Opiskelijalle apua lakiasioihin ?6 Opiskelijalle apua lakiasioihin ?6 | | Mullistaako vety energiantuotannon? Mullistaako vety energiantuotannon? ?8 ?8 Educariumin tulevaisuus pöydällä Educariumin tulevaisuus pöydällä ?10 ?10 | | Opettele lukemaan uudelleen Opettele lukemaan uudelleen ?16 ?16 Mennään töihin Mennään töihin ?24 ?24 | Sukellus hiphopin maailmaan | Sukellus hiphopin maailmaan ?32 ?32 2/2024 2/2024
koko ohjelma: barkuka.fi BAR KUKA / LINNANKATU 17 avoinna su to klo 18 04.30 pe-la klo 18-05 TO 7.3. JAMBO & SHAKKII PE 8.3. JAMBO TO 14.3. EMMA & MATILDA PE 15.3. THE HOLY LA 16.3. RAAPPANA LA 23.3. PESSO TO 28.3. YEBOYAH PE 29.3. BUSINESS CITY SU 31.3. DYNAMO 27v PE 5.4. LUUKAS OJA LA 6.4. F PE 12.4. IISA LA 13.4. AIVOVUOTO LA 20.4. ATOMIROTTA LA 27.4. JAAKKO AUKUSTI & PLOW VIIKONLOPPUISIN DJ’T KLO 04.30 ASTI TORSTAISIN YOUTUBEJUKEBOKSI YLÄKERTA AINA AUKI PE & LA Avoinna: to-la 21-05 ennakkoliput: Dynamo app, Eventu.al &8raita www.dynamoklubi.com ikäraja keikoille 18 vuotta PE 8.3. Live: LA HAKA (21.00) PE 15.3. Live: LE?A LAUTAMAJA (21.00) KE 27.3. klo 19: TRIVIAALIKOULU -baarivisa TI 2.4. klo 19: BÄNGERBINGO KE 3.4. klo 19: LEVYRAATI PE 5.4. Live: VERA WALL (21.00) KE 24.4. klo 19: TRIVIAALIKOULU -baarivisa KE 8.5. klo 19: LEVYRAATI AVOLAVA OPEN MIC SUNDAY WITH WALTTERI PAHLAMA JOKA SUNNUNTAI! DJ’t VIIKONLOPPUISIN RUNSAS OLUTJA PELIVALIKOIMA! KESÄN EUROVAALIEHDOKAS! Tällä paikalla voisi olla sinun vaalimainoksesi. julistaa hae?avaksi apurahoja. Kriteerinä on hyvän opintomenestyksen lisäksi opiskelu turkulaisessa korkeakoulussa tai aikuisten toisen asteen oppilaitoksessa, jossa opiskelu oikeu?aa opintotukeen. Myös Turun iltalukiossa tutkintoa suori?avilla on oikeus hakea apurahaa. Apurahan suuruus vuonna 2023 oli 1000 euroa. Hakemuslomake aukeaa 20.3. ja se on osoi?eessa totsaa?o.com . Hakemus tulee lähe?ää viimeistään 17.4. klo 23.59. Puu?eellisia hakemuksia ei käsitellä. Lisä?etoja antaa sää?ön hallituksen toimitusjohtaja Erja Vihervaara, erja.vihervaara@gmail.com TURUN OPISKEL?AIN TUKISÄÄTIÖ TOT
Turkulaisten omassa Työpisteessä työ ja tekijät kohtaavat Työpisteeltä saat ohjausta, opastusta ja tietoa työnhakuun ja työllisyyspalveluihin liittyvissä asioissa Opiskelija, ota meihin yhteyttä työnhakuun liittyvissä asioissa jo hyvissä ajoin ennen valmistumistasi ja työelämään siirtymistä. Puhelinpäivystys tiistaisin klo 9–11 puh. 02 262 5072 onk.hommii@turku.fi Yliopistonkatu 27a Turku www.turku.fi/tyopiste KESÄASUNTOJA HELSINGISSÄ 1. 5.-31.8. Viikissä LATOKARTANON YO-KYLÄSSÄ. Kannattaa kysellä myös heti vapaana olevia huoneita! Soluasunnot: 230 €-310 €/kk/asukas Tiedustelut puh. (09) 3877133 toimisto@latokartanonyokyla.fi www.latokartanonyokyla.fi 26.1.–19.5.2024 POHJOISTUULEN METSÄ RITVA KOVALAINEN & SANNI SEPPO TI–PE 11–19 LA–SU 11–17 turuntaidemuseo.fi TURUN TAIDEMUSEO AURAKATU 26, TURKU
TYLKKÄRI – Turun ylioppilaslehti 8.3.2024 Turun yliopiston ylioppilaskunnan julkaisu, 94. vuosikerta, perustettu 1930, ensimmäinen numero julkaistu 1931, tylkkäri.fi TOIMITUS Rehtorinpellonkatu 4 A, 20500 Turku, tyl-paatoimittaja@utu.fi, puh. 045 356 4517 Twitter: @Tylkkari Instagram: @tylkkari Facebook: Tylkkari PÄÄTOIMITTAJA Hermanni Sankelo, tyl-paatoimittaja@utu.fi TOIMITTAJAT Helmi Henell ULKOASU Toimitus KANSIKUVA Toimitus ILMOITUSMYYNTI Kari Kettunen, puh. 0400 185 853, kari.kettunen@pirunnyrkki.fi, www.pirunnyrkki.fi PAINO Botnia Print, Kokkola, ISSN 1458-0209 (printti), ISSN 1458-0217 (verkko) PAINOS 7000 kpl SEURAAVA NUMERO huhtikuussa 2024. Mennään töihin Opettele lukem aan uudelleen Tulev aisuus pöydällä Lukutaidon rooli opiskelijan arjessa on kiistaton.Suomalaisten lukutaidosta ollaan huolissaan. Mikä neuvoksi? Namibialaiset yliopisto-opiskelijat kertovat yrittäjyyden ja opiskelijaelämän sovittamisesta. Yliopisto on suunnitellut siirtävänsä Turun normaalikoulun Educariumille. 16 16 10 10 24 24 Pääkirjoitus Penaalin terävin porkkana ? 5 Uutiset Lakiasioihin apua tarjolla Turun yliopistolle uusi rehtori Sprinttirieha Ylioppilaskylässä ? 6, 7 Tutkija Irtoaako maailma hiilestä, Petteri Laaksonen? ? 8 Lukijoilta Himmetä ei muistot koskaan saa Poista TIkTok ? 9 Essee Filosofian opiskelun hienoudesta ? 30 Kolumni Nuorten arvo tunnustettava vanhenevassa maassa ? 31 Essee Sukellus hiphopin maailmaan ? 32 Luottoresepti Maukas arkiruoka Imanin ja Leenan tapaan ? 34 Näkökulma Kaikki tuntevat tekoälyn, tekoäly ei tunne ketään ? 35 sisältö 2/2024
pääkirjoitus he rmanni sanke lo päätoimittaja tyl-paatoimittaja@utu.fi P istäs pari nakkikukkaroa meikäläisen piikkiin. Ilman rehuja kiitos. Minulla on sellainen sopimus jänisten kanssa. Kuulostaako tutulta sananparrelta? Herääkö ylpeys, kostuuko silmäkulma vai näetkö samaa väriä, jota härkä taisteluareenalla? Ruoka lautasellamme herättää vahvoja mielipiteitä. Eikä se toisaalta ihme olekaan. Onhan kyseessä jokapäiväinen asia ja tänne Pohjantähden alle mahtuu erilaisia ruokailutottumuksia valtavalla skaalalla. V e g a a n i r u o k a e l i tuo muona, joka kävi sivarin hiipi kuin Kardemumman yöstä alkuvuodesta taas otsikoihin. Satakunnan kansa uutisoi, että kyseinen ruoka ei paikallisissa oppilaitoksissa kelpaa. Maakuntakeskuksen peruskouluissa vain 13 oppilasta kymmenestätuhannesta noudattaa vegaaniruokavaliota. Sama trendi näkyy uutisen mukaan ravintolamaailman puolella. Ilmiö ei ole tuulesta tempaantunut. Muutama vuosi aikaisemmin hieman pohjoisemmassa perinteisessä ruokamaakunnassa sama ruokavalio ajettiin kohun saattelemana kouluihin. Päivänä jona ruokailun piti kouluissa alkaa ei lopulta ilmaantunut yhden yhtä halukasta kyseiseen ruokavaihtoehtoon. k u n k u k a a n ei ota ruokaa, kertoo se jonkin olevan pielessä. Mistä siis hankaa? Mukana kulkee varmasti huoli erilaisten ehdottomien trendien yksipuolisuudesta. Esimerkiksi pelkkä vegaaniruoka on ruokavaliona todella kapea. B12-vitamiinia ei ole missään kasvikunnan tuotteissa. Se pitää silloin syödä pillereinä, koska puutteesta voi seurata hermostollisia oireita. Omat ongelmansa tulevat taas vastaan, jos sitten vihannekset jättää kokonaan syömättä. i s o m pa n a h i e r t y m ä l ko h ta n a on silti pakko. Nykytouhusta monelle on jäänyt hampaisiin vain pistävä paprikan maku kasvisten pakkoruokinnasta. Vihannekset kuuluvat tärkeäksi osaksi monipuolista ateriaa, mutta tuputus lähestymistapana niiden lisäämiseen ei aja asioita toivottuun suuntaan. Se vain lähinnä ärsyttää ihmisiä. Erilaisiin kieltoihin ei keinovalikoimassa kannata liikaa uskoa, sillä ihmisiä ei monesti saa muuttamaan tapojaan väkisin. Kun oppilaat eivät ole halunneet vapauksiaan rajoitettavaksi, se on johtanut vastustukseen. t au s ta l l a k a i k e s sa on varmasti jalo ajatus saada uusi sukupolvi tietoisemmaksi ruokavalionsa valintojen merkityksestä. Ravinnon tärkeydestä ja epäterveellisten valintojen haitoista pitää puhua. Muutos kuitenkin, varsinkin pysyvämpi sellainen pitää saada aikaan luonnollisesti. Miltä kuulostaisi tyrkyttämisen sijaan kannustavan esimerkin voima ja hienovaraisemmat keinot? Lähtölaukauksen saa suosimalla ja suosittelemalla valitsemaan arjessa lähellä vastuullisesti tuotettua laadukasta kotimaista ruokaa sekä syömällä lautaset puhtaaksi. Samalla sekä suomalainen ruuantuottaja että ympäristö kiittävät. Suuret joet kasvavat pienistä puroista. a i k u i s e t o p i s k e l i jat ovat vapaita valitsemaan ruokavalioasioihin näkökantansa ihan itse. Jokainen saa omakohtaisesti valita päivän annoksensa sisälsi se sitten kasvissosekeittoa tai lihapullia perunamuusilla. Tähän peilaten onko oikein saati edes tehokasta pakottaa nuori lapsi syömään jonkin aikuisten ravintoideologian mukaan kouluvuosista lähtien? Lukuisat nimmarit diileissä kanien kanssa puhuvat sen puolesta, että mikäli kasviksille omistetut päivät koetaan ideologisena pakkosyöttönä, kääntyvät ne lopulta tavoitteitaan vastaan. Penaalin terävin porkkana
uutiset K artat tarttuvat käsiin, ja lähes parisataapäinen suunnistajajoukko pinkoo ylioppilaskylän sokkeloissa. Harmaa päivä ja maaston satunnainen niljakkuus eivät urheilijoita pysäytä. Suomen suunnistuskausi avattiin ylioppilaskylässä Sprinttirieha-nimellä kulkeneen tapahtuman merkeissä. Sprinttisuunnistukset suunnistetaan lähtökohtaisesti aina kaupunkimiljöössä, kertoo ylioppilaskylän Sprinttiriehan ratamestari ja kilpailunjohtaja Tuukka Mäkinen. Ylioppilaskylässä ei ole aiemmin järjestetty virallista Suunnistusliiton alaista lähikilpailua. Mäkinen sanoo kuitenkin, että Ylioppilaskylä on suosittu suunnistajien keskuudessa. Alueella järjestetään paljon suunnistusharjoituksia ja pienempiä tapahtumia. m i t k ä oVat ylioppilaskylän edut suunnistuskilpailun näkökulmasta? –Ylioppilaskylä on sinänsä todella erityinen alue Turussa, Mäkinen sanoo. –Rakennukset ovat alueella tiiviisti, mutta pihoille saa kuitenkin juosta kohtalaisen hyvin, hän jatkaa. Mäkinen nostaa esille myös alueen sokkeloisuuden. Samannäköisiä taloja on paljon. Tämä tuo suunnistajille haastetta, kun heidän täytyy pysyä kärryillä siitä, minkä talon välistä milloinkin juoksevat. Alueella on Mäkisen mukaan paljon luettavaa kartalta. Sprinttiriehassa hyödynnettiin koko ylioppilaskylän aluetta. Ratojen pituudet olivat noin neljän kilometrin luokkaa. t a pa h t u m a n jä r j e s tä jä n ä toimii turkulainen Jatkuva liike -osakeyhtiö. Mäkisen mukaan Jatkuva liike järjestää erityisesti kestävyysurheilutapahtumia, mutta myös ylipäätään liikuntaja urheilutapahtumia Turun seudulla. Kaikilla osakkailla on pitkä suunnistustausta. Muutama vuosi sitten he havahtuivat siihen, että Turusta puuttui talviaikaan järjestettävä sprinttisuunnistussarja, jollaisia esimerkiksi Helsingissä ja Jyväskylässä on järjestetty jo useampi vuosi. Ylioppilaskylän Sprinttiriehassa oli osallistujia Mäkisen mukaan melkein parisataa. T urun yliopiston Turun kampuksella sijaitsevan ylioppilaskunnan toimiston yhteydessä on yksi lukuisista auttavista käsistä. Siellä ylioppilaskunnan lakineuvontaa tarjoaa puhelimitse ja sähköpostitse tiistai-iltaisin neuvontalakimies Petteri Sihvonen. l i sä ks i o i k e u s t i e t e e l l i s e n tiedekunnan ainejärjestö Lex ry:n oikeusapujaosto tarjoaa lakineuvontaa Turun kampuksella toimivan ylioppilastalon kokoustila Virtasessa keskiviikkoiltaisin. –Koko palvelun ajatus on se, että minkä tahansa juridisen ongelman kanssa voi tulla kysymään neuvoa, Sihvonen kertoo. Ylioppilaskunnan lakineuvontapalvelun tarkoituksena ei ole kuitenkaan ratkaista yksittäisiä tapauksia, vaan kyse on ohjaavasta toiminnasta. Tarvittaessa voidaan neuvoa muiden lainopillisten palveluiden, kuten oikeusaputoimiston puoleen. Opiskelijan ei tarvitse lannistua lakiasioiden edessä Joskus opiskelijakin voi tarvita apua juridisten eli oikeudellisten asioiden viidakossa. Mikä silloin neuvoksi? s i h Vo n e n lu e t t e l e e muun muassa vuokra-asioihin, työsopimuksiin sekä yhdistystoimintaan liittyvät juridiset ongelmat yleisimmiksi syiksi, joiden vuoksi ylioppilaskunnan lakineuvontapalvelun pariin hakeudutaan. Hän toivoo, että opiskelijat keskittyisivät sopimuksiin ja sen sisältöön välttyäkseen yllätyksiltä. –Vuokrasopimus on kuitenkin sopimus, joka pitäisi pitää siinä muodossa kuin on sovittu. Siihen sopimukseen ja sen sisältöön kannattaisi vähän keskittyä opiskelijankin eikä sitten jälkeenpäin murehtia tai olla niin kuin “Voiko maailma toimia tosiaan näin väärin minua kohtaan, kun tämä ei menekään niin kuin itse haluan.”: Sihvonen kuvaa. s i h Vo s e l l e n e u Vo n ta l a k i m i e h e n työ on ennemminkin auttamista kuin työtä. Hän tapaa myös asiakkaita, jotka saattavat tuntea olevansa jo syvällä jonkin oikeudellisen ongelman juoksuhiekassa. –Ne murheet tuntuvat varmaan siinä kohtaa juuri siltä, että ne ovat täysin ylitsepääsemättömiä, vaikka ne eivät ole oikeasti ylitsepääsemättömiä, mutta ymmärrän sen tunteen. o p i s k e l i ja l l e , j o l l a on huolenaan jokin lakiasia eikä tiedä kenen puoleen kääntyä, Sihvonen antaa seuraavia vinkkejä: –Kannattaa ensimmäiseksi miettiä vähän tarkemmin sitä, minkä alan lakiasia tämä on, katsoa ensimmäiseksi niitä googletusneuvojatai ohjeita siitä suunnasta. Jos vähänkin tuntuu siltä ja jos vähänkin asia on sellainen, että [...] se on merkityksellinen taloudellisesti tai jollain muulla tavalla oikeasti merkityksellinen, siitä tulee aiheutumaan esimerkiksi isoja vahinkoja, niin silloin pitää ruveta harkitsemaan ulkopuolista apua. Me olemme se matalan kynnyksen palvelu, josta voi ainakin pyytää vinkkiä ja vähän ohjausta. 