• kÄytÄ heijastinta ! Laadukasta yleis- ja erikoislääkäripalvelua jo yli 0 vuoden ajan. Jönsaksentie 6, 01600 Vantaa, puh. (09) 504 1011, fax (09) 533 221 Joululahjat apteekista! Valikoima kosmetiikan lahjapakkauksia -20% Tarjous voimassa 24.12. asti
• Ajanvaraus (09) 5041 0122, www.vantaanlaakarikeskus.? No 12 19.12.2012 ? 48 VUOSIKERTA ? JULKAISIJA KAARELA-SEURA RY ? PÄÄTOIMITTAJA KARI VARVIKKO Apollon koulussa rakastetaan teatteria Joulunäytelmän harjoituksia.Vas. alh. Aatu Korhonen ja Heidi Vehviläinen. Ylh. Lotta Lehtonen, Emil Mansikka ja Nea Korhonen. Apulaiskaupunginjohtaja Ritva Viljanen Kannelmäessä: Kehitetään kulttuurista Helsinkiä
• 2 19.12.2012 Hyvä uni on elämisen ehto Kannelmäen Voimistelijat toivottaa hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta! Uniliitossa työskentelevät Mika Hautakangas, Pentti Fri ja Anne Teissere suunnittelevat yhdessä mm. potilastapaamisia. Kannelmäen Voimistelijoiden kevätkausi 2013 alkaa maanantaina 7.1. Tarjolla monipuolista ryhmäliikuntaa kaikenikäisille. Tunteja myös miehille! Katso kausiohjelma: www.kannelmaenvoimistelijat.fi Kausiohjelmia saatavilla myös toimistoltamme. ILMOITTAUTUMINEN x x x Tunneille ilmoittautuminen alkaa keskiviikkona 2.1. klo 8:00. Ilmoittautua voi myös KEVÄTSTARTISSA Kannelmäen alakoululla torstaina 3.1. klo 17:30?19:30 Toimistopäivystykset ovat tiistaina 8.1. klo 15:00?18:00 ja tiistaina 15.1. klo 15:00?18:00. HUOM! Ilmoittautuminen tapahtuu jäsentietoohjelman kautta osoitteessa www.kannelmaenvoimistelijat.fi KEVÄTSTARTTI Torstaina 3.1. klo 17:30?19:30 Kannelmäen alakoulu (Kanneltie 1) x KLO 17:30?19:30 ASIAKASPALVELUA Ilmoittautumisia, neuvontaa, maksut (ei pankki- tai luottokorttimahdollisuutta) x KLO 17:30?18:30 PERHETOUHULA Maksuton. Lapsille 1?6 v. Ohjaajina Heidi Juntunen ja Mari Kortelainen. x KLO 18:30?19:30 PILOXING® Maksuton tunti aikuisille. Ohjaajana Emma Mussalo. TERVETULOA! KYSY LISÄÄ: Kannelmäen Voimistelijat ry Klaneettitie 16?18 00420 Helsinki Puhelin: (09) 458 0773 info@kannelmaenvoimistelijat.fi RATKAISEVAN prisma.? EDULLINEN - ERITYISEN HUOLISSANI olen nuorista, jotka tietokoneilla pilaavat oman virkeytensä. Nuorten edessä on tulevaisuudessa vielä kova paikka, jos terveys romahtaa. Liiallisesta pelaamisesta ja aikansa viettämisestä ruudun ääressä kärsivät aivot ja sitä kautta voi aiheutua mm. epilepsiakohtauksia, puhumattakaan, että huonot yöunet heijastuvat suoraan koulumenestykseen, sanoo Uniliiton puheenjohtaja Pentti Fri. Tänä päivänä unihäiriöistä uskalletaan jo puhua; narkolepsia, levottomat jalat, uniapnea vaivaavat yhä useampaa. Unihäiriöillä on suoria yhteyksiä myös muihin sairauksiin ja näin uniongelmaisista ihmisistä tulee itse asiassa monivammaisia. Fri kertoo, että unen aikana elimistö paikkailee solutasolla tapahtuneita vaurioita ja normalisoi aineenvaihduntaa. Jos uni jää viikko- ja kuukausitolkulla vähiin, kasvaa muun muassa sydän- ja verisuonitautien sekä diabeteksen vaara. Tutkimukset ovat osoittaneet, että jopa kuolleisuusriski on linkittynyt unen määrään. Unettomuudessa voi kysymys olla siitä, että nukahtamisvaihe on pitkä, tai toisaalta siitä, ettei pääse syvän unen vaiheeseen. Riski kasvaa niillä, jotka nukkuvat selvästi enemmän kuin kahdeksan tuntia yössä, ja niillä, jotka nukkuvat selvästi enemmän kuin kahdeksan tuntia yössä. - Ajoittaiset univaikeudet eivät vielä ole unettomuutta eikä kerran pari yössä tehty vessareissu heikennä yöunta ? jos vain nukahtaa pian uudestaan. Kun univaikeuksia on kestänyt pari viikkoa, on jo kyse unettomuudesta. Fri toteaa, että uniapnealla tarkoitetaan yöllisiä hengityskatkoksia, ja ne ovat vaarallisia siksi, että ne laskevat veren happipitoisuutta. Uniapnean vuoksi mm. aivohalvauksen riski kasvaa ja päiväaikainen vireys heikkenee. Liikapaino on uniapnean tavallisin syy. Joskus ihmisillä saattaa unta odotellessa jalkoja pistellä ja poltella. Tällöin kysymyksessä on usein levottomat jalat. Se on yleinen vaiva ikääntyessä ja johtuu aivojen dopamiinijärjestelmän häiriöistä. Vaivaan saa usein apua rautalääkityksestä tai keskushermostolääkkeistä. Ennen nukkumaan menoa voi kokeilla myös venyttelyliikkeitä ja jalkojen suihkuttelua lämpimällä vedellä. Vapaaehtoisia tarvitaan Kannelmäessä sijaitseva Uniliitto on katto-organisaatio yhdistyksille, joiden potilaat kärsivät erilaisista uniongelmista. Syksyllä liiton toimitiloissa alkoivat vertaistukiryhmät uniongelmaisille. Myös unettomille ja uniapneetikoille on terapiaryhmiä, mutta ne ovat täynnä ja uudet ryhmät alkavat ensi keväänä. - Tällä hetkellä toiminnassa on mukana vapaaehtoisia ja muutama palkattu henkilö. Voisimme laajentaa toimintaamme, jos saisimme mukaan lisää vapaaehtoisia ja osallistujia. Toivommekin, että ihmiset ottavat meihin yhteyttä, Fri sanoo. Uniliiton toimisto on avoinna klo 10.00-15.00, osoite Sitratori 3, 4krs. Puh. 010 292 8080, Neuvontapuhelin 045-2312059, www.uniliitto.fi . Liitto on myös facebookissa. Kari Varvikko HEKA-KANNELMÄKI toivottaa asukkailleen Hyvää Joulua! Koko n e e h r e p Joulu Rauhallista Joulua! Toivottaa Prisman väki PRISMA KANNELMÄKI ark. 8?21, la 8?18, su 12?21 Kantelettarentie 1, Helsinki Heka-Kannelmäki Oy, aiemmin Kannelmäen Kiinteistöt Oy, on toiminut vuodesta 1979. Sen hallinnassa on lähes 1800 huoneistoa, joissa asuu 3500 asukasta. Tarjoamme asukkaille luotettavia ja tasokkaita asumispalveluja. Haluamme myös jatkossa palvella asukkaita hyvässä yhteistyössä. Toivotamme kaikille asukkaille Hyvää Joulua ja rauhallista Uutta Vuotta! HEKA-KANNELMÄKI OY Soittajankuja 3, 00420 HELSINKI Puh. (09) 530 6280
• Pääkirjoitus Oivallinen ostarinseutu O sana Aalto-yliopiston koordinoimaa, TEKES -rahoitteista tutkimushanketta ?Elävä esikaupunki? työpaja järjestettiin joulukuun alussa Kanneltalossa. Tilaisuuden tavoitteena oli tuottaa ideoita Kannelmäen ja muiden esikaupunkien ostarinseutujen kehittämiseksi. Työpajaan osallistui nelisenkymmentä ostoskeskuksen kiinteistöyhtiöiden, lähiympäristön taloyhtiöiden ja asukasyhdistysten edustajaa. Lisäksi suunnittelutyöpajassa oli mukana kaupungin virkamiehiä ja kaupunkirakentamisen asiantuntijoita. Työpajassa ideoitiin ja keskusteltiin paitsi ostarista myös Kannelmäestä kokonaisuudessaan. Vaikka puheenvuoroja käytettiin vilkkaasti, tietoa siitä, mitä ostarille loppujen lopuksi tapahtuu, ei saatu. Näin siitäkin huolimatta, että hankkeen tärkeänä tavoitteena oli saada eri toimijat vuoropuheluun keskenään. Käteen jäi lähinnä, että uudet ideat ovat tervetulleita, mutta samalla on syytä panna jäitä hattuun eli realismia tarvitaan. Kannelmäkeläisiä on jo pitkään askarruttanut ostarin tulevaisuus, varsinkin kun tiedetään, että vuokrasopimukset päättyvät 2020. Kun yrittäjillä ei ole varmuutta jatkosta, ei heille synny tarvetta isompiin investointeihinkaan. Maunulan ostarin kohtalo on kaikilla tiedossa. Yhtenä vaihtoehtona on mm. väläytelty asuinrakennuksen rakentamista ostarin takaparkkipaikalle. Ajatus on, että nykyinen yksikerroksinen ostari saisi ylleen myös osan uutta taloa. Näin kauppakeskus säilyisi, samalla kun sen liikeideaa kehiteltäisi entistä enemmän asukkaita palvelevaksi. Oivallisen ostarinseudun ?tapahtuman tulokset eli esitetyt ajatukset ja vaihtoehdot kerrotaan osallistujille ensi vuoden puolella. Ja lehtemme välittää ne edelleen lukijoille. Toivottavasti ne johtavat myös sellaiseen vuoropuheluun, jossa Kannelmäen asukkaat ja Vanhaistentien yrittäjät vihdoinkin saavat täyden varmuuden ostarinsa tulevaisuudesta. Ainakin Kaarela-Seurassa edellytetään, että Helsingin toiseksi vanhin ostoskeskus säilyy ja mikä parempi, kehittyy juottoloiden sijasta asukkaiden yhteisenä sosiaalisena virkistys- ja kauppakeskuksena. Rauhallista Joulua ja mukavien toiveiden täyttymistä vuonna 2013. Kari Varvikko Ilmestymisaikataulu 2013 Numero 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 Aineistopäivä Ilmestymispäivä 8.1. 20.1. 1.2. 13.2. 1.3. 13.3. 5.4. 17.4. 3.5. 15.5. 4.6. 16.6. 2.8. 14.8. 30.8. 11.9. 27.9. 9.10. 25.10. 6.11. 19.11. 1.12. 9.12. 18.12. 