• Kuntavaalit: perkasimme aloitteet ja investoinnit ? 11 | Kolme opiskelijatarinaa: Terapiaan on hankala päästä ? 22 | Kommunistienkin sylkykuppi: maolaiset ? 32 3/2021 3/2021 turun ylioppilaslehti 90 vuotta
• Turku Sofia Engblom 25, juristi 378 Jonas Heikkilä 46, ympäristökasvatuspäällikkö, ledande miljöpedagog 388 Alina Heywood 22, viestinnän asiantuntija, opiskelija, varavaltuutettu 390 Saara Ilvessalo 31, OTM, universitetslärare i rätts­ vetenskap, valtuustoryhmän pj 396 Alli Koskimäki 29, apulaisrehtori, opettaja 406 Annika Laakso 42, tiedeviestijä, yrittäjä, omaishoitaja 409 Ville Lahtinen 23, valtiotieteiden ylioppilas 412 Kerttu Lehto 30, pelitutkija, fil. maist., pienyrittäjä 417 Riina Lumme 28, valt. kand., kaupungin­ valtuutettu, kunnallisjärjestön pj 419 Selinä Nera 20, hallintot. ylioppilas, bloggaaja 426 Sara Nyman 21, opiskelija, ilmastopolitiikan pyöreän pöydän vpj 431 Hilkka Näse 47, kasvatust. maist., kehityspäällikkö 432
• KUNTAVA ALIEN ENNAKKOÄ ÄNEST YS 26.5.–8.6. VA ALIPÄIVÄ SUNNUNTAI 13.6.2021 kuntavaalit 2021 Vihreät De Gröna Jyri-Petteri Paloposki 33, verkkopalveluyrittäjä 437 Aino Pohjanvirta 28, pääsihteeri 439 Elina Rantanen 42, kaupunginvaltuuston pj, kehitysjohtaja, fil. toht. 441 Laura Rantanen 42, toimittaja, kaupunginvaltuutettu 442 Niina Ratilainen 35, vaikuttamistyön asiantuntija, kaupunginvaltuutettu, FM 445 Janne Salakka 30, kansanedustajan avustaja, varavaltuutettu, valt. maist. 450 Mikaela Sundqvist 39, kaupunginvaltuutettu, FM i miljöbiologi 455 Niklas Vaulanen 20, opiskelija, yrittäjä 462 Konsta Weber 37, kaupunginvaltuutettu, liik.­ toim kehitysjohtaja, ekonomi 464 Kukka-Maaria Wessman 31, fil. maist., väitöskirjatutkija, rakennus­ ja lupaltk jäsen 465 Jukka Vornanen 36, kaupunginvaltuutettu, museotutkija 466 Matti Vähä-Heikkilä 32, dipl.ins., kaupungin­ valtuutettu, asiantuntija 467 Tommi Väyrynen 43, johtava ylilääkäri, sosiaali­ ja terveysltk varajäsen 468 Maksaja Turun vihreä kunnallisjärjestö ry
• NAISEHDOKKAAMME TURUN YLIOPISTOSSA Katie Astin Naantali Tietojärjestelmätiede 133 Silja Hälli Kaarina Hoitotiede 142 Katariina Juhakoski Turku Oikeustiede 597 Niina Kallio Turku Kasvatustiede 600 Katariina Koskelo Turku Oikeustiede 608 Kristiina Makkonen Turku Lääketiede 620 Jonna Motturi Lieto Poliittinen historia 131 Jenna Rautionaho Turku Yritysjuridiikka 642 Janika Takatalo Turku VTT-tutkinto 650 Siiri Turunen Turku Sosiaalitieteet 654 Maria Yli-Jama Turku Valtio-oppi 664 Maksaja: Varsinais-Suomen Kokoomusnaiset 142 TYLKKARI @TYLKKARI facebookissa Instagramissa
• . s o s i o lo g i a n p r o f e s s o r i Hannu Ruonavaara oli nuorena maolainen. Innostuksen siivittämänä hän kävi Kiinassa jo 1970-luvulla. ”Se oli hyvin erilaista kuin nykyään. Se maa on muuttunut ihan valtavasti.” Vuoden 1977 reissulla köyhyys näkyi kaikkialla. Pekingissä liikuttiin vielä suurissa joukoissa polkupyörillä. Autoja näkyi vain harvoin. Kävellen saattoi ylittää vaikka Taivaallisen rauhan aukion ilman että liikennepoliisi olisi ohjaamassa muualle. Ruonavaara hylkäsi maolaisen ajattelun 70luvun lopulla, mutta Kiina pysyy yhä Maon ajattelun jatkajana, ainakin nimellisesti. Nykypäivän Kiinaa Ruonavaara pitää huolestuttavana valvontavaltiona. Hän toivoo, että vähitellen tapahtuisi joitain muutoksia parempaan päin. Tänä päivänä Kiinakin on jo kapitalistinen talous, vaikka hallinnossa on vielä tietty sosialistinen silaus. Vaikka markkinoita on vapautettu, ihmisoikeuksia saa vielä odottaa. Lue Ruonavaaran maolaisnuoruudesta Turussa sivulta 32. Utan för systemet alkupala T Y L K K Ä R I 3 / 2 1 ss ..32? 32? SAMULI TIKKANEN KUVA TEEMU PERHIÖ Opiskelijana Hannu Ruonavaaran oli vaikea uskoa kertomuksia Shanghain savusumusta. Kiinan propaganda oli tepsinyt.
• TYLKKÄRI – Turun ylioppilaslehti 21.5.2021 Turun yliopiston ylioppilaskunnan julkaisu, 91. vuosikerta, perustettu 1930, ensimmäinen numero julkaistu 1931, tylkkäri.? TOIMITUS Rehtorinpellonkatu 4 A, 20500 Turku, tyl-paatoimittaja@utu.? , puh. 045 356 4517 Twitter: @Tylkkari Instagram: @tylkkari Facebook: Tylkkari PÄÄTOIMITTAJA Teemu Perhiö, tyl-paatoimittaja@utu.? TOIMITTAJAT Samuli Tikkanen & Jasmin Vahtera ULKOASU Teemu Perhiö KANSIKUVA Jose Jompero ILMOITUSMYYNTI Kari Kettunen, puh. 0400 185 853, kari.kettunen@pirunnyrkki.? , www.pirunnyrkki.? PAINO Botnia Print, Kokkola, ISSN 1458-0209 (printti), ISSN 1458-0217 (verkko) PAINOS 10 000 kpl SEURAAVA NUMERO ilmestyy syyskuussa 2021. etä lähi VÄL I S Helky laulu Aurain Pidä huolt a Kunt avaalip aketti Nuoret aikuiset hakeutuvat mielenterveyspalveluihin nykyään herkemmin kuin ennen. Hoitoon pääsy on kuitenkin hankalaa. Viime vuosisadalla maakuntia rakennettiin erilaisilla tunnuksilla. Mikä niiden merkitys on nykypäivänä? Kävimme läpi aloitteet neljältä viime vuodelta, ja selitämme, mistä Turun investoinneissa on kyse. 22 22 11 11 26 26 Pääkirjoitus ? Ajassa Ylioppilaslehtiselvitys, utu-syksy ? 8, 9 Mitä on kanavointi? Väitöskirjatutkija Katriina Hulkkonen vastaa ? 10 Essee Pysähtynyt leikki ? 38 Essee Ajolähtöjä ? 40 Kolumni Nelikulmaiset ystäväni ? 41 TYL90 Kommunistista solutustyötä ? 42 sisältÖ 3/2021 kansi juttu T U R U N Y L I O P P I L A S L E H T I 9 V U OT TA kansi JOSE JOMPERO
• pääkirjoitus 7 Jätti-investointien kuntavaalit TE E MU PE RHIÖ Päätoimittaja tyl-paatoimittaja@utu.? JALMARI SAL ATE R Ä Vapaa toimittaja k e sä n k u n tava a l e i s sa valitaan uusi valtuusto. Se tulee tekemään päätökset valtavista in­ vestoinneista (s. 16), jotka valmistuvat Turun 800­vuotisjuhliin 2029 mennessä. Kyllä tai ei, selvityslimboihin Turulla ei ole enää varaa. Kaupungistuminen jatkuu, väki pakkaantuu erityisesti pääradan varrelle. Tampere on houkutellut ihmisiä vetovoimatekijöihin investoimalla. Viimeisen viiden vuoden aikana on saatu ratikka, Ratinan ostoskeskus, monitoimiareena, lähijunat, tornitaloja ja päätös Tam­ melan stadionista. Syrjässä sijaitseva Turku tarvitsee investointeja, joilla se pystyy kamppailemaan Tampe­ reen imua vastaan. Kyse ei kuitenkaan ole nollasummapelistä, vaan elinvoimaisesta Turusta hyötyy koko Suomi. toiMittajalta T ästä kaupungista puuttuu jotain. Sitä on hankala sanal­ listaa. Se on janoinen kieli aamulla, se on pölyinen kurkku kevääl­ lä. Tekisi mieli kakistaa se ulos. Se ei ole vain katkonaiset ja huono­ laatuiset pyöräreitit. Se ei ole vain julkinen liikenne, joka toimii välttävästi. Se ei ole vain tuskaisen hidas päätöksentekokulttuuri tai histo­ riallisen keskustan alemmuustila. Aina siitä lähtien kun Akatemian ovet vietiin Helsinkiin, aina siitä lähtien kun täältä lakkautettiin ratikka ilman hyvää syytä, aina siitä lähtien kun tääl­ lä purettiin kauneinta aikakautta elementtien tieltä. Aina siitä lähtien jotain on puuttunut. h i s to r i as ta e i ole kyse. Sitä on täällä, liikaakin. Turussa opiskeltiin yliopistossa vielä siinä kohtaa, kun muu Suomi jäyti perunaa maakuopassa (s. 26). Ylemmyydentunto 400 vuoden takaisesta asias­ ta on hyvä rakennuspalikka sitsien välihuudoille maakuntaseminaareissa. Mutta usein se tuntuu pako keinolta; lohturuoalta, megasipsipussilta, joka jättää jälkeensä vain henkisesti tyhjän olon ja ras­ vaiset sormet. Turussa piehtaroimme historiassa kuin siat son­ nassa, alemmuuden­ ja ylemmyydentunnossa. Itsekin syyllistyn siihen toisinaan. Eteiseni sei­ nällä on kartta Turun raitiotielinjoista ennen niiden lakkautusta. 1­linjan päätepysäkki oli Pohjolassa lä­ hellä kotiani. Tunnen sekä haikeutta että häpeää asiasta, josta ainoat konkreettiset muistipaikkani ovat Turkuseu­ ran myymälästä hankittu postikortti ja Ikean kehyk­ siin aseteltu Pu? n posteri. k au p u n g i t ovat kasvukoneita. Yhä enemmän maailmantaloudessa keskenään kilpailevat kau­ pungit eivätkä vain kansallisvaltiot. Kaupungeilla on aina ollut merkittä­ vä rooli kaupankäynnin ja vallan tukikoh­ tina, niissä on luotu ja levitetty tietoa. Ei Turkuun syyttä haluttu teknillistä tiede­ kuntaa. Kasvun vaatimus on toki ristiriidassa ilmastokriisin kanssa. Miten tuottaa hy­ vinvointia ilman ympäristötuhoa? Miten kasvattaa kaupunkia ilman lähiluonnon menetystä? Kuormitusta syntyy, mutta se pi­ tää minimoida ja kompensoida. Hyvin toimiva julkinen liikenne ja sen varrelle sijoitettu asutus voivat vähentää liikenteen päästöjä. Lähiömatto luonnon tuhoaa, ei tiivis kaupunki. Ihmiset haluavat asua kaupungeissa. Jos sitä ei ra­ kenneta tänne, sitä rakennetaan muualle. Musta surma kesti vuosikausia eikä uusinkaan pandemia käännä kehityksen suuntaa. Ei vaikka yk­ silö haluaisikin rakentaa puutalon Piikkiöön. Onnea Piikkiö! k u n tava a l e i s sa k at s e on tulevaisuudessa. En silti ole poistamassa ratikkataulua seinältäni. Historialla on kauneusarvonsa. Se on kiehtovaa, siitä saa oivalluksia, se kutittelee mielikuvitusta. Syy­seu­ raussuhteet ovat toki sattumanvaraisempia kuin halu­ aisimme uskoa. Ehkä ratikka ei pelasta Turkua. Mutta mikä pelastaisi? Läntinen kalastajakylä
• T Y L K K Ä R I 3 / 2 1 ajassa V iestintäluotsi Oy:n tekemä sel­ vitys Suomen ylioppilaslehtien merkityksestä on valmistunut. Hanke sai Helsingin Sanomain Säätiöltä rahoitusta yhteensä 81 500 euroa. Turun ylioppilaslehti oli yksi selvitykseen osallistuneista lehdistä. Selvityksen tuloksista järjestettiin we­ binaari tiistaina 18.5. Tilaisuuden avasi HS Säätiön yliasiamies Ulla Koski, joka on itse opiskellut Turussa 1980­luvulla. Hän mainit­ si, että tuolloin Tylkkäristä tuli hänelle ”tär­ keä kanava ja side yliopistoon ja muihin opiskelijoihin ja koko kaupunkiin”. Viestintäluotsin Pasi Kiviojan mukaan motivaatio selvityksen tekemiseen syntyi julkisesta keskustelusta vuonna 2018. Tuol­ loin moni ylioppilaslehti oli tukalassa tilan­ teessa, ja esimerkiksi Itä­Suomen yliopiston Uljas lakkautettiin nopealla aikataululla. Kiviojan mukaan selvityksellä on tarkoi­ tus ”tuoda tutkittua tietoa lehtien tulevaisuu­ desta” tilanteessa, jossa ”formaattisiirtymiä mietitään kaikkialla”. Selvityksen kohderyh­ mänä ovat lehtien julkaisusta päättävät ta­ hot: ”Harva heistä on median ammattilaisia.” ”Meitä kiinnosti tietää, mikä on journa­ lismin arvo, mikä on se erottava tekijä, että kannattaa julkaista journalistista lehteä eikä tiedotuslehteä?” s e lv i t y ks e n y h t e e n v e d o s sa korostetaan lehtien journalismin merkitystä ylioppilas­ kunnasta riippumattomana ”vallan vahti­ koirana”. Niillä nähdään myös arvoa tiedon­ välittäjänä ja opiskelijaelämän kuvaajana. Lehdet ovat opiskelijoiden ääni paikallisesti ja valtakunnallisesti. Selvityksessä esitetään, että ”jotta ylioppi­ laslehti olisi opiskelijoiden yhteenkuuluvuu­ dentunnetta lisäävä tekijä, lukijoiden pitäisi kokea lehti olennaiseksi osaksi opiskelijaelä­ mää ja omaa arkeaan. Selvityksen mukaan näin ei tällä hetkellä ole.” [...] ”Harvoin il­ 8 81 500 euron ylioppilaslehtiselvitys valmis TEEMU PERHIÖ Painettu lehti tavoittaa verkkoa paremmin, selvityksessä todetaan. mestyvä, verkossa vähäi­ siä lukijamääriä keräävä media, jonka relevanssi kohdeyleisölleen on pie­ ni, on aina vaarassa jou­ tua leikkuriin.” Selvityksessä todetaan, että lehtien lehtien jatku­ minen ja niiden talouden pysyminen nykyisellä tasolla vaatii ylioppi­ laskunnilta panostuksia, ”erityisesti niiden digitaalisen ulottuvuuden kehittämiseen – ei leikkauksia.” s e lv i t y ks e n m u k a a n nuoret lukijat ovat mediankuluttajina siirtyneet printistä digiin, mutta sama siirtymä ei ole ulottunut yliop­ pilaslehtiin. ”Ylioppilaslehdet toimivat yhä paperi­ lehden ehdoilla, mikä ei edesauta digisiirty­ mää. Painettu ylioppilaslehti tavoittaa luki­ jansa edelleen paremmin kuin digitaalinen versio”, selvityksessä todetaan. ”Painettujen lehtien ilmestymistä on har­ vennettu. Verkossa tavoittaa heikosti, suh­ de mediaan alkaa heikentyä, ei synny odotus­ ta ja tottumusta ja tapaa lukea lehteen, ja voi vieraantua myös sisällön perusteella,” Kivioja kuvaili lukijasuhdetta webinaarissa. Lehdet ovat taloudellisesti riippuvaisia ylioppilaskunnista. Mainostuloja on, mut­ ta ne tulevat printistä, jonka myynti on laske­ nut. Tylkkärinkin mainosmyyjä, Pirunnyrk­ ki Oy:n Kari Kettunen kertoi, että taustalla vaikuttavat oleellisesti muuttuneet kilpailu­ asetelma ja printtimainonnan rooli. City-lehti oli Kettusen mukaan ”nuoriso­ printin veturi ja referenssi mainostajille”. Se lakkautettiin vuonna 2012, minkä jäl­ keen moni iso mainostaja lopetti tai oleelli­ sesti vähensi nuorisolle suunnattua printti­ mainontaa. Kiristyneessä kilpailutilanteessa mainosten keskimääräisiä hintoja on myös jouduttu koko ajan laskemaan. lo p u n k e s k u s t e lu pa n e e l i s sa Ylioppilaslehden päätoimittaja Tuija Siltamäki kom­ mentoi lehtien uudistumiseen kohdistuvia odotuksia: ”Vaikka meillä on 3,5 henkilötyö­ vuotta, mullakin menee suuri osa työajas­ ta muuhun kuin juttujen tekemiseen. Mistä irrottaisi resurssit kunnianhimoisten digi­ taittojen ja äppien tekemiseen? […] Verkossa varmasti tavoitettaisiin paremmin, jos olisi porukkaa tekemässä verkkoa ja optimoimas­ sa jakoja.” Siltamäki huomioi, että tilannetta helpot­ taisi huomattavasti se, jos lehdet eivät olisi niin riippuvaisia yhdysvaltalaisten somejät­ tien algoritmeistä. Hän myös huomautti, että päätökset syn­ nyttävät polkuriippuvuutta. Esimerkiksi lak­ kautetun Aino-lehden tapauksessa uutta jul­ kaisua pohdittaessa perusteluna käytettiin sitäkin, että lehden perustaminen on hanka­ laa kadonneen tietotaidon myötä. s e lv i t y ks e n y h t e y d e s sä eri ylioppilas­ kunnan jäsenille tehtiin kysely, jossa selvi­ tettiin lehtien merkitystä. Kyselyihin oli Ki­ viojan mukaan vaikea saada vastauksia, eivätkä tulokset olekaan merkittävässä roo­ lissa selvityksessä. Tylkkärin kysely oli suo­ situin. Toinen puute, joka webinaarissa tuo­ tiin esille, oli sisältöanalyysin keskittyminen printtiin. Esimerkiksi Tylkkärin verkossa on julkaistu paljon ajankohtaista kampusaiheis­ ta journalismia, jota ei huomioitu selvityk­ sen sisältöanalyysissa. Selvityksessä todetaan,
