OLE ITSESI POMO LICENSE TO HAAHUILU ETSIVÄKOIRIA JA OUTOJA SOITTIMIA VÄÄRINYMMÄRRETTY VÄÄRINYMMÄRRETTY SÄHKÖHOITO SÄHKÖHOITO AIVOT REBOOT 2/2020
TULE SIVARIKSI TYLKKÄRIIN Etsimme siviilipalvelushenkilöä heinä–elokuun vaihteessa alkavaan palvelussuhteeseen. Siviilipalvelushenkilön päätehtäviin kuuluvat Tylkkäriin kirjoittaminen ja valokuvaaminen sekä verkkolehden ja somekanavien päivittäminen. Lisäksi siviilipalvelushenkilö hoitaa erilaisia tehtäviä ylioppilaskunnassa, esimerkiksi toimistotyötä. Katso koko ilmoitus osoitteesta tylkkari.fi/uutiset/tule-sivariksi-tylkkariin Lisätietoja Päätoimittaja Teemu Perhiö tyl-paatoimittaja@utu.fi 045 3564517 TO 18.3. klo 19.30: KUKA TIETÄÄ?! Baarivisailu viihtymisen ystäville TO 19.3. klo 20.00: KUKA NAURAA! Stand Upklubi KE 25.3. klo 19.00: Turun Ylioppilasteatteri esittää: Mielipuoliveturi goes Bar Kuka PE 27.3. Live: IRIS KUKKA duo (21.00) KE 1.4. klo 19.30: KUKA TIETÄÄ?! Baarivisailu viihtymisen ystäville TO 2.4. klo 19:30: KUKAN LEVYRAATI PE 3.4. Telmu ry live: DXXXA D & HZZZT (21.00) Laaja valikoima ulkomaisia oluita ja siidereitä, DJ perjantaina ja lauantaina, kaupungin paras lehtivalikoima KUKAN KAIKKIIN TAPAHTUMIIN AINA VAPAA PÄÄSY AVOLAVA joka sunnuntai klo 21 koko ohjelma: barkuka.fi BAR KUKA / LINNANKATU 17 avoinna joka päivä klo 18-05 DJ'T KESKIVIIKOSTAISTA LAUANTAIHIN Mystery DynamoTheater 3000 mysteerikino joka toinen keskiviikko TORSTAISIN YOUTUBEJUKEBOX YLÄKERTA AINA AUKI PE & LA K20 (livekeikat K18) auki ke-la 22-05 * ennakot: ticted & 8raita www.dynamoklubi.com PE 13.3. KARINA 12e/14e* LA 14.3. CHISU LOPPUUNMYYTY PE 20.3. URSUS FACTORY, SEPIKKA 12e/14e* LA 21.3. MELO 12e/14e* PE 27.3. MUSTA VALO, PELKO 6e/8e* PE 3.4. TILHET, PAJUT & MUUT 12e/14e* LA 4.4. SOFA 10e/12e* TO 9.4. ANTTI AUTIO, ARPPA 13e/15e* PE 10.4. JESSE MARKIN 13e/16e* LA 11.4. EEVIL STÖÖ 13e/15e* KE 15.4. JAAKKO EINO KALEVI, JAAKKO AUKUSTI 13e/16e* JAUME SERRA -SKUMPPAPULLO 12€ 2,50€ lasi & HANAOLUT JA -SIIDERI VAIN 3,50€! kaikkina aukiolopäivinä klo 23-24 Tervetuloa omaan kotiin Yhteenmuutto mielessä? Nyt on paras aika hakea meiltä yhteistä asuntoa! Tutustu asuntoihin www.tys.fi ja hae jo tänään! Ei vuokravaku utta! Vuokr aan sisälty y sähkö , vesi ja netti!
E T s I jä kO I R I l l E O n suuri kysyntä. Keikkoja olisi tarjolla Sylville, 6 vuotta, käytännössä niin paljon kuin ehtisi tehdä. ”Sylvin mummo oli myös eläinetsijäkoira, ja halusinkin Sylvin varta vasten tähän työhön”, valtio-opin professori Elina Kestilä-Kekkonen kertoo. Sylvillä ihmishaku on harrastus ja eläinetsintä päätyö. Kun työliivit laitetaan päälle, rooli muuttuu ja Sylvi on täysin sisällä työtehtävässään. ”Sen lisäksi, että Sylvi on tässä hirveän hyvä, niin hän myös tykkää tästä hirveästi.” Kaksivuotiaan Taimi-Tellervon kanssa hän käy puolestaan metsästyskokeissa. kO I R A n h A j uA I s T I on noin miljoona kertaa parempi kuin ihmisellä. Sylvin kaltaiset eläinetsijäkoirat koulutetaan etsimään lemmikkieläimiä niiden lähtöhajun perusteella. Sylvi ilmaisee kadonneen riittävän välimatkan päästä, jotta mahdollisesti järkyttynyt karkuri ei säikähdä ja luiki tiehensä. ”Tässä yhdistyy koiran kanssa yhdessä oleminen ja se, että voi samaan aikaan tehdä jotain todella hyödyllistä. Itsekin koiranomistajana pystyy samaistumaan kadonneen koiran tilanteeseen hyvin.” Neljä Turun yliopiston henkilökunnan jäsentä paljastavat omat tapansa viettää vapaaaikaa. Kuva-albumi s. 22? Koiraelämää katso kuvat Valtio-opin professori Elina Kestilä-Kekkonen harrastaa jäljestystä labradorinnoutajiensa Sylvin (vas.) ja Taimi-Tellervon (oik.) kanssa. T Y L K K Ä R I 2 / 2 ss ..22? 22? TEKSTI JA KUVAT ILARI VÄLIMÄKI
TYLKKÄRI – Turun ylioppilaslehti 13.3.2020 Turun yliopiston ylioppilaskunnan julkaisu, 90. vuosikerta, perustettu 1931 www.tylkk www.tylkkaari.fi ri.fi TOIMITUS Rehtorinpellonkatu 4 A, 20500 Turku, tyl-paatoimittaja@utu.fi, puh. 045 356 4517 Twitter: @Tylkkari Instagram: @tylkkari Facebook: Tylkkari PÄÄTOIMITTAJA Teemu Perhiö, tyl-paatoimittaja@utu.fi TOIMITTAJAT Miika Tiainen & Vy Tram ULKOASU Teemu Perhiö KANSIKUVA Sanni Ojala ILMOITUSMYYNTI Kari Kettunen, puh. 0400 185 853, kari.kettunen@pirunnyrkki.fi, www.pirunnyrkki.fi PAINO Botnia Print, Kokkola, ISSN 1458-0209 (printti), ISSN 1458-0217 (verkko) PAINOS 7 000 kpl SEURAAVA NUMERO ilmestyy 24.4.2020. pum! köh MEL LAN SUP Tutkijat vapaalla Yrittäjyys, hot or not Enn akko luulojen v anki Loisit itse omat työsi, meille ehdotetaan. Etsiväkoiria ja omituisia soittimia. Carrie Fisherkin kääntyi lopulta sähköhoidon kannalle. 18 10 22 Pääkirjoitus ? Ajassa Riitta Pyykkö, YTHS:n laajennus ? 6 Tekstaripalsta ? 7 Jatkuvaa oppimista? Väitöskirjatutkija Heikki Kinnari vastaa ? 8 Vapaa sana Yliopistodemokratia: torpedoinnista dokaamiseen ? 30 Valtavirtaa Onko Joker uuden trendin airut? ? 32 Keskustelu Logged in ? 34 Kolumni Päänsärkypäiväkirjani ? 35 sisältö 2/2020 il a r i vä li m äk i ve n la v a a t t o v a a r a sa n n i o j a l a
pääkirjoitus 5 Oman itsensä bossiksi Teemu Perhiö Päätoimittaja tyl-paatoimittaja@utu.fi Maria Mäkituomas Toimittaja Juodaan Juodaan Olvia. Olvia. ”” sA n A n l As k u ” y R I T Tä n y T Tä ei laiteta” tarkoittaa, että yrittämisestä ei moitita. Se siis kannattaa aina. Nykyään kai voisi sanoa, että yrittäjyyttä ei laiteta. Moitteille tosin löytyisi sijaa. Itsensä toteuttamisen mahdollisuus houkuttaa, mutta silpputyöhön joutumisen uhka, taloudellinen epävarmuus ja byrokratiakoukerot saavat puheissa herkästi sokerikuorrutteen. Onneksi on ihmisiä, jotka jaksavat kääriä hihansa kaikesta huolimatta (s. 18). Niin ärsyttävä sointi kuin sanalla onkin, innovaatioille ja erilaisille asiantuntijoille on kysyntää. Mikäs siinä – kunhan ketään ei pakoteta. toimittajalta E i enää Olvin juontia, romanttista hassuttelua valkolakilla ja ajan tuhlaamista viihteellisissä riennoissa.” Tylkkäri 1969. Saako yliopistolla enää haahuilla, kulunein aihe ikinä. Se kuitenkin huolestuttaa, jos samasta asiasta puhutaan vuosikymmenestä toiseen. Kuinka pitkälle vielä mennään? Tutkinto on putki, ja valintakoeuudistus tietää, että oma linja kannattaa valita jo lukiossa. Työelämää varten. On sillä arvonsa, mutta hukataanko jotain, mikä tekee yliopistosta yliopiston, opiskelusta opiskelun? Sivistystä, ajattelua ja kyseenalaistamista puolustetaan korulauseissa, teot puuttuvat. Yliopisto on yhteisö, jossa opiskelijat vierailevat yhä lyhyemmän hetken. sATA sA l A m A A iski tulta, kun Turun yliopisto täytti sata vuotta. Helmikuinen kansanjuhla oli hyväntuulinen ja osoitti, että yhteisöä arvostetaan. Ei tarvitse lähteä kuin Tampereelle todetakseen, että Turussa yliopistodemokratia voi hyvin (s. 30). Asioita valmistellaan avoimesti, yhteisöä kuullen. Yleensä. Viime kesänä Turun yliopisto sai kauan himoitsemansa koulutusvastuut: koneja materiaalitekniikan linjat. Uudet opiskelijat otetaan sisään jo syksyllä 2020. On saatu lahjoitusprofessuureja, palkattu lisää henkilökuntaa. Tekniikan tiedekunta kuitenkin puuttuu. Ja sitä onkin lobattu. Nyt tiedekuntaa ollaan rakentamassa kiireellä, yhteisön kuuleminen on jäänyt puolitiehen. Oikeuttaako päämäärä keinot? T I E T E E n m A R k k I n O I l l A ei pärjää ilman kilpailukykyä. Ei yliopisto koskaan ole ollut täysin vapaa, vaikka tieteen vapaus on päämääränä ollutkin. Itsehallinnolla se yritetään turvata. Pala kerrallaan yliopistoa on kuitenkin myyty ulos. Lyhytnäköiset tavoitteet eivät saisi työntää bussin alle sitä, mikä on tuonut meidät tähän pisteeseen. Tieteen vapaus on kuin vesijohtovesi tai jätteenkäsittelylaitos. Ne mahdollistavat epäolennaisempiin asioihin keskittymisen. Ja sen kyllä huomaa, kun ne menevät huonoon kuntoon. TAu s TA l l A k u m m I T T E l E E yksilöllistyminen. Toisaalta on vapautta, mutta myös enemmän vastuuta. Jos et löydä töitä, ryhdy yrittäjäksi. Ole dynaaminen, ole aktiivinen. Siihen opiskelijaa rohkaisee myös yliopisto. Tavoite ei sovi kaikille. Puheissa pitäisi löytyä tilaa myös ihan tavallisille tyypeille. Kaiken vastuun sysääminen yksilölle on tuhoisaa. En tarkoita, että yhteiskunnan pitäisi paapoa, mutta kaikki ihmiset eivät ole samanlaisia. Heitämmekö resursseja hukkaan, jos pakotamme kaikki samaan muottiin? Yhteisömme arvo on sen moninaisuudessa. Kuunnellaan kaikkia. Haahuillaan. Juodaan Olvia. Ole dynaa minen
Riitta Pyykkö toivoisi yliopistoon lisää aikaa ajatteluun T Y L K K Ä R I 2 / 2 ajassa K atson uteliaasti eteenpäin. Eihän yliopistolainen jää sillä tavalla kerrasta poikki [eläkkeelle].” Niin sanoo Riitta Pyyk kö, joka jätti Turun yliopiston koulutuksesta vastaavan vararehtorin tehtävät vuodenvaihteessa. TYYn vuosijuhlille hänet oli kutsuttu juhlapuhujaksi. Pyykön asemasta opiskelijoiden silmissä kertoo se, että juhlassa joukko ylioppilaskuntaveteraaneja piti hänelle puheen. Puheessa korostettiin Pyykön antamaa tukea opiskelijoiden toiveille koulutuksen kehittämiseksi sekä hänen asiantuntemuksensa merkitystä koko yhteisön kannalta. ”Välillä on näissä hommissa ollut olo, että ymmärtävätkö ihmiset, mihin tässä pyrkii… [Läksiäistilaisuuksissa] on kuitenkin tullut sellainen olo, että ovat he ymmärtäneet.” Pyykköä koulutusvararehtorin tehtävässä seurasi Piia Björn. Björn on rehtoriston ainoa nainen. ”Kyllä minusta oli hiukan pettymys, kun vararehtoreiksi ja dekaaneiksi oli niin vähän naishakijoita”, Pyykkö sanoo. Myös seitsemän dekaanin joukossa on vain yksi nainen, oikeustieteellisen tiedekunnan Anne Kumpula. Onko se Pyykön mielestä erityisesti akateemisen maailman piirre? ”Muualla on kehitytty enemmän.” ”En ole oikein saanut hyvää vastausta professorikollegoilta, kun olen kysellyt, että miksi ette hae – ’ei nyt tässä vaiheessa’.” Pyykkö kuvailee työtä asiantuntijatehtäväksi. ”Lähdin tähän siksi, että voin käyttää sitä asiantuntemusta, mitä minulla on koulutuksesta ja sen kehittämisestä.” Työhön on kuulunut myös toimikuntien vetämistä, edustamista ja kansainvälisiä tehtäviä. Tasa-arvotoimikunnan puheenjohtajana Pyykkö halusi monipuolistaa työtä. Se oli yliopiston tasolla näyttäytynyt lähinnä palkka tasa-arvon edistämiseltä, vaikka kyse on muustakin. ”Hiljattain saatettiin ajatella, ettei yliopistossa ole ketään, jolla on vaikka lukivaikeuksia. Kyllä on, ja se täytyisi ottaa huomioon. Sillä tavalla laajempi yhdenvertaisuus on edistynyt.” py y k kö k E R TO O olleensa opiskeluajoista asti mukana yliopiston hallinnossa. Hänet valittiin opiskelijaedustajaksi tiedekuntaneuvostoon, kun ne perustettiin. ”Kyllä me oltiin aika hiljaa siellä. Olimme [sananmukaisesti] opiskelijaedustajia, emme täysjäseniä käytännössä.” Nyt yliopistolla ja ylioppilaskunnalla on Pyykön mukaan selvemmin yhteinen suunta. Pyykölle yhteistyö opiskelijoiden kanssa on aina ollut kaikkein tärkeintä. Ilman ylioppilaita yliopisto olisi vain tutkimuslaitos, hän sanoo. ”Eikä sillä laitoksella olisi jälkikasvua.” Pyykkö on ehtinyt toimia yliopistossa 70-luvulta lähtien niin opiskelijana, professorina, dekaanina kuin vararehtorina. Pyykkö on nähnyt yliopistojen muutoksen valtion tilivirastoista itsenäisiksi laitoksiksi. ”[Ennen] kaikki uudet tehtävät piti ministeriöstä asti hakea, että ne saivat joltain momentilta budjettia.” Yliopistoihin tuotu tulosohjaus on lisännyt stressiä, mutta kriteereistä on ollut myös hyötyä. Rahan jako on läpinäkyvämpää: ennen siinä pärjäsivät voimakastahtoisimmat professorit. Viime vuosien muutoksia koulutuksessa ovat digitalisaatio sekä opiskelijoiden ohjauksen lisääminen. Yliopistot ovat myös kansainvälistyneet, mutta kehitys ei ole ollut niin nopeaa, kuin Pyykkö olisi toivonut. Englanninkieliset maisteriohjelmat etsivät yhä asemiaan ja kansainvälisten opiskelijoiden on vaikeaa päästä osallisiksi yhteisössä. ”Se on yksi [asia], mikä jäi vähän kesken.” l I sä ä A I k A A ajattelulle. Sitä Pyykkö toivoisi yliopiston tulevaisuudelta. Muutoksen vauhti ei tunnu hidastuvan, eikä tiedon arvostus ole parantunut. ”Sitä vähän pelkää, että meneekö kilpailullisuus vielä pahemmaksi, sekä yliopistoyhteisössä että koko yhteiskunnassa.” Kilpailullisuutta näkyy erityisesti opiskelijoiden parissa. ”On se osassa tiedekunnista havaittavissa, että opiskelijoiden hyvinvointi kärsii siitä.” ”Sitä toivoisi, että yliopiston perusarvoja ei menetettäisi.” 6 MIIKA TIAINEN Oli ”hiukan pettymys”, että vararehtoreiksi ja dekaaneiksi oli niin vähän naishakijoita, vararehtorin tehtävät jättänyt Pyykkö sanoo. miik a tia in en
