• TUKENA ELÄMÄN HAASTEISSA KOKO UUSIMAA SAMAAN MATKAPALVELUUN S. 7 2 / HUHTI–TOUKOKUU 2018 STAND UP -KOOMIKKO jolle vammaisuus ei ole tabu s. 16 SOKEA SAMURAI tähtää keskittymiseen s. 8 IINA rakastaa liikkumista s. 23
• TUKENA ELÄMÄN HAASTEISSA TÄSSÄ NUMEROSSA 2/2018 Julkaisija / Kustantaja Vammaisten koulutuksen ja työllistymisen tuki (VKTT) ry. Pasilanraitio 5, 00240 Helsinki Apurahat: ks. takakansi Päätoimittaja Iris Tenhunen Toimitusneuvosto Sari Heino-Holopainen Sanni Purhonen Heini Saraste Riitta Skytt Ulkoasu Paula Karjalainen Paino Arkmedia Oy ISSN 1458-6304 22. vuosikerta Tukilinja ilmestyy 6 kertaa/v. Seuraava nro 4.6.2018 Tilaajapalvelu Puh. 09–4155 1500 ma-pe klo 8.30–15.00 tilaajapalvelu@tukilinja.fi Tilaukset 4 kk 39 e 6 kk 49 e 1 v 89 e Kesto 89 e/v Tukilinjan määräaikainen tilaus ei jatku, ellei tilausta uusita. Lehden tilaajien osoitetietoja ei luovuteta ulkopuolisille. Kansikuva: Suvi Elo. 64 %:LLA TÄMÄN NUMERON TEKIJÖISTÄ ON JOKIN TOIMINTARAJOITE 23 s. Iinalle liikkuminen on superkivaa! Ajassa s. 3 Pääkirjoitus s. 4 Valokeilassa Ulla Kuljulle uusi moottoripyörä ja muita näkyviä ilmiöitä. s. 6 Esteettömyysdirektiivi kapeni Rakennusten esteettömyys koetaan kalliiksi. s. 7 7 kysymystä matkapalvelukeskuksesta Vastaajana vantaalainen vammaisaktiivi Eeva Pitkänen. s. 22 Tulilinjalla Kolumnisti Maija Karhuselle elämä on tanssia. Ihmiset s. 14 Tarinoita vammaisuudesta Elokuvaohjaaja Vladimir Rudak kuvaa vammaisuutta satiirisesti s. 16 Huumoria vaikeista asioista Stand-up–koomikko Anitta A:n aiheisiin kuuluu kehitysvammainen veli. s. 18 Anna Giss ja arjen kimallus Suosittu bloggari kertoo elämän oivalluksista. Apurahat s. 8 Sokea samurai Tukilinja auttoi näkövammaista jousella-ampujaa. s. 23 Liikkeen nautinto Kansikuvatyttömme Iina sai apurahalla mm. jumppapuvun. s. 24 Tukitori Työllistä vammaisia tekijöitä: tarjolla hierontaa ja kokemuskoulutusta. s. 24 Tukipointti Toimiva työskentelytila kotiin. s. 31 Myönnettyjä apurahoja Tukilinjan apurahoja joulukuussa 2017 – tammikuussa 2018. Vakiot 25 Kirjavinkki 26 Leffafriikki 27 Ruudussa 27 Välinevinkki 28 Lukijafoorumi 30 Blogilinjalla 33 Ristikko 35 Jaloittelua-sarjakuva Onko tuo kurki vai hanhi? 2 Tukilinja 2/2018
• KEVÄÄN KORVALLA on sekä Suomen että EU:n vammaislainsäädännössä tekeillä isoja muutoksia. EU:ssa puuhataan esteettömyysdirektiiviä, joka uhkaa jäädä torsoksi (s. 6). Suomessa kaikki toimintarajoitteen vuoksi saatavat, tasa-arvoa turvaavat palvelut kootaan yhteen vammaislakiin. (Jos nyt tarkkoja ollaan, niin mielenterveysdiagnoosin vuoksi kroonisesti sairaat henkilöt eivät edelleenkään näitä palveluja saa, mutta harvoinpa maailma kerralla kuntoon saadaan.) Sote-lainsäädännöstäkin varmaan jännitystä loppuvuodelle piisaa. Ehkä saamme paremmat ja halvemmat terveyspalvelut, ehkä emme. Sellaistahan se on. HYVIÄKIN UUTISIA on, mutta ne huomatakseen on usein tarkennettava ihmiseen. Kerromme tässä lehdessä monta tarinaa siitä, miten elämä voi kääntyä hyväksi sekä omien ratkaisujen että pienen työntöavun tuella. Sokeutunut Keijo Raitanen päätti lähteä sängyn pohjalta ja päätyi jousimieheksi. Vammaistutkija Jukka Monoselle selvisi, että ict-alalle työllistyminen onnistuu vammaisenakin, kunhan nuorta kannustetaan siihen. Vladimir Rudak käänsi vammautumisen kokemukset monipuoliseksi taiteeksi. Anitta A uskaltaa nauraa huolilleen stand-up–esityksissään. Ja sokerina pohjalla: mainio nuori neito Iina Pirhonen nauttii täysin rinnoin elämästä ja liikunnasta, vaikka keho välillä paneekin hanttiin. OTETAAN ESIMERKKIÄ tästä asenteesta ja laitetaan omalla kohdallamme asiat kuntoon. Suuren maailman asioiden kohdalla sen voi tehdä esimerkiksi pohtimalla asennettaan ympäristön esteettömyyteen ja kertomalla mielipiteensä somen tai sähköpostin kautta sosiaalija terveysministeri Pirkko Mattilalle. EU:ssa päätetään tämän vuoden aikana esteettömyysdirektiivistä (s. 6), jolla voi olla merkittävä vaikutus monen suomalaisenkin elämään. Mattila on EU:n ministerineuvostossa avainpaikalla direktiiviin vaikuttamassa. Iris Tenhunen, päätoimittaja toimitus@tukilinja.fi SEURAAVA LEHTI ILMESTYY 4.6.2018 ”Kerromme tässä lehdessä siitä, miten elämä voi kääntyä hyväksi sekä omien ratkaisujen että pienen työntöavun tuella.” Tukilinja 2/2018 3 Tsemppiä tarvitaan
• Tukilinja päivittää jatkuvasti FB sivuilleen uusia vinkkejä. Tykkää, ja pysyt menossa mukana! www.facebook.com/tukilinja Kultaa Suur-Hamarille Matti Suur-Hamarilta odotettiin Pyeongchangin paralympialaisista kultaa ja sitä saatiin! 31-vuotiaalle urheilijalle lumilautacrossin paralympiamitali luokassa SB-LL2 (sääriproteesi) oli ensimmäinen. Takana on jo MM-kultaa crossissa ja banked slalomissa. Lehden painoaikataulun vuoksi jäimme vielä jännittämään banked slalomin tulosta, mutta yksi asia oli jo varma: Suomi on saanut uuden urheilutähden! Kesä käyntiin festareilla Pääkaupunkiseudun suurin ilmaisfestari Maailma kylässä avautuu jälleen kesän korvalla 26.–27.5. Kehitysyhteistyöjärjestö Kepan festivaaleilla voi tutustua maailman makuihin ja musiikkiin sekä kotimaisiin kansalaisjärjestöihin. Myös vammaisjärjestöt ovat vahvasti mukana. Teemana on nyt Afrikka. Lauantaina esiintyy mm. palkittu eteläafrikkalainen bändi Freshlyground, joka on levyttänyt Shakiran kanssa. Sunnuntaina kuullaan Norsunluurannikolta kotoisin olevaa, Grammy-palkittua Dobet Gnahoréa, joka on maanosansa tunnetuimpia esiintyjiä. Festivaalin koko kulttuuriohjelma julkaistaan 5.4. ja muut tapahtumat 17.4. TEATTERIIN! Suositun lääkärikomedian Saikkua, kiitos! jatko-osaa Lisää saikkua, kiitos! esitetään keväällä Helsingin Kaupunginteatterin studio Pasilassa. Ryhmäteatteri esittää puolestaan Suomenlinnan kesäteatterissa 8.6. alkaen Yksi lensi yli käenpesän -romaaniin pohjaavan näytelmän, jossa kerrotaan vastarannan kiiskestä mielisairaalassa. Hoitaja Ratchedin roolissa nähdään Minna Suuronen ja McMurphynä Robin Svartström. Teatteri Telakka esittää Juha Hurmeen käsikirjoittaman ja ohjaaman näytelmän Hullu Helsingissä Kanneltalossa 4.–6.4. Esitys kertoo psykoosista ja siitä toipumisesta. Mikkelissä vammaisjärjestöjen yhteinen teatteriryhmä Remppateatteri esittää Gogolin novelliin perustuvan näytelmän Päällystakki. Esityksiä on toukokuussa 9.5. alkaen. VUODEN KEHITYSVAMMAINEN TAITEILIJA Lahtelainen kuva-artesaani Antero Laine on valittu Kettukin Vuoden 2018 taiteilijaksi. Hänet valitsi ehdokkaiden joukosta ruotsalainen kuvataiteilija Lotte Nilsson-Välimaa, joka toimii myös Laineen yksityisnäyttelyn kuraattorina. Vuoden taiteilijoita on valittu vuodesta 2004 saakka. Kaarisillan erityistaiteen keskuksessa työskentelevä Laine tekee pääasiassa akryylimaalauksia ja keramiikkatöitä. ”Tuntuu tosi hyvältä saada tunnustusta, kun on pitkään ja ahkerasti tehnyt töitä. Haluan kiittää taideohjaaja Outia siitä, että hän on jaksanut auttaa ja kannustaa minua,” kertoo Laine. Kuljulle uusi pyörä Ensimmäisenä naisena liikuntavammaisten ratamoottoripyöräilyn MM-kultaa voittanut Ulla Kulju on suunnitellut yhdessä työnantajansa insinööritoimisto Etteplanin kanssa lajia mullistavan ratamoottoripyörän istuimen, joka esiteltiin helmikuussa Moottoripyörämessuilla. Se mahdollistaa alaraajahalvautuneellekin pyörän riittävän kallistamisen, koska istuin tekee sen hänen puolestaan. Jalkatapitkin vaihdettiin magneettisiksi, sillä jos tarranauhalla tappiin kiinnitetyt jalat irtoavat vauhdissa, kisa on keskeytettävä. 600-kuutioiseen Hondaan suunniteltu uudenlainen istuin ja jalkatapit on tulostettu 3-D–tulosteina, ja Etteplan hakee istuimelle patenttia. Saadaanko pyörä laajempaan tuotantoon on vielä auki. Kuljun voi uusine ajokkeineen bongata kesäkuussa Motoparkissa, heinäkuussa Kemorassa ja elokuussa Alastarolla. Ulla Kulju Let’s Rock! VALOKEILASSA / TEKSTI Iris Tenhunen 4 Tukilinja 2/2018
• PALKITTUJA VALKOINEN RUUSU Työelämä palkitsee joskus poikkeukselliset suoritukset näyttävästikin: 20 vuotta Helsingin S-marketeissa työskennellyt varastomies Pekka Salomaa sai työnantajan esityksestä helmikuussa Valkoisen Ruusun mitalin, joka myönnetään kansalaisille huomattavista ansioista. Kehitysvammaisten nykymallinen työllistyminen palkkatyöhön työvalmentajan tuella mahdollistui EU-jäsenyyden myötä Suomessa vuonna 1995, ja Pekka Salomaa työllistyi ensimmäisten joukossa. Työllään hän on toiminut uranuurtajana asenteiden korjaamisessa. VUODEN URHEILUTEOT Suomen Urheilugaalassa jaettiin muiden tunnustusten ohella myös VAU:n Vuoden Urheiluteko 2017 -palkinnot vammaisurheilijoille. Palkinnon saivat näkövammainen hiihtäjälupaus Inkki Inola, kehitysvammainen taitoluistelija, MM-kultaa voittanut Elina Salminen, World Dwarf Gamesistä kultaa tuonut voimanostaja Jenni Kuusela ja elinsiirron saaneiden kisoissa menestynyt mailapelien taitaja Markus Niemelä. Kari Aalto laulaa nyt rockabillya Pertti Kurikan nimipäivät -bändin 42-vuotias laulaja ja sanoittaja Kari Aalto ei jäänyt pitkään lehdellä soittelemaan punkbändin lopetettua vuoden 2016 lopussa. Vuonna 1917 hän julkaisi c-kasettina esikoisalbuminsa Janoinen kulkuri, jonka lauluissa kierretään pitämässä hauskaa Helsingin yössä. Nyt Aalto on Rumba-lehden mukaan perustanut rockabilly-bändin nimeltä Hot Eggs. Se äänitti tammikuussa jo debyyttilevyään, jonka tyylinä on 50-luvun englanninkielinen rockabilly ”Melrose-asenteella”. Kari Aalto on harrastanut rockabillyä pitkään ja kuuluu myös moottorikerhoon, jossa pääsee ihailemiensa 1950-luvun autojen ja moottoripyörien pariin. Keikoille Hot Eggs on lähdössä heti, kun tarpeeksi biisejä on saatu kasaan. Nuorten karaokepäivä Robinin Hula Hula ja muut nuorten suosikkikappaleet raikasivat helsinkiläisessä Anna K -karaokebaarissa suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi, kun Me Osalliset ry järjesti nuorille karaokeiltapäivän. Robinin lisäksi kuultiin muun muassa Abban Fernando, lastenlaulu Ida´s sommarvisa ja Tapani Kansan RAKAS. Kaikkia esiintyjiä kannustettiin ja tunnelma oli mahtava. Seuraava karaokepäivä järjestetään 14.4. lauantaina puoleltapäivin. Mukaan ovat tervetulleita kaikki halukkaat nuoret kannustusjoukkoineen. Me Osalliset ry toimii yli kielija diagnoosirajojen. Sen keskeinen tavoite on järjestää vapaa-ajan toimintaa erityistä tukea tarvitseville nuorille. Kuvat mukaan konserttiin Selkokielen käyttäjille suunnatussa verkkosivusto Papunetissä on nyt tarjolla kuvakommunikointimateriaalia, jonka avulla vierailu Turun Ruisrockissa tai Helsingin Musiikkitalossa sujuu entistä jouheammin. Musiikkitaloon tulijoille on tarjolla myös selkokielinen esite. Materiaali on luotu Musiikki kuuluu kaikille -hankkeessa ja käytännön tilanteisiin liittyvät kuvat ovat käyttökelpoisia kaikenlaisiin musiikkitilaisuuksiin osallistuessa. VAMMAISKORTILLA PALVELU PARANEE EU:n vammaiskortti tulee Suomessa käyttöön toukokuussa 2018, jolloin hakuohje ja lomake löytyvät Kelan verkkosivuilta ja Vammaiskortti.fistä. Kortin saamisen perusteena on jo olemassa oleva päätös vammaisuudesta, kuten Kelan vammaisetuus tai vammaispalvelulain mukainen kunnan päätös. Korttia näyttämällä vammainen henkilö voi EU-alueella osoittaa tuen tarpeensa käyttäessään palveluita, matkustaessaan tai osallistuessaan tapahtumiin. Toimintarajoitteesta riippuen kortti voi oikeuttaa myös avustajan ilmaiseen sisäänpääsyyn. Korttia haetaan Kelan kautta, sen hakeminen on vapaaehtoista ja siitä peritään noin 20 euron maksu. Vammaiskorttia koskeviin kysymyksiin vastaa vammaiskorttitoimisto joko sähköpostitse (vammaiskortti@ kvps.fi) tai maksuttomassa palvelunumerossa 0800-22533. PALMUASEMALTA MATKAAN Blogia Palmuasema voi lämpimästi suositella ihmisille, joita esteetön matkailu pyörätuolin tai rollaattorin käyttäjän näkökulmasta kiinnostaa. Blogia (www.palmuasema.fi) pitää matkailualalla toimiva Sanna Kalmari, joka testaa kohteet itse. Artikkeleita löytyy lähes joka maanosasta ja esittelyt ovat herkullisen kuvallisia, videoita unohtamatta. Lue esim. ”Top7 Euroopan esteettömät kaupunkikohteet” tai ”Käytännön vinkit esteettömään matkaan”. Tukilinja myönsi juuri Palmuasemalle Vuoden toimija -stipendin matkailuluentojen järjestämiseen ja matkakohteiden esteettömyyskartoituksiin. SO M E H E LM I Tukilinja 2/2018 5
• Jääkö esteettömyys EU:ssa puolitiehen? Pirkko Mahlamäki kehottaa viestimään sosiaalija terveysministerille, millaista esteettömyyttä Suomessa kaivataan. ESTEETTÖMYYSDIREKTIIVI = Säätää jäsenmaiden lainsäädännön vähimmäisvaatimukset esteettömyydelle yhteiskunnassa. EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO (MINISTERINEUVOSTO) = Hallitusta vastaava toimielin, joka neuvottelee ja hyväksyy EU:n lainsäädännön, yleensä yhdessä Euroopan parlamentin kanssa. EUROOPAN PARLAMENTTI = Eduskuntaa vastaava toimielin (lisätietoa EU:sta ymmärrettävästi: Euroopan parlamentti selkokielellä http://europarlamentti.info/fi) EU:n esteettömyysdirektiivi uhkaa koskea vain sähköisiä palveluja ja laitteita, ei rakennettua ympäristöä. On aika vaikuttaa. TEKSTI Sari Heino-Holopainen EU-MAISSAKIN VAMMAISILLA ihmisillä on usein vaikeuksia saada tuotteita ja palveluja yhdenvertaisesti muiden kanssa. Esteettömyysdirektiivin asettaisi jäsenvaltioille yhtenäiset vähimmäisvaatimukset yhteiskuntien esteettömyyteen. Joillakin Euroopan unionin mailla on jo olemassa kansallista esteettömyyslainsäädäntöä, mutta monilla – kuten Suomella – ei vielä ole. Siksi direktiivi on meilläkin tärkeä askel eteenpäin. Käännös väärään suuntaan Euroopan unionin neuvosto eli ministerineuvosto otti joulukuussa vihdoin kantaa Euroopan Parlamentin valmistelemaan esteettömyysdirektiivi-esitykseen (European Accessibility Act, EAA). Sen kannan mukaan ainoastaan tiettyjen tavaroiden ja palvelujen olisi oltava esteettömästi saatavilla. Niitä ovat ensisijaisesti älypuhelimet ja tietokoneet, televisiot, verkkokaupat, lippuja sisäänkirjautumisautomaatit, pankit ja pankkiautomaatit sekä e-kirjat. Direktiiviä on valmisteltu pitkään. Euroopan Vammaisfoorumi EDF (European Disability Forum) on pyrkinyt vaikuttamaan siihen ja esittänyt, että sen tulisi koskea myös esimerkiksi rakennettua ympäristöä. Suomen Vammaisfoorumin pääsihteeri Pirkko Mahlamäki on ollut vaikuttamisessa mukana EDF:n hallituksen ja työvaliokunnan jäsenenä ja kertoo, että EU-parlamentti on ollut avoin laajemmalle esteettömyydelle. ”EU:n ministerineuvoston näkemykset ovat hyvin kaukana vammaisliikkeen esittämistä. Siinä jäi pois monta asiaa, jonka puolesta olemme kamppailleet ja joille saimme ymmärrystä Euroopan parlamentissa.” ”Olimme saamassa aikaan EU:n laajuisen esteettömyyttä edistävän direktiivin mm. julkisille hankinnoille, palveluille ja tavaroille. Nyt ollaan kriittisessä vaiheessa, jolloin näyttää siltä, että esteettömyysvaatimus ei sittenkään koskisi julkisia hankintoja, ei rakennettua ympäristöä, ei liikennevälineitä eikä mediapalveluja.” Esteet jäävät Mahlamäki konkretisoi esimerkein, mitä voi tapahtua, jos esteettömyysdirektiivi tulee voimaan tällaisena: ”Lippuautomaatit aseman sisällä voivat olla esteettömiä, mutta rakennukseen pääsy ei. Kun julkiset hankinnat ja liikennevälineet jäävät vaikutusalan ulkopuolelle, raitiovaunujen, bussien, junien tai teiden ei tarvitse olla esteettömiä. Puuttuu myös olennaisen tärkeä viittaus muuhun EU-lainsäädäntöön, kuten julkisten hankintojen sääntelyyn. Jos esteettömyysvaatimukset niistä puuttuvat, valtion, maakuntien tai kuntien ei tarvitse hankinnoissaan edellyttää tuotteiden ja palvelujen olevan esteettömiä. Tämä voi vaikuttaa esimerkiksi sairaaloiden ja virastojen toimintaan.” Ministerineuvosto ja Euroopan parlamentti neuvottelevat nyt direktiivistä. Jos yhteinen kanta syntyy, direktiivi annetaan ensi vuoden aikana. Siirtymäaika kestää vuosia. Nyt voi vaikuttaa Suomi ei ole ottanut EU:ssa kantaa laajemman esteettömyyden edistämiseksi. ”Suomi suhtautuu valitettavan nuivasti esteettömyysdirektiiviin. Suomen mukaan Euroopan Vammaisfoorumin esitys tulisi liian kalliiksi kaikille toimijoille”, Mahlamäki kertoo. Nyt, kun ministerineuvoston ja Euroopan parlamentin kantoja sovitellaan yhteen, on tärkeä hetki vaikuttaa Suomen kantaan. EDF ja vammaisjärjestöt pitävät yhteyttä ministerineuvostoon ja virkamiehiin. Suomalaiset vammaisjärjestöt pyrkivät vaikuttamaan erityisesti Suomen sosiaaliministeriöön ja Euroopan Parlamentissa istuviin suomalaisiin meppeihin. Kansalainen voi vaikuttaa viestimällä kantansa sosiaalija terveysministerille sekä ministeriöön. ”Viestit siitä, kuinka tärkeää esteettömyys tulevaisuudessa on, kun toimintarajoitteisia ihmisiä on paljon, ovat tärkeitä”, painottaa Pirkko Mahlamäki. ”Nyt tarvitaan myös positiivista pöhinää esteettömyyden ympärille. Esteettömyys ei ole kallista eikä kohtuutonta, vaan ihan selkeästi se tuo hyvää kaikille, myös vanhenevalle väestölle.” 6 Tukilinja 2/2018 Suomi suhtautuu valitettavan nuivasti esteettömyysdirektiiviin.
