TUKENA ELÄMÄN HAASTEISSA 3 / KESÄKUU–HEINÄKUU 2019 UUSI HALLITUS SAA PÖYDÄLLEEN VAMMAISLAIT S. 6 KESÄTYÖ – portti työelämään s. 8 SINKKUTAPAAMISISTA etsitään ikiomaa kaveria s. 18 LAHTISEN VELJEKSET viihtyvät huoltoaseman töissä s. 22
TUKENA ELÄMÄN HAASTEISSA TÄSSÄ NUMEROSSA 3/2019 Julkaisija / kustantaja Vammaisten koulutuksen ja työllistymisen tuki (VKTT) ry. Pasilanraitio 5, 00240 Helsinki vktt@tukilinja.fi Apurahat: ks. takakansi Päätoimittaja Iris Tenhunen Toimitusneuvosto Sari Heino-Holopainen, Sanni Purhonen, Heini Saraste, Riitta Skytt Ulkoasu Paula Karjalainen Paino Arkmedia Oy ISSN 1458-6304 23. vuosikerta Tukilinja ilmestyy 6 kertaa/vuosi. Seuraava nro 3.6.2019. Tilaajapalvelu Puh. 09–4155 1502 ma-pe klo 9.00–14.00 tilaajapalvelu@tukilinja.fi Tilaukset 4 kk 39 e 6 kk 49 e 1 v. 89 e Kesto 89 e/v Tukilinjan määräaikainen tilaus ei jatku, ellei tilausta uusita. Lehden tilaajien osoitetietoja ei luovuteta ulkopuolisille. Kansikuva: Vesa Linna. 14 s. Sydämet kohtaavat sinkkukahvilassa! Yhteiskunta s. 3 Pääkirjoitus s. 4 Valokeilassa Sohvaperunat ja muita näkyviä ilmiöitä. s. 6 Terveiset uudelle hallitukselle Edelliseltä jäi monta vammaisasiaa kesken. s. 7 7 kysymystä Greta Thunbergistä Vastaajana toimittaja Saska Saarikoski. s. 11 Työtoimintaa on kehitettävä s. 13 Älä pinnistele kuulovamman kanssa s. 17 Nuoria ei auteta Diakonia-ammattikorkeakoulun raportti kertoo, miten tyly suomalainen yhteiskunta nuorille on. s. 26 Vahvuudet esiin työnhaussa 21-vuotias Tinja pääsi koulutuksensa mukaisiin töihin. Ihmiset s. 8 Unelmatyönä kukat Elli Hietala sai kesätyöpaikan omalta alaltaan. s. 14 Sinkkukahvilassa odottaa ystävä Kävimme autismikirjon nuorten aikuisten kohtaamispaikassa. s. 12 Tulilinjalla s. 22 Veljekset vauhdissa Kai ja Niko Lahtinen varmistavat vilkkaan huoltamoravintolan siisteyden. Työ on heille iso osa elämää. Tukikohteet s. 18 Sketsinikkarit Eppu ja Mikko Tukilinja lahjoitti harrastusvälineet. s. 20 Hevoset rauhoittavat Rasmuksen Läppäri, kynäskanneri ja harrastusapuraha auttoivat lukemaan oppimisessa. s. 25 Sisupussit lähtivät maailmalle Matkakuluissa auttoi Tukilinja. s. 28 Lyylidesign on haaveiden täyttymys Tukilinja lahjoitti neulekoneen. s. 30 Samuel innostui yleisurheilusta Tukilinja auttoi nuorta miestä treenikuluissa. s. 32 Tukitori Tarjolla markkinoinnin ammattilaisia. s. 32 Tukipointti s. 39 Myönnettyjä apurahoja Tukilinjan apurahoja helmi–maaliskuussa 2019. Vakiot 33 Kirjavinkki 34 Leffafriikki 35 Ruudussa 35 Välinevinkki 36 Lukijafoorumi 38 Blogilinjalla 41 Ristikko 43 Jaloitteluasarjakuva Löysin sisäisen viherpeukaloni! 66 %:LLA TÄMÄN NUMERON TEKIJÖISTÄ ON JOKIN TOIMINTARAJOITE 2 Tukilinja 3/2019
SEURAAVA LEHTI ILMESTYY 3.6.2019 Avataan ovet – myös työpaikoille Emme halua olla sinun inspiraatiosi vaan kollegasi!” AURINKO PAISTAA juuri nyt kuin luontoaiheisessa näytönsäästökuvassa, joiden avulla talvi taas rämmittiin läpi. Erona on kuitenkin se, että tuonne ulos voi oikeasti mennä kuuntelemaan, miten linnut sirkuttavat ja näkemään ihmisten iloiset ilmeet. On suomalaisten juhlakausi, ihan päivästä riippumatta. Pyörätuolillakin pääsee hangen haittaamatta. Tässä ei viitsisi paneutua mihinkään ikävään, joten kerron mieleen jääneen hauskan uutisen: Norjalaiset vammaiset päättivät avautua kanssaihmisilleen ja lähtivät vappumarssille banderollilla: ”Emme halua olla sinun inspiraatiosi vaan kollegasi!” Sanan voimaa mahtavimmillaan. Suosittelen samansisältöistä vappumarssia ensi keväänä suomalaisillekin vammaisjärjestöille! VUODEN TEEMAMME Tukilinja-lehdessä on työllistyminen, mikä näkyy tämänkin lehden juttuaiheissa. Uskomme, että tässä asiassa ollaan liikahtamassa eteenpäin ja haluamme antaa työntöapua. Uudelle hallitukselle vinkkaamme, että sillekin riittää nyt töitä keskeneräisten, vammaisiin liittyvien lakihankkeiden parissa. Kesälukemiseksi olemme koonneet onnistumistarinoita eri puolilta Suomea: Seuraamme tekstiiliartesaanin unelmatyötä omassa neuleyrityksessä ja kuulemme, millä keinoin työllistyminen onnistui 20-vuotiaalle puutarhurille Ellille ja 21-vuotiaalle merkonomille Tinjalle. Kerromme myös vauhdikkaista veljeksistä, joille osa-aikatyö huoltamoravintolassa on merkittävä osa elämää. ON ELÄMÄSSÄ tietysti muutakin kuin työtä: Kävimme katsomassa, miten autismikirjon nuoret aikuiset löytävät ystäviä uudenlaisessa sinkkukahvilassa ja kerromme Kehitysvammaliitossa työskentelevistä, aivan hulvattomista ystävyksistä, joiden harrastuksena ovat sketsivideot. Jäämme odottamaan, milloin heidän tuotoksensa tupsahtavat YouTubeen. Hauskaa lomakautta kaikille! Jos haluatte ilahduttaa liikuntaesteistä lähimmäistä – vaikkapa pikkulapsiperhettä lastenvaunuineen – yksi hyvä vaihtoehto on etsiä Luontoon.fi -sivustolta esteetön luontoretkikohde, pakata piknik-eväät ja avata ovi seikkailuun. Iris Tenhunen, päätoimittaja toimitus@tukilinja.fi SEURAAVA LEHTI ILMESTYY 1.8. Tukilinja 3/2019 3
Tukilinja päivittää jatkuvasti FB sivuilleen uusia vinkkejä. Tykkää, ja pysyt menossa mukana! www.facebook.com/tukilinja VALOKEILASSA / TEKSTI Iris Tenhunen Sohvaperunat Inka ja Olli-Pekka ”Jeehehee!” Inka innostuu TV2:lla nähtävä tv-ohjelman Sohvaperunat insertissä. Aina ei häneltä tai hänen kihlatultaan Olli-Pekalta tule katsotuista ohjelmista positiivista kommenttia, mutta rehellinen mielipide kylläkin. Kolmekymppinen, kehitysvammainen pariskunta asuu Helsingissä ja aloitti keväällä uusina kasvoina suositussa tosi-tv–sarjassa, joka perustuu brittiformaattiin. Inka työskentelee Kivi-radion toimittajana ja Olli-Pekka puutarhanhoitajana ja talonmiehenä. Inka harrastaa aikuisten värityskirjoja, Olli-Pekka pitää puolestaan musiikista. ”Inka ja Olli-Pekka tulivat meille vinkin kautta, niin kuin osa muistakin. Meillähän on välillä haku auki ohjelmaan”, tuottaja Pauliina Ojala kertoo. ”Ehdolla olevat haastatellaan ja koekuvataan.” Tämän pariskunnan aitous valloittaa ja rakkautta heillä tuntuu riittävän muillekin viestiksi. Kun katsottavassa tv-ohjelmassa on kyseessä sokerinen rakkauskirje, hehkuttaa Olli-Pekka heti rakastavansa kyllä Inkaa ihan ilman sokeriakin. KUVA: YLE KUVAPALVELU / PYRY PIETIKÄINEN Pistekirjoituslegot Lego-yhtiö julkisti huhtikuussa näkövammaisten pistekirjoitusta braillea opettavat lego-palikat, joiden nystyrät muodostavat pistekirjoituksen pistemerkkejä. Braille-legoja voi käyttää yhdessä tavallisten legojen kanssa. Palikoilla leikkiessään näkövammainen lapsi voi oppia pistekirjoitusta. Ne sisältävät muun muassa aakkosten, numeroiden ja matemaattisten symboleiden pistekirjoitusmerkit. Näkeviä varten legoissa näkyy aakkosen, merkin tai numeron kuva. Suomessa on saatavilla jo tuote Lego Braille Duplo Farm. LUUMILLE TÖITÄ! Tv-ohjelmista Meidän häät ja Kielletty rakkaus tunnettu Sampo Luumi, 38, on vihainen. Hän on jo kolme vuotta hakenut töitä, ja vaikka työkykyä ja pitkä CV toimistotöistä on, kysyntää ei ole. Liekö syynä lihassairaus, pyörätuoli ja hieman tavallista hitaampi puhetyyli. Toukokuun alussa Luumi tilitti Facebookissa tilanteestaan ja kirjoitti, ettei koe olevansa vielä valmis eutanasiaklinikalle. Ehkä rekrytoijatkin pian huomaavat, että asenteet ovat muuttuneet. Ainakin Luumi sai tuhansia tykkäyksiä ja kommentteja, joisa luvattiin kysellä hänelle töitä. Luumeista voi lukea lisää Tukilinja-lehdestä 4 2018, joka löytyy nettisivuiltamme. AVUSTAMISEN PARAATI Henkilökohtaiset avustajat ja avun käyttäjät kerääntyvät kannatusjoukkoineen 11. kesäkuuta klo 14 Helsingin Narinkkatorille juhlistamaan 10 vuotta täyttävää henkilökohtaista apua. Ohjelmassa on juhlakulkue Eduskuntatalolle. Henkilökohtainen apu on monelle itsenäisen elämän perusta, joka mahdollistaa normaalin arjen, opiskelun, työelämän, harrastukset ja ihmissuhteet. Sitä kannattaakin juhlia! VUODEN TAITEILIJAN NÄYTTELY Kettukin Vuoden taiteilijan Kalevi Helvetin alias Pertti Kurikan juhlanäyttely New Yorkin rutto nähdään 14.9.2019 saakka Helsingissä vaihtoehtotaiteen tyyssijassa Pertin Valinnassa osoitteessa Aleksis Kiven katu 48. Kalevi Helvetin kuvat kertovat punk-muusikon sielun varjoisasta puolesta keskiaikaisella kuvastolla. Hän esiintyy myös virtuaalisesti Inside Outside Finland -teoksessa, joka kiertää maailmaa. Pertin Valinta on Pertti Kurikan nimipäivät -punkbändin perustama outsider-taiteen galleria ja agentuuri. Laita kesäkalenteriin! ÄÄNIYLIHERKKÄ LAULAJA PORISSA Yhdysvaltalainen jazzlaulaja ja lauluntekijä Melody Gardot joutui nuorena liikenneonnettomuuteen, jonka vuoksi hänelle kehittyi yliherkkyys valolle ja äänille. Hän jatkoi kuitenkin sinnikkäästi musiikin tekemistä, ja viimeisten 10 vuoden aikana hänen levynsä ovat nousseet arvosteluja myyntimenestyksiksi. Melody Gardotia voi heinäkuun lopulla kuulla Porin Jazzissa. 4 Tukilinja 3/2019
KASVOT ARKKIPIISPA Kuudennen Job Shadow Dayn eli työn seurannan päivän 16.5. suojelijana toimi Suomen evankelis-luterilaisen kirkon arkkipiispa Tapio Luoma. Job Shadow Day tarjoaa osatyökykyisille henkilöille mahdollisuuden tutustua unelmiensa ammattiin käytännössä työpaikalla. Aiemmin tapahtuman suojelijana on toiminut mm. presidentti Sauli Niinistö. ELLINOORA Taiteen ja kulttuurin kautta voidaan purkaa kipeitäkin asioita, tietää mielenterveystyötä tukevan Mielinauha-kampanjan tämänvuotinen keulakuva, laulaja Ellinoora. Hän pyysi some-seuraajiltaan tarinoita siitä, mikä heitä ahdistaa. Tili täyttyi riipaisevista kirjoituksista, joiden pohjalta Ellinoora kokosi spoken word -teoksen. Se löytyy kampanjavideona osoitteessa mielinauha.fi. Kerry Ingram luo uraa Kerry Ingram (kuvassa oikealla) on monipuolinen, nuori vammainen näyttelijä, joka luo uraa tv-sarjoissa ja musikaaleissa. Sarjassa Game of Thrones Kerry esitti vaikeasta sairaudesta kärsivää prinsessa Shireeniä. Netflixin Emmy-palkitussa, toisella tuotantokaudella olevassa nuortensarjassa Free Rein eli Ohjat käsissä hänellä on pääosa hevostyttönä. Brittiläisessä draamasarjassa Les Miserables – Kurjat hänet nähtiin sivuosassa. Kerry Ingramin luustonhauraustautia ei tuoda esiin hänen rooleissaan, mutta hän kertoo siitä itse Instagram-tilillään. Kerry ei koe sairauden haitanneen uraansa, vaikka joutuukin kuvauksissa olemaan varovainen ja käyttämään joskus kipulääkkeitä tai kyynärsauvoja. Hänellä on ollut jo 30 luunmurtumaa. KUVA: NETFLIX / FREE REIN Pipsa Possulle ystävä Pikkulasten suursuosikin, TV 2:ssa ja Areenassa nähtävän animaatiosarjan Pipsa Possu päähenkilö sai tänä keväänä uuden luokkakaverin. Pyörätuolia käyttävä Mandy Mouse tulee kouluun kuin kuka tahansa uusi oppilas, ja sarjassa suhtaudutaan luontevasti hänen vammaisuuteensa. Kun 5-vuotias, muita joskus pomotteleva Pipsa esimerkiksi tarjoutuu auttamaan häntä ylämäessä, Mandy sanoo topakasti, että haluaa selvitä itse. Pyörätuolia käyttävä Mandy Mouse ei ole vielä ilmestynyt brittisarjan Suomessa nähtäviin jaksoihin, mutta englanninkielisinä niitä voi jo katsoa Youtubessa. ROMANSSISTA TULI SOMEHITTI Yhdysvaltalaiset Hannah Aylward, 25, ja Shane Burcaw, 26, ovat seurustelleet kolme vuotta, ja Shanen mukaan ne ovat olleet suorastaan imelän romanttisia vuosia. Samaan aikaan heistä on tullut nettikuuluisuuksia, sillä YouTubessa julkaisemillaan Squirmy and Grubs -videoilla he kertovat avoimesti ja hauskasti suhteestaan. Kanavalla on noin 2,5 miljoonaa tilaajaa ja joitakin sen videoita on katsottu yli 18 miljoonaa kertaa. Shanelta on ilmestynyt juuri kirja nimeltä Strangers Assume My Girlfriend Is My Nurse eli Vieraat olettavat, että tyttöystäväni on hoitajani. Kaikki alkoi siitä, kun ihmiset luulivat Hannahia jatkuvasti Shanen avustajaksi, mikä ilmeisesti johtui siitä, että Shane käyttää lihassairautensa vuoksi pyörätuolia. SOMEHELMI JOB SHADOW DAY VIDEOLLA Validia Ammattiopiston opiskelijat osallistuivat Job Shadow Day -tapahtumaan pari vuotta sitten ja tekivät videon kokemuksistaan. Se löytyy YouTubesta otsikolla Job ShadowDay 2016 Validiassa. Katso ja harkitse osallistumista päivään ensi toukokuussa! Työnantajista 93 prosenttia suosittelisi päivää muille työnantajille. Työn seuraajista 70 prosenttia koki, että päivä lisäsi heidän kiinnostustaan hakea töitä ja lähteä opiskelemaan. Tukilinja 3/2019 5
6 Tukilinja 3/2019 YHTEISKUNTA Terveiset uudelle hallitukselle Monia pitkään valmisteltuja lakeja jäi edelliseltä hallitukselta säätämättä ja kuunteluhalukkuuskin koettiin puutteelliseksi. Listasimme, mitä vammaiskenttä nyt odottaa uudelta hallitukselta. TEKSTI Sari Heino-Holopainen KUN ANTTI RINNE alkoi toukokuussa koota uutta hallitusta, ei kärkikysymyksissä näkynyt sote-uudistuksen lisäksi muita vammaisiin ihmisiin kohdistuvia haasteita. Täydennämme siis tehtävälistaa vammaisjärjestöjen näkemyksillä. Edellisellä kaudella päästiin pitkälle uuden vammaislain valmistelussa, nyt työ tulee saattaa valmiiksi. Toiveissa on myös uusi vammaispoliittinen ohjelma. Edellinen loppui jo 2015. Sen työtä jatkoi YK:n vammaissopimuksen kansallinen toimintaohjelma, jonka kausi loppuu tänä vuonna. NÄKEMYSTÄ TARVITAAN, sillä edessä on esteettömyyden laaja-alainen toteuttaminen suomalaisessa yhteiskunnassa. Vammaiset henkilöt kohtaavat edelleen myös paljon syrjintää. Vammaispalvelujen toteutumisen – erityisesti niiden kilpailuttamisen – ongelmiin pitää ensi tilassa puuttua ja varata ratkaisuihin resursseja. ”Uuden hallituksen tulee kuunnella lakien valmisteluissa vammaisten tarpeita ja näkökulmia”, kiteyttää Vammaisfoorumin pääsihteeri Pirkko Mahlamäki. Edellisen hallituksen ei ilmeisesti koettu näin tehneen. Alkamassa olevien isojen, rakenteellisten uudistusten osalta kuunteleminen tarkoittaisi esimerkiksi sitä, että sotessa sosiaalihuollon puoli huomioitaisiin paremmin. Sosiaaliturvaa uudistettaessa tulisi vammaisjärjestöjä kuulla jo alusta alkaen. VAALIEN ALLA tulivat jokaisen puolueen ohjelmassa esiin vammaisjärjestöjen keskeiset viestit: vammaisten työllisyys, esteettömyys, yhdenvertaisuus, palvelujen laatu ja saatavuus sekä osallisuus. Paljon työtä kuitenkin tarvitaan, että sanat löytävät tiensä hallitusohjelmaan ja siitä lainsäädäntöön ja käytäntöön. On ehkä syytä olla toiveikas, sillä Invalidiliiton teettämässä tutkimuksessa kävi ilmi suomalaisten myönteinen suhtautuminen vammaisten yhdenvertaisten oikeuksien edistämiseen. Invalidiliiton kiteytti viestinsä teemaan Esteetön Suomi – fyysinen yhdenvertaisuus kaikille. Se kehotti myös jatkamaan uuden vammaispalvelulain eteenpäin viemistä. Invalidiliiton pääjohtaja Petri Pohjonen painottaa, että pelkkä kilpailuttaminen ei tuota hyvää lopputulosta, vaan vammaisten palveluissa on edettävä laatu edellä. Järjestöt painottavat, että Ei myytävänä! -hankkeen päämäärä – palvelujen toimivuus – on saatava läpi uudella hallituskaudella. Asiaa auttaisi, jos vammaisten ihmisten tarpeet ja palvelut nähtäisiin kokonaisuutena. TYÖLLISTYMISEN PARANEMINEN koetaan tärkeäksi. Viime hallituksen kärkihanke Osatyökykyisille tie työelämään (OTE) on päättynyt ja sille toivotaan jatkoa. Lisäksi kentältä – esimerkiksi työnohjaajilta – tulee viestiä, että hanke voisi siirtyä enemmän käytännön tasolle. Kesken jäi esimerkiksi pitkään toivottu työkyvyttömyyseläkkeen lineaarinen malli, jolla parannettaisiin realistista, taloudellista mahdollisuutta tehdä palkkatyötä. Näkövammaisten liitto tuo esiin vammaisten oikeuden opiskella. Tärkeitä asioita ovat myös oikeus omiin valintoihin, tietoon, työllistymiseen ja lukemiseen. Saavutettavista sähköisistä palveluista pitäisi tehdä normi ja työllistymisestä poistaa syrjintä. Kehitysvammaliitto puolestaan ajaa selkokieltä lain siipien suojaan. Tällä hetkellä se on mainittu ainoastaan lakiesityksessä digitaalisten palveluiden järjestämisestä. Kaikki ovat samaa mieltä siitä, että kansalaisjärjestöjen toimintaedellytyksiä on vahvistettava. Järjestöillä on tärkeä rooli ihmisten hyvinvoinnin edistämisessä. KUVA: LEHTIKUVA.
