No 9 27.11.2024 • 60. VUOSIKERTA WWW.TANOTORVI.FI JULKAISIJA KAARELA-SEURA RY KAIKKI PARTURI-KAMPAAMOPALVELUT AMMATTITAIDOLLA KOKO PERHEELLE Soita tai varaa aika netissä 24/7 Meiltä myös Kevin.Murphy -tuotteet. TERVETULOA ! Salon Klipsi Kaari | Kantelettarentie 1 (Sokos) puh. 040 755 2580 | www.salonklipsi.fi AVOINNA ma-ke 10-18, to-pe 10-20, la 10-18 HAMMASPROTEESITYÖT SOITA JA VARAA AIKA 050 4677 229 H aaga | K auppalantie 4 Valmistamme käsityönä uudet hammasproteesit Proteesien korjaukset ja pohjaukset EHT hammasproteesien asiantuntija Tero Roine WWW.ERIKOISHAMMASTEKNIKOT.FI www.fysiosakura.fi Listahinnoista -50% ensimmäisestä käynnistä fysioterapiassa tai hieronnassa FT Pauli Harvilahdella Kannelmäen Fysio Sakura:ssa. Tarjous voimassa vuoden loppuun asti! Sitratori 3, 00420 Helsinki Puhelin 045 354 7474 Fysioterapia Hieronta Manipulaatio ”Minulle on erittäin tärkeää, että asiakkaani kokevat tulleensa kuulluksi ja saavat oikeanlaista hoitoa vaivaansa” FT Pauli Harvilahti Topi Suuroselle kantri on elämä Malminkartano tuikkii jälleen Itsenäisyyspäivän juhla Kanneltalossa 6.12. Lavalla Eino Grön Laulukujalla, Kannelmäessä www.kantsunsavel.fi kantsunsavel BLACK FRIDAY! Smash burger 18€ Lasten listan annokset -20% Talon kuohari 5€ 29.11.1.12. Hankasuontie 7, 00390 HELSINKI | P. 020 712 0500 | info@automuovikem.fi | www.automuovi.fi • Korikorjaukset • Muovikorjaukset • Tuulilasit • Huollot • Varaosat • Valtuutettu Saab -huoltokorjaamo ja -varaosaliike VARAUDU TALVEEN Lähikorjaamo palvelee Parturi-Kampaamo MARI LEINO p. 045-1312 721 Laurinniityntie 2, 00440 Helsinki www.marileino.fi Klaneettitie 7, 00420 Hki | 045 7872 9240 Avoinna Ma-Pe 6.30-23, La 8-23, Su 9-23 KANNELMÄKI TILAA MEILTÄ VOTKINSIN JOULUKINKKU ENNAKKOON!
2 27.11.2024 Bök i Kårböle VI ÄR ILLABERÖRDA AV kriget i Ukraina som var dag kommer inför våra ögon i kvällsnyheterna. Vårt land känner till vad krigen 1939-45 innebar för uppoffringar, uppgifter vid fronten, lottornas och hemvärnets insatser. Alla ställde upp enligt de egna möjligheterna och krafterna. Barnen lärde sig att spara och samla; kåda, lump, papper, att plocka bär och att odla. Många unga liv rycktes bort i striderna vid fronten. Sorgebuden nådde hembyn. Från Kårböle stupade Odin Edvin Lönnberg i vinterkriget 7.3.1940 bara några dagar innan freden avslutade det 105 dagar långa vinterkriget. Odin stupade i Vilajoki bara 21 år gammal. Han välsignades till gravens ro i Helsinge kyrka av prosten Otto Weckström. Han följdes förutom av de anhöriga också av Helsinge skyddskår, Vanda Lotta Svärd, Frontkamrater, Kårböle ungdomsförening samt Kårböle idrottssektions kamrater. De anhöriga valde till dödsannonsen texten: Jag föll för det jag älskat mest på jorden. Min Gud har kalllat mig och jag är fri. I fortsättningskriget förlorade byn ännu två av sina söner; Ivar August Hedman 28 år gammal den 6.8.1941 i Muurikkala och Walter Emil Eklund 37 år gammal den 30.11.1941 i Suurlahti. Kårböle ungdomsförening hedrade de stupade med två minnestavlor i marmor. Tavlorna hängdes på salsväggen på ungdomslokalen Håkansberg. Nedanom tavlorna fanns en hylla för ljuset. Till vardags var tavlorna skyddade och täckta av en gardin. När prosten Otto Weckström besökte Håkansberg och höll andakt drogs gardinen åt sidan och ljuset tändes. Då Håkansberg revs 1976 hade Gruvsta kyrka byggts och blivit färdig 1969. Tavlorna överläts av ungdomsföreningen med Lars Eklunds medverkan till kyrkan med tanken att där har minnestavlorna ett beständigt gott hem och besökes speciellt av Kårbölebor från Vanda. Tyvärr slog en pyroman till 2006 och kyrkan skadades svårt. Resterna av den brandskadade kyrkan revs 2014 efter många, långa diskussioner om kyrkans öde. Antagligen sökte man då på initiativ av Vanda svenska församling och Kårböle marthakrets ett nytt hem åt minnestavlorna. Kyrkan i Myrbacka , den berömda kyrkan ritad av arkitekten Juha Leiviskä, stod färdig 1984. I kyrkan fick den svenska församlingen ett kapell, StMartins kapell, till sitt förfogande för söndagsgudstjänsterna och annan församlingsverksamhet. Minnestavlorna flyttades till StMartins kapell där de hade en hedersvärd plats på långväggen och var synliga för alla. Myrbacka kyrkan stängdes 2021 för reparationer pga fuktproblem. Regnvatten samlades under kyrkan och golvkonstruktionerna förstördes. Efter en stor renovering togs kyrkan i bruk i september detta år. Vantaankosken seurakunta hade i samband med renoveringen fattat beslutet att inga gamla tavlor hängs upp på de nymålade vita väggarna, åtminstone inte i utrymmen där allmänheten rör sig. Dessutom hade den svenska församlingen avstått St Martins kapell pga ekonomiska orsaker. De inre hyrorna gjorde det omöjligt att fortsätta som tidigare. Församlingen kan ändå ordna verksamhet på svenska och också högmässor och andakter t.ex till julen. Innan kyrkan återintogs i bruk med festhögmässan 22.9. 2024 ordnades guidningar i kyrkan. Jag fick glädjen att guida där på svenska. Kårböleborna reagerade på att minnestavlornas inte hängde på sin gamla plats. Efter en del detektivarbete och många personers insats har tavlorna hittats och hittat ett nytt hem. Rektor Anna-Maria Rosenqvist ställde sig postivt till att få minnestavlorna till Kårböleskolan. Avsikten är att de avtäcks 5.12 inför självständighetsdagen i närvaro av skolans elever, berörda anhöriga och Kårbölebor. Minnestavlorna återvänder till hembyns kärna med tack till alla som haft omsorg om tavlorna i 80 år. Vårt land är rikt det äger trogna söner det bäres fram i trogna mödrars böner och alla böner upp mot himlen stigna de vilja tacka er och er välsigna Dikten ingick i Walter Eklunds nekrolog Text och foto Astrid Nurmivaara Minnestavlorna tillbaka till hembyns kärna PITKÄN IÄN SALAISUUTTA ihmetellään toistuvasti. Terveellisten elämäntapojen ja genetiikan yhteisvaikutusten lisäksi tutkijat ovat selvittäneet, miten ympäristötekijät ja henkiset arvot edesauttavat elinvuosien kertymisessä. Hengellisyydellä, myönteisellä suhtautumisella ympäröivään maailmaan sekä tietojen ja taitojen kehittämisellä näyttää olevan yhteys aktiivisten lisävuosien saavuttamiseen. Olen kiitollinen vanhemmilleni monesta asiasta. Vanhempani eivät pakottaneet minua osallistumaan pyhäkouluun, partioon, jääpallon peluuseen, hevosja raviharrastukseen, retkitoimintaan, kuoroharjoituksiin, näytelmäkerhoihin, jumalanpalveluksiin, leireihin