Tukilinja 1/2011 - Lehtiluukku.fi

TUKENA ELÄMÄN HAASTEISSA 1 l s. helmi kuu – maaliskuu 2011 10 Turku tarjoaa nyt seikkailuja pimeässä s. 18 s. 22 BBC tuottaa vammaisille Taikuri viihtyy nettisivuston OUCH! Tukilinjan luurissa
tukilinja Nro 1 / helmikuu 2011 JULKAISIJA Vammaisten koulutuksen ja työllistymisen tuki VKTT ry, vktt@tukilinja.fi Koskelontie 19 A, 02920 Espoo. (7.2. alkaen: Pasilanraitio 5, 00240 Helsinki.) APURAHAT Ohjeet tuen hakuun: www.tukilinja.fi. Tukikoordinaattori p. 09-3487 0313, (7.2. alkaen: 09-4155 1508) apurahat@tukilinja.fi. Pasilanraitio 5, 00240 Helsinki TILAAJAPALVELU P. 09-3487 2722 (7.2. alkaen p. 09-4155 1500). Arkisin klo 8.30-15.00. tilaajapalvelu@tukilinja.fi. Pasilanraitio 5, 00240 Helsinki. TILAUKSET 4 kk 29,10 e 6 kk 38,50 e 1 v 70 e Kestotilaus 70 e/vuosi Tukilinjan määräaikainen tilaus ei jatku, ellei tilausta uusita. Lehden tilaajien osoitetietoja ei luovuteta ulkopuolisille markkinointi- tai muihin tarkoituksiin. TUKILINJA.FI Verkkosivut tarjoavat tietoa tukitoiminnasta, artikkeleita, vierasblogin ja menovinkkejä. TOIMITUS Päätoimittaja: Iris Tenhunen, p. 09-4155 1504, toimitus@tukilinja.fi. AD/taitto: Seppo Alanko. ISSN 1458-6304 Paino Kirjapaino Jaarli Oy Ilmestyy: 6 kertaa vuodessa, joista 2 kaksoisnumeroa. Seuraava lehti ilmestyy huhtikuun 1. viikolla. Kansi TUKITOIMINNAN TUKILUURI Tukikoordinaattori neuvoo tuen hakuun ja vammaispalveluihin liittyvissä kysymyksissä. P. 09-4155 1508 tiistaisin klo 10-12.00. Sisällys 7 kysymystä 4 peruspalveluministeri Paula Risikolle vammaistutkimuksen professuurista. Vimma-palkinto kriitikolle Kynnys ry palkitsi taideasiantuntija Osmo Kantokorven siitä, että hän toi asiallisen kritiikin vammaistaiteeseen. Lyhyesti 5 Vuoden vammaisurheilijaksi hiihtäjä Ilkka Tuomisto; Kuuro räppäri Signmark on ulkoministeriön erityisedustaja; Elokuva Kuninkaan puhe kertoo kuninkaan puhevammasta; Elokuva Biutiful on kuolemansairaan isän tarina; Playstationkäsikonsoli toimii viittojille sopivana kuvapuhelimena. Tukikohteita Tukilinjan tarinakilpailu ratkesi 6 Kirjoituskilpailuun osallistui pinkka koskettavia selviytymistarinoita tukea saaneilta. Voiton vei Titta-Lotta Mitrusen kirjoitus Elämä edessä. 18-vuotiaallaTitta-Lotalla on dysfasia, mutta hän on sisukkaasti oppinut ilmaisemaan itseään kirjoittamalla. Tukilinjan iloiset jutut ja lapsena saatu tietokone ovat auttaneet haasteellisella matkalla itsenäiseen ja toimivaan elämään. Blogi Kuva: Vesa Väärä Turun kulttuuripääkaupunkivuoteen kuuluvan Pilkkopimeää-tapahtumasarjan aikana voi kokea seikkailun, jossa herkistytään kuvataiteen, musiikin, teatterin ja kuunnelmien kokemiseen ilman näköaistin apua pimeässä. Tapahtumissa toimivat oppaina näkövammaiset (kuvassa). ja menovinkit netissä Aktiiviset musiikin harrastajat Riku ja Calypso toimivat Helsingissä Musiikkipaja Elviksessä. He esittäytyvät Blogilinja-palstalla sivulla 17. Heidän tuoreet kuulumisensa löytyvät kaksi kertaa viikossa helmi- ja maaliskuun ajan osoitteesta www.tukilinja.fi. Netistä löydät myös vammaisaiheiset menovinkit, lisää artikkeleita ja tietoa tukitoiminnasta. Kansikuva: Paula Väinämö on Pilkkopimeäätapahtumien vetäjä. (Kuva: Vesa Väärä) 2 4 tu k i linja 1 ? ? 2011 l Tukitoiminnan vuosi 2010 8 Tukikoordinaattori Sanna Nupponen kertoo, miten ja keille viime vuoden apurahat jaettiin. Tukipointti 9 Tabletti ja kosketusnäyttö uutuuksina IT-koordinaattori Timo Kähkönen kertoo, miten tietoteknisten apuvälineiden maailma muuttui tukitoiminnassa vuonna 2010. Astu pimeään ja valaistu! 10 Kulttuuripääkaupunki Turku tarjoaa seikkailuja pimeässä näkövammaisten oppaiden johdatuksella. Tukilinja sponsoroi hanketta. Tukipäätöksiä 32 Tukilinjafoorumin myöntämiä apurahoja marras- ja joulukuulta 2010. Artikkelit Vertaistuki-perheryhmästä 15 löytyy Kempeleen ja lähikuntien erityisperheille tukea ja ystäviä. Nettisivusto Ouch! 18 on BBC:n uraauurtava palvelu vammaisille. Se hauskuttaa, uutisoi ja etsii sanomisen rajoja. Keskustelevaan, rentoon käyttäjäkuntaan kuuluu vammaisia ihmisiä ja heidän läheisiään eri puolilta maailmaa – myös Suomesta.
Pääkirjoitus IT-TUKILUURI Tukilinjafoorumin IT-koordinaattori neuvoo tuen hakijoita tietotekniikan hankintaan ja käyttöön liittyvissä kysymyksissä P. 09-4155 1506 torstaisin klo 12.-14.00. Kuva: Petteri Kokkonen Toimittaja Dan Slipper ja tuottaja Emma Tracey vetävät vammaisten nettipalvelu Ouchia. Oikealla Traceyn avustaja Samantha ja Traceyn jaloissa opaskoira Veronica. Taikuri Tukilinjan luurissa 22 Lukija lähikuvassa 29 Minna Salonen on tilannut Tukilinjaa jo 10 vuotta ja lukee sen yhä kannesta kanteen. Hän saa lehdestä tietoa ja inspiraatiota sekä työhönsä kuntoutusohjaajana että arkeensa erityisnuoren äitinä. Vakiot Nettihaku 9 Tulilinjalla 14 Kolumnisti Tuula Henttu miettii vanhemman tilannetta, kun erityisnuoren on aika itsenäistyä. Blogilinjalla 17 Riku ja Calypso kirjoittavat elämästään, jonka kiintopiste on Musiikkipaja Elvis. Taikuri Halonen toimii leipätyökseen Tukilinjan tilausmyyjänä. Kirjavinkit 21 Tilausmyyjä Keijo Halonen muuttuu työpäivän jälkeen taikuriksi. Hän esiintyy usein vammaisyleisölle, ja naurukin on esityksissä sallittua. Sokea peliässä Kalliosta 24 Raimo Jääskeläisellä on Suomen nopeimmat sormet, jotka ovat tuottaneet hänelle tv-peleistä jo yli 300 voittoa 7 vuoden aikana. Sokea pelimies käyttää vanhaa näppäinpuhelinta. Videovinkit 27 Ruudun takaa 28 Lukijafoorumi 30 Ristikko 33 Jaloittelua 35 Erilaista on liian helppo vihata Brittein saarilla ihmetellään nyt lisääntyviä viharikoksia, joiden kohteena ovat vammaiset ihmiset. Kiusanteko alkaa mulkoiluna ja ilkeinä vitseinä, jatkuu joukolla seurailuna, härnäilynä, huuteluna. Keinot kovenevat, jollei tilanteeseen puututa: heitellään esineitä, tönitään, rikotaan tavaroita, häpäistään, lyödään... Tulokset ovat aina huonot, sillä uhri menettää väistämättä ainakin elämänilonsa ja elämänlaatunsa. Jos apua ei tule, väkivallan kierre yleensä pahenee. Kuka tietää, miten usein kiusanteko on ollut se viimeinen korsi ennen koko elämäntilanteen romahtamista ja lehtiotsikkoja? Tai vain unohdusta. Miksi tämä kuulostaa niin tutulta? Isojen luokkaerojen Brittein saarilla viharikoksista sentään jo keskustellaan. Meillä tuijotetaan lehtiin pulpahtavia uskomattomia uutisia ja vaietaan. Eihän tuo voi olla totta, ja ainakaan sitä ei voi tapahtua toiste. Ja kun tapahtuu, päivitellään yhä, miten poikkeuksellista se on. Mutta onko se? Iso-Britanniassa on kolmen vuoden aikana kuollut väkivaltaan 68 vammaista ihmistä, ja lievempiä viharikoksia vammaisia kohtaan on laskettu 300-500. Suomessa viharikoksia vammaisia kohtaan tulee poliisin tietoon jo muutamia kymmeniä vuosittain ja täälläkin määrä on kasvamassa. Asiantuntijoiden mukaan sekin on kuitenkin vain jäävuoren huippu. Kaikki näkyvät vammat lisäävät pahoinpitelyriskiä. Erityisesti vaarassa ovat kehitysvammaiset, jotka eivät tunnista vaaraa eivätkä osaa puolustautua. Ennen heille olivat suurimpana vaarana läheiset, nyt myös vaara tuntemattoman pahoinpitelystä on lisääntynyt. Voi kysyä, mikseivät viharikokset lisääntyisi yhteiskunnassa, jossa entistä useampi syrjäytyy ja vihan syyt lisääntyvät. Ja jossa jo koulun pihalla voi rankaisematta käyttää haukkumasanoja ”vammainen” tai ”homo”? Viha on helpoin purkaa vähäarvoisena pidettyyn kohteeseen, koska uskotaan, ettei häntä kukaan nouse puolustamaan. Monenko koulun järjestyssäännöt ja niiden valvojat kieltävät sellaisten sanojen käytön, joilla halveksitaan erilaisuutta? Ja monessako koulussa opetetaan yhtä elämän tärkeintä taitoa: vihan hallintaa? Iris Tenhunen Kaisa Lekan sarjakuva. tu k i linja 1 ? ? 2011 l 3
Vammaistutkimuksen professuuri myötätuulessa Hallituksen vammaispoliittisen ohjelman eli Vampon yhtenä päätavoitteena on vammaistutkimuksen edistäminen. Peruspalveluministeri Paula Risikko esitti viime syksynä vammaistutkimuksen professuurin perustamista. Kyselimme, miten asia etenee. Paula Risikko. 1. Vammaisuus liittyy elämässä moneen asiaan, joten minkä tiedekunnan ja tieteenalan professuurista on kyse? ”Vammaisuus on monipiippuinen juttu, kuten tämä ihmiselämä yleensäkin. En osaa vielä sanoa, minkä alan professoria vammaistutkimuksessa tarvittaisiin, kun tutkimusta on joka tapauksessa tehtävä monitieteisesti.” ”Professorin tehtävänä olisi ennen kaikkea kerätä monitieteisiä tutkijaryhmiä erilaisiin tutkimushankkeisiin. Se ei ehkä ole niinkään olennaista, mikä tulevan professorin oma tieteenalansa olisi, vaan kyky ja kiinnostus monitieteiseen, laajaan tutkimusotteeseen.” 2. Miten idea vammaistutkimuksen professuurista syntyi? ”Asia tuli esiin viime vuoden loppukesällä Vampoa eli vammaispoliittista ohjelmaa valmistellessamme.” ”Joudumme jatkuvasti tekemään paljon vammaisia koskevia päätöksiä ilman riittävää tutkimustietoa. Tutkittu tieto tuo asiat ja esimerkiksi palvelutarpeet näkyviksi. Saadaan kättä pidempää päätöksen tueksi.” 4 3. Millaisista asioista päättäjät eniten kaipaavat tietoa? ”Eri vammaisryhmien palvelutarpeet ovat hyvin yksilöllisiä. Ne ovat erilaiset eri vammaryhmillä ja myös esimerkiksi eri ikäluokilla. Myös asumiseen ja yleensäkin hyvinvointiin liittyvät tarpeet ovat erilaisia ja yksilöllisiä monesta tekijästä riippuen. Kaikkea sitä pitäisi tutkia tarkemmin.” ”Sekin mietityttää, miksi työllistyminen on niin vaikeaa. Eli mikä mättää, kun vammaiset ihmiset eivät työllisty silloinkaan, kun heillä on ammatillista osaamista riittävästi. ta. Minulla on kokemusta tästä jo muutaman vuoden takaa Pohjanmaalta, kun etsimme rahaa useisiin professuureihin. Sekin on auki, miten valtio lähtee rahoitukseen mukaan.” 6. Miten hanke etenee ja milloin siitä saadaan lisää tietoa? ”Hankkeen aloituskokous pidetään ensi viikolla (tammikuun 3. viikolla). Kynnyksen puheenjohtaja Kalle Könkkölä on luvannut kutsua silloin paikalle sopivia ihmisiä pohtimaan tätä asiaa. Olen puhunut professuurista myös Suomen Akatemian kanssa, jonka toivomme lähtevän mukaan hankkeeseen.” ”Lisää tietoa rahoitusmallista ja hankkeesta tulee jo tämän kevään aikana, sen voin luvata.” 4. Mihin yliopistoon professuuri parhaiten sopisi, ja onko keskusteluja siitä jo käyty? ”Ei ole käyty tästä asiasta keskustelua eli asia on vielä täysin auki. Alkuvuoden aikana tätäkin pohditaan.”' 7. Vaalit ovat ovella, joten hautautuuko professuurin perustaminen päättäjien vaihtumiseen? ”Ei hautaudu. Kyllä minä tämän hankkeen haluan saada liikkeelle tästä tehtävästä käsin. Polkaisen sen valmistelun käyntiin vaikka viime metreillä!” 5. Pysyvän professuurin perustaminen maksaa noin 1,4 miljoonaa euroa. Mistä ne saadaan? ”Kaikki on vielä auki, mutta se on selvä, että rahoitusta etsitään yliopistomaailman ulkopuolelta, yksityisiltä lahjoittajil- Iris Tenhunen tu k i linja 1 ? ? 2011 l ”Suomi ja Ruotsi eivät ole omaksuneet sitä ajattelun käännettä, että ihmisiin ja heidän työmarkkinoille pääsemiseensä kannattaa investoida tosi paljon.” ”Mikään investointi ei ole maailmassa parempi kuin se, että syrjäytyvä nuori saadaan mukaan yhteiseen elämään ja työelämään.” Emeritusprofessori Jorma Sipilä, Mielenterveys-lehti 6/2010 ”Spastic” ei käynyt lelun nimeksi Vammaisuutta ei aina osata kaupallisessa maailmassa huomioida. Kun amerikkalainen leluvalmistaja Hasbro päätti viime syksynä kutsua yhtä Transformers-hahmoistaan nimellä Spastic, britit kauhistuivat. Sana kun tarkoittaa suomeksi kouristelevaa eli spastikkoa. USA:ssa sana on yleisessä ja arkisessa käytössä, mutta Britanniassa sitä käytetään todella halventavana ja loukkaavana pilkkanimenä vammaisista. Sanahirviöstä nousseen kohun jälkeen Hasbro kertoi, ettei se käytäkään nimitystä Britanniassa, ja pian se päätti luopua siitä muuallakin. Kaikkialla maailmassa toimiva leluvalmistaja kuitenkin mokasi pahemman kerran, kun se ei tarkastanut tuotenimen merkitystä edes englantilaisella kielialueella ennen lanseerausta. Anna Mård
Kannettava Playstation toimii kuvapuhelimena Viittomakieliset ovat ennenkin ottaneet tekniset keksinnöt kuten tekstiviestittelyn nopeasti käyttöön apuvälineikseen. Tähän asti suurin osa Jodi-palkinnoista onkin mennyt kuulovammaisten viestintää edistäville keksinnöille. Tänä vuonna palkintoihin lisättiin oma kategoriansa myös kehitysvammaisten esteettömyyttä edistävälle innovaatiolle. Sen voitti yhteistyönä kehitysvammaisten kanssa kehitetty opetusmateriaali hampaiden hoidosta. Lisää tietoa 1.12.2010 myönnetyistä palkinnoista löytyy nettisivuilta www.jodiawards.org.uk. Vuoden vammaisurheilijat Kuva: Iris Tenhunen Vuoden urheilija -palkinnoissa vammaisurheilijat olivat tänä vuonna samalla viivalla muiden kanssa, ja Suomen Vammaisurheilu ja -liikunta VAU ry jakoi vammaisurheilun palkinnot. Vuoden vammaisurheilijaksi valittiin käsiamputoitu hiihtäjä Ilkka Tuomisto, joka voitti paralympialaisissa Ilkka Tuomisto on Vuopronssia. Vuoden urheilu- den vammaisurheilija. teko-palkinnon saivat ratsastaja Katja Karjalainen, alppihiihtäjä Mikko Kuusisto sekä keilaaja Timo Averjanov, jotka kaikki pääsivät MMpalkinnoille. Vuoden valmentaja Timo Nikkinen luotsasi sähköpyörätuolisalibandyjoukkueen MM-pronssille, ja Vuoden nuori urheilija oli saman joukkueen maalivahti Atso Ahonen. Vuoden toimija -palkinto ojennettiin Petri Helanderille kehitysvammaisten jalkapalloilun kehittäjänä. Änkyttävä kuningas saa avun Britannian kuningasperhe on osoittautunut hyväksi vientituotteeksi draaman alueella. Tarina-automaatin uusin tuotos on elokuva Kuninkaan puhe. Päähenkilö on ujo, puhehäiriöstä kärsinyt kuningas Yrjö eli George VI – tuttavallisemmin ”Bertie”. Tätä puhuttelua kuninkaan itseoppinut australialainen puhetera- peutti (Geoffrey Rush) ainakin sinnikkäästi käyttää. Hän tietää, ettei ankaran kasvatuksen vammaa korjata, ellei päästä hovietiketin ohi. Colin Firth lumoaa työtään pelkäävänä kuninkaana ja Helena Bonham-Carter hänen lämpimänä, lujaluonteisena vaimonaan. Elokuva on mainio tunteiden vuoristora- ta, jossa terapeutin tahto ja lämpö lopulta voittaa kuninkaan varautuneisuuden. Tuloksena on puhe, joka 2. maailmansodan alussa sytytti kansainyhteisön, ja heruttaa nyt kyyneliä katsojista. Ei tällä tekijäjoukolla voi epäonnistua. Iris Tenhunen Signmarkista Suomen erityisedustaja Kun ulkoministeri Alexander Stubb osallistui viime vuonna YK:n yleiskokoukseen New Yorkissa, Signmark esiintyi siellä UM:n sponsoroimana. Yhteistyö huipentui yhteiseen räppiin lavalla ja jatkuu nyt viralliselta pohjalta. Entinen Euroviisuehdokas Signmark eli kuuro rapartisti Marko Vuoriheimo aloitti marraskuussa työn UM:n erityisedustajana vammais asioissa. Ministeriön mukaan hän levittää jo omalla positiivisuudellaan ja energisyydellään viestiä erilaisuuden kunnioittamisesta. Signmark lähti heti joulukuussa edustamaan Suomea ETYJin huippukokoukseen Kazakstaniin. UM perusti samalla uuden asiantuntijaryhmän seuraamaan kansainvälistä vammaispolitiikkaa. Ryhmään kuuluvat Viveca Arrhenius (STM), Markku Jokinen (Kuurojen Liitto ja World Federa tu k i linja 1 ? ? 2011 l Kuva: Henri Lotsari PlayStation Portable käsikonsolipeli on Iso-Britanniassa palkittu esteettömyyden edistämisestä Jodi-palkinnolla. Jodi-palkinnot myönnetään vuosittain sellaiselle digitaaliselle teknologialle, joka on parhaiten edistänyt esteetöntä pääsyä tiedon, viestinnän, oppimisen tai kulttuurin pariin. Playstation käsikonsoli nousi viime vuonna suosioon viittomakielisten brittien parissa. Kun siihen liitetään kamera-lisälaite, se toimii tarkkana kuvapuhelimena, josta viittomat erottuvat selkeästi. Se on myös helpompi pitää mukana kuin kannettava tietokone webkameroineen. tion of the Deaf ), Jukka Kumpuvuori (Åbo Akademin Ihmisoikeusinstituutti), Timo Kuoppala (Näkövammaisten keskusliitto), Kalle Könkkölä (Kynnys ry ja GPDD), Pirkko Mahlamäki (Kansainvälisten ihmisoikeusasiain neuvottelukunta), Anja Malm (Vammaisten kehitysyhteistyöjärjestö FIDIDA) ja Marko Vuoriheimo. ! Tiesitkö? Lähes kaikki Kelan etuudet ovat vuodesta 1991 pienentyneet. Reaalinen ansiotaso on noussut 38 %, mutta työmarkkinatuki on noussut vain 5 % ja kansaneläke 8 %. Korkeakouluopiskelijan opintoraha on reaaliarvoltaan 13 % pienempi kuin vuonna 1991. Sosiaalivakuutus-lehti 4/2010 5
