TUKENA ELÄMÄN HAASTEISSA 2 / HUHTI–TOUKOKUU 2020 ERITYISOPETUS VAATII KUNNOLLISET RESURSSIT S. 6-7 TUULTA PURJEISIIN nuorille seiloreille! s. 8 MAARIT HEDMAN – näkövammainen kuvataiteilija s. 18 UUSIA KOODAREITA löytyy autismikirjon nuorista s. 14
TUKIKOHTEET s. 12 Vammaiset yrittäjät yhteen Tukilinja tukee uutta yhdistystä. s. 17 Uskallusta voi harjoitella Improvisaatiokurssilla opittiin kohtaamista. s. 22 Felix unelmoi koripallosta Kerho-ohjaaja vammautui pelastaessaan lapsen. Tukilinja auttaa häntä urheilukuluissa. s. 24 Tukitori Tarjolla kodin elektroniikkaa ja videokuvausta. s. 24 Tukipointti Pää pyörällä palveluviidakossa. s. 31 Myönnettyjä apurahoja Tukilinjan apurahoja joulukuussa 2019 – tammikuussa 2020. VAKIOT 25 Kirjavinkki 26 Leffafriikki 27 Ruudussa 27 Välinevinkki 28 Lukijafoorumi 32 Pähkinöitä 35 Jaloitteluasarjakuva TUKENA ELÄMÄN HAASTEISSA TÄSSÄ NUMEROSSA 2/2020 58 %:LLA TÄMÄN NUMERON TEKIJÖISTÄ ON JOKIN TOIMINTARAJOITE 18 s. YHTEISKUNTA s. 3 Pääkirjoitus s. 4 Valokeilassa Uncle Sam Patriotin Guinness-ennätys ja muita näkyviä ilmiöitä. s. 6 Peruskoulu kuhisee Ongelmana erityisoppilaat vai opetuksen resurssit? s. 7 7 kysymystä koulun suunnasta Vastaajana emeritusprofessori Kari Uusitalo. s. 14 Uusia koodareita Autismikirjon nuoria koulutetaan ohjelmointiin. s. 16 Uutisia s. 21 Työn pitää joustaa Osa-aikatyö ja kevytyrittäjyys sopivat MS-potilaille. IHMISET s. 8 Tuulta nuorten purjeisiin Kuunari Helena tarjoaa meriseikkailun ja tukea. s. 11 Tulilinjalla Arto Bäckström ja hyvä arki. s. 18 Sokea taidemaalari Maarit Hedman jatkoi maalaamista muistin avulla. s. 23 Kuulonäkövammaiset ratsaille Kosketusviestintä mahdollistaa harrrastuksen. s. 30 Blogilinjalla Vierasbloggarina yrittäjä Tuomas Saloma. Etäkokous? Sopii oikein hyvin! 2 Tukilinja 2/2020 Julkaisija / kustantaja Vammaisten koulutuksen ja työllistymisen tuki ry. Pasilanraitio 5, 00240 Helsinki vktt@tukilinja.fi Päätoimittaja Iris Tenhunen Toimitusneuvosto Pinja Eskola Sari Heino-Holopainen Sanni Purhonen Heini Saraste Riitta Skytt Ulkoasu Paula Karjalainen Tilaajapalvelu Puh. 09–4155 1502 ma-pe klo 9.00–14.00 tilaajapalvelu@tukilinja.fi Tilaukset 4 kk 42 e 6 kk 52 e 1 v 93 e Kesto 93 e/v Tukilinjan määräaikainen tilaus ei jatku, ellei tilausta uusita. Tilaajien osoitetietoja ei luovuteta ulkopuolisille. ISSN 1458-6304 24. vuosikerta. Ilmestyy 6 kertaa/vuosi. Paino: Arkmedia Oy. Seuraava nro 3.6.2020. Kansikuva Vesa Linna. Taidetta sielun silmin
Yksi puheenaihe, jota nyt kannattaisi välttää, on ilmaista helpotusta siitä, ettei itse kuulu riskiryhmään. Korona testaa arvomme TÄTÄ KIRJOITTAESSANI eletään virusepidemian alkupäiviä ja edessä on arjen muutoksia, huolta ja pelkoa. Kaiken keskellä kannattaa muistaa muutama seikka, jotka koskevat kaikkein riskialtteimpia ihmisiä. Moni heistä on nuori tai työikäinen, vammainen tai pitkäaikaissairas lähimmäisesi. Arvot tulevat esiin tilanteissa, joissa kohtaamme toisia ihmisiä työssä, palveluissa, kaduilla, kaupoissa ja sosiaalisessa mediassa. Yksi puheenaihe, jota nyt kannattaisi välttää, on ilmaista helpotusta siitä, ettei itse kuulu riskiryhmään. Ei ole mukava kuunnella sellaista diabeteksen hoitotarvikkeet tai astmalääke taskussa. Moni elää myös tilanteessa, jossa rakas läheinen on iäkäs tai pitkäaikaissairas. MONI TOIMINTARAJOITTEINEN ihminen on nyt huolissaan terveydestään. Päivittäistä apua tarvitseva ei voi suojautua tartunnalta välttämällä kontaktia. Epidemian kuormittama terveydenhuolto voi myös vähentää muiden potilasryhmien hoitoa. Miten turvallista on mennä sairaalaan hoitotoimenpiteisiin? Entä jos elintärkeät avustajat tai omaiset sairastuvat? Vaikka olet huolissasi, voi siis olla, että jollakin toisella tilanne on vielä vaikeampi. Kuuntelu ja ymmärtävä tuki ovat nyt paikallaan. Muista myös, että jokainen vastaan tuleva, huonokuntoisen oloinen ihminen ei sairasta koronaa. SITTEN MYÖNTEISIIN asioihin: Sinulla saattaa nyt olla tavallista enemmän aikaa olla kotona. Voit keskittyä läheisiin, ulkoilla, soittaa kaverille tai mummolle, lukea hyvän kirjan. Luettavaa on myös tässä lehdessä: Käymme kesäisellä purjehduksella tulevaisuutta kohti navigoivien nuorten kanssa. Tutustumme uuteen vammaisten yrittäjien yhdistykseen, jonka toimintaa Tukilinja tukee. Yrittäjän ajatuksista ja arjesta kertoo myös lehden vierasbloggari Tuomas Saloma. Tutustumme autismikirjon työllisyyskurssilaisiin ja opimme, miten kuulonäkövammaisena pääsee ratsaille. Kaiken kaikkiaan: etsimme rohkeutta kohdata toisiamme ja toteuttaa unelmiamme tässä ei-niin-valmiissa maailmassa. Tule mukaan! Iris Tenhunen, päätoimittaja toimitus@tukilinja.fi Tukilinja 2/2020 3 SEURAAVA LEHTI ILMESTYY 3.6.2020
VALOKEILASSA / TEKSTI Iris Tenhunen Tukilinja päivittää jatkuvasti FB sivuilleen uusia vinkkejä. Tykkää, ja pysyt menossa mukana! www.facebook.com/tukilinja 4 Tukilinja 2/2020 Elokuva vammaisliikkeen synnystä kesäleirillä Dokumenttielokuva Rämpyläleiri (Crip Camp, USA 2019) sai ensi-illassaan Sundancen filmifestivaaleilla seisaaltaan annetut suosionosoitukset. Siitä asti James Lebrechtin ja Nicole Newnhamin ohjaama teos – jonka tuotantotiimiin lukeutuvat muun muassa sellaiset vaatimattomat nimet kuin Barack ja Michelle Obama – on kerännyt kiittäviä arvioita. Sen toivotaan tuovan vammaisten yhdenvertaisuutta ajavan poliittisen liikkeen ajatukset viimein myös suuren yleisön tietoisuuteen. Onpa kehujen joukossa kuultu jo Oscar-veikkauksiakin! Netflixissä nähtävässä elokuvassa päästään seuraamaan Camp Jened -leirille 70-luvulla kokoontuneita nuoria vammaisia, joista monien elämä muuttui leirillä opittujen asioiden myötä merkittävästi.. Leiriläisten henkilökohtainen vapautuminen ja aktivismi vaikutti lopulta ratkaisevasti uuden vammaisliikkeen ja lainsäädännön syntymiseen niin Yhdysvalloissa kuin kansainvälisesti. Leiriläisten ja haastateltavien joukossa ovat ohjaaja James Lebrecht itse sekä vammaisaktivisti ja poliitikko Judith Heumann, joka toimi leirillä ohjaajana. Guinnessennätys Suosittu tubettaja ja ennätysten tavoittelija UncleSamPatriot eli Pekka Luodeslampi, 34, on saavuttanut Guinness World Records -ennätyksen – kananmunien murskaamisessa. Viime marraskuussa Luodeslampi mäiskäytti ennätysajassa rikki 100 munaa. “Löin yli kolme lyöntiä sekunnissa, hakkasin ne 100 munaa 31,44 sekunnissa. Munat loppuivat kesken, meni niin nopeasti, ei osattu varautua. Guinnessin raja oli 60 munaa minuuttiin, joten loppuaika vaan odoteltiin”, mestari kertoo vaatimattomasti. Guinness World Recordsin virallisella nettisivulla kerrotaan Luodeslammen päättäneen tehdä ennätyksensä lisätäkseen tietoisuutta Touretten oireyhtymästä ja keskushermoston kehityshäiriöstä. Myös omalla YouTube -kanavallaan UncleSamPatriot kertoo avoimesti oireyhtymästään. Seuraajia hänellä on yli 25 tuhatta. Vielä ei tiedetä mahtuuko Luodeslammen ennätys seuraavaan Guinnessin ennätysten kirjaan vuonna 2021. Takana on kuitenkin jo yksi ennätysvoitto: Kun Pekka Luodeslampi halusi todistaa, ettei nörtillä ja tubettajalla aina ole huono kunto, hän käveli vuonna 2010 Suomen Kuntoliikuntaliiton kävelykilpailussa 31 päivässä 1,56 miljoonaa askelta. Se oli tietysti kilpailun ennätystulos. Herra Ylppö autismikirjolla Laulaja, sanoittaja ja yhtyeidensä keulahahmo Herra Ylppö kertoi 16.2. esitetyssä Iltalehden netti-tv-kanava IL-TV:n keskusteluohjelmassa mielenkiintoisen uutisen: hänellä on diagnosoitu Asperger-tyyppinen autismikirjon häiriö. Ohjelmassa Sensuroimaton Päivärinta laulaja kertoi arjen haasteistaan, joihin kuuluu esimerkiksi pakko pitää yhdenvärisiä vaatteita. Muuten on mahdotonta valita, mitä laittaa ylleen. Hän kertoo olevansa pakonomaisen suorapuheinen ja noudattavansa epäröimättä mielijohteitaan, joista esimerkkinä etunimen muuttaminen Frankiksi. Sosiaalisista tilanteista Herra Ylppö selviää piiloutumalla ”kuplaansa”, usein alkoholin avulla. Hän varoittaa kuitenkin ihmisiä menemästä diagnoosinsa taakse. Omasta käytöksestä on aina otettava vastuu. DIABETIC DUO HURMAA TIKTOKISSA Lasten ja nuorten suosima lyhytvideopalvelu TikTok hurmaantui kahden pohjoisirlantilaisen ystävyksen, Ellen Watsonin, 19, ja Beth McDanielin, 20, palveluun postaamasta videopätkästä, jossa he esittivät menoiltaan valmistautumisensa tanssina. Yksi varuste oli kummankin käsivarteen liimattu pyöreä diabeteksen hoitoskanneri, joka mittaa verensokeria ja ilmoittaa lukemat puhelinsovelluksella. Tanssivideo keräsi yllättäen yli puoli miljoonaa katselua ja teki opiskelijakaksikosta kaikkien tunteman Diabetic Duon. Heidän TikTok-kanavallaan on nyt muitakin diabetekseen liittyviä humoristisia tanssivideoita. Taustalla on paitsi huvi myös vakava asia: kannattaa olla piilottelematta sairauttaan ja hoitaa se kunnolla.
TV-KISAAJAT VOICE OF FINLAND Laulaja ja laulunopettaja Riikka Hänninen, 39, Helsingistä kisaa Nelosen The Voice of Finland -laulukilpailussa. Sokea muusikko esiintyi Ääni ratkaisee -osuudessa, ja hänen esittämässään kansanmusiikkikappaleessa Täss’on nainen oli tuomareiden mukaan maagista, manauksenomaista, ihon alle menevää taiteellista voimaa. 13.3. jaksossa oli tiukat paikat, sillä jatkoon pääsyn ratkaisi kaksintaistelu. Riikka voitti ja on siis mukana loppukahinoissa! TALENT SUOMI 13-vuotias ilma-akrobaatti Riina Kulojärvi esitti tv-kisan karsinnoissa hurjia temppuja kangasliinojen varassa. Vaikka ei päässytkään jatkoon, Riina sai 23.2. nähdyssä jaksossa tuomareilta kehuja rohkeudestaan ja taidostaan. Riina kertoi päätyneensä harrastuksen pariin Kuurojen liiton sirkusleirin kautta 8-vuotiaana, ja aloittaneensa saman tien sirkuskoulun. Tukilinja 2/2020 5 Sofia Jirau – uusin down-malli 22-vuotias malli Sofia Jirau herätti helmikuussa huomiota New Yorkin muotiviikoilla, alan kansainvälisessä päätapahtumassa. Puertoricolaistaustainen malli on solminut lukuisia mallisopimuksia ja hänellä on Instagramissa yli 100 000 seuraajaa. Sofia Jiraulla on myös Downin oireyhtymä. Jirau kertoo haastatteluissa haaveilleensa mallin töistä lapsesta alkaen ja uskovansa, ettei sisäisiä tai ulkoisia rajoitteita haaveiden toteuttamiselle ole. Perheen vankkaan tukeen luottavalla mallilla on jo oma yritys Alavett, josta voi ostaa mm. t-paitoja ja hattuja. Malliuran seuraava tavoite on tehdä alan töitä Euroopassa. Sofia Jirau haaveilee myös suuren idolinsa, Jennifer Lopezin, tapaamisesta. Maija Mattila ja radikaali kauneus Suomalainen malli Maija Mattila valittiin mukaan Radical Beauty -projektiin, jossa taideja muotikuvaajat kuvaavat valokuvamalleja, joilla on Downin syndrooma. Maija Mattilan stailasi kuviin meikkitaiteilija Keiku Borgström ja kuvat otti valokuvaaja Perttu Saksa, joka voitti Fotofinlandian vuonna 2014. Projektin kuvat julkaistaan taidekirjana. Maija Mattilan projektit eivät tähän jää, sillä tämä flamencon harrastaja aloitti joulukuussa Ammattiopisto Liven kolmivuotiset tanssiopinnot. Oheinen kuva on kolmannesta projektista: Mattilan suunnitteleman mustan tai pinkin t-paidan voi ostaa Pertin Valinnan nettikaupasta. Sitä koristaa teksti: ”Kaikki ihmiset ovat kauniita, se kannattaa itse nähdä”. PODCAST NUORILLE ITSELUOTTAMUKSESTA Invalidiliiton nettisivujen nuorille suunnatun Ihan sama? -podcastin 3. kauden teemana on itseluottamus ja identiteetti. Murrosiässä kipuillaan oman identiteetin kanssa ja silloin voi myös oma vamma tuntua harmillisesti korostavan omaa erilaisuutta. Vamma on kuitenkin vain osa vammaisen ihmisen elämää, ei koko identiteetti. Myös lapsuusperheellä ja kasvatuksella on iso merkitys itsetunnon rakentumisessa. Aiheesta juttelevat podcastissa Osku Timonen ja Iina Pykäläinen. Podcast löytyy liiton nettisivujen I-kanavalta. SINKKUKAHVILA MUUTTI LOUKKOON Sinkkukahvila Helsinki jatkuu kevään ajan alakulttuurikeskus Loukon tiloissa (Castreninkatu 7) joka kuukauden kolmas keskiviikko klo 18–20. Sinkkuillat on suunnattu erityisesti autismikirjon henkilöille, mutta ne ovat avoimia kaikille. Tapahtuma on K-18, koska Loukossa on anniskelumyyntiä. Helmikuussa illan ohjelmaan kuului esimerkiksi sinkkubingo, jonka avulla on helppo tutustua uusiin ihmisiin. Luvassa oli myös arvontaa. Tietoa löytyy Facebookista SinkkukahvilaHelsingin sivulta. Nettisivuilta www.kulttuuriloukko.fi voit lukea tilojen saavutettavuudesta. Loukko sai Tukilinjan Vuoden toimija -apurahan 2018 ja palkittiin viime vuonna Helsinkin kaupungin Kulttuuriteko-palkinnolla.
