No 10 18.12.2024 • 60. VUOSIKERTA WWW.TANOTORVI.FI JULKAISIJA KAARELA-SEURA RY KAIKKI PARTURI-KAMPAAMOPALVELUT AMMATTITAIDOLLA KOKO PERHEELLE Soita tai varaa aika netissä 24/7 Meiltä myös Kevin.Murphy -tuotteet. TERVETULOA ! Salon Klipsi Kaari | Kantelettarentie 1 (Sokos) puh. 040 755 2580 | www.salonklipsi.fi AVOINNA ma-ke 10-18, to-pe 10-20, la 10-18 www.fysiosakura.fi Listahinnoista -50% ensimmäisestä käynnistä fysioterapiassa tai hieronnassa FT Pauli Harvilahdella Kannelmäen Fysio Sakura:ssa. Tarjous voimassa vuoden loppuun asti! Sitratori 3, 00420 Helsinki Puhelin 045 354 7474 Fysioterapia Hieronta Manipulaatio ”Minulle on erittäin tärkeää, että asiakkaani kokevat tulleensa kuulluksi ja saavat oikeanlaista hoitoa vaivaansa” FT Pauli Harvilahti Taisto Lundberg on poissa Eino Grön veti Kanneltalon täyteen Laulukujalla, Kannelmäessä www.kantsunsavel.fi kantsunsavel PERINTEINEN JOULULOUNAS 19.-20.12. klo 10.30-15.00 Katso menu kotisivuiltamme! HYVÄÄ JOULUA! Hankasuontie 7, 00390 HELSINKI | P. 020 712 0500 | info@automuovikem.fi | www.automuovi.fi • Korikorjaukset • Muovikorjaukset • Tuulilasit • Huollot • Varaosat • Valtuutettu Saab -huoltokorjaamo ja -varaosaliike VARAUDU TALVEEN Lähikorjaamo palvelee Kanneltalon itsenäisyyspäivän juhlassa julkistettiin Kaarelan vuoden 2024 yrittäjä. Kunnian sai Muija Oy ja sen vetäjät Taina Vuorela ja Jani Fagerholm. Kaarelan vuoden 2024 yrittäjät Klaneettitie 7, 00420 Hki 045 7872 9240 Avoinna Ma-Pe 6.30-23, La 8-23, Su 9-23 MEILTÄ LÖYDÄT JOULUPÖYDÄN HERKUT • Kinkut • Rosollit • Joululaatikot • Talon graavilohi • Äyriäisherkut • Suklaat • Kaiken muun oleellisen joulun viettoon Palvelemme koko joulun myös Woltissa KANNELMÄKI KOKO JOULU OMAN KYLÄN KAUPASTA PARTURI KAMPAAMOSI KAARESSA PARTURIKAMPAAMO 09 539 402 www.ekasalongit.fi
2 18.12.2024 Bök i Kårböle NÄR MAN BLIR ÄLDRE har man orsak att fundera på vad som har varit viktigt under livet. Vi tycker väl alla att det är fint med en välmående familj, ett väl utfört arbete, kanske det har varit viktigt att skrapa ihop en tillräcklig förmögenhet. Men det är också viktigt att fundera på vilka vänner man har fått och hur man har trivts med dem. En vänskap kan förlöpa på många olika sätt. Jag vill här beskriva en som har betytt mycket för mig. I min barndom började man sin skolgång vid 7 års ålder i folkskola. Där skulle man gå 3 till 4 år för att sedan flytta till ett läroverk som bestod av 5 år i mellanskola och 3 år i gymnasium, sedan skulle man skriva studentexamen för att kunna fortsätta med högre studier. Jag började i läroverket som hette Svenska Normallyceum vid Unionsgatan 2 år 1952. På första klass var vi c 30 pojkar. En av dem hette Leif Segerstam. Med kännedom om hans yrkeskarriär som dirigent och kompositör, vet vi att han var ett musikaliskt underbarn, men vi andra på klassen märkte ingenting av det. Snart märket vi att han ibland hoppade in för att spela orgeln vid morgonbönen, då musikläraren ”Biffen” var frånvarande. Vi insåg att han var musikalisk och fick veta att han vid sidan av skolan studerade violin och piano vid Sibeliusakademin. Det var nog inte speciellt vanligt. En bakgrundsorsak var förstås att hans pappa var sånglärare Selim Segerstam, känd bl.a. för att ha skrivit ”Vår sångbok”. Leifs mamma Viola var folkskollärare. Hans äldsta syster Marianne var också sånglärare i Helsingfors, bl.a. i Kårböle grundskola. Systern Gunilla var grundskolelärare i Ekenäs och aktiv kördirigent. Gunilla verkade en gång som Gillekörens dirigent vid Gillets familjefest här i Gamlas. På fjärde klassen skulle vi hålla fördrag om någon hobby. Pojkarna berättade bl.a. om cykling och skidning. Leif ville berätta om något som stod hans hjärta nära, en symfoniorkester. Vi fick lära oss vilka instrument som ingår i en symfoniorkester och hur man leder den. Vi började förstå att Leif faktiskt var musikalisk. Förutom musik kunde Leif också matematik. Vi studerade tillsammans inför studentexamen. Men så blev Leif bekymrad av att alla pojkar som kunde matematik ville börja studera vid Tekniska högskolan, borde han också göra det? Teknisk fysik lät intressant, borde han börja med det? Vi avrådde honom energiskt: Nej nej, du skall nog hållas i Sibeliusakademin, Sibbe (som vi kallade honom). Leif spelade i Helsingfors stadsorkester som gjorde en turné till Tyskland och Schweiz. På den resan köpte Leif en hel kappsäck full med Märklintåg. Eftersom jag också hade skenor och tåg, kombinerade vi våra system och fyllde mitt rum med skenor, växlar, semaforer. Så byggde vi upp ett system där man kunde låta fyra tåg köra självständigt, styrda av automatiken utan att kollidera med varandra. Det lyckades ofta, men inte alltid. Snart efter studentexamen spelade han sin första violinkonsert vid Sibeliusakademin och började med studierna för kapellmästare. Och snart efter det bar det iväg till den berömda musikhögskolan Juilliard School of Music i New York, dit även hans nyblivna fru Hannele följde med, hon var violinist. Här avbröts våra kontakter för en tid. På den tiden fanns det inte epost och mobiltelefoner. Då Leif kom tillbaka till Helsingfors 1965 fick han uppdrag med Radions symfoniorkester, Helsingfors stadsorkester och Operan. Vid ett besök som Operans orkester gjorde i Stockholm, fäste Operans direktör Göran Gentele uppmärksamhet för den unga dirigenten från Finland och snart bar det väg till Stockholm. Leifs internationella karriär som kapellmästare är mångskiftande och imponerande. Jag går inte in på den här, noterar bara att han var verksam i Wien, Berlin, Ludwigshafen, Köpenhamn och Malmö. Dessutom gästspelade han runt om i världen. Jag kallade ibland ihop klasskamraterna till klassmöten. Då var det viktigt att få med Leif, för han brukade ofta stå för något intressant program. Det gällde att besöka en restaurang som hade ett piano, då var kvällens program räddat. Leif var gäst på min 60-årsdag som vi firade på studentnationen i Otnäs. Efter middagen såg sig Leif omkring efter pianot. Han såg också att det fanns en stor gonggong på bordet och kallade mig med. ”När jag lyfter höger hand slår du på gonggongen!”