• Mikä aihe Nro 1/2013 Hinta 7,60 ? Nro 6/2012 Hinta 7,60 ? TIEDOSTAVALLE HEVOSIHMISELLE Gretna Green Henkilökuvassa: Ratsastuspilateksesta apua moneen ongelmaan Ihminen oppii osa 3/3 Eläinfysioterapiasta apua liikuntaongelmiin Nuoren hevosen oppikoulu - sisäänratsastus Tunne Hevonen 1
• kuva: Ana Escoval Mikä aihe 1/2013 Tunne Hevonen on lehti tiedostavalle hevosihmiselle. Tunne Hevonen ilmestyy 6 kertaa vuodessa. Seuraava Tunne Hevonen ilmestyy 11.4.2013 Kestotilauksen hinta on 36 ? ja määräaikaistilauksen hinta on 40?. Tilaukset verkkokaupastamme joka löytyy osoitteesta: www.tunnehevonen.fi Tiedustelut, osoitteenmuutokset ja juttuvinkit osoitteeseen: minna.lindstrom@tunnehevonen.fi 2 Tunne Hevonen Katso ajankohtaiset tarjoukset verkkokaupastamme: www.tunnehevonen.fi/mycashflow.fi Muista, että löydät meiltä myös hevos -ja eläintietokirjat!
• Mikä aihe s. 4 Pääkirjoitus Ratsastus: s. 6 Science of motion s. 20 Ratsastuspilateksesta apua moneen ongelmaan s. 28 Nuoren hevosen oppikoulu - sisäänratsastus s. 34 Nuoren hevosen ratsukoulutus Hyvinvointi: s.18 Luonnollista terveyttä s. Kimmo Sulkala on ottanut käyttöönsä täydentävän ja ennaltaehkäisevän hoitomuodon ? Bemer-teknologian 28 Nuoren hevosen oppikoulu - sisäänratsastus Kevään koittaessa moni 3-vuotias ratsunalku saa satulan ja ratsastajan ensi kertaa selkäänsä. Osa varsan omistajista tekee sisäänratsastuksen itse, mutta osa heistä haluaa käyttää ammattilaista. s. 10 Ihminen oppii osa 3/3 s. 18 Luonnollista terveyttä s. 26 Heinä ? hevosen perustarpeiden äärellä s. 44 Mahahaava yleistyy hevosilla s. 46 Eläinfysioterapiasta apua liikuntaongelmiin Hevostaito: s. 16 Hevonen valitsi ihmisensä s. 40 Kesytä sisäinen lohikäärmeesi s. 50 Yksisarvisen polulla Henkilökuva: s. 36 Gretna Green ? odottamaton timantti Näkökulma: s. 24 Heinää ostamassa s. 27 Kun täti osti kimppavarsan s. 54 Toimitussihteerin kynästä Kannessa Saara Auvinen ja arabiruuna CRV Abu Dhabi kannen kuva: s. 53 Ruunan kertomaa s. 55 Sarjakuva Markus Helander Tunne Hevonen 3
• Pääkirjoitus Kustantaja: Brännland ISSN 1798-2774 www.tunnehevonen.fi T aatusti jokainen hevosalalla työskentelevä ja harrastava puhuu sen puolesta, että hevonen on paras opettaja ja hevosen kanssa toimiessa tunne on tärkein. Tämän lehden nimi, Tunne Hevonen, kuvastaa niin tunnetta, kuin myös lajin tuntemista tietoon ja faktaan perustuen, sekä tunnetta henkisellä tasolla. Kun nämä kaikki tuntemisen muodot yhdistetään, saadaan parhaimmillaan kokonaisvaltainen tunne-tietotaito, jonka pohjalta hevosen hyvinvointiin on mahdollista panostaa jokaisen omien resurssien mukaan. Pohdinnan arvoinen seikka on, onko tunne aina oikeassa ja mille tiedolle tai taidolle kyseinen tunne perustuu. Pohjana voi olla lapsuudesta harrastuksen ohessa opittu suhtautuminen hevoseen eläimenä. Tai sitten kyseessä voi olla esimerkin kautta opittu tapa, jota itse kukin lajin edustaja jakaa omalla esimerkillään eteenpäin. Sain ensimmäisen hoitohevoseni vuonna -82. Se oli lämminverinen ravihevonen nimeltään Lady Moon. Ladyn omistaja Kauko Tiainen opasti meitä nuoria tyttöjä hevosten hoidon salaisuuksiin määrätietoisesti, mutta lempeästi. Ensimmäinen viisaus ja oppi, jota edelleen kannan mukanani kuului näin: ?Tepa-tallilla ei koskaan huudeta tai juosta, eikä täällä koskaan lyödä hevosta!? Nyt, kun katson hevosmaailmaa 30 vuotta myöhemmin, huomaan että kaikki eivät ole olleet yhtä onnekkaita ja saaneet tärkeintä oppia hevosihmisen matkalleen. Hevosta ei saa, ei pidä, eikä tarvitse lyödä. Aina löytyy joku toinen tapa. Minna Lindström Me olemme Tunne Hevonen ?lehden takana: Toimitus: Minna Lindström Päätoimittaja minna.lindstrom@tunnehevonen.fi 050-5344640 Eira Jääskelä Toimitussihteeri toimitussihteeri@tunnehevonen.fi 040-9609057 Maria Kervinen Ilmoitusmyynti maria.kervinen@tunnehevonen.fi 044-5528412 Kuvitus: Sanni Airaksinen www.kuupiirto.blogspot.fi sanni.airaksinen@tunnehevonen.fi 044-5387764 Taitto ja ulkoasu: J-Concept Oy Jarkko Kaunismäki jarkko.kaunismaki@pp.inet.fi 040-5034842 Painopaikka: Kirjapaino Uusimaa Porvoo www.tunnehevonen.blogspot.fi 4 Tunne Hevonen 441 763 Painotuote
• TOINEN ratsastaja puoleen hintaan! Sarah-Jane Clarke ja Embrujo Elite Andalusians tarjoaa Tunne Hevonen -lehden lukijoille: Klassisen ratsastuksen kurssi Andalusiassa hintaan 850 ? ja ystävä mukaan puoleen hintaan! TARJOUS KOSKEE VIIKON KURSSIA (7 yötä), joka sisältää 5 klassisen ratsastuksen tuntia Sarah-Jane Clarken yksityisopetuksessa, upeilla puhdasrotuisilla espanjalaishevosilla sekä majoituksen ja aamupalat pienessä perhehotellissa Chipionan lähellä, vain viiden minuutin matkan päässä Cadizin kauniista hiekkarannoista Espanjan länsirannikolla. Viikon aikana on myös mahdollista tehdä retki Jerezissä sijaitsevaan Espanjan kuninkaalliseen ratsastuskouluun ja nähdä koulun valloittava show. Lisätietoa: www.eliteandalusians.blogspot.fi Lue myös matkakuvaus Tunne Hevonen -lehdestä 6/2012! Sarah-Jane Clarke, sarahjane.clarke@yahoo.es www.elite-andalusians.com Kuva: Gordon Paterson Mikä aihe
• Ratsastus S.O .M. teksti ja kuvat: Heidi Kallioniemi Science of motion ? kurssi Inkoossa 4.-7.10.2012 N eljäkymmentä innostunutta kuulijaa kokoontui lokakuisena torstaina kuulemaan englantia rouhean ranskalaisittain murtavaa miestä. Renesanssimestarilta näyttävä Jean-Luc Cornille on ranskalainen, nykyisin Atlantin toisella puolella vaikuttava, hevosten biomekaniikan asiantuntija. Jean-Luc harrasti nuorena kilpavoimistelua ja vaihtaessaan lajia ratsastukseen hämmentyi, kuinka karkeaa hevosatleettien valmennus on. Kilparatsastus vei Cornillen mukanaan ja hän sai nauttia aikansa huippuvalmentajista, paitsi Cadre Noir de Saumurin koulussa, myös Ranskan kenttäratsastusmaajoukkueessa, voittamalla mm. henkilökohtaisen ja joukkuekultamitalin maailmanmestaruuskisoissa. Aktiivisen kisaamisen ohella Cornille on valmentanut huippuja, mm. ranskalainen olympiavoittaja, kouluratsastaja Margit Otto Crepin, on hänen oppilaitaan. 6 Tunne Hevonen Kaavakuva hevosen selkärangasta. Iso nuoli eteenpäin kuvaa hevosen takajalkojen tuomaa liikettä joka suuntautuu eteenpäin. Ristikkäin kulkevat viivat kuvaavat lihaksen osia, jotka kiinnittyvät usean nikaman yli. Selkärangan lihakset koostuu soluista, jotka ovat hevosen liikkuessa jatkuvassa liikkeessä, yhtäaikaa joustaen ja jännittyen, paljon monipuolisemmin kuin kuvitellaan. Cornille kertoi hyvän esimerkin omasta menneisyydestään siitä kuinka kilparatsastuksessa usein toimitaan. Hänellä oli hevonen, joka oli hyvin jäykkä toisesta kyljestään. Kilpailuissa Jean-Luc sai kuitenkin kouluradalla erinomaiset pisteet ja lopulta voitti koko kisan. Kilpailujen jälkeen hänen valmentajansa tuli kysymään, miksi hän näkee niin paljon vaivaa peittääkseen hevosensa vian, kun voisi keskittyä parantamaan hevosen ja tehdä suorituksesta sille helpomman. Jean-Luc ymmärsi silloin, ettei ole kunniakasta voittaa hevosen terveyden kustannuksella
• Ratsastus Joustava selkä - utopiaa? Jean-Luc Cornille aloitti luentonsa kyseenalaistamalla koko joustavan selän käsitteen. Biomekaaniset tutkimukset ovat osoittaneet, ettei hevosen selkäranka juurikaan jousta. Päinvastoin, selkälihasten tärkein tehtävä on estää selkää liikkumasta. Mittaukset osoittivat, että se liike minkä tunnemme ratsastaessamme on peräisin jaloista. Ratsastaja on hevoselle aina haitta, ja mitä enemmän ratsastaja yrittää joustaa omasta selästään hevosen liikkeiden mukana, sitä enemmän hevonen joutuu käyttämään lihaksiaan vain meidän hytkymisemme aiheuttaman liikkeen vastustamiseen. Kun selkä on oikein vakautettu, lihakset tukevat selkärankaa. Silloin hevonen voi kannatella selkäänsä oikein, jolloin se voi nostaa etujalkojen lisäksi koko etuosaa. Jos selkälihakset ovat passiiviset, hevonen liikkuu notkoselkäisenä säkä alhaalla. Etujalat saattavat nousta korkealle, mutta hevonen ei kanna kehoaan ja takajalkojen voima suuntautuu väärin. Ratsastajan tärkein tehtävä on ottaa vastaan hevosen jalkojen tuoma voima, vaimentaa se ja vastustaa sen aikaansaamaa liikettä. Toisin sanoen hyvä ratsastaja pysyy mahdollisimman paikallaan, vähentäen näin selkään kohdistuvaa painetta. Kengurukepistä etujalkojen joustoon Takajalan tehtävä hevosen liikkeessä on kaksivaiheinen: Kun jalka tulee kehon alle ja osuu maahan, se aluksi jarruttaa liikettä. Kun jalka ylittää pystylinjan, se alkaa työntää. Takajalka siirtää siis työntövoimaa etujalalle. Jos voimaa tulee enemmän kuin etujalka pystyy ottamaan vastaan, jousto kuoleutuu ja hevosen askellus muuttuu huonoksi. Lasten kengurukeppi selventää asiaa: Kun pieni lapsi pomppaa sen päälle, virittyy jousi ja pompauttaa lapsen ilmaan. Kun aikuinen mies pomppaa lasten kepin päälle, ei jousi pystykään hyödyntämään ylimääräistä energiaa vaan liike jää siihen. Käytännön hevosesimerkki liiasta takajalan työnnöstä on huono piaffe, missä etujalat ajautuvat kehon alle, hevonen hukkaa ravin diagonaalisen liikkeen ja alkaa lopulta hypellä epätahtisena mitä sattuu. Hevosen liikkumista pohdittaessa pitää ymmärtää, että hevonen ei liikuta itseään pelkällä lihasvoimalla. Hevosen jalkoja liikuttavat lihakset ovat pienet suhteutettuna jalkojen painoon. Hevonen on kehittynyt liikkumaan pitkään ja tehokkaasti mahdollisimman pienellä voimalla, niinpä liikkeestä vastaavat isolta osalta jänteet. Ne toimivat jousina, jotka muuttavat työntövoiman liikkeeksi. Kuinka etujalkojen joustoa hallitaan? Takajalat tuottavat eteenpäin suuntautuvaa voimaa ja etujalkojen tehtävä on siirtää voima jänteiden kautta ylöspäin. Esimerkiksi ravissa ja passagessa on sama työntö takajalasta, liike muuttuu koska etujalat siirtävät voiman enemmän ylös- kuin eteenpäin. Avain etujalkojen jouston löytämiseen on selän vakaus. Se löytyy ratsastamalla aluksi hyvin hitaassa tempossa. Nopeus estää ratsastajaa tuntemasta hevosen liikettä ja lihasten toimintaa. Vasta kun ratsastaja on löytänyt tahdin ja suoruuden, sekä ennen kaikkea oman kehonsa hallinnan, voidaan tempoa alkaa kasvattaa. Hyväntuulinen Jean-Luc Cornille haluaa lisätä hevosväen biomekaniikan ymmärrystä niin että myös hevosatleetit voisivat työskennellä iloisin mielin. Tunne Hevonen 7
• Ratsastus Jean-Luc kertoi vinkin, jota joka ratsastajan tulisi kokeilla kotona: maastakäsin työskennellessä voi kokeilla kuinka oman selän suoristaminen ja ryhdistäminen vaikuttaa hevosen ryhtiin. Kun huomaa, että hevonen seuraa ihmisen ryhtiä vain vieressä seisoen, ei enää halua istua satulassa jauhosäkkinä kädet heiluen. Suoristaudu ja hallitse selkärankasi, niin hevonenkin suoristuu. Ratsastaja on hevoselle luonnoton rasite. Hevosen pitää oppia kuinka selvitä ratsastajasta, sen luonnolliset reaktiot eivät toimi. Kun selkää painaa tai ratsastaa liian kovaa, selkälihakset jäykistyvät. On ihmisen tehtävä opettaa hevonen kantamaan ratsastaja oikein. Cornillle esittää kuinka selkänikamat Hevosen selkäranka liikkuu kolmeen suuntaan. Selkäranka kiertyy vasen-oikea liikkeen mukana. Kiertyminen ei koskaan tapahdu symmetrisesti, jokainen hevonen on luonnostaan kiero toiseen suuntaan. Ratsastajan tehtävä on yrittää korjata tätä opettamalla hevonen hakemaan tasapainoa etuosan hallinnalla. Kun hevonen kokoaa itseään, ratsastajasta tuntuu kuin se ottaisi painoa takaosalle. Todellisuudessa mitään painoa ei siirry, vaan hevosen takajalka alkaa vain vastustaa liikettä enemmän eli kontakti maahan on hetken pidempi. Jean-Luc Cornille piti nykyistä eteenalas-ratsastusmetodia turhana. Hevosen selän lihakset eivät veny, ja kun kaula taivutetaan liian alas selkä jäykistyy. Jokaisella liikkuvat vain vähän hevosen liikkeen mukana. Ihmisen tuntema liike on hevosella on tietty kaulan asento, missä Selkärangan pitää kiertyä peräisin hevosen jaloista. sen on helpointa kantaa kaulan painoa. oikein liikkeen mukana Silloin kaula on pitkänä, muttei erityisen matalalla. Kun kaula taivutetaan liian alas, lisääntyy vain etujaHevonen kontrolloi takajalan voimaa selkärangan lihaksisloille tuleva paino. tolla. Pitkä selkälihas kiinnittyy useamman nikaman alueelle Ratsastaessa pitää antaa etujaloille mahdollisuus kantaa ristikkäisin sidoksin (kuva). Näin sama lihas pystyy siirtämään paino joustavasti. Kun takajalka polkee hevosen kehon alle, voimaa samanaikaisesti moneen eri suuntaan. Jean-Luc työsti hevosia paljon ympyrällä. Perusasiat pitää hallita käynnissä ennen kuin siirrytään seuraaviin askellajeihin. Kuvassa Mia Wollsten. 8 Tunne Hevonen
• Ratsastus selkäranka kiertyy. Selkärangan nikamien yläosien tulee kääntyä liikkeen suuntaisesti, esim. avotaivutuksessa osoittaa sisäänpäin. Moni hankalan tuntuinen hevonen kiertää itseään vastakkaiseen suuntaan, jolloin liikkeen suorittaminen tasapainoisesti on mahdotonta. Ratsastajalta vaaditaan erinomaista kehonhallintaa Torstain teorian lisäksi Jean-Luc Cornille opasti ratsukoita perjantaista sunnuntaihin käytännön harjoituksissa. Kurssin järjestäjä Gunilla ?Mini? Wahlberg oli saanut mukaan pitkän linjan ammattilaisia. Muun muassa kolme Miaa - Pasanen, Kainulainen ja Wollsten ? joilla on kaikilla kokemusta monenlaisista hevosista ja oman ratsastuksen analysoinnista, olivat innokkaita testaamaan teoriaa käytännössä. Kaikki aloittivat perusteista, käynnissä tarkistettiin ratsukoiden kommunikointitaidot. Jos ratsastajan kehonhallinta on puutteellinen, on hevosen vaikeampi kontrolloida kehoaan, saati sitten että ratsastaja voisi vaikuttaa hevoseen oikein. Jean-Luc vaati kurssilaisilta äärimmäisen hallittua istuntaa ja hevosilta täydellistä keskittymistä. Ensin käynnissä, hyvin hitaasti, tarkistettiin suoruus ja apuihin reagointi. Ulko-ohjan tuki, sisätakajalan aktivointi ja tahdin kontrollointi olivat avainapuja. Vasta kun hevonen kulki aivan suorassa siirryttiin taivutuksiin. Taivutuksissa pitää tarkkailla hevosen selkärangan kiertymistä, väärin kiertynyt ranka ei työstä hevosta oikein ja voi johtaa erilaisiin puolustusreaktioihin vaatimustason kasvaessa. Moni hevonen kykenee liikkumaan selkä väärin taipuneena, mutta pystyisi huomattavasti parempaan ja laadukkaampaan suoritukseen, jos selkäranka tukisi liikettä sen sijaan että vastustaa sitä. Esimerkkejä kierouksien aiheuttamista ongelmista ovat esim. ravin puutteellinen liitovaihe, asettumis- ja taipumisongelmat, sekä karkeimmillaan pystyyn nouseminen ja muu niskurointi. Granåsan maneesi tarjosi loistavat puitteet kurssille. Yleisö kuuli Cornillen ohjeet mikrofonin kautta. Kuvassa Maria ?Mia? Pasanen ja Quite a Guy. Nykyratsastuksen tila huolestuttaa Jean-Luc Cornillen mielestä meillä on parempia hevosia kuin koskaan. Mutta jalostustyö on tehnyt karhunpalveluksen hevosille. Hevosten hyvä laatu peittää huonon ratsastuksen. Perinteinen ratsastustapa oli hyvää, siitä puuttui vain tieteellinen ymmärrys hevosen biomekaniikasta, joka on nykyaikaisilla menetelmillä (mm. videokamera, tietokone) mahdollista taltioida ja analysoida. Jean-Luc oli huolissaan nykyisestä kouluratsastustrendistä. Hänen mielestään me näemme olympia-areenoillakin temppujen esittämistä ja nykyiset hevoset eivät kestä terveinä atleetteina. Cornille toivoo, että tieteellisesti perusteltu ymmärrys hevosen liikkumisesta saisi ihmiset ajattelemaan. Hevosta ei tarvitse pakottaa tekemään mitään, kun saman voi saavuttaa paljon paremmin pyytämällä. Meidän tulisi tanssia hevosen kanssa, eikä taivuttaa sitä väkisin vaikeisiin asentoihin. S.O.M Pähkinänkuoressa: Löydä hevosen oma tahti: liian nopea tahti jäykistää selän, liian hidas tekee liikkeen raskaaksi, sopivassa tahdissa hevosen liike tuntuu joustavalta. Suorista hevonen: suorista itsesi, vastusta liikettä joka ei ole suoraa ja eteenpäin suuntautuvaa, mutta älä purista, hevosen pitää olla aktiivinen, kevyt kuolaimelle ja suora. Vasta kun hevonen on suora käynnissä, siirry raviin. Lisää nostetta käyntiin ja raviin: suorista hevonen, käytä suoristamisen apuna ulkotukea, ulospäin asetusta ja takaosan kontrollointia. Tunne kuinka hevonen nousee ja löytää jousensa. Myös avotaivutus ja muut taivutukset ovat hyviä, varo kuitenkin taivuttamasta liikaa! Hevosen suoruuden ja oman asennon jatkuva tarkkailu vaatii ratsukolta äärimmäistä huolellisuutta ja keskittymistä. Kuvassa Maria ?Mia? Pasanen ja ori Quite a Guy. Tutustu lisää aiheeseen: www.scienceofmotion.com Tunne Hevonen 9
• Hyvinvointi teksti: Katri Syvärinen kuvat ja kuvatekstit: Katri Syvärisen kirjoista Syvemmälle satulaan (kuvat Mikael Martelin) ja Tavoitteena tasapaino (kuvat Susanna Malmström) Oppimistilanteessa ei ole virheitä, on vain erilaisia variaatioita ?Huomasin vähitellen olevani varsin analyyttinen ratsastaja. Halusin jatkuvasti pilkkoa asiat mielessäni mahdollisimman pieniksi osiksi, jotta ymmärrän, mitä milloinkin tapahtuu ja miksi. Se helpotti myös oman toiminnan muuttamista. Huomasin myös, että osa valmennusryhmäläisistäni oli aivan toisenlaisia. He ratsastivat puhtaasti tunteella miettimättä asioita tarkemmin. Jokaisella on oma tapansa oppia.? I hmisen kehittynein kognitiivinen toiminta on ajattelu, joka on evoluution tulosta. Ajattelu edellyttää monia muita tiedonkäsittelyprosesseja, esimerkiksi tarkkaavaisuutta ja muistia, joiden tehtävä on muokata aistien kautta vastaanotettua tietoa ajattelun edellyttämään muotoon. Muistilla on kolme osaprosessia: se auttaa ihmistä painamaan mieleen asioita, säilyttämään niitä mielessä ja palauttamaan niitä tarvittaessa ihmisen tietoisuuteen. Muisti ja oppiminen ovatkin ikään kuin saman asian kaksi puolta: kumpaakaan ei voi olla ilman toista. Käytännössä muisti tarkoittaa erilaisia aivotoimintoja, jotka luovat menneitä kokemuksia uudelleen aktivoimalla synkronisesti alkuperäiseen kokemukseen liittyviä neuroneita eli hermosoluja. Oppimisprosessissa yhdessä aktivoituvia ja tietyn kokemuksen tuottavia neuroneita muutetaan niin, että niille kehittyy taipumus aktivoitua yhdessä uudelleen. Kun ne aktivoituvat myöhemmin uudelleen, ihmisen mielessä syntyy ns. muistikuva alkuperäisestä kokemuksesta. ? Muistamisakti saa asiaan liittyvät neuronit aktivoitumaan vielä entistäkin todennäköisemmin jälleen tulevaisuudessa, joten tapahtuman toistuva rekonstruointi tekee sen muistamisesta koko ajan helpompaa, kerrotaan Rita Carterin kirjassa Aivot. Siispä mitä useammin palautat tarkoituksella mieleen jonkin oppimasi, sitä helpommaksi asian mieleen palauttaminen tulee. Vastaavasti negatiivisten kokemusten kertaaminen mielessä ei kannata, koska tällöin aktivoit ikävää muistoa palaamaan mieleesi yhä uudestaan. Oppimisen yhteydessä syntyy siis aivojen eri osissa olevien neuroniryhmien välille uusia kytköksiä. Samalla aivot kehittyvät ja kasvavat. Tietynlaisten taitojen oppiminen saattaa vaikuttaa paljonkin aivojen eri osiin. Taksikuskeja tutkimalla on todettu, että aivojen osista hippokampuksen takaosan koko kasvaa, kun jatkuvasti harjoittaa tilan hahmottamiseen, esimerkiksi tien löytämiseen liittyviä taitoja. Mitä enemmän kytköksiä neuroniryppäiden välille syntyy, sitä helpommaksi tulee opittujen taitojen ja tietojen käyttäminen, ja unohtaminen vie kauemmin aikaa. Kaikki kokemukset eivät jätä aivoihimme pysyviä jälkiä: kokemusten vaikuttavuudella on suuria eroja. Mitä vaikuttavampi kokemus, sitä todennäköisemmin ja nopeammin uusia kytköksiä neuronien välille syntyy. ?Kun aikuisiällä suunnistin ensimmäistä kertaa kilparadalle ? ja kysehän oli sentään oman tallin harjoituskoulukisoista ? jäädyin aivan totaalisesti. Ajattelin ensimmäiset kaksi minuuttia ainoastaan, että olen radalla, olen radalla, olen radalla. Jostain omituisesta syystä hevonen ei liikkunut ihan sillä tavalla kuin olisin toivonut?.? 10 Tunne Hevonen
• Hyvinvointi Artikkelisarja Ihminen oppii 3/3 Artikkelisarjassa perehdytään ihmisen oppimiseen ratsastuksen näkökulmasta. Kirjoittaja Katri Syvärinen on toimittaja, NLP-kouluttaja ja ratsastajien henkinen valmentaja. Hän on perehtynyt ratsastuksen ammattilaisten oppimisprosesseihin kirjoissaan Syvemmälle satulaan ja Tavoitteena tasapaino. ?Kehittyminen tapahtuu molemminpuolisen luottamuksen myötä. Ratsastaja uskaltaa noudattaa ohjeita, kun hän tietää, että valmentaja ei aseta hänelle tehtäviä, joihin hän ei pysty.? ? Estevalmentaja Jari Sneck Tunne Hevonen 11
• Mikä aihe ?Ratsastajana kehittyminen vaatii sitä, että välillä ylittää mukavuusalueensa rajat. Osaamistasolta toiselle siirtyminen on pitkäkestoinen prosessi. Suunta ei ole koko ajan nousujohteinen.? ? Kouluratsastaja Hanna Heiskanen Oppiminen ja muisti ovat myös tilannesidonnaisia sekä riippuvaisia ihmisen mielentilasta oppimisen hetkellä. Opitut asiat ovat helpommin palautettavissa mieleen, kun olemme myöhemmin samassa mielentilassa kuin oppimistilanteessa. Tästä syystä voimakas kilpailujännitys saattaa aiheuttaa tunteen, että ratsastustaito katoaa yhtäkkiä kokonaan tai että opeteltu rata katoaa mielestä. Oppimistilanteessa samanlaista jännitystä ei ole ollut. Paras tapa opetella pitämään kiinni suoritusvarmuudestaan onkin oppia hallitsemaan omaa mielentilaansa ? opittu ratsastustaitohan ei hetkessä katoa mihinkään. Tunnetila vaikuttaa oppimiseen muullakin tavoin. Jos oppija on stressaantunut, stressihormoni kortisolin lisääntynyt eritys aivoissa huuhtelee pois hermosoluyhteyksiä, eli stressitilanteessa oppiminen on tehotonta. Hyvässä tunnetilassa aivojen biokemiallinen tila on optimaalinen uusien hermosoluyhteyksien syntymiselle, vanhojen yhteyksien vahvistumiselle ja jopa uusien solujen syntymiselle. ? Aivot toimivat use it or lose it -periaatteella. Käyttämättömät hermoyhteydet kuihtuvat pois ja käytössä olevat vahvistuvat. Tämän vuoksi tekemällä oppii, taidon oppimiseen perehtynyt tutkija Sami Kalaja kuvailee. Valmentajalla onkin suuri merkitys suotuisan oppimisilmapiirin luomisessa tunnille. Lisäksi ratsastajan itsensä on hyvä oppia hyväksymään monenlaiset suoritusvariaatiot. Se on yksi helpoimpia tapoja säilyttää oma tunnetila tasaisena ja siten oppimisen kannalta optimaalisena. 12 Tunne Hevonen
