Turun ylioppilaslehti 02/2018

2/2018 s. 6 ÄLLÖTTÄVÄT LUTIKAT TYS:ssä uusi tapaus kuukausittain FEW PAY FOR STUDIES Tuition fees don’t lure to Turku s. 12 KYYKÄN MM-KISOISSA Tiukat tavoitteet jäävät sivurooliin s. 22 eng
SEURAA TURUN YLIOPPILASLEHTEÄ FACEBOOKISSA & INSTAGRAMISSA
3 TURUN YLIOPPILASLEHTI 2/2018 ” Esitän toiveen speksikautta varten: punch up, not down.” Pääkirjoitus E Käy katsomassa edes yksi speksi Nella Keski-Oja, päätoimittaja tyl-paatoimittaja@utu.fi 6 Ulosmarssi. Ensi vuonna Tampereella pitäisi olla yksi jättiyliopisto kolmen korkeakoulun sijaan. Tampereen yliopiston väki protestoi itsehallinnon kaventamista vastaan. tiin a h eik kil ä nsi-illan tärinä, hutiin menneet improt ja se täydellinen one-liner . Kuulun niihin nihkeilijöihin, joita sanapari ”vuorovaikutteinen opiskelijateatteri” ei vielä vuosi sitten saanut syttymään. Sitten näin seitsemän speksiä – ja heitin ennakkoluuloni Aurajokeen. Speksi yhdistää improvisaatiota, musiikkia ja tanssia. Ja mikä parasta: erinomaista komiikkaa. Viime kaudella estradilla ilahduttivat esimerkiksi salkkufetissistä kärsivä juristi, Louhen kilpasoitanta kaksikaulaisen kitaran voimin ja jättimäinen Föri, joka seilasi lavaa laitamyötäisessä. Jos speksiin kaipaa lisää säpinää, yleisö voi keskeyttää näytelmän huutamalla ”omstart”. Silloin esiintyjät esittävät saman kohtauksen uudestaan yleisön toiveiden mukaan. ToiveeT maalavat riemastuttavia ajankuvia. Viime vuonna yleisöstä huikattiin ahkerasti ”omstart Axel Smith” ja ”omstart Trump twiittaa”. Samalla sukupolvikokemus naurettiin yhteiseen muistiin. Moni speksi nykiikin suupieliä tehokkaammin kuin ravintolan improesitys tai täysverinen kabaree. Kun Turun yliopistossa on jo seitsemän speksiä, toivoisi kampuskavereiden ohella muidenkin kaupunkilaisten löytävän opiskelijateatterin riemut. Se kuuluu yleissivistykseen – tai ainakin naurattaa vatsalihakset jumiin. SpekSi on opiskelijakulttuurin crème de la crème . Se irvailee opiskelijoiden karikatyyreille, identiteeteille ja tulevaisuuden ammateille. Parhaimmillaan huumori yllättää, rikkoo stereotypioita, pilailee vahvempien kustannuksella, mutta jättää heikommat rauhaan. Alkavaa speksikautta varten esitänkin toiveen: punch up, not down . Sillä on oikeasti väliä, heittääkö homoläppää homo vai hetero. SpekSi on pieni iso asia. Se ei ehkä muuta maailmaa, mutta voi mullistaa oman elämän. Kuukausia kestävä treenaus hioo poikkitieteellisen lauman yhteen ja saumaa välit glitterillä. Nyrjähdyksiä ja nerokkaita sutkautuksia juhlitaan sitseillä, jotka keräävät yhteen eri vuosien speksialumnit. Kun ensi-ilta on ohi ja speksiporukka räiskyy lavalla aplodien aikana, hyvä fiilis säkenöi katsomoon asti. Saisipa olla mukana.
4 TURUN YLIOPPILASLEHTI 2/2018 SISÄLLYS 2/2018 Hyi, lutikoita! Ihmisestä verta imevät tuholaiset ovat yleistyneet. Osakunnan veto. Mari Säisä löysi oman yhteisön osakunnasta. ”I Love Finland” – Why We Like to Live Here. It’s peaceful, internationals say. Mahdoton objektiivisuus. Tutkijoiden tekemä aktivismi herättää kysymyksiä. Paluu tulevaisuuteen. Humanistispeksi starttaa esityskauden. Suurempi kuin Mauno Koivisto. Suomen musiikkiviennistä. Säästellen. Viinisuositukset viidelle budjettisapuskalle. ”Olin ajatellut aiheen olevan hieman tabu.” Seksivälineet eivät nolota. NUMERO 2/2018 23.2.2018 Turun yliopiston ylioppilaskunnan julkaisu, 87. vuosikerta. www.tylkkari.fi ToimiTus Rehtorinpellonkatu 4 A, 20500 Turku, tyl@utu.fi, puh. 045 356 4517 Twitter: @Tylkkari, Instagram: @turunylioppilaslehti PÄÄToimiTTAJA Nella Keski-Oja, tyl-paatoimittaja@utu.fi ToimiTTAJA Nelli Lapintie KAnsiKuvA Venla Tirkkonen ilmoiTusmyynTi Kari Kettunen, puh. 0400 185 853, kari. kettunen@pirunnyrkki.fi & Erja Lehtonen, puh. 0400 185 852, erja.lehtonen@pirunnyrkki.fi, www.pirunnyrkki.fi PAino Botnia Print, Kokkola, ISSN 1458-0209. PAinos 7 400 kpl. 11 29 KANSI Mikko Sjöblom, Tomi Perkkiö, Antti Heinonen, Janne Kuusela, Aurora Härkönen, Susanna Kuosmanen ja Inari Syrjänen. Kyykän MM-kisat Sivu 12 Ulosmarssi. Tampereen yliopiston väki vastustaa itsehallinnon kaventamista. Only six students are paying to study. Tuiton fees don’t lure students. Calonian remontti valmistui. Oikeustieteilijät saivat tilansa takaisin. Oma koti. Liisa Sydänmetsä jakaa ”Erkki” -kotinsa kämppisten kanssa. Kyykkää! Akateeminen urheilulaji ja festaritunnelmaa. Läpimurron kynnyksellä. Sirpa Jalkanen kehittää lääkettä keuhkotautiin. 6 8 ”Seksivälineet ovat iso bisnes, jossa liikkuvat isot rahat.” Elina Järvinen Sivu 31 30 31 25 12 24 22 28 26 10 18
5 TURUN YLIOPPILASLEHTI 2/2018 Spot english content! in this issue: “only six students are paying to study“ (p. 8) & ”i Love Finland! – Why We Like to Live Here” (p. 25). Tutkija Sirpa Jalkanen on tieteen akateemikko. Hän kehittää parhaillaan tutkimusryhmänsä kanssa lääkettä, joka voi pelastaa kymmeniätuhansia ihmisiä (s. 18). WWW.TYLKKARI.FI ”Anatomiaa oppi ihan eri tavalla” – Vaihto-opiskelijana kirurgisella osastolla Lääkiksessä opiskeleva Miina Kokkonen pääsi yleiskirurgian osastolle vaihtoon jo ensimmäisen opiskeluvuotensa kesällä: ”Näin, miten potilas valmistellaan leikkaukseen ja millaisia suojavarusteita kirurgit käyttävät.” TYS käräyttää 20 luvatonta Airbnb-asuntoa vuodessa – Närkästyneet naapurit antavat palautetta Turun ylioppilaskyläsäätiö (TYS) valvoo opiskelija-asuntojen luvatonta jälleenvuokraamista tekemällä tehotarkastuksia Airbnb-sivustolle. Nämä jutut vain verkossa: M iin a ko kk os en ko tia lb uM i n el la ke sk i-o ja je re g rö n be rg Ylioppilaskylän äänillä presidentti olisi valittu vasta toisella kierroksella Selvitimme, miten presidentinvaalit olisivat menneet, jos koko maa olisi äänestänyt kuten opiskelijat. n el la ke sk i-o ja eng
6 TURUN YLIOPPILASLEHTI 2/2018 Tampereen yliopiston opiskelijat ja henkilöstö arvostelevat tulevan jättiyliopiston valmistelutyötä ja marssivat ulos. teksti NELLA KESKI-OjA kuva KALLE PARKKINEN/LEHTIKUvA ULOSMARSSI ammikuussa 2019 Tampereella on kolmen korkeakoulun sijaan yksi yhteinen jättiyliopisto. Sen katon alle yhdistyvät Tampereen yliopisto, Tampereen teknillinen yliopisto ja Tampereen ammattikorkeakoulu. Tai näin ainakin suunnitellaan. Valtavaa uudistusta on sorvattu vuosia, eikä työ ole edennyt ilman haparointia tai tahatonta komiikkaa. Viime keväänä opinahjon viralliseksi nimeksi paljastettiin Tampereen uusi yliopisto, mutta syksyyn mennessä päättäjät katuivat jo valintaansa. Lopulta nimeksi nuijittiin perinteinen Tampereen yliopisto. Noloon episodiin tarttui Ei-turkulainen osakunta, joka tarjosi ratkaisuksi nimeä Tampereen ei-turkulainen yliopisto. Samalla osakunta otti haltuunsa verkkoosoitteen tampereuniversity.fi. Tällä hetkellä sivuston kurssitarjonnasta löytyvät muun muassa opintojaksot ”turku ja Suomi – ikuisesti erillään” ja ”Mantereen upottamisen perusteet”. Mutta palataan asiaan. Nimikiistan lisäksi närää on aiheuttanut tapa, jolla Tampere3-hanketta viedään eteenpäin – kriitikoiden mukaan suljettujen ovien takana ja yliopistoyhteisöä kuulematta. Varsinkin Tampereen yliopiston väki on toistuvasti arvostellut uudistuksen polkevan opiskelijoiden ja henkilökunnan mahdollisuuksia päättää omista asioistaan. Lisäksi akateeminen yhteisö pelkää yritysten vaikutusvallan kasvavan yliopiston sisällä liikaa, kun bisnesmaailma saa valtaa hallintoelimissä. Tulevan säätiöyliopiston perustajiin kuuluu yritysmaailman edustajia, muun muassa Teknologiateollisuus ry ja Kaupan liitto. HeLmikuuSSa kuppi meni nurin. Yliopistoväelle annettiin käytännössä alle viikko aikaa kommentoida suunniteltua johtosääntöä, joka olisi toteutuessaan murentanut merkittävästi yliopiston autonomiaa ja siirtänyt valtaa säätiön perustajille. Johtosäännön luonnosta vastustavan adressin allekirjoitti pikavauhtia noin 3 370 opiskelijaa ja henkilöstön jäsentä, ja protestiksi lähes tuhat yliopistolaista marssi ulos yliopiston päärakennuksesta. Mielenilmauksen jälkeen johtosääntöä rukattiin ja aikaiseksi saatiin karvas kompromissi. Tampere3-hankkeen johdon mukaan lopputulos huomioi erilaiset näkökulmat. Muutosten ansiosta yhteisö saa enemmän valtaa hallituksen nimittämisessä kuin alunperin esitettiin. Lisäksi uuden yliopiston rehtorilta edellytetään tohtorin tutkintoa. Akateemisen yhteisön mukaan myönnytykset ovat kuitenkin pieniä: johtosääntö kaventaa yhä Tampereen yliopiston omaa itsehallintoa ja on ristiriidassa lain kanssa. Kiistan taustalla on erilaisten toimintakulttuurien yhteentörmäys. Tampereen teknillinen yliopisto on säätiöyliopisto, Tampereen yliopisto puolestaan julkisoikeudellinen laitos, jolla on perustuslain turvaama autonomia. Tampereen yliopiston väki aikoo jatkaa taistelua itsehallinnon puolesta. • T
7 TURUN YLIOPPILASLEHTI 2/2018 ”Kuppi meni nurin.” Tampereen yliopiston väki protestoi itsehallinnon kaventamista vastaan.
