• 22 | HOT NIGHT AT BALLWAX 18 | TÖTTERÖLEHDEN HOITOOPAS 10 | ASUMISEN HINTA – KOHTUULLISTA? KUIN TOIVEUNTA 3/2020
• Ahkeroi kesäyössä Sanomalehtien varhaisjakelussa on tarjolla työtä, joka jättää päivät vapaaksi kesästä nauttimiselle. Etsimme reippaita ja oma-aloitteisia kesätyöntekijöitä lehdenjakajiksi. Jakelun päätuote on Turun Sanomat. Lounais-Suomen Tietojakelu Oy hoitaa sanomalehtien ja osoitteellisen postin varhaisjakelua Lounais-Suomessa kaikkiaan 25 kunnan alueella. Talouksia on yhteensä noin 240 000. Lounais-Suomen Tietojakelussa työskentelee noin 500 lehdenjakajaa. Jakelussamme on 22 eri lehtinimikettä, joista päätuote on Turun Sanomat. Lounais-Suomen Tietojakelu Oy kuuluu mediaja graafisen alan TS-Yhtymään. Kiinnostuitko? Lue lisää ja täytä hakemus osoitteessa www.lstj.fi ja valitse ”Hae jakajaksi” Soita tai laita 0400 348 664 arkisin klo 8–15 OJENNA KÄTESI. Muista virallinen henkilötodistus. Info 0800 5801 • veripalvelu.fi VERENLUOVUTTAJIA TARVITAAN Turun veripalvelutoimisto Yliopistonkatu 29 b ma, ti, to klo 11–18, ke klo 10–16 ja pe klo 9–16 Varaa aika: veripalvelu.fi Turun Wappuradio virittelee juhlakansaa vapputaajuudelle 23.–30.4. Aidosti poikkitieteellinen kampusradio on kuultavissa nettiradiona ja FM-taajuudella 93,8 MHz. TYLKKARI @TYLKKARI facebookissa Instagramissa
• TÖTTERÖLEHTI ON yksi lihansyöjäkasvi­ lajeista. Sen hoito eroaa hieman muista lihiksista eli lihansyöjäkasveista. valo : Tarvitsee paljon valoa. ves i: Sadevettä, järvivettä, sulatettua lun­ ta tai ainakin yhden yön yli seissyttä hanavet­ tä. Aluslautasella voi aina olla vettä ½–4 cm. Tötteröissä pitää myös olla hieman vettä. ilmankosteus : Kaipaa runsasta sumut­ telua, tai voi hankkia kasviterraarion, jossa kosteus pysyy. kasvualusta : Hiekan ja lannoittamatto­ man turpeen sekoitusta. Voi käyttää myös luonnonturvetta. lämpö : 20–25 astetta. ravinto : Ei saa missään tapauksessa lannoittaa! Lannoituksen korvaavat saalit. Voi ruokkia yhdellä tai kahdella kärpäsella kuukaudessa, jos kasvi ei ole itse saalistanut. Varo yliruokkimista. talvilepo : Vaatii talvilevon. Marraskuus­ sa lihis pakataan minigrip­pussiin kolmeksi kuukaudeksi noin 0–5 asteiseen jääkaappiin tai kellariin. Sumuttele runsaasti hoito ohje T Y L K K Ä R I 3 / 2 ss ..18? 18? VY TRAM KUVITUS TEEMU PERHIÖ OHJEITA SARRACENIA PURPUREAN ELI TÖTTERÖLEHDEN HOITOON
• TYLKKÄRI – Turun ylioppilaslehti 24.4.2020 Turun yliopiston ylioppilaskunnan julkaisu, 90. vuosikerta, perustettu 1931, tylkkäri.fi TOIMITUS Rehtorinpellonkatu 4 A, 20500 Turku, tyl-paatoimittaja@utu.fi, puh. 045 356 4517 Twitter: @Tylkkari Instagram: @tylkkari Facebook: Tylkkari PÄÄTOIMITTAJA Teemu Perhiö, tyl-paatoimittaja@utu.fi TOIMITTAJAT Miika Tiainen & Vy Tram ULKOASU Teemu Perhiö KANSIKUVA Jose Jompero ILMOITUSMYYNTI Kari Kettunen, puh. 0400 185 853, kari.kettunen@pirunnyrkki.fi, www.pirunnyrkki.fi PAINO Botnia Print, Kokkola, ISSN 1458-0209 (printti), ISSN 1458-0217 (verkko) PAINOS 5 300 kpl SEURAAVA NUMERO ilmestyy 28.8.2020. c a B 10 vuotta Tyrnin jälkeen Tötsä j a minä K auas vuokr at k arkaavat Yksi lihansyöjäkasvi. Yksi asunto. Neljä pitkää viikkoa. Matkasimme Pallivahaan. Se on muutakin kuin iso kivi. Onko asumisen hinta opiskelijalle enää kohtuullista? 18 10 22 Pääkirjoitus ? Ajassa Keikkapaikat pinteessä, exchange students' health services ? 6 Ulkonäöllä väliä etäilyssä? Väitöskirjatutkija Iida Kukkonen vastaa ? 8 Valtavirtaa Maaseudun rauhaan eheytymään ? 30 Essee Älä ymmärrä, hämmenny ? 32 Kolumni Työelämäpelkoja ? 33 Keskustelu Siitä itsestään ? 34 sisältö 3/2020 t e e m u pe rh iö v y t r a m
• pääkirjoitus 5 I took my healthcare insurance for granted Teemu Perhiö Päätoimittaja tyl-paatoimittaja@utu.fi Roos Hekkens Journalist Sitä alkaa Sitä alkaa kaivata jo kaivata jo pettymyksiä. pettymyksiä. ”” T H E E xc H A N g E students will be excluded from the Finnish Student Health Service (FSHS) as of 2021 (p. 7). When I went on exchange to Finland, I took my healthcare insurance for granted. I am an EU citizen and the FSHS was clear and helpful. How will the exchange students find their way to healthcare in Finland now? It will be important to communicate the changes properly because healthcare is a delicate matter and therefore it is crucial to feel well informed. toimittajalta A ika pysähtyi. Mielen täytti valtava möhkäle. Meidän sukupolven piti liikkua eteenpäin. Mutta nyt olemme jämähtäneet paikallemme. Tulevaisuus lipsuu käsistä kuin liian usein käytetty saippuapala. Mistä löydämme töitä? Miten suoritamme opintomme loppuun? Ihan kuin elämä olisi heittänyt ankkurin keskellä synkintä merta. w I K LU N d I N A L KO s TA soitettiin TYY:n toimistoon. ”Mites se teidän vappu.” Peruttu. Tai no, etänä. Vappuun kuuluu odotuksen ja pelon sekainen tunne vatsanpohjassa. Se on mahdollisuuksien ja pettymysten päivä. Kuplivaa juomaa hatussa, uskallusta, tikkaustarpeen arviointia. Etävappuna voi tuijotella pullonpohjaa Zoomissa, mutta webkamera ei anna odotusten kasvaa kovin isoiksi. Ainejärjestökentälle tilanne on lamauttava. Tapahtumien järjestäminen on ollut järjestöjen leipätyö. Näppiksen hakkaaminen Habbo Hotellissa on söpöä, mutta ei se voita sitä tunnetta, kun ei ole ehtinyt puhua jatkoilla juuri kenenkään kanssa. Sitä alkaa kaivata jo pettymyksiä. y H Tä p E T T y m ys Tä en kaipaa. Kun talous sakkaa, mitä käy ilmastopolitiikalle? BIOS-tutkimusyksikön blogissa todettiin, että vaikka valtiot vaikuttavat valmistautuneen heikosti tilanteen hoitamiseen, ovat ne siihen kuitenkin ”huomattavasti valmistautuneempia kuin pitkäkestoisen ekologisen kestävyyskriisin hallintaan” eli siis ”talouden saattamiseen kestävälle polulle”. Poikkeustila nosti välittömästi kylmän hien pintaan. Ehdimmekö koskaan tehdä sitä, mitä ilmaston takia pitäisi? Toimenpiteiden pitäisi koko ajan olla radikaalimpia. On iloittu, että ilmasto tykkää poikkeus ajasta. Ja kriisi näyttänyt, että valtiot voivat ohjailla yhteiskuntia, ja että rahaa löytyy. Mutta pause ei tarkoita muutosta. Miten varmistamme, että nousemme tästä vahvempina ja kohtaamme tulevat haasteet murtumatta? Suomen hallitus on tiukassa paikassa akuuttien toimien kanssa, mutta toivoisi, että myös tulevaisuuteen osataan katsoa. pA H A O LO ei lähde sillä, millä se on tullut. Valomerkki ei ole lisäsyy juhlia. Vappu on tietenkin poikkeus. Korkki kiinni
• Turun live musiikin tukala tilanne: ovia kiinni kilpaa T Y L K K Ä R I 3 / 2 ajassa K lubi, Rokbar, Baaribaari, TVO. Kaikki ovet sulkeneet ovensa. Turun livemusiikin tilanne on vaikea. ”Vielä 2000-luvun vaihteessa Turku oli vireä musiikkija kulttuurikaupunki. Tällä hetkellä livemusiikin tila on kuitenkin valitettavan huono”, festivaalituottaja ja baariyrittäjä Tuomas Sara sanoo. Turussa toimijoita on enää muutama, eivätkä ihmiset ole niin herkästi valmiita maksamaan keikoista. Kyseessä on globaali ilmiö. Ympäri maailman kaupunkien keskustat ovat tyhjentyneet keikkapaikoiksi sopivista baareista ja klubeista. Siihen on monia syitä. Yksi on hintataso. Suuri osa keikkapaikoista sijaitsee ydinkeskustojen kalleimmilla liikepaikoilla, jolloin vuokrakulut ovat korkeat ja nousevat jatkuvasti. Myös ravintoloiden ansaintalogiikka tuottaa ongelmia. ”Maksukatto voi tulla vastaan, vaikka asiakkaita kävisikin. Jos vuokrat ja työvoimakulut nousevat ja alkoholiverotus kiristyy, toiminnan kannattavuus laskee vähitellen”, toteaa musiikkitieteen tutkija Tiina Käpylä. ”Isoissa kaupungeissa on vallalla bisnesvoittoinen rakentaminen. On kannattavampaa laittaa keskeiseen sijaintiin esimerkiksi hotelli kuin meluisa rokkipaikka.” Suositut Dynamo ja Bar Ö sijaitsevat nekin purku-uhan alla olevissa rakennuksissa. VA I K K A I H m I s E T käyvät edelleen keikoilla, keikkakulttuuri on muuttunut. Nykyään monet suomalaiset artistit esiintyvät isoilla areenoilla. Ruonhonjuuritason bändija populaarimusiikkitoiminta on Turussa yhä aktiivista. Samoin isoimmat tapahtumat ja keikat esimerkiksi Logomossa vetävät yleisöä. Näiden kahden ääripään väliin jäävät pienemmät ja keskikokoiset bändit ja artistit, joiden esiintymismahdollisuudet ovat tilojen lopettamisen vuoksi heikentyneet. Tilojen puutteessa keikkoja järjestetään paikoissa, joita ei siihen varsinaisesti ole suunniteltu, kuten Apollossa. Kaventuneet mahdollisuudet heikentävät ruohonjuuritasolta eteenpäin ponnistamista. Keikkailukokemuksen kerryttäminen saattaa tyssätä mahdollisuuksien puutteeseen. Käpylän mukaan yliopiston tuntumassa olisi otollista tilaa uusille keikkapaikoille. Viime vuosina moni erityisesti yliopisto-opiskelijoiden suosiossa ollut keikkapaikka on joutunut sulkemaan. Myös esimerkiksi Anniskeluliike Portti on joutunut lopettamaan keikkojen järjestämisen meluhaittojen vuoksi. K E I K K A I LU O N useimmille bändeille ja artisteille keskeinen osa musiikin tekemistä. ”Jos esiintyjät eivät vedä keikoille yleisöä, ei keikkatoiminta voi jatkua kovinkaan pitkään”, Turkulaisen Rendez-Vous-yhtyeen kitaristi Juhani Mistola toteaa huolissaan. ”Ilman yleisöä tai asiakkaita ei mikään bändi tai ravintola jaksa tahkota loputtomiin.” Kevään poikkeustila on tuonut oman synkän lisänsä myös livemusiikkikenttään. On vielä vaikea arvailla, millainen taantuma kriisistä seuraa. Käpylän mukaan vaikutukset livemusiikkiin voivat olla odottamattomat. Baariyrittäjä Tuomas Saran mukaan Turussa olisi tulevaisuudessa ehdottomasti tilausta laadukkaalle ja monipuoliselle liveklubille. Taloudelliset realiteetit on kuitenkin muistettava. ”Uusi paikka ei voi olla vain keikkapaikka, vaan toiminnan on oltava monipuolista.” 6 JASMIN VAHTERA Isoissa kaupungeissa on vallalla bisnesvoittoinen rakentaminen. Kaupunkien keskustat tyhjentyvät keikkapaikoiksi sopivista baareista ja klubeista. jas min va ht er a
• Student healthcare: expansion or exclusion? TEKNIIKAN TIEDEKUNTA VUONNA 2021 S tarting 2021 also the students from the Universities of Applied Sciences will have access to the primary student healthcare services provided by the Finnish Student Health Service (FSHS). Unfortunately, another consequence is that the exchange students will not be entitled to use the FSHS anymore. The reform raises questions: why are exchange students excluded from the FSHS? How will they find access to healthcare services in the future? f O R E I g N s T U d E N T s that attend a degree in Finland will still be entitled to the student health care services. They also have to pay the healthcare fee. Until now this fee was paid to TYY, the Student Union. After the reform it goes directly to Kela, the Social Insurance Institution of Finland, which will be responsible for organizing the student healthcare nationwide. The exchange students cannot pay this fee but do need to have healthcare insurance. Part of the financing of FSHS is paid by the Finnish state, which complicates the situation. It is not possible to charge a healthcare fee to an exchange student coming from another EU/EEA country, because they already pay insurance fees in their home country. Besides that the Ministry of Social Affairs and Health (MSAH) makes clear that the main objective of student healthcare is to provide preventive health care services. Preventive services are not considered part of the health care covered by the European Health Insurance Card (EHIC). Exchange students are here temporarily, so they are consequently not entitled to student healthcare, which has a long-term perspective. For exchange students coming from third countries, a private health insurance is a requirement for the right to reside in Finland. This tylkkäri . fi DVD-ajan rikas leffakulttuuri muisto vain Ajanviete täytyy nyt löytää netistä. Toimittaja Mikael Tuominen kuitenkin pettyi Netflixin suppeaan valikoimaan. Lukioikäisenä hän hamstrasi kesätyörahoillaan Anttilasta italialaista kauhua ja hongkongilaisia B-elokuvia. Mediatutkimuksen professori Kimmo Laineen mukaan DVD:n kulta-aika oli elokuvakulttuurin kannalta onnenpotku: pienellä budjetilla ja vähillä ennakkotiedoilla oli mahdollista kerryttää monipuolinen kokoelma. 7 ?? implies to justify their exclusion as well. TO U KO N I I N I m ä K I , social policy advisor at SYL, the National Union of the University Students in Finland, says that while the decision is based on EU regulations, it puts students in unequal positions. Even from 2021 onwards, the regulations that already apply now, remain. The change is that instead of FSHS services, exchange students are referred to public or private services. Exchange students coming from EU/EEA area or Switzerland or Australia are restricted to medically necessary treatment with the EHIC. The exchange students from third countries can only receive emergency treatment and are responsible for the costs themselves. Yet it is unclear how the exchange students arriving for the whole academic year 2020–21 will be treated. The MSAH explains that the current system varies by municipality. The University of Turku together with TYY will have to find a way to inform the exchange students to know where to get their healthcare. “We strongly encourage student unions to work in cooperation with local public healthcare so that they'll be prepared for the transition," comments SYL’s Niinimäki. ROOS HEKKENS T urun yliopistoon perustetaan uusi tekniikan tiedekunta 2021. Niin yliopiston hallitus päätti perjantaina 20. maaliskuuta. Uuteen tiedekuntaan menevät biosekä tietoja viestintätekniikan lisäksi uudet koneja materiaalitekniikan koulutuslinjat. Koulutus organisoidaan tutkinto-ohjelmiksi. Tiedekuntaa on sorvattu kiireessä, ja yhteisön kuuleminen on jäänyt puolitiehen. Siihen myös Turun yliopiston ylioppilaskunta (TYY) otti kantaa: asiassa eteneminen ei ole ollut ennakoitavaa ja läpinäkyvää. Yliopiston hallitus esittikin johdolle kritiikkiä yhteisön osallistamisesta prosessin aikana. Johto lupasi, että tiedekunnan toteuttamisen aikana opiskelijoihin ollaan säännöllisesti yhteydessä. Haastattelimme prosessista vararehtori Mika Hannulaa sekä hallituksen opiskelijajäsentä Riina Lummetta. The student healthcare system in Finland will undergo changes from the beginning of 2021. tee mu pe rh iö te em u pe r h iö