7 kysymystä TEKSTI Sanni Purhonen KUVA Lehtikuva Puhetta Gretasta Mediassa on väitelty siitä, onko toivottavaa, että autismikirjolla oleva ruotsalaisnuori Greta Thunberg on noussut ilmastoliikkeen keulakuvaksi. Yksi kriittisistä äänistä oli toimittaja Saska Saarikoski. 1. Nostitte kolumnissanne esiin, että Thunberg on nostettu sankariksi ehdottomuutensa takia. Thunberg on myös innoittanut monia autisminkirjolla olevia esimerkillään. Eikö ehdottomuus voi olla ihailtava ominaisuus? ”Greta Thunberg on monella tavalla ihailtava ihminen. Olen kuitenkin ollut yllättynyt siitä, että Thunberg on nostettu ilmastoaktivismin keulakuvaksi, sillä hän vaatii todella paljon niin itseltään kuin muilta. Olemmeko me oikeasti valmiita elämään niin kuin Greta opettaa?” 2. Toteatte, että sankarin sijasta Thunbergistä saattaa tulla marttyyri. Miksi, ja mitä pelkäätte tapahtuvan? ”Historia on täynnä tilanteita, joissa yhden ihmisen harteille on kasattu liian suuret toiveet ja odotukset. Thunberg on kuitenkin vasta 16-vuotias tyttö, jolla on ollut paljon haasteita omassakin elämässään.” 3. Mitä mieltä olette tavasta, jolla Thunbergia on tähän asti julkisuudessa käsitelty? Mitä pitäisi tehdä toisin? ”Thunberg on saanut valtavan nopeasti todella massiivisesti julkisuutta, luultavasti enemmän kuin kenellekään on hyväksi.” 4. Tulisiko vammaisia ihmisiä mielestänne suojella julkiselta arvostelulta? ”Minun mielestäni median tulisi hillitä itseään ihan kaikkien ihmisten kohdalla. Mitä vammaisiin tulee, niin vammaisia on monenlaisia, kuten on ei-vammaisiakin. Thunbergin kohdalla pitää muistaa kuitenkin sekin, että hän on vielä lapsi.” 5. Miten vammaiset ihmiset voisivat mielestänne vaikuttaa yhteiskuntaan, jos heidän kanssaan ei ole sopivaa väitellä siinä missä muidenkin? ”Hyvä pointti. Minusta väitteleminen ja arvosteleminen on aina myös kunnioituksen osoitus. Se on paljon parempaa kuin sivuuttaminen, vaikeneminen tai hymistely. Kalle Könkkölä oli hyvä esimerkki vammaisesta, joka osasi antaa sanan sanasta.” 6. Mikä olisi ilmastosta huolestuneille nuorille sopiva tapa vaikuttaa? ”Politiikka, kansalaisliikkeet, tieteellinen työ, elämäntapavalinnat. Kannattaa muistaa, että ihmisiä ja mielipiteitä on moneksi eivätkä kaikki ajattele samalla tavalla. Eikä pidä tulla toivottomaksi. Isoja ongelmia on ollut ennenkin, ja ennenkin niitä on ratkaistu. Työtä se tietysti vaatii.” 7. Jos voisitte itse haastatella Greta Thunbergia, mitä kysyisitte häneltä? ”Kysyisin varmaan, mitä Greta Thunberg uskoo tekevänsä 30-vuotiaana.” Tukilinja 3/2019 7 Kuka? Saska Saarikoski, 55, Helsinki. Ammatti? Toimittaja, kirjailija.
jatkuu sivulla 10 8 Tukilinja 3/2019 Kesätyöpaikka puutarhamyymälässä antoi pontta Ellin urasuunnitelmiin. Tuore puutarhuri opiskelee nyt floristiksi. TEKSTI Sari Heino-Holopainen KUVAT Vesa Linna J o aamusta aurinko helottaa kirkkaalta taivaalta. Kukkaloiston keskellä hyörii nuori nainen kastelukannun kanssa. Emme kuitenkaan ole kukkakedolla vaan Kukka-Mökin myyntipuutarhassa, jossa kesätyöntekijä Ellinoora eli Elli Hietala, 20, on aloittanut päivän ensimmäisen, tärkeän tehtävänsä: kukkien ja taimien kastelun. Kukka-Mökki on pieni viherkeidas keskellä Klaukkalan kerrostaloja. Kasvihuoneen viereltä löytyy pieni, suloinen mökki, joka toimii henkilökunnan tiloina. Elli aloitti täällä viime vuonna työssäoppimisjaksolla, ja se sujui niin hyvin, että hän pääsi kesätyöntekijäksi. ”Minä viihdyn täällä aamusta iltaan”, Elli kertoo. Unelmatyönä Avustaja tuki opinnoissa Ellillä on sisäkorvaimplantti. Luonnossa hän voi kuulla sen avulla linnunlaulunkin, mutta hälyssä sanojen erottaminen on vaikeaa. Apuna on huulilta lukeminen. Kuulovamman lisäksi Ellillä on kielellinen erityisvaikeus, joten opinnoissa tarvittiin avustaja varmistamaan opintosisältöjen perille meneminen. Ellin äiti Tiina Hietala on seurannut tyttärensä sinnikästä taivalta ja kiittää Vantaan kaupungin vammaispalvelua opintoavustajasta. ”On hienoa, että Ellille on annettu mahdollisuus opiskeluun ja työhön. Hänessä oleva potentiaali on huomattu.” ”Tässä työssä ei haittaa, vaikka Elli ei aina hyvin kuule”, kertoo puolestaan kauppias Janica Toikka. ”Ellillä on asenne kohdallaan. Hän saattaa kitkeä puutarhassa puolikin päivää hymyssä suin ja on aina valmis eri tehtäviin. Kiinnostuksesta kertoo sekin, että Elli myös itse ehdottaa, mitä voisi tehdä.” Työssä Elli ei yleensä tukea tarvitse. Joskus tilanteen vaatiessa voi toinen työntekijä tulla avuksi asiaa selvittämään. Ammatti opitaan töissä Elli on opiskellut puutarhatalouden perustutkintoa Kiipulan ammattiopiston Vantaan toimipisteessä. Opiskelijoilla on siellä monenlaisia toimintarajoitteita ja opinnot suoritetaan erityisopintoina. ”Koulutus on meillä 60–80 prosenttisesti työssäoppimista. Se vaatii enemmän omatoimisuutta kuin perinteinen kouluopetus, ja ennen kaikkea tulee olla motivoitunut, kertoo Ellin työhönvalmentaja Jaakko Aroharju.
Tukilinja 3/2019 9
10 Tukilinja 3/2019 Ellin motivaatiosta ei ole epäilystäkään: ”Tiedän, että kukat ovat ammattini”, hän toteaa kastelun lomassa. Aroharju kertoo, että Kiipula on erikoistunut yksilöllisiin opiskelupolkuihin. Opintojen työssäoppimisjaksoilla työhönohjaaja on koko ajan mukana, palkallisissa kesätöissä näin ei enää periaatteessa ole. Työssäoppimistyöpaikat ovat työllistymisen näkökulmasta erityisen arvokkaita. Niiden kautta voi Ellin tapaan saada ensimmäisen kesätyöpaikkansa, jossa ammatilliset taidot vahvistuvat edelleen. Jaakko Aroharju pitää juuri kesätyöpaikan saamista tärkeänä askeleena nuorelle tulevaisuutta ajatellen. Yksilöllisiä opintoja Puutarha-alaa opiskeli Kiipulan Vantaan toimipisteessä keväällä 15–20 opiskelijaa kahdessa eri opetusryhmässä. Heidän opintonsa olivat alkaneet eri aikoina viimeisten 2–3 vuoden aikana. Valmistuneet työllistyvät Aroharjun mukaan pääsääntöisesti hyvin, mutta tarkkaa seurantaa ei ole. Tämän toimipisteen puutarhaopiskelijoista noin kolmasosa on tänä kesänä palkallisessa kesätyössä. Opistossa on mahdollista käydä myös kesäkoulua, jota suoritetaan sekä alan työpaikoissa että lähiopetuksessa. Kesätyöpaikan saaminen edellyttää kykyä itsenäiseen työskentelyyn: ”Omatoiminen pitää olla”, Aroharju painottaa. Yrittäjä Janica Toikka on tyytyväinen siihen, että on ottanut erityisopiskelijoita auttaviksi käsiksi. Elli oli kevään koulutusjaksolla niin näppärä, että Toikka palkkasi hänet mielellään kesäksi: ”Toki uusia työntekijöitä ja opiskelijoita pitää opettaa, mutta siinä oppii itsekin. Ellillä on ollut hyviä ideoita.” Haaveissa floristin työ Toikka lähtee Ellin kanssa tutkimaan leikkokukkien rivistöjä. Kasvien kosteus ja kitkemisen tarve pitää huomioida ,ja lisäksi monta sellaistakin asiaa, joista maallikko ei tiedä. ”Tämä on vaativaa työtä”, Janica Toikka korostaa. Elli pitää kauniiden kasvien parissa työskentelemisestä, joten valmistuttuaan hän päätti jatkaa floristiksi. Sidonta ja monipuoliset työtehtävät kiinnostavat. ”Täällä olen saanut varmuutta kasvien hoidosta ja työskentely kassalla on myös hyvää oppia”, Elli kertoo. ”Pitää olla hyvin huolellinen ja muistaa, että on koulunsa ja kaupan käyntikortti.” Elli vaikuttaa siltä, että on löytämässä sisäistä puutarhuriaan. Kun hänen työskentelyään Haluan palvella asiakkaan alusta loppuun. Ensin mietitään, onko kasvi tai kukka sopiva eli onko valoa vai varjoa, sitten mennään kassan kautta ja viedään yhdessä ostokset autoon.
NAPS! NAPS! Vanhat pois ja uutta kasvua tilalle! seuraa, vaikuttaa siltä, että juuri väriloistossaan kukkivat kukat vetävät häntä eniten puoleensa. Ajatus floristin urasta tuntuu luontevalta. Elli nähdään tänäkin kesänä Kukka-Mökissä töissä. Helmikuussa alkaneet floristin opinnot ovat hyvällä mallilla, joten Elliltä syntyvät jo asiakkaille erilaiset kukkakimput. Janica Toikka aikoo myös opettaa Ellille sidonnan ja kukkien valinnan saloja. Asiakkaat pitävät nuorista ”Olen istuttanut nyt kesäkukkia aloittaen orvokeista”, Elli kertoo töistään. Asiakkaat kyselevät häneltä usein myös kukkien valinnasta, joten tietoa tarvitaan. ”Haluan palvella asiakkaan alusta loppuun. Ensin mietitään, onko kasvi tai kukka sopiva eli onko valoa vai varjoa, sitten mennään kassan kautta ja viedään yhdessä ostokset autoon.” ”Asiakkaat tykkäävät kun on nuoria myyjiä” , lisää Jaana Toikka. ”He arvostavat sitä, että nuoria ja erityisnuoria työllistetään ja heille annetaan mahdollisuus. Tämä on hyvä brändillekin!” Menemme lounastauolle idylliseen mökkiin puutarhan perälle. Kyselen, mahtuuko nuoren naisen elämään muutakin kuin opintoja ja työtä. Elli kertoo viettävänsä kesällä paljon aikaa ulkona ja hoitavansa usein myös kotipihan kukkia. ”Lisäksi harrastan street dancea, käyn kuntosalilla ja joogassa.” UUTISIA TYÖTOIMINTAA KEHITETTÄVÄ Työtoiminnan kehitystarpeita kartoittamaan asetettu selvityshenkilö Jaana Paanetoja esitti maaliskuussa muutoksia kehitysvammaisten henkilöiden työtoimintaan. Heidän asemansa olisi turvattava paremmin erityisesti avotyötoiminnassa, jossa tehdään työtä työpaikalla ilman palkkaa. Paanetoja esittää, että työtoiminnasta säädettäisiin tarkemmin lailla ja toteutusta mallinnettaisiin. Selvityksen mukaan on varmistettava, että asiakas ei ohjaudu väärään sosiaalipalveluun sen vuoksi, että oikeaa ei kunnassa tai kuntayhtymässä ole tarjolla. Sosiaalija TE-palvelut eivät myöskään saa olla toisensa poissulkevia. Työllistyminen saattaa erityisesti kehitysvammaisten ihmisten kohdalla olla osa-aikaista, joten on tarpeen mahdollistaa työsuhteisen työn ja sosiaalipalvelun yhdistäminen. Kehisvammaisen Tukiliitto korostaa tässä sitä, että olisi tärkeää taata työhönvalmennuspalvelun jatkuva saatavuus myös työsuhteeseen siirtyneelle vammaiselle henkilölle. TILAA SÄHKÖINEN TILAUSLASKU Tukilinja on siirtynyt sähköiseeen tilauslaskutukseen, koska se säästää toimintakuluja, aikaa ja luontoa. Sähköinen lasku on myös varma ja tietoturvallinen. Voit tilaajana siirtyä e-laskun käyttöön ottamalla esiin viimeisimmän laskusi ja tekemällä verkkopankissasi e-laskusopimuksen Vammaisten koulutuksen ja työllistymisen tuki ry:n kanssa. Näin autat meitä pienentämään koko ajan kallistuvia paperilaskutuskuluja, ja tukitoimintaan jää enemmän annettavaa. Tukilinja 3/2019 11
Vammainen ei ole kirosana ”V*N VAMMAINEN!” Meille jokaiselle tuttu huudahdus kadulta, kun nuori huutaa kaverilleen, joka on tehnyt jotain tyhmää. Kenties olemme itsekin käyttäneet sitä, kun joku laite ei ole toiminut niin kuin pitäisi ja hermot palavat kiinni. Allekirjoittanut ainakin on ja se hävettää, tavallaan. Kun käytän sanaa ”vammainen” purkaessani turhautumistani asiaan X, ei tarkoitukseni ole haukkua itseäni tai kanssasisariani – tai -veljiäni. Haukkumasanana vammainen on kulttuurinen ilmaus, jonka olen valitettavasti itsekin napannut arkikieleeni. Missä vaiheessa normaalista, fyysistä tilaa kuvaavasta ilmaisusta on tullut kirosana? Mitä se käytännössä tarkoittaa? Meihin kohdistuu päivittäin erilaisia ennakkoluuloja. Jos päätöissäni Invalidiliitolla mainitsen potentiaaliselle asiakkaalle esimerkiksi: ”Meitä, jotka koiraa jonossa odottavat, on…”, saattaa asiakas tarttua ”me”-ilmaisuuni, ja siitäkös seuraa kyselyitä! Olenko itse tuolissa? Ai olen, no mitenkäs mä sitten pystyn olemaan töissä? Yleensä suhtaudun näihin kyselyihin hyvällä, luohan se aitoa keskustelua ja sitä kautta ymmärrystä. Kysymyksenasettelu kertoo kuitenkin ennakkoluuloisuudesta. Se ei valitettavasti näy katukuvassa, normaalissa arjessa. Siellä kohtaa todennäköisemmin kyräilyä. VAMMAINEN HAUKKUMASANANA on aiheuttanut sen, että koko ilmaus nähdään negatiivisena. Sitä ei uskalleta käyttää edes silloin, kun siihen olisi aihetta. Ollessani esimerkiksi kahvilla uuden tuttavuuden kanssa näen selvästi, että hän tahtoisi kysyä jotakin moottoroidusta menopelistäni, muttei uskalla, sillä termien käyttö arveluttaa. Joskus olen jopa huomannut ihmisen kavahtavan hämmentyneenä, kun kutsun itseäni vammaiseksi. Miksi? Herranjestas, sehän minä olen! Todennäköisemmin minä vetäisin herneet nenään siitä, jos minua kutsuttaisiin esimerkiksi liikuntarajoitteiseksi. Se on toki korrekti termi, mutta voi antaa tilanteestani negatiivisemman kuvan kuin mihin olisi tarve. ”Rajoite” kun kuvaa usein sitä, että jotain puuttuu. Totuus on se, että vamma ei mitään estä eikä edes rajoita. Suurimmat esteet, mitä elämässämme kohtaamme, ovat asenteellisuus ja ympäristön esteellisyys. NYKYÄÄN OLLAAN ihan liian varpaillaan termien kanssa, pelätään joka nurkasta löytyviä mielensäpahoittajia. Liika varovaisuus aiheuttaa sen, ettei erilaisuutta uskalleta kohdata, ja se nähdään mörkönä. Hyvä esimerkki tästä on se, että arkkitehtiopiskelijoille opetetaan, ettei termiä ”invavessa” voi enää käyttää, vaan nyt täytyy käyttää sanoja ”liikuntaesteetön wc” eli ” LE wc” . Anteeksi, mutta mitä? Olin kuolla nauruun, kun kuulin tästä ystävältäni. Mihin tämä maailma on menossa? Eikö mitään uskalleta enää sanoa? Miksi jokaista sanaa pitää varoa? Turha ujostelu luo eriarvoisuutta ja tarpeettomia kuiluja ihmisryhmien välille. Jotta yhteiskunta olisi oikeasti tasavertainen, meidän täytyy uskaltaa kohdata erilaiset ihmiset. Tämä vaatii oikean termistön käyttöä. Puhutaan siis asioista oikeilla nimillä! Vammainen haukkumasanana on aiheuttanut sen, että koko ilmaus nähdään negatiivisena. Sitä ei uskalleta käyttää edes silloin, kun siihen olisi aihetta. 12 Tukilinja 3/2019 TULILINJALLA / KOLUMNI Pinja Eskola Kolumnisti Pinja Eskola, 24, Tampere Toimintarajoite CP-vamma, käyttää sähköpyörätuolia. Ammatti Julkaisutuotannon opiskelija.