Tunnetaidot haltuun kouluissa Erityisoppilaiden tukeminen ja tunnetaitojen kehittäminen puhuttivat opetusalan Educa-messuilla. TEKSTI Sari Heino-Holopainen KUVA Lehtikuva “Voidaan esimerkiksi antaa lupa piirrellä, tehdä rentoutumisharjoituksia tai mennä omiin oloihin rauhoittumaan.” Resetti-toimintaa voidaan järjestää tarpeen mukaan joko kohdennetuille ryhmille, koko luokalle, dialogisina vanhempainiltoina, vanhempien omina ryhminä tai lapsi-vanhempi-perheluokkina. “Resetti on arjen tukea. Tarjoamme tätä esimerkiksi kaikille tietyn koulun pienryhmäoppilaille kysyen, haluatteko tulla mukaan. Ei tarvitse jäädä odottamaan, että tilanne pahenee, vaan kannattaa jo varhaisessa vaiheessa pienienkin haasteiden ilmestyessä lähteä liikkeelle”, Piia Ruutu kehottaa. Palautteen mukaan arki on sujuvoitunut ja haastava käytös vähentynyt. Koppi erityisnuorista Vetovoimala-hankkeella pyritään auttamaan vaativaa, erityistä tukea tarvitsevia nuoria, jotka ovat hakeutumassa peruskoulun jälkeisiin opintoihin. Tässäkin hankkeessa Valteri on mukana. ”Ohjauksen tarve on suurempi ja yksilöllisempi, ja resurssit rajalliset. Näillä oppilailla siirtymiä toisen asteen koulutuksessa on useita ja keskeytymisvaara on muita suurempi”, kertoo Anna-Kaisa Puusaari, joka toimii Valterissa Vetovoimala-hankkeen projektipäällikkönä. Tällä hetkellä alueelliset erot ohjauksessa ovat suuria ja toisinaan on epäselvää, kuka nuoren eteenpäin ohjauksesta vastaa. Tavoitteena on luoda tähän valtakunnallinen malli ja ennaltaehkäistä koulutuksen ulkopuolelle jäämistä. Se tapahtuu kohtaamalla nuori yksilöllisesti ja vahvistamalla hänen toimintakykyään ja itsetuntemustaan. Koulupudokkaat haaviin Educassa julkistettiin ensimmäinen kotimainen selvitys koulua käymättömistä lapsista ja nuorista. Valterin ohjaavan opettajan Iines Palmun toimittama teos Takaisin kouluun – koulua käymättömille esittelee myös koulunkäynnin jatkumista tukevia toimintatapoja. Kotimaista tutkimusta koulupudokkaista ei ole, mutta kokemuksen ja kansainvälisen tutkimustiedon mukaan moni heistä kuuluu neuropsykologiseen kirjoon, kertoo Iines Palmu. Educassa vuorovaikutuksen ja tunnetaitojen merkitys oli selvä trendi. Yläkoulun opettajien tueksi löytyy nyt esimerkiksi Jaana Kiviluotteen uusi käsikirja Tunteet ja käyttäytyminen hallintaan yläkoulussa. Sen mukana tulee oppilaita kiinnostavaa oheismateriaalia, kuten tunneja vahvuuskortit, tunneja ja vahvuusmuistipelikortit sekä tunteiden hallintakeinoista kertovia julisteita. Koulumaailmassa näyttää siltä, että että myös hyviä uusia tuulia puhaltelee. Inkluusion mukana on tullut tarve kiinnittää huomiota yhä enemmän erityisoppilaiden tarvitsemaan tukeen, mutta myös tunneja vuorovaikutustaitojen opetteluun, mistä hyötyvät kaikki oppilaat ja opettajat. “ERITYISOPETUKSESSA KÄYTÄNNÖT ja resurssit vaihtelevat turhan paljon. Tuki ei läheskään aina toteudu riittävänä”, kertoi OAJ:n erityisasiantuntija Sari Jokinen esityksessään kevään Educa-messuilla. OAJ tähtääkin lakimuutokseen, jossa tehostettuun ja erityiseen tukeen asetettaisiin sitovat vähimmäismäärät oppilaan saamaa erityisopetusta. “Lainsäädäntöä on muutettava niin, että tuen portaiden välillä olisi selkeät erot. Lisäksi pienryhmäopetus on taattava lailla jokaiselle sitä tarvitsevalle oppilaalle. Näin tuki oikeasti toteutuisi”, Jokinen linjaa. Perheet mukaan Koulumaailman haasteisiin vastataan myös uusilla toimintamalleilla. Yksi niistä on erityisoppilaiden perheiden kanssa tehtävää yhteistyötä tiivistävä Resetti. Toimintaa kehittää Opetushallituksen oppimisja ohjauskeskus Valteri. Mukana ovat 8 kunnan lisäksi Helsingin yliopisto, HYKS lastenpsykiatria ja THL. Resetissä oppilaan tilanne jäsennetään yhdessä. Sitten tehdään suunnitelma uusien taitojen oppimiseksi, joilla tuetaan toivottua käytöstä, kertoo Valteri-koulun ohjaava opettaja Piia Ruutu. ”Jos toivottu käytös ei tapahdu, yleensä syynä on se, että taito puuttuu”, Piia Ruutu selvittää. Taitoja harjoitellaan ennen vaikeita tilanteita ja päätetään, miten toimitaan, jos taidot eivät riitä. 6 Tukilinja 2/2020 KOULU
7 kysymystä TEKSTI Sari Heino-Holopainen Löydä lapsen lahjakkuus Kasvatustieteiden emeritusprofessori Kari Uusikylä pohtii uudessa kirjassaan lasten lahjakkuuden löytämisen tärkeyttä. Kysyimme, mitä tämä tarkoittaa erityistä tukea tarvitsevien lasten kohdalla. Tukilinja 2/2020 7 Kuka? Kari Uusikylä Emeritusprofessori Uusin teos: Lahjakkuus (PS-kustannus, 2020) 1. Miten oman erityislahjakkuuden löytäminen tukee lasta? ”Jokaisen tulisi saada koulussa onnistumisen elämyksiä. Kaikki eivät ole lahjakkaita, mutta kaikilla on omat parhaat lahjansa, joista voi iloita. Varsinkin älyköt menestyvät monissa kouluaineissa, mutta erityisiä lahjakkuuden lajeja on kymmeniä.” 2. Onko myös erityislapselle ja -nuorelle tärkeää löytää varhain lahjakkuutensa? Olette todennut, että kilpailukoulu tuhoaa lahjakkuutta. ”Kaikkien on syytä saada kunnollista perustaitojen opetusta koulussa. On harhaluulo, että erityislapset eivät ole lahjakkaita, usein vammaisuus estää näkemästä tuota lahjakkuutta.” ”Kouluun tuotu vertailu ja kilpailu aiheuttaa ahdistusta ja paineita. Lasten ja nuorten (usein juuri lahjakkaiden) mielenterveys kärsii. Jokaisen pitää tuntea kelpaavansa koulussa.” 3. Miten käy niille, joiden lahjakkuus ja mielenkiinto kohdistuvat aloille, joista ei ole näkyvää taloudellista hyötyä? ”Lapsi ei ole tulevaisuusosaaja vaan ihminen, jonka eheys ja elämänilo riippuvat kotija koulukasvatuksesta. Jokaiselle lapselle tulee taata sisäinen turvallisuus, joka ei riipu lahjakkuudesta tai koulumenestyksestä. Jokaisen oppilaan oikeus on tulla huomatuksi, kuulluksi ja hyväksytyksi.” ”Kysymys on ajan hengestä. Kovat arvot jyräävät pehmeät. Ainoa pelastus on se, että päättäjät pannaan asiasta tiukalle.” 4. Koulu jakaa oppilaat edelleen lahjakkaisiin, keskinkertaisiin ja lahjattomiin etupäässä akateemisten taitojen pohjalta. Miten muuttaisitte oppilasarviointia? ”Akateemiset aineet ovat tärkeitä, mutta leimojen lyömistä oppilaisiin tulee välttää. Arvioinnin tulee olla ohjaavaa ja kannustavaa. Myös numeroita tarvitaan, mutta niiden tavoite on ohjata eikä vertailla, jakaa oppilaita hyviin ja huonoihin. Puhe armovitosista on typerää. Jos oppilaalla on esimerkiksi spesifi oppimisvaikeus, ei se oikeuta hänen leimaamistaan surkeaksi.” 5. Millaisia muutoksia toivoisit luokanopettajien koulutukseen? Tärkeintä olisi vankka pedagoginen koulutus, oman ajattelun kehittäminen ja nimenomaan kasvatustieteellinen ja psykologinen koulutus. On surullista, että opetuksen valtava tutkimus sovelluksineen, opetustaito ja kasvatuksellinen ymmärrys, uhkaavat jäädä pinnallisen pilipalisaation jalkoihin.” ”Konsultit hääräävät kouluissa. Se on ajan kuva. Ei opettaja ole kanssaoppija, vaan turvallinen auktoriteetti.” 6. Millainen kotikasvatus tukee vammaista tai pitkäaikaissairasta lasta parhaiten? ”Kaikessa kasvtuksessa on tärkeintä lapsesta välittäminen, aito välittäminen. Kun vanhemmat ovat lapsen turvana sekä fyysisesti että henkisesti, se riittää. Tärkeää on asiallinen suhde kouluun ja opettajiin. Kaikesta pitää voida puhua silloin, kun kyse on lapsen parhaasta.” 7. Mitkä kolme kouluelämän käytäntöä muuttaisit, jos voisit? ”Kouluun ujutettu ahdistava kilpailu on vastuutonta. Lapsia ei pidä vertailla julkisesti keskenään.” ”Tunnustusta pitää antaa kaikille, ei vain lukuaineista, vaan myös hyvästä käytöksestä ja kavereiden auttamisesta.” ”Tietotekniikan palvontaa tulee rajoittaa. Älylaite ei saa hallita koko elämää.”
NUORET Kuunari Helena vie nuoret meriseikkailuun. Samalla opitaan navigoimaan myös omassa elämässä. TEKSTI Sari Heino-Holopainen KUVAT Vesa Linna P alattuani viime toukokuussa parin päivän Meriheimo-purjehdukselta Kuunari Helenalla tuntui kuin olisin ollut poissa ainakin viikon. Meri, aurinko ja purjehdus olivat tehneet tehtävänsä, mutta suurin syy suonissani virtaavalle ilolle ja hämmennykselle oli kokemus yhteisestä seikkailusta äsken vielä täysin tuntemattomien ihmisten kanssa. Purjehdukselle lähtiessä aurinko miltei kuumotti Helsingin Katajanokan rannassa, jonne nuoria kerääntyi ensimmäiseen Meriheimo-purjehdukseensa kuunari Helenan kannelle. Joillekin osallistujille tämä oli ensimmäinen kerta minkään laivan kannella. Taivas oli pilvetön ja meri tyyni. Laivan miehistö kapteeni Mikko Hakalan johdolla toivotti meidät tervetulleiksi ja myös ohjaajat Miikka Niemelä ja Heini Kaasalainen olivat kannella vastassa. Jokainen tulija sai alkajaisiksi oman pelastusliivin. Sen jälkeen tutustuttiin kuunarin kapeisiin puisiin portaisiin, pieniin nurkkiin ja viehättäviin sokkeloihin. Jokaiselle näytettiin hytti ja siellä oma, kapea ala-, keskitai yläpeti. Ensimmäinen käskynjako alkoi. Osallistujat jaettiin ryhmiin ja sitten pareittain vahdeiksi. Ensimmäiseksi piti läpäistä vessakoulutus: vessojen paikat ja veden käyttö, vesihanan aukaiseminen ja sulkeminen. Tämä pieni, mutta tärkeä koulutus antoi alkutuntuman siihen, että kohta oltaisiin ihan toisessa maailmassa. Kaksi säätiötä Y-Säätiön ja Suomen Purjelaivasäätiön yhteinen, STEA-rahoitteinen hanke Meriheimo – Nuorten oma väylä! antaa jo kolmatta vuotta mahdollisuuden päästä muutaman päivän tai jopa viikon purjehdukselle kokemaan seikkailullisia aktiviteettejä merellä erilaisiin taitoihin opastavassa, yhteisöllisessä hengessä. Hanke on suunnattu 18–30-vuotiaille, itsenäisen elämänsä alussa oleville nuorille aikuisille. Useimpien elämään on mahtunut mutkia ja haasteita, joista he ovat pääsemässä jaloilleen. Jotkut ovat mielenterveyskuntoutujia tai erityisnuoria. Purjehdukset ovat nuorille ilmaisia ja mukaan mahtuu aina 10–15 uutta purjehtijaa. TUULTA PURJEISIIN “Tämä on opetuspurjehduksella tapahtuvaa seikkailukasvatusta”, kertoi lähtötohinan keskeltä löytämäni Heini, joka opasti iloisena uusia purjehtijoita. Hän vastaa Y-säätiössä Meriheimoopetuspurjehduksista, joille on saatu STEAn rahoitus vuosille 2018–2020. Meriheimon jatkorahoituksen odotetaan selviävän vuoden 2021 alussa. Seikkailu yhdistää Seikkailukasvatus pohjautuu sille, että ihminen irrotetaan arkiympäristöstään täysin vieraaseen tilanteeseen. Uusissa haasteissa onnistuminen vahvistaa, mutta sen tekee myös epäonnistuminen, johon saa turvallisessa ryhmässä hyväksynnän. Jo valmistautuminen seikkailuun on yhteisöllistä: ”Tapaamme kahdessa purjehdusta edeltävässä ennakkotapaamisessa sekä henkilökohtaisesti että ryhmässä”, kertoo Heini. Tapaamisissa selviää, keillä on motivaatiota lähteä purjehdukselle. Tarvitaan myös fyysistä kuntoa, että pystyy kulkemaan kapeissa portaissa ja liikkumaan keinuvassa laivassa. 8 Tukilinja 2/2020
KUUNARI = Kaksitai useampimastoinen pitkittäistakiloitu purjealus, jonka etummainen masto ei ole pitempi kuin taaempi tai taaemmat. “Vamma ei estä osallistumista, jos pystyy toimimaan itsenäisesti laivassa. Esteetön paikka tämä ei kuitenkaan ole”, Heini selvittää. Nuorella voi olla mukana avustaja, vaikkapa vain henkisenä tukena. Tällekin matkalle on tullut tukihenkilöksi Jermu – eikä ensimmäistä kertaa. “Näitä reissuja en vaihtaisi pois”, Jermu kertoi. ”On mukava olla tukena toiselle ja mukana ryhmän toimissa.” Seikkailukasvatus tuntui oikealta sanalta, kun olimme päässeet liikkeelle miehistön ohjeita seuraten. Vielä kerran piti rantautua ja jättää jätevedet maihin. Siinä oli meille ensikertalaisille toinen opin paikka. Näkövammastaan huolimatta yksi nuorista miehistä ohjasi rohkeasti kuunaria kohti ulappaa kapteenin seuratessa vieressä. ”Olen isäni kanssa kulkenut moottoriveneellä, joten ihan uutta tämä ei ole. Aluksen koko ja lasti ovat kyllä ihan toista luokkaa”, hän kommentoi. Merellinen ympäristö ja toiminta nostivat pian ruokahalun, ja ensimmäinen keittiöryhmä teki loistavaa työtä vertaisohjaajien avustamana. Kukaan ei ollut saanut parempaa spagettia ikinä, ja vaikka nälkä oli kova, järjestys säilyi. Uskaltauduin kysymään yhdeltä innostuneelta “kokilta”, että ihanko harrastat ruoanlaittoa. “Tämä on elämäni ensimmäinen kerta keittiössä”, tuli vastaus. Innostus heräsi heti Moni ilmoitti jo alkumatkasta haluavansa lähteä uudelleen. Toki aurinkoinen ilma suosi meitä. Myrskyistäkin oli vertaisohjaajilla kokemusta – jopa ensimmäisillä purjehduksillaan. Heini kertoi reissusta, jossa jännitystä nosti purjeen juuttuminen: Järjestäjä Y-säätiö yhteistyössä Suomen Purjelaivasäätiön kanssa. Keille tarkoitettu? Pääkaupunkiseudulla asuville 18–30 vuoden ikäisille, itsenäistymisvaiheessa oleville nuorille. Miten mukaan? Maaliskuusta alkaen Y-säätiön nettisivut, Instagram, Facebook (#Meriheimo). Tukilinja 2/2020 9 “Olimme Turusta Nauvoon -purjehduksella. Illansuussa piti lähteä laskemaan purjeita, mutta toiseksi isoin purje ei laskeutunutkaan. Perämies kiipesi mastoon ja laivalaiset, myös ensikertalaiset, komennettiin vetämään purjetta alas.” Jokainen eli hetkessä, muuta ei maailmassa juuri silloin ollut. “Jumittuneen purjeen laskemisesta tuli ihan mieletön yhteistoiminnan tulos!” Uudet kyvyt esiin Laivan rantautuminen saareen yöksi toi säpinää. Korviin kuului uusia sanoja: keulaköydet, peräköydet, laitasuojat ja niiden solmujen nimet, joiden tekemistä miehistö jo matkalla opetti. Helenan kannella uudet purjehtijat Ida, Krenare, Aki ja Laura pääsivät heti töihin oppaanaan vertaisohjaaja Ketlin.
10 Tukilinja 2/2020 Minun ryhmäni laittoi laitasuojia laivan lipuessa jo rantaan. Nopea piti olla, ja saimmekin hieman ähkien fenderit laivan ja laiturin väliin. Hii, me merikarhut! Vielä piti taiteilla kapeaa siltaa pitkin toinen toistamme auttaen maihin. Yksi Meriheimo-purjehdusten tarkoituksista on elämänhallintataitojen parantaminen. Täällä siihen avautuu tilaisuus, sillä ihmisten taustoilla ei ole merkitystä. ”Tärkeintä on, miten toimit ryhmässä ja hoidat osuutesi esimerkiksi köysissä tai keittiössä”, Heini kertoo. ”Toki tukea annetaan.” Upea auringonlasku Takaisin vakaalle maalle astuminen oli sekin elämys. Kävelyllä puhe pulppusi mutta pian se myös lakkasi: juuri tuona iltana oli luonto päättänyt tarjota ikimuistoisen auringonlaskun. Rohkeimmat heittivät vielä talviturkkinsa illan tummuessa peilityyneen veteen. Yön kansivahdit valittiin ja jotkut halusivat nukkuakin kannella. Eipä aikaakaan, kun heille oli kiinnitetty riippumatot. Jos ei nukuttaisi, voisi ihailla uskomatonta tähtitaivasta. Yö merellä oli vahva kehollinen kokemus. Sitä oli myös nukkuminen kuuden hengen hytissä pienessä keskisängyssä, joka heilahteli meren liikkeessä. Lämpöäkin riitti. Valituksia ei kuultu, mutta maistuvalla aamiaisella kyllä vaihdettiin kokemuksia. Meriheimolainen Ketlin Ketlin, yksi nuorista vertaisohjaajista, istui aamupalaverin jälkeen muiden kanssa auringonpaahtamalla kannella. Tyyni meri levisi ympärillä, lokit kirkuivat ja kansivahdit touhusivat. Kapteeni käski lippikset päähän, mutta kun Ketlin ei säpinässä löytänyt omaansa, ojensin hänelle toisen omistani, sen punaisen, mistä hänet sitten tunnistettiin. 17-vuotias Ketlin kertoi aloittaneensa Meriheimo-purjehdukset jo edellisenä kesänä. Hän löysi hankkeen HEROn eli oppimisvaikeuksisten henkilöiden etujärjestön kautta. ”Hieman pelotti. Päätin kuitenkin ilmoittautua mukaan ja kokeilla, kun tällainen mahdollisuus tuli.” Ketlin tunnusti ensimmäisen purjehduksen jälkeen miettineensä, ettei lähtisi uudestaan. Hän ei ollut koko viikonlopun aikana saanut kunnolla unta. Ajatus ei kauan kestänyt. Kun Ketli lähti kävelemään Katajanokan satamasta kotiin päin, hän päätti jo Senaatintorilla, että taitaa sittenkin lähteä uudelle purjehdukselle. ”Purjehduksilla pääsen kohtaamaan pelkojani, mikä kasvattaa minua. Saan mahtavia kokemuksia, opin uutta ja tutustun ihmisiin ja paikkoihin”, Ketlin selitti. Ensimmäiselle purjehdukselle mennessään hän kertoo olleensa sairauslomalla masennuksen takia. Kokemus merellä antoi voimia töiden etsintään. ”Meri ja mahtavat maisemat rentouttavat ja vievät pois arjesta, joka voi olla hieman stressaavaa. Näillä purjehduksilla pystyn olemaan oma itseni.” Sen huomasi, kun Ketlin lähti kansiryhmäläisten kanssa touhuamaan laivan köysien kanssa, punainen lippis päähän painettuna. Tunnelma tarttuu Meidänkin rauhallisen purjehduksemme aikana ensikertalaiset löysivät uusia puolia itsestään. Introvertiksi itsensä määritellyt nuori huomasi, ettei aina olekaan näin. Kotona yksinään puuhasteleva huomasi viihtyvänsä muiden kanssa. Eräs nuorista oli unohtanut virheiden tekemisen pelkonsa. Heini kertoo, että Meriheimo-purjehdukseen kuuluu myös jälkitapaaminen. Hankkeessa on talvisaikaankin tapaamisia, retkiä ja työpajoja, joita nuoret suunnittelevat ja toteuttavat. ”Nuoret ovat sanoneet, että tunnelma lähti kuunarilta mukaan. Itseluottamus kasvoi ja moni on aloittanut opinnot tai siirtynyt töihin. Uusia kavereita on löytynyt ja Meriheimo-yhteisöstä on tullut osa arkea läpi vuoden.” ”Tunnelma lähti kuunarilta mukaan. Itseluottamus kasvoi ja moni on aloittanut opinnot tai siirtynyt töihin.” Purjehdukset alkavat Katajanokan laiturilta. Ruorissa vertaisohjaaja Ketlin ja uudet purjehtijat Ida ja Krenare.
