Suomen Lehdistö 9/2014 - Lehtiluukku.fi

SuomenLehdistö MEDIA-ALAN OMA LEHTI • 9/2014 • PERUSTETTU VUONNA 1930 jarmo kontiainen Kalevan nuorisotiimin mielestä idea merkitsee enemmän kuin raha. Kolmikko järjestää muun muassa kaksi sanomalehtiviikkoa vuodessa. »Sivu 12 Pekka Mervola: Päätoimittaja ei ole digikehitysyksikkö. »Sivut 4–5 Irti 7,5 tunnin työajoista? Henkilöhaastattelussa Talentumin Aarne Aktan » Sivut 8–9 Peittojakelut uhan alla Itellan säätötoimi vaikeuttaa osoitteetonta jakelua. »Sivu 6 Johtajuus kriisissä Ala kaipaa konsultin mukaan vahvoja esimiehiä. »Sivu 10 Lehti kertoo ebolasta Verkkoon syntyy nyt yhden asian julkaisuja. »Sivu 16
Hyvää joulua! 3 JOULUILOA! Botnia Print kiittää kuluneesta vuodesta ja toivottaa www.botniaprint.fi Hyvää Joulua ja Menestystä Vuodelle 2014!
aihe Sisältö Teksti 9/2014 Teksti 10.12.2014 PUHEENAIHE Päätoimittajavaihdokset sanomalehdissä s. 4 AJANKOHTAISTA Lehdissä tapahtuu s. 6 LEHTI-IHMINEN Aarne Aktan s. 8 JOHTAMINEN Esimiehen rooli muutostilanteissa s. 10 NÄIN ME TEEMME Media-alan oma lehti SUOMEN LEHDISTÖ on kertonut Suomen sanomalehdistön asioista laadukkaasti ja luotettavasti jo vuodesta 1930. Ennen oman lehden perustamista Suomen Sanomalehdenkustantajain Liitto oli julkaissut vain liiton jäsenille tarkoitettuja tiedonantoja. Jäsenviestien tilalle haluttiin saada ”lehdistön etuja valvomaan kaikkien tilattavissa oleva aikakauslehti, joka voisi ilmestyä sisällöltään monipuolisempana ja vaihtelevampana sekä rakentua laajemmalle pohjalle”. Lehden haluttiin kattavan lehdistöala kokonaisuudessaan. Samalla se olisi ”kaikkien tällä alalla toimivien ammattilehti ja yhdysside”. Lehden tarkoituksiin kuuluivat myös alalla ilmeneviin epäkohtiin puuttuminen, lehdistön moraalin ylläpitäminen ja lehden eri osastojen yhteistyön edistäminen. ”Suuri yleisökin saanee lehtemme välityksellä selvän monesta seikasta, joka sen mieltä on kiinnittänyt, mutta jota se ei tähän asti ole voinut itselleen selvittää”, kuului oman aikansa palvelujournalismin määrittely. Suomen Lehdistö on hieno nimi, ja lehden tarkoitus ja tehtävä pätevät edelleen. Tiedotusvälineiden yleisnimenä lehdistön on korvannut media, mutta sen ytimessä on yhä sanomalehtien uutistyö. Jukka Holmberg päätoimittaja jukka.holmberg@ sanomalehdet.fi UUDEN MÄÄRITELMÄMME mukaan Suomen Lehdistö on media-alan oma lehti. Tarjoamme hyödyllistä tietoa ja näkemyksiä kaikille media-alalla työskenteleville ja mediasta kiinnostuneille. Katsomme mediamaailmaa sanomalehdistön näkökulmasta mutta avarin silmin. Perinteiset mediarajat ovat monin paikoin rikkoutuneet, ja kaikki mediat ovat samojen kysymysten äärellä. Lupaamme olla vahvasti mukana sanomalehdistön ja koko kotimaisen median tulevaisuuden tekemisessä. Haluamme tarjota ratkaisuja ja ajateltavaa kaikille media-alalla tai sen kanssa työskenteleville. Suomen Lehdistö puolustaa vapaata sanaa ja sen vastuullista käyttöä, korkeatasoista journalistista etiikkaa ja suomalaisille tuotettavaa monipuolista ja moniarvoista mediatarjontaa. PAINETTU LEHTI säilyy Suomen Lehdistön ykköstuotteena. Sen rinnalla aktivoimme lehden uutispalvelua verkossa ja kehitämme digitaalista julkaisemista. Mediamaailmassa on tapahtunut viime vuosina erittäin paljon. Muutosten tahti näyttää vain kiihtyvän. Lukemalla Suomen Lehdistöä pysyt mukana median muutoksissa ja mahdollisuuksissa. Kalevan nuorisotiimi s. 12 TUTKIMUS kolmesta poikki Verkkojuttujen oikaisukäytännöt s. 14 INTERNET Yhden asian verkkojulkaisut s.16 Uudet verkkojulkaisut 1 Mikä lehti olette? Lari Vesander päätoimittaja, Jalkapallolehti, jalkapallolehti.fi NIMITYKSiä Jussi Maaniitty s. 19 2 Paikkaatteko jotakin mediakentän puutetta ja mitä? 3 Mikä on julkaisun pitkän tähtäimen tavoite? Janne Arola päätoimittaja, Torikokous, torikokous.fi Jalkapallolehti on verkossa ilmestyvä joukkorahoitteinen aikakauslehti. Tuomme kauden aikana lukijoillemme joka tiistai kunnon palan suomalaista jalkapallojournalismia. Uusi Inari on Suomen ensimmäinen pop up -paikallislehti. Olemme vasta julkaisseet ennakkojuttuja. Teemme verkkolehteämme ensi helmi–maaliskuussa, jos saamme Mesenaatissa joukkorahoituksella kokoon 11 000 euroa. Uusi Inari kertoo Inarin ihmisistä ja ilmiöistä. Olemme jyväskyläläinen verkkomedia. Lehti emme ole, koska meillä ei ole painokonetta tai tiettyä ilmestymispäivää. Julkaisemme tällä hetkellä 3–6 journalistista juttua viikossa. Artikkelimme käsittelevät useimmiten Jyväskylän päätöksentekoa ja kaupunkikulttuuria. Teemme hidasta urheilujournalismia. Keskitymme pitkiin juttuihin ja perusteellisiin analyyseihin. Tällaisia jalkapallojuttuja ei juuri verkossa ilmesty ja printissäkin lähinnä kausiennakoissa. Niitä kuitenkin halutaan lukea myös kauden aikana. Olemme mukana viemässä paikallisjournalismia verkkoon. Väliaikainen lehtemme kokeilee uusia tekemisen tapoja, joita myös muut voivat hyödyntää. Pop up -lehti on vapaa perinteisistä muotovaatimuksista, siksi voimme testata yllättäviäkin juttutyyppejä. Haluamme olla vaihtoehto Keskisuomalaisen ja Ylen tarjonnalle Jyväskylässä. Päivittäiseen uutiskilpailuun emme silti osallistu, vaan pyrimme kertomaan valtamedioita syvällisemmin kaupunkikulttuuri-ilmiöistä, ihmisistä ja kaupunkilaisten arkeen vaikuttavista päätöksistä. Varsinaista markkinarakoa hitaassa suomalaisessa futisjournalismissa ei ole, mutta jokainen laadukas juttu on saavutettu tavoite ja arvo itsessään. Jatkamme niin pitkään kuin tekijöillä riittää intoa, aikaa ja ideoita ja lukijat jaksavat tukea meitä. Haluamme osallistua keskusteluun paikallisjournalismista ja sen tulevaisuudesta. Tarkoituksemme on jakaa kokemuksiamme ja keräämäämme tietoa. Tällä hetkellä tärkein tavoitteemme on päästä keväällä Inariin. Jos rahoitus järjestyy, voimme kehitellä suunnitelmia myös tulevaisuudelle. Tavoitteena on viedä Torikokous-malli muihinkin Suomen kaupunkeihin, jos se osoittautuu toimivaksi Jyväskylässä. Kaupunkilaisilta, yrityksiltä ja yhteisöiltä saadun palautteen perusteella tilausta ainakin tuntuu olevan. JSN Päätökset 13.11.2014 s. 17 Mari Uusivirta päätoimittaja, Uusi Inari, uusiinari.fi SuomenLehdistö Lue Suomen Lehdistöä myös verkossa: suomenlehdisto.fi Tai seuraa facebookissa ja twitterissä SuomenLehdistö 9/2014 3
PUHEENAIHE Päätoimittajavaihdokset sanomalehdissä Haussa muutosjohtaja Puolet valtakunnallisista sanomalehdistä ja maakuntalehdistä on vaihtanut päätoimittajaa kahden vuoden sisällä. Miksi? Tänä syksynä on uutisoitu pari näkyvää päätoimittajan irtisanomista. Ylimmän journalistisen johdon vaihtaminen on kuitenkin tätä laajempi ilmiö. Vuosien 2013 ja 2014 aikana vastaava päätoimittaja on vaihtunut tai tulevasta vaihdoksesta on kerrottu 20 maakuntalehdessä ja valtakunnallisessa sanomalehdessä. Kyse on noin puolesta ryhmän 41 lehdestä. Vaihdoksista noin puolet selittää eläköityminen. Muutamassa tapauksessa useamman lehden päätoimittajavakanssit on yhdistetty. Usein päätoimittaja on kuitenkin lähtenyt kustantajan toiveesta tai omasta tahdostaan. 4 SuomenLehdistö 9/2014 > Lue lisää muutosjohtamisesta, s. 10–11. Miksi päätoimittajan paikasta on tullut tuulinen 2010-luvulla? Moni uskoo ilmiön johtuvan taantuman ja mediankulutuksen muutoksen yhdistelmästä: vaikeuksiin etsitään syyllisiä. – Tämä aika edellyttää johdolta voimakkaitakin muutoksia. Päätoimittajan työpanos on jatkuvan kriittisen arvioinnin kohteena, Päätoimittajien yhdistyksen puheenjohtaja Arno Ahosniemi sanoo. Yksi hiljattain päätoimittajaa vaihtaneista lehdistä on Länsi-Suomi. Sitä julkaisevan Marva Median toimitusjohtaja Reima Numminen muistuttaa, että epävarmuus koskee myös muuta johtoa. – Meilläkin on vaihdettu myös kaupallisen puolen esimiehiä, kun haemme uusia toimintatapoja. Muutos vain henkilöityy päätoimittajiin. Kun sanomalehdillä vielä oli aatteellinen tehtävä puolueiden äänitorvina, päätoimittaja oli lehden keskeisin henkilö. Nyt kun lehtiyhtiöt ovat ensisijaisesti voittoa tekeviä yrityksiä, toimitusjohtaja korostuu. Lehtiyhtiöt ovat myös kasvaneet, ja isoissa konserneissa päätoimittaja ei usein enää ole lehden julkaisijayhtiön hallituksessa. Siellä istuu toimitusjohtaja. – Tällöin päätoimittajan suhde hallitukseen ja sen toiveisiin on heikko. Syntyy henkistä etäisyyttä, mikä johtaa siihen, että hallitus herkästi vaihtaa päätoimittajaa, Mervola sanoo. Hänen mukaansa viimeinen vahvojen päätoimittajien polvi jäi eläkkeellä 1990–2000-luvulla. – Päätoimittajan tehtävä tuntuu aika lyhytaikaiselta tällä hetkellä. Hallituspaikka toimarilla Vaihdosten taustalla ovat myös muuttuneet vaatimukset johdolle. Etelä-Suomen Sanomat hakee parhaillaan päätoimittajaksi ilmoituk- Keskisuomalaisen päätoimittaja Pekka Mervola näkee vaihdosten taustalla pitkän kehityskaaren. Digiä pitää ymmärtää sen mukaan ”innostunutta ja osaavaa muutosjohtajaa”. – Halusimme korostaa, ettemme hae perinteistä vaan uuden ajan päätoimittajaa, Mediatalo ESAn hallituksen puheenjohtaja Jarkko Haukilahti sanoo. – Tehtävässä korostuvat henkilöstöjohtaminen, muutoksen tuoman paineen kestäminen sekä kyky reagoida nopeasti, nähdä asioita vähän edelle päin ja ymmärtää digitalisoitumisen merkitys toimitustyöhön, Haukilahti luettelee. Myös Arno Ahosniemen mukaan päätoimittajalle on tullut uusia vaatimuksia. – Uusiutumiskyky ja digitaalisen maailman ymmärtäminen ovat varmaan ne tärkeimmät asiat. Ja tietysti innostavuus, jotta saadaan toimitus mukaan muutoksiin. Yhteiskunnallisuus väistyy Osan mielestä uudet tehtävät kasautuvat entisten päälle. Toiset taas ajattelevat, ettei päätoimittaja enää
Niiles Nousuniemi digipäätoimittaja, Kaleva Jos kauas katsoo, se on varmasti mennä digimurroksen yli voittajana. Tehtäväni on kuitenkin toimia monella tasolla. Jaan toimenkuvani kolmeen kategoriaan. Siihen kuuluu verkkolehden pyörittäminen ja kehittäminen verkkotoimituksen kanssa. Lisäksi meille on tulossa uusia digitaalisia tuotteita, ja siinä luonnollisesti digipäätoimittajalla on vastuita. Kolmanneksi minulle kuuluu yhteistyökuvioiden, kuten Lännen Median, handlaaminen verkon osalta. Mietimme koko ajan, kenen kanssa media-alalla ja vähän sen sivussakin voisimme tehdä yhteistyötä verkossa. Margareta Björklund päätoimittaja, Österbottens Tidning Tärkein tehtäväni on taistella sananvapauden puolesta. Olemme osa konsernia, ja päätoimittajan on oltava se ihminen, joka puhuu paikallisen lehden ja paikkakunnan puolesta sekä ulospäin että oman talon sisällä. Nykyään päätoimittajan odotetaan osallistuvan myös analyysiin liiketoiminnasta, ja digitaalinen kehityshän on osa tätä. Olen yrittänyt tuoda esiin kuluttajan ja lukijan kantaa näissä keskusteluissa. kissapöydälle Mikä on tärkein tehtäväsi? Tällä kertaa kissan nosti pöydälle STT-Lehtikuvan toimittaja Kimmo Mäkilä, joka valmistelee tutkimushanketta journalistisen lisäarvon tuottamisesta. Mutsis oli provo Me olemme aivan liian ihastuneita provokaattoreihin. Ei mene päivääkään, ettei joku julkisuudessa sanoisi suoria sanoja, puhuisi suutaan puhtaaksi, lataisi kovilla, uskaltaisi kärjistää tai mitä ilmaisua kulloinkin käytetään. Se on hyvä väylä päästä mediaan. Marraskuun alussa Yle antoi reilusti tilaa satunnaiselle it-yrittäjälle, joka laukoi että Suomi on menetetty ja romahdus tulee. Onko asia näin ja miksi juuri häntä pitäisi kuunnella, se jäi epäselväksi. Aivan äskettäin Helsingin Sanomat kertoi, miksi muuan talousanalyytikko on nopeasti pompannut median suosioon – häneltä saa ”suoraa puhetta”. Toimittajat itsekin rustaavat räväköitä kommentteja somejakojen toivossa. Provokaatioilla herätetään keskustelua, ja se on median tehtävä, me perustelemme. Ei herätetä, ainakaan keskustelun yleisessä merkityksessä. Loputtoman monesti on nähty, miten huutoon vastataan huudolla, aloittaja uhriutuu ja vastaaja turhautuu, molemmat leirit kaivavat poteronsa syvemmiksi ja jäävät odottamaan seuraavaa erää. Väliin jäävä iso joukko pysyy yhä tiukemmin vaiti, ettei vahingossakaan joutuisi ristituleen. Keskustelun sijaan synnytetään kahtiajakoja. Googlatkaa vaikka fraasi ”halusin vain herättää keskustelua”. Sitä luulisi, että provosointeja on mistä tahansa aiheesta ehditty heitellä ihmisiän tarpeiksi, joten milloin siirrytään herättelystä seuraaviin keskustelun vaiheisiin – aitoon ajatustenvaihtoon, omien mielipiteiden muokkaamiseen, ratkaisujen etsintään ja ehkä löytämiseen? Voisi olla aika. Kummallista on sekin, että me ihastelemme provokaattoreissa heidän väitettyä kielellistä nokkeluuttaan, vaikka provosointi on lähes aina kliseistä, kuluneisiin stereo- ” Konsensuksesta ja kompromisseista on tullut