19.12.2012 3 Ilmaisun iloa Apollossa MALMINKARTANOLAISEN Apollon Yhteiskoulun yläkoulun ja lukion opiskelijat ovat innokkaita esiintyjiä. Näytteleminen ja tanssi ilmaisun muotona ovat saavuttaneet viime aikoina suuren suosion ja näkyvät ja kuuluvat koulun painotusaineiden musiikin ja kuvataiteen rinnalla. Koulussa on ollut teatteritoimintaa koko liki sen satavuotisen historian ajan. Viime vuosien projekteissa kuuluukin historian havina. Keväällä 2011 koulun kahdeksasluokkalaiset esittivät Kanneltalossa vuoden mittaisen ilmaisutaidon projektin päätteeksi Malminkartanon 1600-luvun historiaan sijoittuvan musiikkinäytelmän Arthur ja Maria. Keväällä 2012 aiheesta oli esillä valokuvanäyttely Sanomatalon käytävägalleriassa. Jatkoa seuraa kuluvana lukuvuonna: tällä kertaa näytelmän tapahtumat on tuotu tähän päivään. Ilmaisutaidon lehtori Elina Kanto kertoo tulevan kevään näytelmästä seuraavaa: ?Näytelmä toteutetaan koulumme kahdeksasluokkalaisten kanssa, ja mukana yhteistyössä on jälleen Leikkivä lapsi ry. Projekti on aloitettu lokakuussa lavasteita ja tarinaa ideoiden. Matka jatkuu maaliskuun 2013 alkuun, jolloin se huipentuu kolmeen esitykseen Kanneltalossa. Näytelmä sijoittuu Malminkartanoon, ja on sadunomainen ja seikkailunhohtoinen sukellus sen tärkeisiin paikkoihin. Päähenkilöinä ovat Villi Kissa ja Laiska Hanhi, jotka selviävät mitä merkillisimmistä kokemuksista samalla opetellen ystävyyden ja luottamuksen salaisuut- Onni Seppänen esiintymässä Apollon vanhempainmessuilla lokakuussa. ta. Näytelmä tarjotaan lahjana Malminkartanon alakouluille ja päiväkodeille. Iltaesitykseen 7.3. kutsumme lämpimästi koko Malminkartanon ja Helsingin väen! Projektimme on osa Apollon ilmaisutaito- ja taidekasvatusta ja kuuluu myös valtakunnalliseen Myrsky-hankkeeseen.? Myös Apollon Yhteiskoulun lukion ensimmäisen vuosikurssin opiskelijoilla on takanaan mielenkiintoinen syksy. Osa heistä osallistui nykytanssin maailmanlupauksemme, Tero Saarinen Companyn, yhteisölliseen tanssityöpajaan syyslokakuun aikana. Tanssin maailma oli kurssille osallistuneille nuorille upea elämys. Syksyinen seikkailu sisälsi paitsi harjoituksia Aleksanterin teatterin isossa balettisalissa ja Apollon juhlasalissa, myös retkiä seuraamaan tanssiesitystä VIPkatsomaan, backstagelle ja teatterin historiaan. Kurssille osallistunut lu- kiolainen Lotta Lehtonen kuvaa kokemustaan näin: ?Tanssi on ollut todella mielenkiintoista! Luulin, että nykytanssi olisi ollut vain balettimaista heilumista, mutta kun pääsin itse kokeilemaan, mielikuvani muuttui täysin. Nykytanssi on hyvin vaativaa ja rankkaa, mutta samalla hauskaa. Meillä on hyvä porukka kasassa ja kaikki yrittävät parhaansa. Tanssinopettajat ovat mukavia ja taitavia. He kannustavat, neuvovat ja antavat neuvoja siitä, miten mikäkin liike tehdään. Kokemus tanssista on ollut mahtava ja onneksi tanssiminen vielä jatkuu!? Lehtonen on mukana myös koulun omassa näytelmäkerhossa, joka kokoontuu joka tiistai-iltapäivä lehtori Kannon johdolla. Suurella yleisöllä on mahdollisuus tulla seuraamaan syksyn harjoitusten antia Malminkartanon joulupolkutapahtumaan, Apollon juhlasaliin, torstaina 20. joulukuuta. Saman viikon tiistaina huipentuu Apollon musiikkiluokkalaisten konserttisyksy perinteiseen joulukonserttiin. Estradille nousevat tuolloin koulun kaikki musiikkiluokat, ja ääneen pääsee muiden muassa Onni Seppänen, joka debytoi Apollossa vanhempainmessuilla lokakuussa ja sai itse säveltämällään ja sanoittamallaan kappaleella raikuvat suosionosoitukset. ?Ilmaisun ja yhdessä tekemisen iloa ei voita mikään!?, toteavat nuoret lupaukset kuin yhdestä suusta. Mirva Lindström Rehtori Lande Konalasta Stadin Konalaksi Konalan landelaisesta Konalan kundiksi. Muistelmia ja faktaa Konalan kasvun ajalta. Toimittanut Seija Korpela, Konala-Seura ry. Ensin kirjan nimi huvitti. Miten nyt Konalan landepaukuista tulisi Konalan kundeja? Niinhän siinä kuitenkin kävi, että vuonna 1946 Konalan harvaanasuttu maalaiskylä liitettiin Helsingin kaupunkiin. Talollinen Mats Andersson viljeli Rosaksen verotilaa Konalassa jo vuonna 1769. Tila on periytynyt suvussa aina sen viimeiseen maanviljelijään Sven Liljeströmiin, joka kuoli 2005. Näiden vuosisatojen välillä on kulkenut yhdeksän sukupolvea ja 210 vuotta Konalan vaiheita. Keskellä Konalaa, mäen harjalla sijaitseva Lillstun (Rosaksen) tila on edelleenkin elinvoimainen (2004). Konala ?kirja kertoo maanviljelyksestä, karjanhoidosta, omavaraisuudesta juuresten, hedelmien, marjojen ja kukkien suhteen. Ennen van- haan Konalasta käytiin hevoskyydillä Kauppatorilla myymässä maataloustuotteita. Liikenneyhteydet paranivat, kun Konalaa ja Pitäjänmäkeä yhdistävä silta rakennettiin suunnitteilla olleen Kehä I:n yli vuonna 1969. Kehä I rakennettiin Konalan kohdalla peltojen, niittyjen ja siirtolapuutarhan päälle ja se otettiin käyttöön 1980. Siitä tuli pääkaupunkiseudun ja jopa koko Suomen vilkkaimmin liikennöity väylä. Konalan katuja asfaltoitiin, valaistusta parannettiin ja bussilinjoja lisättiin. Lamakauden myötä 1990-luvulla alueen palvelut heikkenivät ja mm. päivittäistavarakaupat lopettivat toimintansa yksi toisensa jälkeen. Hartwallin tehtaan muuton jälkeen 2003 Konalaan alettiin suunnitella uutta kauppakeskusta ja moderneja kerrostaloja. Lidlin myymälä aloitti toimintansa Ristipellontiellä 2008 ja samana vuonna K-Supermarket Konala Ajomiehentiellä. Palvelutaso on noussut kohisten. Kirjassa haastatellut kertovat elämänvaiheistaan ja ?tavoistaan; siitä, millaista oli muuttaa uusille asutusalueille ?mutavellin? keskelle ja miten lastenhoito ennen päiväkoteja muita hoitomuotoja järjestettiin. Alun sopeutumisvaikeuksien jälkeen Konalasta tuli monille elämänmittainen kotipaikka. Konalassa vaikuttaneita Konalassa ovat lyhyen tai pidemmän aikaa asuneet mm. laulajat Markku Aro ja Kirka, nyrkkeilijä Harri Piitulainen, olympiamitalistit Lahja Hämäläinen ja Arto Härkönen. Hämläinen sai jääratakelkkailussa vuonna 1980 Geilonin paraolympialaisissa kolme pronssimitalia ja Innsbruckissa vuonna 1984 neljä kultamitalia. Härkönen puolestaan sai keihäänheiton kultaa Los Angelesin olympialaisissa vuonna 1984. Kuvanveistäjä Viljo Savikurki, joka on vuonna 1956 tehnyt mm. Mannerheimintien puistikossa lähellä oopperaa sijaitsevan Sokerityttö ? patsaan, asui Konalassa vuodesta 1947. Konalalainen Seija Hellgrén toimi hänen mallinaan. Kuuluisa kuvanveistäjä oli myös Kalle Leustu, jonka lempiaiheita olivat kissat. Hän veisti mm. presidentti Martti Ahtisaarelle puisen MaraKatin. Maria Wärnin herkkiä maalauksia on ollut esillä useissa näyttelyissä ja niistä on tehty myös kortteja. Vaaksa Oy:n konalalainen malli- suunnittelija Laila Anttila suunnitteli Suomen ensimmäiset farkut eli ?dongarit?1950-luvun puolivälissä. Eikä aikaakaan kun housuista tuli suuri menestys; HOK ja Emil Elo olivat ensimmäisinä tilausjonossa. Konalalaisista ja heidän elämästään kirjassa on ?tuhat ja yksi tarinaa? ja kaikkia niitä on mahdoton kertoa. Haastattelut ovat mielenkiintoista ajankuvaa ja kertovat paljon, taloudellisista puutteista huolimatta, alueen asukkaiden onnellisista hetkistä ja Konalan kasvamisesta nykyaikaiseksi stadilaiseksi lähiöksi, vehreän esikaupungin osaksi. Nyt heitä ei pistetä tikulla silmään, jotka vanhoja muistelevat vaan päinvastoin heitä lukeville suosittelen kivoja hetkiä rikkaitten kokemusten ajan rattaassa. Kari Varvikko
• 4 19.12.2012 MAJAVAN MATKASSA Keräilykulttuurista K aikilla meillä on tarve keräillä jotakin. Osa kerää tarpeellista, suurin osa kuitenkin jotain aivan järjetöntä. Kun orava, hiiri tai varsinkin hamsteri kerää, se liittyy jotenkin seuraavan talven ruokavarastointiin, siis hyödyllistä puuhaa. Ainoastaan harakka kerää noin vain huvin vuoksi ilman sen suurempaa hyötyajattelua. Varmaankin siitä kiiltävän keruusta jokin ilo irtoaa. Kun joutomiehet Arska ja Reiska keräävät pantillisia pulloja ja kaljatölkkejä niin se on hyötykeräilyä koska he eivät säilytä saalistaan vaan vaihtavat sen rahaksi tai hyödykkeiksi lähimmässä valintamyymälässä. Itselläni on aina ollut vaihteleva tarve keräillä kaikenlaista, enimmäkseen jotakin turhanpäiväistä. Olen yrittänyt katkaista keräilyvimmani, kun se on alkanut haitata psyykeä ja taloutta. Kakarana keräsin kaikki Pekka Töpöhäntä- kirjat. Tehtävä oli varsin helppo, koska kirjoja ei ollut liian montaa ja ne olivat helposti saatavissa. Seuraavaksi yritin kerätä täydellisen Suomen itsenäisyyden ajan postimerkkikokoelman. Homma tyssäsi lopullisesti Zeppelin- merkin virhepainamaan 1830. Sellaista ei enää 12-vuotiaan resursseilla ostettu. Tässä se järki onkin. Täydellisyyteen ei saa pyrkiä, vasta silloin niitä vaikeuksia