8 TURUN YLIOPPILASLEHTI 2/2018 article & Photos NELLI LAPINTIE translation REE MELANEN Tuition fees do not encourage students from outside of EU and EEA countries to begin their studies in the University of Turku. innish universities started charging tuition fees from students coming from non-EU and nonEEA countries last year. Application numbers for master’s programmes plummeted due to the fees last year but have now bounced back to where they were two years ago. Has the reform achieved its goal: are non-EU and non-EEA students paying tuition fees? At least at University of Turku (UTU), very few do. Last year the UTU accepted 84 students from non-EU and non-EEA countries. Out of those 84, 27 got scholarships or grants, and 17 of them began their studies. Two only got half grants and one got the American Fulbright-scholarship. The majority of those accepted, 57 students, received no financial aid. Most of them either turned down their place or simply never showed up. At the moment, only four students are paying full tuition. Same goes for Kuopio and Jyväskylä. According to Jyväskylän ylioppilaslehti only five students from non-EU and non-EEA countries at the University of Jyväskylä pay full tuition. Savon Sanomat claims only one student at the University of Eastern Finland is paying tuition. THe univerSiTy of Turku has a policy of one in three students from nonEU and non-EEA countries getting a scholarship from the university. This would mean two paying students for one scholarship student. But this system breaks down when most tuition students never show up. UTU Student Union specialist in international affairs Satu Nurmi says international students are confused about scholarship acceptance criteria. For instance, the financial situation of the student has no effect on the decision. This is due to how difficult it would be to ascertain the financial situation of the student. F Most of the applicants from n0n-EU and non-EEA countries who received no financial aid either turned down their place or never showed up to UTU. ONLY SIx STUDENTS ARE PAYINg TO STUDY eng
9 TURUN YLIOPPILASLEHTI 2/2018 Gallup ”I visited a friend here and really liked the culture, clean environment and the fact that people don’t talk too much.” Why do international students choose Turku? phD students answer: ”Mainly because of the program I study in. I visited here in 2015 and really liked the university. ” ”During my master’s degree I had a collaboration program in Turku. I liked the working environment and research.” article & Photos NELLI LAPINTIE From the Student Union Zahra Jahanshah Rad material physics (from Iran) Nasrin Talebpour astrophysics (from Iran) Debanga Mondal chemical engineering (from India) FINNISH LANGUAGE can be seen as a super power, when you learn it. To ease the learning TYY has combined forces with Finnish language teacher Jenni Laine from the Centre for Language and Communication Studies. The product of this co-operation has been a language passport called Suomipassi with everyday phrases. It encourages students to use more Finnish outside the classroom. The project continues this year when Study in Turku -project granted funding for developing Suomipassi to a mobile app. The pilot version was a paper-leaflet last year and students have been using it around Turku in stores and services. SUOMIPASSI is a useful tool also for the native Finnish speakers. Usually Finns change to English when a person does not communicate easily enough in Finnish. Suomipassi shields the language student and also forces us natives to answer in Finnish and not to switch to English immediately. FINNISH LANGUAGE is important for international students when seeking employment in Finland and especially in Turku. TYY has also influenced the University of Turku to add more Finnish language courses in the study plans of the International Master’s Degree Programmes. SINI SAARINEN, Member of the Executive Board, Educational Affairs Suomipassi shields and motivates “Many of those with scholarships have no idea why they specifically are the one given financial aid”, Nurmi says. Different degree programmes assess applicants and submit their suggestions to the scholarship board. The final decision is made by vice principal Riitta Pyykkö. amHar muHammaD is studying education at UTU on full scholarship. He says he was disappointed not to have been told why his scholarship application was accepted. “I still don’t know specifically why I was accepted. Basically, I know it’s based on my academic records”, Muhammad says. That’s the extent of what he knows. Muhammad, who comes from Indonesia, thinks acceptance criteria such as grade average and other requirements should be made known at the time of application. “As a person from a developing country, I need to know what to strive for. I wish I could inform my friends what you need to do to get the scholarship. Right now I don’t have a solid answer for them. The process should be more transparent”. Muhammad would not have started studying at the University of Turku without a scholarship. THe HeaD of Student and Admission Services Mari Kähkönen points out that the scholarship programme is still in its developing stages. Kähkönen says clear grade requirements cannot be implemented because international diplomas are not directly comparable. The other reason is that the academic level of applicants will probably vary from year to year. “Whenever the choice is made based on the academic achievements of the students, no exact scholarship requirements can be named.” The reserve system will be reformed for the upcoming round of applications. Kähkönen says no other big changes are to be expected, since tuition fees are still very new for our universities. What if paying students won’t turn up in the future either? “There is so little that can be predicted with the tuition fee system, I wouldn’t draw conclusions for the future from just one round”, Kähkönen states. This year there were 970 applications for international master’s programmes at UTU, out of which 72 per cent came from non-EU/EEA countries. The countries most represented were Pakistan, Ghana, Bangladesh, Nigeria and India. • ”The process should be more transparent.” Amhar Muhammad Amhar Muhammad says talking about tuition fees among international students is not as much of a taboo as he expected: “I guess it’s healthy to have a little competition.”
10 TURUN YLIOPPILASLEHTI 2/2018 KESÄSTÄ 2016 asti peruskorjauksessa ollut Caloniarakennus julistettiin viime perjantaina virallisesti avatuksi. Viimeiset puolitoista vuotta oikeustieteellinen tiedekunta on ollut evakossa DataCityn tiloissa. Tiedekunnan kirjasto on puolestaan ollut väliaikaisesti Arcanumissa. Nyt kaikki löytyvät jälleen saman katon alta Caloniasta. Lopputulos on aiempaa tilavampi, valoisampi ja avarampi. Remontissa suurimman muutoksen on kokenut kirjasto, johon on muun muassa rakennettu uusia paikkoja ryhmätyöskentelyä ja itsenäistä opiskelua varten. Lisäksi luentosalit ovat kokeneet kasvojenkohotuksen: 60 henkilön pienauditorioita on muutettu ”terassiauditorioiksi”, joiden porrastetuilla tasoilla voi seurata luentoa vaikka sohvalta. ”Uudet luentosalit ovat ehkä kiinnostavin uudistus. Ne tulevat vaatimaan sekä opettajilta että opiskelijoilta uudenlaista tapaa työskennellä. Tiloissa pelkästään passiivisena vastaanottajana työskentely vähentyy”, Turun yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan dekaani Jussi Tapani sanoo. Huonosta sisäilmasta kärsineessä Caloniassa on kiinnitetty huomiota myös aikaisempaa parempaan ilmanvaihtoon. Lisäksi opetusja opiskelutiloja sekä henkilökunnan tilat on uusittu. OPISKELIJAT vaikuttavat tyytyväisiltä uuteen tukikohtaansa. Kolmannen vuoden oikeustieteen opiskelijat teksti & kuva NELLI LAPINTIE CALONIAN REMONTTI VALMISTUI MUUT YLIOPPILASLEhDET koonnut NELLI LAPINTIE Nopeat OVATKO Aalto-yliopiston arvot vaarassa vesittyä, kun siirrytään opiskelijajärjestöjen linjapapereista ruohonjuuritasolle, pohtii Aaltoyliopiston ylioppilaslehti Aino (1/2018). Lehden mukaan opiskelija-aktiivien juhlissa kannustettiin kertomaan rasistisia vitsejä, ainejärjestön puheenjohtaja poseerasi Instagramissa siirtomaaherrana ja opiskelijaporukka maalasi naamansa mustaksi teemasitseillä. Ainejärjestöaktiivit puolustelevat tapahtumia ajattelemattomuudella ja huumorilla. ”Rasismia ja sen vaikutusta halutaan trivialisoida, mutta rasistinen nauraminen ei häivytä sen olemassaoloa … vitsailu tehdään aina jonkun muun kustannuksella. Vain henkilö, jota vitsi koskee, saa määritellä, miten se tulkitaan”, Helsingin yliopiston vieraileva rasismitutkija Aminkeng Atabong Alemanji huomauttaa lehdelle. ROVANIEMEN vuokra-asuntotilanteeseen on viime vuosina vaikuttanut matkailijamäärien valtava kasvu. Suosion myötä etenkin Airbnbvertaismajoitus on yleistynyt, kertoo Lapin ylioppilaslehti (1/2018). Lehden mukaan asuntojen väliaikainen vuokraus ja kasvaneet hinnat heikentävät myös opiskelijoiden tilannetta yksityisillä asuntomarkkinoilla. Ratkaisuksi mietitään esimerkiksi soluasumisen houkuttelevuuden lisäämistä. ”Asumistuen muuttuminen muutti osaltaan myös opiskelijoiden saamia tukia, joten nyt opiskelijoiden puntarointi soluasunnon ja yksiön välillä saattaa olla entistäkin pienemmistä marginaaleista kiinni”, Domus Arctica -säätiön toiminnanjohtaja Kirsti Saviaro sanoo lehdelle. Aino Hietamäki, Ida Hemming ja Mandi Kaihua pohtivat, että uudet luentosalit vaativat totuttelua, mutta ovat silti viihtyisiä. Kirjaston ryhmätyöskentelyhuoneessa opiskelevan kolmikon mielestä on kätevää, kun kaikki tarvittava on jälleen samoissa tiloissa. ”En kyllä kauheasti fuksivuonna halunnut opiskella näissä tiloissa. Nyt tänne on paljon kivempi tulla”, Hietamäki toteaa ja muut nyökyttelevät. • Uusissa terassiauditorioissa luentoa voi seurata vaikka sohvalta. Aino Hietamäki, Ida Hemming ja Mandi Kaihua opiskelivat kirjaston uudessa ryhmätyötilassa. Terassiauditorio (ylh.) ja uusittu kirjasto.
11 TURUN YLIOPPILASLEHTI 2/2018 teksti PIHLA HÄNNINEN kuva jUHA LAURILA Oma koti “Ajattelimme, että tästä tulee hyvä koti” Asuu ydinkeskustassa kahden kämppiksen kanssa. Opiskelee valtio-oppia. LIISA SYDÄNMETSÄ, 23 Valitsimme asunnon aika spontaanisti: päätimme asian vain pari tuntia näytön jälkeen. Muutto oli hauska ja söimme ensimmäisenä iltana falafeleja ja joimme viiniä olohuoneen lattialla. Ajattelimme jo silloin, että tästä tulee hyvä koti. Kotini on lämminhenkinen ja vietän mielelläni aikaa kämppisteni kanssa. Kerran rakensimme jättimäisen majan olohuoneeseen. Meillä kaikilla on ollut vaikeitakin hetkiä elämässä, mutta olemme oppineet niistä ja kasvaneet yhdessä. Keittiön herkkukaappi on tärkeä osa kotimme viihtyisyyttä. Olemme laittaneet sen eteen mattoja, jotta herkkujen mutustelu yhdessä olisi mahdollisimman mukavaa. On ihanaa, kun vieraamme tuntevat olonsa niin kotoisaksi, että uskaltavat käydä itsekseen herkkukaapillamme. Olen asunut nykyisessä kodissani noin 2,5 vuotta. Kotini, ”Erkki”, on kimppakämppä, jonka jaan kämppisteni Kaisan ja Minnan kanssa. Meillä kaikilla on omat huoneet ja meillä on harjoitteluiden ja vaihto-opiskeluiden aikana ollut alivuokralaisia. Lempiasiani on Minnan minulle maalaama värikäs taulu. Kotini seinille päätyy outoja asioita, kuten erilaisia yhdessä koottuja taideinstallaatioita. Myös Minnan harppu herättää ihastusta. Sijaintinsa vuoksi kotini lähistö ei ole koskaan hiljainen. Ikkunasta pystyy öisin havainnoimaan erilaisia turkulaisen yöelämän repertuaareja: yhteen paikkaan baarikävijät tulevat itkemään ja toiseen riitelemään. Kotini toinen huono puoli on talon vanhuus. Koska ikkunat ovat vanhat, huoneessani tuulee välillä!