YTHS:n palveluita saa pian 52 paikkakunnalta KAIJA KOOLTA KANSALLIS LAULU Assarin uudistus on oikeasti yllättävän kiva, pakkososiaalisuuteen kannustavista pöydistä huolimatta. Nyt on ainakin jonoille edes vähän enemmän tilaa! Taas Assarista Vaadin edellisen tekstaripalstan hengessä, että Maamme-laulua ei enää käytetä Suomen kansallislauluna, vaan sen tilalle tulee Kaija Koon Kaikki vanhat filmit. Mihin uuniperunat jäivät Se on harmillista, kun nenä on tukossa eikä haista itseään. Ehkä tietämättää haisuli * Lähetä tekstarit numeroon +358403601184. Hinta operaattorimaksu. tekstaripalsta +358403601184* Y THS ja Kela allekirjoittivat 12.2. sopimuksen korkeakouluopiskelijoiden opiskeluterveydenhuollosta. Kyse on YTHS:n laajentumisesta AMK-opiskelijoille: asiakasmäärä tuplaantuu. Samalla paikkakuntien määrä kolminkertaistuu ja henkilöstön lähes tuplaantuu. Muutos astuu voimaan vuoden 2021 alusta. YTHS:n oman pisteen saa 21 paikkakuntaa – niiden joukossa Turku, Rauma ja Pori. Yli 4 000 opiskelijan paikkakunnilla YTHS tuottaa myös suunterveyden palvelut. Raumaa lähimmät suunterveyden palvelut tulevat olemaan siis Porissa. Alle 2 000 opiskelijan paikkakunnilla palvelut kilpailutetaan ja ostetaan muualta. Näitä paikkakuntia on 31 kappaletta, pohjoisin niistä Inari. YTHS:n omien palvelupisteiden piirissä tulee olemaan 95 prosenttia korkeakouluopiskelijoista. sATA k u n n As sA y T h s : n palveluiden saatavuus paranee nykyisestä, vahvistaa YTHS:n johtajaylilääkäri Päivi Met säniemi. ”Palvelutaso tulee parantumaan opiskelijapohjan kasvaessa.” Raumalla opiskelija voidaan ohjata Turun tai Porin suunterveyden palvelujen ohella myös paikalliselle yhteistyökumppanille. Tilanne arvioidaan opiskelijakohtaisesti. Saavutettavuus on huomioitu palveluverkossa: yhdensuuntainen matkustusaika julkisilla tulisi olla enintään 45 minuuttia, yhteyksiä tulisi kulkea tunnin välein ja yhdensuuntaisen matkan hinta olisi noin 7 euroa. Suunterveyden osalta kriteerit ovat hieman väljemmät. l A A j E n n u ks E n m yöTä YTHS ottaa käyttöön vastuutiimit. Opiskelija pyritään ohvain netissä oikaisuja tyl '69 Kolumni: Taide paras alusta väkivallalle Väkivalta ei häviä maailmasta välttelemällä sen kohtaamista, Sara Koiranen kirjoittaa. 7 ”Pitoja ja syötäväisiä Pohjolan kansalle” -jutussa (1/20) oli väärä vuosiluku. Alhaisin työttömyysprosentti oli vuonna 1962, eikä vuonna 1961, ja työttömyysprosentti oli silloin 1,3 % eikä 1,2 % . ”Askel taaempaa” -jutun (1/20) ingressissä luki ”toisen asteen koulutuksen”, kun piti lukea ”toisen asteen ammatillisen koulutuksen”. ?? jaamaan oman tiedekunnan tai oppilaitoksen vastuutiimin terveydenhoitajalle. Vastuutiimi koostuu terveydenhoitajasta, lääkäristä, fysioterapeutista ja psykiatrisesta sairaanhoitajasta. Lisäsi tiimin käytössä on psykologin ja psykiatrin palvelut. Tiedekunta tai oppilaitos on ikään kuin tiimin asiakas. Vastuutiimi ottaa haltuun palveluita tarvitsevat opiskelijat sekä hoitaa yhteistyön oppilaitoksen kanssa. Metsäniemen mukaan vastuutiimi oppii tuntemaan opiskelijoiden erityiset terveystarpeet. pA lV E lu I d E n TA R k k A sisältö selviää maaliskuun aikana, kun päivitetty opiskeluterveydenhuollon opas valmistuu. ”Opas käy nämä asiat rivi riviltä, isoja yllätyksiä ei ole tulossa.” Keskitetyt ja etäpalvelut tulevat joka tapauksessa kasvattamaan rooliaan. Käyntimaksut poistuvat, ja YTHS perii enää peruuttamattomat käynnit. YTHS-maksun perii jatkossa Kela, eikä ylioppilaskunta jäsenmaksun yhteydessä. Samalla maksu nousee 20 euroa. Tällä lukukaudella maksu on ollut 57 euroa. TEEMU PERHIÖ Poriin oma palvelupiste suunterveyden palveluilla. te em u p e r h iö
I hmisten mielissä se vääntyi elinkautiseksi oppimiseksi. Niin paljon elinikäisestä oppimisesta puhuttiin 1990-luvulla. Nyt elinikäisestä oppimisesta on tehty jatkuvaa oppimista. Syynä on halu brändätä vanhat ajatukset uudelleen. Näin näkee Turun yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnasta 28. maaliskuuta väittelevä Heikki Kinnari. 1940-luvulta lähtien kasvattajat, poliitikot ja kansainväliset instituutiot ovat keksineet pyörää uusiksi. Pyörän nimi vain on vaihtunut: jaksoittaiskoulutus, jatkuva kasvatus, elinikäinen kasvatus, elämänlaajuinen oppiminen, elinikäinen oppiminen… Perustelut säilyvät: 70-luvullakin puhuttiin teknologian nopeasta kehityksestä, väestön vanhenemisesta ja globalisaatiosta. ”Elinikäistä oppimista ei oikein voi määritellä. Se on saippuaa tai kuin tyhjä kuppi, sen voi kukin täyttää aina millä itse haluaa.” E h k ä s I ks I elinikäisestä oppimisesta on tullut niin suosittu käsite kautta poliittisen kentän. Kukin voi heijastaa siihen omat toiveensa. ”Elinikäisestä oppimisesta on tullut itsestäänselvyys, joka on niin lähellä meitä, ettemme enää osaa kyseenalaistaa sitä.” Kaksi muutosta on tosin tapahtunut. Alun perin sivistystä korostanut keskustelu on Kinnarin mukaan muuttunut ammatti-identiteetin ja kilpailukyvyn vahvistamiseksi. Kaikki kytkeytyy siihen, miten työllistämiskelpoinen ihminen on. ”Esimerkiksi OKM:n uudessa elinikäisen oppimisen raportissa on hyvin vahvasti työmarkkinajärjestöt mukana. Se on puhtaasti tällainen elinkeinopoliittinen malli.” Kilpailukyvyn vahvistamisen nimissä elinikäinen oppiminen on myös ottanut yrittäjyyskasvatuksen osaksi itseään. Elämä on elinikäistä yrittäjämäistymistä. Lisäksi yksilöllisyyden ja erilaisuuden tilalle ovat tulleet standardit ja mitattavuus. Oppiminen on hyvää, jos siitä saadaan mitattavia kompetensseja. Esimerkiksi EU on lanseerannut elinikäisen oppimisen avaintaidot. Ne tulisi jokaisen eurooppalaisen kansalaisen osata. ”Elinikäisen oppimisen politiikka opettaa, että jos opit nämä ja nämä asiat, niin pärjäät. Älä kyseenalaista! Se on ristiriitaista, koska yrittäjyyskasvatuksessa taas puhutaan siitä, että ?think outside the box?.” k I n n A R I O n tutkinut elinikäisen oppimisen historiaa ja määrittelyjä juuri kansainvälisten instituutioiden, kuten EU:n ja OECD:n politiikassa. Suomi on pyrkinyt tunnollisesti toteuttamaan niiden ehdottamia muutoksia. ”Kansainväliset indikaattorit ovat myös helppo tapa toteuttaa [poliittisia muutoksia].” Instituutioiden harjoittamaa välillistä hallintaa ei juuri julkisessa keskustelussa pohdita. Esimerkiksi OECD on perustettu edistämään markkinataloutta jäsenmaissa, mikä välittyy myös sen koulutuslinjauksiin. Kinnari näkee instituutioiden ajatuksen elinikäisestä oppimisesta sopivan keskiluokkaiselle valkokaulusväelle. ”Monimuotoisuuden säilyminen olisi tärkeää. Toisten on saatava olla tavallisia, toisille jatkuva itsensä kehittäminen sopii paremmin.” k I n n A R I O n huolissaan siitä, että elinikäisestä oppimisesta keskusteltaessa unohdetaan kokonaan yksi näkökulma: mielenterveys. Elinikäisen oppimisen ihanneihminen on jatkuvasti itseään tarkasteleva ja omia heikkouksiaan paikkaamaan pyrkivä. Tässä retoriikassa uupumukselle ei ole sijaa. ”Se [keskustelu elinikäisestä oppimisesta] voi aiheuttaa riittämättömyyden tunnetta, jatkuvaa kipuilua itsensä kanssa siitä, että onko riittävän hyvä.” Kun myyntivalttina on itseen kasattu henkinen pääoma, on kärjistäen jokainen ei-työelämärelevantteihin asioihin tuhlattu hetki menetetty tilaisuus. ”Haahuilu, jota elämään pitäisi kuulua, ei tämän hetken elinikäisen oppimisen politiikassa ole sallittua.” MIIKA TIAINEN Onko haahuilu nyt kielletty, Heikki Kinnari? Tutkija toivoo, ettei elinikäinen oppiminen unohda ihmisten erilaisuutta. nuori tutkija 8 vivant professores Merkittäviä lahjoituksia vapaalle tieteelle 11 KAKKUTEKNOLOGIA ”Alueen leivos teollisuuden vikkelästi kohonneen kysynnän tueksi tarvitaan kipeästi osaajia. Marja Tyrnin säätiön lahjoittaman kakkuteknologian professuurin myötä tarvitsee vain lisätä munat”, näkee Salon kaupungin jauhotus operaatioiden pääl likkö Dippa Leipä. 22 VERHOPANEELITEKNIIKKA ”Alueen verhoteollisuus on pitkään myynyt pa neeliverhoissa eioota. Nyt saamme pur jeisiin myötä tuulta”, iloitsee kaarinalai sen huonekaluliike Keino & Nahka Oy:n yhdyskuntasuhteiden johtaja Pentti Trasseli. 3 3 PURILAISTEKNIIKKA ” Professori parantaa Hesen kilpailukykyä kartoittamalla uusia liikepaikkoja aliedus tetuilta alueilta, kuten Kauppakeskus Myl lystä”, iloitsee Turun seudun kauppakama rin hallituksen jäsen Börje Burgersson. 4 4 PÖHINÄTEKNIIKKA ”Huippu osaamis puheen professuuri tuo uutta puhtia alueen toimijoiden yhdyskuntasuhteiden wau'istamiseen”, kertoo muutoskyvyk kyysjohtaja Wilma Jargonen Tuninaama Consulting Oy:stä. miika tia ine n
Mieli järkkyy kasvukäyrä T Y L K K Ä R I 2 / 2 9 p I T k I E n sA I R Au s p O I s sAO lO j E n kasvu on jatkunut, uutisoitiin tammikuussa. Kelan tilastojen mukaan kasvu johtuu mielenterveyden häiriöiden kasvusta. Sairauspäivärahaa mielenterveyden syiden takia saaneiden määrä on kasvanut peräti 43 % vuosien 2016 ja 2019 välillä. Kasvua näkyy kaikissa väestöryhmissä, mutta erityisesti nuorilla naisilla. Kelan tutkimuspäällikkö Jenni Blomgren kirjoittaa Kelan tutkimusblogissa, että syitä poissaolojen kasvuun ei varmuudella tiedetä. Asiaan voivat vaikuttaa esimerkiksi asiaan liittyneen stigman hälveneminen, työja perheelämän vaatimusten kasvaminen ja parempi diagnosointi. Nousukaudella markkinat ovat myös työllistäneet paremmin ”terveydeltään hauraampaa työvoimaa”, joiden oireilu saattaa nyt näkyä lisääntyneissä sairauspoissaoloissa. OECD :n julkaiseman Health at a Glance: Europe 2018 -raportin arvion mukaan noin 18 %:lla suomalaisista olisi jokin mielenterveysongelma. Opiskelijoiden osalta julkisuudessa on useasti viitattu YTHS :n julkaisemaan korkeakouluopiskelijoiden terveystutkimukseen, jonka mukaan 30 prosentilla opiskelijoista on ollut ”psyykkisiä vaikeuksia”. Psyykkisten vaikeuksien kirjo on kuitenkin laaja, eikä kovin yksiselitteinen. Toimittaja Tuija Siltamäki epäilee pamfletissaan Nuoriso, pilalla ( EVA 2020 ), että opiskelijoiden lisääntynyt vastuu ja vähentynyt vapaus aiheuttaisivat opiskelijoille epämääräistä ahdistusta. Siltamäen mukaan kun näyttäisi siltä, että entistä nuorempana joutuu tekemään isoja, koko loppuelämää koskevia päätöksiä. Varmaa näyttää olevan vain se, että syistä tarvittaisiin tarkempaa ja tuoreempaa väestötutkimusta. MIIKA TIAINEN GRAFIIKKA TEEMU PERHIÖ 2000 2005 2010 2015 2019 Mielenterveyden häiriöistä sairauspäivärahaa saaneiden osuus 16–34-vuotiaista. Valkoinen käyrä naiset, musta miehet. Lähde: Kela. 3,4 % 1,8 % 1 2 3 4
WORTH WORTH IT!! IT!! ? VY TRAM KUVITUS SANNI OJALA Pelätty sähköhoito on yksi tehokkaimmista hoitomuodoista itsetuhoiseen masennukseen. Näyttelijä Carrie Fisher karttoi sitä mielikuvien takia, mutta taipui lopulta. Eikä katunut.