. Så satta han sig vid pianot och spelade, emellanåt lyfte han handen och jag slog till gonggongen. Efter applåderna frågade jag vad han hade spelat. Det var något som jag just komponerade! Jag fick alltså en egen komposition till födelsedagsgåva! År 2012 hade det gått 60 år sedan vår studentdimission. Leif fick åter frågan, har du något att bjuda på? Javisst, det är Sibeliusakademins avslutningskonsert i Musikhuset den 1.6. kom dit, jag fixar biljetter åt hela klassen! Där satt vi sedan med hela klassen på första raden och njöt av musiken under Leifs ledning. Efteråt fortsatte vi med på restaurangen och fick njuta mera av Leifs pianospel och ”föreläsningar”. Vår sista klassträff med Leif hölls 2022. Vi hade reserverat ett kabinett på Observatoriet, invid vår gamla skola. Dit kom Leif med sin musikerkamrat Terho Tuukka. Deras uppträdande består av tolkning av dikter, som Terho deklamerar med ackompanjemang på sin gitarr, medan Leif ackompanjerar på sitt elpiano. En mycket intressant musikform. Min sista träff med Leif var på Tempelplatsens kyrka där Leif höll sin 80-årskonsert 2.3.2024 med framförande av sin symfoni 371, ”Towards next tonechoosery”. Leif hade utvecklat en egen musikform, den fripulsativa musiken. Där har han avskaffat taktstrecken och låter musikerna spela igenom noterna enligt egen känsla, det gäller bara att komma fram till slutet samtidigt. Det är en musikform som inte alla förstår sig på. Men många musiker är entusiastiska över den frihet detta ger dem. Kanske framtida kritiker kommer att bedöma den bättre. Den 9.10.2024 tog Leifs mångfasetterade och skapande liv slut. Han var gift tre gånger och efterlämnade 5 barn och 5 barnbarn, av dem många mycket musikaliskt begåvade. Vid kistan kunde jag inte låta bli att tänka på vad Leif kommer att åstadkomma i sitt nästa liv. Därför sade jag: ”Du har ännu en utmaning, du måste lära himlakören att sjunga din fripulsativa musik!”. Peter Rehnström Kårböle Gille En 70-årig vänskap JOTKIN ASIAT OVAT JA PYSYVÄT , vuodesta toiseen. Ympäri maailman ihmisten korviin kantautuvat tasaisesti vuoden välein tuttujen joululaulujen sävelet, kuten Wham!-yhtyeen ikihitti Last Christmas. Lienee suorastaan mahdotonta välttyä näiltä soinnuilta vaikkapa marketeissa käydessään. Kenties se tai muut joululaulut ovat joillekin ensimerkki joulunajan saapumisesta. Monille kappaleen mainostama edellinen joulu on juuri se, jonka muistaa. Siitähän on vain vuosi. Jouluisin olisi eräänä ydinajatuksena kuitenkin palata viimeisimmän sijaan ensimmäisen joulun tunnelmiin ja viestiin. Palata Kristuksen syntymään, alkuun. Monissa kodeissa, kenties edelleen kouluissa ja kaikissa kirkoissa luetaan jouluevankeliumia muistutuksena ensimmäisestä joulusta. Toivon mukaan siinä kyse on jostakin vielä Wham!-yhtyeen hittiäkin pysyvämmästä jouluun laskeutumisen merkistä. Tänä vuonna ensimmäisen joulun ajatus resonoi minussa uudella ja erityislaatuisella tavalla. Joulu on minulle ensimmäinen uudessa tehtävässä. Tämä saa lähestymään joulua nöyrällä innostuksella – kenties saman sävyisellä kuin se, joka paimenia ohjasi heidän suunnatessaan Kristusta katsomaan. Yhtäältä nöyryys sen edessä, minkälaisten asioiden äärellä saa päivittäin olla ja toisaalta innostus täsmälleen samoista asioista on värittänyt tätä minun taivaltani. Joulu on aina ollut erityisen rakas aika vuodessa. Meillä kotona yhteiseen läsnäoloon on kytkeytynyt aivan elämäni alusta asti se, että puhelimet laitetaan kiinni, ja keskitytään alituisen kiireen sijaan niihin asioihin, joiden koemme joulussa olevan oleellisia. Jotta edes kerran vuodessa antaisimme itsellemme mahdollisuuden olla tässä ja nyt. Kenties kyse on halusta tavoitella samansuuntaista läsnäoloa kuin se, joka vallitsi ensimmäisenä jouluna seimen ääressä. Niin tai näin, läsnäolon yhdistän jouluun erittäin vahvasti. Niin ensimmäiseen, viimeisimpään kuin kaikkiin jouluihin siinä välissä. On Sinulle joulun sävel sitten Last Christmas, kansallissankarimme Veskun Sydämeeni joulun teen, Raskasta Joulua tai mikä tahansa muu, toivon joulusi sävelten soivan rauhaa. Joulurauhaa ja jotakin pysyvää alati muuttuvassa maailmassa. Toiveeni on, että kukin palaisi omalla tavallaan ensimmäiseen jouluun – sen viimeisimmän ohella. Ensimmäiselle joululle olen antanut sydämeni. Ja sitä ei seuraavana päivänä anneta pois. Valoa, armoa ja levollisia säveliä Sinun jouluusi. Miki Virtanen pappi Kannelmäen seurakunnassa First Christmas, I gave you my heart Yhteisellä tiellä Jumalanpalvelukset Kannelmäen kirkossa • Messu sunnuntaisin klo 10. • Joulupäivän messu ke 25.12. klo 10 • Tapaninpäivän sanajumalanpalvelus to 26.12. klo 10 • Uudenvuoden kynttiläkirkko ke 1.1. klo 18 • Loppiaisen sanajumalanpalvelus ma 6.1. klo 10 • Ehtoollishetki 8.1. alkaen keskiviikkoisin klo 18 Jouluaattona ti 24.12. kirkossa: Perheiden aattohartaus klo 13, Aattohartaus klo 16, Jouluyön hartaus klo 23. Malminkartanon kappelin pihalla: aattohartaus klo 16. Musiikkia Kannelmäen kirkossa • Greatest Christmas Carols at Kannelmäki Church Wed 18.12. at 6 pm • Mestari-Laulajat joulukonsertissaan to 19.12. klo 18 Johtaa Anita Lehtonen, solistina Pentti Forssell, Tapio Lehtonen, piano, Anne Myllylä, urut. Liput á 15 €, opiskelijat 10 € ja lapset alle 10 v. ilmaiseksi. • Mein hertzliebes Jesulein jouluista barokkimusiikkia la 21.12. klo 18 Linnéa Sundfær Casserly, sopraano ja nokkahuilu, Sirkku Rintamäki, sopraano, Pieta Mattila, sello, Laura Vihreäpuu, urut, nuorisokuoro Kannelkellot. Vapaa pääsy, ohjelma 10 €. • Joulumusiikkia käyrätorvikvartetille su 22.12. klo 15 Käyrätorvikvartetti KAJO soittaa klassista ja perinteistä joulumusiikkia. Vapaa pääsy, ohjelma 10 €. • Kauneimmat Joululaulut su 22.12. klo 18 • Ambiente la 11.1. klo 16. Tunnelmallista rentouttavaa musiikkia säveltäjiltä Chaplin, Enya, Einaudi, Glass, Løvland, Pärt, Telson. Viulisti Jani Lehtosen Trio, Jorma Härkönen, kitara ja sovitukset, Pekka Korhonen, basso. Anni Kuusimäki, harppu, kantele. Psykofyysinen fysioterapeutti Jaana Seppänen, rentoutus, äänimaljat. Vapaa pääsy, ohjelma 10 €. Kastepäivä su 12.1. klo 10–18 Malminkartanon kappelilla. Mukava, mutkaton ja maksuton tapa järjestää kastetilaisuus vauvalle, taaperolle, teinille tai isommalle. Myös aikuiset ovat tervetulleita. Tarjoamme juhlakahvit, musiikkia ja kauniit puitteet. Lainaamme tarvittaessa kastemekon. Mukaan juhlimaan voi kutsua läheiset. Tiedustelut ja ilmoittautuminen ti 7.1. mennessä virastoon, p. 09 2340 3800 tai lotta.petajaniemi@evl.fi Toivemusiikkimaraton su 2.3. klo 14 alkaen kirkossa. Toivo lempikappalettasi tammikuun loppuun mennessä! Toivomaan pääset nettisivuillamme. Toiveen voi jättää myös Kannelmäen kirkolla toivelappuun, joita löytyy kirkon pääovelta. Aikuisten piirit, lasten ja perheiden kerhot jatkuvat joulutauon jälkeen pääsääntöisesti viikolla 2 ja 3. Nettisivut: helsinginseurakunnat.fi/kannelmaki. Kirkko Vanhaistentie 6 Virasto ja Klanu, os. Klaneettitie 6–8 A, p. 09 2340 3800, ma–pe klo 9–14, kannelmaki.srk@evl.fi Malminkartanon kappeli, Vellikellonpolku 8 Seuraa somessa FB: Kannelmäen seurakunta, Kannelmäen seurakunnan lapset ja perheet. IG: @kannelmakisrk, @kantsunurkka SIUNATTUA JOULUNAIKAA!
