Tukilinja 6/2010 - Lehtiluukku.fi

TUKENA ELÄMÄN HAASTEISSA 6 l lokakuu ––– marraskuu 2010 s. 14 Arto Halosen Prinsessa on rikkinäisenäkin vahva 6 s. Mika Mutanen – kehitysvammainen kuljetusyrittäjä 22 s. Vammaiset pakolaiset haluavat töihin
tukilinja Nro 6 / lokakuu – marraskuu 2010 JULKAISIJA Vammaisten koulutuksen ja työllistymisen tuki ry. Koskelontie 19 A, 02920 Espoo. P. 09-34870314 (klo 8.30–14.30) tai vktt@tukilinja.fi Tukilinjan tilaajapalvelu: P. 09-34872722 (ma-to klo 8.30–15.30, pe klo 8.30–14.30). Yhteys muina aikoina: www.tukilinja.fi, tilaajapalvelu@tukilinja.fi, Postiosoite: Koskelontie 19 A, 02920 Espoo. TUKILINJA-apurahat Ohjeet tuen hakuun: www.tukilinja.fi. Tietoa tukitoiminnasta löytyy myös lehden loppusivuilta ja takakannesta. Tukikoordinaattori : p. 09-34870313, apurahat@tukilinja.fi. Postiosoite: Koskelontie 19 A, 02920 Espoo. TUKILINJAN toimitus: Koskelontie 19 A, 02920 Espoo Päätoimittaja: Iris Tenhunen, p. 09-34872726, toimitus@tukilinja.fi AD/taitto: Seppo Alanko. TUKILINJA.FI Verkkosivut tarjoavat tietoa toiminnasta, keskustelua, vierasblogin ja menovinkkejä. Tilaushinnat: 4 kk 29,10 e 6 kk 38,50 e 1 v 70 e Kestotilaus 70 e/vuosi Tukilinjan määräaikainen tilaus ei jatku, ellei tilausta uusita. Lehden tilaajien osoitetietoja ei luovuteta ulkopuolisille markkinointi- tai muihin tarkoituksiin. ISSN 1458-6304 Paino Kirjapaino Jaarli Oy Tukitoiminnan tukiluuri Tukikoordinaattori neuvoo tuen hakuun ja vammaispalveluihin liittyvissä kysymyksissä. Puhelin 09-3487?0313 tiistaisin klo 10–12.00 torstaisin klo 13–15.00 Sisällys 7 kysymystä 4 Tikoteekin johtaja Eija Roiskolta. RAY tukee Helsingin Tikoteekin toimintaa, eikä se halua enää maksaa kunnille kuuluvasta apuvälineiden tarpeen arvioinnista, jota Tikoteekki on tähän asti tehnyt. Lyhyesti 4-5 IPhone toimii kommunikaattorina; Melkein normaali perhe; Smedsin friikkisirkus Kansalliseen; Neuroosi periytyy romanttisessa komediassa; Työministeriltä odotetaan tekoja; Lohjalla osataan esteettömyys; Seuraa nettipelaamistasi. Tukipointti 9 Tukikoordinaattori Sanna Nupponen kertoo muualla kuin työpöydän ääressä tekemästään työstä. Vierailukohteina ovat mielenterveyskuntoutujien urheilukisat ja kehitysvammaisten esitys Taiteiden yössä. Blogi Kansi Kuva: Iris Tenhunen Arto Halonen. Arto Halosen ohjaama Prinsessa-elokuva kertoo Kellokosken mielisairaalassa englantilaisena prinsessana eläneestä Anna Lappalaisesta, joka vaikutti merkittävästi sairaalan ilmapiiriin. Arto Halonen suunnittelee elokuvaa myös toisesta vammaisesta vaikuttajasta, Kalle Könkkölästä, joka on suomalaisen vammaisliikkeen alullepanija. ja menovinkit netissä Sanni Purhonen kirjoittaa vierasblogia säännöllisesti marraskuun loppuun asti osoitteessa www.tukilinja.fi. Lue netistä vapaan kulttuuritoimittajan arjen kiemuroista, kun kulkuvälineenä on pyörätuoli. Tarjolla netissä myös vammaisaiheisia menovinkkejä ja kansainvälisiä uutisia, joita voit itsekin sivuille lisätä. Kansikuva: Prinsessa tekee valtiovierailun Tukholmaan. (Kuva: Terhi Kokkonen.) 2 6 Tukilinjan apurahalla Suomen ensimmäinen kehitysvammainen yrittäjä Mika Mutanen sai hankittua mopoauton. Sitä tarvitaan Muuramen kunnan ateriapalvelun kuljetuksissa. Ilmestyy: 6 kertaa vuodessa, joista 2 kaksoisnumeroa. Seuraava lehti ilmestyy joulukuun 1. viikolla. tu k i linja 6 ? ? 2010 l 10 Rinteen koulun harjaantumisluokat saivat apurahan uudentyyppiseen, kuntouttavaan projektiin. Ratsastusterapeutin johdolla oppilaat tutustuvat yksilöllisesti hevosiin, niiden hoitoon sekä tallin töihin. Kontakti ison eläimen maailmaan on terapeuttinen. Osallistu tarinakilpailuun 25 Tukilinja etsii tarinoita siitä, mitä tukea saaneille nykyään kuuluu. Tukipäätöksiä 32 Tukilinjafoorumin myöntämiä apurahoja heinä- ja elokuulta 2010. Tukikohteita Mika ajaa ja ruoka kulkee Koulupäivä hevostallilla Artikkelit Arto Halonen ja rikkinäinen Prinsessa 14 Kiitetty dokumentaristi siirtyi fiktioelokuviin, mutta aiheet pysyvät: ihmisen hauraus ja voima. Prinsessa kertoo tositarinan potilaasta, joka muutti Kellokosken mielisairaalan hoitoajattelun. Tuleva elokuva Kalle Könkkölästä on käsikirjoitusvaiheessa.
Pääkirjoitus it-tukiluuri Tukilinjafoorumin IT-koordinaattori neuvoo tuen hakijoita tietotekniikan hankintaan ja käyttöön liittyvissä kysymyksissä. puhelin 09 3487?0642 torstaisin klo 12–14.00 Kaivuri-Mutasen veli Mika Mutanen ajaa työkeikat mopoautollaan. Vakiot Nettivinkki 9 Vammaisaiheisia nettisivuja. Tulilinjalla 13 Kolumnisti Jere Äppelqvist käyttää puhetulkkia. Joshua on kutsuttu häihin, joihin hän lähtee hienosti pukeutuneena. Valmentaja kärryillä 18 Hoitamaton luustonhauraustauti vei nigerialaisen Joshua Gidadon liikuntakyvyn, joten ystävät vievät hänet omatekoisilla kärryillä valmentamaan kylän voittoisaa jalkapallojoukkuetta. Perheen sortunut talo on yhä korjaamatta. Vammaiset pakolaiset töihin 22 Kenraalimajuri ja kotiäiti ovat samalla työllistymiskurssilla, kun vammaisille pakolaisille luodaan kotoutumisen mallia. Hothat vastaa haasteeseen 26 Hothat-tukikeskus auttaa, kun kehitysvammaisen viesti ei kulje ja käytös takkuaa. Tukena työssä ovat uudet työmenetelmät, joissa lähtökohtana on toimivan kommunikoinnin rakentaminen. Lakia pakkokeinoista toivotaan työn tueksi. Blogilinjalla 16 Pyörätuolia käyttävä kulttuuritoimittaja Sanni Purhonen suunnittelee interrailmatkaa. Kirjavinkit 20 Aiheina toimintarajoitteet. Videouutuuksia 17 Aiheina sairaudet ja erilaisuus. Ruudun takaa 24 Vammaisuus tv-ohjelmien aiheena. Lukijafoorumi 30 Jaloittelua 35 Kaisa Lekan sarjakuva jalkojen vaihtumisesta proteeseiksi. tu k i linja 6 ? ? 2010 l Kampukseen, ghettoon vai kotiin? Tänä syksynä on kiistelty julkisuudessa kehitysvammaisille ja muille tuettua asumista tarvitseville kehitellystä asumismuodosta. Heidät ollaan nyt – uudelleen – sijoittamassa laitosmaisesti organisoituihin suuriin asumisyksikköihin asutuskeskusten ulkopuolelle. Se on kunnalle halpaa verrattuna kodinomaisiin muutaman vammaisen asukkaan yhteisasuntoihin palvelujen ja asutuksen keskellä. Lisäsäästö tulee siitä, että Kela tukee näitä vammaisten, mielenterveyskuntoutujien ja päihdehuollon asiakkaiden yhteisyksiköitä, ”kampuksia” avohuoltona toisin kuin perinteistä laitosasumista. Toinen nimi tällaiselle kampukselle on ghetto. Kymenlaakson sairaanhoito- ja sosiaalipalvelujen kuntayhtymän johtava ylilääkäri Risto Kemppainen vastasi kritiikkiin Helsingin Sanomien mielipidesivulla 30.8. puolustaen mallia sekä taloussyillä että kehitysvammaisten ihmisten hyvinvoinnilla. Talouspuolen edullisuuden takaa Kela, jos se hyväksyy asuntolalähiöt kodinomaiseksi avohuolloksi. Mutta kehitysvammaisten ihmisten hyvinvoinnista voivat muutkin sanoa sanansa. Risto Kemppainen kertoo, että kehitysvammaisten sijoittuminen laitoksista normaaliin asumisympäristöön on usein epäonnistunut, koska tukea ei ole voitu antaa niin ”massiivisesti” kuin olisi tarvittu. Ja että syynä epäonnistumisiin ei ole ollut niinkään kehitysvammaisten suoriutumiskyky kuin käytösoireilu. Kehotan lukemaan tämän lehden artikkelin Hothat-kuntoutuksesta. Näiden asiantuntijoiden mukaan haastavan käyttäytymisen taustalla on yleensä kommunikoinnin epäonnistuminen. Ja missä tilanteessa kommunikointi sitten olisi kehitysvammaiselle vaikeampaa kuin hänen siirtyessään normaalin yhteisön keskelle asumaan? ”Massiivisen tuen” sijasta tulisi ehkä tarjota tarkoituksenmukaista tukea, kommunikointiin. Sillä varmistettaisiin, että kehitysvammainen ihminen ymmärtää, millainen toiminta missäkin tilanteessa tuottaa haluttuja tuloksia. Tällaista intensiivitukea ei tarvita pysyvästi vaan lähinnä elämäntilanteen muutosvaiheissa. Ensin olisi kuitenkin henkilökunnan läpikäytävä asennemuutos ja opittava uusi työmenetelmä: siinä asiakkaat eivät ole hankalia hoitotoimenpiteiden kohteita vaan yksilöitä, joita tulee ensin ymmärtää, ja sitten vasta ohjata. Iris Tenhunen 3
Kommunikoinnin apuvälinearviot Tikoteekista HUSille RAY:n tukeman Helsingin Tikoteekin asiakasarviointien määrä puolittuu, kun kommunikoinnin apuvälinearviot siirtyvät pääsääntöisesti HUS:iin. Syynä on RAY:n linjan tiukennus: se ei halua kustantaa kuntien palveluja. Kyselimme Tikoteekin johtaja Eija Roiskolta muutoksesta. 1. Mitä asiakastyön merkittävä supistaminen tarkoittaa Ke hitysvammaliiton Tikoteekin kannalta? ”Toiminta valtakunnallisena alan kehittämiskeskuksena edellyttää jatkuvaa asiakastyötä. Helsingin Tikoteekissa on tehty 25– 30 apuvälinearviota vuosittain. Arvioni mukaan tämäkin on vain sadasosa todellisesta kommunikoinnin apuvälinepalveluita tarvitsevien ihmisten määrästä Uudenmaan alueella. ” 2. Esitittekö uudelle palvelulin jaukselle vaihtoehtoa? ”Helsingin Tikoteekin tavoitteena on, että Uudenmaan alueen asiakkaat saisivat yhtäläisiä kommunikoinnin apuvälinepalveluita erikoissairaanhoidon kautta kuin mitä eri puolilla Suomea toimivat 9 keskussairaalaa tuottavat Tikoteekki-keskuksissaan oman alueensa asukkaille. Olemme olleet yhteydessä HUS:n apuvälinepalveluihin resurssien lisäämiseksi.” 3. Tikoteekin tehtävänä on luoda toimivia ratkaisuja tietoteknis ten apuvälineiden käyttöön. Mi ten tämä on mahdollista ilman monipuolista asiakastyötä? ”Toiminta valtakunnallisena kehittämiskeskuksena edellyttää monipuolista asiakastyötä, joka jatkuu vaikeasti puhevammaisten ihmisten parissa, vaikka arviointien määrä vähenee.” 4 6. Lapin Tikoteekki ei enää myönnä tietoteknisiä apuvä lineitä kuin sellaisiin tieto koneisiin, jotka on sen kaut ta apuvälineinä myönnetty. Onko tämä rajaus leviämässä muihinkin Tikoteekkeihin? ”Lapin Tikoteekki ei toistaiseksi myönnä tietokonetta ei-puhevammaiselle henkilölle kirjoittamisen apuvälineeksi. Sairaalan apuvälineiden saatavuusperusteet ovat vuodelta 2006, ja niitä tarkennetaan ensi vuoden aikana.” ”Myöntämisperusteet vaihtelevat edelleen alueittain. Kehitysvammaliiton Tikoteekki pyrkii vaikuttamaan siihen, että palvelut ja käytännöt eri puolilla Suomea toteutuisivat yhdenvertaisesti. ”Jatkossa kaikki kommunikoinnin apuvälinearviointia koskevat lähetteet ohjautuvat HUS:n palveluiden piiriin Tietoteekkiin ja Apuvälineyksikköön. Apuvälineyksikkö ohjaa tarvittaessa erityisen vaativat kommunikoinnin apuvälinearviot Helsingin Tikoteekkiin. Tikoteekin asiakastyö ei siis lopu, vaan jatkuu.” 4. Ovatko Suomen muut Tikotee kit seuraamassa linjaustanne? ”Tikoteekki-verkostoon kuuluvat, erikoissairaanhoidon alaisuudessa toimivat Tikoteekit jatkavat toimintaansa kuten ennenkin.” 5. Miten pääkaupunkiseudun kunnat aikovat apuvälinear vioita kuntalaisille hankkia? ”Uudellamaalla ja Itä-Uudellamaalla vaativista kommunikoinnin apuvälinepalveluista ja arvioinneista vastaa Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri eli HUS. Jatkossa kaikki kommunikoinnin apuvälinearviointia koskevat lähetteet ohjautuvat HUS:n palveluiden piiriin Tietoteekkiin ja Apuvälineyksikköön. Palvelut jakautuvat siten, että lasten ja nuorten palvelut toteuttaa pääosin Tietoteekki. Aikuisten kommunikoinnin apuvälineet kuuluvat Apuvälineyksikön järjestämis- ja hankintavastuulle. 7. Ovatko kunnat mielestänne tiukentamassa linjaansa siinä, mitä tietoteknisiä apuvälinei tä ne myöntävät? ”Myöntämisperusteiden kavennuksia ei mielestäni ole näköpiirissä, vaikka kuntien menoja supistetaan. Yhteistyö ja vuorovaikutus eri sairaanhoitopiirien välillä on toimivaa ja mahdollistaa sen, että myös käytännöt yhtenäistyvät.” ”Juuri julkaistussa (26.8.2010) hallituksen Vammaispoliittisessa ohjelmassa vammaisten ihmisten osallisuus ja yhdenvertaisuus on nostettu ohjelman keskeiseksi näkökulmaksi, jota myös kuntien tulee tukea.” tu k i linja 6 ? ? 2010 l ”Nyt monilla paikkakunnilla on suunnitteilla jopa 100-paikkaisia asumiskes kittymiä, joissa tarjotaan palveluja erityisryhmille, kuten vanhuksille, päihdekuntoutujille, mielenterveyskuntoutujille ja kehitysvammaisille. Tämäntyyppisten keskittymien syntyminen on vastoin valtioneuvoston periaatepäätöksen tavoitteita pitkäaikaisen laitoshoidon purkamisesta ja kehitysvammaisten asumisen kehittämisestä” Peruspalvelu- ja asuntoministerien tiedote 30.8.2010. IPhone on cool apuväline Nokialla on vielä takamatkaa älypuhelimien alueella. Sen kilpailijaa IPhonea (kuten myös iPadia ja iPod Touchia) voi nimittäin jo käyttää ladattavien, verraten halpojen ohjelmien avulla apuvälineenä. Ja katu-uskottavana sellaisena. Ohjelma iComm tekee iPhonesta katseella ohjautuvan. Sen kehitti amerikkalainen, vaikeasti cp-vammaisen tytön isä. iPrompts on puolestaan monipuolinen, kuvallinen, toiminnoista muistuttava kalenteriohjelma, jolla syntyvät kuvalliset päiväohjelmat. Ohjelma MyTalk, johon voi nauhoittaa omat viestinsä, tekee puhelimesta kommunikaattorin. Ohjeet sen käyttöönottoon löytyvät Papunetin verkkosivuilta Tikonen-lehden arkistosta (2/2010). Näiden sovellusten etu on se, että erityistarve voidaan täyttää normaaliin arkeen kuuluvalla laitteella, joka on lisäksi muodikas. Käyttöön löytyy siis helposti tukea ikätovereilta.
Lohjalla osataan esteettömyys Kuva: Marjo Tynkkynen. Atso ja Jasmi Ahonen. Pyörätuolia käyttävät lohjalaiset sisarukset Atso ja Jasmi Ahonen ovat käyneet koulua tavallisissa, esteettömissä lähikouluissa Anttilan koulussa ja Lohjan yhteislyseossa. Lihastautiliitto palkitsi ne syys- kuussa kunniamaininnalla. Myös Lohjan vammaispalveluja kiiteltiin. Atso kertoo tunteneensa itsensä koulussa tervetulleeksi: ”Ei tullut sellaista säälittävää oloa. Se tulee helposti, jos joutuu ruinaamaan kaikkia perusjuttuja. Nyt saatoin keskittyä koulussa olennaiseen, opiskeluun.” ”Nuoret ovat saaneet olla ihan tavallisia nuoria”, kiittää perheen äiti.”Heidät on kohdattu persoonina. Heidän on annettu kokeilla siipiään ja valmistettu lentoon. Kumpikin suunnittelee nyt elämäänsä luottavaisin mielin eteenpäin.” Neuroosi periytyy romanttisessa komediassa Luonteenpiirteiden suurten linjojen tiedetään olevan periytyviä, mutta tässä uutuuselokuvassa neuroottinen käyttäytymismallikin kuvataan periytyväksi. Kyseessä on onneksi romanttinen komedia, joten liioittelu sallittaneen. Vaihtamalla paranee kertoo nelikymppisen sinkkunaisen Kassien lapsenteosta ilman parisuhdetta. Hedelmöityspäivänä pidetään koeputken luovutuksen kunniaksi railakkaat juhlat. Yksi vieraista on Kas sien paras ystävä Wally, joka on ihastunut häneen, mutta jonka neuroottinen käytös on estä- Uutuusmusikaalin aiheena on perheenäidin mielenterveysongelma. Melkein normaali perhe Myös Helsingin Kaupunginteatterissa nähdään tarina erilaisuudesta: Next to Normal on Broadway-musikaali, joka on palkittu sisällöstään kahdella Tonylla ja tämän vuoden draama-Pulitzerilla. Ajat- televan ihmisen musikaaliksi luonnehdittu tarina kertoo perheestä, jonka äidillä on kaksisuuntainen mielialahäiriö. Vaikeita asioita ei käsitellä, mikä johtaa väärinkäsitysten ja koomisten kiertoliik- keiden kasautumiseen. Poprock-country –tyylinen musikaali tähtää valoisampaan tulevaisuuteen avoimuuden ja oikeiden ratkaisujen avulla. Se nähdään Studio Pasilassa 2.12. alkaen. Smedsin friikkisirkus Wallya (Jason Bateman) hallitsevat neuroosit. nyt romanssin kehkeytymisen. Vuosia myöhemmin he tapaavat, ja kas kummaa: Kassien 7-vuotias poika Sebastian käyttäytyy aivan yhtä oudosti kuin Wallykin... Seuraa nettipelaamistasi Raha-automaattiyhdistys on hankkinut syksyllä avautuville nettipelisivuilleen Ruotsissa kehitetyn Playscanohjelman. Se on ns. vastuullisuustyökalu, jolla valvotaan, että pelaaminen pysyy järkevissä rajoissa. Pelaaja yhdistää sovelluksen itse omaan pelitiliinsä. Ohjelma tarkastelee käytettyä aikaa ja rahaa, pelaamisen rytmiä sekä pelivalintoja. Pelaajan käyttöön tuleva pelianalyysi pohjautuu sekä hänen omaan pelikäyttäytymiseensä että koko Playscanin tietokantaan. Ruotsin ja Suomen lisäksi Playscan on käytössä myös Ranskassa. Mr Vertigo on Paul Austerin romaani, jossa kuvataan nuoren orpopoika Walterin kovaa koulutusta markkinaviihteen tähdeksi, joka opettelee leijumaan ilmassa. Tarinan ohjaa Kansallisteatterille Kristian Smeds. Vammaisnäkökul- masta esitys on kiintoisa, sillä romaanissa Walterin kasvinkumppanina on 15-vuotias Aesop, joka on paitsi nero, myös mustaihoinen ja vaikeavammainen. Hän, Walter ja intiaaniheimoon kuuluva taloudenhoitaja muo- dostavat unkarinjuutalaisen viihdemaestron perheen, eikä tämä erilaisuuksien sekoitus tiedä 20-luvun Yhdysvalloissa hyvää. Mr Vertigo nähdään Kansallisteatterissa 28.10. alkaen. Työministeriltä odotetaan tekoja Työministeri Anni Sinnemäki kohtasi 31.8. delegaation, joka luovutti hänelle Takaisin toimeen -vetoomuksen pitkäaikaissairaiden paremmasta työllistämisestä. Sen olivat allekirjoittaneet Suomen Reumaliitto, Suomen Selkäliitto, Psoriasisliitto, Crohn ja Colitis ry, Munuais- ja maksaliitto sekä Aivohalvaus- ja dysfasialiitto. Ne edustavat sairauksia, joita potee noin neljännesmiljoona suomalaista. Moni heistä kokee työssäkäynnin myös oikeudeksi, ei vain velvollisuudeksi. Paremman toimeentulon lisäksi se antaa kokemuksen siitä, tu k i linja 6 ? ? 2010 l den edustama väestö harvemmin edes pääsee palkkatyöhön: kehitysvammaiset, mielenterveyskuntoutujat, aistivammaiset ja vaikeasti liikuntavammaiset. Moni heistäkin haluaisi töihin. että on edelleen hyödyksi ja osa yhteisöä. Ministeri Sinnemäki korosti vastauksessaan lähinnä työelämässä tapahtuvan ennaltaehkäisevän kuntoutumisen ja työhön paluun tukemista. Vielä tarvitaan siis vetoomus sellaisilta vammaisjärjestöiltä, joi- ! Tiesitkö? Teini-iässä kodin ulkopuolelle sijoitetuista pojista 80 % oli vielä 23-24-vuotiaina vailla peruskoulun jälkeistä koulutusta. Neljännestä sijoitetuista on pudonnut työ-, opintoja perhetilastoista kokonaan. Kela 5
Ermo-isä toimii Mikan apulaisena, kun jakelukierrokseen tulee muutoksia tai tarvitaan luku- ja kirjoitustaitoa. Mika ajaa ja ruoka kulkee Mika hakee ruokaannokset keittolasta. Tukilinjan apurahalla Suomen ensimmäinen kehitysvammainen yrittäjä Mika Mutanen sai hankittua mopoauton. Sitä tarvitaan nyt ateriapalvelun kuljetuksissa. Teksti ja kuvat: Päivi Ala-Nikula Muuramessa suihkii pitkin teitä joka arkipäivä vanhusten ateriapalvelu, tunnollisesti ja täsmällisesti. Siinä ei liene mitään erikoista, näin toimitaan monessa kunnassa. Mutta Muuramessa ollaan yhdessä asiassa ensimmäisiä: ateriapalvelun kuljettaja on Mika Mutanen, ensimmäinen kehitysvammainen yrittäjä Suomessa. Mika ei osaa lukea tai kirjoittaa, mutta hommansa 39-vuotias yrittäjä hoitaa täsmällisesti. Kunnan ateriapalvelulla on asiakkaita parikymmentä, ja kaikilla omat ruokailurajoitteensa. Miten oikea annos tavoittaa oikean asiakkaan? Kirjaimien sijasta Mika käyttää numeroita ja valokuvia. Tietty numero tarkoittaa tiettyä asiakasta. Mikalla on myös hyvä kuvamuisti, ja isä Ermo on varmuudeksi kuvannut asiakkaiden kodit. Kuvan ja numeron yhdistelmällä oikeat ruoka-annokset löytävät perille. Jos reittiin tulee muutoksia, ne käydään isän kanssa läpi. Muuten Mika hoitaa työn itsenäisesti. Annokset hän hakee terveyskeskuksen keittolasta, jonka henkilökunta on tyytyväistä yhteistyöhön. Mika saapuu mopoautoineen viitenä päivänä viikossa täsmällisesti paikalle ja hoitaa kierroksensa ripeästi. Joskus matkaan kuluu hieman enemmän aikaa, jos asiakkaiden kanssa on pidempiä juttutuokioita. Sosiaalinen kanssakäyminenhän kuuluu tähän palveluammattiin. Työhön kuuluu edustamistakin "Työ on mielenkiintoista. Siinä pääsee ajamaan ja näkee joka päivä ihmisiä. Nurmikonleikkuutakin teen vielä, mutta mattojen kutominen jäi, kun ei ollut enää 6 tu k i linja 6 ? ? 2010 l Mikalla on hyvä kuvamuisti. Oikea ruoka-annos löytää perille asiakkaiden numeroinnin ja heidän talojensa kuvien yhdistelmän avulla. avustajaa", Mika tuumailee. Mopoauto Mikalla on ollut käytössä toukokuusta lähtien. Sitä ennen, vuoden 2009 syksystä lähtien kuljetukset hoidettiin Ermo-isän kanssa tämän autolla. Mopoauton myötä Mika on saanut lisää itsenäisyyttä ja varmuutta. Monenlaisista ajopeleistä kiinnostunut Mika arvelee, että mopoauto tulee toimimaan hyvin myös talvella. "Kyllä se kulkee lumessakin, kun on etuvetoinen". Mopoauton hankkiessaan Mika teki yhteistyösopimuksen, jossa hän sitoutui myös edustustehtäviin. Viime kesänä hän päristeli J.Trading Oy:n edustajana omaa kulkuneuvoaan vastaavalla mopoautolla työkoneiden esittelykulkueessa. Edustusmatkan aikana Mikaa tuurasi töissä yksi hänen sisaruksistaan.