Tukea hyvään arkeen KUN VASTA ODOTIMME ensimmäistä lastamme, suurin toiveeni oli, että lapseni olisi terve ja normaali. Myöhemmin jouduin nokikkain sen tosiasian kanssa, että nuo määreet eivät tietenkään ole tärkeimmät asiat elämässä. Erityislasten myötä ymmärsin, että tärkeintä on saada elää hyvää elämää. Uskon hyvän elämän perustan olevan siinä, että ihminen pystyy näkemään omat kykynsä, elämään niiden mukaan, selviytymään elämään kuuluvista haasteista sekä osallistumaan yhteisönsä toimintaan yhteisönsä arvostamana jäsenenä. Sivuhuomiona todettakoon, että tämä on sama lähestymistapa, jolla Maailman terveysjärjestö WHO määrittelee mielenterveyden. Se, että ihmisen oma toimijuus ja kyvykkyys hyvän elämän rakentamisessa asetetaan etualalle, ei ole uusi keksintö, vaan ikivanhaa perua. Jo Aristoteles, antiikin Kreikan ehkä merkittävin filosofi, totesi hyvän elämän olevan kokonaisuus hyveiden mukaisesti elettyä elämää. Mutta hetkinen, eikös tämä kuulosta aika itsestään selvältä? Eikös yhteiskunnassamme olla jo vuosikymmeniä asetettu etualalle yksilö korostaen hänen oikeuksiaan, halujaan ja mahdollisuuksiaan? NO, NIINHÄN SITÄ voisi olettaa, mutta kuinka usein ihmisen osa yhteiskunnassamme onkaan tulla sysätyksi omaa elämäänsä hallitsevasta roolista erilaisten toimenpiteiden kohteeksi. Yhä edelleen palveluiden rajat määrittyvät diagnostisten kriteereiden ja asiantuntijoiden näkemysten mukaan, eivät ihmisten todellisten tarpeiden kautta. Asiantuntija voi kyllä olla itse asioista oikeassa, mutta jos yksilön voimavarojen puute on suurin este onnistumiselle, eivät hoito tai tiedon ja osaamisen lisääminen yksistään auta ihmistä pidemmälle hyvän elämän taipaleella. Erityislasten vanhempana sen on saanut monesti huomata. Kun perheemme jaksaminen on ehtynyt ja olemme joutuneet turvautumaan ulkopuoliseen apuun, on meiltä saatettu kyllä kysyä, mitä apua me toivoisimme. Se mitä on tarjottu, on silti yleensä jonkun ulkopuolisen viranomaisen määrittelemä ”interventio”, jonka tarkoituksena on tukea ja vahvistaa perhettämme ja vanhemmuuttamme ohjailemalla, neuvomalla, puuttumalla tai korjailemalla. Olen tätä pohtinut paljon perheeni ja vertaisteni eli toisten erityisvanhempien kanssa. Olen kysellyt, mitä he kaipaisivat, jotta heidän elämänsä olisi hyvää. Vastaukset ovat hyvin arkisen kuuloisia: että saisi nukuttua ja levättyä tarpeeksi, että jaksaisi hoitaa arjen askareet, että ehtisi huoltaa parisuhdetta, että saisi rakennettua lapselle kaverisuhteita ja ylläpidettyä myös omia, että olisi aikaa joskus myös itselle. AUTISMILIITON KYSELYN MUKAAN mukaan jopa 40 % neuropsykiatrisista häiriöistä kärsivien erityislasten vanhemmista voi huonosti tai melko huonosti. Erityislapsen vanhemmuus vaatii paljon erityistaitoja ja -osaamista, mutta arjen kuormittavuus on oikeasti se syy, miksi jaksaminen ehtyy ja vointi heikkenee. Entä jos se onkin niin yksinkertaista, että vanhempien voimavaroja tuettaisiin parhaiten antamalla heille tilaa hengittää, mahdollisuuksia rentoutua ja levätä, lupa toteuttaa itseään sekä kokemus ymmärretyksi tulemisesta? Lapsen tilanne on toki olennainen jaksamiseen vaikuttava tekijä ja laadukas, oireiden mukainen hoito kuuluu asiaan, mutta tärkeintä olisi tukea koko perheen mahdollisuutta hyvään elämään eli siis hyvään mielenterveyteen. Olisi tärkeää osata kysyä, mihin kaikki voimavarat katoavat niin lapsilla kuin heidän vanhemmillaan,. Lääkityksen sijaan voikin joskus olla kaikkein tehokkainta mahdollistaa kunnon yöunet vanhemmille tai vanhemmuuden ohjauksen sijaan tarjota kotiin lastenhoitoja siivousapua. Myös Aristoteleen mukaan hyvässä elämässä kuuluu menestyksen lisäksi ollakin takaiskuja ja vaikeuksia, sekä iloa että surua. Siksi yhteiskunnan onnistumisen mitta on siinä, miten hyvin voimme tukea ihmisten voimavaroja ja potentiaaliaan rakentaa oma kukoistuksensa. Silloin loppu on enää meistä itsestämme kiinni. Tukilinja 2/2020 11 TULILINJALLA / KOLUMNI Arto Bäckström 40 % neuropsykiatrisista häiriöistä kärsivien erityislasten vanhemmista voi huonosti tai melko huonosti. Kolumnisti Arto Bäckström, 32 v., Vantaa Erityisvanhempi Autismikirjoon kuuluvan lapsen isä. Kirjoittaa blogia Erityisvanhemman korjaussarja. Ammatti Yhdistyshallinnon asiantuntija.
12 Tukilinja 2/2020 UNELMAT TODEKSI Vammaisyrittäjät yhteistyöhön SUOMEN VAMMAISYRITTÄJÄT (VamY) ry perustettiin vuosi sitten kaventamaan vammaisten yrittäjien takamatkaa suhteessa vammattomiin yrittäjiin. Se tarjoaa vertaistukea, verkostoitumista yrityskenttään ja avaimia menestykseen. Toiminnan juuret ovat Invalidiliiton Yritystä!-hankkeessa, joka loppui viime vuonna. Yhdistyksen varapuheenjohtajan Maija Aatelon mukaan yrittäjyys on vammaiselle usein tietynasteinen pakko, jos hän haluaa kantaa kortensa kekoon yhteiskunnan tuottavana jäsenenä. ”Harva työnantaja on halukas erityistarpeita omaaviin työsuhteisiin.” Yrittäjyyttä puoltaa sekin, että työtä voi tehdä sopivassa vuorokausirytmissä oman jaksamisensa mukaan, monesti vieläpä oman kodin seinien suojissa. Kunnat nihkeitä Vammainen yrittäjä tarvitsee apua arjen sujumiseen. Usein auttavia käsiä ja kuljetuspalveluja tarvittaisiin myös yrityksen pyörittämiseen. Tähän voi kuitenkin olla haastavaa saada kunnalta tukea. Vammaispalvelu saattaa katsoa yrittäjyyden harrastetoiminnaksi ja todeta, että elannon saa eläkkeestäkin. Tällä perusteella kunta voi kehottaa yrittäjää ostamaan työssä avustamisen ja kuljetukset omalla kustannuksellaan. VamY pyrkiikin levittämään kunnille tietoa yrittäjyyden tärkeydestä. Vammaiset yrittäjät perustivat yhdistyksen, joka tukee heitä verkostoitumaan ja menestymään. Tukilinja vauhditti toimintaa Vuoden toimija -apurahalla. TEKSTI Pinja Eskola KUVAT Jussi Helttunen Mikä? Suomen Vammaisyrittäjät ry Toiminta Yhdistys edistää vammaisten yrittäjien asiaa. Jäseniä on noin 50. Apuraha Tukilinja myönsi yhdistykselle Vuoden toimija 2019 -apurahan 10 000 euroa. Porvoolaiselta Maija Aatelolta syntyvät käsityöyrittäjänä niin korut kuin pitsitkin. Aikaa riittää myös yhdistystoiminnalle.
Jäsenhankinta käynnissä VamY:n jäseneksi voi liittyä yrittäjä, jolla on haasteita selvitä päivittäisessä toimissaan ilman apua. Tällä hetkellä jäseniä on 50 jäsentä. Valtaosa heistä on 31–60-vuotiaita, ja miehiä ja naisia on suunnilleen saman verran. Kuluvan vuoden jäsentavoite on Aatelon mukaan 170, ja muutaman lähivuoden aikana määrä voi nousta 200–300 jäseneen. “Utopistisempi tavoite olisi 300–500 jäsentä.” Siitä, paljonko vammaisia yrittäjiä Suomessa on, ei ole tietoa, sillä vammaisuuden perusteella ei saa tilastoida. Suomen Yrittäjät Ry:lla on kuitenkin 115 000 jäsentä. Jos vammaisia arvioidaan olevan 1,5–2 prosenttia väestöstä ja sama suhde pätee yrittäjyyteen, voisi vammaisia yrittäjiä olla jopa 2300. Näin suureen lukuun Aatelo ei kuitenkaan usko. Yrittäjyys monipuolistuu Perinteisesti suurin osa vammaisyrittäjistä on ollut näkövammaisia, ja palvelut ovat yleisimmin suuntautuneet käsityöammatteihin ja hyvinvointipalveluihin, kuten hierontaan ja fysioterapiaan. Teknologian kehityksen myötä yrittäjyyskin on monipuolistunut. Vammaisista yrittäjistä löytyy nyt myös MS-tautia sairastavia, kuuroja ja CP-vammaisia. He voivat tarjota konsultointia, graafista suunnittelua, tietoteknisiä palveluja ja viestinnän asiantuntemusta. Yrittäjyys on kovaa ja vammaisten ihmisten näkökulmasta usein yksinäistä puuhaa. Valtaosa vammaisista yrittäjistä on edelleen yksinyrittäjiä, mutta muutamia sellaisiakin yrityksiä löytyy, joilla on työntekijöitä. Maija Aatelon mukaan VamY haluaa olla jäsentensä tukipilari ja tarjota kohtaamispaikan samassa jamassa oleville. Jäseniä kannustetaan toimimaan toisilleen mentoreina ja käyttämään toistensa palveluja. Heitä neuvotaan etsimään mentoreita myös Suomen yrittäjät Ry:n tai Yrityskummit Ry:n kautta. Apuraha aktivoi Tukilinjalta saamallaan apurahalla VamY aikoo tehdä tavoitteitaan näkyviksi sekä tarjota jäsenilleen verkostoitumisja koulutusmahdollisuuksia. Tänä vuonna osallistutaan esimerkiksi Yrittäjäristeilylle, missä on tarjolla sekä luentoja että sosiaalista verkostoitumista. VamY aikoo olla läsnä muissakin yrittäjyystapahtumissa, ja sillä on tapaaminen eduskunnan Vammaisasiain yhteistyöryhmän (VAMYT) kanssa. Apurahaa käytetään myös nettisivujen kehittämiseen ja esitemateriaalin tuottamiseen. Koruja teholeidiltä Maija Aatelo on 63-vuotias, MS-tautia sairastava teholeidi, jonka toiminimellä on nykypäivänä kaksi linjaa: käsintehtyjä koruja valmistava Saagar ja antiikkisia pitsejä myyvä Pitsileidi Maija. Aatelon mukaan hauskinta yrittäjyydessä on se, kun näkee kättensä tuloksen korostavan asiakkaan persoonaa ja tämän ilon saadessaan tilaamansa tuotteen. ”Toisaalta epäonnistumisista ei voi syyttää kuin itseään.” Jäätyään työkyvyttömyyseläkkeelle liki 20 vuotta sitten Maija ryhtyi tekemään taidetta. Kymmenisen vuotta myöhemmin hän löysi kuitenkin todellisen intohimonsa: pitsit. Niiden kautta hän sitten löysi korujen tekemisen ilon. Fatiikista eli kroonisesta väsymyksestä huolimatta Maija Aatelo näkyy jaksavan tehdä tehdä vaikka mitä, sillä kahden yrityksensä lisäksi hän on paitsi VamY:n varapuheenjohtaja, myös Porvoon vammaisneuvoston puheenjohtaja, Uudenmaan vammaisneuvoston varapuheenjohtaja ja Heta-liiton hallituksen jäsen. Tukilinja 2/2020 13
14 Tukilinja 2/2020 Ohjelmointia kielikylpynä TEKSTI Riitta Skytt KUVAT Juha Jääskeläinen ja Tom Himanen VIIME SYKSYNÄ Oulussa järjestettiin Ohjelmointikielikylpy 11 autismikirjon nuorelle. Työllistymiseen tähtäävän, uudentyyppisen koulutuksen taustalla oli kolme tekijää: alueen nuorisotyöttömyys, yritysten koodaripula ja autismikirjoon usein liittyvä soveltuvuus tekniseen ja loogiseen ajatteluun. Koulutuksen järjestivät konsulttiyhtiö Tamora Oy, TE-toimisto ja ELY-keskus. “Idea syntyi siitä arkisesta havainnosta, että koodareista monilla on jonkinasteisia autismikirjon piirteitä. Se on siis alalla normaalia”, kertoo asiassa aloitteen tehnyt konsultti Tom Himanen Tamora Oy:stä. Vaativa koulutus Syyskuussa alkaneen, 4 kuukautta kestäneen koulutuksen tarkoituksena oli viedä osaaminen sille tasolle, että kurssille osallistuneet nuoret myös työllistyisivät ohjelmointialalle. Kielikylpy tarkoitti käytännössä sitä, että nuorille opetettiin kurssin aikana useita ohjelmointikieliä. Perustaitojen lisäksi tulivat tutuiksi myös suunnittelun agile-periaatteet eli ketterät menetelmät, palvelumuotoilu ja käyttöliittymien suunnittelu. Kurssin päätteeksi heillä oli hallussa C++, robotiikka (Arduino), GNU/Linux, Python, peliohjelmointi (Unity 3D) sekä ReactJS (JavaScript). Opiskelijoilla on lisäksi henkilökohtaisista projekteista hankittua osaamista, kuten älykotikomponenttien toteutus (ZigBee). TYÖLLISTYMINEN AGILE MANIFESTO = Ketterän ohjelmistokehityksen julistus (2001), jossa tiivistetään alan periaatteet. Tekijöinä 17 huippuasiantuntijaa. AGILE DEVELOPMENT = Tietokoneohjelmistojen tuotannossa käytettävät projektinhallintamenetelmät, joita suositellaan Agile Manifestossa. Jokaiselle kurssilaiselle rakennettiin työllistymisen tueksi myös oma, digitaalinen portfolio. Nörtit ja autismikirjo Keskittymiskyky, systemaattisuus ja kiinnostus ongelmanratkaisua kohtaan ovat paitsi tyypillisiä piirteitä autismikirjolla, myös jokaiselle koodarille edullisia ominaisuuksia. ”Kun oivalsin, että koodariutta kutsutaan myös autismikirjoksi ja kuulin, että autismikirjon henkilöitä on työttöminä, laskin yhteen yksi plus yksi”, Himanen kertoo. Hän päätteli, että autismikirjolaisille voisi opettaa koodaamista ja auttaa heitä pääsemään työmarkkinoille. Onnistuminen oli mahdollista, koska koodareille on tällä hetkellä valtava kysyntä työmarkkinoilla. ”Ajattelin onnistumisen olevan suorastaan todennäköistä, koska tutkimustieto tuki vahvasti ajatusta autismikirjon ominaisuuksien hyödyllisyydestä koodaamisessa”, Himanen kertoo. Sana levisi järjestöissä Koska niin moni autismin kirjolla oleva on jo valmiiksi melko osaava it-nörtti, hän päätteli, että heitä tarvitsi lähinnä vain auttaa alkuun. Näin syntyi työvoimakoulutuksena toteutettu Ohjelmointikielikylpy, jonka rahoitti Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus. Kurssin vetäjinä toimivat web-ohjelmointiin ja avaruusrobotiikkaan erikoistunut Tom Himanen ja henkilöbrändäyksen spesialisti Juha Jääskeläinen. Kurssilla koulutti kolmaskin tamoralainen, viestinnän asiantuntija Sabrina Kaleva. Autismikirjon perusteella oli aluksi vaikea löytää kurssin kohderyhmään kuuluvia. TE-toimisto ei voinut kohdentaa markkinointiaan diagnoosin perusteella ja kävi ilmi, että Facebook hylkää mainokset, joissa mainitaan sana “autismikirjo”. Lisäongelman toi se, että monella autismikirjon henkilöllä ei ole virallista diagnoosia, koska oireita ei ymmärretä autismiin kuuluviksi. Kurssin järjestäjät saivat lopulta apua järjestösektorilta ja onneksi myös media kiinnostui. Kun sana levisi, kurssin kysyntä kasvoi. Nyt on jo toivottu vastaavan työvoimakoulutuksen järjestämistä pääkaupunkiseudulla ja Pirkanmaalla. Koodarin etiikka Tom Himanen kertoo, että kurssille hakeneiden kokemustausta vaihteli. Suurin osa oli jo hyvin perillä ohjelmoinnin konseptista, mutta moni ei ollut paljonkaan koodannut aikaisemmin. Osalla oli pohjalla teknisen alan ammattitutkinto, joillakin matematiikan opintoja yliopistossa ja joillakin taas vahva harrastuspohja tietokoneiden parissa. Kurssille valittiin kymmenen opiskelijaa lähinnä sen pohjalta, miten kiinnostuneita he olivat ongelmanratkaisusta. Valintaan vaikutti lisäksi hakijan halu auttaa muita. Oululaiset autismikirjon nuoret perehtyivät työllisyyskurssilla ohjelmointikieliin. Yrityksissä on huutava pula koodareista, joten nörttiys on nyt arvossaan. Mä pääsen työharjoitteluun!
Tukilinja 2/2020 15 “Koodareilla on valtaa ohjailla tietokonemassoja ja vaikuttaa eri teknologioiden kehitykseen valitsemalla sen, minkälaisille projekteille he tekevät töitä. Vaikka projektilla olisi rahoitus, koodi ei synny ilman koodareita. Siksi työpaikan valinnalla on koodarille myös merkittävä eettinen ulottuvuus”, selittää Tom Himanen. Työrauha olennaista Valmennustilat sijaitsivat Oulun keskustassa vanhalla paloasemalla. Myöhemmin huomattiin, että myös Himasen kotona oli hyvä koodailla. Sieltä löytyi koodareille viihtyisä ympäristö, jossa on sohva, mukavia säkkituoleja, mikro ja jääkaappi. Molemmissa opiskelupaikoissa huomioitiin autismikirjon opiskelijoiden aistiyliherkkyydet eli niissä ei ollut ylimääräistä melua, hajuja tai välkettä. Työskentelykulttuurissa oli tilaa erilaisuudelle ja työrauhasta pidettiin erityistä huolta. “Ohjeistukset on kirjoitettava tavanomaista selkeämmin ja useassa eri formaatissa, mikä oli yllättävän työlästä”, Tom Himanen kertoo. Hyvä ohjeistus on hänen mielestään kuitenkin asia, jonka pitäisi olla kunnossa missä tahansa koulussa tai työpaikassa. Autismikirjon henkilöitä ohjattaessa tämä pitää vain tehdä tavallista tarkemmin, koska perusasioista lipsumisella on isommat vaikutukset. Himanen myöntää, että tässä on vielä paljon opittavaa ja kehitettävää – mutta se oli odotettavissa. ”Ennen valmennuksen alkamista minua peloteltiin paljon sillä, että tuo ei voi onnistua. Mietin, että onko pelottelijoilla vai minulla vääristynyt käsitys autismikirjosta. Pelottelijat olivat onneksi väärässä. Toki käsitykseni autismikirjon ulottuvuuksista on laajentunut, mutta se on ollut vain hienoa. Jokainen ominaisuus on mahdollisuus, jos se saatetaan oikeaan ympäristöön ja hyödynnetään oikein.” Kielikylvystä töihin Kurssin lopputulos oli se, että kaikki kurssilaiset pääsivät tututustumaan työelämään ns. koeajon kautta. Puolet heistä toimi työssäoppimisen merkeissä suoraan yritysten kanssa. Työsuhteiden syntymisestä ei vielä ole tietoa, kurssihan loppui vasta tämän vuoden alussa. Opiskelijoiden lyhyt työhistoria ja tarve oppia työelämän dynamiikkaa voivat aiheuttaa epäluuloja joissakin työnantajissa, Himanen myöntää. Toisaalta hän on iloinen siitä, että kurssilaisille käytiin esittelemässä alalla toimivia yrityksiä ja että häneltä on kyselty koodareita töihin. “Lääke koodaripulaan on alalla luonnollisesti otettu ilolla vastaan. Meillä oli vierailijana muun muassa Teemu Kivioja mobiiliohjelmistotalo Tecinspireltä. Hän kannusti somessa esimerkillään muitakin yrityksiä rekrytoimaan Ohjelmointikielikylvyn opiskelijoita työssäoppimiseen ja töihin.” Tom Himasen mukaan uudet ohjelmoinnin kielikylvyt ovat jo suunnitteilla. Todennäköisimmin kursseja on tulossa ainakin Tampereelle ja Helsinkiin. Karim Alian on pelija animaatiotaitojen osaaja. Hänen tavoitteenaan on perustaa oma animaatiostudio. Vesa Höyhtyä on ongelmanratkaisija, joka pitää musiikista ja pelien maailmasta. Jonne Lindbergillä on luontainen kehittäjän mieli. Koodaaminen sujuu kuin itsestään ja missä vain. Atte Taskila ja Tom Himanen hiovat harjoitteita ja osaamista yhteen. Koodareista monilla on jonkinasteisia autismikirjon piirteitä. Se on siis alalla normaalia.