tai isostoimintaan. Ihan itse päätin, osallistuisinko vai en. Valitsin jo teini-ikäisenä potentiaaliset työpaikkani ja niihin kouluttautumispolut: sitouduin tekemisiini tai jätin mahdollisuudet käyttämättä. Yhden asian vanhempani päättivät kuitenkin puolestani, suureksi onnekseni. Viime aikoina olen riemuinnut erityisesti siitä, että minut liitettiin pienenä kasteen kautta kirkon jäseneksi. Kasvulleni sain paitsi seurakunnallista tukea, myös mahdollisuuden osallistua koulussa järjestettävään katsomusaineiden opetukseen. Koululaisena tutustuin ajatuksia avartavasti eri uskontojen näkemyksiin ja vaikutuksiin maailman kulttuureissa. Tämä valinta on merkittävällä tavalla vaikuttanut sivistystasooni ja haluuni oppia uutta. Uskontotunneilla inspiroiduin tutkimaan maailmaa laajemmasta näkökulmasta. Ymmärrykseni syveni paitsi suomalaisen kulttuurin vivahteisiin, myös eri uskontojen vaikutuksiin niin rakennustaiteessa kuin ihmisten arkisissa tavoissa. Muotoja, kirjaimia ja numeroita käyttäessäni tajuan, kuinka historian havinassa nekin ovat kertoneet uskonnollisia opetuksia. Uskonnollinen puhe ja ympäristö käsittelevät sellaisia luomakunnan herkkyyksiä, joita kaavamainen tieteellinen puhe ei aina tavoita. Kaiken järjestystä voi selittää hengellisyyden kautta monin tavoin. Kurjaa olisi, jos en omistaisi tätä luovuuden lähdettä. Vanhempani sysäsivät arvovalinnallaan minut loputtomaan kiinnostukseen ihmeellisen maailmankaikkeuden salaisuuksista ja ajan virrasta. Museoissa ja taidenäyttelyissä vieraillessani koen yhteyttä aikaa sitten eläneisiin ihmisiin. Konserteissa liikutun, kun koen kunnioituksen ja nöyryyden hengen kiirivän yli vuosisatojen. Sävelten siivittämänä voin jakaa yhteisöllisen kokemuksen uskon muuttumattomasta, pyhästä ja jaetusta salaisuudesta. Jos ristiä ja sen kantajaa pelätään, pelko on turhaa. Ristin suuri salaisuus aukeaa vain sekä henkisen että fyysisen kuoleman voittavan anteeksiannon kautta. Filippiiniläisessä kansanmelodiassa, virressä 957:3, lauletaan: ”Katso salaisuuteen! Lähteen vesi virtaa, elämän se antaa, silmät pesee näkemään: maailmaan sen tuskaan, Herra kutsuu työhön. Oi, suuri salaisuus! Vain usko näkee sen.” Virpi Koskinen Kannelmäen seurakunnan kirkkoherra, rovasti Erittäin pitkän iän salaisuus Yhteisellä tiellä Joulupuuroa ja glögiä Sitratorilla 18.12. klo 13-15! Kaarela-Seura, Asukastalo Purpuri, D-asema Kannelmäki ja Kannelmäen seurakunta tarjoavat kaikille halukkaille keskiviikkona 18.12. klo 13-15 riisipuuroa, glögiä ja pipareita. Otetaan joulu yhdessä vastaan! Kanneltalon itsenäisyyspäivän juhla Tule juhlistamaan Suomen itsenäisyyttä Juhla-aterian ääressä nautitaan juhlaohjelmasta ja yhdessäolosta. Voit tulla yksin tai ottaa mukaan kaverin, naapurin, tuttavan, serkun, perheen tai suvun – tilaisuus on maksuton ja kaikille avoin. OHJELMA 13.30–16.00 Kaikille avoin juhlabuffet 14.00–17.00 Klovni Martan juhlavastaanottopiste 16.00–17.15 KONSERTTISALIN JUHLAOHJELMA Juhlapuhe Dora Puhakka Kaarelan vuoden yrittäjän palkitseminen Eino Grönin konsertti Työpajoja | Kahvilan stagella musiikkia. Pe 6.12.
27.11.2024 3 Pääkirjoitus RAKENNAN vaimoni kanssa talolaajennusta Karkkilaan. Kyseessä on isovanhempieni kesämökki, jonka olen saanut perinnöksi. Alkuperäinen vanha talo on ollut joskus ammoisina aikoina pientila. Hirsikehikko on rakennettu vuonna 1902, mutta itse talo on isovanhempieni toimesta peruskorjattu kesämökkikäyttöön vuonna 1965. Nyt on uuden peruskorjauksen aika. Teemme 50 m 2 taloon samalla vastaavan kokoisen laajennuksen, joka rakennetaan lamellihirsistä sekä sen alle kellarin. Laajennusta suunniteltiin koko viime kevät ja saimme rakennusluvan aika nopeasti. Projektia lähdettiin toteuttamaan keväällä. Elokuussa meillä oli kellariosa valmiina, kun saatiin välikatto valettua. Sokkelin kulmien mittauksen jälkeen jätettiin lopullinen hirsitilaus sisään. Pystytyksen piti alkaa lokakuussa, mutta se erinäisistä syistä venyi aina marraskuulle. Hirret pystytettiin marraskuun puolivälissä ja uusi vesikatto saatiin viime hetkillä peittoon ennen viime viikon lumimyrskyä. Rakentaminen on raskasta, ja kallista. Inflaation ja arvonlisäveron nousun seurauksena rakentaminen maksaa Suomessa maltaita. Rakennusalan painanteesta huolimatta tarvikkeiden hinta on noussut viimeisen parin vuoden aikana 30%. Ulkopuolelta ostetun työn hinta ei sen sijaan ole laskenut. Rakentaminen maksaa Suomessa noin 3 500 euroa neliöltä. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että kuivan maan talosta ei sen valmistuttua saa haja-asutusalueella enää sitä myyntihintaa, mitä sen rakentaminen maksoi. Ei ihme, etteivät rakennusfirmat rakenna muualle kuin kasvukeskuksiin, jos sinnekään. Niissä taas maan hinta on taivaissa. Suomen rakennusalaa vaivaa krooninen ristiriita rakentamisen kustannusten ja asuntojen hintojen välillä. Jos ostaja ei kykene saamaan pankista riittävästi lainaa tai tällä ei ole riittävästi omarahoitusta ja takuita, niin rakentaminen jää monille vain haaveeksi. Silloin ainoaksi vaihtoehdoksi jää ostaa maaseudulta vanha talo tai pysyä kerrostalossa. Vanhojen talojen osalta sähkön hinnan kallistuminen on tuonut omat ongelmansa. Uudiskohteissa hintaa nostavat myös tiukentuneet rakennusmääräykset ja energiavaatimukset. Talot on tehtävä riittävän energiatehokkaiksi. Lämmitysratkaisuissa joudutaan miettimään tarkasti mikä on tehokkain tapa, mutta sopii myös kukkarolle. Omassa kohteessamme on vielä satoja pieniä ja suuria asioita tehtävänä ja ratkaistavana. Oma rakentamisosaamiseni on lisääntynyt huomattavasti, sillä töissä on pakko säästää ja tehdä itse niin paljon kuin mahdollista. Se ottaa voimille, sillä pitää hoitaa myös päivätyöt. Jos hyvin käy, niin ennen joulua pääsemme ulkovessan sijaan sisävessaan. Tätä ennen pitää kuitenkin vielä valaa lattioita, rakentaa sisäkattoa, asentaa ilmastointiputkia, puhaltaa villaa välipohjaan, rakentaa rossipohjaa, tehdä väliseiniä, paneloida satoja metrejä seiniä ja kattoa, vetää laminaattia, vinyyliä ja laattaa eri pintoihin... Projekti on tuonut mukanaan paljon stressiä ja kiirettä. En uskalla enää miettiä kuin viikon kerrallaan eteenpäin, sillä erilaiset viivästykset pilaavat heti mielialan. Kun yksi asia saadaan valmiiksi, niin on hetken hyvä mieli, mutta sitä seuraa heti seuraava ongelmakenttä erilaisine ratkaisuineen. Kyllä tämä tästä. Jos edes jouluna olisi uudella puolella