18.12.2024 3 Pääkirjoitus LAPSUUTENI JOULUT tuntuivat lämpimiltä. Yleensä ne vietettiin isovanhempieni luona Vallilassa tai perheemme kotona Kannelmäessä. Joskus ne pidettiin myös isovanhempieni mökillä Karkkilassa. Maalla vietetyt joulut olivat parhaimpia. Joulu jatkui silloin pitkään. Olinkohan jotain seitsemän, kun epäilykseni joulupukkiin heräsivät... Olimme Karkkilassa ja isoisä oli lähtenyt etsimään pukkia, kun tätä ei kuulunut... Yhtäkkiä pukki kolistelikin jo eteisessä. Missä pappa? Papalta menee koko pukkijuttu nyt ohi... ”Onkos täällä kilttejä lapsia...?” Menimme veljeni kanssa pukin syliin laulamaan joululauluja. Joulupukki, joulupukki, valkoparta, vanha ukki.... Joulupuu on rakennettu... ”Pukki, miksi sinä tuoksut papalle? Poltatko sikaria?” ”Pukki, miksi sinulla on samanlainen kello kuin papalla...?” Pukki köki jotain epäselvää. En uskaltanut vetää pukkia parrasta, vaikka teki mieli testata, oliko kyseessä oikea vai tekoparta. Pukille tuli kiire siirtyä lahjojen jakoon ja sehän tietysti kävi myös minulle. Jaurille... Jesselle... Jaurille... Jesselle... Liisalle... Jaurille... Jesselle... Karille... Klasulle... Essu-mummo ei saanut yhtään lahjaa. Se oli mielestäni epäreilua. ”Pukki, miksi mummo ei saanut yhtään lahjaa?” ”Entä papan lahjat? Pappa ei saanut kuin kaksi lahjaa?” Mummon mielestä hän oli jo saanut elämässään niin paljon lahjoja, ettei niitä enää tarvinnut. Pukki teki lähtöä... Hänellä oli vielä lukematon määrä paikkoja käytäväksi. Viimeisen laulun aika. Joulu on taas, joulu on taas, kattilat täynnä puuroo. Ja sitten pukki oli poissa. Kohta eteisestä kuului jälleen kolinaa. Tuliko pukki takaisin? Ei, se olikin pappa. ”Pappa, pappa! Joulupukki oli täällä, et päässyt tapaamaan pukkia. Se oli paljon sua vanhempi ja sillä oli parta...” ”Ai kävikö pukki jo? Voi että. Me varmaan mentiin jotenkin ristiin tuolla ulkona. En nähnyt pukkia.” ”Pukki toi sullekin lahjoja. Se haisi ihan samalta kuin sinä. Ja sillä oli samanlainen kello kuin sulla...” Riensin katsomaan papan rannetta... Jotenkin käsikin näytti ihan samalta kuin pukilla... Seuraavana jouluna en enää uskonut pukkiin. ”Pappa, se olit viime vuonna sinä!” ”No en varmasti ollut.” Jutut menivät samaa rataa omienkin lasteni kanssa. He pääsivät onnekseen nauttimaan vielä jouluista isovanhempienikin kanssa. Nyt lapseni ovat täysi-ikäisiä, mutta heillä ei ole vielä perheitä. Isovanhempani ovat kuolleet, myös vanhempani. Sama koskee vaimoni sukulaisia. Joulu ei ole sama. Vietän joulun tänä vuonna vaimoni kanssa keskeneräisessä talossamme Karkilassa. Samassa talossa kuin lapsena jouluja vietin. Näen silmissäni isoäitini hääräämässä jouluruokien kanssa. Papan pössyttelemässä sikaria ja naukkailemassa konjakkia. Onnelliset vanhempani. Menneiden joulujen henget. Nykyisen joulun henki ei ole läsnä tai se on kadoksissa. Kinkku ja laatikot eivät maistu yhtä hyviltä, vaikka teenkin kinkkukastikkeen mummoni oppien mukaisesti. Lämpö ei ole sama. Jotain puuttuu. Hyvät joulut syntyvät eri sukupolvien, läheisten ja lasten läsnäolosta. Tehkää hyvät ihmiset niitä lapsia! Ne tekevät joulun. Tulevien joulujen henkeä odotellessa. Hyvää joulua kaikille! Jauri Varvikko jauri.varvikko@eepinen.fi Lapsuuden joulut eivät enää palaa Seuraava numero ilmestyy 22.1.2025. Aineisto toimitukseen 10.1. mennessä. KANNELTALOSSA vietettiin ja juhlistettiin jälleen itsenäisyyspäivän juhlaa. Kuten aiempinakin vuosina, Kanneltalon aulassa oli tarjolla maksuton Juhlabuffet, jonka olivalmistanut Kanneltalon kahvila Pöytäliinan pitäjä Tiina Valkonen. Tänäkin vuonna oli tarjolla karjalanpaistia, mutta kasvisversiona. Kanneltalon johtaja Ia Pellinen kertoi, että annoksia jaettiin yli 900! Mielekästä ohjelmaa Kanneltalon auditoriossa juhlavieraita otti vastaan klovni Martta (Taina Mäki-Iso). Juhlavastaanottopisteellä Martta tarkisti kaikkien juhlamielen. Vieraat saivat niin itsenäisyyskuin itsepäisyyspäivävinkkejä. Kanneltalon Galleriassa oli ohjelmaa lapsille. Galleriassa on ollut esillä jo yli kuukauden Sari Airolan ja Katri Kirkkopellon Tarinasoppaa-näyttely. Näyttelyyn ehtii vieläkin, sillä se on esillä aina 28.12. asti. Kahvilan Stagella ja aulassa esitettiin musiikkia, ukrainalaisia sävelmiä, niin klassista kuin kevyttäkin musiikkia. Myös kirjastossa oli erilaista ohjelmaa, joten sekin pursui ihmisiä; perheitä, lapsia ja vanhempaakin väkeä. Tapahtumassa lyötiin varmasti rikki kaikkien aikojen yleisöennätys, sillä niin paljon ihmisiä tilaisuuteen oli saapunut. Päivä huipentui juhlasaliin Kanneltalon itsenäisyyspäivän juhla huipentui konserttisalissa järjestettyyn Kaarela-Seuran ohjelmaan. Juhlapuheen piti Kannelmäen seurakuntaneuvoston jäsen, namibialaistaustainen Dora Puhakka. Sen jälkeen palkittiin Kaarelan vuoden 2024 yrittäjä. Tänä vuonna vuoden yritäjiksi valittiin Muija Second Hand Shopin Taina Vuorela ja Jani Fagerholm. Päivä päätettiin Eino Grönin konserttiin, joka oli vetänyt koko salin täyteen. Eino lauloi niin sota-ajan kuin sen jälkeisen ajan klassikoita. Konsertti päättyi Olavi virran Eevaan, mikä sai aikaan jättiaplodit. Kuulijakunta poistui juhlista tyytyväisenä ja järjestelyistä kiitollisina. Kanneltalo ja Kaarela-Seura kiittävät. Tavataan ensi vuonna uudestaan! Teksti ja kuvat Jauri Varvikko Eino Grön veti Kanneltalon itsenäisyyspäivänä täyteen Eino Grönin konsertti sinetöi Kanneltalon itsenäisyypäiväjuhlan. Sali täyttyi Einon ja hänen musiikkinsa ystävistä. Yleisö sai nauttia perinteisistä ikivihreistä. Tilaisuuden lopuksi laulettiin Maamme-laulu. Arvoisat juhlavieraat, Minulla on ilo ja kunnia olla tänään juhlimassa täällä Kanneltalossa kanssanne 107-vuotiasta itsenäistä suomea. Tähän lukuun ja näihin vuosiin mahtuu monia erilaisia aikakausia, todellisuuksia ja kansalaisia. Voi kirjaimellisesti todeta, kuten tämän