SEKASIN LAAJENI PELIMAAILMAAN Valtakunnallisen, nuorille suunnatun Sekasin-chatin kolmas toimintavuosi jatkui ruuhkaisena. Vuonna 2019 chattiin tuli 136 tuhatta yhteydenottoa ja niistä 21 tuhatta johti keskusteluun nuoren kanssa. Puolet yhteydenotoista johtui ahdistuneisuudesta ja keskusteluissa käsiteltiin esimerkiksi ihmissuhdehuolia, itsetuhoisuutta ja yksinäisyyttä. Periaatteena on, että nuoret tulevat aidosti kuulluiksi ja kohdatuiksi, painoi mieltä mikä tahansa asia. Chatin vetovoima pohjaa sen tarjoamaan turvallisten aikuisten anonyymiin apuun, joka on saatavilla kotoa käsin ympäri vuorokauden. Ongelmana on kuitenkin se, ettei päivystävien auttajien määrä nykyisellään vastaa tarvetta. Vuoroaan saa jonottaa keskimäärin yli tunnin. Palveluun etsitäänkin nyt uusia yhteistyökumppaneita. Perinteisin keinoin vaikeasti tavoitettavia nuoria tavoitettiin myös Sekasin Gaming -toiminnan kautta. Se löytyy verkkonuorisotila ja -yhteisö Discordista, joka tarjoaa mahdollisuuden keskustella anonyymisti lähes 12 000 muun suomalaisen nuoren kanssa. Mukana keskustelussa on myös Mieli ry:n verkkokriisitoiminta. Sekasin Gaming tiimin ylläpitämä Discord-serveri on alansa edelläkävijä, joka on auki 24/7. ”Moni näistä nuorista ei ole hakeutunut muiden palveluiden piiriin eikä koe kasvokkaisia tai puhelinpalveluja omakseen”, toteaa verkkokriisityön päällikkö Satu Sutelainen. Keskustelun lisäksi nuorten kanssa pelataan muun muassa suosittuja Minecraftja Overwatch-videopelejä. KOULUKIUSAAMINEN LAPSETTOMUUDEN TAKANA? Suomalaiset saavat nykyään keskimäärin 1,35 lasta naista kohden. Merkittävänä syynä alenevalle syntyvyydelle on nähty perheen perustamisen siirtyminen myöhemmäksi. Väitöstyössään Perheen perustamisen odotukset nuorten lapsettomien naisten elämänkulussa KM Outi Alakärppä tutki 30:tä lapsetonta, 18–27-vuotiasta naista. Lapsettomuuden syyt osoittautuivat moninaisiksi. Yksi keskeinen syy oli vakinaisen työsuhteen puute. ”Vanhemmaksi tulo koetaan haastavana, jos pysyvä työsuhde ja riittävä toimeentulo tuntuvat saavuttamattomilta”, Alakärppä toteaa. Epävarmuutta loivat monelle myös oma jaksaminen ja ilmastonmuutos. Vastuu lapsesta tuntui liian suurelta. Pitkäaikaistyöttömien ja toisen asteen koulutuksen omaavien naisten lapsettomuuden perusteluissa korostuivat kasvuympäristön vaikeudet ja jaksamiseen liittyvät syyt. Korkeakoulutettujen syyt liittyivät uralla etenemiseen ja ilmastonmuutokseen. ”Kaikkia lapsettomuutta suunnittelevia naisia yhdisti kuitenkin lapsuudessa tai nuoruudessa koettu koulukiusaaminen”, Alakärppä havaitsi. TESTAA TULEVA TYÖKYKYSI Mikä on riskisi menettää työkyky seuraavan 10 vuoden sisällä? Se selviää Työterveyslaitoksen kaikille avoimessa, uudessa Työelämätieto-palvelussa julkaistulla työkalulla, jonka kehittämisessä on käytetty aineistona 80 000 suomalaisen työntekijän seurantaa 10 vuoden ajalta. Työkyvyttömyysriskiin vaikuttavat ennustetyökalussa keskeisesti vastaajan ikä, itse arvioitu terveys, edellisen vuoden yli 9 päivän sairauslomien määrä, ammattiasema, kroonisten tautien määrä, univaikeudet, painoindeksi ja tupakointi. Voimakkain yhteys lopputulokseen on itse arvioidulla terveydentilalla. Mielenterveysongelma on kuitenkin tilastojen mukaan merkittävin lyhyttä työuraa ennustava tekijä. Työterveyslaitos julkaisee keväällä verkkosivuston Hyvän mielen työpaikka: työkalupakki esimiehille. Sivusto vastaa esimiesten yleisimpiin kysymyksiin mielenterveyden tukemisesta työssä. Nallet saavat hoitoa Nallelääkärin luona! GEENITIETOA LAPSILLE HEUREKASSA Lasten lääketieteen päivä 25.4 on Heurekan vuosittainen perhetapahtuma. Ohjelmassa ovat suositut Rokota appelsiinia, Pehmolelujen kipsaustyöpaja ja Nallelääkäreiden vastaanotto. Myös miroskooppia pääsee käyttämään, rottien terveyteen perehdytään ja käsien puhtaus selviää UV-valossa. Ota mukaan oma pehmolelu tai nukke! Uutta ovat tänä vuonna geenitutkimukseen liittyvät GeeniUs-tiedeshow sekä työpajat, joissa tehdään DNA-helmirannekoru tai eristetään omaa DNA:ta ainutlaatuiseksi kaulakoruksi tai avaimenperäksi. Työpajoja pyörittävät lääketieteen opiskelijat. 16 Tukilinja 2/2020 UUTISIA TILAA SÄHKÖINEN TILAUSLASKU Tukilinja on siirtynyt sähköiseeen tilauslaskutukseen, koska se säästää toimintakuluja, aikaa ja luontoa. Sähköinen lasku on myös varma ja tietoturvallinen. Voit tilaajana siirtyä e-laskun käyttöön ottamalla esiin viimeisimmän laskusi ja tekemällä verkkopankissasi e-laskusopimuksen Vammaisten koulutuksen ja työllistymisen tuki ry:n kanssa. Näin autat meitä pienentämään koko ajan kallistuvia paperilaskutuskuluja, ja tukitoimintaan jää enemmän annettavaa.
Uudenmaan CP-yhdistyksen kaksipäiväiseen improvisaatiokurssiin osallistui 8 liikuntavammaista henkilöä, joista osalla oli puhevamma. Kurssin veti teatteri-ilmaisun ohjaaja Rosa Autio, joka toimii myös Suomen CP-liitossa päivätoiminnan improvisaatioryhmän ohjaajana. Etenimme kevyesti vaihe vaiheelta ja keskustelimme välillä siitä, miten harjoitteiden sisältö voisi näyttäytyä arjen tasolla. Koska jännittävässä tilanteessa huomio suuntautuu helposti itseen, aloitimme harjoitteilla, jotka suuntasivat huomion muihin ryhmäläisiin ja käsillä olevaan tilanteeseen. Huomasimme, että omakin jännitys väistyy, jos pyrimme tekemään toisen olon mukavaksi. Tutkimme myös, mitä eroa on sillä, vastaako ystävän ehdotuksiin lähtökohtaisesti kielteisesti vai suostuvasti. Yllättävää kyllä, “joo”-sanan sanominen saattaa olla haastavaa, jos on tottunut epäröimään. Tutkimme myös statuksen eli valta-aseman vaikutusta vuorovaikutustilanteisiin. Kokeilimme ryhmäleikin muodossa, miltä tuntuu kohdata muut alatai ylästatuksessa. Toisena kurssipäivänä aloimme tehdä näistä aiheista näyttämöllisiä, improvisoituja kohtauksia pareittain. Koko kurssin punaisena lankana olivat kuuntelu, hyväksyminen, mielikuvitus ja leikkimielisyys. Oheinen osallistujien palaute kertoo tunnelmista parhaiten. Kirjoittaja on Uudenmaan CP-yhdistyksen toiminnanjohtaja Viikonloppukurssilla opeteltiin teatterin keinoin sosiaalista vuorovaikutusta. Ohjaajana toimi Rosa Autio. Tukilinjan apuraha mahdollisti CP-yhdistyksen järjestämän vuorovaikutuskurssin, jossa opittiin sosiaalista itseluottamusta ja rentoutta. TEKSTI Sari Laiho IMPROVISAATIOTEATTERI ON läsnäolon taidelaji ja loistava väline tutkia vuorovaikutustilanteita onnistumisen ja ilon kautta. Kurssilla harjoitellaan pelien, leikkien ja harjoitteiden kautta erilaisten ideoiden hyväksymistä ja niihin tarttumista, kuuntelutaitoa sekä heittäytymistä. Sen avulla voidaan myös harjoitella vuorovaikutustaitoja. Improvisaation keskeisiä ajatuksia on: Moka on lahja! Improvisaatiokurssista on hyötyä esiintymisjännityksen hälventämisessä ja esiintymistaidossa sekä kaikissa arkipäivän kohtaamisissa. Improvisointimenetelmä soveltuu kaikille ensikertalaisista konkareihin, sillä harjoitustilanteet ovat ainutkertaisia. Tukilinja 2/2020 17 UNELMAT TODEKSI Mikä? Uudenmaan CP-yhdistys ry. Tukikohde Kaksipäiväinen improvisaatiokurssi jäsenille. Apuraha Tukilinja myönsi kurssin järjestämiseen 1000 euron apurahan vuonna 2018. Sain kurssilta hirveästi irti, enemmän kuin aluksi oletin. Hyödyin tosi paljon. Mokata saa! Annoin mokien olla ja jatkoin eteenpäin. Aivan mahtava päivä! Tämä on just sitä, mitä haluan tehdä! IMPROVISAATIOTEATTERI = Teatteriilmaisun väline, joka soveltuu myös vuorovaikutusja ilmaisutaitojen kehittämiseen. Rohkeutta voi harjoitella! Hieno! Löytyykö sitä muunvärisenä?
18 Tukilinja 2/2020 IHMISET TAIDETTA SIELUN SILMIN Sokeutumisen jälkeen Maarit Hedman jatkoi taiteilijanuraansa tukeutuen muistiin ja muihin aisteihin. Monipuolistuvalla taidekentällä hänen näkemyksillään on nyt kysyntää. TEKSTI JA KUVAT Heini Saraste TAITEILIJA JA TAIDEOPETTAJA Maarit Hedmanin perheeseen Espoon Tapiolassa kuuluvat mies Markku sekä labbis Ruby eli Rubiini, 9-vuotias opaskoira. 20-vuotias Ida-tytär on vastikään muuttanut Turkuun opiskelemaan. Tyttären huone kodin alakerrassa on äidin mielestä vähän haikean tyhjä. Siitä, kun Maarit Hedman menetti näön toisesta silmästään melkein kokonaan, on jo yli kaksikymmentä vuotta. Hän valmistui sen jälkeen kuvataideopettajaksi Taideteollisesta korkeakoulusta, sai töitä opettajana ja taiteilijan uransakin hyvään vauhtinosteeseen. ”Muistan, että luin tentteihin toisen silmän päällä musta rullaverho. Tentit menivät kuitenkin läpi.” MS-tauti sokeutti Maarit kärsi pahoista näköhermotulehduksista jo opiskeluaikoina ja akuutin tulehduksen aikana silmän näkö romahti aina täysin. Tulehduksiin kuuluivat myös kovat silmäja päänsäryt. Maalaamaan hän kuitenkin kykeni: Muistona tuolta kaudelta on olohuoneen seinällä vaaleasävyinen, valtavankokoinen maalaus, jossa hohtaa sisäinen valo. Hätkähdyttävän hieno työ! Sitten tuli shokkivuosi 1998, kun näkö toisestakin silmästä meni melkein kokonaan. Harvinainen MS-taudin muoto NMO sokeutti nuoren kuvataiteilijan lähes täysin. Elämän tienhaarassa ”Tuosta kesästä en muista juuri mitään muuta kuin sen, että Markku vei minua meren rantaan ja laittoi herkkuruokiani, mutta en maistanut ruuan makua.” Maarit ei enää nähnyt ruoan värejä eikä sitä, miltä se lautasella näytti. ”Tuolloin tajusin sen, kuinka paljon ihminen syö myös silmillään.” Samalla meni maalaaminen: ammatti ja koko visuaalinen maailma. ”Olin aivan maassa ja toivoton. Sitten se tuli se näky: Seisoin tienhaarassa ja näin edessäni kaksi tietä. Oikealle johtava tie olisi tie katkeruuteen ja yksinäisyyteen niin, että vetäisin mukaani mustuuteen myös läheiseni. Vasemmalle johtava tie näyttäisi minulle, mitä elämä vielä antaa.” ”Istuin vanhempieni kotona ja päätin, että kyllä tässä on pakko nostaa nenää. Niin menin NKL:n kuntoutukseen ja aloin hatarasti ottaa ohjia käsiini. Pian tulin raskaaksi”, Maarit kertoo. ”Sitten olin äkkiä sokea äiti pienen vauvan kanssa. Onneksi Ida oli rauhallinen lapsi, jolta alkoi tulla vauhdilla sanoja jo yhdeksänkuisena. Kun lompsimme pitkin tietä, Ida osasi jo puolitoistavuotiaana hihkua, että äiti penkka, kato tossa on penkka.” Värit ovat tulleet maalauksiini vasta sokeutumisen jälkeen, hämmästelee Maarit Hedman.
20 Tukilinja 2/2020 Siveltimiksi sormet Silti jokin kaihersi. ”Tuntui kuin olisin ollut tukossa, jotain puuttui: Markku sen ymmärsi; olin ahdistunut. Maalaaminenhan oli jäänyt. Se oli kuin olisi ollut tulppa päässä.” ”Kerran kesämökillä olin Markun avustuksella laittanut ulos pöydälle maalaustarvikkeet maaleineen. Etsiessäni tarvikkeita käsilläni tökkäsin vahingossa sormeni maaliastiaan. Muistan elävästi sen tunteen, kun tajusin, että voin maalata sormillani.” Se oli toinen käännekohta. ”Minulla on sormissani tuntevat siveltimet! Se oli ihana ihme. Riemu oli valtava, tulppa oli lentänyt päästä pois ja kaikki virtasi.” Värimuisti auttaa Maarit uskoo, että pystyy edelleen tarttumaan väreihin, koska opetteli maalaamaan näkevänä ja muistaa ne. Väreihin, maalaustekniikoihin ja materiaaleihin perehtyminen jo ennen sokeutumista helpotti maalaustyöskentelyä. ”Minut tutustutettiin sokeaan kuvataiteilijaan Pirjo Kallioon, joka maalasi sokeudesta huolimatta. Hän harrasti kreisiä huumoria, että onkos hullumpaa juttua kuin sokea, joka maalaa pimeässä keskellä yötä. Pirjo nauroi paljon”, Maarit muistelee.” Nyt Pirjon kukkatyö löytyy yläkerran työhuoneesta muistona tästä Maaritin suuresti kunnioittamasta persoonasta. Maaritkin arvostaa elämän pientä ja suurta komiikkaa. Nyt iloa pitää vireillä myös kuvataiteilija Anu Haapanen, joka toimii Maaritin avustajana. Anu auttaa asioissa, joissa tarvitaan näkemistä, kuten kaupoissa asioimisessa ja postien läpikäymisessä. ”Kuvataiteilijuudesta on se hyöty, että puhumme samaa kieltä. Yhdessä käymme taidenäyttelyissä ja keskustelemme maalauksistani.” Taiteilijan yksinäisyys ja haavoittavaisuus on myös molemmille tuttua. Uusia näkökulmia Oikean tien valinnasta alkoi seurata kaikenlaista hyvää: Opetusta taidekursseilla, luentoja kuvataiteilijoille ja luento kuvailutulkkauksesta Ateneumissa. Uusille näkökulmille on kysyntää. Kevään ohjelmaan kuuluu esimerkiksi Taidemaalariliiton jäsenille tarkoitettu suuri Teosvälitys-näyttely Helsingin Kaapelitehtaalla, kutsu tuli liittyä myös Espoon taiteilijakiltaan. Taiteen tekeminen on Maaritille niin sisäsyntyinen tapa ilmaista itseään ja niin suuri elämän energian lähde, että hän kertoo haluavansa maalata joka tapauksessa, näki tai ei. Maaritin kursseilla näkevätkin taiteilijat maalaavat silmät peitettyinä niin, että keskittyvät muihin aisteihin. Hän on ohjannut myös syntymäsokeita maalareita ja kokenut senkin mahdolliseksi. ”Näkövamma on nyt osa persoonaani eikä sitä saa pois, joten sen kanssa on vain yritettävä elää sovussa.” Sokeus on vaikuttanut siihenkin, että Maarit Hedman on oppinut arvostamaan kaikkia ihmisen aisteja. ”Visuaalisuus on tässä maailmassa niin ylikorostunutta, että muut aistit jäävät sen jalkoihin. Itselläni eri aistialueet täydentävät toisiaan ja myös usein sekoittuvat toisiinsa. Voin aistia musiikin väreinä, tuoksun muotona tai tunteen liikkeenä.” Värit löytyivät Maarit käyttää maalatessaan eniten perusvärejä: punaista, sinistä ja keltaista. Väripalettiin kuuluvat myös musta, valkoinen, hopea ja kulta. Kaikki muut värivivahteet hän sekoittaa itse näppituntumalla. ”Näkevänä käytin värejä vähemmän. Kultaa ja hopeaa käytin kyllä. En todellakaan tiedä, miksi värit ovat tulleet maalauksiini vasta sokeutumisen jälkeen”, Maarit miettii. Värit ovat hänellä tarkoin merkityissä koreissa, ja avustajat ja perheenjäsenet kertovat, mitä missäkin on. Akryylivärit kuivuvat nopeasti ja sopivat siksi hyvin Maaritin nopeaan maalaustapaan. Maalaus syntyy nopealla syklillä parin session aikana. ”En voi tehdä yhtä maalausta kuukausikaupalla, koska pian en muista enää, mitä olen maalannut.” Tällä hetkellä Maarit on viimeistelemässä tilaustyötä, jonka nimi on Elämänliike. ”En ole aiemmin tehnyt näin suurta tilaustyötä ja se on ollut erityinen kokemus. On ollut hieno prosessi maalata teos juuri tietylle perheelle, vain heitä ajatellen. Olen kovasti jännännyt, mitä siitä tulee ja tykkäävätkö he siitä. He ovat tykänneet.” ”Voin vaikkapa aistia musiikin väreinä, kokea tuoksun muotona tai tunteen liikkeenä. Ihmisen moniaistisuus on upea asia!” Eri värit on lajiteltu tarkasti, jotta Maarit löytäisi ne.
