SuomenLehdistö finlands press • 9/2013 • 83. VUOSIKERTA • lehti sanomalehdistä studio linus lindholm Verkkotelevisio tulee vauhdilla sanomalehtiin. Pohjanmaalla kolme lehteä työstävät lähetyksen verkkoon yhdessä. »Sivut 12–13, 14–15 ja 16 Anniina Louhivuori tekee journalismia vaikka pullasta. »Sivu 8 Korjattu virhe ei ole häpeä JSN:n Risto Uimonen kertoo uusista oikaisuohjeista. »Sivu 6 Kun päivä putosi pois Ilmestymistahtia harventaneet jakavat oppinsa. »Sivu 4 Lehtien tie luokkiin Sanomalehti opetuksessa -toiminta täyttää 50. »Sivu 10 Mitä laatu tarkoittaa? Maria Lassila-Merisalo yrittää selvittää. »Sivu 13
Etsimme Suomen parasta journalismia Ehdota vuoden 2013 parasta journalistia, juttua tai journalistista tekoa. Palkintolautakunta valitsee ehdotusten joukosta kolmeen palkintoluokkaan kolme voittajaehdokasta, jotka ovat edistäneet hyvää journalismia Suomessa vuoden 2013 aikana. Yleisö saa valita oman suosikkinsa yhdek sän loppusuoralle päässeen ehdokkaan jou kosta. Äänestys alkaa netissä ja Facebookissa 14.2.2014. 3 Ehdota palkinnon saajaa viimeistään 31.12.2013 osoitteessa suurijournalistipalkinto.fi. Palkinnot jaetaan suorassa lähetyksessä MTV3-kanavalla keskiviikkona 26.3.2014 kello 20 alkaen. 230x335.indd 1 02/12/13 14:22
aihe Sisältö Teksti 9/2013 Teksti PUHEENAIHE Ilmestymispäivien harventaminen s. 4 Ajankohtaista Lehdissä tapahtuu s. 6 lehti-ihminen Anniina Louhivuori s. 8 nuoret lukijat Sanomalehti opetuksessa - toiminta 50 vuotta s. 10 näin me teemme Österbotten idag -lähetys verkossa s. 12 TUTKIMUS Monimediajournalismi s.14 INTERNET Verkon mikrovideot s. 16 JSN Päätökset s. 17 NIMITYKSET Uusiin tehtäviin s. 18 Tulevaisuus tehdään lehtitaloissa Millainen rooli valtiolla voi olla siinä, että maassamme on itsenäinen ja moniääninen sanomalehdistö myös meneillään olevan digimurroksen jälkeen? Liikenne- ja viestintäministeriön asettaman lehtiasiain neuvottelukunnan Lehdistön tulevaisuus -raportti antaa asiaan lukuisia vastauksia toimenpideehdotusten muodossa. Kuluneen syksyn aikana käydyissä sanomalehdistön tilannetta koskeneissa keskusteluissa on joka tapauksessa tullut selväksi se, miten tärkeä osa suomalaista yhteiskuntaa sanomalehdet ovat. Tämä on toimialalle vankka ja kannustava pohja tulevaisuutta ajatellen. Julkinen keskustelu on pyörinyt etenkin erilaisten tukimahdollisuuksien ympärillä. Kaija Jäppinen päätoimittaja kaija.jappinen@ sanomalehdet.fi ja niiden ymmärrys median tarpeista on lisääntynyt. Yritysten kannattaa hyödyntää tämä osaaminen, tulokset ja toisten lehtitalojen kokemukset mahdollisimman tehokkaasti. Tässä kohtaa on hyvä muistaa, että Next Media -hankekokonaisuus ja siinä mukana olevat yritykset ovat kasvattaneet huikeasti suomalaista kehittämisosaamista. Samalla on syntynyt uudenlainen verkosto yritysten, tutkijoiden ja korkeakoulujen välille, Toinen neuvottelukunnan sanomalehdistölle suuntaama toimenpide-ehdotus koskee sitä, että ne entistäkin avoimemmin alkavat etsiä yhteistyömalleja ja kumppaneita myös sähköisen puolen toimijoista. Toivottavaa on, että koko hallitus tarttuu viestintäministeri Pia Viitaselle annettuihin ehdotuksiin. Ilmapiiri on ainakin suotuisampi kuin aikoihin. Hallitus voi edistää lehtien selviämistä vaikean ajan yli. Kestävimmät tulevaisuutta koskevat kehitys- ja strategiaratkaisut lehdet tekevät kuitenkin itse. Pasi Katajamäki päätoimittaja Länsi-Suomi Timo Ronkainen toimitusjohtaja Carat Finland kolmesta poikki Uusi vuosi 2014 1 Mitä toivot vuodelta 2014? 2 Mitä pelkäät? 3 Millaisia trendejä uskot alalla olevan ensi vuonna? Dags Vara 2014 Neuvottelukunnan raportti ei kuitenkaan ehdota pelkästään ulkopuolisia toimia lehdistön tämänhetkisen tilanteen helpottamiseksi, vaan se heittää pallon myös lehtitaloille itselleen. Painotus on kahdessa asiassa: omassa aktiivisessa ja rohkeassa kehitystyössä sekä ennakkoluulottomissa yhteistyötavoissa. Kehittämisessä satsaukset digipuolen ansaintamallien, uudenlaisten sisältöjen ja laitteiden kehittämiseen ovat keskeisiä. $ Vesa Railamaa myyntijohtaja Kärkimedia Toivon rohkeutta! Aktiivisuutta ja toimeliaisuutta, sitä että uskallettaisiin panostaa markkinointiviestintään. Meidänkään asiakasyrityksissämme asiat tuskin paranevat sillä, että säästetään, säästetään ja säästetään. Toivon monikanavaisten sisältöjen tuovan entistä parempaa tulosta. Paketoimme digilehden lukuoikeuden kaikkiin tilauksiin. Lanseeraamme alustariippumattoman uutissivuston. Tuleva LS24verkkotelevisio tarjoaa mainostajille mahdollisuuden hankkia videoihimme alkumainoksen. Toivon oppivani taas paljon uutta kuluttajien käyttäytymisen muutoksista ja markkinointiviestinnän tehokkuuden todentamisesta. Kuinka paljon esimerkiksi brändin tunnettuuden nousu tai lasku kolmella prosentilla vaikuttaa myyntiin kivijalassa? Pelkään, että epävarmuuden pitkittyminen vaikuttaa negatiivisesti toivomaani rohkeuteen. Liiketoiminta on aina myös riskinottoa, kykyä kokeilla ja uudistaa asioita. Yritysten ongelmat johtuvat harvoin väärien asioiden tekemisestä. Usein kyse on siitä, että tehdään liian pitkään oikeina pidettyjä asioita. Median toimintaedellytykset heikkenevät liikaa, jotta tarvittavaa koko alaa koskevaa kehitystyötä voitaisiin tehdä pitkäjänteisesti. Kehittäminen maksaa aina, ja siihen pitää saada riittävät voimavarat. Ilman kannattavaa printtiä ei ole myöskään digipuolen kehittämiseen tarvittavia resursseja. En usko pelkäämiseen. Haasteita on varmasti: esimerkiksi mainostajien omien ja ansaitun median tehokkaammassa hyödyntämisessä. Olen myös huolestunut ensi kesänä voimaan tulevan verkkokauppaa ja muuta etämyyntiä koskevan kuluttajansuojalain muutosten vaikutuksesta digitaalisen markkinoinnin ja verkkokaupan kehitykseen. Mittaaminen ja mitattavuus. Kaikki toimenpiteet mitataan paljon tarkemmin kuin muutama vuosi sitten, ja se on oikea suunta. Rahan kylväminen sinne ja tänne ei ole nykypäivää. Sellaiset toimenpiteet uskoakseni kasvavat, jotka kerryttävät suoraan myyntiä. Markkinointi-investointien pitää nyt maksaa itsensä heti takaisin. Mediatalot haluavat lisää liiketoimintaa digipuolen jo olemassa olevista ja ennen kaikkea uusista tuotteista. Sisällöntuotannossa tämä on haaste, sillä verkossa ei voida kritiikittömästi julkaista samaa sisältöä kuin printissä ja yrittää rahastaa siitä. Kuluttajat eivät tätä hyväksy. Suunnittelutuntien määrä kasvaa medioiden digitalisoitumisen myötä. Aiempaa enemmän aikaa kuluu myös analytiikkaan sekä asiakkuus- ja sisältömarkkinoinnin suunnitteluun paitsi ostettua myös omistettua ja ansaittua mediaa hyödyntäen. NEWS 5-6 February 2014 Clarion Hotel Stockholm, Sweden www.wan-ifra.org/dagsvara SuomenLehdistö 9/2013 3
PUHEENAIHE Ilmestymispäivien harventaminen Karsijoiden opit Moni lehti pohtii nyt ilmestymisen harventamista. Se voi olla hyväkin idea. Parikymmentä sanomalehteä on harventanut ilmestymistään kahden viime vuoden aikana tai kertonut tekevänsä niin tulevaisuudessa. Kokosimme tärkeimmät opit yhdeksän lehden kokemuksista. Sellaisia on toistaiseksi lähinnä paikallislehdillä. 1. Valitse sarjasi Vielä joitakin vuosia sitten ylivieskalainen Kalajokilaakso oli viisipäiväinen, STT:n uutisia julkaiseva monen lukijansa ainoa lehti. Nyt Kalajokilaakso on selkeästi paikallislehti, joka ilmestyy kahdesti viikossa tilattavana ja kerran kaupunkilehtenä. – Tämä on meille kaikin puolin looginen kokoluokka. Oli tärkeää miettiä, missä sarjassa pelaamme, päätoimittaja Seppo Kangas sanoo. Ilmestymiskerrat määrittävät lehden statusta. Jos lehti ilmestyy jo harvemmin kuin joka päivä, sen on 4 SuomenLehdistö 9/2013 helpompaa pudottaa päivä pois. – Paikallislehdillä ja poliittisilla lehdillä yhteisön kannalta on tärkeämpää, että lehti säilyy hengissä, kuin montako kertaa viikossa se ilmestyy, Suomenmaan päätoimittaja Juha Määttä arvioi. 3. Ilmoittajat ymmärtävät 2. Älä kysy lukijoilta Lukijoiden reaktiot vaihtelevat ymmärtävästä tilausperuutuksiin. Keskustan äänenkannattaja Suomenmaa joutui karsimaan kiireellä yhden ilmestymispäivän vuoden 2011 vaalitappion jälkeen. Lukijat halusivat osoittaa tukensa lehdelle, ja levikki nousi hetkellisesti. Alma Median paikallislehdistä 2010-luvulla ilmestymistään ovat vähentäneet Pyhäjokiseutu, Jämsän Seutu ja Suur-Keuruu. Ennakkoon tehtyjen lukijatutkimusten perusteella Alman paikallislehtiryhmän markkinointipäällikkö Lassi Välimäki tietää, että lukijat haluavat lähes aina säilyttää vallitsevan olotilan. – Vastustan, että tehdään väkisin 12-sivuinen kolmepäiväinen lehti, kun voitaisiin tehdä kaksi kertaa viikossa sisällöllisesti hyvä ja näyttävä lehti. Saman monet lukijat ovat huomanneet jälkikäteen. Toisaalta Västra Nylandin päätoimittaja Tommy Westerlund kysyisi nyt lukijoilta, minä päivänä he lukevat vähiten. Säästöjen vuoksi lehti karsi sunnuntain numeron vuonna 2012, mikä oli osalle kova pala. Mainostajia ilmestymispäivien karsiminen ei juuri hetkauta. – Ilmoittajat elävät itse talouden realiteettien armoilla, he ymmärtävän asian, Välimäki sanoo. 4. Lukijat ovat arvoitus ” Oli tärkeää miettiä, missä sarjassa pelaamme.” Sydän-Hämeen Lehti muuttui yksipäiväiseksi helmikuussa. Samalla lehti paksuni, ja digitaalista tarjontaa lisättiin verkossa ja mobiilissa. Kyselyssä valtaosa lukijoista piti muutos- ta parannuksena. Tilausperuutuksia tuli noin viisi. Kokemukset olivat niin hyviä, että syyskuussa saman konsernin, Pirkanmaan Lehtitalon, lehdet Akaan Seutu ja Lempäälän-Vesilahden Sanomat uudistuivat samalla ajatuksella. Projekti onnistui yhtä hyvin. Västra Nylandille välittömiä peruutuksia tuli muutama sata, Kalajokilaaksolle korkeintaan sata. Alman lehtien kokemukset vaihtelevat positiivisesta palautteesta noin sataan peruutukseen. Suuri osa protestoijista kuitenkin palaa tilaajaksi. Toimituksessa tunnelma laskee jo kymmenen negatiivisen puhelun ryppäästä. Ei silti kannata ylireagoida: yleensä levikki kestää alle sadan tilauksen menetyksen. 5. Myy muutos tilaajille Se, miten muutoksesta kerrotaan lukijoille, on tärkeää projektin onnistumisessa. Ilmestymispäivän menetys täytyy kompensoida lukijoille ja uudistuneen tuotteen markkinointiin kannattaa varata työvoimaa. Moni lehti on lisännyt digitaali-
Aiotteko vähentää ilmestymispäiviä? Pekka Lakka Päätoimittaja, Etelä-Saimaa, Kouvolan Sanomat ja Kymen Sanomat Meidän maakuntalehdillämme ei ole mitään sellaista päällä tällä hetkellä. Pyrimme pysymään seitsenpäiväisinä, vaikka talous onkin tiukilla. Ymmärrän kyllä päätöksiä, sillä eiväthän nämä juhlavia aikoja ole. Kun Itella on heikentänyt jossain palvelutasoaan, maaseudun väestö ottaa siihen aika tiukasti kantaa eikä heitä paljon kiinnosta, että tarjoamme näköislehteä. Maailma ei ole muuttunut niin nopeasti, että voisimme lopettaa paperilehden ja julkaista seitsemänä päivänä viikossa sähköistä lehteä. juha pelkonen Toimitusjohtaja, Etelä-Savon Viestintä Oy Näen sen henkilökohtaisesti vaihtoehtona. Pitää löytää säästöjä, ja juustohöylä ei aina voi olla se keino; että leikataan sieltä ja täältä. Jos ei tehdä rakenteellisia muutoksia, pienten lehtien on vaikea pärjätä. Me olemme jo lisänneet ilmestymättömiä päiviä ensi vuodelle Itä-Savossa ja Länsi-Savossa ja laskemme entistä tarkemmin sivumääriä. sia palveluita ja tehnyt jäljelle jäävistä lehdistä tuhdimpia. Konsernilehtien on hyvä viestiä muutoksesta niin, ettei lukijoiden paikallisidentiteettiä kolhi vaikutelma ”muualla” tehdystä säästöpäätöksestä oman pitäjän kustannuksella. 6. Pohdi hinta tarkasti Vaikeinta ilmestymispäivän karsimisessa on hinnoittelu, ja siinä lehtien linjat eroavat. Pirkanmaan Lehtitalon kolmen lehden hinta pysyi entisellään. Myös Västra Nyland piti hintansa, vaikka tilausten arvonlisävero nousi samaan aikaan. Alma Media on laskenut paikallislehtiensä vuositilaushintoja lehdestä riippuen 15–30 prosenttia ja Kalajokilaakso lähes 40 prosenttia. Hinnan suuruus ja lukijoiden reaktiot eivät siis välttämättä ole linjassa keskenään. 7. Ei yt-neuvotteluja yhtä aikaa Osalle lehdistä ilmestymispäivien karsiminen on tapa välttää irtisanomiset. Monen säästöt taas syntyvät jakelu- ja painokustannusten lisäksi henkilöstöstä. Tälle osalle neuvo: NÄIN JUTUN LEHDET RUKKASIVAT ILMESTYMISTÄÄN lehden kehitysprojekti ja yt-neuvottelut eivät sovi samaan kuukauteen. > Sydän-Hämeen Lehti, Akaan Seutu ja Lempäälän-Vesilahden Sanomat vähensivät ilmestymispäiviään 2:sta 1:een viikosssa 2013. > Nyt 3-päiväinen Suomenmaa vähensi yhden ilmestymispäivän 2011 ja muuttuu 1-päiväiseksi 2015. > Västra Nyland muuttui 6-päiväisestä 5-päiväiseksi 2012. > Kalajokilaakso harvensi tahtiaan 5-päiväisestä 4-päiväiseksi 2010 ja 3-päiväiseksi viime kesänä. > Pyhäjokiseutu muuttui 3-päiväisestä 2-päiväiseksi 2010 ja Suur-Keuruu 2012. Jämsän Seutu vähensi ilmestymispäiviään 4:stä 2:een 2012. 8. Toimituskin voi hyötyä Sydän-Hämeen Lehdessä myös toimitus halusi luopua kahden ilmestymispäivän viikkorytmistä. Pienelle porukalle voi olla helpotus paketoida printti harvemmin. 