5 / LOKA–MARRASKUU 2022 TUKENA ELÄMÄN HAASTEISSA PYÖRÄT ALLE Polkupyöräily on joustava perheharrastus s. 12 VAMMAISET PAKOLAISET vaarassa jäädä väliinputoajiksi s. 8 ASTRONAUTTI VAI ASUNNOTON? Vammaiselämän ääripäät s. 18 APUVÄLINEIDEN PALAUTUS HELSINGISSÄ TAKKUAA S. 7 HYVÄN MIELEN ruokareseptisarja alkaa! s. 15
Julkaisija / kustantaja Vammaisten koulutuksen ja työllistymisen tuki ry. Hermannin rantatie 12 B 00580 Helsinki vktt@tukilinja.fi Päätoimittaja Iris Tenhunen (iris.tenhunen@tukilinja.fi) Toimitusneuvosto Pinja Eskola Sari Heino-Holopainen Sanni Purhonen Heini Saraste Riitta Skytt Ulkoasu Paula Karjalainen Tilaajapalvelu Puh. 09–4155 1502 ma-pe klo 9–11 ja 12–14 tilaajapalvelu@tukilinja.fi Tilaukset 4 kk 43 e 6 kk 53 e 1 v 96 e Kesto 96 e/v Tukilinjan määräaikainen tilaus ei jatku, ellei tilausta uusita. Tilaajien osoitetietoja ei luovuteta ulkopuolisille. 26. vuosikerta. Ilmestyy 6 kertaa/vuosi. ISSN 1458-6304 (painettu), 2737-2383 (verkkojulkaisu) Paino Reusner AS Kansikuva: Niklas Isberg VAKIOT 25 Kirjavinkki 26 Leffafriikki 27 Ruudussa 27 Välinevinkki 28 Lukijafoorumi 32 Pähkinöitä 35 Jaloittelua TUKENA ELÄMÄN HAASTEISSA TÄSSÄ NUMEROSSA 5/2022 18 s. YHTEISKUNTA s. 3 Pääkirjoitus s. 4 Valokeilassa Emmyjä autistien deittiohjelmalle ja muita näkyviä ilmiöitä. s. 6 Samoille työmarkkinoille Kaija Ray vaatii yksilöllistä työllistämistä. s. 7 7 kysymystä apuvälinelainauksesta Vastaajana kuntoutussuunnittelija Eva Englund. s. 15 Uutiset s. 8 Nuori mies Vinnytsjasta Kuuro Nazarii pakeni yksin Suomeen. s. 10 Hilma neuvoo pakolaisia s. 18 Astronautteja ja asunnottomia Taiteilijaresidenssi Kanadassa herätti ajatuksia. IHMISET s. 15 Hyvän mielen resepti IPIn spelttipuuro maistuu kalliolaisille. s. 11 Tulilinjalla Heidi Finnilä ja terapiajono. s. 30 Blogilinjalla Vierasbloggarina Anne-Maria Turunen. TUKIKOHTEET s. 12 Vapautta yhdessäoloon Tukilinja lahjoitti polkupyörät Poikolan perheelle. s. 16 Unelmatyössä yrittäjänä Apuraha auttoi Marika Salon videoyrityksen alkuun. s. 23 Viidenkympin urheiluvillitys Pia Väliaho innostui yleisurheilusta. s. 24 Tukipointti Testamentilla voit vaikuttaa. s. 24 Tukitori s. 31 Myönnettyjä apurahoja Tukilinjan apurahoja kesä–heinäkuussa 2022. Elämää Kelan lomakkeissa? 44 % LEHDEN SISÄLLÖSTÄ ON VAMMAISTEN TAI OMAISHOITAJIEN TEKEMÄÄ Olen tehnyt Tukilinjan ristikot vuodesta 2010 lähtien, pääkuvat aina jotenkin teemaan liittyen. Päälauseissa ja vihjeissä olen pyrkinyt käyttämään niin sanotusti rajoille vietyä huumoria tarkoituksena löytää tuo raja, jossa joku älähtää. En ole rajaa löytänyt. Olen siitä positiivisesti yllätetty. 12 vuoden jälkeen olen varma, että vammaisten ja heidän läheistensä eräs suurimmista vahvuuksista elämän ongelmia kohdatessa on kyky nauraa myös itselleen. Eläköön huumori! Jari Haapa-aho TOIMITUKSELTA Syksyllä on aikaa harrastaa .
Ratkaisuksi kirjoittajat ehdottavat Saksan mallia: yli 20 hengen yritysten tulisi rekrytoida tietty osuus vammaisia työntekijöitä tai ne joutuisivat maksamaan sakkoa. SEURAAVA LEHTI ILMESTYY 30.11.2022 Työmarkkinoiden asennemuuri kumoon HELSINGIN SANOMIEN VIERASKYNÄ -artikkelissa Täysin työkykyisiä vammaisia syrjitään työmarkkinoilla (3.9.) vammaisaktivisti Amu Urhonen ja sosiaalioikeuden ylipistonlehtori Pauli Rautiainen ravistelivat asenteita vammaisten osallistumisesta työmarkkinoille. Yhdeksän kymmenestä suomalaisesta on samaa mieltä heidän kanssaan: vammaisia syrjitään työhönotossa. Yli 60 prosenttia vasmmaisista kertoo kohdanneensa syrjintää työnhaussa, koko väestöstä sitä kohtaa vain 5 prosenttia. KIRJOITTAJAT KYSEENALAISTAVAT HALLITUKSEN keinot korjata tilanne: Työkanava-valtionyhtiötä he pitävät vain uutena suojatyön mallina eikä esteettömyyslainsäädäntö ota edelleenkään huomioon työpaikkojen sisäistä saavutettavuutta – vain yleisön palvelut. Vammaiset ovat niin alistuneet tilanteeseen, että harvoin siitä valittavat. Eihän se mihinkään johda. Ratkaisuksi kirjoittajat ehdottavat velvoittavia lakimuutoksia, joista radikaalein on Saksan malli: yli 20 hengen yritysten tulisi rekrytoida tietty osuus vammaisia työntekijöitä tai ne joutuisivat maksamaan sakkoa. Sakkotulot käytettäisiin työllistymisen edistämiseen. Suomessa ajatuksesta ei pidetä – tietenkään – mutta Saksassa se tuo tulosta. Tässä lehdessä Vatesin kehittämispäällikkö Kaija Ray perää hänkin kaksien työmarkkinoiden ajattelusta luopumista. Vammaisuuden tulisi olla vain yksi työnhakijan yksilöllinen ominaisuus – sopiva työ kyllä löytyy kaikille, kun viitsitään etsiä, huolehditaan tarpeellisesta esteettömyydestä ja räätälöidään tukimuodot sopiviksi. TÄMÄN VUODEN LEHTIEMME teemaksi valikoitui meistä riippumattomista syistä pakolaisuus. Aktiivisen lukijan ehdotuksesta esittelemme yhden vammaisen pakolaisen tarinan. Aloitamme myös uuden ruokareseptisarjan ja tutustumme taiteilija Jenni-Juulia Wallinheimo-Heimosen kokemuksiin Kanadassa, jossa kohtaavat elämänlaadun ääripäät: vammaisten äärimmäinen köyhyys ja työtätekevien vammaisten huippumahdollisuudet. Hän haluaisi kehittää yhteiskuntaamme niin, ettei siihen luotaisi toisen luokan kansalaisuuteen ohjaavia rakenteita. Kaikilla tulisi olla mahdollisuus tehdä työtä unelmiensa saavuttamiseksi. Mitä mieltä sinä olet? Iris Tenhunen, päätoimittaja iris.tenhunens@tukilinja.fi
VALOKEILASSA / TEKSTI Iris Tenhunen Tukilinja päivittää jatkuvasti FB sivuilleen uusia vinkkejä. Tykkää, ja pysyt menossa mukana! www.facebook.com/tukilinja 4 Tukilinja 5/2022 Signmark tanssii tähtien kanssa Kuuro rap-artisti Signmark eli Marko Vuoriheimo, 43, on yksi tv-kilpailuohjelman Tanssii tähtien kanssa tämän syksyn kilpailijoista. Hän tuntee musiikin rytmin bassoäänten tuottaman värinän avulla ja on ohjelmaformaatin kaikkien aikojen ensimmäinen kuuro osallistuja. Vuoriheimon opettajana toimii viime vuoden mestari Anniina Koivuniemi, joka kehuu häntä innokkaaksi liikkujaksi. ”Persoonan puolesta hänen vahvuuksiaan ovat ilo ja periksiantamattomuus.” Yhteistyötä helpottaa Vuoriheimon kyky lukea puhetta huulilta. ”Ehkä parhaiten opetus on toiminut siinä vaiheessa, kun meillä ei ole ollut tulkkeja. Silloin me ollaan kumpikin tosi läsnä siinä tilanteessa ja oikeasti koetetaan kumpikin kommunikoida sillä tavalla, että toinen ymmärtää”, kommentoi Marko Vuoriheimo. K U V A : A N T H O N Y U B A U D /M T V Hengittävä riutta palkittiin Punk-bändin Pertti Kurikan Nimipäivät perustaman yrityksen Pertin Valinnan tuottama Outsider Art Festival (OAF) levittäytyy aina elokuussa pääkaupunkiseudulle. Tänä vuonna Vuoden OAF taiteilijaksi ja 1000 euron stipendin saajaksi valittiin taiteilijasisarukset Satu ja Maria Tani. Satu Tani on mediaja videotaiteilija, autismin kirjoon kuuluva Maria Tani on opiskellut taidetta Kettukissa. Heidän teoksensa Hengittävä riutta on performanssi, johon Maria Tani on virkannut taidokkaan Koralliriutta-tekstiilitaideasun. Teoksessa nähdään myös suuri simpukka, johon merta saastuttava öljy suljetaan. Video asusta löytyy Tanin Instagram-tililtä maima_tani. Se nähdään myös DiDa-festivaaleilla 3.12. BRIDGEN MM-HOPEA SUOMEEN Kaarinalainen Maria Mylläri, 27 (kuvassa toinen vasemmalta), kuuluu Suomen bridgejunioreiden edustusjoukkueeseen maailman vaikeimmassa taktisessa korttipelissä, bridgessä. Elokuussa hän oli joukkueen mukana voittamassa Suomelle pelin MM-hopeaa alle 31-vuotiaiden sarjassa. Mitalissa on yllättävää se, että Mylläri joutui vuonna 2017 valmennusleiriltä palatessaan autokolariin, jossa sai aivovamman. Se aiheuttaa hänelle väsymistä sosiaalisissa tilanteissa sekä aloittamisen ja sanojen löytämisen vaikeutta. Bridgen peluu häneltä kuitenkin sujuu edelleen hyvin, sillä sitä ohjaavat selkeät säännöt ja pelissä näköyhteys pariin estetään sermillä. Mylläri kertookin, ettei väsy turnauksissa. DUVTEATERNIN UUTUUDET Kehitysvammaisten ja vammattomien näyttelijöiden DuvTeatern tuli tunnetuksi parin vuoden takaisella, palkitulla esityksellään I det stora landskapet – Suuressa maailmassa. Se kertoi musiikkisadun keinoin, mitä on olla ihminen ja kuinka meidän tulisi elää yhdessä. Samat teemat ovat esillä syksyn kahdessa ensi-illassa, tanssiesityksessä Två duetter – Kaksi duettoa ja karaokekomediassa Näkterbaren. Molemmat voi nähdä yhteisillassa DuvTeaternin Studiossa, Helsingin keskustassa 26.11. Tanssiesitys on yhteistyö nykytanssin kärkijoukkoon kuuluvan Carl Knif Companyn kanssa. Yöbaari kertoo karaokebaarista jossain päin ruotsinkielistä Suomea. Jotkut tulevat sinne töihin, toiset kippistelemään ja mölyämään, toiset unelmoimaan. Esityksen ohjannut näyttelijä ja improvisoija Christoffer Sandberg kertoo työprosessista näin: “Loimme ensin komediaan hahmot ja sitten heidän kohtalonsa saivat törmäillä odottamattomilla tavoilla.” MARI KATAYAMA JA KEHON KAUNEUS Tunnettu japanilainen multimediataiteilija Mari Katayama, 35, esittäytyi suomalaiselle yleisölle keväällä Porin taidemuseossa pidetyssä näyttelyssään. 3.12.2022 hänen videoteoksensa nähdään osana Kansainvälisen vammaisten päivän ohjelmaa Musiikkitalolta striimattavassa DiDa-festivaalissa. Taiteilijan elämä on vahvasti mukana hänen teoksissaan: Katayamalla oli syntyessään raajojen epämuodostuma ja hänen jalkansa amputoitiin 9-vuotiaana. Taiteessaan hän toteuttaa omakuvia, joissa hän esittäytyy kameralle taidokkaasti kirjailtujen esineiden ja asusteiden keskellä, usein entisten tekoraajojensa ympäröimänä elävänä veistoksena. Katayama tutkii teoksissaan kauneuden ja täydellisyyden ideaa, joka on hänelle läsnä ihmiskehon kaikissa eri muunnelmissa. YKSINÄISYYTTÄ VASTAAN Lähes 50 oppilaitosta ympäri Suomea osallistuu tänä lukuvuotena yksinäisyyttä vähentävään School to Belong -ohjelmaan, jonka tarjoaa HelsinkiMissio. Kouluterveyskyselyn mukaan joka kuudes nuori kokee itsensä yksinäiseksi. Kampanja tarjoaa kouluille tukikeinoja yksinäisyyttä vähentämään ja muistuttaa, että jokainen voi helpottaa pienillä teoilla omaa ja muiden yksinäisyyttä. School to Belong on tarkoitettu pitkäkestoiseksi toimintamalliksi, johon kuuluu etätilaisuuksia, koulutusta koulun henkilökunnalle, tietoa ja työkaluja huoltajille sekä nuorille oppitunteja ja anonyymiä keskusteluapua. Tänä vuonna ohjelman lähettiläinä toimivat jalkapalloilija Tim Sparv ja artisti Yeboyah, jotka kertovat kouluvierailuilla omakohtaisia kokemuksiaan yksinäisyydestä ja sen lievittämisestä.