Joustavasti töihin TEKSTI Sari Heino-Holopainen KUVA Jukka Kolari RUOTSISSA MS-POTILAAT tekevät joustavasti osa-aikatyötä. Suomessa työelämä torjuu monet heistä. Näin menetetään miljoonien eurojen edestä työtä vuosittain. Neuroliitossa tunnetaan tosiasiat MS-tautia sairastavien työllisyystilanteesta ja työkyvystä. Liitto tuokin osatyökykyisten työllistämisen vahvasti esiin hyvänä keinona saavuttaa yhteiskunnan tavoittelema 75 prosentin työllisyysaste. ”Monella etenevää neurologista sairautta sairastavalla, kuten MS-potilailla, tulee jossakin vaiheessa tarve työajan lyhentämiseen”, sanoo Neuroliiton toimitusjohtaja Helena Ylikylä-Leiva. Hän suosittelee varhaiseläkkeen sijaan kuitenkin ratkaisuksi nykyistä parempaa tukea työajan joustolle. “Näin emme menetä isoa määrää nuoria, työkykyisiä suomalaisia.” hoitoon sekä moniammatillisen kuntoutuksen saatavuuteen koko työuran ajan. Työpaikkoihin olisi vaikutettava niin, että esteettömyys ja muut osatyökykyisten työntekoa tukevat ratkaisut otettaisiin paremmin huomioon. Avoin puhe tärkeää Tieto MS-taudin luonteesta tukee työssä jatkamista, kertoo Neuroliiton työelämäasiantuntija Marju Teinikivi. ”Sopivan, sairauden kulkua hidastavan lääkityksen löytämisen jälkeen voi mennä useita vuosia, ettei sairaus vaikuta paljoakaan työkykyyn.” Teinikivi painottaa, miten tärkeää sairastuneelle työntekijälle on saada työnantajan ja työyhteisön tuki uudessa tilanteessa. ”Yksi tärkeimpiä työssä pysymistä tukevia asioita on turvallinen ilmapiiri puhua omasta sairaudesta ja sen vaikutuksesta työntekoon.” Osaajiin panostetaan MS-tautiin sairastutaan tyypillisesti 20–40-vuotiaana, ja usein sairastunut on silloin jo mukana työelämässä. Toisin sanoen siinä vaiheessa, kun sairaus alkaa vaikuttamaan työkykyyn ja työnantajan tukea kaivataan, sairastuneella voi olla jo merkittävä asema työpaikalla esimerkiksi johtotai asiantuntijatehtävissä. ”Tällöin työnantajat haluavat usein mahdollistaa kokeneen työntekijän osaamisen käytön. Järjestelyjä tehdään todella paljon etätyömahdollisuuksien laajentamisesta esteettömän lisävessan rakentamiseen”, Teinikivi kertoo. Tulos tai ulos? Tilanne näyttäytyy kuitenkin usein erilaisena, kun kyseessä on työntekijä, joka on helppo korvata uudella. Nämä työt ovat usein matalapalkka-alan fyysistä työtä. ”Tällöin tilanne on vaikeampi. Sopivampaa työtä on usein huonosti tarjolla tai työnkuvaa on vaikea mukauttaa. Työnantajan motivaatio tehdä järjestelyjä voi myös olla vähäisempi, kun tiedetään, että tilalle saadaan helposti joku toinen.” Kysymys on siitä, haluaako työnantaja joustaa joissakin asioissa voidakseen mahdollistaa sen, että työntekijä pystyy jatkamaan työssä. ”Näissä tilanteissa on iso merkitys sillä, minkälainen arvomaailma työnantajalla tai yrityksellä on.” Yrittäjyys vaihtoehtona ”MS-tautia sairastavat ovat yleensä hyvin motivoituneita pysymään työelämässä”, Marju Teinikivi kertoo. Heillä on usein paljon osaamista ja halua antaa omaa osaamistaan yhteiskunnan käyttöön. Tämä näkyy esimerkiksi siinä, että moni työkyvyttömyyseläkkeelle jäänyt on kiinnostunut jatkamaan työelämässä eläkkeen rinnalla. Yksi ratkaisu tähän on ollut perustaa oma yritys, jonka kautta voi olla työelämässä joustavasti mukana eläkkeelle siirtymisestä huolimatta. Työtä voi tehdä joustavasti vaikka kotoa käsin ja avustajan tuella, kuten markkinointialan yrittäjä Coltrane Hassinen (vasemmalla). MS-tautiin sairastutaan usein parhaassa työiässä. Jos hoitojärjestelmä toimii, yhteiskunta tukee ja työnantajan arvot ovat kohdallaan, työn tekemistä voi yleensä jatkaa. Siitä on hyötyä kaikille. Ei turhaan eläkkeelle MS-tauti on nuorten aikuisten yleisin invalidisoiva, neurologinen sairaus. Se etenee yksilöllisesti, ja etenemiseen voidaan vaikuttaa hoidolla ja kuntoutuksella. Ruotsissa noin 80 % MS-tautia sairastavista tekee osa-aikatyötä, mikä on noin puolet enemmän kuin Suomessa. 12 000 suomalaisen MS-potilaan kustannus yhteiskunnalle on tällä hetkellä yli 500 miljoonaa euroa vuosittain, mistä 200 miljoonaa aiheutuu sairastuneiden menetetystä työpanoksesta. Ruotsin parempi työllisyystilanne johtuu ennen kaikkea yhteiskunnan tuesta ja työnantajien tarjoamista jouston mahdollisuuksista. Neuroliiton kuntoutusjohtaja Juhani Ruutiainen painottaa, että Suomessakin pitäisi panostaa enemmän ajoissa aloitettavaan lääkeTukilinja 2/2020 21 TYÖLLISYYS
UNELMAT TODEKSI Startti-stipendi Tukilinja myöntää yhteistyössä vammaisliikuntajärjestö VAU ry:n kanssa apurahoja toimintarajoitteisille liikunnan harrastajille. Vuosittain stipendejä jaetaan noin 30 000 eurolla. Uhraus avasi uusia ovia Kerho-ohjaaja Felix Adjén unelmana on pukea Suomen pelipaita ylle koripallomaajoukkueessa. Startti-stipendi auttaa häntä treenikuluissa. TEKSTI JA KUVAT Lauri Jaakkola FELIX ADJÉ oli oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Kymmenen viikkoa vammautumisen jälkeen riski masentumiselle on suurimmillaan, oli lääkäri Adjélle sanonut. Juuri silloin Adjé tapasi kuntoutuksessa toisen amputoidun, Kirsi Lehmuskannan. He katsoivat yhdessä jääkiekkoa ja puheeksi tulivat urheilumahdollisuudet amputaation jälkeen. Adjé ei ollut uskoa korviaan kuullessaan, että hänkin voisi pelata jääkiekkoa. Adjé oli synnyinmaassaan Beninissä ollut nuorena kakkosdivisioona-tason koripalloilija, joten hän tiesi, miltä tuntuu olla osa joukkuetta. Nyt, kun kyseessä oli kohtalotovereista koostuva ryhmä, oli vertaistuen merkitys vielä jotain paljon suurempaa. ”Se oli tosi makeeta. Minut otettiin Riihimäen Kiekko-Nikkareiden parajääkiekkojoukkueessa heti tosi hienosti mukaan. Voi sanoa, että se oli minulle kuin toinen perhe”, Adjé hehkuttaa. ”Olin saanut lääkäriltä jo masennuslääkereseptin, mutta minun ei tarvinnut käyttää sitä. Pelaaminen ja joukkueeseen kuuluminen oli minulle lääkettä.” Vantaalainen Adjé sai parajääkiekkojoukkueessa pelaavan Markku Jose Vesikansan kautta tietää myös pääkaupunkiseudun pyörätuolikoripalloilun mahdollisuuksista. Hän palasi myös koripalloilun pariin kymmenen vuoden tauon jälkeen, nyt vain pelituolin kanssa. Tukea treenimatkoihin Viime aikoina Adjé on joutunut jättämään parajääkiekon pelaamisen vähemmälle. Treenit ovat Riihimäellä asti ja Adjén taloudellinen tilanne on ollut viime aikoina haastava. Siksi hän haki syksyllä 2019 Startti-stipendiäkin. Adjé työskentelee Kaisaniemen ala-asteella iltapäiväkerhon ohjaajana, mutta pienen palkan turvin on vaikea elättää itsensä, avovaimo ja pieni tyttölapsi. Adjé opiskelee parhaillaan koulunkäynninavustajaksi ja toivoo valmistuttuaan saavansa työskennellä samassa koulussa kuin tähänkin saakka. Adjé on Kaisaniemen ala-asteen oppilaiden keskuudessa erittäin suosittu hahmo. ”En peittele vammaani lainkaan ja olen avoin. Rehtorikin on kehunut, että se on hyvää oppia heidän oppilailleen siitä, että elämä ei aina mene suoraa viivaa eteenpäin”, Adjé sanoo. Koululaisten iltapäiväkerhon pidetty ohjaaja Felix Adjé on monitoimimies: muusikko, opiskelija, pyörätuolikoripalloilija, parajääkiekkoilija ja perheenisä. 22 Tukilinja 2/2020
Olin saanut lääkäriltä jo masennuslääkereseptin, mutta minun ei tarvinnut käyttää sitä. Pelaaminen ja joukkueeseen kuuluminen oli minulle lääkettä. Pikkupoika pelastui Felix Adjén kohdalla tuo suora viiva meni syherölle alkuvuodesta 2018. Hän oli vierailemassa Beninissä, josta hän oli kymmenen vuotta aikaisemmin muuttanut Suomeen. ”Pieni poika myi kadun laidalla maapähkinöitä. Olin menossa ostamaan niitä isälleni, joka pitää kovasti pähkinöistä. Näin auton lähestyvän katua holtittomasti ajaen. Ehdin varoittaa poikaa, mutta itse jäin alle”, Adjé kertaa. ”Ajattelen sen niin, että oli tärkeintä, että se pieni poika sai elää ja pääsee tavoittelemaan unelmiaan. Hänen äitinsä soittaa minulle edelleen joka kuukausi ja on yhä kovin kiitollinen. En kuitenkaan koe olevani sankari, vaan että Jumala halusi pelastaa sen pojan minun kauttani”, hän jatkaa. Myöskään auton kuljettajalle Adjé ei ole katkera, vaikka vasen jalka jouduttiin amputoimaan polven yläpuolelta. Tehtyä ei saa tekemättömäksi. ”En halunnut, että hän joutuu vankilaan, sillä kuka sitten olisi huolehtinut hänen pienistä lapsistaan? Ihmiset tekevät virheitä”, Adjé sanoo. Vammautumisen jälkeen urheilulla on ollut iso rooli Adjén elämässä. ”Beninillä on hyvä pyörätuolikoripallojoukkue, mutta toivon, että saisin joskus pukea päälleni Suomen sinivalkoisen pelipaidan.” Musiikki kantaa Vielä urheiluakin isompi asia Felix Adjén elämässä on musiikki. ”Isäni on metodistikirkon pappi. 5-vuotiaasta saakka minun on täytynyt opetella eri soittimia, jotta pystyin sitten tarvittaessa paikkaamaan, jos joku seurakunnan soittajista oli poissa”, Adjé kertoo. Silloin soittaminen tuntui usein pakkopullalta, mutta aikuisena hän on oppinut arvostamaan lapsuuden aherrustaan. ”Kun muiden on täytynyt opiskella aikuisena soittamista, minulla taidot ovat olleet jo valmiina”, hän naurahtaa. Adjé saapui Suomeen vuonna 2008 muusikkona ja ura on jatkunut näihin päiviin saakka. Tärkein syy muutolle oli kuitenkin silloinen suomalais-saksalainen vaimo. Pariskunta on sittemmin eronnut, mutta heillä on kaksi tyttölasta. Adjé soitti pitkään Kaveri Special -nimisessä afrobeat-yhtyeessä. Nyt bändi on kuopattu, mutta uusi on jo vireillä. ”Meillä on siinä monta samaa jäsentä kuin Kaveri Specialissa. Toistaiseksi se on Whatsapp-ryhmässä vain nimellä Band 2. Soitamme nyt laajemminkin maailmanmusiikkia, ei pelkästään afrobeatia”, Adjé kertoo. Kuulonäkövammaiset ratsaille Miten ratsastaa turvallisesti, jos ei näe eikä kuule? Se onnistuu uusilla, ratsastukseen kehitetyillä kosketusmerkeillä vieressä kulkevan ohjaajan kanssa. TEKSTI JA KUVAT Minna Tihinen Aarne Pirkolalta ratsastus onnistuu haptiisien eli kosketusmerkkien avulla. Haaveena on päästä metsäpolulle hevosen selässä. RATSASTUS ON erinomainen harrastus, mutta vaikean kuulonäkövamman omaaville laji on haastava. Kosketusviestien eli sosiaalihaptisen kommunikaation avulla ratsastaja voi viestiä kuulevan ja näkevän ratsastuksen ohjaajan kanssa. Haptiisit ovat keholle kosketuksen kautta tuotettuja viestejä, joiden merkitys on sovittu etukäteen. Niiden avulla ratsastaja saa ohjaajalta tietoa esimerkiksi ratsastusreitistä. Ratsastuksessa ennakointi on tarpeen, koska ollaan tekemisessä voimakkaan pakoeläimen kanssa. Erityisryhmien ratsastuksessa eli pararatsastuksessa opetus, varusteet ja ympäristö sopeutetaan ratsastajan tarpeisiin. On tärkeää, että harrastajat pääsevät harjoittelemaan ratsastusta pararatsastuksen asiantuntijan ohjauksessa. Tavoitteena on turvallinen ratsastus, jossa ratsastaja voi onnistua ja kehittyä. Kuurosokeille ratsastuksen mahdollistavat kosketusmerkit, haptiisit, joita voidaan ratsastuksen aikana tuottaa ratsastajan reiteen, pohkeeseen, käsivarteen ja selkään. Koska ohjaaja liikkuu koko ajan hevosen rinnalla, ratsastus tapahtuu käynnissä. On hyvä, ettei tarvitse pysäyttää hevosta viestin kertomiseksi, vaan viestin voi kertoa suoraan ratsastajan keholle, esimerkiksi reiteen, vaikka hevonen liikkuu samalla eteenpäin. Kuurosokea Aarne Pirkola on ollut kokemusasiantuntijan roolissa mukana lajiin sopivien merkkien eli ratsastushaptiisien kehittämisessä. Hän on Tihisen tallilla ratsastanut rohkeasti useilla islanninhevosilla ja haaveena onkin päästä ratsastamaan seuraavaksi metsäpoluille. Ratsastushaptiisien julkaisutilaisuudessa joulukuussa Pirkola yllätti osallistujat tietämyksellään islanninhevosista. ”Ratsastus kehittää hyvin tasapainoa ja se on turvallista metsässä ja missä vain!” urheilullinen Pirkola kertoi. Islanninhevoset soveltuvat luonteensa puolesta hyvin terapiaja pararatsuiksi. Myös niiden pienikokoisuudesta on hyötyä. Haptiisien tuottaminen ratsastajan keholle on helpompaa, kun ohjaajan ei tarvitse kurottaa korkeuksiin. Ratsastus sopii harrastuksena hyvin vammaisille henkilöille, sillä hevosen liikkeillä on myönteinen vaikutus ratsastajaan tunto-, tasapainoja liikeaistijärjestelmien kautta. Vuorovaikutus hevosen kanssa kehittää tietoisuutta omasta kehosta, jolloin sen hallinta paranee. Myös talliympäristö mahdollistaa monipuolisia aistikokemuksia. Omalla tallillani Ylöjärvellä asustaa esimerkiksi kahdeksan islanninhevosen lisäksi kissoja, koiria ja kanoja, joihin pääsee tutustumaan. Viittomakielen tulkkiopiskelija sekä pararatsastusohjaaja Minna Tihinen on tehnyt lopputyön Humanistiselle ammattikorkeakoululle (HUMAK, Helsinki) aiheesta Ratsastushaptiisit. Tukilinja 2/2020 23
Tukipointti Teksti: Saija Huurinainen apurahat@tukilinja.fi Blogi: Tukipointti (www.tukilinja.fi) Pää pyörällä palveluviidakossa P IIR R O S : L E H T IK U V A . SOSIAALIPALVELUIDEN JÄRJESTELMIEN monimutkaisuus, vaikeasti ymmärrettävät viranomaistekstit, palveluiden sirpaleisuus – kaikki tämä vaikeuttaa apua tarvitsevien turvautumista yhteiskunnan apuun ja kuluttaa voimavaroja varsinkin silloin, kun niitä on syystä tai toisesta tavallista vähemmän. Joskus voi tuntua helpommalta jopa jättää tuet tai palvelut käyttämättä kuin taistella oikeudestaan niihin. Tietoa palveluista ja tuista, joihin yksilö olisi oikeutettu, löytyy harvemmin yhdestä paikasta koottuna eikä palveluohjaus valitettavasti aina toteudu niin kuin sen kuuluisi. Kuulostavatko ongelmat tutuilta? NIIN VALITETTAVASTI meistäkin täällä Tukilinjassa. Allekirjoittanut on ollut muutaman vuoden poissa Tukilinjan tukitoiminnan tiimistä tehden toisenlaista sosiaalialan asiakaspalvelutyötä. Tänä aikana olen kuullut paljon tarinoita siitä, miten paljon töitä ihmiset ovat joutuneet tekemään omien oikeuksiensa toteutumiseksi. Onneksi on vastapainona ollut myös ilahduttavia tarinoita ammattilaisista, jotka ovat hoitaneet asiakkaiden asioita suurella lämmöllä ja auttaneet heitä hakemaan apua oikealta taholta. Eniten minua ovat ihastuttaneet kertomukset siitä, miten asiakas on kohdattu ihmisenä, ei vain asiakkaana. TUKILINJALTA VOI painopisteidemme mukaista apua hakea silloin, kun omat toimintarajoitteet häiritsevät arkea eikä varaa hankintoihin itsellä ole. Huolimatta siitä, että lakisääteiset palvelut tuntuvat joskus vaikeasti saavutettavilta, kehotamme kuitenkin kaikkia pitämään kiinni lakisääteisistä oikeuksistaan palveluiden ja apuvälineiden suhteen. Tämän vuoksi edellytämme osana apurahan hakua tarvittaessa toimittamaan Kelan tai kunnan vammaispalveluiden päätöksen siitä, osallistuvatko ne Tukilinjalta haettavan apurahakohteen tukemiseen. Tätä tietoa tarvitaan, jos haettava apuraha kohde on sellainen, että yhteiskunnan tulisi se lain mukaan kustantaa. MUISTATTEHAN MYÖS, että me täällä tukitoiminnassa haluamme todella mielellämme kuulla kokemuksianne ja nähdä kuvia siitä, miten Tukilinjan myöntämä tuki on vaikuttanut elämäänne! Laitetaan yhdessä hyvä kiertämään julkistamalla positiivisia tarinoita. Saija Huurinainen Tukitoiminnan koordinaattori VIDEOKUVAUSTA Laadukasta videokuvausta ja videoiden editointia ammattilaitteistolla! Esim. seminaarit ja ilmakuvaukset kuvauskopterilla. Hyvän mielen pelit on pääkaupunkiseudulla toimiva mielenterveysyhdistys, joka tarjoaa työharjoittelua IT-, peli ja media-alalta. Työkeikoilla hankitaan työkokemusta ja varoja toimintaan. Hyvän mielen pelit ry yhteydenotot@hyvanmielenpelit.fi P. 050 574 7667 / Tommi Gustafsson, pj. ELEKTRONIIKKAA KOTIIN JA YRITYKSIIN Puhelimet, televisiot, turvaja antennituotteet saat tukkuja kuluttajamyyntinä maahantuojan verkkokaupasta. Tarjoan myös asiantuntevaa yritysmentorointia ja teknistä tukea yritysohjelmistojen hankintaan. Ota yhteyttä! JH-Tukku, Lappeenranta https://kauppa.jhtukku.fi/ P. 0400 653372, jh_tukku@luukku.com 24 Tukilinja 2/2020 Kaikki ilmoitukset: www.tukilinja.fi/ tukitori Voi tuntua helpommalta jättää tuet tai palvelut käyttämättä kuin taistella oikeudestaan niihin.
