Cafe pirkkola HAMPURILAISANNOKSET, KORIRUOAT JA BUFFET-RUOKAILU UIMAHALLILLA PÄIVITTÄIN. CATERING, TURNAUSJA TAPAHTUMAPALVELUT PIRKKOLAN UIMAHALLI Pirkkolan metsätie 6 Runsaasti parkkipaikkoja janinsportcafe@hotmail.com | www.janinsportcafe.fi Pasi: 040 687 9606 | Jani: 044 7062000 Aukioloajat Arkisin 8.00-19.00 la 11.00-18.00 su 11.00-18.00 No 7 10.8.2022 • 58. VUOSIKERTA WWW.TANOTORVI.FI JULKAISIJA KAARELA-SEURA RY KAIKKI PARTURI-KAMPAAMOPALVELUT AMMATTITAIDOLLA KOKO PERHEELLE Soita tai varaa aika netissä 24/7 Meiltä myös Kevin.Murphy -tuotteet. TERVETULOA ! Salon Klipsi Kaari | Kantelettarentie 1 (Sokos) puh. 040 755 2580 | www.salonklipsi.fi AVOINNA ma-ke 10-18, to-pe 10-20, la 10-18 Kanneltalo 30 vuotta Christian laittoi itsensä ja kroppansa uuteen uskoon Malminkartanossa sambattiin Elojuhlat 28.8. Elämäntapamuutos Kantsun kyläjuhlat Kantsun kyläjuhlat Lauantaina 20.8. klo 10.00-20.00 Sitratorilla ja Vanhaistenpuistossa Klaneettitie 7, 00420 Hki 045 7872 9240 Avoinna Ma-Pe 6.30-23, La 8-23, Su 9-23 KANNELMÄKI Soittajantie 1, Kannelmäki 0201 750 020 evidensia.fi ma-pe 8-19.30 KO IR AN TAI KISS AN RO KOTUSKÄYN TI 49 € Rokotus on osa lemmikin perusoikeuksia. Soitto 020-alkuiseen numeroon maksaa kiinteän verkon liittymästä 8,35 snt/puhelu + 8,35 snt/min ja matkapuhelinliittymästä 8,35 snt/puhelu + 23,00 snt/min. alk. KOTIRUOKABUFFET Arkisin klo 10.30-15.00 12,50€ (Eläkeläiset 11,30€) Laulukujalla, Kannelmäessä www.kantsunsavel.fi kantsunsavel Drinkit kuuluvat sambakulttuuriin, hedelmiä suositaan Brasiliassa myös ruokalistalla. Kuva: Kanneltalo
2 10.8.2022 KANTSUN KYLÄJUHLAT Sitratorilla ja vanhaistenpuistossa LA 20.8.2022 klo 10 20 Tapahtumassa mukana: Kanneltalo, MLL Kannelmäki, Kannelmäen seurakunta, Kannelmäen voimistelijat, D-asema, Tanotorvi-lehti, Kaarela-Seura, Kannel-Krouvi, Moniääninen Helsinki, Plan International, Pidä huolta itsestäsi äiti, Partiolippukunta Susiveikot, Kaarelan VPK, Kauppakeskus Kaari, Nuorisoasiainkeskus, Helsingin kaupunki OHJELMASSA: Muutokset mahdollisia Lisätietoja, mm. bändiesittelyt www.facebook.com/Kantsunkylajuhlat 13-17 • D-aseman graffiti-työpaja • Big Båss dj Mikkels Sons Guirikan Foli Päistikka Ladies First BB Terika Ikivirhe Koljonen Supergroup Pekka Vaittinen The Southern Pilots KAUPPAKESKUSKAARI.FI SITRATORIN LAVA 12.00 Avauspuhe apulaispormestari Paavo Arhinmäki 12.10 Mikkels Sons 13.00 Guirikan Foli, afrikkalainen rumpuja tanssiesitys 13.45 Lastenorkesteri Päistikka 15.00 Ladies First Big Band 16.10 Terika 17.00 Dubipäät 17.50 Nuorisotalon bändit esittäytyvät 18.40 Koljonen Supergroup 19.30 Ikivirhe KANNEL-KROUVI 20.30 The Southern Pilots KANNELTALON KAHVILAN STAGE 12.30 Topias Haikala, kirjailijavieras, kirjasto haastattelee 13.30 Pekka Vaittinen Mies ja kitara 14.35 Kana vapaalla teatterishow 15.45 Stella Polaris, improteatteri • Seurakunnan pisteellä Sitratorilla ruokaa ja saippuakuplia klo 13-15. • MLL:n tatuointipaja lapsille klo 14 Kanneltalossa VANHAISTENPUISTO 10-16 Puistokirppis (oma viltti tai pöytä mukaan) 10-12 • MLL kahvio ja metrilakua • MLL hevoskärryajelua • Kavon temppurata • Partiolaiset • Kaarelan VPK KANNELTALON GALLERIA Taidenäyttelyn avajaiset torstaina 18.8.2022 klo.17.30 Avauspuhe, musiikkiesitys. Ks. sivu 10. Mätäjoen varreltataidenäyttely
10.8.2022 3 Kanneltalon kolmekymppiset Kanneltalo viettää 30-vuotisjuhliaan perjantaina 19.8. Sitratorilla Elokuisena perjantaina Sitratorin täyttää Kanneltalon 30-vuotisjuhlahumu! Stagelle nousevat illan aikana discokuningatar Eini, kameleonttimainen Litku Klemetti sekä yhteislauluun yleisön johdattava Mari Kätkä Trio. Tapahtuman juontaa näyttelijä, ohjaaja, kätevä emäntä ja dragkingi Minna Kivelä. Torilla tavataan! 16.00 | Mari Kätkä Trio: Nyt lauletaan Sitratorilla! 18.00 | Litku Klemetti 20.00 | Eini Vapaa pääsy! Eini. Kuva: Henry Salmi Pääkirjoitus SANOMALEHDEN tulevaisuus näyttää synkältä. Sanomalehtipaperin tuotantoa on ajettu alas niin Suomessa kuin Pohjoismaissa. UPM sulki Jämsän sanomalehtipaperia valmistavan paperitehtaan ja Paperiliitto ajautui sen kanssa työristiriitaan, mikä johti lähes neljä kuukautta kestävään lakkoon viime vuonna. Taustalla on paperitehtaiden pitkän ajan näkemys, että sanomalehtipaperin kysyntä tulee vähenemään, eikä sen tuotantoon kannata sijoittaa. Tilanne johti kuitenkin siihen, että sanomalehtipaperista tuli akuutti pula, mikä nosti sen markkinahintaa vuoden vaihteessa 50%. Tuotantoa paikattiin venäläisellä sanomalehtipaperilla, mutta Ukrainan sota ja sen myötä nostetut sanktiot pysäyttivät paperin tuonnin Venäjältä. Tästä johtuen paperia jouduttiin tuomaan kalliilla Keski-Euroopasta, mikä nosti markkinahintoja 25% lisää. Kesään mennessä tuotantokustannukset lähtivät nousuun. Energian hinta pomppasi, mikä on aiheuttanut painoille ylimääräisiä menoja niin sähkön kuin rahdinkin osalta. Painot nostivat kesällä kokonaishintojaan noin 20 prosentilla. Tämä aiheuttaa sanomalehtien kustantamiseen suuria paineita, koska katteet ovat olleet muutenkin heikot kahden vuoden koronapandemian seurauksena. Tanotorvi on painettu ennen eurotabloid-kokoisena, mutta tätä kokoa ei Suomessa enää ole. Jatkossa lehti ilmestyy tabloid-koossa. Tämä numero on ensimmäinen. Jauri Varvikko jauri.varvikko@eepinen.fi ELOKUUN LOPPU näyttää olevan yhtä juhlaa. Jokaisella viikolla on yksi tai useampi alueellinen tapahtuma, johon asukkaat voivat osallistua maksutta. Ensi viikon loppupuoli on käytännössä tanssia, musiikkia, taidetta ja kulttuuria. Ohjelma koostuu niin Taiteiden yön, Kanneltalon 30-vuotisjuhlien kuin ensikertaa pidettävien Kantsun kyläjuhlien tapahtumista, unohtamatta elokuun lopussa pidettäviä perinteisiä Malminkartanon Elojuhlia. Torstaina 18.8. on perinteinen Taiteiden yö. Tuolloin nähdään Sitratorilla lapsille suunnattu Sirkus Täällä Tänään esitys, jossa on luvassa hauskuutta ja hattaroita, kuplia ja kepposteluita. Samaan aikaan polkaistaan käyntiin Kantsun kyläjuhlien kuvataidenäyttely Kanneltalon Galleriassa. Perjantaina 19.8. vietetään Sitratorilla Kanneltalon kolmekymppisiä. Lavalla nähdään illan aikana discokuningatar Eini, kameleonttimainen Litku Klemetti sekä yhteislauluun yleisön johdattava Mari Kätkä Trio. Viikonloppu huipentuu lauantaina 20.8. Kantsun kyläjuhliin. Kyläjuhlat tarjoavat koko päivän ja illan kaikenikäisille suunnattua ohjelmaa niin Sitratorilla, Kanneltalossa kuin Vanhaistenpuistossa. Kyläjuhlat järjestetään yhteistyössä alueen asukkaiden ja eri toimijoiden kanssa. Jos viikonlopun juhlinta ei vie mehuja, niin maanantaina 22.8. alkavat Kanneltalossa koko loppukuun kestävät avoimet afrotunnit, joissa voi tutustua länsiafrikkalaisiin tansseihin ja treenata mukana. Kuun päättää Malminkartanossa sunnuntaina 28.8 järjestettävät Elojuhlat, joissa pääsee nauttimaan kuumista sambarytmeistä. Toivotaan, että myös sää on näin upealle ohjelmalle suosiollinen! Sanomalehden tulevaisuus Loppukesä on yhtä juhlaa MALMINKARTANOSSA iloittiin koronarajoitusten purusta niin, että järjestettiin aivan uusi kesätapahtuma. Runon ja suven päivänä 6. heinäkuuta juhlittiin Eino Leinon lisäksi Brasilian rikasta kulttuuria. Sambaorkesteri Grupo Legal innosti kirjaston eteen Milagro Dancers -ryhmän, jonka tanssijat houkuttelivat juhlijat riemuun vauvasta vaariin, muutama isoäiti meni jonon jatkona. Kanneltalo rahoitti ja alueverkosto ideoi. Ravintolat osallistettiin tarjoamaan ruokaa ja juomaa. Café Elo toi Puustellinaukiolle holitonta iloa ihan ilmaiseksi, jo lounas sisälsi brassivaikutteita. Sambakujan alussa saattoi virittäytyä Kissassa, Malmgård myi brassikuohuvaa. Willihanhi on jo vakiintunut viikonloppujen omatoimikaraoken paikkana, lattarirunokaraokea kokeiltiin nyt terassilla ja iltapalaksi sai galindhaa. Vaikka Brasilia on suuri maa ja tarjoaa myös alkuperäiskulttuurien voimaa, runojen haku tuotti haasteita. Edes portugalista ei ruuhkaksi asti ole suomennoksia. Brasilialainen lyriikka soi tutuimmin juuri sambaja bossa nova -sanoituksista. Antero Helasvuon suomennos Ivan Linsin biisistä Aloitan uudestaan tuli listan ulkopuolelta. Toimi. Muitakin rohkeita tarttui mikrofoniin, tosin hiukan hiljaiseen, mutta eiköhän siihen ensi kesänä saada lisää volyymiä. Vakavia pohdintoja Brasilia tarjoaa sille, joka niihin haluaa tarttua. Itse asiassa samba kehittyi alkujaan afrikkalaisten orjien kansoittamissa faveloissa. Aina siinä on yhdistynyt vauhdikas viihde ja valloittajiin kohdistuva vastarinta. Grupo Legal esitti ensi satsinsa huipennukseksi Imperio do Papagaio -koulun sambakarnevaalien tämän vuoden teemabiisin Amazonin sademetsän ikuisista arvoista. Osui ja upposi, meillä kun on oma Kartanonmetsä täällä vielä toistaiseksi tarjoamassa pientä helpotusta ilmastonmuutoksen tuomiin helleaaltoihin sun muihin sinileviin. Sambaorkesteri on buukattu myös Elojuhlille Piianpuistoon 28. elokuuta, pitkästä aikaa isosti järjestettäville. Kaikki jotka vain haluavat tulla esittelemään toimintaansa tai myymään vaikka kirpparitavaraa omalta viltiltä mahtuvat mukaan. Juhlia edeltää Suomen Ladun kampanja Nuku yö ulkona. Silloin Kartanonmetsään kaavaillaan monenlaista muistuttamaan kaupungin päättäjiä luontostrategioista. Jos nyt ei tapahdu heräämistä, hyvin ei käy kenellekään. Teksti ja kuvat Arja Andersson Elojuhlia kohti Malminkartanossa soi samba ja brassirunous Sambakuja alkoi Malminkartanonaukiolta. Milagro Dancers -ryhmällä on kyky saada porukat liikkeelle. Grupo Legal tahditti ja tahdittaa myös Elojuhlilla. Karaokevuorossa Petri teatteriryhmästä Petri ja aikuiset naiset, esitettäväksi valikoitui Jaana Lapon suomennos Liisa Tavin biisistä. Laura Räsänen Café Elosta toi juhliin holitonta tarjoilua. Suosio oli suuri: ensin loppuivat mukit ja sitten jo juomakin.