LAPSUKSET LIZZO Yhdysvalloissa ihmeteltiin kesäkuussa Grammy-palkitun rap-laulaja-lauluntekijä Lizzon uudessa GRRRLS-kappaleessa käyttämää sanaa ”spaz”. Se on puhekielinen lyhenne sanasta ”spastic” eli spastinen ja tarkoittaa cp-vammaan liittyvää jäykkähalvausta. Arkikielessä sanaa käytetään kuitenkin vammaisia halventavana nimityksenä. Saamansa kritiikin jälkeen Lizzo muutti heti sanoitustaan ja pahoitteli kohua mainiten, että lihavana, värillisenä naisena hän ymmärtää hyvin sanojen haavoittavan voiman. BEYONCE ”Spaz”-sanan käyttö aiheutti heti heinäkuussa toisenkin julkisen kiistan, kun suositun laulajan Beyoncen albumi Renassaince ilmestyi ja sanaa käytettiin kappaleessa Heated. Kömmähdykseen otti kantaa mm. vammaisjärjestö Scope. ”Sanoilla on merkitystä, koska ne vahvistavat negatiivisia asenteita, joita vammaiset ihmiset kohtaavat joka päivät”, järjestön mediapäällikkö Warren Kirwan totesi. Beoyonce ilmoitti elokuussa muuttavansa sanoitusta ja äänittävänsä kappaleen lauluosuuden uudelleen. Tukilinja 5/2022 5 Emmyjä deittiohjelmalle Netflixissä nähtävä, australialaisen Northern Pictures -yhtiön tuottama 6-osainen deittiohjelmasarja Rakkautta autismin kirjolla: USA (Love on the Spectrum U.S.,2022) palkittiin syyskuussa kolmella Emmy-palkinnolla reality-ohjelmien sarjassa. Se voitti sekä sarjan pääpalkinnon että leikkausja casting-Emmyt. Yhdysvalloissa kuvatun ohjelmaversion tuotantotiimi oli sama kuin aiammalla kahdella australialaisella, palkitulla tuotantokaudella, jotka ovat nousseet Netflixin 10 suosituimman ohjelman joukkoon niin USA:ssa, Iso-Britanniassa, Skandinaviassa kuin Etelä-Koreassakin. Palkinnot yllättivät tekijät, koska he kokivat ohjelman poikenneen tavanomaisesta menestysreseptistä. ”Hollywoodissa on suurelta osin kyse kuuluisuuden glamourista, mikä on ironista, koska halusimme perustaa ohjelmamme johonkin todella, todella aitoon”, kommentoi tv-sarjan tuotantotiimiin kuuluva Karina Holden The Guardian -lehdelle. Autistinen jarruvaunu Lasten rakastama klassikkoanimaatiosarja Tuomas Veturi on saanut uuden, keskeisen henkilöhahmon: autismikirjoon kuuluvan Bruno-jarruvaunun. Se ilmestyy tv-sarjaan Tuomas Veturi: Täyttä höyryä eteenpäin, joka nähdään Suomessa Netflixillä. Yhdysvalloissa sarjan toinen kausi alkoi syyskuussa. Punainen, numerolla 43 varustettu Bruno on pikkutarkka ja rutiineihin mieltynyt jarruvaunu. Se on myös hilpeäluontoinen ja harrastaa sanaleikkejä. Koska Bruno kulkee usein takaperin junan viimeisenä vaununa, sillä on ihan oma näkökulmansa tapahtumiin. Bruno on luotu yhteistyössä autismikirjon järjestöjen ja asiantuntijoiden kanssa positiiviseksi roolimalliksi neurokirjoon kuuluville lapsille. Sille on luvassa sarjaan erityisjakso sekä YouTubeen omia Thomas the Tank Engine -jaksoja. TYYLINIEKAT FESTAREILLE! Vammaisten päivän Dida-festivaalien 3.12 teemana on tänä vuonna muoti ja muotoilu. Keille muoti ja kauneus kuuluvat ja keille tuotteita suunnitellaan? Aihepiiriä käsittelevässä paneelissa kuullaan teollista muotoilija Joonas Kyöstilää (kuvassa), joka sai Ornamo-palkinnon vuonna 2020. Kyöstilän suunnittelussa korostuu sosiaalinen kestävyys, jonka tavoitteena on laajentaa osallistumisen mahdollisuuksia. Hän on suunnitellut esimerkiksi pyörätuolin käyttäjille suunnattuja varusteita. änb DiDassa nähdään myös Mari Katayaman kauneuden ulottuvuuksia luotaavaa videotaidetta. Tuottajat kertovat halunneensa festareille arkisen mutta pirtsakan teeman haastavan maailmantilanteen vastapainoksi: ”Tänä vuonna korostuu erityisesti kuvataide. Mukaan bileisiin pääset niin Musiikkitalon Ravintola-Klubilla kuin striimin välityksellä. Tule sellaisena kuin olet, sinä oman elämäsi tyyliniekka! Muistathan myös Didassa jaettavan Vimma-kulttuuripalkinnon. Ehdota rohkeasti palkinnon saajaa ja virittäydy kansamme juhlimaan Kansainvälistä vammaisten päivää!” APUVÄLINEROBOTTEJA VENETSIAN BIENNALESSA Maailman merkittävimmässä nykytaiteen tapahtumassa Venetsian Biennaalissa esittäytyy tänä vuonna eteläkorealainen performanssitaiteilija ja koreografi Geumhyung Jeong, jonka installaatiot, robotit ja videot teoksissa Lives in Seoul ja Toy Prototype heijastelevat ihmisen ja koneen yhä läheisempää vuorovaikutusta teknologisessa kulttuurissamme. Jeongin osittain alkuperäiset, osittain tee-se-itse -apuvälineet ja koneoliot näyttäytyvät yhtä hauraina ja haavoittuvaisina kuin kaikki muutkin elämänmuodot.
TYÖLLISTYMINEN Samoille markkinoille Kaksia työmarkkinoita ei tarvita, ja myös osatyökykyisten työllistämisen tulisi olla yksilöllistä ja joustavaa, linjaa kehittämispäällikkö Kaija Ray. TEKSTI Sari Heino-Holopainen TYÖMARKKINAT OVAT kovaa vauhtia uusiutumassa ja sen osana myös osatyökykyisten työmarkkinat. On pohjoismainen työvoimapalvelumalli ja työllisyyspalvelujen siirto kuntiin. On palkkatukiuudistus, vammaisia työllistävä Työkanava, työhönvalmennuksen kehittäminen ja panostus yhteiskunnallisiin, vammaisia työllistäviin yrityksiin. ”Palkkatöiden tarjonta on tässä muutoksessa olennainen lähtökohta”, linjaa Vatesin kehittämispäällikkö Kaija Ray. Olennaista on kuitenkin myös se, millaisia uusia työpaikkoja ja työnteon rakenteita syntyy, ja miten ne kohtaavat osatyökykyiset ihmiset. Mukaan rekrymarkkinoille Ray sanoo, että TE-toimisto ei ensinnäkään voi olla ainoa taho työpaikkojen välittämisessä heille. Tällä hetkellä somekanavien alueelliset työpaikkailmoitukset ovat monelle työnhakijalle keskeisempi väylä etsiä uutta työpaikkaa. Sama koskee työnantajien käyttämiä rekrykanavia. ”Ei ole mielekästä yrittää synnyttää kaksia työmarkkinoita. Tämäkinn kohderyhmän osalta rekrytointiprosessi voi olla suurelta osalta samanlainen: etsitään sopiva osaaja”, Ray selittää. ”Eroja tulee yleensä vasta, kun mietitään joustoja, räätälöityjä ratkaisuja ja toimenkuvaa sekä mahdollisia tukimuotoja.” Työmarkkinat muutostilassa Kaija Ray on blogikirjoituksessaan tuonut esiin mielenkiintoisen kysymyksen: Mitkä ovat jatkossa vammaisten ja osatyökykyisten työmarkkinakansalaisuuden ehdot ja mahdollisuudet? Millaisille työmarkkinoille he ovat liittymässä? ”Tähän kysymykseen minulla ei ole vastausta, mutta halusin sen esittää. Pohjimmiltaan kyse on siitä, kehittyvätkö työmarkkinat vammaisten ja osatyökykyisten henkilöiden kannalta samaan suuntaan kuin muillakin vai jatkuuko ajattelu, että ne ovat jotenkin erilliset. Kulkevatko osatyökykyisten ja vammaisten henkilöiden työmarkkinat jatkossa jotenkin jälkijunassa, vanhoilla rakenteilla.” Kaikki ovet auki Tähän liittyy kysymys siitäkin, ovatko kaikki työmarkkinoiden toimialat vammaisten ja osatyökykyisten ulottuvilla vai ajatellaanko heidän sopivan vain määrätyille aloille. ”Olemme osittain tottuneet ajatteluun, että osatyökykyisille henkilöille etsitään vain ”helppoja” tai avustavia tehtäviä. Kyse on asenteista – saako vammainen henkilö olla syväosaaja?” Monet vammaiset henkilöt ovat jo nyt korkeakoulutettuja, mutta Ray laajentaa kysymyksen oikeudeksi alanvalinnan yksilöllisyyteen. ”Jatkuuko niputtaminen, mikä tarkoittaa, että jokaisen saman vamman tai sairauden omaavan pitäisi opiskella samaa alaa?” Ray kysyy. Hän edellyttää jatkossa joustavia, moniammatillisia keinoja yksilön työkyvyn arvioimiseen niin palvelujärjestelmässä kuin työpaikoillakin. Kannustinloukut jäljellä Työelämän rakenteissa on myös paljon korjaamista, jotta osatyökykyisen ei tarvitsisi stressata esimerkiksi eläkkeen ja palkan yhteensovittamista. Työkyvyttömyyseläkkeen lineaarinen malli laitettiin keväällä taas kerran jäihin, kun yksimielisyyttä työnantajaja työntekijäjärjestöjen välillä ei syntynyt. Kannustinloukkuja on jäljellä muissakin työllistymispolun vaiheissa. VATES = vammaisten, pitkäaikaissairaiden ja osatyökykyisten henkilöiden työllistymistä edistävä asiantuntijasäätiö. Kehittämispäällikkö Kaija Ray haluaisi vammaiset tavallisille työmarkkinoille, mutta yksilöllisesti tuettuina. 6 Tukilinja 5/2022 ”Kankeat työmarkkinat voisivat lähteä uuteen suuntaan myös kulkematta lähtöruudun kautta niin, että pyrittäisiin palkkatyön rinnalla erilaisiin uusiin itsensä työllistämisen tapoihin ja alustatalouden hyödyntämiseen”, Ray ehdottaa. Ei pakkoyrittäjiksi Työllistymisen muodon tulisi kuitenkin osatyökykyisenkin kohdalla perustua vapaaehtoiseen valintaan. Esimerkiksi jos vammainen henkilö toimii yrittäjänä, sen ei tulisi perustua vain siihen, että palkkatyötä ei omalla alalla saa. ”Toimeentulo voisi muodostua useista eri lähteistä. Vammaiset ja osatyökykyiset henkilöt tarvitsevat etuuksia ja tukimuotoja todennäköisesti jatkossakin esimerkiksi terveydentilansa takia. Riskinä on, että heillä yhteensovittamisen haasteet jatkuvat. Tässä asiassa on muun muassa sosiaaliturvakomitealla iso työ vielä edessään.”
7 kysymystä TEKSTI Sari Heino-Holopainen KUVA Invalidiliitto. Apuvälineiden palautus takkuaa Helsingin kaupungin apuvälinelainauksesta virisi keskustelu Helsingin Sanomissa. Asiakkaat kokivat välineiden palauttamisen kohtuuttoman vaikeaksi Apuvälinepalvelujen muutettua Pohjois-Helsinkiin teollisuusalueelle. Kysyimme tilanteesta johtavalta kuntoutussuunnittelijalta Eva Englundilta . Tukilinja 5/2022 7 Eva Englund Johtava kuntoutussuunnittelija Helsingin kaupunki 1. Miksi vastuu apuvälineiden takaisin tuomisesta on jätetty liikuntavammaisille ihmisille? ”Isot apuvälineet, kuten sängyt tai henkilönostimet, noudetaan aina asiakkaan kotoa. Muiden apuvälineiden palautus on valtakunnallisesti lähtökohtaisesti asiakkaan vastuulla.” ”Helsinkiläisten esittämän huolen perusteella Apuvälinepalvelut suunnittelee noutopalvelua myös muiden apuvälineiden kohdalla niiltä asiakkailta, joilla ei ole palautusmahdollisuutta.” 2. Onko Apuvälinepalvelujen viitoitukseen ja asiakkaiden opastukseen saatu korjaus? ”Apuvälinepalveluiden opasteet toimipisteen lähiympäristössä on uusittu asiakaspalautteen perusteella. Verkkosivuillamme tiedotetaan muun muassa poikkeavista liikennejärjestelyistä.” 3. Miten suuri osa apuvälineistä jäi ennen muuttoa palauttamatta? Onko osuus kasvanut? ”Vanhasta järjestelmästä tietoa ei ole luotettavasti saatavilla ja siten vertailu on vaikeaa.” 4. Miksi kierrätykseen ei ole panostettu, eivätkö jo taloudelliset syyt edellyttäisi sitä? ”Apuvälinepalvelut noudattavat Helsingin soten arvoja, jossa ekologisuus on nostettu yhdeksi kärkiarvoksi. Apuvälineet kierrätetään uudelleen käyttöön, kunnes ne tulevat käyttöikänsä päätökseen.” 5. Miten liikkuvan palautusauton kokeilu on onnistunut ja jatkuuko se? Miten autosta on tiedotettu apuvälineiden lainaajille? ”Liikkuvan palvelun kokeilu on saanut hyvää palautetta asiakkailta. Asiakkaat ovat löytäneet etenkin Kontulan seniorikeskukseen hyvin. Vuodenvaihteessa arvioimme toimintaa ja päätämme jatkosta.” ”Palvelua on mainostettu kyseisissä seniorikeskuksissa, puhelinpalvelussamme, Helsingin verkkosivuilla sekä yhteistyöverkostoillemme. Liikkuvasta yksiköstä tehdään myös uutinen Helsingin verkkosivuille.” 6. Pidätte välineen palautusta muualle kuin suoraan Apuvälinepalveluihin mahdottomana. Miksei palautustietoja voisi kirjata esimerkiksi toisessa terveydenhoidon yksikössä? ”Palautuksen kirjaaminen on henkilösidonnainen, toisin sanoen tarvitaan joku, joka kirjaa palautuksen. Esimerkiksi palautusautomaateilla samaa vaatimusta ei ole.” ”Lisäksi apuvälineiden säilytyksen haasteena ovat hygienia-asiat. Palautuville, likaisille apuvälineille tarvitaan asianmukainen tila välisäilytystä varten, ennen kun ne kuljetetaan pesuun ja huoltoon.” 7. Minkä käytännön neuvon antaisit vaikeasti liikuntaesteiselle, autottomalle välineen palauttajalle? ”Nykyiselläänkin kartoitetaan asiakkaan palautusmahdollisuuksia ja mikäli osoittautuu, ettei asiakkaalla ole esimerkiksi fyysisiä tai taloudellisia edellytyksiä palauttamiselle, järjestämme apuvälineille noudon.”
