No 4 8.5.2024 • 60. VUOSIKERTA WWW.TANOTORVI.FI JULKAISIJA KAARELA-SEURA RY KAIKKI PARTURI-KAMPAAMOPALVELUT AMMATTITAIDOLLA KOKO PERHEELLE Soita tai varaa aika netissä 24/7 Meiltä myös Kevin.Murphy -tuotteet. TERVETULOA ! Salon Klipsi Kaari | Kantelettarentie 1 (Sokos) puh. 040 755 2580 | www.salonklipsi.fi AVOINNA ma-ke 10-18, to-pe 10-20, la 10-18 www.fysiosakura.fi Listahinnoista -50% ensimmäisestä käynnistä fysioterapiassa tai hieronnassa FT Pauli Harvilahdella Kannelmäen Fysio Sakura:ssa. Tarjous voimassa vuoden loppuun asti! Sitratori 3, 00420 Helsinki Puhelin 045 354 7474 Fysioterapia Hieronta Manipulaatio ”Minulle on erittäin tärkeää, että asiakkaani kokevat tulleensa kuulluksi ja saavat oikeanlaista hoitoa vaivaansa” FT Pauli Harvilahti Tanotorvi 60 vuotta Julkaisemme vuoden aikana uutisia ja historiallisia tapahtumia menneiltä vuosilta. Palvelemme teitä Kaaren Uudessa Apteekissa Kauppakeskus Kaaressa 2.krs. Olemme avoinna ma-pe 9-20, la 10-19 ja su 12-18 Malminkartanon apteekki palvelee ark. 10 -18 HAMMASPROTEESITYÖT SOITA JA VARAA AIKA 050 4677 229 H aaga | K auppalantie 4 Valmistamme käsityönä uudet hammasproteesit Proteesien korjaukset ja pohjaukset EHT hammasproteesien asiantuntija Tero Roine WWW.ERIKOISHAMMASTEKNIKOT.FI Klaneettitie 7, 00420 Hki 045 7872 9240 Avoinna Ma-Pe 6.30-23, La 8-23, Su 9-23 KANNELMÄKI Laulukujalla, Kannelmäessä www.kantsunsavel.fi kantsunsavel ÄITIENPÄIVÄKATTAUS 12. toukokuuta Kantsun Sävelessä herkullinen äitienpäiväkattaus. Varaukset ja tiedustelut 0447398112 tai info@kantsunsavel.fi Tolfmansin tilasta muodostettu Kaarelan kartano, Runonlaulajantie 46. Päärakennuksen oikealla puolella näkyy ulkorakennuksia ja edessä peltoa. Pihapiiriä reunustavat rehevät puut ja pensaat. Kaupungin omistamat rakennukset purettiin vuonna 1976. Tilan viereen sen kaakkoispuolelle valmistui Etelä-Kaarelan yhteiskoulun (Etelä-Kaarelan yläaste 1977– 2006, nykyään Kannelmäen peruskoulu) uudisrakennus vuonna 1966. Valokuvaaja: Constantin Grünberg, Helsingin kaupunginmuseo Kannelmäki rakennettiin Kaarelan kartanon ja Gamlasin kylän maille Tinatie 5, 00440 Hki | p. 045 220 9888 www.haaganhieronta.com Muista äitiä hyvinvoinnilla! Suosituimmat äitienpäivälahjat kätevästi suoraan verkosta sähköpostiin tai noudettuna perinteisenä lahjakorttina! ÄITIENPÄIVÄTARJOUS 60 min/65,• jalkaterapia/-hoito • osteopatia • jäsenkorjaus • erikoishieronnat Kuparitie 14-16, 00440 Hki | p. 040 161 4554 www.haaganjalkaterapia.fi
2 8.5.2024 Seuraava numero ilmestyy 12.6.2024. Aineisto toimitukseen 31.5. mennessä. TORSTAI-ILTANA Malminkartanon kappelilla tuoksuu ruoka. Tuulikaappi on täynnä kenkiä, pääasiassa valkoisia tennareita nykymuodin mukaan. Tennareiden omistajat ovat kokoontuneet nuorten ryhmänohjaajakoulutukseen eli isoskoulutukseen. Kun koulutus päättyy, nuorten rytmikäs taputus saattelee kokki Tomi Saaren ulos pienestä keittiöstä kertomaan päivän menun. Tarjolla voi olla esimerkiksi Ruishamppari Mexico tai Kolmen juuston tuorepinaattipasta. Alun perin ehkäpä vitsistä lähteneet viikoittaiset aplodit ovat merkki siitä, että kohta syödään – yhdessä. Ruoka ei ole vain ruumiin ravintoa, vaan mukavassa seurassa nautittu ateria ravitsee myös mielen. Yhteisöllisen syömisen merkityksestä puhutaan usein ikäihmisten näkökulmasta. Kannelmäen seurakunnan kokki Tomi Saari kokkaa kuitenkin kaikenikäisille; yhteisöllisiä ruokailuja on tarjolla kolmena päivänä viikossa. Maanantaisin on soppaa ja juttuseuraa kaiken ikäisille. Keskiviikkoisin ruokaa on tarjolla vuoroviikoin perheille ja eläkeläisille. Ja torstaisin Tomi siis kokkaa nuorille. Isoskoulutuksen jälkeen jatkuu nuortenilta. Tässä välissä nuorille on tarjolla lämmin ja terveellinen kasvisateria. Vaikka kasvisruoka ei olekaan kaikkien ykkössuosikki, maistuu ruoka nuorille hyvin. Ja monesti myös ihmetellään, miten kasvisruuasta voi saada näin hyvän makuista. Nuoret sanovat, että ellei ruokaa olisi tarjolla, ei koulupäivän jälkeen jaksaisi tulla isoskoulutukseen. Ennen ruokailua yhdelle pöydälle nostetaan nuorten itsensä ideoima kyltti. Kyltissä lukee ”haluan juttuseuraa”. Kuka tahansa voi istahtaa lautasensa kanssa tähän pöytään ja löytää uuden juttukaverin. Yhteisöllinen syöminen ei olekaan vain ikäihmisten juttu, vaan myös nuorille tärkeää. Yhdessä ruuan ääreen pysähtymistä ja vuorovaikutusta tarvitsevat kaikenikäiset. Myös perheiden kokoontuminen yhteiselle aterialle säännöllisesti on tutkitusti merkittävää lapsen kasvun ja kehityksen kannalta. Nuorten mukaan kouluissa on ruokailulle usein turhan tiukka aikataulu. Kouluruokailu voi olla jollekin päivän ainoa sosiaalinen hetki. Siksi nuorista tuntuu pahalta, että koululounas pitää syödä kiireessä. Torstain ruokailuhetkessä ei onneksi ole kiire minnekään. Saa syödä rauhassa. Saa pysähtyä rauhassa. Ja saa santsata rauhassa. Nuoret kertovat, että aina jos kysyy voiko ottaa lisää, Tomi huikkaa keittiöstä tekevänsä lisää ruokaa, jos se loppuu. Kenenkään ei siis tarvitse jäädä nälkäiseksi. Jos ruokaa taas jää yli, jaetaan se eteenpäin diakoniatyön kautta, kuten muistakin ruokailuista ylijäänyt ruoka. Kokki Tomi Saari sanoo, että jos syö kotona yksin se on sama kun söisi lastulevyä. Ruoka maistuu paremmalta, kun ollaan sen äärellä yhdessä. Seurakunnissa ympäri Helsinkiä on tarjolla paljon yhteisöllisiä ruokailuja. Liikkumalla paikasta toiseen voi löytää yhteisöllisen ruokailun edulliseen hintaan melkein jokaiselle päivälle. Kaija Aalto Nuorisotyönohjaaja Kannelmäen seurakunnassa Käydään pöytään Yhteisellä tiellä Bök i Kårböle HAVREGRYNSGRÖT HAR aldrig ansetts vara en delikatess i vår familj. Häromveckan köpte vi ”märkes”-havregryn från en gårdsproducent och prövade på att koka gröt till frukost. Den var GOD! Vi blev förvånade över hur stor skillnad det är på smaken. Det här gjorde att vi är ännu mer medvetna om småskalighet och närproducerad föda. Många lite större butiker har ett ”lanttorg” med produkter från lokala gårdsproducenter. Ofta finns det flera sorter att välja mellan, också bland havregrynen. I dagens säkerhetspolitiska läge talas det om hur viktigt det är att ha tillräcklig beredskap på olika plan, också inom den egna livsmedelsproduktionen. Speciellt under koronapandemin vaknade vi till insikt om hur sårbart vårt beroende av importerade produkter var – i en situation där vi kunde klara oss väl med vad det egna landet kan producera. Vad har vi då för möjligheter att stöda inhemska producenter och vara krismedvetna? Vi kan välja huvudsakligen inhemska produkter och råvaror, men här gäller det att noggrant studera innehållsförteckningen och vem producenten är. Här behövs ofta förstoringsglas! Vi har förvånansvärt mycket importerat kött på våra butikshyllor, trots att vi har en egen, högklassig och tillräcklig köttproduktion som