pilkkasanoja, Kekkosslovakiaa, yyaSuomea.” ole samanlainen yhteiskunnallinen vaikuttaja kuin aiemmin. – Tärkein tehtävä on sisällöissä ja toimituksessa. Mielestäni päätoimittaja ei niinkään ole maakunnallinen toimija. Me toki raportoimme, mitä tapahtuu, ja vaikutamme asioihin kirjoittamalla, Länsi-Savon ja Itä-Savon päätoimittaja Tiina Ojutkangas linjaa. Pekka Mervolan mielestä sanomalehden päätoimittajista on tullut toimituspäälliköitä tai tuotevastaavia, mitä hän ei pidä lainkaan hyvänä kehityksenä. – Sanomalehden ydin on siinä, että sillä on vaikutusvaltaa: halua ” Tuntuu, että hallituksetkin ovat mieltäneet päätoimittajan roolin osittain väärin.” vaikuttaa ja kertoa mielipiteensä. Sanomalehdellä on institutionaalinen mielipide, pääkirjoitus, jollaista vaikka radiolla tai televisiolla ei ole. – Tuntuu, että hallituksetkin ovat mieltäneet päätoimittajan roolin osittain väärin, Mervola sanoo. Digipäätoimittaja erikseen Syksyn ilmiö on ollut erillisen digipäätoimittajan nimittäminen. Tehtävän ovat hiljattain perustaneet Helsingin Sanomat ja Kaleva. MTV:llä on ollut digipäätoimittaja jo pidempään. Käytäntö saa varauksellista tukea. – Sillä viestitään toimituksessa ja sen ulkopuolella, että digitaalinen kehitys otetaan vakavasti. Toisaalta digitaalisuutta ei voi liimata päälle toimintaan. Kaiken pitää olla digital first, Arno Ahosniemi sanoo. – Voi olla hyvä, että tehtäviä roolitetaan näin, Pekka Mervola sanoo. – Päätoimittajan tehtävä ei ole olla digikehitysyksikkö, hän lisää. Riikka Virranta tyyppeihin nojaavaa ja hirmustuttavan tylsää: vihreät ovat puunhalaajia, persut peräkamarijuntteja, ay-pomot mafiosoja. Suomi on DDR. Mutta kulunutkin tykitys vaikuttaa ajatteluumme. Kun muuta ei juuri vaadita, niin sekä provokaattorit kuin me muutkin alamme pitää provosoivaa esitystapaa normina ja provojen sisältöä faktana. Konsensuksesta ja kompromisseista sen sijaan on tullut pilkkasanoja, Kekkosslovakiaa, yya-Suomea. Vaikutuksia etikettiin ei tarvitse lähintä keskustelupalstaa kauempaa hakea, mutta sama ääripäätyyli on levinnyt politiikan huipulle saakka. Jos oma puolue saa kritiikkiä, kritiikin antajaa pitää heti syyttää vihapuheesta. Vaikutuksensa voi olla Twitterilläkin, sillä 140 merkkiin hädin tuskin mahtuvat sanat toisaalta-toisaalta, mutta pistolle on aina tilaa. Sisällöissä kärjistämisen näivettävä vaikutus näkyy vaikkapa talouskeskustelussa. Meille jankataan pääkirjoituksia myöten, että Suomi on suossa ja aivan Kreikka, vaikka Suomi on kansainvälisten kilpailukykymittausten kärjessä oleva vauras teollisuusmaa ja Kreikassa on 26 prosentin työttömyys sekä malariaa. Onko Suomi muka fantastinen, kysytte. Tuskin, mutta miksi takertua provokaatioiden kahtiajakoihin. Ääripäiden välillä on hurjasti harmaasävyjä, miksemme ihastuisi välillä niihin? > Ensi kerralla kirjoittajana voit olla sinä: kerro aiheesi toimitukselle. Sähköposti: suomen.lehdisto@sanomalehdet.fi. SuomenLehdistö 9/2014 5
aihe Ajankohtaista Teksti Lehti-ihminen Teksti Startup-tyylin johtaja Talentumin Aarne Aktan tahtoo nopeaa tuotekehitystä – ja irti työajoista. Olisitko halunnut magnesiumia? Talentumin toimitusjohtaja Aarne Aktan kysyy yhtäkkiä. Magnesium auttaa palautumaan kovasta harjoituksesta, ja sitä näyttää olevan pahvirasiassa Aktanin työpöydällä Ruoholahdessa. Aktanille urheileminen ei ole työstä irrallinen vapaa-ajan asia. Hän kertoo suostuneensa nykyiseen tehtäväänsäkin kolme vuotta sitten, koska oli tuolloin erityisen kovassa kunnossa. – Tekemiseen vaikuttaa törkeän paljon vireystila, Aktan sanoo. – Jos juoksee Cooperissa kolme tonnia, jaksaa aika paljon duunimaailman stressiä. Kun on tosi hyvässä kunnossa, tulee jenkkimäinen I can -feelis. Se on tyhmää ja lapsellista mutta perusedellytys sille, että saa aikaan. Aarne Aktan on siitä harvinainen lehtipomo, että hän on tehnyt uran it-yrittäjänä. Verkkobuumin kynnyksellä vuonna 1996 hän perusti kauppatieteilijäkaverinsa kanssa it-firma Quartalin, joka kasvoi ja kansainvälistyi nopeasti. Aktan kumppaneineen myi sen osuvasti ennen vuoden 2008 finanssikriisiä. – Satuimme oikeaan paikkaan oikeaan aikaan, vuoden ’96 Helsinkiin. Se oli sellaista aikaa, että kaiken minkä pystyi tekemään pystyi myymään. Startup-kulttuurista Aktan toisi paljon media-alalle. Esimerkiksi sen, kuinka tuotekehitys tapahtuu. – Mediassa ajatellaan, että uutta juttua ei voi tehdä ilman isoa tiimiä ja puolta miljoonaa. Näen sen niin, että se on puolipäivää ja maksimissaan viisi tonnia. Itsenäiset paikallislehdet etsivät ideoita digiin Neljä keskisuomalaista paikallislehteä etsivät toimintamalleja digiympäristöön yhdessä Jyväskylän aikuisopiston kanssa. Paikallislehdet mediamurroksessa -nimisessä hankkeessa ovat mukana Joutsan Seutu, Paikallisuutiset, Korpilahti ja Petäjävesi. Joutsan Seudun päätoimittajan Markku Parkkosen mukaan hankkeeseen mahtuu vielä lisääkin osallistujia. – Tämä on tarkoitettu niin sanotuille villeille lehdille, eli konsernien omistamat lehdet eivät voi osallistua. – Tarkoituksenamme on rakentaa polkuja digiaikaan vertaistuen ja asiantuntijoiden avulla. Muok- 8 SuomenLehdistö 9/2014 ” Tämä 7,5 tunnin keekoilu on täysin absurdia.” Mediaihmiset, etenkin toimittajat, myös pelkäävät Aktanin mukaan virheitä. Se on luonnollista juttujen faktantarkistuksessa mutta huono piirre, kun mietitään uusia palveluita. – Jos tuotekehitykseen tarvittava aika on pientä, siinä ei ole muuta kuin sosiaalista riskiä, pelkoa oman aseman romahtamisesta. Sosiaalista riskiä uskallan ottaa. kaamme yhdessä ideoita toimintatavoiksi. Hanke kestää ensi vuoden, ja sen rahoittaa ELYkeskus. Projektin aikana järjestetään useita tapaamisia Jyväskylän seudulla. – Maantieteellisiä rajoitteita mukaan tulolle ei kuitenkaan ole. Noora Autio Ensin uusia sivuja esitellään ilmaiseksi lukijoille, ja vuodenvaihteessa maksuttomalle puolelle jää vain makupaloja uutistuotannosta. Ilmaispuolelle tulee yhteisöllinen osio, jossa julkaistaan lukijoiden tuottamaa sisältöä, kuten blogeja ja tapahtumauutisia. – Yritämme saada lukijat lähettämään lisää kuvia ja tekstejä ja poimimme niitä verkosta myös printtiin, kertoo päätoimittaja Sari Ristamäki. Verkon uutispalvelu ja näköislehti sisältyvät printin kestotilaukseen. Warkauden Lehdellä on edessään myös toinen iso uudistus, kun se siirtyy maaliskuun puolivälissä tabloidiin. – Tabloidi on meille kaikin puolin kätevä formaatti. Meille ei tullut julkis- tuksen vuoksi yhtään peruutusta. Tuntuu, että uutista on lähinnä odotettu. Marraskuussa tabloidiin siirtyivät myös Lehtiyhtymän lehdistä Sipoon Sanomat, Nurmijärven Uutiset ja Vihdin Uutiset. Etelä-Suomen Sanomat puolestaan ilmoitti vaihtavansa nykyistä pienempään sivukokoon mahdollisesti jo ensi vuoden aikana, ja Keskipohjanmaa harkitsee asiaa. Noora Autio Warkauden Lehteen maksumuuri ja tabloidi Warkauden Lehden uutispalvelu siirtyy vuodenvaihteessa maksumuurin taakse. Sivut saivat marraskuussa samanlaisen ilmeen kuin toisen Savon Aluemedian lehden Iisalmen Sanomien sivut hieman aiemmin. Warkauden Lehden verkkosivut uudistuivat. Ja sitten on vielä työajat. Aktan on niitä ihmisiä, jotka eivät erottele työja vapaa-aikaa. Varmasti siksi, että on itse voinut tulla ja mennä vapaasti. Uutta ansaintalogiikkaa Keskipohjanmaassa Keskipohjanmaa on ottanut käyttöön maksulliset verkkosivut, jotka sisältyvät printin kestotilaukseen. Maksullisella puolella julkaistaan muun muassa tuoreita juttuja, nä-
Aarne Aktan, 41, varttui Inkoossa arkkitehti-isän ja opettajaäidin perheessä. Kauppatieteiden kandidaatti Aktan perusti 1996 kaverinsa kanssa Quartalin, joka teki sisällöntuotantojärjestelmiä teollisuusyritysten intranetteihin, varainhoidon raportointijärjestelmiä pankeille ja sijoittajaviestinnän seurantapalveluita pörssiyrityksille. Quartal myytiin kolmelle eri ostajalle 2005 –11. Aktan toimi hallitusammattilaisena, kunnes häntä pyydettiin aikakauslehtiä ja kirjoja kustantavan Talentumin hallituksesta sen toimitusjohtajaksi 2011. Perheeseen kuuluu vaimo ja kaksi lasta. Puntari >Luksusprintti vai luksusdigi? Luksusdigi. Kulkee mukana. >Startup-yritys vai pörssiyhtiö? Pörssiyhtiö. Jo nuorena poikana luin Hesarin pörssisivuja ja mietin, mitä nämä ovat. Aarne Aktan kuvattiin luontaisessa ympäristössään Helsinki-Vantaalla. Aktan reissaa paljon Ruotsissa, jossa häntä työllistää Talentumin tytäryhtiö. Naapurissa mainosraha siirtyy printistä digiin vauhdikkaammin kuin Suomessa, mikä vaikeuttaa bisnestä. – Tämä 7,5 tunnin keekoilu on täysin absurdia, Aktan parahtaa. – Työaika on syntynyt liukuhihnatuotannossa. Silloin työn tekemisen aika ja paikka olivat sidottuja, mutta lineaarinen työaikamalli on aikansa elänyt useimmissa töissä. Kuten media-alalla. köislehti ja myöhemmin arkisto. Ilmaiseen K24-palveluun jäivät sähkeet, blogit ja kuvagalleriat. Päätoimittaja Kauko Palolan mukaan Keskipohjanmaan verkon ansaintalogiikka perustuu lisäksi vahvasti kahteen ilmaispuolella olevaan yhteisöpalveluun. – Jopox on urheiluseurojen kotisivu, johon ne voivat reaaliajassa päivittää muun muassa ottelutuloksia. eViljo taas on yhdistysrekisteri, jota alamme nyt aktiivisesti markkinoida. Yhteisöpalveluista on olemassa suppea ilmaisversio. Jos haluaa lisäominaisuuksia, esimerkiksi pitää harjoituspäiväkirjaa Jopoxissa, siitä maksetaan kuukausihintaa. – Lähetämme Jopoxiin ja eViljoon myös täkyjä jutuista, ja käyttäjät >Suomi vai Ruotsi? Suomi. Ruotsissa on viehättäviä juttuja yleisvireessä, kansallisolemuksessa ja kulttuurissa, mutta suomalaiset ovat rehdimpiä ja suoraviivaisempia. Talentumin tietotekniikkajulkaisuissa alkaakin vapaaehtoinen kokeilu, jossa työajoista luovutaan. Toimittajat hoitavat nykyiset työnsä, mutta työpaikalla tarvitsee näyttäytyä vain palavereissa. Aktan visioi työajattomuudesta kilpailuvalttia rekrytoinneissa. – On kaltaisiani ihmisiä, jotka tykkäävät, kun oma kontrollivalta lisääntyy. Pointti on, että kiinnostumme enemmän tuloksista kuin työajasta. Mitä muut ajattelevat tämänkaltaisesta johtajasta? pääsevät ostamaan yksittäisen artikkelin tai päivän lukuoikeuden. Konsernin paikallislehtiin maksulliset sivut tulevat helmikuun aikana. Noora Autio Mediatalojen jakeluyhtiö keskittyy myyntiin Sanoma, Alma Media, Keskisuomalainen, TS-Yhtymä, Kaleva, Mediatalo Esa ja Länsi-Savo ovat perustamassa yhteisyritystä varhaisjakeluun. Yhtiön tavoite on varmistaa kustannustehokas sanomalehtijakelu. Se tapahtuu myymällä jakelukierroksille myös muita tuotteita, kuten mainontaa, aikakauslehtiä ja kirjepostia. Talentumin strategian ydin on nyt Summa, viime vuonna julkistettu digipalvelu, joka kokoaa konsernin lehdet ja kirjat. Niitä voi lukea yksittäin, aiheittain tai rajattomasti. Summalla on 25 000 rekisteröitynyttä käyttäjää, joista valtaosa on maksavia asiakkaita. Ensi vuonna Summaan tulee myös muita kustantajia. Vaikka luvut ovat Aktanin mukaan ”ihan hyvät”, hän ei usko ihmisten maksuhaluun. Maksamiseen pitää olla pakottava tarve. – Vahvin tapa myydä on luoda osattomuuden tunne. Totta kai se ärsyttää, jos joku jakaa sosiaalisessa mediassa Summan jutun, jota et pääse lukemaan maksamatta. Mutta niin se vain on. Riikka Virranta > Lisää Summasta: suomenlehdisto.fi Verkossa lukupäätös tehdään usein pelkän otsikon perusteella. Millainen verkko-otsikko pysäyttää, mediabloggari ja sosiaalisen median kouluttaja Pasi Kivioja? Hyvä otsikko on sellainen, joka saa lukijan klikkaamaan mutta itse juttu ei kuitenkaan aiheuta pettymystä. Otsikko ei saa olla yliviritetty, ei saa luvata liikaa vaikka lupaakin tyydytystä lukijan uteliaisuuteen. Printtiotsikoita ei voi sellaisenaan siirtää verkkoon. Printtijutussa on usein esirivi, ingressi ja kuva. Moni printtiotsikko toimii kuvan varassa: ”Tässä on turmakone”. Ei sellaista voi laittaa verkkoon, ellei juuri kuva ole uutinen. Toisaalta verkko-otsikoissa toimii sama logiikka kuin printissä. Hyvä otsikko on napakka mutta kertoo uutisen pihvin. Verkossa näkee välillä liian pitkiä otsikoita, kun tilarajoitusta ei ole tarvinnut miettiä. Aktiivimuotoinen verbi tekee otsikosta tehokkaan. Jos asiat pystyy henkilöimään, ne menevät paremmin perille. Kuvallisia otsikoita klikataan todennäköisemmin kuin kuvattomia. Uskon, että myös verkossa uutinen voi olla heti otsikossa. Jos aihe ja otsikon muotoilu ovat kyllin kiinnostavia, kyllä juttu luetaan ilman arvuuttelua. Jos toimituksen pitää kysyä otsikossa ”Miksi näin kävi?” tai ”Kuka tappoi nuorukaisen?”, en klikkaa. Tiedän toimituksen olevan silloin samanlainen tietämätön ällistelijä kuin itsekin olen. Jokaisella lukijalla on