tulee. Vaikeuksia tuli myös silloin, kun sain päähäni kerätä kaikki Suomessa ilmestyneet Tex Miller- vihkoset. Paljon niitä minulla olikin noin alkaa päälle. Vaan ei ollut kauaa. Koulukaverillani Ripellä oli sellaisia Tex Willereitä, joita minulla ei ollut. Hän suostui vaihtamaan niitä kanssani siten, että annoin hänelle kaksi vihkosta ja hän antoi minulle yhden. Jokainen paitsi minä silloin arvaa, kuinka siinä sitten kävi. Olen ollut koko ikäni varsin hölmö kauppamies, onneksi sen alan viimein itse tajuta. Aina kun alan jostakin kiinnostua, järki häviää innostuksen tieltä. Minua on uskomattoman helppo uunottaa kaupoilla, innostukseni näkyy liikaa. Tästä syystä en ole koskaan pelannut pokeria tai juuri mitään muutakaan rahapeliä. Jokunen vuosikymmen sitten aloin kerätä ilman päämäärää erilaisia torvisoittimia, trumpetteja, kornetteja, pasuunoita ja sen semmoisia. Olin varsin pian tilanteessa, jossa torvia alkoi olla kuin jossakin soittokunnan varastossa. Hyvä kun itse sekaan mahtui. Tulin vihdoin järkiini ja sain valtaosan, noin 30 torvea, myytyä Ykä Latvan musiikkikaupan avustuksella koko lailla järkevästi. Saan todella paaduttaa mieleni vieläkin kun näen käytetyn torven jossakin kirpparilla. En osta, kävelen ohi. Siis aivan selvä riippuvuus on. Yksi riippuvuuden alue kuitenkin vielä on, kirjallisuus. Alan olla lirissä kirjojeni kanssa, koska niitä pursuaa joka puolella. Hyllytila on loppunut jo kauan sitten. Kaapit ovat täynnä kirjoja. Vinttikomero on täyttynyt. Pirullisinta on, etten voi muka luopua yhdestäkään teoksesta . Luin jostakin, että Jörn Donnerilla oli Pohjoisrannan kodissaan yli 10.000 nidettä. Donner teki tosi radikaalin tempun ja heitti 8000 kirjaa ulos kämpästään. Hän arveli ettei hän niitä loppujakaan enää tule loppuelämässään lukeneeksi. Hänellä oli myös selvä visio siitä, mihin loppukirjat sitten joskus pää- tyvät:, ne joutuvat mitä todennäköisimmin sukulaisten toimesta pihalle tuodulle roska-lavalle muun roinan kanssa. No, eihän se ihmisenkään osa juuri sen kummempi ole... Palailenpa vielä niihin omiin keräilykohteisiini. Keräilin innolla ja täydellisyyttä tavoitellen muovisia auto-ja moottoripyörämerkkejä, joita sai joskus 1950-luvulla suklaalevyn kylkiäisenä. Olisikohan minulla ollut kaikenkaikkiaan yli 100 merkkiä. Ne kiinnitettiin tuolloin muodissa olleeseen siniseen suikkalakkiin. Neulan kärkeä ei saanut taivuttaa, kotkata. Muistan vieläkin, miltä tuntui kun parikymmentä neulaa upposi päänahkaan jonkun äkkinäisen liikkeen toimesta... Jonnekin nekin merkit joutuivat kuten pahviset autonkuvat, joita löytyi kahvipaketeista. Vaan kyllä tässä vieläkin lapsettaa ainakin vinyylisten LP-levyjen osalta. Niitä olen kerännyt ikäni kaiken. Kohteen olen rajannut kuitenkin 1935-1955 vanhaan jazziin. Niitä ei juuri mistään löydy joka on hyvä asia koska överiksi minulta sekin vimma menisi. Vinyyli-LP on nätti taide-esine, joka on jo sellaisenaan ilo omistaa. C-kasetit ja sittemmin CD-levyt tuhosivat lähes kokonaan tuon alan taiteen. Samalla hävisivät myös vanhat mestarit yleisön saatavilta, koska ne eivät olleet kaupallisesti kannattavia. Nauhat ja CD:t tuhoutuvat, koska ne ovat sellaisiksi tehdyt. Vinyyli kestää. Vinyylilevyjä tehdään taas asianharrastajien iloksi. Mitäpäs muuta sitten kerätään? Naisten keräilyvietti suuntautuu useimmiten kauniisiin koriste-esineisiin. Naisten kodeissa näkee kaikenlaisia matkamuistoja kuten kansallispukuisia nukkeja ja pienoisveistoksia, norsuja, aaseja kori selässään, kissoja jne. Tytöt keräilivät ennen vanhaan kiiltokuvia. Poikien keräilykuvat olivat vähän arkisempia. Lienevätköhän kulkeutuneet Suomeen skönäreiden mukana. Sieltä se oppi otettiin ennen nettiaikaa. Naistenlehdistä olen lukenut, että Teemu Selänne kerää hienoja autoja. Äke Blomqvist on kerännyt yli 5000 avaamatonta viinapulloa. Asia tuli mieleeni jokunen vuosi sitten, kun pankki oli peijannut Blunkalta yli miljoona euroa ?sijoitusneuvonnan? nimikkeellä. Ainakin omat hermoni olisivat vastaavassa tilanteessa brakanneet ja olisin alkanut purkaa varastojani mukavassa seurassa... Toisin sanoen, olisin alkanut kerätä ja kartuttaa elämänkokemuksia Niitä ei vie pankki eikä verottaja. Dementia korkeintaan. Joululehdillä pitkä historia takanaan SUOMESSA ON OLLUT yli 3000 joululehteä. Vuonna 1878 ilmestyi ensimmäinen ruotsinkielinen lehti ja paria vuotta myöhemmin suomenkielinen. Työväen joululehdilläkin on perinteikäs tausta, sillä ensimmäiset ilmestyivät jo 1800-luvun lopulla. Tietokirjailija ja postikortti- ja valokuvahistorian tutkija Orvo Bogdanoff on julkaissut kaikkiaan 12 postikorttien ja valokuvien historiaa käsittelevää kirjaa ja työn alla on myös uusia teoksia. Joulun, korttien ja lehtien historiaa käsitellään mm. kirjoissa Joudu Joulu Pohjolaan ja Joulun ja joulukorttien historiaa. - Joululehtien keräilyn kulta-aikaa oli 1960- ja 70-luku, jolloin pohjoismaisista antikvariaateista oli vielä saatavilla harvinaisuuksia. Tuolloin liikkuneet lehdet saattavat olla vielä keräilijöiden kokoelmissa, joista ne valitettavan usein pää- Suomen sotilaspappien julkaisemassa harvinaisessa Koti ja kasarmi-lehdessä vuodelta 1939 kenraali Mannerheim vuoden 1919 formussa. Oik. Öky-pomo sikari suussa vuoden 1934 Työväen Joululehdessä ja Kurikassa pappi ratsastaa porsaalla. tyvät aikanaan kaatopaikalle jälkeläisten ymmärtämättömyyden takia, Bogdanoff toteaa. Työväen kirjastossa Sörnäisten rantatiellä on myynnissä vanhoista työväen joululehtien kansista tehtyjä joulukortteja ja joulukorttien ja joululehtien näyttely on esillä Espoon Kirjasto Omenassa 6.1. 2013 asti. TUSINA-AIVOILLE 1. Kiinari 2. Inspaa 3. Kemme 4. Kemmari 5. Möötti 6. Möördaa 7. Ongari 8. Paukkulauta 9. Pidikset 10. Pinkee 11. Puikottaa 12. Pämistää Vastaukset sivulla 11 www.autopesucenter.? SUOMEN PARHAAT PESUKADUT? KOE AUTONPESUN HELPPOUS JA VAIVATTOMUUS! VAATIVIMPIINKIN LASITUSKOHTEISIIN LASIEN KORJAUKSET JA VAIHDOT RIPEÄSTI JA VARMASTI YMPÄRI VUOROKAUDEN. OMA ERISTYSLASIVALMISTUS SEKÄ LAAJA LASIVARASTO TAKAAVAT NOPEAT TOIMITUKSET. KAIKKI SISUSTUSLASITUKSET, ESIM. LASIOVET-, SUIHKUTILAT-, LASIKAITEET! Lasitusliike Kivijärvi Oy ? Taivaltie 6 Vantaa www.lasitusliike.fi www.autopesucenter.fi Autopesu-Center Herttoniemi Mekaanikonkatu 43 00880 Helsinki M Autopesu-Center Konala Malminkartanonkuja 1-3 00390 Helsinki Puh. 09-7599150 Aukioloajat: Ma-Pe 7.30-20 La 9-16 Su 12-16 Puh. 09-547 1046 Aukioloajat: Ma-Pe 8-20 La 9-16 Su 12-16 Läntinen alueopisto toivottaa Tanotorven lukijoille iloista joulua ja onnellista uutta vuotta! Ilmoittautuminen kevätkauden 2013 kursseille jatkuu ? kysy vapaita paikkoja! Opetus käynnistyy 7.1.2013 alkavalla viikolla. HAETAAN LEHTIEN JA MAINOSTEN JAKAJIA Haetaan reippaita ja tunnollisia tänä vuonna vähintään 14 vuotta täyttäviä nuoria sekä ajokortin ja auton omaavia aikuisia lehtien ja mainosten jakajiksi. Soita ja kysyy lisää puh. 09 561 56 400 tai tutustu ja täytä hakemus ZZZ OLVDGXXQL À Huom! Toimistomme on suljettu 21.12.?31.12. Lisätietoja kevään opinto-ohjelmassa ja internetissä: www.hel.fi/tyovaenopisto Läntinen työväenopisto ? Kanneltalo Klaneettitie 5 puh. 09 310 88520 Helsingin Jakelu-Expert Oy [[[ LNI\ ½ Kuulumme valtakunnalliseen SSM Jakeluryhmään. Tanotorvi myös Facebookissa! www.hel.?/tyovaenopisto Heikki Majava www.facebook.com/Tanotorvi