Titta-Lotta Mitrunen: Tarinakilpailussa löytyi rohkeita Elämä selviämistarinoita Tukilinjan kirjoituskilpailuun ”Mitä kuuluu tuen saajille nyt?” osallistui pinkka uljaita selviytymistarinoita, joista näkee, miten vaikeista tilanteista moni tuen hakija joutuu selviämään. Kilpailuaika oli 1.5.– 30.11.2010, ja raatia veti Tukilinja-lehden päätoimittaja Iris Tenhunen. Titta-Lotta Mitrunen opiskelee kristillisessä opistossa ja käy autokoulua. Haaveissa on työ lähihoitajana. Palkinnot: 1. palkinto: 500 e Titta-Lotta Mitrunen: ”Elämä edessä” 2. palkinto: 300 e Marja Hukkanen: ”Avustajakoiran emännästä eläinkouluttajaksi” 3. palkinto: 200 e Esajuhani Seppänen: ”Minä, lahjoituksen saaja!” Kunniapalkinto: Marja Piippo, Marja Pirttimaa, Ilona Karttunen, Sanna Kuokka Muille kuin 1.–3. palkinnon saaneille maksetaan kirjoituspalkkiona 100 euroa ja 50 euroa tarinaan liittyvästä, julkaisukelpoisesta kuvasta. Kaikki osallistujat saavat kiitokseksi pienen arjen apuvälineen. 6 Näiden tarinoiden lukeminen oli raadille koskettava ja vaikuttava elämys. Se, mitä toivoimme kilpailusta, toteutui yli odotusten. Saimme lukea sellaisten ihmisten tarinoita, joita ei ole voinut lukea mistään muualta. Kun koulukiusattu dysfaatikko alkaa harrastaa kirjoittamista, opiskelee ja menee autokouluun, kyseessä on kirjoittamisen arvoinen tarina. Samoin se, kun 11 vuotta psykiatrisessa osastohoidossa ollut potilas kotiutuu ja kirjoittaa kirjan, joka hyväksytään julkaistavaksi. Oli myös sykähdyttävää lukea, miten avustajakoiran saanut keksi kouluttautua itse työelämään eläinten kouluttajaksi. Saatu tuki on kuin lumipallo – itsessään pieni asia, joka kuitenkin sopivassa myötärinteessä saattaa kasvaa ja kasvaa. Kaikista osallistuneista kirjoituksista henki paitsi sinnikkyys omien tavoitteiden saavuttamisessa, myös luottamus elämään ja onnistumisista löytyvä elämänilo. Se kantaa, kun turvaverkkona on läheisiä ja sellaisia tahoja, josta taloudellistakin tukea tarvittaessa löytyy. Näissä tarinoissa yhtenä auttajana on ollut Tukilinja. Joissakin tarinoissa kertomisen taito ja ilo nousivat esiin tavalla, joka nosti ne palkinnoille. Kaikki kolme palkittua kirjoittajaa olivat itse kirjoittaneet oman tarinansa, vaikka kilpailuun saattoi osallistua myös siten, että tuen saajan tarinan kirjoitti joku toinen henkilö. Voittajaksi valittiin Titta-Lotta Mitrusen persoonallinen, koskettava kirjoitus Elämä edessä. 18-vuotias Titta-Lotta kertoo siinä elämästään vaikean dysfasian eli kielellisen häiriön kanssa. Sisukkaasti hän oppi siitä ja kiusanteosta huolimatta ilmaisemaan itseään. Tukilinjan rohkaisevat jutut ja lapsena saatu tietokone auttoivat matkalla. Mutta lukekaa itse – tämä tarina puhuu parhaiten itse puolestaan. Onnea siis palkituille Titta-Lotta Mitruselle, Marja Hukkaselle ja Esajuhani Seppäselle! Ja kiitokset raadin ja Tukilinjan puolesta kaikille muillekin osallistujille! Palkitut kolme tarinaa julkaistaan tässä ja kahdessa seuraavassa Tukilinja-lehdessä, ja muutkin aikanaan. Iris Tenhunen tu k i linja 1 l 2011 Haluaisin kertoa ihmisille, että on tärkeää hyväksyä ihminen sellaisena kuin hän on. Toivottavasti ymmärrätte, mitä yritän teille sanoa. En ole koskaan tavannut ketään toista ihmistä, jolla on dysfasia enkä ole käynyt missään vertaistukiryhmässä. Olen nyt kohta 18-vuotias tyttö, ja opiskelen Punkaharjun Kristillisellä opistolla. Minulla todettiin kolmivuotiaana laaja-alainen dysfaattinen häiriö. Pienenä olin hyvin huomionhakuinen, leikkisä ja hullunkurinen lapsi, lisäksi olin myös erittäin utelias. Pidin kovasti juoksemisesta, koska koin saavani siitä paljon voimaa. Niinpä kuljin ihan minne vaan, ilman määränpäätä. Pelkästään jalat päättivät nopeuteni. Lapsena minua kiusattiin päiväkodissa, koska en osannut vielä puhua. Muistan hyvin, kun ulkona tai sisälle mentäessä pojat heittivät minua kivillä eivätkä hoitajat välittäneet puuttua asiaan mitenkään. Yritin aina kovasti päästä muiden lasten kanssa leikkimään,mutta siitä ei usein tullut mitään. Vaikeinta oli lausua ruokaruno. Joutuessani runon uhriksi jouduin olemaan piirin keskellä, ja esitykseni jälkeen muut lapset rupesivat nauramaan minulle. Elämäni mullistui, kun isä ja äiti kertoivat minulle, että aloittaisin jo 5-vuotiaana esikoulun erityisryhmässä. Siellä kaikki muut olivat poikia. En tykännyt tehdä tehtäviä vain avustajani kanssa, vaan olisin halunnut tehdä omia juttuja ja näyttää niitä muillekin. Puheterapiassa olin noin kuudenteen luokkaan saakka, sen jälkeen Kela ei enää suostunut korvaamaan käyntejäni. Äitini teki siitä valituksen, mutta he eivät noteeranneet asiaa. Muistan, miten näillä käynneillä pelasimme paljon hauskoja pelejä ja keskustelin tädin kanssa hauskoja juttuja. Tietysti olin välillä aika väsynyt tekemään tehtäviä, joten tein ne välillä hotaisemalla ja ”harakanvarpaalla” käsialalla. Perheeseeni kuuluu isä ja äiti sekä 19-vuotias isosisko. Minua on rakas perhe tukenut ja kannustanut. Isosiskoni hoiti minua välillä, kun isä ja äiti olivat asioilla tai isäni oli karatea pitämässä. Ala-aste aika oli todella antoisaa aikaa. Eräs opettajani piti välillä kirjoittajaseminaaria, missä saimme kaikki kirjoittaa ihan mitä ikinä mieleen juolahti. Lukihäiriöstäni huolimatta pidin siitä. Vieläkin kirjoittaminen ja
edessä sanojen luominen on minulle vaikeaa, mutta siellä mikään ei pysäyttänyt minua kirjoittamasta. Opin siellä käyttämään ajatuskarttamenetelmää. Yläasteella minun oli vaikea sopeutua porukkaan, ja minulla oli vaikeuksia luoda minäkuvaa. En osannut välillä olla oma itseni, vaan esitin ihan jotain muuta. Pidin mustia vaatteita, kiroilin paljon ja aiheutin hankaluuksia. Kirosin itseäni, kun minulla ei ollut paljon kavereita ja ajattelin, ettei kukaan voi hyväksyä minua tällaisenä kuin olen. Kaikki muuttui, kun äitini sanoi, että älä enää käytä niitä mustia vaatteita, kun näytät ihan Marimekon omistajalta! Minulle se oli hankalaa, mutta tein niin kuin käskettiin. Lopuksi minulle tuli helpottunut olo. Tajusin silloin, että itseään ei voi peitellä. Oman paikkakuntani nuorten kanssa en ole silti juurikaan tekemisissä, koska jotkut ovat niitä senaikaisia päiväkotilapsia. Nuorten kanssa on vaikea kommunikoida, koska en ole hirveästi perehtynyt heidän omaan kieleensä. Sitä on välillä vaikea ymmärtää, ja yleensä olen hiljaa. Kävin aikonaan kokeilemassa salibandyä, mutta pojat siellä kiusasivat jälleen. En osannut puolustaa itseäni. Äitini ja isäni joutuivat siihen puuttumaan, ja silloin minua alkoi hävettämään, koska en voinut siinä vaiheessa sanoa, mitä olisin halunnut. Minun on välillä vaikea osata kertoa dysfasiastani. Ja minun on vaikea välillä löytää sanoja, kun haluan keskustella jonkun kanssa jostain asiasta tai täytyy kertoa reitti jonnekin. Tulee keskustelun jälkeen kiusaantunut olo, kun en ole varma sanoinko oikein vai en. Yläasteaikoina olin vielä puoli-innokas opiskelija. Lempiaineeni olivat terveystieto, uskonto sekä englannin kieli (puheterapeuttini oli sanonut vanhemmilleni, etten ikinä oppisi puhumaan muita kieliä). Siellä minun paras yläasteen opettajani rohkaisi ja kannusti sekä antoi hyviä eväitä jatko-opintoihin. Käytimme eri tekniikoita kokeisiin lukemisessa ja alleviivausmenetelmiä. Minulla on aina ollut hyvä visuaalinen muisti, jota olen hyödyntänyt oppimisessa myös tietokoneen avulla. Kevään yhteishaussa hain kolme kertaa lähihoitajakoulutuksiin, mutta testituloksien perusteella minulla oli huonot opiskeluvalmi- udet näihin opintoihin. Kävin ammatinvalintapsykologin ja psykologin testeissä, ja tulokset olivat alle keskitason. Olin musertunut sen jälkeen. Äitini pakotti minut menemään harjoittelemaan Savonlinnan opetusravintola Paviljonkiin, jotta saisin pisteitä lähihoitajakouluun, mutta se oli elämäni musertavin kokemus, josta en voi tänäkään päivänä päästä yli. Opettajan asenne minua kohtaan oli vääränlainen, koska hän ei tukenut ryhmäytymistäni. Koin asian hirveän ahdistavaksi, ja opettajan katse oli todella välttelevä. Hän totesi vanhemmilleni, ettei se ole minun paikkani eikä minusta ole koskaan asiakaspalvelutehtäviin. Kahden viikon jälkeen äitini sanoi, etten jatkaisi enää näitä opiskeluja vaan lähtisin ItäKarjalan kansanopistoon talouskouluun. Siellä ihmiset ottivat minut hyvin vastaan. Opin olemaan sosiaalisempi ja aloin puhumaan englantia ulkomaalaisille opiskelijoille, joista monet ovat hyviä kavereitani tänäkin päivänä. He opettivat minua olemaan rohkea, ja se tekee minut onnelliseksi. Sen näkee esimerkiksi aamunavauksessa, kun rakastan esiintyä siellä ja kertoa omia ajatuksiani muille. Tuntuu hyvältä, kun ei tarvitse välttämättä sanoja valmiiksi, vaan omat ajatukseni tulevat esille eikä minun dysfasiani. Toisaalta dysfasiaa ei siellä juuri huomannut, koska monet opiskelijat ovat ulkomaalaisia ja heidän suomenkielensä on minun kielitaitoani huomattavasti heikompi. Tulevaisuuden jatkot ovat jääneet epäselviksi. Käyn nyt kristillistä opistoa ja autokoulua. Olen aikeissa suuntautua itsenäiseen elämään, ja haluaisin paljon tietoa käytännön asioiden hoitamisesta ilman vanhempiani. Haluaisin ymmärtää enemmän esimerkiksi poliitiikasta ja siitä, mitä tarkoittaa laina tai vero. Tarvitsen monissa asioissa hieman ”tulkkausta”. Haluaisin myös matkustella ympäri Suomea ja Eurooppaa. Pidän matkustamisesta kovasti, ja haluan nähdä avarin silmin maailmaa. Se alkoi siitä, kun isäni vei minua joskus karateleireille. Olisin halukas ehkä menemään uudelleen ammatinvalinnanohjaukseen tai tekemään uusintatestit, että kuinka olen kehittynyt. Mutta tarvitseeko aina kirjoittaa kaikesta paperille, että onko alempi tai ylempi arvo? Mielestä- tu k i linja 1 ? ? 2011 l ni kaikkia heikkouksia ei tarvitse aina paperiin mustata vaan sen asian, missä on lahjakas. Kesäloman aikana sain laihdutettua 106 kilosta 82 kiloon. Olin aikoinani ylipainoinen. En laihduttanut ulkonäön takia vaan siksi, että jaksan toimia elämässä, ja jos jumala luo minulle lapsia, niin jaksan touhuta heidän kanssaan ja osallistua liikunnallisiin asioihin. Minulla on oikeastaan hyvin terveelliset elämäntavat, en juo enkä tupakoi. En harrasta oikeastaan mitään käsitöitä tai mitään taiteeseen liittyvää, mutta mielipuuhiini kuuluvat lenkkeily ja erityisesti musiikin kuuntelu. Aloitin intohimoisesti kuunnella musiikkia,kun olin 9-vuotias. Kuuntelin ruotsalaista bändiä E-typeä. Heti kun laulu soi, minulla laukkaa mielikuvituksia, joita ei tarvitse selittää kenellekään vaan saan nauttia,kun rytmi vie minut mukanaan ja saan vaan ajatella rauhassa. Ennen ajattelin dysfasiaa paljon, ja vieläkin pidän dysfasiaani heikkoutena, koska ajattelen, että se vaikuttaa elämääni niin monimutkaisesti. En ole tutustunut kehenkään semmoiseen, kenen kanssa voisin jakaa tämän fiiliksen. Enkä ole juuri käynyt missään nuorten tapahtumassa tai tavannut ketään, joka kertoisi kuinka hän on selviytynyt siitä,mutta Tukilinja on auttanut siihen myös hirmu paljon. Äitini on tukenut Tukilinjaa useamman vuoden ajan, ja hän kertoi minulle, että Tukilinja lahjoitti minulle tietokoneen, kun olin pieni lapsi. Olemme olleet todella kiitollisia teille, ja tietokone on ollut minulla suurena apuna. Luen äitini kanssa teidän lehteänne, ja se on aivan mahtavaa luettavaa! Tulee aina hyvä fiilis, kun saa lukea ja nähdä ihmisten elämää, ja pienikin kuva voi kertoa paljon! Lehteä aukaistessa näen ihmisiä hymyilevän kuvissa, ja he kertovat omasta vammastaan hyvillä ja huonoilla sanoilla, mutta he kertovat siitä kuitenkin mielellään. Ja semmoinen ihminen, joka aukaisee lehden, on hyväksynyt kaikki ihmiset sellaisena kuin he ovat. Jumala on luonut meidät ihmiset erilaisiksi ihmisiksi. Kuvaan sitä sateenkaareksi. Se on kaunein asia, mikä maailmassa voi olla, ja myöskin rakkaus on tärkeää. Isänikin aina tapasi sanoa, että heikoimpia pitää aina puolustaa. 7
Tukitoiminnan vuosi 2010 Kuva: Iris Tenhunen Tampereella toimiva OmaPolku ry tarjoaa neurologisesti toimintarajoitteisille ja kehitysvammaisille nuorille laadukasta työtoimintaa. Mediapajan pojat tekivät esimerkiksi paikalliselle rockyhtyeelle musiikkivideon. Tukilinja hankki pajassa tarvittavat laitteet. Vuoden 2010 aikana Tukilinjafoorumi teki yhteensä 364 myönteistä päätöstä, joista 331 tehtiin yksityishenkilöiden lähettämiin tukihakemuksiin. Erilaisille järjestöille ja hankkeille myönnettiin 21 apurahaa, joista osa suoraan perille toimitettuina laitehankintoina. Tämän lisäksi vammaisalaan liittyvää tutkimusta tuettiin yhdellä tutkimusapurahalla. Nyt, kun vammaispoliittinen ohjelmakin kehottaa edistämään vammaistutkimusta, haasteenamme on levittää tutkijoiden keskuuteen tietoa mahdollisuudesta hakea tutkimusapurahaa myös Tukilinjalta. Tukimuoto on kohtuullisen uusi, emmekä ole siitä aktiivisesti tiedottaneet muualla kuin omassa lehdessämme. Siinä haastetta alkaneelle vuodelle. Tavoitteenamme on tukea erityisesti sellaisia hankkeita, joissa toimintarajoitteiset ihmiset voivat toimia yhdessä ja tasaveroisin edellytyksin muiden kanssa. Tällaista toimintaa voi kutsua integraatioksi tai inkluusioksi, mutta olennaista on toiminnan tasaveroinen ote. Myönteisiä integraatioapurahapäätöksiä tehtiin tänä vuonna 11. Tällainen toimintamalli on helpoin järjestää vapaaaikaan liittyvissä hankkeissa, mutta toiveena on sen leviäminen koko yhteiskuntaan. Integraatioapurahoissa korostuu tänä vuonna kulttuuritoiminta. Hyvä esimerkki on Turussa järjestettävä Pilkkopimeää –tapahtumasarja, joka varmasti herättää runsaasti mielenkiintoa. Siitä enemmän tämän lehden sivuilla 10–13. Integraa- 8 tu k i linja 1 ? ? 2011 l tioapurahoja on myönnetty runsaasti myös kehitysvammaisten toiminnalle: Klubitoimintaan, kehitysvammaisten muusikoiden bändin soitinhankintoihin ja keikkamatkan kuluihin sekä vähän perinteisempäänkin musiikkitoimintaan eli kehitysvammaisten tanssiryhmän osallistumiseen senioritanssiristeilylle. Niin järjestöille kuin yksityishenkilöillekin jaettu tuki jakautui alueellisesti tasaisesti, eli Tukilinjan myöntämiä tietokoneita on mennyt tasasuhtaisesti niin Lappiin kuin pääkaupunkiseudun vilskeeseenkin. Tukena on tänäkin vuonna myönnetty eniten tietokoneita, ja yhä useammin ne ovat kannettavia tietokoneita oheislaitteineen. Yli 70 prosenttia myönnetyistä tuista on ollut Tukilinjan pitkäaikaisen yhteistyökumppanin Serv-It Solutionin kautta hankittuja ja toimitettuja tietokonelaitteistoja. Käyttöönoton helpottamiseksi niissä on tukena myönnetty perusohjelmisto valmiiksi asennettuna. Tietokonemerkit ja tyypit muuttuvat, mutta hyväksi koetulla tavalla etsimme näin tuen saajien puolesta heille tehokkaimmat ja edullisimmat laitevaihtoehdot. Tukilinjafoorumi on tehnyt myönteisiä päätöksiä varsin erilaisissa elämäntilanteissa oleville hakijoille. Tuen saajillamme on usein monia sairauksia ja vammoja, ja heidän tulotasonsa on yleensä ollut köyhyysrajan alla tai sen tuntumassa. Toki toimintarajoitteista aiheutuneet menotkin on huomioitu. Tukea on jaettu tasapuolisesti niin kehitysvammaisille, liikuntavammaisille ja aistivammaisille kuin niille henkilöille, joilla on neurologinen, psyykkinen tai muu toimintakykyä rajoittava vamma tai sairaus. Myönteisiä päätöksiä on tehty eniten opintojen edistämiseksi. Jopa 40 prosenttia tuista on myönnetty tukemaan koulunkäyntiä ja erilaista opiskelua. Muita tuen käyttötarkoituksia ovat olleet kuntoutuksen, työllistymisen tai työn teon tukeminen. Tukea on myönnetty myös aktiivista elämää ja osallistumista tukevaan toimintaan. Näistä on mainittava ne lukuisat tuen saajat, jotka tekevät elämäntyönsä aktiivisessa vapaaehtoistyössä erilaisissa vammaisjärjestöissä ja -yhdistyksissä. Tänä vapaaehtoistoiminnan vuotena 2011 voimme ylpeinä kertoa, että vuosien mittaan lukuisat tietokoneet ja apurahat ovat kulkeutuneet kauttamme edistämään vapaaehtoista vammaistoimintaa erilaisissa paikallisyhdistyksissä ja hankkeissa. Vuonna 2009 tukea jaettiin noin 36?000 euroa kuukaudessa.Vuonna 2010 summa nousi keskimäärin 37?870:een euroon kuussa, mikä tekee koko vuonna noin 454?500 euroa. Se merkitsi sitä, että tukipäätöksiä voitiin tehdä muutamia kymmeniä enemmän kuin ennen. Näiden numeroiden valossa on hyvä jatkaa ensi vuoteen. Siitä kiitos kuuluu teille, Tukilinja-lehden ahkerat tilaajat! Sanna Nupponen Tukilinjan tukikoordinaattori
nettivinkki Lomalle Eurooppaan Kelan kautta Kun matkustat Eurooppaan tai Australiaan, muista että sinulla on kiireellisissä sairaanhoitotarpeissa ja kroonisen sairauden akuutissa vaiheessa oikeus käyttää näiden maiden julkisia terveyspalveluita Suomen valtion kustannuksella. Siihen tarvitaan kuitenkin eurooppalainen sairaanhoitokortti, jonka saa tilata Kelasta ilmaiseksi. Ilman sitä suuretkin sairaanhoitokulut voi joutua maksamaan itse. Kelalta ne voi laskuttaa vasta kotiin tultua. Jos ulkomailla joutuu sairaalaan esimerkiksi onnettomuudessa tai sydänkohtauksen seurauksena, voivat kustannukset olla todella suuria. Eurooppalaisella sairaanhoitokortilla varustettu potilas maksaa kuitenkin hoidosta ainoastaan saman hinnan kuin kyseisen valtion asukkaat. Matkavakuutuksella voi täydentää eurooppalaista sairaanhoitokorttia, mutta vakavia tilanteita ei voi hoitaa yksityisillä lääkäriasemilla. Sivuilta Kela.fi/sairaanaulkomailla löytyy tarkkoja käytännön ohjeita siitä, miten Suomessa sairausvakuutettu saa eri maissa sairaanhoitoa, sekä miten ja milloin hoidosta maksetaan potilaalle korvauksia. Sieltä voi lukea esimerkiksi, miten Alankomaissa mennään lääkäriin, onko sairaankuljetus Slovakiassa ilmaista ja miten Portugalissa saa lääkekorvauksia. Kannattaa muistaa, että julkinen terveydenhuolto toimii eri EU-maissa eri tavoin. Tabletti ja kosketusnäyttö vuoden uutuuksina Toimin Tukilinjassa tietokoneiden parissa ja teen yhteistyötä tukitoiminnan koordinaattorin kanssa, kun tukena myönnetään tietotekniikkaa. Pyrimme pysymään alan kehityksessä mukana, joten syksy ja alkutalvi on ollut haastavaa aikaa. Jatkuvasti uusiutuvien kannettavien tietokonemallien lisäksi olemme kokeneet ns. tablettien esiinmarssin. Tukityössä suurin muutos on se, että myöntämämme pöytäkoneet ovat nyt kaikki kosketusnäytöllisiä. Tämä auttaa erityisesti sellaisia henkilöitä, joilla on tarvetta kehittää silmä-käsi-koordinaatiotaan. Keskusyksikkö ja näyttö ovat näissä pöytäkoneissa yksi ja sama laite, eivät enää eri laitteita. Pöytäkoneen mukana toimitamme tietenkin edelleen myös perinteisen hiiren ja näppäimistön. Mutta kehitys kulkee koko ajan eteenpäin, ja nyt markkinoita valtaavat ns. tabletit eli taulutietokoneet. Mutta mikä se tabletti sitten on? Mielestäni sen voisi käyttötarkoitukseltaan sijoittaa miniläppärin ja tavallisen kannettavan väliin. Tabletti on ominaisuuksiltaan kosketusnäytöllinen, pieni kannettava tietokone. Jotkut mallit toimivat myös puhelimena. Tämä tekee jo tabletista ylivoimaisen kommunikaation apuvälineen verrattuna siihen, että käytettäisiin erikseen kännykkää ja kannettavaa tietokonetta. Siispä: varsinkin jos käytät kannettavaasi lähinnä sosiaaliseen mediaan, sähköpostien kirjoittamiseen ja uutisten lukuun, suosittelen käymään kaupassa testaamassa uusia tabletteja. Kannattaa kuitenkin muistaa, että saadaksesi laitteesta täyden hyödyn tarvitset siihen internet-yhteyden. Tämä hoituu parhaiten yhdellä liittymällä, jos se liittymä, joka puhelimessasi on, sisältää kiinteähintaisen, datarajoittamattoman internet-liittymän. Kaikissa tablettimalleissa tätä mahdollisuutta ei ole, ja silloin ratkaisuna toimii langaton internet. Tämä valitettavasti rajoittaa tabletin käyttöä, koska langaton internet ei vielä toimi joka puolella. Mutta monissa julkisissa paikoissa on sentään käytettävissä ilmainen langaton nettiyhteys, ja kotiin hankittuun internet-liittymään tarvitset vain langattoman modeemin, jolloin voit käyttää sitä myös tabletilla. Ennustan, että kannettavat tietokoneet kahviloissa ovat katoava näky. Kukaan ei kohta tahdo enää kantaa monta kiloa painavaa laitetta laukkuineen ja lisälaitteineen. Tabletti on ainakin minulle sopivampi. Töissä se on työväline, kotona se muuttuu viihdelaitteeksi, matkoilla se hoitaa navigoinnin, ja mikä tärkeintä: se on aina mukana kulkeva monipuolisin kommunikointiväline, jota olen koskaan käyttänyt. Aika näyttää, mitä käyttöä ja sovelluksia siihen kehitetään apuvälinepuolella. Timo Kähkönen Tukilinjan IT-koordinaattori tu k i linja 1 Ilmoittaudu vapaaehtoiseksi Tutkimusten mukaan osallistuminen vapaaehtoistoimintaan olisi kiinnostavampaa, jos itselle sopiva toimintamuoto olisi helppo löytää. Maaliskuusta alkaen se on mahdollista. Voit tehdä vapaaehtoistyön teemavuoden nettisivuilla (www.vapaaehtoistoiminta2011.fi) nettites- l 2011 v v tuki pointti tin, joka ehdottaa, mikä toiminta sinulle sopisi. Sen jälkeen voit kertoa, kuinka monta tuntia haluat vuonna 2011 tähän vapaaehtoistyöhön käyttää, ja sinuun otetaan yhteyttä. Eri järjestöt ja toimijat ovat mukana vapaaehtoistyön teemavuoden nettikampanjassa, johon voi haastaa mukaan myös yrityksiä ja ystäviä. Jatkossa vapaaehtoisten välitys tulee tapahtumaan sivustolla Vapaaehtoiseksi.fi, jonne rakennetaan parhaillaan kansallista, netin kautta vapaaehtoistoimintaa välittävää palveluportaalia. Palveluun on jo kerätty satoja erilaisia toimintamahdollisuuksia eri puolilta Suomea, joten sen kautta voi jo nyt etsiä sopivaa vapaaehtoistyöpaikkaa. Opettele liukastumaan Invalidiliitto kampanjoi tammi– maaliskuussa yhdessä Suomen Judoliiton kanssa ehkäistääkseen kaatumisia ja lieventääkseen niiden aiheuttamia vammoja. Yhtenä ratkaisuna on oikea kaatumistekniikka, jota voi opetella kampanjasivuilla osoitteessa www.liukastumis.info. Turvallisempaa kaatumistapaa esitellään siellä kuvallisin ohjein ja videolla. Tässä pikaohjeet: Älä jännitä, sillä rento kaatuu pehmeämmin. Koukista kävellessä joustavasti polvia, pyöristä selkääsi ja paina kaatuessa leukaa kohti rintaa. Kun kaadut taakse, pidä kädet yhdessä etupuolella ja taivuta pää kohti rintaa. Harjoittele kaatumista etukäteen, niin se muistuu liukastuessa mieleen. Kaikki lihaskunto- ja tasapainoharjoittelu edesauttaa pystyssä pysymistä ja vähentää pelkoja. Tutkimusten mukaan joka kolmas suomalainen liukastuu talviaikaan, ja kaatumisten takia sairaalahoitoon hakeutuu jopa 50 000 suomalaista vuosittain. Yhden liukastumistapaturman kustannus on keskimäärin 6000 euroa. Iris Tenhunen 9