Tukilinja 3/2019 13 Älä pinnistele kuulovamman kanssa Mikä avuksi, kun töissä ei enää kuule ja häly stressaa? Miten huono kuulo pitäisi kertoa työtä hakiessa? Kyselimme vastauksia Kuuloliitosta ja TE-toimistosta. TEKSTI Sari Heino-Hämäläinen KUVA Kuuloliitto YHTEISKUNTA KUULOLIITON KEHITTÄMISPÄÄLLIKKÖ Anniina Lavikainen painottaa ensimmäiseksi, että huonokuuloisten ryhmä on hyvin heterogeeninen. Toiset ovat lapsesta asti kuulovammaisia ja toisilla kuulo heikkenee eri syistä myöhemmin. Noin 10–11 prosentilla väestöstä on jonkinasteinen kuulonalenema, mikä Suomen 3,5 miljoonasta työikäisestä tarkoittaa 350 000 työntekijää. Montako heitä työpaikoilla on, ei tiedetä. ”Meillä ei ole tilastoa, kuinka moni huonokuuloinen on töissä”, Anniina Lavikainen kertoo. Sen eteen kuitenkin pyritään tekemään töitä, että he työelämään pääsisivät. Nuorille kuulovammaisille pyritään tekemään yksilöllisiä opintopolkuja toisen asteen opinnoissa ja enemmistö pärjää hyvin. ”Nuoret ovat löytäneet myös osa-aikatyön, jolla voi tulla toimeen osatyökyvyttömyyseläkkeen lisäksi. Moni heistä voisi tehdä enemmänkin töitä, jos eläkemalli sen sallisi.” Haasteena on eläkelain ohella työpaikkojen torjuva asenneilmapiiri. ”Vammaiset kohtaavat eriarvoisuutta, vaikka moni heistä on hyvin koulutettu ja osalla on korkeakoulututkinto”, Anniina Lavikainen selvittää. Työnantajat eivät myöskään tiedä, mitä apua he voisivat saada, kun tarjolla olisi kuulovammainen työnhakija. On helpompi ottaa joku toinen. Oma työhuone ja etätyö Jos työllistäminen tapahtuu ilman työolosuhteiden mukautuksia, ei tilanne työntekijällekään ole toimiva. Huonokuuloisen työpäivät voivat olla täynnä pinnistelyä ja stressiä. Melu kuormittaa tutkimusten mukaan huonokuuloisia enemmän kuin normaalikuuloisia. ”Huonokuuloisilla on korkeammat stressihormonitasot melussa”, toteaa Lavikainen. Asia olisi helposti autettavissa akustiikkaa parantamalla. Moni ei kuitenkaan halua kertoa työpaikalla heikentyneestä kuulostaan. ”Mieluummin pinnistellään, vaikka työnantaja on lakisääteisesti velvollinen tekemään mukautuksia.” Mukautukset riippuvat työnkuvasta. Monelle hyvä ratkaisu voi olla oma työhuone, jossa työympäristön äänet vaimenevat. Esteetön tiedonsaanti on olennaista eli tietoa tulisi työssä olla saatavilla tavalla, jonka kaikki pystyvät ottamaan vastaan, myös digitaalisessa maailmassa. Kuulon heiketessä voi olla tarve muuttaa työtehtäviä. Etätyöpäivät voivat monesti olla hyvä ratkaisu. Niiden aikana kuulovammainen pääsee palautumaan. Uskaltaako kertoa? ”Moni miettii, kertoako kuulovammastaan työtä hakiessa. Jotkut salaavat sen, ja se aiheuttaa työssä myöhemmin stressiä.” Lavikaisen neuvo on se, että työhakemuksessa ei tarvitse kuulon alenemasta kertoa. Haastattelutilanteessa asian voi tuoda esiin, kun kiinnostus hakijaan on jo herännyt. ”Vahvuuksia ja osaamista kannattaa korostaa.” ”Asenneilmapiiri on joillakin työpaikoilla kielteinen ja teemme sen muuttamiseksi töitä monella taholla. Toki on myös hyviä esimerkkejä työpaikoista, missä kohtuullisilla mukautuksilla ja järjestelyillä pärjätään erinomaisesti.” Työnantajalle kannattaa myös kertoa, kun kuulon heikkeneminen alkaa vaikuttaa työssä suoriutumiseen. ”Kuulovammaisella työntekijällä on puolellaan vahva yhdenvertaisuuslaki ja oikeus kohtuullisiin mukautuksiin,” Anniina Lavikainen painottaa. Neuvontaa kaivattaisiin Työkykykoordinaattori on uusi toimenkuva, joka syntyi viime hallituksen OTE-kärkihankkeen (Osatyökykyisille tie työelämään) myötä. ”Tehtävänämme on auttaa löytämään yksilöllisiä ratkaisuja työssä jatkamiseen tai työelämään pääsemiseen”, kertoo Uudenmaan TE-toimiston työkykykoordinaattori Maria Von Bonsdorff. ”Monikaan yritys ei tiedä, että heillä on oikeus saada TE-toimistoilta maksimissaan 4000 euroa työjärjestelyihin. Uudellamaalla 10 000 yritystä palkkasi viime vuonna osatyökykyisen, ja vain 30 yritystä haki tätä tukea.” TE-toimistossa työskentelevä työkykykoordinaattori osaisi ohjata asiakkaan ja työnantajan tarvittaviin palveluihin. Jos heitä on isolla alueella vain yksi tai kaksi, heidän aikansa menee helposti tiedonkeruuseen ja muiden TE-toimiston työntekijöiden ohjaamiseen.
Jaettu ilo on kaksinkertainen ilo! 14 Tukilinja 3/2019 Helsingin Vallilassa toimiva Sinkkukahvila on suunnattu autismikirjon nuorille aikuisille. Siellä voi turvallisesti tutustua uusiin ihmisiin. Vastaavia tapaamispaikkoja on tänä vuonna syntynyt muuallekin. TEKSTI JA KUVAT Riitta Skytt VILKKAIDEN KATUJEN risteyksessä Helsingin Vallilassa on matala teollisuusrakennus. Oven yläpuolella lukee punaisin valokirjaimin Sture Cafe Club. Isoista ikkunoista näkyy ravintola, joka näin varhaiskevään viileässä illassa vaikuttaa erityisen kutsuvalta. Pöydissä istuskelee asiakkaita, tunnelma on rento ja rauhallinen. Täällä järjestetään joka toinen tiistai Sinkkukahvila. Se on suunnattu erityisesti yli 18-vuotiaille autismikirjon nuorille aikuisille, mutta kaikki muutkin ovat yhtä tervetulleita. Naulakolla huomaan sivusilmällä, että minua tarkkaillaan. Ennen kuin saan takin päältäni, pitkä ja mukavan näköinen nuorimies kysyy: ”Oletko assi vai NT?” “Anteeksi, mitä?”, ihmettelen. Sinitukkainen nainen nauraa ja selventää: “Oletko autismikirjolla vai neurotyypillinen.” Hän ojentaa kätensä: “Hei, mä olen Nina, ja ei täällä oikeasti kysytä kenenkään diagnoosia.” Nina Kalliomäki on Sexpo-säätiöstä ja yksi illan ohjaajista. Utelias nuorimies on jo kääntynyt muiden ovella seisoskelevien puoleen. En tainnut olla hänen tyyppiään. Sinkkukahvilassa odottaa ystävä Sture Cafe Club on viihtyisä ravintola, jossa järjestetään Sinkkukahvilan lisäksi Villiklubi-iltoja. Hyvä musiikki, ruoka ja ystävät saattavat kerätä paikalle yli sata bilettäjää.
Reetille on tärkeintä, että tuleva tyttöystävä hyväksyisi hänet sellaisena kuin hän on. Voihan sitä tehdä yksinkin, mutta kyllä se on kivempaa toisen kanssa. 16 Tukilinja 3/2019 Illan aikana opin, että autismikirjolaiset kutsuvat meitä taviksia lempinimillä NT tai nentti. Koska autismikirjon häiriö ei useinkaan näy päälle, kirjolle kuuluvatkin saattavat kysyvät toisiltaankin, oletko AS vai NT. Autismikirjoon kuuluvalla ihmisellä on neurobiologinen keskushermoston kehityshäiriö, joka aiheuttaa vaihtelevia toiminnan esteitä, kuten vaikeuksia sosiaalisissa suhteissa ja vuorovaikutuksessa. Hänen on vaikea tunnistaa ja ymmärtää muiden tunnetiloja ja ilmaista omia tunteitaan. Puutteellisten vuorovaikutustaitojen takia ystävien ja kumppanin löytäminen on haastavaa. Vaikka autismikirjon ihmiset tarvitsevat paljon omaa rauhaa, se ei tarkoita, etteivät he kaipaisi seuraa, kuten muutkin. Ulos yksinäisyydestä Sinkkukahvila-toiminta käynnistyi Helsingissä tämän vuoden tammikuussa. Tarkoituksena on tarjota rauhallinen ja turvallinen paikka, jossa voi tutustua uusiin ihmisiin ja kehittää sosiaalisia taitojaan. Toteutuksesta vastaa Jotta kukaan ei jäisi yksin -hanke, jonka Sexpo-säätiö, Kehitysvammaisten Palvelusäätiö ja Autismisäätiö toteuttavat yhteistyössä. Toimintaterapeutti Nina Kalliomäki ja kokemusasiantuntija Orjo Pättiniemi Autismisäätiöstä kiertävät pöydissä juttelemassa asiakkaiden kanssa. Jos joku haluaa istua itsekseen, sekin sopii, ketään ei painosteta osallistumaan. ”Ihmiset ovat toivoneet tapahtumaa, jossa on huomioitu erityisen tuen tarpeessa olevat henkilöt. Monet yksinäisyyttä kokevat asiakkaamme ovat ilmaisseet kaipuun kumppaniin, mihin tällä toiminnalla pyrimme vastaamaan”, kertoo hankesuunnittelija Veera Virta Sexpo-säätiöstä. Selkeitä kysymyksiä Mari Mäkelä, 22, kertoo tulleensa paikalle, jotta illalla olisi jotain tekemistä. Hän myöntää, että toki olisi kivaa löytää kumppani, jonka kanssa voisi käydä leffassa, kahvilla ja ulkona syömässä. “Voihan sitä tehdä yksinkin, mutta kyllä se on kivempaa toisen kanssa”, Mari sanoo. Nokakkain on helpompi vaihtaa kuulumisia, koska viestittelyn ongelmana ovat ihmisten lähettämät epätarkat kysymykset. Mari Mäkelä opiskelee turvallisuusalaa ja tähtää tulliin töihin. Mari harrastaa israelilaista Krav Maga -itsepuolustuslajia, jonka kantava ajatus on: ”Jotta voisit kulkea rauhassa”. Reeti Nevalainen harrastaa sarjakuvien piirtämistä ja suunnittelee uraa animaatioalalla. Hän kertoo olevansa positiivinen kaveri, joka haluaa nähdä kaikissa hyviä puolia. Tv-sarjasta Toisenlaiset frendit tuttu Sonja poikkesi tapaamaan tuttuja ja uusiakin ihmisiä. “En oikein tiedä miten vastataan kysymykseen ‘mitä sulle kuuluu?’. Jos vastaan yhdellä sanalla ‘hyvää’, niin se viestittely helposti loppuu siihen.” Marin ja muidenkin autismikirjon ihmisten on helpompi vastata selkeisiin kysymyksiin, joihin voi vastata täsmällisesti. Mitä kuuluu -kysymyksen sijasta voi kysyä esimerkiksi, mitä harrastat tai millaista kaveria etsit. Ohjelmana tutustuminen Sinkkukahvilassa järjestetään myös Deitti-iltoja, kuten tänään. Illan lämmittelyohjelmasta vastaa yhteisöpedagogi Kristiina Puukko. “On ihan hyvä, etten tiedä autismikirjosta liikaa, silloin en ole liian varovainen”, hän sanoo. Lämmittelynä Kristiina innostaa meitä kiertelemään ryhmässä, vinkkaa puheenaiheita ja kehottaa kysymään toisiltamme, miksi olemme tulleet tänne. Tarkoitus on päästä kiinni jutun juureen uusien ihmisten kanssa. Autismikirjolaisilla esiintyy taipumusta katsekontaktin välttämiseen, joten välillä on helpompaa jutella tuntemattomalle vaikka selät vastakkain. Tunnen jännittyneiden lapaluiden hipaisevan selkääni kevyesti kuin perhosen siivet. “Kyllä mulla nyt on perhosia vatsassa”, sanoo hiljainen ääni selkäni takana. Pienen esiintymislavan viereen Kristiina perustaa Halauspisteen. Siihen saa tulla halaamaan Kristiinaa, vapaaehtoisia halijoita tai isoa, pörheää Nallea. Halauspiste on täällä kova veto, koska monilla autismikirjon ihmisillä on kosketusyliherkkyyttä, ja silloin halaus ei tunnu hyvältä. Illan päättyessä kysyn Kristiinalta, tuliko haleja, ja hän suorastaan yllättää: “Ainakin kymmenen, ja Nalle sai vaikka kuinka monta.” Sinkkubingosta juttukaveri Sinkkubingossa halukkaille jaetaan lappuja, joissa on erilaisia kysymyksiä. Ideana on löytää salista henkilöitä, joihin vastaukset sopivat.
UUTISIA Moni opintopolku katkeaa turhaan. NUORIA EI AUTETA Avun tarpeen tunnistaminen ja avun hakeminen on jätetty Suomessa pitkälti nuorten omalle vastuulle. Itsetunnon ja jaksamisen vajeet, raha-asiat, tulevaisuuspohdinnat sekä mielenterveyden pulmat ajavat nuoria arjessa ahtaalle. Olemassa olevat tukimuodot ei kuitenkaan riittävästi vastaa nuorten hätään. Asia käy ilmi Diakonia-ammattikorkeakoulun tuoreesta raportista Nuorten kevyet palvelupolut – 3X10D, jonka aineistoja on kerätty nuorten ryhmäkeskusteluissa Helsingissä, Kotkassa Kuopiossa ja Oulussa syksyllä 2018. Nuorten tuen tarpeet ovat usein sellaisia, joihin siiloutuneesta palvelujärjestelmästä ei löydy helposti apua. Monissa tilanteissa apua ja tukea olisi pitänyt saada jo paljon aiemmin kuin on saatu, tutkija ja projektipäällikkö Reija Paananen sanoo. Nuorten toiveissa korostuvat kolme kovaa K:ta: kohtaaminen, kuuntelu ja kannustaminen. Näiden lisäksi toivotaan kokonaisvaltaisuutta, inhimillistä kohtelua, aitoa välittämistä ja rinnalla kulkemista. Kiusaamiseen pitäisi tarttua ja arjen taitoja opettaa. Pääsyn palveluihin tulisi olla helpompaa. Nuoret aikuiset tunnistavat elämässään kääntöpisteitä, joissa toisenlaisen tuen tai toiminnan turvin asiat olisivat voineet kääntyä parempaan suuntaan, Paananen sanoo. Kohtaamispaikkoja tukea tarvitseville ERI PUOLILLA SUOMEA Villiklubit Yli 18-vuotiaille, tukea tarvitseville nuorille ja aikuisille suunnattuja Villiklubeja järjestetään ravintolaympäristössä Helsingissä, Joensuussa, Oulussa, Seinäjoella, Tampereella, Turussa ja Ylivieskassa. Suunnitteilla on klubi-iltoja myös Jyväskylään ja Keski-Uudellemaalle. (Jotta kukaan ei jäisi yksin -hanke, www.kvps.fi/tapahtumat) Voimavirta Voimavirta tarjoaa Tampereella tekemistä kehitysvammaisille 14–30 vuotiaille nuorille ja heidän vanhemmilleen. Toimintamuotoja ovat Kohtaamispaikka Olkkari, lomatoiminta, vertaistukiryhmät, nuorisodiscot, Omakaveritoiminta ja vapaaehtoistyö. (www.voimavirta.info) SOME-KOHTAAMISET Vapaat Liikuntarajoitteiset Sinkut on uusi Facebook-ryhmä, joka on tarkoitettu aikuisille, vapaille seuran etsijöille, myös muille kuin liikuntarajoitteisille. Kohdataan on syksyllä 2019 avautuva, kaikille suunnattu turvallinen somepalvelu, jossa voi kohdata ihmisiä ja löytää uusia ystäviä. Hankkeen takana ovat Kehitysvammaliitto ja Mielenterveysseura. (kohdataan.fi) PÄÄKAUPUNKISEUDULLA Sinkkukahviloita Tutustumisiltoja ensisijaisesti yli 18-vuotiaille autismikirjon aikuisille. Sinkkukahvilat ovat avoimia kaikille ja niissä järjestetään myös deittitapahtumia. (Facebook: SinkkukahvilaHelsinki). Ks. myös Villiklubit. Tapahtumailtoja Eri tavoin vammaisille tarkoitettua vapaa-ajan viettoa Nuorten toimintakeskus Hapessa, Helsingissä. 15–29-vuotiaille suunnatuissa Sankarit-illoissa voi osallistua ohjattuun toimintaan lautapeleistä graffitintekoon ja Kohdataan-bileisiin, oleskella ja viettää aikaa ystävien kanssa. Kaupunkiolohuone Kaupunkiolohuone Kohtaus tarjoaa 18–30-vuotiaille mahdollisuuden tavata uusia ihmisiä ja osallistua yhdessä ideoituun toimintaan. Kohtaus ry:n ylläpitämään kaupunkiolohuoneeseen voi tulla myös silloin, kun elämä murjoo eikä halua jäädä yksin. (www.kohtaus.info). Vapaaehtoistoimintaa Kehitysvammatuki 57 ry:n Vekkaritoiminta kouluttaa laaja-alaista tukea tarvitsevia ihmisiä toimimaan vertaisryhmien vetäjinä ja vapaaehtoistoimijoina. Samalla voi tutustua uusiin ihmisiin. Kehitysvammatuki järjestää myös Villiklubeja. Taidot kasvavat Oikeasti Reetille on tärkeintä, että tuleva tyttöystävä hyväksyisi hänet sellaisena kuin hän on. “Olen luonteeltani aika herkkä ihminen. Myönnän, että otan asioita välillä liian vakavasti”, hän sanoo. Koulukiusaamista ja muita vaikeuksia kokeneelle Reetille asperger-diagnoosin saaminen yläasteella oli helpotus. “Ymmärrän, että asperger on selitys ongelmille, mutta ei se ole mikään tekosyy sille, että saisi tehdä mitä haluaa. Täytyy itsekin oppia ymmärtämään, mitä tekee”, Reeti sanoo. Ilta jatkuu leppoisissa tunnelmissa ja puheensorinasta päätellen monet ovat rohkaistuneet juttelemaan keskenään. Seuraavassa Sinkkukahvilassa on jo helpompi moikata tuttuja. Ehkä jotkut lähtevät täältä yhdessä tai ainakin uusi puhelinnumero taskussa. Esimerkiksi etsitään joku, jonka lempiväri on violetti tai jonka etunimi alkaa R-kirjaimella. Näin saadaan hyvä syy jutella muissa pöydissä istuvien ihmisten kanssa. Etsiessäni kirjainta löydän vantaalaisen Reeti Nevalaisen. Hän kertoo olevansa 25-vuotias ja töissä silmusalaatteja tuottavassa yrityksessä. Avoin ja ystävällinen Reeti harrastaa sarjakuvien piirtämistä ja haluaisi tulevaisuudessa luoda uraa animaatioalalla. Hän etsii mukavaa tyttöystävää, joka olisi kiinnostunut taiteellisista asioista. “Ehkä semmonen poikatyttömäinen sopisi parhaiten, ja jos saisi valita, niin tummatukkainen”, Reeti sanoo. Naureskelemme yhdessä, että naisilla tukan väri saattaa vaihdella, joten ei se kuitenkaan ole kynnyskysymys. K U V A : H E N R I LO T S A R I. Tukilinja 3/2019 17
UNELMAT TODEKSI 18 Tukilinja 3/2019 MALMILLA SIJAITSEVAN Kehitysvammaliiton studiotilassa on kirkkaan vihreä taustakangas, jolla seisoo korkea tuoli. Erik eli Eppu Valkonen kiinnittää iPadia kuvausjalustaan ja näyttää miettiväiseltä. ”Kumminkohan tekisi? Olisitko siinä tuolilla valmiiksi vai tuletko kuvaan jostain?”, hän sanoo oudon näköiselle henkilölle. Aimo Rullalle on tainnut tulla aamulla kiire. Hiukset harittavat joka puolelle. “Ai tulenko katosta vai?”, heittää Rulla ja kiipeää sopuisasti tuolille kameran eteen. Eppu laittaa kameran päälle ja Rulla aloittaa: “Tervehdys kaikille katsojille. Minä olen musiikinopettaja Aimo Rulla Rovaniemeltä. Käyn Kulosaaressa, Resonaarissa, opettamassa kehitysvammaisille ihmisille musiikkia tämmöisistä kuvionuottitarroista.” Rulla näyttää nuottikirjaa ja kertoo opetusmetodeistaan, jotka saavat meidät Epun kanssa hihittämään. Aimo Rullan musiikkitunnilla voi saada vaikka neuloja takapuoleen tai karttakepistä, jos riehuu. Oppilaisiin ei kuulemma satu, ja heidän mielestään Rulla on vallan mainio opettaja. Todellisuudessa Aimo Rulla on Mikko Majaniemi ja harottavat hiuksetkin ovat vain hassu peruukki. Kaverukset Mikko ja Eppu harrastavat sketsien kuvaamista. Tähän he saivat Tukilinjalta apurahan, jolla hankittiin iPadit ja oheistarvikkeita. Ensin he olivat ajatelleet, ettei apurahaa kuitenkaan tule. Kun se sitten myönnettiin, he kertovat olleensa enemmän kuin iloisia. IPadeillä he voivat nyt kuvata sketsejään laadukkaasti. He opettelevat myös editointia ja Green Screen -sovellusta, johon tarvitaan vihreää taustakangasta. Ohjelman avulla he voivat liittää sketseihinsä erilaisia videotaustoja. Yksi sketseistä tapahtuu esimerkiksi autokaupassa, vaikka oikeasti Eppu ja Mikko on kuvattu taustakankaan edessä ja autokauppa aivan muualla. Komiikkaa ja kaveruutta Helsinkiläiset Eppu ja Mikko ovat kumpikin tuetun työn tekijöitä Kehitysvammaliitossa. 35-vuoSketsinikkarit Eppu ja Mikko Tukilinjan lahjoitti Epulle ja Mikolle iPadit, joilla he kuvaavat hulvattomia sketsivideoita omaksi ja työtovereiden iloksi. TEKSTI Riitta Skytt KUVAT Riitta Skytt, Erik Valkonen ja Mikko Majaniemi Ketkä Erik “Eppu” Valkonen, 35, Helsinki Mikko Majaniemi, 36, Helsinki. Toimintarajoite Lievä kehitysvamma. Ammatti Siistijä (Eppu). Varastoapulainen (Mikko).