? T Y L K K Ä R I 1 / 2 19
P itäkää tupakkatauko, pojat. Rauhallisesti.” Hoitajat eivät reagoi, he taluttavat Randle McMurphyn huoneeseen, jossa on vuode ja sen ympärillä sairaalan henkilökuntaa. McMurphy asettuu oma-aloitteisesti makuulle. Samalla hän pilailee sukkamehusta hoitajille, jotka riisuvat hänen kenkiään: ”Jos tiedätte mitä tarkoitan, pojat.” ”Tämä ei satu ja on hetkessä ohi”, lääkäri vakuuttelee. Hoitajat ovat valmiina pitämään McMurphya paikoillaan. ”Mitä tuo on?”, McMurphy kysyy, kun hoitaja levittää hänen ohimoilleen geelimäistä ainetta. ”Se on johdinainetta.” Hoitaja työntää hämmentyneen McMurphyn suuhun muovisen purukiskon. Sen tarkoitus on estää häntä puremasta kieltä. Sähkövirtaa annetaan ohimoilta. McMurphy irvistää kivusta, hoitajat pitelevät hänen kouristelevaa vartaloaan paikallaan. Yllä oleva kohtaus on Yksi lensi yli käenpesän -kulttielokuvasta, joka ilmestymisvuonnaan 1975 kahmi viisi tärkeimpänä pidettyä Oscar-palkintoa. Elokuva perustuu Ken Keseyn samannimiseen romaaniin (1962). Elokuvallisten ansioiden ohella se on jäänyt katsojien mieleen tavasta, jolla se kuvaa sähköhoitoa: se on kuin rangaistus, jota käytetään potilaisiin mielivaltaisesti. T hey gave me 28 shock treatments and literally raped my soul.” Näin sanotaan amerikkalaiseen tyylin hyvin dramaattisella skientologien tekemällä ”Therapy or Torture: The Truth about Electroshock” -videolla. Se on osa skientologien kampanjaa psykiatriaa ja sähköhoitoa vastaan. Videolla ”sähköshokkihoito” rinnastetaan kidutukseen. Skientologit väittävät ”sähköshokkihoidon” aiheuttavan aivovaurioita, elinten vajaatoimintaa, pysyviä muistihäiriöitä ja kuolemaa, sekä lisäävän kolmetoistakertaisesti itsemurhariskiä. Tero Taiminen pitää skientologien ajatuksia hassuina ja epätosina. ”Psykiatriset lääkkeet aiheuttavat enemmän sivuvaikutuksia ja kuolemantapauksia kuin sähköhoito. Siksi sähköhoitoa suositellaan jopa raskaana oleville ja vanhuksille, koska se on turvallisempi vaihtoehto.” Taiminen on Suomen johtavia sähköhoidon eli ETC-hoidon (Electroconvulsive therapy) asiantuntijoita. Hän toimii Tyksin neuropsykiatrian vastuualuejohtajana. Ne, jotka eivät tunne ennestään ETC-hoitoa, puhuvat virheellisesti pahamaineisesta ”sähköshokkihoidosta”. Todellisuudessa sähköhoito on tällä hetkellä yksi tehokkaimmista hoitomuodoista vaikean masennuksen kuten psykoottisen depression hoitoon. Vaikutusmekanismeja ei kuitenkaan täysin tiedetä. Ihmisaivot ovat niin monimutkaiset. Toimenpide aiheuttaa aivotoiminnan häiriön, yleistyneen epileptisen kouristuskohtauksen. Sen seurauksena hermoverkosto uudelleenorganisoituu. 12 T Y L K K Ä R I 2 / 2
”Sähköhoito ikään kuin uudelleen käynnistää virheellisesti toimivia hermostoja. Aivojen harmaan aineen määrä kasvaa, mikä palauttaa ennalleen aivojen kutistumista. Se taas liittyy joihinkin psykiatrisiin sairauksiin”, Taiminen kertoo. Sähkövirralla itsessään on myös masennusta lievittävä vaikutus. Toisin kuin Yksi lensi yli käenpesän -elokuvassa kuvataan, hoitoa ei anneta ilman potilaan suostumusta. Potilas nukutetaan ja hänelle annetaan lihaksia rentouttavia lääkkeitä. ”Kaikkein herkemmin sähköhoito vaikuttaa joidenkin masennuspotilaiden motoriseen hidastumiseen ja jäykkyyteen, mikä usein häviää kokonaan. Myös itsemurha-ajatuksia ajatteleva potilas voi saavuttaa sähköhoidon aikana normaalin mielialan.” ”Se tehoaa nopeasti, koska tavanomainen sähköhoitosarja kestää muutaman viikon.” Taimisen mukaan sähköhoidon määrän lisääminen Suomessa vähentäisi myös tilastollisesti merkitsevästi itsemurhien määrää. E n halunnut altistaa itseäni sille [sähköhoidolle], sillä se vaikutti niin barbaariselta.” Edesmennyt näyttelijä Carrie Fisher on kirjoittanut avoimesti saamastaan sähköhoidosta omaelämänkerrallisissa kirjoissaan. Fisher tunnetaan Tähtien sota -elokuvien prinsessa Leiana. Fisher oli aikanaan myös hyvin avoin kaksisuuntaisesta mielialahäiriöistään, jota hän yritti itsehoitaa päihteillä. Hänelle oli suositeltu vuosien ajan sähköhoitoa. Aluksi Fisher ei ymmärtänyt, miksi kukaan suostuisi vapaaehtoisesti moiseen kauheuteen. Fisher ei pitänyt sähköhoitoa houkuttelevana, sillä hänenkin kosketuksensa sähköhoitoon oli lähinnä kivusta rimpuileva Jack Nicholson Yksi lensi yli käenpesän -elokuvasta. Hoito näytti hänestä dramaattiselta, vaaralliselta ja nöyryyttävältä. ”Mitä jos jokin menee pieleen ja aivoni räjähtävät?”, Fisher kertoi sanoneensa lääkäreille, jotka ehdottivat sähköhoitoa. Syvä ja epätoivoinen masennus sai Fisherin lopulta toisiin ajatuksiin. Hän ei ollut pitkään aikaan tuntenut olevansa elossa, ja oli valmis kokeilemaan mitä tahansa, jopa sähköhoitoa. ”Päätin vastaanottaa sähkövirtaa silmistäni kadonneen elämänvalon tilalle.” Useiden onnistuneiden sähköhoitosarjojen jälkeen Fisheristä tuli yksi sähköhoidon puolestapuhujista. P sykiatrit havaitsivat 1930-luvulla, että epilepsiaa sairastavien skitsofreniapotilaiden psykoottiset oireet lievittyivät selvästi epileptisen kohtauksen jälkeen. Kohtauksia alettiin käyttää hoitokeinona skitsofreniaan, ja ne aiheutettiin kemikaaleilla kuten kardiastolilla. Potilaat kuitenkin pitivät kardiastolia epämiellyttävänä ja tunsivat kauhua sitä kohtaan. Myös psykiatrit totesivat sen olevan tehoton hoitomuoto. Psykiatrian historiaa tutkineen Jonathan Sadowskyn mukaan italialaiset keksivät sähköhoidon juuri kardiatsolin tilalle. Sen piti olla miellyttävämpi ja tehokkaampi vaihtoehto. Sähköhoito osoittautui tehokkaammaksi, mutta miellyttävämpää se ei vielä silloin ollut. Sähköhoitoa ei sen keksimisen aikaan annettu kevyessä yleisenestesiassa ja lihasten rentoutuksessa kuten nykyisin. Elokuvassa Yksi lensi yli käenpesän korostuu hoitomuodon käyttö kurituksena. ”Voi olla, että etenkin Yhdysvaltojen mielisairaaloissa [1950-luvulla] sähköhoitoa saatettiin käyttää epäsuorasti rangaistuksena”, Taiminen sanoo. Taiminen uskoo, että useimmiten sähköhoitoa käytettiin vähentämään häiritsevää käyttäytymistä kuten väkivaltaa. Silloin se on myös voitu mieltää jonkinlaiseksi rangaistukseksi. 1950ja 1960-luvuilla sähköhoidon käytön määrä väheni, kun masennusja skitsofrenialääkkeet kehittyivät. Pelkkä lääkehoito osoittautui kuitenkin riittämättömäksi joihinkin vaikeisiin psykiatrisiin sairauksiin. 1980-luvulla psykiatrit tulivat taas tulokseen, että sähköhoito on edelleen tehokas hoitokeino. Alkoi sähköhoidon nykykehitys. ? ”Mitä jos jokin menee pieleen ja aivoni räjähtävät?”