• Hyvinvointi Tunnetilan lisäksi ympäristö sekä läsnä olevat ärsykkeet voivat kytkeytyä mukaan opittuun asiaan. Taitoon kytkeytyvä ärsyke saattaa olla vaikkapa tuttu maneesi, oma hevonen tai kannustavan valmentajan ääni. Taidon palauttaminen mieleen eri ympäristössä tai ilman oppimistilanteessa läsnä ollutta ärsykettä voikin joskus olla vaikeaa. Sen vuoksi uudessa paikassa, vieraalla hevosella, uuden valmentajan silmän alla tai kilpailutilanteessa ratsastaminen saattaa aluksi tuntua haasteelliselta: sinulta puuttuu taito toimia juuri kyseisessä tilanteessa, vaikka sinulla olisikin yleisesti paljon ratsastukseen liittyviä taitoja. ? Oppimisympäristö ja -tilanteet olisikin hyvä suunnitella tulevan taidon käyttöä silmälläpitäen. Opittua taitoa kannattaakin harjoitella ja käyttää mahdollisimman monenlaisissa eri konteksteissa, Sami Kalaja muistuttaa. Käytännössä esimerkiksi kilparatsastajan kannattaa usein harjoitella kilpailunomaisissa olosuhteissa. Näin kilpailuympäristöstä tulee tuttu, ja se muodostuu osaksi taitoa. Jos yritämme tehdä useita asioita yhtä aikaa, aivot menevät lukkoon. Prefrontaalinen aivokuori, joka irrottaa huomiomme yhdestä asiasta ja siirtää sen toiseen, vaatii huomion siirtämiseen hieman aikaa. Kahden samankaltaisen tehtävän ?Kun pääsen valmentajan silmän alle, minulla on kova halu pyrkiä täydellisyyteen. Kerralla ei kuitenkaan voi saada kaikkea. Sekä ratsastajan että hevosen pitää ensin saada kiinni ideasta, vasta sen jälkeen aletaan hioa yksityiskohtia.? ? Esteratsastaja Jenny Kainulainen Tunne Hevonen 13
• Mikä aihe ?Kokeilemisen kautta syntyy osaamista, jonka avulla on helppo ratkoa erilaisia ongelmia.? ? Esteratsastaja Maiju Mallat (kuva: Sportfot.com) tekeminen yhtä aikaa on mahdotonta, sillä tehtävät kilpailevat samoista hermosoluista aivoissa. Sinun on kyllä mahdollista kuunnella yhtä aikaa opettajan ohjeita ja toteuttaa niitä, mutta et voi kuunnella yhtä aikaa valmentajaa ja puhua ystäväsi kanssa, sillä puhuminen ja kuunteleminen aktivoivat samoja aivoalueita. Oppiminen helpottuu ratkaisevasti, kun keskityt tunnilla ainoastaan ratsastukseen ja valmentajaan. Jos puhut, kannattaa korkeintaan kerrata saatuja ohjeita tai analysoida edellistä tehtävää. Tällöin keskittymiskyky pysyy tehtävässä ja aivot eivät kuormitu turhaan. Oppiminen edellyttää kykyä tehdä järkeviä päätöksiä. Ratsastuksessa yksi taitavuuden kriteeri onkin juuri kyky arvioida tilannetta, omaa osaamista, ympäristön tapahtumien vaiku- 14 Tunne Hevonen tusta hevosen toimintaan sekä sitä, mitä hevoselta voi kulloinkin vaatia. Tunnetiloilla on suuri merkitys päätöksenteon tulokseen. Omien tunnetilojen hallinta on olennaista, jotta voi tehdä koko ratsukon kehittymisen kannalta hyviä päätöksiä. Rento, rauhallinen ja luottavainen ratsastaja tekee todennäköisesti parempia ratkaisuja kuin jännittynyt, kiihtynyt tai ahdistunut. ?Kun aloin opiskella ihmismielen toimintaan liittyviä asioita, tulin jatkuvasti tietoisemmaksi myös omista ajatuksistani ja tunnetiloistani. Aloin tunnistaa ajatusmalleja, jotka haittasivat oppimistani, ja opin muuttamaan niitä kehittymiseni kannalta tarkoituksenmukaisempaan suuntaan. Opin myös vaikuttamaan tunnetiloihini niin, että pystyn nyt kilpailusuoritusten aikana valitsemaan itselleni haluamani tunnetilan ja huomaan, miten se vaikuttaa hevoseeni ja ratsastukseeni. En ikinä lakkaa ihmettelemästä, miten ihmismieli ja -keho yhdessä toimivat.? Lajista riippumatta tiedetään, että huipputason saavuttamiseksi tarvitaan noin 10 000 tuntia intensiivistä harjoittelua. Jos siis vietät hevosen selässä tunnin päivässä, mestarin taso alkaa häämöttää noin 27 vuoden kohdalla? ei siis ihme, jos joskus tuntuu siltä, että oppiminen on hidasta. Toisaalta kannattaa muistaa, että vaikkei olisi mahdollisuutta ratsastaa enempää tai näinkään usein, itseään voi kehittää ratsastajana monilla muillakin tavoilla. Sami Kalaja painottaa, että harjoittelulla ei tarkoiteta ainoastaan toistoprosessia, jossa toistetaan mekaanisesti yksittäistä ratkaisua motoriseen ongelmaan. Laadukas harjoittelu on ongelmanratkaisuprosessin toistamista tekniikoilla, jotka muuttuvat ja paranevat toistosta toiseen. Oppijalle on hyödyksi joutua ongelmanratkaisutilanteeseen aina uudestaan. Oppiminen on tehokkaampaa ja pysyvämpää, kun harjoituksessa on vaihtelua ja tilannekohtaista häirintää. ? Liikkeen ?aivoton? toistaminen ei saa aikaan kunnollista prosessointia mielessä. Tällöin liike saattaa sujua harjoitushetkellä, mutta sen palauttaminen mieleen myöhemmin on vaikeaa. Sen sijaan jos liikettä joudutaan joka kerta jollakin tavoin työstämään, se tallentuu muistiin paremmin. Hevosen selässä se tarkoittaa, että kun ratsastaja saa hevosen liikkumaan oikein, ei haittaa, vaikka hevonen lipsahtaisikin välillä vääränlaiseen tapaan liikkua. Mitä useammin ratsastaja oppii ratsastamaan hevosen ?huonosta? ?hyväksi?, sitä tehok-
• Hyvinvointi kaammin hän oppii. ? Oppimisprosessissa ei ole virheitä vaan erilaisia suoritusvariaatioita, joista valitaan se polku, joka vie tavoitteeseen. Erilaisia tapoja kokeilemalla löytyy itselle sopiva tapa suorittaa liike. Muista tavoista ei tarvitse tehdä numeroa: oppimisen kannalta epäolennaisiin asioihin ei vain kiinnitetä huomiota, Kalaja sanoo. Hyvän ratsastuksen katsomista pidetään usein hyvänä tapana oppia, mutta Sami Kalaja kertoo, että hyvän mallin katsomisesta seuraa matkiminen, joka ei välttämättä johda yksilön kannalta parhaaseen lopputulokseen. ? Sen sijaan vähemmän taitavien urheilijoiden oppimistilanteiden seuraaminen käynnistää ongelmanratkaisureaktion. Tällöin oppiminen on tehokkaampaa. Toisten virheiden ja niiden korjaamisen seuraaminen herättää uusia ajatuksia ja lisää henkilökohtaista motivaatiota. Kalaja kertoo, että taidon opettamisessa on olennaista tukeutua urheilijan kokemuksiin ja omaan ajatteluun perustuvaan yksilölliseen oppimisprosessiin. Taitovalmentajan tehtävänä on luoda oppimisen olosuhteet sellaisiksi, että oikeaan suoritukseen johtava käytävä ikään kuin kapenee vähitellen. Valmentaja ikään kuin pohjustaa urheilijalle onnistumisen mahdollisuuden. ? Suuri osa suorituksesta ratkaistaan jo ennen suoritusta. Valtaosa valmentajista aloittaa toimintansa vasta liikkeen jälkeen antamalla palautteen, Kalaja sanoo. Tutkimusten mukaan optimitilanteessa palaute annetaan 5?10 sekuntia suorituksen päättymisen jälkeen. Suorituksen aikainen, liian aikaisin (0?5 sekunnin sisään) tai liian myöhään (10 sekunnin jälkeen) annettu palaute haittaa oppimista. ? Tehokas palaute on tarkkaa, rakentavaa, välitöntä, selkeää ja positiivista. Urheilija tulisi saada itse pohtimaan omaa suo- ritustaan. Asioiden säilyvyys muistissa helpottuu, jos oppijaa pyydetään toistamaan saamansa ohjeet tai selostamaan sanallisesti näkemänsä, Kalaja neuvoo. Mitä enemmän oppimiseen perehtyy, sitä keskeisemmäksi nousee ajatus, että ratsastuksen oppimisessa olisi tärkeää lähteä heti alussa oikeaan suuntaan. Ratsastuksenopettajien haasteena on varmasti perustella oppilaille se, miksi alkumetreillä tulisi käyttää niin paljon aikaa ja huomiota kehonhallinnan harjoitteluun. Ratsastuksen aloittaja haluaa useimmiten pian päästä jo tekemään pohkeenväistöä, hyppäämään pieniä esteitä tai laukkaamaan maastossa ? sen sijaan, että käytettäisiin energiaa oikean lantion asennon, hartioiden rentouttamisen tai käden itsenäisen käyttämisen harjoitteluun. Oppimisprosessi kuitenkin hidastuu merkittävästi, jos ensin opitaan virheellinen suoritus, ja vasta sen jälkeen aletaan muuttaa jo opittuja malleja oikeaan suuntaan. Lähteitä: Rita Carter: Aivot LitT Sami Kalajan haastattelu ja luentomateriaalit (www.urheiluvalmennus.fi) Michael Neill: You can have what you want Heikki Lyytinen, Vesa Laine ja Lea Himberg: Ihmisen toiminnan neuropsykologia. Psykologia 4 Pekka Niemi ja Esko Keskinen (toim.): Taitavan toiminnan psykologia Risto Näätänen, Pekka Niemi, Juhani Laakso ja Ritva Peltola: Tietoa käsittelevä ihminen. Psykologia 3 Britta Schöffmann: Dressage School Johanna Viitanen ja Eerika Häkkinen: Pennejä taivaasta ja muita istuntaharjoituksia ?Ongelmakohdassa pohdin ensin, mistä ongelma johtuu, sen jälkeen kokeilen erilaisia ratkaisuvaihtoehtoja. Jos vastaan tulee ongelma, jota en saa ratkaistua, jätän sen hautumaan muutamaksi päiväksi.? ? Kenttäratsastaja Maija Yli-Huhtala Tunne Hevonen 15
• Hevostaito teksti Kari Silvola kuvat: Katarina Anderssonin albumi Osa 4 Tässä juttusarjassa kerrotaan siitä, miten hevonen ja ihminen ovat löytäneet toisensa. Kaisan ja issikkatamma Mamsen yhteisiä ratsastusretkiä ja ?hetkiä kesti vain 9 kuukautta. Perhe piti tamman kuitenkin 7 vuotta, minkä jälkeen se lähti laiduntamaan yläkerran vehreille niityille. Ratsain kohtalon poluilla K atarina, ystäville Kaisa, Andersson syntyi kotiin, joka oli kuin eläinystävän paratiisi. Hautjärven kartano Mäntsälässä oli tuolloin valtion omistuksessa ja siellä toimi Eläinlääketieteellisen korkeakoulun opetusklinikka, jolla Kaisankin isä toimi opetuseläinlääkärinä. Tilan komeassa kivinavetassa oli lehmiä, sikoja, lampaita, vuohia, ja tietysti hevosia. Muutama kanakin tepasteli pihapiirissä. Kodin eläimistö oli kooltaan pienempää: marsuja, hamstereita ja collie-koira. Maria-äidin kertoman mukaan pikku-Kaisa olisi 3-vuotiaana työnnellyt leikkilastenvaunuissaan mieluummin kissaa tai siiliä kuin nukkevauvaa, mutta kissa karkasi puuhun ja siili livahti talon alle. Ei siis ole mikään ihme, että Kaisa löysi tiensä hevosten pariin melko nopeasti sen jälkeen kun oppi kävelemään laajan pihan poikki kotoa isän työpaikalle. Ensikosketus hevosiin tapahtui niin varhain, ettei hän edes muista sitä. Paitsi suurta eläinrakkautta Kaisalla on pienestä pitäen ollut voimakas tarve pelastaa kaikki eläimet. Maria-äiti muistaa ponnekkaat vaatimukset, että äidin pitää hommata hänelle metsästä löytynyt haavoittunut ketunpoikanen, jonka hän voisi hoitaa terveeksi sekä kaltoin kohdeltu hevonen, jonka hän voisi pelastaa. Suurin piirtein samoihin aikoihin kuin oikeaan kouluun eli 7-vuotiaana Kaisa meni paikalliseen ratsastuskouluun. Myös eräällä isän työkaverin tyttärellä oli sopiva opetusmestari, New forest ?tamma, jolla Kaisa sai opetella omatoimisesti ympäristön upeissa maastoissa. Todellinen hevosrakkaus leimahti täyteen liekkiin, kun Kaisa oli 11-vuotias. Palavien tunteiden kohde oli musta ja uljas lämminverinen, eläkkeellä oleva ravuri-ruuna Iben Star eli Ippe (nro1). Hevosen kasvattaja ja omistaja, Hevos-Erkki, asui niin 16 Tunne Hevonen ikään kartanolla ja hän antoi Kaisan hoitaa ja ratsastella sillä. Uljas musta olikin onnen omiaan juuri Kaisan ikäisen tytön heppaunelmointiin. Hän kehitteli mielessään tarinaa, joka oli kuin suoraan Heppahullu-lehdestä ja siinä kerrottiin, kuinka pieni tyttö kesyttää hurjan hevosen, jota kukaan muu ei ole saanut aisoihin. Kohtalon oikusta Kaisan ratsastukset Ipen (nro1) kanssa loppuivat lyhyeen; yhteistä taivalta kesti juuri sen verran että leiskuva lempi ehti leimahtaa ja arkkityyppinen tarina alkoi muotoutua hänen mielessään. Kesken kesäloman Maria-äiti sai puhelinsoiton kesämökille ja tiedon, että Ippe (nro1) oltiin aikeissa lopettaa. Sanat eivät riitä kuvaamaan Kaisan tunteita, kun hän sai kuulla hevosen lopetussuunnitelmista. Hän yksinkertaisesti huusi suoraa huutoa vuorokautta. Huolestunut Maria-äiti päätti yrittää ostaa Ipen (nro1) Hevos-Erkiltä ja tavoitteli epätoivoisesti miestä huonojen nmt-verkkojen kautta. Kauppoja ei koskaan syntynyt. Vaikka Ipen (nro1) maiset juoksut oli joustu, oli Maria-äidin yritys ostaa se tavallaan myös lupaus Kaisalle omasta hevosesta. Naapuripitäjässä Pukkilassa toimi issikkatalli, jossa sekä Kaisa että hänen koko ikänsä ratsastusta harrastanut Mariaäitinsä olivat käyneet tunneilla ja maastovaelluksilla. Sieltä Maria-äiti löysi Kaisalle ensimmäisen ikioman hevosen, issikkatamman nimeltä Snekkja Fra Grainidahlin eli Mamsen. Sillä tyttö opetteli töltin, maastoili ja kävi estevalmennuksissa, mikä ei ole aivan tavallista issikoille. Estevalmennuksia pidettiin naapuritallilla, Ruohojärven kartanolla, viiden kilometrin päässä. Mamse hyppäsi useimmiten koko radan kuuliaisesti alusta loppuun mutta saattoi sitten juosta viipottaa puoleen väliin kotitietä. Kaisa kävi ala-astetta idyllisessä pikkukyläkoulussa, joka sijaitsi aivan kartanon rajalla. Kyläkoulun jokaisella oppilaalla oli lemmikkipäivä, jolloin he saivat tuoda kouluun oman lemmikkinsä. Kun muut luokkatoverit toivat luokkaan kissoja, koiria, kultakaloja ja jyrsijöitä, ratsasti Kaisa vuorollaan Mamsella kartanon koivukujaa pitkin koulun pihaan. Kuten eivät Ipen (nro1) ja Kaisan tiet kohdanneet onnellisten tähtien alla, eivät tähdet suoneet suosiotaan pitkään Mamsenkaan kanssa. Vain yhdeksän kuukauden yhteisen taipaleen jälkeen Mamse loukkasi kesälaitumella pinnallisen koukistajajänteensä. Alkuun uskottiin sen kuntoutuvan loukkaantumisesta, mutta niin ei käynyt. Kaisa oli siis jälleen ilman hevosta ja onneton. Huolestunut
• Hevostaito Lihaskuntoa Ipelle (nro2) hankittiin ajamalla. Myös perheen Kekecollie nautti rekiajeluista suunnattomasti. Maria-äiti päätti kysellä tällä kertaa jotain lainahevosta siksi aikaa kunnes Mamse kuntoutuisi. Sopiva hevonen löytyikin läheltä naapurista, Ruohojärven kartanon tallilta. Kaisa oli uimassa kotirannassa tyttökaverinsa kanssa kun Maria-äiti tuli järvenrantaan kertomaan, että sopiva leasinghevonen oli löytynyt. Hän kysyi ensimmäiseksi tyttäreltään: ?Arvaa, mikä sen nimi on!? ?Ippe (nro2)?, huusi Kaisa innoissaan. Ippe (nro2) oli 5-vuotias juuri ruunattu lämminverinen, josta ei kuitenkaan koskaan ollut tullut juoksijaa. ?Se oli vähän pellossa kasvanut eikä sillä oltu tehty siinä vaiheessa juuri mitään. Kiltti se oli mutta 12-vuotiaan tytön silmin ehkä myös vähän hurja, kun se huuteli kaikkien perään ja hyppi pystyyn?, muistelee Kaisa. Nuorelle Kaisalle oli jäänyt Mamsesta jonkin sortin alemmuuskompleksi. Poni oli vain noin 135 senttiä korkea ja tyttö itse pitkänhuiskea ikäisekseen. Niin paljon kuin hän sitä rakastikin, oli se hänen mielestään enemmän voipallo kuin myyttinen black beauty. Ipessä (nro2), vaikka ruunikko olikin, oli sen sijaan sitä loistokkuutta, jota hän mielikuvissaan kaipasi. ?Ippe vastasi ehdottomasti minun mielikuvaani unelmahevosestani, hurjasta ja upeasta eläimestä, jonka minä kesytän. Olihan se alussa aika orimainen, huuteli tammojen perään ja oli ärhäkkä ruunille, mutta toisaalta kauhean luotettava. Se ei koskaan tehnyt ?mitään?. Ratsastin sillä alusta asti usein ilman satulaa ja suistia.? Mamsen odotettiin parantuvan jännevammastaan, mutta niin ei käynyt. ?Ipen (nro2) piti olla ?välivaiheen? hevonen, jotta en olisi vain valittanut koko ajan. Kun sitten alkoi käydä selväksi, ettei Mamsen jalka tule kuntoon, sain taivuteltua äidin ostamaan Ipen minulle. Kun se tuotiin naapurista meille kotitalliin, sanoimme isälle, että se tulee meille vain ?lainaan?, ?leasingiin?, vaikka äiti maksoikin sitä osamaksulla koko ajan?, hymyilee Kaisa. Onko sinun ja hevosesi kohtaamisessa kiehtovia ja yllätyksellisiä käänteitä, joista hyvät tarinat ovat tehty? Haluaisitko jakaa tarinasi Nuori tyttö ja nuori hevonen muodostivat parivaljakon, joka kasvoi ja oppi yhdessä. Naapuritallilla oli tarjolla valmennusta ja Kaisa opetti Ipen (nro2) myös hyppäämään. Kotitallilla Kaisalla oli kaksi hyvää kaveria, joilla myös oli omat hevoset. Aktiiviset tytöt järjestivät ahkerasti leirejä ja kutsuivat eri opettajia pitämään valmennuksia. Nyt 15-vuotias Ippe (nro2) asuu edelleen kartanon tallilla ja voi hyvin. Sen hiljainen hörinä on kuin lempeä tuulenhenkäys suviyössä. Vaikka pikkutyttö on kasvanut aikuiseksi naiseksi ja muuttanut pois kotoa, yhteinen taival jatkuu yhä. Maria-äiti hoitaa Ippeä ja Kaisa käy kotona ratsastamassa niin usein kuin opiskeluiltaan ehtii. Eläinlääkärien ja eläinten keskellä kasvaneesta tytöstä sukeutui pesunkestävä humanisti. ?Luonnollisesti suunnittelin pitkään eläinlääkärin uraa, mutta hylkäsin sen lopulta. Olen katsellut eläinlääkäreiden työtä niin läheltä, että mielestäni ei pidä ryhtyä siihen ammattiin, jos pitää eläimistä niin paljon kuin minä. Ne kun joutuvat näkemään niin paljon kärsimystä ja tekemään vaikeita ratkaisuja.? Humanistiksi ryhtyminen tarkoittaa Kaisan kohdalla opintoja Helsingin yliopistossa teologisessa tiedekunnassa, jonka lisäksi hän opiskelee psykologiaa, pedagogiikkaa ja italiaa. Hän haaveilee ratsastusterapeutin ammatista, jossa voisi yhdistää kiinnostuksen ihmisen psyykeen ja rakkauden hevosiin. ?Koen vahvasti minun ja Ipen (nro2) kohtaamisessa kohtalon käsikirjoituksen. Mikäli en olisi läpikäynyt surullista episodia Ipen (nro1) kanssa ja mikäli Mamse ei olisi loukannut itseään, en koskaan olisi saanut Ippeä (nro2). Tie ei ollut helppo, mutta kaikella matkan varrella on ollut tarkoituksensa. Ippe (nro2) on minun elämäni hevonen, jonka kanssa minulla ei koskaan ole ollut vastoinkäymisiä ja joka on aina yrittänyt parhaansa kanssani. Haluan ajatella, että yhteinen taipaleemme jatkuu vielä ainakin kymmenen vuotta ja juuri nyt minusta tuntuu, etten koskaan pysty tykkäämään mistään muusta hevosesta niin paljon kuin siitä.? Kaisa kävi ahkerasti estevalmenuksissa, muun muassa Juhani Ehon tallilla Järvenpäässä. Tunne hevonen ?lehden lukijoille? Laita vinkki omasta tarinastasi toimittaja Kari Silvolalle osoitteeseen silvola.kari@gmail.com. Tunne Hevonen 17
• Hyvinvointi teksti ja kuvat: Terhi Paavola Kimmo Sulkala käyttää Bemer hoitoalustaa hevosilleen ennaltaehkäisevänä ja terveyttä edistävänä hoitona 8 minuutin ajan vähintään 3-5 kertaa viikossa. Menetelmää voi käyttää valmistelevana toimenpiteenä ennen suoritusta tai palauttavana toimenpiteenä sen jälkeen. Luonnollista terveyttä Kouluratsastaja Kimmo Sulkala vaalii terveyttä sekä omassa että hevostensa elämässä. Oikeanlainen ravinto ja hyvät liikuntatottumukset eivät välttämättä riitä saavuttamaan toivottuja tuloksia. Sulkala onkin ottanut käyttöönsä täydentävän ja ennaltaehkäisevän hoitomuodon ? Bemer-teknologian. E nerginen Kimmo Sulkala kävelee tallin käytävää pitkin reippain askelin. Tilanne on hyvin erilainen kuin kaksi vuotta sitten, jolloin Sulkala kamppaili hengestään Meilahden sairaalassa. Sulkala kärsi erittäin vakavasta ja harvinaisesta verisyövästä. Omaiset oli jo hälytetty paikalle jättämään hyvästejä, kun terveydentilassa tapahtui muutos. Parantuminen oli pieni ihme, jota positiivinen usko tulevaisuuteen siivitti vaikeimpinakin hetkinä. ?Ajatus siitä, että pääsisin vielä esiintymään hevosteni kanssa, antoi minulle voimia?, muistelee Sulkala. Elinvoimaa toimivasta mikroverenkierrosta Toipumisensa jälkeen Sulkala ei ole enää pitänyt hyvää terveyttä itsestäänselvyytenä vaan asiana, jota tulee vaalia huolellisesti joka päivä. Jo sairaalassa ollessaan Sulkala tutustui ystävänsä kautta Bemer-signaaliin. Bemerin fysikaalinen verisuoniterapia stimuloi heikentynyttä mikroverenkiertoa. Huono mikroverenkierto heikentää immuunijärjestelmää, altistaa tartunnoille, heikentää puolustuskykyä, alentaa suorituskykyä, lisää terveysongelmia ja häiritsee parantumisprosessia. Mikroverenkierron parantuminen taas aktivoi tehokkaasti kehon omia parannusmekanismeja. ?Aloitin Bemer-terapian vajaa vuosi sitten ja nykyään mene- 18 Tunne Hevonen telmä kuuluu osaksi sekä itseni että hevosteni päivärutiineja?, Sulkala kertoo. ?Menetelmän avulla pyrin varmistamaan, että pysymme hevosteni kanssa terveinä ja hyvässä suorituskunnossa.? Mikä mikroverenkierto? Sulkalan hevosista ensimmäiseksi hoitoon talutetaan 11-vuotias Lu-Lu, jonka selkään asetellaan mikroverenkiertoa stimuloiva hoitoalusta. Tamma rentoutuu nopeasti, sen niska laskeutuu ja silmät painuvat kiinni. ?Lu-Lu on erittäin herkkä, ja se reagoi hoitoon vahvasti?, kertoo Sulkala. ?15-vuotias GP-ratsuni Punktir taas on hevosistani se, jonka liikkumiseen hoito on vaikuttanut eniten. Putte on nyt paremmassa kilpailukunnossa kuin koskaan.? Olipa hevonen sitten harrastus- tai kilpakäytössä, se hyötyy hyvin toimivasta mikroverenkierrosta. Mikroverenkierroksi kutsutaan kaikkein pienimpien verisuonten ohutta ja tiheää verkostoa, joka vastaa hapen ja ravinteiden kuljetuksesta kudoksiin ja elimiin sekä aineenvaihdunnassa syntyvien tuotteiden poiskuljetuksesta. Lisäksi mikroverenkierto tukee immuunijärjestelmän toimintaa ja tehostaa ravinteiden ja vitamiinien imeytymistä. Häiriintynyt mikroverenkierto aiheuttaa muun muassa solujen nopeaa vanhenemista sekä erilaisia vaivoja ja sairauksia.
