No 8 11.9.2019 • 55. VUOSIKERTA WWW.TANOTORVI.FI JULKAISIJA KAARELA-SEURA RY ? Spinnyn vilkas syyskauden sesonki käynnistymässä paljon edullista vaatetta, tavaraa ja löytöjä. ? Vielä ehdit varata myyntipöydän edullisin hinnoin elokuulle ? Helppo kokonaispalvelu hoidamme myynnin puolestasi (vain laatutavaraa!) ? Otamme vastaan käyttökelpoista tavaraa ja vaatetta myös lahjoituksena! NYT TEKEMÄÄN LÖYTÖJÄ SPINNYSSÄ Kirpputori Spinny Kaupintie 13, 00440 Helsinki www.kirpputorispinny.com Kesäaukioloajat 31.8. asti Ark 11-18 (myyjät -18.30), La 10-16 Spinny KANNELMÄEN KESKUSAPTEEKKI Kannelmäen Keskusapteekki avoinna Ma-Pe 9-20, La 10-16 Vanhaistentie 1, uuden Alepan vieressä www.kannelmaenapteekki.fi Malminkartanon apteekki Luutnantintie 5, terveysaseman lähellä Kannelmäki 60 vuotta Konalan liikuntakeskus kätkee mielenkiintoisen kokonaisuuden Yrittäjät Juho Nyrhilä ja Antti Annala pyörittävät persoonallista Hiekka Beach Volley Clubia. HU:n syyskausi käyntiin 24h uinnilla
2 11.9.2019 PESULA NOUTOPALVELU kotiovelta kotiovelle (koko pääkaupunkiseutu) vain 10 € esim. puvuntakki 16 20€/kpl Mattopesut alk. 8 95€/m 2 MATTOJEN JA LIINAVAATEPESUN YKKÖSMESTA TÖÖLÖSSÄ JA MYYRMANNISSA TÖÖLÖNTULLIN • Mannerheimintie 83, Hki • p. 09 2418 770 MYYRMANNIN • Iskoskuja 3 A, Vantaa • p. 040 455 1230 sis. nouto & palautus T A R JO U S T A R JO US www.kultatukku.fi Espoo, Kauppakeskus Espoontori, ark. 10-18 la 11-15 Helsinki, Kauppakeskus Ristikko, ark. 10-18 la 11-15 Helsinki, Kauppakeskus Itis (Hansasilta 2. krs.), ark. 10-18 Ostamme päivän hintaan: • kaikki kultaja hopeakorut • kellot • hammaskulta • pöytähopeat • rahat (joissa jalometallia) Voit myös tilata turvapussin ja lähettää esineesi meille maksutta postin kautta Verkkokauppa ja 9 myymälää, joissa Suomen suurin valikoima secondhand ja vintage -koruja Valikoimassa paljon merkkikoruja ja harvinaisuuksia sekä uusia kultasormuksia! Kantsun Olohuoneen toiminta linkittyy läheisesti Kannelmäki-liikkeeseen ja on meidän kaikkien kantsulaisten Olohuone ja asukastila – millaista toimintaa sinä haluaisit järjestää? Tiistaisin klo 18-20 kokoontuu ”Iloa kädentaidoista -ryhmä”, jossa neulotaan, virkataan, ommellaan ja askarrellaan. Tule mukaan Kantsun Olohuoneen kerhoihin, tervetuloa! Osoite: Vanhaistentie 3 B, Kannelmäki, ravintola Unelman vieressä. FB-ryhmät; Kannelmäki-liike & Kantsun Olohuone sekä Kannelmäki auttaa T E R V E T U L O A ! Tähän aikaan syksystä Punaisen Ristin vapaaehtoiset tapaavat usein. Kaikilla on kalenterissa yksi viikko merkitty kokonaan punaisella, mahdollisuuksien mukaan silloin otetaan jopa vapaata töistä. PUNAISEN RISTIN perinteinen Nälkäpäivä-keräys järjestetään paikallisesti vapaaehtoisvoimin. PohjoisHelsingin osaston keräysjohtaja Päivikki Kähönen toteaa, että valtakunnan kolmanneksi suurimman osaston alueella töitä riittää. – Näin suuren keräyksen järjestäminen vaatii paljon ennakkovalmisteluja ja osaavia käsipareja. Meillä on kymmeniä vastuukerääjiä, jotka huolehtivat keräyksen aikana kyläpisteistä Kannelmäessä, Pakilassa, Malmilla ja Viikissä. Mutta on meillä vielä paljon tekemistä – haluamme kerääjän Nälkäpäivänä ihan joka kylään! Iso osa osaston Nälkäpäivä-tiimin työstä on lippaiden ja kerääjien koordinointia. Useimmat kerääjät ovat mukana auttamassa tunnin tai kaksi. Viime vuonna Pohjois-Helsingissä Nälkäpäivään osallistui yli 200 kerääjää. – Kerääjäksi voi tulla kuka tahansa, aiempaa kokemusta ei tarvita. Riittää, että henkilöllä on auttamishalua, positiivinen asenne ja mukanaan henkilökortti. Meidän vapaaehtoiset antavat kerääjälle lippaan, liivin ja perehdytyksen tehtävään. Kerääjä voi tilata lippaan myös kotiovelle Vaikka keräys itsessään toistuu vuosittain hyvin samanlaisena, paikallisosaston vapaaehtoisilla on halu kehittää keräystä isommaksi. Tänä vuonna Pohjois-Helsingin vapaaehtoiset lupaavat toimittaa lippaan vaikka kerääjän kotiovelle. – Pilotoimme jo viime vuonna Lipas ovelle -palvelua. Palaute etenkin perheenäideiltä oli todella positiivista, joten nyt markkinoimme palvelua isommin. Toivomme, että meillä olisi Nälkäpäivänä oikein kiire ajaa lippaita niin Konalaan, Viikkiin kuin Jakomäkeenkin, Päivikki naurahtaa. Lisäksi tänä vuonna kahdessa lipaspisteessä voi lahjoittaa myös kortilla. – Käteistä on yhä harvemmalla, joten meidänkin on syytä ottaa käyttöön uusia lahjoitustapoja. MobilePay ja korttilahjoittaminen ovat tätä päivää. Nälkäpäivänä autetaan eniten apua tarvitsevia Nälkäpäivänä kerätään apuja Punaisen Ristin katastrofirahastoon. Suomessa katastrofirahaston varoilla autetaan mm. tulipaloissa kotinsa menettäneitä perheitä, annetaan henkistä tukea ja tuetaan Vapaaehtoisen pelastuspalvelun toimintaa. Ulkomailla Punainen Risti toimii katastrofeissa ja konflikteissa. Käytännössä työ on ihmisten pelastamista, hoitamista, avustamista ja kuntoutusta. Päivikin mukaan moni osallistuu Nälkäpäivään, koska haluaa oikeasti auttaa eikä vain päivitellä maailman menoa. – Meillä on hyvä porukka ja hyvä fiilis tässä tiimissä. Usein ensikertalainen kerääjä yllättyy siitä, miten positiivista palautetta kerääjä saa myös lahjoittajilta, moni kiittää kerääjiä tärkeästä työstä. Todella vähän meidän alueella on tullut vastaan mitään negatiivista palautetta. Päin vastoin – itselle saa auttamisesta takuulla hyvän mielen. Lue lisää Nälkäpäiväkeräyksestä ja katso lipaspisteet Pohjois-Helsingissä: bit. ly/nalkapaiva_2019 Teksti: Marjukka Kähönen Kuva: Ison Numeron myyjä Marius Autetaan eikä meinata! Kolmipäiväiseen Nälkäpäivä-keräykseen osallistuu Pohjois-Helsingissä yli 200 vapaaehtoista kerääjää. SPR Pohjois-Helsingin osaston keräysjohtaja Päivikki Kähönen (keskellä) tiimeineen on suunnitellut keräystä keväästä asti. SE ON TÄÄLLÄ TAAS. Nimittäin alkusyksy, täynnä erilaisia harrastusmahdollisuuksia, joihin tarttua. Minulle alkusyksy on usein olotila, jolloin puhkun tarmoa ja saan mahtavia ideoita, runttaan kalenterin täyteen erilaisia kulttuurimenoja ja ystävien tapaamisia. Sitten sovittelen niitä suhteessa perhekalenteriin ja toisten menoihin. Jäljelle jää tästä ideapölläyksestä noin puolet. Ideoinnin lisäksi tunnen syksyn alkumetreillä käsinkosketeltavaa kaikkivoipaisuutta, jolloin mikä tahansa on mahdollista. Keskeneräiset opinnot, elämänmuutos konseptilla hobitista luostarimunkin mielen tyyneyteen, uusi liikuntalaji, josta tulee vielä SE laji, jota rakastan loppuikäni, kyllä, kaikki tämä syyskuun ensimmäisillä viikoilla!! Helppoa kuin mikä. Suunnittelen, aikataulutan, etsin liikuntakursseja, mietin uusien välineiden hankintaa tässä kohtaa järjen ääneni usein kuiskaa, ettei kannata satsata satasia, jos ei rakkaussuhde liikuntaan jostakin oudosta syystä kestäisikään ja...sitten alkaa arki. Sumplaan ja sähellän, kiidän ja kiroilen, liikun ja levähdän. Hieman pidempään. Jos vanhat merkit pitävät paikkansa, ovat uudet liikuntalajikokeilut ohi ihan viimeistään lokakuun puolivälissä. Siitä eteenpäin vietetään perheenjäsenten synttäriputkea useine juhlineen, jolloin voin aina vedota siihen, etten ehdi jumppaamaan, koska pitää järjestellä juhlia. Ja ohhoh, kohta onkin joulu ja joulukiireet. Joulun jälkeen ei tule juuri uusia liikuntalajeja mietittyä, sillä harrastukset alkavat syksyisin. Kuka menisi kesken kauden johonkin. Okei, myönnän, huhtikuussa, kun lumikinoksen alta pilkottaa tekonurmikenttä jo hieman enemmän, tekee mieli pelata jalkapalloa. Pelasinkin nuorempana ja muutama vuosi sitten naisten harrastusjoukkueessa hetken aikaa. Oli tosi hauskaa, sen minkä olin mukana. Mutta ei sekään rakkaussuhde kestänyt. Ai miksi? Luulen sen johtuvan rajoitteista päässäni. En ole kilpailuhenkinen eikä kilvoittelu itsensä kanssa ole juttuni. Sen sijaan alan liian usein vertailla itseäni toisiin, kömpelö mörkö jää pienille pistesijoille. Salaisesti kyllä muistelen 90-luvulla saamiani Jari Litmasen yksinharjoitteluohjeita jalkapalloilijalle. Jaa-a, huhtikuun jälkeen koittaa kesä ja pesti kannustusjoukoissa jalkapalloturnauksissa, sehän on melkein kuin olisi itse urheillut! Viime aikoina olen hieman yrittänyt skarpata. Siis noin viikon verran. Enemmän arkiliikuntaa, vähemmän herkkuja (pari repsahdusta vasta viikossa, kyllä se tästä). Pienin askelin. Sovin ystävän kanssa kävelytreffit. Ystävän puoliso kysyi ennen lähtöämme, menemmekö kävelylle bussilla vai junalla. No mutta hei, käveltiin ihan reipas lenkki. Juuri kun alkoi tulla hiki, löysimme kuitenkin sopivan penkin mihin oikaista turisemaan. Toki kävelimme vielä sen jälkeen hieman, että ei se nyt ihan makoiluksi mennyt. Ystäväni ovat tietoisia syksyn sekoiluistani, jolloin tapahtuu jotain outoa, johon he voivat osallistua. Erilaisiin kokeiluihin suhtaudutaan rennosti, eräskin ystävä toteaa myöhemmin tyynesti ja arkipäiväisesti: ”joo joo, mutta sullahan oli silloin taas joku itsensäetsimisvaihe.” Näin se oli, ja eteenpäin kohti uusia katastrofeja. Mutta se on jännä homma, että kun ystävä lähtee mukaan kokeilemaan vaikka jotain uutta jumppaa, ja vaikka hänellekin se näyttäisi olevan yhtä vaikeaa kuin minulle, niin ei hän makaa sohvalla kolmen viikon kuluttua, uupuneena elämän raskaudesta. Ei, hän käy jumppaamassa! Ja vaikka hän sairastuisi flunssaan niin kuin usein alkusyksystä käy, niistettyään itsensä terveeksi hän tekee paluun jumppatunnille. Itsestäni en voi sanoa samaa. Mistähän sitä pitkäjänteisyyttä saisi ostaa? Ja mitenhän ne rajoitteet omassa päässä saisi hiljenemään? Mistä löytäisin liikunnan ilon ja onnistumisen? Mistä ylipäänsä löytäisin sen sietokyvyn arjen toistuviin ilmiöihin: vähän kerrallaan mutta säännöllisesti. Lenkkeily, jumppa, jooga, ei ole pakko vetää heti ensi yrittämällä sillä lailla veren maku suussa (ei varsinkaan joogata) ihan täysillä. Mutta miten se tehdään?! Karolina Lamroth Kirjoittaja rakastaa musiikkia ja lukemista, on MLL Kannelmäen yhdistysaktiivina aina pienten puolella ja toivoo maailmanrauhaa. Mutsi ja lähiön lumo Etsintäkuulutus: luostarimunkin tyyneys & kiva liikuntaharrastus