dessutom är garanterat antibiotikafri. Vi kan välja något som är närproducerat av småskaliga odlingar, t.ex. örter eller grönsaker. Vi kan också odla något själva i trädgården, på balkongen eller hyra en odlingslott. Vi har kanske också blivit alltför vana vid att ha tillgång till frukt och grönsaker året om och är då beroende av importerade produkter. Men vi kunde aktivare satsa på säsongbetonade inköp under den del av året då våra egna skördar erbjuder ett rikt sortiment. Oroväckande är också planerna på att vägra inresevisum för utländska bärplockare. Detta kan leda till att vi, i stället för inhemska bär huvudsakligen erbjuds importerade alternativ. Man frågar sig om vi har råd att låta våra egna bär bli oplockade? Samma dilemma gäller också andra produkter som finns i vår natur och i våra skogar. Redan nu får man lusläsa sig fram för att t.ex. hitta inhemska bär i frysdisken. Jag har också förundrat mig över att en del ostar producerade i Finland skickas utomlands för att packas. Kan det faktiskt bli märkbart billigare så? En utmaning ligger också i livsmedelsindustrins massproduktion av långt processade produkter, där vi egentligen inte har en aning om vad vi stoppar i oss. Tillsatser för att öka hållbarheten kan ofta komma som en överraskning för oss konsumenter. Ett exempel är grädde utan tillsatsen karragen, som man får leta efter med ljus och lykta. Vi har det bra så länge vi får gott och friskt vatten ur kranen, men med dagens klimatförändringar och stora omkast i väderlek och temperaturer kan vi kanske inte vara säkra på vår framtida vattenförsörjning. Erfarenheterna från länder vi upplevt som semesterparadis visar hur snabbt situationen kan förändras och hur sårbara vi egentligen är. Låt oss njuta av våra inhemska råvaror så länge vi kan! Bengt Mattila Inhemskt och hemlagat Jumalanpalvelukset Kannelmäen kirkossa • Messu sunnuntaisin klo 10. • Ehtoollishetki keskiviikkoisin klo 18. • Helatorstain sanajumalanpalvelus torstaina 9.5. klo 10 DIANDRA – Elegia | Konsertti Kannelmäen kirkossa su 2.6. klo 18 Huikeaääninen Diandra on tällä hetkellä yksi Suomen valovoimaisimmista naisartisteista. Hänen konserttikokonaisuutensa Elegia on tunnelmallinen ja voimaannuttava rauhoittumisen hetki. Konserttiin myydään lippuja à 20 €. Lipunmyynti alkaa klo 17 kirkon ovilla. Eläkeläisten päivähetki keskiviikkona 8.5. ja 22.5. klo 12.30–14 Klanulla. Tervetuloa keittolounaalle ja tapaamaan muita eläkeläisiä. Alussa lyhyt hartaus, minkä jälkeen vapaata seurustelua. Vapaaehtoinen maksu Kannelmäen seurakunnan diakoniatyölle. Palstakahvit to 23.5. klo 13–15 Tervetuloa seurakunnan viljelypalstalle nauttimaan iltapäiväkahvit. Paikalla on myös diakoniatyöntekijä. Os. Kartanohaan palsta-alueen palsta nro 49. Aamupäiväkahvit kirkon pihalla ke 12.6. klo 10–12 Tervetuloa Kannelmäen kirkon pihalle nauttimaan aamupäiväkahveista. Tarjolla myös pientä syötävää. Paikalla diakonit Heidi ja Heini sekä perhetyöntekijä Janette. Säävarauksen vuoksi mahdollisista muutoksista ilmoitamme Facebookissa ja nettisivuillamme. Lapsille ja perheille Klanun mummola la 11.5. klo 10–13. Vapaaehtoiset mummot toivottavat lapset aikuisineen tervetulleiksi Klanulle viettämään aikaa yhdessä. Avoimet ovet. Tarjolla välipalaa. Piknik kirkon nurtseilla ti 4.6. ja ti 11.6. klo 10–12 Tervetuloa lapsiperheet viettämään yhteistä piknikkiä kirkon nurtseille. Alakouluikäiset voivat tulla myös ilman aikuista. Tarjolla pientä purtavaa. Mukaan voi ottaa myös omia eväitä. Luvassa saippuakuplia, ulkopelejä ja mukavaa yhdessäoloa. Säävaraus. Vauvatreffit kirkon nurtseilla to 6.6. ja 13.6. klo 11.30–12 Tervetuloa vauvatreffeille tapaamaan muita vauvaperheitä. Luvassa rentoa yhdessäoloa ja kahvittelua. Säävaraus. Mahdollisista peruutuksista ilmoitetaan Kannelmäen seurakunnan lapset ja perheet -Facebook-sivulla. Nettisivut: helsinginseurakunnat.fi/kannelmaki. Kirkko Vanhaistentie 6 Virasto ja Klanu, os. Klaneettitie 6–8 A, p. 09 2340 3800, ma–pe klo 9–14, kannelmaki.srk@evl.fi Malminkartanon kappeli, Vellikellonpolku 8 Seuraa somessa FB: Kannelmäen seurakunta, Kannelmäen seurakunnan lapset ja perheet. IG: @kannelmakisrk, @kantsunurkka Vanhaistentie 8, 00420 Hki P. 040 350 0086, 010 324 8880 www.e2sahko.fi
8.5.2024 3 Pääkirjoitus ASUKASTALO PURPURISSA on kevään aikana pidetty kolme luentoa Kaarelan historiaan liittyen. Olemme saaneet tutustua niin muinaishistoriaan, maantieteellisiin muutoksiin, alueen asuttamiseen keskiajalta lähtien sekä alueen ensimmäisen maailmansodan aikaisiin linnoitustöihin. On hyvin tyydyttävää, kun löytää Kaarelan alueelta merkkejä, jotka viittaavat jopa tuhansien vuosien taakse. Eli on sitä eletty ennenkin. Vain mielikuvitus on rajana, kun seuraa entisen merenrannan kulkua, Mätäjoen järvimaisemaa ja syöksyvää virtaa, kun Vantaa-joki on vielä laskenut Kaarelan läpi. Arkeologi Andreas Koivisto esitti ensimmäisellä luennolla jännän asetelman. Hän kertoi, että alkuperäiset kylät on nimetty -by päätteellä. Esim. Domarby, Staffansby, Dickursby, Forsby, Kottby... Hänen näkemyksensä mukaan -böle päätteiset paikannimet ovat taas olleet kylien ulkopuolisia alueita, uudisrakennuksia tai uuden viljelyn kohteita ja peltoja. Tällä logiikalla Kårböle ei olisi ensisijainen asutuskohteita, vaan toissijainen, vaikka kohde löytyykin jo ensimmäisistä keskiaikaisista lähteistä paikannimenä. Kaarela mainitaan ensimmäisen kerran vuonna 1417, jolloin Helsingin pitäjän lautamiehenä toimi mies nimeltä Magnus Karisbolasta. Kaarela mainitaan myöhemmin myös nimillä Korböleby ja Kårbölle. Vuodesta 1540 nimi näyttää vakiintuneen Kårböleksi. Tämä ajatus tukisi sitä, että ensin on rakennettu Gammelby, josta myös johtuu alueen ja siellä sijainneen tilan nimi Gamlas. Eli kyseessä olisi Vanhakylä. Myöhemmissä kartoissa esiintyy kuitenkin eniten sana Kårböle, Kaarela. Gammelbystä on myös toisintonimi Gambelby. Olisiko niin, että Gammelby olisi jostain syystä jäänyt sivuun, kun Malminkartano perustettiin 1500-luvun lopulla ja rakennettiin Pitäjänmäeltä Vantaankoskelle kulkeva Kaarelantie? Uusi Kårbölen kylä ja talot olisivat siis kasvaneet uuden tien varteen, paikkaan, johon on rakennettu silta Mätäjoen ylitystä varten. Isonjaon jälkeen, vuonna 1781 Gamlaksen viereen on ilmestynyt Tolfmansin tila. Gamlas on sijainnut aivan Tolfmansin vieressä tai maat ovat itse asiassa lomittuneet. Tolfmansin ja Gamlaksen maat halottiin vuonna 1885 ja Tolfmansin tilasta tuli Kaarelan kartano, kun Helsinki osti tilan ja sen loput maat. Entinen Gammelbyn kylä ja Gamlaksen talot ovat sijainneet nykyisen Kaarelan peruskoulun (EKY) Runonlaulajan toimipisteen paikalla. Vielä viime vuosisadan puolivälissä Kaarelan kartano ja Gamlas käsittivät useita taloja, mutta jotka olivat ilmeisen heikossa kunnossa, koska kaikki purettiin ja