• U lkonäön parannusfiltteri päälle, valaistus kuntoon, taustalle designer-ryijy. Tai sitten hiukset kampaamatta tiskivuoren eteen. Tarvitseeko etäkokoukseen tulla kauluspaita päällä? Poikkeusaikana monen työt ja opiskelut toteutetaan etäyhteyksillä. Zoom-kokouksen gallerianäkymä avaa suomalaisten ulkonäkösuhdetta uudesta näkökulmasta. Laskeeko yhteiskunnan ulkonäkörima, kun töitä tehdään kotoa käsin ilman fyysistä vuorovaikutusta? Tohtorikoulutettava Iida Kukkonen on epäileväinen sen suhteen, että mitään pysyvää muutosta syntyisi. ”Nyt ollaan jopa tietoisempia omasta ulkonäöstä kuin aiemmin.” Kukkonen tekee väitöskirjaa Turun yliopiston taloussosiologian oppiaineeseen. Hän tutkii ulkonäköä eriarvoisuuden lähteenä työelämässä, sukupuolen näkökulmasta. Kansainvälisestä tutkimuksesta tiedetään jo, että ulkonäkö eriarvoistaa. Suomessa sitä on tutkittu vasta vähän. ”Vuosikymmeniä on tiedetty, että hyvännäköiset ihmiset saavat työhaastattelukutsuja enemmän, saavat helpommin töitä, etenevät urallaan nopeammin ja saavat enemmän palkkaa.” I N T E R N E T I N A L K UA I KO I N A ajateltiin, että netti antaisi ihmisille mahdollisuuden tasavertaiseen kanssakäymiseen ulkonäöstä riippumatta. Ihmisten piti vapautua ulkonäöstään. Kävikin ehkä päinvastoin. Samalla kun teknologia kehittyi ja älypuhelimet arkipäiväistyivät, ulkonäkö sai yhä enemmän merkitystä verkossa. ”Videoja kuvavälitteinen vuorovaikutus korostaa ulkonäön merkitystä, koska siitä puuttuu muita ulottuvuuksia”, Kukkonen sanoo. Kuten kaikessa muussakin sosiaalisessa kanssakäymisessä, se miltä pitäisi näyttää, riippuu siitä, kenen kanssa on tekemisissä. Pitää myös muistaa, että vaikka opiskelijayhteisö ja korkeakoulutetut voivat nyt poikkeus tilassa tehdä töitä etäyhteyksin, monelle se ei ole mahdollista. ”Kaikkien ihmisten elämä ei ole muuttunut niin hirveästi, eikä ulkonäkösuhdekaan sen myötä.” N y K yA jAs sA U L KO N ä KÖ on korostunut enemmän kuin aikaisemmin historiassa. Ennen töitä tehtiin tuotannossa. Palvelualaistumisen ja kaupungistumisen myötä olemme yhä enemmän tekemisissä muiden ihmisten kanssa. ”Aineistossamme on metsuri, joka on tehnyt koko elämänsä metsurin töitä. Ei puut arvostele sun ulkonäköä. Tai maatilalla lehmät.” Työelämän ulkonäkökeskeisyys ei vaikuta kovin reilulta, varsinkaan silloin jos ulkonäkö ei vaikuta itse työhön. Yksityisellä sektorilla ulkonäön merkitys korostuu. Esimerkiksi sairaanhoitajat voivat saada palautetta ulkonäöstään ja sen jälkeen moitteet pomolta. ”Ihmisten pitäisi saada keskittyä työhönsä.” Yksittäinen yritys ei kuitenkaan välttämättä halua muuttaa toimintatapojaan, jos se pitää asiakasta kuninkaana. Muutos vaatii yhteiskunnallista keskustelua. K U K KO N E N O N työstänyt väitöskirjaansa osana laajempaa Outi Sarpilan vetämää projektia, jossa ovat mukana myös Tero Pajunen ja Erica Åberg. Projektin lopputyönä julkaistiin syksyllä 2019 kirja, joka sai paljon mediahuomiota. Yleistajuisen Ulkonäköyhteiskunnan suosio ei tullut tekijöille täytenä yllätyksenä. Siihen oli varauduttu, Kukkonen kertoo. ”Mediaseksikäs aihe, joka koskettaa jollakin tapaa meitä kaikkia. Kaikilla on ulkonäkö.” Uransa alkuvaiheessa olevalle tutkijalle mediahuomio on ollut stressaavaa, jokainen haastattelu jännittää. Julkiseen keskusteluun osallistuminen on kuitenkin ollut mielekästä ja palkitsevaa, ”tärkeä osa tutkijan työtä”. TEEMU PERHIÖ Voiko nyt elää kuin pellossa, Iida Kukkonen? Etä ei pelasta: netissä ulkonäköön kiinnitetään jopa enemmän huomiota. nuori tutkija 8 iid a ku kko nen irti arjesta Top 5 kaupunkilomat, joille lähden heti kun vain tämä kriisi loppuu 11 KUPITTAA Tärkeintä on matka. Jos ei ole varuillaan, on jo perillä. 22 SALO Kumisevia viljasiiloja, vaahtomuovimainoksia. Tahmea lattia tennareiden alla. Taka-asentoon työnnetty istuin, liian kirkas näyttö, buranaa migreeniin. 3 3 KARJAA Vielä ehtii ostaa yhden kolmosen. 4 4 LEPPÄVAARA Mietittekö koskaan lentokoneen ikkunasta katsoessanne, kuka asuu Espoossa? Tai missä Angry Birdsit asuvat. 5 5 PASILA Suomen Charles De Gaullen lentokenttä. Hajuvettä ja liukuportaita. Iso kahvi ja keksisuklaa ärrältä. 66 B-VYÖHYKE Vi borde har stannat på Brändö.
• Katto pään päälle tilasto T Y L K K Ä R I 3 / 2 9 V U O K R I E N N O U s U N kiihtyminen on ollut nähtävissä pitkään. Erityisen selkeää se on ollut 2010­luvulla. Vuokrat nousevat – missä menee kipuraja? Taloussanomat, 2015. Vuokrat nousseet hurjasti viidessä vuodessa. MTV Uutiset, 2016. Vuokrat nousseet elinkustannuksia nopeammin. Helsingin Sanomat, 2018. PTT: Vuokralaisten tulojen kasvu ei kohta enää riitä kattamaan vuokrien nousua. Yle, 2019. Katse tilastoihin! Vapaarahoitteisten vuokra­asuntojen neliö­ vuokrat Turussa (euro/neliö), Tilastokeskus. Vuonna 2004: 8,81. Vuonna 2007: 9,57. Vuonna 2010: 10,54. Kolme vuotta myöhemmin: 12,05. Vuonna 2016: 12,96. Vuonna 2018: 13,6. Viime vuonna: 14,2 euroa/neliömetri. Vuokrien kehitys on siis selvä: kasvua on, vuosi vuodelta. Myös syy on selvä. s. 10 ? OONA KOMONEN KUVITUS TEEMU PERHIÖ 2004 2007 2010 2013 2016 2018 2019 Vapaarahoitteisten vuokra-asuntojen neliövuokrat Turussa (euro/neliö). Lähde: Tilastokeskus. 2 e/m² 4 6 8 10 12 14
• KAIKELLA KOHTUUDELLA Vuokra on suurin menoerä korkeakoulu opiskelijoille. Luvassa on huonoja uutisia: asumis kustannukset kasvavat yhä. OONA KOMONEN KUVITUS TEEMU PERHIÖ
• 12 S e koittaa kuukauden ensimmäisenä päivänä. Kela maksaa pankkitilille opintorahan ja yleisen asumistuen. Osa rahasta kuluu elintarvikkeisiin. Bussilippuun, puhelinliittymään, Netflixin kuukausimaksuun. Mutta suurin siivu, se menee korkeakouluopiskelijalla vuokran maksuun. Ilmiölle on olemassa termi: asumiskustannusrasitteinen. Se tarkoittaa henkilöä, jonka käytettävissä olevista tuloista yli 40 prosenttia kuluu asumiseen. Sellaiseksi suurinta osaa korkeakouluopiskelijoista voi kutsua. On laskettu, että keskimäärin korkeakouluopiskelijoiden asumiskulut vievät 45 prosenttia heidän käytettävissä olevista tuloistaan. Yksinasuvilla osuus on vielä suurempi. Eikä jatko näytä valoisalta: asumiskustannukset kasvavat. Ne kasvavat, koska vuokrat nousevat. Onko se enää kohtuullista? V uonna 2019 vuokrat nousivat eniten niin kutsutun kasvukolmion alueella: pääkaupunkiseudulla, Tampereella, Turussa. Ja jos vapaarahoitteisten vuokra-asuntojen hintoja vertaa vuoteen 2015, eniten kasvua on ollut suurista kaupungeista Vantaalla, Turussa ja Tampereella. Siinä missä vuonna 2010 keskimääräinen neliöhinta oli Turussa 10,54 euroa, on hinta kivunnut noin kymmenessä vuodessa 14,2 euroon. Kehitys ei kuitenkaan ole koko Suomessa yhteneväinen. Alueelliset erot ovat suuria. Miksi? Suurin tekijä on kaupungistuminen. Se ohjaa eniten asuntomarkkinoiden kehitystä. Muuttoliike pitää vuokra-asuntojen kysynnän korkeana. Kaupungistumiseen liittyy olennaisesti työpaikkakehitys, Turussa esimerkiksi telakkateollisuuden imu. Myös nuorten, erityisesti opiskelijoiden muuttoliike vaikuttaa. Turussa sijaitsee useita korkeakouluja. On Turun yliopisto, Åbo Akademi, Turun ammattikorkeakoulu. Ja sitten on vielä joukko muita ammattikorkeakoulujen pienempiä toimipisteitä. Vuonna 2016 koko Varsinais-Suomen alueella asui kymmenen prosenttia kaikista Suomen korkeakouluopiskelijoista. Pelkästään Turussa oli tuolloin noin 15 500 läsnä olevaksi ilmoittautunutta 20–29-vuotiasta korkea-asteen opiskelijaa. Turkua voi perustellusti kutsua opiskelijakaupungiksi. Nuorten 20–29-vuotiaiden korkeakouluopiskelijoiden osuus suhteessa kaupungissa asuviin saman ikäisiin on suuri: 42 prosenttia. Sitä enemmän on vain Vaasassa, 44 prosenttia. Y llättävää kyllä, vapaarahoitteinen vuokra-asunto on opiskelijoiden yleisin asumismuoto. Sellaisessa asuu noin kolmasosa korkeakouluopiskelijoista. Näin, vaikka vapaarahoitteinen asunto on yleensä opiskelija-asuntoja kalliimpi. Syyskuussa 2018 ympäristöministeriö julkaisi selvityksen opiskelija-asumisen nykytilasta ja opiskelija-asuntojen tuotantotarpeesta. Sen mukaan korkeakouluopiskelijoista noin neljäs maksaa asumisestaan alle 300 euroa kuukaudessa. Selkeästi suurempi osa, 39–44 prosenttia, maksaa 300–500 euroa kuussa. Yli viidensadan euron vuokraa maksaa opiskelijoista 19–22 prosenttia. Miksi asua kalliimmin, jos halvempi vaihtoehto on? Ministeriön tilaama selvitys taustoittaa ilmiötä. Tärkein tekijä on opiskelijoiden asumistoiveet, preferenssit. Erityisesti opiskelijat painottavat asuntojen etäisyyttä oppilaitokseen ja keskustaan. Se puolestaan luo keskusta-alueiden vuokramarkkinoille painetta. Mitä useampi haluaa asua keskustassa, sitä korkeammaksi alueen vuokra-asuntokysyntä nousee. Samoin vuokrataso. Turun ylioppilassäätiön opiskelija-asuntoja on ympäri kaupunkia. Sijainti vastaa yleisesti opiskelijoiden toiveita: keskusta tai kampus on lähellä, tai ainakin liikenneyhteydet ovat hyvät. Ja edullisiakin asunnot ovat. Lisäksi mahdollisuus opiskelija-asunnon saamiseen Turussa on kohtalaisen hyvä, myös syksyisin. Silti vuonna 2016 vain viidennes turkulaisista opiskelijoista asui opiskelija-asunnossa. S itten on vielä asunnon koko, yksi vuokramarkkinoita määrittävä tekijä. Se puolestaan riippuu asuntokunnan koosta. Vuonna 2017 alle 30-vuotiaista opiskelijoista 45 prosenttia asui yksin. Noin joka kolmas asui puolison kanssa ja 15 prosenttia yhteistaloudessa. Opiskelijoiden vuokra-asuntokysyntä kohdistuu erityisesti yksiöihin ja se näkyy hinnoissa: suurempien asuntojen vuokrataso on kallistunut yksiöitä hitaammin. Vuonna 2018 Turussa yksiön keskimääräinen neliövuokra oli 16,58 euroa, kaksion 12,8 euroa ja kolmion 10,89 euroa. Vaikutusta voi olla myös yleisellä asumistuella, jonka piiriin opiskelijat siirrettiin syksyllä 2017. Siinä missä aiemmin maksettu opintotuen asumislisä oli henkilökohtainen, on nykyinen asumistuki sidottu ruokakuntaan. Siksi samaan ruokakuntaan kuuluvien tulot voivat vaikuttaa muihin samassa asunnossa asuviin. Se saattaa kiihdyttää yksiöiden kysyntää. Varmuutta ei kuitenkaan ole, tarvittaisiin lisäselvitystä. Muitakin ongelmia asumistuessa on. Se on suuruudeltaan enintään 80 prosenttia hyväksytyistä asumismenoista. Yksin asuvalle Helsingissä: 520 euroa. Muualla pääkaupunkiseudulla: 503 euroa. Muissa kaupungeissa, kuten Turussa, Tampereella, Jyväskylässä ja Oulussa: 399 euroa. Ylimenevää osuutta vuokrasta ei huomioida. Opiskelija-asunnot mahtuvat pääsääntöisesti hyväksyttyjen asumismenojen sisään. Sen sijaan vaikeampaa on vapaarahoitteisissa vuokra-asunnoissa asuvilla, sillä hyväksytyt asumismenot ovat selvästi alueiden markkinavuokrien matalammat. Erityisen ongelmallista se on Turussa ja Tampereella. E nemmän valinnanvaraa ja tarjontaa. Vähemmän halukkuutta sitoutua yhteen alueeseen, ja avoin tulevaisuus. Vapaus – ennen kaikkea se. Vuokra-asumiseen kannustavat monet tekijät. Helsinki on toistaiseksi Suomen ainoa kaupunki, jossa vuokra-asukkaita on omistusasukkaita enemmän. Muutos tapahtui vuonna 2013. Ennusteiden mukaan sama kehitys tapahtuu myös Tampereella ja Turussa lähivuosien aikana. On muutoksia ollut aiemminkin. Sotien aikaan kolme neljäsosaa turkulaisista asui vuokralla. Sittemmin omistusasuminen alkoi yleistyä, pian enemmistö kotitalouksista asui omistusasunnoissa. Nyt on palattu kohti sota-ajan tilaa. Vuonna 2018 Turussa oli ?