Kuvataiteilija Paula Väinämö organisoi Pilkkopimeäätapahtumia ja toimii itsekin pimeässä kävijöiden oppaana. 10 tu k i linja 1 ? ? 2011 l
Astu pimeään ja valaistu! Turku juhlistaa Euroopan kulttuuripääkaupunkivuottaan näyttävästi. Helmi-maaliskuussa on upea mahdollisuus kokea taideseikkailuja pimeässä – näkövammaisten opastuksella. Mitä pimeässä voi tehdä? ”Ei mitään”, moni saattaa vastata. Eihän pilkkopimeässä näekään mitään. Ja näkeminenhän tuntuu olevan kaiken perusta nykyaikana. Tarkkailemme koko ajan itseämme ja toisiamme, näytämmekö tarpeeksi hyvältä. Teemme valintoja usein pelkän ulkonäön perusteella. Ja joudumme usein pettymään. Voisimmeko oppia jotain itsestämme, toisistamme ja maailmasta astumalla hetkeksi pimeyteen? Takuuvarmasti. Turun kulttuuripääkaupunkivuoteen kuuluvan Pilkkopimeää-tapahtumasarjan aikana on mahdollisuus kokea seikkailu, jossa herkistytään kuvataiteen, musiikin, teatterin ja kuunnelmien avulla käyttämään näön sijasta muita aisteja. Esimerkiksi Yöelämää-tapahtumissa voi vapaasti irrotella – olla ihan oma itsensä. Alkoholia ei tarvita, sillä pimeydessä voi toteuttaa villeimmätkin bailut. Siellä voi kehittää esimerkiksi hillittömiä tanssikoreografioita tai paljastaa arkaluontoisiakin salaisuuksiaan. Luvassa on todellista kohtaamista ja extreme-kokemuksia. Itse asiassa voi paremminkin kysyä, mitä pilkkopimeässä ei voi tehdä? Jari Linnavuori (vasen kuva) ja Tuija Lehtonen opastavat teosten tunnusteluun ja kuulosteluun Pilkkopimeässä galleriassa. Teksti: Mirja Lahnaviiki Kuvat: Vesa Väärä Pilkkopimeää -tapahtumasarja on osa suurempaa tapahtumakokonaisuutta nimeltään Pimeän 876 sävyä. Siihen kuuluvat Pilkkopimeä galleria, Pilkkopimeää yöelämää, Pilkkopimeä teatteri ja Pilkkopimeät kuunnelmat. Tapahtumasarjan järjestävät kuvataiteilijat Paula Väinämö ja Sanna Syvänen yhteistyössä Varsinais-Suomen Näkövammaiset ry:n kanssa, ja hanke työllistääkin alueen näkövammaisia. Sponsoreihin kuuluu myös Tukilinja. Valkoinen keppi käteen ja menoksi! Pilkkopimeään galleriatilaan mennään pienissä ryhmissä ja gallerian teoksiin tutustutaan oppaiden avulla. Ryhmän jäsenillä on valkeat kepit, joiden käyttöön tutustutaan ennen pimeään astumista. Taideteokset eli esimerkiksi veistokset, installaatiot ja ääniteokset koetaan tunto-, maku-, kuulo- ja hajuaistin avulla. Oppaat johdattavat ryhmänsä teosten maailmaan, ja kierroksen päätteeksi keskustellaan koetusta – edelleen pimeyden ympäröimänä. Kuvataiteilijana Paula Väinämö korostaa elämyksessä mielikuvituksen merkitystä:”Mielikuvitukselle on tärkeä antaa tilaa. Jokainen kävijä voi antaa henkilökohtaisen vas- tu k i linja 1 ? ? 2011 l 11
Jari Linnavuori, Pertti Vaelma, Paula Väinämö ja Tuija Lehtonen auttavat tapahtumissa opastettaviaan havaitsemaan, mitä teos esittää ja kokijalle kertoo. tauksen siihen, mikä teos on, mitä kokee, miltä tuntuu. Ei ole olemassa valmiita vastauksia.” Mielikuvitusnappulaa onkin painettava jo heti ensi askeleella. Jos olet hiljainen ja vähäpuheinen, pimeään tilaan mentäessä sinun on otettava kontaktia muihin pärjätäksesi tämän Turku on esteettömyyden edelläkävijä Perinteikäs Turku on yllättäen esteettömyyden edelläkävijä Suomessa – ja Euroopassa. Se sijoittui vuonna 2010 järjestetyssä EU:n Esteetön kaupunki -kilpailussa neljän finalistin joukkoon. Turku menestyi kilpailussa kattavan esteettömyysstrategiansa ansiosta. Muita finalisteja olivat Barcelona ja Köln. Voittajana palkittiin Euroopan Vammaisten päivänä 3.12.2010 espanjalainen Ávilan kaupunki. Siellä on jo vuodesta 2002 sovellettu suunnitelmaa, jolla pyritään parantamaan julkisten rakennusten esteettömyyttä ja kannustamaan yksityisiä esteettömyysaloitteita. Ávila on kehittänyt myös esteetöntä matkailua ja parantanut vammaisten työmahdollisuuksia tekemällä aktiivista yhteistyötä vammais- ja elä- 12 keläisjärjestöjen kanssa. Vammaiset ovat itsekin olleet aktiivisesti mukana tässä prosessissa. Kilpailuun saivat osallistua ne eurooppalaiset kaupungit, joissa on yli 50 000 asukasta. EU:n alueella tällaisia isoja kaupunkeja on hieman yli tuhat. Esteettömyys tarkoittaa, että vammaiset voivat tasa-arvoisesti hyödyntää kaupungin fyysistä ympäristöä, liikennepalveluja, tieto- ja viestintäteknologiaa ja tietojärjestelmiä sekä muita kaupungin palveluja. Vammaisten toimintamahdollisuuksien parantaminen on marraskuussa 2010 hyväksytyn Euroopan vammaistrategian keskeisiä tavoitteita. Riitta Skytt tu k i linja 1 l 2011 uuden kokemuksen ääressä. Puoli tuntia on pitkä aika, kun astuu uuteen maailmaan. Pertti Vaelma opastaa valkoisen kepin käyttöä. Nyt ei tosiaankaan lähdetä sauvakävelylle, vaan otetaan kepistä kynämäinen ote. Hän saattaa meidät pilkkopimeälle alueelle, onneksi ei sentään oman onnemme huomaan. Miten sokeana tutustuu ja kokee? Galleriassa odottaa jo kaksi opasta, Tuija Lehtonen ja Jari Linnavuori. Kumpaakaan emme ole vielä nähneet. Miten sitä pystyy luottamaan ventovieraisiin, joita ei ole edes nähnyt, ja vielä pimeässä? Kuinka paljaaksi ja avuttomaksi voi itsensä tunteakaan? Mukana olleelle Heljä Stenbergille kokemus oli myös uusi. ”Alussa pelotti ja tuntui tosi voimakas kokemus avuttomuudesta. Muut aistit aktivoituivat heti; tunto ja sitten hajuaisti. Ajattelin paljon yhden näkövammaisen asiakkaani olotilaa ja päätin, että tulen jatkossa kertomaan hänelle tarkemmin tiestä ja epätasaisuuksista, kun olemme kävelyllä. Mietin, miten hän kokee työpaikalla asiat, kun ei näe
niitä. Miten kommunikointiin vaikuttaa, kun ei näe ihmisten ilmeitä?” ”Ajattelin myös, millaista taidetta ja muuta kulttuuria on tarjolla ihmisille, jotka eivät näe. Suurin osa kuvataiteestahan perustuu siihen, että näkee. Ymmärsin paremmin, että esimerkiksi musiikilla saattaa olla todella suuri merkitys sokealle. Sokea on hyvin riippuvainen muista ihmisistä. Miten se vaikuttaa persoonallisuuteen?” Omasta puolestani voin sanoa, että kokemus pimeässä oli vahva ja suosittelen sitä muillekin! Ideaa kehitelty jo vuosia Tapahtuma ei ole mikään uusi keksintö. Se perustuu saksalaisen Andreas Heinecken ideoimaan ja suunnittelemaan Dialogi pimeässä –konseptiin, ja sen mukaisia tapahtumia on järjestetty laajalti ympäri Eurooppaa. Kun ensimmäinen järjestettiin tiedekeskus Heurekassa noin 10 vuotta sitten, Paula Väinämö oli siellä oppaana. Kokemuksia on kertynyt myös Saksasta ja Islannista. Vaikka Väinämö onkin siis vanha konkari, hän kertoo oman projektin valmistelun vieneen melko pitkän ajan. Ainoa syy ei ollut paperityön työläys. ”Se varmaan kaikille vammaisille on yhteistä, että keskivertoihmiseen verrattuna meidän pitää suorittaa kaikki asiat kaksin verroin paremmin erottuaksemme joukosta. Työnantajat ottavat mieluummin töihin ns. normaalin kuin vammaisen. Tähän ongelmaan olen törmännyt useasti sekä kuvataiteilijana että hakiessani muita töitä”, syntymästä saakka näkövammainen Paula Väinämö kertoo. Pimeässä sokea on asiantuntija Pilkkopimeä-tapahtumasarjassa näkövammaiset toimivat asiantuntija-tehtävissä. Eikä heidän osaamistaan kukaan kyseenalaista. ”Meillä on yhdeksän palkattua opasta, joista Pertti Vaelma, Jari Linnavuori, Tuija Lehtonen ja minä olemme näkövammaisia. Näkevät edustavat myös eri ammattialoja tanssijasta taideseppään”, Väinämö kertoo. ”Tämän lisäksi mukana on suuri joukko vapaaehtoisia, kuten esimerkiksi näyttelijät, jotka ovat kaikki näkövammaisia.” Työhön perehdyttäminen vei kuukauden, jonka aikana suurin urakka oli saada toisilleen ventovieraat ihmiset tutustumaan toisiinsa ja työskentelemään tiiminä. Tuija Lehtonen sai vihiä asiasta reilu vuosi sitten. Jari Linnavuorelle soitettiin vasta pari kuukautta ennen töiden alkua. ”Minä taas tulin takaoven kautta mukaan”, naurahtaa Pertti Vaelma. Galleriassa kolmikon tehtävänä on toimia oppaina. Yöelämää-tapahtumassa Vaelma hoitaa tontun virkaa, Linnavuori toi- Näin pääset mukaan: mii baarimikkona ja Lehtonen opastaa ja tarvittaessa rauhoittelee ihmisiä. Pilkkopimeä galleria 15.11.2010-15.3.2011, Käsityöläiskatu 5 Kiekkoleijonakin mukana opastamassa Tavoittena on ensinnäkin luoda ei-visuaalinen aistiseikkailu. Kun näköaisti on pois kuvioista, kävijää kannustetaan löytämään muut, vähän käytetyt aistinsa. Toiseksi pimeydessä voi kehittää viestinnän taitojaan. Pimeässä voi helposti kompastua, jollei ota kontaktia muihin. Kohtaaminen pimeässä kaventaa myös kuilua näkevien ja näkövammaisten välillä, joten samalla on helppo karistaa ennakkoluuloja. Tarkoitus on, että kävijät saavat myönteisen kuvan näkövammaisista ihmisistä. Tuija Lehtosesta, Pertti Vaelmasta, Jari Linnavuoresta ja Paula Väinämöstä huokuukin positiivista energiaa. He ovat mahtavia esimerkkejä siitä, että näkövammaiset voivat elää täysipainoista ja hyvää elämää. He eivät todellakaan kaipaa sääliä: ”Pelko pois normi-ihmisiltä! Moni pelkää kohdata meitä vammaisia. Jos me kysymme jotain, niin toivomme, että meille uskallettaisiin vastata”, rohkaisee Tuija Lehtonen. ”Näkövammaisen on oltava myös itse rohkea, ei kannata hermostua. Ei me voida syyttää ongelmista aina näkeviä”, Pertti Vaelma lisää. Tämä 10 vuotta sitten sokeutunut entinen kiekkoleijona nauttii nyt erilaisista elämyksistä. Hän kävelee mielellään, kuulostelee ja aistii ympäristöään. Hän nauttii myös matkailusta ja kirjallisuudesta. Pilkkopimeä-tapahtumaa Pertti Vaelma pitää tosi tärkeänä, ja toivoo sen herättävän ihmisissä myös empatiakykyä. Näkövamma ei rajoita elämistä ”Monet näkevät saattavat ajatella, että kaikki näkövammaiset ovat sokeita”, Jari Linnavuori pohtii. Näinhän ei tietenkään ole. Esimerkiksi nyt kolmekymppisellä Linnavuorella todettiin 5-vuotiaana etenevä silmäsairaus. Vaikka heikentyvä näkö rajoittaa tietyiltä osin elämää, Pilkkopimeä yöelämää 15.11.2010.-15.3.2011, Käsityöläiskatu 5 Pilkkopimeä teatteri 20.-30.3.2011, Käsityöläiskatu 5 Pilkkopimeät kuunnelmat -minifestivaalit 9.-13.3.2011, Turun taidemuseo Aurakatu 26 Jokaiseen tapahtumaosioon on ilmoittauduttava etukäteen. Ilmoittautumiset ja lisätiedot: pilkkopimeaa@gmail.com tai puhelimitse 040 871 0503. Lisäinfoa saatavilla myös osoitteesta www.pimeys.fi. Ilmoittautumisen yhteydessä kerrotaan tarkemmat tiedot tapahtumien ajoista ja sisällöstä sekä annetaan ohjeet tapahtumiin tulijoille. Tapahtumat sopivat kaikenikäisille vauvasta vaariin. Tilaisuuksiin on vapaa pääsy. tulevaisuus näyttää silti valoisalta. Jari Linnavuori valmistui hiljattain lähihoitajaksi, ja aikaa riittää myös 7-vuotiaiden junnujen jalkapallovalmentamiseen. ”Me vammaiset olemme ihan tavallisia ihmisiä. Meiltä puuttuu vain jokin asia”, Tuija Lehtonen painottaa. Sokeus ei ole viisikymppistä Lehtostakaan estänyt tekemästä juuri mitään. Maratonjuoksujen lisäksi hän käy paljon konserteissa ja teatterissakin. ”Esimerkiksi Linnateatterissa on paljon kivoja esityksiä.” Ehkä pimeydestä löytyy siis sittenkin valoa. Astu sinäkin pimeään ja valaistu! Makein apuväline ikinä -kilpailu Osana Turun kulttuuripääkaupunkivuoden Sillanrakentajat –ohjelmaa järjestetään myös apuvälineiden suunnittelukilpailu. Kynnys ry:n Turun toimikunta ja Aboa Vetus & Ars Nova – museo etsivät Makein apuväline ikinä –kilpailulla sekä uusia apuvälineideoita että parannusehdotuksia olemassa oleviin apuvälineisiin. Luonnoksella, kuvalla ja ideallakin voi osallistua, eli osallistuminen ei vaadi ammattilaistaitoja suunnittelussa. Kaikki apuvälineiden käyt- tu k i linja 1 l 2011 täjät, suunnittelijat ja opiskelijat siis joukolla mukaan ideoimaan! Tavoitteena ovat nykyistä paremmin käyttäjien toiveita vastaavat apuvälineet. Kilpailytyöt on jätettävä 28. helmikuuta 2011 mennessä (ks. ohjeet www.kynnys.fi / Uutisarkisto / Makein apuväline ikinä – kilpailukutsu). Tuloksia voi sitten ihailla syksyllä 2011 Turussa molempien järjestäjien tiloissa nähtävissä näyttelyissä. 13
kolumni Luopua vai luovuttaa nuoresta? ”Hei Tuula pitkästä aikaa. Soittelen sinulle, kun meillä on perheessä tullut ongelma Kaarlon käyttäytymisestä. Oletko kuullut, että muilla angelmaneilla olisi aggressiivisuutta? Poika käyttäytyy minuun nähden nykyään kovin omistavasti ja isäänsä kohtaan tosi konstikkaasti. Välillä saattaa tulla äkki-isku kengästä tai kyynärpäällä. En voi enää istua kotona Ekin kanssa vierekkäin tai pojan valveilla ollessa viipyä puhelimessa, tietokoneella enkä kylppärissä.” ”Ai Kaarloko? Hän on jo 20, vuoden teidän Maukkaa nuorempi. Henkinen ja taidollinen taso kulkee – no en tiedä missä. Soittelen, että antaisitko monta vaikeasti kehitysvammaisten perhettä tavanneena pari neuvoa, mitä meidän pitäisi tehdä?” Kuuntelin Kaarlon äidin kuvausta ja tunnistin siitä joitain osia. Saatoin vaivatta kuvitella, mitä kotioloissa oli tapahtumassa. Emmin neuvojen antamista ja tyyliä: Lähestyisinkö asiaa kautta rantain, vai töräyttisinkö suoraan? Jutustelin omista kokemuksistani Maukan murkkuiästä ja kotoa muuttamista edeltäneistä vuosista. Muutosta on jo neljä vuotta. Pohdiskelin, että Kaarlon kotoa lähtö olisi ajankohtainen. Vaikeavammaisen ja ”ymmärtämättömän” leimasta huolimatta hänellä on oikeus hankkia ja saada kavereita, oppia elämään yhteisössä, jonne hän ennemmin tai myöhemmin pääsee tai joutuu. Kaarlolla on oikeus ja velvollisuus jättää perhe oppimaan omaa, uutta itsenäistä elämää ja pärjäämään ilman jatkuvaa hoitovelvoitetta. Näinhän tätä mantraa ulkopuoliset, usein ammattilaiset hokevat riippumatta siitä, oliko oman kunnan alueella kunnollisia asumispalvelun muotoja vahvimmin kehitysvammaisille. Asia kokonaisuutena ei kuitenkaan ole näin yksioikoinen. Napanuoran lopullinen katkaiseminen, tunteiden riepottelu ja eri suunnista tulevien paineiden sieto saattaisi viedä vuosia. Vuosieen koettelemuksissa, kohtauksissa ja unettomissa öissä henkinen napanuora on kehkeytynyt vahvaksi. Sen nirhaaTuula Henttu on minen, siitä irti päästäminen vie oman aikansa. Kerroin, että sieluani riipii vieläkin joskus ja erityisliikunnan samalla hivelee, että tuodessani Maukkaa kotiviiohjaaja ja konlopulta hän kääntää minut eteisessä, näyttää suunnittelija tulosuuntaan. Hän ei enää kaipaa tunteikkaasti Jyväskylästä. Hänen perääni eikä katso kaihoisasti, kun menen. vaikeavammainen Markus-poikansa ”On aika omaksua kuoren tehtävät: asuu jo itsenäisesti suojella, kantaa, antaa periksi ja valmispalvelukodissa. tautua aukeamaan. 14 Ja sitten vähitellen jäädä.” Lausuin vertaisäidille Liisa Laukkarisen asiayhteyteen sopivan runon ja ehdotin, että perhe aloittaisi pitkän projektin: pari vuotta sopivan asuinpaikan etsimistä, ja viisi vuotta muutosta ja muutoksesta selviämistä. Kaarlon äiti oli kuunnellut puhettani ääneti. Kuin yhteenvetona hän kertoi työelämän vaativan häneltä vielä paljon, mutta oli iloinen, ettei kyennyt monien muiden tavoin tekemään töitä enää kotona. ”Asioilla on puolensa ja puolensa”, hän tokaisi eikä uskonut kasvatusvastuusta luopumisen, luovuttamisen olevan vielä ajankohtainen. Josko joillain lääkkeillä voisi saada tilannetta ja käyttäytymistä korjattua? Jäin puhelun jälkeen mietteisiin. Luopuminen kalskahtaa sanana melankoliselta, ja siihen liittyy hiven hyvästijätön meininkiä. Silloin jätetään jotain taakse tai toisten hoteisiin, muiden päätettäväksi, eikä entiseen enää ole paluuta. Sana pitää sisällään erilaisia vivahteita riippuen siitä, missä yhteydessä se lausutaan. Voidaan luovuttaa puheenvuoro tai ullakon tavarat hyvään keräykseen, tai luovutaan huonosta tavasta tupakoida kännissä. Mutta mitäpä, kun joku ehdottaa ydinvoimasta luopumista? Tai luopumista kunnan velvollisuudesta huolehtia vammaisten asumisesta ja liikunnan järjestämisestä. Luopuuko kukaan mielellään periaatteistaan? On asioita, joista on vaikea luopua ja toisia, joista luovumme mielellämme. On hetkiä jolloin meidät pakotetaan luopumaan ja hetkiä, jolloin haluamme vapaaehtoisesti päästää jostakin irti. Onko vaikeasti vammaisen lapsen aikuistuminen kaksi- vai vielä useampipiippuinen juttu? Se, mikä etukäteen tai irtipäästön hetkellä vaikuttaa vakavalta ongelmalta tai epäonnistumiselta, voi vuosien myötä osoittautua suureksi menestykseksi. Ja päinvastoin. Onko vammaisen lapsen itsenäistyminen ja kotoa poismuutto luopumista vai luovuttamista? Mistä minä vanhempana tai omaishoitajana luovun, kun lapset lähtevät. Lähtevät kotoa opettelemaan muun maailman tapoja? Tunnenko ilolla luopuvani pyykkivuorista, ainaisesta valppaana olosta ja vahtimisesta, päivittäisestä lääkinnästä, allakoinnista ja siivoamisesta? Valtaako mielen haikeus vai riemu, kun on aikaa kysyä: ”Hei mitä minulle kuuluu? Kuinka voin?” Tuula Henttu tu k i linja 1 ? ? 2011 l Tuula ja Markus.
