No 1 24.1.2018 • 54. VUOSIKERTA WWW.TANOTORVI.FI JULKAISIJA KAARELA-SEURA RY Sitratori 3, Kannelmäen asema Avoinna: Ma-Pe 10-18, La-Su 10-15 P. 09-454 8560 ITSEPALVELUKIRPPUTORI Varaa myyntipaikka nyt myös netistä ainokirpputori.fi Etusi jopa 66€ ERIK BÄRLUND Sisulla ja sydämellä Kaarelan puolesta norm. 5,63€ 28,15eur/litra TAMMIKUUN TARJOUS ma–pe 8–19, la 10–16 Vanhaistentie 3, K-Marketin vieressä www.kannelmaenapteekki.fi Saat tarjouksen myös Malminkartanon apteekista Luutnantintie 5, terveysaseman lähellä Sebamed pesuneste 200ml 3 50 Ta rj ou s vo im as sa 31 .1 . as ti. 17,50eur/litra Tekonurmi Kannelmäkeen Kannelmäen kotikaupunkipolku nyt netissä! www.kaarela.fi Kannelmäen liikuntapuiston hiekkakenttä saa keväällä tekonurmen.
2 24.1.2018 GREATEST BRITON , suurin britti, sanotaan uuden Churchill-elokuvan trailerissa. Soppiipa tuota eppäillä. Churchill liittoutui maailman verisimmän diktaattorin, Stalinin kanssa ja aiheutti päätöksillään koko brittiläisen imperiumin hajoamisen pitämällä yhtä britti-imperiumin suurimpien vihollisten, Neuvostoliiton ja USA:n kanssa. Imperiumin vastustajat Brittien salainen palvelu taisteli Afganistanissa ja Intiassa Neuvostoliiton syntymästä alkaen venäläisiä ja kommunismia vastaan. Näiden ykköskohde oli britti-imperiumin alusmaat ja erityisesti pääsy Intian valtamerelle. Roosevelt puolestaan ilmoitti haluavansa britti-imperiumin loppua, se kun haittasi yhdysvaltalaisten ekspansiota maailmalla. Tällä hetkellä brittien aikanaan hallussapitämät öljykentät ovatkin USA:n ohjauksessa, ja britti-imperiumista ei ole kuin hiukan reunoja jäljellä. Tässä yhteydessä pitää mainita Japani, joka oli vielä yksi uhka brittiimperiumille. Salaisessa rauhantarjouksessaan Hitler lupasi jopa liittoutua Englannin kanssa, mikäli sen imperiumia uhkaisi Italia tai Japani. ...ja puolustaja Hitlerin mielestä britit tekivät imperiumillaan hyvää työtä viedessään sivistystä ja järjestystä paikkoihin joissa sitä ei ollut. Afrikkaan rakennettiin rautateitä ja Intiassa suurimpia kastijärjestelmän typeryyksiä hillittiin. Neuvostoliitto brittien liittolaisena Astrid Lindgren, joka oli tuohon aikaan Ruotsin postisensuurin virkailija ja oli hyvin informoitu siitä mitä ajassa liikkui, kirjoitti päiväkirjaansa: ”Kansallissosialismi ja bolshevismi ovat kuin kaksi hirmuliskoa toistensa kimpussa. Tuntuu inhottavalta, että joutuu olemaan toisen hirmuliskon puolella, mutta juuri nyt ei voi kun toivoa, että Neuvostoliitto saa kunnolla selkäänsä kaiken sen pahan jälkeen mihin tuo maa on yltänyt tämän sodan aikana (Baltian maat ja Puola oli miehitetty ja Suomeen hyökätty aiemmin).” Tähän aikaan Hitler suunnittelee ”juutalaiskysymyksen” ratkaisua vasta sodan jälkeen, esimerkiksi lähettämällä juutalaiset Madagaskarille (tai Palestiinaan kuten britit ehdottivat). Tuhoamisleirejä ei ole tuohon aikaan suunnitteilla. Samaan aikaan Neuvostoliitossa jatketaan kaiken aikaa ihmisten tuhoamista järjestelmällisesti. Mm. puolalaiset upseerit tuhotaan Katynin metsässä. Ihmisten järjestelmällinen tuhoaminen ja keskitysleirit ovat keskeinen osa neuvostohallintoa koko Stalinin kauden ajan. Saksalaiset hajottivat synagoogia, mutta venäläiset ryöstivät ja rikkoivat kaikenlaisia uskonnollisia rakennuksia ja laitoksia, mm. luostareita muutettiin keskitysleireiksi ja kirkkoja hevostalleiksi, perunakellareiksi ja elokuvateattereiksi. Näissä oloissa Churchill salaa Saksan rauhantarjouksen vaikka se pelastaisi imperiumin tuholta ja sen sijaan liittoutuu imperiumin vihollisten kanssa. Juoppo pummi Roosevelt kutsuu Churchillia toistuvasti juopoksi pummiksi. Mutta se on vasta kevyt arvostelu, Churchillin käytös muuttuu nimittäin sietämättömäksi jos tämä ei saa viskiä. Churchillin useimmat radiopuheet on pitänyt BBC:n lastenohjelmien ´Larry the Lamb´, Norman Shelley, hyvä Churchillin imitoija. Churchill oli iltaisin niin juovuksissa, ettei tätä voinut päästää radioaalloille. Näin David Irving väittää, ja löytää tuekseen useita BBC:n silloisten radiotoimittajien lausuntoja. Pahinta on kuitenkin juovuksissa tehdyt virhearviot. Churchill halusi mm. pommittaa Saksan kaupunkeja kaasupommeilla ja pernaruttopommeilla, mutta alaiset saivat ylipuhuttua hänet. Pernaruttopommit olisivat tehneet Keski-Euroopan asumiskelvottomaksi vuosikymmeniksi, kaasuaseeseen Saksa taas olisi voinut vastata pahemmalla, he kun olivat jo tuolloin kehittäneet hermokaasun, sariinin. Kaasuasetta ei kukaan muu toisessa maailmansodassa tohtinut edes ajatella käyttävänsä, paitsi Churchill. Churchillin sotilaalliset mokat ovat legendaarisia, alkaen ensimmäisen maailmansodan Gallipolissa tehdyistä virheistä, Battle of Britainin virhearvioihin (Churchill rakennutti epäkelpoja yöhävittäjiä, joissa oli kääntyvä konekivääritorni) ja sukellusvenesodan turhiin uhreihin, jotka aiheutuivat siitä, ettei Churchill suostunut käyttämään lentoasetta sukellusvenetorjunnassa ennenkuin sodan lopulla. Narvikin maihinnousun fiasko on sekin sälytetty Churchillin kontolle. Maihinnousussa aseet ja miehet olivat eri aluksissa, ja miehillä ei ollut edes alueen karttaa mukanaan. Focus-ryhmä 30-luvulla Churchill eli jatkuvasti yli varojensa. Kartanon laaja palveluskunta vei paljon enemmän kuin kansanedustajan palkka tuotti. Hän kärsi myös uhkapeliongelmasta. Churchill paransi rahatilannettaan mm. signeeraamalla taulujaan Charles Maurinin nimellä ja myymällä näitä väärennöksiä West Bankin gallerioihin. Lopulta Churchillia uhkasi kuitenkin täydellinen pankrotti. Tilanteen pelasti sionisti ja miljonääri Sir Bernard Waley Cohen ja hänen järjestämänsä miljonäärien hattukeräys, jolla maksettiin Churchillin focus-ryhmälle siitä että sota saadaan Saksan kanssa aikaiseksi. Tämä rahankeräys on dokumentoitu ja kysymys oli sellaisista summista, että ne lopullisesti paransivat Churchillin kassavajeen. Sotaa vastaan oli kansan enemmistö. Kukapa sotaa haluaisi. Sopua Hitlerin kanssa kannatti myös Englannin kuningas. Chamberlain oli tuolloin jo sairastunut ja vetäytymässä politiikasta. Myös USAssa oli vahva myönteinen käsitys Hitleristä. Keskitysleireistä ei tuolloin tiedetty juuri mitään. Rotuoppi oli tiedettä, jonka teorioista kaikki tiedemiehet olivat yksimielisiä, samaan tapaan kuin ilmastonmuutoksesta tänään. Oli selvää, että englantilaiset olivat ylempiarvoisia intialaisiin nähden, valkoiset mustiin nähden Amerikassa ja germaaniperäiset ruotsalaiset suomalaisiin mongoleihin nähden. Vielä Battle of Britainin aikaan saksalaiset lentokoneet käyttivät amerikkalaista korkeaoktaanista bensiiniä, ja Hitler oli tuolloin eurooppalainen valtiomies muiden joukossa. Vahvoilla puheillaan ja käyttämällä jokainen mahdollisuus Churchill onnistui tavoitteessa ja sai sodan aikaiseksi, vastoin maansa etua. Puola eli sodan syyt Puolan jakoi kaksi diktaattoria. Ensin Churchill perusteli sotaa Saksaa vastaan Puolan kohtalolla, mutta perustelu alkoi tuntua ontolta, kun edes Saksan perääntyminen ei olisi tuonut Puolaa takaisin. Ensimmäisen syyn menetettyä merkityksensä Churchill perusteli sotaa sillä, että Saksa uhkasi Brittiläistä imperiumia. Tämähän ei pidä paikkaansa, jo Taisteluni-kirjassa Hitler ilmoitti ettei halua sotia brittejä vastaan, päinvastoin Hitler ihaili brittiläistä imperiumia. Hitler ehdotti edullisia rauhanehtoja Englannille, mutta ehdot salattiin. Hitlerin halu elintilaan suuntautui imperiumiin nähden kokonaan toiseen suuntaan. Kun uhka imperiumia kohtaan alkoi tuntua ontolta, syyksi löytyi vielä se, että brutaali diktaattori on pysäytettävä. Tässä tarkoituksessa ei haitannut, että diktaattorin pysäyttämisessä liittouduttiin toisen, vielä brutaalimman diktaattorin kanssa. Dunkirk Churchill antoi käskyn ”edetä” rannikolle. Eli vetäytyä rintamalinjasta. Tästä hän ei ilmoittanut kummallekaan sivustalle, ei ranskalaisille eikä belgialaisille. Tämä oli raukkamaista liittolaisia kohtaan. Päinvastoin kuin ajatellaan, Hitler todennäköisesti salli englantilaisten vetäytyvän saarelleen, jottei liikaa rauhaa estävää painolastia kertyisi englantilaisten ja saksalaisten välille. Saksa halusi tehdä nopean rauhan Englannin kanssa. Kaupunkipommitukset aloittaa Churchill Hitler pommitti Dunkirkin jälkeen vain brittiläisiä sotilaskohteita tavoitteenaan taivuttaa britit rauhaan. Lopulta yksi Rotherhiten öljynjalostamoa pommittanut saksalaiskone eksyi sen verran että pommi putosi Suur-Lontoon alueelle. Churchill, ohittaen virkatien, käski