11.9.2019 3 Pääkirjoitus Seuraava numero ilmestyy 9.10.2019. Aineisto toimitukseen 27.9. mennessä. KYLMÄT VÄREET KULKEVAT YHÄ SELKÄPIISSÄ, kun kuuntelen biisiä. En tosin rämpyttänyt yhtään mitään vuonna 1968, koska synnyin vasta vuonna 1969. Tarina on kuitenkin tuttu kaikille lähiölapsille, ja etenkin meille kannelmäkeläisille. Kun biisi julkaistiin vuonna 1998, olin 29-vuotias ja asuin paluumuuttajana taas Kannelmäessä, vuonna 1959 valmistuneessa lapsuudenkodissani Vanhaistentien tornareissa. Kannelmäki on siellä kasvaneille osa identiteettiä. Se ei sinänsä eroa Kontulasta, Myllypurosta, Myyrmäestä tai Martinlaaksosta mitenkään. Tarinat ja tapahtumat ovat lähes identtisiä. Kannelmäen lähiö rakennettiin 60 vuotta sitten. Kontula ja Myllypuro heti perään. Myrtsi viettää nyt samaan aikaan 50-vuotisjuhliaan ja Martsari tulee heti sen vanavedessä. Olin pari vuotta sitten 50-vuotisjuhlissa, jossa lähes kaikki olivat samaa Kontulan jengiä. Alkuun minua jännitti, että miten jätkät suhtautuvat tällaiseen kantsulaiseen harvahiuksiseen kundiin. Yllätykseni oli suuri, kun kaikki olivat täysiä kopioita Länsi-Helsingin lähiökasvateista. Lähes kaikkien vanhemmat olivat muuttaneet Helsingin sisältä lähiöön. Stadilaisuus, jutut, puhetapa, käyttäytyminen, vitsit, nälviminen jne. olivat identtisiä Kannelmäen kanssa. 50-vuotiaat aikuiset regressoituivat välittömästi teinitasolle ja jututkin olivat aivan yhtä typeriä. Lähiöja laumakäyttäytymiseen liittyvät lainalaisuudet ja arvot astuivat voimaan kuin sormia napsauttamalla. On yllättävää, miten nuoruudessa omaksuttu identiteetti yhä elää meissä ja työntyy tarvittaessa esiin. Maailmankuvamme ja arvomaailmamme kasvavat ikääntymisemme myötä. Jos lapselle tärkeitä asioita ovat oma perhe ja piha, niin nuori etsii sitoutumisen kohteita ympäristöstään ja asuinalueestaan ja sitä vanhemmat kauempaa. Identiteetistä tulee sekoitus omaa persoonaa ja erilaisia omaksuttuja asioita; vanhempien, vieraiden ja alakulttuurien arvomaailmaa. Nuoren näkökulmasta maailma on kapea ja lyhyt, niin ajallisesti kuin näkemystenkin osalta. Minulle riitti nuorena tämä hetki. Ajallinen horisonttini ei ylettynyt Kannelmäen rakentamista kauemmas. Minun maailmassani tarinani rakennettiin alkavaksi vuodesta 1959 ja sillä oli selkeät rajat, joita tarpeen mukaan reviirinomaisesti puolustettiin. Kaikki kaukaisempi oli muiden sukupolvien ja ihmisten tarinaa toisesta ulottuvuudesta. Olen viime vuosina kiinnostunut entistä enemmän historiasta ja ihmisten liikkeistä. Kaarelan menneisyyden avautuminen minulle on tuonut syvää tyydytystä. Näen ja kuulen sielussani Kårbölen ja Gammelbyn synnyn satoja vuosia sitten, Kannelmäkeä peittäneiden ikikuusikoiden huminan Mätäjoen varteen kaskettujen pienten peltotilkkujen ympärillä, venäläisten linnoitustöiden kalkkeen ja Kaarelan alkuperäisen ruotsinkielisen väestön pelonsekaisen suhtautumisen kylää repiviin aluejakoihin ja ympärille nouseviin kerrostaloihin. Kannelmäki ja Kaarela jatkavat kasvuaan ja vuonna 2059 joku kirjoittaa 100-vuotisjuhlien kunniaksi omannäköisen tarinan lähiöstä. Pidetään kiinni siitä, että tarinan jatkumo on yhtenäinen. Onnea Kannelmäki-59! Jauri Varvikko jauri.varvikko@eepinen.fi Kannelmäki forever 68 Kannelmäki, ja peilin luona pieni poika seisoi, harjanvartta kuin kitaraa rämpytti, raukka riemusta sekaisin Kanssa radion ja Rautavaaran hän salaa yleisölleen lauloi, mykkinä kuuntelivat muoviset sotilaat ja ehkä tyttö naapurin Sormet ja sielu arkana tarinoita kuunnellen, kun niissä maailma sykkii jossain kaukana luoksensa kutsuen Tuli Hector, Juice ja Hurriganes tuli kolme kipeää sointua, kun ne korkeakaulaiset (venäläiset) kitarat Anttilasta tilattiin Naapurin tytöllä jo poikaystävä, meillä sälleillä maailma epävireessä ja äänet pettäen blowing in the wind me autotallissa hoilattiin Sormet ja sielu haavoilla vastausta etsien, miksi maailma murheineen kimpussa, meidän nuoruutta pilkaten Niin vuosikymmenet matkalla vaihtua saa, vaan tavat ei miksikään muutu, on menty Salosta Hanhiniemeen ja aina Helismaahan takaisin Ja kun hiukset ja haaveet harvenee ei poika tarinoistaan luovu, vaikka naapurin tyttökin jo naimisiin jo mennyt kerran jos toisenkin Sormet ja sielu arkana tarinoita kuunnellen heiluu varjoissa vapaan maailman puunukkena tanssien Kannelmäki-68, Sir Elwoodin hiljaiset värit, 1998 Meissä kaikissa asuu ihmettelyn taito, mutta miten sen voi päästää valloilleen? Kansallisteatterin alueprojektin taitelijat kannustavat kaarelalaisia antamaan itselleen kaksi tuntia aikaa viikossa uteliaan asenteen herättelyyn. OTSIKON LAINAUS ON muistiinmerkintä Kannelmäen kirjastossa olevasta KAARELLA-päiväkirjasta. Tämä pohdinta onkin toiminut inspiraation lähteenä Ihmettelyn taito -työpajoille, joita järjestetään syksyn ajan Kannelmäen kirjaston lukuliiketilassa. Maksuttomissa työpajoissa osallistujat pääsevät syventymään ihmettelyn äärelle ja kohtaamaan itsensä ja kanssaihmiset arjesta poikkeavalla tavalla. Viime keväänä järjestimme alueella tarinateatteriin pohjautuvia työpajoja, joissa oli osallistujia kahdeksanvuotiaista kuusikymppisiin. Moni osallistuja kommentoi, että työpajoissa oivalsi omasta elämästä jotain uutta ja näki oman elämänsä uusin silmin. Monet kohtasivat sellaisia ihmisiä ja kuulivat tarinoita, joihin ei muualla elämässä törmäisi, kertoo toinen työpajojen ohjaajista Anni Pellikka . Ohjaajana olin liikuttunut ihmisten avoimuudesta, ja siitä taianomaisuudesta, kun hyvin erilaiset ihmiset saapuvat saman piirin äärelle, Pellikka jatkaa. Ei ennakkovaatimuksia! Ihmettelyn taidon voi oppia, kun vain malttaa pysähtyä. Näissä työpajoissa ei tarvitse osata ennalta mitään. Tärkeintä on utelias asenne ja tahto antaa itselle aikaa. Työpajat ovat suunnattu kaikille ja kaikenikäisille. Voit löytää itsestäsi taiteilijan, kun vain uskallat antautua ihmettelylle. Työpajoissa harjoitellaan ihmettelyä mm. kirjoittamalla, liikkumalla, improvisoiden sekä klovnerian avulla. Kaikki saavat tulla omana itsenään työskentelemään turvallisessa ja sallivassa ilmapiirissä. Pellikka odottaa syksyn työpajoilta ihania kohtaamisia sekä hetkessä syntyvää taidetta yhdessä mitä erilaisempien ihmisten kanssa. Yllätyn varmasti itsekin!, Pellikka hihkaisee. Myös lapset pääsevät ihmettelemään Lapset ja vanhemmat pääsevät sukeltamaan erilaisten tarinoiden maailmaan ilmaisissa satujoogissa syksyperjantaisin. Satujooga sopii hyvin perheille vahvistamaan keskinäistä vuorovaikutusta ja leikkiä. Samalla se antaa mahdollisuuden rauhoittua ja eläytyä yhdessä satuun. Satujoogatuokiot ovat suunnattu vanhemman kanssa perheen pienimmille 3-vuotiaista ylöspäin, tuokiot järjestetään Kannelmäessä ja Malminkartanossa. ”Elämä loppuu siihen, kun lakkaa ihmettelemästä” Kansallisteatterin Kaarella -hanke kannustaa alueen asukkaita ihmettelyyn MAKSUTTOMAT IHMETTELYN TAITO -työpajat Kanneltalon kirjaston lukuliiketilassa Tiistai-iltaisin 17.9.-12.11. klo 17.30-19.30 (ei syyslomalla 15.10.) Ennakkoilmoittautuminen pe 13.9. mennessä: anni.pellikka@kansallisteatteri.fi. Toivomme, että voit sitoutua useampaan työpajaan, mutta voit myös osallistua vain yhteen työpajaan. MAKSUTTOMAT SATUJOOGA -tuokiot Kannelmäen kirjaston Lukuliiketilassa perjantaisin 13.9., 27.9 ja 11.10. klo 10.00 10.45. Malminkartanossa Leikkipuisto Piikassa (Arentikuja 4, 00410 HKI) perjantaisin 20.9. ja 4.10. klo 10.00 10.45. Tilaan mahtuu rajattu määrä lapsi-aikuinen-pareja, joten ilmoittauduthan ennakkoon anni.pellikka@kansallisteatteri.fi. KAARELLA on Kansallisteatterin kolmivuotinen alueellinen yleisötyöhanke Kaarelan alueella. Sen tarkoituksena on tuoda teatteria ja ilmaisun mahdollisuuksia Kaarelan alueen asukkaille. KAARELLA-hanke on yksi Helsinki mallin hankkeista. https://kansallisteatteri.fi/ytyayleisotyo/kaarella/ https://www.facebook.com/ytyakansallisteatteri/ Kanneltalon syyskauden avajaisissa 28.8.2019 nähtiin otteita syksyn kantaesityksistä ja nautittiin kahvilan tarjoiluista. Paikalla oli Kanneltalon edustajia sekä esitysten tuottajia, esiintyjiä ja ohjaajia. SYYSKUUSSA SAA ensi-iltansa Jonna Järnefeltin ja Jukka Nylundin Yli rajan. Musiikkiesityksessä on henkilökohtaista ja suoraa tulkintaa rajojen ylityksestä, suorittamisesta, läheisriippuvuudesta ja luopumisesta. Esityksessä pohditaan, minkälaisissa hetkissä joudumme ylittämään itsemme. Esityksen laulut ja tekstit kertovat elämän käännekohdista: menettämisestä ja pelkojen kohtaamisesta sekä uuden oppimisesta ja rajoittavista rooleista irtautumisesta. Vaikeat mutta palkitsevat rajanylitykset paljastavat meistä yllättäviä voimia ja mahdollistavat uudet alut. Jonna Järnefelt, tekstit ja laulu; Jukka Nylund, sävellykset, musiikki ja laulu; Tommi Asplund, viulu; Iida-Vilhelmiina Sinivalo/Riikka Lampinen, sello Kesto noin 1 h Ensi-ilta pe 27.9. klo 19, esitykset la 28.9., ti 1.10., ke 23.10. klo 19 ja ti 8.10. klo 14 Marraskuusta saadaan nauttia Myllyteatterin Viisi tapaa olla vapaa teatteriesityksestä. Myllyteatterin persoonallisella kieliopilla toteutettu esitys ei tarjoa oikotietä onneen tai parempaan elämään, mutta se etsii ja kysyy. Ja sen myötä nauraa, nauttii, muistelee, suree ja hekumoi. Ensi-ilta ke 6.11. klo 19 esitykset to 7.11. – ti 12.11. klo 19 Myllyteatteri: näyttelijät Tatu Mönttinen, Kaisa Niemi, Jarkko Nyman ja Hanna Raiskinmäki, käsikirjoittaja Niina Miettinen, ohjaaja Kaisa-Liisa Logrén sekä lavastusja pukusuunnittelija Veera-Maiju Murtola Lastenteatterin puolella lapsia ilahduttaa marraskuun loppupuolella Willman Dance Companyn Keisarinnan uudet vaatteet. Tuoretta, huumorin ryydittämää ja kulutusjuhlaan kantaaottavaa tanssiteatteria lapsille. Tanssiteatteriesityksessä ajaton klassikkosatu Keisarin uusista vaatteista päivitetään nykyaikaan. Keisarinnan päivät hovissa täyttyvät hömpänpömpästä. Vaatteet vaihtuvat lennossa ja kulutusjuhla on loputonta. Kaikesta ihanasta huolimatta Keisarinna tuntuu olevan tyytymätön. Voisivatko kaksi huippubrändin vaatesuunnittelijaa tarjota helpotuksen tyytymättömyyteen? Ensi-ilta to 21.11. klo 18 esitykset pe 22.11. klo 18, la 23.11. ja su 24.11. klo 15 Marjaterttu Willman – koreografia ja konsepti, Jonna Aaltonen, Jenna Broas, Emmi Pennanen, Heidi Lehtoranta, Heidi Tiainen – tanssi Marras-joulukuun vaihteessa saa ensi-iltansa musiikkiteatteriesitys Hämärätunnin Romeo, joka on tehty yhteistyössä Kai Chydeniuksen , Heikki Turusen ja Tatu Siivosen kanssa. Kirjailija Heikki Turusen teoksiin perustuva monologi saattaa yhteen kaksi oman polvensa merkittävintä taiteilijaa, Turusen ja Kaj Chydeniuksen. Avajaisissa esitetty ote oli vahva ja vaikuttava. Tämä musiikillinen monologi on koettava ehdottomasti. Tatu Siivonen – roolissa, Samuli Reunanen – ohjaus, Heikki Turunen – tekstit, Antti J. Heikkinen – käsikirjoitus, Kaj Chydenius – musiikki, Eeppi Ursin, Arja Paju ja Oskari Lehtonen – lavalla Ensi-ilta pe 29.11. klo 19 esitykset la 30.11. ja to 5.12. klo 14, ti 3.12. ja ke 4.12. klo 19 Kuvat Jauri Varvikko Kanneltalon syksyssä on voimaa ja syvyyttä Tatu Siivonen Jonna Järnefelt
