TUKENA ELÄMÄN HAASTEISSA 5 / LOKA–MARRASKUU 2019 VAMMAISTEN TYÖLLISTYMISEEN KOKEILLAAN PIAN UUSIA KEINOJA S. 7 JA 12 KUUROA RAKKAUTTA Näytelmäklassikon ensiesitys Suomessa s. 8 SEKSISSÄ AVUSTAMINEN – kyllä vai ei? s. 14 APURAHAT SIIVITTIVÄT Riikka Hännisen yrityksen menestykseen s. 18
TUKIKOHTEET s. 18 Musiikinopetusta kännykällä Riikka Hänninen sai tukea yrityksensä kehittämiseen. s. 21 Samir pääsi pallokentälle Pelikuluissa auttoi Tukilinja. s. 22 SP-jalkapallo vaatii strategiaa Tukilinja osallistui pelituolien hankintaan. s. 24 Tukitori Tarjolla hierontaa Oulussa ja pääkaupunkiseudulla. s. 24 Tukipointti Apurahat vähentävät yksinäisyyttä. s. 31 Myönnettyjä apurahoja Tukilinjan apurahoja kesä–heinäkuussa 2019. VAKIOT 25 Kirjavinkki 26 Leffafriikki 27 Ruudussa 27 Välinevinkki 28 Lukijafoorumi 30 Blogilinjalla 33 Ristikko 35 Jaloittelua-sarjakuva TUKENA ELÄMÄN HAASTEISSA TÄSSÄ NUMEROSSA 5/2019 62 %:LLA TÄMÄN NUMERON TEKIJÖISTÄ ON JOKIN TOIMINTARAJOITE 17 s. YHTEISKUNTA s. 3 Pääkirjoitus s. 4 Valokeilassa Selma Blair ja muita näkyviä ilmiöitä. s. 6 Lapsiin ja nuoriin panostettava Vammaissopimuksen varjoraportti toi esiin puutteita. s. 7 7 kysymystä Timo Harakalle Näin osatyökykyiset aiotaan työllistää. s. 11 Tulilinjalla Pinja Eskola pohtii avustajan työroolia. s. 12 Sari Kokon työllistämisreseptit Vammaisfoorumin puheenjohtaja vinkkaa omat työllistämiskeinonsa. IHMISET s. 8 Sanaton rakkaus Klassikkonäytelmän pääosissa viittomakielinen Dawn Jani Birley sekä Santeri Kinnunen. s. 14 Avustettu seksi Intiimit tilanteet tuottavat turhaa hämmennystä. s. 16 Voguen kanteen Kaksi vammaista vaikuttajaa esiteltiin syysmuodin erikoisnumerossa. s. 17 Vammaiset barbit Barbie-nukke sai pyörätuolin ja proteesin. Tänne tullaan ensi viikollakin! 2 Tukilinja 5/2019 Julkaisija / kustantaja Vammaisten koulutuksen ja työllistymisen tuki ry. Pasilanraitio 5, 00240 Helsinki vktt@tukilinja.fi Apurahat: Katso takakansi Päätoimittaja Iris Tenhunen Toimitusneuvosto Pinja Eskola, Sari Heino-Holopainen, Sanni Purhonen, Heini Saraste, Riitta Skytt Ulkoasu Paula Karjalainen Paino Arkmedia Oy ISSN 1458-6304 23. vuosikerta Tukilinja ilmestyy 6 kertaa/vuosi. Seuraava nro 29.11.2019. Tilaajapalvelu Puh. 09–4155 1502 ma-pe klo 9.00–14.00 tilaajapalvelu@tukilinja.fi Tilaukset 4 kk 39 e 6 kk 49 e 1 v 89 e Kesto 89 e/v Tukilinjan määräaikainen tilaus ei jatku, ellei tilausta uusita. Lehden tilaajien osoitetietoja ei luovuteta ulkopuolisille. Kansikuva: Jussi Helttunen. Barbiet osaavat kelata!
SEURAAVA LEHTI ILMESTYY 29.11.2019. Ensimmäistä kertaa tuntuu, että jotain saattaa liikahtaa. YLI 20 VUOTTA olen työssäni seurannut suomalaisen politiikan epäsuosittua kestoaihetta: yrityksiä aukaista ”oikean” työelämän portit toimintarajoitteisille, työhaluisille ihmisille. Ensimmäistä kertaa tuntuu, että jotain saattaa liikahtaa. Raportteja on ennenkin tehty, mutta siihen se on jäänyt, kun ne todelliset päättäjät – me – emme ole muutosta vaatineet. Emmehän me ole niitä selvityksiä lukeneet ja nykyiselläkin työvoimalla on pärjätty. Ei enää. KYSYIMME TYÖMINISTERI Timo Harakalta, miten homma hoidetaan. Selvisi, että keinot osatyökykyisten osallistamiseksi ovat ne samat, jotka eivät aiemmin kelvanneet: Uutta vaihdetta aiotaan laittaa silmään te-palveluihin, palkkatukeen ja työllistämiseen julkisten hankintojen kautta. Sosiaalituen lineaarinen vähentäminen tulojen myötä etenee myös, tosin vasta osatyökyvyttömyyseläkeläisiä koskevana. Kyselimme ministerin tueksi työllistymisvinkkejä myös Vammaisfoorumin puheenjohtaja Sari Kokolta. HUONO KÄYTÖS on nyt Suomessa entistä sallitumpaa, varsinkin kun kohteena ovat erinäköiset ihmiset, selvisi Ylen uutisesta Tuijottaisitko sinäkin näitä ihmisiä (29.8.) Se herätti vilkasta keskustelua ja jatkojutun Ulkoisesti poikkeavien ihmisten pilkkaaminen on yleistynyt (8.9.) Lukekaa. Moni vammainen jää nykyään kotiinsa, kun ei kestä saamaansa kohtelua. Puuttukaa hyvät ihmiset tilanteeseen, jos kiusaamista näette! TEATTERISSA SEN SIJAAN ollaan avoimia erilaisuudelle. Kävimme jututtamassa näyttelijöitä Dawn Jani Birley ja Santeri Kinnunen, jotka esittävät pääosia Espoon kaupunginteatterissa nähtävässä Sanattomassa rakkaudessa. Elokuvanakin tuttu klassikkonäytelmä kuuron naisen ja kuulevan miehen rakkaussuhteesta nähdään Suomessa ensi kertaa näyttämöllä. Suuressa maailmassa näyttää olevan suorastaan muodikasta olla osallisuuden asialla: Uudet Barbie-nuket käyttävät pyörätuolia tai jalkaproteesia, ja muotilehti Voguessa voi syksyn muotinumerossa ihailla tyylikkäitä, vammaisia vaikuttajia. Innostavaa syksyä ja hauskoja lukuhetkiä! Iris Tenhunen, päätoimittaja toimitus@tukilinja.fi Ei raportteja vaan rakennemuutos Tukilinja 5/2019 3
VALOKEILASSA / TEKSTI Iris Tenhunen Tukilinja päivittää jatkuvasti FB sivuilleen uusia vinkkejä. Tykkää, ja pysyt menossa mukana! www.facebook.com/tukilinja RUJOT KEHUT Kun etsit somepäivityksiä teemalla #DisabledCompliments tai #LiikuntarajoitteisetKehut, saat näkyviin jotain ihan muuta kuin aitoja kehuja. Vammaisaktivisti Imani Barbarin aloitti viraalihitiksi nousseen kampanjan twiittaamalla saamistaan ikävistä kohteliaisuuksista. Siitä innostuneena tuhannet muutkin liikuntavammaiset ihmiset alkoivat somettaa aiheesta. Esimerkkejä: ”Muistutat minua siitä, miten paljon huonommin asiat voisivat olla. Tunnen oloni siunatuksi.” ”Ainakin saat jäädä kotiin koko päiväksi.” SOMEHELMI Menestystä tenniskentällä Eteläkorealainen tennispelaaja Lee Duck-hee, 21, voitti ensimmäisenä kuurona pelaajana maailmassa ATP-turnauksen ottelun. Winston-Salem-turnauksessa elokuussa hän löi suomalais-sveitsiläisen Henri Laaksosen erin 7–6, 6–1. Tällä hetkellä Lee on tenniksen ranking-listalla sijalla 212. Historiallisen ottelun jälkeen Lee kertoi BBC:lle saamastaan huonosta kohtelusta tennisammattilaisena: ”Ihmiset pilkkasivat minua kuurouteni vuoksi. Minulle sanottiin, ettei minun pitäisi pelata.” Lee Duck-hee ei kuitenkaan antanut periksi vaan rohkaisee nyt muita kuuroja olemaan lannistumatta: ”Jos teet parhaasi, voit saavuttaa mitä vain.” Lee kommunikoi puheella ja lukee puhetta huulilta. Haastatteluissa hänellä on apunaan myös puolisonsa Soopin. K U V A : L E H T IK U V A . Dida ja KynnysKino Marraskuussa Helsingissä on taas luvassa vammaisaiheista kulttuuritarjontaa Kansainvälistä vammaisten päivää 3.12. odotellessa. Elokuvatapahtuma KynnysKino järjestetään 15.–17.11. SHS Teatteri Unionissa. Luvassa on esimerkiksi Hawking-elämäkertaelokuva Ajan lyhyt historia (1991). Kotimaista tarjontaa edustaa Iina Terhon burleskidokumentti Full of love – pakomatka pakastimesta (2018). Vammaiskulttuurifestivaali DiDa tarjoaa joulukuun alussa uusia, laadukkaita taiteen tekijöitä ja näkökulmia – ilmaiseksi. Ohjelma löytyy DiDan nettisivuilta (disabilityday.net/dida). Päätapahtumassa Helsingin kaupunginmuseossa 3.12. jaetaan vammaiskulttuuripalkinto Vimma, johon kuuluu Tukilinjan työskentelyapuraha. Yksijalkainen fitnessmalli Brasilialaisella fitnessmallilla Paola Antoninilla on Instagramissa 2,6 miljoonaa seuraajaa. Vuonna 2014 hän menetti toisen jalkansa auto-onnettomuudessa, kun juopunut kuljettaja ajoi hänen päälleen. Paola on kuitenkin kuntoutunut hyvin. Hän on edelleen suosittu fitnessvaatteiden näytösmalli eikä piilottele mallinakaan proteesiaan. Hän haluaa toimia esikuvana muillekin amputoiduille. Taiteilija @atilabrittoo, joka julkaisee Instagramissa digiteoksiaan, teki Paolalle syntymäpäiväonnitteluksi kuvan hänestä Barbie-nukkena. (Tämän lehden sivulta 17 voit lukea barbeista lisää.) Kari Aallolla reggae-bändi PKN-yhtyeen entinen laulaja Kari Aalto vetää nyt omaa, 8-henkistä reggae-bändiään Kari Aalto & Rastakarai. Yhtye julkaisi elokuussa ensimmäinen singlensä Saba-Daba Duba-Daba / Piknikillä. Albumikin on luvassa vuodenvaihteen jälkeen. Aalto kertoo levy-yhtiö Vallila Music Housen tiedotteessa diganneensa aina ”regeitä”: ”Kun PKN loppu, niin mä siirryin tavallaan punkista regeihin ku siinä on niin hyvä rytmi.” Bändin kerrotaan tarjoilevan perinteistä Jamaika-soundia Bob Marleyn hengessä. Kari Aalto vastaa itse sanoituksista, joissa nousevat esiin mm. luonto, polkupyöräily, piknik ja laitapuolen kulkijat. Biisit syntyvät yhteistyössä tuottaja Hannu Pikkaraisen kanssa. LAULUJA SYÖVÄSTÄ Astrid Swan, 33, ja Stina Koistinen, 37, ovat molemmat lahjakkaita muusikoita. Molemmat myös sairastavat parantumatonta syöpää. He julkaisivat keväällä 2019 yhteisen EP-levyn Swan/Koistinen, jonka tummasävyisten vaihtoehtopop-kappaleiden aiheena on elämä kroonisen sairauden kanssa. Teema näkyy myös kappaleiden nimissä: Diagnosis, Hospital, Symptoms. Elokuussa he esiintyivät Flow-festivaalilla ja mukana oli myös heidän yhteistyökumppaninsa, kanadalainen säveltäjä ja muusikko Owen Pallett. 4 Tukilinja 5/2019
TEATTERI ERILAINEN LAPSI 26.10. saa Helsingin Svenska Teaternin suurella näyttämöllä ensi-iltansa musiikkiteatteriesitys I det stora landskapet – Satumainen perhekronikka. Se kertoo sadun kuningasperheestä, johon syntyy erilainen lapsi. Näytelmä käsittelee kehitysvamman kanssa elämisen kokemusta, ja siinä esiintyvät Svenskanin näyttelijöiden ohella kehitysvammateatteri DuvTeaternin näyttelijät, Resonaarigroupin muusikot sekä Wegelius Kamarijouset. VUOROVAIKUTUSTA 24. ja 25.10. on luvassa kokeellista performanssiteatteria Mad House -näyttämön esityksessä Nimeni on Monstera. Mad House sijaitsee Teurastamossa, Helsingin Kalasatamassa. Suomenkielisen, Essi Kausalaisen ohjaaman teoksen lähtökohtana on keskustelu kahden esiintyjän, syntymäsokean hierojan Medina Omeragicin ja Masi Tiitan välillä. Mukana on myös kangaselementtejä ja puhallinkvintetti. Esityksestä on tarjolla englanninkielinen käännös ja pistekirjoitettu kuvailutulkkaus. Selma Blairilla MS Yhdysvaltalainen näyttelijä Selma Blair, 47, tunnetaan elokuvista Julmia aikeita, Blondin kosto ja Radalla. Kesällä 2018 hän kertoi medialle sairastavansa syöpää, ja saman vuoden lokakuussa hän julkisti myös ms-diagnoosinsa. Tänä vuonna Blair on esiintynyt mm. tv:n haastatteluohjelmissa ja Oscar-gaalassa. Hänen Instagram-tilinsä, jolla hän kertoo kertoo oireistaan, hoidoistaan ja apuvälineistään on hyvin suosittu. Ms on krooninen hermoston tulehdussairaus, joka vaikuttaa sekä liikuntaettä toimintakykyyn. Selma Blair kertoo diagnoosin olleen loppujen lopuksi helpotus, koska sen jälkeen oireille saattoi tehdä jotain. Tällä hetkellä hän saa kantasoluhoitoa, jonka vuoksi hänen päänsä on ajeltu kaljuksi. Se ei estä häntä postaamasta tilanteestaan ja apuvälineistään tyylikkäitä valokuvia. APUVÄLINEUNELMIA Jenni-Juulia Wallinheimo-Heimosen videoteos hänen itse rakentelemistaan apuvälineistä on mukana Yhdysvalloissa Opulent Mobility -näyttelyssä. Art Unbound -järjestön vuosittain järjestämän näyttelyn tarkoitus on haastaa perinteinen apuvälinesuunnittelu taiteen keinoin. Näyttely on esillä New Jerseyssä 19.10. saakka. Opulent Mobility -projektin käynnisti pukusuunnittelija ja taiteilija A. Laura Brody. ”Tipahdin keskelle apuvälineiden maailmaa, kun puolisoni sai aivohalvauksen. Järkytyin apuvälineiden rumuudesta ja persoonattomuudesta. Kun tapasin vammaisia ihmisiä, koin heidän apuvälineensä kiusallisiksi. Ne olivat kliinisiä ja harmaita”, Brody kertoo. Wallinheimo-Heimonen koordinoi puolestaan Unelmien apuväline -kilpailun Suomessa jo vuonna 2005. Standup Brad Willians Lyhytkasvuinen Brad Williams, 35, on yksi Yhdysvaltojen suosituimmista koomikoista. Hän aloitti stand-upin jo 19-vuotiaana ja tekee huumoria ronskin energisellä otteella melkein mistä vain, kuten vammaisuudesta, seksistä ja rodusta. Bradista on tärkeää, että ihmiset pystyvät nauramaan itselleen. Edesmennyt näyttelijä Robin Williams kutsuikin häntä mielialalääkkeeksi, «Prozaciksi, jolla on pää». Bradin löytää paitsi YouTubesta ja Spotifysta, myös Netflix-elokuvista Little Evil ja The Degenerates. VALOKUVIA VAMMAISUUDESTA Kuopion VB-valokuvakeskuksessa on 3.11.saakka esillä kaksi korkeatasoista valokuvanäyttelyä, joissa teemana on vammaisuuden näkeminen roolimallien kautta. Ruotsalainen Ikonit on syntynyt Fotografiska-museon ja Glada Hudik Teaternin yhteistuotantona. Kehitysvammaiset näyttelijät nähdään pukusuunnittelijan luomissa vaatteissa ikonisissa rooleissa ja ympäristöissä – mm. kuninkaallisina, poliiseina ja äiteinä. Ikonit on Fotografiskan tähän asti suurin näyttelyprojekti. Myös Pekka Elomaan ja Lyhdyn työryhmän valokuvaja videonäyttelyssä Marat ja muita muotokuvia ollaan ikonisissa tunnelmissa mm. vallankumoussankari Marat´n ja James Bondin rooleissa. Tukilinja 5/2019 5