varmasti omia inhokkejaan, esimerkiksi sanoja, jotka saavat sivuuttamaan uutisen. Minä skippaan jutun, jos sen otsikossa lukee, että jokin on ”jäätävä” tai joku ”järkyttyy” tai ”raivostuu”. Tunnesanat ovat kokeneet pahan inflaation. Verkossa on hyvä ottaa huomioon hakukoneoptimointi. Kun otsikoin blogikirjoituk- ” Kuvallisia otsikoita klikataan todennäköisemmin.” siani, mietin mitä avainsanoja voin laittaa otsikkoon ja jutun kärkeen. Jos esimerkiksi juttu kertoo MH17-koneen alasampumisesta, otsikossa olisi hyvä olla MH17, jotta juttu nousee esiin hauissa. Taitavimmat otsikoijat hyödyntävät sosiaalisen median kohuja ja trendejä. Tästäkin hyvä esimerkki on MH17. Kun sen lisäsi otsikkoon ja twiitteihin hashtaginä, sai moninkertaisen määrän lukijoita normaaliin verrattuna. Riikka Virranta Yhdessä kustantajat rakentavat valtakunnallisen myyntiorganisaation. Näin esimerkiksi mainostaja voisi ostaa suoramainontaa yhdeltä luukulta koko jakeluverkostoon. – On järkevää yhdistää voimat samalla tavalla kuin mainonnan suhteen, Alma Median toimitusjohtaja Kai Telanne viittaa Kärkimediaan. Yhtiö on perustamisvaiheessa, ja toimitusjohtajakandidaatteja haastatellaan. Valinta tehdään vuodenvaihteessa. Telanteen mukaan jakeluun ei saada lisävolyymia, elleivät kustantajat hae postitoimilupaa, joka mahdollistaa myös kirjeiden jakelun. Nyt lupa on mukana olevista yhtiöistä vasta Alma Medialla ja Esalla. Riikka Virranta SATU KETTUNEN Kuka? – Aarne on terävä ja erittäin voimakastahtoinen, todennäköisesti paras esiintyjä niistä pörssiyhtiöiden toimitusjohtajista, joita olen tavannut. Aarne on erittäin suora. Jos asiat ovat ikävästi, hän taatusti kertoo senkin, ei ole sellaista turhaa louskutusta, Talouselämän päätoimittaja Reijo Ruokanen sanoo. Toisen lähteen mukaan Aktan on nelikymppisen polven muodollisuuksia pakeneva, ronskiotteinen johtaja, hyvässä ja pahassa. Trainer’s Housen hallituksen puheenjohtajana hän tuntee hyvin Jari Sarasvuon, ja se kuuluu esiintymisessä. Henkilöstölle näkyvin osa Aktania ovat jokaperjantaiset T-hetket. Niissä käydään joukolla läpi Talentumin luvut ja aplodeerataan, jos aihetta on. Aktan itsekin tiivistää haastattelun aluksi, kuka hän on: 80-luvun teini, lama-ajan opiskelija, nettibuumiajan yrittäjä ja taantuma-ajan johtaja. Ja toisen polven maahanmuuttaja. Aktanin isä tuli Istanbulista opiskelemaan Otaniemeen 60-luvulla ja jäi sille tielle. Lapset perhe kasvatti tietoisesti suomalaisiksi. Näkyykö mamuus siis jossain? – Jos haluan alennusta kebabissa, mun turkin kielen taidolla sen saa. ammattiauttaja JOHANNA KANNASMAA Hakusanoja otsikkoon SuomenLehdistö 9/2014 9
aihe ajankohtaista Teksti tapahtuu Lehdissä Teksti Itellan uudistus vaikeuttaa jakelua MIIA LEHTIsALO Itella alkaa niputtaa osoitteetonta postia koneellisesti. Uudistus vaikeuttaa kaupunkilehtien jakelua ja uhkaa viedä paikallislehdiltä ilmoittajien suosimat torstain peittojakelut. Itella automatisoi jakelun esikäsittelytyötä ensi vuonna, mikä vaikeuttaa merkittävästi lehtien osoitteetonta jakelua. Muutokset koskevat paikallislehtien peittojakeluja ja kaupunkilehtiä. Ensi vuoden maaliskuusta alkaen Itella alkaa niputtaa maanantain ja torstain osoitteettoman postin koneellisesti yhdeksi kääröksi. Käytännössä lehdet eivät jatkossa pääse mukaan Kotisuoraksi kutsuttuun palveluun, sillä niiden pitäisi olla valmiita 5–6 päivää ennen ilmestymispäivää. Ensi heinäkuusta lähtien Itella ei jaa maanantaisin ja torstaisin muuta osoitteetonta postia kuin Kotisuoran. Lisäksi Itella rajoittaa osoitteetonta jakelua myös muina päivinä. Vuoden 2016 alussa se jakaa kullakin postinumeroalueella vain yhden osoitteettoman lähetyksen päivässä. Itellan lehtipalveluista vastaavan johtajan Risto Savikon mukaan uudistus on säästötoimi, jolla pyritään hillitsemään jakeluvolyymien laskusta johtuvaa yksikkökustannusten nousua. Tarkoitus on pitää yllä printin kilpailukykyä. – Meillä on 40 prosenttia vähemmän suoramainontaa kuin viime vuonna. Olemme menettäneet ison osan markkinasta ja haluamme löytää uusia keinoja tarjota mainostajille Itellan jakopalveluita. Savikon mukaan niputtaminen lisää suoramainonnan huomioarvoa. Nipun kääreenä on taitettu A3kokoinen paperi, johon Itella myy mainontaa. Kotisuora-nipun jakeluhinta pysyy nykyisellään tai saattaa halventua. Sen sijaan Kotisuora premiumiksi kutsutun tiistain, keskiviikon ja perjantain jakelun hinta nousee Savikon mukaan huomattavasti. Peittojakelut leipähammas Paikallis- ja kaupunkilehdille tilanteen tekee ongelmalliseksi se, että ne ilmestyvät usein torstaisin. Monet paikallislehdet tekevät koko levikkialueen taloudet kattavia osoitteettomia peittojakeluita torstaisin, joka on ilmoittajien suosima päivä ennen viikonloppua. Samasta syystä myös Itella on valinnut Kotisuoran päiväksi juuri torstain. Kotisuoralla se myös kilpailee ilmoittajista lehtien kanssa. Esimerkiksi Länsi-Savo-konsernin kymmenestä paikallislehdestä kahdeksan ilmestyy torstaina. Taajamaalueille niiden jakelu järjestyy oman varhaisjakelun kautta, haja-asutusalueille ei. – Se tarkoittaa, että täyspeittojakeluita ei voida enää tehdä. Sillä on iso merkitys mainostuloihin ja sii- 6 SuomenLehdistö 9/2014 Länsi-Savo-konserni hoitaa lehtiensä varhaisjakelun itse. Tämän ansiosta Itellan nippu-uudistus osuu kipeästi paikallislehtien peittojakeluihin vain haja-asutusalueilla. Näin muutokset etenevät >1.3.2015 Itella alkaa jakaa maanantaisin ja torstaisin koneellisesti niputettua Kotisuoraa. Se jakaa yhä myös kaikki kaupunkilehdet ja paikallislehtien peittojakelut. >1.7.2015 alkaen Itella jakaa maanantaisin ja torstaisin osoitteetonta postia vain nipussa. Tiistaisin, keskiviikkoisin ja perjantaisin osoitteettomien lähetysten määrä rajataan kolmeen per päivä jokaisella postinumeroalueella. >1.1.2016 alkaen Itella jakaa myös tiistaina, keskiviikkona ja perjantaina vain yhden osoitteettoman lähetyksen päivässä kullakin postinumeroalueella. hen, ettei uusia lukijoita voida enää houkutella lähettämällä tuote nähtäväksi, konsernin paikallislehdistä vastaava toimitusjohtaja Juha Pelkonen sanoo. – Seuraavien vaalien aikana voimme vielä tehdä täyspeittojakelun, mutta sitä seuraavissa puolueiden täytyy etsiä muita reittejä saada paperille painettua mainontaa haja-asutusalueille, Pelkonen havainnollistaa. Samoissa mietteissä on tiistaisin, torstaisin ja lauantaisin ilmestyvän Lieksan Lehden päätoimittaja Marja Mölsä. – Nimenomaan torstai on myynnillisesti hyvä päivä, johon on laitettu peittojakeluita. Konsernissa on myös lehtiä, jotka ilmestyvät vain torstaisin. Teemalehtien peittojakelut ovat heille leipähammas. Lehti jää jakamatta? Sanomalehtien Liiton kaupunkilehtijaoston puheenjohtaja Antti-Pekka Pietilä on huolissaan hintojen kehityksestä tilanteessa, jossa mainostajat ja kustantajat kilpailevat rajatusta jakelusta. – Itella voi järjestää huutokaupan siitä, kuka maksaa eniten pääsystä premium-tuotteeksi. Kaupunkilehti ei pääse välttämättä lainkaan jakeluun. Tämä muuttaa tilannetta dramaattisesti. Jakelupäivät voi varata vaikka vuodeksi etukäteen Itellan sähköisestä palvelusta. Ongelmia syntyy, jos lehti ei ehdi ensimmäisenä varata jakelua kaikille ilmestymispäivilleen. Kaupunkilehtien jakelussa markkinajohtaja on Suomen Suoramainonta. Pietilä kuitenkin muistuttaa, ettei kaikilla alueilla, kuten haja-asutusalueilla, ole vaihtoehtoja Itellalle. Lehtiyhtymän lehdistä ongelmia koituu esimerkiksi Lappeenrannan Uutisille ja Imatralaiselle. ” Täyspeittojakeluita ei voida enää tehdä. Sillä on iso merkitys mainostuloihin.” – Uudistus tuo paineita omien jakeluverkkojen käyttöön, Pietilä sanoo. Itellasta kerrotaan, että osoitteettomat jakelut voi aina korvata osoitteellisella, mikä luonnollisesti nostaa palvelun hintaa. Keskisuomalainen-konsernin paikallislehdet ja osa kaupunkilehdistä ovat Itellan jakelussa Keski-Suomessa. Jakelupäällikkö Erkki Ekosen mukaan lehdissä on pohdittu ilmestymispäivien vaihtamista torstaista, mikä ei ole helppoa: painosta ei niin vain löydy aikaa. Ekonen kehottaa Itellaa harkitsemaan vielä uudistusta, jonka kaikkia seurauksia on vaikea ennakoida. – Viestini Itellan suuntaan on, että nyt pitää oikeasti kuunnella sanomalehtikustantajia, Ekonen sanoo. Riikka Virranta
Maarit Vaaherkumpu/Keskisuomalainen Toimitus teki vain kiireiset uutispätkät. Lehden ja nuorten projekti kesti kuutisen viikkoa. Abiturienttien valmistama numero oli rakenteeltaan samanlainen kuin lehti yleensäkin. Vakitoimitus teki vain kiireisimmät uutispätkät. – Halusimme antaa abiturienteille vastuuta. Juttujen aiheet koskettivat luonnollisesti valtaosin nuoria, ja ne oli kirjoitettu heidän näkökulmastaan, mutta yritimme huomioida myös eri-ikäisiä lukijoita, Hietamäki sanoo. Ilta-Sanomat julkaisi ensimmäisenä Suomessa uutissovelluksen älykelloihin. Siitä näkee etusivun ja eri osioiden uutisotsikoita sekä pääsee lukemaan artikkeleita. Miksi panostatte pieneen käyttäjäjoukkoon, verkkojohtaja Timo Rinne? Puettavan elektroniikan, kuten älykellojen ja -lasien, ensimmäinen sukupolvi on astumassa kuluttajamarkkinoille. Haluamme kokeilla, miten uutisia ja uutishälytyksiä voidaan tuoda älykelloihin. Samalla pääsemme testaamaan, millaista sisältöä ja miten kuluttajat kelloihinsa haluavat. Uskomme, että puettavalla elektroniikalla on merkittävä asema kuluttajien arjessa muutamien vuosien kuluttua. Mitä hyötyä käyttäjälle on älykellosovelluksesta verrattuna siihen, että hän seuraa IS:n uutisia puhelimestaan? Sovelluksen uutisilmoitukset eli -notifikaatiot tuovat merkittävimmät uutiset helposti käyttäjille, ja niitä pystyy seuraamaan vielä reaaliaikaisemmin. Jutun voi lukea kellosta tai sen voi avata puhelimeen. Uskomme, että älylaitteet tulevat toimimaan jatkossa saumattomasti älypuhelimien kanssa. Noora Autio Lukiolaisista lehteä tekivät muun muassa abit Henna-Maria Heinämäki (vasemmalta lukien), Milla Heinänen, Johanna Honkonen ja Pihla Saaristo. Heitä ohjasi Sampon tuottaja Piia Hietamäki (takana vasemmalla). Nuoret tekivät juttuja esimerkiksi paikallisesta yrityskuviosta, seurakuntavaaleista, kuntoilubuumista ja ruuan hävikistä. Honkosen nelihenkinen ryhmä työsti lehteen reportaasikokonaisuuden nuortenillasta. Projektin alussa Hietamäki kertoi abeille lehdestä, sen tekemisestä ja rakenteesta. – Ideoimme aiheita yhdessä, nuoret toteuttivat haastattelut, kirjoittamisen ja valokuvauksen. Minä ja heidän opettajansa kävimme tekstejä läpi kirjoitusvaiheessa. Lehti taitettiin toimituksessa, mutta neljän hengen taittoryhmä osallistui visuaalisen ilmeen suunnitteluun. Hietamäelle projekti oli työläämpi kuin normaalin lehden tekeminen, mutta toisaalta lehden muut toimittajat tekivät sillä välin juttuja varastoon tulevia viikkoja varten. Aikataulussa pysyttiin paremmin kuin hän odotti: kaikki jutut olivat valmiina sovittuna päivänä sekä opiskelijoiden ja opettajan oikolukemia. Lukio-Sampo toteutetaan todennäköisesti uudelleen. – Lehteä luettiin suurella mielenkiinnolla. Sen sivuilla oli monen tilaajan lapsia ja lapsenlapsia. Noora Autio Turkkari perusti kaupunkilehden: Näyte osaamisesta ei-tilaajille Turun Sanomat alkoi marraskuun alussa toimittaa kaupunkilehteä, jota jaetaan osaan ei-tilaajatalouksista Turussa ja sen ympäristökunnissa. Broadsheet-kokoinen TS Kaupunki koostuu hyperpaikallisesta sisällöstä, joka on pääosin ilmaiseksi luettavissa myös Turun Sanomien verkkosivuilla. Uusi lehti ilmestyy torstaisin, ja sen jakelumäärä on ainakin aluksi joitakin kymmeniä tuhansia. Kaikki Turun Sanomien levikkialueen noin 300 000 taloutta kattavasta peittojakelusta ei siis ole kyse. Tuote lisää silti alueellaan lehden tavoittavuutta. – Juju on juuri se, että TS Kaupunki kasvattaa peittoja tietyillä alueilla, mediamyynnin johtaja Katja Hägg sanoo. Uutisia kelloon Millaiset tavoitteet teillä on? Meillä ei ole konkreettisia tavoitteita käyttäjämäärän suhteen: ensisijainen tavoitteemme on oppia, miten älykellot ja muut älylaitteet muuttavat uutisten kulutusta ja toisaalta miten mainonta voi toimia tässä kanavassa. Todennäköisesti puhutaan lyhyellä tähtäimellä maksimissaan tuhansista käyttäjistä. Hänen mukaansa uusi lehti ja etenkin sen yhdistelmä kantalehden kanssa on kiinnostanut ilmoittajia. Myös levikkimyynnin kannalta uusi lehti on mahdollisuus. – Brändinä tavoitamme niitäkin, joille ei tule Turun Sanomia. Lehdessä on myös levikkimarkkinoinnin mainontaa, lukijamarkkinoinnin johtaja Tiina Okko sanoo. – TS Kaupunki on näyte osaamisestamme. En näe uhkana, että joku siirtyy 7-päiväisestä lehdestä huomattavasti