• 7 kysymystä TEKSTI: Sanni Purhonen KUVA: Ismo Helén Uudenmaan matkapalvelut yhtenäistyvät Taksiliikenne vapautuu heinäkuussa kilpailulle. Sen jälkeen Uudenmaan kunnat suunnittelevat hoitavansa vammaispalvelumatkat yhtenäisesti Helsingin matkapalvelukeskuksen kautta. Kysyimme Eeva Pitkäseltä, miten muutos koetaan. 1. Millainen merkitys matkapalvelulla on omassa elämässäsi? ”Vantaan invalideissa vaikuttamiseen liittyviä matkoja teen neljänä päivänä viikossa. Meillä on paljon harrastustoimintaa ja suuri osa päivistä kuluu tuen ja avun tarjoamiseen sosiaalipalvelujen hakijoille. Kiikutan papereita sosiaalitoimistoon vaikka henkilökohtaisesti. Aikaa kuluu lisäksi kuorolaulun parissa, ja Hyvinkäällä asuvaa tytärtä perheineen tulee myös tavattua säännöllisesti.” 2. Mikä vantaalaisia huolestuttaa vammaispalveluun kuuluvien matkapalvelujen muutoksessa? ”Ihmiset ovat todella peloissaan ja huolissaan. Kysymys on siitä, ettemme halua Helsingin matkapalvelukeskusta Vantaalle. Naapureilta olemme kyllä saaneet kuulla riittämiin, kuinka huonosti kyseinen palvelu toimii!” 3. Mikä on ollut palvelun pahin puute? ”Matkapalvelukeskuksen autoa saattaa joutua odottelemaan tilauksesta jopa 45 minuuttia. Matkoja myös yhdistellään palvelun ’tehostamiseksi’ vaikkei laki sitä edellyttäisi. Tämä voi pidentää vapaa-ajalla liikuttavaa matkaa puolikin tuntia.” ”Helsingin keskuksessa ongelmana on myös ihmisten saattaminen vaaratilanteisiin. Kehitysvammaisia ja näkövammaisia henkilöitä on viety takseilla vääriin paikkoihin, pyörätuoleja on kaatunut ja ihmisiä loukkaantunut.” 4. Mikä on suurin muutos kuljetuksen tilaamisessa asiakkaan kannalta? ”Yksityisyyden suojalla ei ole niin väliä, vaan on ilmoitettava usealle taholle etukäteen, mihin on menossa, miksi ja koska aikoo tulla takaisin. Spontaani liikkuminen tehdään mahdottomaksi. Emme me ole mitään narussa pidettäviä elukoita, emme aio suostua tällaiseen!” 5. Millainen taksimalli olisi mielestäsi toimivampi? ”Samanlainen malli kuin muillakin ihmisillä. Taksipalvelun tarkoitus on, että olemme yhdenvertaisia. Vantaan taksi on toiminut yhdestä numerosta, ja ensimmäinen vapaa auto tulee heti paikalle. Toki matkojen pieni määrä rajoittaa liikkumista, mutta palvelu on toiminut hyvin.” 6. Helsingin matkapalvelukeskus kiistää saaneensa runsaasti huonoa palautetta. Miten selität tämän? ”Vammaiset ihmiset ovat niin väsyneitä, etteivät jaksa antaa palautetta. Koetaan ettei mikään kuitenkaan muutu. Huonon palautteen kiistäminen on ihan silkkaa tilastojen kaunistelua!” 7. Miten tilanne tästä etenee, voitteko yhdistyksenä vaikuttaa muutokseen? ”Viime kuukaudet olemme istuneet kuulemistilaisuuksissa ja työryhmissä. Kaupungit haluaisivat vain itse päättää kaikesta eivätkä joutua tekemisiin aktiivisten vammaisten kanssa. Siinä on kuitenkin se mutta, että laki on meidän puolellamme. En ole lähdössä Vantaalta mihinkään – jos lähtee sutta pakoon, karhu tulee vastaan. Suhtaudun tulevaisuuteen positiivisesti, vaikka muutoksesta tiedottaminen on ollut täysin ala-arvoista, kaikki on jouduttu lypsämään.” Eeva Pitkänen on Vantaan invalidien puheenjohtaja. Tukilinja 2/2018 7
• TUKIKOHDE Tuen saaja Keijo Raitanen, 58 v., Toholampi. Tuen tyyppi Startti-stipendi Käyttökohde Lajivaruste. 8 Tukilinja 2/2018
• KYUDO = Japanilainen jousella ampumisen taito. Suomessa harrastajia on muutamia kymmeniä, Euroopassa ja Yhdysvalloissa muutamia tuhansia ja Japanissa puolisen miljoonaa. IAIDO = Japanilainen miekkailutaito. NUOLI = perinteinen materiaali bambu, nykyään alumiiniputki. Nuolissa käytetään linnunsulkia ja nuolen pituus on ampujakohtainen. Seremonioissa voidaan käyttää viheltäviä nuolia. YUMI = Epäsymmetrinen vastakaarijousi, normaalipituus 227 cm. Pituus on kuitenkin ampujakohtainen. SOKEAN SAMURAIN tähtäimessä on keskittyminen Startti-stipendi kannusti japanilaisista budolajeista kiinnostunutta Keijo Raitasta jatkamaan valitsemallaan jousen tiellä. TEKSTI JA KUVAT Riitta Skytt Tukilinja 2/2018 9
• K ahdeksan vuotta sitten Keijo Raitanen, 58, sokeutui täysin äkkinäisen ja lyhyen sairauden jälkeen. “Alussa minulla oli tunne, että elämä oli tässä ja odottelen pimeydessä kuolemaa”, Keijo kertoo. ”Olisin voinut jäädä eläkeläiseksi, joka kulkee kylpytakki päällä pitkin päivää ja kuuntelee äänikirjoja.” Opettajana työskentelevällä vaimolla oli kuitenkin parempi ehdotus. Mitä jos Keijo alkaisikin opiskella? Edes yleissivistyksen vuoksi. Lukiosta yliopistoon Keijo löysi netissä toimivan eLukion. “Suoritin siellä muutamia kursseja uskonnossa ja historiassa. Halusin oppia lisää.” Henkilökohtainen avustaja lupautui kuljettamaan innokkaan opiskelijan Oulun avoimen yliopiston teologian luennoille. Perheen kotoa Toholammilta edestakainen matka oli nelisensataa kilometriä. “Lähes aina räntää ja loskaa”, Keijo kuvailee. He eivät kuitenkaan jättäneet yhtään luentoa väliin, ja Keijo pääsi kaikista tenteistä läpi hyvillä arvosanoilla. Siitä rohkaistuneena hän haki Helsingin yliopiston teologiseen tiedekuntaan. Lähiaikoina hän suorittaa teologian kandidaatin tutkinnon ja vuorossa on maisterivaihe. Opinnot ovat jo tuottaneet tulosta. Touko– kesäkuun vaihteessa Keijoa voi kuulla radiossa kahtena perjantaina. Hän pitää Yle Radio 1:n iltahartaudet 25.5. ja 1.6. Iaido – miekan tie Jo nuorena miehenä Keijo kiinnostui japanilaisesta kulttuurista. “Luettuani ensimmäisen kerran japanilaisen Junichiro Tanizakin teoksen minua alkoi kiehtoa se toisenlainen maailma.” Hän tutustui myös japanilaiseen budolajiin, iaidoon. Se perustuu vanhaan miekkailutaitoon, jossa harjoitellaan miekalla tehtäviä liikesarjoja. “Olin nähnyt iaido-esityksen ja se oli todella tyylikästä. Kävin oitis ostamassa itselleni alkeiskurssilla tarvittavan puumiekan, bokkenin, ja valkoisen judopuvun. Kun sitten menin salille uudenkankeassa pyjamassani puumiekka kädessä, tajusin että taidan olla vielä aika kaukana tyylikkäästä, japanilaisesta miekkailijasta”, Keijo kertoo. Vuosien myötä bokken vaihtui oikeaan japanilaiseen miekkaan ja Keijo ajautui harrastusseuransa hallinnollisiin hommiin. Hän istui kokouksissa ja järjesteli harrastusja leiripaikkoja. Vaativa harrastus, yrittäjyys ja lapsiperheen arki olivat kuitenkin ajan myötä turhan työläs yhdistelmä. Keijo luopui harrastuksesta eikä avannut treenisalin ovea 20 vuoteen. “Usein ihminen murehtii jotain – tulevaisuutta tai mennyttä. Kun teet jotain täysin keskittyneesti tässä ja nyt – silloin olet vapaa.” Kyudo – jousen tie Noin puolitoista vuotta sitten Keijo oli vaimonsa kanssa Helsingissä. He kävivät kaupassa, jossa myytiin susheja, ja vaimo sattui mainitsemaan ettei ole koskaan maistanut niitä. “Sittenhän meidän pitää maistaa”, totesi Keijo. He ostivat kaksi rasiaa. “Siitä se taas lähti, kaikkien vuosien jälkeen! Soitin vanhan budoseurani puheenjohtajalle, kerroin tilanteeni ja sanoin, että tällä kertaa haluaisin oppia kyudoa.” Kuydo on perinteinen japanilainen jousiammuntalaji. Keijo toivotettiin tervetulleeksi ja hänelle löytyi oma ohjaaja. “Kyllä me olimme vähän ihmeissämme, että mitenhän tämä nyt menee. Seuralla ei ole toimintaa näkövammaisille ihmisille”, Keijo kertoo. Perustekniikoiden harjoittelun jälkeen Keijo sai käyttöönsä seuran jousen. Dojoon eli harjoitussaliin hänelle tehtiin oma paikka merkitsemällä se lattiaan teipatulla narulla. Harjoituksissa käytetään pehmeitä tossuja, tabeja, jotka jalassa narua on helppo seurata. Narun toisessa päässä on pöytä, jossa Keijo pitää nuoliaan. Toisessa “Kenelle tahansa saattaa tulla eteen tilanne, jossa ei ole enää näköalaa, silti uskon, että toivottomassakin tilanteessa voi lopulta löytyä vaihtoehtoja”, sanoo Keijo. Hän sokeutui täysin 8 vuotta sitten. 10 Tukilinja 2/2018
• Toisen käsinettä ei saisi katsoa, se paljastaa liikaa. Kuluminen kertoo, minkälainen tekniikka ampujalla on. TUKILINJAN TILAAJILLE SÄHKÖINEN LASKU SÄÄSTÄÄ AIKAA JA LUONTOA Myös Tukilinjan tilaajapalvelu on ottanut käyttöön sähköisen laskun. Mikäli olet tilannut Tukilinjan aikaisemminkin, voit siirtyä e-laskun käyttöön ottamalla esiin viimeisimmän laskusi ja tekemällä verkkopankissasi e-laskusopimuksen Vammaisten koulutuksen ja työllistymisen tuki ry:n kanssa. Laskusta löytyvä asiakasnumero toimii viitenumeron sijasta tunnistetietona. Mikäli kyseessä on ensimmäinen tilauslasku tai uutta tilausta on edeltänyt tilaustauko, toimitamme laskun edelleen paperisena samassa kuoressa lehden kanssa. Kun olet tehnyt e-laskusopimuksen VKTT ry:n kanssa, saat tilaamasi Tukilinja-lehden laskun jatkossa aina sähköisenä laskuna suoraan verkkopankkiisi. Sähköisen laskun käyttö säästää käsittelymaksuja, aikaa ja luontoa. Se suojaa sinut myös laskun hukkaamiselta ja näppäilyvirheiltä. Samalla laskut tallentuvat automaattisesti sähköiseen arkistoosi. NÄIN OTAT KÄYTTÖÖN SÄHKÖISEN LASKUN 1. Kirjauduttuasi verkkopankkiisi etsi verkkopankkisi valikoista kohta "E-lasku", "E-laskusopimukset" tai "Tee e-laskusopimus" ja klikkaa sitä. 2. Hae laskuttaja nimellä. Tukilinjan löydät nimellä Vammaisten koulutuksen ja työllistymisen tuki ry. 3. Täytä verkkopankkisi pyytämät, laskun maksamiseen liittyvät tiedot. Laskun tunnistetieto on Tukilinjalla asiakasnumero, joka löytyy laskun oikeasta yläreunasta. Hyväksy sopimus. 4. Tämän jälkeen saat Tukilinja-lehden laskut jatkossa suoraan verkkopankkiisi. Kun keskityin, tuli lopulta napakymppi. päässä on styrox-levy maalitauluna. Ampumapaikka on kolmen metrin päässä maalitaulusta, se on merkitty lyhyellä, poikittaisella narulla. VAU ja Tukilinja apuun Kyuodo-ampujat käyttävät oikeassa kädessään käsinettä, joka suojaa sormia. Käsineen puulla kovitetun peukalon hangassa on lovi, johon jousen jänne asetetaan. Tähän asti Keijo oli käyttänyt seuran käsinettä. Taitojen kehittyessä hän halusi oman käsineen, mutta se on kallis hankinta: käsine maksaa lähemmäs 700 euroa, koska se tilataan ampujan mittojen mukaan Japanista. Hankintaa varten Keijo haki Suomen Vammaisurheilu ja -liikunta VAU ry:n ja Tukilinjan yhteistyössä myöntämää 500 euron Startti-stipendiä, joka hänelle myönnettiin. Faijan puku ja broidin kengät Koska käsineen tilaus ei saanut mennä pieleen, Keijo valmistautui operaatioon äärimmäisen huolellisesti. “Piirsimme avustajan kanssa kaavakuvan kädestäni. Otimme kaikki mahdolliset mitat, kuten jokaisen sormen ympärysmitat.” Avustaja kirjoitti mitat viivapiirrokseen ja kädestä otettuihin valokuviin. Ne lähetettiin kirjekuoressa Japaniin. ”Liitin mukaan myös mittanauhan, jolla mitat oli otettu, ettei vahingossa käy niin, että japanilaisen sentti on erilainen kuin meidän”, Keijo kertoo. “Kun hanska kuukauden kuluttua tuli, tuntui heti, että tämä on nyt oma. Seuran hanska oli ollut aivan väärän kokoinen, kuin olisin käyttänyt faijan pukua ja broidin kenkiä.” Kestää läpi elämän Keijo ottaa käsineen puuvillaisesta suojapussista. “Tämä haisee aika järkyttävältä”, hän sanoo tyytyväisenä. Käsine tuoksuu vahvasti tuoreelta savukinkulta. Haju tulee peurannahasta, joka savustettuna kestää paremmin kosteutta. Haju kyllä haihtuu ajan myötä. Käsineen on tarkoitus kestää ampujan koko elämän ajan. Ensin kyudo-ampuja vetää käteensä ohuen puuvillaisen suojakäsineen ja vasta sen päälle nahkaisen. Keijo ottaa jousen, valitsee nuolen, menee paikoilleen ja keskittyy. “Pidän eniten tästä hetkestä, kun seison valmiina. Jousi ja nuoli ovat vieressä ja valmistaudun kumartamaan taululle. Taululle kumarretaan, koska sitä tulee kunnioittaa”, hän selittää. “Usein ihminen murehtii jotain – tulevaisuutta tai mennyttä. Kun teet jotain täysin keskittyneesti tässä ja nyt – silloin olet vapaa.” Keijoa Raitanen pitää Yle Radio 1:n iltahartaudet 25.5. ja 1.6. Tukilinja 2/2018 11
