• Ruokarobotti kiitää Turun kaduilla ?6 Ruokarobotti kiitää Turun kaduilla ?6 | | Onko finglish uhka vai mahdollisuus? Onko finglish uhka vai mahdollisuus? ?8 ?8 Opiskelijamuodin viimeisimmät tuulahdukset ?16 Opiskelijamuodin viimeisimmät tuulahdukset ?16 | | Edarivaalien tulos ?24 Edarivaalien tulos ?24 Miten valmistautua ylioppilaskirjoituksiin? Miten valmistautua ylioppilaskirjoituksiin? ?30 ?30 || Kampuksen Kampuksen presidentinvaaligallup presidentinvaaligallup ?31 ?31 1/2024 1/2024
• koko ohjelma: barkuka.fi BAR KUKA / LINNANKATU 17 avoinna su to klo 18 04.30 pe-la klo 18-05 LA 20.1. PEDRO & JAAKKO KULTA LA 3.2. PYRYTHEKID & AXEL KALA LA 10.2. MELO PE 16.2. KARHUVALTIO 10V YKSI ILTA, YHDEKSÄN ESIINTYJÄÄ LA 17.2. EEVIL STÖÖ LA 24.2. MAUSTETYTÖT PE 1.3. EDU KEHÄKETTUNEN LA 2.3. RUISSALO AMPING & ORVOKKI TO 7.3. JAMBO & SHAKKII PE 8.3. JAMBO TO 14.3. EMMA & MATILDA PE 15.3. THE HOLY LA 16.3. RAAPPANA LA 23.3. PESSO PE 29.3. BUSINESS CITY VIIKONLOPPUISIN DJ’T KLO 04.30 ASTI TORSTAISIN YOUTUBEJUKEBOKSI YLÄKERTA AINA AUKI PE & LA Avoinna: to-la 21-05 ennakkoliput: Dynamo app, Eventu.al &8raita www.dynamoklubi.com ikäraja keikoille 18 vuotta TO 25.1. Klo 19.30: Telmu & Turku Band Festival: Turku-aiheinen Musavisa PE 26.1. Turku Band Festival Live: KUNGINAS YRJÖ (21.00) KE 31.1. Klo 19: TRIVIAALIKOULU -baarivisa PE 2.2. Live: VILLE LEINONEN (21.00) KE 7.2. Klo 19: LEVYRAATI TI 13.2. Klo 19: BÄNGERBINGO: Ystävänpäivä KE 28.2. Klo 19: TRIVIAALIKOULU -baarivisa PE 1.3. Live: HONEY CRISP (21.00) TI 5.3. Klo 19: BÄNGERBINGO KE 6.3. Klo 19: LEVYRAATI PE 8.3. Live: LA HAKA (21.00) PE 15.3. Live: LE?A LAUTAMAJA (21.00) AVOLAVA OPEN MIC SUNDAY WITH WALTTERI PAHLAMA JOKA SUNNUNTAI! DJ’t VIIKONLOPPUISIN RUNSAS OLUTJA PELIVALIKOIMA! Monen alan ammatillisia tutkintoja, yksittäisiä tutkinnon osia ja muita koulutuskokonaisuuksia sekä työvoimakoulutusta. Lukion käyneille myös erityisiä välivuosiopintoja, joiden aikana voit tutustua sinua kiinnostavan alan opiskeluun, työtehtäviin ja työpaikkoihin. Halutessasi voit sisällyttää opintoihin kansainvälisen työelämäjakson. Jos innostut opiskelemastasi alasta, voit helposti jatkaa myös koko tutkinnon suorittamiseen. Tutustu tarjontaan ja hakeudu mukaan! Osa??????????????????????????????????????????????s???? www.raseko.?/koulutustarjonta
• Kauppatieteiden maisteriksi PORISSA utu.fi/haeporiin > HAE 13.-27.3.2024! www.muurlanopisto.fi VALITSE SINUN LUOVA SUUNTA JA OPISKELE valokuva | animaatio | taide sarjakuva ja kuvittaminen. Hae 11.8.2024 menness ä. 18. turunkesayliopisto.fi Tule KIELIKURSSEILLE • espanja, hollanti, italia, japani, korea, puola, ranska, saksa, venäjä • alkeisja jatkokursseja sekä keskusteluryhmiä heti tammikuusta alkaen! • tulossa: Virkamiesruotsi 5 op, huhti-toukokuussa etänä Turun kesäyliopisto lähiopetus • etäopetus • verkko-opinnot Taidot haltuun lyhytkursseilla • Excelja Word-kurssit • Photoshop • Digikuvauskoulu • Web Designer Suorita avoimia yliopisto-opintoja • Kasvatusja aikuiskasvatustieteen perusopinnot 25 op etänä 9.5. alkaen • Erityispedagogiikan perusopinnot 25 op etänä 6.5. alkaen tutustu ja ilmoittaudu netissä • lisätiedot myös p. 02 232 3302 katso koko kurssivalikoima netistä! ABI! Treenaa kirjoituksiin • tammi-helmikuu: äidinkieli, historia, englanti, ruotsi, lyhyt matematiikka, pitkä matematiikka, fysiikka huom: kesällä lisää abija kertauskursseja! www.tylkkari.fi
• TYLKKÄRI – Turun ylioppilaslehti 19.1.2024 Turun yliopiston ylioppilaskunnan julkaisu, 94. vuosikerta, perustettu 1930, ensimmäinen numero julkaistu 1931, tylkkäri.fi TOIMITUS Rehtorinpellonkatu 4 A, 20500 Turku, tyl-paatoimittaja@utu.fi, puh. 045 356 4517 Twitter: @Tylkkari Instagram: @tylkkari Facebook: Tylkkari PÄÄTOIMITTAJA Hermanni Sankelo, tyl-paatoimittaja@utu.fi TOIMITTAJA Helmi Henell ULKOASU Toimitus KANSIKUVA Toimitus ILMOITUSMYYNTI Kari Kettunen, puh. 0400 185 853, kari.kettunen@pirunnyrkki.fi, www.pirunnyrkki.fi PAINO Botnia Print, Kokkola, ISSN 1458-0209 (printti), ISSN 1458-0217 (verkko) PAINOS 8000 kpl SEURAAVA NUMERO maaliskuussa 2024. Edarivaalien tulos selvillä Kukin t aaplaa tyylillään Hampaan varjo Millaiset ovat opiskelijamuodin viimeisimmät tuulahdukset? Vaalit saivat aikaan muutoksia edustajiston kokoonpanossa. Marraskuinen Varsova paljasti kipukohtia ja toivon pilkahduksia. 16 16 10 10 24 24 Pääkirjoitus Kun maassa on lunta ja pakkasta ? 5 Uutiset Ruokarobotti porskuttaa Turun kaduilla Kolmen peen puheenjohtaja Opiskelijoiden asialla 23 vuotta ? 6, 7 Tutkija Onko kielten sekoittuminen uhka vai mahdollisuus, Maija S. Peltola? ? 8 Lukijoilta Finglishistä Kolumni Lopeta finglishin tarpeeton käyttö ? 9 Essee Miten valmistautua ylioppilaskirjoituksiin? ? 30 Presidentinvaaligallup Kuka Saulin sappaisiin? ? 31 Essee Piilokamerasta virtuaalitodellisuuteen ? 32 Luottoresepti Luotto linssisoppaan ? 34 Näkökulma Julisteet eivät yksin riitä ? 35 sisältö 1/2024
• pääkirjoitus he rmanni sanke lo päätoimittaja tyl-paatoimittaja@utu.fi U U s i v U o s i toi mukanaan suomalaisista matkailumainoksista tutut rapsakat pakkaset. Katukuvat ovat täyttyneet lumiauran kolahduksista ja kimmeltävistä nietoksista. Mukaan on mahtunut myös muita perinteisiä talven ihmemaan maisemia: tienposkeen hyytyneitä peltilehmiä, myöhästeleviä vetureita sekä sähkökatkoksia. Pakkasen ei luulisi yllättävän Suomessa, mutta näin vaikuttaa päässeen taas käymään. K i pa K K a K e l i on tehnyt vuoden alusta viileän, mutta yhdessä asiassa tunnelma lämpenee. Tai ainakin varmaan pitäisi varmaan lämmetä. Presidentinvaalien ennakkoäänestys käynnistyy tammikuussa. Valtaa Suomen ulkoja turvallisuuspolitiikan keulahahmona on tarjolla. Ruutulippu häämöttää, mutta ehdokkaiden keskinäinen haastaminen loistaa poissaoloaan. Vaalitaistelu on kaukana pippurisesta. Ehdokkaat ovat varovaisia ja äänestäjät vakavia. Mistä oikein on kyse? s y y tä h ä n on todennäköisesti epämääräinen maailmantilanne. Itärajamme on ollut talvella Ukrainan sodan maininkien keskellä. Venäjä on osoittanut toimillaan, että se ei välitä mistään kansainvälisistä pelisäännöistä. Onneksi Suomi on ollut hereillä. Jokaisen itsenäisen maan ensimmäinen tehtävä on turvata rajojensa koskemattomuus ja kansallinen turvallisuus. Yhdysvaltojen kanssa allekirjoitettu puolustusyhteistyösopimus on luonnollinen jatke Nato-jäsenyydelle nostaen kynnyksen sotilaalliselle uhalle Suomea kohtaan huippukorkealle. t U o r e e t g a l lU p i t viittaavat mielenkiintoiseen elementtiin presidenttipelissä. Viime keväänä eduskuntavaaleissa päätänsä nostanut taktinen äänestäminen näyttää olevan rantautumassa myös presidentinvaaleihin. Tällä tarkoitetaan käytännössä toimintaa, jossa äänestäjä antaa äänen muulle kuin omalle suosikkiehdokkaalle päämääränään torjua epämiellyttävä vaalitulos. Monet vaikuttavat siis ennakoivan vaalin jatkoasetelmia jo sen ensimmäisellä kierroksella. p a i K Ko ja m a h d o l l i s e l l e toiselle kierrokselle on jaossa kaksi. Miten ilmiö saattaa näkyä tulostaululla? Kuka on sen suurin hyötyjä ja kenen selkänahasta revityllä hinnalla? Moni varmasti pohtii myös omassa pääkopassaan valintaa taktisen ja tavallisen äänen välillä. Hyviä kysymyksiä riittää enemmän kuin vastauksia. Aika näyttää kirjaimellisesti. Yhteenvedoksi voi kuitenkin auringonvarmasti kiteyttää, että molemmat vaihtoehdoista ovat ratkaisuna parempia kuin ei ääntä lainkaan. l o p U Ks i v i e l ä lyhyenä ilmoitusluontoisena asiana tiedoksi kaikille heille, jotka eivät enää tiedä: pakkastalvia on Suomessa jatkossakin. Tietotaito pakkauskaudesta selviämiseen eli siihen, miten pärjätä kylmässä ja millaista suojaa tarvitaan kuuluu suomalaisen perusosaamiseen. Sen pitää olla kunnossa. Miinus kaksikymmentä astetta lämpömittarissa ei ole uutinen, vaan varustautumiskysymys. Linnutkin sen todistaa, jotka taivaalla lentää. Kun maassa on lunta ja pakkasta
• UUsi tyyn hallitUs tylKKärin johtoKUnta uutiset P itkän uran Turun yliopiston ylioppilaskunnan toimistosihteerinä toiminut Pirjo Saarni jäi tänä syksynä eläkkeelle. Saarni oli tuttu näky TYYn palvelupisteellä esimerkiksi opiskelijakortteihinsa lukuvuositarraa noutamaan saapuneille opiskelijoille. Saarni sai tunnustusta pitkästä työurastaan, kun hänelle myönnettiin ylioppilaskunnan kunnianauha. Kunnianauha myönnetään tunnustuksena ylioppilaskunnan ja sen päämäärien hyväksi suoritetusta työstä. s a a r n i a K i i t e t t i i n muun muassa kärsivällisestä asiakaspalvelusta sekä siitä, kuinka hän on aina saanut muut työyhteisön jäsenet tuntemaan itsensä tervetulleiksi. Maininnan sai myös Saarnin poikkeuksellisen pitkä, 23 vuoden mittainen, työura ylioppilasliikkeen parissa. Mitä Saarni itse ajattelee menneestä työurastaan? Saarni sanoo, että hän on nauttinut työssään erityisesti sen itsenäisestä luonteesta. –Minulla on ollut oma vapaus omassa toimistossa. Pidän sellaisesta, hän sanoo. Saarni sanoo nauttineensa myös työn asiakaspalvelupuolesta. –Se on minulle luontaista, hän kuvailee. h ä n p i tä ä työn rikkautena sitä, että on päässyt kohtaamaan keskenään hyvin erilaisia ihmisiä. Toisinaan ääripäätkin korostuvat asiakaspalvelutyössä: osa asiakkaista on niin aurinkoisia, että omakin päivä piristyy, osa puolestaan löytää valittamisen aihetta kaikesta. Töykeiden asiakkaiden kohdalla ei Saar7 nin mukaan auta mikään muu kuin kärsivällisyys. s a a r n i m U i s t e l e e työuransa alkuaikoja. Ihka ensimmäisenä syksynä toimiston tiloihin murtauduttiin. Kassakaapissa oli sorkkaraudan jäljet, mutta kaappia tunkeutujat eivät olleet saaneet auki. Jauhesammuttimen jauhetta oli levitelty ympäri kansliaa ja eteistä, ja kaikki koneet menivät huoltoon. –Opiskelijarekisteri oli silloin ainoastaan minun koneellani. Siinä minä sitten jakelin opiskelijoille tarroja joitain kuitteja vastaan toisella puolella toimistoa. Se jäi kyllä mieleen, Saarni kertoo. Tapauksen jälkeen toimistolle hankittiin hälytyslaitteet. s a a r n i K e r to o , että ennen tilojen remonttia oli toimiston ulko-ovi aina auki toimistoaikojen puitteissa. Tämä johti Saarnin mukaan siihen, että hänen toimistonsa lasi-ikkunoiden taakse ilmestyi koputtajia, jotka olisivat tahtoneet päästä toimittamaan asiaansa väen väkisin palvelupisteen aukioloaikojen ulkopuolellakin. –Välillä kun oli ruuhka-aika, tuntui, että heitä yritti tulla ovista ja ikkunoista sisälle. He halusivat hakea tarransa juuri silloin kun heille sopi, vaikka palvelupiste ei olisi ollutkaan auki, Saarni sanoo. o sa Ko p U t t e l i j o i s ta oli todella sinnikkäitä ja saattoi rynkyttää ovea tai huudella toimistoon, kun näkivät valoista, että siellä oli joku paikalla. –Joskus sitten hellyin ja annoin tarran, jos osasi oikein kauniisti pyytää, Saarni muistelee hymyillen. H erttaisen näköiset pienet lähettihärvelit valtasivat kesällä Turun ja monen muun kaupungin katukuvan. Pienet robotit ovat herättäneet huomiota esimerkiksi ylioppilastalojen edustalla. Uutiskynnyksen aparaatit ovat ylittäneet esimerkiksi kamppaillessaan tulvavesien tai lumikinosten parissa. Onko tässä ruokakuljetusten tulevaisuus? sry h m ä n l i i K e to i m i n n a n kehittäjä Tiina Meyer kertoo, että lähettirobotit ovat saaneet hyvän vastaanoton, ja palaute on ollut pääsääntöisesti positiivista. Negatiivinen palaute on saattanut koskea esimerkiksi musiikkia. Ruokarobotit puhkeavat näet laulamaan, kun kuljetus on perillä ja luukun avaa. –Olemme huomanneet, että musiikki herättää tunteita, Meyer sanoo. –Jos vaikkapa Mamban Vielä on kesää jäljellä ei kaikille kolahtanut, saattoi siitä tulla jokunen palaute, U l Ko n äö ltä ä n r o b ot t i on pyöreäkulmainen, ja sen etuvalot ovat kuin silmät. Robotilla on myös pieni lippu, joka on kuin lapsen huomiolippu. Meyer sanoo, että robottia suunnitelRuokarobotit porskuttavat lessa sen sosiaalinen hyväksyntä on ollut keskeisenä tavoitteena. Kehitysprosessissa on pohdittu, miten robotti koetaan katukuvassa ja kuinka se käyttäytyy. Myös ulkonäkö on ollut olennainen osa suunnittelua. r o b ot i t ovat Meyerin mukaan suosituimpia perheissä, joissa on kouluikäisiä lapsia, mutta käyttäjiä on muissakin ryhmissä. Myös opiskelijat korostuvat käyttäjäryhmänä. Esimerkiksi Espoon Otaniemessä robottikuljetukset ovat suosiossa. –Yhdysvalloissahan nämä robotit ovat puhtaasti yliopistoalueilla lounasruokaa toimittavia ja suosittuja opiskelijoiden keskuudessa, Meyer sanoo. j o s n ä l K ä yllättää opiskelijan opiskelijabileiden jälkeen keskellä yötä, voiko hän tilata yöpalaa robotilla? Meyerin mukaan toistaiseksi robotit toimittavat aamuja iltayhdeksän välillä, ja yöllä robotit ovat unten mailla. K U i n K a h o m m a toimii käytännössä? Toimitus päätti testata. Tilaamista varten täytyy ladata puhelimeen S-kaupan sovellus, sieltä valita kotiinkuljetus robotilla ja siirtyä