Mika mopoautoineen on tuttu näky Muuramen liikenteessä. Ajokorttikoe meni läpi vaikeuksitta, sillä Mika on kokenut motoristi. Viisivuotias vai aikuinen? Kun Mika vuonna 1971 syntyi, napanuora oli kiertynyt kaksi kertaa kaulan ympärille. Alkulapsuus sujui melko normaaliin tahtiin, mutta koulun alkaessa kävi ilmi, että Mika ei opi lukemaan, kirjoittamaan eikä laskemaan. Sen sijaan Mika on aina ollut kiinnostunut koneiden käyttämisestä. Isä Ermo kertoo, että jo melko pienenä poika esimerkiksi aurasi lumia ja käytti puutarhajyrsintä. Harjaantumiskoulun loputtua ikä riitti jo mopon hankintaan. Mika kokeili työkeskuksessa pikkutöitä, mutta ne turhauttivat. Kangaspuilla kutominen veti kuitenkin puoleensa. Vanhemmat päättivät, että Mika hakisi Perttulan erityisammattikouluun käsityöoppiin. Pääsy sinne oli kuitenkin tyssätä siihen, että psykologiset testit määrittivät Mikan viisivuotiaaksi. "Me näimme asian toisin. Vaikka Mika ei osannut lukea eikä kirjoittaa, hänellä oli monia sellaisia taitoja, joita tarvitaan käytännön elämässä. Keskustelimme koulussa asiasta ja Mika pääsi opiskelemaan. Kahden vuoden kuluttua Mika valmistui kankaankutojaksi", Ermo Mutanen kertoo. Ruohonleikkuuta ja kuljetuspalvelua Kun työpaikkaa kankaankutojalle ei ollut tarjolla, Mika perusti vanhempiensa avulla vuonna 1996 ensimmäisen oman yrityksensä nimeltä Mikan Matto. Käytännön työhön hän sai avustajan järjestöstä, joka välit- tu k i linja 6 ? ? 2010 l tää työpaikkoja kehitysvammaisille. Järjestö lopetti kuitenkin tällaisen toiminnan eikä Mikan läheisistä löytynyt uutta avustajaa matonkudontaan. Tarvittiin uusi ala. Vuonna 2004 perustettiin toiminimi Mikan Palvelu, ja Mika työllisti itsensä kiinteistöjen aputehtävillä, pienimuotoisilla kuljetustehtävillä ja ruohonleikkuulla, jota varten hankittiin ammattimainen ruohonleikkuri. Ajopeli oli tällä välin jo vaihtunut moposta mönkijään, mutta nyt, kun tähtäimessä oli nelipyöräinen mopoauto, ajamiseen tarvitaan ajokortti. Inssin kirjallisen kokeen Mika suoritti sovellettuna. Paikalla oli kuulustelija, joka selitti Mikalle tilanteen liikenteessä, ja Mika kertoi 7
palvelu on hieno asia. Mikan olemme tunteneet jo siitä lähtien, kun hän oli pikkupoika. Hän on aina ollut toimelias. Ei tätä yrittäjäksi ryhtymistä sitten niin kovasti ihmetelty", Juntuset kertovat. Laajemmassa mielessä se on kuitenkin niin kiinnostava asia, että mies on jo vuoden verran ollut kuvausryhmän kohteena. Yleisradio tekee Mikasta Tosi tarina -dokumentin nimeltä Mikan palvelu, joka esitetään TV 1:ssä 9. marraskuuta. Sisarusparvi taustatukena Sisaren kokoamassa kansiossa on Mikan ottama valokuva valkohäntäkauriista. suusanallisesti, miten tilanteessa tulee toimia. Vastauksissa oli vain kaksi virhettä, ja koe meni siis kirkkaasti läpi. Mikasta tulossa tv-dokumentti Mopoautoa tarvittiin, sillä Mikan Palvelu teki sopimuksen Muuramen kunnan kanssa ateriapalvelun kuljetuksista. Muuramen kotihoidonohjaaja Johanna Wiik-Anttila kertoo miten se kävi: "Aiemmin ateriat kuljetti kotihoidon henkilökunta, välillä apua saatiin työllistettäviltä. Oli kuitenkin aika miettiä kuljetus uusiksi, ja Mikan isä toimi silloin Mikan puolesta aktiivisena promoottorina." Ateriakuljetusten laatua tarkkaillaan käytännössä kuten muitakin kunnan palveluja. "Olemme kyllä olleet tyytyväisiä", Wiik-Anttila kehuu. Elina ja Pauli Juntunen ovat Mikan asiakkaita, jotka saavat ateriansa Mikan kuljettamana viisi kertaa viikossa. He haluavat pärjätä kotona, ja ateriapalvelu helpottaa elämää. "Omakotitalossa on kaikenlaista hommaa, jota tehdään niin paljon kuin pystytään. Ruuanlaitto ei enää oikein onnistu, joten ateria- Mika on kasvanut kaksitoistalapsisessa perheessä. Puolet sisarussarjasta on yrittäjiä, joten Mikan elämänmuoto tuntuu perheessä luonnolliselta valinnalta. Kanssakäymistä on paljon ja apua annetaan puolin ja toisin. Esimerkiksi Pauliina-sisar on Mikan innoittamana opiskellut puheterapeutiksi ja perustanut hänkin yrityksen: Hän ei löytänyt tarpeeksi apuvälineitä luku- ja kirjoitustaidottoman puheterapiaan, joten hän alkoi kehittää ja valmistaa niitä itse miehensä kanssa. Yrittäjähenki ja rakkaus moottoreihin elää myös Jukka-veljessä. Mikan paidassa komeilee kuva minikaivurista, jolla veli teki kesäkuussa tiedotusvälineissä laajasti raportoidun ajomatkansa Hangosta Kuusamoon. Sisaren kanssa Mika harrastaa myös valokuvaamista. Viime kesänä oltiin luontokuvaleirillä. Mika selaa ylpeänä kuvakansiotaan."Otin Kehitysvammaiset työssä Kehitysvammaisten tukiliiton mukaan 7700 kehitysvammaista työskenteli vuonna 2009 kuntien ylläpitämissä työ- ja toimintakeskuksissa, 2300 työskenteli tavallisilla työpaikoilla palkatta huoltosuhteessa ja vain noin 300 työskenteli varsinaisissa palkkatöissä. Työtä kehitysvammaiset siis pystyvät kyllä tekemään. Palkka vain puuttuu: Yli 3000 kehitysvammaista haluaisi siirtyä palkattomista töistä palkkatöihin. 8 Rose-koiran homma on kerjätä makupaloja, kun käydään kahvipöytään. tu k i linja 6 l 2010 Mika kokkailee itse pienessä keittiössään. leirillä kuvan hömötiaisesta. Se on niin tarkka, että ohjaaja huomasi linnun päässä hirmu ison punkin", Mika esittelee. Erja- siskonsa mökillä Mika puolestaan käy mielellään kalastelemassa. Oma koti pysyy kunnossa Mika on asunut jo kolmisen vuotta kunnan vuokrayksiössä. "Emme enää ole nuoria ja on hyvä tietää, että Mika pystyy asumaan ja elämään itsenäisesti", kertoo Ermo-isä. Vain kirjoitusta ja lukemista tarvittavissa tehtävissä Mika tarvitsee apua, mutta muuten arki sujuu omin voimin. "Pesen pyykit ja astiat ja teen ruokaa itse. Pussikeitoista saa ihan hyviä ja makaronista tykkään kanssa", Mika kertoilee. Saman tien alkavat kauniit kahvikupit kilistä ja Mika huikkaa keittiösyvennyksen puolelta: "Juothan sinä yleensä kahvia?" Parhaana ystävänä ja työmatkojen kaverina Mikalla on perhoskoira Rose. Sen kanssa Mika lenkkeilee, ja sille on hyvä jutustella päivän asioita. Koira kiepsahtaa Mikan kainaloon sohvalle, mutta työpäivän uuvuttamana vetäytyy kohta omaan petipaikkaansa. Kun kahvi tuoksuu pöydässä, pieni koirankuono löytää taas tiensä isännän viereen kahvipöydän herkkuja kerjäämään. "Tällainen se on, vähän höperö. Aina kerjäämässä", Mika sanoo, antaa koiralle herkkupalan ja katsoo rakkaasti ystäväänsä.
nettivinkki Liikuntavälineiden vuokrauspiste netissä Näyttelijä Lassi Alhorinne (oikealla) esitti näytteitä runoesityksestä, joka on toteutettu kehitysvammaisten muusikoiden kanssa. Dimitri Baltzar (vasemmalla) soittaa Lyhty ry:n kulttuuripaja Valossa, Timo Piipponen työskentelee siellä ohjaajana. Paikan päällä näkee enemmän Ajattelin tällä kerralla kertoa siitä, millaista työtä teen tukikoordinaattorina muualla kuin työpöytäni ääressä. Eli siitä, kun pääsen välillä tuulettumaan sinne, missä tuen saajat ja mahdolliset tulevat hakijat ovat. Pyrin liikkumaan paperityön sallimissa rajoissa erilaisissa tapahtumissa ja tilaisuuksissa, koulutuksissa ja seminaareissa, jotta pysyisin ajan tasalla tällä laajalla vammaisalan toimikentällä. Viimeisimmät piipahdukseni kohdistuivat Helsinkiin kulttuurin sekä urheilun pariin. Nämä visiitit olivat käymisen ja jakamisen arvoisia. Tukilinja myöntää tukea myös yleistä työ- ja toimintakykyä ylläpitäviin toimintoihin, kuten harrastuksiin sekä tasavertaista osallistumista edistäviin kulttuuri- ja vapaa-ajan hankkeisiin. Tällaisiin tukimuotoihin liittyen lähdin katsomaan musiikin erityispalvelukeskus Resonaarin sekä Helsingin lyhytaikaiskoti ja työpaja Lyhty ry:n yhteisesitystä Esplanadin lavalle. Molemmat ovat asiantuntijoita erityisryhmien musiikin opetuksessa ja toteuttamisessa, enkä aiemmin ole päässyt näkemään kuvionuoteista soittamista. Esitys oli osa Helsingin Taiteiden yötä, ja se antoi esimakua syyskuussa Savoy-teatterissa vietettävästä runon ja musiikin illasta. Syksyisestä ilmasta huolimatta tunnelma Espalla oli lämmin. Paikalla oli esiintyjille tuttuja ihmisiä, mutta joukossa oli paljon muitakin. Yleisössä huomioni kiinnittyi paikalle sattuneisiin turisteihin, joista useat olivat avoimesti kiinnostuneita ja ehkä hämmentyneitäkin erityisryhmien esityksestä. Turistien aito ja myönteinen reaktio vah- visti käsitystäni integraatiohankkeiden ja erityisryhmien osaamisen näyttämisen tärkeydestä. Itselleni esityksestä jäi loistava fiilis. Se oli erinomainen osoitus siitä, kuinka oikeilla ihmisillä ja oikeanlaisella yhteistyöllä saadaan paljon aikaan. Ja kun koko show vielä päättyi kehitysvammaisten muusikoiden yhtyeen, Pertti Kurikan nimipäivien nimikkobiisiin ja yleisön yhteiseen punk-laulantaan, oli viikko loistavasti pulkassa! Tukilinjafoorumi myönsi elokuussa tukea Suomen Fountain House -verkoston perinteiseen urheilupäivään, jonka tänä vuonna järjestivät Helsingin Klubitalot. Pääsin mukaan tähän vuosittaiseen tapahtumaan, jossa kylmästä ja kosteasta säästä huolimatta urheiluhenki oli korkealla. Klubitalojen yhteishenki oli käsin kosketeltavaa. Klubitalon kaltainen yhteisöpuuttuu monelta nykypäivänä. Klubitalojen tarpeesta ja yhteisöön kuulumisen tärkeydestä kertoi minulle moni jäsen myös henkilökohtaisesti. Kasvavat jäsenmäärät taloilla kertovat omaa tarinaansa. Tukilinjafoorumi on vuosien aikana tukenut useita klubitaloja esimerkiksi niiden tietokonehankinnoissa. Näiden klubitalojen kautta tukemme on kanavoitunut suoraan yksityishenkilöille ja todella edistänyt heidän toiminta- ja työllistymisvalmiuksiaan. Huoli siitä, mitä klubitaloille tulevaisuudessa tapahtuu, kun RAY siirtää vastuun toiminnan ylläpidosta kunnille, on tällä hetkellä valitettavasti suuri, vaikka klubitalotoiminnan hyödyt ovat tutkimuksissakin osoitettu. Sanna Nupponen tu k i linja 6 l 2010 Osoitteessa www.välineet.fi löytyy nyt koottuna perustieto ja ennen kaikkea varauskalenterit eri tavoin toimintarajoitteisille ihmisille soveltuvista, vuokrattavista liikuntavälineistä. Viime vuosina välineet ja liikuntatarjonta ovat kehittyneet voimakkaasti, mutta tieto palveluista ja välineistä on ollut hajallaan eri palveluntarjoajien sivuilla. Nyt etsitty väline löytyy yksiltä sivuilta, jotka on koonnut Liikuntakeskus Pajulahti. Sivuilla on tällä hetkellä tietoa lähinnä erityisliikunnan asiantuntijajärjestöjen Solian ja Maliken tarjoamista välineistä, mutta sivustoa on tarkoitus laajentaa muidenkin toimijoiden tarjoamilla palveluilla. Solian kautta löytyvät helposti vammaisurheilun välineet, Malike keskittyy enemmän ulkoiluun ja perheiden luontoliikuntaan, johon vammaiset perheenjäsenet halutaan ottaa täysipainoisesti mukaan. Pajulahti toimii soveltavan liikunnan resurssikeskuksena, josta löytyy paljon esimerkiksi talviliikuntavälineitä. Myös kunnat ja paikalliset liikunta- ja urheiluseurat sekä urheiluopistot tarjoavat erityisryhmille liikuntatoimintaa ja -välineitä. Kaikki ne ovat tervetulleita liittämään tietoa tarjonnastaan uusille nettisivuille. Mitä apua tietokoneesta? Kun tarvitaan apuvälineeksi tietokone, apuvälineohjelma ja erityisohjaimia niiden käyttöön, voi terapian, hoidon tai kasvatuksen ammattilaiseltakin mennä sormi suuhun. Mistä laitteet hankitaan, kenen kustannuksella, millainen laite tai ohjelmisto tarvitaan, kuka saa kokonaisuuden toimimaan ja opettaa käyttäjänvielä hyötymään siitä? Vastauksia voi käydä katsomassa Papunetin (papunet.net) sivuilta osiosta Apuvälineet. Sieltä löytyy tietoa myös kommunikoinnin, kirjoittamisen, leikin ja ympäristönhallinnan apuvälineistä sekä selkokieltä käyttävile sopivista kännyköistä. v v tuki pointti Osiosta Tietokone apuvälineenä löytyy hyviä ja käytännönläheisiä esimerkkejä tietokoneen käyttömahdollisuuksista. Siinä kerrotaan kommunikoinnista, hyvistä ohjelmista, kirjoittamisesta, piirtämisestä ja koulutyöskentelystä tietokoneen avulla sekä tietokoneella luettavien e-kirjojen lainauksesta. Käyttökelpoisia ovat myös linkit oppimateriaalien ja apuvälineohjelmien hankintaan. Vertaistukea erityislasten vanhemmille Leijonaemot on erityislasten vanhempien vertaistukiverkosto, jossa ei tunneta vammarajoja. Heihin saa yhteyden nettisivuilla www. leijonaemot.fi. Ja näin he kuvaavat itse toimintaansa: ”Me leijonaemot olemme hyvin erilaisia äitejä, joita yhdistää ainutlaatuinen joukko erityislapsia. Äiteinä olemme saaneet ja joutuneet kasvamaan leijonaemon mittoihin. Ilman lapsiamme emme olisi kohdanneet. Nyt me olemme toistemme turvaverkko. Kirjoittelemme toisillemme Leijonaemolistalla sekä tapaamme Leijonaemot ry:n järjestämissä vertaistukiryhmissä ja -tapahtumissa. Meillä ei monikaan asia äitiydessä ole mennyt niin kuin etukäteen kuvittelimme. Olemme todenneet, että ilot ja haasteet arjessa ovat lastemme sairauksien erilaisuudesta huolimatta hyvin samankaltaisia. Annamme toisillemme vertaistukea, jota moni vaikeaa aikaa läpikäyvä vanhempi ei muualta ehkä saa. Myös isät ovat lämpimästi tervetulleita! Toinen vammaisten lasten vanhempien vertaistukiyhdistys on Jaatinen ry (www.jaatinen.info). Sillä on aktiivinen sähköposti-keskustelupiiri sekä Helsingissä oma monitoimitila, jossa järjestetään vaikeavammaisillekin lapsille ja nuorille sopivia perhetilaisuuksia, harrastusryhmiä ja kuntoutusta. Nettisivut ovat pullollaan vinkkitietoa, uusimpana lomake, jonka avulla voi laatia lapsen palvelusuunnitelman. Iris Tenhunen 9
Lapset saivat itse hakea hevoset laitumelta. Koulupäivä hevostallilla Rinteen koulun harjaantumisluokat saivat apurahan hevostallilla opiskelua varten. Isojen eläinten hoito ryhmätyönä opettaa lapsille itsenäisyyttä ja yhteistyötä. Oppimisen ilokin löytyy Ponitaivaasta! Teksti ja kuvat: Päivi Ala-nikula Vakavia ilmeitä ja vastuuntuntoa, tarkkaavaista ohjeiden seuraamista, omenoiden laskemista, tallin siivoamista ja hevosten käsittelyä. Ja silkkaa iloa ja riemua oppimisesta. Rinteen koulun harjaantumisluokat saavat tänä lukuvuonna käydä koulua myös läheisellä hevostallilla. Yhdeksän oppilaan ja kuuden aikuisen ryhmä säpisee Rinteen koululla. ”Onko saappaat mukana?” ”Muista ottaa hanskat.” ”Onko kaikki valmista?” ”Taksi tuli!”. Ponitaivas odottaa viittä oppilasta pienten ryhmästä ja neljää oppilasta isojen ryhmästä. He eivät säntää ratsastamaan, vaan kehittämään sosiaalisia taitojaan ja kykyään itsenäiseen, aktiiviseen toimintaan. Erityisopettajat Saija Eurasto ja Minna Porala ovat hämmästyneitä lasten aktiivisuudesta ja itsenäisyydestä tallilla. Kun tallille saavutaan toista kertaa, kaikki tuntuu jo sujuvan kuin itsestään. Ohjeita kuunnellaan ja laskutehtävätkin tuntuvat mieleisiltä, kun lasketaan kolme plus viisi omenaa, yhteensä kahdeksan, hevosten ruokakaukaloihin syötäviksi. reltaan kukko, joka on juuri selvinnyt voi- tokkaasti yhteenotosta metsästyskoiran kanssa. Katri on toiminut erityislasten ja -nuorten fysioterapeuttina, ratsastusterapeuttina ja leiriohjaajana sekä Suomessa että Iso-Britanniassa. Nastolassa hevostyöskentely, joka siis ei ole ratsastusterapiaa, on nyt ensimmäisen kerran käytössä kokonaisella koululuokalla. Ja se jatkuu koko lukukauden osana luokan normaalia opiskelua. Eläimet motivoivat oppimaan Fysio- ja ratsastusterapeutti Katri Kela kertoo, että eläinten läheisyys ja talli on todettu lapsia motivoivaksi ympäristöksi. Kuka voisikaan olla innostumatta, kun tallille tulijat toivottaa tervetulleiksi kaksi vapaasti lasten touhuiluun osallistuvaa vuohta, Lordi ja Tähti? Ponit ja hevoset tarkkailevat laitumelta, milloin on niiden vuoro osallistua - ja kaikkea tätä touhotusta vartioi ylväästi or- 10 tu k i linja 6 l 2010 Erityisopettajat Minna Porala ja Saija Eurasto sekä terapeutti Katri Kela käyvät läpi päivän tapahtumia. Tähtija Lordi-vuohella on myös sanansa sanottavana.