• Kannustaminen kantaa pitkälle Vammaisuus ei ole este ICT-alalle työllistymiseen, selvisi tuoreessa tietojenkäsittelytieteiden väitöskirjassa. Tukilinja tuki sen valmistumista vammaistutkimusapurahalla. TEKSTI Minna Korva-Perämäki KUVAT Petteri Löppönen Kaikki haastatellut olivat suomalaisia ja heillä oli takanaan joko ICT-alaan liittyvä korkeakoulututkinto tai korkeakouluopintoja. Mononen kertoo yllättyneensä myönteisesti siitä, kuinka positiivisia ajatuksia ja kokemuksia vammaisilla henkilöillä oli sekä korkeakouluopintojen että työllistymismahdollisuuksiensa suhteen. Monosen lukemassa Merikannon artikkelissa todettiin, että Suomessa on noin 30 000 vammaista ihmistä, jotka haluaisivat päästä töihin, mutta eivät työllisty. Väitöskirjatutkimuksessa selvisi, että ainakaan ICT-alalla vamma tai apuvälinetarve eivät estä korkeakoulutettujen ihmisten työllistymistä. Vamma ei estä työntekoa ”Vammaisuudella ei juurikaan ollut vaikutusta työpaikan saamiseen”, selvittää Mononen. Vammaisuus oli vaikuttanut negatiivisesti ainoastaan yksittäisissä työpaikan hakuprosesseissa. ”Haastateltavat näkivät vammaisuutensa osana persoonaa, ei heikkoutena Useat haastateltava toivat selkeästi esille myös sen, että omasta vammasta on hyvä puhua avoimesti työpaikalla, jotta kanssaihmisten on helpompi suhtautua heille kenties uuteen ja erilaiseen tilanteeseen”, Mononen selvittää. Apuvälineiden saatavuus ja käyttö työpaikalla ei sekään noussut keskeiseksi ongelmaksi. Käytettyjä apuvälineitä olivat esimerkiksi ergonomiset työvälineet, puheentunnistusohjelma kirjoittamisen apuna tai sähkötoiminen ovi. Haastateltavat kertoivat työskentelevänsä työpaikallaan enimmäkseen itsenäisesti. Vain muutama tarvitsi apua pienissä toimissa, kuten korkealla olevien tavaroiden kurottamisessa. Realismia ja kannustusta Yhteen asiaan vammaisuus oli kuitenkin vaikuttanut merkittävästi: ICT-alan opiskelupaikan valintaan. Jukka Mononen kertoo, että hänen haastattelemansa työntekijät tunnistivat hyvin vammoistaan johtuvat rajoitteet. Toinen tekijä, joka nousi esiin, oli kannustamisen tärkeys: lähimmäisten ja opettajien kannustus hakeutua korkeakouluopintoihin nähtiin merkittäväksi tekijäksi niiden aloittamisen kannalta. Työllistymistä edistivät myös opintojen aikana luodut verkostot ja oma osaaminen. Näillä eväin haastatellut työllistyivätkin ICTalan työtehtäviin hyvin: lähes kaikilla tutkimukseen osallistuneilla oli pitkä työura ensimmäisen työnantajansa palveluksessa, ja he olivat myös edenneet urallaan hyvin. Uskalla opiskella ja palkata ”Toivon väitöskirjani tulosten rohkaisevan vammaisia nuoria hakeutumaan korkeakouluopintoihin ja työelämään aikaisempaa aktiivisemmin, sekä heidän opettajiaan ja työnantajiaan kiinnittämään enemmän huomiota osaamiseen ja kelpoisuuteen kuin vammaisuuteen”, painottaa Jukka Mononen. ”Tämä tutkimus haastaa myös rekrytoinnista vastaavia henkilöitä arvioimaan omia arvojaan ja asenteitaan erilaisia ihmisiä kohtaan”, hän lisää vankalla äänellä. Kiitokset tukijoille Mononen kertoo, että ilman taloudellista tukea ja sujuvaa yhteistyökumppanuutta neljä vuotta kestänyt väitöskirjan työstäminen olisi ollut huomattavasti raskaampi urakka. ”Haluan kiittää väitöskirjan mahdollistamisesta Oulun yliopiston tietoja sähkötekniikan tiedekuntaa sekä tutkijakoulua. Kiitän myös Vammaisten koulutuksen ja työllistymisen tuki ry:tä 6000 euron tuesta, joka mahdollisti osittaisen opintovapaan pitämisen päivätyöstä tutkimustyön aikana.” Muita tukijoita olivat Oulun Kauppaklubi, Tauno Tönningin säätiö ja Emil Aaltosen säätiö. ”Haluan kiittää myös kaikkia haastateltavia, dosentti Raija Halosta väitöskirjan ohjauksesta, KT Eija Häyrystä osallistumisesta tutkimustyöhön sekä lähimmäisiä ja ystäviä tuesta”, lisää tyytyväinen väitöskirjan tekijä. TUKIKOHDE FILOSOFIAN MAISTERI ja insinööri (AMK) Jukka Mononen väitteli filosofian tohtoriksi 13.1.2018 Oulun yliopistossa. Väitöskirjan nimi oli Korkeasti koulutettujen vammaisten integroituminen ICT-alalle heidän itsensä kokemana – ”Älä anna muille etumatkaa! Mononen kertoo saaneensa idean väitöskirjaansa kesäkuussa 2012 luettuaan Yleisradion toimittaja Tiina Merikannon artikkelin Pyörätuoli ei estä työntekoa – asenteet ja ennakkoluulot estävät. Artikkelia pohdittuaan yksityisellä sektorilla asiantuntijana työskentelevä Mononen perehtyi aiheeseen työstämällä pro gradu -tutkielman nimeltä Korkeasti koulutettujen vammaisten työllistyminen ICT-alalla. Valmistumisensa jälkeen hän päätti dosentti Raija Halosen kannustamana jatkaa aiheen tutkimista. ”Väitöskirjan työstäminen oli minulle innostava harrastus työn ohella”, kertoo Mononen. Uusi tutkimusala Tutkimuksessa selvitettiin, millä keinoin henkilöt, joilla on joko fyysinen tai aistivamma, integroituivat tietoja viestintäteknologian alalle suoritettuaan ensin siihen soveltuvan korkeakoulututkinnon. Aiheesta ei ollut siihen mennessä tehty juurikaan tieteellistä tutkimusta, joten tavoitteena oli täyttää tiedollinen aukko. Monosen tavoitteena on jatkaa aiheeseen syventymistä lähitulevaisuudessa ja sitä kautta parantaa vammaisten henkilöiden marginaalista asemaa työmarkkinoilla. ”Jatkossa haluan tutkia vammaisten henkilöiden työllistymistä työnantajien ja työkavereiden näkökulmasta.” Positiivinen tutkimustulos Jukka Mononen haastatteli tutkimukseensa 8 naista ja 13 miestä, joiden ikä, vammat, koulutus ja työkokemus vaihtelivat laajasti. ”Löysin haastateltavat esimerkiksi vammaisjulkaisujen, sosiaalisen median sekä omien ja väitöstyön ohjaajan verkostojen kautta”, Mononen kertoo. Me ollaan Rekku vielä joku päivä töissä Piilaaksossa! 12 Tukilinja 2/2018
• Jukka Mononen tutki, miten ICT-alalle työllistyminen onnistuu vammaisena. Kokemusta on, sillä hänellä itselläänkin on toisen jalan proteesi. Tukilinja 2/2018 13 Apurahan saaja Jukka Mononen, 36, Oulu Tuen tyyppi Vammaistutkimusapuraha, 6000 e. Käyttökohde Tutkimus korkeakoulutettujen vammaisten työllistymisestä ICT-alalle. Haastateltavat kertoivat työskentelevänsä itsenäisesti. Vain muutama tarvitsi apua pienissä toimissa, kuten korkealla olevien tavaroiden kurottamisessa.
• Venäläisiä tarinoita vammaisuudesta Nuorena vammautunut Rudak on saanut kansainvälistä tunnustusta elokuvastaan ja sarjakuvakirjastaan. Lasten sarjakuvaromaanissa Olen elefantti! kerrotaan asenteista erilaisuutta kohtaan. 14 Tukilinja 2/2018 Vammattomat ihmiset ajattelevat tietävänsä, mitä vammaiset tarvitsevat, mutta eivät ymmärrä konkreettisia ongelmia
• Monialainen taiteilija Vladimir Rudak on saanut tunnustusta vinon hauskoista elokuvistaan. Niiden kuvaukset vammaisuudesta pohjautuvat hän omiin kokemuksiinsa. TEKSTI Sanni Purhonen KUVAT Ismo Helén PETROSKOILAINEN ohjaaja-käsikirjoittaja-kirjailija-muusikko Vladimir Rudak (s. 1968) halvaantui 23-vuotiaana onnettomuudessa. Hän ei jäänyt surkuttelemaan tilannettaan, vaan ryhtyi toimimaan aktiivisesti sekä taiteen saralla että vammaisten aseman parantamiseksi. Rudak paitsi ohjaa elokuvia ja dokumentteja, myös kirjoittaa ja opastaa nuoria vammaisia dokumenttielokuvan tekoon. Hänet on huomioitu toiminnastaan jo useilla palkinnoilla. Viimeisimpänä aluevaltauksenaan Rudak on nyt myös sarjakuvantekijä. Hänen käsikirjoittamansa lasten sarjakuvaromaani Olen elefantti! (Ja slon!, 2017) valittiin kansainväliselle White Ravens -kirjalistalle, johon kootaan vuosittain parhaat lastenja nuortenkirjat eri maista. Kirja kertoo vertauskuvallisesti erilaisuudesta ja vammaisten kohtaamista asenteista, ja sen on kuvittanut Lena Uzhinova. Menestystä festivaaleilla Syksyllä 2017 Rudak vieraili Suomessa vammaiselokuvien KynnysKino -festivaalilla kertomassa satiirisesta Ananas-elokuvastaan (2016). Pienellä budjetilla Petroskoissa tuotettu, Rudakin omiin kokemuksiin pohjaava elokuva on saanut kiitosta Yhdysvalloissa saakka. Suomessa se on esitetty esimerkiksi Venäläisen elokuvan festivaalilla Kino Lokakuussa. Tarinan antisankari Gennadi ( Aleksandr Galijev) loukkaantuu auto-onnettomuudessa ja joutuu pyörätuoliin. Tämän seurauksena kanssaihmiset alkavat suhtautua häneen todella oudosti, mitä epärehellinen mies osaa käyttää myös hyväkseen. Velmun päähenkilön kautta nauretaan yhteiskunnalle, joka pitää vammaisia rassukoina. Vammaisuuteen liittyvät ennakkoluulot Venäjällä ovatkin Rudakille tuttuja. ”Kehittelin filmin ideaa yhdessä Larisa-vaimoni kanssa osin oman arkeni pohjalta. Se alkoi draamana, mutta kääntyi lopulta enemmän komediaksi”, hän kertoo. ”Kaikki eivät tietenkään pidä tällaisesta tyylistä tai päähenkilöstä. Pääsääntöisesti vastaanotto on kuitenkin ollut todella hyvä.” Ei niin esteetön Petroskoi Miten ennakkoluulot sitten vaikuttavat vammaisten asemaan Rudakin kotikaupungissa? Kysymys vetää miehen mietteliääksi. Aivan kuten Suomessakin, esteettömyys on yksi selkeistä koetinkivistä asenteille. Rudak suhtautuu asioihin positiivisesti ja kertoo, että vammaisten tilanne on jonkin verran parantunut. Muutos on kuitenkin hidasta: ”Kun vammauduin, vammaisia ei juuri katukuvassa näkynyt. Valitettavasti asunnot Petroskoissa ja muualla ovat edelleen kovin esteellisiä, joten ihmiset jäävät helposti koteihinsa. Sanoisin, että vammaisia on nykyään aiempaa enemmän ihmisten ilmoilla. Karjalassa on kuntoutuskeskuksia myös kehitysvammaisille ja monet uudet rakennukset ovat jo esteettömiä, mutta esimerkiksi koulut ovat edelleen usein esteellisiä.” ”Vammattomat ihmiset ajattelevat tietävänsä, mitä vammaiset tarvitsevat, mutta eivät ymmärrä konkreettisia ongelmia”, Rudak huokaa Suomessa opiskelleen Larisan tulkatessa vieressä. Muusikosta elokuvantekijäksi Vladimir Rudak aloitti taiteilijanuransa muusikkona ja perusti nuorena bändin. Hän soittaa edelleen kitaraa sekä säveltää ja sanoittaa omat kappaleensa, joita kuullaan myös Ananas-elokuvassa. Mieheltä on tähän mennessä ilmestynyt 2 levyä ja suunnitteilla on akustinen albumi. Musiikkia seurasi elävä kuva. Ananaksen näyttelijät ovat jo kaikki ammattilaisia Petroskoista, mutta vuonna 2005 ilmestynyt, amatöörivoimin tehty ensimmäinen pitkä elokuva oli vielä monella tavalla pioneerityötä. ”Meillä oli vain idea ja innokkaita tekijöitä, mutta siitä se lähti. Käytin filmissä vammaisia näyttelijöitä. Venäjällä juuri kukaan ei tuolloin tehnyt elokuvia vammaisista tai vammaisten kanssa”, Rudak kertoo. Sarjakuvakäännös tekeillä Vladimir Rudak opiskelee käsikirjoittamista ja haluaa kehittyä nimenomaan kirjoittajana. Häneltä on jo ilmestynyt novellikokoelma sarjakuvaromaanin lisäksi. Ehtiväiseltä mieheltä eivät projektit muutenkaan ole heti loppumassa. ”Tällä hetkellä leikkaan dokumenttielokuvaa kirjailijasta, joka muutti Karjalaan Kazakstanista. Toinen elokuvaprojekti kertoo matkasta Armeniaan, ja siinä on mukana näkövammaisia tekijöitä. En oikeastaan osaa piirtää, siksi aloin vasta nyt tekemään sarjakuvia”, Rudak luettelee ja hauskuuttaa kuulijoitaan elokuvanäytöksessä. Rudak iloitsee siitä, että yhteistyö suomalaisten vammaisjärjestöjen ja toimijoiden kanssa on saamassa jatkoa. Seuraavaksi on suunnitteilla vierailu Joensuun Parafest-vammaisfestivaaleille elokuussa. Myös Olen elefantti! -kirjan kääntämistä suomeksi kaavaillaan. ”Ennen elokuvafestivaaleja meillä ei ole ollut yhteyksiä suomalaisiin vammaisjärjestöihin. Tämä on todella hienoa!” Vladimir Rudak kävi Suomessa KynnysKino-elokuvafestivaaleilla Larisa-vaimonsa kanssa. Tukilinja 2/2018 15
• Anitta A:n iso persoona ei ole mahtua lavalle. STAND UP = Yhden hengen komediaesitys, joka hyödyntää sanallista huumoria ja vuorovaikutusta yleisön kanssa. Aiheet ovat usein omakohtaisia ja arkisen rosoisia. TEKSTI Sari Heino-Holopainen KUVAT Vesa Linna Iso A opettaa nauramaan huolille 16 Tukilinja 2/2018
• Anitta Ahosen komiikan peruaiheisiin kuuluvat oma rehevä olemus, syöpä, iäkäs äiti ja kehitysvammainen veli. Huumori asettaa vaikeatkin asiat omille paikoilleen elämässä. ”HEI, TULIN KATSOMAAN esitystäsi”, kerron stand up -koomikko Anitta Ahoselle Ohranan Krouvissa, Helsingissä. ”Onnistuu, jos vain mahdun lavalle”, huikkaa Iso A. Esiintymislava ei olekaan suuren suuri – toisin kuin tämän stand up -ladyn koko persoona. Mustissa nahkahousuissaan ja punainen tukka leiskuen Iso A tarttuu mikrofoniin yleisön jo taputtaessa. ”Matkustan paljon eri paikkakunnille. Menen mä nykyään mihin tahansa, niin kyllä miesten päät kääntyy. Nykyään vaan toiseen suuntaan!”, Anitta aloittaa. Anittan esitys kulkee vuorovaikutuksessa yleisön kanssa. Salissa tapahtuu tässä ja nyt Anittan puhuessa, nauraessa, liikehtiessä ja ilmeillessä. Kukaan ei jää kylmäksi. Esitystä seuratessa selviää, että Isolla A:lla ei ole vain yhtä lempiaihetta. Komiikkaa irtoaa monenlaisista havainnoista, joita Anitta tekee maailmasta ja ympäristöstään. Arkinen vammaisuus Anitta tunnetaan siitä, että hän tuo ronskisti lavalle arkoja asioita, myös oman syöpänsä. Hän tekee pilaa myös koostaan. Vesijuoksusta kertova standup-osuus on jo levinnyt YouTubessa. Siinä hän kertoo, miksei kannata mennä vesijuoksemaan: lopputuloshan on, kun vesijuoksijoita katsoo – mikäs muu kuin lihavuus! Yhtenä aiheena on hänen lievästi kehitysvammainen veljensä, mutta nekin vitsit syntyvät tavallisesta elämästä, ei niinkään vammaan liittyvistä tilanteista. ”Olen niin tottunut isoveljeeni, etten osaa häntä muunlaisena ajatellakaan. Kehitysvammaisuus on vain pieni vivahde ihmisessä, ei sen kummempaa”, Anitta miettii. Anittasta on mukava puhua veljestään, jos vain keksii jutun mihin veli sopii. Puhuuhan Anitta usein äidistäänkin. Ja molemmat henkilöt liittyvät kotipaikkakuntaan, rakkaaseen Juupajokeen! Kotona pelleiltiin paljon Anittan mukaan hänen komiikan tajunsa juuret liittyvät pitkälti perheeseen. ”Kotona harrastettiin ronskia huumoria. Aina on naurettu ja pelleilty yhdessä.” Niinpä ei ole ihme, että 93-vuotiasta äitiäkin kohdellaan hänen esityksissään rennosti ja mustalla huumorilla. Vaikka puheena olisi vakavakin