• Rahan takii: 3 opiskelijatarinaa ? 9 | Vapaa, valistunut, Wikipedia ? 26 Pulla tuoksuu: Koko kansan Gasellit ? 28 ?18 | Niko Ranta-ahon miehiset sekoilut kertovat huumemaailmasta kaiken olennaisen KÄÄRME PARATIISISTA 2/2021 TURUN YLIOPPILASLEHTI 90 VUOTTA
• Täytä avoin hakemus tai keikkatyöhakemus osoitteessa www.legioona.?. Legioona Oy on turkulainen henkilöstöpalvelualan yritys, joka on toiminut jo vuodesta 1986. TYÖN TARPEESSA? Lounais-Suomen Tietojakelu Oy hoitaa sanomalehtien ja osoitteellisen postin varhaisjakelua Lounais-Suomessa kaikkiaan 25 kunnan alueella. Talouksia on yhteensä noin 240 000. Lounais-Suomen Tietojakelussa työskentelee noin 500 lehdenjakajaa. Jakelussamme on 22 eri lehtinimikettä, joista päätuote on Turun Sanomat. Lounais-Suomen Tietojakelu Oy kuuluu mediaja graafisen alan TS-Yhtymään. Lounais-Suomen Tietojakelu lstj.fi Varhaisjakelussamme on Turun ja ympäristökuntien alueella tarjolla kesätyötä, joka jättää päivät vapaaksi opiskelulle, harrastuksille ja elämästä nauttimiselle. Meillä työskennellessä kuntokin kohenee! Etsimme täysi-ikäisiä, reippaita ja oma-aloitteisia työntekijöitä jakajiksi. Jakelun päätuote on Turun Sanomat. Kiinnostuitko? Täytä hakemus osoitteessa www.lstj.fi Soita tai laita 0400 348 664 arkisin klo 8–15 Ahkeroi yössä. Muu aika elämälle. TURUN OPISKELIJAIN TUKISÄÄTIÖ TOT julistaa haettavaksi apurahoja. Kriteerinä on hyvän opintomenestyksen lisäksi opiskelu turkulaisessa korkeakoulussa tai aikuisten toisen asteen oppi laitoksessa, jossa opiskelu oikeuttaa opintotukeen. Myös Turun iltalukiossa tutkintoa suorittavilla on oikeus hakea apuraa. Apurahan suuruus vuonna 2020 oli 1 000 euroa. Hakemuslomake aukeaa 16.3. ja se on osoitteessa totsaatio.com ja www.turuniltalukio.? Hakemus tulee lähettää viimeistään 17.4. klo 24. Puutteellisia hakemuksia ei käsitellä. Lisätietoja antaa säätiön hallituksen toimitusjohtaja Erja Vihervaara, erja.vihervaara@turku.?
• K untavaaliehdokas, mainosta 21. toukokuuta ilmestyvässä Turun ylioppil slehdess , se on kuntavaalinumero! TYYn alaisille järjestöille ja jäsenille mainokset puoleen hintaan päätoimittajan kautta (tyl-paatoimittaja@utu.fi). Tylkkäri ilmestyy sopivasti kuntavaalien alla, ehdokasnumeroiden julkistuksen jälkeen. Lehti on myös kaupunkijakelunumero, eli sitä jaetaan kaupunkilaisille suoraan käteen julkisilla paikoilla. Lehteä on myös saatavilla ständeiltä ympäri Turkua ja se toimitetaan suoraan yli 4 000 TYS-asuntoon. HUOM! Päätoimittaja voi myydä mainoksia puoleen hintaan vain TYYn alaisille järjestöille ja jäsenille. Mainostettavien kuntavaaliehdokkaiden on oltava TYYn opiskelijoita. Jos puolue haluaa mainostaa lehdessä, mainokset myy Pirunnyrkki (kari.kettunen@pirunnyrkki.fi, puh. 0400 185 853). KUNTAVAALIEHDOKAS! Haluatko nähdä oman vaali mainoksesi tässä? -50 % -50 % -50 % -50 % -50 % -50 % -50 % -50 % -50 % -50 %
• TYLKKÄRI – Turun ylioppilaslehti 7.4.2021 Turun yliopiston ylioppilaskunnan julkaisu, 91. vuosikerta, perustettu 1930, ensimmäinen numero julkaistu 1931, tylkkäri.? TOIMITUS Rehtorinpellonkatu 4 A, 20500 Turku, tyl-paatoimittaja@utu.? , puh. 045 356 4517 Twitter: @Tylkkari Instagram: @tylkkari Facebook: Tylkkari PÄÄTOIMITTAJA Teemu Perhiö, tyl-paatoimittaja@utu.? TOIMITTAJAT Samuli Tikkanen & Jasmin Vahtera ULKOASU Teemu Perhiö KANSIKUVA Eetu Sihvonen ILMOITUSMYYNTI Kari Kettunen, puh. 0400 185 853, kari.kettunen@pirunnyrkki.? , www.pirunnyrkki.? PAINO Botnia Print, Kokkola, ISSN 1458-0209 (printti), ISSN 1458-0217 (verkko) PAINOS 6 500 kpl SEURAAVA NUMERO ilmestyy 21. toukokuuta 2021. etä lähi VÄL I S Koko kansan gasellit R antakäärme R ahan t akii Huumemaailma on täynnä miehisen egon paisuttelua. Hyvinvointi valtiossa rap on pullantuoksuista. Uimavalmentaja, laivasiivoja, kaivostyöläinen – opiskelijoilla työtarinoita riittää. 18 18 10 10 28 28 Pääkirjoitus ? Ajassa YTHS-maksu, kiinan kieli ? 6, 7 Olemmeko vastuussa villieläimistä? Väitöskirjatutkija Jenna Aarnio vastaa ? 8 Essee Viattomammalta ajalta ? 26 Kolumni Toimittajabrändeistä ? 29 TYL90 Suur-Suomea luomassa ? 30 sisÄltÖ 2/2021 kansi juttu ee tu sih Von en t e e m u p e r h iö T U R U N Y L I O P P I L A S L E H T I 9 V U OT TA kii t e e m u p e r h iö
• pÄÄkirjoitus 5 Opiskelijat ovat ahtaalla, eikä YTHS-maksusekoilu auta TE E MU PE RHIÖ Päätoimittaja tyl-paatoimittaja@utu.? PIHL A HÄNNINE N Vapaa toimittaja l äs n äo l e va n ko r k e a ko u lu o p i s k e l i ja n piti maksaa YTHS-maksu omatoimisesti Kelalle tammikuun loppuun mennessä. Laskua ei voitu lähettää, vain maksumuistutuksia. Helmikuussa yli 40 000 opiskelijalta maksu oli vielä maksamatta. Maaliskuun tietojen perusteella jopa 13 000 opiskelijalta maksu voi mennä ulosottoon (s. 6). Se on vakava ongelma. Korona kurittaa. Resurssit ja hermot ovat kaikilla tiukilla, ja normaali opiskellessa kannatteleva yhteisöllisyys on vähäisempää. Opiskelijat ovat ahtaalla. Hallituksen hyvisbrändistä huolimatta opiskelijan sosiaaliturvan parantaminen on ollut heikkoa. Opintorahaa ei ole palautettu vuoden 2017 leikkauksia edeltävälle tasolle ja opintotuki on edelleen lainapainotteinen. Opiskelijat ovat yhä ainut ihmisryhmä, joka joutuu elättämään itsensä lainarahalla. toiMittajalta 3/20 Terveisiä täältä Zoomisin takaa, jossa taistelu oli melkoinen, siellä saimme kasteemme ja hyvin pärjättiin, ei yhteys katkennut kertaakaan eikä kukaan tippunut linjoilta, toisessa joukkueessa kaatui monta ja jokunen kone leikkasi kiinni, mutta pian ne saatiin taas käyntiin ja yhteysmestaria pilvessä kiitettiin. 4/20 Jukkis johti meitä läpi hylättyjen eteiskäytävien ja odotushuoneiden, yhdessä niistä eksyin aivan yksikseen, oli pimeää ja ääni kaikui seinistä, onneksi pian sain yhteyden ryhmään, kaivettiin harjulle poterot ja kaikki oli kartalla. Sitten vinkui ja ilmassa kiersi ääni kuin taivaan urku soi, piti olla hiljaa aloillaan itse kunkin, ja tuli pimeää. 10/20 Muonituspaikalta terveisiä, päivästä toiseen täällä samalla harjulla ollaan niska kyyryssä kiikaroimassa, olemme leiriytyneet tänne jo moneksi kuuksi, korsut on koristeltu viimeisen päälle kun ei muutakaan tekemistä eikä määrättyä paikkaa saa jättää. On uupumusta koko komppaniassa kun päivästä toiseen samaa eikä vaan jaksaisi vaikka pakko on, päivä ja päivä toisensa perään. Lomista on ikuisuus, olisi mukavaa päästä taas teitä tapaamaan. 12/20 Aattoiltana kiikaroitiin ja meillä oli suotimet ja muut härpäkkeet päällä, ilmankostutin tuvassa puhisi, oli löydetty taakse jätetyt kotivarat, niistä kynttilöitä poltettiin ja ryijyjä korsun seinille, ja outoja tarpeettomia hattuja kyläkaupasta kottikärryihin poimittiin, sitten kello 12 pidimme 3 minuutin hiljaisen hetken niiden muistoksi jotka jättivät tämän kaiken kesken. 1/21 Terveiset täältä kotikorsusta, viestin saimme taas koko joukkue että uusin muonatilaus ja postit oli toimitettu toiselle puolelle mäkeä kuin missä tulenjohtue oli, koko päivä siinä meni kun hiihdettiin. Kiitos taas paketista, on ainoa kohokohta päivissä, korsussa jännitys kasvaa silminnähtävästi kun postiaika lähestyy. Kaikille ei kotiväeltä pakettia tullut sen näki mustuneina mielinä, päiväannokset on niin pieniä. 3/21 Käytiin toissa viikolla venäläisten mäellä, oli tyhjiä taloja, isoja aivan autiona, latuja ei näkynyt enää, mutta mihinpä sieltä enää suksilla pääsisi, tölkkihyllyt notkuivat oli jätetty sinne puhakan kyläkauppaan aivan kuin olisivat kiireessä lähteneet, kaikki paikallaan. Jos sataisi lunta vielä puolikin metriä niin kaikki kelkalla pois vaan poikain kanssa suunniteltiin. 4/21 Meidät on jätetty aivan yksin tänne jonnekin, ei ole mitään kuulunut herroista. Aurinko ainoastaan meidät muistaa ja kotiväki, pian on lomat ja tulen luoksenne. Terveiset jostain
• T Y L K K Ä R I 2 / 2 1 ajassa A mmattikorkeakoulujen opiskelijat tulivat vuoden alusta YTHS:n palveluiden piiriin. Aimmin yliopisto-opiskelijat maksoivat YTHS-maksun osana ylioppilaskunnan jäsenmaksua. AMK-opiskelijoilla ei kuitenkaan ole pakkojäsenyyttä opiskelijakuntaan, joten uudistuksen myötä kehitettiin uusi tapa maksun keräämiseen. Läsnäolevan korkeakouluopiskelijan piti maksaa maksu omatoimisesti Kelan asiointipalvelussa tammikuun loppuun mennessä. Kela ei voinut lähettää maksusta laskua, koska sillä ei ollut tiedossa kaikkia maksuvelvollisia ennen laskun eräpäivää. Kela, YTHS ja opiskelijakunnat ovat tiedottaneet lakisääteisestä maksusta omissa kanavissaan. Siitä huolimatta maaliskuun 16. päivään mennessä 18 000 opiskelijalla oli lasku edelleen maksamatta. Kelan juristi Mari Jaakkola arvelee, että laskun maksamatta jättämiselle voi olla useita syitä. Osa saattaa vastustaa uutta pakollista maksua ja on jättänyt sen maksamatta ikään kuin protestina. Osa saattaa luottaa siihen, että maksu kuitataan opintorahasta. Maksu on myös vain saattanut unohtua. Kela lähetti maksukehotuksia opiskelijoille 25. helmikuuta. Silloin kävi ilmi, että maksamatta jättäneistä kaksi kolmasosaa oli ammattikorkeakouluopiskelijoita. Myös kansainvälisten tutkinto-opiskelijoiden koronasta johtuva etäopiskelu on mutkistanut asiaa. TYY kertoi Kelan lähettäneen infokirjeensä vain suomeksi ja ruotsiksi, vaikka maksuvelvollisten joukossa on myös kahta kotimaista taitamattomia opiskelijoita. 6 Jopa 13 000 opiskelijan YTHS-maksu voi mennä ulosottoon PIHLA HÄNNINEN AMK-opiskelijat korostuvat maksamatta jättäneissä. Kansainvälinen opiskelija saattaa suorittaa opintojansa kotimaastaan käsin. Moni heistä on kysellyt TYYltä, ovatko he tilanteessaan edelleen maksuvelvollisia, vaikka palvelut sijaitsevat toisessa maassa. Vastaus on kyllä. j o s o p i s k e l i ja ei saa opintorahaa, maksu voidaan pyynnöstä kuitata myös muusta Kelan etuudesta. Maksu on saatu perittyä opintorahasta tai etuuksista noin 25 000 opiskelijalta. Kela kuittaa huhtikuussa maksun vielä 5 000 opiskelijan opintorahasta, koska se voidaan tehdä ilman opiskelijan suostumusta. Ulosottoon voi teoriassa päätyä jopa 13 000 opiskelijan terveydenhoitomaksu. Kelalla ei ole tarkempaa tietoa siitä, kuinka moni näistä opiskelijoista saa jotain Kelan etuutta. Ensimmäiset maksamattomat maksut siirtyvät ulosottoon huhtikuussa. Viisi prosenttia opiskelijoista voi siis pahimmillaan menettää luottotietonsa. Luottotietojen menettäminen voi vaikeuttaa esimerkiksi työn, vakuutuksen tai lainan saamista, vuokrasopimuksen solmimista tai puhelinliittymän avaamista. YHTs : n p u H e l i n va i H d e on nykyisin valtakunnallinen. Sen toimivuuden kanssa on ollut ongelmia. Alkuvuodesta takaisinsoittoa joutui odottamaan jopa kolme päivää, vaikka YTHS lupaa verkkosivuillaan vastata yhteydenottoon vuorokauden sisällä. “Akuutein ruuhka oli alkuvuodesta nimenomaan valtakunnallisessa hoidon tarpeen arvioinnissa, ja se on pääosin hoidettu”, te em u pe rh iö Turun YTHS:n Kirkkotien toimipistettä on remontoitu. YTHS läntisen aluejohtaja Maisa Kuusela kertoo. Turun YTHS:n piiriin tuli uudistuksen seurauksena noin 11 000 opiskelijaa lisää. Tämänhetkinen käyttäjäkunta on suunnilleen 28 000 opiskelijaa. Kuuselan mukaan patoutunutta tarvetta on ollut erityisesti hammashoidon puolella. Sen sijaan tukija liikuntaelimistön ongelmien hoito on vähentynyt. YTHS ei korona-aikana hoida myöskään akuutteja hengitystieinfektioita. Turun YTHS on muutenkin ollut mullistusten keskellä, koska Kirkkotien toimipistettä remontoitiin vielä maaliskuussa. Remontin jälkeen suun terveyden hoitohuoneita ja yleisterveyden vastaanottohuoneita on käytössä aiempaa enemmän. Kuusela toteaa, että lääkärityövoiman saaminen Läntiselle alueelle on tällä hetkellä YTHS:n isoin ongelma. Palveluita on jouduttu ostamaan jonkin verran myös ulkoa. YTHS on korvannut korona-aikana lähipalvelujaan videovälitteisillä etävastaanotoilla. Niiden määrä tulee olemaan tulevaisuudessakin suurempi kuin ennen koronaa. Digipalvelut monipuolistuvat ja käyttöön otetaan esimerkiksi etäryhmiä. “Valtaosa vastaanotoista toteutetaan etäyhteydellä, mikä on otettu opiskelijoiden keskuudessa vastaan yllättävän hyvin. Työntekijätkin ovat pääosin olleet tyytyväisiä, mutta tekniset ongelmat harmittavat.”