• Lähiopetukseen palataan syksyllä vaiheittain S yyslukukauden alkaessa Turun yli­ opiston tavoitteena on paluu lähi­ opetukseen vaiheittain. Syksyn va­ ralle on pohdittu erilaisia skenaarioita riippuen siitä, millä tasolla yliopiston ko­ ronavalomalli on. ”Käytännössä opetus on kyettävä mu­ kauttamaan olosuhteisiin, jotka tiedetään vasta lukuvuoden alkaessa ja jotka voi­ vat muuttua sen kuluessa”, rehtori Jukka Kola muotoilee intranet.utu.fi:n tie­ dotteessa. Koronajohdon linjauksen mukaan kaikille ensimmäisen ja toisen vuosikurs­ sin opiskelijoille järjestetään heti syyslu­ kukauden alussa orientaatiojakso kam­ puksella. Yliopiston johdon mukaan ”tärkein teema” syksyllä on ”opiskelijoiden sosi­ aalisten kontaktien ja turvallisen fyysisen yhteisöllisyyden palauttaminen”. Massaluennot pidetään yhä etä­ tai hybridiopetuksena. Pienryhmäopetusta toteutetaan tautitilanteen niin salliessa. tiedotteessa koulutuksesta vastaava vara­ rehtori Piia Björn kertoo, että opetuksen toteutuksessa huomioidaan erityisesti syksyllä 2021 aloittavat uudet opiskeli­ jat ja syksyllä 2020 opintonsa aloittaneet opiskelijat. Muiden vuosikurssien huo­ mioimisesta ei erikseen mainita. 9 ”Opiskelijoiden sosiaalisten kontak­ tien ja yhteisöllisyyden vahvistaminen pitkän poikkeusajan jälkeen on ensiar­ voisen tärkeää”, sanoo Björn tiedotteessa. Kaikkien opiskelijoiden ryhmämuo­ toinen opetus järjestetään lähtökohtaises­ ti kampuksella. Tautitilanteen salliessa kampuksen ryhmätyötilat ja oleskelualueet pyritään saamaan täysipainoisesti käyttöön heti syyslukukauden alussa. Yliopistossa on parhaillaan valmiste­ lussa ”laajempi palautumissuunnitelma koronapoikkeustilasta”. Siinä linjataan muun muassa syksyn etätyökäytännöis­ tä. Suunnitelmasta tiedotetaan kesäkuun alussa. Sähköpostitse Björn lisää, että ”toi­ vomme, että syksy käynnistyisi aidos­ ti yhteisöllisyysteemalla ja kampuksella niin laajasti kuin suinkin mahdollista.” yliopiston perinteiset avajaiskarnevaa­ lit vietetään keskiviikkona 8.9. klo 12–14. Rehtori suosittelee niiden ajaksi luento­ vapaata, jotta mahdollisimman moni opiskelija voisi osallistua juhlatilaisuu­ teen. Ohjelmaan sisältyy mm. rehtoraatin tervehdykset, vuoden opettajan palkitse­ minen sekä musiikkia. TOIMITUS ONKO YLIOPPI LAAN POLITISOI TUMISTA PYRITTÄVÄ VIIVÄSTYT TÄMÄÄN? Ylioppilaiden on aina odotettu olevan uusien aatteiden esitaistelijoita ja julistajia, kansan omatunto ja sen hyvien aatteiden käyttövoima. Tämä vieläkin paikkansa pitävä ajatus edellyttää ylioppilailta ratkaisevia kannanottoja kysymyksiin, jotka usein ovat poliittisia siksi, että ne koskevat suurta osaa yhteiskunnasta ja että atrpeeksi monilla on asenne niihin nähden. Jotta ylioppilaat jatkuvasti voivat täyttää tehtävänsä metsänä, joka huudettaessa vastaa, on heidän pyrittävä säilyttämään mielessään tarkka kuva siitä, mitä yhteiskunnassa tapahtuu. Tuota tapahtumien seuraamista voitaneen pitää politiikan harrastamisena. Edellä esitetyn [otsikon] valossa väite on väärä. Aikojen kuluessa on käynyt yhtä pienemmäksi se osa ylioppilaista, joka osaa asennoitua yleensä mihinkään, saati sitten koko maan kannalta tärkeisiin kysymyksiin. Tällaista ylioppilaiden nukahtamista ja nukkumista on vastustettava, sillä ei liene toivottavaa, että maisteri ennen tai jälkeen valmistumisensa viettää yhteiskunnassa Robinson Crusoen elämää. Tapio Siikala Ote tekstistä, joka julkaistu Turun ylioppilaslehdessä 9/64. pa k i n a V-KONE s e n sa at i o o n ihana: pehmeä liha, johon hampaasi uppoavat, täyteläinen rasva, joka täyttää suuontelon, ruokatorvesta koko yläkroppaan leviävä lämpö. Mutta tuntuuko siltä, että vaikka jakaisit wingsit jonkun kanssa torin laidalla osuusryhmän ravintolassa, syöt silti yksin? e t t i e dä , miltä syöminen toisesta tuntuu. Vaikka hän mässyttäisi ja söisi suu auki, se voi olla vain automaatio, lajityypillistä käyttäytymistä. o l e t ko ko s k a a n ajatellut, että et tiedä, ajattelevatko muut... asioita? Ja asioista? Tuntuuko siltä, että vain sinä tajuat, mistä tässä kaikessa on kyse? s i n ä h ä n o l e t maakunnan keskipiste. Olet antanut kaikkesi seudun elinvoiman ylläpitämiseksi, ostanut joka viikko wingsejä. Mutta silti sinua kiusataan ja elämästäsi pyritään tekemään vaikeaa. Ja se johtuu vain siitä, että muut eivät tiedä, mitä sinä tiedät, mitä sinä tunnet, mitä sinä toivot. o l e t o i k e u t e t u s t i vihainen. Mutta oletko miettinyt, että ehkä turhaan pohdit asioita ja suutut niistä? Viha johtaa kärsimykseen, etkä sinä ansaitse kärsimystä. täy tä va a l i ko n e . Yksi kysymys riittää. Tiedät kyllä mikä. Elämä on as it is, päästä irti. Syö siipesi, nauti itsestäsi. Anna muiden ajatella. JÅKAINEN ÄÄNI RATKAISEE
• I iris ottaa kynän käteensä ja istahtaa sän­ gylle. Hän hengittelee sisään ja ulos, kunnes säpsähtää ihmetyksestä kynän alkaessa kirjoittaa, se ohjaa hänen kät­ tään. Silloin Iiriksestä tuli kanava. Kanavointi on uushenkisissä piireissä vies­ tien välittämistä erilaisilta henkimaailman olennoilta, kuten enkeleiltä, henkioppailta, luonnon hengiltä tai valaistuneilta mestareilta. Viime vuosina kanavoinnista on tullut yrit­ täjyyttä, kun palveluiden kysyntä on kasvanut. Kanavointi on yksi esimerkki uskonnollisen kentän muutoksesta länsimaissa kohti yritys­ muotoista organisoitumista. Katriina Hulkkonen on tutkinut kana­ vointia uskontotieteen väitöskirjassaan. Se on ensimmäinen laaja­alainen etnografinen ku­ vaus kohteestaan Suomessa. Hulkkosen mukaan kanavointi on spi­ ritualismin ja länsimaisen esoterian peru­ ja, mutta ilmiö on yleistynyt Suomessa vasta 90­luvulla ja siihen liittyvä yrittäjyys puoles­ taan myöhemmin 2000­luvulla. Väitöskirjaansa varten Hulkkonen haas­ tatteli uushenkisiä yrittäjiä, jotka kanavoivat työkseen erilaisia henkimaailman olentoja. Li­ säksi hän havainnoi yrittäjien työskentelyä. h u l k ko s e n h a as tat t e l e m at yrittäjät eivät halua käyttää kanavoinnista termiä uskomus­ hoito. Palvelut voidaan ymmärtää yhdenlaisi­ na vaihtoehtohoitoina, Hulkkonen esittää. Palveluna kanavointi on hyvin vaikeas­ ti määriteltävissä. Yrittäjien keskuudessakaan asiasta ei vallitse selvyyttä. Osa haastateltavista ei pitänyt esimerkiksi selvänäköä tai tarot­tul­ kintoja kanavointina. ”Ennustamiseen sanana useimmat tekevät eroa. Ennustamiseen voi liittyä enemmän en­ nakkoluuloja ja stereotypioita, että sitä sanana ei mielellään käytetä omasta työstä.” Hulkkonen kuvaa uushenkistä yrittäjyyt­ tä affektiivisen työn käsitteellä. Haastatel­ lut yrittäjät eivät lähesty työtään taloudellises­ ta näkökulmasta tai puhu talouden termeillä vaan kokevat, että työ on henkimaailman an­ tama tehtävä ja että heidän tehtävänsä on aut­ taa muita ihmisiä. Yrittäjyys nähdään yhteiskunnan ulkoa asettamana leimana. Uushenkiset yrittäjät te­ kevät eroa bisnekseen, jonka tarkoituksena on voitontavoittelu ja kannattava liiketoiminta. Maailmanlaajuisesti erilaiset tunnetut henkiset kirjailijat ovat voineet rikastua kir­ joillaan, mutta Hulkkonen ei usko, että toi­ mintaa voi verrata kotimaisiin toimijoihin. Yrittäjien työ on usein osa­aikaista, vaikka joil­ lekin kyse on toimeentulon hankinnasta. Hän ei osaa tutkimuksen pohjalta arvioi­ da, kuinka paljon kanavointipalveluita myy­ viä yrittäjiä Suomessa on, mutta ainakin alan erilaisten messujen määrän perusteella tarjon­ taa riittää. h u l k ko s e n a i n e i s to on erityisen kiinnosta­ va, koska uushenkiseen työskentelyyn liittyy paljon yhteiskunnallista stigmaa. Yrittäjät toi­ mivatkin Hulkkosen mukaan monin tavoin ”yhteiskunnan rajoilla”. Uushenkisten yrittäjien asema näkyy sii­ nä, kenelle tai missä kanavoinnista puhutaan. Yrittäjät eivät esimerkiksi tee näkyvää markki­ nointia vaan luottavat siihen, että asiakkaat suosittelevat palveluita muille kiinnostuneille. Valtion virastoissa asioidessa saatetaan käyttää esimerkiksi peitenimikkeitä tai yleisiä nimikkeitä, koska virastoilla ei ole tuntemus­ ta alasta. Yrittäjät saattavat kutsua itseään vain konsulteiksi tai yrittäjiksi, eivätkä pyri selven­ tämään asiaa sen pidemmälle. Raja­asemaa yhteiskunnan laitamilla ylläpidetään myös si­ ten, ettei kanavointia tehdä tunnetuksi muus­ sa maailmassa. Hulkkonen uskoo, että yrittäjien asema voi olla muutoksessa, koska lähivuosina televisi­ ossakin on tuotu alan toimintaa yhä enemmän ilmi. Messuja järjestetään Finlandia­talon kal­ taisissa näkyvissä paikoissa ja toiminta on nä­ kyvämpää ja avoimempaa myös kritiikille. SAMULI TIKKANEN Mitä kanavointi on, Katriina Hulkkonen? Viime vuosina viestien välittämisestä henkimaailman olennoilta on tullut yrittäjyyttä, kun palveluiden kysyntä on kasvanut. nuori tutkija 10 h u lk k o s e n k o t ia r k is t o tyl visio TOP 3 autofiktiot 1 AUTOT Yrittäessään päästä moottoritielle kilpa-auto Salama McQueen joutuu valtatie 66:lle. Hän saapuu uinuvaan Syylari Cityyn, jossa hän vahingossa hajottaa tien. Hän korjaa tien ja luo kaupungin asukkaiden kanssa ystävyyssuhteita tutustumalla kaupungin palveluihin. Hän tuo kaupungille taas syyn toivoon siitä, että Syylari City palaisi takaisin kartalle. Wikipedian mukaan. 2 AUTOT 2 Salaman paras ystävä hinausauto Martti sekaantuu kansainväliseen agenttimissioon, kun kuuluisa brittiagentti Finn McMissile luulee Marttia USAn vakoojaksi. Agentit tajuavat, mistä maailmanlaajuisessa autokilpailussa on kyse. Rikas sähköauto haluaa tuhota hämäyksen vuoksi itse luomansa biobensan, jotta normaalin öljyn hinta nousisi ja autosta tulisi upporikas. 3 AUTOT 3 Seitsenkertainen Piston Cup -mestari Salama McQueen elää unelmaansa kilparadoilla kunnioittaen edesmennyttä opettajaansa Doc Hudsonia. Kun kilparadoille ilmestyy uusi, huipputekninen kilpailija Jackson Myrsky, ei Salama enää pysy vauhdissa. Monet veteraanit lopettavat uransa. Kauden viimeisessä kisassa Salama yrittää epätoivoisesti voittaa Myrskyn, mutta ajaa kolarin.
• Muutosta ajamassa tietoa 11 va lt u u s to a lo i t t e i s i i n h e i jas t u u , mikä Turun asioissa on paikallis poliitikkojen mielestä pielessä. Niissä korostuvat etenkin halu muuttaa kaupunkiympäristöä, päätöksenteon tapoja sekä sosiaalija terveyspalveluita. Yllä olevat kaaviot esittävät, miten paljon eri valtuustoryhmät ovat tuoneet esiin juuri näitä kolmea kaupungin osa-aluetta. Huom: Kyseessä ei ole tutkimus, vaan aloitteiden teemoittelu toimittajan tulkinnan pohjalta. Kaupunkisuunnittelu-kategoria koostaa aloitteet, joilla halutaan lisätä jotain rakennettuun ympäristöön, ei esimerkiksi kunnostaa olemassaolevaa. Päätöksenteolla viitataan valtuuston itsensä työskentelyyn ja kaupungin hallinnon työtapoihin — esimerkiksi siihen, millaista viestintää kaupunki tekee. Sosiaalija terveyspalveluiden yhteyteen ei ole laskettu vanhusja vammaispalveluita. va i k k a a lo i t t e i ta on tehty lähes 400 kuluvalla kaudella, ne eivät välttämättä etene mihinkään. Nyt Turku haluaa aloitejärjestelmään muutoksen. ?s. 12 ANNI SAVOLAINEN GRAFIIKKA TEEMU PERHIÖ Vasemmistoliitto Perussuomalaiset Vihreät SDP Kokoomus RKP Keskusta JA Suosituimmat teemat eri puolueiden valtuutettujen aloitteissa 2017–2020. K A U P U N K IS U U N NIT T EL U 3 9 A L O IT E T T A S O SI A A L I J A T E RV E Y S P A LV E L U T 2 7 PÄ Ä TÖ K S EN T E K O 3 1
• Valtuustoaloitteisiin heijastuu, mikä Turun asioissa on paikallispoliitikkojen mielestä pielessä. Tällä hetkellä aloitteet eivät kuitenkaan saata edetä mihinkään. K irsikkapuisto Turkuun. Ensim­ mäinen uimahallikäynti mak­ suttomaksi. Jäkärlän urheilu­ puisto parempaan kuntoon. Tällaisia asioita kaupunginvaltuutetut ovat halunneet saada Turussa aikaiseksi. Heillä on tahtotilansa ilmaisemiseksi help­ po ja julkinen keino: valtuustoaloitteen te­ keminen. Niitä onkin tehty, kuluvalla kaudella lä­ hes 400. Aloitteet ylittävät melko helposti paikal­ lislehtien uutiskynnykset, sillä ne ovat usein konkreettisia kehitysehdotuksia, jotka vai­ kuttavat yhteiseen ympäristöön ja palvelui­ hin. Otsikoista voi myös helposti saada ku­ van, että asiasta olisi jo päätetty. ”On yksiselitteisesti helppoa sanoa, mis­ tä on tehty aloitteita. Se on joka tapaukses­ sa aina osoitus siitä, mihin on haluttu vai­ kuttaa. Mutta se, miten vaikuttavia aloitteet ovat, on tosi paljon vaikeammin arvioitavis­ sa.” Niin sanoo Elina Rantanen (vihr.), Tu­ run kaupunginvaltuuston puheenjohtaja. Rantasen mukaan on olemassa vanha, ehkä ilkeämielinenkin sanonta, joka menee näin: valtuutettu tekee aloitteen siitä, mikä on muutenkin tulossa päätetyksi. Ongelmana on, että vaikka valtuutetut haluaisivat muuttaa joitain asioita, he eivät pysty tuomaan ehdotuksiaan päätöksente­ koon – asiat nimittäin tulevat päätöksente­ koon valmistelusta. ”Sellaista instrumenttia ei nyt ole. Usein viranhaltijat vastaavat aloitteisiin, että tätä asiaa ei voi tehdä, koska sitä ei ole päätetty. Tämä on ihan tosi hassu kehä. Ei siitä tieten­ kään ole päätetty, koska tässä nyt tehdään just aloite, että asiasta päätettäisiin.” V altuutettujen aktiivisuudessa on Tu­ russa isoja eroja. Kärkipaikkaa aloit­ teiden määrässä pitää perussuo­ malaisten Mikael Miikkola (42 aloitetta). Toisena on keskustalainen Riitta Karjalainen (36), kolmantena vasemmistolainen Jaakko Lindfors (23). ROOPE KINISJÄRVI KUVAT H H H H H H H H H H H H H H H H H H H H H H H H H H HY Y Y Y Y Y Y Y Y Y Y Y Y Y Y Y Y Y Y Y Y Y Y Y Y Y Y Y Y Y Y Y Y Y Y YV V V V V V V V V V V V V V V V V V V V V V V V V V V V V V V V V V V VÄ Ä Ä Ä Ä Ä Ä Ä Ä Ä Ä Ä Ä Ä Ä Ä Ä Ä Ä Ä Ä Ä Ä Ä Ä Ä Ä Ä Ä Ä Ä Ä Ä Ä Ä Ä Ä Ä Ä VÄ V V VÄ VÄ VÄ V V VÄ V VÄ V V VÄ VÄ VÄ V V VÄ V VÄ V V VÄ VÄ VÄ V V VÄ V VÄ V V VÄ VÄ VÄ V V VÄ V VÄ V V VÄ VÄ VÄ V V VÄ V VÄ V V VÄ VÄ VÄ V V VÄ V VÄ V V VÄ VÄ VÄ V V VÄ V VÄ V V VÄ VÄ VÄ V V VÄ V VÄ V V VÄ VÄ VÄ V V VÄ V VÄ V V VÄ VÄ VÄ V V VÄ V V V V V V V V V V V V V V V V V V V V V V V V V V V VA A A A A A A A A A A A A A A A A A A A A A A A A A A A A A VA V V VA VA VA V V VA V VA V V VA VA VA V V VA V VA V V VA VA VA V V VA V VA V V VA VA VA V V VA V VA V V VA VA VA V V VA V VA V V VA VA VA V V VA V LLLLLLLLLLLLLLLLLLLLLLLL ANNI SAVOLAINEN KUVITUS TEEMU PERHIÖ 12
• Kärkikolmikon jälkeen tulee noin kym­ menen valtuutettua, joista kukin on tehnyt 10–15 aloitetta. Sen jälkeen aktiivisuus vähe­ nee jyrkästi. Noin puolet Turun 67 valtuute­ tusta on tehnyt 1–3 aloitetta kauden aikana, lähes kaikki vähintään yhden. ”Jotkut varmaan kokevat aloitteet loput­ tomien ideoiden pulputuspaikkana, että sin­ ne voi laittaa kaiken, ja muut miettiköön myöhemmin, onko se hyvä idea vai ei. Moni taas pitää aloitteille korkeaa kynnystä”, Ran­ tanen kommentoi. Vastauksen kirjoittamiseen menee useamman asiantuntijan työaikaa, joten aloitteiden tekeminen on Rantasen mukaan melko kallista. Toisaalta kun valtuutetut saa­ vat asiantuntijan arvion siitä, mitä aloitteen toteuttaminen kuten puiston rakentami­ nen maksaa, voi olla, ettei valtuusto päätä­ kään myöntää rakennushankkeelle niin pal­ joa rahaa. Harvasta aloitteesta voi sanoa, että se meni yksiselitteisesti läpi. ”Kyse voi olla vaikka siitä, että aloitteen käsittely on unohdettu tai määrärahat on loppu. Missään poliittisessa pöydässä aloit­ teista ei puhuta juuri koskaan.” Valtuutettuja ei ohjeisteta aloitteiden te­ kemiseen. Myöskään Kunnallisalan kehittä­ missäätiön julkaisema, kuluvan kauden val­ tuutetuille tarkoitettu Valtuutetun opas ei mainitse valtuustoaloitteita kertaakaan. V altuustoaloitteita on tutkittu vähän. Valtuustoja tarkasteli sentään viime vuonna valmistunut Turun yliopis­ ton poliittisen historian gradu, jonka teki Samuli Laine. Haastattelupohjaisessa työssä hän käsitteli Turun kaupunginvaltuuston toi­ mintakulttuuria valtuutettujen näkökulmas­ ta vuosina 2000–2019. Laine kirjoittaa gradussaan, että käytän­ nössä suurien puolueiden valtuutetuilla pa­ ras keino vaikuttaa on asian oikea­aikainen esille ottaminen ryhmässä. Se on modus operandi, toiminnan tai työn tapa. Valtuutetulla on mahdollisuus vaikuttaa omaan ryhmään­ sä, argumentoida ja saada asia koko ryhmän agendalle. Juuri tämä työtapa nähtiin selväs­ ti esimerkiksi valtuustoaloitetta parempana vaikuttamistapana. Suuri osa Laineen haastattelemista val­ tuutetuista korosti valtuustoryhmien roolia päätöksenteossa. Valtuustoryhmät ovat kes­ keinen vaikuttamisen foorumi, ja suuri osa valtuuston asioista on delegoitu lautakuntiin ja kaupunginhallitukselle. Laineen arvion mukaan valtuustoaloittei­ den rooli saattaa enemmänkin olla poliitikon omien uratavoitteiden palveleminen. Rantanen ei tätä näkemystä ihan allekir­ joita, sillä hän pitää aloitteita joka tapaukses­ sa tärkeänä työkaluna. ”Oikea vaikuttaminen voi kuitenkin toi­ mia paljon paremmin niin, että menee taus­ takeskustelussa kysymään oikealta ihmiseltä oikeaan aikaan oikeita asioita — mutta siitä ei jää jälkeä mihinkään eikä siitä saa mitään julkista tietoa.” TTTTTTTTTTTTTTTTTTU U U U U U U U U U U U U U U U U UU U U U U U U U U U U U U U U U U U U U U U U U U U UTTTEEE TTTTTTTTTTTTU U U U U U U U U U U U U U U ?