Yhteistyötä parhaimmillaan: Mirka pitää ponin jalkaa aloillaan ja Olli puhdistaa kaviokoukulla kaviota. Katrin mukaan yhdeksän oppilaan ryhmä on vielä hyvin hallittavissa. Pieniin tehtäväryhmiin jaettuna hommat hoituvat ja aikaa jää myös lasten henkilökohtaiseen ohjaukseen yksilöllisissä tavoitteissa. ”Nyt tallikäyntejä on 10 sekä syys- että kevätlukukaudella. Toiveena ja tavoitteena on, että toiminta jatkuisi ja siitä tulisi osa koulun harjaantumisluokan koulunkäyntiä. Ikävä kyllä Kela ei tunne käsitettä ratsastusterapia ryhmänä. Eli on todella hienoa, että Tukilinjan apuraha mahdollisti hevostyöskentelyn!”, Katri kertoo. Taitoja itsenäiseen elämään Iältään 8-17-vuotiaat lapset ja nuoret tekevät tallitöitä pienryhminä. Kuvien avulla kerro- taan tehtävät: yksi ryhmä siivoaa pilttuut, toinen täyttää vesikaukalot ja kolmas kuljettaa omenat hevosten syöttökaukaloihin. Eri hevosten tarvikkeet tunnistaa siitä, että ne ovat erivärisiä. Hommat hoituvat yllättävän rivakasti. Lapset auttavat toisiaan, joskus pyydetään aikuisten apua. Pyrkimyksenä on, että jokainen hioo itse omia taitojaan ja miettii, kuinka monta omenaa millekin hevoselle laskettiin, mutta myös auttaa kaveria tarvittaessa. Sekä itsenäinen toimiminen että kaverin auttaminen ovat taitoja, joita nuoret tulevaisuudessa tarvitsevat. ”Ennen tallikäyntejä vietin päivän koululla. Puhuttiin koko luokan kanssa, että on tarkoitus, että teette itse asioita. Te oppilaat saat- tu k i linja 6 l 2010 te itse vastuuta, ja aikuisten rooli olisi nyt lähinnä sivusta katsojan rooli”, Katri Kela kertaa. Hän on tyytyväinen siihen, että sekä opettajat että avustajat ovat malttaneet pysyä sivusta seuraajina muuten kuin apua pyydettäessä. ”Hienoa on myös lasten uskallus heittäytyä tilanteeseen. Se, että mahdollinen isojen eläinten pelko on voitettu, on myös osittain ryhmän vaikutusta. Osa luokasta ei ole koskaan käynyt talleilla, mutta hevosia rohkeasti lähestyvien esimerkki varmaan antaa luottamusta hieman pelokkaammille”, Katri tuumii. Joskus erityislasten on helpompi selviytyä vaikeista tilanteista aikuisen avulla, mutta yhteinen tekeminen vahvistaa taitoa selviytyä ikätovereitten kanssa ongelmista. Tallilla apua pyydetään ja annetaan. 11
”Täällä oppii taitoja itsenäistä elämää varten”, Katri kiteyttää. Ei mitään Chanel vitosta Jalkansa loukanneen Keken karsinaa siivotaan touhukkaasti. Toni työntää ja vetää kottikärryjä voimamiehen tahdilla. Kun hevosia puhdistetaan, yksi laskee takapäästään lämpimäiset. ”Ei tää kyllä mitään Chanel vitosta ole”, tuumaa Niko ja säntää hetkeksi ulos tallista, mutta sitten homma jatkuu. Kaikki ovat touhussa mukana, pienimmästä suurimpaan. Lapset saavat itse hakea hevoset laitumelta. Kaikki osaavat varoa sähköistä paimenpoikaa, ja Tähti-vuohi osallistuu ylväänä kulkueeseen. Hevosen talutustehtävä saa Vilin hieman uupumaan, mutta tovin istahdus koulunkäyntiavustajien luona penkillä vie taas hevostelusta innostunutta poikaa eteenpäin. Anna, joka suhtautui hevostelupäivään aluksi nuivasti, hihkaisee: ”Näin hauskaa ei ole vielä ole ollutkaan!” Hän keskittyy myös tarkkaavaisesti Rosin harjaamiseen ja neuvoo pienempiä hommassa. Mirka saa talutuksessa hienon yhteyden hevoseen, ja pari kiertää kenttää kuin vanha tekijäkaksikko. Myös muilta hevosten kanssa työskentely sujuu. Vaikka koululla kaikkien kemiat eivät aina pelaakaan, tallilla on puhallettava yhteen hiileen. Välillä tulee vähän sanomista, mutta kokonaisuutena päivä menee nappiin. Hevoset harjataan ja kaviot puhdistetaan. Kun tulee lähdön aika, vuohikaksikko naurattaa vielä kurkkaamalla, pääsisikö koulutaksiin mukaan. Talli erilaisille ihmisille Ponitaivas-talli aloitti toimintansa vuonna 2007. Sen omistaja Lia Merimaa kertoo, että ponit ja hevoset on valittu talliin siten, että erityislapset pystyvät toimimaan niiden kanssa. Tiloissa on myös huomioitu turvallisuus, että olisi mahdollisimman vähän kieltoja rajoittamassa. Tärkeää on sekins, että hevosten luo pääsee pyörätuolilla. ”Täällä syntyneet varsat oppivat jo pienestä pitäen siihen, että ihmiset ovat erilaisia.” Koulunkäyntiavustajat Anne Kokkola-Siivonen, Sinikka Kuivasaari ja Marja-Leena Pykälistö seuraavat pienoista ylpeyttä katseessaan, kun lapset taluttavat hevosia. He ovat tehneet työnsä hyvin, kun ovat tehneet itsensä tällä tallikäynnillä lähes tarpeettomiksi. He seuraavat kuitenkin silmä tarkkana miten toiminta etenee. Jälkeenpäin koululla sitten mietitään tallilla tapahtuneita tilanteita. Miten vuorovaikutus toimi ja mihin pitäisi kiinnittää huomiota? He tuumivat, että olo talleilla on sekä va- 12 Anne Kokkola-Siivonen ihastelee, kun Toni saa kärryihin vauhtia. paata että kurinalaista. Ohjattua joka tapauksessa. Heidän mielestään keskiviikon tallipäivä on lapsille viikon kohokohta. Reggio Emilia -pedagogiikka pohjana Hevostyöskentelyn jälkeen opettajat ja terapeutti jäävät hiukan puimaan jälkipyykkiä. Koulussa voitaisiin puhua lapsille vielä keskittymisestä ja siitä, että tallissa kävellään, ei juosta. Mitään suurta puitavaa ei jäänyt, sillä koulun henkilökunnalla ja terapeutilla on hyvä keskusteluyhteys. Rinteen harjaantumisluokilla noudatetaan italialaista Reggio Emilia -pedagogiikkaa. Lapsilähtöiset projekti- ja pienryhmätoiminnat ovat tyypillisiä tapoja toteuttaa sitä, ja tu k i linja 6 l 2010 opiskeluln keinoina ovat tutkiminen ja prosessin dokumentointi. ”Yleensä aiheen opiskelu aloitetaan tyhjästä, mutta nyt hankimme jo ennen tallijaksoa kaikille oppilaille pienet leikkihevoset, joille he ovat voineet tehdä talleja ja hoitaa niitä. Oppilaat ottavat vastuuta omista hevosistaan ja kertaavat sitä kautta tallilla opittua”, opettaja Saija Eurasto kertoo. Tärkeää on myös se, että hevostyöskentelyn tulokset arvioidaan. Kuvaamisen ja kirjallisten arviointien kautta oppimista pystytään seuraamaan, ja siitä voidaan kertoa niin vanhemmille kuin mahdollisille yhteistyötahoillekin jatkossa.
kolumni Muutoksien edessä Joku on sanonut: "Elämä on kuin jatkuvasti vaihtuva säätila", ja näinhän se on. Toisinaan aurinko paistaa, toisinaan sataa milloin mitäkin. Itse kunkin elämässä tapahtuu jatkuvasti muutoksia, ja niiden takia saatamme joutua hämmennyksiin. Jotkut muutokset ovat meidän valintojamme, jotkut tulevat vääjäämättä eteemme, vieläpä lupaa kysymättä. Viime mainittuja voivat olla esimerkiksi lakimuutokset, joihin törmäämme hyvinvoinnin- ja terveyden edistämiseen liittyvissä asioissa. Kuluvan vuoden syksyllä ja vuoden vaihteessa tapahtuu sellaisia muutoksia, jotka varmasti koskettavat myös tämän lehden lukijakuntaa. Ensinnäkin syksyllä siirtyvät kunnilta Kelalle tulkkipalvelut, joka merkitsee melkoista muutosta. Siitä tuonnempana lisää. Toisekseen vammaispalvelulaki muuttuu sillä tavoin, että jokaisella vaikeavammaisella on vuodenvaihteen jälkeen subjektiivinen oikeus saada henkilökohtainen avustaja 30 tunniksi kuukaudessa. Nyt tuo määrä on 10 tuntia kuukaudessa. Nämä tulevat muutokset ovat oikean suuntaisia ja oikein toteutettuna iso askel tasa-arvoisuuteen, sillä näitä palveluja pitäisi saada asuinkunnasta riippumatta. Muutoksen toteuttamisessa on vammaisjärjestöjen jäsenistön edunvalvonnalla kuitenkin kasvava merkitys, sillä näiden lakimuutosten soveltamisessa käytäntöön on odotettavissa kirjavuutta ja voi olla, että eteen tulee paljon avoimia kysymyksiä. Itse kuulun siihen joukkoon, joka käyttää sekä puhetulkkia että henkilökohtaista vammaisavustajaa. Ennen muuttoani asumispalveluyksikköön asuin perheeni kanssa, ja minulla oli tuolloin henkilökohtainen avustaja 40 tuntia viikossa. Joskus Jere Äppelqvist saatoin saada hyvänkin avustajan, jonka kanssa on 60-vuotias toimimme yhdessä parhaimmillaan yli vuoden tamperelainen, ajan. Joukkoon mahtui kuitenkin ikäviäkin tijoka liikkuu lanteita, ja pari kertaa työsuhde kesti vain yhsähköpyörätuolilla den päivän. Ennen muuttoani oltiin tilanteessa, josja käyttää sa työntekijät vaihtuivat tiiviiseen tahtiin, ja asioidessaan sellainen oli erittäin rasittavaa paitsi minulpuhetulkkia. le itselleni, myös perheeni muille jäsenille. Hän harrastaa Tämä oli yksi painavimmista syistä lähteä kirjoittamista ja hakemaan vaihtoehtoa asumiseen. Niinpä yhteiskunnallista päädyin asumispalveluyksikköön. Kuusi vaikuttamista. vuotta on tuostakin jo kulunut. Tänne muuton jälkeen minulta otettiin kokonaan henkilökohtainen avustaja pois. Nyttemmin olen sitten lain muututtua saanut takaisin oikeuden avustajaan, minkä kyseinen laki suo vaikeavammaisille subjektiivisena oikeutena. Puhetulkki astui kuvioon noin viisi ja puoli vuotta sitten. Tuota palvelua olen käyttänyt lakisääteiset tuntimäärät. Käytän tulkkipalvelua asioimiseen eri paikoissa sekä pidempiin kirjoitustöihin. Tämä siitä syystä, että itse käytän tietokonetta päähiiren avulla, ja sillä kirjoittaminen on erittäin hidasta ja aikaa vievää. Koska useimmat kirjoitukset ovat julkisuuteen tulevia, puhetulkin käyttö on hyväksytty ainakin tähän asti. Tässä vuosien mittaan olen saanut pyyntöjä tulla puhumaan erilaisista asioista, kuten esimerkiksi kuljetuspalvelusta tai kommunikaatiotilanteisiin liittyvistä asioista. Tämä on ollut erittäin mielenkiintoista ja haastavaa. Näiden tehtävien myötä olen saanut kokemuksen, että voin olla hyödyksi ja sen kautta voinut myötävaikuttaa asioiden kulkeutumiseen parempaan suuntaan. Otan tähän nyt esimerkin siitä, mitä minun kaltaiseni vaikeasti liikuntavammainen joutuu tekemään päästäkseen vaikkapa asioimaan tai teatteriin. Lähdettäessä teatteriin joudumme tekemään tavallista enemmän tuon tilanteen mahdollistamiseksi: Ensin on saatava avustaja, joka mahdollistaa paikan päällä selviämisen. On myös varmistettava kyseisen paikan esteettömyys, vaikkapa sähköpyörätuolia ajatellen. Kun nämä on selvitetty, on vielä tilattava invataksi, joka vie kyseiseen paikkaan ja noutaa sieltä sovittuna aikana. Jotta tämä onnistuisi, on saatava selville, kuinka kauan esitys kestää. Tässä vain joitakin poimintoja siitä, mitä vammainen ihminen joutuu toimiessaan huomioimaan. Näin ollen ei ole ollenkaan väärin, että yhteiskunta tukee vammaisia ja mahdollistaa pyrkimystä tasa-arvoisuuteen, joka on oikeutena kirjattu myös perustuslakiin. Vammaisten tulkkipalvelun järjestämisvastuun siirtyminen kunnilta Kelalle syyskuun alussa on osa tätä tietä tasa-arvoisuuteen. Monia kysymyksiä on kuitenkin vielä avoinna, ja voidaankin sanoa, että vasta ensi keväänä saatetaan vetää johtopäätöksiä siitä, onko tuota päämäärää kohti päästy. Jere Äppelqvist tu k i linja 6 ? ? 2010 l 13
Katja Kukkola esittää potilasta, joka uskoo olevansa englantilainen prinsessa. Arto Halonen ja rikkinäinen Prinsessa Kun ohjaaja Arto Halonen siirtyi fiktioelokuvien tekoon, aiheiksi valikoituivat vammaiset vaikuttajat. Prinsessa kertoo skitsofreniapotilaan värikkään tarinan, ja elokuva Kalle Könkkölästä on käsikirjoitusvaiheessa. Teksti: Iris Tenhunen Kuvat: Terhi Kokkonen 14 Eturivin dokumenttiohjaaja Arto Halosen laajasta tuotannosta tulevat ensinnä mieleen muotokuvat rikkinäisistä, mutta samalla sisäisesti vahvoista ja luovista ihmisistä. Traagisen elämänkohtalon vastavoimana on henkinen valo, kyky nousta ylivoimaistenkin vastoinkäymisten yläpuolelle. Tällaisia originellien ihmisten muistomerkkejä ovat olleet dokumentit masennukseen sortuneesta nyrkkeilijästä Tarmo Uusivirrasta ja syöpään kuolleesta muusikosta ja henkisestä etsijästä Pekka Strengistä. Nyt Halonen on siirtynyt tekemään fiktioelokuvia, mutta niiden aiheina ovat yhä todelliset ihmiset. Syys- kuussa ensi-iltansa saanut Prinsessa kertoo skitsofreniapotilas Anna Lappalaisen (1896–1988) tarinan. Anna oli 2-vuotiaana sijaiskoteihin hylätty lapsi, josta kasvoi päiväunelmiin pakeneva kabareelaulaja ja myöhemmin hieroja. Hän meni naimisiin, mutta vähän yli kolmenkymmenen iässä puhkesi skitsofrenia. Anna vietti lopun elämäänsä sairaalassa, ensin Kellokoskella ja viimeiset kaksi vuotta Nikkilässä. Koko tämän ajan hän koki olevansa englantilainen prinsessa. Uskoa eivät horjuttaneet sähköshokit, malariahoito eikä kylmä vesi – ajalle tyypilliset hoitomuodot. Annan elämäntyöksi tuli ilahduttaa ja auttaa muita ihmisiä, sillä sitähän prinsessat tekevät. Hän ansaitsi rahaa hieromalla ja piti hienoja kahvikekkereitä potilaille ja hoitajille. Vastalahjaksi hän odotti vain kunnioittavaa käytöstä, joka kuninkaalliselle kuului. Tällä hän horjutti sairaalan armeijamaista järjestystä, joka lopulta murtui. Toki ajatkin muuttuivat, mutta hän jaksoi vaatia tasaveroista kohtelua kunnes sai sitä. tu k i linja 6 ? ? 2010 l
Prinsessan vastavoimana oli sairaalan ylilääkäri, jota hän kutsui opiskelijaksi. Eihän lääkärikään kutsunut häntä Prinsessaksi. Ylilääkäri oli kiinnostunut vain uusista hoitotekniikoista, kuten lobotomiasta. Hän suunnitteli leikkausta myös hankalalle Prinsessalle, mutta muu henkilökunta kieltäytyi siihen osallistumasta, ja ylilääkäri perääntyi. Elokuvassa Annan ja hänen hoitoyhteisönsä tarina kerrotaan taitavan dokumentaristin kronologisella otteella ja eturivin suomalaisten näyttelijöiden taidolla. Draaman sijasta pääasiaksi nousee särkyneen ihmisen arvokkuuden ja inhimillisen kohtelun tarve. Elokuva on kuin modernin mielenterveyshoidon puolustuspuhe, joka sopii keskustelun herättäjäksi kodeissa, koulukinoesityksissä ja mielenterveystyössä. Näin ohjaaja Arto Halonen pohti elokuvaansa ja sen tavoitteita Prinsessan ensi-illan aikaan. Mistä löysit Prinsessa aiheen vai löysikö se sinut? ”Varmaan molempia. Luin Helsingin Sanomien kuukausiliitteestä vuonna 1995 ison ju- tun Prinsessasta, jolle pystytettiin juuri patsasta Kellokosken sairaalan pihamaalle. Tarina oli koskettava ja jotenkin hauska. Tuli heti mieleen, että tämä pitäisi siirtää elokuvaksi. Varsinkin kun siinä oli niin tärkeitä teemoja suvaitsevuudesta ja erilaisuuden kauneudesta. Ne ovat tässä ajassa tärkeitä, kun me pelkäämme erilaisuutta yhä enemmän ja enemmän.” Mikä Prinsessan tarinassa sinua kiehtoi eniten? ”Se, miten yhteiskunta pyrkii nujertamaan ihmisen erikoista persoonallisuutta ja tietynlaista kauneutta. Hän selviytyi siitä, löysi ihmisarvon ja itsellisyyden, joiden ansiosta hän pystyi vielä levittämään tätä positiivisuutta ympäristöönsä. ”Minulle on tärkeää puhua teemoista ja asioista, jotka koen tärkeäksi. On jotenkin helpompi olla, kun puhuu asioista jotka vaivaavat ja yrittää niihin vaikuttaa. Sellainen asia on kilpailullisuus, joka vain kovenee ja aiheuttaa eriarvoistumista, tasapäistämistä. On paha, jos ei enää ole tilaa originelleille asioille. Sellainen maailma sairastuttaa enemmän kuin ennen. Kun tulee joku Arto Halonen osaa kuvata ihmisen henkisen elämänkaaren. vastoinkäyminen, olet todella heikoilla. Luojan kiitos meillä ihmisillä on tällainen sensitiivinen tapa aistia asioita, mutta sen vuoksi voimme myös helposti järkyttyä, siinä on mielenterveys vaarassa.” Miten