aihe – kuten äidin kuolema, sitten kun hän on yli satavuotias – yleisö elää vahvasti mukana: ”Vi…taa odottaa sitä! Mutta minä rakastan äitiäni! Olen kohta 30 vuotta pelännyt äitini kuolemaa. Nyt olen alkanut pelätä, ettei hän kuolekaan!” ”Huumori on elämänasenteeni, joka auttaa kestämään vaikeitakin tilanteita ja hetkiä elämässä”, Anitta selittää. Hän muistelee lämmöllä kasvun aikaa veljensä kanssa. Kehitysvammainen isoveli hoiti Anittaa ja luki hänelle ääneen Grimmin satuja ja Aku Ankkaa. ”Hiihdettiin yhdessä ja välillä tapeltiinkin”, Anitta kertoo. Yhdessä veljen kanssa kuljettiin bussilla Juupajoelta Orivedelle. Anitta meni yläasteelle ja lukioon, veli kehitysvammaisten suojatyökeskukseen. Myöhemmin veli alkoi jakaa yöpostia ja yhteiset bussimatkat loppuivat. Veli hoitaa nyt vanhaa äitiä, ja siitä Anitta on hänelle kiitollinen. ”Suhteemme on edelleen lämmin. Käymme aina joskus yhdessä kaljalla tai kävelyllä.” Ronski runotyttö Anittan tyyli on ”riisi ja ronski”, niin kuin hän itse kuvailee. Hän haluaa puhua asioista häpeilemättä ja suoraan. ”Haluan yleisöltä jonkun reaktion. Mielellään se saisi olla iloa ja naurua. Ehkä joku paheksuukin rankkoja vitsejäni, mutta sille en voi mitään.” Anittassa on myös toinen puoli. Hän opiskeli aikoinaan draamaa ja kirjallisuutta Tampereen yliopistossa. Sitten hän löysi itsensä työskentelemässä Elisasta, mutta kun työt loppuivat, Anitta lähti kultaisella kädenpuristuksella pois päättäen vaihtaa ammattia. ”Oli helppo aloittaa, kun ei ollut rahapaineita. Silloin standupia harrastivat vain harvat, heistä tunnetuin on Riku Suokas.” Pikkuhiljaa syntyi mustalla huumorilla elämän tabuihinkin suhtautuva Iso A, joka panee lavalla koko olemuksellaan kaiken peliin. ”Vuodesta 2005 olen tehnyt tätä työkseni. Rakkaudesta lajiin. Tai Antti Tuiskun sanoin: rahan takii”, Anitta nauraa taas naurua, joka tarttuu. Ideoita somesta Anittan vihkot ja muistilaput ovat täynnä aiheita, samoin sähköinen Evernote-mobiilisovellus. ”Kun seuraa sosiaalista mediaa, ideoita tulee kuin tarjottimella”, hän kiittelee. Aiheita tulee myös lehdistä ja televisiosta. Sen jälkeen, kun Anitta on kirjoittanut materiaalin uusiin esityksiin, hän käy testaamassa niiden tehon stand up -esiintyjien treeniklubilla. Työ on jatkuvaa ja tämänkin kevään aikana syntyy uusia juttuja. ”Vain osa päätyy lavalle. Paljon pitäisi jaksaa tuottaa, että ehtisi uusiutua sopivaan tahtiin”, Anitta miettii. Keikkoja riittää: Rakastajat -teatterissa Porissa jatkuvat Elämä kuntoon -esitykset, joissa yhdistetään stand uppia ja teatteria. Muija ja tosimuija -kiertue-esityksiä pääsee näkemään pääkaupunkiseudulta Ylläkselle. Tarjolla on myös stand-upia pimeässä sekä stand-up -kurssi. Nauruterapiaa tarvitaan Koskaan ei tiedä, onko Anitta Ahonen tosissaan eli onko roolihahmo Iso A päällä vai ei. Tai tietää, kun ääni muuttuu matalan asialliseksi, hiljaiseksikin. Silloin, kun puhutaan siitä, miten ääni meni eikä ollut tietoa tulevaisuudesta tai kun 50-vuotias Anitta sai syntymäpäivälahjakseen kohdunrungon syövän. Tai kun Anitta miettii, mitä tapahtuu hänen kehitysvammaiselle veljelleen äidin kuoltua. Mutta elämästä ja rankoista asioista voi syntyä vapauttavaa huumoria, joka ronskiudessaan ja hauskuudessaan saa niin esiintyjän kuin katsojankin rentoutumaan niin, että jaksaa kohdata elämän taas paremmin, sen rankkuudenkin. Nauruterapiaa! ”Sanomani jää yleisön pääteltäväksi. Jokainen ottakoon esityksestäni irti sen, minkä kykenee irti saamaan”, Anitta linjaa. Juupajoen lahja maailmalle, Anitta Ahonen, menee komiikassaan syvälle elämän syövereihin. Tukilinja 2/2018 17 Menen mä nykyään mihin tahansa, niin kyllä miesten päät kääntyy. Nykyään vaan toiseen suuntaan!
• 18 Tukilinja 2/2018 HYVÄN MIELEN LUSIKOITA Anna Giss on suosittu tamperelainen bloggari, joka kääntää elämän hyvät puolet päälle päin. Nurjakin puoli löytyy: liikuntarajoite ja kipuoireyhtymä CRPS. TEKSTI Riitta Skytt KUVAT Matti Härö ja Riitta Skytt Kuka? Anna Giss, 30 v. Tampere Toimintarajoite CRPS ja liikuntarajoite Blogi www.lily.fi/blogit/ lusikoita-kiitos V aikeasti sairasta ihmistä kehotetaan usein elämään mahdollisimman normaalia elämää. Nuoren aikuisen naisen normaali elämä on usein täynnä ystäviä, kivoja vaatteita, ruokaa, matkustelua ja tulevaisuuden suunnitelmia. Kaikesta tästä ja monesta muusta kertoo suosittu lifestyle-bloggari Anna Giss, 30, sekä blogissaan Lusikoita kiitos että samannimisellä Instagram-tilillään. Päivitykset syntyvät kroonisen sairauden, kivun ja väsymyksen ehdoilla, sillä hänellä on vaikea CRPS-kipuoireyhtymä ja liikuntavamma. Viime syksynä Giss sai Apuvälinemessuilla Yhdenvertainen Suomi -tunnustuspalkinnon, joka perusteltiin lyhyesti: ”Rohkea ja esimerkillinen some-persoona, kannustava blogi.” #butyoudontlooksick – et näytä sairaalta Kun Anna kelaa vauhdikkaasti kahvilan pöytään, ehdin ajatella, että kuinka niin sairas ihminen voi näyttää noin katu-uskottavalta ja hehkeältä. Anna arvaa ajatukseni ja sanoo: “Tiedän, etten näytä niin sairaalta kuin oon, mutta voitko päästä tän asian ylitte?” Sen hän on sanonut jo usein ja eri tahoille. “On erittäin raskasta jatkuvasti nähdä itsestään lausuntoja, joissa lukee kuinka hyvältä näyttää ja kuinka ulkonäön ja kerrottujen tuntemusten välillä on ristiriitaa. En pahoittele kenellekään, että kykenen pari tuntia päivässä näyttämään tavalliselta ja iloiselta. Olen ylpeä siitä. Se toimii suojakilpenä ja tsemppinä.” #spoontheory – lusikkateoria Anna nostaa mustan nahkatakkinsa tuolin selkänojalle. Hänen oikeaan käteensä on tatuoitu timanttilukko. “Se on mun koruni, osa tyyliä.” Tilaamme cappuccinot, juttelemme somesta ja Annan Lusikoita kiitos -blogista, jota hän pitää Lily-sivustolla. Blogin nimi tulee lusikkateoriasta, jonka kehitti yhdysvaltalainen Christine Miserandino kuvaillakseen, millaista on elää kuluttuvan sairauden kanssa. Kuvitteelliset voimalusikat kuvaavat energian määrää. Sairaalla ihmisellä on päivittäin käytössään vain rajallinen määrä lusikoita. Hän joutuu siis valitsemaan huolellisesti kuinka ne käyttää, sillä lusikoita ei ole tuhlattavaksi. Hyvinä aikoina niitä on enemmän ja huonoina vähemmän. Somepäivityksiin merkitty aihetunniste eli hashtag #spoonie yhdistää tämän lusikkateorian tuntevia ihmisiä ympäri maailmaa. Sana ”spoonie” tulee englannin kielen lusikkaa (spoon) tarkoittavasta sanasta ja tarkoittaa lusikkaharrastajaa. Pelkästään Instagramista löytyy 1 238 158 #spoonie
• ”En pahoittele, että kykenen pari tuntia päivässä näyttämään tavalliselta ja iloiselta. Olen ylpeä siitä.” Tukilinja 2/2018 19 Anna Gissin blogia lukee keskimäärin 2500 henkilöä kuukausittain. Heitä houkuttaa hänen kykynsä kertoa sekä elämän valoista että varjoista. K U V A : M A T T I H Ä R Ö .
• ”Parhaimmillaan somessa saa kannustavaa vertaistukea, joka lisää ymmärrystä ja tietoa.” 20 Tukilinja 2/2018 -hashtagia ja Facebookissa on useita spoonies-ryhmiä. Suurimmassa niistä on yli 60 000 jäsentä. #chronicillness – sairaana somessa Vaikka sairaus usein eristää ihmisen sosiaalisesti, Anna painottaa, että juuri silloin some voi yhdistää. “Parhaimmillaan somessa saa kannustavaa vertaistukea, joka lisää ymmärrystä ja tietoa. Jos sairaus estää poistumasta kotoa, somessa voi verkostoitua ja olla yhteydessä muihin. Kun lusikat ovat vähissä, yksinäisyyden aukkoa voi täyttää sängystä käsin.” Blogissaan Anna on ottanut esiin myös sen, kuinka tärkeää on, että somettaja ymmärtää suojella omia rajojaan. Teksteissä ja kuvissa ei kannata paljastaa omaa sijaintiaan, henkilötunnustaan, lääkkeitään tai reseptejään “Tekstejä tarkoista lääkityksistä olen lukenut somessa useammin kuin olisin halunnut. Lääkityksiä on turha vertailla, niiden kuuluu pysyä potilaan ja hoitohenkilökunnan välisenä asiana”, Anna sanoo vakavana. “Vaikka lukijalla olisi sama diagnoosi, se ei tarkoita, että lääkkeet ja annostus olivat samat. Kertomalla omista asioistaan liian yksityiskohtaisesti saattaa asettaa itsensä ja ympäristönsä vaaralle alttiiksi.” #ownexperience – kokemuskouluttajana Anna on puhunut kroonisista kivuista lehdissä ja televisiossa, esimerkiksi tv-ohjelmissa Inhimillinen tekijä ja Huomenta Suomi. Hän käy myös potilasjärjestö Suomen Kipu ry:n kokemuskouluttajana luennoimassa aiheesta hoitotyön opiskelijoille ja sairaanhoitajille. Tukilinja on myöntänyt hänelle apurahan tukemaan tätä kokemuskouluttajana toimimista. “Blogini on tavallaan kokemuskoulutukseni jatke. Se jakaa tietoa useammalle ihmiselle. Blogi on kiinnostanut yllättävän monia, sellaisiakin joita kipu ei henkilökohtaisesti kosketa”, kertoo Anna Giss. Annan blogissa vierailee kuukausittain keskimäärin 2,5 tuhatta lukijaa ja parhaimmillaan 4,7 tuhatta. Instagramissa hänellä on noin 1500 seuraajaa. Monet terveydenhoitoalan ammattilaiset ovat kiittäneet Annaa hänen blogistaan ja kertoneet, että he ovat vinkanneet siitä työpaikallaan muillekin. “Se on ollut tosi kivaa, olen kokenut sen voitoksi”, Anna sanoo. Ihmisen energian määrää on kuvattu lusikkateorialla. Sen mukaan sairaalla ihmisellä on joka päivälle käytössä vain rajallinen määrä ”lusikoita”. Jos arjen hankaluudet kuormittavat liikaa, ne voivat loppua jo aamusta.
• UUTISIA SOME = Verkkoviestintäympäristöt, joissa sisällön tuottavat käyttäjät itse. Suomessa suosituimmat somesovellukset ovat YouTube (90 % suomalaisista käyttää), Facebook (75 %) ja WhatsApp (68 %). Seuraavina tulevat Instagram, LinkedIn, Twitter, Pinterest ja Snapchat. BLOGI = Verkkopäiväkirja, jota voidaan pitää eri sovelluksissa ja välineillä (teksti, teksti + kuvat, video). 2 % suomalaisista pitää blogia, 42 % seuraa blogeja. Aktiivisimpia ovat 25–34-vuotiaat (5 %:lla oma blogi). Blogien seuraaminen on lisääntymässä. SOVELLUS, APPI = Ohjelmistot, jotka mahdollistavat käytännön toimintoja. Viestintäsovellukset mahdollistavat julkaisemisen netissä. Toimivat yleensä sekä tietokoneella että mobiililaitteilla. HASHTAG = Aihetunniste. Sovelluksista voi etsiä mieleistään sisältöä aihetta kuvaavilla avainsanoilla, joiden eteen laitetaan #-merkki (engl. hashtag). Näin voi merkitä myös luomansa sisällöt. MINDFULNESSIA LAPSILLE Suomen Mielenterveysseura on tuottanut verkkoon lapsille suunnatun kehon ja mielen harjoitusanimaation Taran tarina. Se kuljettaa lapset ihmettelemään viidakon eläimiä ja ottamaan niiltä mallia asentoihin, jotka vaativat rauhoittumista, keskittymistä, voimaa ja notkeutta. Lapset tekevät asennot yhdessä Taran ja eläinten kanssa. Säännölliset rauhoittumisen ja läsnäolon harjoitukset muovaavat aivoja ja vahvistavat myönteistä ajattelua sekä tunteiden hallintaa. Noin 12 minuutin harjoitus on hyvä tauon paikka kouluun, päiväkotiin tai kotiin. Tarvitaan vain vähän tilaa liikkua ja pehmeä alusta. Taran tarina löytyy SMS:n sivuilta (Materiaalit / Pelit ja tehtävät). TÖIHIN PALUUN TUEKSI Mielenterveyden häiriöistä johtuvat työkyvyttömyysjaksot ovat työikäisillä yleisiä. Uusi opaskirjanen Työn muokkauksen keinot neuvoo, miten näissä tilanteissa voidaan työpaikalla parhaiten tukea työkykyä ja töihin paluuta. Työnantaja ja työntekijä voivat sopia esimerkiksi työajan tai työtilojen muutoksista, työtehtävien räätälöinnistä tai toisen työntekijän antamasta tuesta. Työn muokkauksen suunnittelu on työntekijän, esimiehen ja työterveyshuollon yhteistyötä, jossa esimiehellä on keskeinen rooli. Jos terveydentilan heikentymiseen on vaikuttanut esimerkiksi liian suuri työmäärä tai epäasiallinen kohtelu, työpaikan epäkohtia tulee korjata. Tästä hyötyy koko työyhteisö. STM:n ja Työterveyslaitoksen laatiman oppaan voi ladata pdf-muodossa Työterveyslaitoksen sivuilta. Tukilinja 2/2018 21 Moni seuraa suosikkibloggareitaan mobiililaitteella. #professionalblogger – blogista ammatti? Suomessa on vain pieni joukko ihmisiä, jotka elättävät itsensä bloggaamalla. Ansiot voivat tulla blogiin myytävistä ilmoituksista tai sponsoriyhteistyöstä. Välillä somessa liikkuu hurjia juttuja bloggareiden ansioista. Moni kuvittelee, että bloggaamalla voi helposti hankkia lisäansioita ja että lifestyle-bloggarin postiluukusta kolahtelee säännöllisesti kivoja paketteja täynnä ilmaisia vaatteita ja meikkejä. Anna ei tavoittele ammattilaisuutta eikä suosittele muillekaan blogin perustamista vain rahan ja tavaran toivossa. Alalla on kova kilpailu. On tehtävä lujasti töitä, jotta laadukkaan sisällön avulla saa suuren ja aktiivisen lukijakunnan, josta mahdolliset yhteistyötahot sitten kiinnostuvat. Anna muistuttaa blogiyhteistyötä hakevia yrityksiä ja yhteisöjä siitä, että erityisryhmät ovat persoonallisia ja uudenlaisia sisällöntuottajia. Edelläkävijäyritysten kannattaisi siis hyödyntää heitä nykyistä enemmän. Bloggareille hän vuorostaan korostaa, että sisältöyhteistyön pitää sopia omiin arvoihin. Silloin työ on mielekästä ja hauskaa.