heti pommittaa Berliiniä sadan koneen voimin. Tämä toistui kuusi kertaa, ennenkuin Hitler lopulta provosoitui ja sanoi pyyhkivänsä Lontoon kartalta, elleivät Berliiniin suuntautuvat pommitukset lopu. Seuraavana yönä pommitettiin jälleen Berliiniä. Näin Churchill sai minkä halusi, eli Battle of Britainin. Lontoolaissiviilien kuolonuhrit ovat pikemmin Churchillin kuin Hitlerin tunnolla. Saksalaisten asutuskeskusten mattopommitukset olivat brutaaleja, jos tarkoitus oli estää brutaalius. Pelkääjä Samaan aikaan kun kuningatar suojautui saksalaisten pommituksilta Buckinghamin palatsin rappusten alla olevaan kaappiin, Churchill oli bunkkerissa 15 metriä maata ja betonia päänsä päällä. Mutta tämäkään ei riittänyt. Mieluiten hän ajatutti itsensä maaaseudulle ystävänsä huvilalle yöpommituksia pakoon, ja jos se ei käynyt, hän meni maanalaisen asemalle 40 metrin syvyyteen. Lopuksi Harvoin yksi mies on vastuussa niin suuresta vahingosta maalleen kuin Sir Winston Churchill. Itä-Euroopan mailla on syy pitää tätä miestä liikanimensä mukaisesti hulluna koirana, suurimman mahdollisen vahingon aiheuttajana myös heille. David Irving, jonka esitelmään tämä kirjoitus perustuu, on historiatutkimuksen hylkiö, joka mielellään heittelee kananmunia (kuvaannollisesti). Churchillissä kohde kyllä ansaitseekin sen. Elokuvaa kannattaa käydä katsomassa lähinnä varoituksena siitä, kuinka paljon vanhojakin asioita voidaan vääristellä, saati sitten näitä uudempia. Esko Karinen Perustuu David Irvingin esittelyyn kirjastaan Churchill´s War (youtube). Lainaus Jens Andersenin kirjasta Astrid Lindgren, suomennos Kari Koski. Churchill, viskisiepon siekailut Toisinajattelija Toi sin aja tte lij a Hei Kaarelan Omakotiyhdistyksen jäsen Haemme yhdistykseemme omakotitalkkaritoiminnan vetäjää Kannelmäen palvelutalossa tapahtuu: • Ma 12.2. klo 13.30-14.30 Kaarelan alueen kiehtova historia kuvien kera, Kannelmäen palvelukeskus, Urkupillintie 4 • Ti 20.2. klo 14-15 Diakonin vastaanotto, Mahdollisuus keskustella elämän pulmista, kriiseistä ja sielunhoidollisista asioista ja kysyä neuvoa omaan elämäntilanteeseen, Kannelkoti, Vanhaistentie 15 • Ti 27.2. klo 13-14.30 Helsingin Alzheimer-yhdistyksen muistineuvontaa muistisairauksista ja muistiin liittyvistä asioista, Kannelmäen palvelukeskus, Urkupillintie 4 Slangi on kielen mauste SLANGIN BAMLAAMISTA ja skrivaamista voi kutsua kielen maustamiseksi, spaissaamiseksi. Spaissaa ku bamlaat! Ku skrivaat, stikkaa snadisti stadii meggeen! Kieltä ei saa maustaa liikaa. Blandiksen on tunnuttava kliffalta, sellaselta ett bamlaamine on iisii ja ett jengi bonjaa miss mennään. Stadin Slangi ry:n hallituksen jäsen, Tsilari-lehden monivuotinen pakinoitsija ja entinen Helsingin kaupungin lehdistösihteeri Seppo Palminen on kirjoittanu käheen kovakantisen snadin bökkerin (10 x 15 cm, 255 s.) ”Snygii slangii”(palminen. com oy). Kuten skrivaaja itsekin toteaa, kirja koukuttaa voimakkaasti Stadin slangin ihanuuteen. Palminen on koonnut 300 ”tavallista” slangisanaa, jotka hallitsemalla lukija jo pääsee jonkin verran sisälle snygin slangin taitajan salaisuuteen. Myös bamlaamiseenko? Aukeaako homma kuitenkaan ihan lantsarille? Miltä se kuulostaisi ku savolaine Pönttövuoren takaa tai mie sie poronpurija stiggais 300:n sanan läppää? Taitas mennä skriinaukse puolelle. Valmiista sapluunasta ei nyt olekaan kysymys. Sen sijaan kirja toimii hyvin landelaisten alkeisoppaana. Sen sanasto ja sanojen selitykset kertovat ansiokkaasti ja kivasti huumorilla höystettynä siitä, millainen on stadilainen tapa ajatella. Tarkka lesaaja hokaa, ett stadilaiset ei ole kovin tiukkapiposii niuhottajia. Meininki on paremminki rennon puoleista. Maalaisen ei kantsi studaa redin stadilaisen kanssa. Oikean sorttinen stadilainen sitäpaitsi antaa suuren arvon niin järville ja skutseille kuin sille duunille mitä heinähatut ovat Härmän eteen tehneet. Stadilaiseen huumoriin kuuluu naapureiden hyväntahtoinen piikittely. Kirjassa on lainaus Palmisen Tsilarin pakinasta 1/2014: ”Tsennaatteks te ton Esko Valtaojan? Ai ette muka? Siis siks, ku se on turkulainen proffa, studeeraski Turus, kävi skoilee Sodankyläs ja synty Kemis. Ja te ku ette jurbaanoja tsennaa. Hei kamoon, ny monttu boseen! Landebuukiks se on ihan symppis jäbä. Sopis jonku prätkäjengin kingiks. Bollast klani mut tuuhee skegge. Ja skarppi se on. Skrivas sellasen kniigan ku Himas universumis. Kyl te sen tsennaatte.” Snygii slangii tarjoaa isolle ikäluokalle mausteita ja nuoremmille jangstereille retrokieltä. Sellasta tietoa, mitä Stadin kieli on ollut aikoinaan, vaikkapa viiskytluvulla. Sitä vanhemmat ilmasut löytyvätki tarvittaessa proffa Heka Paunosen bulista slangisanakirjasta. Valtaosa slangijengin vanhemmasta ikäluokasta käyttää samaa nuorena oppimaansa Kallion, Sörnäisten, Valkan tai Rööperin slangia kuin Palminen. Kannattaa kuitenkin muistaa, ett jokainen bamlaa omaa slangiaan omaa stadiaan mieltymyksiensä mukaan. Kirjaa voikin myös pitää eräänlaisena valitsijan käsikirjana. Seppo Palmisen kniiga on tervetullu lisä stadilaiseen slangikirjojen jengiin. Diggaan Sepin hittaamista 300 sanasta. Niiden tsökaaminen on varmasti aiheuttanut paljo funtsaamista. Sörkän kundi voi kuitenkin syystä olla liitte bollee. Sujuvasti ja antaumuksella, mutta slungilla otteella skrivattu kirja on helppo bluggaa ja siitä jää kliffa fiilis. Suosittelen myös – ja etenki jyväjemmariserkuille. Kirjaa on saatavissa Akateemisessa ja Suomalaisessa kirjakaupassa sekä mm. booky.fi. Kari Varvikko SEPPO PALMINEN Tämä kirja koukuttaa voimakkaasti stadin slangin ihanuuteen Seppo Palminen YHDISTYKSEMME alueella on ollut omakotitalkkaritoimintaa lähes kuusi vuotta. Suomen Omakotiliitto aloitti talkkaritoiminnan jo vuosia sitten. Helsingin alueella yhdistykset toteuttavat talkkaritoimintaa yhdessä Omakotiliiton Helsingin piirin kanssa. Helsingin piiri hoitaa talkkareiden palkanmaksuun liittyvät asiat. Toiminnan tarkoituksena on auttaa iäkkäitä ihmisiä asumaan kotonaan. Talkkarit tekevät pihatöitä, siivousta, lumen luontia ja pieniä korjaustöitä yms. Talkkareina toimivat pitkäaikaistyöttömät. Talkkareiden rekrytointi hoidetaan yhdessä TE-keskuksen kanssa. Talkkareiden työsuhteet ovat määräaikaisia kestäen puolesta vuodesta vuoteen. Työnantajana heille toimii Kaarelan Omakotiyhdistys ry. Talkkaritoiminta on Kaarelan Omakotiyhdistyksen tekemää vapaaehtoistyötä. Toiminnan vetäjänä ja työnjohtajana talkkareille on toiminut Arja Antikainen. Vetäjän tehtävänä on: • osallistua rekrytointiin TE-keskuksen kanssa • toimia yhteyshenkilönä tilaajien, piirin ja TE-keskuksen kanssa • valvoa työtilausten toteutumista Lisätietoja Arja Antikainen arja.antikainen@elisanet.fi
24.1.2018 3 Pääkirjoitus Seuraava numero ilmestyy 14.2.2018. Aineisto toimitukseen 2.2. mennessä. KERROIN Tanotorven viime vuoden itsenäisyyspäivän numerossa minun sadasta vuodestani. Tuo tarina ulottui 1900-luvun alkuun, kun isoisäni isä Onni Varvikko muutti Petäjävedeltä Helsinkiin työn perässä. Me kaikki tiedämme, ettei tuo ole koko Suomen tarina, vaan Suomi on huomattavasti vanhempi. Mitä enemmän meille tulee ikää, sitä pidemmällä aikajänteellä katselemme omaa elämäämme ja menneisyyttämme. Nuorena pidin itseäni ensisijaisesti kantsulaisena ja toissijaisesti stadilaisena. Ne olivat identiteettini ydin, sillä olivathan niin isäni kuin isoisänikin paljasjalkaisia Stadin kundeja. Hyvin monet kavereistani olivat keskustasta lähiöön muuttaneiden stadilaisten jälkeläisiä ja siksi myös kantsulainen lähiöslangimme pursui stadin slangia. Ei tullut mieleenkään mennä pintaa syvemmälle. En edes miettinyt maalaisia juuriani kuin niissä parin vuoden välein pidettävissä sukuseuran juhlissa, joissa huomasin omaavani yllättävän paljon etäisiä landesukulaisia. Lapsuuden lyhyet vierailut asumattomalla Varvikon torpalla Petäjävedellä eivät jääneet muistiini. Näin meistä jokainen voi jättää menneensä käsittelemättä ja kiinnittää identiteettinsä nykypäivään. Se voi koskea yhtä hyvin maahanmuuttajaa kuin kantasuomalaistakin. Monet meistä eivät edes tiedä mistä isovanhempamme ovat tulleet ja eikä se meitä edes häiritse. Tänä päivän identiteettejäkin voi olla monia ja vanhemmatkin monikielisiä. Olen ollut nyt Jussilan sukuseura ry:n sihteeri vuodesta 2009. Varvikot ovat siis kotoisin Jussilan uudistilalta Petäjäveden Kintaudelta. Tuo tila perustettiin vuonna 1793. Aloittaessani sihteerinä, olin jo ehtinyt uusia