisuutta muslimeille. Kantelun tehnyt rehtori pyysi jutun tarkastamista puhelinhaastattelua seuranneena päivänä sähköpostitse. Lehti teki seuraavaan numeroonsa seurantajutun, jossa koulun johtokunnan puheenjohtaja sai kritisoida lehteä. Helsingin Uutisten jutussa ei ollut virheitä, ja sen otsikko vastasi tekstiä. Julkisen sanan neuvosto korostaa, että lehti voi ja sen täytyykin valita uutisen näkökulma ja otsikko ilman ulkopuolisten vaikutusta. Juttu kertoi monipuolisesti ja totuudenmukaisesti muslimijuhlasta sekä sen taustalla olevasta koulun monikulttuurisuuteen keskittyvästä teemavuodesta ja myös tulevasta joulujuhlasta. Lisäksi lehti kertoi seuraavassa numerossaan jutun aiheuttamista reaktioista verkkokeskusteluissa. Journalistin ohjeiden mukaan "haastateltavan pyyntöön tarkastaa lausumansa ennen julkaisemista on syytä suostua, jos julkaisuaikataulu sen mahdollistaa". Tarkastamisesta olisi ollut hyvä sopia haastattelun yhteydessä. Siitä ei kuitenkaan ole näyttöä, ja osapuolten käsitykset poikkeavat toisistaan. Tämän takia neuvosto ei voi ottaa kantaa siihen, mitä tarkastamisesta oli sovittu. Kantelija vaati sähköpostitse mahdollisuutta tarkastaa juttu noin vuorokausi haastattelun jälkeen eli ilmestymispäivää lauantaita edeltävänä perjantaina. Neuvosto pitää uskottavana päätoimittajan vastausta siitä, että tarkastaminen ei enää ollut mahdollista, koska lehti oli lähetetty painoon jo torstai-iltana. Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Helsingin Uutiset ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa. > 4728/SL/11 koin, ja uutinen levisi myös muihin tiedotusvälineisiin. "Lapsiporno ja nuorisotyö yhdessä eivät ole toimintakeskukselle parasta mahdollista julkisuutta", kantelija kirjoittaa. Vyyhti alkoi selvitä, kun tukityöllistetty henkilö otti yhteyttä kantelijaan ja kyseli työharjoittelupaikkaa. Yhteydenoton aikana selvisi, ettei tukityöllistetyllä ollut mitään tekemistä seksuaalirikoksen kanssa. Kantelija otti välittömästi yhteyttä Aamulehden päätoimittajaan, joka pahoitteli tapahtunutta ja lupasi oikaista virheen. Virheen korjaus julkaistiin seuraavana päivänä 11.11.2011 paperilehdessä, mutta kantelija ei ole tyytyväinen "mahdollisimman pieneen oikaisuun", jossa vielä syyllistettiin kaupunkia virheellisestä uutisoinnista. Kun toimittaja sai tiedon kantelijan aikeista ottaa yhteyttä Julkisen sanan neuvostoon, hän lähetti kantelijalle kaksi tekstiviestiä ja kertoi tekevänsä mielellään paremman oikaisun. Toimittaja soitti myös lehdessä syyttä syytettynä olleelle tukityöllistetylle ja kysyi, mitä mieltä tämä on mahdollisesta yhteydenotosta JSN:ään. Sen jälkeen, 14.11., lehti julkaisi netissä perusteellisemman oikaisun kuin mitä paperilehdessä oli julkaistu. Kantelijan mukaan oikaisu olisi pitänyt julkaista myös netissä heti, kun virhe tuli toimituksen tietoon. Netissä julkaistu oikaisu oli kantelijan mielestä sisällöltään parempi ja se olisi kuulunut julkaista alun perin paperilehdessäkin, pienemmän oikaisun asemesta. Kantelija ihmettelee lehden tapaa myöntää vahinkonsa vasta sen jälkeen, kun asianosainen lähestyy Julkisen sanan neuvostoa. Vastaus: 13.12.2011 Vastaaja: Aamulehti Päätoimittaja Jouko Jokinen selvittää tapahtumien kulkua seuraavasti: tamperelainen mies tuomittiin kesällä 2009 ehdolliseen