S uomessa masennusta hoidetaan yleisimmin mielialalääkkeillä. Masennuksesta kärsii vuoden aikana noin 5–7 prosenttia suomalaisista. Lääkkeet tehoavat sitä paremmin, mitä vaikeampi masennus on. Lievissä masennustapauksissa psykoterapia voi olla pelkkää lääkehoitoa tehokkaampi hoitomuoto, Taiminen kertoo. Käypä hoito -suosituksen mukaan psykoterapia ja lääkkeet ovat yhtä tehokkaita oireiden lievittäjiä lievässä ja keskivaikeassa masennuksessa. Tehokkainta on kuitenkin niiden yhteiskäyttö. Masennuksia on eri vaikeusasteisia. Niihin löytyy useita tehokkaita hoitomuotoja, joista useimpia yhdistetään toisiinsa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että kaikkia hoitomuotoja voi soveltaa kaikkiin potilaisiin. Hoidossa tavoitteena on saavuttaa hoitovaste. Se tarkoittaa, että oireiden voimakkuus vähenisi puoleen lähtötilanteesta. Sähköhoitoa ehdotetaan potilaalle, jos hänellä on voimakkaita itsemurha-ajatuksia, muut hoidot eivät ole tehonneet tai jos masennukseen liittyy paljon katatonisia oireita, kuten motoristista hidastumista tai jäykkyyttä. ”Sähköhoidossa yli puolet potilaista saavat hoitovasteen. Avohoitopotilaista 70–80 prosenttia saa hoitovasteen. Joissain muissa käyttöaiheissa hoitovaste voi olla suurempi”, Taiminen kertoo. Sähköhoidon etuna Taiminen pitää sitä, että sähköhoitoa voidaan käyttää rajattomasti ylläpitohoitona, jos potilaan masennuksella on taipumusta uusiutua. S ähköhoidon yleisin sivuvaikutus ovat muistihäiriöt hoitojakson aikana. Niiden pitäisi kuitenkin korjaantua muutaman viikon päästä hoidon lopettamisesta. ”Noin kaksi viikkoa sähköhoidon päättymisestä potilaan muisti toimii keskimääräistä paremmin. Tämä johtuu siitä, että sähköhoidolla hoidettavat psykiatriset sairaudet itsessään heikentävät muistia”, Taiminen selittää. Joskus sähköhoito saatetaan toteuttaa sellaisella elektrodiasettelulla, joka ei aiheuta muistihäiriöitä. Silloin teho kuitenkin heikkenee. Elektrodien asettelu onkin tasapainoilua. ”Nykyään pyritään sellaiseen kompromissiin, ettei häiritseviä muistihäiriöitä tule, mutta teho olisi silti riittävä.” Pysyvät muistihäiriöt ovat harvinaisia. Taimisen mukaan on vaikea sanoa tarkalleen, mihin muistin heikkeneminen yksittäisissä tapauksissa sähköhoidon jälkeen liittyy. Siihen on erilaisia mahdollisia syitä. Hän itse pitää todennäköisimpänä, että nukutukseen liittyy jokin komplikaatio, joka aiheuttaa lyhytkestoisen hapenpuutteen. Se puolestaan aiheuttaa muistin heikkenemistä. Sähköhoidon aikainen poikkeuksellinen reaktio voi myös itsessään aiheuttaa lähimuistin häiriötä. Senkin täytyy Taimisen mukaan olla harvinaista. Kolmantena vaihtoehtona Taiminen pitää sitä, ettei sähköhoidolla ja muistihäiriöillä ole keskenään mitään yhteyttä. Moniin psykiatrisiin häiriöihin liittyy muutenkin neuropsykologisen suorituskyvyn heikkenemistä, ja joillain harvoilla sitä voi olla paljon. Y ou know what? I can’t remember a fucking thing” Niin Carrie Fisher kertoi vastanneensa, kun ihmiset kysyivät häneltä, miltä tuntui saada ensimmäisen kerran “sähköisku”. Hän kirjoittaa, ettei muista itse sähkövirran saamisesta mitään, sillä oli nukutettuna. Muutenkin ETC-hoitosarjan aikaiset ajat ovat utuisia. Kirjassaan Fisher kuvaili muistihäiriöitään: sähköhoito ei poistanut isoja massoja hänen muististaan, vain vähän. Joidenkin perussanojen löytäminen vaikeutui Fisher tuntui myös tiedostavan, että hänen muistiongelmansa saattoivat johtua hänen vuosikymmenien mittaisesta huumeiden käytöstään — tai ikääntymisestä. Joillekin ei tule ollenkaan muistihäiriöitä. Niin kävi edesmenneelle ukranalaissyntyiselle pianisti Vladimir Horowitzille. Hän sai sähköhoitoa melko iäkkäänä. Horowitzin pianon soiton kerrotaan heikentyneen vaikean masennusjakson aikana, mutta ETC-hoitojakson jälkeen hän kykeni taas soittamaan virheettä ilman nuotteja. ”It’s a wonderful treatment that healed my nerves.” Horowitzin kerrotaan kuvailleen sähköhoitoa näillä sanoilla 1960-luvulla, jolloin kaikissa paikoissa ei välttämättä annettu vielä sähkövirtaa kevyessä yleisanestesiassa. W orth it!!” Fisher hehkutti sähköhoitoa siitäkin huolimatta, että hän koki muistinsa heikentyneen sen jälkeen. Samalla hänen piti hyväksyä se tosiasia, että jotkut osat muistista oli menetetty rampauttavan toivottomuuden tunteen mukana. Se ei ollut hänestä iso hinta maksettavaksi paremmasta voinnista. × 14 Sähkö hoitoa voidaan käyttää rajattomasti ylläpito hoitona. T Y L K K Ä R I 2 / 2
TULE SIVARIKSI MEILLE Etsimme siviilipalvelushenkilöä heinä–elokuunvaihteessa alkavaan palvelussuhteeseen. Siviilipalvelushenkilön päätehtäviin kuuluvat Tylkkäriin kirjoittaminen ja valokuvaaminen sekä verkkolehden ja somekanavien päivittäminen. Lisäksi siviilipalvelushenkilö hoitaa erilaisia tehtäviä ylioppilaskunnassa, esimerkiksi toimistotyötä. Katso koko ilmoitus osoitteesta tylkkari.fi/uutiset/ tule-sivariksi-tylkkariin Lisätietoja Päätoimittaja Teemu Perhiö tyl-paatoimittaja@utu.fi 045 3564517
tässä paikassa MIIKA TIAINEN KUVA TEEMU PERHIÖ T Y L K K Ä R I 7/ 1 9 x V ihaan välitiloja. Pysähtymisen hetkiä, joissa kaikki on auki tai umpikujassa. Levottomuutta, joka minuun on sisäänrakennettu syntymässä. Kun muutin Turkuun, ajattelin vihdoin pysähtyväni. Mutta juurtuminen on vaikeaa, jos on asunut alle nelikymppisenä seitsemässätoista eri asunnossa ja neljässä eri kaupungissa. Minusta on tullut nomadi, vaeltaja. Puoli vuotta sitten perustin tukikohtani Iso-Heikkilään. Uuden alun äärellä minä ja asuinalueeni hengitimme samassa rytmissä nikotellen. Täällä vanhoja, rapistuneita teollisuusalueita rakennetaan uutuuttaan kiiltäviksi asuinalueiksi. Täällä olet lähiössä poistumatta koskaan keskustasta. Täällä lähdön tunnelmasta on mahdotonta päästä eroon, kun junat, laivat ja isot tiet kulkevat läheltä. Ehkä minä en ollut valmis muutokseen. Suljin ovia, jotka olin ensin puskenut auki, repinyt saranoiltaan ja pitänyt raollaan. Tai ehkä Iso-Heikkilä ei vain koskaan tarjonnut minulle kotia. As u n TO n I h u O k A I l E E uutuuttaan ja sen seinät ovat koskemattomat. Taulut nojaavat makuuhuoneen nurkkaan. Nukun edelleen olohuoneessa vuodesohvalla, jonka ei pitäisi olla kenenkään peti. Ikävöin sinne, mihin en voi enää palata ja kaipaan sitä, mikä ei ole vielä edessä. Kahlaan päivittäin mudassa ja odotan naapuriin revittyjen joutomaatonttien muuttuvan työmaiksi. Kevyen liikenteen väylästä on puhuttu, mutta vielä pitää väistellä autoja, citykettua ja koiranpaskaa, jota kukaan ei viitsi täällä kerätä. En suunnitellut eroavani. Tuskin kukaan Joen toiselle rannalle Iso-Heikkilän välitilat. tässä paik assa FRIDA MARIA PESSI KUVITUS TEEMU PERHIÖ T Y L K K Ä R I 2 / 2 16 16 x suunnittelee. Jatko-opintojani suunnittelin hartaasti, mutta niiden rahoituksesta on mahdotonta tietää etukäteen. Kaukana tulevaisuudessa hahmotan urahaaveitteni ja muuttosuunnitelmieni ääriviivat, mutta niitä on vielä mahdotonta sanoittaa. Ensin tarvitaan väikkäri ja faktatietoa siitä, miten Brexit vaikuttaa suomalaisen emigrantin identiteettiin. Välitila on väistämätön. Herään joka päivä epävarmuuden tunteeseen. Kuljen päivän läpi ja keskityn velvollisuuksiin, joista se koostuu. Työpäiviä, luentoja, kirjoittamista. Viikonloppuna tuijotan ystäviäni lempein silmin, mutta en jaksa enää ymmärtää, mistä he puhuvat. Googletan siskoni koiranpennuille geenitestejä ja yritän olla oma itseni. k R O O n I n E n Väsy m ys asuu välitiloissa. Olen hereillä, mutta en läsnä. Sitten saan asuntotarjouksen ensimmäiseen opiskelija-asuntooni ja palaset alkavat löytää paikkansa. Saan avaimet huhtikuussa, mutta olen jo valinnut uuteen kotiini verhot. Väitöstutkimukseni apurahahakemukset odottavat päätöksiä ja meren takana joku uskoo, että voin saavuttaa kaiken. Ilman välitiloja ei ole tulevaisuutta. Eräänä päivänä ajan bussilla Iso-Heikkilän läpi ja näen uudet talot, uudet ihmiset ja kodit, jotka he ovat itselleen rakentaneet. Ehkä minäkin hymyilen heille. Ehkä tunnen nostalgiaa. Ehkä iloitsen alueen kauneudesta. Mutta ensi kuussa, kun pakkaan elämäni vanhoihin maitolaatikoihin ja käännän Opelin nokan kohti joen toista rantaa, tiedän, etten tule kaipaamaan Iso-Heikkilää. ×
Ahkeroi kesäyössä Sanomalehtien varhaisjakelussa on tarjolla työtä, joka jättää päivät vapaaksi kesästä nauttimiselle. Etsimme reippaita ja oma-aloitteisia kesätyöntekijöitä lehdenjakajiksi. Jakelun päätuote on Turun Sanomat. Lounais-Suomen Tietojakelu Oy hoitaa sanomalehtien ja osoitteellisen postin varhaisjakelua Lounais-Suomessa kaikkiaan 25 kunnan alueella. Talouksia on yhteensä noin 240 000. Lounais-Suomen Tietojakelussa työskentelee noin 500 lehdenjakajaa. Jakelussamme on 22 eri lehtinimikettä, joista päätuote on Turun Sanomat. Lounais-Suomen Tietojakelu Oy kuuluu mediaja graafisen alan TS-Yhtymään. Kiinnostuitko? Lue lisää ja täytä hakemus osoitteessa www.lstj.fi ja valitse ”Hae jakajaksi” Soita tai laita 0400 348 664 arkisin klo 8–15 Liity Yrittäjien opiskelijajäseneksi. Jäsenyys on maksuton ja tarjoaa paljon etuja! www.nuoretyrittajat.fi KESÄASUNTOJA HELSINGISSÄ 1.5.–31.8. Viikissä LATOKARTANON YO-KYLÄSSÄ. Kannattaa kysellä myös heti vapaana olevia huoneita! Soluasunnot: 215 €–290 €/kk/asukas Tiedustelut: puh. (09) 3877133, toimisto@latokartanonyokyla.fi www.latokartanonyokyla.fi TYLKKARI facebookissa
? YRITÄ EDES Epävakaus työssä on kasvanut, vastuuta sysätään yksilölle. Kehity, kasva, uusiudu. Kun kesätöitä ei löydy, mitä jos vaan olisit itsesi pomo? MARIA MÄKITUOMAS KUVITUS VENLA VAATTOVAARA M itä jos et odottaisikaan haastattelukutsuja, vaan olisit itsesi pomo? Kysymykseen ei voi olla törmäämättä, jos on opiskelija ja etsii kesätai sivutöitä. Itsensä työllistäminen pomppaa silmille niin Instagramin kuvavirrasta kuin bussipysäkin mainostaulusta. Yrittäjyyteen kannustaminen on osa yhteiskunnassa yleistynyttä yrittäjyyspuhetta. Puhetapa sopii hyvin viimeisten 30 vuoden aikana tapahtuneisiin muutoksiin työelämässä ja taloudessa. Epävakaus työssä on kasvanut. Työn ja vapaa-ajan rajat ovat hämärtyneet. Kaikkialla vaaditaan henkilökohtaista kasvua ja kehittymistä. Vastuuta on sysätty yksilöille ja työntekijöille. ”Vakituinen ja kokoaikainen palkkatyö elämälle vakautta antavana instituutiona on joutunut kriisiin”, Turun yliopiston kasvatustieteiden tohtorikoulutettava Hanna Laalo sanoo. Hän tutkii väitöskirjassaan yrittäjyyspuhetta. Ajan henki näkyy yliopistoissa. Viisi vuotta sitten Turun yliopisto julistautui ”yrittäjyys yliopistoksi”. Opiskelijoille on tarjolla avoimia yrittäjyysopintoja. Tiedekunnilla on omat yrittäjyysja innovaatioyhteyshenkilönsä. Vuosittain järjestetään yrittäjyyspäivä ja jaetaan yrittäjyystekopalkinto. Opiskelijat ovat yrittäjyyteen kannustamisen keskeistä kohderyhmää: tulevaisuuden tekijöitä ja uusia innovaatioita tarvitaan. Yrittäjyys myös kiinnostaa: kolmasosa korkeakouluopiskelijoista voisi olla halukas työskentelemään yrittäjänä tulevaisuudessa. Tosin vain 2,5 prosenttia opiskelijoista työskentelee yrittäjänä tällä hetkellä. Tiedot käyvät ilmi Opiskelijabarometrin yhteydessä toteutetusta Opiskelijasta yrittäjäksi 2019 -tutkimuksesta. Vaihtoehtoja tuntuu kuitenkin olevan paljon – perustaisiko toiminimen, käyttäisikö laskutuspalvelua, mitä ylipäänsä voi myydä yrittäjänä? Entä onko pakko ryhtyä yrittäjäksi, jos ei saa töitä? Tylkkäri selvitti, mitä opiskelijayrittäjän tulee ottaa huomioon. H ommaa riitti.” Markkinointia opiskellut Tuomas Pitkä nen valmistui Turun kauppakorkeakoulusta kesällä 2019. Opintojen ohella hän oli mukana perustamassa osakeyhtiötä. ”Kaveriporukan kesken oli hyvä idea, jota lähdimme sitten kehittelemään.” Vuonna 2015 perustettu liikunta-alan yritys Hydrohex työllistää nykyisin viisi täyspäiväistä ja kolmesta viiteen osa-aikaista työntekijää. Pitkänen itse työskentelee tuotepäällikkönä. Hän ei ollut ajatellut ennen opintojaan olevansa erityisen yrittäjähenkinen. Kaverit saivat hänet innostumaan osakeyhtiön perustamisesta. Tärkein motivaatio lähti kaveriporukasta, mutta opinnoilla oli oma roolinsa. ”Vaikkei kauppis mikään yrittäjäkoulu olekaan, siellä oppii tietynlaista bisnesajattelua. Ala valmistaa hyvin liiketoiminnalliseen puoleen, eikä yrityksen perustaminen tuntunut niin pelottavalta.” Pitkänen sai perustamisvaiheessa talouspuolen vastuulleen. Se oli työlästä, etenkin kirjanpitoon piti uppoutua huolella. Toisin kuin kursseilla, opettajaa tai ketään muutakaan ei ollut neuvomassa. Hän vakuuttaa, etteivät opinnot, vapaa-aika tai työ kärsineet, vaikka byrokratiaan tutustuminen veikin aikaa. Motivaatio oli korkealla ja hän koki homman mielenkiintoiseksi. Osakeyhtiön lisäksi Pitkänen on tehnyt sivutyönään valoja videokuvausta. Sen laskutuksen hän on hoitanut laskutuspalvelun kautta. ”En etsinyt aktiivisesti toimeksiantoja, vaan tartuin toimeen aina tilaisuuden tullen.” Yrittäjyyteen houkuttelee kaikista eniten mahdollisuus päättää omasta työstä. Se oli tärkein syy yrittäjyydestä kiinnostuneille opiskelijoille, jotka vastasivat Opiskelijasta yrittäjäksi 2019 -tutkimukseen. 19
Myös Pitkänen pitää sitä työnsä parhaana puolena. Samalla se on työn haastavin osuus. Vapauden mukana tulee aina vastuu. M onella opiskelijalla on kokeilunhalua yrittäjyyteen, mutta byrokratia saattaa ahdistaa. Eikö voisi toimia yrittäjänä ilman kaikkea säätämistä? Yhden ratkaisun pyrkivät tarjoamaan erilaiset laskutuspalvelut, joiden kautta toimitaan ”kevytyrittäjänä”. Sillä tavalla myös Pitkänen laskutti oman sivutyönsä. Kevytyrittäjyys on yritysmäistä toimintaa, joka ei vaadi yrityksen tai välttämättä edes toiminimen perustamista. Kuulostaa epämääräiseltä, ja sitä se onkin. Lain mukaan kaikki työtä tekevät ovat joko yrittäjiä tai palkansaajia. Kevytyrittäjät eivät ole yksiselitteisesti vain jompaakumpaa. Käytännössä kevytyrittäjyys onkin markkinointitermi, jolla viitataan työn laskuttamiseen laskutuspalvelun kautta. Työn ajankohta ja hinta määritellään itse. Palvelu välittää verot ja lakisääteiset maksut eteenpäin. Vastineeksi se perii oman osuutensa, neljästä viiteen prosenttia laskun loppusummasta. Rajoituksiakin on. Luonteeltaan työn on oltava palvelutyötä, sillä tavaroiden ja elintarvikkeiden myyntiin vaaditaan jo erillisiä lupia. Kevytyrittäjyydessä on paljon hyviä puolia, arvioi Turun yliopiston yrittäjyyden professori Jarna Hei nonen. Hänen mukaansa laskutuspalvelun avulla voi kokeilla oman liikeidean toimivuutta. ”Sitä käyttämällä ei tarvitse sitoutua mihinkään.” Byrokratiaa lukuun ottamatta kaikki muu on kuitenkin yhä omalla vastuulla. ”Vaikka kevytyrittäjänä ei tarvitsekaan vaivata päätään byrokratialla, pitää tietää, mihin ryhtyy.” Heinonen kannustaa opiskelijoita tutustumaan yrittäjyyteen ja kokeilemaan liikeideoita. Sen takia ei silti kannata jättää opintoja kesken. ”Yritystoiminnan lähteminen nousuun tuntuu varmasti kivalta, mutta viiden vuoden päästä opintojen keskeytyminen ei välttämättä ole asian väärti.” O pintotukien tuloraja ei ole ainoa luku, joka opiskelijayrittäjän täytyy muistaa. Jos liikevaihto ylittää 10 000 euroa 12 kuukauden tilikauden aikana ja tehtävä työ on arvonlisäveron alaista, yrittäjän täytyy liittyä verohallinnon ylläpitämään ALV-rekisteriin. Jos liikevaihtonsa arvioi liian pieneksi ja 10 000 euroa täyttyy kesken tilikauden, alvit on maksettava takautuvasti. Laskutuspalvelun käyttäjien on sisällytettävä ALV laskunsa loppusummaan riippumatta siitä, jääkö liikevaihto alle 10 000 euron, tai onko tehtävä työ edes luonteeltaan arvonlisäveron alaista. Laskutuspalvelua käyttämällä voi siis joutua maksamaan veroa, jota ei tarvitsisi periaatteessa maksaa. Jokaisen yrittäjän on myös hankittava itsenäisesti YEL-vakuutus eli yrittäjän eläkevakuutus, jos työtulon alaraja ylittyy. Vuonna 2020 raja menee 7 958,99 eurossa per vuosi. Vaikkei minimiraja ylittyisikään, vakuutuksen voi hankkia vapaaehtoisesti. Vakuutuksen korkea hinta voi kuitenkin houkutella rajan alle jääviä työskentelemään ilman eläkkeen kartuttamista. Työntekijöihin liittyvät ikävät maksut ovat ikäviä myös yrityksille. Houkutus muuntautua työnantajasta palveluita ostavaksi asiakkaaksi on suuri. Silloin vastuu ikävistä maksuista vierii työn suorittajan harteille. Yksinyrittäjien määrä on kasvanut, eivätkä kaikki yritykset tähtää työnantajiksi. Työntekijän sijaan työhön halutaan pestata yhä useammin toinen yrittäjä. Yrittäjäksi saattaa joutua tahtomattaan. K irjallisuustiedettä Turun yliopistossa opiskeleva Niko Nikkilä aloitti työt freelancerina keväällä 2017. Kaksi vuotta myöhemmin hän päätyi yrittäjäksi. Nikkilän työ koostuu pääasiassa pelikäsikirjoitusten laatimisesta ja pelialan verkkotoimittajana työskentelystä. Aloite tuli firmalta, jolle hän teki töitä. Se kehotti freelancereita aloittamaan joko laskutuspalvelun käytön tai perustamaan toiminimen, eli ryhtymään yksityiseksi elinkeinonharjoittajaksi. Nikkilällä ei lopulta ollut mitään yrittäjäksi ryhtymistä vastaan. Freelancerina toimiessaan hän oli nimittäin joutunut maksamaan enemmän veroja. ”Olisipa yrittäjäksi ryhtymisen keksinyt jo aiemmin.” Hän mainitsee käyneensä henkilökohtaisesti yritysneuvonnassa ennen päätöstään ryhtyä yksityiseksi elinkeinonharjoittajaksi. Siirtymävaiheessa Nikkilä laskutti kerran laskutuspalvelun kautta, mutta hän halusi perustaa toiminimen pikimmiten ja ryhtyä huolehtimaan kirjanpidosta itse. Toiminimellä on mahdollista vähentää tuloista toiminnan aiheuttamat kulut. Verkossa tehtynä toimini20
men perustamisilmoitus kaupparekisteriin maksaa 60 euroa vuonna 2020. Yksi tärkeimmistä syistä, miksi Nikkilä ei halua käyttää laskutuspalvelua, on laskutuspalvelujen perimä osuus palkasta. ”Prosentuaalisesti määrä ei ole suuri, mutta kun puhutaan euroista, opiskelijalle menetetty raha voi olla merkittäväkin.” Jos laskutuspalvelun perimä palkkio on viisi prosenttia, 800 euron suuruisesta laskusta leikkautuu 40 euroa. Pidemmän päälle laskutuspalvelulle kertyvä summa voi kasvaa suureksi. Kirjoittajana Nikkilällä on viikkotasolla deadlineja, mutta muuten hän saa päättää, milloin hän työskentelee. Opiskelun ja yrittäjyyden yhdistämistä on helpottanut työn ja muun elämän pitäminen erillään. ”Yliopisto muodostaa tietynlaisen aikataulun. Työtunnit ovat aina pois opiskelusta ja toisin päin.” Töitä on helppoa tehdä kotoa käsin, ja luentojen välissä voi työskennellä kirjastossa. I tsensä työllistämisen kasvu muuttaa sitäkin, missä voi tehdä töitä. Yksinyrittäjät tekevät töitä usein kotona tai vaikka kahvilassa. Joskus virallisemmalle tilalle voi tulla tarvetta, esimerkiksi asiakastapaamisia ajatellen. Toimitiloja, kuten työpisteitä ja neuvotteluhuoneita, tarjoaa esimerkiksi HUB Turku Vanhalla Suurtorilla. HUB Turun puheenjohtaja Juhani Koivuviita kertoo, että yhdistyksen pääasiallinen tavoite on tukea yrittäjyyttä ja ammatillista kasvua. Netissä se mainostaa itseään ”yhteistyöskentelytilana ja kohtaamispaikkana”. HUBissa pääsee verkostoitumaan, ja aloitteleva yrittäjä saa vertaistukea ja neuvoja. Tiloja voi varata Yrittäjyyspuhe ei Yrittäjyyspuhe ei huomioi kovinkaan huomioi kovinkaan hyvin sellaisia hyvin sellaisia asioita kuin asioita kuin yhteiskuntaluokka yhteiskuntaluokka tai sukupuoli. tai sukupuoli. Hanna Laalo Hanna Laalo väitöskirjatutkija väitöskirjatutkija ”” niin säännölliseen kuin satunnaiseenkin tarpeeseen. Tammikuisena perjantaina työpisteillään ahertavat muun muassa psykologi, muotoilija ja koodari. Yrittäjyys on osa yhä useamman opiskelijan tulevaisuuden työnäkymiä, mutta moni myös vierastaa ajatusta. ”Kulttuurissamme elää aivan liian vahvasti epäonnistumisen pelko”, Koivuviita toteaa. Samaa mieltä on HUBin pitkäaikainen jäsen, yrittäjä Artturi Elovirta. ”Yrittäjyyden voi ottaa markkinoiden tutkimisen kannalta, eikä vain pelätä sitä, jos sittenkin epäonnistuu.” Sekä Koivuviita että Elovirta haluavat olla mukana luomassa ilmapiiriä, jossa kaikki rohkaistuisivat kokeilemaan kykyjään. Y rittäjyyteen kuuluvat yksilönvastuun korostaminen ja vaatimus jatkuvasta itsensä kehittämisestä. On oltava dynaaminen, aktiivinen ja uusiutuva. Kaikki on saavutettavissa, kunhan tekee tarpeeksi töitä. Kunhan yrittää kaikkensa. Nämä ajatukset puhuttelevat monia, mutta niihin tiivistyvät myös yrittäjyyspuheen ongelmat, väitöskirja tutkija Hanna Laalo sanoo. ”Yksilöille on pidemmän päälle kuormittavaa ajatella, että kaikki on itsestä kiinni.” Yrittäjyyspuhe on Laalon mukaan näennäisen neutraalia ja positiivissävytteistä. Sen avulla luodaan mielikuva siitä, että kyseessä on kaikille sopiva ideologia. ”Yrittäjyyspuhe ei huomioi kovinkaan hyvin sellaisia asioita kuin yhteiskuntaluokka tai sukupuoli”, Laalo toteaa. ”On tuhoisaa ajatella, että ei ole olemassa rakenteellisia ongelmia vaan ainoastaan yksilön ongelmia.” × 21
OFF-kAmpus
TEKSTI JA KUVAT ILARI VÄLIMÄKI ? albumi Turun yliopiston henkilökunnalla on myös vapaa-aikaa. Näin he sitä viettävät.
24 T Y L K K Ä R I 2 / 2 VA lT I O O p I n p R O F E s s O R I Elina Kestilä-Kekkonen sekä labradorinnoutajat Sylvi (kuvassa) ja Taimi-Tellervo harrastavat yhdessä jäljestystä. Sylvi on yksi Vainu Eläinetsijäkoirat -yhdistyksen koirista. Elinan mukaan parasta eläinjäljestyksessä on se, että vaikka välillä omalla kohdalle osuu todella raskaitakin tapauksia, joissa karkureille käy lopulta huonosti, niin suurin osa tapauksista päättyy onnellisesti ja koiraa pystyy auttamaan. ”Tämä on todella sosiaalinen harrastus, ja näin yhteiskuntatieteen näkökulmasta kiva, koska ihmiset tulevat koiraharrastuksiin tosi erilaisista taustoista. Siksi kaveripiiri on hyvin laaja, ja on kivaa olla erilaisten ihmisten kanssa tekemissä. Hyvä kun edes tiedetään mitä kaverit tekevät työkseen. Ei pääse kuplautumaan tässä hommassa.” TA RVAs j O E n jä ä h A l l I s sA on alkamassa B-nuorten Mestis-ottelu. Paikalle oikeutta jakamaan on saapunut mediatutkimuksen yliopistonlehtori Jukka-Pekka Puro. JP ryhtyi jääkiekkoerotuomariksi, kun hän näki junioripelien epäoikeudenmukaiset asetelmat. ”Siellä oli 16–17-vuotiaita tuomareita, ja heidän isiensä ikäiset valmentajat huusivat heille naama punaisena. Näytti ja tuntui aika epäoikeudenmukaiselta.” Sittemmin hän on viheltänyt noin 60–80 ottelun vuositahtia. Syöpä ja sairastelu on ajoittain vaikuttanut tahtiin, mutta vihellettyjä otteluita on takana kunnioitettava määrä. Menossa on kymmenes vuosi ja otteluita on kertynyt taakse jo noin 700. ?