perehdyitte elokuvan maailmaan? ”Kävimme esimerkiksi Kellokosken sairaalan museossa ja saimme käyttöömme hoitaja Ilkka Raitasuon laajan aineiston. Saimme myös Hyksissä ja Nikkilässä tutustua vanhoihin hoitomenetelmiin. Elokuvassa muuten Ilkka Raitasuon pohjalta luotu henkilöhahmo on ”ylennetty” lääkäriksi, jota Prinsessa kutsuu Prinssi Henrikiksi.” ...jatkuu sivulla 25 Suunnitteilla elokuva Kalle Könkkölästä Sinut on pyydetty ohjaajaksi suunnitteilla olevaan elokuvaan, jonka tarina pohjautuu vammaisten tasa-arvoliikkeen pioneerin Kalle Könkkölän elämään. Hänet on ilmeisesti käsikirjoitusta varten jo haastateltu? ”Kyllä. Erikka Jussila ja Outi Ahola ovat tehneet laajan tutkimustyön, ja kirjoittamisprosessi on nyt käynnistynyt. ” Varmistuiko elokuvan tekeminen, kun käsikirjoitukseen saatiin apuraha? ”Se on nyt käsikirjoituksesta kiinni. Ohjaajana odotan sitä mielenkiinnolla, sillä ehdottomasti aihe kiinnostaa. Haluan olla mukana ja luotan näihin kirjoittajiin, he ovat erittäin hyviä. Mutta ainahan se käsikirjoitushan sitten ratkaisee.” On varmaan aika vaikeaa tehdä aikalaisesta elämäkertaelokuva. Mihin Könkkölän elämänvaiheeseen tarina sijoittuu? ”Sisällöstä on keskusteltu, ja minä olen antanut oman näkemykseni, mutta sitä ei ole vielä lyö- ty lukkoon. Varmaan lapsuus ja nuoruus tulevat jollain tavalla olemaan mukana, koska silloin tapahtui niin isoja käänteitä hänen vammaishistoriassaan ja itsensä löytämisessä. ” Onko alustavastikaan pohdittu, aiotaanko päärooleissa käyttää vammaisia henkilöitä? Voiko tavallinen näyttelijä eläytyä vaikeavammaisena elämiseen uskottavasti? ”Ei taatusti ilman syvällistä perehtymistä, se vaatii aikamoisen heittäytymisen. Mutta uskoisin että hyvä näyttelijä pystyy myös tällaiseen vaikeaan rooliin. Voitko antaa esimerkkejä? ”Daniel Day-Lewis teki loistavan roolin elokuvassa My left foot, ja Leonardo DiCaprio Lasse Hällströmin Gilbert Grape -elokuvassa. On myös hienoa, että käytetään näyttelijöinä ihmisiä, jotka ovat aidosti kokeneet tämän elämäntilanteen omista lähtökohdistaan.” tu k i linja 6 l 2010 Yhdysvalloissa vammaiset näyttelijät pitää ottaa koekuvauksiin, kun etsitään näyttelijää vammaisen henkilön rooliin. Mitä ajattelet tästä? ”Minusta se on ihan hyvä idea. Tietysti tällaiset pakottavat asiat ovat aina vähän hurjia... että pitää ottaa. Olisi parempi ottaa tuollaiset asiat huomioon automaattisesti. Ehkä sitten meidän kova järjestelmä joskus tällaista ohjausta vaatii, että kaikki pääsevät edes yrittämään. ” ”Pekka Karjalaisen elokuvassa Vähän kunnioitusta oli hienoa, että oli uskallettu käyttää niin paljon kehitysvammaisia ihmisiä rooleissa. Meillähän oli Prinsessa-elokuvan teossa myös ihan loistavaa yhteistyötä. Sekä mielenterveyspotilaita että kehitysvammaisia avustajia oli mukana kuvauksissa, jotkut moneenkin kertaa, joten tultiin tutuiksi. 1940-50-luvuillahan heitä hoidettiin samoissa laitoksissa. Halusimme päästä miljöissä autenttisuuteen.” I.T. 15
BLOGI linjalla Interreilaamaan pyörätuolilla ja muita kesämenoja Olen lähdössä ystävän kera Interrail-matkalle Eurooppaan pyörätuolilla. Huolestuneille tiedoksi: vakuutukset on otettu ja sisäkumi varalle jo pakattu mukaan. Ensimmäinen etappimme on Wien. Sieltä jatketaan ainakin Budapestiin, Zagrebiin, Italiaan ja Saksaan. Matkan kommelluksia ja kohokohtia olen luvannut kertoilla Tukilinja-lehden jossakin tulevassa numerossa. Se luontevasta alustuksesta. Matkailu sinänsä ei ole päätoiminen harrastukseni, sillä olen elänyt suuren osan tähänastisesta elämästäni köyhänä opiskelijana. Sitten menin valmistumaan viime syksynä. Nyt olen ollut vuoden verran köyhä toimittaja, kirjallisuuden opettaja, kriitikko, kustannustoimittaja, kulttuurityöntekijä ja – mikä raflaavinta – runoilija. Esikoiskokoelmani Naara ilmestyi tänä vuonna. Paperilla aikatauluni saattaa vaikuttaa hektiseltä. Työni ovat kuitenkin hirveän hauskoja, opiskelijat kivoja ja lehtien toimitukset reiluja, pakko myöntää, ei huolta. Töiden lisäksi toimiini kuuluvat lähinnä kavereiden kanssa hengailu, kotiaskareiden välttely, indiemusiikkitietoudella kehuskelu, elokuvat ja nyt siis satunnainen matkailu (in no particular order). Asun itsekseni kerrostalossa. Myönnän auliisti olevani sinkku, vaikka minua sen johdosta entistä oudompana pidettäisiinkin. Se ei häiritse, sillä myönnän auliisti olevani myös outo, toisinaan ahdistunut ja ylianalyyttinen. Pääsääntöisesti ihan mukava, kuitenkin. Osaan arvostaa hyvää punaviiniä, perhettäni ja ystäviäni. Ikäni saavat kiinnostuneet selvittää ihan itse, sen kysyminen naiselta kun on tunnetusti epähienoa. Kuten Tukilinjaa lukeneet ja viittaukseni pyörätuolista ymmärtäneet tietävät, minulla on liikuntavamma. Diplegia Spastica, CP, ihan miten haluatte. Aika tavallinen diagnoosi siis, ja vielä tavallisempi tarina. Se ei ole kirjoittaessa suuremmin haitannut, osittain siksi varmaan päädyin kirjallisuustiedettä opiskelemaan. Suosikkikirjailijoita on niin monia, ettei heitä kaikkia auta lähteä tässä listaamaan. Viimeisin todellisen vaikutuksen tehnyt teos oli Kristiina Carlsonin Herra Darwinin puutarhuri. Elokuvantekijöitä on monta hienoa, samoin muusikoita. Mainittakoon, että David Bowie on minulle lähes jumalan asemassa. Televisiosta seuraan säännöllisesti sarjoja Mad Men ja True Blood. Suosikkieläimeni on kissa (omaa ei ole, mutta vanhemmilla saan hoitaa kahta, joista toinen nukkuu tälläkin hetkellä tulostimen päällä) ja suosikkivärini pääsääntöisesti musta. Punaisia hetkiäkin silti löytyy. Vanhemmilla on kissojen lisäksi myös iloinen vanha terrierirouva, jonka parta kasvaa harmaata karvaa kuin miehellä. Oikein sympaattinen otus hänkin. Omia kirjoituksiani tai itseäni kirjoittajana en juuri 16 osaa pohtia. Runoudessa on ehkä eniten kysymys viilloista ja hetken vangitsemisesta. Pidän Saarikoskesta, Kirstinästä, Pessoasta ja Nerudasta. Olisi turhan suuri kohteliaisuus olettaa, että yhdenkään tyyli muistuttaa omaani. Minulla on lukuisia vahvoja, perusteltuja ja vähemmän perusteltuja mielipiteitä liittyen vammaisuuteen ja moniin muihin asioihin. Niitä odotan innolla pääseväni jakamaan Tukilinjan lukijoille. Olen suhteellisen huolestunut maailman tilanteesta, väkivallasta, onnettomuuksista, sairauksista, eriarvoisuudesta ja virastoissa asioimisen vaikeudesta, mutta yritän elää huoleni kanssa, kuten kaikki muutkin. Tulevaisuutta en suuremmin suunnittele. Nykyisessä elämäntilanteessani on se etu, ettei minun tarvitse tehdä niin. Kulunut elämä on lisäksi opettanut, ettei suunnittelu paljonkaan auta. Tietysti yritän pysyä leivänsyrjässä kiinni ja julkaista jossain vaiheessa jatkoa runoilleni. En ole vielä ehtinyt pitää kunnollista lomaa koko Sanni Purhonen. kuumana kesänä, mutta hauskaa sitten senkin edestä! Ruisrock ja Belle & Sebastian -bändin keikka ovat tähänastinen kohokohta. Tällä hetkellä hieman jännittää, miten tuleva matka sujuu, kestääkö kaverini selkä ja muistanko pakata kaiken. Tai mitä unohdan. Jotkut ovat joskus väittäneet minua hajamieliseksi. Bloggaajana olen märkäkor- ”Tällä hetkellä hieman va eli toivotaan parasta! Uskoisin silti sopivani blogin kirjoittajak- jännittää, miten tuleva matka si. Olenhan kirjoittanut haastatte- sujuu, kestääkö kaverini selkä luja, artikkeleita, arvosteluja, ko- ja muistanko pakata kaiken. lumnejakin. Tämä esittely rupeaa kuitenkin tuntumaan turhan pit- Tai mitä unohdan. Jotkut kältä. Olen näet perusluonteeltani ovat joskus väittäneet minua aika lyhytsanainen. Kirjoittajana hajamieliseksi.” siis, puhetta muuten kyllä piisaa. Käytännön kokkaus- tai puutarhanhoitovinkkejä kaipaavia kehotan muuten tutustumaan ystävieni Siskokultien tuoreeseen blogiin, jossa mainittuja asioita käsitellään asiantuntevasti: http://siskokullat-siskokullat.blogspot.com/ Itse en Kirjoittaja on syö punaista lihaa, arvostan lähiruokaa ja olen taannoin hurahtanut goji-marjoihin. Lupaan pyhästi itvapaa kulttuurisekin piakkoin tutustua lähemmin siskojen ohjeisiin. toimittaja, joka omien Varoitan vain, että olen tehnyt ennenkin vastaavia lusanojensa mukaan pauksia. Tähän asti suurin saavutukseni keittiössä on harrastaa päätoimisesti leivän mikrossa polttaminen. Kukaan ei varmaan voi elokuvia ja satunnaisesti osata kaikkea. liiallista turhista Mutta siis, kaikesta muusta maan ja taivaan välilmurehtimista. lä kirjoittelemisiin, Sanni Purhonen tu k i linja 6 ? ? 2010 l
Väkivallasta voi selvitä Nuorten, ristiriitaisesta perhetaustasta ponnistavien opiskelijanuorten maailmaan si- joittuva rakkaustarina ajoittuu viikkoihin ennen terroristihyökkäystä New Yorkiin. Koko elokuvan pohjaaminen lopussa tähän tosielämän draamaan tekee sen katsomisesta oudon kokemuksen. Yksityisestä ja kuvitellusta siirrytään yleiseen ja traagiseen parissa sekunnissa. Rikkaan perheen poika Tyler on drop out, joka ei ole selvinnyt veljensä itsemurhasta. Hän tapaa Allyn, poliisin tyttären, jonka isä ei ole selvinnyt vaimonsa kuolemasta katuammuskelussa. Nuoret saavat lohtua ja turvaa toisistaan, kunnes väkivalta puuttuu taas peliin ja tarvitaan kykyä selvitä takaiskuista. Tämä on elokuva surusta selviämisestä. Pierce Brosnan tekee vakuuttavan roolin menestyvänä liikemiesisänä, jonka kylmän pinnan alla piilee ihminen. Tosin aika syvällä. sa! Tarina kertoo kolmesta taiteeseen syvin sitein kiinnittyneestä taidemuseon vartijasta, joiden mieliteokset ollaan myymässä modernimman kokoelman tieltä. Yksi on rakastunut maalauksen neitoon sen sijaan että kohtaisi oman vaimonsa. Toinen haluaa patsastella alasti muskelipatsaan edessä. Kolmannelle taide on esteettinen kokemus vail- la vertaa. He päättävät ryhdistäytyä ja varastaa teokset. Hyvien näyttelijöiden käsissä nämä persoonalliset äijät ovat vinksahtaneinakin sympaattisia. Elokuva onnistuu parhaimmillaan olemaan hauska, vanhanaikainen komedia vanhenemisesta, ja siitä miten se voisi onnistua paremmin. Eläkepäiville omin ehdoin DVD Maiden Heist. K-13. Ohjaus: Peter Hewitt, 2010. Käsikirjoitus: Michael LeSieur. Pääosissa: William H. Macy, Morgan Freeman, Chistopher Walken. Tätä elokuvaa voi suositella niille, joita surettaa ikääntyminen ja oma toimintakyvyn heikkeneminen. Elämää on myös kalkkisten maailmas- Sirkus täynnä friikkejä DVD Friikkisirkus: Vampyyrin oppipoika. K-13. Ohjaus Paul Weitz, 2009. Käsikirjoitus: pohjautuu Brian Helgelandin kirjoihin. Pääosissa: Chris Massoglia, John C. Reilly, Josh Hutcherson, Salma Hayek. Muodikas vampyyriboomi jatkuu. Nuortenkirjasarjaan pohjaavassa tarinass harrypottermainen teinipoika pestautuu kiertävään friikkisirkukseen ja ryhtyy vampaneesiksi. Se tarkoittaa vampyyriä, joka ei tapa saalistaan. Jos vampyrismi on symbolinen kuvaus seksistä, voisi vampaneesi siis olla parisuhteeseen pyrkivää turvaseksiä? Siitähän eivät tässä tarinassa oikeat vampyyrit pidä ollenkaan, joten taistelu on luvassa. Teinipoika kulki ruudun ohi katsoessani tätä elokuvaa, ja sanoi minuutin kohellusta katsottuaan, ettei taida olla kovin hyvä elokuva. Näin valitettavasti on. Kiinnostavinta siinä on friikkien seurue. Tarinassa ei oudoksuta erilaista ulkonäköä, vaan persoonallisuudet ovat kunniassa. Uskollinen koira ei unohda DVD Hachiko - Tarina uskollisuudesta. K-3. Ohjaus: Lasse Hällström, 2010. Käsikirjoitus: japanilaisen elokuvan pohjalta Stephen P. Lindsay. Pääosissa: Richard Gere, Joan Allen. Japanista löytyy patsaita, kirjoja ja menestyselokuva, joissa kaikissa kerrotaan sama tositarina: Hachiko-koira oli niin kiintynyt isäntäänsä, että odotti häntä joka päivä rautatieasemalla kotiin töistä. Kun isäntä ei enää palannut, koira odotti häntä vuosikaudet kuolemaansa asti. Sairaus ja kuolema ovat amerikkalaistuneen koiratarinan täydelliseltä näyttävässä perheessä läsnä alusta asti, sillä perheestä puuttuu kuollut poika. Löytökoira täyttää isän elämän tyhjän kohdan. Kun sairauskohtaus vie isännän, ei koira suostu luopumaan. Sen uskollisuus lohduttaa muita kaipaavia. Elokuvassa koira on yhä japanilainen ja kulttuuritausta on esillä. Olisiko ollut parempi kääntää tarina kokonaan amerikkalaiseksi? Se olisi pakottanut kuvaamaan menettämistä syvemmältä. Nyt tuloksena on tyylikäs hauvaelokuva. tu k i linja 6 ? ? 2010 l Videoarviot: Iris Tenhunen. Iris Tenhunen DVD Remember me. K-13. Ohjaus: Allen Coultier, 2010. Käsikirjoitus: Will Fetters, Jenny Lume. Pääosissa: Robert Pattinson, Emilie de Ravin, Pierce Brosna. Tyylikkäästi erilainen DVD A Single man. K-11. Ohjaus: Tom Ford, 2009. Käsikirjoitus: T.F. ja Davin Scearce. Pääosissa: Colin Firth, Julianne Moore. Muotisuunnittelijan esikoisohjaus kuvaa näyttä vien ja asukkaistaan kerto vien kotien kautta tehokkaasti 1960-luvun alun ilmapiiriä Los Angelesin paremmissa piireissä. 52-vuotias kirjallisuuden professori George Falconer salaa erilaisuutensa, ettei joutuisi vaikeuksiin. Hän on menettänyt miespuolisen rakastettunsa, eikä jaksaisi enää elää yksin. Lohtuna on vain naispuolinen ystävä, eronnut Charley. Colin Firthin loistavasti esittämä George on ristitulessa: häntä piirittää nuori opiskelijapoika, eikä Charley kaan kutsu kylään ilman taka-ajatusta. Oma identiteetti ja suru ovat kuitenkin Geor gen elämän ainoat todet asiat, joista hän haluaa pitää kiinni. Elokuva on kaunis, mutta Georgen oma sairastuminen tuntuu keinotekoiselta ratkaisulta. Elokuva on silti hieno kuvaus oikeudesta olla erilainen. 17
Joka syntymäpäivä kyläläiset kokoontuvat Joshuan luo. Joshua ja ystävät häävieraina. Nigerialainen jalkapalloval m Hoitamaton luustonhauraustauti on vienyt Joshua Gidadon liikuntakyvyn, mutta ei hänen intohimoaan jalkapalloiluun. Hänen valmentamansa kyläjoukkue kuuluu osavaltionsa parhaimpiin, ja tässä maassa se merkitsee todella hyvää jalkapalloilua. Teksti: Riitta Skytt Kuvat: Mike Blyth ja Hilary Shirsha 18 Joku on sanonut, että jalkapallon ymmärtäminen vaa tii runoilijan sielua. Se on tunteita, intohimoa, ystävyyttä ja joukkuehenkeä. Karuissakin oloissa se voi antaa elä mälle tarkoituksen. Nigeriassa, lähellä Josin kaupunkia asuu intohimoi nen jalkapallon harrastaja Joshua Gidado. Hän valmen taa kylänsä futisjoukkuetta. Joshua ei ole itse koskaan juossut pallon perässä, kuten muut pojat. Ystävät vetävät hänet puisessa kärryssä kentän laidalle, missä häntä tar vitaan. Sieltä Joshua näkee, kuinka rakennetaan toimiva peli. Siinä tarvitaan älyä ja strategista silmää. Joshua tietää futiksesta enemmän kuin moni muu, siksi hän ihailee Jari Litmasta. Hän ihailee Jarin oivalta via syöttöjä, kuinka Litti haastaa ja laukoo. Joshua muis tu k i linja 6 ? ? 2010 l taa Jarin uroteot Ajaxissa, ja missä muualla Jari on pe lannut ja varsinkin keiden nigerialaisten kanssa. Talo murtuu – mutta mieli ei Joshualla on synnynnäinen luustonhauraustauti, osteogenesis imperfecta. Kukaan ei enää muista kuinka monta Joshua lukee paljon, koska kirjatuen avulla hän pystyy itse kääntämään sivuja.