Hallituksen maaraportti YK:n vammaissopimuksen toteutumisesta ei löytänyt Suomesta paljon korjattavaa. Vammaisfoorumin rinnakkaisraportissa nousi esiin lasten ja nuorten vaikea tilanne. TEKSTI Sari Heino-Holopainen KUVA Lehtikuva SUOMEN VALTION ensimmäinen virallinen maaraportti YK:n vammaissopimuksesta on valmis ja antaa etupäässä myönteisen kuvan vammaisten oikeuksien toteutumisesta. Maaraportti luettelee kaikki vammaisia koskevat lait uskollisesti peräjälkeen. Sen lisäksi siihen on liitetty tilastoja esimerkiksi tuomioistuimien sekä Yhdenvertaisuusja tasa-arvolautakunnan ratkaisuista. Sen tarkoituksena onkin lähinnä antaa kuva nykyisen lainsäädännön ja oikeuskäytännön tilasta, linjaa Vammaisfoorumin pääsihteeri Pirkko Mahlamäki. Virheellisiäkin tietoja maaraportista Mahlamäen mukaan löytyy, kuten käsitys siitä, että suurin osa turvakodeista olisi esteettömiä. ”Vammaisjärjestöjen pyynnöistä huolimatta turvakotien esteettömyyttä ei ole kartoitettu. Emme siis tiedä, mikä tilanne on, mutta olemme saaneet viestejä siitä, että esteettöminä pidetyissä turvakodeissa ei esimerkiksi ole esteetöntä peseytymismahdollisuutta.” “Äiti on mun avustaja” Koska käytäntö ei aina vastaa lain tavoitetta, Vammaisfoorumi on tuottanut oman rinnakkaisraporttinsa, joka julkaistiin alkusyksystä. Sen mukaan lain vaatimus yksilöllisistä tarpeista palvelujen lähtökohtana ei tällä hetkellä toteudu riittävästi vammaisten ihmisten arjessa. Vastaajista vain noin 60 prosenttia katsoo esimerkiksi saavansa riittävästi henkilökohtaista apua. Myös syrjiviä ja vähätteleviä asenteita esiintyy edelleen. Tämä vaikeuttaa etenkin vammaisten lasten ja nuorten yhdenveroista osallistumista opintoihin ja yhteiskuntaan. Vammaisten lasten ja myös 16–24-vuotiaiden nuorten oikeuksien koettiin toteutuneen erityisen huonosti. Alle 16-vuotiaat eivät esimerkiksi olleet saaneet henkilökohtaista apua lainkaan tai sitä oli saatu liian vähän. Osaraportin otsikko olikin otettu suoraan eräästä kyselyvastauksesta: ”Äiti on mun avustaja”. Avustamisen puute on aiheuttanut esimerkiksi sen, että alle 16-vuotiaat vammaiset lapset eivät voi osallistua harrastuksiin samassa määrin kuin ikätoverinsa. Toinen ongelma on riittämätön tuki kouluopinnoissa. Tietämättömyys sulkee ovet Yli 16-vuotiailla nuorilla avustajan puuttuminen ja opettajien sekä opinto-ohjaajien tietämättömyys voivat johtaa siihen, että nuori ei hakeudu jatko-opintoihin, vaikka resursseja olisi. Vammaiselle nuorelle ei tulisikaan ensimmäiseksi tarjota kansaneläkettä tai näkövammaiselle ammatiksi hierojaa. Tällaista tietämättömyyttä ja asenteellisuutta tuntuu yhä riittävän. Kyselyssä 57 prosenttia kaikista vastaajista oli kokenut syrjintää työnhaussa ja 31 prosenttia koulutukseen pääsyssä. Alle 25-vuotiaista oli syrjintää joko koulussa, opinnoissa, sosiaalipalveluissa tai työelämässä kokenut 53 prosenttia. 38 prosenttia kaikista vastaajista oli kokenut esteettömyysongelmia julkisissa tiloissa ja joka viides julkisilla katuja puistoalueilla. Yksilöllinen tuki kannustaa Vaikka kyseessä ei ole tutkimuksellisesti edustava otos, voidaan kyselyn tuloksia kuitenkin pitää suuntaa antavina. Rinnakkaisraportin tehnyt työryhmä esittääkin, että vammaiselle lapselle ja nuorelle olisi jatkossa varmistettava riittävä oppimisen ja koulutuksen tuki esimerkiksi opinto-ohjaajia kouluttamalla. Onnistunut inkluusio yhteiskuntaan edellyttää myös riittävää tukea koulunkäynnissä sekä oppimisympäristöjen esteettömyyttä ja saavutettavuutta. Yksi kehityksen este on kilpailuttaminen: Vammaispalveluja kilpailuttamalla luodaan massahankintoja, joissa yksilölliset tarpeet helposti jäävät jalkoihin. ”Valtion maaraportissa ei puhuta siitä, miten asiat käytännössä hoituvat. Siinä ei ole mainintaakaan siitä, miten kilpailutus on vaikuttanut esimerkiksi kuljetuspalveluihin,” Pirkko Mahlamäki toteaa. Myös rinnakkaisraportti toimitetaan YK:hon. Lapsiin ja nuoriin panostettava 6 Tukilinja 5/2019 YHTEISKUNTA
7 kysymystä TEKSTI Sari Heino-Holopainen KUVA Lehtikuva Mistä töitä vammaisille? Työministeri Timo Harakka on luvannut kehittää osatyökykyisten työllistymismahdollisuuksia. Kysyimme, miten homma on lähtenyt käyntiin. 1. Mikä on määrällinen tavoitteenne osatyökyisten työnhakijoiden työllistymisessä tällä hallituskaudella? ”Hallituksen tavoitteena on nostaa työllisyysaste 75 prosenttiin. Itse pidän tärkeänä, että osatyökykyisiä ei eristetä omaksi saarekkeekseen. Jokaisella meistä työkyky vaihtelee ja jokaiselle työttömälle pitää tarjota yksilöllisiä palveluja ja ratkaisuja.” 2. Miten aiotte kehittää osatyökykyisten mahdollisuutta työllistyä? ”Osatyökykyisten työllistymisen edistäminen on vahvasti agendalla ja kokonaisuutta käsittelee oma alatyöryhmänsä. Lisäksi olemme käynnistämässä yhteistyössä sosiaalija terveysministeriön kanssa työkykyohjelmaa.” ”Työvoimapalvelujen osalta lisäämme työkykykoordinaattoreita ja julkisilla hankinnoilla työllistämistä. Edistämme myös yhteiskunnallisten yritysten toimintaa ja palkkatuen käyttöä.” 3. Tulonsiirtojen (eläkkeet, sosiaalituet) palkkakattoon on jo vuosia suunniteltu lineaarista tuloleikkuria. Mitä sille kuuluu? ”Osatyökyvyttömyyseläkkeen lineaarisen mallin käyttöönottoa valmistellaan STM:ssä parhaillaan. Se ei kuitenkaan yksinään ratkaise tilannetta. Lähes neljä viidestä osatyökyvyttömyyseläkettä saavista on mukana työelämässä, täyttä työkyvyttömyyseläkettä saavilla osuus on vain 12 prosenttia. Palkkakatto on ongelmallisin jälkimmäisen ryhmän kohdalla: voit olla vain tämän verran työssä, vaikka pystyisitkin enempään.” ”Osatyökyvyttömyyseläkkeiden lineaarinen malli on hyvä päänavaus, jonka jälkeen on tärkeää jatkaa myös täyttä työkyvyttömyyseläkettä koskevien parannusten valmistelua.” 4. Miten saataisiin enemmän työkykykoordinaattoreita asiakastyöhön? Esimerkiksi Uudenmaan te-toimistossa on vain kaksi osatyökykyisten työllistämiseen erikoistunutta työkykykoordinaattoria, jotka toimivat puolipäivisinä hallintotehtävissä. ”Viime heinäkuun lopussa TE-toimistoissa toimi noin 20 asiantuntijaa työkykykoordinaattoreina. Lisäämme resurssia vaalikauden aikana alustavasti 20 henkilötyövuoden verran vuosittain.” ”Koordinaattorin tehtäväkenttä on laajempi kuin osatyökykyisten työnhakijoiden palveleminen. Koordinaattori rakentaa yhteistyöverkoston, jotta osatyökykyinen saa käyttöönsä tarvitsemansa palvelut. Samalla hän toimii TE-toimiston sisällä kouluttavana ja konsultoivana asiantuntijana.” 5. Miten aiotte tukea toimintarajoitteisten nuorten työharjoitteluja kesätyöpaikkojen saamista? Siihen monen työura nyt tyssää. ”Aiomme muun muassa edistää yhteiskunnallisten yritysten asemaa niin, että ne voivat käyttää osan tuotoistaan erityisryhmien työllistämisen edistämiseen.” ”Työvoiman kysyntää voidaan lisätä myös julkisten hankintojen avulla. Kunta voi hankintaa tehdessään edellyttää yrityksiltä ja yhteisöiltä, että tietylle määrälle toimintarajoitteisia nuoria tarjotaan kesätyöpaikka.” 6. Ollaanko työolosuhteiden järjestelytukea kehittämässä? Harva yritys edes harkitsee toimintarajoitteista työntekijää hankalien järjestelyjen pelossa. ”Työolosuhteiden järjestelytuen kehittäminen tulee valmistella huolella. Meillä ei ole vielä tarkkaa tietoa siitä, onko esteenä tukitaso, myöntämisen ehdot, työnantajien vähäinen tietämys vaiko peräti haluttomuus.” ”Käytännössä mukauttaminen muuttuu helpommaksi koko ajan: ergonomiset mukautukset ja työjärjestelyt ovat monessa työpaikassa jo arkipäivää. Esimerkiksi työpisteet rakennetaan nykyään usein alusta asti joustaviksi.” 7. Mikä on ollut haastavinta työministeriksi ryhtymisessä? Mikä auttaa? ”Suurin haaste on varsin arkinen: ajankäytön hallinta. Vaatii totuttelua, kun kalenterin, kyydit, tapaamiset ja tilaisuudet aikatauluttaa joku muu. Haastava on tietysti myös 75 prosentin työllisyystavoitteemme.” ”Työkenttä on äärettömän kiinnostava ja innostava. Ministeriössä on valtavan osaavaa ja sitoutunutta väkeä ja luotan, että saamme merkittäviä tuloksia aikaan. Lisäksi oma avustajakuntani on kertakaikkisen inspiroiva ryhmä ja heidän kanssaan on ilo tehdä töitä!” Tukilinja 5/2019 7 Kuka? Työministeri Timo Harakka, 56, Helsinki. Mistä tunnetaan? Toimittanut tv-ohjelmia Musta laatikko, Pressiklubi ja 10 kirjaa. Toiminut kolumnistina useissa lehdissä ja A-studiossa. Vanhemmat viittomakielisiä.
TEATTERI Kuuroa rakkautta näyttämöllä Dawn Jani Birley ja Santeri Kinnunen etsivät yhteistä kieltä klassikkonäytelmässä Sanaton rakkaus. Santeri Kinnunen opetteli roolia varten viittomaan. 8 Tukilinja 5/2019
Tukilinja 5/2019 9 Ensi kertaa Suomessa nähtävä Sanaton rakkaus tunnetaan Oscar-elokuvasta, joka teki Marlee Matlinin kuuluisaksi. Espoossa näytelmän pääosissa nähdään Dawn Jani Birley ja Santeri Kinnunen. TEKSTI Sanni Purhonen KUVAT Jussi Helttunen S anaton rakkaus on monelle suomalaisellekin tuttu samannimisestä Hollywood-elokuvasta (Children of A Lesser God, 1986), jonka pääosasta Marlee Matlin pokkasi Oscarin kautta aikojen ensimmäisenä – ja toistaiseksi ainoana – kuurona näyttelijänä. Harvempi tietää, että elokuva perustuu yhtälailla menestyneeseen näytelmään, jonka amerikkalainen kirjailija Mark Medoff kirjoitti tilaustyönä ystävälleen, kuurolle näyttelijälle Phyllis Frelichille. Tämä palkittiin sen pääosasta Tony-palkinnolla. Nyt näytelmä saa Suomen kantaesityksensä Espoon kaupunginteatterissa. Historiaa tehdään toisessakin mielessä: kyseessä on tiettävästi ensimmäinen suomalaisen laitosteatterin oma produktio, jossa viittomakieltä ja puhuttua suomea käytetään näyttämöllä rinta rinnan. Kaikki esitykset on tekstitetty sekä suomeksi että englanniksi, joten viittomakieltä ei katsojan tarvitse osata. Pääosaa, kuuroa Sarahia, esittää valovoimainen näyttelijä Dawn Jani Birley, joka on itse viittomakielinen kuuro jo kolmannessa polvessa. Miespääosaa – kuurojen koulun opettajaa Jamesia – esittää Santeri Kinnunen. Sivuosassa nähdään myös toinen viittomakielinen näyttelijä, Aino Hakala, joka esittää Sarahin koulutoveria. Haasteena viittominen Tunnelmat teatterilla pari viikkoa ennen ensi-iltaa ovat iloisen odottavat. Lavasteita rakennetaan näyttämölle jo hyvää vauhtia, joten kokoonnumme ohjaaja Johanna Freundlichin, Birleyn ja Santeri Kinnusen kanssa juttelemaan harjoitussaliin. Mukana on myös kaksi viittomakielen tulkkia, kuten muulloinkin näytelmän harjoitusja esitystilanteissa. ”Olen aina pitänyt tästä tekstistä”, ohjaaja kertoo esityksen alkutaipaleesta. ”Sitten tapasin Dawnin, ja hän teki minuun suuren vaikutuksen.” Freundlich kertoo, että vaikka hän on ollut monessa mukana, tämä on hänen ensimmäinen viittomakielinen produktionsa. ”Uusi kieli, sen mukanaan tuomat haasteet ja visuaalisuus ovat olleet todella kiinnostavia kokemuksia”. hän kiittelee. Irtiotto työarjesta Helsingin kaupunginteatterista vapaavuoden ottaneelle Santeri Kinnuselle projekti oli mahdollisuus irtiottoon, ja myös ensimmäinen viittomakielinen laatuaan. Tammikuusta alkaen hän onkin opetellut roolin ohessa viittomakieltä. ”Ajatus tuntui niin hullulta, että täytyihän sitä kokeilla! Pakko myöntää, ettei viime kevät nyt ihan mukavuusalueella ollut. Alussa oli vähän painajaismaista, mutta näyttämöllä homma lähti kuitenkin toimimaan”, Kinnunen kertoo. Birley on selvästi ilahtunut kollegojensa vaivannäöstä ja rohkeudesta opetella uutta kieltä ja kulttuuria. Vaikka teatterilla ja harjoituksissa on aina mukana tulkki, pikkuhiljaa suorakin kommunikaatio on alkanut onnistua. ”Parkkipaikalla viitotaan hyvää viikonloppua, siitä se lähtee!” Kansainvälistä työtä Dawn Jani Birleyllä on Suomen ja Kanadan kaksoiskansalaisuus, ja hänelle tällainen kaksikielinen työskentely on jo tuttua kansainvälisiltä kentiltä. Esimerkiksi Kanadassa pari vuotta sitten tehdyssä Hamletissa hän esitti Horatiota ja toimi lavalla kertojana. Hän viittoi koko kolmen tunnin esityksen ajan muiden näyttelijöiden puhuessa, ja lopputuloksena ponnisteluista oli Toronton teatterikriitikoiden palkinto. Esitys on lähdössä kiertueelle, jonka toivoisi ulottuvan Suomeenkin. Birley kertoo olevansa kiitollinen kansainvälisestä urastaan, mutta haluaisi kovasti saada lisää töitä myös Suomesta, jossa hän työskentelee viittomakielisessä Teatteri Totissa. ”Minulle kuurous on lahja. Moninaisuuden ymmärtämisessä ollaan Suomessa kuitenkin taiteen osalta vielä aika lailla jälkijunassa”, pohtii Birley. Matlee innostui Sanattoman rakkauden tarina käsittelee suuria kommunikaation ja ymmärtämisen teemoja. Kuurojen koulun opettaja James yrittää itsepintaisesti saada koulun entistä oppilasta Sarahia puhumaan. Samalla heidän välilleen syntyy romanssi, jota ympäristö ei aina katso suopeasti. Näytelmän työryhmä ei ole käyttänyt aikaa klassikkoelokuvan katseluun, sillä esitys on haluttu tehdä omilla ehdoilla. ”Nuorena elokuva oli minulle toki silmiä avaavia kokemus ja rohkaisu omalle uralle. Oli uskomatonta, että kuuro näyttelijä oli saanut sellaisen roolin! Itse asiassa Marlee Matlin oli katsomassa Hamlet-esitystämme. Kerroin hänelle tästä projektista Suomessa ja hän oli innoissaan”, Birley paljastaa. Kieli solmussa Kaikkiaan näytelmän työstäminen ja työryhmän yhteispeli ovat sujuneet ilmeisen hienosti. Näytelmässä on mukana paljon viittomiin liittyvää huumoria eikä kommelluksilta ole vältytty harjoituksissakaan. Dawn Jani Birley 42-vuotias, täysin viittomakielinen näyttelijä. 3. polven kuuro. Kotoisin Kanadasta, tällä hetkellä sekä Kanadan että Suomen kansalainen. Asunut Suomessa vuodesta 2003. Entinen huippu-urheilija, päälajina taekwondo. Ollut mukana teatterija elokuvatuotannoissa mm. Etelä-Koreassa, Ranskassa, Kanadassa, Iso-Britanniassa, Israelissa, Venäjällä, USA:ssa, Sveitsissä ja Pohjoismaissa. HUIPPUHETKIÄ NÄYTTELIJÄNURALLA: • Suomalaisen Teatteri Totin viittomakielinen ooppera Kung Karls Jakt (2008). • Ruotsalaisen Riksteaternin Vuoden taiteilija -palkinto (2015) • Toronto Theatre Critics Award parhaalle naisnäyttelijälle Horation roolista Hamletissa (2017). Rakka uden kieli on yhtein en!
10 Tukilinja 5/2019 ”Kerran Santeri yritti viittoa sanaa ’hiljaisuus’. Kysymyksessä oli dramaattinen kohtaus. Minun oli pakko keskeyttää, sillä se näytti aivan sanalta ’herne’!” Birley nauraa. ”Ja joskus harjoituksissa minä olen vaan viittonut menemään, kun muut ovat unohtaneet sanoa, että kohtaus on pysäytetty.” Jotta viestit välittyisivät, Birley kertoo joutuvansa toisinaan opettamaan kuuleville kollegoilleen visuaalisuuden, eleiden ja erityisesti katsekontaktin tärkeyttä. Toisaalta mahdollisuus välittää tunteita myös viittomalla on ollut puhuville näyttelijöille kiitollista. ”Se tuo ilmaisuun lisäaspektin. Se on aika kivaa”, Kinnunen toteaa. Hän kertoo viittovansa nykyään jopa unissaan. Asenne ratkaisee Näytelmän ensi-ilta alkaa jo lähestyä. Jännittääkö työryhmää? ”Ei auta jännittää itseään apinaksi tai viittomisesta ei tule mitään”, Kinnunen nauraa. Muut ovat samoilla linjoilla, vaikka Birleytä jännittääkin esityksen vastaanotto. Hänen mukaansa asenteet kuuroja näyttelijöitä kohtaan ovat monissa maissa ja varsinkin Pohjois-Amerikassa paljon Suomea edellä. ”Joskus kuulevat tekevät esteitä ja haluavat tehdä asioita vain omalla tavallaan.” Sanattoman rakkauden harjoitteluprosessi on hänen mukaansa ollut kuitenkin aivan toisenlainen ja palkitseva. ”Minua on kunnioitettu alusta asti. Tällaisessa projektissa onnistuminen vaatii tietysti kaikilta osapuolilta halua tehdä töitä ja ratkaista ongelmia”, Birley toteaa. Dawn Jani Birley kokee, ettei kuurojen asema yhteiskunnassa ole muuttunut paljonkaan siitä, kun näytelmä lähes 40 vuotta sitten kirjoitettiin. Ennakkoluuloja riittää yhä. ”Näytelmä on tuonut mieleen paljon muistoja omasta elämästäni. Toivonkin yleisöltä avointa mieltä sen pohtimiseen, mitä rakkaus ja toisten ihmisten kunnioittaminen oikein tarkoittavat.” Sanaton rakkaus kertoo humoristisesti rakkauden tyypillisistä kompastuskivistä: vaikeudesta ymmärtää toista ihmistä ja kunnioittaa hänen ominaislaatuaan. ”Marlee Matlin oli katsomassa Hamletesitystämme. Kerroin hänelle tästä projektista Suomessa, ja hän oli innoissaan.”