Kun epävarmuus tulevaisuudesta ja läheisten turvallisuudesta piinaa, tärkeintä on välttää joutilaisuutta, sanoo Nazarii Savistkyi. TEKSTI JA KUVAT Heini Saraste U krainalainen Nazarii Savitskyi, 28, vammautui kuuden kuukauden iässä kovan kuumeen ja hoidon seurauksena. Vanhemmille annettiin kaksi vaihtoehtoa: joko poika kuolisi tai hän saisi lääkettä, jonka seurauksena saattoi olla kuuroutuminen. Nazarii on kotoisin Länsi-Ukrainasta pienestä Nemyrivin kylästä. Koulunsa hän kävi Vinnytsjassa kuurojen koulussa. Sen jälkeen hän suoritti sosiaalialan koulutuksen, missä hän erikoistui terveydenhoitoon ja fyysiseen kuntoutukseen. Hän kertoo kuurojen yhteisön Vinnytsjassa olleen melko tiivis. Kun kadulla tapasi toisen kuuron, juttua syntyi heti. Kaikki muuttui kuitenkin yhdessä yössä. ”Aloin harkita Suomeen lähtöä heti, kun sota syttyi. Nuorempi veljeni Bogdan opiskeli Suomessa ja sikäli Suomi tuntui luontevalta kohteelta.” Nazarii alkoi etsiä netistä yhteyksiä Suomen kuuroihin ja tutkia mahdollisuuksia tulla opiskelemaan Suomeen. Hän teki tämän kaiken yksin sodan keskellä, ja on syystä ylpeä saavutuksestaan. NUORI MIES VINNYTSJASTA Kuurojen järjestöt ovat aktivoituneet järjestämään pakolaisille hyvät kotiutumispalvelut. Nazarii Savitskyi, 28, asuu ja opiskelee Kuurojen Kansanopistossa yhdessä 12 kohtalotoverinsa kanssa. 8 Tukilinja 5/2022 PAKOLAISET
Suomeen yksin bussilla Kun sotaa oli kestänyt neljä viikkoa, hän matkusti Suomeen kolmella eri bussiyhteydellä ja saapui Helsingin linja-autoasemalle 14. maaliskuuta. Veli oli vastassa. ”Aluksi asuin veljeni luona kaksi viikkoa, mutta muutin sitten Kuurojen Kansanopistoon Valkean talon asuntolaan. Nyt matka omasta huoneesta suoraan luokkaan on kolme sekuntia”, hän naurahtaa. On kätevää, kun kaikki tarvittava on samassa rakennuksessa. Juuri ennen yhdeksää Nazarii pompahtaa ylös; ensin vaatteet päälle, sitten hammaspesu ja kahvia hakemaan, ja sieltä luokkaan tasan kello yhdeksän. ”Opimme aluksi suomalaista viittomakieltä, kirjoitettua suomea ja myös kulttuuria”, hän viittoo. Syyskuussa Kuurojen Kansanopistossa opiskeli 13 ukrainalaista pakolaista. Erityisesti opistossa asuvat ovat tulleet läheisiksi toisilleen. ”Täällä voin keskustella omalla äidinkielelläni eli ukrainalaisella viittomakielellä toisten ukrainalaisten kuurojen kanssa”, Nazarii kiittelee. Mitään tarkkoja tulevaisuuden suunnitelmia hänellä ei ymmärrettävästi ole. Monella pakolaisella on vahva aie palata kotiin Ukrainaan, kun sota vain joskus päättyisi. Pelkoa ja epätietoisuutta Nazariin äiti on töissä kaupassa Vinnytsjassa, isä on rintamalla. Isä ja äiti ovat eronneet. ”Olen kysynyt äidiltä moneen kertaan eikö hänkin haluaisi tulla Suomeen, mutta toistaiseksi äiti on lujasti pysynyt kannassaan, että hän haluaa jäädä kotimaahan.” Isän turvallisuus kalvaa myös. Toukokuussa tilanne oli erittäin vaikea, kun Nazarii ei saanut häneen yhteyttä viikkoon. Hän lähetti lopulta viestin isän ystäville ja kyseli tämän olinpaikkaa. Silloin selvisi, että isä oli lähetetty rintamalle Itä-Ukrainaan. Tämä tuli täytenä yllätyksenä. ”Aloin itkeä ja pelätä tosissani.” Suunnistus toi yhteyksiä Nazarii antaakin kohtalotovereilleen Suomessa ohjeen: vältä joutilaisuutta. Pyri koko ajan tekemään jotain – opiskelemaan, harrastamaan. Lähde ulos ja tapaa kavereita. Älä jää neljän seinän sisään, se on vihoviimeisintä. Keväällä Nazarii oli ulkoilemassa ukrainalaisen kaverinsa kanssa Pirkkolan urheilupuistossa. Siellä he huomasivat ihmisiä, jotka harrastivat suunnistusta. Nazarii kiinnostui. Hän alkoi kysellä muilta kuuroilta lisätietoja ja sai kontaktin suunnistusta harrastaviin suomalaisiin kuuroihin. Harrastus oli löytynyt. Heinäkuussa järjestettiin Pohjoismaiden ja Baltian maiden yhteiset kuurojen suunnistuskilpailut Pajulahdessa. Nazarii oli mukana ja sai uusia ystäviä myös muista maista. Viittomakielissä eroja Ukrainan viittomakieli poikkeaa niin paljon Suomen viittomakielestä, että kyseessä on eri kieli. Myös sormiaakkosissa kirjaimet poikkeavat toisistaan. ”On suorastaan häkellyttävää, miten hyvin Nazarii selviää suomen viittomilla tässä haastattelussa. Hän on oppinut uuden kielen todella nopeasti”, sanoo haastattelussa apuna ollut opettaja Maria Kursi Kuurojen kansanopistosta. Nazarii kertoo, että häntä jännitti haastattelu etukäteen, mutta kun hän kuulee että myös toimittajaa vähän jännittää, hän on valmis puhumaan kaikesta. Kuullessaan, että toimittaja on itsekin käynyt Vinnytsjassa, hänen kasvonsa syttyvät. ”Kaunis kaupunki, todella kaunis kaupunki”, huokaamme yhdessä ja silmät vettyvät. Entä mitä toivot tulevaisuudelta? Ensi vuosi ainakin on koulunkäyntiä, mutta sitten kaikki on auki, kun ei tiedä, mitä kotimaassa tapahtuu. ”Vain Jumalalla on suunnitelma varalleni”, Nazarii vastaa. Nazaree tutkii suihkulähdettä Valkean talon puutarhassa. Talossa toimii monta kuurojen järjestöä. Taustalla Kuurojen Kansanopiston opettaja Maria Kursi. Älä jää neljän seinän sisään. Tukilinja 5/2022 9
Neuvonnassa ruuhkaa esimerkiksi paikalliselta sosiaalityöntekijältä tai vastaanottokeskuksesta. Venäjää ja jonkin verran myös ukrainaa puhuvalla Hayashilla riittää kysyntää. Kysymyksiä riittää ”Ihmiset kaipaavat apua monenlaisissa kysymyksissä, kuten miten saada kuntoutusta, lääkkeitä ja apuvälineitä tai mistä löytää työtä. Entä miten vammainen lapsi pääsee kouluun? Kieli tuottaa monille suuria ongelmia”, Hayashi selostaa. Soittajissa on näkövammaisia, liikuntavammaisia ja heidän omaisiaan. Paljon on myös autismikirjoon kuuluvien tai ADHD-lasten vanhempia. Kieliongelmien vuoksi on vaikea ottaa itse selvää Suomen sosiaalilainsäädännöstä ja sen tarjoamista oikeuksista. Yhteydenottoja tulee myös suoraan maahanmuuttovirastosta sekä kunnista. ”Yksi isä soitti kahden viikon loman jälkeen epätoivoissaan, että missä olet ollut, oletko kuollut tai hylännyt heidät, kun en ollut tavoitettavissa”, Hayashi kertoo. Paperityö hidastuttaa Suomen erilaiset käytännöt hämmästyttävät vanhempia. Akuuttiin hoitoon pääsee nopeasti, mutta kuntoutuspalveluihin pääsy edellyttää suuren määrän paperityötä ja kestää usein pitkään. Tänä aikana vammaisen ihmisen kunto saattaa pahastikin romahtaa. ”Paniikkia aiheuttaa myös epävarmuus siitä, mitä tapahtuu joulukuun jälkeen, kun monen oleskelulupa umpeutuu. Kesä oli puolestaan hankalaa aikaa, koska Suomi meni käytännössä kiinni.” Hayashi on itsekin CP-vammainen. Hän on asunut kymmenen vuotta Japanissa ja kaksi vuotta Virossa, joten hän on nähnyt, miten jokaisessa maassa on hyvät ja huonot puolensa. Esimerkiksi Suomessa pohjataan toiminta lasten kuntoutuksessa pitkälti leikkiin, kun Japanissa kaikki on kovin vakavaa ja suorituspainotteista. Elämää odotustilassa ”Pakolaisen elämä on monessa suhteessa odotusta”, Hayashi kiteyttää. ”Odotusta asunnon, työn tai opiskelupaikan saamisessa – ja tietysti piinaavaa odotusta siitä, mitä kotimaassa tapahtuu. Kuinka kauan sota jatkuu ja voiko kotimaahan palata ja milloin?” ”Kaiken taustalla jyskyttää myös huoli kotiin jääneistä tai rintamalla taistelevista läheisistä.” Hayashi sanoo, että hänen työnsä on pitkälti kuuntelua. Suoria ratkaisuehdotuksia ei välttämättä ole heti antaa. ”Odotusta lievittäisi, jos vammaisilla pakolaisilla olisi mahdollisuus harrastuksiin ja johonkin mielekkääseen puuhaan. Pahinta on joutilaisuus.” Terapiaa vierastetaan Apua ei osata hakea myöskään mieltä vaivaaviin paineisiin. ”Ukrainalaisilla suhde terapiaan on erilainen kuin Suomessa, esimerkiksi masennusta hävetään. Jos ehdottaa terapiaa, moni huudahtaa, että ei – en minä tarvitse terapiaa, en minä hullu ole. On tärkeää, ettei kukaan saa tietää perheiden mielenterveysongelmista.” Joillakin vammaryhmillä sopeutuminen olojen muuttumiseen on ollut muitakin vaikeampaa: ”Esimerkiksi autistiset lapset joutuvat kovista äänistä paniikkiin ja pommitukset ovat saattaneet aiheuttaa heille syviä traumoja. Pelko pysyy läsnä täälläkin, ja ylitse lentävät lentokoneet tai helikopterit samoin kuin ambulanssin äänet sysäävät paniikkiin. Autistiselle lapselle on myös erittäin vaikea saada ulkopuolista hoitajaa edes lyhyeksi ajaksi. Usein äiti on tullut maahan yksin lapsen kanssa.” HILMA = Vammaisten maahanmuuttajien tukikeskus toimii Helsingissä Vammaisfoorumi ry:n alaisuudessa. Toimintaa rahoittaa STEA. Valeria Hayashi vastaa vammaisten pakolaisten kysymyksiin apuvälineistä, lääkkeistä, koulupaikoista ja työnhausta. 10 Tukilinja 5/2022 Hilman neuvontapalvelulle sataa nyt kysymyksiä vammaisilta ukrainalaisilta pakolaisilta. Huono kielitaito haittaa työpaikan ja vammaispalvelujen löytämistä. SUOMEEN ON saapunut ukrainalaisia pakolaisia kaikkiaan noin 36 000, mutta tarkkaa lukua ei ole ja määrä voi vuoden loppuun mennessä kasvaa merkittävästikin. Vastaanottokeskuksissa terveydenhoitajat eivät välttämättä ehdi kirjata tulijoiden vammaisuutta tai kuntoutustarpeita eikä ole järjestelmää, joka seuloisi vammaiset ja toimittaisi heille heidän tarvitsemaansa tukea. Monesti perheet eivät itsekään osaa hakea apua vammaisuuteen liittyvissä kysymyksissä. Vammaisista ja heidän omaisistaan tuleekin helposti väliinputoajia, jotka eivät löydä tarvitsemiaan palveluja. Hilman palveluneuvojalle Valeria Hayashille tulee päivittäin kymmeniä soittoja Suomeen paenneilta vammaisilta ukrainalaisilta ja heidän läheisiltään, ja soittojen määrä lisääntyy koko ajan. Yhteydenotot tulevat pääkaupunkiseudun lisäksi eri puolelta Suomea – Joensuusta, Rovaniemeltä tai Porvoosta. Tieto Hilmasta on saatu
Silloin ei pahemmin puhuttu lyhytterapiasta eikä terapiatakuusta. Nyt terapiatakuusta vihdoin puhutaan, mutta maaliin ei päästä. TULILINJALLA / KOLUMNI Heidi Finnilä Terapian tarpeessa VÄHINTÄÄN JOKA VIIDES suomalainen kokee vuoden aikana mielenterveyden häiriöitä ja joka viides sairastuu elämänsä aikana masennukseen. Suomalaisten fyysinen terveys on parantunut viime vuosikymmenten aikana, mutta vastaavaa muutosta ei ole saatu aikaan mielenterveydessä. Suomessa mielenterveyden häiriöt maksavat 11 miljardia euroa vuodessa. Vain puolet mielenterveyden häiriötä sairastavista saa tarvitsemaansa hoitoa. Tukilinja käyttää nykyään yli puolet apurahoistaan mielenterveyssyistä vammautuneille. Suomalaisista työkyvyttömyyseläkkeistä 53,2 % on mielenterveys perusteisia. KUN ITSE SAIRASTUIN noin 15 vuotta sitten, pahin pelkoni oli, etten koskaan parane. Onneksi en silloin löytänyt näitä lamaannuttavia tilastoja. Onneksi läheiseni kantoivat minua, kun en itse jaksanut kantaa itseäni. Onneksi äitini kuskasi minut terapeutille, kun en itse kyennyt lähtemään minnekään. Terapeuttini, joka oli psykiatri ja freudilainen psykoanalyytikko, sai tästä kovasti inspiraatiota analysoida minun äitisuhdetta ja naiseutta. Varsinkin tämä naiseus oli minulle terminä hämmentävä. En osannut analysoida naiseuttani. En ymmärtänyt, mitä se tarkoitti. Enkä tiedä, olisiko naiseuden analysoimisesta ollut mitään hyötyä paranemisprosessissa. Olin polttanut itseni totaalisesti loppuun uraa ja äitiyttä suorittaessa. Minua ahdisti, tunsin kroonista kipua, olin menettänyt voimani ja elämänilon. TERAPIASSA YRITIN SUORITTAA mukavan puhumista, ettei terapeuttini vain kyllästy ja nukahda. Kun siirryin yksilöterapiasta saman psykoterapeutin ryhmäterapiaan, yritin suorittaa keskustelua niin, että kaikilla olisi mukavaa. Epäilin usein, että olisikohan joku muu terapiamuoto sopinut minulle paremmin, mutta kun yritin lopettaa ryhmässä käymisen, sain kuulla, että minun diagnoosini on liian vakava terapian lopettamiselle. Silloin ei pahemmin puhuttu lyhytterapiasta eikä terapiatakuusta. Nyt terapiatakuusta vihdoin puhutaan, mutta maaliin ei päästä. OLISI TÄRKEÄÄ, ETTÄ terapiaan pääsisi heti, että Kelan tukea voisi saada myös lyhyempään terapiaan ja että terapian kenttä ei olisi sairastuneelle niin vaikeasti ymmärrettävä viidakko. Kun itse aikoinaan sairastuin, en kyennyt selvittämään yhtään mitään itse, vaan menin ensimmäiselle psykiatrille, jota työpaikkalääkäri suositteli ja sinne jäin, kun en muuhun kyennyt. Sairastumiseni alussa olin niin sairas, ettei Kela uskonut että paranisin, eikä tämän takia suostunut maksamaan senttiäkään terapiasta. Onneksi Kela oli väärässä. Minä paranin ja palasin lopulta töihin. Olen psykiatrille ikuisesti kiitollinen siitä, että hän otti minut hoitoon ja uskoi minuun. Monet asiat menivät kuitenkin freudilaisen psykoanalyysin terminologiassa yli hilseen. Olin usein ihan pihalla ja olisin ehkä kaivannut konkreettisempia neuvoja ja ohjeita stressin säätelyyn, mielen hoitoon ja ajatusten hallitsemiseen. Mutta kävi se paraneminen näinkin. Se mikä ei tapa, siitä ehkä oppii jotain uutta. Kolumnisti Heidi Finnilä, 54, Helsinki Toimintarajoite Masennus, työuupumus ja kaikenlainen yliherkkyys Ammatti Toimittaja (Yle Kunskap). Teen myös podcastia Min galna mamma yhdessä tyttäreni Vivin kanssa. Tukilinja 5/2022 11
UNELMAT TODEKSI Vapautta yhdessäoloon 12 Tukilinja 5/2022 Jenna-Miia Poikola sekä pojat Elia ja Miio saivat Tukilinjalta polkupyörät. Ne avasivat liikkuvaiselle perheelle vapauden harrastaa yhdessä. TEKSTI Sari Heino-Holopainen KUVAT Niklas Isberg INNOKKAAT PYÖRÄILIJÄVELJEKSET Elia, 11, ja Miio, 9, ovat saapuneet äitinsä Jenna-Miia Poikolan, kanssa Vihtavuoren urheilukentälle. Siellä on hyvä kokoontua ennen pyöräretkeä, sillä täältä pääsee monipuolisiin pyöräilymaastoihin. ”Nämä ovat sekä maastoettä katupyöriä”, Jenna-Miia Poikola osoittaa kolmea hienosti sinisävyisinä heijastelevaa polkupyörää. Vihtavuoren ympäristössä on paljon luontoa ja metsää, ja niiden halki risteileviä katuja ja pyöräteitä. 15 kilometrin päähän Jyväskylään Poikolat eivät ole vielä pyöräilleet, mutta muualle pidempiäkin reissuja on jo tehty. ”Nää pyörät saatiin noin vuosi sitten ja joka päivä on pyöräilty. Kouluunkin, vaikka sinne saisi olla enemmänkin matkaa kuin kaksi kilometriä”, Elia kertoo. Temppurata tarjolla Matkapyöräilyn lisäksi Vihtavuoren pyöräilyeli temppurata kiinnostaa poikia. ”Siellä kierretään rataa tiettyyn suuntaan ja sitten on yläja alamäkiä, vähän sellaisia kuin skeittirampeissa”, Elia selostaa. Hän kertoo pitävänsä vauhdista ja jyrkistä alamäistä. ”Minä kyllä tykkään ihan tasaisesta vauhdista”, pikkuveli Miio huikkaa väliin. ”Miio meneekin välillä niin hiljaa”, Elia sanoo ja esittää, miten Miio tasapainoilee pyöränsä kanssa. Nyt pojat laskevat kuitenkin yhdessä vauhdilla hiekkatietä alas. Onko oranssi kypärä alhaalla ennen sinistä? Ei väliä, pyöräilyn riemu välittyy leveistä hymyistä. Näyttää siltä kuin nuoret tomcruiset olisivat harjoittelemassa temppuradalle. Tämän kuullessaan Elia nauraa ja poseeraa heti kuvaajalle tomcruisemaisen hymyn. Urheilukentän laita on täynnä positiivista energiaa eikä ihme: molemmilla pojilla on todettu adhd ja aktiivisille pojille liikunta on luontainen tapa elää. Joustava harrastus ”Olimme kokeilleet pojille eri harrastuksia, mutta heillä ei tuntunut mielenkiinto kestävän pitkään”, äiti kertoo. ”Mietimme, olisiko pyöräily sellainen harrastus, mikä kiinnostaisi, kun isäkin kävi paljon pyöräilemässä. Syntyi ajatus, että pyöräilystä voisi tulla yhteinen harrastus meille aikuisille ja lapsille.” Elialle ja Miiolle ei sovi kovin hyvin toiminta, johon mennään määräaikana, koska heidän vireystasonsa vaihtelee jatkuvasti. ”Pyöräily antaa pojille vapauden valita, milloin liikkua. Saa myös itse päättää, minkä lenkin tekee”, Jenna-Miia kertoo. Vihtavuoren maisemissa voikin valita vaativampaa maastoa tai sitten perusmaantiepyöräilyä, jos haluaa vain tuulettua. ”Pojat liikkuvat ja touhuavat yleensä koko päivän ja menevät aikaisin nukkumaan. He tarvitsevat paljon virikkeitä ja toimintaa arkeen, ja hyvän pyörän omistaminen on suonut sen.” Tämä kulkee kuin unelma!
Tukilinja 5/2022 13 Jenna-Miia ja pojat Elia ja Miio ovat löytäneet yhteisen harrastuksen pyöräilystä. Juttu jatkuu seuraavalla sivulla...