• Hyvinvointi Bemer-signaalin kehittely aloitettiin vuonna 1999. Teknologia on maailmanlaajuisesti ainutlaatuinen ja patentoitu terapiamuoto, joka aktivoi elimistön fysiologisia ja itseparantavia prosesseja. Bemerin tehosimulaattorin avulla ongelmakohtaa voi hoitaa tehokkaasti paikallisesti. Simulaattoria voi käyttää tehokkaasti muun muassa impparin, eli imusuonentulehduksen hoitoon. Tehoyksikön avulla voi hoitaa sekä kroonisia että akuutteja vaivoja. Kenelle? Sekä Lu-Lu että Punktir on hoidettu, eikä aikaa ole kulunut puoltakaan tuntia. Entä jos alusta olisi unohtunut hevosen selkään pidemmäksi aikaa? ?Bemer-hoitojärjestelmä on tämän hetken tutkituin ja tehokkain fysikaalinen hoitomenetelmä häiriintyneen mikroverenkierron hoidossa?, kertoo Sulkala. Maailmanlaajuisesti ainutlaatuiseen signaalirakenteeseen perustuvan menetelmän etuja ovat helppokäyttöisyyden lisäksi turvallisuus. Yliannostuksen vaaraa ei ole, joten haittavaikutuksia ei tarvitse pelätä. Siksi menetelmä sopii kenen tahansa hyödynnettäväksi. Ratsastajan ei tarvitse olla ammattilainen eikä hevosen kilpahevonen. ?Jokainen elämä ansaitsee parasta mahdollista terveyttä?, kiteyttää Sulkala. BEMER VET on vaativaan käyttöön suunniteltu järjestelmä, jonka tarkoituksena on ? auttaa hevosta pysymään terveenä ? nopeuttaa toipumista loukkaantumisista ja sairauksista ? tehostaa ravinteiden, vitamiinien ja lääkkeiden imeytymistä ? edistää elinten ja kudosten hapensaantia sekä kuonaaineiden poistumista ? vahvistaa immuunijärjestelmää ja vastustuskykyä ? kohentaa fyysistä ja psyykkistä suorituskykyä BEMER VET on suunniteltu kestämään tallin epäpuhtauksia. Lisätietoja www.bemer-partner.com/kshorses Tunne Hevonen 19
• Ratsastus teksti: Minna Lindström Ratsastuspilateksesta apua moneen ongelmaan Terhi Lehtimäki ja Wilma II avotaituvuksessa. Sivuttaisliikkeissä keskivartalon oikealla hallinnalla on suuri merkitys hevosen tasapainoon ja liikkeen rytmiin. kuva: Ritva Waris-Wörlin Ratsastusta ei yleisesti pidetä urheiluna, vaikka jo pelkkä selkäännousu vaatii koordinaatiokykyä ja voimaa. Kuntohoitaja, Method Putkisto -ohjaajakoulutuksen käynyt pilatesohjaaja ja Sport Somatic ?ohjaajaharjoittelija Aira Toivola pohti Tunne Hevosen kanssa syitä istuntaongelmiin ja ratkaisuja, joiden kautta kehonhallinnan tärkeyden voisi jokainen ratsastaja hahmottaa. 20 Tunne Hevonen R atsastuspilateksen Suomeen vuonna 2008 lanseerannut Aira Toivola on ehtinyt vuosien aikana nähdä satoja istuntaongelmista kärsiviä ratsastajia. Joulun alla oppilailleen suunnitteleman pilates-cd:n julkaissut Toivola on varsin ilahtunut siitä, kuinka ratsastajat yhä enemmän huolehtivat kehostaan. -On havaittavissa, että tällä hetkellä ihmiset ovat tietoisempia kehonhuollon merkityksestä, vaikka parantamisen varaakin vielä on. Venyttelyt unohtuvat ja moni ratsastaja on liian kiireinen harrastaakseen vastapainoksi jotain muuta lajia, muistuttaa Aira Toivola. Ratsastus on lajina varsin yksipuolinen, ja siinä on käytössä yksipuoliset lihasryhmät. Toivolan mukaan pilates tarjoaa hyvää vastapainoa. Ratsastajan pitää olla valmis reagoimaan
• Ratsastus nopeasti ja samalla keskittyä hevoseen. Lisäksi lantion ja rintakehän yhteistyön hallinta on äärettömän tärkeää. -Jotta olisi mahdollista päästä käsiksi erilaisiin vinouksiin ja epäsymmetriaan, pilateksessa tehdään asia kerrallaan ja sitä kautta saadaan symmetrisesti työstettyä kokonaisuuksia. Toki kaikki urheilu on ihmiselle hyvästä, mutta esimerkiksi uinti sopii lajina useimmille ja siinä on jotain samaa kuin ratsastuksessa, edellyttäen, että tekniikka on hallussa, Aira Toivola teroittaa. Ratsastaja ei tarvitse kuntosaliharjoittelussa saatavaa voimaa, vaikka kuntosaliharjoittelusta hyötyykin ihminen, joka ei muuten työskentele fyysisesti raskaasti. -Tärkeää on kuitenkin hyvä ohjaaja, koska voimaharjoittelussa on omat riskinsä kadottaa liikkuvuus ja herkkyys omaan kehoon. On hyvä muistaa, että ratsastuksessa liike ei pysähdy. Ratsastuksen on oltava hallittua, jatkuvasti hevosen liikkeen mukana liikkumista. Vakaana ja rentona liikkeessä istuminen on urheilusuoritus parhaimmillaan. Silloin se on myös esteettisesti kaunista, taidetta. hän tekee sekä oma toimintamallinsa. Tämän tilalle opetellaan uusi toimintamalli, jonka jälkeen hän alkaa erottaa, toimiiko hän vanhalla vai uudella tavalla. Tämä on suuri askel kaikessa oppimisessa. Kun ratsastaja on perustellusti oppinut uuden mallin, hän ehtii korjata asentonsa, ennen kuin minä korjaan sitä ulkoapäin. -Kaiken harjoittelun taustalla ja tarkoituksena on kytkeä kaikki lihakset ja lihaskalvojärjestelmät yhteen, jotta ne toimisivat oikein. Syvien lihasten tuki antaa pinnallisille lihaksille mahdollisuuden toimia oikein. Loppujen lopuksi hyvin pienistä jutuista syntyy suuri kokonaisuus. Eri työvaiheet voivat näyttää erilaisilta, mutta ohjaajan pitää nähdä mikä johtaa mihinkin. Jotta ratsastaja voi kehittyä ilman jumiutumista vanhoihin maneereihin, myös oman valmentajan täytyy tietää ja ymmärtää, että kyseessä on kulloinkin yksi vaihe ja ymmärtää myös se, ettei matkalla korjata istuntaa taas takaisin väärään suuntaan. -Ratsastus on tunneperäinen laji, kukaan sellainen tuskin ratsastaa, joka ei pidä hevosista. Lisäksi tämä on kallista, aikaa vievää ja vaikeaa, on hyvin monta osatekijää, jotka pitää olla tiedostaa samanaikaisesti. Tunnetasolla esimerkiksi halutaan positiivisia tunteita ja siksi voi olla vaikea Ongelmien ytimessä kestää väistämättä eteen tulevia negatiivisia ?Mitä paremmin tunteita. Viime vuosina useat ratsastuskoulut ovat Opettajan ja oppilaan välisestä kunniasettaneet ratsastajille painorajan. Tähän tehdään perustyö, sitä oituksesta voisi puolestaan purkaa pois Aira Toivola suhtautuu kuitenkin kehohalsuurempi mahdollisuus on turhaa tähtipölyä. Opettaja ei ole mitään linnan näkökulmasta. -Jos ratsastaja ei ylipainonsa vuoksi päästä oikealla tavalla ilman oppilasta ja päinvastoin, Toivola teroittaa. pääse ilman apua satulaan ja alas, ylipaino eteenpäin.? vaikuttaa myös kehonhallintaan. Ylipaino saattaa vaikeuttaa oikeaan asentoon pääsyä ja Kaksi kehoa nivoutuu yhteen sitä kautta se vaikeuttaa hevosen liikettä ja ratsastusta. Kun ratsastajan istuntaa korjataan, pään asento korjataan Tärkeintä ei kuitenkaan ole paino, vaan tasapaino, Aira Toiviimeisenä. Hänen istuessaan hevosen selässä, lantion asento vola muistuttaa ja jatkaa: -Siinä vaiheessa kun ihmisellä on määrää istunnan vakauden ja tuen. selkeästi ylipainoa, ei riitä että häntä osoitetaan sormella, vaan -Tarkoituksena on saada vatsalihakset toimimaan selkälihakhuomio tulisi keskittää ihmiseen ylipainon takana, jotta olisi sien kanssa yhteistyössä. Hyvin usein ratsastaja käyttää suoraa mahdollista selvittää mistä liiat kilot johtuvat. Laihtuminen ei pinnallista vatsalihasta, jolloin syvien lihasten tuki puuttuu. ole yksinkertaista ja siksi tuki ja kannustus positiivisella tavalla Istunta-asento ei itsessään mahdollista sitä. Tämän seuraukseovat ehdottoman tärkeitä. na liikkeessä on liikaa liikettä tai jännitystä. Liikkeen tulee lähKun ihmisen fyysiseen olemukseen kosketaan ja kehonasentoa korjataan, kyseessä on hyvin henkilökohtainen asia. teä keskeltä ulospäin. Kun taas asento saadaan oikeaksi, niin -On hyvin tärkeää, että ratsastaja ymmärtää miksi mitäkin automaation kautta tapahtuu normaali aktivointi lihaksistossa. harjoitetta tehdään, mihin se johtaa ja millaisten välivaiheiden Sitä kautta lihaskalvolinjat yhdistyvät toisiinsa. Kun ratsastajalkautta lopputulos, eli rento, aktiivinen, symmetrinen, tasapaila on mahdollisuus kantaa itseään, vastavoima kantaa alhaalta noinen ja liikkeen mukana kulkeva ratsastaja voidaan saavuttaa. ylöspäin, selostaa Toivola. Tästä syystä ohjaajan tai opettajan, joka puuttuu istuntaan, Vaikka hevonen ja ihminen ovat ruumiinrakenteeltaan eripitää omata hyvä teoriatausta sekä ammattitaito, jotta hän laisia, samat periaatteet pätevät kuitenkin vartalon keskiosan kykenee perustelemaan jokaisen asian ja näkemään, mihin hallintaan ja lihasten kokonaisvaltaiseen työskentelyyn yhteiskaikkeen mikäkin vaikuttaa. työssä ja tasapainossa. -Hevoselle käy samoin kuin ihmiselle: kun se saa syvät vatsalihaksensa käyttöön, se saa lihaskalvot käyttöön, joka taas Oppimisen äärellä mahdollistaa liikkeen. Jos hevonen jännittyy, se juoksee pitkäPilatestunti alkaa perusasennosta ja keho on liikkeessä on nä ja liikettä vastaan. Kun hevonen saadaan liikkumaan oikein, on ratsastajan helppo istua. Minä taas ajattelen niin päin, että koko ajan. Hengitys on tärkeintä. Harjoittelun aikana ei saa kun ratsastaja istuu oikein, se mahdollistaa hevoselle oikein tuntua varsinaisesti kipua, on kuitenkin hyvää ja huonoa kipua. liikkumisen. -Ratsastajaa katsoessani teen huomioita, miten hän kääntää -Hevosen epätasapainoisen liikkumisen vaikeus ei ole yleenhevosta. Kääntyykö hän vain hartioista, onko hän symmetsä liikkuminen ilman ratsastajaa vaan ongelmat alkavat siitä, rinen molempiin suuntiin, vai onko kehossa jäykkyyksiä tai kun ratsastaja nousee selkään. Kun ratsastaja saadaan suorakepäsymmetriaa, Aira Toivola selventää. si, rennoksi ja vakaaksi, paljastuvat ne virheet, joita hevosen Kehon asennon korjaukset vaativat pitkällistä ja oikeassa järjestyksessä tapahtuvaa muutosta. liikkeessä on. Silloin ratsastaja voi vuorostaan auttaa hevosta - On tärkeää tuoda oppilaalle viimeisin tieto liikekaavan korjaamaan omaa liikettään. Vasta tässä vaiheessa päästään muutoksesta ja tarjota vaihtoehto vanhalle. tekemään liikkeitä, joita hevonen tarvitsee. On myös tärkeä Ensin ratsastajan pitää tiedostaa ja erottaa toisistaan mitä tietää, paljonko hevosen vinous johtuu ratsastajan vinoudesta. Tunne Hevonen 21
• Ratsastus ?Kilparatsastajat pääosin pitävät huolta kehostaan ja heillä pitääkin olla aikaa siihen. Kun oma keho on työväline, on ehdittävä käydä hierojalla ja koko ajan lisättävä liikkuvuutta ja voimaa, aerobista liikuntaa unohtamatta.? Hyvinvoiva ratsastaja Hevosten kanssa voi tehdä paljon kaikkea muutakin kuin ratsastaa, mutta ratsastus saattaa motivoida rakkaudesta hevoseen kohottamaan omaa kuntoaan ja huolehtimaan omasta kehostaan. -Ratsastus on kuitenkin urheilua ja urheiluhenkisyyteen kuuluu oikeanlainen ruokavalio, riittävä lepo, kehonhallinta ja -huolto. Kaikki nämä edesauttavat sitä, että voi ratsastajana paremmin ja sen kautta mielentila siirtyy myös hevoseen. Ennen ratsaille menoa olisi hyvä ruokailla ja liikkua, vaikkapa tehdä pilatesharjoittelua tai käydä kävelylenkillä. Silloin keho on paremmin hereillä ja orientoitunut läsnäoloon ja siihen, mitä sen pitää pystyä tekemään. Tämän päivän ratsastajilla monellakaan ei ole muuta harrastusta ja lisäksi useat heistä tekevät istuma- tai seisomatyötä, joka myös jäykistää kehoa. -Iso ongelma on se, että lähes kaikki ratsastavat lonkankoukistajien kautta. Jos ajatellaan ihan peruskävelyä, suurin osa ihmisistä kävelee etureisien kautta. Tätä voidaan korjata pakara-takareisi työskentelyn avulla, mikä on tärkeää erityisesti ratsastajille, jotta lonkkaa saadaan auki ja selkä pois notkolta. Vasta silloin ratsastaja voi ylipäätään istua oikein. Lonkankoukistajan aktivointi häiritsee lonkan liikettä ja blokkaa vatsalihaksia pois käytöstä. Harjaantunut silmä näkee jo kävelytyylistä, miten ihminen ratsastaa. Ongelmia tulee harvoin pelkästään satulassa, vaan ne heijastuvat myös muuhun liikkumiseen. Kaiken harjoittelun tarkoituksena on parantaa liikkeen suoritusta, jotta ihminen voi hyvin ja pysyy terveenä, Toivola korostaa Aira Toivola ? Kuntohoitaja, hieroja, uimaopettaja, mp pilatesohjaaja, sport somatic ohjaajaharjoittelija, ? FT Jarmo ahosen lukuisat ammatilliset lisäkoulutukset (viimeisin: Core stability ) ? Työ-, ravihevos ja ratsupuolelta kokemusta yli 30 vuotta. ? Oma hevonen sh ruuna Hömpsy on Airan isän kasvattama, entinen ravuri nykyinen ratsu ? Isä kasvattanut 30v. suomenhevosia jotka itse opetettu ja joilla tehty pelto,- ja metsätyöt, ajettu kilpaa raveissa ja ratsastettu. ? serkku Aimo Vuorisalo ravivalmentaja jonka tallissa mm. ravkuningatar 2012 Sirun Valpuri ? Harrastukset: ratsastus, pilates, uinti, koirien kanssa lenkkeily, kamppailulaji defendo työpari: Ari Toivola ? työpari ? fysioterapeutti ? method putkistopilatesohjaaja ? sport somatic- ohjaaja ? hoitaa eri fysioterapiakeinoin ratsastajia, kartoittaa toiminnallisia ongelmia mm. ryhti, kävely ja ohjaa kuinka toiminnallisuus korjataan oikeaksi, jotta ei synny mm. lihaskireyksiä, nivelkulumia, jolla on suuri vaikutus myös istuntaan. ? kuntosaliohjelmat ja ohjaus, pilatesohjaus, kahvakuulaohjaus yms. ? fysioterapeutti Jarmo Ahosen opissa useat ammatilliset lisäkoulutukset ? harrastukset: kamppailulajit mm. defendo, pilates, kuntosali, lenkkeily koirien kanssa, ratsastus satunnaisesti Kuvassa ratsastaja hahmottaa lantion ja rintakehän asennon, jonka jälkeen vartalonkierrot sekä syvät lihakset, joiden tuki mahdollistaa vartalon kierron. kuva: Brännland 22 Tunne Hevonen
• Ratsastus Iän ja tapaturmien myötä tulleet vaivat -Jos ratsastajalla on kehossaan vanha trauma, voiko pilateksesta löytyä apu tiedostaa kehoaan entistä paremmin? Ehdottomasti voi, mutta mielestäni täytyy ensin ymmärtää, mistä se trauma on tullut ja mitä se on aiheuttanut. Kipumuisti on paras muisti, se on trauman kokeneiden ihmisten kanssa selviö, että he suojautuvat virheellisellä asennolla kipua vastaan. Kun kyseessä on selkä-, polvi- tai lonkkaongelma, se miten ihminen on liikkunut trauman VALMENNUSTALLI Keltti on avattu Kuusankoskelle. Toiminnasta vastaavat ratsastuksenopettajat/ valmentajat Noora Nisula ja Henrikki Pajulahti Erityisosaamisena nuoret hevoset ja sosiaalipedagoginen hevostoiminta. Pienryhmätunteja pitkälle koulutetuilla hevosilla ja kesäkursseja! Katso lisää facebookista VALMENNUSTALLI Keltti, tai ota yhteyttä: noora.nisula@gmail.com aikana, on vaikuttanut kehoon ja sen käyttämiseen ja tehnyt yleensä kehosta toispuoleisen. Silloin on tärkeää ensinnäkin ymmärtää millaista on perusliikkuminen ja kun tuntee ihmisen rakenteen, niin ymmärtää mikä on perusasento. Jotta sitten päästään normaaliin liikkumiseen, pitää ottaa huomioon mitä lihaskireyksiä ja -heikkouksia trauma on aiheuttanut. Sen myötä aletaan rakentaa kehon hermotus oikein, oikeassa järjestyksessä. Hidalgo -satulat Keski-Euroopassa suositut satulat saatavilla nyt myös suomesta. Tarjoamme laajan valikoiman Itävallassa suunniteltuja nahka- ja joustorunkoisia satuloita eri lajeihin. Myös espanjalaismallit, alustat, jne. Moni hevonen liikkuu paremmin ja vapaammin joustorunkoisen satulan kanssa. Kokeile itse, tarjoamme testisatuloita! 040 812 0910 Anni www.hidalgo.fi
• Näkökulma teksti: Nina Viitamäki kuvat: Minna Lindström Heinää ostamassa Mielipiteitä heinän oikeanlaisuudesta ja hevoselle sopivuudesta on yhtä monta kuin on hevosmiestä ja ?naista: Yksi vannoo kortisuuden nimeen, joku toinen taas lehtevyyden. Joku syöttää säilöä, joku kuivaa ja joku siltä väliltä. Joku pelkää sokereita ja joku jotain muuta ja loput vääntävät kättä siitä, onko viljelty heinä parempaa kuin villinä ja vapaana kasvanut rikkaruohosekametelisoppa. K un näin valtavan paljon näkemyseroja esiintyy, eikö se kerro siitä, että tietämys tai olisiko sana ymmärrys parempi, on oikeasti täysin hakoteillä? Elämme yhteiskunnassa, jossa ravitsemukseen kohdistuvaa tietoa pitäisi olla tarjolla enemmän kuin koskaan evoluution historiassa. Olemme kouluttaneet ihmisiä, olemme kehittäneet ravintoa paremmaksi, olemme edenneet täydelliseen ravintooppiin. Meillä on maailmassa ruokaa enemmän kuin koskaan aikaisemmin, sen hävittäminen on jo ongelma. Silti käytämme valtavat määrät ravintoainelisiä, noudatamme erilaisia metodeja, kumarramme toisaalle kun toisaalle näytämme takamusta. Minne siis katosi aika, jolloin ravintoa oli niukalti, mutta kaiken osasimme hyödyntää, itseämme ja eläimiämme varten. Kohtaan työssäni paljon ihmisiä, joiden hevoset kamppailevat suolisto-ongelmien kanssa. On mahahaavaa, on kroonistuneita suolistotulehduksia ja kaikkea siltä väliltä. Lääkäriasemat ja klinikat ovat täysin työllistettyjä, samasta syystä. Hammasongelmat lisääntyvät, ja mikä hälyyttävintä, ongelmat ovat kuten ihmisillä: ientulehduksia, hammaskiveä,parondontiittia.. En halua tässä kohtaa lähteä ruotimaan sitä, mikä minusta on oikein tai väärin, sillä jokainen keho on erilainen omine tarpeineen. Mikä toiselle sopii, voi toiselle tuottaa vakavia vaurioita. Mottoni onkin aina työssäni: Jos syötät kahta hevostasi samalla tavalla, syötät todennäköisesti toista väärin. Vai syötkö sinä samoin kuin puolisosi, lapsesi tai työtoverisi? Ovatko kehonne samanlaiset? Eivät tietenkään ole. Meidän tulisi avartaa maalaisjärkeä ja ymmärrystä ja siirtyä kauas avaruuteen tarkkailemaan kuin kärpänen katossa konsanaan, miten olemmekaan muuttaneet menneitten vuosikymmenten aikana hevosen ruokintaa. Miksei omaammekin siinä samalla. 24 Tunne Hevonen Mitä oli ennen kuin oli Flooraa? Miten hevonen pärjäsi entisaikoina, jolloin ei vielä ollut rehusäkkejä eriteltynä jokaiseen eri ikäkauteen, jokaiseen eri vaivaan, jokaiseen eri työtehtävään? Mitä hevonen söi? Hevonen joka ei ollut yhdessäkään talossa harrastehevosena, vaan juhtana, jolla isäntä tai renki teki askareita ympäri vuoden. Hevonen teki täyttä päivää kulkien milloin rahtihevosena tai tukkitöissä, milloin missäkin. Hevonen oli miehen mitta! Mitä parempikuntoinen hevonen, sen parempi talo oli. Huonolla isännällä tiedettiin olevan heikko hevonen ja tällainen mies ei saanut arvostusta osakseen. Hevonen tiedettiin laiduneläimeksi ja sen ravintoa osattiin sille kerätä luonnosta, parhailta kedoilta ja niityiltä, metsän reunoilta ja ojien penkereiltä. Hevosia laidunnettiin myös metsiin, jossa lehmätkin laidunsivat. Ymmärrettiin, että luonto tarjoaa hevoselle monin verroin ravintoa. Hevosen heinä sisälsi kymmeniä ja kymmeniä eri kasveja, eri korsipituuksineen ja -vahvuuksineen. Kukaan ei mitannut heinien ravintoarvoja, vaan suhteutettiin keruu ajankohta ja kasvilajikkeet balanssiin, mitä kuului kerätä milloinkin ja missä maassa kasvoi mikäkin. Ja aniharva hevonen taisi sairastaa aineenvaihduntasairauksia. Sairaudet joita hevosilla useimmiten oli, olivat tuki - ja liikuntaelinsairaudet johtuen konkreettisesta raskaasta työstä. Syrjäyttikö timotei järviruo?ot, talloiko nata sinimailasen? Tehoviljelyn vuoksi hevosen heinä sisältää nykyään vain muutamia kasvilajeja. Sodan jälkeen oli pakko kasvattaa yhteiskuntaa nopeasti, ruokaa oli saatava äkkiä lyhyen kasvukauden vuoksi ja kaikkea alettiin pikkuhiljaa jalostaa. Emännät alkoivat heittää porsliini-