• Uusi pääja sivuaine kiinan kieli alkaa syksyllä E nsi syksystä alkaen kiinan kieltä voi opiskella Turun yliopistossa sekä pääettä sivuaineena. Tähän mennessä Helsingin yliopisto on ollut ainoa suomalainen yliopisto, jossa kiinaa on voinut opiskella pääaineena. Vuotuinen pääaineopiskelijakiintiö on 15, sivuaineeseen paikkoja on tarjolla viisi. Oppiaineeseen voi hakea, vaikkei olisi opiskellut kiinaa aiemmin. Aluksi tarjolle tulee vain kieliasiantuntijuuden suuntautumisvaihtoehto. ”Täällä voi lähteä liikkeelle ihan alkeista”, kertoo kiinan kielen opettaja ja sinologi Hanna Holttinen. Oman haasteensa opettajien rekrytointiin on tuonut se, että Suomessa ei ole tarpeeksi kiinan kieleen erikoistuneita opettajia. Holttisen mukaan kiinan kielen asiantuntijoita on Suomessa muutenkin liian vähän siihen nähden, kuinka keskeinen asema Kiinalla on kansainvälisessä politiikassa. v i i m e a i ko i n a Kiina on ollut uutisissa uiguureihin kohdistuvan vainon ta7 kia. Moni valtio on nimennyt tapahtumat kansanmurhaksi. ”Maabrändi” saattaa osaltaan vaikuttaa siihen, kuinka kiinnostuneita ihmiset ovat kunkin maan kielen ja kulttuurin opiskelusta. ”Se, ettei Kiinasta kuulu kuin negatiivisia uutisia, voi olla luotaantyöntävää. Se on harmi, sillä ikävien asioiden ja uutisten johdosta meidän pitäisi olla entistä kiinnostuneempia Kiinasta. Sen toiminta vaikuttaa keskeisesti koko maailman politiikkaan.” Kiinalaisen kulttuurin, historian, yhteiskunnan ja kielen tutkiminen on tasapainoilua sen kanssa, mitä uskaltaa sanoa ja mitä ei, Holttinen kertoo. Jotta Kiinaan olisi jatkossakin mahdollista lähteä tekemään tutkimusta paikan päälle, on monen tutkijan oltava sanomisissaan varovainen, Holttinen kuvailee. Moni tietoisesti välttelee ottamasta kantaa esimerkiksi ihmisoikeusloukkauksiin, koska pelkää oman työnsä vaikeutuvan. Holttinen kuitenkin toteaa, että Kiinan kommunistisen puolueen ja Kiinan kansantasavallan ongelmakohtia ja vaikutuskeinoja tuodaan esille opetuksessa, sillä ”asiassa ei kaunistelu auta”. JASMIN VAHTERA HALU PYSYÄ ITSESSÄÄN ” Pakinan kirjoittaminen on tavattoman vaikeaa. Tämä johtuu monestakin syystä. Kun löytää aiheen, niin ei ole henkeä ja kääntäen. Ammattitoverini puuseppä Kynänvuolija mainitsi, että tämän seikan oli jo Herra Aatami, Homo Sapiens 1, huomannut, koska häneltä ei tiettävästi ole jälkipolville jäänyt perinnöksi mtään pakinaa tai pakinaketta. Ei ainakaan ole suomeksi käännetty, koska Tieteellisten kirjastojen luetteloon ei ole sellaista merkitty. Lisäksi on yhtenä vaikeutena vielä arvostelun pelko, häiritsevät sivueli kylkiseikat, paperin puute ja maailman poliittinen tilanne. Nämä kaikki vaikuttavat siihen, että ihmisellä on halu pysyä itsessään.” Suutarimestari Oikarinen pääaine kemia Ote tekstistä, joka julkaistu Turun ylioppilaslehdessä 2/41. pa k i n a ”TYYn Terve mieli -hanke sai rahoituksen ministeriöltä” -jutusta sai virheellisesti kuvan, että Aku Lehojärvi ei olisi ollut mukana käynnistämässä hanketta 2019, vaikka hän oli. oikaisu MPC:stä reachable Near Nature T u r u n k e s k u s Ta brändätään Turku Centeriksi. Se edistää Centerin saavutettavuutta, onhan englanti maailmankansan kieli ja Turku Suomen entinen Center City. Mutta eikö Turkun voisi samalla nimetä Market Placeksi – se korostaisi kaupungin History luonnetta Business Centerinä. Samalla Turku Center toriparkin saisi nimettyä Market Place Center Market Place Parking Halliksi. Kiss My Market Place Center <3 tätä muutosta. sa av u T e T Tav u u T Ta vo i s i edistää muillakin keinoilla, kuten luopumalla pyörä-, suojaja kävelyteistä. Ne kaikki hidastavat autoilua, joka on Market Place Center's (MPC) ”People’s Brand”. Luopuminen on myös kilpailukykyratkaisu, toisin kuin rakentaminen, joka menee aina Over Budget MPC:ssä. Tä m ä b r ä n d i T Yö edistää myös Raisio ja Kaarina Centerien Suburban Growthia, mikä on ollut monen MPC puolueen pitkän juoksun Goal. Highwayn varrella on sitä paitsi sitä Famous Near Naturea, jossa Helsinki Virus ei leviä. o l l a a n s i i s ylpeästi ämpeeceeläisiä. Joillekin se näyttää olevan Problem, mutta oikea Problem on, että People eivät arvosta MPC as it is. Mikä toimi muualla ei toimi täällä, miksi siis olla ”Monkey” eli apina? Välillä pitää osata katsoa Rear Mirroriin ja valita Best Facts! VI HAR JU MPC Liikkeelle voi lähteä aivan alkeista.
• E läinoikeuskysymykset ovat siirtymässä aktivistipiireistä yhteiskunnan kaanoniin. Teurastamoilta julkaistut salakuvat ja kasvispainotteisten ruokavalioiden yleistyminen ovat aiheuttaneet keskustelua tuotantoeläinten asemasta. Kuluneena keväänä on puhuttanut myös lemmikkieläinten kohtelu, kun suojeluskoirakoulutuksen väkivaltaiset metodit vuosivat julkisuuteen. Lemmikkien tai tuotantoeläinten kovakourainen kohtelu on helppo tuomita: koiraa ei saa lyödä eikä teurastettavaa eläintä turhaan stressata. Mutta millä tavoin meidän tulisi suhtautua villieläinten kärsimykseen? Tätä tohtorikoulutettava Jenna Aarnio pohtii väitöstutkimuksessaan. ”Miksi emme ehkäisisi tuntoisten olentojen kärsimystä, jos se on mahdollista ilman kohtuuttomia uhrauksia?” Aarnio tekee väitöskirjaa filosofian oppiaineeseen luonnonvaraisten eläinten kärsimykseen liittyvistä eettisistä kysymyksistä. Kiinnostus aihetta kohtaan heräsi graduprosessin aikana. Aarnio huomasi, että villieläimet jäävät usein eläineettisten kysymysten ulkopuolelle. ”Usein ajatellaan, että luonto on ihanan idyllinen paikka, jossa eläimet saavat rauhassa toteuttaa itseään, vaikka näin ei välttämättä ole.” m o n e n m i e l e s sä luontokappaleen kärsimykseen puuttuminen tarkoittaa vahingoittuneen eläimen lopettamista. Esimerkiksi autokoulussa meitä opetetaan varmistamaan, että yliajettu orava tai tuulilasiin törmännyt pikkulintu kuolee eikä jää tienposkeen kitumaan. Eläinsuojelulaki kuitenkin neuvoo ensisijaisesti auttamaan sairasta tai vahingoittunutta luonnonvaraista eläintä. Tappaminen esitetään monesti ratkaisuna myös cityketun kapiin ja keinona poistaa hirvi tai villisika kaupunkitilasta. Tavallinen ihminen ei kuitenkaan kykene arvioimaan millainen elämä on elämisen arvoista, etenkään kun kyse on luonnonvaraisista eläimistä. ”Jopa helppohoitoista tautia sairastava eläin saa julkisessa keskustelussa usein tarpeettoman kuolemantuomion”, Aarnio pohtii. Luonnosta ja sen suojelusta puhuttaessa keskiössä ovat yleensä nisäkkäät – hyönteiset kiinnostavat lähinnä silloin, kun niistä tai niiden puutteesta on välitöntä haittaa. Tunnemme sympatiaa etenkin kaukaisia lajeja kohtaan ja myötätunnon osoituksena saatamme ryhtyä kummeiksi sademetsille tai lumileopardeille. Suhtautuminen kotoisampiin lajeihin vaihtelee. Sudet saattavat näyttäytyä itärajan yli tunkevina uhkina, kaupunkiketut mystisinä seikkailijoina, norpat luonnonsuojelun symboleina ja citykanit hautakiviä kaatavina vandaaleina. Ihmisten arkiset asenteet vaikuttavat paljon muiden eläinten asemaan. Suomessa esimerkiksi petopelko on mahdollistanut jopa uhanalaisten lajien, kuten suden, metsästämisen. Tänä keväänä uhanalaisten eläinten metsästyksen kieltävä kansalaisaloite keräsi tarvittavat 50 000 allekirjoitusta, ja etenee eduskunnan käsittelyyn. e i lu o n n o n T i e T e e l l i s e n eläintutkimuksen piirissä tarkastellaan ihmisten asenteiden lisäksi monialaisesti eläinten ja ihmisten välisiä suhteita ja vuorovaikutusta. Ala kiinnostaa niin opinnäytetöitään tekeviä opiskelijoita kuin vanhempiakin tutkijoita. Suomessa eläintutkimus keskittyy enenevissä määrin Turkuun. Aarniokin on mukana Turun yhteiskunnallisen ja kulttuurisen eläintutkimuksen verkostossa (TYKE), joka toimii humanistisessa tiedekunnassa. ”Koska ala on vasta saamassa jalansijaa, myös minun kaltaisillani nuorilla tutkijoilla on oikeasti mahdollisuuksia vaikuttaa keskustelun suuntaan.” LAURA MILLASNOORE Olemmeko vastuussa villi eläimistä, Jenna Aarnio? Tunnemme sympatiaa etenkin kaukaisia lajeja kohtaan, mutta suhtautuminen kotoisiin lajeihin vaihtelee. nuori tutkija 8 la u r a m il l a s n o o r e tyl visio TOP 5 aikaansa edellä 1 HE-MAN Integroi suku­ puolipronominin nimeensä en­ simmäisenä supersan­ karina. Joutunut usein irvileuka Skeletorin maalittamaksi. Urheu s järjestyksessä. 2 PRÄTKÄHIIRET Ensimmäisen sukupolven maahanmuuttajat Marsista. Moottori­ urheilua pre­ironisesti rakastavat hiirulaiset kotiutuivat hyvin ja löy­ sivät paikallisyhteisön suuryritystä vastusta­ vasta ruohonjuuritoi­ minnasta. 5 TEINI-IKÄISET MUTANTTININJAKILPIKONNAT Normalisoivat geeni­ muuntelun sohvape­ runoille. 3 TOHTORI SYKERÖ Ei jäänyt odottele­ maan kliinisiä kokeita aloittaessaan psyke­ deelihoidot. 4 PIKACHU Kansalais­ tottelemat­ tomuudella asiaansa edistänyt piipertäjä. Itsensä­ kehittäjä Ash Ketchu­ min prog res siivisuuden rajat nähtiin kuitenkin siinä, miten hän pakot­ ti muut Pokémoninsa Poké­palloon.