TULILINJALLA / KOLUMNI Pinja Eskola Vaikka ilmoituksen pistäisi kaikkiin edellä mainittuihin kanaviin, ei työhakemuksia välttämättä ilmaannu. Se, jos mikä, saa paniikin hiipimään sieluun. Haussa hyvä avustaja Kolumnisti Pinja Eskola, 24, Tampere Toimintarajoite CP-vamma, käyttää sähköpyörätuolia. Ammatti Freelancekirjoittaja, bloggari. HENKILÖKOHTAISEN AVUSTAJAN työtä ei pidetä arvossa, ja se näkyy monin tavoin meidän vammaisten arjessa – olemme ns. kusessa, sillä olemme enemmän tai vähemmän riippuvaisia ulkopuolisista apukäsistä. Voimakkaimmillaan alan arvostamattomuus näkyy silloin, kun vanhat, tutut apukädet lopettavat ja tilalle pitäisi etsiä uudet. Rekrytoinnin aikana on avustajan työnantajana toimivan henkilökohtainen helvetti irti: Osaako ilmoituksestaan tehdä tarpeeksi kiinnostavan, jotta siihen tartutaan? Muistaako hakemuksessa mainita kaiken olennaisen itsestään, työnkuvasta ja palkkauksesta ilman, että lörpöttelee ihan liikaa koko internetin loputtoman yleisön tietoon? Johtuvatko mahdollisesti kyseenalaiset hakemukset omasta huonosta ulosannistani? Kaikki nämä kysymykset pyörivät ainakin jossain muodossa jokaisen työnantajan päässä. KAUHUT EIVÄT SUINKAAN lopu hakemuksen tekoon, ehei, ne ovat vasta alussa. Mihin tunkisi ilmoituksensa? Mol, Duunitori, Monster, Facebook-ryhmät vai yleinen jako omalle Facebookin aikajanalle? Vaihtoehdot tuntuvat loputtomilta, mutta vaikka ilmoituksen pistäisi kaikkiin edellä mainittuihin kanaviin, ei työhakemuksia välttämättä ilmaannu. Ja se, jos mikä, saa paniikin hiipimään sieluun. Osa hakemuksista saa pahasti epäilemään ihmisten lukutaitoa. Milloin hakemukset ovat kolmen rivin mittaisia, milloin niistä löytyy hymiöitä. Toisinaan haastatteluun ei ilmestytä lainkaan. Joskus kokelaalla on ylimielinen asenne ja hän alkaa sanelemaan työnteolleen ehtoja, esimerkiksi: ”Olen kykenevä tekemään aamuvuoroa, mutta vain tiistaista torstaihin, ja ennen kello kymmentä en kykene aloittamaan.” KUKA KÄYTTÄYTYY NÄIN missään muussa työpaikassa ja vielä kuvittelee saavansa työn – tai että häntä pidetään vähääkään varteenotettavana työnhakijana? Toivottavasti ei yksikään. Se, että henkilökohtaisen avustajan työhön haetaan puolivillaisella asenteella, puhuu omaa kieltään siitä, ettei alaa pidetä arvossa. Pahimmassa tapauksessa oikuttelu alkaa vasta pitkän ajan päästä, työsuhteen ollessa jo vakituinen. Miksei tätä erittäin tärkeää työtä arvosteta? Avustajathan mahdollistavat meidän vammaisten arjen ja omannäköisen elämän. Yksi syy on tietenkin palkkaus. Se on järkyttävän matala ottaen huomioon työn vaihtelevuuden ja tärkeyden. Alhaiseen palkkatasoon taas vaikuttaa se, ettei avustajaksi ole ollut mahdollisuutta kouluttautua ennen kuin vasta viime vuosina. Toisaalta meidän työnantajien auktoriteettia vähentää se, että meidät heitetään tyhjän päälle. Meille ei ole olemassa koulutusta rooliimme ja olemme usein sormi suussa uuden ongelman kanssa, kunnes käytäntö opettaa meitä toimimaan. Epävarmuutemme näkyy avustajille. SUURIN SYY ERILAISEEN suhtautumiseen on kuitenkin todennäköisesti se, että avustajan työ on huomattavasti ihmisläheisempää kuin suurin osa muista ammateista. Siinä on jatkuvasti läsnä toisen ihmisen arjessa, näkee arjen mahdollisesti lähempää kuin vammaisen ystävät, sukulaiset ja kumppani. Rajat voivat helposti hämärtyä, roolit unohtua puolin ja toisin. Sen seurauksena avustaja saattaa ruveta lepsumaan työajoista – ja tehtävistään – vähitellen, huomaamattaan. Työnantaja voi sallia tämän kahdesta syystä: Joko kaikki tapahtuu huomaamatta ja / tai työnantaja pitää avustajastaan persoonana ja ajattelee, että lipsahduksia voidaan katsoa tämän kerran läpi sormien. Toinen vaihtoehto on se, että vammainen päättää katsoa työntekijänsä niskurointia, koska ilman ko. työntekijäänsä hän pelkää jäävänsä kokonaan vaille apukäsiä. Ongelma on nähtävissä koko Suomessa. Sille on tehtävä jotain – vielä, kun se on mahdollista. Herätys kunnat ja kanssaihmiset, ymmärtäkää meidän vammaisten potentiaali ja vähintään sitä kautta avustajan työn tärkeys. Tukilinja 5/2019 11
Vammaisten ihmisten työllistämiseen on TE-toimistoissa erikoistuttava, sanoo Sari Kokko. Hänen muut vinkkinsä ovat kesätöiden tarjoaminen vammaisille nuorille ja järjestelytuen aktiivisempi käyttö. Ensimmäiseksi jokaiseen TE-toimistoon olisi saatava oma työkykykoordinaattori, vammaisten asioihin erikoistunut yhteyshenkilö. ”Tämä asiantuntija varmistaisi, että vammaisten asiat todella hoituisivat. Hän tuntisi työllistymispolut ja olemassa olevat tuet. Nythän on monesti niin, että vammainen työnhakija joutuu tekemisiin TE-toimiston virkailijan kanssa, jolle hän on ensimmäinen vammainen asiakas”, Sari Kokko selventää. Järjestelytuki tunnetuksi Toiseksi olisi hänen mukaansa tehtävä te-palvelujen tarjoama työolosuhteiden järjestelytuki nykyistä laajemmin tunnetuksi. ”Jos siitä tiedettäisiin, sitä osattaisiin hakea ja yksi kynnys vammaisen ihmisen työllistymisen edestä voisi madaltua.” Myös järjestelytuen soveltamisaluetta tulisi Kokon mukaan laajentaa. Nyt sen avulla mukautetaan lähinnä fyysistä ympäristöä – hankitaan luiska portaisiin tai automaattinen ovenavaus. Sillä pitäisi kuitenkin voida tehdä myös työssä käytettävä digitaalinen ympäristö saavutettavammaksi. Kesätyöpaikkoja tarjottava Kolmanneksi kohdaksi Sari Kokko nostaa vammaisten nuorten kesätöiden puutteen. Kesätyöpaikkojen lisäämiseksi hän ehdottaa vammaisten nuorten SANSSI-kortin käyttöönottamista. Tällä kortilla nuori saisi palkkatukea löytämäänsä kesätyöpaikkaan. Näin voitaisiin Vammaisfoorumin lääkkeet työllistymiseen TEKSTI Sari Heino-Holopainen KUVAT Vesa Linna VAMMAISFOORUMIN PUHEENJOHTAJA ja Näkövammaisten liiton järjestöjohtaja Sari Kokko sanoo ensimmäiseksi, että on hyvä, kun uudessa hallituksessa on nyt ministeritasolla tartuttu vammaisten ja osatyökykyisten ihmisten työllisyyden lisäämiseen. ”En vain itse käytä osatyökykyinen-sanaa, vaan puhun reilusti vammaisista ihmisistä myös tässä työllisyyskeskustelussa. Osatyökykyinen on laajempi käsite, se termi voi käsittää myös vammattoman ihmisen”, Sari Kokko selittää. ”Vammainen ihminen voi olla – ja usein myös on, kuten esimerkiksi näkövammaiset – täysin työkykyinen.” Tästä huolimatta vammaiset ihmiset ovat selkeästi alityöllistetympiä kuin valtavirta. Yleisesti käytetty luku vammaisten työllistymisasteesta Suomessa on 18–20 prosenttia. Näkövammaisten tilanne on hieman parempi, muttei yllä lähellekään väestön keskimääräistä 72,4 prosenttia (elokuu 2019). ”Näkövammarekisterin mukaan työikäisten näkövammaisten työllisyysaste on hieman alle 40 %. Tässä luvussa ovat mukana sekä kokoettä osa-aikaisesti työllistyneet”, Kokko selventää. Asiantuntijuutta TE-toimistoihin Sari Kokko tuo esiin kolme tärkeää muutosta, joilla tilanne paranisi. 12 Tukilinja 5/2019 YHTEISKUNTA Monesti vammainen työnhakija joutuu tekemisiin TE-toimiston virkailijan kanssa, jolle hän on ensimmäinen vammainen asiakas.
riittävän ajoissa parantaa vammaisten nuorten kesätyön saantia ja työelämään kiinnittymistä. ”Kesätyöt ovat ensisijaisen tärkeitä työkokemuksen ja työelämään kiinnittymisen takia. Kun on työkokemusta, on paljon helpompi saada vakituista työtä.” Sari Kokko tuo esiin nykyisten työmarkkinoiden vaativuuden: pelkkä kouluttautuminen ei riitä, vaan vastavalmistuneeltakin odotetaan työkokemusta. Se osoittaa hänen pärjäävän työelämässä. Työnteosta mahdollista Sari Kokko peräänkuuluttaa myös saavutettavuuden ja esteettömyyden edistämistä, mikä on paljolti kiinni julkisista toimijoista ja päättäjistä. Osa tätä saavutettavuutta on myös hyvä tiedonvälitys. Tuki kohtuullisiin työolosuhteiden mukautuksiin auttaa työelämään menijöitä, mutta vain jos se tunnetaan. Prosessissa kannattaisi hänen mukaansa muistaa todelliset asiantuntijat. ”Vammaisjärjestöissä on paljon osaamista, joita ministeriöt ja valmistelevat toimikunnat voisivat kunnolla hyödyntää.” Työministeri Timo Harakan ehdotus uudesta palkkatukijärjestelmästä on Sari Kokon mielestä ihan hyvä. ”Toisaalta pitäisi myös katsoa, että vammaisen ihmisen kannattaa käydä töissä. Lineaarinen malli olisi saatava valmiiksi ja käyttöön. Töiden tekemisen pitäisi kannattaa aina.” Nuorista koppi Talousja tukiasioiden lisäksi Sari Kokko painottaa työnhakijan ja hänen valintojensa ja osaamisensa nostamista keskiöön, punaiseksi langaksi. Näin varsinkin silloin, kun on kyse nuorista. ”Nuori on se, joka lähtee opiskelemaan ja sen jälkeen työelämään. Häntä pitäisi ohjata siihen, mikä häntä itseään kiinnostaa, tietysti realiteetit huomioon ottaen.” Työministeri Timo Harakka on puhunut yksilöllisestä työnohjauksesta. Tähän Sari Kokko ei ota kantaa asiaa enempää tuntematta, mutta viittaa jälleen esiinnostamaansa tarpeeseen: vastuuihmiseen TE-toimistoissa. ”Voitaisiin mennä ajassa taaksepäin aikaan, jolloin vammaisille oli TE-toimistoissa oma työntekijä. Nyt tietoa ja mahdollisuuksia on tullut vielä enemmän. Tällainen henkilö, joka ottaa kopin, on oleellinen saada kaikkialle.” Vammaispalvelulaki voimaan Vammaisten ihmisten työllistymisen edistäminen on yksi tämän hallituskauden keskeisiä haasteita. Muista vammaisalan kehitystarpeista Sari Kokko nostaa esiin uuden vammaispalvelulain, joka edelliseltä hallitukselta jäi loppusuorallaan säätämättä. Se olisi nyt saatava voimaan. ”Lisäksi on seurattava uutta sote-valmistelua ja pyrittävä kehittämään sitä vammaisten ihmisten näkökulmasta. Sosiaaliturvan uudistaminenkin on tulossa”, Sari Kokko listaa. Hänen seurantalistallaan on myös syksyllä voimaan astunut saavutettavuusdirektiivi, joka koskee sähköisiä palveluja. “Joillain tahoilla herätty kovin myöhään ajatellen direktiivin siirtymäaikoja. Digitalisaation keskellä ei pidä unohtaa, että sen rinnalla pitää olla vaihtoehtoiset muodot. Kaikille eivät digitaaliset palvelut käy.” Sari Kokko työskentelee Näkövammaisten liiton toimitiloissa Iiris-keskuksessa, jonka tilat on suunniteltu näkövammaisille sopiviksi. Tukilinja 5/2019 13 Kuka? Sari Kokko, 47, Helsinki Toimintarajoite Näkövamma Työ Vammaisfoorumin pj., NKL:n järjestöjohtaja
14 Tukilinja 5/2019 IHMISET Seksissä avustaminen – KYLLÄ VAI EI? Näin puhut seksissä avustamisesta: 1. Puhukaa aiheesta etukäteen, jotta tiedätte toistenne suhtautumisen. 2. Avatkaa yhdessä, mitä tilanne pitää sisällään ja mikä olisi avustajan toimeksianto. 3. Nostakaa esiin mahdolliset ennakkoluulot ja haasteet. 4. Kieltäytymisen syistä kannattaa keskustella. Niihin voi liittyä turhia pelkoja.
Suorituspaineet mulla kyllä oli. Tahdoin nimittäin, että avustettavalla ja hänen kumppanillaan olisi mahdollisimman rento ja luonnollinen olo. Tukilinja 5/2019 15 Henkilökohtainen avustaminen tapahtuu kodin piirissä ja yksi työtehtävistä voi olla pariskunnan seksin mahdollistaminen. Joillekin avustajille se on osa hyvää arkea – toisille ehdoton ei. TEKSTI Pinja Eskola KUVA Väinö Heinonen AVUSTETTU SEKSI on asia, josta on jo mahdollista puhua ja josta puhutaankin paljon, mutta käytännössä moni vammainen kuitenkin kokee, etteivät hänen seksuaalioikeutensa toteudu. Verkossa käytävää keskustelua seuratessa käy nopeasti selväksi, että monia avustettavia myös pelottaa pyytää apua niin intiimiin asiaan. Osa on jo alistunut ja kokee, ettei seksuaalisuus tai varsinkaan sen käytännön ilmenemismuodot, kuten seksi, kuulu heille. Uskallan väittää, että tämä johtuu siitä, että vielä tänäkin päivänä meidän vammaisten on tapana jäädä esimerkiksi koulussa seksuaalivalistuksen ulkopuolelle. Avustajien suusta saattaa vielä lisäksi kuulla: ”Ei tällä palkalla.” Tuollainen asenne, jos mikä on omiaan nostamaan kynnystä ottaa asia uudelleen puheeksi. Näin se käy Mitä todennäköisimmin kielteinen suhtautuminen avustettuun seksiin johtuu monesti tietämättömyydestä: luullaan, että avustetussa seksissä avustaja harrastaisi seksiä avustettavan kanssa, vaikka niin ei ole. Avusteinen seksi on laaja toimintakenttä ja yksilöllinen avuntarve vaihtelee siinä suuresti. Käytännössä avustettua seksiä on kuitenkin kahdenlaista: Passiivisessa muodossa avustaja auttaa siinä, että seksiä on ylipäätään mahdollista harrastaa. Hän voi esimerkiksi auttaa pariskunnan osapuolet sopiviin asentoihin tai antaa sooloseksissä tarvittavat välineet. Sitten hän poistuu paikalta ja tulee vasta kutsuttaessa purkamaan tilanteen. Aktiivisessa avusteisessa seksissä, jossa avuntarve on suurempi, avustaja on aktin ajan läsnä. Hän auttaa tarvittaessa, muttei osallistu itse toimintaan. Passiivinen apu toimii Mitä ajatuksia avusteinen seksi ja siihen liittyvät asenteet herättävät ihmisissä, joiden arkeen ne kuuluvat? Mitä tällainen avustamistehtävä vaatii apua tarvitsevalta ja auttajalta? Näihin kysymyksiin tässä jutussa vastaavat avustaja Reetta, 20, ja avustettava Santeri, 24. Santerilla on perinnöllinen vamma, jonka seurauksena hänen lihasvoimansa ovat heikot. Hän liikkuu pyörätuolilla ja tarvitsee apua monessa päivittäisessä asiassa, myös seksissä. Haastateltavat eivät ole työsuhteessa keskenään ja kummallakin on kokemusta ainoastaan sellaisesta avusteisesta seksistä, jossa avustaja ei ole läsnä aktin aikana. Avustaja on siis esimerkiksi auttanut työnantajansa ja tämän kumppanin sopivaan asentoon tai huolehtinut, että tarvittavat välineet ovat pariskunnan / työnantajansa ulottuvilla. Sen jälkeen hän on poistunut. Molemmat suhtautuvat seksissä avustamiseen myönteisesti. Kumpaakin haastatellessa käy myös selväksi, etteivät he ajattele vammaisten seksuaalioikeuksien nykyisessä tilanteessa toteutuvan. Asiasta käytävä keskustelu on heidän mukaansa kuitenkin edistystä – ehkä sen ansiosta jotain alkaa käytännössäkin tapahtua. Keskustelu avaa asenteita ”Elämme onneksi sellaisessa ajassa, jossa ihmisten käsitykset seksuaalisuudesta ja seksistä ovat yleensäkin avautumassa, ja niihin liittyvistä asioista puhutaan avoimemmin. On tärkeää, että he, jotka eivät ole valtavirtaa, saavat äänensä kuuluviin”, Santeri miettii. Seksuaalisuus kuuluu hänen mielestään jokaiselle ja vaikuttaa siihen, millaisia me ihmisinä olemme. Nykyään myös vammaiset ymmärtävät oikeuksiaan paremmin ja heidät ylipäätään otetaan mukaan keskusteluun seksuaalisuudesta. ”Vammaisillakin on oikeus harrastaa seksiä moninaisilla tavoilla eikä vammaisia pidä eristää siinä myöskään omaksi ryhmäkseen”, Santeri selittää. Vammaisilla ei esimerkiksi ole seksisuhteita ainoastaan keskenään, vaan myös vammattomien kanssa. Seksi – arkea vai ei? Miksi ajatus käytännön avusta saattaa edelleen aiheuttaa negatiivisia reaktioita avustajissa? ”Seksiä ei ehkä nähdä sinä arkipäiväisenä asiana, mikä se on. Jotkut ajattelevat sen olevan enemmänkin ´lisäpalvelu´, josta pitäisi saada enemmän palkkaa”, kiteyttää avustajana toimiva Reetta. Toisaalta hän tuo esiin sen, että seksuaalisuus ja seksi ovat meille jokaiselle intiimejä asioita. Pystyäkseen käsittelemään ajatusta jonkun toisen avustamisesta moisessa tilanteessa täytyy avustajan olla sinut oman seksuaalisuutensa kanssa. Avustajalta ei siis voi vaatia apua seksissä, mutta pyytää voi, hän linjaa. Santeri puolestaan arvelee kielteisen reaktion johtuvan siitä, että avustajilla saattaa olla pelkoja siitä, että he joutuisivat jotenkin osalliseksi itse aktia tai että heitä painostettaisiin avustamaan siinä. Edellytyksenä luottamus Ensimmäinen ehto intiimissä tilanteessa avustamisen onnistumiselle onkin se, että avustajan ja apua tarvitseva välillä vallitsee luottamus. Reetta kertoo ensimmäisestä intiimitilanteessa avustamisestaan, ettei häntä hämmentänyt tai kummastuttanut esitetty pyyntö. Siinä vaiheessa hänen ja hänen työnantajansa välille oli jo ehtinyt syntyä luottamus. Suhtautumista helpotti myös se, että Reetta on omien sanojensa mukaan hyvin sinut oman seksuaalisuuteensa kanssa. ”Suorituspaineet mulla kyllä oli. Tahdoin nimittäin, että avustettavalla ja hänen kumppanillaan olisi mahdollisimman rento ja luonnollinen olo.” Reetta ei kuitenkaan kokenut tilannetta noloksi tai ahdistavaksi. Santeri kertoo, että hänellä on ollut pelkoja avun pyytämiseen liittyen. Ennen kuin asiasta oli kokemusta, hän oli ajatellut sen olevan ”hurjaa”. Kun hetki lopulta koitti, oli se kuitenkin luonnollista. Puhu etukäteen! Avustajan toivotaan suhtautuvan avustettuun seksiin normaalina asiana ja tavallisena työtehtävänä siinä, missä vaikkapa pukeutumisessa avustamisen. Intiimiasioihin liittyvästä avustamisesta on kuitenkin välttämätöntä puhua etukäteen, ei vasta sitten, kun tilanne on päällä. Näin kumpikin tietää, mitä toimenkuva pääsääntöisesti pitää sisällään ja millaista käyttäytymistä häneltä siinä odotetaan. Lähtökohtainen ajatus on, että avustaja on tilanteessa pelkkä ”seinä” eli tekee vain sen, mitä häneltä odotetaan ottamatta osaa tai kantaa tilanteeseen. Kolmannen osapuolen ottaminen intiimitilanteeseen pakon sanelemana on pahimmillaan tunnelmantappaja. Ainoa järkevä tapa, jolla vaikkapa pariskunta voisi pitää tunnelmaa yllä, on keskittyä puhumaan keskenään avustajan tehdessä valmistelutyötään. Tuhmien puhuminen on kuitenkin meille suomalaisille hankalaa jo muutenkin. Millaista se olisi, jos paikalla olisi joku ulkopuolinen? Tunnelman ylläpitämisen mahdollisuudet riippuvat avustajastakin ja siitä, mistä hän mahdollisesti kiusaantuu. On tärkeää, että myös töissä olevalla on luonteva olo. Koulutuksella sujuvuutta Kummankin kanssa keskusteltaessa nousi esiin se, että vammaisten kanssa työskenteleville olisi hyvä, jos tarjolla olisi perehdytystä seksuaalisuuteen liittyvien tilanteiden kohtaamiseen. Aspa-säätiöllä sellaista onkin: Voimaa seksuaalisuudesta -koulutus on suunnattu palvelutalojen työntekijöille. Sen tarkoitus on antaa työkaluja ja valmiuksia kohdata vammaisen tarve parisuhteisiin ja seksuaalisuuden ilmentämiseen. Toistaiseksi koulutusta järjestetään vasta muutamissa kaupungeissa. Jotta ymmärrys lisääntyisi, pitäisi koulutusta tarjota laajemmin ja myös työnantajamallin tai välitysfirman kautta työskenteleville avustajille.