4 10.8.2022 Kanneltalo 30 vuotta K annelmäen juna-aseman ja Sitratorin kupeessa seisova Kanneltalo viettää tänä syksynä 30-vuotissyntymäpäiviään. Kolmessa kymmenessä vuodessa Kanneltalo on ottanut paikkansa kaupunkilaisten olohuoneena ja todellisena kulttuurin monitoimitalona, joka mahdollistaa ihmisten tapaamisen, ja kulttuurin kokemisen monesta eri vinkkelistä. Kanneltalo on tapahtumatalo, joka tarjoaa monipuolista ja kiinnostavaa ohjelmaa alueen asukkaille vauvasta vaariin. Kanneltalo tarjoaa kaupunkilaisille paikan tulla ja olla; olohuoneen, jossa kokea ja viihtyä. Olohuoneen, jossa osallistumiskynnys on matala – oli sitten kysymys kirjan lainaamisesta, lehden lukemisesta, musiikin pyörteisiin joutumisesta tai taidenäyttelyyn piipahtamisesta. Talon ohjelmiston pääpaino on musiikissa ja lastentapahtumissa, lisäksi tarjontaa rikastuttavat elokuva-, tanssija teatteriesitykset. Kanneltalossa toimivat ohjelmatoiminnasta vastaavan Helsingin kulttuurikeskuksen lisäksi Kannelmäen kirjasto, Työväenopisto / Läntinen alueopisto, Nuorisoasiainkeskus / Kannelmäen nuorisotalo, kahvila sekä lippupalvelupiste. Kanneltalo aloitti toimintansa vuonna 1992. Se oli avautuessaan järjestyksessä toinen kaupungin alueellisista kulttuurikeskuksista. Päätöksiä alueellisista kulttuurikeskuksista edelsi jo 1960–luvulla virinnyt keskustelu kulttuurin ja taiteen demokratiasta sekä demokratisoinnista. Noiden keskustelujen myötä konkretisoitui ajatus kulttuuripalveluiden tarjonnan ulottamisesta tasapuolisesti kaikkien saataville. Noiden keskustelujen hedelmistä saamme siis päivittäin nauttia myös Helsingin Kannelmäessä. Kanneltalosta tehtiin perustamispäätös jo vuonna 1980, mutta taloudellisten ja poliittisten suhdanteiden aaltoillessa keskus avasi ovensa vasta kaksitoista vuotta myöhemmin. Talon suunnitteli kansainvälisestikin arvostettu ja palkittu arkkitehti Pekka Salminen. Koska talon rakentaminen osui pahaan lama-aikaan, osa suunnitelluista toiminnoista jouduttiin karsimaan. Vuonna 2010 Kanneltalossa toteutettiin perusparannusremontti, jonka myötä näkyvyys konserttisalin katsomosta esiintymislavalle parantui merkittävästi. Lisäksi lähes parikymmentä vuotta palvellut, väliaikaiseksi tarkoitettu lava saatiin korvattua kiinKanneltalon peruskiven muurauksessa musiikista vastasi palokunnan soittokunta. Juhlapuhujia olivat mm. apul. kaupunginjohtaja Carl-Johan Adolfsson ja kaupungininsinööri Reijo Korhonen. Kuva Juha Riissanen Kanneltalon ensimmäinen johtaja Irmeli Niemi muisteli vuonna 2012 20-vuotisjuhlassa Kanneltalon alkuaikoja 1992-1994. Kuva Kari Varvikko Kanneltalolle varattu tontti oli vielä tyhjillään vuonna 1990. Kuva Heikki Tuurala. Kanneltalo alusta alkaen Ote kirjasta Kannelmäki-Seuran vuosirenkaita vuodelta 2003 Seurat tukemassa monitoimitalohanketta Kanneltalo on ollut suurten toiveiden ja suurten pettymysten talo. Mutta se tehtiin, ja se toimii, ei tosin alkuperäisten kaavailujen mukaisena. Suunnitteluvaiheessa Kanneltaloa karsittiin kuristamalla, jotta kulttuurikeskus ylipäätään saatiin aikaan. Kanneltalon johtaja Antti Manninen on sanonut, että tilat jo alun perin olivat hieman ahtaat. Kymmenvuotisjuhlien edellä julkaistussa haastattelus sa (Tt 7/02) hän vetoaa alueen asukkaisiin ja yhteisöihin, jotta nämä ottaisi vat kantaa asiaan. ”Heitä vartenhan tämä kulttuurikehtomme on”, hän muistuttaa. Monitoimitalon perustaminen paikkakunnalle sai liikkeelle aktiiviset kansalaiset niin yhdistysten ja yhteisöjen jäsenet kuin yksityisetkin. Tiedettiin, että kulttuuritalo takaisi monille toiminnoille asianmukaiset työtilat, ja se myös saatettiin päättäjien tietoon. Hanke oli käynnistynyt vuonna 1975, samana vuonna, jolloin junaliiken ne Helsingin keskustasta Vantaan Martinlaaksoon aloitti toimintansa. Yleisten töiden lautakunta oli esittänyt kaupunginhallitukselle, että Pohjois-Haagan aseman läheisyyteen tehtäisiin hallintokuntien yhteishankkeena palvelukeskus, johon sijoitettaisiin muun muassa kirjaston, työväenopiston, nuorisotoimen ja kotitalouslautakunnan tiloja. Esitys perustui rakennusviraston ta losuunnitteluosaston ja kyseisten hallintokuntien yhteisesti laatimaan hanke suunnitelmaan. Esityksen arviointi vaati kolmisen vuotta. Tammikuussa 1978 kaupunginkanslia kehotti yleisten töiden lautakuntaa laatimaan perustamissuunnitelman uudelleen. Nyt tuli tarkistaa hankkeen sijainti Haaga-Vantaan projektialueella sekä tilaohjelma. Tukena olisivat Itäkeskuksen monitoimitalon suunnittelussa saadut kokemukset. Pohjois-Haaga mahdollisena monitoimitalon sijoituspaikkana oli ilmeinen uhka, joka sai liikkeelle naapurilähiön väen. Huhtikuun 19. päivänä 1979 pitämässään kokouksessa Kannelmäki-Seuran hallitus päätti lähettää kau pungin kulttuuriasiainkeskukselle kirjelmän, jossa puututtiin paikallisen kulttuuritalon kehittämiseen. Kirje on päivätty 29:s toukokuuta. Allekirjoittajina puheenjohtaja Liisa Sihtola ja sihteeri Rauni A. Aaltonen . Kannelmäestä ja Etelä-Kaarelasta on kehittymässä hyvää vauhtia kaupunginosakeskus, jonka väestöpohja suppealla alueella kohoaa kahteenkymmeneen viiteen, jopa kolmeenkymmeneen tuhanteen. Jonkinasteisen kulttuuri keskuksen kehittäminen ja rakentaminen tänne olisi perusteltua. Koulut tarjoavat tietyt tilat, mutta nähdäksemme kaupunginkirjasto vaatisi uudet tilat. Työväenopiston opiskelijamäärät ovat jo nyt 1 300 1 500. Lisäksi olisi mielestämme välttämätöntä luoda mahdollisuudet elokuvaesityksiin ja teatterinäytäntöihin. Kirjelmään vastasi kulttuurijohtaja Jouni Apajalahti vajaan kuukauden kuluttua: Kulttuuriasiainkeskukselle osoittamanne kirjelmän johdosta kunnioittavasti ilmoitan, että rakennusvirastossa valmistellaan parhaillaan Kannelmäen monitoimitalon perustamissuunnitelmaa. Näyttää siltä, että ko. suunnitelmaan sisältyy kirjasto-, työväenopistoja nuorisotilojen lisäksi myös sellaisia yleisiä tiloja, jotka antavat mahdollisuuksia teatterija elokuvaesityksiin sekä myös muihin ohjelmallisiin tilaisuuksiin. Toivottavasti asiassa edetään niin ripeästi, että kaupunginvaltuusto voi käsitellä perustamissuunnitelmaa vielä kuluvan vuoden aikana. Aikakirjat eivät kerro, minkä verran seuran kirjelmä edisti kulttuuritalohanketta. Kaupungin rakennusviraston talosuunnitteluosaston paperit sen sijaan kertovat, että 26.10.1979 päivätyssä perustamissuunnitelmassa monitoimitalon sijoituspaikaksi päädyttiin esittämään Kannelmäen uutta keskustaa. Tiloja saisivat Kaupunginkirjasto, Suomenkielinen työväenopisto, Svenska arbetarinstitutet, Nuorisoasiainkeskus ja Kulttuuriasiainkeskus. Paikallislehti muistuttaa, että asukkaiden on valppaasti seurattava tilanteen kehitystä. ”Ne, joilla on yhteyksiä päättäviin luottamusmiehiin, puhukoot asian puolesta. Lähetetään sitten kirjeitä lisää, jos aihetta ilmenee.” (Tt 6/79) Paikalliset luottamushenkilöt avainasemassa Keskeisen sijaintinsa vuoksi Kannelmäki voitti Pohjois-Haagan. Kulttuuritalon tuli asiantuntijain mielestä palvella myös esimerkiksi Malminkartanoa. Loppuvuoden Tanotorvi (6/79) kertoi, että hanke oli edistynyt hyvin kaupungin valmistelevissa elimissä. Yleisten töiden lautakunta oli marraskuussa hyväksynyt rakennuksen paikan ja muut talon perustamissuunnitelmat. Ratkai sun tekisivät kaupunginhallitus ja lopulta kaupunginvaltuusto. Aihetta asukkaiden kannanottoihin ilmeni monesti senkin jälkeen, kun kaupunginvaltuusto oli 3.9.1980 hyväksynyt perustamissuunnitelman ja kun rakennusvirasto oli 8.12.1980 nimennyt tarvittavan virkamiehistön ja kun Arkkitehtitoimisto Pekka Salminen ky KSS:n kanssa oli 3.4.1981 solmittu esisuunnittelutyön konsulttisopimus. (Tietolähteenä on tässä ja edellä käytetty arkkitehtitoimiston laatiman esisuunnitelman luonnosta, joka on päivätty 25.5.1981.) Nelisen vuotta ennen Kanneltalon valmistumista rakennushankkeisiin il mestyi vaarallinen kilpailija. Malmilaisten mielestä Malmitalo oli saatava ennen Kanneltaloa. Perusteluna oli se, että tulevan kulttuuritalon ympäristö Malmilla oli jo rakennettu valmiiksi. Vuonna 1988 kummankin talon suunnit telijoita piti epävarmuudessa säälimätön verottaja. Kulttuurilautakunnan malmilainen puheenjohtaja Aarne Laurila sanoi Kannelmäen virkamiestyö ryhmälle, että rakennusvero voi estää molemmat hankkeet. Seuraavana keväänä Etelä-Kaarelan sosialidemokraatit ry:n järjestämällä kaupunginvaltuutettujen kyselytunnilla Aarne Laurila oli sitä mieltä, että yleistä etua palveleva kulttuuritoiminta olisi vapautettava investointiverosta. Hän lupasi myös, että vuosille 1991 -1995 laadittavassa kuntasuunnitelmassa kulttuurilautakunta esittää Kanneltalon pikaista toteuttamista. Sen verran Malmitalosta kuitenkin oli haittaa, että se nielaisi Kanneltalon ensimmäisen johtajan, maisteri Irmeli Niemen kesken Kanneltalossa alkaneen tehokkaan toiminnan. Kerrataanpa vuosilukuja. Vuonna 1980 kulttuuritalohankkeella on jo selvät aikarajatkin: 1984 -1987. Rakennuksen ensimmäinen havainnepiirros on nähtävissä Tanotorven numerossa 5/82. Vuoden 1985 ensimmäisessä numerossa julkaistuissa illustraatioissa Kanneltalo näyttäytyy miltei lopullisessa asussaan, mutta jutussa on masentava tieto: rakennustöiden aloitus siirtyy syyskuun alkuun 1987. Se merkitsee, että rakennuksen valmistuminen liukuu marraskuusta 1988 vuoden 1989 puolelle. Syksyllä 1987 on olemassa vaara, että talohankkeeseen varatut rahat jäävät pois budjetista. Siksi Kannelmäki-Seura kehotti syyskokouksen kut sun yhteydessä järjestöjä ja yhdistyksiä sekä yksityisiä laatimaan kirjeen kaupunginvaltuustolle. Taistelu Kanneltalosta jatkui. Tavoitteena oli ollut, että Kanneltalon rakentamiseen olisi budjetoitu 20 miljoonaa markkaa. Talousarviossa se puolittui 10 miljoonaan. Huonosti kävi myös urakkatarjouksille. Kun tarjoukset avattiin, huomattiin, että ne ylit