4 11.9.2019 MAAILMA EI OLE läheskään ankea paikka. Iloa löytyy, kun sitä osaa hakea. Erityistä iloa ainakin minulle on tuottanut Petteri Orpon synkkä naama vaalien jälkeen. Hän tuskin vieläkään ymmärtää, kuinka vaaleissa nyt näin kävi. Ei tule ukosta pokerin pelaajaa. Ei se oikein istu jämäkän oppositiojohtajankaan rooli miehelle, uskottavuus puuttuu. Olisipa vaan aikoinaan valittu Jan Vapaavuori puheenjohtajaksi, niin olisi maalla pätevä pääministeri. No, hänen aikansa vielä koittaa. Niinistö istuu jo toista kauttaan. Se tässä vielä naurattaa, kunnaistenlehdet valitsivat aikoinaan Orpon Suomen seksikkäimmäksi mieheksi... voi hyvänen aika... lyhyenläntä isopyllyinen miehentappi taitaa olla komeus katsojan silmässä... tämäkin on ainoastaan minun mielipiteeni, joku saattaa ajatella toisin... Toinen ilonaiheeni on ruotsalaisten ilmastohössötys. Ruotsalaiset ovat ainakin epävirallisesti nostaneet Nobel-ehdokkaakseen tuikeailmeisen Greta Thunberg -nimisen pikkulikan. Sanottakoon nyt kuitenkin, että ei tämä Greta ole ihan kokonaan syyllinen kohuun. Syyllisiä ovat ruotsalaiset ilmastoterroriin hurahtaneet maailmanpelastajat. Pelkäänpä, että likkaraukka saa turhaan rapaa niskaansa, kun hänet laitetaan pelleilemään purjeveneen kyytiin ja laitetaan vielä sanat suuhun. Meilläkin näyttää olevan mahdollista provosoida koululaiset torille heiluttamaan lippuja ja banderolleja. Mahtavat ne kiinalaiset lopettaa kivihiilen käytön, kun näin jämäkästi asioihin tartutaan. Onneksi on näitä hössötyksiä tullut nähdyksi elämän varrella jo useita. Niihin tulisi suhtautua jonkinlaisella huumorilla. Eihän niitä ole aiottukaan vakavasti toteuttaa. Entisissä diktatuureissa nuorisoa käytettiin häikäilemättömästi hyväksi propagandan teossa. Satusetä Andersen laittoi pikkupojan kertomaan, ettei keisarilla ole vaatteita. Hieno sepite. Vaan eihän se suinkaan tähän loppunut. Natsi-Saksassa kehiteltiin kertomus, jossa kommunistit olivat katalasti listineen pikkupojan, joka kuului Hitler-jugendiin. Ei jäänyt Neukkulakaan jälkeen natseista. Kansan ihanteeksi ja nuorison esikuvaksi nousi Pavel Morozov -niminen pikkupoika, joka ilmiantoi neuvostovastaisia ajatuksia esittävät vanhempansa. Vanhemmat tietenkin likvidoitiin viranomaisten toimesta ja tämän jälkeen kulakit likvidoivat Pavel-raukan. Uskokoon ken haluaa. Tuleeko tiedonvälitykseen suhtautua vakavasti? Tulisimmeko edes toimeen ilman lehdistön kertomia tärkeitä tietoja? Kyseessä on todella tärkeä asia, ja kaikki minkä lehdistö kertoo, on totta. Olen intohimoinen lehtien lukija, olen sitä ollut jo pikkupojasta saakka. Siksi tiedän, mitä puhun. Tärkeät uutiset jäävät mielen kestomuistiin. Muutama tärkeä uutinen on kuitenkin noussut ylitse muiden. Ensimmäiseksi tulee mieleeni ehkä täydellisin otsikko, mitä olen koskaan lukenut: -Kaamea löytö kaatopaikalta, leikkivät pikkulapset löysivät tyhjästä maitotonkasta miehen pään. Poliisi epäilee henkirikosta. Toinen, lajissaan ylittämätön nykyhetkeen liittyvä uutinen on tämä: Janne Kataja löysi vasemmasta sieraimestaan suuren räkäklöntin. Katso kuvat. Tämä uutinen viimeistään kertoo, kuinka tärkeistä asioista puhumme. Mahtaisimmeko edes tulla toimeen ilman tätä tietoa? Tunnen tarvetta osallistua itsekin merkittävän uutistapahtuman kertomiseen. Kertomus perustuu todelliseen tapahtumaan ja se on kaiken lisäksi omakohtainen: Kakkahätä iski suurkaupungissa.Suomalaisturisti kertoo järkyttävistä hetkistään Lontoossa. Koska rakentelen vasta tekstiä niin en paljasta sitä, miten tämä järkyttävä tapahtuma päättyi. Löytyikö vessa? Tuliko mieleen jokin muunlainen ratkaisu? Kävikö ikävästi? Lukeminen kannattaa aina. Heikki Majava MAJAVAN MATKASSA Kaamea löytö kaatopaikalta Kesä on pulkassa. Jokainen stadilainenkin vähintään käväisi Kehä III:n ulkopuolella. Myös Tanotorven toimitus piti vapaata ja matkusteli. Joutsa on 4500 asukkaan hiljainen kunta Keski-Suomessa, joka herää kesäisin eloon. Kunnassa on enemmän kesämökkejä kuin vakituisia asuntoja. Tänä vuonna kesä päätettiin elokuun puolivälissä järjestettyyn Joutsan Joutorockiin, jonne oli kerääntynyt väkeä ympäri Suomen. S ää suosi järjestäjiä, kun Joutsan keskusta täyttyi festarimeininkiin valmistautuneista musiikin ystävistä. Joutsassa hartaudella ja mielenkiinnolla odotetun Joutorockin esiintyjäkaarti koostui pitkän linjan ammattilaisista. Lavalla nähtiin Klamydia, Melrose, Rock & Roll Sensation. Ilta huipentui pääesiintyjän Eppu Normaalin varmalla otteella vetämään keikkaan. Ilmassa oli odottava tunnelma, mutta samalla rento ja iloinen meininki. Festariyleisö oli valmis vastaanottamaan illan esiintyjät. Ei jää epäselväksi, että tämä on huomioitu ja iso juttu joutsalaisille. Olen Eppujen suuri fani ja nähnyt ainakin 10 kertaa bändin livenä. Odotukset ovat tietysti kovat. Uskon, että Eput vetävät hyvän keikan, sillä kyllähän he sen osaavat, hehkutti mökkijoutsalainen Eeva Liukkonen . Joutorock – ensimmäinen vuosi itsenäisenä Aiemmin bändit ovat esiintyneet Joutsan perinteisten Joutopäivien yhteydessä. Nyt oltiin luomassa jotakin uutta, sillä Joutorock järjestettiin ensimmäistä kertaa omana erillisenä festivaalitapahtumana. Onhan tämä ainutlaatuinen tapahtuma ja totta kai mukana on oltava fiilistelemässä, sanoi Ari Solatie . Joutsalainen Ari kertoi kuulleensa tapahtumasta viime talvena ja hankkineensa liput jo keväällä. Esiintyjät ovat mieluisia. Melrosea on kuunneltu vuosikymmenien ja Eppu Normaali on tietysti omanlaisensa instituutio. Paljon näyttää yleisössä olevan muualta tulleita. Paikkakuntalaiset kyllä joukosta tunnistaa. Tämä on tällainen sosiaalinen tapahtuma ja tutut käyvät taputtelemassa olalle, Ari kertoi tyytyväisenä. Kunnanjohtaja mukana fiilistelemässä Joutsaa jo vuodesta 2005 luotsannut kunnanjohtaja Harri Nissinen oli mukana todistamassa ainutlaatuista tapahtumaa. Hän on ilmeisen ylpeä siitä, että Joutsasta löytyy aktiivisia paikkakuntalaisia, jotka ovat valmiita panemaan itsensä likoon Joutsan puolesta. Joutorockin järjestäjä yrittäjä ja toimitusjohtaja Visa-Matti Kuitunen oli jo kuukausia tehnyt töitä nyt pidetyn tapahtuman eteen. Joutsa tarvitsee lisää Visa-Matin kaltaisia rohkeita toimijoita, totesi kunnanjohtaja. Nissinen uskoo vahvasti Joutsan tulevaisuuteen. Hänen mielestään joutsalaiset ovat juurevia ja sitoutuneita. Joutsan sijainti päätien varrella edesauttaa sen mahdollisuuksia pysyä elinvoimaisena. Joutsaa voi kutsua myös mökkikunnaksi, sillä kunnassa on vapaa-ajan asuntoja enemmän kuin pysyviä. Kyläfestivaalien nuori voimamies Idean isä Visa-Matti kiitteli kuntaa, sillä se on lähtenyt ennakkoluulottomasti ja innolla mukaan hankkeeseen. Ajatus irrallaan Joutopäivistä järjestettävästä tapahtumasta syntyi viime syksynä. Miksi upottaa kaikki saman tapahtuman puitteisiin, kun aivan yhtä hyvin voi järjestää erillisen festivaalin, hyväntuulinen Visa-Matti paljasti idean taustoista. Visa-Matti on paikallisten tuntema yrittäjä, sillä hän omistaa niin Ravintola Kellarin kuin Hotelli Aaton ja Ellin. Nuoresta iästä huolimatta 27-vuotias Visa-Matti on ehtinyt toimia yrittäjänä kymmenisen vuotta ja virtaa tuntuu riittävän. Hän myöntää, että tässä kaikessa tietysti auttaa yrittäjätausta. Joutsalaisella Visa-Matilla ei ole aikomusta lähteä Joutsasta. Nuoreen mieheen on uskominen, sillä kaikki puhuu sitoutuneisuuden puolesta. Vaimo on joutsalainen ja ensimmäinen lapsikin on jo syntynyt. Kyläfestivaalien isäntä ei aio jäädä laakereille makaamaan, vaan aamusta alkaa Joutsan keskustan Pankkiaukiolle rakennetun festivaalialueen purkutyö. Tyylillä toteutetulle tapahtumalle seuraa jatkoa Ilta oli onnistunut ja kaikki sujui odotusten mukaisesti ja tyylikkäästi. Nopeassa tahdissa rakennettu tapahtuma-alue katosi jäljettömiin yhtä vauhdikkaasti kuin se sinne nousikin. Tämänvuotiseen Joutorockiin myytiin yli 2500 lippua. Ensi vuonna jatketaan. Päivä on jo sovittu, ennakkoliput ovat myynnissä ja esiintyjäkaartikin on jo tiedossa. • Vuoden 2020 Joutorock järjestetään elokuun 15. päivä Joutsan pankkiaukiolla. • Esiintyjinä Dingo, Arttu Wiskari, Kotiteollisuus ja Popeda. Teksti Nina Eriksson Kuvat Jauri Varvikko Vielä on kesää jäljellä! Vas. Hannu Perhola Keravalta, Eeva Liukkonen Juvalta ja Tero Otava Joutsasta valmistautumassa iltarientoon. Klamydia heitti tunnetusti täräyttävän keikan. Ari Solatie Harri Nissinen Visa-Matti Kuitunen
5 11.9.2019 Konalan liikuntakeidas K onalassa, Ristipellontie 1A:ssa, on ollut jo vuoden päivät avoinna monipuolinen liikuntakeskus, joka toimii autoliike Aro-Yhtymän entisissä hallitiloissa. Yhteishankkeessa ovat mukana Taekwondourheilijat 2011, Punttisali.com, Helsinki Athletics Cheerleaders HAC, Game of Skills Areena ja Hiekka Beach Volley Club. Kaikki toimijat tarjoavat omanlaistaan harrastustoimintaa luoden ja tarjoten samalla keskinäistä synergiaa eri tavoin niin toisilleen kuin asiakkaille. Halli-idean isä on Taekwondourheilijat 2011 -urheiluseuran puheenjohtaja Teemu Heino , joka oli kaivannut seuralle alueelta suurempia tiloja. Kun Aro-Yhtymän 3000 m 2 tila tuli vuokralle, ryhtyi hän toimeen ja keräämään muita kiinnostuneita mukaan. Muutto liikuntahalliin tapahtui viime vuoden heinäkuussa ja ovet avattiin elokuussa. Vaikka rakennus ei ulkoapäin näytä kovin puoleensavetävältä, ovat sisätilat juuri sellaiset, kuin mukana olevat toivovat. Korkeat ja esteettömät sisätilat mahdollistavat satojen harrastajien yhteistoiminnan omissa tiloissaan, eikä tarvitse pelätä törmäilyä tai katon tulemista vastaan. Liikuntakeskuksen viihtyisät tilat luovat olohuonemaisen tunnelman, jolloin myös lapsia treeneihin tuovat vanhemmat jäävät mielellään nauttimaan sen palveluista. Kaikille avointen tilojen ja toiminnan avulla yhteistyökumppanit voivat järjestää yhteisiä liikuntaja avoimien ovien päiviä ja saavat lisäresursseja kasvulle. Teksti ja kuvat Jauri Varvikko HELSINKI Athletics Cheerleaders HAC ry on helsinkiläinen kilpacheerleadingin erikoisseura, jonka lajeja ovat cheerdance ja cheerleading. Seura tarjoaa harjoituskeskuksessaan laadukkaat puitteet cheerleadingin harrastamiselle eri-ikäisille urheilijoille alkeista aina huippu-urheilutasolle saakka. Valmennuspäällikkö Ina Tiittula kertoo, että Konalan halli antoi heille mahdollisuuden rakentaa itse pysyvät puitteet toiminnalle. Aiemmissa paikoissa olimme muiden tiloissa ja jouduimme esim. siirtämään harjoitusmatot joka kerta paikalleen ja pois. Nyt mattoja ei tarvitse siirtää, Tiittula sanoo. Konalassa seuralla on käytössään kaksi suurta kilpailuja akrobatia-aluetta sekä tanssialue, missä eri ryhmät voivat toimia esteettömästi. Tilan korkeus mahdollistaa ihmispyramidien rakentamisen ja korkeiden hyppyjen suorittamisen. HAC:ssa on tällä hetkellä 800 harrastajaa, 32 joukkuetta ja 100 valmentajaa, mikä tekee siitä Suomen suurimman cheerleadingseuran. Konalan suuret hallitilat ovat luoneet edellytykset