• O nko valtuutettu sitten onnistunut tehtävässään, jos hän ei tee lain­ kaan aloitteita? Kuntaliiton tutki­ muspäällikkö Marianne Pekola-Sjöblom ei pidä valtuustoaloitteita hyvän valtuutetun mittarina. ”En näe sitä niin ollenkaan. Voi olla hyvä valtuutettu, jos tekee aloitteita, ja voi olla hyvä, vaikkei tekisi. Valtuustotyö koos­ tuu niin monesta eri asiasta. On tärkeää, että osallistutaan kokouksiin ja keskusteluihin ja pystytään toimimaan yhteistyössä muiden valtuutettujen kanssa.” Myös Pekola­Sjöblom kokee, että aloit­ teilla on oma arvonsa viestinnän ja näkyvyy­ den työkaluna. ”Uskallan väittää, että jotkut voivat käyt­ tää aloitteita väärinkin politikointiin, että saisi sitä näkyvyyttä.” Hänen mukaansa useissa kaupungeis­ sa halutaan uudistaa aloitteiden käsittelyjär­ jestelmiä. ”Aloitteiden käsittelyn suhteen Turun ti­ lanne todennäköisesti vastaa aika hyvin valta­ kunnallisesti suurten kaupunkien tilannetta.” Valtuustoaloitteita tehdään Pekola­ Sjöblomin mukaan usein eniten vaalivuon­ na ja sen jälkeisenä vuonna. Vaalivuonna tehdään vaalikampanjaa seuraavalle kaudel­ le, uuden kauden alussa uudet valtuutetut puolestaan profi loivat itseään. Hän lisää, että oman valtuutetun työtä kannattaa arvioida muiden ansioiden kuin aloitteiden perusteella. Valtuuston kokouk­ set ovat avoimia, ja niitä voi useimmissa kaupungeissa seurata myös netitse. Valtuu­ tetuilla on toimintansa esittelemiseen usein omat verkkosivut, minkä lisäksi on esimer­ kiksi keskustelutilaisuuksia. ”Valtuustoaloitteet ovat vähemmän rele­ vantteja asioita.” E lina Rantasen mukaan valtuutetut ei­ vät ole koskaan olleet tyytyväisiä siihen tapaan, millä aloitteita käsitellään. ”Nyt pyöritellään asioita sinne tänne. Se ei luo hirveän hyvää arvovaltaa valtuusto­ aloitteelle. Se myöskin lisää sitä, että niitä voi tehdä mistä vaan — ne on vaan sitä vies­ tintävälinettä, vaikka tiedetään, ettei niillä voi hirveästi vaikuttaa mihinkään.” Turussa aloitteiden käsittelyä on pitkään haluttu muuttaa. Kauden toiseksi viimeises­ sä kokouksessa maanantaina 17. toukokuuta Turun kaupunginvaltuusto päätti muuttaa hallintosääntöään elokuusta alkaen. Jatkos­ sa aloite etenee automaattisesti valtuuston käsittelyyn puolen vuoden sisällä, jos sen al­ lekirjoittaa kolmannes valtuutetuista. Se tar­ koittaa 23 henkilöä vähintään kahdesta eri valtuustoryhmästä. Parempi käsittelyjärjestys nostaisi Ran­ tasen arvion mukaan aloitteiden arvoa mer­ kittävästi. ”Olisi kiinnostava nähdä, että saataisiin­ ko päätösasiakäsittelyyn tämän myötä ihan uudenlaisia asioita.” × 14
• Feministisen opiskelijakaupungin puolella! Noora Hännikkälä 291 Jenni Jäntti 296 Sara Koiranen 301 Camilla Koljonen 302 Ciia Lehtovirta 313 Mainoksen maksajana Vasemmistonaiset Fakta: Kuntapoliitikan ja aloitteen teon perusteet k u n tava a l e i s sa va l i ta a n kuntien ja kaupun­ kien valtuustoihin valtuutetut ja varavaltuutetut. Kuntalain mukaan valtuusto vastaa kunnan toi­ minnasta ja taloudesta sekä käyttää kunnan pää­ tösvaltaa. Valtuutetuilla on oikeus tehdä aloitteita kau­ pungin toimintaa ja hallintoa koskevista asioista. Kirjallinen aloite annetaan valtuuston puheen­ johtajalle valtuuston kokouksen aikana. Aloit­ teen voi jättää yksikin valtuutettu, mutta taakse pyritään saamaan allekirjoittajajoukko, sillä se li­ sää aloitteen poliittista uskottavuutta. Aloite lähetetään kaupunginhallituksen val­ misteltavaksi. Se nimeää aloitteelle sopivan toi­ mialan, jonka käsiteltäväksi aloite etenee. Kun asia on käsitelty, aloitteen saajalle vastataan, ja lisäksi valtuuston kokouksissa listataan saadut vastaukset. Valtuustot perkaavat aloitteiden kokonai­ suutta myös yhdessä, sillä kaupunginhallituk­ sen on esitettävä valtuustolle vuosittain luettelo aloitteista, joita valtuusto ei edellisen vuoden lop­ puun mennessä ole lopullisesti käsitellyt. Samal­ la on ilmoitettava, mihin toimenpiteisiin niiden johdosta on ryhdytty. Tässä tilanteessa valtuus­ ton päätösvaltaa on siis esimerkiksi todeta, mitkä aloitteista ovat loppuun käsiteltyjä tai rauenneita. tylkkäri.?
• YLÄMÄKI ALAMÄKI
• JALMARI SALATERÄ KUVAT TEEMU PERHIÖ YLÄMÄKI ALAMÄKI Turku kaavailee uusia investointeja lähivuosille 613 miljoonan euron edestä. Miksi kaupunki syytää valtavia summia rahaa hankkeisiin, joiden taloudellista hyötyä on vaikea osoittaa? K akolanmäen huipulle ki­ puaa vinohissi, funiku­ laari. Minuutin hissimat­ ka etelärinnettä pitkin on käyttäjälleen ilmainen. Turun kaupungil­ le järjestelmä maksoi 5,6 miljoonaa euroa. Hinta oli yli kaksinkertainen vuoden 2008 suunnitelmiin verrattuna. Markkinatalouteen kuuluu kustannustason jatkuva nousu. Se nosti kymmenessä vuodes­ sa myös funikulaarin hintaa. Muitakin syitä on: hissikabiinin ja koneiston kokoa kasvatettiin, laitteen sijaintiakin muutettiin. Budjettiylitys. Siitä Turun kaupungin teke­ mä investointi yleensä nousee julkisuuteen. Wikipedian mukaan investointi on yleensä ”suuri sijoitus, jonka oletetaan maksavan itsen­ sä pitkällä aikavälillä takaisin”. Voiko funikulaari koskaan maksaa itseään takaisin? Funikulaari nousee ja laskee Kakolanmäkeä. 17 ?
• 18 T Y L K K Ä R I 3 / 2 1 ? K untien tekemät investoinnit rahoite­ taan pääsääntöisesti velkarahalla. Korona on tuonut julkiseen ta­ louteen haasteita, mutta Suomen talouden taantuman on nähty jäävän lyhytaikaiseksi. Sen sijaan velka tulee jäämään vuosiksi. Arvioiden mukaan kaupungistuminen tulee vahvistumaan tulevina vuosikymme­ ninä. Se tarkoittaa väestönkasvua. Kuntaliit­ to arvioi Turun kasvavan 25 000 asukkaalla vuoteen 2040 mennessä. Siihen Turun kaupunki on valmistautu­ massa. Uusia asuinalueita kaavaillaan muun muassa Skanssiin ja Pihlajaniemeen. Itähar­ jun alueelle suunniteltuun tiedepuistoon kaavaillaan korkeaa rakentamista ja koteja 20 000 ihmiselle. Mikäli asuinrakentamista ei synny kun­ nassa tarpeeksi, saattaa se nostaa asunto­ jen hintoja. Hinnannousu voi toki hyödyttää omistusasujia. Uudet asukkaat tarkoittavat lisää veron­ maksajia, kuluttajia. Se mahdollistaa laajem­ mat palvelut yksityisillä markkinoilla, mikä taas tarkoittaa lisää yrittäjiä. Uudet asukkaat vaativat kuitenkin laki­ sääteisiä investointeja, kuten kouluja ja mui­ ta palveluita. Ilman niitä nykyiset palvelut ruuhkautuisivat: tulisi suurempia ryhmäko­ koja kouluissa ja palvelujonoja terveyskes­ kuksissa. Lakisääteisten palveluiden lisäksi kau­ pungit investoivat ”vetovoimatekijöihin”, hankkeisiin, joilla kaupunkiin yritetään houkutella uusia asukkaita, työntekijöitä ja työnantajia. Turussa tällaisia hankkeita ovat muun muassa raitiotie, ratapiha, konserttitalo, tie­ depuisto ja keskustan kehittäminen. Turun kaupunginjohtaja Minna Arve uskoo, että suunnitellut suurinvestoinnit houkuttelevat ihmisiä ja yrityksiä. Tavoittee­ na on luoda kaupungista ilmapiiriltään kiin­ nostava. Ihmiset eivät Arven mielestä valitse asuinpaikkaansa enää vain työpaikan sijain­ nin perusteella. Enemmän valintaan vaikut­ tavat kaupungin kulttuuri, koulutusmah­ dollisuudet, asumisen mahdollisuudet ja kiinnostavuus. Mikäli kaavailtuja investointeja ei toteu­ tettaisi, olisi Arven mielestä vaarana Turun kuihtuminen muihin kaupunkeihin verrat­ tuna. I nvestointien suuruus kunnissa on kasva­ nut. Kuntaliiton tilastojen mukaan vuon­ na 2005 kuntayhtymien ja kuntien brut­ toinvestoinnit olivat 3,3 miljardia euroa. Vuonna 2019 investointien määrä oli noussut jo 5,4 miljardiin euroon. Turussa kaupungin investointeja on bud­ jetoitu toteutettavaksi vuoden 2024 loppuun asti lähes 613 miljoonan euron edestä. Tämä tarkoittaa samalla julkisen velan kasvua. Arve kuitenkin näkee, että oikea hetki investoinneille on nyt. Osa investoinneista on myös välttämättömiä, kuten uudet koulu­ rakennukset ja päiväkodit. ”Tässä suhdanteessa kannattaa tehdä in­ vestointeja, joilla on tuottoa tai jotka vähen­ tävät käyttömenoja.” Käyttömenoja voi karsia esimerkiksi in­ vestoimalla energiatehokkaampiin tiloihin. Muun muassa Varissuolla on päiväkoteja, joiden lämmityskustannukset ovat verrat­ taen kalliita. Kaupunki saa tällä hetkellä rahoitusta edullisesti. Lisäksi suurten investointien ta­ loudellinen paine jakaantuu vuosikymmen­ ten ajalle. Investoinnin suuruutta ei tulisi arvioida yhden vuoden ajalta, Arve huo­ mauttaa. Kaupunkikehityshankkeet ovat pitkän aikavälin investointeja, jotka tuovat verotu­ loja osittain vasta tulevaisuudessa. Turun mahdollisista liikenneinvestoin­ neista syntyy Arven mukaan välittömiä vai­ kutuksia, joita on esimerkiksi maanarvon nousu. Lisäksi syntyy vaikutuksia, joita on vaikea arvioida tai budjetoida ennen päätök­ sentekoa. ”Kun toriparkin päätös syntyi, tuli seu­ raavan muutaman vuoden aikana satojen miljoonien eurojen edestä investointeja lähi­ kiinteistöihin.” Samaisesti esimerkiksi Tampereella rai­ tiotie nosti linjan varrella olevan tonttimaan tuloja enemmän kuin oli arvioitu. Tuotot syntyivät myös odotettua nopeammin. A joittain kuntataloudessa saattaa olla vaikeaa vetää rajaa käyttötalouden ja investointien välille. Osa menois­ ta saatetaan nähdä liian helposti investoin­ teina, Tuukka Saarimaa pohtii. ”Ovatko esimerkiksi koulujen käyttöme­ not investointi inhimilliseen pääomaan?” Saarimaa työskentelee kaupunkitalous­ tieteen apulaisprofessorina Aalto­yliopis­ tossa. Hänen mukaansa kuntien kannattaa pohtia investointeja myös suhdannevaihte­ luiden näkökulmasta. ”Kaupunkien rakennushankkeet kan­ nattaa ajoittaa siten, ettei rakennusalalla ole ylikuumenemisen tai buumin merkkejä.” Lakisääteisten palveluiden rakentamisen yhteydessä tämä on tosin haastavaa. Saarimaa kuitenkin näkee, ettei kaupun­ kien kannata tehdä investoinneillaan liikaa vastasyklistä finanssipolitiikkaa. Tämä roo­ li tulisi olla ainoastaan valtiolla, joka on voi­ makkaampi tekijä. Yksittäinen kunta on liian pieni kääntämään taloutta. Vastasyklistä finanssipolitiikkaa saate­ taan käyttää lama­aikaan. Tällöin valtio voi antaa julkisten menojen kasvaa, mikä lie­ ventää matalasuhdannetta. Julkisen sektorin kannattaa tehdä inves­ tointeja, joita yksityinen sektori ei tekisi. Esi­ merkiksi investoinnit koulutukseen ovat täl­ laisia. Osa investoinneista on kuntien näkökul­ masta myös taloudellisesti kannattavia. ”Turussa raitiotie saattaa parantaa aluei­ den saavutettavuutta ja nostaa asuntojen hintaa. Jos maan arvonnousu raitiotiestä tu­ lee kunnille, investointi on helpompi rahoit­ taa”, Saarimaa pohtii. Yleisesti kaikilla investoinneilla on ta­ loustieteessä vaihtoehtoiskustannus. Esi­ merkiksi homekoulun korjaamisen vaih­ toehtoiskustannuksena voi olla ratapihan investoinnista luopuminen, jolloin jälkim­ mäisestä syntyneet taloudelliset hyödyt jää­ vät saavuttamatta. Julkisia investointeja suunniteltaessa tu­ leekin pohtia vaihtoehtoiskustannuksen mahdollisia hyötyjä. Kun käytettävissä on tietty summa rahaa, on tarpeen priorisoida hankkeita. Kaikkeen verorahat eivät riitä. Rahanjako, leikkaukset ja veronkorotuk­ set ovat loppujen lopuksi poliittisia valinto­ ja. Poliitikkojen tehtäväksi jää arvioida mit­ kä investoinnit ovat kaupungin kannalta hyödyllisiä. T urun vuosittainen talousarvio on yli 1,1 miljardin euron kokonaisuus. Suu­ rin osa kaupungin menoista kohdis­ tuu hyvinvointialalle. Vuoden 2021 talousar­ viossa tavoitteena on 22,1 miljoonan euron alijäämä. Kunta kerää tietenkin menojen rahoit­ tamiseksi verotuloja, mutta se saa myös val­ tiolta valtionosuuksia. Niiden tarkoituksena on tasata eroja kaikkien kuntien kesken. Suurten investointien taloudellinen paine jakaantuu vuosikymmenten ajalle.
• ? Funikulaari on ollut usein otsikoissa käyttökatkosten vuoksi.