5 10.8.2022 Suurien toiveiden talo vihdoinkin valmiina. Kuva Helsingin kaupunki Kanneltalon entinen johtaja Antti Manninen haastattelemassa silloista Espoon kulttuurijohtajaa ja entistä kannelmäkeläistä Georg Dolivoa vuonna 2012. Kuva Kari Varvikko Oik. Kanneltalon johtajana on vuodesta 2018 toiminut Ia Pellinen. Ia on Länsi-Helsingin kasvatti. Lapsuutensa hän asui Pohjois-Haagassa, jossa myös kävi koulunsa. Ia tunteekin Kaarelan olevan lähellä sydäntään. Kuva Jauri Varvikko tivät kustannusarvion 40 %:lla. Yleisten töiden lautakunta hylkäsi ne kaikki. Rauni Aaltonen toteaa pääkirjoituksessaan Tanotorven numerossa 6/87, että rakennustöiden viivästyminen sai paikkakunnalla aikaan oikean kansannousun. Kaupungin päättäjille lähetetyssä vetoomuksessa olivat mukana Kan nelmäki-Seura, Et. Kaarelan Demokraattiset yhdistykset, Etelä-Kaarelan Mar tat, Etelä-Kaarelan yläasteen johtokunta sekä Kannelmäen ja Pelimannintien ala-asteiden johtokunnat. Kannelmäen koulun johtokunnan ja luokkatoimi kunnan aloitteesta oli syntymässä koululaisten vanhempien vetoomus. Vetoomuksessa korostettiin, että kaupunginosamme oli Helsingin runsas lapsisimpia asuinalueita. ”Mutta toivottavasti kaupunginvaltuuston ja -halli tuksen tiedossa ja muistissa on myös se, ettei alueella ole minkäänlaista varsinaista musiikki-, kokousja harrastustilaa lukuun ottamatta koulujen tiloja. Samoin kuin lapset ja nuoriso Kanneltaloa tarvitsevat myös alueen lukui sat kulttuuriym. yhdistykset ja järjestöt.” Toukokuun 24. päivänä 1989 kävi eteläkaarelalaisten lähetystö tapaamassa kaupunginvaltuutettuja. Kaupunginvaltuustolle esitetyssä kirjelmässä perusteltiin, miksi Kanneltalon pikainen toteuttaminen olisi välttämätöntä. Allekirjoittajina olivat Kannelmäki-Seura, Södra Kårböle Gille, Etelä-Kaarelan Omakotiyhdistys sekä Malminkartanon ja Mikonmäen asukasyhdistykset. Syksyllä rakennushankkeessa kummittelivat pääkaupunkiseudun investointivero ja valtakunnallinen rakennusvero. Aikamoinen yllätys oli, että Kannel talolle ei vuoden 1990 talousarvioehdotuksessa enää ollut määrärahaakaan. Rakennusveron astuttua voimaan Martin Meinander (rkp) teki 27.9.1989 valtuustoaloitteen, jossa hän totesi, että Kanneltalolle on mahdollista hakea poikkeuslupaa, ja ehdotti luvan hakemista. Aloitteen allekirjoitti myös Sirk ka-Liisa Vehviläinen (sd). ”Niin tärkeää kuin rakennusalan nykyisessä kor keasuhdanteessa onkin pyrkiä pienentämään asuntorakentamisen kustannuk sia, ei ole järkevää vuosikausia jarruttaa kulttuurija vapaaajan toimintaa palvelevaa rakentamista,” Martin Meinander korostaa. ”Jos Kanneltalo-hanke vapautetaan 40 %:n rakennusverosta, rakentaminen voitaisiin aloittaa syksyllä 1990 ja talo valmistuisi vapuksi 1992.” Helsingin kulttuurilautakunnan kokousvierailu Kannelmäessä tihensi tunnelmaa. Kaupungin monitoimitilojen toiminnanjohtaja Irmeli Niemi vei vieraat ja paikallisten seurojen edustajat kulttuurikeskuksen tyhjälle tontille kuvittelemaan tulevia tapahtumia. Erittäin vaikuttava näytti olleen käynti kirjaston ahtaissa tiloissa Kannelmäen ala-asteen koulussa. Pelimannin alaasteen audito riossa kulttuurilautakunta vakuutti puheenjohtajansa Aarne Laurilan johdolla, että ”Kanneltalon toteutumisen eteen tehdään kaikki voitava”. (Tt 6/89) Kaupunginhallitus käsitteli vuodelle 1990 laaditun talousarvioesityksen lokakuun 17. päivänä pidetyssä kokouksessaan. Käsittelyä edelsi poliittisten ryhmien keskustelu budjettiin tehtävistä muutoksista. Kaupunginhallitus päätti, että Kanneltalolle haetaan vapautusta rakennusverosta ja että budjettiin esitetään 20 miljoonan markan määrärahaa, jolla työt voidaan käynnistää vuonna 1990. (Tt 5/89) Kalevalan päivänä 1990 ilmestyneen Tanotorven (2/90) etusivulla on säväyttävä otsikko: ”Kanneltalo avoinna aamusta iltaan jo v. 1992.” Verovirastolta oli yllättäen tullut tieto, ettei Kanneltaloa ole miltään osin pidettävä rakennusveron alaisena. Niin ollen rakennustyöt pääsevät alkuun keväällä 1990, kertoi maisteri Irmeli Niemi Tanotorvessa. Irmeli Niemi oli myös KannelmäkiSeuran kevätkokouksessa 20.3.1990 selvittämässä Kanneltalon tulevaa käyttöä. Yliarkkitehti Mauno Vuori esitteli Kanneltalon pienoismallin sekä kertoi talon rakennussuunnitelmasta ja tilaratkaisuista. Kulttuuriohjaaja Ari Tolvanen kehotti paikallisia asukkaita aktiivisesti osallistumaan Kanneltalon käytön suunnitteluun. (Kannelmäki-Seuralla hanke onkin mainittuna vuoden 1991 toimintasuunnitelmassa.) Aihe kiinnosti. Yleisöä oli luokan täysi Kannelmäen ala-asteen koulussa. Ripeää rakentamista Kanneltaloa ”aiottiin ja aikailtiin” liki kaksi vuosikymmentä, mutta kun alkuun päästiin, työ kävi ripeästi. Tontilla alkoi tapahtua toukokuussa 1990 ilman suurempia seremonioita. Peruskivi kuitenkin muurattiin perinteisin menoin 16. marraskuuta samana vuonna. Harjannostajaisissa oli asiaankuuluvasti hernekeittoa ja kostukkeita. Juhlavieraat oli istutettu pitkiin pöytiin ”salissa”, joka aivan ilmeisesti oli kirjaston nykyinen päätila. Päivä oli maaliskuun 4:s 1991. Ympäristöä vielä viimeisteltiin seuraavana vuonna syyskuussakin, mutta sisällä oli monipuolista toimintaa. Kirjasto aloitti ensimmäisenä, kesäkuun 23. päivänä 1992. Yleisö pääsi tutustumaan koko taloon 22.8. Nuorisotalossa oli iltapäiväkahvit 3.9. Työväenopiston ja Arbiksen asiakkaat olivat jo uponneet opintoihinsa, kun talo virallisesti vihittiin avajaiskonsertilla 23:s lokakuuta 1992. Avajaiskauden huminassa Kanneltalon näyttelyhalli kertoi havainnollisesti, miten vanhasta maalaiskylästä on tullut ajanmukainen kaupunginosa. Kanneltalo tarvittiin miksi? Painavimpia syitä oli kirjaston tavaton tilanahtaus. Raili Parviainen tiesi kertoa, että läänin terveystarkastaja sanoi tutustuttuaan kirjaston tiloihin: ”Täällä ei saa enää toimia.” Sitä paitsi ala-asteen koulun kipeästi tarvitsema peruskorjaus siirtyi Kanneltalon viivästymisen vuoksi. Rauni Aaltonen muisteli, että eräässä hänen koulullaan pidetyssä yleisötilaisuudessa hän tuli esittäneeksi, että Kannelmäkeen pitäisi saada työväenopisto. Aloite on vuodelta 1969, ja opisto aloitti syksyllä 1970. ”llmoittautumistungos oli melkoinen. Kun koulupäivän jälkeen siinä kävelin, kyllä hämmästyin. Aulassa otettiin vastaan ilmoittautumisia, ja jonon pää oli kadulla. Se oli kyllä mahtavaa aikaa. Hyvä palkinto siitä aloitteesta.” Nuorisotalo on tuonut 7 -18-vuotiaiden nuorten elämään uusia ulottuvuuksia. Helsingin kaupungin tietokeskuksen tutkimussarjassa ilmestyi vuonna 2001 (numero 10) Vesa Keskisen teos Kiirettä pitää Kaverit, koti, koulu ja nuorten vapaa-aika Helsingissä lokakuussa 2000. Kannelmäkeläisistä kouluista tutkimuksessa on mukana vain kolme: Pelimannin ala-asteen 4 C musiikkiluokka ja Suomalais-venäläinen koulu sekä Etelä-Kaarelan lukio. Vastaussikermän seitsemästä kohdasta varmaan moni on käypä Kanneltalonkin Nutan asiakkaalle. Mitkä siis ovat tärkeimmät syyt nuorisotalossa käymiseen? 1 Nutassa käy kivaa porukkaa 2 Henkilökunta on mukavaa 3 Kiinnostavaa tekemistä 4 Nuta on sopivan matkan päässä 5 Kiva paikka oleskella iltaisin 6 Kaveritkin käyvät 7 Kun ei ole muuta tekemistä Lapsille Kanneltalossa on monipuolista ohjelmatarjontaa, ja kirjaston asiakkaiksi heitä totutetaan vauvaiästä alkaen. ”Musiikkipainotteinen” monitoimitalo korostui suunnitelmissa jo silloin, kun tontti vielä oli tyhjillään. Musiikkitalo siitä tulikin. Mitä aihetta Heikki Tuuralalla oli jo avajaisten jälkeisenä vuonna päivitellä väen vähyyttä sunnuntaimatineassa? Hän kertoo (Tt 3/93) käyneensä kuulemassa hyvää klassista musiikkia. Ohjelmistossa oli ollut taattujen säveltäjien teoksia, sellaisten kuin Haydn, Schumann ja Mozart. ”Kuten niin monesti aikaisemminkin ihmettelin tilaisuuden vaatimatonta yleisömenestystä. Salissa, johon mahtuu 300 kuulijaa, istui tuskin kolmekymmentä musiikin ystävää.” Pohdittuaan ilmiön syitä Heikki Tuurala vetoaa Kaarelan asukkaisiin: ”Meidän on päävas tuu Kanneltalon käytöstä. Käykäähän konserteissa ja muissa kulttuuritilaisuuksissa tungos luo tunnelmaa.” Teksti Kirsti Penttinen teällä lavarakenteella, joka on sekä tukeva että turvallinen. Myös koko talon ilmastointi uudistettiin. Ohjelmiston pääpaino oli aluksi musiikilla Kanneltalo rakennettiin alun perin musiikkikeskukseksi ja salin akustiikkaan kiinnitettiin suurta huomiota. Tilan suomien mahdollisuuksien myötä Kanneltalo on historiansa aikana profiloitunut korkealaatuisilla musiikkitapahtumilla, jotka ovat levinneet konserttisalista myös gallerian ja kahvilan puolelle. Ohjelmistosuunnittelussa yhdistyvät ajatukset saavutettavuudesta – ohjelmistosta tulisi löytyä jokaiselle ikäryhmälle jotakin, sopuisaan hintaan. Ikäryhmistä ”erityissuojeluksessa” ovat lapset ja vanhukset – tätä on tuettu esitysten hintapolitiikalla, esitysaikojen tarkastamisella sekä laadukkaalla ja monipuolisella ohjelmistolla. Musiikin lajityyppien kirjoa pyritään kartoittamaan tasapuolisesti. Lisäksi ohjelmistosuunnittelussa on kulkenut rinnalla ajatus alueellisista kulttuurikeskuksista ja uuden nousevan taiteen esitysareenana. Alueellinen kulttuurikeskus tasapainottaa elämää kokonaiskulttuurin murroksessa, tarjoamalla hyvinvoinnin avaimiksi matalan kynnyksen elävää ja keskustelevaa monimuotoista kulttuuria, lähellä kaupunkilaisia. Vuoden 2010 saliremontin aikana Kanneltalon kahvilaan rakennettiin esiintymislava, ”kahvilan stage”, joka osoittautui erinomaiseksi esiintymistilaksi. Niinpä se päätettiin jättää paikoilleen monipuolistamaan talon ohjelmatarjontaa. Vuosien varrella Stagella on nähty säännöllistä maksutonta klubitoimintaa, taidenäyttelyitä ja erilaisia tapahtumia ja esityksiä. Viihtyisä aula tarjoaa vapaata oleskelutilaa ja korkea galleria kutsuu tutustumaan vaihtuviin näyttelyihin. Teatteria, tanssia ja sirkusta Vaikka talon päänäyttämö onkin puitteiltaan konserttisali, muuntuu tila helposti myös teatterija tanssikäyttöön. Aikuisille