• TULILINJALLA / KOLUMNI Maija Karhunen 22 Tukilinja 2/2018 Kolumnisti Maija Karhunen, 31, Helsinki Toimintarajoite Luustonhauraus, käyttää sähköpyörätuolia. Työ Tanssija, esiintyjä, Liikekieli.com-verkkolehden päätoimittaja. ”Teemme aina sattumanvaraisia oletuksia toisistamme omien kokemustemme pohjalta, siis projisoimme omaa itseämme toisiin.” Ennakkoluulot niksauttava freak show TAMMIKUUSSA ESITIN sooloteos AJIMAA Zodiak – Uuden tanssin keskuksessa Helsingin Kaapelitehtaalla. Teoksen ohjasi ja siihen teki koreografian Marc Philipp Gabriel, kaverini niiltä ajoilta, kun opiskelimme koreografiaa ja nykytanssia samassa koulussa Berliinissä. Marc lähestyi tuolloin minua ja kertoi, että haluaisi tehdä freak show’n, sooloesityksen jonka esiintyjä olisin. Lähdimme yhdessä purkamaan tuota erikoista ehdotusta ja miettimään, mistä kumpuaa halumme nähdä joku toinen tietynlaisena, tässä tapauksessa friikkinä. Nimenomaan silloin, kun joku on ulkomuodoltaan poikkeava, esimerkiksi vammainen, näemme ja myös haluamme nähdä hänet tietynlaisena omien ennakkokäsitystemme valossa. Sama pätee oikeastaan kaikkiin sosiaalisiin tilanteisiin ja suhteisiin. Teemme aina sattumanvaraisia oletuksia toisistamme omien kokemustemme pohjalta, siis projisoimme omaa itseämme toisiin. Vammaiseen kohdistettuna nuo oletukset ja projisoinnit ovat ehkä tavallista voimakkaampia, ja ne voivat tuntua haitallisilta, rajoittavilta tai ainakin rasittavilta. ENNAKKO-OLETUKSET VAMMAISISTA voivat liittyä esimerkiksi käsitykseen avuttomuudesta ja kykenemättömyydestä, mikä johtaa suojelunhaluun ja ylihuolehtimiseen. Tai halutaan nähdä vammainen vahvana selviytyjänä – kyynisesti ajateltuna omatunto puhdistuu, kun nähdään vammainen henkilö vaikeuksista huolimatta elämässä normaalia elämää ja osallistumassa yhteiskuntaan. Ennakkokäsitykset voivat johtaa myös siihen, että arjen tilanteissa ihmiset utelevat vammaisilta henkilöiltä henkilökohtaisista asioista. Kysymykset ja intiimit utelut ovat joskus ymmärrettäviä, joskus eivät mutta aina niihin täytyy keksiä jotain vastattavaa, selittää omat asiat auki. Vammaisiin voidaan liittää myös ylitsevuotavan positiivisia mielikuvia. Jokaisella vammaisella on tämän lisäksi ennakkoluuloja niin itseä kuin muita kohtaan – myös minulla. NÄISTÄ AIHEISTA päätimme tehdä sooloteoksen Marcin kanssa. Kenties lopputuloksesta tuli eräänlainen freak show, mutta sellainen, jota ei tehdä yleisön ennakkoluulojen tyydyttämiseksi vaan niiden hämmentämiseksi ja sijoiltaan niksauttamiseksi. Viihdyttäjäfriikin sijasta minulla on esiintyjänä voimakas rooli. Yritämme ikään kuin heijastaa projisoinnit, ennakkokäsitykset ja niiden sattumanvaraisuuden takaisin katsojiin päin. Esityksen alussa esimerkiksi noin kymmenen minuutin ajan vain joogaan. Katsoja saa luvan katsoa kehoa, jollaisia emme usein näe teatterin lavoilla, ja tottua sen katsomiseen. Ehkä kohtaus lähentelee freak show’n ideaa, mutta samalla teen siinä lempeää joogaa, jolla on merkitystä myös minulle: samanlaisia joogaharjoituksia teen myös omassa rauhassa kotini yksityisyydessä. Esityksessäkin voin sen avulla keskittyä ja lämmitellä. MEILLÄ ON OLLUT onni esittää AJIMAA jo vuodesta 2013, jolloin se oli vasta koulutyö. Sen jälkeen esitys on kehittynyt paljon ja olemme esittäneet sitä mitä erilaisimmissa paikoissa. Perinteisten teatteritilojen lisäksi olemme esiintyneet festivaalissa pienessä Sånin kylässä Norjassa, jossa esitystilana oli sirkusteltta. Se toi omat mielleyhtymänsä teokseen, joka sai alkunsa freak show’n ideasta. Ensi vuonna esitämme AJIMAN vielä Berliinissä. Teos henkilökohtaisesta aiheesta teki minusta ja ohjaaja-koreografi Marcista läheiset ystävät. En joutunut käsittelemään aihetta yksin vaan yhdessä kaverin kanssa, jolle en jatkuvasti joutunutkaan selittämään itseäni – työprosessi sai minut ymmärtämään jotain empatiasta. Nyt olemme kaiken työn jälkeen lähdössä lomailemaan, ensin reppureissaamaan Etelä-Italiaan ja sen jälkeen residenssimatkalle Japaniin. Japani on ymmärtääkseni edelläkävijä esteettömyydessä. Onkin hauska päästä kokemaan edes matkalaisena yhteiskunta, jollainen muualla päin maailmaa on vielä pelkkä utopia. FREAK SHOW = Huvitilaisuuksiin 1500-luvulta lähtien liittynyt erikoisuuksien näyttely, jollaisissa usein esiintyi vammaisia ihmisiä. Osoittelevat tv-ohjelmat erilaisista ihmisistä voidaan nähdä tämän perinteen jatkona. KUVA DAVID WOHLSCHLAG.
• TUKIKOHDE Tukilinja 2/2018 23 Iinalle liikunta on ykkösasia Iina Pirhonen innostui voimistelusta niin, että vanhemmat rakensivat hänelle kotiin treenitilat. Tukilinja tuki välineiden hankintaa Starttiapurahalla yhteistyössä VAU ry:n kanssa. TEKSTI Lauri Jaakkola KUVAT Suvi Elo CP-VAMMA = 0–3-vuotiaana saadun aivovaurion aiheuttama liikunnallinen rajoite. HEMIPLEGIA = Vartalon toisen puolen toiminnot ovat rajoittuneita. CRPS = Kipuoireyhtymä RUSKOLAINEN IINA PIRHONEN, 10, innostui voimistelusta katseltuaan voimisteluvideoita. Äiti Noora Pirhosen mukaan innostus liikuntaan heräsi fysioja toimintaterapiakäynneillä. Kotona ei kukaan harrasta voimistelua, vaikka muuten liikutaan monipuolisesti. ”Iiina on aina tykännyt katsoa ohjelmia ja videoita, jotka liittyvät urheiluun. Televisiossakin mielisarja on Ninja Warrior”, äiti kertoo. Iina alkoi kokeilla erilaisia voimisteluliikkeitä ja pian oltiinkin jo matkalla Turun Urheiluliiton järjestämän telinevoimistelun erityisryhmän tunnille. CP-vamma rajoittaa Iinalla on CP-vamma, vasemmanpuoleinen hemiplegia sekä vammautuneessa kädessä myös CRPS eli monimuotoinen kipuoireyhtymä. Hän on kuitenkin iloinen ja liikunnallinen tyttö, ja toiminta Turun Urheiluliitossa sujui hyvin. ”Oli mukavat ohjaajat ja pieni ryhmä lapsia. Siellä oli mukava käydä, kun jokainen otettiin yksilönä huomioon, vaikka oltiinkin ryhmässä”, sanoo Noora Pirhonen. Kipuileva käsi rajoitti kuitenkin harrastamista, ja nyttemmin Iina on joutunut jäämään pois telinevoimisteluryhmästä. ”Iinan käsi kipuilee ajoittain paljon eikä rasitus tee sille hyvää. Myös kylmä ja kostea ilma vaikuttavat kipuihin. Tämän vuoksi harrastaminen on jäänyt vähäiseksi. Iina todella tykkää voimistella ja haluaisi olla huippuvoimistelija, mutta me teemme sen, mitä Iina jaksaa”, Noora-äiti toteaa. Apuraha liikuntaan Vuonna 2016 Pirhoset hakivat ja saivat Tukilinjan ja Suomen Vammaisurheilu ja -liikunta VAU:n Startti-stipendin, jonka avulla hankittiin Iinalle varusteita, muun muassa voimisteluasu. Pirhosten kotiin on hankittu myös trampoliini, roikkumisrenkaat ja -tanko sekä voimistelupatja. Pihalle perheen isä on rakentanut voimistelutelineen. Iinan into harrastaa on niin voimakas, että ajatus kivuista jää itseä kieputellessa taka-alalle. ”Voimistelussa on parasta, että se on kivaa. Haluaisin vielä oppia kaatosillan, jossa heitetään jalka yli ja mennään ympäri”, Iina sanoo. Tällä hetkellä Iina harrastaa liikuntaa voimistelemalla kotona ja käymällä uimassa isänsä Jukan kanssa. Seurana on myös sisko Sara, 13. ”Ulkona Iina tykkää näin talvisin laskea mäkeä, hiihtää ja luistella. Kesällä Iina tykkää ajella pienellä mönkijällä kotipihassa ja pyöräillä”, kertoo Noora-äiti. Hänen mukaansa Iinaa oli kehuttu hyväksi uimariksi, kun hän oli koulun kanssa uimassa. Uinnin opettaja sanoikin, että Iina voisi kokeilla erityiskilpauintia. ”Haluaisin kokeilla kilpauintia”, Iina ilmoittaa heti. ”Voimistelussa on parasta, että se on kivaa.” Iina ehti näyttää monta voimisteluliikettä jutellessaan toimittajan kanssa. Vasemmassa kädessä hänellä on kipuja, jotka unohtuvat voimistellessa.
• LUENTOJA JA KIRJOJA Kierrän puhumassa erilaisuuden kohtaamisesta. Olen taustaltani erityisopettaja ja halvaantumiseni jälkeen kommunikoin otsahiiren välityksellä. TUOTTEET: Kuulijaryhmälle räätälöidyt luennot. Kirjat Häivähdyksiä (Myllylahti, 2014) ja Sydämeen tatuoitu (Myllylahti, 2017), 25 e/kpl. OTA YHTEYS: Marja Korhonen, marjakorh@gmail.com HIERONTAA KERAVALLA Hieronta-Siru tarjoaa rentoutusta ja hemmottelua klassisen hieronnan keinoin. Hieroja on näkövammainen. TUOTTEET: 30 minuutin hieronta/30 euroa, 45 min/40 e, 60 min/50 e, 90 min/70 e. OSOITE: Koulukuja 1, 04200 Kerava. NETTISIVUT: www.hieronta-Siru.fi Kaikki ilmoitukset: www.tukitori.fi Mukavaa työviikkoa! KUN YHÄ useampi meistä tekee töitä kotoa käsin tietokoneella, kannattaa pohtia työskentelyasentoaan jo ennen kuin selkäja niskakivut alkavat. Sama pätee tietysti toimistotöihinkin. Aloitetaan helpoimmasta asiasta eli työtasosta. Sellaiseksi kannattaa valita joko sähköisesti tai manuaalisesti korkeussäädettävä pöytä. Näiden erona on se että toisen säätäminen tapahtuu sähköavusteisesti nappia painamalla ja toisen kampea kääntämällä. Ja se suurin ero? Hintalappu: manuaalisesti säädettävän hinta on noin puolet sähköpöydän hinnasta. Pieniin työtiloihin ja yksilöllisiin istumisratkaisuihin löytyy myös yksijalkaisia pöytiä, kuten oheisessa kuvassa. Kannattaa muistaa, että säädettävän pöydän käyttöönotto tulee tehdä asteittain tai seurauksena voi olla selkäkipuja. Aloita 1–3 tunnilla seisomatyötä päivässä ja lisää aikaa korkeintaan tunnilla viikottain. Sama pätee myös esimerkiksi lomalta palattaessa. Hyviä lisävarusteita seisomatyöhön ovat ergonomiset kengät ja seisoma-alusta. SITTEN TYÖVÄLINEESEEN: Yleisin virhe on asettaa näyttö liian alas, mikä käy helposti etenkin kannettavan tietokoneen käyttäjille. Seurauksena taivutat päätäsi huomaamatta koko ajan alaspäin, mikä rasittaa niskaa ja hartioita. Tilanne on onneksi helppo korjata. Tuettuun viistotasoon voit laittaa kannettavan melkein pystyasentoon, jolloin saat näytön yläreunan sijoittumaan katseesi tasalle jättäen itse ruudun katseen vaakatason alapuolelle. Toinen hyvä ratkaisu on pöydällä seisova tai sen takareunaan kiinnitettävä erillinen taso. Sille voit siirtää joko läppärin tai pöytäkoneen näytön. Pöytätasolla työskennellään erillisellä näppäimistöllä ja hiirellä. ISTUAKIN VOI voi monella tavalla. Hanki säädettävä työtuoli ja sijoitu istumaan niin, että hartiat jäävät rennoiksi ja niska suoraksi. Varmista myös että kädet eivät ole hartioita laajemmassa kulmassa ja että voit nojata käsiäsi johonkin. Mikäli tuolin joutuu säätämään niin ylös, että jalat jäävät roikkumaan, tarvitaan jalkatuki. Korkeussäädettävä pöytä on toinen ratkaisu. Silloin tällöin istujan kannattaa tehdä pientä jumppaa, esimerkiksi pyöräilystä tuttua polkemisliikettä jaloissa ja hiihdosta tuttua kiertoliikettä ylävartalossa. Käsilihaksia voi aktivoida tekemällä nyrkkeilyliikkeitä, joissa nyrkit nojaavat vuorotellen hartiaan ja ojentuvat kohti näyttöä. (Samalla testaantuu riittävä etäisyys näytöstäkin!) Ja vielä viimeisenä muistutuksena: pieni kävely on suositeltavaa jo tunnin tietokoneella työskentelyn jälkeen. Käsiä voi aktivoida nyrkkeilyliikkeillä. Samalla testaantuu riittävä etäisyys näytöstäkin. Tukipointti / Digimaailmassa Teksti: Timo Kähkönen it-tukiluuri@tukilinja.fi Blogi: Digimaailmassa (www.tukilinja.fi) Pöytä nousee ja laskee kampea kiertämäll ä. 24 Tukilinja 2/2018