seuran jäsenmäärän kasvulle. www.hac.fi HALLIHANKKEEN alkuunpanija Taekwondourheilijat 2011 -seura tarjoaa liikuntakeskuksessa huippuluokan taekwondo-opetusta. Se on lähes 400 jäsenellään Suomen suurin alan toimija. Jäsenistä noin 90% on perusharrastajia ja noin 10% on mukana kilpailutoiminnassa. Arvostamme paikallisia harrastajia ja siksi haimme tiloja samalta alueelta missä aiemminkin olimme, seuratoimen johtaja Pauli Raivio sanoo. Raivio kertoo, että jäsenmäärän kasvulle on yhä varaa ja että se on myös pyrkimys. Harjoittelutilaa on noin 500 neliötä sekä lisäksi mukava oleskelutila. Tarjoamme harrastusmahdollisuuden kaiken ikäisille. Meille voi tulla testaamaan ilman sitoutumista. Ohjaamme mielellämme myös muiden lajien pariin. Raivio toivottaa kaikki liikuntakeskuksesta ja sen harrastusmahdollisuuksista kiinnostuneet käymään paikan päällä tutustumassa. www.tu11.fi PUNTTISALI.COM on perinteinen urheilijoille ja voimaharjoitteluun tarkoitettu sali, jossa harrastaminen tapahtuu vapailla painoilla, lämmittelyyn sopivia juoksumattoja ja kuntopyöriä unohtamatta. Salissa on useita painnonnostopaikkoja, reilu satsi käsipainoja ja tilaa yli 200 m 2 . Tilat toimivat hyvin täydentävänä harjoitteluna muiden kuntoilulajien edustajille. www.punttisali.com GAME OF SKILLS AREENA on tarkoitettu kehonhallintaan ja taitoharjoitteluun. Areenalla käy harrastajia lapsista eläkeläisiin. Tarjolla on ohjattuja ryhmiä ja vapaaharjoitteluvuoroja. Konseptin tarkoituksena on tarjota eri urheilulajien edustajille varsinaisen toiminnan rinnalle oheisharjoittelua. Toiminta ei ole urheilulajisitoutunutta, vaan areenalla käy laajaalaisesti eri lajien edustajia fysikaalisissa harjoituksissa. Ohjauksen avulla ohjattavat voivat kehittää kykyjään eri taidoissa. Salissa on erilaisia trampoliineja, ilmavolttiratoja ja voimistelutelineitä, joiden avulla voi kehittää liikkuvuutta ja voimaa. Areenan taustalla ovat telinevoimistelijat Jari ja Sanna Mönkkönen . www.gameofskills.fi LIIKUNTAKESKUKSEN mielenkiintoisin ja silmää hivelevin osa on Hiekka Beach Volley Club . 800 m 2 hallissa on kolme täysmittaista beach volley -kenttää, mutta tila mahdollistaa minkä tahansa rantaurheilun harrastamisen aina fudiksesta sulkapalloon ja frisbeen heittelyyn. Tila on näyttävä ja erittäin suosittu niin kilpaurheilijoiden kuin rantoja rakastavien leikkimielisten tapahtumien järjestyspaikkanakin. Miljöö on ainutlaatuinen ja fiilis taattu. Yritystä vetävät Juho Nyrhilä ja Antti Annala lienevät toiveammatissaan, sillä rennommaksi ei yrittäminen voi pimeässä Suomessa mennä. He ovat toteuttaneet kaikki suunnitteluja rakennustyöt itse. Kenttien hiekka on tuotu Yyteristä ja tilat rakennettu suomalaisesta havupuusta. Tarjoamme kaikille vapaata toimintaa ja tapahtumia eri kokoisille ryhmille ja yrityksille, kahdeksasta hengestä kahteen sataan. Vuokraamme tilaa myös yksityistilaisuuksiin, kaverukset kertovat. Tiloissa on oma sauna, kahvilaravintola ja tarvittaessa catering. Irtovuorojen hinnat ovat noin 55-77 euroa ajasta riippuen ja sauna kuuluu hintaan. Jos kiinnostuit rantalentopallosta tai haluat järjestää ikimuistoisen tapahtuman, jossa vain mielikuvitus on rajana, ota yhteyttä Juhoon ja Anttiin. www.hiekkabeach.fi Taekwondourheilijat 2011 seuratoimen johtaja Pauli Raivio esittelee seuran tiloja. Isojen harjoittelutilojen yhteydessä on mukavat oleskelutilat. Hiekka Beach Volley Clubin 800 m2 hallissa on kolme täysmittaista beach volley -kenttää. Hiekan rantabaarikahvila palvelee kaikkia liikuntakeskuksen asiakkaita, mutta tilat ovat myös vuokrattavissa yksityistilaisuuksiin.
6 11.9.2019 Kannelmäki 60(0) vuotta KANNELMÄKI ON Kaarelan peruspiirin kerrostalovaltainen osa-alue ja se rajoittuu etelässä Kehä I:een, idässä Hämeenlinnanväylään ja lännessä ja pohjoisessa Mätäjokeen. Kannelmäen alkuperäinen nimi oli Vanhainen Gamlas, joka tulee nykyisen Kannelmäen peruskoulun Runonlaulajan toimipisteen paikalla sijainneesta Gammelby Gamlas kantatilan nimestä. Kårböle mainitaan historiallisissa lähteissä ensimmäisen kerran vuonna 1417. Gammelbyn paikalla on ilmeisesti sijainnut alkujaan Rökisbyn tila tai kylä, josta on ensimmäinen maininta vuodelta 1540. Tuolloin Rökisbyssä oli kolme talonpoikaa, Lasse Matson, Michel Ingesson ja Nils Jopsson . Rökisby yhdistettiin Kaarelaan 1550-luvulla. Gammelby esiintyy ensimmäisen kerran kartalla vuonna 1695 osana Kårböleä, Kaarelan kylää. Kylässä on tuolloin ollut kolme tilaa Gammelby, Husbacka ja puustelli, myöhemmin Malminkartano. Vuoteen 1946 asti Kaarelan alue oli puhdasta maaseutua. PohjoisKaarelan jäätyä tuona vuonna suuressa alueliitoksessa osaksi Helsingin maalaiskuntaa, Gamlasin kantatilan maista tuli 1950-luvulla Helsingin Etelä-Kaarelaksi nimitetyn kaupunginosan osa-alue. Vuonna 1992 Etelä-Kaarelan nimi muutettiin Kaarelaksi. Kaarela on Helsingin suurimpia esikaupunkialueita. Nykyisin Kaarelassa asuu noin 30 000 asukasta ja heistä lähes 15 000 Kannelmäessä. Raivaaja-Antti ja torpparin poika Emil Österberg Raivaaja-Antti , joka asui nykyisen Kaaren kauppakeskuksen lähistöllä 1600-luvulla lienee ollut alueen ensimmäinen uudisasukas. Gammelbyn kantatilan ensimmäisen torpparin poika puolestaan oli Emil Österberg . Hänen isänsä lunasti 1918 oikeuden valtiolta pitää Malminkartanon Pilslättin torppaa Kannelmäessä. Torppa sijaitsi silloin paikalla, jossa nyt on Emil Österbergin rakennuttama kivitalo Kantelettarentie 9:ssä. Österberg myös asui talossa ja kuoli kerrostalon omistajana 1990-luvulla. Helsingin kaupunki osti Kannelmäen muut alueet vuonna 1918. Entisen torpparin maat myytiin myöhemmin Elannolle ja Helsingin kaupungille. Kuitenkin vielä vuoteen 1969 Emil Österberg viljeli Kannelmäen ostoskeskuksen ja Eka-Marketin välissä levittäytyvää peltoalaa. Rakentaminen alkoi vuonna 1957 Kannelmäen rakentaminen starttasi vuonna 1957, jolloin vahvistettiin alueen asemakaava. Ensimmäiseksi valmistuivat Asunto Oy Kannelmäen kolme rakennusta Kanneltie 7:ssä ja neljä rakennusta Kanneltie 10:ssä. Asuntosäästäjien taloyhtiön Säästövanhan viisi tornitaloa Vanhaistentie neljässä nousivat vuonna 1959. Kerrostalojen rinnalle 1960-luvulla rakennettiin myös vapaarahoitteisia rivitaloja ja kolmen eri yhtiön talot nousivat Kanneltie 14:ään. Nyt purettu Kannelmäen ostoskeskus aloitti toimintansa Vanhaistentie 1:ssä vuonna 1959. Matalassa rakennusketjussa oli alkuun 22 liikehuoneistoa. Ostoskeskuksen rakennutti eri toiminimien muodostama yhtiö kaupungilta vuokratulle tontille. Vääntöä nimestä Lähiön nimeksi oli helmikuussa 1959 vahvistettu Vanhainen Gamlas. Vanhaisen asukkaat olivat eri mieltä kaupungin nimistövirkamiesten kanssa, mikä johti kansalaiskokouksen järjestämiseen Kanneltie 10:n pihalla, missä aloitettiin nimenmuutosta kannattavien nimikirjoitusten keruu. Alueen nimenmuutosta anottiin kesällä 1959, jolloin ei vielä ollut asukasyhdistyksiä eikä liioin kaupunginosayhdistyksiä. Muutoksen puuhamiehenä toimi Ahti Lehtinen Kanneltie 7:stä. Kaupunginhallitus päätti vuoden 1959 lopussa muuttaa asumalähiön nimeksi Kannelmäki Gamlas. Ekan pelto Kannelmäki-Seura perustettiin vuonna 1961. Vielä vuonna 1982 Kannelmäki-Seuran hallitus käsitteli kokouksessaan alueen ensimmäisen asukkaan Raivaaja-Antin EkaMarketin lähistöllä sijaitsevien kotiraunioiden suojelemista. Kannelmäen ensimmäisen talon paikasta ei ole tarkempaa tietoa, mutta se on ilmeisesti sijainnut Halsuantien kukkulan ja Kantelettarentien välissä. Vaikka paikasta ei saatu suojelukohdetta, on Eka-Marketin, nykyisen Kaaren kauppakeskuksen ja Pilslättin torpan välinen entinen peltoalue, jota Ekan pelloksikin kutsuttiin, nimetty Antin kunniaksi virallisesti Antinniityksi. Teksti Jauri Varvikko Kannelmäen alueen kartta vuodelta 1938. Kuvan yläosassa näkyy Kaarela-nimen alla Gammelbyn, eli Gamlasin kantatilan sijainti, jonka perusteella alueelle annetiin ensin suomenkielinen nimi Vanhainen. Paikalla sijaitsee nykyisin Kannelmäen peruskoulun Runonlaulajantien toimipiste, joka valmistui vuonna 1966. Kaarelantie kulki ennen Maununnevan ja Hämeenlinnantien kaavoittamista suoraan Pakilasta, eli Pakinkylästä, Kaarelan kylään. Keskellä näkyy Österbergien Pilslätt-torppa, jonka maille suurin osa Kannelmäestä on rakennettu. Kartan alaosassa näkyy Muurimestarintie, jonka päälle rakennettiin Kehä I. Kanneltiellä juhlittiin Kanneltie 8:n taloyhtiö vietti 60-vuotisjuhliaan lauantaina 17.8. lämpimässä kesäsäässä. Paikalle oli kokoontunut suuri joukko yhtiön asukkaita, joiden joukossa oli vielä alkuperäisasukkaitakin. Tarjolla oli niin kuohuvaa, kakkua, pikkusuolaista kuin musiikkiakin. TIMO LOUSAARI , joka on taloyhtiön alkuperäisasukkaita, kertoo, että sisäänmuutto tapahtui 15. marraskuuta 1959. Lousaaren perhe muutti Kanneltielle Kumpulasta. Timo oli tuolloin vajaa 15-vuotias. Alkuun täällä ei ollut mitään. Ruoka käytiin ensin ostamassa ostarilta, kunnes talojen yhteyteen avattiin Elanto, Timo kertoo. Toinen alkuperäisasukas Sirkka Lehtovaara muutti Kanneltielle Pakilasta. Sirkka kehuu taloyhtiötä hienoksi paikaksi asua. Itse asiassa kaikki asukkaat kehuvat taloja ja taloyhtiötä, niin alkuperäiset kuin myöhemmin tulleet. Alkuun talon töitä tehtiin yhdessä. Talvisin esimerkiksi lumityöt tapahtuivat lapiolla ja kolalla. Talonmiesten kanssa oltiin hyvissä väleissä ja moni muisteleekin kaiholla heitä. Vuosina 2000-2003 taloissa tehtiin perusremontti, jonka ansiosta kaikissa rapuissa on hissit. Näin asukkaiden liikkuminen helpottui ja tänä päivänä vanhimmatkin asukkaat voivat asua omassa kodissaan mahdollisimman pitkään. Väkeä riittänyt Helsingin kaupungin omistamassa taloyhtiössä on 164 huoneistoa ja se koostuu neljästä nelikerroksisesta erillistalosta. Taloyhtiössä on nykyisin noin 250 asukasta. 60 vuodessa tapahtunut muutos on suuri. Alkuaikoina taloyhtiössä oli parhaimmillaan pelkästään lapsia 420 kappaletta, mikä kertoo paineesta, joka kohdistui vuonna 1960 vastapäätä valmistuneeseen Kanneltien kansakouluun. Kaikki Kannelmäessä pidempään asuneet tuntevat jonkun, joka on asunut ’Kaseissa’, kuten siten paikalliset kutsuvat. Kanneltie 8 talot kuuluvat Hekalle, joka myös vastaa niiden huollosta. Talotoimikunnan puheenjohtaja Erkki Lumberg kertoo, että yhteistyö huoltoyhtiön kanssa on sujunut mainiosta ja asukkaat ovat tyytyväisiä. Teksti ja kuvat Jauri Varvikko Timo Loutsaari on Kanneltie 8:n alkuperäisiä asukkaita. Olisin voinut lähteä muualle, mutta tämä on niin hyvä paikka. Palvelut ja kulkuyhteydet ovat vain parantuneet vuosien mittaan, Timo sanoo. Juhlissa oli tarjolla kahvia, kuohuvaa, mansikkakakkua ja pikkusuolaisia. Malja Kanneltie 8:lle!