suunnattuja teatteriesityksiä Kanneltalossa on nähty säännöllisesti. Kanneltalon salissa esitetään vuosittain useita kantaesityksiä sekä monipuolista vierailuohjelmistoa. Lapsille suunnatussa ohjelmistossa teatterija nukketeatterituotantoja nähdään tiheämmin. Kanneltalon lavalla on myös nähty moninaisia tanssiesityksiä nykytanssista etnisiin lajeihin sekä uutta sirkusta. Kanneltalo tarjoaa monipuolista taidekasvatusohjelmistoa eri-ikäisille lapsille ja nuorille. Päiväkotija kouluyhteistyö muodostavat merkittävän osan Kanneltalon taidekasvatusohjelmasta. Perheille, lapsille ja nuorille on lisäksi tarjolla erilaisia vapaa-ajan kursseja, tapahtumia ja esityksiä. Kapteenina aluksessa ovat toimineet Kanneltalon johtajina ovat toimineet Irmeli Niemi (1992-94), Katariina Metsälampi (1994-1995), Reijo Jyrkiäinen (1995 -1997), Antti Manninen (19972003, 2005-2006), Sarianna Suomala , vt. (2003-2005) Vuonna 2007 voimaan astuneessa Helsingin kulttuurikeskuksen organisaatiouudistuksessa Kanneltalon ja Malmitalon johtajan toimi yhdistettiin. Tässä virassa ovat toimineet Paula Lehto (1.1.2007-31.12.2007) ja Antti Manninen (1.1.2008-31.12.2017). Sen jälkeen Kanneltalon ja Malmitalon toiminnot eriytettiin jälleen ja Antti Manninen siirtyi Malmitalon johtajaksi ja Kanneltalon johtajaksi tuli Ia Pellinen (1.1.2018-) Taloa isännöi Helsingin kulttuurikeskus ja se vastaa konserttisalin, gallerian, kahvilan stagen ja aulatilan vuokraamisesta sekä ohjelmatarjonnasta. Helsingin kulttuurikeskus myös koordinoi talossa järjestettäviä taidekasvatusprojekteja. Vuositasolla Kanneltalossa on ollut n. 300 000 350 000 kävijää. Koronan aikaan talo oli jonkin aikaa suljettuna, mikä pudotti kävijämääriä. Nyt tilanne on toivon mukaan normalisoitumassa. Vaikka Kanneltalo, kuten muutkin alueelliset kulttuurikeskukset, on suunniteltu erityisesti oman suurpiirinsä asukkaiden tarpeisiin, palvelee Kanneltalo tänä päivänä pääkaupunkiseudun asukkaita myös yli kuntarajojen. Teksti Jauri Varvikko
6 10.8.2022 OVATKO SAKSALAISET huumorintajuisia? Umpitosikkoja ovat, väittää moni. Tämä on ehdottoman väärä käsitys ja perustuu siihen, etteivät näin väittävät tunne Saksaa tai saksalaisia. Minä tunnen. Olin lähes kolme vuosikymmentä tekemisissä saksalaisten kanssa työni puitteissa. Ensi-ihastukseni oli Bad Durkheimista kotoisin oleva Sigrid -kaunotar. Saksalaisten huumori on juurevaa ja maanläheistä. Vakavimmankin saksalaisen naama räytyy hyvään, miellyttävään hymyyn kun hän kuulee sanat scheisse tai furz. Samanlaisia me suomalaisetkin olemme. Ehkäpä tästäkin syystä olemme aina viihtyneet toistemme kanssa historiamme eri vaiheissa. Olen päätynyt tähän johtopäätökseen autodidaktin besserwisserin varmuudella. Mieleeni nousee tapahtuma 86 vuoden takaa. Ensimmäinen päivä elokuuta 1936 itse Aatu avasi Berliinin Olympiakisat, suomeksi Perliinin olumppialaiset. Menot olivat juhlavat. Aatun lyhyen ja ytimekkään puheen jälkeen vapaaksi päästettiin kymmeniä tuhansia kyyhkysiä symboloimaan kansojen välistä ystävyyttä ja ikuista rauhaa. Taivaalle päästettiin kymmeniä tuhansia juuri tätä tilaisuutta varten valikoituja ja syötettyjä lintuja Linnut olivat lihavia ja hyväkuntoisia, hyvä kun jaksoivat siivilleen nousta. Tilaisuuden huippukohta oli pian edessä. Kentälle tuodut suuret tykit laukaistiin. Totta kai kyyhkyset pelästyivät tykinlaukausten ääntä, ja kakkasivat hädissään juhlayleisön niskaan. Kyyhkysten anus-sfinkteri niin sanotusti petti eli siis kruppunaru falskasi kuten saattaa ihmisellekin tapahtua tiukassa tilanteessa. Juhla-asuinen kisayleisö sai valtavan satsin niskaansa. Oliko joku laskenut väärin vai oliko kyseessä ehkä erehdys? Eikä ollut, kaikki oli täysin harkittua. Kukapas se pääkoreografi olikaan kuin Aatu itse. Näytelmän edistyminen näkyi otetuissa filmeissä hänen naamaltaan. Aatun posket pullistelivat hänen pidätellessään nauruaan. Siinäpä saivat mokomat hienohelmat ja mampsellit, oikein heille. Aatun lähipiiri tiesi, että hän itse asiassa inhosi saksalaisia Tämä johtui maailmansotaa edeltäneistä tapahtumista. Kuten tiedetään, Aatu eleli nuorena köyhänä taideopiskelijana Wienissä. Edes jotain ansaitakseen hän kantoi matkalaukkuja Wienin läntisellä rautatieasemalla. Ansiot olivat pieniä. Saksalaiset poikkesivat muista matkustajista. Yleensä he kantoivat laukkunsa itse säästääkseen rahaa tai maksoivat häpeällisen vähän, mikäli käyttivät kantopalvelua. Tämä loukkasi nuorta köyhää taideopiskelijaa suuresti. Odottakaahan vaan, te saatanat, vielä minä teille näytän. Historiasta tiedetään, että Aatu piti lupauksensa. Saksalaiset saivat todellakin maksaa saituudestaan. Asia jäi mietityttämään minua suuresti. Oliko tällä sinänsä leikkisällä tapahtumassa syy-yhteys tuleviin kamaluuksiin? Mielestäni oli. Ensin järjestettiin upeat olympialaiset, joita koko maailma ihasteli. Mutta sitten, jumalavita järjestettiinkin sellainen scheiss-sturm ettei paremmasta väliä. Ei tämän päätelmän ymmärtämiseen mitään Einsteineja tai Schopenhauereita tarvittu. Nuoruudessa koetut loukkaukset ja kataluudet jäävät muistiin ja vaikuttavat loukatun elämään ikuisesti. Loukkaukset kostetaan ja vieläpä korkojen kanssa. Nyt kun ihmettelemme tämän hetken kamaluuksia, niin mieleen tulee, mahtoiko joku ”ukropin” mahdollisesti järkyttää nuoren pietarilaisen katupojan herkimpiä tuntoja? Tehtiinkö nuorelle Vovalle joitakin kataluuksia? Enpä tiedä. Kuinkas me finski tsuhnat? Mikä tulee meidän kohtalomme olemaan? Uskoisin, ettei meille tässä kuinkaan käy. Suomalaiset ovat reiluja ihmisiä eivät he ketään tarkoituksella loukkaa. Kun nyt itse muistelen tekemisiämme niin ystävällisiä olimme, vaikka sitä sitten ehkä vähän liikaa kännäiltiin. Rehellisiä olimme, emme huijanneet ketään. Veli Venäläinen tosin hieman naureskeli tsuhnalle sitä ominaisuuttamme, että olimme turhan rehellisiä. Rehellisyys ymmärretään naapurissa hölmöytenä, jota se onkin. Siis kaikki hyvin ... Heikki Majava MAJAVAN MATKASSA Kyyhkyset Berliinin yllä KROPPA REMONTTIIN Kannelmäkeläinen Christian Gonzalez Torres (45v.) huomasi yllättäen, että oli muita auttaessaan jättänyt itsensä paitsioon. Painoa oli päässyt kertymään yli sallitun ja parisuhdekin ajautunut umpikujaan. Oli aika tehdä jotain. CHRISTIAN GONZALEZ TORRES on vetänyt jo 10 vuotta vapaaehtoisena Kannelmäen kierrätyspistettä. Hänet tunnetaan pyyteettömänä kaverina, joka on valmis auttamaan tarvitsevia. Tasan vuosi sitten jokin muuttui, kun 11 vuotta kestänyt parisuhde päättyikin eroon ja Christian joutui käymään läpi kriisin ja katsomaan itseään peilistä. Hän ei ollut tyytyväinen näkemäänsä. Minulle oli iän mittaan kertynyt rutkasti painoa. En ollut huomannut sitä, sillä olin niin keskittynyt muiden auttamiseen. Muiden tarpeet olivat tulleet ensin omia, Christian sanoo. Kannelmäen poikia Christian muutti vanhempiensa kanssa Kannelmäkeen kahdeksanvuotiaana. Olen ihan stadilainen kundi. Kävin kouluni Pelimannissa ja Kanneltien tiilikoulussa. Yläasteella olin Taivallahdessa. Christian on ehtinyt asua myös Roihuvuoressa ja Malminkartanossa, mutta jokin on aina vetänyt takaisin Kannelmäkeen. Suunnittelin jossain vaiheessa Espanjaankin muuttoa, mutta palaan aina Kannelmäkeen, Christian hymyilee. Christian tekee päätyökseen vahtimestarin töitä, mutta Kannelmäessä hänet tunnetaan parhaiten Kannelmäen kierrätyspisteen vastaavana aktiivina. Kierrätyspiste on minulle rakas harrastus, mutta se on hyvin aikaa vievää, muulle ei ole oikein jäänyt viime vuosina aikaa, Christian summaa. On kuitenkin äärimmäisen tärkeää, että pystyn olemaan tässä hommassa. Nämä asiat on pakko hoitaa. Tarvitsevia on niin paljon. Muutoksen aika Viime vuoden elokuussa Christianin piti muuttaa silloisen puolisonsa kanssa yhteiseen asuntoon. Parisuhde kuitenkin kariutui. En uskonut, että selviydyn siitä, mutta tulinkin paljon voimakkaampana takaisin. Mitä tapahtui? Christianille oli vuosien varrella, aina kouluajoista lähtien kertynyt painoa. Viime vuoden elokuussa vaaka näytti 146 kiloa. Tapahtui jonkinlainen herääminen. Istuin kotona ja katselin minusta tuolloin otettua kuvaa. En pitänyt näkemästäni. Mietin, pystynkö muutokseen, pystynkö laittamaan elämäni remonttiin ja muuttamaan tapani. Viiden vuoden suunnitelma Tuolta istumalta Christian rupesi toimeen. Hän päätti tehdä viiden vuoden suunnitelman ja olla 50 vuoden iässä elämänsä parhaassa kunnossa. Tässä kuussa tulee täyteen vuosi tuon suunnitelman aloittamisesta. Christianin paino on tällä hetkellä 93,2 kiloa. Hän on laihtunut vuodessa ällistyttävät 52,8 kiloa! Olen tyytyväinen, mutta en vielä tavoitteessa. Siitä puuttuu vielä 13,2 kiloa, Christian kuittaa. Oikea ravinto tärkeässä asemassa Ruokavalio on ollut osa muutosta. Vedin ennen cokista useita pulloja päivässä. Sitten pizzaa ja karkkia sohvalla maaten. Nyt olen luopunut sokerista lähes kokonaan. Jäätelö on tosin jäänyt paheekseni, siitä en pääse kokonaan eroon, Christian naurahtaa. Nykyisin Christian syö mahdollisimman terveellisesti. Mukaan on tullut paljon vegaaniruokia. Hän välttelee hiilihydraatteja ja rasvaa. Leivän päälle hän laittaa hummusta. Kalorit lasketaan. Minulla on tietty kalorimäärä, jonka syön päivässä. Teen isoja salaatteja, jotta tuntisin itseni kylläiseksi. Christian painottaa, että monet lisukkeet nostavat helposti kalorimääriä. Hän välttelee riisiä, pastaa, leipää ja salaattikastikkeita. Valkoiset jauhot hän on jättänyt pääosin pois; lisukkeet hän korvaa shirataki-nuudeleilla. Liikuntaa, liikuntaa, liikuntaa Pelkkä ruokavalio ei riitä muutokseen. Christian liikkuu optimaalisesti seitsemänä päivänä viikossa. Bussilla ajelun hän jätti jo viime syksynä. Christian viime vuoden syksyllä, kun hänet palkittiin Purpuripolun asukastalon nimikilpailun voitosta. Coca-Colaa, pizzaa ja namia kului päivittäin isoja määriä.