Jos tulee hyvät tällit, niin sittenhän ne sähköt toimii. Kummelit, Pulttibois ja Mr. Bean ovat Epulle ja Mikolle komiikan esikuvia, joiden innoittamina he suunnittelevat omia hahmojaan. Greenscreen-tekniikalla voi liittää näyttelijöiden taakse videolle toisen taustan. Tukilinja 3/2019 19 tiaalla Epulla on toimitilahuoltajan tutkinto ja liitossa hän on toiminut siistijänä noin kahdeksan vuotta. Varastoapulaisena työskentelevä Mikko kertoo tekevänsä kaikennäköistä, kuten liiton tuotteiden pakkaamista kouluille ja yksityishenkilöille. Lisäksi hän käy kerran viikossa opettamassa logistiikan perusvalmiuksia ammattiopisto Livessä. Ikää kysyttäessä Mikko hekottelee: “Minä olen 15 – no ei vaitiskaan, olen 36.” Ystävyksiä yhdistää samanlainen huumorintaju, keskinäinen läppä lentää kevyesti. “Kaikki alkoi siitä, kun Mikko tuli ensimmäistä kertaa minun luokseni kylään. Katsoimme Pulttiboisseja ja hetken päästä heitin idean, että mitä jos kokeiltaisiin. Hommataan kamera ja katsotaan miltä näyttää, kun itse pelleillään kameran edessä. Sitten teimme niin ja huomasimme, että tämähän toimii. Kävimme vielä pilailupuodissa ostamassa peruukkia ja partaa”, Eppu kertoo. Ensin he ajattelivat tekevänsä sketsejä vain omaksi ilokseen. He päättivät kuitenkin näyttää videoitaan koko Kehitysvammaliiton henkilökunnalle. “Kaikki nauroivat melkein vedet silmissä”, Eppu sanoo. Rumpuja, hevosia ja julkkiksia Mikolla on esiintymiskokemusta kouluajoilta. Koulussa tehtiin näytelmiä, joissa Mikko oli aina mukana. “Esitin usein humanoidia tai karhua”, Mikko kertoo. Hän harrastaa myös rumpujen soittoa Resonaarissa, joka on musiikkikoulu erilaisille oppijoille. Vuoden Heppahöperö -kunniakirjan saanut Eppu kertoo käyttävänsä kaiken vapaa-aikansa hoitamalla hevosia Tuomarinkylän talleilla. “Minua kiinnostaa kaikki, mikä kulkee neljällä kaviolla tai neljällä pyörällä”, sanoo Eppu. “Kaksipyöräiset, kuten motocrossi, kiinnostavat minua”, sanoo puolestaan Mikko. Kaverusten aika ei tule pitkäksi. Eppu on käynyt kuvaamassa Mikon soittamista ja Mikko Epun hevosharrastusta. Sketsien lisäksi heidän yhteinen harrastuksensa on julkkisbongaus. Parhaat bongaukset ovat tietenkin Suomen eturivin koomikoita, kuten Kummelit, Eija Vilpas ja Aake Kalliala. Ystävysten työpäivä on jo aikaa sitten päättynyt, kun he vielä haluavat näyttää iPadiltä yhden sketsihahmoistaan. Sähköasentaja Veikko Tälli on kikkaratukkainen, laiskanpuoleinen partaniekka, joka ensimmäiseksi tarkistaa, toimivatko sähköt: “Kokeilen kielellä, tuleeks hyvät tällit. Sitten juon kahvit, poltan tupakan ja kokeilen uudestaan. Jos tulee hyvät tällit, niin sittenhän ne sähköt toimii. Et semmonen mies tää Veikko Tälli on.” Lopuksi hän kuulemma kastelee naulan ja työntää sen pistorasiaan. “Veikko Tällin parta on kyllä tosi kuuma”, sanoo Mikko. Tukilinjan apuraha Tukilinja myönsi vuonna 2018 Erik Valkoselle ja Mikko Majaniemelle iPadit ja oheislaitteita harrastusvälineiksi sekä kummankin omiin harrastuksiin että yhteiseen videoharrastukseen.
20 Tukilinja 3/2019 Hevoset rauhoittavat Rasmuksen 10-vuotias Rasmus oppi lukemaan Tukilinjan lahjoittaman läppärin ja kynäskannerin avulla. Ohjattu hevosharrastus auttaa rauhoittumaan yhteen tehtävään kerrallaan. TEKSTI Minna Korva-Perämäki KUVAT Katja Niilo-Rämä UNELMAT TODEKSI NIILO-RÄMÄN PERHEESSÄ Vantaalla käy vilinä ja vilske, kun perheen nuoret, Niki, 15, Rasmus eli Rasse, 10, ja Tessa, 9, touhuavat kavereidensa kanssa ja kolme ranskanbulldoggia juoksee edes takaisin huoneesta toiseen. Katja Niilo-Rämä opiskelee parhaillaan sairaanhoitajaksi, on juuri valmistunut nepsy-valmentajaksi ja toimii samalla kahden lapsensa omaishoitajana. Päivät ovat täynnä sekä suunniteltuja struktuureja että yllättäviä käänteitä. Ilon ja ylpeyden aiheisiin kuuluu se, että Rasmus on juuri vähän aikaa sitten oppinut lukemaan. Siinä oli suurena apuna Tukilinjalta lahjoituksena saatu kannettava tietokone ja siihen liitettävä kynäskanneri, joka lukee painettua tekstiä ääneen sitä mukaa, kun kynän kärki liikkuu tekstirivillä. Tuen saaja Rasmus Niilo-Rämä, 10, Vantaa. Toimintarajoite Suolistosairaus, astma, puheen ja kielen kehityksen häiriö, ADHD, autismin kirjo ja motoriset häiriöt. Apuraha Tukilinja myönsi Rasmukselle vuonna 2017 apurahan kannettavaan tietokoneeseen, skannaavaan kynään ja ratsastusharrastukseen.
NEPSY-VALMENNUS = Neuropsykiatrisia oireita omaaville suunnattu valmennus, joka auttaa selviytymään arjen haasteista omien vahvuuksien avulla. NEUROPSYKIATRISET OIREYHTYMÄT = Esim. ADHD, ADD, Touretten oireyhtymä, autisminkirjo. Emme olisi todellakaan uskoneet, että Tukilinja olisi mahdollistanut molemmat toiveet! Tukilinja 3/2019 21 Taidot haltuun kuntoutuksella Katja kertoo, että Rasmus syntyi raskausviikolla 29 ja painoi syntyessään vain 960 grammaa. ”Meillä oli mieheni Mikan kanssa alusta saakka tiedossa, että Rasmukselle on tulossa haasteita keskosuutensa vuoksi, mutta onneksi ne ovat tulleet niin sanotusti tiputtamalla, vähän kerrallaan.” Rasmus on saanut taitojensa kehittymisen tueksi Kelan vaativaa lääkinnällistä kuntoutusta. Puheterapiassa hän on käynyt jo parin vuoden ajan, toimintaterapia loppui kuitenkin viime vuoden lopulla. ”Olemme toki hakeneet sen jatkumista HUS:n lasten ja nuorten sairaalasta saaduilla lausunnoilla, mutta toistaiseksi se on evätty”, Katja kertoo. Hevostoiminnasta tukea Rasmus on Tukilinjan tuella käynyt 12 kertaa ratsastustoiminnassa, jota on toteuttanut laaja-alainen erityisopettaja ja sosiaalipedagogisen hevostoiminnan ohjaaja Saara Huhtanen. Harrastus on sopinut impulsiiviselle Rasmukselle ja auttanut häntä keskittymään ja erityisesti rauhoittumaan. Katja kertoo, että Rasmuksella on ylivilkkauden ja keskittymiskyvyttömyyden lisäksi huomattavia vaikeuksia tunnistaa ja tulkita toisten ihmisten ilmeitä, eleitä ja sanomisia. Ratsastaminen ja hevosen kanssa ohjatusti toimiminen on auttanut häntä säätelemään impulssejaan, vahvistanut hänen valmiuksiaan aistien säätelyyn ja auttanut myös hallitsemaan vartalon tasapainoa ja liikkeiden koordinaatiota. Pojan kehittyminen toiminnan aikana on ollut niin vaikuttavaa, että Saara Huhtanen on käyttänyt Rasmuksen tarinaa ja tuloksia esimerkkinä omissa koulutustilaisuuksissaan. Kuulokkeet rauhoittavat ”Rasmus on luonteeltaan hyvin impulsiivinen mutta myös pikkutarkka, ja häntä sanotaankin koulussa luokan omaksi poliisiksi. Tämä aiheuttaa luonnollisesti paljon haasteita koulunkäynnissä ja kaverisuhteissa”, Katja-äiti selittää. ”Haimme Tukilinjalta taloudellista tukea ratsastusterapian ohella myös kannettavaan tietokoneeseen, kynäskanneriin ja kuulokkeisiin, joiden avulla poika voisi rauhassa keskittyä oppimiseen kotona ja koulussa. Emme olisi todellakaan uskoneet, että Tukilinja olisi mahdollistanut nämä molemmat toiveet!” Rasmus on voinut tietokoneella pelata esimerkiksi Tunne-etsivät–peliä, minkä seurauksena hän on oppinut entistä paremmin tunnistamaan erilaisia tunteita sekä kasvojen ilmeitä. ”Koska poika on voinut rauhassa keskittyä kuuntelemiseen kuulokkeiden avulla, hän on ottanut viimeisen vuoden aikana haltuun myös aakkoset!”, Katja-äiti hehkuttaa iloisena. Koirat ja pelit seurana Katjan mukaan Rasmus viihtyy parhaiten kotosalla perheen koirien kanssa, sillä hänellä on haasteita ylläpitää kaverisuhteita koulun ulkopuolella. Rasmus itse kertoo, ettei oikein tiedä, mitä haluaisi harrastaa, sillä hän ei pysty olemaan tilanteissa, missä on paljon muita ihmisiä. ”Tykkään leikkiä Nanan, Nenen ja Lyylin kanssa, sillä ne ovat ihanan pehmeitä ja söpöjä palleroita. Kerron niille paljon salaisuuksia, minkä jälkeen ne tulevat syliini pusuttelemaan, ja sitten minulle tulee parempi mieli. Koulun jälkeen pelailen yleensä yksin Minecraftia ja pikkusiskon kanssa Fortnitea, vaikka muut sanovatkin, ettei se ole enää hyvä peli”, Rasmus kertoo. Kesän korvalla tulevaisuuden haaveena on ammatti, jossa saisi kulkea eri maissa lomailemassa ja tutustumassa hotelleihin. ”Toivoisin, että olisi jo kesä ja että lähtisimme koko perheen kanssa lentämällä tai laivalla rentouttavalle rantalomalle. Olisi kiva, jos ei olisi enää koulua ja saisin vain leikkiä koko päivän”, Rasmus lisää lopuksi.
22 Tukilinja 3/2019
Tukilinja 3/2019 23 Kai ja Niko Lahtinen varmistavat kiireisen huoltamoravintolan viihtyvyyden – astiat siirtyvät keittiöön ja paikat pysyvät puhtaina. Työ on kehitysvammaisille veljeksille iso osa elämää. TEKSTI Sari Heino-Holopainen KUVAT Vesa Linna Veljekset vauhdissa huoltoasemalla Kaitsu nyökkäilee vieressä. On mukava olla veljen kanssa samaa työtä jakamassa. ”Kaikilla pitäisi olla työtä!”, Niko sanoo selvästi ylpeänä omista hommistaan. Syytä onkin, sillä parhaimpaan lounasaikaan tässä Hämeenlinnan väylän varrella sijaitsevassa ravintolassa voi olla yli 200 asiakasta. Vastuuta on ja kuntoa tarvitaan. Näppärästi lasit ja kupit löytävät tiensä tiskikoneeseen ja puhtaiden lautasten pino kasvaa. Huoltoaseman bensatankkauksen hoitavat asiakkaat itse, mutta välillä veljeksetkin ehtivät tauolle ulos haukkaamaan raitista ilmaa. Niko ja Kaitsu ovat tyytyväisiä työhönsä ja ottavat sen tosissaan heille ominaisella, vakavalla luonteenlaadulla. Irtoaa se hymy joskus työpaikallakin, mutta ennemmin kuitenkin vapaa-ajalla. Tukena työvalmentaja Pekka Karunka tulee moikkaamaan veljeksiä. ”Näitä hommia Pekalle aina välillä näytetään”, Niko ja Kaitsu vitsailevat. Pekka on töissä työvalmentajana Vantaan Kaupungin vammaisten työvalmennus Virtaamossa. Hän käy kerran kuussa tervehtimässä veljeksiä – kysymässä kuulumisia ja antamassa neuvoa, jos on tarve. ”Samalla tässä sitten hyörin veljesten kanssa keittiön puolella, kun ei täällä yhtään hiljaista hetkeä ole”, Pekka kertoo. Työvalmentaja on olennainen osa kehitysvammaisen työllistymisen onnistumisessa. Työpaikkaa yhdessä etsittäessä työvalmentajan on kuunneltava hakijan toiveita ja keskusteltava KEIMOLAN NESTEELLÄ on vilskettä auringon paahtaessa sisään isoista ikkunoista. Lounasaikana lähistön firmojen työntekijät ympäröivät yltäkylläisen buffetin ja täyttävät pöydät. Lahtisen veljeksillä Nikolla ja Kaitsulla on vuoronvaihto, jonka aikana he painavat hetken yhdessä töitä, nyt kantaen lisää lautasia buffetiin. Veljesten työnkuvaan kuuluu astiahuollon lisäksi pöytien siistiminen ja vessojen siivoaminen. ”Välillä on kiire, onneksi Niko tuli juuri remmiin”, huikkaa Kaitsu. Lahtisen veljekset ovat liikenneasematyöntekijöitä. Keittiössä laitetaan vauhtia tiskikoneeseen ja ladotaan uusia tarjottimia lounasvieraita varten. Niko, 30, on valmistunut Omnian Ammattiopistosta toimitilahuoltajaksi ja Kaitsu, 28, on suorittanut Järvenpään koulutuskeskuksesta logistiikka-alan tutkinnon. Ennen Nesteelle tuloa molemmilla oli jo takana työharjoittelujaksoja. Työt vaativat sekä nopeutta ja tarkkuutta että voimaa astioiden kantamisessa, ja näitä ominaisuuksia veljeksiltä löytyy. Vuorotellen hommissa Lahtisen veljekset ovat kehitysvammaisia ja työskentelevät kumpikin viitenä päivänä viikossa kolme tuntia kerrallaan lounasaikana peräkkäisissä vuoroissa. Niko, veljeksistä vanhempi, on työskennellyt Nesteellä jo seitsemän vuotta, Kaitsu aloitti neljä vuotta sitten. Kun Kaitsu nyt päättää kolmetuntisen aamuvuoron, Niko aloittaa yhtä pitkän iltavuoron. ”Työkaverit ovat parasta tässä työssä”, kertoo Niko.
Kaikilla pitäisi olla työtä! 24 Tukilinja 3/2019 hänen osaamisestaan, samoin selvitettävä työnantajien tarpeet ja toiveet, Pekka Karunka kertoo. ”Työpaikkoja voi räätälöidä, ja on monia rutiinitöitä, mistä ammattilaisen voi vapauttaa koulutustaan vastaavaan töihin palkkaamalla työntekijöiksi juuri niistä tehtävistä innostuneita henkilöitä, esimerkiksi kehitysvammaisia. Vahvuudet edellä mennään, vamma on toissijainen”, Pekka Karunka kertoo monen vuoden kokemuksella. Työnantaja on tyytyväinen Työvalmentaja on myös linkki työnantajaan. Kauppias Mika Huikko kertoo, että alun perin Nikon palkkaaminen Keimolen Nesteelle lähti juuri Pekka Karunkan esityksestä. ”Olemme tehneet Pekan kanssa hyvää yhteistyötä jo vuosia”, kauppias Huikko tähdentää. ”Ensin tuli Niko ja sitten myöhemmin Kaitsu. Tämä on vilkas paikka, jossa tarvitaan paljon käsiä ja jalkoja sekä positiivista asennetta.” Vaikka lounasaika alkaa jo hiipua, riittää huoltoasemalla asiakkaita. Vantaalla on paljon logistiikkayrityksiä ja niiden myötä asiakasvirtaa. ”Pojat tulivat tarpeeseen”, Mika Huikko kertoo. ”He ovat aina hoitaneet hommansa hyvin. Näin kun on, niin jatkamme yhteistyötä mielellämme. Ei ole tarvinnut koskaan miettiä, uusitaanko sopimusta.” ”Pojat tulivat tarpeeseen”, kertoo työnantaja Mika Huikko.