• 5 19.12.2012 Kanneltalossa juhlittiin Suomen itsenäisyyttä Kannelmäen voimistelijoiden Alicia-tanssiryhmä vauhdissa. Perinteistä Itsenäisyyspäivän juhlaa vietettiin lähes täydessä Kanneltalon juhlasalissa 6.12. Tilaisuuden juhlapuhujana oli Helsingin apulaiskaupunginjohtaja Ritva Viljanen. Monipuolisesta ohjelmasta vastasivat mm. Kannelmäen Voimistelijat ryhmällään Alicia, Luoteis-Helsingin Musiikkiopiston Luomukanteleet, Apollo-orkesteri, kitaraduo Antti ja Jussi Toivanen, iskelmälaulaja Raija Koso, tangolaulaja Taisto Saaresaho sekä Kannelmäen Soitannollinen Seura johtajanaan professori Seppo Lindy. Vuoden yrittäjiksi valittiin Arja Niininen ja RiittaLiisa Kouvo. Tilaisuuden juontajana toimi KaarelaSeuran puheenjohtaja Erik Bärlund. Arja Niininen ja SirkkaLiisa Kouvo Kaarelan vuoden 2012 yrittäjiä KANNELMÄEN Fysikaalista Hoitolaitosta Urkupillintiellä jo 34 vuotta vetäneet fysioterapeutit Arja Niininen ja Sirkka-Liisa Kouvo valittiin Kaarelan vuoden yrittäjiksi Itsenäisyyspäivän juhlissa Kanneltalossa. Kannelmäestä ja hoitolaitoksesta on naisille tullut kuin toinen koti. Yrittäjät kertovat, että veteraanien määrä ja lähetteiden hoitokerrat ovat vähentyneet. Hoitoa hakevista puolet on eläkeläisiä ja toinen puoli opiskelijoita ja töissä käyviä. Monet asiakassuhteet ovat hyvin pitkäikäisiä ja kokonaiset kannelmäkeläiset perheet ovat tulleet tutuiksi. Naiset ovat nähneet lasten kasvavan pienistä aikuisiksi ja aikuisten eläkeläisiksi. Kuluneet vuosikymmenet ovat tuoneet fysioterapeuteille yhden aivan uuden asiakaskunnan: tietokonetyöskentelystä ylirasittuneet. - Tietokoneita käyttävillä on paljon ongelmia; jännittynyt niskahartianseutu, lihassäryt, päänsärky, huimaus, käsien puutuminen, selkä -ja ?hiirikäsiongelmat?. Terapeutit toteavat, että nuoret hoitavat nykyään itseään entistä paremmin ja he haluavat päästä oireista eroon mahdollisimman nopeasti. Kynnys tulla hoitoon onkin aikaisempaa alhaisempi. Myös pelkkä halu rentoutua on lisääntynyt. Arja ja Sirkka-Liisa sanovat kehityksen johtaneen siihen, että suuret firmat ja ketjuuntuminen valtaavat alaa. Pienet, muutaman henkilön yritykset ?käsityöpajat? ovat kohta harvinaisia. - Pienemmissä yrityksissä asiakkaat tulevat paremmin tutuiksi ja henkilökunnan kanssa syntyy yhteinen luottamus ja mukava hoitosuhde. Tuttuun ja turvalliseen paikkaan on helppo tulla hoitoon. Näin olemme kokeneet vuosien työn ja saamamme palaute on ollut hyvää, Kaarela-Seuran palkitsemat yrittäjät toteavat. Kannelmäen Fysikaalinen Hoitolaitos on avoinna ma-to klo 0919.00, pe klo 09-14.00. Tarvittaessa myös kotikäyntejä. Puh. 09563 5393 Sirkka-Liisa Kouvo ja Arja Niinen ottivat Erik Bärlundilta vastaan kunniakirjat. Jussi ja Antti Toivanen. Kannelmäen Soitannollinen Seura solistina Raija Koso. Arvokeskustelu on vaikeata nestyksestä noin 70 % selittyy sillä, ketkä koulussa käyvät. Myös tyttöjen ja poikien koulumenestyksen erot ovat kasvaneet. Esimerkiksi tyttöjen ja poikien lukutaitoerot ovat Suomessa OECD-maiden suurimmat. Viljanen kertoi koulutuksen antavan nuorille parhaat tulevaisuudet eväät. Kouluttamattomuus ja syrjäytyneisyys sekä kouluttamattomuus ja rikollisuus korreloivat vahvasti keskenään. Syrjäytyneissä nuorissa on enemmän niitä, joilla ei ole koulutusta, kuin niitä, joilla ei ole työtä. Nuorten kannattaa näin enemmin hankkia koulutusta kuin työtä, sillä tutkinto tuo mukanaan paljon tulevassa elämässä tarvittavia mahdollisuuksia. - Suomalaisen koulun menestys perustuu selvästikin sen tasa-arvoiseen ja jokaiselle yhdenvertaisuuden antavaan mahdollisuuteen. Opettajiemme osaaminen on korkea. Koulujen kivijalkana on myös suomalainen luottamuksen kulttuuri. Ja se, ettei kaveria jätetä ? tuetaan erityisesti niitä oppilaita, jotka tukea tarvitsevat. Vaikka monissa tutkimuksissa Suomen on todettu olevan maailman paras maa, onnellisin kansakunta ja pärjäävin yhteiskunta, samaan aikaan suomalaisen pahoinvoinnin luvut ovat korkeat. Kun kohtaamme epäonnistumisia, näyttää, että kykymme nousta takaisin on heikko. Suomessa itsemurhien määrä, väkivallan määrä, huostaanotot ja monet pahoinvointia mittaavat luvut ovat kansainvälisestikin verraten korkeita. Suomalaiset ovat toimen ihmisiä ja työn arvostus on korkealla. - Arvokeskustelu on sen sijaan meille vaikeata. Aikamme korostaa liiaksi yksittäisten tekojen ja innovaatioiden merkitystä laajemman sivistyksen kustannuksella. Sivistys, kyky tiedon ymmärtämiseen ja arvojen puolustaminen, antaa meille kykyä selviytyä ja kykyä menestyä tässä moninaisuuden ja nopean muutoksen maailmassa. Näitä asioita tulisi vahvistaa. Ne antaisivat meille myös lisääntyvää kykyä kohdata vastoinkäymisiä. - Tämän päivän moninaisuus ja valtava tiedon määrä haastavat mei- PUHUESSAAN Kaarelan Itsenäisyyspäivän juhlassa Kanneltalossa 6.12., Helsingin apulaiskaupunginjohtaja Ritva Viljanen totesi arvokeskustelun olevan suomalaisille vaikeata. Aikamme korostaa liiaksi yksittäisten tekojen ja innovaatioiden merkitystä laajemman sivistyksen kustannuksella. - Kuluva vuosi päättää Helsingin 200-vuotisjuhlavuoden ja Design pääkaupunki -vuoden. Kaupunki on ollut täynnä elämää ja tapahtumia. Helsingillä on elävä keskusta, jonne kuuluvat tapahtumat, mutta tärkeätä on myös, että kulttuuripalvelut jalkautuvat ihmisten elinpiiriin, alueille. - Mitä tästäkin ajasta jäljelle jää, on kulttuuri. Kukaan ei tule muistamaan kuluvan vuoden viitekorkoa tai edes uusinta innovatiivista kännykkämallia. Antiikin Kreikka ja Rooma nousivat aikoinaan kulttuurin avulla. Kulttuuriperintö on arvokasta ja erityisen suojelemisen arvoista. Yhteiskunnat kehittyvät kulttuurilla, tiedolla ja taidolla. Toki talous on tärkeätä, mutta talous ei riitä yksin nostamaan yhteiskuntia. Tarvitaan myös henkeä. Se on sivistyksen voima. Tätä ei tulisi unohtaa yhteiskunnallisen keskustelun painottuessa paljolti talou- teen, eurokriiseihin ja lyhyen tähtäimen taloudellisiin hyötyihin. Viljanen oli sitä mieltä, että korkea koulutustaso ja sivistys ovat suomalaisen yhteiskunnan ja korkean osaamisen sekä hyvinvoinnin vankka kivijalka. Kun Suomi itsenäistyi, alettiin rakentaa oman, itsenäisen kansakunnan peruspuita. Tärkeä asia, johon aivan ensimmäiseksi tartuttiin, olivat koululaitoksen vahvistaminen ja oppivelvollisuuslain säätäminen. - Toisen maailmansodan jälkeen rakennettiin suomalaista yhteiskuntaa uudelta pohjalta ja kehitys eteni monella sektorilla rivakasti. Koulutus ja sivistys olivat jälleen tärkeitä. Elintason noustessa yhä useammilla vanhemmilla oli mahdollisuus tarjota lapsilleen laajoja etenemismahdollisuuksia avaava peruskoulutus - oppikoulu -, joka aikaisemmin oli luonnostaan kuulunut ylempien sosiaaliryhmien lapsille. Ikäluokat olivat suuria ja maassa oli huutava opettajapula. Eduskunta hyväksyi peruskoulun puitelain vuonna 1968 ja peruskouluasetus annettiin vuonna 1970. - Kuluvana vuonna julkaistu arvotutkimus kertoo, että itsenäisyysajan suurimpana saavutuksena suomalaiset pitävätkin juuri peruskoulua ja sen antamia tasavertaisia mahdollisuuksia jokaiselle. Miten kehittää edelleen koulutusta ja osaamista Parhaillaan laaditaan uutta opetussuunnitelmaa ja mietitään, miten koulujamme tulisi tulevaisuudessa kehittää. Suomi on menestynyt pisa-tutkimuksissa erinomaisesti. Mutta jo nyt viimeisessä pisa-tutkimuksessa voitiin havaita, että koulujen erot ovat Suomessakin alkaneet kasvaa. Asuinalueiden erilaisuus heijastuu koulujen tuloksiin. Koulujen me- dät. Koulujen tulisi antaa valmiudet analysoida tietoa ja tehdä tästä tietomäärästä oikeita valintoja. Koulujen tehtävänä on rakentaa nuorille arvopohjaa. Koulut eivät enää ole tietoa monopolisoivia laitoksia, vaan koulujen tulee antaa nuorillemme kykyä käsittää ja ymmärtää asioita. Sanotaan, että talot rakennetaan viisaudelle, mutta ymmärrys on sen perusta. Viljanen sanoi, että kouluissa tulisi myös uudistaa opettajien palkkauksen perusteita. Nykyisin opettajien palkkaus perustuu tuntien määrään. Mitä enemmän tunteja, sitä enemmän palkkaa. Nykypäivän kouluissa tulisi kuitenkin opettajien olla läsnä myös muutoin, ei vain kurssitunteja pitäen, vaan olla yhdessä oppilaiden kanssa. Yhteisöllisyyteen kasvetaan erityisesti kouluissa. Kun kaupungistuva kehitys etenee, erityisesti täällä pääkaupungissa, ei kyläyhteisöjä enää ole, eivät naapurit tunne toisiaan, siksi koulut ovat erityisen tärkeitä yhteisöllisyyden kasvamisen paikkoja. Sivistyksen voima Suomessa oli toisen maailmansodan jälkeen pitkä ja rauhallinen jakso, jolloin ei erilaisia terroritekoja tapahtunut, vaikka muualla Euroopassa terroristisia iskuja tehtiin. Vuoden 2007 ja 2008 kouluampumiset eräällä tavalla pysäyttivät Suomen. Myös meidän on aiheellista kysyä, mitä yhteiskunnassamme tapahtuu. Miten hoidamme ennalta ehkäisevät toimet. On syytä myös tarkoin katsoa, mitä olemme tehneet historiassamme oikein ja mikä on siitä muuttunut. - Uskon edelleen, että sivistyksen voima vie meitä eteenpäin. Itsenäisyyden alussa ja toisen maailmansodan jälkeen kehitettiin koululaitosta ja rakennettiin kouluja parhaille paikoille kaupunkeihin, sitten 1960 ja -70-luvuilla pankkien toimitilat valtasivat keskustat ja viime vuosina erityisesti kauppakeskukset. Nyt on aika uudestaan panostaa siihen, että kehitetään kulttuurista Helsinkiä. Sivistyksen voima on voittamaton. Kaupunki tarvitsee kehittyäkseen myös ei-kaupallisia julkisia tiloja.