tilalle rakennettiin koulu vuonna 1966. Itse Kaarelan kartano purettiin vuonna 1976. Koulun länsipuolella on yhä muinaisjäännösalue ja jalopuuvaltainen puistometsikkö, joka antaa osviittaa siitä, miltä Gammelby ja Kaarelan kartanon ympäristö on näyttänyt. Nyt myös vanha koulu puretaan ja tilalle rakennetaan uusi, mutta puistometsikkö on tarkoitus säilyttää virkistysalueena. EKY ehti olla monelle kannelmäkeläiselle ja kaarelalaiselle historiallinen paikka. Nyt senkin tarina on kuljettu loppuun. Koulun oppilaat siirtyvät väistötiloihin Pelimannintien paviljonkikouluun tämän vuoden aikana ja paikalle nousee kokonaan uusi koulu 750 oppilaalle. Uuden koulun odotetaan valmistuvan vuonna 2027. Aika jatkaa kulkuaan... Hyvää kesän odotusta kaikille! Jauri Varvikko jauri.varvikko@eepinen.fi Historia luo kiinnekohtia asuinalueeseen Asukastalo Purpurissa uusi harjoittelija Asukastalo Purpuri on kaarelalaisten yhteinen kokoontumispaikka. ASUKASTALO PURPURI tarjoaa alueemme asukkaille erilaisia ajanviettomahdollisuuksia ja aktiviteetteja, kuten kerhoja ja kielikahviloita. Asukastalossa toimii kaksi puolipäivästä koordinaattoria, mutta heidän lisäkseen se mahdollistaa työharjoittelupaikkoja maahanmuuttajille. Huhtikuun alusta Purpurissa on ollut uusi harjoittelija, Sachin Gaire, joka on kotoisin Nepalista. Ennen Sachinia asukastalossa on ollut harjoittelija niin Albaniasta kuin Irakistakin. Sachin on järjestyksessä kolmas harjoittelija. Sachin on kotoisin Gulmin piirikunnasta, Nepalista, jossa on vajaa 300 000 asukasta. 19-vuotias Sachin saapui Suomeen kaksi vuotta sitten vanhempiensa kanssa ja tekee illat töitä perheen Ruoholahdessa sijaitsevassa nepalilaisessa ravintola Sewassa. Tein alkuun apukokin hommia ja nyt työskentelen tarjoilijana, Sachin sanoo. Sachin asuu vanhempiensa kanssa Malminkartanossa, joten työmatka Purpuriinkaan ei ole pitkä. Jatko-opinnot Suomessa Sachin opiskeli Nepalissa tietoja viestintätekniikkaa. Hän haluaisi jatkaa näitä opintoja myös Suomessa, mutta se vaatii hyvää suomen kielen taitoa, joten nyt Sachin opiskelee suomea ja työelämätaitoja Axxell Monikulttuurisuuskeskuksen kotoutumiskoulutuksessa viidettä kuukautta. Työharjoittelu asukastalo Purpurissa on osa tätä harjoittelua. Tarkoituksena on, että opiskelija pääsee käyttämään jo oppimaansa kieltä luonnollisessa ympäristössä ja pääsee tutustumaan suomalaisen työelämän käytänteisiin. Asukastalo Purpuri sopii tähän mainiosti. Tarkoituksena on päästä opiskelemaan tietoja viestintätekniikkaa joko Stadin ammattiopistoon, Helsinki Business Collegeen tai Omniaan. Paperit ovat vetämässä kaikkiin kolmeen, Sachin kertoo. Jotta tuleva opiskelu sujuisi mahdollisimman hyvin, pitää suomea harjoitella käytännössä. Sachin aloitti koordinaattorin työt Purpurissa 11.4. ja harjoittelu jatkuu aina 24.5. asti. Tulkaapa käymään Purpurissa moikkaamassa Sachinia ja puhumassa suomea! Sachin on paikalla arkisin klo 10-15. Teksti ja kuva: Jauri Varvikko Sachin pyrkii opiskelemaan tietoja viestintätekniikkaa. Asukastalo Purpurissa hän on oppimassa suomea ja työelämätaitoja. Tanotorvi täyttää tänä vuonna 60 vuotta. Julkaisemme tämän vuoden aikana leikkeitä lehden ensimmäisiltä vuositaipaleilta. Tanotorvi nro 4 1969 Vallitöissa Kaarelassa v. 1917 KANNELMÄESSÄ VIETTÄÄ eläkevuosiaan HEIKKI SJÖMAN, joka 18-vuotiaana osallistui ensimmäisen maailmansodan aikana Helsingin linnoitustöihin. Näin kertoili tapahtumasta 70 vuotta maaliskuussa täyttänyt haastateltavamme. ”Olin töissä Oy Jämsänkosken Paperitehtaiden omistamalla Patalan tilalla, kun tuli määräys lähettää hevosia ajomiehineen yhdeksi kuukaudeksi puutavaran ajoon Helsingin ympäristöön. Tehdas tiedusteli vapaaehtoisia ja kun olin hevostöihin tottunut, ilmoittauduin, varsinkin kun normaalipalkan, joka silloin oli 75 mk kuukaudessa ja muona, lisäksi luvattiin 10 mk päivältä, ja evääksi kaksi kiloa voita ja saman verran silakoita. Tehtaalta lähti kaksi hevosta, Auvilasta ja Ylä-Mellasta kummastakin yksi. Yhdessä teimme matkaa Vilppulaan ja sieltä edelleen junassa Malmille. Vantaalla ilmoittauduttuamme ajoimme Kaarelaan Malminkartanon pohjoispuolella olevalle työmaalle. Siellä suuret metsäalat oli kaadettu paljaiksi siemenpuitakaan pystyyn jättämättä. Ajomiehiä oli eri pitäjistä, mm. Lammilta. Oli kesäkuu, joten ajohomma oli outoa. Kotipuolessa tällaiset ajot tehtiin aina lumikelillä. Työnjohtaja, jota sanottiin teknikoksi, oli venäläinen ja hänellä oli tulkki apunaan. Päivän urakka oli yhden tukkikuorman ajaminen Vanhaa Nurmijärven tietä Pitäjän-mäen kautta Talin kartanon pellolle, jossa puista tehtiin ratavallia. Tekeillä oli jonkinlainen kenttärata. Näin kartanon herran itkevän kiukusta, kun heilimöivä ruis säälimättä jätettiin työmaan alle. Päivän ajomatka oli edestakaisin 15 km, ja kun kuorma tehtiin mahdollisimman pieneksi, jäi runsaasti aikaa vetelehtimiseen, varsinkin lähtöpaikalla. Valvonta tapahtui siten, että työmaalla oli ilmoittauduttava klo 7 ja purkauspaikalla vastaanottaja teki kuormasta merkinnän. Majapaikkaan ennätimme 18–19 aikaan. Asuimme työmaan lähellä sijaitsevassa torpassa, ruuastamme pidimme itse huolen. Joskus ostimme venäläistä limppua tiellä tapaamiltamme kiinalaisilta. Nämä olivat erittäin huonosti puettuja ja mieleeni jäi heidän hevostensa alkeelliset valjaat, jollaisia emme olleet ennen nähneet. Kerran erääseen puotiin tuli kaksi kiinalaista. Toinen sieppasi äkkiä erään meikäläisen päästä olkihatun ja tallasi sen jalkoihinsa. Suomalainen tempasi puukkonsa, mutta kiinalainen avasikin rintansa osoittaen, että lyö vaan, vieläpä hän näytti katossa riippuvia hevosruoskia yllyttäen lyömään niillä. Hatun omistaja hämmästeli mokomaa miestä malttaen mielensä ja asia jäi silleen, Helsingissä en ollut koskaan käynyt, joten pitihän siihenkin tutustua. Kerran ennätin siellä käydä jalkapatikassa. Nykyiseen verrattuna se oli pieni kaupunki, päättyen nykyisen messuhallin paikkeille. Venäläisiä sotilaita oli paljon ja heitä näki kaikkialla. Komennuksemme piti kestää yhden kuukauden. Meille tuntemattomat suomalaiset ryhtyivät kuitenkin yllyttämään kotiinlähtöä ennen määräaikaa. Yllyttäjät ajoivat maantiellä autojen ikkunoista kertoen ajomiehille, että kaikkialla työmailla tehdään lakko ja lähdetään kotiin. Kun venäläinen työnjohtaja kuuli päätöksestä, repi hän suutuksissaan vaatteensa ja kieltäytyi maksamasta palkkaa hevospäivistä. Saatiinhan sentään ennen kotiin lähtöä tiliasiatkin selviksi. Junaan noustiin Jokelassa ja kotimatka alkoi kaksi viikkoa aikaisemmin kuin oli pitänyt.” Helsingin ympärille rakennettiin vuosina 1914–1918 linnoitusvyöhyke. Linnoitus oli osa Venäjän silloisen pääkaupungin Pietarin puolustusta. Rumpupolun viereisessä puistossa sijaitsee tuon aikainen taisteluhauta. Kuva Sakari Kiuru, Helsingin kaupunginmuseo.