lämmintä ja tulisi vesi sisään, niin olisin ikionnellinen. Jauri Varvikko jauri.varvikko@eepinen.fi Maalle mieleni menevi Seuraava numero ilmestyy 18.12.2024. Aineisto toimitukseen 5.12. mennessä. Malminkartano tuikkii jälleen VALOISA TALVITAPAHTUMA Malminkartano tuikkii järjestetään jo kolmatta kertaa keskiviikkona 11. joulukuuta. Vuosi vuodelta suosio kasvaa, nyt uutena mukaan tulee Sirkus Magentan työpaja Luutnantintie 1:ssä. Alueen yrittäjiä kutsutaan mukaan tuikkimaan. Voi somistaa ikkunoita, tarjota alennuksia tai pikku lahjoja. Pukki joulupusseineen on luvassa Café Rengin kulmalla, Piianpuistossa myös myydään puuroa ja grillimakkaraa. Tassut liikkeelle -polku vie kohti Malminkartanonaukiota, jossa esiintyy Valosirkus Spektri klo 17.30. Tarjolla on heijastimia, valotikkuja ja glögiä. Kirjastossa Puustellinaukiolla alkavat Kauneimmat joululaulut klo 18. Lähikukkulalla kappelin ikkunassa loistaa jouluseimi. Kanneltalo on mukana tapahtumassa asukasyhdistyksen, Pikomalan retkeilijöiden, alueliikunnan, kirjaston, seurakunnan ja muiden toimijoiden tukena. Tarkempi ohjelma tulee sekä kirjastoon että facebookiin. Asukasyhdistyksen perinteiset joulumyyjäiset Rengissä ovat nekin luvassa Tuikkiitapahtumaa seuraavana lauantaina. Tänä vuonna toivotaan lunta, jota vasten Sirkus Spektrin esitys loistaisi upeasti. Mestari-Laulajat tulee Kannelmäkeen! Helsingin rakennusmestarien vuonna 1915 perustama kuoro pitää ensimmäisen kerran joulukonsertin Kannelmäen kirkossa torstaina 19.12. SOLISTINA ESIINTYY oopperatenori Pentti Forssell. Mieskuoroa johtaa mainio Anita Lehtonen ja säestää pia-nolla hänen miehensä Tapio Lehtonen. Uruissa on kirkon kanttori Anne Myllylä. Suomen vanhimpiin mieskuoroihin kuuluva Mestari-Laulajat odottaa innolla ensiesiintymistään Kannelmäen hienossa kirkossa. Kuoro on edelleen leimallisesti yhden ammattikunnan kuoro, vaikka muitakin `alanmiehiä´ onkin tullut mukaan, kertoo kuoron puheenjohtaja Hannu Ahokanto. Perinteisten joululaulujen lisäksi ohjelmassa on mm. Jukka Kuoppamäen säveltämä Aavistus, Kassu Halosen ja Vexi Salmen Sydämeeni joulun teen sekä aina sykähdyttävä Psalmi 24. Mukana on myös Pentti Forssellin ja kuoronjohtaja Anita Lehtosen esittämä duetto Me käymme joulun viettohon. Kuoron laulajaveljet ovat jo yli kolmen miespolven ajan vaalineet suomalaisen mieskuorolaulun perinteitä ja samalla rakennusmestarikulttuuria. Perinteisesti konsertoidaan kirkoissa Pyhäinpäivänä ja joulun aikana. Lisäksi he esiintyvät monenlaisille estradeilla toiveiden mukaisesti. Mestari-Laulajat esittää sekä a cappella–ohjelmistoa että säestyksellisiä teoksia. Kuoron solisteina vuosien varrella ovat vierailleet mm. basso Jaakko Ryhänen, sopraano Johanna Tuomi ja baritoni Tommi Hakala. Mestari-Laulajat tekee myös konserttija kulttuurimatkoja ulkomaille. Viime vuonna kuoro osallistui kuorofestivaaleille Itävallan Grazissa. Ensi kesäkuussa Mestari-Laulajilla on kunnia esiintyä marsalkka Mannerheimin 70-vuotismuistojuhlassa Sveitsin Montreux`ssä. Mestari-Laulajien Kannelmäen joulukonserttiin voi lunastaa 15 euron pääsylipun kirkon ovelta (os. Vanhaistentie 6) tuntia ennen konserttia, joka alkaa klo 18.00. Opiskelijat ja varusmiehet 10 €. Lapset alle 10 v. ilmaiseksi. Lisätietoja kuorosta www. mestari-laulajat.fi HA
4 27.11.2024 TUNNUSTAN, ETTÄ OLIN jo lapsena melkoinen jenkkilädiggari. Myönteinen käsitykseni perustui lähinnä pieniin asioihin. Amerikassa valmistettiin upeita autoja. Merkit Buick, Chrysler, Cadillac, Studebaker, Ford ja Chevrolet olivat jotain sellaista, joka sai pikkujätkän silmät kiiltämään. Ensimmäisen Coca-Cola-pulloni sain Helsingin olympialaisissa 1952. Olin tosi ylpeä pullostani ja vastaavasti kavereitteni naamat olivat kateudesta vihreitä. Amerikkalaista Wrigleypurkkaa olin jostakin saanut, lieneekö tullut tuolloin Ruotsista saatujen pakettien mukana. Kippari-Kalle oli suuri sankarini, vaikka pinaattia inhosinkin. Kuvittelin myös, miltähän mahtaisivat hampurilaiset maistua. Kippari-Kallen kaveri Eetu söi sellaisia. Myöhemmin sekin asia selvisi. Tolkuttoman hyviähän ne olivat ja ovat edelleenkin. Maailmalla liikkuessa mikään ei voita BigMacia, oltakoon sen terveellisyydestä mitä mieltä hyvänsä. Suurin haaveeni 1950-luvulla oli saada jostakin aidot Leefarkut. Minulla oli Mattisen mainiot, joita häpesin siinä määrin, että ratkoin pois tikkaukset ja ompelin tilalle keltaiset kuviot takataskuihin. Petokseni paljastui saman tien koska aitoja Lee-nappeja en sentään pystynyt valmistamaan. Vieläkin hävettää. Aku Ankka alkoi ilmestyä vuonna 1951. Olen ollut lehden uskollinen lukija koko ikäni. Mielestäni Walt Disney oli nero. Disneyn elokuvat riemastuttivat ja itkettivät herkkää kakaraa. Valittuja paloja yritin lukea, mutta lehti ei oikein napannut. Lehden huumoripalstat olivat mielestäni typeriä, eivät naurattaneet pätkääkään. No mikä sitten nauratti? No ainakin niin kutsuttu musta huumori ja Pikku-Kalle-jutut, jotka jäivät mieleeni yhdellä kuulemisella. Kotona ei aina näistä jutuista kiiteskelty, vaan tukkapöllyä tuli tuon ajan hyvän tavan mukaan. Vaan mennäänpä siihen amerikkalaisuuden ihannointiin vielä. Lapsuuteni ja nuoruuteni aikoihin ei Suomessa vielä tunnettu televisiota kuin ehkä nimeltä. Kotimme viihdekeskuksena toimi isokokoinen ja hyvä Telefunken-radio. Radiossa loisti vihreä valo, joka oli melkoinen ylpeilyn aihe sekin. Voice of America, Amerikan ääni lähetti eräänlaisia propagandalähetyksiä Eurooppaan tuolloin , äänessä oli Willis Conover niminen disc jockey joka soitteli amerikkalaista musiikkia, vanhemman väen kauhistelemaa turmiollista jazzia. Ohjelma alkoi Duke Ellingtonin kappaleella Take the A-train, eli meidän muusikoittemme kääntämänä Ota atrain. Hauskaa. Amerikan ääni soitti lähetyksissään jazzia, tuota synnillistä musiikkia. Nuoriso diggasi, vanhemmat inhosivat. Niinhän se on aina ollut. Ohjelmasta tulivat tutuksi sellaiset nimet kuin Glenn Miller, Benny Goodman, Tommy Dorsey, Count Basie, Louis Armstrong, Harry James ja Ray Anthony. Viimeksi mainittu elää vielä tänä päivänäkin 102vuotiaana. Muita suuria nimiä olivat Dizzy Gillespie, Charlie Parker, Gerry Mulligan, Chet Baker, Clifford Brown, Ella Fitzgerand... Lista olisi loputon. Nämä taiteilijat sekoittivat pääni lopullisesti. Tästä taudista en edes tahdo parantua. Tautia lisäsivät myöhemmin Elvis, Frank Sinatra, Nat King Cole, Johnny Cash ja muut countryn