Tukilinja 2/2020 25 KIRJAVINKKI Lapsia rankoissa tilanteissa ja ohjeita kiistoista selviämiseen IHMISHIRVIÖITÄ TULEHDUS MASENTAA SUKUTARINOITA PERHE ON PAHIN? VÄITTELYN TAITO Toimituks en valinta KAYO MPOY: VIRTAAVAN VEDEN SUKUA Romaani. Atena Kustannus 2020. 270 s. Adi-tyttö asuu perheineen Dar es-Salaamissa Tansaniassa 1980-luvulla. Ankaran isän käytös on ajanut jo monta sisarusta pois kotoa. Pian jäljellä on Adin ja äidin lisäksi enää jatkuvasti sairasteleva pikkusisko Mai. Adi, joka on itsekin vielä pikkutyttö, ei aina jaksa suhtautua hiukan erityisen Main isosiskon rooliin kovin pitkämielisesti. Sen sijaan hän haaveilee kirjailijan ammatista ja ammentaa omiin kirjoituksiinsa loputtoman kiinnostuneesti tietoa niin suullisista sukutarinoista kuin siirtomaa-ajan kauheuksistakin. Vielä vakavampana ongelmana alakerran mies väijyy kotona leikkivä siskoksia, ja kohta seksuaalinen hyväksikäyttö on osa Adin kauhukokemuksia. Virtaavan veden sukua on tukholmalaisen Kayo Mpoyin (s. 1986) esikoisromaani, jossa on taustalla myös hänen sukunsa kertomuksia. Erityisen taitavasti teoksessa on tavoitettu lapsen näkökulma, mustasukkaisuus ja sisaruuden vaiheittainen rakentuminen. Ajoittain vaikeista aiheista huolimatta kokonaisuudessa on valoisuutta ja toivoa. Sanni Purhonen STEPHEN KING: LAITOS Romaani. Tammi 2020. 574 s. Luke Ellis ei ole mikään tavallinen 12-vuotias vaan poikkeuksellinen lahjakkuus, joka on lähdössä yliopistoon. Näin ainakin siihen saakka, kunnes hänet eräänä yönä kidnapataan ja suljetaan salaperäiseen laitokseen. Pian selviää, että kaikki muutkin laitoksen asukkaat ovat lapsia, joiden yliluonnollisia kykyjä käytetään häikäilemättä hyväksi. Tämä tapahtuu, vaikka lapset itse kuluisivat samalla loppuun. Laitoksesta ei nimittäin ole päässyt kukaan elävänä pois. Stephen Kingin uutuus ottaa totutun monisanaisesti aikaa sivuhenkilöiden ja juonen esittelyyn ennen kuin tarinassa päästään vauhtiin. Idea lapsia kaappaavasta laitoksesta on kylmäävän tehokas. Jottei asia varmasti jäisi kellekään epäselväksi, vertaukset natsi-Saksaan ja tohtori Mengelen kokeisiin mainitaan monta kertaa suoraan. Tyyli ei silti ole niinkään pelottava kuin vauhdikkaan nuortenkirjamainen. Lopussa jätetään tilaa mahdollisille jatko-osille. Ainekset myös supersankarielokuvaan ovat olemassa. Sanni Purhonen HANNELE TÖRRÖNEN: VÄÄRIN RAKASTETTU Tietokirja. Kirjapaja 2019. 187 s. Psykoterapeutti Hannele Törrönen pohtii teoksessaan vanhempia, joiden välit 20–40-vuotiaisiin lapsiin ovat tulehtuneet. ”Onnettomimmillaan perhe elää tuskallisessa vyyhdessä, jossa kaiken aikaa kärsitään: joko tunkeudutaan liian lähelle toisiaan tai vältellään läheisyyttä, ja voidaan huonosti koko sakki.” Törrönen kirjoittaa esseistisesti, antaa usein suunvuoron vanhemmille ja siteeraa kirjallisia lähteitä ja lehtihaastatteluja. Asioiden katsominen monelta kantilta voi auttaa lukijaa näkemään tilanteensa realistisemmin. Törrönen kehottaa erottamaan pelokkaan vatvomisen ongelmanratkaisusta ja näkemään kiukun takaa avuttomuuden, häpeän ja torjutun surun. Rajattoman käytöksen edessä voi kysyä, sietääkö itse liikaa. Onko oma käytös kontrolloivaa ohjeistusta vai kuuntelevaa tukea? Oman ahdistuksen hallintaa vai rakkautta? Irtikin pitäisi osata päästää. Yksi Törrösen vinkeistä jäi mieleen: käydä yhdessä läpi vanhoja kuvia ja miettiä niihin ajatuskuplia. Ei ole koskaan liian myöhäistä tutustua omiin lapsiin. Iris Tenhunen MARKUS J. RANTALA: MASENNUKSEN BIOLOGIA Evoluutiopsykologinen näkökulma mielialahäiriöihin. Tietokirja. Terra Cognita 2019. Kustantaja, vuosiluku. 354 s. Evoluutiopsykologille masennus on elimistön matala-asteinen tulehdustila, jonka 12 laukaisevaa tekijää vaihtelevat yksinäisyydestä infektioon, sairauksiin, hierarkiakonfliktiin, stressiin ja valon määrään. Kirjassa perustellaan tutkimustiedolla kuhunkin hoitokeino, jotka vaihtelevat ex-rakkaan välttämisestä liikuntaan, ruokavalioon, lasten harrastusten tukemiseen ja saasteiden vähentämiseen. Yllättävin hoitokeino on aspiriini. Rantala perustelee mullistavat näkemyksensä tieteellisesti ja selkeästi. Iris Tenhunen HELENA ÅHMAN: KESKUSTELUÄLYKKYYS PAINETILANTEISSA Tietokirja. Alma Talent, 2019. 375 s. Kyky käydä epämukavia keskusteluja hankalasta asiasta ratkaisee elämäsi – myös työelämäsi – kulun, todistaa työpsykologian tohtori Helena Åhman. Vältteletkö ja vetäydytkö? Sorrutko suuttumaan? Tutkimustiedon mukaan vain ne hankkeet onnistuvat, joissa keskusteluyhteys pysyy auki. Tämä esimerkillisen käytännönläheinen, visualisoinneilla, tarinoilla ja runoilla kirkastettu opas menee paineiden purkamisen ytimeen ihmistä hukkaamatta. Vahva lukusuositus! Iris Tenhunen
Netflixiin tuli dokumentti vammaisliikkeen historiasta Kasvovammainen konna ja rämpylät leirillä 26 Tukilinja 2/2020 007 NO TIME TO DIE 3.4. Daniel Craigin viimeisessä Bond-elokuvassa agentti on jättänyt aktiivipalveluksen ja nauttii elämästä Jamaikalla. Siepatun tutkijan pelastustehtävä osoittautuu kuitenkin odotettua vaikeammaksi. Tällä kertaa Bondia vastustavalla mysteeririkollisella ( Rami Malek) on epämuodostuneet kasvot. Ohjaajana Cary Fukunaga. THE NEW MUTANTS 8.4. Josh Boonen kauhuelokuvassa tiedemiehet tutkivat salaperäisessä laitoksessa teini-ikäistä mutanttia. Pääosassa nähdään muun muassa tv-sarjasta Game of Thrones tuttu Maisie Williams. KOESOITTO 10.4. Ina Weissin ohjauksessa musiikkilukion viulunsoiton opettaja Anna Bronsky näkee suurta potentiaalia oppilaassaan Alexanderissa ja ryhtyy pakkomielteisesti valmistelemaan tätä tärkeää koesoittoa varten. Nina Hoss palkittiin parhaasta naispääosasta sekä San Sebastianin että Tukholman elokuvajuhlilla. NÄKEMIIN PROFESSORI 24.4. Kun elämäänsä kyllästynyt yliopistoprofessori Richard ( Johnny Depp) saa kuulla loppuelämänsä mullistavan diagnoosin, hän päättää heittää sovinnaiset käytöstavat romukoppaan. Mustan komedian on ohjannut Wayne Roberts. BABYTEETH 1.5. Ohjaaja Shannon Murphyn kuvaus syöpää sairastavan teini-ikäisen Millan ensirakkaudesta sekakäyttäjä Mosesiin ( Toby Wallace). Pääosan nuori tähti Eliza Scanlen tekee jälleen kerran vaikuttavaa jälkeä. Millan epäilevien vanhempien roolissa nähdään niin ikään vaikuttavat veteraaninäyttelijät Ben Mendelsohn ja Essie Davis. SYKSYN JÄLKEEN SAAPUU KEVÄT 15.5. Jatkosodan kynnyksellä Raja-Karjalassa parikymppinen Anni ( Asta Sveholm) joutuu perheineen jättämään kotinsa. Heidät asutetaan vieraalle paikkakunnalle. Keskellä kurjuutta Anni himoitsee naimisissa olevaa paikallista miestä, sodassa vammautunutta Taunoa ( Turkka Mastomäki). Annika Grofin elokuva on ensimmäinen koko illan näytelmäelokuva, jossa puhutaan livvinkarjalaa. TERAPIAA TUNISIALAISITTAIN 22.5. Ranskantunisialaisen Manele Labidin esikoiselokuvassa (Un Divan à Tunis, 2019) nuori psykoterapeutti Selma (iranilainen elokuvatähti Golshifteh Farahani) siirtää praktiikkansa kotikulmilleen Tunisiaan. CINEMA PARADISO 31.5. Oscarillakin palkittu kertomus (Nuovo Cinema Paradiso, Italia 1988) sisilialaiskylästä, jossa pikkupojan ( Salvatore Cascio) varttuessa aikuiseksi elämän keskipisteenä säilyvät paikallinen elokuvateatteri ja sen tapaturmaisesti sokeutuva työntekijä ( Philippe Noiret). Ohjauksesta vastaa Giuseppe Tornatore. Teema Fem. 37 SECONDS Yhteiskunnan ja perheen vaatimusten kahlitsema CP-vammainen nuori mangataiteilija Yuma ( Mei Kayama) aloittaa matkan kohti henkilökohtaista ja seksuaalista vapautumista. Ohjaaja Hikarin esikoispitkä (37 sekanzu, Japani) sai Berliinissä Panorama-yleisöpalkinnon ja CICAE Art Cinema -palkinnon. Netflix. RÄMPYLÄLEIRI: VAMMAISTEN VALLANKUMOUS Woodstockin kulmilla 1970-luvuilla pidetyllä vammaisten teinien kesäleirillä kukoistaa vallankumous, joka muuttaa nuorten elämän ja käynnistää vammaisliikkeen. Festivaaleilla menestyneen dokumentin (Crip Camp: A Disability Revolution, USA 2019) ovat ohjanneet James Lebrecht ja Nicole Newnham. Netflix. LEFFAFRIIKKI / TEKSTI Sanni Purhonen ELOKUVATEATTERIT TV-ELOKUVAT NETTIELOKUVAT Toimituksen Valinta
Välinevinkki Apuväline: Apukahva pölynimuriin/moppiin Edustaja: www.respecta.fi Hinta: Noin 25 euroa TEKSTI JA KUVA: Clas von Bell Tukilinja 2/2020 27 RUUDUSSA / TEKSTI Iris Tenhunen VOICE OF FINLAND NELONEN, RUUTU Sokea muusikko ja musiikinopettaja Riikka Hänninen on mukana laulukilpailun 9. tuotantokaudella, joka nähdään perjantaisin. Hänestä voit lukea lisää artikkelista, joka löytyy pdf-lehdestä 5 2019 Tukilinjan nettisivuilta. Riikka Hänninen on saanut Tukilinjalta apurahan kehittääkseen musiikkikoulunsa toimintaa. TSUNAMI YLE FEM, 5.4. Kolmiosaisessa, ruotsalaisessa draamasarjassa eletään joulukuuta 2004. Tomas johtaa kehitysyhteistyöjärjestöä, jolta kollega Abbe on kavaltanut rahaa. Toimittaja Sara uskoo tietävänsä, että tekijä on Tomas ja julkaisee aiheesta lehtijutun. Emelie aikoo Tomaksen takia jättää kuolemaa tekevän miehensä. Tomas puolestaan matkustaa vävypoikansa kanssa Thaimaahan. Palatessaan hän aikoo jättää vaimonsa. Herätessään 26. joulukuuta kaikki alkavat tuntea suuronnettomuuden nahoissaan. DOCSTOP: VELI TV1, 13.4. Palkitussa Lauri Danskan dokumenttielokuvassa vuodelta 2017 seurataan kahta veljeä. Pikkuveli Markku sairastaa skitsofreniaa ja on asunut lukuisissa hoitokodeissa. Hän kokee joutuneensa Laurin hylkäämäksi ja syyttää tätä myös mielenterveysongelmistaan. Lauri opiskelee Lontoossa dokumenttiohjausta ja päättää tutustua veljeensä paremmin. Häni ehdottaa, että he kuvaisivat jälleen yhdessä, kuten lapsuudessa. Alkuperäisteos Markku and Me, johon Veli perustuu, oli ehdokkaana British Independent Film Awards -kilpailussa. TERVEYDEN SALAISUUDET TV1, 6.5. Toukokuussa nähdään Prisma-tiededokumenttisarjassa neliosainen amerikkalainen sarja Terveyden salaisuudet, jossa kerrotaan uusimpia tutkimustuloksia eri teemoilla. Ensimmäisessä osassa selvitetään, voiko ikääntymistä hidastaa. Toisessa (13.5.) perehdytään aivojen neurologiaan ja keinoihin parantaa aivojen toimintaa. Kolmas osa (20.5.) etsii vastauksia migreenin hoitamiseen ja neljäs osa (27.5) selvittää, miten onnellisuutta voidaan mitata ja lisätä. SEE APPLE TV Jason Momoan tähdittämä tuore fantasia-scifisarja See on mm. Peaky Blindersja Taboo-sarjat luoneen Steven Knightin tuotantoa. Sarja sijoittuu kauas tulevaisuuteen, jossa koko ihmiskunta on menettänyt näkönsä ja ihmiset elävät jälleen alkukantaisissa heimoissa. 22. HEINÄKUUTA YLE FEM, 26.4. Norjalainen 6-osainen draamasarja kertoo Oslossa ja Utøyassa tapahtuneista terroriteoista viiden henkilön kautta, jotka joutuivat työnsä puolesta osaksi tapahtumia. He ottivat vastaan loukkaantuneita, työskentelivät mediassa tai lohduttivat henkiin jääneitä. Nordisk Film -säätiö palkitsi sarjan parhaasta käsikirjoituksesta tammikuussa 2020. Tositapahtumiin pohjautuvia tapahtumia seurataan aina oikeudenkäyntiin asti. Sarjan henkilöhahmot ovat fiktiivisiä. Apukahva imurointiin RASITTAAKO IMUROINTI tai moppaus rannetta? Vaivasta pääsee eroon pienellä ja yksinkertaisella apuvälineellä, jonka avulla saadaan ergonomisempi ote imurin putkesta. Kyse on apukahvasta, joka kiinnitetään putkeen letkukiristimillä. Kun imuroija pitää kiinni pelkästään lisäkahvasta – tai toisella kädellä apukahvasta ja toisella imurin putkesta – saadaan ranne pidettyä suorassa imuroinnin aikana. Näin kevennetään siihen kohdistuvaa rasitusta melkoisesti. KAHVASTA ON tarjolla kaksi mallia: toinen imurin varteen ja toinen esimerkiksi mopin varteen. Ainoa ero on letkunkiristimien koossa. Siivousvälineellä työskentely sujuu selvästi kevyemmin apukahvan avulla. Apukahvasta on erityisesti iloa henkilöille, joiden ranteen liikkuvuus on rajoitettu. MYYNTIPAKETTI PITÄÄ sisällään kaiken tarvittavan. Pienessä pussissa tulee kahvan lisäksi kaksi letkukiristintä ja tarvittava työkalu. Kahvan kiinnittäminen vaatii vain hieman sorminäppäryyttä. Kiristimet pitää ensin ruuvata auki, jotta ne saadaan kiinnitettyä kahvaan. Sen jälkeen pujotetaan kahva putkeen haluttuun kohtaan. Ennen pujotusta on muistettava kääntää kahva oikeaan suuntaan eli kallistumaan eteenpäin. Lopuksi kiristetään letkunkiristimet kunnolla kiinni putkeen, mopinvarteen tai vastaavan paksuiseen työkalun varteen. Lähetä vinkkejä toimivista apuvälineistä osoitteeseen: valinevinkki@tekstiviestit.fi Toimituksen valinta
LUKIJAFOORUMI / KIRJEET JA KUVAT VOI LÄHETTÄÄ OSOITTEESEEN: Tukilinja/Lukijafoorumi, Pasilanraitio 5, 00240 Helsinki tai toimitus@tukilinja.fi FB-KOMMENTTI MEILIKOMMENTTI Hei! Kiitokset tosi hyvästä Tukilinja-lehdestä 1/2020. Erityisesti minua puhutteli artikkeli Älä suvaitse – kunnioita! T. Armi Salenius Tukilinja-lehteä kommentoitiin Tukilinjan fb-sivuilla: ”Suosittelen. Lehti avaa silmiä ja antaa iloa.” Antti Linkola, 11.2.2020 Uimakerho sai Tukilinjalta apurahan. Lasten uimaryhmä Hei, liitteenä muutamia kuvia meidän vaikeavammaisten lasten ja nuorten uimaryhmästä eiliseltä. Avustuksella katamme tämän harrastuksen kustannuksia. Kiitos vielä kovasti! Ystävällisin terveisin Minna Kolari puheenjohtaja Hämeenlinnan Seudun Kehitysvammaisten Tuki ry Nina Svan pyrkii opiskelemaan valokuvausta. Katso hänen videonsa Tukilinjan YouTube -sivuilla! Moi. Kiitokseksi apurahasta tietokoneeseen tein tämmöisen videon teille. Koneesta on ollut suuri apu harrastukseeni. Portfolion kuvat on muokattu ja tulostettu – odottavat nyt jatkuvan haun haastattelua. Ystävällisin terveisin Nina Svahn Blogista HullunaHäihin löytyy kauniita kuvia. Alla lainaus blogitekstistä. Kamera hääbloggarille Tässä vähän erilainen postaus, joka ei liity häihin periaatteessa ollenkaan, mutta käytännössä kyllä. Saamani kamera on auttanut viime messuilla saamaan parempia kuvia (okei, harjoittelen vielä kameran käyttöä, mutta on se laatu jo huomattavasti parempaa kuin ennen) ja tunnen oloni enemmän bloggaajaksi :D Kiitos Tukilinja <3 Postauksessa muutamia otoksia uudella kamerallani. Vielä on hakemista ja harjoittelua, kun en ikinä ole omistanut järkkäriä, mutta pikkuhiljaa <3 Tukilinjalta olen saanut tukea oman elämän hallintaan ja harrastuksiin. Olen siis tällä hetkellä määräaikaisella työkyvyttömyyseläkkeellä (toisin sanoen kuntoutustuella) ja kh-tuella, kun pikkuneiti on 1,5 v. Mies työttömänä. Perheemme taloudellinen tilanne on p...a. Laskuja erääntyy ja joutuu säätelemään osamaksuille asioita yms. Kokeilin kepillä jäätä ja laitoin Tukilinjalle hakemuksen. Oon itsekseni kuvaillut paljon, omaksi iloksi ja mun toiseen blogiin Kolme lensi yli käenpesän (mun ja kahden kaverin mielenterveysja päihdepuolen kokemusasiantuntijablogi). Oon kierrellyt häämessuja ja kateellisena katsellut muiden bloggaajien hienoja kameroita ja hävennyt omia p...alaatuisia kuviani. Lisäksi koin, että saisin enemmän irti ”muutenvaankuvailusta” ja voisin tehdä sitä ikäänkuin terapiana itselleni. Sitten tajusin Tukilinjan olemassaolon ja laitoin heille hakemuksen tuesta kameraan. Perusteina oli perheemme taloudellinen tilanne, liitteenä lääkärinlausunto sairaudesta ja lisälausunto, miksi kameraa haetaan. Hakuohjeet ja lisätietoja löytyy Tukilinjan sivuilta. Olen saanut paljon jo irti kamerasta, tuntenut oloni messuilla käydessä erilaiseksi kuin ennen. Ollut vähän tyytyväisempi itseeni enkä kokenut oloani muita huonommaksi. Lisäksi olen tuottanut lapsilleni paljon iloa, kun olen saanut räpsiä heistä kuvia, ja he hymy naamalla tuijottaa omia kuviaan :D Pari kertaa olen jopa päässyt yksinäni ulos räpsimään kuvia :D Vielä kerran kiitos! HullunaHäihin 28 Tukilinja 2/2020