• Omaa alaa tietoa 9 e u r o sT u d e n T vii -kyselyn mukaan suurin osa opiskelijoista kokee, että omat opinnot ovat olleet hyödyksi työelämässä. Terveysja hyvinvointialojen, tietojenkäsittelyja tietoliikennealan sekä kaupan, hallinnon ja oikeustieteiden opiskelijat kokivat tutkintonsa antavan erityisen hyvät valmiudet työhön kotimaisilla työmarkkinoilla. Heikoiten omista opinnoistaan ovat hyötyneet mielestään humanististen ja taidealojen, luonnontieteiden sekä palvelualojen opiskelijat. Yllä oleva kuvaaja puolestaan kertoo, kuinka läheisesti opiskelujen aikainen työnteko liittyy tutkintoon eri koulutusaloilla. Haastattelimme kolmea Turun yliopiston opiskelijaa – he kertovat oman tarinansa töiden ja opintojen yhteensovittamisesta.?s. 10 SAMULI TIKKANEN GRAFIIKKA TEEMU PERHIÖ Kauppa, hallinto ja oikeustieteet Palvelualat Tekniikan alat Tietojenkäsittely ja tietoliikenne Terveysja hyvinvointialat Kasvatusalat YO-opiskelijat yhteensä Maaja metsätalousalat Yhteiskunnalliset alat Humanistiset ja taidealat Luonnontieteet Liittyy hyvin läheisesti 0% 100 % 50 % Ei lainkaan 2 3 4 Opiskelun aikaisen työssäkäynnin suhde tutkintoon Lähde: Eurostudent VII -opiskelijatutkimus 2019 (2020)
• ROOPE KINISJÄRVI KUVAT TEEMU PERHIÖ Kato nää junnut on töis
• Kato nää junnut on töis Kymmenet tuhannet yliopisto-opiskelijat käyvät töissä opintojensa ohella. Oli kyseessä sitten ”paskaduuni” tai asiantuntijatehtävä, kaikilla on yhteinen syy opiskeluajan uhraamiseen: raha.
• 12 M inua ärsytti, että en pystynyt ymmärtämään niitä asioita paremmin. Minulla oli tietynlainen pätemisen tarve, enkä pystynyt kunnolla keskustelemaan politiikasta, jos en ymmärtänyt sitä kunnolla.” Verneri Varho, 25, päätti hakea opiskelemaan politiikan tutkimusta. Takana on nyt puolitoista vuotta poliittisen historian opintoja Turun yliopiston yhteiskuntatieteellisessä tiedekunnassa. Varho on tyypillinen generalisti. Tulevaisuuden työmarkkinat avautuvat edessä laajana, mutta suuntaa ei vielä ole. Varho opiskelee sivuaineenaan mediatutkimusta, sen yhdistäminen politiikan opintoihin voisi olla yksi mahdollisuus. ”Katson mikä alkaa kiinnostaa enemmän opintojen edetessä, ja alan hakeutua sitä kohti. Ehkä helpottaisi, jos tietäisi tässä vaiheessa jo mikä kiinnostaisi, mutta olen ottanut aika iisisti vielä sen suhteen.” Tyypillisesti hänen kaltaisensa, korkeakouluopintojen alkuvaiheessa oleva nuori joutuu tekemään opintojensa aikana muita kuin oman alansa töitä. Kaikki opiskelijat eivät kuitenkaan ole kaupan kassoja. Noin puolet kaikista yliopisto-opiskelijoista käy töissä lukuvuoden aikana. Heistä 58 % on työssä, joka liittyy heidän opiskelualaansa. Tieto käy ilmi Opetusja kulttuuriministeriön Eurostudent VII -tutkimuksesta (2020). Oman alan töihin päästään opintojen loppuvaiheessa. Silloin työntekoon alkaa myös kulua enemmän aikaa. Eurostudentin mukaan 30 % yliopisto-opiskelijoista kokee, että työssäkäynti hidastaa opintoja. Se on toiseksi yleisin syy opintojen vaativuuden jälkeen. Työssäkäynti nousee suurimmaksi syyksi kolmantena lukuvuonna. Opiskelijoiden työssäkäynnillä on kaksijakoinen rooli yhteiskunnallisessa keskustelussa. Yhtäältä työnteon katsotaan hidastavan valmistumista ja lyhentävän työuria, toisaalta opiskelijoita kannustetaan keräämään työkokemusta ja cv-merkintöjä varmistaakseen vahvemmat kilpailuasetelmat työmarkkinoilla valmistumisen jälkeen. Opiskelijat ovatkin odotusten ristipaineessa: pitäisi opiskella kokoaikaisesti ja valmistua nopeasti työmarkkinoiden käytettäväksi. Se voi kuitenkin tarkoittaa tyhjää jääkaappia ja kasvavaa velkataakkaa. V arho on uimavalmentaja. Hän valmentaa 9–11-vuotiaiden uimareiden kilparyhmää kolmesti viikossa, kaksi ja puoli tuntia kerrallaan. Lisäksi kisoja on normaalivuonna viitisentoista, SM-kisat mukaan lukien. ”Minulla on vähän sellainen olo, että sain pikkuveljen siivellä tämän pestin. He odottivat minusta sukunimen perusteella varmaan enemmän.” Varhon pikkuveli on SM-tason uimari. Nimi oli tuttu myös hänet palkanneen seuran edustajalle, vaikka Varho ei sitä itse mainostanutkaan. Varholla itsellään ei ole kilpauimarin taustaa. Jääkiekko, jalkapallo, skeittaus ja lumilautailu, niitä hän on harrastanut. ”Juniorina uinti ei juurikaan kiinnostanut, mielestäni se oli ehkä tylsin harrastus ikinä.” Loukkaantumiset ja kolme polvileikkausta muuttivat kuitenkin mielen. Hän huomasi, että uinti ei ole niin loukkaantumisherkkä laji. Työ uimaopettajana on opettanut organisointia, vastuunkantoa ja johtamista. Näitä taitoja Varho yrittää hyödyntää myös oman alan työnhaussa. Varho myöntää, että työn ja opiskelun yhdistäminen ei ole aina helppoa. Vaikka työt vievät alle kymmenen tuntia viikossa, ne kuitenkin aina katkaisevat päivän. Mieli alkaa siirtyä kohti illan harjoituksia jo iltapäivällä, ja taukoakin on hyvä pitää ennen hallille siirtymistä. Varho ei valmenna pelkästään työstä saatavan palkan takia. Enemmän kyse on siitä, että hän nauttii uimareiden valmentamisesta ja heidän kehityksensä seuraamisesta. ”Tärkeintä on, että junnuilla on hauskaa.” Kesäisin, kun uimarit ovat kesätauolla, hän työskentelee ympäripyöreitä työpäiviä kauhakuormaajan ohjaksissa enonsa yrityksessä. ”Valmentamisesta saatava palkka lähinnä helpottaa elämää. Kesätöissä sitten on enemmän rahallinen motiivi.” Uimavalmentajan työt eivät loppuneet pandemian alettua, vaan harjoitukset siirtyivät Zoomiin. Treenit olivat lähinnä kehonhallintaliikkeitä omalla painolla: kuperkeikkoja, kärrynpyöriä, rapukävelyä... ”Se ei ollut miellyttävä kokemus. Kameran välityksellä ei näe kunnolla, mitä junnut tekevät, ja eihän siinä pääse tietenkään uimaan.” Yliopistokin on ollut nyt vuoden etämoodissa. Moni Varhon kursseista muuttui suoraan kirjatenteiksi. ”Kävi vielä huono mäihä, eikä ollut edes mitään Zoom-luentoja. Henkilökohtaisesti etäopinnot ovat menneet ihan vituilleen”, hän puuskahtaa. ”Syksy meni aika löysästi, mutta nyt on päässyt vähän enemmän taas mukaan. Nautin paljon enemmän vaihtoehtoisista opiskelutavoista, lukupiireistä, luennoista, keskusteluryhmistä ja tällaisista.” K oronapandemia on iskenyt opiskelijoihin kahdesta suunnasta. Etäopintoihin siirtyminen on hidastanut monilla opintojen edistymistä, ja erityisesti palvelualojen hankala tilanne on vaikeuttanut työtilannetta. Myös harjoittelupaikkoja on ollut vähemmän tarjolla. Jo aiemmissa talouskriiseissä on huomattu, että opiskelijoiden työllisyys elää vahvasti suhdanteiden mukana. Maaliskuun alussa järjestetty koronainfo opiskelijoille ei tarjonnut juurikaan helpotusta. ”Infossa käsiteltiin toisen asteen ja korkea-asteen opiskelijoita samana ryhmänä, vaikka siihen mahtuu todella erilaisissa tilanteisT Y L K K Ä R I 2 / 2 1 ?
• ? Armeijan ja yliopiston välillä Verneri Varho ehti työskennellä telineasentajana ja vauvauintiohjaajana. ”Suurin osa siitä työstä oli pitää vanhemmat tyytyväisenä sen puolen tunnin aikana, kun vedessä ollaan.” ” Henkilökohtaisesti etäopinnot ovat menneet ihan vituilleen.”
• 15 ? Laivatyössä oppii toimimaan monenlaisten ihmisten kanssa, Venla Ellilä kertoo. Peräkkäisillä lähdöillä voivat olla opiskelijoiden bileristeily ja suuri harmonikkaristeily. ” Laivalla ei ole väliä onko yö vai päivä.”