vankeuteen lapsipornon levittämisestä netissä. Miehellä on erittäin erikoinen sukunimi. Aamulehden toimittaja selvitteli seksuaalirikoksista tuomittujen taustoja ja hänelle heräsi epäily, että eräs tuomittu olisi työskennellyt kaupungin palveluksessa. Kaupungin palkkatiedoista selvisi, että tuomittu olisi työskennellyt nuorisoasemalla. Myös nuorisoaseman toiminnanjohtaja vahvisti puhelimessa, että tuomitun niminen mies oli toiminut siellä harjoittelijana. Kun tieto oli varmistettu kahdesta toisistaan riippumattomasta lähteestä, toimittajalla ei ollut syytä epäillä sen oikeellisuutta. Uutisen julkaisemisen jälkeen kukaan ei ollut lehteen yhteydessä ennen kuin 10.11.2011, jolloin nuorisoaseman toiminnanjohtaja kertoi, että uutisessa lapsipornon levittäjäksi oli kerrottu väärä henkilö. Tämän jälkeen toimituksessa tehtiin välittömästi uusia tarkistuksia. Selvisi, että uutisen laatimisen yhteydessä tehdyissä puhelintarkistuksissa rikoksesta tuomitun ja nuorisoasemalla työskennelleen henkilön nimien lähes täydellinen identtisyys oli aiheuttanut virheeseen johtaneen sekaannuksen. Jokisen mukaan virhe oli perin inhimillinen, eikä siinä ollut mukana tarkoitushakuisuutta. Virhe oikaistiin seuraavana päivänä lehdessä normaalin tavan mukaan. Oikaisussa myös kerrottiin, miten virhe oli syntynyt. Toimittaja oli yhteydessä väärän uutisen kohteeksi joutuneeseen mieheen. Tällä ei ollut vaatimuksia Aamulehdelle. Kun toimittaja sai tiedon, että nuorisoaseman toiminnanjohtaja on tyytymätön oikaisuun, tälle ehdotettiin suu- remman, haastatteluun perustuvan oikaisun tekemistä aiheesta. Toiminnanjohtaja ei kuitenkaan tähän suostunut. Verkkolehden etusivulla julkaistiin paljon normaalia laajempi oikaisukirjoitus. Alkuperäiset uutiset poistettiin verkkopalvelusta. Ratkaisu Olennainen virhe on korjattava heti tiedotusvälineen toimituksellisilla verkkosivuilla ja lisäksi julkaisussa, jossa virhe on alun perin ollut (JO 20). 11.10.2011 Aamulehti uutisoi nettisivuillaan seksuaalirikoksista tuomitun ja uusista rikoksista syytteen saaneen miehen työhistoriasta otsikolla "Tuomio 23 000 pornokuvasta, syyte 14 hyväksikäytöstä ­ työskenteli nuorisokeskuksessa". Jutussa kerrottiin miehen työskennelleen syyskuusta maaliskuuhun keskuksessa, jossa käy paljon lapsia ja nuoria. Erikseen todettiin, ettei lapsipornotapaus liittynyt millään tavalla miehen siellä työskentelemiseen. Jutussa kerrottiin edelleen, ettei mieheltä ollut vaadittu etukäteen rikostaustaotetta, jossa tuomio olisi näkynyt. 12.10. printtilehden etusivulla julkaistiin seuraava vinkki: "Lapsipornoa levittänyt mies töissä Vuoltsussa". Itse uutisessa kaupungin henkilöstöjohtaja totesi, että nuorisokeskuksen olisi pitänyt vaatia miehen rikostaustaote tai selvittää otteen vaatimisen tarve. Toiminnankeskuksen johtaja sai vastata tähän kritiikkiin. Saman päivänä asiaa käsiteltiin verkkolehdessä otsikolla "Hyväksikäyttötapaus: Kenen asia on tarkastaa lasten kanssa työskentelevien rikostaustat?" 3.11. netissä ja 4.11. printissä asian käsittelemistä jatkettiin, kun mies oli tuomittu ehdottomaan vankeuteen. Juttujen otsikko kuului "Nettiviekoittelija hyväksikäytti neljäätoista tyttöä". Niissä kerrottiin, että tuomittu oli työskennellyt osin tekojensa aikaan nuorisokeskuksessa, mutta rikokset eivät liittyneet keskukseen. 