9. Toimitusjohtaja kiittää Ilmestymispäivien vähentämiseen ajaa toive säästöistä, ja niitä sillä myös saa. Yhdessäkään yhdeksästä lehdestä ratkaisu ei kaduta, päinvastoin: se on tervehdyttänyt taloutta. Västra Nyland säästää sunnuntailehdestä karsimisellaan jopa 200 000 euroa vuosittain. Pirkanmaan Lehtitalon toimitusjohtaja Olli Sirén laskee, että yhdestä ilmestymispäivästä luopuminen lähes puolitti jakelukustannukset ja toi merkittäviä säästöjä painokuluihin samalla kun tuotot pysyivät ennallaan. – Jännitimme, miten Sydän-Hämeen Lehdessä käy. Nyt ihmettelemme, miksi emme tehneet tätä aiemmin, Sirén sanoo. Riikka Virranta kissapöydälle Miika immonen Tällä kertaa kissan nosti pöydälle Sanoman Suomen-toimintojen analytiikkaosaston johtaja Teemu Relander. Verkkoon kunnon yleisömittarit Verkon yleisömittaus on ollut edelliset kaksi vuotta sekavassa tilassa. TNS Metrix uudistui kesällä 2012, kun mittauksessa hyödynnettävää teknologiaa vaihdettiin. Tämä johti siihen, että Alma Media, MTV3 ja Sanoma ovat ilmaisseet tyytymättömyyttään jättämällä lukujaan julkaisematta. Samaan aikaan yleisömittausta pitkään hallinnut TNS Metrix sai varteenotettavan kilpailijan ComScoren rinnalleen. Nyt markkinoilla toimii kaksi hyvää tutkimustaloa, ja terve kilpailu on vauhdittanut yleisömittauksen kehitystä. Kokemuksista voi oppia, että mittaaminen digitaalisissa kanavissa ei ole niin helppoa kuin miltä se näyttää. Teoriassa sähköisissä medioissa voi mitata kaikkea, ja dataa kertyykin paljon. Järkevien ja liiketoiminnallisesti hyödyllisten mittareiden syntyminen vaatii kuitenkin vielä oppimista. Tarvitaanko Suomeen koko verkon yleisömittausta lainkaan? Isojen mediatalojen poissaolo julkisesta mittauksesta on saanut monet kysymään, onko mittauksella mitään käytännön vaikutusta. Mediasuunnittelijat sanovat, etteivät he käytä julkista viikkolistausta lainkaan, käyvät vain vilkaisemassa kehitystä pari kertaa vuodessa. Tämä varmasti pitää paikkansa. On kuitenkin hyvä muistaa, että viikkokävijämäärien mittaus toimii pohjana muihin mediasuunnittelun työvälineisiin, kuten TNS Atlakseen ja Kansalliseen Mediatutkimukseen, jotka ovat välttämättömiä mediasuunnittelussa varsinkin kotimaisten medioiden näkökulmasta. Kun verkko on kaiken aikaa merkittävämpi mainonnan väline, tämän työvälineen tuhoamisen vaikutukset olisivat katastrofaalisia. Kotimaisen verkkomedian tulevaisuuden ja kilpailukyvyn vuoksi Suomeen tarvitaan verkkomittauksen valuutta. Kun mainonta siirtyy perinteisistä medioista digitaalisiin kanaviin, yhä suurempi osuus euroista valuu kansainvälisille kilpailijoille. Näistä ainakaan Google ja Facebook eivät tule osallistumaan valuuttamittauksiin Suomessa. Ne ovat tar- ”Uskottava verkkovaluutta vaikuttaa merkittävästi siihen, kuinka suureksi kotimaisen verkkomainonnan markkina kasvaa.” peeksi suuria luomaan omat pelisääntönsä. Uskottava verkkovaluutta vaikuttaa merkittävästi siihen, kuinka suureksi kotimaisen verkkomainonnan markkina kasvaa. Jotta kotimaisilla mediataloilla on tulevaisuus mainonnassa, kaikkien mediatalojen tulee olla mukana rakentamassa yhteistä valuuttaa ja vauhdittamassa verkkomainonnan kasvua. Kuluvana syksynä verkkomainonnan kasvua ja kehitystä ajavan IAB Finlandin mittaustyöryhmä on valmistellut verkkomittaukseen merkittävää kehitysaskelta, jossa yhdistellään paneelipohjaista ja nykyisenkaltaista kävijämittausta. Menetelmä muuttuu olennaisesti tarkemmaksi ja se antaa myös laadullista tietoa. Tavoitteena on tehdä verkkomediasta paremmin vertailukelpoinen muiden mediaryhmien kanssa. Kun mainostajat toteuttavat yhä enemmän kanavarajat ylittäviä kampanjoita, on tarkoituksenmukaista arvioida medioita yhtenevillä mittareilla ja ymmärtää kokonaisvaikutusta paremmin. Suomalaisen median kilpailukyky piilee monikanavaisissa ratkaisuissa kentän kansainvälistyessä. > Ensi kerralla kirjoittajana voit olla sinä: kerro aiheesi toimitukselle. Sähköposti: suomen.lehdisto@sanomalehdet.fi. SuomenLehdistö 9/2013 5
aihe ajankohtaista Teksti tapahtuu Lehdissä Teksti TOUKO HUJANEN Julkisen sanan neuvoston puheenjohtaja Risto Uimonen saa runsaasti kansalaispalautetta liikkuessaan eri puolilla Suomea. Iso osa siitä koskee lehtien virheitä ja liian pieniksi koettuja oikaisuja. JSN tahtoo oikaisut näkyvämmiksi Uudet ohjeet jättävät auki, miten isosti virheet pitää korjata. Kansalaiset vetävät Risto Uimosta usein hihasta kadulla. Viime vuosina viesti Julkisen sanan neuvoston puheenjohtajalle on ollut usein sama. – Tavallinen kritiikin aihe on, että isossa jutussa on paha virhe, joka korjataan näkymättömästi. – Meille tulee myös kanteluja siitä, että lehdet eivät julkaise oikaisuja. Tästä syystä JSN tiukentaa Journalistin ohjetta virheiden korjaamisesta ensi vuoden alussa. Ensi kuusta lähtien oikaisun huomioarvo on suhteutettava virheen vakavuuteen. Olennaista asiavirhettä ei voi kuitata otsikottomalla oikaisulla, vaan siitä on tehtävä uusi juttu. Uimosta harmittaa, että Suomessa oikaisut koetaan kiusallisiksi, vaikka monessa muussa maassa ne ymmärretään luotettavuuden takeeksi. – On paljon, mihin lehdet eivät voi itse vaikuttaa, mutta ne voivat vaikuttaa omaan uskottavuuteemme. Ohjeilla hyvä vastaanotto Uudet ohjeet on otettu lehtikentässä ymmärtäen vastaan. 6 SuomenLehdistö 9/2013 – On suuria ja pieniä virheitä, näiden erottaminen on oikea tie, Hufvudstadsbladetin päätoimittaja Jens Berg kommentoi. – Journalismi tekee nyt eroa sosiaaliseen mediaan ja muuhun verkkomaailmaan. Tietojen todistaminen oikeaksi kuuluu ennen kaikkea journalismiin eikä muuhun viestintään, Länsi-Savon päätoimittajana vielä joulukuun alussa toiminut Tapio Honkamaa arvioi. – Uusi ohje kouluttaa meitä siihen suuntaan, että joskus tapahtuu virhe ja se ei ole mikään kauhistus, Komiat-lehden päätoimittaja Tarja Kojola sanoo. Keskisuomalaisen päätoimittaja Pekka Mervola ei koe, että virheiden korjaamiseen suhtauduttaisiin toimituksissa nihkeästi, mutta oikaisujen koot voivat olla pielessä. – Varmaan meidänkin historiasta löytyy tapauksia, joissa virhettä ei ole korjattu hyvin. Mutta on myös esimerkkejä, että on tehty korjaavia juttuja näyttävästi, Mervola sanoo. Päätoimittaja ja toimitus tietävät, milloin on kyse vakavasta ja milloin pienestä asiavirheestä. Uimosen mukaan ohje ei kuitenkaan tarkoita, että viiden palstan uutisessa ollut vakava virhe pitää oikaista viidellä palstalla. – Aivan hyvin riittää yhden palstan oikaisu, jossa on selkeä otsikko. Tai jos graafissa on paha virhe, on järkevää näyttää graafina oikea tieto. Uimonen arvioi, että vain pieni osa oikaisuista on tarpeen tehdä nykyistä suuremmin. Pekka Mervola epäilee, että jutun ja oikaisun näyttävyyden suhde saattaa Mikä on olennainen virhe? Oikaisuja voi joukkoistaa Kysymyksiä jää kuitenkin auki. Miten isosti virheet on korjattava? Mikä on olennainen asiavirhe? Uimonen ei suostu linjaamaan asiaa ennakkoon. – Toimitukset ovat erikoistuneet arvioimaan asioiden painoarvoa. ” Aivan hyvin riittää yhden palstan oikaisu, jossa on selkeä otsikko.” synnyttää eriäviä näkemyksiä toimituksen ja haastateltavien välille etenkin, jos isossa jutussa on pieni virhe. Haastatellut päätoimittajat aikovat pohtia tapauskohtaisesti oikaisujen kokoa. Komiat alkaa vinjetoida kaikki oikaisunsa ja julkaista ne aina samalla paikalla lehdessä. Osa lehdistä, kuten Karjalainen ja Hufvudstadsbladet, julkaisee jo oikaisunsa kootusti verkossa. Karjalaisessa oikaisua voi pyytää verkkolomakkeella. Myös Uimonen kannustaa virheiden joukkoistamiseen. Lehdessä olisi hyvä julkaista ohjeet virheistä ilmoittamiseen. – Asiantuntijat mielellään osoittavat, että lehdessä on virhe, ja ovat tyytyväisiä kun se korjataan. Entistä kovempi langettava Ensi vuoden alussa JSN:n ratkaisuihin ilmestyy myös uusi kategoria. Neuvosto jakaa jatkossa vapauttavien ja langettavien lisäksi myös vakavia huomautuksia. Uimonen arvioi, että vakavia huomautuksia tullaan jakamaan muutama vuodessa. – On tuntunut vanhanaikaiselta, että pienet, vahingossa tapahtuneet rikkomukset ja rikkomukset, joissa on tahallisuutta mukana, ovat saaneet saman rangaistuksen. Uimosen mukaan jo tähän asti neuvoston ratkaisuteksteihin on leivottu eriasteisia moitteita. JSN on tänä vuonna moittinut ainakin joitakin kaupallisia radiokanavia eettisten pelisääntöjen ”tietoisesta” rikkomisesta ja ”räikeästä” piilomainonnassa. Riikka Virranta
Konserni lisää yhteistyötä mediamyynnissä, asiakaspalvelussa ja toimituksissa. Toimitusjohtaja Vesa-Pekka Kangaskorven mukaan Keskisuomalainen-konsernin myyntiorganisaatio yhdistyy jollain tavalla lähitulevaisuudessa, vaikka ihan yhdellä luukulla asiointiin tuskin päädytään. Isoille ilmoitusasiakkaille on tarkoitus myydä eri lehtiä ja sähköisiä palveluja yhtenä kokonaisuutena. – Ei ole järkevää, että saman asiakkaan luona käy viisi tai kymmenen saman konsernin myyntimiestä peräkkäin. Samalla pystymme saamaan erikoistuneempia myyjiä esimerkiksi digituotteisiin. Yhteistyö liittyy Keskisuomalaisen vuoden alussa voimaan tulevaan uuteen johtamismalliin. Konsernin medialiiketoiminta ryhmitellään kolmeen maantieteelliseen kokonaisuuteen: Etelä-Suomeen, Keski-Suomeen ja Savoon. Liiketoimintaryhmiin kuuluu maakunta-, paikallis- ja kaupunkilehtiä. Keski-Suomen medialiiketoiminnasta vastaa sanomalehti Keskisuomalaisen päätoimittaja, toimitusjohtaja Pekka Mervola, Etelä-Suomen alueesta vastaa Suomen Lehtiyhtymän toimitusjohtaja Jorma Hämäläinen ja Savon alueesta Lehtisepät Oy:n toimitusjohtaja Erkki Summanen. Uuden johtamismallin tavoitteena on tehdä päätökset mahdollisimman lähellä tilaajia ja ilmoittajia ja luopua turhista väliportaista. Kullekin lehdelle oma rooli Jo ennestään runsasta toimituksellista yhteistyötä pyritään Vesa-Pekka Kangaskorven mukaan tiivistämään kaikessa, mistä saadaan vapautumaan resursseja paikallisuuteen. Yh- ”Ei ole järkevää, että saman asiakkaan luona käy viisi tai kymmenen saman konsernin myyntimiestä.” teistoimitusten perustamista ei kuitenkaan suunnitella. Myös Mervola sanoo, että maakunnan lehtien välinen yhteistyö kasvaa. Esimerkiksi Keskisuomalaisen ja kau- punkilehti Suur-Jyväskylän Lehden yhteistyö voi lisääntyä vahvastikin. – Roolittamista toimitustyössä lisätään eli pohditaan tarkemmin, mitkä asiat hoitaa maakuntalehti, mitkä paikallislehti ja kaupunkilehti. Digiin uusia tuulia Konserniin muodostetaan myös yli aluerajojen toimivia kokonaisuuksia, kuten digiliiketoimintaa koordinoiva yksikkö. Digiliiketoiminnasta vastaava johtaja Mikko Kovalainen lupaa uudentyyppisiä digituotteita ja palveluja ja nopeaa tuotekehitystä. – Etsimme aktiivisesti uusia liiketoiminta- ja ansaintamalleja. Nykymuotoinen tilauspohjainen malli kaipaa hiomista. Esimerkiksi maksumuuri yksinään ei ratkaise toimialan ongelmia, Kovalainen sanoo. Hän pitää mahdollisena, että ilmaiset kaupunkilehdet voisivat jatkossa tarjota myös maksullisia sisältötuotteita. Vuodenvaihteen jälkeen konsernin painoliiketoiminnasta vastaa Erkki Summanen ja hallinnon palveluista talousjohtaja Heikki Linnavirta. Kehitysjohtajaksi nimetään nykyinen Maakunnan Sanomien toimitusjohtaja Osmo Kurki. Noora Autio hatun nosto Keskisuomalaisen myynti keskittyy Ikä on vain numero Vielä Jokin aika sitten Åbo Underrättelserin nimiön alla mainittiin lehden olevan Suomen vanhin. Nyt paikalla lukee ”livet är lokalt”. Tammikuussa 190 vuotta täyttävä turkulainen ei halua profiloitua iällään. Miten historia sitten näkyy lehdessä? – Toivottavasti se ei näy lainkaan, päätoimittaja Torbjörn Kevin sanoo. – Monelle ajatus maan vanhimmasta lehdestä on pölyttynyt ja jälkeensä jäänyt. Tosin kun pääkirjoituksen kanssa tahmoo, historia antaa selkänojaa: teksti on onnistuttu julkaisemaan 190 vuoden ajan joka numerossa, miksei muka nyt? Huonojakin aikoja on tullut ja mennyt. Nyt lehti panostaa Facebookiin, jossa sillä on hieman enemmän tykkääjiä kuin ruotsinkielisellä Ylellä. Myös verkkouutisointi on aktiivista, vaikka raha tulee printistä. – Antaa muiden hoitaa epäonnistumiset, Kevin kuittaa maksukokeilut. Miltä lehti mahtaa näyttää vuonna 2024? – Se joka pystyy sanomaan, että paperilehti on pystyssä kymmenen vuoden kuluttua… no, hänellä täytyy olla hyvät argumentit. – Paikallisjournalismin olemassaoloon kyllä uskon, koska livet är lokalt. Suomen Lehdistö nostaa hattua hyvin säilyneelle lehdelle. Riikka Virranta Hyvää joulua! Sanomalehtitehdas Botnia Print kiittää kuluneesta vuodesta ja toivottaa jokaiselle Jouluiloa! Hyvää Joulua ja Menestystä Vuodelle 2014! www.botniaprint.fi SuomenLehdistö 9/2013 7
aihe Ajankohtaista Teksti Lehti-ihminen Teksti Journalismin muovailija Palkittu graafikko Anniina Louhivuori ei halua vain koristella juttuja. Visuaalisuudesta on vähän vaikea puhua. Siksi Sunnuntaisuomalaisen graafikko Anniina Louhivuori näyttää, mitä tekee työkseen. Haastattelun aikana hän klikkailee esiin kymmeniä vanhoja kuvituksiaan työkoneensa näytölle. Esimerkiksi yhdelle sivulle on valokuvattu kymmeniä käytettyjä purukumeja – kaikki jauhautuneet graafikon itsensä suussa. Juttu kertoo isyystesteistä: siitä miten kuka tahansa voi lähettää isäksi epäillyn tupakantumpin tai purkan tutkittavaksi ulkomaiseen dnalaboratorioon. – Purukumi tuntui sopivan arkiselta. – Kun löydän vaikeasta aiheesta jonkin konkreettisen, ihmisläheisen asian, huokaisen helpotuksesta, Louhivuori kertoo. Seuraava kuvitus on tehty juttuun ylipainoisten sorsimisesta. Louhivuori olisi helposti voinut kuvittaa sen jollakin rasvaisella ja inhottavalla muttei halunnut. – Saunassa sen hoksasin. Miehän leivon pullaa. Siihen liittyy kaikkea lempeää. Kuvitukseksi hän muotoili pulskarintaisen pullanaisen. – Tykkään käyttää kuvituksissa materiaaleja, jotka tekevät työnsä minusta riippumatta. Vaikka tuo pulla, se tuo jonkin tunnemuiston. Työhuoneen kaapit pursuvat muovailuvahaa, lankaa, työkaluja, nappeja – kaikenlaista roinaa, josta rakentaa journalismia. Sunnuntaisuomalaisessa keskustellaan ajoittain, voiko kuvituksen painaa pienemmällä ja tekstille raivata enemmän tilaa kuin merkkimäärissä on yhdessä sovittu. Se on Louhivuoren mukaan tylsintä ul- Kainuun Sanomien uutisia radion kautta Kainuun Sanomat ja kaupallinen radiokanava Radio Kajaus aloittavat yhteistyön. Radio Kajaus tarjoaa kuulijoilleen Kainuun Sanomien uutiskatsauksen kolmesti päivässä. Radio Kajauksen nettiradiota voi puolestaan kuunnella Kainuun Sanomien nettisivujen kautta. Kainuun Sanomien päätoimittajan Markus Pirttijoen mukaan yhteistyö on Kainuun Sanomille yksi keino laajentaa lukijakuntaa. – Tämä on huikea mahdollisuus. Kajaus kuuluu Rovaniemeltä Siilinjärvelle ja Venäjän Kostamukseenkin. Näin uutisemme tavoittavat entistä isomman joukon radion kautta. 