6 uutiset Sprintin sokkeloissa Kevättalvisena sunnuntaina Ylioppilaskylä täyttyi juoksutossuista ja kahisevista urheilutakeista. Panssarivaunu matkalla kohti lopullista voittoa. Kuva: Toimitus. Lähteenä käytetty myös Turun yliopiston ylioppilaskunnan verkkosivuja (tyy.fi), jossa on lisätietoa lakineuvontapalvelusta. Kuva: Miikka Kestikievari. Rehtorin toimikausi kestää viisi vuotta. Kuva: Turun yliopisto. Kaartinen yliopiston uusi rehtori Kaartinen aloittaa työnsä elokuussa. t u r u n y l i o p i s to n uudeksi rehtoriksi valittu Marjo Kaartinen on Turun yliopiston historian ensimmäinen naisrehtori. Turun yliopiston hallitus valitsi yksimielisesti Kaartisen nykyisen rehtorin Jukka Kolan seuraajaksi. Kaartinen on toiminut vuodesta 2022 alkaen Taideyliopiston koulutuksesta vastaavana vararehtorina. Turun yliopistossa Kaartinen on työskennellyt vuodesta 1991 alkaen opetusja tutkimustehtävissä. –Kun Turun yliopistossa ei ole vielä aikaisemmin ollut naispuolista rehtoria, ajattelin että minulla olisi tässä hyvä sauma tehdä historiaa ja olla ensimmäinen naisrehtori, Kaartinen kuvailee Turun ylioppilaslehdelle syitään hakea pestiä. Hän muistelee sitä, kuinka hänen omalla alallaan ensimmäiset naiset nousivat professoreiksi. Kirsi Vainio-Korhonen nimitettiin Turkuun Suomen historian professoriksi vuonna 2002. –Se oli silloin aivan hurjaa, eikä siitä todellakaan ole hirveän pitkä aika. k a a r t i n e n p i tä ä tärkeänä sitä, että johtajakuvaa moninaistetaan. Elokuussa työnsä aloittava Kaartinen sanoo tahtovansa tarttua uuten tehtäväänsä kuulemalla yliopistolaisia. Se tarkoittaa keskustelemista eri toimialojen kanssa ja yhteistyön tekemistä opiskelijoiden kanssa. Selkeä haaste on yliopiston talouden tasapainottaminen. Yliopiston talouden tasapainottamisohjelma ulottuu vuoteen 2028 asti. Kaartinen sanoo tahtovansa omalta osaltaan edistää tutkimusrahoituksen saamista ja edistää Turun yliopiston tekemää yhteistyötä niin kansainvälisesti kuin lähialueillakin. Hän ilmoittaa nostavansa prioriteettilistansa kärkeen Turun yliopiston opiskelijat. Yhteistyö opiskelijoiden kanssa on sujunut, joten hän kokee, että hänellä on hyvä käsitys siitä, miten tahtoo rehtorina toimia vastaavalla tavalla. –Haluan kokoontua rehtorin suorakulmaisen pöydän ääreen keskustelemaan aidosti yhdessä yliopiston kehittämisestä. MIIKKA KESTIKIEVARI HELMI HENELL 7 T oukokuussa 2023 erotettu Turun yliopiston musiikkikasvatuksen lehtori Mikko Ketovuori jatkaa erottamiseensa liittyvää prosessia. Turun ylioppilaslehden saamien tietojen mukaan hän on jättänyt asiasta rikosilmoituksen ja tutkintapyynnön joulukuussa 2023. Siviilikanne koskien laitonta irtisanomista ollaan jättämässä käräjäoikeuteen helmikuussa. t u r u n y l i o p i s to irtisanoi pitkäaikaisen lehtori Ketovuoren noin vuosi sitten. Turun Sanomien mukaan Ketovuori itse arvelee potkujensa syyksi lastenlaulua. Yliopisto puolestaan perustelee irtisanomista sekä opiskelijoiden että kollegoiden valituksilla epäasiallisesta käytöksestä. Yiopisto irtisanoi pitkäaikaisen lehtori Ketovuoren noin vuosi sitten. Lehtori Ketovuoren erottamisesta tulossa jälkinäytöksiä TOIMITUS Turun yliopiston päärakennus. Kuva: Turun yliopisto. H elmikuun viimeisenä päivänä perinteinen Pikkulaskiainen keräsi jälleen opiskelijat ympäri maan talviseen Suomen Turkuun Kauppatorille mäenlaskukilpailun äärelle. Rinteen valloitti vuoro vuorolta mielenkiintoisempia vekottimia, mutta lopulliseksi voittajaksi kilpailussa valikoitui Jääkärimarssin pauhatessa taustalla rinteen laskenut koneinsinöörikillan panssarivaunu. Tankki jyräsi mäkikisan voittoon TOIMITUS Opiskelijatapahtuma on järjestetty Turussa vuodesta 1991 alkaen. m ä k i n e n o l i osallistujamäärään tyytyväinen. –Sellainen keskiverto osallistujamäärä kansallisessa sprinttisuunnistuskilpailussa. Osallistujamäärä oli hyvä, kun otetaan vielä huomioon, että vielä ollaan kevättalvessa. Kausi ei ole vielä kunnolla päässyt alkuun, Mäkinen sanoo. Osallistujien ikähaitari vaihteli kymmenestä yhdeksäänkymmeneen. –Laji liikuttaa vauvasta vaariin, Mäkinen tuumaa. Seuratakkien väriloistoa Ylioppilaskylän maisemassa. Kuva: Helmi Henell. HELMI HENELL Tulokset: H21 1. Fredric Portin, IF Brahe D21 1. Maija Sianoja, MS Parma
O nko sinulle koskaan käynyt niin, että unohdat ajantajun TikTokia selaillessasi? Oletko koskaan miettinyt, miten huvittavalta se näyttää, kun ihmiset tuijottavat lyhyitä videoita tanssivista naisista unohtaen täysin ympäristönsä? Oletko koskaan miettinyt, millaisia haittoja mielenterveyteen TikTok aiheuttaa? Oletko koskaan harkinnut poistavasi sovelluksen, muttet ole saanut sitä aikaiseksi? j o y l i 1,7 miljardin ihmisen käyttämä kiinalaisen sovellus TikTok perustuu lyhyille videoille, jotka koukuttavat katsojansa hetkessä mukautuen katsojan preferensseihin ja tarjoten juuri sitä sisältöä, mikä saa katsojalle dopamiiniryöpsähdyksiä aikaan. TikTokilla on toki hyvät puolensa. Se mahdollistaa tehokkaan viestinnän, sillä nykypäivänä katsojat lisääntyneine keskittymisvaikeuksineen eivät tohdi katsoa pitkiä videoita tai innostua pelkistä kuvista. Lyhyt video tarjoaa formaattina mahdollisuuden jättää edes hatara muistijälki katsojalle, ja TikTok on myös erinomainen alusta luovuudella irrotteluun. k i i n as sa s oV e l lu s ta käytetään tosin aivan eri tarkoitukseen ja eri rajoittein. Vastaava sovellus on Douyin. Sen päätarkoitus on tarjota katsojille opettavaa sisältöä. Sovelluksen käyttöaika on rajattu vain 40 minuuttiin päivässä alle 13-vuotiailla, ja käytto on öisin estetty. Doyuinia käytettäessä videoiden välillä on pieni tauko, joka estää niin kutsutun “zombie-skrollailun”. Mitään näistä ominaisuuksista ei löydy TikTokista, päinvastoin. t i k t o k i n ja sen käyttämien koukuttavien algoritmien vaikutuksia on ryhdytty tutkimaan, mutta suoraa tutkimusnäyttöä haitoista on vielä vähän. Pääosin Yhdysvalloissa tehdyissä tutkimuksissa on kuitenkin noussut esille, että TikTok heikentää keskittymiskykyä sekä muistia, lisää erilaisia kehitysongelmia, kuten kehonkuvan vääristymiä ja ruokkii jo olemassa olevia mielenterveysongelmia. Sovelluksen on todettu aiheuttavan myös riippuvuutta sekä opettavan alitajuntaisia tic-oireita. Myös kiusaaminen ja esimerkiksi seksuaalinen häirintä alustalla on verrattain yleistä, ja kohdistuu valitettavan usein lapsiin. t e rV e ysVa i k u t u ks e t ja häirintätapaukset ovat vain jäävuoren huippu. TikTok on Suomelle turvallisuusuhka ja osa Kiinan kybersotaa. Kiinalla on täysi pääsy TikTokin sisältöihin vallitsevan tiedustelulain myötä. On siis hyvä sovellusta käytettäessä muistaa, että laitteesi tiedot ovat Kiinan kommunistisen puolueen käytettävissä. Suomessa on onneksi herätty asiaan. Varoituksen TikTokin turvallisuusriskistä on antanut Suojelupoliisi, ja lisäksi kansanedustajien laitteista sovellus on kielletty. m o n i to s i n ajattelee, että ei voisi vähempää kiinnostaa, mitä Kiina heistä tietää. Kun käyttäjiä on 1,7 miljardia, joista leijonanosa on länsimaista, on Kiinalla käytössään kuitenkin aivan kriittistä informaatiota kybersotansa välineeksi länsimaista demokratiaa vastaan. k a n n at ta a ko t i k t o k siis poistaa? Jos haluat pitää kiinni mielenterveydestäsi, huolehtia ajankäytöstäsi, välttyä kuplautumiselta ja ennen kaikkea pitää omat henkilötietosi itselläsi etkä luovuttaa niitä Kiinan kommunistiselle puolueelle, niin kyllä, se kannattaa poistaa. Mutta pystytkö siihen, vai oletko aivosodan hyväntahtoinen ja sinisilmäinen uhri? V etytaloudesta on puhuttu viime vuodet ahkerasti. Kyseessä ei kuitenkaan ole missään nimessä mikään uusi ilmiö, sanoo Petteri Laaksonen, tekniikan tohtori ja tutkimusjohtaja LUT-yliopistosta –Tästä on puhuttu oikeasti varmaan jo vuosikymmeniä. Kun aikanaan tuli energiakriisi, tehtiin paljon kehitystyötä synteettisten polttoaineiden osalta, kun polttoaineiden hinnat nousivat nopeasti. Sitten se unohtui, kun saatiin taas halpoja fossiilisia polttoaineita, Laaksonen sanoo. –Nyt ilmakehästä on tullut sellainen, että jos me emme tee mitään, kärähdämme. V e dy n Va l m i s t u s itsessään on yksinkertainen monta sataa vuotta tunnettu prosessi, Laaksonen valottaa. Vedyn valmistus tapahtuu sähköllä. Tasavirtainen sähkö hajottaa vedestä hapen ja vedyn toisistaan. Tässä prosessissa noin 65 prosenttia sähköenergiasta siirtyy vetyyn, ja lopusta tulee lämpöenergiaa tai se menee muulla tavalla hukkaan. Tarkoituksena on, että vedyn valmistukseen tarvittava sähkö tuotetaan uusiutuvilla energianlähteillä, esimerkiksi tuulitai vesivoimalla. V e t yä i t s e s sä ä n on hankalaa ja kallista varastoida tai siirtää. Käytännössä vedystä tehdään mahdollisimman nopeasti jotakin muuta sähköntuotannon ja vedynvalmistuksen yhteydessä. Laaksosen mukaan puhtaan vedyn käyttö tulee olemaan melko vähäistä. Sitä voidaan hyödyntään esimerkiksi teräsja metsäteollisuudessa, mutta suurin osa vedystä tullaan todennäköisesti jalostamaan kemikaaleiksi, jotka korvaavat polttoaineita. Käyttökohteina ovat esimerkiksi isopäästöiset laivaja lentoliikenne. j o h taVa n a a jat u ks e n a on, että sähköä käytetään aina suoraan silloin kun voidaan. Esimerkiksi vedyllä kulkevia autoja hän ei pidä realistisena tulevaisuudenkuvana, koska sähköllä ajaminen tulee aina olemaan halvempaa. –Kaikki, mikä voidaan sähköistää suoraan, sähköistyy. Jos sen sijaan tarvitaan pitkäaikaisia varastoja, polttoaineita tai kemikaaleja, mennään silloin vedyn kautta. o n ko m a a i l m a tosiaan irtoamassa hiilestä ja siirtymässä vetyyn? Laaksosen mukaan kyllä, ihan lainsäädännöllisestikin. Kysymys kuuluu vielä kuinka nopeasti tämä tulee tapahtumaan. Yksi Laaksosen esiin nostama haaste on se, että vielä toistaiseksi ilmakehää saastuttavia fossiilisia polttoaineita saa melko halvalla. Laaksosen mukaan EU:ssa pyritään kuitenkin siihen, että fossiilisille polttoaineille säädettäisiin kalliimpi hinta. Toinen haaste liittyy sähköntuotantoon, jota vedyn valmistamiseen tarvitaan. Uusiutuvilla energianlähteillä tuotanto on vaihtelevaa. V e dy n t u ot ta m i s e e n tarvittavan sähkön määrä on suuri. Olennaista on, kuinka saadaan tuotettua paljon sähköä halvalla. Uskooko Laaksonen itse, että fossiilisista polttoaineista päästään irti? –Teknisesti se on mahdollista. Teknologia on olemassa, mutta kyse on pohjimmiltaan poliittisista päätöksistä ja ihmisten tahdosta, Laaksonen sanoo. Irtoaako maailma hiilestä, Petteri Laaksonen? Vety on maailman yleisin alkuaine. Vedyssä nähdään myös tulevaisuus, kun maailma pyristee irti fossiilisista polttoaineista. tutkija 8 24.3. 