Joshua Gidado on kannustava jalkapallovalmentaja. al mentaja kulkee kärryillä murtumaa hänellä on ollut. Sairauden ja lää ketieteellisen hoidon puutteesta hänen raajan sa eivät ole kasvaneet ja hänen lihaksensa ovat surkastuneet. Sukulaiset ovat rakentaneet hänelle pie nen kärryn, jossa hän makaa ja jossa häntä voidaan kuljettaa. Äiti Ester on hoitanut Jo shuaa 37 vuotta. Paikalliset avustustyöntekijät ihmettelevät, että äiti on saanut pidettyä hä net hengissä näinkin kauan. Murtumien li säksi Joshualla on ollut myös keuhkokuume ja useita malariakohtauksia. Mikään ei ole nujertanut Joshua mieltä. Hänellä onkin paljon ystäviä. Koko kylä ko koontuu aina elokuun 29. päivänä juhlimaan hänen syntymäpäiviään tanssien ja laulaen. Muutama vuosi sitten paikalliset koulu laiset rakensivat hänelle oman huoneen per heen pieneen, savesta tehtyyn taloon. Vuon na 2008 osa talosta sortui rankkasateessa, vain viisi päivää ennen Joshuan syntymäpäivää. Sa malla tuhoutui heidän koko riisivarastonsa. Perhe sai hätäapua, mutta uuden talon vuokraaminen on perheelle liian kallista, sel laisen rakentamisesta puhumattakaan. Yhtei sö on auttanut heitä selviämään, samoin lähei sessä kaupungissa oleva lähetysasema. Valmennusta muuhunkin kuin peliin Paikallisen kristillisen sairaalan lääkäri Mike Blyth on Joshuan ja hänen perheensä ystävä. Mike kehuu Joshuaa teräväksi, älykkääksi ja laajasti itse oppineeksi. Valmentajana Joshua on innostava. Mi ke kertoo, että Joshuan tapa valmentaa jouk kuetta on enemmän kehottamista ja pyytämis tä kuin huutamista tai komentelemista. Josh uan mielestä jalkapallo on paljon suurem pi asia kuin pelkkä peli: Se on tunteita, into himoa, ystävyyttä ja joukkuehenkeä. Pelaa jien muille antamat esimerkit ovat tärkeämpiä kuin pelin voittaminen. tu k i linja 6 ? ? 2010 l Joshua on muotoillut periaatteitaan seu raavasti: –– Panostamme urheilullisuuteen ja hyvään tahtoon, –– Emme menetä itsehillintäämme emmekä hauku erotuomaria, vaikka hän tekisi vää riä tuomioita, –– Annamme aina vastustajillemme juomia tai vettä. Innokas lukija sai sivunkääntölaitteen Joshua on syvästi uskovainen, ja hän on pu hunut julkisesti uskostaan ja vammaisuudes ta Kabong’in kirkossa. Hän puhuu hyvää eng lantia ja lukee mielellään paljon, vaikka ei pys ty itse kannattelemaan kirjaa. Joshualle on ra kennettu kirjatuki, jonka avulla hän pystyy it se kääntämään sivuja. Mike kertoo melkeinpä kadehtivansa Jo shuan sinnikästä rohkeutta, hänen hyvää tahto aan ja kykyään tehdä työtä yhteisönsä hyväksi. 19
Heikoin eväin opin tielle Rankkasateet särkivät Joshuan perheen talon, eikä sitä ole vielä pystytty korjaamaan varojen puutteessa. Jalkapallo-ottelu riitti syyksi tulitaukoon Nigeria on Afrikan väkirikkain maa, jossa on noin 150 miljoonaa asukasta. The Ni geria Football Association kertoo, että 4 tyttöä ja 8 poikaa kymmenestä pelaa jolla kin tavalla aktiivisesti. Naisten Afrikan mestaruusturnauksessa Nigeria olikin pit kään voittamaton. Nigerialaiset rakastavat futista. Hyvä esimerkki tästä on se, mitä tapahtui vuon na 1967: Nigeriassa oli sisällissota. Sodan osapuolet pitivät kuitenkin 48 tunnin tu litauon, jotta he voisivat rauhassa katsoa yhden kaikkien aikojen parhaimman pe laajan Pelén näytösottelua Nigerian pääkaupungissa Lagosissa. Joshuan valmentama joukkue on pelannut jopa osavaltion mestaruustasolla. Joukkue on pärjännyt niin hyvin, että The Nigeria Football Association on kutsu nut sen uudelleen osavaltion turnaukseen. Muitakin ottelumatkoja olisi ollut, mut ta pitkien matkojen, kustannusten, Nigerian levottomien olojen ja kidnappausten vaaran vuoksi joukkueen jäsenet eivät ole voineet ottelumatkoille osallistua. Kerro että olemme olemassa... Tämä juttu perustuu lääkäri Mike Blythin blogiin, sähköpostiviesteihin ja muuta maan rätisevään puhelinkeskusteluun Joshuan kanssa. Puhelimessa hän sanoi: ”Kerro muille, että on sellaisia ihmisiä kuin me.” Ja toivotti siunausta. (Kirjoittaja lahjoitti kirjoituspalkkionsa Joshuan perheelle. Jos haluat osallistua auttamiseen, voimme välittää yhteystietosi kirjoittajalle.) Mike perheineen muistaa aina Joshuaa syntymäpäiväkakulla. 20 tu k i linja 6 ? ? 2010 l Laaja-alaiset oppimisvai keudet, Niilo Mäki Instituutti 2010. Toimittajat: Vesa Närhi, Heikki Seppälä ja Pekka Kuikka. 195 s. /32 e. (niilomakiinstituutti.shop. wosbee.com) Kun avaa kirjan Laaja-alaiset oppimisvaikeudet, ymmärtää heti, mistä puhutaan: kirja on sivukooltaan iso, ja teksti on myös isoa ja helppolukuista. Eikä kirja edes ole tarkoitettu vaikeuksissa oleville nuorille vaan heidän auttajilleen! Kirja päätynee oppikirjaksi automaattisesti, sillä se on ensimmäinen tämän ongelmavyyhden kuvaus suomenkielellä. Jos älykkyysosamäärän keskiarvo on 100, puolet meistä sijoittuu sen alapuolelle. Kun luku on lähellä kehitysvamman diagnoositasoa (50), puhutaan laajaalaisista oppimisvaikeuksista. Se ei ole kuitenkaan diagnoosi, vaan taustoittava näkökulma. ”Erityisillä oppimisvaikeuksilla” puolestaan tarkoitetaan yleensä lukemisen, kirjoittamisen tai laskemisen ongelmia henkilöllä, jonka muu oppiminen etenee ikätasoisesti. Teos kuvaa eri kirjoittajien voimin mitä laaja-alaiset oppimisvaikeudet ovat, mitä ongelmia niistä seuraa sosiaalisessa elämässä, mie- lenterveydessä ja koulumenestyksessä, ja mitenlasta ja nuorta tulisi tukea, ettei epäonnistunut koululainen päätyisi syrjäytyneeksi aikuiseksi. Yhden luukun palvelua ei näille nuorille ole, mutta jotkut onnekkaat saavat yksilöllistä ja pitkäkestoista tukea arkeensa, jonka avulla voivat luoda toimivan suunnitelman opintoihin ja yhteiskuntaan sijoittumiseen. Suunnittelu tulisi aloitta jo 8. luokan aikana, sillä siirtymä toisen asteen koulutukseen on edelleen kohta, jossa nuoret jäävät tyhjän päälle, ellei omaisissa ole puhtia auttaa. Toisen asteen opinnotkin alkavat vaatia itsenäisen selviämisen taitoja, jotka näillä nuorilla voivat olla puutteellisia. ”Jos opinnot ovat keskeytyneet eikä pysyvää työpaikkaa löydy, tukipisteinä voivat toimia esimerkiksi sosiaalitoimistot tai työvoiman palvelukeskukset”, neuvoo tämä uusi perusteos. Ilmoittautumalla työttömäksi ja osallistumalla kaikkeen, mitä tarjotaan, pääsee tutkinnottakin työmarkkinatuen piiriin. Kun mitään ei tarjota, on takalautana toimeentulotuki. Kun nämä pohjatoimet on tehty, voidaan alkaa kartoittaa, löytyisikö diagnoosia, jolla pääsisi kuntoutusrahan piiriin ja koulutuskokeiluihin. Jollei, ollaan sosiaalitoimiston ja järjestöjen hyväntahtoisuuden varassa: löytyykö tukihenkilö, paikka nuorisotyöstä tai järjestöjen tarjonnasta. Tiukka vanhempi voi vaatia sosiaalihuollon asiakaslain mukaista palvelusuunnitelmaa tukipalvelujen tarpeeseen vedoten. Iris Tenhunen
Tour d’Ëurope Kaisa ja Christoffer Leka: Tour d’Europe. Absolute Truth Press. 476 s./20 euroa. 32-vuotias porvoolainen graafikko, sarjakuvataiteilija ja kunnallispoliitikko Kaisa Leka kuvaa englanninkielisissä sarjakuvakirjoissaan sävykkäästi elämänfilosofisia aiheita. Piirrokset ovat luonnosmaisia, tahallisen naiiveja. Pääosassa ovat Disney-tradidiota mukaillen eläinhahmoiset ih- miset, joista tärkeimmät ovat omakuva hiiri ja aviomiehen roolihahmo ankka. Kirjoissa on jo käyty läpi jalkojen vaihtuminen futuristisiin proteeseihin sekä oman joogauskonnon löytyminen. Nyt jaloilla jo matkapyöräillään. Tässä kirjassa Kaisa ja ei-niin-sporttinen Christoffer taivaltavat Porvoosta Nizzaan kesällä 2008. Matkakokemukset ja näkymät tallentuvat sivun tai aukeaman visioiksi. Tulos on sarjakuvajärkäle, retrohenkinen, lähes 500-sivuinen ihastuttava matkakuvaus. Sen esikuvana voi pitää vaikkapa Robert Pirsigin Zen ja moottoripyörän kunnossapito –teos- Koeteltu keho Seija Mustaneva: Marginaaliin kirjoitetut. Kesuura 2010 117 s. /22,20 e Seija Mustanevan neljäs runokokoelma Marginaaliin kirjoitetut käsittelee nimensä mukaisesti vähemmistöissä olemista. Puhe on vammaisuudesta, ihmisen haavoittuvuudesta ja sairaudesta. Myös kirjallisuus, muu taide, lukeminen ja luonto erottuvat omiksi teemoikseen. Tekstiä tukevat Raimo Leinosen karut valokuvat kalliomaisemista. Parhaimmillaan Musta- nevan kieli on arkeen kiinnittyvissä kuvissa. Runous rinnastetaan ruumiilliseen työhön. Jokainen sana tuntuu kehossa. Samalla sanoista ja varsinkin toisten teksteistä saadaan henkistä lohtua. Sairauteen ja kipuun voi suhtautua myös huumorilla. Näistä ajatuksista moni lukija varmasti löytää samastumiskohtia. Tunnettujen kuvataiteilijoiden ja kirjoittajien nimet toistuvat sivuilla, ja he ovat runoissa mukana henkilöhahmoina. Heikkona puolena kokoelmaan on jäänyt kuluneitakin ilmauksia ruumiin vankilasta ja kärsimyksestä. Tekstin määrästä olisi myös ollut varaa karsia. Nyt kuvineen melkein satasivuinen kokonaisuus käy aihepiirin lisäksi raskaaksi pituutensakin takia. Sanni Purhonen ta, mutta jaarittelua on paljon vähemmän. Pelottomat polkijat kohtaavat vastatuulta, sadetta, aurinkoa, teitä ja ihmisiä. Sielu vahvistuu, samoin kintereet sekä luottamus omiin voimiin ja ihmisten ystävällisyyteen. Tämä on laadukas ja hauska teos vaikka lahjakirjaksi, jollei ajatusmaailman itäisyys haittaa. Iris Tenhunen Taidetta ja totuuksia Saara Kesävuori: Tarvitse minua Tammi 2010. 264 s./ 27,50 e. Saara Kesävuoren romaani Tarvitse minua kertoo perheestä ja sen rakentumisen tavoista. Kuvataiteilija Anton Lahdenperän lähipiirissä kaikilla tuntuu olevan salattavaa tai hävettävää. Antonin parhaan ystävän Josen äiti Dora on sokeutunut onnettomuudessa eikä enää kykene työhönsä puutarhurina. Saman onnettomuuden ympärille kietoutuu kirjan muidenkin henkilöiden elämä. Dora on sovussa itsensä kanssa ja tarkkanäköinen myös läheistensä suhteen, hieman kuin perinteinen ”viisas sokea”. Näin ei kuitenkaan aina ole ollut. Menneisyyden paljastuessa käy selväksi, miten muut asiat kuin verisukulaisuus ovat tehneet ihmisistä läheisiä. Samalla kysytään, mikä saa tarvitsemaan toista, ja missä kulkee tarvitsemisen ja hyväksikäytön raja. Tarinaa kerrotaan nykykirjallisuudesta tuttuun tyyliin, vuorotellen eri henkilöiden näkökulmista. Aistimukset ovat tärkeitä, ovathan esillä yhtä lailla puutarhan tuoksut kuin maalauksetkin. Kirja vaatii keskittymistä, eikä lopussakaan anneta yksiselitteisiä vastauksia arvoituksiin. Ehkä juuri siksi kokonaisuus ihmissuhteineen on niin uskottava. Sanni Purhonen tu k i linja 6 ? ? 2010 l Hauskoja lisäläksyjä Koti ja koulu –sarja. Tammi 2010. Teosten hinnat noin 10 e. Kirja-ala on murroksessa ja etsii tiiviimpää yhteyttä lukijoihin sekä sähköisiä julkaisualustoja. Molemmat trendit ovat näkyvissä uutuussarjassa Koti ja koulu. Laaja, täydentyvä sarja on suunnattu 0–13-vuotiaille lapsille mutta etenkin nykypäivän huolestuneille vanhemmille, jotka haluavat pilttien onnistuvan koulutiellään. Tarjolla on liuta pedagogien laatimia laadukkaita tehtävävihkosia ja -kirjoja eri oppiaineille. Isiä innostamaan tar jotaan iPhone-mobiilikirjoja. Opettava satuhetki kännykän ääressä! Tarjolla on pedagogisesti toimivia välineitä lapsen oppimisen tukemiseen kotona. Kirjoja löytyy monenlaisia, mutta tärkein uutuus ovat minusta laadukkaat esikouluikäisten tehtäväkirjat sekä Auta oppimaan -kirjat vanhemmille, joiden lapsilla on ongelmia englannin tai matematiikan oppisisällöissä. Vanhemmat tässä apua tarvitsevat! Iris Tenhunen 21
Vammaisten pakolaisten ryhmä osallistuu heille räätälöityyn työvoimapoliittiseen koulutukseen Tampereen aikuiskoulutuskeskuksessa. Vammaiset pakolaiset tuetusti töihin Suomeen on jo 30 vuotta otettu vastaan vammaisia pakolaisia, koska he ovat konfliktialueilla erityisen haavoittuvassa asemassa. Nyt heidän kotouttamiseensa luodaan mallia, jossa tavoitteena on työpaikan saaminen. Sisäasiainministeriön oikeusyksikkö käynnisti joulukuussa 2009 Euroopan pakolaisrahaston (ERF) tuella Vapaa-hankkeen tuottamaan toimivan ja tutkitun mallin pakolaistaustaisten vammaisten työllistymisen, kotoutumisen ja yhteiskuntaan integroitumisen helpottamiseksi. Suomen pakolaispolitiikan yhtenä painopisteenä on haavoittuvassa asemassa olevien henkilöiden vastaanotto. Vammaiset ihmiset jäävät usein kehitysmaissa vaille mahdollisuutta koulutukseen, työntekoon, perustoimeentuloon, terveydenhuoltoon ja kuntoutukseen. Kriisitilanteissa ja pakolaisina heidän selviämisen mahdollisuutensa ovat muita heikommat ilman erityistä tukea. Pakolaisina Suomeen saapuneiden vammaisten 22 tu k i linja 6 ? ? 2010 l ja pitkäaikaissairaiden tai mielenterveyskuntoutujien määrästä ei ole tarkkoja tilastotietoja. Sisäasiainministeriön toteuttama ja Euroopan pakolaisrahaston kustantama Vapaa-hanke selvittää nyt heidän lukumääräänsä, kotoutumistaan, elinolojaan ja integroitumistaan Suomeen. Tavoitteena on, että vammaisten pakolaisten osallisuus yhteiskunnassamme paranisi. Kurssilla harjoitellaan työntekoa Vapaa-hankkeen käytännöllinen osuus toteutetaan Pirkanmaan ELY-keskuksen ja Tampereen aikuiskoulutuskeskuksen yhteistyönä. Hankkeeseen kuuluvalle työvoimapoliittiselle kurssille osallistuu Tampereella 16 pakolaistaustaista vammaista, pitkäaikaissairasta ja mielenterveyskuntoutujaa. Osalla on lievä vamma tai pitkäaikaissairaus, mutta joillakin on useampia diagnooseja. Kurssin alkuvaihe tuntui varsinkin heistä raskaalta. Kesän jälkeen sekä aikuiskoulutuskeskuksen oppitunnit että työharjoittelu ovat kuitenkin sujuneet kaikilta hyvin, ja puolitoista kuukautta ennen kurssin päättymistä kurssilaisten tunnelmat olivat hyvät. Ryhmä on varsin heterogeeninen, sillä osallistujien
luku- ja kirjoitustaidossa sekä suomen kielen hallinnassa on suuria eroja. Kaikki opiskelijat ovat kuitenkin motivoituneita. Tavoitteena on integroitua suomalaiseen yhteiskuntaan, rakentaa elämää täällä eteenpäin ja löytää työtä. Kotiäiti ja kenraalimajuri kurssikavereina Mahnoush Ferdosian on saapunut Suomeen Iranista ja Bajauri Mohammad puolestaan Jalalabadista Afganistanista. Molemmat ovat osallistuneet suomen kielen kursseille aikaisemminkin, ja osallistuvat nyt työvoimapoliittiseen koulutukseen Tampereen aikuiskoulutuskeskuksessa. Kurssi on suunniteltu vastaamaan mahdollisimman tarkasti jokaisen osallistujan yksilöllisiä tarpeita. Opiskelijat ovat kahtena päivänä viikossa aikuiskoulutuskeskuksessa oppimassa suomen kieltä ja kulttuuria sekä hankkimassa työelämässä tarvittavia valmiuksia. Kolmena päivänä he ovat työharjoittelussa saaden käytännön kokemusta ja nykyisin niin tärkeitä kontakteja työnantajiin. Kahvilatyöt ovat äidille tuttuja Mahnoush Ferdosian kertoo kärsineensä jo yli 20 vuoden ajan kroonisesta kiputilasta, joka on vaikeuttanut hänen elämäänsä merkittävästi. ”Suomessa on onneksi vähitellen löytynyt lääkkeitä, jotka ovat parantaneet oloani, ja nyt on alkanut tuntumaan niin hyvältä, että tunnen pystyväni työntekoon myös kodin ulkopuolella”, Mahnoush kertoo. ”Kurssi on tuntunut hyödylliseltä. Olen oppinut lisää suomen kieltä, ja alkuviikon koulupäivät tuntuvat mukavilta. Koen, että opin paremmin kieltä kurssilla kuin työpaikalla. Tosin työharjoittelupaikassakin käytän suomea, ja kaikki työkaverit ovat ystävällisiä ja työyhteisö on myös miellyttävä” Työharjoittelussa lounaskahvilassa hän valmistaa salaattia ja kokoaa astioita astianpesukoneeseen – tuttua työtä. ”Olin Iranissa kotiäiti, ja viiden lapsen kasvattamisen ohessa kudoin mattoja silloin kun aikaa oli.” Mahnoush Ferdosian kertoo viihtyvänsä hyvin työssään, ja haluaisi jatkaa harjoittelun jälkeenkin työtään kahvilassa. ”Aikaisemmin kotityöt tuntuivat raskailta lasten ollessa pieniä ja ollessani kipeä, mutta nyt jaksan mukavan työpäivän jälkeen vielä hoitaa hyvin myös kodin.” Sotilaasta tuli hyllyttäjä Bajauri Mohammad viihtyy myös erinomaisesti työssään. Hän oli Afganistanissa armeijan palveluksessa kenraalimajurina, mutta vallan vaihduttua joutui pakenemaan maasta henkensä säilyttääkseen. Nyt hän on työharjoittelussa marketissa, jossa hän purkaa Bajauri Mohammad on entinen kenraalimajuri Jalalabadista Afganistanista. Nyt hän hyllyttää elintarvikkeita Suomessa. tavarakuormia ja täyttää hyllyjä. ”Työ on kovin erilaista verrattuna entiseen työhöni Afganistanin armeijassa. Minulla on kuitenkin erittäin mukava työnantaja ja kaikki työkaverit ovat myös hyvin ystävällisiä ja avuliaita. Alkuvaiheessa uusien asioiden opettelu oli hieman hankalaa uusien suomen kielen sanojen myötä, mutta pian opin kaupan sanastoa, ja työ on sujunut hyvin.” Bajauri Mohammad kertoo tottuneensa työntekoon ja nauttivansa työpäivistä. ”Koska olen diabeetikko, alussa työssä pärjääminen jännitti, mutta olen huomannut pärjääväni hyvin. Haluan ehdottomasti jatkaa työharjoittelun jälkeen työskentelyä kaupan alalla.” Salatuista elämistä oppii suomea Hän kertookin, että harjoittelupaikan työnantaja on jo alustavasti luvannut hänelle työtä. Vapaa-aikanaan Bajauri Mohammad huolehtii terveydestään. ”Kävelen runsaasti, koska diabeteksen hyvän hoidon kannalta liikunta on tärkeää. Seuraan tiiviisti myös maailman uutisia radion kautta, ja tietysti Afganistanin tilanne kiinnostaa”. Mahnoush Ferdosian kertoo puolestaan nauttivansa vapaa-ajasta erityisesti tv:n äärellä. ”Salattuja elämiä seuraan säännöllisesti, koska sitä katsomalla opin myös ymmärtä- tu k i linja 6 l 2010 mään ja käyttämään tavallista arkikieltä”, hän kertoo leveästi hymyillen. Pasi Päivinen Kirjoittaja työskentelee sisäasiainministeriössä, joka hallinnoi Vapaa-hanketta. Lisätietoa: www.tukikeskushilma.fi Vammaiset ovat konflikteissa pulassa YK:n arvion mukaan vammaisia ihmisiä on kehitysmaissa ainakin 400 miljoonaa. Useimmat heistä elävät vaikeissa oloissa ja tarvitsevat paljon enemmän tukea kuin tällä hetkellä voivat saada.YK:n pakolaisjärjestön (UNHCR) mukaan konfliktien ja vainon vuoksi pakenemaan joutuneita ihmisiä oli maailmassa vuoden 2009 lopulla 43,3 miljoonaa. Tyypillisesti ulkomaille pakenee nuorehkoja työikäisiä miehiä, kun taas maan sisäiset pakolaiset koostuvat todellista väestöosuuttaan suuremmassa määrin kaikkein haavoittuvimmista ryhmistä: naisista, lapsista, vanhuksista ja vammaista. Heidän asemansa on erittäin vaikea. 80 prosenttia kaikista pakolaisista elää kehitysmaissa. Tarkkoja lukuja vammaisten pakolaisten määrästä ei ole. 23
ruudun takaa Kuva: YLE/Kuvapalvelu. Syöpäosaston nuoret taistelijat on dokumenttisarja Cincinnatin lastensairaalan potilaista. Kuvassa 15-vuotias Tim Woods. Tv-palsta: Iris Tenhunen Karen oppii asiantuntijoilta, että adhd on vahvasti periytyvä oireyhtymä. Hän menee testiin ja selviää, että hänelläkin on adhd. Luovana yrittäjänä hän on ilmeisesti kuitenkin jopa hyötynyt omaehtoisesta ja luovasta toimintatavastaan. Miksi jotkut adhd-ihmiset onnistuvat, toiset eivät? Tässä seuratuista pojista Kail saa oireensa psykologin ja äidin tuen sekä lääkityksen ja sinnikkään yrittämisen avulla hallintaansa. Opinnot alkavat. Daniel syrjäytyy, koska ei pysty ottamaan tukea vastaan vaan ”lääkitsee” itseään mieluummin marihuanalla. Molempien äidit surevat, etteivät tajunneet aikaisemmin, miten iso- ja ongelmat olivat, ja miten varhainen kuntoutus olisi auttanut. Kail sentään oppi lapsena ”hevoskuiskaajalta” eli eläinpsykologilta, miten eläinten kanssa otetaan ohjat: rauhoittamalla oma mieli. Siitä taidosta tuli tälle adhd-nuorelle elintärkeä. Kailin avuksi tulee myös erityisopetukseen turvautuminen – Kanadassa sitä tarjotaan yliopistossakin! Hänestä tulee psykologi. Ohjelma paljastaa karun faktan: ilman lääkitystä 80–90 prosenttia adhd-nuorista epäonnistuu opinnoissaan, sillä aikuismaailma vaatii lasten maailmaa tiukemmin normien mukaista käytöstä. Juntusten perheen kolme pikkupoikaa ja isä ovat toimintarajoitteisia tai vammaisia, ja arkielämän sujuminen on erilaisten tukitoimien ja perheen äidin varassa. Dokumentti kertoo siis sellaisesta perheestä, jollaisille moni Tukilinjan apuraha menee. Jokainen perhe on omanlaisensa. Juntusilla Anu-äidin energia menee perheen huoltoon ja hoitoon pienillä tuloilla, siivoamiseen se ei useinkaan riitä. Ruoka kuitenkin tehdään alusta asti itse leipiä myöten, ja lasten kanssa touhutaan lämpimästi. Ollaan syrjäytymisalttiuden ytimessä, mutta elämä ei silti ole kurjuutta. Lapsilla on diagnooseina adhd, oppimisvaikeuksia ja kehitysvamma, mutta he näyttävät iloisilta ja käyvät koulussa ja kerhoissa. Isä on masentunut ja työtön, mutta puuhaa autonromujen kanssa. Hänelle tarpeellista omaa rauhaa riittää. Nyky-yhteiskunnassa tällaiset perheet eivät onneksi jää yksin, jos osaavat hakea ja ottaa tukea. Koulutaksi hakee lapset, joilla on kullakin oma tukiperhe. Lisätukea antaa kirkon perhetyö – kerhoissa ja leireillä käydään ahkerasti. Äiti kehuu yhteiskunnan tukitoimia, joita ilman hän ei varmaan jaksaisikaan. Perheestä näytetään Taru Mäkelän lämpimässä dokumentissa hyvin aito ja rosoinen kuva. Alussa koti on ruokkoamaton ja kama pursuaa. Sitten siivotaan, ja näyttää hetken paremmalta. Äiti joutuu ilmeisesti keskittymään siihen, että jaksaa huolehtia lapsistaan, jotka eivät taida olla kasvatettavina sieltä helpoimmasta päästä. Ainakin rakkautta riittää, ja se on tärkeintä. Ohjelmasta käydyssä nettikeskustelussa perheen uupumuksen ulkoiset merkit ovat järkyttäneet monia katsojia. Näin rankkaa elämä kuitenkin monissa suomalaisissa kodeissa on. Se on hyvä tietää. nyt, eronneiden vanhempien 17-vuotias poika Justin haluaa vain kouluun ja töihin. Kaikki joutuvat kohtaamaan sairaalajaksot, kovat hoidot, kivut ja hankaluudet. Ja jotkut lopulta myös kuolemisen. Kaverit kaikkoavat ja lääkäreistä ja hoitajista tulee perheiden uusia läheisiä. Kun tavallinen hoito ei auta, siirrytään kokeellisiin hoitoihin. Vanhemmat joutuvat soittelemaan itse sairaaloihin ja puhumaan lastaan mukaan hoitokokeiluihin. Jos lapsi on ”liian” sairas, mukaan ei pääse. Uudet lääkkeen myynnille kuollut koepotilas ei ole hyväksi. Suomessa käytiin viime vuonna tiukka keskustelu siitä, onko oikein kieltää tehohoito vaikeasti kehitysvammaisilta ihmisiltä lääkärin päätöksellä. Keskustelu oli hyvä käydä. Tässäkin ohjelmasarjassa aihet- ta sivutaan: Yhdysvalloissakaan lääkärit eivät enää yksin päätä, milloin elämän laatua tavoitteleva saattohoito aloitetaan ja paranemiseen pyrkivä hoito lopetetaan. Päätös jätetään Yhdysvalloissa kokonaan vanhemmille. Prosessi on vaikea, ja lääkäri kuvaa sitä vanhemmille ”mahdottomaksi”. Hän pohtii, onko oikein kuormittaa heitä tunnemyrskynsä keskellä vielä sen päättämisellä, kuoleeko heidän lapsensa aikaisemmin vai myöhemmin. Julianin lääkärien ja vanhempien vuorovaikutus kuvataan läheltä. Lääkäri huojentuu, kun äiti vihdoin kysyy tärkeän kysymyksen: mitä lääkäri itse pitäisi oikeana tässä vaiheessa? Äiti haluaa jakaa taakan ja tehdä oikean päätöksen. Olennaista lääkärin mukaan on, että kyky päätökseen on kypsynyt rauhassa. Päätös jää van- hemmille, mutta sen tekemiseen saa tukea. Ohjelmassa näytetään myös tilanne, jossa vanhempi ei pysty antamaan periksi kuoleman edessä. Silloin ovat lääkäritkin neuvottomia. Entä sisarukset? Julianin vanhempi veli kertoo kameralle saaneensa hoitoa masennukseensa. Vanhempiaan hän ei halua tiedolla rasittaa. Tekijöiden mukaan nuorille syöpäpotilaille vaikeinta onkin läheisten kärsimys, oma kyllä kestetään. Onneksi – ainakaan tässä amerikkalaisessa sairaalassa – lasten syöpähoidon laatu ei riipu maksukyvystä, kuten aikuisilla. Ohjelmassa vilahtaa varainkerääjä, jollaiset siellä ilmeisesti täyttävät budjetin aukkoja. Ykkösdokumentti: ADHD, äidiltä pojalle? TV 1/5.9. Kail ja Daniel ovat kaksi nuorta miestä Kanadasta, joilla on adhd, mutta jotka ovat päättäneet menestyä: teini-ikäinen Daniel aloittaa lukion ja 20-vuotias Kail pyrkii yliopistoon. Kailin dokumentaristiäiti Karen O´Donnell on tehnyt adhd:stä ennenkin ohjelmia, nyt on vuorossa opiskelu. Se on haaste, sillä adhd aiheuttaa suuria ongelmia oman toiminnan ja ajan hallitsemisessa, muistissa ja järjestelmällisyydessä. Katso marraskuussa: Perhe pärjää sinnitellen Tosi tarina: Mikan palvelu (TV1/ 9.11.) Tosi tarina: Sinnittelijät 31.8./TV1 Mika Mutanen on Suomen ensimmäinen kehitysvammainen yrittäjä. Dokumentti seuraa hänen elämäänsä Ykkösdokumentti: Monica ja David (TV 1/7.11.) Monica ja David haluavat avioitua. Se ei ole helppoa, sillä heillä on Downin oireyhtymä Lapsipotilaiden kova taival syöpäsairaalassa Syöpäosaston nuoret taistelijat, 4-osainen dokumenttisarja. 