pienempään julkaisuun, hän lisää. Vastaavan päätoimittajan Kari Vainion mukaan TS Kaupungin idea on samantyyppinen kuin Helsingin Sanomien tuottaman HS Mestan. Vainion arvion mukaan kaupunkilehden tekemiseen menee pari työpäivää viikossa. Lehden on koonnut toimittaja ja graafikko. Noin 20 sivusta 6 on toimituksellista aineistoa ja loput ilmoituksia. Turun Sanomilla on ollut jo pitkään lentävä reportteri, jonka tekemiä sisältöjä julkaistaan TS Kaupungissa. Lentävä reportteri on kiertävissä vuoroissa pyörivä toimittaja, joka kulkee Turun keskustassa ja tekee verkkojuttuja havainnoistaan. – Nämä ovat pieniä ja paikallisia juttuja, jotka eivät ehkä ylitä uutiskynnystä paperisessa lehdessä. Lukija kyllä huomaa, ettei TS Kaupungissa ole samaa sisältöä kuin kantalehdessä, Vainio sanoo. Riikka Virranta jatkojuttu Saarijärveläinen Johanna Honkonen sanoo lukevansa nyt erilaisin silmin tuttua paikallislehteään. Hän oli yksi 40 abiturientista, jotka pääsivät syksyllä tekemään kokonaisen numeron Sampo-lehteä. – Nyt tiedän, millaista työtä lehden takana on. Opin, miten tarkka pitää olla siinä, että haastateltavan sanomat asiat menevät juttuun oikein. Oli myös yllättävä huomata, kuinka paljon tekemistä kuvien ja tekstien asettamisessa sivuille on. Projektin pani alulle Sampo-lehden tuottaja Piia Hietamäki. Hänen ajatuksenaan oli alun perin rakentaa uudenlainen tapahtuma kevään sanomalehtiviikolle. Tempaus päätyi kuitenkin syksyyn, koska se sopi silloin paremmin Saarijärven lukion opetusohjelmaan. – Tavoitteenamme oli saada parempi kontakti nuoriin ja luoda yhteistyöverkosto. Nuoret voivat kirjoittaa meille myöhemmin esimerkiksi blogeja. Abiturientti Honkonen sanoo pitävänsä yhteistyön jatkumista mahdollisena. – Opin paljon juttujen rakentamisesta ja siitä, millaisia kuvia lehteen kannattaa ottaa. miksi ihmeessä Abit toimittivat kokonaisen Sampon mediatalo esa Työssä käyvä kiireinen perheenäiti Katri, 46 vuotta, on yksi Etelä-Suomen Sanomien kuudesta mallilukijasta. Katrit kasvussa Etelä-Suomen Sanomat alkoi viime vuodenvaihteessa kohdentaa printin ja verkon sisältöjä eri yleisöille mallilukijoiden avulla. Mitä mallilukijoille nyt kuuluu, vt. päätoimittaja Hanna Myyrä? Edellisessä kuluttajamyynnin raportissa oli ilahduttavaa huomata, että kiireinen perheenäiti Katri oli noussut toiseksi suurimmaksi printin tilaajaryhmäksi. Juuri hänet olimme ottaneet kohteeksi. Katrit ovat hyödyntäneet määräaikaistilauksia tarjoavia kampanjoitamme. Tilausten kasvu on kuitenkin positiivinen signaali myös siitä, että olemme onnistuneet tuottamaan heitä kiinnostavaa sisältöä. Keväällä toimitus harjoitteli työpajoissa mallilukijoille kirjoittamista, ja siitä on tullut osa päivittäistä arkea. Noora Autio SuomenLehdistö 9/2014 7
johtaminen Esimiehen rooli muutostilanteissa Johtajat pois piiloistaan Johtajuuteen liittyvät perustaidot ovat media-alalla hukassa, ja esimiehet pelkäävät suunnan näyttämistä, sanoo Henrietta Aarnikoivu. Johtajakin saa pelätä tulevaa Tässä vaiheessa joku provosoituu ja luulee Aarnikoivun penäävän takaisin omaa arvoaan korostavaa johtajaa, joka katsoo alaisiaan ylhäältä alaspäin. Mutta ei: Aarnikoivu ei usko lainkaan hierarkiseen johtajuuteen. – Jos organisaatiossa ei ole jotain tehtävänkuviin perustuvaa järjestystä, lopputulos on kaaos. Sitä ei tarvitse sekoittaa hierarkisuuteen. Hyvä 10 SuomenLehdistö 9/2014 johtaja ei komentele tai kontrolloi turhaan, vaan antaa tilaa ja osoittaa suunnan. Ongelmana on lähinnä se, että esimiehet pistävät päänsä pensaaseen – ovat näkymättömiä. Muutostahti on nyt niin kova, että hyvältä johtajalta vaaditaan rohkeutta ja riskinottoa. On mentävä vauh- ” Esimiehet kuvittelevat kunnioittavansa alaista, jos eivät puutu tämän tekemisiin.” dilla eteenpäin. Lisäksi muutosjohtajan on pyrittävä kokoamaan rivit: monissa organisaatioissa aikaa menee muutoshaluisten ja toppuuttelijoiden valtataisteluun. Aarnikoivu muistuttaa, että esimies ei kuitenkaan ole mikään yliihminen, joka on taikasauvan avulla sisäistänyt kaiken. Hänen kannattaa huomata, että myös hän on muutoksen kohde ja käydä läpi, mitä ajatuksia muutokset herättävät hänessä itsessään. – Omat tunteet tulee käsitellä. Jos niin ei tee, heijastaa pahimmillaan alaisilleen jotain sellaista, joka ei edistä asioiden eteenpäinmenoa. Johtajakin saattaa kokea pelkoa ja huolta, mutta hyvä johtaja hyväksyy sen ja hakee tukea omalta esimieheltään. vesa laitinen Johtajuus on media-alalla kriisissä. Mediatalot kaipaavat jatkuvassa murroksessa vahvoja esimiehiä, jotka astuvat rohkeasti esiin ja laittavat itsensä likoon. Alalla vallitsee tietty lamaantuneisuus, ja johtajuuteen liittyvien perusasioiden kanssa kipuillaan käsittämättömästi. Näin lataa konsultti, kouluttaja ja kirjailija Henrietta Aarnikoivu, joka on julkaissut useita esimiestyöhön ja työelämätaitoihin perehtyviä teoksia. Hän on tehnyt yhteistyötä monien eri mediatalojen kanssa. – Ongelma on siinä, että johtajuus ja yhteinen näkemys ovat puuttuneet. Jokainen on keskittynyt toteuttamaan itseään, ja yhteisöllisyyttä ei ole kunnolla päässyt syntymään. Ratkaisu tähän löytyy mielestäni juuri esimiestyöhön panostamisesta ja esimiesroolin näkyväksi tekemisestä, Aarnikoivu sanoo. Media-alalla esimies-alaisrooli on Aarnikoivun mukaan erityisen haastava. Johtava ja johdettu -asetelma ja siihen liittyvä valta koetaan tabuna. Johtajiksi ovat edenneet usein asiantuntijat, esimerkiksi toimituksissa hyvät toimittajat, joilla harvoin on koulutusta tai edes varsinaista motivaatiota johtajuuteen. – Asiantuntijasta esimieheksi päätyessään monet jopa pelkäävät sitä, että nyt minun täytyykin ohjata, sanoa viimeinen sana, olla jämäkkä. Jotkut kuvittelevat kunnioittavansa alaista, jos eivät puutu tämän tekemisiin. Esimiehen tehtävä on kuitenkin valmentaa ja sparrata. Paljon kertoo Aarnikoivun mielestä se, että alalla keskustellaan, tuleeko jollekulle paha mieli, jos häntä nimitetään alaiseksi. – Alaisen pitää osata asettua alaisen rooliin. ” Jotkut ovat hyvin voimakkaasti asiajohtajia ja kokevat ihmisten johtamisen hankalaksi.” Käyttöohjeet esimiehelle ja alaisille Alaisille luo turvallisuutta, jos esimies on saatavilla ja hänen kanssaan on helppo päästä keskustelemaan. Esimiehen tulisi ymmärtää, että muutokset nostavat työyhteisössä pintaan monenlaisia tunteita. – Ihmiset – ja johtajat – ovat erilaisia. Joillakin on luontaisesti tunneälyä ja tilannetajua. Jotkut taas ovat hyvin voimakkaasti asiajohtajia ja kokevat ihmisten johtamisen hankalaksi. Yksi lääke tähän on Aarnikoivun mielestä keskustelu: esimieskin voi kysyä, mitä toivot ja miten voisin olla sinulle hyvä esimies, ja toisaalta kertoa, mitä itse odottaa alaisiltaan. Henrietta Aarnikoivun mielestä esimies-alaisrooli on media-alalla erityisen haastava: esimiehiksi päätyvillä on harvoin koulutusta tai edes motivaatiota johtajuuteen. Henrietta aarnikoivu > yhteiskuntatieteiden maisteri, ratkaisukeskeinen valmentaja > konsultti, kirjailija > yritys ProTulos Oy > kirjoittanut teokset: Keskity olennaiseen, esimies, Työelämätaidot – Menesty ja voi hyvin, Aidosti hyödyllinen kehityskeskustelu, Esimiehenä arjessa ja Onnistu asiakaspalvelussa > työskennellyt esimiehenä yli 15 vuoden ajan eri toimialoilla – Asioista ei kannata tehdä liian vaikeita. Puhumattomuus vie yleensä männikköön; kysymisen ja kuuntelun kautta sen sijaan toista alkaa ymmärtää paremmin. Kätevä tapa on vaikkapa tehdä vähän pilke silmäkulmassa kirjalliset käyttöohjeet itsestään. Muutokseen ei jäädä vellomaan Vaikka esimieheltä vaaditaan erilaisten tunteiden hyväksymistä, hänen pitää Aarnikoivun mukaan toisaalta olla jämäkkä ja ohjata alaisiaan siihen, ettei ”muutosta ruveta liikaa vellomaan”. – Muutostilanteissa ihmisten olisi hyvä keskityttyä perustyöhön ja niihin asioihin, joihin voi vaikuttaa. Monesti työntekijöillä menee liikaa energiaa sen pohtimiseen, miksi näitä muutoksia tulee, kun energia pitäisi suunnata siihen, miten muutokset otetaan haltuun. Esimies voi ohjata työntekijää miettimään, miten tämä kykenee itse auttamaan itseään uudistuksissa. Monesti sekin helpottaa, jos ihmiset eivät tulkitse muutoksia henkilökohtaisesti. Hyvä esimies kaivaa esiin myös alaistaidot ja luo alaisiinsa itseluottamusta: usein syy muutosvastarintaan on pelko siitä, ettei osaa.
KUVAAJA – Johtajan ei kannata lähteä pitämään palopuheita hurmostilassa vaan ohjata alaisiaan etsimään tietoa, oivaltamaan ja toimimaan itsenäisesti, Aarnikoivu vinkkaa. Johtajavaihdos vaatii perusteluja Viime aikoina johtajia, etenkin päätoimittajia, on vaihdettu monessa mediassa. Aarnikoivun mukaan yrityksen on järkevä laittaa toimimaton johto sivuun. – Tästä ei silti saa tulla tempoilevaa vaikutelmaa. Henkilöstön turvallisuuden tunnetta ei lisää, jos joh- to vaihtuu tiheään. Muutokset pitää perustella avoimesti. Erityisen tärkeää Aarnikoivun mielestä on, että uusi johtaja pelaa avoimin kortein. – Hänen pitää tulla esiin ja kertoa, miten aikoo viedä asioita eteenpäin. Muuten alkaa liikkua huhuja, että uusi esimies vain saneeraa, ja ihmiset keskittyvät suojautumiseen. Erityisen kannustava viesti työyhteisölle on, jos pitkäaikainen perinteinen johtaja kykeneekin ottamaan muutoksen aktiivisesti ja rohkeasti haltuunsa. – Se luo uskoa myös muihin. Noora Autio ” Uuden johtajan pitää tulla esiin ja kertoa, miten aikoo viedä asioita eteenpäin.” Hyvä esimies Hyvä alainen > omaa terveen itsetunnon eikä päde alaistensa kustannuksella > ymmärtää, että alaiset ovat oman työnsä parhaita asiantuntijoita > auttaa alaisiaan oivaltamaan, kysyy ja kuuntelee > tuntee alaisensa ja osaa toimia parhaalla mahdollisella tavalla kunkin kanssa > omaa tunneälyä ja tilannetajua > on rehti ja kannustava > on tasapuolinen, katsoo kokonaisuutta eikä tee ratkaisuja yhden näkökulman perusteella > on jämäkkä ja päätöksentekokykyinen > puuttuu epäkohtiin, ei vaikene > on ratkaisukeskeinen, rakentaa yhteistä tulevaisuutta. > hankkii aktiivisesti tietoa ja jakaa osaamistaan > ymmärtää, että hänellä on mahdollisuuksia vaikuttaa > löytää oman motivaationsa > panostaa itseensä ja etsii väyliä osaamisensa kehittämiseen > ymmärtää organisaation yhteiset tavoitteet > pitää huolta jaksamisestaan > osallistuu hyvän työilmapiirin rakentamiseen > antaa tilaa erilaisille näkemyksille ja kannustaa muita > ymmärtää esimiehen roolin > on rakentavan kriittinen. SuomenLehdistö 9/2014 11
näin me teemme Kalevan nuorisotiimi Ideoita nuorille yhdessä h Kalevan osastorajat ylittävä nuorisotiimi on sanomalehdissä harvinaisuus. Kalevan nuorisotiimin tapaamisessa ensimmäinen vartti nauretaan, huudetaan ja väitellään vähän mistä sattuu – päästään hyvään tunnelmaan. Kun kolmen naisen tiimi kohtaa, hersyvälle puheelle ei ole tulla loppua, ja siinä samalla ilmoille tupsahtaa kuin varkain ideoita. – Mehän voitaisiin tehdä taas se kampanja, että tilaa toimittaja luokkaan, Elina Ursin haaveilee. – Joo, tehdään, muut innostuvat. Nuorisotiimi on toiminut nykyisellä osastorajat ylittävällä kokoonpanolla noin kahdeksan vuotta. Elina Ursin on toimittaja, Pia Maria Penttinen asiakaspalvelupäällikkö ja Nina Alatalo markkinointiassistentti. – Minun roolini on muistuttaa, että mennään lehti edellä ja mietitään, miten nuoret saadaan lukemaan ja osallistumaan. Pia Marialla ja Ninalla taas on markkinointiosaamista, Ursin kertoo. Projekteja oman työn ohella Nuorisotiimi kokoontuu kuuden viikon välein. Lisäksi pidetään ”pystypalavereja”. Tiimillä on oma toimintasuunnitelmansa ja budjettinsa sekä vuosikello, jonka avulla tempauksia suunnitellaan. Kenenkään toimenkuvaan ei ole kirjattu, montako prosenttia työajasta kuluu nuoriin. Tapahtumia järjestetään oman toimen ohessa. – Saattaa olla viikkoja ja kuukausikin, ettei tähän mene yhtään aikaa. Sitten kun tulee sanomalehtiviikko tai jokin muu tapahtuma, aikaa kuluu paljon enemmän, Alatalo kertoo. Kalevan eri osastoista koottu tiimi on sanomalehdissä harvinaisuus. Viime vuosina monet lehdet ovat säästösyistä supistaneet sanomalehti opetuksessa -toimintaa. – Onhan tämä monessa paikassa ajettu alas; niissä hoidetaan ihan pakolliset kuviot, kuten sanomalehtiviikko, Ursin sanoo. Niissäkin lehdissä, joissa toimintaa yhä on, siitä kantaa vastuun yleensä yksi ihminen muun työnsä ohella. – Yksin tekeminen olisi kyllä raskasta, Ursin miettii. – Jo tekstien tuottaminen nettisivuille, lomakkeiden, uutiskirjeiden ja ilmoitusten teko on yllättävän työlästä, Alatalo säestää. Messuja, seminaareja ja lastenpalstaa Lista nuorisotiimin tehtävistä on hengästyttävä: kaksi sanomalehtiviikkoa