Tukilinja 3-4/2013 - Lehtiluukku.fi

Tukena elämän haasteissa 3–4 ? Kesäkuu–heinäkuu 2013 Koko perhe esteettömälle lomalle! ??6, 22 Auttamalla ilahdutat valkoisen kepin kantajaa ??26 Toisenlaiset frendit ovat siviilissäkin kavereita ??18
TUKITOIMINNAN TUKILUURI Nro 3–4 kesäkuu–heinäkuu 2013 KUSTANTAJA Vammaisten koulutuksen ja työllistymisen tuki (VKTT) ry, vktt@tukilinja.fi Pasilanraitio 5, 00240 Helsinki TUKILINJA-APURAHAT Ohjeet tuen hakuun: www.tukilinja.fi Tukikoordinaattori p. 09-4155 1508 apurahat@tukilinja.fi Pasilanraitio 5, 00240 Helsinki TILAAJAPALVELU P. 09-4155 1500 ma–pe klo 8.30–15.00 tilaajapalvelu@tukilinja.fi Pasilanraitio 5, 00240 Helsinki TILAUKSET 4 kk 36 e 6 kk 45 e 1 v 79 e Kestotilaus 79 e Tukilinjan määräaikainen tilaus ei jatku, ellei tilausta uusita. Lehden tilaajien osoitetietoja ei luovuteta ulkopuolisille markkinointi- tai muihin tarkoituksiin. TUKILINJA.FI Verkkosivut tarjoavat mm. tietoa tukitoiminnasta, vierasblogin, pdf-lehden, artikkeleita ja Tukitoriilmoituspalvelun. TOIMITUS Päätoimittaja: Iris Tenhunen, p. 09–4155 1504, toimitus@tukilinja.fi Toimitusneuvosto: Sanni Purhonen, Pasi Päivinen, Heini Saraste, Riitta Skytt. AD Timo Saarinen / Pelagus substantiae infinitum ISSN 1458-6304 Paino Kirjapaino Jaarli Oy Tukikoordinaattori neuvoo tuen hakuun ja vammaispalveluihin liittyvissä kysymyksissä. P. 09-4155 1508 tiistaisin klo 10–12.00 sekä apurahat@tukilinja.fi. Sisällys 14 Uutiset Ajassa mukana 4–5 Lady Gaga maksoi faninsa leikkauksen; Presidenttipari ryhtyi opaskoirien kummeiksi; Pimeitä ravintoloita jo Suomessakin; Rock on parantava riemu; Hyvä työ palkitaan; Cross Over ja Parafest esittelevät vammaiskulttuuria; Sokeat muusikot Amadou ja Mariam Pori Jazziin. 7 kysymystä 8 Kysyimme asumisen esteettömyyden lievennyskokeilusta Kalle Könkkölältä: ”Ministeri Kiuru sanoi vain viikkoa ennen päätöstä, että esteettömyys on tärkeätä. Se ei kauan kestänyt.” Pikku-uutisia 31 8 Tukikoordinaattori Sara Liukkonen kertoo Tukilinjan päivittyneistä hakemusohjeista. Kamera auttaa keskittymään 10 Tukilinjan lahjoittamalla kameralla kuvaaminen auttaa Sanni Tarsaa torjumaan aistien ylikuormittumista. Palvelukodin valokuvanäyttely 14 Kansi Tukilinja Kuva: Eeva Mehto. Ilmestyy: 6 kertaa vuodessa, joista 2 kaksoisnumeroa. Seuraava lehti ilmestyy elokuun 1. viikolla. Timo ja Sonja ovat pari. 2 TV 2:n Toisenlaiset frendit on saanut jo kolmannen tuotantokauden, ja lisää odotellaan. Haastattelussa selviää, että tv-tähdet ovat siviilissäkin kavereita. Sarjan teosta ei makseta palkkaa, mutta siihen liittyy matkoja ja esiintymisiä, jotka ovat hauskoja. Tutut ja vieraat yleensä kiittelevät sarjaa, mutta kateuttakin on kuulemma esiintynyt. tuovat molemmat elämään rikkautta. Tukilinja tuki Ritoniityn palvelukodin ja valokuvaaja Hannu Ahosen yhteistyötä. Tuloksena on hykerryttävä, palkittu valokuvanäyttely ihmisestä luonnossa. Osallistu valokuvakilpailuun Luonnon ja ihmisen monimuotoisuus Tukipäätöksiä 3–4 • 2013 17 40 Tukilinjan myöntämiä apurahoja helmi- ja maaliskuulta 2013. Artikkelit Esteettömät kesämenot 6 Kun lähdetään lomareissulle pyörätuolin, rollaattorin tai pikkulapsen rattaiden kanssa, kannattaa suunnistaa esteettömiin kohteisiin. Sekä koti- toimii myös netissä Tukilinjan nettisivuilla voit kesä–heinäkuussa seurata vierasbloggarimme John Nordqvistin mietteitä. Hän on käyttänyt kaksi vuotta pyörätuolia ja kirjoittaa ahkerasti myös Facebookissa nimellä Ilkeä Inva. Netissä voit lukea edellisen Tukilinjalehden ilmaiseksi, ja Tukitorilta löydät vammaisten ihmisten valmistamia tuotteita ja palveluja. Lue myös juttuarkiston artikkeleita ja tutustu tukitoimintaamme. Löydät meidät myös Facebookista, jossa vinkkaamme vammaisalan menovinkeistä ja ilmiöistä. Lähetä omatkin vinkkisi jakoon! 17 Kuvaa, miten tuki toimii, ja voita itsellesi tuliterä tabletti! Tukitori Tukitoiminta Tukipointti Voimaannuttava muotokuva tuo esiin positiivisen minän. Valokuva suunnitellaan yhdessä kuvattavan kanssa. Bloggarimme John Nordqvist on Ilkeä Inva.
Pääkirjoitus IT-TUKILUURI Tukilinjafoorumin IT-koordinaattori neuvoo tuen hakijoita tietotekniikan hankintaan ja käyttöön liittyvissä kysymyksissä P. 09-4155 1506 torstaisin klo 12.–14.00 sekä it-tukiluuri@tukilinja.fi Ministerin hiljaisuus H Sanni Tarsan on helpompi keskittyä vilinässä ja melussa, kun tukena on avustajakoira Felix ja kamera. että ulkomaan kohteissa tieto löytyy parhaiten netistä. Pyörätuolilla tähtiin 13 TV 2:n ohjelmassa Pakko tanssia täydet pisteet saanut tanssipari Tuuli Harju ja Timo Pyykkönen houkuttelevat muitakin pyörätuolitanssin pariin. Toisenlaiset frendit 18 Kata, Sanna, Sonja, Timo, Johannes ja Mikko ovat tuttuja tv-sarjasta Toisenlaiset frendit ja kavereita myös siviilissä. Esteetön Málaga 22 Espanjan Aurinkorannikolla kannattaa välttää Torremolinosta ja suunnistaa Málagaan, jos toimintarajoitteisia on mukana. Lue kohde-, liikkumis- ja hotellivinkit! Afrikan hylkiöt 24 Albiinoja vainotaan taikauskon vuoksi. Auta valkoisen kepin kantajaa 26 Kesällä moni näkövammainenkin liikkuu kotikulmiensa ulkopuolella. 80 senttiä elämänviisautta 32 Opiskelija Noora Västinen kiertää harrastuspiirejä, kerhoja, ammattikouluja ja kirjallisuusiltoja opettaen naurujoogaa ja elämäntaitoa sekä esitellen lastenkirjojaan. 10 Lukija lähikuvassa 38 Pekka Josefsson lukee Tukilinjan yleensä alusta loppuun, ja nykyään myös kirja-arviot. Vakiot Nettivinkki 9 Tulilinjalla 12 Kolumnisti Tuula Henttu kertoo, miten kehitysvammaisesta sukeutui kaverikummi. Blogilinjalla 16 Kirjavinkki 21 Videovinkki 29 Ruudun takaa 30 Välinevinkki 35 Lukijafoorumi 36 Ristikko 39 Jaloittelua 43 Kaisa Lekan sarjakuva. allitus päätti asunto- ja viestintäministeri Krista Kiurun esityksestä kokeilla esteettömyyssäännösten lieventämistä siten, että uusien kerrostalojen yläkerroksissa ei 3. kerroksesta alkaen enää tarvitsisi rakentaa vessoja ja suihkuja sellaisiksi, että niihin pääsee rollaattorilla tai pyörätuolilla. Tämä vessa- ja pesumahdollisuuden puuttuminenhan on yleensä se ensimmäinen syy, miksi vanhukselle aletaan etsiä laitospaikkaa. Ongelmia tulee jo ennemminkin, jos asuja taittaa jalkansa tai joutuu leikkaukseen, ja tarvitsee rollaattoria tai pyörätuolia. Sen vuoksihan niihin yläkerroksiin on nykyään päästävä hissillä, että niissä voisi tällaisessakin tilanteessa asua. Entä kun huonosti liikkuvan mummon pitäisi tulla kylään, mitenkäs hän sinne vessaan pääsee? Tai kun sukulaiset kutsutaan ylioppilasjuhliin, pitääkö jättää apuvälineillä liikkuvaiset kutsumatta? Tai kun kuitenkin asutaan siellä kolmannessa kerroksessa, jonne tulee se hissi, laitetaanko kutsuun pikku muistutus, että tervetuloa, mutta käykää ensin vessassa. Ämpärikin on. No, lähetimme ministeri Kiurulle aiheesta kysymyspatterin, josta oli tarkoitus tehdä tämän lehden 7 kysymystä -haastattelu. Kysymyksiä muutaman päivän tarkasteltuaan ministerin avustaja ilmoitti perjantai-iltapäivänä toivotun vastausajan viime minuuteilla, että ministerillä ei olekaan aikaa kysymyksiin vastata. Lähetin samalta istumalta lähes samat kysymykset päätöksestä valittaneen Kynnys ry:n toiminnanjohtajalle, teräsvaari Kalle Könkkölälle, jolla on varmasti paljon tekemistä hänelläkin. Vastaus tuli 10 minuutissa. Suosittelen lukemaan sen sivulta 8. Että tällaista sitä kokeillaan vuonna 2013 – vuonna, jolloin hallitus aikoo allekirjoittaa YK:n vammaissopimuksen, jossa se sitoutuu edistämään esteettömyyttä yleisenä ihmisoikeutena. Hiljaisuus on ymmärrettävä, mutta ei pitkään riitä vastaukseksi, sillä Kynnys ry ja Invalidiliitto kantelivat kokeilusta oikeuskanslerille. Valtioneuvosto ja ministeri joutuvat nyt selvittämään, onko tehty päätös laillinen ja Suomen kansainvälisten sopimusten mukainen. Iris Tenhunen 3–4 • 2013 3
Ajassa mukana Lady Gaga maksoi faninsa leikkauksen Kun paraneminen eteni, jouti kultainen pyörätuoli pian muuhun käyttöön. Sen sai lainaan Emma C, tähden 19-vuotias fani, joka sairastaa skolioosia. Hänen perheellään ei ollut varaa kalliiseen lonkkaleikkaukseen, joten Lady Gaga maksoi sen. Kansalaisaktiivisuus ei jää tähän. Lady Gaga on yksi taustavaikuttajista esimerkiksi siinä, että USA:n armeija ei enää kiellä sotilaita kertomasta homosek suaalisuudestaan. Kuva: Reuters/Lehtikuva Pop-laulaja Lady Gaga eli Stefani Joanne Angelina Germanotta joutui helmikuussa keskeyttämään kiertueensa kivuliaan lonkkavamman vuoksi. Tähti leikattiin, ja hän on hyvää vauhtia toipumassa. Mutta Gaga ei olisi Gaga, jos hän olisi suostunut istumaan sairaalasta lainattuun tylsään pyörätuoliin. Hän tilasi ensin kullatun pyörätuolin luksusbrändi Mordekailta ja vaihtoi sen sitten Louis Vuittonilta tilattuun pyörätuoliin. Lady Gaga haluaa istua tyylikkäästi – myös kahdessa pyörätuolissaan. Sitaatti Työttömien, nuorten ja lapsiperheiden hyvinvointi on heikentynyt. Taustalla on köyhyys, johon liittyy mielenterveys- ja päihdeongelmia sekä palveluiden ja e tuuksien karsintaa. Etuuksia ei sosiaalijohtajien mielestä juurikaan käytetä väärin, pikemminkin moni tarvitseva ei osaa niitä hakea tai ne ovat liian pieniä. Sosiaalibarometri 2013 4 Presidenttipari opaskoirakummeiksi Presidentti Sauli Niinistö ja rouva Jenni Haukio ovat ryhtyneet opaskoiriksi koulutettavien koiranpentujen kummeiksi. Jenni Haukio vieraili näkövammaisten Iiris-keskuksessa 25.4.2013 tutustuen muun muassa opaskoiratyöhön. Rouva Jenni Haukion kummiopaskoira Runo osoittautui rauhalliseksi pennuksi, joka nukahteli tilaisuuden aikana. Saulin kummikseen saanut Riimi on toimeliaampi luonne, ja se ilmaisikin kärsimättömyytensä haukahtelemalla. Näkövammaisten Kes- kusliiton Opaskoirakoulu tarjoaa kaikille mahdollisuuden ryhtyä opaskoiran kummiksi. Jenni Haukio toimii myös Suomen Mielenterveysseuran ja Suomen metsäkeskuksen Hyvän mielen metsäkävelyiden suojelijana. Metsäkävelyillä hyödynnetään luonnossa liikkumisen terapeuttista vaikutusta. Kävelyjä järjestetään tänä vuonna noin kymmenellä paikkakunnalla Metsäkeskuksen ja paikallisten mielenterveysseurojen yhteistyönä. Pimeitä ravintoloita Suomessakin Maailmalla suosittu Dans le Noir -ravintolakonsepti on rantautunut Suomeen. Kanta-Hämeeseen Vanajaveden rannalle Hattulan Tyrväntöön avattiin viime syksynä Suomen ensimmäinen pimeitä illallisia tarjoava tilausravintola. Porvoolainen Bistro Sinne ja helsinkiläinen Cantina West liittyivät keväällä joukkoon. Pimeistä ravintoloista voi siis tulla buumi myös peräpohjolassa. Pimeitä ravintoloita on jo esimerkiksi Berliinissä, Pariisissa, Lontoossa ja Pietarissa. Ideana on ruokailla täysin pimeässä, ja tarjoilijat ovat yleensä näkövammaisia. Pimeässä toimiminen on sokeille ja vaikeasti heikkonäköisille luontevaa. Euroopan suurkaupunkien pimeät ravintolat ovatkin saavuttaneet suurta suosiota. Suomalaisissa ravintoloissa ei ole toistaiseksi näkövammaisia työntekijöitä. Osaamista on jo tarjolla, sillä berliiniläisen Nocti Vagus (Yön Vaeltaja) -ravintolan tarjoilijana on toiminut suomalainen näkövammainen Jonna Mononen. Helsingissä ravintola 3–4 • 2013 Cantina West pohjakerroksessa toteutetaan kerran kuukaudessa pimeä ravintola elämyspakettina, ja illan isäntänä toimii näkövammainen. Tarjoilijoilla on infrapunalasit, joiden avulla he näkevät tarjoilla tilassa. Illan päätteeksi tilaan tuodaan valoa, nautitut annokset tuodaan nähtäviksi ja keskustellaan illalliskokemuksesta. Pasi Päivinen Miele nte rveysk untou tujien valtaku nnalline Nuorten toiminta keskus H perjan apessa klo 10-1 6 apahtum a uhtikuu ta 2013 Sörnäist en rantat ie 31, He lsinki tuo Me myös Rock on parantava riemu n musat taina 5. h tamme ääniä. Löydät meidä tai Fac t ebooki osoitteesta sta: Mo www.k niääni uku rock mu nori.fi safest ari Tapahtum an järje Yhteistyös stäjänä toimii Lilinkotisääsä muka na: Kukunori Omaiset tiö, Malm Alvi ry, ASPA ry. in psyki miele Palvelut, nterveysty atrine Asum ön tuken n poliklinikka ispalvelusä a Uude , Metro ätiö ASPA nmaa n yhdis polia ammattiko , Eedi, EMY tys ry, Päijät-Häm rkeakoulu, ry, Itä-Uudenm aan Sosia een sosiaa Niemikotis äätiö, lipsyk Nuori alipsykiatrin iatrinen en yhdis säätiö soasiainkes , Sopim kus, Nuort tys, Keski usvuo ri ry, Sospe en toimi -Savon Hoiva d säätiö ntakeskus Happkehitys ry, sekä VAMO i, S - etsivä nuorisotyö Mielenterveyskuntoutujien bändejä esittelevä festivaali Moniäänirock järjestettiin huhtikuussa Helsingin Happi-nuorisotalossa toista kertaa. Kulttuuriministerin suojelemassa tapahtumassa esiintyi 13 eri yh tyettä tai esiintyjää, ja ideana oli vallata lava artisteina, ei potilaina teemalla ”Me myös tuotamme ääniä”. Esitysten jälkeen bändit saivat kehittävää palautetta ammattilaismuusikoilta. Festivaalin järjesti kulttuuriyhdistys Kukunori ry, jonka puheenjohtajana toimii Irina Krohn. Uuteen valtakunnalliseen verkostoon kutsutaan jäseniksi mielenterveys- ja kulttuurialan toimijoita. Tavoitteena on luoda mielenterveyskuntoutujille uusia mahdollisuuksia kulttuurin harrastamiseen ja taiteen tekemiseen yhteistyössä eri kulttuurilaitosten kanssa. Hoidon sijasta tarjolla on taiteen tekoa, kursseja, leirejä, näyttelyitä ja tapahtumia (www.kukunori.fi).
Tiesitkö Lääkäreiden mielestä viidennes työkyvyttömyyseläkkeistä olisi vältettävissä oikea-aikaisella kuntoutuksella. Sen puuttumisen syynä ei ole rahan vaan koordinoinnin puute. Turhat työkyvyttömyyseläkkeet maksavat noin 600 miljoonaa euroa vuosittain. Lääkäreille tehtyyn kuntoutuskyselyyn vastasi 2 200 lääkäriä. Amadou ja Mariam Pori Jazziin Kuva: Näkövammaisten keskusliitto Hyvä työ palkitaan Kevät on palkintojen aikaa vammaisalallakin. Kun RAY jakoi järjestöille ensimmäiset Vaikuttavaa!-tunnustuspalkinnot, Kehitysvammaliitto palkittiin toiminnastaan sikiöaikana alkoholille altistuneiden FASD-lasten ja -nuorten auttamiseksi. Kehitysvammaliiton käyttäjälähtöinen Selkosanomatverkkolehti valittiin puolestaan Aikakausmedian kil- pailussa Vuoden 2012 digitaaliseksi innovaatioksi. ”Tuntuu hienolta, että aikakauslehtimaailman marginaalista tulevana nappasimme voiton isojen lehtitalojen nenän edestä”, päätoimittaja Hannu Virtanen iloitsi. Tietotekniikan liitto valitsi vuoden 2012 tietotekniseksi tuotteeksi näkövammaisille suunnatun BlindSquare-navigointisovelluksen. Sitä kehuttiin yhden keksijän kehittämänä innovaationa, jossa osataan hyödyntää julkishallinnon avaamia tietokantoja. Vuoden urheilijoiden kansainvälisessä Laureauskilpailussa vuoden 2012 vammaisurheilijan tittelin sai jo toista kertaa brasilialainen uimari Daniel Dias, joka voitti Lontoon para- Kotimaista vammaispoliittista taidetta, musiikkia ja teatteria on esillä Cross Over -festivaaleilla Helsingissä 6.– 9.6.2013 Kaapelitehtaan Pannuhallissa. Tarjolla on myös kuvataidetyöpajoja. Tapahtuma järjestetään kuudetta kertaa, musiikillisina vetonauloina ovat Pertti Kurikan nimipäivät ja Kari Peitsamo. Joensuussa järjestetään kolmatta kertaa laaja vammaiskulttuurin katsaus Parafest kaupungin keskustassa 15.–17.8.2013. Viime vuonna Parafestissä oli 144 vammaista esiintyjää ja yleisöä kävi runsaat 4 500 henkeä. Tänä kesänä on tarkoitus vielä parantaa menoa. Luvassa on nimek- käitä esiintyjiä Pertti Kurikan nimipäivistä Mikko Herraseen ja Riikka Hännisen Nirep Nirun -orkesterista taikuri Serafiaan. Myös ulkomaisia esiintyjiä on tulossa Tukilinjan apurahan avulla. Esitykset ovat ilmaisia. Molemmat festarit järjestetään yhdistysten talkoovoimin. 3–4 • 2013 Kuva: Pori Jazz Cross Over ja Parafest esittelevät vammaiskulttuuria lympialaisissa 6 kultaa ennätysajoilla. Muotoilutoimisto iam design Oy:n Hyvän Mielen Pihapolku -konsepti riihimäkeläisten palvelutalojen yhteisen piha-alueen kehittämiseksi voitti puolestaan International Design for All Foundation Awards -kilpailun. Pihapolun tavoitteena oli antaa virikkeitä asukkaiden ulkoiluun. Muusikkopariskunta Bagayoko Amadou ja Doumbia Mariam tutustuivat toisiinsa Malin sokeiden nuorten instituutissa. Mentyään naimisiin he alkoivat esiintyä ja levyttää yhdessä, ja maine kasvoi. Tutustuminen amerikkalaiseen sokeaan muusikkoon Stevie Wonderiin aukaisi heidän tiensä maail man estradeille, joilla letkeä malilainen musiikki on muutenkin kovassa kurssissa. Palkittu duo saapuu orkestereineen Porin Jazzeille 21. heinäkuuta. 5
Esteettömät kesämenot Aurinko paistaa ja mieli tekee luontopolulle, huvipuistoon, etelään, rantakahvilaan tai uimaan. Lomareissu kannattaa kuitenkin suunnitella huolella, kun mukaan tulee vanhus, pikkulapsi tai henkilö, jolla on toimintarajoite. Esteettömyystieto löytyy helpoimmin netistä. 6 Teksti: Outi Lindroos Kuva: Vesa-Matti Väärä K esä kutsuu liikkumaan ja ihmisten pariin! Kotimaassa esteettömiä matkailukohteita on tarjolla moneen lähtöön huvipuistoista ja musiikkifestareista kesäteattereihin ja luontoliikuntaan. Kalastus ja veneilykin onnistuvat. Kaupunkimatkailijalle Helsingin, Tampereen ja Turun matkailuhiteistä löytyy pal- 3–4 • 2013 jon esteettömiä vaihtoehtoja. Sadesäällä kutsuu elokuvateatteri, näyttely tai ravintola. Laadukkaasti rakennettu ympäristö mahdollistaa monelle itsenäisen liikkumisen jo apuvälineiden avulla, mutta matkaseurueessa saattaa olla mukana myös henkilökohtainen avustaja. Hänelle kannattaa kysyä etukäteen ilmaisen sisäänpääsyn mahdollisuutta tapahtumanjärjestäjältä. Muitakin auttavia palveluja on tarjolla. Esimerkiksi huvipuistoissa voi vammainen henkilö päästä jo-
Lisätietoa netistä: »»www.suomikaikille.fi (kotimaan kohteiden esteettömyystietoa) »»jaatiswiki.wikispaces.com (koottuja vinkkejä toimintarajoitteisuuteen liittyen) »»www.luontoon.fi/Retkikohteet/hae/ esteeton (Suomen esteettömät luontokohteet) »»esteetonhelsinki06.onet.tehonetti.fi/ (Pääkaupungin esteettömyystietoa) »»http://matka-agentit.fi/matkat/es- teettomat-lomat/ (esteettömiin matkoihin erikoistunut matkatoimisto) Kotkan Meripäivien alue on tasaista asfalttia. Tapahtumatuottaja Seija Gunther kertoo, että alueelle on tehty loivat johtojen ja putkien ylitykset, ja yhteistyötä tehdään kaupungin apuvälinelainaamon kanssa: ”Järjestysmiehillä on hallussaan muutama pyörätuoli tarpeen varalle. He voivat pyydettäessä myös opastaa väentungoksessa. Henkilökunnan tunnistaa helposti keltaisista ja oranssinvärisistä liiveistä.” ”Jos luiskien käyttäminen tai nostaminen onnistuu, myös aluksille pääsee. Avustaja pääsee Meripäiväalueelle ilmaiseksi, kunhan siitä mainitsee lipun oston yhteydessä.” Hyvä tietää etukäteen Kesäfestareista ja kohteista yhä useampi on esteetön. Viime kesänä vuorossa oli Ruisrock, joka tarjoaa avustajanpalveluja, levähdyspaikkoja ja esteettömiä katsomoja. kutsuvat! non ohi laitteisiin, ja joissakin tapahtumissa voi sopia etukäteen avustamisesta tai apuvälineistä. Samalla kannattaa selvittää, millaista tositetta vammasta tarvitaan. Luontokohteista toimivimmat Lähelle luontoa pääsee vaikka pääkaupungissa. Helsingin ensimmäinen esteettömäksi kunnostettu luontopolku Kivinokassa on nimeltään Puumerkki, ja se on pituudeltaan runsaat 300 metriä. Kivítuhkapolun varrel- la havainnollistavat taulut kertovat puista ja hyönteisistä, ja tauluja voi tarkastella myös koskettaen. Polun päässä on lintujentarkkailulava. Espoossa voi opastetulle luonto- ja linturetkelle mennä Villa Elfvikiin, jossa laudoitettu leveä polku kiertelee kaislikkoa. Myös Oulun kupeessa on Metsähallituksen esteettömyystestattu luontokohde. Pieni ylämäki tai muutamat kiemurtelevat männynjuuret eivät menoa haittaa. Oulun Invalidiyhdistys ry:n testiryhmä pääsi etenemään vallan vaivattomasti Rokuan Kirvesjärven kuivassa kangasmaastossa. ”Metsähallituksella on yhteensä yli sata esteetöntä retkikohdetta kautta maan. Esteettömien luontokeskusten lisäksi tarjoamme luontopolkuja, joilla pääsee liikkumaan pyörätuolilla. Inva-merkeillä varustettujen taukopaikkojen käymälät, puuvajat ja katokset on mitoitettu käytettäväksi myös pyörätuolin kanssa”, Pohjanmaan luontopalvelujen tiedottaja Pauli Määttä selvittää. ”Järjestelyjen toimivuuden testaamiseksi tällainen testiryhmä on tärkeä. Hyväkään suunnittelu ei takaa sitä, että osattaisiin ottaa huomioon kaikki asiat, jotka esimerkiksi pyörätuolilla liikkuville ovat arkipäivää.” Pohjanmaan lakeudet sopivat tasaisuutensa vuoksi esteettömään ulkoiluun ja retkeilyyn. Esimerkiksi Seinäjoen Jouppilanvuoren esteetön kuntoreitti sijaitsee vain parin kilometrin etäisyydellä kaupungin keskustasta Pyydä apua festarilla Kotimaan kesätapahtumista ovat esteettömiä ainakin Ruisrock ja Kotkan meripäivät. Ruisrockin katsomoissa on apuvälineiden kanssa liikkuville soveltuvia alueita. Tarjolla on myös yleisavustajia. Tänä kesänä tieto ja palvelut löytyvät Saavutettavuus-infopisteestä, jonka yhteydessä on levähdysalue. 3–4 • 2013 Nettisivuilta löytyy tärkeää tietoa matkustussuunnittelun tueksi, joten kone kannattaa avata hyvissä ajoin ennen lähtöä. Muutama nettipalvelu on tehty nimenomaan esteettömyystiedon tarjoamiseen. Suomi kaikille -sivustolta on helpointa alkaa etsiä esteettömiä käyntikohteita niin Suomessa kuin ulkomaillakin. Kotimaasta löytyy ravintoloita, klubeja, baareja, harrastusmahdollisuuksia, liikuntapaikkoja, vapaaajan palveluita, julkisia palveluita, kirkkoja, majoituspaikkoja, kulttuurikohteita ja muita nähtävyyksiä. Sivustolla myös eritellään kohteiden esteettömyyden taso. Suomi kaikille -sivuilla testiryhmän muodostavat käyttäjät, jotka voivat lisätä Pääseekö sinne -osioon omia vinkkejään ja kokemuksiaan. Jotta esteettömyystietoa löytyisi, sinunkin matkailukokemustasi kaivataan. Arviota laatiessasi voit valita, keskitytkö nimenomaan liikkumiseen vai johonkin muuhun esteettömyyden osa-alueeseen. Moni suuri matkakohde, kunta ja kaupunki kertoo tietoa esteettömyydestään myös omilla nettisivuillaan. Sivustot ovat erilaisia, mutta melko usein tieto löytyy otsikon ”Hyvä tietää” alta. Siivet kantavat kauas Suomi kaikille -sivuston osiosta Omat sivut voi etsiä vinkkejä ulkomaan matkakohteista, mutta matkatoimistojen omilla nettisivuillakin kerrotaan jo usein kohteiden ja hotellien esteettömyydestä. Lisää voi kysellä asiakaspalvelusta ja netin keskustelupalstoilta. Esimerkiksi näitä kohteita on suositeltu esteettömyyden kannalta: Espanja (esimerkiksi Kanarian saaret, Malaga, Fuengirola ja Mallorcalla Sa Coma) , USA (Las Vegas) , Meksiko (Playa del Carmen), Thaimaa (Hua Hin), Itävalta (Wien). Lasten turistirysistä suositellaan etenkin Disney-huvipuistoja ja Tanskan Legolandia. 7