Vammaisia vaikuttajanaisia Voguessa Muotilehti Vogue nosti kanteensa 15 vaikuttajanaista, joista jokaisesta on tulossa myös artikkeli. Kaksi heistä on vammaisia: Greta Thunberg ja Sinéad Burke. MUOTI Vogueen tehdään useita nettikansia, ja syyskuussa 2019 yhden niistä mallina oli lyhytkasvuinen Sinéad Burke. Painetun lehden kanteen mahdutettiin kaikki 15 vaikuttajanaista. TEKSTI Riitta Skytt BRITANNIAN VOGUE-LEHDEN syksyn muotinumeroon vaikuttaa jo toisen kerran merkittävä julkisuuden henkilö. Edellisen syksyn muotinumeron sisältöä suunnitteli Beyoncé, syyskuun 2019 Voguen guest editorina oli prinssi Harryn vaimo, Sussexin herttuatar Meghan. Hän valitsi lehden kansikuvaan 15 itselleen tärkeintä vaikuttajanaista, joista kaksi on vammaisia: autismikirjoon kuuluva ruotsalainen ilmastoaktivisti Greta Thunberg, 16, ja lyhytkasvuinen irlantilainen tasa-arvoja muotivaikuttaja Sinéad Burke, 29. Amerikkalaistaustainen Meghan tuottaa Vogueen myös sisältöä yhdessä Michelle Obaman kanssa. Heidän juttusarjassaan Muutosvoimat nämä 15 rajoja murtanutta naista kertovat tarinansa. Sinéad Burke kirjoittaa itsekin Vogueen säännöllisesti. 16 Tukilinja 5/2019
Tukilinja 5/2019 17 Vammaiset Barbie-nuket Barbie-nukkeja on arvosteltu epärealistisesta kehonkuvasta. Vastauksena Mattel toi niihin erilaisia vartalo-, ihonvärija hiustyyppejä. Nyt ovat vuorossa vammaiset nuket – mutta ei maailma sillä valmiiksi tullut. vaiheessa yhteistyötä mm. 13-vuotiaan vammaisaktivistin Jordan Reevesin, lastensairaalan ja pyörätuolivalmistajien kanssa. Myös esteettömyys huomioitiin ja Dream Houseen tehtiin pyörätuolille luiska. Lisää monimuotoisuutta Osa vammaisaktivisteista maailmalla on kuitenkin sitä mieltä, että kehitystyö olisi voinut mennä pidemmälle: Uudet nuket vahvistavat stereotypioita antamalla sen vaikutelman, että vammaisuus on pelkkä liikuntarajoite. Vammaisten barbien vartalot ovat muilta osin yhtä täydellisiä kuin vammattomienkin. Aktivistit toivovat nukkeihin myös lisää monimuotoisuutta muistuttamalla, että vammaisista ihmisistä vain joka kymmenes käyttää pyörätuolia. Missä ovat esimerkiksi lyhytkasvuiset tai muilla tavoin vammaiset barbit? Ehkä ikäkin saisi jo näkyä 60-vuotiaassa Barbiessa. Milloinkohan hän saa ryppyjä tai harmaita hiuksia? Dream House Mummola kuulostaisi niin herttaiselta. Ehkä Barbie tassuttelisi siellä vaaleanpunaisen rollaattorin kanssa etsiskellen jonnekin unohtunutta kännykkäänsä? TEKSTI Riitta Skytt KUVAT Mattel Inc. JO PITKÄÄN vammaiset Barbie-nuket ovat olleet leluyhtiö Mattelin asiakkaiden toivelistalla niitä toivotuimpia uutuuksia. Tämän vuoden kesäkuussa toive sitten toteutui, kun Fashionistas-sarjaan tuli kaksi vammaista nukkea. Toinen käyttää pyörätuolia ja toisella on irroitettava jalkaproteesi. “Meille on tärkeää kuunnella asiakkaitamme”, kertoi Mattelin varapääjohtaja Kim Culmore Teen Vogue -lehdelle. Esteellinen barbitalo Vammainen Barbi ei silti ole uusi idea. Jo vuonna 1997 Mattel toi markkinoille Barbien ystävän Beckyn, joka käytti vaaleanpunaista pyörätuolia. Lapset huomasivat kuitenkin pian, että barbimaailma ei ollut esteetön: Beckyn pyörätuoli ei mahtunut Barbien Dream House -talon ovesta sisään eikä talon hissiin. Mattel ei muuttanut talon rakenteita vaan lopetti Becky-linjan kokonaan, vaikka kaikki 6000 Beckyä myytiin loppuun kahden ensimmäisen viikon kuluessa. Kesti yli kaksikymmentä vuotta ennen kuin Mattel julkaisi uudestaan vammaisia nukkeja. Tällä kerralla yhtiö teki suunnitteluTinkimättömät vaikuttajat Greta Thunberg kiittää lehdessä Aspergerin oireyhtymäänsä siitä, ettei ole antanut periksi vaan on pystynyt keskittymään toimintaansa täysillä. Kun Voguen kansikuva kuvattiin, Ruotsin koululaisilla oli vapaapäivä. Greta seisoi silloinkin kyltteineen parlamenttitalon edustalla, joten kuvaajan ei auttanut kuin mennä sinne. Sinéad Burke on ammatiltaan opettaja, kirjailija, luennoitsija ja kehopositiivisuuden puolestapuhuja. Hän on myös ensimmäinen lyhytkasvuinen ihminen, joka on koskaan ollut Voguen kannessa. Tällä hetkellä hän valmistelee tohtorin tutkintoaan. ”Olen teini-iästä asti listannut tavoitteita, joita voisin saavuttaa vain villeimmissä unelmissani. Listani kärjessä oli se, että haluan joskus olla nimenomaan syyskuun Vogue-lehden kannessa. Tavoitteeni eivät koskaan olleet kohtuullisia”, kirjoittaa Sinéad Voguessa. Syyskuun muotiraamattu on perinteisesti vuoden tärkein, myydyin ja paksuin lehti, johon toimitus ja ilmoittajat satsaavat eniten. Kaikille kauniita vaatteita Sinéad Burke on perustanut yhdysvaltalaisen vammaisaktivisti Liz Jacksonin kanssa muotija muotoilukollektiivi IFDC:n. Se haastaa suunnittelijoita työskentelemään vammaisten ihmisten kanssa löytääkseen heidän ongelmiinsa kauniita ja asiallisia ratkaisuja. Sinéad tekee myös yhteistyötä merkittävien muotitalojen kanssa, ja esimerkiksi Gucci on suunnitellut hänelle supertyylikkäitä ja täydellisesti istuvia asuja, jotka huomioivat hänen vartalonsa mittasuhteet. Skotlannin kansallismuseossa Edinburghissa nähdään 20.10. saakka näyttely Body Beautiful Diversity on the Catwalk, jossa muotisuunnittelijat, kuten Max Mara, Vivienne Westwood ja Jean Paul Gaultier, ovat luoneet asuja erilaisille ihmisille. Sinéad on nostettu näyttelyn keulakuvaksi, ja siellä voi nähdä hänen vartalostaan tehtyjä mallinukkeja, jotka on puettu huippusuunnittelijoiden luomuksiin. Muotimaailma on selvästi muuttumassa. Minustakin tulee vaikuttaja!
UNELMAT TODEKSI YRITTÄMINEN ON TAITOLAJI Tuen saaja Riikka Hänninen, 38, Helsinki Yritys Tmi Laululähde (2010–) Tukilinjan apurahat Laulunopettajan jatkoopintoihin (2008) Yrityksen markkinointiin (2018). 18 Tukilinja 5/2019
Tukilinjan apurahat auttoivat Riikka Hännistä ensin laulunopettajan jatko-opinnoissa, sitten markkinoimaan taitojaan. Nyt hän pyrkii Voice of Finland -kisaan. TEKSTI Sari Heino-Holopainen KUVAT Vesa Linna YRITTÄMINEN ON TAITOLAJI HELSINGIN ARABIANRANNASSA ovelle tulee tervehtimään Carlos-koira. Vaaleaa labradorinnoutajaa seuraa laulunopettaja ja laulaja Riikka Hänninen, 38. Carlos tottelee kiltisti Riikkaa ja on paikoillaan, kunnes saa luvan tulla tervehtimään. “Carlos on kova antamaan nuolaisuja”; Riikka varoittaa. Huoneistossa komeilee kaunis piano. “Olen soittanut kolmevuotiaasta asti, toki ensin vain tapailin koskettimia”, Riikka kertoo iloisesti. Täällä kotonaan Riikka Hänninen pitää myös laulutunteja. Viime aikoina hän on kuitenkin laajentanut toimintaansa nettiin, jossa opetus tapahtuu yksilöllisesti mobiilisovelluksella ja ryhmässä webinaareina. Syksyllä on luvassa myös livenä viikonloppukursseja ympäri Suomen. Oppilaiden löytymisessä on ollut keskeistä panostus markkinointiin ja uudet nettisivut, joiden kustannuksissa Tukilinjan apuraha auttoi. Toiminimi Laululähteessä on selvästi uusi vaihde päällä. Sinnikkyydellä ammattiin Riikalla ja hänen laulajakollegallaan Stevie Wonderilla on samanlainen tausta: molemmat ovat syntyneet keskosina ja sokeutuneet keskoskaapissa. Pienestä pitäen vanhemmat kasvattivat Riikkaa mahdollisimman tavallisesti, ja jo kävelemään opetellessaan hän sai kokea, miltä maailma tuntuu. Pienet moksut opettivat sietämään vastoinkäymisiä ja hänelle kehittyi rohkeus mennä elämässä eteenpäin. Riikka on valmistunut Sibelius Akatemiasta musiikinopettajaksi, minkä jälkeen hän opiskeli Tanskassa Complete Vocal Technique -laulutekniikkaa. Opintojen loppuun saattamisessa auttoi Tukilinjan opiskeluapuraha. Apuraha markkinointiin Työntöapua tarvittiin toisenkin kerran, kun yritys ei ottanut menestyäkseen. Onneksi Riikka Hänninen saa vammaisuuteen liittyvän tuen lisäksi vanhaa työkyvyttömyyseläkkeen muotoa, johon eivät vaikuta yrittämistai palkkatulot. “Saan ikään kuin perustuloa. Ilman sitä yrittäjänä aloittamisesta ei olisi tullut mitään”, kertoo Riikka. Aluksi hänestä tuntui, ettei hän ole oikein yrittäjäluonne. Laskutus tuli kyllä hoidettua yrityksen kautta, mutta asiakkaita oli vähän. “Mietin, että jos rakastan laulunopettamista, niin on tehtävä tälle yrittämisellekin jotain.” Riikka opiskeli yrittäjän ammattitutkinnon ja lisäksi markkinointia. Nyt hän ei enää tarjoa kaikille kaikkea, vaan kohdennettua, muista erottuvaa opetusta ja sen näköistä markkinointia, etenkin somessa. Tukilinja 5/2019 19 ”Mietin, että jos rakastan laulunopettamista, niin on tehtävä tälle yrittämisellekin jotain.”
Riikka oli huomannut, että laulajilla todellinen esitys jäi monesti visiota pienemmäksi. Syynä on jännitys, josta johtuen ääni ei kulje. Sen jännityksen Riikka lupaa nyt kursseillaan poistaa. “Laulamisen lisäksi opetan esiintymisessä tarvittavia uusia taitoja, kuten esimerkiksi mielenhallintaa ja itsetunnon kohottamista.” Laulu on kesytettävä “Laulu on villi, se täytyy kesyttää!”, Riikka sanoo. Hän vertaa esiintymään oppimista koiran kouluttamiseen. Carlos rakastaa pallolla leikkimistä ja sen hakemista, mutta kyseessä on opittu taito. “Ensin koiran annetaan haistella palloa ja tutustua siihen, pikkuhiljaa pallo opitaan myös noutamaan.Vähitellen otetaan haltuun lisää temppuja tai taitoja.” Riikka demonstroi nettiopetustaan. Meneillään on ilmainen tutustumiskurssi, jonka perusteella oppilaat voivat hakeutua itse kurssille. Ruudussa vilahtelee oppilaita ja kurssimateriaalia. Käytössä ovat videoyhteys, YouTube, WhatsUp-ryhmä ja Facebook. Opetuksen tavoitteena on onnistunut esiintyminen laulajana. “Oppilaisiini kuuluu puoliammattilaisia, joilla on vaikkapa oma bändi. Lisäksi on laulunharrastajia tai kuoroon kuuluvia, joille on tulossa oma sooloesitys. Apuraha kompensoi vammaa Tukilinjalta Riikka sai 3 000 euron apurahan yrityksen nettisivujen tekemiseen. Tämä oli tärkeää, sillä saavutettavien sivujen tekeminen onnistuu vain ammattilaiselta. “Minulle saavutettavuus tarkoittaa myös sitä, että voin itse muokata sivujani. Se ei ollutkaan ihan yksinkertainen asia, mutta siinä onnistuttiin lopulta. Avustaja tekee puolestani vain visuaaliset asiat”, Riikka kertoo. Laululähteen nettisivusto onkin houkutteleva ja elävä. Tulee mieleen, että voisinko minäkin alkaa laulaa! ”Ilman apurahaa minulla ei olisi ollut taloudellista mahdollisuutta tähän”, Riikka kiittää. “Nimenomaan tällaisilla apurahoilla tukea saa silloin, kun sitä tarvitsee. Se on tärkeä lisä muuhun taloudelliseen tilanteeseen. Hienoa, Laululähde somessa: ”Tervetuloa tänä iltana ilmaiseen webinaariin kuuntelemaan, mitä kolmea asiaa tarvitset, jos haluat kehittyä laulajana.” ”Kuuntele, minkä upean matkan nämä kaksi laulajaa ovat tehneet kahdeksassa viikossa!” ”Tervetuloa kääntämään tahmean vaikea laulu tai laulutaito mahdollisuuksiksi ja toiminta-askeliksi tässä ilmaisessa nettivalmennuksessa!” ”Miltä tuntuisi elää kahdeksan viikkoa onnistumisen nosteessa, päivittäistä valmennusta saaden, ryhmän tukiessa omaa laulullista kasvua? Tätä on Laulunkesyttäjä!” että tällaisia tukimuotoja on; ne antavat puhtia ja energiaa. Kun jostain tulee helpotus, niin se kompensoi vammaa.” Voice of Finlandiin? Riikka Hänninen kertoo saaneensa tänä vuonna ensimmäistä kertaa pitää kunnon kesäloman ilman taloudellisia huolia. Nyt kun Laululähde on alkanut toimia hyvin ja elämisestä on tullut helpompaa, hän on innostunut itsekin taas laulamaan. Riikka on tottunut esiintyjä, jonka nirep niruN -orkesteri ihastutti vielä muutama vuosi sitten kuulijoita takaperin esitettyine kappaleineen. Mukana oli muusikkotovereita Sibelius Akatemiasta. Ensi vuonna valmistuu tarinankerrontaa ja runolaulua yhdistelevä esitys tarinayhtye Tarukin kanssa. Riikka Hänninen osallistui miettimisen jälkeen myös tv-laulukilpailu Voice of Finlandin karsintoihin. Yksi näkövammainen kilpailija, Mikko Herranen, on jo kisassa nähty – nyt pääsemme jännittämään Riikan menestystä. “Tammikuussa saan tietää, pääsenkö telkkariin mukaan.” 20 Tukilinja 5/2019 Riikka viestii oppilaidensa kanssa kännykkäsovelluksella.