• 21
• enemmän vuokrakuin omistusasuntokuntia. Joissain tilanteissa vuokra-asuminen voi olla pakon sanelema. Kasvukeskuksissa omistusasuntojen hinnat ovat nousseet. Ensiasuntoa varten on säästettävä yhä kauemmin. Kynnystä ensiasunnon ostoon korottaa myös yleinen talousja työttömyystilanne, sekä näkemys omasta taloudellisesta tilanteesta ja sen tulevaisuudesta. Lisäksi pankkien lisääntynyt sääntely, kuten tiukentuneet luotonantoehdot, on heikentänyt ensiasunnon ostohalukkuutta. Mutta myös suhtautuminen asumiseen on muuttunut. Nuoremmille sukupolville omistusasuminen ei ole yhtä merkityksellistä kuin vanhemmille. Myös sijoittajat ovat huomanneet sen. U lkomaisen asuntosijoittajan näkövinkkelistä tämä on helppo maa toimia”, sanoi kiinteistökonsulttiyritys Newsecin tutkimusjohtaja Olli-Pekka Mustonen Ilta-Sanomille lokakuussa 2019. ”Täällä on vakaat olot ja hyvin ostettavaakin.” Jutussa kerrottiin, että ulkomaiset sijoittavat ostavat asuntoja Suomesta ”kiihtyvällä tahdilla”. Paitsi omistusasuntomarkkinat, myös vuokra-asumisen suosion kasvu houkuttelee markkinoille uusia toimijoita. Sellaisia, joiden kiinnostus kohdistuu erityisesti keskeisillä paikoilla sijaitseviin pieniin asuntoihin – siis niihin, mistä on eniten kysyntää. On havaittu esimerkiksi, että suuri osa myyntiin tulevista pienistä asunnoista kasvukeskuksissa päätyy asuntojen ensiostajien sijaan sijoittajien tai rahastojen omistukseen. Herää kysymys, vaikuttaako se vuokra-asuntojen hintoihin? Jos samalla toimijalla on useita kiinteistöjä, voiko hintatasoa hilata ylöspäin? Tai onko asuntokeinottelu mahdollista Suomessa? Voisiko tapahtua kuten vuonna 2019 julkaistussa dokumentissa Push? ”Oletko nähnyt sen?” kysyy Elina Sutela, Turun yliopiston sosiaali politiikan tohtorikoulutettava. Hän on tutkinut asumista ja eriarvoisuutta sekä asuntoja kaupunkipolitiikkaa. Ruotsalaisen Fredrik Gerttenin ohjaama dokumentti käsittelee muun muassa vuokra-asuntobisneksen seurauksia ja asuntokeinottelua. Pääosassa on YK:n asuntoasioiden erikoisraportoija Leilani Farha, joka tutkii asumisen oikeuden toteutumista ympäri maailman. Dokumentista käy ilmi, kuinka asuntoja voi käyttää ”sijoitusinstrumentteina” ja ”hyödykkeinä”. Niillä kasvatetaan varallisuutta ja pääomaa, asuntoja ei siis ajatella perustarpeina tai -oikeuksina. ”Keinottelu asunnoilla on kansainvälisellä tasolla merkittävä huolenaihe. Suomessa ilmiöstä ei kuitenkaan juuri puhuta. Lähinnä kuiskutellaan ja pohditaan, vaikka Suomessakin viimeisin nousukausi on antanut viitteitä siitä, että aika moni rakennetuista asunnoista on mennyt sijoitusasunnoiksi.” Mutta sitä, keinotellaanko Suomessa vuokrilla, ja jos, miten paljon, on Sutelan mielestä vaikea sanoa varmaksi. Pitäisi tutkia enemmän. Mahdollisia keinottelupyrkimyksiä voi hillitä se, että alalla on useita toimijoita. Yksityisiä sijoittajia, kotimaisia asuntorahastoja, institutionaalisia sijoittajia. Kansainvälisiä asuntokiinteistösijoittajia. Sitä mieltä on Elias Oikarinen, kiinteistötalouden professori Aalto-yliopistossa ja yliopistonlehtori Turun yliopiston taloustieteen laitoksella. Hän on erikoistunut kiinteistösijoittamisen ja asuntomarkkinoiden hinnanmuodostumisen tutkimukseen. ”Periaatteessa on vaikea nähdä, että jollain toimijalla olisi niin suuri markkinavoima, että vuokria voisi hilata keinotekoisen ylös.” Siis periaatteessa. ”Toki lyhyellä tähtäimellä yksittäinen toimija voi sitä yrittää”, Oikarinen selventää. ”Mutta on vaikea nähdä, että se toimisi pidemmän päälle.” Lisäksi ”epäreilu hinta” voi rasittaa asunnon omistajaa, jos vuokralaisvaihtuvuus on suurta, sanoo Oikarinen. ”Valistunut porukka osaa kyllä etsiä muualta halvempia asuntoja.” Pakko kysyä, mistä muualta. O n jo nyt nähtävissä, että eri kaupunkien sisällä hintakehityserot ovat huomattavat. Se tosin ei kerro ”liiallisten” vuokrien nyhtämisestä tietyillä alueilla, sanoo Oikarinen. Pikemminkin kyse on ”luontaisesta kehityksestä”, joka liittyy ennen kaikkea asumispreferensseihin. Tarkastellaan kasvukolmiota: Helsingissä, Turussa ja Tampereella erot eri asuinalueiden välillä ovat suuria. Esimerkiksi Turussa keskusta-alueella asuntojen hinnat ovat nousseet neljässä vuodessa noin 18 prosenttia. Vastaavasti keskustan ulkopuolella hinnannousu jää kuuteen prosenttiin. Mihin se johtaa? On keskusteltu asuinalueiden eriytymistä, segregaatiosta. Termi on ollut esillä pitkään. Tätä se tarkoittaa: ne, joilla on varaa, voivat valita asuntonsa ja asuinalueensa. Muiden on tyydyttävä siihen, mitä tarjolla on. Segregaatio toteutuu siis ihmisten asumisvalintojen kautta. Niihin puolestaan vaikuttavat resurssien lisäksi ihmisten mielikuvat asuinalueesta, asumista koskevat arvostukset sekä homofiliaksi kutsuttu ilmiö: halu olla tekemisissä samankaltaisten ihmisten kanssa, kirjoitti sosiologian professori Hannu Ruonavaara Turun yliopiston blogissa tammikuussa 2020. Ruonavaaran mukaan segregaatiossa on siis kyse paitsi yhteiskunnan ja kaupungin alueellisista eriarvoisuuksista, myös ihmisten vapaudesta valita asuinalueensa. 15 nuoret eivät kaipaa omistus ­ asuntoon . sen sijoittajat ovat huoman ­ neet . ?
• Mutta onko se ongelmallista? On, ainakin Ruonavaaran mukaan. Varsinkin, jos syntyy vähäosaisten asuntoalueita, joissa palveluiden ja elintilojen taso ”jää liian alle hyväksyttävän normin”. Päätöksentekijöiden on puolestaan määriteltävä, mikä tuo normi on. Koska vuokrataso vaihtelee alueittain paljon, onko mahdollista, että pian keskustan alueella asuu vain hyvin toimeentulevia? Että opiskelijat ja muut pienituloiset joutuvat muuttamaan muualle, kauemmas? Se on mahdollinen kehityssuunta, sanoo Elias Oikarinen. ”Ikävä kyllä.” Tosin ”niin rajua kahtiajakoa” tuskin on odotettavissa. Entä miten segregaatiokehitystä voi ehkäistä? Siihen Oikarisella ei ole yhtä, helppoa vastausta. ”Siksi, koska kaikilla mahdollisilla segregaation ehkäisytavoilla on omat kustannukset. Niiden vaikuttavuudesta ei ole varmuutta.” Erilaisia keinoja on kuitenkin esitetty. Suomessa alueellista eriytymistä on pyritty hillitsemään sekoittamalla eri asuntotyyppejä ja asunnonhallintamuotoja samalla asuinalueella, jotta alue houkuttelee erilaisia asukkaita. Myös tuettu asuminen on nähty eräänlaisena alueellista eriytymistä jarruttavana tekijänä. Asumistuen avulla on pyritty mahdollistamaan se, että pienituloisilla kotitalouksilla on varaa asua alueella, johon ei ilman tukea olisi mahdollista. Lisäksi on rakennettu valtion tuella rahoitettuja edullisempia ARA-asuntoja. Niiden saatavuus on kuitenkin heikkoa, ja yksiöitä on vain vähän tarjolla. Asuntoja ei välttämättä myöskään ole keskustan tai oppilaitosten läheisyydessä. V uokrien hintojen kehitystä voidaan ennustaa. Voidaan arvioida ja olettaa. Silti täysin varmojen johtopäätösten tekeminen on mahdotonta. Vahvan skenaarion mukaan vuokra-asuntojen kysyntä jatkaisi edelleen kasvua Turussa. Tuolloin oletus on, että myös vuokrat ja asuntojen hinnat nousevat. Oikarisen mukaan keskeisiä sanoja on kaksi: kysyntä ja tarjonta. Mitä enemmän kysyntää on, sitä korkeammat ovat asuntojen hinnat. Ja puolestaan mitä enemmän on tarjontaa, sitä matalammat hinnat ovat. Tämä ei kuitenkaan päde kaikissa kaupungeissa. Viime vuosina uudisrakentaminen on keskittynyt erityisesti suuriin kasvukeskuksiin. Myös Turkuun. Silti vuokrataso on noussut. Miksi? Oikarisen mukaan kyse on kysynnän ja tarjonnan tasapainosta. Se syntyy, kun kaikilla asunnoilla on käyttäjä. Hintataso siis määräytyy sen mukaan, missä kysyntä ja tarjonta ovat yhtä suuret. Sitten on se tilastollinen ongelma. Vaikka vuokratason nousuun vaikuttaa myös jo olemassa oleviin sopimuksiin tehdyt korotukset, Oikarisen mukaan pulmallista on se, että tilastoinnissa ei huomioida uusien asuntojen rakentamista. Tarjonnan kasvattamista. Huomiota kiinnitetään liikaa vuokrien keskihintojen nousuun. Siis keskiarvoihin. Tarkemmin: uusien asuntojen hinta on usein vanhoja asuntoja korkeampi, vaikka ne sijaitsisivat samassa korttelissa. Uudemmasta ja modernimmasta kun pitää maksaa enemmän. ”Voi näyttää siltä, että keskineliövuokra nousee kovaa vauhtia, jos vuokra-asuntokannasta yhä suurempi osa on uusia vuokra-asuntoja.” Se voi ”vääristää kuvaa”, ”liioitella vuokrahintojen nousua”. ”Sanoisin, että yleinen vuokratason nousu ei ole niin hurjaa mitä vuokrakeskiarvot antavat ymmärtää.” Mutta ei Oikarinen sitä kiellä, että vuokrat ovat Turussa ja muissa kasvukeskuksissa nousseet. ”Tarjonnan sopeutuminen kasvavaan kysyntään toki hillitsee hinnannousua, mutta ei poista sitä kokonaan. Se taas on talouden peruslainalaisuus, joka pätee myös asuntomarkkinoihin.” Jos kasvavaan asuntokysyntään ei onnistuta vastaaman tarjonnan kasvulla, näkyy se asuntomarkkinoilla hintojen ja vuokrien kasvuna. Jo vuoden vaihteessa ennakoitiin, että neljän vuoden asuinrakentamisen nousukausi on ohi. Maailmantalouden epävarmuus heijastui talousnäkymiin ja talouskasvun arvioitiin heikentyvän edelleen. Eikä silloin vielä osattu edes arvioida tulevaa. Poikkeustilan vaikutukset iskevät erityisesti talouteen. Pörssit ovat syöksyneet eri puolilla maailmaa jyrkästi. Suomi on ajautumassa taantumaan. Miten syvään, se riippuu kuinka kauan kriisi kestää. Huhtikuun 2020 alussa julkaistujen synkimpien skenaarioiden mukaan bruttokansantuote voi supistua jopa kymmenen prosenttia. Vaikka pandemian kestoa ja sen vaikutuksia talouteen on toistaiseksi mahdoton tietää varmaksi, on jo nähtävissä, että asuntojen kysyntä vähenee kotitalouksien maksukyvyn heikentyessä. Sen sijaan vuokratasossa pandemia ei näy, eikä välttämättä tule näkymään. Vuokrataso on jäykempi reagoimaan. Jos kriisi jää lyhytaikaiseksi, vuokrissa tuskin nähdään edes väliaikaista notkahdusta. Varmaa kuitenkin on, että viruksen aiheuttama epävarmuus heijastuu ainakin väliaikaisesti uudistuotantoon. Se taas heikentää tarjonnan kasvua asuntomarkkinoilla. M i stä puhumme, kun puhumme kohtuullisista vuokrista? Vaikea sanoa, sillä kohtuullisille asumiskuluille ei ole olemassa yhtä selvää määritelmää. Elias Oikarinen kuvaa sanaa sanaparia ”harmaana, reunattomana määritelmänä”, ”epämääräisenä mössönä”. ”Silti sitä käytetään hirveästi. Ilman, että sisältöä määriteltäisiin.” On kuitenkin yritetty. 16
• Joillekin kohtuuhintaisuus tarkoittaa tiettyä neliöhintaa, toisille taas neliöhinnan suhdetta käytettävissä oleviin tuloihin – mutta kuinka suurta suhdetta, sekin on epäselvää. Osa taas määrittelee kohtuuhintaisen asumisen edulliseksi uudistalotuotannoksi. Olennaista ”kohtuullisissa” hinnoissa on kuitenkin se, että ne muodostuvat sekä tuloista että menoista. Jos opiskelijoiden tulot eivät kasva, mutta vuokrataso jatkaa nousua, seuraukset ovat joko menojen karsiminen tai asumispreferenssien muuttaminen. Oikarinen kannattaa ajatusta, että jokaisella – olipa kyseessä varakas, keskiluokkaan kuuluva, pienituloinen – olisi mahdollista asua omasta näkökulmastaan viihtyisällä alueella. Mutta. ”Korkeissa asuntojen hinnoissa ja vuokrissa on myös positiivinen puoli.” Hintataso on informaatiota. Se kertoo, millaisia asuntoja ihmiset haluavat. Se kertoo myös, missä ihmiset haluavat asua. ”Jos ihmiset eivät haluaisi asua Turussa, vuokrat ja asuntojen hinnat madaltuisivat.” Yksinkertaista. ”Niinpä. Kyllä hinnat ja vuokrat saadaan laskemaan, jos jostain paikasta tehdään epämiellyttävä.” × kyllä hinnat ja vuokrat saadaan laskemaan . tehdään paikasta epä ­ miellyttävä . T Y L K K Ä R I 3 / 2 tylkkäri.fi