4 8.5.2024 KOKKOKALLIO, PATTERIMÄKI , Komendantinmäki, Aurinkokallio ja Nuolipuisto. Paikkoja, jotka henkivät historiaa ja jotka kaikki ovat lähellä. Neljä ensimmäistä paikkaa liittyvät ensimmäisen maailmansodan linnoituksiin. Helsingin linnoitustöitä on totuttu kutsumaan patteritai vallitöiksi. Linnoitusrakennelmia tehtiin Helsingin saaristoon ja manterelle. Niiden tehtävä oli suojella Helsinkiä ja kaupungin edustalla olevaa Venäjän sotalaivastoa. Työmaille saapui väkeä ympäri Suomea. Jonkin aikaa linnoitustöissä oli myös Venäjältä lähetettyjä sotavankeja, mutta he eivät pärjänneet ja heidät palautettiin Venäjälle. Linnoitustyöt lopetettiin, kun Suomi itsenäistyi 1917. Linnoitukset suojeltiin 1970-luvulla. Ne ovat valtakunnallisesti merkittäviä n rakennettuja kulttuuriympäristöjä. Oppaanani tutustumismatkoillani on ollut Pauli Jokisen kirjoittama kirja Retkiä linnoituksille. Ensimmäisen maailmansodan linnoitusten tarina (Into Kustannus Oy, 2023). Sen vihjeiden ja tietojen mukaan on helppo kokea lähiseudun paikat sellaisina mitä ne olivat sata vuotta sitten. Kokkokallio ja Patterimäki on siivottu ja kunnostettu niin että molemmissa paikoissa vallitukset on helppo löytää ja niitä on helppo käydä katsomassa. Komendantinmäki – aivan Espoon ja Helsingin rajalla – on enemmän siinä kunnossa, missä se jätettiin odottamaan tulevien sukupolvien ihastelua ja ihmettelyä. Aika hurjalta tuntuu astuskella kivillä peitetyillä tykkiteillä, jotka ovat olleet paikoillaan yli sata vuotta. Komendantinmäeltä löytyy konekiväärille ja neljälle kiväärimiehelle rakennettu tuliasema. Tuliaseman ampumasuunta on etelään ja kaakkoon eli entisen Turuntien suuntaan. Kallioon on louhittu peräti kolme luolaa. Yhden luolan oviaukko on hyvin pieni, mutta siitä pääsee kuitenkin sujahtamaan sisään. Pimeissä luolissa taskulampusta on suuresti iloa ja hyötyä. Hieman tuoreammasta varustautumisesta ja sodankäynnistä kertoo Komendantinmäen korkeimmalle kohdalle isolle kivelle kiinnitetty muistolaatta valonheitinlottien työn kunniaksi. Valonheitinlotat olivat ainoa aseistettu lottayksikkö. Vähän pienemmän kiven kupeelle on kiinnitetty laatta, joka kertoo, että paikalla on ollut 1950-luvulla mustalaisleiri. Kannelmäen Aurinkokallion rakennelmissa on käytetty runsaasti luonnonkiviä. Yhdyskäytävien varrella on kivistä muurattuja tulija tähystysasemia, josta aikanaan oli näkymät kallion alapuolella luikertelevan Mätäjoen suuntaan. Nyt puusto estää näkymät. Pattereitten, luolien ja vallihautojen lisäksi kannattaa lähteä retkelle Nuolipuiston läheisyydessä olevaan metsikköön. Alueella on tehty useampana kesänä arkeologisia kaivauksia, joille myös amatöörit ovat saaneet osallistua. Metsikkö oli viisi tuhatta vuotta sitten saari. Saarelaiset harrastivat hylkeenpyyntiä, kalastivat ja metsästivät. Suurin osa Pitäjänmäestä oli siihen aikaan veden peitossa. Pitäjänmäen kivikautinen asuinpaikka löydettiin jo vuonna 1962. Seuraavan kerran arkeologisiin kaivauksiin pääsee mukaan kesällä 2025 arkeologi Jan Fastin johdolla. Luoliin ja vallihautoihin voi lähteä tutustumaan vaikka heti. Leena-Maija Tuominen Historian havinaa kotinurkilla KAARELA-SEURA JÄRJESTÄÄ yhdessä asukastalo Purpurin kanssa seminaarisarjan alueen historiasta. Viiden eri seminaarin puitteissa tutustutaan Kaarelan historian eri vaiheisiin. Tänä keväänä on pidetty kolme luentoa. Ensimmäinen muinaishistoriasta, toinen Kaarelan ruotsinkielisten asukkaiden elämästä aina keskiajalta tähän päivään ja viimeisenä luento ensimmäisen maailmansodan linnoitteista, joista meille oli kertomassa Helsingin kaupunginmuseon tutkija, arkeologi John Lagerstedt. Kaikki luennot vetivät asukastalo Purpurin täyteen alueemme asukkaita. Tanotorvi palaa nyt uudella informaatiolla Kaarelan ja Kannelmäen historiaan liittyen. Kaarela oli jo keskiajalla yksi merkittävimmistä kylistä ja haja-asutusalueista Helsingissä. Tätä vaihetta kesti aina viime vuosisadan puoliväliin asti, jolloin Kaarela halkaistiin kahtia ja alueelle alettiin asuttaa suomenkielistä väestöä. Tulevat luennot siirtyvät syksylle Kaarela-Seura on päättänyt siirtää seuraavat kaksi luentoa syksylle valokuvanäyttelyn kasaamisesta johtuen. Syyskuussa jatkuvilla luennoilla keskitytään Kaarelan jakoon toisen maailmansodan jälkeen sekä uusien asuinalueiden nousuun ja rakentamiseen 1970–1980-luvuilla. Ajankohdista kerrotaan niin Tanotorvessa kuin Asukastalo Purpurin sivuilla. Lähihistoriasta kertovissa seminaareissa asukkaat voivat kertoa kokemuksiaan alueen asuttamisesta ja tuoda vaikka kuvia näytille. Kaarela-Seura työstää luentoja varten asukastalo Purpuriin valokuvanäyttelyn, joka tulee olemaan esillä koko syksyn ajan. Jauri Varvikko Asukastalo Purpurin luennot suosittuja Tanotorvi jatkaa juhlavuotensa kunniaksi alueen historian käsittelyä. Isosta jaosta uuteen jakoon KUTEN JO edellisen sivun pääkirjoituksessa todettiin, Helsingin alueen ensimmäiset ruotsinkieliset kylät on nimetty -by päätteellä. Esim. Domarby, Staffansby, Dickursby, Forsby, Kottby... Böle -päätteiset paikannimet ovat taas olleet kylien ulkopuolisia alueita, peltoja, uudisrakennuksia tai uuden viljelyn kohteita. On siis mahdollista, että Kårböle tai Baggböle eivät olisi ensimmäisiä asutussijoja alueellamme, vaan ne olisivat kasvaneet alkuperäisiä kyliä suuremmiksi vasta myöhäisemmällä ajalla, vaikka paikannimet löytyvätkin jo ensimmäisistä keskiaikaisista lähteistä. Kaarela mainitaan ensimmäisen kerran vuonna 1417, jolloin Helsingin pitäjän lautamiehenä toimi mies nimeltä Magnus i Karisbola. Kaarela mainitaan myöhemmin myös nimillä Korböleby ja Kårbölle. Vuodesta 1540 nimi näyttää vakiintuneen Kårböleksi. Gamlas ennen Kaarelaa? Helsingin alueella on todennäköisesti ollut hämäläisasutusta jo ennen ruotsalaisten saapumista, vaikkakin Uusimaa oli levottomista ajoista johtuen vähäasutteista. Alueelle alkoi siirtyä ruotsalaisasutusta 1200-luvulla ja ensimmäiset ruotsinkieliset paikannimet ovat 1300-luvulta. Voisiko olla, että ensin olisi siis ollut Gammelby, josta myös johtuu alueen ja siellä sijainneen tilan nimi Gamlas (~Kannelmäki)? Kyseessä olisi ’Vanhakylä’. Myöhemmissä kartoissa esiintyy kuitenkin eniten sana Kårböle, Kaarela. Gammelbystä on myös toisintonimi Gambelby, joka näkyy esimerkiksi Samuel Brotheruksen kartassa vuodelta 1695. On mahdollista, että vanha Gammelby olisi jostain syystä jäänyt sivuun ja autioitunut, kun Malminkartano perustettiin 1500-luvun lopulla ja rakennettiin Pitäjänmäeltä Vantaankoskelle kulkeva Kaarelantie, Vanha Nurmijärventie. Uusi Kårbölen kylä ja talot olisivat siis kasvaneet uuden tien varteen, paikkaan, johon on rakennettu silta Mätäjoen ylitystä varten. Gammelby olisi tässä tapauksessa siirretty vuonna 1624 Malminkartanon tilan omaisuudeksi, sillä kartanon perustana oli kahdeksan sukuoikeutensa menettänyttä alueen tilaa. Historiankirjoissa mainitaan myös Rökisby-niminen kylä, joka on ilmeisesti sijainnut jossain Malminkartanon puustellin tai Gammelbyn tienoilla. Rökisbyssä oli vuonna 1540 kolme talonpoikaa. Rökisbyn nimen oletetaan viittaavan suomenkieliseen paikannimeen Röykkä tai Röhkälä. Rökisby liitettiin 1550-luvulla Kårböleen ja sitten sen autioiduttua osaksi Malminkartanoa, kuten Gammelbykin. Kaarela jaettiin Isojaossa Myös vuoden 1699 kartassa mainitaan Gambelby. Isonjaon jälkeen, vuonna 1781 sinne on ilmestynyt Gamlaksen rinnalle Tolfmansin tila. Kaarela on koostunut tuolloin kuudesta eri kantatilasta, A. Malminkartanosta, B. Hucbackasta, C. Abramsista, D. Tolfmansista, E. Gamlaksesta ja F. Jönsaksesta. Gamlas on sijainnut aivan Tolfmansin vieressä, sen itäpuolella. Tolfmansin ja Gamlaksen maat halottiin uudestaan vuonna 1885 ja Tolfmansin tilasta tuli myöhemmin Kaarelan kartano, kun Helsinki osti tilan ja sen loput maat. Entinen Gammelbyn kylä ja Gamlaksen talot ovat sijainneet nykyisen Kaarelan peGamlasin tila lohkottiin lopullisesti vuonna 1885. Kuvassa näkyy tilan koko Isojaon jälkeen ja uudet jakoviivat. Kaikki tilat, torpat ja maat liitettiin Helsingin kaupunkiin vuonna 1946 ja talot purettiin. Maakirjatilan kohdalle rakennettiin Etelä-Kaarelan yhteiskoulu vuonna 1966. Vasemmassa alakulmassa näkyy ns. Kannelmäen simpukka, eli minne nykyiset Vanhaistentien ’tornitalot’ ja vanha ostoskeskus rakennettiin 1959-1960. Kuvissa näkyy myös Soittajantien vanha tielinjaus.