1934/5 eikö Ne HäMäläiset koskaaN lakkaa! h ä m ä l ä i s t e n v u o s i j u h l a o l i tä n ä v u o n n a n i i n j u h l a l l i n e n ta pau s , e t tä v i e r a i ta o l i j o pa ta r to s ta ja h e l s i n g i s tä ja h a m i n a s ta ja to i ja l a s ta s a a k k a . ja s e o l i m yö s s i k ä l i e r i ko i n e n ta pau s , e t tä tava l l i s e s t i k u o r e n a l l a p i i l e vä , t e r v e h ä m ä l ä i n e n i t s e t i e to i s u u s pä ä s i n y t p u t k a h ta m a a n j u l k i k ät kö i s tä ä n . s i i n ä s u u r e s s a p u h e e s s a a n h ä m e e l l e f i n n e tot e s i , e t tä ko ko m a a m m e y h t e i s k y n ta o n r a k e n n e t t u h ä m ä l ä i s e l l e p e r u s ta l l e , lo p e t ta e n p u h e e n s a s a n o i h i n : " h u o n o m m i l l e k i n p y l vä i l l e s e o l i s i vo i t u r a k e n ta a , e i pa r e m m i l l e ." ja h ä m ä l ä i sy y d e s tä k u u lu i n i i n a n k a r a ko h u ko ko e h to o n , e t t e i p o h ja l a i s t e n k a a n e d u s ta ja k a a n to h t i n u t l e u h k i a p o h ja l a i s u u d e s ta , s e n k u n s a n o i va i n , e t tä k y l l ä t e h ä m ä l ä i s e t o l e t t e a i k a p o i k i a . MITÄ TAPAHTUI 90 VUOTTA SITTEN TYLKKÄRISSÄ? HistoriaN HaViNaa HistoriaN HaViNaa 9 lukijoilta o sa l l i s t u k e s k u s t e lu u n ! to i m i t u s p i dät tä ä i t s e l l ä ä n o i k e u d e n Va l i ta j u l k a i s taVat k i r j o i t u ks e t . t u r u n y l i o p i s to n o p i s k e l i ja ! m i k ä m ät tä ä o p i s k e l i ja m a a i l m a s s a ? k i r j o i ta m i e l i p i t e e s i ja l ä h e tä s e ot s i ko l l a " m i e l i p i d e " s ä h kö p o s t i i n : t y l pa ato i m i t ta ja @ u t u . f i A rmeijan sotaisuushan ei ole sitä sotaa varten, vaan se on nimenomaan rauhaa varten. Tällaisin sanankääntein eräässä presidentinvaalien vaalitentissä sivuttiin kysymyksiä puolustuspolitiikasta ja globaalista rauhanvälitystyöstä. Nosto on oivaltava, sillä toisinaan rauhanvälitys ei riitä, kun pahuus kaappaa vallan. Hyökkääjää ei välttämättä kiinnosta, mikä kohteen suhtautuminen on aseisiin tai rauhaan. u k r a i n a n s ota avasi monen silmät sille todellisuudelle, mitä maanpuolustus kovimmillaan tarkoittaa. Lukuisat ukrainalaiset kouluttautuivat hätätilanteessa maanpuolustustehtäviin muutaman viikon kestävällä koulutuksella, jossa opetetaan taistelijan perustaitoja. Ukrainan tilanteen merkitys näkyy myös siinä, että läpi suomalaisen puoluekentän jopa monet rauhan puolestapuhujina profiloituneet poliitikot kääntyivät kannattamaan Natoa. Yleinen ymmärrys maanpuolustuksen merkityksestä tuntuu kasvaneen: naiiviuden aika alkaa olla ohi. s u o m e n p u o lu s t u s m i n i s t e r i Antti Häkkänen väläytti taannoin suunnitelmia reservistä eroamisen estämiseksi. Myöhemmin hän oikaisi sanomisiaan ja totesi, että asia ei ole valmistelussa eikä pidä estoa oleellisena. Ulostulo ehti kuitenkin aiheuttaa suuren piikin erohakemuksissa ja esimerkiksi keskustaopiskelijat vaativat ministerin eroa. Suomen puolustuspolitiikan ytimessä on ajatus yhtenäisen ja uskottavan puolustuksen ylläpitämisestä. Kuinka yhtenäisen tai uskottavan kuvan tämän ulostulon synnyttämä vastareaktio antaa Suomen puolustuksesta? Ja miltähän Kiovassa näyttäisi nyt, jos ukrainalaiset olisivat uhan edessä kieltäytyneet tarttumasta aseisiin? m i e l i p i t e i d e n k i r j o aiheen ympärillä on varmasti laaja. Onkin toivottavaa, että Suomessa säilyy itsenäisyys, vapaus ja demokratia sekä siihen olennaisesti kuuluva mielipiteenvapaus. Näiden kultaakin arvokkaampien asioiden säilymisen eteen täytyy vastaisuudessakin kantaa vastuu yhteisestä tehtävästämme, eli maanpuolustuksesta. Sotiemme veteraaneja kuuluu myös kiittäminen siitä, että emme taipuneet sorron alle. Olemme yhdessä pelkoa vahvempia. Ei anneta sen voittaa. s ot i l asVa l as sa ja -vakuutuksessa lausutaan: ”Joukkoa, johon kuulun sekä paikkaani siinä, en jätä missään tilanteessa, vaan niin kauan kuin minussa voimia on, suoritan saamani tehtävän loppuun.” HELMI HENELL JIMI MAHONEN OIKEUSTIETEEN OPISKELIJA TURUN YLIOPISTO Himmetä ei Himmetä ei muistot muistot koskaan saa koskaan saa Poista Poista TikTok TikTok JULIA SIIMENTO KAUPPATIETEEN OPISKELIJA TURUN YLIOPISTO
DUCARIUMIN TULEVAISUUS PÖYDÄLLÄ E Teksti: Helmi Henell Kuvat: Toimitus
13 12 T urun yliopistolla kipinöi. Yliopisto suunnittelee siirtävänsä Turun normaalikoulun alakampukselle Educariumille. –Opiskelijat eivät tästä suunnitelmasta kovin innoissaan ole, sanoo Turun luokanopettajien ainejärjestön Opexin puheenjohtaja Lasse Lehto. –Meidän näkemyksemme on, että tässä on paljon hyviaä mahdollisuuksia yhteistyön lisäämiseen opettajankoulutuslaitoksen kanssa, sanoo puolestaan Turun normaalikoulun perusopetuksen rehtori Satu Kekki. Kerrataan, mistä on kyse. Turun yliopisto on asettanut työryhmän selvittämään mahdollisuutta siirtää Varissuolla sijaitseva yliopiston harjoittelukoulu, eli Turun normaalikoulu, tutummin Norssi, yliopiston alakampukselle Educariumiin. Työryhmä selvittää kevään aikana, soveltuuko Educariumin tila koulutilaksi. Tällä hetkellä Educarium on pääasiassa kasvatustieteellisen tiedekunnan käytössä, mutta myös muut tiedekunnat käyttävät tiloja. Selvitys liittyy laajemmin yliopiston tilaohjelmaan, jonka tavoitteena on kokonaisuudessaan vähentää yliopiston käytössä olevia kokonaisneliöitä ja pienentää pienentää tiloihin liittyviä kustannuksia. Turun yliopiston taloudessa on haasteita, ja yliopisto tekee joka vuosi merkittävää alijäämää. Tämän seurauksena myös yliopiston tilarakennetta on tarkasteltava kriittisesti, valottaa vararehtori Kalle-Antti Suominen. Tavoitteena on karsia yliopiston tiloista 15 prosenttia vuoden 2022 tasosta. Tämä tarkoittaa noin 30 000 neliötä. –Yliopiston tilaohjelmaa valmistellut työryhmä tunnisti muutamia mahdollisuuksia, joista Norssin siirtyminen pääkampukselle oli ehkä neliömäärältään suurin kokonaisuus, Suominen sanoo. Talouden tasapainottamisen lisäksi Suominen nostaa esille käynnissä olevan murroksen toimistotilojen käytössä. Etätyön lisääntyessä toimistotiloille ei ole entiseen tapaan enää käyttöä. Jossakin määrin lisääntynyt etäopetuskin heijastuu vastaavalla tavalla opetustilojen käyttöön. Turun yliopistolla on tällä hetkellä vuokrasopimus Norssin kiinteistöstä, ja sopimus ulottuu vuoteen 2032 saakka. Jos yliopisto tahtoo irtautua sopimuksesta nopeammin, edellyttää se sitä, että jokin toinen toimija ostaa tilan Suomen Yliopistokiinteistöiltä (SYK). Tällä hetkellä Turun kaupunki on ilmaissut olevansa kiinnostunut rakennuksesta. Oman päätöksentekonsa tueksi kaupunki tahtoo, että yliopisto kykenee kuluvan kevään aikana kertomaan aikeistaan. Tämän vuoksi tavoitteena on, että Norssia koskevia päätöksiä tehdään jo vuoden 2024 toukokuussa. Suomisen mukaan tällä hetkellä isoimmat ratkaistavat kysymykset liittyvät siihen, kuinka Norssin ja yliopiston toiminnot tulevaisuudessa sijoittuvat alakampukselle. –Että mitä erityisjärjestelyjä koulun tuominen kampuselueella vaatii, onko se teknisesti mahdollista ja mitkä ovat vaikutukset, hän pohtii. Suominen sanoo, että Norssin siirtymässä Educariumille menisi joka tapauksessa “jokunen vuosi”. –Päätös ei ole helppo, ja kaikki prosessit vievät aikaa, hän sanoo. Turun luokanopettajaopiskelijoiden ainejärjestö Opex ry julkaisi keskiviikkona 31.1. pitkän kannanoton “opiskelijoiden Edun puolesta”. Edulla viitataan tässä yhteydessä sekä opiskelijoiden yleiseen etuun, että Educarium-rakennukseen, joka tunnetaan tuttavallisemmin Eduna. Kannanoton on Opexin lisäksi allekirjoittanut niin usea muukin ainejärjestö kuin Suomen Opettajaksi Opiskelevien Liitto SOOL:kin. Kannanoton sisältö on selkeä: opiskelijat eivät pidä yliopiston ehdotusta Norssin siirtämisestä Educariumille järkevänä. Kannanotossa nostetaan esille tarve laadukkaaseen opettajankoulutukseen; opiskelijat pelkäävät, että siirtyminen pois Educariumin opettajankoulutuslaitoksen tarpeisiin räätälöidyistä tiloista heikentää opetuksen laatua ja etäopetuksen määrä lisääntyy. –Opiskelijoiden on täällä hyvä olla. Meillä on musiikkiluokat, fyken laboratoriot ja liikuntasalit, sanoo Opexin puheenjohtaja Lasse Lehto. Lehto nostaa esille opettajaopiskelijoiden kokemuksen siitä, että Turun yliopiston säästötoimenpiteet ovat ennenkin osuneet OKL:n kohdalle. Hän viittaa esimerkiksi siihen, että säästösyistä yliopisto pohti opettajankoulutuksen lakkauttamista Raumalla. Hän sanoo, että tämän vuoksi opiskelijoiden tunnelmat suunnitelman suhteen eivät ole kovin vastaanottavia. –Opettajankoulutuksesta ei Suomessa kannata muuten kaan yhtään tinkiä, Lehto sanoo. Lehto painottaa, että asiaa halutaan ajaa kaikkien alakampusta käyttävien opiskelijoiden puolesta. Educariumin tilat ovat monien eri tiedekuntien opiskelijoiden käytössä: rakennuksessa on kirjasto ja opiskelijaravintola. Lehdon mukaan on vaikea lähtökohta, että opiskelijaympäristössä olisi samaan aikaan aikuisia yliopisto-opiskelijoita ja peruskouluikäisiä. Hän sanoo, että opiskelijat tarvitsevat oman tilan ja rauhan. –Haluaisin pitää tietyn välimatkan harjoittelussa opetettaviin oppilaisiin. Jos tulen jokin aamu väsyneenä demolle ja näen samaa oppilasta, jota olen juuri harjoittelussa opettanut, ei se ole kovinkaan idyllistä kummallekaan, Lehto antaa esimerkin. Myös kannanotossa huomautetaan, että koulun sääntökulttuuri ei sovi yliopistolle. Turun normaalikoulu on tarkka yhtenäisistä säännöistä niin lasten, aikuisten kuin harjoittelijoidenkin kohdalla. Lehto antaa esimerkkinä niinkin arkisen asian kuin omien eväiden syömisen ja juomisen käytävillä. Yliopisto-opiskelijalle arkipäivää, mutta Norssin oppilaalle ei. Opiskelijoiden kannanotossa esitetään huoli myös siitä, että normaalikoulusta tulisi siirtymän myötä niin sanottu “eliittikoulu”, kuten se monissa muissa yliopistokaupungeissa on. Normaalikoulun sijaintia Varissuolla pidetään voimavarana niin alueen asukkaille kuin opettajaopiskelijoille, jotka saavat kokemusta monikulttuurisuudesta ja monikielisistä oppilaista. Kannanoton allekirjoittajat perustelevat normaalikoulun sijaintia Varissuolla sosioekonomisella tasaveroisuudella: on tärkeää, että Varissuolla on laadukasta ja hyvin resursoitua opetusta.