11.11. printtilehti julkaisi oikaisun, jossa kerrottiin lehden uutisessa 12.10. olleesta virheestä. Oikaisussa kirjoitettiin, ettei rikoksesta tuomittu henkilö työskennellyt keskuksessa. 14.11. nettilehdessä julkaistiin aikaisempaa pitempi oikaisu" Seksuaalirikollinen ei harjoitellut toimintakeskus Vuoltsussa". Siinä Aamulehti pahoitteli vakavaa virhettään sekä nimisekaannuksen kohteeksi joutuneelle miehelle, toimintakeskukselle että lukijoille. Oikaisussa kerrottiin, että mies oli hyväksynyt anteeksipyynnön, mutta toivoi lehdeltä jatkossa enemmän tarkkuutta. Toimittaja kertoi pitävänsä pyyntöä perusteltuna ja kertoi, että jatkossa tiedot varmistetaan paremmin. Lasten suojeleminen seksuaalirikoksilta on merkittävä yhteiskunnallinen aihe. Jos toimitus saa vihiä, että kyseisiin rikoksiin syyllistynyt henkilö on virkamiesten laiminlyöntien seurauksena päässyt työs- Aamulehti Julkisen sanan neuvoston langettava päätös virheen korjaamista koskevassa asiassa. Lehti uutisoi sekä paperilehdessä että nettisivuillaan virheellisesti, että nuorisopalveluiden toimintakeskuksessa työskennellyt henkilö olisi tuomittu seksuaalirikoksesta. Oikaisu julkaistiin Journalistin ohjeiden mukaisesti viipymättä paperilehdessä, mutta netissä vasta kolme päivää myöhemmin. Virheellisten juttujen poistaminen netistä ei korvannut asiallista oikaisua. kentelemään hänelle sopimattomaan paikkaan, toimituksen on suotavaa selvittää asiaa. Tässä tapauksessa selvitystyö tehtiin puutteellisesti, minkä toimitus itsekin oikaisussa myönsi. Aamulehden tekemä virhe oli olennainen. Sen lisäksi se oli leimaava paitsi kysymyksessä olevan entisen työharjoittelijan myös toimintakeskus Vuoltsun kannalta. Nuorten ja lasten parissa työskenteleviltä henkilöiltä edellytetään erityisen suurta vastuullisuutta. Lehden jutuissa toistuvasti esitetyt väitteet seksuaalirikollisen työllistämisestä ja valvontavastuun laiminlyömisestä olivat omiaan heikentämään tällaista luottamusta. Kun lehti itsekin julkisesti piti virhettä vakavana, sillä olisi ollut erityistä syytä minimoida asianosaisille syntynyt haitta ja varmistaa, että virhe oikaistaan Journalistin ohjeiden edellyttämällä tavalla. Paperilehdessä virhe korjattiinkin heti, kun siitä oli saatu tieto. Netissä oikaisu kuitenkin viivästyi useita päiviä ja se julkaistiin vasta, kun kantelija oli ottanut yhteyttä toimitukseen. Tämä oli kantelijan kannalta kohtuutonta, vaikka nettioikaisu oli sinänsä hyvin laadittu. Neuvosto on toistuvasti todennut, että pelkkä virheellisen uutisen poistaminen netistä ei ole virheen korjaamista. Tiedotusvälineiden uskottavuuden kannalta on tärkeää, että olennainen virhe korjataan aina viipymättä siinä välineessä, jossa se on tehty ­ ja verkossa aina heti, kun virhe on havaittu. Tätä Journalistin ohjeiden periaatetta Aamulehti noudatti puutteellisesti. Neuvosto täsmensi ohjeen tulkintaa joulukuussa 2011 antamassaan päätöksessä 4598/SL/11. Siinä todetaan, että tiedotusvälineen on kerrottava lukijalle alkuperäisessä nettijutussa olleesta virheestä. Toimituksen on myös huolehdittava, että virheellisen verkkojutun lukeva saa tiedon korjauksesta, esimerkiksi juttujen linkityksellä toisiinsa. Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Aamulehti on rikkonut hyvää journalistista tapaa ja antaa lehdelle huomautuksen. > 4736/SL/11 siltä, että tuotteet oli pantu esille logo kameraan päin. Kermapurkkia kuvattiin siten, että sen tuotemerkki oli selvästi esillä. Vaikka Valio onkin ohjelman sponsori, sen logo oli kantelijan mielestä esillä tarpeettomasti eikä yrityksen tuotteiden näkyminen kuvassa vaikuttanut sattumalta. Vastaus: 16.1.2012 Vastaaja: MTV3 MTV Oy:n kotimaisten ohjelmahankintojen ohjelmapäällikkö Matti Paunio vastaa, että ohjelma on tilattu tuotantoyhtiöltä. Tuotantoa koskevassa sopimuksessa piilomainonta on kielletty. MTV Median ohjeistus myös kieltää tuotteiden ja brändien esiintymisen korostetusti ja luontevan yhteyden ulkopuolella ­ siinäkin tapauksessa, että kysymys olisi lain tarkoittamasta tuotesijoittelusta. Maajussille morsian -sarja ei kuitenkaan sisällä radio- ja televisiotoiminnasta annetussa laissa tarkoitettua piilomainontaa. Ohjelmanäkyvyydestä ei ole pyydetty eikä saatu vastiketta, eikä näkyvyydestä ole sovittu tai näkyvyyttä luvattu etukäteen. Paunio katsoo, että ohjelmassa Valion kermapurkki näytettiin tavalla, joka ei vastaa MTV Median ohjeistusta, vaikka purkin yhteys ateriointiin olikin sinänsä luonteva. Kantelun jälkeen tuotantoyhtiölle on annettu palautetta kyseisestä jaksosta. MTV Media myös tarkistaa Paunion mukaan tuotteiden näkyvyyttä koskevaa ohjeistustaan. Ratkaisu Ilmoitusten ja toimituksellisen aineiston raja on pidettävä selvänä. Piilomainonta on torjuttava (JO 16). Maajussille morsian -sarjan jaksossa maajusseja esiteltiin kotonaan yhdessä morsianehdokkaiden kanssa. Yhden maajussin aamupalapöydässä oli runsaasti Valion tuotteita, maitoa, jugurttia, kermaa ja juustoa. Purkit oli aseteltu riviin siten, että tuotemerkit näkyivät kuvassa selvästi. Lisäksi kermapurkista otettiin lähikuva. Neuvosto ei ole ottanut kantaa tuotesijoitteluun vuoden 2010 jälkeen, jolloin se hyväksyttiin televisio- ja radiotoiminnasta annetussa laissa. Tässä tapauksessa kanavan edustaja kertoi, ettei ohjelma sisältänyt tuotesijoittelua, joten käsittelylle ei ollut esteitä. Toimituksen on huolehdittava siitä, etteivät kaupallinen ja toimituksellinen aineisto sekoitu toisiinsa. Kantelun kohteena olevassa ohjelmassa tämän rajan selkeänä pitäminen epäonnistui, kuten kanavan edustajakin myöntää. Valion tuotteita esiteltiin ohjelmassa silmiinpistävästi ja mainosmaisesti. Julkisen sanan neuvosto katsoo, että MTV3 on rikkonut hyvää journalistista tapaa ja antaa kanavalle huomautuksen. > 4767/TV/11 MTV3 Julkisen sanan neuvoston langettava päätös piilomainontaa koskevassa asiassa. Maajussille morsian -ohjelmassa annettiin yhden elintarvikeyrityksen tuotteille silmiinpistävän paljon näkyvyyttä. Kysymys oli piilomainonnasta. Kantelu: 14.11.2011 Kantelija: Jukka Etu-Seppälä Kantelija on tamperelaisen toimintakeskus Vuoltsun toiminnanjohtaja. Kantelun kohteena on Aamulehden 12.10.2011 julkaisema juttu "Lapsipornosta tuomittu pääsi nuorisokeskukseen", jossa väitettiin lapsipornosta vuonna 2009 tuomitun henkilön työskennelleen toimintakeskuksessa tukityöllistettynä. Samaa henkilöä syytettiin jutun julkaisuaikaan lasten seksuaalisesta hyväksikäytöstä käräjäoikeudessa. Rikoksesta tuomitulla henkilöllä ja tukityöllistetyllä on sama sukunimi, mutta heidän etunimissään on eroa yhden kirjaimen verran. Nimet olivat