• Tukilinja 2/2018 25 KIRJAVINKKI Railakkaita kuvauksia psyykenongelmista ja lasten kuvakirja periytyvästä vammaisuudesta. VANHUS AUTTAJANA RIKKINÄISET TARINAT KIROTTU MASENNUS UMPIMIELISIÄ MIEHIÄ KUVAKIRJA VAMMOISTA Anni Saastamoinen Toimituksen valinta ANNI SAASTAMOINEN: DEPRESSIOPÄIVÄKIRJA Omaelämäkerta. Kosmos, 2017. 160 s. Anni Saastamoinen on nuori, menevä, rullaluisteleva helsinkiläinen toimittaja. Ei ensimmäinen ihminen, joka tulisi mieleen masennuspotilaasta. Mutta sellainen hänestä tuli, ja onneksi hän kykeni siitä selviämään ja kokemuksensa ja vinkkinsä kirjaksi tiivistämään. Itseinhon, paskaterapeutit, päivittäisen pärjäilyn ja hoidon tuoman avun. Depressiopäiväkirja kannattaa lukea, jos uskoo masennuksen johtuvan huonosta elämänhallinnasta. Toinen hyvä syy on kirjan ankeaa aihepiiriä riemastuttavasti sanoittava kerronta, joka ei itseään ja aihetta anteeksi pyytele: ”Minulla oli parisuhde, työpaikka ja kaikki hienosti ja silloin mieleni päätti kertoa, että WELL ACTUALLY, muistatkos vielä NÄMÄ ASIAT.” Tätä kirjaa uskaltaa suositella myös depressioon sairastuneelle. Iris Tenhunen RAKASTETTAVA AMANDA ASKO SAHLBERG: AMANDAN MAAILMAT Pienoisromaani. Like, 2017. 137 s. Asko Sahlbergin romaanissa kahdeksankymppinen Amanda elää erakkoelämää pienessä talossa kaupungin laitamilla. Toisinaan naisen luona vierailee naapurin Jansson. Kaikki muuttuu, kun Amanda kohtaa maahanmuuttajanuoren, Samirin, jota hän haluaisi auttaa ja suojella. Uusi tuttavuus johtaa esimerkiksi huikeaan jaksoon, jossa Amanda matkustaa junalla Helsinkiin ensimmäistä kertaa elämässään. Hyvät aikomukset eivät tässä todellisuudessa kuitenkaan välttämättä johda onnellisiin loppuihin. Pakolaisten elämä on myös vaarallista. Kertomuksen loppupuolella henkilögallerian täydentää vanhainkodista paennut Valdemar. Kirjan markkinoinnissa esiin nostettu Amandan kehitysvammaisuus ei ole alleviivattua, mutta hänessä on haavoittuvuutta, joka altistaa hyväksikäytölle. Kaikeksi onneksi hänessä on myös voimaa. Teoksen voi lukea kannanottona niin maahanmuuttajien, vammaisten kuin vanhustenkin kohtelusta nykypäivänä. On saavutus sinänsä, että se onnistuu tässä kaikessa olematta erityisen saarnaava. Sanni Purhonen TOMMI LIIMATTA: AUTARKTIS Romaani. Like, 2017. 272 s. Tommi Liimatan Finlandia-ehdokkaanakin ollut Autarktis on yhdistelmä sanoista ”autarkia” eli omavaraisuus ja ”arktis” eli Pohjoisnavan alue. Kirja siis kuvaa omavaraista pohjoista ja ennen kaikkea siellä asuvia miehiä useissa eri sukupolvissa. Yksi keskeisimmistä näkökulmahenkilöistä on Kaataja, sodassa rampautunut karhunkaataja. Muita olennaisia, häntä ajallisesti seuraavia kertojahahmoja ovat Ruottikuume sekä Puhuva tikkataulu. Kuten näistä tyypittelyistä ja teoksen nimestä voi päätellä, kokonaisuus on kielellisesti taitava ja omaperäinen. Se ei sisällä niinkään yllättäviä juonenkäänteitä kuin elämän pohdiskelua. Olennaista on tunnelma ja esimerkiksi luonnon kuvaus. Näin kuvatut miehet ovat usein myös hiukan umpimielisiä. Omavaraisuus ei välttämättä ole positiivinen käsite. Ruumiintai muita vammoja keskeisempää kirjassa on sen läpitunkeva yksinäisyyden ja ulkopuolisuuden tunne. Usein sitä lääkitään esimerkiksi alkoholilla. Niin taitava kuin Liimatta onkin, tällainen maailma on ainakin itselleni lukijana ajoittain myös raskas seurata. Sanni Purhonen RIKKINÄISEN MIELEN KUVAT Sarjakuvakokoelma. Suuri Kurpitsa, 2017. 112 s. Suomalaisten taiteilijoiden kollektiivin Rikki-projekti kokosi sarjakuvakirjan, joissa parikymmentä tekijää kertoo rosoisesta arjesta mielenterveysongelman kanssa. Sarjakuva on selvästi ilmaisumuoto, joka sopii myös vaikeiden asioiden käsittelyyn. Kirja on hieno teko, jolla julkisuudesta häivytetyt yhteiskunnalliset ongelmat tuodaan päivänvaloon. Sitä voi suositella kaikille aiheesta ja sarjakuvista kiinnostuneille. Iris Tenhunen IHMETELLÄÄN KROMOSOMEJA Lasten kuvakirja. Norio-keskus, 2018. 24 s. Jos lasta ihmetyttää oma tai toisen perinnöllinen toimintarajoite, asiaa voi nyt pohtia iloisen kuvakirjan avulla. Asiantuntijaryhmän tuottama kirja kertoo perheen etelänlomasta, jonka aikana kohdataan vammaisuuteen liittyviä ilmiöitä ja kehitysvammainen pikkutyttö. Kromosomipoikkeamat selitetään hiekkaan piirretyillä kuvioilla. Mukava tunnelma ja värikäs kuvitus tekevät kirjasta niin toimivan, että se kannattaisi hankkia joka päiväkotiin. Iris Tenhunen
• 26 Tukilinja 2/2018 LEFFAFRIIKKI / TEKSTI Sanni Purhonen ELOKUVATEATTERIT TV-ELOKUVAT NETTIELOKUVAT FESTIVAALIT Kevään ratoksi luvassa on elokuva kuvailutulkkauksesta ja scifiä kotiteattereihin Sokea elokuvaaja ja mykkä baarimikko VIIMEINEN LOMA 6.4. Helen Mirren ja Donald Sutherland tähdittävät Paolo Virzìn komediaa (The Leisure Seeker) avioparista ja muistisairaudesta. Ella ja John Spencer ovat olleet ikänsä karavaanareita. Nyt pariskuntaa uhkaa ero toisistaan ja molempien terveys on heikkenemässä. Eräänä kesäaamuna he lyövät aikuiset lapsensa ällikällä hyppäämällä ikääntyneen ajoneuvon kyytiin ja karauttamalla kohti uutta seikkailua. ARYTMIA 11.5. Sydämen rytmihäiriön mukaan nimetty Arytmia on Boris Hlebnikovin ohjaama ihmissuhdedraama ja ”sote-komedia” yhteiskunnasta, jossa terveyspalvelujen uudistus on toteutunut. Se kertoo ambulanssin ensihoitajana työskentelevästä Olegista ja tämän lääkärivaimosta Katjasta ( Aleksandr Yatsenko ja Irina Gorbecheva). Elokuva on voittanut 17 kansainvälistä palkintoa. Gorbecheva sai suorituksestaan parhaan naispääosan Kultaisen kotkan (Venäjän Jussi-palkinto). KOHTI VALOA 11.5. Kohti valoa (Hikari) voitti ekumeenisen juryn palkinnon Cannesin elokuvajuhlilla. Sitä on kehuttu Naomi Kawasen parhaaksi ohjaustyöksi. Misako ( Ayame Misaki) on kuvailutulkki, joka haluaa avata elokuvakokemuksen myös niille, jotka eivät voi sitä nähdä. Hänen työnsä suurin kriitikko on mies nimeltä Nakamori ( Masatoshi Nagase), juhlittu kuvaaja, joka on sokeutumassa. GILBERT GRAPE 7.4. Osana autismitietoisuuden viikkoa Teemalauantai esittää Leonardo DiCaprion läpimurtoroolissaan autistisena Arniena. Ruotsalaisen Lasse Hallströmin elokuvassa (What’s Eating Gilbert Grape 1993) perheestä vastuuta kantaa Arnien isoveli Gilbert (Johnny Depp). Niin ikään Teemalauantaissa tv–ensi-iltansa saa Roger Ross Williamsin autismidokumentti Life, Animated (2016). Molemmat elokuvat nähdään myös Yle Areenassa. Teema Fem. ROHKEA VALINTA 20.4. Suomen tv–ensi-illan saa tositapahtumiin perustuva Harry Winerin draama (Damaged Care 2002) lääkäri Linda Peenosta ( Laura Dern). Linda alkaa kapinoida työnantajiaan vastaan havahtuessaan amerikkalaisen terveydenhuoltojärjestelmän mädännäisyyteen, joka johtaa jopa potilaiden vammautumisiin. Ava. MUTE Ohjaaja Duncan Jonesin futuristisessa tarinassa mykkä baarimikko Leo ( Alexander Skarsgård) etsii kadonnutta tyttöystäväänsä Berliinin hämärässä alamaailmassa. Netflix. HÄVITYS Alex Garlandin käsikirjoitus ja ohjaus Hävitys (Annihilation) on saanut teatteriensi-illan vain Yhdysvalloissa. Ohjaajan ja tuottajan riita johti siihen, että kaikkialla muualla elokuvan esityspaikkana on Netflix. Scifi-trilleri pohjautuu Jeff VanderMeerin Eteläraja-trilogian ensimmäiseen osaan. Siinä aviomiehensä ( Oscar Isaac) sairastuttua vastaavalla retkellä biologi Lena ( Natalie Portman) ja joukko muita tieteilijöitä matkaa selittämättömälle maa-alue X:lle, jossa luonto on muuttunut kummalliseksi. Netflix. Season Film Festival järjestetään Helsingin Kinopalatsissa ja Maximissa 5.–8.4.2018. Festivaaleilla on mahdollista nähdä esimerkiksi Robert Guédiguianin Talo meren rannalla (La villa), jossa isän sairaskohtaus tuo keski-ikäiset sisarukset takaisin lapsuuden maisemiin. Elokuvan teatteriensi-ilta on 27.4. Perinteikäs Espoo Ciné puolestaan on vuorossa 4. –13.5.2018. Toimituksen Valinta
• Välinevinkki Apuväline: Poimijamagneetti Löytyy: mm. Tokmanni, Clas Ohlson, Biltema, Motonet Hinta alle 10 € TEKSTI: Clas von Bell Tukilinja 2/2018 27 RUUDUSSA / TEKSTI Iris Tenhunen Toimituksen valinta Pitosukka pitää LIUKASTUMINEN SISÄTILOISSA voi olla vaarallista etenkin iäkkäille ihmisille. Liukastumista voidaan kuitenkin estää esimerkiksi hyvin istuvilla kumipohjaisilla jalkineilla tai sisällä liukuestesukilla. Suomalainen yritys on näiden lisäksi tuonut nyt markkinoille erityiset verkkomaiset pitosukat. Niitä käytetään tavallisten sukkien päällä lisäämään kitkaa eivätkä ne näytä perinteisiltä sukilta. Pitosukkia voidaan toki pitää paljaassakin jalassa esimerkiksi suihkussa. HYVIN MUOTOUTUVAT sukat ovat kumimaista verkkoa, joka sekä hengittää että pitää hyvin liukkaalla pinnalla. Vuoteessakin lepäävän hoitotoimet helpottuvat, kun potilaan jalkavoimaa saadaan paremmin käyttöön pitosukkien avulla. Sukat on tarkoitettu lähinnä lyhytaikaiseen tai satunnaiseen käyttöön sekä laitosettä kotioloissa. SUKKIEN JALKAAN laitto poikkeaa tavallisten sukkien pukemisesta, sillä pitosukat puetaan ja riisutaan rullaamalla. Rullaaminen on periaatteessa helppoa, mutta kaikilta se ei onnistu. Lähetä vinkkejä toimivista apuvälineistä osoitteeseen: valinevinkki@tekstiviestit.fi SALAINEN METSÄNI TV1, 2.4. Salainen metsäni on Nina Brandtin intiimi dokumentti autistisen Laurin kasvusta kommunikointiin ja ystävyyteen. Puhekyvyttömän Laurin ainoa yhteys muihin on henkilökohtainen tulkki Pirjo, jonka tuella hän pystyy kirjoittamaan syvimmistäkin tunteistaan. Visuaalisesti vaikuttava elokuva avaa Laurin syvälliset ajatukset miehen luontoyhteyden kautta. Lauri haaveilee tytöstä, joka näkisi hänessä autismin sijaan ystävällisen, filosofiaa rakastavan nuoren miehen. ANIMOITU ELÄMÄ YLE TEEMA&FEM, 7.4. Amerikkalaisessa dokumenttielokuvassa (Life, Animated, 2016) kerrotaan autistisen pojan ja hänen perheensä tarina. Owen Suskind lopetti 3-vuotiaana puhumisen, mutta hänen pääasiallinen harrastuksensa, Disney animaatiot, avasivat lopulta tien vuorovaikutukseen. Owen osasi elokuvat ulkoa ja käytti niiden vuorosanoja vastaavissa tilanteissa. Vanhemmat oppivat lopulta kommunikoimaan poikansa kanssa piirroshahmojen välityksellä. TYTTÄRESI NIMEEN TV1, 9.4. Dokumenttiprojektin jaksossa Tyttäresi nimeen (In The Name of Your Daughter) kerrotaan perinteen murtamisesta. Yli 200 miljoonaa naista maailmassa kärsii ympärileikkauksen vammauttavista ja kivulloisista seurauksista. Tansaniassa rohkea 12-vuotias Rosie Makore nousee kapinaan, pakenee naisten turvataloon ja kampanjoi silpomista ja lapsiavioliittoja vastaan. RISTO TV1, 15.4. Uusintana nähtävässä Kotikatsomo-elokuvassa vuodelta 2011 saippuasarjatähti Risto halvaantuu tapaturmassa ja saa isot korvaukset. Risto alkaa parantua, mutta joutuu esittämään halvaantunutta pitääkseen elintasonsa yllä. Läheisiltä ei hyviä neuvoja puutu. Komedian pääosassa nähdään Risto Kaskilahti. MONSTER YLE FEM, 23.4. + AREENA 7-osainen norjalainen jännityssarja Monster kertoo pohjoisnorjalaisesta kylästä, jossa riehuu sarjamurhaaja. Rikostutkija Hedda Hersoug on muuttanut kylään hoitamaan sairasta isäänsä, mutta joutuu keskelle murhatutkimusta. Margot van Gebert johtaa kylän oudointa perhettä ja paikallista rikollisuutta. Hänen kuuro tyttärensä Jani yrittää puolestaan selvittää, mitä ystävälle Tyralle on tapahtunut. TOKASIKAJUTTU TV1, 23.4. Ohjaajakaksikko Jukka Kärkkäinen ja J-P Passi teki menestyneelle dokumenttielokuvalle Kovasikajuttu yhtä hienon jatko-osan. Tokasikajutussa kuvataan punkbändi Pertti Kurikan nimipäivät kehitysvammaisten muusikoiden iloja ja suruja bändin viimeisten 3 vuoden ajan. Tarina alkaa vuodesta 2014, jolloin yhtye oli kriisissä väsyttyään keikkailemaan. Uutta potkua saatiin Euroviisu-edustuksesta.
• LUKIJAFOORUMI / KIRJEET JA KUVAT VOI LÄHETTÄÄ OSOITTEESEEN: Tukilinja/Lukijafoorumi, Pasilanraitio 5, 00240 Helsinki tai toimitus@tukilinja.fi NYT TOIMII! Hei, haluan kiittää Tukilinjaa myöntämästänne avustuksesta. Asioiden hoito sähköisesti ja pankkiasioiden hoito sujuu mukavasti. Polkupyörä helpottaa kuntoutumista. A.T.,Tampere YRITTÄJÄN URA EDESSÄ Kiitän saamastani kannustusstipendistä yrittäjän ammattitutkintooni liittyen. Riikka ILOA UUDEN OPPIMISESTA Hei! Kiitämme Villen ja perheemme puolesta Villen saamasta Ipadista ja ratsastustoiminta-apurahasta. Joulunpyhät on menneet uuden laitteen kanssa, ja paljon on sinne oppimispelejäkin jo ladattu. Ja laitetta ei mielellään muille anna, näyttää että tämä on minun. Hienoa että on tällaista tukitoimintaa. Ratsastamaan lähdetään ensi viikolla, uskon sen myös tuovan paljon iloa Villelle. Hyvää Uutta Vuotta! Kyllikki Honkamäki, Villen äiti KIITOS TABLETISTA Kiva, kun sain tabletin! Kun tulen tarhasta, haluan aina ensimmäiseksi näyttää kalenteristani valokuvat siitä, mitä olen tehnyt tänään. Kuvien kanssa on paljon helpompi kertoa asioista kuin ennen. Olen saanut myös hauskoja pelejä, joita selostan samalla, kun pelaan. Eniten tykkään paloautopelistä ja aakkospelistä, josta olen oppinut jo tosi paljon kirjaimia. O.N., 5 v. Harjoitteluun työvaatteet Hei! Sain vuoden 2017 joulukuussa onnekkaana Tukilinjalta kirjeen, jossa kerrottiin, että minulle myönnetään 150 euroa apurahaa. Opiskelen tarjoilijaksi ja hankin apurahalla kipeästi tarvitsemani työvaatteet, jotta pystyin aloittamaan harjoittelun ravintolassa. Ilman asianmukaisia vaatteita en olisi voinut aloittaa harjoittelua. Kiitän Tukilinjaa apurahasta, ansiostanne opintoni voivat edetä aikataulun mukaisesti. Ystävällisin terveisin Nadia Hynninen Nadia suoritti työharjoittelunsa Itä-Helsingin Klubitalolla. MEDIA-ALALLE Kiitos paljon tietokoneesta. Nyt voin kuntoutua sille alalle, josta enemmän pidän. Olen hakenut tietokoneen innostuksena media-alan perustutkinnolle. Myös kirjoittaminen on ihan huippua, ku saa purkaa omaa oloani. Saara Valoisa luontokuva on Saaran itse ottama. LIIKUNTAA TULEE valokuvauksen OHESSA Hei, suuri kiitos Tukilinjalle saamastani apurahasta, jolla pystyin ostamaan itselleni järjestelmäkameran sekä sille jalustan. Järjestelmäkamera on mahdollistanut sen, että lähden mielelläni ulos kävelemään. Myös kovemmilla pakkasilla, kuten eilen oli lähes 15 astetta pakkasta, niin edes se ei lähtöä haitannut vaan halusin ottaa kameran mukaan ja lähteä ulos kuvailemaan. Tämä on aivan mahtavaa! Vaikka pidemmän kävelylenkin jälkeen jalat olivatkin väsyneet kävelystä epätasaisessa maastossa ja myös perussairauden vuoksi, olin todella tyytyväinen, että pääsin samalla tekemään jotain mieluista. Ennen kameran saamista ei olisi tullut mieleenikään lähteä kävelemään, koska en pidä kylmästä ja väsyn usein helposti. Terkuin, Jaana S. Sarjakuvan lähettänyt kuvataiteilija on saanut Tukilinjalta apurahan taidenäyttelyn järjestämiseen. Uusi kamera innostaa Jaanaa ulkoilemaan. 28 Tukilinja 2/2018 ”Hankin apurahalla kipeästi tarvitsemani työvaatteet.”