13
k AsVAT u s T I E T E E n p R O F E s s O R I Arto Jauhiaisen (vas.) skiffle-yhtyeen Moonshinersin tarina ulottuu 80-luvulle. Silloin kaverukset soittivat opiskelijajuhlissa ja -tapahtumissa. Skiffle on folk-musiikin alalaji, jossa yleisiä tarvikkeita ja materiaaleja hyödynnetään soittimina. Jukka Valtanen (kitara ja banjo), Matti Lappalainen (kitara ja pyykkilauta), Vesa Mäkinen (narubasso) ja Arto, joka soittaa omatekoisten lyömäsoittimien lisäksi ukulelea, päättivät opiskeluaikojen muistoksi alkaa taas esiintyä. Pian leipälajiksi valikoitui skiffle.
Miehet muistelevat esiintymisiään. Arto muistaa keikan, josta naispuolinen kuuntelija vaikuttui niin, että pyörtyi. ”Saattoi siihen vaikuttaa hieman fanin huomattavan korkea ikä.” ”Meitä yhdistää kasvatusala. Minä ja Vesa ollaan kurssikavereita ja Matti aloitti opinnot kasvatustieteellisessä vuotta myöhemmin. Jukka on niin ikään kasvatustiedettä opiskellut opinto-ohjaaja. Tämä musiikkiharrastus irrottaa työpaineista täydellisesti, mutta soittamisen ehdoton suola on yhdessäolo.” ?
s I sä p I h A n p O R TA AT vievät alas Reynier Gómezin (keskellä) tanssistudioon, jonka seinää koristaa Kuuban lippu. Sisällä pyörähtelee psykologian professori Christina Salmivalli (oik.). Hän kertoo rakastaneensa tanssimista aina. ”Päädyin muutama vuosi sitten parisalsan pariin. Salsassa hienoa on se, kun liikunta, musiikki ja vuorovaikutus muiden ihmisten kanssa yhdistyy näin hienolla tavalla. Se on pimeänä talvena kuin pääsisi Kuubaan käymään, kun tulee Reynierin tanssistudiolle.” Parisalsan perään alkaa soolosalsa, johon myöskin Christina jää. Töissä ja luentosalissa Christina pystyy hillitsemään tanssijalkansa, mutta kotona tulee kyllä tanssittua. ”Minusta kaikissa lattaritansseissa on sellaista hienoa eksotiikkaa. Niin kuin opettajamme sanoo, miehen tehtävä on viedä, ja naisen pitää muistaa vain kolme asiaa: näyttää hyvältä, näyttää hyvältä, ja näyttää hyvältä. Ja tämän sanon huumorilla ja suurella itseironialla!” × 28 T Y L K K Ä R I 2 / 2
T Y L K K Ä R I 2 / 2 29 Vapaa sana Torpedoinnista dokaukseen ? 30 × Valtavirtaa Joker uuden ajan airut? ? 32 × Keskustelu Logged in ? 34 × Kolumni Päänsärky päiväkirjani ? 35 puf!
Y liopiston vuosijuhlat TYYn saartoon?” Kysymys esitettiin Tylkkärin etusivulla 50 vuotta sitten. ”Yliopiston 50-vuotisjuhlien torpedoiminen tuli edustajiston kokouksessa hyvin voimakkaasti esille.” Vuonna 2020 ehdotus hymyilyttää. Kun Turun yliopisto täytti sata vuotta, ylioppilaskunta käytti palavan tarmonsa hankkiakseen liput loppuunmyytyyn vuosijuhlaan. Juhlien alla ex-vararehtori Riitta Pyyk kö kehui Turun Sanomissa, kuinka hyvin opiskelijat viihtyvät Turussa. Hän sanoi sen olevan osin yliopiston ja ylioppilaskunnan välisen ”hedelmällisen yhteistyön” ansiota. V u O n n A 1970 yhteistyö oli kriisissä. Taustalla oli opiskelijaliikkeen radikalisoituminen. Helsingissä Vanha ylioppilastalo oli vallattu 1968. Ylioppilasliike haaveili yliopistohallinnon demokratisoimisesta, jokaisen opiskelijan äänen tuli ratkaista. ”Vain demokraattinen osallistuminen oppilaitoksen asioita koskevaan päätöksentekoon voi herättää opiskelijoissa tietoisuuden korkeakouluun liittyvistä intresseistään”, todettiin Suomen ylioppilaskuntien liiton (SYL) korkeakoulupoliittisessa ohjelmassa 1968. Pääministeri Mauno Koivisto vähätteli vaatimuksia. Opetusministeri Johannes Virolainen halusi ymmärtää, ainakin tilannetta rauhoitellakseen. Hän käynnisti Suomen yliopistoja koskevan hallinnollisen uudistustyön. Turussakin piti perustaa uudistustyöhön komitea. Sen puheenjohtajasta tuli kiistaa opiskelijoiden ja yliopiston välille. TYYn edustajiston ehdotus ei kelvannut yliopistolle. Se halusi virkaan oman professorinsa. Ratkaisua ei löytynyt, painostustoimia heiteltiin ilmoille: torpedointi ja saarto. Ne olivat toki vain edustajistopuheita, jotka vasemmistolainen päätoimittaja Matti Vim pari muisti nostaa lehden etusivulle. k I I s TA A n T I I V I s T y I keskeinen kysymys yliopiston itsehallinnosta: kenellä on valtaa päättää asioista? Yliopiston itsehallinnon tarkoituksena on taata tieteen harjoittamisen riippumattomuus poliittisista, yhteiskunnallisista ja taloudellisista paineista. Itsehallinto ei ole koskaan ollut täydellistä. Aina on jonkinlaisia suhteita valtaapitäviin ja liike-elämään. Eikä itsehallinto ole koskaan tarkoittanut koko akateemisen yhteisön yhdenvertaisuutta. Kaukana siitä! Nykyään yliopistojen päätäntäelimissä noudatetaan kolmikantaa: professoreilla, henkilökunnalla ja opiskelijoilla on omat edustajansa. Yhdenvertaisin muoto on tasaTorpedoinnista dokaukseen Opiskelijaradikalismin lyhyt historia kapinasta kuluttamiseen. vapaa sana TEEMU PERHIÖ kolmikanta, jossa kaikilla ryhmillä on yhtä monta edustajaa. Silloinkin professoreilla on merkittävä yliedustus, sillä ryhmät ovat hyvin erikokoisia. Turun yliopistossa professoreita on 300, henkilökuntaa 3 000 ja opiskelijoita 20 000. Luvut ovat pyöristettyjä. 1960-luvulla professorit olivat yliopistojen kyseenalaistamattomia valtiaita. Maailma oli kuitenkin muuttumassa. Rakennemuutos kasvatti elintasoa ja ajoi väkeä kaupunkeihin. Opiskelijamäärien kasvaessa yliopistot alkoivat muuttua vähemmän elitistisiksi. Opiskelijakuntaan tuli enemmän työläiskotien lapsia. He olivat tietoisia työväen taistelusta oikeuksiensa puolesta. Esimerkit maailmalta, kuten Ranskan kevään mielenosoitukset 1968, innoittivat opiskelijoita. Jähmettyneisyyden ja konservatiivisuuden ilmapiiri oli vahva kontrasti nuorten aatteille. Opiskelijaliike radikalisoitui. Se vaati perustavanlaatuista muutosta. Itsehallinto piti demokratisoida, professorivalta murtaa. T u R u n y l I O p I s TO s sA opiskelijoita oli alettu kuulla opintoasioissa vuonna 1967. Kuulemisperiaate. Radikalisoituneessa SYL:ssä tällainen opintoyhteistyö nähtiin vain välivaiheena ennen osallistumisperiaatteen toteutumista. SYL halusi korkeakouluihin elimen, jossa päätäntävalta olisi kuulunut professoreille, opettajille ja opiskelijoille. Tämän valtuuston jäsenet olisi valittu mies ja ääni -periaatteella: jokaisella yliopistolaisella olisi ollut yksi ääni. Mallissa opiskelijoiden valta olisi kasvanut ennennäkemättömästi. TYY oli kuitenkin eri mieltä SYL:n kanssa. Se ehdotti opetusministerille maaliskuussa 1969 Turun yliopiston valtiollistamista, ja toisin kuin SYL, se esitti hallintoon fifty– fiftymallia. TYYn tavoitteena oli, että yliopiston ylintä päätäntävaltaa olisi käyttänyt 40-jäseninen parlamentti, puolet opiskelijoiden valitsemia ja puolet henkilökunnan. Rehtori olisi valittu vaalilla, jossa äänioikeutettuja olivat opiskelijat, opettajat ja toimenhaltijat. Tämä pariteettiperiaate jakoi ylioppilaskuntaa. Edustajisto tuki hallinnon demokratisointia, mutta valtiollistaminen ja parlamentin vaalitapa herättivät keskustelua. Asiasta kiisteltiin edustajiston kokouksissa syksyyn 1969 asti. TYYn työryhmä vastusti kolmikantaperiaatetta, sillä se olisi tarjonnut opettajien ja opiskelijoiden lisäksi edustuksen professoreille. TYYn mielestä professorien osallistuminen hallintoon aiheutti ristiriitoja. SYL:n esityksen takana olivat kuitenkin niin presidentti Urho Kekkonen kuin opetusministeri Johannes Virolainen. Jälkimmäisen mukaan hallintouudistusesitys nimettiinkin. Lex Virolainen saapui eduskunnan käsittelyyn joulukuussa 1969. Oikeistolle lakiesitys ei kelvannut. Vasta perustettu Professoriliitto käynnisti viivytysoperaation. Liitolta tulvi puheenvuoroja kokoomuslaisille kansanedustajille – yksi heistä puhui 5,5 tuntia putkeen. Luettiinpa täysistunnossa myös Turun ylioppilaskunnan ”pariteettimietintöä” ääneen 30 30
T Y L K K Ä R I 2 / 2 perusteluna mies ja ääni -periaatteen vastustamiseksi. TYYn esityksestä tuli ironisesti hallintouudistuksen vastustajien työkalu. Lopulta kampanjalla onnistuttiin pitkittämään lain hyväksyntä vaalien yli. Kaikki korkeakoulut kattava uudistus ei koskaan mennyt läpi, joten korkeakouluja uudistettiin yksi kerrallaan. Turun yliopisto valtiollistettiin 1974. k y m m E n E n V u OT TA sitten säädettiin uusi yliopistolaki. Siinä esiteltiin muun muassa säätiöyliopistomalli. Laki on varsinkin viime aikoina herättänyt paljon keskustelua. Yleinen mielipide on, että yliopistodemokratia on heikentynyt. Samalla elinkeinoelämän ja päivänpolitiikan valta on kasvanut. Kun Tampereella perustettiin uusi yliopisto 2019, siitä tehtiin säätiöyliopisto. Prosessi oli epädemokraattinen, yhteisö syrjäytettiin valmistelusta. Esitystä johtosäännöksi vastustettiin ulosmarssilla. Hedelmää on korjattu tänä vuonna, mediasta on voinut seurata viestintäkohua toisensa jälkeen. Yhteisö on tuonut yhä voimakkaammin ääntään esille. Jos itsehallintoon haluaa yhdistää yliopistoyhteisön, silloin demokraattisen päätöksenteon vahvistaminen on tärkeää. Sitä mieltä on TYYn koulutuspoliittinen asiantuntija Joni Kajander. ”Sen ei tarvitse tarkoittaa, että viedään johtajilta valtaa pois. Päätöksenteko kuuluu niille, joille se on annettu tehtäväksi. Kuitenkin valistunut päätöksenteko perustuu ymmärrykseen tilanteesta. Tähän kuunteleminen auttaa.” Samalla osallistaminen tekee päättäjän vastuun näkyvämmäksi, kun jokainen voi todeta, miten päätökseen päädyttiin. Kajanderin mukaan yhteisö myös sitoutuu tällaisiin päätöksiin paremmin. Kajander tietää mistä puhuu. Hän on tehnyt pitkän uran yliopistodemokratian edistämisen puolesta. Uuden yliopistolain mukaisesti kolmikantaista päätösvaltaa Turunkin yliopistossa käyttävät kollegio, hallitus ja tiedekuntien johtokunnat. Johtajien valta on lisääntynyt, ja tulosohjauksen myötä valtion. Kajanderin mukaan lähtökohtainen ongelma ei kuitenkaan ole yliopistolaissa (pois lukien säätiöyliopistot). Prosessit voi toki hoitaa lain minimipuitteilla sekä tulkita niitä johtajavaltaisesti. Itsehallinto taipuu myös siihen. Keskeistä on yhteisön into yhteisen asioiden hoitoon. ”Turussa yhteisö on kiinnostunut keskustelemaan siitä, miten yliopistoa johdetaan. Ei se tullut tyhjästä, että Turussa oli avoin prosessi hallituksen ja rehtorin valitsemiseksi sekä avoin strategiaprosessi. Yhteisö halusi sitä.” Esimerkiksi kollegiolla on lain puitteissa varsin rajalliset tehtävät. Se valitsee hallituksen ja vahvistaa tilinpäätöksen. Mutta Turussa kollegion tehtäviä on täydennetty johtosääntöön ohi yliopistolain. On lisätty mahdollisuus valita toinenkin varapuheenjohtaja: kaikilla kolmikannan ryhmillä on siis oma edustajansa puheenjohtajana. Kollegion tehtävänä on myös keskustella laajasti koko yliopistoa koskettavista asioista. Virallista demokratiaa on toki vähennetty. Vuonna 2012 laitosneuvostoista luovuttiin hallintoeliminä. Muutos korosti laitosjohtajien valtaa. Kuitenkin samanaikaisesti johtosääntöön lisättiin maininta valmistelevista työryhmistä, joissa on kolmikantainen kokoonpano. Opiskelijoilla on siis varmistettu pääsy opetuksen ja opetussuunnitelmien kehittämisen valmisteluun. Turussa on monta muutakin asiaa, josta olla tyytyväinen. Hallitus on kiinnostunut yhteisöstä ja sen toiminnasta. Taitavista hallinnon opiskelijaedustajista ei ole pulaa. Ylioppilaskunnan sisäinen demokratia voi hyvin. O p I s k E l I j O I d E n k A p I n A 50 vuotta sitten kuihtui kokoon. Kolmikanta saatiin, aktivismi muuntui sählyn pelaamiseksi. Ylen dokumentti Kumouksesta kulutusjuhlaan vuodelta 1989 tiivisti asian hyvin: kuluttamisesta tuli tavallisen suomalaisen tajunnan vallankumous. Opiskelustakin on tullut opintojen kuluttamista, täällä ollaan vain käymässä. Yliopisto on kuin palveluorganisaatio, joka vasYliopisto demokratia on heikentynyt, elinkeinoelämän ja päivän politiikan valta kasvanut. taa yhteiskunnan vallanpitäjien kysyntään. Indikaattorit ohjaavat toimintaa. Tarvitseeko opiskelijoiden olla kiinnostuneita päätöksenteosta, olla radikaaleja? Onko yliopistodemokratialle tilausta? ”On tyhmääkin olla hirveän radikaali, jos asioihin on mahdollista vaikuttaa, ja pystyy luottamaan siihen, että asioita hoidetaan asianmukaisesti”, Kajander pohtii. ”Nykypäivän opiskelijaradikalismi on oikeastaan maltin korostamista. Usein opiskelijat ovat juuri niitä, jotka puolustavat hyvää valmistelua. Opiskelijat haluavat varata aikaa huolelliseen valmisteluun ja kuulla yhteisöä laajemmin kuin on pakko.” Radikalismi on tavallaan muuttunut aktiiviseksi demokraattisen järjestelmän ylläpidoksi. Enää ei tarvitse tapella siitä, että sitä ei ole. Toisaalta Tampereen yliopiston sisäisen demokratian romutus osoittaa, että yliopistoyhteisö voi yhä radikalisoitua, jos tarve niin vaatii. × Kirjoituksessa käytetty lähteenä Kimmo Ketosen teosta Ylioppilaat omalla asialla (TYY, 2001).