5 8.5.2024 MAIJU LASSILA KIRJOITTI aikoinaan huikean satiiriparodian Liika viisas. Se oli kuvaus itseoppineesta, oman käsityksensä mukaan erittäin älykkäästä maallikkosaarnaajasta Sakari Kolistajasta. Koska hän oli kaikesta mielestään oikeassa, hän myös riitautui kaikkien kanssa. Kolistaja oli ottanut paikkakunnan kirkon esiintymispaikakseen, koska kirkkoherra oli erittäin kiltti henkilö, eikä halunnut pahoittaa Kolistajan mieltä. Tilanne alkoi ajautua sietämättömäksi. Kirkkoherran lähipiiri pyysi häntä laittamaan Kolistajan tien päälle, kylälle saarnaamaan omiin nimiinsä. Näin tehtiin. Mainittiinpa myös, että Kolistajan olisi syytä käydä pitäjän hullujenhuoneella saarnaamassa potilaille. Kolistaja tarttui ilolla tehtävään. Ihmiset pitivät hänen raikkaista mielipiteistään ja innostuksestaan. Myös hullujenhuoneella oltiin kiitollisia. Hullujenhuoneen johtaja oli kuollut jo jokunen aika sitten, uutta etsittiin. Ehkäpä Kolistaja voitaisiin nimittää tehtävään? Kirkkoherra antoi oman puoltavan lausuntonsa Kolistajan pätevyydestä, vaikka tällä ei ollut muodollista pätevyyttä. Varmasti into korvaa mahdolliset puutteet. Kolistaja oli kerta kaikkiaan pätevä tehtäväänsä. Potilaat kunnioittivat häntä, osa jopa ystävystyi. Kolistajan parhaaksi ystäväksi tuli eräskin viisaustieteitten professori, jota muut hieman vierastivat, koska hän oli liian viisas. Näinhän se elämässä yleensäkin on. Kolistaja sai selville, että professorilla oli päänsä sisällä viisi muuta päätä, joilla kaikilla hän pystyi ajattelemaan itsenäisesti. Kaikki kääntyi hyväksi. Seurakuntalaiset alkoivat taas kuunnella ja kunnioittaa kirkkoherraa, koska häiritsevä paremmintietäjä ei ollut häiritsemässä ja riitelemässä. Viisauden arvoitus ei kuitenkaan selvinnyt. Kuka on viisas ja mitä siihen vaaditaan. Aapeli mietiskeli myöskin viisauden olemusta mainiossa teoksessaan Siunattu hulluus. Siinähän Rummukaisen veljekset Vilippus ja Ananias pohdiskelivat, että onko kumpikaan nähnyt koskaan oikein viisasta miestä. Ei nyt tullut heti mieleen. Lopulta Vilippus totesi, että kyllä se meidän kansakoulun opettaja on viisas mies. Asiaa punnittiin joka puolelta ja päätettiin, että ei se oikein viisas ole, melkein viisas kylläkin. Voittepa leikkimielellä ja miksei oikein tosissaan miettiä, tunnetteko te jonkun oikein viisaan miehen, sanotaan nyt ihmisen yleensä. Ei niitä paljoakaan vapaana juokse. Parisen melko viisasta ihmistä tulee mieleen takavuosilta. Olivat työn puolesta tuttuja. Esimiehistäni en ole ihan varma. Mitenkä sitten ne julkisuuden ihmiset? Nopeasti ajatellen melko hölmöiltä tuntuvat. Se on ainakin kuva, jonka lehdistä saa. Poliitikot ovat kettuja. Eivät he useinkaan paljasta, mitä he ovat. Heidän persoonallisuutensa kuulemma muuttuu heti, kun kamerat poistuvat. Kumma kyllä, silloin heistä usein tulee mukavia. Miksi sitä pitää vetää sellaista ikävää roolia? Uskallan kuitenkin väittää, että poliitikoissakin on muutama mielestäni oikein viisas mies. He ovat Sauli Niinistö, Jörn Donner ja Teemu Keskisarja. Keskisarjan esitystapa on todella omaa luokkaansa sekä kirjallisesti että suullisesti. Epilogi. Ettei nyt liikaa näiden selittämättömien viisausasioiden kanssa askaroitaisi, niin otanpa käytännön esimerkin aivan viime päiviltä. Jokunen aika sitten valtakuntamme terävimmät aivot olivat Smolnassa tekemässä kuuluisaa leikkauslistaa. Tilaisuudesta jäi mieleeni muutama aivan huikea kuva. Sekä TV:ssä että Hesarissa Petteri Orpo ja Anna-Maja Henriksson istuivat vieretysten naama peruslukemilla eli mökötys päällä. Kovasti olivat jopa saman näköisisä. Lienevätkö sukua? Ei siis mitään kaunista katseltavaa. Väkisinkin mieleeni tuli Putouksen vanhat jaksot, kun sketsihahmoja esiteltiin. Siis jolleivat he olisi olleet tunnistettavia henkilöitä, niin mediassa olisi noussut melkoinen paheksunnan myrsky. Ei tuollaisia ole olemassa, minkä he itse olemukselleen voivat? Tuo on ilkeää, pyytäkää heti anteeksi… Heikki Majava MAJAVAN MATKASSA Liika viisas Kartassa näkyvät Kaarelan alueet Isojaon jälkeen vuonna 1781. Alueella oli tuolloin kuusi maakirjatilaa. A. Malminkartano, B. Husbacka, C. Abrams, D. Tolfmans, E. Gamlas ja F. Jönsas. Kartan talot ovat vuodelta 1885, jolloin alue jaettiin uudestaan. Huomionarvoista on, että Tolfmansissa ja Gamlaksessa oli suuri määrä taloja ja rakennuksia, eli Kaarela oli periaatteessa jakautunut kahdeksi eri kyläksi. Kaikki kaarelalaiset olivat kuitenkin keskenään tekemisissä ja monet talot keskenään sukua avioliittojen kautta. Tolfmansin tila vuonna 1885 Isojaon jälkeisessä koossaan. Tolfmans ja Gamlas limittäytyivät keskenään. Helsingin kaupunki osti ’Kaarelan kartanoksi’ nimetyn tilan ja se liitettiin lopullisesti Helsingin kaupunkiin vuonna 1946. Itse kartano on sijainnut Mätäjoen mutkassa, Runonlaulajantie 46:ssa, EKY:n länsipuolella ja se purettiin vuonna 1976. Nykyinen Kannelmäki on rakennettu kolmen tilan maille: Gamlasin (E), Tolfmansin (D) ja Malminkartanon (A). Malminkartano halottiin vuonna 1927 ja siitä erotettiin viisi tilaa. Malminkartano siirtyi Helsingin yliopistolle vuonna 1942 ja kaupunki osti loputkin halotut maat 1940-1950 -luvun vaihteessa. Kuten kuvasta näkyy, Kannelmäen vanha lähiö, ns. simpukka, rakennettiin Gamlasin maille. Sen vieressä sijaitsi Malminkartanosta vuonna 1927 halottu Pilslättin tila ja pellot, joiden viereen rakennettiin EKAmarket, nykyinen kauppakeskus Kaari. Länsipuolinen osa, eli uusi Kannelmäki on rakennettu kokonaan Malminkartanon entisille maille. ruskoulun (EKY) Runonlaulajan toimipisteen paikalla. Vielä viime vuosisadan puolivälissä Kaarelan kartano ja Gamlas käsittivät useita taloja ja rakennuksia, mutta jotka olivat ilmeisen heikossa kunnossa, koska kaikki purettiin Runonlaulajantien omakotialueen rakentamisen yhteydessä ja Gamlaksen tilalle rakennettiin Etelä-Kaarelan yhteiskoulu vuonna 1966. Itse Kaarelan kartano purettiin vuonna 1976. Koulun länsipuolella on yhä muinaisjäännösalue ja jalopuuvaltainen puistometsikkö, joka antaa osviittaa siitä, miltä Gammelby ja Kaarelan kartanon ympäristö on näyttänyt. On myös todennäköistä, että omakotialueiden ja muiden maakerrosten alla on vanhaan kylään liittyviä rakenteita ja kerrostumia, joten Gamlaksen alkuhistoria saattaa vielä odottaa löytäjiään. Nyt myös koulu puretaan ja tilalle rakennetaan uusi, mutta puistometsikkö on tarkoitus säilyttää virkistysalueena. Ehkäpä purun yhteydessä löydetään vielä jotain uutta. Teksti Jauri Varvikko Kuvat Kansallisarkisto