• sa olevia opiskelijoita”, huomauttaa SYL:n koulutuspoliittinen asiantuntija Ainomaija Rajoo. ”Infosta odotettiin uutista helpotuksista opintopisterajoihin ja sosiaalitukiin, mutta konkreettiset toimet jäivät uupumaan.” Edellisen lukuvuoden opintotukivalvonnassa kaikille opiskelijoille annettiin kaksi kuukautta ikään kuin ilmaiseksi. Myös lainanhyvityksen enimmäisopiskeluaikaan lisättiin yksi lukukausi. Tälle lukuvuodelle näitä lakimuutoksia ei ole vielä tehty. Maaliskuun alussa Suomen Pankki tiedotti, että opintolainaa nostettiin tammikuussa 2021 enemmän kuin yhtenäkään kuukautena aiemmin. Samaan aikaan alle 25-vuotiaiden ansaitsema palkkasumma pieneni 13,1 prosenttia verrattuna vuoden takaiseen, ja 25–29-vuotiaidenkin ikäluokassa 6,7 prosenttia. Myös toimeentulotukea on nostettu pandemian aikana aiempaa enemmän. K orona laittoi uusiksi myös Venla Ellilän, 28, työkuviot. Vuodesta 2016 asti hän on tehnyt töitä siivoojana ruotsinlaivalla. Hupiristeilyt kuitenkin pysähtyivät viime vuoden maaliskuussa. Ellilä palasi takaisin hoitotyön pariin, mutta toivoo paluuta laivoille, sillä tuntipalkka lisineen kasvaa yli kaksinkertaiseksi hoitotyöhön verrattuna. Ellilä opiskelee kolmatta vuotta Turun yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa. Tulevalla lääkärillä on myös valtiotieteiden kandidaatin tutkinto. Ellilä koki kuitenkin valtiotieteilijän työllistymisen epävarmana. ”Minulla oli aika negatiivinen kuva, että se on sellaista jatkuvaa työnhakua, projektiduunia, CV:n päivitystä ja itsensä myymistä ja verkostoitumista. Kaipasin jotain varmempaa ja helpompaa.” Mitä pidemmälle lääkisopinnot ovat edenneet, sitä enemmän Ellilästä on tuntunut siltä, että se on hänen juttunsa. ”Varsinkin nyt klinikkavaiheessa, kun näkee sitä työtä käytännössä ja pystyy kuvittelemaan itsensä lääkärin työhön. Kyllä tämä tuntuu ihan erilaiselta kuin aiemmat opinnot, generalistialoilla kukaan ei pysty osoittamaan ’tämä on se työ mihin sinä menet’.” Ellilä alkoi tehdä hoitoalan töitä jo lukioaikana. Alan koulutusta hänellä ei ollut, ensimmäinen työpaikka järjestyi perhetutun kautta. Kesät kuluivat hoitotyössä kehitysvammaisten ja vanhusten parissa. Hieman paradoksaalisesti lääkäriopintojen aikana Ellilä ei ole juurikaan tehnyt enää hoitotyötä. ”Hyvä ystäväni oli ollut monta vuotta töissä laivalla, ja olin kuullut häneltä hyvää laivatyöstä. Halusin vaihtelua hoitoalasta, koska olin tehnyt sitä työtä jo kuusi vuotta.” Laivoilla vakituinen henkilökunta on viikon töissä ja viikon vapaalla. Kiireisimmille lähdöille ja sesongin ajaksi hankitaan lisätyövoimaa, joista suuri osa on opiskelijoita. Ellilä tekee kesät töitä samassa rytmissä vakituisen henkilökunnan kanssa, ja syksystä kevääseen yksittäisiä viikonlopun mittaisia vuoroja. Laivatyön tavallista parempi palkkaus, alhaisempi verotus ja työntekijöiden verovapaa osto-oikeus houkuttelevat töihin Itämerelle. Viikonlopun mittaisesta työkeikasta tienaa tarpeeksi loppukuun tarpeisiin. Näin työt eivät juuri haittaa opintojakaan, kun töitä ei tarvitse tehdä arkipäivinä. ”Laivatyö on myös hyvä breikki opiskelusta, sillä laivalla ei ehdi miettiä koulujuttuja.” Työ on usein hektistä, ja töitä tehdään työvuoron eli passin aikana paljon. ”Laivalla ei ole oikeastaan väliä onko yö vai päivä, missään kohtaa ei tule sellaista hiljentymistä.” Tavalliset viikonloppuristeilyt ovat työntekijän kannalta mukavimpia, sillä kiirettä on teemaristeilyjä vähemmän. ”Opiskelijat ovat kivoja ryhmiä laivalla. Vaikka heistä on usein enemmän työtä, niin he ovat yleensä hyväntuulisia ja rentoja, ja he tottelevat hyvin henkilökuntaa.” Niin hoitokuin laivatyöstäkin on ollut paljon hyötyä myös tulevaisuuteen, Ellilä kokee. ”Varsinkin laivalla on oppinut toimimaan ihmisten kanssa missä tahansa tilanteissa.” O piskelijoilla tärkein motiivi työntekoon on toimeentulo. Yli 80 % työssäkäyvistä yliopisto-opiskelijoista tekee töitä rahoittaakseen elämistään ja puolet kokee, että heillä ei olisi varaa opiskella ilman työstä saatavaa tuloa. Keskimäärin yksinasuvan opiskelijan kokonaistulot ovat 970 euroa kuukaudessa. Sosiaalietuudet kattavat neljänneksen kuukausituloista, loput tuloista tulevat palkasta ja säästöistä (40 %), vanhemmilta ja puolisolta (10 %) sekä muista lähteistä (25 %), kuten opintolainasta. Vuonna 2017 valtion takaaman opintolainan määrä korotettiin 650 euroon kuukaudessa. Viiden vuoden tutkintoon voi nostaa enimmillään velkaa 31 200 euroa. Tavoiteajassa valmistuminen leikkaa lainasta enintään 6 200 euroa. Samassa opintotukiuudistuksessa vähennettiin tukikuukausia ja siirrettiin opiskelijat yleisen asumistuen piiriin. Tarkoituksena oli saada opiskelijat valmistumaan nopeammin, kun rahaa sai enemmän käyttöön. Rajoon mukaan uudistusten vaikutukset ovat epävarmoja. ”Tutkintoihin käytetty aika on kyllä lyhentynyt, mutta myös yliopistojen rahoitusmalli on vaikuttanut tähän.” ”Opintoja on järjestetty paremmin ja niiden suorittamista joustavoitettu. Entistä harvemmin syntyy tilanteita, että jotain kurssia järjestetään vain kerran vuodessa, ja opinnot venyisivät sen takia”, Rajoo selittää. Suuri osa yliopistojen rahoituksesta tulee suoritetuista tutkinnoista. Mitä useampi opiskelija valmistuu tavoiteajassa, sitä enemmän rahaa yliopisto saa valtion kirstusta. ”Opintotukikuukausien leikkaaminen on johtanut myös siihen, että opinnot voivat viivästyä tai keskeytyä, koska opiskelijalla ei ole varaa opiskella vaan hän joutuu tekemään töitä opiskelun sijaan”, Rajoo sanoo. ”Useilla hallituspuolueilla oli opintorahan tasokorotus viime eduskuntavaalien ohjelmassa, mutta tällä hetkellä korotusta ei ole näkö piirissä.” 15 T Y L K K Ä R I 2 / 2 1 ?
• M atti Vuorisalo, 26, on gradua vaille valmis geologi. Ennen oman alan töihin pääsyä Vuorisalo teki töitä kaupan kassalla. Kesällä 2014 työtilanne oli geologian alalla heikko, eikä kesätöitä tahtonut löytyä oman oppialan ulkopuoleltakaan. Lopulta hän sai kesäksi töitä lokalahtelaisessa lähikaupassa, johon hän päätyi henkilöstöpalvelun kautta. ”Hakijoita oli kaksi ja meidät molemmat valittiin.” Harppaus kohti geologin töitä tapahtui kesällä 2017, kun Vuorisalo sai tutkimusavustajan töitä yliopistolta. Hänen tehtävänään oli toteuttaa raekokoanalyysejä Brasiliasta lähetetyille maanäytteille. Joustava työaika johti pitkiin öihin geologian laitoksen laboratoriossa, sillä projekti piti saada valmiiksi ennen vaihtoon lähtöä. Chilessä vietetyn vaihtovuoden aikana työtilanne parani ja Vuorisalo pääsi kansainväliselle kaivosyhtiölle tekemään kairasydänraportointia Sodankylään. Itse näytteet oli otettu jo aiemmin talvella, jolloin maa kestää paremmin porauslaitteiston. Kairausprojekteissa porataan syviä reikiä maan alle. Reiästä saadaan kallioperää edustava kairasydän, josta voi tutkia esimerkiksi kallioperän rakenteita ja alkuainepitoisuuksia. Työstä oli muutakin hyötyä kuin työkokemus ja palkka. ”Sain työn ohessa kerätä dataa graduaiheeseeni. Tutkin kallioperässä olevaa siirrosta ja miten kallioperälohkot ovat liikkuneet tämän siirroksen suhteen historiassa, miten siirros käyttäytyy ja mikä on sen asento kallioperässä.” Geologian alalla gradun tekeminen toimeksiantona yritykselle on melko yleistä. Useimmiten gradupaikkoja tarjotaan opiskelijoille kesätöiden jälkeen. Gradun teettävä yritys saa opiskelijan työpanoksen suhteellisen halvalla, opiskelija taas valmiin graduaiheen ja aineiston sekä palkkaa. Hyvällä gradulla voi saada myös työpaikan. Seuraavana kesänä työt veivät Vuorisalon taas pohjoiseen. Kemissä sijaitsevassa kaivoksessa luontoa näki vielä vähemmän, sillä 12 tunnin työpäivät kuluivat jopa kilometrin syvyydessä maan alla. Neljän päivän työrupeamaa kaivostunneleissa seurasi kuuden päivän vapaat. Vuorisalon tehtäviin kuului analysoida tunnelissa tehtyjen räjäytysten jälkeen paljastuvan kallioperän kiven laatuja ja kartoittaa tunneliseinämiä. Töitä riittäisi jo nyt, ja geologeja revitään töihin koulun penkiltä. ”Tunnen tyyppejä, jotka ovat tehneet gradua yli 10 vuotta. Olen kieltäytynyt työpaikoista, sillä haluan tehdä gradun valmiiksi ensin.” O pintojen aikainen työkokemus, erityisesti koulutusta vastaava, lyhentää työttömyysaikaa valmistumisen jälkeen. Professioaloilla, joista valmistutaan tiettyyn ammattiin, oman alan työkokemusta kertyy opiskeluaikana enemmän kuin generalistialoilla. Esimerkiksi kauppa-, hallintoja oikeustieteellisen opiskelijoista 60 % kertoo olevansa koulutusta vastaavassa työssä. Näillä aloilla on enemmän työhön liittyviä opintojaksoja ja harjoitteluita. Opintojen aikaisella työnteolla on sekä hyviä että huonoja vaikutuksia opiskelijoille itselleen. Paljon riippuu siitä, miten töiden ja opiskelun yhteensovittaminen onnistuu ja millaista työtä tekee. Työn mielekkyydellä on iso vaikutus jaksamiseen, huomauttaa SYL:n Ainomaija Rajoo. ”Työ kuormittaa enemmän, jos töissä on pakko käydä tullakseen toimeen.” × 16 T Y L K K Ä R I 2 / 2 1 Matti Vuorisalo erikoistuu opinnoissaan kallioperägeologiaan. Alalle veti kiinnostus luonnossa liikkumiseen ja tutkimukseen, mutta hän ei halunnut biologiksi kuten muu lähisuku.
• ”Olen kieltäytynyt työpaikoista, sillä haluan gradun valmiiksi ensin.”
• VY TRAM KUVITUS EETU SIHVONEN Liikemies Niko Ranta-aho, ”Cobra”, jäi kiinni kovien huumeiden maahantuonnista. Hänestä tuli mediatähti, jonka miehiset sekoilut ikuistettiin neliosaiseen dokumenttiin. Mikä kumma saa hyväosaisen perheen pojan sotkeutumaan huumekuvioihin?
• 20 T Y L K K Ä R I 2 / 2 1 J ouluaatto 2018. Nelikymppisellä miehellä on vain viina mielessä. Normaalisti hän viettäisi joulua perheensä kanssa, mutta nyt hän päättää lähteä baariin. On aika avata vuosia kiinni pysynyt korkki. Baarissa hän tutustuu 27-vuotiaaseen mieheen ja tämän 26-vuotiaaseen tyttöystävään sekä niiden seurueeseen. Pilkun tullessa kosteaa iltaa päätetään jatkaa pariskunnan kotona Helsingin Vuosaaressa, Katiskapolulla. Nelikymppinen mies humaltuu nopeasti viinasta. Katiskapolun rivitaloasunnolla hänelle tarjotaan myös kokaiinia, ainetta oikein tyrkytetään. Mies ottaa vain vähän. Hän toteaa sen olevan paskaa tavaraa eikä tunne vaikutuksia missään. Jossain vaiheessa miehellä pimenee. Pian häntä herätellään vessan lattialta. Pönttö on rikki, häntä syytetään sen hajottamisesta. Nuorempi asunnossa asuva mies uhkaa tappaa hänet. Mies vuotaa pirusti verta ja päättää korvata sen viinalla. Hän koittaa parhaansa mukaan auttaa siivoamisessa ja olla tahraamatta muuta asuntoa. Tilanne rauhoittuu hetkeksi, mutta nuorempi mies alkaa käyttäytyä taas aggressiivisesti. Nelikymppinen mies läpsäisee tätä viestiäkseen, ettei käytös ole hyväksyttävää. Tästä se suivaantuu entisestään ja hakee aseen. Se painaa aseen neljäkymppisen ohimolle ja vetää liipaisimesta useita kertoja. K esällä 2020 uutisja viihdetoimittajat odottivat Helsingin käräjäoikeuden ulkopuolella jännittyneinä. Liikemies Niko Ranta-aho olisi vapautumassa lähes vuoden kestäneestä tutkintavankeudesta. Mediassa häntä oli tituleerattu Suomen rikoshistorian suurimman huumekartellin johtajaksi. Ranta-aho astui ulos oikeussalista tomerana lehdistön eteen kuin superstara. Hän hymyili leveästi kameroille ja hänen vitivalkoiseksi korjatut hammasrivistönsä sokaisivat toimittajat ja kotikatsomon. Oikeussalin ulkopuolella toimittaja kysyi, kaduttaako häntä. Ranta-aho vastasi kysymyksen olevan vaikea ja totesi olevansa liikemies, jolla nyt vaan on myös huumeet portfoliossa. ”Mä en ryöstäisi kenenkään autoo tai mä en ryöstäisi pankkia, mä en tappais ketään… Voi pitää modernin nykypäivän huumekauppiaana. Mut sellainen katuminen, niin en mä ehkä sitä koe.” Ranta-aho alkoi maahantuoda dopingaineita Suomeen Marbellasta käsin vuonna 2016. Tämän jälkeen hän halusi omien sanojensa mukaan ”kehittyä ja kasvaa”, joten hän siirtyi kovempiin huumausaineisiin. Ranta-aho tunnettiin huumemarkkinoilla nimimerkillä ”Cobra” ja sen variaatioilla. Katiskavyyhdissä mediahuomio on kiinnittynyt etenkin Ranta-ahoon ja tämän parisuhdekiemuroihin seurapiirijulkkis Sofia Belórfin kanssa. Lisäksi Ranta-ahon rikoskumppanina Katiskavyyhdissä oli Cannonball-liivijengin ex-pomona tunnettu Janne ”Nacci” Tranberg. Syksyllä 2020 Nelonen julkaisi Ruutu+-suoratoistopalvelussa tapausta käsittelevän neljäosaisen dokumenttisarjan Katiska. Sen pääosaa tähdittää Ranta-aho itse. Sarjan haastattelutilanteissa Ranta-aho esiintyy itsevarmasti ja kertoo rikoksistaan leuhkivaan sävyyn. Hän on päässyt tekemään tuttavuutta ”isojen poikien” kanssa ja korostaa jatkuvasti tuntevansa tärkeitä henkilöitä erilaisista sosiaalisista piireistä. Dokumentin juonnossa kuvataan vaatimattomasti Ranta-ahon tulleen keskivertoa varakkaammasta perheestä. Etäisen rippipapin sanoin Ranta-aho ei ollut mikään köyhän perheen poika, vaurautta tykättiin esitellä. Perheen varallisuuden lähteitä ei dokumentissa enempää avata. Ranta-ahoa sen sijaan kuvaillaan menestyneenä kauppamiehenä, joka jo 15-vuotiaana maahantoi luksusveneitä. ”Nikon siskot on tosi ihania tyyppejä, isä kova tekemään töitä ja äiti maailman ihanin, mitä mää tiiän. Ei oo mitään pahaa sanottavaa koko perheestä. Vois sanoo, että malliperhe”, kuvailee Nikon lapsuudenkaveri Rantaahon perhettä sarjassa. Rakastavasta perheestä, varallisuudesta ja menestyksestä huolimatta Ranta-aho oli ollut lapsesta saakka levoton sielu. Hän kertoo maistaneensa ensimmäisen kerran alkoholia 13-vuotiaana. 15-vuotiaana Ranta-aho kävi joka viikonloppu yökerhoissa, 16-vuotiaana käytti ensimmäisen kerran amfetamiinia ja 18-vuotiaana juhli yli 20 päivää putkeen. Yhdessä vaiheessa vedettiin niin paljon kolaa, että nenään tuli reikä. Ferrariakin tuli ajettua kokkelipäissä. Ranta-aho tuntuu olevan erityisen ylpeä päihdeongelmistaan ja rankasta elämästään, jota hän nostaa esille niin dokumentin haastatteluissa kuin syyttäjän ja poliisin kuulusteluissa. Mutta mitä Ranta-ahon elämäntyyli kertoo huumemaailman maskuliinisuudesta ja statuksesta? Mikä huumemaailmassa houkuttaa? H uumeita käyttävälle nuorelle voi keskiluokkainen normaalius näyttäytyä tylsänä, vähemmän haluttuna elämisen tapana. Huumekuviot symboloivat jännitystä ja seikkailua. Tabuluonteisuuden vuoksi huumeet mahdollistavat sekä erottautumisen, rajojen rikkomisen, että sellaisen yhteisöllisyyden, joka herättää huomiota. Sosiaalityön professori Sanna Väyrynen on tutkinut nuorten naisten elämää huumekuvioissa. Väitöskirjassaan Usvametsän neidot (2007) hän kuvaa, kuinka päihteiden käyttöä on pidetty perinteisesti maskuliinisena toimintana. Miehet ovat marginaalissakin sankareita, joihin yhdistetään vapaus, valta ja status. Naispuoliset päihteiden ongelmakäyttäjät taas on leimattu irtolaisiksi, moraalittomiksi ja pahoiksi. Huumekuvioissa naiset ovat miehiä alttiimpia väkivallalle ja hyväksikäytölle. Parisuhteessa naiset voivat olla riippuvaisia paitsi aineista, myös miehistä, jotka aineet hankkivat. Väyrysen haastattelemat naiset toisaalta myös pyrkivät huumeiden käytöllä rakentamaan identiteettiä, joka poikkeaa perinteisen naisen roolista. Huumemyyjän ammatissa toimivan on oltava suh?