BLOGIPOIMURI ”Van Gogh sairasti epilepsiaa. Olin kuuntelemassa Biomedicumissa esitelmiä epilepsiasta ja yhdessä niistä mainittiin, että siihen aikaan epilepsianhoitoon käytettävä lääke sai näkemään ympäristön keltaisena. Tästä johtuen monissa van Goghin tauluissa on niin paljon keltaista.” Blogilinjalla Sari, 2.3.2020 (www.tukilinja.fi) MIELIPIDEKYSELY Nelli-Essille ratsastus on vastapainoa työlle. Jari Pekka Haataja harrastaa puusepäntöitä. Puutöitä kunnon välineillä Hei! Laitan tässä joitakin valokuvia töistäni, joiden toteuttaminen on ollut mahdollista Tukilinjan avustuksen myötä/avulla... Sain kaksi vuotta sitten avustuksen mm. läppäriin, hiomakoneeseen ja katkaisu/jiirisirkkeliin. Vielä on vaikeutena se, että paksumman puun halkaisuun ei ole pöytäsirkkeliä. Mutta hyvä näin, ja olen Tukilinjaa suositellut monelle vammaiselle ja mt -ja päihdekuntoutujalle. Kiitos avustanne, se on mahdollistanut luovuuteni ilmaisun ja antanut mielekästä virikettä ja toimintaa, josta olen voinut vaan haaveilla aiemmin. Iloisin terveisin Jari Pekka Haataja, Jämsä Tukilinja 2/2020 29 On tärkeää, että yhteiskunnassamme toimii Tukilinjan kaltaisia toimijoita. Harrastus tukee työntekoa Tukilinja myönsi jo toistamiseen avustuksen tyttärelleni Nelli-Essille. Aiemmin Nelli-Essi sai tietokoneen työnhakua varten ja lisäksi avustusta ratsastustunteihin. Nyt hän sai avustuksen ratsastusharrastukseen kevätja syyskaudelle 2020. Tukilinja on toiminnallaan edistänyt Nelli-Essin työhön sijoittumista sekä hänen toimintaja työkykynsä ylläpitämistä. Nelli-Essi ei saanut aikoinaan lievästi vammaisena lapsena Kelan tukemaa terapiaratsastusta. Kuntien tarjoamat, vammaispalvelulain mukaiset etuudet suuntautuvat ymmärrettävästi tarveharkinnan mukaisesti erityisesti vaikeavammaisille henkilöille. Edellä kerrotun vuoksi onkin tärkeätä, että yhteiskunnassamme toimii Tukilinjan kaltaisia toimijoita, jotka myöntävät avustusta myös muille kuin vaikeavammaisille. Tukilinja on myöntänyt molemmat avustukset heti, kun hakemus liitteineen ja perusteluineen on säätiölle toimitettu. Minkäänlaista byrokratiaan viittaavaa hakemusmenettelyssä ei ole. Parhaimmat kiitokseni omasta ja tyttäreni puolesta. Nelli-Essi ratsastaa lempihevosellaan joka toinen viikko. Lapsesta saakka alkanut harrastus on tuonut paljon iloa hänen elämäänsä. Ratsastustuntia edeltävästi Nelli-Essi harjaa hevosen, juttelee tälle omia juttujaan ja asettaa satulan. Ratsastus on hyvää ja monipuolista liikuntaa. Tunnin jälkeen hevonen juotetaan ja jälkihoidetaan. Hikipäässä ja hyvällä mielellä Nelli-Essi hyppää bussiin ja tsekkaa mielessään, miten tunti menikään. Tämä, jos mikä, on paitsi hyvää liikuntaa myös ”heppa”-terapiaa. Mieli virkistyy ja rauhoittuu. Nelli-Essi jaksaa siten siistijän työssään olla iloinen ja reipas vanhuksia kohtaan. Nelli-Essi oli neljä vuotta töissä Mäkkärissä osa-aikaisena. Hänen haaveenaan oli päästä työskentelemään palvelukotiin vanhuksien pariin, ja siltäkin osin hänen haaveensa ovat toteutuneet: Vuosi sitten Nelli-Essi vakinaistettiin ilman palkkatukea osa-aikaiseen, normaaliin palkkatyöhön Saga Munkkiniemi -palvelukotiin. Helsingin kaupungin työvalmennus oli suurena apuna hänelle työn haussa ja linkkinä työelämään. Ratsastuksen lisäksi Nelli-Essi opiskelee kreikankielen alkeita ja fanittaa Antti Tuiskua. Kiitämme saamastamme avustuksesta ja toivomme Tukilinja-säätiölle menestystä sen ansiokkaassa ja tarpeellisessa toiminnassa. Pirkko ja Nelli-Essi Mustonen KYSYMYS Etsit asiakasparkista turhaan paikkaa. Työntekijä ehdottaa invapaikan käyttöä. Mitä vastaat? NÄIN VASTATTIIN: 1. Eikö teidän vastuullanne ole pitää invapaikat oikeassa käytössä? 61 % 2. Siitähän saa sakon. Pysäköin kauemmas. 26 % 3. Mahtavaa, kiitos! 8 % 4. Eikö teillä käy vammaisia asiakkaita? Miksi? 5 % Mielipidekysely tehtiin Tukilinjan nettisivuilla. Vastaajia oli helmikuussa 159.
BLOGILINJALLA / Tuomas Saloma Yrittäjyys toi töitä SYNNYIN TÄHÄN MAAILMAAN alle kaksikiloisena kaksoskeskosena lähtöpisteillä 0,0,0 ja sain ensimmäiseksi kehdokseni happikaapin. Puolivuotistarkastuksessa selvisi, että jäntevyyteni ei ollutkaan osoitus varaslähdön ottaneesta lihaksistosta vaan jostakin ’vakavasta’, jota ilmausta polilääkäri käytti. Epäilykseen antoi aihetta myös voimakas karsastus. Siitä alkoi tutkimusrumba. Vihdoin, ollessani 2,5-vuotias, sain diagnoosin: cp-vamma. Tämä lienee ollut alusta alkaenkin lääkäreiden tiedossa, olihan aivoissani todettu sikiöaikainen verenpurkauma. Koko ”totuuden” paljastuttua vanhempani osasivat silloisen jumpparini viitoittamana hakeutua Lastenlinnan asiakkaaksi. Se oli suoranainen ”lottovoitto”: Nyt olimme kaksosveljeni kanssa Suomen cp-vamma–asiatuntijagurujen hoidossa. Oikeaan aikaan kohdistettujen kirurgisten toimenpiteiden myötä otin ensiaskeleeni 5-vuotiaana, ja tänäkin päivänä kävelen ilman apuvälineitä. Peruskoulun kahlasin Porissa erityisluokkalaisena ja sain Satakunnan käsija taideteollisuusoppilaitoksesta kuvallisen ilmaisun perustutkinnon paperit vuonna 2005. Lupaavista harjoittelujaksoista huolimatta yrityksistä ei löytynyt rohkeutta vammaisen palkkaukseen. Väkersin tietokoneellani tutuille onnitteluja kutsukortteja, taitoin ohjelmalehtisiä yms., ettei oppi olisi sammaloitunut. Palkkion määrittely oli ongelmallista. Hyväntekeväisyydeksihän se meni. ELÄKELÄISEKSI SUOSTUMINEN OLI minulle suorastaan kammottava ajatus. ”Työtön”-titteli ei maistunut yhtään paremmalta. Yrittäjäksi ryhtyminen näytti olevan ainoa tie ulos umpikujasta. Vanhempieni vahvan tuen ja kannustuksen turvin lähdin raivaamaan yrityspolkuani. Monta kiveä oli käännettävä: yrittäjäkoulutus, starttiraha-anomus, viranomaisluvat ja -ilmoitukset, rahoitus sekä luhtikamarin saneeraus toimitilaksi. Kätilöinään Kelan elinkeinotuki ja vanhemmilta saatu koroton laina yritys TS – Grafi näki päivänvalon 1.11.2006. Laadin sille nettisivut jo sen kapalovaiheessa, markkinoinnin hoiti aluksi tehokas puskaradio. Otin tavakseni olla aktiivinen joka käänteessä. Liityin Eurajoen Yrittäjiin, informoin kunnan virkamieskoneistoa ja osallistuin kaikkiin ”kissanristiäisiin”. Missä kuljinkin, minulla oli aina yritykseni esite ja käyntikortit taskussa. ASIAKASRINKINI ON PIKKUHILJAA laajentunut, vaikka lähdin maltillisesti liikkeelle. Aktiivisuuteni ei jäänyt huomiotta. Minut on kutsuttu moniin yrittäjien markkinointija informaatiotapahtumiin ja juhlin yritykseni 10-vuotistaivalta pyytämällä paikalle talousalueeni päivälehtien toimittajat. Haastattelu herätti kiinnostusta yli maakuntarajojen aina Turkua, Oulua ja Jyväskylää myöten. Tilauskirjani täyttyi kolmeksi kuukaudeksi eteenpäin ja saan vieläkin tarjouspyyntöjä kyseisiltä seuduilta. Tieto-taitotasoni päivityksen hoidin vuonna 2011 audiovisuaalisen viestinnän ammattitutkinnolla, joka antoi uutta potkua tekemisiini. Tietoliikenteen kompuroimaton toiminta edellyttää laitteiden ja ohjelmistojen ajankohtaistamista tietyin väliajoin, mikä näkyy kirpaisevina investointipiikkeinä. Invalidiliiton Yritystä!-hanke oli oma lukunsa. Siihen paattiin astuessani tuumailin, että jos se ei mitään anna, niin ei otakaan. Saldo on ylittänyt odotukset. Tässä lisää aiheita tulevaan blogiini: Tällä hetkellä hikoilen yrittäjäammattitutkinnon kimpussa. Yksin puurtajana ja vain digipainon omistavana hyvät yhteistyökumppanit ovat kullanarvoisia. Isot ja erityistilaukset tuovat omat haasteensa ja aineiston työstäminen voi olla yllätyksellistä, ennen kuin valmis tuote on paketissa. Otan teidät seuraani myös arkisiin rutiineihini. Työtilani sijaitsee kotini piharakennuksessa – omat hyvät ja huonot puolensa silläkin! Vaikka työtilanteeni ei liity sääoloihin, täytyy niidenkin suhteen olla hereillä, samoin vuodenaikojen ja suurten tapahtumien. Syihin palaan paremmalla ajalla. 30 Tukilinja 2/2020 Kuka? Tuomas Saloma, 34 v., Eurajoki Toimintarajoite Cp-vamma. Toimenkuva Graafisen alan yrittäjä. Bloggaa Tukilinjan Blogilinjalla huhti–toukokuussa (www.tukilinja.fi). Eläkeläiseksi suostuminen oli minulle suorastaan kammottava ajatus. ”Työtön”-titteli ei maistunut yhtään paremmalta.
MYÖNNETTYJÄ APURAHOJA joulukuussa 2019 ja tammikuussa 2020 Tukilinja 2/2020 31 tiaalle lähihoitajaopiskelijalle, jolla on tarkkaavuuden rajoitteita. S.S., SAVITAIPALE Kannettava tietokone ja erillinen hiiri henkilölle, jolla on monia toimintakyvyn rajoitteita. Hän tarvitsee tietokonetta kirjoittamisen ja asioinnin välineeksi. S.K, PIISPANRISTI Kannettava tietokone, erillinen hiiri ja monitoimilaite henkilölle, jolla on monia toimintakyvyn rajoitteita. Hän tarvitsee tietokonetta yhteydenpidon, asioinnin ja motorisen harjoittelun välineeksi. R.H., KUOPIO Apuraha kuvataideharrastuksen välineisiin 25-vuotiaalle kuntoutujalle, jonka tarkoituksena on osallistua piirustuskursseille. V.N., YLIVIESKA Apuraha ratsastusharrastuksen kuluihin ja varusteisiin 23-vuotiaalle kuntoutujalle, jolla on liikkumisen rajoitteita. A.S., JYVÄSKYLÄ Järjestelmäkamera ja tarvikkeita 22-vuotiaalle, valokuvausta harrastavalle henkilölle, jolla on toimintakyvyn rajoitteita ja joka tekee keikkatöitä valokuvauksen saralla. Hänen tarkoituksenaan on hakeutua valokuvausalan opintoihin ja työllistyä alalle. S.K., PIRKANMAA Kannettava tietokone 18-vuotiaalle kuntoutujalle kuvataideharrastuksen ja iltalukio-opiskelun välineeksi. T.K., TORNIO Apuraha kannettavan tietokoneen ja järjestelmäkameran hankintaan kuntoutujalle, jonka tavoitteena on opiskella valokuvaajaksi. S.M., MIKKELI Kannettava tietokone kuntoutujalle asioiden hoitoon, yhteydenpitoon ja verkkokurssien suorittamiseen. H.P., KUOPIO Tablettitietokone ja kuulokkeet äänikirjojen kuuntelun, yhteydenpidon ja kieliopintojen välineeksi henkilölle, jolla on toimintakyvyn rajoitteita. K.T., ESPOO Tablettitietokone kuntouttavan harjoittelun välineeksi henkilölle, jolla on pitkäaikaissairaus. A.L., HELSINKI Kannettava tietokone ja monitoimilaite kuntoutujalle, jolla on monia toimintakyvyn rajoitteita. Hän kirjoittaa toista kaunokirjallista teostaan ja tarvitsee tietokonetta työn loppuun saattamiseen. N.K., HELSINKI Kannettava tietokone vapaaehtoistyön tueksi kuntoutujalle, jolla on useita toimintakyvyn rajoitteita. Hän tekee sillä esimerkiksi verkkoviestintää erilaisille yhdistyksille ja järjestöille. V.K., HELSINKI Osa-apuraha omakustanteisiin pelialan opintoihin 21-vuotiaalle kuntoutujalle. T.K., KOUVOLA Kannettava tietokone asioiden hoitoon ja yhdistystoimintaan kuntoutujalle, joka toimii monessa yhdistyksessä aktiivisesti vastuutehtävissä. VAMMAISTUTKIMUSAPURAHAT 2020 1. AARNO KAUPPILA, 7 000 € (Helsingin yliopisto, kasvatuksen, yhteiskunnan ja kulttuurin tohtoriohjelma) Artikkeliväitöskirja tarkastelee kehitysja vaikeavammaisten henkilöiden yhteiskunnallisen aseman ja osallisuuden rakentumista uudesta näkökulmasta kysyen, millaisista lähtökohtaisista oletuksista se rakentuu koulutusja vammaispolitiikassa sekä ammatillisen erityisoppilaitoksen arjessa. Väitöskirja tuo esiin uutena näkökulmana, miten tämä osaltaan tuottaa marginalisaatiota yhteiskunnassa. V äitöskirja koostuu neljästä artikkelista, joista kolme on jo julkaistu. 2. JOHANNA OLLI, 4 000 € (Turun yliopisto, hoitotieteen tohtoriohjelma) Väitöskirjatutkimuksen aiheena on vammaisten lasten osallisuuden tukeminen. Tavoitteena on tukea lasten osallisuutta kuntoutushoitotyössä ja kehittää myös tätä osallisuutta tukeva lapsilähtöinen hoitotyön malli. Tutkimuksen näkökulma on vahvasti yhteiskuntatieteellinen ja se haastaa terveydenhuollossa vallitsevia ammattilaiskeskeisiä käytäntöjä ja medikaalista vammaisuuden mallia. 3. ERIKA SIREN, 4 000 € (Helsingin yliopisto, koulun, kasvatuksen, yhteiskunnan ja kulttuurin tohtoriohjelma) Monografiana toteutettavan väitöskirjatutkimuksen aiheena on Autismi ja akateemiset taidot: tarina, argumentti ja ideologia opetuksen käytäntöjen selittäjinä. Tutkimuskohteena ovat sekä autismin että akateemisten taitojen (koulun tietoaineiden ja laajemmin teoreettisten tietojen ja taitojen) kuvaukset sekä niissä tapahtuvat muutokset suomalaisessa pedagogisessa kirjallisuudessa, lehtiartikkeleissa ja vanhempien kirjoittamissa elämäkerroissa vuosina1985?2016. Tutkimustyössä yhdistyvät usean tieteenalan näkökulmat ja siinä avataan autismiopetuksen käytäntöjen taustalla olevaa ajattelua. JOULUKUU 2019 M.A., POHJOIS-POHJANMAA Osa-apuraha sähköavusteisen polkupyörän hankintaan kuntoutujalle, jolla on monia toimintakyvyn rajoitteita. Liikunta edistää hänen toimintakykyään. H.M., KYRÖSKOSKI Osa-apuraha kannettavaan tietokoneeseen, erilliseen näyttöön, monitoimilaitteeseen, näppäimistöön ja hiireen henkilölle, jolla on useita toimintakyvyn rajoitteita ja joka tarvitsee tietokonetta itsenäiseen asioiden hoitoon ja yhteydenpitoon. Kunnan vammaispalvelu osallistuu hankintaan. J.K., KEURUU Kannettava tietokone ja monitoimilaite näkövammaiselle henkilölle äänikirjojen kuunteluun, asiointiin ja yhteydenpitoon. Kunnan vammaispalvelu maksaa puolet tietokoneen hankintahinnasta. E.M, POHJOIS-KARJALA Kannettava tietokone, monitoimilaite ja uimahallikortti 23-vuo
MYÖNNETTYJÄ APURAHOJA PÄHKINÖITÄ / LAATI Jari Haapa-aho KRYPTO SANARISTIT 32 Tukilinja 2/2020 O.N, ETELÄ-POHJANMAA Tablettitietokone digitaalisen piirtämisen ja videoiden tekemisen välineeksi 11-vuotiaalle koululaiselle, jolla on vuorovaikutuksen haasteita. L.T., OULU Kannettava tietokone opintojen tueksi ammattikorkeakoulussa opiskelevalle kuntoutujalle. C.H., JOUTSA Kannettava tietokone yhteydenpidon ja mielekkään vapaa-ajan välineeksi henkilölle, jolla on oppimisen rajoitteita. M.K., HYVINKÄÄ Apuraha kuntosalimaksuihin henkilölle, joka on aloittamassa työkokeilua. Kuntosalilla käynti on hänelle harrastus, joka tukee kokonaisvaltaista hyvinvointia. H.L., MÄNTSÄLÄ Apuraha yritystoiminnan alkuinvestointeihin kuntoutujalle, joka on käynnistänyt lemmikkien hoitoa tarjoavan yritystoiminnan. Apurahan saajalle on myönnetty myös starttiraha. M.A., JYVÄSKYLÄ Kannettava tietokone, hiiri ja monitoimilaite kuulovammaiselle henkilölle, jolla on oppimisen ja liikkumisen rajoitteita. Hän tarvitsee tietokonetta yhteydenpidon ja arjen hallinnan välineeksi. H.S. Ulkokuvaukseen sopivia kuvausvälineitä kuntoutujalle, joka harrastaa valokuvausta ammattimaisesti. M.K., KUOPIO Kannettava tietokone 18-vuotiaalle nuorelle, jolla on toimintakyvyn rajoitteita. Hän tarvitsee tietokonetta itsenäisen asioinnin ja yhteydenpidon harjoitteluun. C.E., HAMMARLAND Järjestelmäkamera ja kannettava tietokone henkilölle, jolla on monia toimintakyvyn rajoitteita. Valokuvaus on hänelle kuntouttava harrastus. M.R, JOENSUU Apuraha 15-vuotiaalle kuntoutujalle sosiaalipedagogisen hevostoiminnan osallistumismaksuihin. M.V. ROVANIEMI Kannettava tietokone kuntoutujalle, joka opiskelee yliopistossa. HÄMEENLINNAN SEUDUN KEHITYSVAMMAISTEN TUKI RY, HÄMEENLINNA Apuraha uuden harrastustoiminnan aloituskuluihin yhdistykselle, joka on aloittanut uimakerhotoiminnan vaikeavammaisille lapsille ja nuorille. Osassa kokoontumiskerroista on mukana erityisuimaopettaja. T.L., HELSINKI Järjestelmäkamera kuntoutujalle, jolle valokuvaus on pitkäaikainen harrastus. A.L., JYVÄSKYLÄ Kannettava tietokone asioiden hoitoon ja tietokoneen käytön opetteluun kuntoutujalle, jonka tarkoituksena on palata osittain työelämään. J.M., REIJOLA Kannettava tietokone opintojen tueksi 21-vuotiaalle kuntoutujalle. T.J., KUOPIO Kannettava tietokone opintojen tueksi kuntoutujalle. 1 2 3 4 5 4 6 7 6 18 17 8 5 15 18 12 14 18 19 10 18 7 18 12 18 12 2 5 1 5 8 14 12 2 16 18 8 6 6 18 18 8 1 16 2 6 10 11 2 9 18 1 13 14 6 6 1 20 19 10 6 1 18 12 14 2 1 10 6 1 1 18 6 1 Ratkaisut pikkupähkinöille löytyvät seuraavalta aukeamalta.