P erjantaina 2.2. yliopisto kutsui koko yliopistoyhteisön avoimeen tilaisuuteen kuulemaan ja keskustelemaan tilaohjelmasta. Tilaisuudessa esiteltiin suunnitelma pääpiirteissään ja avattiin mahdollisuus keskustelulle aiheesta. Keskustelua vetivät vararehtorit Piia Björn ja Kalle-Antti Suominen. Opiskelijat nostivat tilaisuudessa esiin pitkälti samoja kysymyksiä, joita jo kannanotossa oli tuotu ilmi. Kysymyksiä esittivät myös niin henkilökunnan jäsenet kuin esimerkiksi yliopistoliikuntaa tarjoavan Campussportin edustaja. Normaalikoulun siirtoa pohtivan työryhmän vetäjä Piia Björn piti yhteisen keskustelutilaisuuden järjestämistä tärkeänä. –Opiskelijoilta tuli loistavia huomioita, hän sanoo. Björn korostaa, että uudistuksessa tilasuunnittelu on keskeisessä asemassa. Yliopisto ei ole kaupungin kaltainen opetuksen järjestäjä vaan ennen kaikkea opettajankoulutuksen tarjoaja. –Jos Norssi siirtyy, täytyy tilojen palvella ensisijaisesti opettajankoulutuksen tarpeita. Opiskelijoille ja henkilökunnalle täytyy olla hyvät tilat, hän sanoo. Mitään valmista vastausta siihen, mihin opiskelijat Normaalikoulun alta siirtyvät, ei keskustelutilaisuudessa vielä kuultu. Työryhmän työ on vielä alussa. –Educarium-rakennusta tullaan jatkossakin käyttämään hyvin monipuolisesti. Eivät meidän opiskelijat ole sieltä lähdössä pois, vakuuttaa Björn. Opiskelijoiden ja Normaalikoulun oppilaiden mahdolliseen yhteiseloon Björn suhtautuu luottavaisesti. –Itse kasvatustieteilijänä ajattelen, että koulu on yhteiskunta pienoiskoossa. On minusta oikein hyvä osa pienenkin koululaisen elämää tiedostaa, että yliopisto-opiskelijaa koskevat eri säännöt. Kyse on siitä, miten tämä todellisuus käännetään fiksuksi ja asiantuntevaksi pedagogiikaksi, hän sanoo. Keskustelutilaisuuteen osallistunut yhteiskuntatieteiden opiskelija ei ollut yhtä valoisin mielin tilaisuuden jälkeen. Hän esiintyy tässä jutussa nimettömänä, mutta hänen henkilöllisyytensä on toimituksen tiedossa. –Keskustelutilaisuus oli aika iso pettymys, enkä ollut yksin sen kokemuksen kanssa, hän sanoo. Hänen mukaansa tuntui siltä, että opiskelijat eivät tilaisuudessa tulleet kuulluiksi. –Kaikki kriittiset kysymykset ohitettiin tai todettiin, että asia otetaan suunnittelussa huomioon. Mitään konkretiaa ei ollut, opiskelija sanoo. Yhteiskuntatieteiden opiskelija kertoo menneensä virallisen tilaisuuden jälkeen vielä keskustelemaan tilaisuutta vetäneiden Piia Björnin ja Kalle-Antti Suomisen kanssa. –Opettajaksi opiskeleva ystäväni esitti huolensa siitä, että jos oppilaat ovat opettajaopiskelijoiden kanssa jatkuvasti samoissa tiloissa, joutuisivat opiskelijat olemaan tahtomattaan jatkuvasti saatavilla oppilaille. Että ei riitä, että työt seuraavat kotiin vaan ne seuraavat tavalliseen yliopisto-opiskeluunkin, hän sanoo. –Tähän vararehtori [Suominen] totesi, että jos ei siitä tykkää, voi ruveta vaikka rekkakuskiksi. Yhteiskuntatieteiden opiskelija sanoo olevansa järkyttynyt kommentista ja yliopiston henkilökunnan edustajan tavasta reagoida opiskelijan huoleen. Suominen itse sanoo Tylkkärille, ettei kyseistä kommenttia muista. –Opettajaksi opiskeluun liittyviä asioita tuskin olen kommentoinut, koska paikalla oli siinä minua parempia asiantuntijoita, muun muassa Norssin johtoa, hän kirjoittaa sähköpostitse. Yhteiskuntatieteiden opiskelija tahtoo korostaa sitä, että toteutuessaan suunnitelma ei vaikuta ainoastaan Educariumin väkeen vaan kaikkiin yliopistolla, jos Educariumin opiskelijoiden ja henkilökunnan täytyy siirtyä muihin tiloihin. Hän myös toivoo rakentavaa keskustelua opiskelijoiden ja päättävässä asemassa olevien henkilöiden välille. Hän kertoo kokeneensa monen muun lailla tilaisuuden perusteella, että päätös asiasta on jo tehty ja että keskustelutilaisuus järjestettiin vain muodon vuoksi. Piia Björn puolestaan korostaa, että hänen vetämänsä työryhmä ei asiasta tee päätöstä. Työryhmän tehtävänä on ottaa asioista selvää ja pyrkiä ratkaisemaan yhteisön esiin nostamat ja työryhmän itsensä havaitsemat asiat. –Yliopiston hallitus tekee työryhmän selvitystyön perusteella parhaaksi katsomansa, informoidun päätöksen. Björn sanoo, että edelleen pohditaan myös osaratkaisua, jossa ainoastaan Normaalikoulun lukio ja IB-lukio siirtyisivät alakampukselle. Björnin mukaan niin sanottu nollaratkaisu, eli vaihtoehto, jossa asiat säilyisivät ennallaan, on epätodennäköinen. –Itse ainakin olisin tämän työryhmän vetäjänä silloin pettynyt. Mielestäni epäonnistuisimme, jos joutuisimme toteamaan, että emme pysty ratkaisemaan näitä asiallisia, esiin nostettuja huolia, hän sanoo. N ormaalikoulun perusopetuksen rehtori Satu Kekki sanoo olevansa yllättynyt vastustushengestä, jota yliopiston suunnitelma on kohdannut. Hänen mukaansa opetusharjoittelupalautteissa nousee joka vuosi esille se, että opiskelijat kokevat välimatkan yliopiston ja Varissuon välillä hankalana. Opiskelijat joutuvat rahoittamaan itse bussikorttinsa Varissuolle harjoitteluun kulkeakseen. Harjoitteluun liittyville palautekeskusteluihin saattaa jäädä vain lyhyt aika, koska opiskelijoilla on kiire yliopistolle tai bussiin. Kekin mukaan myös opettajankoulutuslaitoksen yliopisto-opettajat ja didaktikot ovat pitäneet etäisyyttä haastavana ja arkea hankaloittavana. Kekki uskoo, että uudistus toisi opiskelijoille helpotusta arkielämään, ainakin harjoittelun aikana. Myös Norssin henkilökunta kannattaa Kekin mukaan uudistusta. Yhteistyön lisääminen opettajankoulutuslaitoksen kanssa kiinnostaa. Luokanopettajaopinnoissa suunnitellaan esimerkiksi opetustuokioita, joita opiskelijat pitävät toisilleen. Kekin mukaan Norssin välitön läheisyys mahdollistaisi sen, että opiskelijat pääsisivät pitämään tuokioita oikeille lapsille. Mitä Kekki ajattelee opiskelijoiden esiin nostamasta huolesta Varissuon segregaation suhteen? Kekki kertoo toimineensa Norssissa vuodesta 1990 alkaen ja nähneensä alueen muutoksen. Hän sanoo, että Varissuolle on ollut suuri merkitys, että Normaalikoulu on ollut siellä. –Suurempi merkitys kuin sillä, että täällä on ollut yliopiston koulu on kuitenkin ollut sillä, että olemme alusta alkaen tehneet tämän lähiön kanssa yhteistyötä, Kekki täsmentää. Tämä on tarkoittanut esimerkiksi yhteistyötä alueen eri toimijoiden kanssa sekä Norssin tilojen tarjoamista heidän käyttöönsä. –Oma näkemykseni on, että sillä ei ole merkitystä tällä hetkellä, että onko täällä yliopiston koulu vai kaupungin koulu. Väliä on, että täällä ylipäätään on koulu, Kekki sanoo. Turun kaupungin suunnitelmassa on, että Varissuolle jää perusopetus ensimmäisestä yhdeksänteen luokkaan. Kekin mukaan varissuolaisille vanhemmille on tärkeää, että alueella on lähikoulu. Turun opettajankoulutuslaitoksella kuvataiteen yliopisto-opettajana toimiva Ollipekka Kangas suhtautuu suunnitelmaan kriittisesti. Hän kommentoi asiaa omasta puolestaan, mutta kertoo monen kollegansa yliopistolla olevan pöyristyneitä. –Koulu rakennetaan oppilaita varten. Educarium on rakennettu yliopisto-opiskelijoita varten, hän tiivistää. Hän pitää mahdottomana ajatusta, että Norssin yli tuhat oppilasta mahdutettaisiin Educariumille. Kangas sanoo, että opiskelijat ovat ottaneet omassa kannanotossaan järkeviä asioita esille, ja hänestä on tärkeää viedä asiaa eteenpäin. Kankaan mukaan olisi upeaa, jos kampusalueella rakennettaisiin kokonaan uusi koulu. Satu Kekin tavoin hän sanoo, että yhteistyö normaalikoulun kanssa helpottuisi, kun fyysinen etäisyys poistuisi. –Mutta ei näin, että koulu tuodaan Educariumille, hän sanoo. "Keskustelutilaisuus oli aika iso pettymys." 14 15
Opettele lukemaan uudelleen Te kst i: H elm i H en ell, ku va t: H elm i H en ell ja ha ast ate lta vie n om at 16 17
18 S uomalaiset eivät ole enää lukijakansaa. Tämä on tiedetty jo tovin. Lukemiseen käytetty aika on vähentynyt sekä miehillä että naisilla, terveisin Tilastokeskus. Vuosina 1987–1988 suomalaiset lukivat keskimäärin 53 minuuttia vuorokaudessa. Vuosina 2020– 2021 enää 37 minuuttia. Tähän lukemiseen lasketaan kirjojen ja lehtien lukeminen, e-kirjat sekä myös äänikirjat. Lukukeskuksen vuonna 2022 teettämässä tutkimuksessa 60 prosenttia aikuisista kertoi lukevansa tai kuuntelevansa kirjoja vähemmän kuin tahtoisi. Turun Sanomat uutisoi viime vuoden maaliskuussa, että osa opiskelijoista pitää kirjojen lukemista liian vaikeana. Opiskelijoilta kerätyissä palautteissa opiskelijat toivovat helpotusta tenttikirjojen lukemiseen, kun kirjan kannesta kanteen lukeminen tuntuu työläältä projektilta. Julkista keskustelua kuunnellessa lienee selvää, että lukemisesta ja lukutaidosta ollaan huolissaan. Miksi emme jaksa enää lukea? –Muun median käyttö vie aikaa lukemiselta, sanoo kotimaisen kirjallisuuden yliopistonlehtori Anna Helle Turun yliopistosta. Helle näkee, että esimerkiksi tv-sarjat ja pelit tarjoavat paljon kiinnostavaa ja korkeatasoista sisältöä, joka kilpailee kirjallisuuden kanssa. Aiemminkin on ollut vaikkapa televisio ja radio, mutta erityisesti suoratoistopalvelut ovat tehneet audiovisuaalisen median kuluttamisesta huomattavan helppoa. Tekeekö mielesi tässä kohtaa keskeyttää lukeminen, tarkistaa viesti, sähköposti tai kurkistaa uutinen joltain toiselta välilehdeltä? Yllä olevan tekstin lukemiseen menee keskimääräisellä lukunopeudella noin 47 sekuntia. Vuonna 2023 julkaistun tutkimuksen mukaan nykyihmisen keskittymiskyky on niin rajallinen, että tietotyöläinen keskittyy yhteen asiaan keskimäärin vain 47 sekunnin ajan ennen kuin hyppää tekemään jotakin muuta. Muun muassa Helsingin Sanomat mainitsi tutkimuksen taannoin omassa keskittymiskykyä käsittelevässä jutussaan. Aivotutkija Eino Partanen Helsingin yliopistosta tosin suhtautuu skeptisesti 47 sekunnin sääntöön. –Vaikka leikittäisiin, että se on totta, miettisin, että miksi asia on näin. Kyllähän asiaan vaikuttaa todella paljon se, miten työt on organisoitu, hän pohtii. Partasen mukaan tietotyöläisen työt rakennetaan sellaiseen muotoon, että keskittyminen katkeaa herkästi, kun näytölle tulee ilmoituksia lukemattomista sähköposteista tai kalenterimuistutuksia. –Tietotyöläinen on koulutettu siirtämään tarkkaavaisuuttaan jatkuvasti muualle. Niin tai näin, lukeminen ja keskittymiskyky nivoutuvat pitkälti yhteen. Pitkien tekstien lukeminen vaatii väistämättä keskittymiskykyä. Yksittäisen X-viestin lukemisessa ei kauaa nokka tuhise, mutta kokonaiseen kirjaan syventyminen vaatii aivoilta jo toisenlaista, pitkäjänteistä työtä. Partanen viittaa Helsingin Sanomissa vuonna 2022 haastateltuun YTHS:n lääkäriin Tommi Väyryseen, joka on havainnut, että adhd-tutkimuksiin tulee paljon enemmän ihmisiä kuin aiemmin. –Adhd:n ajatellaan kuitenkin oleva neurobiologinen kehityshäiriö. Ei ole järkeenkäypää, että olisimme ihmislajina muuttuneet jotenkin radikaalisti, hän sanoo. –Mutta tietenkin, kun ihmiset hakeutuvat näihin tutkimuksiin, he kokevat, että heidän on aiempaa hankalampi keskittyä. Se on ihan aito kokemus, eikä sitä käy kiistäminen, hän jatkaa. Partanen sanoo, että psykologisesta näkökulmasta voi ajatella, että tällä hetkellä meille opetetaan paljon sellaista tapaa olla ja toimia, jossa pitkäjänteinen keskittyminen tai tarkkaavaisuuden ylläpito yhdessä asiassa ei ole kovinkaan keskeistä. Näin ollen keskittymistä ei myöskään opita. Paljon puhutaan myös nykyihmisen ylikuormittuneisuudesta. –Kun ollaan ylikuormittuneita, voidaan puhua tällaisesta hankitusta tarkkaavuushäiriöstä, Partanen sanoo. Partasen mukaan on kuitenkin tärkeää toisaalta muistaa, että tarkkaavuushäiriöt voivat olla myös alidiagnosoituja. Esimerkiksi naisten ja tyttöjen autismikirjon oireita on perinteisesti tunnistettu heikommin, ja diagnoosi on monelta voinut jäädä saamatta. Anna Helle näkee, että nykyään tehdään paljon enemmän tietotyötä kuin vielä muutama vuosikymmen sitten. Tämänkaltaisessa työssä käytetään samaa kapasiteettia, jota tarvitaan myös kirjojen lukemiseen ja prosessoimiseen. –Koko tietoyhteiskunta saattaa saada aikaan sen, että aivot väsyvät, Helle tiivistää. Tietoyhteiskunta kuormittaa ihmisen kognitiivisia puolia tavalla, jota ei välttämättä vielä edes täysin ymmärretä. Helle jatkaa vielä, että lukemattomuus on yhteiskunnallinen asia. Elämän tahti on niin kova, ja monella arki on niin hektistä, että ajan löytäminen lukemiselle voi olla vaikeaa, varsinkin jos lukeminen ei ole tärkeysjärjestyksessä kovin korkealla. Juli-Anna Aerila, joka toimii opettajankoulutuslaitoksen Rauman kampuksen yliopistolehtorina äidinkielen ja kirjallisuuden didaktiikassa, uskoo, että monille lukemisen vähyyteen voi olla syynä jokin hyvin konkreettinen asia. –Esimerkiksi haastatellessani pienten lasten vanhempia osa heistä epäili, että ei osaa lukea oikealla tavalla tai lukee vaikkapa liian hitaasti. Suurimmalle osalle aikuisista aika on isoin este eli lukemiselle ei vain löydy aikaa, hän sanoo. A lkaako lukutaito taas jakaa ihmisiä? Helle sanoo, että historiallisesti Suomessa on 1900-luvulla ollut vaihe, kun suomalaiset on tunnettu lukijakansana ja Suomessa on ollut laaja ja korkeatasoinen lukutaito. Historiallisesti se ei ole kuitenkaan kovinkaan pitkä ajanjakso. Helle uskoo, että tämän hetkinen kehityskulku viittaa siihen, että lukutaito eriytyy Suomessa taas. Pisa-tuloksien lasku on tuttua kaikille, jotka ovat viime vuosina vilkaisseetkaan uutisotsikoita päin. Niiden mukaan Suomessa on edelleen jonkin verran hyvin taitavia lukijoita, mutta erityisesti poikien lukutaito rapautuu. Ongelma ei luonnollisestikaan rajoitu pelkästään peruskouluun, koska peruskoululaisista kasvaa aikuisia ja mahdollisesti korkeakouluopiskelijoita, joilla ei olekaan riittävän hyvää lukutaitoa monimutkaisessa yhteiskunnassa toimimiseen. Helle painottaa, että usein pitkien ja monimutkaisten tekstien sisäistämisen taito korreloi muunkin abstraktin ajattelun ja laajempien asioiden käsittelyn kanssa. Lukutaito linkittyy olennaisesti vallankäyttöön. Ihmiset, joilla on kykyä hallita laajoja kokonaisuuksia, ovat todennäköisemmin myös johtoja päättävissä asemissa. –Huonolla lukutaidolla on helposti enemmän toisten armoilla, Helle sanoo.