Kysymystä Teksti: Iris Tenhunen | Kuva: Heini Saraste Esteettömyysnormeja lievennettiin – kuka hyötyi? H allitus lievensi uusien kerrostaheitä kannattavien poliitikkojen mielikuviltämä aseta saman talon eri kerroksien la tähän on tultu. Ministeri Kiuru sanoi vain lojen 2. kerroksen yläpuolisten asukkaita eriarvoiseen asemaan? viikkoa ennen päätöstä, että esteettömyys asuntojen wc- ja pesutilojen es”Tämä kääntää taaksepäin pitkäaikaisen ja teettömyyttä. Kysyimme Kynnys on tärkeätä. Se ei kauan kestänyt.” hitaan kehityksen. Olemme vähitellen pary:n toiminnanjohtaja Kalle Könkkölältä, mirantaneet esteettömyysmääräyksiä. Toteutten järkevä ja laillinen päätös on. taminen on ollut pahasti jäljessä, ja minun 3. Talousammattilaisten mukaan rakenmielestäni Suomi on pullollaan rakentamisnuskulut eivät kaupungeissa juuri määräysten vastaisia taloja. Kukaan ei ole 1. Autopaikat, väestönsuojat, asuintalojen vaikuta asuntojen neliöhintoihin, vaan piitannut. Viime vuosina Helsinki on ryhkeskineliö-, energiatehokkuus- sekä hinta määräytyy alueen arvostuksesta. distäytynyt ja alkanut vaatia mm. sitä, etesteettömyysvaatimukset ovat tuoneet Miten kommentoitte? tä etuovesta täytyy päästä sisään ja parvekasuntojen neliökustannuksiin yhteensä ”Näinhän se on, että varsinaiset kulut määräävät vain pieneltä osalta asunnon hinnan. keelle täytyy päästä.” satojen euron lisän. Kuinka suuri osuus Sijainti, kerros, varustelutaso ja mielikuva siitä johtuu esteettömyydestä? ”Aivan marginaalinen. Virallisten selvitysratkaisevat. Myyjä tietysti ottaa mahdolli- 6. Vammaisen tai vanhan ihmisen on ten mukaan kyseessä on ehkä 10 euroa nesimman korkean hinnan.” usein mahdollista asua ja vierailla vain liöltä. Esteetön wc/suihku on 1,5–2 neliötä hissitaloissa. Vaihtoehdot vähenevät, suurempi kuin pienin mahdollinen. Yleen- 4. Onko vastaavia kokeiluja alkamassa jos edes niiden yläkerrosten asunnot sä se ei edes ole koosta vaan suunnittelusmyös vaadittuihin keskineliömääeivät ole esteettömiä. Onko tämä ta kiinni. Muut asiat maksavat, kuten erilairiin tai autopaikkoihin liittyen? Eikö järkevää asuntopolitiikkaa tilanteessa, set pömpelit katolla. Palautetaan yhteinen esimerkiksi autopaikkavaatimus jossa suuret ikäluokat siirtyvät eläkpuucee pihalle, niin sillä säästyy.” voitaisi jo ympäristösyistäkin poistaa keelle? ”Meillä on edessä vaikea ongelma. Väestö asuinalueilta, joilta on hyvät joukkoliivanhenee – onneksi – ja huonosti liikku 2. Esteettömyysmääräysten poistamikenneyhteydet? ”Minun mielestäni voitaisiin poistaa tai vien määrä tulee kasvamaan nopeasti. Vansella halutaan säästää rakennuskuluja. ainakin muuttaa siten, että autopaikasha asuntokanta on tosi esteellistä. Hyvä jos Pidätkö todennäköisenä, että vaikutus ta maksaa sen ostaja. Jossakin näin jo teh10 % asunnoista on sellaisia, joihin pääsee siirtyy myyntihintoihin? Otetaanko dään. Väestönsuojat ovat myös kalliita.” jotenkin edes sisään.” huomioon myös kustannukset, joita ”Minusta tämä on tyhmää eikä perustu tulevien vuosien pakkomuutot, laitostosiasioihin. Rakennusalan ihmiset ovat lähoito ja esteettömyyskorjaukset tulevat 5. Esteettömyysmääräyksillä pyritään hes kaikki vammaisvastaisinta porukkaa, mahdollistamaan yhteiskunnalaiheuttamaan? mitä tiedän. Olen järkyttynyt tästä ilmapiilekin edullinen kotona asuminen, ”Tässä asiassa ei ole tehty kunnon arvioita, vaan joidenkin rakennusalan lobbareiden ja ristä. Jos kustannusten kanssa on ongelkun toimintakyky heikkenee. Eikö Asiantuntijan lausunto on tärkeä Loppukeväästä päivitimme Tukilinjan nettisivuilla olevat tuen hakuohjeet. Ne ovat nyt lyhemmät ja toivottavasti selkeämmät. Uutta on se, että yleisimmin hae- tuille kohteille on luotu omat hakuohjeensa, jotka löytyvät linkkilistalta helposti tulostettavassa pdf-muodossa. Käykäähän tutustumassa päivitettyihin ohjeisiin! Teimme selkeämmät ohjeet vain helpottamaan tuen hakemista, eli muutakin tukea saa hakea kuin näitä yleisimmin haettuja. Tärkein kriteeri myönteiselle päätökselle on edelleen se, että Asiantuntijan suosituksesta etsitään tietoa siitä, miten hakukohde tukee juuri tätä hakijaa. 8 kohde vastaa Tukilinjan tukitoiminnan painopisteitä. Ajattelin kertoa vielä asiantuntijalausuntojen tärkeydestä osana yksityishenkilön apurahahakemusta. Minulta kysytään usein, miksi ihmeessä jonkun asiantuntijan pitää suositella esimerkiksi tietokoneen tai harrastusvälineen hankintaa, eikö riitä että itse kertoo sitä tarvitsevansa. Vastaus on aina sama: Tukilinjafoorumi tarvitsee päätöksen tueksi asiantuntijalausunnon, josta selviää, miten tuki edistää hakijan toimintakykyä. Suosituksen kirjoittajan tulee siis tuntea hakijan toimintakyky ja tietää 3–4 • 2013 Tuki pointti hänen tukiverkostonsa. Näin varmistetaan kaksi asiaa: että apuväline tulee hyödylliseen käyttöön ja että tarvittava käytön tuki on ongelmatilanteissa saatavilla läheltä. Muistutan vielä, että asiantuntijan rooli on vastuullinen: hän on omalla arviollaan osaltaan vastuussa siitä, että Tukilinjan ja ennen kaikkea tilaajien mahdollistama tuki menee oikeaan käyttökohteeseen! Suositusta ei siis tulisi koskaan kirjoittaa vain siksi, että toinen sitä pyytää. Joskus
Miten ymmärrät muistisairasta? Kynnys ry:n toiminnanjohtaja Kalle Könkkölällä on kokemusta esteellisen rakentamisen seurauksista. Tässä yritetään päästä rakennukseen sisään Valko-Venäjällä. mia, pitää tutkia miten asiat tehdään edullisemmin ja viisaasti. Uudet kaupunkitalot ovat kauhistus.” ”Vammaisia saa syrjiä näköjään vapaasti.” 7. Onko kokeilu laillinen edes ennen vammaisoikeuksia voi olla viisasta työstää ajatusta hieman pidemmälle käytäntöön ennen kuin hakemuksen lähettää. Minulta kysytään usein, kuka voisi toimia hakemuksessa asiantuntijana. Kysymykseen on vaikea vastata lyhyesti. Jokaisen hakijan tilanne on yksilöllinen eivätkä lausunnot ole muodollisuuksia. Usein kuntouttavan toiminnan suosittelijana toimii parhaiten puhe-, toiminta- tai musiikkiterapeutti. Toisinaan oikea asiantuntija on lääkäri tai psykologi. Asuntolaohjaaja ei ole paras suosittelija tietokoneen, kuntouttavan tietokoneohjelman, työvälineen tai soittimen hankintaan. Kyseistä toimintaa ohjaavan ammattilaisen mielipiteellä on enemmän painoa. On tärkeää, että suosittelija tun- koskevan YK-sopimuksen ratifioimista? ”Meidän käsityksemme mukaan ei. Suomi on allekirjoittanut sopimuksen eikä saisi toimia enää sen vastaisesti. Myös yhdenvertaisuuslaki edellyttää, että viranomaiset edistävät ihmisoikeuksia eivätkä polje niitä.” tee hakijan tilanteen, ja että asiakassuhde jatkuu sen jälkeenkin, kun tuki on myönnetty. Tällöin tuen saaja voi ongelmatilanteissa kääntyä ammattilaisen puoleen. Ihan käytännön vinkkinä muistutan vielä, että asiantuntijan tulisi muistaa allekirjoittaa suosituksensa ja kirjata siihen omat yhteystietonsa ja ammattinimikkeensä. Tukilinjan tukitoiminnasta saatetaan olla yhteydessä suosittelijoihin hakemusprosessin kuluessa. Lopuksi kerron vielä, että jään itse kesän aikana äitiyslomalle, mutta Tukilinjan tukitoiminta jatkuu entiseen tapaan. Mukavaa kesää! Sara Liukkonen (ent. Niemi) tukitoiminnan koordinaattori Muistisairaus hankaloittaa vuorovaikutusta. Tarve olla vuorovaikutuksessa ei kuitenkaan katoa, vaikka puhe hiipuisikin. Muistisairaiden ihmisten parissa työskentelevien ja omaisten olisikin osattava ymmärtää myös puhekumppanin olemusta, ilmeitä, katsetta, eleitä, kosketusta, äänenpainoja ja naurua. Papunet-verkkosivuilta löytyy nyt laaja tietopaketti (www.papunet.net/muisti) muistisairauden vaikutuksista vuorovaikutukseen sekä materiaalia, jota voi käyttää apuna, kun puhe katoaa. Toimintamalli pohjautuu puhevammaisten kanssa käytettyihin menetelmiin. Lisää ohjeita muistisairaan kanssa toimimiseen löytyy Duodecimin Terveyskirjastosta hakusanalla Muistisairaan tukeminen – ohjeita läheisille. Siellä neuvotaan esimerkiksi tekemään muistisairaan kanssa viikkosuunnitelma muistin tueksi. Työpaikka esteettömäksi Osatyökykyiset ihmiset voivat osallistua työelämään vain, jos työpaikat ovat heille esteettömiä. Millainen sitten on esteetön työympäristö? Sen voi käydä kurkkaamassa vaikkapa Työterveyslaitoksen nettisivuilta osoitteesta www.ttl.fi hakusanalla ”Esteetön työelämä”. Esteettömällä työpaikalla tilat ovat helposti muunneltavat, työvälineet ovat helppokäyttöisiä ja palvelut monin tavoin saavutettavissa. Työn organisoinnissa huomioidaan yksilölliset ominaisuudet eikä erityisjärjestelyistä nosteta numeroa. Jokainen saa apua tarvittaessa ja järjestelyihin on olemassa tietoa, osaamista ja taloudellisia resursseja. Työterveyshuoltokin tukee toiminnan mukauttamisessa. Sivuilta löytyy myös muistilista kaiken tämän organisointiin. Siitä vain plaraamaan ja sitten avoimella asenteella rekrytoimaan! 3–4 • 2013 NETTIVINKKI Esteittä nettiin Oletko tilaamassa, luomassa tai kehittämässä nettisivuja, joita vammaistenkin ihmisten tulisi voida käyttää? Tiivistä tietoa löytyy Papunetistä osoitteesta www.papunet.net/ saavutettavuus/ ohje-verkkosivuston-saavutettavuuden-arviointiin. Nyt avuksi on tullut myös uusi saavutettava.fi ?niminen palvelu, jossa keskitytään uusimpaan tietoon. Hyviä ohjeita löytyy esimerkiksi osiosta Luettavaa, josta voi opiskella miten saavutettava pdf-tiedosto tehdään tai miten vedetään saavutettavien webbisivujen suunnitteluprojekti. Sivuilta löytyy myös uutisia saavutettavuuden etenemisestä Suomessa, esimerkkeinä tuore palkinto Blindsquare-ohjelmalle ja Ruisrockin saavutettavuuden kehittyminen. Sivuston tuottajataho ei ole helposti löydettävissä, mutta info-osiosta löytyy muutama yksityishenkilön nimi. He osoittautuvat alan asiantuntijoiksi, jotka ovat perustaneet sivuston omalle viiteryhmälleen. Esteettömyyskeskusteluun voi osallistua myös oikeusministeriön Otakantaa-palvelussa. Siellä keskustellaan parhaillaan valtiovarainministeriön sähköisiin terveyspalveluihin keskittyvästä SADe-ohjelmasta, jossa luodaan yhtenäinen toimintamalli esteettömään asiointiin. Malli julkaistaan 12.6. SADe-ohjelman nettisivuilla (www.thl.fi). Vaikuttamaan pääsee myös Suomi Kaikille -palvelun Pääseekö Sinne? -osiossa (www. paaseekosinne.fi). Siellä voi nimittäin vapaasti toimia erilaisten käyntikohteiden esteettömyysarvioijana oman toimintarajoitteensa kannalta. Vain kirjautuminen tarvitaan. 9
Valokuva Maailma on täynnä erilaisia ihmisiä, liikettä, ääniä, värejä ja tuoksuja. Ne saavat useimmat hyvällä mielelle ja aktiiviseksi. Jotkut vammat kuitenkin aiheuttavat aistiyliherkkyyttä, joka voi väsyttää voimakkaasti. Sanni Tarsa ei pärjäisi ilman keskittymistä helpottavaa valokuvaamista ja avustajakoiraansa. P ohjois-Suomesta Ouluun kotiutunut, 28-vuotias Sanni Tarsa kertoo nauttivansa nykyään elämästä taas täysin siemauksin, vaikka hänen toimintakykyään rajoittavat onnettomuudesta aiheutuneet selkäydinvamma, aivorunkovamma ja kipuoireyhtymä CRPS2. Sanni kertoo joutuneensa lopettamaan merkonomiopiskelut aivan loppusuoralla vammoista aiheutuvien keskittymisvaikeuksien ja väsymisen vuoksi. Elämäniloa pursuava nuori nainen kertoo, että Tukilinjan myöntämä järjestelmäkamera objektiiveineen on muuttanut hänen elämänlaatuaan huomattavasti paremmaksi. Nyt hän pystyy keskittymään kuvaamiseen metelin ja muiden aistiärsykkeiden sijasta. ”Ennen saatoin nukahtaa kesken juhlien tai nukuin viimeistään niiden jälkeen jopa neljä tuntia. Nyt kun voin kuvata kamerallani miltei koko tapahtuman ajan, väsyminen on vähentynyt huomattavasti. Tarvitsen vain parin tunnin mittaisen levon kotiin päästyäni”, hän iloitsee. Oman keskittymisen säätely on tärkeää, kun elämää ja aistimista vaikeuttaa aivorunkovamma. 10 3–4 • 2013
aaminen auttaa keskittymään Väsymys saa nukahtelemaan Sanni käyttää ulkona liikkuessaan kulkuvälineenä sähköpyörätuolia, mutta asunnossaan hän pystyy liikkumaan ilman apuvälinettä. ”Väsyn todella helposti, enkä kykene tekemään kaikkia asioita ilman tukea, joten eri toiminnoissa minua auttaa rakas avustajakoirani Felix 4,5 v. Minulla käy myös avustajia auttamassa arjen toiminnoissa useasti päivän aikana”, Sanni kertoo. ”Kesällä alan treenaamaan ulkona käymistä manuaalipyörätuolilla, johon sain jokin aika sitten kelauksen keventäjät. ” Sannin toimintakykyä rajoittavat sairauksien lisäksi aistien yliherkkyydet ja muistiongelmat, jotka heikentävät keskittymiskykyä. ”Liikenteestä syntyvä meteli väsyttää minua todella voimakkaasti, mutta en voi sille kerta kaikkiaan mitään. Tämän asian ymmärtäminen saattaa olla ulkopuoliselle henkilölle vaikeaa, sillä saatan tosiaan nukahtaa ihan milloin vain, kuten kesken puhelun, tekstiviestin kirjoittamisen tai ravintolassa syömisen.” Väsymisen lisäksi Sannin kaupoissa asiointia vaikeuttaa keskittymiskykyhäiriö, sillä liikkeissä on usein runsaasti erilaisia aistiärsykkeitä, kuten meteliä ja valoja. Avustajakoira auttaa myös keskittymään Avuksi arjen toiminnoista selviämiseen on tullut kameran lisäksi koira. Sanni kertoo saaneensa Felixin kolmisen vuotta sitten Invalidiliiton kautta. Se on rodultaan labradorinnoutaja, kuten useimmat avustajakoirat ovat. ”Koirastani on huomattavaa apua niin kotona kuin liikenteessä, sillä se osaa tilata hissin, laittaa ja ottaa pyykit koneesta se- kä ottaa minulta sukat, housut ja hanskat pois tarpeen vaatiessa. Felix on lisäksi oppinut aivan itse herättämään minut, kun nukahdan ruokapöydän tai tietokoneen ääreen”, nuori nainen kuvailee ylpeänä karvaista avustajaansa. Sanni kertoo vointinsa vaihtelevan suuresti päivän mittaan, sillä elämänilo ja energisyys eivät kulje käsi kädessä neurologisten oireiden kanssa. Sanniin saattaa iskeä valtava fyysinen uupumus, vaikka hänellä olisi kuinka hauskaa. ”Koirani läsnäolo on korvaamaton etenkin, kun liikun kodin ulkopuolella, sillä keskityn nykyisin koiraani enkä siihen valtavaan aistiärsykemäärään, mitä neljän seinän ulkopuolella on. Ennen avustajakoiran saamista saatoin nukahtaa kesken ostosreissun, ja lähes poikkeuksetta päädyin ulkoilemisen seurauksena todella pahoinvoivaksi.” Apuvälineet ovat kiven alla Sanni kertoo harrastavansa kuvaamisen lisäksi nykyään kirjojen lukemista. Siinä hän kaipaisi kovasti tuekseen lukutelinettä, jota voisi kallistaa sopivaan kulmaan. ”Vammaispalvelu ei ole sitä toistaiseksi vielä suostunut minulle kustantamaan, sillä se on heidän mielestään liian kallis hankinta näin laman keskellä”, Sanni ihmettelee. ”Kun luen kirjaa, se antaa minulle ihanan oman hetken, vaikka en seuraavaa kirjaa aloittaessani enää muistaisikaan edellistä tarinaa”, Sanni naurahtaa. Topakka nuori nainen sanoo haaveilevansa myös omasta blogista, mutta kaipaa siihen luonnollisesti avustajan apua. Sannin henkilökohtainen avustaja on vaihtunut vasta muutama viikko sitten, ja nyt olisi lähitulevaisuudessa tarkoitus perehtyä hä- nen kanssaan bloggaamismahdollisuuksiin. Kameraan tarvitaan jalusta ”Tavoitteenani on pysyä mahdollisimman hyvässä kunnossa, toimia aktiivisesti ja etsiä kenties itselleni sopiva, reipas vertaistukiryhmä. Minusta olisi kiva myös harrastaa jotakin, mihin ei ole pakko sitoutua, sillä vointini vaihtelee. Kuvaamista aion jatkaa ehdottomasti, ja opettelen sitä koko ajan lisää muun muassa netin kautta”, Sanni kertoo. Pilke silmäkulmassa hän sanoo saaneensa kerran rahat takaisin eräältä valokuvauskurssilta, sillä hän oli nukahtanut sielläkin. Sanni kertoo olevansa kiitollinen Tukilinjalle järjestelmäkameran myöntämisestä. Nyt hän kaipaisi oireiden pahennuttua kuitenkin apuvälineekseen vielä sähköpyörätuoliin kiinnitettävän kamerajalustan. Sillä kuvaaminen onnistuisi myös tulevaisuudessa. ”Kuvaaminen ja avustajakoirani ovat minulle kaikki kaikessa. En vain nyt tällä hetkellä tiedä, mistä voisin saada taloudellista tukea kamerajalustaan, sillä osa viranomaisista sanoo sen kuuluvan itse hankittaviin toimintavälineisiin ja osa taas kunnan tarjoamiin apuvälineisiin. Joka tapauksessa sillä on sen verran hintaa, etten kykene hankkimaan sitä pienillä tuloillani”, hän sanoo harmissaan. Tukilinjalta voi onneksi tukea hakea myös uudelleen, kunhan muutama vuosi on kulunut edellisestä tuen saamisesta. Asiakaspalvelussa asenneongelmia Vaikka arki apuvälineiden avulla sujuu, Sanni kertoo ihmettelevänsä, miten huomattavia asenneongelmia yhä esiintyy esimer- 3–4 • 2013 Tukikohde Teksti: Minna Korva-Perämäki Kuvat: Petteri Löppönen kiksi pyörätuolin ja avustajakoiran käyttöä kohtaan. ”Minut on suorastaan nakattu ulos kahdesta R-kioskista sen vuoksi, että olen mennyt sinne avustajakoirani kanssa. Minulle sanottiin toisessa paikassa, etten voi mennä sinne koiran kanssa, koska sen läsnä olo saastuttaa kaikki kioskin elintarvikkeet käyttökelvottomiksi.” Sanni sanoo kertoneensa kyllä selkeästi liikkeeseen mennessä, että kyse on avustajakoirasta, ja miten laki suhtautuu sen mukana oloon. Sanni kertoo kokeneensa samantapaista asenneongelmaa myös elokuvissa käydessään. Hän ei ole aina saanut ottaa avustajaa mukaan ilmaiseksi, koska hänen täytyy niskavaurioiden vuoksi siirtyä avustajan avulla katsomon etuosaan sijoitetulta pyörätuolipaikalta elokuvateatterin istuimeen puoliväliin katsomoa. ”Minulle on useaan otteeseen sanottu, että vammaiseksi katsotaan vain silloin, kun joutuu istumaan koko näytöksen ajan pyörätuolissa.” Tällaiset asennevammat eivät kuitenkaan Sannin menoa hidasta. ”Aion jatkaa elämääni kuten tähänkin saakka. Tulevaisuuteni näyttää hyvältä, ja rakas Felixkoirani tekee siitä päivä päivältä upeamman”, hän lisää onnellisena. 11
Tulilinjalla Kolumni ~ Tuula Henttu Alatkos minulle kummiksi? ” Nauramaan ja ilonpitoon olen oikein pätevä. Kaikenlaisille hassutuksille voimme nauraa yhdessä.” Maukasta tuli veljenpoikansa kaverikummi. Tuula Henttu on erityisliikunnan ohjaaja ja suunnittelija Jyväskylästä. Hänen vaikeavammainen Markus-poikansa asuu palvelukodissa. 12 K un alkuvuodesta tapani mukaan piipahdin palvelutalolle hakemaan poikaani äitipäivälle, kaksi ohjaajaa löyhytteli kirjekuorta liikuttuneen näköisenä. ”Katsos nyt, mitä ihanaa täällä on!” Kyselivät olinko tietoinen asiasta. Paikalle pyyhälsi Maukka, joka nyppäsi kirjeen naama leveässä virneessä ja tökötti etusormellaan pienen vauvan kuvaa. En ollut saanut ennakkoon vihiä, että kahden kuukauden ikään ehtinyt pyytäisi Maukka-setäänsä kaverikummiksi. Minä liikutuin ohjaajien keralla. Väsäsimme porukalla ”Tottahan toki” -kuvakirjeen vastaukseksi. Innoissani kerroin työkaverilleni yllättävästä, yksittäisestä tasa-arvotilanteesta, jossa vaikeasti kehitysvammainen sai kutsun kummin roolin. Hänen äkkireaktionsa oli tokaisu: ”Wauuu. Mitähän poika muuten asiasta ymmärtää? Miten mahtaa hoitaa kummin velvollisuuksia?” Iltapuhteikseni googlailin sivustoilla asiaa kummivelvollisuuksista ja kannanottoja haulla ”kehitysvammainen kummina”. Ajauduin palstoille, joissa keskustelu velloi vammaisten ymmärryksen ja käyttäytymisen suurvähättelystä niiden puolusteluihin ja lopulta joidenkin keskustelijoiden keskinäisiin sättimisiin. Tunteikkaana, vastikään yksinkertaiseksi mummiksi tulleena olen hyvin onnellinen, että Maukka ja hänen sisaruksensa sekä heidän puoliskonsa suhtautuvat erilaisuuteen luontevasti ja lähimpiinsä rakkaudella. Nimenantotilaisuudessa kaikki kummeiksi valitut lausuivat sanasensa lapselle. Maukaltakin luettiin kirje Niilo Alvarille. Tulkkikirjoittajana toimi äiti. Tuula Henttu 3–4 • 2013 ”Hei Niilo Mukavaa, kun pyysit. Mielelläni rupesin kaverikummiksesi. Minulle kerrottiin, että se on kunniatehtävä ja siihen liittyy velvollisuuksia. Sinun isä ja äiti luottaa minuun kasvatusapuna. On kuulemma suureksi eduksi, että olen tavallisuudesta poikkeava nuorimies. On hyvä asia, että kummi opettaa omalla esimerkillään elämän tärkeitä asioita. Voin sanoa sinulle, että olen hyvin luotettava. Osaan kuunnella salaisuuksiakin, enkä kerro niitä eteenpäin. Usein tarvitaan elämässä toisen ihmisen apua. Minä osaan ottaa sitä vastaan päivittäin. Sekin on tärkeä taito. Hyvä, että voin ihmetellä sinua vauvana ja kuinka kasvat. En ole ennen tavannut noin pieniä ihmisiä. Kun kynät pysyy kädessäsi, voi näyttää sinulle, kuinka viivoja piirretään vauhdikkaasti edestakaisin ja ympyrää. Kun sinä opit tekemään kuvioita, opeta sinä sitten minua. Nauramaan ja ilonpitoon olen oikein pätevä. Kaikenlaisille hassutuksille voimme nauraa yhdessä. Ilosilmäiset ihmiset ovat hyviä. Ja halaaminen on mukavaa. Sanojakin voit opettaa minulle. Aika moni on yrittänyt, muttei vielä onnistunut. Harjoittelen uutteraan, että osaan olla sinun kaverikummina ja setänä. Vaikken puhu enkä kirjoita, niin voidaanhan vaikka viestittää koneilla ja kuvilla. Tarpeen tullen tutut voivat olla tulkkeja ja tukena. Minulta saatu lahja, se soittorasia, on hyvin testattu. Ei irronnut katto, ei pohja, ei siinä liikkuvat eläimet, ei katkennut pienat eikä muutenkaan hajonnut käsittelystäni. Nätisti soi ”Piippolan vaarin ” sävelmä. Uskon, että tulemme hyvin juttuun. Tänä nimenantopäivänä kaverimatkamme on alkanut hienosti. Maukka-kummisi” Maukan allekirjoitus Kaverikummi Lasta kastettaessa on kummeiksi merkittävä kaksi kirkkoon kuuluvaa henkilöä. Niitä perheen läheisiä, jotka eivät voi hoitaa kummin uskonnollisia velvoitteita, voi pyytää epävirallisiksi kaverikummeiksi.