sukukirjamme. Kirja julkaistiin 1999. Siinä kerrottiin vuonna 1785 syntyneen kantaisämme, pienviljelijä Alexander Joonaanpojan, hänen vaimonsa Anna-Leenan ja heidän yhdeksän lapsensa tarina, ulottuen aina tähän päivään. Väinö Linnan Täällä Pohjan tähden alla ei tuosta tarinasta eroa kuin yksityiskohdittain. Mutta sukulaisuus ei ole vain kerrottu tarina. Se on myös geneettistä. Voimme vaihtaa kansalaisuutta, kieltä ja kulttuuria, mutta geenejämme emme voi. Ne kertovat oman tarinansa ja se voikin räjäyttää aikajanan todella pitkäksi, mutta myös laajentaa oman tarinan aivan toiseksi. Tein DNA-testin vuonna 2011. Ensin opin, että olen N-M178 savolainen, kuten suurin osa suomalaisista. Ymmärsin, että suomalaiset miehet ovat tulleet idästä tuhansia vuosia sitten. Seuraava tolppa olikin sitten ymmärtää, että savolaiset kansoittivat Suomen vasta 1500-luvulla. Ennen sitä ei sisämaassa asunut kuin saamelaisia. Siellä käytiin vain erällä. Tutustuin muiden suomalaisten tekemien DNA-testien tuloksiin ja näin sukulaisuuteni heihin. Sain tietää, että testin tehneistä 5000 Suomen kansalaisesta 13 prosenttia on kaukaisia serkkujani useiden satojen vuosien takaa. Pystyin hahmottamaan savolaisten kulkureitit Laatokan laidoilta Pähkinäsaaren rajaa myöten kohti pohjoista ja luodetta. Kaikki Petäjäveden 1700-luvun kirkonkirjat olivat tuhotuneet pappilan palossa vuonna 1847. En uskonut, että löytäisin konkreettista yhteyttä Aleksanteria edeltäneeseen aikaan. Nyttemmin on syntynytkin yllättäviä sukulaisuuksia. Minulle täysin tuntemattomat ihmiset ovat osoittautuneet tehtyjen testien perusteella sukulaisikseni jo muutaman sadan vuoden takaa, noin 1500-1600 luvun vaihteesta. Kun olen ollut heihin yhteydessä, he ovat ilmenneet olevansa kotoisin naapuritaloista Petäjävedeltä. Vaikka meillä ei ole selvää sukulaisyhteyttä kirkonkirjojen tai sukupolvelta toisille tulleiden tarinoiden kautta, olemme voineet etsiä yhteyksiä asutuksen yleisluetteloista. Kaikki johtolangat kulkevat tila tilalta ja pojasta isään aina vuoden 1561 veroluetteloon, jolloin asumattomalle Petäjävedelle muutti kaksi savolaista kaskenpolttajaveljestä, Pekka ja Niilo Honkoinen. Oletettavasti Pekka ja Niilo olivat kotoisin Juvan suunnalta, kuten monet muutkin Rautalammin suurpitäjän savolaiset. Jussilan suku saattaakin kasvaaa lähiaikoina 4000 hengestä moninkertaiseksi. Miten on sinun sukusi laita? Rajoittuuko se Kaarelaan ja lasketko heidät kahden käden sormilla? Yritä selvittää menneitäsi, yllätyt varmasti. Jauri Varvikko jauri.varvikko@eepinen.fi Kantsusta kaukaisuuteen Tekonurmi Kannelmäkeen PÄÄTÖS LISÄMÄÄRÄRAHASTA Helsingin ulkoliikuntapaikkojen rakentamiseen tehtiin viime vuoden puolella. Kannelmäen tekonurmen rakentamiseen budjetoitiin 500 000 euroa. Projektista vastaa Helsingin kaupunkiympäristön toimiala ja käyttäjä on liikuntapalvelut. Kaarela-seura ry sai tiedon kaupunginhallituksen päätöksestä hallituksen jäsen ja varavaltuutettu Tomi Sevanderilta (SDP). Sevander on myös Kaarela-Seuran hallituksen jäsen. Työt alkavat keväällä Helsingin kaupungin liikuntapaikkapäällikkö Petteri Huurre kertoo, että rakentaminen alkaa keväällä ja kenttä on valmis loppuvuodesta. Rakennekerroksia koskeva suunnitelma on tehty valmiiksi. SeuKannelmäen liikuntapuistoon Soittajantielle rakennetaan kevään aikana tekonurmi kaikkien jalkapallon ystävien iloksi. raavaksi kilpailutetaan alihankkijat. Jos kaikki menee nappiin, niin rakentaminen alkaa huhtikuussa, Huurre sanoo. Varattu raha käytetään kokonaisuudessaan kentän rakentamiseen. Liikuntapuiston muut rakenteet ovat jo ennestään valmiina ja käytössä. Tekonurmi tulee todella tarpeeseen, sillä lähin tekonurmikenttä VUOTEEN 2025 mennessä 5 500 asukkaan kaupunginosaksi rakentuvan Kuninkaantammen asuntorakentaminen on hyvässä vauhdissa. Asuntorakentaminen Kuninkaantammessa alkoi vuonna 2015. Alueella rakennetaan paraikaa yli 500 asuntoa kolmellatoista tontilla. Vuonna 2018 rakentaminen aloitetaan seitsemällä tontilla. Kuninkaantammen keskustaan luodaan viihtyisä jalankulkuympäristö. Kerrostalovaltaisten keskustakorttelien rakenne on suljettu ja piha-alueet suojaisia. Autopaikat sijoitetaan pääosin kellarikerroksiin asuinrakennusten ja pihakansien alle. Pääkatujen varsille rakennetaan 4–5-kerroksisia taloja ja kävelykatuja reunustavat 2–3-kerroksiset talot. Asuntoja rakennetaan kerrostaloihin, rivitaloihin, kaupunkipientaloihin ja omakotitaloihin. Kuninkaantammen etelärinne on puurakentamisen aluetta. Helene Schjerfbeckin puiston laidalle rakennetaan pienkerrostaloja sekä rivitaloja. Lammenrannan puukerrostalokorttelit kiertyvät vesilaitokselta vapautuneen Palettilammen länsipuolelle Ellen Thesleffin puiston ja Vennynpuiston väliin. Kuninkaantammenkallio on kerrostalojen maamerkkialue Hämeenlinnanväylän suuntaan. Kuninkaantammentien varsi puolestaan on pientalorakentamisen aluetta. Täydennysrakentamisen lisäksi vedenpuhdistuslaitoksen länsija pohjoispuolelle suunnitellaan tontteja uusille omakotitaloille. www.uuttahelsinkia.fi Kuninkaantammen asuntorakentaminen hyvässä vauhdissa Kaikkien rakastama liikunnannopettaja poissa KAIKKIEN Etelä-Kaarelan yhteiskoulua käyneiden ja kaarelalaisten rakastama ikiliikkuja, liikunnannopettaja, vanhempi lehtori Tuire Auhto on poissa. Hän kuoli pitkän sairauden uuvuttamana 14. joulukuuta. Tuire oli tietoinen sairaudestaan ja tulevasta kohtalostaan jo kauan, mutta ei antanut sen häiritä elämäänsä. Kuten koko elämänsä, Tuire jaksoi pysyä liikkeessä aina viimeisiin päiviin asti. Kesällä monet saattoivat bongata Tuiren Mätäjokifestivaaleilla kirpparia pitämässä. Vielä noin viikko ennen poismenoaan Tuire nähtiin osallistumassa Kanneltalon tapahtumaan. Tuire Auhto syntyi 29.8.1941 Pakilassa, mutta asui lapsuutensa Munkkiniemessä. Vuonna 1952 valmistui vanhempien rakentama rintamamiestalo Runonlaulajantielle. Tulevan aviopuolisosa Kalevin kanssa seurustelu alkoi jo vuonna 1957 ja heidän avioiduttuaan 1962, muuttivat he ensin Pitkäkosken kupeeseen Kuninkaantammentielle, ja esikoisen Manun synnyttyä vuonna 1963 Kannelmäkeen Kantelettarentielle, jossa syntyi tytär Minna. Välillä perhe asui Myyrmäessä, mutta muutti vuonna 1985 takaisin Kaarelaan Maununnevalle, Esikoisentielle. Tuire työskenteli Etelä-Kaarelan yhteiskoulun liikunnanopettajana koulun alkuajoista lähtien vuodesta 1964 alkaen ensin tuntiopettajana ja syksystä 1966 alkaen vakinaisessa virassa aina 90-luvun puoleen väliin. EKY:n käyneet muistavat hyvin vauhdikkaan ja energisen opettajan, josta kerrottiin tarinoita aina vuosia eläkkeelle lähdön jälkeenkin. Tuire oli työnsä ohella Helsingin Seudun Liikunnanopettajat ry:n hallituksen jäsen vuosina 1976-79. Hän toimi Kannelmäen seurakuntaneuvostossa vuosina 1986-90 sekä EKY:n johtokunnassa opettajajäsenenä vuosina 1990-1995. Tuire Auhto palkittiin Liikunnanopettajain Liiton ansiomerkillä vuonna 1979, Koululiikuntaliiton hopeisella ansiomerkillä vuonna 1981 ja Suomen Kaupunkiliiton hopeisella ansiomerkillä vuonna 1989. Helsingin kaupunki palkitsi Tuiren vuonna 1995 elämäntyöstään Helsinki-mitalilla, joka on kaupungin korkein huomionosoitus. Vuonna 2003 Tuire ja Kalevi muuttivat Rumpupolun palvelutaloon Kannelmäessä. Pariskunta oli jokapäiväinen näky alueen kävelyteillä, Sitratorilla ja Kanneltalon kulttuririennoissa. Rumpupolun palvelutalon asukkaiden keskuudessa Tuire oli hyvin pidetty henkilö joka otti kantaa ja piti asukkaiden puolta. Tuirea jäivät kaipaamaan puoliso Kalevi, lapset Manu ja Minna perheineen sekä lukuisat ystävät, tutut ja entiset oppilaat Kaarelan alueelta. Teksti Jauri Varvikko on tähän mennessä sijainnut Pirkkolassa ja alueen juniorijoukkueet ovat joutuneet treenaamaan pääosin hiekkakentillä. Ympäristö otettava huomioon Tekonurmikenttä rakennetaan vanhan hiekkakentän päälle ja siitä tulee saman kokoinen. Kentän oleellinen rakennusosa on kumirouhe, jota tulee siihen kymmeniä tonneja. Kumia kulkeutuu lumen, veden ja käyttäjien mukana lähiympäristöön. Tekonurmelle ei tule lämmitystä, joten se pidetään tarvittaessa sulana osan aikaa vuodesta suolan avulla. Kentän vieressä kulkeva Mätäjoki on ns. 200 metrin turvaetäisyyden ulkopuolella. Tällä hetkellä ei ole tiedossa, miten kumin ja suolan kulku Mätäjokeen hulevesien mukana tullaan estämään. Tanotorvi palaa asiaan myöhemmin. Teksti ja kuvat Jauri Varvikko Tuire Auhto Talvisin Kannelmäen liikuntapuiston jalkapallokenttä toimii luistelukenttänä.