8 SuomenLehdistö 9/2013 Anniina Louhivuori istuu mietiskelytuolissaan kotinsa työhuoneessa. Sylissä Möhkäle ja keskustelukumppanina Pongo. ” Joskus yritän pelastaa jutun toimittajalta itseltään.” koasukeskustelua ja turhauttavaa. – Joskus yritän pelastaa jutun toimittajalta itseltään, hän toteaa. – Juttu on valmis vasta, kun se on sivulla. Visuaalisuus on ykkösasemassa siinä, että juttu saa lukijoita, hän sanoo ja kuulostaa siltä, että on puhunut samasta ennenkin. Ilmeisesti linja toimii. Sunnuntaisuomalaisella on noin 50 ulkoasupalkintoa kotimaisista ja eurooppalaisista kilpailuista. Marraskuussa niitä tuli taas seitsemän lisää European Newspaper Awardseista. Anniina Louhivuori on suunnitellut ja taittanut muutamaa lukuun otta- – Me tietysti toivomme, että radion kuuntelijat kuulevat mielenkiintoisen uutisen ja tulevat myös nettisaitillemme katsomaan, mistä oli kysymys. Radio Kajaus poimii uutislähetyksessään luettavat uutiset Kainuun Sanomien verkkosivuilta. Lehden toimitusta yhteistyö koskettaa lähinnä siten, että sivuille pitää tuottaa riittävästi tuoreita uutisia päivän kolmeen lähetykseen. Noora Autio Hämeen Sanomien toimitusjohtaja-päätoimittaja Pauli Uusi-Kilponen painottaa kuitenkin, että juttuja vaihdetaan vain ”silloin kun se on järkevää”. Tekijöitä halutaan vapauttaa paikallisiin uutisiin. – Kun me olemme tässä aika lähekkäin ja teemme samalta alueelta juttuja, mietimme, kannattaako paikalle jatkossa lähettää kahta toimittajaa. Myös sellaisissa tapauksissa juttuvaihto on järkevää, kun Forssassa tapahtuu jotain hämeenlinnalaisia kiinnostavaa tai päinvastoin, Uusi-Kilponen sanoo. Uusi-Kilposen mielestä lähtökohdat yhteistyölle ovat hyvät, sillä maantieteellinen etäisyys lehtien välillä on aika pieni, 50 kilometriä, mutta levikit eivät mene päällekkäin. Lisäksi kauppa avaa uusia mahdollisuuksia yhteistyöhön ilmoitusmyynnissä, markkinoinnissa, koulutusten järjestämisessä ja erilaisissa hankinnoissa. Hämeen Sanomat Oy osti Forssan Lehden ja kaupunkilehti Seutu-Sanomat Forssan Kirjapainolta marraskuussa. Noora Autio HäSa:lle ja Forssan Lehdelle juttuvaihtoa Forssan Lehden siirtyminen Hämeen Sanomien omistukseen tuo lehtiin yhteisiä sisältöjä. Pauli UusiKilponen KSF Media uusii johtamismallinsa KSF Media hakee viidelle omistamalleen lehdelle yhteistä lehtipomoa. Hufvudstadsbladet, Västra Nyland, Borgåbladet, Östra Nyland ja Loviisan Sanomat saavat uuden vastaavan kustantajan. Lehtien nykyiset päätoi-
Kuka? Kuuden lehden sunnuntaisivuston Sunnuntaisuomalaisen graafikko Anniina Louhivuori syntyi 1965 Tampereella ja kasvoi Hartolassa. Hän on valmistunut Taideteollisesta korkeakoulusta, josta siirtyi Susuun heti kun se perustettiin 1998. Louhivuori lukee kirjallisuutta, kirjoittaa, piirtää ja maalaa. Hän laulaa ilmaisupainotteisessa Secapella-kuorossa ja on huutanut Utaretulehdus-punkbändissä. Feministi ja täysraitis Louhivuori asuu Jyväskylän Kortepohjassa miehensä, tyttärensä ja kolmen koiransa kanssa. Hänellä on aikuinen poika. Puntari > Valokuva vai kuvitus? Kun itse teen kuvituksia, kyllä minä niitä ehkä vielä pikkasen enemmän rakastan. > Veronkorotukset vai leikkaukset? Veronkorotukset. Leikkaukset tuppaavat viemään resursseja sieltä, missä niitä kipeimmin tarvitaan. > Jari Tervo vai Antti Nylén? Arvostan molempia, mutta sanon pitkän linjan kirjailijan Tervon, vielä toistaiseksi. liset ideat ovat usein aika huonoja, Louhivuori sanoo. – Toimittaja haluaisi usein koristella tekstinsä samalla käsitemaailmalla, jolla juttukin kulkee. Minun mielestäni kuvittamisen merkitys on, että se tuo toisen tarinan lisää. Mutta katsellaan taittoja. Yhdessä vanhemmassa kuvassa Louhivuoren kädet puristavat sian verestä tahriintunutta luuttua pesuvadissa. Pyhäinpäivänä 1990-luvun lopulla julkaistu juttu kertoi miehensä tappaneista naisista. Yllättäen ajankohta loukkasi osaa mittajat jatkavat tehtävässään nimitettävän henkilön alaisuudessa. KSF Median hallituksen puheenjohtajan Kaj-Gustaf Berghin mukaan yhteinen johto tekee sisältöyhteistyön koordinoimisesta helpompaa. Konserni halusi myös yhdistää taloudellisen ja sisällöllisen vastuun samalle henkilölle. – Muualta talouselämästä tulevana tuntuu oudolta, että joku vastaa vain kuluista ja toisen tehtävä on hankkia tulot, Bergh sanoo. KSF Median nykyinen toimitusjohtaja Henrik Johansson siirtyy uusiin tehtäviin Konstsamfundetiin. Journalistisen kokemuksen puutteen vuoksi hän ei ollut sopiva uuteen tehtävään. Riikka Virranta STT-Lehtikuva keskittyy uutisseurantaan STT-Lehtikuva keskittyy väenvähennysten jälkeen ympärivuorokautiseen uutisseurantaan ja karsii päivälistan ulkopuolisesta ideoinnista. Päätoimittaja-toimitusjohtaja Mika Petterssonin mukaan uutistoimisto on kuunnellut yt-prosessinsa aikana asiakaslehtiensä toiveita. Ne tosin ovat olleet ristikkäisiä. – Kotimaan, talouden, politiikan ja urheilun uutisointi näyttäisi olevan äärettömän tähdellistä meidän asiakkaillemme, Pettersson sanoo. Kulttuuriuutisoinnin tarve jakaa uutistoimiston asiakkaita, samoin toimituksen itse ideoimat uutiset ja oma, ajattomampi materiaali. Ehkä juuri virkamiesmäisyys on antiteesi sille, mitä Louhivuori on. Lapsena hän ihaili impressionistisia kuvataiteilijoita, etenkin Paul Gauguinia, ja olisi halunnut olla tuon ajan nälkiintyvä taiteilija Pariisissa. Sunnuntaisuomalaiseen hänet palkattiin suoraan Taideteollisesta korkeakoulusta. Sitä edelsi ”villi nuoruus”. Yksityiskohtiin menemättä se sisälsi asuinpaikan vaihdoksia mielijohteesta, välillä asunnottomuuttakin ja hanttihommia. – Se oli ihan hyvä tapa opetella elämää ja työntekoa, siivota ihmisten sontia jostain yökerhon vessoista, Louhivuori muistelee. Riehuminen on jäänyt, muttei aikuisuuskaan ole tylsää. Anniina Louhivuoren työhuonetta hallitsee valtava vedos lapsettomuusjutun yhteydessä julkaistusta valokuvasta. Siinä graafikko on piirtänyt paljaaseen mahaansa huulipunalla ja vartaloväreillä kohdun sikiöineen. Itseensä piirtäminen peilistä ei ollut helppoa. Kaikki tällainen ehkäisee leipääntymistä. – Joku aina sanoo, ettei töihin ole tultu viihtymään. Kellä se nyt mitenkin on. Riikka Virranta Kouvolan Sanomat ja Kymen Sanomat panostavat kouluvierailuihin. Lehtien koululinkki Tiina Eskelinen kertoo, miten lapsia ja nuoria voi innostaa sanomalahden pariin. ”Kun menen alakouluun pitämään lehtituntia, mietin miten saisin lapset itse pohtimaan, mitä iloa sanomalehdestä voisi olla heidän ikäisilleen. Usein aloitamme siitä, että lapset selaavat lehteä ja viittaavat ja kertovat, mikä sen päivän lehdessä teki heidät iloiseksi. Sieltä voivat nousta esiin ihana koirankuva, syksyn lehtikasat, ihan vain jokin sarjakuva, tv-ohjelmat, säätiedotus – perusasioita, joista lapset eivät ehkä ole ajatelleet, että nehän löytyvät sanomalehdestäkin. Aina teemme lisäksi jotain toiminnallista, esimerkiksi oman sarjakuvan. Lehtitunneilla pitäisi olla jotain ajankohtaista ja jotain hauskaa. Silloin lapselle jää kiva fiilis siitä, että sanomalehdessä on positiivisia asioita. Isompien alakoululaisten kanssa saatamme etsiä vaikkapa päivän uutistyyppiä. Mietimme, miksi juuri tämä henkilö on uutisen arvoinen. Teemme hänestä jonkin faktalaatikon tai piirrämme pilakuvan. Lukiolaisten tai ammattikoululaisten kanssa saatamme tehdä tekstariuutisen jostain ” On ihan eri asia, että joku lehtitalosta tulee puhumaan, kuin jos opettaja kertoisi samoista asioista.” isommasta uutisesta. Näin harjoittelemme tiivistämisen taitoa. Tehtävänä voi olla myös uutisen objektiivisuuden arviointi. Nuorille kriittinen lukeminen on tärkeää. Heille pitäisi saada sellaisen tunne, että asiat tulee aina kyseenalaistaa. Meidän sanomalehdissä työskentelevien pitää rohkeasti uskoa siihen, että meillä on hyvä tuote. Lapset ja nuoret tarvitsevat sanomalehteä edelleen, jotta he saavat tietoa luotettavasti ja turvallisesti. Erityisesti alakoululaiset innostuvat lehden tarkkailusta, kun se tuodaan koulussa esiin. On ihan eri asia, että joku lehtitalosta tulee puhumaan, kuin jos opettaja kertoisi samoista asioista. Oppilaat kuuntelevat kiinnostuneemmin ja huomaavat lehdestä monia pieniä yksityiskohtia. Lehti ei ole lasten silmissä tylsä. Jos lehtien fyysiset kontaktit koulumaailmaan häviävät, ei se hyvä asia ole.” Noora Autio – Voi olla, että omien juttujen tuotanto jää vähemmälle, koska pitää keskittyä hoitamaan uutispäivä. Marraskuussa päättyneiden ytneuvottelujen tuloksena 21 ihmisen työsuhde STT-Lehtikuvassa päättyy. Heistä 13 on toimittajia ja kolme lehtikuvaajia. Loput viisi ovat hallinnosta, it-tuesta ja myynnistä. Ensi vuoden alussa uutistoimisto lopettaa viisi aluetoimitustaan. Sille jää edustus Tampereelle, Ouluun ja Rovaniemelle. Muun Suomen asioita päivystetään Helsingistä ja juttuja ostetaan avustajilta. Myös STT-Lehtikuvan toimitusorganisaatio menee uusiksi. Aiemmin lehden osastojakoa mukailleita toimituksia on yhdistetty. Riikka Virranta satu kettunen matta kaikki palkitut sivut. Osa toimittajista jännittää aluksi Louhivuorta, sillä hän on työssään niin näkemyksellinen. Hän keskustelee kuvituksista, mutta tekee lopulta valintansa omassa rauhassaan. – Minun on sanottava se ihan rehellisesti, että toimittajien visuaa- lukijoista. Se ei ollut tarkoitus mutta hätkähdyttäminen kyllä oli. Kun Sunnuntaisuomalainen aloitti vuonna 1998, liitteen avausjutun piti tulla ”kuin moukari otsaan”. – Vuonna 1998 oli helppo hätkähdyttää, Louhivuori sanoo nyt. Shokeeraamiselle ei kuulemma enää ole tilausta. Trendit vaihtuvat. Nyt Susussa tehdään uutisellista materiaalia, skuuppeja ja läpimenoja. – Kun levikit ja ilmoitustulot laskevat, se on lisännyt varovaisuutta. Ei saa ärsyttää lukijoita, Louhivuori pohtii ja lisää, ettei se ole ehkä tietoista. Virkamiesmäisyys ja pinnallisuus vaivaavat Louhivuoren mielestä journalismia. Hän kaipaa tekemiseen luovaa hulluutta, mitä toisaalta lehtien yt-kierre ei ruoki. ammattiauttaja JAANA KAUTTO Lapsi löytää lehdestä iloa SuomenLehdistö 9/2013 9
nuoret lukijat Sanomalehti opetuksessa -toiminta täyttää 50 vuotta Lehtitietoa päiväkodista Opettajat innostuivat sanomalehden käytöstä kouluissa ensin. Lehtikustantajia piti herätellä ymmärtämään, että kyseessä on myös lehtien etu. Tuttu näky koululuokassa: oppilaat selaavat päivän sanomalehteä ja tekevät ryhmissä opettajan heille siitä antamia tehtäviä. Yksi ryhmä tarkastelee, minkäikäiset ja missä ammateissa työskentelevät ihmiset pääsevät jutuissa ääneen. Toinen yrittää keksiä vetävän otsikon lehtijuttuun, jonka alkuperäinen otsikko on peitetty. Sanomalehti on osa monen oppiaineen opetusta esikoululaisista lukiolaisiin. Se, että sanomalehteä käytetään opetusmateriaalina, on kuitenkin pitkän työn tulos. Ensi vuonna Sanomalehti opetuksessa -toiminta täyttää 50 vuotta. – Suomessa toiminta alkoi eri tavalla kuin muualla maailmassa. Meillä aktiivisia olivat opettajat, joiden mielestä sanomalehtien lukeminen oli yhteiskunnallisesti tärkeää. Muualla toiminta on saanut alkunsa kouluviranomaisilta tai lehtien kiinnostuksesta hankkia uusia lukijoita, kertoo aiheesta parhaillaan historian tutki- 10 SuomenLehdistö 9/2013 musta kirjoittava Pirjo-Riitta Puro. Hän työskenteli Sanomalehtien Liitossa nuoret lukijat- ja sanomalehti opetuksessa -toiminnan yhteyspäällikkönä vuosina 1989–2010. Koska toiminta alkoi opettajien aloitteesta, Sanomalehtien Liiton tehtäväksi tuli vakuuttaa kustantajat siitä, että kyseessä on myös lehtien etu. – Kaksi tavoitetta piti tulla ymmärretyksi: sanomalehden opetuskäyttö lisää oppilaiden kasvamista aktiivisiksi kansalaisiksi, ja se antaa sanomalehdille mahdollisuuden kasvattaa tulevaisuuden lukijoita ja tilaajia, Pirjo-Riitta Puro kertoo. Kuka maksaa koulujen lehdet? Sanomalehtien Liiton organisoiman, lehtien ja koulujen järjestelmällisen yhteistyön alkuna pidetään vuonna 1964 historianopettajille järjestettyä sanomalehtikurssia. Ensimmäiset kymmenen vuotta Sanomalehti opetuksessa -toiminta olikin sitä, että järjestettiin opettajille kesäkursseja. Niihin osallistuivat aluksi juuri historianopettajat. Historian oppiaineen sisältöjä oli muutettu enemmän tuoreisiin tapahtumiin ja yhteiskuntaoppiin painottuviksi, ja siksi sanomalehdestä tuli luonnollinen osa opetusta. 1970-luvun alussa peruskouluuudistus toi kouluihin joukkotie- dotuskasvatuksen, joka leimautui erittäin poliittiseksi samaan aikaan kun erityisesti äärivasemmistolaisuus vaikutti myös koulumaailmassa. Opettajien tarve sanomalehtitiedolle kasvoi entisestään, sillä heidän koulutuksessaan tai oppikirjoissa sellaista ei ollut. Sanomalehtien Liitto alkoi tuottaa opettajille materiaalia sanomalehdistä ja niiden käytöstä eri oppiaineissa. Lehtiä olisi tarvittu oppitunneilla runsaasti, mutta kynnyskysymykseksi nousi raha. Kouluilla ei ollut varaa tilata lehtiä. Postimaksujen voimakas nousu, television tulo, kova levikkikilpailu ja poliittinen kilpailu eivät innostaneet myöskään lehtitaloja jakamaan lehtiä ilman korvausta. Opettajat veivät itse tilaamiaan ja maksamiaan sanomalehtiä tunneille. Tilanne helpottui vuonna 1974, kun kouluhallitus antoi kouluille luvan tilata lehtiä ensin kahdeksi ja myöhemmin neljäksi kuukaudeksi lukukaudessa ja saada siihen valtionapua. Lehtiä piti kuitenkin tilata tasapuolisesti niin, että koululle tuli jokaisen eduskunnassa olevan puolueen äänenkannattaja. Poliittisen tasapainon vaatimus säilyi kouluissa vuoteen 1994 asti. Vuodesta 1984 alkaen lehtiä sai tilata koko lukuvuodeksi. Tällöin lehdet päättivät, että ne voivat opettajien pyynnöstä lähettää myös maksuttomia lehtiä kouluille. Sanomalehtiviikon alku taloustietokilpailussa Vuonna 1974 järjestettiin ensimmäistä kertaa sanomalehtiviikko. Se sai alkunsa siitä, kun Taloudellinen tiedotustoimisto TAT kaipasi aineistoa taloustietokilpailuunsa. Kouluissa pidettiin taloustiedon kurssi, mutta tuoretta oppimateriaalia ei ollut tarjolla. TAT ehdotti, että kustantajat jakaisivat viikon ajan lehtiä kouluihin ja kirjoittaisivat silloin erityisesti talousaiheista. Varsinaisen nykymuotoisen sanomalehtiviikon alku oli vuoden 1989 sanomalehtipäivässä. Idea saatiin Ranskasta, jossa kulttuuriministeriö oli julistanut lehdistön päivän. Suomessa päätettiin juhlistaa sano- ” Yksittäinen lehti ei saanut mennä vierailulle kouluun, koska sitä olisi pidetty markkinointina.”