• TEKSTI JA KUVAT VY TRAM O lemme kokoontuneet kahvihuoneeseen kuuntelemaan esihenkilön ohjeistusta etätyöskentelystä. Yritän kuunnella, mutta silmäluomeni painuvat alaspäin ja keskittyminen vaatii aiempaa enemmän ponnisteluja. En voi kauhean hyvin. Vältetään toimistolla työskentelyä. Siirrytään kokonaan etätöihin. Näin ymmärrän. Muistetaan yskiä kainaloon, ei kosketella kasvoja. Pestään käsiä kunnolla ja käytetään käsidesiä. Nostan naamani likaisen tuntuisista kämmenistä. Vakuuttelen itselleni, että ohjeita noudattamalla voin suojautua. Välttelen uutisia. Ajattelen suojelevani itseäni sillä tavoin. Seuraavat päivät ovat sumun peitossa. Vielä muutama päivä sitten naureskelin vessapaperia hamstraaville keski-ikäisille ja ihmisten järjettömälle ylireagoinnille. Vähättelin tilanteen vakavuutta. Miten me olemme nyt tässä tilanteessa? Kotona ei ole enää vessapaperia ja minua hävettää ostaa lisää. Menetän osan kesätöistäni. Toistelen itselleni, ettei ole hätää. Vielä on jotain töitä jäljellä. Ensimmäinen etäviikko kuluu lähinnä nukkuen. En saa tehtyä kunnolla töitä, enkä opiskeltua. Ikävöin kollegoja. Ikävöin muiden ihmisten läsnäoloa, vaikka normaalisti välttelen sitä parhaani mukaan. Tapaamme Zoomissa, mutta en osaa olla näin. Se tuntuu erilaiselta, kun ennen yhdistävänä tekijänä oli toimiston tilat. Välttelen velvollisuuksia. Päivät alkavat muistuttaa tyypillisiä masennuspäiviäni. Makaan sohvalla ja katson peiton alta tosi-teeveetä. Uskottelen itselleni, että loppuviikosta hoidan tekemättömäksi jääneet tehtävät, mutta ne alkavat painaa mieltä. Tunnen huonoa omaatuntoa. Saan tietää, että menetän kaikki kesätyöni. Ei helvetti. Vedän syvään henkeä. Opintolainaa on vielä onneksi jäljellä. Minua huimaa. Leikkaan hetken mielijohteesta otsatukan. Minulle lähetetään meemi, jossa sanotaan, ettei otsatukan leikkaaminen ratkaise mitään. Nauran. Ilmeisesti tämä on jokin kollektiivinen tapa käsitellä poikkeustilaa. Kuplassa 18
• ? Saan idean, että voisin alkaa jo pakata kirjojani muuttoa varten. Sitten keksin pestä huonekasvini. Niitä pestessäni mietin, että voisin vaihtaa mullat. Asunnostani tulee entistä sotkuisempi. Otan sakset käteen ja yritän korjailla otsatukkaani aiheuttaen lisää vahinkoa. Lohdutan itseäni sillä, että kun tämä kaikki loppuu, tukkani on kasvanut entiselleen. Unohdan perjantain Zoom-kahvihetken. Kuvaan liian innoissani riisinhauduttamisopasta. Jasmiiniriisiä ei kuulu keittää kuten pastaa! Aivan liikaa vettä ja vielä kiehauttavat veden. Ihmiset kiittelevät ohjeesta Instagramissa ja minusta tuntuu kuin olisin laittanut korteni kekoon kriisin aikana. Ainakin osaavat siellä jossain eristyksissä valmistaa itselleen maukasta jasmiiniriisiä. Viikonloppuna päätämme tavata parin ystävän kanssa, vaikka pohdimme, onko se eettisesti oikein. Vakuuttelen, että ihan varmasti on. Pestään huolellisesti käsiä ja käytetään käsidesiä. Tämä ei ole lähelläkään kymmenen ihmisen kokoontumista. Emme tee mitään väärää. Sitä paitsi Turussa kaikkien potilaiden tartuntareitit on jäljitetty. Me olemme kaikki terveitä. Kiellän mahdollisuuden, jossa olisimme oireettomia taudinkantajia. Emmehän me ole edes käyneet missään. Kyllä ihmisellä on oikeus tavata läheisiään. Ystävieni halatessa minua tunnen itseni taas ihmiseksi. Mielialani kohenee yllättäviin sfääreihin. En ole pitkään aikaan ollut näin onnellinen. Illan mittaan tunnen käsittämätöntä kiitollisuutta tässä maailmanlopun kynnyksellä. Haluan kuolla rakastaen. Päätän lähestyä ihastustani, mutta hän vastaa “anteeksi, olen varattu mies”. Nauran vastaukselle, samalla kun minusta tuntuu siltä kuin tippuisin ilman valjaita jyrkältä kalliolta. Yritän paikata itseäni. Sentään hän vastasi. Ainakin nyt tiedän. On sitä turpiin ennenkin otettu. Nyt voin jatkaa eteenpäin jossittelematta. Ei helvetti minuun sattuu. Ystäväni ottavat minut kiinni ja puhaltavat haavoihini. Pyöräilen kotiin ja kuuntelen viraaliksi mennyttä vietnamilaista käsienpesukappaletta. Saan siitä toivoa. Meidän täytyy alkaa kantaa vastuuta, ettei virus leviä Tänään olemme valmiita. Huomenna olemme vahvoja. Vaikka se on vaikeata, täytyy yrittää. Silmäni kostuvat, ehkä koska tiedän, etten ole tehnyt kaikkeani. Käyn Instagramissa ja huomaan “PYSY VITTU KOTONA” -postauksia. Tuntuu kuin ne olisi osoitettu suoraan minulle. Olin juuri ollut kaverin luona yötä, ulkoilin ja kävin ruokakaupassa. Minut valtaa syyllisyys, olen ollut vastuuton. Mitä jos olenkin se oireeton taudinkantaja? Olenko minä nyt kuormittanut terveydenhuoltoa? Olen niin itsekäs. Kavereiden näkeminen on itsekästä. Olen niin välinpitämätön. Ihan niin kuin noissa postauksissa syytetään. Olen varmasti jokin “supertartuttaja”! Ystävien läsnäolon tuottama hyvänolon tunne muuttuu äkkiä kurkussa kalvavaksi peloksi. Tämä on niin epäreilua! Eivätkö ihmiset ymmärrä, miten raskasta tämä on niille, jotka joutuvat kantamaan huolta yksin? Huomaan taas koskevani kasvojani. Syyllisyys kietoutuu kurkun ympärille tiukemmin. II Toisen etäviikon alussa selitän itselleni, että kodin täytyy olla viihtyisä, jotta se houkuttelisi jäämään sisälle. Saisin kodistani miellyttävämmän huonekasveilla. Käyn Kukkatalossa. Se tuntuu siltä kuin olisin astunut paratiisiin. Asiakkaita on vain muutama. Hamstraan kasveja enemmän kuin tarvitsisin, vaikka alun perin tulin hakemaan ensisijaisesti tötterölehteä. Lihansyöjäkasvia. Mutta kun tämä alienmainen kukkiva muorinkukka on niin must have! Enhän minä muutenkaan tiedä, mitä muutoksia tässä vielä tapahtuu. Jos tuleekin sellainen olo, että tarvitsenkin ylimäärisiä kasveja. Voi olla, että nämä liikkeet suljetaan lähipäivinä. Ei sitten myöhemmin harmita. Kotimatkalla ystäväni sanoo autossa: “Tuntuu kuin todellisuus olisi iskenyt, kun kaupassa kuulutettiin kahden metrin turvavälistä”. Kerron hänelle viimeaikaisesta syyllisyyden tunteesta. Minusta tuntuu henkisesti paremmalta nähdä välillä muutamaa ystävää, kuin olla yksin kotona huolestuneena. Ystäväni vakuuttaa, että me olemme valinneet kuplamme. Voimme nähdä toisiamme, kunhan emme näe muita. Hän saa vakuuteltua minulle, ettei ole syytä tuntea huonoa omatuntoa. Myös ainejärjestökaverini vakuuttelevat Whatsapp-chatissa, etten ole tehnyt mitään väärää, vaikka tunnustan heille ihan kaiken. Kyllä ulkona saa edelleen röökillä käydä ja puiston penkillä istua. Hymyilen helpotuksesta. Tunnen itseni hassuksi. Enhän minä ole ollut missään Prisman avajaisissa tai muutenkaan väentungoksessa käynyt. Yritän aikatauluttaa kotona työskentelyä. Kokeilen pomodoro-tekniikkaa. Miksi en ole ennen käyttänyt tätä? Tämä on niin tehokasta! Vannon pomodoron nimeen jokaiselle, joka vain jaksaa lukea viestejäni. Aina taukojen aikana sumuttelen tötterölehteäni. Etsin valtavasti tietoa lihansyöjäkasveista, erityisesti omasta kullannupustani Sarracenia purpureasta, jonka nimeän Tötsäksi. Tötsästä tulee silmäteräni. Se kiehtoo minua haastavuutensa vuoksi. Yleensä lihansyöjäkasvit tapetaan kahdessa viikossa. Ihailen Tötsän verisuonimaisia kuvioita, silitän lehtien karvoja ja sumuttelen sitä neuroottisesti, ettei se pääse kuivumaan, se nimittäin tykkää runsaasta kosteudesta. Jos saan pidettyä Tötsän elossa, selviän tästä kaikesta. Toisista huolehtiminen auttaa minua unohtamaan itseni ja omat huoleni. Lähetän kavereille viestejä, miten he voivat? Miten pärjäilet? Onko kaikki hyvin? Olen tavoiteltavissa, jos jokin painaa mieltä.
• Kävelyllä törmään sattumalta ystävääni, jota en ole nähnyt vähään aikaan. Ilahdun niin, että ennen kuin edes ymmärrän, olen halannut häntä tottumuksesta. Ystäväni kysyy, tulisinko joku päivä heille saunomaan. Selitän kuplastani ja että yritän minimoida ylimääräisiä ihmiskontakteja. Toivon, että hän ymmärtää olevansa edelleen ystäväni, vaikka ei kuulukaan kuplaani. Ei tässä ole kyse mistään henkilökohtaisesta. Kysyn, missä hän on käynyt ja hän vastaa, että Helsingissä. Tuli juuri Onnibussista. Minut valtaa kauhu. Onko sinulla käsidesiä? Mitä sinä siellä teit? Eikö Uudenmaan rajoja olla juuri sulkemassa? Kuinka paljon tartuntoja siellä on? Onkohan Onnibus desinfioitu? Oletko tavannut paljon ihmisiä viime aikoina? Tajuan, että yhdellä viattomalla halauksella olenkin saattanut koskettaa rykelmän verran näkymätöntä vaaraa. En koskenut ainoastaan tähän yhteen ihmiseen, vaan kaikkiin niihin, joihin hän on ollut lähikontaktissa ja kaikkiin niihin, joihin hänen lähikontaktinsa ovat olleet yhteydessä ja kaikkiin niihin pintoihin, joihin nämä kaikki ihmiset ovat koskettaneet. Käteni tuntuvat taas tahmeilta. Erkaantuessamme katsomme toisiamme silmiin ja näen heijastuksen säikähtäneestä ihmisestä. Itsestäni. Tunnen huonoa omatuntoa siitä, että pelkään ystävääni. Kotona pesen huolellisesti käteni saippualla ja ihan varmuuden vuoksi myös kasvoni. En ole enää niin vakuuttunut tästä kuplasta ja sen toimivuudesta, varsinkaan jos kuplat menevät päällekkäin näin hallitsemattomasti eikä kukaan tiedä tarkalleen toistensa tekemisistä. Tiedän, että ystäväni ei kerro minulle ihan kaikkea. Hän tietää, että kun ylireagoin, niin minä todellakin ylireagoin. Ei ole mitään siltä väliltä. Päätän pysytellä kotona ja tarkkailla oloani. Mietin, keitä muita kuplani jäsenet ovat voineet tavata. Pelkään, että jollakin meistä on se ja levitämme sitä tietämättämme. Muutun ihmiseksi, jonka pelkoa vähättelin viikko sitten. Käsieni iho alkaa kuivua. Päätän ottaa haltuun virtuaalisen maailman. Nostalgioin pari päivää Habbo Hotellia ja muistan kaiholla niitä päiviä, kun neljännellä luokalla olin koukussa siihen. Niin koukussa, että jos en päässyt koneelle paiskoin ovia. Hitto, !!..Dj-mimmi..!!:llä oli siellä kaikenlaista siistiä kamaa. Vihreitä pläsiä ja jukkapalmuja! Kokeilemme virtuaalibaaria, kuuntelemme Toton Africaa. Alamme pitää kaverini kanssa lukupiiriä Zoomissa. Aiemmin olimme pitäneet etäisyyttä esteenä, mutta nyt etäisyys tuokin vaihtoehtoisia tapoja viettää aikaa yhdessä. Miksi emme ole aiemmin tehneet näin? Zoomissa nostamme kavereiden kanssa maljaa minulle myönnetyn apurahan kunniaksi. Säästeliäästi selviäisin kesän yli! Kaikki järjestyy. Syksyllä kaikki on varmasti jo ennallaan. Näytän kavereilleni webkameralla Tötsää. Heidän mielestään se näyttää salaatilta. Meillä on hauskaa, mutta tilannetajuni pettää, kun alistava musta pilvi hiipii taas mielen perukoilta, ja kysyn, ahdistaako muita. Kaverini hermostuu ja minua nolottaa. Olisi pitänyt olla hiljaa. Ei kukaan halua jatkuvasti ajatella tätä tilannetta ja omaa ahdistustaan. Vittu mikä typerys! Yritän korjata mokaani viemällä asian väkisin iloisiin asioihin. Päätän, etten aio enää mainita asiasta. Muistan taas, miksi alun perinkin välttelin ihmisiä. Etten mokailisi ja sanoisi mitään typerää. Fyysinen etäisyys ei poista edes etänä samanlaisia sosiaalisia vaikeuksia ja paineita. Viikonloppuna itken taas. Tinder-matchini onnistuu kuitenkin naurattamaan minua niin, että vatsaan sattuu. (Kyllä. Latasin Tinderin taas poikkeustilan pakottamana ja jossain määrin huomionkipeänä.) Toinen viikko päättyy nauruun. III Herään siihen, että kurkkuni on hieman kuiva. Se menee hetkessä ohi. Lumi on tällä viikolla tullut taas käymään pikaisesti. Ilma on kuivempaa. Olen huolissani Tötsästä. Lehtien reunat ovat alkaneet kellastua. Sumuttelen sitä vielä runsaammin. Yritän etsiä sille terraariota tai akvaariota, jossa olisi ihanteellisemmat olosuhteet. Etsin netistä kuvia, onko lehtien kellastuminen normaalia luonnollisissa oloissa. En halua menettää rakasta kasviani. Googletan jatkuvasti, millaiset ovat taudin ensioireet ja luen sairastavien kokemuksia. Ne kuulostavat hirveiltä. Silti ajattelen, että ainoa tapa sulkea tautiin sairastuminen pois on tietää tarkalleen taudinkuva. Ruotsin etäluennolla keuhkoni alkavat tuntua raskaammilta aina silloin, kun ajattelen keuhkojeni raskautta. Mietin massakuolemia. Yritän selittää, että tämä on allergiaa. Eihän minulla ole enää edes kuivaa kurkkua. Olen vain polttanut viime viikolla liikaa röökiä, vaikka tiedän, että asetan sillä itseni suurempaan vaaraan. Rintaani painaa vielä kovempaa. Tuntuu siltä kuin joku istuisi sen päällä eikä suostu nousemaan, vaikka anelen. Siskoni vakuuttelee, että olen vain ahdistunut ja siksi tuntuu raskaalta. Ajattelemalla omaa ahdistustaan ahdistuu vain enemmän. Tuijotan Tötsää, jonka uskon kellastuvan päivä päivältä. Olen kateellinen siitä, että kuplaystäväni ovat viettäneet aikaa yhdessä ilman minua ja heillä on ollut ihanaa. En pysty enää keskittymään asioiden hoitamiseen. Pomodoron hälytykset tuntuvat hermostuttavilta. Kaikki päivittäiset rutiinit menevät sekaisin. Menetän otteen elämän hallinnasta.