tilaisuuden kutsussakin että meitä on moneksi. Tänään juhlimme suomea, suomalaisuutta ja suomen itsenäisyyttä. Muistan lämmöllä lentomatkaani suomeen vuonna 2004. Olin tulossa opiskelemaan muutamaksi vuodeksi ja vieressäni istui suomalainen mies, joka oli palaamassa perheensä luokse työmatkalta. Juteltuamme lyhyesti, kerroin hänelle huolestani paleltumisesta ja hän selitti minulle kaulaliinan tärkeyden. Edessä oli kaamos josta en ymmärtänyt ahdistua, mutta oli myös lukuisia mahdollisuuksia oppia uusia asioita, harjoitella eri taitoja ja tutustua ihmisiin jotka mahdollistivat tänne kotoutumisen. Arjen kohtaamiset ja keskustelut lisäävät tunnetta jokaiselle meistä, että kuulumme yhteen ja olemme osa suurempaa yhteisöä tässä maassa. Suomeen liitetään nykyään onnellisuus ja vaikka suomessa sanotaan "kel' onni on, se onnen kätkeköön". Silti tämän maailmalla onnellisimpana maana tunnetun ihmisten kyky nähdä itsensä pidemmälle ja ojentaa käsiään hyödyntäen kanssaihmisiä, helpottaen naapuria, auttaa heikommassa asemassa olevaa tai edistää yhteistä hyvää omalla alueellaan ja kauempana on arvokas asia, ihailtava arvo ja osa ihmisyyttä jota ei millään voi pitää itsestäänselvyytenä koska jokainen valitsee tämän eri vaihtoehdoista. Kenties keskeinen osa salaisuutta joka piilee onnellisuuden takana. Arvoisat juhlavieraat Mikä määrittää suomalaisuutta tänä päivänä? Miten se eroaa siitä, mikä suomalaisuutta on määrittänyt vuodesta 1917 kun maa itsenäistyi tai sitä edeltävinä vuosina? Mikä on pysynyt samana? Suomalaisia yhdistävä suomen kieli, ruoka, taide, muotoilu ja kulttuuri on muuttuneet paljon vuosien aikana. Se miten kansalaiset suhtautuvat eri asioihin ja ihmisiin on vaihdellut jopa vuosikymmenten aikoina. Suomeen synnytään tai muutetaan. Itse suomeen muuttaneena olen onnekseni päässyt todistamaan suomalaista vieraanvaraisuutta täällä Helsingin Kaarelan alueen Kannelmäessä ja suomalaisten osallisuutta niin ulkomailla kuin suomessa.. Nuorempana asuin synnyinmaassani Namibiassa ja kävin suomalaisten lähetystyöntekijöiden rakentamaa Oshigambon lukiota silloin kun edesmennyt tasavallan presidentti Martti Ahtisaari, joka ei vielä silloin ollut siinä roolissa vaan YKn pääsihteerin erityisedustajana. Tässä roolissa, hänen sinnikkyys, rohkeus ja periksiantamattomuus mahdollisti rauhanneuvottelujen onnistumisen ja Namibian itsenäistymisen ja uuden valtion syntymisen. Tähän ja muihin vaikeisiin tehtäviin tarvittiin suomalainen, joka ei kokenut itseään tärkeämmäksi kuin tehtävä joka mahdollisti miljoonien vapauden eri mantereilla Afrikan lisäksi tämän jälkeenkin. Niin suomen kuin jokaisen maan itsenäisyyden kokemus on aina erilainen sille sukupolvelle, joka on joutunut todistamaan sitä edeltävää aikakautta kaikkine yksityiskohtineen. Tämän päivän suomalaisista harva pystyy enää muistamaan sitä aikaa, kun suomen itsenäisyys oli monille vasta unelma jota piti kuvitella. Ennen meitä, suomessa eli ihmisiä jotka ovat joutuneet maksamaan korkean hinnan maan rauhan, vakauden ja ihmisoikeuksien eteen, joista nykypäivänä nautimme. Heidän muistoa haluan kunnioittaa ja palauttaa mieleemme niin nykypäivän veteraanien keräyksiä, joilla tuetaan heitä ja heidän perheenjäseniä joita meidän keskuudessamme vielä on. Hyvää itsenäisyyspäivää 107 vuotias suomi, hyvää itsenäisyyspäivää kaikille! Dora Puhakka Dora Puhakka on Kannelmäen seurakuntaneuvoston jäsen ja pitkäaikainen kaarelalainen maahanmuuttajavaikuttaja. Dora Puhakan puhe itsenäisyyspäivän juhlassa
4 18.12.2024 ON SE TÄMÄ ELÄMÄ MELKOISTA harrastelijateatteria. Sain jo lapsena kirouksekseni herkän lampaanluonteen ja siksi olen joutunut peittämään hempeämielisyyteni erilaisilla rooleilla. Osa rooleista on ollut mieluisia. Välillä jopa itse uskon niihin. Näinhän kävi aikoinaan Antti Rokkaa näytelleelle Reino Tolvaselle. Hyvin Tolvanen roolinsa näytteli, ylivertaisen hyvin. Nyt setämiehenä ei ole enää pakko näytellä vaan voi olla jopa oma itsensä, kun vaan muistaa, että kukahan se oli. Eläimistä olen aina pitänyt enkä ole hävennyt sitä. Olen alkanut sääliä nykyisin yhä enemmän vanhoja ja sairaita ihmisiä. Se ei ole kovinkaan muodissa näinä päivinä. Kyllä sitä säälittävää riittääkin. Katala Alzheimerin tauti iskee yhä suurempaan määrään ikäihmisiä. Taudille ei mahda juuri mitään ja hoitaminenkin on kallista. Sijoituspaikkoja ei löydy kuin mielettömillä 5 000 – 8 000 euron kuukausimaksuilla. Kuka nyt sellaisia eläkkeitä edes saisi? Terveydenhoidon ja sairauksien hoidosta päättävät poliitikot. Niinhän asian ei pitäisi olla. Joku rohkea Osmo Soininvaara uskaltaa korottaa julkisesti äänensä arvostelemaan nykytouhua, jossa asiaa huonosti tuntevat poliitikot järjestävät ala-arvoisia julkisuusnäytelmiä. Mitään muutosta ei liene tulossa. Leikkaukset jatkuvat ja kaikenlainen raportointi edistyy. Potilaisiin asti näillä toimenpiteillä ei ole vaikutusta, ei ainakaan parantavassa mielessä. Itse sain käytännön kokemusta muistisairaan ihmisen ongelmista isoäitini sairastuessa 75-vuotiaana Alzheimerin tautiin. Lyhyessä ajassa järkevästä ihmisestä tuli täysin avuton olento. Tätä suurta finaalia kesti lähes 10 vuotta. Koska kysymys oli köyhästä, omaisuutensa menettäneestä ihmisestä, ei hoitopaikkaa löytynyt juuri mitenkään. Sama tuo tuntuu asia edelleenkin olevan. Isoäitini ajautuikin sitten monen mutkan kautta vihdoin Koskelaan ja lopuksi Suursuolle, jossa hän kuoli keväällä 1983. Vieläkin ahdistaa ja näen painajaisia tuosta elämänjaksosta. Voin vakuuttaa, ettei muistisairaan henkilön asioiden hoitamisesta tule sukulaisten välillä kilpailua. Edes perunkirjoitustilaisuuteenkaan ei ole tunkua. Siis köyhän ihmisen kohdalla. Tästäpä tulikin mieleeni ystäväni ja soittokaverini Hemppa, useasti Kannelmäessäkin soittanut ja laulanut trubaduuri. Hemppa täytti juuri 88 vuotta seniorikodissa. Hemppa sairastui Alzheimerin tautiin muutamia vuosia sitten. Hänen omaishoitajanaan toimi hänen iäkäs vaimonsa, joka joutui kestokykynsä rajoille tehtävässään. Kerrottakoon kuitenkin vielä lisää tästä Hempasta. Hän oli todellinen Taiteilija sanan hienossa merkityksessä. Hän oli opiskellut Kauppakorkeakoulussa, Lissabonin sekä Madridin yliopistossa kauppatieteitä, jossa suoritti loppututkinnon. Hän ei halunnut liike-elämään vaan viihdyttäjäksi, trubaduuriksi. Hemppa lauloi kymmenellä eri kielellä ja osasi ulkoa ehkäpä tuhansia lauluja