suuret tähdet tulivat myöhemmin, mahtavia taiteilijoita olivat. Jenkit tekivät myös mahtavia elokuvia, Orson Welles, Cary Cooper Marlon Brando, Marilyn Monroe, John Wayne, tämäkin lista olisi loputon. Jenkkien panos kirjallisuudessa on myös mieletön. Steinbeck, Hemingway, London, Stephen King, listaa löytyy... Rocky Marciano oli idolini kuten Cassius Clay eli Muhammad Ali. TV-viihde oli ja on upeaa, politiikka on ehkä hieman erikoista mutta mielenkiintoista silti, tehtävä maailmanpoliisina velvoittaa uskottavuuteen. Presidentit ovat olleet mielenkiintoisia John F Kennedy, Bill Clinton, Ronald Reagan olivat tosi miehiä. Ei niistä aikaisemmista pressoista tule mieleen kuin yksi surkimus, George W Bush, siis tämä nuorempi Bush. Ilmankos jenkitkin kutsuvat häntä leikkisästi luonnehdinnalla ”Fu ...ing Asshole”. Nykypresidenttien arvioinnin jätän median huoleksi. Olen käynyt parisen kertaa Amerikassa. Viikon verran New Yorkissa, viikon Los Angelesissa ja viikon San Franciscossa. Tuli myös ajettua autolla tuo Kalifornian reissu. On selvää, ettei Amerikka avaudu vielä läheskään näillä turistireissuilla vaan vaatii paneutumisen kansan pariin. Katsokaa Areenasta Jaakko Keson 7-osainen dokumentti Tämä on Amerikka. Kaveri oli ainakin itselleni uusi tuttavuus. Hieman reppureissaajan näköinen terävä nuori heppu, joka hakeutui ohjelmissaan tavallisten amerikkalaisten pariin ja sai loistavan kontaktin ihmisiin myös sieltä varjoiselta puolelta. Vaikeuksista huolimatta amerikkalaiset rakastivat kotimaataan maailman parhaana paikkana. Siinäpä asennetta meille suomalaisillekin, jotka asumme ihanuuksien ihmemaassa. Lippu liehukoon... Heikki Majava MAJAVAN MATKASSA Amerikan ihmeet HELSINKILÄISILLÄ OLI juuri päättyneellä kaudella (1.4.-31.10.2024) käytössään lähes 4 600 pyörää ja 460 pyöräasemaa Helsingissä ja Espoossa sekä rajattomasti 60 min matkoja 35 €:n kausihintaan. Kaarelassa asemia oli 16. Kaupunkipyörät ovat ihan huippu liikkumispalvelu, jota kannattaa ylläpitää ja kehittää jatkossakin! Itse käytin malminkartanolaisena kaupunkipyöriä tosi paljon kodin ja työpaikan välillä. Kaupunkipyöräilin ensin Tollinpolun pyöräasemalta Malminkartanosta Pirkkolaan, sauvakävelin Pirkkolasta Keskuspuiston läpi Postipuistoon, ja sieltä otin uuden kaupunkipyörän, jolla ajoin Kumpulaan työpaikan lähelle. Yhdeksän kilometriä olisi liian pitkä matka kävellä tai juosta mennen tullen, mutta kaupunkipyörää käyttämällä sai liikuntaa monipuolisesti. Kaupunkiympäristölautakunta päätti 1.10.2024 kaupunkipyöräpalvelun uudistamisen periaatteista. Nykyinen sopimuskausi päättyy vuoden 2025 lopussa. Päätettyjen periaatteiden mukaan pyörien ja asemien määrää lisätään ja puitesopimus laaditaan niin, että sen puitteissa Helsingin on mahdollista toteuttaa seuraavat valinnat joko heti tai myöhemmässä vaiheessa: • kauden pidentäminen sekä alusta että lopusta • ympärivuotinen käyttö • sähköpyörien hankinta osaksi järjestelmää, esimerkiksi 30% tai 50% pyöristä. Pitäisin tärkeänä, että käyttöoikeusmaksut eivät merkittävästi kohoaisi jatkossa vaan pyörien käyttö olisi oikeasti mahdollista kaikille. Voi olla, että tuota tavoitetta on hankala sovittaa yhteen merkittävän sähköpyörien osuuden kanssa. Jos sähköpyörät olisivat kuormapyöriä, olisivat ne kuitenkin mielenkiintoinen lisä nykyiseen tarjontaan. Kaupunkipyörät ovat ihan huippua! Kannelmäen kantrikukko TOPI SUURONEN kantrikukko isolla K:lla. Countrymusiikki, tai kuten Topi itse sanoo kantrimusa, on ollut aina lähellä sydäntä. Alkuun Topi kuunteli mm. Johnny Cashia, mutta musiikkimaku kasvoi sitten roots-musiikin eli juurimusiikin puolelle, jota voi myös kansanmusiikiksi kutsua. Roots on antanut paljon vaikutteita rockmusiikin kehitykseen. Sen muotoja ovat mm. blues, kantri, bluegrass ja rockabillykin. Topin mielestä CCR on maailman paras bändi. Topille kaikki on kantria. Mua on aina kiehtonut kantri. Niin amerikkalaiset bändit kuin suomalaiset. Musahommat alkoivat seitsemännellä luokalla. Isä osti mulle kitaran ja kuukauden jälkeen mulla oli bändi pystyssä, Topi sanoo. Joutsan poikia Vuonna 1977 syntynyt Topi on kotoisin Keski-Suomesta, Joutsasta, jossa asui lapsuutensa ja kävi koulunsa lukiota myöten. Hän toimi alkuun toimittajana alueen paikallislehti Joutsan Seudussa. Lähdin vuonna 1998 opiskelemaan Pohjois-Karjalan ammattikorkeakouluun medianomiksi. Ajattelin urani olevan journalismissa. Mutta koska musiikki kulki koko ajan mukana, alkoi Topi kiinnostua myös äänitekniikasta. Opiskelujen jälkeen Topi teki pari vuotta äänitöitä niin livenä, studiossa kuin tv-sarjoihinkin. Tie vei Saksaan Äänipuolen osaaminen ja musiikkiharrastus avasivat 2000-luvun alussa Topille työn Saksassa, jossa hän pääsi vastaamaan Musikhaus Thomannin Suomeen suuntautuvasta musiikkialan myynnistä: soittimista ja niihin liittyvistä tarvikkeista. Thomann on Euroopan suurin musiikkialan jälleenmyyjä. Vuonna 2007 Topi palasi takaisin Suomeen ja äänentoistoon, äänituotantoon ja esitystekniikkaan keskittyvälle Studiotecille muutamaksi vuodeksi töihin. Viimeiset viisi vuotta Suuronen on toiminut äänilaitteiden maahantuontiin ja myyntiin erikoistuneella Intersonicilla myyntipäällikkönä. Sisäinen kynäilijäluonne Vaikka Topi sitoutui yhä enemmän musiikkiin sekä harrastuksellisesti että töiden puitteissa, niin kirjoittaminen on ollut koko ajan lähellä sydäntä. Hän on vuosien varrella jatkanut kirjoitustyötään mm. kolumnistina niin Joutsan Seudussa kuin Riffi-lehdessä. Lisäksi hän tehnyt radiotoimittajan hommia ja kirjoittanut mainostekstejä. Mua on aina kiinnostanut kirjoittaminen. Ei vain musiikki, vaan tekstit ja tarinat musiikin taustalla. Tarinat jäävät usein musiikin varjoon jos esityskielenä on englanti. Niissä tuodaan kuitenkin esiin arkista elämää, ihmissuhteita ym, jotka ovat tärkeiKannelmäessä lähes 15 vuotta asunut Topi Suuronen on niittänyt viime vuosina mainetta valtakunnallisestikin. Topi ja hänen bändinsä Rodeo ovat keikkailleet tiiviisti klubeilla, festareilla ja ravintoloissa. Joulukuussa Topi Suuronen & Rodeo astuu lavalle Kannel-Krouvissa. tä. Tämä puoli musiikissa on aina houkuttanut minua. Suomalaisiksi lempiartisteikseen Topi mainitsee juuri tästä syystä mm. Jussi Raittisen ja Freud Marx Engels & Jungin. Omaa musaa Suomeen palattuaan Topi halusi tehdä omaa musaa. Helsingissä hän törmäsi samanhenkisiin kavereihin, jotka olivat kiinnostuneita bänditouhuista.