• teellisen kova pärjätäkseen markkinoilla. Maskuliinisuuteen opitaan ajan myötä ja sitä uusinnetaan jokapäiväisissä kohtaamisissa muiden huumekuvioissa elävien ihmisten kanssa. Miehisyyden rakennusaineita on lukuisia. Luotettavuutta todistellaan suostumalla erilaisiin tehtäviin. Vahvuutta osoittavat naisen alistaminen, luja kädenpuristus, silmiin tuijottaminen ja viinansietokyky. On otettava holtittomia riskejä sekä siedettävä väkivallan uhkaa ja huumeiden vaikutuksia. Tämä kaikki kävi ilmi kenttätutkimuksissa, joita valtiotieteiden tohtori Jussi Perälä teki väitöskirjaansa varten. Hän seurasi 2000-luvun alusta lähes kymmenen vuoden ajan pääkaupunkiseudun huumeidenmyyjien arkea. Perälä teki väitöskirjastaan Miksi lehmät pitää tappaa (2011) myös palkitun populaariversion Ikuinen säätö (2013). Terveyttä tuhoavasta maskuliinisesta elämäntyylistä huolimatta huumemaailmassa ihaillaan fyysistä voimaa. Mitä kovemmassa kunnossa on, sitä parempi on ylläpitämään huumekauppaa ja tarvittaessa harjoittamaan väkivaltaa. Koska huumekauppa on laitonta ja perustuu velkoihin, turpaan voi tulla, mutta varsinaista harkittua väkivaltaa käytetään Helsingissä yleensä vain ääritapauksissa. Väkivalta viimeistään saa viranomaiset puuttumaan asiaan. Suomessa useimmat huumeisiin liittyvät järjettömät väkivallan teot tehdään viinan ja huumeiden sekakäytön loppuhuipennuksena. Perälä avaa Ikuinen säätö -teoksessaan miehistä huumemaailmaa myös statuksen näkökulmasta. Huumemaailmassa rehennellään helposti rahallisilla ansioilla, jotta itsestä luotaisiin kuva ”kovempana roistona”. Huumekaupalla saadaan mainetta, tullaan tunnetuksi. Huumeita voidaan diilata lähes ilmaiseksi, jotta olisi kontakteja, joilla egoilla. Mittavan luokan poliisioperaation kohteeksi joutuminen voi nostaa statusta muiden alalla olevien silmissä. Huumeista tuomitut vangit ovat vankilan arvoasteikossa ylimpänä, median luoman maineen ansiosta. Vangit lukevat aktiivisesti lehtiä, ja sanomalehteen pääsy on huumerikoksesta tuomitun vangin ansioluettelo. Lähes jokaisen ”isomman herran” taustalla on jossain vaiheessa istuttu vankilatuomio. Se on muille toimijoille osoitus luotettavuudesta. Vankila tuo alamaailman ihmiset yhteen. Se tarjoaa haluavalle mahdollisuuksia oppia rikollisten käyttäytymismuotoja sekä tekniikoita rikoksen tekemiseen. Vankilamaailmaa voidaan pitää yhtenä ammattirikollisuuden tukipilarina. Median antama laaja huomio Katiskavyyhdille näyttäisikin olevan palvelus Ranta-aholle. Hän tulee lusimaan tuomionsa vankilayhteisön julkkiksena ja pääsee luomaan uusia kontakteja. L apin yliopiston politiikkatieteiden yliopistolehtori Mika Luoma-aho kirjoittaa tällä hetkellä tietokirjaa huumesodasta ja rauhasta. Luoma-aho on huomannut Katiskavyyhdin uutisoinnissa kaksi tapaa kirjoittaa huumeista. On niin sanottu poliittisesti korrekti media, jota edustavat muun muassa Yleisradio ja sanomalehdet. Niissä aihetta ei joko käsitellä tai sitten sitä käsitellään kielteisesti. Keltainen lehdistö, kuten Seiska, taas lähinnä mässäilee aiheella sensaatiohakuisesti. Luoma-aho arvelee median kiinnostuksen Katiskavyyhtiä ja Niko Ranta-ahoa kohtaan johtuvan tavallisesta poikkeavasta tarinasta. ”Tässä tapauksessa osalliset ovat olleet seurapiiriihmisiä. Oli täysi vahinko, että poliisi pääsi heidän jäljilleen. Ihmiset ovat aina käyttäneet huumeita, myös paremmissa piireissä, mutta kun se tulee julki, se yllättää”, Luoma-aho pohtii. Parempiosaisten on myös helpompi piilotella huumeiden käyttöä, sillä poliisikontrolli kohdistuu useammin sosiaalisesti huono-osaisempiin huumeidenkäyttäjiin. Luoma-aho esittää, että tiedotusvälineet osaltaan yllä pitävät nykyistä narkofobista huumepolitiikkaa luomalla pelkoa huumeiden käyttäjiä ja huumeita kohtaan. ”Näin huumeiden käyttäjät voidaan työntää marginaaliin ja heiltä voi oikeutetusti viedä ihmisyyden.” Tutkijat ovat alkaneet viime vuosina puhua julkisuudessa yhä enemmän sen puolesta, että huumeiden käytön rangaistavuudesta tulisi luopua. Esimerkiksi THL:n tutkijat ottivat helmikuussa kantaa rangaistusten poistamiseksi. Rangaistuksista luopuminen vapauttaisi poliisin resursseja, vähentäisi käytön aiheuttamaa stigmaa ja madaltaisi kynnystä hakea apua. Esimerkiksi tupakointi on saatu vähenemään ilman kriminalisointia. Luoma-aho on harmissaan, miten tunnepitoista huume keskustelu edelleen on; se estää hänen mukaansa rationaalisen ja humaanin keskustelun aiheen ympärillä. H ähä I’m fucking back hähähä I got my passport in my pocket”, tutkintavankeudesta vapautunut Ranta-aho räkättää puhelimeen syödessään jäätelöä puistonpenkillä. Dokumenttisarjan viimeisessä jaksossa Ranta-aho selittää motiivejaan rikoksilleen. Ensinnäkin hän koki lainkuuliaisen elämän liian tylsäksi. Rikollinen elämä tuo jännitystä, jota tavallinen elämä ei voi tarjota, se on myös koukuttavaa. Toiseksi hän ei kestänyt sitä, että ihmiset eivät voineet antaa hänelle tunnustusta asioista, joista hän olisi sitä halunnut. ”Mun saavutukset on aina viety pois multa, että mun isä, isä, isä!” Ranta-aho kertoo kiihtyneenä, ääni melkein täristen. Ranta-ahon mukaan ihmiset eivät voineet hyväksyä sitä, että hän juhli nuoruutensa, maahantoi 15-vuotiaana veneitä, meni päihdehoitoon, muutti Espanjaan ja teki siellä bisneksiä. Hän kiistää murtuneensa poliisien takia, vaikka päättikin lopulta tunnustaa lähes kaikki syytteet. Hän jopa näytti itse poliiseille massiiviset huumekätköt – jotka tosin olisivat saattaneet jäädä kokonaan pimentoon ilman hänen avuliaisuuttaan. Ranta-aho ei tunne katumusta teoistaan. Sen sijaan hän kertoo tästä kaikesta seuranneen hänelle valtavasti hyvää. Rahaa, nopeita autoja, kauniita naisia, kelloja ja yksityislentoja. Kyllähän hauskoja aikoja on ollut, hän toteaa hymyssä suin kameralle. 22
• J oulupäivän aamu sarastaa. Neljäkymppinen mies on selvinnyt säikähdyksellä, ohimolla laukaistu ase oli tyhjä. Mies päästetään pihalle tupakalle, mutta asunnossa olleet lukitsevat hänet ulos. Häntä ei päästetä enää sisälle, vaikka yrittääkin tulla. Välillä ovi avataan ja mies saa taas turpiinsa. Pihalla vähissä pukeissa ja sekavasti käyttäytyvä mies saa naapurit tirkistelemään ikkunoista. He ihmettelevät, mitä remukämppänä tunnetussa asunnossa oikein taas tapahtuu. Katiskapolulla sukuloimassa oleva mies huomaa ”selvästi joulumaistissa” olevan miehen yltä päältä veressä ja soittaa hätäkeskukseen. Paikalle saapuvat poliisit tavoittavat vähissä vaatteissa hoipertelevan humalaisen miehen. Hän ehtii kertoa poliiseille tapahtumista, ennen kuin menettää taas tajuntansa. Miehestä näkyy pahoinpitelyn ja puukotuksen merkkejä. Asunnosta poliisit löytävät suuren määrän huumausaineeksi luokiteltavia lääketabletteja. Suomen rikoshistorian suurin huumejuttu, Katiskavyyhti, käynnistyy täältä, Katiskapolulta. × Jutun kirjoittamisen aikaan Niko Ranta-aho vangittiin epäiltynä uusista törkeistä huumausainerikoksista ja törkeistä veropetoksista. Ihmiset ovat aina käyttäneet huumeita, myös paremmissa piireissä, mutta kun se tulee julki, se yllättää. Opiskelijakortilla -20 % väh. viiden euron kertaostoksista – 20 % ma–pe 8–18 | la 10–15 | Rautakatu 12 | Rieskalähteentie 74 | turunekotori.fi vähintään viiden euron kertaostoksesta Ekotekoja opiskelijakortilla KESÄASUNTOJA HELSINGISSÄ 1.5.–31.8. Viikissä LATOKARTANON YO-KYLÄSSÄ. Kanna? aa kysellä myös he? vapaana olevia huoneita! Soluasunnot: 215 €–290 €/kk/asukas Tiedustelut: puh. (09) 3877133, toimisto@latokartanonyokyla.? www.latokartanonyokyla.? tylkkäri.? TYLKKARI @TYLKKARI f cebookiss nstagramissa
• Hyrrääkö mielessäsi tulevaisuus? IDEOI SÄHKÖINEN RATKAISU JA VOITA 20 000 EUROA. Huomisesta ei tiedetä kaikkea. Mutta se tiedetään, että se tulee olemaan sähköinen. Ennen kunniaasiamme oli tuoda valot joka kylään. Nyt haluamme tehdä vielä enemmän: kehitämme elämääsi helpottavia uudenlaisia palveluita. Suomalaiset ovat paitsi urheilu-, myös keksijäkansaa. Siksi julistammekin Suuren Propellihattukisan. Suuri Propellihattukisa on innovaatiokilpailu, jossa etsitään sähköön liittyviä tulevaisuuden ratkaisuja. Mikä keksintö tekisi arjesta mukavampaa, säästäisi energiaa, tehostaisi omaa tai paikallista sähköntuotantoa tai hyödyntäisi esimerkiksi tekoälyn mahdollisuuksia? Paras keksintö palkitaan 20 000 euron palkintosummalla. Lisäksi Caruna LAB auttaa sinua kaupallistamaan ideasi. Osallistu 25.4. mennessä! Lue lisää ja osallistu: caruna.fi/kilpailu Caruna_inno_TurunYliopisto_230x300.indd 1 Caruna_inno_TurunYliopisto_230x300.indd 1 18.3.2021 15.55 18.3.2021 15.55
• T Y L K K Ä R I 2 / 2 1 Essee: Viattomammalta ajalta ? 26 ? 26 × Valtavirtaa: Koko kansan Gasellit ? 28 ? 28 Kolumni: Toimittajabrändeistä ? 29 ? 29 × TYL90: Suur-Suomea perustamassa ? 30 ? 30