kantelijan mukaan sekoittuneet, kun toimittaja selvitti asiaa puhelimessa kaupungin henkilöstöryhmän ja toimintakeskuksen edustajien kanssa. Tämän jälkeen juttu julkaistiin Aamulehdessä raflaavin otsi- Kantelu: 13.12.2011 Kantelija: Maria Tuomela Ohjelman 1.12.2011 lähetetyssä jaksossa yksi maajussi morsianehdokkaineen nautti aamiaista. Pöydällä oli kolme purkkia Valion tuotteita, jotka tunnisti kuvasta selvästi. Kantelijan mielestä vaikutti Mietitkö uusia verkkotoimintoja tai kaipaatko Verkontekijän työkalut mobiiliratkaisuja? Kysy täältä ratkaisuja ja palveluita. www.atex.com Polypoly, ylivoimaista tehokkuutta verkkojulkaisemiseen Seppo Marjamäki 040 507 8260 SuomenLehdistö 8­9/12 25
• Aalto PRO Osaamisen suunnannäyttäjä Sanomalehtien Liitossa tapahtuu päivät, Helsinki. Ajankohtaista ja ammatissa hyödyllistä tietoa sanomalehtiä koskevista teemoista. Millainen on kuluttajan mielikuva sanomalehdestä? Saneleeko sähköposti päiväsi kulun? > 12.10.2012 Kaupunkilehtipäivät, Oulu. Teemana kaupunkilehtien tulevaisuus. Ruotsalaisen kaupunkilehtikustantajan GISAB:n toimitusjohtaja Per Bowallius kertoo Mitt i -konseptista. Päätoimittaja Janne Kaijärvi kysyy, onko painetulla lehdellä tulevaisuutta. > 1.­2.11.2012 Uskalla kirjoittaa! Paikallislehtipäivät, Vaasa. Paikallislehtipäivillä käsitellään neljää teemaa: uskalla kirjoittaa, paikallislehdet digissä, muuttuva kuntarakenne ja entistä parempia paikallislehtiä. Torstai huipentuu vuoden parhaiden paikallislehtien palkitsemiseen yhteisellä illallisella. > 15.11.2012 Syysseminaari, Helsinki Sanomalehdet menettävät tilauksia erityisesti ruuhkavuosia elävien lapsi- > 4.10.2012 Sihteeri- ja assistentti- Uudistu asiantuntijana Media ­ viestintä ­ luova johtaminen Videojournalismia verkkoon 12.10.­ 9.11.2012 (4 pv) Käytäntöön painottuva journalistisen verkkovideon koulutus Uutisgrafiikasta graafiseen journalismiin 2.­ 30.11.2012 (3 pv) Visuaalisen tiedonvälityksen koulutus graafikoille ja toimittajille Typografian harjoitusleiri 17.­18.12.2012 (2 pv) Typografian tehokurssi visuaalisille suunnittelijoille ja visuaalisen viestinnän asiantuntijoille Mediakonseptien johtaminen Seuraavan kerran 2013 (7 pv) Koulutus toimituksellisen työn johtajille ja kehittäjille aaltopro.fi elisabeth.pesola@aalto.fi, puh. 050 469 1713 ville.tikkanen@aalto.fi, puh. 050 529 6689 perheiden keskuudessa. Mitä on jo tehty ja mitä voimme vielä kokeilla tämän kohderyhmän tavoittamiseksi? Puhujina mm. kansanedustaja Mikael Jungner ja professori Alf Rehn. > 22.11.2012 Jakelun ajankohtaispäivä, Vantaa. Postilaki-hype on laantunut ja kilpailun päänavauksia sekä uusia jakelupalveluita odotellaan. Luentoaiheissa mm. jakelukierrosten yhdistämisen pelisäännöt, viikonpäiväkohtaisten jakelureittien edut ja kaupunkilehtijakelun uudistukset. Julkistetaan Vuoden varhaisjakaja 2012. > Lisätiedot tilaisuuksista ja ilmoittautuminen: www.sanomalehdet.fi/tapahtumat VKL kouluttaa > 3.10. Provisiopalkkaus > 11.10. HR-ammattilaisten workshop > Lisätiedot koulutuksista ja ilmoittautumiset osoitteessa: www.vkl.fi/ajankohtaista/tapahtumat _ja_koulutus Klikkaa nettiin tai soita! aaltopro.fi The leading exhibition for technology to publish news on tablets, mobile, in print and online. www.wan-ifra.org/ worldpublishingexpo2012 26 SuomenLehdistö 8­9/12