5 27.11.2024 JO VIIDETTÄ KERTAA jäi päähäni soimaan laulunsanat: ”Minun ystäväni on kuin villasukka, joka talvella lämmittää. Minun ystäväni on kuin niitynkukka, joka saa minut hymyilemään” (sanat ja sävel Petri Virtanen). Laulajina ovat olleet Pitäjänmäen alakoulun ekaluokkalaiset. Pitäjänmäen Eläkkeensaajien neulekerholaiset ovat neuloneet ekaluokkalaisille ja heidän opettajilleen villasukat jo viitenä syksynä. Sukkapareja on tarvittu lähemmäs 60 joka syksy. Idea varastettiin Malminkartanosta, mutta se ei lahjojen arvoa vähennä ollenkaan. Etukäteen olemme saaneet tietää minkäkokoisia sukkia lapset tarvitsevat. Kun olemme jakamassa sukkia, on ilo seurata miten innolla koululaiset valitsevat sukat itselleen. Valittavana on aina useampi pari. Ensimmäisen syksyn jälkeen emme enää ole olettaneet että pojat valitsevat sinisiä ja tytöt pinkinvärisiä sukkia. Sukkien myötä meistä muutamista innokkaista on myös tullut koulumummuja. Vuosi sitten syksyllä silloisten ekaluokkalaisten opettajat ehdottivat muunkinlaista yhteistyötä. Olemme jatkaneet samojen luokkien – nyt tokaluokkalaisten kanssa yhteistyötä tänäkin syksynä. Viime keväänä oppilaat ilahduttivat meitä lauluilla ja runoilla yhdistyksemme kevätjuhlassa. Olemme päässet retkille lähimetsään. Tehtävänä on ollut kiinnittää oppilaiden itse tekemä pieni Suomen lippu johonkin suomalaiseen luontokohteeseen. Toiset lipuista pääsivät puun oksille, toisille rakennettiin oma pesä. Olemme olleet myös mukana rakentamassa leikkipuistoa lasten pienille lemmikeille. Sain seurakseni tytöt, joiden leikkipaikasta toinen heistä oli yhteisen suunnitelman mukaan piirtänyt pohjapiirroksen. Keltaiset koivunlehdet olivat hiekkalaatikon hiekkaa, penkki ja keinu oli helppo tehdä pienistä oksista. Liukumäkeä emme onnistuneet rakentamaan. Kelottuneesta puunrungosta yksi ryhmä rakensi lentokoneen. Pihlajanmarjat ja sammal taipuivat moneksi. Oppitunneilla meille on luettu lukuläksyjä, olemme ratkoneet matematiikan tehtäviä ja tehneet ompelukuvioita pahville. Oppilaat eivät tahtoneet oikein uskoa, että mekin olemme kouluaikoina tehneet samanlaisia käsitöitä. Olemme oppineet arvostamaan entistä enemmän opettajien työtä. Vilkkaat ja monista asioista kiinnostuneet oppilaat saadaan opettajien ammattitaidolla keskittymään ja kiinnostumaan käsillä olevista asioista. Ulkopuolisenkin on helppo havaita miten suuri merkitys on jos luokassa on opettajan lisäksi koulunkäyntiavustaja, joka saattaa tukea tiettyjä oppilaita ja/tai auttaa tarvittaessa kaikkia. Ekaluokkalaiset tulivat mieleeni kun katselin Kansallisteatterista Arto Paasilinnan kirjoittamaa ja Kristian Smedsin ohjaamaa Jäniksen vuotta. Pienet koululaiset ovat kuin metsään kaikkea paenneen Vatasen (Tommi Korpela) löytämä jänis (Marja Salo). Jänis on pelokas, mutta samalla kertaa räväkkä, tarmokas ja omanarvontuntoinen. Ja ennen muuta utelias ja valmis kaikkeen uuteen. Kepposiinkin. Leena-Maija Tuominen Villasukkia kymmenittäin TILITOIMISTOPALVELUT MAUNULAN TILITOIMISTO OY P. 050 341 0501 Kanneltie 12 B 8, Kannelmäki www.maunulantilitoimisto.fi M Joulumyyjäiset Kannelmäen palvelukeskuksessa ti 3.12. klo 13-16 Käteismaksu. Urkupillintie 4. Lisätietoja: 09 310 44006 Kannelmäen kantrikukko Kauden pidentäminen puolestaan ei onnistu nykyisillä pyörillä, koska niiden näyttö ja käyttöönottoelektroniikka hyytyvät oman kokemukseni mukaan nollan tuntumassa käyttökelvottomiksi. Myös käyttöönotto ja matkan päättäminen asemien telakoille pitää saada luotettavammiksi. Nykyisin turhan usein tulee virheilmoituksia, eikä käyttöönotto tai pyörän jättäminen telineeseen onnistu (pyörän on voinut kyllä jättää asemalle ilman telakointia). Yksi parannettava asia on myös etuvalojen suuntaus: tällä hetkellä ne useimmiten enemmänkin häikäisevät vastaantulevien silmiä kuin valaisevat asianmukaisesti edessä olevaa väylää ja toimivat asiallisina huomiovaloina. Eikä pidä unohtaa https://www.hsl.fi/kaupunkipyorat/helsinki -palvelua, josta näkee kätevästi paitsi pyöräasemat ja niillä olevat pyörät myös ilmoittaa pyörissä tai asemissa ilmenneet viat ja antaa muuta palautetta. Ensi kautta odotellessa! Juha Karhu kuntavaaliehdokas (vihr.) Kuva: Enni Lehtinen Topi Suuronen & Rodeo. Vas. kitaristi Gona Lehtinen, pedal steel-kitaristi Jussi Salminen, akustinen kitara ja laulu Topi Suuronen, rumpali Petri Nikkonen ja basisti Matti Roth. Alkuepäröinnistä selvittyään Topi ja perhe ovat viihtyneet Kannelmäessä hyvin. Nyt asuinvuosia on takana melkein 15. Ei meillä ole mitään kiirettä pois. Meillä on mukava asunto aivan Mätäjoen varrella. Helsinkiin on helpompi perustaa kantribändi kuin maaseudulle. Täällä on enemmän soittajia ja eri genrejä, joita voi sitten sovitella omaan tuotantoon. Ennen Rodeon perustamista Topilla oli Bulletproof niminen bändi, mutta sen rinnalle syntyi reilut kuusi vuotta sitten Rodeo, johon lähti mukaan myös vanha muusikkotuttu Jussi Salminen. Rodeo soittaa tietysti kantria, mutta biisit ovat omia tai sitten käännettyjä, ja tietysti suomen kielelle. Bulletproof esittää vain englanninkielisiä coverkappaleita. Topi hoitaa Rodeossa kitaran ja laulun. Salmisen Jussi taas soittaa pedal steel kitaraa, joka on konsolityyppinen ja siinä on polkimet ja polvivivut. Tämä antaa musiikille aivan oman saundinsa. Topi Kannelmäkeen Perustettuaan perheen, pääkaupunkiseudulta kotoisin ollut vaimo ja vielä syntymätön poika sitoivat kantrikukon tulevaisuuden Helsinkiin. Topi kävi ensimmäisen kerran Kantsussa vuonna 2010. Paikka oli Kanneltalo, jossa oli Dave Lindholmin keikka. Sitratorilla marraskuun loskassa kävellessäni ajattelin, että toivottavasti en koskaan muuta tänne... Kului puoli vuotta ja perhe osti asunnon Kannelmäestä Trumpettitieltä. Nyt he asuvat paritalossa Solistintiellä. Kannelmäen tiennimet sopivat muusikolle kuin nenä päähän. Tulin joskus alkuaikoina Kannelmäkeen taksilla, niin kuski kysyi ”Onks rahaa kans...?” Jotkut kutsuvat Kaarelaa asunnonmyyjien painajaiseksi. On Jätemäkeä ja Mätäjokea..., Topi nauraa. Nyt Topin 11-vuotias poika on käynyt päiväkotinsa Kannelmäessä, mutta siirtyi sitten Steiner-kouluun Ruskeasuolle. Vaimo toimii Vantaan kaupungin Variassa vararehtorina. Kannelmäki on todella kiva paikka. Kulkuyhteydet ovat hyvät ja luonto lähellä. Kantri on ja pysyy Topi Suurosen Rodeon tyyppiselle musiikille on entistä enemmän kysyntää, joten keikkaa pukkaa. Topi Sorsakosken, Pekka Myllykosken ja Kari Tapion kaltaisen artistien poismeno on tuonut uutta nostetta suomalaiselle kantrimusiikille. Bändin suurin haaste on se, että kaikilla sen jäsenillä on omat leipätyönsä ja monet soittavat useammassakin bändissä, joten bänditoiminnasta ei ole tarkoitusta tehdä kokopäiväistä. Olemme kuitenkin tehneet viime aikoina runsaasti omia uusia biisejä. Alkuvuodesta olisi tarkoitus mennä studiolle niitä äänittämään. Ehkäpä näemme jopa pitkäsoiton keväällä... Topi on monen paikan höylä. Hän tekstittää, säveltää, laulaa, ja tietysti sovittaa yhdessä bändin kanssa. Kädessä pysyy kitaran lisäksi myös basso ja huuliharppu. Opiskelut jatkuvat Topia kiinnostaa äänibisnes, joten hän opiskelee töidensä sivussa ylempää ammattikorkeakoulututkintoa esitysja teatteritekniikasta. Suomessa ei ole ollut ääni-, valo-, videoja esitystekniikan koulutusta ennen tarjolla. Nyt on, joten sellainenhan on hankittava. Vaikka bänditoiminnasta ei tulisi leipätyötä, niin ei minulla ole mitään sitä vastaan, että jos soittamisesta enemmänkin leipää irtoaisi. Äänipuolella voi tehdä monenlaisia hommia, liittyen niin radioon, musiikin myyntiin kuin soittamiseenkin, Topi toteaa. Onko sinulla jonkinlaisia terveisiä kannelmäkeläisille? Kohta on joulu. Toivon, että isät ja äidit kuuntelisivat herkällä korvalla, jos lapsi on kiinnostunut musiikista ja sen teosta. Se on tuonut minulle paljon iloa ja sisältöä elämään. Tämä bänditoiminta muistuttaa kovin paljon lasten leikkiä, Topi hymyää. Teksti ja kuva Jauri Varvikko Topi Suuronen & Rodeo esiintyy Kannel-Krouvissa lauantaina 7.12.