• Tänä vuonna Turku saa kolmanneksi eniten valtionosuuksia Suomessa, 258 mil­ joonaa euroa. Kasvua viime vuoteen on yli 100 miljoonaa euroa. Kaupunki ottaa myös uutta velkaa, lä­ hes 200 miljoonaa euroa. Velan määrä on kasvanut melko tasaisesti vuodesta 2011 läh­ tien. Viime vuonna velkaa oli yli 700 miljoo­ naa euroa. Tilastokeskuksen mukaan Turun kon­ sernin velkataakka ei ole ainutlaatuinen. Asukasta kohden Turun konsernilla on vel­ kaa vähemmän kuin Helsingin, Tampereen, Vantaan tai Espoon vastaavilla. Itse kaupun­ ki on kuitenkin keskimääräistä enemmän velkaantunut. Suomalaisten kaupunkien talous on jo pitkään pyörinyt velanoton ympärillä. Vii­ meisen kahdenkymmenen vuoden aikana kuntakonsernien lainakanta on kolminker­ taistunut. Kunnat saavat samoilla ehdoilla laina­ rahaa Kuntarahoitukselta, takaajana toimii Kuntien takauskeskus. Turussa kaupungin alaiset konserniyh­ tiöt ottavat emoyhtiön eli kaupungin kautta velkaa. Kaupungin konserni on laaja: siihen kuuluu noin 60 tytäryhtiötä, esimerkiksi Tu­ run Ylioppilaskyläsäätiö ja Turun ammatti­ korkeakoulu Oy. Vuonna 2019 Turun emoyhtiön velkaa vähennettiin 100 miljoonalla eurolla. Myös viime vuonna velkamäärää vähennettiin. T urun taloutta suunnitellaan 1+3­peri­ aatteella. Virallinen talousarvio kat­ taa aina seuraavan vuoden, minkä lisäksi seuraavalle kolmelle vuodelle laadi­ taan taloussuunnitelma. Talousarvion hy­ väksyy lopulta kaupunginvaltuusto. Vuosikymmenen mittaisia taloussuun­ nitelmia on luonnollisesti haastavaa tehdä. Investointien osalta pidemmän aikavälin ti­ lannekuvaa voidaan kuitenkin tehdä suun­ nittelun avuksi. Investointipäätösten apu­ na käytetään selvityksiä, jotka nekään eivät ole ilmaisia Epävarmuus kuntataloudessa on kasva­ nut koronan myötä. Erityisesti käyttötalout­ ta, johon kuuluvat lautakuntien alaiset toi­ mialat, on vaikeaa suunnitella. Sosiaali­ ja terveyspalvelut saattavat vaatia lisärahoi­ tusta. Epävarmuutta lisää sote­uudistus. Sen myötä sosiaali­ ja terveysalan toiminnot siir­ tyisivät perustettaville hyvinvointialueille, mutta kiinteistöt jäisivät kaupungeille. Uudistuksen myötä kuntien verotusoi­ keutta muutetaan, mikä johtaa myös kun­ tien valtionosuusjärjestelmän muutokseen. Toisaalta ikääntyvän väestön terveydenhoi­ tokulut siirtyvät kunnilta valtiolle. Velat jäisivät kuitenkin täysimääräisinä kaupungeille. Kun tulot samalla vähenisivät toimintojen puolittuessa, suhteellinen vel­ kaantuneisuus kasvaisi. Kasvavien kaupunkiseutujen investoin­ titarve ei kuitenkaan vähene sote­uudistuk­ sen myötä. K aupunkeja suunnitellaan vuosikym­ menten päähän. Kun kaupunki kasvaa, tarvitaan uusia palveluita, esimerkiksi joukkoliiken­ nettä. Sellaista arvioitiin tarvittavan myös Kakolanmäen asuinalueelle, kun funikulaa­ rista päätettiin. Aluksi mäelle suunniteltiin bussilinjaa. Sen arvioitiin kustantavan vuosittain netto­ na 150 000 euroa. Pitkällä aikavälillä vino­ hissin arvioitiin tulevan edullisemmaksi. Maksuttomana funikulaari ei itsessään tuota kaupungille rahaa. Tavoitteena oli kui­ tenkin lisätä Turun vetovoimaa. Rahallisesti väitettä on vaikeaa mitata. Suurilla investoinneilla on myös symbo­ linen rooli, jolla kilpaillaan toisten kaupun­ kien kanssa. Funikulaarilla on oma mer­ kityksensä tässä kokonaisuudessa, vaikka hanke ei pysynyt budjetissaan. Ja vaikka Turun investoinnit ovat usein nousseet julkisuuteen budjettiylitysten ta­ kia, niitä on toteutettu myös täysin budjetis­ saan tai sen alle. Investointien kannattavuutta mittaa­ maan on kehitetty laskentamalleja. Numee­ risia arvoja on haastavaa ennustaa, mutta toteutuneet projektit auttavat luomaan ar­ vioita. Turun lukujen arvioinnin osalta katse kannattaa suunnata Tampereelle, jossa teh­ dään parhaillaan suuria investointeja. Funikulaarinkin kannattavuutta tulisi arvioida vuosikymmenten päästä. Ihmiselle se on pitkä aika, 800 vuotta täyttävälle kau­ pungille lyhyt. × Kaupunki ottaa uutta velkaa lähes 200 miljoonaa. T Y L K K Ä R I 3 / 2 1 20
• TIAINEN Uuden ajan demari. 555 miikatiainen.fi MIIKA Opiskelijakortilla -20 % väh. viiden euron kertaostoksista – 20 % ma–pe 8–18 | la 10–15 | Rautakatu 12 | Rieskalähteentie 74 | turunekotori.fi vähintään viiden euron kertaostoksesta Ekotekoja opiskelijakortilla Logomon silta on viivästynyt monta kertaa ja sen budjetti on ylittynyt. Tarkennetun kustannusarvion mukaan kokonaishinta olisi noin 21,6 miljoonaa euroa. Varissuo–Satamaraitiotielinja kustantaisi suunnitelmien mukaan 284 miljoonaa euroa. Valmista olisi vuonna 2029. Havainnekuva. Turku on laatinut keskustavision vuodelle 2050. Tavoitteena on integroida keskusta ”maailman kauneimpaan saaristoon”. Havainnekuva. Tilaa Tylkkäri! tylkkäri.? /tilaus
• P H U O L T A I D Ä
• JASMIN VAHTERA KUVITUS TEEMU PERHIÖ Nuoret aikuiset erityisesti hakeutuvat mielenterveyspalveluihin nykyään herkemmin kuin ennen. Hoitoon pääsy on kuitenkin monen mutkan takana. J oni oli kärsinyt masennuksesta ja ah­ distuksesta jo vuosien ajan. Kun hän huomasi olonsa jarruttavan opintoja raskaasti, hän otti yhteyttä YTHS:ään. Hoidon alkuvaiheilla YTHS tarjosi muutaman psykologikäynnin matalalla kynnyksellä. Joni koki siitä olleen apua. Oikeanlaisen hoidon löytäminen osoittautui kui­ tenkin hankalaksi. Hän joutui aloittamaan oire­ ja esi­ tietojensa kuvailun uudelleen jokaisella psykiatri­ käynnillä. Käynnit olivat henkisesti raskaita. Kylmän kliinisen otteen sijaan Joni olisi toivonut myötätuntoisempaa lähestymistapaa. ”On hankalaa kuvailla oireistoaan hyvin henki­ lökohtaisella tasolla osapuolelle, joka ei kannusta tai osoita empatiaa.” Lopulta Joni sai B­lausunnon, joka vaaditaan Ke­ lan kuntouttavaa psykoterapiaa varten. Lausunto on yksityiskohtainen selvitys potilaan sairaudesta, toi­ mintakyvystä, ennusteesta ja kuntoutustarpeesta. ”Sen saaminen oli monen mutkan takana. Proses­ si oli vähäisiin voimavaroihini suhteutettuna raskas ja vaikea.” N oin puolet suomalaisista ei saa Kelan tukemaa terapiaa, vaikka tarve olisikin. Yleisin syy Kelan kuntoutuksen hakemi­ seen ovat ongelmat mielenterveydessä; mielenterveys­ kuntoutujien määrä on kolminkertaistunut vuodesta 2010 vuoteen 2020. Sairaspäivärahaa mielenterveyden syiden takia saaneiden määrä taas on kasvanut jopa 43 prosenttia vuosien 2016 ja 2019 välillä. Kasvu on näkynyt erityi­ sesti nuorilla naisilla. Kelan kuntoutustilaston 2020 mukaan kuntoutus­ psykoterapiaa sai vuonna 2020 kaikkiaan 56 700 hen­ keä, mikä oli 12,5 prosenttia enemmän kuin vuotta aiemmin. Mielenterveyspalveluiden kysyntä onkin paljon suurempaa kuin mihin yhteiskunta pystyy tällä het­ kellä vastaamaan. Mielenterveyspuolen toiminnan vakavia ongel­ mia, kuten byrokratian takkuisuutta ja epäselvyyttä, on haluttu helpottaa esimerkiksi Terapiatakuu­kan­ salaisaloitteen turvin. Terapiatakuu tarkoittaisi sitä, että julkisessa terveydenhuollossa pääsisi lyhytpsyko­ terapiaan tai muun soveltuvan psykososiaalisen hoi­ don piiriin 28 päivän sisällä hoidon tarpeen tunnista­ misesta. Huhtikuussa 2021 Suomen ylioppilaskuntien liitto (SYL) julkaisi kannanoton koskien Terapiatakuuta ja vaati asiasta kiireellistä päätöstä. Mieli ry:n laskelmien mukaan Terapiatakuun to­ teuttaminen maksaisi valtakunnallisesti vuodessa 35 miljoonaa euroa. Samalla se toisi 170 miljoonan euron säästöt. Y liopistossa opiskeleva Saara on kärsinyt ma­ sennuskausista ja itsetuhoisuudesta yläaste­ ikäisestä asti. Ensimmäisen mielialalääki­ tyksensä hän aloitti 15­vuotiaana. Lukiovuodet olivat rankkoja. ”Käytin alkoholia ja vietin impulsiivista elämää. Abivuonna tapahtui sitten vakava romahdus.” Koulupsykologin avulla Saara pääsi akuuttiin psy­ kiatriaan, ja sen kautta aloittamaan kolmen vuoden psykoterapiajakson. Psykoterapian jälkeen oireilu paheni. Hoitomah­ dollisuudet Tampereella kuitenkin loppuivat, sillä kol­ men vuoden Kelan tukeman psykoterapian jälkeen tu­ lee karenssi. Se tarkoittaa sitä, ettei hoitoa voi hakea uudestaan viiteen vuoteen. Saara muutti vanhempiensa luokse toiselle paik­ kakunnalle päästäkseen takaisin hoitoon. Lopulta sel­ visi, että kunta oli juuri alkanut tilata terveyspalvelut hänen entiseltä kotipaikkakunnaltaan Tampereelta. Seinä tuli vastaan. 23 ?
• T Y L K K Ä R I 3 / 2 1 Parhaimmat diagnoosinsa Saara sai vasta viime vuonna. Hänel­ lä todettiin epävakaa persoonallisuushäiriö ja kaksisuuntainen mie­ lialahäiriö. ”Kävimme psykologin kanssa muutaman kerran keskusteluja Tu­ run YTHS:n resurssien rajallisuudesta ja melkeinpä mahdottomuu­ desta hoitaa kaltaistani moniongelmaista potilasta. Siellä tiedostet­ tiin, että tarvitsen järeämpää hoitoa kuin heillä olisi tarjota.” Yksi psykologi suositteli Saaralle kaupungin mielialahäiriötyö­ ryhmää. Jono olisi ollut vuoden. Pysyvään ja oikeanlaiseen hoitoon pääsy kesti lopulta yli kaksi vuotta. Saara on kiitollinen siitä, että hänellä on vihdoin hoitosuhde Turussa ja että hän pääsi mielialahäiriötyöryhmään. Kela myönsi alkuvuodesta Saaralle kuntoutusrahan. Sen avul­ la hän voi opiskella oman jaksamisensa mukaan niin, etteivät hänen opintotukikuukautensa kulu. ”En varmasti olisi tässä nyt ja yliopisto­opiskelija, ellen olisi aktii­ visesti hakeutunut hoitoon.” V uonna 2020 hoitoon YTHS:lle hakeuduttiin mielenterveyson­ gelmien takia koko Suomessa 26 prosenttia enemmän kuin vuonna 2019. Tämän vuoden alusta YTHS laajeni kattamaan terveydenhuollon myös ammattikorkeakouluopiskelijoille, joita on nyt yli puolet pal­ veluiden piirissä olevista. Mielenterveysongelmiin apua hakevista enemmistö on silti edelleen yliopisto­opiskelijoita. YTHS:n mielenterveyspuolelle on syntynyt osaan palvelupisteis­ tä jonoa. Taustalla on pandemian aiheuttama kysynnän kasvu sekä muutokset YTHS:n palveluissa ja henkilöstössä. Laajentumisen seurauksena YTHS on tehnyt laajoja henkilös­ törekrytointeja. Uusien työntekijöiden perehdyttäminen on vie­ nyt aikaa, mikä taas on osaltaan väliaikaisesti hidastuttanut palve­ lutuotantoa, Tommi Väyrynen kertoo. Hän työskentelee YTHS:llä mielenterveys­ ja opiskeluyhteisötyön johtavana ylilääkärinä. ”Hoitoon ei ole päässyt niin nopeasti, kuin me haluaisimme sitä antaa, mutta edelleen pystymme palvelemaan kaikkia lakisääteisen hoitotakuun puitteissa.” YTHS:n uudistuksen myötä opiskelijat jaettiin vastuutiimeihin opintoalan mukaan. Tiimit koostuvat terveydenhoitajista, psykiatri­ sista sairaanhoitajista, yleislääkäreistä ja fysioterapeuteista. Suurin osa mielenterveystyöstä tapahtuu vastuutiimeissä yleis­ lääkärijohtoisesti, sillä YTHS on perusterveydenhuollon tasoinen pal­ velu. Yleislääkäri ohjaa tarvittaessa psykologille tai psykiatrin kon­ sultaatioon. Ruuhkista huolimatta opiskelijoihin on oltu takaisinsoittojärjes­ telmän kautta yhteydessä kolmen päivän sisällä yhteydenotosta. Yhteydenottoa on vaikeuttanut se, että YTHS:n SelfChat on ollut poissa käytöstä viime syksystä asti. ”Terveydenhuoltolaki ja sitä täydentävä asetus velvoittavat siihen, että välitön yhteys terveyskeskukseen on saatava puhelimitse tai pal­ velupisteessä käymällä. Chatistä laki ei sano mitään. Kun hoidon tar­ peen arvio ruuhkautui alkuvuodesta 2021, meidän oli pakko turvata lakisääteisen kanavan eli puhelinpalvelun toiminta”, Väyrynen ker­ too. SelfChat palautui käyttöön toukokuussa 2021. V asta kun kaverit alkoivat kysellä, onko kaikki kunnossa, Ronja havahtui. Oli vuosi 2015. ”Olin aina ajatellut, että eihän minulla nyt mitään ongel­ mia voi olla. Meni tosi pitkään, ennen kuin uskalsin myöntää itselle­ ni, ettei kaikki ole kunnossa, ja että tarvitsen apua.” Ronja opiskeli tuolloin kansanopistossa ja hakeutui hoitoon. Hoi­ don piirissä hänen ongelmiaan vähäteltiin. Muutamien lääkäri­ ja psykologikäyntien perusteella alustava diagnoosi oli määrittelemätön masennustila. Ronja muutti Turkuun opiskelemaan ja otti yhteyttä YTHS:ään. Turussa diagnoosi tarkentui. Ronja oli keskivaikeasti masentunut ja kärsi ahdistuneisuushäiriöstä sekä mielialan aaltoiluhäiriöstä. ”Minut otettiin heti vakavasti ja hoidon aloittamisesta tehtiin tarkka suunnitelma. Tuli tosi vahvasti sellainen olo, etten enää ole yksin asian kanssa.” Ronjan mukaan lääkityksestä keskusteleminen lääkärin kanssa on ollut aina helppoa, ja hänet on otettu vastaanotoilla tosissaan. Ronja kuitenkin kertoo, että psykologit tuntuivat ohittavan hä­ nen omat ajatuksensa ongelmien syistä ja lukivat ne elämänmuutok­ sen piikkiin. ”Omaa näkökulmaa on vaikea tuoda auktoriteettia vastaan.” Psykologikäynneistä on Ronjan mukaan tullut sellainen olo, että pitäisi mennä henkisesti huonommin kuin oikeasti menee, jotta olisi uskottavammin masentunut. ”Tuntui siltä, että jouduin koko ajan vakuuttamaan ja todistele­ maan omia ongelmiani.” Eräälle psykiatriselle hoitajalle Ronja oli kertonut, että tuntemat­ tomien ihmisten kanssa oleminen ja etenkin liikkuminen ahdistaa, eikä hän meinaa päästä edes ovesta ulos yksin. Sen jälkeen sairaan­ hoitaja oli ehdottanut Ronjalle, että tämä voisi tulla hänen vetämään­ sä liikuntaryhmään. Koronan myötä kaikki opiskeluun liittyvä romuttui. Tällä hetkellä asiat kuitenkin ovat Ronjan mukaan niin hyvin kuin ne voivat tässä tilanteessa olla. ”En ole vielä parantumassa enkä parantunut, mutta suunta on kuitenkin positiivinen. Suurimman osan ajasta jaksan uskoa siihen, että vielä joskus olen terve.” 24
• T Y L K K Ä R I 3 / 2 1 25 M aailman terveysjärjestö WHO teettää säännöllisin väliajoin tutkimuksen eurooppalaisten korkeakouluopiskelijoiden henkisistä jaksamista tukevista voimavaroista ja positiivi­ sesta mielenterveydestä. Viime vuonna jaksamisen ja elämän mielekkyyden kokemukset olivat vähentyneet aiempiin vuosiin verrattuna. Tilastokeskuksen Kansalaispulssi­kyselyn mukaan stressin koke­ minen on koronan myötä lisääntynyt jonkin verran sekä vuoden 2020 loppupuolella että alkuvuodesta 2021. Stressin, ahdistuksen ja masennuksen kokemuksia on ollut näh­ tävissä jonkin verran tavallista enemmän – muttei kuitenkaan siinä mittakaavassa, mitä media on antanut ymmärtää, huomauttaa Jaana Suvisaari. Hän työskentelee mielenterveyteen erikoistuneena tutki­ musprofessorina Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella (THL). THL käynnisti aikuisväestön psyykkisen kuormittuneisuuden seurannan huhtikuussa 2020. Suvisaaren mukaan tiedonkeruussa ei näkynyt merkittävästi enempää oireita huhtikuussa 2020 kuin aiem­ pinakaan vuosina. Loppuvuodesta 2020 ja alkuvuodesta 2021 psyyk­ kistä kuormittuneisuutta oli kuitenkin enemmän kuin epidemian en­ simmäisen vuoden aikana. Arjen poikkeuksellisuus ja huoli mahdollisesta tartunnasta ovat kuitenkin läsnä. Suvisaaren mukaan tulkintoihin ihmisten pahoin­ voinnista korona­aikana saattavat sekoittua juuri nämä huolen ja stressin kokemukset. Toukokuussa 2021 THL julkaisi asiantuntija­arvion korona­ epidemian vaikutuksista hyvinvointiin, palvelujärjestelmään ja kansan talouteen. Raportista ilmenee, että epidemia­aikana ihmis­ ten suurimpia huolenaiheita ovat olleet koronavirustilanteen yhteis­ kunnalliset ja sosiaaliset vaikutukset, kuten taloudellinen taantuma, pienyritysten tilanne sekä lisääntyneet sosiaaliset ja mielenterveyden ongelmat. ”Mitään merkittävää kriisiä väestön mielenterveydessä ei kuiten­ kaan ole päässyt syntymään.” Mielenterveyspalvelut olivat kuormittuneita jo ennen korona­ epidemiaa. THL:n toukokuisen raportin mukaan epidemian aika­ na lisääntyneeseen palvelujen tarpeeseen ole pystytty vastaamaan riittävästi. Palveluvajetta on syntynyt myös perustason mielenterveys­ palveluihin. Raportin mukaan sosiaalipalvelut vastasivat loppuvuodesta 2020 heikoiten juuri mielenterveyden ongelmista ja toimintakyvyn puut­ teesta kärsivien palvelutarpeisiin. Nähtäväksi jää, kuinka nopeasti väestön psyykkisessä kuormittu­ neisuudessa palataan epidemiaa edeltävään aikaan. ”Kansalaispulssin viimeisimmässä tiedonkeruussa huhti­touko­ kuun 2021 vaiheessa stressin kokemuksessa on jo viitettä myöntei­ sempään kehityssuuntaan.” Palvelujärjestelmään ohjautuminen ja hoitokontaktit sen sijaan ovat lisääntyneet viime vuosina. Nuoret aikuiset hakevat apua ikäih­ misiä herkemmin. Suvisaari uskoo, että taustalla on kasvanut ym­ märrys mielenterveysongelmista. Puhe positiivisesta mielenterveydestä ja mielen voimavaroista on yksi tapa edistää väestön mielenterveyttä ja ennaltaehkäistä erilai­ sia häiriöitä. Joskus ennaltaehkäisy voi tarkoittaa ongelman varhais­ ta hoitoa. ”Jos hoitoon pääsee ongelmien varhaisessa vaiheessa, voidaan välttää suurempien ongelmien kehittyminen.” Suvisaari puhuu pyramidimuotoisesta palvelujärjestelmästä. Sen pohjana pitäisi olla yleinen terveyden ja mielenterveyden edistämi­ nen. Sen jälkeen ennaltaehkäisy, perustason hoito, erikoissairaanhoi­ to ja lopulta kuntoutus. Esimerkiksi päihdeongelmat kulkevat hyvin usein käsi kädessä mielenterveysongelmien kanssa. Silti päihde­ ja mielenterveyspuoli eivät aina kommunikoi riittävästi keskenään. Moni joutuu puhumaan samat asiat usean eri ammattilaisen kanssa ennen kuin oikeanlainen hoito löytyy. ”Jos palveluketjut toimisivat hyvin yhteen, niin meillä olisi hyvä palvelujärjestelmä.” Y THS:n mielenterveyspalveluihin hakeudutaan yleisimmin ah­ distuneisuuden ja masennuksen takia. Uutena ilmiönä ovat korostuneet adhd­tutkimukset. Aikaisemmin tällaisia tutkimuksia ei YTHS:llä tehty. Yhtenä syy­ nä adhd­epäilyjen lisääntyneeseen määrään on ylilääkäri Tommi Väyrysen mukaan etäopiskelu. ”Monet kokevat etäopetuksessa enemmän keskittymisvaikeuksia ja saattavat sitten hakeutua adhd­tutkimuksiin, vaikkei aikaisemmin olisi ollut mitään diagnoosiin viittaavaa.” Viimeisen 20 vuoden ajan mielenterveyspalveluiden kysyntä on kasvanut jatkuvasti. Siksi Väyrynen korostaa, että jatkossa olisi keski­ tyttävä erityisesti mielenterveyden edistämistyöhön. ”Palvelujärjestelmän ongelmat eivät ratkea tuottamalla hoitoa, vaan on tehtävä työtä sen eteen, ettei sairastuttaisi.” × Jonin, Saaran ja Ronjan nimet on muutettu. Juttua varten on haastateltu myös YTHS läntisen mielenterveystyön alueylilääkäri Johanna Nikkilää. Tietoja on tarkistettu myös YTHS läntisen aluejohtajalta Maisa Kuuselalta. ”Palvelujärjestelmän ongelmat eivät ratkea tuottamalla hoitoa, vaan on tehtävä työtä sen eteen, ettei sairastuttaisi.” tommi väyrynen YTHS :n ylilääkäri
• 26
• OONA KOMONEN KUVITUS JOSE JOMPERO Helky laulu Aurain Viime vuosisadalla maakuntia rakennettiin erilaisilla tunnuksilla. Mikä niiden merkitys on nykypäivänä?