Perheryhmästä tukea ja ystäviä Kempeleellä toimii lakeuden erityislapsiperheiden uudenlainen vertaistukiryhmä. Siihen ottaa osaa koko perhe, ja ammattitukijat ovat mukana tapaamisissa. Perheet hyrisevät tyytyväisyyttä toimintaan. Kaksi vuotta sitten kempeleläinen monitoiminainen Pirjo Luokkala perusti erityislapsille ja heidän vanhemmilleen suunnatun vertaistukiryhmän. Sen tavoitteena oli jakaa tietoa uusista, hyvistä toimintamalleista sekä ottaa ryhmähenki avuksi perheiden tukemisessa. Kempeleen Santamäkitalossa nähtiinkin riemastuttavaa ryhmäytymistä kaikille vammaryhmille avoimissa erityislasten ja heidän vanhempiensa kokoontumisissa. Aivan uudenlaiseen toimintaan osallistui aikuisia ja lapsia koko lakeuden eli Oulun, Kempeleen, Tyrnävän, Oulunsalon, Lumijoen ja Limingan alueelta. Ensimmäisenä toimintavuotena ryhmän taustatukena olivat Kempeleen seurakunta ja kehitysvammaisten tukiyhdistys. Toisena kautena tukena perheiden tapaamisissa ovat toimineet Oulun ammattikorkeakoulun sosiaalialan opiskelijat. Kokoontumispaikan ryhmälle tarjoaa Kempeleen kunta. ”Tuttuun Santamäkitaloon oli mukava tulla, sillä lapseni käy erityiskoulua samassa rakennuksessa”, kertoo kahden erityislapsen Riitta-äiti. Kun tapaamiset ovat säännöllisesti kerran kuussa, lapsi näkee uusia ystäviään tasaisin välein. ”Parasta on kuitenkin se, että pystyn luottavaisin mielin jättämään lapseni hänelle sovitun ohjaajan hoiviin, ja saan keskittyä ammattilaisten luentoihin”. Opiskelijat hoitavat lapsia Toiminnassa oli mukana 14 sosiaali- ja terveysalan opiskelijaa, jotka huolehtivat lapsista. Jokainen erityistä tukea tarvitseva lapsi sai ikioman ohjaajan, joka kulki hänen rinnallaan koko lukuvuoden ajan. ”Tällä tavalla myös lapsen ja ohjaajan välille syntyy Ohjaaja Outi Lehdon sylissä temmeltää pieni ja vilkas down-poika. luottamussuhde, ja jälleennäkemistä odotetaan aina joka kerta”, Pirjo Luokkala kertoo. Tämä vertaisryhmä oli siinä mielessä erilainen kuin monet vastaavat, että osallistujien joukosta löytyi myös alan asiantuntijoita: lasten parissa ammatikseen työskenteleviä vanhempia sekä erityislasten aktiivisia isovanhempia. Uudesta otteesta kertoi sekin, että ryhmätapaamisiin otettiin mukaan myös erityislasten sisaruksia, jotka erityislasten perheissä helposti jäävät vähemmälle huomiolle. Toiminta ei myöskään rajoittunut vain Kempeleen kuntalaisiin, vaan ryhmään pääsi perheitä myös lähikunnista. Osallistuminen olikin innokasta ja tapaamiset koettiin tärkeiksi, kertoo Pirjo Luokkala: ”Viimeisellä tapaa- tu k i linja 1 ? ? 2011 l Teksti ja kuvat: Minna Korva-Perämäki 15
seni oli viihtynyt ryhmässä ja etenkin, miten hän oli käyttäytynyt siellä ja luonut suhteita muihin. Poikani oli joka kerta iloinen tultuaan tapaamisesta. Hän myös odotti aina sinne pääsemistä.” ”Vaikka me opiskelijat saimme kannustavaa palautetta lasten vanhemmilta, paras palaute tuli kuitenkin lapsilta itseltään”, tuumaili puolestaan eräs toimintaan osallistunut opiskelijatyttö. ”Jos lapsi tykkää toiminnasta, siitä tulee hyvä mieli, ja sen huomaa.” Vanhemmat jakoivat tunteita ja tietoa Vetäjä Pirjo Luokkalan aviomies Urpo Luokkala jututtaa osallistujia vertaistuki-illassa. miskerralla meitä oli paikalla yhteensä 48 aikuista ja lasta sekä tietysti opiskelijat. Lapset saivat toimintakauden päätteeksi palkkioksi osallistumisestaan diplomit.” Toimintaryhmistä tuli ystäväpiirejä Santamäkitalossa kävi melkoinen vilske, sillä persoonia löytyi joka lähtöön. Ryhmäytymisen tukemiseksi jokainen lapsi pääsi sellaiseen ryhmään, jossa kaikki olivat suurin piirtein samanikäisiä ja -tasoisia. Oulun seudun ammattikorkeakoulussa sosionomiksi opiskeleva Hilkka-Mari Kyllönen kertoo, että jokaisella seitsemällä ryhmällä oli oma nimensä ja oma toimintasuunnitelmansa kullekin tapaamiskerralle. Hänen ohjaamansa ryhmä oli nimeltään Marsu. 16 ”Ensimmäisillä kerroilla ryhmämme tutustui toisiinsa leikkien, laulujen ja soittimien avulla. Teimme lasten kanssa bambukepit soittimiksi. Syksyllä teemana oli luonto, ja rakensimme lasten kanssa hiekkalaatikon reunalle linnunpesän, johon keräsimme erilaisia materiaaleja lämmikkeeksi.” ”Sisätoiminnan aikana keskityimme luontoaiheisiin leikkeihin ja loruihin, joiden tueksi olin ommellut lorupussin ja koonnut kuvakortit.” Syyskausi päättyi luonnollisesti piparkakkujen koristeluun ja niillä herkutteluun pikkujouluissa. Uusi vuosi aloitettiin tutustumalla toiminnallisin leikein kehon eri aisteihin. Riitan poika kuului isompien lasten ryhmään. ”Minusta oli mukava kuulla, miten lap- tu k i linja 1 ? ? 2011 l Jokainen vertaisryhmän tapaamiskerta sisälsi aikuisille tietopohjaisen luennon, jonka päätteeksi keskusteltiin. Vuoden aikana kuultiin kymmeniä elämäntarinoita, jotka saivat esiin niin ilon kuin surunkin kyyneleet. Nyt vaikkapa kauppareissulla moni tunnistaa toisen ryhmäläisen ja voi vaihdella luottamuksella kuulumisia. Lukuvuoden aikana luotiin myös syviä ystävyyssuhteita. Osallistujat saivat myös sellaista tukea ja tietoa, mitä he eivät olisi voineet muulla tavalla saada. Heli Antikainen alueen mielenterveysyksiköstä kävi kertomassa aggressiivisen lapsen turvallisesta kohtaamisesta. Toimintaterapeutit Satu Särkkä ja Johanna Helenius Leikkien -lelukaupasta Tampereelta esittelivät kehittäviä leikkivälineitä. Sensomotoriikkaan erikoistunut Markku Lappalainen kertoi, mitä vaikeuksia aistien yli- ja aliherkkyydet voivat tuoda arkielämään. Muut luennot käsittelivät muun muassa ratsastusterapiaa, lapsen itsetunnon kehittämistä, huumoria lapsen kanssa toimiessa, ystävyyssuhteiden ylläpitämistä sekä sitä, mistä vanhemmat voivat saada voimavaroja. ”Syksyllä meillä on jälleen uudet aiheet ja mukaan tulee kaksi uutta lasten ja nuorten ryhmää. Samalla käynnistämme yhteistyön Kempeleen kansalaisopiston kanssa”, kertoo Pirjo Luokkala. ”Vertaisryhmä koostuu jo toisilleen tutuista vanhemmista, mutta uusia vanhempia otetaan mielellään toimintaan mukaan.” Vertaisryhmän maine on alkanut levitä. Monen oululaisen päiväkodin henkilökunta on esimerkiksi ollut kiinnostunut osallistumaan ryhmän toimintaan saadakseen uutta tietoa oman työn tueksi. ”Aion ehdottomasti jatkaa vertaisryhmässä käymistä tulevana syksynä, sillä odotan jo nyt Markku Lappalaisen uutta vierailua. Hän lupasi tulla näyttämään meille konkreettisesti erilaisia jumppamalleja, joilla voimme vaikuttaa lasten yliherkkyyksiin”, kertoo Riitta-äiti. ”Saamme silloin toimia ja jumpata yhdessä koko porukka lasten kera. Tietysti on mahtavaa myös kuulla, miten muiden perheissä on kesä mennyt.”
Musiikki on meille ykkönen BLOGI linjalla Riku: Calypso: Hei! Haluaisin toivottaa sinut lämpiOn joulukuu. Kohta on jouluaatto. mästi tervetulleeksi blogini pariin! Olen Vähitellen alkaa tuntua siltä, että on lomalla pitkän työrupeaman ja aika 20-vuotias nainen Helsingistä, ja taustalkiireisenkin vuoden jälkeen. On kiva tani puoliksi ulkomaalainen. Harrastuksiini kuuluvat lukemihuomata, että loma tuli tarpeeseen ja nen, kirjoittaminen, liikunta ja elämäni rakkaus, musiikki. Elämässäni on ehtinyt tapahtua aika paljon, vaikkakaan iäsettä siitä voi nauttia täysillä. tä sitä ei heti arvaisi. Olen asunut Suomessa 17 vuotta, ja mielSe nykyhetken fiilareista, ja nyt sukelletaankin sitten syvälle menneisyylän sen kotimaakseni. Kuitenkin tietynlainen juurettomuus on teen ja raotetaan hieman verhoa tuletuonut omat haasteensa elämääni. Tämä on näkynyt ulkopuovaankin. lisuuden tunteena, joka on vaivannut minua usein yhteisöllisisOlen nyt 34 vuotias, ja voin valehtelesä tilanteissa. Myös yksinhuoltajaperheessä kasvaminen on koetellut kärsivällisyyttä, matta sanoa, että jo tähän asti elämäni on niin kasvattajalla kuin kasvatillakin! ollut suurta seikkailua. Paljon positiivisia Tällä hetkellä kuljen ”mielenterveysja ihania asioita on tapahtunut. Elämääni kuntoutuja” -leiman alla. En itse pidä ihon luonnollisesti mahtunut myös alamämisten laatikoimisesta tiettyjen otsikoiden kiä, mutta hankalista tilanteista on nousalle. Jokainen on mielestäni ”a work in progtu. Vaikka minulla on ollut mielenterveysress”, enkä kanna mitään intohimoja jäädä ongelmia, olen jo useamman vuoden ollut hytämän leiman alle loppuiäkseni. Äkillinen suvässä kunnossa ja mm. viikko-ohjelmien ja kuntoutussuunnitelru tai kriisi voi kohdata ketä tahansa, mutta se mien kautta olen löytänyt ratkaisuja arjen pyörittämiseen. Musiikki on aina ollut minulle se ykkösjuttu elämässä. Enei mielestäni ole peruste ihmisen heivaamiselle ns. normaalien joukosta.Näin käy kuitensimmäiset nuotit laulelin jo kolmen vuoden iässä, ja siitä asti kin hyvin monelle, ehkä osaksi myös muiden olen ollut vahvasti musiikin parissa. Keikkoja olen tehnyt toihmisten kyvyttömyyden vuoksi, sillä joskus della paljon, ja suurimmaksi osaksi ne ovat menneet mallikjopa läheisten ongelmiin on vaikea säilyttää kaasti. Alkusyksystä 2010 aloitin Kulttuuripaja Elviksen kanshumaani suhde. sa yhteistyön. Kulttuuripaja Elvis on verkosto, josOlen oireillut enemsa lahjakkaat musiikinharrastajat / kunmän tai vähemmän lapses”Kuljen mielenterveys toutujat tapaavat toisiaan ja harjoittavat ta asti ahdistuksella. Elämääni on mahtukuntoutuja-leiman alla. lahjojaan taiteen parissa. Näissä merkeisnut vaikeita, jopa invalidisoivia jaksoja, ja sä tapasin myös bloginkirjoittajakaverivastapainoksi myös helpompia hetkiä. TerItse en pidä ihmisten ni. Meistä on tullut hyvät ystävät ja meillä veiseni kaikille samankaltaisen ongelmien laatikoimisesta tiettyjen on paljon yhteistä. Juttua riittää sekä eläkanssa kamppaileville: Jokainen tekee parotsikoiden alle. mästä ja arjesta muutenkin, sekä tietenhaansa ja mikä parasta, se riittää! Jokainen on mielestäni kin musiikista. Molemmat teemme itse Musiikki. Iki-ihana music, música, biisejä ja viihdymme toistemme seurassa. musique, ??????, ??! Se on globaali keskeneräinen, ”a work Kulttuuripajan myötä olen saanut elätunneside, joka yhdistää meidät paremin progress”, enkä kanna määni mieleistä tekemistä, ja se on antamin kuin puhutut sanat! mitään erityisiä intohimoja Suhteeni musiikkiin on kuin yrittäinut minulle todella paljon. Saa tavata samanhenkisiä ihmisiä, ja vetäjät ovat myös sin kuvailla suhdetta itseeni. Se on jotajäädä tämän leiman alle mahtavia tyyppejä. Musiikin lisäksi mikin, joka on ja pysyy minussa. En voi saloppuiäkseni.” (Calypso) nua kiinnostavat myös muun muassa usnoa, koska ”aloitin” musiikin, sillä se on ollut läsnä elämässäni pienestä pitäen. Piakon asiat ja Amerikan politiikka, ja muunon koskettimien tapailu tuli yhtä luonnostaan kuin pikkuitenkin, mitä siellä tapahtuu viihde- ja musiikkimaailmassa. Mielestäni olen saavuttanut sisäisen rauhan ja olen tyytyväisen taaperon taipumus hakea ensi askeliaan, haparoiden, synen elämääni, johon uutena juttuna kuudän pullollaan. luu solistin pesti Los Hermos BandisSittemmin olen keskittynyt lähinnä lauluun, vaikkakin sä. Samalla harjoitan jo yli kymmenetrakkauteni koskettimiin tulee säilymään aina. Olen opiskelKulttuuripaja Elviksessä tä vuotta Melodius-levymerkkiä ja ohlutkin musiikkia välillä, mutta ei taidetta kirjoista lukemalla soittavat ja laulavat jelmapakettia ohjelma-alan yrittäjänä. luoda tai opita. Tietysti kaikessa on tekniset aspektinsa, mutTässä tärkeimmät ajatukset ja asiat Riku ja Calypso kertovat ta jos se ei tule sydämestä, se ei voi tavoittaa toista ihmisenä. näin aluksi, ja kirjoittelen lisää taas piakelämästään Tukilinjan Näihin lumisiin tunnelmiin lopetan tällä erää ja toivon, etkoin. Hyvää uutta vuotta kaikille! vierasbloggareina helmi- ja tä liityt seuraani ensi kerrallakin! ? Toivoo Riku! maaliskuussa. Calypso tu k i linja 1 ? ? 2011 l 17
Emma Tracey (oik.) kirjoittaa pistekirjoitusnäppäimistöllä. Samantha Johnson on yksi BBC:n tukihenkilöistä, jonka voi “buukata” tarvittaessa avustajakäyttöön. Ouch! hauskuttaa, uutisoi ja etsii sanomisen rajoja Teksti: Anna Mård Kuvat: Petteri Kokkonen Iso-Britannian yleisradioyhtiö BBC:n vammaisille suunnattu nettipalvelu Ouch! syntyi laajentamaan sanomisen vapautta vammaisuudesta. Pubipuheet olivat värikkäitä ja hauskoja, mutta tiedotusvälineet käsittelivät samoja asioita kuivakkaan varovaisesti. Tuottaja Emma Traceyn mukaan Ouch! on yhteisö, jossa vammaiset puhuvat omista asioistaan toisilleen. Vammaisaiheisten uutisten, blogien, uutiskirjeiden ja podcastina lähetettyjen keskusteluohjelmien lisäksi se on online-kohtauspaikka, jonka keskustelijat tarttuvat monenlaisiin vammaisuuteen liittyviin teemoihin. Se on myös erinomainen tietolähde. Suuri osa kävijöistä onkin vammaisten ihmisten läheisiä ja ammattihenkilöitä. Ouch! syntyi vuonna 2001, kun BBC oli lopettamassa sitä edeltävää vammaisohjelmayk- sikköään. Yksikössä mukana ollut toimittaja Damon Rose huomasi, että kaikkein mielenkiintoisimmat keskustelut vammmaisuudesta käytiin virallisten tapaamisten jälkeen pubeissa. ”Hän halusi tuoda ne valtavirtaan”, Tracey kertoo. Opaskoira Veronan kanssa liikkuva Emma Tracey on Ouchin nykyisen toimituspäällikön Damon Rosen tapaan sokea. Se on kuitenkin sattuma. ”Tämä ei ole pelkästään näkövammaisille suunnattu palvelu, vaan pyrimme tavoittamaan kaikkia muitakin vammaisia”, Tracey sanoo. Sekä Traceyllä että Rosella on toimittajan tausta. Damon Rose teki aikaisemmin Blind Kiss –nimisiä nettisivuja. Irlantilainen Emma Tracey opiskeli tiedotusoppia ja toimitti näkövammaisille suunnattua lehteä, ennen kun muutti Lontooseen ja BBC:n leipiin. Hän kertoo olleensa mukana Ouchin toiminnassa nyt viisi vuotta. Kiintiötervekin mukana toimittajakunnassa Suurin osa Ouch!in jutuista, blogeista ja keskusteluohjelmista syntyy kymmenien freelancereiden voimin. Kaikki osaavat kirjoittaa tai esiintyä kameran edessä, mutta ihan jokaisella ei ole ammattitoimittajan taustaa ja vain osa Dan Slipper tekee Ouch!iin kulttuurijuttuja, Emma Tracey tuottaa koko sivuston. 18 tu k i linja 1 l 2011