vuodessa, sananvapaudenpäivän ja lukutaidonpäivän tempaukset, opettajaseminaari, oma osasto koulutukseen ja työelämään keskittyvillä Eteenpäin-messuilla, neljä 12 SuomenLehdistö 9/2014 kertaa vuodessa uutiskirje koulujen ja päiväkotien opettajille, oppilaitosjalkautumisia, päivittäin ilmestyvä Pikkunen-lastenpalsta ja sen maskotti Kalle-krokotiili… Lisäksi tiimiläiset ohjaavat TETharjoittelijoita ja kesäseteliläisiä ja jakavat stipendejä peruskoulunsa päättäville aktiivisille ja verkostoituville nuorille. ” Nuoria on monenlaisia: osa ei ole suunnilleen nähnyt lehteä ennen, osa kyselee järkevästi tabloidiin siirtymisestä.” – Työskentelyämme helpottaa se, että meillä on jo tietyt vuosittaiset rakenteet. Olemme tehneet tätä pitkään, Penttinen sanoo. Kaksi sanomalehtiviikkoa vuodessa Isoimmat vuosittaiset rutistukset tiimille ovat sanomalehtiviikot. Lokakuussa Kaleva järjesti toista kertaa oman sanomalehtiviikon kevään valtakunnallisen viikon lisäksi. – Tavoitteenamme on saada mahdollisimman paljon lehtiä kouluihin ja saada myös lukiot innostumaan. Kevään sanomalehtiviikko osuu lukiolaisille haastavaan ajankohtaan, Penttinen sanoo. Tämän vuoden keväällä lehtiä tilattiin kouluihin 55–60 000 kappaletta, syksyllä noin 25 000. Sanomalehtiviikolla organisoitiin iskulausekisa teemalla ”Olen rohkea”. Siinä kannustettiin uskallukseen seisoa oman mielipiteensä takana. – Ajatuksena oli viestiä, millä tavalla sinussa ilmenee se, että olet rohkea. Vastauksia tuli reilut 500. Voittaja ystävineen sai iskulauseella varustetut t-paidat, Penttinen kertoo. Myös peruskoulunsa päättäville suunnatut Eteenpäin-messut olivat samaan aikaan sanomalehtiviikon kanssa. Kalevan messuosastollaan lanseeraama iskulausekisa toimi tiimiläisille hyvänä väylänä päästä juttelemaan nuorten kanssa. Elina Ursin (vas.), Pia Maria Penttinen ja Nina Alatalo ovat tehneet Kalevan nuorisotyötä tiiminä kahdeksan vuotta. Ideoita löytyy ”kaikkialta ympäriltä”, ja nuorten maailmaan pääsemistä helpottavat myös Penttisen ja Alatalon lapset. – Nuoria on monenlaisia: osa ei ole suunnilleen nähnyt lehteä ennen, osa kyselee järkevästi tabloidiin siirtymisestä, Penttinen sanoo. ”Idealla on enemmän merkitystä kuin rahallisella panoksella.” – Messuilla käy kahdessa päivässä noin 10 000 nuorta. Yritämme saada kontaktin mahdollisimman moneen, Ursin jatkaa. Johto kannusti työhön Sanomalehti opetuksessa -toimintaa on Kalevassa ollut jo alkumetreiltä lähtien. Sitä seurannut nuorisotiimi perustettiin vuonna 2008 siksi, että nuorta lukijaa haluttiin ajatella vähän laajemmin. Peruskoulujen lisäksi mukaan otettiin enemmän päiväkoteja, yliopistoja ja ammatillista koulutusta ja alettiin järjestää erilaisia tapahtumia. – Tähän tuotiin myös markkinoinnillinen kulma. Entinen päätoimittaja Risto Uimonen antoi meille mandaatin, Penttinen sanoo. Penttisen mielestä tiimi toimii hyvin siksi, että sen jäsenet ovat tasavertaisia keskenään ja tuovat asioihin erilaisia näkökulmia. Vuosien varrella vaihtunut johtokaan ei ole kyseenalaistanut kolmikon työn tärkeyttä. – Työ on aika itsenäistä: merkkaan vain kalenteriini, milloin mi-
jarmo kontiainen mediankentät ä hullutellen Maria Lassila-Merisalo on journalismin tutkija, kouluttaja ja kirjoittaja. Novellin näköinen lehtijuttu Syksyllä 2006 olin äitiyslomalla hoitamassa toista lastani. Kirjoittelin freenä lehtijuttuja saadakseni lisätienestiä. Kotikaupunkini kansalaisopistossa järjestettiin uurnakurssi. Ideana oli rakentaa oma arkku tai uurna ja keskustella samalla kuoleman kulttuurista. Ilmoittauduin kurssille ja sovin sanomalehden sunnuntaisivujen tuottajan kanssa, että teen kokemuksesta jutun. Suunnitelmissani oli haastatella muita kurssilaisia, mutta he olivat kaikki ikääntyneitä miehiä, jotka joko tytöttelivät minua tai pelkäsivät toimittajuuttani. Yritykset syvällisemmistä keskusteluista kaatuivat vitsailuun. Juuri kurssin alkaessa setäni ja appiukkoni sairastuivat syöpään. Minä imetin verstaan perällä vauvaani ja ihmettelin, miten voin vain oman ruumiini avulla antaa lapselleni elinvoiman yli puoleksi vuodeksi, mutta elämänkaaren toisen pään edessä olin kyvytön, voimaton. ” Tarinoista puhutaan kyllä, mutta niiden nähdään silti kuuluvan kevyen, yksityisen ja feminiinisen alueelle.” Huomasin pian, että juttu alkoikin kertoa minusta. Juoneksi tuli, miten omaan kuolemaansa voi varautua, kun on nuori ja terve. Laadin viimeisen tahtoni, päätin tulevan hautapaikkani, selvitin krematointiprosessin. Kiedoin tekstin jaksoiksi, joiden välissä kulki Jouko Mäki-Lohiluoman Viikatemies-laulun säkeet. Tuottaja välitti palautetta toimituksen aamupalaverista, kun juttu oli julkaistu. Ei sitä oikein ymmärretty. Eikö olisi vain voinut haastatella niitä muita kurssilaisia? Juttuhan näytti enemmän novellilta kuin journalismilta. Se ei ollut tunnustukseksi tarkoitettu, mutta sellaisena sen otin. Sehän oli Tom Wolfen maailmankuulu kaunokirjallisen journalismin määritelmä: lehtijuttu, joka näyttää novellilta. nulla on nuorisotiimin projekteja, Alatalo kertoo. Vinkit Tavoitteena lisää nuoria lukijoita Tällaistakin tiimi on tehnyt Tiimille paras palkinto on se, kun näkee jonkun nuoren tosissaan innostuvan sanomalehdestä tai luokan tehneen oma-aloitteisesti lehtiprojekteja. – Silloin huomaa, että on koskettanut jotain. Minulle tämä työ ei ole mistään pois, ihan voimaannun tästä, Alatalo sanoo. Tiimi pyrkii omalta osaltaan säilyttämään nuoret lukijat – ja myös hankkimaan heitä lisää. – Mielestämme idealla on enemmän merkitystä kuin rahallisella panostuksella. Tarvitaan hulluutta ja rohkeutta ja uskoa siihen, että tämä on tärkeää, Penttinen vinkkaa. Noora Autio > Sana on vapaa -tapahtuma: Nuoret pääsivät kävelykadun lavalle sanomaan vapaasti mielipiteensä. > Tilaa toimittaja luokkaan: Opettaja sai soittaa ja varata toimittajavierailun kouluunsa. Lähes sadalla oppitunnilla vieraili kymmeniä toimittajia. > rakastan-kampanja: Sanomalehtiviikon yhteydessä toteutettu kampanja, jossa lukijat kertoivat ystävälleen, kuinka paljon hänestä välittävät. > pikkunen-lastenpalsta ja -lehti: Päiväkotilapset ja koululaiset voivat lähettää päivittäin ilmestyvälle palstalle juttuja ja kuvia. Niiden aineistosta on koottu myös tabloidilehti. > tutustumista lehtitaloon: Koululais- ja opiskelijavierailuja ympäri vuoden. > mielipidekisa: Oppilaat kirjoittivat mielipidesivulle. > avoimet ovet: Luokat tekevät retkiä painotaloon. Politiikassa tarinankerronta on ollut tehokas keino kautta aikain. Esimerkiksi Ronald Reagan yhdisti tarinoiden avulla kansakunnan uskomaan myyttiseen Amerikkaan. Bisnesmaailmassa on oivallettu, että tarina myy. Se liitetään valtaan ja vaikuttamiseen, menestykseen ja Steve Jobsiin. Uskonnot rakentuvat paitsi vuosituhanten takaisten, myös tuoreiden tarinoiden varaan. Ihmiset kertovat, kuinka pääsivät eroon alkoholista tai maallisen mammonan jahtaamisesta uskon avulla. Vertaistukiryhmissä ja terapiahuoneissa kerrotaan tarinoita kärsimyksestä ja vaivoista. Jos kipeät asiat jäävät käsittelemättä, ne tunkeutuvat esiin muilla keinoin. Sodan kokeneelle sukupolvelle tämä on kollektiivinen, joskin pitkään vaiettu kokemus. Tarina läpäisee koko ihmisenä olemisen. Journalismikin kertoi aluksi tarinoita. Uutinen noudatti tapahtumien alkuperäistä järjestystä. Sitten journalismi ammattimaistui ja käänsi pyramidin ylösalaisin. Aaltoliike on tuonut tarinan taas nousuun. Maailmalla jaettavuus on nyt jutun olennaisimpia tasokriteereitä. Hyvä tarina on herkkupala sosiaalisessa mediassa. Tuntuukin käsittämättömältä, kuinka kaksijakoisesti tarinoihin monessa suomalaisessa mediatalossa yhä suhtaudutaan. Niistä puhutaan kyllä, mutta niiden nähdään silti kuuluvan kevyen, yksityisen ja feminiinisen alueelle. Todellinen voima nähdään kovissa faktoissa ja uutisvoitoissa. Entisen Neuvostoliiton alistamissa maissa tarina oli vastavallan väline. Sensuuri piti lehdissä julkaistuja tarinoita vaarattomina. Se oli virhe. SuomenLehdistö 9/2014 13
tutkimus Verkkojuttujen oikaisukäytännöt teoria&käytäntö MIKKO MARTIKAINEN Verkko-oikaisuissa skarpattavaa TEORIA VÄITTÄÄ Kirjoittaja Panu Uotila on journalistiikan yliopistonopettaja Jyväskylän yliopiston viestintätieteiden laitoksella. panu.uotila@jyu.fi 14 VERKOSSA JULKAISTAVAT uutiset voivat levitä minuuteissa läpi mediakentän – riippumatta siitä pitävätkö ne paikkansa. Uutiskilpailu ja kiire aiheuttavat sen, että täydellistä virheettömyyttä on mahdotonta saavuttaa, vaikka siihen tietysti pitää pyrkiä. Laatumedian tunnistaa kuitenkin siitä, että se tunnustaa virheensä ja oikaisee ne näkyvästi. Julkisen sanan neuvosto täydensi oikaisua koskevaa ohjeistustaan tämän vuoden alussa. Uudet Journalistin ohjeet syntyivät tarpeesta luoda yhtenäisiä käytäntöjä internetiä varten. Verkossa oikaisuja on helppo upottaa laajaan tarjontaan, mutta isojen virheiden pienet korjaukset syövät luottamusta mediaa kohtaan. Eero Mäntymaa selvitti gradussaan käytännön esimerkkien kautta, miten uusia Journalistin ohjeita noudatetaan virheellisten juttujen oikaisussa. Tulos ei ole mairitteleva. Suomesta puuttuvat edelleen yhdenmukaiset verkko-oikaisukäytännöt. Oikaisujen muoto ja sisältö vaihtelevat toimitusten välillä, mutta myös toimitusten sisällä. Tutkimuksen otanta oli 70 virheellistä verkkojuttua, joista reilu kolmasosa, eli 26 juttua, oli oikaistu joltain osin vastoin Journalistin ohjeita. SuomenLehdistö 9/2014 Osa oikaisuista oli tosin tehty ennen uusien ohjeiden voimaantuloa. ISOT VIRHEET edellyttävät isoa oikaisua. Journalistin ohjeiden mukaan ”korjauksen huomioarvo on suhteutettava virheen vakavuuteen”. ”Jos jutussa on useita asiavirheitä tai jos virheestä aiheutuu suurta vahinkoa, toimituksen tulee julkaista uusi juttu, jossa virheellinen tieto yksilöidään ja korjataan.” Tutkimuksen mukaan erilliset oikaisuartikkelit ovatkin melko yleisiä, mutta niiden linkityskäytännöt eivät ole vakiintuneet. Oikaisuartikkeli pitäisi aina ristiinlinkittää alkuperäiseen juttuun siten, että lukija löytää toisen jutun, riippumatta siitä kumman jutun hän lukee ensin. Julkisen sanan neuvosto suosittaa myös, että ”tiedotusvälineen on suotavaa tehdä yleisölle selväksi ne käytännöt ja periaatteet, joiden mukaan se korjaa virheensä.” Tämä läpinäkyvyyttä kasvattava suositus on jäänyt kuolleeksi kirjaimeksi lähes kaikilla verkkotoimituksilla. JOURNALISTIN OHJEIDEN mukaan ”verkossa olennaisen virheen korjaamiseksi ei riitä virheellisen tiedon tai jutun poistaminen, vaan yleisölle on kerrottava virheestä sekä miten ja milloin se on korjattu.” Pienet virheet voi korjata juttuun, kunhan korjauksen sisältö ja sen Fakta Tutkija: Eero Mäntymaa Tutkimus: ”Juttua on korjattu”. Verkkojournalismin oikaisukäytännöt päivityksen tarpeessa. Journalistiikan pro gradu -tutkielma, Jyväskylän yliopisto 2014. Aineisto: Yhteensä 70 virheellisen verkkojutun oikaisun analyysi sekä kahdeksan verkkouutisoinnista vastaavan esimiehen haastattelu. ” Jutuista reilu kolmasosa oli oikaistu vastoin Journalistin ohjeita.” ajankohta kerrotaan selkeästi esimerkiksi jutun lopussa. Verkkojuttuja kuitenkin korjataan ja täsmennetään ilmoittamatta asiasta lukijalle tai korjauksen sisällöstä kerrotaan niin yleisesti, että lukijalla ei ole mahdollisuutta arvioida virheen vakavuutta. Osassa tutkituista korjauksista puuttui myös tieto korjauksen ajankohdasta. Tutkimuksessa löytyi myös virheellisiä juttuja, jotka oli poistettu julkaisun jälkeen. Virheellisen jutun poistaminen ei ole Journalistin ohjeiden mukainen menettely, koska kerran verkossa julkaistu juttu voi jäädä elämään tallennusten kautta esimerkiksi sosiaalisessa mediassa. Verkkojutun poisto on hyväksyttävää vain poikkeustapauksissa, kuten silloin kun uutisessa esitetään virheellistä ja vahingollista tietoa yksityishenkilöstä. Myös termien käytössä on epäyhtenäisyyttä. Jotkut mediat käyttävät termiä oikaisu, jotkut vain korjaus tai täsmennys. Yhtenäisyyden vuoksi olisi hyvä puhua oikaisusta silloin, kun tietoa oikaistaan. OIKAISUKÄYTÄNTÖJEN epäyhtenäisyys on seurausta siitä, että verkkojournalismi kehittyy ja muuttuu edelleen voimakkaasti. Siinä missä sanomalehtijournalismilla on monisatavuotiset perinteet, kipuilee verkkojournalismi vasta teini-iän nopean kehityksen ja itsenäistymisen tuomaa murrosta. Lajityypin nuoruus ei kuitenkaan ole pätevä selitys käytäntöjen epäyhtenäisyydelle. Toimitukset pitäisi ohjeistaa siten, että oikaisut tehdään näkyvästi ja yhtenäisellä tyylillä. Kunnon oikaisu ei vie median uskottavuutta vaan kasvattaa lukijoiden silmissä pesäeroa internetin huhutietoon.