• 6 19.12.2012 Stadilaisen Perheen tarina jää pysyvästi historiaan Stenvallit Stadissa. Perheeni tarina. Kaarlo Stenvall, toimittaneet Heikki ja Marjatta Paunonen, Sivuja 612. Stadin mestat 4 (Edico). HUH HUH. MIKÄ EEPOS. Niin paksu ja iso ettei sitä pysty lesaamaan bunkassa ja niin paljon stooria että jää koukkuun ?Bermudan kolmioon?; Kurvista Aleksis Kivenkadun puistobulevardille, Hesarin ja Vasiksen puukkobulevardille... Välillä puikahdetaan Valkkaan ja Röbaan, Helsingin sydämiin. Jos Kjell Wästön Stadi oli romanttinen ja historiallinen, Stenvallin Stadi on syvä, vereslihainen ajankuva; ei niin suuri rakkaustarina, mutta sitäkin merkittävämpi katsaus poikaviikarien ja varhaisnuorten koti- ja katuelämään 30- ja 40-lukujen Stadissa. Hulppea kokemus. Palkinnon arvoinen. Kaarlo Stenvall (1924-2001) oli kansalliskirjailijamme Aleksis Kiven lähisukulainen. Hänen isoisänsä isä oli Aleksis Kiven veli Albert Stenvall, jonka luona Tuusulassa Aleksi Kivi vietti viimeiset elinkuukautensa. Kultaseppä Kaarlo ?Kalle? Stenvall ei ollut koulunkäynnin ystävä, mutta myöhempinä vuosinaan ahkera lehtien yleisönosastoihin kirjoittaja, jota voitaisi verrata vaikkapa toiseen samanlaiseen skribenttiin eli Kuisma Pietari Hakkaraiseen, joka 60-80-luvuilla täytti lehtien lukijapalstat omaperäisillä näkemyksillään. Kallen Perheen tarina kuvaa työläisperheen elämää, jonka keskushahmoja ovat isä Yrkka, äiti Gunilla ja poika Kalle. Stenvall kirjoitti suurta teostaan lähes kaksi vuosikymmentä. Ensin hän skrivasi laajan teoksen käsin ja 1980-luvulla 700 liuskaa vanhanaikaisella kirjoi- tuskoneella. Paunosille käsikirjoitus joutui onnellisen sattuman myötä. Kaarlo Stenvall oli jo 1980-luvun lopulla kuullut, että tekeillä on Stadin slangin suursanakirja Tsennaaks Stadii, bonjaaks slangii ja hän halusi antaa tekijöille laajan slangisankokelmansa. Samalla Paunoset ystävystyivät Kallen kanssa ja tämä kertoi heille myös laajasta romaanikäsikirjoituksestaan. Teksti kiinnosti Paunosia ja he saivat kirjoittajalta siitä kopion. Lienee vähemmän tunnettua, mutta tutkijoiden piirissä kylläkin hyvin oivallettua on, että jo Aleksis Kivi kirjoitti puheeseen perustuvaa kieltä. Se aukesi lukijalle tavalla, jota ei tuohon aikaan aina ymmärretty ja varsinkin hienohelmaiset Ahlqvistit pitivät sitä ?ihan vähän vain? ala-arvoisena. Näin on stadin slanginkin laita. Paunoset lukivat Perheeni tarinaa toisilleen ääneen. Ja kävi selväksi, että jokaisella kirjan tarinan henkilöllä on oma kielensä. Äiti Gunilla puhuu lähes yleis- Apulaiskaupunginjohtaja Pekka Sauri juonsi Kallion kirjastossa keskustelun Marjatta ja Heikki Paunosen toimittamasta kirjasta Stenvallit Stadissa. kieltä, isä Yrjö vanhaa 1900-luvun alkupuolen slangia ja Kaarlo 30- ja 40-lukujen kundien kieltä. Vanhat venäläis- ja ruotsalaisperäiset sanat polveilevat niin isän kuin pojankin huulenheitossa. Kirjassa slangi ei ole millään kohtaa dominoivaa, mutta kylläkin sopii juuri sille paikalle, mihin se on tarkoitettukin. On riemukasta huomata, kuinka kahden polven stadilaiset bamlaavat niinkuin faijan ja kundin (bisse) olettaakin, jonkin verran valveutuneessa työläisperheessä, replikoivan. Sujuvaa, suoraa ja vetävää stooria. Kirja todistaa myös sen, että slangi ei ole paljoakaan vuosikymmenten saatossa muuttunut. Stadilainen 50-lukulainen bonjaa lähes kaiken, vaikka joidenkin sanojen merkitys on vaihtunut; esimerkiksi bisse on tänään kaljaa, mutta tuohon aikaan sillä tarkoitettiin kundia. Osa venäisperäisistä sanoista on jäänyt pois käytöstä, mutta asiayhteyden kautta nekin oivaltaa ilman että käyttää jatkuvasti sanakirjaa. Niin 50-60-luvuilla kuin 10 -40-luvuilla faijat olivat joskus kovassa stagassa tai stimmissä.Oli myös jollakin tavalla herkää lukea, kun anna mun kaikki kestää oli nuoruudessa voi herra mun kyytento! Puhumattakaan torguuttien (tyhmien) maasta. Tässä snadi esimerkki Yrkan vanhasta stadin slangista: ?Näin stärä bisse kuin minä ei spaaraa fyrkkaa pankkiin eikä fikkan pohjalle vaan kiinnittää varat suoraan maahan. Silloin ei gnataa inflaatio eikä rahan arvon aleneminen tee jygee, vaan fööna kihisee ja pysyy arvossa. Pikemminkin nousee koko ajan mitä huonommaksi slantin arvo putoo. Tähän stailiin kaikki miljonäärit on aina funtsannu. Ei ne fyrkalle mitään arvoa pane, niin kuin rasvaduunari luulee ja tekee. Ei - vaan gnäysse pitää rahaa vain työkapineena ja kiinnnittää sen heti, kun sitä liikkuu irtonaisena lähistöllä. Maahan minä tokkaan slabbat kiinni, niin kuin on homattu.? Kun kaikilla on 2000-luvulla töis- sen Joulupukille Korvatunturille. Vakuuttaisin että olen ollut kiltti koko vuoden. Sitten olisi lista lahjoista jotka haluan. Periaatteessahan vanha ihminen ei tarvitse mitään, mutta kuka haluaa hiihtää koko aikuisikänsä samoilla suksilla. Etenkin kun tietää muiden kokemuksesta, että uudet sukset ovat parempia kuin vanhat. En nyt kuitenkaan kirjoita joulupukille. Sen sijaan olen päättänyt lähettää joulukortteja. Ensimmäisen joulukortin lähetän Helsingin rakennusvirastoon. Toivon että kaduilta aurattaisiin lumet pois kohtuullisessa ajassa. Lisäisin myös toivomuksen että isot kadun varteen kasatut lumet vietäisiin pois ensi vuonna vähän aikaisemmin kuin viime vuonna. Helsingin terveyskeskuksen johtajalle lähtisi kortti, jossa uskaltaisin esittää että mies jalkautuisi vaikka kolmeksi päiväksi Kotihoidon parin työntekijän matkaan. Hän näkisi millaisissa oloissa yksinäiset vanhukset elävät. Lähettäisin kopion kortista apulaiskaupunginjohtaja Laura Rädylle. Minua ahdistaa joka kerta kun korkea-arvoiset ja ?palkkaiset virkamiehet ja ?naiset kertovat miten hienoja suunnitelmia on vanhojen ja sairaiden hoitamiseksi. Käytännön elämän kanssa niillä puheilla ei ole mitään tekemistä. Sosiaalivirastoon veisin henkilökohtaisesti kortin, jossa kertoisin, että emme ole vieläkään saaneet asukastalotiloja Pitäjänmäelle emmekä Konalaan. Ehkäpä olemme saamattomia kun olemme yrittäneet olemassa olevien organisaatioiden kautta saada tiloja. En hiiskuisi virkakunnan edustajille mitään siitä että saattaa sittenkin olla tällä rintamalla alkaa tapahtua jotain. Kaavoittajille menisi toivomus: antakaa meille jonkinlainen paikallinen keskus. Mainosten mukaan Konala kehittyy. Mutta ei se pelkästään kehity sillä että rakennetaan tiiviisti uusia kerrostaloja ja liiketiloja, joissa kaikissa eivät yrittäjät pysy. Onneksi hyvä ruokakauppa sentään pysyy. Ja avatkaa meille väylä, jota pitkin pääsee Kanneltalolle. Harmittaa kun siellä on paljon ohjelmaa päivälläkin, mutta meneminen sinne vaatii oman auton. Kaikissa korteissa en narisisi. Pitäjänmäen kirkkoherran kortissa kiittäisin häntä siitä että ikäikäihmiset saavat kokoontua Pitskun kirkon tiloissa. Samoin ilahduttaisin kortilla Pitäjänmäen Nuorisotalon ja Työväenopiston vä- keen.Yhtäläisyyksiä omaan perheeseeni tässäkin. Isoisäni oli Suomenlinnassa vankina samaan aikaan kuin Kallen faijakin. Helsingin pommitukset olivat myös nuorten mieliin ikuisesti jäänyttä elämää. Vahinko, että Kallion kynäilijä Stenvall ei ehtinyt nähdä romaaniaan valmiina. Joka tapauksessa lapsuutensa Aleksis Kiven kadun puistobulevardilla vaikuttanut Kalle on kirjoittanut stadilaista historiaa tavalla, joka ei varmasti koskaan saa haastajaa. Tieto-Finlandian aikoinaan napannut professori Paunonen (avec) puolestaan on säilyttänyt aikakauden kielen ja kaunokirjallisen sisällön; toimittanut teoksen jonka jokaisen itseään helsinkiläisenä tai stadilaisena pitävän on luettava. Kirjoittajat ovat jo näin palkinneet lukijakuntansa. Kari Varvikko K-supermarket Konalassa panostetaan kalaosaston laatuun! Parahin joulupukki NÄIN ALOITTAISIN KIRJEEN, jos lähettäisin sä kiire, on huvittavaa huomata, että myös jo 30-luvulla kaikki tehtaan työläiset juoksivat töihin. Vanhana Herulin ja Valkan kasvattina ihan hätkähdin kun