valitsemaan ostoskassin sisältöä. Robotin pitäisi vetää kahden kauppakassillisen verran tavaraa. Yritys lisätä wc-paperia tilaukseen johtaa kuitenkin sovelluksen kiukuttelemiseen. Se kertoo robotin olevan täynnä. Omiin jalkoihin saa siis edelleen luottaa, mikäli tahtoo itselleen paperia saada. K U n o s to Ks e t saa tehtyä, sovellus esittää aika-arvion robotin saapumisesta. Positiivisena puolena voi mainita, että robotti viilettää paikalle huomattavasti arvioitua aikaa vikkelämmin. Kohde sijaitsi melko lähellä kauppaa, mutta oletuksena oli, että lumisade ja kinokset voisivat hidastaa robotin seikkailua. Robotti kuitenkin selvittää tiensä maaliin noin kymmenessä minuutissa. Sitä voi pitää oikein kelpo suorituksena. m yö n n e t tä Kö ö n , e t tä robotti on oikein hellyyttävän näköinen kirmatessaan määrätietoisesti lumisella kadulla kohti päätepistettä. Luukun avatessa robotti puhkeaa laulamaan, kuten on luvattu. Last Christmas raikaa. Lunta sataa veijarin päälle. Onhan se ihan sympaattinen ja hauska näky. Turun yliopiston ylioppilaskunnan edustajisto valitsi marraskuun kokouksessa hallituksen vuodelle 2024. Astinin puheenjohtamassa TYYn hallituksessa toimivat vuonna 2024 Antti Hakamaa, Shashika Harshani, Saimi Herlevi, Victoria Luovikari, Jimi Mahonen, Vilppu Tolvi ja Josefina Tuomala. Edustajiston puheenjohtajaksi valittiin Selmi Holopainen ja varapuheenjohtajaksi Veikko Pulkki. Jäsenet Tylkkärin johtokuntaan seuraavalle kaudelle ovat nimetty. Tylkkärin johtokunnan puheenjohtajaksi valittiin Jimi Salonen. Muut johtokuntaan valitut olivat Anita Komulainen, Ellen Korpela, Akseli Mässeli, Kerttu Hurvi ja Erica Alaluusua. Johtokunta toimii linkkinä edustajiston ja Turun ylioppilaslehden journalistisesti itsenäisen toimituksen välillä. HELMI HENELL Kolmen peen puheenjohtaja 6 Ruokarobotti taisteli tiensä perille lumisilla kaduilla yllättävän vikkelästi. Kuva: Helmi Henell. Suomen ylioppilaskuntien liiton puheenjohtajaksi vuodelle 2024 on valittu 23-vuotias Akseli Tiitta Turun yliopiston ylioppilaskunnasta. SYL valitsi Tiitan tehtävään puheenjohtajavaalin kautta. –Lähdemme suurella tarmolla jatkamaan työtä opiskelijoiden oikeuksien puolustamiseksi ensi vuonna, tuore puheenjohtaja kertoo tunnelmistaan. SYLin liittokokous kokoontui Tampereen yliopistolla 17.–18. marraskuuta. HELMI HENELL TOIMITUS uutiset Opiskelijoiden asialla 23 vuotta Astin kertoo TYYn hallituksella olevan hyvä porukka kasassa. Kuva: Mikael Lindberg. r e m o n t i n ja ovien sähkölukon myötä koputtelijoiden määrä väheni huomattavasti, mikä Saarnin mukaan säästi huomattavasti hermoja. Hänellä kun oli muitakin töitä, ja syödäkin piti jossakin välissä ehtiä. –Jossakin vaiheessa ajattelinkin, että miten opiskelija, joka pääsee yliopistoon kovan työn ja opiskelun tuloksena, ei sitten kuitenkaan osaa lukea näitä aukioloaikoja. Se oli ihan mahdoton tehtävä, mikä tuntuu uskomattomalta, Saarni nauraa. m i tä s e U r a ava Ks i , kun pitkä työura on takanapäin? Saarni sanoo hakeutuvansa nyt esimerkiksi kuntoilun pariin. Yliopistolle hän pyöräili lähestulkoon ympäri vuoden, mutta nyt työmatkapyöräilyn tilalle täytyy löytää jotakin muuta. –Minulla ei ole koskaan ollut kuntosalijäsenyyttä. Melkein jo kadun, että laitoin virikesetelini siihen, mutta kai minä siihen vielä sopeudun, Saarni sanoo nauraen. ´ Hän kertoo tehneensä myös kaikki nämä vuodet vapaaehtoistyötä, joka jatkuu nyt myös eläkepäivinä. –Ei minulla tekemisen puutetta pitäisi tulla. syl valitsi tiitan Saarnille myönnettiin ylioppilaskunnan kunnianauha edustajiston juhlakokouksessa. Kuva: Helmi Henell. T YYn hallituksen puheenjohtaja vuosimallia 2024 on kauppatieteiden opiskelija Katie Astin. Tuore puheenjohtaja lähtee tulevaan kauteensa innostunein mielin. Astin kuvailee elävänsä “kolmen peen säännön mukaan”: partio, politiikka ja purjehdus. Astin on pitkän linjan partiolainen, opiskelijapolitiikka on lähellä hänen sydäntään, ja purjehtiminen on hänelle rakas harrastus. ty y l l ä o n tiedossa selkeitä kehitysprojekteja tulevana vuonna, joille hänellä on paljon annettavaa. Ilmeisenä esimerkkinä Astin nostaa esille keskustelun ylioppilaskunnan jäsenyydestä. o r r p o n h a l l i t U s on kirjannut hallitusohjelmaan, että ylioppilaskuntien pakkojäsenyydestä luopumista selvitetään. Asiasta on tarkoitus tehdä päätös kevään 2024 aikana. Astin tahtoo olla mukana huolehtimassa siitä, kuinka ylioppilaskunnassa asiat järjestetään, mikäli pakkojäsenyydestä päädytään luopumaan. –En kannata ylioppilaskunnan täydellistä alasajoa, Astin sanoo. h ä n e n m U K a a n sa leikkaukset ovat kuitenkin välttämättömiä, mikäli pakkojäsenyys poistuu. Muita kysymyksiä, joihin Astin tahtoo paneutua puheenjohtajakautensa aikana koskevat esimerkiksi yliopiasoallianssia ja yliopiston tilaohjelmaa. e n n e n p U h e e j o h ta ja K aU t ta a n Astin on toiminut vuoden TYYn hallituksen jäsenenä ja ollut varaedaattorina. Sitä ennen hän on ollut Turun kauppatieteiden ylioppilaiden (TuKY) edunvalvontajaostossa. Vuodesta 2021 alkaen hän on myös istunut Naantalin kaupunginvaltuustossa kokoomuksen edustajana. TOIMITUS TOIMITUS HELMI HENELL
• T urun yliopiston fonetiikan professori Maija S. Peltola ei usko ilmiön vaarantavan suomen kielen olemassaoloa. Hän mainitsee kuitenkin, että on tärkeää olla jatkuvasti valveilla sen kanssa, että suomen kieli ei päätyisi pelkäksi kotija tunnekieleksi. –Silloin suomen kielen kehityksessä päädyttäisiin siihen mistä suomen kielen kehityksessä lähdettiin eli siihen, että kotona puhuttiin perheen kesken suomea ja kun haluttiin mennä asioille, puhuttiin muuta kieltä, Peltola kommentoi. –Siinä mielessä huoli on ihan asiallinen. Kielen muutoshan on aika luonnollinen asia. Se, että maailma muuttuu ja me menemme kielen kanssa siinä vähän mukana, Peltola jatkaa. p e lto l a n ä K e e suomen kielen muutoksessa haasteita ja mahdollisuuksia. –En ole kauhean pelokas muutoksen suhteen. Olen huomannut, että se taitaa olla jo jonkinlainen oma rekisterinsä, missä kaikki kielletty kielessä esiintyy rinnakkain, päällekkäin ja nivoutuneina ja sehän saattaa olla yksi niistä voimista joka laittaa käyntiin vahvasti kielen muutosta. Peltolan mukaan erityiseksi ongelmakohdaksi voi tulla sukupolvien välinen kuilu. –Ikääntyneiden voi olla hankala keskustella nuorten kanssa, jos puheen joukossa on mukana vaikkapa kovastikin finglishiä. Toisaalta elävän kielen iso asia onkin myös se, että miten osata käyttää kieltä erilaisissa konteksteissa sen kontekstin vaatimusten mukaisesti, Peltola painottaa. p e lto l a i l m a i s e e käytännön esimerkkinä kielien sekoittamisen kavereitten kesken, mutta sen muuttumisen äidille tai naapurin mummolle puhuttaessa. –Varmaan osaat jo käyttää kieltä siinä tilanteessa. Tavallaan voisi sanoa, että tällainen kielellinen muutos yksilön kohdalla voi jopa rikastuttaa kieltä, kun niitä rekistereitä tulee enemmän, mutta tämä on nyt tällaista arkipäivän pohdintaa eikä perustu mihinkään omaan tutkimukseen, Peltola toteaa. F o n e t i i K a n p r o F e s s o r i kertoo, että yhden tutkijakolleegan tutkineen sitä, miten kielen kehitys ja rekistereiden hallinta ei tule valmiiksi siinä ajassa, kun ajatellaan, että ihmiset osaavat yksilökehityksen myötä jo puhua. –Varmaan voitaisiin helposti sanoa, että alakouluikäinen osaa hyvin puhua äidinkieltään, mutta se menee pitkälti siihen kahdenkympin ikään ennen kuin ihmisen kokemuspiiri on ollut niin monipuolinen, että se rekistereiden hallinta tulee sille tasolle mitä se on sitten vanhemmalla aikuisiällä. –Tavallaan se kertoo siitä, että se vaatii elämänkokemuksen ja en tiedä voisiko sitä oikein opettaa, Peltola pohtii. p e lto l a n m U K a a n tämä ilmeni tutkimuksessa, jossa keskusteltiin hälyisessä tilassa. Alle parikymppiset saattoivat puhua ihan tavalliseen tapaansa hirveän hälyn keskellä, kun taas viisikymppiset osasivat puhua tilanteessa hitaammin, kovempaa ja elehtien. –Tietysti koulussa harjoitellaan sitä rekisterin hallintaa, kun esimerkiksi tulee lukea ja kirjoittaa eri tyylilajien tekstejä. K i e l e e n l i i t t y vät kysymykset ovat yhteiskunnallisesti merkityksellisiä. Peltola korostaa vielä, että ei ole huolissaan suomen kielen tulevaisuudesta. –Mielestäni on hienoa, että ihmiset käyttävät kieliä monipuolisesti ja soveltaen. Hyvä kielen hallinta edellyttää sitä, että tietää milloin minkäkin laista kieltä on hyväksyttävää käyttää, Peltola tiivistää. –Joillain ihmisillä on taito mennä juuri rajoilla siinä kielenkäytössä, osataan ottaa pieniä vapauksia. Ihmisillä on hyvin erilaisia tapoja käyttää kieltä ja usein mietin, että onko se tiedostettua riskinottoa vai tiedostamatonta, tai onko sekin seurausta siitä, että ollaan totuttu, että näin tehdään, Peltola päättää. Onko kielten sekoittuminen uhka vai mahdollisuus, Maija S. Peltola? Kielten sekoittuminen kuohuttaa. Suomen kieleen juurtuu lainasanoja jatkuvasti. Onko suomen kieli vaarassa? tutkija 8 20.1. 1984/1 ELÄVÄÄ MUSIIKKIA! t U r U n y L I o p p I L A S tA Lo j E n Bj A Cr A K E n n U K S I E n K E L L A r E I S S A to I M I VAt o S A K U n n At oVAt j o U t U n E E t j o p I t E M M Ä n A I K A A p I K K U M A I S I A M U oto j A S A A n E E n j A n AU r E t tAVA n t E r r o r I n Ko h t E E K S I . y L I o p p I L A S tA Lo j E n Ko L M A n n E n K E r r o K S E n A S U K K A At K U n E I VÄt K E S tÄ o S A K U n t I E n M E LU S A A S t E t tA , j o K A A I h E U t U U o S A K U n n I S S A S o I t E t tAVA S tA r o C K M U S I I K I S tA . E L ÄVÄ M U S I I K K I o n K I n o S A K U n n I S tA p E L K K Ä Ä p I A n o n p I M p U t U S tA , A K U S t I S E n K I tA r A n n Ä p E Lö I M I S tÄ j A V I E n oA L AU LUA , j ot K A p ySy VÄt S A L L I t U n M E LU S A A S t E E n d E S I B E L I r A j A n A L A p U o L E L L A . r o C K M U S I I K K I K U U LU U o L E n n A I S E n A o S A n A n U o r I S o j A o p I S K E L I j A K U Lt t U U r I I n , j A S I tÄ p I tÄ Ä S A A dA S o I t tA A n y t n I I n K U I n E n n E n K I n yo tA Lo j E n h I S to r I A n A LU S tA S A A K K A . n E U r o ot t I S E t o p I S K E L I j At , j ot K A o p I S K E L E VAt E S I M E r K I K S I L AUA n tA I I LtA n A K Lo 21-0.30: n VÄ L I L L Ä M U U t tA Ko ot VA I K K A pA y L I o p p I L A S K y L Ä Ä n . j A h E I dÄ n t I L A L L E E n t U L Ko ot I Lo I S E t r o C K I n yS tÄVÄt . MITÄ TAPAHTUI 40 VUOTTA SITTEN TYLKKÄRISSÄ? HistoriaN HaViNaa HistoriaN HaViNaa 9 lukijoilta o sa l l i s t U K e s K U s t e lU U n ! to i m i t U s p i dät tä ä i t s e l l ä ä n o i K e U d e n va l i ta j U l K a i s tavat K i r j o i t U Ks e t . T u r u n y l i o p i s To n o p i s k e l i j a ! m i k ä m äT Tä ä o p i s k e l i j a m a a i l m a s s a Ta i m u u T e n va a n ? k i r j o i Ta m i e l i p i T e e s i j a l ä h e Tä s e oT s i k o l l a " m i e l i p i d e " s ä h k ö p o s T i i n . t y l pa ato i m i t ta ja @ U t U . F i M ikäli on selaillut nettiä tai kuljeskellut kaupungilla on todennäköisimmin törmännyt yhä yleistyviin englantiin pohjautuviin tai puhtaasti englanninkielisiin ilmaisuihin. Niin sanotut anglismit ja finglish herättävät monenlaisia tunteita ja sitä kauhistellaankin, miten katukuvassa ovat yleistyneet kaikenlaiset shopit, take awayt ja centerit. o m as ta m i e l e s tä n i englannin sekoittuminen suomeen on ihan fresh. Kieli kehittyy jatkuvasti ja onkin luonnollista, että siihen sekoittuu vaikutteita muista kielistä. Jos kieli ei koskaan muutu, se ei pitkässä juoksussa pysy maailman menossa mukana. Kansainvälistymisen myötä englanti on rantautunut Suomeen ja lingua francana se pitäisi ottaa avosylin vastaan. Fokus pitäisi kohdistaa englannin paheksumisen sijaan sen embraceaamiseen. On kovin old fashioned ajatella kielen olevan sacred asia, jota ei saa sorkkia. Se on legit vain kommunikaation keino; kunhan ihmiset ymmärtävät toisiaan niin all is well. s i lt i e d i s t ys kohtaa jatkuvaa push backia. On lowkey huolestuttavaa, kuinka moni vastustaa suomen modernisaatiota ja viemistä uudelle levelille. Naysayerien ei voi antaa stallata edistystä ja not gonna lie on aika red flag, jos joku jaksaa rageta niinkin meaningless asian vuoksi kuin kieli. Sun ei siis kannata kuunnella hatereita vaan keep moving forward ja never give up. F o r r e a l suomi on monin tavoin dry kieli, joka vaatii väkisinkin glow upia. Englannilla on for exapmle paljon enemmän sanoja kuin suomen kielellä, joten kyseessä on obviously rikkaampi kieli. Also English really on tosi satisfying kieli puhua, ja sen avulla suomesta could tehdä less goofy. Siksi suomen tekeekin järkeä take notes englannilta ja sunkin kannattaa start embracing it as well. C h a n g e s t r U g g l a a aina at first, mutta se ei meanaa että sun should dropata