Iltalehden verkkotoimituksen uutispäällikkö Sonja Lakanen, millaisissa tapauksissa Iltalehti tekee virheellisestä uutisesta erillisen oikaisujutun? – Jos huomaamme, että olemme tehneet sen kokoluokan virheen, että se pitää kertoa lukijalle erillisellä oikaisulla, teemme aina erillisen jutun. Myös alkuperäinen virheellinen juttu korjataan ja sen jälkeen oikaisu ja korjattu juttu linkataan toisiinsa. Verkkoon ei saa jäädä juttua, jossa virhettä ei ole oikaistu. Milloin oikaisuun riittää pelkkä alkuperäisen jutun viilaus? – Pieni virhe voidaan korjata myös itse juttuun, mutta silloin kyseessä on sen kokoluokan asia, ettei virhe muuta jutun olennaista asiamerkitystä. Jokainen korjaus pitää kuitenkin tehdä lukijoille selväksi. Kerromme jutun lopussa, mitä on korjattu ja milloin. Poistatteko virheellisen jutun, jos virhe huomataan nopeasti jutun julkaisun jälkeen? – Iltalehti ei koskaan poista virheellistä juttua, vaan korjaamme jutun. Kerromme lukijoille avoimesti, että olemme tehneet virheen emmekä yritä peitellä sitä. Kuka päättää, kuinka näyttävän oikaisun yksittäinen virhe vaatii? – Toimittaja neuvottelee oikaisuista ja korjauksista aina esimiehensä kanssa eikä tee ratkaisujaan yksin. Käytännössä esimies päättää, kuinka näkyvälle paikalle oikaisu verkkosivuilla nostetaan. – Me uskomme, että lukijan on tärkeää huomata, että korjaamme virheet näkyvästi. Silloin he voivat luottaa siihen, että jos teemme virheen, me myös korjaamme sen. Tämä on lehden luotettavuuden kannalta todella tärkeä asia. Tuleeko lukijoilta usein palautetta oikaisuista? – Tehdyistä oikaisuista tulee todella harvoin palautetta. Yleisempää on, että joku pyytää oikaisua jutussa olleeseen asiaan. Kun oikaisupyyntö tulee, selvitämme asian ja harkitsemme, onko pyynnölle perustetta. Oikaisuja joudutaan onneksi tekemään aika harvoin, mutta pieniä täsmennyksiä useammin. Tutkimuksen mukaan verkkojournalismi ja myös verkko-oikaisujen käytänteet eivät ole vielä vakiintuneet, vaan ratkaisut saattavat vaihdella jopa sen mukaan, kuka esimies on vuorossa. Oletko samaa mieltä? – Iltalehdessä oikaisujen perusperiaatteet ovat mielestäni aika selvät. Jokainen toimittaja käy perehdytyksessä oikaisukäytännöt lävitse, ja oikaisut hoidetaan aina esimiehen kanssa. – Laajemmin ajatellen alalla varmaan haetaan vielä parhaita käytänteitä siihen, miten eri tilanteissa olisi järkevää toimia. Joskus olemme esimerkiksi epähuomiossa siteeranneet toisen median juttua, jota onkin jo korjattu, mutta ei alkuperäiseen juttuun. Näin korjaus on jäänyt meiltä siteeraushetkellä huomaamatta. Toimintatavoissa on varmasti vielä parantamisen varaa. Tätä tutkin Kauneustoimittaja ei ole mainosautomaatti VIRVE RISSANEN Yhteiskuntatieteiden maisteri Tutkimus: Pro gradu Tampereen yliopiston viestinnän, median ja teatterin yksikköön: ”Ystävyyttä, yhteistyötä vai avunantoa? Haastattelututkimus naistenlehtien ja kosmetiikkayritysten suhteista ammattietiikan näkökulmasta.” Tutkimus löytyy osoitteesta: http:// tampub.uta.fi/ handle/10024/ 95230 Naistenlehtien piilomainontaväitteitä nousee julkiseen keskusteluun säännöllisesti. Viime vuonna asiaa puitiin laajasti myös Julkisen sanan neuvostossa. Halusin pro gradu -työssäni tuoda mustaa valkoiselle siitä, miten naistenlehtien paljon parjattua kauneusjournalismia tehdään. Journalistietiikan mukaan toimituksellinen aineisto täytyy pystyä erottamaan mainosaineistosta. Ilman mainosrahaa kaupallinen media ei kuitenkaan pyöri. Taloudellisen tilanteen huonontuessa kaupallistuminen kiihtyy, ja lukemistottumusten muuttuessa perinteiset mainosväylät eivät enää riitä. Kauneusjournalismissa tämä tuo päänvaivaa kolmelle ammattiryhmälle: kauneustoimittajille, mediatalojen mainosmyyjille ja kosmetiikkayritysten viestintäammattilaisille. Haastattelin gradussani näiden kolmen ammattiryhmän edustajia, ja kävi ilmi, että käytännön työssä heidän etiikkansa käyvät hiljaista taistelua. Vaikeimmassa tilanteessa ovat mainosmyyjät, jotka yrittävät saada lehdelle mahdollisimman paljon rahaa myymällä mielikuvituksellisia yhteistyöratkaisuja. Heidän toiveensa voivat kuitenkin kariutua journalistieettisiin säädöksiin. Journalismietiikka ei meinaa pysyä jatkuvasti kehittyvän mediaympäristön perässä. Haastattelemani kauneustoimittajat korostivat riippumattomuuttaan, mutta myönsivät ta?rkeiden mainostajayritysten saavan tuotteitaan helpommin naistenlehtien sivuille. Saman totesivat myös kah- den kosmetiikkayrityksen edustajat. Kävi myös ilmi, että joidenkin julkisuuden henkilöiden haastatteluja saa helpoiten ottamalla yhteyttä kosmetiikkayritykseen, joka heitä sponsoroi. Tutkimuksessa vahvistin mediakriittisen politekonomian teorian siita?, etta? valta mediasisa?llo?ista? painottuu rikkaille. Ta?ssa? tapauksessa omanlaistaan valtaa ka?ytta?va?t rikkaat kosmetiikkayritykset. Tilanne ei kuitenkaan näytä niin synkeältä kuin miltä se usein julkisessa syyttelyssä kuulostaa. Kauneustoimittaja ei ole mainosautomaatti. Koko journalismin uskottavuutta parantaisi, jos vastakkainasettelu naistenlehtien kanssa loppuisi ja tuotejournalismiin tehtäisiin selkeät pelisäännöt toimittajille ja mediamyyjille. Nuoret eivät näe verkkotoimittamista mielekkäänä KATARIINA KARJALAINEN Filosofian maisteri Tutkimus: Pro gradu Jyväskylän yliopiston viestintätieteiden laitokselle: ”Mistä on tulevaisuuden journalistit tehty? Viiden maan journalistiikan opiskelijoiden näkemyksiä ja odotuksia tulevasta ammatistaan.” Tutkimus löytyy osoitteesta: https:// jyx.jyu.fi/dspace/ handle/123456789/ 43730 kirjaarvio KÄYTÄNTÖ VASTAA Unto Hämäläinen (toim.): Etusivun uutisia. Uutissivuja ja valokuvia 125 vuoden ajalta. 391 sivua, 3,35 kg HS kirjat, 2014 Tutkin pro gradussani viiden maan journalistiikan opiskelijoiden käsityksiä ja odotuksia tulevaisuudesta journalisteina sekä journalistin ammatista. Tutkitut yliopistot sijaitsevat Moskovassa, Tartossa, Varsovassa, Södertörnissä ja Jyväskylässä, joten vertailupohjaa tutkimukseen antoivat myös valtioiden tiedonvälityksen historiaan ja vapauteen liittyvät seikat. Tutkimus tehtiin kyselylomakkeella syksyllä 2011, ja sain suuren osan aineistosta valmiina graduohjaajaltani. Keräsin lisää vastauksia syksyllä 2012. Tutkimus oli määrällinen, eli siihen vastattiin anonyymisti rasti ruutuun -menetelmällä. Keskeisin löydös tutkimuksessani oli mielestäni se, että tulevat journalistit ovat motivoituneita opintoihinsa ja suhtautuvat mediamurroksesta ja yt-neuvottelujen leimaamasta aikakaudesta huolimatta yllättävän positiivisesti journalistin ammatin tulevaisuuteen. Vaikka enemmistö uskoo ammatin pysyvän tarpeellisena kanavista riippumatta, ilmaisee moni, että työllistyminen omalle alalle ja toimeentulo pelkällä journalistisella työllä huolettaa. Eniten maakohtaisia eroja muodostui Venäjän ja muiden maiden välille. Venäläiset pitävät tärkeänä journalistin työssä hyvää palkkaa ja työn mukanaan tuomaa statusta, kun taas suomalaiset ja ruotsalaiset keskittyvät mieluummin penkomaan yhteiskunnallisia epäkohtia. Tutkimustulokset voivat antaa esimerkiksi työnantajille viitteitä siitä, mitä nuoret tahtovat työelämältä ja minkälaisia ominaisuuksia he arvostavat journalistisessa työssä. Nuoret eivät tulosten perusteella näe verkkotoimittamista kovin mielekkäänä, vaikka verkon merkitys tuntuu oman työkokemukseni perusteella kasvavan työelämässä jatkuvasti. Suurin osa tekisi mieluiten hidasta asiajournalismia viihdejuttujen sijaan, mutta silti nuoret pitävät kykyä työskennellä hektisessäkin tahdissa tärkeänä. Haaste työnantajille voisikin olla, miten hektisestä verkkotyöskentelystä saataisiin nuorten näkökulmasta kiintoisampaa ja halutumpaa. Printin täysi painoarvo Helsingin Sanomien 125-vuotisen historian kunniaksi ilmestynyt Etusivun uutisia on juhlava, vahvalle paperille Latviassa painettu kuvateos. Se koostuu Hesarin ja sen edeltäjän Päivälehden pääuutissivuista, kutakin kulunutta vuosikymmentä journalistisesti tarkastelevasta nykyesseestä ja taitavasti valikoiduista valokuvista. Lähes 400 sivun visuaalinen matka alkaa marraskuussa 1889 ilmestyneestä Päivälehden näytenumerosta ja päättyy Sotšin olympialaisiin helmikuussa 2014. Väliin mahtuu valtaisa historian vyöry, jonka jokainen vaihe on tallentunut uutissivuille juuri nyt -aikamuodossa. Läsnäolon preesens lienee keskeinen syy sille, että vanhat sanomalehdet eivät menetä voimaansa, vaikka Päivälehden syntymisen jälkeen on vuosisatakin ehtinyt vaihtua jo kahdesti. 1900-luvun alun näkyvin muutos oli tekstityypin sulautuminen fraktuurasta antiikvak- si, 2000-luku pienensi sivukoon tabloidiksi ja muuttaa nyt digijulkaisemisen myötä kokonaan käsityksemme siitä, mitä lehden sivu tarkoittaa. Digitaalinen murros tekee Etusivun uutisista poikkeuksellisen kiinnostavan kirjan. Se osoittaa konkreettisesti, mistä printissä on kysymys. Vaikka kuinka vannoisi täppäreiden nimeen, painetusta sivusta huokuu laaja-alaisempi tapa rakentaa kokonaisuuksia. ” Vilkaisemallakin pääsee kyytiin, mutta jos aikaa on, Etusivun uutisten äärellä sitä kuluu.” Lehtivalokuvaus syntyi 1900-luvulla, eikä kaikkia kirjan varhaisimpia valokuvia ole ainakaan omana aikanaan lehdessä julkaistu. Vanhin kirjaan nostettu, oikeiden valokuvien vahvistama uutisjuttu kertoo vuonna 1911 tapahtuneesta ”kamalasta tapaturmasta uutisrakennuksella”. Onnettomuudessa kuoli kolme työmiestä. Kaksi vainajaa on valokuvattu, mutta ”työmies Laakkosen pää musertui niin, ettei valokuvaa hänestä voitu ottaa”. Kuvan tilalla julkaistiin piirros. Paitsi että journalismin etiikka on sittemmin muuttunut, myös lehtien taitosta on opittu jotakin. Muutaman vuosikymmenen takainen hierarkisuuden puute on terveellistä katsottavaa kaikille, jotka kokevat ulkoasusäännöt ahdistaviksi. Uutissivut ovat populaarihistorian tiivistymiä. Tekstit, valokuvat ja kontekstien luomat ajankuvat upottavat katsojan vääjäämättä sisäänsä. Vilkaisemallakin pääsee kyytiin, mutta jos aikaa on, Etusivun uutisten äärellä sitä kuluu. Riitta Raatikainen Kirjoittaja on Savon Sanomien artikkelitoimittaja ja valokuvatutkija. SuomenLehdistö 9/2014 15
aihe VERKKO Teksti asian verkkojulkaisut Yhden verkonsilmä Teksti Kirjoittaja Ari Heinonen on dosentti ja tiedotusopin lehtori Tampereen yliopistossa. ari.a.heinonen@ uta.fi Yhden asian verkkolehti menee syvälle On helppo arvata, että näinä aikoina julkaisu nimeltä Syria Deeply ei ole matkailulehti. Ebola Deeply kertoo sekin julkaisun teeman. Vähän vaikeampi on hoksata, että Marshall Project keskittyy journalismissaan Yhdysvaltojen oikeusjärjestelmän seurantaan. Julkaisun nimi viittaa yhteen maan entisistä korkeimman oikeuden presidenteistä. Nimikkeitä yhdistää se, että ne ovat kaikki melko tuoreita ja syntyneet verkkoon, tekijöinä ovat alan kokeneet ammattilaiset – ja julkaisut keskittyvät kukin yhteen aihepiiriin. Marshall Project on tekijöidensä mukaan syntynyt paikkaamaan aukkoa, jonka valtamedia on jättänyt. Journalismissa ei julkaisun mukaan seurata riittävästi Yhdysvaltojen rikoslainsäädäntöä tai vankilalaitosta eikä ylipäänsä nosteta esille aihepiirin ongelmia. Uusi julkaisu lupaa tehdä aiheesta perusteellisia juttuja ja osoittaa korjaamista vaativia epäkohtia. Lisäksi se tarjoaa muista lähteistä koottuja uutiskoosteita omasta aihepiiristään. Syria Deeply on nimensä mukaisesti Syyrian kriisistä kertova julkaisu, joka tuottaa aiheestaan päivittäisuutisia mutta ennen kaikkea taustoittavia aineistoja. Julkaisussa on juttuja, videoita, interaktiivisia karttoja ja podcasteja, jotka epäilemättä palvelevat sekä aiheesta kiinnostunutta suurta yleisöä että Syyrian tapahtumia seuraavia muiden välineiden toimituksia. Ebola Deeplyn julkaisija on sama kuin Syria Deeplyn, yhtiö nimeltään News Deeply. Julkaisut ovat kuin sisaria ulkoasuaan ja rakennettaan myöten. Ebola-aiheisen lehdenkin yksi keskeinen sisältö on kokoelma taustatietoa, ”ebola files”. Niiden avulla pääsee perehtymään esimerkiksi aiheesta tehtyihin tutkimusraportteihin ja saa selkoa aiheen erikoissanastosta. Tämänkin julkaisun anti Syria Deeply -julkaisussa on juttuja, videoita, interaktiivisia karttoja ja podcasteja kriisipesäkkeen tilanteesta. Sama julkaisija, News Deeply, on tehnyt vastaavan palvelun myös ebolasta. ” Yhä useammin verkkoyleisö etsiytyy hakukoneiden ja sosiaalisen median kautta suoraan jotakin aihetta käsitteleviin juttuihin.” on tuhti annos päivittäis- ja kestotietoutta aihetta seuraaville. Kohderyhmäjulkaisuja on toki ollut verkossakin aiemminkin. Uusimmat yritykset ovat kuitenkin syntyneet erityisen otolliseen aikaan. Yhä useammin verkkoyleisö etsiytyy hakukoneiden ja sosiaalisen median kautta