4 24.1.2018 M eidän suomalaisten on Berliiniä paljosta kiittäminen. Vuoden 1944 syyskesällä Suomea vapauttamaan tulleet neuvostotankit suuntasivat keulansa kohden kotimaataan kesken kapinan. Mikäs niille tuli? Kyllästyivätkö vai pelästyivätkö? Syykin löytyi. Toinen maailmansota oli siinä vaiheessa, että jenkit olivat menossa vapauttamaan Berliiniä. Se oli tärkeämpi kohde kuin mitätön Suomi. Molotovin vastaväitteistä huolimatta Joe-setä totesi, että ehdimme me sen Suomen myöhemminkin pelastaa. Berliiniin ehdittiinkin nipin napin ensimmäisenä. Tästä seurasi berliiniläisille rankat ajat, kaupunki jäi saarekkeeksi keskelle DDR:ää. Jopa ruokakuljetuksetkin hoidettiin vuosikausia ilmasillan avulla. Rajalla käytiin kiivaita keskusteluita entisten liittolaisten kesken, pyssyistä poistettiin varmistimet. Ikh bin ein Berliner, näin totesi Kennedy Hrutsheville muurin yli ... Liki puoli vuosisataa Berliinin väki eli suuressa ulkoilmavankilassa. Olen elämäni aikana käynyt kymmeniä kertoja Saksassa, en kuitenkaan koskaan Berliinissä. Nyt kun siihen tuli tilaisuus, niin lähdin tosi mielelläni. Uskoin tuntevani kaupungin läpikotaisin, olihan keittiöni seinällä kehystetty Berliinin kartta. Isäni oli tuonut sen vuonna 1943 oltuaan UFAn studioilla jatko-opissa. Hän toimi TK-kuvaajana sekä Suomi-Filmin elokuvaajana, joka on pakko mainita ennenkuin aletaan natsitella. Tiesin totta kai että Berliini oli pommitettu tosi päreiksi sodan loppuvaiheessa. Tuskin sieltä ainoatakaan ehjää rakennusta löytyi. Berliinin valtaus oli tosi raaka ja rankka. Se ei tosiaankaan ollut mikään herrasmiesten paraatimarssi torvisoiton säestyksellä, ei tosiaankaan. Theodor Plivier on kuvannut tuota tapahtumaa Berliini-teoksessaan. Perikato-elokuva on erittäin järkyttävä ja totuudenmukainen esitys sodan todellisuudesta. Kyseessä on yksi raaimmista sotarikoksista mitä nykyhistoria tuntee. Puna-armeijan kärkijoukkoihin sijoitettiin humalaisia aasialaisia roistoja, jotka keskittyivät murhaamaan ja raiskaamaan puolustuskyvyttömiä siviileitä. En halua mässäillä yksityiskohdilla koska sotahistoria on käsitellyt tapahtumaa lukuisissa teoksissa. Uhrien lukumäärää ei tiedetä. Terroripommituksissa tapettiin yli miljoona saksalaista siviiliä. Valitettavasti näistä asioista ei enää puhuta, tuskin oikein tiedetäänkään. No, mennäänpä tähän päivään. Länsipuolen rakennukset ovat siistejä ja nykyaikaisia. Entisen itäpuolen talot ovat nuhjuisia ja ankeita, nekin korjautuvat vähitellen. Varsinaisia sodan tuhoja ei enää näy. Paikkoja rakennetaan ja ehostetaan vauhdilla, valmista tulee. Nähtävyydet ovat osittain tallella. Olympiastadion toimii alkuperäisessä käytössään, tuhoamisinto ei ole koskenut sitä. Paljon muita kohteita on tuhottu. Spandau tuhottiin heti Hessin kuoleman jälkeen, miksi? Valtakunnankanslian tuhosivat venäläiset, kivistä pystytettiin voitonmerkki. Bunkkerin jäänteet on piilotettu parkkipaikan alle, miksi? Kyllä mielestäni historialliset kohteet tulisi säästää, muuten meillä ei olisi muistoja tallella. Eihän Colosseumiakaan ole purettu, vaikka sielläkin melko sairaita menoja vietettiin. Huvittavana yksityiskohtana pidän sitä, että ranskalaiset vaativat mahtavan Siegessäulen tuhoamista, koska se oli voitonmerkki jostain 1800-luvun taistelusta... olipas rohkea veto. No, Tiergartenin puut ovat entisessä mitassaan, Checkpoint Charlie toimii eräänlaisena tivolina, Branderburger tor seisoo uljaasti paikallaan kuten Valtiopäivätalokin, jota tosin natsit itse yrittivät polttaa... Tärkeintä on, että kaupunki on jälleen elinvoimainen Saksan pääkaupunki. Asukkaita on 3,5 miljoonaa, koko metropolin alueella lähes 5 miljoonaa, siis Suomen väkiluvun verran. Kaupunki voi hyvin, ihmiset ovat tyytyväisen näköisiä. Kävin juomassa glühweinin ja syömässä bratwurstin joulutorilla, johon joku idiootti ajoi kuorma-autolla tappaen useita joulunviettäjiä. Tapahtumasta oli pieni muistomerkki valokuvineen. Mitään pelkoa ei ollut, ihmiset elivät rauhallisesti elämäänsä. Kaupat olivat täynnä väkeä kuten ravintolatkin. Hinnat olivat kohtuullisia, taksit halpoja. Metro toimi selkeästi joka onkin tärkeää, koska välimatkat ovat pitkiä. Vaikka minulla olikin se isäni Berliinin kartta seinällä ja luulin sen perusteella tuntevani kaupungin, niin ei kuitenkaan ollut. Kaupunki on niin valtava, että tutustumiseen vaadittaisiin useampia viikkoja ja vieläpä kesäaikaan. Joulukuun sää on Berliinissä yhtä pimeä ja tuhruinen kuin Helsingissäkin. Käynti oli ehdottomasti kannattava. Se oli todiste suuresta selviämiskertomuksesta. Ovat nuo saksalaiset kovaa porukkaa kuten me suomalaisetkin. Tämän voitte itse todeta kun tutustutte jonkun voittajavaltion oloihin, kukas tässä nyt loppujen lopuksi pärjäsikään... Niin, on minulla pari muutakin karttaa keittiöni seinällä, on Suomen kartta vuodelta 1938, mielestäni se on parempi kuin uudemmat. On myös Viipurin kartta samoilta ajoilta. Sekin on parempi, koska Viipuri on nykyisellään melko masentava kaupunki. Toivon, että Kannelmäestä tulee rakennusmylläkän jälkeen mukavampi paikka, antaapas katsoa... Heikki Majava MAJAVAN MATKASSA Berliini vuonna 0, Berliini tänään USKOLLISESTI ALUEEN etuja ajava ja Kaarelassa hyvin tunnettu paikallisvaikuttaja on ollut ja on monessa mukana. Bärlund on nähnyt Kannelmäen kehityksen 3000 asukkaan alueesta Helsingin suurimmaksi lähiöksi, Kaarelan kaupunginosaksi, joka kasvaa edelleen kovaa vauhtia. Parhaiten hänet tunnetaan jääkiekkoseura Karhukissojen valmennusja johtotehtävistä sekä työstään Kannelmäen nuorisokodin johtajana. Vuosikymmenten saatossa hän on toiminut lukuisissa erilaisissa luottamustehtävissä kuten Helsingin seurakunnan kirkkovaltuustossa ja Kannelmäen seurakuntaneuvostossa, jossa työ edelleen jatkuu. Bärlund haluaa korostaa yhteistyön merkitystä kaikessa tekemisessä. Yhdessä tekemällä viedään parhaiten asioita eteenpäin. Yllätyspalkinto Yli 50 vuotta Kannelmäessä vaikuttanut Erik Bärlund vastaanotti tasavallan presidentin itsenäisyyspäivänä 6.12.2017 myöntämän Suomen Valkoisen Ruusun I luokan mitalin kultaristein 21.12.2017. Täytenä yllätyksenähän tämä tuli, kertoo Bärlund kunniamerkin luovutustilaisuudesta. Seuran puheenjohtajana vuodesta 2000 lähtien toimineella Bärlundilla ei ollut mitään käsitystä tilaisuuden muodosta, kun hän sai kutsun saapua Kannelmäen kahvilan tiloihin. Tietysti hyvältä tuntuu, että näin muistetaan. Se on osoitus siitä, että arvostetaan tekemistä. Bärlund toteaa samaan hengenvetoon, että kyseinen kunniamerkki myönnettiin toiminnasta Kaarelaseurassa, joten samalla se on kunnianosoitus koko seuralle ja sille työlle mitä seura on alueen hyväksi tehnyt. Turha luulla, että kukaan yksin pystyy viemään asioita eteenpäin, korostaa Bärlund. Umpistadilainen Kampista Erik Bärlund syntyi Kampissa vuonna 1942. Lapsuusja nuoruusvuodet kuluivat pitkälti urheilun parissa. Urheilu on ollut minusta aina hauskaa ja pelasin niin jalkapalloa kuin jääkiekkoakin puhtaasti omasta halusta, hän kuvaa. Päästyään ylioppilaaksi Ressun lukiosta hän aloitti opinnot opettajakorkeakoulussa ja valmistui 20-vuotiaana kansakoulunopettajaksi. Edessä oli varusmiespalvelus Suomenlinnan rannikkotykistössä. Armeijan jälkeen hänelle oli tarjottu töitä opettajana Säämingissä, mutta kohtalo oli päättänyt toisin. Bärlund oli jo tavannut elämänkumppaninsa ja vaimonsa, joka työskenteli Yleisradiossa äänitarkkailijana. Bärlund aloitti työt Taivallahden nuorisokodin ohjaajana. Muutaman vuoden jälkeen Kannelmäessä avautui nuorisokodin johtajan paikka. Bärlund valittiin pestiin. Tuohon aikaan oli normaalikäytäntönä, että nuorisokodin johtajalla oli virka-asunto työpaikan yhteydessä. Edessä oli muutto Kannelmäkeen. Olin käynyt vastavalmistuneena Kannelmäessä jumppatunnilla, mutta muutoin ei alue ollut minulle ennestään tuttu, kertoo Bärlund. Kotiseutuna Kannelmäki Kun Bärlund vuonna 1966 muutti Kannelmäkeen, oli näkymä ympärillä melkoisen toisenlainen kuin se nykyisellään on. Kannelmäki oli 3000 asukkaan kerrostaloalue, sellainen ympyränmuotoinen pieni kylä, erillinen saareke Malminkartanon ja Haagan välissä, kuvaa Bärlund tuntemuksiaan uudesta kotipaikastaan. Tuolloin nykyinen Malminkartano oli pelkkää peltoa ja metsää, jossa saattoi aivan hyvin kohdata hirven. Landehan jatkui aina Haagaan asti. Bärlund on ollut mukana seuraamassa Kaarelan kehitystä 60-luvulta aina tähän päivään asti. Eihän tämä ole sen kummempi paikka kuin muut. Ja jokaisen junaaseman vieressä tapahtuu aina jotain pientä. On aivan turhaa