21 20 V ielä palataan siihen paljon puhuttuun keskittymiskykyyn. Ihmisten keskittymiskyky on kiistatta muuttunut. Heinonen kertoo anekdoottina Ryhmäteatterin kesäteatteriesityksestä, joka kesti Suomenlinnassa aikoinaan kuusi tuntia. Nykykatsojalle tällaista esitystä ei enää tehtäisi. Aerila puolestaan nostaa esille, että jopa kirkoissa saarnojen pituus on lyhentynyt. Näyttää siltä, että 20 minuuttia alkaa olla maksimiaika, jonka ihmiset jaksavat kuunnella. Eino Partasen mukaan digitaalisilla välineillä ja työkaluilla ja digitaalisella medialla on varmasti osansa keskittymiskyvyn heikkenemiseen, mutta hän korostaa, että se ei yksinään ole asia, joka olisi ihmiskunnan tuhon tie. –Vaikka haluaisinkin aina ajatella, että olemme pilalla, hän naurahtaa. Partanen sanoo, että älylaitteet kannustavat ylikuluttamaan aikaa niiden parissa. Mitä enemmän laitetta käyttää, sitä enemmän se saa käyttäjästään tietoa, jota myydään eteenpäin. Partasella on kuitenkin lohdullisia uutisia. Keskittyminen on samalla tavalla opittava taito kuin mikä tahansa muukin. Hän suosittelee esimerkiksi Mielenterveystalon nuorten keskittymisvaikeuksien omahoito-ohjelmaa, joka tarjoaa konkreettisia vinkkejä oman keskittymiskyvyn parantamiseen. Partanen suosittelee aikuisiakin kokeilemaan ohjelmaa ennakkoluulottomasti. Vaikka keskittymiskyky riittäisikin, täytyykö kaikkien pitää lukemisesta? Anna Helle toivoo, että riittävän korkea lukutaito olisi kaikkien saa tavissa. Kaikkien ei kuitenkaan hänen mielestään tarvitse pitää kirjallisuudesta. Kulttuuriset merkitykset ja kertomukset välittyvät muitakin medioita pitkin. Kirjallisuus ei ole ainoa kanava niihin. Helle kuitenkin korostaa, että kaunokirjallisuudella on myös oma erityinen merkityksensä. Kaunokirjallisuus tarjoaa esimerkiksi sellaista esteettistä nautintoa, mitä muu media ei tarjoa. Mielikuvituksen kannalta lukeminen on eri asia kuin televisiosarjan katseleminen. Kirjallisuudella on tarjota toisenlaisia todellisuuksia ja vaihtoehtoja. Helle siis näkee, että kirjallisuus voi torjua näköalattomuutta. Hän painottaa ennen kaikkea lukuiloa ja sen löytämistä. –Äkkiseltään ajattelisin, että kaikkien ei tarvitse pitää lukemisesta, sanoo puolestaan Pilvi Heinonen. –Mutta emme voi välttää sitä, etteikö lukutaidon merkitys olisi kiistaton. Lukutaito avaa mahdollisuuksia jo koulun alkutaipaleesta saakka. Koulujärjestelmän mekanismit perustuvat lukemiselle ja jokaisen olisi hyvä saada se mekanismi haltuunsa. Vaade siitä, että kaikkien täytyisi pitää tai nauttia lukemisesta tai että sen pitäisi olla kaikille hauskaa, on mahdoton, eikä edes kovin mielekäs ajatus, ajattelee Heinonen. "Äkkiseltään ajattelisin, että kaikkien ei tarvitse pitää lukemisesta, mutta emme voi välttää sitä, etteikö lukutaidon merkitys olisi kiistaton."
23 22 O tsikossa luvataan, että tässä jutussa opetellaan lukemaan uudelleen. Kuinka se käy? Anna Helle kannustaa digipaastoon ja sosiaalisen median kanavien hiljentämiseen. Hän kehottaa luomaan itselleen sääntöjä ja opettelemaan uudelleen siihen, että esimerkiksi puhelimesta ei tule jatkuvasti häiriöitä. –Kannattaa tarttua kirjoihin, joiden aiheet oikeasti kiinnostavat eikä lähteä väkisin lukemaan sellaisia kirjoja, joita joku muu pitää arvokkaana, Helle sanoo. Lukeminen ei ole pelkästään velvollisuus. Hellen mielestä tulisi pyrkiä eroon ajattelusta, että lukeminen tai lukemattomuus olisi paremmuuden tai huonommuuden mittari. Kaikkien ei ole tarvitse pitää lukemisesta, toisaalta Helle ajattelee, että käydäkseen sivistyneestä ihmisestä on kuitenkin luettava. Samaa ajatusta vaalii Pilvi Heinonen. On turha lukea väkisin sellaista kirjallisuutta, joka ei aukea ja hakata päätä sen kanssa seinään. Heinonen ehdottaa tutkimusmatkojen tekemistä erilaisiin kirjoihin ja teksteihin ilman vaatimusta siitä, että ne täytyy lukea kokonaan loppuun. –Ei ole rikos, jos ei jaksa lukea jotain kirjaa tai ei pidä siitä, Juli-Anna Aerila puolestaan sanoo. Viihteellisiä “hömppäkirjoja” on paljon. Jos haluaa rentoutua vapaa-ajalla, niitä voi ihan hyvällä omallatunnolla lukea. Niistä on myös helppo lähteä liikkeelle, jos ei muuten lue paljon. Aerila kehottaa myös miettimään ratkaisuja niin sanotusti boksin ulkopuolelta. –Vessakirjat takaisin! Aerila nauraa. –Joku meillä Raumalla alkoi lukea iltaisin miehelleen sängyssä, ja se olikin ihanaa, hän sanoo. Aerila uskoo, että jokaisella on potentiaalia kasvaa lukijaksi, mutta lukemisen täytyy olla henkilölle merkityksellistä, viihdyttävää ja terapeuttista, rituaalista tai tietoa lisäävää. Lukemisesta voi oppia nauttimaan myöhemminkin. Aerila kertoo 80-vuo tiaasta äidistään, joka rupesi lukemaan kirjoja vasta 15 vuotta sitten, kun aviomies kuoli. Lukeminen on kuin mikä tahansa taito, joka voi kehittyä. Aerila tiivistää vielä: – Lukutaito on vakava asia, mutta lukeminen ei saisi olla. Sitä ei tarvitse kontrolloida, eikä yksin tarvitse olla.
TEKSTI TEKSTI KONSTA LEIKAS KONSTA LEIKAS KUVAT KUVAT RUBEN SHISHAKI RUBEN SHISHAKI Kolme Namibian yliopiston opiskelijaa Kolme Namibian yliopiston opiskelijaa kertoo, millaista yrittäjän arki maassa on. kertoo, millaista yrittäjän arki maassa on. Pienyrittäjyys on Pienyrittäjyys on osa namibialaista osa namibialaista opiskelijakulttuuria opiskelijakulttuuria
26 27 I stumme valokuvaaja Ruben Shishakin kanssa Namibian yliopiston, University of Namibian, kampuskahvilan terassilla odottamassa haastateltavaamme Paulus Hauwangaa. Maan suurimman yliopiston opiskelijoita kulkee tiuhaan tahtiin kahvilan terassin etuovesta sisään ja ulos. Opiskelijoiden ääniä säestävät lintujen epäsäännölliset kirkaisut. t y k äs t y i n o p i s k e l i jaVa i h d o s sa namibialaiseen elämänmenoon ja yhdessä tekemisen kulttuuriin ensimmäisestä päivästä lähtien. Paikalliset opiskelijat toivottivat minut heti tervetulleeksi, ja päädyin viettämään lähes kaiken vapaa-aikani kampuksella namibialaisten opiskelukavereideni kanssa. Huomasin kuitenkin pian, miten paljon arkeni erosi opiskelukavereiden arjesta. Kun itse vapauduin luentojen jälkeen vapaalle, monet opiskelijakaverini lähtivät töihin, usein omaan yritykseensä. Halusin kuulla itse opiskelijoilta mikä johdatti heidät yrittäjyyden polulle. Millaista opiskelijayrittäjän elämä on? t e r as s i l l a k a i k u V i e n äänien joukosta erottuu tiuhaan toistuva kysymys: "Peanuts anyone?". Ostan pussillisen pähkinöitä niitä kauppaavalta opiskelijalta samalla kun Paulus Hauwanga istahtaa pöytäämme. Hauwanga on neljännen vuoden tietoja viestintätekniikan opiskelija, joka on erikoistunut namibialaisittain erittäin harvinaiseen alaan: mobiilipelien kehittämiseen ja VR-grafiikkaan. –Namibia on väkiluvultaan pieni maa ja kokonaan uusi tekijä pelialalla. Maassa on rekisteröity vain kaksi pelien kehittämiseen erikoistunutta firmaa, joista toinen on minun nimissäni, Hauwanga kertoo. p e l i a l a e i ollut Hauwangan ensimmäinen urasuunnitelma. Hän valmistui maan toiseksi suurimmasta yliopistosta Namibia University of Science and Technologysta logistiikka-alan ammattilaiseksi vuonna 2015. Heikentyneen taloustilanteen vuoksi alanvaihto tuntui järkevältä ja toi uusia mahdollisuuksia yllättävältä saralta. –Tulin opiskelemaan tänne insinööriksi paremman työllistymisen toivossa, mutta päädyin pelialalle vahingossa. Löysin Goethe-instituutin pitämän ilmaisen työpajan, jossa opetellaan pelien tekemistä alusta alkaen valmiiseen tuotteeseen saakka. Mielessäni paloi innostuksen liekki joka kerta kun pääsin suunnittelemaan pelejä. Nyt Paulus Hauwanga pohtii, mikä sadoista ideoista toimisi parhaiten pelin muodossa. Menestyvän yrityksen luominen on vaatinut Hauwangalta osaamisen lisäksi kärsivällisyyttä, verkostoitumista ja ajanhallintaa. h ä n py r k i i aktiivisesti suorittamaan opintonsa mahdollisimman hyvin työn ohella. Läpimurto pelialalle ei käynyt rysäyksessä, vaan pikkuhiljaa vuosien mittaan. –Tapasin Etiopiassa alan ammattilaisia eri puolilta Afrikkaa vuonna 2019 ja vuonna 2022 PUBG-pelisarjan tuottaja Sarah Spicer toimi mentorinani verkossa järjestetyssä kansainvälisessä konferenssissa. Hyvät aikataulutustaidot ovat olleet itselleni elintärkeät, sillä ilman niitä on mahdotonta verkostoitua ja hoitaa sekä yrityksen asioita että opintoja hyvin. Kiireisimpinä hetkinä olen priorisoinut myös koulunkäyntiä, Hauwanga kertoo. Namibia on yrittäjyydestä ja ahkeruudesta tunnettu maa. Yritykset ja yrittäjyyden mentaliteetti periytyy usein vanhemmilta lapselle. k u n k ysy n millaisia ovat namibialaisen yrittäjän realiteetit, Hauwanga vakavoituu nopeasti. –Iso osa opiskelijoista perustaa yrityksen pakon edestä elättääkseen itsensä. Itselläni suurin syy on ollut intohimo työtä kohtaan, mutta olenkin tässä mielessä onnekas. Nyt voin ostaa asioita, joita en ikinä kehtaisi pyytää vanhemmiltani, kuten peliläppärin tai VR-lasit, Hauwanga sanoo. Hauwangan pitkän tähtäimen tavoite on mullistaa namibialaisten käsitys pelaamisesta ja pelialasta. –Pelaajat ja pelien kehittäjät saatetaan nähdä roskaruokaa kuluttavina nörtteinä, joista ei ole yhteiskunnalle hyötyä. Haluan murtaa nämä stereotypiat omalla työpanoksellani. o l e n ys täV ys t y n y t vaihtoni aikana opettajaksi opiskelevan Julia Shilomboenin kanssa. Hän saapuu etuajassa tapaamiseemme yliopistorakennuksen katolle opiskelijoiden suosimaan näköalapaikkaan. Shilomboeni työskentelee opintojen ohessa räätälinä kampuksella. Hän varttui Atlantin valtameren rannikkokaupungista Walwis Bayssa. Kotikaupungissaan Shilomboeni oppi kädentaidot ja räätälin työn niksit jo varhain. –Äitini on räätäli. Seurasin hänen työtään jo ennen kuin osasin kävellä. Taitoni ovat tulleet varmaankin verenperimänä, Shliomboeni arvelee. Yrityksen perustaminen tuntui luonnolliselta tavalta ansaita rahaa. Se oli myös askel kohti entistä itsenäisempää elämää. –En kehtaa pyytää rahaa vanhemmiltani, sillä he ovat auttaneet minua kaikessa todella paljon. Teen mielelläni töitä ja saan palkkaa omilla taidoillani. Räätälintyön ansiosta voin lähteä esimerkiksi juhlimaan kavereideni kanssa ilman että minun tarvitsee kysyä keneltäkään apua, Shlomboeni kuvaa. s h i lo m b o e n i n m y y dy i m m ät tuotteet kertovat myös namibialaisten opiskelijoiden realiteeteista. Vaikka halua olisi, kaikilla ei ole mahdollisuuksia näyttäviin tilauksiin. –Opiskelijoille ei ole paljon ylimäärästä rahaa, joten edulliset pienet tuotteet ovat suosiossa. Myydyimmät tuotteeni ovat naisten hiusmyssyt ja yksittäisten vaatteiden paikkaustyöt ja tyynyliinat. Kaikkein eniten nautin juhliin liittyvistä tilauksista kuten morsiusneitojen puvuista ja Aawambo-heimojen perinnemekkojen ompelusta, Shilomboeni listaa. y l i o p i s to o p i n to j e n ja räätälinliikkeen yhdistelmän vuoksi Shilomboenilla ei ole juuri vapaa-aikaa. Vaikka Shilomboeni saattaa työskennellä joskus jopa öisinkin, ei hän koe yritystoiminnan ja opiskeluelämän yhdistämistä ongelmallisena. –En ole ihmisenä sellainen, että käyttäisin vapaa-aikaani harrastuksiin, kuten lukemiseen, musiikin kuuntelemiseen tai elokuvien katsomiseen. Yrittäminen ja opiskelu kulkevat elämässäni käsikädessä. Kun opinnoissani on vapaampaa, räätälöin enemmän, Shilomboeni jatkaa. Opiskelijoiden aktiviinen yrittäjyys on Julia Shilomboenin mukaan yleistä, koska se on monien ainoa tapa rahoittaa opintoja ja opiskelijaelämää. –Kaikki opiskelijat tarvitsevat toimeentulon tavalla tai toisella. Namibia on kallis maa. Osalle opiskelijoista jo yliopistolle kulkeminen voi olla kallista, jos asuu kampuksen ulkopuolella.