• Mikä aihe astioitaan mäelle ja siirtyivät muoviastioihin, ne olivat hienoja ja kevyitä käytössä ja niin helppoja pitää puhtaana. Isännät ostivat traktoreita ja siirtyivät tehdastöihin, hevoset vähenivät, karjatilojen koot kasvoivat, eikä nykyään juuri missään ole pienkarjankasvattajia, koska se ei kannata! Heinän viljelyyn valitaan ne kasvit, jotka antavat erittäin hyvin satoa, joilla on hyvä rehuarvo ja jotka kestävät Suomen vuodenaikojen olot. Likimain samat kasvit tarjotaan niin märehtijöille kuin hevosille. Ihmisille on laadittu ruoka-aineympyrä, jonka mukaan meitä ohjeistetaan syömään. Kun syöt jokaisesta osioista jotakin joka päivä, niin ravitsemus pysyy perushyvällä pohjalla. Jos ravintoa ei osata käyttää monipuolisesti, syntyy erilaisia puutostiloja ja alkaa tarve ostaa lisäravinteita täydentämään vajaita ravintoarvoja. Toinen ääripää on syödä liikaa jostain tietystä osa-alueesta ja noudattaa erilaisia ruokavalioita. Saman metodin olemme ottaneet mukaan myös hevosten ruokintaaatteisiimme. Bisnes on kovaa ja eläinten rehuja myydään miljoonakaupalla. Kuka enää viittii itte? Seuraamme erittäin tarkkaan erilaisia anagrammeja ja mittareita, analysoimme kaikkea ravintoa moneen eri otteeseen. Emme syötä hevoselle luonnonheinää, koska se sisältää sokeria aivan valtavan paljon, mikä on totta. Ei taida olla olemassa klorofylliä eli lehtivihreää sisältävää kasvia, joka ei sokeria tuottaisi. Luonnonheinät eli kasvit, jotka useimmiten Suomen kedoilla ja niityillä kasvavat, ovat perusmaatiaislajeja. On siankärsämöä, mesiangervoa, erilaisia takiaisia ja lutukoita, saviheinää, hukkakauraa, rölliheinää, maitohorsmaa jne. Kun nämä ja monet muut kasvit viedään analysaattoreihin, saadaan arvoja, jotka eivät sovi niin sanottujen viitearvojen sisään ja jätämme ne syöttämättä, koska meillä on niitä ripuloivia kaviokuumehevosia. Koska uudet sukupolvet eivät enää tiedä, kuinka hevosia ennen ruokittiin tai kuinka luonnosta löytyy mitäkin hevoselle ruuaksi, olemme samalla unohtaneet, että näiden kasvien vaikuttajamekanismit toimivatkin hevosen kehossa terveysvaikut- teisesti. Ne jopa alentavat verensokeria. Oikeaoppisesti sanotaan, että kasveilla on verensokeria tasaava ominaisuus. Myös metsien kasvit, useinmiten varpukasvit ovat tällaisia. Puut, pensaat, kasvien juuret ja kuoret, kukinnot, lehdet, ja marjat kuuluvat kaikki hevosen aitoon ruoka-aineympyrään. Luonnosta ei vielä ole hävinnyt ?sukupuuttoon? lajikkeita, ne ovat siellä erittäin vahvoina yksilöinä ja inkarnaatioina esiintyvinä ravintolähteinä etenkin tämänpäivän hevosille, jotka kaipaavat suuresti ruokakuppeihinsa jotain, mikä myös tuoksuisi hevosen ruualta. On täysin ymmärrettävää, että hevonen - joka on kovan tason urheilja- ei voi elää aivan totaalisesti kukkaniityillä eikä lehtometsässä, mutta on olemassa faktaa siitä, että hevonen on onnellisempi ja suorituskykyisempi, jos se saa mahdollisuuden syödä edes osan ravinnosta sille kuuluvasta luonnollisesta ravintoaineympyrästä. On hevosia ravimaailmassa, jotka niin sanotusti ajetaan laitumelta radoille. Tämä tarkoittaa sitä, että olipa kisa milloin tahansa, hevonen elää enimmän osan ajasta luonnossa. Koska hevosen ruoka-aineympyrään kuuluu niin monia eri kasveja ja kasvien osia, joita se voi hyödyntää luonnossa eri vuodenaikoina, ei hevoselle maalaisjärjellä ajatellen paras laidunpaikka ole viljelty heinämaa, josta löytyy vain muutamia lajikkeita, vaan alue, jossa olisi pala metsää, pala niittyä, pala ketoa ja pala aroa -kuten ennen oli. Ei ole tarkoitus, että saattaisimme hevoset takaisin luontoon elämään villielämää ja olisimme sen myötä parempia hevosihmisiä jos antaisimme hevosen syödä luonnosta kaikkea saatavilla olevaa, mutta selkeästi emme enää hallitse maalaisjärjen käyttöä. Pahempi virhe kuin kallistua johonkin tiettyyn ruokintamalliin, on se, ettemme ole enää nöyriä eikä meissä enää juurikaan elä talkoohenkeä. Emme auta, emmekä tue toisiamme, vaan sorramme ja asetumme vastarintaan heitä kohtaan, jotka hoitavat hevosiaan eri tavalla. Toisaalta tukeudumme tekemään niin kuin toisetkin tekevät, emmekä uskalla toimia omalla tavallamme. Pahinta kuitenkin lienee se, että tavoittelemme edelleen hyvin ihmismäiseen tapaamme täydellisyyttä. Kun pyrimme täydellisyyteen, vaikka ruokinassa, meillä on yksi (hevosen) jalka haudassa. Löydä punainen lanka ja seuraa sitä, jokaisen hevosen kohdalla erikseen. Kysele vanhemmilta ihmisiltä, älä vähättele, vaan arvosta ja löydä balanssi. Tunne Hevonen 25
• Hyvinvointi teksti: Minna Lindström Heinä ? hevosen perustarpeiden äärellä Niin täysihoitotallinpitäjät kuin pikkutallien pyörittäjät ovat pääosin riippuvaisia ammattimaisesti tuotetusta heinästä. Siitä huolimatta, että osa tallinpitäjistä tuottaa omien hevostensa tarpeisiin heinää, sen kysyntä ei ole lopu koskaan. H evonen on vaeltava korsirehun syöjä ja fysiologisilta ominaisuuksiltaan varsin köyhän ravinnon kanssa toimeentuleva, verrattuna esimerkiksi lehmään. Hevoselle sopivan heinän laadun tarkastelu alkaa hygieniasta, johon vaikuttaa ennen paalaamista varsin moni seikka: -Kun lähdetään kirjaimellisesti ruohonjuuritasolta, heinän laatuun vaikuttaa muun muassa se, miten pelto on muokattu. Tavoitteena on pitää maapohja mahdollisimman tasaisena ja pellolla ajamista vältetään märällä kelillä, jottei tule renkaanpainaumia, jotka puolestaan aikaansaavat sen, että heinän joukkoon pääsee maa-ainesta, jotka puolestaan tuovat erilaisia heinää pilaannuttavia mikrobeja, kuvailee Kristiina Parkkila, Aholan tilalta Köyliöstä. Kristiina ja Juha Parkkila ovat tuottaneet heinää vuodesta 2006 lähtien ja tarjolla on pääosin hevosille tuotettua esikuivattua heinää. Kuivaheinää tehtäessä pellon sijainnilla on merkitystä. Vuodesta -89 heinää viljellyt Heikki Tukkila myöntää, että parasta heinää saa samalta pellolta, josta tulisi myös hyvää viljaa. -Aurinkoinen ja tuulinen, aukea pelto, jossa on hyvä maalaji, tuottaa hyvää heinää. Sopivan maaperän lisäksi tarvitaan oikea määrä lannoitetta ja kuivaheinänteolle edulliset olosuhteet, Heikki Tukkila kertoo. Kerkkoossa Tukkilan tilalla tuotetaan täysihoitotallin hevosille sekä heinät, että kaura. Vaikka heinänviljelyksen periaatteet eivät järin monimutkaisilta vaikutakaan, yrityksen ja erehdyksen kautta kasvaa kokemus tehdä arviointia myös sen suhteen, milloin heinä kannattaa kaataa, kuinka metsälaidassa on varjoisempaa ja heinä vaatii pidemmän kuivumisajan kuin tuulisella aukealla. -On hyvä ottaa joku tavoite, mihin pyrkii esimerkiksi kuivaaineprosentin suhteen. Esikuivatun heinän kanssa on tärkeää osata valita sopiva säilöntäaine juuri kyseiselle kuiva-ainepitoisuudelle, valottaa Kristiina Parkkila. Kuivaheinää tehdessä on heinän kosteuspitoisuus merkittävässä roolissa. ?Luotan näppituntumaan, vaikka kosteusmittarikin on olemassa. Heinän voi kaataa vaikka vettä sataisi, edellyttäen, että maaperä on kuiva, paikka sopivan tuulinen ja poutaa on tulossa. Heinän kuivuminen riippuu täysin vallitsevista olosuhteista, jolloin sen voi paalata joskus kahden ja joskus neljän päivän päästä, Heikki Tukkila kertoo. Analyysin luotettavuus Tänä päivänä heinäanalyysi kulkee myydyn kuorman matkassa. Käytännössä analyysi kertoo juuri kyseisen paalin sisällöstä, ei esimeriksi viereisestä paalista kovinkaan todenmukaisesti. -Heinäanalyysi kertoo muun muassa sen kuinka märkää tai kuivaa heinä on. Se kertoo myös jonkun tasoisen valkuais- ja sokeritason ja sitten suppea kivennäisanalyysi kertoo heinän kalsium- fosforitason. 26 Tunne Hevonen -Analyysia ei voi katsoa sokeasti. Käytännössä kenelläkään ei ole varaa ottaa näytettä jokaisesta paalista. Jos heinää on esimeriksi viideltä eri lohkolta, joista jokaisesta otetaan kaksi satoa, jokaiselta lohkolta otetaan yhdestä paalista näyte, yhteensä siis 10 näytettä vuoden aikana, selventää Kristiina Parkkila. Esikuivatun säilöheinän kohdalla näyte otetaan kuukauden kuluttua paalaamisesta, jolloin säilöntäaine on tehnyt tehtävänsä. Näytettä otettaessa paaliin porataan reikä näytteenottoa varten. -Paalimuovi rikkouduttua paaliin pääsee happea, jonka seurauksena saattaa syntyä hometta ja hiivaa. Yleisesti ottaen hiiva on virhekäymisen tulos. Myös jos esikuivattu säilöheinä on liian kuivaa, 65-75 kuiva-aine%, siinä on hyvin todennäköisesti hiivaa. Hiiva sinällään ei ole vaarallista, mutta se saattaa aiheuttaa suolisto-oireita herkille hevosille. Kuivaheinäpaalissa ei ole rikkoutumisen riskiä, mutta jokainen analyysi maksaa. Siksi käytännössä otetaan näytteitä useammasta paalista ja niistä saatava analyysi on keskiarvo koko sadosta. -Analyysi kertoo sen paalin ja sen kohdan sisällöstä, josta se on otettu. Samalta pellolta seuraava paali voi heittää jopa 30%. Analyysejä kuitenkin otetaan, koska asiakkaat niin haluavat. Tämä on sinällään mielenkiintoinen ilmiö, koska harvemmin he kuitenkaan muokkaavat hevosensa ruokintaa ainakaan lisäämällä proteiinia, jos heinän valkuaistaso on analyysin mukaan alhaalla. 10 kertaa tärkeämpää kuin analyysiin tuijottaminen on se, että heinä on vihreää, raikasta ja pölytöntä. Heinän hinta Vaikka hevosen pitäminen on kallista, heinän hinta ei ole juurikaan noussut viimeisen 20 vuoden aikana. 90-luvulla hyvästä heinästä joutui maksamaan markan per kilo, tänä päivän sen hinta on keskimäärin 20 senttiä kilolta. Heinän hinta on usean tekijän summa. Jos jätetään laskuista pois viljelijän tuntipalkka, hinta koostuu pellon hankintakustannuksista, konekustannuksista, polttoaine- ja lannoitekustannuksista, heinän siemenistä, kasvinsuojeluaineista, paalaamisessa käytettävistä naruista ja verkoista, sekä muoveista. Esikuivatun säilöheinän kohdalla myös säilöntäaineesta. -Kun pellon tuotto jaetaan kiloille, heinän myynnistä pitäisi oikeastaan saada sama tuotto kuin esimerkiksi leipäviljan tuotosta, toteaa Heikki Tukkila. Heinä tuotteena Heinää ostaessa asiakas ostaa varsin usein tuotteen kuin ?sian säkissä?, etenkin kun kyseessä muovitettu esikuivattu säilöheinä. Oleellista on suhtautua kriittisesti siihen, miten heinää kaupataan. Paras takuu heinän laadusta on tuottajan omat hevoset, joille heinää syötetään tai muiden asiakkaiden suositukset. -Käytännössä kukaan ei voi tietää tarkalleen, mitä mikäkin paali sisältää, siksi on myös myyjän kannalta tärkeää, ettei tuotetta markkinoida virheellisesti tai ainoastaan analyysillä. Toivon mukaan heinä on aina tasalaatuista, sehän on luonnollisesti pyrkimys, mutta heittoja on suuntaan jos toiseen, muistuttaa Kristiina Parkkila. Heinän säilytyksellä on hyvin suuri merkitys sen säilyvyyteen. Esikuivatun heinän kanssa on varastoinnilla ja paalien siirtelyllä voidaan vaikuttaa säilyvyyteen merkittävästi.
• Heinän kohdalla markkinoinnissa on suuria vaihteluita. Mikään analyysi ei kuitenkaan takaa sitä, että jokaisen paalin sisältö on täsmälleen samanlainen. Koko tuotantoketju pellolta paaliin ja varastoon täytyy tapahtua tuotetta varjellen ja olosuhteet huomioon ottaen. - Muovipaalien kanssa on tärkeää, ettei niitä puristella liikaa, koska se heikentää liimasaumoja. Joka kerta kun paalia liikutellaan esimerkiksi paalipihdeillä, niin suojamuovi voi vahingoittua ja silloin paaliin pääsee ilmaa. Myös paalien sijoituspaikalla on merkitystä. Maaperä johon paali laitetaan ei saa olla notkossa jossa makaa vesi. Paaleja ei kannata varastoida myöskään risujen tai trukkilavojen päälle, koska mahdolliset tikut saattavat vaurioittaa paalia. Muovitetulle heinäpaalille ihanteellinen säilytyspaikka on mahdollisimman pehmeä paikka, opastaa Parkkila. Kuivaheinä vaatii toisenlaisen säilytyspaikan, koska se kerää itseensä kosteutta ja sen myötä pilaantuu. Mikäli kuivaheinälle ei ole mahdollista tarjota sopivaa säilytyspaikkaa, koko vuoden satoa ei ehkä kannata hakea kerralla. Kuivaheinäntuottajalla on yleensä heinälle sopivat säilytyspaikat, jossa heinää voidaan säilyttää optimaalisissa olosuhteissa. -Paras paikka on vanha heinälato, jossa on harvat seinät, hyvä katto ja puulattia, sekä sen sijainti on tuulisella paikalla. Heinän säilyvyyteen vaikuttaa myös se, miten se on paalattu. Nykyaikainen verkkopaalain saa aikaan huonommin säilyvää heinää, perinteisesti narulla paalattu heinäpaali on löysempi ja siksi myös säilyy paremmin. -Jos kuivaheinä on säilynyt korjuun jälkeen 3-4 kuukautta virheettömänä, se säilyy samassa tilassa vaikka vuosia. Oikeanlainen varastointi on siis ehdottoman tärkeää, Heikki Tukkila korostaa. Luotettava heinäkauppias Mikäli tuottajan kanssa haluaa tehdä toimitussopimuksen, onnistuakseen se edellyttää tuottajalta selkeää kirjanpitoa, huomioonottaen eri syistä johtuva hävikki sekä paalien mahdollinen virhelaskenta. Lisäksi asiakkaalla on hyvä olla noin arvio tarvittavan heinän määrästä. Ajantasaisesti maksetut laskut lisäävät molemminpuolista luottamusta. -Koska sadon lopullista heinämäärää on äärettömän vaikea arvioida, en mielelläni edes tee sopimuksia, vaan myyn heinää niin pitkään kuin sitä on, myöntää Heikki Tukkila. Lähtökohtaisesti jokainen heinäntuottaja pyrkii tuottamaan laadukasta ja hevosille sopivaa korsirehua. Vaikka joukkoon saattaa edelleen mahtua välinpitämättömiä tuottajia, enemmistö kunnioittaa omaa työtään, asiakasta ja tuotteen loppukäyttäjää, eli hevosta. Viime vuosina on heinäntuottajien joukkoon tullut myös aiemmin lypsytilojen tuottajina olleita viljelijöitä. Heikki Tukkila muistuttaa, että vaikka lehmän vaatima heinä on eri rehua kuin hevosen tarvitsema, viljelijät osaavat pääosin tuottaa heinää erilaisiin vaatimuksiin. Yksityisihmisen ollessa asiakkaana, heinäkauppaan pätee kuluttajansuojalaki. Talliyrittäjän ostaessa tuotetta kyseessä on kahden yrittäjän välinen sopimus, joka kannattaa tehdä kirjallisesti, etenkin jos kyseessä on suurempi määrä heinää tai pitkäaikainen toimitussopimus. Mikäli tuote ei vastaa sovittua tai toimittaja ei toimita tuotetta sovittuna ajankohtana, ostajalla on kohtuullisen määräajan sisällä mahdollisuus reklamoida tuotteesta, sekä palvelusta. Kun Täti osti kimppavarsan Kimppavarsa on kasvanut, kuvien perusteella se on varsinainen karpaasi, joka päivät pääksytykseen painii tarhakavereiden kanssa. Kimppavarsa ravailee notkeasti ja innokkaasti niin yksinään kuin seurassa säännöllisiä lenkkejä viikoittain. Tädin sydäntä lämmittää erityisesti se, että kimppavarsa on saanut elää kengättömänä edelleen. Juuri 2-vuotiaaksi kääntyneen varsan treenaus on tällä hetkellä sekä rutiinin, että kunnon kasvattamista. Ikänsä ratsuhevosten parissa touhunnut Täti on yllättynyt siitä, miten nopeasti varsa sopeutuu sille annettuihin uusiin tehtäviin. Ajatuksena suoraan juokseminen kärryt perässä ei vaadi hevosen fysiikalta tai älyltä äärisuuria ponnisteluita. Tuttavan ratsuvarsaa ohimennen katsellessa ei ihan heti kuitenkaan tulisi mieleen valjastaa rääpäleen näköistä ja täysin ilman käytöstapoja kasvanutta ratsun alkua kärryjen tai reen eteen. Tämä kokemus kimppavarsan omista jana on avannut uusia näkökulmia sen suhteen, millaisia kokemuksia varsa tarvitsee ja miten sitä voi johdonmukaisesti valmentaa tulevaan. Viikko sitten Täti näki unta, että hänen punainen hurmurioriinsa juoksi raveissa päävoiton. Tästä innostuneena Täti sortui nettipelaamiseen ensimmäistä kertaa eläissään. Kaiken turhanpäiväisen rekisteröitymisen ja tilien perustamisen jälkeen itse pelaaminen olikin yllättävän helppoa. Ainoa vaikeus oli arvata voitta ja. Täti joutunee kevään korvalla siirtymään ihan oikeisiin raveihin, sen verran viiden euron voitto lämmitti sydäntä. Täti Tunne Hevonen 27
• Ratsastus teksti: MInna Lindström kuvat: Noora Nisulan ja Maarit Keskitalon albumit Nuoren hevosen oppikoulu - sisäänratsastus Kevään koittaessa moni 3-vuotias ratsunalku saa satulan ja ratsastajan ensi kertaa selkäänsä. Osa varsan omistajista tekee sisäänratsastuksen itse, mutta osa heistä haluaa käyttää ammattilaista apunaan. Tunne Hevonen ?lehti kysyi viideltä nuorten hevosten ratsutuspalveluita tarjoavalta millainen on nuoren hevosen sisäänratsastus, kuinka pitkään se vie aikaa ja mitkä ovat suurimmat haasteet tässä hevosen kannalta varsin merkittävässä elämäntilanteessa. Käytännössä kaikki haastatelluista toivoi, että ratsuttamiseen liittyvää koulutusta ei ole aloitettu, lukuunottamatta peruskäsittelyä ja hoitotoimenpiteisiin totuttamista. Perusteluna on se, että uusien asioiden opettaminen on nopeampaa, kuin ei-toivottujen toimintamallien korjaaminen. -Parhaimmillaan hevonen vastaa koulutukseen jos sillä ei ole tehty mitään ja se on kasvanut laumassa. Tietenkin lähdetään siitä, että hevosta on ihminen käsitellyt ruokkien, kaviot vuollen ja madottaen säännöllisesti. Haittaa ei ole siitä, jos hevosella on ajettu ennen ratsutusta tai jos sitä on juoksutettu liinassa, irtohypytetty tai talutettu ja ohjasajettu suitset päässä ikätasonsa mukaisesti ja näistä sille on jäänyt positiivinen kokemus ihmisen kanssa työskentelystä, kouvolalainen ratsuttaja, kilparatsastaja ja ratsastuksenopettaja Noora Nisula avaa. Rento ja rauhallinen mielentila on ratsukoulutuksen a ja o. Jos hevonen muuttaa kotitalliltaan ensimmäistä kertaa vieraaseen paikkaan ratsutettavaksi, on syytä ottaa huomioon, että kotiutuminen vie aikaa. -Monesti pienellä kotitallilla eläneet nuoret saattavat olla alussa poissa tolaltaan, koska ne ovat olleet niin kiinni omassa tutussa laumassaan ja tämä täytyy ottaa huomioon koulutuksen alussa. On hyvin tärkeää, että hevonen pysyy rentona, eikä hätäänny koulutustilanteissa. Koulutuksen eteneminen on kiinni siitä, ettei hevosta joudu ?ohjelmoimaan? uudelleen, jolloin monia asioita joutuu opettamaan alusta asti, myrskyläläinen kouluratsastaja ja ratsuttaja Maarit Keskitalo kertoo. -Paras tilanne on kun saa ihan alusta lähtien alkaa työstämään hevosta. Totuttamaan satulaan, suitsiin, juoksutukseen ja ratsastajaan. Mielestäni on hyvä tarkistaa, että hevonen on fyysisesti terve ja myös hammaslääkärin tarkastukset on tehty ja sille on hankittu sopivat varusteet. Hevosen lihaksisto kehittyy koko ajan, ja varusteita joutuukin vaihtamaan nuorilla hevosilla suhteellisen usein, kertoo Horsebic-ohjaaja ja Centerd riding-ohjaaja Saara Auvinen. Ongelmahevosen koulutuspalveluita tarjoava Mia Kytölä korostaa erityisesti epäonnistuneiden kokeiluiden vaikutusta nuoren hevosen kohdalla. -En halua että hevosella on tehty mitään sellaista joka vaikeuttaa ratsutusta eli vaikkapa epäonnisesti ?totutettu? varusteisiin kuten riimuun, loimeen tai vaikkapa traileriin. Täysin 28 Tunne Hevonen
• Ratsastus pellosta tuotu hevonen on erittäin paljon tervetulleempi kuin valmiiksi epämääräisin opein pilattu. Monesti omistajien halu ?valmistella? hevosta on päin vastoin hidaste työn edistymiselle. Vanhojen huonojen oppien nollaus ja siihen päälle uuden opettaminen on paljon aikaa vievämpää kuin täysin uuden opettaminen tyhjältä pöydältä. Kulta-Ahon ratsutilan Irina Kokko, I-tason ratsastusvalmentaja ja kilparatsastaja kertoo, että mikäli hevosta ei ole syytä ottaa oppiin, esimerkiksi Oripäivien valmisteluiden vuoksi, satulaan totutus alkaa yleensä 3-vuotiaana. -Laitumelle mennessä selässä ollaan yleensä oltu. Rauhallisempien hevosten kanssa ollaan ehkä menty jo askellajit, herkempien hevosten kanssa tarvitaan enemmän työskentelyä, mutta kenties edistytty suhteessa vähemmän. Eteneminen tapahtuu aina hevosen ehdoilla, jollekin voi tehdä hyvää saada kasvaa ja levätä laidunkausi ja sitten syksyllä jatketaan siitä, mihin on jääty. Sisäänratsastusvaihe on todella tärkeä hevosen tulevaisuuden kannalta, se määrittää hevosen asenteen tulevaa työtään kohtaa ? onko se ratsastajan puolella vaiko vastaan. Alkuopetuksessa luodaan pohja luottamukselle ja iloa työntekoon, Irina Kokko muistuttaa. Sisäänratsastusvaiheelle on vaikea määritellä tarkkaa aikaa. Hevosen luonteesta, reaktiivisuudesta ja aiemmista kokemuksista riippuen ratsuttajat toivovat kuitenkin siihen varattavan aikaa muutaman kuukauden, huomioiden kunkin yksilön vaatimat lepojaksot. Ensimmäiset ratsastuskerrat kestävät muutamasta minuutista kymmeneen minuuttiin. Mikäli hevonen on 3-vuotias ja sillä ei ole traumaattisia kokemuksia aiemmasta, niin toivoisin, että omistaja laittaa ratsutukseen aikaa 1-3kk. Näin hevosen lihaksisto ehtii kehit- ?Oma tunnetila tulisi saada niin sanottuun nolla tilaan- ajatukset on vain hevosessa ja siinä mitä tehdään ja miksi tehdään. Omanlaiset tarinat ja uskomukset pitäisi pystyä jättämään taakseen. Tämä ei aina ole niin yksioikoista. Kiire ja kiukku eivät mielestäni kuulu mihinkään ratsastukseen ja väsyneenä kannattaa unohtaa hevosten koulutus. -Saara Auvinen? Maarit Keskitalo ja sh-ori Knuutilan Ukko. Pyöröaitauksen puutteessa toisinaan voi olla paikallaan käyttää ensimmäisissä ratsastuksissa avustajaa. Useimmiten ratsastuksen aloittaminen kuitenkin tapahtuu rauhallisissa tunnelmissa, kunhan nuori hevonen on tehtäväänsä hyvin valmisteltu, eikä avustajaa tarvita kuin korkeintaan varotoimena. Tämän 3-vuotiaaksi kääntyneen sh-orivarsan selässä ollaan kuvissa ensimmäistä kertaa, seuraava ratsastus tehtiin jo kokonaan ilman avustajaa ja mentiin reippaasti sekä käynti että ravi. Tunne Hevonen 29