UNELMAT TODEKSI Jalkapallotreeneissä Samirin käytöshäiriöistä ei ole tietokaan. Tukilinja 5/2019 21 Sotaa paossa Samir on syntynyt Suomessa ja asunut maassa koko ikänsä, mutta hänen vanhempansa ovat kotoisin Keski-Aasiassa sijaitsevasta Tadzhikistanista. Maa itsenäistyi Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen 1990-luvun alussa. Pian itsenäistymisen jälkeen Tadzhikistanissa syttyi sisällissota, jota Abdoulajanova pakeni Suomeen turvapaikanhakijana. Suomi valikoitui kohdemaaksi, koska vanhempi veli oli tullut maahan jo 80-luvun puolella suomalaisen vaimon myötä. Abdoulajanova opiskeli parturi-kampaajaksi ja teki alansa töitä. Samirin synnyttyä hän ei ole kuitenkaan palannut töiden pariin. ”Elämä muuttui hänen syntymänsä jälkeen. Vaikka Samir sai diagnoosin melko myöhään, hänellä on aina ollut erityistarpeita ja hän sairasteli pienenä paljon”, Abdoulajanova sanoo. Käytöshäiriöt vähenivät Samir on kahdeksan oppilaan erityisluokalla ja käytöshäiriöistä tulee usein huomautuksia. Äiti kertoo Samirin keskittymiskyvyn olevan lyhyt, siksi hän kaipaa jatkuvaa, mielekästä tekemistä. Jalkapalloilun ohella Samir käy myös Helsingin kaupungin järjestämässä Värisevät varpaat -kuvataideryhmässä sekä Musiikista iloa erityiseen arkeen -ryhmässä, jonka järjestää Helsingin seudun erilaiset oppijat Hero ry. HJK:n jalkapallotreeneissä Samirin käytöshäiriöistä ei ole tietokaan, vaikka ryhmässä on paljon pelaajia. Valmentaja Sallisella on hyvä ote pelaajiin ja ohjeet tulevat selkeästi artikuloiden. Samir puhuu ja ymmärtää sekä suomea että tadzhikia, mutta suomi alkaa ympäristön vaikutuksesta kääntyä vahvemmaksi kieleksi. Jalkapallon harrastaminen ei ole ilmaista ja Abdoulajanova on työtön yksinhuoltajaäiti. Suomen Vammaisurheilu ja -liikunta VAU:n ja Tukilinja-säätiön myöntämän Startti-stipendin avulla Samirin kausimaksu ja jalkapallovarusteet saatiin maksettua. Futishaave toteutui! Jalkapalloilu onnistuu vihdoin 8-vuotiaalle Samirille, kun hänelle löytyi sopiva erityisryhmä. Varusteet ja kausimaksu saatiin maksettua Starttistipendillä. TEKSTI JA KUVA: Lauri Jaakkola JOKA KERTA, kun Samir Kurbanov kulki äitinsä kanssa jalkapallostadionin ohi, hän kysyi: ”Milloin minä menen pelaamaan jalkapalloa?” Äiti Abdoulajanova Oromkhon ei osannut sanoa muuta kuin: ”Sitten, kun olet vähän vanhempi”. 8-vuotias Samir sai kehitysvammadiagnoosin melko myöhään, vasta viisivuotiaana. Hän kävi kokeilemassa jalkapalloa vammattomien lasten ryhmässä, mutta se ei sujunut hyvin. Samirilla oli vaikeuksia seurata valmentajan ohjeita eikä ryhmässä toimiminen muutenkaan ollut helppoa. Googlettamalla äiti löysi vammaisurheilu. fi-sivuston, jonka Löydä oma seura -palveluun on koottu sellaisia urheiluseuroja ja muita toimijoita, jotka tarjoavat urheiluja liikuntamahdollisuuksia erityisryhmiin kuuluville. Sitä kautta Helsingin Pasilassa asuva Abdoulajanova löysi Helsingin Jalkapalloklubin erityisryhmät. Tämän vuoden elokuussa Samir aloitti seuran erityislapsille suunnatussa joukkueessa. ”Valmentaja Ville Sallinen antaa henkilökohtaisesti ohjeita Samirille, jolloin hänen on paljon helpompi pysyä mukana”, kiittelee Abdoulajanova Oromkhon. Startti-stipendi Tukilinja myöntää yhteistyössä vammaisliikuntajärjestö VAU ry:n kanssa apurahoja toimintarajoitteisille liikunnan harrastajille. Vuosittain stipendejä jaetaan noin 30 000 eurolla.
SUOMI ON monella tapaa erinomainen maa, mutta täälläkään ei vaikeavammaisille henkilöille ole tarjolla harrastusmahdollisuuksia pitkäksi listaksi saakka. Etenkään sellaisia, joissa pääsee tekemään asioita yhdessä. Kun Suomen sähköpyörätuolieli sp-jalkapallomaajoukkue rullaili Pajulahdessa kentälle historiansa ensimmäiseen arvoturnaukseen – EM-kisoihin – oli monella pelaajalla allaan pelituoli, jonka hankkimiseen oli saatu taloudellista tukea Tukilinjalta. Hintaa kuin mopoautolla Pelituoli on kallis kertakustannus, jopa yli 10 000 euroa. Janet Grundström, jonka poika Samu on yksi pelituoliin tukea saaneista maajoukkuepelaajista, vertaa hankintaa vammattomalle maaseudun teinille toimintamahdollisuuksia avaavaan mopoautoon. UNELMAT TODEKSI Mahdollisuuksien sp-jalkapallo Suomi osallistui viime kesänä ensimmäiseen arvoturnaukseensa sp-jalkapalloilussa. Monella maajoukkuepelaajalla on allaan pelituoli, jonka hankintaan Tukilinja on osallistunut. TEKSTI Lauri Jaakkola KUVAT Erkki Hämäläinen Suomen sp-jalkapallojoukkue tuli ensimmäisillä EM-kisoissaan seitsemänneksi. Kuvassa Alex Lundell (oikealla) tuumii pallonkuljetusta. 22 Tukilinja 5/2019 Tuen saajat Samu Grundström, Kalle Hänninen, Alex Lundell ja Joona Kari. Toimintarajoite Käyttävät sähköpyörätuolia Apuraha Tukilinja on tukenut pelaajia pelipyörätuolien hankinnassa.
UUTISIA Myös pelituoli tuo mahdollisuuden säännölliseen sosiaaliseen kanssakäymisen – mutta myös urheilu-unelmien tavoittelemiseen. Se on asia, jota moni vanhempi ei ole osannut vaikeavammaisen lapsensa kohdalle kuvitellakaan. “Tämä laji antaa varmasti paljon monille meistä. Pystymme käydä harrastamassa ja pääsemme pois kotoa”, vahvistaa 19-vuotias Samu Grundström. Laji löytyi sairaalakäynnillä Lajin pelaajalla voi olla esimerkiksi lihastauti tai cp-vamma. Monet heistä eivät pysty liikuttamaan käsiään sen vertaa, että voisivat kelata käsikäyttöistä pyörätuolia tai pitää toisella kädellään mailaa, kuten suurin osa sp-salibandyn pelaajista tekee. Kun puhutaan henkilöistä, joiden liikuntarajoite on tätä luokkaa, ei ole itsestään selvää, että löytyy sosiaalista harrastusta, jossa pääsee säännöllisesti pois kotoa, kuten Samu Grundström asian asetteli. Samu pelasi lapsena sovellettua salibandya, kun pystyssä liikkuminen vielä onnistui tuetusti. Iän myötä salibandy jäi ja harrastaminen kodin ulkopuolella muuttui satunnaiseksi – kunnes Samu viisi vuotta sitten tapasi sairaalassa Onni Martikaisen, nykyisen maajoukkuekaverinsa. “Onni ja hänen isänsä kertoivat, että tällainen laji on olemassa ja kysyivät, haluanko tulla kokeilemaan. Menin treeneihin ja siitä se lähti!” Vaihtoehtona videopelit Moni sp-jalkapallon pelaajista harrastaa videopelien pelaamista. Niitäkin pelataan usein yhdessä leireillä ja turnauksissa, mutta paljolti se on myös omassa huoneessa tapahtuvaa toimintaa, jolle jalkapallotreenit tarjoavat mainion vastapainon: Mennään fyysisesti samaan paikkaan, sovitaan yhdessä pelisuunnitelmasta ja hiotaan kuvioita kerta toisensa jälkeen aina paremmaksi kehittyen – ja samalla päästään vaihtamaan kuulumisia ja juttelemaan kaikesta muustakin. “Videopelaan todella paljon. Sitä minä enimmäkseen teen, tietysti koulun lisäksi. Muita harrastuksia minulla ei ole, ja siksi tämä jalkapallo on minulle niin tärkeää”, sanoo 15-vuotias Kalle Hänninen. Hän on nuoresta iästään huolimatta lajin pioneereja Suomessa ja Grundströmin joukkuetoveri sekä maajoukkueesta että Helsingin Jalkapalloklubista. Isä toi lajin Suomeen Sähköpyörätuolijalkapallon toi Suomeen sen nykyinen maajoukkuevalmentaja Erik Lundell, kahden pyörätuolissa olevan pojan isä. Hän halusi tarjota lapsilleen mahdollisuuden pelata jalkapalloa ja löysi lajin esittelyvideon Youtubesta. “Ensimmäiset treenit olivat jossain hiekkakentällä Paraisilla. Meillä oli Alexin (Lundell) kanssa Erikin tekemät puupuskurit pyörätuoleissamme, muistelee Kalle Hänninen. Sp-jalkapallossa pelaajilla on pyörätuoliensa etuosassa metallinen puskuri, jolla he ”potkivat” palloa. Pelituoli saa kulkea korkeintaan 10 kilometriä tunnissa. “Minua kiehtoo sähköpyörätuolijalkapallossa se, että fyysisyydellä ei ole mitään väliä, vain sillä, miten hallitset tuoliasi ja miten hyvä taktiikka joukkueella on. Olemme kaikki tasavertaisia”, Kalle kertoo. Kun pelaajien vanhemmat pääsivät seuraamaan lastensa upeita esityksiä Euroopan parhaiden sähköpyörätuolijalkapalloilijoiden joukossa, ei heille varmasti tullut mieleenkään, etteikö pelituolin hinta olisi ollut saavutettujen unelmien väärti. Suomi sijoittui EM-turnauksessa seitsemänneksi. SP-JALKAPALLO = Strategiapeli, jossa pelaajilla on vaikea-asteinen liikuntavamma. Välineinä ovat pelikäyttöön sovelletut sähköpyörätuolit ja tavallista isompi jalkapallo. Katsomossa ottelun tulosta jännitti lajin puuhanainen Jonna Talja tyttärensä kanssa. Tukilinja 5/2019 23 VAMMAISIA PARLAMENTTIIN Japani sai elokuussa kaksi vaikeavammaista kansanedustajaa, Yasuhiko Funagon and Eiko Kimuran. Molemmat ovat vaikeasti liikuntavammaisia ja tekevät työtään henkilökohtaisten avustajien tuella. 61-vuotias Funagolla on vuodesta 2000 ollut ALS ja hän kommunikoi tietokoneen välityksellä. Kimuralla on cp-vamma ja hänen raajoistaan toimii vain oikea käsi. Japanissa on noin 9,6 miljoonaa vammaista kansalaista. IHME JA KUMMA TURKUUN Turkukin on saamassa kehitysvammaisia työllistävän kahvilan, kun Salon Vaijerit laajentaa toimintaansa. Yhdistys pyrkii työllistämään ja aktivoimaan alueensa kehitysvammaisia nuoria. Tukilinja tuki sitä Vuoden Toimija -apurahalla vuonna 2016, jolloin sen ylläpitämän Ihme ja Kumma -kahvilan jatko oli vaakalaudalla. Tänä vuonna toiminnalle kuuluu hyvää: Kahvila oli mukana tv-ohjelmassa Kaappaus keittiössä (jakso 5/2019), ja 24. lokakuuta avautuu samanlainen kahvila naapurikaupunkiin. Sitä ylläpitää Ihme ja Kumma Turku ry osoitteessa Läntinen pitkäkatu 33. Toiminta työllistää 10–12 nuorta. LEIKKIPUISTO ESPOOSEEN Espoon Lakistoon Rinnekodin alueelle on valmistunut kaikille avoin leikkipuisto, jonka välineillä myös pyörätuolilla liikkuvat lapset pääsevät leikkimään. Muillekin kuin Rinnekodin asiakkaille avoimesta puistosta löytyy monitoimikeskus, karuselli, hiekkalaatikoita, keinuja, kiipeilyteline sekä pallopelialue. Avajaisissa puhunut Lastensuojelun keskusliiton toiminnanjohtaja Hanna Heinonen toivoi vastaavia leikkipaikkoja muuallekin. ”Leikki vahvistaa lapsen hyvinvointia ja käsitystä itsestään, ja esimerkiksi keinumisella on terapeuttisia vaikutuksia neurologisten häiriöiden hoidossa. Esteetön leikkipuisto mahdollistaa myös sisarusten ulkoleikit yhdessä pyörätuolia käyttävän sisaruksen kanssa.”
Tukipointti Teksti: Sara Liukkonen apurahat@tukilinja.fi Blogi: Tukipointti (www.tukilinja.fi) Vuonna 2018 Tukilinjalta apurahaa hakeneista yksityishenkilöistä noin puolet asui yhden hengen talouksissa. HIERONTAA OULUSSA Olen näkövammainen koulutettu hieroja EAT (erikoisammattitutkinto), urheiluhieroja, Senior PT ja koirahieroja. Teen klassisen lisäksi fasciaja trigger-hierontaa. Mahdollisuus tilata käynti myös yritykseen tai tapahtumaan. Kiilakiventie 1, 90250 Oulu (Business Park Kiila, 5. krs) www.hierontajyrki.fi (nettiajanvaraus), Facebook: HierontaJyrki. Email: jyrki.hanninen@gmail.com, p. 040 730 6565. HIERONTAA HELSINGISSÄ Studio Eudokian porukka koostuu näkövammaisista, fysioterapiaja hyvinvointialan yrittäjinä toimivista koulutetuista hierojista. Tarjoamme monipuolisia hierontapalveluita sekä muita hemmottelevia ja hyvinvointipalveluita. Myös koti, tapahtumaja yrityskäynnit pääkaupunkiseudulla. info@studioeudokia.fi https://studioeudokiateam. youcanbook.me/ Toni Ilola p. 040 514 9357 Jarno Mattila p. 040 061 5169 Nina Kilpiä p. 040 547 0938 Osoite: Torkkelinkatu 21, 00530 Helsinki K U V A : JU K K A K O L A R I. Kaikki ilmoitukset: www.tukilinja.fi/tukitori Yhdessä on kiva harjoitella! 24 Tukilinja 5/2019 Apurahoilla apua yksinäisyyteen ”ELIN VUOSIA aikamoisessa pimeydessä enkä vaikeimpina aikoina poistunut juuri ollenkaan kodistani.” Näin kertoi apurahahakemuksessaan henkilö, joka tarvitsi tietokonetta lukio-opiskeluihin ja kuvataideharrastukseen. Keskustelin tästä samasta teemasta – yksinäisyydestä – jokin aika sitten tilaajapalvelumme työntekijöiden kanssa. Heille ei lehden lukijoina ollut pelkästään tukipäätöksiä lukemalla avautunut se, millaisissa elämäntilanteissa hakijamme usein ovat. He toivoivatkin, että kertoisin siitä enemmän tällä palstalla. YKSINÄISYYS ON läsnä hakijoiden tarinoissa päivittäin, kun käsittelemme täällä tukitoiminnassa apurahahakemuksia. Vuonna 2018 Tukilinjalta apurahaa hakeneista yksityishenkilöistä noin puolet asui yhden hengen talouksissa. Yksin asuminen ei tietenkään tarkoita, että ihminen olisi yksinäinen, mutta se saattaa lisätä riskiä kokea yksinäisyyttä. Hakijakuntamme on laaja ja syrjään jääminen voi johtua monenlaisista syistä. Myös apu voi löytyä monelta taholta. Esimerkiksi tietokone ja nettiyhteys tarjoavat monia keinoja ehkäistä yksinäisyyttä. Sosiaalinen media on mullistanut vuorovaikutuksen, ja myös vertaistuki on siirtynyt enenevässä määrin verkkoon. Koulukyytien varassa olevien erityisopiskelijoiden voi olla vaikeaa pitää yllä kaverisuhteita, kun vierailumahdollisuudet opiskelutoverien ja ystävien luona ovat rajalliset. Tietokoneen avulla lapset ja nuoret voivat siitä huolimatta pitää yhteyttä toisiinsa, ja esimerkiksi monia pelejä voi pelata verkossa kaveriporukalla, vaikka ei oltaisikaan samassa tilassa. PELIEN KAUTTA monet ovat löytäneet myös uusia ystäviä. Näin tilannetta kuvasi hakemuksessaan erään 11-vuotiaan koululaisen äiti: ”Koska koulupäivien jälkeen lapsi on väsynyt, yhteydenpito kavereiden kanssa tapahtuu lähinnä tietokoneen välityksellä. Yhteisissä peleissä ja keskusteluissa hänellä pysyy yllä side luokkakaverien kanssa, vaikka hän ei fyysisesti kyläile heidän luonaan. Tämä on tärkeä asia, jotta hän ei syrjäytyisi… Kaverisuhteiden luominen kun on muutenkin normaalia haastavampaa.” APURAHOJEMME AVULLA monet hakijat pääsevät osalliseksi harrastustoimintaan ja opiskeluun, mikä on omiaan ehkäisemään myös yksinäisyyttä. Se, että arjessa on muutakin sisältöä kuin sairauden hoitoon liittyvät asiat, ja että on mahdollista kohdata toisia ihmisisä tavanomaisessa vuorovaikutuksessa jonkin yhteisen mielenkiinnon kohteen, kuten valokuvauksen, liikunnan tai käsitöiden äärellä on monille tärkeää. Harrastaminen on kuitenkin usein niin kallista, ettei takuueläkeläisillä tai toimeentulotuen asiakkailla ole mahdollisuutta sitä rahoittaa. Vaikka sosiaalitoimi tarjoaakin ehkäisevää ja täydentävää toimeentulotukea erityisesti lasten ja nuorten harrastamiseen, ovat sitä kautta myönnettävät summat usein pieniä. Tukilinjan apurahoja tarvitaan pitkäjännitteisemmän harrastamisen rahoittamiseen. Vaikka ystäviä löytyy myös vertaistuen kautta, on monelle apurahan hakijalle tärkeää tulla kohdatuksi muutakin kautta kuin sairauden tai vamman aiheuttaman toimintakyvyn rajoitteen näkökulmasta. Tällaiset aidot kohtaamiset ovat usein myös edellytys syvempien ystävyyssuhteiden muodostumiselle.