• NIMITYKSIÄ suomen.lehdisto @sanomalehdet.fi Mira Mäkelä on nimitetty tulosvastuulliseksi päätoimittajaksi. Hän on toiminut aiemmin pääkaupunkiseudun Varttien toimituspäällikkönä. Sanna Tuominen on nimitetty markkinointipäälliköksi. Hän on toiminut aiemmin eri tehtävissä Helsingin Sanomien markkinoinnissa. Vartti Uusimaa ja Vartti Itä-Uusimaa UUSIIN TEHTÄVIIN ARASH MATIN Alma Media Sanoma Kaupunkilehdet Talousjohtajaksi ja johtoryhmän jäseneksi on nimitetty marraskuusta alkaen KTM Juha Nuutinen. Nuutinen toimi viimeksi Suomen Yliopistokiinteistöt Oy:n talous- ja hallintojohtajana. Hän on aiemmin toiminut taloushallinnon johtotehtävissä KPMG Oy:ssä, IF Vahinkovakuutusyhtiö Oy:ssä sekä Alma Mediassa. Tiina Mäki-Riikonen on nimitetty järjestelmäpäälliköksi. Hän työskenteli aiemmin Solteq Oy:ssä projektipäällikkönä. Tiina Tausta on aloittanut Alma Manu Oy:n markkinointi- ja viestintäpäällikkönä. Aiemmin hän on työskennellyt Nokia-yhtymässä ja Satama/Trainer's Housessa. Alma Manu Helsingin Sanomat Petteri Putkiranta on nimitetty kuluttajaliiketoiminnasta vastaavaksi johtajaksi. Putkirannan vastuulla säilyy kehitys ja sähköinen liiketoiminta -yksikön toiminta. Putkiranta tuli Helsingin Sanomien palvelukseen vuonna 2008. Hän työskenteli aiemmin eri tehtävissä Nokialla Suomessa, Aasiassa ja USA:ssa. Lisää yhteistyötä Pohjanmaalle HSS median toimitusjohtajana syyskuun alussa aloittanut Mikael Österholm, 54, loikkasi yksityisyrittäjästä mediamaailmaan. ­ Viihdyin hyvin yrittäjänä ja pohdin tätä pitkään. Media-ala on mielenkiintoisessa kehitysvaiheessa ja koen, että voin tuoda haastavaan tilanteeseen positiivista ajattelua. Österholm on työskennellyt myös it-alalla. Koulutukseltaan hän on kauppatieteiden maisteri. Österholmin mielestä säätiörahoitteiset lehdet eivät pulikoi ankkalammikossa. Talouden epävarmuus koskettaa säätiöitä siinä missä pörssiyrityksiäkin. Yt-neuvotteluita toimitusjohtaja ei pidä HSS Mediassa todennäköisinä. ­ HSS Media on ollut ja on kannattava. Kannattavuuden säilyttäminen on seuraavien vuosien suurin haaste. Lisääntyvään lehtiyhteistyöhön Österholm sen sijaan uskoo. HSS Median julkaisema Österbottens Tidning ja KeskiPohjanmaan Kirjapainon omistama Keskipohjanmaa jakavat osoitteen, ja konsernit omistavat kumpikin osan Botnia Printistä. Österholm toivoo HSS Median löytävän uusia yhteistyökumppaneita sekä Suomesta että Ruotsista. Muun muassa ruotsalaisen Stampen Groupin lehtien kanssa yhteistyötä on jo ollut. ­ On varmasti vielä lehtiä, joiden kanssa voisimme tehdä yhteistyötä ja joilta voisimme oppia. Voisimme verkostoitua vaikka Ilkan tai muiden Pohjanmaan lehtien kanssa. Österholmin mielestä yhteistyö ei tunne kielirajoja. HSS Media julkaisee ruotsinkielisten lehtien lisäksi myös yhtä suomenkielistä sanomalehteä, Pietarsaaren Sanomia. Ruotsin Haaparannassa on kokemusta kaksikielisestä sanomalehdestä. ­ Uskon, että ihmiset haluavat lehtensä joko kokonaan suomen- tai ruotsinkielisenä, Österholm sanoo. Sarita Blomqvist Viimeksi Mikael Österholm työskenteli omassa liiketoimintakonsultoinnin yrityksessään. I-Mediat Sanoma News Ilkan ja Pohjalaisen journalistisena toimituspäällikkönä on aloittanut FL Nadia Paavola. Hän on toiminut aiemmin samojen lehtien ajankohtaistuottajana. Yhteisen toimituksen ajankohtaistuottajaksi