jaarittelua, että täällä olisi levottomampaa kuin muualla. Kannelmäki on hyvä paikka asua, kuittaa Kannelmäen kuin omat taskunsa tunteva mies viittaukset alueen huonoon maineeseen. Elämäntyö nuorten parissa Bärlund toimi Kannelmäen nuorisokodin johtajana vuoteen 2002, jolloin hän jäi eläkkeelle. Yhteensä 36 vuotta nuorisokotia vetänyt Bärlund tunnettiin jämäkkänä ja johdonmukaisena johtajana. Nuorisokodissa asui 14-21-vuotiaita nuoria. Kanneltie 8:ssa sijaitsevassa nuorisokodissa elettiin mahdollisimman kodinomaisissa olosuhteissa. Alueella asuvat nuoret olivat talossa tuttu näky. Sinne tultiin tapaamaan kavereita, pelaamaan pingistä ja treenaamaan punttisalilla. Sääntöjäkin tietenkin oli. Esimerkiksi ruokailuajoista pidettiin kiinni. Väkivaltaa ja epäkohteliasta käytöstä ei sallittu. Käyttäydy ihmisiksi, oli tärkeä ohjenuora, Bärlund kuvaa. Tarpeen vaatiessa rauhallisesti puhuvasta miehestä löytyi ja löytyy yhä temperamenttia. EpäoikeudenmuVahvasti Kaarelan puolesta Kaarela-seuran puheenjohtaja Erik Bärlund palkittiin vuosikymmenien uurastuksesta presidentin myöntämällä kunniamerkillä. PARHAAT TANOTORVEN LUKIJAT. Lämmin tervehdys teille! Olen Ia Pellinen, marraskuussa 2017 Kanneltalon johtajana aloittanut kulttuurityöläinen. Tästä numerosta lähtien tulen pitämään Tanotorvessa Kanneltalon johtajan palstaa. Ehkäpä jotakuta mietityttää, miksi Kanneltalon johtaja haluaa aloittaa paikallislehdessä oman palstan. Ainakin kahdesta syystä. Koen, että Tanotorvi on paikallisjulkaisuna mitä mainioin väylä tiedottaa alueemme ihmisille toiminnoistamme. Vaikkapa siitä, millaista ohjelmaa taloon on suunnitteilla. Toinen syy ja omasta mielestäni se tärkein vaikutin on suora ja välitön kontakti asukkaisiin. Millaisena alueen asukkaat näkevät ympäristönsä ja millainen rooli Kanneltalolla on alueelleen? Ja vielä paremmin: millainen rooli Kanneltalolla voisi olla lähialueella tulevaisuudessa? Millaisia toiveita alueelliselle kulttuuritalolle asukkailla on? Mitä mieltä asukkaat ovat olleet talon ulkopuolelle suuntautuneista toiminnoista? Onko näillä ollut vaikutuksia? Ei ihan vähän tai pieniä kysymyksiä, myönnetään! Haluan olla suorassa yhteydessä asukkaiden kanssa. Aina keinoja tähän yhteyteen ei ole ihan helppo löytää. Mietitäänpä vaikka sitä, missä ihan fyysisesti työskentelen silloin, kun olen Kanneltalolla. Harvoin minuun ala-aulassa törmää. Toimistotilamme sijaitsevat Kanneltalon toisessa kerroksessa, kahden lasioviparin ja muutaman kulmauksen takana. Toimistotilojen sijoittelu kauas toiminnasta on aikansa arkkitehtuuria ja 90-luvun perintöä ja sen kanssa on elettävä. Se, miten saamme keskusteluyhteyden luotua on tahtotilasta ja sopivien väylien luomisesta kiinni. Erilaisia toimintatapoja tulemme kehittämään ja myös suoraa palautteenantomahdollisuutta lisäämään. Vielä meillä ei ole tähän suunnitelmaa miten tämä toteutetaan, joten ideat myös tähän ovat tervetulleita. Olen asunut Pohjois-Haagassa lapsuuteni ja tällöin vierailin PohjoisHaagan kirjastossa ahkerasti. Muutama vuosi sitten, kun aloitin Kanneltalossa työskentelyn kulttuurituottajana, osallistuin työskentelyalueemme aluetyöryhmän kokoukseen. Kokouksessa oli monipuolisesti eri kaupungin toimijoiden edustajia kulttuuripuolelta sosiaalipuolen työntekijöihin. Huomasin yhden kokousosallistujista olevan hyvin tutun näköinen. Hetken piti pohtia ja pinnistellä mielen sopukoista mistä ihmeestä kyseisen henkilön tunsin. Tiesin, että työn puolesta en ollut häntä aiemmin tavannut. Lopulta kellot soivat: henkilö on Pohjois-Haagan kirjastossa töissä – siinä samaisessa, jossa 90-luvulla aktiivisesti vierailin. Muistan henkilön lämpimänä ja auttavaisena persoonana. Aivan samanlaisena, millaisena hän oli myös tässä työryhmän kokouksessa kollegan roolissa mukana. Pitää sanoa, että kohtaaminen 25 vuoden jälkeen oli hienoa, lähes liikuttava. Samalla tajusin, kuinka meillä on kaupungin työntekijöissä henkilöitä, jotka ovat tehneet samalla alueella pitkän työuran suurella sydämellä ja sitoutuneella työotteella. Miten erityisen arvokasta paikallistuntemusta ja -näkemystä tällaisille lähiötyömyyrille on vuosien aikana ehtinytkään kertymään! Minulla on Kannelmäestä alueena vielä hyvin kevyt osaaminen. Vastaavasti alueella asuu henkilöitä, jotka ovat asuneet Kannelmäessä useita kymmeniä vuosia. Kanneltalo on Helsingin kaupungin toimintaa ja kunnallisena palveluna verovaroin rahoitettua. Tästä lauseesta voisin kirjailla työhuoneeni seinään huonetaulun. Jos osaisin. Joka tapauksessa tämä lause on työskentelyssäni keskiössä ja koitan pitää sen kirkkaana mielessä ihan jokaisena työpäivänä. Muutosta ja laadukasta kehitystyötä on yhden toimijan mahdotonta itsekseen toteuttaa ja siksi pyydänkin teitä kannelmäkeläisiä mukaan tähän työhön. Ollaan tiiviissä yhteydessä! Ia Pellinen ia.pellinen@hel.fi, 09-31037945 Kanneltalo kutsuu Kaarela-Seuran tilintarkastaja Eila Puhakka luovutti ristin Erik Bärlundille. Kanneltalon johtaja Ia Pellinen aloittaa pysyvän palstan pidon Tanotorvessa.
5 24.1.2018 U seimmat meistä on turistimatkoillaan osallistunut kiertoajeluun kaupungin nähtävyyksien katseluun. Oppaat ovat esitelleet huomattavimpia rakennuksia, kertoneet rakennusvuoden ja arkkitehdin nimen, maininneet jotakin kohteen historiasta. Hetkeksi on pysähdytty jonkin muistomerkin kohdalla. Mutta moniko meistä enää jälkeenpäin muistaa näistä kiertoajeluista muuta kuin yleiskuvan kaupungin rakennustyylistä, katujen ja puistojen siistiyden tasosta ja liikenteen rytmistä. Maailmanpolitiikan professori Teivo Teivaiselle oli New Yorkin matkaltaan jäännyt muistiin ajatus radikaalista kaupunkikävelystä, jonka hän sitten toteuttti Helsingissä vaihtaen radikaalisanan tilalle maailmapoliittinen kaupunkikävely tekijänsä ammatin maailmanpolitiikan professori – mukaisesti. Näiden kaupungin keskustassa suoritettujen kävelyluentojen pohjalta syntyi kirja, joka sisältää paitsi pääkaupunkimme historiaan liittyvien paikkojen kuvauksia myös pohdintoja historiaan ja myös nykypolitiikkaan liittyvistä tapahtumista. Teivaisen maininnat herättivät huomiota myös lehdistössä. Tavallaan kuvaavaa nykyhetken valtamedioiden kiinnostuksen kohteista on, että varsinaisesti kaksi asiaa on saanut useamman kommentin lehdistössä. Ensimmäinen kävelyretki alkoi Kiasman viereltä Mannerheim patsaalta jo suuntautui Katajanokalle Uspenskin katedraalin pihalle, jossa Teivo luki Suomen ortodoksisen kirkon tiedottajan Jyrki Härkösen kirjoituksen saman päivän Helsingin sanomista Pussy Riot – ryhmän tempauksesta Moskovan pääkatedraalin alttarin edessä. Tämä Teivaisen lyhyt maininta tapauksesta aiheutti skandaalinomaisen kohinan Venäjän tiedotusvälineissä. Juttua suurenneltiin ja se levisi kansainväliseenkin jakeluun. Toinen Helsingin Sanomien toistama uutinen oli, että professori Teivainen esittää kyrillisten aakkosten opettamista Suomen peruskouluissa. Teivon perustelu esitykselleen on täysin järkeenkäyvä ja tavoitteena kansojemme yhteisymmärryksen kasvattaminen. Ehdotus sai jonkin verran myönteistä palautetta hallituksenkin kahdelta ministeriltä sekä Aleksanteri instituutin palkinnon. Mutta ehdotus on haudattu, ”se nyt vain ei tunnu hyvältä” maininnolla, sekä viittauksille turvallisuuspoliittisiin uhkakuviin, ruotsinkielisten aseman heikentymiseen ja kaksikielisyyden rapautumiseen. Teivainen pohdiskelee myös Siniristilippumme laulun korostamaa veriuhria ja valmiutta kuolemaan: ”sinun puolesta elää ja kuolla on halumme korkehin. Isät, veljet verellään vihki sinut viiriksi vapaan maan. Ilomiellä sun jäljessäs` käymme teit isäin astumaan.” Ylioppilaskunnan Laulajat järjesti 2017 kilpailun uuden lippulaulun sanoituksesta ja sävellyksestä. Kilpailun voitti Tuomo Tiitisen säveltämä ja Päivi Jalon sanoittama Sinivalkoisen lippumme alla. Tavoiteltiin lippulaulua, joka edustaisi suomalaisuutta, johon kuuluu koulutus, luonto ja tasa-arvo. Puolustusministeri Niinistön kommentti oli ”kaikenlaista tarpeetonta sitä juhlavuoden merkeissä puuhataan”. Niinistön kannalla olevat kommentaattorit nimittivät Ylioppilaskunnan Laulajia ”identiteetin näivertäjiksi” ja ”saatanan bolshevikeiksi”. Vertailun vuoksi Teivainen esittelee Saamelaisten lippulaulun, jossa ei veri virtaa, vaan ”muistuttaa, että pieni pohjoinen kansa voi nostattaa kansallismielisyyttä myös ilman veriuhrihehkutusta”. Teivainen käsittelee erillisessä luvussa saamelaisten asemaa laajemmin. Hän toteaa, että ”suomalaiset poliitikot mielellään kannattavat saamelaisten oikeuksia – niin kauan kuin