• T Y L K K Ä R I 3 / 2 IV Ajattelen lakkaamatta omaa kuolemaani. Sitä, kuinka makaisin yksin sohvalla kuumeisena, hiestä märkänä. Miten hengittäminen sattuisi ja vaikeutuisi jokaisella heikommalla hengenvedolla. Ja aina kun olo paranisi, seuraisi pahempi vaihe. Yritän lohduttaa itseäni sillä, että onneksi minulla on inhalaattori ja asun TYKS:n vieressä. Ottavaisivatko he minua edes sinne? Pakkohan heidän on, jos teen kuolemaa, mutta onko minusta ”humanistina” hyötyä tälle yhteiskunnalle… Antakaa se hemmetin hengityskone jollekin toiselle! Äitini panikoi, koska minä panikoin. Hän käskee siskoani tuomaan minulle inkivääriä ja sitruunaa. Kuulemma hyväksi kurkulle. Hän soittaa minulle useamman kerran päivässä ja kyselee vointia. Yritän tuloksetta selittää, mikä on ahdistuksen ja kurkkukivun ero. Joo kyllä olen juonut lämmintä inkivääri-sitruuna-vettä. Ei ole mitään hätää. Kyllä käytän ulkona hanskoja ja suojamaskia. On joo kyllä parempi olo. Älä huoli! Pesen käsiäni, vaikka olen vain kotona. Ihoni alkaa halkeilla ja rasvaaminen kirvelee. Ahdistukseni ei lakkaa uskottelemasta, että kyse olisi juuri siitä. Keuhkoihin sattuu taas, kuin niissä olisi jokin tukos. Kuvittelen, että yskimällä se lähtisi. Mitä jos olenkin vain oireillut lievästi ja nyt olenkin tartuttanut KAIKKI?! Kuinka paljon kuolemia olenkaan aiheuttanut? Kyselen kuplakavereilta, millainen olo heillä on. Ihan normaali. Okeiokeiokei… Käteni puutuvat. On täydenkuun aika. Ei minkä tahansa kuun vaan superkuun. Sen kirkas valo saa minut levottomaksi ja unettomaksi. Tinder-matchini ehdottaa näkemistä, mutta en pidä sitä hyvänä ideana. Minua ei kiinnosta, ei vaikka hänen kaverinsa olisivat kunnon kansalaisia. Niin ne kaikki sanovat. Miksi näkisin jotain tuntematonta ihmistä, kun en suostu tapaamaan edes omia kavereitani? Lakkaan viestittelemästä hänelle. Kaverini lähettää minulle The Cutin artikkelin ”Is My Chest Tightness Anxiety or the Coronavirus?”. Mietin, olisinko nyt oikeutettu yhteen rauhoittavaan. Olen säästellyt bentsoja pahan päivän varalle. Jos rauhoittava helpottaa, ei todennäköisesti ole koronaa, artikkelissa sanotaan. Päätän lähteä ensin yökävelylle. Katson tähtitaivasta. Tuolla on Venus. Tuolla on Otava. Ainoa tähtikuvio, jonka tunnistan. Tumman keltainen superkuu liikkuu niin nopeasti, että kun tuijottaa oikein intensiivisesti, näkee sen liikkuvan kohti toista horisonttia. Yritän ikuistaa superkuuta kännykällä. Käteni ovat kohmeessa. Kotimatkalla tunnen itseni levollisemmaksi. Kotona pahat ajatukset ottavat taas vallan. Napsin rauhoittavan. Se tyyppi, joka on istunut rintani päällä, suostuu vihdoin nousemaan. Hengittäminen on kevyempää ja sydämentykitys tasaisempaa. Päätän, etten aio enää lukea uutisia. Aamulla herään hyvinvoivana. Tötsäkin on lakannut kellastumasta. Ehkä minä tosiaan selviän. × 21
• TERVEISIÄ TURUN PALLIVAHASTA tässä paikassa
• TERVEISIÄ TURUN PALLIVAHASTA Jättiläisten tekoa. Lähdimme matkalla Pallivahaan, joka on kaikki ja ei mitään. MIIKA TIANEN KUVAT TEEMU PERHIÖ
• M aarian seurakunnan kirkkoherra Katri Rinne oli juuri valmistelemassa oppituntia rippikoululaisia varten. Piti puhua synneistä. Puhelin soi. Pallivaha oli voittanut iltapäivälehden järjestämän ”Suomen kummallisin paikannimi” -äänestyksen, toimittaja kertoi. Hän oli soittanut Rinteelle kysyäkseen yhden kysymykseen. Rinne ei ensin ymmärtänyt kuulemaansa. Toimittaja toisti kysymyksensä. ”Eikö Pallivahassa asukin syntisempiä ihmisiä kuin muualla Turussa?” T aas on Tyrnin tyttö herännyt aamuun, kun Pallivahan aurinko on noussut korkeuksiinsa. Huhtikuinen aamupäivä on Kärsämäkeä halkovalla Paltankadulla niin unelias, että tekisi mieli käydä makaamaan pitkälleen keskelle katua. Katsella ylös korkeuksiin. Kaiken keskellä, mutta silti syrjässä. Eroa poikkeustilattomaan aikaan tuskin huomaa. Nukkumalähiössä on hiljaista muutenkin. Kymmenen vuotta sitten matkavatkaimen omistaja Marja Tyrni lauloi Putouksessa munan vatkaamisesta. Tortturalli nousi albumilistan kolmanneksi myydyimmäksi levyksi. Pallivaha oli kansan huulilla. Se tunnetaan, mutta sitä on vaikea määritellä. Se on kaikki tai ei mitään. Marja Tyrnille Pallivaha oli kaikki. Kuvitteelliselle leskirouvalle se suotakoon. Oikeasti harva puhuisi itsestään pallivahalaisena. Jos Pallivahasta ylipäänsä puhutaan. P altankadulta vie polku Pallivahan koululle. Sen talonmiehen asunnon asukkaat ovat saattaneet olla Pallivahan ainoat todelliset asukkaat. Kun koululta laskeutuu loivasti viettävää rinnettä alas, näkee metsästä kohoavan pyöreän lakritsisen jäätelöpallon. Se on Pallivahankivi, siitä paikan nimi. Jääkausi toi lohkareen paikoilleen. Kaikki ympärilllä on muuttunut, kivi pysyy. Jyrkimmän kohdan alla voi kuvitella olevansa kuin luolassa. Vanhan kertomuksen mukaan Pallivahan alla on pieniä koloja. Niissä asusti rosvoja ja hirviöitä. Österholm oli rosvoista kuuluisin. Se söi kahdeksan syntymättömän lapsen sydämet. Kieltolain aikaan viereisessä louhikossa säilytettiin pirtukanistereita. Tarut kertovat myös, että läheisellä Nunnavuorella asustanut jättiläinen viskasi kiven paikalleen. Matkaa kertyy linnuntietä noin kilometrin verran. Pieni työ jätille. Jos Österholm olisi saanut yhdeksännen, olisi se voinut lentää. Lentää kuin paholainen. K ärsämäentien laidalla joku on laittanut ikkunoihinsa kolme Tapparan lippua. Idässä kohisee Tampereen valtatie, lännessä kolisee Tampereen rata. Isot väylät rajaavat Kärsämäen kaupunginosaa, johon Pallivahakin kuuluu. Kärsämäen kylä oli ennen osa Maarian pitäjää. Se liitettiin osaksi Turkua vuonna 1944. Seudun asutus on vanhaa. Ensimmäinen kirjallinen maininta löytyy vuodelta 1363. Pallivahasta katsoen alueen toisella laidalla, Vähäjoen varressa, sijaitsee Kärsämäen rautakautinen kalmisto. Se on Suomen tunnetuimpia. Muista työväestön asuinalueista, kuten Raunistulasta ja Nummenpakasta, Kärsämäen erotti kylämäisyys ja maatalousvaltaisuus. Turun sijaan väki kävi töissä lähistön pelloilla. Myöhemmin tehtaat korvasivat pellot. Aluetta on täydennetty milloin mitenkin, kunkin ajan tyyliin sopivasti. Nykytilassaan se on ollut pitkään. Yleisilme on vaihteleva, jos vertaa Kaerlan siisteissä riveissä seisoviin omakotitaloihin ja Runosmäen aluerakennettuun betonilähiöön. Pallivahankivi. T Y L K K Ä R I 3 / 2
• Esimerkiksi Harikkalankuja on kuin pieni pala maalaisidylliä. Seudun tontit ovat isoja. Juoksijankadun ja Paasikadun rintamamiestalojen väljistä pihoista moni olisi kateellinen. Mittakaavan rikkovat Ampumakentänkadun ja Ruotumiehenkadun väliin jäävät 70-luvun kerrostalot, joille on aikanaan asfaltoitu anteliaasti parkkitilaa. Paikalle mahtuisi pallokenttä, jos toinenkin. Jättiläisten tekoa, autokaupungin jättiläisten. E ntinen Maarian seurakunnan pastori, merikapteeni Mikko Laurén haluaa tavata Kärsämäen koulun pihalla. Se on Kärsämäen helmi, hän sanoo. Kaunis, vaaleanpunainen puutalo on valmistunut vuonna 1881 J. W. Marjalinin lahjoittamille maille. Hän oli Hiisin taloksikin kutsutun Kärsämäen kartanon isäntä. Laurénin tavoin monet vanhemmat kärsämäkiläiset nimittävät koulua ylpeänä Kärsämäen akatemiaksi. ? Mikko Laurén. 25
• Ristinpaltaksi nimetyltä mäeltä aukeaa näkymä jokilaaksoon, jossa kivikautisia kaivauksia suoritettiin. Koulun viereisen metsikön kiviröykkiöt viittaisivat myös muinaiseen hautapaikkaan. Laurén on asunut seudulla yli 40 vuotta. Hänen lapsensakin ovat käyneet koulua. Koulua on yritetty viedä muualle monta kertaa. Toistaiseksi yritykset ovat kilpistyneet testamenttiin, joka määrittää rakennuksen koulukäyttöön. Laurénista Kärsämäki on muuttumassa Turuksi, sen lähiöksi. Sitä hän ei halua. ”On erilainen tunne, kuin jos menisi kaupungilla. Täällä tunnetaan ja tiedetään.” Asukkaat ovat aktiivista porukkaa. Kun kaupunki järjestää kaavankuulemistilaisuuksia, paikalle tullaan sankoin joukoin. Kärsämäen on säilyttävä Kärsämäkenä, kylänä kaupungin vieressä, Laurén tuumii. H ei pojat olen matkalla Pallivahaan, mennään yhdessä leipomoon. Suut pistettiin Pallivahan seudulla makiaksi jo kauan ennen Tyrnin tyttöä. Ihmisten elanto oli kiinni herkuissa. Katri Rinne. 26
• Kärsämäentien varrella sijaitsee entinen Hellaksen, sittemmin Leafin makeistehdas. Kalkkihiekkatiilinen, 140 metriä pitkä funktionalistinen karkkitehdas tyydytti suomalaisten makeannälkää vuosikymmenten ajan. Tehtaassa valmistuivat niin Budapestit, Tuplat kuin Jenkitkin. Hellaksen aikaan työntekijöistä pidettiin hyvää huolta. Aamut aloitettiin juomalla kaakaota, joka oli tehty oikeasta suklaasta, kerrotaan. Vuonna 2007 tehtaan ovet laitettiin lopullisesti kiinni. Tuotanto siirrettiin Ukrainaan ja Ranskaan. Työntekijät saivat opettaa seuraajilleen suklaiden valmistusta. Kun elinkeinorakenne muuttuu, muuttuu myös identiteetti. Työ ei enää yhdistä kärsämäkiläisiä. Luontevat kohtauspaikat ovat käyneet vähiin. Kuten maaseudun kylistä, myös kaupunkien kylistä palvelut karkaavat isompiin keskuksiin. Vuosikymmenten varrella ovat lähteneet posti, ruokakauppa, säästöpankki, kylän vaateliike ja kirjasto. Ostokset tehdään nyt joko Runosmäen puolella tai Vanhan Tampereentien risteyksen isoissa marketeissa. Ratikkaakaan ei ole tulossa, vaikka sitä Runosmäkeen pohdittiin. Seuraavaksi on lähdössä Pallivahan kirkko. Kun muut lähtevät, koloistaan kömpivät rosvot. Hiljattain koulun viereiseen taloon muutti rikolliseksi määritelty moottoripyöräjengi Bandidos MC. P urkutuomion saanut Pallivahan kirkko nököttää metsän juurella kuin kivi sen toisella puolella. Pressut lepattavat seiniä vasten. Katosta on viety kuparilistat, seinät tuhrittu graffitein. Maa on täynnä lasinsiruja. Sisään ei voi mennä minuutiksikaan ilman suojavarusteita. Oireet iskevät heti. ”Jopa merimiehen nenä tunnistaa homeen hajun.” Laurénin mielestä kirkon on järkevää antaa mennä. Seurakunnan piirissä sijainti Runosmäessä nähdään houkuttelevampana. Arkkitehti Pekka Pitkäsen suunnittelema kirkko valmistui rinteen juureen vuonna 1968. Silloin Runosmäkeä ei vielä ollut. Murroskauden jälkiä, kuten itse kivikin. Kirkossa yhdistyvät 50-luvun luonnonmukaisuus ja 60-luvun modernismi. Se on verhoiltu tummilla tiilillä niin sisältä kuin ulkoa, mutta lattia ja alttari on jätetty betonisiksi. Neliön muotoinen kirkkosali symboloi Uuden testamentin neljää evankeliumia. Maarian seurakunnan kirkkoherra Katri Rinne ihastui kirkossa etenkin sen betoniseen alttariin, jonne valo siivilöityy kattoikkunoista. Ne ovat piilossa seurakunnalta. Taivaallinen loiste saa kiven eloon. Rinne toimi Pallivahan kirkon isäntänä kappalaisaikoinaan, ennen kirkkoherraksi tuloaan. Pallivaha oli seurakunnan toiminnallinen keskus, jossa järjestettiin niin kerhot, rippikoululaisten opetustuokiot kuin jumalanpalveluksetkin. S isäilmaongelmat johtuvat ajan rakennustavasta. Salaojituksia ei tehty, betonivalun yhteydessä muottilaudoitukset jätettiin rakennuksen sisään. Talon alle on päässyt kertymään vettä. Se on homehduttanut puumuotit. Ilmanvaihdon kautta itiöt, nuo sisäilman pienet suuret jättiläiset, leviävät kirkkoon. Rakennus suljettiin kolme vuotta sitten, kun henkilökunta alkoi oireilla. Korjaamista ei nähty seurakunnassa ylitsepääsemättömän hankalana, mutta lopulta kyse oli rahasta. Lada 1200. T Y L K K Ä R I 3 / 2