se. Everybody knows that on valiantia put in the work sellaisen asian puolesta, in which sä truly believaat in. Välillä vastaan voi tulla doubtia ja shittiä, mutta as long as sä put one foot in front of the other niin it’s gonna go well. Point being, there’s gonna be hiccuppeja but that’s aina gonna be the case. i m ay have come acrossannut a bit ramblaavana but I just needed to vent a little and really speak what was on my mind. Hopefully I have been able to convince at least some of you to support the evolution of our language or at least to relax and stop being so hostile towards it. In the end, it’s just a language. No need to pull a pea in the nose over it. LAURI MÄKELÄ VALTIOTIETEIDEN OPISKELIJA TURUN YLIOPISTO S uomen kielessä tapahtunut muutos ja erityisesti suomen ja englannin kielen sekoittuminen on puhututtanut viime kuukausina. Finglishiksi nimetty, erityisesti nuorten suosiossa oleva ilmiö nosti alkujaan päätään jo 60-luvulla, kun englanninkielisiä sarjoja ja elokuvia ryhdyttiin esittämään Suomessa. Nykyään ilmiö on paisunut pitkälle aivan uusiin sfääreihin, kun aivan tavallisiakin arkisia sanoja korvataan englanninkielisillä versioillaan “kai mä oon ihan fine” tai “sain about puolet oikein tentist” v a ltao s i n K i e lt e n sekoittuminen on aivan luonnollinen seuraus kansainvälistymisestä, joka näkyykin elämässämme monin tavoin niin vieraiden kielten kuulemisena kaduilla kuin vaikkapa vieraskielisen median ja viihteen käytön lisääntymisenäkin. Kuitenkin finglishillä leikittely herättää myös ymmärrettävästi tuohtumusta ihmisissä. Esimerkiksi Helsingin Sanomat uutisoi hiljattain puheviestinnän ja historian opettaja Virpi Kaartisesta, jota harmitti Suomen Ateenan muuttuminen finglishin kehdoksi. Häntä siteeraten esimerkiksi second hand -vaatteet voisivat aivan hyvin olla käytettyjä vaatteita ja take away -kahvi noutokahvi. Kovasti hän ihmetteleekin, miksi ihmeessä englanninkielisiä sanoja käytetään silloinkin, kun vastaava suomenkielinen ilmaisu olisi. K U i t e n K i n v i e r as K i e l i s t e n sanojen tuppautuminen on finglishin suhteen jo eilisen päivän ongelmia. Itseasiassa, voidaan tänä päivänä puhua jo ihan suoraan käyttökielen vaihtumisesta englantiin. Nuoret viettävät tuntikausia TikTokin ja muiden somejen äärellä joka päivä, ja valtaosa sisällöstä on englanniksi. Vieraskielisiä kavereitakin alkaa olla luonnollisesti enenevissä määrin niin koulumaailmassa kuin työelämässäkin, joka suoraan vaikuttaa käytettävään kieleen. Monelle korkeakouluopiskelijoillakin englanti on valtavassa roolissa, kun opetuskielenä käytetään enemmän ja enemmän englantia suomen sijaan. Varmasti osaltaan myös näkyy se, että yhä enemmän painotetaan sitä, kuinka tärkeää englannin osaaminen työelämässä on, ja siinäkin vaiheessa suomi jää helposti jalkoihin. h y v i ä p U o l i a h a n tässäkin varmasti on, sillä kukapa nyt ei olisi tyytyväinen osatessaan puhua sujuvasti maailman lingua francaa, siis yleiskieltä suomeksi sanottuna. On kuitenkin osattava katsoa syvemmälle ilmiöön ja etenkin sen sivuvaikutuksiin, jotka voivat mittakaavassaan olla merkittäviä. Loppuvuodesta uutisoitiin Pisa-tulosten lohduttomasta romahduksesta ennen kaikkea matematiikassa ja lukutaidossa. Tuloksista kävi ilmi, että noin joka viides suorituu lukutaidosta heikosti. Suomalaisnuorten pisteet laskivat 30 pisteellä vuoden 2018 tutkimukseen verrattuna. Opetusja kulttuuriministeriö kuvaili tilannetta erittäin huolestuttavaksi. Siltä se todella näyttääkin. ä i d i n K i e l e n o p e t ta ja i n liiton toiminnanjohtaja Sari Hyytiäinen painottaa koulutuksen tärkeyttä ongelman ratkaisemissa. Hän kertoo Iltalehden haastattelussa huomanneensa englannin ja suomen kielen sekoittumisen lukioissa erityisesti viime vuosina, niin puheessa kuin kirjoitetussa tekstissäkin. Hyvin huolestuttava ilmiö on ollut Hyytiäisen mielestä se, että yhä useammilla nuorilla on huomattavia vaikeuksia suomen kielessä peruskoulun jälkeenkin. Nuoret eivät välttämättä edes pidä äidinkieleä missään roolissa, eivätkä siksi ole motivoituneita sitä opettelemaankaan. Miksi ihmeessä? Äidinkieli kun kuitenkin on ajattelumme kieli ja suomalaisen kulttuurimme tärkeimpiä palasia. e h K ä Ko Ko ongelman takana onkin, että hiljalleen ajattelumme kieli on siirtymässä äidinkielestämme englantiin. Koko muutokseen on syytä tarttua nyt, kun olemme vielä taitekohdassa, jossa on mahdollista vaikuttaa. Suomen kielen ei saa antaa taantua, vaan meidän on tehtävä kaikkemme, että merkittävä osa suomalaista kulttuuria ei katoa. Tärkein kielen säilymisen edellytys on kansalaisten halu käyttää ja siirtää kieli seuraaville sukupolville. Miten ihmeessä me kykenemme tähän, jos suomi jää näin törkeästi englannin kielen jalkoihin? Käytetään siis rohkeasti äidinkieltämme, vältetään finglishin tarpeetonta käyttöä ja vaikutetaan siihen, että Suomessa puhutaan jatkossakin maan kielellä. kolumni ADA SILANDER Lopeta finglishin Lopeta finglishin tarpeeton käyttö tarpeeton käyttö JULIA SIIMENTO TALOUSTIETEEN OPISKELIJA TURUN YLIOPISTO Finnishistä Finnishistä
• Hampaan Hampaan pitkä varjo pitkä varjo n e l jä K y m m e n tä K a Ks i K e r r o s ta ystävyyttä ja avunantoa. Stalinin lahja Puolan kansalle. Kulttuurin ja tieteen palatsin huippu katoaa marraskuun räntäsateessa silmältä piiloon. Valtava, uhkaava ja piinaava. Vuosituhannen alussa tämä Varsovan päänähtävyys haluttiin purkaa. Puolalaisia Stalinin hammas muistutti – ja muistuttaa kylmän sodan tyranniasta ja neuvostomiehityksestä. Tuolloin vasta jaloilleen päässeessä Puolassa usko demokratiaan ja eurooppalaisuuteen oli yhä korkealla. Nyt tilanne on toinen, mutta toivoakin on. Maa kamppailee paitsi ulkoisia, myös sisäisiä vihollisia vastaan. Keitä ne ikinä ovatkaan. Tuuli ja räntä käyvät silmille. h U o n e i s to n v U o K r a a ja Tatjana on luvannut siivota majapaikan etuajassa. Onneksi. Lähdemme etsimään rakennusta. Pilvenpiirtäjä senkin pitäisi olla. Kuvissa mainostettu toimistorakennus kohoaa korkeana ja tympeänä ja sen ympärillä seisoo kuin aluskasvillisuutena harmaita identtisiä betonikuutioita. Niitä samoja, joita on joka ikisesessä Itä-Euroopan kaupungissa. Käy nopeasti ilmi, että pilvenpiirtäjä onkin meille vain ikkunanäkymä. Huoneisto sijaitee 70-lukulaisessa elementtikuutiossa, jonka pihalla on jostakin syystä kylpyamme. Huone haisee varmasti direktiivien vastaiselta pesuaineelta. Parvekkeella täydestä tuhkakupista kiemurtelee vielä savu. Täältä on lähdetty kiireellä. m a r r as K U i n e n v a r s ova ei ole kaunis, mutta ehkä nyt, kun kaikki muut ovat menneet, täällä näkee maan oikean sielun ja tilan. Kauan hallinnut äärioikeistopuolue PiS joutui luopumaan parlamenttivallastaan hiljattain lokakuussa. Nyt hallitusta muodostavat vaikean taloustilanteen ja rajakriisin keskellä liberaalit euromyönteiset ryhmät. Äärioikeiston ote maasta on silti tiukka. Oikeuslaitos, media ja useimmat instituutiot on miehitetty PiS:n marioneteilla. Jos nykyinen hallitus epäonnistuu, paluu vallankahvaan näyttää vaikealta. Lähdemme etsimään jotakin syötävää. Stalinin hampaasta muodostuu helppo maamerkki. Sen valvova silmä tuntuu kurkistavan jokaisen korttelin välistä. l ä m p i m äs sä ja täpötäydessä Zapiecek-ravintolassa yritämme ylittää naapuripöydän seurueen kanssa kielimuuria poliittisen rupattelun lomassa. Kaksi nuorta miestä ja ilmeisesti heistä toisen naisystävä haukkuvat maan aiempaa johtoa lyttyyn yllättävänkin kärkkäästi. Teksti on tuttua kaikkialta maailmasta: mikään ei suju, kaikki on huonosti. Uuteen parlamenttikokoonpanoon ollaan sentään tyytyväisiä. Seurueen naisjäsen tylyttää erityisesti aborttilakia. Ensimmäinen näkemämme asia räntäisessä Varsovassa oli Hammasta kiertänyt myrkynvihreä aborttievankelistojen pakettiauto, jonka kylkeen oli maalattu kuolleita sikiöitä. Auton kovaääniset huusivat aborttivastaisia iskulauseita. v U o n n a 2021 Varsovassa marssittiin aborttioikeuden puolesta ja hallintoa vastaan. Aborttioikeuden tiukennukset säilytettiin, mutta pinnan alle jäi kytemään hiljainen protesti, joka nyt realisoitui kahden vuoden jälkeen vaaliuurnilla. Asetelma on tuttu muualtakin. Kaupunki vastaan maaseutu, kansalliskonservatiivit vastaan uusvasemmisto. Puolassa tiukkaa politiikkaa selittää myös uskonto. Noin 80% KUVAT OTTO RANTANEN TEKSTIT SANTERI SAARINEN, ILMARI PARVIALA 11
• puolalaisista tunnustautuu katolilaisiksi. Kirkon rooli kylmässä sodassa puolalaisuuden tukipilarina oli merkittävä. Nykyään katolilaisuus luetaan Puolassa lähes yhdeksi valtiomahdiksi. j o s e n n U s t e i s i i n on uskominen, Puolalla on edessään valoisa tulevaisuus. Brittiläinen The Telegraph-lehti ennusti toukokuussa, että Puola on Iso-Britanniaa vauraampi jo vuonna 2030. Maan sotilasmahdin jättiharppaus taas alkaa vasta valjeta. Puolan asevoimat ovat jo nyt Euroopan vahvimpiin kuuluvat. Puolustusbudjettia kasvatetaan Ukrainan sodan myötä entisestään. Rohkeimpien arvioiden mukaan Puola siis nousisi Saksan rinnalle taloudellisesti ja sotilaallisesti ohitse. Asetelma muuttaisi Euroopan poliittisia voimasuhteita huomattavasti. Myös Suomessa kannattaa alkaa valmistautumaan Euroopan uuteen vetovaljakkoon. Samalla, kuten keskusteluista ja artikkeleista tulee ilmi Puolaa jäytävät sisäiset ristiriidat. Nopeasti nykyaikaistunut talous, sotilasmahti ja Yhdysvaltain luottorukkasena toimiminen eivät auta, jos maa hajoaa sisältä käsin. l o U n a a n jä l K e e n alamme harhailemaan ympäri Varsovan harmaita katuja. Äänestystuloksesta huolimatta on outoa ajatella, että ollaan maassa, jota osa luonnehtii autoritääriseksi. Vaikutelma on ristiriitainen. Kaikki on periaatteessa kuin missä tahansa muualla. Ehkä ihmiset ovat vakavampia ja katsovat vähemmän silmiin, mutta kuka nyt hyppisi riemusta räntäsateessa muutenkaan. Tunnelma on aavistuksen painostava, mutta diktatuurissa ei olla, se on varmaa. Kirkkoja täällä on paljon. Ristikorut roikkuvat kaulassa ja pukeutuminen on selkeästi konservatiivisempaa. Koko matkan aikana kerjäläisten määrän voi laskea yhden käden sormilla. Poliisien määrässä laskut menevät sekaisin. Rautatieaseman edessä eräs kulkija sujautetaan poliisin pakettiautoon alta viiden sekuntin. t o i n e n s i l m i i n p i s tävä asia on historia, jota Varsovassakin hierotaan naamalle joka kadunkulmassa. Muistomerkkejä, laattoja tai Puolan lippuja. Poikkeamme kirjakauppaan ja siellä hyllyt notkuvat miehityshistoriasta kertovia kärsimysnäytelmiä. Tästä virallinen Puola ammentaa. Niin 12 13 kutsuttu kaksoismiehityksen teoria on ollut etenkin PiS:n vakiopropagandaa. Puola ei enää koskaan häviä, Puolaa ei enää koskaan miehitetä, eikä määräillä. Totuuden nimissä historiapolitiikalla on perusteensa. Maan historia on kärjistäen tarina siitä, kuinka suurvaltojen välissä ollutta maata on potkittu paikasta toiseen kuin peltipurkkia. Puola on pyyhitty kartalta, Puola on ilmestynyt takaisin.Viimeisimpänä maata miehittivät ensin natsit, sitten heidät “vapautti” Neuvostoliitto, jonka muistona myös Stalinin hammas seisoo. K y l m ä n s o da n aikana Puolan itsenäinen asema oli käytännössä teoreettinen. Ohjeet tulivat lopulta Moskovasta. Nyt itsenäinen Puola vihaa sekä Moskovaa että Berliiniä. Maa on ollut jatkuvasti napit vastakkain Länsi-Euroopan kanssa ainakin maahanmuuttajista, energiasta ja demokratiasta. Nyt Ukrainan sodan myötä suhteet ovat monimutkaistuneet Brysselin näkökulmasta entisestään, kun Puola kuuluu Ukrainan suurimpiin auttajiin ja Venäjän vastaisen rintaman kärkeen. Ilta pimenee ja vuorokauden bussimatkan väsymys valtaa toimittajaseurueen. Ruokakaupassa myyjän kanssa oikeaa vodkapulloa ostetaan lähinnä elekielen voimalla ja kauniisti hymyillen. Englannista on hyötyä vain vähän. Vetäydymme nauttimaan ostoksista puolalaiseen asuntoomme. Betonielementin sosialistiseen syliin. K U n a a m U valkenee ja eilisestä on toettu, avaimet luovutettu ja tuliaiset ostettu päätämme vihdoin nähdä matkaa värittäneen tornin kunnolla. Neuvostorealismia edustava rakennus on jylhä sisältä ja ulkoa. Kattoterassilla törmäämme suomenkieliseen kaakatukseen. Puikahdamme karkuun ja keskitymme maisemiin. Vajaan parin sadan metrin korkeudesta katsottuna, harmaan taivaan alle avautuu yhdellä puolen modernit pilvenpiirtäjät, kauppakeskukset, ostoskadut. Vanhan peittää uusi. K U n K at s o o tarkemmin, välissä on betonikuutioita. Niin myös meidän asuntomme. Täällä on Puolan eliitti. Toiselta puolelta näkee Pragan, keskiluokkaisemman ja vapaamielisemmän joen takaisen kaupunginosan. Jokea ennen vanhakaupunki kattoineen, se pieni osa, joka sodasta säästyi. Alunperin suunniteltiin jopa, että pääkaupunki olisi rakennettu kokonaan uuteen paikkaan. Varsova olisi jätetty raunioiksi valtavaksi muistomerkiksi sodan raakuudesta. Toisin kävi.