Annetaan hyvän kiertää ja ollaan enkeleitä toisillemme. Tukilinja 3/2019 25 Verokohtelussa kehittämistä Työvalmennuksen tavoitteena on tukea vammaisia ja osatyökykyisiä henkilöitä työllistymään avoimille työmarkkinoille eli palkkatyöhön. Niko ja Kaitsu voivat kuitenkin tehdä työtä ja ansaita palkkaa vain sen verran kuin se eläkkeen päälle on mahdollista ilman, että eläke poistuu. Kenties he voisivat tehdä jatkossa enemmänkin, jos tuleva hallitus saa toteutettua eläkkeen ja palkan keskinäisen jyvittymisen lineaarisella mallilla. Se tarkoittaisi, että palkan suuretessa eläke pieneneisi asteittain eikä leikkautuisi kokonaan pois 784,52 euron kuukausitulon kohdalla, kuten nyt. Sillä summalla ei vielä toimeen tule, joten tällä hetkellä työkykyisenkin eläkeläisen kannattaa tienata vain vähän. Työ – osa elämää Kaitsu on lopettanut vuoronsa ja siirtyy saliin syömään lounasta. Työvalmentaja Pekka Karunka käy vielä vaihtamassa pari sanaa hänen kanssaan. ”Yleensä tulen sovitusti tapaamaan veljeksiä työpaikalle juuri vuoronvaihtoaikaan, ja silloin kyselen työn ohessa heiltä kuulumisia. Jos on asioita mielessä, niistä jutellaan. Kauppiaalta kyselen myös, miten menee”, Pekka Karunka kertoo. Virtaamon työvalmentajilla on työssään jatkuvan tuen periaate: Ensin etsitään yhdessä työ, sitten autetaan siihen perehdyttämisessä ja jatkossa ollaan tukena koko työsuhteen elinkaaren ajan. Pekka Karunka kuvailee Nikoa ja Kaitsua pitkäjänteisiksi, sinnikkäiksi ja kestäviksi. Heille vilkas tienvarren pysähdyspaikka on oikea valinta työympäristöksi. ”Jokainen sopii aina johonkin työhön.” Työ on osa elämää ja tuo iloa tekijälle. Toki se myös väsyttää, mikä sekin kuuluu asiaan, tuumivat veljekset. ”Mitään ongelmia ei ole ja kiireestä on aina selvitty”, veljekset sanovat kuin yhdestä suusta. Kesälomalla chillaillaan He asuvat kumpikin omissa asunnoissaan. Kaitsu on hankkinut juuri koiran, sekarotuisen Vandan, ja sitä ulkoilutetaan vapaa-ajalla yhdessä. Siis mikä veljespari! Työhommat hoituvat jaettuna loistokkaasti, ja vielä vapaa-ajallakin halutaan tehdä asioita yhdessä. Kesäloma koittaa heinäkuussa ja siinäkin lomatoiveet yhdistyvät: ”Ulkoilua luonnossa, oleilua eläinten kanssa ja chillailua”, veljekset luettelevat. Niko lisää, ettei musiikin kuuntelua pidä kesälläkään unohtaa. ”Kaikenlainen musiikki käy, se rentouttaa.” Kaikki mukaan Teneriffalle Ähtäriläiset toteuttivat unelmansa yhteistyöllä, talkoilla ja Tukilinjan tuella. ISO HAAVEEMME on nyt toteutunut. Me ähtäriläiset tempaisimme yhdessä ison urakan. Sain vuosi sitten Tenefiffalla idean, että me tulemme isolla joukolla tänne nauttimaan kesästä ja ystävien seurasta. Mutta mistä rahat? Aloitin yhteistyön asumisyksikkö Raikulan ja Ähtärin Sisupussit ry: n kanssa. Mietimme monia erilaisia rahoitusvaihtoehtoja. Kokosimme kirkkokonsertin ähtäriläisistä esiintyjistä ja valmistimme isänpäivälounaaan seurakuntakeskukseen täysin lahjoitusvaroin ja talkoohengessä. Molemmat onnistuivat erinomaisesti. Saimme myös avustusta mm. Tukilinjalta, josta lausunkin nyt ison kiitoksen. Useat matkalaisten vanhemmat maksoivat matkansa itse, samoin osa avustajista, Kehitysvammaisen itsensä maksettavaksi jäi vain pieni summa. Matkaryhmämme koostui 13 kehitysvammaisesta ja 13 avustajasta. Saimme luotettavat ja vastuulliset avustajat, joten matkan onnistumisen edellytykset olivat hyvät. Vihdoin istuimme linja-autossa kohti lentokenttää. Jännitys oli käsinkosketeltavaa. Joku oli ensimmäistä kertaa lähdössä lentokoneella ulkomaille. Pitkästä lennosta huolimatta kaikki jaksoivat hyvin. Lentokentilläkin avustuspalvelut pelasivat. Hotellimme Mar Y Sol oli täysin esteetön ja siisti, ja sen ruokapöytä oli erittäin runsas. Aamun aloitimme yhteisellä aamiaisella, jonka jälkeen lähdettiin kohti uusia seikkailuja. Teimme esimerkiksi retken Teiden upeisiin tulivuorimaisemiin ja toisen retken Loro Parkiin, jossa näimme upeita esityksiä mm. delfiineiltä, valailta ja merileijonilta. Nautimme illallisen mongolialaisessa ravintolassa, jossa kasvikset ja lihat liekitettiin silmiemme edessä. Vapaa-ajan UNELMAT TODEKSI Pyörätuoli lla pääsee Teneriffall a jopa tulivuorell e! Tukilinjan apuraha Tukilinja myönsi Ähtärin sisupusseille vuonna 2019 apurahan yhdistyksen kehitysvammaisten jäsenten matkakuluihin. vietimme uima-altailla, joista toinen oli lämmitetty ja siihen pääsi hissillä. Nuoret järjestivät mm. uintikilpailun, ja ryhmämme positiivisuus ja iloisuus huomattiin koko hotellissa. Teimme tietysti myös edullisia ostoksia ja harrastimme kauneudenhoitoa. Hiukset saivat väriä ja voi niitä kuvioita kynsissä… Pari rohkeaa tyttöä kävi suklaahoidossa, joka oli ollut upea kokemus. Karaokeakin muutama rohkea innostui laulamaan. Viikko meni todella nopeasti. Esitän tässä Tukilinjalle isot kiitokset tuestanne. Ryhmäläisten positiivisuus ja ilo tarttui meihin avustajiinkin. Retki osoitti sen, että kolmas sektori voi toteuttaa suuriakin projekteja yhteistyöllä ja innostuksella. Annetaan hyvän kiertää ja ollaan enkeleitä toisillemme. Eira Vanhatupa, matkanjohtaja
26 Tukilinja 3/2019 Vahvuudet esiin työnhaussa Vamma on haaste työelämään pääsemisessä. 21-vuotias Tinja kuitenkin osoittaa esimerkillään, ettei se hidasta menoa, jos asennoituu oikein – ja jos ovet työpaikoille aukeavat. Ajatusmallien tulisi muuttua niin työnantajien kuin vammaistenkin mielissä. TEKSTI Pinja Eskola KUVA Tinja Toivosen somealbumi KAHVILA KAMPIN viidennessä kerroksessa on tuttuun tapaan täynnä töistä päässeitä ihmisiä, kun kohtaan 21-vuotiaan Tinja Toivosen kahvilan nurkkapöydässä. Ensimmäisenä katse kiinnittyy sähköpyörätuoliin, mutta pian seunohtuu täysin. Huomion varastavat iloinen elämänasenne, päättäväisyys sekä ennakkoluuttomuus, jolla hän minutkin kohtaa. Toivosesta huokuu, että ihmisten kohtaaminen nimenomaan persoonina on hänelle tärkeää. Vamma ei määrittele Toivosella on elämänasenne kohdillaan. Hän sairastaa synnynnäistä lihassairautta FSHD:ta, joka hänellä diagnosoitiin 6-vuotiaana. Kyseessä on perinnöllinen ja hitaasti etenevä sairaus, joka ei kuitenkaan lyhennä eliniänodotetta. Sen seurauksena esimerkiksi liikeradat ovat pienempiä. ”Lihassairauteni ei ole minä, se on vain ominaisuus”, Tinja toteaa. Perheensä ainoana lapsena kasvanut Tinja oppi jo pienenä siihen, että hän pystyy mihin vain. Positiivinen ja rohkea elämänasenne onkin peruja vanhemmilta, jotka antoivat hänen mennä ja temmeltää vapaasti, löytää oman elämänpolkunsa muun muassa harrastuskokeilujen kautta ja myös oppia erilaisista virheistä. Mitään ei annettu valmiina, vaan asioiden eteen piti tehdä töitä. Asenne kotona oli kannustava, ilot ja surut koettiin yhdessä. Tinja kuvaileekin vanhempiaan elämänsä tärkeimmiksi ihmisiksi. Toivonen opiskeli tavallisissa kouluissa. Lapsuuden kaveripiiri oli tiivis ja monen kanssa tulee edelleen vietettyä aikaa, sillä vain harvat heistä ovat muuttaneet pois kotipaikkakunnalta Porvoosta. Ystävät eivät ole nähneet Tinjan vammaa haittaavana tekijänä. ”Kaverit olivat innoissaan auttamassa, kun sain ensimmäisen pyörätuolini ja iloitsivat, kun mun ei tarvinnut enää rasittaa selkääni kävelemällä”, Tinja muistelee. Ystävät tukena Vähäisen vapaa-aikansa Tinja Toivonen kuluttaa lukien, elokuvissa käyden ja ystävien kanssa aikaa viettäen. Aiemmin hän viihtyi tanssilattioilla harrastaen duoa, jossa parin molemmat osapuolet istuvat pyörätuolissa. Tinja matkasi lajin parissa maailmalla arvokisoissa. Lupaava menestys katkesi kuitenkin siihen, että hän olisi joutunut vaihtamaan paria. Harrastuksen aloittaminen toistamiseen alusta ei Tinjaa ole houkuttanut, mutta hän istuutuisi uudelleen tanssituoliin, jos löytyisi pari, jonka kanssa kemia, tavoitteet ja tekemisen taso kohtaisivat. Nykyään Tinja elelee Porvoossa tavallisessa, omassa asunnossaan kahden kissansa kanssa. Asuntoon tarvitsi tehdä vain vähän muutostöitä, koska se se sijaitsi uudessa rakennuksessa ja oli jo valmiiksi esteetön. Henkilökohtainen avustaja Tinjalla on 20 tuntia viikossa auttamassa esimerkiksi kauppareissuilla, kodinhoidossa ja suihkussa. Töitä riittää kyllä Tinja Toivonen on oiva esimerkki siitä, ettei vammaisuus tarkoita työttömyyttä. Hän valmistui liiketalouden merkonomiksi jo muutama vuosi sitten. Sen jälkeen hän haki sosionomiopintoihin, mutta ovet eivät ensiyrittämällä auenneet. Vaikka Tinjan päivät täyttyvät nyt töistä, haaveilee hän aloittavansa sosionomiopinnot vielä jonain päivänä. Tinja on työskennellyt kolmisen vuotta perheyrityksessä Atex Workwearilla, joka valmistaa teollisuuden työvaatteita. Hänen toimenkuvaansa kuuluvat esimerkiksi toimistoja kirjanpidolliset tehtävät, jotka hoituvat opintojen ansiosta kuin luonnostaan. Tinja toivoo vastuunsa yrityksessä tulevaisuudessa kasvavan, jotta vanhemmat voisivat siirtyä vähitellen eläkkeelle. Tinja on töissä myös yritystapahtumia järjestävässä yrityksessä JetsetClubissa. Tämän pestin hän sai, kun perhetutut näkivät hänen suunnittelemansa mainoksen ja kysyivät, voisiko hän tehdä mainoksia heillekin. Kokemuksen karttuessa Tinja on saanut lisää vastuuta ja hoitaa nyt yrityksen mainontaa, viestintää ja sosiaalista mediaa. Usko työnhakijaa Vaikka Tinja Toivonen ei ole kohdannut ongelmia työllistymisessä, hän tunnistaa haasteet, jotka ovat monelle vammaiselle arkipäivää: Kaikki työpaikat eivät ole esteettömiä. Vielä suurempi ongelma on Tinjan mukaan työnantajan asenteellisuus. Tuleva pomo ei välttämättä Olet etsimämm e henkilö!
Vammainen ei hae työtä, jota hän ei kykene tekemään. Tukilinja 3/2019 27 Tinja Toivonen ei ole jättänyt kynttiläänsä vakan alle. Nuori merkonomi ja entinen suosittu tubettaja hoitaa nykyään kahden yrityksen markkinointia. Kuka? Tinja Toivonen, 21, Porvoo. Toimintarajoite Lihassairaus. Ammatti Markkinointivastaava. tiedä, miten sen vammaisen työntekijän kanssa ollaan. Hän voi ajatella, että vammasta aiheutuu hirvittävä määrä poissaoloja tai että työtahti on muuten hidas. Kenties hän ajattelee, että avustaja tekee vammaisen työt hänen puolestaan. Tinjan viesti ennakkoluuloisille pomoille on selvä: ”Vammainen ei hae työtä, jota hän ei kykene tekemään. Kyllä vuosia rajoitteidensa kanssa elänyt tietää omat vahvuutensa.” Omat vahvuudet esiin Usein työnhausta keskustellessa pohditaan, pitäisikö omasta vammasta kertoa jo hakuvaiheessa. Tinjan kanta on selvä: Pitäisi, sillä enemmin tai myöhemmin asia ilmenee kuitenkin. Jos siitä kertoo varhaisessa vaiheessa, osoittaa olevansa sinut asian kanssa, ja ihmiset ympärillä saattavat alkaa suoraan pyytää tekemään asian x, ilman että sitä edeltää kysymys ”voitko?” tai ”pystytkö?”. Erilaisuuden voi kääntää myös voimavaraksi: Usein vammaisella on sellaista näkemystä asioista, jollaista vammattomalta puuttuu, esimerkiksi esteettömyyden suhteen. Työnhaun kanssa kamppaileville vammaisille Tinjan viesti on yksinkertainen: ”Älkää lannistuko älkääkä arkailko. Tuokaa omat vahvuutenne ja kykynne esiin, muuten muutosta ei tapahdu.” Jos jokainen kouluttautunut nuori saisi Tinja Toivosen lailla kykynsä esiin, näyttäisi vammaisten työllistymistilanne huomattavasti nykyistä paremmalta.
28 Tukilinja 3/2019 UNELMAT TODEKSI Tuen saaja Sanna Nikula, 39, Turku. Toimintarajoite Liikuntarajoite ja masennus. Apuraha Tukilinja myönsi Sanna Nikulalle vuonna 2018 apurahan neulekoneeseen ja markkinapaikan vuokraan. LYYLIDESIGN ON HAAVEIDEN TÄYTTYMYS Sanna työskentelee Tukilinjan lahjoittamall a neulekoneella .
Tukilinja 3/2019 29 sestä kuljettivat Sannan hiljalleen pimeydestä valoon, ja lopulta reilu vuosi sitten syntyi jotain hienoa: Lyylidesign! Yrittäjänä Sanna Nikulan motto on: How wool is that? Ei liene vaikea arvata, että Lyylidesignin päämateriaali on villa, vaikka pellavatuotteitakin valikoimasta löytyy. Sanna valmistaa luomumerinovillasta tunikoita, puseroita ja käsinneulottuja tuotteita, kuten pantoja, kaulureita ja myssyjä. Lyylidesignin käsialaa ovat myös parin turkulaisen ravintolan henkilökunnan työasut. ”Haluan tehdä laadukkaita, kestäviä tuotteita”, Sanna painottaa. Kissamaista elämää Luomukset on nimetty hauskasti ja usein kissamaisesti: Villikissa Molly, Ally ja Missy, Rakkaustarina-pipo ja Namu-panta. ”Nimet vain tulevat jostain”, Sanna toteaa. Osa kunniasta kuulunee rakkaalle Sakke-kissalle, joka sekin eli aluksi vain mielikuvituksessa. Kun Sanna oli neljän vuoden ajan tarinoinut Sakesta kavereilleen, he toivat hänelle oikean kissan tupaantuliaislahjaksi. Kissa on jokusen Kävimme tutustumassa tekstiiliartesaani Sanna Nikulan tunnelmalliseen työhuoneeseen, jossa seisoo nyt Tukilinjalta saatu neulekone. TEKSTI Mirja Lahnaviiki KUVAT Suvi Elo AURAJOEN RANNALLA aivan förin eli kaupunkilautan tuntumassa sijaitsee idyllinen Manilla – keltainen rakennusryhmä, jossa toimi aluksi viinaja sen jälkeen köysitehdas. Nykyään tämä 150-vuotias rakennuskokonaisuus toimii kulttuurikeskuksena, josta löytyy teattereita, kuvataiteilijoiden työhuoneita ja luovien alojen pienyrityksiä. Yhdessä Manillan kolmesta rakennuksesta sijaitsee myös tekstiiliartesaani Sanna Nikulan, 39, työhuone. Hiukan yli vuosi sitten alkunsa saanut vaateyritys Lyylidesign on terveyssyistä alaa vaihtaneelle Nikulalle valtava onnen lähde. Hänellä on nyt uusi, upea työ, mahtava työtila – ja kotona kissa nimeltä Sakke, sillä Sanna Nikula on aito kissanainen. Elämä on mallillaan. Ei kahdeksasta neljään Kun Sannaa pyytää luonnehtimaan itseään, löytyy ominaisuuksia, joita yrityksen pyörittämiseen tarvitaan: ahkeruus, yritteliäisyys ja luovuus. Yrittäjäperheen tyttärellä ei mene helposti sormi suuhun, ja lisäksi tämä tekstiiliartesaani sattuu olemaan hauska! Tällaisella reippaalla, työtä pelkäämättömällä asenteella saavuttaa paljon. ”En ole mikään kahdeksasta neljään -tyyppi”, Sanna sutkauttaa. Aiemmalta ammatiltaan Sanna Nikula oli kokki, ja hän on kokkaillut monessa eri ravintolassa Helsingissä ja Turussa. Kun Sanna joitakin vuosia sitten vietti kesälomaa Ranskassa, hän viihtyi niin hyvin, että lomareissu venyi kolmen vuoden kokin pestiksi. Työ kokkina oli mieluista, mutta toisinaan raskasta. ”Kun kädet alkoivat oireilla liikaa, päätin vaihtaa alaa”, Sanna kertoo. Hän myöntää välillä vieläkin ikävöivänsä kokin hommia. Aivan kokonaan hän ei ole niitä jättänytkään: catering-keikkoja tulee tehtyä silloin tällöin. Suunnittelu alkoi lapsena Sanna on pienestä pitäen suunnitellut omia vaatteitaan, joita hänen moniosaaja-äitinsä toteutti. Kouluttautuminen tekstiiliartesaaniksi oli siis luonteva valinta. Alan vaihto edellytti yli kolmikymppiseltä Sannalta kuitenkin ahkeraa opiskelua. Kun yksityiselämässä alkoi samanaikaisesti säröillä, elämässä tapahtui yhtäkkiä liian paljon. Pari vuotta sitten puhkesi masennus. Terapia, hyvät ystävät ja haave omasta yritykkerran vieraillut Sannan työpaikallakin, mutta säännölliseksi työkaveriksi siitä ei ole, sillä emäntä jakaa tilavan työhuoneensa muutaman muun yrittäjän kanssa. Iltaisin, kun Sakella ja Sannalla on yhteistä aikaa, he kiertävät Martinkirkkoa, ja tietysti ilman valjaita. Kyllähän kissa kissan tuntee. Työn vastapainoksi Sanna hakee notkeutta ja mielen pirteyttä joogasta ja baletista. Ravintolalaiva Wanhan Rahtilaivan jokaviikkoinen tietovisailu pitää puolestaan pollan kunnossa. Messut tulonlähteenä Työpäiviin kuuluu suunnittelua, testaamista, toteuttamista ja markkinointia. Tärkeitä myyntipaikkoja ovat markkinat ja messut. Sannan voikin usein bongata Turun, Tampereen tai Helsingin messuilta. Muina myyntikanavina toimivat Facebook, Instagram, puskaradio ja suhteet. Jos ei onnistu tapamaan Sannaa messuilla tai markkinoilla, voi käydä alkuvuodesta avautuneessa Lyylidesignin verkkokaupassa, joka löytyy muuten myös Tukilinjan Tukitorilta. Messukiertolaisen elämässä Sanna tuntee ”Tämä mekko takaa herraseuraa”, Sanna Nikula toteaa pilke silmäkulmassa.
30 Tukilinja 3/2019 olevansa omalla alallaan. Hänestä on mukava keskustella asiakkaiden kanssa, solmia kontakteja ja tietysti saada tuotteitaan myydyksi. Sanavalmiudesta ja tilannekomiikan tajusta tulee varmasti asiakkaiden silmissä lisäbonusta. Tuomaan markkinat ja Tukilinja Messujen joukosta Sanna kehuu erityisesti Tampereen kädentaitomessuja, joka on Euroopan suurin alan tapahtuma. Oma lukunsa ovat myös Tuomaan joulumarkkinat, Helsingin suurin joulutori Senaatintorilla, johon Sanna Tukilinjan tuella pystyi viime jouluna osallistumaan. Sanna vietti mahtavassa joulutunnelmassa yhdeksäntuntisia päiviä, solmi suhteita, myi ja nautti mahtavasta meiningistä. Hän toivoo voivansa osallistua markkinoille vastakin, sillä siellä meni ”sikahyvin”. Tukilinjalta avustuksena saatu neulekone ei ollut vielä haastattelua tehdessä ehtinyt olla tuotantokäytössä, mutta neulekurssin myötä homma alkaa olla hyppysissä. ”Tukilinjan apu on ollut merkittävää,” Sanna Nikula kiittelee. Kannattaa haaveilla Lyylidesign pysyttelee jatkossakin yhden naisen brändinä ja yrityksenä. ”Mun on parempi olla yksin, kun pomottaisin liikaa”, hän sanoo nauraen. ”Riittää että pärjään eli elätän itseni ja kissan. Tilaustöitä haluaisin kuitenkin lisää.” Entä jos Lyylidesign ei pärjääkään? ”Pakko mun olla luottavainen tulevaisuuden suhteen, tämä on niin kivaa! Pitää olla innovatiivinen ja pitkää pinnaakin tarvitaan. Jännittävää katsoa, mitä tuleman pitää”, seikkailunhaluinen tekstiiliartesaani pohtii. ”En olisi voinut vähän aikaa sitten edes kuvitella, että minulla olisi tämä oma yritys. Tällä hetkellä asiat ovat hyvin, minkään ei tarvitse muuttua. Olen niin onnellinen Lyylistä!” Sanna on saanut nähdä, miten haaveet yksi toisensa jälkeen toteutuvat, kun jaksaa odottaa ja pitää niitä elossa. ”Neljä vuotta puhuin Sakesta, sitten sain ystäviltäni tuparilahjaksi kissan. Sitten ajattelin tätä Manillaa, että olisi kiva päästä tänne, ja mä pääsin! Mitähän sitä seuraavaksi toivoisi? Vaikka miestä!” naureskelee tämä hauskuutta ja luovuutta pursuava yrittäjä. Pakko mun olla luottavainen tulevaisuuden suhteen, tämä on niin kivaa! UNELMAT TODEKSI Startti-stipendillä Samuelille hankittiin muun muassa seuransa Lauttakylän Lujan edustusasu.