12 TURUN YLIOPPILASLEHTI 2/2018 KYYK Akateeminen kyykkä ei ole vain puupalikoiden tiputtelua. Täydellinen peli vaatii festariasennetta, rekvisiittaa ja ripauksen mielikuvitusta. teksti NELLI LAPINTIE kuvat vENLA TIRKKONEN KÄÄ! Jenny Ilonen (vas.), Helmi Glumoff, Anniina Keisu ja Oona Kivelä lähtivät kyykkäkoitokseen tiimiasussa.
13 TURUN YLIOPPILASLEHTI 2/2018 g uleeko hauki? Ei tule, ei tule!” Puumaila pyörii läpi ilman, osuu kahteen palikkaan ja kolauttaa ne maahan. Haalariväki riemuitsee. Tampereen Hervannassa on tiukka pakkaspäivä, mutta teekkarikampuksen tunnelma on kaukana kylmästä. Akateemisen kyykän MM-kisat ovat alkaneet. Kyykkä on laji, jossa kentän toinen puoli (pelineliö) yritetään tyhjentää puupalikoista (kyykistä) heittämällä pesäpallomailan näköistä keppiä (karttua). Voittaja on joukkue, joka onnistuu kopauttamaan eniten kyykkiä pois kentältä. Hauki , jota kisakatsomo manaa, tarkoittaa hutiheittoa. Osa kisaajista treenaa MM-koitosta varten kyykkäämällä monta kertaa vuodessa kotikaupungissaan. Tiukat tavoitteet eivät kuitenkaan ole lajin pääasia. Vaikka Hervannassa kello ei ole vielä yltänyt keskipäivään, meno on jo varsin vappuinen. ”Tärkeintä ei ole voitto vaan Jaloviina”, Tampereen yliopiston politiikan tutkimuksen ja valtio-opin opiskelijat Aino Kattilakoski ja Eetu Tulonen julistavat. Heidän Työväen ampujat -joukkueensa on hävinnyt jo molemmat ottelunsa. Vaikka jatkopelit ovat poissa laskuista, vauhtia antavat kaksikon neonvihreät sukset. Niillä voi paitsi liukua pitkin kyykkä-aluetta, myös osoittaa solidaarisuutta Pyeongchangin olympialaisissa kisaaville suomalaisille. ”9.15 aion herätä katsomaan hiihtoa. Tai no, ei tarvitse herätä, kun on vielä hereillä”, Kattilakoski tuumaa. Vieressä seisova joukkue nytkyttää lastenrattaita. Kyytiin on aseteltu oluttynnyri. ”T ”Tärkeintä ei ole voitto vaan Jaloviina.” Aino Kattilakoski & Eetu Tulonen Kyykässä yritetään tyhjentää vastustajan puoli puupalikoista, eli kyykistä, heittämällä puumailaa, eli karttua.
14 TURUN YLIOPPILASLEHTI 2/2018 ”Haikara toi sen. Se on suht ujo, mutta pitkän panemisen tulos”, Akateeminen olutseura Bosa ry:n Essi Muhonen ja Tuomas Koivisto kertovat. Tynnyrin ohi lentää karttu. Perästä seuraa ärjähdys: ”Kentän laidalla seisominen tapahtuu omalla vastuulla!” VAUhTIA jA LIUKKAITA TILANTEITA Tampereen Hervannassa kyykkää pelaa lähes 700 joukkuetta ja kävijöitä koko tapahtumassa on arviolta 4000 henkeä. ”Tämä kulkee nimellä opiskelija-urheilutapahtuma, mutta joillain urheilu-aspekti jää vähemmälle.”, tapahtumavastaava Lauri-Matias Reponen TEA-clubista kertoo. Erilaiset kisaajat huomioidaan eri sarjoilla. Pro-sarjassa pelataan päivän kovimmat ottelut ja näytöskentällä saa kokea kyykän viihteellisen puolen. Akateemisen kyykän MM-kisoja on järjestetty vuodesta 1966 lähtien. Nykyään tapahtumassa on osallistujia kaikista Suomen isoista yliopistokaupungeista, etenkin teekkarikampuksilta. Suosiosta huolimatta järjestyshäiriöt ovat pysyneet pieninä. ”Välillä saattaa tulla pieniä tapaturmia, kun on talvilaji kyseessä – on liukasta ja heitetään puupalikkaa – mutta sen takia meillä kiertää paikalla Suomen punaisen ristin ensiapu.” Vuosien varrella MM-kisat ovat nostaneet suosiotaan. Hervannan rajat alkavat kuitenkin tulla vastaan, eikä kisoja ole tarkoitus kasvattaa entisestään. ”Tuntuu, että enemmän ja enemmän ihmiset tulevat kannustamaan kavereita ja pitämään hauskaa. Tapahtumaa on mukava tehdä juuri näin.” VUOSIA VOITON PERÄSSÄ Kisojen pitkät perinteet suovat mahdollisuuden myös kauaskantavaan kaunaan. ”Monta vuotta peräkkäin on pelattu samoja naamoja vastaan, mutta ei ole voitettu kisoja kertaakaan. Se olisi hienoa kokea vielä joskus”, konkarikyykkääjä Tomi Metsälä toteaa. Metsälä kuuluu pro-sarjassa peliään käynnistelevään turkulaiseen ADS:ään. Joukkue osallistuu turnaukseen jo kolmattatoista kertaa. Joukkueen maskottina koristelee se, mikä itse ottelusta on tarkoitus jättää pois: keltaisia tiimipaitoja koristaa hauki. Metsälä pelaa ympärivuotisesti Turun kyykkäsarjassa, joka kokoontuu kisaamaan kymmenenä iltana lukuvuodessa. Tänä vuonna voittomahdollisuuksia on parannettu tuomalla omat kartut Hervantaan. ”Nyt on ehkä vähän tutumpi touchi tähän. Täällä joutuu heittämään ihan millä vaan talon kartuilla. Ei voi tietää, mitä saa”, hän tuumaa. TAIKUUDELLA jA PYhÄLLÄ hENgELLÄ ”Alohomora, se avaa ovet voittoon!” Pääkenttää pitkin lipuu mustiin viittoihin pukeutunut porukka. Ovatko he vampyyreja vai kenties ankeuttajia? ”Me ollaan kyllä ihan hyviksiä. Meidän laji on huispaus”, Otaniemen poikkitieteelliseksi Harry Potter -kerhoksi joukon esittelevä Markku Leppälä valottaa. ”Ehkä alkuillasta ollaan vähän ankeuttajia, mutta loppuiltaa kohti mennään hyviksien puolelle. Skenaario on vähän vaihteleva, tämä on tämmöinen kääntöviitta”, punamustaa kangasta silittävä Johannes Huovinen toteaa. Tylypahka ei ole ainoa rinnakkaistodellisuus, jonka kyykätessä kohtaa. Haalariväen ohella kisapaikalla voi bongata eläinasuja, jääkiekkopaitoja ja sotamaalauksia. Ruskeaan munkin kaapuun ja suureen ristiin sonnustautunut Sami Saari esittelee joukkueensa ylipapeiksi. Porukka on pelannut kyykkää samassa asussa jo monta vuotta, opiskeluaikojen yli työelämään. Asuvalinta syntyi ”eräänä kauniina päivänä Punanaamion aleosastolla”. ”Ilman kyykkää ei olisi munkkeja, mutta ilman munkkeja olisi varmaan silti kyykkää”, nimettömäksi jäävä ylipappi saarnaa. EI-TURKULAINEN KAUPUNKI ”Sieltä lähtee ohjus kuin Pohjois-Koreasta, mutta osuu ohi niin kuin valitettavasti tekin”, juontaja kajauttaa. Meneillään olevan ottelun dramaattiset loppukäänteet eivät kiinnosta kentän reunalle kerääntyviä sinihaalareita. Pian alkaa nimittäin mittelöiden mittelö, kun Turun kauppatieteiden ylioppilaat (TuKY) kohtaa tamperelaisten kauppatieteilijöiden ainejärjestön Boomin. ”Ei välttämättä ole reiluin ottelu tiedossa, mutta voittamaan lähdetään”, TuKYn urheilujaoston KY-Sportin puheenjohtaja Antti Heinonen puntaroi mahdollisuuksia. KY-Sportissa kyykkäreissu on muodostunut jo perinteeksi, ja karttua on heittämässä väkeä niin nykyisestä hallituksesta kuin alumneista. ”Tässä on noin 10 prosenttisesti kyse itse lajista ja 90 prosenttisesti hauskanpidosta,” Janne Kuusela summaa. Edellinen ottelu päättyy – ja jännitys tiivistyy. Turkulaiset kertovat yleisölle juovansa rohkaisuksi Aurajoen vettä. Hetken ajan joukkue muistelee tuota paikasta upeinta. ”Kyllä joen varrella miehen sydän herkistyy”, joku huokaa. Kyykkä = Puupalikka, joista pelialue yritetään tyhjentää. Pelin alussa kummankin neliön eturajalle pystytetään rivi kyykkäpareja. Pelineliö = Kyykkäottelun kenttä koostuu kahdesta neliöstä ja niiden välisestä alueesta. Oman joukkueen heittoneliö on vastapuolen pelineliö. Karttu = Maila, jota heittämällä yritetään osua mahdollisimman moneen kyykkään. Mailat ovat puusta sorvattuja, pyöreitä ja kädensijallisia. Hauki = Täysi hutiheitto. ”Ei välttämättä ole reiluin ottelu tiedossa, mutta voittamaan lähdetään.” Antti Heinonen PIENI KYYKKÄ-SANASTO KY-Sportin puheenjohtaja Antti Heinonen keskittyy kartun heittoon. Pekka Koponen (vas.), Miska Lehtinen ja Atte Suutari hoitavat turnaustappion tuomaa pettymystä. Tomi Metsälä on käynyt kyykän MM-kisoissa yli vuosikymmenen. Valtteri Yli-Karro edustaa ylpeänä Ei-turkulaista osakuntaa. 2. 3. 4. 1.