Pyörätuolilla voi tanssia tähtiin TV 2:n Pakko tanssia -kilpailuohjelmassa täydet pisteet saanut pyörätuolitanssipari Tuuli Harju ja Timo Pyykkönen jakavat sekä kisat että arjen. K Teksti ja kuva: Riitta Skytt olme kultaista tähteä leimahtaa yhtä aikaa! Pakko Tanssia -kilpailun tuomarit ovat yksi- mielisiä. ”Kylmät väreet, huikea esitys, kiitos kun tulitte”, sanoo balettikoreografi Sami Saikkonen. ”Tää oli hirveen sensuelli, tää ikäänkuin luisti siellä lavalla”, hehkuttaa katutanssija Dennis ”Ätä” Nylund. ”Te olette tuomarilistalla, tää oli mahtavaa”, jatkaa kilpatanssija Saana Akiola. Pyörätuolitanssija Tuuli Harju ja pystytanssija Timo Pyykkönen hymyilevät helpottuneina ja tuulettavat hillitysti. Pakko Tanssia on TV2:lla brittiläiseen Got to Dance -formaattiin perustuva tanssiohjelma, ja yksi Yleisradion historian suu- Pyörätuolitanssi »»Pyörätuolitanssi on tanssia, johon osallistuu pyörätuolin käyttäjä. Vammatonta tanssijaa kutsutaan pystytanssijaksi. Kahden pyörätuolitanssijan tanssia kutsutaan duotyyliksi. Ryhmä- ja showtanssi mahdollistavat harrastuksen myös ilman tanssiparia. »»Lajia on harrastettu Suomessa 1980-luvulta alkaen. Tanssikilpailujen ohjelmistoon se tuli 1990-luvulla. »»Ympäri Suomea on tanssiryhmiä ja -seuroja, joihin mielellään otetaan lisää jäseniä. Lisätietoa saat Suomen Pyörätuolitanssiliitosta, Suomen Vammaisurheilu ja -liikunta VAU ry:stä tai Suomen tanssiurheiluliitosta. rimmista viihdesatsauksista. Tuuli kertoo tunnelmista ennen esitystä: ”Timoa jännitti hirveästi, enemmän kuin minua. Mitä enemmän häntä jännitti, sen rauhallisemmaksi minä muutuin. Se oli kauhun tasapaino.” Katsoja ei jännitystä huomannut, Timon ja Tuulin rumba sujui kuten tuomari Nylund sanoi: ”Teillä oli hieno, rauhallinen tatsi tähän hommaan.” Kun tuomarilistalta karsittiin kilpailijat semifinaaleihin, eivät Timo ja Tuuli enää päässeet 24 parhaan joukkoon. Heidän mielestään tärkein kuitenkin saatiin eli myönteinen julkisuus pyörätuolitanssille. Tanssipari löytyi leiriltä Helsinkiläinen 28-vuotias Tuuli Harju ja 46-vuotias Timo Pyykkönen Kouvolasta ovat tanssineet yhdessä kesästä 2012. He tutustuivat pyörätuolitanssileirillä, jossa Timo oli kouluttamassa ja huomasivat heti, että heidän oli hyvä tanssia yhdessä. Sanna Akiola kuvaili heidän tanssiaan ”enkelinpehmeäksi”, ja Facebookissa ohjelman sivuilla annettiin säätiedotus: ”9. maaliskuuta. Lauantai-illan sää kautta Suomen: Ilmassa on enkelinpehmeää rakkautta ja kesän lämmintä hehkua. Kirkkaalla tähtitaivaalla luvassa vielä jäätävän kylmiä väreitä.” ”Kyllä, me ollaan pari”, Tuuli sanoo. Kilpatanssijaksi vammautumisen jälkeen Timo on tanssinut koko ikänsä: ”Aloitin kilpatanssilla, 31. vuosi on nyt menossa.” Timo on myös ollut monissa alan luottamustehtävissä. Kun häntä pyydettiin pyörätuolitanssituomariksi, hän tuumasi: ”Ilman muuta voin hoitaa. Kävin koulutuksen, menin leirille ja se oli niin kivaa, että tässä sitä nyt ollaan.” Vuoden 2012 pyörätuolitanssin Suomen-mestaruuden luo- Timo Pyykkönen ja Tuuli Harju suunnittelevat yhdessä tanssiesitystensä koreografiat. He osaavat yhdistää molempien vahvuudet ja pyörätuolin suomat mahdollisuudet. kassaan voittanut Tuuli ei tanssinut ennen vammautumistaan. ”Nautin tanssimisesta. Kilpatanssissa annetaan tietty tanssityyli ja sitten kerrotaan tanssin luonne, tavoitellaanko kepeyt tä, ilmavuutta vai iloa. Tanssin kautta virittäydytään tarvittavaan tunnetilaan, ja kun se osuu ilmaisun kautta yksiin, se tuntuu todella hyvältä.” Timo valmentaa Tuulia Kouluttamisen ja tuomaroinnin lisäksi Timo valmentaa. Koska hänet lasketaan jo puoliammattilaiseksi, hän ei voi itse osallistua amatöörikisoihin kilpailijana. Kevään aikana Timo siis valmensi Tuulia ja kouvolalaista pystytanssija Marko Ukkolaa pyörätuolitanssin kansainväliseen 25-vuotisjuhlakilpailuun Hollantiin. 3–4 • 2013 Timo kävi edellisissä kilpailuissa opintomatkalla: ”Joka vuosi aloittelijoiden taso nousee. Odotuksena oli kuitenkin sijoitus kolmen parhaan kärjessä.” Maaliskuun viimeisenä viikonloppuna ja Marko tanssivat Hollannin Cuijkissa hitaan valssin, quickstepin ja samban. Timon ennustukset toteutuivat, ja kolmen kärkeen mentiin ko measti: Tuuli ja Marko voittivat debytanttisarjassa kultaa. Tuuli ja Timo menivät Pakko Tanssia -kilpailuun saadakseen pyörätuolitanssille näkyvyyttä ja lajille lisää harrastajia. Timo innostaa kokeilemaan rohkeasti lajia: ”Tanssi ylläpitää hyvinvointia. Tässä saa liikuntaa ja tapaa ihmisiä, kuten minä tapasin Tuulin.” 13
Miksei ihmisen erilaisuutta voisi nähdä ainutlaatuisena Luojan luomana luonnon ihmeenä? Tukilinja tuki Ritoniityn palvelukodin valokuvanäyttelyä kulttuuriapurahalla. Tuloksena oli vaikuttava kokoelma kuvia, joissa luonto heijastuu ihmisessä ja ihminen luonnossa. Luonnon ja ihmisen O monimuotoisuus len niin ylpeä meidän porukasta, kun saimme jotain tällaista aikaiseksi! Ei ole helppoa saada erilaisuutta julkisuuteen, saati ihmisiä siitä kiinnostumaan. Hyvän idean ja ammattimaisen kuvaajan kanssa kaikki on kuitenkin mahdollista. Kuljin lapsuus- ja nuoruusvuosinani paljon isäni kanssa luonnossa. Hänellä oli taito havaita luonnon pieniä, ihmeellisiä yksityiskohtia, kuten erikoisia kiviä, kääpiä, vänkkyräpuita ja -oksia. Luonto näkyy ihmisissä Nyt, toimiessani vaikeasti vammaisten päivätoiminnan ohjaajana, olen usein mielessäni peilannut luonnon monimuotoisuutta ihmisiin. Luonnon erikoisuuksia usein ihastellaan ja niistä tehdään jopa nähtävyyksiä. Miksei ihmisen erilaisuutta voisi myös nähdä ainutlaatuisena Luojan luomana ihmeenä? Kun palvelukodiltamme ky- 14 Tukikohde Teksti: Anu Jurvanen Kuvat: Hannu Ahonen syttiin halukkuutta osallistua kehitysvammaisten viikon suunnitteluun, alkoi mielessäni kyteä ajatus osallistumisesta ohjelmaan uudella tavalla, yhdessä asukkaiden kanssa. Luontovalokuvaaja kiinnostui Tunsin valokuvaaja Hannu Ahosen, joka on vaikuttanut minuun pysäyttävillä luontokuvillaan. Hannu on pitänyt valokuvanäyttelyitä, kuvittanut kirjoja ja opettanut valokuvausta. Hannun luonnontuntemus ja kunnioitus kaikkea elollista kohtaan on herkkää ja ihailtavaa. Otin siis häneen yhteyttä ja kerroin ajatuksestani. Hannu kiinnostui projektista, ja niin lähdimme yhdessä työstä- mään ideaa eteenpäin. Siirsimme projektin valmistumista suosiolla seuraavan vuoden kehitysvammaisten viikolle, sillä tarvitsimme aikaa ja vuoden kiertoa kuviin. Siitä se lähti. Aloimme suunnitella ja toteuttaa Erilaisuus luomakunnan rikkautena -näyttelyn kokonaisuutta muutama kuvaa kerrallaan. Opin, miten monta asiaa on otettava huomioon – miten pienistä tekijöistä saadaan rakennettua upea kokonaisuus. Säällä on suuri merkitys. Milloin odotimme auringonpaistetta, puolipilvisyyttä, lumisadetta tai usvaaamua. Osa suunnittelemistamme kuvista ei lopulta onnistunut. Ne olivat joko teknisesti vääränlaisia, sää teki tepposet tai kuvauskohde väsähti ennen aikojaan. Jokaiseen kuvaan liittyy myös oma pieni tarina. Milloin taas kukkapeltoon? Voikukkavarpaat-valokuvaa varten ajelimme kauan etsien kukkapeltoa, jonne aamupäivän aurinko paistaisi niin, että kukat 3–4 • 2013 olisivat auenneet, ja jonne pääsisimme autolla niin lähelle, että pyörätuolilla voisi kulkea perille. Pelto löytyi viimein Puuppolasta ja saimme maanomistajalta luvan hyödyntää sitä. Pyörätuolin työntäminen oli sitten vielä oma ohjelmansa. Kuvaustilanteessa luovuimme kuitenkin pyörätuolista ja laskeuduimme heinien ja kukkien sekaan. Yritimme saada henkilöä kuvatuksi vähän kohollaana, mutta lopulta kellahdimme selällemme peltoon ja naurua riitti. Varpaat nousivat kohti taivasta, ja siitä Hannu nappasi idean kuvalle. Voikukka varpaan välissä kruunasi kaiken! Kaunis ja nauruntäyteinen retki aurinkoiseen, ruohontuoksuiseen voikukkapeltoon on piirtynyt elävänä mieleen. Sitä muistelemme vieläkin. Asukas onkin välillä kysynyt, että milloin taas mentäisiin sinne kukkapeltoon kellimään. Pitkospuille kuvaajan selässä Retki Pyhä-Häkin kansallispuistoon jäi mieleen siitä, että Han-
Kesäisen kukkaniityn tunnelma tiivistyy kuvassa Voikukkavarpaat Autiotalossa käyminen oli jännittävää. nu-kuvaaja sai kantaa kaikki kuvattavat selässään pitkospuiden ja vesiesteen yli. Makkaratulilla yllämme kaarteli uljas maakotka, jota saimme rauhassa seurata. Kuvaushetket mustikkametsään, järvenrantaan ja lumivuorelle ovat myös jättäneet jäljen sydämiimme – ja pysyvän muiston kehystetyn valokuvan myötä. Näyttelyprojekti toi asukkaille vaihtelua ja elämyksiä. Se, että jokainen asukas huomioitiin suunnittelemalla ja ottamalla hänestä yksilöllinen kuva, teki asukkaan olon tärkeäksi. Tietoisuus omasta roolista näyttelyssä nosti itsetuntoa, ja positiivinen palaute jaettiin yhdessä. Näyttely oli esillä Jyväskylän kaupungin kirjastossa, ja sitä kehuttiin sanoilla ”koskettava”, ”ainutlaatuinen”, ”puhutteleva” ja ”vaikuttava”. Kulttuuriluotsit palkitsivat Maaliskuussa näyttelymme oli esillä oman alueemme Palokan kirjastossa. Siellä pidimme avajaiset, joissa kuvattavat sai- vat itse olla päätähtiä. Paikalle oli kutsuttu omaisia, sponsoreita ja kulttuuriluotseja. Sain kunnian olla Kulttuuriluotsit-projektin ensimmäinen Kulttuurisäteitä-kunniakirjan saaja yhteisöprojektin mahdollistamisesta. Näyttely kiertää vielä Laukaan kirjastoon, ja sitä on kysytty myös valtakunnalliseen kiertoon. Lopuksi asukkaat saavat kehystetyt valokuvat itselleen muistoksi. Ilman Tukilinjan kulttuuriapurahaa näyttelymme ei olisi valmistunut tässä mittakaavassa, koska se mahdollisti kuvien teettämisen ja kehystämisen. Myös muutamat lähi yritykset sponsoroivat projektiamme. Suuri ja kaunis kiitos kaikille osallistujatahoille! Oma ajatukseni näyttelystä on se, että jos se jonkun sydämessä jotain pientäkin liikauttaa hyväksyvämpää asennetta kohti ja laajentaa omaa näkemystä, silloin tämä kannatti. Kirjoittaja on Ritoniityn palvelukodin ohjaaja. Kuvaaja voitti Tukilinjan valokuvauskilpailun vuonna 2011. 3–4 • 2013 Kulttuuriluotsit vievät taide-elämyksiin »»Kulttuuriluotsit lähtevät kaveriksi tutustumaan kulttuuriin, museoihin ja taiteeseen, kun yksin lähteminen on jostain syystä vaikeaa. »»Jyväskyläläisestä yhteisöprojektista kehittynyt palvelumuoto ja sosiaalinen verkosto toimii myös Helsingissä, Vantaalla, Järvenpäässä, Hangossa, Oulussa ja Kuopiossa (Lisätietoa: kulttuuriluotsi. ning.com) »»Kulttuuriluotseja voivat kysellä seurakseen yksityisten ihmisten ohella päiväkeskukset, laitokset, järjestöt ja muut esimerkiksi iän, heikon kielitaidon, vamman tai sairauden vuoksi tukea tarvitsevat henkilöt ja ryhmät. »»Kulttuuriluotsit ovat koulutettuja vapaaehtoistyöntekijöitä, usein erityisryhmien tai järjestöjen edustajia tai kulttuuri- ja sosiaalialan ammattilaisia. 15
Blogilinjalla John Nordqvist Musiikkimies pyörillä ” Arkielämäni pyörii tällä hetkellä pitkälti opintojen ympärillä. Vammauduttuani en voinut enää tehdä aiempaa seisomatyötäni, joten eteen tuli alanvaihto.” John Nordqvist on 33-vuotias turkulainen sosionomian opiskelija, joka on viimeiset kaksi vuotta totutellut pyörätuolin käyttäjäksi. Facebook-sivullaan Ilkeä Inva mainetta niittänyt John bloggaa Tukilinjan nettisivuilla kesä– heinäkuussa. 16 M oikka! Olen John Nordqvist, Tukilinjan vierasbloggari kesä- ja heinäkuussa. Olen käyttänyt pyörätuolia hiukan alle kaksi vuotta vammauduttuani 31-vuotiaana tippumisonnettomuudessa. Sain täydellisen selkäydinvamman T4-tasolla, mikä siis tarkoittaa, että rinnan alapuolella ei ole tuntoa tai tahdonalaista lihastoimintaa. Harmittaako minua? No, en voisi väittää, että harmittaisi. Välillä tietysti ympäröivän yhteiskunnan asenteet ottavat päähän, mutta ne tuntemukset saan aika hyvin purettua Ilkeä Inva ?nimisen Facebook-sivuni kautta. Jonkun verran aion kyllä Tukilinjan blogissakin käsitellä näitä yhteiskunnan asenteellisia ja rakenteellisia epäkohtia, koska niistä ei voi koskaan puhua liikaa. Tällä hetkellä olen kovin sydämistynyt hallituksen päätöksestä höllentää uusien rakennuksien esteettömyysmääräyksiä kolmannesta kerroksesta ylöspäin. En lepää, ennen kuin tämä vääryys on korjattu! Arkielämäni pyörii tällä hetkellä pitkälti opintojen ympärillä. Vammauduttuani en voinut enää tehdä aiempaa seisomatyötäni, joten eteen tuli alanvaihto. Viime syyskuussa aloitinkin ammatillisena kuntoutuksena opiskelemaan sosionomiksi Yrkeshögskolan Noviassa Turussa. Kovin olen viihtynyt, ja ala on juuri sitä, mitä varten palan! Tavallaan voi siis sanoa, että oli onni onnettomuudessa vammautua, koska sen ansiosta minulle avautui mahdollisuus opiskella alaa, jolle olen jo pidemmän aikaa halunnut vaihtaa. Varsinaiset teoriaopinnot ovat tätä kirjoittaes sani ensimmäisen lukuvuoden osalta ohi, enää on jäljellä puolentoista kuukauden harjoittelujakso päiväkodissa. Valmistumiseni jälkeen haluaisin työskennellä joko lastensuojelussa erityislasten ja heidän perheidensä kanssa tai vaikeavammaisten kuntoutuksessa. Mieli voi toki muuttua matkalla, joten mitään en varmaksi sano! Syksyllä minut valittiin ammattikorkeakoulumme opiskelijakunnan hallitukseen, ja tämän vuoden toimin siellä sosiaalipoliittisena vastaavana sekä varapuheenjohtajana. Pesti on välillä melko työläs, mutta päivääkään en vaihtaisi pois. Tulevalle sosionomille posti sopii kuin nakutettu: jäse- 3–4 • 2013 nistön edunvalvonta ja kansallisen tason opintososiaalipolitiikan seuraaminen (ja jonkun verran siihen vaikuttaminen opiskelijakuntien keskusjärjestön SAMOKin kautta) tukevat ammatillista kasvuani hyvin, puhumattakaan siitä, että saan tehdä työtä, jonka koen sekä antoisaksi että hyvin tärkeäksi! Entä sitten vapaa-aika? No mainittu luottamustoimi ja siihen liittyvät tehtävät vievät suuren osan vapaa-ajastanikin. Tämänkin tekstin viimeistelen juuri ennen kuin lähden ajamaan Helsinkiin kahden päivän seminaariin ja ylimääräiseen liittokokoukseen. Mutta en toki ole täysi työnarkomaani, minulla on ihan tavallisiakin harrastuksia. Valokuvaus on lähellä sydäntäni, mutta juuri nyt minulla ei ole kameraa. Onnettomuuteni yhteydessä vanha kamera otti ja hajosi likimain atomeiksi, enkä ole saanut vielä uutta hankittua. Leffat ovat toinen juttu, josta tykkään, ja niitä tulee välillä katsottua vähän liikaakin. Suosikkiohjaajani ovat Tim Burton ja Woody Allen. Burtonin monesti hieman surrealistinen tyyli on hauska, ja Allenin leffoissa neuroottiset dialogit, varsinkin Woodyn itse esittäminä, on se juttu. Kunniamaininta on annettava Quentin Tarantinolle, hänen omalaatuinen ja hieman häiriintynyt tyylinsä kolahtaa myös! Musiikkia on tullut harrastettua teini-iästä saakka, joten koskettimista, kitarasta ja bassosta lähtee ääntä käsittelyssäni. Varsinainen soittimeni oli rummut, mutta niitä on hieman hankala soittaa nykyään, kun ei ole jalkoja käytettävissä basaria (bassorumpu) ja haikkaa (hi-hat) varten, enkä muutenkaan pysty nojaamaan eteenpäin tukeutumatta johonkin. No, onneksi on olemassa samplereita ja rumpukoneita, joilla saa suhteellisen helposti aidon kuuloisia rumpuraitoja tehtyä tarvit taessa! Autoa ei voi minun kohdalla varsinaisesti harrastukseksi sanoa, mutta sitäkin on tullut tässä viime aikoina ruuvailtua, kun katsastusmies meinasi, että kotterollani ei saisi seuraavana vuonna ajaa, jos ei siihen vaihdettaisi uusia jarrulevyjä. Tulipa siinä sitten todettua, että sekä renkaiden että jarrulevyjen vaihto autosta onnistuu aivan mainiosti myös pyörätuolista käsin, kunhan vain on sopivat työkalut. Salaisuus renkaiden vaihdossa piilee siinä, että ei nosta autoa korkeammalle kuin että rengas juuri ja juuri irtoaa maasta, niin uuden renkaan saa helposti nostettua paikalleen. Mutterit vedetään paineilmatyökalulla. Siihenkään ei tarvitse käyttää voimia juuri ollenkaan, ja oikein mainiosti onnistuu tuolista käsin! Tämä oli lyhyehkö esittely itsestäni. 33-vuo tias, korkea para, joka haluaa korjata maailman, yksi vääryys kerralla, ja pitää parannustyön lomassa hauskaa. Blogissa aion jakaa kanssanne arjen ja juhlan iloja, ärsytyksiä ja käytännön vinkkejä. Toivottavasti pystyn antamaan lukijoille joitakin hyviä vinkkejä, ja lukijat niin ikään minulle! Aurinkoista alkukesää, ja toivottavasti se kohta sieltä alkaa jo tulemaankin!