• Mikä aihe tyä, niin että sen tasapaino kestää kantaa ratsastajaa kaikissa askellajeissa. Yksi ratsastuskerta tulee alussa kestää n.10minuuttia ja sitä voidaan pidentää tarvittaessa puoleen tuntiin. Nuoren hevosen pitää myös saada levätä välillä ja ?pureskella? oppimiaan asioita. Omistajan taidoista ja tavotteista riippuu kuinka kauan aikaa hevonen vaatii ratsuttajalta. On tärkeää, että perusratsutuksen jälkeen omistaja itse tulee mukaan koulutusprosessiin. Ammattilainen tietää myös hevosen luontaisen tavan reagoida ja osaa lukea hevosen odotuksia kouluttajaltaan, kuvailee Noora Nisula. Saara Auvinen kertoo työskentelevänsä maastakäsin kunnes hevonen osaa siesta paikoillaan ja pysähtyä merkistä, ennen selkäännousua. -Ratsutuksen kestoon vaikuttaa valmistelun lisäksi myös se, mikä on omistajan haluama koulutustaso ja onko hevosella jotain fyysisiä rajoitteita. Omasta mielestäni on tärkeää, että nuorta 3-4 vuotiasta myös irtohypytetään, sillä maastoillaan erilaisilla pohjilla ja että sillä on riittävästi lepojaksoja. Irina Kokko haluaa tarkastaa ennen selkäännousua, miten hevonen toimii maastakäsin ja kuinka kuuliainen se on. -Ennen sisäänratsastusta olisi hyvä, jos hevosella on ollut huopa tai juoksutusvyö selässään, ehkä myös satula, jonka kanssa sitä on juoksutettu. Itse en juoksuta hevosta ratsastusta ajatellen, koska en ratsuta ympyrällä. Mikään edellämainituista ei kuitenkaan ole pakollista ennen ratsutukseen tuontia. Toivon kuitenkin, että hevosen kanssa on tehty mieluummin liian vähän kuin liian paljon. Maarit Keskitalo kertoo, että hevosten yksilölliset erot ovat 30 Tunne Hevonen ?Ratsuttaminen on iso taloudellinen satsaus, mutta siihen kannattaa panostaa, koska avuntarpeen tunnistaminen ei ole huono juttu ollenkaan. Sitä varten on alan ammattilaisia, jotka tekevät sitä työtä. Jos haluaa päästä osaksi koulutusprosessia, niin jos ei välimatka estä, niin mukaan vaan! -Maarit Keskitalo? huomattavia ja jonkin hevosen kanssa sisäänratsastus kestää kuukauden, kun toisen kanssa aikaa on varattava paljon pidempään. -Mielelläni en anna mitään tarkkaa ennustetta kuitenkaan. Niin sanottuun pikakoulutukseen, joka tapahtuu päivässä parissa, eivät haastaveltavamme uskoneet, vaan onnistuneiden toistojen kautta saavutettu rutiini ja luottamus olivat avainasemassa. Sisäänratsastuksen systeemi Kaikki haastatteluun osallistuneista kertoivat työskentelevänsä hevosen kanssa ensin maastakäsin, juoksuttaen, ohjasajaen ja hevoseen tutustuen. Hevosen lukutaitoa pidettiin tärkeämpänä kuin rohkeutta. Oikealla ajoituksella vältetään ongelmatilanteita ja avustajan käyttö on varsin yleistä. -Mikään systeemi ei ole sellainen, joka soveltuu ihan kaikille hevosille. Jokaisen kanssa edetään ihan hevosen mukaan. Toki on tietyt asiat joiden pitää sujua ennenkuin edetään taas seuraavaan kohtaan, mutta henkilökohtaisesti koen että hevonen on elävä olento, jonka kanssa minä, toinen elävä olento, toivon tekeväni yhteistyötä. Koulutustilanteissa seuraan paljon omaa intuitiota, Mia Kytölä. - On hyvä muistaa, että ratsutukseen liittyy paljon asioita ennen itse selkäännousua ja niiden harjoittelun voi periaatteessa aloittaa vaikka viikoisen varsan kanssa. Selkäännousut aloitan omien hevosteni kanssa tehdä heti, kun hevonen alkaa olla kooltaan sellainen että se on fyysisesti järkevää. Selkäännousuja voi tehdä esimerkiksi kerran kuussa viiden minuutin ajan muun puuhastelun ohella. Tärkeää on muistaa, etteivät
• Ratsastus ?Yleisin ongelma on ennalta-arvaamattomuus. Kaikki saattaa olla mennyt moneen kertaan oikein hyvin ja sitten tuleekin joku muuttuja johon ei ole voinut varautua. Tuulenpuuska irrottaa sopivasti lehtiä puusta ja hevonen säikähtää juuri ratkaisevassa koulutusvaiheessa tms. Sitten menee pitkään että saadaan taas se kohta koulutuksesta nollattua. -Mia Kytölä? harjoituskerrat ole liian pitkiä, jotta ei hevonen kyllästy. -Haluan itse erottaa toisistaan kaksi täysin eri asiaa eli ratsutus ja ratsaille nousun. Ratsutuksessa minun mittapuuni mukaan opetetaan hevosta tekemään ratsastaessa tietynlaisia liikkeitä ja tehtäviä. Ratsutuksessa treenataan nuoren hevosen tasapainoa ja lihaksistoa jotta se tulevaisuudessa voi suorittaa yhä vaativampia tehtäviä. Tälläisen ratsutuksen voi aloittaa vasta kun hevosen fysiikka on tarpeeksi vahva ja valmis kantamaan ihmisen painon selässään. Ratsaille nousu on taas se hetki, jolloin hevonen valmistellaan asiallisesti varusteisiin, selkäännousuihin sekä vastaanottamaan yllättäviä tilanteita niin, että kyydissä on ihminen joka sanelee kuitenkin pelästymisenkin jälkeen vauhdin ja suunnan. Mikäli nämä kaksi asiaa sekoitetaan toisistaan ollaan metsähallituksen puolella ja pieleen menee. Jos hevonen ei ole sinut varusteidensa ja ratsastajansa kanssa vaan jännittää kaikkea ympärillä olevaa, sen on täysin mahdoton keskittyä ratsuttajan uusien vaativien asioiden opiskeluun. Noora Nisula työskeltelee maastakäsin vaihtelevasti juoksuttaen ja ohjasajaen, samalla opettaen merkkikielen, jonka hän yhdistää ääniapuihin. -Näitä apuja voi sitten myöhemmin yhdistää esimerkiksi pohkeeseen ja ohjaan. Tämän jälkeen jatkan työskentelyä niin, että hevosella on satula selässä. Pienen kokoni vuoksi opetan ison hevosen ensin maasta kääntymään ohjasta oikealle ja vasemmalle. Teen sen joko normaaliohjilla maasta tai kahdella liinalla juoksuttaen. Seuraavalla kerralla aloitan samalla tavalla kun viimeksi ja etenen selkään nousuun. Hevosen pysyessä rentona kävelen muutaman askeleen eteenpäin ratsailla ja tulen alas. Seuraavalla kerralla aloitan taas samalla tavalla, kuten edellisillä ja kävelen selästä hieman kauemmin ja opetan pysähtymään avuista sekä kääntämään päätä sivulle. Jos hevonen tuntuu rennolta ja luottavaiselta menen pätkän ravia ja lopetan siihen. Etenen näin vähitellen aloittaen rutiinilla ja lisäten joka kerta vähän jotain uutta. Jos hevonen ei pysty ottamaan uutta vastaan, tai jotain sattuu, niin palaan taakse päin, jo muodostuneeseen rutiiniin. Näin jatkan kunnes hevonen kulkee tuntumalla käynissä, ravissa ja laukassa rentona edeten pohjeavuista ja jarruttaen ohjasta ja istunnasta. Sisäänratsastuksessa on tärkeää sekä säilyttää herkkyys, keveys, että rentous muistuttaa Saara Auvinen. -Kaikkia hevosia ei voi työstää samalla kaavalla. Jokainen hevonen, sen lihaksisto, rakenne ja koulutusympäristö on erilainen. Ratsuttajan tärkeimpiin ominaisuuksiin luenkin pitkäjänteisyyden, rauhallisuuden ja rentouden. Koulutus tulisi olla myös johdonmukaista ja selkää. Hevonen tuntee kärpäsenkin ihollaan, joten ratsuttaessa pyrin käyttämään mahdollisimman pieniä apuja ja aluksi opetan yhden avun kerrallan. Kun hevonen on oppinut avut ja toistoja on riittävä määrä, voidaan niitä alkaa yhdistää. Ratsuttajan tehtävä on myös osata lopettaa harjoitukset riittävän ajoissa - ei niin että hevonen ehtii väsähtää. Omasta kehonhallinnasta, kunnosta ja tasapainosta on myös pidettävä huolta. Omien valmentajien lisäksi käyn säännöllisesti mm. kiropraktikolla, jotta oma istuntani olisi mahdollisim- Tunne Hevonen 31
• Ratsastus ?Ammattilaista kannattaa käyttää siksi, että hän kouluttaa myös omistajaa hevosen kanssa tulevaisuudessa. Näin ehkäistään myös huonoja kokemuksia, kun käytetään ammatilaista jolla on tietty osaamistaso hevosista, joka tuntee oman osaamisensa ja osaa reflektoida taitojaan. Hevosia on erilaisia ja kaikki tyylit eivät sovi kaikille. Itse käyttäisin ammattilaista, jolla on hevosalan koulutus nuorista hevosista ja tuloksia nuorten hevosten koulutuksesta, sekä hän omaa taitoja monesta eri systeemistä, joista voi valita parhaan tavan tehdä asiakkaan hevosen kanssa, jotta tavoitteisiin päästään. -Noora Nisula? man tasapainoinen ja avut keveitä. Pidän myös venyttelyä ja kuntoharjoittelua tärkeänä. -Työskentelen mielelläni paljon maastakäsin. Systeemini on kallistunut positiivisen vahvisteen käyttöön. Ehdollisena vahvisteena eli palkkiomerkkinä käytän äänimerkkiä. Tämän avulla voin ?merkitä? hevoselle kohdan, jolloin se toimi oikein. Äänimerkin jälkeen seuraa ruokapalkkio. Ajoitus on siis erittäin tärkeää, jotta saan hevosen toimimaan halutulla tavalla. -Koulutuksessa päätän mikä on se reaktio, jonka haluan nähdä ja mihin hevonen pystyy sillä hetkellä ja sitä lähdetään vahvistamaan. Hevonen saa toiminnastaan usein palkkion ja näin vahvistetiheys säilyy riittävänä. Jotta harjoittelu myös etenee, niin sanottuja kriteereitä nostetaan. Tarpeellista on erityisesti koulutuksen alkuvaiheessa huolehtia riittävästä vahvisteiden ja menestyksen määrästä. Tämä on toisinaan haastavaa. -Hevosen motivointi on myöskin oleellista. Jokainen hevonen on yksilö, emmekä aina välttämättä tiedä mikä hevosta motivoi. Haaste onkin lukea hevosta ja ymmärtää, mitä hevonen juuri sillä hetkellä haluaa eli mikä on juuri sille hevoselle palkkio. Se voi olla jostain tilanteesta poispääsy, myötäys, eri tehtävä tai ruoka 32 Tunne Hevonen -Itse olen todella avoin kuulemaan erilaisia koulutustapoja ja koko ajan huomaan, että nöyryys oppia uutta hevosten kanssa on avainjuttu. Pitämällä silmät auki, joka päivä oppii uutta hevosilta ja muilta ihmisiltä. Erilaisten hevosten ja koulutustilanteiden kautta oppii löytämään aina uusia työkaluja, jotka toimivat mahdollisesti juuri siinä tilanteessa. Nuorten hevosten kanssa näitä työkaluja tulee olla varastossa useita mahdollisia ?ongelmatilanteita? varten. Oma käsikirjoituksen näenkin matkana, jonka aikana opin koko ajan uutta. Aina voi tehdä paremmin, sekä kehittää itseään ja omia menetelmiään. Irina Kokko valmistelee hevosen ensimmäisiin selkäännousuihin karsinassa. -Karsina on hevoselle tuttu paikka ja siksi mielelläni opetan siellä alkuun sekä satuloimista, että painontunnetta satulaan ja molemmista hevosta palkitaan. Varsinaisesti satulaan en nouse istumaan turvallisuusyistä, vaan se tapahtuu ulkona. Tämän jälkeen juoksutan hevosta kuolaimet suussa ja satula selässä, jotta se tottuu varusteisiin, sekä satuvyöhön. Jos hevonen on arka tai epäluuloinen, saatan myös ohjasajaa, koska se hyödyttää myöhemmässä vaiheessa taluttajasta eroonpääsemisessä. -Tämän jälkeen totutan hevosen painoon, jolloin avustaja
• Mikä aihe Kuvateksti kuva teksti ja kuvateksti, Kuvateksti kuva teksti ja kuvateksti, Kuvateksti kuva teksti ja kuvateksti, punttaa minut satulaan roikkumaan ja taluttaa ehkä käyntiä. Kun hevonen on tottunut painoon ja liikkeeseen monellin puolin, totutan hevosen jalustimelle tulevaan painoon ja nousen istumaan sivuttain. Tämän verran tehdään noin yhdellä opetuskerralla. Kun kaikki edellä mainittu sujuu, kolmannella kerralla saatetaan jo mennään ravia, ensimmäiset kerrat kentän tai maneesin pitkällä sivulla. Jos hevonen tuntuu tahmealta, saatan käyttää vetohevosta edellä lisäämään eteenpäinpyrkimystä. Kun hevosen tasapaino on kehittynyt ravissa riittävästi, aloitan laukannostoharjoitukset. Tässä vaaditaan sekä hevosen lukutaitoa, että tunnetta, jotta osaa arvioida, milloin hevonen on valmis. Yksilölliset erot ovat suuria, joku menee kolmannella kerralla ravia ilman avustajaa, kun taas joku vasta päästää ratsastajan satulan viereen. Tilanteen lukeminen vaatii herkkyyttä lukea hevosen mielentila. Avustajan tulee olla kokenut henkilö, joka tietää täsmälleen mitä milloinkin tapahtuu ja osaa reagoida tilanteen mukaisesti oikein. Selästä käsin ei ehdi neuvoa tai ohjeistaa, jos joku tilanne tulee yllättäen vastaan. -Erittäin tärkeää on kaiken harjoittelun keskellä muistaa, että hevonen ei saa olla uupunut koulutuskertojen jälkeen. Kaiken täytyy olla hevoselle mukavaa. Maarit Keskitalo muistuttaa, että kaiken opetuksen tulee pohjautua aiemmin opetetulle, eikä sisäänratsastus ole mitään stunttihommaa. Ratsuttajan tulee olla kaikissa toimissaan looginen, sekä ymmärtää miten hevonen oppii. Mikäli koulutustilanteissa tulee ongelmia, pitää osata myös helpottaa tehtävää, jotta hevonen voi aina onnistua. Avustajan käyttöä perusteltiin sekä turvallisuudella, että maatakäsin tapahtuvalla palkitsemisella ja positiivella vahvisteella. Sisäänratsastuksen jälkeen riippuen omistajan taidoista, hevonen on koulutustasonsa mukaisesti valmis kotona tapahtuvaan harjoitteluun. Haastateltavamme kertoivat myös toivovansa omistajan osallistumista sisäänratsastukseen mahdollisuuksien mukaan ennen kotiinpaluuta. Myös tämän jälkeen olisi suositeltavaa jatkaa säännöllisesti opetuksessa käymistä, jottei ongelmia vastaisuudessakaan syntyisi. Turvavarusteista kaikki ratsuttajat käyttävät kypärää, turvakenkiä ja käsineitä, joiden lisäksi muutama mainisti myös turvajalustimet ja hevosen kaulanympärille kiinnitetyn jalustinhihnan kauhukahvana. Yhteenvetona nuoren hevosen sisäänratsastuksen ei ole tarkoituksena olla hurjaa hommaa. Tärkeintä on hevosen lukukyky, hyvä tilannetaju ja oman kehon ja mielenhallinta, sekä loogisuus opetettavien asioiden suhteen. ?Jos jotakin menee pieleen, sen korjaamiseen menee paljon aikaa. Alkukoulutus määrittää hevosen koko tulevaisuutta ja sen asennetta työhön, jota se tulee tekemään. Sisäänratsastajan täytyy tietää ja tuntea kuinka paljon, kuinka pitkään ja missä mitäkin tehdään. -Irina Kokko? Tunne Hevonen 33
• Ratsastus teksti: Anna Kilpeläinen ja Mintti Rautioaho Nuoren hevosen ratsukoulutus N uoren hevosen tullessa ratsukoulutukseen ihanne olisi, jos hevosen kanssa olisi onnistuttu tähän saakka toimimaan rakentaen ja säilyttäen luottamus ja kunnioitus ihmiseen kaikissa tilanteissa. Hevoselle olisi opetettu pelottelematta järkevät rajat ja perustaitoja, kuten taluttamista ja ihmisen kanssa olemista. Aloittaminen on mahdollista myös, jos hevosen kanssa ei ole tehty mitään. Tällöin opettamista on enemmän, mutta lähtökohta normaali. Koulutukseen liittyviä asioita voi hevoselle kouluttaa jo varsasta saakka, mutta varsinainen ratsutus voi alkaa 3- vuotiaana. Hankalinta on, jos joutuu aloittamaan ikään kuin miinuksen puolelta. Tällaisessa tilanteessa ollaan, jos hevonen on käsittelijöiden toimesta yhdistänyt ihmisen kanssa toimimiseen pakene tai puolustaudu -mielentilan. Hevonen on jo saattanut oppia tavaksi keinoja välttää yhteistyötä ihmisten kanssa. Tällöin opettaminen täytyy aloittaa ensin luottamuksen rakentamisesta, rauhallisuudesta ja levollisen kunnioituksen saavuttamisesta. Koulutuksen kesto Lähtötaso vaikuttaa koulutuksen kestoaikaan. Kesto on myös riippuvainen hevosen rakenteen ja liikkumistavan sopivuudesta ratsastukseen. Jos hevonen muuttaa uuteen paikkaan, vaikuttaa myös se kuinka nopeasti se tottuu uuteen paikkaan. Paljon riippuu myös siitä millaisia tavoitteita omistajan kanssa ensimäiselle koulutusjaksolle asetetaan. Esimerkiksi kilpailullisia tavoitteita tärkeämpää on tässä vaiheessa opettaa hevoselle taitoja, joiden avulla hevonen pärjää ihmisten maailmassa. Tässä vaiheessa hevonen muodostaa käsitystään ihmisten kanssa toimimisesta ja ratsun tehtävästä. Sen on tärkeää saada myönteisiä kokemuksia ja luottavainen käsitys ihmisten aikeista ja toimintatavoista sekä oppia oppimaan ja kiinnostumaan yhteisestä tekemisestä. Periaate on, että koulutus kestää tarpeellisen ajan ja kuten eversti Carde sanoo, hevosia ei kello kädessä kouluteta. Päivässä tai viikossa tehty koulutus ei ole hyväksyttävää, jos hevonen on joutunut koulutuksessa altistumaan pelolle. Ongelmia syntyy myös, jos tämän jälkeen oletetaan hevosen jatkossa osaavan ratsastukseen liittyvät asiat. Tällöin saatetaan päätyä ajattelemaan, että hevonen ei toimi ratsastajan haluamalla tavalla, koska se on hankala. Pysyvä, varma osaaminen tarvitsee valtavasti onnistuneita toistoja. Toki hevosta voi hyvä kouluttaja auttaa viikon aikana paljonkin, mikäli kyseessä on uudelleenkoulutus tai palanen perusratsutuksesta ja hevosen mielentila on oppimisen kannalta edullinen. Ratsukoulutukseen ikä ei varsinaisesti vaikuta, mutta vanhemmalla hevosella voi olla pitemmälle vakiintuneita liikemalleja ja toimintatapoja ihmisten kanssa, joiden muuttaminen on hitaampaa. Koulutuksen aloittaminen tässä vaiheessa on kuitenkin edelleen mahdollista. 34 Tunne Hevonen Koulutuksen haasteet Haastavaa se on siinä mielessä, että pelkoon liittyviin virheisiin ei ole varaa. Hevosta ei saa pelästyttää eikä ratsastukseen yhdistää epämiellyttäviä asioita, kuten voimankäyttöä ratsastajan tai käsittelijän toimesta. Tällaiseen tilanteeseen ajaudutaan helposti, jos hevosen tyyntä mielentilaa ei heti alkumetreillä huomioida ja oteta ensisijaiseksi koulutustavoitteeksi. Haastavaksi asian tekee myös se, että hevosen lajityypilliseen käytökseen kuuluu uusien asioiden, paikkojen ja tilanteiden jännittäminen, mikäli sitä ei niihin rauhassa totuteta. Kouluttajan tehtävä on totuttaa ja opettaa hevonen asteittain uusiin asioihin, tilanteisiin, varusteisiin ja apujen käyttöön lisäten ne yksi asia kerrallaan koulutukseen. Alkukoulutuksessa täytyy ajatella pitemmälle kuin koulutusjakson tai vaikka parin vuoden päähän. Jokaisen kouluttajan täytyy pitää mielessä, mikä on hevosen elämänmittaisen koulutuksen lopputavoite. Ratsastuslajista riippumatta hevonen tulee saada toimimaan luottavaisesti, rauhallisesti ja yhteistyökykyisesti ratsastajan kanssa. Oikeanlaisen koulutuksen seurauksena hevonen vahvistuu ja muuttuu joustavammaksi keholtaan ja mieleltään. Ratsastuksen kannalta tärkeät liikeradat, askellajien puhtaus ja lihasten käyttötapa muotoutuu voimakkaasti jo alussa. Tämän vuoksi jo alkumetreillä kouluttajan on oltava erittäin tarkka hevosen muodosta ja liikkumismekaniikasta. Kouluttajan tulee ottaa huomioon se tosiasia, että oppiessaan jonkin teknisen suoritteen, hevonen oppii sen mukana AINA myös mielentilan, jossa se sitä suorittaa. Jos hevosta koulutetaan niin, että se on jännittynyt ja lähellä pakoreaktion eri ilmenemismuotoja, sen luontainen upeus ei koskaan tule esiin ratsastajan alla. Sen sijaan tulemme kouluttaneeksi hevoselle jäykkyyttä, jännittyneisyyttä ja epäpuhtaita askellajeja. Passimainen käynti on helposti havaittava esimerkki tästä. Jännittyneen hevosen reaktioita voidaan kontrolloida apuvälineitä tai voimaa käyttäen, mutta ratkaisu on