espanjaksi, portugaliksi, ruotsiksi, englanniksi italiaksi, kreikaksi, venäjäksi, saattoi niitä kieliä enemmänkin olla. Laulut lähtivät soimaan salamannopeasti heti, kun hän kuuli, mistä kuulija oli kotoisin. Yritykset käyttivät häntä asiakastilaisuuksissaan. Hän oli risteilyisäntänä Finnlinesilla ja Konstantin Simonovilla ja seilasi satunnaisesti milloin missäkin. Muistan kerran, kun Georg Otsin hauskanpitoa ymmärtämätön baaritäti nappasi Hempan kitarakotelon jostakin syystä, suurena humoristina tunnettu Jussi Missonen sanoi äkäiselle tädille, että eikö se riitä, että veitte Hempalta Antrean, pitikö vielä kitarakotelokin viedä… Vaan tähän päivään. Jokunen viikko sitten Hempan taiteilijakaveri Timo Vitikka eli Tikka, vei Hempalle kitaran. Hemppa käänteli soitinta käsissään, näppäsi jonkin soinnun ja alkoi laulaa jotakin espanjalaista laulua. Henkilökunta ei tiennyt, kuka heillä oli potilaana. Tikka valisti heitä asiassa ja näytti älypelistään jonkin nauhoituksenkin. Näin tämä yksin hiljaa istunut ukko nousi uuteen tietoisuuteen. Uteliaana odottelen, että mitähän mielenkiintoista tässä vielä saa kuulla. Tarjalle toivottelen toipumista raskaan hoitourakan jälkeen. Jaa, siitä otsikon White Christmasista vielä, sitä soittelimme aina joulun alla täällä Kannelmäessäkin. Olin viitisen vuotta sitten Berliinissä Tepan tyttären ja hänen miehensä kanssa. Mieleeni tuli, että kun täällä Berliinissä ollaan, niin tämän kappaleenhan sävelsi amerikkalainen Irwing Berlin, tännehän tämä sopisi. Sittenpä vaan paikalliseen karaokekuppilaan ja levy pyörimään. Ja sitten se Bing Crosby-rooli päälle... Heikki Majava MAJAVAN MATKASSA White Christmas Taisto Lundberg in memoriam Taistelu identiteetistä kesti läpi elämän Taisto-Juhani Lundberg 22.4.1949 Vehmaa 24.11.2024 Kannelmäki TAISTO LUNDBERG SYNTYI Terijoelta lähtöisin olevien romanievakkojen jälkeläiseksi 22.4.1949 Vehmaalla, Kustavissa. Tuohon aikaan romanit vielä kiersivät ja kulkivat talosta taloon, talvet vietettiin siellä, mistä sija löydettiin. Pysyvää paikkaa etsiessään evakkoromanit ajautuivat tahtomattaan hökkelija telttakyliin. Näin kävi myös Taistolle, joka asui isänsä kuoltua ensimmäiset asuinvuotensa Mäkkylän mustalaisleirillä Leppävaaran vieressä. Varsinkin talvet olivat erityisen ankaria, sillä he asuivat itse kyhätyissä majoissa, joissa ei ollut lämmitystä. Joskus joku hyväsydäminen kyläläinen päästi heidät pihasaunaan, vajaan tai varastoon talven ajaksi. Taisto ei vielä tuossa vaiheessa tuntenut isosiskoaan Annelia, joka asui isoäidin luona Joutsenossa. Leirissä aika kului velipuoli Feija Åkerlundin ja muiden romanilasten kanssa. Internointi kohtalona Valtio ei katsonut mustalaisleirejä suopeasti ja niiden purkamiseksi ruvettiin toimiin. Kaikki romanilapset vietiin lastenkoteihin, joissa heistä oli tarkoitus kasvattaa yhteiskuntakelpoisia suomalaisia. Näin myös Taisto siirrettiin veljensä kanssa Mustalaislähetyksen lastenkotiin Sipooseen ja myöhemmin Kauniaisten nuorisokotiin, jossa hän vietti koko nuoruutensa aina täysi-ikäiseksi asti. Taisto kertoi kasvaneensa ilman menneisyyttä ja tietoa omaisistaan ja taustoistaan. Normaalien perhesuhteiden puute aiheutti sielun tyhjyyden, jota Taiston oli kasvettaessa täytettävä. Taisto kävi maalariammattikoulua, mutta haaveili samalla taiteilija-ammatista. Musiikista tuli keino täyttää tuota tyhjiötä. Ensimmäisen bändinsä, Dark Faces, Taisto perusti veljensä Feijan kanssa jo nuorisokodissa. Kitarat olivat itsetehtyjä. Genre oli tietysti rautalanka, kuten tuohon aikaan kuului. Kun heille tuli 18 vuotta täyteen, niin heidät potkaistiin nuorisokodista ulos, taivasalle. Taisto kertoikin, että sitten hänestä tuli sellainen taivaanrannanmaalari. Soittimet puhuvat Taisto oli musiikillisesti lahjakas lapsesta pitäen. Lastenkodin mustalaislähetyksen lapset kävivät pyhäpäivisin Helsingin vanhan kirkon tapahtumissa laulamassa. Vanhemmat ihmiset ovat kertoneet, että kun Taisto lauloi, kaikki rupesivat itkemään, sillä ääni oli niin uskomaton. Taisto oli myös taitava ja nopea oppimaan uusia instrumentteja. Hän opiskeli Helsingin konservatoriossa kolme vuotta viulunsoittoa. Lisäksi hän oli itseoppinut pianisti, kitaristi ja sovittaja. Minkä tahansa soittimen Taisto sai käteensä, niin se alkoi puhua. Taisto soitti edellisten soittimien lisäksi haitaria, mandoliinia ja mitä tahansa kosketinsoitinta. Kyseessä oli monitaiteellinen persoona. Tosi tummat Kauniaisissa ollessaan veljekset olivat saaneet tietää sukuyhteydestä kuuluisaksi tulleeseen Anneli Sariin. Anneli oli asunut lapsuutensa veljistä erillään. Kun veljekset perustivat vuonna 1969 yhdessä Marko Putkosen kanssa kuuluisan Hortto Kaalo-yhtyeen, oli itsestään selvää, että myös Anneli oli vakituinen vieras poikien keikoilla. Välillä myös pojat soittivat Annelin taustabändinä. Hortto Kaalo, eli romanikielellä ’tosi tumma’, niitti nopeasti mainetta. Perustamisensa jälkeen yhtye julkaisi singlen Miksi ovet eivät aukene meille, josta tuli hitti. Yhtyeen kaksi ensimmäistä albumia myivät kultaa. Ei mennyt kuin hetki ja yhtye oli vakituinen vieras televisiossa. Mainetta seurasi euroviisuehdokkuus ja osallistuminen Syksyn säveleen. Pian yhtyettä pyydettiin elokuviin, mainoksiin ja poliittisiin tapahtumiin. Tasa-arvoasioiden merkityksen nousu nosti myös Hortto Kaalon yhteiskunnalliselle kartalle. Se oli ilmiö ja kävi ulkomaillakin keikkailemassa. Identiteetin etsimistä Maine ja kunnia johtivat lopulta erimielisyyksiin musiikin suunnasta ja sisällöstä ja Taisto siirtyi muihin töihin, mutta jatkoi levyjen ja isojen konserttien tekemistä Hortto Kaalon kanssa. Taisto veti romaninuorille kulttuuripainotteisia musiikkikursseja Ammatti-instituutissa. Taisto oli luonteeltaan luova persoona. Hänen musiikkiinsa kuului aina tietty teatraalisuus ja erilainen rekvisiitta. Pojat olivat juurettomia, mistä johtuen aikuisena syntyi tarve oman identiteetin etsinnälle ja rakentamiselle. He eivät olleet eläneet romaniperheissä, joten he olivat kadottaneet osan itsestään. Taisto ei kuitenkaan kieltänyt, etteikö nuorisokoti olisi tarjonnut myös lähtökohtia elämälle. Hän ei muistellut nuorisokotivuosia pahalla. Romaneilla ei ole ollut kirjoitettua histoKaarelan vuoden yrittäjät Taina Vuorela ja Jani Fagerholm. Kaarelan vuoden yrittäjät KANNELTALON itsenäisyyspäivän juhlassa valittiin jälleen Kaarelan vuoden yrittäjä. Tämä on ollut Kaarela-Seuran