• 28 M M itä tulee mieleen eläimestä kettu? Kari Häkämies hämmentyy. ”No, viekkaus ja oveluus”, hän vastaa mietittyään hetken. Ahaa, ei siis Varsinais­Suo­ mi? Sehän on maakunnan nimikko eläin! Vai oliko kyse kie­ likuvasta? ”Tuota…” Entä suostuisiko Varsinais­Suomen liiton maakuntajohtaja pisto kokeeseen? Luntata ei saa. Mitkä ovat Varsinais­Suomen maa­ kuntatunnukset? Häkämies tokenee. Huokaus. ”En osallistu tietokilpailuihin tältä osin.” Ei siis tule mieleen? ”Tai että… tulee. Mutta tunnuksista keskustelu on epä­älyllistä. Eihän maakunnallista identiteettiä sellaisilla rakenneta.” Tauko. Ainakaan enää, hän lisää. JJ o Zacharias Topelius oli niitä suomalaisia, jotka osallistui­ vat alueellisten identiteettien rakennustalkoisiin. Suomalaista kansallistunnetta oli ryhdytty rakentamaan toden teolla 1800­luvulla. Tavoite oli ylevä: luoda vahva, yhtenäi­ nen kansa. Yleissuomalaisuudesta huolimatta hankkeeseen kuului myös eri alueiden tunnistaminen. Maakunnat ja niiden erot. Maamme kirjassa (1875) Topelius hahmotteli ”heimokansoja”. Oli karjalainen: avoin, kohtelias ja vilkas, ”helposti ohjattava ja helposti eksytetty”. Savolainen: karjalaista ”ymmärtäväisempi ja omaa etuansa enemmän katsova”. Uusmaalainen: hyvin toimeentuleva, iloinen, ”rakastaa lystik­ käitä satuja”. Pohjalainen: taitava työmies, mutta riitapukari ”liiak­ si juoneena”. Lappilainen: ”syytetään kateelliseksi ja viekkaaksi, mutta kii­ tetään hänen hyvää sydäntään, vieraanvaraisuuttaan, jumalanpel­ koaan ja siveätä käytöstään, kun hän ei tule viinan kiusaukseen”. Hämäläinen: hiljainen ja vakavamielinen. ”Kestävämpää mies­ tä et helposti tapaa, jos hän on kerran ryhtynyt johonkin, etkä hi­ taampaa, jos hänen päähänsä on pistänyt olla mitään tekemättä.” Kuvatessaan eri alueiden asukkaita Topelius korosti muuttu­ mattomuutta: tällaisia ne ovat aina olleet, tällaisina pysyvät. Juuri Maamme kirjan kautta monet maakuntamääritelmät siir­ tyivät koululaisten muistiin, aina 1960­luvulle saakka. Lukutaidon yleistymisen myötä myös alueellinen joukkotie­ dotus kehittyi. Etenkin maakuntalehdistö vaikutti maakuntiin sa­ maistumiseen. Uutisten alueellinen painotus korostui. Lehdet välit­ tivät ideaaleja siitä, millaisia levikkialueen asukkaat ovat. Samaan aikaan tapahtui muutakin. Alueellinen yhdistystoi­ minta virisi. Perustettiin kansanopistoja. Järjestettiin maakunta­ hengen nostatukseen tähtääviä rientoja. Erityispiirteet, ajateltiin, olivat korostamisen arvoinen asia. JJ a sitten: laulakaamme! Joulukuun 9. päivänä 1852 Helsingin ravintola Kaisanie­ messä pidettiin Savokarjalaisen osakunnan erojaisjuhlat. Saman vuoden syyskuussa Venäjän keisari Nikolai I oli mää­ rännyt osakunnat – Hämäläisen, Länsisuomalaisen, Pohjalaisen, Savokarjalaisen, Uusmaalaisen ja Viipurilaisen – lakkautettavak­ si. Niiden tilalle tulivat venäläismalliset ylioppilastiedekunnat, joi­ hin jako tapahtui maakunnallisen perustan sijaan opintosuunnit­ tain. Syy oli kontrollipolitiikka, ja pelko. 1800­luvun kansallisaate sai vahvaa kaikupohjaa juuri ylioppilaiden ja osakuntien keskuu­ dessa. Myöhemmin, vuonna 1868, osakunnat saivat toimintaoikeu­ tensa takaisin, mutta tätä ei vielä tiedetty erojaisjuhlissa ravintola Kaisaniemessä. Tilaisuudessa esitettiin laulu. Mun muistuu mieleheni nyt suloinen Savonmaa / Sen kansa kaikki kärsinyt ja onnehensa tyytynyt / tää armas, kallis maa. Luonnon ja kärsineen kansan kuvauksen jälkeen muistutettiin menneistä ja tulevista taisteluista. Alun perin mieskvartetille sovi­ tettuun lauluun sisältyi myös ylistys maakunnan naisille. August Ahlqvist-Oksasen sanoittamasta Savolaisten laulusta tuli kehys liki kaikille myöhemmin runoilluille maakuntalauluille. Ne levisivät nopeasti, erityisesti yliopiston osakuntien keskuu­ dessa. Monet lauluista olivat niiden omaan käyttöönsä tilaamia. Laulut juurtuivat myös osaksi kansakoulujen opetusta. ”Joo, niitä paukutettiin päähän 1960­luvulla”, Häkämies sanoo. Ei vain oman alueen. Oli Karjalaisten laulua, Nälkämaan lau­ lua, Kymmenen virran maata. Häkämies muisti laulujen sanat pit­ kään. Tai ainakin ensimmäiset säkeistöt. Miten olisi näyte Varsinaissuomalaisten laulusta? ”Kyyyllä mä sen muistan. Mutta en lähde tunnuskeskusteluun, sanoin jo.” Hetken hiljaisuus. ”Helky laulu Aurain… Joo.” Hän arvelee, että joku voi nyt suuttua. Joku, joka kokee laulut tärkeäksi. Ja kyllä niitä lauletaan joissain tilaisuuksissa, tosin ny­ kyään harvemmin. ”Mutta mennyttä maailmaa nuo laulut.” Onneksi tunnuksia on muitakin! Ä Ä änestys käynnistyi 1. kesäkuuta 1989. Aikaa kolme kuukautta. Aloite kivikampanjasta oli tullut Geologian tutkimus­ keskuksesta. Koottiin asiantuntijaraati, joka valitsi jokai­ sesta maakunnasta kolme ehdokasta. Jaettiin markkinointimateri­ aalia 40 000 kappaleen eränä oppilaitosten, tiedekeskus Heurekan, Tapiola­yhtiön konttorien ja viestintäkanavien kautta. Kansa päätti. Ääniä tuli yli 20 000. Niiden perusteella maakuntia kuvaamaan valittiin spektroliit­ tiä, vihreäkiveä, kärnäiittiä, dioriittiä, liusketta, apatiittia, vuoluki­ veä, kultaa, gneissiä. Maakuntakukat oli virallistettu jo 1982 Suomen kotien kukkara­ haston ehdotuksesta. Kainuuta kuvasi kanerva, Etelä­Pohjanmaata maitohorsma, Lappia kullero, Satakuntaa tyrnipensas. Nimikkolintujen valintaa edisti Suomen lintutieteellinen yhdis­ tys vuonna 1985, kalojen puolestaan Kalatalouden keskusliitto 1994. Myös eläimiä on. Uudellamaalla siili, Kanta­Hämeessä ilves, Kymenlaaksossa saukko. Viimeisimmän äänestyksen järjesti Suomen ympäristökeskus. Vuonna 2011 Suomen 19 maakuntaa saivat nimikkojärvensä. Siitä on kymmenen vuotta. Mikä merkitys tunnuksilla on nykyään? Kuka muistaa? Saati tietää? T Y L K K Ä R I 3 / 2 1 ?
• TT uskinpa kovin moni, sanoo tutkija Kaj Zimmerbauer Oulun yliopistosta. Hän on perehtynyt alueellisiin identi­ teetteihin. Eli mihin? Zimmerbauer jakaa käsitteen kahteen osaan. Yksi: alueiden itsensä identiteetti. Se koostuu alueiden omai­ suuksista, kuten luonnosta, historiasta, taloudesta, kulttuurista, kielestä. Kaksi: ihmisten alueellinen identiteetti. Yksilöllä on tietoisuus alueesta, johon kuuluu. Lisäksi hän tuntee yhteenkuuluvuutta muiden alueella asuvien kanssa. Maakuntiin kiinnittymistä on selvitetty. Alueiden välillä on eroja, kertoi tutkimuslaitos e2 vuoden 2018 raportissaan Sittenkin samanlaisia? Tutkimus suomalaisten iden­ titeeteistä. Tutkimuksen mukaan maakunnalliset identiteetit olivat vah­ vimpia Karjalassa, Pohjanmaalla ja Lapissa. Päijät­Häme puoles­ taan oli ”selkein esimerkki heikon maakuntaidentiteetin maakun­ nasta”. Ikä vaikutti, samoin puoluekanta. Nuoremmat samaistuvat maakuntaansa vähemmän kuin vanhemmat. Keskustan kannat­ tajille alueelliset identiteetit ovat tärkeämpiä kuin vihreiden ja va­ semmistoliiton kannattajille. ”On kuitenkin ongelma”, Zimmerbauer sanoo. Alueellista identiteettiä on vaikea mitata. Lähes mahdotonta. Siksi, että sen luonteeseen kuuluu kerrostuneisuus. Ihmiset hahmottavat alueita eri tavalla. He voivat samaistua eri tasoille: kylään, kuntaan, maakuntaan, kotimaahan. Sama henkilö voi kokea itsensä turkulaiseksi, varsinaissuoma­ laiseksi, suomalaiseksi. Merkitys vaihtelee eri aikoina, eri paikoissa. Perinteisesti tärkein aluetietoisuuden ja alueen identiteetin muodostaja on ollut alueellinen liikkumattomuus. Koska ihmis­ ten liikkuvuus on lisääntynyt, on vaikeampaa puhua historialli­ sesta yhteenkuuluvuudesta. Mutta onko se tärkeää? Kilpailun kannalta kyllä, Zimmerbauer sanoo. Alueiden välinen kamppailu investoinneista, yrityksistä, asuk­ kaista ja osaavasta työvoimasta on kiristynyt. Parhaiten menesty­ vät ne alueet, joilla on myönteinen imago ja voimakas alueellinen identiteetti. Maakunnille tilanne on haastava. VV ielä satakunta vuotta sitten maakuntia oli yhdeksän. Määrä kasvoi sotien jälkeen. Kun läänit menettivät mer­ kityksensä aluejakona 1997, maakuntien rooli korostui. Nyt on toisin. Ne hoitavat lähinnä maakuntakaavoitusta ja EU­ohjelmia. Ei­ vät näy arjessa. Toisin kuin esimerkiksi kunnat, joiden vastuul­ la ovat verotus ja julkiset palvelut, kuten koulutus, infrastruktuu­ ri, terveydenhuolto. Teoriassa sosiaali­ ja terveysuudistus voisi muuttaa valtasuh­ teita. ”Mahdollisesti”, Zimmerbauer arvioi. Hän on skeptinen, ”pakko olla”. ”Näppituntuman mukaan maakuntien rooli merkittävinä alueel lisina yksikköinä on vähäinen.” PP itäisikö Varsinais­Suomea brändätä? Perinteisesti on katsottu, että alueellista identiteettiä rakentavat erityispiirteet. Kivi, kukka ja laulu on jo. Miten olisi maakuntajoki? Valinta olisi ilmeinen. Tai maisema? Ehdokkaiksi saaristo ja toriparkki! Maakunnalliseksi ikoniksi voisi sopia funikulaari tai seitse­ män kunnan rajakivi Kuhankuonolla. Flaijereita, televisiomainontaa, sosiaalisen median kampanja. Saisi näkyvyyttä! Kari Häkämies parahtaa. ”Varmaan saisi. Sellaiselle naurettaisiin.” Häkämiehen mielestä brändääminen ”on kulahtanut sana”. ”Samoin kuin tyhjät mainospuheet. Höpö höpö.” Varsinais­Suomen liitolla on kampanja: positiivinen rakenne­ muutos. Nettivideoissa kuvataan Uudenkaupungin autotehdasta, Turun telakkaa. Luontoa, merta, kaupungin katuja. Maakuntaa markkinoidaan ”houkuttelevana alueena, jossa on töitä sekä hyvä elämä tarjolla”. ”Niin”, Häkämies sanoo. ”Sehän on totta.” N N yt vastauksia pöytään. Vanhat maakuntatunnukset. Eikö yhtään voisi visailla? ”Kysymys on tyhmä.” Vastaukset ovat Varsinais­Suomen liiton verkkosivuilla. Maakuntakukka: tammi, ”tuhat vuotta sitten jalopuulehdot olivat yleisiä ja Lounais­Suomessa kasvoi kymmenien metrien korkuisia tammijättiläisiä”. Lintu: naakka, ”eteläisen ja läntisen Suomen lintu”. Kala: silakka, ”edullinen ja terveellinen ruokakala”. Kivi: punainen graniitti, ”kauniin väristä, tasalaatuista ja kes­ tävää kiveä”. ”Joo”, Häkämies sanoo kuunneltuaan listauksen. Hän on kek­ sinyt mihin tunnukset voisivat tänä päivänä sopia. ”Ihan hyviä kysymyksiä pubivisaan.” Sellaisissa hän ei itse käy. O O ikeastaan on yksi maakuntatunnus, josta Häkämies pu­ huu mielellään. Varsinais­Suomen vaakunan kuvio on peräisin vuodelta 1557, jolloin Kustaa Vaasa antoi pojal­ leen Juhanalle Suomen herttuakunnan. Keskellä punaista kenttää on kypärä, sen päällä kruunu. Ris­ tikkäin kaksi kultaista peistä. Molempiin on kiinnitetty sininen keltaristilippu. Se vakiintui Ruotsin lipuksi, kun Juhanasta tuli kuningas. ”Olkoot, emme reklamoi”, Häkämies sanoo. ”Mutta oikeasti se on meidän lippumme.” Häkämies suhtautuu alueellisen identiteetin käsitteeseen kit­ saasti. Varsinais­Suomen maakunnasta on vaikea löytää yhteis­ tä nimittäjää. On yli 470 000 asukasta, 27 kuntaa. Kaksikielinen maakunta, poliittinen profiili vaihtelee. ”Loimaalainen agraari­identiteetti on erilainen kuin Turun Martin urbaani­identiteetti.” Siitä huolimatta hän uskoo alueen identiteetin olevan vahva. Varsinaissuomalaiset sanovat olevansa maakunnasta. ”Mutta se johtuu varsinaissuomalaisten itsetunnosta, histo­ riallisista syistä.” Ruotsin vallan aikaan alue oli valtakunnan itäosan hallinto­ 30 T Y L K K Ä R I 3 / 2 1
• Lounais-Suomen Tietojakelu Oy hoitaa sanomalehtien ja osoitteellisen postin varhaisjakelua Lounais-Suomessa kaikkiaan 25 kunnan alueella. Talouksia on yhteensä noin 240 000. Lounais-Suomen Tietojakelussa työskentelee noin 500 lehdenjakajaa. Jakelussamme on 22 eri lehtinimikettä, joista päätuote on Turun Sanomat. Lounais-Suomen Tietojakelu Oy kuuluu mediaja graafisen alan TS-Yhtymään. Lounais-Suomen Tietojakelu lstj.fi Varhaisjakelussamme on Turun ja ympäristökuntien alueella tarjolla kesätyötä, joka jättää päivät vapaaksi opiskelulle, harrastuksille ja elämästä nauttimiselle. Meillä työskennellessä kuntokin kohenee! Etsimme täysi-ikäisiä, reippaita ja oma-aloitteisia työntekijöitä jakajiksi. Jakelun päätuote on Turun Sanomat. Kiinnostuitko? Täytä hakemus osoitteessa www.lstj.fi Soita tai laita 0400 348 664 arkisin klo 8–15 Ahkeroi yössä. Muu aika elämälle. keskus. Ja Turku oli pitkään Suomen merkittävin asu­ tuskeskus, aikoinaan epävirallinen pääkaupunki. ”Täällä opiskeltiin yliopistossa, kun muualla oltiin maakuopissa.” Häkämies itse on alun perin Kotkan Karhulasta. Ei Kymenlaaksosta. Kun Häkämies esittäytyy, hän sanoo olevansa Var­ sinaisen Suomen maakuntajohtaja. Från Egentliga Finland. × Juttuun on haastateltu myös tutkija Tiina Miettistä Tampereen yliopistosta. Lisäksi lähteenä on käytetty kirjoja Laura Kolbe ja Anja Kervanto Nevalinna (toim.): Suomen kulttuuristoria 3: Oma maa ja maailma (2003), Marjatta Virkkunen, Seppo J. Partanen ja Markku Rask: Suomen kivet (2001), sekä Markku Löytönen ja Laura Kolbe (toim.): Suomi – Maa, kansa, kulttuurit (1999). ” Täällä ” Täällä opiskeltiin opiskeltiin yliopistossa, yliopistossa, kun kun muualla muualla oltiin maaoltiin maakuopissa.” kuopissa.” Kari Häkämies Young Professionals Young Professionals Young Professionals Young Professionals Young Professionals Liity jäseneksi ja pysyt raiteilla. Opiskelijajäsenyys 10 € / vuosi Young Professionals -jäsenyys valmistuneille 40 € / vuosi Tapaa alan osaajia eri tapahtumissa, vaihda kokemuksia ja vahvista osaamistasi. Tule mukaan logistiikan ja hankinnan opiskelijoiden sekä opinnoista valmistuneiden verkostoon! YP mainos 12.5.2021.indd 1 YP mainos 12.5.2021.indd 1 12.5.2021 13.03.53 12.5.2021 13.03.53 Varsinais-Suomen liiton maakuntajohtaja
• SAMULI TIKKANEN KUVAT TEEMU PERHIÖ Hannu Ruonavaara kuului nuoruudessaan radikaaliin maolaiseen liikkeeseen, jota vihasivat oikeiston lisäksi myös kotimaan neuvostomieliset kommunistit. Utan för systemet
• Maolaisten kirjakauppa Lokakuun Turun toimipiste sijaitsi osoitteessa Itäinen Pitkäkatu 16. Kirjakauppoja oli myös Raumalla, Helsingissä ja Tampereella.