heistä kirjoittaa tai esiintyy sivuilla säännöllisesti. Useimmat heistä ovat vammaisia. ”Vammaiskysymykset ovat usein vaikeasti ymmärrettäviä ei-vammaisille. Vammaiset itse ovat omien aihepiiriensä parhaita eksperttejä”, Tracey sanoo. Hänen ja Rosen lisäksi palvelulla on kolmaskin täysipäiväinen toimittaja Dan Slipper, joka omien sanojensa mukaan on työryhmän ”kiintiöterve” (token able-bodied). Hänelläkin on taustaa vammaisasioiden kanssa työskentelystä: ”Vaikka en olekaan vammainen, olen nuorempana toiminut mielenterveysasioiden parissa hyväntekeväisyysjärjestö Mencapissa.”. Myös BBC:n nettiuutisissa työskennellyt Dan Slipper kertoo hakeneensa Ouchissa avoinna ollutta paikkaa ja päässeensä töihin viime elokuussa. Hänen ominta alaansa ovat elokuva- ja taidearvostelut. Niissäkin on Ouchissa aina vammaisnäkökulma. ”Olen juuri kirjoittamassa arvostelua tammikuussa ensi-iltaan tulevasta elokuvasta King's Speech –elokuvasta, jossa änkyttävää kuningasta esittää Colin Firth”, hän kertoo. Elokuvan aiheena on änkytykseensä apua hakeva Englannin kuningas Yrjö VI, nykyisen kuningatar Elisabetin isä. tu k i linja 1 ? ? 2011 l Blogeja arjesta ja juhlasta Ouchin sivuilla voi vammaisten arkielämän ongelmista lukea lukuisista blogeista. Niissä etenkin nimimerkki Disability Bitch (suomeksi: Vammaisnarttu) koettelee sanomisen rajoja. Hauskasti, mutta usein ilkeästi. Liz Carr bloggasi syksyllä esimerkiksi hääjärjestelyistään. Kun pyörätuolia käyttävä, kahdeksanvuotiaan kokoinen Carr järjesteli häitään toisen naisen kanssa, moni perinteinen kysymys punnittiin uudelleen. Hääpuku ja sormus oli pakko teettää, pyörätuoli verhoiltiin sametilla, vieraiden istumajärjestys riippui heidän vammaisuudestaan – kuulovammaiset huulilta lukijat eturi- 19
Emma Traceyn läheisin työkaveri lienee hänen opaskoiransa Veronica, mutta Ouch!in freetoimittajiin kuuluu kymmeniä ihmisiä. ”Kysymykset kuulostavat kyllä kamalilta, mutta ohjelma on hyvin suosittu.” Osallistuneiden joukossa on ollut ulkomaalaisia, myös suomalaisia. Äskettäin kisassa oli esimerkiksi mukana suomalainen kampaaja, jolla on Aspergerin syndrooma eli lieviä autistisia piirteitä. Ouchissa osataan nauraa niin arkisille kommelluksille kuin isommillekin elämän rajoitteille. ”Pyrimme myös omimaan vammaisuutta koskevan kielen takaisin itsellemme. Esimerkiksi keskusteluohjelmamme juontaja Liz Carr kuvailee itseään usein sanoilla ‘crip’ tai ‘cripple’ (rampa, raajarikko). Joskus kielenkäytöstämme on loukkaannuttu, mutta enemmän se tuo kiitoksia.” Ouch neuvoo mediaa vammaisasioissa viin, pyörätuolit tilavimmille paikoille – ja lopulta hääparin äidit saattoivat tyttärensä alttarille. Liz Carrin kokemukset voivat rohkaista muita vammaisia menemään naimisiin ja järjestämään isoja häitä. ”Tällaisia artikkeleita vammaisuudesta ei juuri muualta löydä. Tarinamme eivät koskaan lopu!”, Tracey sanoo. Ouchissa keskustellaan usein myös vammaisten miesten ja naisten rooleista. Esimerkiksi palvelun perustaja Damon Rose on blogissaan pohtinut, miten vammainen mies voi sopia perinteiseen vahvaan ja turvalliseen miehen malliin. 20 Rankka huumori kuuluu kuvaan Ouchin huumori on ajoittain rajua. Yksi esimerkki tästä on Kasvi, kasvi vai kasvi –kisailu, joka jäljittelee perinteistä Eläin, kasvi vai mineraali? –arvausleikkiä. Kisailun nimikin on ronskin rohkea, sillä se viittaa siihen, että vammainen on joka tapauksessa jonkinlainen kasvi. Ouchin puhelinversiossa kisan vetäjä kysyy soittajilta kysymyksiä, joiden perusteella hänen tulee arvata, mikä vamma soittajalla on. ”Juontaja voi kysyä esimerkiksi, onko soittajalla päätä tai abortoitaisiinko hänet nykymaailmassa, kun vammoja voidaan selvittää jo ennen syntymää”, Emma Tracey kertoo. tu k i linja 1 ? ? 2011 l Yksi Ouchin tehtävistä on konsultoida BBC:n ohjelmayksiköitä vammaisuuden esittämisestä ja vaikkapa näyttelijävalinnoista. ”Emmekä me rajaa tätä toimintaa BBC:n sisälle, vaan autamme mielellämme keitä tahansa ohjelmantekijöitä vammaisuuteen liittyvissä kysymyksissä”, tuottaja Emma Tracey lupaa. Apua voitaisiin hänen mielestään kysyä useamminkin, sillä ei-vammaisten näyttelijöiden kyky esittää vaikkapa pyörätuolin käyttäjää on usein rajallinen. Esimerkiksi ohjelmat, joissa pyörätuolilla liikkunut yllättäen lähtee kävelemään, saavan Traceyn tuomion. Tilanne on yksinkertaisesti kovin epärealistinen. Toinen epäonnistunut esimerkki on hänen mielestään amerikkalainen Glee-musikaalisarja, jota Suomessa esittää Sub-kanava. Tämä nuorisosarja kertoo koulun erilaisten nuorten kerhosta. Tracey pystyy kuitenkin luettelemaan myös monia ohjelmia, joissa vammaiset ovat olleet todentuntuisesti ja hauskasti esillä. Nekin ovat pääasiassa amerikkalaisia: piirrossarjat South Park ja Family Guy sekä brittiläisen komediasarjan amerikkalaisversio The Office. Myös englantilainen saippuaooppera Hollyoaks on hänen mielestään onnistunut vammaisten henkilöhahmojen esittämisessä. Kävijöissä paljon vammaisten läheisiä Ouchin sivujen tarkkoja käyttäjämääriä ei julkisteta, mutta esimerkiksi Liz Carrin vetämällä podcast-keskusteluohjelmalla on 10 000 – 15 000 kuulijaa. Ohjelmaa tehdään kaksi ker...jatkuu sivulla 26
Navigointia oppimisen ihmemaassa Apuvälineitä erilaisen oppijan arkeen. Äänikirjasta älykynään, läppäristä lankakerään, nauhurista navigaattoriin. Erilaisten oppijoiden liitto ry, 2010. 204 s./15 e. Tässä se nyt on: värikäs, laadukkaasti kuvitettu perusteos apuvälineistä, joilla helpotetaan kielellisistä vaikeuksista kärsivien elämää. Nykytekniikka tarjoaa sanelimeksi mp3soittimen, tai vanhan kameran sijaan webkameran, digipokkarin tai kännykän. Äänikirja kuuluu vaikka kännykästä ja tietokoneruutua voi lu- ALS-potilaan tarina kea ääneen näytönlukuohjelmalla. Kirjakin puhuu lukevalla kynäskannerilla. GPS-navigointi ja Wordin oikoluku auttavat lukihäiriöistä suunnistamaan ja kirjoittamaan. Kun lisätään minikommunikaattorit, erikoishiiret, tarrakirjaimet ja vuorovaikutteinen opetustau- lu, ollaankin jo kuin oppimisen ihmemaassa. Perinteisetkin keinot viestiä ja toimia kartoitetaan tässä mainiossa perusteoksessa, joka kannattaisi hankkia joka kouluun. Iris Tenhunen Mielikuvitus korjaa kovaa arkea Markus Nummi: Karkkipäivä. Romaani. Otava 2010. 383 s/31,50 e. Markus Nummen kolmannessa romaanissa ei eletä makeaa elämää. Kirja avaa ikkunan lastensuojelun arkeen, jossa heikoin jää jalkoihin. Päähenkilö on 9-vuotias Tomi, jonka isä on juoppo, mummo sairaalassa ja äiti ties missä. Mielikuvitusmaailmassaan supersankariksi muuttuva poika haluaa pelastaa prinsessa Mirabellan eli ihastuksensa Mirjan, jonka äiti on teljennyt päiväkausiksi yksin huoneeseensa. Tomin auttajaksi päätyyt kirjailija Ari ja vyyhteä purkaa sosiaalityöntekijä Katri. Nummi palkitsee lukijan ja pitää kokonaisuuden hallinnassaan. Teos yhdistelee lapsen fantasiamaailmaa ja todellisuutta, jossa pahat noi- dat voivat olla eläviä. Karmivaa kyllä, Nummi mainitsee käyttäneensä apuna aitoja viranomaistekstejä ja tapauksia. Varsinkin Mirjan äidin yhä tuhoisammin järkkyvä mieli on tavoitettu uskottavasti. Arin ja Tomin kiintymys tuo tarinaan kaivattua lämpöä. Sanni Purhonen Valmentavaa opetusta tarvitaan lisää Lea Veivo – Anna-Liisa Lämsä: Mun mahdollisuus. Luovin valmentavassa koulutuksessa. Tietokirja. Luovi 2010. 175 s./ 86 e. Ammattiopisto Luovi järjestää nykyään erityisopetusta jo 26 eri toimipisteessä ympäri maan, joten sen val- mentavan opetuksen vetäjät osaava tkertoa, millaista varsinaiseen koulutukseen ja itsenäiseen elämään valmentavan koulutuksen tulisi olla. Luovin julkaisusarjan aloittavassa oppaassa kerrotaan valmentavan opetuksen lähtökohdista, siitä saadusta kokemuksesta ja työmenetel- mistä. Alue käydään läpi perusteellisesti Hojkseista opetusmenetelmiin, etäopetuksesta ohjausprosesseihin. Ongelmana on se, että lain mukaan vain vammaisille tarkoitettua valmennusta tarvitsevat nykyään monet muutkin toimintarajoitteiset kuin ne, joilla on vammaisen status. Opetussuunnitelmiakaan ei saatu väljennetyiksi yksilölliseen opetukseen sopiviksi, vaan erilliset Valmentava 1 ja Valmentava 2 –linjat säilytettiin. Kirja on kallis, mutta kannattaa hankkia jos ammatillista tarvetta on. Iris Tenhunen Miten narsistijyrä torjutaan? Janne Viljamaa: Pidä puolesi – irti narsistin hampaista. Poleeminen tietokokirja. WSOY 2010. 173 s./30 e. Kun kohtaat ihmisen, joka on aina oikeassa ja haalii hovin sitä todistamaan, olet ehkä kohdannut narsistin. Hänelle vika on aina muissa ja eniten erimielisissä. Parhaiten itsetunto nousee heitä alistamalla ja haukkumalla. Janne Viljamaa kertoo narsismista kotona, työpaikalla ja yhteiskunnassa. Teos väittää narsistien kukoistavan nykyisessä kilpailevassa, esillä oloa korostavassa kulttuurissamme. Selviämiskeinoik- si hän listaa nämä: Älä lähde mukaan virheellisiin ja haitallisiin toimintamalleihin. Sano mielipiteesi narsistin käytöksestä ääneen. Lähde mieluummin kuin alistu. Tallenna kaikki sovittu ja sanottu kirjallisesti sopimuksin tai päiväkirjaan. Älä taivu virheelliseen menoon armopaloilla vaan arvosta itseäsi. Etsi liittolaisia toisinajattelevista ja viranomaisista. Pidä puolesi on kuitenkin enemmän poleeminen kirjoi- tu k i linja 1 ? ? 2011 l tuskokoelma kuin perusteellinen selviämisopas. Iris Tenhunen Jari Haapa-aho: Hengitä edes hiljaa. Romaani. Kustannus HD 2010. 212 s/28,50 e. Tilaus: www. kustannushd.fi. Romaani sijoittuu 1970-luvun Etelä-Pohjanmaalle ja kertoo suvun tarinan. Päähenkilöiksi nousevat ALS-tautia sairastava Olavi ja hänen sisarenpoikansa Antero. Armeijasta päässyt ja vastakihlautunut Antero opettelee rakentajan ammattia, hänen setänsä sinnittelee kuolemaa vastaan. Erillisiä kohtaloita yhdistää menneisyydessä tapahtunut tragedia. Vaikeimpina aikoina tilanteen ottavat haltuunsa voimakkaat naiset, joista mieleen jää Olavin vaimo Liisa. Haapa-aho käsittelee rankkoja asioita todentuntuisesti. Aitouden vaikutelmaa lisää kirjassa uskottavasti käytetty paikallinen murre. Kokonaisuutta olisi kuitenkin voinut tiivistää. Tekijä ei luota lukijaansa vaan asioita toistetaan ja tunteet selitetään auki. Sanni Purhonen ”Vammoista viis – anna osaamisen ratkaista” -opas kannustaa työnantajia palkkaamaan osaavia työntekijöitä riippumatta heidän vammoistaan, sairauksistaan tai muista ominaisuuksistaan. Ilmainen opas kertoo tukimuodoista työsuhteelle. Se löytyy pdf-muodossa nimihaulla osoitteesta www.tem.fi. Osa-aikatyö kannattaa eläkkeelläkin, sillä työeläkkeen päällevoi nyt tienata lisää takuueläkkeen summan verran. 21
Taikuri Tukilinjan luurissa Tukilinjan tilausmyyjä Keijo Halosen elämässä on taikaa: työpäivän jälkeen hänestä tulee taikuri, jonka näppärissä käsissä mikään ei ole sitä, miltä ensin näyttää. Naurukin on esityksissä sallittua. Teksti: Päivi Ala-Nikula Kun sinulle on soittanut miellyttävä miesääni ja pyytänyt tilaamaan Tukilinja-lehteä, onko puhelussa tuntunut olevan hiukan taianomaisuutta? Ei olisi ihme, sillä puhelimessa on voinut olla taikuri. Nastolalainen myyntineuvottelija Keijo Halonen muuntuu Tukilinjassa vietetyn työpäivän jälkeen paitsi kahden pienen tyttären isäksi, usein myös taikuriksi. Taikuuden maailma imaisi hänet mukaansa noin 15 vuoden iässä, kun hän katseli katsellessa televisiosta Iiro Seppäsen taikaohjelmia. Siitä lähtien Keijo on harrastanut ja tutkinut alaa niin suurella mielenkiinnolla, että hänestä itsestäänkin tuli taikuri. Oppia on löytynyt kirjoista, videoista ja internetistä sekä vuosittain Kouvolassa pidettäviltä taikapäiviltä, joissa temppuja ja luentoja esittävät niin kotimaiset kuin ulkomaisetkin taikurit. Keijo on ehtinyt esiintyä monenlaisille yleisöille. Esityksiä on ollut lastenjuhlista vanhustentalon keikkoihin, niin syntymäpäiviä kuin järjestöjenkin tilaisuuksia. Keijo taikuroi viime vuonna esimerkiksi Cross Over –festareilla, ja muutenkin hän on usein esiintynyt tilaisuuksissa, joissa yleisönä on ollut vammaisia. Vammaisyleisöstä saa positiivista energiaa ”Tykkään esiintyä vammaisille, koska koen vammaiset ihmiset elämäniloisina ja tunnen, että yleisöstä huokuu paljon positiivista energiaa. Silloin esiintyjän työ on mukavampaa”, Keijo sanoo. ”Mielestäni vammaisyleisö osallistuu enemmän esitykseen kuin niin sanottu normaali yleisö. Avustajia temppuihin on helpompi saada ehkä juuri sen takia, että vammaisilta löytyy paljon elämänkokemusta ja positiivisuutta. Lisäksi kommentteja voi tulla enemmän esityksen aikana. Toki taikurin tulee ottaa huomioon myös katsojien vamman laatu ja aste, jotta osaa sovittaa tem- 22 tu k i linja 1 ? ? 2011 l put ja esiintymiset sen mukaan.” Keijo Halonen kertoo löytäneensä vammaisyleisön, kun hän vuosia sitten seurusteli kehitysvammaohjaajan kanssa ja kävi hänen työpaikallaan tekemässä taikuriesityksiä. Kun hän sitten aloitti Tukilinjan myyntityön, sitä kautta yhteydet vammaisyleisöön ovat jälleen tulleet aktiivisemmiksi. Tukilinjan joustavat työajat auttavat ”Työni Tukilinjassa on hyvin joustavaa, joten aikaa temppujen harjoittelemiseen ja esiintymiseen jää tarvittaessa hyvin. Lisäksi puhun työssäni koko ajan. Sekin on auttanut esiintymistyötäni eteenpäin, koska olen tottunut käyttämään ääntäni paljon”, Keijo pohtii. ”Olen jaksanut tehdä tätä työtä positiivisen asenteen kautta. Koen vammaisten ihmisoikeudet erittäin tärkeänä asiana ja nautin, kun saan tehdä työtä, jota pidän todella tärkeänä ja arvokkaana.” ”Mitä enemmän tutustun vammaisiin ja kuulen heidän kertomuksiaan esimerkiksi taikurin työni yhteydessä, sitä enemmän pidän arvossa työtäni Tukilinjassa. Toivon että vammaisten ihmisten elämänlaatu paranisi joka sektorilla yhteiskunnassamme ja että vammaiset otettaisiin paremmin mukaan työelämään ja yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen. Pyrin vaikuttamaan siihen omalta pieneltä osaltani työni kautta vielä pitkän aikaa.” Haasteena saada yleisö viihtymään Taikuudessa Keijoa viehättää vuorovaikutus yleisön kanssa. Toki itse temput ja niiden esittämiseen vaadittavat taidot ja tekniikka kiehtovat miestä myös. Keijo nauttii tempuista, joissa on paljon huumoria ja joilla myös yleisön saa nauramaan. Sellaisia on aina muutama mukana ohjelmistossa. ”Hauskimpia ovat sellaiset keikat, joissa yleisö on hy- Kuva: Iris Tenhunen Taikuri Halonen käynnistää esityksensä usein sähköjohdolla. Ja virtaa piisaa ilman töpseliäkin!