Kuva: Jussi Helimä ki Musiikkiesityksiä Oulussa i äkiv Kuva: Satu-Mia Sev i äkiv Kuva: Anttoni Sev Oheiset kuvat ovat Tukilinjan edellisen valokuvauskilpailun satoa vuodelta 2011. Osallistu ja voita tabletti! Oululainen Sopusointu-yhtye esittää musiikkia hengellisestä musiikista iskelmiin. Yhtyeessä esiintyy kuusi kehitysvammaista musiikin harrastajaa, joita vetäjät säestävät. Toiminta on vapaaehtoista harrastustoimintaa. Yhtye esiintyy usein seurakuntien ja järjestöjen tilaisuuksissa, eläkeläisten ja erityisryhmien kerhoissa sekä syntymäpäiväjuhlissa. Tuotteet: Sopusointua voi tilata keikoille Oulun lähialueille tai kauemmaksikin. Osoite: Harjoitukset Hintan vanhalla seurakuntatalolla. Näin tilaat: Ota yhteyttä yhtyeen vetäjiin Irene Rantalaan (p. 040 740 2028, irene.rantala@dnainternet.net) tai Rauno Huotariin (p. 044 520 8263). Valokuvauskilpailu: Tuki meni perille Tukilinja-lehti järjestää valokuvauskilpailun, jonka teemana on Tuki meni perille. Toivomme kilpailuun kuvia, jotka kertovat onnistuneesta Tukilinjan tukiprosessista. Jos sinulle tai tutullesi on vuosina 1996–2013 myönnetty apuraha tai apuväline Tukilinjalta, ota kamera käteen ja mieti, miten tuen onnistuneen lopputuloksen kuvaisit! Kilpailu on kaikille avoin. Siihen voivat osallistua tukea saaneet henkilöt, heidän läheisensä, tuettujen hankkeiden osallistujat tai muusta syystä tuen perillemenoa ja vaikutusta kuvanneet henkilöt. Kilpailuun voi osallistua 1–5 itse ottamallaan kuvalla, joita ei ole aikaisemmin julkaistu. Kuvat lähetetään Tukilinjaan joko sähköisesti alkuperäisellä kuvalaadulla (jpg-, tiff- tai pdf-muodossa) tai paperikopioina. Tukilinjalla on julkaisuoikeus kilpailukuviin. Toivomme että kuvat nimetään ja niihin liitetään kuvatekstiä tai tarina, jossa kerrotaan kenelle myönnetystä tuesta on kysymys. Mukaan tarvitaan myös kuvaajan nimi sekä mahdollinen nimimerkki sekä kuvaajan tai hänen edustajansa osoite, puhelinnumero ja sähköpostiosoite. Palkinnoiksi on luvassa tablettitietokoneita, joista valokuvia on mukava katsella! Tabletin käyttöjärjestelmän voi valita vähintään kahdesta vaihtoehdosta (IOS, Android). Kilpailuaika: 1.2–30.8.2013 Palkinnot: 1. Tablettitietokone (mobiilidata-ominaisuudella) 2. Tablettitietokone (wifi-ominaisuudella) 3. Tablettitietokone (wifi-ominaisuudella) Valokuvat lähetetään osoitteella: Tukilinja-lehti / Tuki meni perille -kilpailu Pasilanraitio 5, 00240 Helsinki tai toimitus@tukilinja.fi Tiedustelut p. 09 4155 1504 tai 4155 1508 3–4 • 2013 Musiikkia, teatteria, dj-keikkoja Lyhty ry:n kulttuuripaja Valon ammattitaitoiset ohjaajat ja kehitysvammaiset taiteilijat tuottavat monipuolista ohjelmaa tilaisuuteen kuin tilaisuuteen. Helsingin lyhytaikaiskoti ja työpaja Lyhty ry on vuonna 1993 perustettu yleishyödyllinen yhdistys, joka tarjoaa työtoimintaa taide- ja tekstiili-, ulkotyö-, kulttuuri- ja erillistyöpajoissa. Tuotteet: Musiikkiesityksiä, dj- ja posetiivariesityksiä, teatteria, tanssia. Yhtyeitä esim. punkyhtye Pertti Kurikan nimipäivät, jazzyhtye Salonen & Välitalo, suomalaista kansanmusiikkia ja laulelmia Dimitri Baltzar Duo, elektro-iskelmäyhtye M&M. Osoite: Lyhty ry, Valo-paja. Tähkätie 4 A, 00390 Hki. Nettisivut: www.lyhty.fi/Valo, www.radiovalo.fi/valo Näin tilaat: Ota yhteys valo@lyhty.net tai puh.050 4136216. Mietitään yhdessä sopiva kokonaisuus sinun tilaisuuteesi. 17
Toisenlaiset frendit ovat Kehitysvammaisten ihmisten elämä on tullut suomalaisille tv-katsojille tutuksi Sannan, Timon, Sonjan, Mikon, Katan ja Johanneksen arkea ja tempauk sia seuraamalla. Kävimme katsomassa, millaista tv-tähtien arki on kulissien takana. T Teksti: Eeva Mehto Kuvat: Eeva Mehto ja Ilkka Arrala/YLE V1:ssä pyörivä reality-sarja kehitysvammaisten ystävysten elämästä eli Toisenlaiset frendit on niin suosittu, että sarjasta nähtiin keväällä kolmas tuotantokausi. Siinä frendit nähtiin jo antamassa nimmareita ihailijoilleen. Onko julkisuus muuttanut televisiosta tuttujen esiintyjien arkea? Frendit asuvat kaksikerroksisessa ryhmäkodissa Helsingin Marjaniemessä. Talos- Mikko on ruokailun isäntävuorossa 18 sa asuu yhteensä 16 kehitysvammaista, joista sarjassa esiintyy kuusi. Henkilökuntaa on talossa kymmenen. Sarjan teko virkistää arkea eikä henkilökunnalla ole mitään sitä vastaan. Kaikki heistä eivät silti halua esiintyä televisiossa. Asunnot ovat valoisia, ja ne on kalustettu asukkaiden mieltymysten mukaan. Alakerran yksiöissä on suuret keittiöt, joissa on ruokapöydän lisäksi sohva ja sohvapöytä. Ensimmäisessä kerroksessa asuvat Frendeistä Kata, Sanna, Sonja ja Timo. Toisessa kerroksessa asuvat Johannes ja Mikko. Lähes kaikki frendit haluavat asua yksin, ja tekevätkin niin, vain Kata asuu kaksiossa Marin kanssa. Frendit esiintyvät palkatta Selvitimme, vastaako tv-ohjelman antama kuva todellisuutta. Tapaan ensin Sonja Lehdon ja Timo Laineen. 56-vuotias Timo on valoisa ja kohtelias ihminen. Hän ei näe ryhmäkodissa mitään epäkohtia vaan kertoo olevansa tyytyväinen asuntoonsa. Ohjaajat ovat ystävällisiä ja ruoka on hyvää. ”Meininki täällä ryhmäkodissa on samanlaista kuin sarjassa. Tunnelma on hyvä.” Julkisuus on Timon mukaan vaikuttanut kivasti elämään, ja Sonja on samaa mieltä. ”Palkkaa ei Frendien teosta saada, mutta saadaan matkoja ja erilaista tavaraa. Ohjelman teko on pelkästään hauskaa. Yksi äänittää, yksi kuvaa ja yksi ohjaa.” Ihmiset tunnistavat frendit kaupoissa ja pankeissa, ja kehuvat kilvan ohjelmaa. Myös frendien sukulaiset ja ystävät pitävät sarjaa hyvänä. ”Vastoinkäymisiä on melko harvoin”, Sonja sanoo, ja Timo nauraa. Sonja on kuitenkin huomannut, että monet myös kadehtivat frendien ohjelmantekoa. Timo on samaa mieltä. Vapaa-aikanaan Timo kertoo kuuntelevansa mielellään levyjä. Hänellä on niitä 400. Timo on nähnyt myös Kovasikajuttu-elokuvan, jonka esiintyjät ovat kehitysvammaisia. ”Elokuva oli muuten mukava, mutta musiikki oli räminää ja kiroilusta en oikein tykännyt.” Timo kertoo, että oli aiemmin työssä Anttilan levyosastolla ja viihtyi hyvin. Seuraavak- 3–4 • 2013 Johannes viihtyy rauhallisen Katan kanssa. si hän toivoo pääsevänsä työskentelemään Tiimariin. Sonja ei siedä pompottelua 33-vuotias Sonja työskenteli aiemmin MacDonaldsilla. ”Lopetin, kun ne alkoivat liikaa pompotella minua. Esimiehet vaihtuivat myös liikaa. Alussa meni hyvin, mutta sitten lopetin sen työn.” Tällä hetkellä Sonja työskentelee vaihetyökeskuksessa. ” Palkkaa ei Frendien teosta saada, mutta saadaan matkoja ja erilaista tavaraa. Ohjelman teko on pelkästään hauskaa.”
ystäviä myös siviilissä ”Aamulla mennään taksilla töihin ja siellä tehdään erilaisia vaihetöitä. Pidän siitä työstä kovasti. Työskentelen neljä päivää viikossa, neljä tuntia päivässä.” Myös Sonja sanoo viihtyvänsä ryhmäkodissa hyvin. Hänen yksiönsä on naisellisesti sisustettu. Huoneessa on paljon koristeita, välkettä ja väriä. Lempivärit ovat oranssi ja kupari. Aikansa mietittyään Sonja mainitsee elä- mässä yhden epäkohdan. Se on puuro. Puuroa Sonja ei syö. Timo on eläinrakkaana ihmisenä kasvissyöjä. Hän kertoo, että ryhmäkodissa oli aikoinaan kiinanpalatsikoira, Juulia, mutta kun 3–4 • 2013 se kuoli, ei eläimiä ole tullut lisää. Timo asioi itsenäisesti kaupungilla, tekee talvella lumitöitä ja kävelee. Kesällä hän hoitaa puutarhaa ja pyöräilee. Sonja kävelee ja käy uimahallissa. ”Minun pitäisi kyllä liikkua enemmän”, Sonja pohtii. ”Asuttiin joskus Sonjan kanssa yhdessä, mutta siitä ei tullut mitään”, Timo kertoo. ”Yritin määrätä liikaa, ja Sonja vain istui eikä 19
Sanna on Frendien kultamitaliurheilija. tehnyt mitään. Olen tällainen aikamiespoika”, Timo nauraa. Kata käy vesijumpassa Myös 33-vuotias Kata Rönnemaa viihtyy ryhmäkodissa. Tapaamme hänet istumassa huoneestaan. ”Sarjan kuvaaminen ei ole koskaan työlästä eikä hermostuta tippaakaan. Elämä on yhtä mukavaa kuin frendeissä, en oikein keksi mitään epäkohtia”, positiivinen Kata toteaa. ”No, siivoaminen ei ole aina mukavaa. Tiskaaminen menettelee.” Kata työskentelee päiväkodissa, ja hänenkin työaikansa on neljä päivää viikossa ja neljä tuntia päivässä. ”Kastelen kukkia, vaihdan lapsille pyyhkeet ja laitan sängyt. Päiväkoti on Länsi-Pasilassa, aika pitkä matka. Onneksi bussit kulkevat.” Vapaa-aikoinaan Kata pyöräilee, käy vesijumpassa ja katsoo televisiota. ”Tänään eräs vanhempi rouva sanoi, että kiitos, teidän sarja on hyvä. Jatkakaa. Vanhemmat ihmiset tykkäävät katsoa meitä, ja kyllä nuoretkin tykkäävät.”. ”Kata on aina hyväntuulinen eikä riitele koskaan”, Timo nauraa. ”Eihän nyt frendit tappele”, Kata lisää. Hänellä on hyvä huumorintaju, ja jatkuvasti pilkettä silmäkulmassa. Mikko kuuntelee klassista Sitten mennään yläkertaan tapaamaan Mikkoa. 65-vuotias Mikko Juvonen ilmoittaa heti olevansa tenavatähti. Mikko harrastaa politiikkaa ja on porukan humoristi ja tietoniekka. Suosikkipoliitikot ovat tänään Sauli Niinistö ja Timo Soini. Mikko kuuntelee klassista musiikkia ja käy paljon oopperassa ja konserteissa. ”Rakastan elämää ja kaikkea hyvää. En riitele enkä tappele, en koskaan. Ihmiset ovat kivoja, olen ystävällinen sielu. En inhoa paljon mitään. Timo Soinin puheet kiinnostavat”, Mikko luennoi. Mutta myös välikevennykset onnistuvat: 20 Ystävykset Sonja, Timo ja Kata. ”Kävin hiihtämässä, meinasin kompastella, tein kuperkeikan ja lensin persuuksilleni”, Mikko nauraa. Mikon hyllyssä on paljon tietokirjoja: Luonto-opas, Sibelius, Kotkat, valtava Ooppera-kirja, Musiikkitietokirja, Suomalaiset kapellimestarit, Mitä missä milloin -kirjasarja… ”Työskentelen Marjaniemen Oskarinpuistossa, keitän kahvia, vien roskat, tiskaan as tioita. Ohjaajat kiittävät”, sanoo Mikko. Oskarinpuisto on Helsingin Kehitysvammatuki 57 ry:n toimintakeskus ja ryhmäkoti. Mikon huoneen päävärit ovat oliivin vihreä, beige ja tumman ruskea. Seinällä on valokuva Mikon vanhemmista ja juliste kapellimestari Herbert von Karajanista. Kaapin päällä on kaksi Sibeliuksen pienoispatsasta. ”Herbert von Karajan on johtanut levylle Sibeliuksen toisen sinfonian”, Mikko valistaa. ”Olen klassisen musiikin asiantuntija, alan ekspertti ja kaikkiruokainen tietoniekka. Tykkään uunimakkarasta”, Mikko vielä lisää nauraen. Johannes on urheilumies Kun frendien kuopus, 20-vuotias Johannes Kokkonen saapuu kotiin, käydään katsomassa myös Johanneksen huonetta. Nuoren miehen huoneesta löytyy televisio ja tietokone. Johannes puhuu vähän, mutta on mielellään ryhmässä. Hän katsoo televisiosta mielellään Urheiluruutua ja Tulosruutua. Viimeisenä kotiin saapuu 35-vuotias Sanna Sepponen. ”Olen edelleen MacDonaldsilla töissä”, hän heläyttää heti tullessaan. ”Pärjään siellä hyvin, olen salipäällikkö. Olen ollut siellä jo 13 vuotta ja lempityöni on moppaaminen.” Sanna valmistui Diakoniopistosta 2001 ja muutti ryhmäkotiin vuonna 2002. Sanna kertoo, että hän itse opiskeli keittiöalaa, Kata päiväkotialaa ja Sonja atk-alaa. ”Tykkään tehdä Toisenlaiset frendit ?ohjelmaa, mutta ei se elämääni ole muuttanut. Olen muuten Toisenlaiset frendit ?ohjelman koordinaattori”, Sanna lisää topakasti. 3–4 • 2013 Sannasta kasvoi kilpaurheilija Sanna on myös edustusurheilija. Hän voitti Naganon paralympialaisissa vuonna 2005 kultamitalin pujottelussa. Kehitysvammaisten omissa maailmankisoissa Etelä-Koreassa tuli alkuvuodesta hopeaa ja pronssia. ”Olen koko ikäni harrastanut urheilua. Aloitin laskettelun jo viisivuotiaana. 15-vuotiaana pääsin valmennusryhmään. Minulla on kolme lajia: syöksy, pujottelu ja suurpujottelu. ”Kuulun myös Me itse ry:n johtoryhmään, mediaryhmään ja asiantuntijaryhmään. Tulevalla viikolla on vuorossa matka Jyväskylään ja Muurameen, vammaisurheilijoiden leirille ja SM-kilpailuihin. Sanna viihtyy hyvin omassa asunnossaan eikä kaipaa huonekaveria. ”Saan olla omassa rauhassa ja päättää, mitä haluan tehdä. Kaikki täällä on hyvin, mutta jos jotain saisi lisää, haluaisin mennä sirkukseen.” Loma Turkissa odottaa Frendien elämässä on töiden ja ohjelmanteon lisäksi paljon muutakin meininkiä. Kata, Sanna ja Sonja ovat esimerkiksi lähdössä keväällä lomamatkalle Turkkiin. Kankurinkulman arkea piristävät myös juhlat. Kaikkien asukkaiden syntymäpäiviä vietetään, ja joskus tanssitaankin. ”Kalajoella on vielä sitten talvirieha, junalla mennään. Ollaan kylpylähotellissa kolme päivää”, Kata muistuttaa. Timo ei lähde: ”On liian pitkä matka”, hän nauraa. On illallisen aika. Kata, Sanna, Sonja ja Timo syövät alakerran yhteisessä kerhohuoneessa. Johannes ja Mikko syövät yläkerran olohuoneen vieressä olevassa ruokahuoneessa. Tänään on tarjolla tonnikalakasvispannukakkua sekä salaattia. Ohjaajat valmistavat ruoan, ja asukkaat toimivat vuorotellen isäntinä ja emäntinä ja kattavat pöydän. Tänään on Mikon vuoro. Vielä lähtiäisiksi Timo haluaa sanoa, että tämä on niin hyvä ryhmäkoti, että hän suosittelee sitä muillekin.
Kuva: Jukka Rapo/Teos Kun isä katoaa Hanna Jensen: 940 päivää isäni muistina. Tietokirja. Teos 2013. 290 s./27 e. Keväällä 2009 toimittaja Hanna Jensenin isä alkaa käyttäytyä oudosti. Eronnut mies erakoituu, puhe puuroutuu ja tasapaino heikkenee. Lopulta hänellä diagnosoidaan Alzheimerin tauti ja keskivaikea dementia. Aikuisista lapsista tulee äkkiä omaishoitajia. Mielessä pyörivät monet kysymykset. Kuinka isä pärjää? Entä miten paljon omaisten voidaan olettaa jaksavan? Tilanteen vakavuudesta huolimatta samalla alkaa tarina siitä, miten tytär tutustuu uudelleen isäänsä. Jensenin teos on hyödyllinen tietokirja muistisairaan elämästä ja tämän hoitamisesta kahden ja puolen vuoden ajalta. Kirjoittajan ammattitaito näkyy sivuilla, ja kirjaa seuraa kuin hyvää lukuromaania. Samalla siinä jaetaan monelle suomalaiselle tuttu tarina. Muistisairausdiagnoosin saa maassamme vuosittain 13 000 ihmistä. Kirja on kannanotto sen puolesta, että heille ja heidän läheisilleen tarjottaisiin parhaat mahdolliset palvelut ja tarpeeksi oikeaa tietoa. Sanni Purhonen Selko-opas toimiviin ihmissuhteisiin Pärjää porukassa. Opaskirja. Nuortentalo 2013. 88 s./60 e. Tilaus: p. 050 543 5570/anna. airaksinen@nuortentalo.fi. Visuaalinen ja käytännönläheinen, selkokielellä kirjoitettu ja kauniisti kuvitettu opaskirja sosiaalisten tai- Vuoden 2012 aikakauslehtitoimittajana palkittu Hanna Jensen kirjoitti kirjan siitä, miten pärjätään muistisairaan vanhemman omaishoitajana. tojen merkityksestä ja niiden alkeista on kirjauutuus, jollaista monessa hoitoyhteisössä on varmasti kaivattu. Perheistä puhumattakaan. Kun lapsella tai nuorella on psyykkisiä, kognitiivisia tai neurologisia haasteita, jotka vaikuttavat minäkuvaan ja vuorovaikutukseen, on elämä vaarassa keikahtaa sosiaaliseen eristymiseen. Sitä vastaan käy nyt tämä uraauurtava opas. Aivoliiton asumisyksikkö Nuortentalon julkaisema opas on isokokoinen ja sen tekstikin on isoa ja helppolukuista. Kirja lähtee liikkeelle yksinkertaisesta kuvarinnastuksesta: nuori, joka välttelee katsetta huppu päässään, vieressä sama nuori iloisena ja avoimena. Kummasta saa paremman ensivaikutelman? Oppaassa perehdytään kuvien, tekstin ja tehtävien avulla erilaisiin vuorovaikutustilanteisiin ja tapoihin sekä myös ristiriitojen, painostuksen tai ihastumisen kohtaamiseen – hallitusti. Mainio kirjanen sopii kaikkien sosiaalisesti haasteellisten lasten, nuorten ja nuorten aikuisten käsiin noin 10-vuotiaasta al- kaen, mutta varsinkin siitä on hyötyä selkokieltä tarvitseville. Iris Tenhunen Syväsukellus työhönvalmennukseen Pauliina Lampinen ja Suvi Pikkusaari: Työ(hön)valmennus pintaa syvemmältä. Tietokirja. VATESsäätiö. 2012. 123 s. / 28 e Suvi Pikkusaari: Työ(hön) valmennus on taitolaji. Tietokirja. Kiipulasäätiö, KoutsiHämeprojekti. 2012. 111s. / Maksuton pdf- julkaisu (www.vates.fi). VATES-säätiön julkaisu Työ(hön)valmennus pintaa syvemmältä esittelee vaikeasti työllistettävien henkilöiden työhönvalmennuksen nykytilaa. Se vastaa pitkälti käsitystä, mikä monilla kentällä toimivilla henkilöillä asiasta on. Palveluntarjoajia on monia eikä yhtenäistä palvelumallia ole. Niin työhönvalmennuksen asiakkaat kuin työntekijätkään eivät välttämättä tiedä, mitä työhönvalmennukselta voi odottaa. Kirjan lopussa esitetäänkin 3–4 • 2013 toiveita työhönvalmennuksen tulevaisuudesta. Kiipulasäätiö ja KoutsiHäme-projekti ovat julkaisseet kirjaan myös jatkoa pdf-kirjan muodossa. Kirjassa Työ(hön)valmennus on taitolaji esitellään vuosina 2009–2012 toteutettua KoutsiHäme-projektia, jonka tarkoituksena oli kehittää työhönvalmennusprosessia ja tuoda esiin työhönvalmentajien kokemuksia työstään. Kirja on tarkoitettu myös uuden työhönvalmentajan erikoisammattitutkinnon opintomateriaaliksi. Tämä kirja ei pyrkii löytämään yhtenäistä toimintamallia ja laatustandardeja työhönvalmennukselle. Nykyisessä sosiaali- ja terveyspalveluiden ja työelämän murroksessa sellaisia kaivataankin. Sara Liukkonen Alkio markkinoilla Kishwar Desai: Postimyyntilapset. Käännösromaani. Like 2013. 399 s./21e. Delhiläiseen sairaalaan hylätyllä vastasyntyneellä on selittämätön HIV-virus. Sitten intialaisen sijaissynnyttäjän synnyttämän, hartaasti toivotun tytön vanhemmat kuolevat hämärissä olosuhteissa. Päättäväinen sosiaalityöntekijä Simran Singh aikoo selvittää, mitä oikein on meneillään. Samaan aikaan Lontoossa nuori Kate saa taas uuden keskenmenon ja alkaa miehensä Benin kanssa etsiä vaihtoehtoja lapsen saamiseksi. Palkitun Kishwar Desain toinen romaani avaa pelottavan ikkunan Intian sijaissynnyttäjäteollisuuteen, jossa köyhät naiset ovat kauppatavaraa. Vaikka monien henkilöhahmojen kautta kerrottu tarina uhkaa välillä saada saippuaoopperankin sävyjä, kiin- KIRJAVINKKI nostava sankaritar pelastaa paljon. Simran Singh ei ole mikään pönöttävä salapoliisi. Viimeaikaisten tapahtumien valossa intialaisten naisten asema on myös erityisen kiinnostava ja tärkeä aihe. Desai ei myöskään sorru syyttelyyn vaan ymmärtää lapsettomien pariskuntien tuskan. Sanni Purhonen Kärsimysten tie Hanna-Riikka Kuisma: Valkoinen valo. Romaani. Like 2013. 264 s./25 e. Maria elää erakkona kärsien kivuista, joiden tarkkaa syytä ei tiedetä. Naisen toinen minä, runoilija Magda, kestää ne vain vaivoin. Lisäksi Maria herää eloon ainoastaan, kun Luukas tulee käymään. Luukas puolestaan kärsii migreenistä. Tämän vaimo Lyydia joutuu kamppailemaan paitsi hajoavan avioliiton myös nivelrikon kanssa. Lisänsä Marian asuntoon palautuvaan ihmissuhdepalapeliin tuovat alkoholisoitunut Johannes ja tämän dementoitunut äiti Elisabeth. Valkoinen valo on henkilöhahmojen nimiä myöten raamattuun viittaava kärsimysnäytelmä, jossa henkiseltä tai fyysiseltä tuskalta ei säästy kukaan. Lukukokemuksena se on väistämättä melodramaattinen. Hanna-Riikka Kuisma kuvaa onneksi ruumiillisuutta, lääkekierrettä ja kipua sen verran uskottavasti, että teos säilyy kiinnostavana. Miellyttäväksi sitä ei silti voi sanoa. Sanni Purhonen 21