28 o m a l l a ko h da l l a a n Shilomboeni kuitenkin korostaa rahan sijaan työn imun merkitystä – aivan kuten pelialan yrittäjä Paulus Hauwangakin. –Yrittäminen takaa toimeentuloni, mutta on myös intohimoni. Aion jatkaa räätälöintiä opettajan töiden ohella, koska rakastan sitä. Tulevaisuudessa haluaisin suunnitella oman vaatemallistoni, jonka vaatteita ihmiset Suomessa asti voisivat pitää, Shilomboeni, innostuu. Poliittisen historian kolmannen vuoden opiskelija Martin Nafuka saapuu haastatteluun suoraan työtapaamisesta. Media-alan moniosaaja on kiireinen mies. Nafuka tuottaa ystäviensä kanssa ajankohtaisia ilmiöitä käsittelevää Activated talks -podcastia. Lisäksi hän työskentelee elokuvatuotantoyhtiö Desert Samurain käsikirjoittajana ja tekee satunnaisia valokuvauskeikkoja muun muassa festareilla. Nafukan innostus elokuva-alaa kohtaan alkoi ohjaaja Christopher Nolanin fanittamisella. –Nolanin Batman-trilogia sai minut tarttumaan tuumasta toimeen kirjaimellisesti, sillä hankin ensimmäisen videokamerani e Nolanin innostamana. Halusin kokeilla, miltä elokuvakohtauksien kuvaaminen tuntuu. Mielenkiintoni johti nopeasti myös editoinnin opettelemiseen, Nafuka kertoo. 23V u ot i as e lo k u Va n t e k i jä työskentelee paraikaa uransa ensimmäisen kokopitkän elokuvaprojektinsa Grieve-movien parissa. Toimintaleffan olisi tarkoitus valmistua tämän vuoden alussa. –Namibian elokuvakentällä on tuotettu todella vähän toimintaelokuvia, joten halusimme yhteistyökumppanieni kanssa tehdä sellaisen. Pitkän tähtäimen tavoitteenani on mullistaa namibialaisen elokuvan äänimaailma ja hyödyntää paikallisten orkesterien ja muusikkojen osaamista paremmin. n a f u k a p i tä ä Namibian yliopistoa mainiona verkostoitumispaikkana. Hän tutustui yliopistossa media-alaa opiskeleviin kavereihinsa, joiden kanssa kehitteli ja toteutti Activated talks -podcastin. Podcast tuotetaan, kuvataan ja editoidaan yliopiston mediatiloissa. –Olen tavannut täällä paljon ihmisiä, joilla on samankaltaisia kiinnostuksenkohteita ja tavoitteita media-alalla. Väittelimme opiskelukavereiden kanssa usein politiikasta, taloudesta ja kulttuurista. Tästä tuli idea perustaa podcast, jotta voimme jatkaa keskusteluja ja kutsua vieraita haastateltavaksi. Tavoitteenamme on saada nuoret kiinnostumaan yhteiskunnallisesti tärkeistä asioista ja pitää samalla hauskaa, Nafuka kuvaa. y h t e i s k u n tat i e t e i d e n o p i s k e l i ja n a Martin Nafuka hahmottaa helposti syitä Namibian opiskelijayrittäjäilmiön taustalla. Namibiassa yhteiskunta ei pysty tukemaan kaikkia opiskelijoita, joilla ei ole taustalla perheen rahallista tukea. –Tosiasia on se, että suurin osa yliopisto-opiskelijoista tarvitsee rahaa arjen kulujen hoitamiseen. Ruoka, vuokranmaksu, lukukausimaksut ja muut perusmenot ajavat nuoria yrittämään ja perustamaan yrityksiä heikossa taloudellisessa tilanteessa. Maassamme vallitsee ahkera yrittäjyydenkulttuuri ainakin osittain olosuhteiden luomasta pakosta. Namibian nuorten ahkera yrittämisen kulttuuri ansaitsee paljon ihailua, vaikka sen taustalla on usein yksinkertainen syy: pakko.
Essee: Filosofian opiskelun hienoudesta ? 30 ? 30 Kolumni: Nuorten arvo tunnustettava vanhenevassa maassa ? 31 ? 31 Essee: Sukellus hiphopin maailmaan ? 32 ? 32 Luottoresepti: Maukas arkiruoka Imanin ja Leenan tapaan ? 34 ? 34 Näkökulma: Kaikki tuntevat tekoälyn, tekoäly ei tunne ketään ? 35 ? 35 Kuinka kamppailu-urheilijan lanteiden liikkeet soljahtavat tanssin maailmaan? Turun ylioppilaslehden avustaja, yleisen historian opiskelija Arvi Seesjärvi päätti ottaa härkää sarvista jä lähti kokeilemaan. Kuvassa mukana Varpu Allenius. Kuva: Arvi Seesjärvi.
V aikka paikkakunta ei vaihtuisikaan, muuttuu kaikki opiskelusisältö ja erityisesti kulttuuri sen ympärillä. Jos on lukiossa opiskellut pakollisia aineita pitkin hampain, on helpotus, että saa yliopistossa keskittyä suunnilleen juuri siihin, mihin haluaa. Kaikesta huolimatta jopa vapaus tuo uusia haasteita mukanaan. m i n u l l e o l i hyvin selkeää, mihin lähtisin abikevään yhteishaussa hakemaan. Lukioaikani ja jälkikäteen tarkasteltuna lapsuutenikin intohimo, filosofia, oli ilmiselvä tieni eteenpäin koulutuspolullani – ja tulevaisuuden työelämässä, jos kaikki menee suunnitelmieni mukaan. On kenties harvinaista, että opinahjon valinta on niinkin selkeä ja ongelmaton prosessi kuin se minulle sattui olemaan. Pohdinnastani puuttui alan lisäksi paikkakunnan valinnan vaikeus, sillä rakas synnyinkaupunkini Turku on aina palvellut minua hyvin. Sitä paitsi olisi tuntunut pahalta jäädä filosofisen kotikentän ulkopuolelle. m o n e l l a o n virheellisiä käsityksiä ja mielikuvia filosofian opiskelijoista, ja toisilla taas ennakkoluuloja, jotka osuvat yllättävänkin tarkasti oikeaan. Meitä filosofian pääaineopiskelijoita on Turun yliopistossa hyvin vähän, minkä vuoksi olemme varsin tiivis ja sisäänpäinkääntynyt ryhmä. Filosofia on sillä tavalla erityinen tieteenala, että suurimmalle osalle meistä filosofia ei ole koulutusalan roolissa, vaan pikemminkin elämäntapa, joka ulottuu ajattelun rakenteeseen sekä vapaa-ajan intresseihin. Monilla filosofia on syvällä persoonassa, sillä se ulottuu määritelmällisestikin tieteenalansa ulkopuolelle. a jat u s s i i tä , että filosofia on pelkkää eksentrisellä tyylillä varustettujen ihmisten suorittamaa abstraktien ja arkielämän kannalta mitättömien asioiden pohdintaa, on suurimmilta osin väärä. Olen toki puolueellinen, mutta minulle filosofia esiintyy yliopistokentän salaisena helmenä, joka on sekä yksityisen että yhteiskunnallisen olemisen hahmottamisen välttämätön edellytys – kaikilla muillakin tieteenaloilla. Filosofia nimittäin tarttuu siihen, mikä tuntuu hämärältä, oli kyse sitten ihmisen asemasta luonnossa tai esimerkiksi eduskunnassa käydyn keskustelun loogisuudesta. Kaikki ja mikä tahansa sisältää mahdollisuuden ja tarpeen filosofiselle tarkastelulle. l u u l i n f i lo s o f i a n opiskelun olevan yksinäistä vaikeasti kirjoitettujen ajatusten sisäistämistä ja kirjastossa kellastuneisiin sivuihin paneutumista, erikoista yhteisöllisyyttä vaikeiden asioiden äärellä; uhmakkuutta, jossa jokaisella piilee intohimo ajattelua kohtaan. Ajattelin sen myös olevan rasittaviltakin tuntuvia väittelyitä ihmisten kanssa, jotka ovat kiintyneet omalle näkemykselleni vasFilosofian opiskelun hienoudesta essee TEKSTI AINO KUJARI takkaisiin, vereäni kiehuttaviin ajattelijoihin. Pelkäsin sen olevan osittain myös älykkyyskilpailua, jossa jokainen on yksilölajin pelaaja. Kaikki arvaukseni osuivat oikeaan. Totuus on silti paljon muutakin, muun muassa hurmaavia ja inspiroivia ihmisiä. o l e n t i e t e n k i n fuksitaipaleellani oppinut uusia asioita filosofian opiskelusta. Esimerkiksi oivallus siitä, että voi valita filosofiset taistelunsa, on ollut tärkeä tiedon paljouden ja houkutuksen sietämisessä. Vaikka opiskelee ja harrastaa filosofiaa, ei tarvitse olla asiantuntija kaikissa sen osa-alueissa. Kuten muissakin tieteenaloissa, on normaalia arvostaa jotakin osuutta ja samalla turhautua sen opiskelusta. Se, että en erityisemmin rakasta metafysiikkaa, ei tee minusta huonoa filosofia tai opiskelijaa. o n as i o i ta , joita kaikkien alojen opiskelijat voisivat oppia filosofiasta. Tärkein yleismaailmallinen filosofinen taito lienee kriittinen ja analyyttinen ajattelu, joka on edellytys terveelle tieteelliselle maailmankuvalle. Lisäksi näen tieteenfilosofisen osaamisen ensiarvoisen tärkeänä kaikille opiskelijoille, olivat he sitten kauppatieteilijöitä tai vaikkapa biologeja. Tieteenfilosofian tulisi kuulua kaikkien pakollisiin kandidaatinopintoihin. Tuntuu nurinkuriselta, että filosofia kaikkien tieteiden äitinä ei kuulu jokaiseen perustutkintoon. On harhaista ja suorastaan virheellistä ajatella, että filosofia olisi perinteisesti tarkoiksi katsotuista tieteistä erillinen ja millään tavalla tyhjänpäiväinen, kun se kerran on mahdollistanut muiden tieteiden synnyn. Melkein jokaisen yleistieto filosofian varhaishistoriasta ja filosofisesta menetelmästä on vahvasti puutteellinen, minkä näen aitona ongelmana. m o n i k ys e e n a l a i s ta a filosofian oppiaineesta valmistuvien tulevaisuudennäkymien loistokkuutta. Nämä ihmiset unohtavat, mikä filosofian idea itse asiassa on. Harva filosofeista unelmoi hyväpalkkaisesta ja materiaalisesti rikkaasta elämästä jonkin yrityksen johdossa. Suurin osa toivoo työelämässä kykenevänsä tekemään filosofialla maailmasta paremman paikan elää. Kenties se riittää, ja kuka sitä paitsi on sulkenut filosofeilta pois mahdollsiuuden työstä elinkeinoelämän huipulla tai futuristisissa huippuhankkeissa? Tuleekin vastata kysymykseen: mihin filosofiaa enää tarvitaan? jopa sitä kokopäivätyökseen tekeviltä ja erityisesti sitä opiskelevilta välillä hämmästyttävän korkealentoiselta ja paljon mentaalisia ponnistuksia vaativalta maailmalta, on se loputtomassa sisällössään upea tapa tarkastella maailmaa. Olen vasta ensimmäisen vuoden opiskelija, ja mahdollisten filosofisten polkujen määrä tuntuu jo äärettömältä. Kuinkakohan paljon vaikkapa eläköitynyt filosofian professori on ehtinyt ajatella? m o n i ko k e e filosofian vaikeaksi opiskeltavaksi, ja sille on lukuisia syitä. Jos ei ole tottunut filosofiseen ajattelutapaan, tuntuu se kuin uudelta kieleltä. Siksi filosofiaan perehtyminen tulee aloittaa henkilökohtaisella reflektiolla ja kyseenalaistamisen menetelmällä. Johdantokurssit ja -teokset sekä etenkin keskustelu muiden uteliaiden kanssa auttavat uutukaista opiskelijaa laskeutumaan filosofian lämpimään syliin. Ei ole ihme, jos filosofista artikkelia ensimmäistä kertaa lukeva tuntee itsensä tyhmäksi maallikoksi. Tästä huolimatta ajattelun syvyyksiin kannattaa antautua. t o i n e n Va i k e u s monelle on erityisesti teoreettisen filosofian näennäinen epäolennaisuus. Ongelman voi selättää asennemuutoksella ja miettimällä esimerkkejä, joilla korkealentoinen pohdinta palaa oman elämän asioihin ja maailmankuvaan. On selkeää, että oppiminen on hankalaa, jos lähtee koko tieteenalaa halveksivasta asenteesta. Kannattaa siis muistaa, että filosofit eivät ole idiootteja, päinvastoin – ja filosofiaa tuskin opetettaisiin, jos siitä ei ikinä olisi ollut mitään hyötyä. Ajatushattu päähän ja ajattelemaan! k u t e n o l e n edellä vinkannut, filosofia pistää ihmisen nöyrtymään, etenkin, jos tämä ihminen on fuksi tai muulla tapaa aloittelija. Siinä onkin koko touhun hienous Aina on asioita, joita ei tiedä tai ymmärrä, elämänalasta huolimatta. Fuksina tunsin itseni syksyn alussa vieraslajiksi, joka heitettiin ummikkona jo valmiiseen ekosysteemiin eli tuhansien ja taas tuhansien ihmisten yliopistoon. Filosofeina me vieraslajin edustajat olemme monien mielestä vielä hieman omituisempia kuin muut. Näen sen vahvuutena. k u n f u ks i yrittää enemmän tai vähemmän epätoivoisesti etsiä paikkaansa sokeana uudessa sosiaalisessa ympäristössä, on filosofia silloinkin pelastus. Intohimo ja kyky kompleksiseen ajatteluun kun sitovat ihmisiä toisiinsa. Silti pienen ajattelijan päässä herää kysymyksiä, jotka tuntuvat yksinäisiltä. Merkitsenkö täällä kenellekään mitään? Kuka minä olen? Huomaisiko joku, jos en olisikaan täällä? o p i s k e lu V u ot ta e t e e n pä i n mentäessä nämä yksinäiset kysymykset kuitenkin vaihtuvat avarampiin ja valoisampiin, ja jokainen löytää vähitellen paikkansa. Aikakin hämärtyy, ja vähintään viiden vuoden tutkinnon miettiminen asettaa ajattelun työt perspektiiviin. Nämä filosofiset ajatukset ovat vain pieni kärpäsen jätös pitkällä matkalla, joka on nimeltään tutkinto filosofiassa – ja hyvä niin. Vastaus kysymykseen on, että periaatteessa filosofia tekisi hyvää kaikkialla ja kaikessa, jokaisella alalla ja jokaisen yksityisessä tajunnassa. Jos haluaa kuitenkin tarkentaa ja taipua realismiin, kannattaa tarkastella yhteiskunnan muutosta ja kehitystä, hypätä hetkeksi tulevaisuutta koskeviin ja toisaalta arkisiin tunnelmiin. f i lo s o f i a n o p i s k e l i ja voi valmistua filosofiksi ja toimia tutkijana yliopistossa, kirjoittaa uusista ja vanhoistakin filosofian osa-alueista työkseen. Filosofinen tutkimus voi kohdistua historian ajatteluun tai nyky-yhteiskuntaa puhuttaviin aiheisiin ja on luonnollisesti aivan yhtä tärkeää ja varteenotettavaa kuin muidenkin tieteiden tutkimus. Filosofisessa tutkimuksessa voidaan päästä tuntemattomille vesille ja tehdä suuria, uusia oivalluksia, toisin kuin moni luulee. Filosofi voi myös esimerkiksi opettaa yliopistossa ja lukiossa tai toimia erilaisissa asiantuntijatehtävissä yhteiskunnan kaikkien osa-alueiden hallinnoissa. Tulevaisuudennäkymiä on loputtomasti, sillä filosofian opiskelu valmistaa monilla tapaa oikeastaan kaikenlaiseen ajatteluun. Se pitäisi vain huomata. h y V i n m i e l e n k i i n to i s ta on mielestäni teknologian kehitys ja sen asettamat uudet kysymykset, joihin filosofia toimii erinomaisena työkaluna. Modernissa maailmassa tutkitaan muun muassa tekoälyn ja kehityksen etiikkaa sekä ympäristöfilosofiaa, joka on ihmisten lisääntyessä ja luonnon kutistuessa äärimmäisen polttava ja elintärkeä kysymys. Tarvitsemme filosofiaa, jotta voimme analysoida ja muuttaa ihmiskunnan suuntia, ei vain kehityksen mutta myös kansainvälisten konfliktien kannalta. Sodankäynnin etiikka on tällä hetkellä monen filosofien tutkimuspöydällä, ja harva filosofian halveksijakaan väittäisi tätä turhaksi. a jat t e lu n Vo i nähdä olevan itsessäänkin arvokasta. Filosofian ei tarvitse toimia pelkkänä instrumenttina muuttuvan maailman kaitsemisessa. Ihmiskuntaa on aina kiinnostanut suuret, olemassaoloa koskevat kysymykset, ja tämä uteliaisuus kaikkea kohtaan on ylläpitämisen arvoinen voima. Jos ihmiset kasvaisivat maailmaan, jossa ei ole tilaa silkalle kontemplaatiolle ja avoimelle, loputtomalle kysymiselle, tulisi elämisestä mekaanista ja mielikuvitoksetonta liikettä. h u o l i m at ta s i i tä , että filosofia tuntuu Kuten jokainen yliopistossa opiskeleva tietää, on opiskelun aloittaminen uudessa opinahjossa usein suuri elämänmuutos. 