12.8. alkaen/TV 1" Amerikkalainen dokumentaristipariskunta uppoutui 6 vuoden ajan lastensairaalan syöpäosaston potilaiden ja heidän perheidensä elämään. Lasten ja nuorten välillä valoisa, välillä hyvin rankka arki koskettaa. Koska ollaan Yhdysvalloissa, kaikki yrittävät ottaa positiivisen asenteen – mutta kätketty paine näkyy. Isänsä katuryöstäjän ampumana menettänyt köyhä ja kapinamielinen, 15-vuotias Tim sairastaa Hodgkinin tautia. Ison, varakkaan perheen iloinen 7-vuotias Alex-tyttö leukemiaa. 10 vuotta syöpähoitoja kestä- 24 Miten opiskella, kun on adhd? tu k i linja 6 l 2010
...jatkoa sivulta 15. Kiitä lapsen hyvää yritystä Prisma: Miten koulutat lapsesi. TV1/16.8.2010 Psykiatrikunnan piirissä on kritisoitu vanhojen hoitomenetelmien rajua esittelyä. Onko hoito nykyään inhimillisempää? ”Edelleenkin pakkokeinoja käytetään paljon. Se riippuu paljon paikkakunnasta ja siellä hoitotraditiosta. Mustina vuosikymmeninä 1930-50-luvuilla käytetyt menetelmät olivat Nobel-palkittujen lääkäreiden luomia, pakkohan lääkärikunnan oli niihin uskoa. Jossakin vaiheessa sitten tajuttiin, että oltiin väärässä. Ylilääkärin hahmo on elokuvassa hyvin inhimillinen.” Miksi pakkokeinoista ei edelleenkään ole säädetty lakia? ”Hyvä kysymys. Näitä hurjia hoitometodeja on aina saatu käyttää vapaasti, jolloin niitä on ollut myös helppo käyttää väärin. Ei ole uskallettu sanella lakiin inhimillisiä lähtökohtia, ei ole riittävästi katsottu tätä inhimillisyyden kannalta.” Voisiko syynä olla sen, että potilailla ei nähdä samaa ihmisarvoa kuin muilla? ”Ihan saletisti.” Kehittyikö elokuvan tekijätiimin ymmärrys aiheesta? Pystyittekö esimerkiksi puhumaan avoimesti läheisistänne, joilla on mielenterveysongelmia? ”Elokuvan kanssa työskentely selvästi poisti näitä pelkoja, voitiin kertoa jopa omista kokemuksista. Esimerkiksi koekuvauksissa moni alkoi puhua lähisukulaisistaan tai omasta historiastaan. On ollut hienoa saada tällaista perspektiiviä ihmisiin. ” Nuorten asenteet erilaisuuteen ovat nykyään tutkitustikin kovia. Miten Prinsessa saa muurin murtumaan? ”Elokuvaan on luotu opetusmateriaali, joka löytyy Koulukinon sivuilta netistä. Koulumaailmasta sairastumisprosessi usein alkaa, kun erilaisuutta ei hyväksytä. Olen ollut kahdessa Prinsessan Koulukino-esityksessä mukana keskustelemassa ja sen huomasin, että jos luokka oli tutustunut aineistoon, keskustelu ja vastaanotto oli ihan toisenlaista. Ne luokat, jotka tulivat ihan randomina, joiden opettajat olivat unohtaneet perehdyttää heitä aiheeseen, eivät samalla tavalla osanneet suhtautua. Kokemuksesta tuli hyppy tuntemattomaan, eikä se antanut heille yhtä paljon.” Vuoden 2010 vammaiset taiteilijat Taidekeskus Kettukia ylläpitävä Kehitysvammaisten taiteilijoiden tuki ry on valinnut Vuoden kehitysvammaisen taiteilijan vuodesta 2004. Tänä vuonna valinta osui helsinkiläiseen, Lyhty ry:ssä taidetta tekevään Matti Rauhaniemeen, jonka yksityisnäyttely Hämeenlinnan Verkatehtaalla Galleria Arxissa jatkuu 4.12. asti. Hänen teoksensa ovat käsitetaiteellisia, ja parhaat aforisminsa hän vääntää kirjaimellisesti rautalangasta. Vammaisten kuvataideprojekti valitsi vuotuisessa näyttelyssään Vuoden vammaistaiteilijan. Tittelin ja 2000 euron stipendin sai kotkalainen Satu Heinonen, jonka kilpailutyö oli värikäs huovutettu triptyykki. Matti Rauhaniemen teos: Joskus voi sanoa ei maistu nyt. Vielä ehdit osallistua tarinakilpailuun! Kirjoituskilpailuun Tukilinjan apurahan saajille ja heidän läheisilleen voi osallistua 30. marraskuuta saakka. Parhaat tarinat ja kuvat palkitaan ( 1. palkinto 500 e, 2. palkinto 300 e ja 3. palkinto 200 e). Muista Tukilinjassa julkaistavaksi hyväksytyistä tarinoista maksetaan kunniapalkintona 100 e ja tarinaan liittyvistä kuvista 50 e. Palkinnot ja palkkiot maksetaan pääsääntöisesti tarinoiden päähenkilöille, joten kertomalla saamastanne tuesta voitte ansaita lisää tukea samalle tukikohteelle! Jokainen osallistuja saa lisäksi pienen arjen apuvälineen. Lähetä tarinat ja kuvat Tukilinja-lehteen: Koskelontie 10 A, 02920 Espoo (toimitus@tukilinja.fi). tu k i linja 6 l 2010 Piirros: Ina Kallis Brittiläinen David Baddiel oli kunnianhimoisten vanhempien poika, joka pantiin parhaisiin kouluihin. Hän teki työtä käskettyä ja valmistui Cambridgestä huippuarvosanoin. Nyt – kahden lapsen stand-upkoomikkona keikkatyötä tekevänä koti-isänä – hän toivoo, ettei olisi joutunut tuohon prässiin. Kyse ei ollut vaikeudesta selvitä älyllisesti – stand up -koomikot kuuluvat tutkitustikin ihmiskunnan älykköihin – vaan pakonomaisen suorittamisen pakkopaidasta. Ns. laatukouluissa kun ei tähdätä kasvattamaan onnellisia vaan menestyviä ihmisiä. Omille lapsilleen Baddiel etsii dokumentissaan toisenlaisia koulutuspolkuja. Hän keskustelee aivotutkijoiden ja koulumaailmaa tuntevien psykologien kanssa, ja tutustuu kokeellisiin opetusmalleihin. Yhdessä koulussa hyvät suoritukset ja käytös palkitaan rahalla. Lapset ovat innoissaan. Baddiel käy myös esikoulu-päiväkodissa, jossa kaikki aikuiset opettajia ja vierailijaa myöten leikkivät yhdessä lasten kanssa, ja oppi siirtyy tätä kautta. Lapset oppivat tutkimusten mukaan parhaiten, kun saavat tehdä sen vapaasti leikkimällä, ja he pitävät siitä, kun aikuiset leikkivät mukana. Matikkaa voi esimerkiksi oppia vaikkapa pohtimalla yhdessä, miten keittiöleikissä ruoka jaetaan syöjien kesken. David Baddiel varmistuu, että hänen päätöksensä viettää mahdollisimman paljon aikaa leikkimällä omien lastensa kanssa, on oikea. Hän aikoo tehdä lasten kouluvalinnatkin sen pohjalta, missä koulussa he viihtyvät. Baddiel saa myös hyvän neuvon, miten palkita lasta: ei tulisi kehua hyvästä suorituksesta vaan hyvästä yrittämisestä. Jos palkkion saa vain suorituksesta, lapsi alkaa jännittää onnistumistaan, ja luovat kokeilut ja rento yrittäminen väistyvät. Toiminnasta tulee kaavamaista puurtamista ja samalla oppimistulokset heikkenevät. Kun kehutaan yrittämisestä, lapsi oppii nauttimaan työn teosta. Arto Halonen ja rikkinäinen Prinsessa 25
a Ohjaaja Laura Viitanen kertoo, että jokaiselle asiakkaalle laaditaan yksilölliset toimintamallit ja turvaohjeet haastavien tilanteiden varalta. Myös työntekijän turvallisuus ja toiminnan rajat otetaan niissä huomioon. Hothatin esimies Leena Heinonen iloitsee siitä, että hoitosuunnitelmissa korostetaan nykyään asiakkaan vahvuuksia, ei ongelmia. Hothat ottaa haasteen vastaan Haastavan käyttäytyminen ei ole vain sitä, että on hankalamuille. Myös kehitysvammaisen oma arki voi olla tukalaa, kun viesti ei kulje. Ja kukapa silloin jaksaisi olla kiva kaveri? Hothat-tukikeskus etsii keinot, kun eläminen takkuaa. Teksti ja kuvat: Tuula Ainasoja 26 Haastava käyttäytyminen herättää useimmille mielikuvan aggressiivisesta henkilöstä, joka on uhka ympäristölleen. Eteva-kuntayhtymän vammaispalveluihin kuuluvan Hämeenlinnan Hothat-tukikeskuksen esimies Leena Heinonen kertoo kuitenkin, että haastavaa käyttäytymistä on monenlaista. Vaihtelua on asiakkaissakin, sillä Hothattiin tulevilla asiakkailla on kaikilla useita diagnooseja. Ongelmia voi silloin syntyä, kun omat rajat pitäisi oppia - niin taloudenpidossa kuin ihmissuhteissakin. ”Esimerkiksi autistin itsensä vahingoittamisen keinot voivat olla niin rajuja, että niistä on hänelle todellista terveydellistä vaaraa. Asiakas saattaa aiheuttaa itselleen taloudellisia ongelmia tilaamalla netistä rajoituksitta tavaraa. Kehitysvammainen voi myös joutua sellaisen henkilön valtaan, joka käyttää hänen heikkouttaan hyväkseen.” tu k i linja 6 ? ? 2010 l Hothat–tukikeskus pyrkii tarttumaan asiakkaiden kuntouttamiseen ja hoitoon eri alojen ammattilaisista koostuvan työryhmän voimin. ”Meidän tavoite ei ole muuttaa ketään, vaan opettaa uusia käytösmalleja, jotka helpottavat asiakkaan arjen sujumista”, määrittelee Leena Heinonen. Kuntoutusjakson tuloksena asiakasta opitaan ymmärtämään paremmin ja haasteet voivat vähentyä samalla, kun hänen kanssaan toimivien työntekijöiden ammattitaito kasvaa. ”Asiakkaan lisäksi myös työyhteisö saa ikään kuin tukipaketin, esimerkiksi välineitä kommunikointiin tai opastusta ja työnohjausta.” Henkilöstön vallankäytölle sovitaan selvät rajat Tukikeskuksessa toteutettavilla suojatoimenpiteillä tarkoitetaan kehitysvammaisen asiakkaan hoitoon liittyviä rajoittavia toimia. Suojatoimenpiteitä käytetään asiakkaan tahdosta riippumatta sellaisissa tilanteissa, joissa asiakkaan oma tai toisen henkilön terveys tai turvallisuus on uhattuna. Kunkin asiakkaan kuntoutukseen koottu asiantuntijaryhmä sopii aina toimenpiteiden sisällöstä. Niihin pitää olla myös hoitavan lääkärin hyväksyntä.
Leena Heinonen (oikealla) johtaa Hothatin moniammatillista työyhteisöä. Vasemmalta Jutta Karvonen, Anne Valkama, Päivi Salonen ja Petra Parikka. Jollei muu auta, voidaan suojakeinona käyttää myös itsemääräämisoikeuden rajoittamista: ”Asiakasta saatetaan joutua suojelemaan vaikkapa rajoittamalla yhteydenpitoa tiettyihin henkilöihin”, kertoo Leena Heinonen. Vaikka valittujen suojakeinojen päämääränä on suojella asiakasta tai henkilökun- Asiakasta joudutaan usein pitämään turvallisessa otteessa, kun häntä rauhoitellaan keskustelemalla. Ohjaaja Laura Viitanen näyttää hoitaja Harri Hukkasen ja sairaanhoitajaopiskelija Ari Pitkäsen kanssa kuljetusotteen. taa, Leena Heinonen huomauttaa, että niiden avulla asiakasta varjellaan myös henkilöstön liialliselta vallankäytöltä. ”Asiakasta suojataan liian rajuilta toimenpiteiltä, joita voi syntyä akuutissa tilanteessa. Yksittäinen hoitaja ei pääse toimimaan oman näkemyksen mukaan, vaan hän toimii yhteisen ammatillisesti perustel- Hothat-tukikeskus Hothat tarkoittaa hoitotyötä haastavasti toimivan asiakkaan tukena. Sen lähtökohdat kehitettiin Etelä-Suomen alueella toimivan Etevakuntayhtymän Hothat- eli haastavasti käyttäytyvien kehitysvammaisten erityisosaamishankkeessa vuosina 2006-2008. Hothat-tukikeskukset tarjoavat ja kehittävät intensiivihoidon, -kuntoutumisen ja tutkimuksen palveluja kuntakeskuksen palvelujen piirissä oleville henkilöille. Useimmilla tukikeskuksen asiakkaista on jonkinasteinen kehitysvamma tai heillä esiintyy autismityyppistä käyttäytymistä. Käytöshäiriöiden lisäksi ovat yleisiä tarkkaavuuden ja toiminnanohjauksen häiriöt sekä mielenterveysongelmat. Tukikeskusten moniammatilliseen työryhmään kuuluvat hoitohenkilöstö, erikoislääkä- rit, psykologit, sosiaalityöntekijät, kuntoutusohjaajat, toiminta-, puhe-, seksuaali-, fysio- ja musiikkiterapeutit, psykoterapeutti sekä AACtyöntekijät. Eteva kuntayhtymän Hothat -tukikeskuksia on Hämeenlinnan lisäksi Keravalla ja jatkossa myös Lahdessa. Hämeenlinnan tukikeskus sijaitsee toukokuussa 2010 avatun Palvelukeskus Virvelinrannan tiloissa, jossa on myös muiden palveluntarjoajien toimintaa vammaisille. Keskukseen mahtuu kerrallaan 15 asiakasta, joista moni tarvitsee käytännön ohjausta arjessa selviämiseen. Suurin osa heistä asuu intensiivihoidon ja -kuntoutumisen aikana Virvelinrannassa Etevan tukiasunnoissa. T.A. ja toimitus tu k i linja 6 l 2010 lun kannanoton pohjalta. Suojatoimenpiteistä sopiminen on minusta hyvin toimiva järjestelmä asiakkaiden turvaksi, ja se antaa myös hoitajille hyvät työkalut toimia ammatillisesti ja eettisesti oikein.” Hoitohenkilöstön yhtenäinen ja johdonmukainen toiminta auttaa asiakasta orientoitumaan, ja suojatoimenpiteet selvitetään myös asiakkaan omaisille. ”Omaisten on usein vaikea ymmärtää rajoitteita, sillä eihän kukaan halua, että oman lapsen toimintaa rajoitetaan. Kerromme heille, että minimirajoittamisen periaate linjaa toimintaamme, eli rajoittamista pyritään välttämään mahdollisimman pitkälle.” Suojatoimenpiteiden käyttö ei myöskään voi jatkua tarpeettoman kauan, vaan tarvetta arvioidaan tasaisin väliajoin ja katsotaan milloin asiakkaan oikeuksia voidaan lisätä asteittain. Rajoittavien toimenpiteiden purkaminen tapahtuu yleensä asiakkaan kanssa yhdessä neuvotellen. Uusi käsikirja antaa lähtökohdat rajoitteille Eteva-kuntayhtymän kehitysvammapsykiatrian ylilääkärinä toimiva Terhi Koskentausta huomauttaa, että resurssien puute ei saa johtaa asiakasta rajoittaviin toimenpiteisiin, eikä niitä saa käyttää missään oloissa kasvatus- 27
ja rangaistustarkoituksessa. Suojatoimenpiteiden käytön ohjeistuksena Etevassa käytetään Koskentaustan toimittamaa käsikirjaa, jonka laatimiseen on osallistunut useiden ammattiryhmien edustajia. Vuosi sitten julkaistusta käsikirjasta on tullut tärkeä ohjenuora erilaisissa yksiköissä vammaisten parissa työskenteleville, ja siihen perustuu myös Helsingin kaupungin sosiaaliviraston virallinen suojatoimenpideohjeisto. Psykiatrian erikoislääkäri Terhi Koskentausta pitää rajoittavia toimenpiteitä koskevan lain puuttumista suurena epäkohtana. Laki olisi tärkeä, koska suojatoimenpiteillä joudutaan mahdollisesti puuttumaan fyysisen koskemattomuuden ja yksityiselämän suojaan sekä henkilön itsemääräämisoikeuteen. Hothat-menetelmässä asiakkaan itsemääräämisoikeutta pyritään kunnioittamaan mahdollisimman pitkälle. Lähtökohtana on uudenlainen asennoituminen asiakkaisiin, jota on kehitetty Hothat–hankkeessa ja laajemminkin henkilöstön koulutuksen myötä. ”Asiakkaat eivät ole enää jonkin hoitotoimenpiteen kohteita, eikä heitä luokitella hankaliksi, vaan katsomme yhdessä mitkä ovat ne asiakkaan voimavarat, joiden myötä hän voi kokea onnistumisen tunteita ja päästä sitä kautta elämässään eteenpäin”, Leena Heinonen selittää. Yksilöllinen hoitosuunnitelma ja porttikirja hoidon tukena Hothat–tukikeskuksen ohjaaja Laura Viitasen mukaan yksilöllisyyden korostaminen on lisääntynyt kehitysvammaistyössä. Taustalla hänellä on yli kymmenen vuoden työkokemus autismikeskuksessa ja Lammin Hothat-keskuksessa, mistä hän siirtyi Virvelinrannan Hothat-toimipisteeseen. ”Lammilla tehtiin periaatepäätös, että jokaiselle yli neljä viikkoa hoidossa olevalle kehitysvammaiselle tehdään YKS-suunnitelma, eli yksilökeskeinen hoitosuunnitelma. Siitä on tullut meille hyvä, yksilöllistä hoitoa tukeva työväline samoin kuin porttikirjastakin.” Porttikirja sisältää eräänlaiset käyttöohjeet, miten asiakkaan eli avainhenkilön arki saadaan sujumaan. Se kattaa asiakkaan taustat ja nykytilanteen laajasti päiväohjelmista kuntoutussuunnitelmiin. Porttikirja on hyvä työväline myös silloin, kun asiakas ei osaa itse kertoa tarpeistaan ja toiveistaan sekä edellytyksistään toimia. Ennakoivalla otteella vältetään kovat pakkokeinot Laura Viitanen huomauttaa, että haastavaan käytökseen kytkeytyy usein kommunikaa- 28 tion ongelmia. Jos asiakas ei saa sanottua, mitä hän haluaa tai kokee erilaiset tilanteet, hänen on vaikea suhtautua myönteisesti ympäristöönsä. Tukikeskuksessa on päivittäistä hoitotyötä tekevien tukena AAC-työntekijä (augmentative and alternative communication), joka ohjaa sekä asiakasta että työntekijöitä käyttämään puhetta tukevaa ja korvaavaa kommunikointia. Hothat -keskuksen moniammatilliseen työryhmään kuuluu lisäksi erikoislääkäreitä, psykologeja ja sosiaalityöntekijöitä sekä kuntoutusohjaajia ja monen alan terapeutteja. Jokainen asiantuntija perehtyy omasta näkökulmastaan asiakkaan tilanteeseen. Ennaltaehkäisevät toimenpiteet tulee kirjata ja kokeilla käytännössä ennen kuin suojatoimenpiteitä voidaan alkaa käyttämään. Yhteistyönä laadittu hoitosuunnitelma on keskeinen lähtökohta hyville kuntoutustuloksille. ”Kun kehitysvammaisen asiakkaan arjen rutiinit ovat kaikille hänen kanssaan toimiville tuttuja, pystymme ennakoivalla toiminnalla ehkäisemään haastavia tilanteita. Asiakasta voidaan myös kuntouttaa pitämään kiinni sovituista käytännöistä, jos ne selvitetään hänelle mahdollisimman konkreettisesti. Tarvittaessa meidän hoitajien pitää olla myös valmiita joustamaan vaatimustasosta ainakin väliaikaisesti.” Laura Viitanen on tyytyväinen siihen, ettei hän ole joutunut haastavan asiak- kaan hoitotyössä käyttämään lepositeitä eikä muita vastaavia asiakasta rankasti rajoittavia apuvälineitä. Lammin toimipisteessä lepositeiden käyttöön tarkoitettu huone oli vuosia käyttämättömänä, kunnes se purettiin tarpeettomana. Mielekäs elämänsisältö vie toimivaan arkeen ”Haastavimpia asiakkaita ovat yleensä sellaiset henkilöt, jotka ovat laitoksessa tottuneet koviin rajoitteisiin. Olemme pystyneet osoittamaan, että rajoitteita voidaan asteittain purkaa. Tärkeää on, että asiakas saa mielekästä sisältöä elämäänsä, kun hän pääsee tukitoimien avulla kiinni omaan arkeensa”, Laura Viitanen sanoo. Joskus asiakas käyttäytyy kuitenkin niin haastavasti, että edistys näyttää tapahtuvan etanan vauhtia, ja välillä tulee ehkä pahasti takapakkiakin. Laura Viitanen ei kuitenkaan helposti turhaudu työssään. Ammattitaitoinen hoitaja kyllä näkee asiakkaan pienetkin kehitysaskeleet, ja niistä keskustellaan myös asiakkaan hoitoryhmään kuuluvien erityistyöntekijöiden kanssa. ”Kuntoutusjakson jälkeen saatamme saada myös omaisilta oikein hyvää palautetta, kun kotona asiakkaan käyttäytyminen on muuttunut positiivisemmaksi ja mieliala on ehkä kohentunut.” Lakia itsemääräämisoikeuden rajoittamisesta odotellaan Sosiaali- ja terveydenhuoltoon suunnitellaan tällä hetkellä yhtenäistä lakia, jolla säänneltäisiin itsemääräämisoikeuden rajoituksista. Vammaiset ja heitä edustavat vammaisjärjestöt kaipaavat siihen rajoitustoimenpiteiden käytön tehokasta valvontaa sekä seurannan ja raportoinnin selkeyttämistä. ”Uusi laki on tärkeä, koska tällä hetkellä esimerkiksi kehitysvammaisten ihmisten ihmisoikeuksia loukataan turhaan, vain opittujen, joustamattomien toimintamallien vuoksi. Nykyään niin sanotut suojatoimenpiteet ja pakkotoimikäytännöt eivät perustu läheskään aina lainsäädäntöön”, sanoo Vammaisten Ihmisoikeuskeskus VIKEn lakimies Juha-Pekka Konttinen. Konttinen huomauttaa, että vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan YK:n yleissopimuksen ratifiointi Suomessa edellyttää vammaisiin ihmisiin kohdistuvan pakon käyttöön ja itsemääräämisoikeuden rajoituksiin liittyvän lainsäädännön tarkistamista ja valvontajärjestelmän kehittämistä. VIKE vaatii yleissopimuk- tu k i linja 6 l 2010 sen viivytyksetöntä ratifiointia. ”Myös eduskunnan oikeusasiamies on kiinnittänyt monta kertaa huomiota nykyiseen perustuslain vastaiseen tilanteeseen. Lainsäädäntöhanke on sosiaali- ja terveysministeriössä vireillä, mutta tarkkaa aikataulua hankkeen etenemisestä tai valmistumisesta ei ole esitetty.” Vammaisten ihmisoikeuksien seuranta- ja valvontajärjestelmän kehittäminen on VIKEn toimijoiden mukaan välttämätöntä, jotta vammaisten oikeudet voisivat tosiasiallisesti toteutua. ”Tähän liittyen ovat vireillä yhdenvertaisuuslainsäädännön uudistaminen ja kansallisen ihmisoikeusinstituution perustamishankkeet. Toivomme, että hankkeet ja työryhmien ehdotukset johtavat konkreettisiin lainsäädäntötoimiin, jotka parantaisivat vammaisten ihmisoikeuksien toteutumista ja täyttäisivät YK:n vammaissopimuksessa valvontajärjestelmälle asetetut vaatimukset.” T.A.