jesse pasanen Lehdet, älkää luovuttako! Mediakasvatusasiantuntija Jonna Tolonen Sanomalehtien Liitosta on huolissaan siitä, että heikossa taloudellisessa tilanteessa lehdet säästävät koulutoiminnasta. Esimerkiksi koululinkkien määrä on vähentynyt, materiaaleja tilataan kouluihin aiempaa niukemmin, ja lehdet toimittavat kouluihin Sanomalehtiviikolla aiempaa vähemmän lehtiä. ” Mikä muu brändi saa oman tuotteensa kouluihin? Ei mikään. Kuka muu luopuisi vapaaehtoisesti vastaavasta erityisasemasta?” – Aika monet perheet lakkauttavat lehtien tilauksia. Jos vielä viimeinenkin kohtaaminen eli kouluun tuleva lehti otetaan pois, se on äärimmäisen huono asia tulevaisuuden lukijoille. Tolosella onkin lehdille selkeä viesti: – Älkää nyt antako periksi siinä, että panostetaan kouluihin. Olemme käyneet valtavan taistelun, jotta olemme päässeet luokkiin. Mikä muu brändi saa oman tuotteensa kouluihin? Ei mikään. Kuka muu a lukioon malehtipäivää 15. tammikuuta, joka oli ensimmäisen suomalaisen sanomalehden ”Tidningar Utgifne Af et Sälskap i Åbo” syntymäpäivä vuodelta 1771. Kaikki koulut saivat tilata ilmaiseksi sen päivän sanomalehtiä. Sanomalehtien Liitto tuotti kouluihin tehtävämateriaaleja sekä näköispainoksen ensimmäisestä sanomalehdestä alkuperäiseen pieneen formaattiin painettuna. Vuonna 1995 sanomalehtipäivä siirtyi koulujen joululoman pidentymisen vuoksi helmikuulle, ja samalla se laajeni sanomalehtiviikoksi. Sen jälkeen sanomalehtiviikkoa on vietetty vuosittain. Kouluihin sanomalehtiviikoksi tilattujen lehtien määrä kasvoi tasaisesti ja ylitti vuonna 2003 miljoonan lehden rajan. Vuodesta 2006 alkaen määrä on hitaasti laskenut. Tämä johtuu todennäköisesti siitä, että lehtiä on alettu kierrättää oppilaalta toiselle ja verkkolehdet ovat lisänneet suosiotaan. Pirjo-Riitta Puron mielestä jotkut opettajat ovat edelleen siinä käsityksessä, että sanomalehtiviikko kattaa yksin kaiken mediaopetuksen. – Viikko on eräänlainen vuoden huipentuma, mutta se ei korvaa muuta pitkin vuotta tehtävää työtä, hän muistuttaa. Toiminnanohjaajista koululinkkeihin Vuonna 1985 opetuksen ohjaaminen ” Jo esiopetuksessa on tärkeää oppia katsomaan sanomalehteä.” Pirjo-Riitta Puro ja valvonta siirtyivät läänien kouluosastoille. Samaan aikaan Sanomalehtien Liitto organisoi toiminnan, jossa läänit alkoivat yhdessä alueensa sanomalehtien kanssa kehittää aktiivisesti kouluyhteistyötä. Kouluhallinto edellytti lehtien yhteisesiintymistä kouluissa; yksittäinen lehti ei saanut mennä vierailulle kouluun, koska sitä olisi pidetty markkinointina. Lehdet palkkasivat yhdessä kuhunkin lääniin toiminnanohjaajaksi opettajan, joka ohjasi muita opettajia lehtien opetuskäytössä. Toiminnanohjaajien avulla syntyi vajaan kymmenen vuoden aikana valtava määrä opetusvinkkejä ja pedagogisia aineistoja. – Niin aktiivista aikaa ei ole ollut sen jälkeen eikä varmaan tule olemaan, Puro pohtii. – Tuolloin elettiin taloudellisesti vahvoja aikoja. Samaan aikaan oli havahduttu siihen, että nuoret eivät itsestään opi lukemaan sanomalehteä. Television katselu lisääntyi, ja lehtien lukeminen väheni. Sanomalehtien oli tehtävä töitä uusien lukijoiden saamiseksi. Yhteistyö lääninhallitusten kanssa päättyi kuitenkin pikkuhiljaa lää- ninhallinnon alasajoon 1990-luvulla ja lopulta vuoden 1997 suureen lääniuudistukseen. Myös koululainsäädäntö oli vuonna 1992 muuttunut siten, että koulujen ovet avautuivat yksittäisille lehdille. Vähitellen lehtien yhteistyöryhmät hajosivat ja osa lehdistä luopui toiminnanohjaajista. Vuonna 1998 palkattiin ensimmäiset koululinkit, jotka kävivät pitämässä kouluissa valmiita oppitunteja sanomalehtityöstä. Nyt koululinkkejä on yksi kokopäiväinen ja kahdeksan osa-aikaista. Lisäksi useat toimittajat tekevät Sanomalehti opetuksessa -työtä muun työnsä lomassa. Lukioista alakouluihin ja päiväkoteihin Alussa Sanomalehti opetuksessa -toiminta keskittyi vain lukioikäisiin. Vasta heidän ajateltiin olevan tarpeeksi kypsiä ymmärtämään sanomalehtiä. Vähitellen mukaan otettiin nuorempia ikäluokkia, vuonna 1984 ensimmäistä kertaa alakouluikäiset ja vuonna 1997 päiväkoti-ikäiset. Kun päiväkodit, ennen kaikkea esiopetusryhmät, saivat ensi kertaa osallistua sanomalehtiviikkoon vuonna 2000, lastentarhanopetta- luopuisi vapaaehtoisesti vastaavasta erityisasemasta? Verkon merkitys korostuu Sanomalehti on monikanavainen media. Siinä on Sanomalehti opetuksessa -toiminnan ydin tänä päivänä Tolosen mukaan. Tolonen on työskennellyt Sanomalehtien Liitossa vuodesta 2010. Sinä aikana hän on havainnut opettajien toivovan liitolta erityisesti helposti omaksuttavien, tiiviiden verkkoaineistojen tuottamista opetuksen avuksi. Olennainen osa toimintaa ovat edelleen sanomalehtiviikko ja opettajien koulutus. Kolmatta vuotta järjestetty Luetko sinä? -kilpailu on osoittautunut erittäin suosituksi. Kilpailussa kasiluokkalaiset arvioivat Finlandia Junior -voittajan kirjoittaman, lehdissä julkaistun novellin. Noora Autio Jonna Tolonen jat olivat innoissaan mutta osa lehtien levikkipäälliköistä ihmeissään. – Pikkuhiljaa ymmärrys laajeni lehtitaloihinkin. Jo esiopetuksessa on tärkeää oppia katsomaan sanomalehteä. Taitava lastentarhanopettaja laittaa lapset tekemään lehtien kuvista kollaaseja, jatkamaan kuvituksia ja opettelemaan lehdistä kirjaimia. Vaikka Sanomalehti opetuksessa -toiminta on saanut paljon muitakin muotoja, opettajankoulutus – kurssit ja materiaalit – on PirjoRiitta Puron mukaan ollut aina sen punainen lanka. – Olennaista on ollut jakaa opettajille tietoa siitä, miten sanomalehteä voi fiksusti käyttää omassa opetuksessa eri oppiaineissa. Myös opettajiksi opiskelevat on otettu huomioon. Kouluyhteistyö on lähes koko 50 vuoden ajan rakentunut lehtien tekemän paikallisen työn varaan, ja Sanomalehtien Liitolla on ollut siinä ohjaajan rooli. Toiminta on ollut kaksikielistä, ja ruotsinkieliset lehdet ovat olleet aktiivisia. Puron mukaan kouluyhteistyö on ollut merkityksellistä uusien lukijasukupolvien kasvattajana ja nuorten yhteiskunnallisen aktiivisuuden lisääjänä. – Uskon, että aktiivinen toiminta ja näkyminen kouluissa on vaikuttanut siihen, että suomalaiset nuoret ovat kuitenkin paljon pidempään säilyttäneet tiiviin sanomalehtisuhteen kuin enemmistössä muita maita. Noora Autio SuomenLehdistö 9/2013 11
näin me teemme Österbotten idag -lähetys verkossa Kolmen lehden netti-tv Pohjanmaan kolme ruotsinkielistä lehteä tekevät päivittäin yhteisen uutislähetyksen verkkoon. Mainostajat ovat lähteneet innostuneina mukaan. Niklas Nyberg vaihtaa rennot työvaatteensa siniseen kauluspaitaan ja sutaisee kasvoilleen puuteria. Sitten hän asettuu uutisankkurin pöydän taakse, suoristaa ryhtinsä ja rykäisee kerran. On alkamassa Österbotten idag -uutislähetyksen nauhoitus Vasabladetin tiloihin rakennetussa pienessä studiossa. Huoneen taustaseinälle piirtyy Pohjanmaan kartta, ja jalkoja lämmittävät kirjavat räsymatot. Kun kuvaaja Arash Matin huikkaa ”var så god”, Nyberg aloittaa ensimmäisen juontonsa Lestijärvellä toisiinsa törmänneistä Hawk-hävittäjistä. Koko setin nauhoitus sujuu miehiltä tottunein elkein. Pari kertaa Nyberg sanoo jonkin lauseen mielestään väärillä painotuksilla tai takeltelee pikkuisen, ja pätkä kuvataan nopeasti uudelleen. 15 minuuttia, ja juonnot ovat purkissa. Tämän jälkeen Kojonen liittää ankkurin osuuksiin toimittajien tekemät jutut. Illalla kello kuusi noin kahdeksan minuutin pituinen paikallinen uutislähetys ilmestyy katsottavaksi Vasabladetin, Österbottens Tidningin ja Syd-Österbottenin maksullisille verkkosivuille. Koko toimitus mukana Pohjanmaan paikallinen uutislähetys on online-tuottaja Niklas Nybergin ”lapsi”. Hän toimii ankkurin tehtävänsä lisäksi lähetyksen koordinaattorina ja toimittajien ohjaajana sekä vastaa samalla muustakin lehtien verkkosisällöstä. Uutislähetykset päätettiin aloittaa samaan aikaan kuin lehtien verkkosivuille rakennettiin maksumuuri keväällä. – Halusimme antaa tilaajille jotain lisäarvoa artikkelien rinnalle, Nyberg sanoo. Österbotten idag on Pohjanmaalla ainoa paikallisia tv-uutisia ruotsiksi tarjoava lähetys, sillä Ylellä ei ole alueella ruotsinkielisiä uutisia. Nettitelevision ydintiimiin kuuluvat Nybergin lisäksi online-toimittaja Vasabladetista Vaasasta ja onlinetoimittaja Kokkolan ja Pietarsaaren alueella ilmestyvästä Österbottens Tidningistä. Juttuja tekevät näiden lehtien sekä Etelä-Pohjanmaalla kolmesti viikossa ilmestyvän Syd-Österbottenin kaikki toimittajat ja kuvaajat. 12 SuomenLehdistö 9/2013 Online-tuottaja Niklas Nyberg valmistautuu Österbotten idag -lähetyksen ankkuriosuuden nauhoitukseen. Online-toimittaja Heidi Kojonen auttaa mikin kiinnityksessä. Uutislähetyksen tarkoituksena on antaa lisäarvoa lehtien maksullisille verkkosivuille. Ennen lähetysten aloittamista koulutettiin 12 ihmistä Åbo Akademin Vaasan yksikössä. Sittemmin melkein jokainen toimittaja ja kuvaaja on saanut koulutuksen tv-jutun tekemiseen. Koulutuksessa on käyty läpi perusasioita, kuten miten mikrofonia käytetään, miten kysymykset esitetään ja spiikit tehdään. Osa on opiskellut videokameran käyttöä ja editointia. – Jos olisimme ruvenneet tekemään verkkosivuille vain yksittäisiä videoita, emme olisi yhtä helposti saaneet koko toimitusta mukaan. Nyt tämä vaatii kaikilta panostusta. Koska meillä on lähetys joka ilta, tv-juttua ei voi jättää tekemättä, Nyberg sanoo. Aiheet samoja kuin printissä Aamulla ensimmäiseksi Nyberg ja kolmen lehden uutispäälliköt keskustelevat puhelimitse päivän aiheista. ” Logomainokset ovat olleet alusta asti loppuunmyytyjä.” Jokaisen lehden alueelta pyritään tekemään joka päivä yksi juttu. Lisäksi lähetyksessä on kuvallisia ja kuvattomia ankkurin lukemia sähkeitä. Lehtien aamupalavereissa jaetaan tehtävät. Jos lehtitoimittajan tehtäväksi tulee tehdä samasta aiheesta juttu sekä lehteen että nettitelevisioon, hänen kuvausavukseen keikalle lähtee yleensä lehtikuvaaja tai online-toimittaja. Jos taas aihe annetaan online-toimittajalle, hän hoitaa itse molemmat, haastattelun ja kuvaamisen. Lehtitoimittaja valitsee itse, mitkä osat haastattelusta käytetään, ja sen jälkeen jutun editoi online-toimittaja tai silloin tällöin Nyberg. Österbottens Tidningin ja Syd-Österbottenin jutut lähetetään Vaasaan valmiiksi editoituina. Nettitelevision juttujen aiheet ovat yleensä samoja kuin printtilehdessä, mutta näkökulma on vähän erilainen. Tapauskohtaisesti mietitään, julkaistaanko tv-jutut edellisenä iltana ennen printin ilmestymistä vai vasta seuraavana iltana printin jälkeen. Nettilähetyksessä vinkataan usein lukemaan aiheesta lisää lehdestä tai toisinpäin. Kuvallista ajattelua Osa toimittajista tekee nettitelevisiota innoissaan, osa on ollut epäröivämmällä mielellä. – Jos on 20 vuotta ollut lehtitoimittaja, kyllä se vähän jännittää, kun yhtäkkiä pitää esiintyä niin, että oma ääni kuuluu jutussa. Kun tv-uutisen on tehnyt kerran tai kaksi, moni on huomannut, ettei se olekaan niin iso asia, Nyberg sanoo. Televisiouutisen tekeminen eroaa Nybergin mukaan lehtijutun tekemisestä lähinnä siinä, että se vaatii enemmän kuvallista ajattelua. – Jos esimerkiksi jututtaa maanviljelijää, pitää mennä hänen kanssaan pellon laidalle. Lehteen voi tehdä loistavia uutisia puhelimitsekin, mutta televisiossa se ei onnistu. Televisiouutisessa myös kysymysten tulee olla lyhyitä ja selkeitä. Tuotot ylittäneet odotukset Österbotten idagin toukokuisen lanseerauksen jälkeen lähetyksiä on käynyt katsomassa yli puoli miljoonaa kävijää. Päivittäistä katsojamäärää Nyberg ei halua paljastaa, mutta hä-