15 TURUN YLIOPPILASLEHTI 2/2018 g 1. 2. 3. 4.
16 TURUN YLIOPPILASLEHTI 2/2018 Kaunis hetki keskeytyy, kun Boomi esittelee tamperelaista vieraanvaraisuutta. Mä vihaan turkulaisia Daa dirlan dirlan daa! Manselaiset eivät häikäile. Seuraa muutama solvaava laulu ja sitä useampi kartunlento, kunnes ottelu päättyy Boomille. Kylterit eivät kuitenkaan katkeroidu. Pian luvassa on yhteiset jatkot ja sama majapaikka. SAUNAAN LÖYTÖMATKALLA Osa yleisöstä ja pelaajista alkaa hiljalleen siirtyä pakkasesta jatkoille ympäri kaupunkia, ja bussiin laahustaa väsyneen näköistä väkeä. Edessäni kaverukset väittelevät siitä, pitäisikö mennä päiväunille vai Alkoon. Tampereen keskustassa matematiikan, tilastotieteen ja tietojenkäsittelytieteiden opiskelijoiden ainejärjestö Luuppi ry:n jokavuotiset saunajatkot täyttyvät vähitellen. Ulkona reippailun jälkeen päivä tuntuu pitkältä: kello tulee vasta viisi, mutta tuntuu jo illalta. Jyväskylästä saapunut tietojärjestelmätieteen, tietojenkäsittelytieteen, kognitiotieteen ja kyberturvallisuuden opiskelijoiden ainejärjestö Dumppi ry:n porukka on saapunut Tampereelle jo kahdeksalta aamulla kokeakseen karvaan kohtalon. ”Tuomarit päättivät, että me oltiin huijattu liikaa, kun potkittiin palikoita. Meidät diskattiin yhdestä matsista ja ilmeisesti se johti siihen, että me lennettiin ulos peleistä”, Johannes Alaperä huokaa. Naurunremakan perusteella kohtalo ei kirvele liikaa. Jere Väisänen hörppii polttonestepullosta alkuperäistä miedompaa viinaa. Häntä ei kentällä nähty, koska ilmoittautuminen meni mönkään. ”Masensi alkuun, mutta nyt kun on täällä saunalla, niin koko loppuilta on pelkkää mukavaa juomista”, Väisänen hymyilee. Saunalle lappaa lisää väkeä. Yksi virittää käyntiin beer pong -pelin, toinen nuokkuu sohvalla. Ilmapiiri on lähes raukea, mutta ei pitkään. Järjestäjien mukaan meno saunalla on yleensä seitsemään mennessä niin levotonta, ettei siitä sovi jakaa tarinoita toimittajalle. ”Tämä on tällainen löytömatka etenkin ulkopaikkakuntalaisille”, saunavastaaviin kuuluva Maria Ahonen nauraa. jATKOSEURAA jODELISTA Heti yhdeksältä illalla Koskikeskuksen Ravintolamaailman ulkopuolelle kasvaa jono. Jatkoliput ovat myyty loppuun, mutta toiveikkaat kärkkyvät vielä ovelta myytäviä lippuja. ”Tämän jälkeen on vielä jatkojenkin jatkot. Fuksivuonna pitää jaksaa. On kuultu, että sen jälkeen sitä rapistuu”, tuotantotaloutta Tampereen teknillisessä yliopistossa opiskeleva Festina Jusufin sanoo. Liput ja juhlakunto eivät ole ainoita Koskikeskuksen Ravintolamaailman jatkoille valuu haalariväkeä. Jatkojen liput on myyty loppuun.
17 TURUN YLIOPPILASLEHTI 2/2018 jatkoille kaivattuja asioita. Eräs kekseliäs kaksikko on metsästänyt uutta bileseuraa somesta. Päivän suosituimmaksi viestiksi anonyymissä Jodel-sovelluksessa on kivunnut keskustelu, jonka aloittajat etsivät seuraa tarjoamalla valmiit etkot ja jatkoliput. Jodelin kautta toisensa tavanneet nuoret istuvat nyt tyytyväisinä Ravintolamaailmassa. Loppuiltakin on tarkoitus viettää samassa seurueessa. ”Aivan vitun kova myyntipuhe pidettiin. Kolmas kommentoija yritti myydä tyttöystäväänsä jatkolippua vastaan”, lippuja tarjonnut Santeri nauraa. Diskovalojen välkkeessä on aika heittää hyvästit kyykälle. Juhlat ovat kuitenkin vasta alussa. ”Nukkuminen on heikoille, tästä vaan jatketaan suoraan huomiselle. Sitten muutama tunti unta ennen maanantain luentoja”, hetki sitten päiväunilta herännyt materiaalitekniikan opiskelija Antti Johansson julistaa. • VUONNA 1894 kirjailija I. K. Inha kirjoitti perinteikkään kyykänlyönnin olevan ”väistymässä vanhuuttaan” Vienan Karjalasta. Peli tunnettiin enää syrjäkylissä. 1920-luvulla heimosotien jälkeen Suomeen muuttaneet Vienan ja Aunuksen siirtolaiset pelasivat kyykkää kesäjuhlissa. Peli tunnettiin myös Karjalan Kannaksella ja Inkerissä. 1951 Karjalan sivistysseura aloitti lajin elvyttämisen, ja 1964 perustettiin Kyykkävaltuuskunta. Yliopistomaailmaan kyykkä kotiutui 1960-luvulla, kun kourallinen osakuntia harrasti sitä ajanvietteenä. Samoihin aikoihin kamppailtiin jo ensimmäiset kyykän MM-kisat. Suosio räjähti, kun teekkarit löysivät harrastuksen 80-luvulla. 1986 perustettiin pitkien neuvottelujen päätteeksi Karjalainen Kyykkäliitto, jonka nimi päivitettiin vuonna 1993 Suomen Kyykkäliitoksi. Vuoteen 2018 mennessä lajista on kasvanut opiskelijoiden valtakunnallinen harrastus. Lähde: Suomen Kyykkäliitto Ry & kyykkäharrastaja Tomi Metsälä KARjALAN KUNNAILTA hAALARIURhEILUKSI ”Tämä on tällainen löytämatka etenkin ulkopaikkakuntalaisille.” Maria Ahonen Vasemmalla: Seuraa bilelippuja vastaan etsinyt jodlaus ehti päivän aikana kerätä 149 kommenttia. Yllä: Sohvat ovat vielä alkuillasta tanssilattiaa suositumpi jatkopaikka.
18 TURUN YLIOPPILASLEHTI 2/2018 ieteen akateemikko on poikkeuksellisen ansioituneelle tieteenharjoittajalle myönnettävä arvonimi, jota kantaa tällä hetkellä 12 suomalaista. Suunnilleen yhtä moni elävä Suomen kansalainen on esimerkiksi toiminut ulkoministerinä (11 kpl) tai voittanut NHL:n Stanley Cupin (12 kpl). Huomattavasti useampi suomalainen on kiivennyt Mount Everestin huipulle (15 kpl, tieto vuodelta 2014). Yksi tästä harvalukuisesta tieteen akateemikkojen joukosta istuu edessäni vaatimattomassa työhuoneessaan Kupittaan BioCityssä. Hän on Turun yliopiston immunologian professori Sirpa Jalkanen. Kun hän sai Suomen Akatemiasta kesällä 2015 puhelun, jossa kerrottiin myönnettävästä arvonimestä, Jalkanen epäili koko juttua pilapuheluksi. Niinpä hän päätti pistää soittajan koville. ”Esitin pari kysymystä, joilla varmensin, että kyseessä ei ole mikään pilaileva radiotoimittaja”, hän nauraa. Pienen alkuhämmennyksen jälkeen paljastui, että soittaja todella oli Suomen Akatemian pääjohtaja, ei minkään radiokanavan aamushow. Kunnianimitys oli uskottava todeksi viimeistään Helsingin Säätytalolla pidetyssä juhlavastaanotossa. Siellä tieteen akateemikon arvonimen myönsi itse tasavallan presidentti. ”Se oli todella hieno tilaisuus. Juhlasali oli niin täynnä, että kaikki halukkaat eivät edes päässeet sisään.” Jalkasen nimitysperustelut ovat vaikuttavaa luettavaa. Niissä todetaan, että hänen johtamansa tutkimusryhmä on tuottanut ”uraauurtavia tuloksia ja innovatiivisia havaintoja”, jotka ovat ”mullistaneet käsityksiä immunologiasta ja verisuonibiologiasta”. Ja että Jalkanen on ”maailman johtavia tutkijoita ihmisen immuunipuolustusjärjestelmän lymfosyyttien liikkumismekanismien tutkimisessa”. Nämä ovat suuria saavutuksia keneltä tahansa, mutta erityisen merkittäviä ne ovat tutkijalta, josta ei oikeastaan edes pitänyt tulla tutkijaa. KOhTI UUTTA MAAILMAA Piilaaksossa sijaitseva Stanfordin yliopisto näyttää hyvin erilaiselta kuin Turun yliopisto – varsinkin tähän vuodenaikaan. Sen valtavalle kampusalueelle saavutaan pitkin kuuluisaa Palm Driveä , jonka varrella kasvavat sadat palmupuut nauttivat Kalifornian lämmöstä. Stanfordilla on varaa sijoittaa palmujen istutuksiin ja ylläpitoon huomattavia summia. Se on nimittäin maailman neljänneksi rikkain yliopisto käsittämättömällä, yli 22 miljardin dollarin, varallisuudellaan. Juuri Stanfordiin kaksi Turun yliopistosta tuoreeltaan väitellyttä tohtoria saapui kesällä 1983. Kyseessä olivat Sirpa Jalkanen ja hänen aviomiehensä Markku Jalkanen. Uusi manner tiesi Sirpa Jalkaselle myös uutta ammattia. Suomessa hän oli työskennellyt lastenlääkärinä, mutta Amerikassa se ei tullut kyseeseen, sillä suomalaisella lääkärintutkinnolla ei saa hoitaa potilaita Yhdysvalloissa. ”Siinä vaiheessa Markku oli vielä se meidän perheen tutkija. Itse en ollut ajatellutkaan tutkijan uraa ennen Amerikkaan lähtöä.” Kotiinkaan hänestä ei ollut jäämään, joten Jalkanen päätti kokeilla laboratoriotyötä. Henkilö, jonka alaisuuteen hän päätyi Stanfordissa työskentelemään, oli nimeltään Eugene C. T Tieteen akateemikkoa Sirpa Jalkasta kiehtoo ammatissaan jatkuva uusien ratkaisujen etsiminen. LÄPIMURRON KYNNYKSELLÄ teksti MIIKKA RUSI kuvat jERE GRÖNBERG Tarvittiin eksentrinen Stanfordin professori kääntämään Sirpa Jalkasen ura lääkäristä tutkijaksi. Nyt hän kehittelee tutkimusryhmässään lääkettä, joka voi pelastaa kymmeniätuhansia henkiä.
19 TURUN YLIOPPILASLEHTI 2/2018 g ”Kun Sirpa Jalkanen sai puhelun, jossa kerrottiin tieteen akateemikon arvonimestä, hän epäili koko juttua pilapuheluksi.”