7 10.8.2022 KROPPA REMONTTIIN Pidän ehkä yhden päivän lepoa, jos tuntuu, että rasitusta on liikaa. Christian ei ole koskaan ollut suuri urheilun ystävä, eikä harrastanut mitään. Nyt hän kävelee, kävelee rivakasti. Tyylin nimi on power walk, jossa edetään normaalia kävelyä nopeammalla sykkeellä, lähes juosten. Voimakävelen viikossa noin 80-110 kilometriä, parhaimmillaan 20 kilometriä, vähintään 15 000 askelta päivässä. Musiikki on olennainen osa suoritusta; se soi koko ajan ja rytmittää kävelyä. Säällä ei ole väliä. Mitä kamalampi sää, sitä mielenkiintoisempi lenkki; saa irti enemmän, Christian nauraa. Kunnon kehitys näkyy ja tuntuu Christianin voi bongata päivittäin Kannelmäessä ja sen ympäristössä kävelemässä. Paljon on muuttunut. Ennen minua olisi hävettänyt, mutta nyt porhallan tukka putkella, hymy huulilla ja autuas ilme kasvoilla eteenpäin. Apuna hänellä on musiikin lisäksi treeniranneke ja puhelimessa parikin trackeria, joilla hän voi seurata suoritustensa etenemistä ja kehitystä. Lähiympäristö on tullut hyvin tutuksi. Lenkit vievät usein muualle Kaarelaan, Leppävaaraan ja Keskuspuistoon, jossa voi kävellä laajojakin lenkkejä. Nykyään ei ole tarvetta pysähdellä taukoja pitämään, sillä kunto on kohonnut reilusti, jalat ovat kehittyneet ja keskittymiskyky parantunut. Jos vastaan tulee hienoja paikkoja, niin saatan pysähtyä ottamaan pari kuvaa Instagramiin. Christian raportoi lenkeistään myös ulkopuolisille, sillä hän haluaa toimia elämäntapamuutoksessa esimerkkinä. Välillä minulla on lenkkikavereita mukanani. Pakko sanoa, että kuntoni on uskomattoman hyvä, jopa 30-vuotiaisiin verrattuna. Hapenottokyky on parantunut roimasti, Christian toteaa. Henkinen puoli kunnossa Projektia aloittaessa ei Christianin henkinen kantti meinannut riittää. Apuun tuli naapuri, joka hoiti hänelle personal trainerin, joka kertoi, mitä syödä ja mitä tehdä. Nyt mukaan on tullut myös Ayurveda-uskomuslääkintämuoto, jonka avulla Christian pystyy lepäämään kunnolla, saa energiaa ja henkistä hyvinvointia. Kokonaisvaltainen hyvinvointi antaa potkua jaksamaan ja yrittämään. Kun paino on pudonnut riittävästi, muuttuu sen pudottaminen entistä vaikeammaksi. Christianille ei ole sattunut retkahduksia, mutta välillä paino ei vain putoa. Tässä pitää ottaa monia pieniä juttuja huomioon. Retkahdukset eivät sinänsä ole vaarallisia, mutta kroppa saattaa välillä mennä rasituksesta ja vähäisestä kalorimäärästä säästöliekille ja painon putoaminen vain loppuu. Kun kroppa saa taas jonkinlaisen shokin, niin painon putoaminen jatkuu, Christian sanoo. Avoin elämänmuutos Mitä seuraavaksi? Christianin seuraava etappi on lihasmassan kasvattaminen. Kun olen saavuttanut ihannepainoni, niin tarkoitus olisi saada menetetyn rasvan tilalle lihaksia, jotta kroppa olisi tasapainossa. Christian ei ole koskaan pitänyt salitreenaamisesta. Hän ei ole voinut sietää kuntosaleja. Noh, tässä ei voi laistaa. Lihasmassaa ei saa kuin salilla. Ja proteiinia pitää syödä. Christian on halunnut olla avoin muutoksensa kanssa. Hän päivittää treeninsä, syömisensä ja prosessin Instagram-tililleen, joka on avoin. Haluan tsempata muita, etenkin niitä, jotka eivät usko muutokseen omassa elämässään. Pyrin antamaan oikeat avaimet. Vihasin ennen liikuntaa. Nyt olen siihen koukussa. Se tekee hyvää, antaa hyvän mielen. Voisi sanoa, että olen valaistunut. Miksi odotin näin kauan?, Christian hehkuttaa ja nauraa. Uusi rakkaus Paljon on muuttunut. Netissä kirjoittelu toi yllättävän käänteen. Tänä keväänä hän tapasi verkossa samanhenkisen turkulaisen kaverin, jolla on samat tavoitteet. Nyt he ovat tapailleet kaksi kuukautta. Kumppanin paino on pudonnut viime syksystä 30 kiloa, ja lisää putoaa. Meillä on samat lähtökohdat ja päämäärä. Lenkkeilytän häntä ja hän on tuonut kasvikset elämääni. Christian on selvästi onnellinen. Lähdössä taas Turkuun käymään. Hienoa nähdä mies elämänsä kunnossa. Tsemppiä! Teksti ja kuvat Jauri Varvikko Stailaus Puhuvat sakset Christian nyt, yhdeksän kuukautta myöhemmin, esittelemässä samoja housuja. Nykyään hän käy hemmottelemassa itseään ruoan sijaan Puhuvissa Saksissa Kantelettarentiellä, joka on muotoillut Christianin hiukset ja parran. ISÄ, ÄITI JA KAKSI LASTA , poika pari vuotta vanhempi kuin tyttö. Tällainen oli käsitykseni ihanneperheestä 1960-luvulla. Tuon ajan mielikuviin eivät sopineet avioerot, ei avoliitot, uudelleen avioitumiset, bonuslapset, eksät ja eksän tyttöystävät, ex-vävyt ja ex-langot. Puhumattakaan minkäänlaisista sateenkaariperheistä. Kun parikymmentä vuotta sitten tuli lounaspöydässä puheeksi työpaikalla, että olin mennyt parikymppisenä naimisiin, ihmettelivät nuoret työtoverit miksi ihmeessä. Ei silloin voinut ”susiparina” asua, oli selitys. Monimuotoisuus perherintamalla on tätä päivää, ja hyvä niin. Vallitseva ilmiö on myös yksinasuminen. Yksinasuvia oli vuonna 1960 koko maassa 189 000 ja vuonna 2021 meitä oli 1,25 miljoonaa eli 45 prosenttia väestöstä. Kalevi Sorsa -säätiön raportin mukaan yksinasuvat ovat erityisessä köyhyysja syrjäytymisriskissä kaikissa ikäryhmissä, mutta viimeisen kymmenen vuoden aikana alle 35-vuotiaiden osuus on tässä suhteessa korostunut. Aiemmin riskiryhmässä olivat pääasiassa yli 64-vuotiaat eli eläkeläiset. Viime vuosien kiivaan rakentamisen yksi piirre on entistä pienemmät asunnot. Paljon rakennetaan selkeästi yhden hengen asuntoja, joissa ei enää ole keittiötäkään. Kotona ei syödä ja jos syödään, ruoka tilataan ja Wolt tai Alepan robotti tuo. Mitä kalliimmaksi asumiskulut kohoavat sitä mielekkäämpiä pienet asunnot ovat. Mutta olemassa on asuntoja, joissa on useampi huone ja reilusti neliöitä. Ja monissa niistä asuu ikäihminen yksinään. Tuttu geriatri on jo vuosia pohtinut miksi vanhat ihmiset eivät voi ottaa mallia nuorista ja perustaa kimppakämppiä. Kun siivous-, kylvetysja ruoka-apua aletaan tarvita, tulisi kaikki halvemmaksi, kun yhdellä kertaa voisi tuottaa palvelut monelle. Ei sitä voi vieraiden ihmisten kanssa ruveta asumaan. Miksei voi? Yhdessä asumisen harjoittelu onnistuisi, kun vielä on niin terve, että pää ja jalat toimivat. Sitten kun kunto romahtaa ja joutuu tai pääsee hoitokotiin, ei enää kysytä kenen kanssa haluat asua, mistä ruoasta pidät, millaisia tv-ohjelmia haluat katsoa, millaisen tyynyn haluat. Historian hämärään on joutanut tai joutunut myös useamman sukupolven asuminen yhdessä. Ei sekään välttämättä ole ongelmatonta, mutta järkevää ja taloudellista. Jostain kohtaa me joudumme asumistamme uudistamaan. Pilottimalleja kannattaisi ruveta kehittelemään kiireesti. Leena-Maija Tuominen Onko pakko syödä yksin Vanhaistentie 8, 00420 Hki P. 040 350 0086, 010 324 8880 www.e2sahko.fi SUURMARKKINAT SUOMALAISET www.markkina.net/espoo LEPPÄVAARAN SUURMARKKINAT LEPPÄVAARAN SUURMARKKINAT Leppävaaranraitti ja läkkitori Leppävaaranraitti ja läkkitori LA 3.9. klo 9-17 LA 3.9. klo 9-17
8 10.8.2022 ”MÄ TAIMI OLEN sun tarhassas ja varten taivasta luotu, sun armollisehen huomahas jo syntymästäni suotu.” Virsi 490:3 Lähensikö suru jäljellä olevaa perhettänne? Siskonsa menettänyt ystäväni kysyi tätä minulta vertaistuellisen keskustelun yhteydessä. Kieltämättä surevana muistan olleeni läheisiini aktiivisesti yhteydessä. Samalla olen märehtinyt jakamattomien muistojen syövereissä. Mitä kaikkea edesmenneen siskoni kanssa ennätimme kokea ja mitä meiltä jäi yhdessä tekemättä. Kuoleman jälkeenkin muistelu yhdistää, minua ja häntä, myös omaa perhepiiriämme. Uskon, että kerran vielä me kaikki tapaamme taivaassa. Tämä lohdutus on suuri elämän aarre, jonka jaan toisten kanssa. Joskus rakkaudellisuudessa voi käydä toisinkin asioiden käsittelyn keskeneräisyyksissä. Myötämielinen läheisyys voimauttaa meitä epävarmuuskertoimien vahvistuessa maailmassamme. Turvattomuuden, nälän, hengen hädän ja kylmyyden keskellä joukkojen yhtenäisyys vahvistaa toivon näkymiä. Porukan joukkovoimalla me vain saamme yksinkertaisesti enemmän aikaan. Vaikka sovun ja päämäärien luomisessa kohtaisimmekin moninaisia soraääniä mielipiteiden ja tiedon loputtomassa meressä. Seurakunnan perhepiirissä ihmisen taimi kasvaa siunauksen voimassa vauvasta vaariin. Pienokaisen kastejuhlassa lapsi liittyy omaa sukuaan laajempaan perhepiiriin. Kristittyjen yhteydestä löytyy voimavaroja silloinkin, kun itse ei jaksa tai pysty toimimaan. Seurakunnan kaikki toiminta on perhetyötä, myös yksin elävien kohtaamiset. Lapsesta lähtien seurakunta tukee ja kannustaa jäseniään tervehdysten, kannustusten, ikäkausimuistamisten, kutsujen ja kokoavan toiminnan välityksellä. Pikkulasten perhekerhotoiminnan jälkeen lapsi siunataan koulutielle. Hän voi osallistua seurakunnan leirija kerhotoimintaan. Seurakunnan jäsenet kutsutaan rippikouluun. Monet nuoret jatkavat riparin jälkeen isoskoulutukseen. He tahtovat jatkaa erityistä vastuunkantoa oman kotiseurakuntansa yhteydessä. Konfirmaation jälkeen nuorilla on vastuu omalla aktiivisuudellaan vaikuttaa seurakunnallisen perhepiirin kehittymiseen ja hyvien perinteiden vaalimiseen. Seurakunnallisissa vaaleissa yli 16-vuotiaat seurakunnan täysivaltaiset jäsenet käyttävät äänestysoikeuttaan tänäkin syksynä. Vaalipäivä on 20.11. kansainvälisenä Lasten oikeuksien päivänä. Kannelmäessä seuraavan luottamushenkilökauden keskeisenä kysymyksenä on kirkkomme yhteydessä olevien toimitilojen uudistaminen. Toiminnan tulevat painopisteet määrittelevät tilasuunnitelmaamme. Seurakuntaneuvosto päättää tavoitteista, joihin seurakuntaperheen resurssit käytetään. Seurakuntavaalien ehdokasasettelu päättyy 15.9. Tulisitko sinä mukaan päättämään seurakunnan tulevista ratkaisuista? Tai kannustaisitko luotettua ystävääsi asettumaan ehdolle? Sivustolta helsinginseurakunnat.fi/vaalit saat tietoa seurakuntasi valitsijayhdistyksistä. Ollaan yhteydessä. Huomisen kirkkoa tehdään nyt. Virpi Koskinen Kannelmäen seurakunnan kirkkoherra Perhepiirissä Yhteisellä tiellä Seurakuntavaalit 2022 – Asetu ehdolle sellaisena kuin olet Kiinnostaako sinua vaikuttaminen Kaarelan alueella? Haluatko olla mukana rakentamassa kotiseurakuntaasi ja kirkkoa? Marraskuussa järjestettävissä seurakuntavaaleissa valitaan uudet luottamushenkilöt päättämään isoista ja pienemmistäkin asioista seurakunnissa. Ehdokasasettelu päättyy 15.9. Tulevaisuuden kirkkoa tehdään nyt. Lue lisää osoitteessa helsinginseurakunnat.fi/vaalit JUMALANPALVELUKSET KANNELMÄEN KIRKOSSA • Messu sunnuntaisin klo 10. • Konfirmaatiot