Muita nettitelevisioita Keskisuomalainen, KSML.tv Keskisuomalaisen lokakuussa aloittaneessa nettitelevisiossa ilmestyy ainakin yksi toimitettu juttu joka arkipäivä. Aiheiden valinnassa tärkeintä on paikallisuus ja kiinnostavuus. Juttu voidaan tehdä vaikkapa runsailla jouluvaloilla koristellusta pihasta. Tähän asti mainonta on rajoittunut teknisistä syistä erillisiin sponsoroituihin videoihin, mutta lähiviikkoina myös videoiden alkuun aletaan liittää mainoksia. Paikalliset yritykset ovat verkkoliiketoiminnan päällikön Ville Grahnin mukaan olleet kiinnostuneita mainostamaan netti-tv:ssä. Videot ovat maksumuurin takana siten, että ilman maksua voi lukea viisi juttua tai katsoa viisi videota. Netti-tv:tä tekee kaksi ihmistä kokopäiväisesti. Keskisuomalainen saattaa tulevaisuudessa lisätä nettivideoiden määrää, mutta uutislähetystä se ei ryhdy tekemään. Ilta-Sanomat, ISTV Ilta-Sanomien nettitelevision kohderyhmänä on suuri yleisö. Aiheet vaihtelevat uutisista viihteeseen ja teemasisältöihin, ja videoita julkaistaan ympäri vuorokauden. Lisäksi ISTV tarjoaa pienemmille kohderyhmille suunnattuja sisältöjä. Pöytätietokoneilla on kanavajohtaja Hanna Kourin mukaan yli 1,5 miljoonaa videostarttia viikossa, mobiilissa lisäksi yli puoli miljoonaa. Suosituimmat ohjelmatuotannot rikkovat 100 000 katsojan rajan. Muun muassa videoiden alkuun myydään mainoksia. Rantapohjan nettivideot Paikallislehti Rantapohja on julkaissut nettivideoita noin vuoden verran. Tähän asti videot ovat olleet lyhyitä uutispätkiä, mutta nyt lehti on alkanut tehdä verkkoon myös pidempiä videoita. Ensimmäinen pitkä video kertoi ikäihmisten kuntosaliryhmästä. Päätoimittaja Juha Virranniemi sanoo, että videoita julkaistaan muutama kuussa, ennemmin ”harvemmin mutta kunnolla”. Paikallislehden ilmaisten videoiden tavoitteena on houkutella kävijöitä lehden verkkosivuille ja sitä kautta myös printtiin. Mainoksia ei ole ainakaan toistaiseksi myyty. nen mukaansa se on jonkin verran alle odotusten. Uutislähetyksillä ei ole varsinaista kohderyhmää. Katsojissa on Nybergin mukaan ollut yllättävän paljon nuoria ja toisaalta vanhuksia. – Iäkkäiden katsojien aktiivisuuteen vaikuttaa varmasti se, että heillä on tapana katsoa uutisia tv:stä. Meidän alueemme paikallisia tv-uutisia ei saa ruotsiksi muualta. Lähetyksen yhteyteen myydään liikkuvaa mainosta ja niin sanottuja logomainoksia. Logomainokset ovat olleet alusta asti loppuunmyytyjä. Erityisesti sään yhteydessä tuleva ”Sään tarjoaa” -logomainos myytiin heti alussa kuudeksi kuukaudeksi eteenpäin. Ensimmäinen puoli vuotta on tuottanut enemmän kuin etukäteen arvioitiin. Kolmen lehden yhteen laskettu digitilaajien määrä on kasvanut 1 100 kappaleeseen. Ennen maksumuurin käyttöönottoa ja lähetyksen aloittamista huhtikuussa se oli noin 700 kappaletta. Verkon kävijämäärät ovat suunnilleen samoja kuin ennen muuria ja uutislähetystä. Studiovieraita tulossa Nybergin mukaan nyt on aika analysoida ensimmäistä puolta vuotta ja miettiä, voisiko joitain asioita tehdä eri tavalla. Esimerkiksi studiovieraiden pyytäminen on suunnitelmissa. Vuodenvaihteen jälkeen Vasabladet ja Österbottens Tidning ilmestyvät vain kuutena päivänä viikossa. – Kun maanantain lehti jää ilmestymättä, pitää myös miettiä jotain lisää sille päivälle verkkoon, Nyberg pohtii. Nybergille itselleen tv-lähetyksen ensimmäiset kuukaudet ovat olleet kiireistä aikaa. Vaikka hän on aina ollut kiinnostunut nettimaailmasta, tv-juttujen tekeminen oli myös hänelle uutta. Varsinaista kotikaupunkinsa julkkista tv-kasvosta ei ole tullut – mitä nyt ihan ensimmäisten lähetysten jälkeen jotkut huikkailivat kadulla, että tuolla se tv-tyyppi menee. – Tämä on toisaalta niin pieni paikka, että monet tuntevat minut jo urheilutoimittajan ajoiltani, Nyberg sanoo. Noora Autio mediankentät linus lindholm Maria Lassila-Merisalo on journalismin tutkija, kouluttaja ja kirjoittaja. Missä se laatu on? ”Painukaa helvettiin täältä, jos ette aio tehdä laatujournalismia”, Niklas Herlin huusi täydelle yleisölle lokakuisessa Journalismin päivässä. Siellä missä yli viisi toimittajaa on viime vuosina kokoontunut, siellä on puhuttu journalismin laadusta. Kaikki ovat yhtä mieltä siitä, että laadussa on journalismin tulevaisuus. Harvempi määrittelee, mitä se laatu oikein on. Kysyin Kainuun Sanomien päätoimittajalta Markus Pirttijoelta. Hänelle laatu merkitsee oikean, relevantin ja kiinnostavan tiedon välittämistä lukijoille – ja nopeasti. Tuoreempana laatuvaatimuksena on tullut monipuolisuus: erilaisia sisältöjä tarjotaan eri välineillä. Esimerkiksi Kajaanin uusi uintikeskus esiteltiin videon avulla lukijoille jo ennen avajaisia. Yhtälö näyttää utopistiselta. Onko inhimillisesti mahdollista olla yhtä aikaa nopea, relevantti ja oikeassa, monessa eri välineessä, päivästä toiseen? Lehden laatu määrittyykin sen heikoimman annin kautta, sanoo Etelä-Suomen Sanomien päätoimittaja Heikki Hakala. Tärkeää on yrittää pitää huonoinkin sisältö riittävän hyvänä. Hakalan mielestä nopeutta on painotettu liikaa oikean sisällön kustannuksella. ”Suuren yleisön näkökulmasta uutisvoitoilla ei ole merkitystä, mutta pitäähän kilpailu toimittajat pirteinä.” Hannu Olkinuora totesi lukemisen arvoisessa Magma-raportissaan, että laadukas journalismi on kallista. Iso kysymys onkin, kuka laadun maksaa. Saattaa olla niin, että laatusisältöjä tuottavat tulevaisuudessa todella suuret ja todella pienet toimijat. Suuret pystyvät siihen, jos saavat bisnesmallinsa kannattamaan maksumuurilla tai jollakin muulla keinolla ja haluavat sijoittaa tuottoaan kalliin laatusisällön tekemiseen. Pikkuruiset taas pystyvät tekemään laatua, kun ymmärtävät alusta alkaen, että tulot eivät tule niinkään jutuista kuin sponsoreilta, start up -rahoituksesta, softapalveluista, koulutuksista, tapahtumajärjestämisestä tai muusta ydintoiminnan ulkopuolisesta työstä. Viisas free-toimittaja on aina osannut olla laittamatta kaikkia muniaan samaan koriin. Ihan niin kuin kirjailija tekee lehtijuttuja ja opettaa rahoittaakseen kirjailemistaan, niin free-toimittajakin kirjoittaa bulkkijuttuja, jotta pystyy aika ajoin kirjoittamaan kunnianhimoisemman jutun, jonka voi laittaa portfolioonsa ja jolla ehkä saa taas seuraavan työn. ” Lehden laatu määrittyy sen heikoimman annin kautta. Tärkeää on yrittää pitää huonoinkin sisältö riittävän hyvänä.” Siinä missä laatujournalismi eriytyy tusinatavarasta, myös toimittajajoukko jakautuu entistä selvemmin. Meille on jo muodostunut eliitti-freelancereiden luokka, joka pelaa omassa sarjassaan. Kysyin laadusta myös Tamperelaisen päätoimittajalta Sakari Nupposelta. Siellä laadun takeena on paikallisuus, paikallisuus ja paikallisuus. Laatua on myös, kun onnistutaan kertomaan etuajassa alueen merkittävistä rakennushankkeista. Nupponen kertoi tehneensä huvikseen laskutoimituksen, kun Helsingin Sanomat tabloidiksi muuttuessaan julkaisi kaikkien tekijöidensä kuvat. ”Jos he tekisivät yhtä paljon töitä kuin meidän neljän hengen toimitus, lehti olisi 856-sivuinen joka päivä. En usko, että Hesarin laatu on niin paljon parempi.” SuomenLehdistö 9/2013 13
tutkimus Monimediajournalismi teoria&käytäntö mikko martikainen Kanavien määrä haastaa johdon TEORIA VÄITTÄÄ Kirjoittaja Panu Uotila on journalistiikan yliopistonopettaja Jyväskylän yliopiston viestintätieteiden laitoksella. panu.uotila@jyu.fi 14 Monimediajournalismi tulee verkkosivujen tarjonnan kasvattamisen myötä osaksi kaikkien sanomalehtitoimitusten arkea. Enää ei riitä, että toimittaja pystyy tekemään aiheesta lehtijutun sekä versioimaan siitä verkkojutun eri näkökulmalla. Kun toiminnan painopistettä siirretään verkkolehteen, pitää nettisivuille pystyä tekemään myös korkeatasoisia videoklippejä visuaalisista aiheista. Lisäksi median yhdistymiskehitys lisää eri kanaviin sisältöä tuottavien yhteistoimitusten määrää. Monimediajournalismi ei ole juttujen kopioimista eri julkaisukanaviin tehokkuuden kasvattamiseksi. Monimediajournalismi voi onnistuessaan säästää myös resursseja, mutta säästö syntyy journalistisen työprosessin alkupäässä, eli ideoinnissa sekä tietojen ja haastattelujen hankkimisessa. Parhaimmillaan monimediajournalismi antaa lisäresursseja, huonoimmillaan se lisää toimitusten tehottomuutta ja kaventaa näkökulmia. Suomessa mittavimpia sanomalehden ja television yhdistäneitä monimediatoimituksia ovat olleet Kauppalehteä sekä MTV3:n talousuutisia tehnyt Kauppalehden toimitus sekä tämän vuoden alussa yhdistetty Helsingin Sanomien ja Nelosen SuomenLehdistö 9/2013 uutisten toimitus. Näistä kumpikaan ei jäänyt pysyväksi. Kauppalehden ja MTV3:n talousuutisyhteistyö päättyi vuonna 2009 osana MTV:n tehostamistoimia, ja nyt Sanoma on ajamassa alas nykymuotoisia Nelosen uutisia. Sara Malmberg selvitti gradussaan ongelmia ja mahdollisuuksia, joita sanomalehti- ja televisiotoimituksen yhdistämisestä seurasi Sanomatalossa. Toimittajien ja esimiesten haastatteluissa tiivistyy kolme monimediajournalismin kriittistä tekijää: toimittajien motivaatio, koulutus ja johtaminen. Helsingin Sanomissa toteutettiin tämän vuoden alussa useita uudistuksia. Sanomalehden toimittajien huomion vei siirtyminen tabloidiin. Kun samaan aikaan toimitukseen integroitiin Nelosen uutiset ja uudistettiin lähetystekniikka, ei kaikkiin muutoksiin pystytty keskittymään niiden vaatimalla intensiteetillä. Nelosen uutisten toimittajat sijoitettiin Hesarin eri osastoille tiedonkulun ja integroinnin varmistamiseksi. Tavoite oli hyvä, mutta televisiotoimittajat kokivat, että heidän osastoesimiehensä eivät osanneet ajatella juttuja monikanavaisesti television näkökulmasta. Lisäksi osa oli sitä mieltä, että lehden esimiehet panttasivat aiheita lehteen eikä lehden skuuppeja haluttu Fakta Tutkija: Sara Malmberg Tutkimus: Tehtaankadulta sanomataloon. Nelosen ja Helsingin Sanomien uutistoimitusten yhdistäminen televisiotoimittajien silmin. Journalistiikan pro gradu -tutkielma, Jyväskylän yliopisto 2013. Aineisto: Yhteensä kymmenen Nelosen uutisten toimittajan ja yhteistoimituksen esimiehen haastattelua. ” Monimediatoimittajalla pitäisi olla vain yksi lähiesimies.” antaa televisiolle. Samalla televisiotoimittajien esimiesten määrä kasvoi. Toimitusten yhdistämisestä koitui runsaasti myös hyviä puolia. Televisiouutisten sisällöt rikastuivat Hesarin kirjeenvaihtajien raporttien ansiosta, ja juttujen taustatyö helpottui, kun Sanomatalon toimittajilta sai vertaistukea. Printtipuolen toimittajista löytyi runsaasti halukkaita opiskelemaan televisiojournalismia. Tavoitteena oli, että lehtitoimittajat voisivat haastattelua tehdessään hankkia myös Nelosen uutisiin tarvittavan tv-kommentin. Monimediaisen toimitusorganisaation kehittämisen kannalta onkin harmillista, että Sanomatalon yhteistoimitusta ei ehditty virittää huippuunsa ennen toiminnan karsimista. Parhaimmillaan yhteistoimituksessa olisi pystytty kehittämään myös muita toimituksia hyödyttäviä uusia toimintamalleja. Mielestäni monimediajournalismin suurin haaste on esimiesten määrän ja hierarkian kasvamisessa sekä tiedonkulussa. Toimittajien osaaminen ja motivaatio ovat yleensä ratkaistavissa koulutuksella, mutta monimediaisen toimitustyön johtaminen vaatii uusien toimintamallien kehittämistä. Monimediajournalistina työskennellessäni saatoin välillä puhua juttukeikalla kolmen eri esimiehen kanssa tulossa olevista lehti- ja televisiojutuista. Lähtökohtaisesti monimediatoimittajalla pitäisi olla vain yksi lähiesimies, vaikka julkaisualustoja olisi useita. Esimiesten tehtävä on vastata tiedon kulkemisesta tarvittaville henkilöille. Tämä edellyttää kompromisseja vastuun ja vallan jakamisessa sekä notkeasti reagoivaa matalien raja-aitojen organisaatiota, joka ei kangistu uutisten panttaamiseen ja reviirikiistoihin.