20 TURUN YLIOPPILASLEHTI 2/2018 Butcher – nuori tutkija, joka oli vasta aloittanut oman immunologian tutkimusryhmänsä. Jo heidän ensimmäisestä kohtaamisestaan alkaen kävi selväksi, että kyseessä ei välttämättä ollut aivan tyypillinen työnantaja. ”Vastaani käveli henkilö, jolla oli shortsit, rikkinäinen t-paita, sandaalit ja lippalakki. Hän ilmoitti olevansa professori Butcher”, Jalkanen muistelee huvittuneena. Tuosta tapaamisesta alkoi kolmen vuoden ikimuistoinen työrupeama. Persoonallinen Butcher näytti aloittavalle tutkijalle esimerkillään, kuinka hauskaa ja innostavaa tutkimustyö voi parhaimmillaan olla. Professori oli itse niin kiinnostunut tutkimusryhmän kokeiden löydöksistä, ettei useinkaan malttanut poistua laboratoriosta ennen tulosten näkemistä. Niinpä Jalkasen piti patistella häntä käymään välillä kotonakin. Ilmapiiri oli jotain aivan muuta kuin mihin Jalkanen oli aiemmin tottunut. ”Näin siellä uuden kulman tieteeseen – sellaisen missä ajateltiin aina out of the box . Tämä uudenlainen ajattelu tarkoitti sitä, että saimme tutkimuksemme myös erittäin hyvin lehtiin.” LÄÄKE LOPPUSUORALLA Tuota samaa uteliasta ja innokasta asennetta Sirpa Jalkanen pyrkii pitämään yllä edelleen, vielä 35 vuotta tutkimustyössä aloittamisen jälkeen. Siinä helpotusta tuo alan nopea kehitysvauhti. Moni asia on muuttunut parempaan sitten hänen omien lääkärivuosiensa. ”Silloin aikaihmisen leukemia tarkoitti, että potilaalla oli alle vuosi aikaa. Nyt monet leukemiat pystytään parantamaan joko täysin tai lääkitsemään niin, että tauti kroonistuu, eikä siihen kuole.” Jalkanen uskoo, että näin tapahtuu kaikille syövän eri muodoille tulevaisuudessa: niitä tullaan hoitamaan potilaan ja syövän ominaisuuksien mukaan tarkasti räätälöidyn lääkityksen avulla nykyistä huomattavasti tehokkaammin. Kehitysaskeleet pitävät tutkijan mielenkiintoa yllä, mutta ammatissa on tärkeää osata käsitellä myös pettymyksiä. ”Onhan tämä kivaa työtä, vaikka aivan jokainen päivä ei ole mukava. Jatkuvasti tulee myös hylkäyksiä ja epäonnistumisia, joten tarvitaan korkeaa turhautumiskynnystä.” Täytyy siis pystyä lyömään päätä seinään hymyssä suin, kuten Jalkanen muotoilee. Tällä hetkellä hänen tutkimusryhmänsä jännittää yhden huomattavan pitkän ja merkittävän kansainvälisen projektin tuloksia. Ryhmä nimittäin uskoo löytäneensä ainakin osittaisen parannuskeinon akuuttiin keuhkovaurioon. Se on keuhkojen verisuonistoa vaurioittava tauti, jonka kuka tahansa voi saada esimerkiksi keuhkokuumeen seurauksena. Tautiin sairastuvien kuolleisuus on noin 40 prosenttia. Uuden lääkkeen avulla kuolleisuus on saatu kliinisissä kokeissa alennettua vain kahdeksaan prosenttiin. ”Aluksi lääke oli meille vain molekyyli, joka välittää valkosolujen liikennettä. Sitten älysimme, että se voisi toimia hoitokeinona, ja viimeiset 15 vuotta olemme tehneet kyseisen molekyylin kanssa töitä.” Nyt lääketutkimuksessa on käynnissä kolmas ja laajin vaihe, jonka jälkeen lääkkeelle voi hakea myyntilupaa eli se pääsee markkinoille. Jos tutkimuksen tulos on positiivinen ja lääke toimii odotetusti, on kyseessä yksi uusi ylpeydenaihe Jalkasen upealle uralle. ”Kyllä se olisi iso juttu. Maailmanlaajuisesti kymmenien tuhansien ihmisten henki säästyisi vuodessa.” Se on palkinto, jonka vierellä kymmenien vuosien työpanos tuntuu pieneltä uhraukselta. • SIRPA jALKANEN Turun yliopiston immunologian professori ja tieteen akateemikko. Mikä innostaa? ”Uudet asiat.” Mikä ärsyttää? ”Inttäminen.” Missä viihdyt? ”Mökillä ja hiihtoladuilla.” ”Jatkuvasti tulee myös epäonnistumisia, joten tarvitaan korkeaa turhautumiskynnystä.” Sirpa Jalkanen
21 TURUN YLIOPPILASLEHTI 2/2018 ”Jokainen pystyy olemaan lastenlääkäri, mutta vain harvasta on tutkijaksi.” Esimiehen kommentti Stanfordin yliopistossa käänsi Sirpa Jalkasen uran suunnan.
22 TURUN YLIOPPILASLEHTI 2/2018 teksti NELLA KESKI-OjA kuva ANTICIMEx OY T urun yliopiston opiskelijaa odotti ikävä yllätys, kun hän yöpyi ensimmäisiä kertoja soluasunnossaan Varissuon Pihkalankadulla elokuussa. Unten jälkeen eri puolille kehoa oli ilmestynyt kutisevia paukamia. ”Luulin paukamia ensin hyttysenpistoiksi. Ihmettelin, miten niitä oli niin paljon”, kertoo opiskelija, joka haluaa pysyä nimettömänä asian arkaluontoisuuden vuoksi. Muutaman viikon päästä todellinen syypää paljastui, kun opiskelija huomasi, että hänen sänkynsä päällä mönki lutikoita eli seinäluteita. Opiskelija viestitti asiasta vuokranantajalleen Turun ylioppilaskyläsäätiölle (TYS). Ilmoituksesta alkoi puoli vuotta kestävä luteidenhäätöprosessi. TYS:n tuholaistorjuntaa hoitaa yritys nimeltä Anticimex. Se huputti huoneen runkopatjan muovilla, jotta lutikat kuolisivat sen sisälle, ja asetti sängynjalkojen alle ludeloukkuja. Torjunta vie aikaa, sillä lutikat selviävät kuukausia ilman ravintoa. Jotta tuholaiset eivät leviäisi, ludeloukkuun joutunut ei saa muuttaa toiseen asuntoon TYS:n sisällä ennen kuin tuholaistorjunta on valmis. Opiskelija pitää käytäntöä fiksuna, mutta moittii sen sitovan vuokralaisen lutikkaasuntoon. ”Jos olisin halunnut muuttaa, minun olisi pitänyt hankkia asunto yksityiseltä ja mainita luteista uudelle vuokranantajalle. Ei vuokranantaja sitä hyvällä katsoisi.” nyT paHin alkaa olla takanapäin. Henkinen taakka on kuitenkin ollut raskas. Koko torjunnan aikana opiskelija ei kutsunut kavereitaan kylään tai kertonut ongelmasta yhdellekään ystävälleen. ”Luteista ei kehtaa kertoa edes kavereille. Olen puhunut asiasta vain vanhempieni ja isoveljeni kanssa”, opiskelija sanoo ja jatkaa: ”Tunnen häpeää, vaikka tiedän, etteivät luteet ole minun vikani.” Lutikoiden takia opiskelija vietti syksyllä vain vähän aikaa kotonaan. Siinä auttoivat opinnot, joiden ansiosta aika kului muualla. ”Luteiden ei pitäisi tarttua vaatteista, mutta olen ollut vähemmän kavereiden luona yötä kuin muuten.” Tällä hetkellä opiskelija jonottaa uutta asuntoa TYS:ltä, koska hän haluaa muuttaa Lutikat eli seinäluteet ovat yleistyneet Suomessa räjähdysmäisesti kymmenessä vuodessa. Turun ylioppilaskyläsäätiössä paljastuu lutikkatapaus noin kerran kuukaudessa. hYI, LUTIKOITA! Lutikat purevat ihoon kutisevia paukamia. Muuten ne ovat ihmiselle vaarattomia.
23 TURUN YLIOPPILASLEHTI 2/2018 lähemmäs yliopistoa. Toinen iso syy muuttoon ovat lutikat. Ajatus itikoista ällöttää yhä. ”Vaikka tiedän, että luteet ovat poissa, en halua olla asunnossa kauempaa kuin tarvis. Kun muutan pois, pesen kaikki vaatteet kuudessakymmenessä asteessa. Ja kaikki tavarat menevät uuteen asuntoon saunan kautta.” TyS kuSTanTaa kohteidensa tuholaistorjunnan, joten luteista ei ole koitunut opiskelijalle taloudellista vahinkoa. Toisin kävi hänen vanhemmilleen. Kun opiskelija muutti TYS:n solukämppään, hän vaihtoi kalustettuna vuokratun asuntonsa puisen laverisängyn omaan runkopatjasänkyynsä. TYS:llä ei ollut säilytystilaa laverisängylle, joten opiskelija vei sen talteen vanhempiensa kaupunkiasuntoon. Lutikat levisivät vanhempien luo. Nämä joutuivat palkkaamaan tuholaistorjuntayrityksen puhdistamaan asuntonsa. Palvelu maksoi lähes tuhat euroa. ”Se on aika iso summa. TYS:n mukaan siitä ei voi saada korvausta, koska sängyn siirtäminen oli oma päätöksemme. Mutta tietenkin sitä odottaa, että asunto on täysin puhdas.” Perhe on varma, että luteet olivat TYS:n asunnossa jo ennen kuin opiskelijan vuokrasopimus alkoi. Heidän mielestään TYS:n olisi pitänyt varoittaa uutta asukasta mahdollisesta ludeongelmasta ja korvata vanhemmille koituneita tuholaistorjunnan kuluja. ”Mun osalta TYS on hoitanut homman asiallisesti ja suhteellinen nopeasti”, opiskelija sanoo. TyS:n kiinTeiSTöjoHTaja Ismo Aaltonen pitää tapausta valitettavana. ”Emme pysty vastaamaan [tuholaisten leviämisestä], jos ihmiset vievät huonekaluja muualle. Meiltä olisi kannattanut kysyä uutta sänkyä”, Aaltonen sanoo. Kiinteistöjohtajan mukaan huoneistojen muuttotarkastuksia tekevät työntekijät on koulutettu havainnoimaan lutikoita. Kun loisia huomataan asunnossa, myös naapurihuoneistot käydään läpi. Entisestä ludeongelmasta ei kuitenkaan tiedoteta uutta asukasta. ”Emme voi luvata, että asunto on ikuisesti tyhjä, mutta tarkastukset ovat nykyään tarkkoja. Jos tuholaistorjuntaa tekevä firma toteaa, että asunto on puhdas, se on puhdas.” Osan TYS:n asunnoista voi vuokrata kalustettuna. Lutikoiden takia puisia runkoja on ryhdytty korvaamaan metallisilla sängyillä. ”Jos asunnoissa on puisia sänkyjä, ne tutkitaan aika tehokkaasti, kun asukas lähtee. Kontrolli on päällä koko ajan.” Kaiken kaikkiaan TYS:n kohteissa paljastuu tällä hetkellä uusi lutikkatapausta noin kerran kuukaudessa. Se on vähän verrattuna siihen, että säätiöllä on noin 7 000 asuntokohdetta. Kiinteistöjohtaja pitää tilannetta jopa yllättävän rauhallisena. ”Säätiö maksaa tuholaistorjunnan. Se on madaltanut kynnystä ilmoittaa luteista. Suurin osa ilmoituksista on aiheettomia.” LuDepeLko eLää silti sitkaana opiskelijoiden keskuudessa. Moni muistaa vuoden 2012, jolloin lutikat riehuivat esimerkiksi Ylioppilastaloissa sekä eri kohteissa Ylioppilaskylässä ja Haliskylässä. Vuosi oli hankala niin asukkaille kuin säätiöllekin. Koska lutikoista ei ollut vuosikausiin mittavaa haittaa, torjunnassa tehtiin aluksi virheitä. Kiinteistönhoitajat esimerkiksi kävelivät patjojen kanssa pitkin käytäviä ja luteet pääsivät leviämään. ”Jälkeenpäin ajatellen tapahtunut oli tavallaan hyvä, sillä saimme ongelman silloin kuriin. Tietämys asioista on kasvanut paljon”, Aaltonen sanoo nyt. Kiinteistöjohtajan mukaan TYS:ssä oltiin ludeongelman kanssa pari vuotta etuajassa. ”Muualla ongelma on kasvanut.” • ”Tunnen häpeää, vaikka tiedän, etteivät luteet ole minun vikani.” Turun yliopiston opiskelija ”LUTIKOIDEN MÄÄRÄ on kasvanut räjähdysmäisesti kymmenessä vuodessa. Koko Suomen alueella meille tuli viime vuonna noin 3 500–4 000 tilausta. Kymmenen vuotta sitten 100–200 oli ihan maksimi”, tuholaistorjuntaa harjoittavan Anticimexin myyntipäällikkö Jussi Tuomi kertoo. Tuomen mukaan lutikoita eli seinäluteita on kaikenlaisissa rakennuksissa: sekä omistusja vuokra-asunnoissa että kerrosja omakotitaloissa. Turun ylioppilaskylässäätiö (TYS) on onnistunut pääsemään ludeongelmassa niskan päälle vuoden 2012 vaikeuksien jälkeen. Nyt TYS:ssä tiedetään, mitä vastaan taistellaan ja miten. ”Opiskelijoita on neuvottu ilmoittamaan luteista heti eteenpäin. Asiaa ei tarvitse piilotella tai hävetä. Tänä päivänä lutikat eivät ole likaisuuteen tai muuhun rinnastettavissa, vaan niitä löytyy paikasta kuin paikasta.” Myyntipäällikön mukaan luteiden lisääntymiseen ei ole olemassa yhtä suoraa syytä. Vielä kymmenen vuotta sitten ludeongelman lähteeksi saattoi osoittaa perheen lomamatkan. Nyt lutikoita on Suomessa jo niin paljon, että yökylässä käyvä kaveri saattaa tuoda viheliäisiä vieraita vahingossa mukanaan. ”Osa ei välttämättä reagoi lutikan puremaan, eikä tiedä, että omassa kodissa on lutikoita.” Tuomen mukaan matkustaminen vaikuttaa yhä lutikoiden kulkeutumiseen, mutta tänä päivänä tuhohyönteiset leviävät kovaa vauhtia pelkästään Suomen rajojen sisällä. PAHIN VIRHE lutikoiden torjunnassa on myyntipäällikön mukaan pimittää ongelmaa tai selättää sitä omin voimin. Marketista saatavat myrkyt tehoavat niihin huonosti. ”Mitä nopeammin luteista ilmoitetaan, sitä nopeammin voidaan reagoida ja sitä nopeammin torjunta on ohi”, Tuomi sanoo. ”Jos lutikka ehtii levitä talon rakenteisiin, ollaan pahasti myöhässä. Torjunnasta tulee vaikeaa ja kustannukset nousevat.” Samalla, kun ongelma on kasvanut, myös tietoisuus lutikoista on noussut ja lude-epäilyistä tehdään yhä herkemmin ilmoituksia. ”En usko, että lutikkamäärä on hiipumaan päin. Kyllä se kasvaa koko ajan, valitettavasti.” “LUTIKOITA EI TARVITSE PIILOTELLA TAI hÄVETÄ” LUTIKKA Noin 5-8 millimetriä pitkä. Litteä, ruskea ja siivetön. Asuu esimerkiksi patjan uumenissa. Imee ravinnokseen ihmisverta. Cimex lectularius Helppo havaita tummista ulosteläikistä sängyn jaloissa ja patjan alla.