• O lin teini-ikäisenä yleisnero. Koskaan aiemmin tai koskaan sen jälkeen en ole tiennyt niin paljosta niin paljon. Hämmentävää kyllä, vain pieni osa tästä rajattomasta viisaudesta oli ammennettu Wikipediasta. Syynä oli tietysti se, että kaikkien käyttämä verkkotietosanakirja oli tuohon aikaan pelkkä keskonen – valkoinen kangas, johon kuka tahansa sai roiskia mitä tahansa. Ja minähän roiskin. Muutamia lyhyitä taukoja lukuun ottamatta olen ollut suomenkielisen Wikipedian toiminnassa mukana lähes alusta saakka, vuodesta 2004. Englanninkielinen Wikipedia perustetiin tammikuussa 2001, suomenkielinen 2002. Siihen aikaan ”vapaa tietosanakirja” oli jokseenkin esoteerinen sivusto. Uteliaille jouduin erikseen selittämään, mistä oikein on kyse. e n s i v u o s i n a a n Internet oli idealismin ja optimismin areena. Kaikki maailman tieto olisi kaikkien saatavilla. Kommunikaatio olisi vapaata ja välitöntä, ihmiset ympäri maailman huomaisivat olevansa pohjimmiltaan samanlaisia. Kaikki saisivat äänensä kuuluville, mistä seurauksena olisi liberaalin demokratian lopullinen voitto. Nykyään Internet ja muu elämä ovat peruuttamattomasti integroituneet, mutta vielä vuosituhannen vaihteessa verkkoyhteys piti erikseen muodostaa, jos sitä sattui tarvitsemaan. Puhelin ei sur? ailun aikana toiminut, ellei omistanut kahta liittymää. Tietokoneella vietetty aika oli suoraan pois muusta elämästä. Arkielämässä moni nettiaktiivi oli ikuinen ulkopuolinen, usein vähän yksinäinenkin. Tällainen asetelma oli omiaan luomaan sisäpiiriläisyyden tuntua ja nörttielitismiä. Älykkyys ja riippumattomuus arvostettiin korkealle. Ei liene sattumaa, että Wikipedian perustaja Jimmy Wales oli pitkän linjan libertaari ja innokas Ayn Randin ihailija. Venäläis-amerikkalainen Rand kehitti objektivismiksi kutsutun fi losofi an, jonka mukaan yksilö kykenee havainnoimaan ihmisestä riippumatonta todellisuutta tarkasti ja virheettömästi, kunhan vain muistaa olla rationaalinen. Nämä ajatukset suodattuivat myös Wiki pediaan, jonka säännöistä pyhimpiin kuuluu ”neutraali näkökulma”. Wikipedia ei esitä tulkintoja, se kuvaa objektiivista todellisuutta sellaisena kuin se vapaaehtoisille nettiaktiiveille näyttäytyy. Mutta tehtiin Wikipediassa monta asiaa oikeinkin. Alusta lähtien säännöt korostivat tasapuolisuutta ja tekijänoikeuksien kunnioittamista. Lahjoitusvarojen Viattomammalta ajalta essee MIKAEL TUOMINEN KUVITUS TEEMU PERHIÖ avulla sivustosta saatiin taloudellisesti riippumaton. Mainokset ja muu hehkutus kiellettiin heti kättelyssä. Ei myöskään ole itsestään selvää, että verkkosivun tietopohjaksi valitaan tieteellinen konsensus, eikä esimerkiksi kokoelmaa salaliittoteorioita tai vaihtoehtohoitoja. u n e l m i l l e r a k e n n e T T u projekti oli monella tapaa vuosituhannen taitteen lapsi. Syyskuun 11 . päivänä moni asia muuttui, mutta Wikipediaan tappiomieliala hiipi yllättävän hitaasti. Jos Wikipedia perustettaisiin nyt, sen linjaukset olisivat todennäköisesti paljon konservatiivisemmat. Käyttäjäkunta on vanhentunut sivuston mukana; muokkaajamäärät kääntyivät laskuun jo vuosia sitten. Uuden nettisukupolven zeitgeist on toisenlainen. Internetyhteisöt tapaavat olla riitaisia. Jos Wikipedia olisi työpaikka, se olisi niitä työpaikkoja, joissa uusia työntekijöitä kehotetaan heti ensimmäisenä päivänä pysymään kaukana työsuojeluvaltuutetusta. Syvällisempi ongelma on, että oikean tietosanakirjan kirjoittaminen vaatii oikeaa asiantuntemusta. Wikipedian alkuperäinen idea oli, että jos sata amatööriä tietää jostain jotain, saadaan tiedonmuruset yhdistämällä satakertainen määrä tietoa. Tekstejä väsättiin yhteistyössä niin, että jokainen kävi vuorollaan lisäämässä lauseen tai pari. Keskeisimpänä tavoitteena pidettiin artikkelien määrän lisäämistä. Into oli kova, eikä lähteiden perään kyselty. Tyypillinen wikipedisti oli nuori mies vailla parempaakaan tekemistä. Suomenkieliseen tietokantaan saatiinkin jo varhaisessa vaiheessa seikkaperäisiä selontekoja japanilaisen pornografi an lajityypeistä ja Cthulhumytologian hirviöistä. Painotusongelmien korjaamiseksi perustettiin erilaisia projekteja ja palkintoja. Etusivun näyteikkunaan alettiin nostaa laadukkaita artikkeleja yleishyödyllisistä aiheista. Niistä ensimmäinen oli Euroopan unioni. Suositeltua sisältöä saatiin myös Kiinan historiasta ja Aspergerin syndroomasta. k a i k k i a l k u v u o s i e n laatuartikkelit ovat sittemmin menettäneet statuksensa. Nykynäkökulmasta ne ovatkin kehnoja, sillä Wiki pedia-artikkelien taso on noussut hurjasti. Tekstit ovat entistä asiantuntevampia ja huolellisemmin lähteistettyjä. Mitalin kääntöpuolena yleishyödylliset artikkelit jäävät usein retuperälle, kun harrastajat erikoistuvat yhä spesifi mpiin aiheisiin. Laajoissa ja kiistanalaisissa aiheissa asiantuntemus johtaa usein vain voimattomaan kauhuun. Wikipedia on taistellut internetin raadollisuutta vastaan jo yli 20 vuotta.
• T Y L K K Ä R I 2 / 2 1 On helppo olla marginaalisen aiheen asiantuntija. Kuriositeettien parissa saa puuhastella rauhassa, ja panokset ovat mukavan matalat. Se, että kukaan ei varsinaisesti lue näitä artikkeleja, on pieni murhe. Wikipediaan ei kannata kirjoittaa, jos kaipaa myönteistä lukijapalautetta. Wikipediaan kirjoitetaan, koska se on hauskaa. Totta kai Wikipediassa on edelleen käynnissä myös kunnianhimoisia projekteja – historiasta, politiikasta ja muista vaikuttavista aiheista. Niiden parissa puurtavat anonyymit renessanssimiehet samalla vimmalla kuin minä nuoruudessani. Renessanssinaiset sen sijaan ovat harvassa. Naiset käyttävät nykyään Internetiä siinä missä miehetkin, mutta Wikipediasta he ovat enimmäkseen pysytelleet kaukana, samoin erilaiset vähemmistöt. Kansainvälisesti Wikipedian aktiiveista noin 90 % on miehiä. Sekin näkyy painotuksissa. Äijäkerho on etusivulla ja laatuartikkeleissa hyvin edustettuna, Naisasialiitto Unioni ei niinkään. v u o s i e n m i T Ta a n olen vakuuttunut siitä, ettei tietosanakirja-artikkelia voi laatia yhteisöprojektina. Tarvitaan johdonmukaista paneutumista ja huolellisesti jäsenneltyä kirjoitusprosessia. Kun sata amatööriä tietää jostain jotain, lopputulos ei ole tasapainoinen yleisesitys vaan luettelo raflaavia knoppeja, lähdeviitteinä linkkejä Iltalehden uutisiin. Wikipediassa korostetaan, että artikkelien tulee perustua luotettaviin lähteisiin. Omia havaintoja tai johtopäätöksiä ei sallita. Kaunis ajatus, mutta jo lähteiden valikointi ja referointi on aina uusi tulkinta siitä, mikä on olennaista ja missä järjestyksessä se kannattaa esittää. Tosimaailmassa jopa huippututkijat ovat erimielisiä kaikesta. Wikipediassa konsensus jotenkin vain muodostuu, vähän kuin itsestään. Sen takana seisoo anonyymi yhteisö eli ei kukaan. Säännöissä tosin painotetaan, että kyse ei ole ”demokraattisesta kokeilusta”. Käytännössä kaikki erimielisyydet ratkaistaan kuitenkin äänestämällä. Suomenkielisessä Wikipediassa äänioikeutettaan aktiivisesti käyttäviä on alle sata. 27 27 Elokuussa 2020 Yle uutisoi, että Tukholmasta saattaa päästä pian Brysseliin makuuvaunussa. Vapaan toimittajan ja Mondon entisen päätoimittaja Kati Kelolan Vaihtuvia Maisemia –100 ideaa maata pitkin matkailuun (2021) osuu tulevan trendin ytimeen. Teos esittelee erilaisia tuntemattomammaksi jääneitä kohteita ja tarjoaa lukuisia käytännön vinkkejä Euroopassa junailuun, pyöräilyyn ja kävelyyn. Ajankohtaisuus on kirjan suurimpia ansioita. Nykypäivänä tuntuisi kornilta julkaista matkaopas, joka jättäisi reissaamisen ekologisen ja eettisen puolen huomiotta. Teoksessa opastetaan, että hiilijalanjälkeään voi hyvittää esimerkiksi lahjoittamalla rahaa soiden ennallistamiseen – samalla todetaan, etteivät tällaiset hyvitykset kuitenkaan riitä. Ilmastokriisistä ei voi maksaa itseään ulos. Teoksessa on somaa sympaattisuutta ja pehmeää leikkisyyttä. Se fiilistelee kokemuksia, nähtävyyksiä ja makuja, ja pureutuu myös kulttuurihistoriallisiin anekdootteihin. Raikkaan moderni matkakirja tarjoaa inspiraatiota ja polttoainetta matkustamisen ehkä kutkuttavimmalle vaiheelle, suunnittelulle. JASMIN VAHTERA Supersankarieepos Justice League (2017) oli Joss Whedonin mutiloima Marvelia muistuttava huumoripläjäys. Fanit pettyivät ja vaativat Zack Snyderin alkuperäisvisiota. Studio haistoi nettinörttimarkkinat ja pumppasi lopulta uusversioon 70 milliä ekstraa. Tarina on peruskauraa. Pahis yrittää kolmen kuution avulla annihiloida ihmiskunnan. Batman kerää kaikki supersankarit yhteen estääkseen sen. Samalla annetaan pintakullattu syntytarina DC-hahmoille, jotka eivät ole vielä saaneet omaa leffaa. Spoiler: taustalla on huonoja isäsuhteita. Tylsä tarina antaa ikään kuin tilaa hahmoille, mutta heissä ei ole mitään kiinnostavaa, kun pintaa raaputtaa. Sellainen leffakin on, hyvännäköinen mutta kumisee tyhjyyttä. Snyderin nelituntinen visio on synkkäsävyinen, vakava ja pöhöttynyt cgi-muropaketti. Suosittelen mieluummin katsomaan uusiksi The Dark Knightin (2008). Christopher Nolan onnistui yhdistämään Batmanin ja vakavuuden paljon paremmin. Ja jos haluaa katsoa suureellisen leffan, jota on melkein pakko pausettaa painavuutensa takia, Terrence Malickin A Hidden Life (2019) ei ole huono valinta. TEEMU PERHIÖ tutustu ainakin ekaan Maata pitkin Fani-servaus En usko, että useimmat wikipedistit täysin ymmärtävät, kuinka suurta valtaa oikein käyttävät. Itsekin olen alkanut miettiä asiaa vasta äskettäin. Miljoonille suomalaisille Wikipedia on pääasiallinen tietolähde, monille ainoa. Nuoret lukevat Wikipediaa seksivalistuksena. Opettajat, tutkijat ja toimittajat lunttaavat sieltä faktoja, joita eivät jaksa tarkistaa kunnon lähteistä. Poliitikot muodostavat Wikipedian pohjalta mielipiteitä, joiden pohjalta tekevät kaikkiin vaikuttavia päätöksiä. Populaarissa ymmärryksessä Wikipedia määrittelee sen, mikä on totta ja mikä ei. Kaiken lisäksi ne, jotka ovat Wikipedian tarjoamasta tiedosta riippuvaisimpia, ovat samalla niitä, joilla on kaikkein heikoimmat edellytykset arvioida lukemaansa kriittisesti. sa n oTa a n , e T Tä kyynikko on vain pettynyt idealisti. Samaistun tähän luonnehdintaan täysin. Tiedän että kyynisyys on kerrassaan raivostuttava luonteenpiirre, mutta ei se pettyminenkään mukavaa ole. Kukaan ei enää puhu ihanteista, eivät edes Wikipedia-aktiivit itse. Maaliskuussa 2021 Wikipediaa pyörittävä säätiö tiedotti Wikimedia Enterprises API -nimisestä aloitteesta. Tavoitteena on myydä räätälöityä pakettipalvelua Wikipedian tietoja kaupallisesti hyödyntävälle yrityksille. Tämä siitä huolimatta, että Wikimedia-säätiön vuositulot ylittävät menot kymmenillä miljoonilla dollareilla, ja sukanvarressa on tuohta näköpiirissä olevan tulevaisuuden tarpeiksi. Raadollisuudesta on tullut Internetin tunnusmerkki, tai ehkäpä se onkin vain rehellisyyttä. Joku voisi väittää, etteivät ihmiset olleet ihanteen arvoisia, mutta se on haihattelua. Ihanne itsessään oli epärealistinen, aivan niin kuin minäkin olin uskoessani siihen. 2000-luvulla syntyneille Wikipedia on itsestäänselvyys ja kulahtanut instituutio. Minulle se on henkinen koti, mutta myös paljon enemmän. Se on pyhäinjäännös, viimeinen reliikki viattomammalta ajalta. ×