Keskisuomalainen aloitti oman nettitelevision, KSML.tv:n, lokakuussa. Nettitelevisiossa ilmestyy yksi ajankohtainen, toimitettu juttu jokaisena arkipäivänä. KSML.tv:n toimittaja Shahin Doagu, mitä kuluneet kaksi kuukautta ovat opettaneet? – Ainakin että tällaiselle paikalliselle videotarjonnalle on selkeästi kysyntää. Olemme iloisia, että hyvä alku ei ollut vain hetkellinen piikki vaan katsojamäärät ovat pysyneet. Kuinka paljon nettitelevision jutut ovat keränneet katsojia? – Ajankohtaiset videojutut ovat keränneet yhteensä tuollaisen 20 000 katsojakertaa viikossa. Lisäksi Keskisuomalaisen verkkosivuilla on esimerkiksi urheilupelien maalikoosteita ja autovideoita, joten koko videotarjonnan klikkausmäärät ovat vieläkin suurempia. Miten valitsette päivittäisen juttuaiheen? – Nettitelevisioaiheita ideoi koko toimitus, mutta valitsemme aiheet yleensä verkkotiimin kanssa. Lehden uutispäällikkö tietysti vastaa aiheista. – Pyrimme valitsemaan mahdollisimman mielenkiintoisia puheenaiheita. Videoissa kuva on pääelementti, joten mietimme paljon sitä, että aiheesta saa hyvää kuvaa. Millainen aihe kerää eniten klikkauksia? – Suositun juttuaiheen ei välttämättä tarvitse olla mitään höpöhöpöä, vaan kyllä kovastakin uutisaiheesta voi saada hyvän nettivideon. Koskettava ja kiinnostava nettijutun aihe voi olla esimerkiksi rattijuopon uhri tai itsenäisyyspäivän tanssiaiset. – Meillä viimeaikojen suosituimpia juttuja ovat olleet kaupan sinkkuostoskorin testaus ja Jyväskylän parkkitalojen rekisterinumeroiden uusi tunnistusjärjestelmä. Kuinka monimediaisesti työskentelet? – Teen jutut työparina yhdessä kuvaajan kanssa, joka myös editoi jutut. Normaalin työpäivän aikana ei jutusta ehdi tekemään printtilehden versiota. Jos sanomalehteen tehdään samasta aiheesta juttu, sen tekee eri toimittaja eri näkökulmasta. Keskisuomalaisen verkkosivuilla otettiin keväällä käyttöön maksumuuri, joka sallii viiden maksuttoman jutun lukemisen tai katsomisen viikossa. Uskotko, että nettivideot voisivat olla yksi syy hankkia maksuton lukuoikeus? – Me tietysti toivomme, että sähköisten palvelujen laajentaminen alentaisi kynnystä maksaa verkkosisällöistä. Aika sitten näyttää, miten tämä onnistuu. Keskisuomalaisen päivittäinen videotuotanto on ainakin aluksi kokeilu. Uskotko, että monimediaisen tekemisen määrä maakuntalehdissä kasvaa? – Uskon, että videotuotanto on tullut sanomalehtiin jäädäkseen. Videolla pystyy käsittelemään julkisuudessa sellaisia aiheita, jotka eivät toimisi paperilehdessä, mutta ne ovat kuitenkin yleisöä kiinnostavia. Tätä tutkin Uusia verkkokäytäntöjä paikallislehdille EEVA PENTIKÄINEN Medianomi Tutkimus: Opinnäytetyö Oulun seudun ammattikorkeakoulun viestinnän koulutusohjelmaan: ”Pakkopullaa vai mahdollisuus – Miten paikallislehdet hyödyntävät internetiä journalistisessa työssään, ja miten ne voisivat hyödyntää sitä paremmin”. Tutkimus löytyy osoitteesta: https:// publications. theseus.fi/handle/ 10024/64424 Paikallislehdet voisivat kehittää verkkotoimintaansa tehostamalla vuorovaikutusta ja opettelemalla uusia työtapoja. Tämä oli keskeinen johtopäätös, jonka tein tutkiessani, miten paikallislehdet käyttävät verkkoa journalistisessa työssään ja miten ne voisivat hyödyntää sitä paremmin. Tutkin aihetta tekemällä teemahaastatteluja kahdessa pohjoispohjalaisessa paikallislehdessä ja analysoimalla vastauksia aiemmin kokoamani tietopohjan valossa. Vuorovaikutusta lukijoiden ja toimituksen välillä voi tehostaa aktivoitumalla sosiaalisessa mediassa. Esimerkiksi lehden Facebook-sivusta voisi tehdä foorumin, jossa sekä toimittajat että lukijat nostaisivat esiin ajankohtaisia aiheita ja keskustelisivat niistä. Toimitus voi ruokkia keskustelua ja pitää sen asiallisena osallistumalla siihen itse. Lukijoiden kommentit on syytä huomioida edes tykkäämällä, jotta lukija tietää tulleensa kuulluksi. Keskustelua kannattaa fasilitoida eli isännöidä koko toimituksen voimin. Niin tehtävä ei jää yhden ihmisen harteille ja keskustelu monipuolistuu. Vilkas keskustelu auttaa paikallislehteä tuomaan alueensa asukkaiden äänen kuuluviin ja pysymään kärryillä alueensa ajankohtaisista asioista. Se myös helpottaa joukkoistamista, eli lukijoiden mukaan ottamista sisältöjen tekemiseen. Haastateltavien tai lukijan kuvien kyselemisen lisäksi paikallislehti voi vaikkapa ennen juttukeikkaa kysyä, mitä lukijat haluaisivat tietää aiheesta tai mitä he haluaisivat kysyä haastateltavalta. Sosiaalista mediaa voi käyttää myös liveraportointiin. Se on lyhyiden viestien verkossa julkaisemista suoraan juttukeikalta. Sitä voisi tehdä vaikkapa jalkapallo-ottelusta tai jännittävästä kunnanvaltuuston kokouksesta. Verkkojuttuja voi saada verkkoon sopivammiksi niinkin yksinkertaisella asialla kuin linkityksillä. Niillä voi kertoa lisää jostain jutussa esiintyvästä käsitteestä tai henkilöstä sekä johdattaa lukijan jutussa käytettyjen lähteiden äärelle. Kuratointi taas on verkkojutun koostamista eri nettisivuilta löytyvistä elementeistä: Facebookpäivityksistä, twiiteistä, YouTubevideoista ja vaikkapa diaesityksistä. Kaikki nämä pystyy upottamaan omille verkkosivuille koodinpätkän avulla. Multimedian ei siis tarvitse olla vain itse tehtyjä videoita. Toimittajat tarkkailevat sosiaalisessa mediassa Mika Jyrävä Yhteiskuntatieteiden maisteri Tutkimus: Pro gradu -tutkielma Tampereen yliopiston viestinnän, median ja teatterin yksikköön: ”Pakkopullaa vai rusinoita pullasta? Laadullinen tapaustutkimus Yle Tampereen toimittajien suhteesta sosiaaliseen mediaan.” Tutkimus löytyy osoitteesta: http:// tampub.uta.fi/ bitstream/handle/ 10024/84756/ gradu06861.pdf kirjaarvio KÄYTÄNTÖ VASTAA Valtteri Niiranen, Petteri Sotamaa, Päivi Tiilikka: Sananvapaus – tulkinta ja käytäntö. Praktika-sarja, Sanomapro 2013. Tutkin gradussani toimittajien suhdetta sosiaalisen mediaan. Tutkimukseni kohteena olivat Ylen Tampereen aluetoimituksen toimittajat, jotka tekevät sisältöjä niin radioon, televisioon kuin verkkoonkin. Koko toimitukselle suuntaamani kyselyn perusteella jaoin toimittajat kolmeen käyttäjätyyppiin. Jakoperusteena käytin sosiaalisen median palveluiden käyttöaktiivisuutta. Varsinaisen tutkimusaineiston keräsin teemahaastattelemalla kahdeksaa kokenutta toimittajaa. Tutkimukseni mukaan käyttöaktiivisuudesta riippumatta toimittajat ajattelevat, että toimitusten on oltava mukana siellä, missä yleisökin on. Kaikki haastateltavat ovat hyväksyneet sosiaalisen median osaksi toimittajan työtä ja ovat valmiita uusien palveluiden vaatimiin muutoksiin työssä. Aktiivisimpia käyttäjiä lukuun ottamatta haastateltavat kaipaavat kuitenkin lisäkoulutusta sosiaalisen median palveluiden paremmasta hyödyntämisestä toimittajan työssä. Vaikka vähän sosiaalista mediaa käyttävät toimittajat suhtautuvat sosiaaliseen mediaan kriittisesti ja välinpitämättömästi, hekin hyödyntävät juttujen taustoittamisessa esimerkiksi Wikipediaa ja keskustelupalstoja. Haastatteluissa korostui toimittajien tarkkailijan rooli sosiaalisessa mediassa. Graduni otsikon mukaisesti monet toimittajat kertoivat ”noukkivansa rusinat pullasta” eli poimivansa sosiaalisen median virrasta itselleen hyödyllisiä palasia tuottamatta palveluihin juurikaan omaa sisältöä. Esimerkiksi keskustelupalstojen kautta toimittajat pystyvät tarttumaan paikallisiin puheenaiheisiin, joista eivät saisi tietoa muualta. Tarkkailijatoimittajien mukaan heidän sosiaalisen median käytöstään on jäänyt sosiaalisuus pois alun kokeiluvaiheen jälkeen. Tutkimukseni perusteella sosiaalisen median tulo toimittajien työvälineeksi on toimittajien näkökulmasta vain yksi osa muutosten ketjua, johon uudet teknologiat ovat ammattikuntaa ajaneet. Aktiiviset sosiaalisen median palvelujen käyttäjät näkevät tilanteessa enemmän mahdollisuuksia kuin uhkia. Huoli journalismin luotettavuudesta ja ammattimaisuudesta on kuitenkin yhteinen kaikille käyttäjätyypeille. Päätoimittajan paras ystävä Vuoden 2004 alussa voimaan astunut uusi sananvapauslaki korvasi erään siihen asti vanhimmista voimassa olleista laeista, painovapauslain, joka oli peräisin vuodelta 1919. Sillä kumottiin aikoinaan ennakkosensuuri ja sijoitettiin sensorit päätoimittajan nimikkeellä toimituksiin. Ajan rientoa kuvaa hyvin se, että edellisellä lailla selvittiin hyvin 85 vuotta, mutta 2004 voimaan tullutta sananvapauslakia muutetaan vuoden 2014 alusta lähinnä siitä syystä, että mediallinen toimintaympäristö on ollut niin nopeassa muutoksessa. Vaikka sananvapauslaki oli voimaan tullessaan kyennyt ottamaan hyvin huomioon toimintaympäristön muutoksen, se ei kyennyt ymmärrettävistä syistä näkemään esimerkiksi sosiaalisen median tuloa ja vaikutusta sananvapauteen. Sananvapauslaki – tulkinta ja käytäntö koostuu Valtteri Niirasen, Petteri Sotamaan ja Päivi Tiilikan, valtakunnan parhaimpien viestintäjuridiikan asiantuntijoiden, artikkeleista. Nimensä mukaisesti kyseessä on käsikirja, jossa selostetaan käytännönläheisesti, mitä laki määrää erilaisista julkaisemiseen liittyvistä asioista. Kirjan seitsemän lukua käsittelevät sananvapauslakia yleisesti, julkaisijan, ohjelmatoiminnan harjoittajan ja päätoimittajan velvollisuuksia, vastinetta ja oikaisua, vastuuta julkisen viestin sisällöstä, pakkokeinoja ja seuraamuksia ja syyteoikeutta. Viimeisessä luvussa todetaan lähinnä, että siirtymäsäädöksiä ei enää ole, koska lakikin on ollut jo 10 vuotta voimassa. Lakimies on päätoimittajan paras ystävä, jonka puhelinnumero ja sähköposti on aina oltava käden ulottuvilla. Lisäisin tähän listaan tämän kirjan, sillä sen hankintahinta on murto-osa siitä, mitä yhteydenotto lakimieheen maksaa. Sen vuoksi päätoimittajan tai vastaavan toimittajan on syytä tuntea alan lainsäädäntöä ainakin pintapuolisesti. Oma kokemukseni on, että päätoimittajan käsiteltäviksi tulevat poikkeuksetta nimen julkistamista (luku 4), vastinetta (luku 2) tai tietojen luovuttamista (luku 5) koskevat asiat. Jos toimituksessa ei ole kohtuullista alan lainsäädännön tuntemusta, riskinä on yltiövarovaisuus tai typerät lain rikkomukset. Suurempi riski on yltiövarovaisuus, mikä käytännössä tarkoittaa, että toimitus omin toimin supistaa sananvapautta. Se puolestaan on anteeksi antamatonta, sillä sananvapaudella on paljon mediaa laajempi yhteiskunnallinen merkitys, jota me ammattitoimittajat emme omalla toiminnallamme saa vaarantaa. Heikki Hakala Kirjoittaja on Etelä-Suomen Sanomien päätoimittaja SuomenLehdistö 9/2013 15
aihe internet Teksti mikrovideot Verkon verkonsilmä Teksti Kirjoittaja Ari Heinonen on dosentti ja tiedotusopin lehtori Tampereen yliopistossa. ari.a.heinonen@ uta.fi Kuuden sekunnin uutisvideoita Brittiläisen selvityksen mukaan jo neljännes uutissivustoille tulevista käyttäjistä päätyy uutisten äärelle sosiaalisen median kautta. Näistä melkein puolet käyttää jotain mobiililaitetta. Ja kun tiedetään etenkin nuoremman verkkoväen olevan videoiden ystäviä, on jotenkin luontevaa, että uutisia on ryhdytty esittämään lyhyiden ”mikrovideoiden” muodossa sosiaalisessa mediassa. Journalism.co.uk:n jutussa kerrotaan, kuinka muun muassa Telegraph ja Huffington Post esittävät uutissanomansa vain kuuden (6) sekunnin videoissa. Nämä lehdet käyttävät Vine-palvelua. BBC puolestaan jakaa Instagramin kautta 15 sekunnin uutisvideoita, kun taas Wall Street Journal käyttää omaa World Stream -mobiilisaittiaan. Myös WSJ:n uutisvideot ovat lyhyitä, noin puolen minuutin kestoisia. Brittiläinen Channel 4 jakaa videoita YouTuben kautta, mutta esitykset ovat pidempiä kuin esimerkiksi BBC:n jutut. Channel 4:n videot ovat pikemminkin uutistaustoja, mutta niidenkin kesto on silti vain tuollaista kolmen neljän minuutin luokkaa. YouTubea käyttää myös Economist, mutta se on keksinyt käyttää liikkuvaa kuvaa animoitujen graafien esittämiseen. Jutussa on esimerkkinä graafi tablettien markkinaosuuksien kehityksestä, ja kyllä vain, vajaassa minuutissa graafianimaatio ja audioselostus tekevät käyttäjälle hyvin selväksi, mitä on tapahtunut. Pisimmälle ajatuksen palvella verkkoväkeä mikrovideouutisilla on vienyt uudehko tulokas NowThisNews, sillä se ei muuta tarjoakaan. Kaikki sen uutiset on räätälöity sopiviksi jaella Instagramin kautta. Yhtiö ” Onko kaikille alustoille mahdollista tuottaa juttuja?” Wall Street Journal on yksi niistä sanomalehdistä, jotka julkaisevat verkossa lyhyitä uutisvideoita. WSJ:n uutisvideot ovat noin puolen minuutin kestoisia, mutta lyhimmillään lehtien mikrovideot kestävät vain kuusi sekuntia. tavoittelee nimenomaan nuoria verkonkäyttäjiä, joille se haluaa tarjota ”uutisia taskuun”. Sopivaksi videon pituudeksi on tuumittu 15 sekuntia. WAN-Ifran blogijutussa NowThisNewsin päätoimittaja myöntää, että monimutkaisten asioiden esittäminen mikrovideolla vaatii luovuutta. Journalistisen kerronnan luovuus ei kuitenkaan ole ainoa pohdituttava seikka, kun harkitaan investointeja uutistuotantoon sosiaalisessa mediassa videoina tai muissa muodoissa. Totta on, että mobiilivälineillä sosiaalista mediaa käyttävien ryhmä on merkityksellinen, mutta eri asia on, seuraako tästä se, että tämä väki haluaa juuri uutisvideoita. Uusimmat julkistukset viime nume- rossakin mainitusta Pew’n selvityksestä sosiaalisen median ja uutisten suhteesta Yhdysvalloissa herättävät epäilyksiä. Esimerkiksi juuri Instagram vaikuttaisi olevan uutiskatsannossa perin vähän tallattu polku. Pew’n mukaan sitä ylipäänsä käyttää vähän useampi kuin joka kymmenes yhdysvaltalaisista ja uutisensa sen kautta hakee vain noin joka sadas. YouTubea käyttää useampi kuin joka toinen, ja uutisia sieltä lukee tai katsoo väestöstä noin joka kymmenes. Facebookin käyttäjiä on eniten, yli 60 prosenttia väestöstä, ja uutisia sieltä saa noin kolmannes. Näyttää myös siltä, että enin osa sosiaalisen median uutiskäyttäjistä seu- Guardianissa: http://www.theguardian.com/ commentisfree/2013/nov/23/slateminutes-to-read-dumb-journalism tai http:// goo.gl/Y2X2H9. pääsyn kirjoittajan blogiin sekä yhden kappaleen tulossa olevaa uutta e-kirjaa. Sadalla punnalla saisi myös e-kirjan ja pääsisi lounaalle Jukesin kanssa keskustelemaan oikeudenkäynnin taustoista. 