Closed TEKSTI JA KUVA VY TRAM T Y L K K Ä R I 7/ 1 9 26 MIKAEL TUOMINEN valtavirtaa warner bros A -luokan elokuvatähdet puhuvat mielellään syvällisiä ja paheksuvat politiikan raadollisuutta. Heidän näyttelemiinsä elokuviin nämä näkemykset harvemmin pääsevät. Se pakottaa kysymään: miksi uuden vuosituhannen Hollywood on niin sliipattu ja todellisuudesta irrallaan? Miksi supersankarit taistelevat avaruusolioita eivätkä ilmastonmuutosta vastaan? Osin tämän takia Joker oli katselukokemuksena niin rohkaiseva. Kerrankin iso Hollywood-studio uskaltautuu tuottamaan aidosti provosoivan ja kokeellisen elokuvan! Katselukokemus oli kuitenkin masentava, jos sitä vertaa 50 vuoden takaiseen aikaan. Silloin Hollywood tuotti rutiininomaisesti vielä paljon provosoivampia ja kokeellisempia elokuvia. 1960 lu V u n jä l k I p u O l I s kO lTA 80-luvun alkuun jatkunutta aikakautta kutsutaan usein nimellä New Hollywood. Taiteellinen valta siirtyi studiojärjestelmän rutinoimilta tuottajilta nuoremmalle ohjaajasukupolvelle. Se oli saanut oppinsa elokuvakouluista tai riippumattomien tuotantojen parissa. Mustavalkokaudella Hollywoodia hallitsivat jättiläisstudiot ja 50-luvulla tuotantokulttuuri henkilöityi Marilyn Monroen kaltaisiin elämää suurempiin filmitähtiin. Seuraavalla vuosikymmenellä huomion keskipisteeksi nousivat auteur-ohjaajat, jotka tuottivat, ohjasivat ja käsikirjoittivat elokuvansa itse. Uusi Hollywood synnytti monet värielokuvan suurimmista klassikoista ja nosti maailmanmaineeseen Stanley Kubrickin, Francis Ford Coppolan ja Sam Peckin pahin kaltaisia nimiä. Suuntauksen arkkityyppinä mainitaan usein Arthur Pennin Bonnie ja Clyde (1967), rehvakas rikosdraama pankkeja 30-luvulla ryöstelleestä nuorestaparista. Nuoruuden ihannointi, rikosten romantisointi ja verinen väkivalta tiivistyivät siinä hurjaksi, nopeatempoiseksi purkaukseksi, joka soti kaikkia sovinnaisuuden sääntöjä vastaan. Nykynäkökulmasta Bonnie ja Clyde ei ole kovinkaan shokeeraava, mutta teattereihin tullessaan se oli huuto vapaudelle. A I k A k Au d E n E lO k u V I l l E oli ominaista hetkessä eläminen, poliittinen epäkorrektius ja piittaamattomuus auktoriteeteista. Nämä piirteet voi nähdä osana hippiajan nuorisokapinaa sekä 70-luvun yleistä kyynisyyttä, mutta ne heijastelivat myös sitä arkitodellisuutta, jossa tavalliset amerikkalaiset elivät. Väkivaltarikollisuus oli 60-luvun alusta lähtien noussut Yhdysvalloissa radikaalisti. Viattomuuden aika päättyi marraskuussa 1963, kun John F. Kennedy ammuttiin autoonsa. Toisaalta oikeusistuimet alkoivat 60-luvun mittaan kiinnittää syytetyn oikeuksiin entistä enemmän huomiota, mikä synnytti mielikuvan rikollisia holhoavasta virkavallasta. Rakkauden kesä 1967 päättyi nopeasti omaan mahdottomuuteensa, kasvava määrä nuoria miehiä palasi Vietnamista sinkkiarkuissa, ja Watergate-skandaalin (1972) myötä jopa presidentti jäi kiinni rikoksesta. Vuosina 1973–1975 koettiin lisäksi taantuma, joka lopetti toisen maailmansodan jälkeen lähes yhtäjaksoisena jatkuneen talouskasvun. Kun amerikkalaisnuori 70-luvun alussa mietti tulevaisuuttaan, hänellä oli täysi oikeus näköalattomuuteen. E n n A k kO s E n s u u R I l A k k Au T E T T I I n Hollywoodissa kokonaan vuonna 1968. Edellisessä vuosikymmenellä jopa ”daemn” oli ollut kiellettyjen sanojen listalla. Näissä olosuhteissa ohjaajat alkoivat pian kilpailla järkyttävimmän elokuvan tekemisestä. Easy Riderin (1968) kaltaiset kapina tutkielmat vaihtuivat selvästi sadistisempiin ja yhteiskunnallisempiin teoksiin. Provokatiivisimmat elokuvansa Hollywood tuotti 70-luvun ensimmäisellä puoliskolla. Ne eivät tyytyneet kommentoimaan ongelmia rivien välistä vaan kertoivat suorasukaisen raakoja tarinoita korruptiosta, väkivallasta ja epätasa-arvosta. Uusi, moraalisesti ambivalentti rikoselokuva henkilöityi Kovaotteisten miesten ja Likaisen Harryn (molemmat 1971) kuvaamissa psykopaattipoliiseissa, jotka kaunistivat rikostilastoja teloittamalla kriminaalit ilman oikeudenkäyntiä. Vuosikymmenen puolivälissä kyttäleffojen rinnalle kehittyi omankädenoikeusgenre, jonka tärkeimpänä edustajana pidetään vuoden 1974 Väkivallan vihollista. Siinä virkavalta osoittautui niin epäpäteväksi, että kansalaisen oli itse tartuttava aseeseen. Vaihtoehtoisesti tarina kerrottiin rikollisten näkökulmasta. Kubrickin Kellopeliappelsiini (1971) taivutteli katsojan sympatiat raiskaamisesta ja murhaamisesta nauttivan pikkunilkin puolelle. Coppolan Kummisetä (1972) vihjasi, että jopa gangsterit ovat poliitikkoja ja poliiseja kunniallisempia. R A d I k A A l I s TA m A I n E E s TA A n huolimatta Joker asettuu tähän traditioon turvallisen tukevasti. Se on supersankaribuumin ja Martin Scorsesen New Hollywood -klassikoiden Taksikuski (1976) ja Koomikkojen kuningas (1982) ristisiitos. Käytössä koeteltujen ja hyväksi havaittujen yleisömagneettien synteesi. Jokerin nimihenkilö on epämiellyttävä hyypiö, mutta samalla korostetun epäpoliittinen. Hänellä ei ole juuri mielipiteitä, joten katsoja ei voi olla hänen kanssaan eri mieltä. Hän on ikävää seuraa, mutta lähinnä sosiaalisen kyvyttömyytensä ja väkivaltaisen käytöksensä vuoksi. Elokuvan kuvaama konflikti on päähän potkittujen ja päitä potkivien välinen. Rotujen, sukupuolten tai ideologioiden välisiä ristiriitoja ei juuri käsitellä. Miljöökin on roskakuskilakosta huolimatta varsin puhtoinen: 70-luvun slummi kuvaukset pursuiProvosoinnin paluu Miksi uuden vuosituhannen Hollywood on niin todellisuudesta irrallaan? 32 32
vat urbaania rappiota, mutta Gotham Cityn ongelmia ovat lähinnä taloussuhdanne ja paskamaiset poliitikot. Niitä vastaan traaginen sankari Jokerikin viime kädessä kapinoi. Hän ei ole paha vaan pahoinvoiva ihminen, joka ei enää jaksa teeskennellä. Keinot ovat kyseenalaiset mutta asia oikeutettu. n y k y I s E s sä E l ä m ä n m E n O s sA on yllättävän paljon yhtäläisyyksiä siihen maailmaan, jota uusi Hollywood kuvasi. Kumpaakin edelsi pitkään jatkunut nousukausi sekä arvoliberalismin aika, jotka äkkiä väistyivät yleisen kyynisyyden ja toivottomuuden tieltä. Sekä 1970-lukua että 2020-lukua leimaavat poliitikkoja kohtaan tunnettu epäluottamus ja kansainvälisen tilanteen kiristyminen. Sekä Richard Nixonia että Donald Trum pia on epäilty vaalivehkeilystä. Suurin ero löytyy Hollywoodista. Helpointa olisi tietysti syyttää poliittista korrektiutta. Keskustelukulttuuri on aiempaa sensitiivisempi, ja potentiaalisia riidanaiheita on siksi turvallisinta vältellä. Todennäköisempi syypää ovat taloudelliset realiteetit. 2000-luvun Hollywood suosii keskitien kulkijoita käytännön pakosta. Spektaakkelit vetävät yleisöä parhaiten, ja niiden budjetit liikkuvat sadoissa miljoonissa. Markkinointiin lapioidaan jopa enemmän rahaa kuin itse elokuviin – muutoin vaarana on, että kuluttajat jäävät kotisohvilleen nauttimaan digitaalisesta viihteestä. Kulujen kasvaessa ja kilpailun kovetessa elokuvien on vedettävä aina vain suurempia yleisöjä. Se kannustaa tekemään teknisesti virheettömiä tuotteita, jotka tarjoavat jokaiselle jotain ja joista turhat särmät on hiottu pois. u u s I h O l ly wO O d tuotti näennäisen epäkaupallisia elokuvia, koska epäkaupallisuus sattui olemaan muodikasta. Sadistiset kyttäleffat olivat lähtökohdiltaan kuohuttavia, mutta kun niitä ilmestyi joka vuosi kymmenittäin, voidaan tuskin puhua rohkeasta avauk sesta. Eikä 70-luku tietenkään ollut maanpäällinen helvetti, vaan suurin osa amerikkalaisista eli aivan tavallista, turvallista elämää. Väkivallan vihollinen heijasteli vuoden 1974 huolia, ei todellisuutta. Ei ihme, että kuluttajat vähitellen kyllästyivät jatkuvaan politiikasta jauhamiseen ja alkoivat kaivata optimistisempaa viihdettä. Siihen saumaan iskivät George Lucas ja Steven Spielberg hengenheimolaisineen. He tekivät elokuvia uuden Hollywoodin opein, mutta etsivät aiheensa toisaalta. u u s I h O l ly wO O d oli ennen muuta reaktio. Se kapinoi vallitsevia arvoja vastaan ja otti ilon irti höllentyneestä sensuurista. Bonnie ja Clyde ei kiehtonut katsojia siksi, että he todella olisivat halunneet ryhtyä pankkirosvoiksi, vaan siksi, että elokuva esitti naama peruslukemilla argumentin, johon edes tekijät itse eivät uskoneet. Esikuviinsa verrattuna Joker saattaa olla pliisu, mutta se ui vastavirtaan. Elokuva tehtiin suhteellisen pienellä budjetilla, ja hyveellisten yli-ihmisten sijaan se kertoo häiriintyneestä luuserista. Sen sanoma ulkopuolisuudesta on sekä ajankohtainen että ajaton. Joker on antiteesi pöhöttyneelle supersankaribuumille ja juuri siksi se tuotti yli miljardi dollaria. Tuotantoyhtiö Warner Bros. on jo ilmoittanut aikeistaan tehtailla lisää vastaavia elokuvia. Ei kai epäkaupallisuus vain ole tulossa muotiin? × Joker ei ole paha vaan pahoinvoiva ihminen, joka ei enää jaksa teeskennellä. Grimes haluaa Miss Anthropocene-levyllään tuoda ilmastokriisin lähemmäksi pop-musiikkia. Grimes puhuu julkisuudessa siitä, että on harmi, miten ilmastonmuutoksesta nähdään vain huonot puolet. Levyllä onkin yksi selkeä tehtävä: ”I want to make climate change fun.” Hauskanpitoa riittää. Loistavalta Art Angelsilta tuttu pop-estetiikan venyttäminen kaikkiin mahdollisiin suuntiin toistuu myös uudella albumilla. On folk-biisiä, muovista poppia, kiinankielinen rap-verse, industrial-äänimaailmaa ja Björk-henkistä hyminää. Kokonaisuus on kuitenkin valitettavan hajanainen ja aiempaa tuotantoa toisintava. Myös levyn ilmastoaiheilla ratsastaminen jää pidemmän päälle turhaksi lupaukseksi. Kuulijan on vaikea erottaa mitään syvempää. Grimes käyttää levyllä pop-musiikin tekemisessä hyväksi todettua tekniikkaa. Levyn ideologisesta viitekehyksestä, tässä tapauksessa ilmastokeskustelusta, tehdään kantava teema, mutta itse musiikkiin tämä välittyy vain päälleliimattuna estetiikkana. SAMULI TIKKANEN arviot Ilmastopoppia Tuttu juttu Karina ei shokeeraa kuulijaa muutoksilla. Debyytti kummittelee taustalla, kun pohditaan onko 2 edeltäjänsä arvoinen levy. Pelissä on paljon. Harva näin puhuttu bändi striimaa yhtä vähän. Vihkiytyneiden keskuudessa yhtyeestä on kohistu jo muutamia vuosia. Beirutia kiertueellaan lämpännyt Karina saattaa tulevaisuudessa tulla tutuksi myös maailmalla. 2 on ytimeltään yhtyeen debyytti uusissa kuorissa. Kappaleista on tehty voimallisempia, pidempiä, äänimaailma tähystelee hivenen enemmän jalkoihin. Tuotanto on synteettisempää. ”En oo tän enempää” osoittautuu levyn lakipisteeksi. Teko pitää mielenkiinnon yllä. Suurin kompastuskivi on lyriikka. Sanat putoilevat välillä niin verkkaiseen tahtiin, että lyriikoiden arvailu on hyvin lähellä tavaamista. Myös kappaleiden merkitykset jäävät etäisiksi. Karinan toinen levy on kaunis. Yhtye on vahvimmillaan harmonisissa lauluosuuksissa ja kiireettömässä äänimaisemien maalailussa. Sanoitusten merkitys jää pieneksi, kun kokonaisuus on niin tyylikäs. SAMULI TIKKANEN