• Ratsastus erittäin lyhytnäköinen ja hevosten hyvinvointia heikentävä. Jos hevonen yhdistää ratsastukseen jännittyneen ja pelokkaan mielentilan, lihakset ja liikkumistapa ovat jatkuvasti jännittyneitä ja elimistön stressihormonien määrä on hevoselle haitallinen. Stressihormonit aiheuttavat koko elimiston ylikuormitustilan, joka jo lyhyelläkin koulutusjaksolla saattaa synnyttää elimellisiä vaurioita. Pidempiaikaisen riesan voi saada mm. vatsahaavasta. Lisäksi ongelmat jatkuvat koulutusjakson jälkeen, jos stressi on opittu osaksi ratsastusta. Stressaantuneelle hevoselle tulemme samalla opettaneeksi myös muita ongelmia, kuten suun aukomista, hännällä huitomista, kiirehtimistä, sammuneisuutta ja / tai epäluottamusta ratsastajaa ja ratsastustilannetta kohtaan. Oikeassa mielentilassa suoritetun koulutuksen tuloksena hevosella on puhtaat askellajit, sen ilme on rauhallinen ja luottavainen ja se toimii vastustelematta. Hevonen ei kiirehdi ratsastajan alta pois eikä vastustele liikkumista. Ratsastaja ei joudu käyttämään voimaa ratsastukseensa. Suurin osa ongelmista johtuu hevosen pakoreaktiosta, joka usein tulkitaan kurittomuudeksi. Pelokkaan hevosen aivot eivät ota normaalisti vastaan viestejä, vaan hevonen toimii pakoreaktion mukaan vaistonvaraisesti. Aivojen oppimisalue ei ole edes käytettävissä. Toinen yleinen ongelma on hevosen tasapainon horjumisesta laukeavan vastarefleksin aiheuttama apuja vastaan painautuminen tai sivuun puskeminen. Erityisen voimakas se on usein suomenhevosten kohdalla. Avut täytyy opettaa perusteellisesti, jotta hevonen oppii siirtymään paineesta poispäin eikä painautumaan sitä vasten. Vakaan ja luottavaisen, kevyen kuolaintuntuman opettaminen on tässä myös merkittävää. Koulutus jatkuu kotona Tavoitteiden täyttyessä hevonen on oppinut ratsutuksessa luottamaan ratsastajaan ja omiin kykyihinsä ja tekemään yhteistyötä omien fyysisten ja psyykkisten rajojensa puitteissa kouluttajan kanssa. Hevoselle on koulutusjakson aikana vahvistunut kuva, siitä että ratsastajan kanssa on miellyttävä ja helppo toimia. Omistajan tulee muistaa, että myös hän kouluttaa hevostaan aina sen kanssa toimiessaan. Nuoren hevosen toimintamallien vakiintumiseen tarvitaan tuhansia toistoja. Alkukoulutuksen aikana käytösmallit muuttuvat vielä nopeasti. Mikäli omistaja tekee virheellistä uudelleenkoulutusta johtuen esimerkiksi huonosta istunnasta ja virheellisesti ajoitetuista avuista, koulutuksen tuomat hyvät vaikutteet voivat hävitä nopeasti. Varman ja kokeneen, rauhallisen ratsastajan kanssa nuorella hevosella on hyvät mahdollisuudet jatkaa etenemistä. Koulutusmenetelmä Noudatamme hevosen oppimismekanismeihin perustuvaa ohjeistusta, jota esimerkiksi eläintenkouluttaja Tuire Kaimio koulutuksissaan, luennoillaan ja kirjoissaan opettaa. Myös valmentajamme eversti Christian Carden opetuksessa hevosen oppimisen lainalaisuudet huomioidaan perusteellisesti. Nämä opit säätelevät omat periaatteemme. Hevosen mielentila sanelee lähtökohdat. Hevosen eleitä tarkkaillaan jatkuvasti. Hevosen tulee olla ensiksi tottunut varusteisiin, ihmisen käsittelyyn ja paikkaan, jossa sitä koulutetaan. Hevosen on tärkeä jo näissä tilanteissa elehtiä luottavaisen rauhallisena ja kiinnostuneena ihmisen toimista. Jännittymisen merkkien ilmaantuessa odotetaan rauhassa, jotta hevonen on taas valmis yhteistyöhön ihmisen kanssa. Jos hevonen on jo koulutuksen tietyssä pisteessä, niin siltä ei vaadita jännittyneenä kuin helppoja ja tuttuja asioita, joiden tekeminen rauhoittaa sitä. Kun tilanne osataan pitää mukavuus- ja epämukavuusalueen rajapinnassa ilman hyppäyksiä pakoreaktioon ja pelkotiloihin, niin mukavuusalue suurenee koulutuksen myötä. Tällöin tilanteet, jotka ovat aiemmin aiheuttaneet jännitystä muuttuvat helpoiksi ja siirtyvät mukavuusalueen sisälle. Tuolloin voidaan jälleen edetä pitemmälle kohti haasteellisempia tehtäviä. Kuolaintuntuma on yksi haastavimmista asioista ratsastuksessa, joka kertoo paljon hevosen ja ratsastajan välisestä luottamuksesta ja yhteistyöstä. Sitä voi opettaa jo esimerkiksi karsinassa. Hevosen tulee rentoutua suullaan ja leuoillaan, kun ratsastaja/kouluttaja säilyttää kevyen kuolaintuntuman hevosen suuhun. Hevosen tulisi myös epäröimättä seurata ratsastajan käden liikkeitä päällään ja kaulallaan eri suuntiin. Näiden taitojen kouluttamien on tärkeää jo tässä vaiheessa. Järkevää on kouluttaa ne jo ennen ratsastuksen aloittamista maasta käsin hevoselle. Hevosen luottamusta ratsastajan käteen ei kannata pilata alkukoulutuksessa ymmärtämättömyydellä ja siitä usein seuraavilla kovilla otteilla. Koulutus suoritetaan sitä enemmän hevosen mukavuusalueella mitä nuoremmasta, henkisesti haavoittuvaisesta tai kokemattomammasta hevosesta on kyse. Hevoselle opetetaan koulutuksen alussa pakoreaktion pysäyttämismerkki, jotta tilanne ei mene kouluttajan ja hevosen kannalta vaaralliseksi. Tämä tarkoittaa yhdenohjan pysäytyksen ja siihen vaadittavien ennakkotaitojen kouluttamista. Hevosen tulee säilyttää luontainen eteenpäinpyrkimys läpi koulutuksen, mutta se ei saisi syntyä jännittyneisyyden seurauksena. Kaikki käytettävät merkit ja avut koulutetaan hevoselle yksi asia kerrallaan, koskaan ei oleteta, että hevonen ymmärtäisi luonnostaan merkit ja avut. Koulutuksessa hyödynnetään pääsääntöisesti negatiivista vahvistetta = pyynnön paine lopetetaan, kun haluttu reaktio alkaa. Varsinkin uusia asioita kouluttaessa positiivisen vahvisteen käyttö on myös hyödyllistä. Positiivisen vahvisteen käyttö tarkoittaa yleensä käytännössä naksutinkoulutusta, jolloin hevoselle saa palkkioksi halutusta toimesta jotain positiivista, esim. makupala. Avustajan käyttö on järkevää ratsastuksen alussa, koska hevonen ei vielä ymmärrä ratsastajan selästä käyttämää merkkikieltä. Tällöin avustaja ohjaa hevosta aluksi valmiiksi maastakäsin koulutetuilla merkeillä, jotka sitten toimintaketjun kautta liitetään ratsastajan käyttämiin apuihin. Turvavarusteina käytämme kypärää, hanskoja ja turvakenkiä. Tunne Hevonen 35
• Mikä aihe teksti: Maria Kervinen kuvat: Leila Kinnari-Wahren ja Kaj Kervinen Gretna Green odottamaton timantti Henkilökuvassa viime vuonna jälkeläisistään AB-palkittu Gretna Green. 36 Tunne Hevonen
• Henkilökuva Gretna Green ja Aki Hannula Turun Malja 2006. ?Riinan mielestä rata oli niin helppo, että ei sitä yksi kauhusta jäykkä mamma selässä paljoa haitannut. Se hoiti homman ja me voitimme kisan. Sillä on alusta asti ollut iso ego.? Kuinka kaikki sai alkunsa R Eerika on opettanut Riinan positiivisen vahvisteen kautta mm. tuomaan oman ruoka-astiansa aidan luo. Kun Eerika Häkkinen vuonna 1998 kuuli, että hän on 5-vuotiaiden derbyn uusinnassa ensimmäisellä omalla kasvatillaan Gretna Greenillä eli ?Riinalla?, iski Eerikalle jännitys puseroon. Ennen uusintaa oli verryttelyaikaa niin vähän, että käytännössä Eerika ratsasti Riinan yhden kerran laukassa kohden verryttelyn okseria ? vain laskeutuakseen suoraan keskelle estettä. Radalle mentäessä Eerikan tunnelmat olivat jo tiukasti paniikin puolella, mutta pelko oli nieltävä ja hevonen ohjastettava ensimmäiselle esteelle? iinan emä Roosa (Grosbeak) oli saanut jännevamman -92 ja Eerikan piti päättää, mitä tehdä loukkaantuneen kisakumppaninsa kanssa. ? En tiennyt hevoskasvatuksesta mitään. Kyselin eläinlääkäri Liisa Harmolta kannattaisiko minun astuttaa Roosa. ?Lissu? rohkaisi kokeilemaan ja suositteli minulle juuri silloin Kytäjän kartanon oriasemalla astuvaa oria Zymbalia. Myöhemmin Zymbal osoittautui muuten todella hyväksi siitosoriksi.?, Eerika muistelee Riinan konkreettista alkua. Gretna Green syntyi 1993 Suomusjärvellä, Lounaisrannikon ratsastuskoulun kesäleiripaikassa. ? Menin ensikertaa katsomaan Riina-varsaa sen ollessa noin puolen vuorokauden ikäinen. Raotin varovasti karsinan ovea ja sain vastaani varsan, joka oli välittömästi tulossa iholle asenteella ?Kukas sä oot ja mitä SULLA on muka asiaa tänne?!?, Eerika Häkkinen kertoo. ?Paiskasin karsinan oven kiinni ja ajattelin, että onpas siinä minulla karsinan täydeltä varsaa! Riina on alusta asti ollut röyhkeä, uhmakas ja itseriittoinen.? Riinan emä Roosa oli muille hevosille todella tiukka, mutta ihmisiä kohtaan todella ystävällinen ja nöyrä. Mistä lie Riina kipakan luonteensa on perinyt, mutta se on Eerikan mielestä kuitenkin ollut enemmän hyödyksi kuin haitaksi. ?On olemassa joku perusluonne, jota voi joko ruokkia tai sitten yrittää luovia sen kanssa. Kisaradoilla ja -reissuissa sen perusluonne on kuitenkin ollut vailla vertaa!? Kekseliäs ja rohkea Riina oli jo pikku varsana. ?Hyppyytimme Riinaa emänsä perässä irtona maastoesteitä silloin ensimmäisenä kesänä. Mitä tästä seurasi? No Riinahan lähti seuraavana päivänä omatoimisesti laitumelta aitojen yli takaisin metsään rymyämään.?, nauraa Eerika. Riina opetettiin ajolle 1-vuotiaana ja sillä ajettiin pieniä kärrylenkkejä. 2-vuotiaana Riina valjastettiin myös reen eteen. Riinalla on aina ollut myös aivan ilmiömäinen kyky ottaa rennosti - ihan kirjaimellisesti - sellaisissakin paikoissa, joissa muut hevoset käyvät kierroksilla tai ovat muuten erityisessä vireystilassa. Useamman kuin pari kertaa Riina laittoi kesken kisahumua oikoselleen maahan kun huomasi, ettei juuri sillä hetkellä ollut mitään tapahtumaa luvassa. Huoltojoukot saivat myös useamman kerran vuosien aikana vakuutella sivustaseuraajia, että pää maassa kyljellään pötköttelevä tamma on ihan kunnossa. ? Kerran olen ruuvannut sille nurmihokitkin siinä sen maatessa pitkällään. Riinaa ei huvittanut nousta ennen kuin oltiin oikeasti lähdössä radalle?, muistelee Eerika, ? 3-vuotiaiden Kyvyt Esiin. finaalissa muut hevoset pyörivät uudessa, vieraassa tallissa kiihtyneenä ja huutelivat muiden perään; Riina katsoi ilahtuneena ympärilleen, että onpas hyvä peti ja kävi tyytyväisenä oljille maaten nukkumaan.? Laatuarvostelussa Riina pärjäsi paremmin askellajihevosena kuin estehevosena. Estearvostelun pisteet olivat suorastaan ala-arvoisia, alta kuuden keskiarvon. Samassa ikäluokassa oli myös toinen hevonen, jonka laatu esteillä ei ollut arvostelijoiden mielestä kovin kummoista. Tunne Hevonen 37
• Henkilökuva ?Kaiken kaikkiaan Kuitenkin juuri nämä Riina on Suomessa synkaksi hevosta ikäluokastyneistä ikäluokkansa taan, Riina ja tuo ruuna, menestynein.? kisasivat senioreiden SM- mitaleista esteillä myöhemmin. Emätamman ?Siinä on hyvä esielämää merkki, ettei niitä laaRiina on ollut varsoiltuarvostelujen pisteitä leen todella hyvä emä, tarvitse ottaa liian vavaikka Eerikan mielestä kavasti. Kyse on vielä se voisi pitää ne paremkehityksessään kesken massa kurissa. Kaikkien olevista nuorista hevarsomisten aikana vosista, jota kehittyvät Riinalla on kavioidensa eri tahtiin?, muistuttaa kunnon vuoksi ollut Eerika. kengät jalassa, kaksi Riinan kisaura kesRiinan viides varsa on nyt tuloillaan (i.Eldorado van de Zeshoek ). kertaa jopa hokkikengät, ti kunnioitettavat 12 Oikealla tytär Reetta. mutta se ei ole ollut onvuotta, jonka aikana se gelma, sillä Riina suhtausai jopa ensimmäisen tuu varsoihinsa suurella kärsivällisyydellä ja varovaisuudella. varsansa. Enimmäkseen se on ollut Eerikan harrastekisaratsu? Mutta palvelut se osaa ottaa vastaan! Palvelusväkeähän me na, mutta Riinan kapasiteetti ja suuri sydän esteillä veivät sen ihmiset Riinan silmissä olemme? ?, nauraa Eerika. useamman kerran muun muassa senioreiden Suomen mestaYlipäätään Eerika kuvailee Riinaa hyvin järkeväksi hevosekruusmittelöihin. Kahtena näistä kerroista satulassa istui Mikko si. Useamman kerran vuosien aikana Riinan tyyneys on pelasHeimonen, seuraavana Aki Hannula, jonka kanssa Riina voitti tanut sen pahemmalta. myös Turun Maljan vuonna 2006. Voittoja ja sijoituksia on ? Kiuruvedellä kerran se seisoi tarhassa tyynen rauhallisena vuosien varrelta niin paljon, että rusettien määrästä luulisi niitä odottamassa, että joku tulisi auttamaan sitä kun se oli suorasolleen keräämässä useampi hevonen. Kisahevosena Riina oli varma hyppääjä, joka väsyneenäkään ei taan ommellut itsensä sähkölanka-aidan sekaan. Ja toisen kerran Riina vain pysähtyi kun loimen vatsavyö jäi ovenkahvaan alkanut kieltämään vaan ehkä pudotti sitten muutaman puomin. ? Riina olisi ollut hyvä maajoukkuehevonen, sillä se teki aina kiinni. Siinä se seisoi ?voisiko joku irrottaa??-ilme naamallaan. Vaikka se ei muuten kaipaa tai mitenkään erityisesti pidä tuloksen.? ihmisten seurasta, niin hätätilanteissa se on aina ymmärtänyt Huomattavaa on, että Riina keräsi kaikilta kisavuosiltaan ihmisen avun hyödyllisyyden.? valiomerkkipisteitä ?jopa silloin kun oli tiine tai samana vuonVarsoissa on Eerikan mukaan todella paljon äitiään, mutta na varsonut. oriit näkyvät selvästi varsojen rakenteessa. Riinan monipuolisuudesta kertoo se, että ratsastuksen laRiina selvästi periyttää luonnettaan; varsat ovat sopivasti jeista startteja ja sijoituksia sillä on esteiden lisäksi kansallisista pöhköjä, mutta tarpeen vaatiessa tosi fiksuja. Va:B-koululuokista, aluetason kenttäkisoista ja jopa seurata? Riinassa on hyvää sen suuri ego ja rajaton kapasiteetti solla lännenratsastuksesta. Kärryjen ja reen vedon lisäksi Riina esteillä. Olen pyrkinyt orivalinnoilla tuomaan varsoihin enemon treenannut valjakkoajoa ja osallistuipa Eerika taanoin sen män ryhtiä ja parempaa ratsastettavuutta. kanssa myös metsätyöajo-kurssille! Riinalla on pään ja kaulan liittymä melko ahdas ja se tekee ? Kenttähevosta lähdin siitä alun perin kasvattamaan, mutta sille kokoamisen hankalaksi. Myös sen kaula on vähän matase osoittautui vähän liian hyväksi esteillä. Ajotreenit ja muut lalle liittynyt, joten olen oreissa aina katsonut hyvää tyyppiä. ovat olleet sitten kivaa vastapainoa kilpailemiselle. Riina on Myös Riinan tekniikka esteillä ei ole ihan kärkipäästä, se ajohommissa tosi hyvä ja sen voi valjastaa minkä tahansa vesaisi olla vähän varovaisempi. Tietoisesti olen pyrkinyt myös dettävän eteen.?, Eerika kertoo. välttämään kovapäisiä oreja.?, Eerika luettelee jalostuksensa Varsinainen aktiivikisaura jäi taakse vuonna 2008. Tosin kulmakiviä. vielä sinäkin vuonna Riina kisasi Aki Hannulan ratsastamana ? Tähän mennessä orivalintani ovat ilmeisesti onnistuneet sekä Finnderbyssä että SM-kisoissa. mainiosti, sillä jokainen varsa on ollut emäänsä parempi. RiiToisin sanoen Riina siirtyi päätoimisen siitostamman virnassa on paljon täyttä verta ja se on ollut todella kiitollinen kaan uransa huipulta ilman loukkaantumisia tai muita yleisiä asia ajatellen näitä Suomessa vaikuttaneita oreja.? syitä. Eerika muistaa hyvin hetken, jolloin hän päätti astuttaa Rii?Vain ikä rupesi tulemaan vastaan siitosta ajatellen?, sumnan. maa Eerika. ? Olimme maastolenkillä ja laukkasimme hangessa ihanaa Eihän toki sen jälkeenkään Riina ole jäänyt laakereilleen maisoa laukkaa. Riina tuntui iloiselta ja innokkaalta ja vauhtia kaamaan. Riina on ollut viimeistä tiineyttä lukuun ottamatta oli ihan reilusti. Lähestyimme metsäteiden T-risteystä. Aika aina ?viimeiseen asti? ratsastettavana myös kantavan ollessaan viimetinkaan tajusin, että risteävä tie oli aurattu ja siis reilusti ja kisannut aina kun kunto on sen vain sallinut. alempana ja liukkaampi kuin se hankitie, jolta risteystä kohden Niin kuin vaikkapa vuonna 2010, jolloin Riina kisasi aluekilaukkasimme. Pakko oli kuitenkin kääntyä siihen auratulle tielsoja ja osallistui harvinaislaatuisena parina tyttärensä Ronjan le ja siinä ilmalennon aikana vaakatasossa, maiseman vilistä(Grainne Green) samansukuisten esteratsastuskilpailuihin essä silmissäni, ehdin ajatella ?Jos tämä tästä selviää hengissä, Oripäivillä ja osallistui jopa nuorten ratsastajien hallimestaniin astutan tämän!? ruuksiin. 38 Tunne Hevonen
• Mikä aihe Riinan tytär Greta Green (i. Jet Set D) Kuin ihmeen kaupalla Eerika ja Riina selvisivät suuremmitta vammoitta kaatumisestaan. Mutta ajatus jäi elämään. Nyt Riina on 20- vuotias ja kantavana Eldorado van de Zeshoek:sta. Jutun tekohetkellä tiineys vuorokausia oli noin 255 ja varsamaha jo näyttävän pyöreä. Riina tarhaa tyttärensä Reetan (Greta Green) kanssa ja hallinnoi matriarkaalisesti tiluksia. Valtapiirissä asuu myös Jarkkoponi 29v. ja vuoden ikäinen Reiska (Gracchus Green) ?Riinan jälkeläinen niin ikään. Eerika toivoo nyt odotettavasta varsasta tervettä tammavarsaa. ? Ruunikkoväristä voidaan olla varmoja, sillä isäori on geenitestattu? ,Eerika nauraa. Yksi varsa olisi vielä suunnitelmissa. Jos kaikki menee hy- vin, niin miksei vaikka toinenkin. Eerika haluaisi vielä yhden täydellä estesuvulla olevan tammavarsan Riinasta. Vuonna 2012 Riina palkittiin AB-palkinnolla kolmesta ensimmäisestä varsastaan. Nyt syntyvä viides varsa näyttelyikään selvittyään todennäköisesti toisi Riinalle A-palkinnon. Kaiken kaikkiaan Riinalla on takanaan huikea elämä ja huikeat tulokset. Kiistämättä se on hiukan odottamaton timantti sarjassaan. ? Tiedostan hyvin, että olisi tässä toisinkin voinut käydä ja se tekee minut nöyräksi. Silloin joskus syntynyt varsa olisi voinut olla paljon vaatimattomampi ja tavallisempi kuin mitä Riina on nyt ollut. Ilman Riinaa en olisi oppinut sitä, mitä nyt tiedän, enkä välttämättä tuntisi niitä ihmisiä, jotka nyt tunnen. Olen saanut kunnian elää itseäni suuremman hevosen kanssa.? , Eerika summaa yhteistä taivaltaan Riinan kanssa. ? Riina on tehnyt minut ammattilaiseksi. Ilman sitä en ehkä olisi edes enää hevosalalla.? Tunne Hevonen 39
• Hevostaito teksti: Eeva-Leena Alhos kuvat: Anu Rauniomaa ja Pia Sandberg Kesytä sisäinen lohikäärmeesi ja muita osuvia vertauksia Itävaltalainen hevostaito- ja vuorovaikutus-kouluttaja Reinhard Mantler piti klinikan Ypäjän hevosopistolla 11.11.2012. Olin onnekas saadessani osallistua siihen sosiaalipedagogisen hevostoiminnan opintojeni päätösjaksolla. Koko päivän kestäneessä intensiivisessä esityksessään Reinhard puhui ja todisti tärkeitä asioita kunnioituksesta, luottamuksesta, rakentavasta tunneviestinnästä ja aidosta läsnäolosta. H evosopiston kodikkaaseen auditorioon oli kokoontunut kunnioitettavat 80 kuulijaa eri puolilta Suomea, mikä on osoitus klinikan ajankohtaisuudesta. On ilo huomata, että kentällä on näin paljon tiedonjanoisia ja kielitaitoisia toimijoita. Tekniikka ei yksin riitä Reinhard aloitti kertomalla omasta elämästään. Hän on syntynyt hevosperheeseen ja ratsastanut kilpaa uransa alkutaipaleella, mutta sittemmin muuttanut lähestymistapaansa hevoseen, koska tekninen harjoittelu ei enää tuonut toivottuja tuloksia. Hevoset väsyivät ja sairastuivat fyysisesti, jolloin niiden suorituskyky aleni. Reinhard alkoi pohtia oman toimintansa laatua syvällisemmin. Hän tutki hevostaito-oppaita ja kävi Yhdysvalloissa mm. Pat Parellin opissa. Vaikutteita hän on myös saanut Monty Robertsilta ja Bill Hornilta. Kaikesta oppimastaan hän on rakentanut oman näkemyksensä, jossa tekninen suoritus ei olekaan enää pääroolissa. Yhtä tärkeää menestyksen kannalta on vuorovaikutustaitojen kehittäminen ja henkinen valmentautuminen. Mentaaliharjoittelua hyödynnetään hevosurheilun puolella kansainvälisestikin vielä aivan liian vähän, vaikka sen hyödyllisyydestä on selvää näyttöä. Nykyään Reinhard johtaa organisaatioille ja yksityishenkilöille suunnattuun hevosavusteiseen vuorovaikututuskoulutukseen ja psykoterapiaan erikoistunutta tallia Itävallassa. Ratsastajasta ritariksi Mantlerin lähestymistapa vuorovaikutukseen on henkilökohtaisen kehityksen tie, jolla kulkiessaan jokainen voi halutessaan muuttua ratsastajasta ritariksi. Ritarille yhteistyö hevosen kanssa oli elämän ja kuoleman kysymys. Hän saattoi luottaa henkensä hevosen varaan vain voidessaan olla varma sen kunnioituksesta ja luottamuksesta. Ja sotahevonen luotti isäntäänsä, jopa niin paljon, että se nöyrästi palveli tätä sodan kauhuja kavahtamatta. 40 Tunne Hevonen Miten näin vahvan luottamuksen syntyminen eri lajien välille on mahdollista? Siksi, että ne ovat monella tapaa toisilleen sukua. Kummankin DNA:han on piirretty samat perustarpeet, joita ovat syöminen, lisääntyminen, liikkuminen, henkinen haaste ja sosiaaliset kontaktit. Pyrkimys liittyä kaltaisiinsa on se yhteinen tekijä, jonka ansiosta hevosella on ihmiselle niin paljon annettavaa. Mutta mitä annettavaa ihmisellä on hevoselle? Hevosen ja ihmisen yhteistyön mahdollistavat ennen kaikkea samankaltaiset liikunnan, henkisen haasteen sekä yhteisöllisyyden tarpeet. Koska hevonen ei voi omaan olotilaansa vaikuttaa, ihmisen on otettava tässä kumppanuudessa moraalinen vastuu ja johtajuus. Tässä kohtaa jokainen joutuu valitsemaan, haluaako olla ratsastaja vai ritari. Mikäli haluamme tulla ritareiksi, meidän täytyy ottaa vastuu hevosen fyysisistä ja psyykkisistä tarpeista. Kun rakennamme yhteistyön molemminpuolisen kunnioituksen ja luottamuksen periaatteille, olemme yhdessä enemmän kuin toistemme summa. Mutta mitä se sitten edellyttää? Reinhardin työkalupakista löytyy täsmätyökalut tähänkin tarkoitukseen. SINULLA ON YHTEYS ? vai onko? Aivan. Ensiksi on oltava yhteys. Reinhardin tapa havainnollistaa yhteydenmuodostusta tuo mieleen radiomaston, jota huojuttavat sellaiset inhimilliset muuttujat kuin kunnioitus ja luottamus. Hän piirtää fläppitaululle vaa?an, jonka jalustaan hän kirjoittaa sanan ?Yhteys?, oikeanpuoleiseen vaakakuppiin sa-nan ?Luottamus? ja vasemmanpuoleiseen ?Kunnioitus?. Yhteys säilyy yhteistyön tukijalkana, kun kunnioituksen ja luottamuksen vaakakupit ovat tasan. Jos jompikumpi painaa vaakakupissa enemmän, yhteys alkaa katkeilla, tai ?radiolinkki? huojua ja tolpat tippua kuin Saunalahdella konsaan.