7 11.9.2019 Bök i Kårböle VARDAGSLIVET I KÅRBÖLE då hela byn ännu var rena rama landsbygden innebar dagliga sysslor som krävde en god fysik av både ung som gammal. Man kände säkerligen nog till också sportprestationer. Olympiaden i Stockholm 1912 och Hannes Kolehmainens nya världsrekord på 5000 m intresserade också Kårböleborna. Protokollen från Kårböle ungdomsförenings föreningsmöten samma år 1912 förtäljer att man avslutade mötena med ringlekar. Rörelsens glädje kunde förstås upplevas i samband med föreningsmötet som avslutades med dans i maj 1912, men egentliga idrottstävlingar ordnades inte då ännu i föreningens regi. Vid föreningsmötet den 25 mars 1915 på Husbacka hos Berggrens skriver man första gången i protokollet om en idrottskommitté. Till idrottskommittén valdes Wäinö och Ilmari Felin . Redan i juli 1915 ordnade idrottskommittén en idrottstävling på Malmgård. Tyvärr framgår det inte i vilken grentävlingen ordnades, men man kan anta att det var frågan om löpning. De fyra bästa fick medaljer och de var 1. Karl Alho 2. Artur Friström 3. Ilmari Felin och 4. Wäinö Felin . Idrottstävlingen ordnades i samband med sommarfesten i vagnsskjulet på Malmgård. Man riktar ett tack till herrskapet Jernström som residerade på Malmgård som arrendatorer. Under sommarfesten fick man ihop lag för en fotbollsmatch. Matchen leddes av Wäinö Felin, som också var ungdomsföreningens ordförande år 1915. I april 1917 talar man om en sportkommitté. I kommittén är släkten Felin väl representerad i Lempi och Ilmari Felin tillsammans med Sigrid Sandström , Ingrid Jernström , Ossi Juslin och Ivar Svahn . Skidtävling ordnades på Mariadagen i vilken åtta manliga medlemmar deltog. Kervo ungdomsförening inbjöd Kårböle uf till möte för att diskutera grundandet av en idrottsförening, kanske inspirerade av IFK (1897). Kårböle uf blev medlem i idrottsföreningen Kervo Idrottsbröder. Vid årsmötet söndagen den 29 januari 1921 ordnades en skidtävling med den långa sträckan på 30 km. Vi behöver en gnutta fantasi för att idag kunna föreställa oss tävlingen på åkrarna och i skogarna i Kårböle. Första priset på 30 km gick till Ivar Svahn med tiden 2 timmar, 16 minuter och 30 sekunder. Andra priset vanns av Lennart Juslin , det tredje gick till Ilmari Felin. Vid årsmötet höjdes för varje pristagare ett trefaldigt hurra och till sist ett leve för idrotten. Något år senare 1927 ordnades skidtävlingen på Vanda å med en sträcka på 10 km. Aprilföret var uselt men pristagare var Edward Kajanto , Valter Eklund , Lennart Juslin och Emil Österberg . Nylands svenska ungdomsförbund ordnade i juni 1922 en kurs för idrottsledare i Köklaks, men ingen från Kårböle deltog i den kursen då ingen ansåg sig ha tid, inte heller simkursen i NSU-regi vann gehör då ingen lämplig plats kunde uppdagas i Kårböle. Långt senare på 1940-talet byggdes en siminrättning invid Vanda å, i Grönkulla, Mårtensby och då fungerade Idrottsföreningen Atlas, med rötter i Kårböle uf, som arrangör för simtävlingarna. Skidtävlingar, där gossar fick delta i, nämns år 1923. I klassen 12-16 åringar skidade man 5 km och under 12-åringar skidade 2 km. I dessa klasser delades fyra pris och varje pristagare hyllades med ett trefaldigt leve åtföljd av en fanfar och sedan sjöngs sångerna Se god afton och god kväll och Vasa marsch. I årsberättelsen för 1926 berättas första gången om damernas deltagande i skidtävling. Skidsträckan var 2 km och första priset vanns av Linda Munter , det andra av Lilli Ekström och det tredje av Vilma Lehtinen . Alla fick en silversked som pris. Två av damerna invaldes samma år i idrottskommittén. På fotografiet kan vi se de unga damerna vid en skidtävling år 1931 fr. v. Berta Sandström , Vilma Lehtinen, Lilli Ekström och Gerda Sandström . Den femte damen är eventuellt Linda Munter. Det unika fotografiet jämte de hemgjorda numreringarna i original kan beskådas på Kårböleutställningen på Lantbruksmuseet Emil under söndagar kl 12-16 fram till slutet av september samt under skördefesten lördag 21 september. Astrid Nurmivaara Idrottsglädje i Kårböle i början av 1900-talet Ortokuva Kannelmäestä vuodelta 1964. Ekan pelto, nykyinen Antinniitty, on vielä kokonaan viljelykäytössä ja Pilslättin torpan navettarakennus on yhä pystyssä. Hämeenlinnantie on jo rakennettu, mutta se on yksikaistainen ja risteyksiä täynnä. Lähde: Helsingin kaupungin geotekninen osasto. Alkuperäinen kuva Blom Kartta Oy. Oppilaita Kannelmäen kansakoulun pihalla vuonna 1961. Kuva Heikki Vajas, Helsingin kaupunginmuseo. Kannelmäen ostoskeskus, Vanhaistentie 1, vuonna 1965. Taustalla Vanhaistentie 4. Kuva Volker von Bonin, Helsingin kaupunginmuseo. Elämäntyö Kaseissa KAARELA-SEURA RY:N puheenjohtaja Erik Bärlund teki elämäntyönsä Kanneltie 8:ssa. Kun talot valmistuivat vuonna 1959, avattiin sen yhteyteen myös kaupungin nuorisokoti. Kun nuorisokodin ensimmäinen johtaja Lauri Saloriutta siirtyi vuonna 1966 muualle, haki 24-vuotias opettaja ja erityisohjaaja Bärlund paikkaa ja sai sen. Stadilainen Erik oli valmistunut 20-vuotiaana opettajakorkeakoulusta ja oli toiminut ennen sitä Taivallahden nuorisokodissa. Nuorisokodin johtajalla oli virka-asunto työpaikan yhteydessä, joten muutimme samalla vaimoni kanssa seinän toiselle puolelle kaksioon asumaan, Erik muistelee. Nuorisokodissa asui 14-21-vuotiaita nuoria ja siellä elettiin mahdollisimman kodinomaisissa olosuhteissa Paikkoja oli 15 nuorelle ja Ekillä oli apuna kaksi muuta ohjaajaa, keittäjä ja puolipäiväinen laitoshoitaja. Elin käytännössä nuorten kanssa ympäri vuorokauden 15 vuotta. Tänä päivänä ovat resurssit hieman erilaiset, Eki nauraa. Kun Bärlundien perhe kasvoi, muuttivat he isompaan asuntoon Vanhaistentielle, mutta Erik kävi yhä Kanneltiellä töissä päivittäin. Bärlund toimi Kannelmäen nuorisokodin johtajana huimat 36 vuotta. Hän jäi eläkkeelle vuonna 2002. Minun aikanani Kanneltie 8:ssa asui 250 huollettavaa, niin poikia kuin tyttöjä, monet useita vuosia. Suurin osa tästä porukasta pärjää tänä päivänä ihan hyvin, mikä on mielestäni hieno asia. Eki sanoo, että Kasit olivat hyvä paikka tehdä töitä. Nuorisokoti oli sopivan kokoinen, vaikka välillä olikin ahdasta. Henkilökunnan työsuhteet olivat pitkiä. Meillä oli hyvä yhteistyö taloyhtiön ja asukkaiden kanssa. Nuoret ymmärsivät, että omia nurkkia eisotketa, Eki kertoo. Teksti ja kuva Jauri Varvikko Kannelmäen nuorisokodin pitkäaikainen johtaja Erik Bärlund entisen työpaikkansa edessä Kanneltie 8:ssa.