6 8.5.2024 Monikansallinen Kannelmäki ja Suomi TANOTORVESSA ON OLLUT mielenkiintoista tietoa alueemme historiasta, joka aikoinaan oli maamme merkittävimpiä asuma-alueita Suomenlahden rannikolla. Nykyisin Kannelmäki erottuu eräänä Helsingin monikansallisimmista asuinalueista. Muistan miten Helsingin olympialaisissa 1952 katseltiin katukuvaan ilmestyneitä monivärisiä urheilijoita ja kisoja seuraamaan saapuneita vieraita, joista jotkut vierailivat lähimaaseuduillakin. Monet maaseudulta kisoja seuraamaan saapuneet näkivät ensi kerran elävän tummaihoisen läheltä katukuvassa tai kisojen katsomossakin eikä ainoastaan kentällä. Nyt tähän on jo totuttu. Ulkomaalaisia maahanmuuttajia alkaa olla jo lähes joka kunnassa. Monet maamme mansikkatilat eivät tule toimeen ilman kesäisin ulkomailta tulleita marjojen poimijoita. Suuri osa metsiemme mustikoista ja puolukoista jäisi poimimatta ilman Etelän maista saapuvia marjanpoimijoita. Aiemmin poimimme marjamme itse. Nyt nuoria ei saa enää marjojen poimijoiksi ja vanhemmat eivät enää jaksa. Itse muistan kouluajoiltani sotavuosina, miten meidän piti poimia joka syksy muutama litra marjoja metsästä ja viljan tähkiä pelloilta koulun ruokalaa varten. Kesäisin olin perkaamassa sokerijuurikaspeltoja naapuritilan pelloilla. Viime vuosina tilanne on todella muuttunut. Maassamme on työvoimapula ei vain kausiluontoisissa maatalouden tehtävissä vaan myös teollisuudessa, hoiva-aloilla, bussikuljettajista, siivoojista, joihin osaan on ollut tarjolla melkoinen määrä etelän rauhattomilta alueilta turvaan hakeutuvia sekä ns. ”elintasopakolaisia”, joiden maahan tuloa erityisesti perussuomalaiset ovat sitkeästi vastustaneet. Persut ovat näköjään unohtaneet miten monet heidän omista sukulaisistaankin on aikoinaan joutunut lähtemään etsimään leipäpaikkaa ulkomailta valtamerten takaakin tai lähempää Ruotsista. Luulisi heidän ymmärtävän paremmin nykyisten maahantulijoiden ongelmia. Monet maahamme pyrkijöistä eivät ole lähteneet liikkeellä vain leveämmän leivän perässä. Monille on kyseessä oma turvallisuus ja henki sotia käyvissä kotimaissaan. Nykyinen valtiovallan suhde maahanmuuttajiin herättää myös hämmästystä. Toisaalta maamme on ottanut vastaan varsin kunnioitettavan määrän epävarmoja oloja kotimaassaan pakoon lähteneitä, mutta nyt on asettanut Venäjän kautta maahamme pyrkivät eri asemaan. Muutama sata Venäjän kautta maahamme pyrkivää lähi-idän maista alun perin lähtenyttä on estetty pääsemästä edes turvapaikkakyselyyn maamme rajalla vedoten maallemme aiheutuneeseen ”turvallisuusriskiin”. Länsikautta tulleita tänne on kuitenkin otettu tuhansittain vastaan, nyt viimeksi ukrainalaisia sotapakolaisiakin ainakin parisenkymmentä tuhatta. Itärajamme on kokonaan suljettu muultakin henkilöliikenteeltä ja lähes kokonaan myös tavaraliikenteen osalta Miksi puhua tästä kaikesta. Kannelmäkeläisenä olen ilokseni todennut, että täällä maahanmuuttajiin suhtautuminen on ollut nähdäkseni sekä hyväksyvää että normaaliin elämänkulkuun kuuluvaa. Alueellamme asuu melkoisen paljon maahantulijoita. Heitä on töissä eri tehtävissä alueemme liikkeissä ja luonnollisesti myös asiakkaina. Monet ovat oppineet vaikean kielemmekin, joten asiointi ja keskustelut sujuvat heidän kanssaan. Toivon tämän kehityksen yleistyvän koko maassamme. Se on tärkeä edellytys maamme kansainvälistymiselle ja Suomen nousuun kansakuntana kansakuntien joukossa. Oiva Björkbacka Toisinajattelija To isi naj att eli ja Olin taistolaisten seksiorja! OLIN TAISTOLAISTEN SEKSIORJA! on Juri Nummelinin kaunokirjallinen teos. Tosin se on vielä kirjoittamatta, mutta kirjan nimi on jo keksitty. Mutta on Juri Nummelinilla kirjoitettujakin kirjoja. Muun muassa: Runkkuloma Rivieralla Mynämäen motellin munamällit Lausteen himokämppä Nämä ovat todellista, julkaistua kaunokirjallisuutta. Nummelin valittaa, että esim. kirjastot ovat olleet hiukan vastahakoisia tilaamaan kokoelmiinsa näitä, ehkä kirjojen nimien johdosta. Sitten Nummelin on kirjoittanut huomattavan määrän dekkareita. Sellaisia kuin: Outoa huminaa, Joe Novak Älä soita sinivuokoille, Joe Novak Joe Novak ja kaksi keskeneräistä tapausta Ja muuta kirjallisuutta: Huonoimmat novellini Jumalten tuho Mikael X. Messin nimellä julkaistut Karjalan kalmonhässijät Mikael X. Messi: Kootut teokset Juri Nummelin on julkaissut häkellyttävän määrän antologioita, elokuvista, pulp-kirjallisuudesta, runoutta, käännösteoksia, uudelleen julkaisuja ja tietokirjallisuutta. Tietokirjallisuudesta pitäisi ainakin mainita Talkkunakirja, Muistojen divarit, Bananalogioita, 2000 harvinaista etunimeä, Oikeiston vihapuhetta vasemmiston vihapuhetta, kirja sisällissodasta. Ja tässä on vain pintaraapaisu kaikesta julkaistusta. Kunnioitan tällaista tuotteliaisuutta. Taloudellinen tulos on jäänyt laihanlaiseksi. Sellaiset luvut kuin 200 euroa tai 800 euroa ovat olleet tavanomaisia korvauksia per teos. Koronan jälkeen on sitten mennyt hiukan huonommin. Kun usein myyntimäärät jäävät kymmeniin, ei suuria kirjailijapalkkioita ole ollut tulossa teoksen julkaisun jälkeenkään. Siitä kai näistä kertovan teoksen nimikin, Vaikea laji. Kustantamo Helmivyö (Nummelinin oma firma) 2024. Takaisin aiheeseen, läheltä-piti-tilanne Täytyy tässä yrittää täyttää lukijoiden odotukset mitä tulee otsikkoon. Siis todellakin on pientä perää. Oli suunnitteilla pääsiäisretki jonkun kesämökille opiskeluaikana. Ja kuinka ollakaan olin ainoa joka en ollut taistolainen. Normaalisti ulkopuolisilla ei ole ollut asiaa opintopiireihin, mutta tämä olikin muu kokoontuminen. Oli tentitty osio johon kuului myös Karl Marxin Pääoma. Se toinen opintojaksolla ollut ei-taistolainen oli hiukan vanhempi ja perheellinen, joten hän ei osallistunut tähän retkiprojektiin. Näkymät olivat varsin lupaavat. Ryyppäämistä tiedossa, totta kai. Toverilliseen tapaan suunnitelmana oli ostaa ruoka-aineet yhteishankintana. Ryhmän henkinen johtaja (taist.) kertoi, että enemmistöpäätöksillä mentäisiin. Ja kaikki osallistuvat samalla osuudella kansandemokraattisesti. Sitten tuli pieni tenkkapoo Mignon-munista. Kävi ilmi että enemmistö haluaa Mignon-munia hankittavan retkievääksi. Varsinkin henkinen johtaja oli aivan taipumaton, ”olen aina syönyt Mignon-munia pääsiäisenä”. Tässä menshevikit, vähemmistöön jääneet, minä muutaman muun mukana, protestoivat asiaa. Kun emme normaalistikaan harrasta Mignon-munia, niin miksi niitä nyt pitäisi hankkia. Kaikki liikenevä menee kaljaan ja tupakkaan, niin miksi makeisia? Jokainen halukas voisi hankkia omat Mignon-munansa, haluttomien tarvitsematta osallistua tähän hankintaan. Mutta taistolaisplutoonan johtaja oli kovana. Enemmistöpäätöksin mentäisiin ja Mignon-munia hankittaisiin yhteisellä kassalla. Niin menshevikit sitten päättivät että antaa olla koko retken. Näin jälkikäteen ajatellen uhkaava tilanne