• Hevostaito Ei kukkokaan käskien laula. Luonteiden nelikenttä Kunnioituksen painottaminen luottamuksen kustannuksella tuo laihan tuloksen. Jos peräänkuulutamme sokeasti kunnioitusta emmekä välitä saamastamme palautteesta, meillä ei ole kauaa yhteyttä, jonka varaan voisimme rakentaa toimivaa yhteistyötä. Luottamus puolestaan ansaitaan osoittamalla kykyä sosiaaliseen vastuunottoon. Sosiaalinen vastuunotto on sitä, että välitämme aidosti toisen tunteista. Mutta jos meidän täytyy koko ajan kysellä, nautimmeko vielä luottamusta, tämä on osoitus epävarmuudesta, jolloin sekä luottamus että kunnioitus kärsivät inflaation. Yhdistettynä riittävään päättäväisyyteen ja tehtäviin sitoutumiseen sosiaalinen vastuu sen sijaan takaa yhteyden säilymisen, ja sitä kautta kestävän johtajuuden. Kuten ihmisissä, hevosissakin on karkeasti ottaen neljä perusluonnetta, jotka painottuvat eri tavoin jokaisessa yksilössä. Voimakkaasti yksinkertaistettuna perusluonteina voidaan pitää pomottajaa, uuden luojaa, palvelijaa ja häirikköä. Jokainen luonnetyyppi edellyttää omanlaistaan johtamistapaa, mikä tekee yleispätevien ohjeiden antamisen vaikeaksi. Kun pyydämme hevoselta reaktiota, se vastaa pyyntöömme jollain seuraavista tavoista: tuntemalla pelkoa, vihaa, halua paeta tai halua noudattaa pyyntöä. Se, miten hevonen vastaa, riippuu sen perusluonteesta ja aikaisemmista kokemuksista ihmisestä, mutta myös kyvystämme vastaanottaa ja käsitellä hevosen olemuksen välittämää tietoa sekä reagoida tähän tietoon oikealla tavalla ja hetkellä. Reinhard tutustui Ekiin ensin maasta ja nousi lopuksi ratsaille. Jyhkeä Eki-poika reagoi erinomaisesti Reinhardin kehonkieleen, mikä oli erityisen vaikuttavaa esitettynä selästä ilman varusteita. Takin riisuminen ratsailla herätti kuitenkin Ekissä kovaa huolta, mutta onnistui, kun se sai riittävästi aikaa sulatella tehtävää. Tunne Hevonen 41
• Hevostaito IHMINEN HEVOSELLA OPISSA, ja hevonen ihmisellä. Lounaan jälkeen siirryimme Ypäjähalliin, johon oli aidattu noin 20 m x 30 m suuruinen alue. Siellä saimme seurata, miten erilaisia reaktioita ihmisen ruumiinkieli voikaan hevosessa saada aikaan. Sen kannalta ei oikeastaan ole oleellista, käsitelläänkö hevosta maasta vai selästä, mutta maastakäsittely on katsojan kannalta havainnollisempaa(1. Tärkeintä on siis osata lukea yksilöä ja vastata juuri sen tarpeisiin. Virheitä ei sen sijaan kannata pelätä, sillä niistä voi vaan oppia, kunhan harjoituksen turvallisuudesta huolehditaan. Ensimmäisen esimerkkitapauksen eli herkkäluonteisen suomentamman reagoiminen areenalta poistumalla herätti yleisössä hupia, mutta todisti kyseisen tamman herkkyyden ja antoi välitöntä tietoa siitä, miten juuri tätä yksilöä tulisi käsitellä. Sen huomio harhailee helposti tehtävän ja ympäristön välillä ja yhteys katkeilee on-off tuon tuostakin, eikä se oikein kunnioita omistajansa tilaa. Kunnioitus näyttää tämän yksilön kohdalla olevan hieman hakusessa, mikä näkyy esimerkiksi ajoittaisina lastausongelmina. Herkän yksilön saa nopeasti sekaisin liiallista painetta käyttämällä, kun taas pystyynkuollut tarvitsee herättelyä, Reinhard tiivistää kaksi ääripäätä. Niiden väliin mahtuu yhtä paljon tapauksia kuin suovassa heiniä. 1) Toim. huom.: oleellista ei edes ole se, käsitelläänkö hevosta vai ihmistä. Vastauksemme erilaisiin johtamistapoihin ovat täysin samankaltaisia. Vihasta on hyötyä? Flegmaattisen yksilön herättely ei suinkaan tarkoita voimakeinojen käyttöä, vaan edes jonkun vastauksen saamista vaikka jollain yllättävälläkin keinolla, esim. lähettämällä hevonen päättäväisesti liikkeelle heittämällä riimunvarsin lähelle sen takajalkoja. Hevosen ensireaktio tämänkaltaisissa tilanteissa on usein aggressio. Sen kohtaaminen ei ole vaarallista. Se on hyödyksikin, silloin kun sen sisältämä energialataus kanavoidaan uudelleen niin, että mahdollisen primitiivireaktion jälkeen toimiin tulee määrätietoisuutta ja valppautta. Joskus ihmisenkin täytyy ensin suuttua itseensä, ennen kuin saa positiivisen muutoksen alulle. ?kunhan muistat poistaa paineen ajoissa. Jos emme pysty lukemaan hevosta oikein, voimme tämän 500 kiloisen kumppanimme kanssa joutua pulaan, vieläpä aivan varoittamatta ja äkkiyllättäin. Hevonen saattaa vastustaa voimakkaastikin käsittelijäänsä, jos tämä käyttää tilanteeseen nähden tarpeettoman suurta painetta. Mantler havainnollisti parin muun klinikkaan osallistuneen hevosen kanssa maasta käsin, miten hevosen työksentely muuttui, kun hän vapautti kehonsa energiaa hallitusti hevosen reaktioita tarkkaillen. Hallittu energiataso muodostuu rennosta vuorovaikutteisesta läsnäolosta. Kun energia on positiivismerkkistä ja yhteys säilyy, hevonen liikkuu auliisti, rennosti ja selkälihaksiaan käyt- Ulla Hukan 11-vuotiaaksi kääntynyt Pohjois-Ruotsin kylmäverinen työhevonen Eki (Eleganten) tuli klinikalle, koska oli säikkynyt ajotilanteessa kärryjä ja pelkäsi myös ylhäältä päin tulevia ärsykkeitä, esimerkiksi takin riisumista ratsailla. 42 Tunne Hevonen
• Hevostaito täen. Tällainen työskentely on omiaan rakentamaan hevosen ja ihmisen keskinäistä suhdetta niin, että se voi täpärissäkin tilanteissa luottaa ihmiseensä eikä sen tarvitse pinkaista pakoon edes pelästyessään jotain voimakasta ulkopuolista ärsykettä. Pyydä lähettämällä energia liikkeelle, pehmennä ruumiisi rytmillä. Hevosmaailmassa puhutaan Mantlerin mukaan aivan liikaa paineesta, mutta se unohdetaan poistaa tai pehmentää juuri ennen liiallisen reaktion syntymistä. Hevosen juoksun rytmittäminen auttaa tässä. Kun hevonen on lähetetty liikkeelle sopivalla energialla, se muunnetaan rytmiksi lähettämällä koko vartalosta ravin tapauksessa kaksi-, ja laukan tapauksessa kolmitahtista liikettä. Tempoa lisätään edelleen suuntaamalla energiaa hevosen takaosaan vartaloa ryhdistämällä ja käsillä saattamalla, ja vastaavasti vähennetään painamalla ryhtiä kasaan ja hidastamalla vartalon liikettä, jolloin käsien liike seuraa taaskin luontevasti vartalon viestiä. Energia ikään kuin vapautetaan tilaan ja otetaan siitä pois ruumiinkieltä käyttäen. Kun katselin Reinhardin liikkumista maneesissa, olin aivan myyty. Niin olivat hevosetkin. Reinhardin maasta käsin hevosessa saavuttama liikkeen laatu vastasi pitkää rentoa työskentelymuotoa, jossa hevoset käyttivät selkälihaksiaan ja näyttivät tyytyväisiltä ja yhteistyöhaluisilta. Ne myös lisäsivät ja vähensivät tempoa sekä pysähtyivät paikoilleen sitä mukaa kun energiaa lisättiin, vähennettiin ja poistettiin. Reinhardista tuli minulle mieleen kapellimestari, tanssija ja miimikko, jotka aivan samoja ilmaisullisia välineitä käyttäen voittavat haltioituneen yleisönsä mielenkiinnon yhä uudestaan. Ilmaisullinen itsemääräämisoikeus takaisin Länsimainen ihminen on menettänyt luonnollisen yhteyden omaan ruumiiseensa ja sitä kautta ilmaisullisen itsemääräämisoikeutensa. Kulttuurimme opettaa meidät peittämään tunteet ja hallitsemaan kehollista ilmaisuamme kaikissa tilanteissa, joissa se ei erikseen ole sallittua ja / tai ulkoapäin ohjattua. Vapautuminen on vaikeaa, ja kun tunteet jätetään liian kauan ilmaisematta, ne saattavat purkautua hyvinkin hallitsemattomasti saaden aikaan sekasortoa ja hämmennystä. Ajatuksemme ovat liian usein aivan muualla kuin tässä hetkessä. Keskittyminen käsillä olevaan tehtävään on silloin mahdotonta. Meillä on mielessä liian monta asiaa, kun pitäisi vain heittäytyä nauttimaan hevosen ? tai toisen ihmisen ? läsnäolosta, antaen toiselle elolliselle olennolle sen ansaitsema sataprosenttinen huomio. Hevosen kanssa työskentely on erinomaista keskittymisharjoittelua, kunhan sille varaa riittävästi aikaa ja välttää käsittelemästä eläintä (ja mielellään myös toista ihmistä) väsyneenä tai stressaantuneena. Absoluuttista totuutta ei ole. Hevosia tarkkailemalla ja käsittelemällä voimme oppia paljon ? ei pelkästään hevosesta, vaan myös itsestämme, mikä avaa suurenmoisia mahdollisuuksia sosiaalisen kuntoutuksen sekä vuorovaikutus- ja johtamistaidollisen koulutuksen näkökulmasta. Hevosta ei pidä inhimillistää, mutta sen antamasta rehellisestä palautteesta saamme voimaa ja motivaatiota parantaa kaiken tekemisemme laatua, olivatpa sitten kyseessä vapaaajan harrastukset tai työelämän haasteet. Reinhardin kanssa vietetty päivä oli interaktiivisuuden mestarinäyte. Saimme siitä jälleen uutta näkemystä, jonka merkitystä omalle toiminnalleen jokainen varmasti jäi innokkaasti pohtimaan. Kyseenalaistaakin sai. Tietty nöyryys ja rehellisyys kaikessa mitä kuulimme ja näimme kiteytyy Mantlerin sanoissa: ?Meillä kaikilla on oma näkökulma asioihin, eikä ole yhtä oikeaa, absoluuttista totuutta?. Niinpä. Tämän kun sitten muistaisi, kun joku on seuraavan kerran väärässä. REINHARD MANTLER on Euroopan johtavia hevostaitovalmentajia ja vuorovaikutuskouluttajia. Hän on aikoinaan kisannut lännenratsastuksessa, mutta sittemmin jättänyt menestyksekkään kisauransa halutessaan perehtyä hevosen ja ihmisen välisen vuorovaikutuksen kehittämiseen. 1990-luvun puolivälissä hän opiskeli Yhdysvalloissa eturivin hevostaitovalmentajien johdolla. Nykyään hän antaa kehittämiinsä menetelmiin perustuvaa hevosavusteista johtamistaidon koulutusta yritysjohtajille kotitilallaan Wolfernissa, PohjoisItävallassa. http://www.reinhard-mantler.at/ Tunne Hevonen 43
• Hyvinvointi teksti: Jaana Pohjola kuva: MInna Lindström Mahahaava yleistyy hevosilla O nko hevosellasi asenneongelma? Onko se haluton tekemään yhteistyötä? Vastusteleeko se ratsastuksessa? Oletko koskaan miettinyt, että kyseessä saattaa olla kiputila? Nyt viimeistään kannattaa miettiä. Jopa 60 % harraste- tai muista käyttöhevosista kärsii mahahaavasta[13]. Laukkahevosilla ja otaksuttavasti ravureilla ilmiö on vielä yleisempi - jopa 90 % laukkahevosista kärsii mahahaavasta[1-12]. Perinteisesti on ajateltu, että mahahaavapotilas on huonoturkkinen, laiha ja kärsivän näköinen. Tämä uskomus ei aina pidä paikkaansa; täysin hyväkuntoiset hevoset kärsivät mahahaavasta yhtä paljon kuin huonokuntoiset. Mahahaava ei aiheuta välttämättä mitään päällepäin näkyviä oireita [14]. Osalla hevosista oireet voi nähdä päällepäin, jotkut mahahaavahevoset kärsivät toistuvista tai yllättävistä ähkyistä, tai haluttomuudesta nousta ylös. Osa hevosista menee fyysisesti huonoon kuntoon ja kärsii huonosta ruokahalusta. Hevossairauksien erikoiseläinlääkäri Kati Niinistö toteaa, että mahahaavaa olisi syytä epäillä silloin, kun hevonen syö huonosti, laihtuu tai sen yleiskunto heikkenee. Myös epämääräiset ähkyt tai varsoilla ripuli ovat Niinistön mukaan hälyttäviä merkkejä. Monen mahahaavasta kärsivän suorituskyky heikkenee ja asenne liikkumiseen voi muuttua [15]. Näitä oireita voi olla vaikea lievinä havaita tai tunnistaa, moni niputtaa lievän asennemuutoksen mieluummin käytösongelmien kuin mahdollisen sairauden alle. Mahahaavaan liittyy myös paljon erikoisia oireita, joita vain harvoin osataan tulkita. Mahahaava voi aiheuttaa satulaongelmia tai liikkeitä, jotka näyttävät virtsaamisongelmalta tai vakavissa tapauksissa hampaiden narskuttelua. Hampaiden narskuttelu leimataan joskus käytösongelmaksi ja suuongelmaksi enemmän kuin mahaongelmaksi ? ratkaisua voidaan hakea uusista kuolaimista, raspauksesta tai muista varusteista. Mikäli kyseessä on mahahaava, varustemuutoksista ei luonnollisesti ole hyötyä, kun oireen syy on mahakipu. Mahahaava on kaikkialle kehoon vaikuttava tila ? mahakipu saattaa heijastua selkään tai niskaan, mikä voi hämätä omistajaa sekä eläinlääkäriä [16]. Hevossairauksien erikoiseläinlääkäri Kati Niinistön mukaan mahahaava ei aina tarvitse kehittyäkseen pitkää aikaa. Nopeimmillaan mahahaava voi kehittyä hevoselle jopa kahdessa vuorokaudessa, kun hevosta paastotetaan ja ruokitaan epäsäännöllisesti, Niinistö toteaa. Ruokailu Hevosen maha erittää jatkuvasti suolahappoa. Suolahapon tarkoitus on sulattaa rehua, jota tulisi olla hevosen ruuansulatuselimistössä jatkuvasti. Mahahaavan syntymekanismiin ovat 44 Tunne Hevonen yhteydessä nykytietämyksen mukaan suolahappo ja muut hapot sekä pepsiinientsyymi, jotka tekevät olosuhteet hyvin happamiksi. Hevosen tyhjä maha altistaa sitä mahahaavalle [15]. Kati Niinistö kertoo, että mahalaukun alaosan rauhasalue, joka erittää hapon, kestää sitä normaalisti, mutta joskus myös rauhasalueelle tulee haavaumia. Näiden haavaumien tarkkaa syntymekanismia ei tunneta, eikä niitä ole tutkimuksissa pystytty aiheuttamaan. Hevonen on laiduntaja, joka on suunniteltu laiduntamaan jopa 18 tuntia vuorokaudesta. Laiduntaja liikkuu laajalla alueella ja napsii korren sieltä täältä. Laitumella elävillä hevosilla mahahaavoja on harvoin, koska jatkuva syöminen saa hevosen erittämään sylkeä, joka tasapainottaa mahan happamuutta [15, 17]. Laiduntavan hevosen mahan pH pysyy yleensä noin neljässä. Talliolosuhteissa hevonen liikkuu vapaana erittäin vähän tai ei lainkaan ja ruokailee keskimäärin kolmesti päivässä. Kun karkearehua ei ole saatavilla vapaasti, hevosen mahan pH laskee nopeasti ja maha altistuu hapoille. Korsirehun lisäksi hevoselle annetaan vaihteleva määrä väkirehuja. Väkirehut saattavat hiilihydraattipitoisuutensa ansiosta pahentaa mahakipua, koska niistä liukenee rasvahappoja ja joskus jopa alkoholia, mikä lisää happamuutta [17, 15]. Liikunta Hevosen tyhjä maha ei ole tyhjä, vaan siellä voimakas cocktail erilaisia happoja odottaa seuraavaa ruokaerää sulatettavaksi. Kun tällaista happoa sisältävää mahalaukkua lähdetään ravistelemaan, voi jokainen kuvitella mitä hapolle tapahtuu. Raju liikutus saa hapot liikkeelle ja se hidastaa mahan tyhjenemistä sekä verenkiertoa [16]. Nopeasti liikkuvan hevosen mahaan kohdistuu painetta ja mahalaukun tilavuus pienenee [15]. On kuitenkin harhaa ajatella, että vain raskasta työtä tekevät kilpahevoset altistuisivat mahahaavalle, koska muitakin syitä on. Stressi Hevosen kuljettaminen on hevosen kannalta stressaavaa. Kuljetuksen aikana hevonen yleensä syö ja juo huonosti ja kuljetuksen on todettu lisäävän mahahaavariskiä [15]. Toinen yleinen stressinaiheuttaja on tallissa seisottaminen ja talliolosuhteet. Laidunhevosilla mahahaava on harvinainen vaiva ? tallissa pitäminen sisältää yleensä monia muitakin mahahaavalle altistavia tekijöitä ? vapaan liikunnan ja ruokinnan vähyys, sosiaalisen eristyksen aiheuttama stressi ja väkirehupainottei-
• Hyvinvointi nen ruokinta [17,15]. Hevosen stressitilaa voi olla vaikea arvioida. Stressin oireita ovat mm. levottomuus, käytösongelmat, hermostuneisuus ja reaktiivisuus. Stressiä voivat aiheuttaa talliolosuhteet, lajitovereista erossa oleminen, varsinkin varsoilla vieroitustilanne, puutteellinen liikunta ja vääränlainen ruokinta sekä huono vuorovaikutus ihmisen kanssa. Miten ihmisen ja hevosen vuorovaikutusta sitten mitataan? Stressitön hevonen työskentelee ihmisen kanssa mielellään ja on rento. Rento hevonen ei viuhdo häntäänsä, pyörittele silmiään tai heiluttele päätään käsittelyn aikana. Rento hevonen liikkuu joustavasti eikä ulosta toistuvasti tai hirnu. Rento hevonen ei pukittele, hypi pystyyn tai jumita keskelle kenttää eikä myöskään kaahaa ympäriinsä kaasu pohjassa. Ehkäise ja säästä Parasta olisi, jos hevonen saisi elää ilman mahahaavaa. Siksi ennaltaehkäisy on kaikkein tärkein hoitomuoto. Kati Niinistön mukaan mahan yläosan haavaumia ehkäistään parhaiten niin, että hevosen maha ei ole pitkiä aikoja tyhjä. Mahan alaosan haavoista ei vielä täysin tiedetä, mikä niitä aiheuttaa, joten selkeitä suosituksiakaan ei ole, tosin yleensä samat ruokintaohjeet annetaan haavan paikasta riippumatta. Täysihoitotalleilla omistajat voivat vain rajoitetusti vaikuttaa talliolosuhteisiin, mikä tekee joskus ennaltaehkäisystä hankalaa. Riittävä määrä karkearehua päivittäin riittävän usein tarjoiltuna on erittäin tärkeää. Laiduntamisen on todettu olevan paras hoitokeino mahahaavaan [15, 16, 17]. Happamuuden aisoissa pitämiseen paras keino on taata hevoselle vapaasti laadukasta karkearehua [15]. Erään tutkimuksen mukaan tallissa tarjoiltu vapaa heinä ei ehkäissyt mahahaavaa, kun taas laiduntaminen ehkäisi [18]. Tämä tulos viittaa siihen, että laiduntamisessa saattaa olla myös stressiä lievittäviä tekijöitä vapaan rehun lisäksi. Käytännössä vapaalla heinällä ruokkiminen on hankalaa, koska heinä on ravintoarvoiltaan liiankin laadukasta ja vapaa heinäruokinta tai laiduntaminen ravinnepitoisella laitumella aiheuttaa useissa tapauksissa liikalihavuutta. Vapaata heinää on mahdollista simuloida erilaisilla hidasruokkijoilla, joista hevonen saa heinää hyvin pieniä määriä kerrallaan pitkiä aikoja kerrallaan. Hidasruokkijoita ovat esimerkiksi tiheäsilmäiset heinäverkot ja erilaiset laatikot, joista hevonen joutuu nyhtämään heinää suullisen kerrallaan. Hidasruokkijoiden avulla hevonen käyttää syömiseen enemmän aikaa, ja sen elimistössä on rehua pidempiä aikoja. Toisin sanoen se aika, jonka hevonen on tottunut viettämään tyhjällä mahalla, vähenee. Hevosen kokemaa stressiä tulisi lievittää kaikin käytettävissä olevin keinoin. Stressiä alentava vaikutus voi olla sopivalla tarhakaverilla [19, 20], lisätyllä tarha-ajalla[21] tai positiivisella vuorovaikutuksella ihmisen kanssa[22]. Näitä kaikkia kannattaa käyttää, koska niitä ei missään tapauksessa ole hevosen hyvinvoinnille haittaa. Diagnoosi ja hoito Mikäli hevosellasi on selittämättömiä oireita tai sen käytös muuttuu äkillisesti, toimita se välittömästi eläinlääkärin tarkastettavaksi. Mahahaavan toteamiseen tarvitaan tähystys, johon on mahdollisuuksia vain klinikoilla. Eläinlääkäri tekee diagnoosin ja määrää lääkehoidon. Lääkityksellä pyritään alentamaan mahan happamuutta ja luomaan sopiva ympäristö haavaumien parantumiselle. Yleensä lääkehoidon tueksi tulee talliolosuhteita muuttaa pysyvästi, koska mahahaava on herkästi uusiutuva tila. Älä syytä mahahaavapotilasta käytösongelmista Valitettavan usein hevosen muuttunut käytös tulkitaan nimenomaan käytösongelmaksi. Aina ennen mitään kokeiluja tulee rajata kivun aiheuttamat syyt pois. Ennen kuin hevonen leimataan yhteistyökyvyttömäksi tai miksikään muuksi, on se tutkitutettava pätevällä eläinlääkärillä. Mahahaava on selkäkipujen ohella sellainen sairaus, joka on yleisesti aliarvioitu [13]. Hevosen ostotarkastukseen tähystys ei rutiinisti kuulu, mikäli hevonen on oireeton, Kati Niinistö kertoo. Niinistön mukaan ostotarkastuksessa hevonen voitaisiin tähystää, mikäli olisi selkeä syy epäillä mahahaavaa. Hevosten oireet vaihtelevat niin paljon, ettei mahahaavaa tulla aina epäilleeksi. Kivun ilmaiseminen on hevoskohtaista. Useat tutkimukset ovat kuitenkin osoittaneet, että mahahaava on uskottua yleisempi sairaus [1-12]. Ole reilu hevostasi kohtaan ja tutkituta sen terveys säännöllisesti. Vasta terveellä ja kivuttomalla hevosella on mahdollista saavuttaa koulutuksellisia tuloksia tai ratkoa käytösongelmia. Kirjoittaja on eläinten käytösneuvoja BSc http://elainkoulutus.wordpress.com/ Kati Niinistö, DVM, Dipl. ECEIM?Hevossairauksien erikoiseläinlääkäri, Yliopistollinen eläinsairaala [1] Vatistas NJ, Snyder JR, Carlson G, Johnson B, Arthur RM, Thurmond M, et al. Crossectional study of gastric ulcers of the squamous mucosa in Thoroughbred racehorses.Equine Vet J Suppl 1999. [2] Murray MJ, Schusser GF, Pipers FS, Gross SJ. Factors associated with gastric lesions in Thoroughbred racehorses. Equine Vet J 1996. [3] Rabuffo TS, Orsini JA, Sullivan E, Engiles J, Norman T, Boston R. Association between age or sex and prevalence of gastric ulceration in Standardbred racehorses in training. J Am Vet Med Assoc 2002. [4] Bertone JJ. Prevalence of gastric ulcers in elite heavy use western performance horses. Proc Am Assoc Equine Pract 2000. [5] McClure SR, Glickman LT, Glickman NW. Prevalence of gastric ulcers in show horses J Am Vet Med Assoc 1999. [6] Murray MJ, Nout YS, Ward DL. Endoscopic findings of the gastric antrum and pylorus in horses: 162 cases (1996?2000). J Vet Intern Med 2001. [7] Murray MJ, Grodinsky C, Anderson CW, Radue PF, Schmidt GR. Gastric ulcers in horses: a comparison of endoscopic findings in horses with and without clinical signs. Equine Vet J Suppl 1989. [8] Sandin A, Skidell J, Haggstrom J, Nilsson G. Postmortem findings of gastric ulcers in Swedish horses older than age one year: a retrospective study of 3715 horses (1924?1996). Equine Vet J 2000. [9] Johnson B, Carlson GP, Vatistas N, Snyder JR, Llyod K, Koobs J. Investigation of the number and location of gastric ulceration in horses in race training submitted to the California Racehorse Postmortem Program. Proc Am Assoc Equine Pract 1994. [10] Wilson JH. Gastric and duodenal ulcers in foals: a retrospective study. In: Proceedings of the Second Equine Colic Research Symposium. Athens, GA: Georgia Center for Continuing Education; 1986. [11] Murray MJ. Endoscopic appearance of gastric lesions in foals: 94 cases (1987? 1988). J Am Vet Med Assoc 1989. [12] Murray MJ, Murray CM, Sweeney HJ, Weld J, Wingfield Digby NJ, Stoneham SJ. Prevalence of gastric lesions in foals without signs of gastric disease: an endoscopic survey. Equine Vet J 1990. [13] High prevalence of glandular ulcers within two large farms in two different countries, N. Luthersson et al.2010. [14] J. Malmkvist et al., Behaviour and stress responses in horses with gastric ulceration Applied Animal Behaviour Science (in press 2012). [15] Buchanan & Andrews, Treatment and prevention of equine gastric ulcer syndrome Vet Clin Equine 19 (2003). [16] Randy Huenefeld DVM, Equine gastric ulcers, Rolling meadows animal hospital http://www.eq-perform.com/resources/EQ+newsletterGastriculcers.pdf [17] Frank M. Andrews, DVM, MS, Stomach and Colonic Ulcers: A pain in the Gut!!, University of Tennessee. [18] Murray MJ, Eichorn ES. Effects of intermittent feed deprivation, intermittent feed deprivation with ranitidine administration, and stall confinement with ad libitum access to hay on gastric ulceration in horses. Am J Vet Res 1996. [19] Hartmann et al. Keeping horses in groups: A review, Applied Animal Behaviour Science 2012. [20] VanDierendonck et al. 2012. Coping in groups of domestic horses ? Review from a social and neurobiological perspective [21] Lee, Floyd, Erb, Houpt (2011), Preference and demand for exercise in stabled horses, Applied Animal Behaviour Science 130: 91?100. [22]Carol Sankey, Marie-Annick Richard-Yris, Helene Leroy, Severine Henry, Martine Hausberger, (2010), Positive interactions lead to lasting positive memories in horses, Equus caballus, Animal Behaviour. Tunne Hevonen 45
• Hyvinvointi Eläinfysioterapiasta apua liikuntaongelmiin Eläinfysioterapiassa tutkitaan eläimen toimintakykyä sekä liikkumista ja niitä pyritään ylläpitämään tai lisäämään eläimen tilasta riippuen. Fysioterapiassa tärkeintä on pystyä havainnoimaan eläimen liikkumisen ongelmatiikka ja yhdistää se anatomian, fysiologian ja biomekaniikan tuntemiseen. Ainoastaan siten on mahdollista löytää oikeat terapiamenetelmät. E Käsittelyn aikana on tärkeää että hevonen suhtautuu luottavaisesti tilanteeseen. Askolalainen eläinfysioterapeutti Jonna Pråhl-Nieminen omaa entuudestaan ihmisfysioterapeutin, sekä hevoshierojan tutkinnot. Viime syksynä eläinfysioterapeutin erikoistumisopinnoista valmistunut Pråhl-Nieminen on pitkänlinjan hevostaitaja, joka on erikoistunut hevosfysioterapiaan ja on perustamassa kotitallilleen kuntoutuskeskusta, joka tarjoaa fysioterapiapalveluita sekä kuntoutuville harraste- että urheiluhevosille. 46 Tunne Hevonen läinfysioterapia alkaa aina anamneesilla eli taustatietoidoilla jotka saadaan haastattelemalla omistajaa. Siinä selvitetään muun muassa hevosen käyttötarkoitus, historia, elämän muutokset ja varusteet. Sen jälkeen hevonen tutkitaan; päätetään annettavasta terapiasta ja arvioidaan kuntoutumista ja raportoidaan tuloksista lähettävälle lääkärille ja omistajalle. Sairaan eläimen fysioterapiasta päättää aina eläinlääkäri. Yleisesti ottaen fysioterapialle on edullista jos hevonen on tutkittu ensin eläinlääkärin toimesta, jolloin saadaan diagnoosi ja varmuus kontraindikaatioista. -Käytännössä fysioterapia on tutkimista, terapiaa ja kontrollointia. Fysioterapiaa on myös kyky muuttaa toimintasuunnitelmaa ja myös nähdä muitakin ongelmia kuin mitä diagnoosi antaisi antaa olettaa. Fysioterapia on primäärioireiden ja myös suurelta osin sekundäärioireiden hoitoa. -Omistajan haastattelussa pyritään selvittämään hevosen koetut ongelmat tarkasti. Muun muassa milloin oireita esiintyy, koska ne ovat alkaneet, tekeekö hevonen saman juoksutettaessa ja ratsain? Liittyykö oireiden alkamiseen muita asioita tai muutoksia? Onko hevonen tutkittu eläinlääkärin toimesta? Joskus pienet, mitättömiltä tuntuvat seikat ovat juuri niitä oleellisia tietoja fysioterapeutille, kuvailee Jonna Pråhl-Nieminen. Tutkimuksen tarkoituksena on havainnoida liikettä suoralla uralla ja ympyrällä, erilaisilla pohjilla ja kaikissa askellajeissa. Tämän jälkeen fysioterapeutti tutkii hevosen lihaksiston ja liikkuvuuden sekä refleksit. Jokainen fysioterapeutti tutkii hevosen ennen terapian valintaa huolellisesti, painotukset ja tutkimistavat saattavat kuitenkin vaihdella eri fysioterapeuttien välillä toimintarutiineista johtuen. Terapian edetessä tulisi jollain tavalla mitata haluttua ominaisuutta jotta tuloksellisuutta voitaisiin jotenkin myös arvioida. -Avainsanana on symmetria ja toistettavuus. Tutkimisessa palpoidaan myös mahdollisia turvotuksia, kuumotuksia ja kipureaktioita. Yleisimpiä aiheita pyytää eläinfysioterapeutti tarkistuskäynnille ovat liikkumisen epäpuhtaudet, suorituskyvyn alentuminen, erilaiset kiputilat kuten selkäongelmat, liikkumisen vastustaminen sekä operaatioiden jälkeinen kuntoutus, PråhlNieminen luettelee.