• SAMULI TIKKANEN KUVITUS TEEMU PERHIÖ valtavirtaa T änään meidän tehtävänä on saavuttaa mielenrauha.” Höpöttelevä Antti Holma johdattaa kuulijan Suomen suurimman poikabändin, Gasellien, Zen-levyyn. Siihen on voinut törmätä vahingossakin, mainonta on ulottunut mobiiliapplikaatiosta omaan olueen ja laajaan julistemainontaan. Ennen levyä julkaistiin Zen-applikaatio, jossa yhtyeen jäsenet ohjaavat sketsihengessä kuuntelijaa rentoutumaan. Lisätiedoissa kerrotaan, että ”ehkä et saanut Gasellien Zen-kurssista mitään irti”, joten lataahan tämä oikea mindfulness-appi puhelimeesi. Sovellus maistuu niin pahasti Sony Musicin markkinointiosaston pahville, että hampaita kiristelevät ja itkuisena väännetyt rentoutusmeditaatiot kuvaavat melko todenmukaisesti levy-yhtiön ja muusikon suhdetta. Nyt vittu teet sitä natiivimainonta-contenttia ja esität nauttivasi siitä! Onneksi itse musiikki on oikein hyvää. Zen kommentoi aikamme terapeuttista kulttuuria, sitä että ahdistuksen voi aktiivisesti manata pois erilaisilla harjoitteilla. Hätä-Miikka räppää, kuinka epäilee Ruohonjuureen juoksevien terveysintoilijoiden kuuluvan salaliittoon, kun hän itse mättää pizzaa. He tietävät jotain, mitä pizza-ahmatti ei. o n m i e l e n k i i n To i s Ta , miksi juuri Gasellit on valikoitunut suosituksi yhtyeeksi, kun kriitikot ovat viime vuosina tuoneet esille, ettei Gaselleissa oikeastaan ole mitään erityistä. Yhtyeen imago on jotain aivan muuta kuin mitä maan suurimpien festivaalien pääesiintyjältä odottaisi. Ei räppäreille tyypillistä machoilua tai henkilöbrändäystä, vain muutama kaveri jutustelemassa omasta elämästään. Tavanomaisuus kertoo myös jotain miehen positiosta rapmusiikissa: hän ei välttämättä tarvitse brändiä, kunhan räppää ja on samaistuttava. Siinä missä suosittu kotimainen rap-musiikki tyypillisesti pohjautuu egoistiseen mieskulttuuriin, jossa korostetaan omaa erityisyyttä muiden ohitse, on Gasellit selkeä poikkeus sääntöön. Soololevyjäkin yhtyeen jäsenet ovat tehneet lähinnä sivuprojekteina himmaillen; fokus on selvästi ryhmässä. DJ Ibusalin soolomenestyksellä ei levyllä leijuta. Yksilökeskeisen rapin kentällä voi olla outoa, jos ryhmän jäsenet eivät pyri erottumaan toisistaan. Gasellit ei ole Wu Tang Clan, jonka ryhmädynamiikassa tuntui olevan kyse kilpailusta ja kunnianhimosta tiimi pelaamisen sijaan. Zen-levyn lopetuskappale ”Oulunkyläst Ikuisuuteen” alleviivaa Gasellien suhdetKoko kansan Gasellit Suomen suosituin poikabändi päästää kuulijansa helpolla. 28 28 T Y L K K Ä R I 2 / 2 1 ta kotimaisen rap-musiikin kehitykseen ja siihen, että sen vaippaiästä asti kovin moni asia ei ole lopulta muuttunut. Gasellit edustaa samaa perinnettä, jonka Ruudolf summaa ”Oukki Doukki”-kappaleessaan sangen ytimekkäästi jo vuonna 2004: Räppi on vaan hip hop fantasiaa, eikä kukaan meistä oo asunu yhtään missään slummeissa, ei mulkaan mitään sanottavaa, yritän vaan tehä showta ja houstaa jengii mukaan tunnelmaan. Suomi ei ole Yhdysvallat, eikä valtaväestöön ole kohdistunut rodullista syrjintää. Siispä rap-musiikkia on tehty lähes aina jonkinlaisen sanoitetun tai sanoittamattoman ironisen etäisyyden päästä. Siksi Gasellit räppääkin milleniaaleista ja rakentaa oman hip hop fantasiansa tavallisten kolmekymppisten kokemusten ympärille. Kuulijalle syntyy erityisen vilpitön ja sympaattinen kuva itse tekijöistä. Hehän ovat ihan tavallisia tyyppejä! Gasellit voisivat oikeastaan olla ihan keitä tahansa, eikä porukkaa ympäröi mikään supermenestyvien erityisyksilöiden aura. Tällaista on rap-musiikki hyvinvointivaltiossa, pullantuoksuista. g as e l l i T o n kasvanut kymmenessä vuodessa suomalaisen rap-musiikin suosion mukana pienistä Basso foorumi -lähtökohdistaan maan suurimpien festivaalien pääesiintyjäksi. Se on suhteellisen pitkä matka musiikkikentän huipulle. Yhtyeen ensimmäinen EP sekä debyyttilevy Kiittämätön (2012) edustivat perinteistä rataräppiä, taustamusiikkia puistokaljoitteluun. Debyytin jälkeen suhde pop-musiikkiin alkoi selkeytyä. Toisella albumilla Aina (2013) rataräppi siirtyi taka-alalle ja tuotannossa alettiin hyödyntää yhä enemmän elementtejä pop-musiikista, aikalaissoundia ja melodisempia kertosäkeitä. Ensimmäinen ison levy-yhtiön albumi Seis (2015) jatkoi samalla kaavalla, mutta henki kasvukivuista. Veli (2017) teki selväksi, ettei Gasellit yritä tavoitella yhtä kappaletta suurempia kokonaisuuksia. Levyn single ”Imus” nosti yhtyeen laajempaan kansansuosioon. Jano (2018) poiki kasan hittejä, kuten ”Mitä mä Malagas”, ”Riks Raks Poks” ja ”Se ei kuulu sulle”. Vuoden Yhtye-Emman saattelemana Gasellit nousi areenatason bändiksi. Uusi levy Zen eroaa aiemmista levyistä siinä, että se pyrkii olemaan temaattinen kokonaisuus. Keskiössä on mielenrauhan hakeminen kiireisessä arjessa. Sopivalla tavalla nurja paketti, ajatellen tämän hetken pysähtynyttä maailmaa. Vaikka teema on yhtenäinen, musiikillisesti levy ammentaa niin monesta räpin ja elektronisen musiikin nurkasta, ettei kuunnellessa ehdi liikaa kyllästyä. Linja vaihtelee ”Diskon” DJ Assault ghettotech -äänimaailman, ”Soijapojan” DMX-torvien, ”Kuvittele meidät siellä” G-funkin ja A.G Cookin hyperpop-kiihdyttelyä emuloivan ”Toistuvia alenemia keskittymiskyvyssä” välillä. Levyn viimeinen kappale ”Oulunkyläst Ikuisuuteen” lainailee kertosäkeessään Oskar Lindrosin pop-kappaletta ”Väntar på en Ängel” ja päättyy Ruudolfin ”Oukki Doukki” -kappaleesta napattuun säkeistöön. g as e l l e ja k u u n n e l l e s sa n i olen monta kertaa tuhahtanut ärtymyksestä sille tavalle, miten maailman asioista puhutaan. Yhty
• een musiikki osaa olla ajoittain raivostuttavan selkokielistä. Yhtäältä kappaleiden lyriikat ovat kertojien tarpomista liejuisessa tunnemössössä ja toisaalta niissä yritetään rakentaa laajempaa kuvausta kokonaisen sukupolven jaetusta kokemuksesta. Usein kuulee puhuttavan, että yhtyeen sanoitukset ovat ”ihan kuin mun elämästä”. Voiko rap-musiikissa puhua liikaa? Melon tai Cledoksen kaltaisten artistien kappaleista voi pitää aidosti ja niille voi naureskella, jos niissä yksinkertaistetaan tai lauletaan jotain tyhmää. Räppärin positiolla on väliä. Jos räppäri asettaa itsensä ylhäältä katsovan selityksen tarjoajaksi, on helppo ärsyyntyä. Jos Melo sanoo ”Mielummi rikas ku feimi, siks verhoilen hupul mun faden”, on helppo naureskella. Kappaleessa ”Zen” ahdistuksen todetaan olevan ”sukupolvikokemus” niin töksähtävästi, että iho nousee kananlihalle. Huomio on oleellinen ja totta, mutta miksi ärsyynnyn siitä? On eri asia todeta musiikissa samaistuttavasti, että ”ympäröivä maailma ahdistaa minua” kuin viedä lyriikka analyysin tasolle ”ahdistus on sukupolvikokemus”. Tahdon musiikkia, en maailmanselityksiä. Mikä edes on musiikin rooli tällaisten asioiden toteamisessa? Älykköjä ärsyttää, kun Gasellit sanoittaa kursailematta sen, mikä pitäisi osata lukea rivien välistä. Gasellien poikkeuksellisen toteavat lyriikat tuskin johtuvat yhtyeen erityisestä ”tiedostavuudesta”, vaan siitä, että pop-vaikutteet näkyvät myös lyriikoissa. On helpompi hyväksyä naiivin tiedostavaa musiikkia pop-artistilta kuin räppäriltä. Gasellien autenttisuus ei perustu ironiseen etäisyyteen, vaan tavanomaisuuteen ja samaistuttavuuteen. Se on aika perinteistä pop-lyriikkaa, mutta rap-ilmaisun kautta. Toisaalta ironiattomuus altistaa musiikin kritiikille. Aikanaan kriitikoiden lellimä Paperi-T:n Malarian Pelko on ironian syövyttämä levy, jonka kirjoittaja pystyy kommunikoimaan tunteistaan vain samaistamalla toimiaan populaarikulttuurin kuvastoon. Paperi-T:n toisella levyllä Kaikki on hyvin pop-viittailu jää vähemmälle ja tunteet kerrotaan suoraan. Kriitikot eivät enää suitsuttaneet ja kuuntelukokemus vaivaannutti. Ehkä kuulija tarvitsee etäisyyttä, vaikka identiteettiräppiä kuunteleekin. Jos Malarian Pelko on samaistuttavaa oman navan kaivelua, on Zen yksilöiden kokemuksista maalattu kuva sukupolvikokemukselle. Gasellit on räppiä selkokielellä, muistiinpanoja zeitgeistista. Kopioitu suoraan luentodioista. × KOLUMNI ONNI KARI H elmikuussa Instagram-meemitili sodoma_talo julkaisi poliittinen nelikenttä -meemin tunnetuista suomalaisista toimittajista. Akseleina ovat vasemmalta oikealle kommarilahtari ja alhaalta ylös nössö-edgelord. Yläoikealla ovat Ulla Appelsin ja Sanna Ukkola, vasemmalla mm. Kaarina Hazard ja Ina Mikkola. Keskemmältä löytyy tuttuja naamoja kuten Oskari Onninen ja kourallinen Hesarin toimittajia. Nelikentät ovat toimituksissa suosittuja. Niiden avulla vaalikonevastauksista saa rakennettua arvokarttoja, jotka kuvaavat poliittisia eroja ikään kuin objektiivisesti. Hiljattain HS laati kartan sisäisiin riitoihin ajautuneesta Helsingin kokoomuksesta. Nelikenttäajattelu on levinnyt myös meemiteollisuuteen, sillä kuvaajaan on helppo sijoittaa mitä ja ketä tahansa. Meemeissä akselit ovat yleensä libertarian-authoritarian ja left-right. s o d o m a _ Ta lo n m e e m i i n ikuistetut toimittajat riemastuivat Twitterissä. Nelikenttää pidettiin hauskana ja osuvana. ”Kenties paikkansa pitävin kuva koskaan”, hehkutti Hesarin Tuomas Peltomäki. Onninen kysyi: ”voiko olla parempaa cv-matskua kuin että olen näemmä Siinä Nelikentässä ainut alle nelivitonen lahtaripuolella”. Saska Saarikoski vastasi: ”Näkee että on toimittajat asialla. Jos olisi persut me oltaisiin molemmat ihan kommunisteja.” Toimittajien kokoontuminen meemin ympärille kertoo ammatin homososiaalisuudesta, journalistisesta luokasta, joka elää keskenään omassa todellisuudessaan. Twitter tuntuu nostaneen toimittajan journalismin perusyksiköksi. Henkilöbrändien kavalkadi on täyttävinään kaikki poliitisen nelikentän mielipidelokerot, mutta samalla journalismi typistyy ennalta-arvattaviksi hot takeiksi. Journalismin taso voisi nousta, jos toimittajat käyttäisivät Twitterissä energiaa muuhunkin kuin keskinäiseen kanssakäymiseen. o l i s i H e l p p o vain syyttää Twitteriä, mutta vika ei ole somealustoissa vaan käyttäjissä. Twitter mahdollistaa asioiden seuraamiseen mistä eri aiheesta tahansa, mistä näkökulmasta tahansa ja mistä päin maailmaa tahansa. Monissa maissa sosiaalinen media on ainoa paikka, jossa asioista voi puhua kriittisesti. Suomalainen toimittaja on globaalisti etuoikeutetussa asemassa. Journalistinen vapaus ansaitsisikin tulla paremmin käytetyksi. Esimerkiksi vasta nyt on alettu keskustella siitä, pitäisikö valtion rahoittaa omaa roketekehitystä ja -tuotantoa. Miksi tästä ei puhuttu jo vuosi sitten? Keskustelu käynnistyi, kun toimittajat Joona-Hermanni Mäkinen ja Ilari Kaila kirjoittivat aiheesta Jacobin-verkkolehdessä – ei siis henkilöbrändäytyneen median ytimestä, vaikka Mäkisen naaman voikin sodoma_talon meemistä löytää. Vapaa toimittaja Journalismi Journalismi typistyy typistyy ennaltaennaltaarvattaviksi arvattaviksi hot takeiksi. hot takeiksi. Henkilöbrändi vai journalisti?