• BLOGIPOIMURI MIELIPIDEKYSELY KYSYMYS Kävelet lumisella katukäytävällä ja ohitat pyörätuolilla vaivalloisesti etenevän kulkijan. Mitä teet? NÄIN VASTATTIIN 1. Kysyt, voitko työntää pyörätuolia jonkin matkaa. 82 % 2. Kierrät hänet, ettet häiritse hänen kulkuaan. 12 % 3. Ihmettelet hänelle, miten huonosti katukäytävää hoidetaan. 5 % 4. Tsemppaat kertomalla, että kohta varmaan alkaa aurattu osuus. 2 % Mielipidekysely tehtiin Tukilinjan nettisivuilla. Vastaajia oli helmikuussa 168. ”Valmistua pitäisi aiempaa nopeammin ja opetuksesta leikataan. Koulutuksen taso kärsii eikä opiskelija välttämättä opi kentällä tarvitsemiaan taitoja niin hyvin kuin palkkaava taho olettaa. Tuista leikataan. Eli opiskelijan pitäisi pakertaa koulunsa aiempaa nopeammalla tahdilla purkkiin, perehtyä asioihin enenevässä määrin itsenäisesti, tapella jatkuvasti hankaloituvan byrokratiaportaan kanssa ja vielä käydä töissä.” Blogilinjalla Pinja, 1.3.2018 (www.tukilinja.fi) Ensi kertaa ratsailla kolmeen vuoteen! Ratsuna oli suomenhevonen Iiro. RATSASTUS POISTAA KRAMPIT Hei, tässä kuva ensimmäiseltä ratsastukselta tänään, jonka Tukilinjan apuraha mahdollisti. Tänään ohjastin ensimmäisen kerran kolmeen vuoteen hevosta. Hevonen rentouttaa minut 3 päiväksi – voin siis nukkua yöt ilman lihasnykäyksiä ja kivuliaat krampit pysyy pois kolme päivää. Ihanaa!! Kiitos tuestanne! t. Helena Ratamoottoripyöräilijä Ulla Kulju lähetti kiitoskortin apurahasta, jonka sai uransa alussa. On mulla uus Aceri, hiiri ja laseri. On koneesta koulutyössä apuja, muuten, en syö papuja. Vähän opettelua tää vaatii, opettaja taas tehtäviä laatii. Ohjelmointia opiskelen ja kahvia nautiskelen. Tukilinja auttoi, Gigantin myyjä sanoi: hoi, osta toi. Eri kannettavia tietokoneita harkitsin ja kansi auki tirkistin. Vaan kaksi lempparia löysin, sisältä samat uskoisin. Mutta sen valitsin, jossa ulkokuori kultaisin. Nyt kyseisellä koneella kirjoitan, jaksatko loppuun, luethan. Mutta runo loppui, nyt koulutyöhön hoppui. Juha L. Uusi työväline sai opiskelijan kirjoittamaan runon. Tukilinja 2/2018 29 Tekemistä riittää! Sain teiltä uuden tietokoneen + Bluetooth-näppäimistön 11.12.2017, ja haluaisin nyt kiittää apurahan myöntämisestä. Käytän uutta tietokonetta jo kovasti. Harjoittelen käyttöjärjestelmä Windows Home 10 eri ominaisuuksia, ja olen todella tyytyväinen saamastani tukipaketista. Kone on päivittäin kovassa käytössä ja aina päällä, ja musiikki Youtubesta raikaa! Päiväkirjan tekstit kirjoitan sujuvasti omatoimisesti ja pankkiasiat yms. hoituvat siinä sivussa. Haluan myös kiittää niitä ihmisiä, jotka tilaavat Tukilinja-lehteä ja mahdollistavat tukitoimintaa. Sari Omien asioiden hoito sujuu Sarilta nyt netissä sutjakasti.
• BLOGILINJALLA / Susanna Kohonen 30 Tukilinja 2/2018 “Olen ymmärtänyt, että työni on arvokasta, vaikka en tee sitä joka päivä. Ystävät ovat lähellä ja puoliso kannustaa. Ilman vammaa en olisi tavannut häntäkään enkä monia ystävistäni.” Vammaisuus ei ole maailmanloppu Kuka? Susanna Kohonen, 32, Jyväskylä. Toimintarajoite CP-vamma. Ammatti Myyntiassistentti Bloggaa Huhti–toukokuussa (www.tukilinja.fi). OLEN 32-VUOTIAS CP-vammainen nainen, tai oikeastaan voisin sanoa, että olen vain nainen. Nuo kirjaimet, cp, ovat vain osa minua, ne eivät määritä minua ihmisenä millään tavalla. Kun synnyin vuonna 1985 maailma oli hyvin erilainen. Muistan, että äitini itki, kun sai tietää minun vammautumisestani. Isäni, jonka tyttö myönnän vieläkin olevani, sanoi: ”Tuo tyttö kävelee vielä ja toteuttaa haaveitaan”. Minun piti lääkäreiden mukaan elää korkeintaan kaksi vuotta, ehkä ei sitäkään. Nyt kirjoitan tätä tekstiä ylpeänä 32 vuotta myöhemmin, onneksi lääkärit ennustivat väärin. ELÄMÄ TÄMÄN vamman kanssa ei ole aina helppoa. Se on oikeastaan jatkuvaa suunnittelua päivästä toiseen. Pitää käydä terapiassa, töissä ja lääkärissä. On suunniteltava avustajien työvuorot – mitä he tekevät ja mihin menoihin viikonloppuna on aikaa. Pahimmillaan vamma rajoittaa elämää 24 tuntia vuorokaudessa, mutta loppujen lopuksi kaikki on kiinni siitä, miten itse asioihin suhtautuu. Minulle hyvä ohje on ollut: ”Vamman kanssa voi oppia elämään, mutta sitä ei tarvitse hyväksyä”. Tuolla ohjeella olen kulkenut elämässä eteenpäin. ON VUOSI 2005, toukokuun loppupuoli. Olen juuri saanut tulokset ylioppilaskirjoituksista. Tuo kevät oli täynnä unelmia siitä, mihin hakisin. Ehkä oikeustieteelliseen, joka oli ollut unelmani, ehkä pidän vaan välivuoden. Joka tapauksessa maailma olisi avoin. On vuosi 2016 eli lähes 12 vuotta myöhemmin. Olen oikeustradenomi, saanut hyvän työn, elämä näyttää valoisalta. Haaveet toteutuivat, ainakin osittain. 2017 eli täsmälleen vuosi sitten tänään päivitän facebookiin: ”Sain osa-aikaeläkepäätöksen. Olen väsynyt, kun minusta ei olekaan kokopäivätyöhön. Onneksi työnantajani ymmärtää. Muistan, kun hän sanoi: ”Sinun ei tarvitse todistaa, että olet hyvä ja pystyt työhön, pystyt kyllä”. Nuo sanat helpottivat. Perfektionistina tuo aika oli silti vaikeaa. Onneksi sain tukea miesystävältä, joka ymmärsi tasavertaiselta pohjalta sen, mitä kävin päässäni läpi. TÄNÄÄN VUONNA 2018 kirjoitan tätä blogia ylpeänä. Käyn töissä vointini mukaan eikä eläkepäätös ole enää maailmanloppu. Olen ymmärtänyt, että minun työni on arvokasta, vaikka en tee sitä joka päivä. Ystävät ovat lähellä ja puoliso kannustaa. Ilman vammaa en olisi tavannut häntäkään enkä monia ystävistäni. Vammaisuus ei ole maailmanloppu, vaikka se siltä voi tuntua. Se voi avata myös uusia ovia yhteiskunnassa, kuten minulle toimimisen järjestössä. Se voi mahdollistaa uusia kohtaamisia, luoda suhteita ja opettaa, että tää elämä onkin ihan mukavaa! Nähdään taas! Kuulen mielelläni palautetta ja vinkkejä, mistä aiheesta haluaisit minun bloggaavan! :) Ajattelin käsitellä blogissani mm. työllistymistä, yhteiskunnallista vaikuttamista, harrastuksia sekä elämää vammaisena naisena osana tätä yhteiskuntaa. Mukavia talvipäiviä! Susanna
• MYÖNNETTYJÄ APURAHOJA joulukuussa 2017 ja tammikuussa 2018 VAMMAISTUTKIMUSAPURAHA 2017 SUVI-MAARIA TEPORA-NIEMI 10 000 E Helsingin yliopisto, Sosiaalitieteiden tohtoriohjelma. Vammaistutkimusapuraha myönnettiin tutkimukseen, joka kohdistuu MS-tautiin sairastuneiden nuorten aikuisten toimijuuteen kuntoutuksessa ja työelämässä. Haastattelututkimuksen tavoitteena on antaa tietoa MS-tautia sairastavien tilanteesta työelämässä ja kuntoutuksessa ja tuoda esiin sairastavien oma näkökulma. Tavoitteena on myös tuottaa uutta tietoa MS-kuntoutuksen kehittämiseksi edistämään työelämässä toimimista. JOULUKUU 2017 JULIN J., HELSINKI Kannettava tietokone ja apuraha markkinointikuluihin media-alan yrityksen perustaneelle medianomille, jolla on toimintakyvyn rajoitteita. Hän saa yrityksen aloituskuluihin myös työeläkeyhtiön elinkeinotukea. KOOVEE RY/ SÄHKÖPYÖRÄTUOLISALIBANDYJOUKKUE, TAMPERE Apuraha omavastuuosuuksien pienentämiseen sähköpyörätuoli-salibandyjoukkueen turnausmatkan osallistujille. Joukkueen 7 pelaajasta 6 matkustaa Tampereelta Ouluun esteettömällä linja-autolla. KARPPINEN J., TURKU Apuraha koulutusja tutkintomaksuun näkövammaiselle lähihoitajalle, joka suorittaa erikoisammattitutkintoa. KEHITYSVAMMAISTEATTERI LA STRADA, TAMPERE Osa-apuraha av-laitteiden hankintaan kehitysvammaisten harrastajateatterille. Laitteita voidaan käyttää teatterin musiikkipainotteisten esitysten harjoitteluvälineinä. La Strada vuokraa tilojaan myös ulkopuolisille käyttäjille ja rahoittaa sillä toimintaansa. U.S., LAPPI Apuraha yritystoiminnan aloittamiseen henkilölle, jolla on toimintakyvyn rajoitteita ja joka on perustamassa käännösja kielipalveluyritystä. Tukilinjan apuraha on tarkoitettu Kelan elinkeinotuen omavastuuosuuden kattamiseen sekä tablettitietokoneen hankintaan. LAURILA S., TAMPERE Apuraha taidetarvikkeisiin ja muihin oman näyttelyn järjestämiskuluihin 24-vuotiaalle henkilölle, jolla on oppimisen ja vuorovaikutuksen rajoitteita. Hänen taidenäyttelynsä on esillä helmikuussa paikallisessa kirjastossa. S.K., PORI Kannettava tietokone ja apuraha liikuntavälineisiin kuntoutujalle, joka tarvitsee tietokonetta itsenäiseen asiointiin ja verkko-opintojen suorittamiseen. Liikunta edistää hänen toimintakykyään. TALVI S., KUUSANKOSKI Älysanelin toimittajalle, jolla on monia toimintakyvyn rajoitteita. Sanelimen avulla hän voi tehdä osa-aikaista toimittajan työtä. KULTTUURIPAJA TROMBI/ SOSPED SÄÄTIÖ, JYVÄSKYLÄ Osa-apuraha kulttuuripajalla toimivien mielenterveyskuntoutujien omaehtoisessa bänditoiminnassa tarvittaviin kosketinsoittimeen ja aktiivikaiuttimiin. Harjoitustilat järjestyvät paikalliselta klubitalolta. Bänditoiminnan aloittamiseen on saatu jo lahjoituksena Sosped säätiöltä rummut ja kitara sekä musiikkiliikkeeltä basso ja bassovahvistin. HORNELA B., OULU Apuraha taidekoulun opintomaksuja varten 24-vuotiaalle kuntoutujalle. Opinnot edistävät hänen mahdollisuuksiaan siirtyä ammattiopintoihin. GHAFOORIAN K.M., TURKU Polkupyörä kuulovammaiselle opiskelijalle. Hän tarvitsee polkupyörää työja opiskelumatkoihin sekä liikuntaharrastuksen välineeksi. T.K., TUUSULA Apuraha autokouluun 18-vuotiaalle kuntoutujalle, joka suorittaa ammatillista perustutkintoa. Mahdollisuus autolla liikkumiseen helpottaa työssäoppimispaikoissa käymistä ja tulevaa työllistymistä. A.O., LOHJA Apuraha kansanopiston kurssimaksuun 20-vuotiaalle kuntoutujalle, jonka tavoitteena on jatkaa opintoja ammattikorkeakoulussa. PASANEN M., LEPPÄVESI Polkupyörä ja apuraha kuntosalikorttiin kuntoutujalle liikuntaharrastuksen mahdollistamiseksi. WELIN-TIETÄVÄINEN M., LAHTI Apuraha pianotunteihin, digitaalipiano ja kuulokkeet henkilölle, jolla on liikkumisen rajoitteita. Musiikki on hänelle pitkäaikainen harrastus. UUSITALO J., PORI Osa-apuraha omakustanteisen levyn julkaisukuluihin kuntoutujalle, joka harrastaa musiikin säveltämistä. P.M., TAMPERE Järjestelmäkamera kuntoutujalle, jolle valokuvaus on pitkäaikainen harrastus. HONKAMÄKI V., MUURAME Tablettitietokone ja näppäimistöllinen suojakuori sekä apuraha ratsastusharrastukseen 7-vuotiaalle esikoululaiselle, jolla on oppimisen rajoitteita. Hän tarvitsee tablettia kuntouttavien harjoitteiden tekemiseen. Ratsastus toteutuu sosiaalipedagogisessa hevostoiminnassa. M.K., SAVO Liikuntaväline henkilölle, joka ei sairautensa vuoksi pysty harrastamaan mitään kodin ulkopuolella. Päivittäinen liikunta on hänelle tärkeä harrastus. MERONEN T., JOENSUU Järjestelmäkamera kuntoutujalle, joka opiskelee lukiossa. Valokuvausharrastus edistää hänen toimintakykyään. HÄNNINEN H., HELSINKI Ammattitutkintostipendi näkövammaiselle pienyrittäjälle, joka on suorittanut yrittäjän ammattitutkinnon näyttötutkintona. Häneltä puuttuu riittävän pitkä työura ammattitutkintostipendin saamiseksi Koulutusrahastolta. Tukilinjan stipendi on yhtä suuri kuin Koulutusrahaston stipendi. LANKINEN J., KOUVOLA Apuraha musiikkiryhmän lukukausimaksuun 19-vuotiaalle nuorelle, jolla on oppimisen rajoitteita. Musiikki on hänelTukilinja 2/2018 31
• Tukilinja-lehden tuotolla jaettiin vuonna 2017 apurahoja ja apuvälineitä yli 753 000 euron arvosta eli noin 62 800 euroa/kk. Tukitoiminta jatkuu. Apurahoja voivat anoa kaikki syrjäytymisuhan alaiset vammaiset ja pitkäaikaissairauden vuoksi toimintarajoitteiset henkilöt sekä heitä tukevat pienimuotoiset hankkeet. Tuki on tarveharkintaista. MYÖNNETTYJÄ APURAHOJA le toimintakykyä edistävä harrastus. HYNNINEN N., HELSINKI Työvaatteet kuntoutujalle, joka opiskelee tarjoilijaksi. JANHONEN M., TAMPERE Osa-apuraha nojapyörään 14-vuotiaalle koululaiselle, jolla on liikkumisen rajoitteita. Pyöräily edistää hänen toimintakykyään. KANGAS M., JOENSUU Elektroakustinen kitara kuntoutujalle, joka säveltää ja sanoittaa omia kappaleitaan. Hän keikkailee aktiivisesti erilaisissa tilaisuuksissa. V.P., HELSINKI Apuraha ratsastustuntien maksuihin henkilölle, jolla on vuorovaikutuksen haasteita. Ratsastus on hänelle toimintakykyä edistävä harrastus. P.T. , POHJOIS-SAVO Sähkökitara 22-vuotiaalle henkilölle, jolla on toimintakyvyn rajoite. Tavoitteena on pitkäaikaisen soittoharrastuksen jatkaminen ja bändin perustaminen. H.R., JOENSUU Apuraha kuntosalikorttiin kuntoutujalle, jolla on vuorovaikutuksen haasteita. Liikunnan harrastaminen edistää hänen toimintakykyään. HÄMÄLÄINEN J., OULU Järjestelmäkamera kuntoutujalle, joka on aloittamassa toimintakykyä edistävän valokuvausharrastuksen uudelleen. UNREST-TAPAHTUMA, HELSINKI Apuraha kroonisesta väsymysoireyhtymästä kertovan, kiitetyn Unrest-dokumenttielokuvan suomalaisen ensiesityksen yhteydessä pidettävän tiedotustapahtuman kuluihin. Tapahtuma on suunnattu potilaille, alan ammattilaisille ja päättäjille. Sinne on kutsuttu luennoitsijoiksi oireyhtymään perehtyneitä asiantuntijoita. J.H. SAVO Kannettava tietokone ja kosketinsoitin 16-vuotiaalle opiskelijalle, joka on harrastanut musiikkia lapsesta asti. Tietokonetta hän tarvitsee opiskelun välineenä. C.G., TAMPERE Kannettava tietokone yliopisto-opiskelijalle, jolla on toimintakyvyn rajoitteita. Hän tarvitsee tietokonetta gradun tekemiseen. L.U., HELSINKI Tablettitietokone, näppäimistöllinen suojakuori ja Android apuvälineenä -opas kuntoutujalle, jolla on kielellisiä oppimisen vaikeuksia. Hän tarvitsee tablettia yliopisto-opintojen apuvälineeksi. J.H., SATAKUNTA Kannettava tietokone, monitoimilaite ja Office-ohjelma kuntoutujalle lukio-opintoihin sekä tietotekniikkataitojen opetteluun. PETÄLÄ V., TAMPERE Tietokone, Office-ohjelma ja kuulokkeet kuulovammaiselle opiskelijalle, jolla on oppimisen rajoitteita. Hän tarvitsee tietokonetta ammatillisten opintojen tueksi. Kela tai kunnan vammaispalvelut eivät tue hankintaa. LEHTINEN S., TURKU Tablettitietokone ja polkupyörä kuulovammaiselle henkilölle. Tabletin avulla tuen saaja hoitaa itsenäisesti asioitaan ja osallistuu etäyhteyden avulla vertaistukiryhmien