6 27.11.2024 Toisinajattelija To isi naj att eli ja Ilmasto keikahtaa Trumpin mukana ONPA ILMASTOSTA huolehtivat jo heränneet. Al Goren*) mukaan Trump on purkupallo joka tuhoaa kaiken ilmastotyön mitä on tehty. Michael Mannin**) mukaan USA on epäonnistunut demokratia, media petti, instituutiot petti ja ihmiset petti. Nyt on koko planeetta uhattuna. Mutta denialistit iloitsevat: Nollatavoite päästöille, YK:n tavoitteet, vihreä siirtymä ja Bidenin panostus ilmaston pelastamiseksi valuu nyt hiekkaan. Trump on väittänyt ilmastonmuutostaistelun olevan ”yhden maailman isoimmista huijauksista”. Marc Morano, republikaanisen ilmastoajattelun edustaja iloitsee ja sanoo että vihdoinkin tiede voitti. Tieteenmukainen näkemys ilmastosta voitti epätieteen. Dementti nollakasvutavoite päästöille siirtyy historian roskakoriin. ”Amerikka tulee jälleen kerran olemaan tieteellisen realismin majakka mitä tulee ilmaston vaihtelun tutkimukseen ja energiapolitiikkaan”, sanoo hän. (Amerikalla tarkoitetaan tässä USA:ta ja tuosta majakasta voi sikäli olla samaa mieltä että tuskin Euroopassa oikein kannattaa tuhlata paukkuja ilmaston pelastamiseen jos amerikkalaisetkaan ei sitä aio enää tehdä). *) Al Gore on demokraattisen puolueen voimahahmo joka on hehkuttanut paljon ilmastonmuutosta ja väittänyt sitä ihmisen aiheuttamaksi. Nobelin rauhanpalkinnonkin hän on saanut toiminnastaan ja erityisesti elokuvastaan Epämiellyttävä totuus vuodelta 2006. **) Michael Mann on tullut kuuluisaksi niin sanotusta lätkämailagraafista jonka mukaan ilmasto on muuttunut viime aikoina ihmisen johdosta kuten ei juuri koskaan ennen. Samalla kun Mann on pysynyt erittäin arvostettuna hahmona ilmastotieteen piirissä, Mannin päätyötä on arvosteltu tieteen väärennökseksi. Dataa on käsitelty tavalla joka antaa lätkämailan muodon vaikka ostoslistasta. Mannin tutkimuksessa ilmastohistoriassa on epäjatkumo, mittausdata vaihtuu lennossa toiseen mittaustapaan. Käytetty dendrokronologinen data perustuu yhteen ainoaan puulajiin joka käyttäytyy eri tavoin kuin muut puulajit (okamänty). Muu laaja dendrokronologia ei tue Mannin väitteitä. Vielä voisi todeta että lätkämailan varsi on saatu suoraksi tekemällä joukko rohkeita oletuksia menneestä ilmastosta. Esimerkiksi keskiajan lämpökausi on käsitetty paikalliseksi atlanttiseksi ilmiöksi samalla kun maapallon muu ilmasto olisi pysynyt tasaisen kylmänä. Kestämätön ajatus tieteen kannalta, että satoja vuosia ilmasto olisi ollut paikallisesti poikkeava maapallon muusta ilmastosta. No tälle tieteen väärentämiselle näyttäisi nyt tulevan loppu. Arvaukseni on, että NASAkin piakkoin alkaa puhua ilmaston vaihtelusta eikä enää sen muuttumisesta. NASA on presidentin alainen virasto ja viraston uudeksi johtajaksi voi astua vain henkilö, joka on valmis laulamaan vain Donald Trumpin lauluja. Esko Karinen MIEHEN ISÄ OLI näyttelijä Tauno Palo. Äiti oli näyttelijä Kirsti Ortola. Vanhemmat veljet Martti ja Pertti Palo olivat näyttelijöitä. Ei siis ihme, että nyt 70-vuotiaasta Jukka-Pekka Palosta tuli näyttelijä. Meille tuttu teatterilavoilta, elokuvista, televisioesiintymisistä. Näyttelemistä on ollut Jukka-Pekan koko elämä! Siitä kertoo erinomaisen elävästi, surullisesti, hauskasti Liisa Talvitien elämäkertakirja Palo – Jukka-Pekka Palon elämä (Tammi 2024,302 s). Kirja Jukka-Pekka Palosta ei ole pelkästään kirja tämän suositun näyttelijän elämästä Thalian turuilla, vaan kirjan kautta aukeaa upeasti koko suomalaisen teatterin, elokuvan, television maailma aluksi Jukka-Pekan vanhempien kautta. Kansallisteatteri oli Jukka-Pekan isän ja äidin näyttämö ja nuorelle lapselle tuli teatterin ihmeellinen maailma tutuksi jo kotona. Kellariteatteri ja Ylioppilasteatteri veivät nuoren pojan mukanaan, lakimiesopinnot jäivät Helsingin Norssin pojalta haaveeksi. Kirja ”Palo” on erinomaisen suora, avartava elämäkertateos, jossa laajasti käsitellään nuoren pojan kehitystä kuuluisien vanhempien lapsena kohti elämänuraa, ammattia, jonka valoja varjopuolet Jukka-Pekka sai kokea monin tavoin niin kotona kuin teattereissa. Kirja ”Palo” on kokonaisuudessaan laaja katsaus suomalaisen teatterin henkilöstöön Tarmo Mannista, Jussi Jurkkaan, Eeva-Kaarina Volasesta Esko Salmiseen. Kaikki suuret tähdet ja pienemmätkin tulevat kirjan sivuilta esille, päähenkilön työmäärä on ollut uskomattoman laaja. Erityishuomion saavat Teatterikoulun näyttelijäkurssin 1973-77 kurssikaverit, joista Matti ”Peltsi” Pellonpää ja Kari ”Vänä” Väänänen ovat ehkä tunnetuimmat. Mielenkiintoisia ovat myös Jukka-Pekka Palon kokemukset erilaisista ohjaajista: Kalle Holmberg, Ralf Långbacka. Jouko Turkka ja useat muut tulevat kirjan sivuilta ohjaajina luonnehdituiksi, mielenkiintoisella tavalla. Oman erityismainintansa saa, erittäin positiivisen, elokuvaohjaaja Aki Kaurismäki. Jukka-Pekka Palo ei elämäkerrassaan kaihda elämänsä kipupisteitä. Isän ja äidin yhteinen paheneva sairaus, alkoholismi, saa kirjassa traagisen kuvauksen nuoren pojan hakiessa isäänsä, ”suurta Tauno Paloa” Helsingin eri ravintoloista ryyppyputkien aikana. Äiti, Kirsti Ortola, myös alkoholisti, ei paljon asiassa auttanut. 1970-luvun alun voimakas poliittinen vasemmistosuuntaus, taistolaisuus, saa myös kirjassa selkeän kuvauksen: Jukka-Pekka oli mukana monien muiden näyttelijöiden ja kulttuuri-ihmisten rintamassa luomassa parempaa maailmaa, kuten uskottiin. Liisa Talvitie on kirjoittanut elämäkertoja mm. Sinikka Sokasta, Asko Sarkolasta, Matti Eskosta, Ilkka Heiskasesta, Heidi Heralasta, Hilkka Ahteesta. Kaikki läheisesti, sujuvasti, luettavasti. Jukka-Pekka Palo elämäkerta on yksi parhaista. Mielenkiintoista luettavaa. Pekka Hurme Teatterin Paloa koko elämä! TANORISTIKKO