500 punnalla saisi painetun kirjan omistuskirjoituksella ja iltapäiväretken Jukesin kanssa tapahtumapaikoille. Rahoitukseen osallistuneista vain yksi lahjoitti tuon 500 puntaa ja kymmenen 100 puntaa, eikä 25 punnan eriäkään ollut kuin noin 80. Mutta kun rahoittajia oli kaikkiaan 240, uutisvirta tulee jatkumaan. raa uutisia vain yhden some-palvelun piirissä. Siten on epätodennäköistä, että vaikkapa Telegraphin FB-sivun käyttäjä päättäisi lähteä käväisemään YouTubessa katsomassa, josko siellä olisi kiinnostavia uutisvideoita. Päänsärkyä tuleekin siitä, miten uutistarjonnan voisi kohdentaa järkevästi. Verkkoyleisön osia on joka puolella, verkkolehdistä moninaisiin some-palveluihin. Uutistenkin pitäisi olla tarjolla kaikkialla, koska muuten nimi jää verkkokansan katveeseen. Mutta kaikki palvelut vaativat omanlaisensa tavan esittää uutisia: 15 sekunnin video on lajityyppinä eri kuin laaja multimediaalinen tarina. Onko kaikille alustoille mahdollista tuottaa kunnon juttuja? > Juttua erilaisista mikrouutisvideoista somessa journalism.co uk:ssa: http://www. journalism.co.uk/news/5-ways-news-outletsare-innovating-in-sharable-video/s2/a554767 tai http://goo.gl/MziWZn ja WAN-Ifran blogissa: http://blog.wan-ifra.org/2013/11/22/ traditional-media-turns-to-instagram-to-report-news tai http://goo.gl/vdpdyp. > Some-uutisten käytöstä Pew-tutkimuskeskuksen raportissa: http://www.journalism. org/2013/11/14/news-use-across-socialmedia-platforms tai http://goo.gl/81hIY5. > Mikrovideoita tekevä uutispalvelu Now ThisNews: http://www.nowthisnews.com. Klikkaukset Uutisten esittäminen mikrovideoilla ilmentää oletusta, ettei uutisille ole nykyisin aikaa tai sitä ei ole ainakaan kaikissa tilanteissa. Verkkolehti Slate on ottanut asiakseen huolehtia toisellakin tapaa lukijoidensa ajanhallinnasta. Osassa sen etusivun uutisia kerrotaan nyt, kuinka kauan jutun lukeminen osapuilleen kestää. Arvattavasti Slaten lukija voi valita omaan hetkeensä sopivan jutun: minuutti junan tuloon, luenpa siis tuon jutun tai otanpa esiin tuon toisen yhdeksän minuutin kahvipaussin ajaksi. Guardianiin – ja myös Slateen – kirjoittava Bob Garfield ei ole lainkaan innoissaan keksinnöstä. Hän arvelee sen edistävän lähinnä tyhmistymistä, kun lyhytjuttujen lukijoille aletaan tarjoilla enemmän lyhytjuttuja käyttäjäseurannan perusteella. Garfield myös piruilee, että tapa voi synnyttää kilpailua verkkolehtien välille siitä, kuka niistä kykenee tarjoilemaan lukijoille vähiten aikaa vaativia juttuja. > Slate: http://www.slate.com. > Juttua uudesta juttujen ”tuoteselosteesta” 16 SuomenLehdistö 9/2013 Murdochin lehti-imperiumin oikeudenkäynti puhelinten salakuuntelusta on tuonut muassaan näytteen uudenlaisesta tavasta tehdä uutistyötä. Bloggari ja journalismia lähinnä seurannut Peter Jukes päätti twiitata oikeudenkäynnin aloituksesta. Myöhemmin hän pahoitteli seuraajilleen, ettei hänellä ole mahdollisuuksia elellä Lontoossa pidempään, vaikka mieli tekisi jatkaa. Olihan Jukes tehnyt skandaalista kirjankin. Twitter-seuraajat kehottivat kokeilemaan joukkorahoitusta – ja kuinka ollakaan, muutamissa päivissä Jukesille kertyi Indiegogo-sivuston kautta yli 6 000 puntaa. Se on pari tuhatta enemmän kuin oli Jukesin tavoitteena ja mahdollistaa live-twiittailun ainakin vuodenvaihteen yli. Jukesin rahoitussivulla Indiegogossa ehdotettiin kolmea rahoitusmallia. 25 puntaa antaisi yksityisen > Juttua Peter Jukesin joukkorahoitusprojektista: http://www.pressgazette.co.uk/howblogger-peter-jukes-crowdfunded-his-waycover-hacking-trial tai http://goo.gl/cRXb1R. > Jukesin kampanjasivu Indiegogossa: http:// www.indiegogo.com/projects/livecoverage-of-the-phone-hacking-trial tai http://goo.gl/o6f7hy. Verkossa on tätä nykyä viljalti vinkkejä datajournalismin tekemiseen, mutta ne tuppaavat olemaan hajanaisia listauksia. Journalism.co.uk on koonnut artikkeliinsa hyödyllisen katsauksen niille, joilla ei ole niin paljon resursseja kuin ehkä halua tehdä ainakin kokeiluja datajournalismin suuntaan. Jutussa on paitsi asenneneuvoja, (”tee yhteistyötä verkostojen kanssa”) myös linkkejä helppokäyttöisiin työkaluihin, joita saa verkosta ilmaiseksi. Juttu ei sinällään ole kurssi datajournalismiin. Sellainen on kuitenkin tarjolla toisaalla. European Journalism Centre (EJC) järjestää alkuvuonna verkkokurssin, joka on niin sanottu MOOC eli Massive open online course. Moduleita on viisi, ja opettajien joukossa sellaisia alan osaajia kuin Guardianin Simon Rogers ja aiheesta bloggaava Paul Bradshaw. Kurssi on ilmainen, mutta edellyttää vähintään kohtalaista englannin kielen taitoa. > Neuvoja pienen budjetin datajournalismiin Journalism.co.uk:ssa: http://www. journalism.co.uk/skills/how-to-do-datajournalism-on-a-budget/s7/a554684/ tai http://goo.gl/TrIkZe. > EJC:n kurssin infoa: http:// www.datadrivenjournalism.net/course/
JSN Päätöksiä 6.11. ja 27.11. Julkisen sanan neuvoston päätöksiä 6.11. ja 27.11. Päätöksiä yhteensä 17. Palstalla jatkuu keskustelu Julkisen sanan neuvoston kiinnostavasta päätöksestä. Vapauttavia Langettavia ton mielestä lehden olisi ollut reilua lähettää haastatellulle hänen sitaattinsa luettavaksi etukäteen. Se ei kuitenkaan rikkonut Journalistin ohjeita. Pirttijoen poiminta 12 5 Vasabladet Julkisen sanan neuvoston vapauttava päätös otsikkoa koskevassa asiassa. Lehden otsikossa todettiin, että haastatellulla isällä on varaa olla kotona hoitamassa lastaan. Otsikko piti paikkansa, vaikka perhe ei ratkaissutkaan koti-isyyttä taloudellisten seikkojen perusteella. Kantelu 25.6.2013 Kantelu kohdistuu Vasabladetissa 16.6.2013 julkaistun jutun etusivun otsikkoon ”Han har råd att vara hemma”. Kyseessä on kantelijan koti-isyydestä kertova juttu. Kantelija kirjoittaa, että haastatteluhetken painopiste oli perhearvoissa, kuten oli myös hänelle toimitetussa artikkeliluonnoksessa. Myös lopullinen artikkeli vastasi haastattelua. Lehden etusivulle nostettu pääotsikko poikkesi kuitenkin täysin muusta linjasta, ja se oli kantelijalle järkytys. Kantelijan mukaan toimittaja tiedusteli haastattelun yhteydessä hänen näkemystään siitä, miksi vain niin harvat isät jäävät kotiin. Hän kertoo vastanneensa, että kuten yleisesti on tiedossa, niin pääsyy on taloudellinen – nainen on yleensä perheessä pienituloisempi ja on siten taloudellisempaa, että äiti jää kotiin. Kantelija kertoo myös sanoneensa, että heidän tapauksessaan valinta tehtiin muilla perustein, sillä hän ansaitsee puolisonsa kanssa suunnilleen yhtä paljon. Taloudellisessa mielessä perheelle ei ollut merkitystä, kumpi jäi kotiin. Kantelija sai tarkastaa etukäteen jutun, eikä hänellä ollut siihen huomautettavaa. Sen sijaan Vasabladetin toimituksen tekemä etusivun otsikko ”Han har råd att vara hemma” oli kantelijan mielestä muuttunut täysin toiseen merkitykseen ja sävyyn eli vapaasti suomennettuna ”tällä isällä on rahaa olla kotona”. Otsikko ei kantelijan mielestä vastannut millään tavalla hänen haastatteluaan, jossa ei käsitelty perheen varallisuutta. Vasabladetin vastaus 13.8.2013 Päätoimittaja Camilla Berggren vastaa, että toimitus on noudattanut tavallisia journalistisia käytäntöjä: Toimittaja kerää tiedot, kirjoittaa ja jättää materiaalin toimitussihteerille. Tekstiä, ingressiä ja erityisesti otsikkoa editoidaan eli kirjoitetaan uudestaan. Tässä tapauksessa toimitussihteeri on muuttanut alkuperäisen otsikon muotoon ”Han har råd att vara hemma”. Ilmaisu ”ha råd” [olla varaa] ei välttämättä ruotsin kielessä viittaa talouteen. Puhekielessä käytetään päätoimittajan vastauksen mukaan usein ilmaisua ”ha råd” tarkoittamaan jonkin Otsikoilla pelataan Journalistin ohjeiden mukaan haastatellulla on oikeus tarkistaa omat sitaattinsa. Jutun näkökulmaa ja otsikkoa haastatellulle ei etukäteen tarvitse paljastaa. Jutunteon kannalta on tärkeää, että vuorineuvokset ja poliitikot eivät pääse sotkemaan väliin, kun näkökulmista ja painotuksista ei tarvitse keskustella. Mutta pitääkö samaa periaatetta noudattaa, kun jutussa esiintyy tavallinen perheenäiti tai -isä? On hätkähdyttävää, jos lasten kanssa kotiin jääneen isän motiiveista voi otsikosta vetää aivan eri tulkinnan kuin jutusta. Isä voi kokea tulleensa petetyksi. Nykyisen klikkijournalismin aikana otsikoilla on entistä enemmän merkitystä, ja lukijalaumojen metsästyksessä houkutus niillä kikkailuun kasvaa. Mutta moniko perheenäiti ja -isä jättää seuraavan haastattelun antamatta, kun näkee mitä otsikoinnilla voi saada aikaan? Markus Pirttijoki päätoimittaja, Kainuun Sanomat asian hyväksyntää tai arvoa, joka annetaan jollekin asialle, tässä tapauksessa isyysvapaalle. Saksaksi sanotaan ”sich erlauben können”, voida sallia itselleen jotakin. Sanakirjan Svenska Akademins Stora Svenska Ordbok mukaan ”’ha råd’ käytetään myös kuvaannollisesti, kun on kyse muusta arvosta. Esimerkki: Tilaisuus, jota hänellä ei ole varaa ohittaa.” Sisäsivun otsikkona on ”Lasten kanssa vietettyä aikaa ei voi arvioida rahallisesti”. Loogisesti tästä Berggrenin mukaan seuraa päätelmä, että Kullalla ”on varaa olla kotona lasten kanssa”. Rahan sijasta aika on se, mitä hän arvioi eli mihin hänellä on varaa. Media on riippuvainen yksityisistä henkilöistä, jotka ovat valmiit esiintymään esimerkkitapauksina jutuissa. Siksi päätoimittajan mukaan on tärkeää hoitaa yhteydet korrektisti. Tässä tapauksessa ei mitään kielteistä ole tullut esiin, ja kantelu käsittelee ainoastaan etusivun otsikkoa ja ingressiä, joita terävöitettiin toimitusprosessissa. Kyse onkin päätoimittajan mukaan semantiikasta eli siitä, kuinka kieli ymmärretään. Ratkaisu Tiedonvälityksen sisältöä koskevat ratkaisut on tehtävä journalistisin perustein. Tätä päätösvaltaa ei saa missään oloissa luovuttaa toimituksen ulkopuolisille (JO 2). Otsikoille, ingresseille, kansi- ja kuvateksteille, myyntijulisteille ja muille esittelyille on löydyttävä sisällöstä kate (JO 15). Haastateltavan pyyntöön tarkastaa lausumansa ennen julkaisemista on syytä suostua, jos julkaisuaikataulu sen mahdollistaa. Tarkastamisoikeus koskee vain haastateltavan omia lausumia, eikä sillä saa luovuttaa journalistista päätösvaltaa toimituksen ulkopuolelle (JO 18). Kantelija esiintyi lehden pääjutussa nimellään ja kuvillaan. Sekä etusivulla että uutissivulla julkaistujen juttu- jen perusteella syntyi haastateltavasta positiivinen kuva. Uutissivun otsikossa hän totesi, ettei lasten kanssa vietettyä aikaa voi arvottaa rahassa (”Tiden med barnen kan inte värderas i pengar”). Laajaan juttukokonaisuuteen kuului muitakin artikkeleita, ja kokonaisuus oli painottunut nimenomaan pikkulasten kotihoidon taloudellisiin syihin ja seurauksiin. Julkisen sanan neuvoston käsityksen mukaan etusivun otsikossa ei ollut virhettä ”ha råd”-ilmaisun tulkinnasta riippumatta. Otsikko myös vastasi tekstiä, jossa kerrottiin, että haastatellulla ei ole taloudellisia esteitä olla kotona hoitamassa pientä lastaan. Hän poikkesi suomalaisten lapsiperheiden tavallisimmasta mallista, jossa äiti jää kotiin lasten kanssa. Tämä kävi lisäksi ilmi etusivun jutusta, jossa kantelija sai kertoa, että heidän perheessään taloudelliset seikat eivät ratkaisseet sitä, kumpi vanhempi hoitaa lapsia. Kantelija oli Journalistin ohjeiden mukaisesti saanut lukea etukäteen omat lausumansa. Tarkastusoikeus ei kuitenkaan ulotu esimerkiksi jutun näkökulmaan ja otsikoihin, joista toimitus päättää itsenäisesti journalistisen päätösvaltansa puitteissa. Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Vasabladet ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa. Ratkaisun tekivät: Risto Uimonen (pj), Jukka Ahlberg, Ulla Ahlmén-Laiho, Hannu Helineva, Timo Huovinen, Riikka Kaihovaara, Juha Keskinen, Heli Kärkkäinen, Riitta Ollila, Riitta Pollari, Veikko Valtonen ja Heikki Vento. Pohjolan Sanomat Julkisen sanan neuvoston langettava päätös virheen korjaamista koskevassa asiassa. Sanomalehden pääkirjoitus antoi virheellisen käsityksen syyttömyysolettamasta. Kyse oli olennaisesta asiavirheestä, joka olisi pitänyt korjata. Ankkuri Julkisen sanan neuvoston vapauttava päätös toisen työn käyttämistä koskevassa asiassa. Lehti julkaisi näyttelykutsun mukana saamansa tekstin jutun yhteydessä. Koska tekstin käyttöä ei mitenkään ollut rajoitettu ja jutun alla oli kirjoittajan nimi, toimitus toimi asianmukaisesti ja hyvän journalistisen tavan mukaan. Helsingin Sanomat Julkisen sanan neuvoston vapauttava päätös totuudenmukaista tiedonvälitystä ja yksityisyyden suojaa koskevassa asiassa. Lehti käsitteli yrittäjyyskeskuksen rahankäyttöön ja johtamiseen liittyviä ristiriitoja. Sen hallituksen jäsenen nimen näkyminen jutun kuvassa ei rikkonut yksityisyyden suojaa. Åbo Underrättelser Julkisen sanan neuvoston vapauttava päätös samanaikaista kuulemista koskevassa asiassa. Lehti kertoi paikallisten kauppiaiden luopuvan kauppapaikastaan, koska heillä oli ollut erimielisyyksiä kiinteistön vuokraisännän kanssa. Häntä kuultiin jälkikäteen uudessa jutussa. Miilu Julkisen sanan neuvoston vapauttava päätös yksityisyyden suojaa koskevassa asiassa. Lehti kertoi kunnallisvalituksesta uutisoidessaan valittajien nimet, mikä paljasti myös yt-neuvottelujen perusteella lomautettujen nimiä. Kyse ei ollut kuitenkaan arkaluonteisesta seikasta, koska lomautukset ja talkoovapaat koskivat koko kunnan henkilökuntaa. Yle.fi, uutiset Julkisen sanan neuvoston vapauttava päätös totuudenmukaista tiedonvälitystä ja samanaikaista kuulemista koskevassa asiassa. Yle Uutisten verkkosivuilla julkaistiin uutinen, jonka mukaan musiikkifestivaalin järjestysmiehet muun muassa potkivat yleisöä turva-aidan kaatumisen