• 15 K o l m a n n e l l a s i v U l l a näkyy juuri tuo sodan jälkeen rakennettu Varsova. Yksi toisensa jälkeen rumempia huonokuntoisempia hrutshevska-elementtitaloja ja kauempana kaupungin laidalla hiilivoimala piippuineen. Sekin on yksi kiistakapuloista Puolan ja EU:n välillä. Maa vaatii kynsin hampain, että ruskohiilen polttamisesta on saatava pitää kiinni. Toistaiseksi Brysselissä on taivuttu. Näin kylmänä päivänä sen savu luikertelee myös kaupungin ylle. Jo tornin huipulta näkee, kuinka tulot Puolassa jakautuvat. Suurin osa elää edelleen eurooppalaisittain hyvin matalilla palkoilla, samoissa vanhoissa huoneissa. Vieressä kohoavat hulppeat toimistotalot. Söimme eilen viidellätoista eurolla valtavat ateriat juomineen, vodkapullo täällä maksaa vitosen. Zloteja laskiessa ja kaupungin rakennuskantaa katsoessa on selvää, että kaikista ennusteista huolimatta elintasossa saadaan Puolassa vielä kiriä pitkä matka. v a r s ova n l ä n t i s e l l ä linja-autoasemalla vanha rouva on pakannut tavaransa ostoskärryihin ja lukee Raamattua pahvilaatikolla istuen. Sisällä on puluja. Aseman alla on hämärästi valaistu, käyttötarkoitukseton ruskea halli, jonka perällä ovat vessat ja niitä vahtimassa kurttuinen ovinainen. Harvahampainen kulkija pyrkii sisään ilman kahden zlotin maksua ja ajautuu kurttuisen naisen kanssa käsirysyyn. Seuraava bussi Vaasaan Riikan, Helsingin ja Turun kautta. Matkalaukussa on muutama pullo vodkaa ja kartonki savukkeita. Tulomatkalla passeja ei kyselty, mutta nyt venäjää puhuva bussikuski tivaa niitä jokaiselta. Istumme kahden gruusialaisen, raavaan työmiehen viereen ja kaverukset alkavat noukkimaan suuhunsa kuivalihaa. Radio käänetään päälle ja auto matelee iltaruuhkassa itään, kohti Baltiaa. Tulee yö, tulee päivä. Vuorokausi ja saavumme Turkuun. Ilta on utuinen. Kaskisillalta katsottuna Tuomiokirkon profiili tuo sumuverhossa sen mieleen. Korkean, jykevän tornin ja sen varjon, todellisen ja kuvitteellisen. Varsovan ja idän. M itkä kaHdeksaNkyMMeNtäluVuN HitiN lyriikat kyseessä ? o ikea Vastaus siVulla 35. KASARIARVOITUS Tiedonnälkään – Tylkkäri
• K ukin taaplaa tyylillään Tek sti ja ku va t: H elm i H en ell
• 18 D oc Martensit askeltavat kampuksen käytävillä. Tietokone kaivetaan esiin kangaskassista, joka on ehkä Marimekon, ehkä oman ainejärjestön. 2000-luvun alun muoti trendaa. Syksyn viiletessä päältä löytyy mahdollisesti college-paita, jolla tunnustetaan omaa väriä, omaan laumaan kuulumista. Synapsi, Delta, Kanta, Katko… Tältäkö näyttää yliopisto-opiskelija herran vuonna 2023? Voiko yliopisto-opiskelijaa ylipäätään erottaa muista ikätovereistaan jollakin tavalla? Minkälaiset uudet tuulet puhaltavat kampusmuodissa? Vakavasti otettava muotitoimittaja lähti ottamaan tästä selvää. –Haalarit! hihkaisee Inka Oksanen heti. Vaikka haalarit eivät ihan jokapäiväistä arkityyliä edustakaan, on totta, että haalareistaan korkeakouluopiskelija tunnetaan. Haalarietiketti onkin kokonaan oma kokonaisuutensa, jonka käsittelyyn ei tämän jutun merkkimäärä riitä. Maantiedettä opiskeleva Oksanen on pohdiskellut korkeakouluopiskelijoiden pukeutumista paljon ystäviensä kanssa, ja he ovat yhdessä tehneet näiden keskusteluiden pohjalta stereotypioihin ja äärimmäiseen liioitteluun pohjautuvan nelikenttäjaottelun. Tavalliset pukeutujat: Pukeutuminen ei ole vahva identiteetin välittämisen keino. Vaatteet ovat vain vaatteita -ajattelu on tässä ryhmässä tyypillistä. Trenditietoiset: Tämän ryhmän jäsenet seuraavat muoti-ilmiöitä vahvasti ja ovat trendien huipulla. Käytännöllisten pukeutujien lahko: Näillä opiskelijoilla on jalassaan kengät, joita voi tehdä mitä vain, ehkä vaellushousut ja tuulta ja sadetta kestävä takki. Oksasen mukaan hänen ainejärjestössään Synapsissa käytännölliset pukeutujat korostuvat, koska alalla on paljon esimerkiksi kenttäkursseja. Lajityypilleen ominainen synapsilainen nappaa päälleen Oksasen mukaan myös tietynlaisen villapaidan. Käytettyjen vaatteiden fanit: Tämän kategorian opiskelijat luovat omaa tyyliään käytettyjen vaatteiden kautta. Taustalla on usein myös ajatus kestävästä kehityksestä. Ei ole olemassa yhtä yhtenäistä opiskelijamuotia. Siitä kaikki tähän juttuun haastatellut ovat samaa mieltä. –Näkyykö yliopisto-opiskelijuus jotenkin verrattuna työelämässä oleviin ikätovereihin? pohtii biolääketiedettä opiskeleva Veera Soininen. Soinisen mukaan kaikilla on kuitenkin loppujen lopuksi oman näköisensä tyyli. –Nähdäkseni on muutama erilainen aalto, sanoo puolestaan valtio-opin opiskelija Ilona Poncin. Hänen mielestään eri yliopistorakennuksissa pyöriessä tunnistaa erilaisia tyylejä. Educariumilla tulee siis vastaan erilaista tallaajaa kuin Quantumilla? Eri alojen opiskelijoihin liittyy aimo liuta erilaisia stereotypioita. Osalla lienee jonkinlainen totuuspohja, osa lienee syntynyt vain tarpeesta lokeroida muita. –Lokerothan ovat aina turvallisia. Niistä on hauska vitsailla, ja niihin on helppo uskoa, Poncin sanoo. Kauppakorkeakoulussa vastaan tulee Helly Hansenia ja miesten kireä housutrendi, jolle Antti Holmakin on antanut värikkään nimityksen. Oikiksessa on oltava yllä vähintään jakkupuku. Luokanopettajat kirmaavat Kihlataskuissaan ja tasaraidoissaan avainnauhat kaulassa hyppien, maantieteilijät vaeltavat lipastolle tuulen-, vedenja loskankestävissä teknisissä kuoripuvuissa. Lääkisopiskelijat ilottelevat klinikan aikana sukkamuodillaan, kun muuten ei voi itseään ilmaista työasun raameissa. Humanistit – no kuka niistä edes tietää? Niillä on todennäköisesti Isoäidin vanha R-collectionin anorakki ja siihen yhdistettynä jokin mahdollisimman huonosti yhteen sopiva kirpparilöytö. Poncin uskoo, että stereotypiat perustuvat totuuteen siinä mielessä, että stereotypioiden mukaista pukeutumista näkee paljon, mutta eivät stereotypiat myöskään rajoita opiskelijoiden pukeutumista. –Ei se tietenkään mene niin, että opiskelet kauppiksessa, joten vedät Helly Hansenia päälle. Tai että laitat Marimekkoa yllä, kun olet tuleva opettaja, Poncin sanoo. Haastateltavat kuitenkin tunnistavat stereotypiat. Eris Sarlundilla on kokemusta kahdesta hyvin erilaisesta tiedekunnasta. Hän on opiskellut biolääketiedettä, mutta vaihtoi opettajankoulutuslaitokselle. –Kun lääkiksessä meni ekana päivänä luennolle, oli koko luentosalissa lisäkseni kaksi muuta, joilla oli epäluonnollinen hiusväri. Kaikki muut olivat brunetteja tai blondeja, Sarlund nauraa. Sarlund luonnehtii lääkispukeutumista akateemiseksi. Hänen mukaansa lääketietellisessä ei näy paljoakaan alternativetai experimental-tyylejä. OKL:ssä puolestaan näkee Sarlundin mukaan enemmän uniikkia pukeutumista. –Humanisteissa on eniten hajontaa, Sarlund jatkaa. Ei ole ilmeisesti olemassa stereotyyppistä humanistia. –Kaverini ovat sanoneet, että ottavat välillä paineita, kun menevät Arcanumille, kun kaikilla on niin erikoinen ja omanlainen tyyli, Sarlund kuvailee.