14 Tukilinja 5/2022 Pyörät Tukilinjalta ”Elian ADHD-sopeutumisvalmennuskurssilla saimme tietoa Tukilinjasta ja sen jakamista apurahoista”, Jenna-Miia Poikola selvittää. Aluksi kaksi poikaa ja äiti saivat Tukilinjalta apurahat polkupyörien hankintaan. Nyt on myös isosisko Mette saanut Tukilinjalta apurahan pyörään. Hänelläkin on todettu adhd. Tänään Mette ei ole mukana, koska on käymässä Särkänniemessä. ”Kun Metellä ei ollut omaa pyörää, hän lainasi välillä minun. Mutta jokaisella pitää olla oma pyörä, josta itse huolehtii”, Elia selvittää. Elia ja Miio alkavat esitellä vaihteiden toimintaa ja tutkia, ovatko pyörät tarpeeksi puhtaita. Toki rapa roiskuu – nytkin välillä aurinko paistaa ja sitten taas sataa ja tuulee. Hyvistä pyöristä pidetään kuitenkin hyvä huoli. Aikaa yhdessäoloon Pyöräily on vienyt mennessään äidinkin: ”Siinä voi olla ulkona luonnossa ja harrastaa yhdessä perheen isompien lasten kanssa. Se kiehtoo, että saa itse päättää, milloin ja miten pyöräilee.” Iloiset irtiotot yhdessä ovat tärkeitä 11-lapsisessa perheessä. Pyöräillessä vanhemmat voivat antaa huomiota myös yhdelle lapselle kerrallaan. ”Monesti luonnossa vaikeistakin asioista on helpompi puhua. Samalla saa omankin mielen vireäksi ja liikuntaa elämään.” Uusi liikuntamuoto on rohkaissut myös kokeiluihin: ”Teimme nyt kesällä Elian ja Meten kanssa pyöräilyreissun Äänekoskelle serkkujen luokse. Se on ollut pisin yhdessä tekemämme matka, yhteen suuntaan noin 35 kilometriä”, Jenna-Miia kertoo. ”Ja minä pidin huolen eväistä! Vissyvettä ja kuntopatukoita piti ainakin olla”, Elia huikkaa. Pelikone jää toiseksi Elia vinkkaa kuvaajalle, että pelikoneella pelaaminenkaan ei enää niin kiinnosta. kun pääsee ulos pyöräilemään. ”Meillä pidetään välillä pelitaukoa, jos tuntuu, että lapsilla alkaa olla jatkuvasti pleikkari mielessä. Silloin kannustetaan tekemään muita asioita”, äiti kertoo. Hän on huomannut, että kun jaksaa olla ehdoton pelaamattoman viikon kanssa, lapset saattavat pari päivää kokeilla ja kysellä, mutta alkavat sitten keksiä muuta tekemistä. Ja siinähän pyörät jo odottavat innokkaita polkijoita. Poikien mielessä kangastelee jo Vihtavuoren temppurata. Kun viretilat vaihtelevat, on retken haastavuutta helppo säätää. Nää pyörät saatiin vuosi sitten ja joka päivä on pyöräilty.
IPIn spelttipatapuuro 8 dl vettä 4 dl isoja täysjyväspelttihiutaleita 1 tl suolaa 2 dl kaurakermaa Kiehauta vesi. Lisää hiutaleet ja suola. Hauduta 2–3 tuntia. Sekoita joukkoon kaurakerma. Tarjoa hillon ja granolan kera. Nautiskele. HELSINGIN KALLIOSSA, Viidennen linjan ja Porthaninkadun kulmassa, loistaa valoisa ja kodikkaan näköinen IPI Kulmakuppila. Sisällä liitutaululla lukee: “Peremmälle, peremmälle”. Riikka Herlinin säätiön ylläpitämässä kahvilassa erityisammattioppilaitosten opiskelijat voivat harjoitella kahvilatyötä omien ohjaajiensa kanssa. Harjoitteluaikana heille pyritään löytämään taitojaan ja mielenkiintoaan vastaavaa toimintaa. “Jos haluaa lähestyä ihmisiä, voi kerätä astioita. On puhtaanapitoa ja tiskausta, ja keittiöstä löytyy paljon tekemistä turvallisesti oman porukan kanssa”, IPIn kehitysjohtaja Marja Visti-Koskinen vinkkaa. IPI Kulmakuppila on kuuluisa herkullisesta aamiaisestaan, johon kuuluu pehmeän täyteläinen patapuuro. Somessa puuroa on kehuttu taivaalliseksi – päivän pelastajaksi ja suussa sulavaksi. Se haudutetaan täysjyväspelttihiutaleista ja annos kruunataan isolla lusikallisella kotitekoista hilloa. Jos asiakas haluaa puuroon rapsakkuutta, päälle ripotellaan IPIssä tehtyä Talon granolaa. Barista Sampo Meri, 29, lusikoi tottuneesti puuroa lautaselle eikä säästele hilloa. “Se on meillä tehtyä kirsikkahilloketta”, hän sanoo. HYVÄN MIELEN RESEPTI Kehitysjohtaja Marja Visti-Koskinen, barista Sampo Meri ja ravintolapäällikkö Virva Vuolteenaho sanovat, että IPIä kivempaa työpaikkaa ei olekaan. UUTISIA Tukilinja 5/2022 15 BARISTA = Kahvijuomien valmistaja. SPELTTI = Alkuvehnä. GRANOLA = Paahdettu, rapea myslivalmiste. Meri tuo lautasen pöytään ja istahtaa juttelemaan. Hän kertoo olleensa IPIssä töissä sen perustamisesta asti. Ensin hän opetteli tarvittavia taitoja Lyhty ry:n kahvilatyöpajassa, jossa huomattiin hänen soveltuvuutensa kahvilatyöskentelyyn. Kun IPI avautui vuonna 2015, Merelle tarjottiin sieltä kokopäiväistä palkkatyötä. Hän viihtyy edelleen hyvin ja pitää erityisesti erikoiskahvikoneen käytöstä. IPIn ravintolapäällikkö Virva Vuolteenaho kertoo, että patapuuroa valmistetaan joka päivä viisi litraa. Jos sitä sattuisi jäämään, puurosta voi pyöräyttää sämpylöitä lounaalle. Vuolteenaho paljastaa herkkupuuron salaisuuden: “Me haudutamme sitä hitaasti pari, kolme tuntia ja lisäämme lopuksi kaurakermaa. Siitä puuroon tulee se pehmeys.” TEKSTI JA KUVAT Riitta Skytt Yle välittää kriisitilanteiden tiedotustilaisuudet viittomakielelle tulkattuina. TULKKAUS TARPEEN Yhdenvertaisuuslain ja YK:n vammaisyleissopimuksen mukaan viranomaisilla on velvollisuus edistää yhdenvertaisuutta omassa toiminnassaan. Yhdenvertaisuusja tasa-arvolautakunta katsookin yhdenvertaisuusvaltuutetulle antamassaan lausunnossa, että Helsingin kaupungin olisi tullut järjestää koronapandemiaa koskeviin tiedotustilaisuuksiinsa viittomakielinen tulkkaus. Vaara yleisvaarallisen tartuntataudin leviämisestä vastasi YK:n vammaisyleissopimuksen tarkoittamaa vaaratilannetta, jossa viranomaisilta edellytetään korkeampaa saavutettavuutta tiedottamisessaan. Lautakunta toteaa, että kaupungin tulee jatkossa vastaavassa kriisitiedottamisessa huolehtia viittomakielisen tulkkauksen saatavuudesta. Lautakunnan lausunto löytyy yhdenvertaisuusvaltuutetun Youtube-kanavalta viittomakielelle tulkattuna. KOULURETKET SAAVUTETTAVIKSI Yhdenvertaisuusvaltuutettu katsoo toukokuussa julkaistussa lausunnossaan, että koulujen tulisi järjestää opintoretket lähtökohtaisesti siten, että kaikki oppilaat voivat niihin osallistua. Valtuutettu edisti sovintoa oppilaan ja kunnan välillä tapauksessa, jossa koulu oli järjestänyt opintoretken esteellisessä paikassa ja tämän vuoksi oppilas, jolla on toimintarajoite, ei voinut osallistua retkelle. Oppilaan huoltaja oli pyytänyt etukäteen koululta kohtuullista mukautusta, jotta oppilas voisi osallistua retkelle, mutta koulu ei ollut toteuttanut mukautusta. Kohtuullisten mukautusten toteuttamatta jättäminen on syrjintää, josta kunta on nyt maksanut oppilaalle 1500 euron hyvityksen. Opintoretket ovat tärkeitä oppilaille niin oppimisen kuin yhteisöllisyydenkin vuoksi. Jokaisella lapsella on oikeus yhdenvertaiseen kouluympäristöön ja koulujen tulee huolehtia, että tämä myös toteutuu käytännössä, yhdenvertaisuusvaltuutettu Kristina Stenman toteaa.
Tukilinja 5/2022 17 Tukilinja auttoi Marika Salosta perustamaan videoalan yrityksen. Se hoitaa alan työt videokuvauksista vhskasettien digitointiin. TEKSTI Katariina Räikkönen KUVAT Vesa-Matti Väärä MARIKA SALONEN syntyi 34 vuotta sitten Oulussa kuurona lapsena kuuroon perheeseen. Viittomakielinen lapsuus kehitti hänessä sitä visuaalisuutta, jota hän tarvitsee nykyisessä työssään. Yrityksessään Marika tarjoaa videoeditointi-, kuvaus-, ja tekstityspalvelua sekä vanhojen videokasettien digitointia. Yrityksellä on mennyt pääasiassa hyvin ja asiakkaita löytyy, vaikka tilanne vaihteleekin. “On toki ollut takapakkeja, kuten yritysmaailmaan kuuluukin”, Marika toteaa. Hän on kiitollinen Tukilinjan antamasta apurahasta, joka osaltaan auttoi työllistymään unelma-alalle. Marikalla oli Kelan myöntämä starttiraha ja vammaisille tarkoitettu tuki yrityksen perustamiskuluihin, mutta hän sai Tukilinjalta vielä lisäapua tarvittavien työvälineiden, kuten pöytätietokoneen, videokameran ja taustakankaan ostoon. “Ne ovat tärkeimpiä työvälineitä yrityksessäni.” Harrastuksesta työ Marika rakastaa työtään ja todella nauttii siitä – se ei hänestä edes tunnu työltä. Videoeditointi on hänelle rakkainta, koska siinä pääsee käyttämään rajattomasti luovuutta. Editoidessa voi vain uppoutua työhön unohtaen kaiken muun. Marika kiinnostui videoinnista alun perin elektroniikkaa rakastavan isänsä kautta. Isällä oli paljon laitteita, kuten kameroita, videokameroita ja diakuvaprojektori, joita Marika tahtoi jo pienenä tutkia ja kokeilla. Editoimisen taito tuli siinä ohessa kuin luonnostaan. Murrosikäisenä hän alkoi ymmärtää, että voi käyttää luovuuttaan myös videoiden kuvaamisessa. “Siitä tämä kaikki alkoi”, Marika muistelee. Tekstitykset tarpeen Marika kääntää videoillaan viittomakielestä suomen kielelle tekstittämällä. Viittoja voi olla joko itse videossa oleva henkilö tai viittomakielen tulkki, joka tulkkaa puheesta viittomakielelle. Marika haluaa tarjota videoissa tekstityspalvelua, koska se edistää saavutettavuutta. Tämä työ ei ole rajoittunut vain omaan yritykseen, vaan kokemusta on kertynyt myös yhdistystoiminnasta kuurojen kulttuuritoiminnan parissa ja ihmisoikeuksien ajamisesta. “Pieni asia voi vaikuttaa jo paljon”, Marika toteaa. Perheaarteet talteen Marika rakastaa katsella vanhoja VHS-videoita ja ymmärtää hyvin vanhojen videomateriaalien tunnearvon. “Arvokkaita muistoja tulee säilyttää pitkään minun mielestäni”, hän mainitsee. Perustaessaan yritystä Marika sai ajatuksen, että voisi tarjota asiakkaille myös digitointipalvelua. Tietäen digitoinnin kalleuden Marika haluaa antaa mahdollisuuden pelastaa arvokkaat videomateriaalit kohtuullisella hinnalla. “Se on kiva lisä yritykseeni”, Marika iloitsee. Yrityselämän ilot ja haasteet Yrittäminen lähti liikkeelle puolivahingossa. Marikan tuttavilla oli yritys, jossa he tarvitsivat apua mainosja opetusvideoiden tekemiseen. Aluksi Marikan oli tarkoitus tehdä heille vain muutama video, mutta he näkivät hänen lahjakkuutensa ja kannustivat oman yrityksen perustamiseen. Aluksi Marika päätti vain kokeilla yrittäjyyttä, mutta se vei hänet täysin mukanaan. “Kannatti kyllä ryhtyä yrittäjäksi, koska se on minun juttu”, Marika iloitsee. Parasta yrittämisessä Marikalle on vapaus ja se, että saa olla oma pomonsa. Vaikeinta on yritysmaailman kovuus. Siellä ei olla aina lempeitä ja kilpailu on kovaa. Yrityksen pyörittämiseen häntä motivoi se, että saa jatkossakin työllistää itsensä unelmatyöhönsä. “Täytyy pitää pää kylmänä ja tehdä päätöksiä, edetä nopeasti”, Marika avaa. Marikalla on kolme tärkeää ohjetta muille, jotka miettivät yrityksen perustamista: 1. Laadi liiketoimintasuunnitelma. 2. Ole rohkea ja kokeile. 3. Älä pelkää epäonnistua. Työpaikka kotona Turussa aviomiehensä kanssa asuva Marika pyörittää yritystään kotoa käsin. Hän pitää neljän burmankissansa läheisyydestä ja joustavasta aikataulusta, jossa ehtii tehdä myös kotihommia. Kissat Wanda, Xena, Baleno ja Alvilda ovat Marikalle erittäin rakkaita. Burmankissat ovat luonteeltaan seurallisia, äänekkäitä, uteliaita ja huomionkipeitä. “Meillä on vahva yhteys ja me jopa kommunikoimme toisillemme”, Marika kertoo. “Varsinkin Alvilda on todellinen sylikissa.” Töiden parissa vierähtää toisaalta helposti koko pitkä päivä, jolloin ei tule liikuttua. Marika laittaakin nykyään itselleen puhelimeen muistutuksen tauoista. Hänestä on hienoa pyöräillä ja ihastella Suomen luontoa. Silloin syntyy hyviä ideoita. Vapaa-ajalla Marika viettää mielellään laatuaikaa läheistensä kanssa. Hengelliset asiat ja ruoanlaitto ovat lähellä hänen sydäntään. Unelmat ja luovuus Marika rakastaa työssään haasteita ja haluaa näyttää itselleen mihin pystyy. Syksyllä onkin tiedossa mahdollinen yhteistyö erään “ison kihon” kanssa. Jää vielä nähtäväksi, miten se onnistuu. Tulevaisuudelta hän toivoo myös vammaisiin kohdistuvien ennakkoluulojen vähenevän ja vammaisten työmahdollisuuksien parantuvan. Hän haluaisi lisätä saavutettavuutta ja unelmoi viittomakielisten videomateriaalien tuottamisesta. “Myös dokumenttielokuvat kiinnostavat. Ne vaativat isoa budjettia, mutta katsotaan sitä sitten”, hän pohtii. Kysyn, mitä luovuus Marikalle merkitsee. Vaikka haastattelu jouduttiin tulkin puuttuessa tekemään sähköpostin välityksellä, voin kuvitella hymyn Marikan kasvoilla, kun hän kirjoittaa vastaustaan: “Vapautta. Kuin lentäisin maailmassani.” Tuki auttoi minua itseni työllistämisessä unelmatyöhöni, mikä on tosi upea juttu. Tällä putkella näkeekin kauas!