R IS T IK K O 2 /2 2 Lähetä iso ristikko tai sen ratkaisulause toukokuun loppuun mennessä Tukilinjaan. Oikein vastanneiden kesken arvotaan 30 euroa. Ristikko postitetaan osoitteella: Tukilinjalehti/Ristikko, Pasilanraitio 5, 00240 Hki. Sähköpostitse ratkaisulause lähetetään osoitteella toimitus@tukilinja.fi. Kirjoita viestin aiheeksi ”Ristikko” ja kerro siinä myös nimesi, osoitteesi ja pankkitilisi. Kommentit ristikosta ja pähkinöistä ovat tervetulleita! Ristikon 2/2020 ratkaisu julkaistaan lehdessä 3/2020. Pikkupähkinöiden ratkaisut löytyvät seuraavalta aukeamalta. R IS T IK O N 1/ 20 20 R A TK A IS U J.H. AUTO INTIASTA ENNEN TILIPÄIVIÄ NAI WITIKAN ALOKAS PARHAITA KATKAISUJA JÄRJETTÖMIN ERITTYVIÄ THEODORÁKIS EI NÄY? PYYHINTÄÄN SUPERTULIVUORI VERKOISTA PALMUNA KHAN Jihuu! KÄSINEET LAITE USEIN PELTIÄ ”REMBO” VOI AIKAAKIN TANSSI ANSKUN KANSSA M EDESSÄ ERI SUKUPUOLTA TÖHRIÄ ARKIHEINÄ! NAINUT KYSELEE? MEKSIKOSTA (3.=C) TUTKATA -SUOJA ELOKUVAN ELSA KANGASTA KLEM KILOMETRISSÄ! RAUHASIN JONE HIPAT Tehkää parannus.. LAAJA Omalla autolla juuri tulin.Hik! -VISKI FILOSOFOINUT POTKIJA? RASIASSA! PUUHA PIENIN VAATEKULUIN? ROOMAL. KALENTERISSA (2.=D) MIKROFOLKYHTYE (Ruotsin alku Ruotsissa) HAULIKOLLA EEPOS OTTELUISSA KOKOAVA PERUNAPELTOON IDEOINTIPAIKKA? TYKILLÄKIN VENEILIJÖILLE VAARAKSI -LIITOS KUU NURMETTUNEITA RADASTA ROMANIAN KAUPUNKI! APAJAT? 1. TUPLANA ANKKA MIELITIETTY LOPULLINEN P:LLÄ SYÖTTÖKIN LEVEÄT -LAINAUS Ristikon 1/2020 arvonnassa palkkion sai Kyllikki Saarinen Kyröskoskelta. Kiitokset taas kaikille ratkaisun lähettäneille! Tukilinja 2/2020 33 ”Ristikko oli oikein hyvä ja mielenkiintoinen!” Heli Huhtala, Merikarvia ”Tällä kertaa ristikko vaati tavallista enemmän pähkäilyä, mutta tulipa ratkaistua. Melkeinpä yhdellä istumisella!” Virve Rissanen, Vuolijoki ”Hankalat sanat saini ja lääte keksin lopulta!” Lasse Nordin, Lohja
MYÖNNETTYJÄ APURAHOJA Tukilinja-lehden tuotolla jaettiin vuonna 2019 apurahoja ja apuvälineitä noin 715 000 euron arvosta eli noin 59 600 euroa/kk. Apurahoja voivat hakea vamman tai pitkäaikaissairauden vuoksi toimintarajoitteiset henkilöt sekä heitä tukevat pienimuotoiset hankkeet. Tuki on tarveharkintaista ja sillä pyritään ehkäisemään syrjäytymistä. 34 Tukilinja 2/2020 S.V., JYVÄSKYLÄ Kannettava tietokone henkilölle, jolla on monia toimintakyvyn rajoitteita ja joka on vaihtamassa alaa. E.G., POHJOIS-POHJANMAA Kannettava tietokone 23-vuotiaalle kuntoutujalle nettilukio-opintojen välineeksi. IHME JA KUMMA TURKU RY, TURKU Apuraha uudelle yhdistykselle kahvilaja leipomotyöpajan toiminnan käynnistämiseen. Tavoitteena on luoda työkokemusta oikeassa työympäristössä tarjoava väylä, jonka kautta erityistä tukea tarvitsevat nuoret voisivat työllistyä. T.S., ROVANIEMI Kannettava tietokone työnhaun ja kirjoittamisharrastuksen tueksi vastavalmistuneelle henkilölle, jolla on toimintakyvyn rajoitteita. M.V., SOTKAMO Apuraha hiihtoharrastuksen välineisiin kuntoutujalle, jolle hiihtäminen on kuntouttava harrastus. S.S., VANTAA Kannettava tietokone ja ompelukone kuntoutujalle, joka opiskelee verhoilualaa ja aikoo valmistuttuaan perustaa oman yrityksen. TAMMIKUU 2020 J.T., TAMPERE Apuraha avoimen yliopiston opintomaksuihin kuntoutujalle, jonka tavoitteena on hakeutua jatkossa alan yliopisto-opintoihin. S.H., KOKKOLA Kannettava tietokone, monitoimilaite ja erillinen hiiri asioiden hoitoon henkilölle, jolla on useita toimintakyvyn rajoitteita. Ne rajoittavat asiointia kodin ulkopuolella. O.V., JÄRVENPÄÄ Kannettava tietokone ja musiikin teossa tarvittava ohjelmisto 25-vuotiaalle muusikolle, jolla on tarkkaavuuden rajoitteita. Hän tarvitsee tietokonetta musiikin tekemisen välineeksi. M.P., TURKU Kannettava tietokone ja erillinen näyttö 17-vuotiaalle nuorelle, jolla on oppimisen ja vuorovaikutuksen rajoitteita. Hän tarvitsee tietokonetta itsenäisen elämän taitojen harjoitteluun sekä harrastustoiminnan välineeksi. H.H., OULU Osa-apuraha tietokoneen hankintaan kuntoutujalle, joka kouluttautuu uuteen ammattiin. E.H., SEINÄJOKI Kannettava tietokone, monitoimilaite ja laskin opintojen tueksi 19-vuotiaalle lukio-opiskelijalle, jolla on toimintakyvyn rajoitteita. LEHTORANTA P., LOHJA Kannettava tietokone ja digikamera asioiden hoitoon sekä harrastamisen tueksi henkilölle, jonka toimintakyvyn rajoitteet rajoittavat kodin ulkopuolella asiointia. M.H., KELLOKOSKI Älypuhelin kuntoutujalle verkkoasioinnin ja kieliopintojen välineeksi. B.A., VANTAA Kannettava tietokone ja monitoimilaite hoiva-avustajaopiskelijalle, jolla on monia toimintakyvyn rajoitteita. Hän tarvitsee tietokoneen opiskelun ja työnhaun välineeksi. M.P., HYVINKÄÄ Tietokone kuntoutujalle asioiden hoitoon, yhteydenpitoon sekä pelija kirjoittamisharrastuksen tueksi. A.K., MIKKELI Kannettava tietokone ja monitoimilaite yhteydenpidon ja asioinnin välineeksi henkilölle, jolla on oppimisen rajoitteita. A.S., RAUMA Kannettava tietokone opintojen tueksi kuntoutujalle, joka on aloittanut ammattiopinnot. KAUHAJOEN KAMUT/ ME ITSE RY, KAUHAJOKI Apuraha tietoteknisiin laitteisiin yhdistyksen paikallisryhmän toiminnan tueksi. S.E., HELSINKI Kannettava tietokone kuulo-näkövammaiselle henkilölle, jolla on monia toimintakyvyn rajoitteita. Tietokone mahdollistaa hänelle itsenäisen asioinnin. Kunnan vammaispalvelu ei tue hankintaa. J.L., POHJOIS-POHJANMAA Kannettava tietokone koulunkäynnin välineeksi 18-vuotiaalle kuntoutujalle. K.P., TUUSULA Kannettava tietokone ja monitoimilaite opintojen tueksi kuntoutujalle, joka on aloittanut ammattiopinnot. S.I., HELSINKI Kannettava tietokone kuntoutujalle asioiden hoitoon, yhteydenpitoon sekä erilaisten kurssien, kuten kokemusasiantuntijakoulutuksen, suorittamisen tueksi. E.S., KUOPIO Tietokone ja monitoimilaite kuvataideja valokuvausharrastuksen tueksi kuntoutujalle, joka toimii vertaisohjaajana esimerkiksi kuvataideryhmissä. M.S., TURKU Apuraha kesäyliopiston kurssimaksuun kuntoutujalle, joka tekee töitä sekä vertaisohjaajana että kokemusasiantuntijana. Kurssi vahvistaa hänen osaamistaan ryhmien ohjaustyössä. J.N., POHJOIS-POHJANMAA Tietokone ja piirtoalusta kuntouttavan piirustusja peliharrastuksen tueksi 11-vuotiaalle koululaiselle, jolla on toimintakyvyn rajoitteita. T.F., ESPOO Tietokone kuntoutujalle asioiden hoitoon ja yhteydenpitoon sekä pelija musiikkiharrastuksen tueksi.
JA LO IT T E LU A / SA R JA K U VA K ais a Le ka Tekijä Kaisa Leka. Toimintarajoite Piirtäjä käyttää jalkaproteeseja. Loput joulu-tammikuun tukipäätökset löytyvät Tukilinjan nettisivuilta www.tukilinja.fi Tukilinja 2/2020 35 A.S., HELSINKI Apuraha kuntouttavaan hevostoimintaan kuntoutujalle, joka tekee keikkatöitä kokemusasiantuntijana. J.J., JOENSUU Apuraha liikuntaharrastuksen kuluihin henkilölle, jolle kuntosalilla harjoittelu on kuntouttava harrastus. T.K., LIEKSA Apuraha BMX-polkupyörän hankintaan henkilölle, jolle pyöräily on kuntouttava harrastus. H.J., HELSINKI Kannettava tietokone, erillinen hiiri, kuulokkeet sekä apuraha työvaatteiden hankintaan henkilölle, jolla on oppimisen rajoitteita. Hän on aloittanut ammattiopinnot. J.S., TAMPERE Tietokone ja musiikkiohjelma 23-vuotiaalle kuntoutujalle, joka on aloittamassa ammattiopintoja. Hän harrastaa musiikkia ja pelialaa. M.J., PORI Kannettava tietokone ja vastamelukuulokkeet opintojen tueksi kuntoutujalle, joka on aloittanut ammattiopinnot. C.J., ESPOO Apuraha yritystoiminnan laajentamisen kuluihin kuntoutujalle, jonka yritys valmistaa kitaran soitossa tarvittavia puisia plektroja. N.A., VAASA Tietokone kuntoutujalle pelaamisen välineeksi. Pelaaminen on hänelle kuntouttava harrastus. M.H., KUOPIO Kannettava tietokone, kaiuttimet ja monitoimilaite itsenäiseen asioiden hoitoon sekä yhteydenpitoon kuntoutujalle, jolla on useita toimintakyvyn rajoitteita. S.L., HELSINKI Kannettava tietokone 22-vuotiaalle kuntoutujalle, joka on aloittamassa ammattikorkeakouluopintoja. TO R J U J A Ö A N P NU D I SM I E L I Ö I S L N M SO R I NA SO U T U A I I N TR O A L K O G I T ÄM A A T V E L A T I SM O T L A T T I A T Pikkupähkinöiden ratkaisut (s. 32)
<< AKL Posti Oy << Siksi apurahat myönnetään pääsääntöisesti välineinä tai laskutuslupana haettuun kohteeseen. Henkilökohtaisia apurahoja myönnetään kuukausittain kymmeniä. Lahjaverotuksen rajan vuoksi yksityishenkilöiden apurahat ovat enintään 5000 euron suuruisia. Muille kuin yksityishenkilöille myönnettävät apurahat voivat olla suurempia ja osa niistä jaetaan yhteistyössä muiden vammaisalan yhteisöjen ja Tukilinjan lukijoiden kanssa. Vuonna 2019 tukea myönnettiin noin 715 000 euroa eli noin 59 600 euroa kuukaudessa. Ennen tuen hakemista tutustu hakuohjeisiin ja tukimuotoihin nettisivuilla www.tukilinja.fi. Tukilinja on vuodesta 1996 tukenut apurahoillaan eri tavoin toimintarajoitteisten ihmisten osallistumista yhteiskuntaan. Apurahoilla edistetään koulunkäyntiä, harrastuksiin osallistumista, opintoja ja työllistymistä. Tukilinjan apurahoja voi hakea ympäri vuoden ja ne ovat pääsääntöisesti tarveharkintaisia. Henkilökohtaisia apurahoja voivat hakea henkilöt, joille jokin vamma, fyysinen/psyykkinen sairaus tai neurologinen poikkeavuus aiheuttaa arkea pitkäaikaisesti haittaavan toimintarajoitteen. Hakijoita tuetaan tarvittaessa yksilöllisesti hakemuksen teossa ja muiden yhteiskunnallisten tukimuotojen hyödyntämisessä. Huolehdimme siitä, että tukemme vastaa tarkoitustaan ja menee perille. NÄIN HAET TUKEA: www.tukilinja.fi / apurahat Nettisivuiltamme löytyvät yksityiskohtaiset hakuohjeet ja hakulomakkeet eri apurahakohteille sekä Usein kysytyt kysymykset. Mikäli kysyttävää jää, ota yhteyttä. HENKILÖKOHTAISET APURAHAT apurahat@tukilinja.fi P. 09 415 515 08 (arkisin klo 9–14) YHTEISÖJA YHTEISTYÖAPURAHAT yhteisoapurahat@tukilinja.fi P. 09 415 515 10 NEUVONTA TIETOTEKNISISTÄ APUVÄLINEISTÄ it-tukiluuri@tukilinja.fi p. 09 415 515 06 TUKILINJAN APURAHAT TUKILINJA TUKEE LIIKUNTAA Startti-stipendeillä, joita se jakaa yhteistyössä Suomen Paralympiakomitean kanssa. Stipendejä jaetaan noin 80 vuosittain. Niitä voivat hakea sekä henkilöt että yhteisöt. ETUSIJALLA STIPENDIN SAAJINA ovat toimintarajoitteiset, innokkaat liikunnan harrastajat, urheilu-uralle tähtäävät nuoret sekä seurat, joilta puuttuvat riittävät resurssit vammaisliikuntaan. Stipendejä ei ole tarkoitettu kansainvälisen tason huippu-urheilun kuluihin eikä seuran peruskuluihin. STARTTI-STIPENDIEN SUURUUS on enintään 500 euroa/ yksilöhakija ja 1000 euroa/yhteisöhakija. Stipendit rahoittaa Tukilinja-lehti. Hakemukset tehdään VAU:n nettisivuilta löytyvällä sähköisellä hakulomakkeella. Hakuajat ovat vuosittain 30.4. ja 31.10. mennessä. LISÄTIETOA: www.tukilinja.fi (Apurahat – Hakuohjeet). STARTT ISTIPEN DIT HAUSSA