• 21 B iolääketieteellisessä tällä hetkellä vaikuttava Veera Soininen vahvistaa Sarlundin luonnehdinnat. Lääkiskuplassa näkee hänen mukaansa paljon siistiä ja klassista tyyliä ja “hienoja” vaatteita kuten bleisereitä. Collegehousuja tai huppareita ei luentosalissa tule paljoakaan vastaan. Soininen pohtii kuitenkin myös sitä, että huomio kiinnittyy stereotypioiden kautta yksittäisiin, stereotypiaa edustaviin henkilöihin. Jos ajattelee, että kaikilla maantieteen opiskelijoilla on villapaidat, näkee vain ne merimiesvillapaitoihin sonnustautuneet mantsalaiset. Tai jos yksittäisellä opettajaopiskelijalla on Marimekon paita, vahvistaa se omaa päänsisäistä stereotypiaa. Inka Oksanen peilaa pohdintaansa omaa ainejärjestöään Synapsia vasten. Hänen mukaansa vaellushousuestetiikalla on ehdottomasti totuuspohjansa, mutta yhteisöön kuuluu niin paljon ihmisiä, että kaikki eivät millään voi mahtua stereotypiaan. Yksi asia, joka yliopisto-opiskelijoiden laumasieluisuudesta nousee esiin koskee eri ainejärjestöjen merchiä eli esimerkiksi kangaskasseja, college-paitoja tai muita vaatteita tai asusteita, joita koristaa oman ainejärjestön logo. –Ainejärjestövaatteet ovat selkeästi tyylillinen valinta joillekin, Inka Oksanen pohtii. –Ehkä se liittyy siihen, että halutaan viestiä muille, että kuuluu tiettyyn ryhmään ja on osa yhteisöä. Tähän kouluun on päästy, ja se halutaan näyttää, sanoo puolestaan Veera Soininen. Ilona Poncin pitää järkevänä ajatusta, että jos ympärillä on paljon ihmisiä, jotka pukeutuvat tietyllä tavalla, vaikuttaa se tavalla tai toisella. Poncin kokee, että hänenkin pukeutumisensa heijastaa vahvasti hänen ympäristöään. –Se mitä näen, inspiroi minua, hän tiivistää. Inka Oksanen uskoo, että ympäristö voi myös antaa rohkeutta löytää oman tyylinsä. Kun ympärillä on ihmisiä, jotka pukeutuvat rohkeasti omalla tavallaan – vaikka nyt niihin käytännöllisiin vaellushousuihin – voi se laajentaa käsitystä siitä, kuinka voi pukeutua. –Enemmän haluaisin nähdä asian niin päin kuin että ympäristö supistaisi valikoiman, hän sanoo. Ootko sä massaa? pohdittiin yläkoulussa. Nyt on jo tultu siihen lopputulokseen, että yliopisto on täynnä erilaisia tyylejä, mutta kokevatko haastateltavat solahtavansa osaksi jonkin näköistä valtavirtaa? –Haluaisin sanoa, että kuljen omia polkujani ja että olen immuuni trendeille, mutta ihan varmasti trendit vaikuttavat minuun siinä missä kaikkiin muihinkin, Ilona Poncin sanoo. Poncin kertoo pyrkivänsä leikkimän vaatteilla. Hän ompelee jonkin verran myös itse ja käyttää paljon kierrätettyjä vaatteita. Hän mainitsee nauraen sanan pappatyyli. Vaatteiden ja pukeutumisen kautta hän kokee pääsevänsä kertomaan jotakin omasta persoonastaan. –Vaatteet ovat usein ensimmäinen asia, jonka näkee uusissa ihmisissä ja joiden perusteella voidaan muodostaa ensivaikutelma, hän sanoo. Eris Sarlund kokee, että pukeutumisen kautta voi myös löytää jutunjuurta. Hän kertoo, että esimerkiksi baarissa uusi ihminen on voinut lähestyä kehumalla Sarlundin tyyliä. Sarlund kuvailee tyyliään vaihtoehtoiseksi. Hän saattaa päivästä riippuen pukeutua toimistotyyliin tai vaikka punk-tyyliin. Sarlund sanoo, että ei välttämättä joka päivä jaksa sen suuremmin miettiä asuvalintaansa, mutta hän tuntee olevansa oma itsensä silloin, kun panostaa pukeutumiseen. –Muuten olen vain olemassa, mutta silloin on sellainen olo, että katsokaa: tällainen minä olen. Veera Soininen ja Inka Oksanen toteavat molemmat löytäneensä oman tyylinsä yliopistoaikana. –Itselläni vaikutti eniten se, että muutin pieneltä paikkakunnalta isoon kaupunkiin. Kasvoin henkisesti siinä mielessä, että en enää pohdi sitä, mitä muut ajattelevat pukeutumisestani, Soininen sanoo. Soininen kuvailee tyyliään rennon klassiseksi. Hän myöntää solahtavansa jossakin määrin siis lääkisstereotypiaan. Oksanen puolestaan sanoo pukeutuvansa värittömästi. Tällä hän ei tarkoita tylsää pukeutumista vaan sitä, ettei hänen vaatekaapistaan yksinkertaisesti löydy kovinkaan paljon värejä vaan enemmän yksinkertaisia ja klassia vaatekappaleita. Lisäksi Oksanen kokee ottavansa tyyliinsä jonkin verran myös vintage-vaikutteita. Oksanen myöntää miettivänsä pukeutumistaan päivittäin ja pitää sitä tärkeänä osana identiteettiään. –Olen kavereillekin sanonut, että jos joku päivä tulen kouluun kollarit jalassa, pitää olla huolissaan, hän nauraa. Tänä päivänä on hankala puhua muodista puhumatta myös sen ympäristökuormasta. YK:n mukaan vaateja tekstiiliteollisuuden osuus kaikista kasvihuonepäästöistä on jopa 10 prosenttia. Ilmastopäästöjen lisäksi vaateja tekstiiliteollisuuteen kuluu huomattavia määriä luonnonvaroja. Ilona Poncin kertoo kokevansa ristiriitaisia tunteita muodin äärellä. Samaan aikaan hän seuraa aktiivisesti muotitalojen uusia julkaisuja, mutta hän tuntee kuitenkin ahdistusta vaatetuotannon päästöistä. –Korkea muoti [high fashion] on myös pikamuotia, Poncin huomauttaa. –Muotitalot ovat niitä, jotka määrittävät, että kierto on päättynyt ja on aika siirtyä seuraavaan trendiin. Poncin on tyytyväinen siitä, että kiertotalous ja kirpputorit nostavat suosiotaan, mutta hän ei suhtaudu niihinkään kritiikittömästi. Poncin on havainnut ilmiön, että kirpputoreilta ostetaan niin sanotusti valmiiksi roskaa, koska vaatteet ovat halpoja. Kolmen euron paidan kohdalla ei tarvitse välttämättä kauaa harkita, kuinka paljon sille on todellisuudessa käyttöä. –Ylikulutus on ylikulutusta riippumatta siitä, onko tavara kierrätettyä vai ei, Poncin sanoo. Poncin toteaa, että pukeutuminen on loppujen lopuksi vähän pinnallinen itseilmaisutapa, vaikka myöntää itsekin pitävänsä pukeutumisesta ja vaatteista kovasti. Kaikki haastateltavat ovat havainneet lähipiirissään, että kirpputorien suosio on noussut ja ihmiset ovat jossakin määrin valveutuneempia, mitä tulee omaan kulutukseen. –Koko meidän sukupolvemme kantaa huolta ympäristöasioista. Kyllä se on aina läsnä jossain takaraivossa, Poncin sanoo.
• N ämä saivat erityismainintoja, kun opiskelijoita pyydettiin nimeämään stereotyyppisen yliopisto-opiskelijan vaatekaapin kulmakiviä: "Dr. Martens -kengät" (löytyivät sekä toimittajan että haastateltavan jaloista toim. huom.) "Ainejärjestön college-paita tai muu merch" "Kangaskassit, erityisesti Marimekon tai oman ainejärjestön" "Marimekko" "Isot hiusklipsit" "Iskäkengät tai lenkkarit" "Turussa näkyy luonnollisesti kotiseutuylpeys: Posankka-tuotteita (esimerkiksi lippiksiä) ja Varför Paris vi har ju Åbo -kangas"Second hand ja vintage" "Kaikilla on kuitenkin loppujen lopuksi oman näköisensä tyyli."
• Turun yliopiston ylioppilaskunnan edustajistovaalit Turun yliopiston ylioppilaskunnan edustajistovaalit saivat aikaan muutoksia edustajiston kokoonpanossa. saivat aikaan muutoksia edustajiston kokoonpanossa. V A L T A V A I H T U S T urun yliopiston ylioppilaskunnan seuraavan kahden vuoden suunnasta äänestettiin loka– marraskuun vaihteessa. Edustajistovaalit saivat aikaan muutoksia edustajiston kokoonpanossa. Kärkipaikan vaaleissa otti Vihreä vasemmisto, joka säilytti kahdeksan edustajistopaikkaansa ja on nyt edustajiston suurin ryhmä. Fuusio (entinen Hybridiaani) kasvatti paikkamääräänsä yhdellä ja saavutti vaaleissa seitsemän paikkaa. Eniten paikkoja menettivät kauppatieteilijöiden TSE-lista ja lääketieteilijöiden TYY Terveeksi, jotka kumpikin menettivät kolme edustajistopaikkaa. Viime kauden suurin edustajistoryhmä TSE-lista sai edustajistoon seitsemän paikkaa ja TYY Terveeksi neljä paikkaa. Neljä paikkaa saivat myös oikeustieteen opiskelijoiden Ryhmä Lex ja yhteiskuntaja kasvatustieteilijöitä edustava Soihdunkantajat, jotka kumpikin kasvattivat paikkamääräänsä yhdellä. V aalien ääniharavaksi nousi matemaattis-luonnontieteellisiä ja teknillisiä opiskelijoita edustavan Fuusion listalta Inka Koskenkorva, joka sai vaaleissa 151 ääntä. Koskenkorva kuvailee vaalivalvojaisillan jälkeisiä tunnelmiaan ennen kaikkea yllättyneiksi mutta myös varsin iloisiksi. –Minulla ei ollut minkäänlaista käsitystä, paljonko voisin saada ääniä. Tämä oli ihan huikeaa, hän sanoo. Neljännen vuoden biologian opiskelijalle nämä vaalit olivat ensimmäiset. Koskenkorva kertoo aiemmin vaikuttaneensa ainejärjestönsä Synapsin hallituksessa useamman vuoden. Rakkaus omaa ainejärjestöä kohtaan sai Koskenkorvan asettumaan ehdolle myös edustajistovaaleissa, sillä hän halusi, että synapsilaisten ääni kuuluu myös edustajistossa. Mitä asioita Koskenkorva aikoo lähteä ajamaan tulevalla kaudella? Edunvalvonta on lähellä uuden edaattorin sydäntä. Koskenkorva korostaa koulutuspolitiikkaa ja TYYn roolia siinä, että järjestöt saavat tarpeeksi tukea ja koulutusta koulutuspoliittisiin asioihin. Myös opintojen saavutettavuus on Koskenkorvalle tärkeää. –Se, että eri elämäntilanteissa olevat opiskelijat ja erilaiset oppijat pääsevät opiskelemaan omalla tyylillään, hän kuvailee. Koskenkorva nostaa esille myös opiskelijan hyvinvoinnin. Hän toivoo, että YTHS:n toimintaa tehostetaan ja että opintopsykologit ja -neuvojat olisivat opiskelijoille helposti saavutettavissa. –Haluan kokonaisvaltaista hyvinvointia opiskelijalle. Että opinnot sujuvat ja myös terveys on kunnossa, hän tiivistää. Kokoomuksen paikkamäärä kasvoi yhdellä, ja se sai kolme edustajistopaikkaa. Viher-TYY (entinen Vihreä lista) säilytti kaksi edustajistopaikkaansa. Demariopiskelijat ja sitoutumattomat sekä Humanistilista eivät kumpikaan olleet mukana vuoden 2021 edustajistovaaleissa. Kumpikin ryhmä sai yhden paikan edustajistoon. Oikeistokonservatiivit ja Turun Keskustaopiskelijat jäivät ilman edustajistopaikkoja. Äänestysprosentti vaaleissa oli 37,37 % eli äänestysprosentti nousi edellisistä vaaleista (31,92 %). Tiedekunnista selkeästi korkein äänestysprosentti oli oikeustieteellisessä tiedekunnassa. Laiskimmin puolestaan vaaliuurnilla kävivät kasvatustieteellisen tiedekunnan opiskelijat. Kaiken kaikkiaan äänensä antoi 5 906 opiskelijaa 15 806 äänioikeutetusta. Kaikista Suomen ylioppilaskunnista TYYn äänestysprosentti oli tänä vuonna korkein. Edustajistovaaleja käytiin ympäri Suomen yliopistoja, yhteensä 11 ylioppilaskunnassa loka–marraskuun vaihteessa. Valtakunnallisesti äänestysprosentti oli 29,1 % eli äänestysaktiivisuus pysyi vuoden 2021 tasolla. –Korona-ajan jälkeen vaalien äänestysaktiivisuutta voi pitää hienona torjuntavoittona. Äänestysaktiivisuuden nosto on varmasti tavoitteena tulevina vuosina ja tämä luo jo tehdylle hienolle työlle erinomaisen pohjan. Poliittiset ryhmät nostivat kannatustaan viime vaaleista ja vastaavasti sitoutumattomien vaalilistojen kannatus laski valtakunnallisesti mitattuna, Suomen ylioppilaskuntien liiton (SYL) pääsihteeri Roope Tukia arvioi SYL:n tiedotteessa. Teksti: Helmi Henell, Kuvat: Toimitus / haastateltavat 25
• 2021 2023 V uosimallin 2023 edustajistovaalit kasvattivat Rauman kampukselta tulevien edustajien määrää kahdella. Viime kaudella Raumalta oli vain yksi edustaja, mutta tulevalle kaudelle heitä valittiin peräti kolme: kokoomuksen listoilta kaksi ja vihreästä vasemmistosta yksi. Kansainvälisellä linjalla luokanopettajaksi opiskeleva Aino Kovalainen on mielissään siitä, että raumalaisia edaattoreita istuu edustajistossa nyt aiempaa enemmän. Kokoomuksen listalta läpi päässyt Kovalainen oli ensimmäistä kertaa vaaleissa ehdolla, mutta puoluepolitiikassa hän kertoo olleensa jo monta vuotta mukana. –Tuntuu, että tänä syksynä Raumalla on puhuttu paljon enemmän vaaleista kuin ehkä aikaisemmin, Kovalainen pohtii. Kovalaisen mukaan tänä vuonna Raumalla oli kattavasti ehdokkaita eri listoilta ja ylipäätään “hyvä pöhinä” vaaleista. Kovalaisen kanssa samoilla linjoilla on Vivan listoilta läpi päässyt Claudia (Liisa) Gonzalez. Hän opiskelee Raumalla varhaiskasvastusta ensimmäistä vuotta, joten vaalit olivat hänellekin ensimmäiset. Hän yhtyy Kovalaisen näkemykseen siitä, että edustajistovaalit olivat tänä vuonna vahvasti läsnä Rauman kampuksella. –Mitä olen vanhemmilta opiskelijoilta ymmärtänyt, näkyi edarivaali kampuksella enemmän kuin ennen, hän sanoo. –Huomasin, että kun puhui vanhempien opiskelijoiden kanssa, ei heillä välttämättä edes ollut tietoa, mitä edustajistossa tehdään, Gonzalez sanoo. Gonzalez huomauttaa, että koko kasvatustieteellisen tiedekunnan äänestysprosentti nousi näissä vaaleissa. Raumalla ei ole muita tiedekuntia kuin kasvatustieteellinen tiedekunta. Gonzalez toivoo, että TYY voisi paremmin huomioida Rauman päätöksenteossaan. Hän sanoo Rauman kampuksen olevan 20 vuotta Turkua kehityksessä jäljessä. Epäkohtia on, ja niihin toivotaan parannusta. Gonzalez nostaa esimerkiksi tilavarauksen tekemisen. Turun päässä tilojen varaaminen onnistuu sähköisen kalenterin kautta, mutta Raumalla jokaisesta tilavarauksesta täytyy lähettää erikseen sähköposti ja odotella siihen vastausta. –Toivoisin, että meidän käytäntöjämme yhtenäistettäisiin ja nykyaikaistettaisiin, hän tiivistää. Aino Kovalainen sanoo, että Rauma on kampuksena erilainen kuin Turku. Rauma on Turun yliopiston sivukampus ja sillä on Kovalaisen mukaan hyvin erilaiset ominaispiirteet pääkampukseen verrattuna. –Siinä vaiheessa, kun TYY tekee päätöksiä, toivoisimme, että nämä omiVaalilista TSE-lista Vihreä vasemmisto TYY terveeksi Fuusio (Hybridiaani) Ryhmä Lex Soihdunkantajat Kokoomus Viher-Tyy (Viherä lista) Humanistilista Demariopiskelijat ja sitoutumattomat 2021 10 8 7 6 3 3 2 2 2023 7 8 4 7 4 4 3 2 1 1 Muutos –3 –3 +1 +1 +1 +1 +1 +1 26 27