Málaga – lomakohde ilma Aurinkorannikolla on panostettu esteettömyyteen, ja lähijunalla liikuntarajoitteinenkin pääsee helposti tutustumaan rannikon nähtävyyksiin. Hyvä tukikohta on provinssin pääkaupunki, tunnelmallinen Málaga. E spanjan Aurinkorannikolle saapuva liikuntarajoitteinen matkailija suuntaa usein Fuengirolaan tasaisen maaston, esteettömien palvelujen, invarannan ja suomalaisasujaimiston innostamana. Tämä on kuitenkin Málagaan tutustuneiden mukaan iso virhe, sillä Helsingin kokoisessa Málagassa on pienen kaupungin tunnelmaa ja paljon esteetöntä tekemistä. Esteettömiä rantojakin löytyy kahdeksan. Málagan kaupungin ja sen yrittäjien luoma Málaga esteetön kaupunki -malli on palkittu. Se kuulostaa loistavalta, mutta Espanjassa pidempään viihtyneenä arvelin, että todellisuus voi olla toista kuin paperilla hienolta näyttävät suunnitelmat. Suuntana olikin testikierros Málagan keskustaan. Ensimmäinen pysäkki oli turisti-infopiste. Vastassa odotti kaksi miellyttävää naista, toinen vielä pyörätuolilla saapuvalle sopivan korkuisen tiskin ääressä. Kysyessäni liikuntaesteisille sopivia kohteita oli vastassa kuitenkin vain standardilistaus kaupungin viikkoohjelmasta ilman mainintoja esteettömyydestä. Tämä ei minulle riittänyt, sillä kaupungin nettisivuilla oli vilautettu esitteitä, joissa näkö- tai kuulovammainen voisi nauttia museosta tai liikuntaesteinen vierailla vanhan kaupungin kohteissa. Oma apu paras apu: pyysin mukaan Málagassa seitsemän vuotta asuneen Petri Mäkilän. Teksti ja kuvat: Outi Hannuksela halla on kuitenkin vastassa mukulakivillä päällystetty ylämäki. ”Päivän treeni”, koripalloa harrastava Petri Mäkilä heittää. Istahdamme parinminuutin kelauksen päästä löytyvän rantakadun Muelle Unon ensimmäiseen kahvilaan, esteettömään sellaiseen, ja turistikierroksen takkuinen alku unohtuu auringon paisteessa. ”Tänä päivänä kahviloissa on yhä useammin invavessa, ja täällä on loistavat mahdollisuudet niin asumiseen kuin lomailuunkin”, Mäkilä mainostaa, ja tilaa cafe americanon. Hän kertoo, miten moni Aurinkorannikolle saapuva hämmästyy espanjalaisten avu liaisuutta. Lastenvaunut autetaan bussiin, ovea pidetään auki ja jos kynnys on korkea, autetaan ylitse. Tiiviin perhemallin ja vanhusten ja vammaisten kotihoidon jäljet näkyvät arjessa. Ihmiset ovat ehkä lähempänä erilaisuutta, kun siihen opitaan omasta kodista lähtien. Matkailijaa, joka haluaa rantapäivälle vastapainoa, Petri Mäkilä opastaa vierailemaan Málagan ydinkeskustassa. Siellä esimerkiksi Alcazabon linnoitukseen pääsee ilmaisella hissillä ihailemaan kaupunkia ja merta. Vanhaan keskustaan on suunniteltu myös viisi kaupunkikierrosta, joiden mainostetaan sopivan niin liikunta-, näkö- kuin kuulovammaisille. ”Olen samaa mieltä erityisesti Botanicareitistä. Se on hieno puiston ja kasvitieteellisen puutarhan välimuoto ihan tässä keskustassa. Hellepäivänä puut antavat varjoa ja katsottavaa ja ihailtavaa löytyy koko perheelle. Muutama vuosi sitten puistokäytävät uusittiin.” Lähellä sijaitsee myös Rectorado, vanhan yliopiston rehtorin huone, josta on tehty näyttelytila ja museo. Saman rakennuksen kellarikerroksessa voi ihailla foinikialaisten rakennusten perustuksia. Málagassa liiku- Rantakadu Muelle Unolla on tasainen pinta, hulppeat näkymät ja varjonpaikkoja keskipäivälläkin. Plaza Floresilta löytyy ravintola Sureña, jossa on tarjolla mereneläviä. Tilaustiski löytyy oi kealta korkeudelta ja invavessatkin ovat tilavat. Yhdistä ranta- ja kaupunkiloma Esteettömyystieto kiven alla ”Sait kuitenkin ystävällistä palvelua”, mies naurahtaa kertoessani kokemuksistani. ”Totta on, että kaupunki on muuttunut liikuntaesteisille parempaan suuntaan viimeisten kymmenen vuoden aikana, mutta tieto siitä ei aina löydy tarvitseville”, Mäkilä harmittelee rullaillessaan paikalle parkkihallista. Toinen ongelma on esteettömien palvelujen oikeanlainen yhdistäminen muuhun ympäristöön. Yksi esimerkki löytyi läheltä: Turisti-infon lähin maanalainen parkkihalli pitää sisällään loistavat invaparkkipaikat. Pi- 22 3–4 • 2013
man kynnyksiä Aurinkorannikon faktoja: »»Fuengirolan nähtävyyksistä mainio Bioparc-eläintarha sekä Sohailin arabilinnoitus ovat esteettömiä, samoin Los Bolichesin suomalainen ostoskeskus Centro Finlandia. taan kirjaimellisesti vanhan historian päällä, mutta on ihmeteltävää maan päälläkin. Herkutellen ostoksille Välimatkat sujuvat vähemmänkin urheilleelta helposti, ja tasainen keskusta on pyhitetty lähinnä jalankulkijoille. Kaduilla on infotauluja, joiden kosketusnäyttö ja tietoiskut avautuvat eri kieliryhmien lisäksi myös näkö- ja kuulovammaisille. Päivän voi tietenkin pyhittää myös kulinaristisille nautinnoille. ”Tyypillisiä ovat vanhat malagalaiset viinituvat, missä saa myös tapaksia”, Mäkilä vihjaa. ”Omiin tarpeisiin käyn kauppahallista hakemassa hedelmät ja kasvikset, mutta Suomen tuliaisiksi ostan aina pähkinöitä, kuivahedelmiä ja mausteita.” Uudet ja uusitut ravintolat on rakennettu liikuntaesteisten tarpeita ajatellen, mutta vanhassa keskustassa on myös pikkukuppiloita, joissa tarjoilu tapahtuu vain terassille. Sisätiloihin pyörätuoleilla ei ole asiaa. Málagan vastikään uusitulta satamakadulta sen sijaan löytyy paljon esteettömiksi rakennettuja kauppoja ja ravintoloita sekä silmänruoaksi näyttäviä risteilylaivoja. Keskustan aukiot ovat kuuluja iltamenoistaan, vinkkaa Petri Mäkilä. ”Plaza de Constitucionin ympäristössä on baareja ja tanssipaikkoja jokaiseen makuun. Oma suosikkini on salsapaikka Azucar, missä avovaimon kanssa käymme välillä pyörähtelemässä.” Älä unohda museoita ja liigaa Ohjelmaa löytyy koko viikoksi, kun mukaan listaa vielä museot. Esimerkiksi kuulu Picasso-museo, andalusialaista taidetta esittelevä Thyssen museo, CAC eli modernin taiteen museo, Nukkemuseo ja Viinimuseo ovat esteettömiä ja löytyvät kelausmatkan päässä toisistaan. Näkövammaiselle interaktiivinen Musiikkimuseo tarjoaa elämyksiä. ”Kesämatkailijan ainoa harmi on, että Espanjan liigassa pelaava jalkapallojoukkue CF Malaga on silloin tauolla”, Petri Mäkilä muistuttaa. Syksyllä saapuvan kannattaakin katsoa pelikalenteria ja ostaa lippu netin kautta tai suomalaisen faniryhmän välityksellä. Katsomosta löytyy nimittäin se esteetönkin osio. 3–4 • 2013 »»Benalmádenasta Arroyo de la Mielin juna-aseman vierestä löytyy pyörätuolin mentävä gondolihissi, jolla pääsee näköalapaikalle ja kotkapuistoon. Vieressä sijaitsee Tivoli World. Keskustassa on ilmainen, kulkuesteetön Parque de Paloma -puistoalue, jossa on tekojärvi lintuineen, osin esteettömiä leikkipuistoja sekä vapaina liikkuvia pupuja ja kukkoja. Isompia eläimiä löytyy aitauksista. Benalmádenassa on myös meriakvaario ja delfinaario. »»Huonoiten Aurinkorannikon pikkukaupungeista liikuntarajoitteiselle soveltuu Torremolinos. »»Esteetön lähijuna kulkee Málagan ja Fuengirolan väliä sekä lentokentälle. Kaikilla asemilla on hissi paitsi Fuengirolan Los Bolichesissa, jossa on jyrkkä ramppi. Keskustan pysäkkiä suositellaan. »»Invatakseja on tarjolla eniten Málagan kaupungissa (41). Määrä ylittää koko muun provinssin taksimäärän. Suurimpaan osaan tavallisistakin takseista mahtuu pyörätuoli. »»Majoitusvaihtoehdoista varmin on uudehko hotelli, josta löytyy invahuoneita. Vanhemmissa, esteettömiksi mainostetuissa hotelleissa ja vuokra-asunnoissa voi olla puutteita etenkin kylpyhuoneissa. Malagassa Hotel Silken Puerta on palkittu esteettömyydestään. Fuengirolassa Confortel hotelli on saanut kiitosta invahuoneista ja palvelusta. 23
Afrikan hylkiöt Josephat Torner tekee henkensä kaupalla töitä, jotta Tansanian albiinot pääsisivät osaksi yhteiskuntaa. Dokumentti In The Shadow of the Sun – Elämää varjossa – kertoo hänen taistelustaan. D Teksti: Sanni Purhonen Kuvat: Docpoint rit lupaavat niistä omaisuuksia köyhille kansalaisille. Samanaikaisesti albiinolapsia pidetään kirottuina, ja useat heistä joutuvat perheensä hylkäämiksi tai kauppatavaraksi. Ennen elokuvanäytöstä Josephat kertaa omia varhaisvaiheitaan. ”Kun synnyin, äitini käskettiin myrkyttää minut. Hän kertoi myöhemmin salaperäisesti tavanneensa raskaana ollessaan jonkun, joka paljasti lapsen olevan albiino. Niin tai näin, he eivät tappaneet minua.” Monista naisista otetaan tällaisen päätöksen jälkeen ero Tansaniassa. Josephatin isä, Kuva: Vedastus Home ocpointin elokuvanäytös Maximissa on juuri päättynyt ja ihmiset osoittavat suosiota seisaaltaan täydessä salissa. Monella on kyyneleitä silmissä. Ohjaaja Harry Freelandin kanssa seisoo näyttämöllä valmiina kysymyksiin mies, joka on saanut tunnekuohun aikaan. Hänen nimensä on Josephat Torner. Dokumenttielokuva In The Shadow of the Sun kertoo, mitä on elää albiinona Tansaniassa. Paikallisten uskomusten mukaan albiinon ruumiinosat tuovat onnea, joten noitatohto- Nuori Vedastus yrittää löytää koulua, joka huolisi hänet. Albiinoja ei pidetä kouluttamisen arvoisina. 24 3–4 • 2013 lakimies jolla on kuusi vaimoa, ei kuitenkaan hylännyt tämän äitiä. Vanhemmat tuskin aavistivat, että pojasta tulisi julkisuuden henkilö, joka lukuisista lapsista ainoana kykenee huoltamaan vanhenevaa isäänsä. Josephat kiertää usein Tansaniassa ja naapurimaa Burundissa puhumassa ihmisille järkeä ja kertomassa albinismin syistä. Noitatohtorit ovat yhteisöjensä voimakkaita vaikuttajia, jotka pyörittävät isoa bisnestä. Josephatia kuunnellessa vertailukohtana tulee mieleen mafia. Elokuvassa eräs noitatohtori toteaa Josephatille ykskantaan tämän olevan vain aave. Opiskelu ja valistus auttavat Josephat painottaa moneen kertaan, että koulutus on ainoa keino päästä eroon tietämättömyydestä ja stigmasta. ”Äitini kehotti minua opiskelemaan, vaikkei rehtori tahtonut ensin ottaa minua kouluun. Suuri ongelma onkin, että vammaisia ihmisiä pidetään hyödyttöminä eikä koulutuksen arvoisina.” Josephat on näkövammainen, kuten moni muukin albiino. Se ei ole helpottanut koulutuksen piiriin tai töihin pääsemistä. Myös toinen dokumentin päähenkilö, nuori albiino Vedastus yrittää epätoivoisesti löytää koulun, joka huolisi hänet oppilaakseen. Kaikkein pahinta albiinon elämässä on jatkuva pelko. Josephat kertoo, että monesti juuri perheet johtavat omien lastensa syrjintää. Koskaan ei voi tietää, herääkö aamulla siihen, että joku yrittää paloitella kappaleiksi. Hän kertoo tarvitsevansa aina isältään luvan, jos tahtoo mennä käymään kotikylässään. ”Meitä jahdataan kuin eläimiä. Vaatteitamme varastetaan, jopa hautoja ryöstetään. En voi luottaa kehenkään, en edes sukulaisiini.” Hän kertoo joutuneensa uhatuksi esimerkiksi vuonna 2008, kun hän järjesti albiinojen mielenosoituksen. Hän mainitsee päätyneensä aseella uhattuna mustaan autoon. Pelastus
Josephat Torner kokee olevansa pakolainen omassa maassaan. Kotikylässään hän voi käydä vain, jos isä antaa luvan. oli kännykkä, jonka avulla hän sai yhteyden poliisiin. Tarina saa niskakarvat nousemaan pystyyn. Teon takana olevia ei ole saatu kiinni, mutta Josephatia uhanneet miehet saivat sentään 18 vuoden vankilatuomiot. ”Pahuus liikkuu kuin tuli paikasta toiseen. Presidentti oli kuitenkin mielenosoituksemme kunniavieras. Puhuminen kannatti.” 2000-luvulla levitä uutiskuvia, maan hallitus meni paniikkiin. Ratkaisuna olivat ”erityiskoulut”. Niistä on tullut laitoksia tai leirejä, jonne vanhemmat hylkäävät lapsia. Monet heistä eivät näe perheitään enää koskaan. Kouluissa on aikuisiakin albiinoja. ”Turvallisuus pitäisi nostaa sille tasolle, että leirit voidaan lopettaa”, Josephat toteaa. Perhe pelkää myös Tukea vammaisliikkeeltä ja YK:sta Josephat on ylittänyt esteitä siinäkin, että on naimisissa. Vaimo ja kaksi pientä lasta ovat tummaihoisia. Myös heitä pelottaa, eivätkä lapset voi käsittää, miksi joku haluaisi tappaa isän. Perheen luota on vaikea olla poissa, sillä vaimon suku on hylännyt hänet. Hän kuitenkin ymmärtää miehensä työn tärkeyden. Josephatille on myös kunnia-asia näyttää, että albiino-isä pystyy tarjoamaan lapsilleen hyvän elämän ja koulutuksen. Saharan eteläpuolisessa Afrikassa sekä albinismi että albiinojen tappaminen ovat yleisiä. Nykyaikana surmaaminen on kuitenkin tullut julkisuuteen. Kun asiasta alkoi Suomessa Jospehat kertoo vierailleensa ennenkin – ja pitävänsä Kalle Könkkölää suurena sankarinaan. ”Täällä en tunne oloani yksinäiseksi, ja olen iloinen nähdessäni näin paljon vammaisia ihmisiä. Eräs Josephatin kunnianhimoisista projekteista dokumentissa oli Kilimanjarolle kiipeäminen. Sen hän toteutti ensimmäisenä albiinona vuonna 2011. Se oli tärkeä keino saada näkyvyyttä albiinojen kansalaisoikeuksille. ”Kukaan muu kuin isäni ei ensin uskonut tähän projektiin. Kun onnistuin pääsemään huipulle, en ollutkaan enää vain albiino. Olin ihminen.” 3–4 • 2013 ” Äitini kehotti minua opiskelemaan, vaikkei rehtori tahtonut ensin ottaa minua kouluun. Suuri ongelma onkin, että vammaisia ihmisiä pidetään hyödyttöminä eikä koulutuksen arvoisina.” Elokuva on nyt yksi työkalu lisää tasa-arvotaistelussa. Samoin Tansaniassa jo ratifioi tu YK:n vammaisten ihmisoikeussopimus. Josephat muistuttaa kuitenkin, ettei rati fiointi ilman resursseja auta mitään. Tappojakin tapahtuu yhä. ”Albiinot eivät ole ryhmänä tarpeeksi järjestäytyneitä. Siksi tahdon opiskella lisää ihmisoikeuksista, ja seuraavaksi kiivetä Mount Everestille! En halua olla pakolainen omassa maassani.” 25
Auta valkoisen kepin Kotikulmillaan näkövammainen yleensä löytää perille, mutta uudessa ympäristössä apu on usein tarpeen. Kysy rohkeasti, voitko auttaa! Oppia voi ottaa Aasian ja USA:n etelävaltioiden lämpimästä auttamiskulttuurista. Pasi Päivinen kertoo esimerkkejä lomaltaan, Ronja Oja merkittävästä kohtaamisesta Suomessa. Teksti: Pasi Päivinen ja Ronja Ojan blogi Kuvat: Jani Forsberg/Imagenary Oy 26 3–4 • 2013
kantajaa V alkoinen keppi on näkövammaisuuden tunnetuin symboli. Sokeat ovat käyttäneet matkasauvaa liikkumisen apuna vuosisatoja, mutta näkönsä onnettomuudessa menettänyt brittiläinen valokuvaaja James Biggs keksi tiettävästi ensim- mäisenä maalata sauvansa valkoiseksi vuonna 1921. Valkoinen keppi, jolla voi tunnustella edessä olevaa tilaa, lisää liikkumisen turvallisuutta ja sen on myös tarkoitus helpottaa avun saantia. Matkoillani olen kuitenkin havainnut auttamiskulttuureissa suuria alueellisia eroja. Suomessa ollaan jäykkiä ja muodollisia, kun taas Etelä-Euroopassa suhtautuminen näkövammaisen auttamiseen on avointa ja ystävällistä. Pohjoisamerikkalainen auttamiskulttuuri on vähintään eteläeurooppalaisella tasolla, erityisesti Yhdysvaltain etelävaltioissa. Aasialainen yhdistelmä avoimuutta, hienotunteisuutta ja ystävällisyyttä edustaa kuitenkin kokemukseni mukaan auttamiskulttuurin jalostuneinta muotoa. Valkoinen keppi ei korvaa opaskoiraa. Koiraa ei kuitenkaan ole aina mahdollista ot- taa mukaan, ja varsinkin pitkiä lentomatkoja opaskoiran kanssa neuvotaan välttämään. Valkoinen keppi ei tarvitse ruokaa matkalla, ja se mahtuu taskuun toisin kuin opaskoira. Toisaalta se ei ilmaise estettä ennakolta, ei opi eikä muista reittejä tai hae opittuja kohteita uusissa paikoissa kuten opaskoira. Siitä huolimatta se on hyödyllinen matkakaveri. Kävelyllä Floridassa Lentomatka Atlantin yli on liian pitkä 11-vuotiaalle opaskoiralleni. Mukanani oli siis vain valkoinen keppi, kun aloitin lomamatkani Floridan ympäri Forth Lauderdalesta. Hyvin nukutun yön jälkeen lähdin hotellista liikkeelle ja pysähdyin rannalla aurinkoisen kadun reunaan valkoista keppiäni kannatellen. Heti ensimmäinen vastaantulija pysähtyi kysyen kohteliaasti, voisiko hän olla avuksi. Halusin merelle, ja tiedustelin purjevenesataman sijaintia. Mies oli päiväkävelyllä hiekkarannalle ja tarjoutui oppaaksi. Sanoin, että suunnistusohjeet riittävät, mutta eläkepäiviään viettävä kanadalainen halusi kävellä kanssani. Matkalla purjevenesatamaan puhelimme hotelleista ja meren rauhoittavasta Ronja Oja ylittää tien turvallisemmin, kun apuna on näkevä silmäpari. 3–4 • 2013 27
” Hämmentävää nähdä, miten vahvasti sellainen kohtaaminen, joka minulle on aika jokapäiväinen, siis se, että saan joltakulta tuntemattomalta apua vähän matkaa, on voinut jäädä toiselle mieleen. ” vaikutuksesta. Kun saavuimme purjevenesatamaan, kiitin avusta, kanadalainen jatkoi päivälenkkiään ja minä painelin kohdalle osuneesta portista sisään. Tinkimätöntä kohteliaisuutta Kohta viereeni pysähtyi auto, ja ystävällinen mies kysyi, minne olin menossa. Kerroin meneväni laitureille. Mies kertoi niiden löytyvän noin sadan jalan päästä, ja sain kuulla saapuneeni poliisiasemalle. Konstaapeli tarjoutui viemään minut autolla, mutta sanoin pääseväni perille valkoisen kepinkin avulla. Hän ohjeisti suunnan, ja laiturialue löytyi. Päiväpurjehdus ei sillä kerralla valitettavasti onnistunut, enkä halunnut osallistua kalastusreissullekaan, joten palasin rantakadulle. Lähdin kävelemään keskustan suuntaan, ja pian kohdalle osui penkki. Tiesin kokemuksesta sen olevan bussipysäkin. En ehtinyt edes istuutua, kun kohdalle pysähtyi auto, ja etuovi avautui. Minut oli tunnistanut ecuadorilaislähtöisen hotellinomistajan tytär Gloria, joka kehotti nousemaan kyytiin. Kerroin ajavani bussilla keskustaan. Hän sanoi olevansa huolissaan, että eksyisin. Kerroin pärjääväni ja ilmoitin, etten ollut eksyksissä tai edes aikeissa eksyä. Gloria intti, etten saisi joutua edes eksymisvaaraan, johon totesin, ettei minkäänlaista vaaraa ollut olemassa. Gloria tokaisi, ettei kolmatta kehotusta tule, ja ilmoitti hyppäävänsä autostaan ulos ja paimentavansa minut sisään, ellen minä tulisi heti kyytiin! Annoin periksi nousten ilmastoituun autoon, ja ajoimme hotellille. Hyvä työ palkitaan Matkustin Forth Lauderdalesta junalla Jacksonvilleen, ja odottelin parinkymmenen kilometrin päässä keskustasta olevalla rautatieasemalla paikallisbussia. Vieressä oli takseja pitkä rivi valmiina, mutta minä seisoin uskollisesti bussipysäkillä ja odotin. Bussi saapui, ja keskustelin kuljettajan kanssa ajoreitistä. Taakseni oli hiippaillut yksi ilman kyytiä jäänyt taksari kuuntelemaan keskusteluamme. Määränpääni kuultuaan hän puuttui keskusteluun sanoen, että veisi minut bus- 28 Ronja Oja neuvoo auttajaa tarjoamaan käsivartensa, johon opastettava voi itse tarttua. Kannattaa myös varoittaa opastettavaa epätasaisesta maastosta ja muista vaaroista. silipun hinnalla perille, koska lähin pysäkkini olisi puolen mailin päässä. Heilautin valkoista keppiäni ja sanoin käveleväni pysäkiltä määränpäähän. Taksikuski varoitteli yhä kaupungin vaaroista, ja viiden minuutin väittelyn jälkeen annoin periksi. Taksikuski oli kohtelias ja esittäytyi kyytiin noustessani Warreniksi. Hän oli suorastaan ylihuolehtivainen muistutellen toistuvasti kaupungin vaarallisuudesta. Kysyin häneltä, minkä vuoksi hän halusi ajaa minut niin halvalla kaupunkiin, johon hän vastasi, että hän haluaa varmistaa minun turvallisuuteni ja tehdä hyviä tekoja, koska Jumala katsoo niitä suopeasti, ja joka tapauksessa Jumala hyvittää myöhemmin halvan taksikyydin. Mies oli vilpitön, kuten monet etelän syvästi uskonnollisista ihmisistä ovat, eikä minulla ollut mitään hänen apuaan vastaan. Kyydistä jäädessäni hän halusi puristaa kättäni ja antaa käyntikorttinsa, jos tarvitsisin hänen apuaan myöhemmin. Jalkakäytävällä keskustellessamme kävi myös ilmi, että hän oli asunut jonkin aikaa Philadelphiassa, ja näin meitä yhdisti yhteinen vanha kotikaupunki. Jacksonvilleen saavuttuani totesin, että se on näkövammaisen kannalta esteettömin ja parhaiten organisoitu tuntemistani yhdysvaltalaisista kaupungeista. Siellä oli siistit, tasaiset jalkakäytävät, selvästi merkityt suojatiet ja yllättävän hyvin toimiva julkinen bussiliikenne. Miksei Suomessakin tarjota apua? Jalkaisin liikkuminen muuttui kuitenkin ongelmalliseksi jo esikaupunkialueilla ja naapuripiirikunnissa. Apua siis usein tarvittiin, että pääsin perille vähän kauempana sijaitseviin kohteisiin. 3–4 • 2013 Edellä kertomani auttamiskokemukset toistuivat onneksi kaikissa vierailemissani kaupungeissa, ja ihmisten luontainen avuliaisuus ja ystävällisyys saa minut varmaankin vielä palaamaan ystävälliseen Yhdysvaltain etelään. Paluulennolla mietin, että kunpa Suomessakin saisi aina apua yhtä mutkattomasti! Joskus saakin. Näkövammainen muusikko, teatterintekijä ja paralympiatason pituushyppääjä Ronja Oja on hänkin innokas matkailija, joka kertoo blogissaan (ronja oja.blogspot.com) myös kokemuksiaan tien päältä. Usein hänenkin kohdalleen on osunut auttavainen lähimmäinen, kun pitää ehtiä junaan tai löytää oikea paikka. Alla oleva kohtaaminen kirjautui blogiin maaliskuussa 2013. Kohtaaminen metrossa jäi mieleen ”Viikonloppuna sattui sen verran hauska tapaus, että on pakko kertoa. Istuin ystäväni kanssa eräässä kuppilassa Töölössä. Olimme olleet siellä jo jonkin aikaa, kun yhtäkkiä joku koskettaa olkapäähäni ja sanoo: ”Hei, tunnistatko äänestä?” Ei oikein mitkään kellot soi. Mietin kuumeisesti, pitäisikö minun tuntea tämä tyyppi. Vastasin jotain ympäripyöreää, että: ”Ei nyt kyllä ihan heti muistu mieleen...” Mies kertoi katsoneensa, kun tulimme sisään, että näytän todella tutulta. Hän sitten oli miettinyt kuumeisesti, mistä tuntee minut. Kunnes loksahti. ”Muistatko sä, kun tavattiin metrossa? Sä tulit kyytiin Hakaniemestä ja olit menossa Rautatieasemalle. Mä autoin sua siellä, otin käsivarresta kiinni. Sun jotkut pari kaveria odotti siellä tasolla, mihin junat tulee. Se oli ehkä vuosi sitten. Muistatko?” Ei tämä tapahtuma ollut jäänyt kyllä mieleeni yhtään niin vahvasti kuin kyseiselle herralle. Ja luulen, että jos olen tullut Hakaniemestä kyytiin, on tapahtuneesta pidempään kuin vuosi. Sitä en tosin keksi, ketkä kaverit minua ovat odottaneet. Hämmentävää nähdä, miten vahvasti sellainen kohtaaminen, joka minulle on aika jokapäiväinen, siis se, että saan joltakulta tuntemattomalta apua vähän matkaa, on voinut jäädä toiselle mieleen. En taatusti muista kaikkia, jotka ovat opastaneet minua joskus elämäni varrella. En ainakaan äänestä – muutenkin menee aina hetki, että oppii tunnistamaan ihmiset. Mutta näemmä olen tehnyt vaikutuksen. Eikä vaikutus ole ollut kovin negatiivinen, kun tämä herra uskalsi tulla puhuttelemaan minua uudemman kerran. Ehkä hän minua auttaessaan opasti ensimmäisen kerran näkövammaista. Ehkä hän nykyään tarjoaa rohkeammin apua sitä tarvitseville?”