T oimittajat Teemu Perhiö ja Vy Tram katsoivat läpi Sami Kieksin ohjaaman Logged in -sarjan, joka kuvaa viiden nuoren miehen elämää pelimaailmassa. ××× V y T R A m : Millainen käsitys sulla on syrjäytyneistä nuorista miehistä? T E E m u p E R h I ö : Syrjäytymisen syyt voivat olla moninaiset, ja usein henkilöstä itsestään riippumattomat. Näen sen yhteiskunnallisena enkä kokonaan yksilön ongelmana. Kuvittelen, että syrjäytyminen tapahtuu kuin dominopalikoiden kaatuminen, yksi asia johtaa toiseen. Et saa opintoja suoritettua, et saa töitä, jäät kotiin pelaamaan pelejä, käytät päihteitä. Taustalla voi olla rikkinäisiä perheitä ja koulukiusaamista. Tällainen kierre voi ajaa syrjäytyneen toimettomuuden tilaan, jossa on vaikea nähdä keinoja itse parantaa tilaansa. Syitä aletaan etsiä muista. V T : Mun täytyy myöntää, että ennen sarjan katselua mulla oli sellainen mielikuva, että syrjäytyneet miehet ovat jotain katkeria, vihaisia ja vaarallisia ylilautalaisia ja hommaforumilaisia. Jotenkin yhdistän termin myös potentiaaliseen inceliin. Tää mun todella ennakkoluuloinen, latautunut ja leimaava kela johtuu siitä, miten syrjäytyneistä miehistä puhutaan lähinnä yhteiskunnallisena uhkana tai taakkana. Logged in -sarjassa tosin pyrittiin välttämään ”syrjäytynyt nuori mies” ”Systeemi on perseestä” keskustelu TEEMU PERHIÖ & VY TRAM JUONIPA LJASTU KSIA! T Y L K K Ä R I 2 / 2 34 34 termiä. Kieltämättä se luo aika negatiivisen kuvan ainakin mulle. T p : On näillä miehillä toki oma vastuu tekemisistään. On sekin tuhoisaa ajatella, että kaikki on aina yhteiskunnan varassa. Mutta yhteiskunnan vähäosaisten demonisointi on resurssien hukkaan heittämistä. Lopulta heillä on aika vähän rakenteellista valtaa, vaikka keskustelupalstat netissä voivatkin täyttyä nyymihuumorista. ”Syrjäytynyt” on myös ulkopuolelta annettu luokitus. V T : Jonin jaksossa se puhui aika avoimesti omasta syrjäytymisestään, katkeroitumisesta ja kostotarpeistaan. Tyttöystävä ja kaverit näyttivät auttavan pääsemään yli vaikeimmista ajoista ja lisäävään huomattavasti hänen hyvinvointiaan. Ihmisen hyvinvoinnin kannalta on tärkeää tulla kohdatuksi ja nähdyksi. Vaikeassa ja hankalassa elämäntilanteessa yksin jääminen voi olla tosi tuhoisaa. T p : Sosiaaliset suhteet ovat tärkeitä. Tunnistan omassa elämässäni myös menneitä mahdollisuuksia syrjäytymiskierteen alkuun, mutta aina on ollut joku auttamassa. V T : Patrikin jaksosta jäi mieleen, että nuorten syrjäytymisestä halutaan syyttää usein vanhempia. “Ei tää oo mun äidin vika, tää on mun oma valinta”, Patrik sanoi. Mitä sä tekisit, jos sun täysi-ikäinen lapsi pelaisi koko päivän eikä viitsisi enää pitää huolta edes perushygieniastaan? Ainakin itse jossain määrin olen tällaisissa tilanteissa kyyninen jankkaaja, mutta sitten vain jotenkin annan asian olla siinä pelossa, että menee välit poikki. Kiinnostavaa oli, että Patrik koki elämänlaatunsa kuitenkin hänelle itselleen tarpeeksi hyväksi. T p : Muutoksen pitää lähteä itsestä. Samaan aikaan on vaikea olla puuttumatta asiaan. Mutta yhteiskunnassa on aina niitä, jotka eivät sopeudu normeihin ja elävät sen ulkopuolella. Ei rikollisuudestakaan päästä eroon! Lopulta neljän seinän sisällä viihtyvät pelaajat ovat aika harmittomia. Mieluummin ottaisin lapsekseni dataajan kuin huumeparonin. V T : Tässä tulee miettineeksi sitä, kuinka paljon läheiset ja yhteiskunta voivat auttaa? Se on myös läheisille uuvuttavaa patistaa huonosti voivaa läheistä hoitoon. Tukea voi tarjota tiettyyn pisteeseen asti, mutta ongelmista kärsivän on myös itse havahduttava tilanteeseensa ja hakeuduttava oma-aloitteisesti hoitoon. Sarjassa mielenterveysongelmista kärsivä Aaron lääkitsi itseään pirillä, mutta hakeutui myöhemmin katkolle. Se ei todellakaan ole niin yksinkertaista ja helppoa, mutta ilman hänen omaa päätöstään tuskin kukaan muu olisi voinut pakottaa häntä muuttamaan tilannetta. T p : Samaa mieltä. V T : Mutta mites tää pelaaminen, mikä yhdisti näitä kaikkia? Mulle jäi sellainen ristiriitainen fiilis. Hyvä jos tulee siitä onnelliseksi ja saa pidettyä sitä kautta yhteyttä ystäviin, mutta jos se ajaa elämänlaadun tolle tasolle, niin onko se hyväksi, vaikka se yksilö kokisi sen ihan tarpeeksi hyväksi hänelle itselleen? En osaa ainakaan itse vastata. T p : En tiedä oliko pelaaminen tässä se juurisyy. Toki pelien maailmaan on helppo uppoutua, ja pelit on tehty addiktoiviksi, jolloin niistä on vaikea päästä eroon. Pelaaminen on kuitenkin helppo ja turvallinen tapa löytää oma juttu, jossa sinua ei potkita päähän. ×
kolumni marie blom T äytin ensimmäisen päänsärkypäiväkirjani yhdeksänvuotiaana. Minun ei ollut hyvä olla, mutta ei kolmasluokkalainen voi vielä tietää, mitä pitäisi tehdä. Opin jo hyvin nuorena, ettei päänsärky ole syy lintsata koulusta. Ei vaikka kipu olisi kuinka voimakasta. Ala-asteen terveydenhoitaja antoi aina vain uuden päiväkirjan täytettäväksi. Joskus hän lähetti minut käymään optikolla sekä silmälääkärillä. Näössäni ei ollut mitään vikaa. Päänsärkyjeni oletettiin kai olevan ohimeneviä. lu k I O O n sA A k k A kärvistelin kokoa ajan pahentuvien päänsärkykohtauksieni kanssa ilman sen kummempaa apua. Vanhempani olivat onneksi myötätuntoisia ja antoivat tukea. Tuli kuitenkin se päivä, kun olin tarpeeksi vanha tajuamaan itse, että nyt ei ole kaikki kunnossa. Näkökenttääni ilmestyi harmaa alue. Lääkäri antoi diagnoosiksi esioireellisen migreenin. Vasta yliopistossa olen ensimmäistä kertaa jäänyt kotiin migreenikohtauksen takia. Se on pieni riski, sillä kieltenlukijana minulla on 80% läsnäolovelvollisuus lähes kaikilla oman oppiaineeni tunneilla. Ajoittain oloni on kuitenkin niin paha, etten pysty nousemaan sängystä ylös. Kipu on tuskallista ja himmeimmätkin valot tuntuvat häikäiseviltä. Poissaolojen takia teen usein korvaavia tehtäviä. Niihin voi mennä tuntitehtäviä enemmän aikaa. Toki rästiin jääneet tuntitehtävätkin pitää tehdä. Tuntuu epäreilulta, että sairauteni takia joudun välillä tekemään enemmän kuin muut. k u n pA m I g R E E n I I n suhtauduttaisiin yhtä suopeasti kuin lukihäiriöön. Siitä kärsivät saavat jo peruskoulusta lähtien helpotusta opiskeluunsa. Migreeni on hyvin yleinen sairaus juuri nuorilla aikuisilla. Siksi oppilaitosten olisi hyvä miettiä, miten voisivat auttaa sitä sairastavia henkilöitä välttymään ylimääräiseltä työurakalta ja stressiltä. Arvosanaa laskemalla ja lisätehtäviä antamalla tulee vain rankaistu olo. En minä tätä ole halunnut enkä pyytänyt. Ei ole opiskelijan eduksi mennä kouluun kärvistelemään migreenin kourissa. Se ei edistä opiskelijan oppimista eikä hyvien tuloksien saavuttamista. Pelkkä työmäärän vähentäminen ei kuitenkaan tuntuisi reilulta. Teen mielelläni sen mitä muutkin. Sen sijaan migreenipotilaille voisi antaa niin sanotun uuden mahdollisuuden: deadlineja voisi siirtää tiukan paikan tullen ilman vaikutusta arvosanaan. Aikatauluissa joustaminen tarpeen tullen ei mielestäni ole keneltäkään pois. Päinvastoin se auttaisi meitä migreenistä kärsiviäkin pysymään kiinni samoissa mahdollisuuksissa kuin muutkin. Päänsärky päiväkirjani Olavi Uusivirta KE 12.8. & TO 13.8. KLO 19 RUISSALON TELAKKA 29 € LA 15.8. KLO 16 TURUN LINNA opiskelijat 15 € (norm. 25 €) TO 13.8. KLO 22 DOMINO 25 € TMJ.FI Kasmir Alina Tomnikov T Y L K K Ä R I 2 / 2 35
TYY VALMISTAUTUU VAPPUUN Valmistaudu sinäkin! TYYlikäs vappu on vain kerran vuodessa, joten otetaan siitä kaikki irti. Merkitse kalenteriisi Taidemuseonmäen lakitus 31.4. ja TYYlikäs vappupiknik 1.5. Myös SiistiVappu tulee taas! Kiinnostaako vappusankaruus? Seuraa TYYn medioita ja kuulet lisää. Vapussa mukana: Night Club Marilyn ja Vegas, Viking Line, Turun seudun OP, TYS, Unica, Turku Audio, X-Sec, Lounais-Suomen Jätehuolto Oy ETSIMME BÄNDIÄ TOSITARKOITUKSELLA! Vappuintro 2.0 on turkulainen bändiskaba, joka käydään kokonaan sosiaalisessa mediassa. Kisan voittaja pääsee soittamaan TYYlikkään vappupiknikin päälavalle 1.5. ja koko yliopistoyhteisön yhteisille avajaiskarnevaaleille 4.9. Lue lisää ja osallistu www.tyy.fi Lue lisää www.tyy.fi