se ei käytännössä edellytä juuri minkäänlaisia myönnytyksiä valtasuhteissa. Kun puheeksi tulevat esimerkiksi maaoikeudet tai metsähallituslain saamelaista kulttuuria suojaavat rajoitteet, kauniit sanat alkuperäiskansojen oikeuksista ovat osoittaneet ohuutensa. Hiljaisuus ei häivytä tätä ristiriitaa”. Suomessa ilmenee rasismiin vivahtavaa eristämishenkeä myös muihin etnisiin vähemmistöihin kuten mustalaisiin, joita maassamme on ollut 1500-luvulta lähtien. Samoin tummaihoiset maahanmuuttajat kokevat varsin usein eri muotoista syrjintää, perusteetonta epäluuloa ja jopa väkivaltaa. Kirjansa lopuksi Teivainen esittää pohdittavaksi tulevaisuuteen tähtäävän kysymyksen ”Entä jos?” ”Aiemmin mahdottomilta vaikuttaneet asiat voivat kuitenkin jonkin ajan päästä tuntua itsestään selviltä. Joskus jopa niin, että menneet oletukset niiden mahdottomuudesta unohtuvat”. ”…historian kulkuun tutustuminen helpottaa suunnistamista myös silloin, kun teemme uteliaan turistin lailla retkiä tulevaisuuden mahdollisuuksiin”. Oiva Björkbacka Maailmanpoliittinen kansalliskävely kaisuutta tai vääryyksiä Bärlund ei suvaitse. Luonnollisesti työssäni tarvittiin myötäelämisen kykyä. Jos tunteita ei heräisi, niin kyllähän sitä olisi väärällä alalla. Ja kun palautetta annettiin, niin ilkeä ei saanut olla. Sen neuvon annoin työntekijöilleni, ettei kenellekään pidä sanoa pahasti, Bärlund sanoo. Nuorisokotiin tuli nuoria mitä moninaisimmista lähtökohdista ja tilanteista ja heitä kaikkia yhdisti se, ettei heiltä kaikilta puuttui luotettava aikuissuhde. Vapaa kasvaminen ei ole sitä, että jätetään heitteille. Pitää muistaa, ettei rakkauden vastakohta ole viha, vaan välinpitämättömyys. Lapsella tulee olla aikuinen, joka on saatavilla ja asettamassa rajoja. Nuori testaa aikuista ja hakee huomiota. Nuori oirehtii ongelmaa, Bärlund kertoo. Bärlund on usein kutsuttu puhumaan nuorten asioista esimerkiksi kouluihin. Eräässä koulussa hän vertasi ihmistä fläppitauluun. Jokainen ihminen syntyy tähän maailmaan tyhjänä. Kaikki vaikuttaa sitten mitä siihen syntymän jälkeen piirretään. Ihminen ei sinänsä ole syntyessään Oletko koskaan haaveillut oppivasi lentämään? KEKSIJÄNERO LEONARDO on suunnitellut monia mielenkiintoisia ja erikoisia kojeita, myös lentoaluksia. Leonardon lentävät apinat unelmoivat lentämisestä. Toteutuuko haave? Keksijän työhuoneessa kaikki on mahdollista eivätkä asiat ole aina sitä miltä ne näyttävät… Bojan Bari?in ohjaama renessanssiajan ja Leonardo da Vincin erikoisten ja aikaansa edellä olleiden keksintöjen innoittama esitys ammentaa varieteemarionettiperinteestä. Esityksen visuaalinen ilme on taianomainen ja steampunk-henkinen ja sen lempeä huumori on kutsuvaa kaikenikäisille. Kesto 50 min. Esitys on sanaton ja siinä on elävä musiikki, joka syntyy livenä ja luuppikoneen avulla, erilaisilla soittimilla ja esineillä. Suunnattu yli 3 vuotiaille. Esitys sai ensi-iltansa Nukketeatteri Sampossa 5.5.2017 ja sitä on esitetty Sampossa keväällä ja syksyllä 2017. Tänä keväänä esitys on ensimmäistä kertaa kiertueella pääkaupunkiseudun kulttuuritaloissa, joista ensimmäisenä vierailukohteena on Kanneltalo. Esitys on saanut erittäin positiivisen vastaanoton etenkin alakouluikäisten keskuudessa. Jokainen katsoja, päiväkoti-ikäisistä aikuisiin, saa esityksestä jotain irti ja ymmärtää sen omalla tavallaan tämä mielikuvituksellinen nukketeatteriesitys on ehtymätön runsaudensarvi! Lauantaina 10.2. kello 19 nähdään Sampossa, Erottajankadulla, myös aikuisten versio Leonardosta! Käsikirjoitus ja ohjaus: Bojan Bari ? Alkuperäisidea: Iivo Bari ? Visuaalinen suunnittelu: Matti Westerlund Nukenrakennus: Tape, Emma ja Jenna Komulainen, Matti Westerlund, Joosef Vitek Lavastus: työryhmä Musiikki: Susan Aho, Iivo Bari ?, Eduardo Di Capua Valoja äänisuunnittelu: Immanuel Pax Puvustus: Kristiina Jokinen Esiintyjät: Susan Aho, Iivo Bari ? Pe 26.1. klo 10.00 Kanneltalo Pe 26.1. klo 18.00 Kanneltalo Kanneltalo, Klaneettitie 5 Liput 12 €. Ryhmäliput lapsiryhmille aamuesitykseen 9 €/lapsi, ohjaajat 1 € (Helsingin kaupungin työntekijät maksutta). Ennakkoon verkosta: nukketeatterisampo.fi. Varaukset ja tiedustelut: p. 020 735 2235, toimisto@nukketeatterisampo.fi. Nukketeatteri Sampo Erottajankatu 7, 00130 Helsinki p. 020 735 2231 Nukketeatteri Sampo: LEONARDON LENTÄVÄT APINAT Kuva Uupi Tirronen paha tai kiltti. Lähtökohdat kaikilla ovat tietysti erilaiset ja perinnöllisyydelläkin on vaikutuksensa, mutta paljaana me tänne synnymme. Bärlundin näkemyksen mukaan ei ole vahvoja päihteitä käyttävää alaikäistä, jolla ei olisi myös psyykeongelmia. Hänellä on myös selkeä kanta kannabikseen: sen käyttö ei ole millään muotoa vaaratonta. Hän on saattanut maailmalle 250 nuorta ja suurin osa on pärjännyt hyvin. Nuoret ovat toipuvaisia, kun he ovat oikeissa käsissä ja saavat mahdollisuuden, hän toteaa. Yhteistyön voimaan uskova liikuntavaikuttaja Bärlund uskoo yhteistyön voimaan ja antaa suuren arvon vapaaehtoistoiminnalle. Vapaaehtoisvoimin järjestäytynyt aikuismaisesti johdettu liikuntatoiminta on ensiarvoisen tärkeää. Ilman vapaaehtoisjärjestöjä tämä maa olisi surkeassa kunnossa. Jalkapalloa ja jääkiekkoa harrastanut mies urautui aikanaan valmennuksen pariin. Karhukissoissa hän on ollut mukana vuodesta 1970 lähtien. Hän toimii yhä jääkiekkoseuran tukihenkilönä, mutta valmennustehtävät ovat jääneet nuoremmille. Bärlundin mielestä kouluissa pitäisi olla enemmän ohjattuja liikuntatunteja. Säännöllinen harjoittelu pakottaa suunnittelemaan aikataulunsa ja siksi se tukee myös muuta elämää. Ihmisen on hyvä olla niin fyysisesti kuin henkisesti hyvässä kunnossa. Nuorten kunto on laskenut vuosikymmenten varrella. Bärlund on huolissaan nuorten tietokonepelaamisesta. Eihän se voi olla tervettä, että jo 10-vuotiaat istuvat ja pelaavat useita tunteja päivässä. Sitä voi vain aavistella mitä sakkia täällä on 20 vuoden päästä. Kaarela-seuran puheenjohtaja toivoo lisää porukkaa mukaan seuran toimintaan. Bärlund ei ainakaan vielä aio vetäytyä luottamustehtävistään. Kaarela-seuran toimesta on tehty paljon alueen asukkaiden hyvinvoinnin parantamiseksi. Ja asukkaita on kuultava, kun heidän asioita hoidetaan, toteaa mies, josta huokuu tekemisen into. Paikalliset asiat kiinnostavat. Asioiden eteenpäin viemiseksi on tehtävä hommia. Ja kun hommaan ryhtyy, niin se tulee tehdä kunnolla, Bärlund sanoo. Kesän kynnyksellä järjestettävät Mätisfestarit on erinomainen osoitus siitä, mitä paikallistasolla vapaaehtoisten voimin voidaan parhaimmillaan saada aikaiseksi. Bärlund on mukana organisoimassa tapahtumaa, joka järjestetään ensi toukokuussa 22. kertaa. Bärlund ei itse aio politiikkaan lähteä, mutta toivoo, että alueelta saataisiin edustaja kaupunginvaltuustoon valvomaan kaupunginosan etuja. Oman valtuutetun puuttuessa kaupunginosan asioiden hoitaminen on pitkälti vapaaehtoispohjalta toimivien järjestöjen varassa. Nokka kohti tulevaa Kaarelan tulevaisuuteen Bärlund suhtautuu myönteisesti eikä hän haikaile mennyttä aikaa. Historiasta on hyvä olla selvillä, mutta elää pitää tässä päivässä ja katse suunnata eteenpäin tulevaisuutta haistellen, Bärlund sanoo. Kun nämä rakennushankkeet saadaan toteutettua, niin alueella on varmasti mahtava tulevaisuus edessä. Väkeä tulee lisää. Viime vuosina Helsingin kaupunki on satsannut kiitettävästi alueen ympäristöön. Puistot on peruskorjattu ja samalla lisätty viihtyvyyttä. Bärlund on ollut aktiivisesti mukana puuhaamassa alueelle omaa jäähallia. Vuosien työn ja vääntöjen tuloksena Monitoimi-jäähalli on vihdoin rakenteilla. Hallin valmistumisen myötä harrastusmahdollisuudet lisääntyvät. Luvassa on monipuolinen systeemi kahviloineen ja erilaisine liikuntatiloineen. Olen tyytyväinen, että paikallisille asukkaille ja etenkin nuorille saadaan paikka, jossa voi harrastaa myös talvella eikä tarvitse miettiä säätä. Vielä kun saisimme tekonurmikentän, sanoo Bärlund. Silloin kun Kaarelan johtohahmo ei ole hoitamassa luottamustoimiaan, niin hänet voi tavata Ruoveden suunnalla, jonka vieressä hänen vapaa-ajan asuntonsa sijaitsee. Bärlund viihtyy luonnon helmassa ja oma mökki järven rannalla tarjoaa siihen erinomaiset puitteet. Teksti Nina Eriksson Kuvat Jauri Varvikko ”Tasavallan presidentti on joulukuun 6. päivänä 2017 antanut Teille Kaarela-seuran puheenjohtaja Lars Erik Bärlund Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan I luokan mitalin kultaristein.” Erik Bärlund on ollut eläkkeellä jo vuodesta 2002, mutta luottamustehtävät pitävät miehen yhä kiireisenä.