VIDEOVINKKI Bipolaaria terroristijahtia Isänmaan puolesta (Homeland). Tv-sarja, draama/jännitys. USA/ Showtime. Tekijät: Gideon Raff, Howard Gordon ja Alex Gansa. Kesto: 10 h 53 min (12 jaksoa). Pääosissa: Damian Lewis, Claire Danes. Hushpuppy (Quvenzhané Wallis, oik.) elää ekokatastrofin jälkeistä aikaa elokuvassa Beasts of the Southern Wild. Ihmispedot katastrofin jälkeen Beasts of the Southern Wild. Dvd. K-12. Draama. Ohjaus: Ben Zeitlin. Käsikirjoitus: Ben Zeitlin, Lucy Alibar. Yhdysvallat 2012. Pääosissa: Quvenzhané Wallis, Dwight Henry. 93 min. Kuusivuotias Hushpuppy (Quvenzhané Wallis) asuu isänsä Winkin (Dwight Henry) kanssa pienessä yhteisössä Bathtubin saarella. Eletään ekokatastrofin ja jäätiköiden sulamisen aikaa. Raadollisessa todellisuudessa tytön on opittava pärjäämään omillaan, varsinkin kun isän sydän alkaa heiketä. Hushpuppy ei kuitenkaan vähästä säikähdä, ja tiukoissa paikoissa mielikuvitus on hänen oppaanaan. Ben Zeitlinin esikoisohjauksessa omalaatuinen tarina jää sittenkin hieman sivuseikaksi. Visuaalisesti huikean kokonaisuuden sankari on Quvenzhané Wallis, josta tuli yhdeksänvuotiaana ansaitusti kaikkien aikojen nuorin Oscar-ehdokas. Hänen kauttaan elokuvan maailman uskoo todeksi. Sanni Purhonen Suurin niistä on Rakkaus (Amour). Dvd. K-12. Draama. Ohjaus ja käsikirjoitus: Michael Haneke. Itävalta/Ranska/ Saksa 2012. Pääosissa: Jean-Louis Trintignant, Emmanuelle Riva. 127 min. Georges (Jean-Louis Trintignant) ja Anne (Emmanuelle Riva) ovat kahdeksankymppinen musiikinopettajapariskunta. He viettävät mukavaa arkea Pariisissa, kunnes Anne saa sairauskohtauksen. Aiem min elinvoimainen nainen alkaa nopeasti muuttua varjoksi itsestään, ja hänen puolisostaan tulee kokopäiväinen hoitaja. Michael Haneke on ohjannut ja käsikirjoittanut Kultaisella palmulla palkitun mestariteoksen siitä, mitä rakkaus lopulta tarkoittaa. Lähes kokonaan yhteen huoneistoon rajatun pääparin keskinäinen kemia ja näyttelijäntyö on loistavaa. Jokainen tunne näkyy pakahduttavasti varsinkin Emmanuelle Rivan kasvoilla ja kehossa. Sanni Purhonen Pilvellä on hopeareunus Unelmien pelikirja (Silver Linings Playbook). K-12. Romanttinen komedia/draama. Ohjaus ja käsikirjoitus: David O. Russell. Yhdysvallat 2012. Pääosissa: Bradley Cooper, Jennifer Lawrence, Robert De Niro. 122 min. Pat Solatano (Bradley Cooper) vapautuu pakkohoidosta. Hän yrittää opetella elämään suvussa kulkevan kaksisuuntaisen mielialahäiriön kanssa ja voittaa takaisin vaimonsa, jonka rakastajan hakkasi. Tuhoon tuomitun suhteen sijaan Patin elämään astuu yllättäen nuori leski Tiffany (Jennifer Lawrence), jolla riittää omiakin ongelmiaan. Unelmien pelikirjaa voi kutsua romanttiseksi komediaksi. Sellaisena se erottuu massasta edukseen käsittelemällä aidon tuntuisia asioita. Mielenterveysongelmia lähestytään kaunistelematta ja heti helppoihin ratkaisuihin sortumatta. Näyttelijät tekevät kauttaaltaan hyvää työtä. Sanni Purhonen 3–4 • 2013 Isänmaan puolesta -sarja kertoo vuosien vankeuden jälkeen kotiin palaavasta, kuolleeksi luullusta merijalkaväen sotilaasta Nicholas Brodysta (Damian Lewis) ja kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä kärsivästä CIA:n virkailija Carrie Mathisonista (Claire Danes), joka uskoo al-Qaidan käännyttäneen Brodyn puolelleen. Sarjan kömpelön suomenkielisen nimen ei kannata antaa hämätä. Aiheeltaan ajankohtainen ohjelma on kirjoitettu täyteen yllättäviä käänteitä. Lisäksi moneen kertaan palkitun kokonaisuuden näyttelijät ovat erinomaisia. Varsinkin Danes esittää hahmonsa sairauden uskottavammin ja vivahteikkaammin kuin televisiossa aiemmin on nähty. Sanni Purhonen Mielikuvituksen avulla selviää Piin elämä (Life of Pi). Dvd. K-12. Seikkailu. Ohjaus: Ang Lee, USA 2012. Käsikirjoitus: perustuu Yann Martelin palkittuun romaaniin. Pääosissa: Suraj Sharma, Irrfan Khan, Rafe Spall ja Gerard Depardieu. Pituus: 127 min. Extrat blurayllä: Neljään osaan jaettu laadukas Making of -dokumentti, kolme muuta taustakoostetta, poistettuja kohtauksia, traileri, kuvagalleria ja usean kohtauksen kuvakäsikirjoitus. Ohjaajien aateliin kuuluva Ang Lee ottaa tällä palkitulla elokuvalla haltuun sekä sadunomaisen seikkailuelokuvan että 3D-tekniikan. Jälkimmäisestä minulla on vain toisen käden tietoa, että se toimii upeasti. Mutta perinteisellä tekniikallakin tarina ja sen kuvaus ovat mykistäviä: Herkkä, uskonnoista kiinnostunut intialaispoika Pii joutuu haaksirikon ja perheensä menetyksen jälkeen pelastusveneeseen eläintarhan asukkien kanssa. Jäljelle jäävät tiikeri ja Pii. Tarina kertoo, miten Pii selviää nälkäisen pedon kanssa. Kun Pii pelastuu, hän kertoo kokemuksistaan kaksi eri tarinaa, joista kuulija voi valita. Ja kyllä, niiden jälkeen alkaa viimeistään ymmärtää, miksi uskontoja – ja tarinoita – on olemassa: Ihminen ei kestä elämän iskuja etsimättä niille vertauskuvallista lievennystä. Älkää jättäkö katsomatta. Iris Tenhunen 29
RUUDUN TAKAA Tv-palsta: Iris Tenhunen Pistorius – sankari tuomiolla Oscar Pistoriuksen tragedia / dokumentti / TV2 / 29.3. Tunnin mittaisessa dokumentissa brittiläinen urheilutoimittaja Rick Edwards lähtee Etelä-Afrikkaan selvittämään surmakohua. Maailman tunnetuin vammaisurheilija Oscar Pistorius antoi kasvot Lontoon paralympialaisille. 6 kuukautta myöhemmin häntä syytettiin tyttöystävänsä murhasta. Oliko taustalla riita vai erehtyikö Pistorius todella luulemaan häntä murtovarkaaksi? Dokumentissa pohditaan, muuttuiko superjulkkis menestyksen myötä öykkäriksi vai onko hän se esikuvallinen urheilija, jollaisena vanhat ystävät, suuri yleisö ja sponsorit hänet tunsivat? Dokumentti lähetetään toivottavasti uusintana sitten, kun oikeudenkäynti kesäkuussa alkaa. Edwards esittelee ristiriitaiset näkemykset, mutta kehottaa jättämään päätökset tuomarille. Suurin osa todistusaineistoakin on vielä poliisin hallussa eikä puolus- Oscar Pistoriuksen murhaoikeudenkäynti alkaa kesäkuussa. Tuliko urheilusankarista tappaja vai oliko kyseessä traaginen erehdys? tus ole saanut sitä tutkittavakseen. Joka tapauksessa Reeva Steenkamp on kuollut ja Pistorius on dokumentista päätellen murtunut mies, jonka ura on ohi. Edwards pallottelee kiireellä valmistuneessa, mutta tasapainoisesti kootussa ohjelmassa ajatusta, että Pistorius olisi menestyksensä myötä saanut julkisuudessa liikaakin anteeksi sekä vammansa että mainosarvonsa vuoksi. Onhan hän Etelä-Afrikan suurin julkkis sitten Mandelan. Olisiko tilanne nyt toinen, jos Pistoriukselle olisi annettu huonosta käytöksestä palautetta eikä lakaistu sitä maton alle? Jos hänet todetaan syyttömäksi murhaan, jää joka tapauksessa pohdittavaksi holtiton aseen käyttö. Leppoisaa hyvästelyä Viimeiset sanani / dokumenttisarja / TV1 / 24.4. alkaen Viisi vuotta sitten Yle etsi tv-sarjaan henkilöitä, jotka haluaisivat puhua lähestyvästä kuolemastaan. Jo haku herätti pahennusta, ja sarjan esitys siirtyi vuosilla. Hollantilaiseen formaattiin perustuvasta sarjasta nähtiin vihdoin keväällä 5 suomalaista osaa, joita seuraa kesäkuussa neljä hollantilaista osaa. Sarjasta näkyy, miten vaikeaa haastatteleminen on toimittajille ollut. Kysymykset ovat jähmeitä ja yleisluonteisia eikä haastattelijaa näytetä, vaikka kysymykset on jätetty nauhalle. Eikö juuri tällainen keskustelu kannattaisi käydä nokakkain, paneutuen? Nyt sitä käydään kuin kolmen metrin päästä turvaaidan takaa. No, sehän vain osoittaa, että kuolemasta on jo korkea aika opetella keskustelemaan. Ainakin kolmannessa jaksossa esiintynyt Raimo on hyvä esikuva: rauhallinen, lämmin, pieniä arjen töitä arvostava ja vaimonsa kanssa asiaa huumorilla käsittelevä tavallisen erikoinen mies. Muutkin kuolemaa odottele- vat korostavat jokapäiväisen elämän iloja ja yhdessäolon tärkeyttä, elämän jatkumista loppuun asti ja sen jälkeenkin. Kun vielä arkku on näytetty (miksi?), kokoontuu perhe katsomaan heitä varten taltioitua päähenkilön videopuhetta. Puheeseen olisi ollut hyvä lopettaa, mutta ohjelmassa on päätetty näyttää myös omaisten suru. Kun pitäisi mennä lähelle, ei mennä, ja kun pitäisi olla menemättä, mennään. Saa nähdä, miten hollantilaiset sen tekevät. Sarjalla on joka tapauksessa tilausta. Sairaalan lapset Inhimillinen tekijä: Oma vai sairaalan lapsi / keskusteluohjelma / TV1 / 20.4. Kun Heidi Tujunen sai kaksostytöt, joista toisella ei henki kulkenut, oli edessä lapsen luovutus sairaalaan puoleksitoista vuodeksi. Kuolema kävi lähellä, ja äidin käynnit sairaalassa täyttyivät hoitajien auttamisesta, ei sylissä pidosta. Lapsesta tuli sairaalan lapsi. Kun Eevi pääsi kotiin, oli edessä kriisi. Ruotsissa keskoslasten hoitotilat on jo sisustettu koko perheen yöpymisiä ajatellen, sillä lapset, jotka kohtaavat vanhempiaan usein, toipuvat paremmin. Anne Flinkkilän toimittamassa ohjelmassa lastenpsykiatrian professori Tuula Tamminen kertoo, että hoitofilosofia on Suomessa jälkijättöistä eikä vanhempien ja lasten suhdetta tueta riittävästi. Hyvä keino olisi vanhemman läsnäolo sairaalassa sekä kuuntelu ja vertaistukeen ohjaaminen. Näyttelijä Kunto ”Kuntsi” Ojansivu kertoi viettäneensä puolet lapsuudestaan sairaalassa. Vanhempia ei rohkaistu käymään, kun luultiin erojen rasittavan lapsia. Tammisen mukaan erosta kärsivien lasten ja omaisten kohtaaminen oli pikemminkin hoitajille työlästä. Tammisellekin lapsuus sairaalassa on tuttu, joten hänellä on viisaita ja kannustavia näkemyksiä: syyllisyys joka pakottaa huolehtimaan lapsesta myös silloin, kun ei haluaisi, on tervettä. Ja jos lapsen kanssa myöhemmin keskustelee surusta ja eroista, ne eivät jää tiedostamattomiksi traumoiksi. Välittäminen on tunteiden tunnustamista, myös kun tunteet ovat negatiivisia. Ohjelma kannattaisi näyttää lastensairaalan tuleville arkkitehdeille. KATSO kesäKUUSSA Kuurosokean maailma Dokumenttiprojekti: Etanan planeetta / TV 1 / 1.6. Kuurosokean Yuong-Chan tarina on koskettanut ihmisiä kaikkialla maailmassa. Hän kieltäytyy eristymästä ja rakastaa maailmaa omalla tavallaan. Seung-Jun Yin ohjaaman dokumentin on tuottanut Vaskifilmi Oy. 30 Laadukasta kesäangstia Mille saa nauraa? American Horror Story / kauhu- ja draamasarja / Sub / 11.6. alkaen Naurun tasapaino / kilpailu ohjelmasarja/ TV2 / 15.6. Perhe muuttaa taloon, jossa kummittelee. Ongelmia tuottavat myös äidin trauma, psykiatri-isän uskottomuus, Violet-tyttären itsetuhoinen masennus sekä naapurin kehitysvammaisen tytön ja hänen oudon äitinsä salaisuudet. Sarjaa kehutaan oikeasti pelottavaksi. 3–4 • 2013 Palkitussa sarjassa Violet (Taissa Farmiga) asuu kummitustalossa. Koomikkokisan 2. osassa koomikot testataan, kun yleisöksi tulee sata näkövammaista. Miten stand upia voi tehdä sokeista, jos kerran vammaisia ei saa pilkata?
Itsemääräämisoikeus laitoksissa paranee Asiantuntijat antoivat neuvoja aloitteleville näkövammaisille yrittäjille. Hyviä vinkkejä yrittäjäseminaarista Helsingissä järjestettiin maaliskuussa monen vuoden tauon jälkeen näkövammaisten yrittäjäseminaari. Tarjolla oli ohjeita ja vinkkejä sekä verottajalta että toisilta yrittäjiltä. Seminaarin järjestäminen sai alkunsa verhoilija Tuomo Arvolan huolesta. Häntä harmitti, kun jatkajaa ei verhoiluliikkeelle tahtonut löytyä. Näkövammajärjestöjen yhteisvoimin järjestettyyn seminaariin osallistui 25 näkövammaista pienyrittäjää tai sellaiseksi aikovaa. Heille kerrottiin yrittäjien verotuksesta, alvista, YEL-maksuista, yrittäjän tapaturmavakuutuksesta, kirjanpitovelvollisuudesta sekä siitä vaikeimmasta eli miten asiakkaita houkutellaan. Jokaiselle suositeltiin kuittien huolellista mapittamis- ta alusta alkaen sekä yrityksen erillistä pankkitiliä. Hyvä keskustelu saatiin aikaan myös toimivasta yrityksen nimestä. Yrittämiseen rohkaistiin: Uutta on se, että yrityksestä pääsee nykyään eroon pelkällä sähköisellä ilmoituksella, jos toiminta ei osoittaudu kannattavaksi. Ensi vuonna on luvassa uusi seminaari. Hoida masennus ja vältä pulloa ”Masennukseen on jo pitkään ollut tarjolla tehokkaita hoitomenetelmiä, mutta vain toteutettu hoito tehoaa”, sanoo LL Irina Holma, jonka väitöstutkimuksen aiheena oli toistuvan masennuksen hoito ja läheinen yhteys persoonallisuushäi riöihin sekä päihde- ja tupakkariippuvuuksiin. Vain hieman yli puolet tutkituista potilaista sai ylläpitolääkehoitoa, ja heilläkin hoitojakso kesti alle viidesosan suositusajasta. Huono hoitomyöntyvyys osoittautui tavalliseksi henkilöillä, joilla oli epäsosiaalinen, epävakaa tai huomionhakuinen persoonallisuus tai narsistinen persoonallisuushäiriö. Ahdistuneisuuteen ja pelokkuuteen liit- tyvistä persoonallisuushäiriöistä kärsivät sekä yksin asuvat suhtautuivat yleensä myönteisesti hoitoon. Viidesosalle tutkimukseen osallistuneista myönnettiin työkyvyttömyyseläke 5 vuoden seurannan aikana. Eläkkeelle siirtymistä lisäsivät korkeampi ikä, masennuksen pitkä kesto, fyysiset sairaudet ja ammattikoulutuksen puute. Kolmannes potilaista tupakoi. Heillä esiintyi muita enemmän alkoholiriippuvuutta, persoonallisuushäiriöitä ja neuroottisuutta. Myös Mielenterveyden keskusliiton puheenjohtaja Pekka Sauri otti kantaa masennuksen ja alkolinkäytön yhteyteen. Hän viittasi THL:n pääjohtaja Pekka Puskan esitelmään, jonka mukaan lähes puolet työkyvyttömyyseläkkeistä kirjoitetaan mielenterveysperusteilla, ja näistä yli 50 prosentissa on diagnoosina masennus. Tutkimusten mukaan masennus lääketieteellisenä ilmiönä ei ole yleistynyt. Puska epäilee, että masennusdiagnoosi peittää usein alleen alkoholiongelman. Alkoholismi kun ei kelpaa työkyvyttömyyden perusteeksi. ”Onko masennuksen ja alkoholin yhteys Suomessa jonkinlainen tabu? Jos on, se on syytä nopeasti purkaa”, ihmettelee Pekka Sauri. Alkoholin käyttö on huono lääke masennukseen ja voi jopa aiheuttaa masennuksen. 3–4 • 2013 Valvira selvitti viime vuonna, miten sosiaalihuollon asiakkaiden oikeus tehdä itseään ja hoitoaan koskevia päätöksiä toteutuu lastensuojelun, vammaishuollon sekä mielenterveys- ja päihdehuollon ympärivuorokautisissa palveluissa. Selvityksessä kysyttiin myös perusoikeuksien rajoittamisesta. 242 tutkittua yksikköä oli valittu osin satunnais- ja osin riskinarviolla. Ne edustivat julkisia, yksityisiä ja kolmannen sektorin toimijoita. Tulokset antavat ensimmäistä kertaa kattavan valtakunnallisen kuvan ihmisoikeustilanteesta laitoksissa. Itsemääräämisoikeutta on säännelty lailla vain lastensuojelussa. Selvitys osoitti, että rajoitustoimenpiteitä kohdistettiin kuitenkin niissäkin lainvastaisesti useisiin henkilöihin kerralla, ja myös rangaistuksena. Lapsen liikkumis- tai yhteydenpitovapautta, oikeutta pitää omia tavaroita huoneessaan tai yksityisyyttä ei joka laitoksessa myöskään kunnioiteta. Muissa laitoksissa rajoitustoimenpiteistä ei ole säädetty laissa, joten niis- sä ei voitu osoittaa lainrikkomuksia. Kyselystä kävi kuitenkin ilmi, että itsemääräämisoikeuden ja perusoikeuksien rajoittamisen säännöt ovat monessa yksikössä epäselviä. Itsemääräämisoikeuden ja osallisuuden kehittämissuunnitelmia oli tehty vain harvoissa yksiköissä. Valvira on nyt antanut ohjeet sääntöjen yhtenäistämiseen. Asiakkaiden perusoikeuksien toteutumiseksi STM:n työryhmä valmistelee parhaillaan säännöksiä asiakkaan itsemääräämisoikeuden vahvistamisesta ja rajoittamisesta. Lain toimeenpanon yhteyteen suunnitellaan alan toimijoille kattavaa ohjausta ja neuvontaa. Valvira katsoi, että aluehallintovirastojen kanssa on myös käynnistettävä niiden yksiköiden valvonta, joissa todettiin vakavia puutteita. Selvitys koski 88 lastensuojeluyksikköä, joista 30 otettiin valvontaan. 93:sta vammaisten henkilöiden asumispalveluyksiköstä otettiin valvontaan neljä. 64:stä mielenterveys- ja päihdehuollon yksiköstä valvontaan otettiin yhdeksän. Turun seudulle Saattajakortti Turun seudun 11 kuntaa eli Kaarina, Lieto, Masku, Mynämäki, Naantali, Nousiainen, Paimio, Raisio, Rusko, Sauvo ja Turku ottivat käyttöön yhteisen Saattajakortin 1.4.2013 alkaen. Se oikeuttaa henkilökohtaisen avustajan maksuttomaan sisäänpääsyyn moniin kulttuuri- ja liikuntapalveluihin. Saattajakortin tavoite on helpottaa vammaisen tai pitkäaikaissairaan liikunnan ja kulttuurin harrastamista. Uudella, seudullisella kortilla yhtenäistetään käytän- töjä. Kortti oikeuttaa yhden saattajan maksuttomaan sisäänpääsyyn kuntien liikuntapaikoille ja kulttuuripalveluihin. Uimahalleissa, kuntoja liikuntasaleissa sekä kulttuurikohteissa toiminnan tulee olla kaupungin järjestämää. Kortti ei siis välttämättä oikeuta sisäänpääsyyn jos tilaisuuden järjestää kaupungin tiloissa jokin yksityinen toimija. Lisätietoja kortista saa googlettamalla ”Rajattomasti liikuntaa Turun seudulla -hanke”. 31
80 senttiä iloa ja 32 3–4 • 2013
elämänviisautta Nuori elämäntaidon valmentaja Noora Västinen opettaa, että ilo löytyy omista aidoista tavoitteista. Hyvän päivän alkuun pääsee vaikkapa naurujoogaamalla. J Teksti ja kuvat: Riitta Skytt apanilainen nainen seuraa lumoutuneena esitelmää, josta hän ei ymmärrä sanaakaan. Salillinen eläkeläisiä käynnistää leikisti moottorisahaa ja nauraa pian kyyneleet silmissä. Liiketalouden tutkija kysyy aivan tosissaan, voiko unelmointia opettaa. Mitä heille on tapahtunut? He ovat tavanneet Noora Västisen. Japanilainen nainen oli seuraamassa, kun Noora kertoi julkaisemistaan lastenkirjoista, joissa seikkailevat Loisku-sammakko ja Roisku-hiiri. Eläkeläiset osallistuivat Nooran vetämään naurujoogaan, ja liiketalouden tutkija oli kiinnostunut Nooran elämäntaidon valmennuksesta. ”Ei tämä ole mitään rakettitiedettä. Kun sinä olet avoin maailmalle, maailma on avoin sinulle”, sanoo 23-vuotias, jämsäläissyntyinen Noora. Hän on merkonomi, yrittäjä, naurujoogaohjaaja ja elämäntaidon valmentaja. Kaiken lisäksi hän opiskelee Snellman-korkeakoulussa steinerpedagogiikkaa ja on julkaissut kaksi lastenkirjaa. ”Millä lihaksilla?” huokaisee haastatteleva hapannaama? 80 sentin pätkä pyörätuolissa! ”No, minusta ei voi tulla vuorikiipeilijää eikä syöksylaskijaa”, Noora lohduttaa, ”mutta melkein mitä tahansa muuta.” 3–4 • 2013 33
” Ei pidä tyytyä siihen, että on syntynyt näihin olosuhteisiin ja ajatella, että olkoon sitten näin koko elämä.” Teeskentele – kunnes onnistut Nooralla on synnynnäinen luustonhauraustauti, osteogenesis imperfecta. Hän on kokenut lukemattomia murtumia ja monta leikkausta. Vähemmästäkin voisi vajota murheen alhoon. ”Kerran polveni murtui samana päivänä, kun illaksi oli tilattu naurujoogakeikka. Mietin pari kertaa, että peruutan sen, mutta eihän asiakkaille niin voi tehdä. Sidottiin polvi, otin pari särkylääkettä ja lähdin. Kun tulin takaisin kotiin, en enää edes muistanut, että polvi oli murtunut”, Noora kertoo. ”Tutkimuksetkin todistavat, että nauraminen vähentää stressiä ja helpottaa kipuja.” Onko naurujooga tie onnellisuuteen? Kiemurtelevatko osallistujat kummallisissa asennoissa ja yrittävät nauraa jalka niskan takana? ”Se on niin simppeliä! Harjoitukset ovat yksinkertaisia, kuten se jossa ollaan käynnistävinään moottorisahaa. Siihen lisätään katsekontakti vaikka vieruskaverin kanssa, ja hahatukset ja hehetykset päälle. Nauru tarttuu ja muuttuu aidoksi.’ Fake it until you m ake it’, eli teeskentele kunnes onnistut”, Noora kertoo. ”Naurun kautta ihminen tavoittaa oman sisäisen lapsensa. Jos jaksaa nauraa, monet vaikeatkaan asiat eivät enää tunnu niin vaikeilta.” Hidasta. Hengitä. Hymyile. Noora on nostanut elämänohjeensa opiskelijaboxinsa seinälle. Vaikeuksista löydät voiman – jos etsit Onnellisuus on suurelta osin synnynnäistä ja säilyy ihmisessä koko eliniän vakiona, sanoo Rolf Dobell kirjassaan Selkeän ajattelun taito. Helppoahan se on syntymäonnellisen päivänsäteen jaella neuvoja meille vaikeuksien keskellä painiskeleville, joille vesilasi on aina puoliksi tyhjä. 34 Arkadia International Bookshopin kirjallisuusillassa Noora kertoi Roisku ja Loisku -lastenkirjoistaan, joissa ystävykset seikkailevat ja etsivät elämän aarteita. 3–4 • 2013 Mutta Noora Västinen ei usko tähän: ”Vaikka lukisi kuinka monta elämäntaidon opasta tai kuuntelisi viisaan ystävän neuvoja ja kannustusta, ei kukaan muu voi tuoda sinulle onnea tai muuttaa sinun elämääsi kuin sinä itse. Uskon, että jokainen ihminen voi itse päättää, mitä oikeasti elämältä haluaa ja kääntää sen voitoksi”, Noora sanoo. ”Olen törmännyt valmennuksessa ihmisiin, joilla on todella paljon ongelmia ja joiden elämä on harmaata ja synkkää. Joillakin ihme voimilla he ovat päässeet sieltä pimeän kiven takaa. Omasta surkeimmastakin kohtalosta voi löytää voimavaran, jos vain haluaa niin ajatella. Ei pidä tyytyä siihen, että on syntynyt näihin olosuhteisiin ja ajatella, että olkoon sitten näin koko elämä.