8 11.9.2019 Lähde kulttuurimatkalle opiston maksuttomille luennoille: Kanneltalo, Klaneettitie 5 Keskiajan kulttuurihistoriaa 5.9.–10.10. to 17–18.30 Kiinalaisen filosofian historia 5.9.–10.10. to 18.45–20.15 Kanneltalon kirjallisuus 9.9.–2.12. ma 18.30–20 Pohjois-Haagan toimipiste, Näyttelijäntie 14 Suomalaisten modernistien maisema 2.9.–30.9. ma 12–13.30 Innostu uudesta syksyn kursseilla: Portugalin alkeet (H194038) Kitarayhtye Growing Carrots (H193501) Piirustus 1–2 (H196147) Digitaalinen kuvitus Kritalla (H194381) Kalaa ja kasviksia kansainvälisesti (H195505) Helsingin työväenopisto ilmonet.fi Innostu ja inspiroidu! hel.fi/tyovaenopisto Helene Schjerfbeckin tarina Kanneltalon lavalla Melko yllättävää: Kati Outinen & Annatuuli Saine Minä maalaan teidät kaikki Kanneltalo 10.–12.10. Liput 15/12/6 € Esitys on osa ARMAS-festivaalia. Kanneltalo.fi VUODEN URHEILUSEURAKSI valittu Helsingin Uimarit avasi syyskauden perinteisellä 24-tunnin uinnilla Pirkkolan uimahallissa lauantaina 24.8.2019. Vuorokauden mittaisen viestiuinnin aikana uitiin yhteensä 115,325 km. Ohjelmassa oli lisäksi paljon muutakin kivaa: vesileikkejä, valokuvasuunnistusta, ulkoleikkejä, pomppulinna ja etenkin mukavaa yhdessäoloa. Lasten mielestä parasta ja jännittävintä tapahtumassa oli ehdottomasti yöllä uiminen ja kavereiden kanssa valvominen. Myös vähän vanhempien uimarien mielestä parasta oli se, että hallissa ei ollut ketään muita, musiikki soi ja oli hyvä tunnelma. Yöllä valvoneiden huoltajien mieleen jäi varmasti etenkin taitouimareiden hyvällä fiiliksellä esittämät tanssikuviot. Tilaisuuden järjestelyitä koordinoi HU:n nuorisopäällikkö Riikka Nordström . 24h uinti onnistui upeasti. Sata HUlaista osallistui tapahtumaan. Onnistumisen takasivat aktiiviset ja auttavaiset vanhemmat. He mahdollistivat lapsille ja nuorille upean ja ikimuistoisen tapahtuman. Lapsille oli myös tosi jännittävää päästä pimeässä mutta lämpimässä loppukesän yössä pomppulinnaan. Täysin ilman haavereita ei siitä ihan selvitty, mutta tekeville sattuu. Vanhemmille oli tapahtumassa tarjolla huoltotehtävien lisäksi mm. eri ryhmien vanhempaininfoja. Näiden lisäksi tapahtuma toimi hyvänä tilaisuutena tutustua muihin vanhempiin sekä valmentajiin, sillä normaalien harjoitusten yhteydessä siihen harvoin on mahdollisuutta. Tapahtuman yhteydessä jaettiin myös kauden 2018-2019 seurapalkinnot. Lisäksi Pirkkolan uimahallissa oleva seuran palkintovitriini sai talkoovoimin uuden näkyvämmän paikan uimahallin aulasta ja sadan vuoden ajalta kertyneet pokaalit kiillotuksen. Myös vuoden 2018 urheiluseurapalkinto Uno pääsi samaan joukkoon. Kannattaa käydä ihailemassa! Seura on me Tapahtumasta huokui HU:lle ominainen yhteisöllisyys. Kaikki olivat yhtä suurta HU-perhettä ryhmästä tai iästä riippumatta. Mielellään itsekin jaksaa valvoa järjestelyiden parissa, kun näkee miten hauska tapahtuma tämä on ja miten lapset ja nuoret nauttivat. Siitä saa itsekin voimaa, kertoo järjestelyihin osallistunut vanhempi. Helsingin Uimarit valittiinkin vuoden 2018 urheiluseuraksi ja yhtenä valintakriteerinä oli juuri vahva seurahenki. Tässä tapahtumassa se näkyy aivan konkreettisesti. Tapahtuma sai alkunsa seuran 100-vuotisjuhlavuonna 2016, joten siitä on muodostunut jo perinne. Toivottavasti pääsemme aloittamaan syyskauden yhtä mukavissa merkeissä myös ensi vuonna, Riikka Nordström sanoo. HU:n syyskausi polskaistiin käyntiin 24h uinnilla parasta oli yöllä uiminen ja valvominen Seuran edustusuimarit Ronja Weckström, Nelli Vihola, Noora Kokko ja Pippi Nordström. Kuva Eeli Susan. HU PÄHKINÄNKUORESSA • Perustettu vuonna 1916 • Kotihalli Pirkkolan uimahalli • Toiminta on jatkunut yli sata vuotta vahvan seurahengen ansiosta • Tarjoaa laadukkaan uimarinpolun vauvauimarista aina edustustasolle asti • Seurassa voi harrastaa kilpatai harrasteuintia sekä taitouintia. • www.helsinginuimarit.fi • https://www.instagram.com/helsinginuimarit/ • https://www.facebook.com/helsinginuimarit
9 11.9.2019 Sähköpalvelu ¥ 045 852 1722 juha-matti@sahkopalvelukulmala.? www.sahkopalvelukulmala.? SÄHKÖASENNUKSET KULMALA Neuvosto-Karjalan suomalaiset rakentajat Ossi Kamppinen Palkkana pelko ja kuolema Neuvosto-Karjalan suomalaiset rakentajat Docendo 2019. VENÄJÄN VALLANKUMOUS ja Suomen itsenäistymistä seurannut Suomen sisällissota nosti esiin monia kiistakysymyksiä, joita Tarton rauhanneuvotteluissa jouduttiin ratkomaan kiireellisesti. Yksi keskeinen kysymys oli Suomen ja Neuvosto-Venäjän raja-alueen rauhoittaminen. Suomen sisällissodan kääntyessä selvästi punaisten tappioon Edvard Gylling, Oskari Tokoi ja Yrjö Sirola laativat suunnitelman punaisten evakuoimisesta Venäjän Karjalaan perustettavalle autonomiselle alueelle. Tämä toteutui osittain, kun 8. kesäkuuta 1920 annettiin julistus Karjalan työkansan kommuunin perustamisesta. Näin Itä-Karjalan itsehallinto oli jo muotoutumassa, kun Tarton rauhansopimus allekirjoitettiin 14. lokakuuta 1920. Neuvostoliiton muodostumisen yhteydessä myös Karjalan kommuunin status muuttui, siitä tuli vuonna 1923 Karjalan autonominen sosialistinen neuvostotasavalta (KASNT). Alueen pinta-ala oli vuoden 1924 lopussa 145 000 neliökilometriä ja asukkaita143 000. Asukkaista noin 54 prosenttia oli venäläisiä, 41 prosenttia karjalaisia, 4 prosenttia vepsäläisiä ja puoli prosenttia suomalaisia. Suomi, venäjä ja karjalan kieli olivat tasaveroisia, mutta suomalaisesta kulttuurista tehtiin Karjalan kansallisen kulttuurityön perusta. Karjalan saivat johdettavakseen suomalaiset, vaikka heitä oli vain murtoosa alueen väestöstä. Tämä on syytä muistaa, kun tarkastellaan Karjalan myöhempiä vaiheita ja alueen kansallisia ristiriitoja. Suomalaisten määrä kasvoi punapakolaisten jälkeen Suomesta laillisesti ja loikkareina sekä lapualaisten muiluttamina että myöhemmin Amerikasta ja Kanadasta siirtolaisina tulleiden ansiosta. Karjalan työkansan kommuunin hallituksena toimi Karjalan toimeenpaneva komitean, jonka puheenjohtajaksi, pääministeriksi, valittiin Edvard Gylling. Markku Kangaspuron väitöskirja: Neuvosto-Karjalan taistelu itsehallinnosta. Nationalismi ja suomalaiset punaiset Neuvostoliiton Vallankäytössä 1920-1939. on erinomainen kuvaus Gyllingin kauden Neuvosto-Karjalan hallinnosta. Suomalaisten johtavaa asemaa tuettiin myös Moskovasta, jossa tunnustettiin suomalaisten korkeampi koulutusja ammattitaso, jonka ansiosta Karjalan alue nousi nopeasti Neuvostoliiton kansantalouden kannalta keskeiseksi. Erityisesti Amerikan ja Kanadan suomalaiset toivat uusia edistyksellisempiä työmenetelmiä ja kulttuuria. Amerikanja kanadansuomalaisten tuomat työvälineet ja koneet olivat suurena apuna. Esimerkiksi minun isä oli Kanadassa ollut kirvesmiehenä ja toi Neuvostoliittoon tullessaan matkatavaroiden joukossa varsin tukevan puisen työkalupakin, jossa oli kaikkia tarpeellisia timpurin työvälineitä: vasara, kirves, saha, käsihöyliä, erilaisia talttoja ym. Isälle tämä pakki oli erityisen tarpeen Kontupohjan paperitehtaan työläisten asuntoja rakennettaessa vuosina 1931-1935. Tämä pakki oli hänellä vielä mukana Suomeen muuttaessaan keväällä 1935 ja osoittautui tarpeelliseksi, kun vuonna 1949 rakensimme isän kanssa rintamamiesomakotitaloa Nurmijärven Rajamäkeen. Osa alkuperäisistä kanadalaisista timpurin työkaluista tuli hyötykäyttöön vielä 1978 nykyistä asuntoamme rakennettaessa Kannelmäkeen. Paitsi omaa työpanostaan itse tuotantoprosessissa suomalaiset opettivat paikalliselle työväestölle uusia työtapoja. Suomalaisia toimi ammattikoulutuksen järjestäjinä ja opettajina eri oppilaitoksissa. Ajatus osuustoiminnallisesta maatalouskommuunasta syntyi Kanadassa Cobaltin kaivoskaupungissa, jossa ryhmä työväenliikkeessä aktiivisesti toimivia siirtolaisia perusti 22. elokuuta 1922 osuuskunnan tarkoituksenaan pyrkiä kollektiivisen maatalouden harjoittajiksi Neuvostoliittoon. Osuuskunnan nimeksi tuli Säde. Perustajajäseniä oli 14. Osuuskunnalle laadittiin tarkat säännöt miten yhteistä hanketta alettaisiin toteuttamaan. Vuonna 1925 Aunukseen matkusti etujoukko valmistelemaan kommuunan asioita. Säteen konerahastoon oli kertynyt kaikkiaan 14 000 dollaria. Karjalan hallitus luovutti maanviljelysosuuskunta Säteelle 260 hehtaaria vanhaa laidunmaata ja kuusi hehtaaria vanhaa peltoa. Vuoden 1926 toukokuussa saapui Kanadasta seuraava viiden aikuisen ja kolmen lapsen joukko. Työt saatiin kunnolla käyntiin. Kesällä 1927 tuli Kanadasta viimeinen, kuuden hengen ryhmä Säteen kommunaareja ja lisää koneita. Aluksi vieraita oudoksuttiin ja taidettiin hieman pelätäkin. Vähitellen suhteet paranivat. Kommuunaan liittyi uusia jäseniä paikallisista myös avioliiton kautta. Säde kommuunasta tuli loistava esimerkki hyvin hoidetusta kollektiivitaloudesta. Siihen tultiin kaukaakin tutustumaan. Neuvostoliitossa aloitettiin pakkokollektivisointi 30-luvun alussa ja samalla kulakeiksi nimitettyjen varakkaampien talonpoikien pakkosiirrot työleireille. Ylhäältä annetulla määräyksellä kesällä 1933 Säde-kommuunastakin tuli kolhoosi. Käytännön elämässä tämä näkyi yhteistalouden täydellisenä purkautumisena. Kommunaarien unelmasta jäi jäljelle vain muistot. Useita Säteen kommunaareja joutui vuosien 1937-38 suuren punaisen terrorin aallon uhreiksi. Säde-kommuunan historiasta kertoo Kanadan suomalainen Säde-kommuunan entinen jäsen Vieno Zlobina (entinen Ahokas) vuonna 2017 ilmestyneessä muistelmateoksessaan ”Heidän ihanteensa murskattiin”. Kommuunan suomalaiset ovat esikuvana myös Antti Tuurin romaanin Ikitie ja AJ Annalan ohjaaman samannimisen elokuvan Hopea-kolhoosille. Gyllingin hallinto joutui kouluja kulttuuriasioissa lähtemään liikkeelle aivan perusasioista. Ensiasteen kouluun oli mahdollisuus vain puolella alueen lapsista. Kymmenen vuotta myöhemmin siihen oli mahdollisuus jo kaikilla. Kansan lukuja kirjoitustaito arvioitiin Karjalassa tuolloin olleen korkeampi kuin muualla Neuvostoliitossa. Kouluista noin puolet oli suomalaisia. Opettajakoulutusta lisättiin tuntuvasti. Kaadereita koulutettiin talous-, teollisuus-, ja mekaanisissa teknikumeissa sekä lääketieteellisessä-, metsäja maatalouspolyteknikumeissa ja lisäksi tehdaskouluissa. Myös korkeakoulutusta käynnistettiin. Tarton rauhansopimuksessa suomen ja karjalankieliselle väestölle luvattua itsehallintoa suomalaiset kommunistit ryhtyivät rakentamaan Venäjän Karjalaan. Edvard Gyllingin ideana oli levittää sen kautta neuvostovalta Suomeen ja muuhun Skandinaviaan. Neuvosto-Karjalan suomalaisjohto vakuutti Karjalassa vallitsevan horjumaton kansallisuusrauha. Näin sanoessaan suomalaisjohto ummisti silmänsä ja korvansa venäläispiireissä lisääntyvältä nurinalta ja puheilta suomalaisten harjoittamasta venäläisten sorrosta. Vielä vuosina 1932-33 rangaistiin venäläisiä tuotantolaitosten, oppilaitosten ja maatalouskollektiivien johtajia ja työläisiä kansallisuuspolitiikan vääristelystä ja kansallisuusvihasta suomalaisia kohtaan. Päävaarana oli suurvaltainen kansallisuuskiihko. Vuonna 1933 alkoivat kuitenkin näkyä merkit suunnan muuttumisesta. Karjalan autonomisen tasavallan suomalainen johto joutui erityistarkkailun kohteeksi vuodesta 1933 lähtien ja 1935 korkein johto Puoluesihteeri Kustaa Rovio ja kansankomissaarien neuvoston puheenjohtaja, pääministeri Edvard Gylling erotettiin ja ”kutsuttiin” Moskovaan ja myöhemmin tuomittiin vankileirille. Heidän tilalleen nimitettiin uudet venäläiset johtajat. Varsin nopeaan tahtiin heidätkin vuorostaan tuomittiin Varsinainen lähtölaukaus laajamittaiselle, läpi Neuvostovaltion ulottuville vainoille oli VKP(b):n keskuskomitean poliittisen toimikunnan 2. heinäkuuta 1937 tekemä ja Stalinin allekirjoittama päätös ja heinäkuun 30. päivänä annettu käsky nro 00447 entisten kulakkien, kriminaalirikollisten ja muiden neuvostovastaisten ainesten rankaisutoimista. Jokainen alue sai kiintiön tuomittavista, joista osa tuli ampua osa tuomita leirille. Karjalan kiintiö oli 300 ammuttavaa ja 700 leirituomion saavaa. Koko maassa käsky käsitti 185 000 ihmistä, joista ammuttavia oli 57 000 ja leirille tuomittavia 128 000. Alueiden toivomuksesta kiintiöitä lisättiin ”sosialistisen kilpailun hengessä.” Tuomioista eivät säästyneet entiset Suomen eduskunnan vasemmistolaiset työväestön valitsemat edustajatkaan. Ossi Kamppisen kirjassa on pitkä luettelo entisistä suomalaisista SDP:n ja SSTP:n kansanedustajista, jotka joutuivat vainon kohteeksi Neuvostoliitossa. Osa heistä oli siirtynyt Neuvosto-Venäjälle punakaartin tappion jälkeen, osa myöhemmin eri teitä. Osa oli muilutettu lapualaisten toimesta. Aluksi he olivat toimineet aktiivisesti SKP:n riveissä ja Venäjän kommunistisen puolueen (VKP:n) jäseninä erilaisissa tehtävissä mm. Karjalassa. Vuoden 1937 puoluepuhdistuksessa heidät erotettiin puolueesta. Irina Takalan tutkimusten mukaan Karjalassa tuomittiin ison vihan aikana, vuosina 1937-38, noin 9 500 ihmistä. Tuomioista 85 prosenttia oli kuolemantuomioita. Osa suomalaisista onnistui pakenemaan takaisin Suomeen, osa pääsi takaisin Amerikkaan, ja osa karkotettiin Karjalasta. Vuonna 1939 Karjalassa oli enää 4 700 suomalaista, kun vuonna 1934 heitä oli ollut noin 20 000 henkeä. Koko Neuvostoliitossa tuhottujen suomalaisten lopullista määrää ei tiedetä, mutta joidenkin arvioiden mukaan se on huomattavasti yli 20 000. Selvittämättä on myös lukuisten orpokoteihin vietyjen ”kansanvihollisten” lapsien kohtalot. Osa heistä varttui tietämättä mitään perheestään ja siitä, että he olivat suomalaisia. Olisi hyvä jos suomalaisten vainouhrien kohtalot pystyttäisiin kartoittamaan mahdollisimman kattavasti, samaan tapaan kuin esimerkiksi valtioneuvoston vuosituhannen vaihtuessa asettama Suomen sotasurmat 1914-22-hankkeessa. Oiva Björkbacka Hyvä hetki hieronnalle HIEROJA HANNU MÄÄTTÄ on palvellut alueemme asukkaita jo 16 vuotta. Hannu on toiminut hierojana vuodesta 2003, jolloin hän valmistui hieronnan ammattilaiseksi Arla-instituutista. Ensimmäiset yhdeksän vuotta hän toimi Myyrmäessä ja sitten viisi vuotta Kannelmäessa Laulukujalla. Viime vuoden joulukuusta Hannulla on ollut hierontapiste Pohjois-Haagassa Aino Ackten tiellä. Osan viikosta Määttä tarjoaa hierontapalveluja myös Kampissa, Runeberginkadulla, Glory for You:ssa. Hannun palvelut koostuvat klassisesta hieronnasta, mobilisoivasta hieronnasta ja hermoratahieronnasta. Mobilisoivassa hieronnassa tehdään normaalin hieronnan päälle selkänikamien käsittely. Lisäksi hän antaa ravintoneuvontaa. Ammattimaista hermoratahierontaa Hannu kuuluu Hermoratahieronnan mestarit ry:n ja on käynyt kaikki alan koulutukset. Hän on suorittanut hermoratahieronnan perustutkinnon sekä vuonna 2017 hermoratahieronnan mestaritutkinnon. Hermoratahieronta on ääreishermoston kuntoutusta, ihmisen kokonaisvaltaista hoitoa. Siinä käsitellään kehon ääreishermosto huomioiden pitkittäiset ja poikittaiset hermoradat, isoja pikkuaivot, keskija väliaivot sekä aistit. Hoidolla kuntoutetaan ihmisen ääreishermosto niin, että saadaan myös keskushermosto toimimaan kunnolla ja saadaan aivot huolehtimaan tehtävistään. Hermoratahieronnalla voi hoitaa monenlaisia vaivoja, kuten ravitsemushäriöitä ja kehon piilovaivoja, Hannu kertoo. Hannu päivystää parillisina viikkoina maanantaisin ja perjantaisin Haagassa, tiistaista torstaihin hän on Kampissa. Parittomina viikkoina hän on maanantaina, torstaina ja perjantaina Haagassa ja tiistaina ja keskiviikkona Kampissa. Käyttäkäähän ihmiset palveluita, niin saatte apua, Määttä sanoo. Hieronta HyväHetki www.hierontahyvahetki.fi P. 041 527 5838 Teksti ja kuva Jauri Varvikko Hieroja Hannu Määtällä on toimipisteet niin Kampissa kuin PohjoisHaagassa.