• Turun seurakuntien yhteinen kirkkovaltuusto katsoi Runosmäen monitoimitalon olevan enemmän tätä päivää. Taloon on tulossa myös kaupungin tiloja. Rinne pitää asiantuntijalausuntojen perusteella selvänä, että kirkkoa ei olisi saatu käyttökuntoon ilman uudelleenrakentamista. Osittainen purkaminen olisi hänen mukaansa voinut johtaa siihen, että seurakunnalla olisi kymmenen vuoden päästä ollut uusi remontti käsissään. ”Sitä riskiä meidän seurakuntaneuvosto ei halunnut ottaa.” Turun kaupunkiympäristölautakunta hyväksyi purkamisen mahdollistavan kaavaluonnoksen äänestyksen jälkeen syyskuussa 2019. Turun museokeskus ja Varsinais-Suomen ELY-keskus vetosivat omissa lausunnoissaan kirkon säilyttämisen puolesta. Jos kyseessä olisi määritelmällisesti kirkko, purkamiseen tarvittaisiin Kirkkohallituksen hyväksyntä ja Museoviraston kanta. Ajan hengen mukaisesti seurakuntakeskuksien yhteyteen rakennetuille kirkkosaleille ei haettu kirkkostatusta, vaikka vihkiäiset pidettiin. Pallivahan kirkko onkin virallisesti seurakuntakeskus. Se helpottaa purkamista. Hirvensalon seurakuntakeskus, sekin Pitkäsen suunnittelema, on myös seurakuntayhtymän purkulistalla. Museokeskuksen mielestä purkua ei voi perustella sillä, että remontin lopputuloksesta ei ole takeita. Myös nykypäivän uudisrakennuksiin voi tulla ongelmia. Korjauskelvottomuus oli perustelu vanhojen talojen hävittämiseen myös 50ja 60-luvuilla. K aikkihan tietää tien Pallivahaan – eiköhän mentäis jo leipomaan. Kärsämäessä väki on Turun keskiarvoon verrattuna vanhempaa ja suomenkielisempää. Myös maallistuminen näkyy, muun maan tapaan. Turun pohjoiset kaupunginosat Paattisia lukuun ottamatta kattavassa Maarian seurakunnassa oli vielä viisitoista vuotta sitten noin 31 000 jäsentä. Vuoden 2019 loppuun mennessä jäsenmäärä on vähentynyt reiluun 26 000:een. ”Seurakunta on ollut meillä 1200-luvulta lähtien. Niin se on jatkossakin, tavalla tai toisella”, Rinne sanoo. Pallivahan kirkko rakennettiin aikansa trendien mukaan. Seurakunnat halusivat 60ja 70-luvuilla laajentaa toimintaansa kaupunkien keskustoista silloisen asutuksen keskelle. Ratkaisuna olivat Pallivahan kaltaiset seurakuntakeskukset. Jostain syystä kirkko päätettiin rakentaa Kärsämäen puolelle, vaikka Runosmäen rakentaminen alkoi vain pari vuotta myöhemmin. Kirkko on nykypäivän toiveisiin auttamatta syrjässä, vaikka sen vierestä viekin valtatie. Nykyään massoja tavoitellaan eri keinoin: kirkko haluaa kauppakeskuksiin, lähiöiden sisään, palvelupisteisiin. Kun kaikki haluavat säästää, toivotaan yhteistyöstä pelastajaa. Seinistä, ei toiminnasta, kaikuu päivän sana. Lopullisesti kirkon kohtalo ratkeaa ehkä jo tämän kevään aikana, kun kaavaehdotus tulee päättäjien pöydälle. S e toimittajan kysymys. Eikö Pallivahassa asukin syntisempiä ihmisiä kuin muualla Turussa? Rinne vastasi, että ei. ”Täällä asuu ihan tavallisia, samanlaisia ihmisiä kuin muuallakin Turussa.” × Juttua varten on haastateltu Turun museokeskuksen tutkijoita Kaarin Kurria sekä Sanna Kupilaa, Turun kaupungin kaavoitusarkkitehti Thomas Hagströmiä sekä kustantaja ja kirjailija Harri Kumpulaista. Kärsämäentie.
• T Y L K K Ä R I 3 / 2 29 Valtavirtaa Paluu juurille ? 30 × Essee Kelatkaa! Tai sitten ei ? 32 × Kolumni Vinkit työnantajille ? 33 × Keskustelu Mitä syötäisiin? ? 34 c
• F reelancer muuttaa mökkiin pienen kaupungin laidalle. 13,5 neliömetrin kopperosta on kilometri lähimpään naapuriin. Kunnon turvaväli! Mukana ei ole mitään ylimääräistä. Töitä hän tekee vain sen verran, mitä elossa pysyminen vaatii. Yhteiskuntaa mies pitää turmeltuneena, kaiken pahan alkujuurena. Luonnossa on rauha, aistit tehostuvat. Transendenssi. Pääsee käsiksi omiin syvimpiin mietteisiinsä, on yhtä kaiken kanssa. Luonnossa näkee ihmisen rakennelmat perspektiivissä, kaikki on maan multaa vaan. Tahdon sanoa sanan luonnon, absoluuttisen vapauden ja villiyden puolesta, jonka vastakohtana on vain yhteiskunnallinen vapaus ja kulttuuri. Haluan nähdä ihmisen asukkaana tai osana luontoa mieluummin kuin yhteiskunnan jäsenenä. Henry David Thoreau löysi luonnosta turvapaikkansa. Toinen vaihtoehto olisi ollut elää itselle vieraalta tuntuvassa yhteiskunnassa. Vuodet 1845–1847 hän asui pienessä mökissä ja kirjoitti siitä kirjan Walden. Itsenäistä ja eristäytynyttä elämäntapaa kuvailevasta kirjasta tuli amerikkalaisen filosofian klassikko, joka puhuttelee edelleen esimerkiksi yksilönvastuun ihannoijia. A K AT E E m I N E N py R K I m ys ymmärtää luontoa toistuu historiassa alituiseen. Mistä siinä on kyse? Ketä tai mitä varten sen on olemassa? Amerikan kalvinisteille luonto oli Saatanan viimeinen tyyssija, turmeltunut paikka, jonka ulkopuolelle ihminen loi Jumalan valtakuntaa. Romantikot pitivät sitä rousseaulaisessa hengessä puhtaana ja tärvelemättömänä, koska se ei ollut ihmisen muovaama. Kaupungista katsottuna on helppo ajatella, ettei maaseudulla ole edistystä. Kun ei ole edistystä, ei ole myöskään rappiota. Kaikki on sellaisekseen luodussa alkutilassa. Suomessa maaseudun romantisoinnin grand old man on Elias Lönnrot. Kalevalan tarkoituksena oli mytologisoida taloudellisesti tuottamattomat seudut nevoineen. Maaseudussa nähtiin jotain syvän priFaija anna mun ajaa mökkitie Maaseudusta on tullut kaupunkilaisille utopia, ikuisen pysähtyneisyyden paikka. valtavirtaa SAMULI TIKKANEN KUVITUS JOSE JOMPERO mitiivistä, neitseellistä tietoa. Tieto oli kerättävä talteen runomuodossa, ennen kuin muuttunut yhteiskunta turmelisi sen. Kehityksen ja teollistumisen aikakaudella maaseutu valjastettiin esteettiseksi arvoksi, saavuttamattomissa olevaksi ideaaliksi. Tämän päivän maalaisten luontosuhde on kaukana 1800-luvun kansallisromantikoiden toiveista, mutta ainakin autot parkkeerataan lähemmäs metsää kuin kaupungissa. Kaupunkilaisille maaseutu on terapiakulttuuria, tasapainotusta kiireiselle cityelämälle. Se on fantasia muuttaa mökille vaikka Inarijärven rannalle. Unelma ei useimmiten realisoidu varsinaisena muuttoliikkeenä maaseudulle, vaan yksittäisinä mökkireissuina, juhannuksina. Todeksi toiveunta eletään populaarikulttuurissa. V U O d E N 2004 paikkeilla amerikkalaiset indiepiirit työnsivät päänsä pusikkoon. Ne alkoivat ammentaa rajulla kädellä maaseudusta – niin sanotuista ruraaleista alueista, alkuperäisamerikkalaisista ja erämaan ajatuksesta. Indie alkoi muistuttaa viattomia pastoraaleja eli eläinsatuja, miehet taas metsureita. Niin kulttuurikriitikko Mark Greif spekuloi esseessään ”What was the Hipster?” Syntyi bändejä kuten Grizzly Bear, Deerhunter ja Fleet Foxes. Pastoraali-indien nykyinen soihdunkantaja on kesy pala-antilooppi, Tame Impala. Suomessa ”ruraalien alueiden” suosio populaarimusiikissa ei ole seurannut jenkkilän syklejä, mutta voidaan sanoa, että tällä hetkellä elämme aallonharjaa. Indie-piireistä suurempaan tunnettuuteen noussut Litku Klemetti on estetisoinut oman maalaisuutensa osaksi taidettaan. Litku Klemetin Juna Kainuuseen on ytimeltään maakuntamatka omaan lapsuuteen, Finnhitseihin ja siihen kun ei ollut nettiä. Tällainen lapsuus ei useimmille meistä ole ollut todellisuutta, mutta se tuntuu silti niin tutulle, että siihen tahtoo kääriytyä kuin vilttiin. Juna Kainuuseen on landesimulaatio, jossa jokainen voi kuvitella ajelevansa Honda Monkeylla sorsapassiin. Litku teki maalaisuudesta ja siitä sikivästä aitoudesta ison osan artisti-imagoaan. Haastatteluissa kuului vahva murre, esiintymisasut ja vaikutteet olivat kuin aikakapselista. Myöhemmillä levyillä maalaisestetiikkaan otettiin etäisyyttä, mutta edelleen lauletaan siitä, mistä ollaan kotoisin ja mihin ollaan menossa. Suomirokkarin tyypillisin luokkanousu taitaa olla muutto johonkin maakuntakeskukseen. Litku Klemetin musiikkia kuuli kesän 2017 jälkeen jopa Radio Novalla. Se on käytännössä sertifikaatti siitä, että musiikkia kulutetaan alueellisesti ja ikäluokittain laajasti. Jouluna kinkkua vuoleva isäni kysyi, tiedänkö tämän bändin, joka ”on ihan kuin Taiskaa ennen vanhaan”. Litku teki pohjatyön uusiskelmän suu30 30
• T Y L K K Ä R I 3 / 2 remman suosion kasvuun. Tähän rakoon iski Maustetytöt, joka ponkaisi nopeasti listojen kärkeen kuin Leevien uusi tuleminen. ” m AU s T E T y T TÖ j E N m U s I I K K I hehkuu syrjäisten huoltoasemien ja maaseudulta kaupunkiin kutsumatta seurannutta yksinäisyyttä.” Niin Imagessa mehusteltiin rappeutuvan maaseudun aitoutta. Väärin tehty lottorivi symboloi alueellista predestinaatio-oppia. Ei voi tietää mihin päin maakuntia syntyy. Siksi maaseutu ja suruisasti jurnottavat Maustetytöt. Maustetytöt ei korosta musiikissa maalaisuuttaan. Viinanjuonti ja masennus toistuvina teemoina on kuitenkin mediassa yhdistetty siihen, että tytöt tulevat maalta ja kaupungissa on rankkaa. Kotona opitut arvot ovat karisseet ja nuoria mieliä vaivaavat lehtikullalla päällystetyt milleniaaliongelmat. Maustetytöt on kuin sosiaalipornoa heille, joilla menee elämässä hyvin ja kivan keskiluokkaisesti, mutta jotka haluavat välillä lysähtää sohvalle murjottamaan ensimmäisen maailman ongelmiaan. Epätyydyttäviä parisuhteita, masennusta, narsistisia ystäviä, pahaa kaljaa. Luovassa luokassa työskentelevälle kaupunkilaiselle, joka on jatkuvasti burnoutin partaalla, voi pysähtyneisyys, jopa masennus vaikuttaa ihannetilalta. Rappeutuvasta maaseudusta tulee kuin utopia, ikuisen pysähtyneisyyden paikka. Se on downshiftausfantasia niille, joilla menee ihan liian lujaa. Masentava musiikki voikin olla terapeuttinen kokemus mindfulnessin, wellnessin, fitnessin ja muiden tuontisanojen täyttämässä mediassa. Kerrankin joku on ylitsevuotavan rehellinen. Maalaisella takapajuisuudella on kääntöpuolensa. Maustetyttöjen ensimmäisen suosiovuoden aikana mediassa kuultiin kritiikkiä siitä, etteivät he esimerkiksi edistä kasvissyöntiä, mutta erityisesti siitä, että ”Tein kai lottorivini väärin” -biisin demoversiossa esiintyi n-sana. Kun maustetytöt ”pyysivät anteeksi” sanoitusta, he sanoivat etteivät ole rasisteja, ainoastaan juntteja. Tässä tilanteessa Maustetytöt otti maalais identiteettinsä suojakseen, ja pelasi sen stereotypian pussiin, jossa maalainen on aina tietämätön ja tyhmä – ennen kaikkea juntti. Monille selitys upposi sellaisenaan. Ei voinut tietää, hyvä että pyydettiin anteeksi ja opittiin omista tyhmyyksistä. Maalaisella on lupa olla tyhmä, jos on kuitenkin nöyrä ja tunnustaa paikkansa hierarkian pohjalla. m AU s T E T y T TÖ j E N N O U s T UA pinnalle kulisseissa käytiin vääntöä siitä, kuka yhtyeen Kaupungista katsottuna on helppo ajatella, ettei