Kalle kertoo 30-luvulla tavanneensa Euranlinnan edessä Valkan ja Kuntsin heppuja, jotka meinasivat antaa turpiin. Reilut 20 vuotta myöhemmin sain itse lössiltä kuonoon samaisen Euranlinnan kulmalla! Historia toistaa itseään, väitetään. Vaikka Stadi on kasvanut ja uusi tekniikka vallannut joka himan, on jännää huomata, että nuoriso on aina lähes samanlaista. Ennen ne oli lättähattuja, pärinäpoikia- ja sussuja. Aukoivat kaduilla päätään vanhemmille ihmisille, niin kuin yhäkin. Siis juuri mikään ei ole muutunut, paitsi se, että friiduilla ei ole hameita ja ennen kundeilla oli dongarit. Vain muistot kultaavat. Ajankuva kuultaa lävitse myös Suomenlinnasta, missä punaisia pidettiin vankiena kansalaissodan jäl- K-SUPERMARKET KONALA sai keä ja kiittäisin että ikäihmiset saavat joogata Nuorisotalon tiloissa aamupäivällä, kun siellä ei ole muuta käyttöä tiloilla. Kirjaston väkeä ilahduttaisin oikein isolla ja kauniilla kortilla. He jaksavat olla aina iloisia ja palvella meitä hyvin ja osaavasti. Kiitoksen aihe on sekin että Pitäjänmäen Muistipiiri on saanut kokoontua kirjaston tiloissa syksystä 2004. Ilman yhteisiä istuntoja ei netissä olisi nykyistä määrää Pitäjänmäen muistitietoa www. valt.helsinki.fi/projects/Kmuisti/pitajanmaki. Onneksi lähipiirissäni on pieniä ihmisiä, jotka kirjoittavat joulupukille ja minä saan omalta osaltani olla toteuttamassa toiveita. Ja saan muutenkin ?hössöttää? joulun tiimoilta niin paljon kuin haluan ja toivottaa kaikille oikein hyvää joulua. Leena-Maija Tuominen käyttöönsä uuden savustusuunin loppukesästä 2012. Savustusuuni oli kauan toivottu investointi. ?On mahtava saada tarjota itse savustettua ja tuoretta savukalaa omasta uunista? sanoo kalaosaston vastaava Jan Stockus. Kalat suolataan ensin parin päivän ajan suolavedessä, jonka jälkeen ne kuivataan ja savustetaan. Savustuksen jälkeen kalat jäähdytetään välittömästi, jolloin niiden säilyvyys tulee mahdollisimman hyväksi. Asiakkaat ovat ottaneet oman kaupan tuotteet erittäin hyvin vastaan. Itsetehtyjä aasialaisia herkkuja K-supermarket Konalassa asioineet ovatkin jo varmasti törmänneet iloiseen vietnamilaiseen herraan, joka Jan Stockus tunnetaan paremmin nimellä herra Hau. Hänen päivittäin tekemät sushit ovat saaneet pelkästään kehuja osakseen. Sushit valmistetaan Ksupermarketin keittiössä ja kaikki tehdään itse. Lisäksi herra Hau valmistaa kevätkääryleitä perjantaisin ja torstaisin on suosittu wokki päivä. Tällaiseen piristykseen ei kyllä törmää muissa kaupoissa.
• 7 19.12.2012 Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta ISO-KAPPA Vanhaistentie 3, 00420 HELSINKI Puh. 477 8740 taneli.toiviainen@k-market.com MAUNUNNEVA Kaarelantie 14, 00430 HELSINKI Puh. 010 292 2190 mika.marjakangas@k-market.com Uniliitto ry toivottaa hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta 2013 Kantelettarentie 7, 00420 HELSINKI, puh. 504 2341 Hyvää Joulua Parturi-Kampaamo Helka ja Katja Seneffiina Kantelettarentie 5, 00420 Helsinki, puh. 566 2644 Joulun puhtautta ja raikkautta p. 040-455 1230 ? ma-pe 10-19 ? la 10-17 www.mattolaituri.info SUUTARI Prisman parkissa Hyvää Joulua Ja Onnellista Uutta Vuotta Asiakkaillemme Hanuripolku 5, Kannelmäki, puh. 5042 397 toivottaa asiakkailleen Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta! SITRATIE 5 - KANNELMÄKI - PUH. 531 979 Myyrin Krouvi, Uomatie 11, Myyrmäki Puh. 507 4477 www.ravintolat.net N E L- P U N B A Maununnevantie 2, puh. (09) 2410 810 Avoinna avainkortilla joka päivä klo 06.00-23.00 Toimisto avoinna arkisin klo 15.00-20.00 Pelimannintie 13 sisäpiha, Kannelmäki Puh. 050-541 22 88 info@kannelgym.fi www.kannelgym.fi Kuntosali Kannel Gym KANNELMÄEN ELÄINLÄÄKÄRIT GAMLAS VETERINÄRER Soittajantie 1, 00420 Hki Hyvää Joulua p. 530 6610 God Jul K toivottaa Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta Klaneettitie 7, Kannelmäki Kaarela-Seura ry KANNELMÄEN FYSIKAALINEN HOITOLAITOS URKUPILLINTIE 6-8 ? 563 5393 PROHIUS Teija Lempinen parturi-kampaamo Klaneettitie 4 ? Puh. 045 896 6666
• 8 19.12.2012 Toisinajattelija Toisinajattelija Aika ? suuri mysteeri Adam Hart-Davis, AIKA suuren mysteerin jäljillä. Suomentaneet Mervi Ovaska ja Sinikka Jauhiainen Gummerus, 2012. 256 sivua. IHMISET OVAT AINA - vesikelloista nykyisiin kvartsikronometreihin ja atomikelloihin ? yrittäneet pysytellä ajan tasalla. Samalla on ihmetelty mitä aika on. Onko se jotain ikuista, itsenäistä vai määräytyykö se luonnontapahtumista. Aluksi ihmisille riitti päivän ja yön vaihtuminen. Valoisaan aikaan hankittiin ruokaa ja hoidettiin muut tarpeelliset asiat. Yö oli lepoa ja nukkumista varten. Maanviljelyksen alettua vuodenaikojen vaihtelu vaikutti ihmisten elämänrytmiin. Oli määriteltävä milloin kylvetään siemenet ja milloin sato kypsyy. Myös karjanhoitoon vaikutti vuodenaikojen vaihtelu. Aikaa alettiin jäsentää kuun ja auringon sekä myöhemmin tähtitaivaan mukaan. Syntyi kuu-, aurinko- ja tähtikalenterit. Erityisen merkityksen saivat keskitalven ja keskikesän päivänseisaus sekä kevään ja syksyn päiväntasaus. Niistä ovat osoituksena Englannin Stonehengen kivet ja muualla vastaavanlaiset astrologiset rakennelmat. Mekin juhlimme joulua ja juhannusta lähinnä kirkollisina pyhäpäivinä muistamatta, että näiden juhlien alkulähteet ovat kaukana historiassa ennen kristinuskon syntyä samoin kuin kevätja syyspäivän tasaus. Pääsiäinenkin on muistuma paljon vanhemmasta esihistoriallisesta keväänjuhlasta. Ihmisiä on kauan kiinnostanut myös ajan tai maailmamme alku. Lähes kaikkien kansojen tarustoon liittyy kuvaukset maailmansynnystä, kuten esimerkiksi meidän Kalevalamme. Amerikan intiaaniheimoilla - atsteekeilla, mayojoilla, inkoilla, ja muilla - oli varsin tarkat aikakalenterit. Näiden kalenterit rakentuivat käsitykseen, että aika muodostaa pyörän tavoin päättymättömän kehän. Mayojen pitkä jaksoi alkoi vuonna 3113 eaa. ja päättyy 12. (tai 23.) joulukuuta 2012. Mutta älkää pelästykö, se ei tarkoita kuitenkaan maailmanloppua vaan uuden pitkän jakson alkua. ?Historiallisen? ajan alun laskelmat perustuivat raamattuun. Paavi Innocentius III koollekutsumassa kirkolliskokouksessa vuonna 1215 viitisen sataa piispaa päättivät, että jumala loi kerralla ?kaiken hengellisen ja ruumiillisen taivaallisen ja maallisen?. Tämän mukaisesti vielä tänä päivänäkin monet väittävät raamattuun vedoten vastoin geologian ja biologian todisteita, että Darwin ja evoluutioteoria ovat väärässä. Varmemmaksi vakuu- deksi irlantilainen Armagh`n arkkipiispa James Usser yritti laskea tieteellisesti maapallon iän raamatun kertomusten perusteella ?Ja jumala loi ihmisen mieheksi ja vaimoksi ? Kun Aadam oli elänyt 130 vuotta, hänelle syntyi poika ? ja hän antoi pojalle nimen Set ? kun Set oli elänyt 105 vuotta hänelle syntyi Enos ? ?? jne arvon piispamme laski raamatun sukutaulujen pohjalta, että maailma oli luotu lauantai-iltana 22. lokakuuta vuonna 4004 ennen Kristuksen syntymää! Uskokoon ken tahtoo! Englantilainen William Thomas, sittemmin lordi Kelvin laski kehittämänsä termodynaamisen teorian perusteella, että maapallon jäähtyminen elämälle kelvolliseksi oli tapahtunut noin 20 ? 400 miljoonaa vuotta sitten. Myöhemmin vuonna 1897 hän korjasi arviotaan 20 ? 40 miljoonaan vuoteen. Kelvinin arvioon luotettiin vuosikymmeniä. Vasta Einsteinin suhteellisuusteoria, kvanttimekaniikka ja radioaktiivinen hajoaminen maan vaipassa, joka liittyy tulivuorten purkautumiseen muuttivat käsitystä maapallon iästä. Havaitsemamme maailmankaikkeuden synnyn lasketaan alkaneen 13,7 miljardia vuotta sitten tapahtuneen alkuräjähdyksen seurauksena. Tosin alkuräjähdysteoriallakin on epäilijänsä, joiden mukaan sekin on vain yksi tapahtuma mittaamattomassa avaruuden historiassa. Emmehän tiedä mitä oli ennen tätä pamausta. Tätä kuvastaa sattuvasti tähtitieteilijä Esko Valtaojan kosmologinen paradoksi: ?Aluksi ei ollut mitään ja sitten se räjähti!? Nykyisen käsityksen mukaan noin 10 miljardia vuotta sitten muodostui aurinkomme ja sen kaasu- ja pölypilvestä maapallo noin 4.5 miljardia vuotta sitten. Ajanmittaus on sekin kehittynyt vähitellen. Eri kulttuurit ovat käyttäneet erilaisia kalentareita, joissa vuodet, kuukaudet, viikot ja jopa päivät ovat olleet eri pituisia. Vasta rautatieliikenteen tarpeet teki välttämättömäksi kehittää yhtenäinen ajanmittaus. Iso-Britanniassa ensimmäisenä maailmassa otettiin käyttöön rautatieaika 1840-luvulla. 