Tukilinja 5/2019 25 KIRJAVINKKI Lukulampun alle käpertyminen elämäkertojen ja kummajaisten historian kanssa on hyvä vaihtoehto syyssateelle. SEKSIÄ JA KUOLEMAA GRETAN TARINA KUOLEMA TALOSSA KUMMAT IHMISET INNOJOKIN TAKANA SEIDI SAIKKONEN: YVONNEN TALO Seidi Saikkonen: Yvonnen talo. Romaani. Kosmos 2019. 189 s. Anna saa yllättävän puhelun. Yvonne, jonka henkilökohtaisena avustajana hän työskenteli vuosia aiemmin Sveitsissä, on kuollut. Vaikka naiset eivät ole tavanneet pitkiin aikoihin, Anna on hautajaisten vieraslistalla. Mitä heidän välillään on tapahtunut? Seidi Saikkosen esikoisteos on varmaotteinen ja taitavasti kirjoitettu trilleri, jota lukee mielellään. Se on kuitenkin myös fiktiivinen kertomus eikä sitä siksi kannata ottaa erityisen vakavana henkilökohtaisen avustajan työn kuvauksena. Kirjassa näytetään työn ikävät puolet, eikä siinä juuri ole positiivisia tai kokonaisiksi ihmisiksi tunnistettavia vammaisia henkilöhahmoja. Vammaisuus on vain ja ainoastaan tragedia. Poikkeuksen tähän muodostaa salaperäinen ja tyylikäs Yvonne, jonka kohdalla kaikki ei tietenkään ole sitä, miltä näyttää. Itse arvasin teoksen suurimman yllätyskäänteen etukäteen. Kokonaisuus oli kaikesta huolimatta viihdyttävä. Sanni Purhonen MAIJA MUINONEN: SEXDEATHBABIES Maija Muinonen: Sexdeathbabies. Romaani. Teos 2019. 224 s. Maija Muinosen toisessa romaanissa Biba on kuolemassa suvussa periytyvään sairauteen. Hänen äitinsä Hetty ja kummitätinsä Clarissa ovat elämässään paljon jakaneet parhaat ystävykset, jotka yrittävät käsitellä tätäkin tilannetta miten parhaiten taitavat. Kuolema on kummallekin tuttu eletyn elämän varrelta; Clarissa on menettänyt oman perheensä jo aikoja sitten. Hetty puolestaan ei aio päästää lapsilukuaan nollille noin vain. Kokeellinen teos antaa kaikkien ääntensä puhua limittäin eikä absurdejakaan tilanteita kaihdeta. Koskaan ei ole ihan varmaa sekään, kenestä on puhe. Elävien ja lähes kuolevien lisäksi tilaa annetaan kuolleiden kuorolle. Viesti on se, että kuolema hajottaa myös kielen. Aivan perinteisimmän kerronnan tai juonen ystäville kirjaa ei voi täysin puhtain mielin suositella. Niille, jotka malttavat etsiä tarinaa äänten takaa, luvassa on aistillinen, kiinnostava ja aiheestaan huolimatta yllättävän humoristinen kokemus. Sanni Purhonen VILLE-JUHANI SUTINEN: KÄÄPIÖISTÄ KOLOSSEIHIN Kummajaisten historia Suomessa. Tietokirja. Into, 2019. 299 s. Perusteellisessa, viisaassa ja uraauurtavassa historiikissaan kirjailija-kääntäjä Ville-Juhani Sutinen käy läpi vammaisten viihteellistämisen historian. Hän taustoittaa sen hyvin ja kertoo mielenkiintoisesti, viittein varustettuna suomalaisista alan merkkihenkilöistä 1700-luvulta nykypäivään. Hän ei kaihda myöskään analyysiä, ja vertaa ilmiötä seksiin ja pornoon. Friikkisirkuksissa toinen luonnollinen vietti, uteliaisuus, on kaupallistettu maksulliseksi töllistelyksi. Historia on pittoreskia, mutta kiinnostavinta on kuitenkin perinteen jatkuminen nykypäivänä. Tvja elokuvaviihteen kuvastoissa lyhytkasvuiset ovat yhä huvittavia, jätit kilttejä ja friikit pelottavia. Myös hyväntekeväisyyden säälikuvastot saattavat toistaa haluamme tuijottaa erilaista. Uusiakin näkökulmia annetaan: tiesitkö, että Michael Jackson kärsi valkoisuutta aiheuttavasta ihosairaudesta, vitiligosta, tai oletko huomannut, mitä yhteistä on vammaisilla ja kuvitelmillamme ihmisyyden rajalla elävistä roboteista? Iris Tenhunen Toimituksen valinta LIISA TALVITIE: VALOA JA VARJOJA Jukka Jokiniemi. Sokean elämäntarina. Tammi, 2019. 181 s. Jukka Jokiniemi sokeutui opiskeluiässä, väitteli tekniikan tohtoriksi ja ryhtyi menestyneeksi yrittäjäksi. Hän on elänyt täysillä myös yksityiselämässään – saanut lapsia, perustanut perheitä, purjehtinut ja matkustanut. Särmikäs, määrätietoinen tekijämies saa kirjasta näköispatsaan, jota kronikoiva toisteisuus ja sekava rakenne hieman haittaavat. Tarinat ovat kuitenkin hyviä ja kirja kohteensa näköinen. Iris Tenhunen SYDÄMEN ASIOITA Perhe ja planeetta kriisissä. Tammi, 2019. Loppuun palaneita ihmisiä loppuun palaneella planeetalla – tästä kirjoittaa Greta Thunbergin perhe yhteisessä elämäkerrassaan. Oopperalaulaja-äidin ja koti-isän perhe kokee kovia, kun tyttärillä todetaan vakavia neurokirjon ongelmia. Kirjassa käsitellään sekä erityisperheen uupumista ymmärryksen ja tuen puutteeseen että planeetan ahdinkoa samoista syistä. Kun Greta alkaa taistella planeetan puolesta, se yhdistää perheen ja antaa voimia. Kirja on hieno tarina selviämisestä. Iris Tenhunen
Syksy tuo valkokankaalle Jokerin, unissasaarnaajan ja Terminaattorin. Paratiisissa ja sotatantereilla 26 Tukilinja 5/2019 LEFFAFRIIKKI / TEKSTI Sanni Purhonen ELOKUVATEATTERIT TV-ELOKUVAT NETTIELOKUVAT FESTIVAALIT MARIAN PARATIISI 4.10. 1920-luku, Kokkola. Karismaattinen Maria Åkerblom (1898–1980) ( Pihla Viitala) johtaa lahkonsa jäsenet Helsinkiin. Öisin Maria vajoaa transsiin ja saarnaa seuraajilleen enkelin hänelle välittämää sanaa. Mikä voima on monta kertaa mielisairaalaankin passitetun naisen kykyjen taustalla? Marian paratiisin on ohjannut Zaida Bergroth. JOKER 4.10. Ohjaaja Todd Phillipsin odotettu uutuus kertoo uudenlaisen Jokerin syntytarinan epäonnistuneesta stand up -koomikosta ( Joaquin Phoenix) kuuluisaksi konnaksi. Aiemmin Arthurina tunnettu mies vajoaa hiljalleen hulluuteen ja aloittaa rikollisen elämän 1980-luvun Gotham Cityssä. A RUSSIAN YOUTH 3.10., 13.10., 18.10., 21.10. Elokuva-arkiston elokuvateatteri Kino Reginan lokakuun kuukauden elokuva on Alexander Zolotukhinin esikoisteos (2019). Nuori sotilas ( Vladimir Korolev) sokeutuu kaasuiskussa ensimmäisen maailmansodan taisteluissa, mutta jää silti rintamalle. Värit näytetään myös valkokankaalla haalistuneina kuin vanhoissa valokuvissa. TERMINATOR: DARK FATE 1.11. Ehkäpä sitä vielä yhden Terminaattorin kestää, sillä Linda Hamilton (Sarah Connor) ja Arnold Schwarzenegger (T-800) on saatu houkuteltua takaisin legendaarisiin rooleihinsa elokuvassa Terminator: Dark Fate. Koneiden ja ihmisten rajoja pohtivan filmin on tällä kertaa ohjannut Tim Miller. SORRY WE MISSED YOU 8.11. Ricky ( Kris Hitchen) ja hänen perheensä ovat olleet jo pitkään pulassa velkojensa kanssa. Hänelle ilmaantuu lupaava tilaisuus tehdä lisätienestiä, mutta itsenäiseksi mainostettuun työhön yrittäjänä kuuluu sudenkuoppia. Myös Rickyn vaimon ( Debbie Honeywood) työ vanhusten ja vammaisten hoitajana on raskasta. Ohjaaja Ken Loach tarttuu jälleen kerran pelkäämättä yhteiskunnallisiin epäkohtiin. SYSTEM CRASHER 22.11. Berliinin elokuvajuhlien Hopeisella karhulla palkittu Nora Fingscheidtin filmi kertoo 9-vuotiaasta Bennistä ( Helena Zengel). Ylienerginen tyttö todetaan kerta toisensa jälkeen toivottomaksi tapaukseksi sekä hoitolaitoksissa että ryhmäja sijaiskodeissa. TANSSI HAUDOILLA 16.10. (A Walk Among the Tombstones 2014). Liam Neesonin tähdittämä Scott Frankin trilleri entisestä poliisista Matt Scudderista, joka ryhtyy narkkarituttavansa ( Boyd Holbrook) pyynnöstä jäljittämään huumediilerin vaimon kidnappaajia. Samalla hän tutustuu nuoreen TJ:hin ( Brian ”Astro” Bradley), joka sairastaa sirppisoluanemiaa. Hero. TEDDY PENDERGRASS: IF YOU DON’T KNOW ME 26.10. Traaginen auto-onnettomuus katkaisi samettiäänisen soul-laulajan Teddy Pendergrassin (1950–2010) tien tähtiin vuonna 1982. Halvaantuminen ei kuitenkaan merkinnyt uran loppua. Dokumenttielokuvan (USA 2018) on ohjannut Olivia Lichtenstein. Teema Fem. EL CAMINO: A BREAKING BAD MOVIE Elokuva jatkaa vuosina 2008– 2013 esitetyn sarjan tapahtumia metamfetamiini-bisneksen ja addiktioiden maailmassa. Päähenkilö on Aaron Paulin näyttelemä Jesse Pinkman. Kokonaisuuden on käsikirjoittanut ja ohjannut Vince Gilligan. Netflix. Vinokino on Suomen ainoa seksuaalija sukupuolivähemmistöjen tarinoihin keskittyvä elokuvafestivaali. Se järjestetään Turussa 18.–20.10. ja Helsingissä 22.–24.11. Toimituksen Valinta
Välinevinkki Apuväline: Keyfinder Edustaja: www.dementiaonlineshop.com Hinta: Noin 55 euroa TEKSTI JA KUVA: Clas von Bell Löydä esineet AVAIMET HUKASSA? Kuinka usein meillä onkaan jokin tavara hukassa? Kyse voi olla television kaukosäätimestä, kännykästä tai avainnipusta. Tällä apuvälineellä – Key Finder -paikantimella ja viidellä esineeseen kiinnitettävällä ilmaisimella – hukassa oleva esine löytyy helposti ja nopeasti. TUOTETTA KÄYTETÄÄN niin, että ilmaisimet kiinnitetään haluttuihin kohteisiin, jotka sitten löytyvät kätevästi paikantimen avulla. Jokainen ilmaisin on merkitty omalla värillään ja paikantimessa on vastaavat värikoodit. Hukassa oleva tuote paikantuu painamalla etsittävän ilmaisimen kytkintä paikantimessa, minkä jälkeen tästä ilmaisimesta kuuluu kimeä piippaus. Itse paikannin voidaan säilyttää mukana tulevassa pöytätelineessä. LAITTEEN KÄYTÖSSÄ suurin hankaluus on paristojen laitto ilmaisimiin. Tuote lienee tarkoitettu pääasiassa hieman iäkkäämmälle käyttäjäryhmälle, mutta paristojen laitto ja käyttöönotto vaativat käteviä käsiä. Laite toimii kuitenkin hyvin, ja kantama on hyvä isossakin talossa. Tosin piippaava ääni ei kuulu kovin kauas, jos ilmaisin on esimerkiksi tyynyn alla. Valmistaja lupaa kantamaksi 30 metriä, mutta niin kaukaa ihminen tuskin kuulee piippauksen. Lähetä vinkkejä toimivista apuvälineistä osoitteeseen: valinevinkki@tekstiviestit.fi Tukilinja 5/2019 27 ARMAN POHJANTÄHDEN ALLA NELONEN, RUUTU+, 2.9. Arman Alizadin dokumenttisarjan neljännellä kaudella tutustutaan poikkeuksellisiin mutta vähän tunnettuihin suomalaisiin työpaikkoihin. Ensimmäisessä jaksossa Arman on kotihoitajan työparina Helsingissä, 3. jaksossa on vuorossa kehitysvammatyö ja 6. jaksossa uusi Lastensairaala. Kahdessatoista jaksossa käydään muillakin työpaikoilla, joihin ei normaalisti pääse, kuten nuorisovankilassa ja hautaustoimistossa. GENETIIKAN VALLANKUMOUS TV1, 11.12. Kanadalaisessa dokumentissa (The Genetic Revolution) tutustutaan biotekniikan edistysaskeleisiin. Ihmisten geneettinen muokkaaminen on vuosikymmenten ajan ollut lähinnä scifi-tarinoiden aihe. Nopean teknologisen kehityksen myötä fantasiasta on yhtäkkiä tulossa todellisuutta, kun uudet geeniteknologian menetelmät tekevät perimän muokkaamisen mahdolliseksi. PIENTÄ LAITTOA TV1, 6.10 8-osainen lämminhenkinen komediasarja kertoo siitä, miten kireähermoisen kapteeni Teppo Markkulan ( Juho Milonoff) elämä menee remonttiin, kun paikka majurikurssilta jää taas saamatta ja vaimo ( Saara Kotkaniemi) jättää. Kaiken lisäksi Teppo saa aivoinfarktin. Hänet lähetetään Sodankylästä kuntoutusjaksolle Helsinkiin, monikulttuuriseen ja hämmentävään Vuosaareen. Hän opettelee myös elämään toisten avun varassa ja miettii, miten saisi vaimonsa takaisin ja paikan majurikurssilta. Teppo päättää muuttua. Sarjan ohjaus on Lauri Nurksen. LUMELÄÄKKEEN VOIMA TV1, 13.11. BBC:n dokumentissa (The Placebo Experiment – Can my Brain Cure My Body) selvitetään, mihin lumelääkkeiden todistettu teho perustuu. Voiko niillä hoitaa myös kipua tehokkaasti, ja miksi ne näyttävät toimivan osaan ihmisistä? Pitääkö lumelääkkeeseen uskoa, jotta se auttaa? Entä häviääkö positiivinen vaikutus, jos koehenkilö kuulee saaneensa vain plaseboa? Ehkä aivomme voisivat poistaa kivun kokonaan ilman lääkkeitä. PURE AREENA BBC:n 12-osainen nuorille aikuisille suunnattu draamasarja kaivautuu mielenterveyden häiriöön. Kaksikymppinen Marnie alkaa nähdä harhoja, joissa tutut ja tuntemattomat ihmiset harrastavat seksiä. Hänelle on kehittynyt pakko-oireinen häiriö nimeltään Pure O, joka häiritsee hänen arkielämäänsä. Tarina kertoo itsensä löytämisestä, ystävyydestä, rakkaudesta ja uudesta elämästä isossa kaupungissa. Sarja on nähtävissä 1.6.2020 saakka. TLDR MAD YLE AREENA Yle Kioskista tuttu Aleksi Rantamaa laajentaa repertuaariaan YouTubesta Yle Areenaan. Hänen dokumenttisarjansa kuvaa ja kyseenalaistaa nuorten mielenterveyshoidon tilaa ja erityisesti hoitoonpääsyn vaikeutta. Ohjelmassa kerrotaan myös siitä, miten mielenterveyden ongelmia on aikoinaan hoidettu. Onko mikään muuttunut? RUUDUSSA / TEKSTI Iris Tenhunen Toimituksen valinta
LUKIJAFOORUMI / KIRJEET JA KUVAT VOI LÄHETTÄÄ OSOITTEESEEN: Tukilinja/Lukijafoorumi, Pasilanraitio 5, 00240 Helsinki tai toimitus@tukilinja.fi Seemi Aaltonen harrastaa pianonsoittoa. SÄHKÖPIANO SOITTAJALLE Kiitos paljon, Tukilinja! Seemin puolesta Satu Aaltonen, Turku Samir sai kesällä tukea jalkapalloiluun ja opiskeluun. Lue juttu s. 21! KUNTOUTTAVAA HARJOITTELUA Kiitos paljon tablettista kiittäen. Samir Kurbanov Vähilläkin voimilla liikkuminen onnistuu sähköpyörällä. Sähköpyörällä mäet ylös Haluan kiittää saamastani apurahasta. Vuonna 2007 ollessani 43-vuotias elämäni pysähtyi saatuani aivoinfarktin. Makasin sairaalassa halvaantuneena kaksi ja puoli kuukautta. Kaikki oli opeteltava uudestaan nielemisestä lähtien. Pyörätuoli ja rollaattori tulivat silloin tutuiksi. Toipumiseni alkoi, kun oivalsin ettei minun tarvitse kuntoutua ”huippukuntoon” – vähempikin riittää! Nyt 12 vuotta myöhemmin olen työkyvyttömyyseläkkeellä. Harrastan ja teen mitä jaksan. Liikun ja pyöräilen paljon, vaikka liikkuminen on nykyään kömpelömpää ja hitaampaa. Mihin meillä kiire valmiissa maailmassa! Olen kiitollinen Tukilinjalle saamastani apurahasta sähköpyörän hankinnassa. Nyt ei tarvitse pyöräillessä ylämäkiä taluttaa! Hyvää ja mielekästä elämää kaikille! Kiitos Tukilinja! Päivi K. Ergonomiaa työhön Uusi työtuoli on selvästi helpottanut keskittymistä vaativiin asioihin ryhtymistä ja keskittymisen ylläpitoa se auttaa suunnattomasti: Tuolin mittasuhteet ovat kerrankin sopivat, joten osat saa säädettyä niin kuin työtuolin kuuluukin kehoa tukea. Normaalisti huonekalujen kanssa toimiminen on kuin yrittäisi väkisin käyttää erikokoisia eriparikenkiä väärissä jaloissa, ja kaikki huomio menee epämukavuuteen ja syyllisyydentunteeseen siitä, kun mikään normaali ei onnistu. Mutta kun yksikin oleellinen perusasia on laitettu kuntoon, se vaan on niin suuri asia: Aiemmassa tuolissa tuntui kuin olisi ollut kalisevassa, huojuvassa tornissa, johon pitää levittäytyä kummalliseen solmuun, jotta ei olisi huimaava ja levoton olo. Pakotin itseni olemaan väkisin niin paikallaan että unohdin hengittää. Päivät jäätyneen jäniksen tavoin istuessa pitävät uneliaana ja solmussa olo rikkoo selän. Enää ainakaan tätä ongelmaa ei ole: Yllätyin uuden tuolin vakaudesta ja hiljaisuudesta. Pystyn ensimmäistä kertaa koko aikuisiässäni istumaan pitkiä aikoja selkä suorassa ja jopa käyttämään tuolin keinumekanismia aktivoimaan kehoa – asia jonka aiempin kokemusten perusteella kuvittelin mahdottomaksi. Pituuteen, aistiongelmiin ja työn kuvaan sopiva työpöytä jää vielä mietittäväksi: Työtuoli ja työpöytä ovat erottamaton pari ja istumatyöläisen työergonomia on niiden yhteissumma. Tukilinjalle suurkiitokset avusta! Kun ympäristöönsä voi luottaa turvallisena tilana, on paljon paremmat mahdollisuudet kehittää toimintakykyä ja alkaa kokemaan onnistumista. R.W. 28 Tukilinja 5/2019 Hyvää ja mielekästä elämää kaikille! Kaikki huomio menee epämukavuuteen ja syyllisyydentunteeseen siitä, kun mikään normaali ei onnistu.