KULTTUURI Lomakepukuni kuvaa sitä kuinka vammainen ihminen joutuu täyttämään elämässään valtavan määrän erilaisia lomakkeita saadakseen rahaa ja välttämättömiä palveluita. Ihmisestä tulee virheluettelo. Kuka? Jenni-Juulia WallinheimoHeimonen, 48, Klaukkala. Toimintarajoite Osteogenesis imperfecta, synnynnäinen luustonhauraustauti. Ammatti Käsitetaiteilija, vammaisaktivisti. ASTRONAUTTI VAI ASUNNOTON? 18 Tukilinja 5/2022 Suomen nimekkäimpiin vammaisiin taiteilijoihin kuuluva Jenni-Juulia Wallinheimo-Heimonen vietti kolme kuukautta kulttuurivaihdossa Kanadassa. Matka oli monin tavoin ajatuksia herättävä. TEKSTI Jenni-Juulia Wallinheimo-Heimonen
Tukilinja 5/2022 19 “TE OLETTE VALKOISIA , etuoikeutettuja vammaisia, jotka ette välitä paskaakaan näistä ihmisistä”, huusi köyhyysaktivisti Allan Cullen ja heitti jalkoihini kuvia kodittomista, kadulla asuvista vammaisista ihmisistä. Se oli pysäyttävä hetki. Siinä minä istuin kuvien lennellessä kohti jalkojani ja ajattelin: ”Muista tämä, minun hetkeni norsunluutornissa valkoisena, etuoikeutettuna vammaisena naisena, joka puhuu maailman kalleimmasta matkustusmuodosta nilkkojaan myöten köyhien ja sairaiden ihmisten kuvissa.” Astronautit vs. asunnottomat Kolmen kuukauden mittaisen taiteilijaresidenssini aikana Kanadan Torontossa osallistuin paneeliin, jossa keskusteltiin vammaisuuden tulevaisuudesta. Ennen välikohtausta olin juuri posket hehkuen kertonut yleisölle Euroopan avaruusjärjestön para-astronauttiprojektista, jossa vammoina pidettyjä ominaisuuksia hyödynnetään siihen, että avaruusmatkailusta tulisi kaikille turvallisempaa. Esimerkiksi sokeus on etu, jos valot sammuvat kesken avaruuslennon. Amputoidut alaraajat säästävät tilaa, sisäkorvavaurio voi estää matkapahoinvoinnin ja avannepussin vaihtaminen on avaruudessa kätevämpää kuin vessassa käynti. Vammaisena Kanadassa Residenssiin sisältyi yksityisnäyttely Harbourfront Centren galleriassa. Sen yhteydessä oli minun työtilani, jonne yleisöllä oli mahdollista kurkistaa. K U V A : W A L L IN H E IM O -H E IM O N E N K U V A : W A L L IN H E IM O -H E IM O N E N TAITEILIJARESIDENSSI = Mahdollisuus maksuttomaan työskentelyja asumisjaksoon toisella paikkakunnalla. Kauniiden esineiden taakse kätkeytyy julmia tarinoita vammaisten naisten kohtaamasta väkivallasta. Näyttelyn aikana juttelin yleisön kanssa paljon vammaisuudesta. Kanadalaiset kauhistuivat kuullessaan, että Suomessa kuljetuspalveluna saa vain 9 edestakaista matkaa kuukaudessa. Torontossa pyörätuolinkäyttäjiä kuljettavissa minibusseissa matka maksaa saman verran kuin julkisen liikenteen kertalippu ja matkoja saa tilata niin monta kuin tarvitsee. Ylipäätään Kanadassa oltiin asenteiden tasolla meitä edellä. Esimerkiksi työkeskusten sijasta puhuttiin yhteisöllisestä kuntouttamisesta ja vammaisille ihmisille etsittiin töitä mahdollisimman läheltä, jotta he tulisivat tutuiksi naapurustossa. Kodittomuus ongelmana Suurin ongelma siellä on puolestaan asumisen kalleus, siksi kodittomien joukossa on paljon vammaisia ihmisiä. Kävelin päivittäin ohi telttojen, joiden edessä oli koreja ja astioita lahjoituksille sekä pahvinpalasille kirjoitettuja viestejä. Niissä oli avunpyyntöjä, mutta myös vihaisia viestejä päättäjille. Tietyn teltan kohdalla hiljensin aina vauhtia. Telttaa vasten oli nojallaan liitutaulu, johon asukas joka päivä kirjoitti, mikä häntä suututti ja inhotti meissä ohikulkijoissa. Muutkin näyttivät hidastelevan taulun kohdalla.
20 Tukilinja 5/2022 Sinnikkäät vammaiset Tänä syksynä teokseni on esillä Minun maailmani -yhteisnäyttelyssä Suomen kelloja korumuseo Kruunussa 23.10.22 asti. Teos käsittelee vammaisuuden hyötyjä maailman muuttuvissa olosuhteissa. Pandemia osoitti, että nuoret ja työikäiset vammaiset ihmiset suhtautuivat liikkumisrajoituksiin melko tyynesti. He osasivat jo käyttää nettikauppoja ja moni heistä huokaisi helpotuksesta, kun kokouksiin ei tarvinnut lähteä paikan päälle. Minustakin vammaisuus on koulinut pelottavan hyvän organisoijan. Kun avustaja yllättäen sairastuu, auto ei käynnisty, puhelin hajoaa, kylkiluu murtuu ja kaikki tietysti saman päivän aikana – hoidan silti työt ja lapset. Siksi jankutan lapsilleni, ettei tavallisuudessa ole mitään tavoiteltavaa. Se ei opeta luottamaan, että asiat järjestyvät ja elämä jatkuu. Paras palaute, mitä olen taiteestani saanut, kuului: ”Saat vammattomat kateellisiksi siitä, että he eivät ole vielä vammaisia!” Ongelmia pakoon Olen mukana myös Helsingin taidemuseo HAMissa yhteisnäyttelyssä Pehmeyden ääriviivat, joka on auki 5.11.22-16.4.23. Teokseni on avaruuteen tähyävä helikopteri, joka jättää taakseen Kanadalainen köyhyysaktivisti, valokuvaaja Allan Cullen, kuvaa kodittomia vammaisia ihmisiä Toronton kaduilla. Hänen mielestään Kanada ei hoida sosiaalisia velvollisuuksiaan. K U V A : A L L A N C U L L E N K U V A : A L L A N C U L L E N Pyrin herättämään keskustelua sii tä, miten sotepalveluista saataisiin vammaisille ihmisille turvallisia tiloja. K U V A : A L L A N C U L L E N
Tukilinja 5/2022 21 vammaisten arkea rajoittavat ongelmat, kuten köyhyyden, lääketieteen ylivallan, esteellisen ympäristön ja vammaisvihamieliset asenteet. Visuaalisesti se muistuttaa Toronton paneelikeskustelussa kokemaani norsuunluutornihetkeä. Tiuskintaa sote-palveluissa Teen tällä hetkellä käsikirjoitusta seuraavaan lyhytelokuvaani, joka käsittelee terveydenhuollon vammaisiin ihmisiin kohdistamaa vihapuhetta. Onhan vihapuheen vähentäminen otettu meillä jopa hallitusohjelmaan. Kiinnostuin aiheesta luettuani viestintätoimisto Owal Groupin selvityksen vähemmistöihin kohdistuvasta vihapuheesta Suomessa. Toisin kuin muihin vähemmistöihin, vammaisiin kohdistuvasta vihapuheesta puolet tulee sosiaalija terveydenhuollon henkilöstöltä, 25 prosenttia muilta viranomaisilta ja vain 25 prosenttia tuntemattomilta netissä tai julkisilla paikoilla. Wallinheimo-Heimosen residenssi toteutui osana Pohjoismaisen ministerineuvoston kulttuurivaihtoa. Siihen kuului paljon oheisohjelmaa ja verkostoitumista. K U V A : B E C C A G IL G A N Muista tämä, hetkeni norsunluutornissa valkoisena, etuoikeutettuna vammaisena naisena. Residenssiin kuului yksityisnäyttely Toronton Harbourfront Centren suuressa, valoisassa galleriassa, joka sijaitsi vilkkaan rantakadun varrella. K U V A : W A L L IN H E IM O -H E IM O N E N Selvityksen tulos ei yllättänyt: vammaisten naisten vertaistukiryhmissä on aina vaihdettu kokemuksia epäasiallisista kohtaamisista ja tiuskimisesta sosiaalija terveydenhuollossa. Valvonta vs. huolenpito Pyrin elokuvallani herättämään keskustelua siitä, miten sotepalveluista saataisiin vammaisille ihmisille turvallisia tiloja. Haluaisin, että terveydenhuollon palveluista karsittaisiin kontrollia ja lisättäisiin luottamusta. Olen käyttänyt esimerkkinä dosettia, joka ilmoittaa lääkärille, mikäli ihminen ei syö lääkkeitään. En tunne yhtään vammaista ihmistä, joka haluaisi sellaisen. Kuka haluaa vastailla puheluihin tai viesteihin, jos sattuu unohtamaan yhden pillerin! Sen sijaan monikin ottaisi kaulakorun, joka tekee suurhälytyksen, mikäli ihminen ei pääse viikkoon suihkuun tai ulos kotoaan.
Mikäli kysyttävää jää, voit ottaa yhteyden apurahatoimintaan: apurahat@tukilinja.fi | p. 09-4155 1508 LISÄTIETOA: Hakuohjeet apurahoihin löytyvät osoitteesta www.tukilinja.fi osiosta Apurahat. TUKILINJAN APURAHAT TUKEVAT OSALLISTUMISTA! TUKILINJAN APURAHAT ON tarkoitettu tukemaan vähävaraisten, toimintarajoitteisten ihmisten osallistumista yhteiskuntaan. Niillä edistetään koulunkäyntiä, opintoja, harrastamista ja työllistymistä. APURAHOJA VOIVAT HAKEA sekä yksityishenkilöt että yhteisöt ympäri vuoden. Alkuun pääset tutustumalla hakuohjeisiin nettisivuillamme osoitteessa www.tukilinja.fi. Sieltä löydät myös vastaukset usein kysyttyihin kysymyksiin. LISÄTIETOA: Hakuohjeet kaikkiin apurahoihimme löytyvät nettisivuilta www.tukilinja.fi osiosta Apurahat. Voimmeko auttaa sinua? 1. Minulla on toimintarajoite, joka johtuu sairaudesta tai vammasta. 2. Haluan päästä opiskelemaan / töihin / toimintaan! 3. Onnistuakseni tarvitsen jotain, mihin minulla ei ole varaa. Jos sait kokoon kolme ruksia, kannattaa tutustua apurahan hakuohjeisiin nettisivuillamme www.tukilinja.fi/ apurahat Tukilinja muuttaa maailmaa Tukilinja-lehti vaikuttaa asenteisiin kertomalla vammaisena elämisen haasteista ja yhteiskunnan kehitystarpeista. Vaikutamme myös apurahoilla. Suomen Paralympiakomitean kanssa jaamme kaksi kertaa vuodessa liikuntaharrastukseen kannustavia Startti-stipendejä. Kulttuurielämän yhdenvertaisuutta tuemme osallistumalla Kansainvälisenä vammaisten päivänä 3.12. järjestettävän vammaiskulttuurifestivaali DiDan (Disability Day Art & Action) tuottamiseen. Siellä jaettavaan kulttuuripalkinto Vimmaan kuuluu 5000 euron työskentelyapuraha Tukilinjalta. Tuemme vuosittain yhdenveroisuutta edistävää vammaistutkimusta ja jaamme merkittäviä Vuoden Toimija -apurahoja vauhdittamaan innovatiivista vammaistoimintaa, jolta puuttuu resursseja. Muuta maailmaa kanssamme ja ehdota seuraavaa Vuoden Toimijaa 30.10. mennessä!
Tukilinja 5/2022 23 Voimmeko auttaa sinua? Viidenkympin urheiluvillitys Startti-stipendi auttoi Pia Väliahoa tekemään haaveista totta ja ryhtymään kilpaurheilijaksi. TEKSTI Lauri Jaakkola KUVAT Janne Tapio PIA VÄLIAHON näössä ei ollut mitään vikaa elokuun puoliväliin 2006 saakka. Tuona lauantaiaamuna hän soitti äidilleen, että aamun lehdessä vaikuttaisi olevan musteet levinneet; tekstit ja kuvat olivat sivuilla aivan miten sattuu. ”Sitten rupesin katsomaan ympärilleni ja myös taulut seinillä olivat levinneet omituisiksi lätäköiksi. Sairaalassa ei löytynyt aivoverenvuotoa tai kasvainta, mutta näköhermoni olivat menneet. Selvisi, että minulla oli harvinainen sairaus, johon ei ollut hoitoa.” Tuolloin 33-vuotias Väliaho työskenteli lasten toimintaterapeuttiyrittäjänä ja koulutti työnsä ohessa koiria. Elämän rakenteet murenivat hetkessä, joskin koirankouluttamistaitojaan hän pystyi hyödyntämään myös uudessa tilanteessa. Väliaho on kouluttanut itselleen kaksi opaskoiraa ja kolmaskin on valmis arvioitavaksi. Urheilullisuus kannusti Pia Väliaho, 49, on lapsesta asti harrastanut urheilua: taitoluistelua, kaukalopalloa, jääkiekkoa, pesäpalloa, laskettelua ja hiihtoa. Näön menettämisen jälkeen elämässä oli kuitenkin niin paljon kaikenlaista – hän tuli muun muassa äidiksi – ettei satunnaista liikuntaa sitoutuneempi urheileminen tullut mieleen. ”Kymmenisen vuotta sitten, kun olin eronnut miehestäni, ajattelin ensimmäisen kerran, että pitäisi ruveta urheilemaan. Mietin, että heittolajeissa voisin olla aika hyvä”, Väliaho kertaa. Toiminnan naisena hän otti yhteyttä ensimmäiseen mieleensä tulleeseen yleisurheiluihmiseen, keihäänheiton maailmanmestariin Kimmo Kinnuseen, joka vastasi tuolloin keihäänheitosta – ja samalla parakeihäänheitosta – yleisurheilun lajiliitossa SUL:ssa. Opastaja huipulta ”Kimmo oli heti, että ilman muuta hän voi minua auttaa alkuun. Kymmenkunta kertaa hän kävi minua opastamassa ihan kädestä pitäen. Se tapa, jolla hän kärsivällisesti opetti minua, joka en ollut oikeaa keihästä koskaan heittänyt… siinä on äärettömän hieno ihminen.” Kinnunen rohkaisi Väliahoa tarttumaan härkää sarvista ja pyytämään Jyväskylän seudulla vaikuttanutta yleisurheiluvalmentajaa Jukka Lahtea avukseen. ”Kimmo aina kannusti, että heittokädestä se ei sinulla ainakaan jää kiinni. Ennen koronapandemian alkua yritin, mutta taitoin kesällä 2019 nilkkani. Viime syksynä sitten totesin, että nyt se lähtee.” Pia Väliaho soitti Jukka Lahdelle ja kysyi, voisiko tulla harjoituksiin. ”Tämä on ollut vähän tällainen viidenkympin villitys.” Kilpailuvietti heräsi Väliaho on treenannut nyt vuoden Jyväskylä Kenttäurheilijoiden parayleisurheiluryhmässä. Aluksi hän harjoitteli vain omaksi ilokseen ja terveydekseen, mutta nopeasti kilpailuvietti heräsi. Hän päätti tähdätä kesän 2022 parayleisurheilun SM-kilpailuihin Saloon. Keihäänheitto on Väliahon ykköslaji, kiekonheitto hyvä kakkonen. Mutta jyväskyläläinen totesi, että kun kerran lähdetään kalliiseen reissuun, niin sama se on sitten osallistua vähän useampaankin lajiin. Yhteensä hän ruksasi itsensä mukaan kuuteen lajiin, muun muassa korkeushyppyyn. ”Kaksi viikkoa ennen kisoja ilmoitin valmentajilleni Jukka Lahdelle ja Leevi Lindille, että ilmoittauduin muuten korkeuteenkin, joten pitäisikö sitäkin vähän kokeilla etukäteen. En ollut peruskoulun jälkeen hypännyt korkeutta.” Suomen mestariksi Korkeushyppy on näkövammaisten urheilijoiden keskuudessa melko vähän harrastettu laji ja niinpä näkövammaisten T12-luokan Suomen ennätys oli vaatimaton 93 senttiä. Väliaho UNELMAT TODEKSI hyppäsi 97 senttiä ja kirjautti nimensä Suomen ennätysten tilastoon. ”Tulen viimeistään ensi vuonna hyppäämään metrin korkeudesta. Ihan saletisti”, hän linjaa. Väliaho sai kevään Startti-stipendihaussa stipendin, jolla on hänen mukaansa ollut suuri merkitys harrastuksen rahoituksessa. Hän on työkyvyttömyyseläkkeellä ja 13-vuotiaan pojan yksinhuoltaja, joten ylimääräistä rahaa ei ole. Pia Väliaho kertoo yleisurheilun antaneen paljon niin fyysisesti, henkisesti kuin sosiaalisestikin. ”Eri lajien harjoittelu tukee monipuolisesti tasapainoa, koordinaatiota ja kehonhallintaa. Ne ovat tärkeitä juttuja näkövammaisen henkilön arjessa. Tämä antaa minulle paljon hyviä vuosia, kun ikää alkaa kertyä.” Ensimmäisissä yleisurheilukisoissaan Pia Väliaho osallistui 6 lajiin ja teki Suomen ennätyksen. Suorituksia katselee hänen itse kouluttamansa opaskoira. Startti-stipendi Tukilinja myöntää yhteistyössä Suomen Paralympiakomitean kanssa apurahoja toimintarajoitteisille liikunnan harrastajille vuosittain noin 30 000 eurolla.