siitä, että olisin todellakin voinut joutua taistolaisten seksiorjaksi suhahti näin läheltä. Tarinaa Mignon-munista voi tarkastella myös allegoriana siitä, miten olisi mahtanut onnistua silloinen taistolaisten opintopiireissä suunnittelema vallankumous Suomessa. Neuvostoliittolaisten hellimä ajatus proletaarisesta vallankumouksesta Suomessa ei sammunut pelkästään revarien (Saarislaisten) ja taistolaisten (Sinisalolaisten) kissanhännänvetoon, vaan siitä olisi loppunut veto jo taistolaisten keskinäisissä. Esko Karinen Hannamari Sisustus • Ompelupalvelut • Tekstiilisuunnittelut Tutustumistarjous kaupan päälle! www.hannamarisisustus.fi P. 0405838206 Taidemaalarinkatu 7 C 1, 00430 Helsinki Tässä tulee hyvä lehti! TILITOIMISTOPALVELUT MAUNULAN TILITOIMISTO OY P. 050 341 0501 Kanneltie 12 B 8, Kannelmäki www.maunulantilitoimisto.fi M • Pakoputket • Rengastyöt • Putken taivutukset • Myös jenkkiputket Risto Tiittanen Oy Valuraudantie 6, 00700 Hki p. 09 563 2227 KULTATUKKU.FI Ole kultu . Kierrätä korut . HELSINKI • Kauppakeskus Ristikko, Ajomiehentie 1, avoinna ma-pe 10-18 HELSINKI • Kauppakeskus Easton (Hansasillan varrella), Kauppakartanonkatu 3, avoinna ma-pe 10-18 Vanhat korut ovat hienoja ja kullan louhinta tekee luonnolle huonoa. Siksipä ostamme ja myymme kultaa, hopeaa ja vintage-koruja. Arvion saat myymälässämme saman tien ja rahatkin ihan hetkessä vaikka käteisenä. PUUTARHAMULTAA Luonnon kivija kalliomurskeet. Kaivuutyöt 30 vuoden kokemuksella. Sadevesija hulevesikuvaukset. Maanrakennus Sillanpää Runonlaulajantie 69 P. 0400 451 599, 0400 432 145 WWW.NETTIKULTA.FI Asiakkaiden suosittelema Tule ilman ajanvarausta tai varaa aika puh. 044 9877 049. Teemme myös kotikäyntejä. Lapinlahdenkatu 19, Helsinki ma-pe 10-16, la-su ja iltaisin sop. mukaan KULTAA & HOPEAA OSTAMME
7 8.5.2024 Tanotorvi on Kaarelan ja ympäristön kulttuurija kotiseutulehti. Se on perustettu vuonna 1964. Julkaisija: Kaarela-Seura r.y. Päätoimittaja: Jauri Varvikko, 040 512 5105 jauri.varvikko@eepinen.fi Osoite: Purpuripolku 6, 00420 Helsinki Aineistot: tanotorvi@eepinen.fi Painos 10 000 kpl Ilmoitusmyynti: Seija Kuoksa / Eepinen Oy P. 010 3206 663, 045 1323 828 seija.kuoksa@eepinen.fi Ilmoitushinnat: Tekstissä: 1,20 /pmm Etuja takasivu: 1,30 /pmm Kustantaja ja taitto: Eepinen Oy Paino: Botnia Print Oy, Kokkola Jakelualue: Kannelmäki, Hakuninmaa, Maununneva, Malminkartano, Kuninkaantammi, Honkasuo, Lassila, Pohjois-Haaga, Kaivoksela. Nippujakelu alueen yrityksiin ja julkisiin tiloihin. KIRJAILIJA, TUTKIJA , tohtori Virpi Hämeen-Anttila on erittäin pidetty ja luettu tarinankertoja, jolla erityisesti Suomen historian mielenkiintoiset vaiheet ovat kirjojen välityksellä tulleet lukijoiden nautittaviksi. HämeenAnttila on romaaneissaan aina kytkenyt taitavasti ajankuvaan historiallisen näkyvyyden, yhteiskunnallisen ulottuvuuden. Näin oli laajassa Helsinkiä kuvaavassa Björk-dekkarisarjassa, 1920-luvun poliittinen ilmasto Helsingissä ja Suomessa tuli ansiokkaasti esille. Hämeen-Anttilan uusi kirjasarja Synnyinmaa-romaanit vie lukijat aivan toisenlaiseen maailmaan ja ajankohtaan. Hämeen-Anttila kuljettaa lukijan 1850-luvun Suomeen, maaseudulle Hämeeseen. Maatilojen, kartanoiden, torppareiden maailmaan, missä luokkaerot ovat vallitsevat. Syntyperä ratkaisee elämäsi tulevaisuuden. Tätä perusasetelmaa Hämeen-Anttila kuvaa kiehtovasti, Sarastus, (329 s. Otava). Leskiäitinsä kanssa torppaa asustava nuori mies Erik ryhtyy rikkomaan asemaansa, tavoittelemaan vauraan talon tytärtä. Erik on sinnikäs, nuoret ovat rakastuneita, mutta onko heillä yhteistä tulevaisuutta? Nuori mies on lannistumaton. Hän ryhtyy opiskelemaan, muuttaa Helsingforssiin. Hämeen-Anttila on kaikissa kirjoissaan perehtynyt hyvin ajan kuvaan, myös tässä nuoren miehen, suomen kieltä puhuvan, hankaluudet opintojen suorittamisessa kuvataan erinomaisesti. Ruotsin kieli on ainoa ”oikea” opiskelukieli, Erik joutuu syrjityksi. Ruotsin kielen valta-asemahan oli yliopistomaailmassa vallitseva vielä 1930-luvun Suomessa, ei mikään ihme 1850-luvulla. Yliopisto-opiskelujen kuvauksena Sarastus antaa erinomaisia viitteitä 1850-luvun opiskelijamaailmaan kuten myös aina ajankohtaiseen opiskelijoiden asuntotilanteeseen! ”Sarastus” on paitsi erinomainen sukellus Suomen historiaan, myös lämminhenkinen kuvaus nuoresta rakkaudesta ja toisaalta kertomus vankasta yritteliäisyydestä, joka vie nuoren miehen läpi monen harmaan kiven. Kirjan perussävy tuo lukijalle hyvän mielen. Siitä kiitos kirjailijalle! Pekka Hurme Suomen historiaa kiehtovasti kerrottuna OLEN SOSIAALINEN IHMINEN. Saan ihmisistä virtaa. Nuorempana en oikein osannut olla yksin. Yksin pystyin lukemaan ja kirjoittamaan, puuhailemaan kotihommia. Mutta sellainen kodin ulkopuolisten elämyksien haku, se ei yksin oikein onnistunut. Myöhemmässä elämässäni jouduin opettelemalla olemaan yksin ja nauttimaan siitä. Ja kun sen taidon opin, oli joskus vaikea palata ihmisten pariin. Sittemmin elämäni vakiintui niin, että toisten seurassa oleminen ja yksin oleminen ovat molemmat tärkeitä. Aikanaan perhe-elämän kiskaistessa mukaansa olin uuden edessä. Päivät pienten lasten kanssa olivat intensiivisiä ja tapahtumarikkaita. Kaipasin aikaa itselleni ja omille ajatuksille. Ja sitä järjestyi. Äkkiä olikin päätettävä, näkisinkö ystäviä vai olisinko yksin. Erittäin vaikea valinta, sillä molemmille oli tarvetta. Useimmiten kaipuu ystävien luo voitti. Yhden ystävän kanssa, jolla oli myös pieni lapsi, meillä oli jonkin aikaa voimassa järjestely, jossa saimme kumpikin keskiviikkoillan vapaaksi. Silloin juoksimme kodeistamme päätä pahkaa bussiin ja ratikkaan ja tapasimme elokuvateatterissa. Menimme näytökseen, joka ensimmäisenä alkaisi. Ei niin väliä, mikä elokuva se oli, kunhan päästäisiin hiljaiseen elokuvateatteriin. Siellä me sitten elvyimme vierekkäin, pimeässä elokuvateatterissa. Hengitimme hiljaisuudessa sisään ja ulos, ja muistimme pikkuhiljaa keitä me olemme. Kun ihmisen kuorta rapsutettiin sipulin lailla ja vanhemmuuden kerros otettiin pois. Kun ei tarvinnut hoivata ketään eikä olla läsnä kenellekään paitsi sille ystävälle voipuneena itsenään. Sieltä se piilosta paljastui, se oma minä, oma ydin, omat ajatukset ja kiinnostuksen kohteet. Katsoimme elokuvaa levollisina ja muistimme siitä jälkikäteen joskus vain pätkiä. Elokuvatuokion jälkeen menimme ravintolaan syömään. Siinä vaiheessa molemmat olivat saaneet jo puhekykynsä takaisin ja oli aikaa vaihtaa kuulumisia tai keskustella yhteisestä intohimostamme taiteesta. Nämä elvyttävät keskiviikot valaisivat viikkoni ja toivat arkeen kepeyttä vielä pitkään tapahtuneen jälkeen. Ne taisivat lopulta hiipua