31 31 kolumni a nton valtonen S uomen väestö vanhenee lähitulevaisuudessa Euroopan nopeinta tahtia. Syynä tähän on jo 1970-luvulta saakka yhtäjaksoisesti alle väestön luonnollisen uusiutumistason ollut syntyvyys yhdistettynä keskimääräisen elinajan pitenemiseen. Tilastokeskuksen väestöennusteen mukaan yli 65-vuotiaiden osuus väestöstä tulee nousemaan nykyisestä 21%: sta noin 30 %:iin vuosisadan puoliväliin mennessä ja yli 75-vuotiaiden osuus taas nousisi 10 %:sta jopa 18 %:iin. Maan väestön kokonaismäärän odotetaan väistämättä kääntyvän laskuun 2030-luvun aikana. Tämä luo selkeän kontrastin edellisten vuosikymmenten Suomeen, jota määritti loputtomalta näyttävä kasvu sekä työvoimassa että elintasossa. n y k y i s i l l e o p i s k e l i j o i l l e ja tuleville ikäluokille kehitys tarkoittaa suurempaa taloudellista vastuuta kasvavasta vanhusväestöstä ja vähenevää poliittista vaikutusvaltaa suhteessa suurempiin ikäluokkiin. Pitkän aikavälin kokonaisarviota ikääntymisen kustannuksista ei ole mahdollista tehdä, mutta esimerkiksi sosiaalija terveysmenojen lasketaan kasvavan kolmanneksella pelkästään vuoteen 2030 mennessä. Samanaikaisesti nuorten ikäluokkien kutistuminen mekaanisesti kasvattaa vanhusväestön poliittista painoarvoa politiikassa äänestäjäryhmänä, ja kehitystä jouduttaa vanhemman väestön korkeampi äänestysaktiivisuus. Näin poliittiset puolueet ovat entistä riippuvaisempia kasvavan vanhusväestön suosiosta, mikä selittää esimerkiksi nykyisen hallituksen päätöstä tehdä indeksikorotus työeläkkeisiin samalla kun opiskelijoiden ja työttömien etuuksien indeksit jäädytetään säästötoimenpiteenä. n u o r t e n m a h d o l l i s u u ks i i n kohdistuvat myös leikkaukset lastensuojeluun ja ensiasunnon ostajien verovapauden poisto. Sen sijaan valtavaksi paisuneista julkisista eläkemenoista säästäminen on suoranainen tabu suomalaisessa politiikassa puoluekannasta riippumatta. Toisaalta panostuksia ikäihmisiin tulevien sukupolvien kustannuksella ajavat myös muiden äänestäjäryhmien itsekkäät kannustimet: jokainen tietää kohtaavansa vanhuuden ennen pitkää, mutta kukaan ei tule saamaan nuoruuttaan takaisin. p i e n e n e V i e n i k ä lu o k k i e n maassa kansakunnan hyvinvointia kannattelevat aina vain pienemmät työikäiset sukupolvet, joten muutos nostaa siten jokaisen nuoren arvoa yhteiskunnalle. Näin poliittisesti vaikutusvaltaisten suurten eläköityvien ikäluokkien tulisi selvemmin huomioida nuorten hyvinvointi ja menestys edes oman etunsa tähden, jotta maa kykenee tulevaisuudessa vastaamaan heidän palveluntarpeeseensa. Nyt nuorten rajusti kasvanut pahoinvointi ja näköalattomuus uhkaavat jo yhteiskunnan tulevaisuuden kantokykyä. Koronakriisin jälkeen joka viides nuori kärsii mielenterveysongelmista, joihin tarvittaisiin ulkopuolista apua, ja mielenterveysongelmien vuoksi työkyvyttömyyseläkettä saavien alle 25-vuotiaiden osuus on yli kaksinkertaistunut 2000-luvun aikana. n o i n 17 %:a alle 25-vuotiaista onkin joutunut työn ja opiskelun ulkopuolelle, ja yli kolmanneksella tästä joukosta ei ole lainkaan minkäänlaista peruskoulun jälkeistä tutkintoa. Tällaiseen nuorten menettämiseen yhteiskunnasta vanhenevalla maallamme ei yksinkertaisesti ole enää varaa. Nuorten arvo vanhenevassa maassa
O ma lajitaustani on kamppailulajeissa. Tällä hetkellä brasilialainen jujutsu ja lukkopaini vievät suuren osan vapaa-ajasta. Tanssikokemusta ei ole juuri muusta kuin vanhojen tansseista ja Dynamon tanssilattialta. Tanssi on kuitenkin pitkään kiehtonut minua ja olen ajatellut, että jossain vaiheessa haluaisin oppia tanssimaan enemmän. Viime vuoden lopulla tällainen mahdollisuus tarjoutui kuin sattuman kaupalla. k ot i sa l i l l a n i t u r k u l a i s e s sa kamppailu-urheilun pyhätössä Finnfighters’ Gymillä vietettiin pikkujouluja joulukuun alussa. Päädyin siellä juttelemaan turkulaisen vapaaottelija Olli Santalahden kanssa, joka oli lukkopainitreeneistä ennestään tuttu. Tuli puheeksi tanssi, ja hänen yhdessä vaimonsa Varpu Alleniuksen kanssa perustama Tanssikoulu Å tai lyhyemmin TKå, joka sijaitsee Saippua Centerillä aivan Finnfightersin vieressä. Santalahti kutsui minut tammikuussa alkavalle hip hopin alkeiskurssille ja olin heti kiinnostunut osallistumaan. s a i n z i m b a bw e l a i s e n kämppäkaverini Davidin myös kiinnostumaan. David kertoo, että tullessaan Suomeen 1,5 vuotta sitten, hän oli luvannut itselleen, että opettelisi tanssimaan. Kurssi oli edullinen ja sopivan lyhyt, joten siihen oli helppo sitoutua. Vuosi vaihtui, ja suuntasimme tammikuun toisena sunnuntaina Davidin kanssa elämämme ensimmäiselle tanssitunnille. Tunnelma oli odottava ja innostunut – oli kiehtovaa päästä haastamaan itseään vieraan lajin parissa. o l i n a i k a pihalla ensimmäisellä tunnilla. Kaikki oli enemmän tai vähemmän uutta. Aloitimme yksinkertaisilla kehoa aktivoivilla harjoitteilla ennen varsinaisia tanssiliikkeitä. Selkärankaa aktivoitiin aaltoilevalla ja yhtenäisellä liikesarjalla, jossa painettiin aluksi leuka rintaan. Sitten pyöristämällä selkää kumarruttiin kohti varpaita. Lopuksi noustiin ylös leuka ja rinta edellä taivuttaen selkää taaksepäin. Kroppa heräili hyvin, kun koko ruoto rullattiin kasaan ja avattiin heti perään. t e i m m e a l k u l ä m m i t t e ly n ä myös isolaatioharjoitteita, joissa koko muu keho on paikallaan ja vain tietty ruumiinosa liikkuu kerrallaan. Isolaatiot ovat hip hopilSukellus hiphopin maailmaan essee TEKSTI & KUVAT ARVI SEESJÄRVI le ominaisia perustekniikoita. Leuka eteen ja taakse. Pää suorassa olkapäältä olkapäälle. Rintakehä oikealle ja vasemmalle hartioiden pysyessä vaakatasossa. Yksinkertaisen oloiset liikkeet olivat yllättävän vaikeita toteuttaa puhtaasti. Oma kehoni ei ollut tottunut tällaisiin harjoitteisiin. Tanssisalin koko etuseinän peittävä peili antoi reaaliaikaista visuaalista palautetta kehoni kankeudesta. Mutta ei se mitään, tännehän tultiin hakemaan liikkuvuutta ja haastamaan itseään. a l k u l ä m m i t t e lyj e n jä l k e e n aloimme harjoitella hip hopin perusliikkeitä, joita kurssin aikana kertyi yhteensä varmaan noin tusinan verran. Kurssia vetänyt Varpu Allenius korosti, että hip hopissa oleellista on olla rentona ja tuntea musiikin rytmi. Ikään kuin hip hopin läpi sykähtelisi pulssi, jonka tulisi antaa ohjata liikettä. Ajatus auttoi minua pääsemään fiilikseen paremmin ja rentoutumaan, vaikka en osannut teknisesti liikkeitä. Oma harrastuneisuus musiikissa auttoi myös pääsemään rytmin tuntuun. Runsas musiikin kuuntelu ja perinteisillä bändisoittimilla musisointi oli iskostanut rytmin tuntemista kehoon, vaikka en ollutkaan juuri tanssinut ennen. o i k e as ta a n j o pelkkä musiikin kuuntelukin on hyvä väylä tanssiin. Kysyin Varpu Alleniukselta kannattaisiko tanssia aloittaa, vaikka ei olisi kunnianhimoisia tavoitteita tanssin suhteen tai aiempaa kokemusta. Hän rohkaisee kaikkia, joita vähänkään kiinnostaa kokeilemaan. "Tanssi on hyvä liikuntaharrastus, jossa korostuu myös mielen asiat. Musiikki on iso tekijä, joka vetää ihmisiä tanssiin. Tanssi on hyvä jatke ja laajennus musiikin kuunteluun ja sen elämiseen." u s e at ta n s s i jat aloittavat jo pienenä lapsena, jopa 4tai 5-vuotiaina, siksi helposti tulee ajatelleeksi, että aikuisena tanssin aloittaminen olisi jo liian myöhäistä. Varpu kuitenkin kumoaa ennakkoluulon kertomalla, että monet Tanssikoulu Å:ssa kävijät tä, terävyyttä ja varmuutta kehon liikkeisiin. Kamppailu-urheilijat puolestaan saisivat liikkeen sulavuutta, rytmitajua, mutta myös varmuutta omaan tekemiseen paremman kehon tuntemuksen kautta. s a n ta l a h t i aVa a tulevaisuuden visioitaan lajien yhdistämiseksi. Tanssijoille on tarkoitus tulla järjestämään esimerkiksi kuntopotkunyrkkeilyä oheisharjoitteluna. Tanssikoulu Å:n tarjontaan on tarkoitus tulevaisuudessa tuoda myös kamppailijoille suunnattuja tanssikursseja. Santalahti kertoo, miten on saanut haastaa itseään tanssin tuomilla erilaisilla ärsykkeillä ja musiikin tahtiin liikkumisella. Myös musiikin rytmiin tanssiminen ja koreografioiden muistaminen tuo virkistävää vaihtelua kamppailulajien perusharjoitteluun. V o i s i k u V i t e l l a , että esimerkiksi hiphopin ja break dancen tyyliset nopeita suunnanmuutoksia ja jalkatyön tärkeyttä korostavat tanssilajit hyödyttäisivät suoraan kamppailijoita lajista riippumatta. Oman kokemuksen pohjalta on vielä hankala sanoa, kun viidellä kerralla ei vielä ehdi omaksumaan syvällisesti tanssin askelluksia. Lyhytkurssin perusteella voin kuitenkin sanoa, että oma kehotietoisuus on kasvanut ja aloin kiinnittämään huomiota sellaisiin asioihin, joita en ole aiemmin huomioinut. Erityisesti hiphopin eri kehon osien hallintaa vaativat liikkeet auttavat hahmottamaan omaa liikkumista paremmin myös painitatamilla. Laajemminkin tietoisuus kehonliikkeistä ja kehossa olevien tuntemusten tunnistaminen parani kurssin myötä. k u r s s i l l a o l i mielenkiintoista huomata, miten monipuolinen porukka osallistujista muodostui. Keskimääräisesti tanssijat ovat kuitenkin nuoria naisia, mutta kurssin 10 osallistujasta meitä oli yhteensä kolme miestä ja ikähaarukka oli alle parikymppisestä keski-ikäisiin. Kokemustaustaakin oli hyvin erilaista. Osalla ei ollut minkäänlaista tanssitaustaa. Osa oli harrastanut jo pidempään tanssia, mutta hip hop oli uusi lajikokeilu. Kurssi vaikutti olevan mielekäs kokemus kaikille. Kaikkia jututtamiani kurssilaisia yhdisti hiphop entuudestaan vieraana tanssilajina. Oli luontevaa harjoitella suurin piirtein saman tasoisten kanssa. Rakennustyömailla työskentelevä Toni kertoi seuraavansa nykytanssia videoilta, ja sanoi että osaa arvostaa tanssin rytmiä, sulavuutta ja taituruutta. Kuitenkaan aiempaa tanssikokemusta hänellä ei ollut, joten hän halusi kokeilla jotain uutta. t o n i n m i e l e s tä rauhallinen eteneminen ja omaan tahtiin tekeminen oli mukavaa. Vaikka jokaisella tunnilla tanssittiinkin koreografiaa yhdessä, niin ei haitannut, jos tipSuomen vanhin, yksi maailman vanhimmista yhä toimivista sinfoniaorkestereista eli Turun filharmoninen orkesteri keikkailee keväällä aktiivisesti. Kalenterissa on kevään mittaan laajalla skaalalla tuotantoa klassisen musiikin ystäville. Tylkkäri vieraili orkesterin konsertissa tammikuussa, jossa liettualainen viuluvirtuoosi Julian Rachlin laittoi parastaan pöytään. Tämä tarttui myös yleisöön onnistuneesti. Esitys oli monipuolinen. Orkesteri oli parhaimmillaan sen voimakkaissa nopeatempoisissa osioissa. Yksittäisiä