Saako olla annos taikaa? Keijo Halosen pokerikasvot sopivat hyvin taikurintyöhön, jossa haasteena on tuottaa katsojille hauskoja yllätyksiä. vin mukana ja kaikilla on hauskaa. Kommelluksiakin on toki tapahtunut. Kerran minulta paloivat otsahiukset, kun käytin esityksessäni tulta. Ja kerran valitsin avustajakseni tytön, jolla sattui olemaan toinen käsi kipsissä kun tempussa olisi tarvittu kahta kättä. Mutta huumorilla niistäkin selvittiin.” Taikurin taitojen ylläpitäminen vaatii paljon työtä. Keijo harjoitteleekin lähes päivittäin. Ennen keikkaa hän käy aina koko oh- jelmistonsa läpi ainakin kymmenen kertaa, ja uusia temppuja tulee valikoimaan jatkuvasti. Niitä harjoitellessa perhe pääsee usein koeyleisöksi. ”Joskus temppujen harjoittelu on sellaista, että ensin tehdään muutama temppu, ja sitten välillä vaihdetaan vaippa lapselle. Eli pakostakin vaimo ja lapset saavat toimia temppujen esitestaajina ja yleisönä”, Keijo naureskelee. tu k i linja 1 l 2011 Taikuri Keijo Halosen lavaohjelman kesto on 15-30 minuuttia. Hintahaarukka on 100-150 euroa ja pidemmillä työmatkoilla kilometrikorvaukset. Esitystä varten tarvitaan vain muutamia neliöitä tilaa tai esiintymislava. Äänentoistolaitteet kuuluvat tarvittaessa hintaan. Yhteystiedot: halonen5@netti.fi p. 040 725 4513 23
Sokea peliässäKalliosta Teksti: Pasi Päivinen Kuvat: Iris Tenhunen Raimo Jääskeläisellä on Suomen nopeimmat sormet. Ne ovat tuottaneet hänelle tv-peleistä jo yli 300 voittoa 7 vuoden aikana. Sokea peliässä pelaa vanhalla näppäinpuhelimella. Ässärinteen yläpuolella Helsingin Kallion kaupunginosassa asuu todellinen tv-pelien ässä. Paljasjalkaiselle kalliolaiselle, 65-vuotiaalle Raimo Jääskeläiselle pelaaminen on jo elinkeino: Raimolla on Suomen nopeimmat sormet, jotka ovat viimeisten seitsemän vuoden aikana tuottaneet hänelle jo yli 300 voittoa ja yli satatuhatta euroa. Raimo Jääskeläinen syntyi Helsingissä vuonna 1945 Lapin sodan päättymisen aikaan. Hän näki lähes normaalisti 6-vuotiaaksi saakka, mutta näkö meni tapaturmaisesti, ja Raimo aloitti opintien olympiavuonna 1952 Helsingin sokeain koulussa kilometrin päässä kotoaan Ensi linjalla. Kansakoulun jälkeen Raimo Jääskeläinen teki koritöitä pari vuotta, jonka jälkeen hän päätti mennä hierojan oppiin sokeain ammattikouluun, joka oli silloin Kalliossa Eläintarhantiellä. Raimo valmistui hierojaksi vuonna 1971, ja harjoitti hierojan ammattia 38-vuoden ajan. Koko ikänsä Kallion katuja kulkeneena Raimo tuntee kaupunginosan läpikotaisin, ja ilmiömäisenä liikkujana hän kulkee usein ilman valkoista keppiä tai valkoinen keppi on mukana vain merkkinä näkövammasta sekä ”koristeena”. Raimo perustaa liikkumisensa kuulohavaintoihin ja kaikuluotaukseen. Hän napsauttaa sormilla tai kopauttaa asvalttiin sijaintinsa varmistamiseksi. Silmiä ei pelaamisessa tarvita, vaan näpit ja kuulo riittävät, kun näppäimissä on tunnistettavat äänisignaalit. Eläkeläisenä alkoi peliura Iän karttuessa Raimo Jääskeläinen vähensi hierontatöitään, ja päätyi syksyllä 2003 yrittämään tv-peliuraa. Menestys ei ole sattumaa, vaan järjestelmällisen harjoittelun tulos. Hän harjoitteli ensin sorminäppäryyttä pelaamalla neljän kuukauden ajan ahkerasti. Alkuvaiheessa oli jo usko loppua, kun onnistumisia ei tullut. ”Pääsin lopulta jyvälle ja sain ensimmäisen 2 000 euron voittoni 22. tammikuuta 2004. Alkuaikoina ei voiton jälkeen joutunut karenssiin, ja kun voittoputki aukesi, sain parhaimmillaan useampiakin voittoja päivässä”, Raimo muistelee. Pelaamiseen hän käyttää pääasiassa lankapuhelinta. ”Lankapuhelimen näppäimistöllä saa paremman sormituntuman ja näppäimet reagoivat nopeammin. Etuna kännykkään nähden ovat myös suuremmat näppäimet, jolloin äänisignaalin kuuluessa voi varmemmin painaa nopeasti oikeaa numeroa.” Vaikka Raimo on saanut useimmat voittonsa lankapuhelimella, hän kertoo kokeilleensa pelaamista myös kännykällä. ”Silläkin on joitakin voittoja irronnut”, Raimo paljastaa. Voittoina Thaimaan-matka ja auto Raimo on pelannut pariakymmentä erilaista tv-peliä vuosien varrella. Joskus voitot ovat olleet mieleenpainuvia. ”Suurin voittamani rahasumma on 12 500 euroa. Myös yhden Thaimaan lomamatkan voitin syksyllä 2008, ja henkilöautonkin onnistuin voittamaan keväällä 2009 Huumanimisessä tv-ohjelmassa.” Raimo Jääskeläisellä on pitänyt tarkkaa talousseurantaa ja liittänyt puhelinlaskut tulonhankkimisvähennyksinä veroilmoitukseen. Verottaja on hyväksynyt ne kyseenalaistamatta hänen ”ammattiaan”. Kaksi kertaa verottaja on kuitenkin pyytänyt lähettämään puhelinlaskut nähtäville. Ohjeita ei lueta enää ääneen Tv-pelit ovat vuosien myötä muuttuneet Raimon mielestä huonompaan suuntaan. Sokea tarvitsee nyt pelatessaan entistä useammin näkevän henkilön apua, koska ruudussa näkyvä peli-informaatio annetaan vain tekstinä. Aikaisemmin juontajat puhuivat ruudussa näkyvän peli-informaation ääneen. 24 tu k i linja 1 ? ? 2011 l
Haastattelijan opaskoira Sir Bandi tarkkailee pelin tiimellystä. tu k i linja 1 ? ? 2011 l 25
Kun hän voittaa, hän joutuu aina olemaan karenssissa neljä viikkoa ennen kuin saa pelata samaa peliä uudelleen. Mutta mikäs peliässää pitelisi: ”Karenssin aikana avustan ystäviäni pelissä, ja hekin ovat usein voittaneet.” Karaokessakin kilpavoittoja Pelityön vastapainoksi Raimo ehtii moniin harrastuksiin. Hän hoitaa kuntoaan uimalla säännöllisesti, ja kuorossa hän on laulanut jo yli 35 vuotta. Raimo poikkeaa usein myös karaokessa ja osallistuu siinäkin aina tilaisuuden tullen kilpailuihin. Näkövammaisten karaoken Suomen-mestaruus on irronnut kaksi kertaa. Tallinnan ja Tukholman-risteilyillä Raimo on saalistanut lähemmäs parikymmentä voittoa. Talvisin Raimo tekee joskus koritöitä iltapuhteina, ja talvipakkasilla auringon lämpö vetää puoleensa: vähintään pari viikkoa vuodessa hän käy lämmittelemässä tropiikissa nauttien siellä uimisesta lämpimässä meressä. Kesällä kutsuu Villingin lomasaari Eläkeläisellä on aikaa keskittyä tv-peleihin. Muita harrastuksia ovat karaoke, kuoro ja uiminen. ”Joudun aina soittamaan tuttaville saadakseni ruudussa olevat vihjeet. En ymmärrä, minkä vuoksi juontajat eivät voi sanoa niitä ääneen. Olen useamman kerran sanonut tästä puutteesta pelitoimitsijoille, ja epäkohta on luvattu korjata, mutta mikään ei ole muuttunut”, Raimo harmittelee. ”Esimerkiksi lauantai-iltaisin MTV3-kanavalla pyörivään Biisikärpäsen katsojapeliin tarvitsen aina näkevän apua. Kysyn kuitenkin mielelläni sanavihjeet tuttaviltani, koska voitan Biisikärpäsessä lähes aina, kun saan pelata. Olen keksinyt siihen lähes pettämättömän pelisysteemin, jota en voi paljastaa”, Raimo myhäilee. Kesällä Raimo Jääskeläinen suuntaa kuitenkin lomailemaan Helsingin ehkä viihtyisimpään huvilasaareen Villinkiin, jossa hän on käynyt lapsesta saakka. Saarella sijaitseva Helsinginja Uudenmaan Näkövammaiset ry:n lomakoti tarjoaa jäsenilleen upeat kesänviettopuitteet. Keskikesällä Raimo käväisee sieltä kotona Kalliossa vain kerran viikossa vaihtamassa puhtaat vaatteet ja tietysti pelaamassa muutaman tv-pelin. ”Pelityöt” hoidettuaan hän palaa nauttimaan Villingin merellisestä tunnelmasta ja odottamaan pelikarenssin päättymistä. Raimo ei ole kuitenkaan peliriippuvainen eikä hän pelaa ns. uhkapelejä lainkaan. ”Pelaan vain pelejä, joihin koen pystyväni itse vaikuttamaan omilla taidoillani”, Raimo sanoo. ”Eläkeläisellä on aikaa”, hän toteaa hymyillen. ”Aion pelata niin kauan kuin tv-pelejä ja terveyttä riittää”. ...jatkoa sivulta 20. taa kuukaudessa eli joka toinen torstai, mutta se on koko ajan saatavissa netistä äänitallenteena. Ouchin käyttäjille tehdyssä nettikyselyssä tiedustellaan esimerkiksi vastaajan ikää, sukupuolta ja sitä, onko hän vammainen vai ei, mutta vamman laatua ei kysytä. Vastaukset kertovat, että Ouchin lukijoista ja kuulijoista 80 prosenttia on yllättäen ei-vammaisia. ”Ei-vammaiset kävijämme kuuluvat yleensä jollain lailla vammaisyhteisöihin. He ovat vammaisten sukulaisia, ystäviä ja avustajia 26 sekä hoitoalan ja sosiaalihallinnon ammattilaisia. Myös monet vammaisten lasten äidit käyttävät palvelua”, Emma Tracey kertoo. Ouchin sisältö elämäntapoja ja ihmissuhteita käsittelevine aihepiireineen näyttää hänen mukaansa yleensäkin vetoavan hivenen enemmän naisiin kuin miehiin. Iän puolesta Ouch! on suunnattu tasapuolisesti kaikille yli 16-vuotiaille. Aluksi kohderyhmä oli hyvin nuori, mutta nykyisin se tavoittaa paljon yli 35-vuotiaitakin. Ouch! ei varsinaisesti seuraa palvelun käyttöä ulko- tu k i linja 1 ? ? 2011 l mailla, mutta kommenteista ja soitoista päätellen sitä seurataan ympäri maailman. Keskusteluohjelmilla on äskettäin ollut kuulijoita ainakin USA:sta, Suomesta ja Argentiinasta. Toistaiseksi Ouchin nettipalvelumallia ei ole kopioitu muihin maihin. Australialainen ABC on kuitenkin kiinnostunut aloittamaan samantapaisen palvelun, ja yhtiön edustajat ovat käyneet tutustumassa BBC:n toimintaan. Kirjoittaja ja kuvaaja ovat Englannissa toimivia freelancereita.
Totuuden hetki (Moment of truth). DVD. K-15. Jännitys/ draama. Ohjaus ja käsikirjoitus: Jake Goldberger, USA, 2009. Pääosissa: Thomas Haden Church, Elizabeth Shue, Melissa Leo. Pituus: 86 min. Yksinäinen vahtimestari Don saa kirjeen nuoruuden tyttöystävältä, joka on kuolemansairas. Kun Don lähtee kylään, on vastassa sarja ylläreitä. Onko lääkäri oikeasti Sonnyn ex-mies? Ja onko Sonny edes sairas? Hyvin rakenneltu ja no- peilla käänteillä herkutteleva jännäri ei kuitenkaan oikein tehoa. Thomas Haden Church on osaansa sopiva eivätkä muutkaan ole huonoja. Mutta Church ei ole täysillä mukana ja katsoja jää ulkopuoliseksi juonikarusellissa. Poika kerjää hyväksyntää Neropatin päiväkirja (Diary of Wimpy Kid). DVD. K-7. Lastenkomedia. Ohjaus: Thor Freudenthal, USA 2010. Käsikirjoitus: perustuu Jeff Kinneyn kirjaan. Pääosissa: Zachary Gordon, Robert Capron, Rachael Harris. Pituus: 93 min. Kuvailutulkkaus näkövammaisille: englanti. Lisämateriaali: Ohjaajan ja käsikirjoittajan kommenttiraidat, poistoja, traileri. Suomeksikin ilmestyvään varhaisnuorten kirjasarjaan perustuvan komedian päähenkilönä on ikäisekseen lyhyt mutta yritteliäs Greg, jolla on edessä yläaste. Mitä tehdä, että välttäisi kiusaamisen ja saisi arvostusta? Onko ilmoittauduttava vapaaehtoistöihin, dumpattava nolosti käyttäytyvä ja lihava paras kaveri, vai esiinnyttävä koulunäytelmässä - puuna? Kaikki ponnistelut päättyvät nolosti. Lopussa parhaan kave- Vanhus tien tukkeena rin neuvo tepsii: homma toimii, kun on oma itsensä. Mitä kodista peritään? Suku ihan sekaisin Kesähetket (L’Heure d’été). DVD. K-11. Draama. Ohjaus ja käsikirjoitus: Olivier Assayas, Ranska 2010. Pääosissa: Juliette Binoche, Charles Berling, Jérémie Renier. Pituus: 99 min. Hullut hautajaiset (Death at a funeral). DVD. K-11. Musta komedia. Ohjaus: Neil LaBute, USA 2010. Käsikirjoitus: Dean Craig. Pääosissa: Peter Dinklage, Danny Glover, Martin Lawrence, James Marsden, Tracy Morgan. Pituus: 88 min. Lisämateriaali: Poistettuja otoksia, haastatteluja, kommenttiraitoja. Ihastuttava, kepeä mutta ajatuksiltaan painava elokuva kertoo taiteilijan kotia vaalineen Hélènen kuolemasta ja perinnönjaosta. Lapset ovat jo lähteneet maailmalle, vain yksi asuu enää Ranskassa. Hän haluaisi pitää talon ja arvoesineet, mutta muut haluavat myydä. Elokuvassa viivytään kauniiden vaasien, taulujen ja huonekalujen äärellä. Onko niiden arvo rahallista, museoarvoa vai siinä, että jonkun arki niistä valaistuu? Lasten tärkein perintö tuntuu olevan kodin tunneilmapiiri salaisuuksineen, aidoin suhde kauneuteen on Hélènen palvelijalla. Uudelleenfilmatisointi samannimisestä brittielokuvasta (suom. Arvoituksia arkussa, 2007), tarjoaa mustaa kreisikomediaa. Suurin osa näyttelijöistä on nyt afroamerikkalaisia, ja vammaisrooleja on kaksi. Hullunmyllyksi muuttuvissa hautajaisissa Peter Dinklage on ainoa alkuperäisversiosta säilynyt näyttelijä. Hän vetää ilkeän yllätysvieraan roolinsa jälleen hyvin eikä lyhytkasvuisuutta ole nostettu pääasiaksi. Toinen vammaisrooli on äksy, pyörätuolissa istuva Russell-setä (Danny Glover). Katsokaa ihmeessä, jos nauru kelpaa eikä vinksahtanut meno häiritse. Asenne erilaisuuteen on ainakin kohdallaan. tu k i linja 1 ? ? 2011 l Videoarviot: Iris Tenhunen. Sairas tyttöystävä petkuttaa Please Give. DVD. K-11. Draama/komedia. Ohjaus ja käsikirjoitus: Nicole Holofcener, USA 2010. Pääosissa: Katherine Keener, Amanda Peet, Oliver Platt, Rebecca Hall, Ann Guilbert, Sarah Steele. Pituus: 86 min. Arkielämän moraali on teemana laatuelokuvassa newyorkilaisen ylemmän keskiluokan elämästä. Käytettyjä arvohuonekaluja kauppaava mukava pariskunta etsii sisältöä elämään.Kate haluaa tehdä hyvää, mutta näkee kerjäläisten hädän paremmin kuin tyttärensä. Kaupanteossa ei moraali paina, ja kun Alex-isä kaipaa rakkautta, hän aloittaa suhteen. Onko tämä hyvää elämää? Tilanne kärjistyy suhteessa läpihäijyyn naapuriin, jonka kuoltua Kate ja Alex voivat laajentaa asuntoaan. Miten olla ihminen toiselle, jos odottaa tämän kuolemaa, ja miten mummon lähiomaiset tilanteen kokevat? Eläkää ihmisiksi ja välittäkää läheisistänne, sanoo elokuva, ja siksi sitä on mukava katsoa. 27
ruudun takaa Vanhempien stressi lasten uhkana Tiededokumentti: Lapsen kehitysvuodet 1-2 / dokumenttisarja/ Teema 18. ja 23.12.2010 Musiikkipitoinen komediasarja Glee kertoo erilaisten nuorten showlaulukerhosta. Tv-palsta: Iris Tenhunen Erilainen showkuoro Glee / Amerikkalainen nuortensarja / Sub - lauantaisin Amerikkalainen nuortensarja Glee on päässyt ehdolle sekä Emmy- että Golden Globe –palkinnoissa. Syynä on normisarjasta poikkeava näkökulma: se nostaa esiin nuoret, joilla ei yleensä ole asiaa vuosikirjojen ihailukuviin tai ruokalan suosituimpaan pöytään. Heitä ovat pyörätuolilla kulkeva kitaristi Artie, kiusattu Rachel, homoksi tunnustautuva Kurt, lasta odottava Quinn, puhevammaista teeskentelevä Tina ja muut ”erilaiset”: punkerot, silmälasipäiset, värilliset tai sopeutumattomat. Mukana on tasapainon vuoksi myös ei-erilaisia, kuten jalkapallotähti ja huutosakkilaisia. Glee-kerhot ovat vanha kuoroperinne, mutta tämän glee-kuoron tyylinä on viihteellinen laulu- ja tanssishow. Esikuvana on tietysti High School Musical. Juonet keskittyvät nuorten suhdekähinöihin, erilaisuuden ongelmiin, ja vetäjän silkoisiin aviohuoliin. Ongelmat käsitellään disney-tyyliin, eli kyse on viihdesarjasta, ei draamasarjasta. Hauska kuitenkin, että näkökulma on tavallisissa nuorissa, joilla on ongelmia, vastoinkäymisiä ja normeista poikkeavia ominaisuuksia. Se tuo myös toimintarajoitteiset nuoret valtavirtaviihteeseen ilman, että tarinoissa keskityttäisiin vain heidän poikkeaviin puoliinsa. Siitä hyvästä kestää vähän siirappiakin. 28 Australialainen tiededokumenttisarja seuraa uraauurtavassa tutkimuksessa mukana olevia 10 000 lasta läpi ikävuosien 0-7. Osat 1-2 kuvaavat kahta ensimmäistä vuotta, ja luvassa on jatko-osia. Kuvatut esimerkkiperheet edustavat eri yhteiskuntaluokkia, perhetyyppejä ja –taustoja, joten lasten kehitystä on kiinnostavaa vertailla. Yksi perheistä kokee tragedian. Perheen äiti on näkövammainen, jonka toinen korvakin on kuurom ja tarkoituksena on varmaan ollut tutkia toimintarajoitteiden vaikutusta lapseen. Tutkittavaa kertyy lisää, kun vauvan isoveli saa aivovamman. Toisessa perheessä vauva kokee kovaa stressiä jo sikiövaiheessa, kun isä sairastaa syövän, jota ennustetaan tappavaksi. Hän kuitenkin selviää. Stressi vaikutti vauvaan siten, että tulevissakin stressitilanteissa se reagoi ylivahvasti ja tarvitsee tavallista enemmän tukea. Ohjelmassa tutkitaan, mikä stressaa j amikä auttaa lapsia. Selviää, että mitä enemmän stressihormonia vanhempien veressä, sitä heikompi lasten kyky keskittyä ajatteluun ja oppimiseen. Vanhempien krooninen stressi ja siihen usein liittyvä rahapula ja tuen puute on siis pahin uhka näiden lasten normaalille kasvulle. Jos stressi ei välillä poistu – eli se ei ole hallinnassa - stressihormoni kortisoli lamauttaa osan vauvan aivotoiminnasta ja saa sen keskittymään ikävien tunteiden hallintaan. Jos tätä jatkuu 3-vuotiaaksi asti, aivojen kehitys urautuu pysyvästi tavalla, jossa tunnereaktiot painottuvat ohi rationaalisen ajattelun. Onko tässä syy lasten lisääntyneeseen levottomuuteen ja keskittymisongelmiin? Tutkijat painottavat kuitenkin että kovakaan stressi ei sinänsä ole paha juttu. Jos vanhemmat osaavat selvitä sen kanssa, se vahvistaa lapsen stressinsietokykyä. Se osoitettiin myös, että laadukas, lapseen keskittyvä päivähoito ei stressaa lasta lainkaan. Bloggari odottaa keuhkosiirtoa Dokumentti: Evan odotus / Kanadalainen dokumentti / FST5 – 11.1. Hienossa Evan odotus –dokumentissa seurataan Vancouverissa, Kanadassa asuvan 23-vuotiaan Evan elämää 4 vuoden ajan. Hän sairastaa kystistä fibroosia (CF), joka on lopulta kuolemaan johtava, keuhkoja rappeuttava sairaus. Eva odottaa kuitenkin helpotusta sairauden oireisiin keuhkosiirrosta. Hän löytää lohtua ja rohkeutta bloggaamalla elämästään netissä ja pitämällä yhteyttä toisiin nuoriin CF-potilaisiin, jotka bloggaavat. He ovat Kina eli ”Spirit-of-Kina” ja Meg eli ”Megmucus”. Itse hän esiintyy netissä nimellä ”65RedRoses”. Hän ei osannut pikkulapsena lausua sairautensa nimeä ja käytti sen sijaan tätä nimitystä. Evan elämä on pahimmillaan yskimistä, sairaalajaksoja ja hoitoja, mutta tu k i linja 1 parhaimmillaan näyttelijäopintoja ja mukavaa yhdessäoloa perheen ja nettikavereiden kanssa. Lopulta hakulaite piippaa ja keuhkosiirto alkaa. Eva on kuolla leikkauksen jälkioireisiin, mutta selviää. Edessä on puolitoista vuotta nuoren naisen elämää lähes terveenä: Osallistuminen elinsiirtopotilaiden soutukisoihin, joissa hän tapaa bloggariystävänsä, opintojen päättäminen ja omaan asuntoon muutto. Vaikka vaihe loppuu komplikaatioihin ja kuolemaan, tuloksena on paljon enemmän elämää kuin ilman keuhkosiirtoa. Dokumentti on rohkaiseva kertomus siitä, miten paljon hyvää voi lyhyeenkin elämään mahtua. KATSO HELMIKUUSSA: 1.2. TV1 Tosi Tarina: Jimi Sumen - Sairaus parantaa MS-tauti pakotti rokkarin opettelemaan uudelleen kitaran soiton ja elämän perusarvot. 10. 2. MTV 3: House Amerikkalaisen laatusarjan 5. kausi alkaa. Edellisen kauden lopussa humalainen tohtori House joutui bussikolariin, jossa kuoli häntä saattanut naislääkäri. KATSO MAALISKUUSSA: 16.3. Teema: Edistyksen hinta Stephen Poliakoffin ohjaama brittiläinen tv-elokuva lääketieteellisen tutkimuksen arveluttavista keinoista 1800-luvun lopulla. 30.3. TV 2: Vesku Mika Kaurismäen dokumenttielokuva Vesa-Matti Loirista, jonka elämää varjostavat mm. sairaudet. Suzanne Reuter esittää pääministeriä, jota uhkaavat fundamentalistit ja Alzheimerin tauti. 8.-22.3.TV1 Kuningataruhri 2.3. TV 2: Reindeerspotting Kohuttu kotimainen dokumentti nuorista huumeiden käyttäjistä. l 2011 Ruotsalainen draamasarja naispääministeristä, joka saa tietää että hänellä on Alzheimerin tauti.