KUN DOWN-POIKA Samuel Jalo muutti perheensä kanssa pääkaupunkiseudulta Huittisiin, Satakuntaan, vaihtuivat kotipaikan lisäksi myös harrastukset. Hän harrasti aiemmin seinäkiipeilyä ja uintia, mutta kiipeilyä ei Huittisissa ollut tarjolla. Uinti toki onnistui, mutta kehitysvammaisille suunnattua uintiryhmää ei löytynyt. Samuel meni veljensä perässä paikalliseen yleisurheiluseuraan Lauttakylän Lujaan. Sielläkään ei ollut hänelle omaa erityisryhmää harrastusryhmäksi, mutta seurassa sovellettiin: 15-vuotias Samuel pääsi ensin 9–10-vuotiaiden ryhmään, josta siirtyi viime syksynä 11–12-vuotiaiden ryhmään. ”Seuralla ei ollut kokemusta kehitysvammaisten kanssa toimimisessa, mutta he ovat ottaneet Samuelin mukavasti vastaan”, kertoo isä Jani Jalo. Treeneihin ja kisaamaan Viime kesänä Samuel ei päässyt vielä kilpailemaan, mutta syksylle löytyi jo kehitysvammaisille henkilöille suunnattuja yleisurheilukisoja. Samuel osallistui Junior Games -syyskisoihin Jyväskylässä ja parayleisurheilun SM-hallikisoihin Pajulahdessa. Ahkera harjoittelu on tuottanut tulosta, sillä SM-kilpailuista Samuel voitti kaksi kultaa ja yhden pronssin. Seuraavaksi tähtäimessä ovatkin jo down-urheilijoiden yleisurheilun Euroopan mestaruuskilpailut, jotka järjestetään Tampereella 24.–29. heinäkuuta 2019. ”Tavoitteenani on päästä EM-kisoihin, tehdä uusia ennätyksiä ja voittaa joskus maailmanmestaruus”, Samuel linjaa. Stipendillä lisätreeniä Yleisurheiluharrastus kattaa nimensä mukaisesti kaikki yleisurheilulajit, joten treenaaminen on monipuolista ja haastavaa. ”Suosikkilajejani ovat 100 metrin juoksu, koska sitä harjoittelen paljon, ja pituushyppy, koska siinä yritän tehdä uuden ennätyksen”, Samuel sanoo. Samuel sai viime kevään stipendihaussa Suomen Vammaisurheilu ja -liikunta VAU:n ja Tukilinja-säätiön yhdessä jakaman Startti-stipendin, joka tuli todella tarpeeseen. ”Olemme pystyneet ostamaan harjoitusvälineitä ja -vaatteita, muun muassa Lauttakylän Lujan edustusasun. Lisäksi olemme käyttäneet rahaa valmentautumiseen. Talven aikana olemme käyneet harjoittelemassa itsenäisesti Porin Karhuhallissa. Se on lähin sisäurheiluhalli esimerkiksi pituushypyn harjoitteluun”, kertoo Janiisä. Harrastuksena rapmusiikki Yleisurheilun lisäksi Samuel on löytänyt uudelta kotipaikkakunnaltaan jo muitakin harrastuksia. Hän käy teatterikerhossa, on mukana vapaapalokunnassa ja osallistuu eläinten hoitoon. Kesäisin hän hyppii innokkaasti trampoliinilla. Rakkain harrastus on kuitenkin musiikki. Samuel tekeekin jo ahkerasti omia rap-kappaleitaan. Tulevaisuudensuunnitelmiakin on mietittynä: ”Haluaisin saada kavereita. Aikuisena haluaisin olla laulaja tai eläintenhoitaja.” Startti-stipendi Tukilinja myöntää yhteistyössä vammaisliikuntajärjestö VAU ry:n kanssa apurahoja vammaisille liikunnan harrastajille. Samuel Jalo sai vuonna 2018 Startti-stipendin yleisurheiluun. Samuel innostui yleisurheilusta ja haaveilee maailmanmestaruudesta. Tukilinja auttoi nuorta miestä treenikuluissa. TEKSTI Lauri Jaakkola KUVAT Jani Jalo Samuel tähtää yleisurheilijaksi Tukilinja 3/2019 31 Hei! Odottakaa minua! Aina voi hetken huilata!
Tukipointti / Digimaailmassa Teksti: Kirsi Tuovinen / apurahat@tukilinja.fi Blogi: Tukipointti (www.tukilinja.fi) Kaikki ilmoitukset: www.tukilinja.fi/tukitori Uusi tabletti auttaa Almaa kouluhommissa! Apuraha tarpeeseen VÄHÄVARAISUUS ON keskeinen kriteeri Tukilinjan apurahojen myöntöperusteissa, ja siitä myös usein kysellään. Suuntaa-antavina tulorajoina käytämme apurahoja myönnettäessä Tilastokeskuksen pienituloisuuden rajoja, joihin vaikuttaa ruokakunnan koko. Syy vähävaraisuuteen liittyy usein toimintarajoitteeseen. Alaikäisten apurahan hakijoiden perheissä toinen vanhemmista on usein omaishoitajana tai osa-aikatyössä. Perheitä saattaa kuormittaa myös vanhempien työttömyys tai työkyvyttömyys. Hakijoiden joukossa on paljon yhden vanhemman perheitä, maahanmuuttajaperheitä ja monilapsisia perheitä. Toimintarajoitteisten opiskelijoiden voimavarat riittävät usein vain opiskeluun, joten he eivät jaksa käydä sen ohella töissä. HYVÄSTÄKIN KOULUTUKSESTA huolimatta vamma tai sairaus on monella apurahan hakijalla vaikeuttanut työn löytämistä, ja syytä on myös työnantajien asenteissa. Siksi he ovat pitkäaikaistyöttömiä tai työkyvyttömyyseläkkeellä. Jos työhistoriaa ei ole kertynyt, eläkettä saa verojen jälkeen vain noin 760 euroa kuussa. Ansiosidonnainen työkyvyttömyyseläkekin jää pieneksi, jos eläkkeelle joutuu jäämään kesken työuran. Jotkut pitkään sairastaneet hakijat ovat saaneet enimmäismäärän sairauspäivärahaa, mutta heille ei ole myönnetty työkyvyttömyyseläkettä. Työkyky ei silti riitä avoimille työmarkkinoille. Emme voi ratkaista vähävaraisuutta tai yhteiskunnan tukimuotojen aukkoja, mutta tärkeän toiveen tai unelman saavuttamisessa voimme usein auttaa. APURAHALLA ON monesti ollut ratkaiseva merkitys, kun tuen saajat ovat edistyneet opiskeluun, työllistymiseen tai harrastamiseen liittyvissä päämäärissään. Näin he itse kertovat: ”Tietokone on opinnoissa välttämätön. Ilman tukea en olisi pystynyt hankkimaan sitä ja opinnot olisivat käytännössä pysähtyneet täysin.” ”Mahdollistanut lainattoman yrittämisen aloituksen sekä jatkon tarvikehankintojen kohdalla. Lainattomuus on ollut ratkaisevan tärkeää yritykseni toiminnassa, kun laskutukseni ei ole aivan riittävää tarpeeksi suuriin tuloihin... Olisi ollut mahdotonta ottaa lainaa hankintoihin, vaikka olivat yritykselle täysin välttämättömiä, sillä en olisi pystynyt maksamaan lainoja takaisin.” ”Pääsin ulkomaille harjoitteluun, joka on ollut minulle suuri toive koko elämäni aikana. Pelkäsin kuitenkin etten sairauden takia pystyisi liikkumaan itsenäisesti ulkomailla. Tukilinjan tuen takia pystyin toteuttamaan tämän unelman, ja samalla suoriutumaan koulutehtävistä ulkomailla ollessani.” ”Paralympiatason urheilijana eläkerahoilla eläminen on raskasta. Joudun joka päivä miettimään raha-asioita, etsimään yhteistyökumppaneita ja elämään kädestä suuhun. Tuki helpotti tavoitteeseeni pääsyä, kun arkeen mahtui stressittömiäkin päiviä. Pystyi siis hetken keskittyä vain olennaiseen eli itse treenaamiseen.” (Tuensaajien kyselytutkimus, 2016.) 32 Tukilinja 3/2019 MARKKINOINTIA PIENYRITYKSILLE Tmi Coltrane auttaa, kun haluat sinun näköistäsi markkinointia. Varaa ilmainen Skype-konsultaatio! TUOTTEET: Ideointi, sparraus, visuaalisen ilmeen luominen, piristys ja toteutus kotisivuista printtiin, e-materiaaliin ja visuaalisuuden e-kursseihin. Sopuhintainen aloituspaketti ja kuukausipaketti jatkuviin tarpeisiin. NETTISIVUT: www.puhtiamarkkinointiin.fi FACEBOOK: Puhtia markkinointiin – Tmi Coltrane, pienyrittäjän mainostoimisto OTA YHTEYS: palvelu@puhtiamarkkinointiin.fi tai p. 045 633 4839. PAINOTUOTTEET JA NETTISIVUT TS-Grafi muuttaa ajatuksesi näkyviksi. Suunnittelemme ja toteutamme painotuotteita ja WordPress-pojaisia internetsivuja, tarvittessa otamme myös haluamasi kuvat. TUOTTEET: Esim. kalenterit, juhlaohjelmat, yritysesitteet, julisteet, kirjekuoret, onnittelu-, kutsu-,käyntija joulukortit, tarrat, lehdet, kirjat. YHTEYSTIEDOT: P. 040 861 8046, tuomas.saloma@tsgrafi.fi, Maadentie 53, 27100 Eurajoki, NETTISIVUT: www.ts-grafi.fi
Tukilinja 3/2019 33 KIRJAVINKKI Miten muusikko Astrid Swan kohtasi elämän rajallisuuden sekä kertomuksia miehistä ja naisista. MONINAISUUTTA SISARUUSHUOLIA KUOLEMA VIERELLÄ HULPPEITA JÄBIÄ VUORISTORADALLA ASTRID SWAN: VIIMEINEN KIRJANI Kirjoituksia elämästä. Elämäkerta. Nemo 2019. 288 s. Astrid Swan on yksi Suomen tunnetuimpia muusikoita. Hän on kertonut julkisuudessa myös parantumattomasta rintasyövästään. Omaelämäkerrallinen kirja ei kuitenkaan käsittele pelkästään sairastumista, vaan siinä käydään varsin seikkaperäisesti läpi kirjoittajan elämää, lapsuuden traumoja, vaikeita suhteita omiin vanhempiin, taiteilijuutta, rakastumista ja äitiyttä. Katsomalla mennyttä koetetaan jättää jälkipolville jotain muisteltavaa ja ymmärtää samalla omaa kuolevaisuutta. Vasta teoksen loppupuoli on sairastumisen ja siihen liittyvien tunteiden kuvausta sekä surutyötä. Syöpä, joka löydettiin ensimmäisen kerran, kun Astrid Swan oli kolmekymppinen pienen lapsen äiti, on jo kertaalleen uusiutunut eikä ole enää koskaan kokonaan poistumassa. Kirja onkin tärkeä kuvaus siitä, ettei pitkäaikainen sairaus tarkoita elämän välitöntä loppumista. Mitkään kannustuspuheet eivät poista syöpää, mutta senkin kanssa voi nauttia elämän hyvistä hetkistä. Sanni Purhonen SINUA ON PETETTY Maria Ohisalo ja Arno Kotro (toim): Sinua on petetty – Kirjoituksia sukupuolten tasa-arvosta. Artikkelikokoelma. Like 2019. 204 s. Maria Ohisalon ja Arno Kotron toimittama tekstikokoelma Sinua on petetty – Kirjoituksia sukupuolten tasa-arvosta tarkastelee suomalaista tasa-arvoa ja sen puutteita monista eri näkökulmista. Kirjoittajina on näkyvä ja usein kriittinen joukko kotimaisia vaikuttajia Koko Hubarasta Saara Särmään ja Anna Moringista Nasima Razmyariin. Ilahduttavasti vammaisnäkemystäkään ei tällä kertaa tyystin unohdeta. Jenni-Juulia Wallinheimo-Heimonen nimittäin havainnollistaa kattavassa artikkelissaan Paranna maailmaa, älä ihmistä moniperustaisen syrjinnän ongelmia. Tasa-arvokeskustelu laahaa vammaisten naisten kohdalla auttamattomasti jäljessä, sillä ihmisyyden tunnustaminen ja sen edellyttämät perusasiat – alkaen esteettömyydestä tai saavutettavuudesta – eivät vielä ole kunnossa. Toisaalta, tällaisten kirjoitusten julkaiseminen on yksi esimerkki kehityksestä, jossa myös vammaisten naisasialiike toivottavasti pysyy mukana ja muokkautuu näin entistä monipuolisemmaksi. Sanni Purhonen SANKARITARINOITA POJILLE Henkilökuvakokoelma. Into-kustannus 2019. 192 s. Pojilta ei sankarin malleja puutu, mutta ihannoidun huippusuorituksen vivahteikkuus kaipaa varmaan pojillakin päivittämistä. Perinnesankaruuden yrmeää kuvaa voisi jo laajentaa oppimalla ihailemaan toisissamme sisäistä voimaa olla oma itsensä silloinkin, kun ei ole samanlainen kuin muut. Yhteiskuntakin kaipaa kehittyäkseen uusia tuulia. Sankaritarinoita pojille vastaa vähän kankeasti tähän päivityshaasteeseen. Vaihtoehtovaikuttajia esitellään kosmologi Syksy Räsäsestä somalitaustaiseen malliin Zakarie Aliin. On sukupuoli-identiteettiä laajentavia miehiä Cristal Snowsta tubettaja Tuure Boeliukseen. Vammaisetkin ovat hyvin edustettuja: poliitikko Kalle Könkkölä, räppäri Signmark ja vammaiset urheilijat Leo-Pekka Tähti ja Pekka Hyysalo. Mukaan on kuitenkin otettu myös päälleliimatun oloisia, ei-ajankohtaisia perinnesankareita. Olisiko kannattanut keskittyä nykyaikaan? Silti – oikeaan suuntaan tässä ollaan menossa, joten toimii lahjakirjana lapselle. Iris Tenhunen ARJA MÄKINEN: SAIRAS SISKO JA VAIETTU VELI Vertaisopas erityisen sisaruuden kohtaamiseen. Vastapaino, 2019. 207 s. Erityisperheiden terveiden sisarusten tilanne voi olla haasteellinen eikä tilanne aikuistuessa muutu. Hoivavastuu kun saattaa siirtyä sisaruksille eivätkä näkemykset aina käy yksiin. Uraauurtavassa opaskirjassa keskitytään perhedynamiikkaan erityisperheen eri ikävaiheissa. Sitä voi käyttää vaikkapa keskustelunavaajana. Jos kirjasta jotain oppii niin sen, että tunteita ja ajatuksia on jatkuvasti tarpeen tuulettaa ja vastuun taakkaakin jakaa. Iris Tenhunen VIISAS MIELI Opas tunnesäätelyn vaikeuksista kärsiville. Duodecim, 2019. 318 s. Hyvä tunnesäätelytaito edellyttää tilanteen hyväksymistä, kykyä ottaa siitä etäisyyttä ja kykyä työstää sen ongelmia. Ylikuormittumisen välttää, kun ei piilottele niitä. Viisas mieli ohjaa käsittelemään tunnereaktioita dialektisen käyttäytymisterapian mukaisesti reaktioketjuna, johon voi ja tulee vaikuttaa. Mukana on paljon konkreettisia harjoituksia ja neuvoja, kuten tunteelle vastakkaisen toiminnan käyttäminen tai miellyttäviin kokemuksiin hakeutuminen. Iris Tenhunen Toimituksen valinta
X-Men ja Leijonakuningas rymistelevät uusin voimin valkokankaalle Kassamagneettien kesä 34 Tukilinja 3/2019 LEFFAFRIIKKI / TEKSTI Sanni Purhonen ELOKUVATEATTERIT TV-ELOKUVAT NETTIELOKUVAT FESTIVAALIT MAMI 31.5. Teattereihin on jo saapunut Tate Taylorin viihdyttävä trilleri. Sue Ann (Oscar-voittaja Octavia Spencer) asuu pikkukaupungissa omissa oloissaan. Eräänä päivänä juuri seudulle muuttanut Maggie ( Diana Silvers) pyytää häntä hakemaan juomia itselleen ja kavereilleen. Jonkin ajan kuluttua tämän Mamin vieraanvaraisuus alkaa muistuttaa pakkomiellettä. X-MEN: DARK PHOENIX 7.6. X-Menit, joiden joukossa on lukuisia eri tavoin vammaisia hahmoja, kohtaavat voimakkaimman vihollisensa omiensa joukosta. Jean Grey ( Sophie Turner) on vähällä kuolla, kun saa osuman oudosta, kosmisesta voimasta. Hän palaa kotiin paljon aiempaa voimakkaampana, mutta vapauttaa voimansa tavoilla, joita ei itse hallitse. Ohjauksesta vastaa Simon Kinberg. LEIJONAKUNINGAS 17.7. Kesän varmimmassa Disneyn hitissä nähdään ohjaaja Jon Favreaun uusi, fotorealistisesti tietokoneanimoitu versio elokuvasta Leijonakuningas. Tuttu tarina vie Afrikan savannille, missä tuleva kuningas on juuri syntynyt. Simba ihailee isäänsä kuningas Mufasaa. Yksi lastenelokuvien ikonisimmista roistoista, syrjäytetty, arpinen kruununperijä Scar (äänenä tällä kertaa Chiwetel Ejiofor), punoo kuitenkin omia juoniaan. GODSEND 5.6. Nick Hammin trilleri (USA 2004) käynnistyy, kun Paul ( Greg Kinnear) ja Jessie ( Rebecca Romijn-Stamos) menettävät kahdeksanvuotiaan poikansa onnettomuudessa. Geeniteknologian johtava asiantuntija ( Robert De Niro) väläyttää sureville vanhemmille mahdollisuutta palauttaa tilanne ennalleen salaisen kloonioperaation avulla. Hero. KAUNOTAR JA HIRVIÖ 9.6. Disneyn vertauskuvallinen animaatiomusikaali sai uuden tulkinnan Bill Condonin näytelmäelokuvana (Beauty and the Beast 2017). Belle-tyttö ( Emma Watson) saapuu salaperäiseen linnaan, jonka isäntä on kirouksen seurauksena joutunut kammottavan hirviön ( Dan Stevens) hahmoon. Nelonen. TOHTORI JERRY JA MR. HYDE 13.6. Jerry Lewisin kuuluisimpiin ohjauksiin lukeutuva komedia kemististä, jonka uusi eliksiiri tekee ujosta keksijänörtistä sulavan yökerhojen hurmurin Buddy Loven – mutta vain väliaikaisesti. Pääosissa Lewis ja Stella Stevens. (The Nutty Professor, USA 1963) Teema Fem. THE PERFECTION Musiikin ihmelapsen ( Allison Williams) mieli järkkyy, ja pian hän etsii käsiinsä entisen koulunsa uuden tähtioppilaan ( Logan Browning) – kohtalokkain seurauksin. Festivaaleilla kohauttaneen kauhuelokuvan on ohjannut Richard Shepard. Netflix. DEADWOOD Täyspitkä Deadwood-leffa jatkaa David Milchin luoman samanimisen HBO:n tv-sarjan tarinaa. Milch vastaa elokuvan käsikirjoituksesta ja ohjaajana toimii Daniel Minahan. Tutut, elämän kolhimat hahmot tapaavat kymmenen vuoden jälkeen juhlistaessaan Etelä-Dakotaa, joka on saavuttanut osavaltion aseman. Mukana porukassa tietysti Al Swearengen ( Ian McShane) ja tämän CP-vammainen kasvattisisar Jewel (cp-vammainen näyttelijä Geri Jewell). HBO. Sodankylän 34. elokuvajuhlien ( 12.–16.6.2019) mykkäelokuvakonsertit herättelee henkiin brittiläinen pianovirtuoosi Stephen Horne. Lauantai-illan mykkäelokuva on Fridrich Ermlerin Imperiumin jätteet (Fragment of an Empire, 1929). Neuvostoklassikko kertoo muistinsa menettäneestä miehestä, joka palaa sotien ja vallankumouksen jälkeen rintamalta ihmettelemään kymmenessä vuodessa täysin muuttunutta Leningradia. Toimituksen valinta
Välinevinkki Apuväline: Kuuman lautasen turvakahva Edustaja: Useita Hinta: Alle 10 euroa TEKSTI JA KUVA: Clas von Bell Lautaselle turvakahva MIKROAALTOUUNI KUULUU nykyään jokaiseen keittiöön. Käytössä on yksi merkittävä ongelma: lautanen saattaa mikrossa muuttua todella kuumaksi. Sitä on hankala saada edes ulos uunista, saatikka siirrettyä ruokapöytään. ONNEKSI TARJOLLA on kätevä apuväline, joka helpottaa merkittävästi kuuman lautasen siirtelyä. Kuuman lautasen turvakahva on yksinkertainen ja helppokäyttöinen. Kokeilimme kahvaa sekä matalan että syvän lautasen kanssa, ja se toimii hyvin myös kulhomaiseen lautaseen tarttuessa. TURVAKAHVAN KÄYTTÖ on helppoa: Se otetaan käteen ja asetetaan lautasen reunaan niin, että lautanen nousee kevyesti ja sormia polttamatta pois mikroaaltouunista. Kahva asetetaan lautasen reunaan laittamalla kahvan yläosa reunan yläpuolelle, minkä jälkeen kahvan kädensijaa lasketaan rauhallisesti alaspäin niin, että toiset kaksi palloa asettuvat lautasen reunan alapuolelle. Sen jälkeen tartutaan kiinni kahvasta aivan kuin nostaisi paistinpannua, ja lautanen nousee mukana. Kahva irtoaa lautasesta nostamalla kahvan kädensijaa kevyesti. Lähetä vinkkejä toimivista apuvälineistä osoitteeseen: valinevinkki@tekstiviestit.fi Tukilinja 3/2019 35 RUUDUSSA / TEKSTI Iris Tenhunen SPECIAL NETFLIX 8-osaisessa, omaelämäkerralliseen teokseen perustuvassa sarjassa päähenkilö Ryan O´Connell esittää itseään. Lievästi cp-vammainen, kirjoittajaksi tähtäävä nuori homomies Ryan murtautuu ulos eristyneestä elämästään ja alkaa tavoitella unelmiaan. PATRICK MELROSE YLE TEEMA/AREENA, 5.6. Benedict Cumberbatch loistaa uudessa, Edward St. Aubynin romaaneihin pohjautuvassa sarjassa, joka kertoo lapsena henkisesti ja seksuaalisesti pahoinpidellyn, yläluokkaisen nuoren miehen raivoisasta selviytymiskamppailusta päihdekierteessä. ON TOUR WITH ASPERGER’S ARE US HBO 6-osaisessa amerikkalaisessa dokumenttisarjassa seurataan ensimmäistä autismikirjoon kuuluvaa komediaryhmää kuusiviikkoisella kiertueella. Nelihenkinen ryhmä joutuu räjähdyksen partaalla olevassa matkailuautossa kovalle koetukselle. ELOONJÄÄNEET YLE FEM /AREENA, 4.6. Norjalaisen tv-sarjan 3. kauden neljässä jaksossa tutustutaan ihmisiin, jotka ovat selviytyneet vammauttavasta onnettomuudesta tai kriisistä ja jatkaneet elämäänsä. Jaksojen taustalla on läheisen itsemurha, terrori-iskusta selviäminen, sydämensiirto ja lähisuhdeväkivallan seuraukset. SAFARI TV2, 5.5. Pikku Kakkosen Safari on animaatiosarja, joka kertoo erilaisuudesta eläinhahmojen kautta. Päähenkilönä on seepraraidallinen norsunpoikanen Sampo, joka seikkailee Kilimanjaron juurella yhtä erikoisen väristen ystäviensä kanssa. Eroavaisuudet eivät ole sarjassa vain jotain, mitä tulee sietää, vaan niistä voi myös iloita. PYSY NUORENA TV1, 3.7. Kuinka elää terveempänä ja pidempään? Keho vanhenee koko ajan, mutta voiko sisäelimien vanhenemista hidastaa omalla toiminnallaan? 3-osaisessa, englantilaisessa dokumenttisarjassa Prisma: Pysy nuorena tutkijat seuraavat vapaaehtoisia ihmiskokeessa kolmen kuukauden ajan. Toimituksen valinta
LUKIJAFOORUMI / KIRJEET JA KUVAT VOI LÄHETTÄÄ OSOITTEESEEN: Tukilinja/Lukijafoorumi, Pasilanraitio 5, 00240 Helsinki tai toimitus@tukilinja.fi PIENYRITTÄJÄ KIITTÄÄ Kaunis KIITOS Tukilinjalle ja sen tilaajille. Minulle mahdollistui tilaisuus saada teidän toiminnan ansiosta uusi kannettava tietokone. Sen ansiosta saan jatkossa hoidettua pankkiasioinnit, verottajan asioinnit sekä yhteyksien pidon ystävien kanssa. Kiitollinen T. Seppänen TUKILINJA-SÄÄTIÖLLE Lämpimästi kiittäen tietokoneesta ja monitoimikoneesta. Tämä lahjoitus parantaa minun elämänlaatuani. Terveisin Ritva Määttä-Piipponen KIITOS APURAHASTA Raha mahdollisti hankkimaan uuden tietokoneen. Vanha koneeni oli hidas avaaamaan tietokoneen, koska apuvälineet ei meinaa lähteä pyörimään. Uudessa koneessa riittää virtaa pyörittämään Suuntextin ja Puhesyntetisaattorin. Muutenkin uusi kone toimii varmemmin eikä hidastele, kuten aikaisemmin. Terveisin TJ TWITTER TWIITTI Kuvia myyntiin Tukilinjan apurahan myöntäminen vaikutti elämääni siten, että pystyin hankkimaan työvälineitä, aloittamaan ja jatkamaan harrastustani piirtämisen ja maalauksen parissa ja laajentaa tekemistäni kuvataideja painotuotealalle. Nyt saan myös mahdollisuuden aloittaa myymään tekemistäni töistä alkuperäisiä ja kopioita ihmisille, jotka kiinnostuvat töistäni. Minulla on suunnitelmissa pitää jossain vaiheessa lähitulevaisuudessa saamillani työvälineillä tekemilläni kuvataidetöilläni taidenäyttely. Aion tehdä ja suunnitella tulevaisuudessa painotuotteita, maalauksia ja piirrustuksia, joihon aiempi koulutukseni antaa myöten. Kuva-artesaani Helena lähetti tekemänsä Mind Mapin eli miellekartan toiveistaan. Helena sai Tukilinjalta tietokoneen kirjoittamisen ja osallistumisen tueksi. 36 Tukilinja 3/2019 Koulun penkille Kiitos Tukilinja! Elämäni oli ennen koulua totaalisen jumissa. Istuin sohvalla ja pelasin. Minä todella tarvitsin tätä! Nyt olen perustanut muiden samaa peliä pelaavien kanssa yhdistyksen, joka järjestää turnauksia, harjoituksia yms. toimintaa e-sports–kentällä. Olen aloittanut liikunnan harrastamista ja saanut järkeä + toimintakykyä elämääni. Vielä en tiedä, mitä tästä tiestä tulostuu lopulta, mutta tiedän, että kykenen asioihin ja kykenen tekemään elämälläni jotain hyvää myös muille. ? Kiitos, että mahdollistatte tätä matkaa minulle! Ystävällisesti Helena Elämäni oli ennen koulua totaalisen jumissa.