MIELIPIDEKYSELY APUA YKSINÄISYYTEEN Kiitos Tukilinjan, sain teiltä tietokoneen ja tulostimen. Olen tosi tyytyväinen ja kiitollinen. Tästä on ollut apua yksinäisyyteeni ja kun ikää alkaa olla niin paljon, käy laskujen maksaminen netin kautta kätevästi. Seuraan Facebookin kautta ystäviäni ja heidän elämäänsä. Liityin myös lintubongareihin ja seuraan heidän lintuhavantojaan. Suuret kiitokset Tukilinjalle ja hyvää syksyn jatkoa toivoo Maarit Tähtinen. ELÄMÄN SUUNTA KÄÄNTYNYT Lämmin kiitos Tukilinjalle opintojeni rahoittamisesta. Sain avustuksen Alkio-opiston yhteiskunnallisen opintolinjan rahoittamiseksi ja nyt pääsin yhteishaussa hakemaani kohteeseen. Elämäni suunta on kääntynyt. Ilman Tukilinjaa ja kansanopistoa en olisi tätä tavoitetta voinut saavuttaa. Muun muassa oppimisvaikeudet ja ohjauksen sekä henkilökohtaisen avun puute hankaloittivat ”tavallista” hakuprosessia. Lämmin kiitos avustuksestanne sekä ylipäätään tärkeästä työstänne. Avustukset ovat käänteentekeviä ja suuria riemun aiheita niitä saaneille. Mahtavaa kesää! Sofia Kerkola Taidetta Kiitän mitä syvimmin saamastani tuesta hankkia tietokone, monitoimilaite ja paint shop pro-ohjelma. Olen noin 55-vuotias taiteilijatar ja nyt ensimmäiset kunnon laitteet. Tämä on tajunnanlaajennos minulle. Sain heti aluksi maksettua laskut ja järjestelin parin näyttelyn asioita emaililla. Aiemmin juoksin aina Nordeaan maksamaan laskut. Suurkiitos kuuluu myös Mieli Töihin-kurssikeskuksen työntekijöille. Olivat mukana niin laitteiden ostossa kuin asentamisessa, sain myös henkilökohtaista opetusta käyttää ohjelmia. Syksyllä yritän tietokonekurssille sinne. Ohessa maalausohjelmalla Paint Shop pro:ssa tehty kuva. Se on ihan ensimmäisiä harjoitelmia. Pystyn luomaan niin sähköisiä kuvia kuin luonnoksia öljyvärimaalauksiin koneellani. Lisäksi käytän luonnosteluun valokuvia muistitikulta ja voin skannata ja tulostaa valokuvia. Eli tilanne on kertakaikkinen tajunnanlaajennos. Kiittäen ja hyvää syksyä toivottaen lukijoille, I. Leino Onnistunut reissu Hei! Kaarinan Kehitysvammaisten Tuki ry:n iloiset Pärnun matkalaiset kiittävät Tukilinjaa! Monta iloista kokemusta rikkaampaana palasimme kotiin. Matkan muistelot kantavat pitkälle! Hyvää jatkoa tärkeään toimintaanne. Terveisin Kati Noponen Kaarinan KVT ry:n sihteeri Remonttifirma Aviomiespalvelu sai liikkuvan mainoksen. Liikkuva mainostauluni on valmis. Kiitos teillekin vielä auttamisesta. Teuvo Lehtola APUA KOULUTYÖHÖN Kun tieto tuen saamisesta saapui, poika oli niin iloinen, että hymy ulottui koko päivän korviin saakka eikä hän tiennyt, miten päin olisi. Tietokoneen ostoon suunnattiin heti seuraavana päivänä. Kiitos todella paljon! Äitikin on onnellinen. Äiti TYÖVÄLINEET VALOKUVAAJALLE Kiitos Tukilinjalle uudesta kannettavasta tietokoneesta, jonka avulla pääsin jatkamaan töitäni yrittäjänä invalidisoivasta sairaudestani huolimatta. Upeaa, että olette olemassa! t. Susanna Kaarinalaiset kokoontuivat reissulla yhteiskuvaan. KYSYMYS Kävelet valon vaihtuessa suojatielle ohi näkövammaisen henkilön, joka seisoo jalkakäytävällä opaskoiran kanssa. Hän näyttää epäröivältä. Mitä teet? NÄIN VASTATTIIN 1. Kysyn, voinko auttaa. 88 % 2. Sujahdan ohi ääneti, etten häiritse. 9 % 3. Pysähdyn hetkeksi juttelemaan mukavia opaskoiralle. 2 % 4. En kerro valon vaihtumisesta – kyllähän koira sen näkee. 1 % Mielipidekysely tehtiin Tukilinjan nettisivuilla. Vastaajia oli elokuussa 223. Tukilinja 5/2019 29
BLOGILINJALLA / Marja Hukkanen MINÄ ELI MARJA olen Tukilinjan Blogilinjalla-blogin takana lokaja marraskuun ajan. Kirjoittelen teille täältä Rovaniemeltä. Kesääni mahtui monenlaisia käänteitä, töitä ja reissuja, ja oikeastaan tuntuu hyvältä nyt syksyllä palata arkeen. Muutamia asioita tässä on työn alla, jotka helpottaisivat arkeani: pitäisi löytää uusi avustaja ja saada muutama apuvälineasia päätökseen. Nämä ovat välillä pitkällisiä juttuja, mutta täytyy luottaa siihen, että lopputulos on hyvä. Minulla on synnynnäinen liikuntavamma, jonka sain, kun oli vähän turhan kiire tähän maailmaan. Onneksi vammaisuus ei määrittele sitä, mitä olen, enkä kyllä näe itseäni mitenkään erilaisena kuin muut. Vaikka en varsinaisesti kaipaa liikuntarajoitetta elämääni, se nyt kuitenkin tuli elämääni lupaa kysymättä. Onneksi se on tuonut elämääni myös yhden tärkeimmän asian –avustajakoirani. Tuo aputassu ei olekaan mikään pelkkä apuväline vaan ilo, apu ja paras ystävä samassa paketissa. TÄMÄN KESÄN parasta antia olivat aika pienet jutut, kuten se, kun nukuin kesäyön teltassa vanhempieni pihalla. Lapsuuskesät tulivat mieleen. Oli ihana kuunnella yön hiljaisuutta ja sateen ropinaa. Sää oli aika raikas, mutta makuupussin uumenissa pärjäsi hyvin. Prinsessamaiselle aputassulleni oli ensin kova pala huomata, että nukutaan oikeasti pihalla. Se kun oli jo ehtinyt varata itselleen mukavan petipaikan makkarista. Koiruudelle oli tietenkin varattuna se paksumpi patja, ja yöksi se sai vielä kevyen manttelin. Apuhassu selvisi ihmetystä herättävästä kokemuksesta hyvin. Telttailun lisäksi kesään kuuluivat tietenkin uintireissut. Tänä kesänä en itse uskaltanut talviturkkia heittää, mutta tuo labradorityttö on melkoinen uimamaisteri! Tulen valtavan onnelliseksi, kun saan katsoa koiran riemua vesileikkien parissa. Mieleenpainuvimmat hetket ovat monesti aika yksinkertaisia ja pieniä asioita. Tykkään liikkua luonnossa, lenkkeillä koiran kanssa ja olla kotona. Kaupungilla tulee harvoin hengailtua enempää kuin on pakko. TÖITÄ TEEN osa-aikaisesti ammattijärjestämistä tarjoavassa yrityksessä. Vastaan sähköpostiin tuleviin tukipyyntöihin ja teen mm. someen sekä verkkokursseihin liittyviä työtehtäviä. Teen töitä etänä. Noin viiden askeleen työmatka olohuoneesta työpisteelle sekä joustava työaika eivät ole hassumpia. Töitä osaa arvostaa, kun tietää, että sopivan työpaikan löytyminen on usein haastavaa. Tuskin olen ainoa, josta tuntuu, ettei pyörätuoli välttämättä ole varsinainen valttikortti työhaastattelussa. Tiedättekö sen tyypin, joka hurahtaa aina johonkin? Minussa on vähän sitä vikaa. Jostain innostuu valtavasti ja siinä on sitten mukana ihan täysillä. Joskus hurahdukset kestävät vähän aikaa, mutta voivat ne tulla jäädäkseenkin. Olen hurahtanut esimerkiksi isoäidin neliöiden tekoon, amigurumien virkkaamiseen ja aikuisten värityskirjoihin. Saatan myös tutkia pitkään ja hartaasti esimerkiksi liikkumisen apuvälineitä tai esteettömän kodin ratkaisuja, vaikka en juuri nyt ole hankkimassa käsipolkupyörää enkä rakentamassa taloakaan. Etukäteen voi kuitenkin perehtyä aiheeseen ja pitää unelmia pinnalla. VAIKKA TUNNISTAN itsessäni puolen, jonka mielestä koti on paras paikka, haaveilen myös paikoista, joissa en ole käynyt. Haluaisin esimerkiksi nähdä Kiinan muurin. Uudessa-Seelannissakin olisi mielenkiintoista käydä, onhan siellä kuvattu Taru Sormusten Herrasta -trilogia huikeissa maisemissa. Australia kenguruineen kuulostaa myös näkemisen arvoiselta. Tukilinjan blogissa pääset mukaan arkeeni, johon kuuluu ainakin töitä ja koirajuttuja. Aion myös pohdiskella esteettömyyttä sekä apuvälineitä ja harrastusvälineitä, jotka ovat minulle ja monelle muullekin tärkeitä, mutta eivät itsestäänselvyyksiä. Jos nämä teemat kuulostavat kiinnostavilta, kannattaa olla blogin äärellä loka–marraskuussa! Marja Hukkanen Minun näköistäni elämää Kuka? Marja Hukkanen, 31. Toimintarajoite Käyttää pyörätuolia. Toimenkuva Osa-aikatyössä. Bloggaa Tukilinjan Blogilinjalla loka–marraskuussa (www.tukilinja.fi). Noin viiden askeleen työmatka olohuoneesta työpisteelle sekä joustava työaika eivät ole hassumpia. Töitä osaa arvostaa, kun tietää, että työpaikan löytyminen on haastavaa. 30 Tukilinja 5/2019
MYÖNNETTYJÄ APURAHOJA kesäkuussa ja heinäkuussa 2019 Tukilinja 5/2019 31 KESÄKUU 2019 KOKEMUSTALO RY, HELSINKI Apuraha kokemusasiantuntijoiden kouluttajavalmennuksen kuluihin. T.R. Apuraha digitaiteen välineisiin sekä kurssimaksuihin 18-vuotiaalle erityisammattioppilaitoksen opiskelijalle, joka harrastaa kuvataiteita. R. R., HELSINKI Kannettava tietokone kuntoutujalle, joka opiskelee yliopistossa. Hän tarvitsee tietokoneen pro gradu -tutkielman tekemiseen. A.S. Osa-apuraha apuvälinekeksinnön prototyypin valmistamiseen pienyrittäjälle, jolla on liikuntakyvyn rajoitteita. Hän on saanut keksinnölleen patentin ja on valmistamassa keksimäänsä laitetta esittelyja koekäyttöön. K. V., LAHTI Osa-apuraha muotitapahtuman osallistumiskuluihin opiskelijalle, jolla on toimintakyvyn rajoitteita. Osallistuminen tapahtumaan omalla mallistolla edistää hänen työllistymismahdollisuuksiaan. K. S., HELSINKI Osa-apuraha käsityökirjan valokuvauskuluihin henkilölle, jolla on liikkumisen rajoitteita. Hän on julkaissut aiemmin kolme neulekirjaa. M.K., VANTAA Tablettitietokone ja näppäimistöllinen suojakuori sekä Erilaisten oppijoiden liiton Pelit-opas 12-vuotiaalle koululaiselle, jolla on tarkkaavuuden rajoitteita. Hän tarvitsee tablettia kuntouttavaan harjoitteluun. J.H., OULU Järjestelmäkamera 20-vuotiaalle kuntoutujalle, joka opiskelee media-alaa ammattioppilaitoksessa. Hän työskentelee jo opiskeluaikana valokuvausalan yrittäjänä. J.R. Apuraha oppikirjoihin ja opiskelutarvikkeisiin 20-vuotiaalle kuntoutujalle, joka on aloittanut lukio-opinnot. N. H., JOENSUU Polkupyörä 18-vuotiaalle kuntoutujalle, jolla on tarkkaavuuden rajoitteita. Hän tarvitsee polkupyörää itsenäiseen liikkumiseen ja päästäkseen opiskelupaikkaansa. E.K., KUOPIO Osa-apuraha maastopyörätuolin hankintaan 5-vuotiaalle lapselle, jolla on monia toimintakyvyn rajoitteita. Pyörätuolin avulla hän pääsee perheen mukaan ulkoilemaan. Kunnan vammaispalvelu ei tue hankintaa. J.S. Kannettava tietokone 14-vuotiaalle koululaiselle, jolla on tarkkaavuuden ja vuorovaikutuksen haasteita. Tietokone on hakijalle musiikin tekemisen, yhteydenpidon ja äänikirjojen kuuntelun väline. H. O., ESPOO Kannettava tietokone ja hiiri kuntoutujalle, jonka tavoitteena on palata osa-aikatyöhön. E.H. Tietokone ja tarvittavat oheislaitteet kuntoutujalle, joka on palaamassa työelämään tietotekniikka-alalle. M. J., HELSINKI Tietokone kuntoutujalle, joka opiskelee yliopistossa. Hän tarvitsee tietokonetta pro gradu -tutkielman tekemiseen ja tuleviin jatko-opintoihin. A. A., SAVO Vastamelukuulokkeet ammattiopiskelijalle, jolla on tarkkaavuuden ja keskittymisen rajoitteita. Kuulokkeet tukevat hänen opiskeluaan luokassa ja helpottavat kotitehtävien tekemistä. K.-J. M., ORINIEMI Apuraha ratsastusvalmentajan ja yrittäjäkoulutuksen kuluihin kuntoutujalle, jonka tavoitteena on tehdä pienimuotoisesti töitä ratsastusvalmentajana. H. A., TAMPERE Rummut kuntoutujalle, joka opiskelee ammattiopistossa. Musiikki on hänelle opiskelukykyä edistävä harrastus. M. S., HELSINKI Apuraha taidenäyttelyn järjestämiseen kuntoutujalle, joka harrastaa kuvataidetta ja valokuvausta. R. A., KUOPIO Sähköavusteinen polkupyörä liikuntaharrastuksen ja itsenäisen liikkumisen tueksi henkilölle, jolla on pitkäaikaissairauden aiheuttama toimintakyvyn rajoite. K. E., MIKKELI Piirtopöytä opiskelijalle, jolla on vuorovaikutuksen rajoitteita. Piirtämisharrastus tukee hänen opinnoissa jaksamistaan. I.V., TAMPERE Kannettava tietokone kuntoutujalle, joka on koulutukseltaan kuvataiteilija. Tietokone on hänelle tärkeä työskentelyväline. V.-L. P., POHJANMAA Kannettava tietokone opintojen sekä kevytyrittäjyyden tueksi henkilölle, jolla on toimintakyvyn rajoitteita. A. A., HELSINKI Apuraha pelituolin uusiin moottoreihin henkilölle, joka pelaa sähköpyörätuolisalibandyä maajoukkuetasolla. P.P. Tietokone kuvataiteilijalle, jolla on toimintakyvyn rajoitteita. Hän tarvitsee tietokonetta työvälineeksi valokuvauksen ja grafiikan parissa. H. P., TURKU Apuraha hevosharrastuksen kuluihin 21-vuotiaalle kuntoutujalle. P.P., JYVÄSKYLÄ Apuraha musiikkiharrastuksen kuluihin henkilölle, jolla on näkövamma. Hän soittaa musiikkikoulun bändissä. M. K., JYSKÄ Apuraha uintiharrastuksen kuluihin kuntoutujalle, jonka toimintakykyä liikunta edistää. L. A., ESPOO Osa-apuraha sähköavusteisen kolmipyörän hankintaan henkilölle, jolla on toimintakyvyn ra
Tukilinja-lehden tuotolla jaettiin vuonna 2018 apurahoja ja apuvälineitä noin 707 000 euron arvosta eli noin 59 000 euroa/kk. Apurahoja voivat hakea kaikki vamman tai pitkäaikaissairauden vuoksi toimintarajoitteiset henkilöt sekä heitä tukevat pienimuotoiset hankkeet. Tuki on tarveharkintaista ja sillä pyritään ehkäisemään syrjäytymistä. MYÖNNETTYJÄ APURAHOJA 32 Tukilinja 5/2019 joitteita. Polkupyörä mahdollistaa itsenäisen liikkumisen ja asioinnin. Kunnan vammaispalvelu maksaa puolet hankintahinnasta. L. J., ROVANIEMI Järjestelmäkamera henkilölle, jolla on oppimisen rajoitteita. Kamera mahdollistaa valokuvausharrastuksen jatkamisen. P. N., HÄME Polkupyörä kuntoutujalle liikuntaharrastuksen ja kuntouttavaan työtoimintaan kulkemisen tueksi. K. T., PORI Osa-apuraha kolmipyörän hankkimiseen henkilölle, jolla on liikuntakyvyn rajoitteita. Hänen ei ole mahdollista saada kolmipyörää apuvälinelainaamosta eikä kunnan vammaispalvelu tue hankintaa. S. T., PORI Kolmipyöräinen polkupyörä kuntoutujalle, joka liikkuu pyörätuolilla. Hän tarvitsee pyörän asiointimatkojen tekemiseen. Kunnan vammaispalvelu ei tue pyörän hankintaa eikä sitä ole mahdollista saada myöskään paikallisen apuvälinelainaamon tai sairaanhoitopiirin kautta. P. R., LOHJA Tietokone itsenäiseen asioiden hoidon harjoitteluun 24-vuotiaalle henkilölle, jolla on oppimisen rajoitteita. H. E., VAASA Kosketinsoitin 19-vuotiaalle kuntoutujalle, jolle musiikki on opiskelukykyä edistävä harrastus. H. L., JYVÄSKYLÄ Apuraha kuntosaliharrastukseen osa-aikatyössä käyvälle kuntoutujalle, jolla on toimintakyvyn rajoitteita. Liikunta edistää hänen työkykyään. K. T., LOHJA Polkupyörä kuntoutujalle. Pyörä mahdollistaa monipuolisemman liikkumisen kodin ulkopuolella. N. J., UUSIMAA Kannettava tietokone, kosketinsoitin, kuulokkeet ja mikrofoni kuntoutujalle, joka harrastaa musiikin tekemistä. Tietokone mahdollistaa myös asioinnin ja yhteydenpidon. L. M., TAMPERE Kannettava tietokone ja monitoimilaite sekä ompelukone kuntoutujalle. Tietokonetta hän tarvitsee asioinnin ja yhteydenpidon välineeksi, käsityöt ovat kuntouttava harrastus. P.T.H., JOENSUU Polkupyörä kuntoutujalle liikunnan harrastamisen tueksi. H. M., KOPPELOHARJU Tablettitietokone 19-vuotiaalle nuorelle, jolla on oppimisen rajoitteita. Hän tarvitsee tablettia virikkeelliseen vapaa-aikaan. Laitteen kalenteritoiminto auttaa ajanhallinnassa ja arjen suunnittelussa. H. A., ÄÄNEKOSKI Kannettava tietokone, hiiri, monitoimilaite ja kuulokkeet henkilölle, jolla on toimintakyvyn rajoitteita. Hän tarvitsee tietokonetta yhteydenpidon, asioinnin ja harrastamisen tueksi. S.C., TAMPERE Kannettava tietokone ja piirtopöytä 21-vuotiaalle kuntoutujalle, joka opiskelee lukiossa. Tietokonetta hän tarvitsee opiskeluun, piirtopöytä mahdollistaa taiteen tekemisen kotona. J. S., SAVO Älypuhelin henkilölle, jolla on toimintakyvyn rajoitteita. Hän tarvitsee puhelinta verkkoasiointiin ja osaaikatyön hakemiseen. O. T., JYVÄSKYLÄ Apuraha taideopintoihin kuntoutujalle, jonka tavoitteena on kehittää ammattitaitoaan ja palata työelämään koulutuksen kautta. K. A., SAVONLINNA Tablettitietokone ja suojakuori 25-vuotiaalle henkilölle, jolla on oppimisen rajoitteita. Hän käyttää tabletin kalenterisovellusta ja kuvaustoimintoa kommunikaationsa tukena. S. C., UUSIKAARLEPYY Apuraha tietokoneen hankintaan näkövammaiselle henkilölle, joka on käynnistämässä kotisivujen suunnittelua pienimuotoisena yritystoimintana. S. C., TAMMISAARI Tietokone 18-vuotialle nuorelle, jolla on toimintakyvyn rajoitteita. Hän tarvitsee tietokonetta sosiaalisten tarinoiden ja päiväkirjan kirjoittamiseen. L. J., AHMOVAARA Kannettava tietokone, monitoimilaite ja Erilaisten oppijoiden liiton Pelit-opas 9-vuotiaalle koululaiselle, jolla on kielellisiä oppimisen vaikeuksia. Hän tarvitsee tietokonetta kotona tapahtuvan kuntouttavan harjoittelun ja yhteydenpidon välineeksi. F.A., TORNIO Kannettava tietokone 21-vuotiaalle nuorelle, joka käyttää pyörätuolia. Hän tarvitsee tietokonetta asiointiin ja yhteydenpitoon. V. J., KUOPIO Kannettava tietokone kuntoutujalle virikkeellisen vapaa-ajan ja tulevien opintojen suunnittelun tueksi. S.V., HÄMEENLINNA Apuraha joogaharrastukseen kuntoutujalle, jolle jooga on toimintakykyä edistävä harrastus. A. S., TURKU Sähköpiano 12-vuotiaalle koululaiselle, jolla on oppimisen rajoitteita. B. M., KOKKOLA Apuraha ratsastusleirin kuluihin 18-vuotiaalle kuntoutujalle, jonka toimintakykyä hevosharrastus edistää. V.K. Tietokone kuvapelien pelaamiseen sekä musiikin kuunteluun 16-vuotiaalle, peruskoulun päättävälle nuorelle, jolla on oppimisen haasteita. B. L., UUSIMAA Järjestelmäkamera ja apuraha valokuvauksen etäkurssin kuluihin kuntoutujalle, jolle valokuvaus on kuntouttava harrastus.