Minna saa inspiraatiota Tukilinjasta Kuva: Sani Rastila Kuntoutusohjaaja Minna Salonen lukee Tukilinjan sen innostavien juttujen vuoksi aina kannesta kanteen. Hän on työssään huomannut, että järjestöjen antaman tuen osuus on vammaisalalla kasvanut. Lukija lähikuvassa Kun Minna Salonen istahtaa työpöytänsä ääreen, hänellä on yleensä pöydällä Tukilinja, jonka hän kuljettaa kotoa työpaikalle Kiipulan ammattiopistolle. Hän pitää sitä arvokkaana tiedon ja inspiraation lähteenä kuntoutusohjaajan työssään. Minna kuuluu pitkän linjan lukijoihin ja tukijoihin, sillä Tukilinja on tullut hänelle jo yli 10 vuotta. ”Sijoitus ei ole suuri, kun vertaa siihen, kuinka paljon hyötyä Tukilinjan toiminnasta on. Tietenkin rahallinenkin avustaminen on tärkeää, mutta yhtä tärkeänä pidän lehdestä saatavaa tietoa. Jutut ovat innostavia. Ne antavat uskoa siihen, että vajaakuntoinenkin voi selvitä hienosti elämässään”, Minna Salonen sanoo. Minnan oma 17-vuotias lapsi on erityisopiskelija, ja hän kertoo tutkivansa lehden tarjoamat vinkit ja linkit tarkkaan myös äidin näkökulmasta. ”Lehti tulee plarattua kyllä kannesta kanteen ja useampaan kertaan.” Huonosti tuetut adhd, asperger, dysfasia Työssään Minna on auttanut oppilaitaan hakemaan opiskelun apuvälineitä Tukilinjalta. ”On valtava määrä ihmisiä, joiden diagnoosi vaikuttaa siihen, että apua ei yhteiskunnan kautta saa. Esimerkiksi dysfasia, adhd ja asperger vaikeuttavat oppimista, mutta viralliset kriteerit tuen saamiseen eivät täyty. He eivät niiden mukaan ole tarpeeksi vaikeasti vammaisia saadakseen yhteiskunnalta oppimisen tukivälineitä, mutta arjen kokemus näyttää silti, että tuen tarve on oikeasti olemassa.” Minna kertoo nähneensä työssään myös palvelujen vähenemisen. ”Asiakas on pieni nappula byrokratian kuvioissa. Kun palveluita on supistettu, kolmannen sektorin, kuten järjestöjen, liittojen ja yhdistysten on ollut pakko ottaa entistä enemmän vastuuta. Näyttää siltä, että palvelun tuottaja on entistä useammin jokin muu kuin julkinen sektori”. Seuraukset Minna Salonen on huomannut myös omassa ja läheistensä elämässä. Oppimisen ongelmiin ei hänen mukaansa puututa tarpeeksi ajoissa. On paljon nuoriaa, jotka ovat kahlanneet peruskoulun juuri ja juuri läpi, ja ovat sen jälkeen syrjäytymisvaarassa, jota hän kutsuu ”harmaaksi alueeksi”. Tukilinjan kautta haetaan usein opiskelutarkoituksiin tietokoneita ja niihin liittyviä oheisvälineitä. Minna pitää niitä nyky-yhteiskunnassa välttämättöminä:”Tietokone on erittäin tärkeä muutenkin kuin koulutuksen kannalta. Monelle se on portti sosiaaliseen elämään ja kanava ulkomaailmaan.” Minna Halonen sijoittaa Lapissa oman osuutensa kivipaateen. Myös Tukilinjan tuki muodostuu pienistä palasista. Minna on ollut mukana tukijoukoissa yli kymmenen vuotta. Tukilinjan jutut innostavat Minna Salonen tarjoaa työnsä lisäksi yrittäjänä liikunnanohjausta, hierontaa, vyöhyketerapiaa ja ikäihmisten palveluohjausta. Hän on toiminut myös poliisin ammatissa, joten elämän nurja puoli on tullut nähtyä myös melko karuna. Hän tietää siis ihmisten avun tarpeen ja osaa arvostaa tuen antajia. ”Itsekin yrittäjänä innostuin Muuramessa yrittäjänä toimivasta Mika Mutasesta kertoneesta jutusta. Mika toimii palveluntuottajana kehitysvammastaan huolimatta. Hehkutin sitä työpaikallakin. Juuri tällaisia onnistumisia on hienoa tuoda julki”, Minna iloitsee. Hän pohtii, että Mikan yrittäjyys vaatii laajakatseisuutta myös palvelun ostajalta eli tässä tapauksessa Muuramen kunnalta. Pienessä kunnassa on tuttuuden ja läheisyyden tuomat edut. ”Esimerkiksi oma asuinkuntani Iittala yhdistyi Hämeenlinnaan.Kun Iittalassa oli oma vanhustyön johtaja, hän tunsi kaikki mummot ja papat. Nyt hallinnossa ei aina edes osata neuvoa, minkä alueen vastaavaan henkilöön pitäisi ottaa yhteyttä apua etsiessään”, Minna Salonen harmittelee. Hyvääkin uudistukset tuovat. Minna toivoo, että omaisten taistelu byrokratiaa vastaan vähenee ja asiakkaan oikeusturva paranee nyt, kun kuntarajat eivät enää ole hoito- ja hoivapaikkaa tai esimerkiksi vanhusten asuinpaikkaa määrittelemässä. Muita lehden lukijoita Minna Salonen kannustaa pysymään lujana ja vaatimaan oikeuksia itselleen ja vammaisille läheisilleen. Lehden tekijöitä hän kiittää innostavista jutuista. Kun tuodaan julki onnistumisia, se antaa Minnan mielestä muillekin pontta uskoa siihen, että elämä kantaa. Päivi Ala-Nikula tu k i linja 1 l 2011 29
Lukija foorumi Tukea auton hankintaan Kirjeet ja kuvat voi lähettää osoitteeseen: Tukilinja/Lukijafoorumi Koskelontie 19 A, 02920 Espoo tai toimitus@tukilinja.fi Kiitos saamastani tuesta erikoisvarusteltuun autooni, joka on tuonut minulle vapautta ja iloa invaliditeetin tähden rajattuun elämääni. Nyt pääsen itsenäisesti harrastuksiin, ystävien ja sukulaisten luo, terapiaan ja kuntoutukseen. Vielä kerran lämmin kiitos ja leppoisaa kevättä! Tauno Törmänen, Sumiainen Hyvä Tukilinja! Tuhannet kiitokset upeasta tietokoneesta, jonka saimme eilen! Isoveli asensi sen, ja pian sisko, 9 v., pääsi kokeilemaan uutta opetusohjelmaa. Se on nyt uusi innoittaja ja auttaja näissä oppimisongelmissa. On ihana, että on ihmisiä, jotka tukevat lapsia ja nuoria näissä paikoissa, joissa tukea/apua kaivataan. Kiitos kaikille! Hyvää kesän odotusta, iloa ja valoa! Toivoo Pikku neidin äiti Milloin voin lukea Tukilinjan netistä? Tauno Törmänen liikkuu nyt omalla autolla. Tietokone arjen avuksi Niina piirsi iloisen kissan kiitokseksi. &vastaus Kysymys Tilaajapalvelun kautta tuli viesti sokealta asiakkaaltamme Tuusulasta, joka harmitteli, ettei voi lukea Tukilinjaa netistä ruudunlukuohjelmallaan. Aiempina vuosina olemme siirtäneet nettiin tekstimuodossa useampiakin uusimman lehden artikkeleita. Nykyään niitä siirretään uudesta lehdestä ilmaiseksi luettavaksi kaksi, mikä on yleinen käytäntö lehtien nettisivuilla. Koko lehdenkin voi aikanaan netistä lukea, jos näkee sen tehdä: julkaisemme aina toiseksi tuoreimman Tukilinjalehden netissä selailtavana pdf-lehtenä. Näkövamma estää kuitenkin tätä lukijaa lukemasta lehteä sekä paperimuodossa että pdf-kuvamuodossa, jota ruudunlukuohjelma ei ymmärrä. Mikä neuvoksi? Olisi tietenkin mahdollista siirtää vanhemman lehden juttuja nettiin runsaammin myös pelkkänä tekstinä, mutta kysyntä ei ole ollut suurta, ja prosessi on työläs. Näkövammaisten kulttuuripalvelu siirtää lehtiä äänimuotoon, kun palvelua pyytää vähintään 50 henkilöä. Kun tällainen määrä tilaajia palvelun haluaa, järjestämme sen kyllä saataville. Asia ratkeaa onneksi viimeistään siinä vaiheessa, kun alamme myydä digitaalisessa muodossa olevia eli netin tai älypuhelimen kautta toimitettavia lehtitilauksia, joita voi lukea ruudunlukuohjelmalla. Tähän suuntaan kustannusala on selvästi menossa, ja mekin lähdemme kehitykseen mukaan, kunhan kysyntä kasvaa ja esteettömyyden takaavia tuotanto-ohjelmistoja tulee markkinoille. Tulevaisuus näyttää siis näkövammaisten lehden lukijoiden kannalta hyvältä. Iris Tenhunen, päätoimittaja 30 Kiitos!! Minulle tuli Joulu jo marraskuussa. Olo lämmin ja mieli hellä, aivan kuin lapsena. Toivat lahjapaketin illansuussa toimistosta, jonne posti (lue: pukki) oli sen jättänyt. Itselläni on nyt pakkauskiireitä, sillä olen lähdössä neljän viikon kuntoutusjaksolle Synapsiaan Helsinkiin, joten tarkempi tutustuminen tietokoneeseen jää joulukuulle. Mukaan en vielä arvaa sitä ottaa. Kaikkea hyvää teille sinne Tukilinjalle”” Eero Mettälä, Virrat Tukea Arjen eväät –koulutukseen Pohjantähti-opiston Arjen eväät –linjan opiskelijat kiittävät saamastaan tuesta ja toivottavat onnellista uutta vuotta! Heikki Lohiniva, Risto Karhumaa, Tommi Ruonala, Eija Mäkäräinen ja Tuuli Niskavaara Kiitos tietokoneesta Kuulovammainen lahtelainen Joel-poika kiittää tietokoneesta, jolla on tarkoitus opiskella suomen kieltä. Tukea invalidien kesäkodille Tuhannet ja taas tuhannet kiitokset Tukilinjalle myöntämästänne avustuksesta yhdistyksellemme. Nyt voimme pitää kesäkotimme Norvamajan auki jäsenillemme ja heidän perheilleen. Puheenjohtajan kiitokset - elämäni suurimpia hetkiä, toiveitteni täyttymys. Rovaniemellä 20.11. 2010, Rovaniemen Invalidit ry, hallitus Raija Mäenpää, pj. tu k i linja 1 ? ? 2011 l
Nettikysely Apuraha mielenterveyskuntoutujille Mitkä ryhmäkoot peruskouluun? Kiitos ja kumarrus! Heikintalo Lappeenrannan Klubitalo ry kiittää Tukilinjafoorumia saamastaan 1 956 euron apurahasta, joka myönnettiin meille 12.8.2010. Apuraha käytettiin kahden kannettavan tietokoneen hankkimiseen, kuten oli tarkoituskin. Koneet ovat olleet kovassa käytössä päivittäin. Heikintalolla on jäsenvetoinen atk- koulutustiimi ja lehden toimitus, joissa pääasiallinen työväline on tietokone. Jäsenet saavat opetusta tekstin- ja kuvankäsittelyssä ja tekevät omia juttuja Heikintalon Klubilehteen. Koneita käytetään myös toisissa Heikintalon työtehtävissä eli taloushallinnossa, toimisto- ja siirtymätyöyksikössä. Jäsenet ovat saaneet käyttää kannettavia tietokoneita myös arjen asioiden hoitamisessa. Internetistä löytyy melkein kaikki tarpeellinen. Monelle jäsenel- Peruskoulun opetusryhmien maksimikoko jätettiin uudistuvan perusopetuslain valmistelussa määrittelemättä. Näin lukijamme haluaisivat ryhmäkoot rajata: Saanko vammaisaiheisen nettivinkkioppaan? 1. Enintään 16 oppilasta alakoulun, ja enintään 25 oppilasta yläkoulun opetusryhmissä. 52.9% Kuntouttava klubitalo Heikintalo sai Tukilinjalta kaksi tietokonetta. le on avautunut, kuinka asioidaan verkkopankissa, käytetään omaa sähköpostia sekä saadaan tietoa yhteiskunnan ja maailman tapahtumista. &vastaus Kysymys Olen 35-vuotiaan down-neidon äiti ja lehtenne pitkäaikainen tilaaja. Olemme joskus hakeneet avustusta tietokoneen hankintaan, mutta silloin ei tärpännyt. Hankimme siis laitteet ja perusohjelmiston itse, mutta harjoitteluun tarvittavia apuvälineitä ja vinkkeja kaipaisimme edelleenkin. Nyt luin viimeisestä Tukilinja-lehdestä, että joku oli saanut nettioppaan postissa ja piti sitä hyödyllisenä. Onkohan ko opas saatavissa esim. verkossa tai voisitteko lähettää? Muutkin vinkit ja apuneuvot kiinnostaisivat. Ystävällisin terveisin, Eeva Hyvä lukija Olemme lähettäneet vammaisaiheista nettiosoite-opasta lähinnä omille tuensaajillemme tietokoneen tehokkaaseen käyttöön innostavana tietopakettina. Koska nettiosoitteet usein ennalta-arvaamatta vanhenevat ja linkit lakkaavat toimimasta, emme ole tätä opasta laittaneet laajempaan levikkiin nettisivuillemme. Ehkä kuitenkin pitäisi. Nyt tämä opas löytyy nettisivuiltamme osiosta Artikkelit / Vapaaaika. Koetamme sitä ehtiä päivittää, ja laitoimme tämän edistämiseksi oppaan loppuun tiedotteen, että toimimattomista linkeistä ja uusista hyvistä vinkeistä otetaan Tukilinjassa mielellään tietoa vastaan. Tukilinjan toimitus Uusien kannettavien tietokoneiden suorituskyky on erittäin hyvä, ja nopeus tekee käyttämisestä helpon. Heikintalo, Lappeenranta 2. Enintään 20 oppilasta alakoulun ja enintään 25 yläkoulun opetusryhmissä. 29.4% 3. Hei! Suuri kiitos kannettavasta tietokoneesta, lasertulostimesta ja Office-ohjelmasta, joita kuntoutusohjaaja suositteli tukemaan koulunkäyntiä. Käyttöä on. Lämmintä ja aurinkoista kevättä toivottaa Ville, Kuhmo Ei englannin sanoja tekstiin Arvoisa päätoimittaja. Olen huolissani Suomen kielen asemasta englannin kielen tappavassa syleilyssä. Se soluttautuu kuin syöpä äidinkielemme joukkoon. Lehtenne numerossa 6 sivulla 25 oli teksti: ”jotka tulivat ihan randomina”. Lehti on muuten hyvin toimitettu ja hyvällä asialla. Terveisin, Harri Kavanterä tu k i linja 1 ? ? 2011 l Enintään 25 oppilasta peruskoulun kaikissa opetusryhmissä. 8.8% 4. Enintään 20 oppilasta alakoulun opetusryhmissä, yläkoulussa ei enimmäiskokoa. 8.8% Kysely tehtiin Tukilinjan nettisivuilla joulukuussa 2010. 31
tukipäätöksiä Marraskuu 2010 ZZ Kontinen Risto, Vantaa Osa-apuraha tietokonelaitteiston hankintaan liikuntarajoitteiselle henkilölle, joka on kuntoutumassa sairaudesta. ZZ E.A., Rovaniemi Kannettava tietokone, lasertulostin, erillinen hiiri ja näppäimistö sekä Office-ohjelma sähköpyörätuolilla liikkuvalle henkilölle yhteydenpitoon ja asioiden hoitoon. Tuen saaja harrastaa sukututkimusta ja lainaa äänikirjoja netin kautta. Sosiaalityöntekijä, kuntoutuksen ohjaaja ja kotipalvelun työntekijä suosittelevat uuden tietokoneen hankintaa korjauskelvottoman tilalle. ZZ Parviainen Joona, Lieksa Osa-apuraha infrapunakaukosäätimellä varustettuun videokameraan sähköpyörätuolilla liikkuvalle koululaiselle, jolle videokuvaus on pääharrastus. Kamera voidaan kiinnittää pyörätuolin pöytälevyyn, ja se toimii kommunikointi- ja ympäristönhallintalaitteen kanssa. Sairaanhoitopiiri kustantaa kameran asennuksen ja sosiaalitoimi sen kiinnittämisen. ZZ Rantanen Markku, Turku Kannettava tietokone, lasertulostin, erillinen hiiri ja Office-ohjelma sairaudesta kuntoutuvalle, pyörätuolia käyttävälle henkilölle asioinnin tueksi ja yhteydenpitoon. Hän on hakenut itselleen henkilökohtaista avustajaa ja tarvitsee tietokonetta mm. palkan maksuun ja työsuhteen kirjanpitoon. Toimintaterapeutti suosittelee tietokoneen hankintaa. ZZ Niskavaara Tuuli, Kemi Osa-apuraha vuoden pituiseen Arjen eväät -koulutukseen 28-vuotiaalle henkilölle, joka liikkuu sähköpyörätuolilla. Koulutuksen tavoitteena on kehittää valmiuksia itsenäisempään elämään ja elämänlaadun kohentamiseen. Lääkäri ja toimintaterapeutti suosittelevat tuen myöntämistä. Kemin kaupunki ei tue koulutusta. ZZ T.S., Jyväskylä Kannettava tietokone, lasertulostin ja Office-ohjelma 16-vuotiaalle opiskelijalle, jolla on oppimisen vaikeuksia. Lääkäri, erityisopettaja ja toimintaterapeutti suosittelevat tietokoneen myöntämistä tukemaan opiskelua. ZZ Reponen Anu, Savonlinna Kannettava tietokone, lasertulostin ja Office-ohjelma pyörätuolilla liikkuvalle henkilölle. Tuen saa- jalla on vaikeutta puheviestinnässä, joten tietokonetta voidaan kunnan hankkimin apuvälinein käyttää kommunikoinnissa. Se mahdollistaa myös yhteydenpidon sähköpostitse ja yhdistystoimintaan osallistumisen. ZZ Nordström Anders, Virkkala Kannettava tietokone, lasertulostin ja Office-ohjelma 11-vuotiaalle koululaiselle. Erityisopettajat ja lääkäri suosittelevat tietokoneen myöntämistä mahdollistamaan äänikirjojen käytön myös kotitehtävissä. ZZ Mannila Tuomas, Pori Tietokone, monitoimilaite, Office-ohjelma ja Adobe CS5 -ohjelmistopaketin opiskelijalisenssi 18-vuotiaalle graafisen viestinnän opiskelijalle, jolla on kielellisen kehityksen vaikeuksia. Erityislinjan opettaja suosittelee tuen myöntämistä. ZZ Päijät-Hämeen mielenterveystyön tuki MIETE ry, Lahti Kolme tietokonetta, kaksi värilasertulostinta ja projektori paikalliselle mielenterveysyhdistykselle, jonka tavoitteena on tukea kuntoutujien arkea tarjoamalla heille vertaistukeen perustuvaa toimintaa. Tietokoneet ovat yhdistyksen yli 300 jäsenen käytössä toimipiste Kerissä. ZZ Rautiainen Susanna, Paltamo Kannettava tietokone, lasertulostin ja Office-ohjelma 9-vuotiaalle, pienryhmässä opiskelevalle koululaiselle. Erityisluokanopettaja suosittelee tietokonetta tukemaan kirjoittamisen harjoittelua. Tavoitteena on osallistuminen yleisopetukseen avustajan kanssa tähän soveltuvissa oppiaineissa. Tuen saaja saa kuntouttavia opetusohjelmia lainaksi koululta sekä apuvälineyksiköstä. ZZ H.J., Paalijärvi Osa-apuraha 22-vuotiaalle erityisammattiopiston sosiaali- ja terveysalan opiskelijalle matkakustannuksiin. Tuen saaja asuu arkipäivät oppilaitoksen asuntolassa, mutta matkustaa viikonlopuiksi kotiin, kun asuntola on suljettuna. ZZ Lohiniva Heikki, Keminmaa Osa-apuraha vuoden pituiseen Arjen Eväät -koulutukseen 25-vuotiaalle henkilölle, joka työskentelee työ- ja toimintakeskuksessa, mutta tarvitsee lisää virikkeitä ja ohjausta itsestään huolehtimiseen ja elämänlaadun kohentamiseen. Keminmaan kunta ei ole halunnut tukea koulutusta. ZZ Strandén Niklas, Järvenpää Tukilinja-lehden tuotolla jaettiin vuonna 2010 apurahoja ja apuvälineitä yli 454 500 euron arvosta eli noin 37 870 euroa/kk. Tukitoiminta jatkuu. Tukilinja-apurahoja voivat anoa kaikki syrjäytymisuhan alaiset vammaiset ja pitkäaikaissairauden vuoksi toimintarajoitteiset henkilöt sekä heitä tukevat hankkeet. Tuki on tarveharkintaista. 32 Apuraha valokuvausharrastuksessa tarvittavan tietokoneen ja kameran hankintaan henkilölle, joka liikuu pyörätuolilla ja käy työ- ja toimintakeskuksessa. Valokuvauksen ammattilainen suosittelee kuvausharrastuksen tukemista, koska liikuntavamma ei estä harrastuksessa kehittymistä. ZZ Mantila Ilmari, Oulu Kannettava tietokone, värilasertulostin ja Officesekä Symbolikirjoitus 2000 -ohjelmat 20-vuotiaalle erityisammattiopiston opiskelijalle. Erityisopettaja, opintoneuvoja ja puheterapeutti suositte- tu k i linja 1 ? ? 2011 l levat laitteiden ja ohjelmien myöntämistä tukemaan hänen kommunikointiaan uudessa asuinympäristössä. Symbolikirjoitus-ohjelma on ollut hänellä aiemminkin käytössä. Oulun kaupunki ei kuitenkaan myönnä hänelle Symbolikirjoitusta kommunikoinnin apuvälineeksi, koska hän tarvitsee avustajan apua sen käyttämiseen. ZZ Savolainen Emma, Iisalmi Kannettava tietokone, lasertulostin ja Office-ohjelma 16-vuotiaalle artesaaniopiskelijalle, joka kommunikoi enimmäkseen tekstiviesteillä. Tietokone laajentaa viestinnän mahdollisuuksia. Asumisyksikön ohjaajat, puheterapeutti ja lääkäri suosittelevat tietokoneen myöntämistä. Tuen saaja käy Nuori yrittäjyys -kurssia tavoitteena perustaa oma yritys valmistumisen jälkeen. ZZ Piippo Juho, Turku Kannettava tietokone, lasertulostin ja Office-ohjelma yliopisto-opiskelijalle, joka liikkuu pyörätuolilla ja jolle kynällä kirjoittaminen on hienomotoristen rajoitteiden vuoksi tullut mahdottomaksi. Tietokoneesta on apua myös yhteydenpidossa ja asioinnissa. Vanha tietokone on rikkoutunut. ZZ Keinänen Leena, Helsinki Kannettava tietokone, erillinen hiiri ja näppäimistö, lasertulostin sekä Office-ohjelma tohtoriksi väitelleelle henkilölle, jonka monet sairaudet rajoittavat itsenäistä liikkumista ja asiointia. Hän pystyy tietokoneella kuitenkin jatkamaan tieteellisten artikkelien kirjoittamista ja yhteydenpitoa kollegoihin. Sosiaalityöntekijä ja lääkäri suosittelevat tietokoneen myöntämistä. ZZ Lindfors Jonna, Noormarkku Digitaalinen järjestelmäkamera 15-vuotiaalle erityisammattikoulun audiovisuaalisen viestinnän opiskelijalle. Vastaava opettaja suosittelee oman laadukkaan kameran hankintaa tukemaan opintojen edistymistä. Tuen saaja on harrastanut valokuvausta jo vuosia, mutta opinnoissa tarvitaan järjestelmäkameraa. ZZ Penttinen Jukka, Naantali Kannettava tietokone, lasertulostin, erillinen hiiri ja näppäimistö sekä Office-ohjelma henkilölle, jonka sairaus rajoittaa liikkumista. Toimintaterapeutti suosittelee tietokoneen myöntämistä itsenäiseen asiointiin ja tiedonhakuun. Sähköpostia tarvitaan esimerkiksi yhteydenpidossa sairaalaan, jossa tuen saaja on tutkimuspotilaana. ZZ JJK-erityisjalkapalloryhmät, Jyväskylä Apuraha kahdelle erityisjalkapallojoukkueelle yhtenäisten peliasujen hankintaan. Joukkueet on suunnattu 7-15-vuotiaille ja 13-70-vuotiaille ilman diagnoosi- tai yläikärajaa. Pelaajista useimmilla on joko kehitysvamma, dysfasia, kuurous, autismi,epilepsia tai cp-vamma. ZZ Eteläpää Henna, Orimattila Kannettava tietokone, lasertulostin ja Office-ohjelma opiskelijalle. Ohjaaja suosittelee tietokoneen myöntämistä opiskeluvälineeksi sekä edistämään yhteydenpitoa perheeseen ja ystäviin.