suoraan jotakin aihetta käsitteleviin juttuihin ja yhä harvempi menee verkkolehden etusivulle katsastamaan, mitä tarjon- taa mahtaisi olla. Aihekohtainen julkaisu voi hyvinkin löytää sijansa verkkoliikenteessä. Uusien julkaisujen taustalla lienee sekin, että Yhdysvalloissa on valtamedian talousahdingon myötä vapaana ammattitaitoista journalismin työvoimaa. Samalla valtamedian kyky seurata tärkeitäkin aiheita on heikentynyt, kun väkeä on toimituksissa aiempaa vähemmän. Uusien julkaisujen tekijät käyttävät osaamistaan tehdäkseen sitä, mitä valtamedia ei tee kunnolla. Aiemmin esimerkiksi ProPublica on jo menestynyt tutkivan journalismin saralla. Iso kysymys tietenkin on, ovatko uudet julkaisukonseptit taloudellisesti kestävällä pohjalla, kuten Gigaomissa kirjoittava Mathew Ingram huomauttaa. Rahoitusmallit ovat vaihtelevia, mutta keskeisiä tulolähteitä ovat lahjoitukset. Yhteistä on myös pyrkimys tehdä kumppanuussopimuksia valtamedian kanssa. ProPublica on onnistunut tässä hyvin, mutta uusimmat aihejulkaisut vasta aloittelevat tälläkin saralla. > Syria Deeply: www.syriadeeply.org > Ebola Deeply: www.eboladeeply.org > Marshall Project: www.themarshallproject.org > ProPublica: www.propublica.org > Mathew Ingram aihejulkaisuista Gigaomissa: http://goo.gl/oRkW6Z Klikkaukset Espanjan El País pyrkii saamaan otetta nuorista lukijoistaan verkossa uudella Verne-sivustolla. Kyseessä on blogina toteutettu verkkolehden osasto, joka on suunnattu erityisesti mobiilivälineitä käyttäville nuorille. Verne poimii internetin sisällöistä kohderyhmää oletettavasti kiinnostavia aiheita ja tarjoilee niitä eteenpäin. Aihekirjo on laaja, aina kansainvälisestä politiikasta Twitterin uusimpiin postauksiin. Verne-palvelu on osa El Paísin laajempaa uudistusta, jossa myllättiin niin verkkolehden ulkoasu kuin sisällötkin. Uusina osastoina lehteen tulivat esimerkiksi tieteeseen ja teknologiaan keskittyvä Materia ja katalaaninkielinen elpais.cat. Ainakin tuoreeltaan uudistus on kiinnostanut yleisöä, sillä lokakuussa 16 SuomenLehdistö 9/2014 El País nousi maan suosituimmaksi verkkolehdeksi, tosin niukasti. Yksittäisiä kävijöitä oli El Paísin sivustolla 8,6 miljoonaa, kun seuraavaksi suosituimmalla El Mundolla kävijöitä oli 8,4 miljoonaa. > El Paísin Verne: blogs.elpais.com/verne/ > Juttua aiheesta lehden sivulla: http://goo.gl/IcwGOx Naapurimaassamme Västerbottens-Kuriren (VK) tavoittelee nuorta lukijakuntaa sillä oletuksella, ettei näillä ole aikaa uutisille. Niinpä VK aloitti vastikään kokeilun, jossa pääuutiset paketoidaan 100 sekunnissa luettavaksi annokseksi. Uutisten pikaruoka tarjoillaan iltapäivisin aina tiettyyn aikaan. VK:n mukaan satasen uutisiin sisällytetään neljästä viiteen aihetta. Tarkoitus ei lehden mukaan ole tyhmentää, sillä uutispätkistä pääsee klikkailemaan syvempiin juttuihin. > Västerbottens-Kurirenin juttu VK100-uutisista: http://goo.gl/cQpkA2 Ainakin osaavimmat ja viitseliäimmät toimitukset kykenevät tätä nykyä seulomaan sosiaalisen median uutisaiheista jyvät akanoista, sen verran alkaa työkaluja olla tarjolla. Yksi uusimmista on Twitter Trail, joka esiteltiin äskettäin pidetyssä tietotekniikan ja journalismin rajapintoja käsitelleessä symposiumissa New Yorkissa. Ohjelman suunnittelijoiden mukaan Trail tuottaa vastaukset journalistin peruskysymyksiin tviittien luotettavuudesta, mutta tekee sen nopeammin kuin toimittaja käsipelillä. Tarkistuksen lähtökohtana on alkuperäinen Twitter-viesti, ja annettuihin avainsanoihin perustuen Trail muun muassa jäljittää sen edelleenlähetykset ja viestien frekvenssin aikajanalla sekä havainnollistaa viestiavaruutta visualisoinnilla. Esimerkkinä käytettiin viestiä, jonka kuvassa oli tekstin mukaan Kanarian saarilla mereen pudonnut matkustajakone. Trail-tutkinta osoitti, että nopeasti laajalle levinnyt tviitti oli humpuukia. Kuvassa oli hinaaja. > Twitter-viestien tarkistusohjelma Twitter Trail esittelyssä American Journalism Review’ssa: http://goo.gl/tRtdYO
JSN Päätöksiä 13.11.2014 Hyvösen poiminta Palstalla jatkuu keskustelu Julkisen sanan neuvoston kiinnostavasta päätöksestä. Mielipiteitä ei oikaista Lapin Kansan päätoimittajalla oli Julkisen sanan neuvoston ratkaisun mukaan oikeus ilmaista mielipiteensä rattijuoppoutta käsitelleessä pääkirjoituksessa. Kantelijan mukaan mielipide oli perusteltu väärin. Median kuluttajien tuntuu joskus olevan vaikeaa erottaa asiavirheet yhteiskunnallisten asioiden arvioinneista. Erityisen vaikeaa tämä on pääkirjoitusten, kolumnien ja kommenttien osalta, jotka kaikki sisältävät joko lehden tai kirjoittajan omia ajatuksia. Itsekin keskustelen säännöllisesti tyytymättömien lukijoiden kanssa: jutun aihe, käsittely tai lopputulos ei ole miellyttänyt. Vaikka jutusta ei virheitä olekaan löytynyt, se on tuottanut lukijalleen pahaa mieltä. Lukijalla on oikeus arvostella mediaa, jonka velvollisuuksiin kuuluu käydä vuoropuhelua yleisönsä kanssa. Median on kuitenkin oltava tinkimättömän johdonmukainen omien ohjeidensa noudattamisessa. Asiavirheet oikaistaan, mielipiteitä ei. Veijo Hyvönen uutispäällikkö, Turun Sanomat Julkisen sanan neuvoston päätöksiä 13.11.2014. Päätöksiä yhteensä 9. Vapauttavia Langettavia 6 3 LAPIN KANSA Julkisen sanan neuvoston vapauttava päätös virheen korjaamista koskevassa asiassa. Ratkaistu 13.11.2014 Lehden pääkirjoituksessa käsiteltiin rattijuoppoutta vakavana yhteiskunnallisena ongelmana. Kantelija oli eri mieltä asian vakavuudesta, mutta ei vaatinut oikaisua. Kantelu 4.8.2014 Kantelu kohdistuu Lapin Kansan pääkirjoitukseen 21.7.2014 ja siinä esitettyihin näkemyksiin rattijuoppouden määrästä ja ongelman vakavuudesta. Kantelija vetoaa siihen, että tilastotietojen mukaan rattijuoppouden aiheuttamien kuolemien määrä on vähentynyt. Lapin Kansan vastaus 25.8.2014 Päätoimittajan mukaan rattijuoppouden yleisyyttä ei voi tilastoin varmasti kuvata. Jotta voisimme sanoa jotain varmaa, kaikissa autoissa tulisi olla sensorit, jotka mittaavat jatkuvasti kuskin promilleja. Koska tällaista systeemiä ei ole, tiedot rattijuoppoudesta perustuvat arvioihin. Lapin Kansan pääkirjoituksessa mainitut ”paheneva rattijuopumusongelma” ja ”kasvava ilmiö” perustuvat päätoimittajan mukaan tuoreisiin lehtiuutisiin aiheesta. ”Rattijuoppojen aiheuttamat kuolemat lisääntyneet rajusti”, otsikoi Kaleva 30.6.2014. Jutussa kerrottiin, että tieliikenteen kuolonkolareista yhä useampi on rattijuopon aiheuttama. Kyse on suhteellisesta osuudesta. Suomessa viime vuonna sattuneista 195 kuolemaan johtaneesta moottoriajoneuvo-onnettomuudesta lähes joka kolmas johtui rattijuoposta. Rattijuoppojen suhteellinen osuus kuolonkolareista on noussut selvästi, sillä kuluneen vuosikymmenen aikana rattijuopot ovat aiheuttaneet keskimäärin joka neljännen kuolonkolarin. Kolmasosa on enemmän kuin neljäsosa, ja määrä on siis kasvanut. ”Rattijuoppojen osuus kuolonkolareista oli isompi kuin kertaakaan 2000-luvulla. Nousu on hätkähdyttävää”, Liikennevakuutuskeskuksen liikenneonnettomuustutkimuksen johtaja Kalle Parkkari toteaa Kalevassa. Samaa kertoi Karjalainen aikaisemmin (3.4.2014): ”Rattijuoppokuolemat lisääntyivät rajusti”. Kantelija kiinnittää kantelussa huomiota sivullisten kuolemaan. Pääkirjoituksen yläotsikossa sanotaan, että humalassa autoilevat tappoivat viime vuonna lähes 60 sivullista. Itse tekstissä ei puhuta sivullisista, vaan todetaan, että rattijuopot ovat tappaneet autoillaan viimeisen kymmenen vuoden aikana yhteensä 754 ihmistä. Viime vuoden saldo oli 57 kuollutta eli lähes 60. Yläotsikon sivullisten kuolema viittasi tähän lukuun. Sivullisilla tarkoitettiin yläotsikossa rattijuoppouden vuoksi kuolleiden määrää erittelemättä sitä, oliko kyseessä itse kuski, joku kyydissä ollut tai joku muu. Ilmai- su on epätäsmällinen, mutta lukija ymmärtää tekstin ja yläotsikon luettuaan, että luku lähes 60 viittaa rattijuoppouden vuoksi kuolleisiin. Kyse ei ole olennaisesta virheestä. Ratkaisu JO 20: Olennainen asiavirhe on korjattava viipymättä ja niin, että se tavoittaa mahdollisimman kattavasti virheellistä tietoa saaneen yleisön. Korjaus on julkaistava sekä tiedotusvälineen toimituksellisilla verkkosivuilla että julkaisussa tai kanavassa, jossa virhe on alun perin ollut. Korjauksen huomioarvo on suhteutettava virheen vakavuuteen. Jos jutussa on useita asiavirheitä tai jos virheestä voi aiheutua suurta vahinkoa, toimituksen tulee julkaista uusi juttu, jossa virheellinen tieto yksilöidään ja korjataan. Verkossa olennaisen virheen korjaamiseksi ei riitä virheellisen tiedon tai jutun poistaminen, vaan yleisölle on kerrottava virheestä sekä miten ja milloin se on korjattu. Tiedotusvälineen on suotavaa tehdä yleisölle selväksi ne käytännöt ja periaatteet, joiden mukaan se korjaa virheensä. Lapin Kansan pääkirjoituksessa pohdittiin promillerajan laskemista liikenteessä ja havainnollistettiin asian vakavuutta tuomalla esiin rattijuoppojen aiheuttamat liikennekuolemat ja osallisuus joka kolmannessa kuolemaan johtaneessa moottoriajoneuvo-onnettomuudessa. Julkisen sanan neuvosto toteaa, että Lapin Kansan päätoimitta- jalla oli oikeus ilmaista mielipiteensä yhteiskunnallisesti merkittävästä asiasta. Kantelija ei pyytänyt oikaisua. Hän olisi myös voinut esittää oman näkemyksensä pyytämällä palstatilaa lehdestä, mutta ei tehnyt niin. Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Lapin Kansa ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa. Ratkaisun tekivät: Risto Uimonen (pj), Kalle Heiskanen, Jyrki Huotari, Timo Huovinen, Ulla Järvi, Riitta Kalliokoski, Pasi Kivioja, Heli Kärkkäinen, Riitta Ollila, Jaakko Ujainen, Heikki Valkama ja Salla Vuorikoski. Helsingin Uutiset Julkisen sanan neuvoston langettava päätös virheen korjaamista koskevassa asiassa. Lehden kolumnisti kirjoitti, että julkisten menojen osuus bruttokansantuotteesta on pian 60 prosenttia. Virhettä ei korjattu pyynnöstä huolimatta. Vantaan Sanomat Julkisen sanan neuvoston langettava päätös lähdekritiikkiä ja omaa kannanottoa eli vastinetta koskevassa asiassa. Osa A-killan entistä johtoa sekä nimetön päihdekuntoutuja esittivät nettijutussa erittäin vakavia syytteitä killan uutta johtoa vastaan. Lehti julkaisi syytettyjen kommentit samassa jutussa, mutta ei tarkastanut ennalta väitteiden todenperäisyyttä. Kantelija vaati jutussa ol- leiden virheiden korjaamista uudella jutulla. Lehti julkaisi vaadekirjeen vastineena neuvottelematta sen sisällöstä. Turun Sanomat Julkisen sanan neuvoston langettava päätös virheen korjaamista koskevassa asiassa. Lehti kertoi, että julkisten menojen osuus bruttokansantuotteesta on 58 prosenttia, kun kyseessä oli kulujen suhde bruttokansantuotteeseen. Virhettä ei korjattu pyynnöstä huolimatta. Sipoon Sanomat Julkisen sanan neuvoston vapauttava päätös totuudenmukaisuutta, tietojen tarkistamista, tosiasioiden, mielipiteiden ja sepitteen erottamista, kielteistä julkisuutta sekä jälkeenpäin kuulemista koskevassa asiassa. Lehti kertoi, että kantelija oli toisen henkilön kanssa päävastuussa hämminkiä aiheuttaneesta joukkoliikennereittien ja -aikataulujen uudistuksesta. Kantelija sai julkaista mielipiteensä jutun kommenttiosiossa netissä ja lehden seuraavassa numerossa. Etelä-Suomen Sanomat Julkisen sanan neuvoston vapauttava päätös virheen korjausta, tietojen tarkistamista ja valokuvaa koskevassa asiassa. Uutisessa oli useita olennaisia virheitä. Lehti korjasi ne julkaisemalla kokonaan uuden jutun useita päiviä myöhemmin. Viiveen aiheutti monimutkaiseen asiakokonaisuuteen perehtyminen ja yksittäisten faktojen tarkistus. ETSIMME SUOMEN PARASTA JOURNALISMIA E H D OTA V U O D E N ???? PA R A S TA J O U R N A L I S T I A , J U T T UA TA I J O U R N A L I S T I S TA T E KOA . Palkintolautakunta valitsee saamiensa ehdotusten joukosta kolme voittajaehdotusta palkintoluokkiin Vuoden journalisti, Vuoden juttu ja Vuoden teko. Tänä vuonna palkitaan myös Vuoden kirja. Vuoden kirjaa voivat ehdottaa kustantajat. Kuka on edistänyt hyvää journalismia Suomessa vuoden 2014 aikana? Ehdota palkinnon saajaa viimeistään 31.12.2014 osoitteessa suurijournalistipalkinto.?. Palkinnot jaetaan suorassa lähetyksessä MTV3-kanavalla keskiviikkona 11.3.2015 kello 20 alkaen. Seuraa meitä Facebookissa Suuri Journalistipalkinto ja Twitterissä #sjp2014. SuomenLehdistö 9/2014 17