• T iesitkö, että vaalikone on umpisuomalainen keksintö? Yle julkaisi maailman ensimmäisen vaalikoneen vuonna 1996 ensimmäisten eurovaalien alla, kun internet oli vielä nuori. Sitran johtava asiantuntija Kirsi Hantula kirjoitti ennen viime kevään eduskuntavaaleja vaalikoneiden vallasta. Vaalikoneilla on valtaa, koska niiden käytöstä on tullut niin tavanomainen osa vaaleihin valmistautumista. Vaalikoneilla on vaikutusta erityisesti nuorten äänestyspäätöksiin, todetaan Sami Borgin ja Kari Koljosen vuonna 2020 julkaistussa tutkimuksessa. Edustajistovaaleihin vaalikone tulee Suomen ylioppilaskuntien liitolta (SYL). Vaalikoneessa on kymmenen SYL:ltä tulevaa kansallista kysymystä, ja loput kysymyksistä kukin ylioppilaskunta saa itse määrittää. SYL:n viestintäasiantuntija Antti Kivi sanoo, että SYL pyrkii valitsemaan laaja-alaisesti kysymyksiä sellaisista aiheista, jotka liittyvät opiskelijoiden edunvalvontaan sekä aiheista, joihin edustajistot voivat konkreettisesti vaikuttaa. Valtakunnallisiin kysymyksiin pyydetään myös ehdotuksia ylioppilaskunnilta. Perinteinen kysymys, joka vaalikoneessa on pitkään ollut mukana ja joka Kiven mukaan puhuttaa paljon ylioppilaskunnissa, on kysymys siitä, voiko ylioppilaskunta ottaa kantaa muihin kuin suoraan koulutukseen, yliopistoihin ja opintososiaalisiin asioihin liittyviin aiheisiin. Kokonaan uusi oli tämän vuoden kysymys siitä, ovatko aineja tiedekuntajärjestöt tärkeämpiä kuin muut ylioppilaskunnan piirissä toimivat järjestöt. Tänä vuonna valtakunnallisissa kysymyksissä ei ollut kysymystä ylioppilaskunnan pakkojäsenyydestä, vaikka hallitusohjelmaan on kirjattu, että pakkojäsenyydestä luopumista selvitetään. Kivi sanoo, että kaikki aiheet eivät mahdu vaalikoneeseen mukaan. Tänä vuonna valtakunnallisissa kysymyksissä haluttiin hänen mukaansa painottaa perinteisempiä poliittisia kysymyksiä, jotka olisivat myös mahdollisimman selkeitä vaalikoneen käyttäjille. Kivi sanoo tiedostavansa, että SYL:n vaalikoneella on paljon valtaa, koska kysymysten asettelulla voidaan ohjata keskustelua vaalien ympärillä. Hän sanoo SYL:n pyrkivän siihen, että kysymyksiä olisi mahdollisimman paljon eri teemoista. –Haluamme tarjota mahdollisimman neutraalin vaalikoneen omalta puoleltamme, hän sanoo. Vaalikoneilla on valtaa Kovalaisen mukaan TYYn päätökset ova usein hyvin Turku-keskeisiä. Rauma on monessa mielessä eriarvoisessa asemassa. Vaikka TYY ei pysty suoraan puuttumaan esimerkiksi YTHS:n toimintaan, Kovalainen toivoisi TYYltä kuitenkin kannanottoa Rauman YTHS:n tilanteeseen. Tällä hetkellä jos raumalainen opiskelija lähtee hammaslääkäriin, tarkoittaa se koko päivän reissua Turkuun tai Poriin. Esimerkiksi opettajaopiskelijoille, joilla on paljon läsnäolopakollista opiskelua, tarkoittaa se käytännössä sitä, että kaikki päivän demot on korvattava. Uudet fuksit saavat rehtorilta vain videotervehdyksen. –Tuntuu siltä, että Turun yliopisto ja TYY eivät ole mitenkään läsnä meidän arjessamme, Kovalainen sanoo. Suurin osa edustajiston kokouksista järjestetään Turussa. Gonzalez sanoo ymmärtävänsä sen, koska valtaosa edaattoreista on niin ikään Turussa. Hän sanoo olevansa siinä käsityksessä, että ainakin kerran kaudessa kokous pyritään järjestämään joko Raumalla tai Porissa. Hän iloitsee siitä, että raumalaisia edustajia on tänä vuonna kolme, sillä se helpottaa esimerkiksi kimppakyytien järjestämistä kokouksiin ja takaisin. Ylioppilaskunnan edustajistovaalit käydään joka toinen vuosi. Seuraavan kerran vaalit järjestetään vuonna 2025. 28
• Essee: Rekkakyytejä ja elämän eväsretkiä ? 30 ? 30 Vaaligallup: Kuka Saulin saappaisiin? ? 31 ? 31 Essee: Piilokamerasta virtuaalitodellisuuteen ? 32 ? 32 Luottoresepti: Luotto linssikeittoon ? 34 ? 34 Perinteinen itsenäisyyspäivän soihtukulkue tuomiokirkolta Turun sankarihautausmaalle keräsi jälleen valkolakkeja juhlimaan yhteisesti itsenäistä Suomea talven sinivalkoisessa maisemassa. Uusia lakkeja on jaossa taas keväällä, kun ylioppilaskirjoitukset tulevat jälleen ajankohtaisiksi.
• N yt on taas se aika vuodesta, kun aletaan valmistautua. Opettajat antavat viimeisiä vinkkejä, palauttavat preliminäärejä. Maalataan lakanoita. Nautitaan viimeisistä ilmaisista koululounaista, jotka yhtäkkiä alkavat maistua paremmilta. Pian kuskataan kuorma-autokaupalla opiskelijoita ensin pienelle lukulomalle ja sitten suorittamaan kansallinen velvollisuutensa loppuun. TJ0! Muistot huutelevat vuosien takaa. En ole itse käynyt armeijaa, mutta väittäisin, että ylioppilaskirjoitukset ovat lähinnä sellaista koko ikäluokan yhdistävää kokemusta, suorastaan kollektiivista traumaa, josta löytyy puhuttavaa uusien ja vanhojen tuttavuuksien seurassa. Ylioppilaskirjoitukset ovat ehkä kamalin kokemus, jota muistelen lämmöllä. o l i h U o n o s t i nukuttuja öitä, pilkunviilausta. Yhteisiä pullakahveja muiden kokelaiden kanssa pitkien luku-urakoiden päätteeksi. Sisälmyksissä tunne siitä, että jotakin kamalaa tapahtuu pian. Aina olisi voinut tehdä enemmän tai paremmin. Ajantaju muuttui: koko elämä tuntui jakautuvan kuuden tunnin pätkiin, joiden piti määrittää tulevaisuus. Koetilanteessa muutamaan kysymykseen tiivistyi vuosia. Eikä olo kokeen jälkeen helpottunut, vaan epäilys saattoi kalvaa vielä suorituksen jälkeen. Oliko sittenkään edes valinnut oikeita aineita kirjoitettaviksi? y l i o p i s to l a i s e n a s i tä hymähtelee nuoremmalle itselleen ja pienille huolille, jotka lukioikäisenä täyttivät melkein koko valveillaoloajan. Kun abivuonna luku-urakalle pyhitettiin kuukausia, rysähtävät tentit yliopistossa toisten tenttien, muiden kurssitöiden ja ehkä vielä töidenkin päälle. Alasta riippuen yliopistossa on luettava ja sisäistettävä satoja sivuja tieteellistä tekstiä viikoittain. Periodin kulminaatio tenttiakvaarion kelmeässä loisteputkivalossa tuntuu antikliimaksiselta verrattuna täyteen kirjoitussaliin, jossa koetilanteen jakoi yhdessä muiden ylioppilaskokelaiden kanssa. Äidinkielen esseekokeen alku kirvoitti oman lukioni salissa raikuvat aplodit. Tässä me olimme, koko vuosikurssi toisiamme kannustaen viimeistä kertaa yhdessä. Tuntui jännittävältä mutta hienolta, että juuri sillä hetkellä koko Suomi oli kiinnostunut minun tekemisistäni. Esseeaiheet ylittivät kansallisen uutiskynnyksen. Myös matematiikan kysymysten vastauksia spekuloitiin, tehtävänantojen muotoiluja ja ansoja. Lopulta kaikkien uusien ylioppilaiden nimet julkaistiin ja päästiin iloitsemaan valkolakeista. e r i t y i s e n K i r K K a as t i muistan itseni jonossa kirjoitussaliin, tarjotin kädessä, teipatut jogurttipurkit ja jo valmiiksi kääreistään avatut energiapatukat esillä, jottei rapinaa kuuluisi. Tarjottimia vertailtiin, eväät oliRekkakyytejä ja elämän eväsretkiä essee TEKSTI TELMA PEURA vat yksi suorituksen kuumimmista puheenaiheista. Sillä olihan abivuosi lukion parasta aikaa. Se tähänastisen elämäni valmistelluin eväsretki. Pian helpotus vaihtui hölmistymiseen. Näilläkö eväillä sitä oli valmis? l U K i oa i K a i s e t m U i s tot palasivat mieleeni viime vuoden helmikuussa, kun havahduin keskustassa kävellessäni karnevaalihumuun, joka kaikui muutaman korttelinkulman takaa. Se tuntui keskellä talven pakkasia ja muutenkin varsin epäsuomalaiselta, ja vaihdoin suuntaa ääntä kohti. Ihmetys muuttui kuitenkin nopeasti riemuksi, kun törmäsin penkkarirekkakulkueeseen. Sydän hypähti. Karkkia! Katselin ohiajavia penkkarirekkoja, naamiaisasuisia juhlijoita lämmin nostalgianläikähdys rinnassani, oi teitä nuoria, oi niitä aikoja. Sen sijaan, että tässä esseessä pohtisin, kuinka valmistautua ylioppilaskirjoituksiin, minä vain kirjoittelen eväistä ja penkkarikarkeista. Sille on kuitenkin syynsä. Pikaisella kokeilulla hakukone saa hakusanoilla ”yo vinkit” yli 400 000 hakutulosta, joiden jälkeen minulla ei varmasti ole mitään uutta sanottavaa. Syke nousee vielä vuosien jälkeen, sillä jo valmistautumiseen valmistautuminen on tehty hyvin stressaavaksi. Erilaisilta asiantuntijoilta ja asiaa tuntemattomilta satelee vinkkejä, miten lukeminen kannattaa aikatauluttaa ja mitkä menetelmät ovat tehokkaimpia. Toiset ehkä pysyvät siististi kalenteriin piirretyissä laatikoissa, toisilla suunnitelma jää kauniiksi ajatukseksi. Monilla juuri lukemiseen valmistautumiseen, kuten mainitsemieni eväiden suunnitteluun ja kalenterin värittämiseen, kuluu helposti enemmän aikaa kuin itse lukemiseen, ja koko lukuloman ajan potee huonoa omatuntoa tehottomasta ajankäytöstä. Ja totta kai omissa kavereissa on sekin tyyppi, joka saa rivin älliä täysin lukematta. K i r j o i t U Ks i i n va l m i s taU t U m i n e n myös kaupallistuu. Sen myötä näennäisesti ilmaisesta kokeesta, joka asettaa kaikki lukiolaiset samalle viivalle, muodostuu opiskelijoita eriarvoistava prosessi, johon saa henkisen pääoman lisäksi upotettua myös tuhdin summan taloudellista pääomaa erilaisten kurssien ja kertausmateriaalien muodossa. Parhaat opinahjot listataan vielä kevään päätteeksi valtakunnallisissa medioissa. joka lukiosta oli mahdollista saada. Sai kirjoittaa enemmän kuin yhden aineen, eikä yhdenkään sisällä tarvinnut erikoistua tietylle alalle. Vasta yliopisto pakotti minut oikeasti valitsemaan läväyttämällä vaihtoehtojen spektrin päin näköä. Pieni eksyminen opintopolulle lamaannutti. Näin paljon opinto-ohjelmia, joista en ole koskaan kuullutkaan! Niin paljon asioita, joita en koskaan tule oppimaan. Pelkästään Turun yliopistossa on kahdeksan tiedekuntaa, joista jokainen tarjoaa muutamasta vaihtoehdosta yli kymmeneen eri tutkintolinjoja. Niitä selatessa kasvoi tunne siitä, että valinnat lukiossa olivat loppujen lopuksi aika helppoja. p ä ä dy i n lU K e m a a n oman ensimmäisen kandidaatintutkintoni Tanskassa puoleksi sattuman takia. Niinkin kaukana etelässä olin suomalaisena hieman eksoottinen ilmestys, ja vielä kummallisemmaksi olemassaoloni teki se, että olin jatkanut yliopistoon suoraan lukiosta. “Miksi?” tanskalaiset kysyivät. “Miksi ei?” minä vastasin. Olin kyseenalaistamatta kasvanut malliin, jonka mukaan lukiosta täytyi jatkaa suoraan eteenpäin. Kiitos tanskalaisten, minusta on tullut välivuosien ja itsensä etsimisen puolestapuhuja. On okei kokeilla monenlaista ja jättää kesken. Juuri keskeneräisyyden sietäminen ja työstäminen on itse asiassa kullanarvoista.Valmistuin kandiksi, sittemmin filosofian maisteriksi enkä sittenkään tiennyt, mikä minusta oli tullut. Matkan varrella olen kuitenkin tavannut erilaisia opiskelijoita erilaisista elämäntilanteista. Olen jo valmistautunut siihen, ettei minusta oikeasti koskaan tule valmis. Silti varmuuden tunne siitä, että jonain päivänä löydän vielä itseni työelämästä kasvaa uhkaavasti, kävi miten kävi. Ajatukset uraputken mutkista ja haaroista tuntuvat jopa helpottavilta. On edelleen okei kokeilla monenlaista ja vaihtaa suuntaa. p i a n p e n K K a r i r e K at ajavat taas ohitseni. Aion vilkuttaa ja toivottaa hyvää matkaa. Kenties tapaan jonkun naamiaisasuisista abeista vielä kurssikaverinani, sillä viime syksynä aloitin uudestaan biologian pilttinä Turun yliopistolla. Tervetuloa, tuleva yliopistolainen! Meillä riittää varmasti puhuttavaa, ylppäreistä