Ristikko 6/2010 Ristikon laati: Jari Haapa-aho Valokuva: Pasi Lepistö Lukijat ovat vuosien mittaan usein esittäneet toiveen siitä, että Tukilinja alkaisi julkaista sanaristikkoa. Tässä se nyt on. Tekijä on kokenut ristikonlaatija Jari Haapa-aho, ja ristikko on hieman keskitasoista haastavampi. Palaute on tervetullutta! Ristikon ratkaisu löytyy seuraavan lehden ilmestymispäivästä al kaen Tukilinjan nettisivuilta www.tukilinja.fi Lähetä ratkaisemasi ristikko postitse osoitteella: Tukilinja-lehti/ristikko, Koskelontie 19 A, 02920 Espoo. Oikean vastauksen lähettäneiden kesken arvotaan 30 euroa verottomana, joten laita ratkaisun mukaan yhteystietosi ja pankkitilin numero. Vastausaikaa on lokakuun 2010 loppuun. tu k i linja 6 ? ? 2010 l 29
Lukija foorumi Kirjeet ja kuvat voi lähettää osoitteeseen: Tukilinja/Lukijafoorumi Koskelontie 19 A, 02920 Espoo tai toimitus@tukilinja.fi Tietoa kehitysvammaisen esimurrosikäisen kasvatuksesta &vastaus Kysymys Voisiko lehdessä kirjoittaa esimurrosiästä ja nimenomaan siitä, miten kertoa vammaiselle 13-vuotiaalle tytölle esimerkiksi kuukautisten alkamisesta ja muusta asiaan liittyvästä. Lehden tilaaja Hyvä lukija Kaikilla murrosikäisten vanhemmilla on varmasti paljon kysymyksiä, joihin vastauksia kaivataan. Pääsääntöisestihän kehitysvammaisen nuoren kasvu aikuiseksi tapahtuu samoin kuin muidenkin, mutta lisähaastetta tuovat oman toiminnan hallinnan ongelmat ja toisaalta se, miten suojata oma, erilainen ja vasta kehittyvä minuus ympäristön paineilta. Hyvä yleisohje kaikkien murrosikäisten kanssa toimiessa on tämä: Aina kun murrosikäinen haluaa keskustella aikuisen kanssa, siihen tulisi löytyä aikaa. Hyvän tiedollisen pohjan murrosikäisessä tapahtuvien muutosten ymmärtämiseen ja nuorelle välittämiseen löytää vaikkapa Väestöliiton nettisivuilta. Toinen hyödyllinen sivusto on Mannerheimin Lastensuojeluliiton (www.mll.fi) neuvontasivusto. Sieltä löytyy sekä netissä toimivia keskusteluryhmiä että henkilökohtaista neuvontaa vanhemmille ja nuorille, myös puhelimitse. Tämänsyksyisessä MLL:n tiedotustilaisuudessa muuten kerrottiin, että moni neuvontaan yhteyttä ottava on sellaisen nuoren vanhempi, jolla on kehitysviiveitä. Kehitysvammaisen seksuaalisuudesta löytyy erityistietoa Verneri.net -verkkosivustolta (verneri.net/yleis/kehitysvammaisuus/seksuaalisuus.html). Sieltä löytyy myös luettelo kirjallisesta lähdemateriaalista, kuten vanhemmille suunnatuista tietokirjoista ja nuorille suunnatuista selkokielisistä oppaista. Uutuus-selkokirjoja voi etsiä Selkokeskuksen sivuilta kirjakaupan hakemistosta. Vanhemmat kirjat löytyvät kirjastosta. Hyvä valikoima löytyy esimerkiksi Kehitysvammaliiton kirjastosta (www.kehitysvammaliitto.fi/kirjasto) tai Kallion kirjaston kokoelmista Helsingistä (www.lib.hel.fi/fi-FI/ kallio/lukiinfo/selkokirjat/). Kirjoja voi ainakin jälkimmäisestä tilata kaukolainoina muuallekin Suomeen. Hyviä kirjoja keskustelun pohjaksi ovat esimerkiksi: –– Enander, Barbara: Minun kirjani kauneudesta ja puhtaudesta. 1999 –– Tuisku Ilmonen, Irene Karanka: Iloinen soturi ja suloinen kuningatar. 2001. (Materiaalipaketti kasvattajille seksuaalikasvatuksesta ja sen keinoista. Mukana selkokielisiä kertomuksia keskustelun pohjaksi.) Parhain terveisin Iris Tenhunen, päätoimittaja 30 Nea piirsi syntymäpäivätunnelmiaan. Tietokone sisaruksille Hyvä Tukilinjafoorumi, kiitämme jo etukäteen saamastamme päätöksestä. Saimme iloa ja piristystä arkeen. Jani oli juuri kotiutunut Turun yliopistollisesta sairaalasta Ace Stooma –leikkauksesta. Janilla on hyvin harvinainen Mowat Wilson syndrooma, josta ei paljon ole tietoa. Jani on kehittynyt ja oppinut asioita omaan tahtiinsa. Mowat Wilson -lapsilla on usein paljonkin liitännäis/lisäsairauksia, kuten Janilla. Leikkauksia ja hoitoja on ollut paljon. Äitinä voin sanoa, että elämä on rikkaus ja erityislapsi rikaste, joka tuo joka päivälle ja joka per- Jani, 12 v. heenjäsenelle rakkautta vilpittömäsi... Varmasti Jani ja Nea hyötyvät saamastaan tietokoneesta. Sydämelliset kiitokset Teille näin etukäteen! Nea, 7-v. tu k i linja 6 ? ? 2010 l Enkeliruno: Aamussa sarastavassa siipi jo värähtää kertoen: joku on tullut keskelle ikävää. Ystävyys on kuin lintu, kahlita et sitä voi. Kiittäen voit ottaa vastaan sen mikä tuulessa soi. Janin ja Nean puolesta Anne Lintumaa
Apuraha tietokonelaitteistoon työnhakijalle Haluan näin kiittää loppuvuonna 2009 saamastani kannettavasta tietokoneesta ja tulostimesta. Kiitos tulee aika pahasti myöhässä, mutta sitäkin lämpimämpänä! Olen työllistynyt – määräaikaisesti tosin – mutta uskon töitä alkavan tämän jälkeen löytyä, vakituisempaakin. Sairastin 7 vuotta kuntoutustuella; syövän 2 kertaa ja masennusta sekä paljon muuta. Niinä vuosina on työelämä paljon muuttunut. Tietokoneen saaminen on ratkaisevasti auttanut minua paluussa työelämään, olenhan saanut rauhassa harjoitella tietoteknisiä valmiuksia kotona ollessani. Se on osaltaan helpottanut, koska tervehtymiseen ja työhön paluuseen liittyy joka tapauksessa niin paljon monenlaista sopeutumista. Iso Kiitos siis! Kesäisin terveisin, Tarja Puustinen Apuraha ergonomisiin välineisiin opiskelijalle Kiitos Tukilinjafoorumille! Olen 31-vuotias yliopisto-opiskelija, jonka opinnot ovat loppusuoralla. Opintoni ovat kuitenkin olleet pahojen selkäongelmien vuoksi katkolla jo kolmatta kertaa – tällä kertaa jo lähes vuoden. Hain Tukilinjafoorumilta apurahaa ergonomisiin atk-laitteisiin sekä ergonomiseen atkpöytään ja työtuoliin. Sain osaapurahan 1200 euroa, ja nyt voin ostaa sillä atk-pöydän, joka nousee ja laskee sähköisesti seisontaja istuinkorkeudelle, sekä fysioterapeuttini suositteleman hyvän työtuolin, joka tukee selkääni oikealla tavalla. Tämä on iso ja konkreettinen apu opintojeni loppuun saattamiseksi ja sitä kautta työelämään pääsemiseksi jatkossa. Iso kiitos! Terveisin, T. Vuontisvaara Apuraha leirikoulumatkaan Harri jonottaa paikkaa kauppaopistoon ja virittelee opiskelutaitoja uudella tietokoneellaan. Kiitoshalaus! Olen hyvin kiitollinen omasta tietokoneesta ja tulostimesta. Ne tuovat elämääni paljon hyötyä ja huvia. Mirva &vastaus Kysymys Yhteydenotto tuen saajaan? Hei ja kaunista syksyä! Olen ollut Tukilinja lehden lukija vuosia ja kertonut siitä myös useille ihmisille ympärilläni, koska lehti on todella ammattitaitoisesti ja hyvää journalismia osoittaen tehty. Usein pohdin, miten teillä riittää aikaa ja varoja näin korkeatasoisen lehden ylläpitämiseen. Vuosimaksuhan ei ole korkea. Numerossa 4/2010 oli juttu MS-tautia sairastavasta yksinhuoltajasta, joka kertoi köyhyydestään. Juttu kosketti minua syvästi ja haluaisin auttaa perhettä jotenkin; pienellä avustuksella tms. Jos tällainen suora apu on mahdollista, saanko teidän kauttanne heidän yhteistietonsa tai sitten jonkin muun tavan, millä lähestyä heitä. Tai teidän kauttanne mielipiteen miten voisin perhettä auttaa. Ystävällisin terveisin, Seija-Liisa Eskola Hyvä lukija! Ihana kiitos, Tukilinja! Teimme avustuksellanne upean leirikoulumatkan Helsinkiin toukokuussa. Pitkä matka taittui mukavasti yöjunassa. Vierailukohteina olivat muun muassa Eduskuntatalo, Heureka, Korkeasaari ja Luonnontieteellinen museo. Metro ja raitsikka olivat ihania uusia kulkuneuvoja, joilla kuljimme ympäriinsä. Sää suosi, sortsikeli oli koko matkan ajan! Kiittäen Nivavaaran koulusta Rovaniemeltä, Mari, Anniina, Beata, Petteri, Janne, Toni, Hilla ja Henni Kiitos mukavasta palautteesta, se ilahduttaa aina lehden tekijöitä. Tavoitteenamme on, että tarjoamme tukea kahta tietä: Annamme ensinnäkin lehden kautta tarpeellista tietoa vamman kanssa elämisen haasteista ja ratkaisuista, sekä elämyksiä, joiden kautta muiden on vammaisiin ihmisiin helpompi samastua. Toiseksi tuemme apurahoilla niitä toimintarajoitteisia, jotka omissa tavoitteissaan taloudellista tukea tarvitsevat. Hienoa, että Tukilinjan juttu on Teitä koskettanut ja herättänyt halun auttaa. Valitettavasti emme voi kuitenkaan yhteystietoja lehteen haastatelluista henkilöistä välittää eteenpäin. Voimme kuitenkin lähettää kirjeenne jutussa haastatellulle henkilölle, joka saa sitten itse päättää, ottaako Teihin yhteyttä. Hyvää ja aurinkoista syksyn jatkoa, Iris Tenhunen, päätoimittaja tu k i linja 6 ? ? 2010 l 31
tukipäätöksiä HEINÄKUU 2010 ZZ Salenius Harri, Nokia Kannettava tietokone, lasertulostin ja Office-ohjelma henkilölle, joka kuntoutuu sairaudesta. Toimintaterapeutti suosittelee tietokoneen hankintaa tukemaan itsenäistä asioiden hoitoa sekä kuntoutumista. ZZ Hautakoski Joona, Nokia Kannettava tietokone, lasertulostin ja Office-ohjelma 8-vuotiaalle koululaiselle, jolla on vaikeuksia puheen kehityksessä. Tietokoneen avulla hän voi harjoitella puheen tuottamista ja kirjainten tunnistusta. ZZ P.I., Tammela Apuraha käytetyn keramiikkauunin hankintaan vastavalmistuneelle keramiikkaartesaanille. Tuen saaja on kuulovamman vuoksi kouluttautunut uuteen ammattiin. Opinto-ohjaaja suosittelee tuen myöntämistä, ja tuen saajalle on myönnetty myös starttiraha. ZZ L.A., Pietarsaari Osa-apuraha ammattikäyttöön soveltuvan kannettavan tietokoneen hankintaan 28-vuotiaalle henkilölle, joka liikkuu sähköpyörätuolilla ja tähtää IT-tukihenkilöksi. Tuen saajan ammatillisen kuntoutusprosessin tavoitteena on aloittaa IT-tukea tarjoava pienyritys. ZZ Tuomenharju Eeva, Sinettä Kannettava tietokone, lasertulostin ja Office-ohjelma pitkäaikaissairaalle henkilölle perheen päivittäisten asioiden hoitoon sekä yhteydenpitoon samaa sairautta sairastaviin henkilöihin. ZZ Österberg Jari, Tampere Adobe CS5-ohjelmisto Invalidiliiton koulutuskeskuksesta valmistuneelle kuva-artesaanille, jonka tavoitteena on tehdä graafisen alan freelance-töitä. Tukilinja-lehden tuotolla jaettiin vuonna 2009 apurahoja ja apuvälineitä yli 430?000 euron arvosta eli noin 36?000 euroa/kk. Tukitoiminta jatkuu. Tukilinja-apurahoja voivat anoa kaikki syrjäytymisuhan alaiset vammaiset ja pitkäaikaissairauden vuoksi toimintarajoitteiset henkilöt sekä heitä tukevat hankkeet. Tuki on tarveharkintaista. 32 ZZ V.T., Tampere Osa-apuraha tietokonelaitteiston, ergonomisen työpöydän ja tuolin hankintaan 31-vuotiaalle yliopiston opiskelijalle, jolla on toimintarajoitteita. ZZ U.T., Nokia Kannettava tietokone, lasertulostin ja Office-ohjelma 29-vuotiaalle henkilölle, jonka pitkäaikaissairaus vaikeuttaa liikkumista kodin ulkopuolella. Tuen saaja tekee voimiensa mukaan työtä kotoa käsin. ZZ Mäkelä Tuija, Vantaa Kannettava tietokone, lasertulostin ja Office-ohjelma henkilölle, jonka sairaudet vaikeuttavat sosiaalista kanssakäymistä ja itsenäistä asiointia sekä kynällä kirjoittamista. Lääkäri suosittelee tietokoneen myöntämistä helpottamaan yhteydenpitoa ja asiointia. ZZ Päivinen Jenna, Joensuu Kannettava tietokone, lasertulostin ja Office-ohjelma 10-vuotiaalle koululaiselle, jolla on näkövamma. Jyväskylän näkövammaisten koulun ohjaava opettaja suosittelee tietokoneen myöntämistä kotikäyttöön tukemaan koulussa tehtävää tietokonepohjaista oppimista. ZZ Karhunen Paula, Karttula Kannettava tietokone, lasertulostin, Officeohjelma sekä erillinen hiiri ja näppäimistö 28-vuotiaalle, ryhmäkodissa asuvalle henkilölle, jolla on toimintarajoite. Ryhmäkodin palveluvastaava suosittelee tietokoneen myöntämistä. Aktiivisesti tietokonetta käyttävä tuen saaja voi näin helpommin pitää yhteyttä ystäviin ja sukulaisiin, käyttää nettiä ja harrastaa kirjoittamista. ZZ Leinonen Mikko, Kajaani Kannettava tietokone, lasertulostin ja Office-ohjelma 27-vuotiaalle kuntoutujalle, joka aloittaa tietojenkäsittelyn opinnot ammattiopisto Luovissa syksyllä. Tuen saaja on ollut syksystä 2009 alkaen työhön valmennuksessa tähän alaan liittyvissä tehtävissä, kuten mikrotukihenkilönä. Työvalmentaja ja yksilövalmentaja suosittelevat tietokoneen myöntämistä. ZZ Lähteenmäki Jyri, Lappeenranta Kannettava tietokone, lasertulostin ja Office-ohjelma 22-vuotiaalle, erityisammattiopistosta valmistuneelle henkilölle. Lääkäri suosittelee tietokoneen myöntämistä tukemaan itsenäistä asioiden hoitoa sekä yhteydenpitoa. tu k i linja 6 ? ? 2010 l ZZ V.H., Kouvola Kannettava tietokone, lasertulostin, erillinen hiiri sekä Office-ohjelma päivittäisten asioiden hoitoon henkilölle, jonka sairaus vaikeuttaa kynällä kirjoittamista ja liikkumista kodin ulkopuolella. Kela ei ole myöntänyt tietokonetta apuvälineeksi lääkärin suosituksesta huolimatta. ZZ Raudanpää Petteri, Kerava Kannettava tietokone, lasertulostin sekä Office- ja Cubase-ohjelma 29-vuotiaalle opiskelijalle tukemaan ammattiopintoja sekä aktiivista musiikkiharrastusta ja bänditoimintaa. Klubitalon johtaja suosittelee tuen myöntämistä. ZZ Karhumaa Risto, Keminmaa Apuraha vuoden mittaiseen Arjen eväät -koulutukseen henkilölle, jolla on toimintarajoitteita ja joka käyttää vaihtoehtoisia kommunikointikeinoja. Koulutuksen tavoitteena on kehittää valmiuksia itsenäiseen, sisältörikkaampaan elämään. Kela ei myönnä koulutukseen kuntoutusrahaa eikä opintotukea, koska hakija on eläkeläinen. Lääkäri ja psykologi suosittelevat koulutusta. ZZ Lappeenrannan klubitalo Heikintalo, Lappeenranta Kaksi kannettavaa tietokonetta jäsenten atk-koulutukseen sekä klubitalon työtehtäviin. Tietokoneita tarvitaan esimerkiksi taloushallintoon, muihin toimistotöihin, siirtymätyöyksikön sekä koulutus- ja seminaarityöskentelyn käyttöön. Vuonna 2009 klubitalolla on ollut jäsenkäyntejä yli 4000. ZZ K.M., Helsinki Kannettava tietokone, lasertulostin ja Office-ohjelma isännöinnin ammattitutkintoa suorittavalle henkilölle. Verkkokoulutuksen edellytyksenä on toimiva tietokone. ZZ Jokinen Patrik, Kannettava tietokone, lasertulostin ja Office-ohjelma 17-vuotiaalle, peruskoulunsa päättävälle henkilölle, joka liikkuu sähköpyörätuolilla ja jolla on näön käytön ongelmia. Toimintaterapeutti suosittelee tietokoneen hankintaa tukemaan mielekästä vapaa-ajanviettoa ja yhteydenpitoa ystäviin. ZZ Ylönen Tuomas/ Palvelukeskus Metsola, Jyväskylä Kannettava tietokone, lasertulostin ja Office-ohjelma 29-vuotiaalle, palvelukeskuksessa asuvalle henkilölle yhteydenpitoon sekä kielellisen kehityksen tueksi. Tavoitteena on skype-puhelujen käyttö. Puheterapeutti suosittelee tietokoneen han-