10 11.9.2019 Tanotorvi on Kaarelan ja ympäristön kulttuurija kotiseutulehti. Se on perustettu vuonna 1964. Painos 25.000 kpl Lehti jaetaan ilmaiseksi kaikkiin talouksiin. Jakelualue: Kannelmäki, Hakuninmaa, Maununneva, Malminkartano, Konala, Pitäjänmäki, Lassila, Pohjois-Haaga, Etelä-Haaga. Nippujakelu: Myyrmäki, Kaivoksela. Jakelu virastoihin: alueen kirjastot ja Helsingin kaupungin virastot. Julkaisija: Kaarela-Seura r.y. Päätoimittaja: Jauri Varvikko, 040 512 5105 jauri.varvikko@eepinen.fi Osoite: Pakilantie 98 A 1, 00670 Helsinki Toimitusneuvosto: Professori Seppo Lindy MKT Heikki Majava Toimittaja Kari Varvikko VTM Jauri Varvikko Ilmoitusmyynti/Sivunvalmistus: Seija Kuoksa / Eepinen Oy Puh. 010 3206 663 tanotorvi@eepinen.fi Ilmoitushinnat: Tekstissä: 1,20 /pmm Takasivu: 1,30 /pmm Paino: Sata-Pirkan painotalo Oy, Pori Jakelu: Helsingin Jakelu-Expert Oy Hankasuontie 3, 00390 Helsinki Puh. 09 5615 6400 http://hjex.fi/jakelupalaute MESSUJA KANNELMÄEN KIRKOSSA • Messu sunnuntaisin klo 10. Kirkkokahvit. • Aamuehtoollinen ke 11.9., 25.9. ja 9.10. klo 9.15. Ehtoollinen kirkossa, aamiainen hintaan 1,50 € seurakuntasalissa. • Veisumessu ke 11.9. ja 9.10. klo 19. Suunnitellaan ja toteutetaan yhdessä nuorten kanssa, laulut Nuorten veisukirjasta. • Iltaehtoollinen ke 18.9. ja 25.9. klo 19. Noin kolmen vartin kirkko keskellä viikkoa. Lauletaan virsiä. • Luottamuksen messu ke 2.10. klo 19 Lauletaan Taizé-lauluja. Saarnan tilalla noin 10 minuutin hiljaisuus. MALMINKARTANON KAPPELISSA Messu ja iltatee su 8.9. (joka toinen su) klo 18. MUSIIKKIA KIRKOSSA Su 15.9. klo 18 Tässä on kaikki. Juhani Tikkanen -band: Juhani Tikkanen, laulu, kitara, Jere Valkonen, kitara, Joona Vallenius, basso, viulu, Johannes Erkkilä, rummut, perkussiot. Levynjulkaisukiertueen konsertti. Tässä on kaikki -levy on myynnissä hintaan 20 €. Vapaa pääsy, ohjelma 10 €. La 21.9. klo 19 Yö on tähtikirkas. Musiikkia Italian mestareilta: Pandolfi Mealli, Spadi, Kapsberger, Leonarda, Matteis, Rognoni, Bertali. Suomalaisen barokkiorkesterin (FiBo) konsertti. Anna Rainio, viulu, Mikko Ikäheimo, arkkiluuttu, teorbi ja barokkikitara. Vapaa pääsy, vapaaehtoinen tukimaksu FiBolle. Su 22.9. klo 18 Virrestä voimaa. Matkalaisen virsiä. Rovasti Pentti Simojoki, kanttori Anne Myllylä, Klaus Pennanen, laulu, Johanna Kilpijärvi, sello. Yhteistä veisuuta. Lauletaan yhdessä. Avoin yhteislaulutilaisuus kirkossa to 19.9. ja 3.10. klo 10.15. JENNYN MUMMOLA . 5-vuotissynttärit la 14.9. klo 10–13. Lapsille ja aikuisille on leikkiä, askartelua, lukemista yhdessä vapaaehtoisten mummojen kanssa. Välipalaa. Tervetuloa kaikenikäiset entiset, nykyiset ja uudet Mummolan kävijät! Ilmoittautumista ei tarvita. os. Beckerintie 9. HILJAISUUDEN JOOGA. Klanussa, os. Klaneettitie 68 A, 4. krs. torstaisin 26.9., 3.10. ja 10.10. klo 18.30–20. Ohjaajana on pappi Milla Mäkitalo. Ilmoittautumiset Millalle viimeistään pe 20.9. sähköpostitse milla.makitalo@evl.fi. Rajoitettu osallistujamäärä. Hiljaisuuden jooga sopii kaikille. Avaudutaan hengelliselle yhteydelle, itsensä kuuntelemiselle ja Jumalan läsnäololle. Harjoituskokonaisuudessa yhdistyvät lempeät, kehoa hoitavat liikkeet ja hiljentyminen sekä keholliset rukoukset, joiden sanat nousevat kristillisestä traditiostamme. Mukaan tarvitset alustan ja mahdollisesti pienen peiton ja/tai villasukat loppurentoutusta varten. Saavuthan ajoissa, koska kesken ei ole mahdollista päästä sisälle. MAJAKKAKERHO. Yli 3-vuotiaiden lasten maksuton kerho. Paikassa, Kauppakeskus Kaaren -1. kerroksessa ma 16.9. (parillisten viikkojen maanantaisin) klo 15–16. Lisätietoa kerhon ohjaajalta perhetyöntekijä Sanna Lång, p. 09 2340 3861. Kannelmäen kirkko Vanhaistentie 6, 00420 HELSINKI. Virasto, Klaneettitie 6–8 A, p. 09 2340 3800. Malminkartanon kappeli, Vellikellonpolku 8. helsinginseurakunnat.fi/kannelmaki, facebook.com/kannelmaenseurakunta Herkullinen Buffet-lounas arkisin klo 10-15 sis. kolme erilaista lämmintä liharuokaa, kasviksia, riisiä, perunaa, pizza-buffet, monipuolinen raikas salaattipöytä, leivän, juoman, kahvin ja jälkiruoan. KUPARIPATA Pizzeria&Ravintola HANKASUONTIE 8, 00390 HELSINKI P. 0442400880 | www.kuparipata.fi 9 € Pilatut metsät Toisinajattelija Toi sin aja tte lij a SUOMALAISTA METSÄNHOITOA pidetään esimerkillisenä, mutta totuus on toinen. Voi sanoa, että Suomessa kasvaa metsää siitä huolimatta, että mitä törkeimpiä vedätyksiä on tehty että niiden nykytuotto ja luonnontila olisi mahdollisimman surkea. Tässä, kuten nykyismin mukaisessa ilmastonmuutoksessa, on vedottu tieteeseen, vaikka tieteellisyys on ollut kaukana siitä metsänraiskauksesta mitä Suomessa on harjoitettu. Yhtä kaukana kuin tarinankerronta ilmastonmuutoksesta on tieteestä. Tieteen nimissä on pyritty tasaikäiseen metsään, vaikka mitään tutkimustietoa ei ole olemassa tasaikäisistä metsistä Suomessa, kun suomalaiset metsät ovat aina sisältäneet eri-ikäistä puustoa. Törkeä myrkyttäminen 1950-luvulta suomalaisen metsänhoidon kulmakivi oli koivuviha. Lehtipuut piti tuhota vesakkomyrkyillä, koska ne muka estivät havupuiden kasvua. Tosiasiassa sekametsässä havupuut olisivat kasvaneet oksattomammiksi ja siten korkealaatuisemmiksi tukeiksi. Vesakkomyrkytykset olivat laajoja ja haittasivat metsän muuta käyttöä, marjastusta ja virkistyskäyttöä kymmenien vuosien ajan. Koivuviha loppui vasta kun huomattiin että sellutehtaat voivat keittää tikkusoppaa myös koivusta. Avohakkuu Todellinen tarkoitus on ollut saada halpaa keskenkasvuista puuta sellukattiloihin, ja sen tähden on suosittu ja suositaan edelleen avohakkuita. Jopa harvennus-nimellä kulkeva metsän turmeleminen lähentelee avohakkuuta. Viisainta ja metsänomistajan kannalta edullisinta olisi kaataa vain täyskasvuiset puut/tukit ja antaa muun metsän kasvaa rauhassa uusiksi tukeiksi. Mutta kun musta käännetään valkoiseksi ja valkoinen mustaksi, metsätieteessä harvennusta tai jatkuvaa metsänkasvatusta on kutsuttu metsän hävittämiseksi. ”Parasta” metsänhoitoa on ollut avohakkuu, metsäauraus ja sen päälle räkämännikön aikaansaaminen istutustaimilla. Metsäauraus Auraus paitsi turmelee metsän virkistyskäytön, myös nostaa pintaan epäpuhtauksia, joiden olisi parasta pysyä sitoutuneena metsämaahan. Auratun metsän marjoissa voi olla korkeita pitoisuuksia myrkyllisiä metalleja. Yhtenä syynä meillä yleiseen dementiaan voi arvella olevan aurausmetsien metsämarjojen korkeissa alumiinipitoisuuksissa. Istuttaminen Puiden istuttaminen Suomessa ei ole tarpeen, siemenen kylväminen pääsääntöisesti riittäisi hyvin ja usein sitäkään ei tarvitsisi tehdä, mutta tässä metsämafia on nähnyt hyvän tulonlähteen. Metsää myyneen on ollut pakko, paitsi avohakkauttaa, myös ostaa taimet metsämafialta. Oikeuden kannalta 60-luvulla laulettiin että teidän lapsenne eivät ole teidän lapsianne... ja metsänomistajan metsä ei ole omistajan. Aivan muut miehet määräävät mitä tehdään. Jatkuva metsänhoito olisi metsän hävittämistä ja avohakkuu on metsän hoitamista. Metsänomistajien oikeuksia ovat innokkaimpina olleet supistamassa oikeisto, ei suinkaan vasemmisto, kuten voisi luulla. alu saada aineksia tikkusoppaan on ylittänyt oikeusnäkökohdat. Törkeänä esimerkkinä on metsänomistaja Kauno Hopeasaaren rantamännikkö, jossa ”luontainen uudistaminen oli joutunut vaaraan”, jolloin metsänhoitoyhdistys hakkautti metsikön paljaaksi. Puut kaatanut metsuri totesi, että uutta puuta olisi ollut tulossa jopa harventamistarpeeseen asti. Toinen, Reino Takalan oikeusmurha, jossa käräjäoikeus vapautti, mutta hovioikeus tuomitsi metsänomistaja Takalan metsän hävittämisestä vähäisen harvennuksen jälkeen, ja lopulta Korkein oikeus julisti Takalan metsät hakkuukieltoon kymmeneksi vuodeksi. Tapaus sai suurta huomiota, mm. Helsingin sanomissa artikkelin ”Miekö olisi mettääni hävittänyt” ja asiaa käsiteltiin myös televisiossa. Kenties julkisuuden ansiosta 90-luvulta alkaen on metsänhoito-oppeihin tullut hiukan järkeä. Moni metsänomistaja on vetänyt johtopäätökset ja myynyt vain pitkin hampain ja pakon edessä metsäänsä. Hyöty nimittäin jää aika vähäiseksi pakollisen aurauksen ja taimien oston jälkeen, lisäksi metsä on tuhottu vuosikymmeniksi, jopa sadaksi vuodeksi. Näin ahneiden hanke tasaisesta sellupuun virrasta tehtaille ei olekaan onnistunut, kun normaalisti omistajaa ei voi pakottaa myymään metsäänsä. Yhtiön miehet Jotta estettäisiin järkevä ja luontoarvoja suojeleva metsän hoito, kantohintana on maksettu jokseenkin sama hinta kuin metsänomistajan tien varteen tuomasta tukistakin. Nimittäin tärkeää on ollut yhtiön miesten ja koneiden päästä hääräämään omistajan metsään. Halpahintaisen, keskenkasvuisen puun määrä on pitänyt saada korkeaksi, tukkien kanssa ei ole ollut niin väliä, nehän ovat kalliita. Tukkejakin on saatettu jakaa siten, että on saatu tumppeja, lyhyttä puuta, mistä ei tarvitse