Tukipointti Teksti: Sanna Nupponen lahjoittajapalvelu@tukilinja.fi Blogi: Tukipointti (www.tukilinja.fi) 24 Tukilinja 5/2022 Kaikki ilmoitukset: www.tukilinja.fi/ tukitori Jokaisella lahjoituksella on merkitystä, pienimmälläkin. TARKKASILMÄISIMMÄT TEISTÄ LUKIJOISTA ovatkin jo saattaneet huomata lehden takakannen keräysilmoituksessa tiedon siitä, että Tukilinja-säätiö on Vastuullinen lahjoittaminen VaLa ry:n jäsen. Ajattelin kertoa teille siitä nyt lisää. VaLan jäsenyhteisöt edustavat Suomessa noin miljoonaa lahjoittajaa ja toiminnan tukijaa, ja olemmekin ylpeitä voidessamme olla osa tätä suurta yhteisöä. Tämän yleishyödyllisten yhteisöjen yhteistyöverkoston missiona on määritellä ja edistää hyvän hallinnon ja hyvän varainhankinnan periaatteita suomalaisessa yhteiskunnassa sekä auttaa jäsenjärjestöjään oppimaan alasta yhdessä, osana kansainvälistä verkostoa. Loppukeväästä liityimme monen muun VaLan jäsenen tavoin Hyvä Testamentti -kampanjaan. Sen kautta halutaan lisätä tietoa tästä lahjoittamisen tavasta ja muuttaa testamenttikulttuuria Suomessa, jossa toistaiseksi vain pieni osa ihmisistä on kirjannut viimeisen tahtonsa. TESTAMENTILLA VOI MÄÄRÄTÄ osan omaisuudestaan tai vaikkapa jonkin itselle tärkeän esineen itse valitsemaansa hyvään kohteeseen. Omaisuudesta voi määrätä hyvinkin yksityiskohtaisesti ja jokaisella lahjoituksella on merkitystä, pienimmälläkin. Vaikka testamenttilahjoitukset ovat tärkeä osa yleishyödyllisten yhteisöjen toiminnan rahoitusta, niiden osuus suomalaisten yhteisöjen varainhankinnasta on vasta noin viisi prosenttia, kun muualla maailmassa järjestöt rahoittavat testamenteilla jopa 20–30 prosenttia toiminnastaan. Testamenttilahjoittaminen on tehokas tapa tukea omien arvojen mukaista työtä. Tiesitkö, että Suomessa testamenttilahjoitukset yleishyödyllisille yhteisöille ovat verovapaita. Niiden ei siis tarvitse maksaa saamastaan perinnöstä veroa. OLEMME LIITTYNEET MUKAAN myös Lahjoittamo-palveluun. Se on Goodwill ry:n perustama palvelu, jossa lahjoittajat kohtaavat apua tarvitsevat niin, että keskiössä ovat lahjoittajan omat mielenkiinnon kohteet. Lahjoittamo tekee työtä kerätäkseen palveluunsa koko suomalaisen sosiaalija terveysalan järjestösektorin. Viimeisin uutinen omasta kampanjastamme on se, että toimintaamme voi nyt tukea entistä helpommin myös mobiilisti lahjoittamalla joko tekstiviestin tai MobilePayn kautta. Kaiken tämän kehittämistyön tavoitteena on oman perustoimintamme jatkuminen ja turvaaminen. Tuemme vammaisten ja pitkäaikaissairaiden ihmisten osallisuutta jakamalla heille apurahoja työllistymisen, opiskelun ja aktiivisen elämän tarpeisiin. Sitä kautta tuomme yhdessä kanssanne iloa ja osallisuutta maailmaan. Lämpimin syysterveisin, Sanna Tukilinjan lahjoittajapalvelu Yhdessä kohti parempaa Hyvä ajatus on tärkein! Seksuaalineuvontaa Tarjoan seksuaalineuvontaa ja -koulutusta joustavasti yksityisille, yhteisöille ja yrityksille. Kohderyhmäni ovat vammaiset ihmiset, heidän omaisensa, heidän kanssaan työskentelevät, yritykset ja asuinyhteisöt sekä sosiaalija terveysalan opiskelijat. Missioni on kertoa lämpimästi ja lähestyttävästi, että seksuaalisuus kuuluu kaikille! Ilon Kipinä Raila Riikonen, p. 044 063 9863, raila@ilonkipina.fi Löydät Ilon Kipinän myös Facebookista ja Instagramista. Taidetuotteita Porvoossa Ateljee Eivor tarjoaa tuettua taidetoimintaa Porvoon Taidetehtaalla noin 15 taiteentekijälle. Myynnissä on maalauksia, keramiikkaa ja kannatustuotteita. Teosten tuotolla tekijät voivat kustantaa taidetyöskentelynsä kuluja. Ateljee Eivor ry Taidetehdas, Porvoo Tiedustelut: Taideohjaaja Nelli Nio, nelli@nellinio.com, p. 050 5431 265 Instagram/ateljeeeivor, Facebook/Ateljee Eivor ry
Tukilinja 5/2022 25 KIRJAVINKKI Syksyn kotimaiset romaanit luotaavat sairastumisen ja vammaisuuden eri ulottuvuuksia laadukkaasti. MATKA TAIKAVUORELLE AGU-POJAN ÄITINÄ KAATUMISEN PELKO LINTUJA JA MURHIA HANNELE CANTELL: SEKUNNIT ENNEN KAATUMISTA Romaani. Tuuma 2022. 237 s. Rouva Hoo sairastuu kahteen harvinaiseen sairauteen eikä elämä ole entisensä. Seuraa liikkumisvaikeuksia ja kaatumiseen liittyvää kauhua. Edessä on myös vammaiseksi ihmiseksi muuttumisen kokemus ja tutustuminen esimerkiksi vammaispalvelujen byrokratian lonkeroihin, jotka vertautuvat tarinassa mustekalaan. Liikkumista välillä pelkäävä nainen rinnastuu itse vaikkapa häntänsä pudottavaan sisiliskoon. Onneksi elämässä riittää taitavia ja empaattisia auttajia, perheenjäseniä ja ystäviä, jotka pysyvät rinnalla vastamäessä. Teos pohjautuu Hannele Cantellin omiin kokemuksiin. Sitä lukee helposti hyvin omaelämäkerrallisena, vaikka lopussa mainitaan siinä olevan fiktiivisiäkin aineksia. Omakohtaisia kertomuksia harvinaisesta sairaudesta ja vammautumisesta, saati niiden vaikutuksista esimerkiksi identiteettiin ja parisuhteeseen, ei ole kirjallisuudessa liiaksi tarjolla. Cantellin kirja on tervetullut lisä tähän joukkoon. Se toimii vastaavaa kokeneille lukijoille varmasti myös vertaistukena. Sanni Purhonen RIITTA JALONEN: OMAT KUVAT Romaani. Tammi 2022. 164 s. Kirjailija matkustaa Sveitsiin, joka on hänelle tuttu ajalta nuorena tuberkuloosipotilaana. Mieleen muistuu Thomas Mannin Taikavuori ja se, miten lapsuudenkokemukset, sairastaminen ja kuolema näkyvät fiktiivisissä tarinoissa. Riitta Jalosen Omat kuvat on jälleen yksi hyvin omaelämäkerralliselta tuntuva teos, vaikka kirjoittaminen on myös tutun vieraaksi muuttamista ja toisen nahkoihin asettumista. Enemmän kuin sairastamisesta kirja kertookin kyvystä maalata monenlaisia todellisuuksia. Jalosen tunnetuimpiin kuuluva teos Kirkkaus (2016) käsitteli uusiseelantilaista kirjailija Janet Framea (1924–2004), ja sen tekoprosessi putkahtelee esiin näilläkin sivuilla. Kirjoittaminen auttaa eläytymään muiden ihmisten kuvitteellisiin ja todellisiin kohtaloihin – ja yli oman elämän tuskallisimmista vaiheista. Tiivis kirja on täynnä kauniita yksityiskohtia. Menneisyyteen palaamisessa on tilinpäätöksen tuntua. Jalonen onkin ilmoittanut, että tämä on hänen viimeinen kaunokirjallinen teoksensa. Sanni Purhonen INGER FRIMANSSON: LINTULAPSI Romaani. Suom. Anu Koivunen. Like 2022. 357 s. Kun Justine Dalvikin miesystävä Hans Peter katoaa, uhkaavat arvaamattoman naisen mieli ja arki mennä aivan sekaisin. Sitten eräs naisen vanhoista koulukiusaajistakin ilmestyy kuvioihin. Justine tuntee myös sokean lähes 17-vuotiaan Christan ja tämän äidin. Christan isä on kuollut hieman epämääräisiltä vaikuttavissa olosuhteissa. Pian nämä tarinat ja kohtalot kietoutuvat yhteen. Lintulapsi on huippusuositun Justine Dalvik -kirjasarjan itsenäinen, pitkään odotettu jatko-osa. Sen voi hyvin lukea, vaikkei aiempia tarinoita tuntisi. Inger Frimanssonin dekkarissa parasta on, että lähes kaikki henkilöhahmot liikkuvat moraalin harmaalla alueella eivätkä vaikuta erityisen puhtoisilta. Valitettavasti juuri näkövammainen Christa tuntuu joukon naiiveimmalta ja tylsimmältä, vaikka kysymys on osittain nuoruuden ja vanhempien ylisuojelun kuvauksesta. Päähenkilö Justine on paljon kiinnostavampi tapaus, ja hänen tarinaansa seuraisi mielellään myös jatkossa. Sanni Purhonen SATU KREIVI-PALOSAARI: TÄMMÖINEN JÄTKÄ, ELÄMÄÄ AGUN KANSSA Elämäkerta. Opike 2022. 163 s. Vertaistuki on tehokas tapa tukea vaikeassa tilanteessa eläviä ihmisiä. Varsinainen vertaistuen rautaisannos on tarjolla Satu Kreivi-Palosaaren kuvauksessa 17 vuodesta poikansa Uunon kanssa. Uuno syntyi hänen neljästä lapsestaan nuorimpana tuomisinaan AGU-sairaus, jossa lapsi taantuu kehitysvammaiseksi. Diagnoosin jälkeen Kreivi-Palosaari alkoi kirjoittaa blogia Elämänmausta tinkimättä Kehitysvammaliiton Verneri.net-sivuille. Kirja on koottu siitä ja taiteellisesti lahjakkaan Uunon grafiikasta. Bloggaus tuo kerrontaan paitsi katkelmallisuutta, myös ajankohtaisuutta, ilmavuutta ja rentoutta. Uunon hellyttävä luonne käy yhtä tutuksi kuin rajoitteetkin eikä uskontoa nosteta kaikkeen ratkaisuksi, vaikka se pappisperheen elämässä läsnä onkin. Kreivi-Palosaaren vinkit kohtalotovereilleen kannattaa jakaa tässäkin: 1. Hakeudu suremaan. 2. Hyväksy oma elämä omaksi elämäksi. 3. Älä välitä siitä, mitä muut ajattelevat. 4. Älä anna parisuhteen kuihtua hoitosuhteeksi. 5. Elä hetkessä. 7. Älä hae apua päihteistä. Iris Tenhunen Toimituksen valinta
Katsojia hemmotellaan niin scifillä kuin tosipohjaisilla vammaisuuden kuvauksillakin. Ihmiskoneita ja kauniita sieluja 26 Tukilinja 5/2022 LEFFAFRIIKKI / TEKSTI Sanni Purhonen ELOKUVATEATTERIT TV-ELOKUVAT NETTIELOKUVAT W 23.9. Teattereihin on jo saapunut ohjaaja Anna Erikssonin odotettu uutuus. Eurooppa (Eriksson) on kuolemansairas nainen, joka tappaa aikaa kiinalaisen mieskoneen ( Parco Lee) seurassa. Toisaalla, keskellä jäätikköä sijaitsevassa instituutissa, ryhmä hoitajia luulee edelleen pitävänsä yllä uutta maailmanjärjestystä. CRIMES OF THE FUTURE 7.10. Ihmiskunta totuttautuu synteettisen eloon ja mutaatioihin. Performanssitaiteilija Saul Tenser ( Viggo Mortensen) asettuu leikkauspöydälle yökerhossa. Kirurgina häärii kumppani Caprice ( Lea Seydoux). Ohjaaja David Cronenbergin viimeisin visio. HEIMO 25. JA 29.10. Kino Reginan teemasarja esittelee Ukrainan elokuvahistoriaa. Ohjaaja Myroslav Slaboshpytskyi saapuu vieraaksi palkitun elokuvansa (Plemja, 2014) näytökseen 29.10. Viittomakielisten lasten sisäoppilaitokseen sijoittuva elokuva on maailman ensimmäinen täysin viittomakielinen pitkä fiktio. KAUNIIT SIELUT 4.11. Luomuvihanneksia kuskaava Igor ( Alexandre Jollien) suistuu ojaan, kun hautausurakoitsija Louis ( Bernard Campan) törmää autollaan CP-vammaisen Igorin polkupyörään. Ranskalaisen Campanin ja sveitsiläisen filosofi-kirjailija Jollienin yhteistyössä ohjaama hyväntuulinen road movie nähtiin Suomessa myös Espoo cinén Crip ciné -sarjan avauksena. AFTER YANG 25.11 Kun Jaken ( Colin Farrell) tyttären rakkaan androidiveljen ( Justin H. Min) järjestelmä pettää, hän alkaa etsiä korjaajaa. Sundancen elokuvajuhlilla palkitun futuristisen perhedraaman ohjauksesta vastaa Kogonada. 150 MILLIGRAMMAA Ranskalaisessa rannikkokaupungissa asuva lääkäri ( Sidse Babett Knudsen) saa vastaansa terveysviranomaiset ja suuret lääketehtaat, kun hän alkaa epäillä, että erään lääkkeen sivuvaikutukset ovat johtaneet jopa satoihin kuolemantapauksiin. Tosipohjaisen tarinan ohjasi Emmanuelle Bercot (La fille du Brest, Ranska 2016). YLE Areena. BLONDE Andrew Dominikin ohjaama elokuva Marilyn Monroen ( Ana de Armas) elämästä kaikkine vaikeuksineen. Faktaa ja fiktiota sekoittava tarina pohjaa Joyce Carol Oatesin menestysromaaniin. Netflix. TEEMAN ELOKUVAFESTIVAALI Teeman elokuvafestivaali järjestetään 16.–20.11. Elokuvien maailmoihin sukelletaan Teemalla neljänä iltana ja Areenassa elokuvat julkaistaan pakettina. Vuoden 2022 teemoja ovat muisti ja muistot, unen, toden ja kuvitelmien rajoilla. Teema Fem ja Yle Areena. VINOKINO Vinokino järjestetään Turussa 13.–16.10. ja Helsingissä 3.-6.11. NIGHT VISIONS Pohjoismaiden suurin fantasia-, kauhu-, scifija toimintaelokuviin keskittyvä festivaali järjestetään Helsingissä 16.–20.11. FESTIVAALIT Toimitu ksen valinta
Välinevinkki Apuväline: Uniapneapaita Edustaja: www.apuvalinekauppa.fi Hinta: 34,90 euroa TEKSTI JA KUVA: Clas von Bell Tukilinja 5/2022 27 RUUDUSSA / TEKSTI Iris Tenhunen SUHDE2 AREENA 6-osaisessa keskustelusarjassa tutkitaan uusia parisuhdemalleja avoimin mielin tutustumalla niitä harjoittaviin ihmisiin – enimmäkseen nuoriin ja avoimiin suhteisiin kallellaan oleviin, mutta myös etäsuhteet, sinkkuus ja entistä avoimempi perhe käsitellään. Sarjan toisessa osassa päähenkilönä on soolopolyamorian valinnut bloggari-toimittaja Pinja, joka käyttää pyörätuolia. Ohjelman juontaa persoonallisesti ja hauskasti Kioski-ohjelmasta tuttu toimittaja ja sketsien tekijä Essi Lamppu. THE MIDNIGHT CLUB 7.10. NETFLIX Christopher Piken 1980–90-luvuilla suosittuihin teinikauhuromaaneihin pohjaavassa, 10-osaisessa sarjassa seurataan kahdeksaa saattohoitokodissa asuvaa nuorta, jotka alkavat kertoa toisilleen kauhutarinoita saadakseen ajatuksensa pois heikkenevästä tilastaan. Yksi nuorista on pyörätuolin käyttäjä. He lupaavat, että se, joka heistä kuolee ensin, antaa muille merkin haudan takaa. Sarjan on ohjannut kiitelty kauhuohjaaja Mike Flanagan. EXTRAORDINARY ATTORNEY WOO NETFLIX Netflixin katsotuimmassa ei-englanninkielisessä uutuussarjassa seurataan lahjakkaan nuoren asianajajan Woo Young Woon ( Park Eun-bin) vaiheita hänen aloittaessaan työnsä korealaisessa lakitoimistossa. Woo kuuluu autismin kirjoon, joten hän joutuu oppimaan uusia asioita sekä toimiston ihmissuhteista että asiakkaidensa kanssa kommunikoinnista – mutta tekee sen taitavasti ja charmikkaasti. Autismin kuvausta sarjassa on kehuttu aidoksi ja myönteiseksi. VAL VIAPLAY, AMAZON Ainoastaan netin videovuokraamoista löytyvä, kehuttu dokumenttielokuva kertoo amerikkalaisen näyttelijä Val Kilmerin tarinan kulissien takaa. Laajaan kotivideoarkistoon pohjaava elokuva kertoo kurkkusyövän takia äänensä menettäneen näyttelijän suhtautumisesta sairauteensa ja työhönsä. Viimeisimmässä roolissaan Top Gun: Maverick -elokuvassa Kilmerin ääni luotiin tekoälyllä, elokuvassa hänen repliikkinsä puhuu poika Jack. ALHAALLA VIAPLAY Norjalaisessa 6-osaisessa draamakomediasarjassa seurataan auto-onnettomuudessa vammautuneen nuoren Fannyn ( Maria Austgulen) sopeutumista uuteen tilanteeseensa. Hän joutuu muuttamaan isosiskonsa Famin luo, jota on vältellyt vuosia, ja kohtaamaan sukulaistensa ja muiden ihmisten reaktiot siihen, että istuu nyt pyörätuolissa. Toimituksen valinta Kuorsauspaita avuksi MONI IHMINEN KUORSAA yön aikana, ja se saattaa häiritä vieressä nukkujaa. Useimmat kuorsaavat nukkuessaan selällään, jolloin hengityskanava on ahtaampi. Uniapneassa kuorsaamiseen liittyy myös hengityskatkoksia, jotka ovat nukkujan terveydelle vahingollisia. Uniapneasta kärsivän olisikin hyvä nukkua mieluummin kyljellään kuin selällään. UNIAPNEAN TORJUMISEEN on yksinkertainen ratkaisu, joka estää selällään nukkumisen: Uniapneapaidan selässä on tasku, johon mahtuu hieman tennispalloa suurempi muovipallo. Kun nukkuja makaa selällään, pallo painaa selkää ja saa hänet automaattisesti vaihtamaan nukkuma-asentoa. Paita on puuvillaa ja väriltään musta. Kokovalikoima on M, L ja XL. PAITA PUETAAN YLLE kuin normaali yöpaita siten, että pallo jää selkäpuolelle. Pallo on taskussa, jonka yläpuoli on auki. Näin pallon saa helposti pois pesua varten. Pallo on ilmatäytteinen ja antaa hieman periksi. Paita toimi käytännössä hyvin, vaikka kokeiltu paita oli ehkä hieman liian suuri. Mitä tiukempi paita, sitä paremmin se toimii. Lähetä vinkkejä toimivista apuvälineistä osoitteeseen: bell@tekstiviestit.fi