24 TURUN YLIOPPILASLEHTI 2/2018 ule sellaiseksi kuin olet”, kehottaa Turun yliopiston Satakuntalais-Hämäläisen Osakunnan (SHO) motto. Lausahdus tiivistää pitkän kaavan osakunta-aktiivin Mari Säisän mielestä hyvin osakuntien hengen. Hän tekee parhaillaan väitöskirjaa yhteisön merkityksestä nuorelle aikuiselle. Tapausesimerkkinä toimivat Turun yliopiston osakunnat. ”Kun muutin itse Turkuun Iisalmesta, alkuun oli todella vaikea tutustua ihmisiin. Osakunnasta löysin heti oman yhteisöni.” Osakunnat ovat poikkitieteellisiä opiskelijayhdistyksiä, joihin ennen liityttiin kotipaikkakunnan perusteella. Nykyään voi valita sen, joka itseä kiinnostaa. Miten osakunta sitten poikkeaa ainejärjestöstä? Säisän mukaan ero on selvä: osakunnassa poikkitieteellisyys on toiminnan perusta. Säisä väittää, että ainejärjestötoiminnasta saattaa helposti tulla osakuntia kuppikuntaisempaa. Hän nostaa esimerkiksi oman ensikosketuksensa aineteksti & kuva NELLI LAPINTIE TURUSSA TOIMII tällä hetkellä neljä osakuntaa: Pohjalainen osakunta (TPO), Savo-Karjalainen osakunta (SKO), Turun yliopiston SatakuntalaisHämäläinen osakunta (SHO) ja Turun yliopiston varsinaissuomalainen osakunta (TVO). Ylioppilaskunnan edeltäjänä toimineisiin osakuntiin liityttiin aikoinaan kotipaikkakunnan mukaan. Nykyään valintaan vaikuttaa enemmänkin osakuntien erityispiirteet: esimerkiksi SKO:lla painetaan olutta ja TVO:lla on paljon keikkatoimintaa. ”T järjestöön: hallitus oli päätetty jo ennen syyskokousta, eikä fukseilla ollut asiaa sisäpiiriin. Lisäksi joissain ainejärjestöissä vapaa-ajan toiminta saattaa Säisän mukaan olla pelkkää juhlintaa. ”Tärkeä asia osakunnissa ovat omat tilat, joihin voi tulla muuten vain päivälläkin.” Viime vuosina tilat ovat olleet myllerryksessä, kun Ylioppilastalo B:n remontti ajoi osakuntia väliaikaisesti evakkoon. Moni muutti Kirkkotielle vanhaan puutaloon, joka nimettiin Uusikseksi. ”Tilaongelmat ovat myös tuoneet ihmisiä yhteen: Uusiksella tuli olo, että se oli meidän talo. Hääkuvanikin on otettu siellä maakuntavaakunoita vasten.” maakunTajuureT eivät suinkaan ole hävinneet perinteistä. Mari Säisä kertoo esimerkiksi SavoKarjalaisen osakunnan (SKO) seniorijuhlien kohokohdaksi sen, kun saa pukea päälleen kansallispuvun, syödä kalakukkoa ja juoda kokkel’piimää. Siis jotain, mitä Säisä ei ikinä tehnyt Iisalmessa, koska se oli siellä liian arkipäiväistä. ”Osakunnilla on niin pitkät juuret, että perinteitä ja omaa taustaa oppii kunnioittamaan.” Säisän mukaan toiminta on Turussa pääkaupunkiseutua ”kotikutoisempaa”, mutta sitä kautta myös yhteisöllisempää. ”Osakunta on vähän kuin jääkiekkojoukkue. Kootaan joka hallituskaudella uusi tiimi, puhalletaan yhteen hiileen ja pidetään huolta toisista”, hän hymyilee ja jatkaa: ”Ja sitten on se tunnettu sohvien imu. Sitä yrittää lähteä, mutta sohvalla on vain liian mukava jatkaa juoruamista.” mari SäiSän väitöskirjatutkimuksessa tutkijan omat kokemukset ja sosiaalinen tausta ovat myös olennainen osa työtä. Hän kertoo, että tieto ja oma mielipide on välillä vaikea erottaa toisistaan. Joskus omaa roolia pitää vaihtaa hetkessä. ”Saatan olla viettämässä vapaa-aikaa osakunnalla, kun joku sanoo jotain kiinnostavaa, mikä saa tutkijan tuntosarvet heräämään. Silloin täytyy tajuta, että tämä pitää kirjoittaa ylös.” • TURUN OSAKUNNAT OSAKUNNAN VETO Tutkijan tuntosarvet heräävät, kun väitöskirja ammentaa omasta vapaa-ajasta. Mari Säisä löysi oman yhteisön osakunnasta.
25 TURUN YLIOPPILASLEHTI 2/2018 g article ROOS HEKKENS Photo LUCA BORREANI S g Luca Borreani fell in love with the sauna as an Erasmus exchange student in Turku: “It’s hard to find decent saunas in Italy.” ince I returned to Turku from Netherlands after my exchange here, Finns have been asking me why I wanted to come back. To answer this question I talked to students, who like me have decided to return or stay in Finland, to find out what attracts them to live here. Before we get to the upsides, everyone I interviewed mention the cold weather and the darkness. After the classic climate complaints the first impressions of Finland vary. Guilliaume Hamy, originally from France, recounts that he finds Finland international and more peaceful. A simpler life without overconsumption, as he describes it. “Except perhaps for alcohol.” For Jonathan Loaizas, who came to Finland from Mexico, the first impression was “a complete shock”. Turku in particular was a much smaller and quieter city than what Loaizas was used to. He was also surprised how Finns obey the traffic rules and stop at the red light, even when the streets are empty. After the initial shock the exchange experience won him over with parties, traveling and newfound independence, among other things: “I love Finland, its culture and its people. I want to remain here forever”, Loaizas says now. Paulo Santochi form Brazil has similar memories, but is happy with the size of the city: “Compared to San Paolo, Turku is a lot smaller, so it doesn’t take me an hour to get to places.” Other than that the prospect of working in Finland appeals to Santochi. HaiLing From China and Greece, both Shuang Wu and Ioanna Frangou discovered Finland through the metal music scene. Wu imagined the country as a paradise for metalheads: “I wanted to find more like-minded people.” Frangou, hoping for the same, had already at 12 years old decided she wanted to go to Finland. For both there are other reasons to living in Finland as well. Wu tells me he didn’t relish the Chinese education system, because “there is always a lot of pressure and compulsory political studies”. For him the main reason to stay in Finland is the freedom he enjoys here as opposed to the political situation in China. Frangou was determined to return to Finland, because of limited job opportunities in her home country. She even studied Finnish in Greece before coming back. Luca Borreani form Italy admires the efficient society and properly working institutions: “Living in Finland has opened my mind to how things could work in a proper cultural environment. Now I am more aware of Italian issues and their causes.” in generaL the Finnish education is well appreciated internationally, and the students I spoke with felt very positive about the universities in Turku. For many, the free education in Finland was a decisive factor in continuing studies here. It remains to be seen how the Finnish universities’ newly imposed tuition fees for students outside of the EU and EEA countries will impact the international community in Turku. • Finland: A cold, dark and Northern country, significant for its nature, metal music and education. “I LOVE FINLAND” WhY WE LIKE TO LIVE hERE eng
26 TURUN YLIOPPILASLEHTI 2/2018 Tutkijoiden tekemä aktivismi herättää kysymyksiä tutkimuksen objektiivisuudesta, sille asetetuista tavoitteista ja tutkijan roolista aktivistina. liopistovaltaus, professorien vetoomus hallitukselle, tutkijoiden Israel-boikotti. Aktivismi kattaa laajan kirjon erilaisia toimintatapoja suorasta toiminnasta kampanjointiin. Eri taktiikoille on yhteistä pyrkimys yhteiskunnalliseen muutokseen. Tavoitteet vaihtelevat ympäristön suojelusta sorrettujen ja marginalisoitujen ryhmien oikeuksien parantamiseen. Myös tutkimuksella on paikkansa yhteiskunnallisen muutoksen edistäjänä. Esimerkiksi kriittinen ekologia sekä feministinen ja dekolonialistinen tutkimus ovat tuoneet tutkimusta ja aktivismia lähemmäs toisiaan. ”Tutkimuksen ja aktivismin suhdetta mietittäessä on mielekästä pitää mielessä kriittisen yhteiskuntatieteen perinne”, korostaa Minna Seikkula, joka on Turun yliopistossa rasisminvastaisen aktivismin tutkija ja feministisen jälkikolonialistisen tutkimuksen opettaja. ”Esimerkiksi sosiologian yhdeksi tehtäväksi ymmärretään vallitsevien yhteiskunnallisten valtasuhteiden kritiikki ja muuttaminen – eli aktiivinen yhteiskunnallinen keskustelu ja kannanotot kuuluvat yhteiskuntatieteilijän rooliin.” Feministisen taloustieteen ja vaihtoehtotalouden tutkija Jenny Cameron pohtii tutkimuksen olevan yksi mahdollisista yhteiskunnallisen muutoksen tuottajista. ”Teemme strategisia valintoja tutkimusaiheita ja -tapoja valitessamme. Toisaalta tutkimuksen vaikutuksia ei koskaan voida tietää etukäteen”, Cameron sanoo. Y teksti ROOSA LEHTINEN & RUU AHO kuva MARKKU ULANdER/LEHTIKUvA Turvapaikanhakijoiden Oikeus elää -mielenosoitus Helsingin Rautatientorilla viime vuonna. MAhDOTON ObjEKTIIVISUUS