jommankumman talouden sairauskierteeseen. Nykyään perhe-elämäni on rauhallisempaa, kun talouden nuorisolaiset rientävät menoissaan. On jäänyt omaa aikaa ja aikaa myös tavata ystäviä. On hyväksyttävä, että tapaamiset ystävien kanssa täytyy edelleen sopia hyvissä ajoin, ja se on välillä aikamoista kalenteritetristä, että tapaaminen järjestyy kaikkien perheiden pakollisten menojen suvannossa. Mutta säätö on sen arvoista. Äskettäin tapasin yhden ystävän, jonka kanssa on pidetty yhtä jo aikojen alusta. On mahtavaa olla henkilön kanssa, joka tietää oman henkilöhistorian pitkältä ajalta, tuntee sukulaiset ja omat lapsuudenmaisemat, ja jonka kanssa on luuhattu nuoresta asti ties missä. Keskustellessa jostakin asiasta ei tarvitse selittää yhtäkään taustatarinaa. Voi vain nostaa kulmakarvaa merkitsevästi ja toinen heti tietää, mitä tapahtuikaan parikymmentä vuotta sitten. Tämä ystävä on ollut mukana silloin kun nuorena aikuisena oli vaikeaa. Hän on ollut mukana elämän huippuhetkissä, diskojen tanssilattioilla ja rokkikeikoilla. Ystävän seurassa ei tarvitse skarpata eikä olla vakava aikuinen. Nuoruudessamme katsoimme kauhun sekaisin tuntein vanhempia ihmisiä, jotka perustivat perheitä, pariskuntia yhteneväisissä tuulipuvuissaan ja niitä, jotka kertoivat perjantai-iltojen kohokohtia olevan kirjan lukeminen villasukat jalassa. Nyt olemme itse perheellisiä ja keskustelemme murtomaahiihdon ja joogan rauhoittavista vaikutuksista, täydellisen lohikeiton koostumuksesta ja siitä, miten hankalaa on suhtautua nuorison rap-musiikin kuunteluun, kun musiikkigenressä misogynia rehottaa ja naisen tehtävänä on olla söpö koriste. Käymme edelleen rokkikeikoilla, joissa yleisö alkaa olla aika harmaapäistä ja mekin sieltä nuoremmasta päästä. Tosiasioiden valossa on vaikeasti myönnettävä, että alamme olla hieman tätimäisiä. Tämäkin on vain hyväksyttävä. Tosin tätimäisyydessä on aste-eroja. Jos on viisas, voi porskuttaa hamaan loppuun asti vähemmän tätimäisenä kuin joku muu. Tämä olkoon johtoajatuksemme. Karolina Lamroth Kirjoittaja rakastaa musiikkia ja lukemista, on MLL Kannelmäen jäsenenä aina pienten puolella ja toivoo maailmanrauhaa. Mutsi ja lähiön lumo Kun olen ystävien seurassa Parturi-Kampaamo MARI LEINO p. 045-1312 721 Laurinniityntie 2, 00440 Helsinki www.marileino.fi Olemme lomalla 10.-16.6. Aitoa talonmiespalvelua pääkaupunkiseudulla (Helsinki, Espoo ja Vantaa) senioritalkkarit@gmail.com www.senioritalkkarit.fi Apua arjen pieniin ja suuriin ongelmiin! P. 040 160 4230 Antinniityllä viljellään tule mukaan! ANTINNIITYLLÄ , Leikarinpolku 2:ssa Kannelmäessä, on yhteisöpuutarhaviljelmä, jota hoitaa Antinniityn yhteisöpuutarha ry. Viljelmillä järjestetään talkoita tiistaisin klo 17.30 ja lauantaisin klo 14 alkaen. Puutarhassa ei ole yksityisiä palstoja, vaan puutarhaa hoidetaan ja satoa korjataan yhteisesti. Talkootoiminta ei ole sitovaa, vaan voit osallistua silloin kun sinulle sopii. Mukaan voi tulla myös kesken kasvukauden. Tulemalla myös mukaan yhdistyksen jäseneksi pääset kehittämään toimintaa yhdessä. Voit kysyä lisää talkoissa. Yhdistys tiedottaa ajankohtaisista asioista Facebook-ryhmässä Antinniityn yhteisöpuutarha. Antinniityn historiaa Antinniitty on nimetty Raivaaja-Antin mukaan. Hän asui niityn lähistöllä 1600-luvulla ja lienee ollut Kannelmäen alueen ensimmäinen uudisasukas. Emil Österberg oli torpparin poika. Hänen isänsä lunasti vuonna 1918 valtiolta oikeuden pitää Pilslättin torppaa. Torppa sijaitsi nykyisen Kantelettarentie 9:n kohdalla, missä nyt on Emil Österbergin rakennuttama kerrostalo. Talo valmistui vuonna 1962, ja samana vuonna purettiin perheen vuonna 1920 rakentama puutalo. Österberg asui kerrostalossaan ja kuoli sen omistajana 1990-luvulla. Nykyinen Antinniitty sijaitsee Pilslättin torpan entisellä pellolla. Tehdään yhdessä Yhteisöpuutarhan talkoot tarjoavat viljelystä innostuneille kaupunkilaisille mahdollisuuden kokoontua yhteen, viljellä lähiruokaa ja oppia puutarhanhoidosta. Yhteisöpuutarhan tarkoitus on kehittää alueen yhteisöllisyyttä sekä huolehtia Antinniityn alueesta ja elävöittää sitä. Samalla se vaalii Pilslättin torpan perintöä. Antinniityn yhteisöpuutarha perustettiin vuonna 2016. Silloin yhteisöpuutarha oli osa kolmivuotista Urbaaniluontohanketta, joka oli Zodiakin ja Helsingin Taiteilijaseuran yhteistyöprojekti. Näin Antinniitystä tuli paitsi lähiruuan myös elämysten ja taiteen kasvualusta. Lisäksi puutarha on toiminut Kannelmäen peruskoulun oppilaiden oppimisympäristönä. Antinniitty on kynnetty ja äestetty hevosvoimin, kiitos siitä kuuluu Uuras-suomenhevoselle. Antinniittyä on kynnetty ja äestetty hevosvoimin. Kiitos siitä kuuluu Uuras-suomenhevoselle. Uuras oli viisinkertainen hevoskynnön Suomen mestari. Uuras kuoli kaksi vuotta sitten 16-vuotiaana. Uuras teki töitä elämänsä loppuun asti ja oli hyvin pidetty ja tunnettu ympäri Suomen. Kuvassa Uuras kääntää Malminkartanon koulun pihaa vuonna 2018, joka oli Antinniityn ohella yksi Urbaaniluonto-hankkeen kohteista. Kuva Jauri Varvikko
Av. ma-to klo 9-17, pe klo 9-16 | Purpuripolku 6, 00420 Hki Ota yhteyttä: toimintakoordinaattori, 050 324 4329, asukastalopurpuri@gmail.com | facebook.com/asukastalopurpuri Tervetuloa asukastaloon! Asukaskahvit Ma klo 11.30-13.00 Kahvittelua, rupattelua ja oleskelua. Tarjolla kahvia, mehua ja pientä purtavaa. Svenskt språkcafé Joka toinen tiistai (parittomat viikot) klo14.00-15.30 Vi ska ha det roligt tillsammans, tala svenska, dricka kaffe och bli bekanta med varandra. Kielikahvila Ke klo 14.00–15.45 Tule harjoittelemaan suomen kieltä Rennossa ilmapiirissä kahvikupin ääressä keskustelemme eri teemoista. Peli-iltapäivä To klo 13.00–15.00 Tervetuloa pelaamaan koukuttavaa Rummikub-peliä. Ajan kulua ei edes huomaa. Neulontapaja Joka toinen torstai (parittomat viikot) klo 14.00–17.00 Puseroita, sukkia, lapasia tai mitä mieleen tulee. Sohvaperunat Pe klo 13–15 Purpuriin on hankittu TV. Katsotaan yhdessä mitä kannattaa katsoa! Ikkun oiden pesu pääst ää aurin gon sisää n Aa mu ka hv illa om as sa ke itt iös sä Puh taat laka nat taka siva t levo llise t yöu net Erkki tulee kylään ja koti on siisti Kodin raikkaus ilahduttaa KOTISIIVOUS LISÄÄ LIISAN ILONRYPPYJÄ Minttu on yksi Päiväkummun luottosiivoojista. Hän on tuttu ja odotettu apu kotiin silloin kun kotiavun tarve lisääntyy. Päiväkumpulaiset huolehtivat kodistasi, hymyilevät, siivoavat ja lisäävät asiakkaidemme elämänilosta kertovia ilonryppyjä. Lue lisää pääkaupunkiseudun siivouspalveluistamme: paivakumpuhoiva.fi tai soita p. 050 421 3789 SIELLÄ ASUU ELÄMÄNILO. Päiväkummun hoivapalveluita: KOTIPALVELUT • HOITOKODIT • PALVELUASUMINEN • PÄIVÄTOIMINTA