LUKIJAFOORUMI / LÄHETÄ OSOITTEESEEN:: Tukilinja/Lukijafoorumi, Hermannin rantatie 12 B, 00580 Helsinki tai toimitus@tukilinja.fi 28 Tukilinja 5/2022 FACEBOOK FACEBOOK TWITTER TUKILINJA-LEHDEN TEKSTIKOKO Hei ja kiitos hyvin toimitetusta lehdestä! Nyt lehden paperiversiota lukiessani huomasin, että tekstin fonttikoko on niin pieni, etten näe lukea sitä muuten kuin ottamalla silmälasit pois päästä ja tuomalla lehden 20 cm päähän silmistäni. Harmillista, kun lehti muuten on niin hyvä! Sivuilla on kuitenkin jätetty runsaasti tyhjää tilaa joka puolelle, jota toivoisin hyödynnettävän luettavuuden hyväksi. Jos olen ainoa asiasta huomauttanut, olen valmis hankkimaan suurennuslasin ja käyttämään sitä. Ystävällisin terveisin Tapio Kojo HEI TAPIO Kiitos palautteestasi. Olemme asiaa täälläkin pohtineet eri puolilta. 12 pistettä on pienin fonttikoko, jonka saavutettavuussuositukset hyväksyvät, ja sitä kokoa lehtemme juttujen teksti on. Et kuitenkaan ole ainoa, jolle tekstin koko tuottaa vaikeuksia. Noin kerran vuodessa joku siitä huomauttaa, joten varmasti muitakin on. Lupaamme neuvotella ulkoasuvastaavamme kanssa siitä, voisiko tekstiä selkeyttää. Keinoja löytyy paitsi koon kasvattamisesta myös esimerkiksi kirjasinväleistä. Katsotaan, mitä voimme asian eteen tehdä. Kiitos vielä palautteen antamisesta. Se on tärkeää lehden kehittämisessä. Tarkoitushan on tuottaa lehden kautta iloa ja antaa tietoa ja mielen virkistystä, ei hankalaa lukukokemusta. Iris Tenhunen, päätoimittaja
MIELIPIDEKYSELY Tukilinja 5/2022 29 BLOGIPOIMURI ”Mielialani alkaa olla ennallaan kaiken ahdistavan kaaoksen jälkeen. Ja mistä sen huomaa? Aloitan aamuni katsomalla mahdollisimman kieroutuneita psykologisia trillereitä ja syömällä salmiakkijäätelöä.” Blogilinjalla Heidi Merima, 7.9.2022 (www.tukilinja.fi) TWITTER TWITTER KYSYMYS Luokallesi on ilmestynyt ukrainalainen oppilas. Mitä sanot hänelle ensimmäiseksi? NÄIN VASTATTIIN: 1. Tuletko mukaan pelaamaan? 62 % 2. Kiva, kun pääsit meidän luokalle. 37 % 3. Kerro, mitä siellä sodassa tapahtui! 2 % 4. Mikä oli pahinta, mitä näit? % Mielipidekysely tehtiin Tukilinjan nettisivuilla. Vastaajia oli elokuussa 52. KIITOS HARRASTAMISEN TUESTA Haluan vilpittömästi kiittää Tukilinjaa tekemästään työstä vammaisten eteen! Erityisesti tämä harrastustoiminnan mahdollistaminen on aivan huikean hienoa ja sitä kautta tukee monen rajoitteisen psyykkistäkin hyvinvointia! Tapaan paljon yksinäisiä vammaisia, joten harrastustoiminnan kautta he saavat myös sosiaalista kanssakäymistä harjoitettua. Ja sokerina pohjalla olette myöskin maksusitoumusten kautta tukeneet vammaisen työllistymistä eli minun yritystoimintaani. Kaunis kiitos ja kimppu ruusuja jokaiselle Tukilinjalaiselle siellä toimiston päässä! Heidi Mattila Hevosavusteisten palvelujen tuottaja Pararatsastuksen ohjaaja Koulutettu mielenterveystyön kokemusasiantuntija RAMIN MUSIIKKILEIRIMAKSU Hei ja sydämellinen kiitos Ramin saamasta avustuksesta! Ilman sitä leirille osallistuminen ei olisi ollut mahdollista. Ohessa musiikkileirin lasku ja hyvää kesää! Lämpimin terveisin, Silja Pettersson HEI ! Olen vuosien mittaan satunnaisesti puhelinsoiton innoittamana tilannut Tukilinja-lehden. Viimeisin lehti 4 (elo–syyskuu 2022) oli mieltä ilahduttava. Taitto ja kuvitus oli värikästä ja jututkin luin. Kiitos tekijöille! Taru Matikainen, Helsinki
Tiedän, että täällä on paljon ihmisiä, jotka hymyilevät töissä ja itkevät yön kotona jännittäen/peläten, riittävätkö voimat enää huomenna hymyilemään. Kuka? Anne-Maria Turunen, 24. Toimintarajoite Herra A. Toimenkuva Opiskelija, matkailuasiantuntija. Bloggaa Tukilinjan Blogilinjalla loka– marraskuussa. (www.tukilinja.fi). Herra A ja etana Huumori on elämässä yksi parhaista lääkkeistä. Siispä ahdistus on saanut minulta kasteen ja kantaa lähipiirissäni myös nimeä Herra A. Ja kyllä, ahdistus on minun kaverini enkä enää sitä suostu kutsumaan ”toimintarajoitteeksi”, sillä ilman sitä en olisi se, kuka tänä päivänä olen. Me olemme ahdistuksen kanssa suhteellisen sujut nykypäivänä, vaikka se joskus moukaroisikin niin, että tunnen tukehtuvani. Käsi kädessä tätä elämää sen kanssa kuljetaan enkä voi sitä minusta noin vain häätää. Ja loppujen lopuksi: ahdistushan on vain tunne muiden joukossa. Silloin se on rasite ja elämää rajoittava tekijä, kun sille ei löydä syytä tai keinoja elää sen kanssa. Ahdistuksen ei kuulu haitata jokapäiväistä elämää, mutta tiedän varmaksi, että täällä on paljon ihmisiä, jotka hymyilevät töissä ja itkevät yön kotona jännittäen/peläten, riittävätkö voimat enää huomenna hymyilemään. Harvemmin tästä kuitenkaan avoimesti puhutaan, saatikka suodaan puhuttavan. Olen minäkin tippunut työnhausta kerran mielen haasteiden vuoksi. Silloin hävetti ja harmitti kovin. Sellainen työpaikka, saatikka -ympäristö, ei kuitenkaan ole jotain, minne koskaan haluaisin kykyjäni tuhlata. TARKASTELEN ELÄMÄÄNI ahdistuksen kanssa muutamista näkövinkkeleistä: Miten se on minuun ihmisenä vaikuttanut sekä miten se on näyttäytynyt arjessa ja elämässä, viisivuotisella urallani matkailun parissa sekä korkeakouluopinnoissani. Puhun siitä myös ihan yleisellä tasolla kuitenkin kokemuksen syvä rintaääni aina läsnä. Saattaa tulla myös, jos tällaista kombinaatiota voi edes olla olemassa, yleistasoista, hyvinkin syvällistä pohdintaa ahdistuksesta. Tällä tarkoitan sitä, etten kaikkia henkilökohtaisia menneisyyden painajaisia kerro vaan enemmän tarkastelen sitä, mitä niistä jäi käteen. Ja sitten voi tulla niitä postauksia, missä katsotaan kuvaa etanasta, johon törmäsin lenkillä ja jolla oli reikä kyljessä, mikä sai minut miettimään, onko joku toinen otus purrut sitä. Niitä tai näitä kirjoitteluita, koulussakaan en ollut niitä ihmisiä, jotka suunnittelivat esseensä ennen kirjoitusta. Mutta lähde ihmeessä matkaani mukaan ja anna mielesi avautua, kun kerron, kuinka me ahdistuksen kanssa kulkevat matkaamme taitamme ja myötäelä, sinä kanssasisarukseni, jota maailman suuruus pelottaa. Tunne, että joku kuulee. Anna minun olla sinunkin äänesi. Loppujen lopuksi, vaikka yksilöitä olemmekin, haasteineen ja lahjoineen – hirmuisen yhtä olemme ihmisinä kuitenkin. Ps. Se reikä etanassa on itseasiassa niiden hengitysaukko, selvitin myöhemmin ja lähteenä olikohan Wikipedia vai äitimuori. Joka tapauksessa, homma paketissa ja joka päivä kohti viisaampaa huomista. Kuulemiin! SYNTYJÄÄN SAVOLAINEN, nykyään Etelä-Suomessa vaikuttava 24-vuotias Anne-Maria tässä hei. Olen uusi Blogilinjan kirjoittaja, ammattikorkeakouluopiskelija ja matkailun asiantuntija. Nohevat esittelytekstit ei ole ihan sitä omaa lemppariluokkaani kirjoittaessa, joten en sen kummemmin ala itsestäni ja ns. ”historiastani” kertomaan (ainakaan vielä, usein tuo savolaisuus näkyy eniten siinä, että kun alkuun päästään niin jutut lähtevät laukalle eikä loppua näykään). Jokunen tuleva blogipostaus tosin voi sisältää kertomuksia siitä, kuinka hoidin jonkun työpäiväni mallikkaasti ja illalla putsasin moottoripyörän ketjuja kaksi tuntia taukoamatta jollain älyttömän hyvällä tökötillä, joka olisi kykenevä irrottamaan kuusitoista vuotta seisseen rasvan kuparipannusta. Jossain vaiheessa leikkaan myös todennäköisesti kirjakielen käytön pois ja naputtelen tekstiä niin kuin omaan tyyliin parhaalta tuntuu. JA ASIAAN: TULEN kertomaan kaverista, joka aika-ajoin, etenkin nuoremmalla iällä, on lyönyt kapuloita elämäni rattaisiin ja meinaa välillä yhäkin polulleni kiviä – joskus isompia lohkareita ja joskus kuin rantahiekkaa vain – pudotella. Tämän veijarin nimi on ahdistus. BLOGILINJALLA / Anne-Maria 30 Tukilinja 5/2022
MYÖNNETTYJÄ APURAHOJA kesäkuussa ja heinäkuussa 2022 VAIKUTTAMISAPURAHA DIDA 2022/ KYNNYS RY Apuraha 7. kertaa järjestettävän verkostofestivaalin kuluihin. Verkostofestivaali on levinnyt jo ympäri Suomea ja mukana on mm. museoita ympäri maata. Päätapahtuma järjestetään tänä vuonna Helsingin Musiikkitalolla. DiDa tuo positiivisessa hengessä esiin vammaisten kulttuurin ammattilaisten ja harrastajien osaamista sekä kansainvälisen vammaisten päivän teemoja ihmisoikeuksien ja yhdenvertaisuuden toteutumisesta. KESÄ-HEINÄKUU 2022 YLÄNNE V., HELSINKI Apuraha kangaspuiden osiin ja järjestelmäkameraan kuntoutujalle, jonka tavoitteena on ryhtyä järjestämään netin välityksellä kudonnan harrastuskursseja. K.E., LAPINLAHTI Työpöytä ja apuraha markkinointiin pienyrittäjälle, jolla on monia toimintakyvyn rajoitteita. TAUBER A., HELSINKI Kannettava tietokone yhteydenpidon ja vapaa-ajan vieton välineeksi henkilölle, jolla on oppimisen haasteita. K.M., ETELÄ-POHJANMAA Tablettitietokone ja suojakuori kommunikaation tueksi ja kuntouttavaan harjoitteluun 8-vuotiaalle lapselle, jolla on monia toimintakyvyn rajoitteita. ELFVING S., ESPOO Kannettava tietokone opiskelun ja työllistymisen välineeksi kuntoutujalle, joka opiskelee ammattikoulussa musiikkialaa. K.O., HELSINKI Kannettava tietokone kuntoutujalle asioinnin ja harrastamisen apuvälineeksi. KAUTTO T., JYVÄSKYLÄ Osa-apuraha ammattitutkinnon koulutusmaksuun kuntoutujalle, jonka kouluttautuu uudelle alalle. L.J., JYVÄSKYLÄ Apuraha jääkiekkoharrastukseen 21-vuotiaalle kuntoutujalle. KINNUNEN T., VAASA Kitaravahvistin 25-vuotiaalle kuntoutujalle, jonka tavoitteena on kouluttautua musiikin alalle. LUOSTARINEN V., HELSINKI Näytönohjain 24-vuotiaalle media-alan opiskelijalle, jolla on tarkkaavuuden ja vuorovaikutuksen rajoitteita. Hän työskentelee jo osa-aikaisesti alalla opintojen aikana. TUOMINEN J., TAMPERE Polkupyörä liikuntaharrastuksen välineeksi lukio-opiskelijalle, jolla on tarkkaavuuden ja oppimisen rajoitteita. LIVSGNISTAN RF, KARJAA Kannettava tietokone ja monitoimilaite ruotsinkieliselle mielenterveysyhdistykselle, joka tarjoaa jäsenilleen vertaistukea. IVANOFF M., VANTAA Apuraha saumuriin kuntoutujalle, joka suunnittelee pienimuotoista yritystoimintaa. S.I., HÄMEENLINNA Tablettitietokone kuntouttavaan pelaamiseen ja virikkeelliseen vapaa-aikaan 17-vuotiaalle henkilölle, jolla on oppimisen rajoitteita. Hänellä on jo sairaanhoitopiiristä kommunikaatiokäyttöön saatu tablettitietokone, jota ei voi käyttää muuhun tarkoitukseen. SIVULA S-S., ROVANIEMI Saumuri 20-vuotiaalle kuntoutujalle, jolle käsitöiden tekeminen on toimintakykyä edistävä harrastus. H.V-M., TURKU Osa-apuraha sähköavusteisen polkupyörän hankintaan henkilölle, jolla on monia toimintakyvyn rajoitteita. Pyörällä avulla hakija voi kulkea työja asiointimatkat. P.V., ALAJÄRVI Ratsastussaappaat 15-vuotiaalle koululaiselle, jolla on tarkkaavuuden rajoitteita. Hän harrastaa ratsastusta kilpatasolla. SONNINEN J., ÄÄNESKOSKI Polkupyörä liikuntaharrastuksen ja koulumatkojen välineeksi 11-vuotiaalle koululaiselle, jolla on tarkkaavuuden rajoitteita. K.M., HELSINKI Kannettava tietokone kuntoutujalle asioinnin, tietokoneavusteisen sairauden hoidon ja työnhaun välineeksi. H.A., HELSINKI Apuraha kameraan ja kuvaustarvikkeisiin 25-vuotiaalle henkilölle, jolla on oppimisen haasteita. Hän on suorittanut ammattitutkinnon ja tarvitsee välineitä työllistymiseen. LAAMANEN M., JOENSUU Kannettava tietokone ja hiiri kuntoutujalle itsenäisen asioinnin välineeksi. MATTILA R., TURKU Apuraha kesälukio-opintoihin 20-vuotiaalle henkilölle, joka liikkuu pyörätuolin avulla. TIRKKONEN I-J., TAMPERE Kuntosalikortti ja jumppamatto 22-vuotiaalle kuntoutujalle, joka liikkuu pyörätuolilla. Säännöllinen liikunta edistää hakijan toimintakykyä. HELLSTRÖM D., HELSINKI Kannettava tietokone asioinnin välineeksi henkilölle, jolla on tarkkaavuuden rajoitteita. V.J., POHJOIS-POHJANMAA Apuraha polkupyörän hankintaan henkilölle, jolla on rajoitteita toimintakyvyssä. AL-KHALEEFA M., HELSINKI Kannettava tietokone 18-vuotiaalle pyörätuolia käyttävälle nuorelle, joka on suuntaamassa ammattiopintoihin. V.R., JYVÄSKYLÄ Apuraha musiikkiharrastukseen henkilölle, jolla on haasteita toimintaja näkökyvyssä. Tukilinja 5/2022 31
MYÖNNETTYJÄ APURAHOJA PÄHKINÖITÄ / LAATI Jari Haapa-aho KRYPTO SANARISTIT P.T., VANTAA Apuraha kuvataidekurssiin ja taidetarvikkeisiin kuntoutujalle, jolle kuvataide on voimaannuttava harrastus. K.A., PORI Apuraha mopokorttiin 24-vuotiaalle kuntoutujalle, jolla on tarkkaavuuden rajoitteita. Mahdollisuus itsenäiseen liikkumiseen tukee työllistymistä. S.S-T., ALAJÄRVI Osa-apuraha sähköpyörän hankintaan henkilölle, jolla on liikkumisen haasteita. S.O., JOENSUU Apuraha kuntoutujalle kuntosalimaksuun. JALKANEN O., TURKU Kannettava tietokone, erillinen hiiri ja monitoimilaite asioinnin ja etäyhteydellä toteutettavan sairauden hoidon välineeksi kuntoutujalle, jolla on liikuntakyvyn rajoitteita. H.M., TUUSULA Kannettava tietokone kuntoutujalle asioinnin ja yhteydenpidon välineeksi. BLOMSTER K., LIPERI Polkupyörä kuntoutujalle itsenäisen asioinnin tueksi ja kodin ulkopuolella liikkumisen lisäämiseen. KUMPULAINEN L., HELSINKI Apuraha omakustanteisten opintojen koulutusmaksuun korkeakoulutetulle kuulovammaiselle henkilölle, jonka tavoitteena on edistää työllistymismahdollisuuksiaan kouluttautumalla. LONKA M., SAVONLINNA Apuraha liikuntaharrastuksen välineisiin henkilölle, jolla on toimintakyvyn rajoitteita. VENÄLÄINEN M., TURKU Kannettava tietokone ja monitoimilaite kuntouttavan harjoittelun ja asioinnin välineeksi kuntoutujalle, jolla on monia toimintakyvyn rajoitteita. L.V-M., HELSINKI Kannettava tietokone kuntoutujalle asiointiin. V.V., JYVÄSKYLÄ Piirtonäyttö 21-vuotiaalle kuntoutujalle ammattimaisen harrastamisen välineeksi. 32 Tukilinja 5/2022 12 5 1 7 15 10 1 1 19 13 17 7 5 1 7 5 14 5 11 4 12 1 18 7 10 8 1 2 5 16 5 10 1 2 1 7 6 5 1 5 1 3 15 10 1 10 1 14 9 9 5 10 9 3 3 5 7 6 12 9 14 5 5 15 7 6 8 5 2 9 7 7 5 5 A M K L I A A Ä R V V Y I A Ä Ö J A J O Ä S Ä T A V R I T A I T O K A N D O J A J A O P U N L E O A J A N S A T L L A I A A N T Ratkaisut pikkupähkinöille löytyvät seuraavalta aukeamalta. Eveliina Ruhalahti sai viime vuonna Tukilinjalta apurahan lauluvalmennukseen ja laulujen äänittämiseen. Tänä vuonna hän esiintyi muusikkona kahdessa teatteriesityksessä.