• Hyvinvointi ?Työssäni parasta on se, että saan tehdä töitä hevosten kanssa. On aina mukavaa kun löytää ratkaisun johonkin ongelmaan ja terapialla ja kuntoutuksella pääsee edistämään ratsukon treenaamista ja tavoitteiden saavuttamista.? Hoitomenetelmät Eläinfysioterapiassa käytettäviä menetelmiä ovat manuaaliset käsittelyt, kuten mobilisointi ja pehmytkudosten käsittely, hieronta. Kivun hoitoon sekä lihasaktivaatioon käytetään laitehoitoja, esimerkiksi laser, TNS, EMS. Eläinfysioterapiassa käytetään myös paljon terapeuttisia harjoitteita (mm. puomityöskentelyt), venyttelyjä, erilaisia teippausmenetelmiä (fasilitoiva, inhibitoiva, stabiloiva) ja omistajan/ratsastajan ohjausta ja neuvontaa. -Fysioterapiassa huomioidaan myös rotuerot, rakenteen vaikutus ja ryhtityyppien ominaispiirteet (Ryhtityyppi A, B ja C). Tämän lisäksi on tärkeää myös nähdä kokonaisuus; varusteet, ratsastaja, kengitys. Varustetarkastus -Sopivien varusteiden merkitys on erittäin suuri. Erityisesti huonosti sopivat satulat ovat yleinen ongelma. Satulan tulisi sopia hevoselle sekä ratsastajalle. Huono satula aiheuttaa hevoselle aina kipua ja kivunseurauksena hevonen pyrkii pääsemään kivusta eroon, josta seuraa sekundäärioireita, liikkumisen vaikeutta, epäsymmetriaa, ontumista tai ongelmakäytöstä. Harrastehevosilla yleisesti esiintyvä ongelma on se, ettei niiden keho pysy samoissa mitoissa vuoden ympäri. Ne lihovat kesällä ja laihtuvat talvella, jolloin satula ei voi millään sopia kun keho muuttuu. Omistajan tulisi olla koko ajan tietoinen satulan sopivuudesta ja olla valmis tekemään muutoksia. Se että hevonen heittää ratsastajan alas on jo äärimmäinen teko jota on edeltänyt jo pitkään jatkunut kipu. Muidenkin varusteiden sopivuus ja käytön tarpeellisuus olisi tarkoin mietittävää ja harkittavaa. (mm.loimet ja suojat) Ratsastajan merkitys -Ratsastajan tulisi olla varma siitä että oma keho toimii, liikkuu ja joustaa niin, ettei hevonen joudu kompensoimaan ratsastajan puutteita. Myös itsekriittisyys omaan ratsastustaitoaan kohtaan olisi suotavaa. Heikko vartalonhallinta, epäselvät tai ristiriitaiset avut vaikeuttavat hevosen liikkumista ja aiheuttavat sitä kautta hevoselle ongelmia. -Hevosen keskivartalo on kaikkein tärkein osa hevosessa. Kun siihen laitetaan satula ja ratsastaja, jotka stabiloivat liikettä ja liikkuvuutta, tulisi hevosen omata erittäin hyvä vartalonhallinta ja lihaskunto. Tämä on hyvä pitää mielessä erityisesti nuoria hevosia ratsastettaessa. Ratsastajan pitää pystyä arvioimaan hevosen kehon hallintaa niin, että voidaan olla varmoja siitä, että hevonen pystyy hallitsemaan oman kehonsa kaikissa askellajeissa ja käännöksissä ennen kuin ratsastaja nousee selkään. Eläinfysioterapiassa on tärkeää tutkia koko hevonen, nivelet ja jänteet myös. Hevosen lihaksisto kehittyy hyvin hitaasti - ihmisten vaikeus on malttaa antaa hevoselle sen vaatima aika. Treenimäärien lisääminen ei nopeuta kehittymistä, se voi aiheuttaa sitä vastoin vääränlaista kuormittumista ja kiputiloja muistuttaa PråhlNieminen. -Ihmiset tunnistavat hevosen kipua huonosti, tai toisinaan jopa vähättelevät sitä. Yleensä ihmiset huomaavat hevosessa olevan jotain vikaa tai kipua vasta kun se alkaa esimerkiksi pukitella. Kaikkien hevosihmisten olisi hyvä oppia havainnoimaan tarkemmin hevosen liikkumista, lihasjännityksiä ja kivun ilmentämistä. Tavallisen harrastelijankin olisi hyvä ymmärtää hieman hevosen anatomiasta, fysiologiasta ja biomekaniikasta, jolloin olisi helpompi hahmottaa eri ratsastustapojen vaikutuksia hevoseen. Eläinfysioterapeutti olisi hyvä pyytää käymään varsinkin kun hevosen elämä muuttuu ja ratsastaja vaihtuu, treenimuoto vaihtuu, ammatti vaihtuu esimerkiksi estehevosesta kouluhevoseen. Parhaimmillaan fysioterapia on tiimityötä, jossa terapeutti, eläinlääkäri, ratsastaja, hoitaja ja kengittäjä tavoittelevat samaa ja ovat valmiit panostamaan hevosen toimintakykyyn. Hevosen elämässä saatetaan joutua muuttamaan jotakin osa-aluetta, kuten tapaa ratsastaa, varusteita, harjoittelun intensiteettiä. Tästä syystä on tärkeää että kaikki sitoutuvat ja antavat oman panoksensa saman asian hyväksi. -Pyrin itse työssäni siihen että heti ensimmäisen käsittelyn jälkeen hevosessa olisi nähtävissä muutos. Myös se, että hevonen muuttuu hetkellisesti huonommaksi on ihan hyvä asia, hevonen on kuitenkin reagoinut käsittelyyn. Pyrin ohjaamaan omistajaa tekemään harjoituksia hevosensa kanssa, yleensä omistajat ovatkin kiinnostuneita ja tekevät harjoitukset mielellään. Käsittelyn aikana mielestäni on tärkeää että kerron omistajalle mitä olen tekemässä ja miksi, sekä ovatko hevosen reaktiot halutunlaisia, Jonna Pråhl-Nieminen selventää. Lue lisää: www.jpnhorses.com Tunne Hevonen 47
• Mikä aihe Suomen Suurimmat hevosalan messut tampereella www.hevosmessut.fi attilaiset ja harrastajat. Mukana sekä ratsastus- että ravipuolen amm a messupäivinä! Laadukas ja korkeatasoinen ohjelma molempin Ratsastus- ja hevostarvikkeiden ostosparatiisi! Laaja valikoima tuoteuutuuksia ja palveluita! Runsaasti messutarjouksia! 48 Tunne Hevonen
• Mikä aihe © SRL / Sonja Holma Messut avoinna la klo 9?19, su klo 10?18 Tykkää meistä Facebookissa: www.facebook.com/Hevosmessut Tunne Hevonen 49
• Hevostaito teksti: Reetta Niemelä kuvitus: Sanni Airaksinen Yksisarvisen polulla Syksyllä 2012 olin jonkin hämmentävän ja uuden äärellä. Kuin olisi astunut valtameren rantaan ensimmäistä kertaa. Olin juuri kulkenut hevostaito-ohjaaja Noora Ehnqvistin opastaman syventävän Zensitive -ryhmän kanssa läpi koko vuoden kierron.  Ensimmäiset kerrat lisäsivät ymmärrystäni, mutta minulla oli yhä tunne kuin ohut verho tai usva olisi leijaillut minun ja hoitohevoseni välissä. Näin ja tunsin jo valtavasti.  Toiseksi viimeisellä kerralla sitten yhtäkkiä keinotekoiset pukimet valahtivat yltäni. Kykenin kohtaamaan ryhmän läsnä ollessa pelon ja häpeän tunteet. Kuljin viisaan hevosoppaani rinnalla ja itkin. Kohtasin oman pienuuteni ja oppaani kulki kanssani tukien. Lopulta hevonen toi minut takaisin penkille istumaan ja huolehti vielä perääni: Kyllä sinä pärjäät. Tulvin tunteita, mutta hetki hetkeltä tajusin, että olin viimein astunut taianomaiseen virtaan pelkäämättä.  Oloni oli kuin kaatosateen jälkeisen metsän, joka herää siihen, että aurinko ja tuuli keveästi pyyhkivät kuivaksi oksia, hämähäkinverkkoja ja jäkäläisten kivien poskia. S ilmäni saivat yhtäkkiä uudenlaisen kyvyn nähdä. Näky oli ihmeellinen, eikä ihmettelyni ole loppunut. Vihdoinkin katsoin hoitohevostani suoraan ja tajusin, että se katsoi minua, en enää ollut usvaolento sen silmissä. Tunsin soljuvani hevoseni kanssa olemassaolon virrassa, tajuten, että maa allani ja taivas ylläni jatkuu kaikkeuteen ja olen osa sitä. En keskipiste, vaan olemassa kaikessa ja kaikkialla.  Ja jokainen pieni osanen liikutti ja kosketti minua; kuusen neulasen maku, maan syvyys, kaukainen galaksi kiertämässä tiheää keskipistettään, linnun pyrähdys, perhostoukan värähdys kotelossa. Hevoshoidon arjessa oli ja on vielä paljon asioita, jotka eivät muistuta maailmankaikkeuden sinfoniaa. Mutta tekemiseen laskeutui samaan aikaan rauha ja luottamus sekä leikin ja ilon kimallus. Kohottava tieto siitä, että herännyt metsä ei enää vaivu takaisin uneen, vaikka millaiset myrskyt ravistelisivat sitä. Varmuus, että kultainen polku, jolle hevoset minut johdattivat, jatkuu halki kaikkeuden metsän, sillä se rakentuu askel askeleelta eteemme. Yksisarvisen myytti Zensitive-ryhmämme viimeisen tapaamiskerran jälkeen tapasin pitkästä aikaa nukketeatteriohjaajaystäväni Alman. En yleensä suoralta kädeltä kerro ihmisille hevosten parissa kokemistani asioista. Niistä on todella vaikea puhua. Sanoja ei ole. Ja ihminen, joka ajattelee tallilla käymistä vaikkapa urheilullisena harrastuksena ei voi käsittää, jos kerron, että olen löytänyt uudelleen lapsuuden rajattoman satumaailman. Alma kuitenkin osasi kuunnella ajatuksiani ja kertoi sitten omasta projektistaan. Hän oli jo pitkään suunnitellut yksisarvisen myyttiin perustuvaa nukketeatteriesitystä Unicornis -ihmeellinen olento. Olinkin saanut häneltä jo vuosia sitten postikortin Ranskasta, Musée de Cluny:sta, missä hän oli vieraillut katsomassa kuuluisia gobeliineja, joissa yksisarvinen ja neito esitetään harmonisessa, rakastavassa suhteessa. Gobeliinit yhdistävät yksisarviskuvaston viittä aistia kuvaavaan teemaan, joka on tuttu muistakin keskiajan kuvateoksista. Yksisarvinen on kristillisessä kirjallisuudessa usein käytetty kristuksen symboli ja neidon on arveltu kuvaavan Neitsyt Marian viattomuutta. Yksisarvisen myytissä sarvipäinen he- 50 Tunne Hevonen vonen on kesytön peto, jonka ylhäiset metsästäjät haluavat saaliikseen. Yksisarvista on kuitenkin lähes mahdoton pyytää. On vain yksi keino. Täysin viaton puhdassydäminen neito voi saada yksisarvisen luottamuksen ja kesyttää sen.  Yksisarvisen metsästys kuvaa symbolitasolla Jeesuksen kuolemaa ja yksisarvisen ehdoton kesyttömyys aitojen kristittyjen taistelua erilaisten oppien alkuperäistä uskoa hämärtävää vaikutusta vastaan. Neito personoi aitoa uskoa. Toisaalta myytin taustalla on nähty myös tarina rakastavaisista. Yksisarvisen ja neidon yhteenkuuluvuuden voi ajatella myös symboloivan feminiinisen ja maskuliinisen harmonista liittoa. Varmasti yksisarvinen ja neito myös alleviivaavat kulunutta tulkintaa luontoon vertautuvasta passiivisesta naiseudesta ja aktiivisesta, toiminnallisesta mieheydestä. Selkeä käsittämätön Tätä kirjoittaessa Alma valmistelee parhaillaan esitystään Turun Kaupunginteatterin Pikkolo-näyttämölle. Keskusteluissamme koimme tapailevamme ainakin jollakin tasolla samoja, vaikeasti selitettäviä asioita, mielekkäitä polkuja etsiessä tapaa kohdata toinen.  Alma pyysi minua kirjoittamaan esitykseensä Yksisarvisen ja Clara Obscuran, (suom. selkeä käsittämätön) näytelmän naisen keskustelun keksityllä kielellä. Miten kirjoittaa keskustelu, joka kuvaa kokemusta luottamuksesta ja läsnäolosta ja vieläpä fiktiivisellä kielellä?  Päädyin etsimään rytmiä ja jotakin salaperäistä, joka sytyttää äänteet eläviksi. Halusin kuvata yhteistä iloa ja kasvua, jota olin kokenut yhdessä hevoseni kanssa.      Lehvähdystös viihtää. Ilmoisaa saa. Saa saahtaa! Huikastus iihtoo. Siivertää siimmul. Simas kuihduu kimura. Sihtaa! Sihunoi! Sahkaa! Kuus, kuus kubolli? Alman nukketeatteriesitystä innoittaneet seinävaatteet kuvaavat siis makua, kuuloa, näköä, tuoksua ja tuntoa. Niiden rinnalla on kuudes, moniselitteisempi gobeliini. Sen mottoa 
• Hevostaito Mikä aihe Tunne Hevonen 51
• Hevostaito ?À Mon Seul Désir?  on vaikea tulkita. Sen on arveltu kenties viittaavaan pyyteettömään rakkauteen, joka on vapaa ulkonaisista vaateista. Liekö sattumaa, että Noora Ehnqvistin nettisivuilla lukee: ?When there is love, there are no demands, expectations, no dependency.? Rakkauden vallitessa vaatimukset, odotukset ja riippuvuudet katoavat. Tulkitsen rakkauden Nooran tarkoittamalla tavalla on aidoksi olemassaoloksi. Aisti-tematiikan on kuvataiteessa usein ajateltu moralisoivan maallisten ilojen tavoittelua hengellisen elämän sijaan. Mutta voiko empaattinen luontosuhde muotoutua elleivät tietoisuus ja kehollisuus ole vain saman kokemisen eri puolia? Moraalisen tulkinnan ulkopuolelle jää ajatus aisteista ja ruumiillisuudesta luontosuhteemme muodostajana. Aistit ovat avaimia läsnäolevan maailman kokemiseen ja havainnoimiseen siten, että olemme itse osa maailmaa, emme ulkopuolisia, analyyttisia tarkkailijoita. Aistien ja vartalokotimme tietoinen käyttö, kehon empatia, aistien tanssi virikkeiden kanssa, vaatii täyden läsnäolon hetkessä. Vain tällaisen läsnäolon vallitessa on mahdollisuus hyväksyä itsensä ja kohdata hevonen tai kuka tahansa toinen ja tulla yhdeksi rakkaudessa. Tällainen suora yhteys fyysiseen läsnäolevaan maailmaan on vaikeaa ihmisille, sillä meille on yhtä aikaa mahdollista olla monessa mahdollisessa maailmassa. Pystymme kuvittelemaan vaikka menneen tai tulevan maailman tai kuvittelemaan itsellemme arvioivan yleisön. Ajatus tekemisemme tavoitteista tai kuvitelma siitä, että toiset ihmiset arvioivat tekemistäsi katkaisevat yhteyden ja luottamuksen eläimeen. Yhteisen kielen löytäminen Itseäni alkoi kiehtoa yksisarvisen myytissä nimenomaan neidon ja yksisarvisen kyky kommunikoida ja sille täysin vastakkainen metsästäjien vimma alistaa, hiljentää, haluttomuus kuulla ja ymmärtää toista. Kulkeeko alistavan ja hyväksikäyttävän luontosuhteemme rinnalla toinen, hiljaisempi, kokemuksellinen tieto siitä, että aito, syvä kehon ja mielen empatia suhteessa eläimiin voi olla avain löytää läsnä oleva maailma, ykseys kaikkeuteen, kyky elää rakkaudessa? Monet uskonnot tavoittelevat tätä yhteyttä mietiskelyn ja itsetutkiskelun kautta. Yksisarvisen metafora vaikutti luontoyhteyden vertaukselta, paluulta paratiisiin, jossa eläimet ja ihminen puhuvat samaa kieltä. Puhdassydämisen neidon ja yksisarvisen kohtaaminen on täydellisen luottamuksen kuvaus. Tällöin eri lajien väliset erot häviävät, toisilleen vieraiden lajien on mahdollista kommunikoida ja ihminen löytää empatian tilan, jossa hän kokee ymmärtävänsä, miten hevonen viestittää maailmastaan, kokemuksestaan, tarpeistaan ja tunteistaan. Uskon, että meillä ihmisillä on tarve syvään luontoyhteyteen, välittömän läsnäolon kokemukseen. Ihmiskunta on parhaillaan tuhoisassa tilanteessa, jossa sen on pakko löytää muita tapoja tavoittaa luonto ihmisessä itsessään ja hänen ympärillään kuin toisten lajien hyväksikäyttö. Haemme luontoyhteyttä vaikkapa vuorikiipeilystä ja suhteestamme lemmikkieläimiin. Monenlaiset viihdetraditiot hevoskuiskaajista sirkukseen ja ratsastusnäytöksiin pitävät yllä myyttiä ihmisen ja eläimen lajirajat ylittävästä maagiselta vaikuttavasta yhteistyöstä. Arvostamme henkilöitä, jotka saavat eläimet käyttäytymään haluamallaan tavalla. Lasten yksisarvislelujen ja -pelien runsaus tai eläinkuiskaajien edesottamuksia kuvaava  tvviihde tarjoaa korvikkeen tarpeellemme saavuttaa aidosti ymmärtävä suhde toiseen. Valitettavasti viihde sisältää usein julmuutta ja pakottamista. Tarpeemme olla harmoninen osa läsnä olevaa maailmaa säilyy kuitenkin myytin tasolla, kunnes 52 Tunne Hevonen se voidaan uudelleen tunnistaa ja saada siitä vahvistusta kestävän luontosuhteen rakentamiseen. Uskon, että hevosihmiset ovat juuri nyt löytämässä uuden, aidosti myötäelävän suhteen ihmeelliseen kumppaniinsa ja samalla koko eliökuntaan. Hevosen opastuksessa Voimme siis matkata kauas ihmiskunnan yhteisiin myytteihin ja kokemusperäiseen tietoon siitä, että luontoyhteys on mahdollinen ja nähdä yksisarvismyytin taustalla tietämys hevosesta opaseläimenä läsnäoloon. Hevosella on mahdollisuus opastaa ihminen onnellisuuteen, henkiseen kasvuun, korkeampaan viisauteen tai jopa tuonpuoleiseen, kuten muinaisten luolamaalausten hevosten ja muiden eläinten on kenties ajateltu tekevän. Seuraava kysymys onkin, uskallammeko me ihmiset hyväksyä eläimen opettajaksemme? Pystymmekö luopumaan asetelmasta, jossa ihminen on aina hallitsevassa asemassa? Onko meistä viisaiksi, puhdassydämisiksi neidoiksi? Voimmeko ajatella, että eläin voisi opettaa meille hyvyyttä, olla eettinen ohjaajamme?  Yksisarvisen metsästäjät haluavat pyydystää ja jopa tappaa yksisarvisen saadakseen sen voiman itselleen. On helppoa sammuttaa yhä uudelleen hevosten elämänilo ja pakottaa ne nöyrtymään omiin tarpeisiimme. Hevosen voi kuitenkin kohdata aidosti ainoastaan vailla rooleja ja vapaana muiden odotuksista ja vaatimuksista. On hylättävä kaikki mitä tapahtui aiemmin, jätettävä metodit ja koulutusmenetelmät ja löydettävä lapselle ominainen kyky uskoa mahdottomaan, uskallettava olla läsnä jokaisella solullaan. Tämä on vähemmän näyttävä, hidas ja hiljainen mutta riemukas tie. Yhä useammat ihmiset uskaltavat hallitsemisen sijaan antaa tilaa hevosen vapaudelle ja kokea hetken, jolloin hevonen ja ihminen voivat kulkea rinnakkain ja vielä enemmän; ihminen saa luottaa hevosen opastukseen kultaisella polulla yksisarvisen metsässä, yhteisessä läsnäolossa ja ihmetyksessä. Teksti on kirjoittajan pyrkimys ymmärtää ja pukea sanalliseen muotoon vaikeasti selitettäviä, henkilökohtaisia kokemuksia hevosten parissa, eikä siitä ole vedettävissä suoria yhtäläisyyksiä tekstissä mainittujen henkilöiden työtapoihin tai työpajojen ja esitysten sisältöihin. UNICORNIS ? ihmeellinen olento  Ensi-ilta Turun Kaupunginteatterin Pikkolossa 11.4.2013. Kevään esitykset 11.4. - 4.5.2013 Unicornis ? ihmeellinen olento on runollinen ja syvä esitys toisen olennon kohtaamisesta ja sen tavoittelusta, mikä elämässä on oleellisinta. Esitys on toteutettu visuaalisen ja fyysisen nukketeatterin keinoin, ja siinä ihmisruumiin ja rakennetun nuken rajat hämärtyvät. Enemmän kuin puhuttu teksti tarinaa kuljettavat kiehtovan kauniit kuvat, tiheät tunnelmat ja arvoituksellinen musiikki, jotka herättävät katsojassa vahvoja tunteita. Kesto: n. 1h Esitys on suunnattu aikuisille, mutta se soveltuu myös varttuneemmille lapsille ja nuorille. Dramaturgia ja ohjaus ? Alma Rajala ? Visualisointi ? Jessica Kangasniemi ? Musiikki ? Lau Nau ? Esiintyjät? Riina Tikkanen ? Nanna Mäkinen ? Ilja Mäkelä
• Ruunan kertomaa teksti ja kuva: Pia Papinniemi Annetaan elämälle aikaa P uuhellan päällä vedet jo melkein kiehuvat, on iltatallin aika. Tyhjennän kattilat melassiämpäriin, puen toppatakin päälle, pyydän koiria odottamaan ja lähden ulos. Pysähdyn pihalle hetkeksi kuuntelemaan vuoden toiseksi viimeistä päivää. Taivaalla ei näy kuin muutama tähti, sääennuste lupasikin lauhtuvaa vaikka vielä pakkanen narisee askelten alla ja puut ovat kuin timanttien peitossa. Silti tuttu puristus tuntuu painavana rinnassa ja silmät vettyvät väkisin, en mahda niille mitään. Hengitän hiljaisuutta ja mietin tulevaa. Onkohan tiistaina piha erilainen? Onkohan maailma toisenlainen? Toivottavasti olisi, ainakin lempeämpi. Tarhassa jo höristään, jatkan siis matkaani. Lumi ja jää ottavat kiinni tallin oveen, pitääkin kaivaa petkele esille. Raosta mahtuu juuri kulkemaan kun kääntyy sivuttain ja tuo ämpäriä perässään. Käsi osuu katkaisijalle vanhasta muistista ja roikasta saa valot myös tarhan puolelle. Avaan saluunaovet ja kaadan vedet nurkassa olevaan paljuun; kuuma vesi sulattaa helposti jääkerroksen paljun päältä. Kävelen pihatosta ulos, hevosten tekemää polkua pitkin on hyvä mennä. Tamma tulee jo vastaan; se tietää että minulla on tuomisina ainakin porkkananpala tai nokkoskimppu. Ruuna odottaa rauhassa paikoillaan, sen tapoihin ei kuulu turha tunkeilu. Viisas tietää vähemmälläkin! Jaan tuliaiseni hangelle kahteen kasaan ja kävelen ladolle. Hevoset tulevat kohta perässä ja vetävät korviaan luimuun kun tamma pyrkii ovelle ja ruuna komentaa sitä kauemmas. Taitaa muistaa kun vuosia sitten etuillessaan sai hangonpiikistä nenäänsä.. Heinät saa ladosta suoraan aitaukseen ja näin iltaisin levittelen ne mahdollisimman laajalle, että hevoset voivat laiduntaa illan pitkät tunnit. Laitan oven kiinni ja langan paikoilleen, vaikkei nämä kaksi edes sähköä siihen tarvitse. Hevoset asettuvat syomään ja minä jään kuuntelemaan heinän rouskutusta pimeässä ja hiljaisessa illassa. Lempiääniäni! Ruunan selästä lumikerroksen alta löytyy kuiva ja lämmin nahka. Sinne on hyvä työntää palelevat sormet hetkeksi ja samalla voi nojata vahvaan kylkeen. Imen itseeni levollista voimaa joka ruunasta huokuu ja annan murheiden valua alas maahan. Siinä ei tarvitse ajatella tapahtunutta, ei tulevaa. Voi vaan olla. Silitän vielä molemmat hevoset päästä häntään saakka ja tarkistan melkein automaattisesti niiden jalat. Koska kaikki on kunnossa jätän ne hyvillä mielin yöpuulle, suljen perässäni ovet ja sammutan valot. Aamulla nähdään! Pihalla minun täytyy taas pysähtyä ja katsoa uudestaan taivaalle. Oloni on selvästi kevyempi. Kyllä vaan ruunaseni, luulenpa että uusi vuosi tulee olemaan hyvä! Tunne Hevonen 53
• Mikä aihe ?Toimitussihteerin kynästä? Eira Jääskelä on pitkän linjan hevostaitaja, joka kouluttaa hevosia ja opettaa hevostaitoja tavoitteenaan turvallisempi ja hauskempi hevosharrastus sekä kaksi- että nelijalkaisille ystävilleen. Tällä palstalla Tunne Hevonen -lehden toimitussihteeri pohtii hevosja muun elämän yhtymäkohtia omien kokemustensa kautta. Taiteellista urheilua vai urheilullista taidetta? Tuttu kolleega kirjoitti taannoin lehteen jutun ratsastuksesta. Oma sykkeeni kyllä nousi pelkästään lukiessani, kuinka monta kaloria ratsastustunnin aikana palaakaan. Myöhemmin törmäsin samaiseen kaveriin ja hän kertoi mutkan kautta kuulleensa, että hänen kirjoittamansa artikkeli ei mielestäni olisi pitänyt paikkaansa. Höm... noh, varmasti juttu oli sinänsä paikkaansapitävä ja faktat kohdallaan, mutta miten tämän nyt muotoilisin: OLEN ERI MIELTÄ! Mielestäni hevonen EI ole kuntosaliväline! Syytön kolleegaparka, joka ei tiedä hevosista tai ratsastamisesta mitään, puolustautui kertomalla, että hän oli halunnut kumota monien ihmisten luulon, että hevosen selässä vain istutaan ja että hevonen tekee kaiken lihastyön. Jälkeenpäin jäin pohtimaan asiaa enemmänkin. Mikä oikeastaan on niin väärin siinä, että elävää olentoa käytetään kuntosali- tai muuna välineenä? No, jos edeltävä lause ei jo sinällään ollut tyhjentävä vastaus, avataan aihetta hieman lisää: Ensinnäkin haluaisin mielelläni palauttaa väitteen, että hevosen selässä todellakin vain istutaan ja hevonen tekee kaiken lihastyön. Tai ainakin melkein kaiken. Tai ainakin melkein aina; jos ei nyt puhuta tilanteista, joissa ratsastaja roikkuu hengen hädässä karvoissa kiinni ja kuvittelee, että hevosen selässä hytkyminen on tehokasta urheilua. Ratsastuksen ei kuulu olla urheilua, sen kuuluu olla taidetta! Kahden olennon harmonista yhteistyötä, johon eivät sykemittarit ja kaloritaulukot sovi. Jos jollekulle ei tyylikäs raippa pystyssä pyyperrys kuitenkaan sovi, vaan tekee mieli pöllyttää puskia mahanalus kavioita täynnä, niin siitä vaan, mutta älköön tehtäkö sitä siksi, että niin ja niin monta kaloria kuluu, vaan siksi, että se vaan on niin pirun kivaa! Ja olkoon se sitten kivaa molempien mielestä, eikä vaan sen mielestä, joka on päällä. 54 Tunne Hevonen Hyvä on, myönnetään, moinen reuhaaminen alkaa jo erehdyttävästi muistuttaa urheilua ja pahimmassa tapauksessa voi jopa tulla hiki, reidet maitohapoille ja pissat housuun. Se ei mielestäni kuitenkaan ole ratsastuksen perimmäinen tarkoitus, vaan nimenomaan kauneuden ilmentäminen liikkeen ja harmonisen yhteistyön kautta. Pitäisi ymmärtää, että hallittuihin puskanpöllytyksiin riittävän taidon hankkiminen on pitkäaikainen projekti, joka tulisi aloittaa hitaassa tempossa, osaavan opettajan ja tasapainoisen ratsun kanssa. Kallista? Erittäin. Sen arvoista? Jokaikisen pennin! Ratsastus vaatii tasapainoa, lihaskoordinaatiota ja kehonhallintaa. Se myös vaikuttaa eräisiin lihasryhmiin, joita et aiemmin tiennyt olevan olemassakaan. Kaikkia edellä mainittuja voi nykyään kehittää mitä moninaisimpien, ratsastuksen opettelua tukevien lajien avulla. Ihmisten tulisikin lähteä varsinaiselle ratsastustunnille ennemminkin taide-elämyksen ja yhteisen kokemuksen toivossa kuin ahterinpienennysmielessä. Takapuoli kyllä pienenee ihan huomaamatta tallilla pyöriessä, mutta mikä vielä parempaa: mieli virkistyy mittanauhattomien ja vaa´attomien olentojen seurassa, jotka eivät arvostele ihmisiä kilojen perusteella. Ja jos ei ala kilot tippua, jokaiselta tallilta löytyy kuntosalivälineet nimeltään harava, talikko ja kottikärryt. Ne voi vuokrata tallinpitäjältä ihan pientä korvausta vastaan. Eira Jääskelä toimitussihteeri@tunnehevonen.fi
• PAL.VKO 2013-15 802009-1301 13001 6 414888 020090 Vudekan hevostietokirjat Vudekan ilmoi Syvemmälle satulaan 25 ? Tavoitteena tasapaino 30 ? Lähtövuorossa Anna-Julia Kontio 13 ? Pennejä taivaasta ja muita isuntaharjoituksia 28 ? Vudekan hevostietokirjat Tunne Hevosen verkkokaupassa: http://tunnehevonen.mycashflow.fi/ Tervetuloa mukaan FB ryhmään Vudeka Hevostietokirjat 56 Tunne Hevonen www.vudeka.fi www.tunnehevonen.fi