6 24.1.2018 Kannelmäen Hammaslääkäriasema Laulukuja 4 (kauppakeskus Kaaren vieressä punatiilitalo) P. 09 566 0981 www.kannelmaenhammaslaakariasema.com • paikkaukset • juurihoidot • hammaskiven poisto • protetiikka • pienkirurgia HAMMASLÄÄKÄRI HLL Eero Auvinen ONKO SINULLA JOTAIN HAMPAANKOLOSSASI? HAMMASLÄÄKÄRIT Leena Kontiola Elina Veltheim 09 5482 420 ? Avoinna ma-pe Konala, Riihipellonkuja 3 (vanha ostari) Jalkojenhoito Helmiorvokki Terveydenhuollon jalkojenhoitoa Luontaisterveyskeskus Pro Hyvinvoinnin tiloissa Laulukuja 4, 00420 Helsinki, Kannelmäki joustavat aukioloajat, myös kotikäynnit Kotikäyntien ajanvaraus p. 041 5370212 nettiajanvaraus: www.luontaisterveyskeskus.fi www.helmiorvokki.fi KANNELMÄEN FYSIKAALINEN HOITOLAITOS URKUPILLINTIE 6-8 ? 09 563 5393 • LÄÄKÄRIN MÄÄRÄÄMIÄ HOITOJA • HIERONTAA • KELA-KUNTOUTUSTA • KOTIKÄYNTEJÄ Kauneusja terveyspalveluja Tanotorvi on Kaarelan ja ympäristön kulttuurija kotiseutulehti. Se on perustettu vuonna 1964. Painos 28.000 kpl Lehti jaetaan ilmaiseksi kaikkiin talouksiin. Jakelualue: Kannelmäki, Hakuninmaa, Maununneva, Malminkartano, Konala, Pitäjänmäki, Lassila, Pohjois-Haaga, Etelä-Haaga. Nippujakelu: Myyrmäki, Kaivoksela. Jakelu virastoihin: alueen kirjastot ja Helsingin kaupungin virastot. Julkaisija: Kaarela-Seura r.y. Päätoimittaja: Jauri Varvikko, 040 512 5105 jauri.varvikko@eepinen.fi Osoite: Pakilantie 98 A 1, 00670 Helsinki Toimitusneuvosto: Professori Seppo Lindy MKT Heikki Majava Fil.tri Heikki Tuurala Toimittaja Kari Varvikko Valt.maist Jauri Varvikko Ilmoitusmyynti/Sivunvalmistus: Eepinen Oy Puh. 010 3206 663 tanotorvi@eepinen.fi Ilmoitushinnat: Tekstissä: 1,20 /pmm Takasivu: 1,30 /pmm Paino: Sata-Pirkan painotalo Oy, Pori Jakelu: Jakeluexpert Oy Hankasuontie 3, 00390 Helsinki Puh. 09 5615 6400 http://hjex.fi/jakelupalaute VANHAN MIEHEN VAIMOLLE tai vanhan naisen miehelle on luvassa kaksi roolia. Joko hänestä tulee puolisonsa omaishoitaja tai läheinen, joka käy katsomassa/hoitamassa puolisoaan hoitolaitoksessa. Omaishoitaja hoitaa tehtäväänsä 24/7. Läheisen roolissa ollaan vain pari kolme tuntia päivässä. Omaishoitajan tukena kodissa saattaa käydä useammankin kerran päivässä kotihoidon henkilökuntaa. Yksin asuvaan vanhukseen verrattuna omaishoitajan kanssa asuva hoidettava on vahvoilla, koska kotihoidon hoitoa valvoo ja tukee myös toinen silmäpari. Läheinen joutuu hoitokodissa tai sairaalassa kasvokkain lukuisien hoitohenkilökuntaan kuuluvien kanssa. Nykyisin kaikilla hoitolaitoksilla on toimintansa tukena hienot visiot ja strategiat. Omaisiakaan ei näissä julistuksissa ole unohdettu. Useimmiten kerrotaan, että arvostamme läheisten osallistumista hoitoon ja hoivaan. Olen saanut läheiskokemusta viimeisten kuukausien aikana useammasta hoitopaikasta. Yhdessäkään – oli sitten yliopistollista, kunnallista tai yksityistä – en ole päässyt perille mikä oikeasti on läheisen rooli. Alan vähitellen uskoa että se on häiritsijän eikä tukijan. Haluaisin tietää miten läheiseni voi, mutta en oikein tiedä keneltä kysyä. Kun kysyn, minulle kerrotaan, että olen juuri tullut vuoroon, en ole ehtinyt lukea raporttia, olen täällä vain keikalla, en hoida häntä tänään. Hämmästyttää ettei henkilökunnalla ole nimilappuja, kaikki eivät edes osastolla vierailijaa tervehdi. Sisäpiiritietoni on korviini kantautunut mielipide; kyllähän potilaat hoidettaisiin, mutta kun nuo läheiset. Läheisetkin varmaan oppisivat käyttäytymään oikealla tavalla, jos he saisivat tietoa niin potilaan voinnista kuin hoitopaikan yleisestä elämänmenosta. Ja joku ihan oikeasti kantaisi huolta myös läheisen jaksamisesta. Kaiken hämmästelyn keskellä olen onneksi tavannut hoitajia, jotka kestävät myös läheisen utelut ja kysymykset, ovat päivästä toiseen hyväntuulisia, ovat perehtyneet hoidettavansa asioihin ja jaksavat vaikka mitä. Kaiken narinan ja epätietoisuuden keskellä, olen kiitollinen hienoista terveydenhoidon ja sosiaalitoimen systeemeistä, mitä meillä on. Tosin siinä viidakossa tarvitaan malttia ja taitoa. On osattava täyttää hakemuksia ja hoitaa monenlaista asiaa hoidettavan puolesta. Mieltäni suuresti askarruttava asia on miten yksinäiset vanhukset kaikesta selviytyvät. Ovatko he niitä jotka todella jätetään heitteille. Vaikea on käsittää miksi niin monen asian hoitaminen on niin vaikeaa. Vaikeaa se oli metron rakentaminenkin. Hämmentävää on kokea, että seutulipun maksettuaan on Helsingin Kampista nopeammin metrolla ja bussilla 550 Pitäjänmäen aseman pysäkillä kuin kävelemällä Kampista rautatieasemalla ja matkaamalla Pitskuun bussilla tai jopa junalla. Leena-Maija Tuominen Parempi heitteillä kuin potilas Bök i Kårböle VI HAR NYLIGEN FIRAT Finlands 100 år som självständig stat. Då vi följer med historieskrivningen lär vi oss att det hände många saker, inte bara den 6.12.2017. Först i början av januari 1918 började de andra länderna erkänna Finlands självständighetsförklaring, börjande med Ryssland, därefter Sverige, Frankrike, Tyskland, Grekland, Norge och Danmark. Den 27 januari inleddes det katastrofala inbördeskriget. I vår familj känner jag bara till en berättelse från den perioden. Min mamma Violas berättade vad hon upplevde då. Berättelsen har anknytning till Kårböle eftersom mamma bodde här från 1983 till sin död 2002. Våren 1918 var mamma Viola 5 år gammal och bodde tillsammans med sin pappa Karl Mikael, sin styvmor Alma och sina fem syskon på Sanduddsgatan. Karl Mikael hade ”rymt ut i skogen”, kanske till sin bror i Ekenäs. De rödas soldater kom till hemmet för att söka efter honom. Mamma berättade att soldaterna stack sina bajonetter i sängarna för att försäkra sig att han inte gömde sig där. Därefter gick de ut, men i köket tog en av soldaterna med sig en tvål, som han uppenbarligen behövde. Det här lade den 5-åriga flickan på sitt minne. En dag senare, uppenbarligen i april, var barnen ute på gården och lekte. Då var det några män uppe på taket som ropade ”Barn gå in och göm er, snart skjuter vi!”. Ute på fältet (Alkärr) närmade sig andra soldater som öppnade eld. Barnen sprang in och gömde sig i vedlådan. Då jag senare läst historia, t.ex. Tuomas Hoppus bok ”Vallatkaa Helsinki” (Erövra Helsingfors), som detaljrikt beskriver händelserna då de tyska trupperna trängde in i Helsingfors, har jag kunnat precisera vad som hände då. Efter olika politiska händelser landsteg den tyska östersjödivisionen på 9 000 man, under general Rüdiger von der Goltz ledning i Hangö den 3 april. Deras avsikt var att inta Helsingfors, officiellt för att hjälpa de vita trupperna, men i bakgrunden fanns uppenbarligen också en tysk erövringspolitik. Den 10 april hade de tyskarna nått till Alberga där en första underhandlingskontakt med de röda truppernas representanter skedde. Von der Goltz hoppades på kapitulation, men de röda gick inte med på det, alltså var fortsättningen krigisk. Skottlossningen inleddes i Alberga. Striderna flyttades snart till Hoplax och på kvällen inkvarterade sig general von der Goltz hos trädgårdsmästare Ward i Haga. Ett tyskt kompani övernattade i en villa i Kånala. En dramatisk händelse utspelade sig den 11.4. i Hoplax där tyskarna arkebuserade en grupp röda soldater vid Korpas gård. Händelseförloppet är oklart, men som ett minne av denna dystra händelse, finns vid Norra Haga station ”De rödas grav” där de döda är begravna. De tyska trupperna fortsatte intagandet av staden den 12.4.och framryckte längs Västra Chaussén (Mannerheimvägen). En del av trupperna närmade sig Fredriksgatans kasern som låg nära Sanduddsgatan. Det måste ha varit de trupperna som mamma Viola såg! Efter striderna kom barnen på gården och sade till Viola att hennes pappa låg död i Kolerabaracken, där de stupade var placerade. Hon hade då, antagligen tillsamman med sina syskon, gått till baracken och sökt bland de döda, men fann till all lycka inte sin far, som hade flytt från Helsingfors till okänd ort. Den 13.4. kapitulerad de sista röda trupperna. Tyskarna höll sin segerparad ledd av general von der Goltz den 15.4. Mannerheims motsvarande segerparad hölls den 16.5. Vi vet att inbördeskriget förde mycket ont och lidande med sig. Genom att lära oss vad som hände då skall vi kunna undvika att motsvarande olyckliga händelser skall drabba vårt land i framtiden. Peter Rehnström Kårböle Gille r.f. Vad hände i Helsingfors 1918? Ajanvaraukset: 09-497 071 Vanhaistentie 8 Tervetuloa! Ateria 2. 