maaseudulla ole edistystä. Kun ei ole edistystä, ei ole myöskään rappiota . . tehdastöihin saapuneista ihmisistä. Markkinakapitalismi edellytti työvoiman liikkuvuutta, kaupungeissa työtä oli tarjolla. Katson maalaismaisemaa ja ymmärrän, kuinka onnellinen voikaan olla hän/ joka täällä vain saa aina asustaa. Maalaismaisemaa en saata unohtaa. Petri & Pettersson Brass -yhtyeen kappale ”Maalaismaisema” sanoittaa täydellisesti sen arven, jonka kaupunkeihin pakkautuminen jätti työväkeen. Kaupunkiin kyllä asetuttiin, mutta lähiöissä koettiin merkityksettömyyden tunteita, vieraantumista yhteiskunnasta ja juurettomuutta. Tämä osaltaan selittää, miksi lähiöihin liitetyt ongelmat, päihteet ja väkivalta, olivat niin vaikeasti hoidettavissa. Maalta muuttaneen identiteetti oli revitty auki ja keksittävä uudelleen. × debyytin pääsisi julkaisemaan. Arttu Wiskarin levy-yhtiö Mökkitie Records havitteli yhtyettä itselleen. ”Me oltais tehty se juntilla, kaupallisella tavalla. Nyt ne tekee sen saman musan eri reittiä, jolloin se näyttäytyy portinvartijoille ja yleisölle eri tavalla”, kertoi Mökkitien tuottaja Olli Saksa Helsingin Sanomien haastattelussa. Mökkitie on jo nimensä puolesta muistutus siitä, että kaupunkien ulkopuolella ylipäätään on (kesä)asutusta ja kulttuuria. Levy-yhtiön kohdeyleisö on maaseudulla, musiikki puolestaan junttia ja hauskaa. Yhtiölle levyttävät esimerkiksi Hesaäijä, Erika Vikman ja Poju. Tähän kansanomaisuuden ekolokeroon uppoavat niin Tangomarkkinat, Juha Tapio kuin Lauri Tähkä. Väljähtänyttä ja junttia touhua, miettii kaupunkilainen yliopistonuori. Kulttuurinen kuilu Maustetyttöihin ja Litku Klemettiin on leveä. Tai sitten ironista ja hauskaa. Vakavasti otettavaksi on tuskin tarkoitettu yhtäkään Arttu Wiskarin kappaletta; tekijä tosin kuollakseen kiistää, että kappaleet ovat laskelmoituja. Tosi asiassa Wiskari harvoin sanoo kappaleissaan mitään, mitä häneltä ei jo valmiiksi odottaisi. Sotaveteraaneja ja Esson kuppiloita. Samaisessa Helsingin Sanomien haastattelussa Wiskari myönsi tilanteensa olevan hieman erikoinen. ”Arttu Wiskarin olemus tiivistyy näennäiseen oksymoroniin: hän on maakuntien mies Espoon Haukilahdesta.” Mökki on monen kaupunkilaisen tutuin kosketuspinta maaseutuun. Siksi Mökkitie -Wiskarikin osaa sanoittaa kokemuksensa melko samaistuttavaksi, vaikka se ironisoi totisella naamalla koko mökkitie-sotaveteraani-hautakumpu-touhun. Joskus Mökkitie Records osuu ajan hermoon. Niin kävi Erika Vikmanin ”Cicciolinan” kanssa, joka oli kappaleena too cool for Eurovision. Se toi raikkaasti mieleen Mona Caritan ja Kikan. m A A L A I sy L E I s Ö I L L E R ä äTä LÖ I dy N musiikin juuret voi jäljittää 1970-luvun alkuun, jolloin Suomi eli rakennemuutoksen keskellä. Edeltävän vuosikymmenen aikana suurimpien kaupunkien liepeille oli noussut betonisia lähiöitä. Ne täyttyivät maakunnista
• Closed TEKSTI JA KUVA VY TRAM T Y L K K Ä R I 7/ 1 9 26 ERIK RUOTSALAINEN essee M adventures Suomen avausjaksossa kaverukset Riku ja Tunna reissaavat Lemmenjoen kansallispuistoon tapaamaan ”kullankaivajien heimoa”. He kokeilevat vaskaamista itsekin. Ruumiillisen työn ohessa heitetään veljellistä läppää: Tunna esimerkiksi rinnastaa pienen kimaltelevan kivenmurusen Afrikan tähteen. Se tuntuu minusta kiusalliselta. Ehkä ohjelma on nähnyt parhaat päivänsä. Formaatti noudattaa toki tuttua kaavaa. Parivaljakko matkustaa vieraasta paikasta toiseen, haastattelee löytämiään ihmisiä ja esittelee eksoottisina kokemiaan asioita. Tällaisia matkailuohjelmat tavallisesti ovat. Vaikka oleellinen sisältö syntyy matkakohteista ja niiden vieraudesta, mukana on aina matkailija, johon katsoja samastuu. Aina emme voi ymmärtää, mitä toinen sanoo. Siksi matkailuohjelman opas toimii usein tulkin roolissa – kirjaimellisesti tai kuvainnollisesti. Hän auttaa katsojaa ymmärtämään vieraiden paikkojen outoutta. Jos paikallisten kulttuuri ja siihen liittyvät tavat ovat käsittämättömiä, on niille löydettävä jonkinlainen ymmärrettävä selitys. Hämmästyneisyyden tunne ei saa muuttua hämmennykseksi. Mutta entä jos toinen ei tahdo tulla ymmärretyksi? m A R T I N I q U E L A I N E N R U N O I L I jA ja filosofi Édouard Glissant on arvostellut länsimaista tapaa ymmärtää. Hänen mukaansa siihen usein sisältyy vaatimus tehdä kaikesta läpinäkyvää. Asiaa voi havainnollistaa ajatus vesilasista. Sen läpinäkyvyyden ansiosta voimme nähdä lasin edestä, mutta samalla myös takaa ja sivuilta; näemme mitä sen sisällä on, mitä sen takana on, mitä sen alla on ja niin edelleen. Yksi näkökulma riittää tunteakseen lasin läpikotaisin. Silloin oman perspektiivin rajallisuus ja yksipuolisuus voivat unohtua. Selväpiirteisyys takaa, ettei lasin olemuksesta voi erehtyä: lasi on lasi. Glissantin mukaan haluaisimme kovasti, että käsityksemme muista ihmisistä, kansoista ja heidän ideoistaan jakaisivat tällaisia läpinäkyvyyden piirteitä. Toisen kummallisuudelle on löydyttävä ymmärrettävä selitys. Kelatkaa! Näin Tunna usein huutaa päräyttäviä asioita kohdatessaan. Pärähdys – hämmästys – on kuitenkin vain välietappi matkalla ymmärrykseen. Vieraasta on tehtävä tuttua, ja siksi kelaamaan kehottamista ympäröikin usein selitys. g L I s sA N T I N VAs TA L ä ä K E läpinäkyvyydelle on sumeus (ransk. opacité). Sitä voi havainnollistaa rantasaunan ikkuna, joka sumentuu löylyistä. Ikkunasta voi nähdä jonkin eläimen käyskentelemässä järvenselän karikolla. Sumeuden takia sitä ei voi tunnistaa. Ehkä se on lokki, ehkä ei, ehkei se ole eläin. Kun hahmo jää tunnistamatta, siitä ei voi olettaa mitään. Olemus jää avoimeksi. Se, jokin, vain on, omaehtoisesti. Mitä tarkemmin kuvailemme jotain ja mitä selvemmäksi sen itsellemme selitämme, sitä enemmän odotamme sen vastaavan selityksiämme ja oletamme sen toimivan ymmärtämämme mukaisesti. Yksinkertaistaen voisi sanoa, että Glissantille tieto lisää tuskaa. Jos sumeuden perusperiaatteen tiivistäisi elämänohjeeksi, voisi se olla seuraavanlainen: kaikkea ei tarvitse selittää. Toista ei tarvitse tuntea joka puolelta, läpikotaisin. Ymmärryksen ei ole pakko olla ympäröintiä. Omaa uteliaisuutta hillitsemällä voi antaa tilaa muiden näkökulmille ja äänille. V I E T N A m I L A I s O H jA A jA T R I N H Minh-han on käsitellyt edeltäviä teemoja kiehtovasti elokuvassaan Reassemblage (1983). Se kommentoi dokumenttielokuvaperinnettä, jossa näennäisen objektiivinen kertoja selittää muut kulttuurit ja kansat katsojalle. Elokuva itsessään on kokoelma ohikiitäviä hetkiä senegalilaisesta kylästä. I do not intend to speak about, just speak nearby, ohjaaja lausuu elokuvan alussa. Virkettä on hankala kääntää sanatarkasti suomeksi, mutta sen oleellisin sisältö on purettavissa about–nearby-vastaparista: Minh-halle jostakin puhuminen on jo liian esineellistävää kielenkäyttöä, ainakin, kun tämä on ihminen. On pidettävä kunnoittava etäisyys, ja puhuttava läheltä. Kertoja ei yritä tulkata kuvamontaasia ymmärrettäväksi, eikä paikallisten puhetta myöskään ole käännetty tai tekstitetty. Katsoja saa nauttia hämillään olosta. Kielikysymyksiin on aina liittynyt oleellisesti rakenteellinen vallankäyttö. Vääränlaisiksi katsottuja ääniä on pyritty systemaattisesti hiljentämään läpi historian. Varsin konkreettisesti sen ovat saaneet kokea länsimaiden rodullistamat kansat. Amerikkaa kolonisoidessaan Euroopan suurvallat pyrkivät estämään afrikkalaisorjia ja alkuasukkaita puhumasta omaa äidinkieltään. Suomalaisissa kouluissa saaÄlä ymmärrä, hämmenny Länsimainen katsoja haluaa pakonomaisesti ymmärtää vierautta, vaikka aina ei kannattaisi. 32 32
• melaisia taas on kuritettu oman äidinkielen käytöstä. Siksi viihteellisiä matkailuohjelmiakin katsellessa on tärkeää panna merkille kuka puhuu ja milloin. Se on vähintäänkin yhtä tärkeää kuin se, mitä tällä on sanottavana. y m m ä R R E T TäV I s Tä sy I s Tä Reassemblagen kaltaisia elokuvia ei kaupallisessa televisiossa juuri nähdä. Eikä tarvitsekaan. Madventuresin kaltaisille sarjoille on tilausta, koska ne ovat viihdyttäviä. Siksi niissä on Rikun ja Tunnan kaltaisia hahmoja. Tärkeää kuitenkin olisi, ettei viihdyttävyyden tarpeen vuoksi sivuuteta muiden näkökulmia. Tai peitellä hämmennystä, jota matkaillessa ja muita kulttuureja kohdatessa väistämättä syntyy. Hämillään oloa ei kannata ajattelematta tuomita epämiellyttäväksi. Hämillään voi hengähtää tai innoittua. Joskus, kun on oikein ymmällään, voi maailmakin olla kauniimpi. × Kaikkea ei tarvitse selittää. Toista ei tarvitse tuntea joka puolelta, läpikotaisin. kolumni wilhelmiina palonen E nsimmäisestä opiskeluvuodesta asti minua on vaivannut sama painajaista muistuttava, mutta hereillä pitävä ajatus siitä, että pian minut perii tuho. Toisin sanoen se, minkä omassa päässäni miellän oikeaksi, yliopiston jälkeiseksi työelämäksi. Olen ollut töissä, mutta niitä ei lasketa. Ne ovat aina tuntuneet poikkeuksilta. Pelkotilani on peräisin työelämävierailuista, ammattiliiton jäsenlehdestä ja työelämämessuista. Niiden perusteella luvassa näytti olevan vuosia, jotka olisivat yhtä kiinnostavia kuin kojujen mainoskynät tai -heijastimet. Liikaa kuvia hampaat esillä hymyilevistä ihmisistä ja epämääräisiä sanoja, kuten asiantuntijuus, monipuolisuus ja kehittäminen. Harjoittelupaikkojen hakuilmoituksessa vaikutti siltä, että halutuimmat taidot sekä yksityisellä että valtionhallinnossa olivat somemarkkinointi ja videoeditointi. Ymmärrän vakityöntekijöitä, minäkin yrittäisin sysiä ne pois käsistäni. K A I K K E I N K I I N N O s TAV I m p I I N kursseihin ja luentoihin tuntui liittyvän aina vähän syyllisyyttä: tämä on kuin mehevintä käsintehtyä konvehtia vetelisi, mutta ei mitenkään hyödyllistä työelämän kannalta. Syyllisyyden lisäksi vaivasi pelko. Kylmännihkeä tunne siitä, että asioilla, joihin keskityn, ei ole merkitystä enää myöhemmin. Sellainen vie helposti ilon onnistumisista ja saa lorvimaan. Mitä tekee läpiajatellulla tenttivastauksella, jos edessä näyttää olevan lähinnä loputtomasti jargonia? Alumnitapahtumissa opin, että kolme vuotta työelämässä saavat ihmisen rakastamaan kankeaa organisaatiosanastoa niin paljon, ettei siitä ole valmis luopumaan kolmenkaan kaljan jälkeen. Työelämä näytti tarjoilevan uskottavuutta, sisustusarkkitehtien suunnittelemia monitoimitiloja ja virikeseteleitä, mutta ei ollenkaan niitä samoja herkkuja, joiden vuoksi yliopistolla viihtyy. j O s T yÖ E L ä m ä haluaisi houkutella minut sitoutuneemmin huomaansa, suosittelisin esimerkiksi seuraavia aloituksia: ”Meilläpä pääset tekemään työtä 80-luvulla rakennetun toimiston komerossa joulukoristeiden vieressä.” (Ok, ei teeskentelyä avokonttorin autuudesta.) ”Meillä työ on niin turhauttavaa ja tärkeältä tuntuvaa samalla kertaa, että siitä jauhetaan puoli tuntia naulakoilla untuvatakki päällä.” (Rakkautta lajiin.) ”Toivot hädissäsi, että olisit sittenkin lukenut tenttikirjan kunnolla.” (It’s a match!) Työnantaja, esittelet vääriä herkkuja Toimittaja Kiinnostavimpiin Kiinnostavimpiin kursseihin liittyi kursseihin liittyi aina vähän aina vähän syyllisyyttä. syyllisyyttä. T Y L K K Ä R I 3 / 2