traditiona jo yli 20 vuotta. Kaarela-Seura palkitsee vuoden yrittäjät kunniakirjoin tunnustuksena ansiokkaasta ja tuloksia tuottavasta liiketoiminnasta Kaarelan alueella. Näillä perusteilla vuoden 2024 yrittäjiksi valittiin Soittajantiellä sijaitseva Muija Second Hand Shopin Taina Vuorela ja Jani Fagerholm. Muija Oy on toiminut Kannelmäessa lähes 10 vuotta. Se perustettiin alkujaan pop up -yritykseksi, mutta toiminta laajeni nopeasti, sillä suomalaiselle designille on kysyntää aina maapallon toisella puolen. Muija on kivijalkaliikkeen lisäksi verkkokauppa, joka on erikoistunut laadukkaaseen, lähinnä pohjoismaiseen second hand – tavaraan. Muijasta löytyy mm. Arabian ja Iittalan design-klassikkoja sekä laadukkaita vintage-tekstiilejä esim. Marimekolta ja Vuokolta. Olemme ostoja myyntiliike. Jos sinulla on kätköissä esineistöä tai kankaita vuosien varrela, niin kannattaa tuoda ne arvioitavakssi, Taina Vuorela sanoo. Muijan myymälästä Kannelmäestä löydät vaikkapa joululahjat läheisillesi. Kauppa on avoinna arkisin klo 10-17, keskiviikkoisin klo 10-18 ja lauantaisin klo 11-15. Teksti ja kuva Jauri Varvikko
6 18.12.2024 Toisinajattelija To isi naj att eli ja Tekeekö Trump källin Putinille? Deripaska pohtii öljyn hintaa PAHA ISKU Putinin sodankäyntikyvylle saattaa olla halventuva öljy. Kun Trump avaa öljyhanat, poraa vimmatusti ja saa toteutettua öljynsiirtoputkia, niin öljyn hinnalla ei ole muuta suuntaa kuin alaspäin. USAsta tulee (uudelleen) öljyn vientikauppaa harjoittava maa. Öljyn hinta tulee putoamaan, arvelee Oleg Deripaska. Venäjän sotakonetta rahoittaa nimenomaan öljy. Kovin harvat venäläiset tuotteet ovat kysyttyjä maailmalla mutta öljy kyllä tekee kauppansa. Mutta nyt siis kohta alemmalla hinnalla. Jos Trump oikeasti olisi Putinin määräysvallassa, niin tottahan Trumpin pitäisi jatkaa panostusta uusiutuvaan energiaan ja kieltäytyä öljyn hyödyntämisestä. Se pitäisi öljyn hinnan korkeampana ja hyödyttäisi Venäjän sotaponnistuksia. Hinnalla on merkitystä Öljy ei tule ilmaiseksi. Tarvitaan hyväpalkkaista väkeä joka suostuu elämään osan vuodesta karuissa oloissa taigalla. Etsintää ja poraamista. Kalliita laitteistoja. Tarvitaan pitkät siirtolinjat ja varastointialueet. Tarvitaan satamia ja paljon pumppuja. Venäläinen kustannustaso lienee jossakin 40 taalan paikkeilla barrelilta. Se on pian kiusallisen lähellä sitä mitä öljystä saa. Sotimiseen liikenevä raha vähenee auttamattomasti. Sotiminen on kallista, aseet ja ammukset maksaa ja Putin on maksanut aika avokätisesti palkkaa sotijoille. Ja korvauksia leskille ja orvoiksi jääneille (jos ei sitten väitetä kuolleen olleen karkuri jolloin ei makseta kopeekkaakaan). Tätä on tapahtunut ennenkin Osa Neuvostoliiton tuhon syistä liittyy öljyyn. Jo Neuvostoliiton talous meni kuralle öljyn halvettua. On esitetty salaliittoteoria, että halpa öljy olisi ollut USA:n pahantahtoinen juoni Neuvostoliiton talouden vaurioittamiseksi. Lopulta neuvostoliittolaiset tosin tuhosivat neukkulan ihan itse. Afganistanin sota ja Tshernobylin tuho olivat pahoja rasteja. Gorbatshev ajoi lopullisesti neukkulan piippuun alkoholipolitiikallaan. Näin tulkitsee Jegor Gaidar Neuvostoliiton loppua. Deripaska, kova mutta epäreilu Yksi Putinin keskeisistä oligarkeista ja yksi niitä harvoja jotka eivät ole vaihtuneet silovikeiksi, voimaministeriöiden valtaa pitäviksi, on Oleg Deripaska. Deripaska on tullut tunnetuksi kovista otteistaan ja on ottanut suvereenisti omistuksia aikanaan haltuunsa sekä oikeudellisin, näennäisoikeudellisin että ulko-oikeudellisin menetelmin. Omistuksia on jo Venäjän ulkopuolellakin ja onpa mm. Sundsvallin iso alumiinisulatto Ruotsissa hänen omistuksessaan. Alumiini yhdessä teräksen kanssa on Deripaskan keskeisin tuote ja Rusal hänen keskeisin omistuksensa. Venäjä on merkittävä alumiinintuottaja ja Rusal merkittävin yhtiö. Deripaska on kansainvälisestikin merkittävä henkilö. Epäreiluna voi joku pitää Deripaskan aikaisempia edesottamuksia. Se ei olekaan yksi tai kaksi yhtiötä jotka Deripaska on vallannut kommandomiesten avulla ja viemällä yrityksen leimasimet (kuulostaa koomiselta mutta Venäjällä todellakin leimasimen haltija saa siirrettyä yrityksen omistuksen toisiin käsiin). Deripaska on kuulunut ns. Izmailovskajakvartettiin, missä kaksi oligarkkia ja kaksi mafiapomoa ovat raivanneet esteet tieltään muulla kuin rehellisellä toiminnalla. Siltä toiselta oligarkilta, Iskander Machumodovilta, teräsja hiilikeisarilta, kysyttiin kerran miksi piti tapattaa tietty henkilö ja vastaus oli lyhyt ja ytimekäs: ”Koska hän aiheutti ongelmia”. Deripaskan tausta on kaikkea muuta kuin kunnollinen. Mutta nykyään hän on siis kunnon sundsvallilainen, arvostettu ruotsalaistehtaan omistaja kaiken muun omistuksensa lisäksi. Mitä muuta halventuva öljy aiheuttaa Kustannustaso uusiutuviin energioihin verraten repeää isommaksi. Aika laajasti nyt ymmärretään että vihreän siirtymän energia on kalliimpaa kuin fossiilienergia. Maa, joka käyttää fossiilienergiaa ja ei maksa päästöistään on edullisemmassa asemassa kuin maa jonka tuotanto perustuu vihreisiin energiantuottomuotoihin tai jossa maan teollisuus joutuu maksamaan suuria summia päästöoikeuksista. Deripaska haastaa Deripaska taitaa olla niin merkittävä henkilö että uskaltaa haastaa Putinia. Mikäli oikein ymmärrän Deripaskan ulostuloa, niin Oleg ei ole oikein tyytyväinen tavasta millä Putin on hoitanut maan ulkosuhteita (eli sotimalla). Jos alkaisi tässä arvailla, kuka voisi olla Putinin seuraaja, niin Deripaska taitaisi kuulua siihen joukkoon. Ja ei ehkä olisi ihan huono valinta pragmaattisuutensa vuoksi. Kyllä rikollinen oligarkkikin on parempi valinta kuin FSB:n liemissä kylvetetyt tai sotilastaustan omaavat. Sotilasdiktatuuriahan tässä vielä tarvittaisiin kun Putinissakin on ollut jo kestämistä. Esko Karinen • Pakoputket • Rengastyöt • Putken taivutukset • Myös jenkkiputket Risto Tiittanen Oy Valuraudantie 6, 00700 Hki p. 09 563 2227 KIRJAILIJA Kari Hotakainen, tunnettu, tunnustettu, palkittu aloitti vuonna 1982 runokokoelmalla. Sen jälkeen tuotanto on ollut ahkeraa, jatkuvaa, romaaneja pääasiassa. Erinomainen tietokirja Kimi Räikkösestä yhtenä poikkeuksena. Hotakaisen uusin ”Helmi” (Siltala 2024, 294 s.) tuo lukijalle eteen uudenlaisen Hotakaisen. Kielellinen taituruus on tallella, samoin asioiden oivallinen yhdistyskyky, mutta aihe ”hauskalle” kirjoittamiselle