jälkeisessä tilanteessa. Uutinen perustui silminnäkijän kertomukseen. Festivaalijärjestäjää kuultiin samassa yhteydessä ja hän kiisti väitetyn järjestyksenvalvojien väkivallan. Verkkouutiset Julkisen sanan neuvoston langettava päätös virheen korjaamista ja otsikkoa koskevassa asiassa. Lehti kertoi kansalaisaloitteen hylätyistä allekirjoituksista ja oikaisi myöhemmin juttuun sisältyneen olennaisen virheen kertomatta siitä yleisölle Journalistin ohjeiden edellyttämällä tavalla. Etelä-Suomen Sanomat, Ilkka, Karjalainen, Keskisuomalainen, Pohjalainen ja Savon Sanomat Julkisen sanan neuvoston langettava päätös yksityisyyden suojaa ja alaikäiseen liittyviä arkaluontoisia tietoja koskevassa asiassa. Sunnuntaisuomalaisen jutussa kerrottiin harvinaiseen ja vakavaan tautiin sairastuneesta miehestä. Jutussa mainittiin toistuvasti miehen olevan huolissaan siitä, että hänen alaikäinen lapsensa voi sairastua samalla tavalla. Tällaisen epäilyn levittäminen lapsesta oli kohtuutonta. Lapin Kansa Julkisen sanan neuvoston vapauttava päätös virheen korjaamista koskevassa asiassa.Lehti julkaisi väärän tiedon kirkollisverojen määrästä, joka jäi saamatta kirkosta eroamisten vuoksi. Toimitus ei voinut julkaista oikaisussa uutta täsmällistä lukua, koska sellaista ei ollut eikä ole saatavilla. Lapin Kansa Julkisen sanan neuvoston langettava päätös oikeita tietoja ja virheen korjaamista koskevassa asiassa. Lehti kertoi, että 90-luvun lamassa kaatui satoja tuhansia suomalaisia pienyrityksiä. Luku korjattiin kymmeniksi tuhansiksi painetussa lehdessä, kun kantelija pyysi virheen korjausta. Verkossa virhe korjattiin vasta kolme kuukautta myöhemmin. Kaleva Julkisen sanan neuvoston vapauttava päätös virheen korjaamista koskevassa asiassa. Kolumnisti kirjoitti Euroopan nuorista työttömistä. Teksti oli osin epätarkka, mutta ei neuvoston mielestä sisältänyt olennaisia virheitä. Keskipohjanmaa Julkisen sanan neuvoston langettava päätös otsikkoa ja oikeita tietoja koskevassa asiassa. Lehti kertoi pääkirjoituksen otsikossa, että ”Rattijuoppo on yhä useammin nuori”. Pääkirjoituksen tekstistä ei kuitenkaan löytynyt perusteita otsikon sanomalle. Myöskään tilastotiedot eivät sitä tue. Lehti ei pyynnöstä huolimatta korjannut olennaista asiavirhettä. > Lue kaikki tuoreet päätökset osoitteessa www.jsn.fi Helsingin Sanomat Julkisen sanan neuvoston vapauttava päätös haastattelua koskevassa asiassa. Lehti haastatteli entistä pitkäaikaisasunnotonta. Toimitus korjasi jutun virheet jälkikäteen. Neuvos- SuomenLehdistö 9/2013 17
Nimityksiä suomen.lehdisto@ sanomalehdet.fi Sanomalehtien Liitto Keskisuomalainen Oyj:n toimitusjohtaja Vesa-Pekka Kangaskorpi on valittu hallituksen uudeksi puheenjohtajaksi vuoden 2014 alusta alkaen. Uusiin tehtäviin Merja Könönen, Mimma Lehtovaara ja Laura Kolu. Uutispäälliköiksi on nimitetty myös Kimmo Mäkilä, Mia Peltola ja Jaana Vaahtio. Viestintäpalveluissa Katri Kalevi on nimitetty palvelutiimin esimieheksi. PEKKA KARHUNEn Länsi-Savo ja Itä-Savo Sanoma Lehtien yhteiseksi päätoimittajaksi on nimitetty Tiina Ojutkangas, joka toimi ennen valintaansa Itä-Savon päätoimittajana. Länsi-Savon aiempi päätoimittaja Tapio Honkamaa jää pois tehtävästään yhteisen sopimuksen perusteella. Sanoma Newsin toimitusjohtaja Pekka Soini on nimitetty ensi vuoden alusta fuusioituvan, Sanoman Suomen-mediatoimintojen muodostaman yhteisen yhtiön toimitusjohtajaksi. Satakunnan Kansa Vastaavana päätoimittajana on aloittanut joulukuussa OlliPekka Behm. Behm on toiminut lehden uutispäätoimittajana vuodesta 2006 ja vastannut viiden vuoden ajan Alma Median toimituksellisen yhteistyön kehittämisestä. Behm on toiminut mm. Hämeen Sanomien päätoimittajana. Pohjalainen Päätoimittajaksi on nimitetty FM Toni Viljanmaa tammikuusta 2014 alkaen. Viljanmaa toimii Alma Median Helsingin-toimituksessa politiikan toimittajana. Aiemmin hän on työskennellyt mm. Tyrvään Sanomien päätoimittajana ja ulkoministeriön tehtävissä mm. tiedottajana. Pitäjäläinen Uudeksi päätoimittajaksi on nimitetty Tero Joutselainen vuoden 2014 alusta alkaen. Joutselainen jatkaa myös paikallislehti Matin ja Liisan päätoimittajana. Hän on työskennellyt aiemmin mm. toimittajana Pitäjäläisessä, tuottajana Koillis-Savo-lehdessä sekä toimituspäällikkönä Kuopion Kaupunkilehdessä. Keski-Pohjanmaan Kirjapaino Oyj Tradenomi Joachim Kåla on nimitetty myyntineuvottelijaksi 2.1.2014 alkaen. Aiemmin hän on työskennellyt palvelumyyjänä LähiTapiolassa. KSF Media Ab KTM Christoffer Lundén on nimitetty CRM Manageriksi vastuullaan yhtiön asiakkuusmarkkinointi. Hän on aiemmin työskennellyt Nokiassa. STT-Lehtikuva Uutistoimiston uudessa organisaatiossa on tehty seuraavat määräaikaiset nimitykset vuoden 2014 alusta alkaen. 24h-toimituksen päälliköksi on nimi- Kauppalehti Optiolta puuttuu digitaalinen preesens muttei tulevan esimiehensä Jenny Jännärin mukaan kauan. Ei pelkkää kabinetin makua Toimittaja Jenny Jännäri ylenee tammikuussa Kauppalehti Option esimieheksi. Uusi vuosi ei silti tuo pelkkää taloutta, pukumiehiä ja jakkunaisia. Jännäri haluaa lehtensä yllätyksillä: samoissa Option kansissa voi olla klassinen toimitusjohtajahaastattelu ja juttu keinolihan kasvattamisesta kotona. – Ei ihminen ole yksiulotteinen, ei edes talouspäättäjä, Jännäri sanoo. Iso osa Option lukijoista on päättäjiä, mutta on joukossa muitakin. Optio kasvatti lukijamääräänsä yli 10 000:lla tuoreimmassa KMT-mittauksessa. Jännäri kertoo lukijapalautteesta, jonka mukaan Option lukeminen on huojen- tetty Maria Annala, joka johtaa nykyään STT:n reportteriryhmää. Varaesimieheksi on nimitetty Merja Isomäki. Yhteiskuntatoimituksen päälliköksi on nimitetty Piritta Rautavuori, joka toimii nykyään STT:n uutispäällikkönä. Hänen varahenkilöinään toimivat politiikan toimituksen esimies Johanna Vesikallio ja taloustoimi- SuomenLehdistö tava kokemus. Tämä johtuu ehkä siitä, että lehden linjana on kertoa kannustavia esimerkkejä. Myös Jännäri uskoo ratkaisukeskeisyyteen, vaikka se on ”kabinetilta kalskahtava muotisana”. – Se ei motivoi ketään muuttumaan, että maalataan vain se kurjuuden maisema. – Olen kokeillut tämän käytännössä. Minulla on kaksi poikaa, ja jos heitä vain kieltää ja pelottelee, se ei toimi. Voi sanoa, että tee näin. Tradenomiksi valmistunut Jännäri tuli Kauppalehteen kesätoimittajaksi vuonna 2000. Yli kymmenen Kauppalehti-vuotensa aikana hän on työskennellyt muun muassa tuksen esimies Olli Kuivaniemi. Deskitoimituksen päällikkönä jatkaa uutisdeskin nykyinen esimies Maisa Lehtovuori ja varaesimiehenä Mari Fisk. Uutiskuvan ja urheilutoimituksen päälliköksi on nimitetty Panu Tuunala, joka on myös päätoimittajien varamies. Tuunala johtaa nykyään Lehtikuvan uutiskuvatoimintaa eli Uutiskuvaa. Uutis- SuomenLehdistö 9/2013 Uusiksi toimituspäälliköiksi on valittu yhteiskuntatieteiden maisteri, MA Erja Yläjärvi ja YTK Perttu Kauppinen. Yläjärvi on viimeksi toiminut Etelä-Saimaan, Kouvolan Sanomien ja Kymen Sanomien päätoimittajana. Hän on työskennellyt myös mm. uutispäällikkönä STT:ssä. Kauppinen siirtyy toimituspäälliköksi uutisdeskin vetäjän tehtävästä. Hän on työskennellyt uutispäällikkönä ja toimittajana Helsingin Sanomissa vuodesta 2001. toimittajana, tuottajana ja uutispäällikkönä. ”Toimitustyön korkeakoulukseen” Jännäri nimeää Saldo-sijoitusliitteen. Uutta tulevassa tehtävässä on esimiestyö. Jännäri ei aio ” Ei ihminen ole yksiulotteinen, ei edes talouspäättäjä.” ainakaan pomottaa toimittajiaan. – Alalla vaaditaan yhä enemmän yhden ihmisen työpanokselta. Esimiehen tärkein tehtävä on yrittää organisoida työ niin, ettei se mene veren maku suussa puurtamiseksi. Riikka Virranta Ilta-Sanomat Kotimaan uutisista, PS:stä ja taittotoimituksesta vastaavaksi toimituspäälliköksi on nimitetty esimies Sanna Mattila. Mattila toimii myös kotimaan osaston esimiehenä. Viihdetoimituksesta ja Tv-lehdestä vastaavana toimituspäällikkönä on joulukuussa aloittanut Elina Schüller. Schüller siirtyy Ilta-Sanomiin Iltalehdestä, jossa hän oli toimituspäällikkönä. Toimituspäälliköinä jatkavat Iina Artima-Kyrki ja Timo Paunonen. Artima-Kyrki vastaa teemasisällöistä kaikissa kanavissa sekä Sunnuntai-liitteestä ja ristikoista. Paunonen vastaa yhteiskunnallisesta uutisoinnista, ulkomaan uutisista ja urheilusta. kuvan varaesimiehenä jatkaa Piia Kiviniemi. Urheilutoimituksen varaesimieheksi on nimitetty Tapio Nevalainen. Aluetoimitusten esimieheksi on nimitetty Päivi Seppälä. Ruotsinkielisen FNB:n johdossa jatkaa Jan Snellman, joka on nimitetty toimituspäälliköksi, ja varaesimiehenä Kjell Hägglund. Uutispäällikköinä jatkavat VIESTINNÄN AMMATTILEHTI Levikki: 2 815 LT/11. Päätoimittaja: Kaija Jäppinen. Toimitussihteeri: Noora Autio. Toimittaja: Riikka Virranta. Taitto: Noora Autio ja Riikka Virranta. Toimitus: Lönnrotinkatu 11, 00120 Helsinki. Puhelin: (09) 228 77 300. Faksi: (09) 607 989. Sähköposti: suomen.lehdisto@sanomalehdet.fi. Suomen Lehdistö internetissä: www.suomenlehdisto.fi. Julkaisija: Sanomalehtien Liitto ry / Tidningarnas Förbund rf. Ilmestyminen: 83. vuosikerta. 9 numeroa vuodessa. Tilaukset ja osoitteenmuutokset: sl@sanomalehdet.fi. Tilaushinnat 2014: kestotilaus 84,00 euroa / vuosi (sis. alv 10%), määräaikainen tilaus 89,70 euroa /vuosi (sis. alv 10%), määräaikainen opiskelijatilaus 44,90 euroa / vuosi (sis. alv 10%). Kestotilaus jatkuu niin kauan kuin itse haluat. Maksettua tilausmaksua ei palauteta, kun tilaus irtisanotaan. Määräaikainen tilaus ei jatku tilausjakson päätyttyä ilman erillistä ilmoitusta. ISSN: 0039-5587. Ilmoitukset: KelpomediaOy, Jukka Vivolin, puhelin 050 5029706, jukka.vivolin@gmail.com. Painopaikka: Botnia Print, Kokkola. 18 Helsingin Sanomat Ilmestysmisaikataulu 2014 Nro Ilmestyy Aineistot Varaukset 1/14 29.1. 20.1. 14.1. 2/14 5.3. 24.2. 18.2. 3/14 9.4. 31.3. 25.3. 4/14 14.5. 5.5. 29.4.
patricia seppälän säätiö Apurahat kuvajournalismin, lehtikuvauksen ja muun dokumentoivan ja raportoivan valokuvauksen edistämiseen. Apurahoja voi hakea – alan opetukseen ja opiskeluun, tutkimukseen ja kehittämiseen – alan projekteihin, esim. kirjat, muut kustanteet ja näyttelyt. Mahdolliset kuvanäytteet: korkeintaan A4 koko, 1–4 kuvaa. Suosittelijan nimi ja yhteystieto. Digitaalinen kuvankäsittely intensiivikurssi lehtikuvaajille, kuvajournalismin opiskelijoille, toimituksen kuvankäsittelijöille ja kirjapainon ammattilaisille keväällä 2014 Helsingissä. Edellytys AdobePhotoshopin hyvät perustaidot. Kurssin johtaa Timo Kirves. Säätiö kustantaa. Hakemukset vain lomakkeella: www.patriciaseppalansaatio.fi Hakuaika päättyy 27.1.2014 patricia seppälän säätiö Annankatu 25 A 57, 00100 Helsinki www.patriciaseppalansaatio.fi, toimisto@patriciaseppalansaatio.fi Puh. 044 586 6144 LÖYDÄ TIEDON LÄHDE Mediatalo ESA on Päijät-Hämeen johtava mediayhtiö, joka on erikoistunut painettujen ja digitaalisten sisältöjen sekä mediapalveluiden tuottamiseen. Mediaperheeseen sisältyvät tilattavat sanomalehdet Etelä-Suomen Sanomat ja Itä-Häme, verkkopalvelu ESS.fi, Radio Voima, kaupunkilehdet Uusi Lahti, Hollolan Sanomat, Päijät-Häme, Nastola-lehti sekä Orimattilan aluelehti. Lisäksi Mediatalo ESA tarjoaa kuva-, ääni- ja videotuotannon ratkaisut sekä monipuoliset paino- ja jakelupalvelut. Haemme KESÄTYÖNTEKIJÖITÄ TOIMITUKSEEN Haemme kesäksi Etelä-Suomen Sanomiin ja Itä-Hämeeseen toimittajia, kuvaajia, graafikkoa, taittajaa ja informaatikkoa eri osastoillemme vuosilomien tuuraajiksi. Edellytämme sujuvaa kynää, ideointikykyä, alan opiskelua ja sanomalehtityön nykyaikaisten kanavien tuntemusta, kuvaajilta ja graafikolta kykyä kertoa asiat visuaalisesti. Tarjoamme mahdollisuuden hankkia monipuolista työkokemusta journalistisesta työstä mukavassa työyhteisössä. Kerro hakemuksessasi, mihin tehtävään haet ja mille osastolle ensisijaisesti haluaisit: uutisiin, talouteen, urheiluun, kulttuuriin, teemoihin vai verkkodeskiin. Liitä hakemukseesi myös CV ja kolme juttu- tai työnäytettä. Lisätietoja kesätyöpaikoista antaa toimituspäällikkö Hanna Myyrä 11.12. klo 15-16, 19.12. klo 14–15, 27.12. klo 10–11, puh. 044 7360 709. Lähetä hakemuksesi viimeistään 7.1.2014 Mediatalo ESAn verkkosivujen kautta www.mediataloesa.fi > Meille töihin. Keskisuomalainen on maan viidenneksi suurin ja Suomen vanhin suomenkielinen sanomalehti. Painettu lehti ja digitaaliset versiot tavoittavat yhteensä 262 000 eri lukijaa viikossa. Kehitämme voimakkaasti sekä painettua lehteä että sähköisiä palveluitamme. Kaikkiin tehtäviimme kuuluu journalismin tekemistä verkkoon. Haemme 2–3 kuukauden työsuhteisiin kesäksi 2014 toimittajia, kuvaajia ja graafikkoa ARVOSTAMME – alan opintoja tai muuten sopivaa koulutusta – ideointikykyä – ripeyttä – oma-aloitteisuutta – yhteistyötaitoja – ammatillista kunnianhimoa TARJOAMME – työkokemusta, jota arvostetaan – mahdollisuuden toteuttaa omia ideoita – kannustavan työilmapiirin – eteenpäinvievää ohjausta Paikat on tarkoitettu ensisijaisesti korkeakouluopiskelijoille. Vapaamuotoiset hakemukset työnäytteineen ja ansioluetteloineen pyydämme lähettämään viimeistään 7.1.2014 kesätoimittajahakijat sähköpostiin kesatoimittajahaku@keskisuomalainen.fi kesäkuvaajahakijat sähköpostiin kesakuvaajahaku@keskisuomalainen.fi kesägraafikkohakijat sähköpostiin kesagraafikkohaku@keskisuomalainen.fi Työnäytteinä toivomme kirjoittavilta toimittajilta enintään kolme julkaistua juttua ja kuvaajilta enintään kymmenen kuvaa. Voit laittaa mukaan myös oman osastotoiveesi (Kotimaan toimittaja tai toimitussihteeri, Talous, Ulkomaat, Tänään, Kulttuuri, Urheilu, Verkkotoimitus). Kutsumme haastatteluihin 15.1.2014 mennessä ja teemme valinnat 31.1.2014 mennessä. Lisätietoja antavat: Uutispäällikkö Keijo Lehto, puh. 014 622 258 Kuvatuottaja Hanna Marjanen, puh. 014 622 310 Ulkoasutuottaja Pieta Forssell (graafikot), puh. 014 622 285 SuomenLehdistö 9/2013 19