• T oimittajat Teemu Perhiö, Miika Tiainen ja Vy Tram ovat herkutelleet kuukauden. Mitä tänään syötäisiin? ××× m I I K A T I A I N E N : Poikkeustila on opettanut minulle uutta. Kun tavallisten asioiden hoitamiseksi on nähtävä hieman enemmän vaivaa, on arjestani yllättäen tullut helpompaa. Ennen ravasin ruokakaupoissa harva se päivä ja tein nälkäisenä heräteostoksia. Nyt olen suunnitellut viikon ruokalistat etukäteen ja käynyt kerralla ostamassa ainekset. Olen tehnyt tavallisia ruokia, joihin ei ”muka” ole ollut aikaa, vaikka tekeminen olisi naurettavankin helppoa. Ehkä työmatkoista saatu pieni aikasäästö tuntuu suuremmalta, kuin se todellisuudessa onkaan. T E E m U p E R H I Ö : Poikkeustilan alkaessa kaivoin heti hyllystä Veikko Huovisen Hamsterit-kirjan. Siinä hövelit ukkelit herkuttelevat ajatuksella varautumisesta pahan päivän varalle. Kellarin hyllyt täytetään hillopurnukoilla, korpuilla ja suolakalalla. Siinä toiveessa on jotain perin suomalaista, että voisi selviytyä omillaan luonnon keskellä. Kuka säälisi Heikkiä? keskustelu TEEMU PERHIÖ, MIIKA TIAINEN & VY TRAM T Y L K K Ä R I 3 / 2 34 34 Heti kun ensimmäiset rajoitukset tulivat voimaan, tyhjensinkin isoimman reppuni ja riensin Prismaan. Kotona asettelin nuudelipusseja ja tomaattimurskaa kaappiini kuin pahainen hamsteri. Ja se tuntui hyvältä. En lopulta kauheasti nauti ruoanlaitosta, mutta ajatus siitä, että voin valmistaa minkä tahansa aterian milloin vain, on tyydyttävä. Se tuo hieman kontrollia tähän kaaokseen. V y T R A m : Itse en kaupassa juuri tee enää heräteostoksia. Enemmin käy niin, että kosketan jotakin tuotetta ja ajattelen, etten voi enää laittaa sitä takaisin, joten nyt se täytyy ostaa! (Heräteostoksia teen nykyään netissä, viimeksi hankin välttämättömän galaxy projectoryn.) Musta tuntuu, että mun ruokavalio on muuttunut aika yksipuoliseksi ja epäterveelliseksi. Tuli sitä itsekin hamstrailtua jotain juttuja vähitellen vähän varastoon. Appelsiinimehut järjestelin jääkaappiin first in first out! m I I K A : Ruoalla välitetään merkityksiä, mutta poikkeustila-aikana se korostuu entisestään. Olenko uskottava luovan luokan näyttö päätetyöläinen, jos en postaa (ruoka-) arjestani kuvia instaan? Itse olen pyöräyttänyt gnocchit, tehnyt makaronilaatikot ja bataatticurryt – kaikki tämä pääsi tietysti stooreiksi. Kummaa kyllä, Unican soijanakkien tai Salen valmisruokapakasteiden kohdalla somesormeni ei napsahtanut. T E E m U : Suomen Kuvalehdessä (15/20) oli mielenkintoinen juttu ”Viimeinen ateria”, jossa tunnetut suomalaiset kertovat, mitä söisivät viimeisenä aterianaan. Ajattelen Antti Holman tapaan, että syöminen on työtä eikä nautinto. Eläminen olisi paljon helpompaa, jos voisi napsia ravintokapseleita silloin kun ei huvita syödä. Keskustelu siitä, minne mennään lounaalle, on yksi rasittavimpia – ainakin siitä päästiin eroon! Olen kateellinen koiralle, se saa mutustella nappuloita, niissä on kaikki olennaisimmat ravinteet. Valinnanvaraakin löytyy. Toki jatkuva pureskelu on työlästä. Ja kun oikein herkullisen aterian saa eteensä, sitä syö kyltymättä ähkyyn asti. Sen jälkeen ei ole jäljellä muuta kuin huono olo. Nälkä tulee aina uudestaan, turhaa työtä! Tyhjyys jää. V y : No se lounaskeskustelu oli muutenkin lähes joka kerta turha, kun päädyttiin kuitenkin Assarille! Olin jo ehtinyt unohtaa, että mun piti aloittaa sadannen kerran tää instakokkailu, mutta taisin unohtaa sen kimchi bokkeumbap -ohjeen jälkeen. Ehkä koska syön yleensä jotain ruokaa viikon tai kahden ajan kunnes kyllästyn. Luulin, että panostaisin enemmän nyt kun on aikaa, mutta eihän sitä aikaa oikeasti ole enemmän. Aika kuluu ruoanlaittoon, syömiseen ja siivoamiseen. Musta tuntuu, että mä tiskaan koko ajan. Ehkä pitäisi alkaa syödä samalta lautaselta viikon ajan. Tavallaan ajattelen, että se leipominen, ruoanlaitto ja syöminen ovat jonkinlaista eskapismia tästä kaikesta. Tai no onhan se ollu mulle eskapismia ennen tätäkin. m I I K A : Tilasin taannoin myös pizzaa, ja laatikon kanteen oli kirjoitettu tussilla tsemppiterkut yrittäjältä. ”Kiitos, kun tuet pienyrityksiä!” Ostin kympillä pizzaa, ja se on nyt TEKO! Ruoan laittaminen itse oikeista, kotimaisista raaka-aineista: teko! Ruoan ostaminen ravintolasta: teko! Ruoan noutaminen itse ilman woltteja: teoista teoin! Ravintola-alan hätähän on todellinen, mutta jos konsumerismi liudentaa kaiken ”teoiksi”, onko mikään oikeasti sitä? Pidetään rattaat pyörimässä, #suomitoimii! Ja aina kauimmas vierivät silti Heikki Salmelan kyyneleet. Kuka lohduttaisi Hesburgeria?
• WUHAN TOP 5 1 Kaupungin nimi lausutaan W?hàn. Vokaalien päälle asetetut tarkkeet kuvaavat toonia eli ”melodiaa”. U:n aikana äänen korkeus ensin laskee ja sitten nousee taas. A:n kohdalla ääni alkaa hyvin korkealta ja laskee nopeasti. 2 Wuhan on oikeastaan kolme kaupunkia. Se sijaitsee Jangtsejoen ja sen sivuhaaran Hanin yhtymäkohdassa. Alueella sijaitsi perinteisesti kolme kaupunkia: Wuchang, Hanyang ja Hankou. Kun ne 1900-luvulla yhdistyivät, nimeksi tuli yhdistelmä Wu(changia) ja Han(kouta). 3 Wuhan on toiminut Kiinan pääkaupunkina. Wuchang oli Kiinan kaakkoisosia hallinneen Wu-valtakunnan pääkaupunki 200-luvulla jaa. Vuonna 1937 Kiinan hallitus siirtyi väliaikaisesti Wuhaniin, koska rauhanajan pääkaupunki Nanking oli joutunut japanilaisten miehittämäksi. 4 Wuhan tunnettiin ”Kiinan Chicagona”. Vuonna 1850 kolmessa kaupungissa oli yhteensä noin miljoona asukasta. Vuosisadan vaihteeseen mennessä Wuhanista oli tullut Kiinan tärkeimpiä ja kansainvälisimpiä satamaja teollisuuskaupunkeja, joka vei maailmalle terästä, teetä ja silkkiä. 5 Wuhanissa on valmistettu symbaaleja jo 1 900 vuotta. T E E m U : Kun on tehnyt kuukauden itse ruokaa, alkaa arvostaa valmiita lounaita. Jos syöminen on työlästä, vielä työläämpää on valmistaa ruokaa. Eniten kaipaan Assarin salaattipöytää kaikessa rujoudessaan. Jos haluaisi syödä tuoreita vihanneksia kotona, pitäisi käydä jatkuvasti kaupassa. Ja niiden pilkkominen ja suikalointi, kauheaa. Muistelen lämmöllä lapsuuden TV-shop-mainosta, jossa perhepiiri keskusteli aamupalalla mitä mainioimmasta Magic Bullet -nimisestä blenderistä ja sen ominaisuuksista. Se näytti tekevän ruoanlaitosta niin helppoa. Oli myös Bullet Express ja mitä muuta, 15 sekunnissa teki jonkun juustokakun. V y : Hitto kun tekisi mieli tilata Magic Bullet! Ja siis voimia Heikille! Aika vähän oon hakenu ruokaa tai tilannu. Pari kertaa hain Kupittaan cittarista sushia. Yks kerta tilasin Woltin kautta ruokaa. Tuli semi vaivaantunut olo, kun seurasi appista kymmenen minuuttia, kuinka riistetty wolt-kuski pyöri kadulla yrittäen etsiä oikeaa taloa. m I I K A : Nyt on tehnyt normaalia enemmän mieli palkita itseä onnistumisista jollain hyvällä. Joissain uutisjutuissa on pohdittu sitä, miten poikkeustila vaikuttaa syömiseen ja liikkumiseen. Syömmekö entistä epäterveellisimmin, jääkö liikunta pois? Ehkä. Ja toisaalta: mitä sitten? Kyllä olen ansainnut tämän lakritsin! Pari ekstrakiloa ei ehkä haittaa, jos on muutenkin luksusta olla kotona. Toisilla sitä mahdollisuutta ei ole. T E E m U : Nyt ei toisaalta ole kauheasti ollut muuta tekemistä kuin syödä. Kauas on ihmiskunta päässyt. Historioitsija Yuval Noah Harari on pohtinut, että vilja kesytti ihmiset – eikä niin, että ihmiset kesyttivät viljan. Ihmisen ansiosta vilja varmisti oman elonsa, ihmiset taas joutuivat raskaan työn ja huonon mutta varman ravinnon pariin. Se mahdollisti myös pysyvän asutuksen, mikä taas altisti kulkutaudeille. Nyt Prisma on minun viljapeltoni, kerrostaloasunto muonamiehen mökkini. Elämäni riippuu tuotantoketjusta, jonka loppupäässä on pussi Porin poika -ruisleipää. V y : Itsellänikin toi itsensä palkitseminen aika vahvana pienimmänkin asian jälkeen. On myös tultu juotua alkoholia jonkun verran. Aika monena päivänä on täytynyt nostaa maljaa jollekin pienelle esim. sille, että näin tänään niin hemmetin söpön koiran. Mille tänään kilistettäisiin? Itseäni ahdistaa kyllä liikkumattomuus ja ylensyönti. Tulee huono olo. Uintiharrastuskin oli niin mukavasti lähtenyt käyntiin ennen poikkeustilaa. Ehkä se kapselijuttu on ihan hyvä idea. Ei tarvitsisi miettiä ruokaa ja syömistä niin paljon, eikä näin olisi niin hemmetin vinoutunut suhde ruokaan. T E E m U : Ruoka on muutenkin niin etuoikeutetussa asemassa yhteiskunnassa. Sallittua on niin ylensyönti, superfoodit kuin 70-luvun reseptikirjojen käyttäminen. Ja kaikki se epätehokkuus! Liikenteessä on liikennesäännöt, mutta ruokaillessa saa porsastella miten haluaa. Odotan mielenkiinnolla, tuoko huoltovarmuusnäkökulma yleiseen keskusteluun uusia painotuksia ruoasta. m I I K A : Uutiset siitä, että poikkeustila on nostanut kotimaisen ruoan kysyntää kymmenillä prosenteilla, tuo ainakin minulle toivoa. Kotimaisuus ei tietysti aina tarkoita terveellistä tai ekologista, mutta ehkä kriisi saa meidät ajattelemaan enemmän sitä, mistä ruokamme tulee ja miten se tuotetaan. Vaikka ihmiskuntana olemme kyllä ansainneet tulevaisuuden, jossa 2070-luvulla sen ajan lasselehtiset neppailevat Suomen Kuvalehdessä ravintokapseleiden finesseillä. × MIKAEL TUOMINEN
• Tervetuloa viettämään yhteisöllistä vappua etänä! Vappua ei ole suinkaan peruttu vaan TYYlikäs vappu järjestetään tänä keväänä etänä! TYYlikkään vapun juhlinta potkaistaan käyntiin maanantaina 27.4. ja se jatkuu aina 1.5. asti. TYYlikästä vappua voi seurata parhaiten TYYlikäs vappu 2020 Facebook-tapahtuman kautta ja TYYn Instagramissa (@studentuniontyy). Jaa omat vappukokemuksesi somessa aihetunnisteilla #etävappu2020 ja #TYYlikäsvappu ja tägää postaukseesi @studentuniontyy. AIKATAULU 27.–29.4. Järjestöjen etävapputapahtumia Vappuaatto 30.4. 11.00 TYYn vappubooli-live 12.00 Parvekeboolit. Skål! 17.00 Vapun lippukulkue videomuodossa 17.30 Musiikkia Sohon Torwilta ja Turun yliopiston kuorolta 17.50 TYYn hallituksen puheenjohtajan virtuaalinen puhe ja lakitus. Ylioppilaat, lakit päähän! 18.30 Liljan patsaan pesu sekä TYYn ja ÅAS:n edustajiston puheenjohtajien puheet videomuodossa Vappupäivä 1.5. Kotipiknik Vapputunnelmaan pääsee Turussa myös radioaaltojen kautta. Turun Wappuradio virittelee juhlakansaa vapputaajuudelle 23.–30.4. Aidosti poikkitieteellinen kampusradio on kuultavissa nettiradiona ja FM-taajuudella 93,8 MHz. #haalarihaaste2020 Haluamme opiskelijakulttuurin näkyvän vappuna poikkeustilanteesta huolimatta! Näytä muulle vappukansalle juhlivasi vappua ripustamalla haalarisi näkyvälle paikalle parvekkeellesi tai ikkunasi eteen. Vapussa mukana: Night Club Marilyn ja Vegas, Viking Line, Turun seudun OP, TYS, Unica, Turku Audio, X-Sec, Lounais-Suomen Jätehuolto Oy Lue lisää www.tyy.fi #haalarihaaste2020 >> .