• T urun ylioppilaslehdessä 40-lukua määritti sota-aika. Vaikka yliopiston ja ylioppilaskunnan toiminnot olivat välillä tauolla, lehteä julkaistiin. ”Viime kuukaudet ovat olleet Suomen kansalle koettelemuksen aikaa, mutta tulessa kulta puhdistuu, sanotaan, ja niin on käynyt meidänkin kohdallamme”, vuosikymmenen aloittaneen lehden kirjoituksessa todettiin. Ylioppilaskunnan jäseniä oli luonnollisesti rintamalla, ja lehteen painettiin heidän kirjeitään. On todella jylhän komea näytelmä öinen tykistötaistelu nietoksiin ja huuraan uponneessa erämaassa. Taivas punottaa veripunaisena ja kylmänä tykinputkista lähteineistä liekeistä, ”suutarit” halkovat ilmaa hoiperrellen, kolisten ja puhkuen. […] Marssimme huurteisten metsien läpi kapeita, kiemurtelevia teitä kylmän punervilta aimottavien tähtikuvioiden ja haalean puolikuun himmeässä kajossa, taivaan tuulien kohinassa ja pakkastaen kiljuvassa pirjanteessa, aina vain eteenpäin. (1–4/1940) 1930-luvulle ominainen paatos ei kadonnut lehden sivuilta, se sai maailmansotien aikana vielä kovempia kierteitä. Jatkosodan syttyessä S. Venho julisti (5/1941), että ”tiedämme jo etukäteen tämän sodan lopputuloksen”. Emme epäile hetkeäkään NeuvostoVenäjän täydellistä luhistumista ja vuosisataisen veristen varjon poistamista meidän ja heimokansojemme yltä. [...] Meidän sukupolvemme on saanut kunniakkaaksi tehtäväkseen Suur-Suomen luomisen ja luonnollisten rajojen hankkimisen maallemme. Olemme ottaneet tuon tehtävän ylpeinä vastaan ja viemme sen myös onnelliseen päätökseen. Valtiojohtoinen väestöpolitiikka sai palstatilaa, ja sisälsi rodunjalostuksellisia piirteitä. Lauri W. Lampola kirjoitti tekstissään ”Suomen väestökysymys” (3/1941): ”...juuri nämä [perinnölliset taipumukset] määräävät jokaisen yksityisen ihmisen ja siten koko kansakunnan olemuksen ja laadun. [...]”, olikin siis tuettava ”hyviä perinnöllisiä taipumuksia omaavia kansalaisia mahdollisimman suuressa määrässä, jotta he voisivat jättää suvulle monia terveitä ja suuriarvoisia jälkeläisiä.” Lampolan pelkona nimittäin oli, että ”jos kansakunnassa kerran lyhytnäköinen egoisimi ja suhteeton individualismi saavuttavat ehdottoman ylivallan ja jos suuren joukon keskuudesta häviää halu perheellisen elämäntapaan, ei mikään valtiollinen mahtikeino voi sitä estää.” s oTa a Ta r k as T e lT i i n myös kriittisesti, vaikka suuri painoarvo annettiinkin miesuhrille ja sen välttämättömyydelle. Kunnanvanhimmaksi valittu professori Harry Waris pohti talvisodan jälkeen sodan mielettömyyttä (7/1940). Se pani hänet epäilemään ”koko niin sanotun länsimaisen sivistyksen merkitystä”. Väkivalta, vääryys ja valhe näyttävät olevan johtavina periaatteina kansojen välisessä elämässä. [...] Ihmiseltä vaaditaan ennen kaikkea, että hän kykenee mahdollisimman tehokkaasti tuhoamaan Suur-Suomea luomassa tyl 90 toisia ihmisiä, ja tällä tuhoamistyöllä vielä kerskaillaankin. Eikö tämä jo merkitse länsimaisen sivistyksen perikatoa. Hän korosti tieteen merkitystä tällaisina aikoina: Jos sivistys ei ole voinut torjua sodan kaltaisia onnettomuuksia, ”jää kuitenkin jäljelle sen merkitys elämän rikastuttajana”; […] ”tiede syntyy ihmisen pyrkimyksestä totuuteen ja ilman sitä ei ihmiskunta voi koskaan olla.” Sotatilan synnyttämää kyynisyyttä oli havaittavissa professorin puheissa: Kun ylioppilasnuorisomme on nyt kestetyn sodan jälkeen jatkettava opintojaan, tuntuu miltei mahdottomalta vaatia, että se voisi ajatella tieteellistä työtä ihanteellisena pyrkimyksenä totuuteen. Ainoa järjellisenä opintojen päämääränä näyttäisi olevan ansiotoimen nopea saavuttaminen. Olisi kuitenkin suuri vahinko, jos tieteessä piilevä ihanteellisuus, pyrkimys asioiden todellisen laidan selvittämiseen, jäisi liiaksi varjoon. 40 lu v u n a lu s sa lehden päätoimittajana aloitti Helka Heinonen. Hän oli ensimmäinen nainen tehtävässä. Seuraava oli Kaija Kaijala-Vuorinen 1950, mutta sen jälkeen saatiin odottaa vuoteen 1991, kun Eliisa Kilpi aloitti päätoimittajana. 40-luvun läpi lehdessä julkaistiin palstaa, jossa vierailtiin kuntalaisten kodeissa ja esiteltiin paitsi niiden mööbeleitä myös perheen sisäistä hierarkiaa – yleensä herralta varmistaen, onko mies katsottavissa myös naisen pääksi. Haastattelu sarjan kohteena olivat nimenomaan ”nuoret, kuntalaiset avioparit, joita viime aikoina, etenkin sodan tuloksena, on syntynyt kuin sieniä sateella” (6/40). Pohdittiin, oliko puhjennut oikea ”rakastumisja naima epidemia”. Syksyisin keskustelua herättivät uudet kuntalaiset (6/47): ”Toinen surkea, säälittävä havainto oli beaaninuorukaisten väkijuomien käyttö. Eräät olivat nauttineet siinä määrin monopolivirvokkeita, että aiheuttivat järjestyshäiriöitä loppuillasta. Tällaisia juttuja muistellessa mieli painuu apeaksi pakostakin.” Nöyryyttä peräänkuulutettiin: ”Varsin monet heistä tulivat Kuntaan niinkuin Kuntaan pitääkin tulla, vaatimattomina ja nöyrinä ja toisaalta täynnä nuoruuden vallattomuuta [...].” Seurattiin lehdessä myös epäsäännöllisesti kunnan oman kummipojan Mauri Virtasen vaiheita. Lehti kommentoi lapsen urahaaveita: ”mikä onkaan luonnollisempaa kuin autoinsinöörin ura, varsinkin kun nykyaikana ei lapsilla ole ollenkaan kiusausta ruveta karamellikaupan omistajaksi.” × Turun Ylioppilaslehti täytti 90 vuotta. Juttusarjassa kahlaamme läpi eri vuosikertoja, tällä kertaa 40-lukua. TEEMU PERHIÖ 30
• TYLKKÄRI ETSII HARJOITTELIJAA t u r u n y l i o p p i l as l e h t i hakee toimitusharjoittelijaa työsuhteeseen, joka alkaa elokuussa 2021 ja päättyy toukokuussa 2022. Aloitusajankohta on neuvoteltavissa. Toimitusharjoittelijan päätehtäviin kuuluvat Turun ylioppilaslehteen kirjoittaminen ja valokuvaaminen sekä verkkolehden ja somekanavien päivittäminen. Tehtävä on puolipäiväinen ja työajat joustavat, lehden ilmestymiseen liittyvät aikataulut huomioiden. Työn ohessa on mahdollista opiskella. Harjoittelijalta vaaditaan hyvää kirjoitustaitoa, vankkaa suomen kielen osaamista ja idearikkautta sekä someosaamista. Eduksi katsotaan kokemus videolla esiintymisestä ja videoiden kuvaamisesta sekä vahva englannin kielen taito. Harjoittelupaikka on tarkoitettu korkeakouluopiskelijalle, jolla ei ole pitkää toimittajakokemusta. Toimitusharjoittelijan palkkaus on Journalistiliiton työehtosopimuksen mukainen. Lähetä hakemuksesi viimeistään 23.4.2021 klo 23.59 osoitteeseen tyl-paatoimittaja@utu.fi. Kirjoita viestin otsikoksi ”Harjoittelijahaku 2021”. Liitä mukaan kolme juttunäytettä ja kerro, miksi juuri sinä olisit erinomainen toimitusharjoittelija Turun ylioppilaslehteen. Osa hakijoista kutsutaan haastatteluun. Haastattelut pidetään viikolla 18. Lopullinen valinta tehdään haastattelujen ja toimitettujen työnäytteiden perusteella. Julkisuuslain mukaisesti hakemukset ovat julkisia. Valitun henkilön hakemus arkistoidaan pysyvästi. Lisätietoja Päätoimittaja Teemu Perhiö, tyl-paatoimittaja@utu.fi, 045 3564517
• TYY TUO ETÄVAPUN KOKO YLIOPISTOYHEISÖLLE JA KAUPUNKILAISILLE! TYYlikästä vappua juhlitaan myös poikkeusoloissa virtuaalilakituksen, haalarihaasteen sekä muiden uusien ja tuttujen perinteiden merkeissä. Ota seurantaan www.tyy.fi ja somekanavamme @studentuniontyy ja pysyt kartalla, mitä kaikkea vapunna tapahtuu. Nopeimmille vapun haalarimerkki ilmaiseksi! Seuraa TYYn somea. Kuka oli sun vuoden PARAS OPETTAJA? Ehdota vuoden opettajaa ja opintojaksoa. Ohjeet osoitteessa tyy.fi.