” Kun sinä olet avoin maailmalle, maailma on avoin sinulle.” la. Kysyn herätteleviä kysymyksiä: Miten ihminen itse kokee asiat? Mikä tekee hänet onnelliseksi? Kysyn myös, tekeekö hän tarpeeksi asioita, jotka tekevät onnelliseksi vai tuleeko tehdyksi jotain vähemmän merkityksellistä. Ihmiset kaivavat itse esiin omat vastauksensa.” ”Valmennuksessa ei kielletä ongelmia eikä ihmisen menneisyyttä. Ennemminkin mietitään, missä ihminen on nyt, mitä hän haluaa ja kuinka hän pääsee sinne. Valmennus on myönteisesti eteenpäin tuuppivaa.” Haaveena työ nuorten parissa Sisäinen palo syttyy tavoitteesta Onko tämä nyt sitä sisäisen palon voimaa, mistä Noora kirjoittaa nettisivuillaan? ”Sisäisen palon voima on se jokaisen ihmisen oma juttu, joka saa hänet hehkumaan. Sillä on monta nimeä, kuten esimerkiksi elämän tarkoitus tai elämäntehtävä. Se on se syy, miksi herää aamulla, tekee itselle merkityksellisiä asioita ja elää. Ihmisen silmistä näkee, milloin hän elää täysillä. Silmät ovat sielun peili,” Noora selittää kärsivällisesti. Haluan vielä inttää ja epäillä, että millä kokemuksella hän toimii elämäntaidon valmentajana? Oma vammaisuus ei mielestäni anna siihen tarvittavia valmiuksia. Noora kertoo käyneensä Marika Borgin pitämän elämäntaidon valmennuskurssin. Borg on toiminut alalla yli 30 vuotta aikuiskouluttajana ja valmentajana. ”Elämäntaidon valmennuksessa ja luennoillani en sano, kuinka asioiden tulee ol- Tulevaisuudessa Noora haluaa työskennellä nuorten kanssa. Hänelle murrosikäiset ovat juuri parhaassa iässä: ”He ovat niin aitoja, vaikka heillä on omat ahdistuksensa ja murrosiän myllerrykset päällä. Jos heille on avoin, niin hekin ovat. Jos heidät saa hiffaamaan, niin se voi olla siinä iässä asia, joka pysyy koko elämän. Oivallus voi liittyä esimerkiksi siihen, kuka minä olen tai mikä minusta tulee, haluanko lukioon vai ammattikouluun. Ja jospa heidät saa syttymään jollekin omalle jutulle.” Noora kertoo, mitä kerran tapahtui, kun hän piti ammattikoululaisille naurujoogaa ja luentoja: ”Noin parikymppinen kundi tuli kertomaan, että hänen elämänsä oli ollut viime aikoina aika harmaata. Kyyneleet silmissä poika kiitti, että sytytin hänelle lampun. Minulle se oli hetki, jolloin tiesin tekeväni oikeaa työtä.” Lisätietoa: www.nooravastinen.net www.naurujooga.fi Noora kävi opettamassa naurujoogaa Vantaan seurakunnan Tarinatuvassa ystävänsä Vea Vainion kanssa. Rekolassa naurettiin sinä iltana vesissä silmin. Noora tekee myös polttari-, koulu- ja yritysvalmennuskeikkoja. 3–4 • 2013 Apuväline: Doro PhoneEasy 740 Edustaja: Oy Anglo-Nordic Ab Hinta: Noin 250 euroa VÄLINE- VINKKI Älypuhelin nakkisormelle Maailma teknistyy koko ajan, ja yhä vanhemmatkin ihmiset haluavat olla verkossa ja lukea sähköpostit. Tämä on nyt mahdollista myös puhelimella. Doro on tuonut markkinoille hiukan tavallista helppokäyttöisemmän älypuhelimen Doro PhoneEasy 740. Se sopii tavallista puhelinta paremmin henkilöille, joilla on heikentynyt näkö tai toimintakyky. Puhelin on riittävän iso, siinä on riittävän iso näppäimistö ja normaalin älypuhelimen kokoinen näyttö toimii myös kosketusnäyttönä. Näppäimistö liukuu esiin näytön alta. Kun kansi liu’utetaan auki, avautuu samalla näppäinlukko ja näyttöön syttyvät valot. Puhelimen takakannen pinta on kumimainen, jotta se ei luiskahtaisi kädestä. Mukana tulee myös kiinnitysnauha, jonka avulla puhelinta on helppo kuljettaa mukana kaulassa. Dorossa on hätätilanteita varten painike, jota painamalla puhelin soittaa ennalta määriteltyyn numeroon ja lähettää samaan paikkaan tekstiviestin. Kun vastaanottajan puhelimeen vastataan, Doro-puhelin avautuu kaiutintilaan, joka helpottaa keskustelua. Puhelimen etusivulla näkyy kellonaika suurena, ja tarvittaessa myös valitun alueen säätiedot ja lämpötila. Se on pieni mutta kätevä ominaisuus. Puhelimessa on myös kamera. Älypuhelimen siitä tekee se, että sillä pääsee nettiin ja sillä voi käyttää sähköpostia. Yhteys voi toimia joko puhelinverkon tai langattoman wlan-verkon kautta. Käytössä puhelin toimi hyvin, ja se on hyvä ja melko helppo käyttää. Tosiasiassahan mikään älypuhelin ei ole helppokäyttöinen, etenkään puhelimen asetusten määrittely. Jos siis käyttöönotossa saa apua näppärältä henkilöltä, voi Doro toimia myös hiukan vanhemman tai tavallista kokemattomamman matkapuhelinkäyttäjän älypuhelimena. Clas von Bell Lähetä vinkkejä muista näppäristä ja toimivista apuvälineistä osoitteeseen: valinevinkki@tekstiviestit.fi. 35
Lukijafoorumi Kirjeet ja kuvat voi lähettää osoitteeseen: Tukilinja/Lukijafoorumi, Pasilanraitio 5, 00240 Itsenäistä vapaa-aikaa Nuorelle oma tietokone KIITOS saamastani tietokoneesta, josta minulla on SUURTA iloa. Nyt voin istua omissa oloissani ja ”surfata netissä” ja tehdä tietokoneella sitä, mitä itse haluan. Se on tehnyt vapaaajastani itsenäisempää ja kiinnostavampaa. Hei tukilinjalaiset! Sydämelliset kiitokset teille tietokonelahjoituksesta. Olette tehneet Petri Hämäläisen onnelliseksi. Hänen pitkäaikainen haaveensa on toteutunut, sai ikioman tietokoneen. Ei tarvitse aina pyytää, saisinko olla vähän sinun tai kaverin koneella. Kun kukaan ei mielellään sitä tee eikä anna. Petri oli yhtä hymyä, kun tuli tieto, että hän saa lahjoituksen. Ja tieto tuli aivan hänen syntymäpäiväkseen, melkein, päivällä heitti. Joten vielä tuhannet kiitokset teille kaikille. Hyvää kevättä ja kesän odotusta, kaikkea hyvää teille. Ystävällisin terveisin Ystävällisin terveisin Tobias Ståhlberg, Vörå Seija Hämäläinen, edunvalvoja Petri Hämäläinen Tobias pääsee nyt nettiin omalla koneella. Tie auki jatko-opintoihin Kiitos myönnetystä tietokoneesta, tulostimesta ja Officeohjelmasta. 15-vuotias koululainen saa todella hyvät mahdollisuudet jatko-opintoihin. Ilman apuanne tilanne olisi aivan toinen. Hyvää kesää teille kaikille! t. Antti ja perhe Blogipoimuri ”Ehkä monet torjuvatkin ajatuksen ihmissuhteesta liikuntarajoitteisen kanssa juuri välttyäkseen saamasta sitä epämiellyttävää tunnetta, joka syntyy, kun tiedostaa toisen tarpeen, mutta ei kykene auttamaan.” Vappu-Tuuli, Tukilinjan Blogilinja 2/2013 36 Pohjois-Karjalan Sydänlapset ja -aikuiset ry tuotti omin voimin ja vertaistuen hengessä teatteriesityksen Sivuääniä. Tukilinjan apurahalla katettiin projektin kuluja. Muu rahoitus tuli sydänjärjestöiltä. Tietokone auttoi työnsaannissa Tietokone opiskelijalle Hei! Haluaisin kertoa, miten saamani tuki on auttanut minua työllistymisessäni. Sain tämän koneen ja siihen Adoben ohjelmiston muutama kuukausi sitten. Pääsin heti työharjoitteluun lehden toimitukseen, kun kerroin, että minulla on käytössäni tietokone, ja siihen ohjelmistot. He eivät olisi pystyneet näitä tarjoamaan. Photoshopin avulla aloin kuvittamaan muutamaa artikkelia. Piirustuksistani pidettiin, ja nyt minulle lupailtiin jatkossakin kuvitustehtäviä! Olen päässyt myös kirjoittamaan juttuja, ottamaan kuvia ja käsittelemään niitä ja erityisesti kuviini ollaan oltu tyytyväisiä. Tämä kone on avannut minulle ihan uusia mahdollisuuksia! Erittäin kiitollisena tuesta, Kiitos myöntämästänne tukipäätöksestä! :) Riikka ” Petri oli yhtä hymyä, kun tuli tieto, että hän saa lahjoituksen. Ja tieto tuli aivan hänen syntymäpäiväkseen.” S.P., Tampere Sairaudet eivät johdu demoneista Tervehdys Turusta. Olen silloin tällöin tukenut teidän toimintaanne, koska teette hyvää työtä vammaisten keskuudessa. Viimeksi tulleen lehden pääkirjoitusta haluan kuitenkin korjata. Pirkko Jalovaara ei ole sanonut, että kehitysvammaisissa olisi demoneja. Harva sairaus johtuu niistä. Me kristityt uskomme, että jokainen ihminen on arvokas ja Jumalan luoma. Hän loi jokaisen omaksi kuvakseen, kuten Raamatussa sanotaan. Jalovaara haluaa auttaa ihmisiä pa- 3–4 • 2013 rantumaan ja elämään hyvää elämää. Jumala on hyvä ja hän on lähettänyt meille Jeesuksen pelastajaksi. Jeesus rakastaa lapsia, sairaita ja kaikkia ihmisiä, myös vammaisia ja siksi hengellinen työ myös vammaisten ja sairaiden parissa on tärkeää. Emme voi kieltää pahan olemassaoloa tässä maailmassa, jos katsomme ja luemme uutisia. Mutta on Raamatun jumala, joka haluaa pelastaa ja joka haluaa antaa jokaiselle tulevaisuuden ja toivon. Työtänne arvostaen Riitta Saario
Helsinki tai toimitus@tukilinja.fi Huono esteettömyyspäätös Hei! Hallituksen kehysriihessä päätettiin, että vuoteen 2015 jatkuvassa kokeilussa asuntorakentamisessa ei tarvitse noudattaa esteettömyysmääräyksiä kuin 1. ja 2. kerroksissa. Minusta tämä on aivan käsittämätöntä vammaisten etujen polkemista. Toivoisin, että Tukilinja haastattelisi asuntoministeri Krista Kiurua siitä, miten säädöksiä on tarkoitus muuttaa. Ministerin pitäisi julkisuudessa kehdata myöntää, että hän on huonontamassa heikompien ihmisten elämäntilanteita. Tai ehkä julkisuudella voitaisiin vaikuttaa siihen, että huononnuksia ei tulisikaan. Niinhän kävi nyt optioverotuksenkin kanssa; hätiköidyt päätökset pyörrettiin. Kiitos hyvästä lehdestänne, luen sen yleensä kannesta kanteen. Ja sanaristikkokin on juuri sopivan vaikea :) Terveisin Tuula Paalimäki arkkitehti, Helsinki Hyvä Tuula Paalimäki Kiitos aiheellisesta kirjeestänne. Toteutimme toiveenne ja pyysimme ministeri Krista Kiurulta haastattelua esteettömyysmääräysten lieventämiskokeiluun liittyen. Emme kuitenkaan saaneet häneltä vastausta, joten pyysimme haastattelua sen sijaan Kynnys ry:n toiminnanjohtaja Kalle Könkkölältä. Vastaukset tulivat samana päivänä ja löy- Nettikysely tyvät tämän lehden sivulta 8. Kynnys ry ja Invalidiliitto ry jättivät oikeuskanslerille toukokuun alussa hallituksen toimista kantelun, jossa kehotetaan tutkimaan, onko esteettömyysmääräysten purkaminen Suomen lain ja kansainvälisten sopimusten mukaista. Normien lieventäminen tarkoittaa nimittäin sitä, ettei asumisen esteettömyyttä nähdä YK:n vammaissopimuksen mukaisesti ihmisoikeutena. Suomi on allekirjoittanut sopimuksen. Tehdään parhaamme, että asiasta syntyy kunnon kansalaiskeskustelu ja esteettömyys, joka palvelee meitä ja läheisiämme eri elämänvaiheissa lastenvaunuista rollaattoriin, pysyy kerrostalojen rakennusnormeissa. Iris Tenhunen, päätoimittaja Kuva: Lauri Peura Apuraha festivaalille Hei, Kiitän lämpimästi Joensuun Parafestyhdistys ry:n puolesta Tukilinjaa tapahtumamme taloudellisesta avustamisesta apurahan muodossa. Ystävällisesti, Jari Ruotsalainen Joensuun Parafestyhdistys ry Apurahalla tuetaan Joensuussa 15.–17.8.2013 järjestettävän Parafestin ulkomaisten esiintyjien matkakuluja. Veijo Tiilikainen ja Iiris Brocke esiintyivät festareilla 2011. Tukea luokkaretkeen Työväline yliopistoopiskelijalle Sydämelliset kiitokset myönteisestä tukipäätöksestä, jonka saimme luokkaretkeä varten hakemaamme apuraha-anomukseen. Olemme siitä hyvin onnellisia, sekä oppilaat että me luokan aikuiset. Lähetämme toki kuvia ja muuta materiaalia retkestä sen tehtyämme. Ystävällisin terveisin Hei! Suurkiitos minulle myönnetystä konepaketista. Mahdollistaa monet asiat, jotka eivät olisi tehtävissä ilman tätä apua. Anna-Maija Keurulainen Jyväskylä S.S., Vieremä Tukea kuntoutujalle tietokoneopintoihin Tuhannet kiitokset sinne teille kaikille, jotka vaikuttivat ”joululahjoihin”. Kiittäen Tietokone kuvalliseen kommunikointiin Tuhannet kiitokset! Marko & äiti Senkin vammanen! Nuori kommentoi epämuodikkaasti pukeutunutta nuorta: ”Toiki pukeutuu ku vammanen!”. Mitä sanot? 1. Älä käytä vammaa haukkumanimenä. Se on sivistymätöntä ja ilkeää. 55,6 % 2. Vammasta voi olla monenlaista haittaa, mutta pukeutumista se ei määrää. 33,3 % 3. Oletko miettinyt, miksi kaikilla vammaisilla ei ole rahaa kalliisiin vaatteisiin? 7,4 % 4. Jos sinusta tulisi kuuro, millaisia vaatteita itse käyttäisit? 3,7 % Tukea opintokuluihin Lämpimät kiitokset saamastani avustuksesta! Tietokone ja kirjat tulivat todella tarpeeseen ja auttavat opintojeni edistymisessä. Päivi Nordberg J.N., Turku 3–4 • 2013 Mielipidekysely tehtiin Tukilinjan nettisivuilla helmi– maaliskuussa 2013. 37
Pekka lukee Tukilinjan alusta loppuun Pekka Josefsson tilaa Tukilinjaa voidakseen auttaa muita ihmisiä. ”Niinhän sitä sanotaan, että lisänä rikka rokassa”. Eläinten ystävänä häntä miellytti viime lehden juttu Mikko-siasta, joka toimii lasten karvakaverina. P ekka Josefsson toimii varaosavastaavana Veholla. Hän kertoo tilanneensa Tukilinja-lehden asiallisen puhelinmyyjän ehdotuksesta, koska julkaisun hyvä tarkoitus miellytti miestä. ”Niinhän sitä sanotaan, että lisänä rikka rokassa”. Tilatessa Pekalla ei vielä ollut aavistustakaan, että hänellä sattuu olemaan vieläpä sukulainen lehden toimitusneuvostossa. ”No ei tosiaan, en minä sitä huomannut. Kun sitten kerroit, ajattelin, että nyt täytyy vissiin lukea lehti ihan oikeasti, kirja-arviotkin!”, Pekka naurahtaa. Kysymys on siis allekirjoittaneen enosta, jonka olohuoneessa istumme juttelemassa. Tukipäätökset ja lukijaposti kiinnostavat ”Mutta lehti on oikein hyvä. Ensin aina selailen uutta lehteä, ja luen sen sitten yleensä pikkuhiljaa alusta loppuun. Se ei ole kaavoihin kangistunut, jutut ovat monipuolisia”, hän kehaisee. Sanojen vakuudeksi keittiön pöydänkulmalla on kasa lehtiä odottamassa lukuvuoroaan. 38 Lukija lähikuvassa Teksti: Sanni Purhonen Kuva: Ismo Hélen Ensimmäisestä Tukilinja-lehden numerostaan Pekka Josefsson kertoo lukeneensa erityisen tarkoin Tukipäätöksiä-palstan. Hän seuraa mielellään myös lukijapostia siitä, millaisiin tarkoituksiin tukirahat menevät. Itse olen taipuvainen ajattelemaan, että Tukilinja ehkä valikoitui enon lukemistoon, koska hänellä on lähipiirissä vammaisia ihmisiä. Onko asia näin? Eno myöntelee, että läheisten vammaisuus on kyllä vaikuttanut hänen haluunsa auttaa. Tukilinjan lisäksi rahaa menee välillä keräyksiin, ja hän käy säännöllisesti myös luovuttamassa verta. Työssään varaosavastaavana Pekka kertoo kohtaavansa paljon ammattiautoilijoita, kuten taksi- ja bussikuskeja. Mutta myös vammaiset autoilijat käyvät hakemassa ajokkeihinsa varaosia. Ei ole pahitteeksi tietää jotain myös heidän elämästään. Harrastuksena koirat ja mökkeily Autoalalla toimimisen lisäksi eno on harrastanut koko ikänsä moottoripyöriä, ja sen myötä matkustellut maailmalla pyörän selässä. Moottoripyöräily on avartanut maailmankuvaa ja tuonut mukanaan laajan ystäväpiirin. Tänä päivänä päällimmäinen harrastus ovat kuitenkin koirat. Pekka harrastaa moottoripyöräilyä ja koiria. Venni odottelee jo pääsyä mökille. Tämä käy hyvin selväksi myös haastattelussa, jossa dalmatialainen Venni on kiltisti ja innokkaasti läsnä, ellei sitten välillä seuraa tarkemmin television luonto-ohjelmaa. Nurmijärveläisellä omakotitaloalueella ja lähimaastoissa koiralla riittää tilaa temmeltää. Eläinten ystävä kun on, en ihmettele, että eno mainitsee pitäneensä erityisesti edellisen Tu- 3–4 • 2013 kilinjan jutusta, jossa kerrottiin karvakaverina työskentelevästä Mikko-siasta. Koira-alan harrastelehtiä on tilauksessa, ja myös mökkeily ja veneily kuuluvat kesään. ”Työni on monipuolista ja kivaa. Mökkeily on sille hiljaista, rauhallista ja hyvää vastapainoa. Myös Venni taitaa jo odottaa innolla kesää ja matkaa maaseudulle.