R IS T IK K O 5 /2 2 2 Jari Haapa-aho evästää ratkaisijoita näin: ”Kerrankin oli pääkuva, josta olisi keksinyt päälauseita vaikka kuinka monta. Ensimmäisenä minulle tuli mieleen Rautavaara.” Lähetä ratkaisulause 30.11.2022 mennessä sähköpostitse osoitteella toimitus@tukilinja.fi. Muista kertoa myös postiosoitteesi ja tilinumerosi, jos haluat osallistua 35 euron palkinnon arvontaan. Kommentit ovat aina tervetulleita! Ristikon ratkaisu ja voittaja julkaistaan seuraavassa Tukilinjassa. Edellisen ristikon palkkion sai Marja Mäkelä Nastolasta. Kiitokset taas sinnikkäille ratkojille ja mainiota syksyn jatkoa! R IS T IK O N 4 /2 22 R A TK A IS U Tukilinja 5/2022 33 ”Mielestäni tämä oli vaikea ristikko. Mielenkiintoinen kyllä, mitä helpot eivät ole.” Marjut Rautio, Turku ” Ristikko oli minulle mieleen, sillä useassa kohtaa joutui miettimään sanaleikkiin perustunutta vastausta.” Heini Saloinen, Kankaanpää Olipa jälleen mukava ratkottava! Tytti Wessman, Vaasa ”Ei ollut helpommasta päästä tällä kertaa.” Ove Löfgren J.H. PERHEYRITYS OLI KAUNEIN 1996 HOTELLIKETJU JYLHÄN NIMISIÄ ANNA RIIMI NAISEKSI JA MIEHEKSI! 71,12 cm x 2 RACHEL GREENIN OSASSA SEOKSESSA YLEN ONNELLINEN NUKKEKODISSA x2 B . . . . A USEIN? KLO 7.00 KORONAAJAN MANNEKIINI? ”ERÄMAAN KETTU” OVELA NAALI PERÄSSÄ MATKUSTAJILLE! PILLEIN RANTATÄNNE VAIVUTAAN? TÄRPPI MAJAVANKIN TEKEMÄ RISTISANA! KASVAVIA MONI ASE SODASSA Teette kuten minä sanon! Eihän koske minua? Eihän? LUENNOINTITILANA HYVÄ 1/7 MUISTISTA PUDONNUT MOORE VAHINGOISTA JOILLEKIN! KIINAN NAAPURI MAALIVAHTI ANTTI KUNINGATARNIMI HÄKÄMIEHEN NIMISIÄ MAKSUKEHOTUS ALZHEIMER PANTTERIA PUTINILLA VENÄJÄLLÄ UUDENSEELANNIN LINTUJA TILLI”POHJOLAN LUMIAURA” Lahjoitukset TANSSIJAN ALLA? HYPPÄSI KULTAA 1992 RIMALLE USEIN JA HELPOSTI HARJALLA MONET VA . . . . KIN WINFREY KIINNITTÄÄ NÄYTT. WAHLBERG PYLVÄSHALLI SIEVÄ PRONOMINI TYYNENMEREN SAARI PORAA TAAJAAN? MONESSA KAAPISSA KYLÄ RIIHIMÄELLÄ (MARI PALO SEKOSI) AATTEET HARJOJA NÄYTT. ROBIN (TOMPURIS!) -VIINI IHO JOSKUS SADON TUHOUTUMINEN L F E S P E R I T I U T B E T T E I N H I B I T I O T T I E S S O U T U H E S S L U T A S A N I T A T O N T I I A T A T A I S T I R N I M I M I E H E L L Ä H E R M O T A L I O A A V E E T A P S O K O P L A T A R E S R E E V E K E S Ä A L E L I T I I I V A R A T P A L J O N J Ä N N I T Ä P U U K A S A I T Ä Ä H Ä O R A A T E H T A N O V A R T A R L O M A V I I N I A U H K A A S I A K A S K I T U A U T A H K A L S I U M A L A T I H A N K O O K K A S I L I I A T I A T A T A V A T T U O T T A A
MYÖNNETTYJÄ APURAHOJA LUUKKANEN J., TAMPERE Piirtonäyttö ja ompelutarvikkeita harrastustoiminnan välineeksi 24-vuotiaalle kuntoutujalle, jolla on tarkkaavuuden rajoitteita. L.K., HELSINKI Kannettava tietokone ja polkupyörä kuntoutujalle liikunnan harrastamiseen ja asioiden hoitamiseen. LEHTONEN E., PORI Apuraha kuntoutujalle taidekoulun lukukausimaksuun. N.J., ROVANIEMI Apuraha kilpailumatkan omavastuuosuuteen Special Olympics -joukkueeseen kuuluvalle jalkapalloilijalle, jolla on oppimisen rajoitteita. U.T., ITÄ-UUSIMAA Osa-apuraha sähköavusteisen polkupyörän hankintaan kuntoutujalle, joka asuu kaukana palveluista ja kuntouttavan toiminnan mahdollisuuksista. N.A., JOENSUU Kannettava tietokone ja erillinen hiiri itsenäisen asioinnin ja tiedonsaannin välineeksi henkilölle, joka liikkuu pyörätuolilla. ALANKO N., LOHJA Kannettava tietokone asiointiin ja vapaa-ajan viettoon henkilölle, jolla on haasteita toimintakyvyssä. S.T., ÄÄNEKOSKI Kannettava tietokone, kuulokkeet ja erillinen hiiri kuntoutujalle, joka toimii aktiivisesti vapaaehtoistyössä. KYRÖ M., TAMPERE Kannettava tietokone iltalukio-opiskelun välineeksi kuntoutujalle, jolla on liikuntakyvyn rajoitteita. K.J., OULU Matalarunkoinen polkupyörä asioinnin ja liikunnan välineeksi kuntoutujalle, jolla on liikkumisen haasteita. M.S., JYVÄSKYLÄ Kannettava tietokone kuntoutujalle asioinnin, yhteydenpidon ja etäyhteydellä saatavan vertaistuen välineeksi sekä kuntosalikortti, joka mahdollistaa liikuntaharrastuksen. P.H., TAMPERE Osa-apuraha kolmipyöräisen polkupyörän hankintaan kuntoutujalle, jolla on liikuntakyvyn rajoitteita. Pyöräily on hänelle toimintakykyä edistävä harrastus, joka mahdollistaa itsenäisen liikkumisen. Kunnan vammaispalvelu ei tue hankintaa. M.P., TAMPERE Kannettava tietokone ja polkupyörä kuntoutujalle, jonka tavoitteena on aloittaa opiskelu. E.M., KERAVA Kannettava tietokone, monitoimilaite ja kuulokkeet opiskelun ja kirjoittamisharrastuksen välineeksi henkilölle, jolla on toimintakyvyn rajoitteita. R.M., HÄMEENLINNA Kannettava tietokone yhteyden pidon ja asioinnin välineeksi kuntoutujalle, jolla on monia toimintakyvyn rajoitteita. P.J., NAANTALI Kannettava tietokone, erillinen näppäimistö ja hiiri sekä monitoimilaite kirjoittamisen ja asioinnin välineeksi henkilölle, joka käyttää sähköpyörätuolia liikkumisen ja tietokonetta kirjoittamisen apuvälineenä. Kunnan vammaispalvelu ei tue hankintaa. P.R., SUOMUSSALMI Kannettava tietokone kuntoutujalle itsenäisen asioinnin ja tiedonhankinnan välineeksi. NUMMINEN M., HÄMEENLINNA Kannettava tietokone asioinnin välineeksi kuntoutujalle, jolla on rajoitteita toimintakyvyssä. V.E., LOPPI Kannettava tietokone asiointiin ja työtaitojen ylläpitämiseen henkilölle, jolla on rajoitteita toimintakyvyssä. T.T., VAASA Kannettava tietokone, erillinen näppäimistö ja hiiri se34 Tukilinja 5/2022 Tukilinja-säätiö jakoi vuonna 2021 apurahoja ja apuvälineitä noin 622 700 euron arvosta eli noin 52 000 eurolla kuukausittain. Apurahoja voivat hakea vamman tai pitkäaikaissairauden vuoksi toimintarajoitteiset henkilöt sekä heitä tukevat pienimuotoiset hankkeet. Tuki on tarveharkintaista ja sillä pyritään ehkäisemään syrjäytymistä. TILAA E-LASKU Tukilinja on siirtynyt sähköiseen tilauslaskutukseen, joka säästää sekä toimintakulujamme että luontoa. Se on myös varma ja tietoturvallinen tapa hoitaa laskut. Saat Tukilinjan laskun verkkopankkiisi ottamalla esiin viimeisimmän laskusi ja tekemällä verkkopankissasi e-laskusopimuksen Vammaisten koulutuksen ja työllistymisen tuki ry:n kanssa. Kiitos, kun autat meitä auttamaan!
JA LO IT T E LU A / SA R JA K U VA K ais a Le ka Tekijä Kaisa Leka. Toimintarajoite Piirtäjä käyttää jalkaproteeseja. kä kuulokkeet 25-vuotiaalle kuntoutujalle harrastustoiminnan ja asioinnin välineeksi. R.T., MIKKELI Ompelukone kuntoutujalle käsityöharrastuksen välineeksi. T.M., KAJAANI Kannettava tietokone kuntoutujalle asioinnin ja työnhaun välineeksi. M.C., TUUSULA Älypuhelin kuntoutujalle pankkiasioinnin ja yhteydenpidon välineeksi. LINNA M., VANTAA Kannettava tietokone kuntoutujalle itsenäiseen asiointiin. L A I T UR I I B H N T A I T A V A K Ö L I Z T R Ä I S A F AR I S I TO A I A I MU R I R I V E E AR EM MA T O L E V A AU TO Ä A S E T T A A A M K L I A A Ä R V V Y I A Ä Ö J A J O Ä S Ä T A V R I T A I T O K A N D O J A J A O P U N L E O A J A N S A T L L A I A A N T S U L Ä T S A K I T T Ä V U O R OM A T T E L I E I L I L L A V A M K L I A A Ä R V V Y I A Ä Ö J A J O Ä S Ä T A V R I T A I T O K A N D O J A J A O P U N L E O A J A N S A T L L A I A A N T S U L Ä T S A K I T T Ä V U O R OM A T T E L I E I L I L L A V Pikkupähkinöiden ratkaisut (s. 32) Kesä–heinäkuussa myönnettiin 65 apurahaa, joiden kokonaissumma oli 47 332 euroa. Lehteen mahtuu vain osa tukipäätöksistä. Loput kesä– heinäkuun apurahat löytyvät Tukilinjan nettisivuilta. www.tukilinja.fi
<< AKL Posti Oy << LISÄTIETOA Tukilinja-säätiö sr, y-tunnus 2873756-5, Rahankeräyslupa: RA/2020/811 Tukilinjan lahjoittajapalvelu lahjoittajapalvelu@tukilinja.fi, p. 09-4155 1510 Kuukausilahjoittaminen www.tukilinja.fi / Lahjoita Tukilinja-säätiö on Vastuullinen lahjoittaminen VaLa ry:n jäsen. OLE MUKANA MUUTOKSESSA! Viimeisten 10 vuoden aikana Tukilinjaapurahojen hakijamäärä on yli kolminkertaistunut. Keskeisin tukitarve pystytään edelleen täyttämään, mutta entistä useampi jää nyt ilman apurahaa, jonka tarvitsee. LAHJOITA TULEVAISUUS! Monessa perheessä jo viidenkympin kausimaksu tai varustehankinta voi estää toimintarajoitteisen lapsen harrastuksen aloittamisen. Koululainen tarvitsee laitteet läksyjen tekoon ja sosiaaliseen elämään. Nuoren haaveet saattavat oikealla hetkellä annetulla tuella muuttua poluksi työelämään. Auta Tukilinja-säätiötä auttamaan! Lahjoitus tilisiirrolla: Lahjoita haluamasi summa Tukilinja-säätiön tilille FI70 5092 0920 3787 65. Käytä viitenumeroa 5555. Lahjoitus tekstiviestillä: Lahjoita 20 euroa lähettämällä tekstiviesti 20 TUKILINJA numeroon 16588. Lahjoita Mobile Paylla: Numeroon: 74944 Viesti: Lahjoitus