on haastava: muistisairaus ja lapsettomuus. Jo aihevalinta on yllättävä, voiko muistisairaudesta kirjoittaa hauskasti loukkaamatta niin monille tämän päivän ihmisille ikävän tuttua ilmiötä. Lapsettomuus nuorella parilla, joka lapsia haluaisi, ei myöskään ole mikään kevyt aihe, kaikkea muuta! Helmi romaanissa Hotakainen kuitenkin uppoutuu kuvaamaan näitä aiheita. Uskomattomalla tavalla. Hotakainen kuvaa sympaattisen hauskasti, ymmärrettävästi metsästä löytyvän, harhailevan muistisairaan Helmi-päähenkilön vaiheita. Helmin elämään on mahtunut kaikenlaista, joka pikkuhiljaa palautuu pätkittäin mieleen, vaihtelevasti. Helmin metsästä löytänyt nuori pari saa Helmistä asukkaan kotiinsa eivätkä pääse Helmistä eroon. Mihin ihminen, joka ei muista nimeään, asuinpaikkaansa pitäisi ohjata, sijoittaa? Hotakainen kuvaa erittäin hyvin tilannetta, johon nuori pari tahattomasti auttamisen kautta joutuu. Mitä tehdä, kun vanhus takertuu kiinni? Hotakainen kuvaa myös erittäin osuvasti, riipaisevasti Helmin suhdetta ainoaan ystäväänsä Ailiin, toiseen vanhukseen, joka taas on sidoksissa aviomieheensä, lähes liikuntakyvyttömään Oskariin, jota kotonaan hoitaa. Hotakainen pystyy rankasta asetelmasta löytämään hänelle ainutlaatuisella tavalla huumoria. Vanhusten muistaminen ja muistamattomuus vaihtelevat eri asioissa. Helmi ei innostu Ailin raamattupuheista, mutta rockmusiikkimanagerin muinainen ura vilahtelee Helmin muistoissa lämpimästi. Lapseton nuoripari kuvataan mielenkiintoisesti. He ajautuvat aluksi tahtomattaan Helmin ja Ailinkin maailmaan, mutta pikkuhiljaa Hotakainen kuvaa taitavasti miten vanhuksista tulee tärkeitä henkilöitä nuorelle parille. Kirjan loppupuoli on yllättävä: kaunis, sadunomainen ratkaisu. Kun pikkulapsia ei ole nuorella parilla hoidettavana, he ryhtyvät hoitamaan vanhuksia! Eikö sanotakin, että vanhukset muuttuvat lapsiksi jälleen! Näin ainakin Hotakaisen tähän aikaan erinomaisen sopivassa ”Helmi”-romaanissa. Hotakaisen kirjailijakuvaan ”Helmi” tuo aivan uuden ajankohtaisen säväyksen! Pekka Hurme Hotakainen yllättää! Joulupuuroa ja glögiä Sitratorilla 18.12. klo 13-15! Kaarela-Seura, Asukastalo Purpuri, D-asema Kannelmäki ja Kannelmäen seurakunta tarjoavat kaikille halukkaille keskiviikkona 18.12. klo 13-15 riisipuuroa, glögiä ja pipareita. Otetaan joulu yhdessä vastaan! TILITOIMISTOPALVELUT MAUNULAN TILITOIMISTO OY P. 050 341 0501 Kanneltie 12 B 8, Kannelmäki www.maunulantilitoimisto.fi M MYYDÄÄN Valoisa asuntoosake 2h keittiö Rumpupolun palvelutalossa. Parveke puistoon. Kts. HABITA, kohde 662133 TANOTORVEN ILMESTYMISAIKATAULU 2025 Nro Teema Aineistopäivä Ilmestymispäivä 1 Kuluttaja 10.1. 22.1. 2 Liikenne 21.2. 5.3. 3 Asuinympäristö 28.3. 9.4. 4 Ruoka ja juoma 25.4. 7.5. 5 Vapaa-aika 30.5. 11.6. 6 Perhe 8.8. 20.8. 7 Liikunta 12.9. 24.9. 8 Yrittäjä 10.10. 22.10. 9 Kauneus ja terveys 14.11. 26.11. 10 Joulu 5.12. 17.12. Mestari-Laulajat Kannelmäkeen Helsingin rakennusmestarien vuonna 1915 perustama kuoro pitää ensimmäisen kerran joulukonsertin Kannelmäen kirkossa torstaina 19.12. SOLISTINA ESIINTYY oopperatenori Pentti Forssell. Mieskuoroa johtaa mainio Anita Lehtonen ja säestää pia-nolla hänen miehensä Tapio Lehtonen. Uruissa on kirkon kanttori Anne Myllylä. Kuoron puheenjohtajana toimii Hannu Ahokanto. Perinteisten joululaulujen lisäksi ohjelmassa on mm. Jukka Kuoppamäen säveltämä Aavistus, Kassu Halosen ja Vexi Salmen Sydämeeni joulun teen sekä aina sykähdyttävä Psalmi 24. Mukana on myös Pentti Forssellin ja kuoronjohtaja Anita Lehtosen esittämä duetto Me käymme joulun viettohon. Kuoron laulajaveljet ovat jo yli kolmen miespolven ajan vaalineet suomalaisen mieskuorolaulun perinteitä ja samalla rakennusmestarikulttuuria. Perinteisesti konsertoidaan kirkoissa Pyhäinpäivänä ja joulun aikana. Mestari-Laulajien Kannelmäen joulukonserttiin voi lunastaa 15 euron pääsylipun kirkon ovelta (os. Vanhaistentie 6) tuntia ennen konserttia, joka alkaa klo 18.00. Opiskelijat ja varusmiehet 10 €. Lapset alle 10 v. ilmaiseksi. Lisätietoja kuorosta www.mestari-laulajat.fi
7 18.12.2024 Tanotorvi on Kaarelan ja ympäristön kulttuurija kotiseutulehti. Se on perustettu vuonna 1964. Julkaisija: Kaarela-Seura r.y. Päätoimittaja: Jauri Varvikko, 040 512 5105 jauri.varvikko@eepinen.fi Osoite: Purpuripolku 6, 00420 Helsinki Aineistot: tanotorvi@eepinen.fi Painos 10 000 kpl Ilmoitusmyynti: Seija Kuoksa / Eepinen Oy P. 010 3206 663, 045 1323 828 seija.kuoksa@eepinen.fi Ilmoitushinnat: Tekstissä: 1,20 /pmm Etuja takasivu: 1,30 /pmm Kustantaja ja taitto: Eepinen Oy Paino: Botnia Print Oy, Kokkola Jakelualue: Kannelmäki, Hakuninmaa, Maununneva, Malminkartano, Kuninkaantammi, Honkasuo, Lassila, Pohjois-Haaga, Kaivoksela. Nippujakelu alueen yrityksiin ja julkisiin tiloihin. • ALEPA Malminkartanon aukio • ALEPA Sitratori • ASUKASTALO PURPURI • D-ASEMA KANNELMÄKI • K -MARKET Maununneva • K -MARKET Sitratori • KAARELANTIE 86 KERHO • KANNELMÄEN SRK-KESKUS • KANNELMÄEN PALVELUTALO • KANNELMÄEN ja MALMINKARTANON TERVEYSASEMAT • KANNELTALON KAHVILA • KAUPPAKESKUS KAARI • KAUPPAKESKUS RISTIKKO • KIRJASTOT (Kannelmäki, Malminkartano, P-Haaga, Pitäjänmäki) • LEEVI KANNELMÄKI • LÄÄKÄRIASEMA HEELA • PALVELUTALO LEEVI • PARTURI-KAMP. HIUSPAJA • RAVINTOLA BRITANNIA • S-MARKET KAIVOKSELA • YHTEISÖTALO LASSILA TANOTORVEN jakelupisteet: WWW.NETTIKULTA.FI Asiakkaiden suosittelema Tule ilman ajanvarausta tai varaa aika puh. 044 9877 049. Teemme myös kotikäyntejä. Lapinlahdenkatu 19, Helsinki ma-pe 10-16, la-su ja iltaisin sop. mukaan KULTAA & HOPEAA OSTAMME PIDÄN JOULUSTA , mutta en voi sanoa olevani mikään jouluttaja. Sellainen, joka koristelee kotinsa joulukuosiin jo lokakuussa ja syö ensimmäisen jouluaterian syyslomalla. Joulussa on mielestäni sama kuin vapussa: jos juhlaa hehkuttaa ennen aikojaan, siihen ehtii kyllästyä ennen hoohetkeä eikä sitten enää huvita edes juhlia. Ja toisaalta, jos sitä alkaa pohtia kauhean aikaisin ja ehtii miettiä kaikkea mahdollista, alkaa mielikuvitus laukata niin, että odotukset juhlasta ovat epärealistisia ja suureellisia. Ja sitten seuraa väistämätön pettymys kun kaikki ei niin mennytkään disneymäisen satumaisesti kuin luulin. Joulua pitää miettiä sillä lailla sopivasti etukäteen. Perheessämme ei sitä aletakaan pohtia kovin aikaisin, sillä lokaja marraskuussa on jälkikasvun syntymäpäivät, ja syksyllä järjestellään erilaisia juhlia