27 TURUN YLIOPPILASLEHTI 2/2018 akTeemiSeSSa keSkuSTeLuSSa tutkimus ja aktivismi usein erotetaan toisistaan. ”Tekemällä omaa työtään tutkija ei ole aktivisti. Työsuhteessa tutkija saa tehtävistään palkkaa ja meritoituu, kun taas vastaavaa ’palkintoa’ ei aktivismista yleensä ole luvassa”, Seikkula toteaa. Henkilökohtaisella tasolla tutkimuksen ja aktivismin erottelu on monimutkaisempaa. Cameron on mukana paikallisessa yhteisöpuutarhassa ja ruokaosuuskunnassa. Yhteisöllinen ruuantuotanto on myös yksi hänen tutkimuskohteistaan. ”Pidän itseäni jossain määrin ruokaaktivistina. Akateemisen ja aktivistin työn erottaminen toisistaan on vaikeaa, ne ovat sidoksissa toisiinsa”, Cameron toteaa. Tutkimuksen myötä saatu asiantuntemus on mukana myös tutkijan tekemässä aktivismissa. Cameron kertoo käyttäneensä tutkimuksen myötä saatuja kontakteja ja tuloksia oman ruokaosuuskuntansa ongelmia ratkottaessa. kun TuTkimuSTa ja aktivismia tehdään saman aiheen parissa, kritiikin kohteena on usein tutkijan mahdollisuus tehdä objektiivista tutkimusta. Minna Seikkula nostaa esiin arvoneutraalin tutkimuksen mahdottomuuden: ”Tätä ei kuitenkaan ole aina helppoa huomata. Vallitsevaan yhteiskuntajärjestykseen parhaiten sopivat käsitykset saattavat näyttäytyä neutraaleina.” Jenny Cameron huomauttaa, että kritiikkiin sisältyy väite objektiivisen tutkimuksen mahdollisuudesta. ”Myös pelkkä kuvaileva tutkimus vaikuttaa yhteiskunnassa tehden toisista todellisuuksista muita vahvempia.” jenny Cameron kertoo päätyneensä tutkimaan erilaisia vaihtoehtotalouksia, koska ne sopivat hänen käsitykseensä nykyistä eettisemmästä taloudesta. Tutkimusmenetelmiksi ovat valikoituneet erilaiset osallistuvat menetelmät. Osallistuvassa tutkimuksessa aktivistin ja tutkijan roolin raja voi olla häilyvä. Toimimalla yhdessä tutkittavien yhteisöjen kanssa Cameron on pyrkinyt laajentamaan käsitystä toiminnan mahdollisuuksista ja ratkomaan yhteisöjen kohtaamia ongelmia. Osallistuva ja toimintatutkimus on akatemian lisäksi herättänyt kritiikkiä myös aktivistien suunalta. Kritiikin kohteena on ollut menetelmien käyttö pelkkään tiedonkeruuseen unohtaen yhteiskunnalliset vaikutukset ja pyrkimyksen yhteiskunnalliseen muutokseen. Cameron yhtyy kritiikkiin: ”Tutkimusmetodin valinta lähtee aina tutkimukselle asetetuista tavoitteista. Tavoitteita valitessa olennaista on miettiä, kenelle tietoa tuotetaan.” • Linja-auTo hyrähtää käyntiin ja suuntaa nokan kohti Helsinkiä. Åbo Akademin (ÅA) kustantaman matkan kohteena on turvapaikkaa hakevien Oikeus elää -mielenosoitus, joka on seissyt Rautatientorilla jo 120 päivää. Leiriksi kasvanut protesti kampanjoi turvapaikanhakijoiden oikeuksien puolesta. Matkan tarkoituksena on näyttää opiskelijoille turvapaikanhakijoiden todellisuutta Suomessa ja aktivoida turkulaisia osoittamaan tukea turvapaikanhakijoille. Järjestäjät vierailivat ulkoilmaprotestissa ensimmäistä kertaa viime keväänä ÅA:n ja Turun yliopiston sukupuolentutkimuksen oppiaineiden yhteisellä Ruumiilliset käytännöt -kurssilla. Turvapaikanhakijoiden kohtaaminen motivoi järjestämään uuden matkan. TieToTekniikan opiskelija Robert Backman (ÅA) on lähtenyt matkalle saadakseen lisää tietoa turvapaikanhakijoiden tilanteesta. Hän uskoo, että yliopiston järjestämät vastaavat matkat olisivat hyödyllisiä – aiheesta riippuen. ”Yliopistoon valikoituu usein älykkäitä ja aktiivisia ihmisiä. Opetus yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta olisi kannattavaa.” Mukana olevalle Turun yliopiston sosiaalityön opiskelijalle Anna-Maria Hietaselle turvapaikanhakijoiden oikeudet ovat entuudestaan läheinen aihe. ”Pyrin osallistumaan pakkopalautuksia ja Maahanmuuttoviraston toimintaa vastustaviin mielenosoituksiin myös Turussa.” Hietanen toivoisikin Turun yliopistolta vastaavaa toimintaa. Yliopiston osallistumisen yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen hän näkee myönteisenä. ”Kun on kyse perusihmisoikeuksista, tällainen toiminta on erittäin tervetullutta.” Bussilla takaisin leiriin palaa myös Turussa vieraillut MK, joka on irakilaistaustainen turvapaikanhakija ja taloushallinnon opiskelija. Hän on ollut protestissa mukana sen ensimmäisistä päivistä lähtien. ”Turvapaikanhakijoista on puhuttu paljon pahaa. Aloitettuamme protestin monet suomalaiset vierailivat mielenosoituksessa, mikä sai heidät muuttamaan mielikuviaan”, MK sanoo ja jatkaa: ”Tulimme julkiselle paikalle, missä kuka tahansa voi tulla juttelemaan ja tapaamaan meitä.” Irakilaisja afgaanitaustaistet turvapaikanhakijat aloittivat Oikeus elää -mielenilmauksen viime vuoden helmikuussa vastalauseena Maahanmuuttoviraston (Migri) karkotuspäätöksille ja kielteisen päätöksen saaneiden poistamiselle vastaanottokeskuksista. Myöhemmin mielenosoituksessa on alettu vastustaa myös pakkopalautuksia sekä pakolaisten väkivaltaista kohtelua. Protestissa on mukana suomalaisia tukimielenosoittajia. Yksi heistä on Martta Pietarinen, joka arvostelee Maahanmuuttoviraston ”copy-pastella” tekemiä päätöksiä. Turvapaikanhakijoiden epävarma tilanne näkyy leirin arjessa. Leppoisa rupattelu voi kääntyä kriisiksi, jos hakija saa yllättäen tiedon kielteisestä päätöksestä. ”Ihmiset ovat täällä todella ahdistuneita. Kukapa ei olisi, jos henki on koko ajan vaakalaudalla”, Pietarinen sanoo. Oikeus elää -mielenosoitus jatkui yli seitsemän kuukautta. MK:n nimi on muutettu turvallisuussyistä. VAIKUTTAVAA OPISKELUA Opintoihin liittyvä kurssimatka turvapaikanhakijoiden mielenosoitukseen innosti opiskelijat järjestämään uuden matkan viime kesänä. ”Kannanotot kuuluvat yhteiskuntatieteilijän rooliin.” Minna Seikkula, tutkija & aktivisti
28 TURUN YLIOPPILASLEHTI 2/2018 teksti HETA-MARIA PYHÄjÄRvI kuva KATARINA KARjALAINEN Speksi, tuo hulvaton interaktiivinen opiskelijateatterin laji, saapuu kampukselle joka kevät yhtä varmasti kuin ruotsinlaiva Turkuun. Tällä kertaa esityskauden starttaa Turkulainen humanistispeksi. Kulttuuri ian Aurinkobaletin lavalle nousee kolmisenkymmentä humanistiopiskelijaa, jotka ovat valmiita laittamaan itsensä likoon ja vastaamaan huimapäisiinkin omstartteihin . Järjestyksessään toinen Turkulainen humanistispeksi näkee nimittäin päivänvalon 27. helmikuuta. “Improvisaatio ja omstartit olivat minulle uutta. En ollut aluksi varma, kuinka kunnialla selviäisin haasteesta”, speksinoviisi Lassi Vihko kertoo. Vihko esittää e-kirjallisuuden opiskelijaa Timiä speksissä nimeltä N-BERG – Kadonnut yhteys . “Tim on väärinymmärretty idealisti. Siihen suurin osa humanisteista osaa osittain samaistua”, Vihko naurahtaa ja jatkaa: “Roolia tehdessä on pitänyt löytää itsestään negatiivinen, vihainen ja uhriutuvakin puoli.” Speksin markkinointija viestintävastaavan Sara Koirasen mukaan uusi esitys on luonnollista jatkumoa viime vuoden aikamatkaseikkailulle, joka sukelsi suomalaisen humanismin historiaan. Tällä kertaa hypätään kuitenkin tuleP PALUU TULEVAISUUTEEN Speksi on vuorovaikutteista opiskelijateatteria, joka yhdistää improvisaatiota, musiikkia ja tanssia. Yleisö voi keskeyttää näytelmän huutamalla ”omstart”, jolloin esiintyjät esittävät saman kohtauksen uudella tulkinnalla yleisön toiveiden mukaan. MIKÄ IhMEEN SPEKSI?