LÖYDÄ TIEDON LÄHDE Mediatalo ESA on Päijät-Hämeen johtava mediayhtiö, joka on erikoistunut painettujen ja digitaalisten sisältöjen sekä mediapalveluiden tuottamiseen. Mediaperheeseen sisältyvät sanomalehdet Etelä-Suomen Sanomat ja Itä-Häme, verkkopalvelu ESS.fi, Radio Voima, kaupunkilehdet Uusi Lahti, Hollolan Sanomat, Päijät-Häme, Nastola-lehti sekä Orimattilan aluelehti. Lisäksi Mediatalo ESA tarjoaa monipuoliset painoja jakelupalvelut. Lisätietoja yrityksestä löydät osoitteesta www.mediataloesa.fi. Haemme KESÄTYÖNTEKIJÖITÄ TOIMITUKSEEN – DIGITAL FIRST? KYLLÄ! Haemme uudenlaiseen ajatteluun kykeneviä kesätyöntekijöitä Etelä-Suomen Sanomiin ja Itä-Hämeeseen työskentelemään toimittajana, kuvaajana, graafikkona, taittajana tai informaatikkona. Etelä-Suomen Sanomat siirtyy parhaillaan Digital First –periaatteen mukaiseen prosessiin koko toimituksen osalta. Haemme kesäksi ihmisiä, joilta luonnistuu sekä sanomalehtijutun tekeminen että online-maailmaan hyppääminen. Tärkeintä on avoin mieli ja innokas asenne. Lisäksi edellytämme sujuvaa kynää, ideointikykyä, alan opiskelua ja modernin mediamaailman kanavien tuntemusta, kuvaajilta ja graafikolta kykyä kertoa asiat visuaalisesti myös verkossa. Karjalainen Julkisen sanan neuvoston vapauttava päätös virheen korjausta ja otsikkoa koskevassa asiassa. Uutisessa oli useita olennaisia virheitä. Lehti korjasi ne julkaisemalla kokonaan uuden jutun useita päiviä myöhemmin. Viive johtui asian monimutkaisuudesta ja faktojen tarkistuksesta. Talouselämä Julkisen sanan neuvoston vapauttava päätös virheen korjausta koskevassa asiassa. Lehti julkaisi STT:n välittämän uutisen, jossa oli virheellistä tietoa. Virheet korjattiin, kun STT lähetti lehdelle oikaisun. Suomen Tietotoimisto Julkisen sanan neuvoston vapauttava päätös virheen korjausta ja uutistapahtuman seuraamista koske- vassa asiassa. STT välitti asiakkailleen uutisen, jossa lainattiin virheellistä sanomalehtiuutista. Uutistoimisto julkaisi oikaisun, kun se oli saanut riittävän varmuuden korjausta vaatineista tiedoista. > Lue kaikki tuoreet päätökset osoitteessa www.jsn.fi Sanomalehtien Liitossa tapahtuu > 7.5.2015 Kevätseminaari, Tampere. Sanomalehtien Liiton kevätseminaari ja kevätkokous. Lisätietoa: www.sanomalehdet.fi/ ajankohtaista/tapahtumakalenteri Tarjoamme mahdollisuuden hankkia monipuolista työkokemusta nykyaikaisesta journalistisesta työstä. Kerro hakemuksessasi, mihin tehtävään haet ja mille osastolle ensisijaisesti haluaisit: uutisiin, talouteen, urheiluun, kulttuuriin, teemoihin vai online-deskiin. Liitä hakemukseesi myös CV ja kolme juttu- tai työnäytettä. Lisätietoja kesätyöpaikoista antaa toimituspäällikkö Petteri Ruotsalainen 15.12. klo 14-15 ja 19.12. klo 14–15, puh. 044 7360 658. Lähetä hakemuksesi viimeistään 7.1.2015 Mediatalo ESAn verkkosivujen kautta www.mediataloesa.fi > Yritys > Meille töihin. Kaakon Viestintä Oy on 1.1.2015 perustettava kaakkoissuomalainen mediayhtiö, jolla on muun muassa maakunta- ja kaupunkilehtiä, useita verkkopalveluita, sekä paino- ja varhaisjakeluliiketoimintaa. Uudessa kustannusyhtiössä yhdistyvät nykyisin Länsi-Savo-konserniin kuuluva Etelä-Savon Viestintä ja Sanoma-konserniin kuuluvat Sanoma Lehtimedia sekä lehtipainot Lappeenrannassa ja Kouvolassa. Yhtiö julkaisee Mikkelissä ilmestyvää Länsi-Savoa, Savonlinnassa ilmestyvää Itä-Savoa, Lappeenrannassa ilmestyvää Etelä-Saimaata, Kouvolassa ilmestyvää Kouvolan Sanomia, Kotkassa ilmestyvää Kymen Sanomia, Imatralla ilmestyvää Uutisvuoksea sekä kaupunkilehtiä Vartti Kouvola, Vartti Etelä-Karjala ja Viikkoset sekä matkailuaiheisia lehtiä Savot ja Fintourist. Lisäksi yhtiöllä on sähköistä liiketoimintaa. Perustettavan yhtiön liikevaihto on noin 59 miljoonaa euroa ja henkilöstömäärä noin 800 henkilöä, yhtiön kotipaikka on Mikkeli. 18 SuomenLehdistö 9/2014 HAEMME KESÄKSI 2015 KIRJOITTAVIA TOIMITTAJIA, DIGITOIMITTAJIA JA VALOKUVAAJIA ITÄ-SAVON TOIMITUKSEEN SAVONLINNAAN JA LÄNSI-SAVON TOIMITUKSEEN MIKKELIIN. VALITTAVILTA EDELLYTÄMME alan koulutusta ja työkokemusta sekä valokuvaustaitoa, hyvää suomen kielen taitoa ja yleissivistystä. Luonteva monimediaosaaminen, lukijalähtöisyys sekä aito kiinnostus maakuntalehtityöhön ovat välttämättömiä avuja, samoin videokuvaustaito kuvaajilla. Työn hoitaminen vaatii ajokorttia. HAKEMUKSET 28.12. MENNESSÄ työtodistuksineen sekä juttu- tai kuvanäytteineen osoitteeseen: sirpa.silmari@lansi-savo.fi. LISÄTIETOJA ANTAVAT: Toimituspäällikkö Sirpa Silmäri 044 751 7465 Länsi-Savon uutispäällikkö Anssi Mehtälä 0440 350 306 Itä-Savon päällikkö Janne Tiainen 044 751 7432 Digitoimituksen vetäjä Marika Lehto 0440 350 325
Nimityksiä suomen.lehdisto@ sanomalehdet.fi Suomen Lehdistö Päätoimittajaksi on nimitetty liittojohtaja, FT Jukka Holmberg. Holmberg hoitaa tehtävää oman toimensa ohella. Hän on aiemmin työskennellyt muun muassa Salon Seudun Sanomien päätoimittajana ja toimituksellisista asioista ja viestinnästä vastaavana johtajana Sanomalehtien Liitossa. Toimituspäälliköksi on nimitetty FM Riikka Virranta. Hän on työskennellyt lehden toimittajana ja vs. toimitussihteerinä. Virranta on aiemmin työskennellyt Keskisuomalaisessa, Savon Sanomissa, Iisalmen Sanomissa ja paikallislehti Matti ja Liisassa. Lehden toimitussihteerinä jatkaa FM Noora Autio. Hän on työskennellyt aiemmin Keskisuomalaisessa, Hämeen Sanomissa, Turun Sanomissa ja Kunnallislehti Paimio-Sauvo-Piikkiössä. . Maaseudun Tulevaisuus Metsänhoitaja, toimittaja Mikael Pentikäinen, 49, on nimitetty päätoimittajaksi. Pentikäinen aloittaa Maaseudun Tulevaisuudessa tammikuussa 2015 ja vastaavana päätoimittajana helmikuun alussa. Nykyinen päätoimittaja Lauri Kontro, 61, siirtyy helmikuun alussa toisiin tehtäviin MTK-konsernissa. Pentikäinen on toiminut päätoimittajana Etelä-Saimaassa (1996–99), päätoimittajana ja toimitusjohtajana Suomen Tietotoimistossa (1999–2004), toimitusjohtajana Sanoma Newsissä (2004–10) sekä päätoimittajana Helsingin Sanomissa (2010– 13). Viime aikoina hän on toiminut yrittäjänä sekä johtamisen ja viestinnän konsulttina. Pyhäjärviseudun Paikallislehti Oy Toimitusjohtajaksi on nimitetty KTM Heikki Nurmela. Nurmela on aiemmin työskennellyt muun muassa Sanoma Tekniikkajulkaisut Oy:n toimitusjohtajana ja Sanoma Magazines Finland Oy:n johtajana. Yhtiön edellinen toimitusjohtaja Pekka Toimela on siirtynyt varhaiseläkkeelle. Keskisuomalainen Oyj KTM Kirsi Hakaniemi on nimitetty digitaalisen liiketoiminnan johtajaksi. Hakaniemi on muun muassa verkkolehden kehitys, uudet digitaaliset sisällöt ja sähköiset kumppanuusverkostot. Sanomalehtipainon tekniseksi johtajaksi on nimitetty automaatioinsinööri Juho Rankinen. Kalevan edellinen päätoimittaja Markku Mantila siirtyy valtioneuvoston viestintäjohtajaksi. Uusiin tehtäviin jukka vuokola Ylä-Karjala Päätoimittajaksi on valittu yhteiskuntatieteiden maisteri Anu Saarelainen, 49. Päätoimittaja toimii myös Ylä-Karjala Oy:n toimitusjohtajana. Saarelainen on työskennellyt aiemmin Ylä-Karjalan toimittajana. Päätoimittajan tehtävät hän ottaa vastaan 1.1.2015, kun nykyinen päätoimittaja Pertti Meriläinen jää eläkkeelle. Tervareitti Oy Ilkka Tahvanainen on nimitetty toimitusjohtajaksi. Aiempi toimitusjohtaja Aino Rönkä on jäänyt eläkkeelle. Pitkän uran Nokialla tehnyt ja viimeksi Jollassa tuotepäällikkönä työskennellyt Jussi Maaniitty kuvailee itseään digitaalisen median suurkuluttajaksi. Maaniitty on ollut perustamassa myös startup-yritys Blinkamovieta, joka tuottaa muun muassa liikkuvan kuvan palveluita mobiiliin ja verkkoon. Alma Media Sanna Forsström-Hack, MBA & Master of Communication & Culture, on nimitetty brändija yritysvastuupäälliköksi. Forsström-Hack siirtyi Alma Mediaan Aurinkomatkoilta. Juhlat kuolleille ideoille Alma Aluemedian uudella digitaalisen liiketoiminnan johtajalla Jussi Maaniityllä on paljon kokemusta innovoinnista ja ideoiden tuotteistamisesta muun muassa matkapuhelinalalta Jollasta ja Nokialta. Hän uskoo, että innovointi on siemenenä kaikissa ihmisissä. Sen esiin pääsy vain vaatii työkulttuurin kehittämistä siihen suuntaan, että ideoille annetaan todellinen mahdollisuus. – Suuri osa ideoista on sellaisia, jotka eivät siirry toteutukseen. Niitäkin tilaisuuksia pitää juhlistaa, kun jokin idea kuolee pois. Tärkeintä on kannustava ja idearikas ilmapiiri. Joskus syntyy sitten kultaisia munia. aiemmin toiminut Sanomalehti Keskisuomalainen Oy:n ja Keskisuomalainen-konsernin verkkoliiketoiminnan päällikkönä. Viime vuoden hän tutki Oxfordissa Helsingin Sanomain Säätiön stipendiaattina alueellisten SuomenLehdistö Almaan Maaniitty kaavailee paikallisuuteen ja yhteisöihin liittyviä innovaa- ” Jos pystymme tavoittamaan asiakkaat mobiilissa, he palaavat palveluun myös isommilla päätteillä.” tioita. Sitä ennen valetaan kuitenkin kuntoon pohja, jonka päälle voi rakentaa uutta. Ensimmäinen askel on tehdä tuotteista helppokäyttöisempiä. – Sisällöistä nauttimisen tulee olla saumatonta for- sanomalehtiyhtiöiden digitalisoitumista. Kaleva Vastaavaksi päätoimittajaksi on nimitetty toimituspäällikkö Kyösti Karvonen. Hänen vara- maatista riippumatta. Digitaalisuus ja sen tuoma murros ei saa olla haaste vaan enemmänkin mahdollisuus olla tehokkaammin mukana ihmisten arjessa. Maaniityn mielestä mobiili on ja tulee olemaan ”ensisijainen kanava, jossa kaikki tapahtuu”. – Jos pystymme tavoittamaan asiakkaat mobiilissa, he palaavat palveluun myös isommilla päätteillä. Uudessa työssään Maaniitty kokee hypänneensä aidan toiselle puolelle: ennen hän kehitti mobiilituotteita, nyt sisältöjä niihin. – Ilman sisältöähän mobiili ei ole mitään. Noora Autio Alma Aluemedia Viestintätiimin markkinointija viestintäpäälliköksi on nimitetty Siina Wacker ja tiedottajaksi Katja Wallenius sekä Anu Lindström viestinnän suunnittelijaksi. Alma Manu Matti Käki, 49, DI, on nimitetty lehtipainon johtajaksi ja Alma Aluemedian johtoryhmän jäseneksi. Hän aloittaa lehtipainon johtajana 1.1.2015. Viimeksi Käki on toiminut Forssan Kirjapainon (Forssa Print) toimitusjohtajana. Johanna Laakso on nimitetty jakelukoordinaattoriksi. Aiemmin hän on työskennellyt hankinta- ja myyntiassistenttina. Sanoma Media Finland miehensä on toimituspäällikkö Pekka Vuollo. Digipäätoimittajaksi on nimitetty verkkotuottaja Niiles Nousuniemi. Verkkotoimituksen esimiehenä työskentelevän Nousuniemen vastuualueita ovat MEDIA-ALAN OMA LEHTI Levikki: 2 815 LT/11. Päätoimittaja: Jukka Holmberg. Toimituspäällikkö: Riikka Virranta. Toimitussihteeri: Noora Autio. Taitto: Noora Autio ja Riikka Virranta. Toimitus: Eteläranta 10, 00130 Helsinki. Puhelin: (09) 228 77 300. Sähköposti: suomen.lehdisto@sanomalehdet.fi. Suomen Lehdistö internetissä: www.suomenlehdisto.fi. Julkaisija: Sanomalehtien Liitto ry / Tidningarnas Förbund rf. Ilmestyminen: 84. vuosikerta. 9 numeroa vuodessa. Tilaukset ja osoitteenmuutokset: sl@sanomalehdet.fi. Tilaushinnat 2014: kestotilaus 84,00 euroa / vuosi (sis. alv 10%), määräaikainen tilaus 89,70 euroa /vuosi (sis. alv 10%), määräaikainen opiskelijatilaus 44,85 euroa / vuosi (sis. alv 10%). Kestotilaus jatkuu niin kauan kuin itse haluat. Maksettua tilausmaksua ei palauteta, kun tilaus irtisanotaan. Määräaikainen tilaus ei jatku tilausjakson päätyttyä ilman erillistä ilmoitusta. ISSN: 0039-5587. Painopaikka: Botnia Print, Kokkola. Minna Kelonen on nimitetty Kuluttajamyynti ja asiakkuudet -yksikön telemyyntikanavan johtajaksi. Hän siirtyy Sanoman palvelukseen Manpower Business Solutions Oy:stä. Ilmestysmisaikataulu 2015 Nro Ilmestyy Aineistot Varaukset 1/15 4.2. 26.1. 2/15 18.3. 9.3. 20.1. 3.3. 3/15 29.4. 20.4. 14.4. 4/15 5.6. 21.5. 18.5. 5/15 19.8. 10.8. 4.8. 6/15 30.9. 21.9. 15.9. 7/15 4.11. 26.10. 20.10 8/15 16.12. 7.12. 1.12. SuomenLehdistö 9/2014 19
PANOSTATKO OIKEAAN MEDIAAN? Mistä kuluttaja mieluiten lukee, katsoo tai kuuntelee mainoksia? Painetut sanomalehdet 43 % Televisio 12 % Painetut kaupunkilehdet (ilmaislehdet) 10 % Painetut aikakauslehdet 6 % Sanomalehtien verkkopalvelut 4 % Painetut sanomalehtimainokset miellyttävät kuluttajia ylivoimaisesti eniten. Mainostajien suunnitelmissa on kuitenkin painetun sanomalehtimainonnan vähentäminen. Radio 2 % Kaupunkilehtien (ilmaislehtien) verkkopalvelut 1 % Google 1 % Facebook 1 % Aikakauslehtien verkkopalvelut 0 % Youtube 0 % Twitter 0 % LinkedIn 0 % En osaa sanoa 18 % 0 20 40 60 % Lähde: IRO Research, Tuhat suomalaista, syyskuu 2014/Sanomalehtien Liitto Mainostajien aikeet panostaa eri medioihin 2015 vs. 2014 Verkkomediamainonta 69 Youtube 65 Twitter 62 Facebook 55 Mobiilimarkk.viestintä 44 Radiomainonta 26 Sähköpostimarkk.viestintä 18 Televisiomainonta –4 Suoramarkkinointi –8 Aikakauslehdet –24 Sanomalehdet (4–7 krt vko) –40 Sanomalehdet (1–3 krt vko) –44 Kaupunki- ja noutolehdet –59 –80 –60 –40 –20 0 20 40 60 80 Saldoluku, kiinnostuksen suunta (muutoksen indeksi, ei euroja) Lähde: Mainosbarometri 2015 / Mainostajien Liitto Mikäli havainto herät tää hämmennystä, kerro ajatuksesi: sirpa.kirjonen@sanomalehdet.fi