• 34 T Y L K K Ä R I 3 / 2 1 K iina oli 70­luvulla suljettu maa, sieltä saatava tieto puolestaan vä­ häistä ja tarkoin säänneltyä. Ulkomaille suunnatussa propa­ gandassa olivat esillä vahva pyrki­ mys tasa­arvoon, ympäristönsuo­ jelu, kiertotalous, egalitaarisuus ja – tärkeimpänä – kulttuurivallanku­ mous. Ne kaikki kiehtoivat nuorta Hannu Ruonavaaraa. Tietoa Kiinan todellisista oloista ei juuri ollut. ”Kun tavattiin Kiinassa kieltä opiskellut henkilö, joka kertoi Shanghain savusumusta, niin meidän oli vä­ hän vaikea uskoa, et siellä oli semmoista.” Ruonavaara on tehnyt pitkän uran sosiologian pro­ fessorina Turun yliopistossa, erityisenä tutkimusaihee­ naan asuminen. Harva kuitenkaan tietää, että hän oli nuoruudessaan 1970­luvulla aktiivinen Marxilais­lenini­ läisissä ryhmissä eli MLR:ssä. Kulttuurivallankumous tuntui nuorison kapinalta juuttunutta byrokraattista koneistoa ja eliittiä vastaan. Jotta vallankumous toteutuisi, olisi koko kulttuurin uu­ distuttava! Ruonavaaraa houkutti myös ihmisen innovatiivisuu­ teen ja omiin voimiin luottamisen ajatus. Kaikilla teol­ lisuuden aloilla oli tarkoitus toteuttaa yritteliäisyyden kautta suuri harppaus, joka olisi vienyt teollista kehitys­ tä eteenpäin. ”Sehän ei pitänyt ollenkaan paikkaansa. Se oli ka­ tastrofi todellisuudessa.” Esimerkiksi Kampanja neljää tuholaista vastaan hä­ vitti kaikki varpuset Manner­Kiinasta. Seurauksena heinä sirkkakannat kasvoivat ja tuli nälänhätä. Lopulta varpusia päädyttiin ostamaan satojatuhansia Neuvosto­ liitosta. S eitsemäkymmentäluvun vasemmistolaisesta lii­ kehdinnästä muistetaan yhä taistolaiset, Suomen kommunistisen puolueen sisäinen oppositio, jota määritti neuvostomielisyys. Luokkakantaisiksi itseään kutsuneet taistolaiset ovat jääneet populaarikulttuuriin erityisesti poliittisen laulu­ liikkeen, kuten Kom­Teatterin ja Agit­Propin kautta. Lii­ kettä on muisteltu dokumenteissa ja kirjoissa paljon. Samaa ei voi sanoa MLR:stä, vaikka vuosi sitten il­ mestyikin Jouko Aaltosen ohjaama dokumentti Pieni Punainen. Siinä haastatellaan järjestön entisiä jäse­ niä, kuten Ruonavaaraa, sekä sen karismaattista johtajaa Matti Puolakkaa. MLR:n pohjana oli ”marxismi­leninismi­ Mao Tse Tungin ­ajattelu”, eli kiinalaismielinen kommunismi. Pitkät, ajattelun summaavat litaniat olivat ajan liikkeil­ le tyypillisiä. Maolaiset keskittyivät ensin sisäpoliittisiin kysymyk­ siin; vallankumoukseen niin kulttuurin kuin politiikan­ kin saralla. Lopulta liike profiloitui vastustamaan Neu­ vostoliittoa. Sitä ei Kekkoslovakiassa katsottu hyvällä. Alkujaan maolaisuus ei kovin ratkaisevasti eronnut taistolaisuudesta, mutta Tšekkoslovakian miehitys vuon­ na 1968 muutti maolaisten linjan. Neuvostoliiton nähtiin muuttuneen kapitalistiseksi ja sen miehitystoimet ulko­ mailla olivat sosiaali­imperialismia. Kiinan ja Neuvosto­ liiton välit kiristyivät. 60–70­lukujen radikaalivasemmisto on tapana niput­ taa yhteen, mutta todellisuudessa erilaisia liikkeitä oli Euroopassa monia, trotskilaisista maolaisiin. Maolaisten erityisasemasta kieli se, kuinka heitä hyljeksittiin ja pi­ dettiin pettureina niin oikealla kuin vasemmallakin. Oikeisto piti maolaisia turvallisuusuhkana Suomelle, vasemmisto taas uhkana idänsuhteille, koska maolaiset kritisoivat ahkerasti Neuvostoliittoa, maamme suomet­ tumiskehitystä sekä tietenkin Urho Kekkosta. Maolaisuus oli haukkumasana, neutraalisti sitä on alettu käyttää vasta lähiaikoina. R uonavaara kiinnostui 70­luvun alussa monien muiden nuorten tavoin Kiinasta. Raumalla aktii­ visesta Kiina­ystävyysseuratoiminnasta oli luon­ tevaa siirtyä vapaaehtoistöihin maolaisten Kirjakauppa Lokakuuhun. Hiljalleen kiinnostus marxilaiseen ajatte­ luun heräsi. 70­luvulla mielikuvat kulttuurivallankumouksen ajan Kiinasta olivat aivan eri maata kuin nykyään. Kult­ tuurivallankumousta käsiteltiin positiivisesti ja Andy Warholkin teki potretin Mao Zedongista marilynien ja muiden amerikkalaisten tähtien rinnalle. Mao oli osa pop­kulttuuria. Kaupalliset kustantajat julkaisivat Kiina­myönteisiä kirjoja, kuten Edgar Snown Punatähti Kiinan yllä, Jan Myrdalin Raportti kiinalaisesta kylästä ja Tore Zetterholmin Kiinan haaste. Kirjoista opitut ideaalit saivat Ruonavaarankin in­ nostumaan vuosiksi maolaisesta ajattelusta. MLR:n ryhmiä oli suurimmissa yliopistokaupun­ geissa. Toiminta oli monenkirjavaa. Järjestettiin opin­ topiirejä, ja myytiin lehtiä: uutislehti Lokakuuta ja teo­ reettisempaa Punakaartia. MLR ei osallistunut muun vasemmiston tavoin vappumarsseille, mutta jakoi lehti­ siään tapahtumissa. Lehtien levikin kannalta paras myyntipaikka oli vii­ nakauppojen läheisyydessä, useimmiten Kristiinanka­ dulla ja Hovioikeudenkadulla sijainneiden Alkojen edes­ sä. Flaijereita levitettiin muun muassa Ylioppilaskylässä työntämällä niitä postiluukuista. Viinan ja työväenaatteen yhteys oli pohjoismaissa va­ kaalla pohjalla. Joko oltiin raivoraittiita tai sitten liberaa­ leja viinan suhteen. ”Ruotsissa onkin ruotsalaisista vasemmistoryhmistä kertova kirja Utanför systemet.” Valtion viinakaupan, Systembolagetin, ulkopuolella vastustettiin systeemiä. Jossain vaiheessa liikkeen valtasi suuri kulttuuri­ innostus, jossa erityisesti suomalaisen taiteen kultakau­ si oli keskeisessä asemassa: ”Kuunneltiin Sibeliusta ja luettiin Eino Leinoa. Loirin tunnetuksi tekemien Lei­ no­laulujen säveltäjä oli maolaisen liikkeen liepeillä mu­ kana ja esitti niitä omaan karheaan tyyliinsä meidän val­ takunnallisissa illanvietoissa.” M. A. Numminen totesikin kerran, että maolaisil­ la on vasemmiston parhaat bileet. Ruonavaara muistaa, että bileitä järjestettiin paljon. ?
• Erottuaan liikkeestä Ruonavaara palasi opintojensa pariin. Pian hän alkoi käymään marxilaista ajattelua yhä kriittisemmin läpi.
• Maolaiset erosivat muusta vasemmistosta myös omaksuttuaan niin sanotun ”pämppälinjan”, jonka myö­ tä ryypiskelystä tuli hyväksytympää. Siihen aikaan hyvä kommunisti pysyi kaukana päihteistä. ”Meidän pitää elää kuten kuviteltiin työläisnuori­ son elävän. Eli alkoholia käytettiin ja myytiin näissä ti­ laisuuksissa ja bileissä ihan reippaasti. Rokkia soiteltiin, kuunneltiin ja tanssittiin. Aina oli joku (aatteellinen) alustus, joku kuvaelma tai sketsi tai jotain muuta sellais­ ta.” Äänilevyjäkin julkaistiin, yksi perinteinen työväen­ musiikkilevy ja myöhemmin rokkia. Kaiken tämän harmittoman toiminnan myötä tun­ tuu oudolta, että maolaisuuteen totta totisesti kuului myös ajatus aseellisesta vallankumouksesta. Ruonavaa­ ran mukaan tähän viittaavaa toimintaa ei organisoitu. ”Tietysti kun mä oon siviilipalvelusmies niin olihan se aika hankala ajatus minulle. Suoritin toki sen [siviili­ palveluksen] vasta liikkeestä lähdettyäni. Mä tavallaan siedin oman asennoitumisen ja liikkeen opinkappaleen ristiriidan, koska vaikutti siltä, että ihan lähiaikoina näi­ tä yhteiskunnallisia mullistuksia ei tuu tapahtumaan.” Vaikka aktiivisia maolaisia oli arviolta vain muu­ tama sata, liikkeeseen oli ilmeisesti soluttautunut tie­ dustelijoita Suposta, KGB:stä sekä SKP:stä. Jälkiviisaasti MLR:ää on luonnehdittu paljon kesymmäksi kuin mitä sen pelättiin olevan. M iten maolaisia edes oli olemassa 70­luvun suo­ mettuneessa ilmapiirissä? Kiinalaismielinen kommunismi nosti pää­ tään muualla Euroopassa ja teollistuneessa maailmas­ sa erityisesti nuorten keskuudessa. Norjassa liike oli suu­ ri ja Ruotsissa se oli edennyt puolueeksi. Yhdysvalloissa sitä teki tunnetuksi Black Panthers ­liike. Suomessa toiminta jäi muutamaan sataan aktivistiin. Jaettu raja Neuvostoliiton kanssa saattoi vaikuttaa. ”Suomalainen vasemmisto oli niin neuvostomielistä, että kriittisellä ajattelutavalla ei ollut kaikupohjaa. Toi­ nen tekijä voi olla, että Kiinassahan oli tällainen vahva henkilöpalvonta, mistä suomalaiset eivät ehkä pidä. Ei­ vätkä sitä suomalaiset maolaisetkaan ostaneet ihan täy­ sin vaan katsottiin, että se on tällainen kiinalaisen kult­ tuurin erityispiirre”, Ruonavaara arvioi. Syy miksi toimintaa oli Turussa, selittyy Ruonavaa­ ran mukaan asumistiheydellä. Turku on keskisuuri kau­ punki, jossa saman henkisiä löytyy marginaalisen aat­ teen ympärille enemmän kuin pienellä paikkakunnalla. ”Se on yksi sosiologinen lainalaisuus tai teoria, että mitä suurempi yhdyskunta niin sitä suurempi todennä­ köisyys sille, että sieltä syntyy tällaista nonkonformistis­ ta kulttuuria.” Viime vuosina Ruonavaarakin on huomannut Turus­ sa erilaisia maolaisuuteen viittaavia iskulauseita, joita on maalattu esimerkiksi Teatterisillalle ja Nummenmäen alikulkusilloille. Käytetty terminologia ei viittaa siihen, että tekijä tuntisi vanhaa MLR­liikettä. ”Vaikuttaa, että tämä on joku yksittäinen henkilö, joka vallankumousromanttisuuspäissään kirjoittelee täl­ laisia juttuja!” R uonavaaran oma asema liikkeessä alkoi epäilyttää 70­luvun loppupuolella. Johtaja Matti Puolakka oli suostutellut liikkeen perustamaan kommuu­ nin Laukaalle. Siellä oli tarkoitus elää luonnonmukai­ sesti, viljellä ja pitää karjaa. Lopputulos oli katastrofi. ”Perunat mätänivät maahan.” Ruonavaara alkoi aistia liikkeessä lahkolaisia piirtei­ tä. Esiintyi mielipideterroria: mitättömästäkin toisina­ jattelusta saattoi joutua silmätikuksi ja tunnustamaan erilaisia virheitä persoonassa ja elämänasenteessa. Tun­ nelma oli painostava. ”Jos joku tulee osoitetuksi väärinajattelijaksi, niin siihen pitää katkaista suhteet. Sehän on hyvin tyypillis­ tä lahkolaisuutta. Siinä näyttäytyi liikkeen moraalisesti väärä luonne.” Samaan aikaan liikkeen sisäisten ongelmien kans­ sa luottamus Kiinaan alkoi murentua. Kiina oli lähtenyt Neuvostoliiton perässä sosiaali­imperialismin tielle tu­ kemalla Kambodzan hirmutekoja ja myöhemmin mene­ mällä sotaan Vietnamia vastaan. Niinpä Ruonavaara irtaantui liikkeestä ja palasi opis­ keluidensa pariin – sekä tekemään selontekoa marxilai­ sen ajattelun kanssa. ”Ehkä mä olin koko ajan enemmän ollut kiinnostu­ nut tästä teoreettisesta puolesta.” Itse liike hajosi sisäisiin ristiriitoihin vuonna 1979 ja sen kritisoitu johtaja Puolakka synnytti uuden, marxilai­ suutta ”haastavan” Vaihtoehtoliike Idun. Ruonavaaralle Marx ei jäänyt erityiseen asemaan, vaan laskeutui yhdeksi sosiologian klassikoista. Toisek­ si itselleen tärkeäksi teoreetikoksi hän mainitsee Max Weberin, jota on muuten raflaavasti sanottu porvaris­ ton Marxiksi. Yhteiskuntatieteet ovat imaisseet marxilaisia ajatuk­ sia, olematta kuitenkaan marxilaisia. Ruonavaara pitää Marxin relationistista yhteiskuntakäsitystä ja tuotanto­ suhteiden analyysia yhä arvokkaana. ”Marx puhui feodaalisesta, kapitalistisesta ja sosia­ listisesta yhteiskunnasta, tänä päivänä puolestaan pu­ hutaan tietoyhteiskunnasta ja jälkiteollisesta yhteiskun­ nasta.” Ajatus on sama, tuotantotapa määrittää yhteiskun­ taa. Nykyään Ruonavaara kammoaa kaikkea lahkolai­ suuteen viittaavaa. MLR:n jälkeen hän on edelleen osal­ listunut yhteiskunnallisiin liikkeisiin, kuten Puola­ solidaarisuuteen. ”Mä oon omalle jälkikasvulle sanonut, että kuuma­ päiden kelkkaan ei lähdetä. Mä olen tullut tuon edes­ menneen Erik Allardtin linjoille, että tätä yhteiskuntaa pitää muuttaa vähittäisesti, se on toimivampi tapa kuin yrittää kertarysäyksellä saada aikaan muutoksia.” × 36 T Y L K K Ä R I 3 / 2 1
• T Y L K K Ä R I 3 / 2 1 Essee: Pysähtynyt leikki ? 38 ? 38 × Essee: Ajolähtöjä ? 40 ? 40 Kolumni: Nelikulmaiset ystäväni ? 41 ? 41 × TYL90: Kommunismia soluttamassa ? 42 ? 42
• L oikoilen malvanvärisessä olo­ asussa sydäntyynyjen ja eri­ kokoisista ruuduista loista­ vien kurssiartikkelien keskellä. Huulipunasta on enää kalvas hehku (yri­ tin päivän Zoom­maratonissa esittää täy­ dellistä muotoa ihmisestä). Ehkä Lana Del Reyn matala monotonia auttaa kes­ kittymään. Sanoituksissa kaikuu tunnistettavia viittauksia Nabokovin Lolitaan. Teok­ seen, jota esittelin kirjoittamisen tunnil­ la omaan kirjoittamiseeni vaikuttaneessa henkilökohtaisessa kaanonissa. Huku­ tan artikkelitiedostot, ja silmät hakukonei­ na uppoan internetin syvyyteen. Törmään mieleni päälaelleen kääntävään juttuun: Yhdysvaltalaiselta some­tähti Madison Beeriltä vaaditaan selityksiä siihen, mik­ si Nabokovin Lolita on hänen lempiro­ maaninsa. Onko minulta mennyt jotain ohi? Kä­ velen kirjahyllylle ja etsin rauhattomana Lolitaani, minun Lolitaani. Yksivärinen kansi, ei kuvia, vain suurella selkeällä fon­ tilla LOLITA. Selaan hermostuneesti kir­ jan karkeita sivuja ja alan epäilemään it­ seäni. Mietin, miksi teos on ollut minulle aina vahvan eettinen? Minkä kirjan riveil­ tä olen tämän lukenut? Olenko tietämättäni mukana maail­ massa, jota vastaan olen? Maailmassa, jota vastaan koen, että tulisi myös aktiivisesti taistella. Teoksen nimeämisessä lempikir­ jaksi on selkeä riskinsä, sillä sitä saatetaan pitää seksuaalisen hyväksikäytön romanti­ sointina. Yllättäen tajuan, että en olekaan täysin varma siitä, miten Lolitaan pitäisi suhtautua. lo l i ta , e l ä m ä n i valo, tuo hentoluinen romaani, jossa on mahdollisuus olla lu­ moutunut sekä kauhistunut yhtä aikaa. Romaanissa keski­ikäinen kirjallisuus­ professori Humbert Humbert rakastuu pakkomielteen omaisesti 12­vuotiaaseen Dolores Hazeen eli Lolitaan. Humbert ai­ koo mennä naimisiin Lolitan äidin kans­ sa vain päästäkseen lähelle tyttöä, mutta äidin äkillisesti kuollessa Humbertista tu­ leekin Lolitan isäpuoli. Eettinen ongelma muodostuu jo itses­ sään siitä, että kirjailija saa meidät samais­ tumaan pedofi iliin. Välillä teksti sekoittaa kertoja­päähenkilön kahta ääntä, kertojan ja kokijan. Kerrontatapa saa helposti ym­ märtämään, miksi romaani on väärinym­ märretty. Lukijan samaistamisen lisäksi on mil­ tei järjenvastaista estetisoida jotain näin selkeästi moraalisesti väärää. Ensin kuva­ taan lähes hypnoottisen kauniilla ja tar­ kalla kielellä ihon “botticellin­punaista vi­ Pysähtynyt leikki