1884 kansainvälinen meridiaanikonferenssi määriteltiin keskiaurinkoaika Greenwichin nollameridiaanin mukaan standardiajaksi. Se oli erityisen tärkeätä merenkulussa, jotta voitiin määritellä pituusasteet ja siten laivan sijainti tarkasti merellä. Tosin se edellytti vielä riittävän tarkan ja meriolosuhteisiin soveltuvan kellon keksimistä. Sekin syntyi Englannissa, kun Britannian hallitus oli tarjonnur 20 000 punnan palkintoa (10 miljoonaa puntaa nykyrahassa) pituusasteongelman ratkaisemisesta. Kelvollisen meritaskukellon suunnitteli puuseppä John Harrison, joka ei tosin saanut itse palkintoa, mutta kylläkin rahaa keksintönsä edelleen kehittämiseen. Ajanmittauksessa eivät nykyiset kellotkaan riitä. Avaruuden mittayksikkönä käytetään valovuotta. Valo kulkee 9 460 730 472 580,800 kilometriä vuodessa (1 vv.) Astronomit puhuvat myös aionista, joka tarkoittaa miljardia vuotta (1 Ga) . Näin aurinko on 10 Ga eli giga-aionia ja maapallo vastaavasti 4,5 Ga. Mutta kvanttimekaniikassa tarvitaan kokonaan toisenlaisia aika-asteikkoja. Lyhyimmät aikayksiköt ovat nanosekunti (ns) = sekunnin miljardisosa, femtosekunti (fs) = nanosekunnin miljardisosa, attosekunti (as) = sekunnin miljardisosan miljardisosa. Pienin aikayksikkö on Planckin aika (10-43s). Se on ajan perusyksikkö kvanttipainovoimateoriassa. Nykyisen käsityksen mukaan aurinkomme paisuu 5 miljardin vuoden kuluttua punaiseksi jättiläiseksi. joka nielaisee Merkuriuksen, Venuksen ja luultavasti myös Maan. Ainakin elämä maapallolla käy mahdottomaksi. Mutta onhan sinne vielä aikaa. Tähtitieteilijät puhuvat vakavissaan mahdollisuudesta käyttää ns. madonreikää, jonka kautta voitaisiin livahtaa pakoon avaruuden toiseen alueeseen. Ken elää se näkee! Tämä erittäin kauniista taitettu ja kuvitettu teos on painettu Kiinassa ? paperin ja kirjapainotaidon synnyinmaassa, sopii erinomaisesti vaikka joululahjaksi kaikille, joita kiinnostaa ajan ja avaruuden arvoitukset. Lopuksi vielä oma runotiivistelmäni itse teemasta ALKU JA LOPPU Tiedämme toki - A on alku ja Ö sen loppu aakkosissa, mutta missä on kaiken alku - jos alkua onkaan, mihin kaikki päättyy jos on päättyäkseen. BANG - se alkupamaus! ja mustat aukot avaruudessa porisee kuin puuropata. Onko lopun alku vasta alun loppu? Ihmismieli - kvarkki, alkeishiukkanen tiedostamisen alkumeressä. Avaruus - ajatus kertaa itseään, mutta on silti aina uusi. Aika-avaruus on rajaton, ääretön, energiaa vailla määrää, mittaa. Oiva Björkbacka Suurta kärsimystä hyvinvointivaltiossa JOS VERRATAAN nykytilannetta sadan vuoden takaiseen, voidaan sanoa hyvinvoinnin kehittyneen suuresti. Turvaverkoissa tosin on ammottavia aukkoja, ja yhteiskunnassamme on laajoja ryhmiä, jotka ovat putoamassa rattailta. Tämä mukaanlukienkin hyvinvointi on suuresti lisääntynyt. Kukaan ei kulje ilman kenkiä, ja mikä tahansa roskis olisi aarreaitta sadan vuoden takaiselle köyhälle. On kuitenkin laaja joukko, jonka osa ei ole lainkaan parantunut. Itse asiassa, sata vuotta sitten tämä laaja joukko oli joltisenkin tasaarvoinen yhteiskunnan köyhimpien kanssa, eli nämä olivat melkein yhtä arvokkaita ja arvostettuja yksilöitä kuin yhteiskunnan vähäosaisimmat. Näiden kohdalla käänne on tapahtunut huonompaan suuntaan, ja viime vuosina kiihtyvällä vauhdilla. Voi puhua suoranaisesta kidutuksesta, keskitysleirinomaisista olosuhteista, joihin nämä yhteiskuntamme vähäosaiset ovat joutuneet. Tarkoitan näillä yksilöillä Suomen 58 miljoonaa vuotuista tuotantoeläintä.. Vaikkapa broilereita on tyypillisesti neliömetrin alalla noin 25 yksilöä, yli 40 kiloa. Sata vuotta sitten näin ahtaasti ei asuttu edes Rööperin hellahuoneissa. Silloiset ihmiset olisivat taatusti pöyristyneet epäinhimillisiä oloja, joissa eläimet ovat tänä päivänä pakotettuja elämään koko ikänsä. Munintakanat taas asuvat paperiarkin kokoisella alalla, jossa nämä eivät mahdu edes levittämään siipiään saati kävelemään. Tämä tällainen kuulkaa on kidutusta, pahempaa kuin Guantanamossa. Entäpä siat, nuo suloiset olennot, joita ihminen niin läheisesti muistuttaa. Älykkyydeltään sika vetää vertoja koiralle, ja ratkaisee monia tehtäviä koiraa etevämmin. Mutta kuka julmuri laittaisi koiransa karsinaan, jossa sillä on tilaa 0,15 neliömetriä? Tämä on todellisuutta alle 10 kg painavien possujen kohdalla. Kookkailla koirilla (30-50 kg) olisi tilaa 0,4 neliötä per yksilö. Tämä on siis 50x80 cm kokoinen tila, jossa koira mahtuu juuri kääntymään, mikäli vierustoverit antavat tilaa. Häntä tai saparo menee jo naapurin tontille, mikä hyvin selittääkin sen että niihin kohdistuu agressioita. Kyllähän tällainen ahtaus saattaisi olla siedettävää lyhyellä tähtäyksellä, mutta näiden eläinten koko elämä kuluu tällaisissa tiloissa. Itse asiassa liikuntaa pitäisi liiketaloudellisesti ajatellen tästäkin supistaa, sillä arvokasta lihotusenergiaa kuluu hukkaan mikäli eläin liikkuu ?turhaan?. Lehmien elämä kuluu maitotinkiä täyttäessä. Mainosten iloiset lehmät eivät todellisuudessa ole ihan niin iloisia. Lehmästä ei nimittäin heru tippaakaan maitoa, ellei se ole juuri synnyttänyt. Lehmän lapsi temmataan pois useimmiten heti syntymän jälkeen, mikä tuottaa suurta surua sekä lehmälle että vasikalle. Suositus on että lehmä saisi nuolla vasikan ja pitää sitä luonaan ?muutaman päivän?, mutta se on vain suositus eikä tyypillisessä tuotantotilassa sellaiseen ole mahdollisuutta. Synnytyksen jälkeen lehmästä lypsetään kymmenkertainen vasikan tarvitsema maitomäärä. Tämä on luonnotonta ja johtaa monenlaisiin vaivoihin. Lehmän lapsi viedään tyypillisesti ahtaaseen, eläimen kokoiseen yksittäiskarsinaan, jossa tämä leikkisä ja sosiaalinen, juuri kävelemään opetteleva lapsieläin saa olla yksikseen ainoana tehtävänään nostaa omaa painoaan. Ei ole ihme, että näissä epäinhimillisissä oloissa monet eläimet sairastuvat, joko tauteihin tai vakavaan masennukseen. Masentunutta tuotantoeläintä kutsutaan makuriksi, ja sen kohtalo on sama kuin mikä makureilla oli keskitysleireilläkin, kuula kalloon ja kuoppaan (makuri ei näet ole teurastuskelpoinen). Toisinkin voisi olla: Kävelin hiukan aikaa sitten Nauvossa ja törmäsin pellon laidassa laumaan pitkäsarvista ylämaan karjaa. Nämä tarkkailivat minua yhtä hyväntuulisesti kuin minä niitä. Luonnonmukainen ja eläimiä arvokkuudella kohteleva lihantuotanto on varmasti kalliimpaa kuin tämä nykyinen. Jos parannetaan eläinten oloja se maksaa ja kulutuksen on näin oltava pienempää. Mutta sehän ei ole ongelma; kasvisruoka on hyvää ja sitä on saatavilla rittävästi. Nykytilanne on sietämätön, ja siihen on vaikea saada parannusta. Parhaiten se onnistuisi yhdessä pohjoismaiden kanssa siten että hyvinvointia ulotettaisiin tuotantoeläimiin. Tässäkin EU on kantona kaskessa. Tällainen ymmärrettäisiin siellä kilpailunrajoituksena. EUssa päinvastoin leviää jenkkityyppinen tuotantoeläinten siekailematon hyväksikäyttö. USAssa nimittäin eläinsuojelumääräykset ovat tehottomia tuotantoeläimiin nähden, näille on exemptio. Kanoja ei USAssa eläinsuojelumääräykset muutenkaan koske. Puolassa on jo rakennettu ja toiminnassa jenkkityyppinen broilerikasvattamo, varsinainen kanojen Auschwitz. Tällaisten tuotantohirmujen kanssa on kotimaisten vaikeaa kilpailla. Ainoa konsti pysyä mukana kilpailussa on aloittaa täälläkin mammuttilaitokset, niinkuin on jo