la 27.8. klo 10 Päivärippikoulu, klo 13 Lohiranta 2. Su 28.8. klo 10 Tuusjärvi, klo 13 Lohiranta 3. La 3.9. klo 10 Lummeniemi. • Ehtoollishetki 7.9. alkaen keskiviikkoisin klo 18. Su 14.8. klo 18 KANNELMÄEN KIRKON URUT 52 VUOTTA! Konsertissa Urkuduo Jaana Jokimies ja Irina Lampén sekä tanssiryhmä Xariksen tanssijoita. Urkumusiikkia nelikätisesti. Tunnelmallisessa konsertissa kuullaan mm. Denis Bédardin Suite pour Orgue. Tuulahduksen pariisilaista tunnelmaa luo nuoren ranskalaisen säveltäjän, Julien Bretin teos Sonate Parisienne. Vapaa pääsy, ohjelma 10 €. KLANUN MUMMOLA La 3.9. klo 10–13 Klanulla. Lapsille ja aikuisille yhdessä, leikkiä, askartelua ja lukemista yhdessä vapaaehtoisten mummojen kanssa. Avoimet ovet. Välipalaa. Tiedustelut Marjo Visa, p. 09 2340 3803. SYÖDÄÄN JA KAHVITELLAAN YHDESSÄ • Keittolounas Malminkartanon kappelilla 5.9. alkaen maanantaisin klo 12– 13.30. • Kahvia ja purtavaa Diakonian viran päivänä to 1.9. klo 12–14 kirkon puistossa. YHTEISVASTUUKERÄYS 2022 Lahjoita mulle huominen Keräysvaroin autetaan koronapandemian seurauksista kärsiviä lapsia ja nuoria Suomessa sekä maailman katastrofialueilla. Lahjoita Kannelmäen seurakunnan Yhteisvastuukeräykseen: MobilePay 47535. Nettilahjoitussivulla: Yhteisvastuu. fi/kannelmäki Kirkkopalvelujen keräyslupa RA/2020/639 APUA JA TUKEA Kun kaipaat tukea, voit ottaa yhteyttä diakoniatyöntekijään. Tavoitat heidät Paikasta, Kauppakeskus Kaaren -1. krs, tiistaisin klo 12–15 sekä sähköpostite tai puhelimitse: • alle 40-vuotiaat: heini.sinkko@evl.fi tai p. 09 2340 3841 • 40–60-vuotiaat: ulla-maija.tuura@evl.fi tai p. 09 2340 3843 • yli 60-vuotiaat: heidi.metsala@evl.fi tai p. 09 2340 3842 Kirkon keskusteluapua on tarjolla osoitteessa kirkonkeskusteluapua.fi, Palveleva puhelin, p. 0400 22 11 80, klo 18–24 joka päivä. NETTISIVUT: helsinginseurakunnat. fi/kannelmaki. KIRKKO Vanhaistentie 6 VIRASTO ja KLANU , os. Klaneettitie 6–8 A, p. 09 2340 3800, ma–pe klo 9–14, kannelmaki.srk@evl.fi MALMINKARTANON KAPPELI , Vellikellonpolku 8 SEURAA SOMESSA FB: Kannelmäen seurakunta, Kannelmäen seurakunnan lapset ja perheet. IG: @kannelmakisrk, @ kantsunurkka ”I AM A SEEDLING in your garden and created for heaven, your mercy has protected me from my birth.” Hymn 490:4 Did grief bring your surviving family closer together? A friend of mine who lost her sister asked me this during a peer group discussion. Undeniably, I remember being in active contact with my loved ones when grieving. At the same time, I’ve been thinking deeply about unshared memories. What all my late sister and I had time to experience together and what remained undone. Even after death, remembrance connects me and her, also our own family circle. I believe that once again we will all meet in heaven. This consolation is a great treasure of life that I share with others. Sometimes in loving relationships, the handling of things unfinished turns out to be different. Sympathetic closeness empowers us when uncertainty factors become stronger in our world. In the midst of insecurity, hunger, spiritual distress and coldness, joining forces strengthens the prospects of hope. With the collective power of the group, we simply get more done. Even if, in creating harmony and purpose, we would encounter many opposing voices in the endless sea of opinions and information. In the family circle of the congregation, a human seedling grows from a baby to an elderly under the power of a blessing. At the baptism ceremony of the little one, the child joins a family circle wider than his/her own. Through connection with Christians, you can find assets even when you do not have the strength or are unable to act yourself. All the activities of the congregation are family work, including the meetings for those who live alone. From childhood, the congregation supports and encourages its members through greetings, encouragements, commemorations, invitations and gathering activities. After the little children’s family club activities, the child is blessed on the pathway to school. He/She can participate in the parish’s camp and club activities. Members of the parish are invited to confirmation training. After confirmation training, many youths go on to young confirmed volunteers (YCVs) training. They tend to continue assuming special responsibility in connection with their own home parish. After confirmation, youths have responsibility to influence the development of the parish family circle and cherish good traditions through their own activity. In parish elections, parishioners over the age of 16 exercise their right to vote this fall as well. Election day is November 20 on International Children’s Rights Day. In Kannelmäki, the fundamental issue for the next parish councilor term is the renovation of the premises connected to our church. The future priorities of the operation define our space planning. The parish council decides on the goals for which the parish family’s resources are used. The nomination of candidates for the parish elections ends on September 15. Would you come along to decide on the future solutions of the congregation? Or would you encourage your trusted friend to run for office? You can get information about your parish’s constituency associations on the website helsinginseurkunnat.fi/vaalit. Let’s be in touch. The church of tomorrow is in the making now. Virpi Koskinen Vicar for Kannelmäki Parish English translation by Ali Kazemi Multicultural and English Translation Assistant EHDOKASASETTELU PÄÄTTYY 15.9. ENNAKKOÄÄNESTYS 8.– 12.11. VAALIPÄIVÄ 20.11. #SEURAKUNTAVAALIT uskottu toivottu rakastettu Asetu ehdolle sellaisena kuin olet. H EL SIN G IN SE U R A KU N N AT .F I/V A A LIT H EL SIN G IN SE U R A KU N N AT .F I/K A N N EL M ÄK I In the family circle
9 10.8.2022 Saaristoluonnon suojelu ei aina näytä suojelulta Toisinajattelija Toi sin aja tte lij a OHEINEN KUVA on saaresta joka vielä kaksi vuotta sitten oli miellyttävä pikniksaari. Kävimme siellä Jaurin kanssa kerran kahvittelemassa. Tämä vähäinen saari on Koillisessa osassa Sipoon selkää. Nyt tilanne on muuttunut. Vahva kalaulosteen löyhkä tuntuu jo sadan metrin päässä saarta lähestyttäessä. Lähistöllä on muita samalla tavoin kärsineitä saaria ja luotoja. Kyseessä on merimetsojen tekoset. Näitä on saaristossa paljon ja lisää tulee. Luonnonsuojelijan uskomukset Kaikkiin muihin muutoksiin linnustossa suhtaudutaan syvällä huolella, mutta tässä kohden luonnonsuojelijalla on sokea silmä. Onhan kyseessä uhanalainen ja alkuperäinen laji. Vai onko? Uhanalaisuus Vuonna 1975 Pentti Linkolan tehdessä lintulaskentaa, ei Saaristomereltä löytynyt ainuttakaan merimetsoa. Nyt kun Panu ja Sanna-Mari Kuntt u tekivät hiljan saman laskennan, merimetsoja ei kannattanut edes yrittää laskea, niitä oli liikaa. Se siitä uhanalaisuudesta. Kyseessä on valtalaji joka syrjäyttää aikaisemmat valtalajit kuten selkälokit, jotka ovat harvinaistuneet ja lähentelevät uhanalaisuutta. Toinen entinen valtalaji, haahka on ehkä harvinaistunut merikotkien lisääntymisen myötä. Merikotkien ajateltiin hävittävän liiat merimetsot, mutta niin ei näytä käyvän. Päinvastoin, haahka taitaa olla paremmanmakuinen kotkan mielestä. Kyse voi olla myös haahkan tavasta jäädä puolustamaan pesää. Käy niin että merimetso valtaa yhä lisää alaa. Merikotkat eivät estä lisääntymistä. Alkuperäisyys Väitän että nykyinen merimetsokanta on peräisin Kiinan suunnasta. Kyse ei ole alkuperäisestä kannasta ollenkaan. Juttelin erään Reinin luotsin kanssa ja hän väitti merimetsojen ilmestyneen Saksan kanavien varsille 60-luvun lopulla. Hänen arvelunsa ne ovat tulleet laivojen mukana Aasian suunnasta. Saksasta merimetsot olisivat levinneet Saaristomerelle. Itse olen nähnyt yhden merimetson Kökarin eteläpuolisilla karikoilla vuonna 1978. Jonkinlainen tiedustelija, niin arvelen. Suojelutarve Kerran suojeltu, aina suojeltu. Suojelupäätöksistä ei päästä millään eroon, vaikka kanta olisi kuinka vahva. Suojelua merimetso ei kaipaa, paremminkin haulikuuroa persuuksiin. Hanhien kanssa on sama juttu. Hanhipaistiksi päätyminen olisi asiallinen kohtalo liioille hanhille. Mutta ei, tämäkin laji on vahvasti suojeltu. Esko Karinen KAARELA-SEURA ry:n puheenjohtaja Erik Bärlund kirjoitti 15.6.2022 Tanotorvi-lehdessä Kannelmäen terveysaseman palveluista. Terveystalo Oy alkoi tuottaa Kannelmäen terveysaseman palveluita 1. lokakuuta 2021, ei kaksi vuotta sitten, niin kuin kirjoituksessa mainittiin. Hoidon ja palvelun hyvä lääketieteellinen laatu ja potilasturvallisuus ovat ensiarvoisen tärkeitä sekä julkiselle että yksityiselle terveydenhuollon tuottajalle. Terveydenhuollossa, niin kuin kaikessa inhimillisessä toiminnassa sattuu ajoittain virheitä, joiden seuraukset voivat olla asianosaisille merkittäviä. Käymme aina läpi vaaratapahtumat ja läheltä piti -tilanteet ja pyrimme löytämään ongelmien juurisyyt, jotka korjaamalla voimme pienentää vastaavan tapahtuman riskiä jatkossa. Kannelmäen terveysasemalla on ollut jonkin verran lääkärivaihtuvuutta ja se liittyy osittain lääkäreiden jatkokoulutukseen. Teemme kaikkemme vakiinnuttaaksemme terveysaseman henkilökunnan, jotta voimme edistää hoidon jatkuvuutta ja kehittää toimintaa. Kannelmäen terveysasemapalveluiden tuottamisen siirtyminen Helsingin kaupungilta Terveystalolle toteutettiin ilman henkilökunnan siirtymistä. Siksi terveysasemalla ei ole ns. vanhaa tuttua henkilökuntaa. Terveystalon aloittaessa 1.10.2021 Kannelmäen terveysaseman palveluntarjoajana, kaupungilta siirtyi Terveystalolle noin 300 potilaan hoitojono, joka purkaantui lokakuussa 2021, ensimmäisen toimintakuukauden aikana. Hoitoon pääsyä (kolmas vapaa aika lääkärin vastaanotolle) kuvaava T3-luku on ollut viime aikoina Kannelmäessä keskimäärin 16 päivää, vaihteluväli 0-30 päivää. Ennen Terveystalon toiminnan aloittamista, lääkäreiden T3 -luku oli keskimäärin 20 vuorokautta viimeisen viiden vuoden keskiarvona. Kannelmäen terveysasemalla työskennellään tiimimallissa, jonka tavoitteena on aloittaa potilaan asian ratkaisu jo ensimmäisessä yhteydenotossa. Puheluihin ja sähköisiin viesteihin vastaavilla hoitajilla on aina tukena myös lääkäri, jota he konsultoivat hyvin matalalla kynnyksellä. Ajat vastaanotolle varataan lääkärin arvion perusteella. Osalle asiakkaista on muodostunut kokemus, että lääkärin vastaanotolle ei pääse, vaikka