keskusteluihin. Polkupyörällä hän pääsee osallistumaan esimerkiksi kaupungin liikuntaryhmiin. T.A., VANTAA Kannettava tietokone, monitoimilaite ja digikamera pyörätuolia käyttävälle henkilölle, joka tekee vapaaehtoistyötä. Hän tarvitsee tietokonetta asioinnin ja yhteydenpidon välineenä. Kamera mahdollistaa hänelle toimintakykyä edistävän valokuvausharrastuksen. ASIKAINEN O., JOENSUU Kannettava tietokone, dvd-asema, monitoimilaite, hiiri, kuulokkeet ja Office-ohjelma 12-vuotiaalle koululaiselle. Hänellä on kielellinen erityisvaikeus sekä tarkkaavuuden ja keskittymisen rajoitteita, ja hän tarvitsee tietokonetta läksyjen tekemisen tueksi. LAHTINEN T., ÄÄNEKOSKI Tablettitietokone ja Gripcase-suojakuori 15-vuotiaalle koululaiselle, jolla on oppimisen ja vuorovaikutuksen rajoitteita. Hän tarvitsee tablettia kuvakommunikaation tueksi, kuntouttavien pelien pelaamisen välineeksi sekä mielekkääseen vapaa-aikaan. Hän ei voi saada laitetta lääkinnällisen kuntoutuksen apuvälineenä. LAPPALAINEN A., ESPOO Kannettava tietokone kuntoutujalle verkkoasioinnin, kirjoittamisharrastuksen ja yhteydenpidon tueksi. S.H., KUOPIO Tablettitietokone ja näppäimistöllinen suojakuori kuulovammaiselle henkilölle, joka on valmistunut viittomakielen ohjaajaksi. Laitteen avulla hän voi opetella kommunikointisovellusten käyttöä tulevaa työtä varten. Hän ei voi saada tablettia Kelan, sairaanhoitopiirin tai vammaispalveluiden kautta. PELKONEN M., TAMPERE Kannettava tietokone näkövammaiselle henkilölle yhteydenpidon, asioinnin ja musiikkiharrastuksen välineeksi. Kunnan vammaispalvelut ei tue tietokoneen hankintaa. Tarvittavat suurennusja ruudunlukuohjelmat hän saa lääkinnällisen kuntoutuksen apuvälineenä. S.L., JÄRVENPÄÄ Tablettitietokone ja näppäimistöllinen suojakuori henkilölle, jolla on oppimisen rajoitteita. Hän hyötyy tablettiin ladattavista sovelluksista kommunikaation tukena. Hän ei voi saada laitetta lääkinnällisen kuntoutuksen apuvälineenä. LÖFBERG J., VANTAA Kannettava tietokone 11-vuotiaalle koululaiselle, jolla on kielellisiä oppimisen vaikeuksia ja jolle kynällä kirjoittaminen on vaikeaa. Tietokonetta hän käyttää läksyjen tekemiseen ja oppimispelien pelaamiseen. 32 Tukilinja 2/2018
• R IS T IK K O 2 /2 18 / R IS T IK O N LA AT I: Ja ri H aa p aah o Lähetä ratkaisemasi ristikko toukokuun loppuun mennessä Tukilinjaan. Oikein vastanneiden kesken arvotaan 30 euroa. Ristikko tai ratkaisulause postitetaan osoitteella: Tukilinja-lehti/Ristikko, Pasilanraitio 5, 00240 Hki. Sähköpostitse: toimitus@tukilinja.fi. Kirjoita viestin aiheeksi ”Ristikko” ja kerro viestissä nimesi, osoitteesi ja pankkitilisi. Kommentit ristikosta ovat tervetulleita! Ristikon 2/2018 ratkaisu löytyy lehdestä 3/2018. Ristikon 1/2018 palkkion sai Virve Rissanen Vuolijoelta. Kiitos kaikille osallistuneille! R IS T IK O N 1/ 20 18 R A TK A IS U ”Tällä kertaa ristikon teko oli ’helppoa kuin heinänteko’. Olen ratkaissut ja lähettänyt Tukilinjan ristikon monta vuotta. Ei ole vielä palkintoarvonnassa tärpännyt. No, itse ristikon ratkaiseminen on jos sinänsä palkinto. Lehtenne on hyvin toimitettu. Luen sen aina tarkasti.” Virve Rissanen, Vuolijoki ”Jälleen mukavan pähkäiltävä ristikko!” Irma Puisto, Helsinki Tukilinja 2/2018 33
• MYÖNNETTYJÄ APURAHOJA TAMMIKUU 2018 BISTER S., PIRKKALA Apuraha ajokortin hankintaan lähihoitajalle, jolla on toimintakyvyn rajoite. Hän tarvitsee autoa työmatkoihin. OMERAGIC M., HELSINKI Apuraha yritystoiminnan aloittamiseen näkövammaiselle hierojalle. Apuraha on tarkoitettu Kelan elinkeinotuen omavastuuosuuden kattamiseen. MINKKINEN E., JYVÄSKYLÄ Apuraha sosiaalipedagogiseen hevostoiminnan harrastuskuluihin 21-vuotiaalle kuntoutujalle, jolla on oppimisen rajoitteita. Harrastus edistää hänen toimintakykyään. HANHELA A., OULU Apuraha taidenäyttelyn järjestämiskustannuksiin kuvataiteilijalle, jolla on liikkumisen ja toiminnanohjauksen rajoitteita. MUSTONEN T., VANTAA Apuraha yritystoiminnan aloittamiseen näkövammaiselle hierojalle. Apuraha on tarkoitettu työeläkeyhtiön elinkeinotuen omavastuuosuuden kattamiseen. E.L., HELSINKI Osa-apuraha nojapyörän hankintaan taiteilijalle, jolla on liikkumisen rajoitteita. Hän tarvitsee pyörää voidakseen liikkua itsenäisesti työhuoneelleen. Se on tarpeen myös kuntouttavan harrastamisen välineeksi. Pyörää ei voi saada lääkinnällisen kuntoutuksen apuvälineenä eivätkä kunnan vammaispalvelut osallistu pyörän hankintakuluihin. WASSTRÖM V.-A., TAMPERE Apuraha basson hankintaan kuntoutujalle, joka on aloittamassa uudelleen toimintakykyä edistävän musiikkiharrastuksen. P.P. Osa-apuraha näkövammaiselle tietokirjailijalle uuden kirjan tekstin viimeistelyyn liittyviin matkakustannuksiin. J.P., OULU Mikrofoni ja musiikinteko-ohjelma kuntoutujalle, jolle musiikki on pitkäaikainen harrastus. LAAKSONEN T., SUOMUSJÄRVI Apuraha taiteen tekemisessä tarvittaviin välineisiin kuntoutujalle, jonka tavoitteena on saada taiteellisesta toiminnastaan pientä lisätuloa. LEHTILÄ J., LOIMAA Osa-apuraha opiskeluun liittyviin matkakuluihin 18-vuotiaalle näkövammaiselle opiskelijalle. SIHVONEN A., MIKKELI Apuraha ratsastustuntien kuluihin sähköpyörätuolia käyttävälle henkilölle. Ratsastus on hänelle toimintakykyä edistävä harrastus. TAMPEREEN SEUDUN SELKÄYHDISTYS RY, TAMPERE Kannettava tietokone, tulostin ja Office-ohjelma paikallisyhdistykselle, jolla on yli 600 jäsentä. Tietokonetta tarvitaan esimerkiksi sähköisten asiakirjojen tallentamiseen sekä jäsenlehden tekemiseen. P.P., PORVOO Tietokone ja monitoimilaite 22-vuotiaalle kuntoutujalle, joka opiskelee valmentavassa koulutuksessa, ja jonka tavoitteena on jatkaa opintoja ammattikoulussa. Tietokone on hänelle tarpeellinen opiskelun väline. Apuraha on annettu yhteisyössä Amrop Finlandin kanssa. LIIMATAINEN U.-M., KARSTULA Kulkuvälineapuraha kuntoutujalle, jolla on toimintakyvyn rajoitteita. Hän on aloittamassa palkkatukityön eikä työpaikalle pääse julkisilla liikennevälineillä. SUOMEN ANGELMAN YHDISTYS RY, PIRKKALA Kannettava tietokone, Office-ohjelma sekä monitoimilaite valtakunnalliselle potilasyhdistykselle tiedottamisen tueksi. Yhdistys tarjoaa jäsenistölleen tietoa ja vertaistukea. MIETTINEN V.-M., KUOPIO Apuraha kameraan ja taidetarvikkeisiin kuntoutujalle pitkäaikaisen taideharrastuksen tueksi. Tuen saaja on pitänyt taidenäyttelyitä ja kuuluu kuvataideseuraan. Hän ohjaa kulttuuripajalla taideryhmää ja valmistelee uutta näyttelyä. SUOKNUUTI J., LAPPEENRANTA Järjestelmäkamera ja jalusta henkilölle, jolla on liikkumisen rajoitteita. Kamera mahdollistaa valokuvausharrastuksen jatkamisen ja innostaa liikkumaan ulkona. PEREIRA A., TAMPERE Piirtonäyttö ammattiopistossa opiskelevalle kuntoutujalle. Piirtäminen on hänelle kuntouttava harrastus, joka tukee myös opintoja. HELENIUS M., LAHTI Älypuhelin vapaa-ajan mediapajassa tapahtuvaan paikallisten mediasisältöjen tekemiseen henkilölle, jolla on oppimisen rajoitteita. Puhelin mahdollistaa hänelle sisällön tuottamisen sosiaaliseen mediaan ja paikallislehtiin ajasta ja paikasta riippumatta. Mediatoimitus ja asumisyksikön ohjaajat tukevat laitteen käytössä. INO E., HELSINKI Osa-apuraha avustajakoiran yksilölliseen koulutukseen henkilölle, joka liikkuu sähköpyörätuolilla ja jolla on puhevamma. Useat toimintarajoitteet tuovat uudenlaista haastetta koiran koulutukseen. Avustajakoira ry on tukenut koiran hankintaa, koska kyseessä on uraauurtava hanke, jolla voidaan edistää puheja liikuntavammaisten ihmisten mahdollisuuksia itsenäiseen arkeen. P.K., HELSINKI Tietokone kuntoutujalle, joka harrastaa graafista suunnittelua ja on mukana painoviestinnän työtoiminnassa. Kuvankäsittely on hänelle harrastus, joka mahdollistaa myös pienen lisätulon hankkimisen. HÄMÄLÄINEN M., KEITELE Kannettava tietokone, monitoimilaite ja piirtolevy 11-vuotiaalle koululaiselle, jolla on toimintakyvyn rajoitteita. Hän tarvitsee tietokonetta sekä kotona tapahtuvaan opiskeluun että yhteydenpidon ja harrastamisen välineeksi. Piirtäminen on hänelle kuntouttava harrastus. HINKKANEN M., TURKU Kannettava tietokone, Office-ohjelma, monitoimilaite ja älypuhelin 24-vuotiaalle opiskelijalle, jolla on oppimisen, tarkkaavuuden ja keskittymisen rajoitteita. Hän tarvitsee laitteita ammatillisten opintojen apuvälineeksi. Älypuhelin on tarpeen ajanhallinnan välineenä. S.H., LAPPI Kannettava tietokone, Office-ohjelma ja kuulokemikrofoni yliopisto-opiskelijalle, jolla on 34 Tukilinja 2/2018
• JA LO IT T E LU A / SA R JA K U VA K ais a Le ka Tekijä Kaisa Leka Toimintarajoite Piirtäjä käyttää jalkaproteeseja niitä peittelemättä. kuulovamman aiheuttamia toimintarajoitteita. Tuen saaja asuu syrjäseudulla ja suorittaa opintoja monimuotokoulutuksessa. M.T., HELSINKI Pöytätietokone osa-aikatyössä käyvälle henkilölle, jolla on käsien käytön rajoitteita. Oman tietokoneen avulla hän voi ylläpitää työssä tarvittavaa tietotekniikkaosaamista. S.B., HELSINKI Kannettava tietokone 21-vuotialle nuorelle, jolla on oppimisen haasteita. Hän tekee mediatyöpajassa omaa radio-ohjelmaa ja tarvitsee tietokoneen, jotta voi valmistella radio-ohjelmiaan myös vapaa-ajalla. J.K., KUOPIO Tietokone, erillinen hiiri, kuulokkeet ja monitoimilaite 13-vuotiaalle koululaiselle, jolla on monia toimintakyvyn rajoitteita. Hän tarvitsee tietokonetta opiskelun ja kuntouttavan harrastamisen välineeksi. E.S., KAUNIAINEN Kannettava tietokone ja monitoimilaite henkilölle, jolla on liikkumisen ja käsien käytön rajoitteita. Hän tarvitsee tietokonetta asioinnin ja yhteydenpidon tueksi. KARSTENBERG A., TOIVAKKA Kannettava tietokone, erillinen näppäimistö ja näyttö, hiiri sekä kaiuttimet näkövammaiselle henkilölle yhteydenpidon ja tiedon saamisen apuvälineeksi. Kunnan vammaispalvelu maksaa osan tietokoneen hankintahinnasta. P.H., HELSINKI Tietokone ja apuraha liikuntavälineisiin kuntoutujalle, joka tarvitsee tietokonetta asioiden hoitoon sekä työnhakuun. HEIKKINEN J., KAJAANI Tablettitietokone ja näppäimistöllinen suojakuori näkövammaiselle henkilölle, joka tarvitsee tablettia yhteydenpitoon, asiointiin ja työn hakuun. Kainuun vammaispalvelut eivät osallistu laitteen hankintaan. PAIROS N., LAHTI Tablettitietokone henkilölle, jolla on oppimisen rajoitteita. Hän osallistuu mediapajan toimintaan vapaa-ajallaan ja tarvitsee oman tabletin tuottaakseen eri tilanteissa mediasisältöä sosiaaliseen mediaan ja paikallislehtiin. SERPOLA A., ESPOO Kannettava tietokone, erillinen näppäimistö ja hiiri 24-vuotiaalle näkövammaiselle henkilölle, jolla on oppimisen rajoitteita. Hän tarvitsee tietokonetta arjen taitojen harjoitteluun. Toimintakeskuksen ohjaajat auttavat käyttötaitojen opettelussa. Kunnan vammaispalvelut eivät tue tietokoneen hankintaa. JÄRVINEN T., TAMPERE Tietokone henkilölle, jolla on monia toimintakyvyn rajoitteita. Hän tarvitsee tietokonetta yhdistystoiminnassa ja kokemusasiantuntijan tehtävissä. M.K., MIKKELI Kannettava tietokone, monitoimilaite ja järjestelmäkamera henkilölle, jolla on monia toimintakyvyn rajoitteita. Hän harrastaa valokuvausta ja tarvitsee laitteita kuntouttavan harrastamisen välineiksi. Loput joulu–tammikuun tukipäätökset löytyvät Tukilinjan nettisivuilta WWW.TUKILINJA.FI Tukilinja 2/2018 35
• Olennaista ei ole diagnoosi vaan se, miten se rajoittaa toimintakykyä. Henkilökohtaisia apurahoja myönnetään kymmeniä kuukausittain. Yksityishenkilöiden apurahat ovat lahjaverotuksen välttämiseksi enintään 5000 euron suuruisia. Muille kuin yksityishenkilöille myönnettävät apurahat voivat olla suurempiakin, ja osa niistä jaetaan yhteistyössä vammaisalan yhteisöjen ja Tukilinjan lukijoiden kanssa. Vuosina 1996–2017 Tukilinja-lehden tuotolla myönnettiin apurahoja yli 9,34 miljoonan euron arvosta. Vuonna 2017 tukea myönnettiin yli 62 800 euroa kuukaudessa. Ennen tuen hakemista tutustu hakuohjeisiin ja tukimuotoihin nettisivuilla www.tukilinja.fi. Mikäli sen jälkeen jää kysyttävää, ota yhteys tukityöntekijöihimme. Tukilinja on vuodesta 1996 tukenut apurahoillaan toimintarajoitteisten ihmisten aktiivista elämää ja tasa-arvoa. Apurahoja jaetaan sekä yksityishenkilöille että yhteisöille. Tavoitteena on edistää koulutusta, opiskelua, ammatillista kuntoutumista ja sijoittumista työelämään. Tukea voi hakea myös itsenäisen toimintakyvyn edistämiseen, harrastustoimintaan ja yhteiskunnalliseen osallistumiseen. Tuki on tarveharkintaista ja se myönnetään pääsääntöisesti joko välineinä tai laskutuslupana haettuun asiaan. Seuraamme aina, että tuki menee perille. Henkilökohtaisia apurahoja voivat hakea sekä fyysisesti että psyykkisesti toimintarajoitteiset henkilöt. Liikuntatai aistivamman lisäksi rajoitteen voi aiheuttaa pitkäaikaissairaus, mielenterveysongelma tai neurologinen poikkeavuus. OHJEET TUEN HAKUUN: www.tukilinja.fi / apurahat HENKILÖKOHTAISET APURAHAT 09 415 515 08 ja 09 415 515 09 (arkisin klo 9–14) apurahat@tukilinja.fi YHTEISÖJA YHTEISTYÖAPURAHAT 09 415 515 10 (ma–to klo 9–14) yhteisoapurahat@tukilinja.fi TIETOTEKNISET APUVÄLINEET: p. 09 415 515 06 it-tukiluuri@tukilinja.fi TUKILINJAN APURAHAT << AKL Posti Oy << TUKITORI TYÖLLISTÄÄ TUKILINJA TUKEE vammaisia ja toimintarajoitteisia ihmisiä työllistäviä yrityksiä ja yhteisöjä tarjoamalla niille ilmaista ilmoitustilaa. Tukitoriilmoituksia julkaistaan jokaisessa Tukilinja-lehden numerossa ja netissä Tukitori-ilmoituspalvelussa. TUKITORILTA LÖYDÄT ne yritykset, yhteisöt ja työpajat, jotka Suomessa työllistävät toimintarajoitteisia ihmisiä ja myyvät kuluttajille palveluja tai tuotteita. Annamme ilmoitustilaa myös pienyrittäjille. Ilmoituksia voit hakea toimialan (esim. käsityöt), paikkakunnan tai hakusanan (esim. siivous) perusteella. KÄYTTÄMÄLLÄ TUKITORIN ilmoittajien tuotteita ja palveluja tuet itsekin tätä työllistämistoimintaa – tehokkaasti ja henkilökohtaisesti! TUKITORI NETISSÄ: www.tukilinja.fi/tukitori/