tehtykin. Animalia saanee rahoituksensa ja oppinsa sellaisista lähteistä, että näille on helpointa elämöidä turkistarhauksen kieltämisprojekteissa. Tutumpia tuotantoeläimiä kohtaan luulisi olevan helpompaa löytää myötämieltä. Kaikki kunnioitus niitä eläintuottajia kohtaan, jotka näissä lopun ajan tunnelmissa jaksavat vielä kantaa huolta eläinten hyvinvoinnista. Liiketaloudellisesti ajatellen kannattavinta olisi karu meininki ja suuret tehot. Ja näin tehdäänkin, tienestien takia sikaloita pyöritetään, tuskin se niin hauskaa työtä on että sitä tehtäisiin vain hyvän mielen saamiseksi. Kuluttajakin voisi mennä itseensä. Onko edes terveellistä syödä ruoassaan kiusattujen eläimien lihaan erittämia stressihormoneja? Ainakin se on perin onnetonta ja tuottaa huonoa karmaa. Jos nyt kumminkin tuntuu, että kupu ei täyty pelkillä rehuilla, ja on pakko saada ?maggaraa?, niin ehdotan edes hetken hiljentymistä ruokalautasen äärellä. Vaikkei tänä päivänä olekaan muotia lukea ruokarukouksia, niin kirkkokunnasta riippumatta, olitpa ateisti tai muslimi voisit viettää hiljaisen hetken ruokalautasen äärellä miettien niitä ?hyvinvointi?yhteiskunnan kaltoin kohtelemia, viattomia uhreja, jotka ovat antaneet meille niin paljon, itse asiassa kaikkensa, jotta voisimme nauttia lihaisia ruokalajejamme. Esko Karinen Lähde faktojen osalta: Oikeutta eläimille, Peter Singer, Elisa Aaltola Hammashoitoa ja erikoishammaslääkäripalveluja Kannelmäessä 24 vuotta Vanhaistentie 3, 00420 Helsinki p. (09) 436 6390 Jari Ahlberg dos, EHL protetiikka ja purentafysiologia Jari Laitinen EHL suukirurgia, implanttikirurgia Birit Keva, yleishammaslääkäri Jaakko Partanen, yleishammaslääkäri Tuire Laitinen, suuhygienisti Sari Vuorinen, suuhygienisti
• 9 19.12.2012 Kaarelan historiallinen asutus on vanhaa ja kiinnostavaa HELSINGIN SEUDUN vanhin asuinpaikka on löydetty Kuninkaantammen alueelta Kaarelasta. Se on kivikaudelta n. 4500 v sitten. Peräti 12 löydetyistä 15 kivikautisesta asuinpaikasta sijoittuu Mätäjoen varrelle. Tässä artikkelissa keskitytään kuitenkin tuhansia vuosia nuorempaan asutukseen, Kaarelan vanhoihin kylänpaikkoihin keskiajalta vuoteen 1700. vä metsäinen ja kallioinen alue. Siinä on runsaasti sellaista maata, mitä ei ole käsitelty lainkaan ja siksi kaikki vanha kertoo tutkijoille paljon. Tällä alueella on merkkejä yli kymmenestä mahdollisesta uunista ja -rakennuksen pohjasta. Kohteen tulisijalliset rakennukset ajoittuvat keskiajalle tai 1500-1600- luvulle. Huomattakoon, että näitä keskiaikaisia peltoja viljellään edelleen. Museoviraston tutkija V.-P. Suhonen kertoi tutkimusten jatkuvan, kun rahoitus selviää. Kaarela taas ykkönen Museovirasto kartoitti v. 2011 Helsingin kaupungin toimeksiannosta 95 erillistä kohdetta, joista kolme löytyi Kaarelan alueelta. Erittäin kiinnostavaa on, että näistä miltei sadasta kyläalueesta vain yksi on museoviraston termein ?valtakunnallisesti merkittävä ja sen säilyminen on turvattava kaikissa olosuhteissa?. Tämä kohde on Kaarelassa. Mitä nämä kylät tekivät Kun kivikautiset asuinpaikat syntyivät metsästyksen ja kalastuksen ympärille, keskiaikaiset ja nuoremmat kylät harjoittivat maataloutta. Kaarelan alueella tapahtui merkittävä maantieteellinen mullistus, Mihin kylä katosi kun nykyinen Mätäjoki, entinen Vantaan lasku-uoma mereen, jäi maannousun takia ilman vettä parituhatta vuotta sitten. Tämä maannousu tapahtui Vantaanlaaksossa, kun esiin kohosi kallio, mikä patosi veden. Näin sitten uoma pieneni Mätäjoeksi ja rannoille jäi viljavaa vesijättömaata. Arvokkain alue on Malminkartanon puolella Kohde on Yliopiston omenapuutarhan ja ratsastusmaneesin väliin jää- Kaarela (Kårböle) mainitaan historiallisissa lähteissä ensimmäisen kerran v. 1417. Kylässä oli kahdeksan talonpoikaa v. 1540. Kårböle on tyhjentynyt ennen v. 1600 loppua. Tutkijoiden johtopäätös on, että kylän väki muutti muualle. Malminkartano V. 1700 yksi tonttimaa oli Puustelli eli nykyinen Malminkartano. Perustana oli kahdeksan sukuoikeutensa menettänyttä tilaa, mitkä lahjoitettiin v. 1624 hovijunkkari Jörgen von Bönhardille. (Hovijunkkari: kuninkaan kunnianosoituksena myöntämä Näitä maita viljeltiin jo keskiajalla. arvonimi) Tutkijoiden arvio on, että Malminkartano on rakennettu keskiaikaiselle kylätontille. Rökisby Tämä sijoittuu nykyisen Runonlaulajantien kummallekin puolelle. Peruskoulun jälkeen Runonlaulajantieltä lähtee vasemmalle Mätäjoelle päin kävelytie. Uudisrakentamisen takia ei kylästä ole muita merkkejä kuin vain tieto, että osa kylästä oli tällä paikalla. Kylän talonpojat olivat: Lasse Matson, Michel Ingesson ja Nils Jopsson. Eli muutama talonpoika riitti tuohon aikaan muodostamaan kylän. Heikki Laitinen Kaarelan keskiaikaisia kylänpaikkoja. PAPPIA KYYDISSÄ Etsivät paikkaansa KANNELMÄEN SEURAKUNNAN pääsuntio Juha on monitoimimies. Tänä adventtina hän yllätti meidät sommittelemalla jouluisen asetelman kirkon pääoven viereiseen ruutuun. Tuohon ikkunaan on kuvattu tilanne, jossa huolestunut Joosef koskettaa kädellään raskaana olevan Marian vatsaa. Heidän vieressään seisoo lyhty kädessään majatalon isäntä todeten pariskunnan tukalan tilanteen. Juhan näkemyksen mukaan ikkuna-asetelman nimi voisi hyvin olla ?Etsivät paikkaansa?. Näin tuo kuva avaa liittymäkohtia tämän päivän arkeen ja viestittää siitä kamppailusta, joka on ollut ihmisten osa ennen ja nyt. Kuten tiedämme, Marian ja Joosefin paikka löytyi eläinten suojasta, joka siinä tilanteessa oli varmasti paras mahdollinen vaihtoehto. Tästä kertoo puolestaan Kannelmäen kirkon alttariosaan pystytetty seimi. Ensimmäinen joulu oli ulkonaisesti vaatimaton ja vailla loistoa. Seimestä säteilevät valo ja lämpö eivät ole milloinkaan sammuneet. Jeesus sanoo ja lupaa edelleen: ?Minä olen maailman valo, joka seuraa minua, ei kulje pimeässä vaan hänellä on elämän valo?. Aikamatka seimen ääreltä tähän päivään toteutuu kaikkialla siellä, missä kokoonnutaan sanan ja sakramentin ääreen. Se toteutuu siellä, missä annamme Jumalan rakkauden ja evankeliumin ilosanoman yllättää meidät. JOULUN AIKA KANNELMÄEN SEURAKUNNASSA KANNELMÄEN KIRKOSSA Jouluaatto ma 24.12. klo 13 PERHEIDEN AATTOHARTAUS. Nina Rajamäki, Sirkku Rintamäki klo 16 AATTOHARTAUS. Virpi Koskinen, Kari Härkönen Jouluyö ma 24.12. klo 23 JOULUYÖN HARTAUS. Aili Raitavuo, Anne Myllylä. Joulupäivä ti 25.12. klo 10 JOULUPÄIVÄN MESSU. Olavi Hatakka, Virpi Koskinen, Sirkku Rintamäki Ps. Jouluevankeliumi on luettavissa Luukkaan evankeliumin toisen luvun alusta. Kannelmäen seurakunnan joulun tapahtumat ovat erillisessä ilmoituksessa tässä lehdessä. MALMINKARTANOSSA Kaarela-seuraa tukevat: Kaarela-Seuran yhteisö-/ tukijäseniksi ovat liittyneet Kannelmäen Srk Heka-Kannelmäki Kulttuuriyhdistys Perspektiivi Seuran jäsenille alennuksia antavat: Kukkakauppa Cardella Parturi-kampaamo Hiuspaja Ravintola Villihanhi Kannel Café Jouluaattona ma 24.12. klo 16 AATTOHARTAUS MALMINKARTANON SUUREN RISTIN AUKIOLLA. Sakari Enrold Uudenvuodenpäivä ti 1.1.2013 klo 10 SANAJUMALANPALVELUS. Konsta Korhonen, Olavi Hatakka, Kari Härkönen. Sakari Enrold sakari.enrold@evl.fi Tapaninpäivä ke 26.12. klo 10 TAPANINPÄIVÄN SANAJUMALANPALVELUS. Lotta Pirilä, Olavi Hatakka, Kari Härkönen Uudenvuodenaatto ma 31.12. klo 19?24 UUDENVUODEN VASTAANOTTO Malminkartanon seurakuntakodilla. Tervetuloa yksin tai perheen kanssa! Iltapalaa, yhteistä ohjelmaa, ehtoollishartaus (klo 23) ja ilotulitus. Ilmoittautuminen viim. pe 28.12. kirkkoherranvirastoon, p. 09 2340 3800. Mukana Olavi Hatakka, Ulla Hyttinen ja Aili Raitavuo. Loppiainen su 6.1. klo 10 MESSU. Olavi Hatakka, Lotta Pirilä, Virpi Koskinen, Riitta Järvinen, Sirkku Rintamäki. Kirkkokahveilla Kauneimmat joululaulut. KANNELMÄEN SEURAKUNTA, Vanhaistentie 6, 00420 HELSINKI, p. (09) 2340 3800, www.helsinginseurakunnat.fi/kannelmaki www.facebook.com/kannelmaenseurakunta