yllättäviäkin haasteita ilmeni kokonaisuuden läpivedossa, mutta orkesteri osasi niidenkin keskellä viedä homman loppuun rutinoidusti ja ammattimaisesti. Nostoiksi tulevasta ohjelmistosta voi mainita maaliskuussa esitettävän Sävelten vuoristoradan, jossa paikalliset konserttimestarit johtavat ja juontavat lyhyitä hauskoja hittibiisejä sekä huhtikuussa esitettävän Kahdeksan vuodenaikaa Theremintähti Carolina Eyck solistina. TOIMITUS Silloin tällöin voi hyvillä mielin suositella ikivihreitä klassikoita, jollainen Stephen Kingin Hohto kiistatta genressään on. Kulttikirjaan kannattaa tarttua, vaikka samannimisen elokuvan olisi nähnyt. Kirjailija ei itse asiassa ollut Stanley Kubrickin filmatisointiin täysin tyytyväinen, ja on vuosien varrella useaan otteeseen esittänyt kritiikkiä elokuvasta. Tässäkin oiva syy avata Kingin kirja, jos tahtoo tutustua eroihin kirjan ja elokuvan välillä. Kubrickin elokuvaa on kuitenkin usein tituleerattu yhdeksi kaikkien aikojen parhaista kauhuelokuvista. Vaikka Kingin taipumus ajoittain tarpeettomaan yksityiskohtien kehittämiseen rasittaa lukijaa paikoin, on Hohto kokonaisuutena kuitenkin vetävä teos. Kiinnostavaa on kuinka kauhu rakentuu hitaasti ja viipyillen niin yliluonnollisista kuin arkisistakin lähtökohdista. Tunnelma on ennen kaikkea painostava pikemminkin kuin erityisen pelottava. Valot uskaltaa sammuttaa yöksi lukemisen jälkeen. HELMI HENELL tutustu NäiHiN Orkesteri vireessä Klassikkokauhua ovat aloittaneet tanssin vasta yliopisto-opintojen ohella opiskelujen tasapainoksi. Useat heistä jatkavat edelleen ja tanssista on tullut rakas harrastus. Allenius kertoo, että hip hopissa ja break dancessa on suhteellisesti iäkkäämpää porukkaa. Heillä on edistyneempien ryhmissä 50-vuotiaitakin harrastajia. Vähäiselläkin urheilutaustalla hip hop on mahdollista aloittaa vanhempana, koska lajin perusliikkeet muistuttavat monien muiden lajien perusliikkeitä. Eri asia esimerkiksi jazzissa, jossa liikkeet ovat spesifejä ja vaativia. a l l e n i u s s u o s i t t e l e e tanssia ja Tanssikoulu Å:n toimintaa kenelle tahansa, sillä ryhmiä on aloittelijoille, edistyneemmille ja ammattilaisillekin. Tanssikoulu Å:lla korostetaan oppimista. Uusien tanssijoiden kanssa lähdetään liikkeelle pienistä ja yksinkertaisista liikkeistä. Tanssin sulavuus ja hienous tulee näiden perusasioiden hiomisen kautta. Kuvaus vastaa hyvin omaakin kokemusta. Perusaskellusten ja liikkeiden opettelussa meni pari oppituntia, jotta pystyi yhdistelemään niitä osaksi koreografiaa ilman, että tippui koko ajan kyydistä. Running man, Bart Simpson, Kick Ball Change ja monet muut hip hopin perusliikkeistä tulivat tutuiksi. Sulavuutta niistä ei vielä omalla kohdalla löydy, mutta ainakin aakkoset on opeteltu. Varmaankin suurin onnistumisen kokemus syntyi, kun sain Running Manin sujumaan ensimmäistä kertaa kunnolla. m i e l e s tä n i o n kiehtovaa ja huomionarvoista, miten Tanssikoulu Å on tasokkaan tanssiopetuksensa lisäksi myös raivaamassa tilaa kahden näennäisesti erilaisen lajin yhdistämiseksi. Olli Santalahti ammattilaisvapaaottelijana ja Varpu Allenius ammattitanssijana hallitsevat molemmat oman lajinsa. Santalahti kuvailee, miten sekä tanssijat että kamppailijat hyötyisivät ristiin treenaamisesta. Tanssijat saisivat lisää räjähtävyytpui kärryiltä. Sai jatkaa omaan tahtiin ja tulla mukaan sitten kun pääsi taas rytmiin kiinni. Kurssia vetäneeltä Varpulta sai myös apua, jos liikkeiden kanssa oli haasteita. d aV i d r e f l e k to i kurssin antia itsevarmuutta lisäävänä kokemuksena. Aikaisemmin hän oli lähinnä tanssinut vain huoneessaan yksin omaksi ilokseen. Yksin tanssiminen rakensi hyvää pohjaa tanssitunnille lähtemiseen, sillä se opetti olemaan luontevammin omassa kehossa jo ennen kurssia. Kurssilla opitut tekniikat ja muiden kanssa tanssiminen kuitenkin lisäsivät itsevarmuutta tanssiin. David koki tunneilla olonsa vapautuneeksi, vaikka olikin aikaisemmin ollut ujompi ilmaisemaan itseään tanssin kautta etenkin julkisesti. David opiskelee Turun yliopistossa ohjelmistosuunnittelun maisteriohjelmassa ja rohkaisee muitakin kansainvälisiä opiskelijoita osallistumaan vastaaville kursseille. ”Kansainvälisillä opiskelijoilla voi olla kynnystä lähteä mukaan erilaiseen harrastustoimintaan, etenkin jos toiminta järjestetään suomeksi. Se ei kuitenkaan haitannut, koska kysyttäessä sai apua englanniksi. Pala palalta opetetut liikkeet oli helppo omaksua myös seuraamalla.” 17V u ot i as j u l i a kertoi harrastaneensa tanssia jo 11 vuotta. Kokemusta oli baletista, show-tanssista ja nykytanssista. Hiphop oli kuitenkin uusi aluevaltaus. Julia kannustaa osallistumaan, koska vastaavilla alkeiskursseilla pääsee matalalla kynnyksellä harrastamaan tanssia. Reflektoidessa kurssin kokemuksia ja antia erityisesti yksi asia itselleni nousee ylitse muiden. Ensimmäisellä tunnilla en pystynyt vielä rentoutumaan täysin, koska energiaa kului uusien asioiden opetteluun. Kuitenkin jo toisen tunnin jälkeen havahduin ihmeelliseen tuntemukseen. k o ko k e h o n i oli täydellisen rentoutunut session jälkeen. Minulla oli kihelmöivä ja energinen sekä äärimmäisen vapautunut olo. Tuntemus säteili koko kehomieleni läpi kuin energisoiva virtaus olisi kulkenut varpaista jalkojen kautta selkäytimeen ja aivopoimujen sopukoita kutitellen päälakeen asti. Sunnuntai-iltapäivällä pidetyt tanssitunnit olivat täydellinen tapa virittäytyä tulevan viikon koitoksiin ja opiskeluihin. Niin kuin sanotaan, liike on lääke. Tanssikaa siis tekin, koska tanssi vapauttaa! Seesjärven mukaan öljytyille lanteille on käyttöä sekä painikehässä että permannon puolella. 33 33
I dea tilistä syntyi, kun Leena Ahokas alkoi postaamaan yksityistilillensä kuvia, joista lähti reseptikyselyjen virta. Pariskunta tekee arkiruokaohjelmaa, podcasteja ja kaikennäköistä ruokaan liittyvää työkseen. Opiskeluaikoina Leena kertoi syöneensä pääosin valmista tai helppotekoista ruokaa, usein kasvissosekeittoja. Iman Gharagozlu on asunut Kiinassa ja Pakistanissa opiskeluaikanaan ja sitä myötä kokannut esimerkiksi nuudeleita tuunattuna mausteilla sekä papuruokia. –Pikanuudelit saa tuunattua helposti korianterilla, limellä ja ripauksella chiliä tai kevätsipulia, vinkkaa Iman. h e l p p o n a p o h ja n a ruuanlaitossa toimivat esimerkiksi linssit, kikherneet ja pasta. Kuivana ostetuista pavuista ja linsseistä saa tehtyä todella edullisesti ruokaa.Sekaan tällaiseen ruokaan voi laittaa vaikka tomaattimurskaa, valkosipulia ja mausteita. Näistä saa tehtyä kerralla suuriakin annoksia. –Kuivakaappiin siis perusainekset, eli edullinen pohja jota voi jatkaa lisukkeilla ja tuoreilla kasviksilla, vinkkaa Leena. y h d e s sä a n n o ks e s sa ei myöskään tarvitse olla kaikki maailman raaka-aineet, jotta ruoka olisi terveellistä ja maukasta. Hyvä raaka-aine on jo itsessään hyvänmakuista. –Jos päivällä syöt lautasmallinmukaisesti koulussa, illalla on ihan fine syödä pestopastaa. Ja jos pestopastaan haluaa panostaa, pestoa voi tehdä itse viikonloppuna ison satsin, jatkaa Iman. i m a n i n ja Leenan terveiset opiskelijoille jotka pähkäilevät ruuanlaittoa: Poiketkaa tottumuksista, rikkokaa rajoja, käyttäkää mausteita. –Muistakaa syödä yhdessä opiskelukavereiden kanssa, toteaa Iman. –Antakaa aikaa ruokailulle Tai pitäkää vaikka juhlat, joissa jokainen tuo jotakin syötävää., lisää Leena. Maukas arkiruoka Imanin ja Leenan tapaan Iman Gharagozlu ja Leena Ahokas perustivat yhteisen yrityksen pari vuotta sitten ja nykyään ylläpitävät suosittua Iman ja Leena safkaa Instagram-tiliä. luottoresepti Yliopiston jäsen! Haluatko jakaa oman luottoreseptisi? Laita viestiä: tyl-paatoimittaja@utu.fi ada silander N äkökulMa O penAI:n chatGPT, Midjourney ja muut tietoa sekä taitoa meille tuottavat toverinsa ovat ajan näppäimillä. Nykyiset generoivat tekoälyt ovat helppoja käyttää. Ne ymmärtävät ihmiskieltä ja jos anglo-saksi-normannikieli kelpaa, ne ovat myös jokseenkin sujuvakielisiä. Teknologiaa voi siis kokea hallitsevansa yhä vähemmillä ATK-taidoilla. k u i n p u h u i s i androidille. Mr. Data, kerro meille tästä planeetasta! Se koostuu pienistä yhteisöistä, jotka elävät kaivoksissa. Kaivosten mineraalit ovat ksylofiitti, vibralium sekä kaikukivi, joka antaa planeetan luolille. Kiitos, tämä on tarpeeksi. Data hiljenee, eikä ilmeisesti pahastu. y ks i n k e r ta i s t u ks e n a V i e l ä tekoälystä syväoppimiseen ja neuroverkkoihin perustuvat generatiiviset tekoälyt on koulutettu suunnattomalla määrällä kielellistä dataa. Siksi niitä kutsutaan myös isoksi kielimalleiksi. Kuvageneroijille on lisäksi näytetty tuhansia ja tuhansia, miljoonia ihmisen kuratoimia kuvia, joihin on liitetty tekstikuvaus kuvan sisällöstä. Koulutusdata sisältää kirjoKaikki tuntevat tekoälyn, tekoäly ei tunne ketään PETRA LÄHDE DIGITAALISEN KIELEN TUTKIMUKSEN OPISKELIJA TURUN YLIOPISTO Kukapa ei olisi kokeillut tuotattaa syntymäpäivärunoa tai psykedeelisen kissanpennun kuvaa tekoälyyn turvaten. ja, artikkeleita ja muuta sisältöä internetistä, mikä onkin suuri ihmiskielen ja -mielen aarreaitta. Vai pitäisikö sanoa kaaoskomero? Sellainen, johon työnnetään kaikenlaista tarkoituksena sortteerata se myöhemmin, mutta lopulta kaikki hyödyllinen ja hyödytön päätyy lastenlasten tai tulevaisuuden arkeologien kollattavaksi. t ä m ä t i e d o n kultakaivos pohjautuu siis eritasoiseen, -mieliseen ja -aiheiseen ulosantiin. Se vastaa kysymyksiin kuninkaallisten sukupuista, kirjoittaa apurahaselvityksiä (muista tarkistaa kieliasu!) tai koodaa matopelin. Sen vastaukset perustuvat koulutusdatan sisältämän tiedon lisäksi sille syötetyn kielen rakenteiden ja sanaston todennäköisyyksiin. Tekoälyn tuotokset muodostuvat aina jostakin, jonka joku on jo kokenut, nähnyt ja raportoinut. Se on luova vain oman datansa puitteissa. m o n e t g e n e r at i i V i s e t tekoälyt alkavat olla melkein liian oppineita ollakseen enää hölmöydessään vitsikkäitä. Huolimatta rajoitteistaan ne alkavat muistuttaa ihmistä yhä enemmän. Helposti unohtuu tekoälyn epäromanttisempi lähtökohta: erinomainen prosessoija, nerotietokone, laskentamalli, työkalu. Ei inhimillinen, ajatteleva olento, joka on aivan juuri valloittamassa maailman ja orjuuttamassa ihmiskunnan. Silti kannattaako kiittää ChatGPT:tä? m i n ä a i n a k i n kiitän! Haluan ajatella, että olen tekoälyn inhimillistämisen yläpuolella. Miksi sitten kohtelen sitä kuin tietoista olentoa? Koska haluan itse säilyttää inhimillisyyteni. En ajattele, että kielimallilla on tietoisuus, mutta minulla on ihmisenä periaatteita, joihin kuuluu esimerkiksi hyvä käytös. e m m e o l e luoneet avuksemme monimutkaista teknologiaa vain ruvetaksemme raakimuksiksi. Ja samalla kertaa jos me rupeamme raakimuksiksi, tekoälystämmekin muodostuu ilkeä. Tekoälykin on tekijänsä näköinen. Opiskelijakortilla -20 % väh. viiden euron kertaostoksista Rautakatu 12 | Rieskalähteentie 74 | turunekotori.fi Uudet aukioloaikamme 29.1. alkaen ma–pe 9–19 la 11–16 | su 11–16 Myymälöissämme opiskelijakortilla – 20 % vähintään 5 euron kertaostoksesta Maailman helpoin gnochhivuoka 6-8 annosta Raaka-aineet: 1 prk (n.200g) (kalamata)oliiveja 1 prk (50g) kapriksia oliiviöljyä 2 pkt perunagnoccheja 2 prk (n.800g) arrabbiatakastiketta 200g kirsikkatomaatteja muutama oksa tuoretta timjamia tai 1tl kuivattua ripaus chilihiutaleita 2 pkt (250g) mozzarellaa Koristeluun tuoretta basilikaa, oliiviöljyä Valmistus: 1.Kaada oliiveista ja kapriksista nesteet pois. Voitele iso uunivuoka öljyllä ja kaada sinne gnocchit, arrabbiatakastike,kirsikkatomaatit,oliivit ja kaprikset. Ripottele päälle hieman timjamia ja aavistus chilihiutaleita.Sekoita. 2. Revi päälle lopuksi mozzarella.Paista 220-asteisessa uunissa noin 35 min ja anna vetäytyä 10 minuuttia ennen tarjoilua. 3. Koristele tuoreella basilikalla ja oliiviöljyllä (parmesaani raastettuna ei ole myöskään huono idea). 35 K u v a : I K a r o s a In a so ja
TURUN YLIOPISTON HYVINVOINTIVIIKKO 8.-12.4.2024 YHDESSÄ YHTEISÖNÄ HYVINVOINTIA RAKENTAMASSA #OpiskeluKuuluuKaikille M IEL EN PÄÄLL Ä O N MY MIN D Teemaviikko järjestetään osana Nyyti ry:n kampanjaviikkoa, jonka keskiössä on tänä vuonna yhdenvertaisuus ja sosiaalinen saavutettavuus. Tutustu ohjelmaan somekanavista @studentuniontyy & @mielen_paalla !