ja valinnanvaikeudesta, erilaisiin koitoksiin valmistautumisesta ja valmistumisesta, joka ei lopu. Sitä ennen, arvon kokelas, tässä ne ainoat vinkit, jotka voin antaa sopraanon rintaäänellä: Panosta penkkarilakanoihin, joista voit olla ylpeä ja joiden ansiosta voit tulevina vuosina lempeästi ylenkatsoa seuraavien polvien tekeleitä. Opiskele, kertaa, mutta kohtuudella. Nauti siitä, että olet tämän kerran huomion keskipisteenä. Yllät otsikoihin. Minkälaisia soveltavia kysymyksiä tai kenties kömmähdyksiä kokeisiin on tällä kertaa lipsahtanut? v a l m i s taU d U j U h l a pä i vä n äs i päivittelemään sitä, kuinka nopeasti aika kuluu. Olithan vasta vauva aivan äskettäin ja yhtäkkiä valmis ylioppilas! Ennen kaikkea tee parhaasi, jottet olisi ihan liian valmis. Tunne siinä sitten olevasi samalla viivalla. m U i s t e l e n l ä m m ö l l ä taukoja kavereiden kanssa. Abitapahtumia. Päivää, jolloin sai pukeutua korkeampien voimien edustajaksi. Jopa hajoamista sen kuuluisan äidinkielen esseekokeen jälkeen, kun luonnosversion palautettuani (kyllä, olen vielä sitä ikäpolvea, joka sai kirjoittaa lyijykynällä ruutupaperille) olin varma siitä, että reputtaisin. En muistele lämmöllä. Kuinka jo kesälomalla mustikkametsässä kuuntelin englanninkielistä podcastia kuullun ymmärtämistä varten. Jälkeenpäin nousi epäilys siitä, ettei pänttääminen ylioppilastutkintolautakunnan luullun ymmärtämisen kokeen tuloksiin vaikuttanut pätkääkään. Vastausten epämääräiset sanamuodot kun noudattivat täysin omaa logiikkaansa, jonka ymmärtäminen ei riippunut kielitaidosta. Lapsuudenhuonetta siivotessani heitin kokonaisen oppikirjasarjan verran biologian muistiinpanoja pois. Vanhentuneet historiankirjat saivat kyytiä. En lukisi niitä enää ikinä. s i lt i t U n t U U epäreilulta hokea, että ylioppilaskirjoituksilla ei ole väliä. Lukiossa minua eivät auttaneet ympärillä toistuvat vakuuttelut siitä, etteivät ylioppilaskirjoitukset määritä elämää tai minua ihmisenä. Että kukaan ei kysele tuloksia aikuisena. Eipä. Paitsi yliopistot ja muut mahdolliset tulevat opiskelupaikat. Lukioaikaiset ainevalinnat ja erityisesti niiden poisvalinnat määrittävät helposti sitä, minne päätyy hakemaan, vaikka muitakin väyliä korkeakouluopintoihin yhä on. Vasta ajan myötä olen oivaltanut, että yhteinen eväsretki jatkuu jokaisen omana seikkailuna. Enemmän kuin neuvoja ylioppilaskirjoituksiin olisinkin kaivannut neuvoja siihen, miten valmistautua kirjoitusten jälkeiseen elämään. Ehkä päivän verran valkolakki päässä tuntui siltä, että tässä sitä ollaan, valmiina, mutta tuttu epävarmuuden tunne alkoi vähitellen kaihertaa uudelleen. Lakki ei toiminut lajitteluhattuna, joka olisi kertonut, minne minun seuraavaksi olisi kannattanut suunnata. En ollut valmistautunut valmistumiseen. Jo peruskoulun puolella valmistautui lukioon, lukiossa yliopistoon ja yliopistossa, niin, minne? Kukaan ei kehottanut valmistautumaan valmistumisenjälkeiseen aikaan. K U U lU i n i t s e niihin, jotka eivät lukiossa tienneet, minne halusivat jatkaa, ja päädyin siksi lukemaan tuhdin sekametelisopan eri kursseja. Sitä en muuten kadu. Pikemminkin on ikävä sen yleissivistyksen laajuutta, Kannattaa valmistautua siihen, että ei ole koskaan valmis. 30 30 kampusgallup T urun ylioppilaslehti kiersi ympäri kampusta selvittämässä, kenen kannalla opiskelijat kallistuvat tammikuussa käytävissä presidentinvaaleissa. Gallupin otanta oli pieni, mutta se heijasteli yllättävän hyvin valtakunnallisten medioiden presidenttikyselyiden tuloksia ainakin kärkiehdokkaiden kohdalla. Kyselykierros toteutettiin marraskuun lopussa, kun vaaleihin oli aikaa kaksi kuukautta. edUCariUm s a l d o : Haavisto, Rehn. Kuultua: [haastateltava lukee samalla ehdokkaan Wikipedia-sivua] Olli Rehn. Hän ymmärtää rahan päälle. Se on hyvä. Vaikka ei presidentillä toisaalta ole oikein väliä rahan kanssa oikeastaan. Koulutusta arvostan. Uskonnosta en niinkään välitä. Se on ehkä miinuspuoli jopa. Venäjä-suhteet oli ok. –luokanopettajaopiskelija pUbliCUm s a l d o : Andersson, Haavisto/Stubb. Kuultua: Stubb tai Haavisto. Molemmilla on tosi paljon ulkopoliittista kokemusta. Se on hyvä. Molemmat ovat tosi Eurooppa-myönteisiä, mikä on mulle henkilökohtaisesti hyvin tärkeää. Niiden kahden välillä mietin vielä, että kumpi olisi parempi. –poliittisen historian opiskelija Calonia s a l d o : Haavisto/Stubb, Haavisto/Stubb, Haavisto/Stubb/Urpilainen. Kuultua: Luulen, että valitsen sitten kun olen tehnyt vaalikoneen. Mietin, että koko kansan Pekka, meidän Alex tai Jutta. Siinä ehkä mun top kolmonen. –oikeustieteen opiskelija arCanUm s a l d o : Haavisto, Stubb, Stubb. Kuultua: Vielä epävarmaa, mutta kärkiehdokas on Pekka Haavisto. Hän on ollut pitkään jo mukana presidentinvaaleissa. En mä tiedä, tykkään hänestä. –ranskan opiskelija agora s a l d o : Haavisto, Haavisto, Stubb. Kuultua: Stubbia ajattelin. Mä hänen poliittisella urallaan olen tykännyt hänestä. Olen ajatellut, että se hänen europarlamentaarikkouransa on antanut hänelle myös ehkä sellaista asiantuntijuutta, mitä ehkä tuossa pestissä tarvitsee. –maantieteen opiskelija QUantUm s a l d o : Andersson, Haavisto, Stubb, Stubb. Kuultua: Pitkän linjan Li Anderssonin äänestäjänä aattelin äänestää häntä myös näissä vaaleissa, vaikka tiedostan, että todellinen mahdollisuus voittoon on pieni. Mä en kyllä myöskään halua häntä välttämättä pois päivänpolitiikasta, mutta äänestän silti varmaan. Sitten kun toiselle kierrokselle mennään, äänestän todennäköisesti Stubbia vastaan. –fysiikan opiskelija medisiina s a l d o : EOS, Haavisto. Kuultua: Haavisto todennäköisesti. Poliittiselle kartalle sijoitumme lähekkäin. Ja oli Pekka Hesarin vaalikoneeseen laittanut enimmäkseen oikeat vastauksetkin. Erityisesti Venäjä-Ukraina-teema on tärkeä ympäristön lisäksi. Isot saappaat odottavat. –lääketieteen opiskelija K aUppaKorKeaKoUlU s a l d o : Haavisto, Stubb, Stubb. Kuultua: Varmaan äänestän Stubbia. Varmaan sen takia, kun perhe äänestää. Faijan mielipide. –kauppatieteiden opiskelija Kuka Saulin saappaisiin?
• K adunkulmaan on sijoitettu banaaninkuori. Pahaa-aavistamaton kulkija liukastuu siihen. Kotisohvalla nauretaan. Kuinka moni muistaa Piilokameran, Maikkarin klassikko-ohjelman? Harvoin tulee ajatelleeksi, että kyseessä on tosi-tv-ohjelma. Sitähän se on. Tosi-tv:stä on sittemmin tullut modernin ajan viihteen talismaani. Se kiehtoo katsojia ainutlaatuisella draaman, kilpailun ja tirkistelyn sekoituksellaan kehittyen Piilokameran vaatimattomista alkuajoista nykyiseen asemaansa maailmanlaajuiseksi kiistanalaiseksi ilmiöksi. o h j e l m a m U oto o n mukautunut katsojien muuttuviin mieltymyksiin. Kaapelija satelliittikanavat alkoivat yleistyä viimeistään ysärille tultaessa, minkä myötä kanavatarjonta nousi uusiin sfääreihin. Kilpailu katsojista kiihtyi, mikä loi tarpeen uusille ohjelmatyypeille. Sellainen oli MTV:llä vuonna 1992 ensiesityksensä saanut The Real World, joka seurasi erilaisten toisilleen ventovieraiden ihmisten yhteiseloa yhden katon alla. Toisin kuin Piilokamerassa, katsojien mielenkiinto kiinnittyi talon asukkaiden tavanomaisiin vuorovaikutuskuvioihin ja sen kirvoittamiin konflikteihin. Enää ei kiinnostanut arkipäivän kaavoja rikkovat erikoiset kommellukset vaan arkipäivä itsessään. Fiktion ja todellisuuden välinen raja alkoi viimeistään nyt hämärtyä. l i sä ä K i e r r o Ks i a tosi-tv:n ohjelmamuotoon toi vuonna 2000 ensiesityksensä saanut Selviytyjät. Suomalaisillekin tutun ohjelman ytimessä ovat paitsi arkipäivän vuorovaikutustilanteisiin liittyvät seikat, myös kuvankauniiden maisemin tuoma visuaalisuus. Lisäksi ohjelman ilmestymishetkellä siinä oli upouusi tulokulma jo jokseenkin vakiintuneeseen ohjelmatyyppiin. Selviytyjät on luonteeltaan kilpailullinen, mikä on omiaan kärjistämään konflikteja ja osallistujien välistä draamaa. s a m o i h i n a i Ko i h i n Alankomaissa tapahtui kuitenkin jotain vähintäänkin yhtä mullistavaa. Vuonna 1999 tuli Big Brotherin ensimmäinen tuotantokausi. Se yhdisteli The Real Worldin yhden katon sisällä tapahtuvaa vuorovaikutusta ja Selviytyjien kilpailullisuutta. Siinä missä Selviytyjät sijoittaa kilpailijat syrjäiseen henkeäsalpaavaan upeaan maailmankolkkaan pakottaen heidät kilpailemaan ruumiillisten ja henkisten haasteiden kautta Piilokamerasta virtuaalitodellisuuteen essee TEKSTI OLAVI PARTANEN KUVAT NELONEN MEDIA rahapalkinnosta, Big Brother ahtauttaa kilpailijat varsin nuhjuisiin studiokotiolosuhteisiin, jotka ovat ihanteelliset aiheuttamaan keskinäistä ärtymystä, turtuneisuutta ja yksilön kokemaa ristiriitaa. On toisaalta motivoivaa kilpailla muhkeasta rahapotista, mutta toisaalta haluaisi jo pois samojen neljän seinän sisältä takaisin ulkomaailmaan. Ei olekaan ihme, miksi näiden negatiivisten tunteiden kirjon ulostulokanavaksi muodostui päiväkirjahuone. Ohjelman asetelma ruuvasi jälleen uuden kierroksen koko formaattiin. Syntyi ennennäkemätöntä talon asukkaisiin kohdistuvaa tirkistelyviihdettä, jonka takasivat heidän jokaista liikettään ja tuntemustaan valvovat kamerat ja mikrofonit. t o s i t v : s tä t U l i formaatti, joka mahdollisti kilpailijoiden kokonaisvaltaisen tirkistelyn heidän päivittäisistä rutiineistaan henkilökohtaisimpiin tuntemuksiinsa. Kilpailijoiden elämänmuotoiseen draamaan kohdistuneesta tirkistelystä oli osoittautuva yleisömagneetti. Big Brotherin menestys avasi väylän tosi-tv:n kultakauden ohjelmiin, jotka hyödyntävät samanlaisia kilpailullisia ja valvonnan elementtejä. Ne ammensivat kiinnostuksesta, jota suuri yleisö kohdisti tirkistelyyn tarjoten kurkistuksia tavisten ja julkkisten elämiin. Kultakausi osui samaan aikaan sosiaalisen median nousun ja yleistymisen kanssa. Sosiaalisen median toimintamallien myötä katsojat voivat ottaa osaa ohjelmien kulkuun reaaliajassa jakamalla tuntemuksiaan K a n n U s ta e s sa s U o s i K K i K i l pa i l i j o i ta m m e koemme heidän voittonsa ylpeinä ja tappionsa sijaiskärsijöinä. Näistä kumpuavat yhteisöllisyyden kokemukset liittyvät yllättävällä tavalla myös sosiaalisen median tulon aiheuttamaan vuorovaikutuksellisuuteen. Esimerkiksi hashtagien käyttö somejulkaisussa suorien lähetysten aikana sitouttaa seuraajat sekä toisiinsa että suosikkikilpailijoihin. X:n, Instagramin ja Tiktokin kaltaiset alustat ovat virtuaalisia tiloja, joiden avulla katsojat voivat keskustella, analysoida ja reagoida ohjelman tapahtumiin reaaliajassa. Reaaliaikainen vuorovaikutus on muuttanut tosi-tv:n osallistavaksi viihteeksi. Sellaiseksi, jonka käänteisiin ja jopa lopputulemaan katsojat voivat vaikuttaa omalla aktiivisuudellaan. s i i s pä to s i t v : n ja ja sosiaalisen median välinen suhde on luonut uudentyyppisiä julkisuuden henkilöitä, jotka ovat välittömästi katsojien saatavilla ja samastuttavissa. Ohjelmiin osallistuvat influensserit ovat usein solmineet sopimuksia tiettyjen tuotemerkkien kanssa ja ovat perustaneet jopa yrityksiä ohjelman tuoman suosion myötä. Mainostamiseen liittyy sekin puoli, että tuotemerkkien sijoittaminen itse ohjelmiin on tavallaan hyväksyttävämpi tapa mainostaa kuin pelkkien aggressiivisten, mainoskatkoille sijoitettujen viestien avulla. Yhtä kaikki tosi-tv:n ja sosiaalisen median vahva keskinäinen kädenpuristus on olennaisesti muuttanut tapaa, jolla suhtaudumme koko viihdeteollisuuteen. s o s i a a l i s e s ta m e d i as ta on tullut olennainen osa tosi-tv-ohjelmien kerrontaa ja markkinointia. Tosi-tv on niittänyt maailmanlaajuista menestystä jo pitkään. On tiettyjä yleismaailmallisia piirteitä, jotka lisäävät sen vetovoimaa, kuten halu leivän sijasta sirkushuveihin, eskapismiin. Myös se, että tosi-tv:n ohjelman mahdollistavat tirkistelyikkunan toisten asioihin ja elämäntilanteisiin, ylittää maaja kulttuurirajat. Tietenkään unohtamatta sitä, että tosi-tv:n kilpailullinen luonne puhuttelee luontaista haluamme saavuttaa ja menestyä, mikä tekee siitä samaistuttavaa ja kiinnostavaa eri kulttuurisiin taustatekijöihin katsomatta. K U lt t U U r i e r o i l l a o n kuitenkin myös merkittävä rooli tosi-tv-ohjelmien sisällön muotoutumisessa. Esimerkiksi joissakin maissa tosi-tv-ohjelmat keskittyvät enemmän talent-kisoihin, kuten laulamiseen tai tanssimiseen. Toisissa maissa taas seurusteluja