essee TEKSTI JA KUVITUS NORA KHELIF vahdusta” tai suun ruusunpunaa. Lauseisiin kuitenkin rakentuu pahuus seitinohuista sa­ noista, kuten “houkutteleva” – tai kun äkkiä sama iho nähdäänkin tulehtuneen arkana ja täplikkäänä perusteellisen itkun jälkeen, mikä muistuttaa lukijaa lapsesta. Tämä kak­ soisvalotus saa lukijassa aikaan inhon väris­ tyksiä. Teoksen kielelliset taktiikat ovat kieltä­ mättä eettisesti kyseenalaisia. Kietoudun ou­ toon häpeään, ja huomaamattani teen ka­ tumusharjoituksia teos­keskusteluista. Jos opiskelee kirjallisuutta, teoksista pitää voida puhua. Eikö? Kirjallisuustieteen opinnoissakin puhu­ taan Nabokovista, miehestä, jonka tusinas­ sa oli kolmetoista. Miehestä, jonka kans­ sa jaan jakamattoman rakkauteni kieleen. Enhän voi alkaa häpeämään sitä, mistä pi­ dän, saatikka sitä, mitä rakastan. Hehkun innosta teoksesta löytämieni modernismin piirteiden vuoksi: pakkomielteinen taiteen autonomia, seksuaalisten ja moraalisten konvention hylkääminen, taiteellisten ha­ vaintojen syvyys, muodon korostaminen ja rakenteen kutominen, risteytyvät viittaukset 38 38 ja toistuvat motiivit tai joycelainen sanaleik­ kien ja anagrammien käyttö sekä proustilai­ set tahattomasti esiin pulpahtavat muistot ja kehää kiertävä ajallisuus. Vaikka Nabokovil­ la toki oli muitakin taidokkaita teoksia, ku­ ten Kalvas hehku (1962), ei Lolitaa voi niin vaan peruuttaa. Sen lisäksi, että minua aiemmin kalva­ nut tunne saattaa olla osa monisyistä hä­ peällisyyden ja ‘slutshamingin’ värittämää assosiaatioketjua, jota nuori nainen koh­ taa nyky­yhteiskunnassa, peilaavat oudot häpeän tuntemukset populaarikulttuuris­ ta omaksuttuihin kuviin. Niihin, jotka ovat vääristäneet Lolitasta viettelijän. lo l i tas sa o n vahva kuvasto: huulipunat, sydäntikkarit, off shoulder ­puserot, päivän­ kakkarakruunut, tennisasut ja niin edelleen. Elokuvat ovat vaikuttaneet teoksen tulkin­ taan ja populaarikulttuuriin. Sydämenmuo­ toisia aurinkolaseja kirjassa ei mainita, ne ikonisoi Stanley Kubrick vuoden 1962 elo­ kuvasovituksessaan. Lähempänä totuutta on Adrian Lynen Lolita (1997), joka ei roman­ tisoinut Humbertia vaan näytti hänet pateet­ tisena sosiopaattina. Nabokov ei myöskään halunnut myy­ dä kirjaa ruumiillisella kuvastolla, hän vaa­ ti, että kirja painetaan yksivärisenä karkeal­ le paperille ja että kylkeen painetaan vain nimi selkeällä fontilla (huh, juuri kuten mi­ nun Lolitani). Populaarikulttuuri värittää hahmoa. Lana Del Rey pelaa paikoin kyseenalaisilla pelikentillä, sillä hän on tehnyt tehnyt nym­ fetistä osittain viettelijän, joka vaikuttaa toi­ vovan suhdetta vanhempien miesten kanssa. Kappaleessa “Diet Mountain Dew” lähde­ tään ajelulle sydämenmuotoiset aurinkolasit kasvoilla ikään kuin Lolitan ehdottamana. Lolitan ristiriita ja väärinymmärrys ei ole Ehkä romaanitaideteoksen on tarkoituskin olla kuin parantumaton haava.
• T Y L K K Ä R I 3 / 2 1 kuitenkaan uusi asia. Nabokov kirjoitti es­ seessään “On a Book Entitled Lolita” (1956), että teoksella ei ole moraalia. Nabokovin ek­ syttävä ilmaus saattaa viitata taidetta taiteen vuoksi ­ajattelun puolustamiseen, sillä kus­ tantamo painosti kirjoittamaan tuon sho­ keerausta tasoittavan jälkikirjoituksen, jossa teoksen moraalia yritettiin jäljittää. Kustan­ tajien hylkäämää teosta ei alunperin julkais­ tu Yhdysvalloissa, vaan se sai mahdollisuu­ den syntyä ainoastaan Euroopassa. Romaani herättää helposti kysymyksen siitä, oikeuttaako estetiikka etiikan puut­ teen? Niin. Puuttuuko se? n a b o kov n i m e ä ä esseessään “salaisia koor­ dinaatteja”, jotka ovat kuin avaimia teok­ seen. Väitän, että ne ovat juuri eettisiä siirto­ ja shakkilaudalla, joissa punoutuu teoksen etiikka. Ne toistavat tiettyä teemaa: lapsiin kohdistuvaa tuhoa ja varastettua lapsuutta. Kuten kohtaus Kasbeamin parturi, jos­ sa kauhistuneelle Humbertille selviää, että lapsi, josta parturi rupattelee – kuin eläväs­ tä lapsesta – onkin ollut jo vuosia kuollut. Tai Elphinstone, paikka, jonka nimi viittaa pieni kokoiseen lapsenkaltaiseen patsaaseen; kivettyneeseen, pysäytettyyn lapseen. Tai tennis-kohtaus, jossa 14­vuotias Lolita pelaa täydellistä tennistä. Hänen kuvataan toista­ van tenniksestä täydellistä muotoa, kuiten­ kaan voittamatta. Miksi mainita täydellinen muoto pe­ lata ilman kykyä voittaa? Siksi, että vaik­ ka Lo hallitsee täydellisen liikkeen, muo­ don ja prosessin, hän ei voi koskaan voittaa. Tennis on rinnakkainen rakenne puhtaal­ le lapsena ololle kuten leikille. Se ei tähtää voittamiseen, väliä on ainoastaan liikkeel­ lä, muodolla, rakenteella ja toistolla. Lolita on kokonainen lapsi, koska hänen ei tarvitse voittaa, mutta samalla voittamattomuudessa katse ohjautuu Humbertin julmiin tekoihin lapsuuden pysäyttävänä voimana. Teoksessa voi nähdä myös kirjailijan oman taustan ja suhteen kieleen. Pietaris­ sa syntyneellä Nabokovilla oli traumaattinen lapsuus. Hänen perheensä pakeni Venäjän vallankumousta Krimiltä Länsi­Eurooppaan. Isä salamurhattiin, veli kuoli keskitysleirillä. Nabokov muutti Yhdysvaltoihin 1940 ja vaih­ toi kirjoituskielekseen englannin. Lapsuu­ tensa monikielisessä ympäristössä hän oppi imitoimaan tarkasti, toistamaan muotoa ja prosessia. Ja vaikka Nabokov hallitsi kielen täydellisesti, hän ehkä koki jotain sellaista ul­ kopuolisuutta, ”voittamattomuutta”, jonka ja­ koi Lolitan kanssa. lo l i ta n ta r i n a huipentuu Yhdysvalto­ ja halkovan ajomatkan lopuksi siihen, että Humbert kadottaa Lolitan raaemmalle pe­ dofiilille nimeltään Quilty. Hän ei kaunistele Chloé Zhaon ohjaama Oscar-rohmu Nomadland (2020) on katsottavissa corona-turvallisesti disneyplussasta. Ihan sen takia palveluun ei vielä kannata subscribata. Komeaa kuvausta, mainio pääosan esittäjä Frances McDormand ja yksi viime vuosien hypetetyimmistä ohjaajista. Letutkin voi tehdä vedestä ja hillon kanssa ne maistuvat, mutta lopputuloksesta puuttuu jotain. Niin myös Nomadlandista. Tien päällä elävästä Fernistä kertova elokuva sekoittaa mielenkiintoisesti dokumentaarista otetta fiktioon. Lopputulos on kuitenkin valju sekamelska, kun elokuva kertoo fiktiivisestä hahmosta oikeiden ihmisten kustannuksella. Hahmoihin on vaikea samaistua. Outo epäpoliittinen ote mahdollisimman poliittiseen aiheeseen, ihmisen elämän edellytyksiin, aiheuttaa ihmetystä. Elämä tien päällä näyttää olevan vain valinta, ei seuraus. Amazonista saa aina seuraavan keikkaliksan. TEEMU PERHIÖ Kuinka tulla sinuiksi itsensä kanssa, hyväksyä omat puutteensa? Tätä käsittelee Darius Marderin ohjaama Sound of Metal, jonka vuoksi kannattaa ehkä ottaa Amazon Primen kokeilujakso. Elokuva ei ole mestariteos, mutta se on tavallista parempi kasvutarina. Riz Ahmed näyttelee metallirumpali Rubenia, joka menettää kuulonsa. Entisenä sekakäyttäjänä hän hakeutuu hoitoon muiden kuurojen vertaisyhteisöön. Hänellä on kuitenkin vaikeuksia oppia hyväksymään uutta paikkaansa maailmassa, mistä seuraa ristiriitoja ympäröivien ihmisten kanssa. Paul Raci tekee mainion roolisuorituksen kuurojen yhteisön johtajana. Ahmed antaa roolille kaikkensa, ja Oscar olisi ollut ansaittu. Äänimaailma on upea: miltä kuulostaa kun mitään ei kuule? Tämän haluaisi kokea leffateatterissa. Ahmedin ystäville suosittelen myös HBO:n The Night of -minisarjaa (2016). TEEMU PERHIÖ tutustu näihin Haahuilua Huminaa korukielellä hyväksikäyttöä rakkaudek­ si, joten vertauskuvallinen hahmo pei­ laa Humbertille hänen omien tekojensa todellisuutta. Humbert surmaa Quiltyn, mikä saattaa olla vain symbolinen teko, jolla Humbert myöntää syyllisyytensä suhteessa Lolitaan. Lolitan viimeisillä sivuilla Hum­ bertin mieli täyttyy kauniilla, puhtaal­ la kakofonialla: leikkivien lasten äänil­ lä. Häntä kalvaa vain se, kuinka Lolitan ääni puuttuu tuosta kokonaiskuvasta. Humbertin pakkomielle muuttuu katu­ mukseksi. Hän näkee varastaneensa Lo­ litan luonnollisen lapsuuden, riistäneen­ sä hänet ikäistensä joukosta. Lolitassa on moraali. Kun epäluotet­ tava kertoja häilyy paikoin luotettavak­ si, Humbert myös itse tuomitsee tekon­ sa. Joskus pahimmat henkilöt ovat niitä, joiden kautta näemme paremmin heidät, joita meidän tulisi kuulla. Teoksen eettinen sanoma sekä kirjai­ lijan henkilökohtaiset sivullisuuden ku­ vat kiteytyvät sitaatissa, jonka Nabokov myöhemmin kirjoitti: And green made gold, and me an émigré / From Lo, whom I conceived but could not save. o l e n j o sisäisessä rauhassa teoksen kanssa, kun populaarikulttuurin kuvat vielä häiritsevät tajuntaa. Mihin siis pää­ dymme elokuvien tehostaman Lolita­ kuvaston kanssa? Juuri kun mietin, pol­ tammeko kuvat, törmään internetissä ilmiöön ”online­nymphets”. He ovat nuoria naisia, jotka jakavat ja fiilistele­ vät Lolita­kuvastoa ja samalla ilmianta­ vat (canceloivat) nettipedofiilejä yhteis­ voimin. He eivät näe Lolitaa viettelijänä vaan voimakkaana hahmona, jonka ei tarvitse piilottaa itseään ja jolla on tehtä­ vänä suojella naisia ja lapsia tässä ajas­ sa. Kuvastossa on voimauttava ja eetti­ nen puoli. Ehkä romaanitaideteoksen tarkoi­ tus onkin olla kuin parantumaton haava, eräänlainen traumarekisteri. Ja jos teos on traumarekisteri, niin Lolitan kuvasto voi toimia kuin eräänlainen traumatodis­ tus, joka ei anna yhdenkään hyväksikäy­ tetyn naisen enää unohtua näkymättö­ miin. Lolita on kuva, joka meidän tulee etenkin tässä ajassa muistaa. Asetan kasvoilleni aurinkolasit, jot­ ka ehdin jo kerran kyseenalaistaa, sillä tiedän, mitä Lolitan nimi ja kuvasto mi­ nulle tarkoittavat. Joen äärellä ilma on jalokiven lailla täydellinen. Sydämen­ muotoisten linssien läpi maailma on pandemiauupumuksen aikaan ehkä tur­ han ruusuinen, mutta kirkkaampi kuin aiemmin. ×
• VILLE MALINEN KUVAT HILLA KOHTAMÄKI essee V uodesta toiseen niillä opiske­ lijoilla, jotka olivat tulleet ties mistä perunamarkkinapitäjäs­ tä, tuntui olevan jotain konk­ reettista kerrottavaa juuristaan. Jos ja kun joku sen sijaan kysyi Espoosta tai espoolaisuudesta, määritelmää ei pyöräy­ tetty tuosta vain. Etenkään, jos vastapuolen tietämys oli tasoa näkymät Intercity­junan ikkunasta tai yliviljellyt kliseet Volvoista ja kultaisista noutajista. Railakkaina kesäiltoina noin kahdeksan tuopin jälkeen onnistuin tiivistämään Es­ poon kahteen virkkeeseen opiskelijatovereil­ leni. Silloisen 24 vuoden yhtäjaksoisella ko­ kemuksella kyseessä on ensinnäkin Suomen New Jersey: varsin löysä ja mitäänsanoma­ ton nukkumakaupunki viereiseen metropo­ liin nähden. Toisekseen Espoo on kaupunki, jossa synnytään, vartutaan ja kuollaan. Siellä ei päästetä hedonismia valloilleen tai kasve­ ta ihmisenä, paitsi ehkä Teekkarikylässä. Espoo on kenties hieman persoonaton erilaisista lähiöistä koostuva kehäkaupun­ ki, jonka tunnetuimpiin vientituotteisiin lu­ keutuvat IT­ala, konsulttipalvelut, huippu­ urheilijat, heavy­ ja rap­musiikki sekä oikeisto populismi. Siellä häpeilemätön elitismi ja kursaile­ maton hapertuvassa elementtikuutiossa asu­ minen paiskaavat kättä kaikesta huolimatta lähes harmonisesti. Korpimetsät, peltihal­ lit, elementtitalot ja luksusautoilla varustetut rantatontit eivät poissulje toisiaan. t u r k u u n s u h tau d u i n opiskelujeni alus­ sa penseästi. Katse oli pääkaupunkiseudulla varttuneen espoolaisen. Turun taudin jättämä grynderien jälki kaupunkimiljööseen oli kammottavaa, julki­ nen liikenne toimi nihkeästi, halveksumia­ ni Hesburgereita löytyi joka kulman takaa, Aurajoen väri muistutti bajamajaa festarien kolmantena päivänä eikä paikallisten murre ollut järin lähestyttävää. Entinen mediatutkimuksen dosentti Veijo Hietala lausui kerran luennollaan, että yhtäkkiä, vuosien asumisen jälkeen hän huomasi rakastuneensa Turkuun, kun kul­ jeksi Aurajoen vartta pitkin. Kaupungin sielu vei lopulta minut­ kin mukanaan samalla intensiteetillä kuin Dynamo­klubin kesäinen alakerta Don Henleyn soidessa tai lihistä kyttäävä Kaup­ patorin lokki vappuna. Elämää oli sittenkin Länsiväylää kauem­ pana. Kesäiset jokilaivat, eläväiset opiske­ lijapiirit, runsas ja huokea illanvietto­ ja kulttuuritarjonta sekä Yliopistonmäen ja muiden maamerkkien tuoma habitus olivat vain eräitä syitä kiintyä kaupunkiin. Opiskelu uudessa kaupungissa voi olla parhaimmillaan ihanteellinen mahdollisuus oman identiteetin uudelleenmäärittelylle. Ajolähtöjä Erään Espoo–Turku-suhteen analyysi. 40 40 T Y L K K Ä R I 3 / 2 1 Espoolaisuuden versoutuminen turku­ laisempaan suuntaan sujui lopulta kuin it­ sestään, mutta kotikaupunkini mentaliteetti ei suinkaan hävinnyt mielestä. r i p u s t i n k u l a h ta n e e t haalarini naulaan vapun 2019 päätteeksi. Valmistumisen myö­ tä vääjäämätön valinta oli edessä: sinnitellä­ kö tutuista tyhjenevässä Turussa vai suun­ nata kohti pääkaupunkiseutua lopullisesti aikuistumaan. Päädyin takaisin vanhaan kotikaupun­ kiini Espooseen. Tuttuus ja asuntojen hin­ noittelu veivät voiton Helsingistä. Pian kui­ tenkin huomasin, miksi olin aikoinaan karistanut Espoon tomut jaloistani. Pieneen ja eläväiseen Turkuun verrattuna kaupunki näyttäytyi uusin silmin ontolta välitilalta. Tuntui, ettei Espoolla ollut oikein mi­ tään virikkeellistä annettavaa. Väljästi ”hy­ vien liikenneyhteyksien päässä” voi asua muuallakin. Lopulta päätin karata Helsinkiin kuten muutkin kaltaiseni, etsimään itseäni ja le­ veämpää leipää. Muuttorumban lähestyessä aloin pohtia, että tuskin olen ainoa ihminen, joka käy läpi saman vaelluksen. Aivovuoto pääkaupun­ kiseudulle on tunnettu ilmiö, mutta kuinka moni espoolainen sen sijaan päätyy opiske­ lemaan Turun yliopistoon? Opiskelijakeskuksesta sain selville, että viimeisen kolmen vuoden ajalta noin 160 vuosittaista opiskelupaikan vastaanottajaa on kotoisin Espoosta. Heistä 30% on tullut kauppakorkeakouluun ja 20% lääketieteelli­ seen tiedekuntaan, loput tasaisesti muihin tiedekuntiin. Kokemuksieni ja lukujen valossa aloin miettiä tarkemmin, miten kiertolaisuus on muuttanut tapaani ajatella kahdesta tyystin erilaisesta kaupungista. Mitä muuta yhteis­ tä Espoolla ja Turulla on kuin haalarikansan kierrätys opinahjosta työelämään? e n s i n n ä k i n m o l e m m i s sa paikoissa ra­ kastetaan yksityisautoilua. Suomessa se on mielletty lähes itsestään selväksi tavaksi liik­ kua, mutta auto on monesti myös pala iden­ titeettiä, harrastus, saavutettu etu ja jossain tapauksissa lähes perheenjäsen. Autoilu tuntuu olevan espoolaisuuden perusehto: siellä kaikki ja ei­mitään ovat ko­ rostetun lähellä, jos vain sattuu omistamaan auton. Pitkittäiset siirtymät kaupungin sisällä kestävät julkisilla usein pienen ikuisuuden. Turussa autoilua tunnutaan vaalivan jo periaatteellisista syistä. Vaikka moni oleelli­ nen palvelu ja nähtävyys sijaitsevat bussi­ tai kävelymatkan päässä, ydinkeskustaan on sil­ ti aivan pakko päästä autolla, tai ainakin sii­ hen Toriparkin perusteella kannustetaan. Paikoin luovaa suunnittelua vaativa julkis­ ten käyttö ei helpota tilannetta. Turku ennakoi pitkälle päättäessään lak­ kauttaa toimivan ratikkaliikenteen juuri en­ nen vuoden 1973 öljykriisiä. Ei liene ihme, että meni lähes 50 vuotta niellä ylpeyttä täs­ tä päätöksestä. Toisekseen Turku ei ole yksin julki­ seen liikenteeseen kohdistettujen paineiden vuoksi. Kun Espoo sai kauan väännetyn län­ simetronsa ensimmäisen pätkän loppuvuo­ desta 2017, se tuli ilman automaatiota, väes­ tömäärään nähden liian lyhyillä laitureilla ja vaunuletkoilla sekä paisuneella budjetilla. Suomen kalleimman Steam Punk ­nakkiki­ oskin eli Funikulaarin kolina Kakolanmäel­ lä on siihen verrattuna pientä. Kolmas yhtymäkohta on liki fanaattinen