Ristikko 3–4/2013 LUND ODELMA titrausliuoksen pitoisuus TENNISTÄ HUIPULLA “ PELANNUT JIMMY (1.=C) “ USEIN IÄKKÄÄMPI NAINEN RÄPÄ JOSKUS EDESSÄ VUOKRAA HÄRILLE PILAA TIUN? N EDESSÄ VAIHTAA SUKUPUOLEN SITEN -TUNTURI LIITOSSA HYVÄ? - Irlannissa tanssittu - EGO LUND “JOUKOT” INTIALAINEN LEIPÄ LUMOAVAT VIE- myskiantiKAS looppi LIIGASSA TOISIN SANOEN KULTA ON TERVEHDYS! KIRJOITTANUT MARIA SAA POSKET PUNAISEKSI? X2 INDONESIAA LUSIA ELI Minun US! ensin ylle? JÄLKI HARAKALLA HARVA Ristikon laati: Valokuva: Iris Tenhunen ei koko hyöty -ILTA --- - - KKA Nooalle laulettu POHJASSA “BLATTER” SUUREN- VESURI TAA KAMELI ARKKIENKELIKSI! litteät -PARTA KÄPÄLÄLAUTA Brasilian kaupunki (1. =N) Nyt olet lirissä. PAISTETTU HELMIKALLIO TÄTÄ MONI EI TARVITSE OTTOAUTOMAATILLA! Puskii! Helsingissä -75 Armoa. VAILLA TEHAVUS- TÄVIÄ TUKSIA HOITAA TURUSSA YHDENLAINEN KOLARI NYT BONDINA MYY ITÄKESKUKSESSA MONET ERKIT PÄÄSSÄ KANASTAKIN KUULU! NÄPPÄIMISTÖLLÄ Menenpä vanhoilla vihreillä! RIPPIKOULULAISILLEKIN “LÖÖPEIN” TAUNOT USEIN roa verottomana, joten laita mukaan nimi, osoite ja pankkitilisi IBAN-numero. Ristikon 3–4/2013 ratkaisu löytyy seuraavasta lehdestä ja elokuussa Tukilinjan nettisivujen Ilmoitustaululta. Otamme mielellämme vastaan myös kommentteja ristikoista! Sähköpostitse ratkaisulauseet lähetetään osoitteella toimitus@tukilinja.fi. Kirjoita viestin aihekenttään sana ”Ristikko”. Oikein vastanneiden kesken arvotaan palkkiona 30 eu- Ristikkoon 2/2013 vastauksista onnetar valitsi palkkion saajaksi nokialaisen Tauno Pirttijärven. Hänen mukaansa ristikko ei ollut kovin helppo! Kiitos kaikille sen ratkaisseille osallistumisesta. 3–4 • 2013 Ristikon 2/2013 ratkaisu Lähetä ratkaisemasi ristikko postitse heinäkuun loppuun mennessä osoitteella: Tukilinja-lehti/Ristikko, Pasilanraitio 5, 00240 Hki. J.H. J MA V A T A U K K P O A U H E L S L M I A I A T T E S U U R R A T A T H O R O N T U V U U S V I R P O M A S S T A E N AW L I P O A E R O T A A N A L O G P I O T K A T M T A H MA U H L I A V A A A T T A S L A K E I K Ä T E E S K E N T E L Y T U R U I T S S A U T T T T I K MA A O P O I L V A Y T Ö V T A P P A I P A O T R O T A S I I N A I E L S E E D E L F K E Y L Y Ö T P E R A L O I I A N N U V A V U T OO I R I S E L U L L U T A S A T L E N MA U T I I N V A E C O T A L I A M J E O N S B L I I T M I U T 39
tukipäätöksiä Helmikuu 2013 »»Järvinen Lassi, Apuraha salibandy-pelituolin kunnostamista varten sähköpyörätuolilla liikkuvalle henkilölle. Hakijan ainoa vapaa-ajan harrastus on salibandy, jota varten sairaanhoitopiiri on lahjoittanut hänelle vanhan, käytöstä poistetun sähköpyörätuolin. Siitä kunnostetaan toimiva pelituoli. Harrastus edistää hakijan fyysistä ja henkistä hyvinvointia. »»N.Y., Tuusula Kannettava tietokone 21-vuotiaalle valmentavan koulutuksen opiskelijalle, joka tarvitsee tietokonetta kommunikaation tueksi. Tuetun asumisen henkilökunta ohjaa ja tukee tietokoneen käytössä. »»S.O., Helsinki Kannettava tietokone, erillinen hiiri ja monitoimilaite kuntoutujalle, joka opiskelee englantia kansalaisopistossa. Lääkäri suosittelee tietokoneen hankkimista opintojen, yhteydenpidon ja asioinnin välineeksi. »»O.J., Tuusula Tietokone, monitoimilaite ja Office-ohjelma 25-vuotiaalle datanomiopiskelijalle, jolla on liikkumisen ja vuorovaikutuksen haasteita. Hän tarvitsee tietokonetta lopputyön tekemiseen sekä myöhemmin ammattitaitonsa ylläpitämiseen. »»A.L., Turku Kannettava tietokone, värilasertulostin ja Office-ohjelma 28-vuotiaalle kuntoutujalle, joka opiskelee teologiaa ja harrastaa musiikkia. Lääkäri suosittelee tietokoneen hankkimista opiskelun, harrastuksen ja kuntoutumisen välineeksi. »»Kärki Jere, Tuusula Kannettava tietokone, erillinen hiiri, monitoimilaite ja Office-ohjelma 11-vuotiaalle koululaiselle, jolle kynällä kirjoittaminen on vaikeaa. Koulussa hän käyttää tietokonetta kirjoittamisen apuvälineenä. Opettaja suosittelee tietokoneen hankkimista myös kotiin koulutehtävien tekemistä varten. Tehtävät voidaan skannata koulussa ja siirtää muistitikulla kotona olevaan tietokoneeseen. »»Laatikainen Joonas, Helsinki Tietokoneen keskusyksikkö 27-vuotiaalle, työtoiminnassa työskentelevälle nuorelle, joka on muuttamassa kotoa itsenäiseen, tuettuun asumisyksikköön. Hän tarvitsee uuden tietokoneen lukemisen ja kirjoittamisen apuvälineeksi. »»Hämäläinen Heimo, Sysmä Kannettava tietokone, erillinen hiiri, värilasertulostin ja Office-ohjelma 14-vuotiaalle kou- 40 lulaiselle, jolla on vuorovaikutuksen haasteita. Hän tarvitsee tietokonetta kotikäyttöön. Koulun henkilökunta ohjaa oppimisohjelmien käytössä, joita voidaan hyödyntää myös kotiharjoittelussa. »»Honkalammi Aku, Hollola Kannettava tietokone, erillinen hiiri, värilasertulostin ja Office-ohjelma 8-vuotiaalle koululaiselle, jolla on vuorovaikutuksen haasteita. Toimintaterapeutti, ACC-ohjaaja ja kuntoutusohjaaja suosittelevat tietokoneen hankkimista kotona tapahtuvan oppimisen tueksi. Koulusta saadaan matematiikan ja kielellisten taitojen kotiharjoitteita ja myös Papunetin pelit sopivat kuntouttavaan kotiharjoitteluun. »»Ghafoorian Kharazimashhd Mohammad, Espoo Kannettava tietokone, värilasertulostin ja Office-ohjelma 34-vuotiaalle viittomakieliselle miehelle kieliopintojen, yhteydenpidon ja asioinnin välineeksi. »»S.R., Oulu Värilasertulostin 19-vuotiaalle merkonomiopiskelijalle, joka liikkuu pyörätuolilla. Hänellä on Kelalta apuvälineenä saatu tietokone sekä heikosti toimiva ja jatkuvassa käytössä kallis mustesuihkutulostin. Kela ei ole myöntänyt uutta tulostinta. »»A.T., Turku Tietokone, erillinen hiiri ja rannetuki henkilölle, jolla on liikkumisen rajoitteita. Hän tarvitsee tietokonetta yhteydenpidon ja asioinnin välineeksi. Sairaanhoitopiiri ei myönnä hänelle rannetukea eikä ergonomisesti muotoiltua hiirtä lääkinnällisen kuntoutuksen apuvälineenä. »»Vihtari Martta, Karinkanta Kannettava tietokone 30-vuotiaalle, vastikään ammatilliset erityisopinnot päättäneelle henkilölle. Hän tarvitsee tietokoneen oppimiensa tietokoneen käyttötaitojen ylläpitämiseksi sekä yhteydenpitovälineeksi läheisiin Skypen avulla. Asumisyksikön ohjaajat ohjaavat tietokoneen käyttöä. »»Turunen Anette, Joensuu Kannettava tietokone, värilasertulostin ja Office-ohjelma 18-vuotiaalle opiskelijalle, jolla on toimintakyvyn haasteita. Lääkäri suosittelee tietokoneen hankintaa ammattiopintojen välineeksi. »»Sipeläinen Saija, Hyvinkää Kannettava tietokone, erillinen hiiri ja monitoimilaite henkilölle, jolla on liikkumisen ja näön käytön haasteita. Hän tarvitsee tietokonetta yhteydenpitoon ja asiointiin sekä aktiiviseen vammaisyhdistystoimintaan. Toimin- 3–4 • 2013 taterapeutti suosittelee tietokoneen hankkimista. »»Klemetti Roni, Aavasaksa Osa-apuraha kosketusnäytöllisen tietokoneen hankintaan koululaiselle, jolla on haasteita kynällä kirjoittamisessa ja motoriikassa. Puheterapeutti ja erityisopettaja suosittelevat tietokoneen hankintaa kotitehtävien tekemisen apuvälineeksi. »»Voutilainen Vesa, Viinijärvi Kannettava tietokone, värilasertulostin ja Office-ohjelma 13-vuotiaalle koululaiselle, jolla on vuorovaikutuksen ja oppimisen haasteita. Hän tarvitsee tietokoneen kotona tapahtuvan opiskelun ja kirjoittamisen välineeksi. »»Seppänen Esa, Kuopio Digikamera kuntoutujalle, joka hankkii pientä lisätuloa eläkkeen lisäksi kuvaamalla juhlatilaisuuksia. Lääkäri suosittelee kuntouttavan, pitkäaikaisen valokuvausharrastuksen jatkamista. »»Vaajakummun koulu, 6.–9. luokan erityisryhmä, Vaajakoski Osa-apuraha oppilaiden omavastuuosuuden pienentämiseen 6.–9. luokan erityisryhmän kahdeksalle oppilaalle, jotka tekevät toukokuussa luokkaretken Tampereelle. Luokkaretkillä tavoitteena on muun oppimisen lisäksi harjaannuttaa taitoa liikkua kodin ulkopuolella ja huolehtia tavaroistaan sekä tukea itsenäistä selviytymistä uusissa tilanteissa. »»H.D., Tampere Kannettava tietokone, värilasertulostin ja Office-ohjelma näkövammaiselle henkilölle, joka ei ole työllistynyt aiemmilla ammattiopinnoillaan ja joka on siksi aloittanut opinnot aikuislukiossa. Tietokone on hänelle välttämätön apuväline opiskelussa. Oppikirjat hän saa Celia-kirjastosta äänikirjoina, ja ruudunlukuohjelman lääkinnällisen kuntoutuksen apuvälineenä. »»Nivavaaran koulu / Anne Rissala, Saarenkylä Osa-apuraha luokkaretken omavastuuosuuden pienentämiseen pienluokan oppilaille, jotka ovat lähdössä luokkaretkelle Rovaniemeltä Helsinkiin. Luokkaretkillä tavoitteena on muun oppimisen lisäksi harjaannuttaa taitoa liikkua kodin ulkopuolella ja huolehtia tavaroistaan sekä tukea itsenäistä selviytymistä uusissa tilanteissa. »»P.J., Ylämylly Kannettava tietokone, monitoimilaite ja Office-ohjelma 14-vuotiaalle koululaiselle, jolla on tarkkaavaisuuden haasteita. Tietokoneen avulla hän voi kuunnella äänikirjoja sekä te-
hostaa opiskeluaan koulun oppikirjojen nettimateriaalien avulla. »»J.R., Oulu Kannettava tietokone ja Office-ohjelma yliopisto-opiskelijalle, jolle kynällä kirjoittaminen on luennoilla työlästä, jolloin käsi kipeytyy. Kela ei myönnä hänelle ammatillista kuntoutusta. »»Tuppurainen Tomi, Sälinkää Osa-apuraha kitaran hankintaan kuntoutujalle, joka on harrastanut musiikkia jo pitkään. Hän harjoittelee oman bändinsä kanssa. Lääkäri ja omahoitaja suosittelevat kitarahankinnan tukemista, sillä musiikki on tärkeä osa tuen saajan kuntoutumista. »»Juntunen Heikki, Iisalmi Kannettava tietokone henkilölle, jolla on toimintakyvyn rajoitteita. Hän toimii aktiivisesti vammaisjärjestötyössä ja tarjoaa vertaistukea muille samassa tilanteessa oleville. Tietokone on vapaaehtoistyössä tarpeen. »»Heinonen Matti, Tampere Apuraha tablettitietokoneen hankintaan pyörätuolilla liikkuvalle henkilölle, jolla on vaikeita näön käytön rajoitteita ja joka tarvitsee tietokonetta yhteydenpidon ja asioinnin välineeksi. Tekstin suurennus- ja ruudunlukuominaisuudet ovat hänelle välttämättömiä, ja tabletissa ne ovat valmiina. Pirkanmaan sairaanhoitopiiri olisi velvollinen myöntämään hänelle suurennus- ja ruudunlukuohjelmat apuvälineinä tavalliseen tietokoneeseen. Se on kuitenkin päättänyt, ettei tavallinen tietokone hänelle sovellu ja kehottanut hankkimaan tabletin – omalla kustannuksellaan. »»Rissanen Jukka, Kuopio Kannettava tietokone ja monitoimilaite kuntoutujalle, jonka vanha tietokone on rikkoutunut. Hän tarvitsee tietokonetta yhteydenpidon ja asioinnin välineeksi. »»Ikäheimonen Anni, Helsinki Adobe-ohjelmistopaketti 19-vuotiaalle graafisen suunnittelun erityisopiskelijalle. Hän tarvitsee ohjelmistoa itsenäisen opiskelun välineeksi sekä ammattitaitonsa ylläpitämiseen valmistumisen jälkeen. »»Nieminen Taija, Vaajakoski Kannettava tietokone, värilasertulostin ja Office-ohjelma 25-vuotiaalle kaupan ja hallinnon alan opiskelijalle, jolla on tarkkaavaisuuden haasteita. Lääkäri suosittelee tietokoneen hankkimista opiskelun tueksi. »»Laakso Teemu, Hietamäki Kannettava tietokone, erillinen hiiri ja monitoimilaite 29-vuotiaalle henkilölle, jolla on toimintakyvyn rajoitteita. Hän tarvitsee tietokonetta muistin ja itsenäisen asioinnin harjoittamiseen. Toimintaterapeutti suosittelee tietokoneen hankkimista. »»J.H., Lieksa Kannettava tietokone, värilasertulostin ja Office-ohjelma 18-vuotiaalle kuntoutujalle, joka opiskelee lähihoitajaksi. Hän tarvitsee tietokonetta opiskelun, yhteydenpidon ja asioinnin välineeksi sekä blogin pitoon. »»S.M., Salo Osa-apuraha päättötyön materiaalikustannuksiin verhoilu- ja sisustusalan erityisopiskelijalle. Työhön tarvittavat materiaalit hän on hankkinut velaksi. Lääkäri ja opettaja suosittelevat päättötyön tukemista. »»Grekula Konsta, Jyväskylä Kosketinsoitin ja kuulokkeet 10-vuotiaalle koululaiselle, jolla on vuorovaikutuksen haasteita. Musiikkiterapeutti suosittelee oman soittimen hankkimista tukemaan mielekästä ja kuntouttavaa musiikin harrastusta. Maaliskuu 2013 »»Lyyra Asta, Jyväskylä Kannettava tietokone henkilölle, jolla on liikkumisen haasteita ja joka käyttää pyörätuolia. Toimintaterapeutti suosittelee tietokoneen hankkimista yhteydenpidon ja mielekkään vapaa-ajanvieton välineeksi. Tuen saaja saa tarvittaessa ohjausta tietokoneen käytössä henkilökohtaiselta avustajalta ja palvelutalon henkilökunnalta. »»E.M, Muhos laohjaajat ohjaavat häntä tietotokoneen käytössä. »»A.L., Järvenpää Kannettava tietokone ja erillinen hiiri henkilölle, joka liikkuu pyörätuolilla. Tietokone on hänelle tärkeä yhteydenpidon ja asioinnin väline, sillä liikkuminen kodin ulkopuolella tuottaa haasteita. Lääkäri suosittelee tietokonetta myös käden motoriikan kuntouttamisen välineeksi. »»Voutilainen Ulla, Orivesi Kannettava tietokone, erillinen hiiri ja monitoimilaite kuntoutujalle, joka toimii aktiivisesti vertaistukiyhdistystoiminnassa. Hän tarvitsee tietokonetta yhdistyksen kirjanpidon ylläpitämiseen sekä yhteydenpitoon ja asiointiin. »»Nikkeri-Leikkainen Vuokko, Vaajakoski Tietokoneen keskusyksikkö henkilölle, jolla on liikkumisen haasteita. Hän käyttää tietokoneessaan erityistä, hänelle räätälöityä kirjoitusjärjestelmää, joka mahdollistaa kirjoittamisen morsekoodien avulla. »»Juntunen Terttu, Suomussalmi Kannettava tietokone henkilölle, jolla on liikkumisen rajoitteita. Toimintaterapeutti suosittelee hänelle tietokonetta yhteydenpidon ja asioinnin välineeksi. »»H.K., Viiala Apuraha järjestelmäkameran hankintaan av-viestinnän opiskelijalle, jolla on käsien käytön haasteita. Hän tarvitsee oman, laadukkaan kameralaitteiston myös tulevan työllistymisensä edistämiseksi. »»S.S., Vieremä Kannettava tietokone, värilasertulostin ja Office-ohjelma henkilölle, joka opiskelee avoimessa yliopistossa tavoitteenaan maisteriohjelmaan siirtyminen. Lääkäri suosittelee hänelle kipujen vuoksi kevyttä toimistotyötä. »»El Mostafa Rizki, Helsinki Kannettava tietokone, värilasertulostin, kuulokkeet ja Office-ohjelma 20-vuotiaalle valmentavan koulutuksen opiskelijalle, joka käyttää tietokonetta muun muassa Papunetin kuntouttavien pelien pelaamiseen. Asunto- Osta Tukitorin ilmoittajilta ja työllistä vammaisia! 3–4 • 2013 Kannettava tietokone, värilasertulostin ja Office-ohjelma Kuurojen kansanopiston maahanmuuttajalinjalla opiskelevalle suutarille. Kela ei myönnä hänelle tietokonetta ammatillisena kuntoutumisena. www.tukilinja.fi/ tukitori 41
tukipäätöksiä »»Häkkinen Markku, Pieksämäki Kannettava tietokone ja erillinen hiiri henkilölle, joka liikkuu pyörätuolilla ja tarvitsee epäselvän puheen vuoksi tietokoneen yhteydenpidon välineeksi. Puheterapeutti suosittelee tietokoneen käyttötaitojen kehittämistä, jotta puhesynteesiohjelman käyttöönotto tulevaisuudessa onnistuu helpommin. Palvelukodin henkilökunta ohjaa tietokoneen käyttöä. »»Hämäläinen Petri, Karvionkanava Kannettava tietokone henkilölle, jolla on oppimisvaikeus. Hän harrastaa kitaran soittoa. Asiantuntijat suosittelevat hänelle tietokoneen hankkimista musiikin kuuntelemisen ja yhteiskunnallisten asioiden seuraamisen välineeksi. »»Kakspy ry/Haminan Klubitalo, Apuraha mielenterveyskuntoutujille virkistysmatkan omavastuuosuuden pienentämiseen. Kuntouttavaa toimintaa tarjoava Haminan Klubitalo viettää 10-vuotisjuhlaansa järjestämällä jäsenilleen Tukholman-risteilyn. »»E.K., Kuopio Kannettava tietokone, värilasertulostin ja Office-ohjelma lukio-opiskelijalle, joka joutuu sairautensa vuoksi usein opiskelemaan etäopiskeluna. Tietokoneella hän voi paitsi opiskella, myös pitää yhteyttä sukulaisiinsa. »»H.P., Sirkka Kannettava tietokone henkilölle, jolla on liikkumisen rajoitteita. Hän tarvitsee tietokonetta asioinnin ja yhteydenpidon välineenä, koska asuu kaukana palveluista. »»Pohto Otso, Helsinki Apuraha tietokoneen hankkimiseen media nomille, joka vastaa työtoimintana vammaisyhdistyksen internetsivujen ylläpidosta. Hän toimii myös nuorille mielenterveyskuntoutujille suunnatun kulttuuripaja Elviksen tietotekniikan vertaisohjaajana. Tietokonetta hän tarvitsee ammattitaitonsa kehittämiseen ja kotona tapahtuvaan työskentelyyn. »»Lindström Niko, Helsinki Kannettava tietokone, värilasertulostin ja Office-ohjelma 12-vuotiaalle koululaiselle, jolla on kielellisiä ja hienomotorisia haasteita. Erityisopettaja suosittelee tietokoneen hankkimista. Tuen saaja on siirtymässä yleisopetuksen ryhmään, ja tietokonetta tarvitaan äänikirjojen kuuntelemisen ja kirjoittamisen apuvälineeksi. »»Limatius Milla, Lahti Kannettava tietokone, värilasertulostin ja Office-ohjelma 15-vuotiaalle koululaiselle, joka opiskelee pienryhmässä. Erityisopettaja suo- 42 sittelee hänelle tietokonetta oppimisen, tiedonhaun ja yhteydenpidon välineeksi. »»Paananen Jyrki, Jyväskylä Kannettava tietokone ja erillinen hiiri sähköpyörätuolilla liikkuvalle henkilölle. Toimintaterapeutti suosittelee tietokoneen hankkimista yhteydenpidon ja asioinnin välineeksi. »»Silvennoinen Julius, Joensuu Kannettava tietokone, värilasertulostin ja Office-ohjelma 19-vuotiaalle kuntoutujalle, joka on hakeutumassa työvoimapoliittisen valmistavan koulutuksen jälkeen varsinaisiin ammattiopintoihin. »»Pihlman Marko, Rantasalmi Kannettava tietokone, värilasertulostin ja Office-ohjelma 20-vuotiaalle valmentavan koulutuksen opiskelijalle, joka käyttää kuvia ja viittomia kommunikaation tukena. Tietokoneen avulla hän voi muun muassa soittaa kuvapuheluita ja tulostaa kuvia. Tarvittavan kuvaohjelman hän saa lääkinnällisen kuntoutuksen apuvälineenä Tikoteekista. »»Joensuun Parafestyhdistys ry Apuraha Parafest-festivaalin ulkomaisten esiintyjien matkakuluihin. Festivaali järjestetään 15.–17.8. teemalla Kulttuuri kuuluu kaikille. Tänä vuonna festivaaleilla tulee esiintymään entistä enemmän vammaisia taiteilijoita muista maista. Festivaalia rahoittavat muun muassa Joensuun kaupunki ja Suomen kulttuurirahasto. »»Heinonen Taisto, Turku Tietokoneen keskusyksikkö henkilölle, jolle kodin ulkopuolella liikkuminen tuottaa haasteita. Hän tarvitsee tietokoneen yhteydenpidon, asioinnin ja harrastamisen välineeksi. »»Lehtonen Marjo, Sastamala Apuraha autokoulun suorittamista varten 17-vuotiaalle nuorelle, jolla on toimintarajoite. Lääkäri suosittelee ajokortin hankkimista, jotta ammattiopintoihin siirtyminen ja liikkuminen syrjäseudulla olisi helpompaa. »»Grekula Moona, Jyväskylä Apuraha pöytäkangaspuiden hankintaan 13-vuotiaalle koululaiselle, jolla on vuorovai- kutuksen haasteita. Erityisluokanopettaja ja käsityönopettaja suosittelevat kangaspuiden hankkimista mielekkään vapaa-ajan vieton välineeksi sekä mahdollisissa tulevissa ammattiopinnoissa tarvittavien taitojen kehittämiseen. »»Salo Hannu, Jyväskylä Kannettava tietokone, värilasertulostin ja Office-ohjelma kuntoutujalle, joka jatkaa merkonominopintojaan. Hän tarvitsee tietokonetta paitsi opiskelun myös aktiivisen yhdistystoiminnan työvälineenä. »»Stormi Aleksi, Raisio Kannettava tietokone, erillinen näppäimistö ja hiiri, värilasertulostin sekä Office-ohjelma 10-vuotiaalle koululaiselle, joka käyttää pidempien matkojen liikkumiseen pyörätuolia. Tikoteekissa laaditun arvion mukaan hän tarvitsee tietokonetta kirjoittamisen ja laskemisen harjoitteluun. Avustaja ja vanhemmat ohjaavat tietokoneen käyttöä. »»Kekkonen Topi, Lappeenranta Apuraha tablettitietokoneen hankintaan 10-vuotiaalle koululaiselle, jolla on oppimisen haasteita. Opettaja ja puheterapeutti suosittelevat tabletin hankkimista motivoivaksi oppimisen välineeksi. »»Ylä-Pelto Timo, Helsinki Sähköpiano ja kuulokkeet kuntoutujalle, joka harrastaa pianonsoittoa kulttuuripaja Elviksessä vertaisohjaajan opastuksella. Musiikkiterapeutti ja klubitalon työntekijä suosittelevat oman pianon hankkimista kuntoutumisen tueksi ja mahdollistamaan nykyistä aktiivisempi soittoharjoittelu. »»T.N., Oulu Apuraha salibandypelituolin rikkoutuneen ohjaimen hankkimiseen 27-vuotiaalle vammaisurheilijalle. Tuen saaja harrastaa sähköpyörätuolisalibandyä SM-tasolla. Salibandyvalmentaja suosittelee pelituolin korjaamista, jotta täysipainoinen pelaaminen olisi jälleen mahdollista. »»Salmela Tarja, Veteli Kannettava tietokone, värilasertulostin ja Office-ohjelma 18-vuotiaalle nuorelle, jolla on Tukilinja-lehden tuotolla jaettiin vuonna 2012 apurahoja ja apuvälineitä yli 455 000 euron arvosta eli noin 37 900 euroa/kk. Tukitoiminta jatkuu. Tukilinja-apurahoja voivat anoa kaikki syrjäytymisuhan alaiset vammaiset ja pitkäaikaissairauden vuoksi toimintarajoitteiset henkilöt sekä heitä tukevat hankkeet. Tuki on tarveharkintaista. 3–4 • 2013
Kannettava tietokone, värilasertulostin ja Office-ohjelma 18-vuotiaalle kuntoutujalle, joka on hakeutumassa ammattiopintoihin. Tietokone toimii opiskelun ja itsenäisen elämän taitojen harjoittelun välineenä. »»Urpilainen Atte, Espoo Apuraha tablettitietokoneen hankintaa varten 6-vuotiaalle lapselle, jolla on kielellisiä ja motorisia haasteita ja joka käyttää kommunikoinnissaan kuvakansiota. Hän opettelee viittomia. Puheterapeutti suosittelee tablettitietokoneen hankkimista hahmottamisen taitojen kuntouttamiseen. »»A.N., Espoo Apuraha ratsastusterapian kustannuksiin henkilölle, jolla on liikkumisen rajoitteita ja lihassärkyä. Ratsastusterapian tavoitteena on parantaa lihastasapainoa. Neurologi suosittelee terapian jatkamista. »»Kakspy ry/Karhulan klubitalo, Kotka Kuva: Lauri Peura/Parafest Apuraha klubitalon jäsenten Pietariin suuntautuvan opinto- ja virkistysmatkan omavastuuosuuksien pienentämiseen. Matkan tarkoituksena on tutustua paikalliseen klubitalotoimintaan sekä kulttuurinähtävyyksiin. Jaloittelua »»O.K., Lieksa Kaisa Leka on sarjakuvapiirtäjä, jolle on tehty molempien jalkojen amputaatioleikkaus. oppimisen haasteita. Hän opiskelee valmentavalla linjalla ja siirtyy ensi syksynä ammattiopintoihin erityisammattiopistoon. Opiskelun tärkeä työväline on tietokone, jonka avulla hakija harjoittelee myös itsenäisen elämän taitoja. Jatka lukemista netissä ja Facebookissa www.tukilinja.fi Loppuiko luettava kesken? Voit jatkaa Tukilinjan lukemista netissä, josta löydät viimeistä edellisen Tukilinjan helposti selattavassa pdf-muodossa. Nettisivujemme Artikkelit-osioon olemme tallentaneet keskeisiä artikkeleita vuosien varrelta. Tukitorilla voit tutustua tuotteisiin, joita vammaiset ihmiset palkkatyönä tai aktivoivana työtoimintana tuottavat. Äijäsirkus esiintyi ensimmäisessä Parafestissa 2011. Facebookistakin löydät Tukilinjan. Siellä keskitymme vinkkaamaan ajankohtaisista vammaisalan tapahtumista ja il- 3–4 • 2013 miöistä, kuten vaikkapa tv-ohjelmista, joissa on jotakin vammaisnäkökulmasta kiinnostavaa. Oliko tämä tilauksesi viimeinen lehti? Seuraavassa lehdessä on luvassa lisää ajankohtaista asiaa vammaisten ja pitkäaikaissairaiden ihmisten elämästä Suomessa. Esimerkkinä artikkeli Joensuun keskustassa elokuussa pidettävästä Parafestista, jota Tukilinja on tukenut. Esittelemme myös tablettitietokoneiden avaamia mahdollisuuksia. Jatka lukemista! 43
T ukilinjan julkaiseminen alkoi vuonna 1996, kun valtiovalta toivoi järjestöjen ottavan laman jälkeen enemmän vastuuta syrjäytymisen torjunnasta. Lehteä julkaisemaan ja tukea jakamaan perustettiin tukiyhdistys, ja työ alkoi. Vuosina 1996–2012 on apurahoina jaettu noin 6,4 miljoonaa euroa, joista suurin osa yksityishenkilöille. Vuonna 2012 tukena annettiin noin 37 900 euroa kuukaudessa. Tukitoiminnalla on vuosien varrella saatu aikaan monia menestystarinoita. Tukilinja-lehti on lunastanut paikkansa myös vammaisalan erityisaikakauslehtenä. Lukijoihin mahtuu niin laajaa yleisöä, vammaisia ihmisiä ja heidän läheisiään kuin vammaisalan ammattilaisiakin. Lehti levittää tietoa vammaispalveluiden hyvistä toimintamalleista ja pyrkii käsittelemään toimintarajoitteiden ja pitkäaikaissairauksien vaikutusta tasapuolisesti ja itsenäisesti. Tukilinja antaa ennen muuta äänen vammaisille ihmisille itselleen sekä heidän läheisilleen. Siksi se toimii vertaistukena monille lukijoille. Haluamme toiminnallamme edistää juuri työllisyyttä, koska se tukee tehokkaasti vammaisten ihmisten elämänlaatua, itsetuntoa, sosiaalista selviytymistä ja tasa-arvoisuutta. Kouluttautuminen on varmin tie työllistymiseen. Joka kolmannen vammaisen suomalaisen työkyky on erinomainen tai hyvä, ja yli puolella se on vähintään kohtalainen. Useimmat heistä haluaisivat tehdä edes osa-aikatyötä. Silti vain noin 17 % työikäisistä vammaisista ihmisistä on Suomessa palkkatöissä. Tanskassa, Itävallassa, Saksassa ja Belgiassa töissä on noin 60 % vammaisista. Pystymme kyllä samaan, jos yritämme – ja haluamme. Tukilinja vaikuttaa asenteisiin. Se antaa myös konkreettista vetoapua, kun sitä ei muualta saa. Lehden tilaus on luotettava, yksilöllinen ja vaivaton tapa vaikuttaa. Tervetuloa joukkoomme – ja lämmin kiitos lehtitilauksestanne! Apurahoja yksityishenkilöille ja hankkeille TILAA TUKILINJA-LEHTI! P. 09 4155 1500 tai www.tukilinja.fi Tukilinjafoorumi myöntää hakemuksesta apurahoja ja apuvälineitä. Tuki on tarveharkintaista, ja sitä voi hakea jatkuvasti. Apurahoilla tuetaan toimintarajoitteisten henkilöiden kouluttautumista ja työllistymistä sekä kuntouttavaa ja tasa-arvoa lisäävää yksilöllistä toimintaa. Tukilinja myöntää apurahoja esimerkiksi opiskelun, pienyrittämisen, harras- tamisen ja kilpaurheilun kuluihin, kulkuvälineiden hankintaan, tietoteknisiin ja muihin apuvälineisiin sekä vammaistutkimukseen. Apurahat voivat olla joko yksilöllisiä, ryhmä- tai hankeapurahoja. Ennen tuen hakemista kannattaa tutustua hakuohjeisiin nettisivuilla www.tukilinja.fi. Tukikoordinaattorin yhteystiedot löytyvät tämän lehden sivulta 2.