on valittu Annukka Latvala. Hän siirtyi tehtäväänsä Seinäjoen kaupunkitoimituksen esimiehen paikalta. Seinäjoen kaupunkitoimituksen esimiehen tehtävässä on aloittanut uutistoimittaja Sinikka Välikoski. VTM Krista Korelin-Sjöblom on nimitetty digitaalisesta kuluttajamarkkinoinnista ja -myynnistä vastaavaksi johtajaksi ja johtoryhmän jäseneksi Sanoma Digital Finlandiin. Hän siirtyi Sanomaan Nokialta, jossa työskenteli vuodesta 2008. Hän on työskennellyt aikaisemmin Googlella, Nordeassa ja Teliasonerassa. Teemu Relander on nimitetty Sanoman Suomenmediatoimintojen Online Performance Unitin vetäjäksi. Hän on aikaisemmin työskennellyt verkko- ja asiakasanalytiikan sekä myynnin tehtävissä muun muassa Avauksessa, Kwanticissa ja Satama Interactivessa. Tradenomi Ville Yrjölä on nimitetty myyntineuvottelijaksi Mediatalo ESAn yritysmyyntiin. Yrjölä vastaa mediamyynnin uusista asiakkuuksista. Lapin Kansa Mediatalo ESA Matti Posio on nimitetty Lapin Kansan vastaavaksi päätoimittajaksi 1.10.2012 ­31.7.2013 väliselle ajalle. Posio toimii päätoimittaja Antti Kokkosen sijaisena. Kokkonen jää opintovapaalle lokakuun alussa. Posio on työs- kennellyt Alma Mediassa vuodesta 1995, viimeksi Aamulehden debatista ja kulttuurista vastaavana uutispäällikkönä. Hanna Tallus-Savolainen on nimitetty Aamulehden mediamyyntiin tuotepäälliköksi. Alma Aluemedia Mikko Tiala on nimitetty Aamulehden mediamyyntiin myyntineuvottelijaksi. Hän siirtyy tehtävään Tori-lehdestä. Taru Annala on nimitetty Alma Aluemedian tutkimuspäälliköksi. Timo Ruotsalainen on nimitetty päätoimittajaksi. Aiemmin hän on toiminut päätoimittajana Järviseudun Sanomissa, Kalajoen Seudussa,Warkauden Lehdessä ja Sisä-Savon Sanomissa. Kangasniemen Kunnallislehti Järviseudun Sanomat Maritta Raudaskoski on valittu päätoimittajaksi syyskuun alusta alkaen. Hän siirtyy tehtävään Pyhäjärven Sanomista. Karjalan Heili Päätoimittajaksi ja toimitusjohtajaksi on valittu Arttu Käyhkö. Hän toimi viimeksi Karjalaisen urheilutoimituksen esimiehenä. SuomenLehdistö | VIESTINNÄN AMMATTILEHTI Kaija Jäppinen. Toimitussihteeri: Levikki: 2 815 LT/11. Päätoimittaja: Riikka Virranta. Noora Autio perhevapaalla. Toimittaja: Sarita Blomqvist. Taitto: Kaija Jäppinen, Riikka Virranta, Sarita Blomqvist. Toimitus: Lönnrotinkatu 11, 00120 Helsinki. Puhelin: (09) 228 77 300. Faksi: (09) 607 989. Sähköposti: suomen.lehdisto@sanomalehdet.fi. Suomen Lehdistö internetissä: www.suomenlehdisto.fi. Julkaisija: Sanomalehtien Liitto ry / Tidningarnas Förbund rf. Ilmestyminen: 82. vuosikerta. 10 numeroa vuodessa. Tilaukset ja osoitteenmuutokset: sl@sanomalehdet.fi. Tilaushinnat 2012: kestotilaus 82,10 euroa / vuosi (sis. alv 9%), määräaikainen tilaus 87,60 euroa /vuosi (sis. alv 9%), määräaikainen opiskelijatilaus 43,80 euroa / vuosi (sis. alv 9%). Kestotilaus jatkuu niin kauan kuin itse haluat. Maksettua tilausmaksua ei palauteta, kun tilaus irtisanotaan. Määräaikainen tilaus ei jatku tilausjakson päätyttyä ilman erillistä ilmoitusta. ISSN: 0039-5587. Ilmoitukset: Infoteam Oy, puhelin 09 44 11 33, faksi 09 447 427, infoteam@infoteam.fi. Painopaikka: Botnia Print, Kokkola. Ilmestymisaikataulu 2012 Nro 10/11 11/11 12/11 Ilmestyy 5.10. 2.11. 7.12 Aineistot Varaukset 23.9. 19.9. 21.10. 17.10. 25.11. 21.11. SuomenLehdistö 8­9/12 27