MIELIPIDEKYSELY KYSYMYS Uuden hallituksen tärkein tehtävä vammaisasioiden hoidossa on... NÄIN VASTATTIIN 1. Lopettaa elinikäisten vammaispalvelujen jatkuva hintakilpailutus. 38% 2. Perustaa vammaisasiavaltuutetun virka parantamaan oikeusturvaa. 23% 3. Tarjota osatyökykyisille yhden luukun työllistymispalvelut. 23% 4. Viedä loppuun vammaislainsäädännön kokonaisuudistus. 15% Mielipidekysely tehtiin Tukilinjan nettisivuilla toukokuussa. BLOGIPOIMURI ”Vaikka digitalisaatio ja robotiikka valtaavat maailmaa, toivon että henkilökohtaisen avun järjestelmään ne eivät koskaan ulotu.” Blogilinjalla Taru, 5.5.2019 (www.tukilinja.fi) OIKAISU Tukilinja 2 2019 Kirjapalstalla Leealaura Leskelän etunimi oli kirjoitettu väärin ja teoksen nimenä oli virheellisesti Selkoviestinnän suuntaviivat. Oikea nimi on Selkokieli – Saavutettavan kielen opas. Pahoittelemme virheitä. FACEBOOK-POSTAUS INSTAGRAM-POSTAUS Piano mielenterveyskuntoutujalle! Hei, tukilinjalaiset, kiitos sähköpianosta ja kuulokkeista. Opettelen käyttämään pianoa kotisävellystöissäni näin aluksi kitaran ohella. Hankin pianotunteja jatkossa, soitin tulee olemaan kovassa käytössä ja kodissani kunniapaikalla! Kitaran avulla tehtyjä satoja lauluja en ole osannut tehdä genreihin, joten tahtilajit muuttuvat soiton aikana. Bändimme rumpali ei siksi ole voinut soittaa niitä kanssani. Pianon avulla olen alkanut säveltää niitäkin uusiksi. Juha Rajander, Helsinki Juha Rajander sävelsi Tukilinjalle laulun. Se löytyy kokonaisuudessaan Tukilinjan nettisivujen blogista Lukijafoorumi. Taidetarvikkeet ilahduttivat Hyvä Tukilinja-säätiö. Haluan sanoa näin kirjeen välityksellä lämpimät kiitokset Tukilinja-säätiön väelle saamastani apurahasta taidetarvikkeisiin, jotka mahdollistavat monipuolisesti erilaisen piirtämisen ja maalaamisen. En oikein näin sanoin osaa ilmaista, kuinka kiitollinen oikein olen. Tämä on todella ihanaa, kun sain näin apurahan turvin ostettua kaikki nämä maalauspohjat, paperit ja värit. Ilman apurahaa minulla ei olisi ollut siihen mahdollisuutta. Kaikesta, mitä sain ostettua apurahan turvin, on minulle iloa elämääni pitkäksi aikaa. Kiitos Teille kaikille. Rita Uramo, Vaasa Tukilinja 3/2019 37 Soitin tulee olemaan kovassa käytössä ja kodissani kunniapaikalla!
BLOGILINJALLA / Elina Ino Haaveina työ ja oma perhe OLEN ELINA INO , 28-vuotias, ja asun Helsingissä. Minulla on cp-vamma, jonka takia kommunikoin apuvälineen avulla ja istun pyörätuolissa. Opiskelen tällä hetkellä ammattiopisto Keudassa Keravalla nuoriso ja yhteisöohjaajaksi. En vielä ole varma, mitä haluan tehdä, kun valmistun. Haluaisin työskennellä vammaisten nuorten parissa ja rohkaista heitä menemään muiden nuorten joukkoon ja enemmän näkyviin yhteiskunnassa, koska sillä tavalla voi vähentää ennakkoluuloja. Toisaalta taas haluaisin työskennellä vammattomien nuorten parissa, koska sillä tavoin voi myös vähentää ennakkoluuloja vammaisia ja erilaisuutta kohtaan. Nuoret voivat olla epävarmoja itsestään, ehkä voisin antaa heille rohkeutta olla omia itsejään, kun he huomaavat, etten anna vammaisuuteni estää minua elämästä. VÄLILLÄ MINUA NOLOTTAA sanoa haaveitani ääneen, koska tuntuu, että haaveilen asioista, jotka ovat useimmille vammattomille itsestäänselvyyksiä. Vammaisten ihmisten perheen perustaminen on vieläkin niin iso tabu Suomessa, että jännitän, saanko saarnat kuinka vammaisena ei pitäisi ryhtyä vanhemmaksi. Tärkeintä kuitenkin on, että itse tietää mihin pystyy etenkin avustajan auttamana. Tulevaisuuden näkyminä minulla on ensimmäisenä muutto pois HOAS-asunnosta, joka on liikuntavammaisille suunnattua tuettua asumista. Olen pitkään halunnut muuttaa, koska olen asunut HOAS-asunnossa yli kymmenen vuotta ja olisi kiva päättää omasta elämästäni, että milloin huvittaa mennä suihkuun tai käydä kaupassa. Puhevammani vie minulta aikaa ja energiaa. Olisi helpottavaa, jos ei tarvitsisi selittää alusta asti joka kerta, mitä pitää tehdä, ja säästyisi enemmän energiaa kodin ulkopuolelle. Toinen haave on koira. Minulla on ollut avustajakoira, joka ikävä kyllä kuoli kohta kaksi vuotta sitten. Minulle piti tulla uusi avustajakoira, mutta se sai paniikin, kun oli meteliä, joten ei siitä ollut minulle avustajakoiraksi. Kun Jopo vielä eli ajattelin, että haluaisin kokeilla kouluttaa itse koiran. Tietenkin tarvitsen siihen paljon apua ja tukea. Ei minua haittaa, vaikka siitä ei tulisikaan avustajakoiraa, mutta haluan kuitenkin yrittää ja otan sitten rennosti, jos tulee pelkkä kotikoira. KERROIN AIKAISEMMIN vähän työhaaveista, mutta on minulla kolmaskin haave. Nimittäin jatkaa opintoja ammattikorkeakoulun puolelle lukemaan sosionomiksi. Toivon myös, että vielä jonain päivänä saan lapsia, mutta ei voi ikinä tietää, jos en saakaan. Olen nyt tapaillut yhtä Ihanaa miestä yli vuoden ajan. Minua aina ärsyttää, kun jotkut kysyvät, että kun olemme tapailleet jo vuoden, ettekö seurustele. Miksi kaikki pitää määritellä? Minulle riittää, että on hyvä olla hänen kanssaan ja että ensimmäisen kerran tunnen saavani sitä läheisyyttä ja hellyyttä, mitä olen aina haaveillut, mutta tyytynyt vähempään. Se mies on poikkeus sääntööni ja hän on myös liian vammaton minun makuuni, mutta annan itselleni anteeksi tämän kerran. Toivottavasti pidätte minun blogikirjoituksistani Tukilinjan nettisivuilla. Elina Kirjoitan Elinan silmin -blogia elämästäni ja vammaisuudestani sekä erilaisista kohtaamisista ihmisten kanssa. Haluan blogin kautta rohkaista juuri niitä vammaisia, jotka syystä tai toisesta eivät lähde ulos. Haluan myös herättää ajatuksia ihmisissä esimerkiksi kertomalla kokemuksistani. PERHEESEENI KUULUVAT äiti, isä, velipuoli ja isosisko sekä hänen poikansa. Pienenä tyttönä olin tarmokas ja positiivinen ja minulla oli kova tahto. Ne piirteet ovat vieläkin säilyneet. Peruskoulun kävin Ruskeasuon koulussa, missä oli hyviä ja huonoja puolia. Hyvää oli ainakin se, että minulla riitti ystäviä, jotka olivat eri-ikäisiä. Huonon puolen huomasin lukiossa, kun kertasimme sellaisia yläasteen opintoja, joista en ollut koskaan kuullutkaan. Lapsena ja teininä unelmoin poikaystävästä ja läheisyydestä. Nuorena olin kova ihastumaan vammattomiin miehiin, mutta kaikki jotka kiinnostivat minua, antoivat minulle vain rukkaset. Myöhemmin, vaikka minulla oli ollut poikaystäviä, joilla oli hyvin lieviä vammoja, aloin kuitenkin selittää itselleni, että ihmiset haluavat vain elää helppoa elämää ilman, että tarvitsee koko ajan miettiä, pääseekö pyörätuolilla ravintolaan. Tai ettei voi tehdä yhdessä äkkilähtöjä matkalle, koska minun pitää järjestää avustajat etukäteen. Välillä minua nolottaa sanoa haaveitani ääneen, koska tuntuu, että haaveilen sellaisista asioista, jotka ovat useimmille vammattomille itsestäänselvyyksiä. Kuka? Elina Ino, 28, Helsinki. Toimintarajoite Cp-vamma, käyttää pyörätuolia ja kommunikoinnin apuvälinettä. Toimenkuva Opiskelija. Bloggaa Tukilinjan Blogilinjalla kesä–heinäkuussa (www.tukilinja.fi).
MYÖNNETTYJÄ APURAHOJA helmikuussa ja maaliskuussa 2019 Tukilinja 3/2019 39 HELMIKUU 2019 P.E., LAHTI Kannettava tietokone ja Erilaisten oppijoiden liiton Pelit-opas 10-vuotiaalle koululaiselle, jolla on toimintakyvyn rajoitteita. Hän tarvitsee tietokonetta koulunkäynnin ja yhteydenpidon tueksi. ÄHTÄRIN SISUPUSSIT RY, ÄHTÄRI Apuraha omavastuuosuuksien pienentämiseen kehitysvammaisten tukiyhdistyksen 15 jäsenelle ulkomaanmatkan kuluihin. Yhdistys järjestää jäsenistölleen ulkomaanmatkan, joka mahdollistaa monelle heistä matkustamisen ensimmäistä kertaa. Mukaan lähtee vapaaehtoisia avustajia, jotka maksavat itse matkansa. Matkaa rahoitetaan mm. hyväntekeväisyyskonserteilla, vapaaehtoistyöllä ja yrityslahjoituksilla toteutetulla isänpäivälounaalla. I.L., SATAKUNTA Tablettitietokone ja näppäimistöllinen suojakuori 16-vuotiaalle näkövammaiselle lukiolaiselle. Hän tarvitsee tablettia opiskelun välineeksi eikä hänen ole mahdollista saada sitä Kelan ammatillisena kuntoutuksena. K.J., HELSINKI Kitaravahvistin kuntoutujalle, jolle musiikki on pitkäaikainen harrastus. P.I., PORI Kannettava tietokone, monitoimilaite ja maalausteline kuntoutujalle, joka harrastaa kuvataiteita ammattimaisesti. Hän valmistelee uutta näyttelyä, johon liittyvään yhteydenpitoon tietokone on tärkeä väline. F.T., KAARINA Polkupyörä kuntoutujalle, jolla on myös liikkumisen rajoitteita. Hän tarvitsee polkupyörää työja asiointimatkoihin. L.N., HELSINKI Järjestelmäkamera kuntoutujalle, jonka toimintakykyä valokuvausharrastus edistää. J.H., KUOPIO Kannettava tietokone 12-vuotiaalle koululaiselle, jolla on tarkkaavuuden ja keskittymisen rajoitteita. Hän tarvitsee tietokonetta läksyjen tekemiseen. S.Y., VANTAA Kannettava tietokone ja Erilaisten oppijoiden liiton Pelit-opas 7-vuotiaalle koululaiselle, jolla on tarkkaavuuden rajoitteita. Hän tarvitsee tietokonetta kotona tapahtuvan oppimisen välineeksi. M.L., MIKKELI Apuraha liikuntaja soittoharrastuksen maksuihin kuntoutujalle, jolla on monia toimintakyvyn rajoitteita. Liikuntaharrastus ja soittaminen ovat hänelle pitkäaikaisia, kuntouttavia harrastuksia. T.T., LOHJA Sähkökitara kuntoutujalle, joka soittaa aktiivisesti kahdessa bändissä. Hän harrastaa myös musiikin säveltämistä ja sanoittamista. L.A., LIESJÄRVI Kulkuvälineapuraha kuntoutujalle, jolla on toimintakyvyn rajoitteita. Hänen asuinalueellaan ei ole julkista liikennettä, joten auton käyttö mahdollistaa käynnit työkokeilussa. Apurahan saajan tavoitteena on palata työelämään. K.H., PORVOO Osa-apuraha kolmipyöräisen polkupyörän hankintaan henkilölle, jolla on liikkumisen rajoitteita. Hänen ei ole mahdollista saada pyörää paikallisesta apuvälinelainaamosta eikä sairaanhoitopiiristä lääkinnällisen kuntoutuksen apuvälineenä. Kunnan vammaispalvelu ei tue hankintaa. NÄKÖVAMMAISET KULTTUURIN YSTÄVÄT NÄKY RY, HELSINKI Apuraha 30 näkövammaisen jäsenen kevätretken omavastuuosuuksien pienentämiseen. E.R., PIRKANMAA Apuraha liikuntaharrastusten kuluihin henkilölle, jolla on toimintakyvyn rajoitteita. Liikunta edistää hänen toimintakykyään. L.M., NUMMI Kannettava tietokone, tulostin ja porakone kuntoutujalle, joka harrastaa käsitöiden tekemistä. Tietokonetta hän tarvitsee asiointiin ja yhteydenpitoon. M.E., JOENSUU Sähköpiano 21-vuotiaalle kuntoutujalle, jolla on tarkkaavuuden rajoitteita. Musiikki on hänelle kuntouttava harrastus. J.V., PALOKKA Kannettava tietokone, tulostin ja graafinen laskin lukio-opintoja suorittavalle 23-vuotiaalle kuntoutujalle. RAAHEN PSYYKE RY, RAAHE Apuraha yhdistyksen sählykerhon turnausmatkaan Tampereelle. Kerho osallistuu Mielenterveyden keskusliiton vuosittain järjestämään valtakunnalliseen turnaukseen. Matkalle lähtee myös yhdistyksen jäseniä kannustusjoukoksi. S.E., JOENSUU Kannettava tietokone ja apuraha liikuntaharrastukseen 21-vuotiaalle kuntoutujalle, joka opiskelee lukiossa. Liikunta edistää hänen toimintakykyään. K.A., KERAVA Apuraha taidetarvikkeisiin ja tietokoneeseen kuntoutujalle, joka on koulutukseltaan kuva-artesaani. Tavoitteena on tehdä omalla alalla osa-aikatyötä. N.A., KUOPIO Kannettava tietokone ja järjestelmäkamera 14-vuotiaalle koululaiselle, jolla on vuorovaikutuksen haasteita. Hän harrastaa valokuvausta ja tavoitteena on kehittyä harrastuksessa ammattimaiselle tasolle. P.P., SEINÄJOKI Osa-apuraha omakustanteisiin valokuva-alan opintoihin kuntoutujalle, jonka tarkoituksena on järjestää valokuva-alan koulutuksia vertaisryhmissä. S.K., HELSINKI Kannettava tietokone 26-vuotiaalle yliopisto-opiskelijalle. Hän tarvitsee tietokonetta pro gradu -tutkielman kirjoittamiseen ja sivuaineopintoihinsa. K.I., OULU Tietokone, älypuhelin ja leipomisvälineet kuulovammaiselle henkilölle, joka toimii kevytyrittäjänä ja tekee tilauksesta kakkuja ja kakunkoristeita. Kunnan vammaispalvelu ei tue tietokoneen ja puhelimen hankintaa. L.O., ESPOO Tietokone ja ulkoinen kovalevy henkilölle, joka käyttää pyörätuolia. Hän tekee freelance-toimittajan työtä ja opiskelee yrittäjän ammattitutkintoa.