7 27.11.2024 Ajanvaraukset: 09-497 071 Vanhaistentie 8 Tervetuloa! Tanotorvi on Kaarelan ja ympäristön kulttuurija kotiseutulehti. Se on perustettu vuonna 1964. Julkaisija: Kaarela-Seura r.y. Päätoimittaja: Jauri Varvikko, 040 512 5105 jauri.varvikko@eepinen.fi Osoite: Purpuripolku 6, 00420 Helsinki Aineistot: tanotorvi@eepinen.fi Painos 10 000 kpl Ilmoitusmyynti: Seija Kuoksa / Eepinen Oy P. 010 3206 663, 045 1323 828 seija.kuoksa@eepinen.fi Ilmoitushinnat: Tekstissä: 1,20 /pmm Etuja takasivu: 1,30 /pmm Kustantaja ja taitto: Eepinen Oy Paino: Botnia Print Oy, Kokkola Jakelualue: Kannelmäki, Hakuninmaa, Maununneva, Malminkartano, Kuninkaantammi, Honkasuo, Lassila, Pohjois-Haaga, Kaivoksela. Nippujakelu alueen yrityksiin ja julkisiin tiloihin. • ALEPA Malminkartanon aukio • ALEPA Sitratori • ASUKASTALO PURPURI • D-ASEMA KANNELMÄKI • K -MARKET Maununneva • K -MARKET Sitratori • KAARELANTIE 86 KERHO • KANNELMÄEN SRK-KESKUS • KANNELMÄEN PALVELUTALO • KANNELMÄEN ja MALMINKARTANON TERVEYSASEMAT • KANNELTALON KAHVILA • KAUPPAKESKUS KAARI • KAUPPAKESKUS RISTIKKO • KIRJASTOT (Kannelmäki, Malminkartano, P-Haaga, Pitäjänmäki) • LEEVI KANNELMÄKI • LÄÄKÄRIASEMA HEELA • PALVELUTALO LEEVI • PARTURI-KAMP. HIUSPAJA • RAVINTOLA BRITANNIA • S-MARKET KAIVOKSELA • YHTEISÖTALO LASSILA TANOTORVEN jakelupisteet: Varaa ilmoitustilasi Tanotorveen! Seija Kuoksa P. 010 320 6663, 045-132 3828 seija.kuoksa@eepinen.fi • Pakoputket • Rengastyöt • Putken taivutukset • Myös jenkkiputket Risto Tiittanen Oy Valuraudantie 6, 00700 Hki p. 09 563 2227 WWW.NETTIKULTA.FI Asiakkaiden suosittelema Tule ilman ajanvarausta tai varaa aika puh. 044 9877 049. Teemme myös kotikäyntejä. Lapinlahdenkatu 19, Helsinki ma-pe 10-16, la-su ja iltaisin sop. mukaan KULTAA & HOPEAA OSTAMME OSALLISTUIN TAANNOIN työpajaan, jossa piti muistella, millainen ihminen olin 15-vuotiaana. Miten pukeuduin ja mitä bändejä kuuntelin. Sitten piti kirjoittaa kirje sille murrosikäiselle itselleen. Pukeutumisen ja bändien muistelu oli hauskaa ja helppoa. Montaa niistä bändeistä, joita aloin yläasteella kuunnella, kuuntelen edelleen. Hymyilytti kun muistelin, miten kuljin kouluun kaulassa milloin valtava rauhanmerkki, milloin pikkuruinen linnunpönttö. Tyyli vaihtui usein ja mikä tahansa mielipide mistä tahansa oli joko-tai. Hankalampi homma olikin se kirje. Aloin muistaa, miten synkissä vesissä uiskentelin murrosiässä. Miten ahdistunut olin monesta asiasta. Ja miten tärkeää oli peitellä pahaa oloa. Kirjeessäni kehotin itseäni hengittämään rauhallisesti ja luottamaan siihen, että asiat järjestyvät aina lopulta. Eivät ehkä siten miten ajattelin, mutta jotenkin kuitenkin. Mietin jälkikäteen, että jos olisin saanut samanlaisia neuvoja vanhemmiltani, en olisi kuunnellut. Kirje palasi mieleeni, kun kotona tunteet taas kerran kuumenivat sekä nuorisolaisella että minulla itselleni. Tilanteen jälkeen hengittelin itsekseni tovin ja yritin miettiä, mitä 14-vuotias asiasta ajatteli ja miksi hän toimi kuten toimi. Mietin, miten voisin auttaa nuorta niin, että hän ottaisi apuni vastaan ja löytäisimme yhteyden toisiimme. Mieleeni palasi myös kuulemani luento, jossa aivotutkija Mona Moisala selitti faktoja nuorten aivojen kehityksestä ja hormonihöyryistä. Taantuma on todellinen ja etuotsalohko ei ole kehittynyt täyteen mittaansa, toisin kuin minulla. Syyja seuraussuhteiden ymmärrys ei ole vielä mintissä. Ja että aikuiset usein toivovat, että heidän nuorensa toimisivat kuin aikuiset ja tekisivät aikuismaisia ratkaisuja. Se ei ole mahdollista, koska nuorten aivot eivät vielä kykene sellaisiin ratkaisuihin. Huomasin olevani sellainen ärsyttävä aikuinen, jolla on neuvo ja tai ratkaisu joka asiaan, jonka kanssa nuori painii. Sellainen elokuvista tuttu rasittava äitihahmo, joka tulee koko ajan liian lähelle ja tuputtaa omia ratkaisuehdotuksiaan nuorelle, jota ei kiinnosta. Puhaltelin siinä aikani ja kävin pyytämässä nuorelta anteeksi. Keskityin sanomaan vain anteeksi enkä ”anteeksi, mutta”. Onnistuin. Mietin, miten monella tavalla voi viestintä perheessä mennä pieleen. Minäkin, mielestäni hyvä ja selkeä viestijä löydän itseni jatkuvasti tilanteista, missä keskustelijat eivät ymmärrä toistensa sanomia asioita. Miten monta sammakkoa pitää minunkin suustani päästää ennen kuin voin uskoa, että asiat ratkeavat paremmin jollain toisella hetkellä, joillakin toisilla sanoilla. Ja toisaalta, enhän minä elä nuoreni elämää vaan hän itse. Hän tekee valintoja, joista kantaa itse vastuuta. Enhän minä tai eihän hänkään aina tiedä mikä on hänelle hyväksi, mutta riskejä on otettava. Olen tähän ikään mennessä ehtinyt jo sen verran mietelauseisiin tutustua, että tiedän, miten yhden oven sulkeutuessa toinen avautuu. On vain kärsivällisesti odoteltava lähistöllä, höyryämättä, mutta läsnä kun nuoriso tarvitsee. Lämmöllä mutta ei liian innostuneesti, ettei kukaan vetäydy kuoreensa paineisessa tilanteessa. Ihan varmasti se universumi hoitaa tämänkin, jotenkin. Sukupolvien välinen kuilu ammottaa joinakin päivinä suurena ja tummana. Sillä edustan sitä ihmisryhmää, joka on syntynyt ennen nettiä ja sosiaalista mediaa. Olen joutunut selaamaan bussiaikatauluja painetusta vihkosesta ja etsimään esitelmää varten