• suhtautuminen jääkiekkoon. Omien kokemusteni perusteella tätä asen­ noitumista tyrkytetään Espoossa epäsuorasti kaaliin viimeistään ala­asteen liikunnantunneil­ la. Nilkkavikainen rasitusastmaatikkokin omak­ suu lätkädiggailun lyhyen oppimäärän, vaikka joka pelin jälkeen tekisikin mieli nakata isovel­ jeltä perityt Jofat lampeen. Turussa lajitähtien puolijumalointi elää ja voi hyvin muuallakin kuin Pikku­Torren hap­ py hourissa. Joukkueuskollisuus on ymmärret­ ty yhtä pysyväksi osaksi paikallisuutta kuin pro­ faani nimiväännös Berliinin munkista. Oikeastaan espoolaisuuden elämänkaari tu­ lee parhaiten ilmi juuri jääkiekon kautta. Kasvu­ iän jälkeen kaupungin sarjoilla ei ole tarjota oikein mitään hormonihöyryisille isänmaantoi­ voille, joten aikuisuuden kynnyksellä useam­ pi nostaa kytkintä ja karkaa etsimään leipää muualta ennen asettumistaan. Edesmenneen jääkiekkojoukkue Bluesin tyhjillään ammottava kotihalli ja samanaikai­ nen vanhaan Kiekko­Espooseen kohdistuva nostalgia kertovat kaupungin sielusta enem­ män kuin luulisi. i t s e n sä p e i l a a m i s e n sijasta se, miten toiseu­ den kohtaa ja ymmärtää, tuntuu korostuvan yhä enemmän jokaisen kaupungin ja muuton jäl­ keen. Uusissa ympäristöissä joutuu usein koh­ taamaan tilanteita ja ilmiöitä, joiden käsittelemi­ seen ei välttämättä löydykään valmiita konsteja. Seitsemän vuoden aikana mikään ei saanut minua ymmärtämään Turkua ja sen lähikuntien symbioosia yhtä hyvin kuin fuksivuotenani te­ kemä kahdeksan kuukauden työrupeama ovel­ ta ovelle kiertävänä feissarina. En sen jälkeen pahemmin piitannut paikallisten kertomista ju­ tuista Halisista ja Varissuosta. Näin eräitä elämäni masentavimpia näky­ jä Pansion ja Pernon seudulla, raisiolaisessa ker­ rostalorapussa sekä kaarinalaisella vanhalla rivitaloalueella. Muistan rikkihakatut nimitau­ lut, perintäjäljet ovissa, silmäluomensa menet­ täneen aggressiivisen miehen, Tobe Hooperin kauhuelokuvaa muistuttaneen maalaispihan, sekä silminnähden masentuneet työttömät ja yksinhuoltajaperheet, joista osalle tuntui ole­ van pieni lohtu, että joku edes kävi ovella kyse­ lemässä kuulumisia. Vastaavasti eteeni tuli sellaista hyvinvointia ja penseyttä, jollaista saa etsiä metropolialueelta. Psyyke ja esiintymistaidot punnitaan tosissaan silloin, kun kotitalonsa ovea sulkeva Ferrarin omistaja alkaa paasata varainkerääjälle oppitun­ tia tehokkaasta myymisestä. Tai kun pyynnöstä päätyy yhtäkkiä olohuoneeseen sukukokouksen keskelle pitämään valistusmonologia vähäva­ raisten perheiden tukemisesta kympillä kuus­ sa eikä yleisöllä ole silmämääräisesti ollut ikinä pulaa mistään. Vaikka Föli­alue ei ole synonyymi pääkau­ punkiseudun rakenteelle, jotain samaa niissä kieltämättä on. × KOLUMNI MIMOSA JASKARI S yksyllä 2019 muutin takaisin Suomeen ja ensimmäistä kertaa Turkuun opiskellakseni maisteriksi. Olin asunut viimeiset kolme vuotta Lontoossa alempaa korkeakoulu­ tutkintoa suorittaessani. Jo orientaation ensimmäisenä päivänä valtavan auditorion hiljaisuus kummastutti. Kesti pitkään oppia suhtautumaan suo­ malaiseen jurouteen huumorilla. Ystäväni sanoi, että kannattaa kuvitella olevansa Aki Kaurismäen elokuvassa. Olen luonteeltani ekstrovertti, ja minulle toimii parhaiten sosiaalinen opiskelutyyli. Seminaarihuoneiden ringeissä pouk­ koilevat keskustelut ja uudet ideat motivoivat enemmän kuin pelkät opettajavetoiset monologit. Samanlaisiin keskusteluihin harvoin enää pääsin Turun yliopistossa. ko r o n a n m yÖtä kokemus opiskelun yksinäisyydestä kärjistyi entisestään. Kommunikaatio ruudun välityksellä on niin kovin vaikeaa: on mahdotonta sisäistää kaikki ne pienet sanattomat viestit ilman fyysistä läsnäoloa. Jännittää enemmän avata suunsa, kun tietää kaikkien tuijot­ tavan omaa kuvaa. Pahimpia ovat olleet pienryhmäkeskustelut. Kun itse luennolla ei kannusteta aktiiviseen osallistumiseen, ja sitten hypätään pienryhmiin juttelemaan, kamerat pysyvät pois päältä. Välillä myös mikit ovat hiljennettynä. Suurin osa kursseista on vaipunut syvään hiljaisuuteen, pa­ himmillaan pimeyteen, mustien ruutujen mereksi Zoomin ik­ kunassa. On raskasta vetää keskusteluja viikko toisensa perään, kun haluaisi keskittyä oppimiseen ja ajatusten vaihtamiseen. Vuoropuhelut pimeiden ruutujen kanssa eivät anna voimaa vaan vievät sitä. tä n ä k e vä ä n ä olen perutun vaihdon vuoksi suorittanut etä­ kursseja myös japanilaisessa Kansai Gaidain yliopistossa. Ero etäopiskelukulttuurissa on valtava. Opettajat kehottavat pitämään kamerat päällä ja kyselevät kuulumisia tunnin alussa. Mitä kuuluu Suomeen, entä Amerikkaan? Opiskelutovereiden välissä on valtameriä, mutta yhteys on silti tiiviimpi. Tärkein ero on se, että niin opettajat kuin yliopistokin kan­ nustavat mahdollisimman normaaliin vuorovaikutukseen. Saa­ tetaan kysyä kysymyksiä suoraan, mutta ilman painetta oikeis­ ta vastauksista. Vaihtoyliopisto tukee opiskelun ulkopuolista sosiaalista toi­ mintaa myös etänä. On kielikahviloita ja opiskelijoiden järjestä­ miä tapahtumia. Aikaerot otetaan huomioon, jotta kursseille ja tapahtumiin on mahdollista osallistua eri puolilla maailmaa. t u r u n y l i o p i s to l l a on tässä suhteessa paljon parannettavaa. Muutaman hengen keskusteluryhmät eivät riitä, kun etä­ opiskelu käy raskaasti suurimman osan meistä jaksamiselle. Eri tiedekunnat ovat eriarvoisessa asemassa, koska toisille on pakko järjestää myös lähiopetusta. Rakenteellisen tuen puutteessa olen tarrautunut kynsin ja hampain omaan turvaverkkooni. Vertaistukihetket opiskeluai­ heista ovat pitäneet pään parhaiten pinnalla. Mustat nelikulmiot eivät enää yksinkertaisesti riitä normaa­ liksi sosiaaliseksi kanssakäymiseksi, kun paristot alkavat pitkit­ tyneen tilanteen takia vedellä viimeisiään. Vapaa toimittaja Nelikulmaiset ystäväni
• Y hteiskunnalliset kysymyk­ set nousivat hiljalleen esil­ le Turun ylioppilaslehdessä 1960­luvulla. Politiikka alkoi näkyä lehden sivuilla myös edari­ ja kun­ tavaalimainosten muodossa. Viiskytluvulla lehdessä keskityttiin yli­ opistoon ja ylioppilasliikkeen toimintaan, 60­luvulla ylioppilas matkareportaasit kor­ vasi Afrikan tilanteen käsittely. Ylipäänsä lehden asemaa keskustelu­ foorumina korostetaan jopa toimitetun sisällön kustannuksella: lehteä ei ”var­ sinaisesti toimiteta”, vaan se ”syntyy luki­ jakuntansa keskuudessa” (8/65). v u o d e n 1961 toinen numero oli 30­vuo­ tisjuhlanumero. Siinä Ylioppilaslehden päätoimittaja Arvo Salo pohdiskeli pit­ känpuoleisessa tekstissään ylioppilasleh­ den tekemisen edellytyksiä. Jos joku väittää, että kaikki ylioppilaslehdet voitaisiin huoleti lopettaa, niin annan kernaasti hänen pitää mielipiteensä. [...] Toimittajalle riittää tieto, etta lehteä julkaistaan. Siitä hänen tulee osata päätellä, että jonkin yhteisön mielestä on olemassa tavoitteita, joiden saavuttamista kannattaa yrittää lehteä julkaisemalla. Olkoon lehden ohjelma mikä tahansa, miltei aina se on niin laaja, että sitä kyetään toteuttamaan vain vaillinaisesti. Sen vuoksi jokainen lehden numero on toimittajalle masennuksen aihe.[…] Jos lukijaa lähinnä harmittaa se, mitä lehdessä on, niin toimittajaa yleensä harmittaa se, mitä siinä ei ole. Jos nyt esimerkiksi Pertti Eteläpää [Tylkkärin pt.] lyhentää täta juttua, jonka pituus on kaikkien hyvien toimitussääntojen vastainen, niin teitä hyvät lukijat harmittaa se, mitä siihen on jätetty jäljelle ja minua se, mikä on pyyhitty yli.[...] Yksi niitä asioita, joita tällöin joutuu harkitsemaan, on työnjako muiden lehtien kanssa. Miksi ylioppilaslehti kirjoittaisi asioista, jotka päivälehdet, muut aikakauslehdet ja muut ylioppilaslehdet pystyvät hoitamaan, kenties paremminkin? Ohjeeksi tarjotaan usein ylioppilaiden omiin asioihin keskittymistä, eraänlaista ”students as such” -klausuulia. Sen tulkinta on kuitenkin lehdentekemisessä yhtä vaikeaa kuin kansainvälisessä ylioppilaspolitiikassa. Onko ylioppilasteatterin esitystä katsova ylioppilas student as such, ja jos on, lakkaako han olemasta mennessään kaupunginteatteriin? Tuleeko nälänhädastä ylioppilasasia, jos TYY päättää järjestää keräyksen nälkää kärsiville kongolaisille? Vai pitäisikö kerätäkin vain Kongon ylioppilaille? Samassa numerossa lehden ensim­ mäinen toimitussihteeri, Antero Valtasaari, muisteli kolmenkymmenen vuo­ den taakse: Luulen, etta päätoimittajatoverini Paavo A. Kuusisto haluaisi kanssani nyt puristaa sen nykyciviksen katta, joka ylioppilaskunnan viime vuosijuhlassa lausui näin: ”Yliopistomme päärakennuksen seinässa on kirjoitus: ”Vapaan kansan lahja vapaalle tieteelle”. Tähän asti olemme säilyttäneet vapautemme ja niin kauan voimme katsoa luottavaisina tulevaisuuteen kuin voimme suomalaisina puhtain omintunnoin seisoa tämän kirjoituksen alla.” Siitä vapaudestahan me olimme silloinkin huolissamme ja sen turvaamiseksi yritimme tehdä mitä osasimme. p o l i i t t i s i a as i o i ta käsittelevät kirjoi­ tukset saivat osakseen kritiikkiä, ja tämä keskustelu sai lehden sivuilla paljon pals­ tatilaa. Aarne Honka kommentoi seu­ raavasti (23/61): Turun Ylioppilaslehden vallitseva sävy ja siinä julkaistujen monien kirjoitusten laatu on jo pitemmän aikaa ollut omiaan huolestuttamaan niitä sekä keskiettä vanhemman polven edustajia, jotka ovat lämpimin tuntein omaksuneet akateemisesta nuorisosta nimityksen SPES PATRIAE, isänmaan toivo. [...] Lehdestä on muodostunut kommunisteille ja kommunismivaaran väheksyjille mieluinen väline, jonka avulla erityisellä innolla pyritään ivailemaan ja halventamaan edellisten vuosikymmenien sivistyneistöä ja varsinkin ” Kommunistis-maalaisliittolaista solutustyötä” tyl 90 42 42 kommunismia vastaan suunnattua toimintaa. Vuoden 1962 ensimmäisen lehden pääkirjoituksessa raportoitiin ”epäviral­ lisen yhteenvetona” maaseutuylioppilas­ kuntien neuvottelupäivien annista. Siellä kun oli käsitelty myös ”julkaisijan ja yli­ oppilaslehden välistä ihannesuhdetta”. Lehden tason menoa merkitsee, jos sen pitää edustaa julkaisijakorporaation ns. virallista mielipidettä tai enemmistön mielipidettä. [...] Kunnollista ylioppilaslehteä on mahdotonta toimittaa siten, ettei se joskus tallaisi julkaisijansa public relations -pyrkimysten varpaille. Ylioppilaslehdenhän on toimittava – kuten ko. päivillä todettiin – ”hiivana ja käyteaineena”. Tyyn hallituksen puheenjohtaja Aarre Auranen (7/62) kommentoi syksyn 61 kirjoituksia luonteeltaan propagandisti­ siksi. Häntä harmitti erityisesti se, ettei lehti ollut kirjoittanut mitään ylioppilas­ kuntien yhteisesti järjestämästä itsenäi­ syyspäivän juhlasta. Lopulta päätoimittaja Pekka Kapari erotettiin 1962. Saman kohtalon koki seu­ raavan kerran Matti Vimpari 1970. t y y n h a l l i t u ks e n puheenjohtaja Eino Heikkinen puolusti lehden vapautta kir­ joituksessaan numerossa 8/65. Ylioppilaat itse suhtautuvat lehteen kuten päivittäiseen ateriaansa Kunnan ravintolassa. Hyvän ruoan ystävät odottavat monipuolisia ja ärsyttäviä makuelämyksiä ja pettyvät usein, mutta haluavat silti positiivisesti vaikuttaa ruoan parantamiseen. Suurin osa hotkaisee ateriansa enempiä murehtimatta ja hatkahtavat vain jos ruoto tarttuu kurkkuun. Jotkut tympääntyvat ruoan mahdollisesti ollessa alle hyvän maun alarajan (mitä ei juuri tapahdu) ja ryhtyvät arvostelijoiksi saamatta kuitenkaan aikaan parannuksia tai yksinkertaisesti kokonaan luopuvat. Saman numeron pääkirjoituksessa kommentoitiin keskustelua lehden lin­ jasta ; edellisessä numerossa kouluneuvos Honka oli vaatinut ”toisenlaista maan­ puolustushenkeä ja vähemman kommu­ nistis­maalaisliittolaista solutustyötä”. Ylioppilaslehtien ei ole syytä kuvastella ”ylioppilaiden suuren enemmistön” mielenliikkeitä. Mikäli ne tämän tekisivät, eivät ne olisi vapaita keskustelulehtiä. Ne sisältäisivät laskiaisliukuselostuksia ja sita myytillistä ”ylippilashuumoria”, jolla on tavattoman paljon kysyntää, mutta tavattoman vähän tarjontaa. Ylioppilaiden suuri enemmistö nukkuu valitettavasti viela. Sen maailmankuva on epäilyttävällä tavalla valmis. Siinä ei ole sijaa keskustelulle tai pohdiskelulle. × Turun Ylioppilaslehti täytti 90. Kahlaamme läpi eri vuosikertoja, tällä kertaa 60-luvun alkua. TEEMU PERHIÖ