R IS T IK K O 5 /2 19 / R IS T IK O N LA AT I: Ja ri H aa p aah o Lähetä ratkaisemasi ristikko lokakuun loppuun mennessä Tukilinjaan. Oikein vastanneiden kesken arvotaan 30 euroa. Ristikko tai ratkaisulause postitetaan osoitteella: Tukilinjalehti/Ristikko, Pasilanraitio 5, 00240 Hki. Sähköpostitse: toimitus@tukilinja.fi. Kirjoita viestin aiheeksi ”Ristikko” ja kerro viestissä nimesi, osoitteesi ja pankkitilisi. Kommentit ristikosta ovat tervetulleita! Ristikon 5/2019 ratkaisu löytyy lehdestä 6/2019. Ristikon 4/2019 palkkion sai Matti Lehto Inkoosta. Kiitos taas kaikille osallistuneille! R IS T IK O N 4 /2 19 R A TK A IS U ”Nyt oli kyllä helppo, ellen sitten ole yllättäen kuukaudessa peräti viisastunut.” Tytti Wessman, Vaasa ”Tällä kertaa ristikko oli helppo ratkaista yhteen kyytiin.” Virve Rissanen, Vuolijoki ”Ristikko aika haastava meikäläiselle (ikä 79 v).” Kyllikki Saarinen, Kyröskoski Tukilinja 5/2019 33
MYÖNNETTYJÄ APURAHOJA 34 Tukilinja 5/2019 T.V. Tietokone kuntoutujalle asiointiin, yhteydenpitoon sekä työja opiskelumahdollisuuksien kartoittamiseen. S.S., HELSINKI Kannettava tietokone kuntoutujalle, jonka tavoitteena on palata takaisin työelämään. Tietokone on hänelle tärkeä asioinnin ja työnhaun väline. L. P., POHJOIS-KARJALA Kannettava tietokone, monitoimilaite ja erillinen hiiri kuntoutujalle asioiden hoitoon, yhteydenpitoon ja työnhakuun. A. M., HELSINKI Apuraha biljardikepin hankintaan kuntoutujalle, joka harrastaa lajia aktiivisesti. M. L., HELSINKI Apuraha tietoteknisiin laitteisiin ja Youtube-videoiden tekoon tubettamista harrastavalle 18-vuotiaalle opiskelijalle, jolla on toimintakyvyn rajoitteita. M.P., OULU Kannettava tietokone ja kuulokkeet kuntoutujalle, jonka opinnot ammattikorkeakoulussa ovat loppuvaiheessa. Hän tarvitsee tietokonetta opinnäytetyön tekemiseen ja työnhakuun. LAHDEN SEUDUN ME ITSE -RYHMÄ/ ME ITSE RY, LAHTI Tablettitietokone ja näppäimistöllinen suojakuori yhdistystoiminnan tueksi paikallisryhmälle. TURUN VILKUT/ ME ITSE RY, TURKU Kannettava tietokone yhdistystoiminnan tueksi paikallisryhmälle. H. A., TURKU Tietokone kuulo-näkövammaiselle henkilölle, jolle se on välttämätön tiedonhankinnan ja yhteydenpidon väline. Kunnan vammaispalvelu ei tue hankintaa. K. T., SAVONLINNA Kannettava tietokone kuntoutujalle yhteydenpitoon sekä kirjoitusja peliharrastuksen välineeksi. S.S., RAUMA Älypuhelin näkövammaiselle henkilölle yhteydenpidon, asioinnin ja tiedon saamisen apuvälineeksi. Hän hyötyy puhelimen ruudunlukuohjelmasta ja sanelutoiminnosta. Kunnan vammaispalvelu maksaa puolet puhelimen hankintahinnasta. HEINÄKUU 2019 O. H., HELSINKI Järjestelmäkamera 25-vuotiaalle kuntoutujalle. Valokuvaus on hänelle toimintakykyä edistävä harrastus. C.P. TAMPERE Polkupyörä kuntoutujalle, jolle liikunta ja luonnossa liikkuminen on hyvinvointia edistävä harrastus. N. P. Kannettava tietokone, kuulokkeet ja monitoimilaite 15-vuotiaalle koululaiselle, jolla on kielellisiä oppimisen vaikeuksia. Hän tarvitsee tietokonetta opiskelun apuvälineenä ja äänikirjojen kuunteluun. M. A., PIEKSÄMÄKI Apuraha piirustustarvikkeisiin kuntoutujalle, jolla on alan koulutus. Hän on osallistunut useisiin yhteisnäyttelyihin ja järjestänyt myös yksityisnäyttelyitä. N. R., VARSINAIS-SUOMI Tablettitietokone ja Erilaisten oppijoiden liiton Android apuvälineenä -opas henkilölle, joka liikkuu sähköpyörätuolilla. Tabletti on hänelle kirjoittamisharrastuksen väline. K. J., SAVO Kannettava tietokone, tulostin ja Office-ohjelma 19-vuotiaalle nuorelle, jolla on kuuloja näkövamma. Hän tarvitsee tietokonetta yhteydenpidon, asioinnin ja opiskelun tueksi. Kunnan vammaispalvelu osallistuu hankintaan. T. M., MIKKELI Kannettava tietokone kuntoutujalle, joka on aloittamassa opintoja ammattikorkeakoulussa. O.Y., ORIMATTILA Tietokone ja kuulokkeet 11-vuotiaalle koululaiselle, jolla on monia toimintakyvyn rajoitteita. Hän tarvitsee tietokonetta opiskelun, yhteydenpidon ja harrastamisen välineeksi. L.F., RAISIO Tietokone kuuloja näkövammaiselle henkilölle, jolla on oppimisen rajoitteita. Hän tarvitsee tietokonetta yhteydenpitoon ja asiointiin. Kunnan vammaispalvelu osallistuu hankintaan. S. S., HELSINKI Polkupyörä kuntoutujalle asiointimatkoihin ja liikuntaharrastuksen välineeksi. T. S., HELSINKI Kitara kuntoutujalle pitkäaikaisen musiikkiharrastuksen tueksi. V. J., PIEKSÄMÄKI Apuraha musiikin tekemisen välineisiin kuntoutujalle toimintakykyä edistävän harrastuksen tueksi. O. S., JOENSUU Apuraha ratsastustunteihin 23-vuotiaalle kuntoutujalle, joka on valmistunut eläintenhoitajaksi. Harrastus edistää hänen toimintakykyään. J.M. Apuraha pienyrityksen toimintaan näkövammaiselle henkilölle, joka työskentelee hierojana. Kela tai työeläkeyhtiö ei ole myöntänyt hänelle elinkeinotukea. A. A., HELSINKI Tietokone kuntoutujalle, jolla on tarkkaavuuden ja keskittymisen rajoitteita. Hän tarvitsee tietokonetta media-alan opintoihin ja freetöiden tekemiseen valmistumisen jälkeen. V. K., OULU Tablettitietokone ja näppäimistöllinen suojakuori 23-vuotiaalle yliopisto-opiskelijalle, jolla on oppimisvaikeus. R. K., RAISIO Apuraha videokuvausvälineiden hankintaan 18-vuotiaalle nuorelle, jolla on toimintakyvyn rajoite. Hän kuvaa vammaisuudesta kertovia, kantaaottavia videoita Youtubeen, on kiinnostunut yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta ja on ollut mukana nuorisovaltuustossa. L. A., TURKU Osa-apuraha sävellyskonsertin kuluihin kuntoutujalle, joka on valmistunut muusikoksi. Hän säveltää omia kappaleita ja on järjestänyt aiemminkin vastaavia konsertteja.
JA LO IT T E LU A / SA R JA K U VA K ais a Le ka Tekijä Kaisa Leka Toimintarajoite Piirtäjä käyttää jalkaproteeseja niitä peittelemättä. Loput kesä–heinäkuun tukipäätökset löytyvät Tukilinjan nettisivuilta www.tukilinja.fi Tukilinja 5/2019 35 L.R., KIURUVESI Piirtopöytä 21-vuotiaalle kuntoutujalle, joka harrastaa piirtämistä, ja jonka tavoitteena on työllistyä kuvittajana. L. T., JÄÄLI Osa-apuraha peräkärryn hankintaan henkilölle, jolla on monia toimintakyvyn rajoitteita. Hän työllistää itsensä pienimuotoisella remonttipalvelutoiminnalla. M. J. Apuraha sosiaalipedagogiseen hevostoimintaan 19-vuotiaalle nuorelle, jolla on oppimisen rajoitteita. Hevosten parissa toimiminen edistää hänen toimintakykyään. R.K. Apuraha lentopallon turnausmatkaan ja pelikenkiin 15-vuotiaalle nuorelle, jolla on keskittymiskyvyn rajoitteita. V. K., JUANKOSKI Karaokelaitteisto kuntoutujalle, joka vetää karaoketoimintaa palvelukodeissa ja potilasyhdistyksissä. H.L., TAMPERE Kannettava tietokone 23-vuotiaalle kuntoutujalle tietoteknisten taitojen ylläpitoon, nettipohjaisten harjoitteiden tekemiseen ja asiointiin. A.L., SAVO Kannettava tietokone, monitoimilaite, hiiri ja järjestelmäkamera kuntoutujalle, joka harrastaa valokuvausta. M.K. Apuraha ratsastusharrastuksen kuluihin kuntoutujalle. A.H., SAVO Kannettava tietokone 24-vuotiaalle, ohjelmoinnista kiinnostuneelle opiskelijalle. R.W., PORI Kannettava tietokone ja apuraha kuntosalimaksuihin 18-vuotiaalle opiskelijalle, jolla on kielellisiä oppimisen vaikeuksia. Liikunta edistää hänen työkykyään. N.S. Apuraha kuntoutujalle omakustanteisten opintojen kurssimaksuun. Koulutus edistää hänen mahdollisuuksiaan työskennellä kevytyrittäjänä. M.A., KAAKKOIS-SUOMI Kannettava tietokone kuntoutujalle asioinnin, yhteydenpidon ja valokuvausharrastuksen välineeksi. K. M., HELSINKI Älypuhelin kuntoutujalle, joka opiskelee ammattikorkeakoulussa ja käy osa-aikatyössä. Hän tarvitsee puhelinta verkkoasiointiin, yhteydenpitoon ja opiskeluun. P. M., HELSINKI Kannettava tietokone kuntoutujalle asioinnin ja työnhaun tueksi. K.V., Kannettava tietokone kuntoutujalle yhteydenpidon ja asioinnin välineeksi. K. E., ELIMÄKI Osa-apuraha sähköpyörän hankintaan kuntoutujalle, joka tarvitsee pyörää liikunnan ja asioinnin välineeksi.
<< AKL Posti Oy << netään pääsääntöisesti välineinä tai laskutuslupana haettuun asiaan. Huolehdimme siitä, että tuki vastaa tarkoitustaan ja menee perille. Henkilökohtaisia apurahoja myönnetään kymmeniä kuukausittain. Lahjaverotuksen rajan vuoksi yksityishenkilöiden apurahat ovat enintään 5000 euron suuruisia. Muille kuin yksityishenkilöille myönnettävät apurahat voivat olla suurempia, ja osa niistä jaetaan yhteistyössä vammaisalan yhteisöjen ja Tukilinjan lukijoiden kanssa. Vuosina 1996–2018 Tukilinja-lehden tuotolla myönnettiin apurahoja noin 10,8 miljoonan euron arvosta. Vuonna 2018 tukea myönnettiin noin 59 000 euroa kuukaudessa. Ennen tuen hakemista tutustu hakuohjeisiin ja tukimuotoihin nettisivuilla www.tukilinja.fi. Tukilinja on vuodesta 1996 tukenut apurahoillaan eri tavoin toimintarajoitteisten ihmisten osallistumista yhteiskuntaan. Tavoitteena on edistää koulutusta, opiskelua, ammatillista kuntoutumista ja sijoittumista työelämään. Tukea voi hakea myös itsenäisen toimintakyvyn edistämiseen, harrastustoimintaan ja yhteiskunnalliseen osallistumiseen. Tuki on tarveharkintaista ja apurahoja voi hakea ympäri vuoden. Henkilökohtaisia apurahoja voi hakea vammatai sairauslajista riippumatta henkilö, jolle jokin vamma, fyysinen / psyykkinen sairaus tai neurologinen poikkeavuus aiheuttaa arkea haittaavan toimintarajoitteen. Hakijoita tuetaan tarvittaessa yksilöllisesti hakemuksen teossa ja hakijan mahdollisesti tarvitsemien yhteiskunnallisten tukimuotojen hyödyntämisessä. Apurahat myönOHJEET TUEN HAKUUN: www.tukilinja.fi / apurahat Nettisivuiltamme löytyvät yksityiskohtaiset hakuohjeet ja hakulomakkeet eri apurahakohteille sekä osio Usein kysytyt kysymykset. Mikäli kysyttävää jää, ota yhteyttä. HENKILÖKOHTAISET APURAHAT apurahat@tukilinja.fi 09 415 515 08 (arkisin klo 9–14) YHTEISÖJA YHTEISTYÖAPURAHAT yhteisoapurahat@tukilinja.fi 09 415 515 10 NEUVONTA TIETOTEKNISISTÄ APUVÄLINEISTÄ: it-tukiluuri@tukilinja.fi 09 415 515 06 TUKILINJAN APURAHAT YHTEIST YÖAPURAH AT JAOSSA Hae Tukilinjan yhteistyöapurahoja ja ehdota saajia! VUODEN TOIMIJA -APURAHA Tukilinja jakaa vuosittain useita Vuoden Toimija -apurahoja uraauurtavaa työtä tekeville vammaisalan yhteisöille, joilta puuttuu resursseja. Apurahan suuruus riippuu toiminnasta. Ehdota saajia 30.11. mennessä Tukilinjan Facebook-sivujen kautta tai sähköpostitse (yhteisoapurahat@tukilinja.fi). Arvomme ehdottajien kesken pieniä palkintoja. VIMMA-KULTTUURIPALKINTO Tukilinja myöntää vuosittain 5 000 euron työskentelyapurahan Kynnys ry:n vammaiskulttuuripalkinto Vimman saajalle. Vimmalla palkitaan laadukasta taidetta tai kulttuuritoimintaa, jossa toimintarajoitteisuuden vaikutukset tuodaan yleiseen tietoisuuteen ja keskusteluun. Voit ehdottaa palkinnon saajaa Tukilinjalle tai Kynnys ry:lle lokakuun loppuun mennessä joko Facebookissa tai sähköpostitse (yhteisoapurahat@tukilinja.fi). STARTTI-URHEILUSTIPENDI Tukilinja jakaa vuosittain kymmeniä Startti-urheilustipendejä matalan kynnyksen vammaisurheiluun ja -liikuntaan yhteistyössä VAU ry:n kanssa. Tukea voivat hakea sekä harrastajat että pienet yhdistykset tai seurat, joilta puuttuu resursseja harrastustoimintaan. Linkki Startti-stipendin hakulomakkeeseen löytyy sekä VAU:n että Tukilinjan nettisivuilta. Syksyn 2019 apurahoja hakea voi 31.10. mennessä. VAMMAISTUTKIMUSAPURAHA Tukilinja myöntää vuosittain apurahoja tasa-arvoa edistävään vammaistutkimukseen ja kehittämistyöhön yhteistyössä Suomen Vammaistutkimuksen Seura ry:n kanssa. Hakuaika on 1.–31.10. Hakemukset lähetetään liitteineen sähköpostitse Vammaistutkimuksen Seuralle sekä Tukilinjalle. Lisätietoa: www.tukilinja.fi/apurahat/hakuohjeet Pertin valinta on agentuuri vammaisille esiintyjille ja yksi Vuoden toimija 2018 apurahan saajista. Kuvassa Pertti Kurikka.