kintaa mahdollistamaan myös Tikoteekista saatavien kuntouttavien tietokoneohjelmien käyttö. ZZ Ader Emanuel, Vaasa Kannettava tietokone, lasertulostin ja Office-ohjelma 7-vuotiaalle koululaiselle, joka käy koulua pienryhmässä ja on innostunut käyttämään tietokonetta. Sosiaalityöntekijä ja toimintaterapeutti suosittelevat tietokoneen hankintaa kuntoutumisen ja koulutyön tueksi. ZZ N.S., Helsinki Kannettava tietokone, lasertulostin ja Office-ohjelma pitkäaikaissairaalle henkilölle asiointiin, yhteydenpitoon ja aktiivisen potilasyhdistystoiminnan tueksi. ZZ Suomen Fountain House verkostoyhdistys ry Apuraha kilpailukentän vuokraan Suomen Fountain House -klubitalojen verkostoyhdistys ry:n järjestämiin mielenterveyskuntoutujien vuosittaisiin urheilukisoihin, jotka pidetään Helsingissä. ZZ Kultala Sanna, Tuusula Kannettava tietokone, lasertulostin ja Office- sekä Symbolikirjoitus -ohjelmat 24-vuotiaalle Keskuspuiston ammattiopiston opiskelijalle, joka valmistuu vanhushuollon avustaviin tehtäviin. Kouluttaja suosittelee tietokoneen ja kuvaohjelman myöntämistä. ZZ Virtanen Satu-Maria, Vaajakoski Osa-apuraha kolmipyöräisen polkupyörän hankintaan henkilölle, jonka sairaus rajoittaa itsenäistä liikkumista. Erityisliikunnan suunnittelija suosittelee tuen myöntämistä. Tuen saaja on aiemmista kotikunnistaan saanut vastaavan pyörän pitkäaikaiseen lainaan, mutta Jyväskylän kaupunki ei pyörää ole myöntänyt. ZZ Kumpulainen Jari, Pyhäsalmi Kannettava tietokone, lasertulostin ja Office-ohjelma 17-vuotiaalle, tavallisessa lukiossa opinnot aloittavalle opiskelijalle, jolla on kuulovamma. ZZ Hyvärinen Lotta, Reijola Apuraha polkupyörän hankintaan 19-vuo tiaalle kuntoutujalle, joka on aloittamassa yliopisto-opintoja ja muuttamassa pois kotoa. Lääkäri suosittelee polkupyörän hankintaa tukemaan kuntoutumista ja liikkumista. ZZ Karvinen Veli, Joensuu Apuraha maantiehybridi-polkupyörään kuntoutujalle, joka osallistuu aktiivises- Tukilinja myöntää apurahoja myös vapaa-ajan toimintaan edistämään tasaveroista osallistumista. Kuva: Henri Lotsari. ti paikallisen pyöräilyseuran toimintaan ja pyöräilee viikoittain 350ñ550 km. Lääkäri suosittelee pyörän hankintaa tukemaan hänen kuntoutumistaan. ZZ M. H., Kuopio Apuraha kannettavan tietokoneen hankintaan pyörätuolilla liikkuvalle henkilölle, joka on kuntoutumassa ja palaamassa asteittain työelämään. Toimintaterapeutti suosittelee tietokoneen hankintaa. Se mahdollistaa pienimuotoisen työnteon, joka tukee tuen saajan kuntoutumista ja sopeutumista uuteen elämäntilanteeseen. ELOKUU 2010 ZZ L.A., Kajaani Apuraha tietokoneeseen kuurolle henkilölle, joka toimii omaishoitajana ja hoitaa kaiken asiointinsa tietokoneen ja PVX-kuvapuhelinohjelman välityksellä. tu k i linja 6 ? ? 2010 l ZZ Talaskivi Tanja, Helsinki Digikamera, kannettava tietokone, lasertulostin ja Office- sekä Photoshop Elements -ohjelmat kuntoutujalle, joka valokuvaa ja kirjoittaa eri yhdistysten lehtiin artikkeleita. Hän on myös pitänyt oman valokuvanäyttelyn. Mielenterveyden keskusliiton, Alvi ry:n sekä Helmi ry:n toiminnanjohtajat suosittelevat tuen myöntämistä edistämään kuntouttavaa työn tekoa. ZZ Ronkainen Anttoni, Espoo Kannettava tietokone, lasertulostin ja Office-ohjelma sekä Magix music maker -ohjelma 14-vuotiaalle koululaiselle, joka liikkuu pyörätuolilla. Toimintaterapeutti suosittelee laitteiston ja ohjelmien myöntämistä tukemaan koulunkäyntiä sekä musiikkiharrastusta. 33
tukipäätöksiä ZZ Hämäläinen Niko, Joensuu Kannettava tietokone, lasertulostin ja Office-ohjelma 15-vuotiaalle koululaiselle, jolla on oppimisen vaikeuksia. Lääkäri suosittelee tietokoneen myöntämistä, jotta lainassa olevia kuntouttavia ohjelmia voitaisiin käyttää ja tehdä kotitehtäviä. Aiempi tietokone on rikkoutunut. ZZ S.M., Nokia Kannettava tietokone, värilasertulostin ja Office-ohjelma 6-vuotiaalle esikoululaiselle. Puheterapeutti suosittelee tietokoneen ja värilasertulostimen myöntämistä tukemaan kommunikaatiokansion käyttöä. Tuen saajalla on kommunikaatiokansio ja sen tekemiseen käytettävä Boardmaker-ohjelma pitkäaikaislainassa, mutta ei tietokonetta. ZZ N.L. Sotkamo Kannettava tietokone, lasertulostin ja Office-ohjelma kuurolle henkilölle, joka toimii aktiivisesti järjestötyössä. Lääkäri ja kuntoutusohjaaja suosittelevat tietokoneen myöntämistä mahdollistamaan järjestötyössä jatkamisen. INTEGRAATIOAPURAHAT Lasten & nuorten kulttuurikeskus Pii Poon kannatusyhdistys ry, Lempäälä Apuraha esteettömän lasten ja nuorten kulttuurikeskuksen sosiaalinen sirkus -projektin kehittämiseen. Sosiaalinen sirkus hyödyntää perinteisen sirkuksen lajeja soveltaen niitä osallistuvan ryhmän tarpeisiin. Ensisijaisena tavoitteena ei ole sirkusesitys vaan sosiaalisten ja luovien taitojen harjoittelu. Apurahalla suunnitellaan ja toteutetaan uusia sirkusapuvälineitä yhteistyössä Maliken kanssa sekä tuotetaan sirkusopetukseen soveltuva kuvakommunikaatiosarja. Pajalan toimintakeskuksen tanssiryhmä, Uusikaupunki Apuraha kehitysvammaisten 12-henkiselle senioritanssiryhmälle ja kolmelle avustajalle tanssiristeilyn osallistumismaksuun. Ryhmä on ensimmäinen kehitysvammaisten ryhmä, joka osallistuu kansalliselle senioritanssiristeilylle. Ryhmä on aiemmin esiintynyt muun muassa kehitysvammaisten kulttuuripäivillä. 34 ZZ Ä.N., Kalajoki Apuraha ajokortin sekä erikoisvarustellun auton hankintaan 18-vuotiaalle lukiolaiselle, jonka itsenäistä liikkumista vamma rajoittaa. Lääkäri ja fysioterapeutti pitävät tuen saajan omaan käyttöön soveltuvan auton hankkimista merkityksellisenä itsenäisen elämän mahdollistamiseksi. ZZ Rusanen Tarja, Espoo Kannettava tietokone, lasertulostin ja Office-ohjelma pitkäaikaissairaalle henkilölle mahdollistamaan itsenäinen asioiden hoito sekä yhteydenpito ystäviin ja sukulaisiin. Toimintaterapeutti suosittelee tietokoneen myöntämistä. ZZ K.J., Joensuu Apuraha harrastekirjojen hankintaan 19-vuotiaalle Ammattiopisto Luovin valmentavan ja kuntouttavan linjan opiskelijalle. Pienryhmäkodin ohjaaja suosittelee keskittymistä edistävän ja elämänpiiriä laajentavan lukuharrastuksen tukemista. ZZ T.T., Riihimäki Kannettava tietokone, värilasertulostin ja Office-ohjelma ensi syksynä esikoulun aloittavalle lapselle, jolla on vuorovaikutuksen ja kommunikaation vaikeuksia. Puheterapeutti suosittelee tietokoneen hankintaa tukemaan kuvallista kommunikaatiota. Kuvaohjelman ja tarvittavat tietokoneen käytön apuvälineet tuen saaja saa apuvälineyksiköstä. ZZ Sarnas Santtu, Vantaa Kannettava tietokone, monitoimilaite, Office-ohjelmisto sekä digivideokamera kuntoutujalle, joka on osallistunut mm. atksekä digikuvauskursseille ja on hakeutumassa alan opintoihin. Lääkäri ja toimintaterapeutti suosittelevat tuen myöntämistä tukemaan kuntoutumista. ZZ Reima Arsi, Parkano Kannettava tietokone, lasertulostin ja Office-ohjelma 15-vuotiaalle koululaiselle. Lääkärit ja erityisluokanopettaja suosittelevat tietokoneen myöntämistä helpottamaan tulevia opintoja ja tukemaan silmäkäsi -yhteistyön harjoittelua. ZZ Luoma Markku, Vaasa Kannettava tietokone, lasertulostin, erillinen hiiri sekä Office-ohjelma pyörätuolilla liikkuvalle henkilölle. Toimintaterapeutti suosittelee tietokoneen hankintaa tukemaan yhteydenpitoa ystäviin ja sukulaisiin sekä mahdollistamaan itsenäinen asiointi. tu k i linja 6 ? ? 2010 l ZZ Kumpulainen Arto, Järvenpää Kannettava tietokone, lasertulostin ja Office-ohjelma kuntoutujalle asioiden hoitoon, yhteydenpitoon ja elämänpiirin laajentamisen tueksi. Klubitalon johtaja ja lääkäri suosittelevat tuen myöntämistä. ZZ Lahtinen Laura & Jere, Lakiala Kannettava tietokone, lasertulostin ja Office-ohjelma koulunkäynnin ja kielellisen kehityksen sekä sosiaalisen elämän tueksi 11ja 12-vuotiaille sisaruksille, joilla on tarkkaavaisuuden ja keskittymisen vaikeuksia. ZZ Anttalainen-Singh Marja-Leena, Järvenpää Kannettava tietokone, lasertulostin ja Office-ohjelma itsenäisen asioiden hoitamisen ja yhteydenpidon tueksi henkilölle, joka liikkuu pyörätuolilla ja käy säännöllisesti työ- ja toimintakeskuksessa. ZZ Törmänen Tauno, Sumiainen Osa-apuraha vamman vuoksi erikoisvarustellun auton hankintaan henkilölle, joka on kuntoutumassa vaikeasta sairaudesta. Kunnan vammaispalvelu on myöntänyt tukea auton muutostöihin. ZZ Ahlsten Jami, Helsinki Kannettava tietokone, lasertulostin, erillinen hiiri sekä Office-ohjelma 9-vuotiaallekoululaiselle, jolla on motoriikan ja kielellisen kehityksen vaikeuksia. Lääkäri suosittelee tietokoneen myöntämistä kotiin kirjoittamisen apuvälineeksi. Koulussa käytetään tietokonepohjaista oppimista. ZZ Ahlsten Samu, Helsinki Apuraha pelikonsoliin ja tasapainolautaan 12-vuotiaalle koululaiselle, jolla on toimintarajoitteita ja vaikeuksia motoriikan hallinnassa. Toimintaterapeutti sekä lääkäri suosittelevat pelikonsolin ja tasapainolaudan myöntämistä motivoimaan kotiharjoittelua pitkäkestoisessa toimintaterapiassa. ZZ Maunu Pasi, Oulu Apuraha käytetyn peli-sähköpyörätuolin hankintaan sähköpyörätuolisalibandya harrastavalle 14-vuotiaalle koululaiselle. Tuen saajaa on pyydetty mukaan Merikoski SBT -joukkueeseen, ja peliharrastus turnauksineen vaatii oman pelituolin hankintaa. Aktiivipelaaminen tukee tuen saajan fysioterapian tavoitteita sekä sopeutumista uudelle paikkakunnalle. ZZ L.A., Otanmäki Apuraha eri juoksumatkoilla ansioituneelle vammaisurheilijalle Suomen vammaisurhei-
lu ja -liikunta VAU ry:n järjestämien yleisurheilun SM-kilpailujen matkakustannuksiin. ZZ Savonlinnan Kehitysvammaisten ja Vammaisten Urheilu ry, Apuraha kehitysvammaisten salibandyjoukkueen turnausmatkaan. Joukkue on tänä uonna saanut hopeaa Special Olympic -turnauksessa. ZZ Sarapuu Sylvi, Lahti Kannettava tietokone, lasertulostin ja Office-ohjelma sokealle opiskelijalle, joka suorittaa kulttuurintuottajan tutkintoa monimuoto-etäopintoina Tarton yliopistossa. Näkövammaisten paikallisyhdistyksen atk-ohjaaja suosittelee uuden tietokoneen hankintaa mahdollistamaan opintojen jatkuminen. Tietokoneen käyttöön tarvittavat apuvälineet ja -ohjelmat saadaan sairaanhoitopiiriltä sekä Kelalta. suosittelee tietokoneen myöntämistä tukemaan itsenäistä asioiden hoitoa sekä mahdollistamaan netistä saatavan vertaistuen. ZZ Lismola Riitta, Pori Osa-apuraha tietokoneen hankintaan henkilölle, joka on kuntoutumassa vaikeasta sairaudesta. Hän tarvitsee tietokonetta kielelliseen kuntoutukseen sekä itsenäiseen asiointiin ja yhteydenpitoon. Tuen saajalla Jaloittelua on käytössään erityisosaamiskeskus Suvituulessa räätälöity Lexia-ohjelmisto. ZZ Alkku Jari, Tornio Kannettava tietokone, lasertulostin ja Office-ohjelma 20-vuotiaalle Ammattiopisto Luovin opiskelijalle. Erityisopettaja ja sosiaalityöntekijä suosittelevat tietokoneen myöntämistä tukemaan oppimista ja yhteydenpitoa. Kela ei ole myöntänyt tietokonetta apuvälineeksi. Kaisa Leka on sarjakuvapiirtäjä, jolle on tehty molempien jalkojen amputaatioleikkaus. ZZ E.H., Helsinki Apuraha toimintakykyä ylläpitävän apuvälineen hankintaa etenevää neurologista sairautta sairastavalle henkilölle. Lääkäri suosittelee tuen myöntämistä. ZZ Eira Jenniina, Peltovuoma Kannettava tietokone, lasertulostin ja Officeohjelma koulunkäynnin tueksi 16-vuotiaalle koululaiselle, jolla on toimintarajoitteita ja joka käy koulun lisäksi toimintakeskuksessa. ZZ Ikonen Hanna, Helsinki Apuraha tavallista suuremman näytön sekä näytön varren hankintaan 29-vuotiaalle henkilölle, jonka näkövamma vaikeuttaa itsenäistä asiointia ja yhteydenpitoa. Sosiaalityöntekijä suosittelee tuen myöntämistä. ZZ K.S., Turku Apuraha avoimen yliopiston jatko-opintomaksuun kuntoutujalle, joka on suorittanut jo perustason opinnot. Opinnot laajentavat elämänpiiriä ja edistävät kuntoutumista. ZZ Inkeroinen Tiina, Loimaa Kannettava tietokone, lasertulostin, erillinen hiiri ja Office-ohjelma 24-vuotiaalle henkilölle, jonka pitkäaikaissairaus vaikeuttaa kynällä kirjoittamista ja liikkumista. Toimintaterapeutti suosittelee tietokoneen hankintaa tukemaan itsenäistä asioi den hoitoa ja yhteydenpitoa sekä tukemaan hienomotoriikan harjoittamista. ZZ Huhtamäki Helena, Seinäjoki Kannettava tietokone, lasertulostin ja Office-ohjelma henkilölle, jonka pitkäaikaissairaus rajoittaa liikkumista. Sosiaalityöntekijä tu k i linja 6 ? ? 2010 l 35
Tukilinja-lehti tukiasialla jo vuodesta 1996 Tukilinja-lehden julkaiseminen alkoi edellisen laman loppuvaiheissa vuonna 1996, jolloin valtiovalta toivoi kansalaisjärjestöjen ottavan entistä enemmän vastuuta syrjäytymisalttiiden kansalaisryhmien oloista. Lehteä julkaisemaan ja tukea jakamaan perustettiin tukiyhdistys, ja Tukilinjan tuotolla alettiin edistää vammaisten ja osatyökykyisten suomalaisten kouluttautumista ja pääsyä työelämään. Tukilinja jakaa tukea joustavasti. Yksilöllisyys onkin hakemusten käsittelyssä tärkeää, sillä monesti tuen hakijat ovat yhteiskunnan tukien näkökulmasta väliinputoajia. Vaikka yhteiskunnan muutos on ollut hidasta, tällä tukitoiminnalla on saatu aikaan monia yksilöllisiä menestystarinoita. Tukilinja-lehti on lunastanut paikkansa myös erityisaikakauslehtenä. Se levittää sekä laajalle yleisölle että alan ammattilaisille tietoa vammaisuuteen ja toimintarajoitteisiin liittyvistä yhteiskunnallisista muutoksista ja hyvistä toimintamalleista. Työllistymisen kannalta kehitys on ollut hidasta. Tutkimusten mukaan joka kolmannen vammaisen ihmisen työkyky on erinomainen tai hyvä, ja yli puolella heistä vähintään kohtalainen. Silti vain vain 17 % työikäisistä vammaisista suomalaisista on mukana palkallisessa työelämässä. Kynnys on korkea, kun esimerkiksi Tanskassa osatyökykyisistä 58 % on töissä. Jos sosiaaliturvan ja palkan yhteensovittamista koskevat lait ja työelämän asenteet sen sallisivat, noin 30 000 työkyvyttömyyseläkeläistä siirtyisi Suomessakin mielellään mukaan työelämään. Työelämään pääsyä odottelee esimerkiksi noin 1 000 korkeakoulutettua vammaista henkilöä. Vuosina 1996 – 2009 on Tukilinjan apurahoina jaettu lähes 5 miljoonaa euroa. Vuonna 2009 tukena myönnettiin yli 430 000 euroa, eli noin 36 000 euroa kuukaudessa. Tukilinjan tilaus on luotettava, yksilöllinen ja vaivaton tapa vaikuttaa tasa-arvon lisääntymiseen Suomessa. Tervetuloa joukkoomme – ja lämmin kiitos lehtitilauksestanne! Apurahoja yksityishenkilöille ja tasaveroiseen osallistumiseen Tukilinjafoorumi myöntää kuukausittain apurahoja ja apuvälineitä. Hakemuksesta myönnettävä tuki on tarveharkintaista. Apurahoilla pyritään tukemaan vamman tai pitkäaikaissairauden vuoksi toimintarajoitteisten henkilöiden yksilöllistä työllistymistä joko palkkatyöhön, itselliseen työhön, kuntouttavaan työtoimintaan tai palkattomaan toimintaan. Tukea voivat hakea myös samoja päämääriä edistävät yhteisöt ja järjestöt Tukea voidaan myöntä myös integraatiota eli tasaveroista osallistumista tukeville hankkeille. Integraatioapurahan hakijan ei tarvitse itse olla vammainen ihminen, mutta tuen kohteena olevan toiminnan tulee joko tukea tai edustaa tasaveroista osallistumista. Integraatioapurahoilla voidaan tukea koulutusta ja työllistymistä, mutta myös taiteen, kulttuurin, tutkimuksen ja vapaa-ajan hankkeita. Esimerkiksi tutkimusapurahan hakuperusteena voi olla tutkijan vammaisuus, tutkimusaihe tai toteutustapa. Tukilinja ottaa jatkuvasti vastaan apurahahakemuksia. Ennen tuen hakemista kannattaa tutustua hakuohjeisiin internet-sivuilla www.tukilinja.fi. Lisätietoa saa puhelimitse ja sähköpostitse (tukikoordinaattorin yhteystiedot löytyvät lehdestä sivulta 2). Vapaamuotoiset kirjalliset hakemukset liitteineen lähetetään alla olevaan osoitteeseen. TILAA TUKILINJA-LEHTI! P. 09 - 3487 2722 tai www.tukilinja.fi Tukilinja-lehti / Tukilinjafoorumi Koskelontie 19 A, 02920 Espoo