parisuhdeohjelmat ovat suositumpia. Kulttuurinormit ja -arvot vaikuttavat myös kilpailijoiden käyttäytymiseen ja vuo33 33 Suomalaiselle koulumaailmalle suoritetaan ruumiinavaus, kun kirjailija-äidinkielenopettajat Tommi Kinnunen ja Minna Rytisalo tarttuvat skalpelliin. Kinnunen ja Rytisalo ovat molemmat kamppailleet opettajantyössään työuupumuksen kanssa – Rytisalo siihen pisteeseen saakka, että hän on päätynyt irtisanoutumaan. Kaksikon kirjeenvaihdon kautta suomitaan ankarasti ja armottomasti koululaitosta, joka on ajautunut Kinnusen sanoin “hankehumppaan” ja unohtanut olennaisen. Teos on erinomainen läpivalaisu lukion luokkahuoneisiin, joita vaivaavat niin opiskelijoiden kuin opettajienkin kuormitus. Kirjeenvaihto rytmittää teosta kiehtovasti, ja sanailun ammattilaisten havainnot niin koulusta kuin omasta arkimaailmastaan ovat tarkkoja. Kaikki meistä ovat käyneet koulua ja kaikilla tuntuu olevan koulusta jonkinlainen mielipide. Ennen kaikkea kannattaisi ehkä kuitenkin kuunnella, mitä sanottavaa on koulumaailman ammattilaisilla eli niillä opettajilla on. HELMI HENELL Turku-syndrooma Lääkärihumorii Aura rannoil kertoo lääketieteellisen alan huumorista ja sattumuksista historian saatossa Varsinais-Suomessa. Turku ja turkulaisuus ovat vaikeasti ymmärrettäviä asioita jo itsessään, jopa turkulaisille. Kun tähän lyödään päälle lääketieteellistä akateemista huumoria, paketti on lukemaan ryhtyvälle sitä mitä tilaa. Teos sisältää paljon alan sisäpiirihuumoria ja on varmasti antoisa heille, jotka erilaisiin sattumuksiin vuosikymmenten varrella ovat olleet osallisina. TOIMITUS tutustu NäiHiN Kuunnelkaa väsynyttä opettajaa Huumorin rajamailla ja ottamalla kantaa. Sosiaalisen median ja tosi-tv:n suhde on ollut vastavuoroinen, sillä tosi-tv on sekä ottanut ohjelmiinsa julkkiksia että tehnyt osallistujansa julkkiksiksi. Tämä näkyy erityisesti sosiaalisen median synnyttäneessä influensseri-ilmiössä. o h j e l m i i n o sa l l i s t U m i n e n tuo mukanaan suuria seuraajamääriä mikä avittaa sekä vakiintuneiden että pyrkivien influensserien uria eteenpäin. Nykyään erityisen suosituksi ovat tulleet romanttiseen rakkauteen keskittyvät tosi-tv-ohjelmat kuten The Bachelor, Temptation Island ja Love Island. Ohjelmissa yhdistyvät deittiohjelmien ja tosi-tv:n elementit, mikä luo sekoituksen romantiikkaa, draamaa ja kilpailua. Suosioon myötävaikuttaa näiden yhteisvaikutus, joiden pauloihin liimaantunut katsoja pohtii vielä ennen nukkumaanmenoa ohjelmissa kehkeytyviä kolmiodraamoja, kilpailujännitettä ja ratkaisuja näihin ja muihin konflikteihin. Osansa on myös rakkauden ja yhteyden janolla, joita ihminen luonnostaan kaipaa sekä sillä, että ohjelmat luovat katsauksen romanttisten suhteiden yläja alamäkiin. Kärkija kuoppakohdista muodostuvat mitä mehukkaimmat draamankaaret. t o s i t v : n Ko n F l i K t i t ja draama liittyvät myös toiseen synnynnäiseen haluumme. Haluamme kokea vahingoniloa siitä, että meitä näennäisesti typerämmät ihmiset ajautuvat ohjelmissa mitä enemmän myötähäpeää aiheuttaviin kommelluksiin ja tilanteisiin. Siitä tulee ylivertaisuuden tunne, jonka ansiosta tulemme entistä vakuuttuneemmiksi omasta paremmuudestamme suhteessa muihin kanssaeläjiimme. Mutta sosiaalisella vertailulla on useampi puolia. Voimme samaistumalla kilpailijoihin tuntea alemmuuden tunnetta. Voimme tuntea kateutta siitä, että kilpailijoiden elämäntyyli, ulkonäkö ja vaikuttaja-aseman tuomat mahdollisuudet ovat parempia kuin meidän vastaavat. Samastuminen voi toki johtaa sinänsä positiivisempiin lopputuloksiin. Sen tuoma eläytyminen tiettyjen kilpailijoiden alaja ylämäkiin muodostaa heihin tunteellisen kytköksen, joka vahvistaa yhteenkuuluvuutta ja empatiaa. rovaikutukseen, sillä eri yhteiskunnissa on omat odotuksensa ja käyttäytymisnorminsa. Kulttuurierot monimuotoistavat ja rikastuttavat tosi-tv-ohjelmia mikä tekee siitä houkuttelevamman ja helpommin lähestyttävän katsojille kaikkialla maailmassa. t e K n o lo g i a n m U U t t U e s sa t osi-tv kehittynee ja sopeutunee uuteen toimintakenttään. Eräs tosi-tv:n tämänhetkisistä suuntauksista on virtuaalitodellisuuden sisällyttäminen ohjelmamuotoon, minkä myötä katsojat voivat uppoutua ohjelman kulkuun ja olla vuorovaikutuksessa kilpailijoiden kanssa uusilla tavoilla. Se voi mullistaa käsityksemme tosi-tv:stä luoden entistä syvällisemmän ja osallistavamman katselukokemuksen. o n K i n to d e n n ä Kö i s tä , että tosi-tv:ssä rikotaan ja säädetään jatkossakin rajoja. Tosi-tv-ohjelmat ovat osoittautuneet joustaviksi ja sopeutumiskykyisiksi, ja ne keksivät itsensä jatkuvasti uudelleen pysyäkseen merkityksellisinä ja kiinnittäessään katsojien huomion. Teknologian ja yhteiskunnallisten normien muuttuessa lienee selvää, että tosi-tv heijastaa ja muokkaa kulttuurimme arvoja. Tosi-tv:tä on kritisoitu eettisistä käytännöistä. Onko esimerkiksi oikein käsikirjoittaa tosi-tv-ohjelmia? e e t t i s e t e pä Ko h dat ovat herättäneet paljon keskustelua johtaen vaatimuksiin linjata vastuullisuuteen ja avoimuuteen liittyviä kohtia ohjelmien tekosopimuksiin. Yksi tosi-tv:n historian paisuvimmista skandaaleista tapahtui Iso-Britanniassa vuonna 2007, kun Big Brotherin yksi kilpailijoista menehtyi. Tapauksen myötä huomio kiinnittyi tosi-tv:n eettisyyteen ja osallistujille kuuluvasta huolenpitovelvollisuudesta. Sen jälkeen on ollut lukuisia kilpailijoita, jotka ovat avautuneet ohjelman tekemisen jälkeen mielenterveysongelmistaan. Tulevaisuudessa kilpailijat täytynee korvata tekoälyn luomilla hahmoilla, jotta ongelmat eivät pääse kärjistymään entisestään. Nauraisitko tekoälyn luomalle hahmolle, joka liukastuu banaaninkuoreen? Tosi-TV kulttuurisena ilmiönä.
• A ikuiset-sarjan Oonana tunnetuksi tullut näyttelijä Anna Airola vinkkaa luottoreseptinsä, linssikeiton. –Tää on niin boring, kun kaikki ovat tehneet linssikeittoa, hän pahoittelee. a i r o l a va l m i s ta a linssikeittoa erityisesti isommalle porukalle. Hän sanoo pitävänsä siitä, että saa kokata isolle määrälle ihmisiä ruokaa. Airola kertoo arkensa olevan tällä hetkellä säpäleistä, mutta mukavaa. Hän elää töidensä puolesta useammassa eri kaupungissa ja kertoo olevansa paljon tien päällä. –Nyt on kuitenkin myös aika rauhallista, eikä töitä ole liikaa, hän pohtii. –On tullut pitkästä aikaa tehtyä kaikkea, mitä ei ehtinyt silloin kun opiskeli, ja se on kyllä ollut kivaa, hän lisää. a i r o l a o n päässyt viimeisen vuoden aikana kokeilemaan myös Turku-elämää. Kokkolasta kotoisin oleva ja Helsingissä pitkään asunut näyttelijä on viime keväästä saakka ollut mukana Turun kaupunginteatterin Pikku naisia -näytelmässä Bethinä. Turku on aiemmin ollut Airolalle lähinnä lomakaupunki, mutta on kaupunkiin liittynyt romanttinenkin suhde. –Vanhempani ovat asuneet, opiskelleet ja tavanneet täällä, Airola kertoo. K ot i s e U t U r a K K a i ta t U r K U l a i s i a tunnetusti aina kiinnostaa, mitä omasta kotikaupungista ajatellaan. Airola kertoo Turussa viihtyneensä. Tutuksi ovat tulleet niin keskusta-alue monine kirpputoreineen kuin Ruissalokin ulkoilumahdollisuuksineen. Aikuiset-näyttelijä luottaa linssikeittoon Anna Airola on viettänyt syksyllä aikaa Turussa Pikku naisia -näytelmän parissa. luottoresepti Oikea vastaus kasariarvoitukseen: "Never gonna give you up never gonna let you down." helmi henell N äkökulMa T YY:n yhdenvertaisuussiipi järjesti marraskuussa 2023 kyselyn, jolla kartoitettiin opiskelijoiden kiusaamisen ja yksinäisyyden kokemuksia. Vastauksia saatiin 139 kappaletta, ja tahdon henkilökohtaisesti kiittää kaikkia vastaajia. Koko opiskelijamäärästä tämä on tietenkin häviävän pieni osuus, puhumattakaan muista ongelmista kuten saavutettavuudesta. Mutta koska en ole tilastotieteilijä vaan humanisti, kommentoin saatavilla olevaa dataa. K i U sa a m i n e n o n kyselyn perusteella vähentynyt hieman. 81,3 % kertoi, ettei kokenut kiusaamista lukuvuonna 2022–23. Vastaava luku on lukuvuoden 2023–24 kohdalla 82,7 %. Suuri osa kiusaamisesta painottuu yliopistoon liitettyihin fyysisiin ja virtuaalisiin tiloihin, kuten sosiaaliseen mediaan, kirjastoihin tai ruokaloihin. Useissa kokemuksissa mainittiin juuri sosiaalisen median merkitys kiusaamisen ja negatiivisuuden kenttänä. Eräs anonyymi kommentti peräänkuulutti ainejärjestötoimijoiden kanssa suoraa kommunikointia sen sijaan, että toimintaa haukuttaisiin somessa. Joissakin tapauksissa kiusaaminen on mennyt niin pitkälle, että kiusattu on tehnyt asiasta rikosilmoituksen. Tämän lisäksi myös TYY:n omiin häirintäyhdyshenkilöihin voi olla yhteydessä, mikäli Hashtagit ja julisteet eivät yksin riitä SUSANNA LEPISTÖ TIEDOTUSVASTAAVA TYY:N YHDENVERTAISUUSSIIPI Susanna Lepistö kirjoittaa Turun yliopiston opiskelijoiden kiusaamiseen ja yksinäisyyteen liittyvistä kokemuksista. kiusaaja on vaikkapa ainejärjestön hallituksen jäsen. a i n a K i U sa a m i n e n ei näyttäydy verbaalisena väkivaltana. Moni on kokenut, että heidät on jätetty tietoisesti porukan ulkopuolelle kampuksella tai somessa. Yksinäisyyttä voikin pitää yhtenä kiusaamista pahentavista tekijöistä, minkä takia kyselyssä kiinnitettiin siihen huomiota. Tulos oli karu: 139 vastaajasta 89,9 % kertoi kokeneensa yksinäisyyttä ainakin harvakseltaan opintojensa aikana. Jatkuvaa yksinäisyyttä kokee 7,2 % ja usein toistuvaa 26,6 %. K o r o n a a i K a n i m e t t i i n usein yksinäisyyden taustasyyksi. Nimimerkki d. e. s. p. erate huomautti, että ”koronafukseille” luvattiin uusi orientaatio seuraavalle vuodelle, mutta sellaista ei järjestetty tarvittavissa puitteissa. Monista tuntuu, ettei muihin ole helppo tutustua enää orientaatioviikkojen jälkeen tai jos ei käy mahdollisimman usein tapahtumissa. Kysyttäessä toiveita yksinäisyyden vähentämiseksi esiin nousi myöhemmän ryhmäytymisen merkitys ja matalan kynnyksen tapahtumat. Osa näistä voisi olla täysin alkoholittomia, osa humalattomia. Ilmaisten tapahtumien määrää ja etenkin niistä tiedottamista alleviivattiin. o p i s K e l i jat h a lUavat enemmän poikkitieteellistä toimintaa, ilmaista ohjelmaa, vertaistukea ulkopaikkakuntalaisille, yksin muuttaville, kv-opiskelijoille. Vastuu opiskelijoiden viihtyvyyden ja ryhmäytymisen takaamiseksi on ainejärjestöjen ja tutoreiden harteilla, mutta kaikkea vastuuta ei kuulu antaa toisille opiskelijoille. Lisäksi tarvitaan lisäresursseja terveydenhuoltoon, jotta mielenterveyspalvelut olisivat helpommin saatavilla. Yksi suurimmista toiveista oli luento-opetuksen lisääminen. Pelkällä itsenäisellä opiskelulla ja muutamilla juhlilla ei ylläpidetä tervettä sosiaalista elämää; kampuksella on tässä suuri merkitys. K i U sa a m i n e n ja yksinäisyys ovat ongelmia yliopistossakin, eikä niiden kitkemiseen pysty yksi ihminen tai taho. Se vaatii panosta meiltä kaikilta. Kysy vieraammaksi jääneeltä opiskelutoverilta kuulumisia seuraavan kerran, kun törmäätte. Jo se voi merkitä paljon. Opiskelijakortilla -20 % väh. viiden euron kertaostoksista Rautakatu 12 | Rieskalähteentie 74 | turunekotori.fi Uudet aukioloaikamme 29.1. alkaen ma–pe 9–19 la 11–16 | su 11–16 Myymälöissämme opiskelijakortilla – 20 % vähintään 5 euron kertaostoksesta Raaka-aineet: puolikas kukkakaali tai jotakin muuta kasvista tai juuresta sesongin mukaan 1 sipuli 3 valkosipulinkynttä 1 tlk tomaattimurskaa pari porkkanaa 2 dl kuivia punaisia linssejä 2dl kookoskermaa kurkumaa jauhettua korianteria currya tai currytahnaa tuoretta tai jauhettua chiliä suolaa pippuria sitruunan mehu Valmistus: 1. Silppua sipuli ja valkosipuli, pilko kasvikset. Kuumenna oliiviöljyä kattilassa. Kuullota sipulit curryn, korianterin ja chilin kanssa. 2. Lisää kattilaan pilkotut kasvikset, ja pyörittele niitä siellä hetki. Lisää tomaattimurska ja lisää sama määrä vettä. Huuhtele linssit siivilässä ja lisää ne joukkoon. Sekoittele ja anna kiehua kunnes linssit ovat kypsiä, ainakin 10 min. Lisää vettä tarvittaessa. 3. Lisää suola, pippuri ja sitruunan mehu. Soseuta sauvasekoittimella. Tarjoile leivän ja tuoreiden yrttien kanssa (ja sovella miten itsestä parhaalta tuntuu)! 35 You got Rickroll’d!
• Kevään yhteishauku 13.–27.3.2024 Tutustu laajaan koulutustarjontaamme > utu.fi/hae Lähde tutkimusmatkalle tuntemattomaan. Löydä oma urapolkusi Turun yliopistosta. Get inspired by the unknown.