asiakas itse arvioisi tarvitsevansa vastaanottoa. Hoidon tarpeen arviointi on terveydenhuollon ammattilaisten kussakin tilanteessa tekemä ratkaisu, ja on mahdollista, että arvio voi mennä pieleen. Mikäli asiakas kokee, että hoidon tarvetta ei ole ratkaistu oikein, pyydämme ottamaan uudelleen yhteyttä ja kertomaan tarkemmin tilanteesta. Myös palautetta kannattaa antaa (www.hel.fi/palaute). Käsittelemme kaikki palautteet ja palautteen antaja kontaktoidaan aina henkilökohtaisesti. Näin varmistetaan hoitopolun tarvittava jatkuminen. Pahoittelemme kirjoituksessa mainittua tylyä kohtelua. Se on ehdottoman väärin ja asiakkaan ei pitäisi joutua sitä kokemaan. Saatu palaute on käsitelty henkilökunnan kanssa ja painotettu palvelun asiallisuuden ja empaattisuuden tärkeyttä. Kirjoituksessa mainitaan, että takaisinsoittojärjestelmä ei ole toiminut. Koronaepidemian aikana yhteydenottoja oli ajoittain niin paljon, ettei kaikkiin yhteydenottoihin pystytty vastaamaan samana päivänä. Huhtikuun 2022 alusta kaikkiin terveysasemalle tulleisiin puheluihin on vastattu joko suoraan tai takaisinsoiton kautta samana päivänä. Maanantaisin puheluita on eniten, jolloin takaisinsoiton viive on pisin. Jos asia ei ole kiireellinen, suosittelemme soittamaan muuna päivänä. Laboratoriokokeiden ja kuvantamistulosten vastausten saamisesta henkilökunta on ohjeistettu sopimaan lähetteen tekemisen yhteydessä, jotta potilaan hoitopolku ei katkea. Mikäli yhteydenottoa ei ole sovitusti tullut, asiakkaan tulisi olla yhteydessä terveysasemalle. Kirjoituksessa kerrotaan kolmen asiakkaan kokemuksista. Emme voi käsitellä julkisesti yksittäisten ihmisten asioita. Yleisellä tasolla voimme sanoa ensinnäkin, että toinen ihminen voi asioida asiakkaan puolesta vain, jos asiakas on toimittanut siitä tiedon terveysasemalle. Toiseksi, terveydenhuollon ammattilainen voi pitää tarpeellisena tutkimuksia, joita asiakas ei välttämättä pidä tarpeellisena. Asiakkaalla on aina oikeus kieltäytyä tutkimuksista ja hoidosta. Kolmanneksi, erityisesti puhelimitse tehtävissä lääkitykseen liittyvissä muutoksissa on varmistettava tiedon siirtyminen oikein. Olemme siksi ohjeistaneet työntekijät niin, että asiakasta pyydetään toistamaan omin sanoin saamansa ohje, jotta virheet vältetään. Neljänneksi, suositus korvien puhdistamisesta on muuttunut viime vuosina. Korvavahan poistoa ei enää suositella, jos korva on oireeton eikä kuulo ole huonontunut vahan vuoksi. Potilaita ohjataan käyttämään korvakäytäviin ihoöljyä, jota saa apteekista ilman reseptiä. Ihoöljy on ruiskutettavassa, ei paineistetussa muodossa. Sen käyttö korvavahan pehmittämisen omahoidossa on täysin turvallista. Lopuksi haluamme vielä todeta, että Kannelmäen terveysasemalla on nyt riittävästi henkilökuntaa, yhteyden saaminen toteutuu hyvin ja hoitoon pääsee tarpeen mukaisesti. Terveystalo ja Helsingin kaupunki tekevät jatkuvasti yhteistyötä Kannelmäen terveyspalvelujen kehittämiseksi. Kannelmäessä on esimerkiksi otettu käyttöön asiakasraati, koska asiakkaiden ääni halutaan palvelujen suunnittelussa kuuluvaksi. Teemme aktiivisesti töitä, jotta asiakaskokemus Kannelmäessä paranisi. Haluamme, että Kannelmäen asiakkaat saavat tarkoituksenmukaista ja hyvää hoitoa ja ovat tyytyväisiä saamaansa hoitoon. Paula Reponen Vastaava lääkäri, Kannelmäen terveysasema, Terveystalo Oy Timo Carpén Johtava ylilääkäri, Helsingin kaupunki, Lännen terveyasema KOMMENTTI Kannelmäen terveysasemalle pääsee hoitoon tarpeen mukaan Suosalon värikäs näyttelijätaival ”MANU ON NÄYTTELIJÄ koko sielultaan ja ruumiiltaan”. Näin määrittelee ohjaaja Pasi Lampela näyttelijä Martti Suosalon. Suomalaisille elokuvista, teatterista ja televisiosta tuttu Martti Suosalo tulee ihmisenä tutuksi Johanna Venhon erinomaisessa kirjassa ”Martti Suosalon tähänastinen elämä” (WSOY 2022, 491 s.). Kirja kuvaa nyt 60-vuotiaan suosikkinäyttelijän monivaiheista polkua oululaisen työläisperheen pojasta Turun välivaiheen kautta Oulun Nuorisoteatteriin, jonka merkitys nuoren pojan tulevalle kehitykselle oli aivan ratkaiseva. Jalkapalloura sai jäädä, samoin lukion koulunkäynti. Näytteleminen, teatteri vei nuoren miehen, joka ajelehti erilaisissa kesätöissä vaihtelevasti ennen kuin Teatterikorkeakoulun ovet kolmannella pääsy-yrittämällä Martti Suosalolle aukenivat. Teatterikorkeakoulu Helsingissä muutti koko Martti Suosalon elämän, koko näyttelemisen. Opettajana koulun rehtori Jouko Turkka , kaikki neljä vuotta. Kirjassa Suosalo kertoo erittäin hyvin, värikkäästi kokemuksiaan Turkan opetustavoista, joissa oppilaiden fyysinen rasittaminen oli eräs keskeinen tapa. Turkan johtamisaikana Teatterikorkeakoulu oli laajasti julkisuudessa erityisesti Turkan opetusmetodien kautta, mutta nyt Suosalon kuvaus oppiajastaan on paitsi raju, myös tunnustusta antava, erilaiset oppilastyöt antoivat nuorille paitsi opetusta myös kannustusta vaativaan ammattiin. Suosalon kurssitoverit Turkan ajalta ovat vallanneet suomalaisen julkisuuden vuosikymmeniksi Mari Rantasilasta Kai Lehtiseen , Mikko Kivisestä Carl-Kristian Rundmaniin . Kaikkiin Turkan oppilaisiin ”diktaattori jätti vahvat jäljet”. ”Ryhmis opetti” Vastavalmistuneelle näyttelijäpojalle oli todellinen onnenpotku päästä Helsingissä Ryhmäteatteriin. Ensin vähän, sitten vähän enemmän. Se oli kuin ”uusi teatterikoulu”, toteaa Suosalo oppivuosistaan. Hän pääsi paikkaamaan Matti Pellonpäätä kesäksi Suomenlinnan kuusituntiseen Taru Sormusten herrasta -näytelmään. Siitä ura urkeni. Nuori näyttelijä toi heti esille tinkimättömän luonteensa. Työt tehdään aina huolella, esityksiin valmistaudutaan kunnolla, vastuullisesti. Kirja kuvaa hyvin tätä Martti Suosalon näyttelijätyön ominaispiirrettä. Taiteilijaelämän boheemisuus ei ole Suosalon tapa työskennellä. Turkkalainen kurinalaisuus ennemminkin, silloin kun töitä tehdään. Oli roolina sitten Irwin tai Sibelius . Ajelehtiva nuori mies Kirja kuvaa erinomaisen elävästi nuoren miehen levotonta elämää Helsingissä. Asumisratkaisut ovat monenkirjavat, mielenkiintoisia, mutta levoton nuorimies ei tahdo asettua oikein mihinkään. Luonteeltaan Suosalo määrittelee itsensä perässähiihtäjäksi, ikuinen pikkuveli, ei päällepäsmäri. Kunnes ravintola Manalan baaritiskillä yksinään istuva kolmekymppinen saa viereensä naisen, joka muuttaa nuoren miehen elämän täydellisesti. Toimittaja, dokumenttielokuvien tekijä Virpi Suutarista tulee Martti Suosalon vaimo, kolmen lapsen äiti. Kokonaisuudessaan kirja Martti Suosalosta avaa lukijalleen laajan kuvan meille tutusta kasvosta, mutta ehkä päähenkilöstä johtuen lukijalle jää mielikuva, että Martti Suosalo pitää edelleen jotain sisällään. Mitä? Sen tietää vain Martti Suosalo. Lukekaa ja nauttikaa! Teksti: Pekka Hurme AMMATTITAIDOLLA • Kultaja kellosepäntyöt • Tilaustyöt • Kaiverrukset • Helmien punotukset • Korvien reijitykset Koulut alkavat. Lasten kellot edullisesti. Meiltä myös paristojen vaihdot alkaen 7 € Aino ackténtie 8, 00400 Helsinki P. 09 588 5595 www.kultakaraatti.fi
10 10.8.2022 KANNELMÄEN FYSIKAALINEN HOITOLAITOS URKUPILLINTIE 6-8 ? 09 563 5393 • LÄÄKÄRIN MÄÄRÄÄMIÄ HOITOJA • HIERONTAA • KOTIKÄYNTEJÄ • EPIDEMIAN AIKANA TURVALLISESTI YKSI ASIAKAS KERRALLAAN HOIDOSSA. Parturi-Kampaamo MARI LEINO p. 045-1312 721 Laurinniityntie 2, 00440 Helsinki www.marileino.fi Kaustisenpolku 3, C-rapun vieressä Puh. 0400 605 692 kantilli.ompelee@gmail.com Avoimet ovet tiistaisin klo 12-18. Muuten ajanvarauksella. • Pakoputket • Rengastyöt • Putken taivutukset • Myös jenkkiputket Risto Tiittanen Oy Valuraudantie 6, 00700 Hki p. 09 563 2227 Luontoarvot tunnistetaan. Entä ihmisarvo? KORONAEPIDEMIAN aiheuttamat matkustusrajoitukset opettivat suomalaiset tutustumaan kotimaamme tarjoamiin mahdollisuuksiin kesäja talvilomien aikana. Se osaltaan tietyssä määrin korvasi ulkomaisten matkailijoiden puuttumisen aiheuttamat tulojen vähentymisenmatkailualan yrittäjille. Uskon silti, että monet ikääntyneemmät ovat minun tavoin oppineet rakastamaan tätä vuodenaikojen vaihtelua ja sen luomia kauneusarvoja ja elämän rytmin muutoksia. Tietenkin kaipaamme joskus myös etelän kesän lämpöä, mutta tänä kesänä olemme olleet tyytyväisiä, kun täällä olemme välttyneet 40 asteen helteistä. Samoin sadettakin on tullut maassamme kohtuullisesti maatalouden ja kasviston kannalta. Marjoja ja sieniä on runsaanlaisesti varsinkin pohjoisja itä-Suomessa. Samoin viljasato näyttää lupaavalta. Olemme säästyneet myös pahoilta metsäpaloilta, jotka erityisesti Etelä-Euroopassa ovat olleet tämän hellekesän vitsauksena. Tosin paikallisia eroja on meilläkin. Omalta kohdaltani olen huomannut erityisen ilmiön. Asuntoni on Maununnevalla keskuspuiston kupeessa. Täällä ei ole koko kesänä käytännössä satanut lainkaan, vain muutama pisara, joten pihan kasveja olen joutunut pari kertaa kastelemaan. Samaan aikaan kuitenkin vain kilometrin verran itään tai länteen tai etelään kaupungin keskustan suuntaan liikkuessani autolla havaitsen siellä kaduilla suurehkoja vesilätäköitä. Jotenkin keskuspuiston metsän yllä sadepilvet kiertävät. Ilmatieteilijät voisivat varmaan selittää tarkemmin, mistä moinen ilmiö johtuu. Luonnonsuojelutoimet ja ihmiskunnan tulevaisuus Viime aikoina on yleisesti alettu kiinnittää erityistä huomiota luonnonsuojeluun. Ilmastomuutokset vaikuttavat koko maapallon elävän luonnon elinolosuhteiseen. Suurta määrää maapallomme elävästä luonnosta niin kasvikuntaa kuin eri eläinlajeja uhkaa suoranainen katoaminen. Ihmiskuntaa kokonaisuudessaan uhkaa vastaavasti luonnon ja ilmaston saastuminen sekä asumiskelpoisten alueiden supistuminen. Tästä on seurauksena myös kansainvälisten ristiriitojen kärjistyminen. Kiistat vähentyvistä luonnonvaroista ja markkinaalueista sekä yhteisesti sovittujen toimintasääntöjen rikkomisista kärjistyvät valtioiden välisiksi sodiksi. Ihmiset ovat luonnostaan laumaeläimiä, vaikka olemme pyrkineet kätkemään tämän luontoperintömme erilaisten säännösten ja lakien verkoston alle, Mutta näissä kriisitilanteissa alkuperäinen laumasieluinen luontomme nousee pintaan. Alfaurosten ja alfanaaraiden tapaan ihmisyksilöt esiintyvät kilpailijoina käyden toistensa kimppuun. Lainsäädäntömme ja järjestysvalta sääntelee tätä kilpailua ja pyrkii estämään suoranaiset aseelliset kaksintaistelut, joita vielä jokin aika sitten pidettiin kunnianpalautuskeinona jopa hyväksyttäviä eräissä maissa. Valtioiden välissä kiistoissa korostuvat