Ristikko 1/2011 HANOISTA? Minulla Eronen vasta aunio. ylös! Lopultakin valmis! x2 MIES PALAA IDÄSTÄ! ma Ristikon laati: Jari Haapa-aho Valokuva: Pasi Lepistö TOKONEILLA - Tässä puhees- hypännyt Heinz MONI Lindin nimisiä tään tolkkua. HYVÄHERMOISELLA KESTÄVÄ “ AVARAT kellostakin Jyrki OLI HÄJY ENTEILY LÄÄKEFIRMA LAGER kohteen itsensä aiheuttama Dogg Robinson Seppo TUNTUU laulava Ervi RASIA KANGAS Otan tuon. käytöskin joskus Outi SISÄÄN X2 KELLOILLA rakastavaisilla TILAS palvottu PÖYTÄKIN SUKUA KARKAILUUN! NAILUTETTU? SIA NIIÄRRÄL- TETLÄKIN TY -”- VALTIO KIELI JANKUTUS ALOIT- SUORISTUA LAKI- HAPPAMIA VOIDELTAVIA? VARPAIL- huolehtia ÄSSÄL- TAAKAT UROKSIA P EDESSÄKIN NETTÄVÄKIN toimi 19061993 TAISTELU ALHAALTA “Frederik” PALVOTTU RIVI “ HENGITYSKATKOJA KUHMUITTA LAPSILLA ----mielinen MONI LA---- OMAKSUTUT “ KAHDESTI ALENNETTU “ Taul1 Tukilinja-lehti/Ristikko, Koskelontie 19 A, 02920 Espoo (7.2. lähtien Tukilinjan osoite on: Pasilanraitio 5, 00240 Hki). Sähköpostitse ratkaisun voi lähettää kuvana osoitteella: toimitus@tukilinja.fi. Oikein vastanneiden kesken arvotaan palkkiona 30 euroa verottomana, joten laita mukaan nimi, osoite ja pankkitilin numero. Ristikon ratkaisu löytyy seuraavasta lehdestä, ja sen ilmestymisajan Tukilinjan nettisivuilta. Ristikkoon 7-8/2010 tuli 50 vastausta, joista onnetar valitsi palkkion saajaksi Vappu Oivion Kalajoelta. Ristikon 7-8/2010 ratkaisu Lähetä ratkaisemasi ristikko postitse maaliskuun loppuun mennessä osoitteella: A S T U J A K R Ä D E N A S E L A I A T L L I A N H A A T S O T O M E I R S A RN A I B I T S E T T A S AMA S U A A T A L EM I R I S E N N A I N T U K E F I E S T A T A B I T R E E E T R O T S A I S L A A tu k i linja 1 ? ? 2011 O V I L A S I L A S T I T O I V MA T I A S OR T A A K J A U T R OM I A S P I M I R A I E I R A L I T S A V I T R A P P I I R O A T T O E I I N A H L A S I T E J A E T U L T O S T T U L A L H E T E I T K I M O T A L E T O O P I N T O T U E T A M U S R I H I T L A L U I S 33 l Sivu 1
tukipäätöksiä ZZ K.J., Ilomantsi Kannettava tietokone, lasertulostin ja Office-ohjelma 14-vuotiaalle koululaiselle, joka käy koulua pienryhmässä. Lääkäri ja kuntoutusohjaaja suosittelevat tietokoneen myöntämistä tukemaan kielellistä kuntoutusta ja yhteydenpitoa perheenjäseniin. Tuen saaja saa kuntouttavia harjoitusohjelmia lainaksi kunnalta. ZZ K.H., Tampere Apuraha opiskelukustannuksiin sekä opiskelutarvikkeita ja oppikirjoja 20-vuotiaalle opiskelijalle, joka opiskelee avoimessa yliopistossa saadakseen lisäpisteitä kevään yliopistohakuun. ZZ Tanskanen Toni, Joensuu Kannettava tietokone, lasertulostin ja Office-ohjelma 26-vuotiaalle kuntoutujalle, joka on uudelleen aloittamassa opintojaan. Tietokonetta tarvitaan sosiaaliseen kanssakäymiseen, kuntouttavaan ja monipuoliseen vapaa-ajanviettoon sekä opiskeluun. ZZ S.M., Jyväskylä Kannettava tietokone, lasertulostin ja Office-ohjelma sekä apuraha helppokäyttöiseen kännykkään 18-vuotiaalle erityisammattiopiston opiskelijalle. Tietokone ja puhelin auttavat itsenäistä asiointia ja yhteydenpitoa. Erityisopettaja, puheterapeutti ja toimintaterapeutti suosittelevat tuen myöntämistä. ZZ Suoja Aki, Helsinki Apuraha digikameran hankintaan ulkotyöpajan toimintaan osallistuvalle henkilölle, joka on kiinnostunut ympäristön ja luonnon dokumentoinnista. Työpajan ohjaaja suosittelee kameran myöntämistä tukemaan valokuvausharrastusta ja osallistumista kaupunkikuvausprojektin. Tuen saaja on kuvannut esimerkiksi graffiteja. Pajassa hän voi ohjaajien kanssa opetella myös kuvien muokkaamista. ZZ Heine Aune, Tampere Kannettava tietokone, lasertulostin ja Office-ohjelma henkilölle, jonka sairaus rajoittaa liikkumista ja sosiaalisia suhteita. Toimintaterapeutti suosittelee tietokoneen myöntämistä arjen apuvälineeksi ZZ Ruonala Tommi, Kemi Osa-apuraha vuoden pituiseen Arjen Eväät- koulutukseen 29-vuotiaalle henkilölle, joka liikkuu sähköpyörätuolilla. Hän käy päivätoiminnassa, mutta kaipaa virikkeellisempää toimintaa rutiinien tilalle. Koulutuksen tavoitteena on kehittää valmiuksia itsenäisempään ja laadukkaampaan elämään. Lääkäri ja toimintaterapeutti suosittelevat tuen myöntämistä. Kemin kaupunki ei tue koulutusta. ZZ S.T., Joensuu Tietokone, lasertulostin ja Office-ohjelma 22-vuotiaalle henkilölle, jolla on näkövamma ja tarve suurentaa luettavaa tekstiä näytöllä. Hän on mukana Honkalampi-säätiön projektissa, joka edistää työllistymistä. Sosiaalityöntekijä ja lääkäri suosittelevat tietokoneen hankintaa tukemaan itsenäistä asiointia ja yhteydenpitoa. ZZ Huhdankoski Maarit, Huhmarkoski Kannettava tietokone, lasertulostin, erillinen näppäimistö ja hiiri sekä Office-ohjelma kirjoitusharrastuksen tukemiseen ja oikeinkirjoituksen harjoitteluun henkilölle, jolla on toimintarajoite. 34 ZZ Kynnys ry, Helsinki Apuraha Kynnys ry:n jakamaan vuosittaiseen Vimma-taidepalkintoon, jonka palkintosumman Tukilinja lahjoittaa. Vimma-palkinto jaetaan vammaisuutta tasa-arvon hengessä laadukkaasti kuvaavalle taiteelle tai sitä tukevalle toiminnalle. ZZ Duktig Sirkka, Lohja Kannettava tietokone, lasertulostin, erillinen näppäimistö ja hiiri sekä Office-ohjelma kuntoutujalle, joka harrastaa kirjoittamista ja esittää runojaan erilaisissa tilaisuuksissa. Hän työskentelee myös osa-aikaisesti eri yhdistysten kirjanpitäjänä. Sormien puutuminen vaikeuttaa kynällä kirjoittamista, joten tietokoneen näppäimistö on tärkeä kirjoittamisen apuväline. Lääkäri suosittelee tietokoneen myöntämistä. Joulukuu 2010 ZZ Laitinen Niklas, Heinola Kannettava tietokone, lasertulostin ja Office-ohjelma 9-vuotiaalle koululaiselle, jolla on lukivaikeus sekä tarkkaavaisuuden ja oppimisen vaikeuksia. Lääkärit ja erityisluokanopettaja suosittelevat tietokoneen hankintaa kotiin tukemaan lukemisen ja kirjoittamisen taitojen harjoittelua. Sopivia ohjelmia löytyy netistä. ZZ Friman Laura, Ohkola Adobe CS5 graafisen suunnittelun ohjelmistopaketti 18-vuotiaalle audiovisuaalisen viestinnän opiskelijalle. Erityisammattikoulun opettaja suosittelee ohjelmiston hankintaa mahdollistamaan joustavamman ja monimuotoisemman oppimisen. Se edistää myös mahdollisuuksia yrittäjäksi ryhtymiseen. ZZ Hartikainen Sirpa, Helsinki Kannettava tietokone, A3-tulostin ja Office-ohjelma sekä erillinen hiiri ja näppäimistö henkilölle, joka liikkuu pyörätuolilla ja tekee taidetta tietokoneella. Tuen saajan töitä on ollut esillä muun muassa Kiasmassa. Toimintaterapeutti suosittelee tietokoneen myöntämistä. ZZ Holmala Joni /Palvelukoti Onneli, Sastamala Kannettava tietokone, lasertulostin ja Office-ohjelma palvelukodissa asuvalle henkilölle yhteydenpitoon sekä itsenäisen asioinnin harjoitteluun. Ohjaaja suosittelee tietokoneen myöntämistä. ZZ Ruoho Juha, Helsinki Apuraha kannettavan tietokoneen hankintaan Lyhty ry:n kulttuuripajassa ja nettiradio Valossa työskentelevälle henkilölle. Juha Ruoho on esiintynyt useissa Lyhdyn performanssiteoksissa ja ilmaisee itseään parhaiten eläytymällä eri rooleihin. Hänen hahmoistaan tunnetuin on silinterihattuinen Pingviini. Kulttuuriprojektin projektipäällikkö suosittelee tietokoneen myöntämistä tukemaan Ruohon itsenäistä työskentelyä ja sosiaalisen median hyödyntämistä esitysten markkinoinnissa. ZZ Määttä Eliel, Oulu Kosketusnäytöllinen tietokone, lasertulostin ja Office-ohjelma sekä apuraha autolla liikkumista helpottavan turva-apuvälineen hankintaan 7-vuo tiaalle koululaiselle, jolla on oppimisen ja keskittymisen vaikeuksia. Puheterapeutti suosittelee tie- tu k i linja 1 ? ? 2011 l tokoneen myöntämistä tukemaan kotona tapahtuvaa kuntoutusta. ZZ Hakkarainen Niklas, Kuopio Kannettava tietokone, lasertulostin ja Office-ohjelma 13-vuotiaalle koululaiselle. Erityisopettaja ja lääkäri suosittelevat tietokoneen myöntämistä mahdollistamaan koulussa käytössä olevien tietokonepohjaisten opetusohjelmien ja Ekapelin käytön myös kotona. ZZ Kraft Jarmo, Helsinki Kannettava tietokone, lasertulostin ja Office-ohjelma pitkäaikaisesta sairaudesta kuntoutuvalle henkilölle. Sairaus vaikeuttaa itsenäistä liikkumista ja harrastamista. Tietokoneella hän voi tilata kirjoja Celia-kirjastosta, lukea lehtiä ja hoitaa muutenkin itsenäisesti asioitaan. Sosiaaliohjaaja suosittelee tietokoneen myöntämistä myös yhteydenpitoa helpottamaan. ZZ Saarela Pauliina, Oulu Kannettava tietokone, lasertulostin ja Office-ohjelma erityisammattiopiston opiskelijalle. Kouluttaja suosittelee tietokoneen myöntämistä tukemaan opintoihin liittyvien tehtävien tekemistä. ZZ Nykänen Tarmo, Tuusmäki Kannettava tietokone, lasertulostin, erillinen näppäimistö ja hiiri sekä Office-ohjelma henkilölle, jonka pitkäaikaissairaus rajoittaa liikkumista, itsenäistä asioiden hoitoa ja yhteydenpitoa Toimintaterapeutti suosittelee tietokoneen myöntämistä. ZZ M.H., Espoo Kannettava tietokone, lasertulostin ja Office-ohjelma henkilölle, jonka vamma vaikeuttaa liikkumista ja asioiden hoitoa sekä yhteydenpitoa. Lääkäri suosittelee tietokoneen myöntämistä tukemaan itsenäistä selviytymistä. ZZ Rikkinen Anita, Jyväskylä Kannettava tietokone, lasertulostin ja Office-ohjelma henkilölle, jonka vamma rajoittaa itsenäistä liikkumista. Tuen saaja toimii henkilökohtaisen avustajan työnantajana. Hän tarvitsee tietokonetta työnantajan velvoitteiden hoitamisessa sekä muussa yhteydenpidossa ja asioinnissa. ZZ Kohvakka Pirjo, Turku Kannettava tietokone, lasertulostin ja Office-ohjelma sairaudesta kuntoutuvalle henkilölle, joka liikkuu pyörätuolilla. Toimintaterapeutti ja lääkäri suosittelevat tietokoneen myöntämistä yhteydenpitoon, kauppa-asioiden hoitoon ja kuntoutukseen. ZZ Jutila Mikko, Forssa Kannettava tietokone, lasertulostin ja Office-ohjelma erityisammattikoulun liiketalouden opiskelijalle, joka kommunikoi viittomilla ja puhetulkin avulla. Erityisopettaja suosittelee tietokoneen hankintaa tukemaan kouluajan ulkopuolella tapahtuvaa opiskelua ja asiointia. Tuen saaja voi tietokoneella myös pitää yhteyttä toisella paikkakunnalla asuvaan lapseen. ZZ H.J., Eno Kannettava tietokone, lasertulostin ja Office-ohjelma 29-vuotiaalle kuntoutujalle asioiden hoitoon sekä yhteydenpitoon. Lääkäri ja sosiaalityöntekijä suosittelevat tietokoneen myöntämistä tu-
kemaan hyvin sujuvaa kuntoutumista ja mahdollista paluuta työn ja opintojen pariin. ZZ Munne Ramona, Helsinki Apuraha sähkörumpujen hankintaan 23-vuotiaalle henkilölle, joka harrastaa rumpujen soittoa ja bänditoimintaa. Elvis-hankkeen projektipäällikkö ja lääkäri suosittelevat apurahan myöntämistä tukemaan hänen pyrkimystään kouluttautua musiikkialan ammattiin. ZZ Etelä Toni & Mononen Sofia, Nurmo ZZ Saloranta Joonas, Heinola Kk Kannettava tietokone, värilasertulostin ja Office-ohjelma 5-vuotiaalle lapselle. Puheterapeutti ja AACohjaaja suosittelevat tietokoneen ja väritulostimen myöntämistä tukemaan hyvin edistyvää kielen kehitystä sekä kuvallista kommunikointia. Puhetta on käytössä vielä niukasti, joten kuvakommunikointiakin tarvitaan. ZZ Kasa Aleksi, Jyväskylä Kannettava tietokone, lasertulostin ja Office-ohjelma 8-vuotiaalle koululaiselle, joka opiskelee pien- ryhmässä. Sosiaalityöntekijä ja erityisluokanopettaja suosittelevat tietokoneen myöntämistä tukemaan kotona tapahtuvaa harjoittelua ja lukutaidon kehittymistä. ZZ P.P., Jyväskylä Apuraha opintomaksuihin kuntoutujalle, joka on täydentämässä keskeytyneitä ammattiopintojaan yksityisessä opistossa. Tuen saaja on ollut mukana klubitalon siirtymätyössä opintoalallaan. Tavoitteena on suorittaa ammattitutkinto. Kannettava tietokone, värilasertulostin ja Officeohjelma 12-vuotiaille sisaruksille, joilla on kommunikaation vaikeuksia. Lääkärit ja erityisopettajat suosittelevat tietokoneen myöntämistä puheterapian tueksi. Tietokoneella voidaan valmistaa myös kuvamateriaalia kommunikointiin. ZZ Mäkinen Arja, Pori Kannettava tietokone, lasertulostin ja Office-ohjelma merkonomiksi opiskelevalle henkilölle, jolla on lukivaikeus ja aiempaa työtä vaikeuttavia sairauksia. Erityisammattiopiston sosiaalityöntekijä suosittelee tietokoneen myöntämistä tukemaan uuteen ammattiin kouluttautumista. Jaloittelua Kaisa Leka on sarjakuvapiirtäjä, jolle on tehty molempien jalkojen amputaatioleikkaus. ZZ Kaivanto Kalle, Pirkkala Kosketusnäytöllinen tietokone, lasertulostin ja Officeohjelma 8-vuotiaalle koululaiselle, joka kommunikoi kuvien ja viittomien avulla. Apuvälineeksi hän on saamassa tietokoneen Taike -kommunikointiohjelman käyttämiseen, mutta tällä koneella ei voi käydä netissä eikä harrastaa vapaa-ajan toimintoja. Toimintaterapeutti suosittelee tietokoneen myöntämistä kokonaisvaltaisen kuntoutumisen tueksi. ZZ Kiiskinen Markku, Mikkeli Järjestelmäkamera pyörätuolilla liikkuvalle, pitkäaikaissairaalle henkilölle valokuvausharrastuksen jatkamisen mahdollistamiseksi. Lääkäri suosittelee kameran myöntämistä virikkeellisen ja mielialaa kohentavan toiminnan lisäämiseksi. ZZ Tirri-Tolonen Sirpa, Lappeenranta Kannettava tietokone, lasertulostin ja Office-ohjelma sairaudesta kuntoutuvalle henkilölle. Puheterapeutti suosittelee tietokoneen myöntämistä. Se mahdollistaa mini-Lexia -harjoitteluohjelman käytön kotioloissa ja tukee hyvin edennyttä puheterapiaa. ZZ Keränen Jesse, Oulu Kannettava tietokone, lasertulostin ja Office-ohjelma 7-vuotiaalle koululaiselle, jolla on oppimisvaikeuksia. Puheterapeutti ja opettaja suosittelevat tietokoneen myöntämistä kotiin tukemaan kielellisten taitojen kehittymistä ja oppimista. Tuen saaja saa oppimisohjelmia lainaan Tikoteekistä. ZZ Ala-Lähdesmäki Rosanna, Vaasa Kannettava tietokone, monitoimilaite ja Officeohjelma 10-vuotiaalle koululaiselle, jolla on oppimista vaikeuttava lukihäiriö. Konsultoiva erityisopettaja suosittelee tietokoneen myöntämistä. Tuen saaja saa oppimisohjelmia lainaan Daterosta, ja lisäksi hänellä on käytössään äänikirjoja. tu k i linja 1 ? ? 2011 l 35
Tukilinja-lehti tukiasialla jo vuodesta 1996 Tukilinja-lehden julkaiseminen alkoi edellisen laman loppuvaiheissa vuonna 1996, jolloin valtiovalta toivoi kansalaisjärjestöjen ottavan entistä enemmän vastuuta syrjäytymisalttiiden kansalaisryhmien oloista. Lehteä julkaisemaan ja tukea jakamaan perustettiin tukiyhdistys, ja Tukilinjan tuotolla alettiin edistää vammaisten ja osatyökykyisten suomalaisten kouluttautumista ja pääsyä työelämään. Tukilinja jakaa tukea joustavasti. Yksilöllisyys onkin hakemusten käsittelyssä tärkeää, sillä monesti tuen hakijat ovat yhteiskunnan tukien näkökulmasta väliinputoajia. Vaikka yhteiskunnan muutos on ollut hidasta, tällä tukitoiminnalla on saatu aikaan monia yksilöllisiä menestystarinoita. Tukilinja-lehti on lunastanut paikkansa myös erityisaikakauslehtenä. Se levittää sekä laajalle yleisölle että alan ammattilaisille tietoa vammaisuuteen ja toimintarajoitteisiin liittyvistä yhteiskunnallisista muutoksista ja hyvistä toimintamalleista. Työllistymisen kannalta kehitys on ollut hidasta. Tutkimusten mukaan joka kolmannen vammaisen ihmisen työkyky on erinomainen tai hyvä, ja yli puolella heistä vähintään kohtalainen. Silti vain vain 17% työikäisistä vammaisista suomalaisista on mukana palkallisessa työelämässä. Kynnys on korkea, kun esimerkiksi Tanskassa osatyökykyisistä 58 % on töissä. Jos sosiaaliturvan ja palkan yhteensovittamista koskevat lait ja työelämän asenteet sen sallisivat, noin 30 000 työkyvyttömyyseläkeläistä siirtyisi Suomessakin mielellään mukaan työelämään. Työelämään pääsyä odottelee esimerkiksi noin 1 000 korkeakoulutettua vammaista henkilöä. Vuosina 1996–2010 on Tukilinjan apurahoina jaettu yli 5 miljoonaa euroa. Vuonna 2010 tukena myönnettiin noin 454 500 euroa, eli noin 37 870 euroa kuukaudessa. Tukilinjan tilaus on luotettava, yksilöllinen ja vaivaton tapa vaikuttaa tasa-arvon lisääntymiseen Suomessa. Tervetuloa joukkoomme – ja lämmin kiitos lehtitilauksestanne! Apurahoja yksityishenkilöille ja tasaveroiseen osallistumiseen Tukilinjafoorumi myöntää kuukausittain apurahoja ja apuvälineitä. Hakemuksesta myönnettävä tuki on tarveharkintaista. Apurahoilla pyritään tukemaan vamman tai pitkäaikaissairauden vuoksi toimintarajoitteisten henkilöiden yksilöllistä työllistymistä joko palkkatyöhön, itselliseen työhön, kuntouttavaan työtoimintaan tai palkattomaan toimintaan. Tukea voivat hakea myös samoja päämääriä edistävät yhteisöt ja järjestöt Tukea voidaan myöntä myös integraatiota eli tasaveroista osallistumista tukeville hankkeille. Integraatioapurahan hakijan ei tarvitse itse olla vammainen ihminen, mutta tuen kohteena olevan toiminnan tulee joko tukea tai edustaa tasaveroista osallistumista. Integraatioapurahoilla voidaan tukea koulutusta ja työllistymistä, mutta myös taiteen, kulttuurin, tutkimuksen ja vapaa-ajan hankkeita. Esimerkiksi tutkimusapurahan hakuperusteena voi olla tutkijan vammaisuus, tutkimusaihe tai toteutustapa. Tukilinja ottaa jatkuvasti vastaan apurahahakemuksia. Ennen tuen hakemista kannattaa tutustua hakuohjeisiin internet-sivuilla www.tukilinja.fi. Lisätietoa saa puhelimitse ja sähköpostitse (tukikoordinaattorin yhteystiedot löytyvät lehdestä sivulta 2). Vapaamuotoiset kirjalliset hakemukset liitteineen lähetetään alla olevaan osoitteeseen. TILAA TUKILINJA-LEHTI! P. 09 - 3487 2722 tai www.tukilinja.fi Tukilinja-lehti / Tukilinjafoorumi Koskelontie 19 A, 02920 Espoo