Tukilinja-lehden tuotolla jaettiin vuonna 2018 apurahoja ja apuvälineitä noin 707 000 euron arvosta eli noin 59 000 euroa/kk. Apurahoja voivat hakea kaikki vamman tai pitkäaikaissairauden vuoksi toimintarajoitteiset henkilöt sekä heitä tukevat pienimuotoiset hankkeet. Tuki on tarveharkintaista ja sillä pyritään ehkäisemään syrjäytymistä. MYÖNNETTYJÄ APURAHOJA 40 Tukilinja 3/2019 A.H., TURKU Kannettava tietokone lähihoitaja-opiskelijalle, jolla on tarkkaavuuden rajoitteita. P.M., ROVANIEMI Kannettava tietokone, hiiri ja dvd-asema 15-vuotiaalle koululaiselle, jolla on oppimisen rajoitteita ja vuorovaikutuksen haasteita. Hän tarvitsee tietokonetta opiskeluun, pelaamiseen ja vapaa-ajan viettoon. T.L., HELSINKI Järjestelmäkamera 18-vuotiaalle opiskelijalle, jolla on tarkkaavuuden ja keskittymisen rajoitteita. Hän on valmistumassa media-assistentiksi ja suunnittelee yrityksen perustamista. K.L., RIIHIMÄKI Kannettava tietokone ja apuraha opinnoissa tarvittaviin välineisiin ammattikorkeakouluopiskelijalle, jolla on toimintakyvyn rajoite. R.S., IKAALINEN Kannettava tietokone kuntoutujalle, joka opiskelee musiikkialaa. Hänen suunnitelmissaan on työllistyä yrittäjänä alalle. E.K., JOENSUU Kannettava tietokone kuntoutujalle, joka opiskelee ammatillisessa oppilaitoksessa. K.H., KOUVOLA Kannettava tietokone 24-vuotiaalle kuntoutujalle, joka opiskelee avoimessa ammattikorkeakoulussa. Tavoitteena on hakeutua tutkintoon johtavaan koulutukseen. A.K., VANTAA Osa-apuraha ulkomailla suoritettaviin taideopintoihin kuvataiteilijalle, jonka töitä on ollut esillä useissa näyttelyissä. Opinnot edistävät hänen työllistymismahdollisuuksiaan. A.M., KEMPELE Kannettava tietokone, erillinen näppäimistö, hiiri ja tulostin henkilölle, jolla on monia toimintakyvyn rajoitteita. Tavoitteena on työllistyä työhön, jota voi tehdä kotoa käsin. L.K., LAHTI Piirtopöytä kuntoutujalle, jolla on kuvataidealan koulutus. Hän tarvitsee piirtopöytää ammatillisessa työskentelyssään. K.S., HUITTINEN Kannettava tietokone 23-vuotiaalle nuorelle, jolla on oppimisen rajoitteita ja kielellinen erityisvaikeus. Hän on valmistumassa tekstiiliartesaaniksi ja tarvitsee tietokonetta tekstiilien suunnitteluun. V.M., KOUVOLA Kannettava tietokone ja apuraha avoimen ammattikorkeakoulun opintomaksuihin henkilölle, jolla on toimintakyvyn rajoite. Tavoitteena on kouluttautua uudelle alalle. H.M., HUITTINEN Tietokone opiskelijalle, jolla on oppimisen, tarkkaavuuden ja keskittymisen rajoitteita. Hän tarvitsee tietokonetta ammatillisiin opintoihin. M.O., TURKU Objektiivi 21-vuotiaalle kuntoutujalle, joka opiskelee yliopistossa. Valokuvausharrastus edistää hänen toimintakykyään. L.M., MIKKELI Apuraha valokuvanäyttelyn järjestämiseen 20-vuotiaalle opiskelijalle, jolla on oppimisen ja tarkkaavuuden rajoitteita. Mahdollisuus oman näyttelyn järjestämiseen edistää hänen mahdollisuuksiaan kehittyä valokuvaajana. S.S., JÄRVENPÄÄ Apuraha ulkoiluharrastuksen kuluihin kuntoutujalle, jonka toimintakykyä liikunta edistää. H.R., HÄMEENLINNA Apuraha vammaissulkapallon kuluihin henkilölle, joka käyttää pyörätuolia. Harrastus edistää hänen toimintakykyään. S.R., KAUHAVA Osa-apuraha käsipolkupyörän hankintaan henkilölle, joka liikkuu pyörätuolilla. Hän vuokrasi viime kesänä käsipolkupyörän ja innostui pyöräilyharrastuksesta. Kunnan vammaispalvelu ei tue oman käsipolkupyörän hankintaa. K. P., VAAJAKOSKI Apuraha kuntosaliharrastuksen kuluihin kuntoutujalle, jolle liikunta on toimintakykyä edistävä harrastus. O.M., LOIMAA Apuraha kuntosaliharjoittelun ja ohjatun liikunnan kuluihin henkilölle, jolla on pitkäaikaissairaus. Liikunta edistää hänen työja toimintakykyään. J.S., OULU Kannettava tietokone, erillinen hiiri, näppäimistö, tulostin sekä apuraha salibandyharrastuksen välineisiin kuntoutujalle tukemaan aktiivista ja sosiaalista elämää. P.P., VEHKAJOKI Ompelukone kuntoutujalle, joka harrastaa käsitöiden tekemistä. H.M., TAMPERE Apuraha uintiharrastuksen kuluihin kuntoutujalle, jonka toimintakykyä liikunta edistää. HAUKIPUTAAN HEITTO, HAUKIPUDAS Apuraha sähköpyörätuolisalibandy-joukkueen turnausmatkan kuluihin. Joukkue osallistuu SM-sarjan finaaliturnaukseen, ja pelituolien kuljettamiseen vuokrataan peräkärryllinen pakettiauto. S.S., KARJALOHJA Kannettava tietokone, dvd-asema ja tulostin kuntoutujalle asiointiin, valokuvausja käsityöharrastuksiin, musiikin kuunteluun sekä vertaistuen saamiseen. Tietokone mahdollistaa myös kuntouttavien harjoitteiden tekemisen. A.P., RUHTINANSALMI Kannettava tietokone ja tulostin pyörätuolilla liikkuvalle henkilölle, jolla on hahmottamisen ja kommunikaation rajoitteita. Hän tarvitsee tietokonetta asioinnin ja kuntouttavan harjoittelun välineeksi.
R IS T IK K O 3 /2 19 / R IS T IK O N LA AT I: Ja ri H aa p aah o Lähetä ratkaisemasi ristikko heinäkuun loppuun mennessä Tukilinjaan. Oikein vastanneiden kesken arvotaan 30 euroa. Ristikko tai ratkaisulause postitetaan osoitteella: Tukilinjalehti/Ristikko, Pasilanraitio 5, 00240 Hki. Sähköpostitse: toimitus@tukilinja.fi. Kirjoita viestin aiheeksi ”Ristikko” ja kerro viestissä nimesi, osoitteesi ja pankkitilisi. Kommentit ristikosta ovat tervetulleita! Ristikon 3/2019 ratkaisu löytyy lehdestä 4/2019. Ristikon 2/2019 palkkion sai Heini Saloinen Forssasta. Kiitos kaikille osallistuneille! R IS T IK O N 2/ 20 19 R A TK A IS U ”Olipa mukava ratkottava, kiitos paljon.” Maija-Liisa Viskari, Tuusula ”Kiva ristikko, ei liian helppo, mutta ei vaikeakaan.” Irma Puisto, Helsinki ”Mukavan haastava ristikko, jossa muutamia kivoja pähkinöitä mietittäväksi.” Heini Saloinen, Forssa ”Hyvä, mielenkiintoinen ristikko!” Heli Huhtala, Merikarvia Tukilinja 3/2019 41
MYÖNNETTYJÄ APURAHOJA 42 Tukilinja 3/2019 MAALISKUU 2019 K.V., NUOJUA Apuraha ajokortin kuluihin 19-vuotiaalle opiskelijalle, jolla on oppimisen, tarkkaavuuden ja keskittymisen rajoitteita. Autolla liikkuminen lisää hänen työllistymismahdollisuuksiaan, koska julkista liikennettä on paikkakunnalla vähän. M.P., JOENSUU Apuraha opiskelumateriaalien hankintaan 16-vuotiaalle lukiolaiselle, jolla on toimintakyvyn rajoite. L.E., HELSINKI Kannettava tietokone 14-vuotiaalle koululaiselle, joka joutuu toimintakyvyn rajoitteen vuoksi olemaan paljon poissa koulusta. Hän tarvitsee tietokoneen kodin ja koulun välisen yhteydenpitoon sekä opiskeluun. H.J., SYSMÄ Kannettava tietokone, kuulokkeet sekä Erilaisten oppijoiden liiton Pelit-opas 9-vuotiaalle koululaiselle, jolla on tarkkaavuuden ja keskittymisen rajoitteita. Hän tarvitsee tietokoneen oppimispelien pelaamisen ja koulutehtävien tekemisen välineeksi. J.T. Tablettitietokone ja näppäimistöllinen suojakuori 16-vuotiaalle nuorelle, jolla on oppimisen rajoitteita. Hän tarvitsee tablettia valmentavassa koulutuksessa sekä ajanhallinnan ja muistin tukena. J.A., LAHTI Kannettava tietokone ammattikorkeakouluopiskelijalle, jolla on toimintakyvyn rajoitteita. P.E., HYVINKÄÄ Apuraha opiskelumatkojen kuluihin kuntoutujalle, joka on aloittanut ammattiopinnot. Hän ei ole oikeutettu Kelan koulumatkatukeen. M.P., PIRKKALA Kannettava tietokone ja monitoimilaite opiskelijalle, jolla on oppimisen rajoitteita. Hän tarvitsee tietokonetta ammattiopintojen työvälineeksi. M.K., JOENSUU Kannettava tietokone 18-vuotiaalle kuntoutujalle ammatillisiin opintoihin ja yhteydenpitoon. W. S., VIHTI Kannettava tietokone kuntoutujalle ammatillisten opintojen, asioinnin ja pelaamisen välineeksi. N.S., LIEKSA Apuraha työvaatteisiin ja liikuntaharrastukseen kuntoutujalle, joka opiskelee uutta ammattia. K.J., TORNIO Kannettava tietokone kuntoutujalle vapaa-ajan harrastuksiin ja tuleviin opintoihin. HAMMAREN S., IMATRA Kannettava tietokone kuntoutujalle, joka tekee osa-aikatyötä. Hän tarvitsee tietokonetta asiointiin, yhteydenpitoon ja tuleviin opintoihin. H.V., JÄMSÄ Kannettava tietokone ja työjalkineet ammattiopiskelijalle, jolla on toimintakyvyn rajoitteita. I.S., HELSINKI Järjestelmäkamera 19-vuotiaalle kuntoutujalle, joka on valmistumassa media-assistentiksi. Oma järjestelmäkamera edistää ammattitaidon kehittymistä ja työllistymismahdollisuuksia. S.J., LAHTI Kannettava tietokone, monitoimilaite ja Office-ohjelma 16-vuotiaalle nuorelle, jolla on toimintakyvyn rajoitteita. Hän tarvitsee tietokonetta tulevien lukio-opintojen ja harrastamisen välineeksi. H.T., IISALMI Tietokone ja Erilaisten oppijoiden liiton Pelit-opas 19-vuotiaalle opiskelijalle, jolla on oppimisen ja tarkkaavuuden rajoitteita. K.K., KESKI-POHJANMAA Liikuntaväline 15-vuotiaalle koululaiselle, jolla on toimintakyvyn rajoitteita. Säännöllinen liikunta edistää hänen toimintakykyään. J.E., LEMPÄÄLÄ Apuraha ratsastusharrastuksen kuluihin 24-vuotiaalle opiskelijalle, jolla on toimintakyvyn rajoitteita. Ratsastus edistää hänen kuntoutumistaan. J.P., OULU Apuraha ratsastusharrastuksen kuluihin 23-vuotiaalle opiskelijalle, jolla on toimintakyvyn rajoitteita. Harrastus edistää toimintaja opiskelukykyä. OUNASVAARAN PERUSKOULU, ROVANIEMI Apuraha kevätretken omavastuuosuuden pienentämiseen 13:lle erityisluokan oppilaalle. Ouluun suuntautuvalla kevätretkellä on tarkoitus tutustua Oulun Tietomaahan sekä vierailla erityisammattioppilaitos Luovissa, jossa osa oppilaista saattaa jatkaa opintojaan peruskoulun jälkeen. ERHO-YKSIKKÖ, TAMPERE Apuraha perheretkipäivän omavastuuosuuksien pienentämiseen 13:lle varhaiskasvatusyksikön 0-18-vuotiaille lapselle ja nuorelle. Retkipäivään kuuluu vapaamuotoista yhdessäoloa, ruokailua ja mukavaa puuhailua. KLIPPER TEAM -TYÖRYHMÄ, JOENSUU Apuraha Klipper Ystävätiede -tapahtuman kuluihin. Huhtikuussa Joensuussa järjestettävässä tapahtumassa yliopisto-opiskelijat toteuttavat tiedetyöpajoja kehitysvammaisille nuorille, nuorille aikuisille ja heidän ystävilleen. Tapahtuman tarkoituksena on tarjota mahdollisuus tutustua yliopiston eri tieteenaloihin tutkimusta tekemällä. M.K., SAVONLINNA Kannettava tietokone ja videokamera oopperalaulajalle, jolla on toimintakyvyn rajoitteita. Hän tarvitsee välineitä musiikin tekemiseen, blogin kirjoittamiseen ja oman osaamisen markkinointiin. H.K., TAMPERE Vastamelukuulokkeet kuntoutujalle, jolla on ääniyliherkkyys. Kuulokkeet mahdollistavat hänelle kodin ulkopuolella liikkumisen. W.R., VANTAA Ergonominen työpiste valokuvaajalle, jolla on monia toimintakyvyn rajoitteita. Hän tarvitsee kotiinsa toimivan työpisteen ammattimaiseen valokuvauksen ja musiikin tekemiseen, koska toimintakyvyn rajoite rajoittaa työskentelyä kodin ulkopuolella. A.S., JOENSUU Osa-apuraha urheilukärryjen hankintaan 3-vuotiaalle lapselle, jolla on oppimisen ja liikuntakyvyn rajoitteita. Kärryjen
JA LO IT T E LU A / SA R JA K U VA K ais a Le ka Tekijä Kaisa Leka Toimintarajoite Piirtäjä käyttää jalkaproteeseja niitä peittelemättä. Loput helmi–maaliskuun tukipäätökset löytyvät Tukilinjan nettisivuilta www.tukilinja.fi Tukilinja 3/2019 43 avulla hän pääsee mukaan perheen ulkoiluretkille. K.T., SEINÄJOKI Osa-apuraha kansainvälisen konferenssimatkan kuluihin kuntoutujalle, joka toimii aktiivisesti kokemusasiantuntijana ja vertaistoimijana. K.I., VANTAA Kannettava tietokone kuntoutujalle ammatillisten opintojen ja asioinnin tueksi. T.H., TURKU Apuraha puutyövälineisiin henkilölle, jolla on toimintakyvyn rajoitteita. Hän tarvitsee välineitä harjoittaakseen entistä ammattiaan harrastusluonteisesti. O.M., VUONISLAHTI Osa-apuraha mopokortin ja mopon hankintaan 15-vuotiaalle nuorelle, jolla on tarkkaavuuden ja keskittymisen rajoitteita. Paikkakunnalla on vähän julkista liikennettä, joten mopo mahdollistaa harrastukset, kesätyön tekemisen ja ystävien tapaamisen. E.L., ITÄ-SUOMI Järjestelmäkamera henkilölle, jolla on toimintakyvyn rajoitteita. Laadukkaan kameran avulla hän voi työllistää itsensä valokuvaamisella ja kirjoitustöillä. Tavoitteena on palata työelämään. I.A., HELSINKI Apuraha valokuvanäyttelyn järjestämistä varten kuntoutujalle, jolle valokuvaus on pitkäaikainen harrastus. L.E., PORI Basso kuntoutujalle, joka soittaa aktiivisesti kulttuuripajan bändissä. S.V., VAASA Apuraha tennisharrastukseen kuntoutujalle, joka on aloittanut uudelleen pitkäaikaisen, kuntouttavan liikuntaharrastuksensa. V.J., PORI Kannettava tietokone, monitoimilaite sekä polkupyörä kuntoutujalle, joka liikkuu polkupyörällä ympäri vuoden. S.J., HYLLYKALLIO Saumuri käsityöharrastuksen välineeksi henkilölle, jolla on toimintakyvyn rajoitteita. M.M., KUOPIO Apuraha uimahallija kuntosalimaksuihin kuntoutujalle, joka harrastaa liikuntaa aktiivisesti. S.P., LIEKSA Järjestelmäkamera henkilölle, jolla on oppimisen rajoitteita. Valokuvaus on hänelle pitkäaikainen harrastus. O.M., KEURUU Musiikin tekemisessä tarvittavat välineet kuntoutujalle, joka harrastaa soittamista, säveltämistä ja sanoittamista. Pitkäaikainen harrastus edistää toimintakykyä. A.K., VARSINAIS-SUOMI Osa-apuraha kolmipyöräisen polkupyörän hankintaan sekä apuraha uintiharrastuksen kuluihin kuntoutujalle, jonka sairaus rajoittaa liikkumista. asioinnissa.
<< AKL Posti Oy << netään pääsääntöisesti välineinä tai laskutuslupana haettuun asiaan. Huolehdimme siitä, että tuki vastaa tarkoitustaan ja menee perille. Henkilökohtaisia apurahoja myönnetään kymmeniä kuukausittain. Lahjaverotuksen rajan vuoksi yksityishenkilöiden apurahat ovat enintään 5000 euron suuruisia. Muille kuin yksityishenkilöille myönnettävät apurahat voivat olla suurempia, ja osa niistä jaetaan yhteistyössä vammaisalan yhteisöjen ja Tukilinjan lukijoiden kanssa. Vuosina 1996–2018 Tukilinja-lehden tuotolla myönnettiin apurahoja noin 10,8 miljoonan euron arvosta. Vuonna 2018 tukea myönnettiin noin 59 000 euroa kuukaudessa. Ennen tuen hakemista tutustu hakuohjeisiin ja tukimuotoihin nettisivuilla www.tukilinja.fi. Tukilinja on vuodesta 1996 tukenut apurahoillaan eri tavoin toimintarajoitteisten ihmisten osallistumista yhteiskuntaan. Tavoitteena on edistää koulutusta, opiskelua, ammatillista kuntoutumista ja sijoittumista työelämään. Tukea voi hakea myös itsenäisen toimintakyvyn edistämiseen, harrastustoimintaan ja yhteiskunnalliseen osallistumiseen. Tuki on tarveharkintaista ja apurahoja voi hakea ympäri vuoden. Henkilökohtaisia apurahoja voi hakea vammatai sairauslajista riippumatta henkilö, jolle jokin vamma, fyysinen / psyykkinen sairaus tai neurologinen poikkeavuus aiheuttaa arkea haittaavan toimintarajoitteen. Hakijoita tuetaan tarvittaessa yksilöllisesti hakemuksen teossa ja hakijan mahdollisesti tarvitsemien yhteiskunnallisten tukimuotojen hyödyntämisessä. Apurahat myönOHJEET TUEN HAKUUN: www.tukilinja.fi / apurahat Nettisivuiltamme löytyvät yksityiskohtaiset hakuohjeet ja hakulomakkeet eri apurahakohteille sekä osio Usein kysytyt kysymykset. Mikäli kysyttävää jää, ota yhteyttä. HENKILÖKOHTAISET APURAHAT apurahat@tukilinja.fi 09 415 515 08 (arkisin klo 9–14) YHTEISÖJA YHTEISTYÖAPURAHAT yhteisoapurahat@tukilinja.fi 09 415 515 10 NEUVONTA TIETOTEKNISISTÄ APUVÄLINEISTÄ: it-tukiluuri@tukilinja.fi 09 415 515 06 TUKILINJAN APURAHAT TUKITORI TYÖLLISTÄÄ TUKILINJA TUKEE vammaisia ja toimintarajoitteisia ihmisiä työllistäviä yrityksiä ja yhteisöjä tarjoamalla niille ilmaista ilmoitustilaa. Tukitoriilmoituksia julkaistaan jokaisessa Tukilinja-lehden numerossa ja netissä Tukitori-ilmoituspalvelussa. TUKITORILTA LÖYDÄT ne yritykset, yhteisöt ja työpajat, jotka Suomessa työllistävät toimintarajoitteisia ihmisiä ja myyvät kuluttajille palveluja tai tuotteita. Annamme ilmoitustilaa myös pienyrittäjille. Ilmoituksia voit hakea toimialan (esim. käsityöt), paikkakunnan tai hakusanan (esim. siivous) perusteella. KÄYTTÄMÄLLÄ TUKITORIN ilmoittajien tuotteita ja palveluja tuet itsekin työllistymistä – tehokkaasti ja henkilökohtaisesti! TUKITORI NETISSÄ: www.tukilinja.fi/tukitori/