reviirialueita koskevat omistusja käyttöoikeudet. Niihin kätkeytyy myös taloudelliset ja kaupalliset etunäkökohdat. Näidenkin alkujuuret juontavat aina heimoyhteiskuntiin ja metsästysja keräilykauteen. Maanviljelyn ja karjanhoidon yleistyminen vain korosti ja lisäsi reviirialueita koskevia kiistoja. Sittemmin keskiajalta lähtien merenkulkua harjoittaneet valtiot Englanti, Espanja, Portugali, Ranska, Hollanti ja muut alistivat valtaansa siirtomaita Afrikasta, Lähi-Idästä ja Aasiasta ja lopulta myös uudelta mantereelta Eteläja Pohjois-Amerikasta. Tämän seurauksena oli myös rotusorto ja rasismi. Valkoinen rotu alkoi pitää itseään korkeampana ja oikeutettuna alistamaan muut ”alemmat rodut” valtaansa. Aseiden kehityksen seurauksena sodat ovat muodostuneet aiempaa tuhoisimmiksi. Viime vuosisadan aikana ihmiskunta on kokenut jo kaksi maailmansotaa ja ydinaseen käytön kahden japanilaisen kaupungin tuhoamiseen ja niiden siviiliväestön tappamiseen elokuussa 1945, jolloin sota Euroopassa oli jo päättynyt ja Japanikin oli valmis antautumaan. Sodan lopettamisen kannalta pommin käyttö oli täysin tarpeetonta ja suorastaan rikollista siviiliväestön tuhoamista. Mutta USA halusi osoittaa voimansa, kun Euroopassa Neuvostoliiton puna-armeijaa juhlittiin natsiSaksan lyömisestä ja Berliinin valtaamisesta tavanomaisin asein. USA jatkoi rikollista sodankäyntiään vielä Vietnamissa käyttäen napalpommeja ja biologista asetta Vietnamin riisiviljelysten ja viidakkometsien tuhoamiseen sekä lapsien tappamiseen. Niistä ovat todisteena maailman tiedotusvälineissä julkaistut kuvat. Kun myös Neuvostoliitto sai valmiiksi oman ydinaseensa 5 vuotta myöhemmin, tilanne muuttui. Kuuban kriisin jälkeen 1962 maat hyväksyivät yhteisen sopimuksen olla käyttämättä ydinasetta. Monet maat ovat yhtyneet myöhemmin YK:n ydinaseiden kieltosopimukseen. Valitettavasti Suomi ei ole allekirjoittanut sopimusta. Eikä Euroopan maat hyväksyneet presidentti Kekkosen aloitetta ydinaseista vapaan vyöhykkeen muodostamista Jäämereltä Välimerelle. Nykyinen eduskunta jopa suurella enemmistöllä päätti liittymisestä sotilasliitto Natoon päästäkseen USA:n ydinsuojaverhon alle, vaikka jokainen tiedämme, ettei tällaista ydinsuojaa ole olemassakaan, jos tilanne todella kärjistyy ydinaseiden käyttöön saakka. Ydinsodassa ei ole voittajia. Oiva Björkbacka VAIKUTA KAUPUNGINOSASI ASIOIHIN! Liity sinäkin yhteiseen Kaarela-Seuraan! Liittyminen on helppoa: maksa jäsenmaksu 10 euroa yhdistyksen tilille NORDEA FI09 1004 3000 2043 03 ja kirjoita yhteystietosi viestikenttään. Lähetämme infoa tapahtumista ja alueemme tärkeistä asioista. WWW.NETTIKULTA.FI Asiakkaiden suosittelema Tule ilman ajanvarausta tai varaa aika puh. 044 9877 049. Teemme myös kotikäyntejä. Lapinlahdenkatu 19, Helsinki ma-pe 10-16, la-su ja iltaisin sop. mukaan KULTAA & HOPEAA OSTAMME HELSINKI I VANTAA I ESPOO Liila Viisari Kaari WWW.MATTOKYMPPI.FI Opiskelijan onnenpäivät Nyt olis kaikki normaalihintaiset tuotteet -15 % Tarjous voimassa 31.8. saakka voimassa olevalla opiskelijakortilla KIITOS! Lämmin kiitos merkipäivänäni 05.07.2022 minua muistaneille! Eki AVOINNA 19.-31.8.: ma-to 9-20, pe 9-18, la 10-16 Lisäksi avoinna konserttisalin tilaisuuksien yhteydessä ”Mätäjoki virtaa Kannelmäen halki. Sen varrella voi ihailla luontoa, tavata ihmisiä, leikkiä, liikkua ja harrastaa. Se tarjoaa virikkeitä mielikuvitukselle. Jokiseutua voi tarkastella myös aikajanalla, vuosien varrelta. Millaista on ollut, mitä on nyt, millaista voisi olla tai haluaisit olevan tulevaisuudessa?” Näytteilleasettajat: Tiia Bhandari Hillevi Grönholm Aija Johansson Marjatta Kainulainen Eila Karhu Seija Kosunen Sirkka Kosunen Marjatta Mäkinen Anja Oasmaa Raisa Marjut Salonen Leila Selmo Helena Tahvanainen Outi Taskila Lina Vonti Avajaisissa musiikkiesitys duolta ”Kaikuluotain” (Raisa Marjut Salonen ja Jore Vartiainen ). Myytävänä tilava läpitalon kaksio Kannelmäessä. Valoisa pohjaratkaisu, vehreät näkymät ja mainio sijainti. Soita ja sovi esittely. Seija, p. 045 1323 828 Kantsun kyläjuhlien oheisnäyttely ”Mätäjoen varrelta” 19.8.-31.8.2022 Kanneltalon galleriassa. Avajaiset 18.8. klo 17.30 Hillevi Grönholm Tanotorvi Facebookissa! Osallistu ja vaikuta sisältöön! www.facebook.com/Tanotorvi
11 10.8.2022 Tanotorvi on Kaarelan ja ympäristön kulttuurija kotiseutulehti. Se on perustettu vuonna 1964. Julkaisija: Kaarela-Seura r.y. Päätoimittaja: Jauri Varvikko, 040 512 5105 jauri.varvikko@eepinen.fi Osoite: Purpuripolku 6, 00420 Helsinki Aineistot: tanotorvi@eepinen.fi Ilmoitusmyynti: Seija Kuoksa / Eepinen Oy P. 010 3206 663, 045 1323 828 seija.kuoksa@eepinen.fi Ilmoitushinnat: Tekstissä: 1,20 /pmm Takasivu: 1,30 /pmm Paino: Botnia Print Oy, Kokkola Jakelu: SSM Oy / Hjex Oy Hankasuontie 3, 00390 Hki http://hjex.fi/jakelupalaute Painos 23.000 kpl Lehti jaetaan ilmaiseksi kaikkiin talouksiin. Jakelualue: Kannelmäki, Hakuninmaa, Maununneva, Malminkartano, Kuninkaantammi, Honkasuo, Konala, Pitäjänmäki, Lassila, Pohjois-Haaga, osa EteläHaagaa, Kaivoksela, Silvola. Nippujakelu alueen yrityksiin. KULTATUKKU.FI HELSINKI • Kauppakeskus Ristikko, Ajomiehentie 1. Avoinna ma-pe 10-18 Ostamme kultaiset ja hopeiset korut, kellot ja rahat. Myös kultalaatat, kultahampaat ja pöytähopeat kelpaavat eikä korujen tarvitse olla edes ehjiä. Arvion saat myymälässämme saman tien ja rahatkin ihan hetkessä vaikka käteisenä. ERKIN ILONRYPYT LISÄÄNTYVÄT HOITOKODISSA Om a huo ne, om a hoit aja Ääne nava us hoiv amu usik on kans sa Kalamie helle lohikeit toa lounaak si Voimat reenit ohjaaja n kanssa Voitin Heikin Monopoli-matsissa Kun kotona ei enää yksin pärjää, hoitokodissa on hoivaa ja turvaa ympäri vuoro kauden. Lisäksi tarjoamme laajan valikoiman palveluita asukkaiden toiveiden mukaisesti. Elämänilosta kertovia ilonryppyjä lisää erityisesti se, että meillä saa halutessaan olla sekä oman huoneen rauhassa että yhdessä muiden seurassa. Lue lisää pääkaupunkiseudun hoitokodeistamme: paivakumpuhoiva.fi SIELLÄ ASUU ELÄMÄNILO. Päiväkummun hoivapalveluita: KOTIPALVELUT • HOITOKODIT PALVELUASUMINEN • PÄIVÄTOIMINTA Pääkaupunkiseudulle kauan kaivattua sisäharjoittelutilaa tuova Pirkkolahalli on avannut ovensa. Harjoitushallin toiminta on lähtenyt vauhdilla liikkeelle. PIRKKOLAHALLI sai käyttöönottoluvan kesäkuun lopussa. Heinäkuu kului hallia sisustaessa ja nyt ollaan valmiita avaamaan ovet isommille joukoille. Ovia onkin kolkuteltu jo malttamattomina. Pääkaupunkiseudulla on ollut viime vuodet valtava pula asianmukaisista sisäliikuntatiloista. Elise Gymnasticsin rytmisen voimistelijat ovat ottaneet voimistelukanveesit käyttöön jo heinäkuussa. ToPon koripalloilijat harjoittelevat yhdellä Pirkkolahallin kolmesta täysmittaisesta koriskentästä. PinkkiBasketin aikuisten vasta-alkajanaisten koriskurssit elo-syyskuussa menivät saman tien täyteen, ja elokuun lopussa parketit täyttää huimasti kasvanut junnukoristurnaus, Tallink Tournament. Myös HNMKY ja Helmi-Basket tuovat toimintaansa uuteen halliin. Urheilupainotteisen PohjoisHaagan Yhteiskoulun PHYKin oppilaat valtaavat hallin päivisin heti koulujen alettua. Dickenille Pirkkolasta muodostuu kotipesä, kun juniorit tulevat treenaamaan Pirkkolahallin salibandy/käsipallokentällä, aikuiset viereisen uimahallin palloilusalissa. Padel Club Finland avaa Pirkkolahalliin ensimmäisen klubinsa Helsingissä. Kahdeksan kentän kokonaisuus avautuu 16.8. alkaen. Kaikkiaan Pirkkolahallin on arvioitu liikuttavan viikkotasolla noin 4000 eri kävijää ja keräävän jopa 30 000 liikuntakertaa kuukaudessa. Sekaan mahtuu silti vielä. Hyviä viikonloppuja iltavuoroja on vielä vapaana varattavaksi. Turvallista, laadukasta harjoittelua Kansalaishankkeena, yksityisin ja lainavaroin toteutettu Pirkkolahalli nostaa pääkaupunkiseudun harjoittelumahdollisuudet uudelle tasolle. Hallissa on yhteensä 7 400 m2 liikuntatilaa. Materiaalit, tilat ja laitteet on valittu erityisesti laadukasta ja turvallista harjoittelua varten. Joustolattiat voimistelukanveeseissa ja kentillä, turvaalueet kenttien laidoilla ja esimerkiksi huolella mietitty valaistus vähentävät loukkaantumisriskiä. Erityisesti rytmiset voimistelijat osaavat arvostaa 12 metriä korkeata harjoittelutilaa, jota laji vaatii. Taitoja kamppailusali, kuntosali ja 67-metrinen sisäjuoksurata tarjoavat erinomaiset mahdollisuudet fysiikkatreeneihin oman lajiharjoittelun rinnalle. Kahvilaa tullaan pyörittämään yhteistyössä naapuriuimahallin ravintolayrittäjän Jani Hyvösen kanssa. Hallin taustayhteisönä on Lattiaa Liikkujille ry, jonka perustaja ja toimintaa pyörittävän Pirkkolan liikuntahalli Oy:n hallituksen puheenjohtaja Kirsi Eräkangas sanoo: ”Alun perin meillä oli tarkoituksena vuokrata joku vanha teollisuushalli ja muokata se liikuntakäyttöön. Sopivaa vaan ei löytynyt. Hurja urakkahan tämä on ollut, 10 000 m2 hallin toteuttaminen, mutta upea siitä tuli.” Hallin rakentaminen sujui odotusten mukaisesti, kun vauhtiin päästiin Hallin arkkitehtuurista vastasi Siren Arkkitehdit Oy, joka on alun perin myös suunnitellut Pirkkolan Urheilupuiston. Pirkkolahalli noudattaa samaa muotokieltä kuin 1950-luvulla rakennettu uimahalli. Hallin urakoitsijana toimi Jatke Oy, jolla on laaja kokemus liikuntahallien toteutuksesta. Ensimmäiset urakkaneuvottelut käytiin vuonna 2018, ja rakentamaan pääsimme vihdoin loppuvuodesta 2020. Ensimmäisistä urakkaneuvotteluista projektin aloittamiseen kuljettiin siis pitkä tie, mutta kahden vuoden odotusajan jälkeen pääsimme vihdoin tositoimiin. Olemme lopputulokseen hyvin tyytyväisiä. Halli istuu luontevasti Keskuspuiston maisemaan ja Pirkkolan liikuntapuiston ympäristöön. Pyrkimyksenämme oli rakentaa ympäröivää luontoa kunnioittaen, ja mielestäni onnistuimme tässä hyvin. Alueen muut käyttäjät antoivat rakentajille työrauhan. Myös naapuruston kanssa asiat sujuivat ongelmitta, kertoo Jatke Toimitilat Oy:n yksikönjohtaja Esa Rautanen . Pirkkolahalli tarjoaa lisää liikuntatiloja alueen seuroille ja koululaisille, ennen kaikkea lapsille ja nuorille. On ollut hienoa olla mukana projektissa, joka tukee liikuntamahdollisuuksia ja avaa turvalliset ja laadukkaat harrastetilat monelle niitä tarvitsevalle, Rautanen jatkaa. Tervetuloa tutustumaan, soita ja sovi aika! P. 045-783 483 66 pirkkolahalli@gmail.com tai www.pirkkolahalli.fi Upouusi Pirkkolahalli on avannut ovensa
12 10.8.2022 KAUPPAKESKUSKAARI.FI Uusia alkuja Kaaresta kotiin.