kirjastosta kirjoista tietoa. Olen ollut nuorena kuukauden interraililla Euroopassa, ja vanhemmillani oli vain summittainen käsitys missä olin. Soitimme ystäväni kanssa kerran viikossa puhelinkioskista kotiin. Nyt kyttäilen perheenjäsenteni olinpaikkaa puhelimesta jaettujen sijaintitietojen avulla. Mutta onhan kauaksi toisistaan luisuneilla sukupolvien edustajilla yhteistäkin: Uno. Pelatessa aika häviää ja jäljellä on vain pelikortit, me ja ilon kiljaisut, jotka kaikki sentään ymmärtävät samalla tavalla. Karolina Lamroth Kirjoittaja rakastaa musiikkia ja lukemista, on MLL Kannelmäen jäsenenä aina pienten puolella ja toivoo maailmanrauhaa. Mutsi ja lähiön lumo Miten löytäisin oikeat sanat Aitoa talonmiespalvelua pääkaupunkiseudulla (Helsinki, Espoo ja Vantaa) senioritalkkarit@gmail.com www.senioritalkkarit.fi Apua arjen pieniin ja suuriin ongelmiin! P. 040 160 4230 Vanhaistentie 8, 00420 Hki P. 040 350 0086, 010 324 8880 www.e2sahko.fi KULTATUKKU.FI Ole kultu . Kierrätä korut . HELSINKI • Kauppakeskus Ristikko, Ajomiehentie 1, avoinna ma-pe 10-18 HELSINKI • Kauppakeskus Easton (Hansasillan varrella), Kauppakartanonkatu 3, avoinna ma-pe 10-18 Vanhat korut ovat hienoja ja kullan louhinta tekee luonnolle huonoa. Siksipä ostamme ja myymme kultaa, hopeaa ja vintage-koruja. Arvion saat myymälässämme saman tien ja rahatkin ihan hetkessä vaikka käteisenä. TILAA NOUTO: p. 09 2418 770 PESULA Räsymatot alk. 50 €/m 2 TÖÖLÖNTULLIN T A R JO U S T A R JO U S 10 -15 % Vaate-, liinavaateja mattopesun ykkösmesta pääkapunkiseudulla Vesipestävät untuvatakit info@ttpesula.fi • www.ttpesula.fi ILMAINEN NOUTOPALVELU kotiovelta kotiovelle (koko pääkaupunkiseutu) tilauksen ollessa yli 100 € Muuten kuljetus vain 10 € sis. nouto & palautus
8 27.11.2024 Helsingin työväenopisto Yli 2300 inspiroivaa kurssia Ilmoittaudu nyt ilmonet.fi Jumalanpalvelukset Kannelmäen kirkossa • Messu sunnuntaisin klo 10. Ensimmäisen adventtisunnuntain messu 1.12. Lauletaan yhdessä Hoosianna-hymni. Joulun odotus alkaa. 8.12. messu striimataan seurakunnan Facebook-sivulle. • Ehtoollishetki keskiviikkoisin 27.11. ja 4.12. klo 18. Iltaehtoollinen su 1.12 klo 18 Malminkartanon kappelilla. Tilaisuuden toteutuksesta vastaavat vapaaehtoiset seurakuntalaiset. Musiikkia Kannelmäen kirkossa • Adventtikonsertti su 1.12. klo 18 Länsi-Helsingin musiikkiopiston Kamariorkesteri, Jousiorkesteri sekä viuluja selloryhmät. Lauletaan yhdessä Hoosianna-hymni. Vapaa pääsy. • Alan Kimbrianin joululauluilta la 7.12. klo 16. Tenori Alan Kimbrian, lauluyhtye, Jouni Suntio, piano, Jussi Saari, flyygelitorvi. Vapaa pääsy, ohjelma 10 e. • Seniorien Barokkipajan Joulukonsertti ti 10.12. klo 18 Laura OllbergEkmanin johdolla. Vapaa pääsy. • Riemulaulu! Ke 11.12. klo 19 Lapsija nuorisokuorojen joulukonsertti Kannelkellot, Candomini ja Caminus esiintyvät johtajinaan Sirkku Rintamäki ja Anna Sandström. Luvassa iloisia, herkkiä, riemastuttavia, koskettavia, JOULUisia lauluja. Vapaa pääsy, ohjelma 10 €. • Upeimmat joululaulut la 14.12. klo 16 Esa Pietilä, tenorisaksofoni, Ilmo Ranta, piano. Duo Pietilä Ranta esittää upeimpia joululaulujamme uusin ja värikkäin sovituksin. Ohjelmassa myös sooloesitys molemmilta taiteilijoilta. Vapaa pääsy, ohjelma 10 €. Adventtimyyjäiset la 30.11. klo 11–13 Klanulla Myynnissä käsitöitä, buffetissa riisipuuroa seura-kunnan lähetystyön hyväksi. Maksu käteisellä. Järjestää seurakunnan Lähetys ja Lapsija nuorisokuoro Kannelkellot. Rakenna Joulupuu -keräys 1.–10.12. Lahjoita jouluiloa alueemme vähävaraisille lapsiperheille ja aikuisille S-ryhmän lahjakortilla haluamallasi summalla (10–50 €). Tuo lahjakortti Paikkaan (Kaaren -1. krs) ma–to 2.–5.12., la 7.12. ja ma–ti 9.–10.12. klo 11–15 tai virastoon ma–pe klo 9–14 viimeistään 10.12. Kauneimmat Joululaulut su 8.12. klo 12 Malminkartanon kappeli, ti 10.12. klo 18 Kauppakeskus Kaari 2. krs, ke 11.12. klo 18 Malminkartanon kirjasto. Joulupuuro ma 16.12. klo 12 Malminkartanon kappelilla. Nautitaan jouluisesta mausta. Tule ja tuo kaverisikin. Nettisivut: helsinginseurakunnat.fi/kannelmaki. Kirkko Vanhaistentie 6 Virasto ja Klanu, os. Klaneettitie 6–8 A, p. 09 2340 3800, ma–pe klo 9–14, kannelmaki.srk@evl.fi Malminkartanon kappeli, Vellikellonpolku 8 Seuraa somessa FB: Kannelmäen seurakunta, Kannelmäen seurakunnan lapset ja perheet. IG: @kannelmakisrk, @kantsunurkka Av. ma-to klo 9-17, pe klo 9-16 | Purpuripolku 6, 00420 Hki Ota yhteyttä: toimintakoordinaattori, 050 324 4329, asukastalopurpuri@gmail.com | facebook.com/asukastalopurpuri Tervetuloa asukastaloon! Asukaskahvit Ma klo 11.30-13.00 Kahvittelua, rupattelua ja oleskelua. Tarjolla kahvia, mehua ja pientä purtavaa. Svenskt språkcafé Joka toinen tiistai (parittomat viikot) klo14.00-15.30 Vi ska ha det roligt tillsammans, tala svenska, dricka kaffe och bli bekanta med varandra. Kielikahvila Ke klo 14.00–15.45 Tule harjoittelemaan suomen kieltä Rennossa ilmapiirissä kahvikupin ääressä keskustelemme eri teemoista. Peli-iltapäivä To klo 13.00–15.00 Tervetuloa pelaamaan koukuttavaa Rummikub-peliä. Ajan kulua ei edes huomaa. Neulontapaja Joka toinen torstai (parittomat viikot) klo 14.00–17.00 Puseroita, sukkia, lapasia tai mitä mieleen tulee. Sohvaperunat Pe klo 13–15 Purpuriin on hankittu TV. Katsotaan yhdessä mitä kannattaa katsoa! Glögitarjoilu Asukastalo Purpurissa on tarjolla glögiä ja pipareita To 19.12. klo 12-14 Asukastalo siirtyy joululomalle 20.12. Avaamme uudestaan 7.1.2025 klo 9