29 TURUN YLIOPPILASLEHTI 2/2018 Kolumni TieDäTkö, mikä oli Suomen ensimmäinen suuri populaarimusiikillinen vientimenestys? Vastaus ei ole Daruden Sandstorm , vaan Rauno Lehtisen vuonna 1963 säveltämä letkajenkka Letkis . Sen tahtiin hypittiin tanssipaikkojen lattioita puhki ympäri Eurooppaa jo kymmenen vuotta ennen kuin Ville ”Darude” Virtanen oli syntynyt. Letkiksen kansainvälisen läpimurron hetki on kuvattuna huvittavalla tavalla Lehtisen elämäkerrassa. Kun hän sai yhtyeensä kanssa kuulla singlen myyneen Saksassa parisataatuhatta kappaletta, soittajien ensimmäinen ajatus oli kirjan mukaan ”kiva kiva, eiköhän lähdetä keikalle Kälviälle”. Kenellekään ei tullut mieleenkään peruuttaa maakuntakeikkoja Suomessa ja ottaa ensimmäistä lentoa Saksaan. 1980-LuvuLLe tultaessa kansainvälisen läpimurron yrittäjiä löytyi Suomestakin jo useampia. Osaaminen ei musiikkiviennin suhteen ollut maassamme oikeastaan lisääntynyt, mutta sitä korvasi valtava yritteliäisyys. Tuulipukurock-yhtye Bogart Co. on hyvä esimerkki bändistä, jonka tärkein päämäärä perustamisestaan lähtien oli kohota maailmansuosioon – vaikka väkisin. 1990-luvun ilmiö oli puolestaan suomenkielisten artistien yllättävät kielikokeilut. Englanninkielisen julkaisun tekivät ainakin seuraavat suomeksi laulaneet yhtyeet: Neljä Ruusua, Nylon Beat, Apulanta, Tehosekoitin, Movetron ja Aikakone. Vaihtuneen kielen lisäksi näitä äänitteitä yhdistää se, että harva muistelee niitä lämmöllä. On surullinen kohtalo olla liian suuri esiintyjä Suomeen, mutta liian pieni muuhun Eurooppaan. TäLLä vuoSiTuHanneLLa Suomen musiikkivienti on ottanut valtavia kehitysaskeleita. Vuonna 1999 musiikkiviennin kokonaismarkkinaarvo oli noin neljä miljoonaa euroa. Uusin tilastotieto on vuodelta 2016, jolloin summa kohosi jälleen uuteen ennätyslukemaan, 45 miljoonaan euroon. Kotimaisen musiikin kansainvälinen kysyntä on hieno asia. Toisaalta on hyvä muistaa, että suomalaisen musiikin arvo ei määrity pelkästään sen kautta, kuinka se pärjää ulkomailla. Eikä jokaisen artistin tietenkään edes tarvitse haikailla maailmalle. John Lennon tunnetusti sanoi Beatlesin olevan suositumpi kuin Jeesus. Suosikissa 7/1985 Neumann puolestaan väitti, että Dingo on suositumpi kuin Mauno Koivisto. Sekin oli ihan hyvä saavutus. MIIKKA RUSI Kirjoittaja on toimittaja, joka uskoo vientituotteisiin, joita ei suunnitella vientituotteiksi. SUUREMPI KUIN MAUNO KOIVISTO vaan. Speksissä maailma pyörii teknologian ja sen tarjoamien mahdollisuuksien ympärillä. Teknovimmaa lietsoo Noki-nimisen firman älykypärä, joka tuntuu vievän ihmisiä yhä etäämmäs toisistaan. “Esitys seuraa humanistiopiskelijan seikkailua läpi maailman, jossa kaikki ovat häntä vastaan – tai ainakin siltä se hänestä tuntuu”, selittää Koiranen kupletin juonta. HumaniSTiSpekSin ohjaajan Alina Kilpisen mukaan noin 70 hengestä koostuva työryhmä on puhaltanut tehokkaasti yhteen hiileen. “Oloni on vielä aika huoleton, sillä olemme pysyneet loistavasti aikataulussa ja esitys näyttää jo nyt hienolta.”. Lassi Vihko komppaa Kilpistä. “Alinan yhteen kokoama näyttelijäporukka tuntui jo ensimmäisistä harjoituksista asti yhtenäiseltä ja lämminhenkiseltä. Kaikki tekevät hommansa kunnolla ja tosissaan, mutta muistavat myös pitää hauskaa.” Kilpinen, joka on koulutukseltaan teatteri-ilmaisun ohjaaja, päätyi Turkulaiseen humanistispeksiin ohjattuaan viime vuonna I/O-speksin Tuleen kätketty . “Turkulaista humanistispeksiä esitetään nyt vasta toista vuotta. Se antaa minulle ohjaajana mahdollisuuden kehittää tuoretta speksiä eteenpäin ja tuoda mukaan enemmän omia näkemyksiäni kuin mitä vanhemmissa, jo omiin hyväksi havaittuihin tapoihinsa juurtuneissa, spekseissä olisi mahdollista.” opiSkeLijaTeaTTeriSSa suurin osa järjestelytyöstä tehdään talkoovoimin. Tänä vuonna parhaat rekvisiittalöydöt on Sara Koirasen mukaan tehty ammattiteattereiden kirpputoreilta. “Pyrimme mahdollisimman paljon lainaamaan, ostamaan käytettyä tai tuunaamaan itse.” Speksi vaatii toteutuakseen myös sponsorituloja. Niitä kerätään muun muassa myymällä käsiohjelmaan mainoksia. Kokonaisuudessaan esityksen ja taustayhdistyksen kokonaisbudjetti on pyörinyt vuosittain noin 10 000 euron vuositasolla. Koirasen mukaan suurimmat kuluerät ovat esitystilavuokrat sekä ohjaajien palkkiot. Viime vuoden lailla Turkulaisen humanistispeksin kaikki esitykset myytiin jo hyvissä ajoin loppuun. Markkinoinnista vastaava Koiranen uumoilee, että hyvin tehdyn speksituotannon maine kiirii sen edellä. SpekSiviiHTeen ja opiskelijakulttuurin liitto on vahva. Ohjaaja Alina Kilpisen mukaan speksi kehittää esiintymisja ryhmätyöskentelytaitoja sekä antaa opiskelijoille ”loistavan väylän tutustua niin uusiin ihmisiin kuin teatterin tekemiseen”. Treenien edetessä myös Lassi Vihkon alkuvaiheen jännitys on vaihtunut innostukseen: “Omista jatkosuunnitelmista speksiviihteen parissa en osaa vielä sanoa mitään, mutta teatteriharrastus on tainnut jäädä pysyäkseen.” Omien taitojen kartuttamisen sijaan tärkeintä speksiviihteessä on kuitenkin huumori, niin tekijöille kuin katsojille. “Olen tullut kotiin suupielet naurusta kipeinä”, Kilpinen kiteyttää. Hyvää on siis luvassa. • Turun ylioppilaslehti julkaisee arvioita spekseistä verkkosivuillaan. Lassi Vihko (oik.) treenaa Humanistispeksin pääosaa, e-kirjallisuuden opiskelijan roolia. Toni Kerttula esittää puolestaan Spacepukkia. KEVÄÄN ENSI-ILLAT Turkulainen humanistispeksi 27.2. N-BERG – Kadonnut yhteys TLKS Speksi 1.3. Mies joka tappoi isäni TuKY-Speksi 14.3. Tuopin täydeltä QmeSpeksi (Rauma) 21.3. Burnout Hybridispeksi 27.3. Älä ammu ohi I/O-Speksi 7.4. Selliosasto 22 Lex Spex 18.4. Nimi julkaistaan 26.2. ”Ei tullut mieleenkään peruuttaa maakuntakeikkoja.”
30 TURUN YLIOPPILASLEHTI 2/2018 SÄÄSTELLEN Lähestyykö rahatilanne helmikuun pakkaslukemia? Ei hätää, viinikerho Chevaliers de la Table Rouge vinkkaa viisasten juomat budjettisapuskan kyytipojaksi. kuvat ALKO & vALMISTAjAT Hardy’s BIN 343 Cabernet Shiraz 7,40 € / 75 cl Salamipizzalle seuralaista valittaessa viini saa olla melko tuhti, sillä pizzan täytteistä sekä salami että juusto ovat rasvaisia. Australialainen Hardy’s Bin 343 Cabernet Shiraz tulee omalla mehevyydellään lähelle pizzan maailmankuvaa ja pärjää silloinkin, kun pizzan salamilaatu osoittautuu astetta mausteisemmaksi. Chill Out Crisp & Fruity 8,69 € / 75 cl Opiskelijaruokaloiden klassikko kievin kana saa seurakseen Chill Out -sarjan valkoviinin Crisp & Fruity, joka tulee Saksasta Rheinhessenin alueelta. Viinin pirteä hapokkuus tekee hyvin seuraa kanan yrttiselle maustevoille. Suosittelemme viiniä muillekin miedoille linturuuille. Crisp & Fruity on luomuviini ja tulee muovipullossa, joka tekee kuljettamisesta turvallista. St. Stephan’s Crown Grüner Veltliner 7,61 € / 75 cl Vihis edustaa opiskelijaruokien uutta klassikkokaartia, joten sille sopii myös viini, joka ei vielä ole kaikkein tunnetuimpien joukossa. St. Stephan’s Crown Grüner Veltliner on unkarilainen viini, jonka hintalaatusuhde on mainittava hyväksi. Viinin hapot ja sitruksisuus leikkaavat tehokkaasti vihiksen taikinan ja täytteen lähes yhdenmukaisen koostumuksen läpi. Pearly Bay Celebration Sweet 9,31 € / 75 cl Jos ei halua nauttia hernekeittonsa kanssa punssia ruotsalaiseen tapaan, kerhomme suosittelee kuohuviiniä. Hernekeitto on vaativa makupari, jossa on vahvoja eri makuja. Eteläafrikkalainen Pearly Bay Celebration Sweet on valmistettu Muscat d’Alexandrie -rypäleestä ja siinä on makeutta, kuten punssissakin. Trifula Appassimento 10,40 € / 75 cl Nuudeleissa itsessään ei juuri makua ole, mutta kun niiden joukkoon kippaa mukana tulevan maustepussin, saa välillä yllättävänkin tujuja annoksia. Tällöin viinin tulee vastata vahvaan makuun. Mausteisille nuudeleille suosittelemme karvan verran yli kympin maksavaa Trifula Apassimentoa Italiasta. Viinissä on ryhdikkyyttä ja tiettyä mausteisuutta, jonka vuoksi se sopii monenlaisille ruuille.
31 TURUN YLIOPPILASLEHTI 2/2018 “Olin ajatellut aiheen olevan hieman tabu” teksti ATTE UUSINOKA kuva jUHA LAURILA Gradu Nimi: Predicting Consumers’ Purchase Intentions for Sex Toys: An Application of the Theory of Planned Behavior Tunnelma: Voimabiisi: Itä-Hollola installaatio – Mul on kauheat paineet gRADU SuomaLaiSeT eivät nolostele seksivälineiden ostamista. Näin väittää markkinoinnin opiskelija Elina Järvinen gradussaan, jossa hän tutki suomalaisten suhtautumista seksivälineiden ostamiseen. ”Noin puolet 18–65-vuotiaista suomalaisista on ostanut tai käyttänyt seksivälineitä. Tieto yllätti minut, sillä olin ajatellut aiheen olevan hieman tabu”, Järvinen kertoo. Järvisen tutkimuksen aineisto on kerätty verkkokyselyllä, johon otannan teki TNS Gallup. Kyselyyn vastasi yli 500 18–65-vuotiasta suomalaista ympäri maata. Heistä 32 prosenttia oli ostanut seksivälineen niihin erikoistuneesta kivijalkaliikkeestä ja 42 prosenttia verkkokaupasta. Hankintaa vaikeutti enemmän tiedonpuute kuin ostamiseen liittyvä nolous. ”Kivijalkaliikkeissä on aina paikalla myyjiä, joilta saa tietoa myytävistä tuotteista. Myyjilläkin on välillä vaikeuksia kertoa tuotteista, sillä ihmisten anatomia on hyvin yksilöllinen ja ihmiset kokevat esimerkiksi värinän eri tavoilla.” järvinen hahmotteli gradulleen monia erilaisia aiheita, mutta perinteiset kauppakorkeakoulun teemat eivät oikein innostaneet. Lopulta hän tuli ajatelleeksi seksivälineitä ja kuinka moni hänen tutuistaan niitä omisti. Järvinen päätteli seksilelujen olevan yleisiä. Kauppatieteissä seksivälineitä on tutkittu kuitenkin hyvin vähän. ”Se on hieman erikoista, koska seksivälineet ovat iso bisnes, jossa liikkuvat isot rahat. Luulen, etteivät tutkijat halua leimautua aiheeseen ja se on mahdollisesti syy tutkimattomuudelle.” Järvinen teki graduaan noin vuoden. Monimenetelmätutkimus auttoi jakamaan työtaakkaa ja aikatauluttamaan tehtäviä. Hän on tyytyväinen graduryhmiin, joista sai vertaistukea ja joissa asetetut deadlinet auttoivat työn edistymisessä. Tuleville graduntekijöille Järvinen suosittelee Academic writing -kursseja. ”Vaikka osaa englantia, akateeminen englanti on hyvin vaikeaa esimerkiksi kieliopin osalta. Jouduin kirjoittamaan aika paljon tekstiä uusiksi.” •
Opiskelijakortilla -20 % väh. viiden euron kertaostoksista Opiskelijakortilla -20% väh. viiden euron kertaostoksista Löytöjä luontoa ja lompakkoa säästäen Opiskelijabudjetille sopiva kuljetuspalvelu! Avoinna ma–pe 8–18 | la 10–15 | Rautakatu 12, Rieskalähteentie 74 | turunekotori.fi Ravintola Turun Upseerikerho Lounas arkisin klo. 10.30 13.30 Brunssi lauantaisin klo. 11.00 14.00 Tilausravintolamme toteuttaa kokouksenne, tilaisuutenne ja juhlanne ammattitaidolla. Juhlapalvelusta ruoat ja kakut mukaan. Kaivokatu 12 20520 Turku 0400 487 167 0400 487 167 info@turunupseerikerho.fi www.turunupseerikerho.fi