maksaa tukkipuun hintaa. Seuraukset Maaseudun metsäklusteri voisi olla merkittävämpi tulonlähde ja tarjota työtilaisuuksia maaseudulla enemmän. Laatutavaraa myymällä tulot olisivat korkeammat ja tulot jatkuvampia. Tämä on menetetty. Sellutehtaat kärsivät raaka-ainepulaa, kun metsänomistajat ovat olleet haluttomia myymään metsiään. Moni kaupunkilainenkaan metsänomistaja ei halua tunnesyistä metsiä tuhottavan edes nykyisten, hiukan parantuneiden menetelmien kautta. Korkealaatuisesta tukista on maanlaajuinen pula, kun puut on kaadettu keskenkasvuisina. Hirsitalotkin rakennetaan pienistä puukapuloista, joista liimataan ”hirsiä”. Tiheäsyistä puuta ei löydy kohteisiin, jossa tarvittaisiin laatupuuta. Puutavara ikkunanpokiin tuodaan nykyään ulkomailta, mikä on naurettavaa mutta väistämätön seuraus metsäpolitiikastamme. ”TIEDE” Tämä kaikki ympäristörikos on tehty tieteen nimissä. Suomessa on jos jonkinlaista metsäntutkimuslaitosta, ja nämä metsää tuhoavat opinkappaleet on kehitetty niissä. Nämä kauhistuttavat opit ovat vieläpä olleet konsensus-tiedettä, erimielisiä, kuten professori Lähdettä on sorrettu ja eristetty tutkimusyhteisöstä. Tästä pitäisi seurata vihreille hiukan ajattelemista, sillä vastaava tiedeväärennös on meneillään ilmastonmuutoksen suhteen. Kun Suomessa lyödään rintoihin, että Suomen metsävarat ovat kasvaneet, se on tapahtunut ”metsänhoidosta” huolimatta ja kasvusta saadaan kiittää sitä nimenomaista hiilidioksidia. Suomen metsien kasvua on rajoittanut hiilidioksidin puute, ei puute lämmöstä tai auringosta. Kun hiilidioksidipitoisuus on hitusen noussut (31% esiteollisesta, tuokin luku on onnistuttu liioittelemaan todellista suuremmaksi), nousu näkyy rehevämpänä luontona. Luonto kiittää päästöistämme. Perustuu prof. Erkki Lähteen kirjaan Suomalainen mesäsota Esko Karinen
11 11.9.2019 Varaa ilmoitustilasi Tanotorveen ! Seija Kuoksa P. 010 320 6663 Parturi-Kampaamo Mia Laine P. 09 566 6281 Kanneltie 11, 00420 Hki Kannelmäen Hammaslääkäriasema Laulukuja 4 (kauppakeskus Kaaren vieressä punatiilitalo) P. 09 566 0981 www.kannelmaenhammaslaakariasema.com • paikkaukset • juurihoidot • hammaskiven poisto • protetiikka • pienkirurgia HAMMASLÄÄKÄRI HLL Eero Auvinen ONKO SINULLA JOTAIN HAMPAANKOLOSSASI? HAMMASLÄÄKÄRIT Leena Kontiola Elina Veltheim 09 5482 420 ? Avoinna ma-pe Konala, Riihipellonkuja 3 (vanha ostari) KANNELMÄEN FYSIKAALINEN HOITOLAITOS URKUPILLINTIE 6-8 ? 09 563 5393 • LÄÄKÄRIN MÄÄRÄÄMIÄ HOITOJA • HIERONTAA • KOTIKÄYNTEJÄ Kauneusja terveyspalveluja PARTURI-KAMPAAMO SALON KLIPSI PALVELEE KAAREN SOKOKSEN YHTEYDESSÄ ma-ke 10-18, to-pe 10-20, la 9-17 TERVETULOA ! Salon Klipsi Sokos Kaari puh. 040 755 2580 | www.salonklipsi.fi Kantelettarentie 7, 00420 Hki P. 09 5862 021 Avoinna klo 10-17 , la ja muina aikoina sopimuksen mukaan Etkö saanut Tanotorvea? Anna palautetta http://jakelupalaute.fi/ tanotorvi Parturi-Kampaamo MARI LEINO p. 045-1312 721 Laurinniityntie 2, 00440 Helsinki www.marileino.fi PARTURI KAMPAAMO HANNASTIINA P. 09 566 6129 SITRATIE 1, 00420 HKI KESÄINEN JA AURINKOINEN syyskuun ensimmäinen sunnuntai takasi että Pitäjänmäki-päivillä oli paljon väkeä ja kaikki – tai melkein kaikki – olivat hyväntuulisia. Poliittiset puolueet olivat hyvin edustettuina. Paikalla oli pari eläkeläisyhdistystä, partiolaiset, Pitäjänmäen Tarmo ja muutama muukin järjestö ja paikallisia yrittäjiäkin oli joukossa. Seurakunta oli kustantanut paikalle lastenmusiikkia soittavan yhtyeen. Moni taho pääsi esittelemään toimintaansa. En tiedä miten kiivasta keskustelua käytiin poliitikkojen kanssa, mutta minäkin sain Pitäjänmäen Eläkkeensaajien pöytien vieressä melkoisen ryöpytyksen eläkkeiden riittämättömyydestä ja poliitikkojen katalista puuhista. Pitäjänmäki-päivä on hieno tilaisuus kohentaa kotipaikkarakkautta. Juuri päivien alla Hesari kertoi, että vain joka viides Reimarlassa asuva on syntynyt Helsingissä. Reimarla on alue joka rajoittuu Kehä ykköseen, rautatiehen ja Kaupintiehen. Törmäsinkin aika moneen uuteen pitskulaiseen, jotka olivat mielissään tapahtumasta. Pakostakin pohdin millainen tapahtuma olisi jos mukana olisi koko Pitäjänmäen suuralueen väki. Eli mukaan tarvittaisiin myös Konala-seura ja Pajamäki Seura. Nyt kaikki kolme yhdistystä ovat jokainen huolissaan oman kulmakuntansa kehittämisestä ja asioista. Kaarela-Seurassa jossa missä tiedetään mikä on isomman porukan äänenpaino. Kun useamman kaupunginosayhdistyksen voimat laitettiin yhteen, on äänikin kantautunut pidemmälle. Syksyn alkaessa moni päättää aloittaa uudenlaisen elämän ja aloittaa kuntoilun joko nollapisteestä tai ottaa harrastuksiensa joukkoon uuden lajin. Pitäjänmäellä etenkin ikäihmiset kaipaavat kunnon liikuntatiloja. Ideoita uusista ryhmistä ja lajeista on, mutta ei ole paikkaa, missä niitä toteuttaa. Etenkin kun rahaa korkeisiin vuokriin ei ole. Kaupunki tukee eläkeläisyhdistyksen liikuntaa avustamalla vuokramenoissa, mutta niiden pitää joka tapauksessa olla kohtuullisia. Kuntosalit kilpailevat asiakkaista, mutta ei niiden laitteet aina oikein sovi ikäihmisille. Harmittaa kun naapurikaupunginosassa on tarjolla vaikka mitä, koska siellä on tilat missä harrastaa vaikkapa senioritanssia, tasapainoilua, kuntopiiriä tai lavista. Leena-Maija Tuominen Yksi iso on parempi kuin kolme pientä Hieronta HyväHetki Heitä hyvästit kireille lihaksille Ajanvaraus: www.hierontahyvahetki.fi Toimipaikat: Pohjois-Haaga ja Kamppi P. 041 527 5838 Hannu Määttä • Pakoputket • Rengastyöt • Putken taivutukset • Myös jenkkiputket Risto Tiittanen Oy Valuraudantie 6, 00700 Hki p. 09 563 2227 Ajanvaraukset: 09-497 071 Vanhaistentie 8 • Tervetuloa! OSTAMME KULTAA JA HOPEAA! Tule käymään NettiKullan ostopisteessä Lapinlahdenkatu 19! Arvioimme kultaja hopeaesineittesi arvon ILMAISEKSI! Tilaa maksuton myyntipaketti: WWW.NETTIKULTA.FI puh. 0449877049 HINTATAKUU PARAS HINTA Hankasuontie 7, 00390 HELSINKI, P. 020 712 0500 info@automuovikem.fi, www.automuovi.fi • Korikorjaukset • Muovikorjaukset • Tuulilasit • Huollot • Varaosat • Valtuutettu Saab -huoltokorjaamo ja -varaosaliike Auto-Muovi palvelee HELSINGIN KAUPUNKI laatii Honkasuontien katusuunnitelmaa. Katusuunnitelman luonnos on esillä 17.9.–1.10.2019 kaupunkiympäristön asiakaspalvelussa, Sörnäistenkatu 1. Suunnitelmaluonnokseen voi tutustua myös verkkosivulla osoitteessa www.hel.fi/suunnitelmat (kohdassa Katuja puistosuunnitelmat). Suunnitelmat ovat esillä verkossa 17.9.–1.10.2019. Kadun suunnittelu perustuu voimassa olevaan asemakaavaan ja liikennesuunnitelmaan. Asemakaavan tarkoituksena on täydentää ja eheyttää ympäristön kaupunkirakennetta. Katusuunnitelma laaditaan uudesta Honkasuontiestä. Honkasuontie yhdistää Honkasuon uuden asuinalueen Vantaan Rajatorpantiehen. Katusuunnitelma valmistuu syksyllä 2019 ja rakennustyöt alueella on tarkoitus aloittaa alkuvuodesta 2020. Katusuunnitelman päätöksentekoa voi seurata Helsingin kaupungin internetsivuilta, kohdasta kaupunkiympäristölautakunnan päätösasiakirjat. Honkasuontien suunnitelmaluonnos esillä Pikaraitiotie Kannelmäkeen Läntiseen Helsinkiin suunnitellaan uusia raitioteitä Eirasta Kannelmäkeen asti. Rataosuus Munkkiniemestä Kannelmäkeen on osa Vihdintien pikaraitiotietä. Se muodostaa joukkoliikenteelle uuden runkoyhteyden ja kytkee kantakaupungin raitioverkon yhteen rakenteilla olevan RaideJokerin ja junaratojen kanssa. Suunnittelun alkuvaiheessa, kesällä 2018 kerättiin mielipiteitä suunnitelman lähtökohdista verkkokyselyllä. Vastauksissa tuettiin pikaraitiolinjan ulottamista Kannelmäkeen asti. Kommentoi suunnitelmia Liikennesuunnitelmat viimeistellään kerrokantasi.hel.fi kyselystä saatavan palautteen perusteella. Liikennesuunnitelmat ovat osa yleissuunnitelmaa, joka etenee päätöksentekoon keväällä 2020. Yleissuunnitelman hyväksymisen jälkeen suunnittelu jatkuu tarkemmalla tasolla. Keskustelu kaupunkilaisten kanssa jatkuu asemakaavojen, katusuunnitelmien ja joukkoliikenteen linjastosuunnitelmien laatimisen yhteydessä. Suunnittelun etenemistä voi seurata kaupungin karttapalvelussa (kartta.hel.fi/suunnitelmat) tai Suunnitelmavahti-palvelun avulla (hel.fi/ suunnitelmavahti). Raitioteiden ja katujen rakentaminen voisi alkaa 2020-luvun puolivälissä.
12 11.9.2019 KAARI ON AVOINNA MA–PE 9/10-20/21 LA 9-19 SU 11-18 Prisma auki 24 h Kauppakeskus Kaari • Kantelettarentie 1 • 00420 Helsinki KAUPPAKESKUSKAARI.FI HERKKUTERVEISET KAARESTA! Uusi ravintolamaailmamme, Kaaren Kulma, avautuu syyskuun puolessavälissä kauppakeskuksen 1. kerroksessa. Suolaista tai makeaa, raikasta tai tuhdimpaa, uusia tuttavuuksia tai perinteistä kotiruokaa. Kaikkea löytyy pian Kaaren Kulmasta. Käy mutkattomasti makujen maailmaan! Tulossa Bangcook • Cafe Cakehouse • Coffee House • Fafa’s Kamu-Kebab • Kantsun Sävel • Konnichiwa • Kotipizza One Bowl • Sesonkipuoti • Spaghetteria Kaaren Kulma