2 x normaalikoon annosta Ei oma valinta. Ei uutuuspizzat. + 1,5 ltr juoma Toimitettuna 1 x pannupizza Ei oma valinta. Ei uutuuspizzat. + 1,5 ltr juoma Toimitettuna KANNELMÄKI, Klaneettitie 7, 00420 Hki Puh. 09 563 3900, 09 563 3901 PALVELEMME: • ma-to 10-22 • pe 10-23 • la 11-23 • su 11-22 pizzataxi.fi Kupongit voimassa toistaiseksi. Mainitse ateriasta tilatessasi. Ei voi yhdistää toiseen tarjoukseen. Ateria 4. 4 x normaalikoon annosta. Ei oma valinta. Ei uutuuspizzat. + 1,5 ltr juoma Toimitettuna 3 x normaalikoon annosta Ei oma valinta. Ei uutuuspizzat. + 1,5 ltr juoma Toimitettuna 2 x perhepizza Ei oma valinta. Ei uutuuspizzat. + 1,5 ltr juoma Toimitettuna 2 x kebabrulla Toimitettuna. Ateria 9. Ateria 8. Ateria 6. Ateria 10. 20,60 17,60 28,50 32,60 18,00 36,40
7 24.1.2018 KA N NE L P UB Circo Aereo & Thom Monckton: The Artist to 22.3. pe 23.3. klo 19 Liput 15/12 € la 24.3. klo 16 Liput 6 € Taina Mäki-Iso: MEDEIA Klovnin raivonhallintaopas ke 7.2. klo 18 (ensi-ilta) & la 10.2. klo 16 to 8.3. pe 9.3. klo 19 & la 10.3. klo 16 Liput 15/12 € Teatteri Telakka & Juha Hurme: Hullu ke 4.4. pe 6.4. klo 19 Liput 15/12 € Kevään tähtihetkiä Gruppen Fyra & Maija Nurmio: GOODWILL to 12.4. (ensi-ilta) pe 13.4. klo 19 la 14.4. su 15.4. klo 16 Liput 15/12 € Oblivia: Nature Theatre of Oblivia ke 18.4. pe 20.4. klo 19 Liput 15/12 € Mamia Company: Pari suhteellisuutta ke 14.2. to 15.2. klo 19 Liput 15/12 € O ta ta lte en ! Flamencofestivaali XX Joonas Widenius Trio & Décadas pe 9.2. klo 19 Liput 26/20/5 € Matchbox Company: Prinssi Rei ke 28.2. (ensi-ilta) klo 18 la 3.3. klo 14 Liput 6 € Matka maailman ääniin la 28.4. klo 14 Vapaa pääsy lippu.fi | kanneltalo.fi
8 24.1.2018 • Pakoputket • Rengastyöt • Putken taivutukset • Myös jenkkiputket Risto Tiittanen Oy Valuraudantie 6, 00700 Hki p. 09 563 2227 HA MM AS KA AR I HA MM AS LÄ ÄK ÄR IAS EM A HA MM AS LÄ ÄK ÄR IAS EM A HA MM AS KA AR I OY Va nh ais ten tie 3, 00 42 He lsin ki • Pu h. (09 ) 43 66 39 • Fax (09 ) 56 6 31 44 • Krn ro 39 7.4 56 • LY 06 86 07 6-5 • Ko tip aik ka He lsin ki Van ha iste nti e 3, 00 42 He lsin ki, Pu h. 09 43 66 39 HAMMASKAARI HAMMASLÄÄKÄRIASEMA HAMMASLÄÄKÄRIASEMA HAMMASKAARI OY Vanhaistentie 3, 00420 Helsinki • Puh. (09) 4366 390 • Fax (09) 566 3144 • Krnro 397.456 • LY 0686076-5 • Kotipaikka Helsinki Vanhaistentie 3, 00420 Helsinki, Puh. 09 4366 390 Toimimme edelleen Wanhalla Ostarilla kaikki palvelut samalla klinikalla • Implanttiklinikan palvelut kirurgiasta valmiiseen kruunuun tai siltaan • Panoraamaja 3D-kuvaukset • Keraamiset täytteet, laminaatit ja kruunut jopa yhdellä käynnillä • Kaikki yleishammaslääkäripalvelut • Suuhygienistin hoito ja valkaisut TALVITARJOUS: Valkaisu vastaanotolla 295€ Zoom-valkaisu 390€ (voimassa 14.2. asti) Pauliina Uutela , yleishammaslääkäri Olga Vabistsevits , yleishammaslääkäri Jaakko Partanen , erikoistuva hammaslääkäri Kannelmäen kirkko Vanhaistentie 6, 00420 HELSINKI. Virasto, Klaneettitie 6–8 A, p. 09 2340 3800. Malminkartanon kappeli, Vellikellonpolku 8. helsinginseurakunnat.fi/kannelmaki, facebook.com/kannelmaenseurakunta KANNELMÄEN KIRKOSSA Messu sunnuntaisin klo 10. Kirkkokahvit. • 4.2. Kynttilänpäivän messu ja Yhteisvastuukeräyksen avaus. Tänä vuonna Yhteisvastuuvaroin torjutaan nälkää ja köyhyyttä Suomessa ja ulkomailla. Messun jälkeen kirkkokahvit ja keittolounas Yhteisvastuun hyväksi sekä infoa Yhteisvastuukeräyksestä. Aamuehtoollinen ke 24.1. ja 7.2. klo 9.15 kirkossa ja sen jälkeen vapaaehtoisten emäntien valmistama aamiainen (1,50 €) seurakuntasalissa. Iltaehtoollinen ke 31.1. klo 19. Suunnitellaan ja toteutetaan yhdessä nuorten kanssa. Luottamuksen messu ke 14.2. klo 19. Hiljaista mietiskelyä, Raamatun tekstejä, rukousta ja Taizén rukouslauluja lauluja soitinyhtyeen säestyksellä. Kerhot, piirit, ryhmät – tiedot nettisivuillamme helsinginseurakunnat.fi/kannelmaki TOIMINTAKESKUS JENNYSSÄ, Beckerintie 9. • Mummola la 10.2. klo 10–13. Lapsille ja aikuisille yhdessäoloa, leikkiä ja lukemista vapaaehtoisten mummojen kanssa. • Jennyn olohuone avoin kohtaamispaikka kaikille maanantaisin ja torstaisin klo 12–15 Toimintakeskus Jennyssä. Tarjolla lounas ja kahvit hintaan 1 €. Olohuoneessa tapaat vapaaehtoisia ja diakoneja. • Keskiviikkoillan kahvit keskiviikkoisin klo 17.30–19. Kahvittelun lomassa puhetta ja keskustelua eri aiheista maan ja taivaan väliltä. MALMINKARTANON KAPPELISSA , Vellikellonpolku 8 • Messu ja iltatee su 21.1., 4.2., 18.2. (joka toinen sunnuntai) klo 18. • PÄIVÄRETRIITTI la 3.3. klo 9.30–16. Puolenpäivän mittainen, matalan kynnyksen hiljaisuuden retriitti. Ohjaajina Maritta Laiho ja Konsta Korhonen. Vapaaehtoinen ruokaraha. Ilm. virastoon 23.2. mennessä tai sähköpostilla konsta.korhonen@evl.fi KAUPPAKESKUS KAARESSA TilkkutäkkiPaikka. Tule Paikkaan (-1. krs) la 27.1. klo 13–15 virkkaamaan isoäidinneliöitä. Neliöt kootaan tilkkupeitoiksi vanhuksille. Riikka Myllys ohjaa. Voit virkata Paikassa tai ottaa lankaa mukaan ja virkata kotona. SURURYHMÄ rovastikunnallinen sururyhmä läheisensä menettäneille keskiviikkoisin 7.3.– 4.4. ja 2.5. klo 17.30–19 Pajamäen seurakuntakodilla, os. Pajamäentie 14. Ohjaajina pastori Konsta Korhonen ja diakonissa Niina Karhu. Tiedustelut ja ilmoittautuminen 28.2. mennessä Niina Karhulle, p. 09 2340 5648 tai niina.karhu@evl.fi. SUOMEN PARHAAT PESUKADUT? Autopesu-Center Konala Malminkartanonkuja 1-3 00390 Helsinki Puh. 09-547 1046 Aukioloajat: Ma-Pe 8-20 La 9-16 Su 12-16 Autopesu-Center Herttoniemi Mekaanikonkatu 43 00880 Helsinki Puh. 09-7599150 Aukioloajat: Ma-Pe 7.30-20 La 9-16 Su 12-16 M www.autopesucenter.fi www.autopesucenter.fi KOE AUTONPESUN HELPPOUS JA VAIVATTOMUUS! Kyttäläntie 6, 00390 HELSINKI Puh. (09) 540 4000 Palvelemme: ma-pe 7.00-17.00 Helsingin Mattotyö ja Myynti Oy www.varisilma.? PINNAT UUSIKSI! ? Muovimatot ? Laminaatit ? Parketit ? Laadukkaat Borås-tapetit ? Kotimaiset Värisilmä sisäja ulkomaalit PÄÄLLYSTÄ LATTIASI MUOVIMATOLLA! MATON LEVEYS ON VAKIO. Kuivan tilan maton leveydet: 2m, 3m ja 4m Kostean tilan maton leveydet: 1,5m ja 2m PITUUDET OMIEN MITTOJEN MUKAAN Kyttäläntie 6, 00390 HELSINKI Puh. (09) 540 4000 Palvelemme: ma-pe 7.00-17.00 Helsingin Mattotyö ja Myynti Oy www.varisilma.? PINNAT UUSIKSI! ? Muovimatot ? Laminaatit ? Parketit ? Laadukkaat Borås-tapetit ? Kotimaiset Värisilmä sisäja ulkomaalit PÄÄLLYSTÄ LATTIASI MUOVIMATOLLA! MATON LEVEYS ON VAKIO. Kuivan tilan maton leveydet: 2m, 3m ja 4m Kostean tilan maton leveydet: 1,5m ja 2m PITUUDET OMIEN MITTOJEN MUKAAN Vanhaistentie 8, 00420 Hki puh.nro 040 350 0086 www.e2sahko.fi Etkö saanut Tanotorvea? Anna palautetta http://jakelupalaute.fi/ tanotorvi Kannelmäen Eläkkeensaajat ry Avoimet ovet ma 29.1.2018 klo 11:00 – 13:00 Kerhohuoneella Kaarelantie 86C. Sinä eläkkeellä oleva, joka kaipaat seuraa ja vaihtelua; Tervetuloa tutustumaan toimintaamme. Paikalla yhdistyksen hallitus ja jäseniä. Kahvitarjoilu. https://kannelmaki.elakkeensaajat.fi/ www.tanotorvi.fi NYT TALVEN KIERRÄTYSVIIKOT SPINNYSSÄ ? Tule myyjäksi pöydät alk. 9,99 €/vko+prov. ? Löytöjä, vaatteita, kodin tavaraa ym. ? Hyvät yhteydet, tule tutustumaan ? Pohjois-Haaga Kehä I lähellä Kirpputori Spinny Kaupintie 13, 00440 Helsinki Avoinna ark 10-19, La 10-16, Su 11-15 www.kirpputorispinny.com www.facebook.com/kirpputorispinny/