vielä pikkujoulukauden kynnyksellä. Tänä vuonna suhteeni jouluun on jotenkin erilainen kuin aiemmin. En tiedä, johtuuko aika kiireisestä ja tapahtumarikkaasta syksystä vai mistä, mutta olen huomannut miettiväni jouluasioita paljon aiemmin kuin yleensä. Perhekin hämmästyi, kun ensimmäisenä adventtina keitin riisipuuroa ja glögiä ihan pokkana joulumusiikin pauhatessa. Kuopus katsoi epäilevästi ja varmisti, että kai sitä puuroa keitetään vielä lähempänäkin joulua. Kyllä, tämä ei ollut mikään pikkuinen pikajoulu. Jouluiset ajatukseni ovat pyörineet joissakin lahjahankinnoissa, oman joulumusiikkisoittolistan päivittämisessä sekä erilaisissa kausivaloissa, joilla kenties paikkailen sieluuni hetkellisesti hiipinyttä synkkyyttä. Niin, kausivalot. Muistelen lämmöllä niitä pehmeän valonloisteen antaneita tähtilamppuja, joiden alla nukuimme vuosia sitten parisängyssämme koko perhe kun palasimme kauan sitten viettämästä joulua Kanariansaarilta. Pehmeän valon luoneet tähtilamput hajosivat ajat sitten enkä ole löytänyt samanlaisia tilalle. Tänä vuonna etsiskelin uusia lamppuja jo hyvissä ajoin, mutta tulosta ei tullut. Puritaani minussa heräsi lamppuja hakiessani. Ei, en halua mitään kruusattuja dingelsdangeli-pallovaloja kotiini. Enkä mitään valo-oksia. Joko yksinkertaiset tähdet tai sitten sellaiset snadit perusvalot sisälle. Mutta ei vaan löydy. En tietenkään osta mitään sinnepäin olevaa. Anti olla valojen kanssa. Istutaan sitten pimeässä ja tunnelmoidaan kynttilän valossa se aika, mitä nyt kotona tunnelmoidaan. En halua sellaista amerikkalaishenkistä, ylenpalttisen överijoulua vaan pienempää. Ei tarvitse istua selkä suorana hartaana puupenkillä, mutta jouluun mahtuu myös hartaampia sävyjä kaiken iloisen keskelle. Aikaan mahtuu muistoja edesmenneistä isovanhemmista ja ystävistä ja lapsuuden jouluista. Yksi tärkeä jouluun liittyvä asia minulle on joulumusiikki. Minulla on suoratoistopalvelussa joululaululista, jota päivitän joka vuosi. Lisään siihen itselleni mieluisia joulubiisejä, klassikoita ja uusia. Eri puolilta maailmaa. Jälkikasvu päivitti listaa korealaisilla popahtavilla joululauluilla. Sinne ne solahtavat pohjoismaisten ja amerikkalaisten laulujen sekaan hyvin. Listan aloitusbiisinä on minulle tärkein laulu. Ilman sitä ei joulua minulle tule. Se on edesmenneen ruotsalaisen oopperalaulajan Jussi Björlingin esittämä Helga natt. Sama laulu soi lapsuudenkodissani joulupöydässäni. Paras kohta on kappaleen viimeinen kertosäe, jossa Björling laulaessaan ”Och hälsa glatt din frihet ”, laulaa vapaudesta terävän painavasti. Ja kun hän tuuttaa täydellä teholla viimeisen kerran ”o helga natt”, käteni puristuu automaattisesti sylissäni nyrkkiin voiman symbolina. Tämä laulu kiinnittyi joulumuistoihini mahtavan tulkinnan lisäksi myös siksi, että lapsuudessani jouluaattoiltana, jossain kohtaa kappaleen soidessa, äitini huusi pöytäseurueelle, että ”herranjumala, herneet unohtui!” ja ryntäsi sitten keittiöön hakemaan unohtuneita kinkun kylkiäisiä eli herneitä. Tässä unohtumattomassa kohtauksessa tiivistyy minun jouluni: vähän harras, enimmäkseen hilpeän arkinen. Karolina Lamroth Kirjoittaja rakastaa musiikkia ja lukemista, on MLL Kannelmäen jäsenenä aina pienten puolella ja toivoo maailmanrauhaa. Mutsi ja lähiön lumo Ei joulun taikaa ennenaikaisesti, kiitos Vanhaistentie 8, 00420 Hki P. 040 350 0086, 010 324 8880 www.e2sahko.fi KULTATUKKU.FI Ole kultu . Kierrätä korut . HELSINKI • Kauppakeskus Ristikko, Ajomiehentie 1, avoinna ma-pe 10-18 HELSINKI • Kauppakeskus Easton (Hansasillan varrella), Kauppakartanonkatu 3, avoinna ma-pe 10-18 Vanhat korut ovat hienoja ja kullan louhinta tekee luonnolle huonoa. Siksipä ostamme ja myymme kultaa, hopeaa ja vintage-koruja. Arvion saat myymälässämme saman tien ja rahatkin ihan hetkessä vaikka käteisenä. PRISMA KAARI KANNELMÄKI Kauppakeskus Kaari, Kantelettarentie 1, 00420 Helsinki PRISMA KAARI AVOINNA 24h PRISMAN VÄKI TOIVOTTAA RAUHALLISTA JOULUA! PRISMA KAARI AVOINNA 24 H
8 18.12.2024 Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta Suosi paikalli sia palvelui ta! PUUNHOITOA ja -KAATOA 040 521 99 59 Kai Vogt Kantelettarentie 7, 00420 Hki P. 09 5862 021 Avoinna klo 10-17 , la ja muina aikoina sopimuksen mukaan Kaustisenp.3, Kannelmäki puh. 0400 605 692 Parturi-Kampaamo MARI LEINO p. 045-1312 721 Laurinniityntie 2, 00440 Helsinki Olemme lomalla 23.-29.12.24 www.marileino.fi Kaarelantie 84, 00420 Helsinki • Puh. 045 638 0254 www.rmphuolto.fi • asiakaspalvelu@rmphuolto.fi ja Kaarela-Seura toivottavat lukijoille Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta 2025! Nähdään taas ensi vuonna! Kannelmäen Kampaamo-Parturi Kaarelantie 97, Helsinki 09 538 834 ProHius parturi-kampaamo Teija Lempinen Uusille asiakkaille alennus -20% Kaarelantie 97 | P. 045 896 6666 Kyttäläntie 6, 00390 HELSINKI Puh. (09) 540 4000 Palvelemme: ma-pe 7.00-17.00 Helsingin Mattotyö ja Myynti Oy www.varisilma.? PINNAT UUSIKSI! ? Muovimatot ? Laminaatit ? Parketit ? Laadukkaat Borås-tapetit ? Kotimaiset Värisilmä sisäja ulkomaalit PÄÄLLYSTÄ LATTIASI MUOVIMATOLLA! MATON LEVEYS ON VAKIO. Kuivan tilan maton leveydet: 2m, 3m ja 4m Kostean tilan maton leveydet: 1,5m ja 2m PITUUDET OMIEN MITTOJEN MUKAAN Kyttäläntie 6, 00390 HELSINKI Puh. (09) 540 4000 Palvelemme: ma-pe 7.00-17.00 Helsingin Mattotyö ja Myynti Oy www.varisilma.? PINNAT UUSIKSI! ? Muovimatot ? Laminaatit ? Parketit ? Laadukkaat Borås-tapetit ? Kotimaiset Värisilmä sisäja ulkomaalit PÄÄLLYSTÄ LATTIASI MUOVIMATOLLA! MATON LEVEYS ON VAKIO. Kuivan tilan maton leveydet: 2m, 3m ja 4m Kostean tilan maton leveydet: 1,5m ja 2m PITUUDET OMIEN MITTOJEN MUKAAN www.hmtm.fi • Lattiapäällysteet • Maalit Ajanvaraukset: 09-497 071 Vanhaistentie 8 Tervetuloa! EHT Ossi Vallemaa EHT Tero Roine ERIKOISHAMMASTEKNIKKO ON HAMMASPROTEESIEN ASIANTUNTIJA VA R A A A I K A M A K S U T TO M A A N TA R K A S T U K S E E N ! • Tark is tu ta m yös h ampaaton • H ammasproteesit on syytä välein ja uusia 5-10 vuoden • TE E MME MYÖS KOTIJA PA LVELU TALOKÄYNTEJÄ! Hauskaa joulua ja turvallista uuttavuotta! 050 4677 229 WWW.ERIKOISHAMMASTEKNIKOT.FI WWW.ERIKOISHAMMASTEKNIKOT.FI www.pesulat.com P. 050 4848 222 P. 044 986 3626 www.ravintolamisteli.fi Ruosilantie 10 Konala PESULA Räsymatot alk. 50 €/m 2 TÖÖLÖNTULLIN T A R JO U S T A R JO U S 10 -15 % info@ttpesula.fi • www.ttpesula.fi Tilaa nouto p. 09 2418 770